• Sosiaalisen tuen hakeminen, jossa merkitykselliseksi uhrin tueksi, toimijaksi ja suojaksi rakentui läheisten piiri: kumppani, naapurit, työkaverit ja ystävät sekä lasten kasvuympäristöjen aikuiset. • Itsekontrollointi omien tuntemustensa ja toimiensa säätelyyn, esimerkiksi siten, ettei pelkoa näytetty vainoajalle. • Positiivinen uudelleenarviointi kohdistui persoonalliseen kasvuun, ja se näkyi vainoamiskokemuksesta oppimisena. • Etäännyttäminen, jossa asiakkaan käyttäytymistä ymmärrettiin ja hänen käyttäytymisensä sai uuden merkityksen, jolloin tämän teoista tuli hyväksyttävää. (Oinonen 2016.)
SELVIYTYMISTÄ EDISTÄVÄT TEKIJÄT Suomessa työturvallisuuteen pyritään vaikuttamaan lainsäädännöllä ja ennaltaehkäisemään väkivallan uhkaa. Työnantaja on Työturvallisuuslain mukaan velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Lainsäädännön näkökulmasta työväkivalta on asiakasväkivaltaa. Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi tulee tehdä säännöllisesti. (Työturvallisuuslaki 738/2002, 8§, 10§, 27§.) Vainoamisessa juuri väkivallan ja uhan riskin arviointi on tärkeää. Vainoamisen uhreille suositellaan usein vainoamistilanteesta selviämiseksi elämäntavan muutoksia, joihin sisältyy turvallisuuden vahvistaminen, vainoamistekojen tarkka dokumentointi ja tarkkaavaisuus jokapäiväisessä elämässä. Nämä muutokset ja turvasuunnitelmat ovat välttämättömiä myös uhriksi joutuneelle sosiaalityöntekijälle. Samalla pitää kuitenkin muistaa, etteivät muutokset ja turvasuunnitelmat saa lisätä uhrin eristäytymistä. (Ks. Pathe 2002) Tutkimusten mukaan vainoaminen saattaa alkaa vaikuttaa myös suoraan uhrin verkostoon, ja eron jälkeisessä vainossa vainon on todettu siirtyvän ensisijaisista uhreista läheisiin (mm. Spitzberg & Cupach 2007; Nikupeteri & Laitinen 2015). Verkoston jäsenet saattavat sijaistraumatisoitua ja heille voi kehittyä masennusta ja stressioireita (Spitzberg & Cupach 2007). Ammattilaisten, jotka ottavat kantaa ja tekevät interventioita ja joutuvat vainoprosesseihin mukaan, on tiedostettava tämä paitsi auttamistyössään, myös omakohtaisessa vainoamiskokemuksessa. Työntekijöiden kokonaisvaltainen tukeminen edellyttää yhtä lailla heidän läheisten tilanteen kartoittamista. Tutkimukseni mukaan keskeinen selviytymistä edistävä tekijä oli vainoamisen päättyminen. Selviytymistä edesauttaa työntekijän rajaaminen kokonaan vainoajan ja hänen perheensä asioiden ulkopuolelle. Merkittävä tekijä selviytymisessä on sosiaalinen tuki, niin työyhteisöltä ja esimieheltä kuin läheisiltäkin. Läheisten luoma suojaverkosto ei kuitenkaan riitä, mikäli työyhteisö TULOKULMIA VAINOON SEKÄ AVUN JA TUEN TARPEISIIN
143