Page 1

DOCPOINT PAPER 22.–27.1.2013

W W W. D O C P O I N T. I N F O

Venäjä Venäjä ja Venäjä s. 28–29 Maailman nopeimman miehen

menetetty maine s. 27

Ihminen sairaalan liukuhihnalla s. 31 Pohjois-Korean vankileirin

selviytyjän tarina s. 17

Valot vai lehmä?

Valintoja Marokon vuoristossa

s. 18

Raivoavaa rakkautta ja taiteen tuskaa Liv Ullmann & Ingmar Bergman, Anton Corbijn, Ice-T Tuttuja kasvoja Vaikeasti tavoitettava Sarah Palin ja kiehtovan omalaatuinen Steve Jobs


zimbabwessa diktaattori nukkuu huonosti, koska pelkää linnan kummitusta.

22.–27.1.2013 ENNAKKOLIPUNMYYNTI 11.–21.1. • Andorran, Lasipalatsin Bio Rexin, Kiasman ja Orionin näytösten liput DocPointin verkkokaupasta www.docpoint.info sekä Bio Rexistä sen aukioloaikoina • Maximin ja Kinopalatsin liput kaikista Finnkinon teattereista sekä internet- tai puhelinpalvelusta: www.finnkino.fi, puh. 0600 007 007 (1,50 € / puh. + pvm/mpm, puhelinmyynti avoinna ma–to 12–18, pe–su 10–18)

LIPUNMYYNTI FESTIVAALIN AIKANA 22.–27.1. • Lipunmyynti alkaa teattereissa viimeistään tuntia ennen ensimmäisen näytöksen alkua (ks. tarkemmat aukioloajat www.docpoint.info) • Andorran, Lasipalatsin Bio Rexin, Kiasman ja Orionin näytösten liput DocPointin verkkokaupasta www.docpoint.info sekä kaikista edellä mainituista teattereista • Maximin ja Kinopalatsin liput kaikista Finnkinon teattereista sekä internet- tai puhelinpalvelusta: www.finnkino.fi, puh. 0600 007 007 (1,40 € / puh. + pvm/mpm, avoinna ma–to 12–18, pe–su 10–18)

LIPPUJEN JA OHEISTUOTTEIDEN HINNAT Liput DOKKINO-näytökset 5 lipun sarjakortti 8 lipun sarjakortti 10 lipun sarjakortti Sarjakortit sisältävät katalogin Katalogi DocPoint-kangaskassi DocPoint-pipo

7,50 € 3€ 35 € 50 € 60 € 7,50 € 7,50 € 10 €

VOXPoint – Kinofoninen konsertti: Felix Zenger & Turksib 17 € / 14 € (opiskelijat ja KAVA-klubikorttilaiset). Huom. KAVA-klubialennukset vain Orionista ja KAVA:n verkkokaupasta 10.1.2013 saakka.

FESTIVAALIKLUBIT DocPoint Kick-Off + Tusovka -klubi Dubrovnikissa lauantaina 19.1. klo 19–02 Jenia Lubich, Lucie Niemelä. Liput ovelta 9 € (+ eteispalvelumaksu 2,50 €) Avajaisklubi Adamsissa tiistaina 22.1. klo 22–01 OG Ikonen + DJ Tatc, Random Doctors & Klaustrofobia + DJ Sir Jake Liput 7,50 € (+ eteispalvelumaksu) DocPointin verkkokaupasta, DocPointin lipunmyyntipisteistä 11.1. alkaen tai ovelta tapahtuman alkaessa DocPoint-klubi Dubrovnikissa perjantaina 25.1. klo 22–02 MIAU, Katerina Vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50 €) Doc Lounge Goes DocPoint: Arab Spring – Power to the People? Dubrovnikissa lauantaina 26.1. klo 19–02 • klo 19–22: elokuva The Reluctant Revolutionary (ohj. Sean McAllister, 70 min). Keskustelemassa mm. Sean McAllister, toimittaja Leena Reikko ja professori Timo Kivimäki. Liput 5 € (+ eteispalvelumaksu 2,50 €) DocPointin verkkokaupasta, DocPointin lipunmyyntipisteistä 11.1. alkaen tai ovelta tapahtuman alkaessa • klo 22–02: Kari Tapiiri ja DJ Lene Vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50 €) DocPoint-klubi Dubrovnikissa sunnuntaina 27.1. klo 21–02 Miss MJ Vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50 €)

FESTIVAALIN TAPAHTUMAPAIKAT ANDORRA & DUBROVNIK, Eerikinkatu 11 Lasipalatsin Bio Rex, Mannerheimintie 22–24 KIASMA-TEATTERI, Mannerheiminaukio 2 KINOPALATSI, Kaisaniemenkatu 2 MAXIM, Kluuvikatu 1 ORION, Eerikinkatu 15 ADAMS, Erottajankatu 15–17 FESTIVAALIN INFOKESKUS: Lasipalatsin Näyttelytila, Mannerheimintie 22–24. Aukioloajat: ma 21.1. klo 11-18 ja ti–su 22.–27.1. klo 11–21

DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali Maailmaa on enemmän kuin ikkunasta näkee. Tilaa nyt maailmankuvaasi avartava lehti. Saat näkökulmia ja tarinoita, jotka laittavat ajattelemaan.

tilaa nyt vuosikerta hintaan 29€ osoitteesta maailmankuvalehti.fi

Koskee vaan kotimaan tilauksia. Kampanjatunnus: DP

Maailman Kuvalehden numerossa 11/2008 oli muun muassa juttu diktaattori Robert Mugabesta, joka pelkää kummituksia. Uusimmassa numerossa jotain aivan muuta.

Fredrikinkatu 23, 00120 Helsinki Puh. 09 672 472 (ei lipputiedusteluja), fax 09 673 998 info@docpoint.info

DocPoint pidättää oikeuden ohjelmiston muutoksiin. www.docpoint.info


3

DOCPOINT PAPER 2013

The Pervert’s Guide to Ideology Heidi Uutela

26

6

VOXPoint – Kinofoninen konsertti

42

8

12

Viru

The Life and Times of Paul the Psychic Octopus

Todellisuuksia Toiveita, katastrofeja, muutoksia, katumusta, rakkautta, fiktiota, faktaa, analyysiä, musiikkia, väriä, voimaa, heikkoutta, eksymistä, löytämistä – dokumenttielokuvalla ei ole rajoja, ei kattoa. Reilusta tuhannesta katsotusta elokuvasta olemme koonneet jälleen kerran ohjelmiston, jonka jokainen elokuva olisi hyvä nähdä.

Apollo-palkittu Tuula Mehtonen

Uskoa ihmiseen antaa Josephat, In the Shadow of the Sun -elokuvan päähenkilö, kuten myös voimakkaat naiset elokuvassa Sweet Dreams. The Tsunami and the Cherry Blossom -elokuvan kirsikkapuut luovat uskoa jatkuvuuteen.

7 9

31

Jäniksenä Varkaudessa

Todellisuuden tulkit Virpi Suutari ja Aku Louhimies totuuden äärellä.

Health Factory

30 piikkilankainen työmatka Eristysmuuri erottaa palestiinalaisnaisten kodin ja työpaikan.

10 Tavaroista, rakkaudesta ja jääkaapin tarpeellisuudesta Petri tekee ihmiskokeen, jolle liikenee ymmärrystä vain omalta mummolta.

32 Vässykästä vallankumoukselliseKSi Turistiopas lähtee vastentahtoisesti muuttamaan maataan.

14 Ei ainoastaan hunajasta Kirjailija Johanna Sinisalo pohtii ihmisen ja mehiläisen suhdetta.

33 Kelvollista ainesta? Vankien paluu yhteiskuntakelpoisiksi ei suju kuin unelmissa.

15 Yhtiö hei, korjaa jälkesi! 30 000 ihmistä vastaan järkälemäinen öljy-yhtiö.

36 Pako avantgardeen Koe aurinkopaneeleiden värähtely ja maailma hiekanjyvässä.

17 Väärään aikaan väärässä paikassa Pienet arkipäiväiset valinnat voivat muuttaa elämän. 18 Lehmä saa siirtyä valon tieltä Modernisaatio saapuu vuoristoon.

38 Vielä tiluttaa Kitaralahjakkuus Jason Becker ei ole antanut vastoinkäymisten lannistaa. 39 Bling-blingin tuolla puolen Ice-T marssittaa räpin supertähdet kameran eteen.

27 Pornoa ja puiden halailua Fuck for Forest -ryhmä haluaa pelastaa sademetsät aikuisviihteellä. IRROTA KESKIAUKEAMALTA OHJELMAKARTTA

Alunassa kogi-intiaanit yrittävät pelastaa maapalloa ajattelemattomien ”pikkuveljien” teoilta. Gasland, Crude, Dust ja Energy Land kertovatkin karusti, mitä teemme planeetalle talouden ja kasvun nimissä. Planet Ocean näyttää, miten lumoavalla planeetalla asumme. Sääli tätä on turmella. Douch, punaisten khmeerien vankileirin päällikkö, kavahtaa itseään, pahuuttaan elokuvassa The Khmer Rouge and the Man of Non-Violence. Toisaalla Roman Polanski kertoo elämästään ja kaiken jälkeen kyseenalaistaa vapaan tahdon. Colombianos-elokuvan veljekset taas hakevat omaa voimaansa ja tahtoaan. Tekijät ovat ehkä tehneet elokuviaan usean vuoden ajan, tutkineet jotakin olennaista. Niitäkin teoksia on, jotka ovat syntyneet hetkessä. Joka tapauksessa nämä elokuvat ovat ainutlaatuisia, ja DocPoint tammikuussa 2013 on lähes ainut mahdollisuus nähdä ohjelmistomme elokuvat Suomessa. Olemme poimineet parhaimmiston viime vuoden dokumenttielokuvasadosta. Tervetuloa ajattelemaan, haaveilemaan, jakamaan! Erja Dammert DocPointin taiteellinen johtaja

INFO IN ENGLISH PAGE 42

DocPoint Paper -lehden toimitus Päätoimittaja Hannamari Uotila Toimitussihteeri Mari Suonto Kirjoittajat Mika Aaltola, Tiia Aarnipuu, Aurora Airaskorpi, Joonas Aitonurmi, Antti Alanen, Peter von Bagh, Silke Brandt, Erja Dammert, Mirva Helenius, Hannamari Hoikkala, Kati Hurme, Sami van Ingen, Frank Johansson, Anna-Sofia Joro, Riia Järvenpää, Sara Keskinarkaus, Liisa Kontunen, Sissi Korhonen, Elina Kostiainen, Anni Kukka, Johanna Lahdenperä, Leffatohtori, Elizabeth Marschan, Päivi Mattila, Emilia Mölsä, Juha Nurminen, Jukka Nykänen, Sanna Paakkanen, Maria Pirkkalainen, Pilvi Porkola, Mikko Raatikainen, Tapio Reinekoski, Mikko Remes, Maria Ruuska, Katariina Rönnqvist, Minna Saarinen, Tiina Salmia, Eeva Siivonen, Anu Silfverberg, Johanna Sinisalo, Tii Starck, Mari Suonto, Kaisu Suopanki, Mika Taanila, Katri Tenhola, Jane Toikka, Hannamari Uotila, Taina Vuokko, Turkka Ylinen Kuvitukset Joonas Aitonurmi, Anna-Kaisa Jormanainen, Jussi Pääkkönen, Miissa Rantanen, Anton Sundström Valokuvat Heidi Uutela Ulkoasu Jussi Pääkkönen / Mambo Media Kuvatoimittaja Emilia Mölsä Kannen kuva elokuvasta Winter, Go Away! (ohjaus: Elena Khoreva, Denis Klebleev, Askold Kurov, Dmitry Kusabov, Nadezhda Leonteva, Anna Moiseenko, Madina Mustafina, Sofia Rodkevich, Anton Seregin ja Alexey Zhiriakov) Paino I-print Oy Painosmäärä 40 000


4

DOCPOINT PAPER 2013

tapahtumat

DocPoint-klubeilla pyörähdetään lähiöissä ja Pietarissa DocPoint Kick-Off + Tusovka -klubi festareita edeltävänä lauantaina 19.1. tuo Dubrovnikiin kaksi valloittavaa laulajaa Pietarista ja Helsingistä: Nouvelle Vague -yhtyeessä laulaneen Jenia Lubichin sekä kuulasäänisen Lucie Niemelän. Tämä on Pietarin valovoimaisimpiin naisartisteihin kuuluvan Jenian ensimmäinen klubikeikka Helsingissä. Festivaalin avajaisklubi tiistaina 22.1. Adamsissa jatkaa Hilton! Täällä ollaan elämä -avajaiselokuvan hengessä. Esiintyjinä gangsta-rapin konkari OG Ikonen + DJ Tatc sekä Bassoradiosta tuttu DJ Sir Jake. Autenttista lähiötunnelmaa luo VJ-duo Random Doctors & Klaustrofobia, jonka visuaalit sulauttavat yhteen musiikin, kuvan ja yleisön.

Lauantaina 26.1. katsotaan dokumenttielokuvaa Doc Lounge Goes DocPoint -klubilla arabikevään vallankumouksellisissa tunnelmissa. Dubrovnikissa järjestettävällä klubilla näytetään Sean McAllisterin The Reluctant Revolutionary, ja keskusteluun osallistuvat mm. elokuvan ohjaaja ja toimittaja Leena Reikko. Elokuvan jälkeen esiintyvät Kari Tapiiri sekä suloinen DJ Lene. Klubi toteutetaan yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin Suomenlinnan osaston humanitaarisen oikeuden vapaaehtoisten kanssa. Sunnuntaina 27.1. Dubrovnikin tanssilattialle voi kantaa jäljellä olevan festarienergian. Vauhdit takaa Miss MJ.

Haavoja planeetan pinnalla Kenelle kuuluu maa ja vesi? Onko mahdollista käyttää luonnonvarojamme vastuullisesti niin, että vielä seuraavatkin sukupolvet voivat nauttia puhtaasta vedestä ja maasta? DocPointin pääseminaarissa keskustellaan teollisuudesta, elinkeinosta ja tulevaisuudesta. La 26.1. klo 12 pääseminaaria alustava Gasland-elokuvanäytös Kiasma-teatterissa. Liput 7,50 €. Klo 14–15.45 DocPointin Haavoja planeetan pinnalla -pääseminaari Kiasma-teatterissa. Keskustelutilaisuuteen vapaa pääsy. Keskustelu suomeksi/englanniksi.

Perjantai-klubilla Dubrovnikissa 25.1. bileet jatkuvat viime Flow-festivaalillakin valloittaneen MIAU:n ja levyjä pyörittävän Katerinan kanssa.

