Docpoint Paper 2014

Page 1

DOCPO I PAPER NT 2014

KOSKA MAAILMA ON TOTTA.

Elokuvat eivät mahdu muottiin

18–24

7, 17

Ydinasiaa 2 in 1: leffalippu on MYÖS matkalippu

27–32

Tarina Tourin herrasta ja muita pelinavauksia

25–26

Donald Rumsfeld ei kadu, Errol Morris kuvaa

35

Poseerauksia, pornoa ja eräs strippiklubi

33, 35

40 vuotta Waterloosta: nyt saa laulaa ABBAa!

37


2

TIETOA FESTIVAALISTA / FESTIVAL INFO ENNAKKOLIPUNMYYNTI 17.1.–27.1.2014 Andorran, Lasipalatsin Bio Rexin ja Orionin näytösten liput DocPointin verkkokaupasta www.docpoint.info sekä Lasipalatsin Bio Rexin lippumyymälästä sen aukioloaikoina Maximin ja Kinopalatsin liput kaikista Finnkinon lipunmyyntipisteistä sekä Finnkinon verkkokaupasta www.finnkino.fi

LIPUNMYYNTI FESTIVAALIN AIKANA 28.1.–2.2.2014 Andorran, Lasipalatsin Bio Rexin ja Orionin näytösten liput DocPointin verkkokaupasta www.docpoint.info sekä kaikista edellä mainituista teattereista Lipunmyynti alkaa Finnkinon esitysteattereissa sekä Orionissa viimeistään puolta tuntia ja muissa teattereissa viimeistään tuntia ennen ensimmäisen näytöksen alkua (ks. tarkemmat aukioloajat www.docpoint.info) Maximin ja Kinopalatsin näytösten liput kaikista Finnkinon lipunmyyntipisteistä sekä Finnkinon verkkokaupasta www.finnkino.fi

TICKET PRE-SALES JANUARY 17th – 27th Tickets to screenings in Andorra, Bio Rex Lasipalatsi and Orion available at DocPoint online box office www.docpoint.info or at Bio Rex Lasipalatsi box office during its opening hours Tickets to screenings in Maxim and Kinopalatsi available at all Finnkino theatres as well as Finnkino online box office www.finnkino.fi

TICKETS DURING THE FESTIVAL JANUARY 28th – FEBRUARY 2ND Tickets to screenings in Andorra, Bio Rex Lasipalatsi and Orion available at DocPoint online box office www.docpoint.info and at all above-mentioned theatres during their opening hours Ticket sales in Finnkino theatres and Orion start half an hour before and in other theatres an hour before the first screening, at the latest (check the exact opening hours of the venues at www.docpoint.info) Tickets to screenings in Maxim and Kinopalatsi available at all Finnkino theatres as well as Finnkino online box office www.finnkino.fi

SCREENING CARDS

SARJAKORTIT Sarjakortit ovat nyt myynnissä DocPointin verkkokaupassa www.docpoint.info. 17.1. alkaen sarjakortteja myydään myös Lasipalatsin Bio Rexin lipunmyyntipisteessä ja kaikissa Finnkinon lipunmyyntipisteissä. Festivaalin aikana sarjakortteja myydään samoissa pisteissä kuin näytöslippujakin. Sarjakortteja voi ostaa myös Finnkinon verkkokaupasta www.finnkino.fi (huom: Finnkinon verkkokaupasta ostetulla e-sarjalipulla voi lunastaa lippuja vain Maximin ja Kinopalatsin DocPoint-näytöksiin) Sarjakorteilla voi lunastaa näytöskohtaisia lippuja lipunmyynnin auettua 17.1. yllä mainittujen lipunmyyntiohjeiden mukaisesti Lisätietoja sarjakorteista: www.docpoint.info/sarjakortit

LIPPUJEN JA OHEISTUOTTEIDEN HINNAT Lippu ................................................................................................................................................................. 8,00 € DOKKINO-näytöslippu ...................................................................................................................................3,00 € 5 lipun sarjakortti (sis. katalogin).............................................................................................................37,00 € 8 lipun sarjakortti (sis. katalogin)............................................................................................................55,00 € 10 lipun sarjakortti (sis. katalogin) .........................................................................................................64,00 € Katalogi ............................................................................................................................................................ 6,00 € DocPoint-pipo ............................................................................................................................................... 10,00 € DocPoint-pinssi .............................................................................................................................................. 2,00 € DocPoint-pinssipussi (sis. 3 kpl) .................................................................................................................5,00 €

Screening cards are now available at DocPoint online box office www.docpoint.info. From January 17th onwards they can also be purchased at Bio Rex Lasipalatsi and at all Finnkino theatres. During the festival, screening cards can be purchased at all ticket selling venues. Screening cards can also be bought from Finnkino online box office www.finnkino.fi (please note: e-screening cards from Finnkino’s website are only valid for DocPoint screenings at Maxim and Kinopalatsi) Screenings cards can be used to exchange tickets for individual screenings from January 17th onwards following the above instructions regarding ticket sales Additional information about screenings cards at www.docpoint.info/en/screeningcards

TICKET AND PRODUCT PRICES Tickets ...............................................................................................................................................................8,00 € DOKKINO-screening ticket ...........................................................................................................................3,00 € Screening card (5 tickets + catalogue) ...................................................................................................37,00 € Screening card (8 tickets + catalogue) ...................................................................................................55,00 € Screening card (10 tickets + catalogue) .................................................................................................64,00 € Catalogue .........................................................................................................................................................6,00 € DocPoint beanie ............................................................................................................................................10,00 € DocPoint badge ...............................................................................................................................................2,00 € DocPoint badge set (incl. 3 pcs) .................................................................................................................5,00 €

FESTIVAL CLUBS

FESTIVAALIKLUBIT Ti 28.1. klo 23–01 Avajaisklubi Adamsissa. Vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 3,00 €). K18. PE 31.1. klo 21–02 DocPoint is In the Mood -klubi Dubrovnikissa. DJ’t Harri Hertell ja Super Mazembe. Vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50 €). K18. LA 1.2. klo 19–02 Doc Lounge Goes Reggae NIGHT Dubrovnikissa. Elokuvanäytös Journey to Jah klo 19, alkukuvana Hätäkutsu. Liput 8 €. Klo 22 jälkeen klubille vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50 €). K18. SU 2.2. klo 21–01 DocPoint: Festivaalin päätösklubi Dubrovnikissa. DJ Janne X. Vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50 €). K18.

TUE 28th JAN at 11pm–01am Opening club at Adams. Free of charge (cloak room charge 3,00 €). Age limit 18. FRI 31st JAN at 9pm–02am DocPoint is In the Mood club at Dubrovnik. DJ’s Harri Hertell and Super Mazembe. Free entrance (cloak room charge 2,50 €). Age limit 18. SAT 1st FEB at 7pm–02am Doc Lounge Goes Reggae Night at Dubrovnik. Film screening Journey to Jah at 19, opening film Emergency Calls. Tickets 8 €. Free entrance to the club after 10pm (cloak room charge 2,50 €). Age limit 18. SUN 2nd FEB at 9pm–01am DocPoint Festival Closing Party at Dubrovnik. DJ Janne X. Free entrance (cloak room charge 2,50 €). Age limit 18.

FESTIVAALIN TAPAHTUMAPAIKAT

FESTIVAL VENUES

Adams, Erottajankatu 15–17 Bio Rex, Lasipalatsi, Mannerheimintie 22–24 Maxim, Kluuvikatu 1

Adams, Erottajankatu 15–17 Bio Rex, Lasipalatsi, Mannerheimintie 22–24 Maxim, Kluuvikatu 1

Andorra & Dubrovnik, Eerikinkatu 11 Kinopalatsi, Kaisaniemenkatu 2 Orion, Eerikinkatu 15

Andorra & Dubrovnik, Eerikinkatu 11 Kinopalatsi, Kaisaniemenkatu 2 Orion, Eerikinkatu 15

FESTIVAL CENTRE

FESTIVAALIKESKUS Koe festivaalipöhinä Adamsissa! Festivaalikeskus (Adams, Erottajankatu 15–17) palvelee festivaalivieraita sekä yleisöä koko festivaalin ajan: ti 28.1. klo 11–20, ke 29.1.–su 2.2. klo 10–21.

Adams, Erottajankatu 15–17. Feel the festival buzz! The Festival Centre is open on Tuesday Jan 28th at 11am–8pm and from Wednesday 29th to Sunday 2nd at 10am–9pm.

DocPoint – HELSINGIN DOKUMENTTIELOKUVAFESTIVAALI

DocPoint – HELSINKI DOCUMENTARY FILM FESTIVAL

Fredrikinkatu 23, 00120 Helsinki Puh. 09 672 472 (ei lipputiedusteluja) info@docpoint.info

DocPoint pidättää oikeuden ohjelmiston muutoksiin. www.docpoint.info

DOCPOINT PAPER 2014 PÄÄTOIMITTAJA Tii Starck TOIMITUSSIHTEERI Rosa-Maria Sedita KIRJOITTAJAT Jouko Aaltonen, Veera Anttonen, Riin Eensalu, Helena Hakkarainen, Heidi Hautala,

Susanna Helke, Virpi Hämeen-Anttila, Jehki Härkönen, Anna-Sofia Joro, Taru Kasandra, Kaarel Kuurmaa, Satu Laaksonen, Liisa Lehmusto, Emilia Mölsä, Anna Möttölä, Eija Niskanen, Suvi Nousiainen, Marjo Pipinen, Maria Pirkkalainen, Tristan Priimägi, Outi Puukko, Tuomo Puumala, Katri Pynnöniemi, Henna Raatikainen, Mikko

Fredrikinkatu 23, 00120 Helsinki Puh. 09 672 472 (no ticket inquiries) info@docpoint.info

Raatikainen, Tytti Rantanen, Tapio Reinekoski, Dagmar Reinolt, Rosa-Maria Sedita, Ulla Simonen, Liina Sipilä, Tii Starck, Kaisu Suopanki, Jani Svahn, Mika Taanila, Katri Tenhola, Katri Timonen, Hannamari Uotila, Sami van Ingen, Anton Vanha-Majamaa, Taina Vuokko, Turkka Ylinen, Matti Ylönen, Koos Zevenhoven, Christa Åkerman

DocPoint reserves all rights to changes in the programme. www.docpoint.info

ULKOASU Topi Saari / Neutron Design KUVATOIMITTAJA Christa Åkerman HENKILÖVALOKUVAT Heidi-Hanna Karhu LEFFATOHTORI-KUVITUS Anton Sundström KANNEN KUVA Elokuvasta Sepideh (ohj. Berit Madsen) PAINO I-print Oy PAINOSMÄÄRÄ 30 000


ESIPUHE

SISÄLLYS

kuva: jaana kautto

Rajatilaa, etnografiaa ja politiikkaa DocPointin aloittaessa 12 vuotta sitten suomalainen dokumenttielokuva oli elokuva­teattereissa harvinaisuus. Nyt dokumentit ovat olennainen osa elokuvateattereiden ohjelmistoa. Toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti: lähes kaikki sisältö on löydettävissä netistä. Mihin elokuvafestivaalia enää tarvitaan?
 Festivaalin keskeinen tarkoitus on tuoda ihmiset yhteen, katsomaan elokuvia, jotka on tehty ja valittu kollektiivista kokemusta ajatellen. Vuonna 2014 DocPoint tekee tutkimusmatkan dokumentin rajatiloihin ja eri kulttuureihin. Etsimme dokumentaarin muotoa ja etnografisen elokuvan historiaa ja nykyisyyttä. Festivaali vetää punaisen viivan etnografisen elokuvan mestarin Jean Rouchin tuotannosta uusiin matkoihin ja elokuviin, jotka haastavat dokumentin ja fiktion rajoja. Linda Västrikin Forest of the Dancing Spirits vie meidät osaksi rakkaustarinaa Aka-heimon pariin. Voi myös kysyä, onko Alina Rudnistkajan nyky-Venäjän kuvaus Blood aikamme etnografiaa. Festivaalille tulee useita tuttuja tekijöitä ja heidän uusia elokuviaan: Wiseman, Panh, Philibert, Walker, Morris ja tietenkin Masterclassin Kim Longinotto. Tyyliltään tunnettujen ja tunnustettujen rinnalle nostamme uusia nimiä ja lähestymiskulmia kuten lentokoneiden mustien laatikoiden tallennuksiin perustuvan 3D-elokuvan Charlie Victor Romeo. Vuonna 2014 DocPointin pääteemana ovat ydinvoiman eri puolet. Liikumme henkilökohtaisesta yleiseen, liki propagandasta vahvaan runolliseen ilmaisuun. Suomi on päättänyt jatkaa ydinvoiman rakentamista. Nämä elokuvat antavat puolustajille, vastustajille ja kantaansa vielä etsiville uusia kulmia. DocPoint haluaa tarjota yhteisen katsomiskokemuksen, elämyksen elokuvien parissa, joka sekä viihdyttää että voi muuttaa katsojaa – ehkä jopa maailmaa. Ulla Simonen DocPoint-festivaalin taiteellinen johtaja

3

5 11 15 23 25 27 33 37

nin OriO n au d e kuuk u va e lO k

26.2.-11.5.2014 feel the Spirit! / hilmA Af klint / 18.6.-14.9.2014 videotAiteilijA WilliAm kentridge /

Pablo b e r g e r Espoon modErnin taitEEn musEo

a i n o a s ta a n n e l j ä n ä y t ö s t ä ELOKUVATEATTERI ORION Eerikinkatu 15, Kamppi liput 6,5 E/5 E www.kavi.fi

ti 4.2. • su 16.2. ke 19.2. • pe 28.2.

Ti, To, pe 11–18, ke 11–20, l a, su 11–17 aherTa janTie 5, Tapiol a puh. (09) 8165 7512 w w w.emma.museum k ampisTa bussiT 106 ja 110

hilma af klint, kyyhkynen, nro 11, 1915. Sarja uW, ryhmä 9. Stiftelsen hilma af klints verk.

26.2.-11.5.2014 Arjen muotoilijA / rudolf Steiner /


Elämyksiä Finnkinon valkokankailla! ★ Kuukauden elokuvana tammikuussa Saara Cantellin kotimainen romanttinen komedia Ainoat oikeat ja helmikuussa viiden tähden valintana brittidraama Philomena.

★ Tositapahtumiin perustuva elokuva Dallas Buyers Club kertoo kuolemansairaan teksasilaismiehen kamppailusta lääketehtaita, byrokratiaa – ja aikaa vastaan. Elokuvateattereissa 31.1.

★ Keskellä aavaa valtamerta jokainen on yksin. All Is Lost on yhden miehen selviytymistarina, jonka pääosassa nähdään Oscar®-voittaja Robert Redford. Elokuvateattereissa 7.2.

www.finnkino.fi

★ The Metropolitan Operaa suoraan New Yorkista - kevätkaudella 2014 esityksessä upeat Rusalka, Ruhtinas Igor, Werther, La Bohéme, Così fan tutte sekä Tuhkimo.


5

Cederström kaipaa vapaata elokuvaa Aho & Soldan -palkinnon vastaanottava ohjaaja Kanerva Cederström on filmihullu. Hänen runolliset dokumentaariset elokuvansa kaihtavat tiukkoja genrerajoja. Sekä paikan että ajan kokemukset ja muisti ovat toistuvia teemoja. KANERVA Cederström kasvoi filmihulluuteen otolliseen aikaan, Helsingissä 1960-luvulla, kun ei tarvinnut lähteä elokuviin kotikorttelia kauemmas. Tuolta ajalta periytyy rajoista piittaamaton suhde elokuvaan: ”Oli vapauttavaa, että fiktion ja dokumentaarin välillä ei ollut suurta eroa. Kaikki otettiin vastaan elokuvana, se on ollut tärkeä perintö siitä ajasta.” Edellinen sukupolvi oli kokenut sodan, jonka varjosta nuoret yrittivät päästä pois. ”Elokuvan kautta pystyi käsittelemään erilaisia asioita, myös pakenemaan. Se oli rikastavaa ja auttoi ymmärtämään maailmaa, ihmisiä.” Elokuvanteko kiinnosti Cederströmiä jo nuorena, mutta 1970-luvun politiikka vei mukaansa, ja taiteellinen työ käynnistyi vasta kolmikymppisenä. Elokuvakoulun portit eivät auenneet, mutta teknistä koulutusta sai ”tehokurssilla” Tukholman Dramatiska Institutetissa. Ensimmäiset ideat syntyivät yhteistyössä Riikka Tannerin kanssa. ”Halusimme silloin tehdä yhteiskunnallisia teoksia, pureutua marginaalisuuden kysymyksiin.” Jo

”EN OLE TARINANKERTOJA.”

kaksikon ensimmäisessä elokuvassa Paikan henki (1986) näkyy Cederströmin kiinnostus arkistomateriaalien runollista tutkimista kohtaan. Pisin yhteinen hanke liittyikin kaitafilmin kulttuurisen arvon kohottamiseen. Cederströmin elokuvien estetiikka on kokeilevaa. Hän koostaa elokuvansa erilaisista elementeistä: arkistomateriaalin lisäksi mukana on muun muassa näyteltyjä kohtauksia. Viimeisin teos Trans-Amerika on ollut esillä taidegalleriassa, mutta Cederström ei ole kiinnostunut siirtymään kokonaan videotaiteen tai kokeellisen elokuvan suuntaan. ”Ilmaisun vapaus, vapaa muoto sekä dynaaminen ja jäntevä tapa rakentaa materiaalia kiehtovat. Sitä voisi kutsua poeettiseksi siinä mielessä, että se ei ole narratiivista vaan koostuu rytmistä ja elementeistä, joista nousee visio, ajattelu. En ole tarinankertoja”, Cederström kuvailee työtään. Yksi Cederströmin uran merkittävistä kausista oli pesti dokumentaarisen elokuvan professorina Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän iskosti opiskelijoihinsa ajatusta elokuvantekijän vapaudesta. Erityisen antoisia olivat opiskelijoiden kanssa käydyt keskustelut. ”Linjallamme oli – ja on edelleen – aivan hämmästyttävän lahjakkaita, sivistyneitä ja näkemyksellisiä opiskelijoita”, Cederström kiittää. Dokumentaarista elokuvaa tutkittiin

laajalla skaalalla, paneutuen myös muihin taiteisiin. Fiktiokaan ei ollut pannassa. Cederströmille on jäänyt myös huoli opiskelijoista: kuinka elokuva-alalla pystyy nykyään toteuttamaan ideoitaan? Hän valittelee lineaarisen tarinankerronnan ylivaltaa, joka on alkanut valua fiktion puolelta yhä vain valtavirtaistuviin dokumentaareihin. Myös korkeakoulumaailman muutokset ovat jättäneet kylmäksi: ”Aalto-yliopisto on ollut katastrofi elokuvataiteen opetuksen kannalta, ei missään muualla länsimaisessa sivistysvaltiossa ole tällaista tilannetta.” Cederströmistä oikea paikka elokuvaopetukselle olisi Taideyliopistossa. Vaikka Cederström vaikuttuu yhä uusistakin elokuvista – esimerkiksi DocPointissa viime vuonna nähdystä Leviathanista – nykydokumentaarin tila huolestuttaa häntä. ”Voisi sanoa, että meillä on poliittisen korrektiuden vaihe: tehdään tärkeistä yhteiskunnallisista aiheista elokuvia ja etsitään vääryyksiä ilman, että kiinnitetään huomiota elokuvalliseen ilmaisuun. Elokuva ei ole informaatiota tai kommunikaatiota. Se on journalismin tehtävä.” /Marjo Pipinen, KUVA: HEIDI-HANNA KARHU

Toven juhlavuosi Tove Janssonin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Merkkivuoden kunniaksi DocPoint esittää Kanerva Cederströmin Tove-aiheisen trilogian. ”Tunsin Tuulikki Pietilän ja Toven jo lapsesta, taiteilijaäitini kautta. Tuulikki oli mieletön elokuvahullu ja tutustutti Tovenkin elokuvan maailmaan”, Cederström kertoo. ”Tein epäonnistuneen fiktion, ainoani, Toven novellista Nukkekaappi (1985). Myöhemmin aloimme puhua heidän kaitafilmeistään. Teimme sitten yhdessä Matkalla Toven kanssa (1993).” ”Toven Haru, eräs saari -kirjan (1996) ilmestyessä selvisi, että Tuulikki oli kuvannut visuaalisesti upeaa materiaalia heidän saarellaan”, Cederström jatkaa. ”Tove kirjoitti syntyneeseen elokuvaan Haru – yksinäisten saari (1998, Riikka Tannerin kanssa) myös uutta tekstiä. Myöhemmin syntyi idea trilogiasta ja niin valmistui Tove ja Tooti Euroopassa (2004, Riikka Tannerin kanssa), jonka keskiössä on heidän ateljeensa Pariisissa. Viimeisellä Pariisin-matkallaan Tove oli kuitenkin jo väsynyt.” ”Elokuvien tekeminen oli kiehtova ja työläs prosessi. Kunnia kuuluu erityisesti filmit kuvanneelle Tuulikille, mutta kyllä niiden leikkaaminen ja elokuvallisen kokonaisuuden luominen vaati sekin oivalluksia.” /Marjo Pipinen

Lisää CederströmIstä sivulla 6 Elokuvien esitysajat sivulla 19


KRIITTINEN VALINTA

kuva: JUSSI RATILAINEN

6

DocPointin nettisivuilta www.docpoint.info löydät tällä palstalla esiintyvien kaikki poiminnat – ja voit rakentaa myös oman lukujärjestyksesi! Leffalukkarin pääset tekemään etusivulla olevan Näytökset-linkin kautta.

Asa, muusikko

Keinolumikylä

DP-ANALYYSI

”Pohjoisessa Leviä kutsutaan Suomen Las Vegasiksi. Olen käynyt tonteilla suunsoittamisen merkeissä monta kertaa, ja täytyy sanoa, etteivät ne lappalaiset kauhean kaukana totuudesta ole.”

MUISTI JA JÄRKI

Kaari Utrio, kirjailija, historioitsija

Antarctica: A Year on Ice

kuva: KIM ÖHRLING

”Olen lapsesta asti ollut intohimoisen kiinnostunut napa-alueista, lukenut niistä paljon ja katsonut kaiken mahdollisen. Tämä tuntuu juuri sellaiselta elokuvalta, jonka ehdottomasti haluan nähdä.” Paola Suhonen, vaatesuunnittelija, elokuvantekijä

Sobre las brasas

”Tulin itse juuri Perusta, jossa toimin Suomen World Visionin lähettiläänä heidän slummiprojekteissaan. Tämä aihe tuntuu läheiseltä, ja yhteiskunnallinen ulottuvuus antaa sille syvyyttä, joka kiinnostaa.” Johanna Vuoksenmaa, ohjaaja, käsikirjoittaja

The Optimists

kuva: risto kuulasmaa

”Jos dokkarissa on mummoja, se on pakko nähdä. Jos dokkarissa on lentopalloilevia mummoja, se on ihan pakko nähdä. Jos dokkarissa on lentopalloilevia mummoja, joista joku on vielä optimistikin, niin luulen, että tämä on ehkä ihanin dokumenttielokuva ikinä.”

Riku Rantala ja Tuomas Milonoff, Madventures- ja Docventures-vaikuttajat

Forest of the Dancing Spirits ja Radiodokumentit

Jaana Saarinen, näyttelijä, DocPointin Kotimaisen valintaraadin jäsen 2014

The Shadow

”Naisagentti. Norjalainen. 1 000 selvitettyä tapausta. Oman elämän pettymys, ja kuinka siitä tuli viimeinen case. Ehdottomasti nähtävä! Poliisit, agentit, yes!”

kuva: heidi-hanna karhu

”Mela-festarilla olemme olleet Manakamana-elokuvassa nähtävässä hississä – mukanamme vuohi. Kongossa emme ole vielä käyneet, mutta Aka-kansan riitit ovat kiinnostaneet aina. Siksi on valittava Forest of the Dancing Spirits. Radiodokkareissa on tekijänä mukana Docventuresin mainio Yle-tuottaja Hannu Karisto!”

Maisemaan ei voi mennä, eikä sitä voi koskettaa. Se on maisema vain, jos sitä katsotaan etäältä. Yhtälailla historiaa voi yrittää käsittää vain etäisyyden päästä. Kanerva Cederströmin elokuva Trans-Siberia (1999) matkustaa maiseman läpi historian mustimpaan aineeseen. Se on yritys käsittää ihmisen kykyä selviytyä valtioterrorin ja mielivallan keskellä. Elokuvassa juna syöksyy gulagin rikospaikkojen läpi, Moskovasta Vladivostokiin. Cederström ei suostu viihdyttämään meitä kärsimystarinoilla; hänelle matka on teko ja uni. Kirjailija Andrei Sinjavskin leireiltä vaimolleen kirjoittamat kirjeet ja inkerinsuomalaisen Amalia Suden lakanoille raapustamat maaniset muistiot lepattavat elokuvassa kuin ajastaan eksyneet ilmoitukset. Sinjavski ei syytä vaan katsoo ihmisyyttä ajan ulkopuolelta. Susi taas kirjaa jokapäiväisiä selviytymisen rituaaleja. Helsingin Sanomat keräsi lukijoiltaan kokemuksia oudoista sattumuksista. Osa näistä anekdooteista siirtyi Cederströmin elokuvaan Erikoisia tapauksia (2008). Se on lempeän humoristinen mutta myös surua synnyttävä kertomus kaupungista, jossa ihmiset ovat eksyneet ja menettäneet kontaktin toisiinsa. Kaupunkilaisten muistiinpanot ovat kuin parahduksia, joissa jotakin nyrjähtää paikaltaan. Aivan kuin ihmiset yhtäkkiä haluaisivat muistaa – toisensa, itsensä, kykynsä rakkauteen. Eräässä kohtauksessa mies kysyy nöyrästi taksikuskilta, saako hän huutaa. Kuljettaja pysähtyy keskelle Lauttasaaren siltaa, mies nousee ulos autosta ja tyhjentää keuhkonsa mustaan yöhön. Ohjaajan omaa perhettä riivasi sodan aikana kadonneen sukulaisen – enon, pojan ja veljen – kohtalo. Paavon kertomus kasvoi ja rönsyili perheenjäsenten mielikuvissa erilaisiksi tarinoiksi: kuollut vai elävä, kadonnut vai Moskovassa nähty? Sukutarinasta syntyi Kaksi Enoa (1991), joka on koskettava kuvaus muistin ja muiston merkityksestä. Ikuiseksi arvoitukseksi jäänyt katoaminen yritetään ymmärtää ja ennen kaikkea kestää lohduttavan mielikuvituksen avulla. Tilat, paikat, kaupungit ja maantiede ovat täynnä ihmiskunnan menneisyyttä. Cederströmin teokset ovat elokuvia muistin materiasta. Ne halkovat näkymättömän läpi, yrittävät valaista ja tehdä näkyväksi elämän alkuaineita: rakkautta ja hyvyyttä. Elokuvassa Lost and Found (2003) on kohtaus, jossa päähenkilö Kostja, homoseksuaali venäläinen turvapaikanhakija, diiva, kabaree-laulaja ja vanhainkodin perushoitaja, kampaa iäkkään hoidokkinsa hentoja hiuksia kuin tämä olisi Saban kuningatar. Kuten Andrei Sinjavski, pohjoisen pikkukaupungin kadotettu poika muistuttaa meitä aivokuoremme tärkeimmästä tehtävästä: muistaa, miten pysyä inhimillisenä. Susanna Helke ELOKUVANTEKIJÄ JA PROFESSORI


AJANKOHTAISTA

Pienempi

paha Ydinvoiman vastustus perustuu uskomuksiin, väittää Suomessa piipahtanut ydinvoimamyönteisen Pandora’s Promise -elokuvan ohjaaja Robert Stone.

kuva: antti purhonen

Robert Stonella on missio: herättää keskustelua ja jälkeen. Haitallisinta on hiili, jonka päästöt ovat vertaansa vakuuttaa ihmiset ydinvoiman pelastavista ominaisuuksisvailla. Ydinvoima on Stonen mukaan ainoa tähän mennessä ta. Ohjaajan uusin dokumentti Pandora’s Promise on väline kehitetty energiamuoto, joka pystyy vastaamaan kasvavan tavoitteen täyttämiseksi. ”Ydinvoima on poliittisesti niin väestön ja energiankulutuksen vaatimuksiin. kuuma ja jakautunut aihe, ettei siitä haluta vielä keskustella Elokuva koostuu pitkälti viiden arvostetun ympäristöakkunnolla. Tämä on suuri ongelma”, Stone sanoo DocPointin tivistin haastatteluista. Heistä moni on entinen ydinvoiman haastattelussa. vastustaja, kuten Stone itsekin. Ohjaajan tavoite näyttää Ohjaaja päätyi kannattamaan ”Ydinvoima on ainakin osittain täyttyneen, sillä ydinvoimaa käytyään hartaita poliittisesti niin kuuma keskustelua – tai älämölöä – on keskusteluja alan asiantuntijoiden ja jakautunut aihe, amerikkalaisessa mediassa ja ja johtavien ympäristöaktivistien ettei siitä haluta vielä keskustelupalstoilla syntynyt. kanssa. Hän kertoo kauhistuneensa keskustella KUNNOLLA. Esimerkiksi ympäristöaktivisti kuulemastaan. ”Julkisesti he puhuiTämä on suuri ongelma.” ja lakimies Robert F. Kennedy vat aurinkoenergian puolesta, mutJr. on älähtänyt elokuvan olevan ta kahdenkeskisesti tuopin äärellä huijausta. Kiihkeä ydinvoiman näkemykset muuttuivat suorastaan vastustaja ja konservatiivi Terry apokalyptisiksi. YmpäristöasiantunTempest Williams taas on tijoiden mielestä olemme tuhoon todennut suhtautuvansa ydintuomittuja jo lähitulevaisuudessa.” voimaan avoimemmin nähtyään Ilmastonmuutoksen vastaielokuvan. nen työ on Stonen mukaan ollut Pandora’s Promise latoo pöyhidasta ja tehotonta. ”Oletukset tään ydinvoimamyönteistä asiaa siitä, että siirtyisimme käyttämään puolitoistatuntisen verran. Tuli­ uusiutuvia energialähteitä tai linjalle joutuvat väitteet ydin­ vähentäisimme energiankulutusta, onnettomuuksien uhriluvuista ja ovat olleet harhaa. Ilmastonmuuydinjätteen haitoista. Elokuvastoksen vastainen työ on epäonnissa Stone matkaa säteilymittari kädessään ympäri maailmaa tunut! Nyt täytyy etsiä vastausta muualta ja ydinvoima on osoittaen, että mittaushetkellä esimerkiksi Brasilian hyvä vaihtoehto.” /Emilia Mölsä rantahietikolla säteilee voimakkaammin kuin Fukushimassa. Radioaktiivisuutta esiintyy luonnossa omasta takaa. Erityisen tarmokkaasti elokuva ottaa kantaa ydin­ Pandora’s Promise KE 29.1. klo 17:30, Maxim 2 / LA 1.2. klo 12, Bio Rex energian vihreyteen. Sen mukaan ydinvoima saastuttaa toiseksi vähiten kaikista energiamuodoista heti tuulivoiman

Ydinasiaa! Pitäisikö ydinvoiman käyttöä lisätä vai vähentää? Onko ydinvoima ratkaisu energiapulaan ja päästöjen vähentämiseen? DocPointin pääseminaarissa saa olla eri mieltä: ydinvoiman puolesta tai sitä vastaan. Pääseminaaria alustava Pandora’s Promise -elokuvanäytös Lasipalatsin Bio Rexissä lauantaina 1.2.2014 klo 12, liput 8 €. Elokuvan jälkeen DocPointin Ydinasiaa-seminaari valtaa Lasi­ palatsin Bio Rexin. Keskustelutilaisuuteen on vapaa pääsy. Keskustelu käydään englanniksi.

