Issuu on Google+

ETAPPI Yksilöllistä ohjausta | TAMPERE Etappi liikkuu Ratinan uumenissa|YHTEISKUNTA TYPin tyypit tukena

IHMISET

ILMIÖT

YHTEISKUNTA

Tata tahtoo työelämään

Pähkinämäisen paahteinen, rapsakka ökkömönkiäinen

Työpaikat entistä paremmin piilossa

www.etappi.info

1 / 2016

Etappilehti

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 & 30 33540 TAMPERE

Tavoitteellis

EN! N I N A ILM UKAA M OTA

Keväälläkin voi hiihtää – Grönlannissa


ETAPPILEHTI © Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry, 2016 ISSN 1799-9901 Ilmestyy kahdesti vuodessa, painos 1000 kpl. PAINOPAIKKA: PK-Paino, Tampere KANNEN KUVA: Marcello Vitrano SISÄKANNEN KUVA: Tatu Kannusmäki, ”Suspension”


TÄSSÄ LEHDESSÄ 04 PÄÄKIRJOITUS

18 KOHTI GRÖNLANTIA

05 PUHEENVUOROT

22 RATINA EI TUNNE SUVANTOA

08 TYP TYÖLLISTYMISEN TUKENA

24 MADONMENTÄVÄ MAHDOLLISUUS

09 JOULUPUKINMAASSA

28 ETAPPI TARJOAA OHJAUSTA

12 ENTISET MEDIAPAJALAISET

30 ETAPPI TIEDOTTAA

16 PIILOTYÖPAIKKOJA ETSIMÄSSÄ

34 ETAPIN PALVELUT

LEHDEN TEKIJÖITÄ

KAUKO SALMIVIRTA päätoimittaja

JONI SYVÄNEN toimitussihteeri

SARI HARSU toimittaja

SATU HARTIKAINEN graafikko

MARCELLO VITRANO valokuvaaja

TATU KANNUSMÄKI valokuvaaja

ETAPIN TOIMINTAA TUKEE

SAMI TABERMAN valokuvaaja

LASSE HELIÄVIRTA kuvittaja


PÄÄKIRJOITUS

"

Yhdistykset tekevät vaikuttavaa työllistämistyötä KOULUTUS- TAI työpaikkaan pääseminen onnistui 90-luvun lamavuosien jälkeen sujuvasti ja yhteiskunnassa luotettiin kasvun jatkumiseen sekä uusien työpaikkojen perustamiseen. Nyt on ollut jo vuosia toisin. Pitkäaikaistyöttömyys on toimenpiteistä huolimatta jatkanut kasvuaan. Suurin osa kansalaisista on välttynyt huolilta, ja he uskovat oman työpaikkansa säilymiseen mutta, yhä suurempi osa on tarvinnut yhdistysten ja yhteiskunnan tukea elämänhallinnassa, kouluttautumisessa, selviytymisessä päivittäisistä menoista sekä työllistymisessä. Syystäkin työnhakijoille on suunnattu reippaasti erilaisia työllistymiskokeiluja, ja kentän toimijoilta on toivottu uusia työllisyyttä edistäviä esityksiä. Yrittämisestä tulokset eivät ole jääneet kiinni, pikemmin muutoksia on tullut liiankin tiuhaan tahtiin ja kun pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat ennen kaikkea yksilöllistä neuvontaa, ohjausta ja valmennusta sähköisten palvelujen rinnalla. Työllistymispolun käsite luotiin kuvaamaan työttömän suoraviivaista etenemistä avoimille työmarkkinoille. Näin kulku ei pääsääntöisesti etene. Polkujen avustusmuodot ja neuvontapisteet ovat osaltaan auttaneet ns. hyvien käytäntöjen tiedottamisessa, toteuttamisessa sekä tunnistamisessa. Järjestöjä ja yhdistyksiä on tarvittu työllistymisedellytysten vahvistajina ja polkujen suuntaviittoina. Pitkäaikaistyöttömillä on osoittautunut olevan enemmän osaamisen vajeita sekä elämänhallintaan ja terveyteen liittyviä haasteita. Yhdistyksillä on vaikuttavaa näyttöä ja kokemusta työnhakijoiden erilaisten tilanteiden ratkaisemisessa. Työllistymispolkujen alkupäähän pitää pitkäaikaistyöttömyyttä purettaessa osoittaa voimavaroja enemmän ja edelleen, koska edellytykset koulutus- tai työpaikan saamiseksi luodaan tässä vaiheessa. Työttömyyden jatkuessa kysyy luonnetta, että jaksaa uskoa omiin vahvuuksiin. Yhdistysten työkokeiluissa ja palkkatuetussa työssä mahdollistetaan luottamuksen palauttaminen omaan tekemiseen, työnhakijoiden vahvuuksien käyttöönotto sekä kehittymisedellytysten arviointi. Yhdistysten

KAUKO SALMIVIRTA Toiminnanjohtaja / Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

työn vaikuttavuutta tulee arvioida enemmän työllisyyspolun alkupään toimenpiteiden näkökulmasta. Yritysten tehtävänä on kilpailussa menestyminen ja hyvän tuloksen aikaansaaminen yritystoiminnalle uhratulle henkiselle ja fyysiselle panokselle. Mitä nopeammin pitkäaikaistyötön saadaan ohjattua työllistymispolun alkupään palveluihin, sitä paremmin se palvelee myös yritystoiminnan kasvun edellytyksiä. Työttömät ottavat mielellään työtä vastaan, jos vain hyvä fyysinen ja psyykkinen terveystila sen mahdollistavat. Näin ainakin Etapissa. Ennen työllistymispolun ”päätepisteen” saavuttamista työnhakijoiden osaamisvajeiden kartoituksen sekä suuntautumisvaihtoehtojen jälkeen ohjataan heitä täydennyskoulutukseen tai tuodaan esille ajatusta uudelleenkouluttautumisesta. Toimialan vaihtajia on kasvavassa määrin ja yhdistykset sekä järjestöt kannustavat työnhakijoitaan harkitsemaan vaihtoehtoisia toimialoja. Kaikkien ei tarvitse kouluttautua esim. lähihoitajiksi vaikka sosiaali- ja terveysalan ennustetaan jatkossakin tarvitsevan työvoimaa. Yhdistysten työpajajaksot tarjoavat yksilöllistä neuvontaa ja ohjausta tässäkin asiassa. Työllistymispolun päässä siintää opiskelu- tai työpaikka tai muu ns. kestävä ratkaisu. Osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämistä pitää arvioida myös muilla mittareilla. Kolmannen sektorin osaaminen ja ammattitaito ovat käytettävissä. Elämänhallintaa ja hyvinvointia edistävä työ kehittää ja ylläpitää työnhakijoiden sosiaalisia valmiuksia, vähentää yhteiskunnan muita menoja sekä antaa työnhakijoille voimavaroja myös suoraviivaiseen etenemiseen kohti avointa työpaikkaa. Yhdistykset ja järjestöt miettivät jatkuvasti tykönään, ollaanko matkassa vain niiden työttömien kanssa, jotka aktiivisesti hakevat koulutus- tai työpaikkaa vai niiden, joiden omat voimavarat ovat hiipumassa sinnikkäistä mutta tuloksettomista työnhakuyrityksistä johtuen. Työllisyysasteen nostaminen 72 %:iin tarvitsee kaikkia.

04


ETAPPILEHTI 01/2016

PUHEENVUORO

"

ANNA-KAISA IKONEN Tampereen pormestari

Tampere investoi kasvuun TAMPEREEN KAUPUNKI on viime vuosina aloittanut isoja kehittämishankkeita ja nostanut investointitasoa selvästi. Suurhankkeilla on merkittäviä työllisyysvaikutuksia, ja niillä halutaan paitsi turvata vetovoimainen asuinympäristö myös tukea uuden liiketoiminnan ja työpaikkojen kasvua. Tampere investoi normaalisti noin 120–140 miljoonaa vuosittain kaupungin väkiluvun kasvun ja palvelujen ylläpitämisen vuoksi. Tänä vuonna investointitaso on 230 miljoonaa euroa ja tulee olemaan tavallista korkeammalla tasolla myös lähivuodet. Tämä johtuu isoista kehittämisinvestoinneista kuten Rantaväylän tunneli, raitiotie sekä kansi ja areena -hanke. Myös palveluverkon uudistamiseen kuten päiväkotien, koulujen, liikuntatilojen ja uusien hyvinvointikeskusten rakentamiseen käytetään aiempaa enemmän rahaa. Näillä hankkeilla halutaan turvata kaupunkimme kasvu, viihtyisät asuinalueet, hyvät palvelut, sujuva liikenne ja kestävä kehitys. Hankkeet myös luovat uusia työpaikkoja. Rantatunnelin rakentaminen on tuonut noin 1000 henkilötyövuotta, ja pääosin työntekijät ovat Pirkanmaalta. Nyt on alkanut tunnelin päälle tulevan Ranta-Tampellan 3500 asukkaan asuinalueen rakentaminen, myös se tuo uusia työpaikkoja vuosikausiksi. Raitiotiehankkeen työllistävä vaikutus on arviolta 2400 henkilötyövuotta. Raitiotieverkon kehittäminen mahdollistaa uusia

asuntoja pysäkkien läheisyyteen 7 miljardin euron arvosta. Kansi ja areena -hanke on noin 500 miljoonan euron pääosin yksityisellä rahalla toteuttava piristysruiske Tampereen aluetalouteen. Se tuottaa noin 2000 työpaikkaa ydinkeskustaan. Kehittämishankkeet mahdollistavat yhteensä 15 000 uutta asukasta ja saman määrän uusia työpaikkoja keskustaan. Kaupungin rooli isoissa hankkeissa on merkittävä hankkeiden käynnistäjänä ja mahdollistajana. Pääosa investoinneista on kuitenkin yksityisiä, ja ne luovat runsaasti työtä ja toimeentuloa tamperelaisille. Isoja investointeja tekevät nyt Tampereella monet muutkin toimijat. Tays rakentaa uutta sairaala-aluetta, Suomen Yliopistokiinteistöt uudistaa yliopistojen kampusalueita, isoja kauppakeskuksia rakennetaan, ja toimistotaloja ja hotelleja nousee keskustaan. Tällaiset hankkeet tuovat työpaikkoja niin rakentajille kuin suunnittelijoille, niin materiaalien toimittajille kuin palvelualojen työntekijöille. Ne mahdollistavat myös pysyviä uusia työpaikkoja, joita vilkas ja kasvava osaajien kaupunki houkuttelee puoleensa. Tampereen työttömyystilanne on vaikea, mutta kaupungin kasvu ja isot kehittämishankkeet antavat luvan uskoa, että edessä on valoisampia aikoja.

05


PUHEENVUORO

"

REGINA SAARI johtaja Pirkanmaan TE-toimisto

Työllisyydenhoito on muuttumassa VIIME PÄIVINÄ olemme saaneet kuulla, miten työllisyydenhoitoa tullaan uudistamaan lähivuosina Suomessa. Valmistelussa on suuria rakenteellisia uudistuksia, työllisyyteen ja yrittäjyyteen liittyviä toimia, lainsäädännöllisiä muutoksia ja kokeiluja. Näillä kaikilla hallitus pyrkii nostamaan Suomen taloutta kestävään kasvuun ja kohenevan työllisyyden uralle. Hallitus on sopinut vuonna 2019 toimintansa aloittavan maakuntahallinnon tehtävistä. Uudistuksessa TE-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy maakunnille. TE-palvelujen järjestämisessä on tarkoitus tulevaisuudessa hyödyntää järjestäjä– tuottaja-mallia. Mallissa maakunnat pääsääntöisesti sopivat TE-palvelujen tuottamisesta kuntien, yksityisten ja kolmannen sektorin tuottajien kanssa. Erilaisia työllisyyspalvelun alueellisia kokeiluja tullaan toteuttamaan jo vuosina 2017 ja 2018. Millaisia nämä kokeilut ovat, siitä kuullaan vielä lisää tänä vuonna. Uudistuksen tavoitteet ovat selkeitä: nykyiset keinot vaikeassa työmarkkinatilanteessa eivät enää yksin riitä, ja tarvitaan uudenlaisia toimia työllisyyden parantamiseksi. Hallituksen työllisyys- ja yrittäjyyspaketti sisältää monia yrittäjäksi aikovan ja työnhakijan arkielämään liittyviä toimia, joista osan on tarkoitus tulla voimaan jo ensi vuoden alussa. Työttömyysturvajärjestelmään valmistellaan muutoksia, joilla kannustetaan itsensä työllistämiseen. Työttömyysetuuden käyttöä on lisäksi tarkoitus laajentaa niin, että sitä voitaisiin käyttää liikkuvuusavustukseen, starttirahaan ja palkkatukeen. TE-toimistoissa muutoksen toivotaan tuovan helpotusta jatkuvasti vähenevien työllisyysmäärärahojen myöntömahdollisuuksiin. Lakiesitysten myötä työttömän työnhakijan vastuu omasta työllistymisestä kasvaa. Omatoimisesta työnhausta tulee jat-

kossa raportoida ja työn sekä työllistymistä edistävien toimien vastaanottovelvollisuuteen tulee monia kiristyksiä. Monet työnhakijat tarvitsevat näiden toimien osalta nykyistä vahvempaa tukea ja ohjausta. Tähän tulisi palvelujärjestelmän varautua. Kaikki asiat eivät muutu. Asiakastarpeet eivät ole vähenemässä. Vähenemässä ei myöskään ole kolmannen sektorin tärkeä rooli työllisyydenhoidossa. Rooli on monella tapaa merkittävä, mutta erityinen vahvuus kolmannella sektorilla on välityömarkkinatoimijana. Työllisyystilanne on ollut haasteellinen jo useita vuosia ja yhä useammat työnhakijat tarvitsevat palveluja, joita kolmas sektori tarjoaa. Vaikeassa työmarkkinatilanteessa välityömarkkinatoimijoiden rooli työnhakijoiden työ- ja toimintakyvyn ylläpitämisessä ja parantamisessa sekä osallisuuden lisäämisessä kasvaa. Välityömarkkinoiden tuloksellisuutta tulisi pystyä mittaamaan muullakin tapaa kuin pelkän avoimille työmarkkinoille tapahtuvan työllistymisen kautta – mikä on tärkeää sekin. Työ- ja toimintakyvyn ylläpitoon ja parantamiseen liittyvillä toimilla on vaikutusta työllistymisen lisäksi moniin muihinkin tekijöihin. Ehkä kolmannella sektorilla toimivien tahojen tulisi jatkossa vahvemmin erikoistua toiminnassaan joko vahvasti työllistymistä edistäväksi toimijaksi tai toisaalta löytää vahvemmin paikkansa sosiaalisen kuntoutuksen kentässä. Molemmille on tarvetta. Työllisyydenhoidossa parhaaseen tulokseen päästään, kun asiakkaat ja eri toimijat toimivat tavoitteiden suuntaan yhdessä työtä tehden. Muutos edellyttää yhteistyön lisäämistä. Tähän yhteistyöhön haastan meidät kaikki.

