Issuu on Google+

1


Kartanon mailla...

2


...ja miten se sai alkunsa N

äitä kuvia ja tekstejä ei olisi olemassa ilman niitä ihmisiä jotka saivat minut osallistumaan matkalle tuntemattomaan. Kokemaan sellaista, josta en olisi uskonut koskaan kiinnostuvani. Minulle luonto on näyttäytynyt tähän asti pääosin neljänä vuodenaikana ja lämpötilojen muutoksina ilmassa, vedessä, lumen tulona, niiden sulamisena, räntänä, sateena, sekä lehtien ilmestymisenä puihin ja voikukkien alkukesän värikkäänä kukoistuksena. Nämä alkusanat syntyivät spontaanisti poutapilvisenä heinäkuun perjantaina, arvuutellesani miten kasvini voivat palstalla edellispäivän runsaahkon sateen jäljiltä. Tunsin kiitollisuutta ja onnistumisen tunnetta, jota olen kokenut ajoittain hyvin vähän. Palsta ja sen hoito on tehnyt hitaasti ja huomaamattomasti omaa tehtäväänsä, hoidamme nyt molemmat toisiamme. Mieleni liikkeet ovat paljolti fokusoituneet palstaan – se on vain hyväksi. Tunnen ja aistin uudenlaisia sävyjä elämässäni. Maa, sen ikiaikainen merkitys ihmisille konkretisoituu minulle uudella ja hyvällä tavalla. Kaikkinensa se on antanut energiaa, voimaa ja merkityksellisyyttä. Kaikki uudistuu ja kasvaa luonnon ikuisessa kierrossa ja me ihmiset saamme hetken olla tässä ajassa kiinni. Matka kohti satoa on kesken, mutta molemmat, sekä Päivi Jalonen että Erika Zidbeck ansaitsevat jo nyt kiitokset hyvin tehdystä työstä. He saivat aikaiseksi mielenkiintoni heräämisen, vaikka ilmoittautuessani olin vielä hitusen ymmälläni mihin ihmeeseen olin sitoutumassa. Ihmeeseen – kyllä, toden totta!

Sidoin oheen kiitokseksi virtuaalisen kukkaseppeleen kuvaamistani aidoista Puotilan Juorumäen kasveista. Kiitos! Suuren suuri kiitos myös kaikille osallisille puutarhureille. Helsingissä perjantaina 13.7.2012.

-Risto- Kaikki valokuvat: ©Risto Ruuth

3


Kartanon historiaa P

uotilassa oli 1500-luvulla kahdeksan tilaa ja 1700-luvulla enää neljä. Yksi tiloista oli Rånsin ratsutila, johon 1750- luvulla yhdistettiin Klåvus ja Domars, ja PUOTILAN KARTANO (Botby gård) sai alkunsa. Sen vaiheikkaasta ja kulttuurihistoriallisesta menneisyydestä antaa tuulahduksen myös nykyinen Rantakartanontie, joka toimi kartanon lehmuskujana. Apteekkari Elgin rakennuttama yksikerroksinen puinen, mansardikattoinen päärakennus on peräisin 1800-luvun alusta.

Pihapiiriä rajanneista rakennuksista on jäljellä ainoastaan toinen, 1700-luvun lopulla rakennettu tilanhoitajan asunto. Sen vieressä on pitkä ja matala klassistinen kellarirakennus 1800-luvun alusta. Pihapiirin lounaiskulmassa, Puotilantien varressa, on 1859 rakennettu luonnonkivinen, kaksikerroksinen ja goottilaishenkinen viljamakasiini. Se on muutettu Vartiokylän seurakun-

4

nan kappeliksi vuonna 1963. Kartanon pihapiiri rajautuu Vartiokylänlahden

puolella kiviaitaan, jossa on toinen kartanon porteista. Pihapiirin ja meren välisellä rinteellä on sijainnut kartanon rantaniitty. Nyttemmin niitty on muuttunut Puotilan asukkaiden viljeypalsta-alueeksi. Nykyisen Puotilan uimarannan kohdalla oli vielä 1900-luvun alussa kartanon laituri uimakoppeineen. Sen eteläpuolella ennen sotia sijainnut laivalaituri toimi kauan reittiveneen pääteasemana. Puotilan kartanon kukoistuskausi kesti 1700-luvun lopulta 1800-luvun lopulle. Tuolloin tilaa hallitsivat Elgien jaLindroosien suvut. Molemmat isännät olivat elinkeinoelämän palveluksessa yrittäjinä, mutta kehittivät samalla Puotilan kartanon maataloutta. Kartanoon kuului 1800- luvun alussa kuusi torppaa, joista Högkullan paikalle on syntynyt nykyinen Puotinharju ja Maraksen luo Marjaniemen alue. Vielä 1900-luvun alussa kartano-

alueella toimi oma meijeri. Maiden pinta-ala oli tuolloin yli 500 ha. Päärakennuksessa toimi sotien aikana kansakoulu. 1960- luvulla se oli pahasti huonokuntoinen ja sitä uhkasi purkaminen. Rakennus kuitenkin pelastui ja nykyisin siinä toimii suosittu ravintola. (Tällä hetkellä myynnissä. Kaksi vakavasti otettavaa ostotarjousta tehty)Viljamakasiinin kappeli on erityisen haluttu itähelsinkiläisten vihkikappelina. Vaikka KARTANON PUISTO on rapistunut loistonsa päivistä, siellä on jäljellä paljon vanhoja hyöty- ja koristekasveja. Kasvistoa on inventoitu vuonna 1965, jolloin kookkaiden puiden ja pensaiden arvioitiin olevan 1860-luvulta Lindroosin ajalta. Perennakasvien ikäsuhteet sen sijaan ovat epävarmempia; varmuudella tiedetään, että ne on tuotu vuosien 1860 ja 1933 välisenä aikana. Viimeksi mainittuna vuonna kartano siirtyi kaupungin omistukseen. Vuoteen 1965 mennessä ei puistossa ollut tehty minkäänlaisia uusistutuksia. Tämän jälkeen on poistettu huonokuntoisia puita (mm. hedelmäpuita) ja kiviaitaa on korjattu. Kasvillisuutta on paikoin uudistettu ilmeisesti melko äskettäin, esim. viljamakasiinin portaiden vieressä. Puutarha-alueelta löytyy yhä iso joukko 1965 mainittuja kasveja. Lehmukset, vaahterat, vuorijalavat ja muutamat laakeripoppelit muo-