GREENPEACE KOMMENTOI

Pandora lupaa yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista Ydinvoimasta käytävä keskustelu muistuttaa yleensä tilannetta, jossa kaksi täysin eri mieltä olevaa osapuolta huutaa toistensa ohi. Pandora’s Promise ei ole poikkeus säännöstä. Robert Stonen elokuva käsittelee keskeisimpiä ydinvoimaan liittyviä kiistoja: hintaa, vaihtoehtoja, säteilyä, ydinjätettä ja ydinaseita. Pääosassa ovat henkilökohtaiset tarinat, joiden sekaan heitellään faktan ja fiktion rajaa viistäviä tietoiskuja. Tšernobylin ydinturman vaikutuksia käsiteltäessä tuodaan näkyvästi esille YK:n Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellisen komitean arvio 28 säteilysairauteen kuolleesta palomiehestä, mutta saman komitean lukuja onnettomuuden kokonaisuudessaan aiheuttamasta 27 000 kuolemaan johtavasta ja 32 000 ei-tappavasta syöpätapauksesta ei tuoda esiin. Elokuvassa myös raportoidaan, että siviiliydinvoiman ja ydinaseiden linkki ei ole ongelma, koska ”voimme silti päättää olla valmistamatta ydinaseita”. Elokuvalla on kuitenkin myös ansionsa. Ydinvoima on muodostunut epäterveeksi erityistapaukseksi ympäristönsuojelun agendalla ja se on hyvä tuoda esiin. Seuraavaksi toivoisi keskustelun keskittyvän tulevaisuuden energiantuotantoon kokonaisuutena, silläkin riskillä, että ydinvoima ei kuulu pakettiin. Jehki Härkönen Energiavastaava, Greenpeace Nordic

Lue Greenpeacen koko arvio blogista: www.docpoint.info

7


DOCPOINTIN TAPAHTUMIA

Radiodokumentit 28.1.–2.2. Andorra, Lasipalatsin Bio Rex (aula), Rautatieaseman ­Kompassiaukio, Malmitalo (28.1.–7.2.). Radiodokumenttien kuunteleminen on ilmaista. Ylen Dokumenttiryhmä tarjoaa kuunteluelämyksiä perinteisten dokumenttielokuvien rinnalle. Kaupungille rakennetuissa kuuntelupisteissä pääsee jännittäville audiomatkoille pehmeissä nojatuoleissa. Lyhyiden kuulokuvien vietäväksi voi heittäytyä vaikka metroa odotellessa. Andorrassa kuullaan tiistaista torstaihin Todellisia tarinoita -sarjan noin 45 minuuttia kestäviä radiodokumentteja, joissa tutustutaan Leonard Coheniin taiteilijan itsensä kertomana, leskeksi jääneiden naisten asemaan intialaisessa yhteiskunnassa ja kirjoituskoneisiin. Lisätietoa www.docpoint.info

ERIKOISNÄYTÖKSET SPR ja DocPoint esittävät: Rusettiluistelut La 1.2. klo 13 The Optimists Kinopalatsi 7, rusettiluistelut klo 15–17 Jääpuistossa Tule viettämään ihanaa iltapäivää ystävien seurassa! Suomen Punaisen Ristin ja ­DocPointin yhteisnäytöksessä nähdään The Optimists, hurmaava elokuva naisten seniorilentopallojoukkueesta. Esityksen päätyttyä tavataan elokuvan ohjaaja ja yksi päähenkilöistä. Näytöksen jälkeen siirrytään joukolla Rautatientorin Jääpuistoon rusettiluisteluihin, joissa on mahdollisuus tavata uusia ihmisiä ja SPR:n ystävätoiminnan vapaaehtoisia.

SPR ja DocPoint esittävät: Inhimillisyyden rajoilla Ke 29.1. klo 17 Diary from the Revolution Andorra, Inhimillisyyden rajoilla -työpaja klo 18.30–19 Dubrovnik

Tunnelma katossa: DocPoint is In the Mood!

Miltä tuntuu opettaa sissijoukon johtajalle humanitäärisen sodankäynnin perusteita? Katastrofialueilla työskentelevien ammattilaisten vetämässä workshopissa yleisö pääsee kokeilemaan, millaista on työ rauhan puolesta ja mitä mahdollisuuksia humanitäärisellä avulla tositilanteessa on. Workshop järjestetään Dubrovnikissa heti elokuvan jälkeen, sisäänpääsy työpajaan elokuvalipulla.

Pe 31.1. klo 21–02 Dubrovnik. Vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50 €). K18.

Kuule Benten ääni!

La 1.2. klo 19–02 Dubrovnik. Ovet auki klo 19, elokuvanäytös klo 19.30. Liput 8 €. Vapaa pääsy klubille klo 22 jälkeen (eteispalvelumaksu 2,50 €).

Lisätiedot ja muita tapahtumia: www.docpoint.info

DOKKINO kasvaa isommaksi st

en

ja nuo

Lasten ja nuorten dokumenttielokuvatapahtuma DOKKINO järjestetään jo kahdettatoista kertaa. Vuosien saatossa DOKKINO on laajentunut Helsingissä pidettävän DocPoint-festivaalin lastenohjelmistosta valtakunnalliseksi ja ympärivuotiseksi tapahtumaksi. Viime vuonna DOKKINO kiersi yhdessätoista kaupungissa hyvällä yleisömenestyksellä: yli 8500 lasta ja nuorta osallistui elokuvanäytöksiin. DOKKINOn teemana vuonna 2014 on ”Yli esteiden”. Asiat eivät aina mene omien suunnitelmien tai toiveiden mukaisesti, ja se on vain osa elämää. Joskus on itse keksittävä, miten selvitä eteen tulevista esteistä, joskus on taas tukeuduttava ystävän tai vanhemman apuun. Joihinkin asioihin ei voi vaikuttaa, vaan niiden kanssa täytyy vain elää. Sen tietää ainakin Isoisä, minä ja helikopteri taivaaseen -dokumentin David, joka joutuu hyväksymään isoisänsä vanhenemisen. Laulajan urasta haaveileva 11-vuotias Bente pääsee mukaan Voice Kids -laulukilpailuun, mutta onko kilpailu sittenkään unelmien täyttymys – vai haikaileeko Benten sydän jotain muuta? DOKKINO-kiertue starttaa Helsingistä tammikuussa. DocPoint-festivaalin yhteydessä järjestettävä viisipäiväinen tapahtuma houkuttelee vuosittain tuhansia pääkaupunkiseudun oppilaita ja opettajia elokuvateatteri Maximiin. Helsingistä DOKKINO kurvaa vielä kahteentoista muuhun kaupunkiin vuoden 2014 aikana. /Veera Anttonen, DOKKINO-tuottaja elo k u v ata

La 1.2. klo 12–16 Andorra ja Dubrovnik. Elokuvaesitys 8 €, keskustelutilaisuuteen ja installaatioon vapaa pääsy. Aho & Soldan -palkittua Kanerva Cederströmiä juhlistetaan lauantaina. Klo 12 Andorrassa on palkintotilaisuus, jonka jälkeen esitetään Cederströmin Trans-Siberia ja Lost and Found. Elokuvia seuraa Dubrovnikissa pidettävä Elokuva ja kirjallisuus -keskustelu, jossa ohjaaja ja Finlandia-palkittu kirjailija Riikka Pelo puhuvat Cederströmin elokuvien suhteesta kirjallisuuteen. Lisäksi Cederströmin installaatio Trans-Amerika on näytillä Dubrovnikissa klo 11–17.

Koonnut: Liina Sipilä

okum en nd

AHO & SOLDAN -keskustelu: Elokuva ja kirjallisuus

r

te

Perinteikkäällä lauantai-illan Doc Lounge -klubilla ollaan tällä kertaa reggaetunnelmissa. Illan elokuvana on IDFAssa maailman ensi-iltansa saanut Journey to Jah, jossa esiintyvät Euroopan reggae-kunkut Gentleman ja Alborosie. Ennen elokuvaa Veikko Grönroos (Komposti Sound) kertoo Gentlemanista. Alkukuvana nähdään vaikuttava kotimainen menestyslyhäri Hätäkutsu. Illan reggae-musiikkitarjonnasta vastaavat DJ’t Chappa ja Miami Mike sekä suomenkielisen reggaen huippunimi Puppa J. Tapahtuman järjestää Doc Lounge.

Lauantain päivänäytöksessä tarjoillaan harvinaista herkkua, kun valloittava Bente Fokkens saapuu DocPointin vieraaksi! DOKKINOssa esitettävän Benten ääni -elokuvan 13-vuotias tähti pitää lyhyen akustisen keikan lauantain erikoisnäytöksen lopussa. Marijn Frankin ohjaamassa elokuvassa seurataan Benten taivalta paikallisessa Voice Kids -ohjelmassa. Näytöksessä esitetään lisäksi kotimaiseen koulumaailmaan sijoittuvat elokuvat Disco ja Perukka.

htu m a • la

Doc Lounge Goes Reggae Night

La 1.2. klo 11.30 Disco, Perukka ja Benten ääni Maxim 1, elokuvaesitys 8 € (näytöksen kesto 86 min), esityksen jälkeen Benten lauluesitys

pa

Dubrovnikissa tanssitaan swingin, rockin ja tropiikin helmien tahtiin, kun Kansallisteatterin Lavaklubilla päämajaansa pitävä In the Mood -klubi tekee yllätysvierailun DocPointiin. Klubi-isäntä Harri Hertell, mistä idea tällaisen klubin järjestämiseen? ”DJ Super Mazemben kanssa huomasimme yhtenevät kiinnostuksen kohteet: diggailtiin tyylikästä, vanhahtavaa pukeutumista ja eleganttia, hyväntuulista musiikkia. Super Mazembe keräilee mm. tropiikin helmiä ja itselläni taas on paljon vanhaa, hyvää lattarimusaa. In the Moodeissa soivat toki kotimaisetkin styget. Kerran kokeilin soittaa jopa Karri Koiraa, mutta heti tuli palautetta. In the Mood on kuitenkin luonteeltaan iloinen ja hauska tapahtuma, me ei olla mitään puritanisteja.” ”In the Moodeihin ei pidä pukeutua, sinne saa pukeutua! Meidän puolesta voi tulla vaikka verkkareissa, jos niin haluaa, mutta kyllä me kannustetaan etsimään päälle jotain tyylikästä. Jos vintillä lojuu vaikka vaarin vanha lierihattu pölyttymässä, se kannattaa ehdottomasti hakea sieltä pois. Pukeutuminen voi olla joku ihan yksinkertainenkin juttu: vanha skraga, rusetti, mekko, koru, mitä vaan nyt kodistaan löytää”, Hertell jatkaa. ”Itse olen tainnut soittaa kaikki Moodit farkuissa, tosin tummissa, joten kyllä ne ovat sallittuja. Tärkeintä on olla tunnelmissa!”

tt i

8


AJANKOHTAISTA

DP-kolumni NAISEN OSA

Kuiskauksia ja huutoja DocPointin vieraaksi saapuva Kim Longinotto toivoo, että hänen elokuviinsa samaistutaan. Jos päähenkilö tuntuu perheenjäseneltä, ohjaaja on onnistunut. DOKUMENTARISTI Kim Longinottolla (s. 1952) on 15-vuotias ystävä nimeltä George, joka on varttunut onnellisten tähtien alla. Longinotton oma lapsuus oli toisenlainen: perheriitoja, poissaoloa ja kylmyyttä. Hän mätki välillä maanisesti tennispalloa ollakseen kuten jotkut toiset tytöt. Voitettuaan pokaalin Kim oli kuitenkin yhä oma itsensä, ulkopuolinen. ”Useimmilla ystävilläni on ollut jollain tapaa onneton lapsuus. Ehkä se on yleisempää, kuin luullaan. Tai sitten valikoin ympärilleni tietynlaisia ihmisiä”, brittiohjaaja sanoo. Elokuvassa Hold Me Tight, Let Me Go (2007) erikoiskouluun sijoitetut lapset kohtaavat aikuisia, jotka yrittävät ymmärtää. Se on lapsille uutta ja outoa. Uutta se oli myös Longinottolle: ”Lähdin tekemään elokuvaa olettaen, että Mulberry Bushissa opettajien tehtävä on rajoittaa ja rangaista. Mutta tappelut sulivatkin syleilyiksi. Se oli liikuttavaa.” Kuvausryhmän jäsenet eivät olleet koululaisten silmissä ”ihan oikeita aikuisia”, mikä mahdollisti tilanteiden tarkkailemisen läheltä. Havainnoivat dokumenttielokuvat olivat pitkään Longinotton tunnusmerkki, mutta hän muutti metodiaan Salman (2013) kohdalla. Ratkaisua ei voi kutsua harkituksi: ”Ideana oli kuvata tunnettua tamilirunoilijaa ja aktivistia työssään. Kun kuvausten piti alkaa, Salma oli menettänyt työpaikkansa ja jökötti kotonaan. Oli pakko keksiä jotain uutta.” Longinotto alkoi hahmotella elokuvaa kuin romaania tai novellia. Se ei ollut helppoa, mutta jutussa oli juoni: kirjoittamisen kyky muuttaa maailmaa kiehtoo ohjaajaa, ja Salma, kuinka ollakaan, kirjoitti tiensä vapauteen. ”Kun minulta nuorena kysyttiin, mitä haluan aikuisena tehdä, valehtelin, etten tiedä”, Longinotto tunnustaa. Oikeasti hän halusi kirjailijaksi, mutta päätyi elokuvantekijäksi: ”Dokumentaristina voin kertoa maailmasta muiden ihmisten kautta.”

Naisohjaajilta tavataan kysyä, miksi nämä tekevät elokuvia naisista. Monet Longinotton elokuvista, kuten Ziba Mir-Hosseinin kanssa ohjattu Divorce Iranian Style (1998) ja Sisters in Law (2005), ovat kuin karjahduksia, mutta eivät saarnaa. Mieleen tulee lause: puhukaa nyt tai joudutte vaikenemaan ikuisesti. Longinotto välttelee määritelmäansaa: ”Tietysti olen feministi, jos sanalla tarkoitetaan hyväksikäytön ja alistamisen vastustamista, naisten oikeuksia ja ihmisoikeuksia ylipäätään. Mutta sanaan liitetään usein outoja sivumerkityksiä, etenkin mediassa.” Japanissa kuvatut Shinjuku Boys (1995) ja Gaea Girls (2000) saivat ohjaajan miettimään minäkuvan rakentumista. Kulttuuristen normien magneettikenttä ulottuu kauas valtavirran ulkopuolelle, jopa vaihtoehtoisina pidettyihin identiteetteihin. ”Gaea Girlsissä päähenkilö joutuu mestaruuden jälkeen ulkoisten odotusten vangiksi. Se on hyvin surullista. Fiktioelokuva olisi päättynyt eri tavalla.” Palataan vielä Longinotton lapsuuteen ja Georgeen. ”Olenko parempi dokumentaristi, koska elämässäni on ollut vaikeuksia? En usko, että kärsimykset jalostavat. George on hyvin empaattinen ja antelias, vaikka onkin onnellinen”, ohjaaja sanoo. Sitten hän alkaa empiä. ”Oikeastaan minulla ei ole vastauksia, tai vastaukset ovat jossain vaihtoehtojen välissä.” Se on lohdullinen vastaus. /Tii Starck

Meet the Master: Kim Longinotto -sarjan elokuvien esitysajat sivulla 19 Longinotto Helsingissä 31.1.–2.2. Masterclass 2.2. Lisätietoa: www.docpoint.info/masterclass

Älä lue, sinä muutut. Se lause jäi soimaan päässäni, kun katselin elokuvaa Salma. Älä lue, sinä muutut. Ja nainenhan ei saa muuttua. Hän on valmis: perheen, suvun ja kylän määrittelemä. Hänen tehtävänsä on olla vaimo ja äiti, totella ensin isäänsä, sitten miestänsä ja lopulta poikaansa. Kun hän syntyy, hän on onnettomuus. Poika on jotain, nainen ei mitään. Kun tytöstä tulee nainen, hänestä tulee vaara. Miehen heikkous vaatii, että nainen lukitaan sisään, piiloon katseilta, kunnes hän suostuu ottamaan itselleen herran. Miehen heikkous vaatii, että hänen on oltava naisen herra. Miehen heikkoutta, jolle on keksitty nimi ”kunnia”, varjelee koko kylä. Nainen, joka muuttuu, on uhka. Suru ja raivo vuosi vuoden jälkeen, suru ja raivo, jotka eivät ole mitään, koska sinä et ole mitään. Elämä, jota et elä, vaan joka sinut pannaan elämään. Naisen osa. Sille ei voi mitään. Mutta. Entä jos nainen, sisälle lukittu, sittenkin lukee? Jos ei muuta, niin jätteisiin heitettyjä sanomalehtiä, jotka ovat olleet vihannesten kääreinä. Entä jos nainen, sisälle lukittu, kirjoittaa? Vaikka kielletään. Vaikka viedään kynä ja muistikirja. Vaikka uhataan väkivallalla. Mitä tapahtuu? Ei muutu vain nainen, vaan muuttuu paljon muutakin. Siitä kertoo elokuva Salma. Salma on runoilija. Hänen itsepäinen halunsa lukea ja kirjoittaa on vapauttanut hänet talostaan ja kylästään. Se on muuttanut hänen vanhempiaan ja hänen aviomiestään. Se on valanut muihin naisiin voimaa, rohkeutta ja toivoa. Salman runot ovat tuoneet julki sen, mikä on haluttu pitää piilossa, ei vain Salman pienessä kylässä, vaan suuressa osassa maailmaa. Salman osa ei ole helppo. Ilman siteitä on vaikea elää, mutta siteisiin tulee helposti solmuja. Mitä enemmän tietää ja näkee, sitä enemmän tietää myös siitä, mikä on väärin ja tuskallista. Kuitenkin on parempi tietää kuin olla tietämätön. Lue, niin muutut. Jos olet nainen, maailma muuttuu sinun mukanasi. Virpi Hämeen-Anttila Kirjailija ja tutkija

Salma LA 1.2. klo 20, Orion

9


tin jatkot DocPoin sy

Vägen

vapaa pää

Silverstone ilversto on one ttill ill S lmit italo l ti 4 2 kl klo 19 9 30 9.30 Malmitalo 4.2. 19.30

Mesenaatt tti ti

klo 18 klo 2 kl 4.2. lo lo tii 4 italo Mallmit Malmita

KeinoLove

ing ng Engineer & E

lumikkylä lä

Vuotalo ma 3.2. klo 18 Malmitalo to 6.2. klo 18

Vuotalo Vu ottal alo l ma 3 3.2. 2 kl klo 19 19.30 30 Malmitalo to 6.2 klo 19.30

BRAND DEVELOPMENT, VISUAL DESIGN AND CREATIVE SERVICES. SUCH AS FRIED EGGS. NEUTRON.FI

Malmitalo, Ala-Malmin tori 1, malmitalo.fi Vuotalo, Mosaiikkitori 2, vuotalo.fi


11

Insinöörit murtavat rakkauden koodin DocPoint-festivaalin avajaiselokuvassa Love & Engineering nuoret insinöörit etsivät rakkautta tieteen keinoin. Voiko tien toisen ihmisen sydämeen hakkeroida? Ohjaaja Tonislav Hristov istuu Star Cafe -baarin pöydässä Kruununhaassa. Täällä kuvattiin Hristovin ensimmäistä pitkää dokumenttia Sinkkuelämän säännöt (2011). Nyt Hristov on saanut valmiiksi uuden rakkaudesta ja sinkkumiehistä kertovan elokuvan Love & Engineering. ”Molemmissa dokumenttielokuvissa teemoina ovat perusasiat: rakkaus, ystävyys, luottamus”, Hristov sanoo. Pitkän parisuhteen kariuduttua bulgarialainen insinööri Atanas oli pulassa: hänen seurustelutaitonsa olivat koululaisen tasolla. Atanas päätti tarttua ongelmaan tuntemillaan työkaluilla eli tieteen keinoin – ja tuloksia tuli. Hän löysi puolison, ja samalla syntyi teoria rakkauden algoritmista. Nyt Atanas haluaa jakaa tietotaitoaan sitä tarvitseville.

Oppilaiksi löytyy neljä yksinäistä miestä, jotka muodostavat mentorinsa kanssa rakkauden etsijöiden tutkijapiirin. Atanas luennoi insinööreille heidän kielellään: ”Kuinka murtaa naisen palomuuri” on erään kalvon otsikko. Analyyttiset miehet eivät jätä kiveäkään kääntämättä. Olisiko naisten silmänliikkeiden tutkimisesta apua

”tosipaikan tullen­­ Atanas ­antaa neuvoja nappikuulokkeen välityksellä.”

Pandakarhuna Lapissa Elokuva alkaa suomalaisuutta hivelevillä maisemilla: on lumikinoksiin peittynyt Levitunturi, paljon kookasta kuusimetsää – ja pandamaskotiksi pukeutunut kiinalainen opiskelija. Talvimaisemat vaihtuvat pian kysymyksiksi kulttuurien yhteentörmäyksestä ja arvojen erilaisuudesta. Ohjaaja Ilkka Raution Keinolumikylässä vastakkain eivät asetu ainoastaan kiinalainen ja suomalainen kulttuuri, vaan myös elämäntapojen erilaisuus Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä. Tapahtumien keskiössä on nuori Huang Shen, joka tuli Suomeen opiskelemaan, mutta päätyikin neljäksi kuukaudeksi töihin kiinalaisten jäänveistäjien apuriksi Levin jäähuvipuistoon. Hämmästystä herättävät niin suomalaisten työmoraali, kalliit hinnat kuin yleinen elämänasennekin: ”Tuntuu, että heillä on koko ajan hyvä olla.” /Suvi Nousiainen

Keinolumikylä TO 30.1. klo 17, Maxim 1 / PE 31.1. klo 16, Kinopalatsi 8

täydellisen profiilikuvan valinnassa? Miten seksikkääksi naiset arvioivat ominaishajusi sokkotestissä? Treffeihin valmistaudutaan mielikuvaharjoituksilla, ja tosipaikan tullen Atanas antaa neuvoja nappikuulokkeen välityksellä. Koko projekti kuulostaa hullujen tiedemiesten ihmiskokeelta. Hristov on eri mieltä: ”Siinä on kyse yhteisen kielen opettelemisesta. Elokuvan päähenkilö Todor kuvailee, miten on koulutuksen kautta päätynyt viettämään aikaa lähinnä miesten seurassa ja kadottanut kyvyn kommunikoida naisten kanssa. Hän tarvitsee apua.” ”Nämä miehet eivät itse asiassa edes halua iskeä naisia. He haluavat oppia puhumaan naisille ja löytää jotain aitoa”, Hristov

Love & Engineering TI 28.1. klo 18, Bio Rex – AVAJAISNÄYTÖS PE 31.1. klo 20:30, Maxim 1

selventää. Atanas vakuuttaa elokuvassa, että kuka tahansa voi löytää rakkauden. ”Kyse on valinnasta. Osa ihmisistä haluaa pysytellä omassa maailmassaan. Todor kutsuu sitä mukavuusalueeksi”, ohjaaja sanoo. ”Ihmiset kysyvät, moniko päähenkilöistä löytää elokuvassa kumppanin, mutta se ei ole tarinan pointti. Kun on kokenut rakkauden, voi päättää, poistuuko mukavuusalueeltaan vai ei. Moni päättää, ettei rakastu, koska sitä varten pitää olla avoinna ja valmiina – ja haluta sitä.” /Liisa Lehmusto


12

KOTIMAA

Laulun laaja kotimaa

Karjalan laulumailla ikivanha tieto odottaa löytäjäänsä. Karjalassa selviää, kuka minä olen ja keitä me olemme.