06


ETAPPILEHTI 01/2016

PUHEENVUORO

"

ILKKA HJERPPE Diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä

Työ ja yhteisöllisyys TYÖ ON ihmisen elämässä hyvin keskeinen tekijä. Paitsi että sen tarkoituksena on tuottaa ihmiselle toimeentuloa sillä on myös vahva yhteisöllinen merkitys. Maatalousyhteiskunnassa työyhteisö oli sama kun perheyhteisö, teollisuusyhteiskunnassa tehdas ympäröivine asujaimistoineen muodosti tiiviin yhteisön. Myös nyky-yhteiskunnassa työyhteisöllä on edelleen tärkeä sosiaalinen merkitys. Työkaverit ovat tärkeitä ja monissa työyhteisöissä satastaan paljonkin työyhteisön yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen. Se tehostaa työn tekemistä, mutta sillä on myös tärkeä merkitys yksilön minäkuvan ja elämän merkityksen vahvistajana. Työyhteisön merkitys korostuu dramaattisella tavalla niissä tilanteissa, kun ihminen jää työttömäksi. Työttömyyden vähentämiseksi ja yksittäisten työttömien työllistymiseksi yhteiskunta järjestää erilaisia aktivointitoimenpiteitä. Työllistämispoliittisessa keskustelussa korostuu vahvasti ajatus siitä, että työllistämistoimien tulee nopeasti ja tehokkaasti ohjata työttömät työmarkkinoille. Tässä yhteydessä usein unohtuu se, että ihminen on muutakin kuin vain työtä suorittava kone. Työttömyyden taustalla voi olla henkisesti hy-

vin raskaita asioita joiden myötä myös sosiaaliset suhteet ovat kärsineet. Siksi työvoimapoliittisissa aktivointitoimenpiteissä tulisi mielestäni vielä nykysitä enemmän kiinnittää huomiota ihmisen elämäntilanteeseen kokonaisuutena, ei vain työpaikkaan tai sen puutteeseen. Etappi on vuosien mittaan kehittynyt vahvaksi ja monipuoliseksi osaamiskeskukseksi, jossa yhteisöllisyys ja ihmisen kohtaaminen ihmisenä on keskeinen arvo. Yhdistys on saanut hyviä tuloksia asiakkaiden poluttamisessa eteenpäin työ- tai opiskelu-uralle. Olen vakuuttunut siitä, että Etapista eteenpäin lähteneet ovat myös saaneet vahvan kokemuksen välittävästä ja osallistavasta yhteisöstä, jolla on merkitystä muuhunkin kuin työpaikan saantiin. Tampereen ev.lut. seurakuntien yhteiskunnallinen työ on alusta alkaen ollut mukana tukemassa Etappi ry:tä tässä toiminnassa ja yhteinen työ jatkuu. Yhteisenä päämääränämme on auttaa jokaista Etappiin tulevaa vahvistamaan osallisuuden kokemustaan yhteiskuntamme täysivaltaisena jäsenenä ja oman elämänsä ohjaajana.

07


TYP työllistymisen tukena TEKSTI Sari Harsu

Kun työttömyys pitkittyy, työttömällä saattaa olla tarvetta muillekin kuin TE-toimiston tarjoamille palveluille. Tällöin TYP eli työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu saattaa olla ratkaisu.

TYP ON monelle työttömälle tuttu kirjainlyhenne jo ehkä useankin vuoden takaa. Aiemmin lyhenne viittasi sanoihin työvoiman palvelukeskus ja tarkoitti lähinnä Työ- ja elinkeinotoimistoa eli TE-toimistoa vastaavaa yksikköä pitkään työttömänä olleille. Vuoden 2015 alussa työvoiman palvelukeskukset muuttuivat monialaista yhteispalvelua tarjoaviksi palvelupisteiksi. Tämä tarkoittaa, että nyt TYP on TE-toimiston, kunnan ja Kelan yhteinen toimintamalli, joka palvelee pitkään työttömänä olleita työnhakijoita yhden luukun periaatteella: monialainen yhteispalvelu tarjoaa työnhakijalle eri viranomaisten palveluja samassa toimipisteessä. TYP-malli toimii kaikissa MannerSuomen kunnissa. Monialaisen yhteispalvelun tavoitteena on edistää työllistymistä tarjoamalla työttömälle hänen tarpeensa mukaisia työvoima-, sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja. Työtön ohjataan monialaiseen yhteispalveluun, kun TE-toimisto, kunta tai Kela katsoo, että hän tarvitsee TE-toimiston tarjoamien palvelujen lisäksi myös jotakin muuta palvelua. Työttömän monialaisen yhteispalvelun tarve arvioidaan, kun hän 1) on saanut työmarkkinatukea vähintään 300 päivää työttömyyden perusteella, 2) on täyttänyt 25 vuotta ja ollut työtön yhtäjaksoisesti kaksitoista kuukautta tai 3) on alle 25-vuotias ja ollut työtön yhtäjaksoisesti kuusi kuukautta.

KARTOITUKSESTA SUUNNITELMAN TOTEUTTAMISEEN Monialainen yhteispalvelu alkaa kolmen kuukauden kartoitusjaksolla. Jakson aikana TE-toimisto, kunta, Kela ja työtön arvioivat yhdessä työttömän palvelutarpeen. Kolmen kuukauden aikana selvitetään yhdessä työttömän kanssa tämän ammatillista osaamista ja muita työllistymiseen vaikuttavia asioita. Tällaisia muita asioita ovat elämäntilanne, terveydentila sekä työ- ja toimintakyky. Kartoitusjaksolla TE-toimisto, kunta ja työtön yhdessä laativat monialaisen työllistymissuunnitelman, jossa sovitaan työttömän tarvitsemista työvoima-, sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluista sekä niiden toteutumisen seurannasta. Jos Kelan kuntoutuspalveluille on tarvetta, myös Kela osallistuu suunnitelman laatimiseen, seurantaan ja tarkistamiseen. Työllistymissuunnitelmaa tarkistetaan tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kuuden kuukauden välein ja työttömän sitä erikseen pyytäessä. Työttömällä on velvollisuus osallistua monialaisen työllistymissuunnitelman laatimiseen ja tarkistamiseen. Hän on velvollinen myös toteuttamaan yhdessä laadittua suunnitelmaa sekä hakeutumaan ja osallistumaan suunnitelmassa sovittuihin palveluihin. Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu päättyy, kun TE-toimiston, kunnan ja Kelan yhteisen arvion mukaan työttömällä ei ole enää monialaisen yhteispalvelun tarvetta. TYPin toiminta on lakisääteistä, ja laki on luettavissa osoitteessa finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141369

08


ETAPPILEHTI 01/2016

Joulupukinmaassa TEKSTI JA KUVA Johhanna Tolvanen

Phanita “Tata” Hämäläinen saapui Etapin toimistoon työkokeiluun ensilumen aikoihin.

TYÖHAASTATTELUSSA TATALTA kysyttiin, miten hän tuntee autoalan sanaston, sillä toimisto sijaitsee Autopajan yhteydessä. "Minä pärjään", hän vastasi. Ja näin kävikin. Erikoisia sanoja riitti ymmärrettäväksi, aina ylälimpusta takanapaan. Erikoisin Tatan kuulemansa autonosa oli kaasukytkin. Koulutukseltaan Phanita Hämäläinen on hallintotieteiden kandidaatti, ja hän valmistui Bangkokin yliopistosta. Työhistoriassa Thaimaassa on ollut muun muassa hotellin johtamista ja viestintää. Suomessa työt ovat olleet monipuolisia kokinapulaisesta aina kokous-, juhla- ja majoituspalvelutyöntekijäksi. Tata etsii lähinnä työtä, joka on lähellä hänen omaa tietotaitoaan, kuten toimisto- ja matkailutyö. Ihannetyönä olisi ryhtyä tulkiksi ja auttaa thaimaalaisia suomen kielellä asioinnissa. Työ voisi olla Suomessa tai Thaimaassa. Nyt Phanita Hämäläinen on ollut Suomessa noin viisi vuotta, mutta aina hän odottaa lunta, vaikka samalla tuleekin kylmä. Thaimaan ja Suomen välinen lämpötilaero on suuri. Marraskuussa Etapin toimistotyön aikoihin Thaimaassa oli +30 astetta ja Suomessa oli +3. Suomalaisten tavallisimmat kysymykset Tatalle liittyvätkin lumeen ja talveen, siihen miten hän pärjää talvella. ”Hyvin. Pukeudun lämpimästi, enkä unohda heijastinta.” Suomen kylmyys ei haittaa, sillä Tatan toiveisiin kuuluu hiihtäminen, koiravaljakolla ajaminen ja joulupukin tapaaminen Lapissa. Kun hän aikoinaan haki Googlesta tietoa Suomesta, hakukone ilmoitti Suomen olevan joulupukin maa. Huskyvaljakkoajelu kiinnosti, sillä Thaimaassa perheellä oli ollut husky, nimeltään Ma-Fueng, joka tarkoittaa karambolahedelmää. Tatan lempielokuviin kuuluukin huskyvaljakosta kertova Eight Below. ”Kun sain tietää, että pohjoisessa oli tällainen reki, halusin

heti kyytiin.” Etukäteen Tata tiesi jotain Suomesta: ”Nokia. Minun ensimmäinen puhelimeni oli Nokia.” Haasteina Suomessa ovat olleet sää, kieli ja työnhaku. Työstään Tata on kuitenkin aina saanut erinomaista palautetta. Työn tekemisen asenne onkin vahvana Tatassa. ”Haluan töitä. Työ tuo itsenäisyyttä, ja voin auttaa perhettäni.”

ICE MONSTER Ruoka on tärkeä osa thaimaalaista kulttuuria, ja kaikkia aineksia ei saa Suomesta. Jos jotain löytyykin, ne eivät maistu samalta. Mutta on jotain lähestulkoon samaakin: kun Tata näki ensi kerran satavaa lunta, hän odotti hiutaleita suu auki, sillä lumi muistutti häntä aasialaisesta Ice Monster -jääjälkiruuasta, joka tarjoillaan yleensä kiposta keksien, jäätelön ja hedelmien kera. Suomalaisia ruokasuosikkeja Tatalle ovat voileipäkakku, kaalikääryleet, letut ja silakkalaatikko. Suomessa hän on oppinut pitämään ruisleivästä. Thaiherkuista hän eritoten ikävöi grillattuja porsaanlihatikkuja tahmariisillä ja katkarapupastaa sekä mangosteen-hedelmiä, joita ei löydy Suomesta. Thaimaahan on jäänyt paljon muutakin. ”Minä kaipaan thairuokaa, jota löytyy torilta, aurinkoa, rantaa ja snorkkelointia, jolloin saa nähdä pieniä kaloja kuten nemoja (klovnikaloja).”

TAIKAA KEITTIÖSSÄ Phanita Hämäläinen kirjoittaa vapaa-ajallaan matkustus- ja ruokablogeja. Kirjoituskieli taittuu thain lisäksi englanniksi.