dostavat pääosan kartanopuiston vanhimmasta puustosta. Pensaslajistossa on runsaasti ns. vanhanaikaisia lajeja. Viljelyjäänteiksi tai -karkulaisiksi katsottavat yrtit, kuten saksankirveli, idänsinililja ja konnantatar sekä rohto- raunioyrtti ja japanintatar, voivat hyvinkin olla peräisin puutarhan alkuajoilta.


KUVAAMINEN

JUORUMÄKI (Skvallerbacken) on ollut merkittävä osa Johan Henrik Lindroosin 1860-luvun alkupuolella perustamaa puistoa. Puistometsään johtivat Puotilan kartanon kasvitarhan lounaispäädystä lähteneet kaarevat käytävät. Huolellisesti rakennetut soratiet halkovat vuosikymmenten kuluessa taas luonnonmetsäksi muuttunutta metsää. Itäreunassa on runsaasti jaloja lehtipuita. Metsäisen kukkulan keskiosan vanhin puusto koostuu männyistä, koivuista sekä muistomerkin ympärille istutetuista lehti-

kuusista. Mäen päällä oleva Helsingin neljänneksi vanhin ulkoveistos on ilmeisesti kauppaneuvos LINDROOSIN MUISTOMERKKI. Puiston historian mieleen palauttava muistomerkki on koottu luonnonkivistä, joiden päällä on musta graniittijalusta ja uurna. Alustassa on teksti: ”d. 9 juni 1862”. Kauppaneuvoksen kuolinpäivä oli 6. kesäkuuta 1862, ja omaiset ovat muistojuhlina kokoontuneet tälle paikalle. Perimätiedon mukaan kivien alle on haudattu kauppaneuvoksen lemmikkikoirat ja hevonen.

Ajatus palstan kuvaamisesta taisi syntyä jo ensimmäisellä kerralla, kun nappasin yleiskuvan maanantaina 7. toukokuuta. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina 25.6. ja sen jälkeisen viikon olin poissa, mutta sen jälkeen olen kuvannut säännöllisesti jokaisen käyntini yhteydessä palstaa. Olen kuvannut omien puuhastelujeni jälkiä, sekä muiden ”tarhurien” kasveja. Katsellessani palstalta otettuja kuvia heinäkuun toisella viikolla, minulle syntyi ajatus koostaa otokset aikajärjestykseen ja tehdä niistä ”jonkinlainen” esitys.. Tämä on tuonut lisää syvyyttä ja perspektiiviä palstalla

käyntiin. Samalla on pitänyt selvitellä kasvien sekä ötököiden nimiä ja omat hatarat tietoni molemmista lajimaailmoista ovat lisääntyneet huomattavasti sitten toukokuun.

(Lähde: http://www.sll.fi/uusimaa/helsy/tulemukaan/vartiokylanlahti-luontopolku )

5


ALOITUS Toukokuisena maanantaina. Lapio käteen ja maata kääntämään. Iskin pistolapioni tiukaksi pakkaantuneeseen maahan. Miten syvältä tätä pitää kääntää? Rikkaruohot juurineen mullasta pois, kuulin. Sohin lapiolla päämäärättömästi, vilkuilin mitä muut tekivät ja yritin ymmärtää mitä ja miten oikein pitäisi tehdä. Vähitellen logiikan hammasrattaat osuivat päässäni kohdalleen ja ymmärrykseni lisääntyi siinä määrin että lapioni liikeradat saivat jotain hyödyllistä aikaiseksi. Ähinä ja puhinani kielivät itselleni fyysisestä rasituksesta jollaista en ollut tuntenut kuukausiin. Takki tuntui liialta ylläni, hikikarpalot pusertuivat ohimoiltani valuen poskipäiltä alas - huh! Saimme vihdoin monen lapion käännön ja talikon väännön avulla muokattua maan oheiseksi näkymäksi.

6


7


RUOHOSIPULI eli ruoholaukka (Allium schoenoprasum) on sipuleiden sukuun kuuluva monivuotinen maustekasvi. Se kasvaa noin 30 cm korkeaksi. Sillä on sileät, putkimaiset lehtivarret, joiden päähän puhkeaa violetit tupsumaiset kukat, joiden halkaisija on noin yhden sentin. Ruohosipulia kasvaa villinä Venäjällä ja merenrannoilla Länsi-Euroopassa, Aasiassa ja PohjoisAmerikassa. Suomessa ruohosipulilla on kaksi alalajia, kallioruoholaukka (Allium schoenoprasum ssp. schoenoprasum) ja ruijanruoholaukka (Allium schoenoprasum ssp. alpinum), jota tavataan vain Utsjoen kyläkedoilla ja rannoillaja Inarissa. Ruijanruoholaukka on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi

8


Punajuurikkaan siemeni채

9


MANSIKKA Kukki loistokkaasti ja teki raakileita, mutta ei tuottanut marjoja. Eli oli ostettava mansikat kaupasta. Maanantaina sadepäivänä, 16.7. Ostin oheisen 2 Kg:n laatikollisen mansikoita jaettavaksi Juorumäellä. Sade tuli ja perui mansikanjaon!

