Espanjan Sanomat 131
p pppp p ppppp p p p p p p p p pp p p p p p pääkirjoitus p p pp p p p p p p p p p p pp p p • sitoutumaton ja riippumaton p ppp ppp ppp espanjansuomalainen erikoisaikakauslehti p p pp p p p p p p p • ilmestyy kuukausittain kymmenen kertaa vuodessa syys-kesäkuussa p p p p urinkorannikon • painosmäärä kpl / tirada ej. 8.000 pp suomalai- lun tulevaisuuden kannalta. Erityisesti p
mielipide 7 Arto Ryynänen
Päärakennus suomalaiskoulun omistukseen
julkaisija / editor FinMedia S.L
julkaisulupanumero / depósito legal MA 1076-97 ISSN 1138-4468 osoite / dirección / e-mail Edificio Horizontes 8 A Antiguo Paso del Ferrocarril, 2 29640 Fuengirola (España) Puh: (+34) 952 478 138 E-mail: es@espanjansanomat.es WEB: www.espanjansanomat.es päätoimittaja / director Arto Ryynänen GSM: (+34) 629 244 072 Puh: (+34) 952 478 138 arto@espanjansanomat.es toimittaja / periodista Mia Konu Puh: (+34) 952 478 138 GSM: (+34) 690 672 660 mia.konu@espanjansanomat.es ulkoasu / diseño gráfico: Arto Ryynänen, Mia Konu kannen kuva / la foto de la portada Mia Konu ilmoitusmyynti / marketing de anuncios Juha Sirén Puh: (+34) 639 774 899 juha.siren@espanjansanomat.es tilaukset / subscripciones Edificio Horizontes 8 A Antiguo Paso del Ferrocarril, 2 29640 Fuengirola (España) Puh (+34) 952 478 138, tai sähköpostitse osoitteeseen es@espanjansanomat.es jakelu / distribución Lehtipiste Oy – Rautakirja, Itella Oyj, FinMedia S.L. kolumnisteja & avustajia columnistas & colaboradores Bartolomé Cantarero, Juha Helvelahti, Päivi Hiltunen, Sari Karhapää, Suvi Kauranen, Heikki Kukkonen, Satu Lopina, Javier Monis, Olli Mäkinen, Hanna Niisniemi, Lauri Oikarinen, Marcio Piperno, Timo Riiho, Jussi Ryynänen Chavarría, Janette Romppanen, Riitta Ryynänen, Annukka Salonen, Santeri Surma-aho, Ronja Timonen, Heikki Tuisku, Kari Väisänen huom. Kustantajayhtiö ei välttämättä allekirjoita tämän lehden sivuille kirjoittavien kolumnistien, kirjeenvaihtajien ja avustajien vapaasti ilmaisemia mielipiteitä. nota. La empresa editora no suscribe necesariamente las opiniones libres que cada colaborador o lector exponga en las páginas de esta revista. Kaikki oikeudet pidätetään.
A
nen koulu juhli lokakuun lopussa 20-vuotistaivaltaan näyttävästi ja ansaitusti. Oppilaitos on kasvanut vuosien mittaan Costa del Solin suurimmaksi ulkomaalaiskouluksi, kun peruskoulun ja lukion yhteinen oppilasmäärä on kivunnut kolmeensataan saakka, opetustoiminta sujuu ja koulua ylläpitävän kannatusyhdistyksen taloudellinen tilanne on takavuosien vaikeuksien jälkeen hyvässä kunnossa. Kaksikymmenvuotisjuhlien aattona yksityiskoulu sai myös – vihdoinkin – kokonaan omistukseensa koulun päärakennuskiinteistön, jonka omistussuhteet olivat olleet perin mutkikkaat ja ongelmalliset vuosien ajan. Kannatusyhdistys omisti koulukiinteistöstä aikaisemmin yhdeksänkymmentä prosenttia ja loput kymmenen olivat yksityishenkilön hallinnassa. Välillä näytti siltä, ettei kannatusyhdistys saa tehtyä kiinteistöstä lainhuudatusta koskaan, mutta lopultakin päärakennus omistus on siirtynyt kokonaisuudessaan koulun kannatusyhdistykselle, mikä on erinomainen asia kou-
rahoitusjärjestelyjä ajatellen on erittäin tärkeää, että kiinteistöomistus on rekisteröitynä koulun ylläpitäjälle kokonaisuudessaan ja sitä voidaan käyttää tarvittaessa vakuutena ilman omistuksellisia sivujuonteita. Koulun toiminnallisten edellytysten ja tulevaisuudensuunnitelmien kannalta kiinteistöomistuksen hallinta on erinomainen asia. Suomalaiskoulu on viime vuosina investoinut ja laajentanut tilojaan runsaasti ja jatkossa suurempia rakennusprojekteja ei ole tiedossa. Tulevaisuudessa maksetaan investointeihin tarvitut lainat pois ja keskitytään opetuksen tason nostamiseen entisestään. Koulun johdon mukaan kolmensadan oppilaan määrä on nykyisellään ja jatkossakin oppilaitoksen toiminnan kannalta yläraja, joten nykyistä enemmän yksityiskoulu ei todennäköisesti aio ottaa oppilaita vuosittain sisään ainakaan lähivuosina. Talvikautensa Aurinkorannikolla viettävien suomalaisten määrä saattaa jatkossakin kasvaa ala-arvoisista, varsinaista antimarkkinointia harjoittavista Fuengirola-sarjan tapaisista televisio-