09


Hänellä on Facebookissa oma sivusto ”Madame Finn´s Kitchen”. Annoskuvilla Tata havainnollistaa tekemiään reseptejä: ”Mitä se on ja miten se pitää tehdä.” Madame Finn valmistaa niin thaimaalaista kuin suomalaistakin ruokaa. Suosittuihin ruokalajeihin kuuluvat muun muassa suklaaneliöt, kevätrullat, kaalikääryleet, sämpylät ja pizza. ”Ruokakulttuuri kertoo maan historiasta: miksi täällä syödään poroa tai lohta. Kun matkustan johonkin maahan, haluan heti ensimmäisenä maistaa paikallista ruokaa, se kertoo minulle paljon.”

HIMA, NAU JA NAM Phanita Hämäläinen on kokenut Etapilla työskennellessään suurena plussana ihmisten ystävällisyyden ja suomen puhekielen karttumisen. "Saan kuulla päivittäin, kuinka hyvää suomea puhun. Minulla on hyvä muisti." Etapin toimistotyössä arjen suomen kielen osaaminen tuli käyttöön. Oli paljon asioita ja sanoja, joita ei opeteta kirjoissa. Esimerkiksi Tampereen murre, slangi ja sananparret ovat olleet uusia opeteltavia. Tatalla ovat omat muistisääntönsä kielen opiskeluun, hän havainnollistaa vokaaleja käden liikkeillä, pitkä vokaali on pitkä käden liike. Eleitä tarvitaan, sillä vaikeimpia erottaa toisistaan ovat aa ja ää, uu ja yy sekä oo ja öö. Onnenkieli-kielikoulussa, hän oppi ensimmäisiä suomenkielen sanoja suggestopedisesti eli liikkeiden ja leikkien avulla. Ensimmäinen suomen kielen opettaja oli virolainen. Vaikeimmat suomen kielen sanat liittyvät kirjaimiin ä, ö, y, u, r, l. Kuten sanat: Raparperi, myrsky, hyttynen ja äiti. ”Suomen kielen kaunein sana on minusta lumi. Lunta en ollut koskaan nähnyt aikaisemmin.” Suomen kielen kaksoismerkitykset ovat hankalia – toisinaan sama sana tarkoittaa kahta eri asiaa, tai samaa, mutta vastaus on eri. ”Mennä töihin tai työhön, mikä on ero? Miten menee ja mitä kuuluu? Menee hyvin ja hyvää kuuluu.” Asiaa auttaa, jos tietää sanan perusmuodon, jota taivuttaa. ”Minä menen Tampereelle enkä Tampereen. Menen Helsinkiin, en Helsingille. Porvooseen, ei Porvoon tai minä menen Turkuun, en Turkuseen.” Suomen kielestä voi löytää muistisääntöjä kielen opiskeluun, sillä thaikielen sana HIMA tarkoittaa lunta ja NAU on kylmä, NAM tarkoittaa vettä. Kissa kuulostaa thaimaaksi samalta kuin naukaisu eli MIAU. Kirjoittamiseen liittyy sanaleikkejä: thain numero 5, äännetään HA. Eli viesteihin thaimaalainen ystävä saattaa kirjoittaa naurua kuvaavan ilmaisun 5555. Suomen kielen monet merkitykset ovat saaneet Tatan huudahtamaan: "Apua, miten minä ikinä opin!" Apuna sanojen selvittämisessä on käytetty piirroksia, sanakirjaa ja Fingerpori-sarjakuvaa. Tata pitää sarjakuvista, Muu-

mit hän tuntee, joskin hänen suurin sarjakuvasankarinsa on nimeltään Doraemon, tulevaisuudesta saapunut robottikissa. Japanilaisen Fujiko. F. Fujion luoma animehahmo on lämminsydämellinen, avulias ja ystävällinen aivan kuten Tata itsekin. Ja kun Karvisen heikkoutena on lasagne, Doraemon ahmii tukuittain dorayakia eli lettuja.

SUOMALAISUUS Suomalaisia Phanita arvostaa. Thaimaalaisista suomalainen luonne on kuten heilläkin: auttavainen, ujo sekä kiitollinen. Tata kokee suomalaisuuden läheisenä, tamperelaisena mustamakkarakin on koettu, ja hän rakastaa saunaa. Jääkiekossa suosikkijoukkue on Tappara. Paikallisottelussa Tappara–Ilves tosin on mielenkiintoisempaa seurata intohimoisia faneja kuin ottelua jäällä. Katsomossa kaikaavat huudot paitsio, jäähy ja maali, joten ainakin nämä asiat on helppo tunnistaa jääkiekon säännöistä. Suomessa Tata seuraa myös F1-kisoja, ja hänen suosikkinsa on Kimi Räikkönen. Lapsena hän seurasi veljiensä seurassa jalkapalloa, etenkin Manchester Unitedia. Kun Tata opiskeli Bangkokin yliopistossa, jalkapallon seuraaminen jäi. Hän kiinnostui seuraamaan formulaa ja Ayrton Sennan uraa. Kuljettajan kuoltua ei ollut ketään mielenkiintoista ajajaa, jota seurata F1-sarjassa. Nyt Tatalla on suomalaiset suosikit. "Nico Rosberg, Valtteri Bottas. Kimi! Kimi! Mister Iceman.”

JUHANNUS – KOHTA ON KESÄ Tata viihtyy luonnossa keräämässä sieniä ja marjoja, joskin alkuun hän aina säikähti metsässä pienintäkin risahdusta: "Onko karhu?" Monen muun ulkomaalaisen tavoin Tata luuli ennen tulemistaan Suomeen, että täällä on myös jääkarhuja. Kotimaastaan perheen ja ruuan lisäksi Tata kaipaa huhtikuista vesisotajuhlaa Songkrania, jolloin on kuumin aika Thaimaassa. Kolmen päivän vesisota on hyvää aikaa perheen yhdessäololle. Suomalaisista juhlista Tata nauttii eritoten juhannuksesta ja joulusta. ”Juhannus tarkoittaa, että kohta tulee kesä. Ja jouluna kaikki koristellaan ja on paljon valoa sekä punaista väriä. Kaikki odottavat, että joulu tulee, joulupukki tulee!” Phanita Hämäläisestä Etapilla parasta ovat olleet työpajojen ilmapiiri ja ystävälliset työtoverit. ”Aloittaessani sain neuvoja, kaikki ovat auttavaisia ihmisiä.” Tulevaisuuttakin Phanita Hämäläinen on ehtinyt hahmottelemaan. ”Toivoisin tulevaisuudessa olevani täällä Suomessa ja saavani palkkatöitä. Elämä on Suomessa turvallisempi, jos on oma työ ja oma palkka.” Etapin toimistotyön jälkeen, Tata pääsi toiseen paikkaan puolen vuoden palkkatukityöhön.

010


ETAPPILEHTI 01/2016

â–  Tata oppi Etapilla autoalan sanastoa ja Tampereen murretta.


Mihin tie vie Mediapajalta? TEKSTI Sari Harsu


ETAPPILEHTI 01/2016

Etapin Mediapajalle on usein tulijoita paljon enemmän kuin sinne voidaan ottaa. Media-ala kiinnostaa, vaikka useimmat alan osaajat tai alalle haluavat tietävät, että se ei suinkaan ole helpoin ja nopein väylä työllistymiseen. Mitä entisille mediapajalaisille nyt kuuluu?

MEDIAPAJA ON varsin monen alan paja. Siellä saattaa olla työntekijä, joka pääsääntöisesti valokuvaa ja käsittelee kuvia sekä sisällöntuottaja, joka kirjoittaa lehtijuttuja ja miettii mainoslauseita. Julkaisujärjestelmä Joomlaan erikoistunut mediapajalainen tekee nettisivuja ja tietotekninen tukihenkilö vastaa Etapin koneista ja yhteyksistä. Graafiset suunnittelijat muun muassa taittavat lehtiä ja tekevät kuvituksia. Vaikka työtehtävät ovat moninaiset, kaikkia näitä mediaalan enemmän tai vähemmän luovia töitä yhdistää se, että niitä tekemällä on vaikea työllistyä kokopäiväisesti. Pääkaupunkiseudulla työtilanne on jonkin verran parempi, ja jokunen entinen Etapin mediapajalainen onkin muuttanut Helsinkiin ja työllistynyt alalle siellä. Osa hyvistäkin tekijöistä on kuitenkin päätynyt vaihtamaan tyystin suuntaa ja jättämään esimerkiksi graafisen suunnittelun. Heistä jotkut ovat työllistyneet myöhemmin kaupan alalle, muutama on perustanut yrityksen. Mediapajalaisten osaamistaso vaihtelee: yksi on jo pajalle tullessaan ammattitaitoinen tekijä ainakin jollakin osa-alueella, mutta toinen on vasta kiinnostunut alasta ja miettimässä kouluttautumista.

JARMO LUOTSAA MEDIAPAJAA Onnekkaimmat työllistyvät tai aloittavat opiskelun heti pajajaksonsa jälkeen, mutta kaikilla tie ei näin suoraviivaisesti vie eteenpäin. Verkko- ja painoviestinnän ammattitutkinnon suorittanut Jarmo Hyytiäkään ei alan koulutuksesta huolimatta heti vuoden 2012 Etappi-jaksonsa jälkeen työllistynyt. Mutta hänenkin polkunsa – kutsuttakoon sitä vaikka Polku X:ksi – vei etsimisen, odottelun, lisäkouluttautumisen, pätkätöiden ja ajoittaisen turhautumisenkin jälkeen taas työelämään, vieläpä media-alalle. Ennen nykyisen työn saamista Jarmo haki aktiivisesti töitä ja lähetteli hakemuksia muihinkin kuin oman alan paikkoihin.

◄ Mediapajakonkari Jarmo Hyytiä työskentelee nyt Polku X -hankkeessa. Kuva: Sami Taberman

”Usko rupesi hiipumaan, etenkin kun vaatimukset työpaikkailmoituksissa olivat jokseenkin kohtuuttomia työhön nähden.” Jarmon onneksi koitui sekä Etappi-tausta että uusi Polku X -niminen hanke, jonka mediapajalle haettiin ohjaajaa. Polku X:n työhönvalmentaja kysyi, josko Etapin ohjaajilla olisi vinkata ketään sopivaa työntekijää. Mieleen tulevista vaihtoehdoista Jarmo tuntui hommaan sopivimmalta, joten hänet ilmiannettiin hankkeen työntekijöille, ja tämän jälkeen Jarmo lähetti CV:nsä projektipäällikölle. Tämäkin tapaus osoittaa, että vaikka osaamisen on oltava kunnossa, myös suhteista on hyötyä. Aina kannattaa hyödyntää tilaisuudet verkostoitua ja luoda kontakteja. Joskus ne saattavat auttaa työllistymään vähän yllättäenkin, vaikka aikaa yhteyksien luomisesta olisi vierähtänyt. Jarmo aloitti työnsä pajaohjaajana maaliskuussa 2016, joten pesti on vielä varsin tuore. Hänellä on ohjattavanaan toistaiseksi pieni nuorten ryhmä. Nuoret vasta opettelevat ohjelmien käyttöä ja tekevät lähinnä omia pieniä videoprojektejaan. ”Ensimmäinen lehti-ilmoitus tuli juuri työn alle. Ja jatkossa asiakastöitä tulee tehtäväksi enemmänkin”, Jarmo kertoo. Työn sisältö on varsin hyvin vastannut niitä odotuksia, jotka Jarmolla oli, hänellä kun oli pohjalla paitsi kokemus omasta mediapajalaisuudesta myös jakso ohjaajana Silta-Valmennusyhdistyksen mediapajalla. Mies on saanut itsekin olla mukana miettimässä sisältöjä, joten työtehtävästä muokkaantunee ohjaajansa näköinen ja toimiva kokonaisuus.

SUVI-TUULI TAITEILEE Suvi-Tuuli Reittu tuli Etapille talvella vuonna 2012. ”Olin silloin 27-vuotias enkä oikein tiennyt mitä teen tai haluan tehdä. Muotoilijan opinnot ammattikorkeakoulussa olivat jääneet kesken, ja elämä tuntui leijumiselta ilman päämäärää.” Suvi-Tuulilla oli mielessä jonkinlaisen yrityksen perustaminen graafiseen suunnitteluun liittyen, mutta tavoite ei ollut vielä aivan kirkas. ”Meninkin heti Etapin jälkeen TAKKiin opiskelemaan yrittäjyyttä. ”

013


▲ Tee se itse -sisustaja Suvi-Tuuli Reittu esittelee yhtä myytävistä julisteistaan. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu Pian yrittäjäopiskelija sai kuitenkin ajatuksen alanvaihdosta. Hän suunnitteli, että voisi perustaa jossain vaiheessa oman ravintolan kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Suvi-Tuuli työskenteli jonkin aikaa ravintolassa Tampereella, ja talvella 2013 hän aloitti tarjoilijan opinnot tutussa paikassa eli TAKKissa, Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa. ”Tulin kuitenkin hyvin pian toisiin aatoksiin ja päätin jatkaa siinä, missä olen oikeasti hyvä eli piirtämisessä ja graafisessa suunnittelussa. Muutin Joensuuhun ja hakeuduin Kareliaammattikorkeakoulun aikuislinjalle opiskelemaan kuvallista viestintää”, hän kertoo. ”Vierähti kolme vuotta, kunnes päätin perustaa vihdoin oman yrityksen. Lopetin koulun siltä seisomalta ja nyt käyn yrittäjäkurssia – kolmatta kertaa. Yritykseni tuotteita ja palveluita ovat sisustustuotteet ja puutarhatontut käsityönä, erilaiset korut ja printtituotteet sekä kuvitus- ja konsultointipalvelut.” Yritys ei vielä ole pystyssä, mutta Suvi-Tuuli on tehnyt paljon etukäteismarkkinointia ja verkostoitunut sosiaalisessa medi-

assa. Hän on myös vuokrannut työtilan ja valmistanut tuotteita. ”Tarkoitus olisi pyöräyttää toiminimi käyntiin kesäkuussa 2016.” Suvi-Tuuli kertoo Etapin olleen hyvä potku takapuolelle silloin kun sitä tarvitsi. Tällä hetkellä suunnitelma on selkeä ja usko tulevaisuuteen vankka. ”Nyt, 32-vuotiaana, elämällä tuntuu olevan tarkoitus ja päämäärä. Teen sitä, mitä rakastan ja haluan. Toivon että voisin jatkossa olla omavarainen yrittäjä ja pärjätä muuttuvan markkinatilanteen notkahduksissa vieden tuotteitani menestyneesti ympäri Suomea ja maailmaa.”

