Juha Laitila on vuoden vapaaehtoinen TEKSTI Sari Harsu KUVA Kimmo Siniluoto
Vuoden 2018 vapaaehtoiseksi on valittu Etapilla työkokeilussa oleva 27-vuotias Juha Laitila, joka vetää vapaaehtoisvoimin toimivaa Tampereen Pettuletut -retkikerhoa.
T YÖTTÖMIEN K ESKUSJÄRJESTÖ haluaa nostaa esiin hyviä käytäntöjä vapaaehtoistoiminnassa ja palkitsee vuosittain ihmisen, ”joka on edistänyt myönteisellä tavalla vapaaehtoistoimintaa organisaatiossaan tai muuten edistänyt työttömien asiaa”. Tunnustuksen saaja ”voi olla kekseliäs innostaja, toiminnan kehittäjä tai muuten yhteisönsä kantava voima”. Tänä vuonna palkittiin Juha Laitila, joka on ansiokkaasti luotsannut 17–29-vuotiaille pirkanmaalaisille työttömille tarkoitettua retkikerhoa. Kerho tai ryhmä on virallisemmalta nimeltään Tampereen Pettuletut – työttömien nuorten luontopainotteisen vertaistukiryhmä, vaikka virallisuus toiminnasta onkin kaukana. Kerho tarjoaa mahdollisuuden tutustua uuteen kaveriporukkaan retkeilyn merkeissä. Toiminta ei maksa osallistujille mitään. Retkeilyvälineitä lainataan Etapin Leirivälinepajalta, ja ruoka sekä matkakustannukset tulevat nekin kerhon puolesta. Etapin Luontopolkua eteenpäin -hankkeen projektipäällikkö Niina Rautiainen kuvailee Juhaa sanoilla elämänmyönteinen, innostuva ja toimelias. ”Hänellä on tekemisessä oikeanlainen ajatus.”
Kun Niina ehdotti Juhaa vuoden vapaaehtoisyöntekijäksi, hän kirjoitti nuoresta miehestä muun muassa näin: ”Juha on tehnyt vapaaehtoistyötä sitoutuneesti ja kannustanut sekä rohkaissut nuoria mukaan vertaisryhmään. Juhan monipuolinen luonto-osaaminen, innostuneisuus, myönteinen suhtautuminen elämään, sosiaaliset taidot sekä ennakkoluulottomuus ovat osaltaan olleet vaikuttamassa Tampereen Pettuletut – työttömien nuorten luontopainotteisen vertaistukiryhmän hyvään fiilikseen ja henkeen.”
MATKOJA ERI MAANOSIIN JA ITSEEN Juha on ehtinyt nuoruusvuosiensa aikana tehdä retkiä muuallekin kuin Tampereen seudun metsiin. Hän on taittanut matkaa muun muassa polkupyörällä, ja matkat ovat vieneet naapurimantereille asti. Reissuillaan Juha näki paljon vapaaehtoistyöntekijöitä, ja Suomeen asetuttuaan hänestä tuntui luontevalta alkaa tehdä vapaaehtoistyötä myös itse. ”Kun olin 18-vuotias, tuli kutsumus lähteä Aasiaan katsomaan, millaista muualla on”, Juha kertoo. ”Armeijan jälkeen lähdin, ja aluksi muutin Thaimaan viidakkoon.” Thaimaasta matka jatkui maasta toiseen kohti Intiaa ja sieltä edelleen Nepaliin, mistä Juha sitten palasi Suomeen. Reissu kesti noin puolitoista vuotta. Kotimaassa alkoi kuitenkin itää ajatus, että vielä voisi lähteä jonkinlaiselle pyhiinvaellusmatkalle tutustumaan itseensä. Juha uskoo, että aiempi Aasian-
06
reissu toimi tämän itsetutkimusmatkaajatuksen käynnistäjänä. Kun Juha kolmisen vuotta sitten hyppäsi polkupyörän päälle ja lähti matkaan, päämäärä ei ollut tiedossa. Hän eteni sadan kilometrin päivätahtia niinä päivänä kun siirtyi paikasta toiseen, mutta joka päivä hän ei suinkaan paahtanut suoraviivaisesti eteenpäin. Kolmetuhatta kilometriä myöhemmin hän huomasi päätyneensä Marokkoon. Kun mies lensi viitisen kuukautta reissattuaan Afrikasta takaisin Suomeen, hän päätti, että itsetutkiskelu on nyt tehty. Itsevarmuutta oli tullut lisää, ja Juha koki olevansa valmis liittymään yhteiskuntaan. Ei enää pelottanut, koska oli vahva usko siitä, että elämä kantaa ja kaikki menee hyvin. ”Vain itse olemme itsemme tiellä. Pitää uskaltaa hypätä pää edellä.”
TARVE TURVALLISELLE YHDESSÄOLOLLE Juha Laitila hakeutui Ahlmanin erä- ja luonto-opaskoulutukseen, joka tuntui luontevalta jatkumolta aiemmin koetulle ja oivalletulle. Kun Juha opiskeli Ahlmanilla, Luontopolun Niina kävi päätyönsä ohessa siellä opettamassa. Niinan kautta Etapin hanke tuli tutuksi, ja tämän verkostoitumisen myötä alkoi itää ajatus jonkinlaisen kerhotoiminnan tarjoamisesta työttömille. Luontopolkua eteenpäin -hankkeessa eri aikoina mukana olleisiin nuoriin otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin kiinnostusta suunnitella jotakin toimintaa yhdessä. Kiinnostusta oli. Kun nuorilta kyseltiin,