10


11


KESร„KURPITSA Alta maan, ylรถs mullasta, valoa kohti!

12


13


VESI Kaikki kaikessa. Ilman sitä ei ole mitään. Kesä ei tähän mennessä ole ollut liioin helteinen. Tänään maanantaina, 16.7. on satanut aamuyöstä lähtien miltei koko päivän, jatkuen pitkälle iltaan. Kastelukannu saa olla rauhassa velvollisuuksiltaan muutaman päivän.

14


Keh채kukka P in a a t t i Avomaanku

Peruna

rkku

P u n a ju u r ik

Peruna

as

N a u r is

NA

I K K N E P APURIN

P e r s il ja B a s il ik a i t o n 채 iv e t t y T il li , 1 . s a Babyporkka

na

K e s 채 k u r p it

sa

Omat kasvit

Naapurin kasvit

15


PÅIVÄNKAKKARA Individualisti? Näitä luonnonoikkuja oli useita.

16


JÄLKI Kengänpainallus kosteassa savimaassa. Joku jätti jalanjäljen jälkeensä?

17


AVOMAANKURKKU Partenokarppinen, tekee ainoastaan emikukkia. Tuleekohan tämä toimeen perunan kanssa? Onko peruna hedekukkainen? Eipä tullut otettua selvää kylvövaiheessa. Täytyy vain toivoa, jospa noviisitumpelolla kävisi tuuri? ainakin ötökkä viihtyy lehdellä.

18


19


HARVAINVALTAA Eläköön harvainvalta! Rikkaruohoista moni haluaa elintilaa, mutta valitettavasti ne ovat tässä tapauksessa ei toivottuja. Ne saivat yhteisestä penkistä häädön. (luultavasti).

20


21


KEHÄKUKKA Vanhoina aikoina salaatin sekaan laitettiin usein kukkia ja lisäksi keskiajalla ruokaa haluttiin usein värjätä. Kehäkukan terälehtiä on Etelä-Euroopassa käytetty riisin, voin ja leivonnaisten värjäämiseen. Parhaimmillaan kehäkukasta saatu väri vastaa voimakkuudeltaan sahramia. (Wikipedia)

22


UUSI YRITYS Kyhäsin kotini lähistöllä löytämistäni ja vuolemistani oksankappaleista kehikon suojaksi uudelleen istuttamilleni kahdelle tillilajikkeelle. Edellinen, Mammut -tillilajike kuihtui pois minulle tuntemattomasta syystä. Sain suojaamiseen vinkin naapuripalstan pitäjältä, joka kertoi pitävänsä tillit koko kasvukauden

23


KESÄKURPITSA Sammakko- tai etanaperspektiivistä.

24


Tuin naapuripenkin perunanvarret kurottamasta avomaakurkkujeni ylle. Samalla tein kehikon kurkkukasvuston ylle ja peitin sen harsolla. Avomaakurkkku ei viihdy hedekukkaisten kasvien lähistÜllä ja kasvuharson voi poistaa kun kurkku alkaa kukkimaan.

25


26


PERSILJA (Petroselinum crispum) on kaksivuotinen ruohovartinen yrtti. Persiljan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta tämän Apiaceaeheimoon kuuluvan kasvin arvellaan olevan kotoisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista. Nykyisin persilja kasvaa villinä monin paikoin Etelä-Euroopassa ja Aasiassa Alkujaan kreikkalaiset eivät tehneet eroa persiljan ja sellerin (Apium graveolens) välillä, vaan molemmista käytettiin nimeä ’selinon’ ja latinassa vastaavasti apium. Myöhemmin annettiin sitten persiljalle nimi ’petroselinon’ eli ’kiviselleri’. Selityksenä moiselle nimelle voisi olla, että persiljan siemenet ovat kivikovia ja itävät hyvin hitaasti. Antiikin Kreikan olympialaisten voittajan kutreille laitettiin persilja- tai selleriseppele. (Wikipedia)

27


PÄIVÄNKAKKARA (Leucanthemum vulgare) on valko-keltakukkainen mykerökukkaiskasvi. Se on läheistä sukua krysanteemeille, joihin se on aiemmin sijoitettu nimellä Chrysanthemum leucanthemum. Päivänkakkara on Keski-Suomen maakuntakukka Päivänkakkara kasvaa 20–60 cm korkeaksi. Sen mykerökukinnossa on valkoteräiset laitakukat ja heleän keltaiset kehräkukat. Alhaalla on pitkäruotisia liuskahampaisia lehtiä, varsilehdet ovat pienempiä eikä niillä ole ruotia. Päivänkakkaran voi sekoittaa peltosaunioon (Tripleurospermum inodorum). Päivänkakkaraa tavataan koko Euroopassa sekä Siperian ja Pohjois-Amerikan keskiosissa lauhkealla vyöhykkeellä. Suomessa päivänkakkara on yleinen Kemin eteläpuolella, Lapissa tulokaskasvi. Sitä viljellään koristekasvina (Wikipedia)

28


RUISKAUNOKKI (Centaurea cyanus) eli ruiskukka on 30–70 cm korkea sinikukkainen, yksivuotinen mykerökukkainen kasvi. Se on peräisin Italian kuivilta vuorenrinteiltä. Suomessa se on muinaistulokas, jota kasvaa pelloilla, puutarhoissa, pientareilla ja joutomailla maan eteläosissa. Ruiskaunokki on aikaisemmin kasvanut hyvin yleisenä ruispelloissa, mutta nykyään se on harvinaistunut. Ruiskaunokki on myös vanha puutarhakasvi. Se kukkii heinä-syyskuussa (Wikipedia)