MINNA TEKEE SANATAIDETYÖTÄ Minna Autio tuli kesäkuun alussa 2013 Mediapajalle sisällöntuottajaksi ja toimi tehtävässä kaikkiaan vuoden. Hän teki samaan aikaan sanataideohjaajan hommia ja kirjoitti myös itse runoja.

014


ETAPPILEHTI 01/2016

Ihan heti kesän alkaessa ja Etappi-jakson päättyessä Minnan tilanne ei töiden osalta merkittävästi muuttunut, mutta jo alkusyksystä alkoi tapahtua: ensin tärppäsi palkkatyörintamalla, kun Minna pääsi asiakaspalvelutyöhön. ”Teen edelleenkin niitä töitä muutaman päivän kuukaudessa. Aikaisemmin tein enemmänkin, mutta olen siirtynyt yhä enemmän lehtihommiin.” Minna tuottaa tekstiä vapaana toimittajana melko säännöllisesti kahdelle eri paikallislehdelle. ”Juttuja teen tällä hetkellä oikeastaan muutamia viikoittain. Lehtijutut paikallislehtiin työllistävät tällä hetkellä enemmän kuin muut työt.” Lehtihommat Minna on saanut omalla aktiivisuudellaan laatimatta kuitenkaan varsinaisia työhakemuksia. ”Olen saanut työt yksinkertaisesti siten, että olen maininnut jollekulle jossain yhteydessä, että minua kiinnostaisi tehdä heidän firmalleen hommia. Siinä samalla olen lyhyesti kertonut osaamiseni. He ovat sitten työvoimaa johonkin keikkaan tarvitessaan ottaneet yhteyttä ja kysyneet, voisinko tehdä. Aika pitkälle pääsee, kun vain tarjoutuu tekemään asioita ja tekee sitten keikat, joita tarjotaan.” Monet kirjoittajat haluavat saada myös kaunokirjallisia tekstejään julki, ja tähän Minnakin pyrki. Viime kesänä tärppäsi: Sanasato-kustantamon Erkki Kiviniemi otti yhteyttä Minnaan ja kertoi, että runokokoelma julkaistaan. Tämän vuoden tammikuussa Minna jo kirjoitteli esikoisteos Spiraaliin omistuskirjoituksia. Minnan Etapin jälkeisiin elämänmuutoksiin on kuulunut myös pari muuttoa, jälkimmäinen niistä vei omaan pieneen omakotitaloon Humppilaan. Yhteydet Tampereeseen ovat kuitenkin säilyneet. Minna liittyi äskettäin pirkanmaalaiseen kirjailijayhdistykseen, Pirkkalaiskirjailijoihin, ja hän käy yhä opettamassa myös tamperelaisen Tammerkynän kirjoittajaryhmää. Minna tekee työkeikkaa muuallekin Pirkanmaalle. ”Ohjaan toista kirjoitusryhmää Valkeakoski-opistolle”, hän kertoo. ”Lisäksi teen keikkaluonteisesti erilaisia viestintähommia Mikko Haapasaari Photographylle. Satunnaisia viestintäalan keikkoja teen tilauksesta toki muillekin. Neuvottelen myös ke-

▲ Minnan tekstejä voi lukea esimerkiksi vanhoista Etappilehdistä. Kuva: Marja Puumalainen hittämäni kuntouttavan kirjoittamisen työpajan ohjaamisesta forssalaiselle mielenterveysyhdistykselle.” Myös Mikko Haapasaari on entinen mediapajalainen. Hän toimii nykyään yrittäjänä taidevalokuvausalalla.

SUUNTAVIITTOJA TÄSSÄ JUTUSSA MAINITTUJEN ENTISTEN MEDIAPAJALAISTEN SIVUILLE: SUVI-TUULI REITTU FACEBOOKISSA: Susu’s Une Petite Révolution

MINNA AUTION ESITTELYSIVU KUSTANTAJAN SIVUSTOLLA: tinyurl.com/minna-autio

MIKKO HAAPASAAREN TAIDEVALOKUVIA: mikkohaapasaari.com, 500px.com/mikkohaapasaari JA FACEBOOKISSA Photography Mikko Haapasaari.

015


Piilotyöpaikkoja etsimässä

Työn etsiminen on jo itsessään vaikeaa. Sitä vaikeuttaa, että osa työpaikoista on piilossa.

TEKSTI Joni Syvänen KUVITUS Lasse Heliävirta PIILOTYÖPAIKKA ON avoin virka, työ tai asema, johon ei haeta työntekijää julkisella haulla. Eri tutkimusten mukaan yhä useampi – jopa valtaosa – työpaikoista täytetään ilman yleistä hakua, niin sanotusti hiljaisena hakuna. Piilotyöpaikan olemassaolosta ei välttämättä koskaan saa tietää, vaikka työpaikkailmoituksia seuraisikin. Omalla aktiivisuudella, henkilökohtaisilla kontakteilla, tuurilla ja hyvällä vainulla sellaiseen voi kuitenkin törmätä. Onneaan voi kokeilla lähettämällä avoimia hakemuksia. Vainuaan voi käyttää nuuhkimalla mahdollisia yrityksiä, joissa on avautumassa työpaikkoja. Niitä saattaa avautua vaikkapa laajentumisen yhteydessä tai suuren asiakastilauksen myötä. Yleensä menestys avaa uusia työpaikkoja.

Omat tuttavat ja puskaradio ovat hyvä lähde avoimille paikoille, mutta sosiaalisen median roolia korostetaan entisestään. Tunnettu blogi tai videoblogi voi poikia hyviä työtarjouksia. Työpaikat vaihtavat omistajaa myös LinkedInverkkosivustolla. LinkedIn on työväline verkostoitumiseen. Sivustolla voi esimerkiksi jakaa työhistoriansa, kertoa itsestään ja saada suosituksia edellisistä työpaikoistaan. Myös rekrytointikulttuuri on vahvistunut Suomessakin. Rekrytointipalveluita käytetään sekä julkisissa että hiljaisissa hauissa. Jos pääsee rekrytointifirman työhaastatteluun, kannattaa panostaa haastattelutilanteeseen. Vaikka työhaastattelu ei mitään poikisikaan, haastattelija saattaa pistää nimesi ylös tu-

016


ETAPPILEHTI 01/2016

levaisuutta ajatellen. Toisinaan, jos hakija on tarpeeksi hyvä, hänet voidaan palkata vaikkei avointa paikkaa olisi. Vastavalmistuneita saatetaan työllistää suoraan koulunpenkiltä tai muista yrityksistä, jos tekijällä/hakijalla on jotain erityisosaamista. Tätä kutsutaan suorahauksi. Aiemmin tämä työllistämistapa oli käytetympi johtajien palkkaamisessa, mutta sen käyttö on laajentunut.

TE-PALVELUT PIILOTYÖPAIKKOJEN ALKULÄHTEILLÄ Työ- ja elinkeinotoimistot järjestävät yrityksille ja työnantajille tilaisuuksia, joiden tarkoituksena on

tuoda piilotyöpaikkoja esiin. Huhtikuussa 2016 järjestetty Eurooppalainen työnantajapäivä -kampanja oli Euroopan laajuinen. Yrityksiä ja työnantajia sekä TE-palveluita lähennettiin muun muassa messutilaisuuksien ja yrityskäyntien avulla. Maanlaajuisesti vuoden aikana on tarkoitus tehdä 24000 vierailua yrityksissä. Suomen oikeus- ja työministeri Jari Lindström sanoo työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteessa: ”Kampanja on juuri nyt erittäin ajankohtainen. Työnantajayhteistyö korostuu nykyisessä työmarkkinatilanteessa. Yrityskäynneillä on tavoitteena löytää esimerkiksi piilotyöpaikkoja. Yritykset ovat kasvun lähde, jota pyrimme tukemaan työnvälityksellä. Samalla jokainen uusi työpaikka auttaa vähentämään työttömyyttä.”

Helmisen Varaosat on Tampereen Ristinarkussa toimiva autovaraosa- ja autotarvikeliike. Olemme toimittaneet varaosia uusiin ja vanhoihin, yleisiin sekä harvinaisiinkin autoihin jo vuodesta 1927. Päivän varastotilanne ja tuotteiden saatavuus selviävät puhelimitse, sähköpostitse tai paikan päällä. Muutimme huhtikuussa 2014 osoitteeseen Vehnämyllynkatu

8 F-G.

Aukioloajat: Ma–Pe 8–17 La 10–14 (kesälauantait suljettu)

03 222 8680 • helmisenautoliike@gmail.com • Vehnämyllynkatu 8 F-G, 33560 TAMPERE

017


KOHTI GRÖNLANTIA TEKSTI Sari Harsu KUVAT Marcello Vitrano

Etapin Luontopolkua eteenpäin -hankkeen projektipäällikkö Niina Rautiainen on lähtenyt yli kuukauden kestävälle vaellukselle Grönlantiin. Tässä Etappilehdessä esitellään matkavalmisteluja. Seuraavassa lehdessä kerrotaan matkasta.


ENSIMMÄINEN SUOMALAINEN retkikunta hiihti Grönlannin jäätikön halki viisikymmentä vuotta sitten. Tähän mennessä Grönlannin poikki on hiihtänyt lähes viisikymmentä suomalaista, mutta heistä vain viisi on naisia. 21.4. jälleen viisi suomalaista – joista yksi Etapin työntekijä Niina Rautiainen – lähti kohti Grönlantia. Paluupäivä on 28.5. ”Hienoa naisena lähteä reissuun. Useilla matkoilla olen ollut ainoa nainen, nyt reissuun lähtee toinenkin”, Niina sanoo. Suunnitelmana on hiihtää mannerjäätikön yli länsirannikolta itärannikolle alle 30 päivässä. Matkan pituus on vajaat 600 kilometriä. ”Puolivälissä matkaa on hylätty amerikkalaisten tutkimusasema, jonka kautta on tarkoitus mennä. Se on ainoa kiintopiste koko reissussa. Kompassilla ja gepsillä suunnataan.” Satelliittinavigaattori GPS, tuttavallisemmin gepsi, on maailmanlaajuinen paikallistamisjärjestelmä. GPS-laite on yksi tärkeistä varusteista matkalla, jossa maamerkkejä ei ole. Käyttäjän GPS-laite vastaanottaa satelliitin lähettämän tiedon, ja sen avulla suunnataan. Melkein puolet matkasta on ylämäkeä. Vaikka hiihtomatkan aikana noustaan jopa kahteen ja puoleen kilometriin, huipun saavuttamista ei kuitenkaan huomaa, koska nousu on loivaa. Jo ennen matkalaisia Grönlantiin lähti kontti, jossa on osa tavaroista. Niina seurueineen matkustaa perässä ja yöpyy välillä Kööpenhaminassa hotellissa. Sieltä matka jatkuu Grönlantiin, missä on vuorossa kontin avaaminen ja tavaroiden pakkaus. Menee pari päivää, että kaikki tarvikkeet saadaan soviteltua ahkioissa oikeille paikoilleen. ”Keli vaikuttaa siihen, päästäänkö heti lähtemään.” Takaisin tullessa tehdään suunnilleen samat asiat toisin-

päin. Tällöin myös pestään pyykkiä, jotta vaatteet saadaan pakattua konttiin puhtaina, ne kun saattavat muhia kontissa kuukaudenkin.

