Issuu on Google+

2012 nro 32

kuva: Pertti Turunen

L A P I N K I R J A L L I S U U S S E U R A R Y.


Lapin Kirjallisuusseuran arviointipalvelu Lapin Kirjallisuusseuran välityksellä voi kuka tahansa maakunnan kirjoittaja saada tekstistään henkilÜkohtaisen arvion. Valitse listasta itsellesi sopiva arvioija ja sovi hänen kanssaan arvioinnista. Lisätietoja saat yhdyshenkilÜltämme Toini Marjamaalta, puh. 0400-179324, Fransintie 12, 94500 Lautiosaari, toinimarjamaa@gmail.com. Arviointipalvelun maksu on 20 euroa korkeintaan 30 liuskalta (jäsenille – 25 % = 15 e/30 liuskaa). Maksu Lapin Kirjallisuusseuran tilille Nordea FI28 2226 1800 0213 80, BIC NDEAFIHH). Yli 30 liuskan arvioinnin hinnasta on sovittava arvioijan kanssa. Maksu lisäliuskoista suoritetaan suoraan hänelle (esim. 130 liuskaa tekstiä = 100 liuskaa maksetaan arvioijalle, 30 liuskaa Lapin Kirjallisuusseuralle).

Arvioijat Anna KyrÜ, yhteiskuntatieteiden maisteri, Lautiosaarentie 32, 94500 Lautiosaari, puh.040-834 4248, anna.kyro@pp.inet.fi (yleisarvioija, ei näytelmiä) Mirjam Kälkäjä, kirjailija, Kullervontie 5, 95400 Tornio, puh. 016-480 073, 0400-395 611, mirjam.kalkaja@pp.inet.fi (yleisarvioija, ei runoja)

Hilja MÜrsäri, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Turuntie 12 as 10, 13130 Hämeenlinna, puh. 03-6756695, hilja.m.@virpi.net (lyhytproosa, runot, aforismit) Irene Piippola, kirjastonhoitaja, Rajajääkärinkatu 15 B13, 96100 Rovaniemi, puh. 040-748 2908, irene.piippola@pp5.inet.fi (runot, novellit, lyhytproosa) Tuula Saraniemi, äidinkielen opettaja, Hiukantie 27, 96100 Rovaniemi, puh. 040-736 2610, tuula.saraniemi@gmail.com (yleisarvioija) Seppo Saraspää, kirjailija, Kenkäniemi PL 91, 99801 Ivalo, puh. 0400-290 267, seppo.saraspaa@gmail.com (lyhytproosa, erätarinat, ei runoja) Virpi Yliraudanjoki, kasvatustieteen tohtori, kirjoittajakouluttaja, Pengerkatu 11 B 50, 00530 Helsinki, puh. 040-7569093, virpyli@hotmail.fi (erityisesti runot, aforismit, sekä tietokirjat)

3IV[QS]^IRITMPLMVT]WV\WS]^I\"

Tahto oli vanhempien taskussa

8-:<<1<=:=6-6 Pohjoislappilainen luontovalokuvaaja Pertti Turunen on valokuvannut kotiseutunsa maisemia, eläimistÜä, kasveja ja ihmisiä yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hänen lempiaiheitaan ovat Inarijärvi, revontulet sekä linnuista kiiruna, metso ja piekana.

NLUMRLWWDMDDPXLVWHOHH ODSVXXWWDDQMDQXRUXXWWDDQ,QDULVVD 0XNDQDWHRNVHVVDRYDW 0DUNHWWD%DFNPDQ$QQLNNL+DQQL $LQR0DWWLOD3DDYR0RURWWDMD (HQRNNL1LYDVDOR.DDULQD3RUWWL 7DUPR3RUWWL.DOHYL5DXKDOD $QQL6DUUH(LQR6DUUH 0DLMD/LLVD9DOOHVHNl8OOD9XRUHOD

Sinikka Lappeteläinen, kirjailija, kirjoittajaryhmän ohjaaja, Jokikuja 5, 95420 Tornio, puh. 040-559 0728, sinikkalappetelainen@hotmail. com (erityisesti runot)

 &

PDKG WRLPNXOXW

.LUMRLWWDMLHQOLVlNVLNLUMDVWDO|\W\\VDWRMDPXLWDNLQDLNDODLVLD .LUMRLWWDMDWRYDWDYDQQHHWP\|VNRWLDOEXPLQVD LKDVWHOWDYDNVHPPH .HUWRPXNVLDO|\W\\OXYXQDOXVWDDLQDOXYXOOH VDDNND

3DLNDOOLVOHKWL,QDULODLVHQ .LUMD+\OO\VWl,YDORVWDWDL ZZZLQDULODLQHQIL.LUMDK\OO\ SRVWLHQQDNNR

Turunen on kuvittanut kolme valokuvateosta. Inarijärveen ja Inarin vuoteen tekstit on laatinut eräkirjailija Seppo Saraspää, Lapin Valoon Amanita kustannuksen Kai Linnilä ja Sari Savikko. Turunen on tehnyt useita multivideoesityksiä erilaisiin tilaisuuksiin. Upea Aurora Borealis Inari -revontuliesitys lÜytyy nettisivuilta: www.perttiturunen.fi


sisältö

Pääkirjoitus

Pääkirjoitus .................................................................. 1 Ystävyydellä Sepolle ................................................. 2 Kirjoittamisen eheyttävä keskeneräisyys  ......... 3 Palkittu omakustannekirjailija .............................. 4 Oodi Anneli Laineelle ja Vasikkahaikaralle  ...... 6 Jekke-Hannun merkki .............................................. 7 Lintu sininen ................................................................ 8 Nuoruuden loppu  .................................................... 9 Syreenit ...................................................................... 10 Hunteerauksia ......................................................... 11 Prosaistien veijaritarina ......................................... 12 Tiheitä ajatuksia  ...................................................... 13 Kristallinen kuva  .................................................... 14 Runolla on oma kompassi .................................... 15 Runoja ......................................................................... 16 Kajaanin Talvipäivillä ............................................. 18 Sole meille mikhään .............................................. 19 Elämää näyttämöllä ............................................... 20

yöpöydälläni komeilee uusi lapinpuukko punaisessa tupessaan. Saraspään Seppoko sai minut ostamaan sen pahkakuppivertauksellaan? – Joka tapauksessa kiitän oppi-isääni samoin kuin Sulo Saukkoriipi kirjoituksessaan Ystävyydellä Sepolle monien vuosien Sodankylän kirjoittajakurssien annista. Lohdutuksena kaikille, että Seppo toimii edelleen seuramme arvioitsijana, vaikka onkin jättäytynyt ohjaajan tehtävistä. Käyttäkää ihmeessä hyväksenne arviointipalveluamme. Uskallan sanoa, ettette mistään muualta saa näin asiantuntevaa arviointia teksteistänne näin edullisesti. Arvioitsijamme ovat ansioituneita, palkittuja ammattilaisia, jotka tekevät työtään antaumuksella ja koko sydämestään. Puukkoni muistuttaa minulle myös, kuinka tärkeää on koko ajan hioa kirjoittajantaitojaan. Niin tekevät myös kirjailijat Maria Peura, jonka teos Antaumuksella keskeneräinen on arvioitu tässä lehdessä, ja Paula Vartiainen, joka kertoo miten hänestä kehittyi palkittu omakustannekirjailija. Kirja-arvioissa esittelemme peräpohjalaista murretta, kristallisoituja haikuja, tiivistettyjä aforismeja. Kirjan voi kirjoittaa myös yhteistyössä niin kuin ovat tehneet Kemin prosaistit. Anneli Laineen Vasikkahaikara vei arvioitsijan lapsuuden ja nuoruuden muistoihin, josta muodostui myös lehteen valikoituneiden tarinoiden teema. Kirjoituksia ja runoja kannattaa lukea useampaan kertaan. Rivien väliin piilotetut merkitykset alkavat pikku hiljaa avautua. Kirjoittajien ja runoilijoiden taustoja olemme tuoneet esille joko nettisivujen linkkien tai tuotannon avulla, mikäli toimituksella on ollut tiedot käytettävissään. Vetoankin erityisesti jäsenkuntaamme. Kertokaa kirjallisuustapahtumista ja uusista teoksistanne meille. Ajantasaiset tiedotuskanavamme internet, Facebook ja Twitter -sivumme ovat maksutta käytettävissänne. Kiitämme tukimainostajiamme ja samalla yhteistyökumppaneitamme. Ilman arvokasta panostanne tämäkään lehti ei olisi syntynyt. Kirjoittajanpuukkoani teroittelen seuraavan kerran kesäkuun alussa Sodankylässä mielipidekirjoittajien kurssilla. Innostuneena odotan, millainen pahkakuppi tällä kertaa syntyy.

