Page 1

Lea ja Elmeri menevät nukkumaan kymmenen maissa. Elmeri herää yleensä ensimmäisenä herättäen Lean.

MIKS EMME ME KAIKKI VOIS UINAHTAA Teksti: Emilia Kukkala, Kuvat: Viljami Vaskonen

2

Olen kärsinyt unettomuudesta koko ikäni. Se on vähän kuin kärsisi nälästä ja kotona olisi lasin takana herkkupöytä. Lasia ei saisi rikki millään. Kukaan ei osaa sanoa, miksi en nuku. En voi kuin jatkaa vastauksen etsimistä. Haluan räjäyttää lasin. 3


Antti nukahtaa yleensä aamuyöstä. Uni tulee nopeasti ja sitä kestää kuutisen tuntia.

K

ello on kahdeksan aamulla. Olen valvonut kolme vuorokautta. Nouseva kevätaurinko tunkee pölyisenkin ikkunan läpi ainoaan huoneeseeni. Yritän kirjoittaa, mutta unohdan edellisen lauseen seuraavaa aloittaessani. Naurattaa. Ajattelen, ettei tämä voi olla totta. Luovutan mahdottoman edessä. En enää yritä tehdä mitään ajattelua vaativaa, vaikka pitäisi. Luen netistä, että vuorokauden valvominen vastaa promillen humalaa. Mietin, olenko nyt kolmen promillen humalaa vastaavassa tilassa. Tuskin, koska kävelen vielä suoraan. Olokin muistuttaa enemmän krapulaa. Luen, että näin pitkä valvominen aiheuttaa hallusinaatioita. Olen vähän pettynyt, koska en kuule enkä näe mitään erikoista. Luen myös, että tarpeeksi pitkä valvominen tappaa. Mielessä käy hetkellisesti päätön ajatus, joka muljauttaa ikävästi vatsanpohjaa: entä jos en saa enää koskaan unta. Edessä on uusi päivä uusine töineen, enää ei auta mennä nukkumaan. Keitän toisen pannullisen kahvia ja mietin, että ehkä huomenna tähän aikaan piina on jo ohi.

4

Liisa nukahtaa yleensä ennen Hannua, joka saattaa katsella televisiota myöhään.

Ja se on – hetkeksi. Parin päivän päästä helvetti alkaa taas alusta. Kello 22 illalla olen pirteä kuin peipponen. Edessä on jälleen yksi päättymättömältä tuntuva yö, ankea aamu ja kankea päivä. Kaava on tuskallisen tuttu. Ei sellaista vaivaa olekaan Kello 24.00. Poltan kynttilöitä, juon kofeiinitonta teetä ja kuuntelen rentouttavaa musiikkia. En uskalla tarttua kirjaan. Jos uni vielä ilmoittaakin itsestään, voisi liian kiinnostavan romaanin maailma imaista mukaansa karkottaen väsymyksen. Myöhemmin kerron neurologille, etten jaksa enää. Että työkykyni on pian mennyttä, itsemurhakin on käynyt mielessä ja pahimmillaan olen valvonut neljättä vuorokautta putkeen. Hän sanoo, ettei se ole mahdollista. Tuskastun. ”Se olisi lääketieteellinen ihme”, neurologi sanoo hymyillen ja kysyy, missä harrastan seksiä. Sänky pitää pyhittää nukkumiselle, peuhata voi muuallakin. Tiedän jo, miten lista jatkuu. Illalla ei saa juoda kahvia. Liian myöhään ei saa urheilla. Netti kan-

nattaa sulkea ajoissa. Iltapala ei saa olla raskas, mutta sen on hyvä olla hiilihydraattipitoinen. Olen kuullut samat neuvot kymmeniä kertoja. Jos ne toimisivat, en olisi täällä.