RENKAAN KISKONTAA JA HALKOHOMMIA Maailman toiseksi suurimman jäätikön halki hiihtäminen ehti hautua vuosia Niina Rautiaisen mielessä. ”Ehkä viime keväänä haave alkoi konkretisoitua ja kesällä varmistua.” Vaikkakaan ei kovin tietoisesti, Niina on valmistautunut tällaiseen isoon projektiin jo kymmenisen vuotta ottamalla koko ajan isompia haasteita vastaan ja suorittamalla koulutuksia. ”Kun varmistui, että lähden Grönlantiin keväällä, alkoi panostaminen ja treenaaminen”, Niina kertoo. ”Viime kesästä, ehkä elokuusta asti aika on mennyt treenatessa. Viime elokuussa olin pari viikkoa Alpeilla, ja Lapissa olen ollut. Onhan näitä reissuja ja maastoyöpymisiä ollut melkein kuukausittain, sekä vapaa-ajan että työn merkeissä.” Edessä oleva matka on kuitenkin vaatinut perusliikkumisen lisäksi systemaattista tehoharjoittelua, jolla varmistetaan jaksaminen fyysisestikin raskaalla matkalla. Niina on treenannut viitenä kuutena päivänä viikossa vielä työpäivän jälkeen, vaikka työn puolesta olisi jo ollut päivän metsässä. Hän on harjoittanut itseään raskaan ahkion vetämiseen kiskomalla perässään vanhaa autonrengasta painojen kanssa suunnilleen kolme kertaa viikossa. Niina aloitti renkaanvedon pienillä painoilla, ja noin viikoittain tai kahden viikon välein hän on lisännyt painoja. Harjoituksen myötä Niina on huomannut, että jaksaa vetää raskaampia taakkoja. Painoa


ETAPPILEHTI 01/2016

tulee matkaan ruoista ja tarvikkeista väistämättä paljon, vaikka grammoja viilaillaan: mitään ylimääräistä ei haluta kuljettaa mukana. ”Tiedän nyt, että jaksan vetää reissussa 80–90 kilon ahkiota.” Lisäksi Niina on tehnyt hiihtoreissuja, käynyt kiipeämässä, joogassa, Etapin sählyssä, uimassa, pyöräilemässä ja avannossa. Avantouinti on myös kehon totuttamista kylmään. Harrastus ei ole uusi, se on kuulunut Niinan aktiviteettivalikoimaan jo vuosia. ”Se on hyvää palauttavaa toimintaa treenin jälkeen”, Niina sanoo. Niinan liikkuminen luonnossa on vaihtelevaa ja monenlaista, mutta suosikkilaji jääkiipeilyä hän on nyt ehtinyt harrastaa harmittavan vähän. ”On tärkeää myös jättää lepopäivä tai kaksi.” Menevälle naiselle paikallaan pysyminen on kuitenkin vaikeaa. Tekisi mieli liikkua seitsemänä päivänä viikossa. Treenatessaan Niina ei käytä ja kuluta kalleimpia varusteitaan, ne säästetään matkalle. Hän on saanut käytöstä poistettuja renkaita Etapilta, ja muutenkin harjoittelu on ollut edullista. ”Ei treenaaminen ole rahasta kiinni. Olen esimerkiksi käynyt hakkaamassa halkoja Nokian Invalideille. Se on tosi hyvä voimatreeni, kun ison lekan kanssa hakkaa monta tuntia. Kerran olen käynyt kuntosalilla, mutta minulle sopii paremmin ulkohommat, tykkään hyötyliikunnasta”, Niina kertoo.

Grönlanti on maailman suurin saari, ja valtaosa siitä on jäätikön peitossa. Maantieteellisesti Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikkaan, mutta hallinnollisesti se on Tanskan itsehallinnollinen osa. Maan virallinen kieli on grönlanti, joka kuuluu inuiittikieliin. Kaikki saaren noin 57 000 asukasta asuvat jäättömillä rannikoilla.

KYMMENIÄ KILOJA RUOKAA ”Illat ovat menneet treenaamisen, varustevalmistautumisen ja ruokasuunnitelmien parissa. Tämä on kokonaisvaltainen projekti.” Niina tekee pääsääntöisesti itse ruuat matkalle. Tämä vie huomattavan paljon aikaa, mutta ainakin tietää, mitä saa. ”Näin ruoka ei poikkea tavallisesta arkiruuastani radikaalisti, vaikka onkin kuivatettua.” Niina on kasvissyöjä, mikä osaltaan vaikuttaa eväsrepun sisältöön. ”Olen kuivannut itse ruokia ja miettinyt energiamäärät ja proteiinit. Myös rasvat ja hiilarit pitää miettiä. Olen mitannut keittiövaa'alla, mitä mikäkin pitää sisällään ja laskenut, paljonko saa energiaa. Jos ostaisi eväät valmiina, energiamäärät voisi lukea suoraan paketista.” Myös varusteiden suhteen on tarkkaa, että ne ovat juuri optimaaliset. Pitää ottaa huomioon myös toimitusajat, jos tilaa varusteita postitse, ettei mitään olennaista jää saamatta. Niinalla on ollut talviretkeilyvarusteet jo aiemminkin, mutta Grönlannin-matka on vielä vaativampi varustelunkin suhteen. Kovissa pakkasissa Niina on pärjännyt aiemminkin, joten olosuhteet eivät hirvitä. ”Varmaan kylmimmillään voi olla 35 astetta pakkasta ja tuuli saattaa olla todella navakka. Loppua kohti todennäköisesti lämpenee, voi olla kuumakin loppupäässä. Mutta arktisiin kylmiin olosuhteisiin olen henkisesti varautunut.” Niina on saanut tietoa ja vinkkejä tutuilta sekä internetistä, ja sen lisäksi hänellä on runsaasti omaa kokemusta varusteista aikaisempien reissujen johdosta. Ajatustenvaihto muiden harrastajien kanssa on tärkeää, mutta mitään ei voi tai kannata kopioida toiselta suoraan, sillä kaikilla on omia mieltymyksiä

ja tarpeita. Siksi Grönlantiin lähtijöilläkään ei ole identtiset varustelistat. Toisaalta on joitakin perusjuttuja, mitä pakataan joka ikiseen reissuun mukaan. Myös ensiapuvarustepaketti kulkee mukana, samoin jotkin lääkkeet. Vaikka satojen kilometrien hiihtäminen Grönlannissa äkkiseltään tuntuu olevan aika kaukaa normaalista elämänmenosta, matkalla on tarkoitus elää mahdollisimman ”perusarkea”. Asuntona matkalla toimii neljän hengen teltta, jonka Niina jakaa kahden muun asukkaan kanssa. ”Periaatteessa se on samanlaista kuin täällä, jos lähtee leirille. Toteutamme säännöllistä rytmiä ja rutiinia päivässä: nukutaan, syödään, hiihdetään, syödään…”, Niina sanoo. ”8–10 tuntia hiihdetään, tunnin välein pidetään taukoja ja syödään. Se on myös perusjuttujen äärelle pysähtymistä. Aika meditatiivistakin touhua.” Niina lähtee matkalle nöyrin mielin ja reissun itsensä vuoksi, ei siksi, että saavuttaisi jonkin virstanpylvään. ”Matkalla olemien on se tärkein juttu, ei päämäärä niinkään. Se on tärkeää, mitä matkalla oppii, kokee, havaitsee, tuntee.”

021

Niinan tarkka reittisuunnitelma ja muuta tietoa matkasta löytyy osoitteesta seikkailunlumous.net


Käyttöpäällikkö Matti Kaario Ratinan stadionin pääkatsomon edessä. Stadionin arkkitehtuuria kutsutaan nimellä betonibrutalismi. Ominaista 1950-luvulla kehittyneelle suuntaukselle ovat vahvat linjat, raaka betoni ja pelkistetyt rakenteet.


ETAPPILEHTI 01/2016

Ratina ei tunne suvantoa TEKSTI Joni Syvänen KUVA Tatu Kannusmäki

Neljän jykevän kenttävalaisimen juuresta löytyy Ratinan stadion.

IDEOINTI URHEILUSTADIONIN rakentamisesta Tampereelle alkoi jo 1930-luvulla, mutta stadionia ei pidetty tuolloin vielä tarpeellisena. Ratinan niemeen oli syntynyt suuri kuoppa, koska aluetta käytettiin hiekanottopaikkana. Hiekanottoa rajoitettiin, jonka myötä Ratinan tulevaisuus alkoi muovautua. Suunnitelmat urheilustadionin rakentamiselle alkoivat jo 1950-luvulla. Vaikka stadion valmistui vasta 1966, Ratinassa pelattiin olympiajalkapalloa jo 1952. Ennen valmistumistaan, stadion kävi läpi monta suunnitteluvaihetta. Ratinaa haluttiin hyödyntää monin eri tavoin. Stadionin oheen suunniteltiin niin uimalaa kuin keilarataakin. Uimahalli rakennettiin kuitenkin Pyynikille, ja se valmistuikin jo vuonna 1956. Yhtenä hidasteena stadionhankkeelle olivat myös sijainnin aiheuttamat soraäänet. Ratinaan ei uskottu mahtuvan tarpeeksi parkkipaikkoja. Toiseksi sijainniksi ehdotettiin Kaupin urheilupuistoa. Stadion kuitenkin viimein päätettiin rakentaa Ratinaan. Rakennuksen on suunnitellut tamperelainen arkkitehti Timo Penttilä, jonka käsialaa ovat myös muun muassa Sampola Kalevassa sekä Helsingin Kaupunginteatterin rakennus. Stadionin virallinen nimi on Tampereen stadion, mutta Ratina on nimenä vakiintunut, vaikka Ratina onkin kaupunginosan nimi. ”Kaikki tietää, että stadionia tarkoitetaan, kun Ratinasta puhutaan”, kertoo Tampereen stadionin pitkäaikainen käyttöpäällikkö Matti Kaario. ”Parkkipaikoista on ehkä pulaa, mutta paikalliset ovat oppineet, ettei omilla ajoneuvoilla kannata tulla. Tänne tullaan julkisilla, mikä on tietenkin hyvä asia. Suurempien tapahtumien aikaan järjestetään erillisiä bussikyytejä”, Kaario jatkaa. Stadionin nykyinen katsojakapasiteetti on vajaat 17 000. Se tarkoittaa, että Ratinassa on Suomen toiseksi suurin stadion. ”Kun stadionia esitellään ulkomaalaisille arvovieraille, he ihmettelevät kuinka keskellä kaupunkia voi olla näin komea stadion näin komeilla puitteilla – etelässä on Pyhäjärvi ja pohjoisessa suvanto.” Stadionin ympäristö on muuttunut vuosien varrella, ja muuttuu tulevaisuudessakin. Vuonna 2010 stadionin länsipäähän valmistui kevyen liikenteen Laukonsilta. ”Ennen sillan valmistumista portit pidettiin lukossa. Nykyään ne pidetään auki, kun pääkatsomon takana menee kulkureitti.” Itäpäähän on rakentumassa kauppakeskus, joka suunnitelmien mukaan aukeaa 2018. Kauppakeskus kantaa nimeä Rati-

na. Stadion ja kauppakeskus jakavat pihan, ja parkkipaikkojenkin määrä kasvaa kauppakeskuksen myötä.

ENTISET NAAPURIT Etapin vanhat tilat Vuolteenkadulla olivat aivan stadionin vieressä. Liikunnan edistäminen on aina ollut tärkeä asia Etapille ja Ratinan tiloja on käytetty jo 90-luvulta alkaen. Etappi muutti Kalevaan keväällä 2011. Vielä nykyäänkin Etapin kuntosali, sähly ja jumppa järjestetään stadionin sisäliikuntatiloissa. Näiden lisäksi stadionilta löytyvät puitteet yleisimpiä yleisurheilulajeja varten. Moukarinheitto on kielletty, mutta keihäänheitto ei: ”Pienet reiät tekevät vain hyvää nurmelle”, Kaario heittää. Ratinan stadionilla on yleisurheilun lisäksi järjestetty ainakin jalkapalloa, jääkiekkoa, speedway-moottoripyöräilyä ja musiikkikeikkoja. Stadionilla konserttejaan ovat pitäneet muun muassa AC/DC, Iron Maiden, Jon Bon Jovi, Bryan Adams, Eppu Normaali ja Red Hot Chili Peppers. Stadionin nurmikenttä uusitaan Suomen jalkapallomaajoukkueen pelejä varten. Korjauksen myötä nurmen alle saatiin muun muassa uusi kastelujärjestelmä ja lämmitys. Stadionin puitteita parannellaan laajemminkin. Suorituspaikkojen uusien pinnotteiden lisäksi asennetaan uudet maalikamerat, tuulimittarit ja vilppilähtökamerat. Stadion saa myös videotaulun entisen tulostaulun tilalle. Ratinaa käyttävät pääasiassa eri urheiluseurat sekä koulut. Myös yritykset järjestävät radalla Cooperin testejä ja kävelytestejä. Myös ulkomaalaiset turistit saattavat aamulenkillä löytää tiensä Ilves-hotellilta stadionin radalle. ”Ihmiset näkevät ehkä tyhjät katsomot, mutta talo on kovassa käytössä. Sisätilat on usein buukattu aamusta iltaan.”