Matkaa menneisyyteen ja kauniiden kunnaiden katoaviin kyliin tekevät sekä Santra ja puhuvat puut -dokumentin juureton tyttö että Himmlerin kanteleensoittajan suomalainen opiskelija Yrjö von Grönhagen, jonka itse Himmler värväsi keräämään kansanperinnettä Karjalasta. Vaikka aika on toinen ja tarkoitusperät kovin erilaiset, henkilöiden kaipuu muinaisuuteen on yhteinen. Santrassa tarinaansa kertova tyttö uskoo, että esi-isien asuinmailla hänestä tulisi viimein kokonainen. Vaikka vanhaa Karjalaa ei enää ole, tyttö löytää perinteenjanoaan tyydyttämään Santran, viimeisen ja parhaan runonlaulajan, joka tuntee laulut niin puolison riiaamiseen kuin haavan parantamiseenkin. Santrasta vain tahtoo osansa moni muukin. Eihän mikään ole liikuttavampaa kuin vanhaa viisautta uhkuva nainen, joka neuvoo meitä halaamaan puita.

Kun Yrjö von Grönhagen taivalsi kahdeksan vuosikymmentä aiemmin samoilla seuduilla, hän uskoi haastattelevansa yhtä lailla viimeisiä tietäjiä, joiden muinaiset säkeet oli saatava talteen. Runonlaulajien harteita painoi kuitenkin kylmäävä todistustaakka: heidän loitsuistaan ja itkuvirsistään von Grönhagen etsi natsiSaksan ”kansatieteellisen” laitoksen Ahnenerben palveluksessa todisteita arjalaisen rodun ikiaikaisista juurista. Myyttisen menneen piti löytyä yhtä myyttisestä Karjalasta. Muinainen tieto tuntuu aina olevan häviämäisillään. Se livahtaa sormien välistä juuri, kun ehjä menneisyys on löytymässä. ”Kerro minulle, mikä on totuus”, pyytää Yrjön kertojanääni vastausta saamatta Heikki Huttu-Hiltusen elokuvassa. Suoraa vastausta ei löydy Miia Tervon ohjaamasta, villistä ja haikeasta Santrastakaan. Sen sijaan tytön kertomusta rytmittävät vuoroin riehakkaat ja vuoroin surumieliset animaatiot, joissa karjalanpiirakat välkkyvät ja perinnetanssien taustalla nytkyy elektropoppi. Juuri samanlainen kaunis sekamelska lienee myös totuus menneestä. /Helena Hakkarainen

Himmlerin kanteleensoittaja TO 30.1. klo 17, Maxim 1 / PE 31.1. klo 14, Kinopalatsi 8 Santra ja puhuvat puut PE 31.1. klo 18, Maxim 1 / LA 1.2. klo 14, Kinopalatsi 8

El Alton unohdettu ääni Mitä tapahtuu, kun bolivialaisen vuoristokylän torille tuodaan teltta ja ohikulkijoita pyydetään jakamaan tarina elämästään? Benjamin Orozan elokuvassa äänensä saavat kuuluviin köyhän latinalaisamerikkalaisen kylän asukkaat. Teltta muuttuu rippituoliksi, jonka seinillä kaikuvat tunnustukset, joita ei ole aiemmin lausuttu ääneen. Lapset avautuvat kotiväkivallasta ja aikuiset kaipaavat syliä, jota ei koskaan tarjottu. Värisevät äänet kertovat hyväksikäytöstä, alkoholismista ja yksinäisyydestä. Puhutaan rakkaudesta, onnesta ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Tarinoiden peittelemätön rehellisyys hiipii katsojan ihon alle. Syntyy kohtaamisia valkokankaan läpi. /Katri Timonen

Voices of El Alto PE 31.1. klo 18, Maxim 1 / LA 1.2. klo 14, Kinopalatsi 8


”Jotta dokumentti avautuu taidemuotona, omana itsenään, katsojan pitänee olla liikkeellä ’tositarkoituksella’, aukinaisena ja avoimella mielellä. Toivoisin, että näiden festivaalien myötä tuollainen tilaisuus tarjoutuisi mahdollisimman monelle uudelle ihmiselle. Erilaiset tavat hahmottaa maailmaa ovat aikuisiällä kohtuullisen harvinaisia ja niiden perässä kannattaa matkustaa.”

KOTIMAA

/Tuomo Puumala, Kansanedustaja, Sivistysvaliokunnan ja DocPointin Kotimaisen esityssarjan valintaraadin jäsen Lue Puumalan koko kirjoitus blogista: www.docpoint.info

KOTIMAISTA ILMAN RAJOJA Mikä yhdistää lävistyksiä, formuloita, kiintiöpakolaisia, hätäpuheluita, kiinalaista taiteilijaelämää, São Paulon faveloita ja Sara Hildéniä? Vastaus on DocPointin Kotimainen esityssarja, kuinkas muuten. Jouni Hokkasen ohjaamassa Body of Godissa kehonmuokkauksen historiaan pureudutaan alaan vihkiytyneiden kertomusten kautta: lävistäminen on tutkimusmatka sieluun ja ruumiiseen. Pia Andellin Mesenaatti kuljettaa toisenlaiseen historiaan ja kysyy, kuka oikein oli Sara Hildén. Ehkä taiteilija, ehkä taiteenkeräilijä – vai jotain ihan muuta? Taide on avainsana Mika Mattilan elokuvassa Chimeras. Kahden taiteilijan kautta elokuva käsittelee myös kulttuurillista muutosta, kiinalaista identiteettiä sekä eroja idän ja lännen välillä. Amir Escandarin Tuulensieppaajat-elokuvassa taide tulee kuvaan kuin varkain, kun São Paulon laitamilla itsestään konkreettisia jälkiä ympäristöön jättävät nuorukaiset saavat yllättäen kutsun taidebiennaaliin Berliiniin. Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen Hätäkutsu perustuu aitoihin hätäpuhelutallenteisiin. Juan Reinan 6954 kilometriä kotiin -elokuvan perheellä on myös ollut hätä: pakolaisleiriltä Ruandasta on pitkä matka Kajaaniin ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Aivan toisenlaisen matkan tekevät Johan Erikssonin ohjaaman Vägen till Ensimmäistä kertaa DocPointin historiassa Silverstone -elokuvan päähenkilöt, jotka festivaalilla jaetaan yleisöpalkinto. Katsojat rakentavat formula-autoa Gazassa ja saavat äänestää omaa suosikkiaan Kotimaisen saapuvat sen kanssa Silverstoneen. Kyse esityssarjan elokuvien joukosta. Palkinnon on kuitenkin yhä unelmista. lahjoittaa RAJALA PRO SHOP. Lisätietoa ja äänestysohjeet: www.docpoint.info Kotimaisen esityssarjan valitsivat ohjaaja ja läänintaiteilija Tuija Halttunen, Finlandia-palkittu kirjailija Riikka Pelo, kansanedustaja Tuomo Puumala ja näyttelijä Jaana Saarinen. Raatia johti DocPointin taiteellinen johtaja Ulla Simonen. Uusin silmin – Kotimaisia opiskelijaelokuvia -esityssarjan valintaraaRajalan keltainen väri: C1 R 254 M7 tiin kuuluivat tuottaja Erkko Lyytinen, ohjaaja Jukka G 213 Y 92 B0 K2 Kärkkäinen ja SF Filmin markkinointipäällikkö Jutta Hopp. Katso opiskelijaelokuvien esittelyt ja esitysajat sivulta 19 tai osoitteesta www.docpoint.info. Lisää Kotimaisesta esityssarjasta sivuilla 11–12.

ÄÄNESTÄ!

www.rumba.fi Vältä huonoa musiikkia!

13


Voita unelmamatka Islantiin! Millainen olisi sinun unelmamatkasi Islantiin? Osallistu Mondon ja Icelandairin järjestämään Unelmamatka Islantiin -kilpailuun ja voit voittaa kahden hengen unohtumattoman loman satujen saarella (arvo 5000 euroa). Osallistu kilpailuun 30.1.2014 mennessä osoitteessa

www.mondo.fi/matkaan

Palkinnon arvo on yhteensä 5 000 € !

Unelmaloma Islannissa -palkinto sisältää: • Lennot Reykjavíkiin • Lentokenttäkuljetukset • Vierailun maailmankuulussa Blue Lagoonissa • Majoituksen 101-designhotellissa • Neljän tähden illallisen Harpa-musiikkitalon Kolabrautin-ravintolassa • Kaksi vapaavalintaista päiväohjelmaa

Valitse unelmiesi lomaan kaksi seuraavista! Valassafari maailman parhailla valasvesillä

Íshestarin järjestämän nature comfort -ratsastusretken islanninhevosilla

Kultaisen kolmion -kiertoajelu

Retki sólheimajökullin jäätikölle

Yhteistyössä


15

Kevytaktivismia, tissejä ja vallankumouksia Aktivistien aggressiivisuus ja ehdottomuus esimerkiksi eläinten oikeuksista puhuttaessa tuntuu välillä toimivan itse asiaa vastaan. Liz Marshallin The Ghosts in Our Machine välttää ongelman. Se lähestyy teemaa valokuvaaja Jo-Anne McArthurin kautta. Hän dokumentoi eläinten oloja eri maissa ja kokee syvää sympatiaa kuvattaviaan kohtaan. Jopa niin syvää, että kärsii post-traumaattisesta stressihäiriöstä kaiken näkemänsä jäljiltä. Elokuva on genressään sikäli harvinainen, että se sisältää myös hyviä hetkiä: kaikki eläimet eivät voi huonosti. Elokuva ei lyö katsojaa kasvoille kuten monet aiheesta tehdyt pätkät. Silti se ehtii käsitellä eläimiä ruoantuotannon, muodin, viihteen ja koe-eläintutkimuksen uhreina. The Riahi Brothers -nimeä käyttävien veljesten Everyday Rebellion uppoutuu vastarinnan uusiin ja luoviin muotoihin. Elokuvan mukaan väkivallaton vastarinta vallitsevan järjestyksen muuttamiseksi – oli kyse arabimaiden kansannousuista tai Occupy Wall Streetistä – on tehokkain taistelun keino. Elokuva esittelee esimerkkeinä muun muassa ukrainalaisen FEMEN-ryhmän kovaan ääneen meluavia yläosattomia naisia sekä Syyrian ja Iranin maanalaisia kamppailuja, joissa et halua jäädä kiinni. ”Aktivistielokuvien” perisynti lienee asteen verran naiivi julistaminen. Silti käsiä heilutteleville hipeille elokuvasalin penkissä naureskeleva popcorninmussuttaja saa mahdollisuuden pohtia omaa toimintaansa. Ehkä uudenlaista maailmanjärjestystä voi puolustaa heittäytymättä oman elämänsä pentti­ linkolaksi tai opettelematta rakentamaan Molotovin cocktailia. Voiko graffiti olla tehokkaampi vallankumouksen väline kuin kivien heittely? Viekö sekstremismi feminismin uudelle tasolle? Onko väkivallaton vallankumous mahdollinen? Minkälaisena aktivistimme ja aktivismimme haluamme? Kenties sinunkin pitäisi tehdä jotain. /Kaisu Suopanki

DP-KOLUMNI

Itsenäisyyspäivän Kiakko­vierasjuhlat Tampereella herättivät keskustelua ja pahennusta sekä mielenosoittajien että poliisien käytettyä väkivaltaa. Puhetta on ollut muun muassa siitä, minkälainen aktivismi on sallittua ja leimaako osan toiminta koko joukkoa.

Everyday Rebellion PE 31.1. klo 21, Andorra LA 1.2. klo 16, Maxim 1 SU 2.2. klo 17:30, Kinopalatsi 8 The Ghosts in Our Machine TI 28.1. klo 21, Kinopalatsi 8 KE 29.1. klo 14:30, Kinopalatsi 8 PE 31.1. klo 17, Bio Rex

JULISTUKSIA KADUILTA

HEIDI HAUTALA Kuinka voi olla, että 30 sekuntia kestäneen punk-hymnin esittäminen kirkossa tuottaa useamman vuoden vankilatuomion tai naisten paljaisiin rintoihin kirjoitetut iskulauseet pakottavat pakenemaan salaisen poliisin vainoa ulkomaille? Everyday Rebellion on loistava kooste maailmalla leviävästä väkivallattomasta kansalaistoiminnasta. Elokuvan katsottuaan ymmärtää, että punk-hymni tai raivoavat puolialastomat naiset eivät ole säädyttömiä vaan vaara vallanpitäjille. Juuri siitä syystä väkivallaton toiminta tuomitaan ankarin rangaistuksin huliganismina, valtion turvallisuuden vaarantamisena tai muuna rikollisena toimintana. Pankkeja vastaan asuntojaan puolustavien espanjalaisten liikehdintää, Iranissa mullahien

pakkovallan vastustavia ja Occupy-liikkeiden aktivisteja yhdistää epäusko siihen, että valta annetaan ylhäältä – ja että sen voisi luovuttaa vaaleilla valituille edustajille. Jokaisella on oikeus puolustaa oikeuksiaan. Tottelemattomuus voi olla kansalaisvelvollisuus. Viime aikoina kapina on kohdistunut erityisesti ahneeseen finanssimaailmaan, jolle valtiot ovat antaneet löysällä säätelyllä lisää valtaa. On vaikuttavaa nähdä, kuinka Espanjan asuntolaina-ahdinkoon ajetut työttömät kehittävät yhdessä neuvottelutaktiikkaa pankkeja vastaan. Ottakaa asuntoni, mutta lähden vain, jos mitätöitte loput lainastani. Arjen kapinallisten kouluttajilla ja filosofeilla on reseptejä mitä erilaisimpiin tilanteisiin. Huumori riisuu aseista: kuka haluaisi nähdä,

kuinka klovneiksi tekeytyneitä ihmisiä pamputetaan? Poliisit voi yllättää halauksin. Mikään ei toimi ilman aktivistien keskinäistä solidaarisuutta ja luottamusta. Kokeillaanko seuraavassa miekkarissa menetelmää, jossa osanottajat toistavat puhujan sanat lause lauseelta? Viesti on taatusti jaettu ja yhteinen. Vapaassa kansalaistoiminnassa ei ole enää aikoihin ollut kyse yksittäisistä aktioista ja kampanjoista vaan siitä, että ihmiset vaativat päästä mukaan päättämään. Puolueiden yksinoikeus politiikkaan on mennyttä. Vallanpitäjien ei kannata olla kuuntelematta kaduilta kuuluvia vaatimuksia, joita esitetään yhtä lailla poliisivaltioissa ja diktatuureissa kuin väsyneissä demokratioissamme, joissa yhä harvempi kokee voivansa vaikuttaa vain äänestämällä. Elokuvassa esiintyvän tutkijan mukaan rauhanomaisilla keinoilla on saavutettu yhteiskunnallisia tavoitteita paremmin, kuin käyttämällä väkivaltaa. Gandhin väkivallattoman vastarinnan ytimessä on moraalinen näkemys siitä, että keinojen ja päämäärien on oltava yhtä. Väkivallalla ei voi pyrkiä kestävästi rauhaan. Kun juuri oma päämäärä on niin ylevä, että se oikeuttaa jopa voimakeinoihin, voi omien tavoitteiden vastustaja ilmoittaa soveltavansa samaa filosofiaa. Se, jos mikä, on moraalinen haaksirikko.


16

ULKOMAAT

Kurjista virtaa veri

Joukko hoitajia kiertää Venäjää sirkuksen lailla. He keräävät ihmisiltä verta.

Verenluovutusjonossa ihmisen arvo määrittyy sen mukaan, onko veri puhdasta tulehduksista ja taudeista. Veripalvelun naiset jakavat vastineeksi neuvoja terveelliseen elämään ja sen tueksi 850 ruplaa (20 euroa). Monille luovuttajista oma veri on ainut tulonlähde. Töitä ei ole. Tukia ei ole. Syyt, joiden takia veri on kauppatavaraa, ovat näkymättömissä: ne sulkevat tehtaita ja ohjaavat arkisia kohtaamisia, joissa kukaan ei halua toiselle pahaa, mutta auttavat kädet eivät tee enempää kuin työnsä. Joskus luovuttajat ovat niin voimattomia, että tuupertuvat lattialle. Verensiirtojen avulla leikkauksista hengissä selvinneiden kiitolliset kommentit kuulostavat verenluovuttajien kurjuudesta vieraantuneilta. Hoitajat eivät voi tinkiä tarmokkuudestaan. He ovat juuri yhden kerroksen verenluovuttajia ylempänä. Heillä on työ ja varaa vapaahetkiin kylien välillä. Jämäköiden naisten reippau-

dessa kytee silti kyynisyys. Sitä tilkitsevät tyhjä nauru tai vodka. Ainakin toisesta tulee krapula. Rakastajat täytyy aamulla unohtaa. Tampereen elokuvajuhlilla lyhytelokuvastaan I Will Forget This Day (2011) palkittu ohjaaja Alina Rudnitskaja näyttää elinvoiman ihmisissä, joissa sitä ei enää uskoisi olevan. Lohduttomuudesta hän löytää sen puhtaimmillaan. Kukaan ei luovuta, jotkut luovuttavat kaikkensa. Lukemattomissa harmaan sävyissä kimaltaa aina jokin. Viimeistään Ólafur Arnaldsin hauraat melodiavinjetit nostavat Bloodin tyylikkäästä vérité-dokumentista omaan elokuvalliseen todellisuuteensa. Avonaiset ruumiit, seisahtuneet maisemat ja veripalvelun pusseissa ja putkissa virtaava musta kulta eivät ole vain välisoittoja. Niissä elämänilo ja epätoivo ovat yhtä. /Tapio Reinekoski

Kukaan ei luovuta, jotkut luovuttavat kaikkensa.

DP-ANALYYSI Kunpa huomenna asiat eivät olisi huonommin Euroopan unioni tuo lähes 40 % tarvitsemastaan kaasusta ja noin 30 % öljystä Venäjältä, ja energiasektori muodostaa yli puolet Venäjän budjettituloista. Venäjän ja EU:n keskinäisen riippuvuuden mahdollistaa infrastruktuuri, jonka rakentaminen aloitettiin jo 1950-luvulla. Ensimmäisille kaasuputkille annettiin mahtipontisia nimiä kuten ”Edistys”, ”Ystävyys”, ”Kumppanuus” ja ”Liitto”, olihan niiden rakentaminen osa neuvostoliittolaista Itä-Euroopan jälleenrakennustyötä. 1970- ja 1980-luvuilla rakentamisen eetos muuttui. Kaasuputkia rakennettiin energiaviennin vauhdittamiseksi läntiseen Eurooppaan. Symbolisella tasolla ne esiteltiin ”rauhan projekteina” ja esimerkkeinä kansainvälisen yhteistyön voimasta. Vitali Manskin dokumenttielokuvassa Pipeline lähdetään yhden kaasuputken mittaiselle matkalle Jamalin niemimaalla sijaitsevalta Novyi Urangoin kaasukentältä Kölnin kaupunkiin Saksaan. Matkakertomuksessa pyydetään kuolleita kaloja, avataan kirveellä hautaa jäätyneeseen maahan, vieraillaan rukoushuoneeksi muutetussa junanvaunussa ja seurataan, miten voiton päivän juhlissa vanhukset sättivät Gorbatšovia Neuvostoliiton hajottamisesta. Kamera liukuu syrjäkylästä toiseen. Nopeat välähdykset moderneista ja persoonattomista kaasunjakelulaitoksista rytmittävät Pipelinen tarinaa ja erottavat paikkakunnat toisistaan. Kaasuputken kolmikymmenvuotisen olemassaolon aikana syrjäkylien ihmisten elämä ei ole ottanut Venäjällä luvattua harppausta eteenpäin. Välimatka eurooppalaiseen elintasoon on pikemminkin kasvanut. Uusille kaasuputkille ei enää annetakaan yleviä nimiä. Myös ohjaaja Jasna Krajinovicin nuorten poikien sotaleiristä kertova elokuva Summer with Anton nostaa esiin nyky-Venäjän kipupisteitä. Mitä on tapahtumassa maalle, jossa perheiden hyvinvointi on isoäitien varassa? Mitä tapahtuu Venäjän nuorille pojille, jotka opetetaan sotaleireillä käsittelemään aseita ja pitämään tšetšeenitaistelijoita vihollisinaan? Kesäleiri ja siihen olennaisesti kuuluvat uskonnolliset rituaalit jättävät poikien mieleen jäljen. Nationalismin ja muukalaisvastaisuuden nousu on Venäjällä tämän päivän ilmiö, jonka toivoisi pysyvän kaukana sotaleireille osallistuvien tuhansien nuorten elämästä. Katri Pynnöniemi YTT ja tutkija, Ulkopoliittinen instituutti

Pipeline TI 28.1. klo 18, Maxim 2 Blood TO 30.1. klo 16:30, Kinopalatsi 8 LA 1.2. klo 18, Kinopalatsi 8

Summer with Anton TI 28.1. klo 20:30, Andorra SU 2.2. klo 16, Andorra


ULKOMAAT

Ydinvoimakuvauksen muodonmuutos Sebastian Mezin mustavalkoinen elokuvateos ei ole perinteinen ydinvoimadokumentti. Metamorphosen tekee sen, mihin elokuva paradok­ saalisesti parhaimmillaan pystyy: kuvaa sitä, mitä ei voi nähdä. Päät eivät puhu vaan katsovat suoraan kameraan äänikerronnan eläessä omaa elämäänsä. Mustavalkokuvat, joiden kontrastien rinnalla jopa Anton Corbijnin työt kalpenisivat, eivät niinkään raportoi, vaan kamera liikkuu hitaasti Uralin tuulisilla kyläteillä, koivikoissa ja niityillä luoden hyytävää tunnelmaa. Säteilymittari käy kuvassa nakuttamassa vain kerran. Sebastian Mez on ottanut Venäjälle mennessään käyttöön Andrei Tarkovskin Stalkerin tyylikeinot. Metamorphosen on dokumentti ydinkatastrofista, joka tapahtui 29. syyskuuta 1957 Tšeljabinskin alueella Venäjän Uralilla. Plutoniumintuotantolaitos Majakin radioaktiivista ydinjätettä sisältävä säiliö räjähti, mutta Euroopan hälytyskellot eivät soineet, sillä saaste levisi Uralin eteläpuolelle. Onnettomuus onnistuttiin pitämään salassa 30 vuotta, perestroikaan saakka. Suuri osa asukkaista jatkaa elämäänsä yhä maailman saastuneimmaksi luokitellulla alueella, eikä heitä ole juuri informoitu säteilyn vaaroista. Elokuvan jälkeen jää miettimään kahta asiaa: Miten näin vakava ja moneen ihmiseen vaikuttava ydinkatastrofi on voitu salata maailmalta näin täydellisesti? Ja miten ihmeessä Mez on onnistunut tekemään näin hienon dokumentin elokuvakoulun lopputyönään? /Katri tenhola

Metamorphosen KE 29.1. klo 18, Kinopalatsi 6 TO 30.1 klo 19:30, Kinopalatsi 7

FUKUSHIMAN HEVONEN Dokumentaristi Yoju Matsubayashin suhde Fukushimaan alkoi heti ydinonnettomuuden jälkeen. Aiemmin KaakkoisAasian maista tv-reportaaseja tehnyt ohjaaja paneutui kotimaansa kriisiin. Yoju Matsubayashi ja kolme muuta doku­ menttiohjaajaa pakkasivat kamerat ja geigermittarin autoon. He päättivät pyrkiä niin lähelle Fukushima Dai-ichi -ydinvoimalaa kuin mahdollista. Melko lähelle he pääsivätkin ja tekivät kokemuksestaan dokumenttielokuvan. Matsubayashin mieleen jäi tikittämään ydinvoimalan ympäriltä evakuoitujen yli 100 000 ihmisen kohtalo, ja hän vietti kuukausia evakuoitujen väliaikaissuojissa auttaen heitä vapaaehtoisena. Tuloksena oli dokumenttielokuva Fukushima – Memories of the Lost Landscape (2011). ”Olin vapaaehtoisena myös tallilla, jonne oli tuotu 20 kilometrin evakuoidulta vyöhykkeeltä hevosia, niiden joukossa Mirror’s Quest. Oikeastaan tallilla kuvaaminen oli kiellettyä, ei evakkohevosten vuoksi vaan siksi, että vieressä on Japanin puolustusvoimien tukikohta. Koska olin tallilla aina, minut

miellettiin osaksi porukkaa, eikä kukaan enää välittänyt, vaikka kuvasin”, ohjaaja kertoo. The Horses of Fukushima -elokuvan ”päähenkilö”, ravihevonen Mirror’s Quest nousee kaikkien fukushimalaisten ja maakunnan kärsimysten symboliksi. Siitinvaivoista kärsivä ori pääsee lopulta osaksi 1000 vuotta jatkunutta vuosittaista samuraifestivaalia. ”Amsterdamin IDFA-elokuvafestivaalilla ihmiset ihmettelivät, miksi uhrasin niin paljon kuva-aikaa hevosen kikkelille”, naureskelee Matsubayashi. ”Sitä pidettiin jotenkin tyypillisenä japanilaisena mieskeskeisyytenä.” /Eija Niskanen

The Horses of Fukushima TI 28.1. klo 19, Maxim 1 TO 30.1. klo 14:45, Kinopalatsi 8

17


RAKENTEIDEN HORJUNTAA Toisen kerran järjestettävä avantgardistinen Pakopistekokonaisuus esittelee kaksi liikkuvan kuvan pioneeria. Itävaltalainen VALIE EXPORT on feministisen taidehistorian ikoni. Yhdysvaltalainen Ernie Gehr katsoo maailmamme rakenteita radikaalisti uudesta näkökulmasta. Molempien tuotanto on rouheaa, yllättävää ja ajatuksia herättävää. Onko kyse kuvataiteesta, performanssista vai dokumenttielokuvan äärimmäisen jännittävästä sektorista, jääköön katsojien päätettäväksi.

Keho taistelukenttänä

kuva: sixpackfilm

Vuonna 1967 vaatesuunnittelija Waltraud Lehner kyllästyi naisille tarjolla olleisiin apulaisten ja kuvaussihteerien rooleihin Wienin elokuvakentällä, ja alkoi käyttää itsestään isoilla kirjaimilla kirjoitettavaa taiteellista konseptia, logomaista nimeä VALIE EXPORT. EXPORT hyökkää teoksillaan luokkayhteiskunnan vääristyneitä rakenteita ja porvarillista tekopyhyyttä vastaan. Teokset ovat elokuvan keinoin toteutettuja intensiivisiä performansseja, joiden päähenkilönä esiintyy useimmiten taiteilija itse. Lyhyen muodon päätyöt Mann & Frau & Animal (1971), …Remote…Remote… (1973) ja kompleksinen mestariteos Syntagma (1984) tuovat esiin EXPORTin käsitteitä ”kehon arkkitehtuurista ja kehosta taistelukenttänä, projisointipintana”. Facing a family (1971) oli varhainen tv-interventio: itävaltalaiset tv-katsojat näkivät itsensä kuin peilistä, syömässä illallista ja katsomassa televisiota. Riemastuttavassa Elfried Jelinek. News from Home 18.8.88 -teoksessa (1988) Nobel-palkittu kirjailija – kotimaassaan tunnettu uutisfriikki – kommentoi päivän tv-uutisia lepotuolissaan. I turn over the pictures of my voice in my head (2009) on Venetsian biennaalissa esitettyyn performanssiin perustuva teos, jossa mikroskooppikamera näyttää kuvaa taiteilijan äänihuulista hänen lausuessaan runoa.