Leikkaaja tarinankertojana – Tuula Mehtonen Eturivin leikkaajat ja ohjaajat keskustelevat dokumentaarisen elokuvan leikkausprosessista Tuula Mehtosen kanssa. Miten saada aikaan puolentoista tunnin tarina useiden kymmenien tuntien kuvatusta materiaalista? Miten sujuu yhteistyö leikkaamossa? La 26.1. klo 16–18 Leikkaaja tarinankertojana – Tuula Mehtonen -seminaari Dubrovnikissa. Vapaa pääsy.

Katso korvillasi Ylen Dokumenttiryhmä tarjoilee DocPointissa kuunteluelämyksiä elokuvien rinnalle. Festivaalia edeltävänä viikkona radiodokumentteihin voi virittäytyä kaupungille rakennetuissa kuuntelupisteissä, joissa pehmeässä nojatuolissa istuen voi lähteä audiomatkalle kuulokuvien viemänä. Todellisia tarinoita -sarjan pitkiä radiodokumentteja ja maistiaisia lyhytdokkareista esitetään Dubrovnikissa festivaaliviikolla tiistaista sunnuntaihin.

Tuunaa todellisuus! Espoolaisen Kilonpuiston koulun 6B-luokalla oli mahdollisuus nähdä DOKKINO 2013 -sarja etukäteen toimiessaan DOKKINO-raadin elokuvakriitikkoina. Erityisesti samanikäisten itse tekemät dokumenttielokuvat ja nuorten elämän todenmukainen kuvaaminen tekivät koululaisiin vaikutuksen. DOKKINOn 11. vuosi pyörähtää käyntiin Helsingissä tammikuussa. Sen jälkeen valtakunnalliseksi ja ympärivuotiseksi kasvanut nuorten dokumenttielokuvatapahtuma lähtee kiertueelle ympäri Suomen. Viime vuonna DOKKINO kiersi yhdeksässä suomalaisessa kaupungissa ja teki tähänastisen yleisöennätyksensä lähes 8 500 katsojalla. Tämän vuoden teemana on “Tuunaa todellisuus!”. Teemalla DOKKINO-tiimi haluaa kannustaa kaikkia miettimään, mikä voisi olla paremmin lähiympäristössä ja miten maailmasta voisi tehdä paremman paikan. DOKKINO-näytökset 21.–27.1. Maxim, katso tarkat ajat docpoint.info/dokkino

Kuuntelupisteitä kaupungilla 14. –27.1.

Animoidun Blue, Karma, Tiger -dokumentin graffiteja maalaavat tytöt kysyvät, kenellä on oikeus katutilaan. Miksi mainokset saavat näkyä julkisissa tiloissa, mutta katutaide ei? Oulun normaalikoulun 5B-luokka puolestaan huolestui ympäristön tilasta ja teki kestävää kehitystä jokapäiväisten valintojen kautta pohtivan Meidän tulevaisuutemme -elokuvan. ”Dokumentti sai ajattelemaan, koska se on totta”, Kilonpuiston koulun DOKKINO-raati arvio. DOKKINOn näkökulmasta jokaisella on omista lähtökohdistaan mahdollisuus muuttaa maailmaa ja kasvaa yhteisönsä aktiiviseksi jäseneksi. Todellisuuden kuvaaminen ja epäkohtiin puuttuminen nostamalla ne kaikkien nähtäviksi dokumenttielokuvan keinoin on yksi tapa tuunata todellisuutta. Mikä on sinun tapasi? Tiina Salmia DOKKINO-tuottaja

SU 27.1. esitetään DOKKINOn alakoulusarjan yleisnäytös Orionissa klo 16. Muutkin kuin alakoululaiset ovat tervetulleita, 10-vuotiaista ylöspäin.

Haluatko ohjaajan olohuoneeseesi? Mahdollisuus tilata elokuvanäytös ja ohjaaja omaan olohuoneeseen. Metroaseman laituri muuttuu elokuvan esitystilaksi. Suljetun elokuvateatterin sali herää eloon tilateoksena. Elokuva muuntuu installaatioksi ja performanssiksi, rikkoo perinteisen muotonsa ja esitystapansa vapautumalla elokuvateatterin valkokankaalta. Joukko Aalto ARTSin dokumentaarisen elokuvan ohjauksen opiskelijoita on koonnut DocPoint-festivaalin yhteyteen elokuvainstallaatioiden kokonaisuuden, joka tutkii vaihtoehtoisia tapoja esittää liikkuvaa kuvaa. Uudenlaisia muotoja ja esitystapoja etsivät teokset synnyttävät teoksen ja katsojan välille elävää vuoropuhelua ja uusia ajatuksia elokuvallisuuden luonteesta. Eri puolille kaupunkia toteutettavia teoksia yhdistää tekijöiden kiinnostus paikkojen ja tilojen tutkimiseen liikkuvan kuvan keinoin – tuntemattomien paikkojen kartoittaminen, eletyt tilat ihmisen jättämine jälkineen ja niiden jäljet ihmisessä. Teosten kautta tilat ja niihin kätkeytyvät elämän kerrostumat näyttäytyvät uudessa valossa. Eeva Siivonen Lisätietoja www.docpoint.info


DOCPOINT PAPER 2013

5

Antti Nylén, esseisti

Paula Koivuniemi, viihdetaiteilija

Rosa Liksom, kirjailija

The House I Live In

Sweet Dreams

Roman Polanski: A Film Memoir

“Huumeet kiinnostavat minua. Eikö ole outoa, että aineet, joiden pitäisi antaa paratiisi, antavatkin helvetin?”

”Kuulostaa yllätykselliseltä! Onhan se hienoa, miten paljon naiset voivat jopa Ruandan oloissa saada aikaan omalla yritteliäisyydellään ja omaperäisillä ideoillaan.”

”Polanskin elokuvat ovat enimmäkseen hyviä. Polanskin persoona ja henkilöhistoria ovat erittäin kiinnostavia.”

Elokuvasta lisää sivulla 33

Pekka Mustonen

Elokuvasta lisää sivulla 39

Elokuvasta lisää sivulla 18

Lue leffalukkareita docpoint.info

Leffatohtori vastaa dokumentinystävien mieltä painaviin kiperiin kysymyksiin.

Doc! Joka festari käy niin, että kaikki muut ovat nähneet jonkin mestariteoksen, joka minulta on jäänyt välistä. Tunnen oloni ulkopuoliseksi kahvipöytäkeskusteluissa. Miten voisin välttyä ongelmalta tänä vuonna? nimim. ”Katson kaikki elokuvat tai murjotan?”

Moi Leffatohtori! Olen 31-vuotias poika. Onx ok? En tykkää katsoa trailereita tai lukea takakansitekstejä, koska ne paljastavat elokuvasta usein liikaa. Toivoisin silti jotain vihiä elokuvan mahdollisesta kiinnostavuudesta, ennen kuin maksan lipusta. Mikä avuksi? nimim. ”Dementiaa odotellessa”

Voi tohtori, olen pinteessä, koska elokuvia, joita haluan nähdä on aina liikaa, ja ne esitetään usein samaan aikaan. Ystävien suosituksiinkaan ei voi luottaa, koska oma makuni on hieman parempi. Tuntuu, että olen ihan yksin ongelmani kanssa ja se saa minut alakuloiseksi.

kuvitus: Anton Sundström

Lotta Djupsund / Savukeidas

Tämän haluaisin nähdä!

Keskusteltiin kahvipöydässä mistä elokuvasta tahansa, voit aina kääntää keskustelun Helena Třeštíkováan. Jos joku ei tunne tämän tsekkiläisen pitkän linjan ohjaajan tuotantoa, se on hänen omaa tyhmyyttänsä. Tee siis itsellesi palvelus ja käy katsomassa Třeštíkován uusin Private Universe. Siinä on kuvattu samaa tsekkiläistä perhettä peräti 37 vuotta, mikä tekee siitä yhden maailman pisimmistä seurantadokumenteista.

Ratkaisu on yksinkertainen: katso vain kuvia. Esimerkiksi tästä lehdestä voit lukea vain Docs and Honey -palstan. Muuten pelkästään selailet ja teet päätöksesi kuvien perusteella. Elokuvan nimen ja esitysajan löydät kätevästi jutun perästä, joten sinun ei ole pakko lukea juttua selvittääksesi, mistä elokuvasta kuva on. Kuvat antavat runsaasti tietoa elokuvan henkilöistä, miljööstä ja tunnelmasta. Tänä vuonna olen erityisen mieltynyt esimerkiksi elokuvien Planet Ocean ja Men at Lunch visuaaliseen ilmeeseen.

No, mutta tuossahan on koko elokuvafestivaalien ilo! Aina kun valitsee jonkin elokuvan, jotain muuta jää näkemättä. Ota siis rohkeasti nokka kohti elokuvateatteria ja mene katsomaan elokuvaa, joka juuri silloin sattuu siellä pyörimään. Jokainen dokumenttielokuva on lääkettä sielulle, saatat vaikka yllättyä!

nimim. ”Ongelmia on”

KUUKAUDEN ELOKUVA

Kysy itse: www.facebook.com/leffatohtori

SIGHT AND SOUND TOP TEN

POSTcArDS FrOm THE ZOO

VErTIGO – PUNAINEN KYYNEL

ti 5.2. / ke 13.2. / la 23.2. / to 28.2.

ti 29.1. / to 31.1. / su 3.2.

ElokuvatEattEri orion • Eerikinkatu 15 • liput 6 €/4,50 € klubikortilla/3 € alle 12-v. • myös verkosta


6

DOCPOINT PAPER 2013

voxpoint - kinofoninen konsertti

Suomi-beatboxin pioneeri saa tehdä vähän mitä haluaa. Vaikka elävän ääniraidan neuvostoajan mykkäelokuvalle.

Mari Suonto VOXPoint – Kinofoninen konsertti: Felix Zenger & Turksib PE 25.1. klo 19.30, Bio Rex

”Soundtrack on älyttömän tärkeä tunnelman kannalta. Se voi muuttaa koko elokuvan luonteen.”

Yhteistyössä KAVA

toa luuppien avulla. Mitään ei nauhoiteta etukäteen, vaan kokonaisuuden kutominen tapahtuu keikkatilanteessa. ”Beatbox rinnastuu monesti street-lajeihin. Jengi katsoo ensin YouTubesta parkourja skeittivideoita, sitten beatboxausta. Minua eivät kiinnosta niinkään temput, vaan beatbox on minulle ennen kaikkea soitin, jolla teen musiikkia.” Zengerin omilla YouTube-videoilla on jo yli 30 miljoonaa katsojaa. Mies lukee innoittajikseen muun muassa rikasta rytmimusiikkia tekevät multi-instrumentalistit Stevie Wonderin ja Flying Lotuksen. Suomessa Zenger on ensimmäinen ison näkyvyyden beatboxaaja, ja se on antanut tilaa tehdä musiikkia melko vapaasti genrerajoista piittaamatta. ”Siinä mielessä käynyt hyvä tsägä. Beatbox on täällä niin vähän tunnettu juttu, että ihmisillä ei ole valmista lokeroa, mihin se työntää. Olen saanut tehdä aikalailla sellaisia projekteja, jotka minua kiinnostavat, todella erityyppisten artistien kanssa. Minulle myös tarjotaan jänniä projekteja, kuten t ämä VOXPoint.”

matti sipilÄinen

F

elix Zengerin piti olla tammikuussa Balilla. Reissu Tyynellemerelle sai kuitenkin tehdä tilaa toisenlaiselle taipaleelle. VOXPoint-konsertissa Zenger matkaa elokuvayleisön kanssa halki keskisen Aasian, 1920-luvun neuvostoliittolaisen mykkäklassikon Turksibin kuvittamana. Beatboxaajan tehtävänä on tuottaa elävä äänimaisema elokuvalle, joka kertoo Keski-Aasian ja Siperian yhdistävän rautatien rakentamisesta. ”Oli niin mielenkiintoinen projekti, että oli pakko tarttua”, Zenger toteaa. Vielä hän ei kuitenkaan ole varma, miltä Turksib tulee kuulostamaan. ”Tsuk tsuk tsuk, junan ääntä alusta loppuun”, Zenger heittää ja nauraa. ”Ei vaan, haluan että se on kokonaisuus, johon rakentuu laajempia kaaria. Ettei tule liian pikkutarkasti elettyä kohtausten sisällä tai tehtyä yksittäisiä ääniä.” Zengerin tavoitteena on vetää mahdollisimman vähän huomiota itseensä ja luoda kokonaistaideteosta, jossa musiikki tukee kuvaa. ”Toivon, että äänimaailma on synergiassa elokuvan kanssa: vahvistaa fiiliksiä ja rikastuttaa kokemusta. Ei niin, että katsojat kelaavat, että hyvä leffa, mutta vähän häiritsi tuo puhkuja tuolla kulmassa.” Perinteistä beatbox-keikkaa ei ainakaan ole tiedossa. Zenger sanoo muutenkin edustavansa vähän erilaista linjaa, kuin mihin beatbox-maailmassa on totuttu. Uudet elementit musiikkiin eivät löydy toisia beatboxaajia seuraamalla, vaan Zenger kuuntelee mieluummin muuta musiikkia ja koettaa tuottaa sieltä bongaamiaan jänniä rumpukomppeja tai perkussioita omalla äänellään. Biittien lisäksi Zenger tekee soittimellaan myös melodisia aineksia ja kerrostaa keikoilla elävää musiikkimaas-

Vähän miestä silti jännittää elokuvamaailmaan heittäytyminen. ”Soundtrack on älyttömän tärkeä tunnelman kannalta. Se voi muuttaa koko elokuvan luonteen. Sen voin ainakin luvata, että konsertista tulee kokemus, jota ei ihan heti unohda!”

kasvaa tarkaksi, hauskaksi ja runolliseksi tutkielmaksi talonpoikaiskulttuurin ja vielä muotojaan hakevan teknologisemman tulevaisuuden kohtaamisesta. Väliteksteistä luemme, että ”luonto on sitkeä – mutta ihminen, ja koneet, ovat vielä sitkeämpiä”. Mitään erityistä konfliktia ei ole, koska asiat ovat aina suhteellisia. Kamelien ja rautatien keskinäinen nopeus on ratkaisematon asia, hevonen on pysyvä muistutus liikkeen jaloudesta ja herkkyydestä suhteessa perinteisiin, luontoon sekä työkulttuuriin. Kuvauksessa on samaa onnentilaa kuin arkaaisen materiaalin tallennuksissa: ihmisiä silloin, kun uuden ajan ongelmista, tai ongelmista ylipäätään,

ei ollut tietoakaan. Kiitävän hetken tällainen monen rinnakkaisen onnel-

”Kaiken yllä oli suuren muutoksen tuulenpuuska.” lisen tietoisuuden tila oli ”reaalisosialismissa” mahdollinen. Viktor Turinin elokuvan ansiosta saamme ulottuvillemme sosialismin hienoimman perspektiivin alkuperäisessä kokemustasossaan. Peter von Bagh professori, kirjailija, dokumentaristi ja elokuvahistorioitsija

kuvitus: jussi pääkkönen

Turksib on 1920‑luvun kuuluisin neuvostodokumentaari Dziga Vertovin Mies ja elokuvakamera -teoksen rinnalla. Sen aiheena on Turkistanin ja Siperian välisen rautatien rakentaminen, Keski-Aasian ja Kaukoidän kannalta tärkeä projekti, joka merkitsi inhimillisen ja konevoiman massiivista liikekannallepanoa. Oltiin luomassa Turkistanille edellytyksiä uudenlaisen kaupan ja kommunikaation muotoihin. Kaiken yllä oli suuren muutoksen tuulenpuuska. Maa ja kansa tulisivat vaurastumaan, utopiasta olisi tuleva tosi: asiat ovat nyt näin, ehkä huonostikin, mutta suuri unelma on toteutumassa. Elokuvan tyyli on suuren aiheen tasoa, pysytellen sen realistisessa ulottuvuudessa: rakennustyön kuvaus


DOCPOINT PAPER 2013

kotimainen esityssarja

7

Keidas sisimmässä Hiv-positiivinen Gerardo on oppinut arvostamaan palmujen havinaa. mättömään pragmaattisen tyynesti. Siksi onkin mieltä lämmittävää, kun hän kuvailee ilon ja toivon hetkiä elämässään: lintujen laulu, auringon nousu, palmujen havina. Tuntuukin, että Oasiksessa eläessään Gerardo

”Elämää eivät helpota yleiset ja sitkeässä olevat uskomukset ja ennakkoluulot sairautta kohtaan.” löysi keitaan omasta sisimmästään. Nykypäivänä harvinainen kyky elää hetkessä tekisi hyvää kenelle tahansa.