023

Etapin ilmaiset, työttömille tarkoitetut sisäliikuntapalvelut kuntosali, sähly ja jumppa järjestetään Ratinan Stadionilla, osoitteessa Ratinan rantatie 1. Punttisali pyörii läpi vuoden, jumppa ja sähly järjestetään syksystä kevääseen. Tarkemmat ja ajankohtaiset tiedot osoitteesta etappi.info/tyottomille/liikuntapalvelut


MADONMENTÄVÄ MAHDOLLISUUS TEKSTI Joni Syvänen KUVITUS Satu Hartikainen KAAVIO Lasse Heliävirta

Myytti kertoo, että ihminen syö elämänsä aikana useita ötököitä nukkuessaan. Nyt toivotaan, että ihmiset alkaisivat syömään hyönteisiä myös hereillä ollessaan.

024


ETAPPILEHTI 01/2016

”hyönteislihaa”, kun esimerkiksi kilo lehmänlihaa vaatii kahdeksan kiloa rehua. Hyönteisteollisuus koetaan usein myös eettisemmäksi, sillä hyönteiset ovat selkärankaisia alkeellisempia. Hyönteisruoasta saattaa ensimmäisenä tulla mieleen friteeratut heinäsirkat, keitetyt kuoriaiset, paistetut muurahaiset tai elävänä syödyt, mehukkaat madot. Mutta hyönteisiä voidaan myös kuivata ja jauhaa jauhoksi, jota voidaan käyttää vaikkapa soijan tavoin. Maailmalla hyönteisiä on osattu hyödyntää aineksena ainakin välipalapatukoissa, leivonnaisissa, hampurilaisissa, nuggeteissa ja maustetahnoissa.

KIRVAT SULLE Suomessa vaihtoehtoinen proteiini hakee vasta asemiaan. Entomofagiaa eli hyönteisten syöntiä ravinnoksi ei ole laissa kielletty, mutta Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on kieltänyt käytön elintarvikkeena. Kielto perustuu Euroopan Unionin uuselintarvikeasetukseen, jota Suomi noudattaa. Sen tarkoituksena on varmistaa, että markkinoille tulevat uudet elintarvikkeet ovat turvallisia. Yksityishenkilö siis saa kasvattaa kotonaan esimerkiksi ma-

VAIKKA HYÖNTEISIÄ on syöty ravinnoksi monessa maailmankolkassa jo vuosisatoja, länsimaissa ötököiden popsimisesta on tullut vasta poliittinen puheenaihe ja ainesosa kokeilunhaluisille, trenditietoisille kotikokeille. Perinteiseen karja- tai kalatalouteen verrattuna hyönteistaloudella on useita etuja. Hyönteiset tuottavat paljon proteiinia suhteessa niiden syömän ruoan tai käyttämän veden määrään. Ruokinta ja ylläpito eivät myöskään rasita niin paljon luontoa, koska päästöt ovat pieniä, ja hyönteiset kasvavat nopeasti. Lisäksi pienellä pinta-alalla pystyy kasvattamaan suuren määrän hyönteisiä. ”Uudesta teollisuudesta” odotetaan ja toivotaan ratkaisua joihinkin maailman ongelmiin. Sitä on kaavailtu esimerkiksi nälänhädän selättäjäksi väkiluvun yhä kasvaessa. Villeimmissä visioissa hyönteiset mahdollistavat jopa tulevaisuuden avaruusmatkailun, koska pitkillä matkoilla hyönteisiä on helppo ja nopea kasvattaa ruoaksi pienessä tilassa. Jokaista kahta syötyä rehukiloa Lähde: Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön julkaisu kohden hyönteiset tuottava kilon ”Edible insects Future prospects for food and feed security”

025


toja tai heinäsirkkoja omaan käyttöönsä. Euroopassa jotkin maat ovat ohittaneet EU:n suosituksen, ja hyönteisiä löytyy elintarvikkeena muun muassa Hollannissa ja Belgiassa. Suomessa on joitakin alan yrityksiä, jotka tässä vaiheessa keskittyvät tutkimukseen ja innovointiin eli uusien keksintöjen kehittämiseen. Hyönteisten hyödyntäminen vaatii vielä lisää syventävää tutkimusta. Paljon on selvittämättä esimerkiksi mahdollisista vaaroista, kuten allergioista. Myös tuotteiden säilömistä ja säilyvyyttä tutkitaan yhä. Ruokateollisuudessa käytetään joitakin hyönteisistä saatavia ainesosia. Esimerkiksi punainen ruokaväri karmiini (E120) saadaan kuivatuista kokenillikirvoista, ja sellakka (E904), jota käytetään ainakin pinnoitteena makeisissa, on lakkakilpikirvojen munakoteloiden suojaeritettä. Luonnosta hyönteisiä ei ilman asiantuntemusta kannata poimia syötäväksi. Sen lisäksi, että kaikki lajit eivät sovellu ravinnoksi myrkyllisyyden vuoksi, niissä saattaa olla ihmisille sairauksia aiheuttavia loisia tai bakteereja, kuten salmonellaa. Pidemmällä aikavälillä hyönteisiin saattaa kertyä myrkkyjä ja saasteita

ympäristöstä varsinkin kaupungeissa. Kypsentäminen tappaa useimmat loiset ja bakteerit, mutta myrkkyjä se ei poista. Kuitenkin maissa, joissa hyönteisten syöntiä on tehty jo pitkään, hyönteiset kerätään luonnosta. Hyönteisiä myydään muun muassa toreilla, jossa ne valmistetaan tuoreena tai myydään elävänä. Maailmassa on noin 2000 syötäväksi kelpaavaa lajia, joka on pieni määrä suhteessa lajien määrään. Suomessa hyönteislajeja on noin reilu 20 000, mutta syötäväksi kelpaavia ei ole kartoitettu. Syötäväksi kelpaavia hyönteisiä on kuvailtu eri pähkinöiden, kuten hassel-, saksan- ja pistaasipähkinän makuisiksi. Joidenkin hyönteisten on sanottu maistuvan myös kanalta ja pekonilta. Kun hyönteisten hyödyntäminen elintarvikkeena aikoinaan laillistuu, teollisuudella on suuri työ vakuuttaa ennakkoluuloiset ihmiset puolelleen. Hyönteisten syönti ei ehkä ole se houkuttelevin vaihtoehto, jos rinnalle laitetaan tutumpi liha tai kala. Lisäksi sosiaalinen puoli voi olla haaste: mitä muut ajattelevat ötököitä syövästä ihmisestä?

026


Etappi tarjoaa ohjausta TEKSTI Sari Harsu KUVA Tatu Kannusmäki

Etapin joka pajalla on työnohjaaja, joka on pajansa työtehtävien ammattilainen. Hän ohjaa pajalaisiaan ennen kaikkea siellä toteutettavien työtehtävien tekemisessä. Työnohjaajien lisäksi Etapilla työskentelee yksilöohjaajia, jotka ovat pajalaisen tukena muissa kuin työtehtäviin liittyvissä asioissa.

ETAPISSA ON yksilöohjaajia, monessa muussa järjestössä puhutaan yksilövalmentajista. Kyse on kuitenkin samasta työstä. Yksilöohjaajan toimenkuva rakentuu sen mukaan, mitä muita ohjaajia talossa on ja miten työtehtävät heidän välillään on jaettu. Joissakin pajatoimintaa tarjoavissa järjestöissä on yksilöohjaajan tai -valmentajan lisäksi työhönvalmentaja. Tällöin yleensä yksilövalmentaja aloittaa yhteistyön pajalaisen kanssa. Kun näyttää siltä, että pajalainen alkaa olla valmis avoimille työmarkkinoille, hän siirtyy edistämään asiaansa työhönvalmentajan kanssa. Etapilla työhönvalmentajaa ei erikseen ole, joten yksilöohjaaja ja työnohjaaja yhdessä hoitavat myös työhönvalmennusta. Reippaasti yksinkertaistaen voisi sanoa, että yksilöohjaajan tehtävä Etapilla on saada ensin työntekijöitä pajoille ja tämän jälkeen saada työntekijät pois pajoilta. Kun jollekin pajalle haetaan työkokeilijaa, yksilöohjaaja laittaa tiedon avoimesta paikasta TE-toimistolle, usein myös Nuorille töitä -sivustolle, Etapin nettisivulle ja sosiaaliseen mediaan. Joskus haetaan työkokeilijan sijaan palkkatukityöntekijää tai ihmistä kuntouttavaan työtoimintaan. Etapille tulee harjoittelijoita myös oppilaitoksista, mutta heitä ei varsinaisesti haeta. Opiskelija tai hänen ohjaajansa ottaa itse yhteyttä Etappiin, kun opiskelija tarvitsee harjoittelupaikkaa. Kun halukkaita tulijoita ilmoittautuu, sovitaan tapaaminen, johon tavallisesti osallistuu paikanhakija, työnohjaaja ja yksilöohjaaja. Tapaamisella kartoitetaan, mitä hakija on tehnyt aiemmin, mitä hän osaa, mistä on kiinnostunut ja mitä toivoo työkokeilujaksoltaan. Jos tarpeet ja tarjonta kohtaavat, sovitaan aloituspäivä.

YKSILÖOHJAAJA ON PAJALAISTA VARTEN Kun uusi pajalainen aloittaa Etapilla, yksilöohjaaja jututtaa häntä saadakseen vielä paremman kuvan siitä, millaisella taustalla hän on pajalle tullut ja mitä tavoitetta kohti hän on menossa. Yksilöohjauksen sisältö ja määrä vaihtelevat ohjattavan mukaan. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden sopimukseen on kirjattu suositus yksilöohjaustuntien määrästä kuukaudessa, mutta muuten se on täysin tapauskohtaista ja pajalaisen toiveista kiinni. Joku ei koe tarvitsevansa tukea ja ohjausta juuri lainkaan, joku toinen saattaa tarvita jopa päivittäistä tukea ainakin pajalla olonsa alkuvaiheessa. Jos työkokeiluun tullut on kouluttamaton nuori, hänen kanssaan todennäköisesti käydään läpi mahdollisia opiskelualoja, -paikkoja ja -muotoja. Jos pajalle tullut on jo jonkin alan kokenut ammattilainen, suunnataan katse kohti työmarkkinoita. Jos opiskelun tai palkkatyön aloittamiselle on joitakin esteitä, niitä yritetään pajalla olon aikana raivata pois tai vähintäänkin madaltaa. Jos yksilöohjaajan työkalut eivät riitä jonkin ongelman käsittelyyn, pajalainen pyritään ohjaamaan sopivaan palveluun, esimerkiksi A-klinikalle, lääkäriin tai vaikkapa talous- ja velkaneuvontaan. Yksilöohjaajan kanssa voi kirjoittaa myös työhakemuksia ja päivittää ansioluetteloa, käyttää Kelan ja TE-toimiston sähköisiä palveluita tai ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon. Etapilta jo lähteneet pajalaisetkin toisinaan ottavat yhteyttä yksilöohjaajaan ja poikkeavat tapaamiselle, kun tarvitsevat apua työnhakuasioissa. Myös heitä on autettu.

028


ETAPPILEHTI 01/2016

EI VAIN SARVIJAAKONKADULLA Etapin yksilöohjaajien toimenkuvaan kuuluu kierrättää tutustujaryhmiä tai yksittäisiä tutustujia Etapin pajoilla. Esimerkiksi sosiaalisen kuntoutuksen ryhmät käyvät usein tutustumassa Etapin pajoihin ja palveluihin. Yksilöohjaajat mainostavat Etapin tarjoamia liikuntapalveluja – kuntosalivuoroja, kuntojumppaa ja sählyä – niin vierailijoille kuin talon väellekin. Toisinaan yksilöohjaaja lähtee pajalaisen kanssa hoitamaan jotakin asiaa Etapin ulkopuolelle. Saatetaan käydä esimerkiksi Kelassa tai tutustumiskäynnillä yrityksessä. Myös oppilaitoksissa käydään tutustumassa joskus yhden pajalaisen, joskus isomman kokoonpanon kanssa.

Silloin tällöin yksilöohjaaja käy kouluttautumassa päivän parin verran tai tapaamassa muita samaa työtä tekeviä toimijatapaamisissa. Tarvittaessa hän esittelee Etapin toimintaa talon ulkopuolella työttömille ja työllistämistyössä toimiville työntekijöille. Yksilöohjaajan työhön kuuluu myös monenlaista tilastointia ja raportointia. Etapin yksilöohjauksen vahvistuksena toimii Sarvijaakonkadun ohjaajien lisäksi Rasti – voimavarapiste työttömille. Rastin terveydenhoitaja ja elämäntaidonvalmentaja tarjoavat tukea ja ohjausta fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Tämä Etapin hanke toimii Klingendahlin kiinteistössä Hämeenpuiston eteläpäässä, ja sinne saavat hakeutua muutkin kuin etappilaiset.

▲ Yksilöohjaajat Kristiina Nippula (vasemmalla) ja Sari Harsu tukevat etappilaisia erilaisissa elämäntilanteissa ja avustavat työnhaussa.