kk k k k kkk k k k kkk kkk k k k kkk kkk kk k k k kkk kkk kkk kk k k k kkk kkk kkk kkk k k k k kkk kkk kkk kkk kkk kk kkk kkkk kkk kkkk kk kkk kkkk kkk kk kkk kkkk KYLLÄPÄ SITÄ NYT OLLAAN kk kkk kk kk NIIN SUOMALAISTA kk Fuengirolan kaupungin asukkaaksi on kirjautunut noin 72.000 henkeä ja näistä lähes 4.000 on suomalaisia. Se tekee yhteensä rapiat viisi prosenttia – saman verran kuin Suomessa on suomenruotsalaisia. On hauska leikitellä ajatuksella, että kaupungin koululaitoksissa opetettaisiin pakkosuomea.Virastojen työntekijöiltäkin voisi pikku hiljaa edellyttää suomenkielen taitoa – ja sen kaikkien vivahteiden hallintaa raumanmurteineen ja meänkielineen. Vai olisiko sittenkin parempi vaihtoehto ajaa läpi pakkoespaña kaupunkiin pysyvästi muuttaville suomalaisille? Mitä, jos alueen suomalaiset ja espanjalaiset yhtäkkiä ymmärtäväisivätkin täysin toisiaan! Kuinka monta epätietoisuuden aiheuttamaa ujoa hymyä jäisi hymyilemättä, hauskaa pantomiimia esittämättä tai kömpelöä lyijykynäpiirrosta rautakaupan tiskillä raapustamatta. Ehkä espanjalaisten yhteiselo guirien kans-
sa sujuu hyvin juuri siitä syystä, ettei yhteistä kieltä kaikkien kanssa yksinkertaisesti ole. Kukaan ei liiemmin häiritse toisia, vaan yhteisöt elävät kaikki omaa elämäänsä. Kun Costa del Solilla lokakuussa vieraillut Mikko Alatalo lauloi 1980-luvulla ”kylläpä sitä ny ollaan niin neekeriä”, hyvä satiiri suomalaisten rotuennakkoluuloista meni hukkaan ja kääntyi jopa itseään vastaan. Laulussa ”kaksipa poikaa Ugandasta” tapaa savolaisukon, joka tekee tuttavuutta kysymällä ”mistäs kaukaa sitä vieraat on?” Kun mustat pojat vain hymyilevät valkoisilla hampaillaan, ukko kysyy saman asian uudestaan, täsmälleen samoin sanoin, hitaammin artikuloiden ja huutamalla. Näinhän se usein menee Espanjassakin. Kun pienen valkoisen kylän tarjoilija Paco luettelee andalusian murteella, mitä vaihtoehtoja päivän menuu sisältää, hän toistaa litanian pyydettäessä uudelleen – espanjan kielellä, hieman kovempaan ääneen ja hitaammin
Lue Espanjan Sanomien toimittamat uutiset päivittäin osoitteessa www.espanjainfo.net
projekteista huolimatta. Mikäli oppilaspaikoista alkaa tulla jatkossa huutava pula, paineet peruskoulu- ja jopa lukiopaikkojen lisäämiseen kasvavat. Siksi Aurinkorannikon suomalaisyhteisön keskuudessa olisi syytä tehdä varasuunnitelma, jonka puitteissa mahdollinen oppilaspaikkojen lisääminen tavalla tai toisella voitaisiin toteuttaa. Mikäli nyt Fuengirolassa toimiva Aurinkorannikon suomalaisen koulun kannatusyhdistys ei halua tai näe muuten järkeväksi laajentaa toimintaansa, on tutkittava, pitääkö mahdollisesti perustaa uusi oppilaitos, jos peruskoulupaikkojen kysyntä ylittää selvästi tarjonnan. Lukiopaikoista tuskin toistaiseksi tulee olemaan pulaa ja on järkevää keskittää espanjansuomalainen lukiotoiminta yhteen yksikköön, joten problematiikka koskee nimenomaan peruskoulutoimintaa. Uuden peruskouluyksikön perustamista on jo ääneen pohtinut muun muassa nykyisen suomalaiskoulun johto, joka varmasti on valmis antamaan mahdollisille uusille toimijoille kaiken mahdollisen tuen ja tietämyksen. Mia Konu
lausuen. Ei Pacon ole tarvinnut kotikylässään selviytyäkseen englantia saati suomea opetella! Ristiriitoihin tai ennakkoluuloihin ulkomaalaisia kohtaan rannikolla törmää kuitenkin harvoin, niin suomalaisten kuin espanjalaistenkaan puolelta. Usein käydään kaikessa sovussa keskusteluja, joissa toinen puhuu espanjaa ja toinen suomea – ja lopulta puhujien onnistuu kuin onnistuukin ymmärtää toisiaan. Kaikesta juuri kirjoittamastani huolimatta kannatan ehdottomasti kielten opiskelua! On etuoikeus puhua asuinmaan kieltä ja aina ilo kuulla suomenkielen sanoja espanjalaisten suusta – kirosanat päntänneitä lukuunottamatta. Eräs miespuolinen espanjalaistuttava muistaa aina nauraa rehevästi ja kysyä, saako allekirjoittaneelle olla teetä ”suomeksi” huudahtaen: ”Saca la teta!”