Oasis TO 24.1. klo 19, Maxim 1 SU 27.1. klo 15, Andorra

Tältä syrjäytyminen oikeasti näyttää Syrjäytymisestä puhutaan paljon, mutta useimmiten aihe jää abstraktiksi, koska syrjäytymisestä puhuvat ihmiset eivät tunne syrjäytyneitä, tai edes koskaan näe heitä. Dokumenttielokuva on ihme, joka tuo tuntemattoman lähelle. Siinä suhteessa se on hyvin poliittinen taiteenlaji. Kun katsoin Virpi Suutarin elokuvaa Hilton! Täällä ollaan elämä en voinut olla ajattelematta presidenttitason syrjäytymiskampanjaa, jonka mukaan ”arjessa aika pienet asiat ja teot riittävät ihmeen pitkälle”. Eivät ne ihan hirveän pitkälle riitä, jos lähtökohdat ovat toivottomat. Kaikki ei vain ole itsestä kiinni. Elokuvassa seurataan läheltä Nuorisosäätiön kerrostalon asukkaiden elämää, joka on syrjässä kaikesta. Melko suuria asioita tarvittaisiin ja ne ovat rakenteellisia, ei yksilöllisiä. Teema on pinnassa. DocPointin kotimaiseen sarjaan ilmoitettiin tänä vuonna useita elokuvia liittyen syrjäytymiseen Suomessa. Kaksi niistä valikoitui sarjaan: Hilton! sekä Iiris Härmän Hiljaisen talven lapsi, henkilökuva 24-vuotiaasta Katjasta. Tirkistelyn sijaan nämä elokuvat seuraavat päähenkilöitään kunnioittavasti, oikeastaan rakastaen. Samalla ne näyttävät, mikä heidän paikkansa yhteiskunnassa on (heillä ei ole siinä paikkaa). Näin tapahtuu se dokumenttielokuvan ihme, kun yksityinen tarina synnyttää yhteiskunnallisen ymmärryksen. Siinä missä nykyinen poliittinen keskustelu syrjäytymisestä pelkistyy yksilökeskeiseksi puheeksi valinnoista, tsemppaamisesta ja käytöstavoista, nämä dokumenttielokuvat ovat aidosti poliittisia. Niitä katsoessaan ei voi ajatella, että nämä ihmiset ovat itse valinneet tiensä. Elokuva saa kysymään, mitkä ovat ne yhteiskunnalliset rakenteet ja poliittiset päätökset, joilla nuorten kerrostalon todellisuus on luotu. Eräs raatilainen, joka ei ollut vielä nähnyt Hiltonia, kysyi minulta, ”onko elokuvan päähenkilöillä sitten toivoa”. Siihen oli vaikea vastata. Riippuu vähän, miten toivon määrittelee. Jos se tarkoittaa opintoja, eläkettä kerryttävää työuraa, varmuutta ja luottamusta tulevaan, sosiaalisia verkostoja ja taloudellista kasvua, ei, heillä ei ole juurikaan. ”On toivoa selviytymisestä”, DocPointin taiteellinen johtaja Erja Dammert heitti vierestä. Se on totta. Päähenkilöt ovat syrjässä, mutta he selviävät, ja tekevät parhaansa. Avain

Meeri Koutaniemi

Juha Nurminen

Anu Silfverberg toimittaja, kirjailija Kotimaisen esityssarjan valintaraadin jäsen Raatiin kuuluivat myös elokuvantekijä Aleksi Raij, leikkaaja ja professori Anne Lakanen sekä kansanedustaja Anne-Mari Virolainen. Puheenjohtajana toimi DocPointin taiteellinen johtaja Erja Dammert.

Yhteen hiileen Varkaudessa elämä pyöri lähes sadan vuoden ajan sellutehtaan ympärillä. Kun tehdastoimintaa leikataan, mitä jää jäljelle? Varkauteen kauniiden luonnonmaisemien ja vesireittien varrelle nousi 1900-luvun alussa selluloosanhajuinen tehdas. Varkautelaisia se ei haitannut, sillä tehdas edusti rahaa ja parempaa tulevaisuutta, jossa ahkera työläinen pystyi toteuttamaan unelmansa. Pohjoissavolaisesta teollisuuskeskittymästä tuli suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan esimerkkikaupunki. ”Periaate oli se, että asiat tehdään yhdessä ja heikommasta huolehditaan”, ohjaaja-käsikirjoittaja Matleena Jänis kuvailee elokuvassa kouluvuosien opetusta.

Teollisuuskaupungissa paperimiehen pojasta tuli paperimies ja insinöörin pojasta insinööri. Jäniksen isästä

”Filmille tallentui muun muassa tehtaan klubin tansseja ja presidentti Kekkosen vierailu.” tuli isoisän tavoin valokuvaaja. Valokuvaajapari pääsi tilaisuuksiin, joihin vain harvalla oli pääsy. Filmille tallentui muun muassa tehtaan klubin tansseja ja presidentti Kekkosen vierailu.

Kaupungissa riitti tehtaan ansiosta töitä, mutta nyt keskustan kadut ovat hiljaiset. Matleena Jänis pohtii, ovatko sukupolvelta toiselle periytyneet elämänmuodot ja arvot tulleet niin ikään tiensä päähän. Hän kuvaa Jäniksenä Varkaudessa -elokuvassaan taidokkaasti suomalaisen yhteiskunnan muutoksia pohtiessaan omaa rooliaan valokuvaajasuvun tyttärenä. Sara Keskinarkaus Jäniksenä Varkaudessa KE 23.1. klo 13, Kiasma PE 25.1. klo 20.45, Maxim 2

pauli jänis

Oasis tarkoittaa keidasta, mutta se on myös Jukatanin niemimaalla sijaitseva suojapaikka hiv-positiivisille maya-alkuperäisasukkaille. Heille arki ei ole mutkatonta, sillä Meksikossa ei ole kovin kattavaa terveydenhuoltoa vaan sairastuneet ovat riippuvaisia perheestään ja ystävistään. Elämää eivät helpota yleiset, sitkeät uskomukset ja ennakkoluulot sairautta kohtaan. Alejandro Cárdenasin ohjaama dokumentti seuraa meksikolaista Gerardoa, joka eli vuosia Oasiksessa, mutta muutti sieltä pois ollakseen jälleen yhteydessä perheeseensä. Gerardon elämää sävyttävät sairauden lisäksi köyhyys ja epävarmuus tulevasta, mutta myös voimakas elämänhalu ja rakkaus lähimmäisiinsä. Monen ystävänsä kuoleman kokenut Gerardo suhtautuu itse väistä-


8

DOCPOINT PAPER 2013

Kaleidoskooppi / Kotimainen esityssarja

KUN HOTELLI VIRU VUONNA 1972 AVASI OVENSA, TURISTIVIRTA TALLINNAAN RYÖPSÄHTI. VALKOISELLA BETONIMÖHKÄLEELLÄ ONKIN VARSIN VÄRIKÄS HISTORIA. Emilia Mölsä Kuvitus: Anna-Kaisa Jormanainen

Suomesta lähti 400 miestä rakentamaan Virua. Suomalaiset rakennusmiehet olivat kovaa valuuttaa paikallisten naisten keskuudessa. Yhdestä heistä tuli kirjailija Sofi Oksasen isä.

23-kerroksisesta hotellista tuli Viron ensimmäinen tornitalo. Kolmen vuoden rakennusaikataulua, työkaluja ja työvaatteita pidettiin ihmeenä, ja suomalaisia rakentajia työn sankareina.

Kommunismin aikaan KGB vakoili vaarallisia ulkomaalaisia, hotellin asiakkaita. Huoneisiin, saunaan ja ravintolan tuhkakuppeihin oli piilotettu mikrofoneja. Tympeät KGB-agentit toimivat myös ”aulapalvelijoina”. Vakoilulta ei säästynyt edes hotellin johtaja.

Kaunis. Pakahduttava. Testamentti? Virke Lehtisen kuvaamat hetket nähdään nyt uudessa valossa. Minulla oli kunnia nähdä vielä keskeneräinen versio elokuvasta Sattuman syyt. Se on elokuva sattumasta, elämästä ja kuolemasta, onnettomuuksista. Ohjaaja ja kuvaaja Virke Lehtisen sekä leikkaaja Tuuli Kuittisen elokuva on syntynyt leikkaamossa, elämäntyön mittaisen kuvamateriaalin ja eletyn elämän poimuista. Filmiruuduista, jotka Virke kuvasi. Hetkistä, jotka tapahtuivat joskus, muuta tehdessä. Tapahtui yllätyksiä, onnettomuuksia. Nyt kuvat nähdään uudessa valossa, toisin nähtynä. Kenties muistikuvina, joiden merkitystä nyt etsitään. Tarina on Virken, hyvin henkilökohtainen. Kerronta on Tuulin ja se on leikkaajan ilotulitusta. Mitä tekemistä on George W. Bushilla ja liukastuvalla pyöräilijällä samassa elokuvassa?

Tarina etenee kauniisti, välillä kuin jonnekin eksyen ja aina kuitenkin raiteilleen löytäen. Se ihmettelee kaiken tehdyn, kaiken saavutetun merkitystä. Kaiken saavutetun ja kenties menetetyn? Tarina on hätkähdyttävä, vaarallinen, liikuttava. Virken testamentti? Toivottavasti ei. Kannattaa nähdä. Jukka Nykänen kollega

Sattuman syyt PE 25.1. klo 19, Andorra LA 26.1. klo 13, Andorra

Neuvostoliitossa kaikille riitti työtä. Virun keittiössä työskenteli erillinen osasto, jonka ainoa tehtävä oli punnita annoksiin menevien ruokien grammat. Kakkuja oli leipomassa yli 50 ihmistä.

KGB häipyi Virusta yhdessä yössä vuonna 1991. Jälkeen jäi sotkuinen tarkkailuhuone, joka löydettiin vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Nykyään huone on osa KGB-museota.

Hotelli oli pitkään prostituoitujen pesä. Seksin myyminen oli periaatteessa kielletty, mutta prostituoiduilla oli keinonsa markkinoida palvelujaan. Yksi kikka oli teipata hintalaput kengänpohjiin.

Kahden vuosikymmenen videokuva-albumi 1970-luvun lopulla syntyneet helsinkiläislapset kasvoivat nuoriksi aikuisiksi laman ja Lepakkoluolan aikaan.

Humalassa sikailevat suomalaisturistit, ”porot”, olivat helppoja kohteita rikollisille. Pahin rikosaalto velloi 1980-luvun lopussa, jolloin hakatuksi saattoi joutua omassa hotellihuoneessaankin. Useimmat rötökset tapahtuivat juuri Virun ympäristössä.

Viron itsenäistyttyä Viru-hotelli myytiin huutokaupassa ainoalle huutajalle lähtöhintaan 60 miljoonalla markalla. Uusi omistaja oli suomalainen SRV Viitoset. Nykyään Viru on osa Sokos-hotelleja.

Lähteenä Taru Mäkelän Viru-elokuvan lisäksi Sakari Nupposen Aikamatka Hotelli Viruun -kirja.

Viru KE 23.1. klo 15.30, Maxim 1, LA 26.1. klo 13, Kinopalatsi 10

Muistatko vielä Nintendo Game Boyn ja McDonald’sissa järjestetyt syntymäpäiväjuhlat? Entä Vasemmistoliiton ilmaantumisen puoluekenttään ja eläinoikeusliikkeen synnyn? Ilkka Ruuhijärven ja Ulla Turusen dokumentti Sukupolvi välittää nostalgisten yksityiskohtien lisäksi tarkkanäköistä kuvaa 80- ja 90-lukujen suomalaisesta yhteiskunnasta sekä tuona aikana kasvaneiden nuorten haasteista ja mahdollisuuksista. Suomen pisin yhtäjaksoisesti jatkunut elokuvaprojekti on tallentanut yhden koululuokan, mutta siinä samassa kokonaisen sukupolven, tarinan 20 vuoden ajalta. Dokumenttiin on vangittu vuonna 1985 ensimmäistä kouluvuottaan käyneiden helsinkiläislasten leikit noususuhdanteen aikana, varhaisnuoruuden limudiskot sekä aikuisiän vastuut ja velvoitteet laman kurimuksessa.