029


Etappi lähettää yhteistyökumppaneilleen ja muille tärkeille tahoille sähköisen tiedotteen kerran kuukaudessa. Olemme koonneet tähän viimeisimpien tiedotteiden antia. Mikäli haluat mukaan postituslistalle, ilmoita sähköpostiosoitteesi Mediapajan ohjaajalle: joni.syvanen@etappi.info.

kuukauden aikana ja kuinka paljon ja mihin rahaa menee. ”Jos pitää menoista kirjaa, on helpompi seurata, voisiko jostain karsia”, Heidi Ovaska neuvoo. ”Tarpeet kannattaa laittaa tärkeysjärjestykseen.” Joskus suuri vuosittainen menoerä saattaakin syntyä pienistä heräteostoksista. Jos ostaa kolme kertaa viikossa kahden euron tarpeettoman pikku ostoksen, vuodessa näihin kuluu 312 euroa. Etappilainen kuulijakunta yllättyi joistakin yhteenlasketuista summista: jos esimerkiksi ostaa puolen litran colan joka päivä, vuodessa rahaa kuluu noin 650 euroa. Jos kolajuomaa on välttämättä juotava päivittäin, kannattaa ostaa kerralla isompi pullo ja juoda siitä useampana päivänä. Tupakkaan saattaa mennä 1500 euroa vuodessa, mitä ei välttämättä tule miettineeksi, kun ostaa askin tai pari kerrallaan.

MARRASKUU ENSIAVUN ABC Pajakoululaisille on luvassa ensiapukoulutusta, ja muutenkin Etapilla on haluttu panostaa ensiaputaitojen oppimiseen. MONI ETAPIN ohjaajista ja pajalaisista on jo suorittanut ensiapukurssin. Viimeisimpiä kurssilaisia ovat kolme pajavalmentajaa: Puupajan Jouni Tuovinen, Pyöräpajan A-P Rakkolainen ja Autopajan A-J Halme. Mieskolmikko vietti kaksi päivää 5.–6.11.2015 Lahdesjärven ABC:llä opiskellen tarpeellisia taitoja hätätilanteiden varalle.

Muutama Marttojen vinkki: • Tee itse. • Hanki vain, mitä todella tarvitset. • Jos ei ole varaa, älä osta.

PUUPAJAKOULU HYVÄSSÄ VAUHDISSA Puupajan työvalmentaja Jouni Tuovinen kertoo pajakoulun alkaneen loistavasti. ”Porukka on sopivasti motivoitunut, on ollut hyvin paikalla ja tehnyt töitä.” ▲ Anne-ensiapunukke on pitänyt myös Ilves-pipoa, mutta kouluttajan mukaan toistuvat kuittaukset Ilveksen elvyttämisestä pakottivat vaihtamaan Ässät-asusteeseen.

MARTOILTA APUA ARKEEN Pirkanmaan Martat ry:n Heidi Ovaska kävi 4.11.2015 Etapilla pitämässä erityisesti nuorille suunnatun Ota raha-asiat haltuun -luennon. MARTAT ON kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia arkeen liittyvällä neuvonnalla. Marttojen mukaan jokainen on oman elämänsä talousjohtaja, ja siksi jokaisen tulisi myös tietää, paljonko rahaa tulee

KUUSI OPISKELIJAA on aloittanut aikuiskoulutuskeskus TEAKin pintakäsittelykoulutuksen Etapin puu- ja entisöintipajalla. Koulutus on työssäoppimispainotteista eli tekemällä oppimista. Työssäoppimisen ohella opiskeluun kuuluu jonkin verran teoriaa. Puupajan ohjaaja Jouni Tuovinen pitää koulutusta luontevana osana pajan toimintaa. ”On kätevää, että myös teoriatunnit pidetään Etapilla, Jouni sanoo. ”Sillä on iso merkitys, että täällä on sopiva tila, että ei tarvitse lähteä mihinkään muualle.” Jouni kehuu ryhmän olevan hyvä ja jämäkkä porukka. Kaksi pajakoululaista hyppäsi mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta, ja tämäkin siirtymä sujui hyvin. Vaikka työpäivät lisääntyivät neljästä viiteen ja työpäivän pituus venyi neljästä tunnista kuuteen, he ovat jaksaneet hyvin. ”Tämäkin kuvastaa motivaatiota.”

030


ETAPPILEHTI 01/2016

Opiskelijoiden ikä- ja kokemushaitari on aika laaja, mikä sekin on vain rikkaus. Kahdella pajakoululaisella on jo käytännön työkokemusta. ”Se tuo tietotaitoa, joka auttaa koko ryhmää”, Jouni kertoo. Pajakoulussa suoritetaan pintakäsittelyalan perustutkinnon neljä tutkinnon osaa. Teoriatunnilla istuvien pajakoululaisten mielipidettä opiskelun sujumisesta kysyttäessä pöytien äärestä huudellaan: ”Hyvin menee!”

JOULUKUU

ILMARI KARJALAINEN ELÄKKEELLE Ilmari Karjalainen on toiminut Etapin työpaikkapappina kesäkuusta 2002. Nyt hän jää eläkkeelle. KUN ILMARI Karjalainen aloitti Etapin työpaikkapappina, yhdistyksen pajat toimivat Vuolteenkadulla ja ruokala oli keskeinen kokoontumispaikka. Tuolloin järjestettiin työttömien perheille myös kesäleirejä, joissa Ilmari oli mukana. Viime vuosina työpaikkapapin työhön on kuulunut lähinnä pajakiertoja ja ”Rajala-keikat” eli vuosittaiset syysretket Rajalan leirikeskukseen Ikaalisiin. Ilmari mainitsee, että Rajalan pitkospuut ja kyltit on tehty Etapin Puuajalla. Myös Etapin Luontopolkua eteenpäin -hankkeen kanssa seurakunta ja erityisesti Ilmari on tehnyt yhteistyötä. Vaelluksen kautta vapaalle

Torstaina 10. joulukuuta 2015 seurakunnan väki järjesti Ilmarille ”vaelluksen”, jonka aikana eläkkeelle jäävää työntekijää kierrätettiin paikoissa, joissa hän on toiminut ja vaikuttanut. Vaelluksen yhtenä etappina oli Etappi. Neuvotteluhuoneessa kahvittelun lomassa muisteltiin yhteisiä kokemuksia ja suunnattiin katsetta myös tulevaan. Ilmari Karjalaisen pestin perii työpaikkadiakoni Marko Ajanki. Etapin hallituksen puheenjohtajanakin toimiva Ilmari Karjalainen jatkaa edelleen hallitustyötään. Puupajan Jouni Tuovinen ojensi Ilmarille tekemänsä tammisen kynttilänjalan. Tämä sillanmuotoinen lahja symboloi yhteisyötä Ilmarin ja Etapin välillä ja viittasi myös Rajalaan tehtyihin siltoihin.

JOOGAA JA TAIDETTA ETAPILLA Tiistaina 24.11.2015 joogaohjaaja ja ohjaustoiminnan artenomi Leena Saha saapui Sarvijaakonkadulle ohjaamaan etappilaisille toiminnallisen päivän. PÄIVÄ ALKOI noin tunnin joogaharjoituksella, jonka ideana oli rentouttaa ja johdatella omaan sisäiseen maailmaan. Tämän jälkeen siirryttiin vapauttavien taideharjoitusten avulla tuomaan sisäistä maailmaa näkyväksi. Ensin piirrettiin isolle paperille kahdella värikynällä – yksi kynä kummassakin

▲ Ilmari onnittelemassa Martti Ohralahtea työuran päättymisestä syyskuussa 2015.

kädessä ja silmät kiinni – kukin omien tuntemustensa mukaan ilman mitään rajoituksia. Työtä jatkettiin maalaamalla siihen sormiväreillä joko sormin tai siveltimellä lisää niillä väreillä, mitkä oikeilta tuntuivat. Mitään esittävää taidetta ei tarvinnut tehdä, mutta joillakin joitakin tunnistettaviakin elementtejä alkoi kehkeytyä joko suunnitelmallisesti tai vähän kuin itsestään. Valmiita teoksia käytiin läpi niin, että jokainen sai kommentoida sen verran kuin halusi tekotapaa, omia tuntemuksia ja lopputulosta.

ASAHI! – TERVEYDEKSI Perjantaina 27.11.2015 keskipäivällä Etapilla tutustuttiin kehoa ja mieltä harjoittavaan terveysliikuntamuotoon nimeltä asahi. Puolentoista tunnin tuokion ohjeisti asahiohjaaja Riikka Nevalainen. ALUKSI ASAHIOHJAAJA kertoi vähän lajin taustasta ja tarkoituksesta, sitten testattiin käytännössä, miten liikkeet toimivat. Asahissa tavoitellaan hyvää pystysuoraa asentoa, yleistä rentoutta, liikkeenhallintaa ja tasapainoa. Alun rentoutuksen jälkeen tehtiin liikkeitä, joiden tarkoitus oli vapauttaa ja voimistaa niskan ja hartian seutua sekä selkää. Riikka Nevalainen kertoi harjoitusten olevan ”luurankojumppaa”, jossa mennään lihaksiakin syvemmälle. Lopuksi tehtiin vielä tasapainoharjoituksia. Asahin liikkeiden tulisi virrata pehmeästi, eikä minkään liikkeen pitäisi sattua tai olla äärimmilleen vietyä. Harjoitukset pitäisi ohjaajan mukaan tehdä niin, että samaan aikaan on mahdollista hymyillä. Etapin toiminnallisen viikon ohjelmat järjesti sosionomiksi opiskeleva harjoittelija Jere Harjula.

031


TAMMIKUU

ENSIMMÄISET NÄYTÖT PAJAKOULUSSA TEHTY

ETAPIN PAJAT ENNALLAAN ETAPILLA TOIMII vuonna 2016 Luontopolkua eteenpäin -hankkeen Luontopolkupajan lisäksi kuusi muuta pajaa. Mediapajalla tehdään edelleen paitsi talon omaa lehteä, tiedotetta ja nettisivustoa myös asiakastöitä. Samassa rakennuksessa Mediapajan kanssa toimii Puupaja, jossa kunnostetaan asiakkaiden vanhoja huonekaluja ja tehdään uusia asiakkaiden toiveiden mukaan. Pihan toisella puolella sijaitsevassa rakennuksessa toimii Leirivälinepaja, josta löytyy monenlaista retkitarpeistoa, Polkupyöräpaja, jossa pyöriä huolletaan ja kunnostetaan, Autopaja, jossa huolletaan ja korjataan autoja sekä Siivouspaja, jonka työntekijät huolehtivat koko Etapin siisteydestä ja puhtaudesta. Vapaita pajapaikkoja voi kysellä pajojen ohjaajilta ja yksilöohjaajilta. Yhteystiedot löytyvät Etapin nettisivuilta: etappi.info

VOIMAVARAPISTE YHÄ TYÖTTÖMÄN TUKENA MYÖS ETAPIN Rasti – voimavarapiste työttömille -hanke jatkuu ja ottaa työttömiä asiakkaita vastaan Klingendahlin kiinteistössä Hämeenpuiston eteläpäässä. Rastista voi varata ajan yksilökeskusteluun tai terveyskartoitukseen. Rastissa toimii myös voimavararyhmä. Lisätietoja: terveydenhoitaja Susanna Oksanen susanna.oksanen@etappi.info, 050 364 0236

elämäntaidon valmentaja Katja Koskensalo katja.koskensalo@etappi.info, 050 364 0050 etappi.info/images/PDF/rasti.pdf

HELMIKUU ETAPIN OVET OLIVAT AVOINNA Etapilla vietettiin avoimien ovien päivää 2.2.2016, jolloin vierailijoita kävi useita kymmeniä. ETAPIN AVOIMIEN ovien päivässä vieraat saivat kysellä vapaasti Etapin toiminnasta yksilöohjaajilta ja muulta talon väeltä. Vieraat kierrätettiin kaikilla pajoilla ja heille tarjoiltiin Luontopolkua eteenpäin -hankkeen pajalla kahvia ja pakuriteetä. Leirivälinepajalla pääsi näkemään telttasaunan koottuna – mutta löylyihin vieraat eivät tällä kertaa päässeet. Etappi kuitenkin toivottaa vieraat tervetulleeksi pajakierrokselle tai muuten vaan juttelemaan muulloinkin kuin erityisinä avoimien ovien päivinä. Ajan käynnille voi varata milloin tahansa yksilöohjaajilta tai pajojen ohjaajilta.

Etapin puupajakoulussa viime vuoden puolella aloittaneet kaikki kuusi opiskelijaa ovat pysyneet menossa mukana. Aikuiskoulutuskeskus TEAKin pintakäsittelykoulutuksessa opiskelevat pajakoululaiset ovat suorittaneet nyt ensimmäiset näyttönsä. NÄYTTÖTUTKINNOISSA OSOITETAAN tutkinnon perusteissa edellytetty ammattitaito aidoissa työelämän tuotanto- ja palvelutilanteissa. Helmikuun 2. ja 3. päivänä 2016 puupajakoululaiset pääsivät suorittamaan ensimmäiset koulutukseensa kuuluvat näytöt. Kaikki opiskelijat suorittivat näyttötutkintonsa hyväksytysti. Näyttöjä edeltävällä viikolla Puupajan työnohjaaja Jouni Tuovinen havaitsi pajallaan pientä jännitystä, jota oli ilmassa vielä näyttöpäivänäkin. Jännitys ei kuitenkaan häirinnyt työskentelyä vaan kanavoitui keskittyneeseen tekemiseen. ”Selkeästi homma oli hanskassa”, Jouni kehuu. Loppukeväästä on tarkoitus järjestää seuraava näyttötilaisuus.