29


KESÄKURPITSA on ryhmä kurpitsan (Cucurbita pepo) lajikkeita. Kesäkurpitsa on vihannes ja ulkonäöltään hyvin samankaltainen kuin kurkku: vihreä tai joskus keltainen, pitkulainen, joskus pyöreähkö. Kesäkurpitsa tuli Suomeen 1600-luvulla Välimeren alueelta. Suomessa kesäkurpitsaa syödään noin puoli kiloa henkeä kohti vuodessa. Hedelmän lisäksi myös kesäkurpitsan kukat ovat syötäviä. Kesäkurpitsan väitetään olevan erityisen tehokas kuona-aineiden poistaja. Se edistää ruoansulatusta ja suojaa suoliston limakalvoja. (Wikipedia)

30


31


HERNE (Pisum sativum) on herne­kasvien heimoon kuuluva iki­vanha viljelyskasvi. Sitä viljellään sekä ihmis­ ravinnoksi että rehuksi. Siitä käytetään ravinnoksi yleensä siemenet, mutta joidenkin lajikkeiden palotkin ovat syötäviä. Herneestä on olemassa monia muunnoksia, jotka vakiintuneesti jaetaan kahteen pää­ryhmään, tarha­ herneisiin (P. sativum var. sativum) ja pelto­­herneiseen (P. sativum var. arvense). Pelto­herneen kukat ovat punaisenkirjavat ja pienehköt, siemenet tuleentuneina ruskehtavat tai harmaat. Tarha­herneen kukat ovat valkoiset, siemenet vihreät tai keltaiset. Nykyään nämä vanhat nimitykset eivät kuitenkaan enää täysin vastaa käyttö­muotoa, sillä esi­merkiksi Suomessa viljellään lähes yksin­omaan tarha­­hernettä sekä puutarha- että pelto­kasvina. Tarhaherneitä on edelleen monia tyyppejä, kuten silpo­herne, silpo­ydinherne, taitto­herne ja sokeri­herne. Silpo­herneestä valmistetaan muun muassa hernekeittoa, kun taas silpo­ydin­herneitä käytetään enimmäkseen tuleentumattomina, vielä kirkkaanvihreitä ja makeita, ja niitä viljellään runsaasti pakaste­herneiksi. Taittoherne ja sokeriherne eroavat muista herneistä siinä, että niiden palon sisäpinnalla ei ole sitkeää kalvoa, minkä vuoksi niiden palotkin ovat syötäviä. (Wikipedia)

32


33


34


35


UNIKKO Unikkokasvit (Papaveraceae) ovat Ranunculaleslahkoon kuuluvia ruohokasveja. Sukuja on 26 ja lajeja noin 250, joista suurin osa kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Suurin osa lajeista sisältää maitiaisnesteitä. Lehdet ovat sijoittuneet kierteisesti. Kukat ovat säteittäisiä sekä kaksineuvoisia. Verholehtiä, jotka varisevat varhain, on kaksi. Terälehtiä kukassa on tavallisesti neljä ja heteitä niissä on paljon. Kukkimisen jälkeen muodostuva hedelmä, kota, on rei’illä tai liuskoilla avautuva. (Wikipedia) Nuokkuva unikko, ennen kuin sen varsi suoristuu ja verholehdet avautuvat.

36


Räkättirastaita lentelee siellä täällä Juorumäellä. Tämän yksilön kohtasin tiensä päässä Vartiokylässä matkalla palstalle (12.6).

Horsmakiitäjä (yöperhonen) lehahti esiin kasvien seasta kitkiessäni penkkien välissä rehoittavaa rikkaruohoa. Taisin napata sitä vahingossa sen kehosta, liekö vahingoittunut – en tiedä.

Kimalainen Näitä pöristelee paljon Juorumäellä. Tekevät tärkeää työtä. Etana Ylikansoittaa kasvimaata. Niille on varattuna valkoinen, suolaa sisältävä jugurttipurkki tarvikelaatikossa.

Kärpänen En ole varma onko tämä Sieppokärpänen, petokärpäsiin kuuluva laji.

Kettu, Pesä Pehtoorin talossa. Ketunpoika on uskaltautunut ulos kolostaan. Emon tai uroksen kohtasin palstalla myöhäisenä iltana, kun olin menossa kastelemaan kasveja. Katselimme hetken toisiamme, kunnes kettu lähti paremmille saalistuspaikoille.

Kukkajäärä Nämä näyttävät viihtyvän Kehäkukissa.

37


PERUNA (Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Etelä- sekä Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta. Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan. Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Ensimmäiset varmasti perunaa tarkoittavat maininnat ovat vuodelta 1588. Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luonnontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan. Jonas Alströmer puolestaan vakiinnutti englannin kielestä lainaamansa sanan potatis perunan nimeksi. Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta, jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773. Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi. (Wikipedia)

38


39


LEHTISALAATTI (Lactuca sativa) on asterikasveihin kuuluva yksitai kaksivuotinen kasvi, jota kasvatetaan lehtivihannekseksi. Siitä on jalostettu useita erimuotoisia lajikkeita, mm. keräsalaatti, bataviasalaatti ja jääsalaatti. Nuorella kasvilla on lyhyt varsi ja ohuet, laajat lehdet. Se korjataan yleensä ennen kukkimista, mutta jos kasvin annetaan kasvaa, se tuottaa liki metrin korkuisen pönäkän kukkavarren. Lehtisalaatissa on runsaasti vettä, sillä siinä on sitä enemmän (95 %) kuin lehmänmaidossa (87 %) Lehtisalaatti on perinteinen salaatin raaka-aine. Antiikin aikana sillä uskottiin olevan terveydellisiä vaikutuksia. Tummissa ja kitkerissä lajikkeissa on antioksidantteja. (Wikipedia)