Lapsuusvuosien Merihaassa ja nuoruuden Kalliossa luokkatovereita yhdistävät betonipihaleikit, luokkaretki Ahvenanmaalle ja rippileiri. Elämän polkujen jakaantuessa yhden vie mukanaan näytteleminen ja toisesta tulee palomies. Ei tarvitse olla 90-luvun kasvatti tai helsinkiläinen eläytyäkseen sukupolvitarinan päähenkilöiden elämään. Samankaltaiset kasvukokemukset ja elämän perusvalinnat kuuluvat jokaisen taipaleeseen. Jane Toikka

Sukupolvi PE 25.1. klo 15, Kinopalatsi 9


DOCPOINT PAPER 2013

kotimainen esityssarja

9

DocPointin avajaiselokuvana nähdään Virpi Suutarin Itä-Helsinkiin sijoittuva Hilton! Täällä ollaan elämä. Monella on vielä tuoreessa muistissa samalla alueella tapahtuva Aku Louhimiehen Vuosaari. Miten todellisuus taipuu dokumentaristin ja fiktio-ohjaajan käsissä?

filmimaa

Nuorisosäätiön vuokratalossa, jota nuoret itse kutsuvat sarkastisesti Hiltoniksi, nuorten ajelehtijoiden tarinat risteilevät toisiinsa. Suutari välttää syrjäytynyt-sanaa kuvaillessaan elokuvansa nuoria, sillä tietää heidän itsensä vihaavan käsitettä. Virpi Suutarin mukaan Hiltonin päähenkilöt näyttävät elokuvassa häkellyttävän suorasti omaa elämäänsä. Hän kuitenkin muistuttaa siitä, kuinka kokonaisuus on aina ohjaajan rakentama. ”Toisinaan päähenkilöt vetivät pultit, jos kohtaus otettiin uudelleen.

Täysin puhdasta dokumenttielokuvaa olisi vain valvontakamerassa. Sattuma on silti aina dokumentaristin paras ystävä. Kun pieni tyttö kyselee viattomasti isältään, miksi jääkaappi on täynnä kaljatölkkejä tai parvekkeen lattialla kasviksia – tällaista hetkeä en olisi osannut käsikirjoittaa.” Fiktion ja dokumentin raja-aidat ovat Suutarin mielestä pystytetty pikemminkin lukuohjeeksi katsojia varten. Todellisuuden kirkastamisen käsite on tuttu myös dokumentaristille. ”Kyse on sopimuksesta katsojan kanssa: jos sanon elokuvan olevan dokumenttia, sen on oltava totta. Joskus todellisuus kuitenkin vaatii rakentamista, jotta sen todellinen luonne nousisi esiin.” Hiltonissa esiintyvät nuoret ovat nähneet elokuvan, ja leikkausvaiheessa tehtiin vielä muutoksia kuvattavien pyynnöstä. Dokumentaristilla on aina velvollisuus suojella kuvattaviaan. ”Dokumentin on oltava fiktiota hienovaraisempi ja vihjailevampi, koska dokumentissa päähenkilön tulee saada säilyttää arvokkuutensa ja salaisuutensa. Suoran seksin ja väkivallan kuvaaminen jää sitten Akulle, mistä olen joskus hieman kateellinenkin”, Suutari nauraa. Louhimies kuvailee itseään suurena dokumenttielokuvan ystävänä. Hän sanoo keskittyvänsä silti fiktioon, koska hänen elokuviensa aiheet olisivat liian rankkoja dokumentteihin.

”On kieltämättä asioita, joiden kuvaaminen dokumentissa olisi liian tuhoisaa tai intiimiä. Seksi ja väkivalta ovat näistä hyviä esimerkkejä. Todellisuuden joitain puolia saattaa tässä mielessä joskus päästä lähemmäs fiktion keinoin”, Louhimies sanoo.

“Joskus todellisuus vaatii rakentamista, jotta sen todellinen luonne nousisi esiin.”

Taina Vuokko Hilton! Täällä ollaan elämä TI 22.1. klo 18, Bio Rex, DocPointin avajaisnäytös TO 24.1. klo 18.30, Kinopalatsi 9

Heidi Uutela

Dokumentin ja fiktioelokuvan rajalinjat istuvat tiukassa. Kun niiden keinoin kuvaa samaa aluetta, erot alkavat lientyä. Esiin tulee yhä enemmän yhteneväisyyksiä. ”Jokaisessa hyvässä fiktioelokuvassa on dokumentaarinen ydin, ja fiktiiviset elementit ovat vain koristeita. Niin fiktion kuin dokumenttielokuvankin tulee pohjautua tietoon ja kokemukseen todellisuudesta. Muuten katsojalle ei synny tunnistamisen kokemusta”, Virpi Suutari sanoo. ”Olen Virpin kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että elokuvien tulee olla tunteen tasolla todellisia. Totuudellisuus voi piiloutua fiktioon, jos sen avulla saadaan kirkastettua aitoja tunnesisältöjä”, Aku Louhimies pohtii. Vaikka tunteet esitettäisiinkin totuudenmukaisesti, Louhimiehen mukaan yhteiskunnallisen todellisuuden kuvaaminen jää fiktiossa ohjaajan harkinnan varaan. Vuosaaressa yhteiskunnallinen realismi oli hänelle erityisen tärkeää. ”Vuosaari edustaa minulle eräänlaista kuvaa tulevaisuuden Suomesta. Siellä eri sosiaaliluokat asuvat rinta rinnan merenrantojen miljoonataloissa ja kaupungin vuokra-asunnoissa.”


10

DOCPOINT PAPER 2013

kotimainen esityssarja

Kaverit seuraavat epäuskoisina Petrin ihmiskoetta, mutta mummo ymmärtää. 26-vuotias Petri kyllästyy tavarantäyteiseen elämäntyyliinsä ja aloittaa omalaatuisen ihmiskokeen. Hän luopuu kaikesta omaisuudestaan vuoden ajaksi. Päivittäin varastosta saa hakea yhden (1) tarvitsemansa tavaran takaisin. Luonnollisesti myös tavaroiden ostaminen on pannassa.

rasta, vaan jostain ihan muusta. Ja sitä jotain muuta Petri nyt etsii. Vuoden kuluessa käy selväksi, että ihminen pystyy yllättävän helposti elämään muutamalla kymmenellä tavaralla. Toisaalta materialismin paine kasvaa, jos tiedossa on esimerkiksi treffit. Koomisilta tilanteilta ei väl-

Ajatuksia herättävä elokuva kannustaa hienovaraisella tavalla myös miettimään omaa kulutuskäyttäytymistään. Moni kapine omassa kodissa tuntuu turhalta, kun on seurannut Petrin pähkäilyä seuraavasta tarpeel-

lisesta esineestä. Silti ei voi olla yhtymättä elokuvan naisväen mielipiteeseen: pitäähän ihmisellä nyt jääkaappi olla!

Tavarataivas KE 23.1. klo 18, Bio Rex PE 25.1. klo 20.30, Kinopalatsi 10

Kati Hurme

”Koomisilta tilanteilta ei vältytä, vaikka välillä vitsit ovatkin melko vähissä.” Kokeilu alkaa todellakin nollasta: ensimmäisen yön Petri nukkuu tyhjän asuntonsa lattialla pelkkään takkiin kääriytyneenä. Katsojan lisäksi myös miehen perhe ja ystävät puistelevat epäuskoisina päitään, mutta mummo ymmärtää. Hän tietää, että koti ja onni eivät muodostu tava-

tytä, vaikka välillä vitsit ovatkin melko vähissä. Päiväkirjamaisesti etenevä kerronta kuvaa projektin ylä- ja alamäkiä intiimisti lähietäisyydeltä, kuten aiheeseen sopii. Kokonaisuutta rytmittävät tyylikäs Helsinki-fiilistely sekä Timo Lassyn tunnelmallinen musiikki.

Minä olen kuva Kuva ihmisestä säilyy vaikka aikalaisten tulkinta katoaa. Kuinka ihminen jättää jäljen, joka kestää yhä hänen kadottuaan – tai hänen sielunsa siirryttyä toiseen maailmaan? Hän tekee kuvan.

kuvaa kumpuaa tekijäparin eri kulttuurien kokemusmaailmojen laajasta ymmärryksestä. Elokuvan ajattelu liikkuu kuin henki viidellä mantereella, ulottuu Cro-Magnonin ihmisestä nykyaikaan ja kohoaa luolan uurteesta tähtitaivaan kiertoon. Laajasta aineistosta huolimatta elokuva on rauhallinen ja meditatiivinen kokemus. Ihminen uurtaa kuvan luolan seinään, maalaa sen kankaalle, piirtää. Hän tutkii itseään peilistä ja tanssii elämänsä tanssia. Ja juuri kuva on elämäntanssin ikuistettu jälki, hetki joka pysyy vaikka aikalaisten tulkinta katoaa.

”Ihminen uurtaa kuvan luolan seinään, maalaa sen kankaalle, piirtää.” Ehkä kuvan olemuksen tutkiminen on päättymätön matka kuvia tekeville ihmisille. Markku Lehmuskallio tallensi kaksiosaisessa suurtyössään Minä olen (1992) valtavan määrän arktisen maailman kansojen taidetta. Taide on ollut toistuva elementti myös hänen ja Anastasia Lapsuin yhteisissä elokuvissa kuluneen kahden vuosikymmenen aikana. Heidän uusin elokuvansa Yksitoista ihmisen

Mikko Remes Yksitoista ihmisen kuvaa PE 25.1. klo 16, Maxim 1


DOCPOINT PAPER 2013

11

Klaffi Productions 2013

KOKEILE HUILIA. Ekolifestyle-lehti Huili on riippumaton, kriittinen ja ihana. Tilaa viisi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti kotiisi — kestotilauksena 35 € (määräaikainen 45 €). Tilaa Huili oheisella tilauslomakkeella, tekstiviestillä, puhelimitse numerosta 03 4246 5307 tai netissä osoitteessa

Kahden maan välissä Ruotsinsuomalaisten muusikkojen laulut säestävät isän ja pojan matkaa menneisyyteen.

Kyllä kiitos, haluan Huilin kestona kotiin! Hinta vain 35 € / 5 numeroa. Määräaikainen tilaus, 45 € / vuosi.

Marita Hällfors: ”Kaikki esitettäväksi valitut elokuvat ovat oppilastöiksi erittäin hyviä ja monia hyviä jäi vielä näytösten ulkopuolellekin. Paljon oli myös elokuvia, joissa oli kiinnostava aihe tai hyviä oivalluksia, mutta kokonaisuus oli jäänyt timantiksi hiomista vaille.” Paula Korva: ”Yleisvaikutelma oli se, että eri elokuvaopistoissa ympäri maan osataan tehdä teknisesti hyvää jälkeä ja kokeillaan rohkeasti erilaisia tyylilajeja. Jäin kuitenkin kaipaamaan ajassa kiinni olevia elokuvia, rohkeita kannanottoja nykymenoon. Tunteen paloa ennen teknistä tyylipuhtautta. Aihevalikoima oli turhankin turvallinen.” MH: ”Elokuvia katsellessa ymmärsin vääräksi kuvitelmani, että nuoruuteen liittyy kapinaa, särmikkyyttä tai ehdottomuutta. Kaipuuni suomalaisessa dokumenttielokuvassa yleensäkin on yhteiskunnallisuus. Tällä hetkellä Suomessa yhteiskunnallisen omantunnon tehtävä on siirtynyt dokumenttielokuvalta teatterille. Isä-poika-suhdetta käsitteleviä elokuvia oli niin monta, että niistä olisi saanut vaikka oman näytöksensä.” PK: ”Mistä määrä johtuu, sitä pitäisi kysyä tekijöiltä. Onko se merkki uudesta tekijäpolvesta, jonka perheissä isät ja pojat voivat puhua tunteista, kun aiemmassa polvessa sodan käynyt isoisä vaikeni?” MH: ”Koko tarjonnasta pystyi erottamaan eri kouluissa vallitsevat tyylisuuntaerot. Toisissa on journalistisempi ote, toisissa perinteisempää dokumenttielokuvakerrontaa ja jossain tavoitellaan esteettisempää ilmaisutapaa.” PK: ”Tarjottujen elokuvien kirjo olikin ilahduttavan laaja, kokeellisesta elokuvasta journalistisempiin dokumenttielokuviin. Valinnoissa pyrittiin tuomaan eri tyylilajeja esiin.” Uusin silmin – Kotimaisia oppilastöitä -sarjan esitystiedot keskiaukeamalla ja sivulla 24

0 TA 2 0 1

ES

E TUNIMI

UOD Ä V

Oppilastöistä valittiin tänä vuonna esitettäväksi kymmenen elokuvaa. Oppilastyöraadin jäsenet leikkaaja Marita Hällfors ja ohjaaja Paula Korva kertovat näkemästään.

K

SUKUNIMI

K AT U O S O I T E

L E I K K A A JA L U U K U TA !

POSTINUMERO

HUILI MAKSA A POSTIMAKSUN

ESTÄV

Ä

MAKSA JAN L ASKUTUS - JA TIL AUSTIEDOT

L ÄHET YSOSOITE

P O S T I T O I M I PA I K K A

PUHELINNUMERO

S Ä H KÖ P O S T I

ALLEKIRJOITUS

Y H T E Y S T I E T O JA N I E I S A A K ÄY T TÄ Ä E KOY H T I Ö H U I L I N U L KO P U O L I S E E N M A R K K I N O I N T I I N .

Laulu koti-ikävästä LA 26.1. klo 16, Maxim 1 SU 27.1. klo 13, Kinopalatsi 10

Nuoruuden kapinaa vai teknistä taituruutta?

Katso! Huili!

LÄM Ä E

Maria Ruuska

!