Luen, että näin pitkä valvominen aiheuttaa hallusinaatioita. Haastattelun ja muutaman yksinkertaisen testin jälkeen uniongelmiin perehtynyt neurologi sanoo, ettei unettomuuteeni ole mitään elimellistä syytä. Olen terve, unitutkimusta on turha tehdä ja onhan laboratoriossa ikävä nukkuakin. Poistun huvittuneena ja hämilläni. Olen vuosikausia yrittänyt päästä unitutkimukseen, joka on nyt puolessa tunnissa ohi. Luulin saavani sieltä vastauksen piinaan, joka pahimmillaan vie toimintakyvyn täysin ja tekee elämästä tuskallista painajaista. Valvottaminen on tehokas kidutuksen muoto. Aikuisiällä olen parhaimmillani nukkunut noin viikon ajan normaalisti. Se tuntui

taivaalliselta. Elämä oli laulun sanoja mukaillen ”kuin silkkiä vain”. Kyllä laulattikin. Unettomuus on pelkkä oire

tä. Mutta mitään unettomuustautia ei tunneta saati sitä, mistä sellainen johtuu. Joitain yhteyksiä muihinkin hormoneihin on, mutta kovin epämääräisiä. Esimerkiksi unihormoni melatoniinia ihmisillä erittyy hyvin eri verran.

Kello 02.00. Olen jo vuosia sitten lopettanut öisen tuntien laskemisen. Uni ei varmasti tule, jos laskee, että nyt kun nukahtaisin, niin juuri ja juuri riittäisi. On parempi asennoitua valvomaan. Tartun kirjaan. Iisakki Nieminen kasaa taloa Pispalanharjulle. Minulla on tekemistä, että pysyn itse kasassa.

Eivät auta terveelliset elämäntavat sen koommin kuin epäterveellisetkään.

Soitan Helsingin yliopiston unitutkijalle, lääketieteen dosentti Tarja Stenbergille. Kysyn, onko olemassa jotain perinnöllistä unettomuussairautta. Sellaista ei tunneta. Unettomuus kyllä voi olla seurausta jostain muusta sairaudesta. Minä olen uneton. Äitini on uneton. Äidinisäni oli uneton. Hän sanoi, että yksi elämän tärkeimpiä taitoja on olla ajattelematta mitään. ”Ajattele pelkkää mustaa, niin uni tulee”, kuului hänen neuvonsa. Stenberg jatkaa, että toki on myös orgaanisia unisairauksia, kuten narkolepsia, joka johtuu oreksiinijärjestelmän häiriös-

”Melatoniinin absoluuttiset määrät vaihtelevat hirveästi. Se on niin sanottu kronobiootti, joka kertoo elimistölle, milloin on yö.” Stenbergin mukaan melatoniinin lisäys on tehokasta esimerkiksi sokeilla, joilla melatoniinia erittyy, mutta rytmittä. Käpyrauhanen erittää sitä pimeässä. ”Tosin hiiri- ja rottakokeissa on selvinnyt, että on kantoja, joilla ei erity melatoniinia lainkaan ja ne nukkuvat silti aivan normaalisti.” Ärsyttää. Yksi hormoni ei anna kaikenkattavaa selitystä. Antaisikin, sillä sitä

saa melko turvallisesti ja sivuvaikutuksettomasti purkista. Mutta niin paljon kuin toivonkin, melatoniini ei ole likimainkaan ainoa uneen vaikuttava tekijä tai säätelijä. ”No ei todellakaan”, puuskahtaa Stenberg. Unettomuus ei tarkoita sitä, ettei väsyttäisi. Uneton voi olla kuolemanväsynyt ja haluta kuollakseen nukkua, mutta uni ei vain tule. Olen ollut huonouninen sylivauvasta asti. Niin kauan kuin muistan, olen inhonnut nukkumaan menoa, koska pyörin tuntikausia sängyssä ja nukahdin aina viimeisenä. Valvottuja öitä on takana satoja. Useimmiten vältän paikkaamasta tilannetta nukkumalla päivällä, koska se sekoittaa vuorokausirytmiä entisestään. Sitä paitsi koulussa ja työpaikalla eivät poissaoloselitykseksi kelpaa päivätorkut. Usein uni ei tulisikaan. Ihme kyllä, usein vuorokauden valvomisen jälkeen sitä vain virkistyy iltaa kohti. ”Mene ajoissa nukkumaan” on tyypillisin neuvo, johon kiteytyy koko ongelma. Menisin riemusta kiljuen, jos vain pystyisin. ”Herää ajoissa” ei ole yhtään parempi. Uni voi loistaa poissaolollaan, vaikka

5


Terhi menee nukkumaan arkisin viimeistään yhdeltätoista ja herää kuudelta. Matti kömpii myöhemmin viereen, jos ei ole nukahtanut television ääreen.