Arjen toinen mahdollisuus Ernie Gehrin tuotanto on matemaattisen tarkkaa. Yllättävät rajaukset, rytmit ja perspektiivit ovat keskeisellä sijalla. Gehrin elokuvat havainnoivat ympäristöä dokumentaarisin keinoin tuoden samalla esiin taltioimisen, perspektiivin ja tulkinnan prosesseja. Hänen visionsa geneerisistä käytävistä ja anonyymeistä kadunkulmista ovat uudenlaisia tapoja havaita ja tallentaa ympärillä olevaa. Serene Velocityssä (1970, kuvassa) Gehr kääntää toimistokäytävän ekstaattisesti kouristelevaksi maisemaksi muuttamalla linssin polttopistettä erillisten kuvaruutujen välissä. Teos on valittu Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryyn osaksi maan keskeisintä kulttuuriperinnettä. Shiftissä (1974) ylhäältä tarkasteltu liikenne muovautuu rytmikkäässä montaasissa flipperimäiseksi sekoiluksi. Side/Walk/Shuttlessa (1991) sanfranciscolaiseen maisemahissiin salakuljetettu kamera näyttää absurdin arkkitehtuurin tavalla, joka tuntuu vatsanpohjassa asti ja kyseenalaistaa tornitalojen mielekkyyden. /Mika Taanila, Sami van Ingen

Pakopiste-sarjan ovat koonneet Mika Taanila ja Sami van Ingen. Kaikki filmit ja videot esitetään alkuperäisformaateilla. Tarkemmat tiedot teoksista ja yleisöluennoista: www.docpoint.info Näytösten esitysajat keskiaukeamalla ja sivulla 22


13. DocPoint 28.1.–2.2.2014 OHJELMISTON ELOKUVAT LYHYESTI + OHJELMAKARTTA KOTIMAINEN ESITYSSARJA
 6954 kilometriä kotiin

(Suomi 2012, 56 min) Dokumentti seuraa yksinhuoltajaäitiä, joka tulee pakolaisena Ruandasta Suomeen. Näemme perheen ensiaskeleet kohti länsimaalaisuutta. LA 1.2. klo 15:30, Kinopalatsi 7 SU 2.2. klo 13, Kinopalatsi 8

Body of God

(Suomi 2013, 69 min, K16) Tarina kehon haltuun ottamisesta on tutkimusmatka sieluun ja ruumiiseen 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään. Lävistysten ja kehonmuokkauksen historia alan veteraanien kertomana. TO 30.1. klo 21:15, Kinopalatsi 7 SU 2.2. klo 20, Kinopalatsi 8

Chimeras

(Suomi / Ruotsi 2013, 90 min) Vanha ja uusi sukupolvi kohtaavat elokuvassa, jossa kiinalaista nykytaidetta ja identiteettiä lähestytään kahden eri taiteilijan kautta. KE 29.1. klo 18:30, Kinopalatsi 8 LA 1.2. klo 19, Kinopalatsi 6

Himmlerin kanteleensoittaja

(Suomi 2014, 56 min) ENSI-ILTA Nuori Yrjö von Grönhagen etsii Himmlerin toimeksiannosta arjalaisia juuria Suomen Karjalasta ja sen runoperinteestä. TO 30.1. klo 17, Maxim 1 PE 31.1. klo 14, Kinopalatsi 8

Hätäkutsu

(Suomi 2013, 15 min) Katastrofin keskellä, toivottomassa tilanteessa voimme tukeutua ainoastaan toisiimme. Elokuva perustuu aitoihin hätäpuhelutallenteisiin. KE 29.1. klo 15:30, Kinopalatsi 6 TO 30.1. klo 20, Kinopalatsi 8

Keinolumikylä

(Suomi 2014, 52 min) ENSI-ILTA Suomen suurimman hiihtokeskuksen Levin lumisessa maisemassa tallustaa panda-asuun pukeutunut kiinalaisopiskelija Huang Shen. Tunturin talvi saa hänet pohtimaan suomalaista yhteiskuntaa ja kiinalaisten asemaa maailmassa. TO 30.1. klo 17, Maxim 1 PE 31.1. klo 16, Kinopalatsi 8

Love & Engineering

(Suomi / Saksa / Bulgaria 2014, 85 min) ENSI-ILTA DocPointin avajaiselokuvassa kokeillaan insinöörin tekemää rakkauden algoritmia käytännössä. Elokuva pohtii, voiko tunteitaan kontrolloida. Ainakin aivoja voi hakkeroida! TI 28.1. klo 18, Bio Rex – AVAJAISNÄYTÖS PE 31.1. klo 20:30, Maxim 1

Mesenaatti

(Suomi 2013, 71 min) Sara Hildénin hovioikeudelle kirjoittama kirje on keskiössä elokuvassa, joka luo katsauksen 40- ja 70-luvun taidemaailmaan – jossa tapahtui paljon. KE 29.1. klo 15:15, Maxim 2 SU 2.2. klo 13:45, Kinopalatsi 6

Santra ja puhuvat puut

(Suomi 2013, 28 min) Nuori nainen pölähtää maailman ääristä karjalaiseen idylliin ja kohtaa Santran, joka loitsii lemmestä ja laulaa tuhmia. Elokuva kertoo kodin löytämisen vaikeudesta ja kauneudesta. PE 31.1. klo 18, Maxim 1 LA 1.2. klo 14, Kinopalatsi 8

Tuulensieppaajat

(Suomi / Tanska / Ruotsi 2014, 90 min) ENSI-ILTA Ryhmä nuoria pixadoreja São Paulon laitamilta maalaa kryptisiä viestejä uskomattomiin paikkoihin. Yllättäen yhteiskunnan reunamilla elävät miehet kutsutaan taidebiennaliin Berliinin. Maailman laajentuessa favelan ulkopuolelle miesten ystävyys on koetuksella. LA 1.2. klo 18:30, Bio Rex SU 2.2. klo 15, Kinopalatsi 8

Voices of El Alto

(Suomi / Etelä-Afrikka 2014, 49 min) ENSI-ILTA Boliviaan pystytetyssä tarinateltassa päästään kuulemaan maailman köyhimmillä alueilla elävien ihmisten kertomuksia.

 PE 31.1. klo 18, Maxim 1 LA 1.2. klo 14, Kinopalatsi 8

Vägen till Silverstone

(Suomi / Palestiina 2013, 58 min) Huimapäiset palestiinalaiset insinööriopiskelijat rakentavat formula-autoa Gazassa. Tavoitteena on osallistua opiskelijoiden formulakisaan Silverstonessa. KE 29.1. klo 19, Andorra TO 30.1. klo 19, Kinopalatsi 6

UUSIN SILMIN – KOTIMAISIA OPISKELIJATÖITÄ Näytöksen kesto yhteensä 95 min TO 30.1. klo 17, Kinopalatsi 7 PE 31.1. klo 15, Kinopalatsi 6 SU 2.2. klo 16, Kinopalatsi 6

Kalevala 2.0

(Suomi 2013, 13 min) Lönnrotin Kalevalan tapaan elokuvan tarinat on koottu suullisesta perinteestä. Karjalan evakkojen lastenlasten muistelmat ja vanhoista kuvista kootut pienoismallikollaasit johdattavat syvälle menneeseen.

Jää

(Suomi 2013, 9 min) “Mikset sä vaan nouse sieltä?” Masennuksesta, ystävyydestä ja tahdonvoimasta kertovassa elokuvassa hakataan välillä avantoa ja kohdataan tumma, hyinen vesi.

Luopuneet – kohtaloita vartiotornin varjosta

(Suomi 2013, 28 min) Uskonnosta luopumisen vuoksi entiset Jehovan todistajat ovat menettäneet läheisensä. He kertovat omat tarinansa ja avaavat katsojille Jehovan todistajien karttamiskäytäntöä.

Pienen pientä iloa

(Suomi 2013, 19 min) Opinnäytetyönä tehty dokumentti seuraa sairaalaklovnien työtä HYKS:n Lastenlinnassa ja Lastenklinikalla.

Lainassa

(Suomi 2013, 12 min) Sijaisvanhemmiksi ryhtynyt pari käy läpi ajatuksiaan ja tunteitaan vuosien mittaisesta matkasta lainalapsen kanssa.

Jamppamania

(Suomi 2013, 14 min) Edesmenneen iskelmätähden Jamppa Tuomisen (1949–1998) aktiivinen fanijoukko pyrkii puhdistamaan traagisesti menehtyneen laulajan maineen.

AHO & SOLDAN -PALKITTU: KANERVA CEDERSTRÖM Erikoisia tapauksia

(Suomi 2008, 63 min) Helsingin Sanomissa ilmestyneestä palstasta innoituksensa saanut elokuva on audiovisuaalinen rakkaudentunnustus Helsingille. TO 30.1. klo 16:30, Andorra

Haru – yksinäisten saari

(Suomi 1994, 43 min) Kanerva Cederström teki Tuulikki Pietilän kaitafilmikokoelman pohjalta elokuvan Tove Janssonin ja Pietilän kesistä Haru-saarella Suomenlahdella. Esille nousevat luonnon kiertokulun ja ihmisen rajallisuuden hyväksymisen teemat. TO 30.1. klo 20, Orion

Kaksi enoa

(Suomi 1991, 46 min) Ohjaaja Cederströmin sodassa kadonneesta sukulaisesta kertova elokuva koostuu muistoista ja toiveista, jotka yhdessä muodostavat kauniin mosaiikkimaisen tarinan. SU 2.2. klo 18, Orion

Lost and Found

(Suomi 2003, 55 min) Elokuva Moskovasta homoseksuaaleihin kohdistuvaa vainoa Suomeen paenneesta Konstantin Gontcharevista tutkailee rakkauden monia ilmenemismuotoja. LA 1.2. klo 12, Andorra

19

Matkalla Toven kanssa

Aatsinki: The Story of Arctic Cowboys

Charlie Victor Romeo (3D)

Paikan henki

ABBA – The Movie VOXPoint kinofoninen konsertti, Sing Along

The Crash Reel

(Australia / Ruotsi 1977, 97 min) Sing Along -näytös Lasse Hallströmin 70-luvun fiktiota ja dokumentaaria sekoittavasta ABBAn kiertue-elokuvasta. Saa laulaa mukana! PE 31.1. klo 19, Bio Rex

(Yhdysvallat 2013, 108 min) Lucy Walkerin ohjaama elokuva ex-huippulumilautailija Kevin Pearcen lennokkaasta mutta traagisen lyhyestä urasta, joka katkesi harjoituksissa tapahtuneeseen onnettomuuteen. PE 31.1. klo 18:30, Maxim 2 LA 1.2. klo 18, Maxim 2

Alphée of the Stars

Diary from the Revolution

(Suomi 1993, 58 min) Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä matkasivat Tokioon vuonna 1970. Pietilä osti sieltä elämänsä ensimmäisen kaitafilmikameran. Syntyi matkamateriaalia, josta Cederström laati kaksikymmentä vuotta myöhemmin oman versionsa. TO 30.1. klo 20, Orion (Suomi 1986, 41 min) Tutkimusmatka vie Helsingin Töölönlahden ympäristöön, sen menneisyyteen ja tulevaisuuteen. SU 2.2. klo 18, Orion

Tove ja Tooti Euroopassa

(Suomi 2004, 58 min) Tuulikki Pietilän kuvaamista kaitafilmeistä koottu elokuva näyttää, miten Pietilä matkusti Tove Janssonin kanssa Euroopassa vuosina 1972–1993. TO 30.1. klo 16.30, Andorra

Trans-Siberia

(Suomi 1999, 58 min) Rohkea ja kunnianhimoinen elokuva pohjautuu kahteen vankileirivuosista kertovaan tekstiin. Siperian halki kulkevalla junamatkalla kuvatut näkymät täydentävät kirjoitettua. LA 1.2. klo 12, Andorra

MEET THE MASTER: KIM LONGINOTTO Gaea Girls

(Yhdysvallat / Suomi 2012, 85 min) Yhdysvaltalainen Jessica Oreck lähti etsimään tämän päivän cowboy-kulttuuria ja löysi sen yllättäen Suomesta. KE 29.1. klo 18, Kinopalatsi 7 LA 1.2. klo 21:15, Kinopalatsi 6

(Kanada 2012, 82 min) Viisivuotias Alphée sairastaa hermoston ja lihasten kehitystä hidastavaa sairautta. Perhe jättää hektisen kaupunkielämän ja muuttaa vuodeksi pikkukylään. Elämän rauhallisempi rytmi alkaa auttaa tyttöä. TO 30.1. klo 17, Kinopalatsi 6 LA 1.2. klo 13:15, Kinopalatsi 6

At Berkeley

Faith Connections

Divorce Iranian style

At Night I Fly

(Iso-Britannia 2007, 100 min) Mulberry Bushin sisäoppilaitos on monelle oppimisvaikeuksista ja muista ongelmista kärsivälle lapselle viimeinen mahdollisuus koulutukseen. Nämäkin lapset haluavat tulla hyväksytyiksi ja rakastetuiksi. TO 30.1. klo 19, Andorra

Salma

(Iso-Britannia / Intia 2013, 89 min) Sanoista muodostui kotiinsa lukittuna suuren osan elämästään viettäneen Salman pelastus: hänestä tuli tunnettu tamilirunoilija ja aktivisti. Kim Longinotto antaa Salman kertoa tarinaansa omin sanoin. LA 1.2. klo 20, Orion

Shinjuku Boys

(Iso-Britannia 1995, 53 min) Elokuva tutkii sukupuoli-identiteettejä seuraamalla kolmen yökerhossa työskentelevän japanilaisen elämää: he ovat naisia, jotka elävät elämäänsä miehinä, eivätkä identifioidu lesboiksi. TI 28.1. klo 19, Andorra

Sisters in Law

(Iso-Britannia / Kamerun 2005, 104 min) Kaksi vahvaa oikeudenpuolustajaa, syyttäjä Vera Ngassa ja oikeuden presidentti Beatrice Ntuba, muuttavat maansa suhtautumista naisten oikeuksiin tapaus tapaukselta kamerunilaisessa oikeussalissa. LA 1.2. klo 17, Andorra

(Ruotsi 2011, 89 min) Elokuva tarkasti vartioidusta kalifornialaisesta Folsomin vankilasta, jossa vangit ovat fyysisesti ja henkisesti sidottuja betoniseinien sisälle. Päähenkilöt tavoittelevat vapautta kirjallisuuden, runouden ja musiikin kautta. KE 29.1. klo 21, Orion

The Armstrong Lie

(Yhdysvallat 2013, 123 min) Oscar-voittaja Alex Gibneyn uutuus pyöräilijälegenda Neil Armstrongista, doping-skandaalista ja valheista. Elokuvassa Armstrong avautuu kameralle. KE 29.1. klo 18, Bio Rex SU 2.2. klo 15, Kinopalatsi 7

Belleville Baby

(Ruotsi 2013, 75 min) Elokuvan lähtökohtana on puhelinkeskustelu, jossa menneisyys palaa ohjaaja Mia Engbergin elämään kymmenen vuoden jälkeen. Muistoista koottu dokumentti leikittelee todella ja kuvitellulla. TI 28.1. klo 19:15, Kinopalatsi 8 LA 1.2. klo 20:30, Kinopalatsi 8

Bettie Page Reveals All

(Yhdysvallat 2013, 101 min) KANSAINVÄLINEN ENSI-ILTA Elokuvan nimi kertoo olennaisen: Bettie Page paljastaa kaiken elämästään, suosiostaan ja urastaan pin up -mallina. PE 31.1. klo 21, Maxim 2 LA 1.2. klo 21:45, Kinopalatsi 7

Beyond the Wave

MUU OHJELMISTO

(Saksa / Japani 2013, 83 min) Ohjaaja Kyoko Miyake palaa lapsuutensa maisemiin, kylään joka on Fukushiman ydinonnettomuuden seurauksena tyhjentynyt ihmisistä. Mitä kylästä on jäljellä, entä mikä on sen tulevaisuus? PE 31.1. klo 16:30, Maxim 2

20 Feet from Stardom

Blood

(Yhdysvallat 2013, 90 min) Ohjaaja Morgan Neville kääntää spottivalon tunnettujen tähtien taustalaulajiin – ammattilaulajiin, joiden äänet yleisö tuntee, mutta ei nimiä. Laulajien joukkoon mahtuu niitä, jotka ovat koko elämänsä ajan pyrkineet tähteyteen, ja niitä, jotka ovat tyytyväisinä taustalla. LA 1.2. klo 21, Bio Rex SU 2.2. klo 17:15, Maxim 1

Everyday Rebellion

(Uusi-Seelanti 2013, 92 min) Kuvaaja-ohjaaja Anthony Powell paljastaa alati muuttuvan Etelämantereen luonnon kauneuden. Millaista on elää ihmisenä maapallon kylmimmässä kolkassa? PE 31.1. klo 19, Kinopalatsi 7 SU 2.2. klo 13, Bio Rex

(Iso-Britannia / Japani 2000, 106 min) Kim Longinotton elokuva fyysisesti ja henkisesti vaativasta harjoittelusta, jossa gaea-tytöt treenaavat unelmanaan ura ammattilaispainijoina. PE 31.1. klo 18:30, Andorra

Hold Me Tight, Let Me Go

(Norja 2012, 80 min) Norjalais-libyalainen elokuvantekijä palaa Libyaan kuvaamaan Gaddafin nousua ja tuhoa sekä kapinallisten toimintaa. KE 29.1. klo 17, Andorra PE 31.1. klo 20:30, Kinopalatsi 8 (Itävalta / Sveitsi 2013, 118 min) Kutkuttava matka eri mielenosoituksiin aktivistien seurassa: Occupy Wall Street, FEMEN ja kuohunta Syyriassa. Oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet ja demokratia ovat hyviä syitä nousta barrikadeille. PE 31.1. klo 21, Andorra LA 1.2. klo 16, Maxim 1 SU 2.2. klo 17:30, Kinopalatsi 8

Antarctica: A Year on Ice

(Yhdysvallat 2013, 244 min) Veteraaniohjaaja Frederick Wisemanin dokumentti vie katsojansa kalifornialaisen Berkeleyn yliopiston käytäville ja luentosaleihin sekä opiskelijamielenosoituksiin. TO 30.1. klo 18:30, Maxim 2

(Iso-Britannia 1998, 80 min) Elokuva seuraa iranilaisessa oikeussalissa kolmen eri naisen yritystä erota aviomiehistään. LA 1.2. klo 14:30, Andorra

(Yhdysvallat 2013, 80 min) Suurten lentoyhtiöiden mustista laatikoista koottu elokuvahybridi yhdistää tosielämän ääninauhoja lento-onnettomuuksista näyteltyihin kohtauksiin. LA 1.2. klo 18:30, Maxim 1

(Venäjä 2013, 57 min) Alina Rudnitskajan mustavalkoinen elokuva veripankin toiminnasta Venäjällä: hoitajat hankkivat jokapäiväisen veren maan eri kolkista pakettiautolla, neuloilla ja rahalla. TO 30.1. klo 16:30, Kinopalatsi 8 LA 1.2. klo 18, Kinopalatsi 8

(Ranska / Intia 2013, 117 min) Elokuvantekijä matkustaa hindujen jättimäiseen pyhiinvaellusjuhlaan Kumbh Melaan, jossa hän kohtaa koskettavia ja erikoislaatuisia ihmiskohtaloita. TI 28.1. klo 20, Kinopalatsi 7 LA 1.2. klo 16, Bio Rex

Father’s Garden – The Love of My Parents

(Sveitsi 2013, 93 min) Peter Liechtin elokuva omista, kuusikymmentäkaksi vuotta naimisissa olleista vanhemmistaan tutkii pariskunnan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Osa kohtauksista on uudelleennäytelty nukketeatterissa jänisnukeilla. KE 29.1. klo 16.30, Kinopalatsi 8 SU 2.2. klo 19:45, Kinopalatsi 7

Forest of the Dancing Spirits

(Ruotsi / Kanada 2013, 104 min) Useita vuosia Aka-heimon parissa viettänyt Linda Västrik on koostanut aineistosta kauniin rakkaustarinan, jossa suurta roolia näyttelevät kansan myytit, henget ja uskomukset. KE 29.1. klo 17, Maxim 1 PE 31.1. klo 17:15, Kinopalatsi 6

The Ghosts in Our Machine

(Kanada 2013, 92 min) Eläinten oikeuksia valaiseva dokumentti seuraa valokuvaaja Jo-Anne McArthuria, joka tallentaa erilaisia eläinkohtaloita Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Jokainen valokuva on ikkuna globaalin eläintalouden eri osa-alueeseen: tutkimukseen, ruokaan, muotiin ja viihteeseen. TI 28.1. klo 21, Kinopalatsi 8 KE 29.1. klo 14:30, Kinopalatsi 8 PE 31.1. klo 17, Bio Rex

The Gold Spinners

(Viro 2013, 74 min) KANSAINVÄLINEN ENSI-ILTA Kuvaus elokuvastudio Eesti Reklaamfilmin mainostoiminnasta sosialistisessa Neuvostoliitossa. Sen lisäksi, ettei mitään ostettavaa oikeastaan ollut, yhtiö teki myös mainoksia olemattomista tuotteista. LA 1.2. klo 17:30, Kinopalatsi 7

The Horses of Fukushima

(Japani 2013, 74 min) Japanin viranomaiset sulkivat Fukushiman alueen 20 kilometrin säteeltä ydinvoimalaonnettomuuden ja sitä seuranneen tsunamivaroituksen vuoksi. Ihmiset evakuoitiin onnistuneesti, mutta hevostallin asukkaat jäivät oman onnensa nojaan. TI 28.1. klo 19, Maxim 1 TO 30.1. klo 14:45, Kinopalatsi 8

... JATKUU SIVULLA 22


TIISTAI / TUESDAY 28.1.

KESKIVIIKKO / WEDNESDAY 29.1.

Kinopalatsi 6

ANDORRA

17:00 Hugo Latulippe: Alphée of the Stars, 82 min 1

19:00 Johan Eriksson: Vägen till Silverstone, 58 min 2

20.45 Arash Lahooti: Trucker and the Fox, 78 min 2

19:00 Kim Longinotto: Hold Me Tight, Let Me Go, 100 min

21:00 Jukka Kärkkäinen: Tupakkahuone, 58 min

17

19

21

Kinopalatsi 6

16:30 Kanerva Cederström: Erikoisia tapauksia / Tove ja Tooti Euroopassa, 121 min

15

15:00 Mikko Järvinen, Kai Rantala, Hannu Karisto: Radiodokumentti: Kirjainten koti, 46 min

MAXIM 2

ANDORRA

BIO REX

21:45 Svetoslav Stojanov: The Last Black Sea Pirates, 70 min 1

20:45 Bénédicte Liénard, Mary Jiménez: Sobre las brasas, 85 min 1

21:15 Jouni Hokkanen: Body of God (K16), 69 min 1

19:30 Sebastian Mez: Metamorphosen, 84 min 2

17:00 Uusin silmin - Kotimaisia opiskelijatöitä: Kalevala 2.0, Jää, Luopuneet - kohtaloita vartiotornin varjosta, Pienen pientä iloa, Lainassa, Jamppamania, 95 min 1

15:00 Gunhild Westhagen Magnor: The Optimists, 90 min 1

Kinopalatsi 7

20:30 Nicholas Philibert: La maison de la radio, 100 min 1

20:00 Hannes Vartiainen, Pekka Veikkolainen: Hätäkutsu / Line Hatland: The Shadow / Sergio Oksman: A Story for the Modlins, 86 min 2

18:30 Mona Friis Bertheussen: Twin Sisters, 58 min 1

16:30 Alina Rudnitskaja: Blood, 57 min 1

14:45 Yoju Matsubayashi: The Horses of Fukushima, 74 min 2

Kinopalatsi 8

20:45 Ben Russell, Ben Rivers: A Spell to Ward Off the Darkness, 98 min

20:00 Niko von Glasow: My Way to Olympia, 85 min

17:00 Ilkka Rautio: Keinolumikylä / Heikki Huttu-Hiltunen: Himmlerin kanteleensoittaja, 108 min 1

MAXIM 1

19:45 Edgar Hagen: Journey to the Safest Place on Earth, 100 min

21

20:30 Marina Razbezhkina: Optical Axis, 90 min 1

18:30 Frederick Wiseman: At Berkeley, 244 min

16:00 Wiktor Ericsson: The Sarnos - A Life in Dirty Movies, 80 min 1

19:30 Errol Morris: The Unknown Known, 104 min 1

17:30 Robert Stone: Pandora's Promise, 86 min 1

19

17:00 Linda Västrik: Forest of the Dancing Spirits, 104 min 1

20:30 Shawney Cohen: The Manor, 78 min 1

18:30 Mika Mattila: Chimeras, 90 min 1

19:00 Johan Eriksson: Vägen till Silverstone, 58 min 1

18:00 Jessica Oreck: Aatsinki: The Story of Arctic Cowboys, 85 min 1

18:00 Sebastian Mez: Metamorphosen, 84 min 1

18:00 Alex Gibney: The Armstrong Lie, 123 min 1

17:00 Najar Nizam: Diary from the Revolution, 80 min 1

15:15 Pia Andell: Mesenaatti, 71 min 1

MAXIM 2

17

16:30 Peter Liechti: Father's Garden - The Love of My Parents, 93 min 1

MAXIM 1

20:30 Berit Madsen: Sepideh, 88 min 1

18:00 Vitali Manski: Pipeline, 117 min

MAXIM 2

15

14:30 Liz Marshall: The Ghosts in Our Machine, 92 min 2

Kinopalatsi 8

21:00 Noël Dernesch, Moritz Springer: Journey to Jah, 90 min 1

19:00 Yoju Matsubayashi: The Horses of Fukushima, 74 min 1

VARASLÄHTÖ / JUMP THE GUN su/sun 26.1.2014, 17.30 Thomas Balmès: Parempi elämä, 80 min 1

MAXIM 1

15:30 Hannes Vartiainen, Pekka Veikkolainen: Hätäkutsu / Line Hatland: The Shadow / Sergio Oksman: A Story for the Modlins, 86 min 1 15:30 Gerardo Naumann, Nele Wohlatz: Ricardo Bär, 93 min 1

Kinopalatsi 7

19:15 Mia Engberg: Belleville Baby, 75 min 1

20:00 Pan Nalin: Faith Connections, 117 min 1 21:00 Liz Marshall: The Ghosts in Our Machine, 92 min 1

17:30 Arash Lahooti: Trucker and the Fox, 78 min 1

Kinopalatsi 8

18:00 Gianfranco Rosi: Sacro GRA, 93 min 1

15:30 Stephanie Spray, Pacho Velez: Manakamana, 118 min 1

Kinopalatsi 7

15:00 Jenni Stammaier, Jyrki Häyrinen, Hannu Karisto: Radiodokumentti: Krishnan morsian, 47 min

13

20:30 Frédéric Florey, Floriane Devigne: The Laundry Room, 72 min 1

20:30 Jasna Krajinovic, Summer with Anton, 61 min 1

21 BIO REX

19:00 Jaak Kilmi: Paper Town / Oksana Buraja: Lisa, Go Home!, 55 min 1

19:00 Kim Longinotto, Jano Williams: Shinjuku Boys, 53 min

19

Kinopalatsi 6

17

18:00 Avajaisnäytös / Opening Ceremony: Tonislav Hristov: Love & Engineering, 85 min 1

BIO REX

20:00 Kanerva Cederström: Matkalla Toven kanssa / Haru – yksinäisten saari, 101 min

17:30 Pakopiste: VALIE EXPORT 1 (K12), 73 min

ORION

21

19

17

15

21

19

19:00 Jean Rouch: Les Magiciens de Wanzerbé / Cimetières dans la falaise / Bataille sur le grand fleuve, 86 min 21:00 Michel Wenzer: At Night I Fly, 89 min

17

15

13

21

19

17

15

17:00 Pakopiste: Ernie Gehr 1, 96 min

ORION

ORION

DOCPOINT – HELSINGIN DOKUMENTTIELOKUVAFESTIVAALI 28.1.–2.2.2014

17:00 Kari Hesthamar, Kåre Johan Lund, Aune Waronen, Pentti Männikkö, Hannu Karisto: Radiodokumentti: If It Be Your Will, 44 min

15

ANDORRA

OHJELMAKARTTA

KESKIVIIKKO / WEDNESDAY 29.1.

TORSTAI / THURSDAY 30.1.

TIISTAI / TUESDAY 28.1. TORSTAI / THURSDAY 30.1.


PERJANTAI / FRIDAY 31.1.

LAUANTAI / SATURDAY 1.2.