Ä

Ensin kostuu pojan silmäkulma pelkääjänpaikalla, sitten isän ratin takana. Kuusikymppinen Tauno Latvalehto ja nelikymppinen Kai Latvalehto ajavat kohti Göteborgia, kaupunkia, josta he muuttivat pojan teini-iässä takaisin Suomeen. Käydään entisen kotitalon pihassa, jalkapallokentän laidalla ja puhutaan. Tien päällä juttua ryöppyää työnteosta, alkoholista ja valinnoista vuosikymmenien edestä. Laulu koti-ikävästä on Mika Ronkaisen musikaalidokumenttielokuva, jossa 70-luvulla kirjoitetut siirtolaislaulut säestävät Kain ja Taunon matkaa heidän ja yli puolen miljoonan 60- ja 70-luvulla Ruotsiin muuttaneen suomalaisen historiaan. Kai on entinen muusikko, siitä musiikkikytkös. Isän ja pojan tarinan keskeyttävät toisen polven ruotsinsuomalaismuusikkojen esittämät biisit pitkin peltoja ja kukkuloita. Miehet eivät pahemmin sivua musiikkiteemoja keskusteluissaan, toisaalta siirtolaislaulujen sanat asettavat heidän tarinaansa laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Dokumentti on hieno esitys suomalaisten Ruotsiin muuton vaikutuksista lapsiin ja perhesuhteisiin. Kirjallisuudessa ja valkokankaalla on käsitelty viime vuosina Ruotsissa varttuneiden suomalaisten kokemuksia, mutta ei niinkään niiden lasten, jotka joutuivat muuttamaan Ruotsista lapsena ja nuorena takaisin vanhempiensa kotimaahan. Suomen ja Ruotsin välillä seilaaminen jätti Kaihin jatkuvan ulkopuolisuuden tunteen: ensin hän tunsi vierautta suomalaisten vanhempien lapsena Ruotsissa ja myöhemmin taas Suomessa Ruotsissa kasvaneena nuorena ja aikuisena.

huililehti.fi

Pääskylänrinne 3 +358 50 372 98 20 jooga-lakshmi.com

T U N N U S : 5 017 9 6 41 0 0 0 0 3 VA S TA U S L Ä H E T Y S


12

DOCPOINT PAPER 2013

Apollo-palkinto: Tuula Mehtonen

N

oin 25 tuntia filmimateriaalia. Sen leikkaaja Tuula Mehtonen saa työpöydälleen pitkää dokumenttielokuvaa varten. ”Jos sitä on enemmän, ohjaaja saa tehdä esikarsintaa”, Mehtonen hymyilee. 50 päivän työn jälkeen kuvamateriaali on muotoutunut Mehtosen ja ohjaajan yhteistyönä tarinaksi, joka on valmis äänisuunnittelijan käsittelyyn ja sitten valkokankaalle tai television ruudulle. Tuula Mehtonen on nähnyt uransa aikana tuhansia tunteja kuvattuja kohtauksia uudestaan ja uudestaan. Hänen uransa koostuu lähes 100 elokuvasta dokumenttia ja fiktiota. Lempiprojekti on silti helppo nimetä: se on aina parhaillaan leikkauspöydällä oleva ja sinne mahtuu kerralla vain yksi.

”Elokuva valtaa koko mielen ja vaatii kokonaisvaltaista omistautumista.” Ohjaajalla on ennen leikkausvaihetta valmis mielikuva kauan valmistelemastaan elokuvasta, mutta leikkaaja katsoo materiaalia tuorein silmin.

”Elokuva on vain jäävuoren huippu.” ”En lue käsikirjoitusta, vaan päätän aiheen perusteella otanko jutun vai en”, Mehtonen kertoo. ”Minua kiinnostavat inhimilliset tarinat, joissa yksittäistapauksen kautta kerrotaan isommasta asiasta. Elokuva on vain jäävuoren huippu, välillä materiaalit ovat jopa kiinnostavin osa, ylimääräinen ikkuna elämään.”

Heidi Uutela

Apollo-palkittu leikkaaja Tuula Mehtonen testaa ohjaajan ideoita, romuttaa huonoja ja tarjoaa tilalle tuoreita.

Dokumenttielokuvan leikkaaminen eroaa fiktiosta etenkin siinä, että tarinassa ei ole tarkkaa käsikirjoitusta vaan se syntyy suurelta osin leikkauspöydällä. Dokumenttielokuvan leikkaaminen onkin ohjaajan ja leikkaajan tiivistä yhteistyötä. Usean kuukauden leikkausprosessin aikana Mehtonen oppii tuntemaan jokaisen kuvatun liikkeen ulkoa. Leikkaajan työ vaatii kill my darlings -asennetta, paitsi ohjaajan myös omaa työtä kohtaan. ”Tässä työssä pitää pystyä romuttamaan hienokin juttu ja tarjoamaan uutta tilalle”, Mehtonen pohtii. Vaikka pitkään työstetty elokuva on ohjaajalle rakas, on hän usein kiitollinen leikkaajan tuomasta uudesta näkökulmasta. ”Leikkaaja saattaa parhaimmillaan auttaa löytämään jossain vaiheessa kadonneen helmen.”

Ohjaajien puheenvuoro Leikkaaja Tuula Mehtosen kanssa työskennelleet ohjaajat kertovat yhteistyöstä. “Tuula tuli mukaan elokuviini jo hänen opiskeluaikanaan 1970-luvun puolivälissä. Kaikkiaan hän työskenteli kuudessa elokuvassani. Tuulan minulle leikkaamista elokuvista erityisesti lyhyessä Tanssikaveri-musiikkielokuvassa hänen taitav uutensa on huipussaan.“

“Tuula on leikannut kolme elokuvaani: Kusum, Hengenpelastaja ja Taistelu Turusta. Leikkaajana Tuulassa yhdistyvät tarkka psykologinen vaisto, jolla hän pääsee lähelle kuvattavien ihmisten sielua ja lähes erehtymätön dramaturginen kyvykkyys. Kun ohjaaja ja leikkaaja ovat vääntäneet kättä, on Tuula ollut lähes aina oikeassa.”

- Lasse Naukkarinen

- Jouko Aaltonen

“Tuula on kultainen ja viisas ihminen, jonka kanssa on ilo ja etuoikeus työskennellä. Leikkaussessiomme ovat täynnä naurua ja rajatonta luovaa hulluutta. Olen kiitollinen jokaisesta yhteisestä työstämme.” -Kiti Luostarinen

Sydän jäi Burmaan Kaksi opiskelijaa on tutkintavankeudessa kurssin alkaessa. Hirmumyrskystä kertova dokumentti esitetään väärennetyillä lopputeksteillä tekijöiden suojelemiseksi. Burmassa dokumenttielokuvan teko ei ole aina helppoa tai turvallista. Vuonna 2008 Tuula Mehtonen sai pyynnön opettaa leikkaamista burmalaisessaYangon Film School -työpajassa. Sen jälkeen hän on viettänyt vuodesta pari kuukautta yhdessä maailman suljetuimmista maista, jossa itsenäinen elokuvatuotanto on vielä lapsenkengissä. Työpaja on koulun ja tuotantotalon välimuoto, joka yhdistää maan eri kansanryhmiä tekemään dokumenttielokuvaa. Burma on ollut muutoksessa sotilasjuntan syrjäyttämisen jälkeen. Nykyään kaduilla saa jo kuvata vapaasti, ja workshopin työskentelyn tuloksia nähdään myös tämän vuoden DocPointissa. ”Burma on kiinnostava, muusta maailmasta eristäytynyt maa, joka ottaa ensimmäisiä askeliaan kohti demokratiaa”, Mehtonen sanoo. Eikä paluuta tarvitse ikinä miettiä kahdesti. ”Sydän sinne jää.”

Leikkaaja astuu mukaan elokuvaprosessiin siinä vaiheessa, kun muu työryhmä jo lopettelee kuvauksia. “Leikkaaminen on hyvin erityyppistä tekemistä kuin kuvaukset. Siinä pystyy keskittymään rauhoitetussa tilassa, intensiivisesti. Leikkaajiksi valikoituu ihmisiä, jotka haluavat työskennellä taustalla”, Mehtonen kertoo. Kun Mehtonen opiskeli 1970-luvulla Taideteollisen korkeakoulun elokuvaosastolla, kaikki elokuvaopiskelijat aloittivat opinnot yhdessä ja löysivät oman alansa tekemisen kautta. Leikkaaminen kolahti ja Mehtonen on edelleen sillä tiellä. Nyt elokuvaleikkauksella on nykyisessä Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa tunnustettu asema, ja Mehtonen oli perustamassa elokuvaleikkauksen linjaa 2000-luvun alussa. Hän on myös työskennel-

lyt alan ensimmäisenä professorina ja opettanut Suomen ulkopuolella muun muassa Baltic Film Schoolissa. Millaisena Mehtonen näkee suomalaisen dokumenttielokuvan kehityksen? “1990-luvulta lähtien dokumentti on alkanut muuttua erityisen kiinnostavaksi Suomessa, koska silloin alettiin kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Alalle tuli uusia ihmisiä ja esimerkiksi YLE:n rahoituspolitiikka oli rohkeaa ja kokeilevaa”, Mehtonen kertoo. ”Jos kaikki tehdään kolmiosaisen draaman mallin mukaan, tulee lopputuloksesta äkkiä hengetöntä.” Hannamari Uotila

Apollo-esityssarjan elokuvien esitystiedot keskiaukeamalla ja sivulla 21


w&B

osa meistä tekee töitä k ah d e k san tunti a päiväs s ä. Erilaiset työt vaativat erilaisia työkaluja. Joku tarvitsee vasaraa ja toinen taas laskukonetta. Oikeat työkalut ovat paras apu luovaan työhön. Parhaimmillaan työkalu käy muuhunkin kuin työhön, ja saa työn tunteen katoamaan työnteosta. Tä m ä j o h t a a u s e i n m y ö s parempiin työtuloksiin ja Kluuvi, Aleksanterinkatu 9, 00100 Helsinki | 09 - 3508 1770 | kluuvi@tector.fi Lasipalatsi, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki | 09 - 3508 1730 | lasipalatsi@tector.fi Sello, Leppävaarankatu 3-9, 02600 Espoo | 09 - 3508 1760 | sello@tector.fi Yritysratkaisut, Rälssintie 12, 00720 Helsinki | 09 - 3508 1710 | myynti@tector.fi

TILAA IMAGE NYT TARJOUSHINTAAN! 6–7/2012 heinäkuu–elokuu 8,20 e

koluMni Ruben Stiller tuhmana

VAIN IMAGESSA

MAAILMAN SUURIMMAN ELOKUVATÄHDEN ERIKOISHAASTATTELU

IP P M M Pal.vko 2012-35 290361-1206

12006

design Aito vai kopio?

6 414882 903610

6 414882 903610

11011

PAL.VKO 2011- 51 290361-1111

Matkailu Lontoon Shoreditch

elokuva Ranskalainen viikonloppu

Tyyli Muotia mittatilauksesta MaTKailu Lissabonin yöelämä TeaTTeri America Vera-Zavala KoluMni Ruben Stiller & ympärileikkaus

Ihanat Niskasen siskot

Matkalla muodin ja hiihdon huipulle

koluMni Stiller vs. kuunatsit

kuva: perttu saksa

DocPoint-erikoistarjous 3 NROA VAIN 12 €! (norm. 24 €)

Sinkkukapina

MIREL WAGNER: ”KAIKKEIN PELOTTAVIN ON TOINEN IHMINEN.”

Yhteiskunta syrjii yksinasuvaa

Svengijengi ’12

Rockabillyn tyylikäs paluu PAL.VKO 2012 – 43 290361-1209

Musiikki Flow’n parhaat

BRAD PITT: ”MEILLÄ KAIKILLA ON PARASTA ENNEN -PÄIVÄ.”

-50%

12009

Musiikki 50 syytä rakastaa Kate Bushia

Näin pääset irti netistä! 4 × Milonoff Antti Nylén ja uskonto

Kirja Pentti Saarikosken jäljillä

6 414882 903610

MaTkailu Los Angelesin tyylikorttelit

LISÄKSI:

Sota seksistä Miehet jotka vihaavat naisia Miki Liukkonen Seuraava Saarikoski? Mitalitoivot Suomen taideolympiajoukkue

Mira Luoti: ”jos ilmanussintafiilis iskee, ei sitä voi keskeyttää.”

MIREL WAGNER: ”KAIKKEIN PELOTTAVIN ON TOINEN IHMINEN.”

Design Muotoilun varastomyymälät

Mira Luoti: ”jos ilmanussintafiilis iskee, ei sitä voi keskeyttää.”

BRAD PITT: ”MEILLÄ KAIKILLA ON PARASTA ENNEN -PÄIVÄ.”

TeaTTeri Lahjakas Lauri Maijala

IMAGE 9/2012 LOKAKUU

iMage 6–7/2012 Heinäkuu–elokuu

IMAGE 11/2011 JOULUKUU

RAPORTTI:

KUINKA KALAT KATOSIVAT

9/2012 lokakuu 8,20 e

KUVA: AKI ROUKALA

PIMEÄ SYDÄN Synkkien laulujen taitaja Mirel Wagner rakastaa kauhua

Tilaa netissä...

...tai puhelimella!

www.image.fi/tilaus Tarjouskoodisi on PU3IM411

Soita asiakaspalveluumme: (09) 759 6600 Avoinna arkisin klo 8 – 16.30

Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.3.2013 asti. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. A-lehtien kestotilaus on tavallista reilumpi: saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. Kestotilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Kestotilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Juhla-arvonnassa ja saat siitä myös K-Plussa-pisteitä. Alle18-vuotiaalta huoltajan suostumus tilaukseen ja arvontoihin. Annettuja nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja rekisteriselosteesta: www.a-lehdet.fi tai A-lehdet Oy, Risto Rytin tie 33, 00081 A-lehdet.

Image_DocPoint_lehti_cmyk.indd 1

PU3IM411

11/2011  joulukuu  8,20 €

29.11.2012 15.22


14

DOCPOINT PAPER 2013

Ei ainoastaan hunajasta ”Ihminen edesauttaa mehiläiskatoa monilla omilla toimillaan”, kirjailija Johanna Sinisalo pohtii. Kun puhutaan eläinoikeuksista, ensimmäiseksi mieleen tulevat ahtaisiin karsinoihin tungetut siat, turpakytketyt naudat ja lähes pelkäksi rintalihakseksi jalostetut broilerit. Näiden tuotantoeläinten kaltoinkohtelu ei kuitenkaan uhkaa koko ihmiskunnan hyvinvointia. Markus Imhoofin dokumentti More Than Honey pureutuu aiheeseen, josta itsekin olen kirjoittanut romaanin Enkelten verta (Teos 2011) – ihmisen ja mehiläisen suhteeseen. Useimmat ajattelevat, että mehiläinen on ihmiskunnalle tärkeä lähinnä hunajan tuottajana. Ehei, mehiläinen huolehtii suuresta osuudesta ihmiskunnan ravinnonsaantia pölyt-

tämällä viljelyskasveja, niin suoraan ihmisravinnoksi käytettyjä kuin myös karjan rehuksi tarkoitettuja. Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että mehiläiset voivat huonosti ja yhdyskuntia tuhoutuu kiihtyvällä tahdilla. Syitä on monia – torjunta-aineet, ympäristömyrkyt, taudit ja loiset. Ihminen edesauttaa mehiläiskatoa monilla omilla toimillaan, kuten manipuloimalla mehiläiskantojen perimää rauhallisten ja ahkerien yhdyskuntien toivossa (”kuin jalostaisi susista sairaita puudeleita”, dokumentti toteaa), stressaamalla mehiläisiä siirtotyöläiskuljetuksilla viljelyksiltä toisille, levittämällä tartuntoja

yhdyskuntia jakamalla ja sekoittamalla – ja sitten syöttämällä mehiläisille antibiootteja. Esimerkiksi Kiinassa on jo nyt alueita, joilla mehiläisiä ei ole lainkaan ja siitepöly kerätään kukista käsin, pussitetaan ja myydään, jonka jälkeen hedelmänviljelijät pölyttävät

kukat jälleen käsipelillä. Olisiko mehiläiskatoon lääkkeitä luonnonmukaisesti elävien yhdyskuntien suosimisella ja afrikkalaisella, villillä perimällä? Dokumentin aihe on tavattoman tärkeä. EU on alkanut vasta pari vuotta sitten kiinnostua mesipölyttäjien

merkityksestä maataloudelle ja koko ihmiskunnalle. Toivottavasti tämä kaunis (erityisesti mehiläisten lentokuvat ovat häikäisevää katsottavaa), verkkainen ja maltillinen elokuva lisää tietoisuutta ongelmasta entisestään. Johanna Sinisalo kirjailija More Than Honey LA 26.1. klo 14, Kinopalatsi 2 SU 27.1. klo 17.15, Maxim 1

”Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että mehiläiset voivat huonosti ja yhdyskuntia tuhoutuu kiihtyvällä tahdilla.”