40


41


42


43


44


PUNAJUURIKAS eli punajuuri (Beta vulgaris var. conditiva, syn. Beta vulgaris var. rubra) on juurikkaan (Beta vulgaris) muunnos. Punajuurikas on Välimeren maiden vanha viljelykasvi, joka tuli Pohjoismaihin ja Suomeen melko myöhään. Ensimmäiset maininnat paksujuurisesta juurikkaasta ovat 1500-luvulta. Nämä olivat aluksi väriltään vaaleita tai keltaisia. Punajuurinen muoto jalostettiin 1600-luvulla. Punajuurikas muodostaa mehevän mukulan, joka voi olla pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pitkänomainen lajikkeesta riippuen. Hyvä punajuurikas on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnaltaan sileä. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja raitajuurikasta, joka on sisältä punavalkoraidallinen. Punajuuren punaisen värin aiheuttavat betalaiinit betaniini, betanidiini ja isobetaniini, mutta mukana on myös keltajuurikkaan värin aiheuttavia betaksantiineja. (Wikipedia)

45


46


Kanankaali

Pihasaunio

RIKKAKASVIT Itämisen jälkeen kasvien noustessa oli vaikeaa tunnistaa maasta nousevista hyötykasveista rikkakasveja ja päinvastoin. Kasvukauden edetessä ne oppi erottamaan. Niitä löytyy lukuisia lajeja, joiden nimistä itselläni ei ole mitään aavistusta.

47


48


49


50


51


BASILIKA Maustebasilika eli basilika (Ocimum basilicum) on yksivuotinen pensasmainen ruohovartinen kasvi, jota käytetään yleisesti mausteena. Basilika kuuluu huulikukkaiskasvien (Lamiaceae) heimoon, jossa on monia mintunsukuisia yrttejä. Maustebasilikalla on kymmeniä eri alalajeja ja satoja lajikkeita. Aromien perusteella basilikoja voidaan jakaa esimerkiksi aniksen-, kanelin-, timjamin- ja sitruunanmakuisiin lajikkeisiin. Basilikaa käytetään yleisesti tuoreena, ja se lisätään keitettävään ruokaan vime hetkellä, koska keittäminen heikentää maun nopeasti. Tuoreita lehtiä voi nyppiä suoraan puskasta, tai lyhyen ajan niitä voi säilyttää jääkaapissa. Jos basilikaa on tarkoitus säilyttää kauan aikaa, niin ne voidaan pakastaa kevyen ryöppäyksen jälkeen. Tuoreet lehdet voi laittaa lasipurkkiin, ja peittää lehdet oliiviöljyllä ja ripauksella suolaa. Kuivattu basilika menettää suuren osan maustaan. (Wikipedia)

52


Kukkajäärä sai seurakseen Kukkakärpäsen

53


LAVENTELI Tähkälaventeli (Lavandula angustifolia) on sinikukkainen ruohovartinen kasvi. Se voi kasvaa yli metrin korkuiseksi. Se on vihreä ympäri vuoden, ja kukkii heinäkuusta syyskuuhun. Se on voimakastuoksuinen yrtti, jota on käytetty paljon etenkin hajusteena. Roomalaisilla oli tapana lisätä laventelia kylpyveteensä tuoksuksi. Lääkinnällisiin tarkoituksiin joko laventeliöljynä tai yrttiteenä sitä ruvettiin käyttämään verraten myöhään, vasta 1500-luvulla. Tähkälaventelista valmistetun eteerisen öljyn tärkein yhdiste on linalyyliasetaatti. Sitä ennen sitä käytettiin kuitenkin tuomaan tuoksuaromia ruokaan. Lehtiä käytettiin liharuoissa ja karamellisoituja laventelin kukkia käytettiin makeiden ruokien koristeluun. Provencen yrtit -mausteseoksessa on yleensä mukana tähkälaventelia. Laventeli on kuivan maan kasvi, jota esiintyy luonnonvaraisena läntisen Välimeren alueella, kuten Provencessa. Se soveltuu myös viljelyyn. (Wikipedia)

54


PINAATTI (Spinacia oleracea) on ruohokasveihin kuuluva vihannes. Sen lehdet ovat ”ruttuiset” ja tummanvihreät. Talvilajikkeiden väri on tosin hieman vaaleampi. Se on tullut Eurooppaan Persiasta 1000-luvulla, kun arabit valloittivat Espanjan. Persiassa sitä on viljelty ainakin jo neljännellä vuosisadalla. Arabialainen kirjailija Ibn al-Awam totesi pinaatista 1100-luvulla, että se on ”vihannesten prinssi”. (Wikipedia) Pinaattikasvatukseni taisi mennä hukkaan, sillä en pysynyt kukinnon perässä. Kukinto pitää poistaa, sillä ne vievät pinaatista maun. Lehdet tulisi poimia nuorina, ennen kukintoa. Ehkä minulla on vielä toivoa. Kukinto tulee pinaatinvarressa lehden tyveen.

55


56


57


58


59


LISÄÄ TILAA! Avomaankurkku haluaisi tunkeutua harson läpi kohti taivasta, mutta se ei ole vielä alkanut kukkimaan, joten täytyy odottaa varmaankikn muutama päivä.