Lapillinen -lehti ilmestyy toukokuussa, aineiston jättöpäivä 15.4. ja marraskuussa, aineiston jättöpäivä 15.10. Aineisto ja osoitteenmuutokset mieluiten sähköpostitse lapinkirjallisuusseura@gmail.com Päätoimittaja: Eija Miranda Silventoinen 040 546 3094 Toimitusneuvosto: Saara Heikkinen, Anita Myllykoski, Eija Nissinen, Irene Piippola, Arja Vasama Lehden osoite: c/o Eija Miranda Silventoinen, Saarineitamontie 9, 99800 Ivalo Painopaikka: Pohjolan Painotuote Oy Jäseneksi voit liittyä nettisivuillamme www.lapinkirjallisuusseura.fi Lapin Kirjallisuusseura on myös Facebookissa ja Twitterissä

T

Toivotan kaikille lukijoille antoisia lukukokemuksia ja kirjarikasta kesää! Eija Miranda Silventoinen puheenjohtaja lapinkirjallisuusseura@gmail.com 1


Ystävyydellä Sepolle

Y

mmärsin Saraspään Sepon vetäytyvän opettajan tehtävästä kuuluisilta Sodankylän kirjoittajakursseilta, joka tietenkin on menetys meille kirjoittamista opetteleville. Huomasin hänen tilittävän tuntojaan Lapillisessa (31/2011). Uskon puhuvani kaikkien kurssilaisten puolesta, (Paraskin puhuja), kun väitän tunnelman laskevan, kun emme kuule hänen rauhalliseen tapaansa pohtivan esim. pilkkujen tarpeellisuudesta. Pitääkö niitä olla romaanin tekstissä niin kuin pilkkusääntöjä pirullisiksi laatineet maisterit ovat vaivoiksemme keksineet. Muistan hänen puhuneen jotakin peruskoulun pilkusta ja jos olen oikein ymmärtänyt, se ei voi sattua väärään paikkaan. Lienen vaikeimmassa paikassa käyttänytkin sitä. Juhan jokainen aamuluento on ikimuistoinen, siitä olemme yhtä mieltä . Se raapaisee usein peitteet jonkin

yhteiskunnallisen, vääräksi kokemamme asian päältä. Joka kerta se vie kuulijan sormen syvälle suuhun hämmästyttävillä yleistiedoilla. Ne palvelevat taatusti draaman ymmärtämistä, kunhan ehdimme sulatella niitä. Olen otettu jos Seppo tarkoittaa Sulon huumorilla minua. Jos niin, on muistettava että vasta Markuksen suusta tullen se on huumoria. Tunnustan kyllä kehitykseni vuosien mittaan. Minut oli merkitty ensimmäisellä kerralla proosaryhmään. Yritin takoa sitä kallooni: proosa - proosa. Tietenkin unohdin sen. Oliko se Paula vai Alli, kun kysyi mihin ryhmään olin tulossa? Riemastuin kun lopulta muistin ja voin ilmoittaa: Se on psorias. Samapa se. On tunnettua ettei psoriaksesta niin vain pääse. Ei minustakaan. Sulo Saukkoriipi Köyhäinkylästä

Sodankylän kirjoittajakurssista

L

apin Kirjallisuusseura on järjestänyt kirjoittajakursseja Sodankylässä vuodesta 1997 lähtien silloisen puheenjohtajan, kunniajäsenemme Alli Listeen aloitteesta. Kurssi on kokonaispaketti, jossa eri lähtökohdista tulevat kirjoittajat tapaavat toisensa samanhenkisessä seurassa. Tämän vuotinen kurssi ajoittuu kesäkuun alkuun 4. – 9.6.2012. Revontuliopiston kanssa yhteistyössä järjestettävästä kurssista vastaa seuran osalta monen vuoden vankalla kokemuksella Jänkä-lehden päätoimittaja Paula Alajärvi. Uutena ryhmänä aloittaa mielipidekirjoittamisen kurssi eli ”puukonteroituskurssi”, joka lienee ainoa laatuaan valtakunnallisestikin. Kurssi on Juha Hurmeen ideoima. Tarkoituksena

2

on tutkia mielipidekirjoittamista, hioa ja terävöittää ilmaisua. Siis saada sanottavansa siihen muotoon, että viesti menee perille. Ohjaajana on kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinonen, monipuolinen kulttuuriottelija. Muita kirjoittajakurssin ryhmiä ovat draama (teatteriohjaaja / kirjailija Juha Hurme), pitkä proosa / elämäkerrat (kirjoittajakouluttaja / kirjailija Taija Tuominen), lyhytproosa (kirjoittajakouluttaja / vapaa kirjoittaja Maippi Tapanainen) ja lyriikka (runoilija Riina Katajavuori). Tämän vuoden osalta ilmottauminen on ohi. Peruutuspaikkoja voi tiedustella puhelimitse Revontuli-Opiston toimistosta puh. 0400-710481 tai sähköpostitse sinikka.tepsa@kittila.fi. Aikaisempien vuosien tunnelmista sekä kurssilaisten ja opettajien kokemuksista voi lukea lisää seuran nettisivulta: www.lapinkirjallisuusseura.fi .


Antaumuksella keskeneräinen Maria Peura: Kirjailijan korkeakoulu. 2012.

Kirjoittamisen eheyttävä keskeneräisyys Antaumuksella keskeneräinen on syntynyt kirjailija Maria Peuran työpäiväkirjan ja dramaturgian opinnäytetyön pohjalta. Pellolaissyntyinen, Porvoossa asuva Peura tutki kirjoittamiseen liittyvää itsesensuuria, mikä kulloinkin estää kirjoittamisen ja kahlitsee luomistyötä. Hän löysi paljon häpeää, jonka kanssa jokaisen kirjailijan ja kirjoittajan on opittava tulemaan toimeen. ”Taide on pimeyden häivyttämistä, varjojen pyydystämistä”, Maria Peura kirjoittaa. Tummiin syövereihin ei ole tarkoitus jäädä vaan löytää niiden avulla valoa ja tasapainoa elämäänsä. Tutkimusprosessin edetessä hän oppii tunnistamaan todellisen itsensä. ”Suorittaminen lakkasi. Suoritusroolin alta tuli esiin ihminen, jonka olemus oli tosi.” Tekstistä karsiutui kaikki keinotekoinen ja ylimääräinen. Peura kuvaa romaanin kirjoittamisprosessia mandalana, jolla on omat eheytymisen lakinsa. ”Kun katson käsikirjoitusta mandalana, tunnen rintakehän laajenevan ja lukkojen aukeavan. Mandala pyörii, ja odotan, mitä siihen seuraavaksi ilmestyy.” Antaumuksella keskeneräinen seuraa kirjailijan kolmannen romaanin syntyprosessia vuosina 2007 – 2008. Työpäiväkirja selkiinnyttää kirjoittamista. Sen avulla voi purkaa mielessä liikkuvan sälän ja kirkastaa niin juonta kuin kirjan rakennetta. Kirjailija antautuu hiomaan tekstejään. Lyhyet kirjoittamisprosessit käytetään tarkoin hyväksi. Puolessatoissa tunnissa Peura kirjoittaa uusiksi kauan hiertäneen kohtauksen, ja palaset loksahtavat paikalleen. Ammattikirjailijan työ on täynnä rituaaleja. Omaan työhuoneeseen vetäytyminen on yksi tärkeimmistä. Siellä saa myös vain olla ja lukea. Kirjailijan työpäivän pituutta on turha määritellä tunneissa. ”Päätös riittää taideteoksen tekemiseen.” Se syntyy omassa aikataulussaan alitajunnan avulla. Rituaalit auttavat keskittymään synnytysprosessiin. Jooga ja rentouttava kylpy avaavat mielen. Harvoin Peura saa itsensä kiinni laiskottelusta. Suurin kirous on sähköposti ja netti, joihin eksyessä vierähtää tunti jos toinenkin. Peura pitää nettipaastoa, ja Lontoossa pidetty palkintojenjakotilaisuus menee ohi suun. Kirjailija lohduttautuu sillä, että on tärkeämpää kirjoittaa ja nauttia eheyttävästä luomisprosessista kuin tuoda omaan itseään esille.