6

7


Silka nukkuu hyvin, mutta liian vähän. Arkista kuutta tuntia hän paikkaa nukkumalla viikonloppuisin pidempään.

ylös olisi pompannut kukonlaulun aikaan. Eivät auta terveelliset elämäntavat sen koommin kuin epäterveellisetkään. Olen kokeillut molempia. Olen kokeillut kaikkea. Säännöllisyys helpottaa jonkin verran nukahtamista, mutta esimerkiksi päivätöissä uni jää jatkuvasti liian lyhyeksi, koska aamusta ei voi nipistää.

Ensin luulin tulleeni hulluksi, sitten kuolevani. Ollakseni täydessä iskussa tarvitsisin vähintään yhdeksän tuntia unta. En silkkaa laiskuuttani. Unentarve on geeneissä, se vaihtelee aikuisillakin muutamasta tunnista kymmeneen. ”Jos silmien väri on sininen, se on sininen”, Stenberg vertaa. Samanlainen perinnöllinen ominaisuus on aamu- ja iltavirkkuus. Tarpeen mukaan sitä voi säätää jonkin verran, mutta ei loputtomiin. Toiset vain ovat virkeämpiä aamulla, toiset illalla. Ei tarvinne mainita, kumpaan ryhmään kuulun.

8

Sanna ja Jukkis nukkuvat hyvin ja riittävästi, kahdeksasta yhdeksään tuntia yössä.

Haamuja ja halvauksia Kello 04.00. Yön hiljaisimpana hetkenä, ellei oteta lukuun ohi kolistelevaa junaa, pulpahtaa päähäni usein mitä erikoisimpia assosiaatioita. Tällä kertaa se on Eino Leino Elegioineen, koska meillä on sama toive. ”Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni. Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu. Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu, pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu, jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu. Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat Mies olen köyhä: kallit on laulujen lunnaat.” Kohtalokkaat säkeet naurattavat. Mereenkö ne ovatkin uponneet, unteni kunnaat! Olkoonkin, että Leino taisi tarkoittaa niillä unelmiaan. Ei se pahasti ohi mene silti. Minun suurin unelmani on uni. Uniongelmani eivät jää unettomuuteen. Yöt tuppaavat olemaan vilkkaita, vaikka uni tulisikin. Puhun ja kävelen unissani. Puhumisesta on kyllä hupia yöseuralaisille, mutta kävelystä ei voi sanoa samaa. Kerran olin tyhjentänyt kaikki kaappini. Ylimpien hyllyjen tyhjentäminen oli

vaatinut tuolille nousemista. Erään toisen kerran herään parvekkeelta. Raahaan painavia tavaroita parvekkeen oven eteen yöksi viikkojen ajan, koska pelkään unissani tippuvani parvekkeelta. En tiedä, onko se mahdollista, mutten halua kokeilla. Silti pelottavimmat unikokemukseni liittyvät unihalvaukseen. Se on nukahtamisen, heräämisen tai REM-unen aikana tapahtuva poikkeustila, jossa ihminen on hereillä, mutta keho on halvaantunut. Silmät ovat auki ja ihminen on täysin tietoinen ympäristöstään, mutta kokee aistiharhoja. Ensimmäisen unihalvauksen saadessani luulin ensin tulleeni hulluksi, sitten kuolevani. Meksikossa unihalvaus tunnetaan nimellä subida del muerto, ”kuolleet nousevat”, joka kertoo kokemuksesta tarpeeksi. Kaikki lääkärit eivät tiedä ilmiöstä. Osa voi erehtyä pitämään sitä mielenterveyden häiriönä, vaikkei tila johtuu ilmeisesti aivosillan motoristen hermosolujen lyhytkestoisesta toimintahäiriöstä. Motoriikka viipyy unitilassa, vaikka ihminen on valveilla. Unihalvaus on vaaraton ja melko yleinen ilmiö, mutta se ei tee siitä juuri vä-

hemmän karmivaa. Nykyinen selitys on kuitenkin miellyttävämpi kuin keskiajan eurooppalaisten. Sinänsä varsin kuvaavasti he uskoivat demonin tulevan istumaan nukkujan rinnan päälle. Jos eivät lääkärit tiedä unihalvauksesta, niin Stenbergin mukaan eivät nukkumisesta muutenkaan.