60


61


PUOTILAN UIMARANTA Osuin rannalle palstalta lähtiessäni oikeastaan ensimmäisen kerran tarkoituksella koko kesänä. Kello oli n. 20:30. Hetkeä aikaisemmin olivat kaikonneet rannan ainoat ihmiset, rantalentiksen pelaajat alkaneen sateen alta. Tunsin rannalla sateen keskellä yksinäni jostain syystä samanlaista kaihoa kuin syksyisin, kesäisten laitumien hiljennyttyä lasten riemukkaista äänistä. Olen asunut Vuosaaressa kahteen otteeseen, mutta en ole uinut tälla rannalla koskaan. Ehkä sitten, jos saamme vielä kunnon helteen tälle kesälle?

62


63


LEPOPÄIVÄ? Luonnossa ei ole lepopäiviä. Kaikkialla kuhisee ja pörisee. On tehtävä se minkä osan luontoäiti on kullekin luodulle antanut. Pistepirkko tallusteli kasvuharson seinämällä etsien kaiketi kirvoja. Nokkosperhonen ja mehiläinen kohtasivat saman kukan terälehdillä

64


65


66


67


68


TUULI, TAITEILIJA Tuuli loi sunnuntaina Puotilan ylle pilvistä näyttävän näköistä grafiikkaa.

69


70


SATEINEN MAANANTAI Jo toinen sateinen maanatai perätysten. 16.7. maanantaina vetttä tuli paljon. Palstalle tulo peruttiin. Nyt vettä tuli ensin tihkusateena ja sitten tasaisena virtana. Saimme kuitenkin putsattua yhden penkin rikkaruohoista. Porkkanat pääsivät rikkaruohojen varjosta valoon.

71


72


73


74


75


76


KURPITSAT KUKKIVAT Kesäkurpitsat kukkivat hieman eri tahtiin eri penkeissä. Vasemman puoleisen kurpitsan kukinto alkoi aiemmin kuin oikella puollella olevan, yhteisen penkin kesäkurpitsa. Se on tuottanut vasta yhden kukan, mutta lisää on tulossa.

77


PAPU Pavut (Phaseolus) on hernekasvisuku, johon kuuluu noin 80 köynnöstävää ruohovartista lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Amerikassa. Lehdet ovat kolmisormiset, kärhettömät ja kukinto isokukkainen terttu. Eurooppaan amerikkalaisia papuja tuotiin jo 1500-luvulla. Suomeen niitä tuotiin hiukan myöhemmin, 1600-luvulla, puna- tai valkoteriöinen tarhapapu (Phaseolus vulgaris), jolla on sileä vihreä, keltainen tai violetti, 8–16 cm pitkä palko. Sen viljelysmuotoja ovat muun muassa pensasmaisesti kasvava pensaspapu ja salkomainen salkopapu, joista kummastakin on olemassa useita lajikkeita. Pyöreäpalkoisista tarhapavuista käytetään nimeä taitepapu ja litteäpalkoisista leikkopapu. Pavut ovat yleensä pensaspapujen siemeniä, niitä on valkoisia, punaisia ja ruskeita. Punakukkainen, 3–4 metriä korkea ruusupapu on Suomessa yleinen koristekasvi, jonka pavut ovat myös syötäviä. (Wikipedia)

78


HERNEENVARSI Ojentautuu kohti h채m채rtyv채채 iltataivasta

79


PERINNE-ASE KÄYTTÖÖN Kuulin vasta eilen kaljan voimasta taistelussa etanoita vastaan. Siispä ostin pullon Perinne -kaljaa, tein pienoisen kuopan Kesäkurpitsalehtien alle multaan, johon upotin lasipurkin ja kaadoin kaljaa purkkiin. Aika näyttää toimiiko tämä ja teinkö sen oikealla tavalla?

80


81


AVOMAANKURKKU Kasvaa miltei silmissä. Se on jo alkanut kukkimaan ja kukinnon myötä se on saanut aikaiseksi pieniä kurkun alkuja. Luin tänään netistä ettei peruna ole kurkun hyvä kumppani kasvimaassa. Erikseen ei kyllä mainittu avomaankurkkua, mutta elän sen oletuksen varassa, että näin on. Punajuurikas on hyvä kumppani kurkulle. Hip, hip, hurraa, aloittelijalla kävi puoliksi tuuri. Avomaankurkkujeni toisella puolella kasvaa peruna, toisella puolen punajuurikas. Olen suojannut kurkkukasvustoa harsolla, mutta nyt se kasvanut siitä ”yli”.

82


YLLÄTYS MITÄ IHMETTÄ! Kuvasin iltahämärässä harson alle sokkona avomaankurkun kukintoa, enkä pystynyt katsomaan kameran etsimestä osuinko oikeaan kohteeseen. Räiskiin useita otoksia perä perään ja ajattelin, että sain varmaankin pari otosta pienistä kurkun hedelmistä ja kukinnosta jos kävisi hyvä tuuri. Ihmetykseni oli melkoinen kun katsoin tietokoneelle ladattuja kuvia. Sammakko! Se oli ollut hievahtamatta, vaikka ähelsin minuuttikaupalla äänekkäästi vaikeassa kuvausasennossa liki maan pinnassa kameran linssi n. 20 cm:n päässä sammakosta. Sammakko popsii myös etanoita, eli toivotan sen tervetulleeksi.

83


84


85


86


87


ENSI POIMINTA Poimin ensimmäisen kesäkurpitsan. Seuraavana päivänä, lauantaina 28. 7 se pääsi samaan pöytään palstalta pomittujen ruohosipulin, lehtisalaatin sekä paistamieni ahvenfileiden kanssa. Kesäkurpitsan makua kehuttiin paremmaksi kuin ulkomailta tuotujen. Onni on jakaa palstalla kasvatettuja vihanneksia nautittavaksi yhteisellä aterialla muiden kanssa.