Antaumuksella keskeneräinen on myös kirjailijan elämäkerta, miten minusta tuli kirjailija. Peura käsittelee avoimesti elämänsä kipeitä kohtia ja niistä syntyneitä häpeän tunteita. Varoituksen sana lienee paikallaan. Kirjailija ei päästä lukijaa helpolla. Omat kipeät tuntoni purkautuivat teksteiksi lukijan työpäiväkirjan muodossa. Antaumuksella keskeneräisessä kirjailija Maria Peura jakaa lukijalle työprosessinsa, mitä kaikkea vaaditaan siihen, että kirjoittajasta kehittyy kirjailija, joka pystyy suoriutumaan teoksen alaotsikon mukaisesta Kirjailijan korkeakoulusta. Ennen kaikkea on siedettävä keskeneräisyyttä. Kun romaani on jätetty kustantajalle, on aika siirtyä seuraavaan työhön. Taideteoksen luomisprosessi on koko ajan käynnissä. Eija Miranda Silventoinen

3


Palkittu omakustannekirjailija

T

apasin Paula Vartiaisen Kemin kirjailijapäivillä tammikuussa 2012. Paula Vartiainen on ruotsinsuomalainen Tukholmassa asuva kirjoittaja. Hän syntyi Pellossa vuonna 1950. Perhe muutti Kolariin muutamaa vuotta myöhemmin, mutta lukion hän kävi Pellossa. Ammatiltaan hän on suomen ja ruotsin kielen opettaja ja tulkki ja toimii useiden ruotsinsuomalaisten lehtien avustajana ja radiopuhujana. Esikoisteos Taftihame ilmestyi vuonna 2010 omakustanteena. Kirjailija tarjosi teostaan onnistumatta suomalaisille kustantamoille ja päätti sitten kustantaa sen itse kulttuuriapurahan turvin. Vartiainen liittyy vahvojen ja omaäänisten Lapin ja tornionlaaksolaiskirjailijoiden joukkoon. Esikoiskirja voitti Ruotsissa arvostetun Kaisa Vilhuinen –palkinnon. Paula on saanut neljän kuukauden kirjoittaja-apurahan Suomesta.

Pelko pegasoksena

Taftihame

Isän tyttö

Taftihame rakentuu lyhyistä kertomuksista, muistikuvista, joiden kertoja on nuori tyttö. Paula itse sanoo teosta minimalistiseksi, jonka lukeminen vaatii ”hoksnokkaa”. Kirjoittaja ei selittele nuoren tytön kokemuksia vaan kirjaa ne sellaisenaan. Tytön äiti on Karjalan siirtolainen, jonka on vaikea sopeutua Tornionlaakson maisemaan, ihmisiin ja elämäntapaan. Kirjaa kustannettavaksi suositellut kirjallisuudentutkija Elina Druker vertaa Vartiaisen tyyliä Mikael Niemeen ja Susanna Alakoskeen, mutta huomauttaa että Vartiaisen ilmaisu on lyhyempää ja muoto keskitetympää. Taftihame on voimakas ja kiehtova kertomus, jossa on omalaatuinen ilmaisu ja kieli. Kieli on yksinkertaista ja elävää, väliin hengästynyttä ja lyhyttä, väliin runollisen kaunista.

Niin kuin useat naiskirjailijat ja luovalla alalla menestyneet naiset, myös Paula oli isän tyttö. Isä oli iloinen mutta turvallinen henkilö, joka osallistui lasten leikkeihin toisin kuin muut aikuiset. Temperamentikkaan äidin rooli oli vakavampi. Isä hankki maailmalta elannon ja äiti huolehti kodin asioista. Paikallinen huumori oli roisia ja suoraa, kotona ei viljelty sellaista puhetta. Isän mukana Paula pääsi kulkemaan savotoilla ja uittopaikoilla. Härskit jutut ja rääväsuiset puheet joita lapsi kuuli, nostavat hänellä vieläkin ihon kananlihalle.

3QZRWQ\\MTQVX]W\QXIXMZQQV XQMVQqZ]VWRI\IZQVWQ\IRI S]^IMTUQIQPIVXQMVMVq

4

Vartiainen kertoo käyneensä useilla kirjoittajakursseilla Ruotsissa ja Suomessa. Esikoisteosta hän on tietämättään kirjoittanut koko elämänsä. Vielä vuosituhannen vaihteessa luovan kirjoittamisen kurssilla Tukholman yliopistossa hän oli tietämätön teoksestaan. Sittemmin hän luetutti ja korjaili episodikokoelmaansa Oriveden opiston Kohti Mestaruutta -kurssilla. Teos oli saamassa muodon: ”Palautteista otin aina vastaan ne, joissa tekstiäni piti lyhentää ja karsia. Kirjoitan paljon, impulsiivisesti, intuitiivisesti, assosiatiivisesti ja spontaanisti. Tuloksena on kasapäin sirpaleita, joista liimailen tarinoita. Olen kritiikinpelkoinen, mutta olen huomannut että parhaat tekstini ovat syntyneet säikähdyksen jälkeisessä adrenaliinitilassa. Pelko on pegaksokseni.”

Lukemisesta ja kirjoittamisesta ”Kirjoittelin puotipaperiin pieniä runoja, tarinoita ja kuvaelmia ihan pienenä. Opin varhain lukemaan. Minuun upposi kaikki, mutta Tirlittan oli ihana ja Stiiknafuulia. Kotona oli kotimaisen laatukirjallisuuden sarja, jonka luin Sudenmorsianta ja Siljaa myöten. Luin kaiken mitä äiti kantoi kirjastosta kotiin itseään varten: Undset, Muskett, Anttala, Uris, Paavolainen. Otavan Keltaisen kirjaston kirjat ahmin lukioaikana, jolloin Viita ja Saarikoski olivat kotijumaliani.


Ruotsissa asuvan Paula Vartiaisen teos Taftihame on saanut Suomessa hyvin julkisuutta. Kuva: Annika Leinonen

Nyt minulle maistuvat aasialais-, afrikkalais- ja karibialaislähtöiset kirjailijat kuten Mukamari, Ngotzi Adichie ja Conde. Olen mukana lukupiirissä jossa tutustumme suomenkieliseen nykykirjallisuuteen – nyt ovat kohteina ruotsinsuomalaiset debytoijat Maarit Turtiainen ja Tiina Laitila Kälvemark. Kun oma kirjoitussarka on roudassa, luen kirjoittamisesta. Viimeksi ahmin Maria Peuran loistavan kirjan Antaumuksella keskeneräinen.”

Entä esikoisen jälkeen Taftihame on saanut Suomessa hyvin julkisuutta ja sen arvostelut ovat olleet poikkeuksetta myönteisiä. Siitä on ilmestynyt Asko Sahlbergin kirjoitus Parnassossa ja useita lehtiarvosteluja. Ruotsinsuomalaisessa She-

riffi-lehdessä 7/2011 on Leo Ylitalon mielenkiintoinen artikkeli kirjailijasta. Lapin kirjallisuusseuraan Paula liittyi heti esikoisen ilmestyttyä. ”Kirjoitan koska kaipaan yksityisyyttä, omiin oloihin vetäytymistä. Sitä paitsi on niin lysti leikkiä sanoilla, vemputtaa niitä ja katsoa mihin ne taipuvat.” Taftihameen jatko-osan kirjoittamiseen tarkoitettu apuraha on käytettävä kolmen vuoden kuluessa. Kirjailija valmisteleekin parhaillaan uutta kirjaa, mutta ”Ei siitä vielä tiedä mitä on syntyäkseen”. Irene Piippola

5


Oodi Anneli Laineelle ja Vasikkahaikaralle

E

n ole usein oodille ryhtynyt mutta tulipa senkin aika. Tartuin Vasikkahaikaraan ja lapsuus ja mie humahtivat päälle. Yhtäkkiä olin pieni tyttö Ounasjokivarresa minäkin.