BIO REX 13:00 Anthony Powell: Antarctica: A Year on Ice, 92 min 2

15:00 Errol Morris: The Unknown Known, 104 min 3

17:30 Angela Christlieb: Naked Opera, 81 min

ANDORRA

13:30 Neus Ballús: The Plague, 81 min 2

16:00 Jasna Krajinovic: Summer with Anton, 61 min 2

17:30 Rithy Panh: THE Missing Picture, 92 min 2

15

17

21

19

20:00 Yleisöpalkinnon julkistus ja voittajaelokuvan esitys

21:15 Jessica Oreck: Aatsinki: The Story of Arctic Cowboys, 85 min 2

21:00 Morgan Neville: 20 Feet from Stardom, 90 min 1

21:30 Jeppe Rønde: The Swenkas, 72 min 1

21

19:30 Nicholas Philibert: La maison de la radio, 100 min 3

19:00 Mika Mattila: Chimeras, 90 min 2

18:30 Amir Escandari: Tuulensieppaajat, 90 min 1

19:45 Bénédicte Liénard, Mary Jiménez: Sobre las brasas, 85 min 2

19

13

17:00 Shawney Cohen: The Manor, 78 min 2

16:00 Pan Nalin: Faith Connections, 117 min 2

17:00 Kim Longinotto, Florence Ayisi: Sisters in Law, 104 min

17

21:00 UUSINTA / RERUN

19:45 Peter Liechti: Father's Garden - The Love of My Parents, 93 min 2

17:30 Thomas Balmès: PAREMPI ELÄMÄ, 80 min 3

15:00 Alex Gibney: The Armstrong Lie, 123 min 2

16:00 Uusin silmin – Kotimaisia opiskelijatöitä: Kalevala 2.0, Jää, Luopuneet - kohtaloita vartiotornin varjosta, Pienen pientä iloa, Lainassa, Jamppamania, 95 min 3 18:30 UUSINTA / RERUN

13:30 Mona Friis Bertheussen: Twin Sisters, 58 min 2

Kinopalatsi 7

21:45 Mark Mori: Bettie Page Reveals All, 101 min 2

19:30 Meelis Muhu: PMR, 80 min

17:30 Hardi Volmer: THE Gold Spinners, 74 min

15:30 Juan Reina: 6954 kilometriä kotiin, 56 min 1

90 min 2

13:00 Gunhild Westhagen Magnor: The Optimists,

Kinopalatsi 7

21:00 Anna Eborn: Pine Ridge, 76 min

19:00 Anthony Powell: Antarctica: A Year on Ice, 92 min 1

13:45 Pia Andell: Mesenaatti, 71 min 2

Kinopalatsi 6

15:00 Marina Razbezhkina: Optical Axis, 90 min 2

14:00 DocPoint-pääseminaari: Ydinasiaa. Vapaa pääsy / Main seminar: Nuclear Business. Free entry. 90 min

14:30 Kim Longinotto, Ziba MirHosseini: Divorce Iranian Style, 80 min

13:15 Hugo Latulippe: Alphée of the Stars, 82 min 2

Kinopalatsi 6

21:45 Errol Morris: The Unknown Known, 104 min 2

15

86 min 2

BIO REX

ANDORRA

21

12:00 Robert Stone: Pandora's Promise,

21:30 James Moore, Will Spicer: Mission to Lars, 74 min

21:00 The Riahi Brothers: Everyday Rebellion, 118 min 1

19

19:30 Nicholas Philibert: La maison de la radio, 100 min 2

12:00 Aho & Soldan -palkintotilaisuus, Kanerva Cederström: Trans-Siberia / Lost and Found, 113 min

19:00 VOXPoint Sing Along Lasse Hallström: Abba - The Movie, 97 min

18:30 Kim Longinotto, Jano Williams: Gaea Girls, 106 min

16:30 Neus Ballús: The Plague, 81 min 1

15:00 Uusin silmin – Kotimaisia opiskelijatöitä: Kalevala 2.0, Jää, Luopuneet - kohtaloita vartiotornin varjosta, Pienen pientä iloa, Lainassa, Jamppamania, 95 min 2 17:15 Linda Västrik: Forest of the Dancing Spirits, 104 min 2

Kinopalatsi 7

Kinopalatsi 6

13

17:00 Liz Marshall: The Ghosts in Our Machine, 92 min 3

16:30 Rithy Panh: THE Missing Picture, 92 min 1

BIO REX

17

15

ANDORRA

20:00 Jouni Hokkanen: Body of God (K16), 69 min 2

17:30 The Riahi Brothers: Everyday Rebellion, 118 min 3

15:00 Amir Escandari: Tuulensieppaajat, 90 min 2

13:00 Juan Reina: 6954 kilometriä kotiin, 56 min 2

21:15 UUSINTA / RERUN

19:15 UUSINTA / RERUN

17:15 Morgan Neville: 20 Feet from Stardom, 90 min 2

15:15 Marc Bauder: Master of the Universe, 89 min

MAXIM 1

20:30 UUSINTA / RERUN

18:30 Robert Berger, Patrick Daniels, Karlyn Michelson: Charlie Victor Romeo 3D, 80 min

18:00 Oksana Buraja: Lisa, Go Home! / Alina Rudnitskaja: Blood, 84 min 2

Kinopalatsi 8

13:30 Berit Madsen: Sepideh, 88 min, 2

MAXIM 2

21:00 Mark Mori: Bettie Page Reveals All, 101 min 1

20:30 UUSINTA / RERUN

14:00 Stephanie Spray, Pacho Velez: Manakamana, 118 min + alkumeditaatio 2

MAXIM 2

21:00 Noël Dernesch, Moritz Springer: Journey to Jah, 90 min 2

18:00 Lucy Walker: The Crash Reel, 108 min 2

15:30 Markús Þór Andrésson, 14:00 Thomas Balmès: PAREMPI Ragnheiður Gestsdóttir: Time and ELÄMÄ, Time and Again, 50 min + extra 80 min 2

11:30 Selma Vilhunen / Markku Heikkinen / Marijn Frank: Disco / Perukka / Benten ääni, 86 min

MAXIM 1

20:30 Tonislav Hristov: Love & Engineering, 85 min 2

18:30 Lucy Walker: The Crash Reel, 108 min 1

16:30 Kyoko Miyake: Beyond the Wave, 83 min

Uusintaesitys / rerun

18:00 Miia Tervo: Santra ja puhuvat puut / Benjamin Oroza: Voices of El Alto, 77 min 1

2 & 3

16:00 The Riahi Brothers: Everyday Rebellion, 118 min 2

20:30 Mia Engberg: Belleville Baby, 75 min 2

MAXIM 2

ORION

20:00 Gianfranco Rosi: Sacro GRA, 93 min 2

18:00 Kanerva Cederström: Kaksi enoa / Paikan henki, 87 min

16:00 Jean Rouch: Moi, un noir, 73 min

14:00 Jeppe Rønde: The Swenkas, 72 min 2

ORION

22:00 Svetoslav Stojanov: The Last Black Sea Pirates, 70 min 2

20:00 Kim Longinotto: Salma, 89 min

17:30 Jean Rouch: Sigui 1967– 1973: invention de la parole et de la mort, 129 min

81 min

15:00 Pakopiste: VALIE EXPORT 2 (K12),

ORION

20:45 Wiktor Ericsson: The Sarnos - A Life In Dirty Movies, 80 min 2

19:00 Jean Rouch: La chasse au lion à l'arc, 80 min

16:30 Pakopiste: Ernie Gehr 2, 73 min

1 Uusittavan elokuvanäytöksen ensimmäinen esitys / The first screening of A film, IF MULTIPLE SCREENINGS

MAXIM 1

16:15 Frédéric Florey, Floriane Devigne: The Laundry Room, 72 min 2

77 min 2

14:00 Miia Tervo: Santra ja puhuvat puut / Benjamin Oroza: Voices of El Alto ,

Kinopalatsi 8

20:30 Najar Nizam: Diary from the Revolution, 80 min 2

18:00 Gerardo Naumann, Nele Wohlatz: Ricardo Bär, 93 min 2

16:00 Ilkka Rautio: Keinolumikylä, 52 min 2

14:00 Heikki Huttu-Hiltunen: Himmlerin kanteleensoittaja, 56 min 2

Kinopalatsi 8

21

19

17

15

13

21

19

17

15

13

21

19

17

15

LAUANTAI / SATURDAY 1.2.

SUNNUNTAI / SUNDAY 2.2.

PERJANTAI / FRIDAY 31.1. SUNNUNTAI / SUNDAY 2.2.


13. DocPoint 28.1.–2.2.2014 OHJELMISTON ELOKUVAT LYHYESTI + OHJELMAKARTTA

22

Journey to Jah

(Saksa / Sveitsi 2013, 90 min) Euroopasta etääntyneet kuuluisat reggaemuusikot, kölniläinen Gentleman ja sisilialainen Alborosie, johdattavat reggaen juurille Jamaikassa. TI 28.1. klo 21, Maxim 1 LA 1.2. klo 21, Maxim 2

Journey to the Safest Place on Earth

(Sveitsi 2013, 100 min) Edgar Hagen matkustaa ympäri maailmaa etsien maailman turvallisinta ydinjätteen loppusijoituspaikkaa. Onko tällaista paikkaa edes olemassa? KE 29.1. klo 19:45, Maxim 1

The Last Black Sea Pirates

Mission to Lars

(Iso-Britannia 2012, 74 min) Kommelluksille alttiit sisarukset yrittävät auttaa autistista veljeään unelmansa toteuttamisessa: tavoitteena on tavata Metallican rumpali Lars Ulrich. PE 31.1. klo 21:30, Bio Rex

My Way to Olympia

(Saksa 2013, 85 min) Ohjaaja Niko von Glasow inhoaa urheilua. Joukko sisukkaita huippu-urheilijoita saa von Glasowin mielen muuttumaan, kun hän seuraa heidän valmistautumistaan vuoden 2011 paralympialaisiin. TO 30.1. klo 20, Maxim 1

(Bulgaria 2013, 70 min) Modernissa merirosvoelokuvassa kapteeni Jack ”The Whale”, joukko lainsuojattomia ja prinsessa etsivät kadonnutta aarretta soutuveneellä. KE 29.1. klo 21:45, Maxim 2 LA 1.2. klo 22, Orion

Naked Opera

The Laundry Room

(Sveitsi / Ranska 2013, 72 min) Elokuvan tapahtumapaikkana toimii kunnan vuokratalon pyykkitupa Lausannessa. Siellä sukkahousut menevät solmuun yhdellä jos toisellakin. TI 28.1. klo 20:30, Kinopalatsi 6 LA 1.2. klo 16:15, Kinopalatsi 8

(Venäjä 2013, 90 min) Optinen akseli on kuvitteellinen linja, joka kuvaa valon kulkua esimerkiksi kameran linssin lävitse. Elokuvassa matkataan kahden linssin läpi, kun kameraryhmä palaa sadan vuoden takaisten valokuvien kuvauspaikoille. KE 29.1. klo 20:30, Kinopalatsi 6 LA 1.2. klo 15, Kinopalatsi 6

Lisa, Go Home!

The Optimists

(Liettua 2012, 27 min) Sadun muotoon rakennettu kertomus lapsen yksinäisyydestä: Lisa yrittää paeta alkoholinhuuruisia kotiolojaan karkailemalla mielikuvitusmatkoille. TI 28.1. klo 19, Kinopalatsi 6

 LA 1.2. klo 18, Kinopalatsi 8

La Maison de la radio

(Ranska / Japani 2013, 100 min) Nicolas Philibert on tallentanut kamerallaan sen, mitä emme yleensä voi nähdä. Dokumentti Radio Francen toiminnasta on todellinen kunnianosoitus ”sokean” median tekijöille. KE 29.1. klo 20:30, Kinopalatsi 7 PE 31.1. klo 19:30, Kinopalatsi 6 SU 2.2. klo 19:30, Bio Rex

Manakamana

(Yhdysvallat / Nepali 2013, 118 min) Meditativiinen matka köysiradalla Manakamana-temppelille on pienten tapahtumien aistijuhlaa. TI 28.1. klo 15:30, Kinopalatsi 7 SU 2.2. klo 14, Maxim 2 + alkumeditaatio

The Manor

(Kanada 2013, 78 min) Ohjaaja Shawney Cohenin perheessä isän terveys on vaarassa ylipainon takia, äidin taas liiallisen laihuuden. Veli yrittää löytää onneaan perheyrityksestä ja tyttöystävästä. Perheen yritys, strippiklubi The Manor, on koitua kaikkien kohtaloksi. KE 29.1. klo 20:30, Bio Rex LA 1.2. klo 17, Kinopalatsi 6

Master of the Universe

(Saksa / Itävalta 2013, 89 min) Entinen investointipankkiiri oli tottunut kerryttämään päivittäin miljoonien voittoja. Nyt hän tarjoaa autioituneessa pakissa sisäpiiriläisen tietoa rahan maailmasta. SU 2.2. klo 15:15, Maxim 1

Metamorphosen

(Saksa 2013, 84 min) Millaista on elää ihmisenä ydinjätettä pursuavan, radioaktiivisen järven lähellä? Sebastian Mezin lopputyö saksalaisesta elokuvakoulusta kertoo upein mustavalkokuvin Etelä-Uralin asukkaista.
 KE 29.1. klo 18, Kinopalatsi 6 TO 30.1 klo 19:30, Kinopalatsi 7

The Missing Picture

(Kambodža / Ranska 2013, 92 min) Rithy Panh kertoo savihahmojen ja arkistomateriaalin avulla punakhmerien julmuuksista 1970-luvun Kambodžassa – ja samalla oman perheensä tarinan. PE 31.1. klo 16:30, Andorra SU 2.2. klo 17:30, Andorra

(Saksa / Luxemburg 2013, 81 min) Mies matkaa Don Giovanni -oopperan – ja nuorten miesten – perässä ympäri oopperataloja. SU 2.2. klo 17:30, Bio Rex

Optical Axis

(Norja / Ruotsi 2013, 90 min) KANSAINVÄLINEN ENSI-ILTA Joukko sisukkaita norjalaisia eläkeläisrouvia suuntaa maaotteluun Ruotsiin. Nämä lentopalloilijat eivät anna iän tulla urheilun esteeksi. TO 30.1. klo 15, Kinopalatsi 7 LA 1.2. klo 13, Kinopalatsi 7

Pandora’s Promise

(Yhdysvallat 2013, 86 min) Ympäristöaktiivi Robert Stonen puheenvuoroja ydinvoiman puolesta: elokuva kyseenalaistaa argumentit ydinenergian vaarallisuudesta, radioaktiivisuudesta ja ydintuhojen laajuuksista – ja saattaa hyvinkin muokata katsojansa suhtautumista kiistanalaiseen energiamuotoon. KE 29.1. klo 17:30, Maxim 2 LA 1.2. klo 12, Bio Rex

Paper Town

(Viro 2014, 28 min) KANSAINVÄLINEN ENSI-ILTA Fjodor rakentaa menneisyyden Narvaa kartongista. Mats suunnittelee tulevaa kaupunkia ja kaataa vanhoja taloja. Paitsi Viron ja Venäjän rajalla, Narva on myös menneen ja tulevan rajalla. TI 28.1. klo 19, Kinopalatsi 6

Parempi elämä

(Ranska / Suomi 2013, 80 min)

 Bhutanissa elää 9-vuotias Peyangki, jonka äiti on lähettänyt luostariin. Haaveilijasielun on vaikea keskittyä rukouksiin, kun kylään saapuu ensimmäinen televisio. Modernisaatio kolkuttaa nurkan takana. SU 26.1. klo 17:30, Maxim 1 ENNAKKONÄYTÖS LA 1.2. klo 14, Maxim 1 SU 2.2. klo 17:30, Kinopalatsi 7

Perukka

The Plague

(Espanja 2012, 81 min)
 Viisi toisiinsa risteilevää tarinaa Barcelonan laitamailla asuvista ihmisistä, jotka odottavat elämäänsä muutosta – ja sadetta. PE 31.1. klo 16:30, Kinopalatsi 7 SU 2.2. klo 13:30, Andorra

PMR

(Viro 2014, 80 min) KANSAINVÄLINEN ENSI-ILTA Transnistriaksi nimetty maa valtio on itsenäistynyt Moldovasta yksipuolisella päätöksellä. Meelis Muhun elokuvassa seurataan vuoden 2011 vaalitaistoa maassa, joka vaikuttaa tosielämän versiolta Boratin kuvitteellisesta Kazakstanista. LA 1.2. klo 19:30, Kinopalatsi 7

Ricardo Bär

(Argentiina 2013, 93 min) Henkilökuva pastoriksi haluavasta nuoresta Ricardosta haarautuu sivupolulle, kun kyläläiset käskevät elokuvantekijöitä lopettamaan kuvaamisen. Dokumentti alkaa kertoa kahta tarinaa: Ricardon ja kuvausryhmän. KE 29.1. klo 15:30, Kinopalatsi 7 PE 31.1. klo 18, Kinopalatsi 8

Sacro GRA

(Italia 2013, 93 min) Venetsiassa kultaisella leijonalla palkittu road trip -dokumentti on koottu Roomaa kiertävän Grande Raccordo Anularen eli GRA-valtatien varrelta. TI 28.1. klo 18, Kinopalatsi 7 SU 2.2. klo 20, Orion

The Sarnos – A Life in Dirty Movies

(Ruotsi / Norja 2013, 80 min) Aikuisviihde-elokuvistaan tunnettu, iäkäs Joe Sarno matkaa vaimonsa Peggyn kanssa Ruotsiin Ingmar Bergmanin jalanjäljissä. Tarkoitus on tehdä vielä yksi elokuva. TO 30.1. klo 16, Maxim 2 PE 31.1. klo 20:45, Orion

Sepideh

(Tanska / Iran / Saksa / Norja / Ruotsi 2013, 88 min) Tarina 16-vuotiaasta iranilaisesta tytöstä, joka unelmoi astronautin urasta. TI 28.1. klo 20:30, Maxim 2 LA 1.2. klo 13:30, Maxim 2

The Shadow

(Norja 2013, 45 min) Elokuva Norjan ensimmäisestä naisetsivästä, 84-vuotiaasta Mary Reklevistä, joka 40-vuotisen uransa aikana ratkaisi yli 1000 tapausta. Yksi mysteeri on vielä ratkaisematta. KE 29.1. klo 15:30, Kinopalatsi 6 TO 30.1. klo 20, Kinopalatsi 8

Sobre las brasas

(Belgia / Peru 2013, 85 min) Peruun sijoittuvassa elokuvassa äiti yrittää selviytyä nuoren poikansa kanssa tuottamalla hiiltä kivikautisin menetelmin ja myymällä sitä eteenpäin. Kolme sukupolvea esittää elämäänsä runollisen karheassa kuvauksessa. KE 29.1. klo 20:45, Andorra LA 1.2. klo 19:45, Andorra

(Suomi 2011, 30 min) Markku Heikkinen vie meidät pieneen kyläkouluun, jossa on menossa viimeinen vuosi ennen koulun lakkauttamista. Oppilaat käyvät kysymässä perusteita lakkauttamispäätöksen tehneiltä politiikoilta ja jännittävät uuteen kouluun siirtymistä. LA 1.2. klo 11:30, Maxim 1

A Spell to Ward Off the Darkness

Pine Ridge

A Story for the Modlins

(Tanska / Yhdysvallat 2013, 76 min)
 Pine Ridgen reservaatissa Etelä-Dakotassa tapahtui Wounded Kneen verilöyly vuonna 1890. Elokuva seuraa reservaatissa asuvan intiaaniyhteisön nykyelämää.
 PE 31.1. klo 21, Kinopalatsi 7

Pipeline

(Tsekki / Venäjä / Saksa 2013, 117 min)
 Vitali Manskin dokumentti seuraa Siperiasta Eurooppaan ulottuvaa kaasuputkea, ja vie samalla katsojat tarkastelemaan Venäjän muuttuvaa maisemaa, kyläyhteisöjä ja niiden persoonallisia asukkaita.

 TI 28.1. klo 18, Maxim 2

(Viro / Ranska 2013, 98 min) Muusikko Robert A. A. Lowe kokeilee kolmea eri tapaa elää: osana kuusitoista henkistä kommuunia Virossa, yksinelämistä Pohjois-Suomen luonnossa ja laulaja-kitaristin uraa norjalaisessa bändissä. KE 29.1. klo 20:45, Kinopalatsi 8

The Swenkas

(Tanska 2004, 72 min) Sabelo on juuri menettänyt isänsä, eikä perintö nuorelle miehelle ole tavallisimmasta päästä: tueksi jää joukko johannesburgilaisia hyvin pukeutuvia miehiä, jotka kisaavat viikoittain tyylikkäimmästä asukokonaisuudesta. LA 1.2. klo 21:30, Andorra SU 2.2. klo 14, Orion

Time and Time and Again

(Islanti / Suomi 2013, 50 min) MAAILMAN ENSI-ILTA Kati Outinen on Neiti Aika, joka on tehnyt kokeen. Kaksoset erotetaan ja he kasvavat eri korkeuksilla todistaen näin ajan suhteellisuuden. Nuorempi tekee uudelleen vanhemman teokset. Dokumenttielokuva taiteilijan pään sisältä. LA 1.2. klo 15:30, Maxim 2

Trucker and the Fox

(Iran 2013, 78 min) Rekkakuskin omat lajitoverit eivät yllä hänen ­eläinystäviensä tasolle. Mies teki varikkopysähdyksen mielisairaalassa, mutta nyt suunnitelmissa siintää uusi lyhytelokuva. Pääosaan hän kaavailee taas kettua. TI 28.1. klo 17:30, Kinopalatsi 8 TO 30.1. klo 20:45, Kinopalatsi 6

Tupakkahuone

(Suomi 2006, 58 min) 2000-luvun Suomi viiden tupakkahuoneen savun läpi katseltuna. Ohjaaja Jukka Kärkkäinen aloitti elokuvallaan uuden huone-elokuvien suuntauksen. TO 30.1. klo 21, Andorra

Twin Sisters

(Norja 2013, 58 min) Elokuva kaksosista, jotka adoptoitiin vastakkaisille puolille maapalloa. Toinen siskoksista päätyi pieneen norjalaiskylään, toinen suureen amerikkalaiskaupunkiin. Sisaruussuhde oli tarkoitus pitää salaisuutena, mutta toisin kävi. TO 30.1. klo 18:30, Kinopalatsi 8 SU 2.2. klo 13:30, Kinopalatsi 7

The Unknown Known

(Yhdysvallat 2013, 104 min) Errol Morrisin dokumentti Donald Rumsfeldistä, joka ennätti palvella puolustusministerinä neljän eri republikaanipresidentin alaisena. Kuumia aiheita ovat muun muassa Vietnam, kylmä sota ja sota terrorismia vastaan. KE 29.1. klo 19:30, Maxim 2 PE 31.1. klo 21:45, Kinopalatsi 6 SU 2.2. klo 15, Bio Rex

JEAN ROUCH – ETNOGRAFISEN ELOKUVAN ISÄ Les Magiciens de Wanzerbé, Cimetières dans la falaise, Bataille sur le grand fleuve

(Ranska 1949–1952, 86 min) Etnografi ja elokuvantekijä Jean Rouch kuljettaa katsojan songhay-magian maailmaan ja tutustuttaa dogonien hautajaisriitteihin ja maailmansyntyoppiin. Hän kuvaa myös virtahevonmetsästystä Nigerissä. KE 29.1. klo 19, Orion

La Chasse au lion à l’arc

(Ranska 1965, 80 min) Rouch kuvasi seitsemän vuotta Gow-kansaa, jolla oli perinteinen oikeus metsästää leijonia Nigerin, Malin ja nykyisen Burkina Fason liepeillä. PE 31.1. klo 19, Orion

(Espanja 2012, 26 min) Elmer Modlin esiintyi Roman Polanskin Rosemaryn painajainen -elokuvan sivuroolissa. Sittemmin hän muutti perheineen kaukaiseen maahan. Kymmeniä vuosia myöhemmin perheen intiimit valokuvat ilmestyvät jalkakäytävälle. KE 29.1. klo 15:30, Kinopalatsi 6 TO 30.1. klo 20, Kinopalatsi 8

Sigui 1967–1973: invention de la parole et de la mort

Summer with Anton

Moi, un noir

(Belgia 2012, 61 min) Kesäloma on yhtä kuin uimista, jäätelöä ja naurua? Nuoren Antonin kesä on hieman erilainen: hän viettää lomansa Putinin armeijan järjestämässä sotilaskoulutuksessa. TI 28.1. klo 20:30, Andorra SU 2.2. klo 16, Andorra

(Ranska 1981, 129 min) Kuvaus Malissa asuvien dogonien vaeltavasta seremoniasta, jolla kunnioitetaan ensimmäisen esi-isän kuolemaa ja ihmisten saamaa puhekyvyn lahjaa. LA 1.2. klo 17:30, Orion (Ranska 1958, 73 min) Louis Delluc -palkinnon voittaneessa, Norsunluurannikolle sijoittuvassa elokuvassa kuullaan afrikkalaisten kertovan omalla kielellään omasta elämästään – ensimmäistä kertaa. SU 2.2. klo 16, Orion

PAKOPISTE Tarkemmat kuvaukset näytöksistä: www.docpoint.info

Ernie Gehr 1

(Yhdysvallat 1970–1985, 96 min) KE 29.1. klo 17, Orion

Ernie Gehr 2

(Yhdysvallat 1991–2012, 73 min) PE 31.1. klo 16.30, Orion

VALIE EXPORT 1

(Itävalta 1966 – 1974, 73 min, K12) TO 30.1. klo 17.30, Orion

VALIE EXPORT 2

(Itävalta 1976 – 2009, 81 min, K12) LA 1.2. klo 15, Orion

RADIODOKUMENTIT If It Be Your Will – dokumentti Leonard Cohenista

(44 min) Prix Europa -kilpailussa Berliinissä palkittu musiikkipitoinen dokumentti päästää ääneen Leonard Cohenin itsensä. TI 28.1. klo 17, Andorra

Krishnan morsian

(47 min) Vanhan hinduperinteen mukaan naisleskien kohtalona on vaeltaa Krishna-jumalan pyhään kaupunkiin. Tapaamme 80-vuotiaan kerjäävän naisen ja 30-vuotiaan yksinhuoltajan, jotka yrittävät selviytyä leskien kaupungissa. KE 29.1. klo 15, Andorra

Kirjainten koti

(46 min) Kirjoituskone oli aikanaan mullistava keksintö, jonka valtakautta kesti satakunta vuotta. Sitten niitä kuskattiin arvottomina kaatopaikoille. Jotkut osaavat yhä arvostaa näitä laitteita. TO 30.1. klo 15, Andorra

DOKKINO Esitysajat ja paikat: www.docpoint.info

ALAKOULUSARJA Benten ääni

(Hollanti 2012, 30 min) Muusikon urasta haaveileva Bente pääsee mukaan television laulukilpailuun. Äkillinen suosio kutkuttaa, mutta täyttyvätkö unelmat sittenkään?

Isoisä, minä ja helikopteri taivaaseen (Ruotsi 2013, 15 min) Isoisä ja David ovat aina olleet läheisiä. Vielä pyörätuolista käsin isoisä näyttää Davidille salaisen kantarellipaikan. Pian koittaa hyvästien aika.

Disco

(Suomi 2013, 29 min) Viidesluokkalaiset haluavat järjestää diskon. Saadakseen luvan oppilaiden täytyy kerätä tarvittava määrä tähtiä merkkinä hyvästä käytöksestä. Missä kaikessa luokka voisi vielä kunnostautua?

YLÄKOULUSARJA Alkukuva: Peliriippuvuus

(Suomi 2013, 4 min) Ylen Mediabussi vieraili DOKKINOn kanssa Turun Vasaramäen koululla. Videotyöpajassa syntyi nuorten käsikirjoittama, kuvaama ja leikkaama elokuva, jossa tarkastellaan tietokonepelaamisen vaikutuksia.

Olen tyttö!

(Hollanti 2010, 15 min) 13-vuotias Joppe syntyi pojan vartaloon, mutta on aina tiennyt oikeasti olevansa tyttö. Hän viettää kavereidensa kanssa tavallista teinitytön elämää, mutta aina välillä oma erityisyys mietityttää.