UNDERGROUND

Ääni kadonneille kaivoksille

Tässä elokuvassa ei puhuta sanaakaan. KoillisEnglannin kaivostyöläisten tarinan saa kertoa kuvien ohella musiikki, jonka on säveltänyt yksi Islannin kuuluisimmista nykysäveltäjistä, Jóhann Jóhannsson. Jóhannsson aloitti muusikon uransa nuorena punkbändissä, mutta on sittemmin tullut tunnetuksi muun muassa klassista ja elektronista musiikkia yhdistelevistä sävellyksistään. The Miners’ Hymnsiä varten hän työskenteli entisten kaivoskaupunkien muusikkojen kanssa. Teos kunnioittaakin englantilaista työväenliikkeen puhallinmusiikkia, joka säesti kaivostyöläisten elämää kymmenien vuosien ajan. Kaupunkien elämän keskiössä olleiden kaivosten tilalla on nyt parkkipaikkoja, ostoskeskuksia ja jalkapallokenttiä. The Miners’ Hymnsin teossa ääni tuli poikkeuksellisesti ensin: ohjaaja Bill Morrison rakensi arkistomateriaaleista elokuvan Jóhannssonin sävellyksen pohjalta.

Icarus Films

Hannamari Uotila The Miners’ Hymns KE 23.1. klo 17, Kiasma TO 24.1. klo 15, Maxim 2


15

DOCPOINT PAPER 2013

HIGHER GROUND

Tuhon ja toivon välissä Keskity, kuuntele, katsele – ja anna kirsikankukkien opettaa jotain olennaista elämästä. Alkaa olla selvää, ettemme voi jatkaa maailman tuhoamista loputtomiin. Eri asia on, tajuammeko muuttaa suuntaa. Kolumbian Karibian rannikon korkealla pyramidivuorella elää kogialkuperäiskansa, joka kokee tehtäväkseen maailmasta ja ikiaikaisesta tiedosta huolehtimisen. Tehtävä alkaa käydä mahdottomaksi, sillä me länsimaiset ”nuoremmat veljet” emme tajua mitä teemme. Tarvitsemme apua. ”Meidän täytyy selittää heille selvästi, kohta kohdalta, että he tuhoavat maailman”, kogit suunnittelevat. Maapallo on kuin ihmiskeho, jonka kaikki osat liittyvät toisiinsa. Alussa oli Aluna, Äiti. Hän keskittyi, syntyi ajatus, ja vasta sitten maailmasta

tuli totta. Emme tuhoa vain fyysistä maailmaa, vaan ajatusta sen takana. Kogeille ajattelu on kuuntelemista, mutta nuori veli ei kuuntele. Tuhoaminen kiihtyy, vaikka on kulunut yli 20 vuotta siitä, kun kogit esittivät saman viestin Alan Ereiran maailmaa kohauttaneessa dokumenttielokuvassa The Heart of the World. Aluna-dokumentissa kogit näyttävät kädestä pitäen sanomaansa ja kiertävät liittämässä kultaisella langalla yhteen tärkeitä, jo tuhottuja paikkoja. Nuorempien veljien asiantuntijat yhtyvät huoleen. Luonnon tasapainon horjuttamisesta ei hyvää seuraa. Rakennelmamme eivät ole mitään luonnonvoimien rinnalla, mikä koettiin jälleen Japanissa maaliskuussa 2011. Tsunami tuhosi lähes kaiken. ”En halua taloa. En halua vaatteita. En halua mitään, vain hänen elämänsä takaisin”, itkee vanhimman ystävänsä menettänyt mies. Ystävä kuoli yrittäessään pelastaa uuden autonsa. Vasta menetettyämme kaiken tajuamme, mikä on tärkeintä. Pian jatkamme vanhaan malliin ja haalimme uutta

materiaa, mutta hetken olemme auki ja kuuntelemme. Tuhoutuneen kaupungin voisi rakentaa ekologisesti. Jos kasvit selviytyvät, meidänkin täytyy jaksaa. The Tsunami and the Cherry Blossom muistuttaa, että luonto antaa mutta myös ottaa. Me haluaisimme vain ottaa. Ohjaaja Lucy Walker päätyi Japaniin taltioimaan tsunamin aiheuttamaa tuhoa ja toivon pilkahduksia sekä kirsikankukkia, jotka puhkesivat kukkaan synkimmällä hetkellä. Ymmärtääkö tuhatvuotias puu rakastetun kukan parantavan voiman?

Visuaalinen runo sykkii toivoa. Yhtä kirsikankukkaa ei voi nähdä yksinään, kaunista on monta kukkaa yhdessä. Voisimmeko mekin nähdä itsemme osana kokonaisuutta, maailmaa? Kuten kogit muistuttavat, kaikki liittyy kaikkeen.

The Tsunami and the Cherry Blossom SU 27.1. klo 14.45, Maxim 1 Aluna TI 22.1. klo 18, Kinopalatsi 2 SU 27.1. klo 20.15, Kinopalatsi 9

Anna-Sofia Joro

”Ystävä kuoli yrittäessään pelastaa uuden autonsa.”

Juan Diego Pérez

Yhtiö hei, korjaa jälkesi! Pelilauta on valmiina: järkälemäinen yhtiö, 30 000 ihmisen joukkokanne ja muutama asianajaja. Mitä tarvitaan voittoon? Raskasmetalleja ei pitäisi päätyä vesistöihin. Jos ne sinne kuitenkin joutuvat, ovat yhdisteet pian ihmisten juomavedessä. Ja siitä on lyhyt matka syöpäsairaalaan. Näin voisi käydä Kainuussa, mutta nyt ollaan syrjäisessä tropiikissa. Ecuadorissa syytetään yhdysvaltalaista öljy-yhtiö Chevronia. Öljynporauksen oheistuotteet ovat vuosikymmeniä myrkyttäneet laajoja alueita Länsi-Amazonilla. Paikalliset nostavat joukkokanteen yhtiötä vastaan, ja

oikeudenkäynti lähtee liikkeelle. Crude: The Real Price of Oil seuraa oikeusprosessin vaiheita pienessä ja suuressa Amerikan maassa. Kamera kulkee paikallisia asukkaita puolustavien asianajajien kintereillä. Dokumentissa kuullaan myös Chevronin edustajia, mikä tuntuu virkistävän avoimelta, eiväthän useimmat suuryhtiöt pukahda dokumenttiryhmille mitään. Dokumentti osoittaa, että ison oikeusjutun aikana täytyy faktojen

lisäksi osata kerätä sympatiapisteitä. Ecuadorilaisten kamppailu on askeleen lähempänä voittoa, kun Stingin vaimo innostuu lähtemään Amazonin-vierailulle. Elokuvan valmistumisen jälkeen Chevron on tuomittu kaikkiaan 18 miljardin dollarin korvauksiin Ecuadorissa aiheuttamistaan ympäris-

tötuhoista. Haasteena onkin sitten enää taivutella yhtiö maksamaan. Päivi Mattila

Crude: The Real Price of Oil TO 24.1. klo 20.45, Maxim 2 LA 26.1. klo 10, Kiasma


VOIMA 1/1


DOCPOINT PAPER 2013

17

Engstfeld Film GmbH

Oikeusjuttu / Winners & Bestsellers

Hauras, yksinäinen kidutuksen Todistaja ”Kameran/katsojan tirkistely on paikoin vaivaannuttavan piinaavaa. Silti, me haluamme tietää, ja Shin tietää, että hänen pitää kertoa”, kirjoittaa Amnesty Internationalin Frank Johansson. Maailmassa ei tällä haavaa ole mitään paikkaa, jota voisi verrata Pohjois-Koreaan. Maa on täysin suljettu ja eristetty muusta maailmasta, ja siitä saadaan siksi hyvin niukasti tietoa. Se vähä mikä tiedetään, tulee loikkareilta ja satelliittikuvista. Kuvat kertovat laajenevista vankileireistä, joissa arviolta 200 000 ihmistä elää helvetillisissä olosuhteissa. Kun nämä kuvat yhdistetään Camp 14 -elokuvan kaltaisiin todistajalausuntoihin, ymmärrämme sentään jotain. Camp 14 -dokumentissa kuullaan vankileirillä syntyneen, sieltä ja koko maasta paenneen nuoren miehen Shin Dong-hyukin ainutlaatuinen tarina. Siinä haastatellaan myös kahta Pohjois-Korean turvallisuuspoliisin ja vankilaitoksen entistä työntekijää Oh Yangnamia ja Hyuk Kwonia. Kaikkien kolmen tarinat kertovat omalla tavallaan siitä, miten valta turmelee. Shin on todennäköisesti, maan presidenttiklaanin kaikkien Kimien ohella, maailman tunnetuin pohjoiskorealainen. Hänestä on kirjoitettu kirjoja ja hänen työnsä on kiertää maailmaa puhumassa Pohjois-Korean vankileirien kidutuksesta ja kärsimyksestä. Viime syksynä Shin kävi myös Helsingissä markkinoimassa hänestä kertovan kirjan suo-

”Kaikkien kolmen tarinat kertovat omalla tavallaan siitä, miten valta turmelee.”

mennosta. Elokuvassa hänet nähdään tässä työssään, mutta enimmäkseen tyhjässä kodissaan Etelä-Korean Soulissa puhumassa suoraan kameralle. Hänen tarinaansa vankileiriltä kuvittavat yksinkertaiset animaatiot. Pohjois-Korean ihmisoikeusloukkauksista kertovan sanavalmiin lähettilään rooli ei ole Shinille itsestäänselvyys. Puhe tulee hitaasti ja harkiten, usein vastentahtoisesti. Muistaminen tekee liian kipeää. Kameran/katsojan tirkistely on paikoin vaivaannuttavan piinaavaa. Silti, me haluamme tietää, ja Shin tietää, että hänen pitää kertoa. Vaikka hänen ajatuksiinsa pääseminen on tietenkin mahdotonta, niin hänen haurautensa, yksinäisyytensä ja eksyksissä olonsa läntisessä maailmassa koskettavat. Varsinaisesti Shin innostuu vasta kun puhutaan ruoasta. Ei ihmeellistä, jos on koko ikänsä elänyt nälässä. Frank Johansson Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Camp 14 – Total Control Zone KE 23.1. klo 19.15, Kinopalatsi 10 PE 25.1. klo 17, Bio Rex

Väärään aikaan väärässä paikassa Norjan joukkosurmasta selvinneet pohtivat, miten arjen pienet valinnat saattavat ohjata elämää odottamattomalla tavalla. Wrong Time Wrong Place on odottamaton elokuva vuoden 2011 Norjan joukkosurmasta. Se on jotain muuta kuin jo moneen kertaan uutisissa ja nopeasti tehdyissä televisiodokumenteissa nähdyt tapahtumien kertaukset ja paikoin sensaatiohakuiset uhrikertomukset. Hollantilaisen John Appelin dokumentti lähestyy tapahtumia sattuman näkökulmasta – siitä, kuinka pienet arkipäiväiset valinnat saattavat muodostua elämän ja kuoleman kysymyksiksi. Utøyalta ja Oslon keskustan pommi-iskuista selvinneet sekä uhrien vanhemmat pohtivat, mitä sattuma ja

kohtalo merkitsivät tuona päivänä. Pommi-iskussa vammautunut Harald kertoo pyykinpesun takia menneensä työpaikalleen sattumalta eri päivänä kuin piti. Toisaalta jos Harald olisi ollut paikalla viisi minuuttia aiemmin, hän olisi kuollut. Välillä musta huumori puskee väkisin läpi tarinoista. Esimerkiksi nuori Håkon kertoo, ettei meinannut lähteä Utøyalle lainkaan huonon sään vuoksi, mutta muutti mielensä viime hetkellä. Håkon ehti juuri ja juuri viimeiselle lauttavuorolle – ja päätyi näin matkustamaan saarelle samalla lautalla kuin Breivik.

Turkka Ylinen Wrong Time Wrong Place LA 26.1. klo 19.30, Kinopalatsi 10 SU 27.1. klo 17, Andorra

2012 Cobos Films

”Nuori Håkon kertoo, ettei meinannut lähteä Utøyalle lainkaan huonon sään vuoksi, mutta muutti mielensä viime hetkellä.”

Appelin elokuva sattumasta elämää määräävänä voimana oli vireillä jo ennen Norjan joukkosurmaa. Ohjaaja on kertonut epäröineensä, oliko tragedia sittenkin liian hirveä elokuvan materiaaliksi. Selviytyjien kertomuksista löytyivät kuitenkin juuri ne ainekset, joita kohtalon oikkuja pohtiva dokumentti tarvitsi. Meditatiivisessa elokuvaesseessä Utøyasta tulee jonkinlainen elämän absurditeetin kiteytymä. Appelin lähestymistapa on kuitenkin selviytyjiä ja uhreja syvästi kunnioittava ja tragedian todesta ottava – kaikkea muuta kuin kyyninen.