”Mettäsä huokuu hyä. Mäntyjen havut, sammalhet, lehet.” Kuin runona viet metsään, joka joskus oli, niin pelottavana, mutta turvana kuitenkin. ”Syän mulijahtaa. No mutta – nythän on se joulunalusviikko. Onkhan se aika ny?” Virtana kulkevat silmien edessä joulukinkkusiat, lehmät, vasikat – menevät hukkaan menneet kissat, päättömänä lentävät kanat – ja se koira, jota ei koskaan saatu ja se hevonen, joka joskus oli tallissa ollut. ”Koivujen hiirenkorvilta auenhet lehet lissää luonon vihireyttä. - - Jäät ryntäs taas kovala voimala.” Maailma muuttuu, ei kieli, jossa saamme elää ja joka meissä elää. Ja joki virtaa, Ounasjoki! Kiitos, Anneli! ”Kitinäjuustua mutustelemhan” veit! Tuula Saraniemi

Lapin Kirjallisuusseura internetissä www.lapinkirjallisuusseura.fi

6


Jekke-Hannun merkki

S

amassa hetkessä, kun isä pamautti mökin oven kiinni reppu- ja postilaukku mukanaan, me lapset ryntäsimme jäisen ikkunan luo. Painelimme sormilla ikkunaa ja puhalsimme höyryjä lasiin, jopa kiireisesti kieltäkin käytimme lasissa. Hetkessä oli koko lapsikatraalla tirkistysreiät valmiina. Isähän ei ollut luvannut meitä ulos katsomaan, komeaa lähtöään. Lyhyt jännitysnäytelmä saattoi siis alkaa. - Miksi sinun pitää ottaa sitä vikuripääporoa? äiti oli isälle hetki sitten motkottanut. - Se on vielä sinun surma, hän päätteli. - Olisihan sinulla hiljaisempia porojakin: Silmäpuoli, Vinopää, Suivakko tai vaikka Pelsan merkki, oli äiti luetellut. - Niin kyllä, mutta kun tuo Jekke-Hannun merkki on niin kova menemään, isä puolusteli. Varmistimme aina, että se olisi se villiporo, jolla isä lähtisi. Olivathan isä ja poro toisiaan jo pitemmän ajan kouluttaneet, muttei ollut vielä Jekke-Hannun merkin herraksi päässyt. Hiljaa ja varuillaan, kuin varpaisillaan, hän läheni valjaat valmiina kädessä. Toisinaan poro päästi aivan lähelle, ja justiinsa kun isä on valjaat saamaisillaan päälle, se äkkiä pyörähtää pois alta tai hyökkää isän kimppuun koparoiden. Sen isä tiesi, ettei auttanut malttiaan menettää, sillä jos hän sen olisi tehnyt, ei ikikuuna päivänä olisi sitä valjaisiin saanut. Aikansa hillitysti touhusi, ja kun sai viimein valjaisiin, sitten alkoikin tosi jännityskohta. Poro ei antanutkaan ajajan pulkkaan istahtaa. Aina kun isä yritti pulkkaan, se syöksähti sivulle tai sitten hyökkäsi päälle etukoparat ilmassa hakaten. Isä väisteli ja välillä toisella kädellä suojasi kasvojaan. Hän osasi olla varuillaan. Välillä se veti isän nurin, hän venyskeli pulkan kanssa perässä ja pääsi taas jaloilleen. Housutkin siinä hötäkässä valuivat alemmas. Teuhtarointi jatkui, ja näytti jo monesti siltä, ettei lähtöä tulisikaan. Äkkiä isä syöksyy ahkioon. Sen jälkeen sitten olikin menoa, lumi vain pölisi ympärillä. Lumipyryn keskellä vilkkuivat neljäntuulenlakin sarvet keikkuen. Jännitysnäytelmä oli päättynyt. Se vain ihmetytti, ettei isällä ollut koskaan naarmuja eikä mustelmia missään. Anni Sarre

Kirjoitus on julkaistu Kotiseutukirjassa Tahto oli vanhempien taskussa – Lapsuutta ja nuoruutta Inarissa, Akkakustannus 2012

Anni Sarren isä, Posti-Matti Aikio aloitti postin kuljetuksen Inarijärvellä 1936 ja jäi eläkkeelle 1950-luvun lopulla.

7


Lintu sininen ;IQVMZqqT\q^IXX]UIZ[[QRIT\I XQMVMVZQV\IVM]TIV3WZ]WTQ XQMVQ[QVQVMVTQV\]ZI]PIV̉ SaaPSaVMV

Kuva: Pertti Turunen

8

V

appu oli kevään odotetuin juhlapäivä. Tuntuu kuin päivä olisi aina ollut kaunis ja aurinkoinen. Silloin sai pukeutua nättiin kesämekkoon, valkoiseen röyhelöessuun ja pikkukenkiin. Omatekoinen vappuviuhka piti myös ehdottomasti olla. Koska itse en ollut vielä koulussa, sain käyttää vanhimman siskoni tekemää sinivalkoista viuhkaa. Hänestä sen heiluttaminen oli lapsellista. Odotin keskipäivää malttamattomana. Jo hyvissä ajoin ennen kahtatoista alkoi väki kokoontua kylän keskustaan. Paikalle oli tullut paljon katsojia ja vappumarssiin osallistujia myös syrjäkyliltä. Punalippuja heiluttavia ihmisiä järjestäytyi tielle jonoon. Kun kulkue vihdoin laulun raikuessa lähti liikkeelle, lapsen silmin katsottuna se oli mahtavan näköistä. Jono oli pitkä ja punaliput liehuivat. Äitini oli ehdottomasti kieltänyt minua menemästä marssimaan. Hän itse ei koskaan tullut paikalle katsomaan tilaisuutta. Silloin en ymmärtänyt, miksi. Mutta tien laidassa, kulkueen sivussa juoksemista ei kukaan ollut kieltänyt. Ja siinähän me pikkulapset juoksimme, itse tietenkin etunenässä. Jonosta usein kehotettiin meitä tulemaan mukaan, mutta emme menneet, kielto oli vahvasti mielessä. Sain eräältä vappumarssijalta pienen rintaneulan. Koru oli pieni sininen lintu, rauhankyyhkynen. Onnellisena kiinnitin neulan mekkooni ja olin ylpeä siitä. Kotona äitini huomasi merkin ja käski minun heittää sen pois. Otin linnun irti mekostani, mutta en hukannut sitä, vaan piilotin sen. Alkukesällä, kun joki oli vielä tulvassa, serkkuni perheellä oli tapana lähteä veneretkelle joen yläjuoksulle. Sinä kesänä pääsin mukaan. Piilotin taskuuni kätkemäni kyyhkysen. Rantauduimme syömään eväitä korkean mellahiekkaisen rantatörmän päälle. Kenenkään huomaamatta, ainakin itse luulin näin, laskeuduin jyrkkää törmää puoleenväliin, kaivoin käsin syvän kuopan pehmeään hiekkaan ja hautasin aarteeni. Eila Hietaniemi


Nuoruuden loppu

K

un olin lapsi niin tyhjän naurajia ei katsottu hyvällä. Ei vain katsottu. Puhumisen taitoa ei arvostettu, toimeen tuli tuppisuunakin. Isät noituivat vähää ruokaa, heräsivät aikaisten, painuivat tehtaalle. Kerran kuussa olivat päissään, tappelivat, tekivät lisää lapsia, jos akat antoivat, yleensä antoivat, halusivat itsekin, eivät vain voineet sitä myöntää, aamulla äidit kehräsivät. Paljon siitä en vielä ymmärtänyt, posket vain punoittivat, niinä iltoina lapset nukkuivat keittiössä, kamari oli varattu aikuisille. Sitten maailma muuttui, alkoi sota. Sitä kesti. Monta vuotta meni kitumalla. Jos olisin syntynyt vuotta myöhemmin, olisin jäänyt kotiin muiden lasten joukkoon. Siltä vuodelta sinne joutuivat kuitenkin kaikki pojat, Lastenristiretkelle. Oikea sota oli jo ohi, piti vielä saada se loppuun. Hullua hommaa, pistää nuoret pojat veteraaneja vastaan. Kukaan ei ollut ennen ampunut ihmistä kohti, opittiin kuitenkin pian. Oli pakko. Osa ei oppinut, ensimmäiset jäivät jo Olhavaan, seuraavat Kemiin, sitten Tornioon. Sen jälkeen kaikki jo tiesivät pelin säännöt, liikaa kavereita oli jäänyt taakse. Melkein yhtäkkiä, kun tiedettiin mitä tehdä, miten selvitä, kaikki loppui. Koko sota. Lapsia ei enää tarvittu, olisi pitänyt palata sinne mistä lähdettiin, pojaksi poikien joukkoon. Ei se kuitenkaan mennyt niin, ei kukaan enää pystynyt. Piipun pituus oli 685 milliä, 685 milliä jotka erottivat oppineet muista, niistä jotka olivat jääneet taakse, lukemattomien ojien ja teiden varsille. 685 milliä oli yhtä paljon vuosissa, retki kesti syksyn, takaisin tuli kuitenkin vanhuksia, vanhuksia joiden kasvoja koristivat finnit ja mustapäät, vanhuksia jotka eivät tienneet miltä nainen tuoksuu aamulla, vanhuksia joiden nuoruus oli ohitettu tarpeettomana. Silloin kukaan ei puhunut. Ääntä kyllä oli, kaikilla oli kiire elää menetetty nuoruutensa, kaikki se mikä oli