Ei kenenkään maalla

(Tanska / Iso-Britannia 2013, 29 min) Alaikäiset turvapaikanhakijat odottavat viranomaispäätöksiä Tanskassa. Välillä vastaanottokeskuksessa itketään ja riehutaan, mutta myös nauretaan ja jaksetaan toivoa hyviä uutisia.

Benten ääni

(ks. Alakoulusarja)


23

Mielen kuvia

Belleville Baby ja Lisa, Go Home! johdattavat eräänlaiseen transsiin, jossa totuus ja sen merkitys kyseenalaistuvat. Dokumentista tulee elokuvaa ja elokuvasta satua. Ehkä kaikki on lavastettua? Puhelin soi. Toisessa päässä puhuu menneisyys. Vastaatko? Puhelin soi. Toisessa päässä puhuu ihminen, joka katosi elämästäsi varoittamatta. Vastaatko? Kymmenessä vuodessa elämäsi on muuttunut niin, ettei kadottamasi ihminen tunnistaisi sinua kadulla. Nyt, eräänä tavallisena päivänä, hän haluaa, että kerrot hänelle kaiken, mitä muistat yhteisistä hetkistänne. ”Voitko kertoa minulle, mitä muistat. Jotta voin rakentaa itseni uudelleen.” Tästä alkaa Mia Engbergin dokumentti Belleville Baby. Elokuvan viehätysvoima piilee särisevissä ranskankielisissä puheluissa, vanhoissa valokuvissa, pienessä yksiössä, mustassa kissassa, tupakansavussa ja kauan sitten kadotetussa rakkaudessa – yksityiskohdissa, jotka

ovat tyypillisiä ranskalaiselle taide-elokuvalle. Belleville Baby on kuitenkin jotain muuta, puheluista ja muistoista rakentuvaa, fiktion keinoja hyödyntävää dokumenttielokuvaa. Päiväunenomaisuus sekoittuu painajaismaisuuteen. Mikä on totta, mikä tarua? Muistot

”Joskus ajattelen, että keksin sinut tullakseni itsekseni.”

Kambodžan kadonneet kuvat Ohjaaja Rithy Panh on sanonut, että jos punakhmerien aikaa ei olisi ollut, hän voisi olla nyt opettaja, kuten isänsä. Panh kävi kuitenkin varhaisnuorena läpi yhden lähihistorian kauheuksista: Kambodžan kuolemankentät. Niille jäi koko hänen perheensä. Panh itse pakeni Thaimaan kautta Ranskaan ja elokuvakouluun. The Missing Picture, Panhin viimeisin vuosia 1975–79 kartoittavista elokuvista, on valinnut esityskeinokseen savinuket. Niiden kautta ohjaaja kertoo oman tarinansa. Kambodžalaisilla ei ole tuolta ajalta jäljellä henkilökohtaista aineistoa, joten tapahtumat rekonstruoidaan nukkien avulla. Väliin leikataan Panhin lapsuusmuistoja idyllisestä Phnom Penhin kodista ja ajan vilkkaasta kaupunkikulttuurista – sekä Pol Potin hallinnon propagandadokumentteja työleireiltä. Lopputulos on herttaisten nukkien ja karmivan yhteiskuntakokeilun mieleenpainuva rinnastus. /Eija Niskanen

The Missing Picture PE 31.1. klo 16:30, Andorra / SU 2.2. klo 17:30, Andorra

vääristyvät, näkökulmat vaihtuvat. ”Onko tuo kaikki mitä muistat?” ”Joskus ajattelen, että keksin sinut tullakseni itsekseni.” Romanttiset musiikkivalinnat luovat tunnelmaa ja kontrastia epämiellyttäville muistoille. Muistot tutkivat mennyttä, mutta kurottavat myös näppärästi kiinni nykyhetkeen. Miten mennyt näyttäytyy juuri nyt? Mitä merkityksiä se luo suhteessa tähän hetkeen? Katsojan mielenkiinnosta pidetään kiinni tirkistelynhaluun vedoten: kuka ei haluaisi salakuunnella tällaisia puheluita? Myös Oksana Burajan sadunomaisesti rakennettu Lisa, Go Home! hyödyntää keskusteluiden ja vaikenemisen intensiteettiä. Lisa karkailee, eikä perhe tiedä, missä hän viettää aikaansa. Kotona tytöllä ei ole hyvä

Belleville Baby TI 28.1. klo 19:15, Kinopalatsi 8 LA 1.2. klo 20:30, Kinopalatsi 8 Lisa, Go Home! TI 28.1. klo 19, Kinopalatsi 6

 LA 1.2. klo 18, Kinopalatsi 8

olla: hän on rakastettu, mutta ei huomioitu. Hän kuuntelee aikuisten keskusteluja, ja vastaa hiljaisuudella. Vanhemmilla menee niin lujaa, että Lisa katoaa ennemmin omaan mielikuvitusmaailmaansa. Elokuvassa toistuvassa laulussa kerrotaan tytöstä, joka kiipeää vuorelle ja toivoo unelmiensa muuttuvan huipulla todeksi. Lisasta maalautuu laulun tyttö. /Rosa-Maria Sedita

Ei lentopelkoisille! Charlie Victor Romeo kertaa kuusi lentoturmaa 1980- ja 90-luvulta. Dokumentin, teatterin ja näytelmäelokuvan hybridi näyttää, mitä lentokoneiden ohjaamoissa oikeasti tapahtui. Charlie Victor Romeon pohjana on 1999 ensi-iltansa saanut newyorkilaisen Collective: Unconscious -teatteriryhmän näytelmä, jonka teksti koostuu turmakoneiden mustien laatikoiden uumenista saaduista nauhoituksista eli siitä, mitä lennonjohdon ja pilottien välillä puhuttiin, kun jokin alkoi mennä vikaan. Dramatiikka syntyi todellisista tapahtumista, mutta näyttelijät toivat dialogin sävyihin oman tulkintansa. 3D-tekniikalla kuvatussa elokuvassa nähdään pelkistetty lavaste lentokoneen ohjaamosta ja kuullaan aidonoloisia ääninauhoja. Kunkin turmajakson aluksi esitellään konemallin tekniset piirustukset ja lopuksi kerrotaan kuolonuhrien määrä. Turmat ovat kaikki omanlaisiaan: välillä tilanne on nopeasti ohi, välillä epätietoisuus kalvaa pitkään ja jännite kasvaa lähes sietämättömäksi. Minimalistisesta elokuvasta muodostuu tutkielma lentäjien paineensietokyvystä ja ihmisten käyttäytymisestä kriisitilanteessa. Katsojan on vaikea olla ajattelematta omia menneitä ja tulevia lentomatkojaan, kun pilotti kaivaa lentokoneen manuaalin esiin keksiäkseen, mikä on vialla. Elokuvan jälkeen lentomatkustaminen ei tunnu enää samalta. /Turkka Ylinen

Charlie Victor Romeo (3D) LA 1.2. klo 18:30, Maxim 1


24

Totta

RAJATILA

vai dokumenttia? Ricardo Bär ja The Plague vääntävät henkilökuvan perinnettä rohkeasti vinoon. Se kannattaa: molemmat elokuvat tulevat dokumentoineeksi jotakin päähenkilöitään suurempaa. Nuori mies tutkii itseään ja uskoaan argentiinalaisessa kylässä. Kuulostaako tuhanteen kertaan tehdyltä? Sitä se ei ole, kun ohjaajat käyttävät keinoja, jotka monet elokuvantekijät piilottavat mieluummin kameransa taakse. Gerardo Naumann ja Nele Wohlatz vierailivat eristäytyneessä Colonia Auroran kylässä useita kertoja seuraamassa pastoriksi tahtovan Ricardo Bärin elämää. Vaikeudet alkoivat, kun saksalaisten siirtolaisten jälkeläisistä koostuva vanhoillinen yhteisö päätti, etteivät liian modernit ohjaajat olleetkaan tervetulleita dokumentoimaan sen arkea. Tässä kohtaa moni olisi luovuttanut tai ainakin pitänyt hankaluudet piilossa, mutta Naumann ja Wohlatz painoivat kaasua. He kertovat elokuvassaan avoimesti, minkälaista vakuuttelua ja jopa lahjontaa oli käytettävä, jotta projekti saattoi jatkua. Ohjaajat näyttävät kameralle, kuinka he ohjasivat seesteistä, Coca-Colan fontilla koristeltuun Jesus Cristo -paitaan pukeutunutta Bäriä erilaisissa tilanteissa. Asetelma on herkullinen jo siksi, että kaikki haastatellut ovat kiehtovasti hukassa. Kameralle tulee kerrottua loputtoman pitkiä juttuja uskosta mutta myös esimerkiksi kalastamisesta ja Mel Gibsonista. Naumann ja Wohlatz täyttävät kylän tyhjiä tiloja myös omalla kerronnallaan ja huomioillaan projektin etenemisestä. Dokumenttiperinteitä dekonstruoiva Ricardo Bär onkin hiljainen elokuva elokuvan tekemisestä ja esiintymisestä. Se kohdistaa katseensa meihin. Esitämmekö aina jotakin?

DP-KOLUMNI

Dokumentin traditiota taivuttelee myös espanjalaisen Neus Ballúsin esikoiselokuva The Plague (kuvassa), viipale viiden ihmisen elämästä ja kesästä auringon kärventämillä pelloilla jossakin Barcelonan laitamilla. Tuholaiset uhkaavat tappaa luomuviljelijä Raülin istutukset. Peltohommissa Raülia auttaa moldovalainen painija Iurie, joka odottaa oleskelulupaansa. Miesten arki nivoutuu yhteen filippiiniläisen lähihoitajan, vanhainkotiin tuomitun Marian ja prostituoituna työskentelevän Maribelin taistelujen kanssa. Ballús halusi alun perin tehdä turhautuneista henkilöistä ”puhtaan” dokumenttielokuvan, mutta näkemys muuttui monivuotisen työn edetessä. Kun ohjaaja antoi itselleen luvan maustaa elokuvaa fiktiolla, se muuttui oivaltavaksi dokudraamaksi laman runteleman Espanjan mielialasta, selittämättömästä uhkasta ja epävarmuudesta. Näköalattomuus välittyy ehkä jopa paremmin, kun toteutus on fiktioelokuvan kaltainen ja päähenkilöt näyttävät – tai näyttelevät – juuri sen, minkä kokevat sopivaksi todisteeksi tietynlaisesta tunnetilasta. Jos Ricardo Bär kertoo tiiviistä yhteisöstä ja eräänlaisesta elämän alkamisesta, keskittyy The Plague yksinäisyyteen ja elämän päättymiseen. Kumpikin katsoo omaa napaansa pidemmälle ja osoittaa, että suunnanmuutos saattaa tuoda alkuperäiseen ideaan jotakin oikeasti suurta. Nämä kauniit elokuvat ovat todellisempia kuin monet perinteiset ”tosidokumentit”. Ne vain eivät väitä olevansa tosikertomuksia – ainakaan päähenkilöistään. /Henna Raatikainen

Kokoon kursittu elämä Jäädyn aina, jos pitää keksiä tarina tyhjästä. Jos tekisin elokuvia, olisin ehdottomasti dokumentaristi. Dokumentaristikin kertoo tarinoita, mutta ne kumpuavat olemassa olevasta ilmiöstä tai ihmisestä. Ja mikäs on kummutessa, julistihan jo ranskalainen teoreetikko Roland Barthes kertomuksen olevan kaikkialla, kuin elämä itse. Dokumentaristi sysii ja maanittelee kertomuksen esiin elämästä. Vetävimpiä dokumentaarisia tutkielmia on syytetty milloin manipuloinnista, milloin tosiseikkojen vääristelystä tai kertomatta jättämisestä – aina Robert J. Flahertyn Nanookista (1922) Malik Bendjelloulin menestykseen Searching for Sugar Man (2012).

Vain valvontakamerat kuvaavat todellisuutta objektiivisesti, mutta ne näyttävät suttuisen palan elämää kapealta kaistaleelta. Kertomus on väline, ei sisältö. Dokumenttielokuvan sisällä lavastetut kohtaukset voivat suoda pääsyn henkilökohtaisiin kipupisteisiin, kuten Line Hatlandin salapoliisidokumentaarissa The Shadow (2013). Mestarisalapoliisin viimeinen tehtävä on paljastaa kätköt ja pureutua omaan kohtaloonsa. Toisto on tie trauman purkuun, ja fiktiosta lainaaminen voi paljastaa uusia nyansseja faktasta. Rithy Panhin ohjaama The Missing Picture (2013) rakentaa perhekuvan puna­ khmerien hirmutekojen ajalta yhdistämällä arkistokuvaa nukkeanimaatioihin.

Ricardo Bär KE 29.1. klo 15:30, Kinopalatsi 7 PE 31.1. klo 18, Kinopalatsi 8 The Plague PE 31.1. klo 16:30, Kinopalatsi 7 SU 2.2. klo 13:30, Andorra

Hataristakin lähtökohdista, kuten kadulta löydetyn valokuvajäämistön avulla, dokumentaristi-kertoja voi kehiä kasaan kiehtovan perhekohtalon, kuten Sergio Oksman elokuvassaan A Story for the Modlins (2012, ­kuvassa). Roman Polanskin hyytävän elokuvan Rosemaryn painajainen (1968) statisti Elmer Modlin eli itse elokuvaakin uskomattomamman elämän. Koska kertomus ei kuitenkaan ole kaikkivoipa, miksemme leikittelisi sillä notkeasti? Tytti Rantanen kertomusmuotoa epäilevä kertomuksentutkija

Elokuvien esitysajat keskiaukeamalla


25

Kun supersankari riisutaan keltaisesta trikoostaan, mitä jää jäljelle? Pyöräilijä Lance Armstrong on yksi urheilun suurista sankareista. Hän voitti maailman raskaimmaksi kestävyysurheilukilpailuksi sanotun Ranskan ympäriajon peräti seitsemästi, ja Armstrongin fysiikkaa kuvailtiin epäinhimilliseksi. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alex Gibney lähti tekemään henkilökuvaa penkkiurheilevan maailman sankarista – myös omastaan. Hänen käsiinsä lankesi odottamaton draaman kaari, kun Armstrong sairastui syöpään. Kilpapyöräilijöistä kovin selviytyi lukuisten leikkausten ja hoitojen jälkeen mestarina myös taudista, joka olisi ollut tavalliselle tallaajalle kuolemaksi. Armstrong teki kunnianhimoisen paluun kilparadoille vuonna 2009, mutta joutui myöntämään nuoremmat vahvemmikseen. Häviönsä jälkeen Armstrong myönsi muutakin. Hän vastasi Oprah Winfreyn ohjelmassa dopingin käyttöä koskeviin kysymyksiin lukuisia kertoja peräkkäin yksitavuisesti: ”Yes.” Kuka yllättyi? Kuka ei? Penkkiurheilija penäsi: mihin urheilussa voi enää uskoa? Ohjaaja Gibney alkoi vaatia vastauksia ja syitä Lancen vuosia kestäneille valheille ja muokkasi alkuperäisen käsikirjoituksensa täysin uusiksi. Kertooko The Armstrong Lie dopingista, yksittäisestä urheilijasta, urheilusta vai vallasta? Ainakin se raottaa kaksoiselämää eläneen supersankarin naamiota. Elokuva sisältää raakoja totuuksia. Sen intensiivisyys hengästyttää kuin kaksituntinen nousu Pyreneiden vuoristossa. Tunteita ei juuri näytetä, mutta Gibneyn pettymys heijastuu raadollisessa toteutustavassa. Ohjaaja tekee tehokasta salapoliisityötä: hän haluaa tulla esiin totuuden kanssa (anti)sankarinsa tavoin. Tarina on kylmä ja kova, kuten Armstrong ja hänen lajinsa. Kuinka paljon tarua ihmeellisempää totuus on? Paljastan, että tyhjentävää vastausta ei elokuvaa katsomalla saa. Vannoutunut penkkiurheilija vaikenee. /Jani Svahn

Taru Tourin herrasta

The Armstrong Lie KE 29.1. klo 18, Bio Rex / SU 2.2. klo 15, Kinopalatsi 7

Viimeinen tuplakorkki Joulukuu vuonna 2009, kolme kuukautta Vancouverin talviolympialaisiin. Lumilautailija Kevin Pearcen silmissä kimaltelee kulta. Kullan ja Extreme-urheilun viehätys Kevinin välissä on toinen amerikkalainen: Shaun White, ”maailman piilee sen vaaroissa. Ovatko paras”. Kaksikon välit ovat viileät. Kevin on saapunut kavereidensa riskit kasvaneet liian suuriksi? kanssa harjoittelemaan Park Cityyn, Shaunin harjoitellessa yksin toisaalla. Halfpipe kutsuu Keviniä. Pieni virhe, pam. Hän lyö päänsä ja jää makaamaan elottomana lumeen. Kaverit kiiruhtavat auttamaan. Kevin kiidätetään helikopterilla sairaalaan. ”Teidän pitää varautua siihen, ettei Kevin ole herätessään enää sama Kevin”, vanhemmille kerrotaan. Pojan kooma on kuuden päivän eloonjäämiskamppailu. Aivovammasta toipuvan lumilautailijan seuraaminen on paikoitellen piinallista. Etenkin, kun palkittu ohjaaja Lucy Walker, katsoja ja Kevinin perhe tarkkailevat tilannetta täysin eri silmin kuin mies itse. Kevin tahtoo takaisin lumilautailun pariin. ”En halua, että kuolet”, veli sanoo vaikeana. Itsensä voittaminen vaatii uhrauksia. The Crash Reelin jälkeen klipit kaatuvista lumilautailijoista, skeittareista ja BMX-pyöräilijöistä eivät tunnu enää kevyeltä viihteeltä. Jokaiseen trikkiin sisältyy riski. Riskejä on otettava, jos mielii päästä käsiksi muhkeisiin dollarinippuihin. Neliraajahalvaantuneen BMX-pyöräilijä Stephen Murrayn tarina toimii The Crash Reel muistutuksena kolikon kääntöpuolesta. /Mikko Raatikainen PE 31.1. klo 18:30, Maxim 2 / LA 1.2. klo 18, Maxim 2


26

URHEILU

Asenne on varuste ”Vamma on este.” Ei ole. ”Mitä vain voi tehdä.” Ei mitä vain, mutta paljon voi. ”Voittaja on yksin.” Joukkueessa kukaan ei ole yksin.

My Way to Olympia TO 30.1. klo 20, Maxim 1

Niko von Glasowin elokuva My Way to Olympia ja Gunhild Westhagen Magnorin The Optimists kertovat ihailtavasta tahdonvoimasta ja kyvystä ajatella elämässä eteenpäin. Kun jotain todella haluaa – tai on tehnyt sitä 15, 20 tai 30 vuotta – eivät pienet asiat kuten suonikohjut, raajan puute, selän murtuma tai syöpä ole muuta kuin hidaste. Sanotaan, että urheilu ei ole kiinni varusteista. Onpas, jos asenne on varuste: jos on halua elää, saavuttaa uusia asioita ja menestyä elämässä. Onko extreme-urheilu kiipeämistä vuorelle tai laskuvarjohyppyjä lentokoneesta vai selviytymistä arkisista askareista oman kehon rikkinäisyyden kanssa? Kysymys nousee mieleen, kun yläraajaton jousiammunnan ammattilainen, tavallinen perheenisä, vastaa puhelimeen heittäen sen sujuvasti jaloillaan lattialta korvansa juurelle. My Way to Olympian myötä saa uuden merkityksen. 12/13/13 handsfree-käsite 12:14 AM Elokuvissa asennoituminen vastoinkäymisiin kertoo

toivosta ja ilosta. Kyllä 98-vuotias lentopalloilija tietää, ettei pelivuosia ole enää montaa jäljellä, mutta iän, vamman tai huonojen välineiden ei tarvitse antaa lannistaa. Urheiluvarusteita saa sponsoreilta; hyvää asennetta ei voi niin vain hankkia. Rikkinäisyys haastaa ihmisiä tavoittelemaan enemmän. Oikea asenne voi tarkoittaa itsensä voittamista ja taistelemista sen puolesta, mikä on todella tärkeää. Kuka voisi arvostella meitä pahemmin kuin me itse? Kaksi ihmistä riittää joukkueeksi. Toiset ovat aina parempia pelaajia kuin toiset, mutta urheilussa ei ole kyse pelkästään voittamisesta vaan voittamisesta yhdessä. Joukkueessa pelaajat ovat eritasoisia, mutta he osaavat täydentää toisiaan, mikä voi johtaa onnistumiseen. Arastelemme liian usein onnistumista, yhteistä tavoitetta. Yhdessä toisten kanssa ihminen on paljon enemmän kuin yksin. /Taru Kasandra

”Urheilussa ei ole kyse pelkästään voittamisesta vaan voittamisesta yhdessä.”

The Optimists TO 30.1. klo 15, Kinopalatsi 7 LA 1.2. klo 13, Kinopalatsi 7 200dpi.pdf 2sivu_250x153mm+3mmbleed_CMYK

2

ASIAN YTIMESSÄ

HELSINGIN EDUSTALLA.


27

Ihmiseloa Etelämantereella

Maapallolta löytyy oma valtakuntansa, jota ei hallitse yksikään valtio, mutta jolla on pinta-alaa enemmän kuin Yhdysvalloilla.

Etelämantereella majailee vuoden huippuaikana vain viitisen tuhatta ihmisasukasta. Tietoliikenneyhteyksistä huolehtiva Anthony Powell on yksi heistä. Hänen mukaansa manteretta ymmärtääkseen siellä on vietettävä kokonainen vuosi. Mies on dokumentoinut ihmisten elämää äärimmäisen luonnon keskellä yli kymmenen vuoden ajan. Tuloksena on elokuva Antarctica: A Year on Ice. Se hivelee Avaran luonnon ystävän silmää etenkin taivaan yölliset liikkeet kauniisti tallentaneilla aikaviivekuvillaan. Etelämanner on kuin toinen maailma, paikka, jossa pääsee lähimmäksi Marsin pinnalla vallitsevia olosuhteita. Eläinkunnan harvat ja valitut extreme-selviytyjät tulevat tutuiksi, mutta laji, johon Powellin kamera zoomaa, on ihminen. Amerikkalaisessa McMurdon tukikohdassa asuu dokumentaristin ja tieteentekijöiden lisäksi muun muassa palomiehiä, kokkeja, mekaanikkoja ja myyjiä. Heille Etelämantereen elämä on pääasiassa tavallista työntekoa. Arkea rajoittavat neljä kuukautta jatkuva yö ja hirmumyrskyn voimalla pauhaavat lumipyryt. Kaikesta edellä mainitusta on muotoutunut erityislaatuinen ihmisyhteisö ja kulttuuri. Jäätiköltä ei ole poispääsyä sen jälkeen, kun armeijan kone häviää horisonttiin. Paluu eristyksestä entiseen elämään on houkuttavaa pienten nautintojen vuoksi, mutta haasteellista henkisesti. Revontulien lisäksi Etelämantereen asukkien yllä leijuu karmivan realistiselta tuntuva huoli: milloin kaupalliset intressit jyräävät nykyisen yhteistyötä, tiedon kasvattamista ja rauhallista rinnakkaiseloa korostavan elämäntavan? /Outi Puukko

Antarctica: A Year On Ice PE 31.1. klo 19, Kinopalatsi 7 / SU 2.2. klo 13, Bio Rex

Kerran 12 vuodessa pyhiinvaellusjuhla kokoaa miltei 100 miljoonaa ihmistä Intian Allahabadiin. Hindut uskovat, että kylpeminen kolmen joen yhtymäkohdassa pesee pois synnit ja vapauttaa jälleensyntymän kierteestä. Kumbh Melaan matkusti myös intialaisohjaaja Pan Nalin tavoitteenaan viedä isälleen pullollinen pyhää vettä. Veden lisäksi ohjaaja löysi väenpaljoudesta myös tarinoita. Elokuvan tähdeksi nousee kotoaan karannut 10-vuotias hurmuri Kishan Tiwari. Hän pohtii, ryhtyäkö isona sadhu-askeetiksi vai gangsteriksi. Poika saa itselleen ystäviä sadhuista, jotka antautuvat syviin hengellisiin keskusteluihin ja polttelevat kannabista pönkittääkseen mielenrauhaansa. Sympaattinen hatha-joogi Baba puolestaan putoaa rytinällä meditaatiosta lapsiperheen arkeen: harras mies on päättänyt kasvattaa löytämänsä hylätyn pikkupojan. Lisäksi jännitetään, löytävätkö epätoivoiset vanhemmat Mamta Devi ja Sonu tungokseen kadonneen 3-vuotiaan Sandeep-poikansa. “Todellinen omistautuminen on nykyään harvinaista ja katoamassa”, Nalin pohtii elokuvansa verkkosivuilla. “Hengellisyys paketoidaan ja siitä tehdään vientituote, joka sitten tarjoillaan ihmisille elämäntapana. Vain köyhien uskonto on aitoa – kuten Kumbh Melassa.” Uskon ja hengen palo huokuvat visuaalisesti vaikuttavan elokuvan joka kohtauksesta. /Anna-Sofia Joro

Faith Connections TI 28.1. klo 20, Kinopalatsi 7 / LA 1.2. klo 16, Bio Rex

Hengellinen löytöretki Intiassa Hindujen Kumbh Mela on maailman suurin uskonnollinen tapahtuma. Miljoonien ihmisten muodostamasta väkijoukosta nousee esiin kauniita, kauheita ja koskettavia tarinoita.