10cm

30cm

88


89


90


HELLE! Helteisenä lauantaina oli taas yksi unikko puhjennut kukkaan. Tällä kerralla punainen. Näissä kuvissa samainen kukka vastakkaisilta puolilta kuvattuna ja sattumoisin eri hyönteisellä.

91


VALOA, KASVUA Nostin harson avomaakurkkujen yltä ja vapautin ne täydelle päivänpaisteelle. Nyt odotan miten hedelmät kehityyvät hedekukkaisten kasvien ympäröiminä. Tsemppiä pikkukurkut!

92


93


94


LISÄÄ KUKINTOA! Nyt ovat kaikkki palstan kesäkurpitsat heränneet kukintoon. Lähiviikot tuottavat varmaankin satoa kaikkiin kurpitsapenkkeihin!

95


96


VETTÄ JANOISILLE! Kuvatessani avomaakurkkujen kukintoa, huomasin lukuisten hyönteisten, ampiaisten, kärpästen yms. tulevan juuri kastelemieni kurkkujen ja punajuurikkaiden lehdille nauttimaan vesipisaroista.

97


98


99


100


KOMPOSTI Tärkeä osa palstan ylläpidossa. Kompostissakin on omaa elämää. Siellä on muurahaispesä, etanoita ja tuntematon määrä muita hyönteismaailman jätemönkijöitä.

101


PIKAHARVENNUS Punajuurikkaat saivat maanantaina pikaharvennuksen ja maasta nostetut joutuvat pian kattilaan. Harvennusta tarvitaan viel채 lis채채.

102


TIIKERIPORKKANA Yksi vai kolme porkkanaa? Porkkanat kasvavat todistetusti savipitoisessa maassa myös tällaisiksi.

103


NAURISHARVENNUS Nauriit kasvoivat liian tiiviisti, kylki kyljessä. Oli suoritettava välttämätön harvennus. Säästin suurimmat. Iso osa nauriita joutui kompostiin vahvempiensa tieltä. Ankara maailma.

104


Pyöreä pala historiaa! Tein tiistai-iltana harvennusta punajuurikkaille sekä naurisistutuksille. Kastelin omat kasvini kertaalleen ja tein vielä viimeisen silmäyksen penkkeihin. Kävelin mansikkaistutusten välitse, sillä välttelin astumasta penkkien väliin ojentautuvien isojen kesäkurpitsan lehtien päälle. Huomioni kiinnitti pyöreä esine mansikkapenkkien välissä. Hm... varmaankin joku mehupullon pahvinen tiiviste, pudonnut joltakin palstalla käyneistä. Noukin esineen ylös ja huomasin, sen olevan metallia. Hei, tämähän näyttää kolikolta? Menin vesipisteelle huuhtomaan likaa ja multajäämiä kolikosta pois. Kääntelin huuhdot-

tua kolikkoa, niin että valo suuntautui viistosti sen pinnalle, saadakseni lankeavan varjon avulla paremmin näkyviin pintarakenteita. Hahmotin toiselta puolelta juuri ja juuri luvun 20. Kolikko oli aika hapettunut, toiselta puolelta en saanut oikein selvää oliko sielläkin jokin numero. Kuvasin kolikon molemmat puolet kotiin tultuani ja mietin oliko se mahdollisesti 2o kopeekan kolikko. Löysin netistä kuvia 1800 -luvun alun ja lopun venäläisistä kolikoista, mutta yksikään ei vastannut löytämääni kolikkoa. Ei myöskään ruotsalaiset, ei ranskalaiset eikä tuon aikavälin saksalaisetkaan. Mielenkiintoista?

Luultavimmin tämä kolikko on Suomen suurruhtinaskunnan vuosilta, ajoitttuen johonkin 1800-luvun viimeiselle neljännekselle. En tätä kirjoittaessani ole vielä saanut täyttä varmuutta, onko kyseessä 20 markan vai pennin kolikko. Liekö pudonnut kartanon väeltä rantaniitylle niitylle muinoin ja keneltä? Oli hauska tunne pitää kolikkoa kädessä ja miettiä että se liitti minut yhteen sen pudottaneeseen tuntemattomaan ihmiseen ehkä yli yhden vuosisadan! Suomen Pankista todennäköisesti saa pitävän tiedon kolikon nimellisarvosta ja vuosikymmenestä.

105


106


YÖLLISIÄ VIERAITA Aikoessani kuvata tiistai-iltana avautuvaa Unikonkukkaa huomasin yhdessä jo lehtensä varistaneessa Unikon siemenkodassa viiltoja. Katsoin muitakin siemankotia, kaikissa oli viiltoja. Joku haluaa siis kerätä siemenkodan maitinestettä joko lääkinällisiin tarkoituksiin tai johonkin muuhun... Käydessäni vesipisteellä huomasin erään toisen palstan Unikonkodissa samanlaisia viiltoja. Enpä olisi uskonut, että Unikon kasvatus saa liikkeelle tällaista ulkopuolista”viiltelyharrastusta”. Näin puutarhaelämä opetti minulle taas uuden sivujuonteen.