Teloittajan tunnustukset Mitä ajattelee mies, jota syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan? YK:n tuomioistuimen päätöstä odottava Douch käy läpi rikoksiaan. Hän oli punaisten khmerien S21-kidutuskeskuksen päällikkö, jonka alaisuudessa 14 000 vankia kidutettiin ja teloitettiin tekaistuista rikoksista. Tukenaan kansainvälinen asianajaja Douch aloittaa pitkän matkan kohti henkilökohtaista vastuuta. Se on kivulias mutta myös terapeuttinen prosessi. Hyvin henkilökohtainen, mutta ei sensaatiohakuinen, elokuva ottaa aikansa tutkiakseen päähenkilönsä tunteita ja kehittyy trillerinomaiseksi draamaksi ennen astumista oikeussaliin. Silke Brandt The Khmer Rouge and the Man of Non-Violence TI 22.1. klo 17, Andorra SU 27.1. klo 15, Kinopalatsi 9


18

DOCPOINT PAPER 2013

Higher Ground / Yötä päivää työtä

Rytmejä ja jäätelöä Ruandassa

Hutut, tutsit ja Ruandan kansanmurha. Vuonna 1994 maassa tapettiin sadan päivän aikana yli 800 000 ihmistä. Toipuminen vie sukupolvia. Sweet Dreams esittelee 60 rohkeaa naista, hutuja ja tutseja, jotka purevat hammasta ja katsovat eteenpäin – ja rummuttavat. Teatteriohjaaja Kiki Katese perusti Ruandan ensimmäisen naisten rumpuryhmän, Ingoma Nshyan, murtamaan välinpitämättömyyden muurin. ”Taloudellisesti Ruanda on toipumassa, mutta ihmiset eivät ole kuin tiet tai rakennukset”, hän muistuttaa. Ihmisiä ovat Marta, jonka mies tapettiin ja Seraphine, jonka vanhemmat murhattiin sekä monet muut, jotka ovat menettäneet kaiken. Joidenkin vanhemmat ovat tappaneet. Naisten yhteistyö tiivistyy, kun Katese tapaa Jennie Dundasin ja Alexis Miesen, jotka pitävät jäätelöpuotia Brooklynissa. Katese tajuaa, että Ruandakin tarvitsee jäätelökaupan, maan ensimmäisen. Nimeksi tulee Nzozi Nziza, Suloisia unelmia. Yrittäjyyden polku on kivinen, mutta elokuva on kaikkea muuta kuin synkkä. Elokuvan ohjaaja-tuottaja Lisa Fruchtman on kertonut innostuneensa ”hullusta ideasta tarkastella Ruandaa uusin silmin”. Myös hänen ohjaajaveljensä Rob lähti mukaan projektiin. Sweet Dreams vetoaa niihinkin, jotka eivät ikinä katsoisi elokuvaa kansanmurhasta. Sydäntäsärkeviä tarinoita kerrotaan vasta, kun yleisö on ihastunut naisiin. Ja kun Olive kertoo, että hänellä on suloisia unelmia tulevaisuutensa suhteen, se on paljon sanottu. Lisa Fruchtman

Kun on kokenut kauheita, voi jäätelötötterökin tuoda lohtua – tai jopa muuttaa elämän.

Anna-Sofia Joro Sweet Dreams SU 20.1. klo 18, Maxim 1, DocPointin varaslähtö TO 24.1. klo 16.30, Maxim 1 LA 26.1. klo 15.15, Kinopalatsi 10

Lehmä saa siirtyä valon tieltä Sähkön tulo syrjäiseen marokkolaiskylään muuttaa yhteisöä. Asukkaat pienessä Ifrin vuoristokylässä keskellä Marokon Atlasvuoristoa ovat epäileväisiä. Sähköyrityksen miehet ovat tulleet käymään ja luvanneet toimittaa kylään sähköt sekä paremman elämän. Syrjäisen vuoristokylän asukkaille kallista sähköä tärkeämpää olisi kuitenkin tie, joka mahdollistaisi elintarvikkeiden kuljetuksen ja pääsyn kaupunkiin hätätapauksissa. ”Tie on kuin valtimo, joka kantaa veren sydämeen”, toteaa yksi kylän asukkaista. Ennen kunnollisen ajoreitin valmistumista kylässä pauhaa kuitenkin televisio. Tea or Electricity on ohjaaja Jérôme le Mairen yli kolmen vuoden projekti, joka kuvaa modernisaation saapumista askeettista vuoristoelämää viettäneeseen yhteisöön.

Hiilidioksidi maan alle Energiayhtiö ja kansalaisaktivistit ovat napit vastakkain uuden teknologian hyödyistä. Tässäkö ratkaisu kasvihuoneilmiöön? Säilötään ylimääräinen hiilidioksidi maaperään ja kas, ilmasto on lähempänä pelastusta. Energiayhtiö Vattenfall haluaisi testata uutta teknologiaa saksalaiskylän mailla, mutta edistyksen tiellä ovat omista tiluksistaan kiinnostuneet paikallisaktivistit. Eivätkö he usko tieteeseen? Eihän hiilidioksidi edes ole myrkky, kertovat Vattenfallin tiedottajat. Energy Land ei tarjoa mustavalkoisia totuuksia. Tulilinjalla ei ole

vain yksi kylä, vaan koko merkittävän teollisuusmaan energiapolitiikka. Jos fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten päästöjä voidaan hiilidioksidin osalta vähentää, kannattaako uusiutuviin energiamuotoihin investoida? Voiko kaikki siis jatkua kuten ennenkin? Kun valvonnasta ja laeista sovitaan, talouden tuottoja ja työllisyyttä ajattelevan valtionhallinnon on helppo olla sinisilmäinen. Eikö Talvivaarankin pitänyt olla ympäristölle turvallinen?

Elokuvassa annetaan kummankin informaatiosodan osapuolen kertoa viestinsä. Vastakkain ovat Vattenfall tieteellisine argumentteineen ja kansalaisaktivistit, joiden vimma saa polttoaineensa kodistaan välittävien huolesta. Kumpi saa tahtonsa läpi? Riia Järvenpää Energy Land KE 23.1. klo 15, Kinopalatsi 9

Puun ja pähkinöiden keräämisellä sekä pienimuotoisella viljelyllä ja paimentamisella elävän Ifrin asukkailla on kova halu parantaa elinolo-

”Ennen kunnollisen ajoreitin valmistumista kylässä pauhaa kuitenkin televisio.” jaan. Monet kylän asukkaista ovat kuitenkin köyhiä ja kaupungista tuleviin vieraisiin suhtaudutaan kunnioittavan varauksellisesti. Monta vuotta luvattua tietä kun ei ole vieläkään tehty, ja vaihtoehtojen puutteessa kylän miehet joutuvat itse raatamaan tien rakentamiseksi.

Kaikesta huolimatta innostus ohittaa epäilyt, kun matkapuhelinverkot alkavat toimia ja ensimmäiset lamput syttyvät. Sähkö tuo valon ja elektroniikan lisäksi kuitenkin myös eriarvoisuutta ja valintoja. Myydäkö hyvin palvellut lehmä ja ostaa rahoilla sähkövalot vai pettääkö lapset ja vaimo, jotka eivät halua jäädä sähkökaappia asentavaa naapuriaan huonommiksi? Jane Toikka

Tea or Electricity TI 22.1. klo 20, Kinopalatsi 2 LA 26.1. klo 17, Andorra


DOCPOINT PAPER 2013

19

Ohjaaja Jerzy Sladkowski kertoo, miten kolme hänen elokuvistaan on syntynyt.

Wojciech Staron

Elina Kostiainen

”Vieraillessani Buenos Airesissa vuosikymmeniä sitten, päädyin sattumalta todistamaan ravintolassa tangoiltamaa. Vanhat ihmiset tanssivat tangoa kuin jumalat ja vaikuttivat nauttivan joka hetkestä. Huomasin toivovani samaa itselleni, kun olisin tuossa iässä. Tapasin kymmenittäin ja taas kymmenittäin pariskuntia, jotka pitivät suhteensa liekkiä yllä tangon avulla. Yksi pariskunnista oli Kerstin ja Hans Stralström. He olivat kuin luotuja tähän elokuvaan. Oli ilo saada seurata heidän elämäänsä riidoista sovintoihin ja huomata, että vielä 76 vuoden iässä rakkaus oli edelleen tallella. Swedish Tangon tekeminen on ollut hienoin kokemus tähänastisella

ohjaajan urallani. Koko 32 vuoden Ruotsissa oleskeluaikanani en ole koskaan tavannut niin ainutlaatuisia ihmisiä kuin Kerstin ja Hans. Tarina on tulos lukuisista yöllä käydyistä keskusteluista, luovista todellisuuden tulkinnoista ja pariskunnan pyhittäytymisestä sille, että he ovat käytännössä katsoen kaikesta eri mieltä. Sellaisten persoonallisuuksien löytäminen tällaiseen tarinaan teki elokuvan tekemisestä helppoa. Lopulta he ohjasivat minua eikä toisin päin.”

”Kuulin ensimmäistä kertaa verikostosta tavatessani Lontoossa kerran miehen, joka kertoi asuvansa siellä käytännössä piileskellen. Hän oli jättänyt kotimaansa Albanian perheensä pakottamana ja päätynyt Englantiin. Syynä pakoon oli vanha klaanien välinen konflikti, johon miehen perhe oli joutunut osalliseksi. Suvun perinteiden mukaan miestä uhkasi mahdollisesti vastapuolen kosto. En voinut vastustaa houkutusta syventyä paremmin aiheeseen, mutta sen arkaluontoisuuden takia päähenkilöiden löytäminen elokuvaan ei ollut helppoa. Kahden vuoden etsinnän jälkeen löysin viimein Muratin, pääosani esittäjän, jonka tapaaminen oli myös koko elokuvanteon mieleenpainuvin kokemus.

Murat oli konfliktin uhrin perheenpää, jonka poika oli tullut ystävänsä tappamaksi satunnaisen riidan seurauksena. Canonin lakien mukaisesti Murat oli vaikean päätöksen edessä: kaikki odottivat hänen kostavan ja tappavan vuorostaan yhden miehen tappajan suvusta. Jos hän ei tappaisi miestä, hän menettäisi koko kylänsä ja sukunsa kunnioituksen, mutta mikäli hän ajautuisi veritekoon, tulisi hänestä itsestään puolestaan murhaaja. Tilanne seisoi paikallaan, kun Murat yritti viivyttää vääjäämätöntä väkivallan tekoa niin pitkään kuin mahdollista.”

Swedish Tango TI 22.1. klo 19, Kinopalatsi 10 PE 25.1. klo 18, Kinopalatsi 9

Vendetta KE 23.1. klo 17, Kinopalatsi 10 TO 24.1. klo 18.30, Kinopalatsi 10

”He olivat kuin luotuja tähän elokuvaan.”

”Olin jo useita vuosia suunnitellut tekeväni elokuvan Venäjällä kollektiivissa asuvista naisista. Vuosien työskentelyni aikana Siperiassa oli syntynyt useita elokuvia, jotka kuvasivat miesten ja naisten eriäviä luonteenlaatuja. Olin huomannut, että Venäjä on täynnä tunnustuksettomia sankareita, jotka kantavat yksin vastuun perheen kaikista päivittäisistä tarpeista – ja että he olivat kaikki naisia. Sillä aikaa kun joillain miehillä –erityisesti tämän valtavan maan taajamissa – oli tapana viettää aikaansa mieluummin ryypiskellen kuin yrittäen tarjota paremman elämän perheilleen, ei naisille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin turvata kotitalouksissa vähintään jonkinmoinen elintaso. Vodkan kuluttamisen lisäksi toinen seikka, joka erotti naiset miehistä, oli hei-

dän kykynsä muodostaa yhteisöjä toisiaan tukemaan. Naiset näyttivät nauttivan yhdessä työskentelystä ja jaksoivat jopa epäinhimillisissä olosuhteissa viljellä huumoria ja vitsailla keskenään. Alettuani tutkia ilmiötä paremmin, ystäväni ja puolalainen elokuvaohjaaja Andrei Fidyk neuvoi minua suuntaamaan taajamien vodkatehtaisiin. Yhdestä niistä, pienestä tuhat kilometriä Moskovasta kaakkoon sijaitsevasta vodkatehtaasta, löysin Valentinan ja hänen äitinsä Tatianan, ja sain kuulla heidän tarinansa.”

Vodka Factory KE 23.1. klo 20, Maxim 2 PE 25.1. klo 16.15, Maxim 2


Ohjaa itsesi oikeaan osoitteeseen.

Meiltä löydät tarpeitasi vastaavan vuokra-auton. Ota yhteys paikalliseen vuokraamoon: Ivalo, Kittilä, Kuusamo: Oulu: Scandia RentRovaniemi, Helsinki-Kallio Puh. 09-738967 Tel: 016 342 0506 e-mail: rovaniemi@scandiarent.fi Tel: 08 311 7000 e-mail: oulu@scandiarent.fi Hämeentie 37 , 00500 Helsinki e-posti. helsinki-kallio@scandiarent.fi

Ole oman elämäsi elokuvatähti. www.episodi.fi

Muu Suomi (keskustoimisto): Tel: 03 214 7147 e-mail: rentbooking@scandiarent.fi

www.scandiarent.fi


DocPoint 22.–27.1.2013 www.docpoint.info KOTIMAINEN ESITYSSARJA Hiljaisen talven lapsi

(Suomi 2012, 21 MIN) Katja on 24-vuotias eläkeläinen, joka elää yksinäisyyden vankilassa. Jos on hiljaa, kukaan ei välitä tai auta. PE 25.1. klo 19, Andorra LA 26.1. klo 13, Andorra

Hilton! Täällä ollaan elämä

(Suomi 2013, 71 MIN) DocPointin avajaiselokuva kertoo itähelsinkiläisessä kerrostalossa asuvista nuorista, jotka ovat putoamassa yhteiskunnan ulkopuolelle. TI 22.1. klo 18, Bio Rex TO 24.1. klo 18.30, Kinopalatsi 9

Jäniksenä Varkaudessa

(Suomi 2012, 58 MIN) Jäniksen valokuvaajasuvun kiehtoviin filmeihin perustuva kertomus Varkauden tehdaskaupungista. KE 23.1. klo 13, Kiasma PE 25.1. klo 20.45, Maxim 2

Knucklebonehead

(Suomi/Kiina 2012, 70 MIN) Suomirockin kauhukakara Knucklebone Oscar on aiheuttanut epäuskoa ja sekasortoa jo vuosia. Missä menee roolin ja persoonallisuuden raja? LA 26.1. klo 21, Maxim 1

Laulu koti-ikävästä

(Suomi/Ruotsi/Ranska 2012, 90 MIN) Isän ja pojan automatka muuttuu musiikilliseksi retkeksi suomalaissiirtolaisuuden historiaan: häpeään, rikollisuuteen, alkoholismiin ja perhesalaisuuksiin. LA 26.1. klo 16, Maxim 1 SU 27.1. klo 13, Kinopalatsi 10

Metsänpeitto

(Suomi 2012, 20 MIN) Tarina miehestä, jonka syvä yhteys luontoon, luonnonhenkiin, tonttuihin ja keijuihin on vieraannuttanut arjesta. SU 27.1. klo 19, Andorra

Oasis

(Suomi 2012, 52 MIN) Oasis on turvapaikka hiv-positiivisille maya-alkuperäisasukkaille Meksikossa. Elokuvassa seurataan paikan asukkaiden elämää. TO 24.1. klo 19, Maxim 1 SU 27.1. klo 15, Andorra