jäänyt kokematta. Ei se onnistunut, miten vanhukset voisivat enää olla nuoria? Ei sitä kukaan tiennyt. Osa luovutti, suurin osa, muutamat jäivät ojien ja teiden varsille. Onneksi tehdas kutsui monia, toisia pellot, toisia metsät, pääasia että jokin kutsui. Teiden ja ojien varsilla jäi kuitenkin liikaa lapsia. Sitten tuli kiire olla aikuinen, täyttää maailma omalla verellä, näyttää että pystyi siihen, kantaa elämän taakka harteillaan. Piti opetella puhumaan, yrittää ainakin, kukaan ei ehtinyt, tytöt antoivat ilmankin. Kukaan ei puhunut mistään, kaikki vain elivät, kaikki vain tiesivät. Luulivat tietävänsä, kenenkään mieleen ei tullut puhua elämisestä, kun nuoruus oli omistettu kuolemalla, oli vanhuus omistettu elämälle. Elämälle joka vyöryi kaikkien ylitse, ennalta arvaamatta, tulvana jonka vain elämättä jäänyt elämä voi aiheuttaa. Kaikilla oli kiire päästä tulvan alta pakoon, todistaa kaikille pystyvänsä siihen, rakentaa jotain pysyvää, jotain millä todistaa oma oikeutuksensa aikuisuuteen, todistaa ettei ollut huonompi kuin kukaan muukaan. Onneksi heille annettiin avain onneen oikotien kautta, talo jota rakentaa, talo jonka nauloihin jokainen hakkasi omat syntinsä, omat murheensa, toiveensa jotka eivät toteutuneet, toiveet jotka olivat kuolleet nuoruuden muuttuessa vanhuudeksi, vanhuuden jota jokainen kantoi mukanaan lopun elämäänsä. Talon jokainen lauta oli naulattu kiinni muistoilla, ahdistuksilla, pahoilla unilla joita jokainen kantoi sisimmässään, unilla jotka vaivasivat heitä lopun elämää. Tarvittiin vuosia, tulvia, sateita, myrskyjä, maalikerroksia, pinttynyttä likaa. Kaikkien niiden vuosien patoutuneita tunteita jotta naulat saatiin piiloon, muistoja jotka odottivat pinnan alla tullakseen jälleen esiin, silloin kun kukaan ei osannut odottaa. Pahana unena joka palasi piinaamaan uutta sukupolvea, sukupolvea joka ei tiennyt miksi naulat oli lyöty niin syvään. Teijo Salonpää

9


Syreenit

V

alkoinen kuorma-auto sytkytti tyhjäkäyntiä. Sen pitkä perä tukki hiljaisen jalkakäytävän. Kuormuriin nojaili kolmikymppinen jässikkä. Sätkä kärysi hänen hyppysissään. Sinapinkeltainen kaivinkone oli vaiti. Viisikymppinen kuski veteli sauhuja. Miehet olivat hyvällä tuulella. Paikallinen maansiirtoyritys oli saanut urakan. Kivinen kartanorakennus oli purettu. Keskellä tonttia ammotti monttu. Kalliit neliöt oli pantu alulle. Pihamaan laitamilla harotti syreenirankakasa. Tästä kulki aikoinaan ohi nuori, onnellinen äiti. Vaunuissa uinui pieni ruususuuprinsessa. Kesätuuli oli hullaisillaan syreenin tuoksua.

Kuvat Pertti Turunen

10

Näiden syreenien kukinnan keski-ikäinen nainen merkkasi luontoseurantalomakkeeseen kymmenen vuoden ajan. Hän nuuhki syreenejä, joiden tuoksu oli ihanampi kuin minkään eau de toiletten. Hän muisteli kaiholla menneitä aikoja. Joskus hän taittoi mukaansa muutaman kukinnon. Lokakuun puolivälissä vuonna 1968 eräs 15-vuotias tyttö polki punaisella pyörällään tätä katua pitkin kouluun. Taivas oli violetti. Lumihiutaleet leijailivat syreenien vielä vihreille lehdille. Sekin aamu oli merkityksellinen. Maarit Alatossava


Jo ainaski

– Myöntheisiä hunteerauksia peräpohjalaisittain Terttu Rousu: Positiivarit, 2012

Hunteerauksia Torniolainen kirjailija ja murretaitaja Terttu Rousu on kääntänyt Juhani Töytärin valitsemia mietelmiä Peräpohjolan murteelle Tornionlaakson vinkkelistä. Jo ainaski – Myöntheisiä hunteerauksia peräpohjalaisittain on pieni kirja, mutta sisältö on painava. Alkuraatauksessa Rousu laittaa hoon paikallensa: ”Ussein kuulee, että täälä panhaan hoo joka paikhaan, mutta son pötypuhetta. Kattothaampa vaikka sannaa jänkkä, siinä ei hoota ole. Vasta sitte, ko joku uppoaa jänkhään, on hooki paikahlaan.” Jos murre ei ole tuttu, myös sanojen hunteeraaminen on hyvää aivotyötä. Apuna voi käyttää vaikka Oiva Arvolan Yhtäkoska – Yliperän kielen sanakirjaa (WSOY 1. p. 1999). Tosin Rousu toteaa takakansitekstissä: ”Moni kalvii sannaa ajatelma tai aforismi. Semmonen ei jotenki passaa meän karhuun luontheesseen. Sanakki niin viehraita ja fiiniä. Mutta vilkaseppa tätä opusta – fiiniyestä ei ole tietoakhaan eikä ensimäistäkhään vierasta sannaa.” Pitäskhään tänhään olla viksumpi ko tarttis ollakhaan. Anita Myllykoski

2W[\Qq\M\\qRWTTWVSQ VI]ZI\SWSWI[QITM VQQVUQ\q[^I[\MV M\\MPM[Q\qPM\Q

11


Konsultin kompurointi Lapin emiiriksi Kemin prosaistit: Nordbooks, 2012

Prosaistien veijaritarina Kemin prosaistit kirjoittivat yhteistyönä jatkokertomuksen Konsultin kompurointi Lapin emiiriksi. Se julkaistiin kesällä 2011 Meri-Lapin Helmessä ja on keväällä 2012 pantu kansiin Nordbooksin kustantamana. Kirjoittajia ovat Kari Hanhisuanto, Eija Jansson, Ritva Kokkola, Jorma Koski, Jussi Siirilä ja Virpi Summa, joista jokainen kirjoitti kaksi lukua arvotussa järjestyksessä. Aloittaja valitsi aiheeksi entistä ajankohtaisemman kuntaliitoshankkeen. Miltä tuntuu ajatus Lapista yhtenä kunta? Prosaistien veijaritarinassa konsultti Urho Lillukka on toimen mies ja saa aikaiseksi Lapin suurkunnan. Ongelmana ovat muun muassa työttömiksi jääneet vihaiset kunnanjohtajat, virastojen hajasijoitus periaatteella jokaiselle jotakin ja tietysti – naiset. Ulkoistetaan, autioitetaan, juonitellaan ja kiipeillään vallan tikapuilla. Lehteen luvut oli tiivistettävä tiettyyn merkkimäärään, siksi kirjan lukuina ne vaikuttavat suppeilta. Varmasti kirjoittajilla olisi riittänyt materiaalia laajentaa tarinaa, mutta se olisi ollut oma kirjoitusprosessinsa. Kirjailijat ovat joutuneet ottamaan huomioon toistensa juonenkuljetukset ja lisäykset henkilögalleriaan, minkä edellytyksenä on ollut hyvä yhteistyö. Eija Jansson mainitsi julkistamistilaisuudessa, että kirja toimii kemiläisten kirjailijoiden käyntikorttina, kun heidät esitellään lukujen lomassa. Kirjoittamisen rajoituksista huolimatta voi hyvin huomata kunkin kirjoittajan omaleimaisuuden. Jokaisella on ollut mahdollisuus irrotella tyylinsä mukaisesti. Kemin prosaistien yhteistyö toimii esimerkkinä toinen toistaan tukevasta työskentelystä, jonka tuloksia on odotettavissa myös tulevaisuudessa. Anita Myllykoski

12


Tiheitä ajatuksia

Tiheiden ajatusten kirja – uuden aforismin parhaat toimittanut Sami Feiring, 2011

