Nuoren osallisuutta on lisäksi painotettu Nettiturvakodissa toimivien verkkoauttajien omissa ohjeistuksissa. Ohjeistuksen mukaan on ensisijaista pyrkiä käsittelemään tilannetta lapsen tai nuoren kanssa tässä ja nyt -vuorovaikutuksessa chat-keskustelun aikana. Tavoitteena on, että verkkoauttaja voisi tehdä lastensuojeluilmoituksen yhteistyössä nuoren kanssa, mikä tarkoittaa käytännössä, että hän kertoo henkilöllisyytensä tai ainakin paikkakuntansa. Työntekijä voi myös tarjoutua soittamaan nuorelle. Yhteistyö on myös lapsen edun mukaista avunsaannin kannalta. Vaikka lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös anonyymistä nuoresta, on hänen henkilöllisyytensä selvittäminen haastavaa. Nuoren IP-osoitteen voi selvittää vain poliisi, ja tämäkään ei välttämättä johda siihen, että nuoren henkilöllisyys saataisiin tietoon. Nuoren anonyymiys voi rohkaista häntä puhumaan avoimemmin väkivallasta, mutta lastensuojelun näkökulmasta se vaikeuttaa jatkotoimenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen yhteistyössä nuoren kanssa on kuitenkin mahdollista erityisesti silloin, jos verkkoauttajalla on mahdollisuus antaa tietoa lastensuojelusta ja sen eri muodoista sitä pelkäävälle nuorelle. Työntekijän on myös hyvä perustella, mistä syystä huoli on herännyt, sekä korostaa lastensuojelun auttavan nuorta. Nettiturvakodin kokemusten mukaan nuorilla on lastensuojelua kohtaan hyvin vahvoja ennakkoluuloja, samoin kuin väärää tietoa. Tässäkin verkkoauttaja voi olla merkittävässä asemassa oikean ja rohkaisevan tiedon antajana. On tärkeää korostaa lastensuojeluilmoituksen merkitystä lapsen ja nuoren avun saamisen näkökulmasta. Tehty ilmoitus voi ennen kaikkea olla mahdollisuus apuun ja nuoren tarvitsemiin palveluihin.
Toivon avulla eteenpäin
Väkivaltatyössä pyritään herättämään luottamusta ja toivoa väkivallattomaan elämään ja elämänhallintaan. Tavoittee na on vahvistaa asiakkaan voimavaroja, itseluottamusta, kykyä huolehtia itsestä ja omista rajoista, jotka edistävät väki vallasta selviytymistä. Asiakasta ilah duttavien ja energiaa antavien asioiden huomaaminen voi lisätä hänen luotta mustaan tulevaan. (Ensi- ja turvakotien liitto 2013.)
Väkivaltatyötä sijoitettujen nuorten parissa tehneiden Pia Marttalan ja Anu Huovisen mukaan väkivallan paradoksi on, että huono kohtelu muuntuu tunteeksi omasta huonoudesta (Huovinen & Marttala 2013). Tällöin nuorelle pelkästään sen kuuleminen, että hänessä ei ole mitään vikaa, voi olla hänelle hyvin voimaannuttavaa. Verkkotyössä nuorelle tulee antaa myönteistä palautetta jo siitä, että hän on uskaltautunut kertomaan väkivallasta joko keskustelupalstalla, nettiryhmässä tai kahdenkeskisessä chatissa. Tällöin nuori on ottanut jo ensimmäisen askeleen, ja häneen kannattaa valaa uskoa itseensä myös seuraavien askelien ottamiseksi. Ne vievät kohti väkivallan puheeksiottoa reaalimaailmassa. Kun nuoren kanssa keskustelee chatissa useamman kerran tai kyseessä on netissä toimiva vertaisryhmä, voi tehtäväksi antaa esimerkiksi tulevaisuuskuvien suunnittelun. Tämä voi rohkaista nuorta näkemään elämän ilman väkivaltaa ja myös suuntaamaan rohkeammin sitä kohti.
Nuorelle pelkästään sen kuuleminen, että hänessä ei ole mitään vikaa, voi olla hyvin voimaannuttavaa.
89