28

MATKAILU ”Elokuvantekijänä ja etnografina en näe käytännössä mitään rajaa dokumenttielokuvan ja fiktion välillä. --- Elokuva on luonnostaan siirtymää reaalimaailmasta mielikuvituksen maailmaan, ja etnografia, tieteenä muiden ihmisten ajatussysteemeistä, on pysyvää rajan­ ylitystä yhdestä käsitteellisestä maailmasta toiseen” – Jean Rouch, Hommage à Jean Rouch

Etnografisen elokuvan

kapinallinen isä

Jean Rouch (1917–2004) aloitti etnografian opinnot professori Marcel Griaulen johdolla 1940-luvulla. Hänen pariisilaisnuoruuteensa kuuluivat erottamattomana osana myös La Cinémathèque françaisen legendaarisen Henri Langlois’n elokuvaistunnot. Robert J. Flahertyn Nanookin Rouch oli nähnyt jo 6-vuotiaana, Dziga Vertov piirtyi mieleen myöhemmin. Pariisissa Rouch sai innoittavan ruiskeen myös surrealisteilta, jotka olivat afrikkalaisen taiteen antikolonialistisia ihailijoita. Rouch oli paitsi etnografisten elokuvien tekijä ja dokumenttielokuvan uudistaja, myös Ranskan uuden aallon keskeinen henkilö. Jean-Luc Godard ja Jacques Rivette ihailivat häntä. Provosoiva Rouch leikki erilaisilla kerrontatavoilla ja muodollisilla kokeiluilla. Hän oli aikansa lapsi ja kulttuurinsa tuote, mutta hän sai eurooppalaisen katsojan kuvittelemaan ja näkemään Afrikkaa uudella tavalla, dekolonialisoimaan katsettaan. Maailman ymmärtämisen oli ohjaajan mukaan lähdettävä kuvattavien uskomuksista, unelmista ja kuvitelmista. Rouchin ensimmäisiä elokuvia on Nigeriin sijoittuva Les Magiciens de Wanzerbé (1949), jossa hän vie katsojan songhay-magian maailmaan. ”Toisen” uskomukset ovat hänelle todellisuutta. Cimetières dans la falaise (1951) on Marcel Griaulen ja Rouchin ensimmäinen yhteistyö. Se kuvaa Malissa asuvien dogonien hautajaisriittejä antaen runollisen välähdyksen heidän ”Parhaimmillaan etno­ maailmansyntyopistaan. grafinen elokuva on ajatukElokuva Bataille sur le grand fleuve (1952) kuvaa kalastajien virsia herättävää ja kummaltahevonmetsästystä Nigerissä – jälleen kerran vangiten ja osittain lista – koska maailma on rekonstruoiden katoamassa olevia tapoja. Norsunluurannikolle sijoitkummallinen. Juuri nyt tuvassa Moi, un noir (1958) -elokuvassa kuullaan ensimmäisen kerran afrikkalaisten kertovan itse omalla kielellään omasta elämästään. etnografinen elokuva elää Päähenkilöstä, satamatyöläinen Oumarou Gandasta tuli sittemkiinnostavaa vaihetta. Yksi min merkittävä nigeriläinen elokuvaohjaaja. alkusyy on Jean Rouch ja Gow-kansan kuvaamisen tuloksena syntyi La Chasse au hänen perintönsä.” lion à l’arc (1965), jossa metsästäjä ja saalis ovat sa-

–Jouko Aaltonen, elokuvantekijä

Jean Rouch -sarjan elokuvien esitysajat sivulla 22 Yhteistyössä KAVI Lue Jouko Aaltosen koko kirjoitus blogista: www.docpoint.info

maa maailmaa ja tuntevat toisensa. Sigui 1967–1973: invention de la parole et de la mort (1981) palaa dogonien pariin: se kertoo vaeltavasta seremoniasta, jota vietetään seitsemän vuoden ajan joka kuudeskymmenes vuosi, kunnioittaen ensimmäisen esi-isän kuolemaa ja puhekyvyn antamista ihmisille. Rouchin elämäntyö on häkellyttävän laaja, noin 150 teosta, ja sen inventaario ja restaurointi ovat yhä meneillään. /Satu Laaksonen


MATKAILU

Olkaa hiljaa Nepaliin sijoittuva Manakamana riisuu elokuvan paljaimpaan muotoonsa. Kamera asetetaan aloilleen vaijerihissiin. Se kuvaa kahden tunnin ajan vaihtuvien ihmisten matkaa Manakamana-jumalattaren vuorelle ja sieltä alas. Jokainen matka on oma, 16-millisen filmikelan mittainen otoksensa. Stephanie Sprayn ja Pacho Velezin ohjaaman Manakamanan taustalla on Harvardin yliopistossa toimiva Sensory Ethnography Lab. Taiteen tekemistä ja kulttuuriantropologiaa yhdistelevä keskus tuotti myös DocPointissa vuosi sitten nähdyn Leviathanin, joka kuvasi kalastusaluksen arkea mielivaltaisesti asetelluin ja siirrellyin kameroin. Manakamana on vielä armottomampi, sillä sen ainoat

leikkaukset ovat pakon sanelemia, eikä kamera liiku. Älypuhelinta koko päivän räplänneelle, kaupungin valosaasteessa itseään marinoineelle toimittajalle Manakamana on silmät avaava kokemus. Kahden tunnin aikana siirryn paikkaan, jossa en katso elokuvaa, vaan tarkkailen ihmisiä, eläimiä – ja itseäni. Elokuvan alkaessa olen levoton. Ensimmäinen otos on vanhasta miehestä ja pienestä pojasta, jotka nousevat hissillä vuorelle. Matka kestää yksitoista minuuttia. Kumpikaan ei sano sanaakaan. Kamera pysyy aloillaan rajaten suuren osan näkymistä kuvan ulkopuolelle. Näen vauhdilla nousevan maaston, mutta

en tiedä, koska olemme perillä. Alan etsiä kuvasta kiintopisteitä, syvälukea näkemääni. Mikä kahden hahmon välinen suhde on? Mistä he ovat tulossa, mihin menossa, mitä he miettivät? Koen olevani vaunussa heidän kanssaan. Varon, ettei kumpikaan huomaa tuijotustani. Kädessäni olevan muistion lasken alas. Miten voisin tehdä muistiinpanoja ihmisistä, jotka istuvat aivan edessäni? Hissi matkaa paitsi vuorelle myös

”Kaikista pienimmät asiat voivat tuottaa kaikista suurimpia elämyksiä.”

Tarinoita ja tanssivia henkiä Kongossa

Kongo-joen sademetsässä elävän Aka-pygmiheimon tarinoiden ja elämäntavan taltioimisesta muodostui Linda Västrikille 13 vuoden intohimoinen projekti.

Nepalin historiaan. Matka, jota eräs henkilöistä on nuorempana tehnyt kolme päivää, taittuu nyt kahdessa tunnissa yhteentoista kertaan. Koskematonta luontoa puhkovat uudet asutukset. Nuorempi sukupolvi on vaihtanut kansallispuvut bändipaitoihin. Uusi ja vanha elävät rinnan. Yksi hauskimmista jaksoista kuvaa vuohikatraan hissimatkaa. Aina vaunun heilahtaessa elikot määkäisevät protestinomaisesti. Spray ja Velez osoittavat, kuinka kaikista pienimmät asiat voivat tuottaa kaikista suurimpia elämyksiä. Kun katsojalle ei kerrota mitään, eikä häntä ehdollisteta odotta-

maan juonen seuraavaa koukkua, tuntuu kaikki miljoona kertaa jännittävämmältä. Huvitun kolmen, toisiaan valokuvaavan hevarin jutustelusta. Jännitän kahden naisen jäätelönsyöntikilpailua hellettä vastaan. Aprikoin, mitä amerikkalainen turisti rustaa päiväkirjaansa. Kun kaksi muusikkoa astuu kyytiin erikoisten jousisoittimiensa kanssa, en malta odottaa, että nämä instrumentit pääsevät ääneen. Kun toinen lopulta ehdottaa soittimien virittämistä, huokaisen helpotuksesta. Vihdoin! /Anton Vanha-Majamaa

Manakamana TI 28.1. klo 15:30, Kinopalatsi 7 SU 2.2. klo 14, Maxim 2 (näytöksessä alkumeditaatio)

Vaellus lähimmältä lentokentältä Aka-heimon luo viidakon syövereihin taittuu noin viikossa, ensin moottoriveneellä Kongo-jokea pitkin ja sitten kävellen viidakon halki. Matka vie myös menneeseen aikaan: metsästäjä-keräilijäyhteisö syntyi muinoin, kun ensimmäinen nainen Toli seikkaili viidakossa ja tapasi olentoja, jotka keräsivät puista villihunajaa. Toli maistoi hunajaa ja oli mennyttä naista. Siitä asti naiset ja miehet ovat eläneet yhdessä. Heimon upeat tarinankertojat kuten Akaya, Kengole ja Dibota puhuvat avoimesti henkimaailmasta sekä arjen iloista ja suruista. Nuoren Akayan usko elämään uhkaa murtua, kun omaa lasta ei yrityksistä huolimatta kuulu. Kylän keskellä tanssivat muinaisen uskonnon kypsyttämät henget, joiden suopeudesta elämä riippuu. Elokuvasta huokuu vahva luottamus, joka syntyi, kun ohjaaja Linda Västrik asui vuosia heimon parissa. Moderni maailma lähestyy vääjäämättä myös Aka-heimoa. Lähikylän “omistajat” käyttävät pygmejä orjinaan, mutta ovat itsekin avuttomia suuryritysten edessä. Västrikin elokuva menestyy maailmalla, mutta yhdestä asiasta ohjaaja on vihainen. Rahahanat menivät kiinni, kun hän halusi matkustaa Kongoon näyttämään elokuvansa Aka-heimolle. Ohjaaja joutuu kamppailemaan sen moraalisen ongelman kanssa, etteivät heimolaiset ole nähneet heistä kertovaa elokuvaa. /Anna-Sofia Joro

Forest of the Dancing Spirits KE 29.1. klo 17, Maxim 1 PE 31.1. klo 17:15, Kinopalatsi 6

29


30

MATKAILU

Bella panorama Ohjaaja Gianfranco Rosi kiersi GRA-kehätietä minibussillaan kahden vuoden ajan, taskussaan Italo Calvinon kirja Näkymättömät kaupungit. Calvinon runollisen kielen voi nähdä heräävän eloon Rosin tallentamissa tapahtumissa. Katsoin elokuvaa Italiassa vuoden verran asuneen, puoliksi italialaisen silmin, ymmärtäen kieltä ja yhdistäen näkemääni suuremmaksi totuudeksi Italiasta. Dokumentti esittelee elämää erilaisten ihmisten, maisemien ja vuodenaikojen kautta. Liikenteen pauhu kantautuu jokaiseen kohtaukseen – moottoriajoneuvojahan Italiassa riittää! Kehätien lisäksi elokuvasta löytyy myös muita taitavia dramaturgisia punaisia lankoja: Kirkonkellojen lyönnit muistuttavat maan suuresta katolilaisten

ihmisten ja kirkkojen määrästä. Kerrontaa kehystävät kohtaamiset ambulanssin ensihoitajien kanssa. Onnettomuuksilta GRAn kaltaisella 68,2 kilometriä pitkällä kehätiellä ei voida välttyä. Tiberjoella keltaiseen sadetakkiin pukeutunut mies pyytää yöaikaan ankeriaita. Toisaalla nainen kehuu puhelimessa kerrostalohuoneistonsa ikkunasta avautuvaa näkymää. Erään ikkunan äärellä mies tähyilee sekä Pietarinkirkolle että vastakkaisen talon asukkaiden elämiin. Kymmenien tarinoiden joukkoon mahtuu mitä mielenkiintoisimpia tapauksia. Kaikki kohtaamiset ovat merkityksellisiä: osa jää elämää mukaillen pintaraapaisuiksi, toiset syventyvät toistuvien tapaamisten kautta. /Rosa-Maria Sedita

Muurien sisällä Kalifornian Folsomin vankilasta tulee ensimmäisenä mieleen Johnny Cashin kappale ”Folsom Prison Blues” ja vuoden 1968 legendaarinen vankilakonsertti. Mutta musisointi ei loppunut Folsomissa siihen.

Venetsian elokuvajuhlilla Kultaisen leijonan voittanut Sacro GRA on road trip -dokumentti Roomaa kiertävän Grande Anulare -kehätien varrelta.

Sacro GRA TI 28.1. klo 18, Kinopalatsi 7 / SU 2.2. klo 20, Orion

Tavallaan Johnny Cashin perintö elää vuonna 1986 avatussa Folsomin sivuvankilassa, ”New Folsomissa”, joka on ollut edelläkävijä vankien taidekoulutuksessa ja itseilmaisussa. At Night I Fly seuraa New Folsomin arkea. Elinkautisvangit kertovat, millaista on elää eristyksissä muusta yhteiskunnasta. Vankilan sosiaaliset normit, hierarkiat, rakenteellinen väkivalta ja rasismi ovat toki tuttua kuvastoa lukuisista elokuvista ja tv-sarjoista, mutta dokumentti onnistuu tavoittamaan vangit poikkeuksellisen avoimina, rehellisinä ja paljaina. Kiinnostavimmat puheenvuorot tulevat jo vuosikymmeniä vankilassa viettäneiltä miehiltä, joilla on syvä tietoisuus siitä, että heidän elämänsä on yhtä kuin vankila. On opittava elämään arkea paikassa, jossa väkivallan uhka on alati läsnä. Elokuvassa nähdään valvontakameroille tallentuneita jengitappeluita ja puukotuksia. Väkivallan vastapainona taidetyöpajojen esitykset ovat aidosti sykähdyttäviä: elinkautisvangit esittävät lavarunoutta, gospelia ja blueskitarointia. Vaikka taiteesta saa voimaa, elokuvassa ei tuudittauduta harhaluuloon, että laulamalla ja runoja lausumalla vankien elämä mullistuisi ja vankilan portit maagisesti avautuisivat. Pian kuvausten jälkeen vankilan vuosikymmeniä kestänyt taideprojekti lakkautettiin osavaltion budjettikriisin vuoksi. Michel Wenzerin esikoiselokuva palkittiin Ruotsissa parhaan dokumentin Guldbaggella, ja se on nähty muun muassa MoMAn arvostetussa Documentary Fortnight -sarjassa New Yorkissa. /turkka ylinen

At Night I Fly KE 29.1. klo 21, Orion


DP-ANALYYSI

PROTESTOIVA Berkeley Jos ottaisi kameran ja menisi suomalaiseen yliopistoon kuvaamaan luentoja, kokouksia ja muita satunnaisia tilanteita, voisiko materiaalista koostaa mielenkiintoisen nelituntisen elokuvan? Entä jos menisikin maailmankuuluun, kolmekymmentä nobelistia kouluttaneeseen amerikkalaisyliopistoon, jonka pitkät perinteet poliittisessa aktivismissa ulottuvat 1960-luvun mielenosoituksiin sananvapauden puolesta ja Vietnamin sotaa vastaan? Olin tutkijavaihdossa Berkeleyssä vuonna 2010. Vaikutti siltä, että nuoret Kalifornian kasvatit tiesivät Euroopan menosta vielä hiukan vähemmän kuin me oikeasti tiedämme Yhdysvalloista. Moni heistä kuitenkin ihaili sellaisia asioita, joita emme täällä itsestäänselvyyksinä osaa aina arvostaa: pyrkimystä ekologisuuteen ja hyviä julkisia palveluita, kuten kaikkien ulottuvilla olevaa koulutusta. Frederick Wiseman näyttää yliopistosta juuri tämän puolen dokumenttielokuvassa At Berkeley. Vuonna 2010 UC Berkeley oli noussut kuuluisan Shanghain listan (ARWU) mukaan maailman toiseksi parhaaksi yliopistoksi. Sen rahoitus on kuitenkin vaakalaudalla, ja Wiseman näyttää johdon yritykset tämän “julkisen” yliopiston tulevaisuuden pelastamiseksi, kun osavaltio rahoittaa opetuksesta yhä pienemmän osan. Riistohintaisen opiskelija-asumisen lisäksi ilman tukea tai stipendiä opiskelevalle lankeaa maksettavaksi noin 10 000 euroa lukuvuotta kohden – arvatenkin vanhempien varoista. Sivuvaikutuksena oppialakin on usein vanhempien valitsema. Tapaamani opiskelijat eivät välttämättä olleet lainkaan kiinnostuneita pääaineestaan. Toki Berkeleyssä on monia motivoituneita opiskelijoita ja opettajia. Wisemanin kamera on taltioinut innostuneen keskustelevaa ilmapiiriä silloinkin, kun mielipiteet eriävät. Opiskelijoita ja henkilökuntaakin kannustetaan rehellisyyteen ja kriittiseen ajatteluun, käyttämään etuoikeutettua asemaansa vastuullisesti. Kameran läsnäolosta huolimatta opiskelijat ilmaisevat näkemyksiään rohkeasti. Huomio kohdistuu eriarvoistumiseen, kasvaviin tuloeroihin ja “köyhyyteen keskiluokassa”. Alaluokastahan ei tarvitse edes puhua. Tarina kulminoituu maksuttoman opetuksen puolesta järjestettyyn mielenosoitukseen. Opiskelijat julistavat puheissaan tyytymättömyyttään amerikkalaiseen kapitalismiin vaatien muutosta: ei enää “minä” vaan “me”. Protestin poliittinen agenda rönsyilee, ja tomun laskeuduttua sitä arvioivat kriittisesti kaikki yliopiston rehtorista opiskelijoihin. Taas on opittu jotain.

Paikkansa kullakin Joskus tila ansaitsisi maininnan lopputeksteissä muiden pääosanesittäjien rinnalla.

The Laundry Room TI 28.1. klo 20:30, Kinopalatsi 6 LA 1.2. klo 16:15, Kinopalatsi 8 La Maison de la radio KE 29.1. klo 20:30, Kinopalatsi 7 PE 31.1. klo 19:30, Kinopalatsi 6 SU 2.2. klo 19:30, Bio Rex

Täytätkö vaivatta monimutkaisia, kryptisiä taulukoita? Oletko taitava organisoimaan lähes sadan asunnon pyykkivuoroja? Kestätkö ikäviä kommentteja ja asiatonta kritiikkiä? Haluatko istua rappukäytävässä odottamassa myöhästeleviä pyykkääjiä? Onneksi olkoon, osoitteessa Rue de Genève 85 sijaitsevan pyykkituvan hoitajan paikka on sinun! Sveitsin sosiaalihuollon sijoittamat henkilöt asuttavat Lausannessa kerrostaloa, jonka ala-aulassa sisukas Claudina yrittää pitää kuria pyykkituvan pesukoneiden käytöstä. Kellariin koneet eivät mahdu, sillä tila on nyt prostituoitujen käytössä. Pesuvuorojen organisoinnista tuntuu kaikilla olevan mielipide, samoin kanssapyykkäreistä. Elokuvan The Laundry Room pesutupa luo jättimäiseen blokkiin kohtaamispaikan. Siellä käydään kinastelemassa pesuvuo-

roista ja pysähdytään päivittelemään täysiä varauslistoja. Jos edellä olevat kysymykset eivät tärpänneet, yritetään uudelleen: Kuulutko huippuhyvään ksylofonibändiin? Lähdetkö toimistolta yötöihin metsään nauhoittamaan luonnon ääniä seuranasi naamioitu mikrofoni? Oletko Umberto Eco? Onnittelut, saatat näkyä Nicolas Philibertin elokuvassa La Maison de la radio, joka seuraa työntekijöiden paikoin absurdia arkea Radio Francen rakennuksessa Seinen rannalla. Ranskan julkisen palvelun radio tuottaa materiaalia aamusta yöhön. Ja millaista materiaalia! ”Älä tee sitä virhettä enää ikinä” voi kuulostaa kohtuuttomalta kritiikiltä, mutta Radio Francessa se otetaan pomolta vastaan tottuneesti. Yksikään eetteriin päätynyt sana ei saa olla vahinko tai sattumaa, ja sen tietää myös puhutteluun

joutunut. Jokaista lausetta hiotaan, kunnes se on täydellinen. Ja sitten kokeillaan vielä kerran. Ja vielä. Jättimäisen rakennuksen kaarevien käytävien varrella työskentelee muun muassa joukko pehmeä-äänisiä uutistenlukijoita, levykasojen alle hautautunut musiikki-intoilija, kokeellisia soittimia rakentava säveltäjä, liveyleisön edessä tietovisaa vetävä juontaja ja saksaksi laulava kymmenpäinen kuoro. Jollei yhdistävänä tekijänä olisi yhteinen paikka, näitä persoonia – aivan kuten Floriane Devignen ja Frédéric Floreyn ohjaaman The Laundry Roomin henkilöitä – tuskin saisi uskottavalla tavalla osaksi samaa elokuvaa, kertomaan yhteistä kiehtovaa tarinaa. /hannamari uotila

ONE LOVE, ONE HEART

Koos Zevenhoven Berkeleyssä tutkijavaihdossa ollut väitöskirjatutkija

At Berkeley TO 30.1. klo 18:30, Maxim 2

MATKAILU

Journey to Jah TI 28.1. klo 21, Maxim 1 / LA 1.2. klo 21, Maxim 2

Rastat heiluvat reggaen soidessa ja jointti tuoksahtaa Jamaikan arjessa, jossa oma kieli ja oma kulttuuri ovat hengellisyyden lisäksi ihmisten suurin voimavara ja perintö. Tämä mystinen kombo houkuttelee tavantallaajia myös Euroopasta. Harva kuitenkaan omaksuu jamaikalaisuuden niin perin juurin voimakkaasti, että pystyy kananjalan valkoisena kuulostamaan uskottavammalta ­reggae-tähdeltä kuin paikalliset itse. Uuden ajan bob­ marleyt, Gentleman ja Alborosie, punnitsevat rastafarismin opit tasavertaisuudesta ja -arvoisuudesta konkreettisesti, ja onnistuvat raivaamaan tiensä mantereiden välisiksi reggae-ihmeiksi. Kalkkilaivallakin pääsee pitkälle, kun on rakkautta yli rajojen. Piis mään! /CHRISTA ÅKERMAN

31


32

MATKAILU

Tyt thdel t öt ä Olipa kerran pieni tyttö, joka näki leijonia kaikkialla, jahtasi saippuakuplia ja halusi kahlata syvimmässä lumihangessa. Näin voisi alkaa kertomus Alphéesta, erityislaatuisesta pienestä olennosta isossa maailmassa.

”Alphéelle maailma näyttäytyy alati ihmeellisenä.”

Alphée of the Stars TO 30.1. klo 17, Kinopalatsi 6 LA 1.2. klo 13:15, Kinopalatsi 6

Ole oman elämäsi elokuvatähti. www.episodi.fi

Sadunomainen Alphée of the Stars on dokumentaristi Hugo Latulippen rakkaudenosoitus tyttärelleen, elokuvan viisivuotiaalle nimihenkilölle. Alphéella on harvinainen geneettinen sairaus, Smith-Lemi-Opitzin syndrooma, joka hidastaa hänen hermostonsa ja lihastensa kehitystä. Parannuskeinoa ei ole, eivätkä lääkärit osaa sanoa, miten Alphéen kognitiiviset taidot kehittyvät. Vanhempia on neuvottu laittamaan tyttö vaikeasti kehitysvammaisten lasten erityiskouluun. Alphée on uhmannut todennäköisyyksiä syntymästään saakka. Pienen tytön kolme ensimmäistä elinkuukautta olivat kuin yhtä pitkää yötä, mutta hän sinnitteli ja kasvoi. Vanhempien mielestä Alphée on vankina omassa kehossaan, eivätkä he halua antaa periksi. Niinpä nelihenkinen perhe muuttaa kiireisestä Quebecistä vuodeksi pieneen sveitsiläiskylään Alppien juurelle. Isoveli Colin menee kyläkouluun ja Alphée paikalliseen päiväkotiin. Isä Hugo hidastaa vauhtia, tarttuu kameraan ja yrittää ymmärtää, mitä hänen tyttärensä mielessä liikkuu. Tarkoitus on antaa Alphéen edetä omassa tahdissaan ja katsoa, mitä vuosi tuo tullessaan. Voisiko tyttö pärjätä vaativassa maailmassamme? Pelko ja suuttumus välkkyvät ajoittain vanhempien mielessä, mutta dokumentissa ne eivät saa sijaa. Perhe on päättänyt olla toiveikas. Nauravainen Alphée, jolle maailma näyttäytyy alati ihmeellisenä, määrää tahdin. Mieleen tulee Antoine de Saint-Exuperyn klassikkosatu Pikku prinssi: ”Teille, jotka myös rakastatte pikku prinssiä samoin kuin minä, koko maailmankaikkeus tulee erilaiseksi riippuen siitä, onko jossakin, emme tiedä missä, eräs meille tuntematon lammas syönyt ruusun tai jättänyt sen syömättä… Katsokaa taivaalle ja kysykää itseltänne, onko lammas syönyt kukan? Ja tulette huomaamaan, kuinka kaikki muuttuu.” Vuosi Alphéen kanssa saa myös katsojan näkemään ympäröivän maailman uusin silmin. /Anna Möttölä


33

Pornoa vai Sarnoa? ”Jos näyttelijä ajattelee seksuaalisesti ja hengittää seksuaalisesti, ei tarvitse näyttää, mitä alapäässä tapahtuu.” –Joe Sarno Onko Joe Sarno klisee taiteilevasta pornokeisarista, jolla ei ole vaatteita, vai kutkuttavan erotiikan ensimmäinen käsityöläinen, joka halusi näyttelijöidensä kasvoille juuri oikean valon eikä spermaa? Ainakin Joe Sarno oli arveluttavasti kiihottavien sexploitation-elokuvien auteur 1960-luvun New Yorkissa. Hän teki omasta mielestään taidetta, jota yleisö taas katsoi pornona – ennen pornoa. Muiden elokuvia hän ei katsonut, koska

halusi tehdä omiaan. Paitsi Ingmar Bergmania. Eikä 89-vuotias Sarno käsikirjoittaessaan ties monetta elokuvaansa katso elokuvia vieläkään. Paitsi Bergmania vaimonsa Peggyn kanssa. Sarno kirjoitti naishenkilöilleen saman vapautumis- ja kypsymistarinan aina uudelleen. Hänelle seksuaalisessa vapautumisessa oli kyse identiteetin löytymisestä. Siihen liittyi tabuja, lapsuuden vääriä ajatuksia ja syyllisyyttä. Abigail Leslie

Is Back in Townin (1975) itkurunkkauskohtaus on jo kaukana pornosta. Ja niin ovat myös lapsuudenmuistot, jotka Sarnon elokuvia ovat ajaneet.

The Sarnos – A Life in Dirty Movies TO 30.1. klo 16, Maxim 2 PE 31.1. klo 20:45, Orion

”Joelle miehet eivät olleet tärkeitä vaan pelkkiä aviomiehiä, rakastajia ja pahiksia. Kaikessa oli kyse naisista”, vakuuttaa Peggy, omien sanojensa mukaan ”liian lauta pääosiin”. Sexploitation kuoli 1970-luvulla, ja hardcore-pornon nousu oli tehdä Sarnon urasta lopun. Vastentahtoisesti hän taipui juonettomaan panemiseen ja money

”Joe Sarno teki omasta mielestään taidetta, jota yleisö taas katsoi pornona.”

shotteihin, rahan takia. Sarnon elokuvat mahdollisti onneksi yllättävä hyväntekijä. Yhtään rahaa elokuvista ei ole jäänyt. Wictor Ericssonin elokuva hivuttautuu Joen ja Peggyn elämään vähitellen. Alkaa käydä selväksi, miksi sen nimi on The Sarnos, monikossa. Taitaa olla taas lopulta kyse naisesta. Ja pienistä, pikkumaisista, tavallisista ihmisistä, jotka ovat ylpeitä toisistaan ja työstään ja rakastavat edelleen. /Tapio Reinekoski

Asento ! Bettie Page Reveals All PE 31.1. klo 21, Maxim 2 LA 1.2. klo 21:45, Kinopalatsi 7

Helsinki Burlesquen perustaja Petra Innanen alias Bettie Blackheart ja tyylistään tunnettu modisti Fiona Timantti katsoivat elokuvan pin upin kuningattaresta.