Aforismin tunnuspiirteitä ovat lyhyys, tiiviys, ajatuksellinen painokkuus, tyylikäs muotoilu ja proosamuoto. Tämä ja monta muuta perusasiaa on luettavissa Sami Feiringin toimittamassa antologiassa Tiheiden ajatusten kirja – uuden aforismin parhaat (2011). Kirjallisuusluetteloista laajin on Suomenkielinen aforistiikka. Sen avulla on helppo suunnistaa eri aikojen aforistikoiden äärelle. Tiheiden ajatusten kirjan pääasiallinen anti on kuitenkin tarjota yhteensä yli 1500 aforismia 107 kirjoittajalta. Mukaan on otettu vain elossa olevia kirjoittajia, joista huomattava osa on julkaissut aforismikokoelmia tai aforistisia teoksia ja asuu EteläSuomessa. Ansiokasta on se, että kuka tahansa on voinut tarjota antologiaan aforismejaan, joista toimittaja on valinnut laadukkaimmat. Viesti tästä mahdollisuudesta on kulkenut verkkosivustojen, postituslistojen ja kirjoittajayhdistysten kautta. Kirjan on julkaissut Suomen aforismiyhdistys, jonka puheenjohtaja Sami Feiring on ollut vuodesta 2005. Monet kirjoittajat ovat valtakunnallisesti tunnettuja nimiä. Eniten tilaa on saanut Markku Envall aforismeillaan. Miten pohjoissuomalaiset kirjoittajat ovat esillä kirjassa? Pohjois-Pohjanmaata lähes kokonaan edustavat oululaislähtöiset tai Oulussa asuvat kuusi kirjoittajaa, esimerkiksi Miia Paani ja Eero Suvilehto. Oulussa on syntynyt myös kemiläinen Saara Heikkinen. Lapista lähtöisin ovat Kalevi Koivunen (Rovaniemi), Erkki Juhani Melartin (Salla), Hilja Mörsäri (Tornion Karunki) ja Antti Pelttari (Tornio). Riitta Leppälä-Oksanen asuu Saarijärvellä ja Kemissä. Anita Myllykoski

6]WZ]]LMVP]TT]]LM[[IQ\qq [QMUMV^IVP]]LMV^QQ[I]LMTTM 7VVMTTQ[M\W[II^I\WTTI WUQ\]Q[QI -TqUqVSW]T]VXqq\\\WLQ[\][ ITSII[IVWQTTI1V5MUWZQIU Saara Heikkinen

13


Päivänkaaressa hopeaa

Kuvia ja ajatelmia tanka- ja haikurunouden muodossa Virpi Summa. Atrain Kustannus, 2012

Kristallinen kuva Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä julkistettiin Virpi Summan toinen runokokoelma Päivänkaaressa hopeaa. Kuvia ja ajatelmia tanka- ja haikurunouden muodossa (Atrain Kustannus 2012). Myös esikoiskokoelmassa Kosketus (2008) luonto on vahvasti läsnä, mutta uudessa kirjassa runoilijan ajatukset ja tunteet ovat pelkistyneet sekä luontoon liittyviin runokuviin että perinteellisen japanilaisen runouden säe- ja tavujakoon, joista saa tietoa kirjan Jälkisanoista. Runoilijan mielentila välittyy konkreettisin kuvin. Katse on välillä perhosentoukassa, toisena hetkenä aavalla merellä ja äärettömässä maailmankaikkeudessa. Miten pieniä olemmekaan! Runoilijan sanoma on, kuten yhdessä tankassa ilmaistaan, perhosen lento ja askeltemme määrä ovat yhtä tärkeitä. ”Kimmeltävässä tähtien holvistossa yksin pisteenä jäisellä lakeudella siru lentää ratansa.” Muutamat runot, esimerkiksi pari sairaalarunoa, poikkeavat kuvastoltaan: ei ole viittauksia luontoon tai vuodenaikaan. Niiden melankolinen tunnelma sopii kuitenkin kokonaisuuteen. Ympäristöön liittyy huoli siitä, miten kauas ihminen etääntyy luonnosta. ”Koneet jyrsivät hiekkamontun laidalla piekana kirkuu männynlatvan pesässä poikaset suut avoinna”

Tunnelma on haikea usein menetetyn ja menneen vuoksi mutta myös seesteinen tässä hetkessä vailla suurieleisyyttä. Hellyttäviä ovat tankat, joissa runoilija havaitsee itsessään ilvestä muistuttavaa tai tarkastelee lintuja: ”Kaulat koholla joutsenet kääntyilevät kunnioitan niitä mutta läheisiksi tunnen tuumiskelevat varikset.” Runous voi rönsytä monille poluille, mutta Virpi Summalla on taito käyttää muotoa hyväkseen: tankan ja haikun muotosäännöt eivät kahlitse häntä vaan auttavat hiomaan sanottavan kristallinkirkkaaksi ilmaisuksi. Näiden runojen äärelle haluaa ja on helppo palata. Anita Myllykoski

14


Runolla on oma kompassi -runoäänikirja Omistettu Kaarina Portille (1944- 2011) Taideseura Kiisa ry 2012  taideseurakiisa@gmail.com Runoilijat: Henna Henttunen, Jouko Likovuori, Kaija Jokinen, Jani Ojanen, Kaarina Portti, Maire Puikko, Pirjo Ruotsalainen, Jukka Savunen, Johanna Suopanki, Sanna Vanhanen

Joskus muutun pelosta pienoiseksi, puu narahtaa ja olo tulee turvalliseksi.   Joskus luulen, että joku minua tuijottaa, jokin hiljainen ja tutkaileva, puu minua varjostaa.   Joskus kuulen hiljaista puhetta, sitä kuuntelen ja ymmärrän sen olevan puun kuisketta.   Joskus ajattelen olevani pelkkä elämän alamainen, mutta puun kanssa olen aina yhdenvertainen.    

Jani Ojanen

  Verkoilla   Mie pukkasin venhen vesille ja panin akan soutamhan.   Melalla mie koukkasin siulanarun kiinni ja käskin vetelemhän keulaa vastatuulhen.   Justhinko mie olin päästämässä siikapahasta verkonsilimästä, venhen perä seilas verkon päälle.   Eikö se perkele ole oppinu vieläkhän, mutta meneppä sanomhan sille. Sehän ottaa nokhinsa ja rupiaa kailottamhan niinko Norjan kajava.   Soutakhon vaikka Pohojos-Navalle, mie en sano mithän.   Kaarina Portti

     Kevään ensi kukat   Kevään ensi kukat ovat valkoisia. Hilla, suopursu, niittyvilla, tuomi ja pihlaja.   Pehmeä lasku kesään.  

Henna Henttunen

15


Runoja ja ajatelmia Paradoksin paradoksi   Paradoksi on siinä että, kaikki voi olla mahdollista, mutta ihminen puhuu sitä vastaan.   Yelling Rosa •••••••• Syntinä mie sinuun tulen   juokse juokse mie olen tulossa juokse kurja mie olen tulossa koivupinon takaa koskenniskasta juoksen huojuvin jaloin   auringonvalon läpäisemänä raekuuron pesemänä mie olen tulossa   sopivasti sopimattomana kiltisti mahottomana koivunvasta pyhän kalleuven päällä   pijä katseesi maassa reitesi reittä vasten mie olen tulossa pahimpana syntinä mie sinuun tulen   Teija Kortelainen   16

Illan seinällä yön partituuri   Kirjojen selkämyksissä Kleopatrat ja kellonsoittajat Yksisarvisen varjo leikkaa lakanaa hikeä ja kyyneliä ryöpsähtää ja jotain mitä ei hämärässä erota   sellojen selät kaarella silmät kiinni sanattomasti ei äänettömästi jouset taustalla   viisareiden ja hammasrattaiden yhdistelmä näyttää tuolta on tultu tuonne on mentävä   taas leikkaavia eleitä pimeimmän nurkan ja katuvalon fanfaari suden aikaan raukeat painautuvat toisiinsa kukin tyylillään heräävät jäävalssiin   Pasi Nurmikumpu


Raha haisee Helevetin hyvälle, useimmiten. Odottelen vieressä koska alkaa pahalle haisemaan. Hymy meinasi hyytyä Vaiheilla unen ja valveen hävisi herkkyys erehdyksen tieltä. Nuoruus oli ohi, eipä ollutkaan ikuinen vieras. Kyllä helpotti. Eija Nissinen

Kuvat Pertti Turunen

17


WDSDKWXPDW

”Rajalla” – Kajaanin Talvipäivillä

V

iitisenkymmentä kirjailijayhdistysten jäsentä, kirjailijaa ja kirjoittajaa kokoontui maaliskuisena kevätpäivänä valtakunnallisille Talvipäiville Kajaaniin. Kaikille avoimen kirjallisuustapahtuman toteuttivat Kainuun Kirjailijat yhteistyössä Suomen Kirjailijaliiton kanssa. Päivät osoittautuivat “Rajalla” teemansa mukaisiksi.