Mielessäni alan todella kirota geenejäni. ”Lääkärien koulutuksessa on suorastaan katastrofaalisen vähän unesta. Muutama tunti, joissain tiedekunnissa ei ollenkaan. Se osaltaan selittää sitä, miksi uniasiat ovat niin retuperällä.” Stenbergin mukaan monella tilanne on jo todella paha siinä, kun apua tullaan hakemaan. En voi kuin nyökytellä syvään, vaikkei hän sitä puhelinyhteyden toiseen päähän näekään. ”Tilanteen päästyä pahaksi se vaatii pitkällistä asiantuntevaa hoitoa, pääasiassa elämäntapoihin keskittyen.” Läheskään aina uniongelmista kärsivä

ei saa asianmukaista hoitoa ja apua. Itse olen kokenut saavani siinä määrin, kuin se yksittäisellä vastaanottokäynnillä on mahdollista. Melkein kaikki lääkärit lähtevät etsimään unettomuuden syytä. Mutta ei kai heitä voi syyttää siitä, etteivät ole löytäneet. Ei sitä löytänyt unitutkimukseen perehtynyt neurologikaan. Ahdistus valvottaa duunaria Kello 06.00. Tähän aikaan alkaa yleensä vähän ramaista. Nukkumaanmenosta on kuitenkaan turha enää haaveilla. Alan tiskata pysyäkseni hereillä. Rikon yhden juomalasin. Ihminen nukkuu noin kolmasosan elämästään. Jos elää 80-vuotiaaksi, on nukkuessa vierähtänyt melkein 27 vuotta. Uni on ihmiselle välttämätöntä, vaikkei aivan tarkkaan tiedetäkään miksi. Sen aikana elimistö uusiutuu monella tapaa ja palautuu valvomisen rasituksista. Aivojen hermosolut muodostavat uusia yhteyksiä. Uni on oppimisen edellytys. Viimeisen 30 vuoden aikana uni on koko väestön tasolla lyhentynyt vain 20 minuuttia. Jos otetaan vertailujanaksi sata

vuotta, arvioista tulee hurjempia. Tieteen Kuvalehti puhuu kahdesta tunnista. Työterveyslaitoksen tutkijan Mikko Härmän mukaan niin pitkältä ajalta ei ole kunnollista seurantadataa. Sen sijaan Härmä kertoo, että uni on lyhentynyt varsin epätasaisesti. ”Unettomuus on lisääntynyt erityisesti palkansaajilla.” Lievä unettomuus on yleistynyt valtavasti. Vakavasta unettomuudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta alle kuusi tuntia nukkuvien osuus ei ole juuri noussut. Eläkeläiset puolestaan nukkuvat hieman aiempaa paremmin.

Yhteiskunta ei nuku koskaan. Unettomuus voi olla yhtä hyvin nukahtamisvaikeuksia kuin kesken unien heräämistäkin. Härmän mukaan suomalaisilla on eteläeurooppalaisiin verrattuna huomattavasti enemmän unettomuutta. Valon epätasainen määrä vaikuttanee. Suurin osa unettomuudesta on stressiperäistä.

9


Arse nukkuu katkonaisesti viidestä kuuteen tuntia yössä. Siitä huolimatta hän kokee saavansa tarpeeksi unta.

”Työstressiä ja perheeseen liittyvää, psyykkistä ahdistuneisuutta ja levottomuutta”, Härmä kuvailee unettomuuden syitä. Jos hyvä uni vaatii huolettoman ja tasaisen elämän, taidan saada nukkua rauhassa vasta haudassa. Tiedustelen Härmältä samaa kuin Stenbergiltä, mitä krooninen unettomuus sitten on. ”Se tarkoittaa, että nämä henkilöt ovat huomattavasti herkempiä ympäristön vaikutuksille. Ominaisuus on geneettisesti määräytynyt.”

10

Mielessäni alan todella kirota geenejäni. Sentään en ole aivan yksin, sillä Härmän mukaan noin miljoona suomalaista kärsii unettomuudesta jossain määrin ja 10–15 prosentille unettomuus on iso ongelma. ”Unettomat paikkaavat monesti huonoa unta nukkumalla pidempään.” Tiedän. Teininä, kun velvollisuudet olivat vähäisemmät ja joustavammat, saatoin helposti nukkua 18–20 tuntia putkeen. Siinä vaiheessa joku tuli yleensä herättämään.