MAALISKUU

SIIVOUSPAJALTA TYÖLLISTYY Etapin siivouspajalle mahtuisi taas uutta väkeä, sillä edelliset työntekijät ovat siirtyneet eteenpäin. ETAPIN PAJOILTA edetään vaihtelevasti opiskelemaan, työelämään ja muille jatkopoluille. Siivouspaja on perinteisesti ollut hyvin vahva eteenpäin tuuppaaja: nytkin kolme viimeisenä pajalle työkokeiluun tullutta ovat kaikki jatkaneet tai tuota pikaa jatkamassa eteenpäin johonkin itselleen sopivaan paikkaan. Yksi pajalainen lähti työkokeilusta suoraan palkkatyöhön. Toinen siirtyi ensin työkokeilusta palkkatukisuhteeseen Etapille ja siirtyy palkkatukijaksonsa aikana kuukaudeksi toisen työnantajan palvelukseen. Etappi-jaksonsa jälkeen hänen on tarkoitus solmia työsuhde tämän toisen työnantajan kanssa. Kolmas Siivouspajan työntekijä jatkoi toiselle pajalle. Myös opiskelu on luonteva jatkopolku Siivouspajalta, ellei alan koulutusta vielä ole. Jos ei halua heti sitoutua opiskelemaan koko tutkintoa, monesti jo jonkin tutkinnon osan suorittaminen parantaa työllistymismahdollisuuksia huomattavasti. Siivouspajalla pystytään toisinaan myös solmimaan yhteyksiä suoraan yrityksiin ja räätälöimään pajalaiselle sopiva koulutuspaketti, joka pätevöittää hänet juuri kyseisen firman tarpeisiin. Siivouspajalla pääsee tutustumaan hyvin monipuolisesti erilaisiin työvälineisiin, -koneisiin, -menetelmiin ja -kohteisiin. Pajan ohjaajan ja yksilöohjaajan kanssa voi keskustella alan erilaisista suuntautumisvaihtoehdoista ja mahdollisista tavoista päästä etenemään itseä eniten kiinnostavaan suuntaan. Halutessaan voi kouluttautua vaikka siivousteknikoksi tai siivoustyönohjaajaksi. Mahdollista on suunnata myös esimerkiksi kiinteistöhuoltopuolelle. Käytännön työssä hankittu lyhytaikainenkin työkokemus on avuksi myöhemmissä opinnoissa.

032


ETAPPILEHTI 01/2016

PYÖRÄPAJA KIERRÄTYKSEN PUOLESTA Kierrätys on yhä tärkeämpää, kun maailma uhkaa täyttyä romusta ja jätteestä, jota syntyy, kun vanhaa käyttökelpoistakin tavaraa heitetään pois uuden tieltä. Etappi haluaa pelastaa jos ei koko maailmaa niin ainakin vanhat polkupyörät.

tyksen henkilökuntaan ja tiloihin yhdessä diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Ilkka Hjerppen kanssa. Etapin ja seurakunnan yhteistyönä aiotaan jatkaa ainakin syksyistä Rajalan-ulkoilupäivää. Mahdollisesti ideoidaan muutakin yhteistoimintaa.

KOHTI HYVÄÄ

ETAPIN POLKUPYÖRÄPAJALLA tehdään arvokasta työtä turhan jätteen vähentämiseksi antamalla jo kertaalleen käytöstä poistetuille pyörille lisää kilometrejä uuden omistajan palveluksessa. Etapille lahjoituksena tulleet polkupyörät puhdistetaan ja huolletaan. Rikkinäiset osat vaihdetaan ehjiin. Käyttövalmiiden menopelien runsaaseen valikoimaan voi kuka tahansa tulla tutustumaan Etapin aukioloaikoina kello 7–15.

Rasti – Voimavarapiste työttömille järjesti Etapilla 11.4.2016 teemailtapäivän otsikolla Joustava mieli hyvinvoinnin tukena.

HUHTIKUU

MEDIA VIERAILI ETAPISSA MAANANTAINA 18. huhtikuuta 2016 oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) esitteli hallituksen uutta työllistämispolitiikkaa. Sekä Aamulehteä että Yleisradiota kiinnosti, mitä mieltä Etapilla ollaan uudistuksista. Pyöräpajan Toni Leinonen kommentoi Aamulehdelle: ”Tuo voi mahdollistaa sen, että on pakko ottaa vastaan esimerkiksi puhtaasti provisiopalkkaista puhelinmyyntityötä, johon ei ole saanut koulutusta. Siinä voi joutua nollatuloille. ” Aamulehden Aki Taponen haastatteli myös Mediapajan Satu Hartikaista ja yksilöohjaaja Sari Harsua. Juttu oli tiistain paperilehdessä, ja se on luettavissa Aamulehden verkkosivuiltakin. Harsu ja Leinonen vastailivat myös Yleisradion Juha Kokkalan kysymyksiin, ja nämä haastattelut kuultiin samana iltapäivänä Radio Suomesta.

TEEMAILTAPÄIVÄN ALUKSI Rastin työntekijät Susanna Oksanen ja Katja Koskensalo esittelivät hankkeensa toimintaa ja teettivät läsnäoloharjoituksen, jossa pienen rusinapaketin avulla keskityttiin kaikin mahdollisin aistein ensin pakettiin, sitten rusinaan. Tilaisuuden luennoitsijana toimi alansa huippunimi työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen. Iltapäivän aikana kuulijat saivat miettiä, mikä elämässä on itselle tärkeää, ja miten voisi tukea tärkeiden asioiden olemassaoloa tai niitä kohti menemistä. Tärkeitä juttuja voivat olla esimerkiksi ystävät taikka työpaikan tai parisuhteen saaminen. Ihmisen mieli tarjoilee välillä sellaisiakin ohjeita, jotka eivät ole hyväksi. Ne vievät poispäin hyvistä jutuista, kauemmas päämääristä. ”Mielessä ei ole off-nappulaa, jolla saisi yöllä kolmelta herätessä ajattelun pois päältä. Voi kuitenkin oppia olemaan ottamatta ajatuksia niin vakavasti”, Pietikäinen sanoo. Jos mieli tarjoaa ohjetta ”turha yrittää, epäonnistut kuitenkin”, tätä vastaan ei välttämättä kannata hyökätä hokemalla ”minä olen hyvä, minä olen hyvä” -mantraa. Sen sijaan voi yksinkertaisesti todeta, että minulla on nyt tällainen ajatus, mutta se on vain ajatus. Ajatukset ovat kuin pilviä taivaalla, ja niihin voi ottaa vähän etäisyyttä. Kun katsoo niitä välimatkan päästä, voi helpommin olla ottamatta niitä liian tosissaan. ”Ajatus kynästä ei ole kynä. Ajatus omasta huonoudesta ei ole fakta.” On tärkeää myös toimia tarvittaessa vastoin mielen ohjetta. Vaikka mieli ohjeistaisi, että ei ole mitään hyötyä nousta sohvalta, voi nousta silti.

Lue lisää ja katso Aamulehden video: http://www.aamulehti.fi/kotimaa/23-vuotias-nuori-pelkaa-puhelinmyyntityo-provisiopalkalla-voi-vieda-kampan-alta/

ETAPILLE UUSI TYÖPAIKKADIAKONI SEURAKUNNAN UUSI yhteyshenkilö Etapilla on Pirjo Paloviita. Hetken aikaa tehtävässä ollut Marko Ajanki siirtyi Mattilan Miehiin. Mattila on Setlementtiyhdistys Naapurin toimintaa. Pirjo Paloviita kävi tiistaina 12.4.2016 tutustumassa yhdis-

033


i

ETAPIN PALVELUT

v

AUTOPAJA

b

POLKUPYÖRÄPAJA

Autopajalla tehdään määräaikaishuoltoja, jarrutöitä, iskareiden vaihtoja, pakoputkitöitä, nivelien vaihtoja, kytkimen korjauksia, rengastöitä, katsastustarkastuksia ja katsastuksia sekä muita auton perinteiseen korjaukseen ja kunnossapitoon liittyviä töitä.

Polkupyöräpajalla kunnostetaan ja kierrätetään lahjoituksena saatuja fillareita perinteisistä kesäpyöristä vaihteellisiin maastopyöriin. Pajalta on hankittavissa myös varaosia.

A-J Halme ( 050 441 8777 + antti-jussi.halme@etappi.info

A-P Rakkolainen ( 050 431 0075 + ari-pekka.rakkolainen@etappi.info

TYÖNOHJAAJA:

AUTONASENTAJA:

Mika Nurmi ( 050 431 0072

Asiakkaiden pyörille tehdään pieniä huoltoja ja korjauksia. TYÖNOHJAAJA:

N

LUONTOPOLKUA ETEENPÄIN -TYÖPAJA

PUUPAJA

Pajalla kunnostetaan huonekaluja ja muita puuesineitä sekä tehdään esimerkiksi pöytiä, tuoleja, hyllyjä, kaappeja, ovia sekä erilaisia pien-esineitä. Työt suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa heidän toivomustensa mukaan.

TYÖNOHJAAJA:

Luontopolkua eteenpäin -työpaja on uusi, kolmivuotinen hanke ja työpaja, joka yhdistää Etapin työpajatoiminnan luontoja erämatkailuun perehtymiseen sekä leirien ja tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen. TYÖNOHJAAJA:

Niina Rautiainen ( 050 560 4710 + niina.rautiainen@etappi.info

YKSILÖOHJAAJA:

Taru Järvinen ( 040 766 8459 + taru.jarvinen@etappi.info

N

MEDIAPAJA

Mediapaja tarjoaa media-alan palveluja. Pajalla tuotetaan tekstiä, valokuvataan, taitetaan julkaisuja, tehdään mainoksia ja luodaan nettisivuja. Myös tämä lehti on suunniteltu ja toteutettu Mediapajalla. TYÖNOHJAAJA:

Joni Syvänen ( 050 431 0077 + joni.syvanen@etappi.info

Jouni Tuovinen ( 050 431 0074 + jouni.tuovinen@etappi.info

3

SIIVOUSPAJA

Siivousosasto vastaa Etapin puhtaanapidosta ja siivouksesta. Harjoittelijoita ohjataan ammattimaiseen siivoustyöhön. Heitä opastetaan ammattivälineiden ja koneiden käytössä. TYÖNOHJAAJA:

Tarja Pihlman ( 040 768 2813 + tarja.pihlman@etappi.info

Q

LEIRIVÄLINEPAJA

Leirivälineitä kunnostetaan ja säilytetään Auto- ja Pyöräpajan rakennuksessa. Pajalle on oma sisäänkäynti. Varastosta löytyy retkeilyvälineitä laidasta laitaan, soppatykeistä ahkioihin ja kauhoista kaminoihin.

TYÖNOHJAAJA:

Kimmo Viinikkala ( 040 801 6002 + kimmo.viinikkala@etappi.info


Y

RASTI – VOIMAVARAPISTE TYÖTTÖMILLE

Rasti ottaa asiakkaita vastaan Klingendahlin kiinteistössä Hämeenpuistossa. Rasti on maksuton hyvinvoinnin palvelupiste, jossa Katja Koskensalo ja Susanna Oksanen tarjoavat tukea ja ohjausta niin fyysiseen ja psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Rastissa on mahdollisuus -yksilökeskusteluun, jossa käsitellään itselle tärkeitä teemoja -terveyskartoitukseen, jossa voi mittauttaa esim. verenpaineen ja keskustella terveydestä -voimavararyhmään, jossa edistetään siihen osallistuvan hyvinvointia pienessä porukassa. YHTEYDENOTOT: HÄMEENPUISTO 44

Terveydenhoitaja Susanna Oksanen ( 050 364 0236 + susanna.oksanen@etappi.info

Elämäntaidon valmentaja Katja Koskensalo ( 050 364 0050 + katja.koskensalo@etappi.info

)

YKSILÖOHJAUS

(

YRITYSKOORDINAATTORI

Yrityskoordinaattori toimii linkkinä Etapin ja yritysten välillä ja hoitaa muun muassa edelleensijoituksia. TYÖNOHJAAJA:

A-J Halme ( 050 441 8777 + antti-jussi.halme@etappi.info

"

TOIMINNANJOHTAJA

Kauko Salmivirta ( 0400 799 526 + kauko.salmivirta@etappi.info

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 ja 30 33540 Tampere (

010 231 23 60

Puhelun hinta 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min Hinnat sis. alv 24% etappi@etappi.info www.etappi.info

Etappi pyrkii edistämään asiakkaidensa elämänhallintaa ja hyvinvointia esimerkiksi yksilöohjauksen avulla. YKSILÖOHJAAJA:

Sari Harsu ( 050 560 6436 + sari.harsu@etappi.info

Kristiina Nippula ( 050 597 6709 + kristiina.nippula@etappi.info

7

TOIMISTO & TALOUS

Seija Siniranta ( 010 231 2360 + seija.siniranta@etappi.info

Etappi ja Etapin Mediapaja löytyvät myös Facebookista ja Twitteristä.



Etappilehti 1/2016