Runouden tervanpolttaja Kainuulaissyntyinen runoilija Risto Oikarinen vertasi kirjailijan työtä tervanpolttamiseen. Kirjailijan on ensin astuttava rajan yli sisäiseen kaaokseensa, metsään, josta on etsittävä ainekset kirjoittamiseen, kolottava ja kaadettava puut. Osittain villistä erämaasta on osattava palata järjestyneeseen maailmaan työstämään materiaalia. Kirjailija sukeltaa hukkumisen sijasta. – Poltettaessa

sanapilkkeistä noruu ensin tervakusta, huonoa runoutta, mutta työn edetessä aines jalostuu tervaksi, runoudeksi. Oikarinen kuvaili, kuinka yksityisyyden ja julkisuuden rajan ylittäminen on kuin soutaisi tervatynnyreitä Kajaanista Oulujärven yli Ouluun. Omien pitkään työstettyjen ajatusten luovuttaminen tervana kustantajalle on yhtä raskasta kuin pitkien tuulisten selkien ylittäminen. Runoilija kipuilee luopumistaan. Oikarisen vertauksessa kustantajat saivat epäkiitollisen tervaporvarin osan. Kustantajan maksama hinta tervasta ei ole missään suhteessa ajankäyttöön. Tervaporvari otti lisäksi päältä ennakot ja tuliaisina oli usein pelkkä krapula. Kotimatkalla saattoi vielä joutua rantarosvojen ryöstämäksi. – Tervanpolttaminen vei viisi vuotta. Minulla on vielä vuosi aikaa ennen uuden runoteoksen julkistamista, runoilija Risto Oikarinen totesi esityksensä lopuksi.

Kainuun kirjailijoita ja muita rajauksia Päivien aikana valaistiin rajaseutukirjailijoiden Ilmari Kiannon ja Veikko Huovisen elämää ja tuotantoa. Esko Piipon luento kymmenpäisestä Eino Leinon sisarussarjasta viimeistään vakuutti kuulijan, ettei runoilija tullut mistään Kainuun korvesta vaan koulutusta arvostavasta ja kulttuuria vaalivasta kodista. Kirjailija Hannu Niklander tempaisi mukaansa alustuksellaan “Rajalla”, mitä kaikkia merkityksiä sanalla onkaan. Mieleen jäi erityisesti Lappi – lape, reuna. Olemme siis lappeen, rajojen väkeä.

Suuntapalkinto Kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan vuotuinen Suunta-palkinto jaettiin Varsinais-Suomen Runoviikolle. Tapahtuma on levittäytynyt alueen päiväkoteihin, yliopistoihin, kauppakeskuksiin, toreille, vanhusten päiväkeskuksiin, kirjastoihin ja kahviloihin. Perusteluissa todettiin, että Runoviikko toteuttaa parhaimmillaan neuvottelukunnan tavoitteita lähentää ammattikirjailijoita ja harrastekirjoittajia.

Paltaniemen kulttuurikierros Kirjallinen kiertoajelu suuntautui Paltaniemelle. Oppaamme Anja Hongisto antoi maisemille ja rakennuksille kasvot. Hän kertoi alueen vaikuttajista: lääkäri ja Kalevalan kokoaja Elias Lönnrotista, Kajaanin linnan vangista, aikansa mielipidekirjoittajasta Johannes Messeniuksesta, Suomen ensimmäisestä naisrunoilijasta, puolankalaisesta Isa Aspista. Kainuun nälkämaan maine ei tuntunut pitävän lainkaan paikkaansa. Paltaniemen 1700–luvulla rakennettu puinen kuvakirkko mykisti kauneudellaan. Keski-eurooppalainen seinä– ja kattomaalaustyyli kulkeutui myös pohjoisille rajaseuduille. Eino Leino –taloon, entistettyyn Hövelöön tutustuessamme huomasin myyntihyllyssä L. Onervan runoteoksen Rajalla vuodelta 1938, mikä sen parempi kotiin tuominen. Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistys Vana-66 järjestää seuraavat Talvipäivät Hämeenlinnassa. Sinne siis ensi vuonna. Eija Miranda Silventoinen

Paltaniemen kuvakirkon kattomaalaus n. vuodelta 1780 kuvaa hyvin Talvipäivien “Rajalla” teemaa.

18


Sole meille mikhään

O

n hauskaa ja vähän masentavaa huomata, miten erilaisia me ihmiset olemme. Ihmisen luonne, tavat, tottumukset ja käsitykset muotoutuvat muun muassa sen perusteella, missä päin Suomea hän on syntynyt. Otan esimerkkipariksi Kuusamon ja Tornion. Lapsi synty Kuusamoon, kasvaa siellä pojaksi ja varttuu melkein mieheksi asti. Hän oppii, ettei mihinkään sovi uskoa. Tajuaa, ettei juuri keneenkään kannata luottaa. Kasvaa olemaan varuillaan. Ei höpise joutavia, vaan kun sattuu suunsa aukaisemaan, niin puhuu asiaa. Vain asiaa. On rehellinen puheissaan eikä naura tyhjänpäiväisyyksille, koska läheskään kaikille asioille ei voi eikä

saa nauraa. Lyhyesti sanottuna: kuusamolainen ottaa asiat vakavasti. Sitten kuusamolainen muuttaa itärajalta länsirajalle. Hän leikkaa nurmikkoa kotitantereellaan Torniossa, jonka jokaisen omakotitalon pihalla on söpöksi hoidettu nurmikko ja runsas istutettu viherkasvusto. Kun nurmikko on leikattu säntillisesti – kuusamolaislähtöinen ei hutiloi – juo hän terassillaan suomalaista sekamehua. Makeaa ruotsalaista ei kannata lähteä hakemaan Haaparannalta. Hän muistelee, että se kannatti vielä silloin, kun Talbot käynnistettiin Kuusamossa ja bensaa tankattiin markoilla. Hän pähkäilee, miksi kuusamolaisten ja torniolaisten mielenlaaduissa on vinha ero. Se on jokin sisimmässämme oleva asia… Heureka! Sole meile mikhään! Juuri siitä on kyse! Torniolainen ottaa asiat kuin asiat rennosti. Torniolaista ei ahdista nähtävästi mikään. Kuusamolaisen kannattaisi ottaa siitä oppia. Vaik-

ka se tekee kipeää, kannattaa se silti. Kun on itselleen ja samalla muille armelias, ei maailma enää näytä niin synkältä ja naapuri on loppujen lopuksi aika pätevä heppu. Jos sillä on uudempi ja hohdokkaampi kiesi kuin minulla, niin ”haitanneeko tuo mithään?” Oikeasti siitä voisi jopa kehaista naapuria… Kokeileppas vaikka! Kuusamolaisia pitää kuitenkin puolustaa. Kuusamolaisten raskaasta historiasta johtuen, he ovat varuillaan ja monessa asiassa epäluuloisia. Itäraja oli ja on yhä lähellä. Synnyinseutunsa vaikutuksen kuusamolainen oivaltaa paremmin vasta, kun kotiseutuun on kertynyt etäisyyttä satoja kilometrejä tai useita vuosia. Sen huomaa parhaiten silloin, kun hän tapaa pitkästä aikaa kuusamolaisia sukulaisiaan ja kavereitaan, he tykkäävät asua Kuusamossa. Mihinpä sitä kotoa lähtisi? Tero Saapunki

Atrain Kustannus - Kirkastetun sanan ja veden puolesta -

www.atrainkustannus.fi Lehtokatu 3, 94100 Kemi Matti Ylipiessa puh 045 134 6090 s-posti atrain@atrainkustannus.fi

19


Elämää näyttämÜllä

T

orniolaisen Mikin Vintin viidestoista toimintavuosi käynnistyi Tulena ja aurinkona -näytelmällä. Kirjailija Mirjam Kälkäjä on musiikkiteatteriryhmän kantava voima, ja hänen kirjoittamansa oli myĂśs alkuvuoden näytelmä kolmesta eri-ikäisestä naisesta. Koskettavia monologeja elävĂśitti tarkoin valittu musiikki. Yhdessä monologissa on yhtymäkohtia Kälkäjän uusimpaan romaaniin Pilvenpitelijät (2011). â&#x20AC;?Muuten, olen sitä mieltä, että Tornioon tarvitaan oma teatteritilaâ&#x20AC;?, Mirjam Kälkäjä sanoo aivan perustellusti. Pääasiassa harrastajavoimin toimiva Mikin Vintti kamppailee vuodesta toiseen harjoitus- ja esiintymistilojen ongelman kanssa tinkimättä esitysten laadusta. Kälkäjä kertoi maaliskuussa Lapin Kirjallisuusseuran järjestämässä kevätseminaarissa Tornion Arpelassa, miten teksti siirtyy näyttämĂślle yhteistyĂśn tuloksena. Saatiin myĂśs kuulla makupala Tulena ja aurinkona -näytelmästä Eeva Kurkinen-Heikkilän esittämänä. Mikin Vintin ohjelmistossa on ollut muun muassa musikaali 1960-luvusta Savotoilta sukkahousuihin, revyyilottelu 1930-luvusta Meillä mielessä Haitulitii, Kalkkipapin tarina Keisarin narri, Annikki Kariniemen burleski hautakertomus Minä, Kirjailijatar, Edith Piafista kertova Pikku Varpunen sekä Olavi Virran elämästä ja musiikista näytelmä Mestari. Kahvi- ja torikonsertit, yhteislaulutilaisuudet ja vierailuesitykset ovat osa Mikin Vintin toimintaa. Lapin taidetoimikunta myĂśnsi vuoden 2011 taidepalkinnot kirjailija Mirjam Kälkäjälle sekä Jänkä-