Isoveli valvoo, niin minäkin Kello 07.55. Olo on jälleen kuin krapulaisella. Kipeä ja jotenkin eltaantunut, vaikka olen juuri tullut suihkusta. Mietin, että ainakin minun on turha koskaan haaveilla lapsista. Jos joutuisin valvomaan yhtään enempää, sekoaisin varmasti. Unettomuuden jatkuessa pitkään ihminen menettää työkykynsä ja terveytensä. Jatkuva univaje lihottaa ja altistaa muun muassa diabetekselle. Norjalaistutkimuksen mukaan krooni-

sesti unettomat saavat neljä kertaa enemmän ennenaikaisia sairaseläkepäätöksiä kuin normaalisti nukkuvat. Lyhytaikainenkin unettomuus on lievästi sanottuna kiusallista. Koska etuotsalohkon toiminta on häiriintynyt, muisti pätkii ja ajattelua vaativa työ on miltei mahdotonta. Ihmisestä tulee kömpelö ja vastustuskyky laskee. Stenberginkin mukaan ylivoimaisesti suurin syy työikäisten unettomuuden on työstressi, opiskelijoilla opiskelustressi. ”Jos siitä lähdetään, niin työolojen ke-

Täytyy nukkua hyvin, että voi suoriutua hyvin, että on terävimmillään.

hittäminen on yksi keino. Sen sijaan, että työt tulevat entistä epäsäännöllisemmiksi, pitäisi pyrkiä säännöllisempään rytmiin.” Myös sähköisen median kehittyminen osaltaan aiheuttaa yhä myöhempään valvomista. Samalla tapaa vaikutti aikoinaan sähkövalon keksiminen ja yleistyminen. ”Sitä ennen piti pärettä käryttää”, toteaa Stenberg ja arvelee, ettei päreen käryssä huvittanut kovin myöhään valvoa. Alan miettiä, että ehkä unettomuus ei pelkisty pelkkään säännöllisyyteen–epäsäännöllisyyteen tai stressiin–stressittömyyteen. Jospa se onkin jonkinlainen yksilön mielentilaksi heijastunut ajankuva – toisilla vahvemmin, toisilla heikommin. Ehkä päreen käryttyä nukuttaisi sittenkin paremmin. Savun haju rauhoittaa. Poltan kynttilöitä, mutta käry on onnettoman vähäinen verrattuna vaikkapa nuotioon tai rakovalkeaan. 2000-luvun Suomessa pitää olla aina tehokas, aina tavoitettavissa, aina valpas ja valmis antamaan itsestään sata prosenttia. Meitä mitataan ja tarkkaillaan. Yhteiskunta ei nuku koskaan. Onko siis ihme, että on myös meitä yksilöitä, joista tuntuu, ettemme saa koskaan nukuttua? ”Ajattelutapaan kaivataan paljon muutosta. Meidän täytyy oppia ymmärtämään, että aivojen suorituskyky liittyy suoraan siihen, miten ja kuinka paljon olemme nukkuneet.” Stenbergin mukaan nykyinen työelämä vaatii erilaisia kognitiivisia taitoja kuin ennen. Monimutkainen ajatustyö vaatii erilaista vireyttä ja kapasiteettia kuin monotoninen fyysinen työ. Hyvän unen merkitys on alettu pikku hiljaa myöntämään. Mutta paitsi oikeus, siitä on tullut myös velvollisuus. Täytyy nukkua hyvin, että voi suoriutua hyvin, että on terävimmillään. Entä jos unettomuus onkin tahatonta oireilua jatkuvaa suoriutumista ja hyötyajattelua vastaan? En ole täysin tyytyväinen selitykseeni. Kyllä kai sata vuotta sittenkin ihmisen arvoa mitattiin suorittamisessa ja valuutassa. Ehkä unettomuudesta ei vain tiedetä vielä tarpeeksi. Eihän osata selittää tyhjentävästi sitäkään, miksi ihminen nukkuu. Unettomalle jokainen normaalisti nukuttu yö on kuin piipahdus paratiisissa. Tavoittaaakseen unettoman kokemuksen Viljami Vaskonen kuvasi juttua varten nukkuvia läheisiään ja ystäviään.

11


Kuvareppari unettomuudesta  

Tämä juttu tehtiin Tampereen yliopiston kokeellisen reportaasin kurssilla vuodenvaihteessa 2012-2013. Sitä tarjottiin julkaistavaksi useille...

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you