Valokuvaaja ehdotti Bettie Mae Pagelle otsatukan leikkaamista. Page teki työtä käskettyä. Tuloksena oli ikoninen tyyli ja paikka osana popkulttuurin kuvastoa. Page otti vastaan ohjeita, muttei ollut mikään sätkynukke. Hän suunnitteli itse omat asunsa ja ymmärsi hankkiutua eroon sarjasta väkivaltaisia miehiä. Poseeraamalla Page tienasi muutamassa tunnissa enemmän kuin sihteerinä viikossa. Syntyi sarja joka pojan – ja miksei tytönkin – märkiä unia. Bettie Blackheartille Page on ollut tyyli-ikoni teini-iästä asti, yksi ”viileistä, villeistä ja vaarallisista naisista”. ”En osaa sanoa, onko Bettie Page vaikuttanut uraani suoranaisesti, mutta hänen positiivinen suhtautumisensa seksuaalisuuteen ja kehollisuuteen on ollut raivaamassa tietä meille tämän päivän esiintyjille”, Blackheart toteaa. Hän ihailee Pagen tapaa olla esillä: ”Se on huikea sekoitus viattomuutta ja vaarallisuutta, olematta missään kohdin rivoa tai mautonta. Suren ajassamme olevaa kielteistä asennetta seksuaalisuutta kohtaan. Tarvitsemme Pagen kaltaista vapauttavaa riemua, ja koen, että burleskilla on siinä paikkansa.” Page loi uransa 1950-luvun ahdasmielisessä Amerikassa. ”Bettie Pagen kuvista huokuu ilo ja luonnollinen seksuaalisuus. Tuntuu hassulta sanoa näin, koska seksi on luonnollista, mutta yhteiskunta ei ole sitä aina niin nähnyt”, Fiona Timantti sanoo. ”Varsinkaan

naisten avoin seksuaalisuus ei ole ollut sopivaa. Bettie Page nautti omasta kehostaan, eli terveellisesti ja kuntoili. Hänen luonnollinen kauneutensa ja girl next door -imagonsa tekevät samaistumisen helpoksi. On virkistävää nähdä kauniita alastonkuvia vartalosta, jota eivät ole muokanneet ihanteet äärimmäisestä laihuudesta – saati kirurgin veitsi.” Elokuva tuo esille Pagen kauniiden kuvien kääntöpuolen: köyhän lapsuuden, sikamaisen isän, hyväksikäytön ja mielenterveysongelmat. ”Tiesin, että Page oli kokenut kovia varhaisessa elämässään, mutten käsittänyt uskonnollisuuden olleen niin voimakkaasti osa hänen elämäänsä ja lopulta sairastumistaan. Mielenterveysongelmat ovat edelleen osittain tabu ja mielestäni on hyvä, että niistä puhutaan avoimesti”, Timantti toteaa. Fiona Timantin mukaan Page on ongelmistaan selviytyneenä, vahvana naisena erinomainen esikuva nuorille. Blackheart luonnehtii Mark Morin ohjaamaa Bettie Page Reveals All -elokuvaa fantastiseksi, koska se avaa uusia näkökulmia pin up -tähden tarinaan. Vaikka Page ikuistui lukemattomiin kiiltäviin kuviin, hänen elämänsä ei ollut pelkkää pintaa. /Tii Starck


34

TYÖ

Kettuja & ihmisiä

Ohjaaja Arash Lahootin koukuttava dokumenttielokuva Trucker and the Fox näyttää, miten monitahoinen henkilötarina Mahmood Kiyani Falavarjanin lyhytelokuvien takaa löytyy. Toronton Hot Docs -elokuvafestivaalilla ensi-iltansa saanut dokumentti alkaa laulun ja tanssin keskeltä – psykiatriselta osastolta. Itse kesyttämänsä lemmikkiketun kuoleman jälkeen maanis-depressiiviseksi diag­ nosoitu Mahmood kertoo, kuinka rakasti kaunista kettuaan kuin sodassa kadonnutta veljeään. Myös Mahmoodin työväline, rekka, on tapetoitu ylvään ketun kuvilla. Lääkärin määräyksissä työnteko nousee tärkeimmäksi parannuskeinoksi, mutta vanhan rekan vuoksi Mahmoodille ei tarjoudu riittävästi kuskauksia. Mielessä siintää myös seuraava elokuva, jossa ovela

Iranilainen rekkamies Mahmood Kiyani Falavarjani nousi kuuluisuuteen vilpittömän suloisilla ja kotikutoisilla lyhytelokuvillaan, joiden päähenkilöinä seikkailevat ohjaajan lemmikit ketuista korppeihin.

kettu ja korppi erottavat rakastuneen aasipariskunnan. Uuden ketun löytäminen ei kuitenkaan ole miehelle ja tämän ymmärtäväiselle perheelle helpoin mahdollinen tehtävä. Tampereen elokuvajuhlilla fiktiostaan Zeestan (2007) palkitun Mahmoodin elokuvat muistetaan sekä kekseliäisyydestään että hellyttävistä eläimistään. Taustalla vaikuttavat teemat äidinrakkaudesta ystävyyteen, elämänhaluun ja toivoon. Trucker and the Fox -elokuvan mielenkiintoisesta aiheesta olisi helposti saanut materiaalia tuntikausiksi. Rakkaus eläimiä ja luontoa kohtaan välittyy myös, vaikka motiivit villieläinten kesyttämiseksi eivät aina niitä jaloimpia olisikaan. /Maria Pirkkalainen

Trucker and the Fox TI 28.1. klo 17:30, Kinopalatsi 8 TO 30.1. klo 20:45, Kinopalatsi 6

DP-HISTORIIKKI

DocPoint Tallinna täyttää viisi Helsingin DocPointin sisarfestivaali DocPoint Tallinna on saavuttanut kunniakkaan viiden vuoden iän. On aika paljastaa, mitä tapahtuu DocPointin aikaan lahden tuolla puolen. Tallinnan ydintiimi tiivistää festivaalin värikkään historian. Riin Eensalu: ”Vuonna 2009 DocPointin silloinen taiteellinen johtaja Erkko Lyytinen kehitteli Tristan Priimäen ja Kaarel Kuurmaan kanssa festivaalin laajentamista Tallinnaan. Idea syntyi luonnollisesti saunan lauteilla ja toteutui ripeämmin ja mutkattomammin, kuin kukaan olisi osannut arvata. Tallinnan tiimiä on yhdistänyt palo tehdä tinkimätöntä, terävää ja moniulotteista ohjelmistoa. Valinnat ovat henkilökohtaisia: dokumentteja, jotka ravisuttavat mutta myös kiehtovat. Vieraista ovat jääneet mieleen erityisesti taidemuseo Kumun atriumissa

kuva: siim rohtla

Moni hyvä idea on syntynyt saunassa – niin myös ainutlaatuinen kokeilu elokuvafestivaalien joukossa.

parfyymeja kaupannut Max Perttula ja tietenkin Jari Litmanen, joka kohtasi täyden elokuvateatterillisen jalkapallofaneja.” Kaarel Kuurmaa: ”Kun muistelee talvista Tallinnaa ja siellä tapahtuvaa festivaalia, mieleen tulee ensimmäisenä ilta ja yö guru Kumarén alias Vikram Gandhin kanssa. Tammikuussa 2012 elokuvan avajaisnäytös loppuunmyydyssä Sõprus-elokuvateatterissa: Yleisö katsoi elokuvaa tietämättä, että Vikram on myös paikalla. Kun ohjaaja asteli elokuvan jälkeen salin eteen, aplodit olivat ennenkuulumattomat. Näytöksen kruunasi yhteinen blue

Suomenlahden yli eivät enää kulje vain panimotuotteet vaan myös dokumentti­elokuvat. light -meditaatiohetki gurun johdolla. Se, mitä tapahtui öisessä Tallinnassa elokuvanäytöksen jälkeen, jääköön salaisuudeksi.” Dagmar Reinolt: ”DocPoint Tallinnan avajaiset ovat aina olleet yllätyksellisiä. Milloin yleisön eteen ilmestyvät hiihtomyssyiset festivaalijärjestäjät, jotka ruinaavat dopingtestiä ohjaaja Arto Haloselta, milloin on lähetetty Erkko Lyytinen Tallinnaan ottamaan Skype-yhteys

Helsingin Bio Rexiin. Ääni puuttui, mutta kuva sentään oli. Tekevälle sattuu. Tulevana vuonna katson avajaiselokuvaa vierelläni Tallinnan DocPointin jälkikasvun ensimmäinen edustaja. Yllätyksellistä sekin!” Tristan Priimägi: ”Ensimmäinen DocPoint Tallinna, ensimmäinen avajaisnäytös. Järjestäjien hermot ovat kireällä: festivaalivieraita varten vuokrattu bussi ei mahdu kääntymään Kumun pihalla Kadriorgissa. Puolen tunnin sahaamisen jälkeen päätetään peruuttaa bussi alamäkeen vieraineen päivineen. 100 metrin päässä siintää Viron presidentin palatsi ja houkuttavan leveä puistotie, jossa bussin saisi käännettyä. Turvamiehet pöyristyvät julkeasta pyynnöstä, mutta antavat lopulta luvan. Bussi karahtaa suoraan lipputankoon. Kansainvälisillä vierailla on hauskaa: he räpsivät kuvia palatsista ja samaan aikaan kolaripaikan ympärillä tapahtuvasta vahdinvaihdosta. Kun viimein pääsimme keskustaan ja avajaiskemuihin, join kaksi lasia punaviinia parilla kulauksella. Kippis DocPoint Tallinnan syntymälle!” DocPoint Tallinnan perinteeksi on muodostumassa Masterclass nimekkäiden tekijöiden johdolla. Perinteen aloitti Arto Halonen, ja vuonna 2014 Masterclassin nimet ovat Ben Rivers ja Ben Russell (A Spell to Ward Off the Darkness, 2013), joiden elokuvia nähdään myös miniretrospektiivissä. Festivaalin muita tavaramerkkejä ovat rento tunnelma, riehakkaat festivaalibileet, alhaiset lippuhinnat ja raikas anarkia – elokuvien katsomisen puhdas ilo. Helsingin ja Tallinnan festivaalien yhteistyö on avartanut maiden välistä kulttuuripiiriä. Suomenlahden yli eivät enää kulje vain panimotuotteet vaan myös dokumenttielokuvat sekä mieli avoinna matkaavien elokuvan­ tekijöiden ja katsojien joukko. Eläköön dokumenttielokuva! /DocPoint Tallinnan tiimi


TYÖ

Samanmielisten heimo Finanssimarkkinoista on vuoden 2008 kriisin jälkeen tehty useampi dokumenttielokuva, mutta Master of the Universe erottuu joukosta poikkeuksellisella näkökulmallaan ja kerronnallaan.

Locarnon elokuvafestivaalilla palkittu dokumenttielokuva kuvattiin suurimmaksi osaksi yritysfuusion tyhjentämän pilvenpiirtäjän entisessä kaupankäyntisalissa Frankfurtissa. Elokuva on yhden miehen show: äänessä on 1980-luvulta asti investointipankkiirina työskennellyt Rainer Voss, joka tekee elokuvassa ensimmäistä kertaa tiliä taakse jääneestä investointipankkiirin työstään. Valtavia palkkioita nostaneet investointipankkiirit kätilöivät 1980-luvulta alkaneen finanssimarkkinoiden nousukiidon ja synnyttivät vuoden 2008 finanssikriisin laukaisseet subprime-velkakirjat. Voss seurasi tätä kaikkea aitiopaikalta. Tarinan tärkeimmät opetukset liittyvät ihmismieleen. Vaikka jokainen kriisi tuo oman lyhenneviidakkonsa ja sairauskertomuksensa, pysyvät kriisien psykologiset kaavat samoina: ahneus, sokeus ja välinpitämättömyys säilyvät. ”Investointipankkiirin ei tarvitse tietää, mitä hänen vasemmalla tai oikealla puolella tapahtuu. Tärkeintä on keskittyä pelkästään omaan tehtävääsi. Pian et enää tunne vastuuta päätöksistä, joita olet tekemässä”, Voss luonnehti entistä ammattikuntaansa marraskuussa 2013 Tages Woche -lehdelle. Kriisin aiheuttamia haavoja nuollaan yhä, mutta investointipankkien liiketoiminnan ydin on säilynyt ennallaan. ”Kriisin iskiessä tarjotaan aina samoja ratkaisuja, historia toistaa itseään. Syylliset ovat liian merkittävissä asemassa joutuakseen vankilaan, ja pankit ovat liian suuria, että niiden annettaisiin kaatua”, totesi elokuvan ohjaaja Marc Bauder Indiewire-uutissivustolle elokuussa 2013. /Matti Ylönen

Master of the Universe SU 2.2. klo 15:15, Maxim 1

Anteeksi ei pyydetä – eikä anneta Ei ole helppoa olla Yhdysvaltain puolustusministeri. Donald Rumsfeld puhuu kameran edessä suunsa puhtaaksi, eikä todellakaan pyytele anteeksi. Pitkän linjan dokumentaristi Errol Morris teki Yhdysvaltain entiselle puolustusministerille heti alkuunsa selväksi, ettei tämä saisi viimeistä sanaa. Donald Rumsfeld ei saanut hyväksyttäväksi The Unknown Known -elokuvan lopullista leikkausversiota. Toronton elokuvajuhlilla ohjaaja kuvaili elokuvansa päähenkilöä turhamaiseksi, pinnalliseksi ja omahyväiseksi ihmiseksi, jolta puuttuvat täysin katumuksen, syyllisyyden ja häpeän tunteet. Epätavallisesta lähtöasetelmasta huolimatta Rumsfeld astui Morrisin kameran eteen. Ohjaajalle kertyi yli 30 tunnin edestä materiaalia, jossa Irakin sodan pääarkkitehti vastaa kysymyksiin ja lukee hallintonsa aikaisia muistioita. Yksinkertainen kuvausasetelma tuo esiin Rumsfeldin karisman. ”En juuri kuluta aikaani menneiden miettimiseen tai tekemieni päätösten epäilemiseen. Päätökset tehtiin siihen aikaan ja silloisten puutteellisten tietojen perusteella”, poliitikko kirjoitti vuonna 2011 ilmestyneissä muistelmissaan.

Dokumentin väistämätön vertailukohta löytyy Morrisin aiempien elokuvien joukosta. Vuonna 2003 hän voitti Oscar-palkinnon The Fog of War -elokuvallaan. Se kertoo Vietnamin sodan aikaisesta puolustusministeri Robert McNamarasta, joka tunnusti tehneensä poliittisen uransa aikana suuria virhearvioita. Historiallisesti merkittävä The Unknown Known läpivalaisee Rumsfeldin persoonaa ja tekoja armottomalla tarkkuudella. Suurin arvoitus taitaa olla se, miksi Rumsfeld suostui elokuvan tekemiseen vastoin neuvonantajiensa suosituksia. Hänellä taitaa olla tästä vielä sanansa sanottavana. /Taina Vuokko The Unknown Known KE 29.1. klo 19:30, Maxim 2 PE 31.1. klo 21:45, Kinopalatsi 6 SU 2.2. klo 15, Bio Rex

Todellinen perheyritys Perhe voi joskus tuntua sietämättömältä, varsinkin jos myös työaika vietetään yhdessä. The Manorin ohjaaja Shawney Cohen pyörittää isänsä ja veljensä kanssa vastentahtoisesti strippiklubia, mutta liiketoiminnan ala ei ole erikoinen verrattuna perheenjäsenten omalaatuisuuteen. Makeilusta ei ole jälkeäkään, kun Cohen syväluotaa perheensä kipukohtia ja pakkomielteisten vanhempiensa murheellista suhdetta. Erotiikkabisneksen ja sukulaisuussuhteiden sekoittuessa syntyy kuitenkin helposti tilannekomiikkaa: uuden tyttöystävän ja isän juttuhetken voi milloin vain keskeyttää vihainen, alaston strippari. Elokuvan perusteella perhe-elämä vaatiikin tinkimätöntä yrittäjän asennetta. /Helena Hakkarainen

The Manor KE 29.1. klo 20:30, Bio Rex / LA 1.2. klo 17, Kinopalatsi 6

35


AILI IKONEN

KULTTUURI

TA LV I

AL TAPAHTUMAK

ENTERI

TILAA NYT

an lmän maailma sukelsi jazziske

4/2013 S ELOKUVA KIRJALLISUU IIKKI TANSSI ATAIDE MUS TEATTERI KUV

haitari Sopraano

A MARJUKK TEPPONENa iss ole unelmaro KONsErtIt

vievät joulun tunnelmiin

NIKO sAArELA

Martti

aville asioille

"Vak " Suosalo pitää osata nauraa

illä

totuuden jälj

Päivi AlAsAlmi kirjoitti kirjan desta saamelaisuu JAAKKO NTTILAN HÄMEEN-A LttuurIA Ku A st rA pA

KAut tA ää tAItEEN IKKIä IC-98 EsItt uNtAKrItI IstA yhtEIsK hIENOVArA

Myös Apple Storessa

1

TEATTERI TAIDE OOPPERA TANSSI MUSIIKKI KIRJALLISUUS ELOKUVA LASTENKULTTUURI Helmikuussa

Toukokuussa

Syyskuussa

Marraskuussa

Vuositilaus 24,90 €

Tilaa Kulttuurihaitari suoraan kotiisi: www.kulttuurihaitari.fi tai puh. 02071 21254

KINOKKI DCP

MASTEROINTI MUOKKAUS KOPIOINTI

RULLAJAOT TEKSTITYS TEKSTIN POLTTO

FIKTIOT DOKUMENTIT TRAILERIT

SALAUS AVAUS KDM

HYÖDYNNÄ FESTARITARJOUS WWW.KINOKKI.FI

SHARED PLANET SHARED CARS SHARED COSTS


37

”Tämän elokuvan päähenkilö on koppava kusipää”, Marc Rollinger esittelee itsensä.

Elosteluooppera

Marc Rollinger on vakavasti sairas mies: loppu häämöttää jatkuvasti nurkan takana. Niinpä hän antautuu kehon ja mielen nautintoihin, matkustaa ympäri Eurooppaa katsomaan suosikkioopperansa Don Giovannin uusia produktioita ja siemailee samppanjaa luksushotellien sviiteissä. Ooppera- ja sänkyseuraksi hän palkkaa lihaksikkaita poikaprostituoituja. Don Giovannin vääjäämätöntä tuhoa kohti kulkeva irstaileva hahmo rinnastuu tietenkin Rollingeriin, jonka elegantin elostelun lomassa nähdään kohtauksia Joseph Loseyn Don Giovanni -kulttioopperaelokuvasta (1979). Rollingerin matkojen kautta Naked Opera kuvittaa hedonistisen eurooppalaisen unelman: Venetsian, Wienin ja Berliinin säihkyvät ravintolat ja oopperatalot, kalliit taideteokset ja prameat palatsit. Turhautuneen oloinen Rollinger on luksuksen ympäröimä, mutta ei näytä juurikaan nauttivan olostaan. Tietynlaisen kusipäisyyden takana siintää ehkä yksinäisyys ja ahdistus, ken tietää. Käännekohta myyttiseen tuhoon suuntaavassa elämässä kuitenkin tapahtuu, kun Rollinger rakastuu pornotähti Jordan Foxiin. Rollingerin äärimmäisyyksiin viedyssä elämässä on paikoin mockumentaryn tuntua, mutta faktan ja fiktion rajojen pohtimisen sijaan kannattaa antautua viihdyttävälle oopperamatkalle ”Luxemburgin Don Giovannin” elämään. /Turkka Ylinen

Naked Opera SU 2.2. klo 17:30, Bio Rex

Maailman paras popyhtye vie kiteyttää hyvin syyt yhtyeen VOXPoint Sing Along -esitys tarjoaa jättisuosioon. Bio Rexin täydeltä ABBAa. Saa laulaa! Hollywoodiin myöhemmin siirtyneen Lasse Hallströmin ohjaaman elokuvan porkVuonna 1977 ABBA oli suosionsa huipulla. kana on konserttitaltiointi, jossa yhtye Viisi vuotta aiemmin Tukholmassa perustettu esittää suurimmat hittinsä. Sen lomassa yhtye oli julkaissut neljännen studioalbuminsa seurataan fiktiivistä kehyskertomusta, Arrivalin, jolta löytyvät muun muassa jättihitit jossa epäonninen radiojuontaja yrittää ”Money, Money, Money” ja ”Dancing Queen”. kipeästi saada nelikolta haastattelua Levyt keikkuivat listojen kärkisijoilla samalla, ohjelmaansa, mutta tuntuu möhlivän kun yhtye kiersi maailmaa loppuunmyydyltä jokaisen tilaisuutensa. Juoni on tyhjänstadionilta toiselle. Maailmankiertueen Austrapäiväinen, mutta juontajan seikkailut lian-osuudella kuvattu taltiointi ABBA – The Mokuvittavat ABBAn kappaleita paikoin ihanan huuruisasti. ABBA – The Movie Neljän levyn jälkeen ABBA VOXPoint kinofoninen konsertti, Sing Along oli julistettu suurimmaksi PE 31.1. klo 19, Bio Rex popyhtyeeksi sitten Beatlesin.

Bändin musiikillinen kirjo on elokuvassakin häikäisevä: ”Waterloo”, ”Mamma Mia” ja ”S.O.S.” ovat popsävelmien kuningasluokkaa. Yhtyeen taito herättää yksinkertaiset, sanakirja kädessä kirjoitetut säkeensä henkiin oli liki maaginen. On myös arvostettava Girl with the Golden Hair -minimusikaalia, joka kehiteltiin kiertuetta varten. Neljästä kappaleesta koostuvalla performanssilla ABBA halusi irtautua hittipotpurin kahleista ja etsiä ilmaisuunsa uusia, tarinallisempia ulottuvuuksia. ”I’m a Marionette”, ”Get on the Carousel” ja ”Thank You for the Music” soivat elokuvassakin komeasti.

Fanien keskuudessa ABBA – The Movie on noussut kulttisuosikiksi, eikä ihme. Se on ihanan viattomalla tavalla, koko sydämestään, suodattamattoman camp – aivan kuten itse yhtyekin. Australian-lennolla hahmoteltu juoni, ontuvat näyttelijänsuoritukset ja 1970-lukulainen diskokuvasto viihdyttävät samalla, kun musiikki koskettaa. Sing Along -versiona elokuva henkii sellaista kollektiivista hyvää oloa, jota vain maailman paras popyhtye voi tarjota. /Anton VanhaMajamaa


gr

Ou

nd

in

helS

• StOne

inki •

e

Org

a

& r aw c hOc Ol at

nic

& handma

de

Helsingissä kaakaopavusta asti käsintehtyä suklaata puhtaista raaka-aineista. Lisää suussa sulavia makuvaihtoehtoja ilmestyy tulevan vuoden aikana! Goodio on uuden sukupolven ruokabrändi, jonka intohimo ovat hyvinvointi, reilu toiminta sekä luomuherkut, joissa maku ja ravinteikkuus kohtaavat. facebook.com/goodiogoods

Pienoinen ihme. Alkaen 399 €.

Tector Kluuvi | 09 - 3508 1770 | kluuvi@tector.fi Tector Lasipalatsi | 09 - 3508 1730 | lasipalatsi@tector.fi Tector Sello | 09 - 3508 1760 | sello@tector.fi Yritysratkaisut | 09 - 3508 1710 | myynti@tector.fi

Omenat ja tarvikkeet osoitteesta www.tector.fi


Kuvitus: Anton Sundström

VIIHDE

Rumpali hakusessa ”Fanaatikko” on sana, jolla on ikäviä kaikuja. Siitä on johdettu myös termi ”fani”. Kaikkihan me jotain fanitamme. Tom Spicer ei ole koskaan vaatinut paljoa. Englannin maaseudulla hoitokodissa elävällä Tomilla on kehitysvamma, autistinen oireyhtymä. Yksi vaatimaton pyyntö hänellä kuitenkin on: hän haluaa tavata idolinsa, Metallican rumpali Lars Ulrichin. Tomin sisarukset Kate ja Will ovat media-alan ammattilaisia. He ovat tehneet veljensä missiosta faniuden syvimmän olemuksen tavoittavan road movien. Tomin lailla kaikille meille faneille olisi toiveiden täyttymys koh-

data puolijumalamme. Olisin itse antanut sormen jos toisenkin ollakseni miehen matkakumppanina. Onneksi on elokuva. Metallica antaa harvoin oikeudet musiikkinsa käyttöön, mutta näin hyvään tarkoitukseen ne on myönnetty. /Jani Svahn

Mission to Lars PE 31.1. klo 21:30, Bio Rex

Leffatohtorin horoskooppi festivaalin ajalle 28.1.–2.2.2014 Kiinalaisessa horoskoopissa vuosi 2014 on hevosen vuosi! DocPoint juhlistaa tätä dokumentin The Horses of Fukushima merkeissä. Leffatohtorinne erikoistuminen astrologiaan ja paneutuminen kiinalaiseen horoskooppiin on vielä kesken, joten tarjoilen tässä teille ne ”tavalliset” merkit. Vesimies 20.1.–19.2. Tyypilliset vesimiehet ovat idearikkaita ja ennakkoluulottomia oivaltajia. Näitä piirteitä löytyy dokumentista Trucker and the Fox, jonka päähenkilönä on lyhytdokumentteja laativan miehen lisäksi kettu ja sivurooleissa kaksi aasia.

Kalat 20.2.–20.3. Nykyajan merirosvomeininkiä on tarjolla perusluonteeltaan ymmärtäväisille ja herkille kaloille dokumentin The Last Black Sea Pirates parissa.

Oinas 21.3.–19.4. Oman tiensä kulkija, hyvän itsetunnon omaava, tyypillinen oinas: 19.4. syntynyt kölniläinen muusikko Gentleman johdattaa oinastoverinsa reggaen juurille dokumentissa Journey to Jah.

Härkä 20.4.–20.5. Onkohan poliitikko Donald Rumsfeld kertonut syntymäaikansa väärin? Perinteiset härän piirteet sopivat häneen hyvin: härät tunnetaan vakaina, perinteitä kunnioittavina ja tuotteliaina. Härät hoi! Käykää arvioimassa The Unknown Known. Onko Rumsfeld yksi teistä?

Kaksoset 21.5.–20.6. Kaksosten sanotaan olevan hyvällä tavalla kaksinaamaisia – siis luonteeltaan monipuolisia. Onko sinusta joskus tuntunut siltä, että toinen puoliskosi on oikeasti olemassa, mutta kateissa? Dokumentissa Twin Sisters kaksoset, jotka adoptoitiin vastakkaisille puolille maapalloa, kohtaavat toisensa.

Rapu 21.6.–22.7. Nyt on rapujen aika löytää elämän punainen lanka! Charlie Victor Romeo johdattaa lentoturmien todellisten syiden juurille ja auttaa perspektiivin löytämisessä. Ei suositella lentopelkoisille, paitsi shokkihoitona.

DP-KOLUMNI

Leijona 23.7.–22.8. Leijonille on tärkeää löytää elämästä se oma juttu. Inspiraatiota iloisille ja luoville leijonille on tarjolla The Shadow dokumentin merkeissä. 84-vuotiaalla etsivällä on 1000 ratkaistun tapauksen jälkeen vielä viimeinen tapaus jäljellä.

Minulla on unelma

Neitsyt 23.8.–22.9.

Rakastan laulamista, omaksi huvikseni. Voisin sanoa harrastavani laulamista, omaksi huvikseni. Jaan harrastukseni mitä parhaimman ystävän kanssa. Hän laulaa kuin enkeli, soittaa huilua hullutellen ja opastaa minua, kun falsettini falskaavat. Meillä on tapana kuunnella kaikenlaista musiikkia ja laulaa mukana. Noista biiseistä tulee mahtavia meidän äänillämme! Meillä on myös yhteinen suunnitelma B: jos kaikki muu menee mönkään, meistä tulee taustalaulajia. Ohjaaja Morgan Nevillen 20 Feet from Stardom kääntää spottivalon tunnettujen tähtien taustalaulajiin. Niihin ammattilaisiin, joiden äänet yleisö tuntee, mutta joiden nimiä kukaan ei tiedä. Toisinaan he

Etsitkö balanssia elämääsi? Lähde Manakamanan matkassa vuoristohissillä temppeliin meditoimaan.

Rakkautta on luvassa luonteeltaan lempeille! Lähitulevaisuudessasi tapaat tumman muukalaisen. Suosittelen etsimään kohtaloasi muun muassa Father’s Garden – The Love of My Parents elokuvan yleisöstä.

Vaaka 23.9.–23.10. pitävät koko show’n pystyssä. Näiden tarinoiden joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä ajan pyrkineet tähteyteen, ja ihmisiä, jotka ovat tyytyväisinä taustalla. En edes esitä nähneeni 20 Feet from Stardom -dokumenttia, säästän sen ystävälleni. Joten hei kaveri, jos luet tämän jutun, niin saanko viedä sinut elokuviin? Rosa-Maria Sedita sedita ensemblen dramaturgi-ohjaaja

20 Feet from Stardom LA 1.2. klo 21, Bio Rex SU 2.2. klo 17:15, Maxim 1

Skorpioni 24.10.–22.11. Skorpioneille on leimallista uudistusvimma ja muutoksenhalu. Motivaatiota elämänmuutoksiin on tarjolla dokumentissa Bettie Page Reveals All, jossa Page kertoo, miksi hänen uransa loppui yllättäen kuin seinään.

Jousimies 23.11.–21.12. Jousimiehet ovat optimisteja, jotka rakastavat muutosta. Suosittelenkin jousimiesten kokoontuvan dokumentin Faith Connections merkeissä suunnittelemaan osallistumista hindujen pyhiinvaellusjuhlaan.

Kauris 22.12.–19.1. Kauriiden serkut ovat hevosia, ja hevoset tunnetusti Amerikan alkuperäiskansojen kavereita (tosin yhteys syntyi vasta eurooppalaisten valloittajien myötä). Pine Ridge seuraa yhdysvaltojen Etelä-Dakotan reservaatissa asuvaa intiaaniyhteisöä.

39


DOKUMENTTIELOKUVA ON YLE

Ääniä El Altosta, Yle TV1 Dokumenttiprojektin ohjelmistossa syksyllä 2014


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.