107


108


109


110


111


112


113


KURKKU (Cucumis sativus) on kurkkujen (Cucumis) sukuun kuuluva yleisesti viljelty yksivuotinen ruohovartinen vihanneskasvi. Sen juuret viihtyvät lähellä maanpintaa ja leviävät laajalle. Kasvutapa on köynnösmäinen ja lehtihangoista kasvaa kärhiä, joiden avulla kasvi pystyy kiipeämään. Siitä käytetään hyväksi sen hedelmä, joka kasvitieteellisesti on pohjusmarja. Tiedetään, että ainakin jo 3000 vuotta sitten Intiassa viljeltiin kurkkua, Egyptissä kurkku tunnettiin israelilaisten ollessa siellä orjuudessa ja Rooman keisari Tiberius oli niin mieltynyt kurkkuun, että halusi sitä päivällispöytäänsä ympäri vuoden. Kurkku on peräisin Aasiasta, tarkemmin määritellen todennäköisesti Himalajan vuoristosta, mutta sen villimuoto kasvaa harvinaisena myös Intian eteläosissa. Mahdollisesti se on otettu viljelykseen kummallakin alueella toisistaan riippumatta. Ensimmäiset tiedot kurkun käyttämisestä ravintona on ajoitettu noin 5000 eaa. Roomalaiset ja kreikkalaiset toivat kurkun jo antiikin aikana Eurooppaan, missä sitä pidettiin suuressa arvossa jo silloin. Avomaankurkkujen paras aika on syyskesällä ja niitä voidaan käyttää säilöntään.[5] Niitä säilötäänkin sekä etikkakurkuiksi että suolakurkuiksi. Muuten kurkkuja voidaan käyttää sellaisenaan esim. salaatteihin ja leivän päälle, mutta myös keittoihin ja pataruokiin. Avomaankurkkua käytetään kuitenkin enemmän suolattuna tai etikkasäilykkeenä kuin tuoreena. (Wikipedia)

114


115


116


117


LUOVUTTAMINEN? Päivä päivältä on käynyt mitä ilmeisemmäksi, etten kyennyt onnistumaan pinaatinkasvatuksessa. Syy ei ollut kasvissa, vaan kokemattomuudessani. En osannut nyppiä kukintoa ajoissa pois, joten varret kasvoivat hurjaa vauhtia pituutta ja kukinnon myötä pinaatti menettää makunsa. Kukinnon suhteen olisi pitänyt huolehtia sen poistamisesta joka käynnin yhteydessä, jota en jaksanut tehdä. Kiinostava kokemus. Yritänkö uudelleen – en tiedä.

118


119


TUULEN VOIMA Tämän viikon aikana on tuullut useana päivänä. Se näkyi myös palstalla. Herneet ovat saaneet taipua tuulen voimasta.

120


121


122


123


HAJUHERNE Lathyrus odoratus) on hernekasvien heimoon kuuluva lähinnä Välimeren seudulta kotoisin oleva yksivuotinen palkokasvi, jota viljellään lähinnä koristeeksi. Lajista käytetään yleisesti myös nimeä tuoksuherne. Hajuherne voi kasvaa noin kaksi metriä pitkäksi. Sen kukat ovat suuremmat kuin ruoaksi käytettävien hernelajien, väriltään ruusunpunaiset, valkoiset tai violetinsävyiset, ja tuoksuvat melko voimakkaasti. Niistä kehittyy karvaisia palkoja, jotka sisältävät noin 6–12 hernettä. Siemeniä ei voi syödä ja koko kasvi on myrkyllinen. (Wikipedia)

124


125


AURINGONKUKKA Helianthus annuus) on asterikasvien (Asteraceae) heimoon kuuluva yksivuotinen kasvi. Auringonkukiksi voidaan kutsua myös monia muita auringonkukkien (Helianthus) suvun kasveja. Auringonkukka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Laji on levinnyt jo varhain Peruun, jossa siitä tuli auringonjumalan vertauskuva. Auringonkukan kuvia on löydetty inkatemppelien seinistä ja palvontamenoissa käytetyistä esineistä. Vanhaan maailmaan auringonkukka tuli Perusta ja Meksikosta jo 1500-luvulla ensimmäisten amerikkalaisten kasvien joukossa. (Wikipedia)

126


127


128


129


130


131


132


133


KASVA TILLI, KASVA! Poistin tillien päältä kasvuharson. Tilli ei ole oikein lähtenyt kasvuun. Maa harson alla oli paikka paikkoin vihreän läikikäs, ehkä olen kastellut liikaa, en tiedä. Jospa vielä tapahtuisi äkillinen kasvun ihme?

134


135


KASTEMATO eli kasteliero (Lumbricus terrestris) tarkoittaa yleisimmin suurinta Suomessa esiintyvää lajia lierojen heimon (Lumbricidae) 14 lajista. Sanalla saatetaan viitata myös muihin saman heimon lajeihin. Kasteliero on väriltään punertava ja suurehko: kastemato voi kasvaa 30 cm pitkäksi. Kastemadot elävät yleensä mullan alla, mutta tulevat sateella maan pinnalle. Ne ovat kaksineuvoisia, eli jokaisella kastemadolla on pienestä pitäen sekä uroksen että naaraan sukupuolielimet. Tilanne muuttuu kuitenkin parittelun jälkeen, ja naaraan osaa toimittanut menettää naaraspuoliset sukupuolielimensä ja muuttuu pelkäksi urokseksi. Kastematoja voi tavata yli puolen metrin syvyydestä savimaasta kesähelteillä. Talvisin ne todennäköisesti kaivautuvat routarajan alapuolelle. Jostain syystä kastematoja ei esiinny kaikkialla, vaikka maatyyppi olisi silminnähden samanlaista savipitoista maata. Oletetaan, että maan happamuusarvot vaikuttaisivat. Kastemadot ovat tärkeä osa maaperän hajottajaelimistöä. Ne hajottavat kuollutta kasviainesta mullaksi. (Wikipedia)

136


137


Our Garden 2012