Irma Ihalainen-Kemi Kirjailijattarena ja Tuomas Massa  Voittona Mikin Vintin näytelmässä Minä, Kirjailijatar v 2009. Käsikirjoitus Mirjam Kälkäjä, ohjaus Martti Kadenius. Kuva Merjan Kuva, Tornio.

kulttuurilehdelle. Molemmat edustavat ansiokkaasti lappilaista osaamista. Mikin Vintille jaettiin Tornioviikon pääjuhlassa toukokuussa Irma Storbomin säätiÜn stipendi, joka on perustettu tukemaan nuorten musiikkiharrastusta. Anita Myllykoski

www.mikinvintti.net

Â&#x2013;Â&#x2021; Â? Â&#x192;Â&#x2039;Â&#x2022; Â&#x2020;Â&#x2021;Â? Â&#x17D; Â&#x2039; Â&#x2019;Â&#x2019; Â&#x152;Â&#x2018;Â&#x2039; Ǩ Â&#x192; Â&#x152;Â&#x192;Â&#x2039;Â&#x17D;Â&#x2039; Â?Â&#x2022;Â&#x2039;Â&#x192; Â?Â&#x2039;Â&#x201D; Â&#x2014;Â&#x2013;Â&#x2014;Â&#x2014; Â&#x2014;

Â&#x2018;Â&#x201D;Â&#x2020;Â&#x201E;Â&#x2018;Â&#x2018;Â?Â&#x2022; Â&#x2122;Â&#x2122;Â&#x2122;ǤÂ?Â&#x2018;Â&#x201D;Â&#x2020;Â&#x201E;Â&#x2018;Â&#x2018;Â?Â&#x2022;ǤÂ?Â&#x2021;Â&#x2013;



20


LAPIN KORKEAKOULUKIRJASTO

on Lapin korkeakoulujen yhteinen kirjasto.

Kaikille avoin tieteellinen kirjasto palvelee korkeakouluväen lisäksi sopimuskumppaneita, alueen elinkeinotoimintaa ja suurta yleisöä. Kirjastoon kuuluvat Lapin yliopiston kirjasto, Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulujen kirjastot, Arktisen keskuksen kirjasto sekä Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin kirjasto.

Katso www.luc.fi/kirjasto

PARHAAT KIRJAT LAPPILAISILLE JA MATKAILIJOILLE!

Poro

Maulavirta, Välimäki, ym. 4-väri, kovakantinen, n. 110 siv., ISBN: 978-952-220-264-2

Perhokalastus – Hauskoja ja helppoja perhonsidontavinkkejä Pertti Kanerva, 4-väri, kovakantinen, n. 350 siv., ISBN: 978-952-220-500-1

Perhojen sidonta ja perhoilla kalastaminen eivät todellakaan ole mitään harvojen alaan vihkiytyneiden salatiedettä, vaan ne tarjoavat mielenkiintoisen, monipuolisen, hauskan ja hyödyllisen harrastuksen kaiken ikäisille. Tämän kirjan selkeillä nikseillä ja piirroksin kuvitetuilla ohjeilla pääset nopeasti taitajien joukkoon. Sh. 44 €

Mitä tapahtui kun kolme helsinkiläistä huippukeittiömestaria ja joukon jatkeena vielä yksi kanadalainen kokki matkusti Lappiin tapaamaan paikallista virkaveljeään poroerottelussa? Miten etelän vetelät pärjäsivät pohjoisen porokulttuurissa? Keittiömestarit Markus Maulavirta, Hans Välimäki, Kimmo Jylhä ja Tero Mäntykangas perehtyivät Lapin herkkuihin pitkän viikonlopun ajan. Sh. 38 €

Reindeer, the traditional offering of Lapland cuisine, is often served as a simple sauté or in a rich stew. Healthy, tasty and natural, reindeer is also an excellent fit for fine dining. Sh./RRP 38 €

Mukana yli 30 upeaa reseptiä ja DVD!

Incl. 30 recipes and a DVD.

Reindeer

Maulavirta, Välimäki, ym. 4-väri, kovakantinen, n. 110 siv., ISBN: 978-952-220-264-2

readme.fi

Hae omasi kirjakaupoista tai tilaa www.readme.fi


Palautusosoite: Eija Miranda Silventoinen Saarineitamontie 9 99800 Ivalo

Nimi Sukunimi Katuosoite ja nro postinro ja paikka maa

Â&#x192;Â&#x201D;Â&#x152;Â&#x2018;Â&#x192;Â&#x192;Â&#x2013;Â&#x2039;Â&#x2021;Â&#x2013;Â&#x2018;Â&#x192;ÇĄÂ&#x2013;Â&#x192;Â&#x2039;Â&#x2013;Â&#x2018;Â&#x192;Â&#x152;Â&#x192;Â&#x160;Â&#x2014;Â&#x2019;Â&#x2039;Â&#x192; Â&#x2018;Â&#x2020;Â&#x192;Â?Â?Â&#x203A;Â&#x17D;ÂĄÂ&#x2022;Â&#x2022;ÂĄÇŁ ÂĄÂĄÂ?Â&#x2021;Â&#x201D;Â&#x2021;Â?Â&#x2013;Â&#x2039;Â&#x2021;Íł Â&#x2019;Â&#x2014;Â&#x160;ǤͲ͜ͲͲnjʹ͚͸ͳͳ͜ Â&#x192;Â&#x2DC;Â&#x2014;Â?Â&#x2018;Â&#x2022;Â?Â&#x2021;Â&#x17D;Â&#x17D;Â&#x192;ÇŁÂ&#x192;Â&#x2014;Â&#x160;Â&#x2021;Â&#x201D;Â&#x201D;Â&#x192;Â?Â&#x2013;Â&#x2039;Â&#x2021;Í´Íľ Â&#x2019;Â&#x2014;Â&#x160;ǤͲ͜Ͳnj͚;ͺ͸ʹͺ͡ Â&#x2021;Â&#x17D;Â?Â&#x2018;Â&#x2022;Â&#x2021;Â?Â?Â&#x2039;Â&#x2021;Â?Â&#x2021;Â&#x17D;Â&#x17D;ÂĄÇŁÂ&#x2018;Â&#x2014;Â&#x17D;Â&#x2014;Â&#x2013;Â&#x2039;Â&#x2021;Íť Â&#x2019;Â&#x2014;Â&#x160;ǤͲ͜Ͳnj͚͡͸;ͺ͡ʹ



Â&#x2122;Â&#x2122;Â&#x2122;ǤÂ&#x2022;Â&#x2018;Â?Â&#x2019;Â&#x2039;Â&#x2018;Â?Â?Â&#x2039;Â&#x201D;Â&#x152;Â&#x192;Â&#x2022;Â&#x2013;Â&#x2018;ǤĎ?Â&#x2039;

kirjaksi! PÜytälaatikosta

eista totta, suus tehdä haav ai til n ne ai om in Er sukukirjat, aanit, historiikit, m ro t, no Ru . in vihdoink n kansien väliin. muistelmat yksie ka ik va i ta et se es ssa: asi toteuttamise e autamme unelm m n, ee im to u rt iss Ta esti kk-er ä llesi, maksa edullis ee nt ta us ak om s â&#x20AC;˘ Rahoitu misessa -tunnuksen hake â&#x20AC;˘ Neuvomme ISBN n valinnassa eiden materiaalie taittaa â&#x20AC;˘ Opastamme oik et ja tarvittaessa suunnittelee kann e m om kk fi aa Gr â&#x20AC;˘ muut visuaaliset kstin, kuvat sekä te e ele itt m m so kirjasi, eli tavaan muotoon. kiintoiseen ja luet en iel m tit en m ele rromme lisää! yhteyttä, niin ke Ota y

Jopa 10 kk korotonta maksuaikaa kirjallesi!

Oulu

040 749 4449 oulu@popa.fi

Rovaniemi

0400 550 233 .fi rovaniemi@popa

sta Lisätietoja palvelu tä, lÜydät myÜs netis een: klikkaa osoittees ko.fi tik aa www.poytal

Vaasa

040 533 8900 vaasa@popa.fi


Lapillinen 2012 nro 32