Outro

(Suomi 2012, 14 MIN) Oodi juhlien jälkeiselle kotiinpaluulle baarista. Arjen surrealismia säestää Nightsatanin musiikki. PE 25.1. klo 21, Andorra SU 27.1. klo 15, Andorra

Sattuman syyt

(Suomi 2012, 45 MIN) ”Sattuma ohjaa elämää. Sattumalta olen kuvannut tapahtumia, joihin en olisi halunnut joutua.” Perustuu vuosina 1962–2012 kuvattuihin materiaaleihin. PE 25.1. klo 19, Andorra LA 26.1. klo 13, Andorra

Sukupolvi

(Suomi 2011, 128 MIN) Elokuva seuraa vuonna 1985 koulunsa aloittaneen helsinkiläisen luokan elämää 20 vuoden ajan. PE 25.1. klo 15, Kinopalatsi 9

Tavarataivas

(Suomi 2012, 80 MIN) Petri toteuttaa vuoden mittaisen ihmiskokeen. Säännöt: Vie kaikki tavarat varastoon, aloita alasti ja hae vain yksi tavara päivässä takaisin. KE 23.1. klo 18, Bio Rex PE 25.1. klo 20.30, Kinopalatsi 10

Yksitoista ihmisen kuvaa

(Suomi 2012, 79 MIN) Kalliomaalaukset ovat kuvastimia, joista menneen ajan ihmiset katselevat meitä ja me nyt heitä. Ymmärrämmekö toisiamme? PE 25.1. klo 16, Maxim 1

Irrota ja ota mukaan! Ohjelmiston elokuvat lyhyesti & ohjelmakartta

APOLLO-PALKINTO: TUULA MEHTONEN Isältä pojalle

(Suomi 2004, 70 MIN) Kertomus isien ja poikien välisistä suhteista ja sukupolvien välisestä kuilusta yhden suvun tarinan kautta. KE 23.1. klo 18, Andorra

Kuoleman kasvot

(Suomi 2003, 52 MIN) Kuolevien ihmisten ajatuksia ja yrityksiä nauraa kuolemalle saattokoti Terhossa. TO 24.1. klo 17.45, Andorra

Kusum

(Suomi 2000, 69 MIN) Palkittu suomalainen elokuva 14-vuotiaan intialaisen tytön merkillisestä sairastumisesta ja hänen perheensä pyrkimyksestä auttaa tyttöä henkiparannuksen avulla. KE 23.1. klo 20.15, Andorra

Matka on pitkä

(Suomi 1993, 85 MIN) Dokumentti seuraa vuoden ajan luokkahuoneen seinien sisäpuolella kuuden lapsen verkkaista taivalta esikoululaisista koululaisiksi. TO 24.1. klo 20.15, Andorra

Nautavaellus

(Suomi 1988, 28 MIN) Suomenkarjan vaellus Siilinjärveltä Helsinkiin kesällä 1988. Karjamarssin toimeenpanijana oli kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä. TO 24.1. klo 17.45, Andorra

Burmalaisen Yangon Film Schoolin oppilastöitä

(Saksa/Burma 2006–2011, 61 MIN) Dokumentteja eristäytyneestä Burmasta. Tekijät ovat Yangon Film Schoolista, jossa Tuula Mehtonen on opettanut useina vuosina. PE 25.1. klo 15, Andorra

VOXPOINT – KINOFONINEN KONSERTTI Turksib

(Neuvostoliitto 1929, 57 MIN) Neuvostoliitossa uurastetaan Turkistanin ja Siperian välille rautatietä. Beatboxaaja Felix Zenger antaa elokuvalle uuden äänen. PE 25.1. klo 19.30, Bio Rex

UNDERGROUND Crude: The Real Price of Oil

(Yhdysvallat 2009, 105 MIN) Yhdessä aikamme suurimmista ja kiistanalaisimmista oikeusjutuista kymmenet tuhannet ecuadorilaiset haastoivat teollisuusjätti Chevronin oikeuteen Amazonin saastuttamisesta. TO 24.1. klo 20.45, Maxim 2 LA 26.1. klo 10, Kiasma

Dust. The Great Asbestos Trial

(Italia/Belgia/Sveitsi/Ranska 2011, 85 MIN) Monikansallista tavaramerkkiä Eternitiä syytetään lähes 30 000 työntekijän kuolemaan johtaneesta asbestimyrkytyksestä. Asbestille altistuu jo 70 prosenttia maailman väestöstä. KE 23.1. klo 18.15, Maxim 2

Gasland

(Yhdysvallat 2010, 107 MIN) Energiayhtiöt ostavat oikeuksia pumpata maakaasua ympäri USA:n maaseutua. Korvaako raha saastuneen juomaveden? LA 26.1. klo 12, Kiasma SU 27.1. klo 12, Kiasma

The Miners’ Hymns

(Iso-Britannia 2011, 52 MIN) Dokumentti antaa äänen Durhamin kovia kokeneille kaivostyöläisille islantilaisen säveltäjän Jóhann Jóhannssonin musiikilla. KE 23.1. klo 17, Kiasma TO 24.1. klo 15, Maxim 2

HIGHER GROUND

Oikeusjuttu

KALEIDOSKOOPPI

Aluna

Bad Boy High Security Cell

Forget Me Not

(Iso-Britannia/Kolumbia 2012, 86 MIN) Kogi-kansa koettaa kertoa länsimaisille “pikkuveljilleen”, että maapallo kohtaa loppunsa, jos elämänmeno jatkuu luontoa tuhlaavana. TI 22.1. klo 18, Kinopalatsi 2 SU 27.1. klo 20.15, Kinopalatsi 9

(Puola 2012, 78 MIN) Videopäiväkirja 28-vuotiaan pankkiryöstöstä tuomitun puolalaismiehen elämästä eristyssellissä. Vain unelmat paremmasta tulevaisuudesta pitävät hänet järjissään. TO 24.1. klo 18.30, Maxim 2 LA 26.1. klo 19, Maxim 2

(Saksa 2012, 88 MIN) Pääosassa ohjaajan oma Alzheimerin tautia sairastava äiti. Sivuosissa vanhempien vapaa avioliitto ja kipeät perhesiteet. TO 24.1. klo 16.30, Kinopalatsi 10 SU 27.1. klo 17.15, Kinopalatsi 10

Energy Land

Beyond Wriezen

(Saksa 2012, 87 MIN) Kuvaus kolmen vankilasta vapautuneen nuoren miehen rosoisesta matkasta takaisin kohti yhteiskunnan hyväksyttyä jäsenyyttä. KE 23.1. klo 13, Kinopalatsi 9 TO 24.1. klo 21, Kinopalatsi 9

(Tšekki 2012, 70 MIN) Moldovan ja Ukrainan välissä sijaitsee Transnistria. Reilun puolen miljoonan asukkaan maata ei ole tunnustanut yksikään muu valtio. TO 24.1. klo 15, Kinopalatsi 9 LA 26.1. klo 16, Kinopalatsi 9

Camp 14 – Total Control Zone

Journey to Yarsa

(Saksa 2011, 86 MIN) Dokumentti suuren energiayhtiön pyrkimyksistä varastoida hiilivoimalan päästöjä maan alle. KE 23.1. klo 15, Kinopalatsi 9

More Than Honey

(Saksa/Itävalta/Sveitsi 2012, 90 MIN) Luontodokumentti kertoo mehiläisten merkityksestä luonnolle ja ihmisille: kyse on paljon muustakin kuin hunajasta. LA 26.1. klo 14, Kinopalatsi 2 SU 27.1. klo 17.15, Maxim 1

Planet Ocean

(Ranska 2012, 90 MIN) Visuaalisesti upea kuvaus merien vaikuttavasta monimuotoisuudesta ja merkityksestä maapallolle. KE 23.1. klo 15, Bio Rex LA 26.1. klo 15, Bio Rex

Tea or Electricity

(Belgia/Ranska 2012, 93 MIN) Eristäytyneen vuoristokylän asukkaat toivovat tietä, mutta saavat sen sijaan sähköt – ja television. TI 22.1. klo 20, Kinopalatsi 2 LA 26.1. klo 17, Andorra

The Tsunami and the Cherry Blossom

(Japani 2011, 39 MIN) Vuoden 2012 Oscar-ehdokkuuden ansainnut dokumentti Japania koetelleesta tsunamista ja lohtua tuovista kirsikkapuista. SU 27.1. klo 14.45, Maxim 1

YÖTÄ PÄIVÄÄ TYÖTÄ Adulthood

(Ranska 2012, 56 MIN) Sabrina strippaa öisin, päivisin hän remontoi kumppaninsa kanssa omakotitaloa ja lukee päästäkseen sairaanhoitajakouluun. KE 23.1. klo 17, Maxim 2 LA 26.1. klo 16.30, Kiasma

Au Pair

(Tanska 2011, 59 MIN) Kolmen Tanskassa au pairina toimivan filippiiniläistytön tarina. Pienet tienestinsä he lähettävät kotiin perheillensä. TI 22.1. klo 19.15, Andorra SU 27.1. klo 13, Andorra

Health Factory

(Norja 2010, 58 MIN) Norjalaiseen terveydenhuoltoon haetaan tehokkuutta autovalmistaja Toyotan opein. SU 27.1. klo 15, Bio Rex

Sweet Dreams

(Yhdysvallat/Ruanda 2012, 88 MIN) Elokuva ruandalaisista naisista, jotka vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen löysivät yhteisöllisyyden perustamalla rumpuseurueen ja maan ensimmäisen jäätelökaupan. SU 20.1. klo 18, Maxim 1, DocPointin varaslähtö TO 24.1. klo 16.30, Maxim 1 LA 26.1. klo 15.15, Kinopalatsi 10

White Night

(Israel 2012, 47 MIN) Palestiinalaisnaiset karkaavat öisin Betlehemin lähellä sijaitsevasta leiristä tehdäkseen vaivalloisen matkan töihin Jerusalemiin, jotta voisivat elättää lapsensa. TO 24.1. klo 16.45, Kiasma

Work Hard – Play Hard

(Saksa 2011, 90 MIN) Palkittu dokumentti tarkastelee yritysten ponnisteluita motivoida työntekijänsä maksimaalisiin suorituksiin. PE 25.1. klo 17, Andorra SU 27.1. klo 13, Kinopalatsi 9

(Saksa 2012, 104 MIN) Pohjoiskorealaisella vankileirillä syntyneen ja sieltä sekä maasta paenneen Shin Dong-hyukin ainutlaatuinen tarina. KE 23.1. klo 19.15, Kinopalatsi 10 PE 25.1. klo 17, Bio Rex

The Captain and His Pirate

(Saksa/Belgia 2012, 84 MIN) Saksalainen kapteeni ja hänet neljäksi kuukaudeksi kaapannut somalialainen merirosvo kertovat omat versionsa tapahtuneesta. KE 23.1. klo 18, Maxim 1 PE 25.1. klo 20, Maxim 1

The House I Live In

(Yhdysvallat 2012, 108 MIN) Dokumentti paljastaa Yhdysvalloissa käytävän huumesodan vähemmän julkisuutta saaneet kasvot, jotka pitävät sisällään lukemattomia viattomien ihmishenkien menetyksiä. TO 24.1. klo 16.15, Maxim 2 SU 27.1. klo 18.45, Maxim 2

The Khmer Rouge and the Man Of Non-Violence

(Ranska/Kambodža 2012, 90 MIN) Siviiliuhrien ja ihmisoikeuksien puolustamiselle vihkiytynyt pasifisti päättää ottaa puolustettavakseen yhden aikamme verisimpiin kidutuksiin syyllistyneen miehen. TI 22.1. klo 17, Andorra SU 27.1. klo 15, Kinopalatsi 9

The Trial

(Itävalta 2012, 112 MIN) Joukko itävaltalaisia eläinaktivisteja haastetaan oikeuteen ilman todisteita. Seuraa kafkamainen oikeudenkäynti. TO 24.1. klo 20.15, Bio Rex LA 26.1. klo 13.30, Kinopalatsi 5

KOTIKADUT Another Night on Earth

(Espanja 2012, 52 MIN) Egyptin vallankumous ei pysäytä Kairon liikennettä. Taksissa käydyissä keskusteluissa avautuu yhteiskunnan arjen koko kirjo. LA 26.1. klo 19.30, Kinopalatsi 9

In-between Days

(Intia 2012, 58 MIN) Intialaisten Bubain ja Chiranjitin tarina avaa kysymyksiä transsukupuolisuudesta ja syrjinnästä, mutta myös nuoruudesta ja ystävyydestä. KE 23.1. klo 15, Maxim 2 LA 26.1. klo 13, Maxim 2

Private Universe

(Tšekki 2012, 83 MIN) Tšekkiperheen päiväkirjat neljältä vuosikymmeneltä kertovat yksityisen tarinan lisäksi myös rautaesiripun murtumisesta. TI 22.1. klo 18, Kinopalatsi 5

The Vanishing Spring Light

(Kiina/Kanada 2011, 112 MIN) Kertomus hajoavasta perheestä ikivanhassa purkutuomion saaneessa naapurustossa Kiinan Sichuanissa. TI 22.1. klo 20.45, Maxim 2

Which Way Home

(Yhdysvallat 2009, 90 MIN) Väliamerikkalaisten lasten hengenvaarallinen junamatka Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa. PE 25.1. klo 20.30, Kinopalatsi 9

Fortress

(Nepal 2011, 55 MIN) Nepalilaisten vuoristokylien asukkaat tekevät vuosittain hurjan matkan Himalajalla kerätäkseen harvinaista yarsagumba-sientä. PE 25.1. klo 19, Dubrovnik SU 27.1. klo 19, Dubrovnik

Men at Lunch

(Irlanti/Yhdysvallat 2012, 75 MIN) Dokumentti jäljittää taustoja maailmankuulusta valokuvasta, jossa miehet lounastavat rakennustelineillä New Yorkin yläpuolella. PE 25.1. klo 16.30, Kiasma SU 27.1. klo 21, Bio Rex

The Reluctant Revolutionary

(Iso-Britannia 2012, 69 MIN) Jemenin vallankumousta katsotaan nuoren matkaoppaan silmin. Kamera on mukana järkyttävien tapahtumien ytimessä. SU 27.1. klo 15, Maxim 2

The Gatekeepers

(Israel/Ranska/Saksa/Belgia 2012, 95 MIN) Israelin tiedustelupalvelun Shin Betin entiset pomot puhuvat suoraan Lähi-idän konfliktin karuista keinoista. LA 26.1. klo 12, Kinopalatsi 2 SU 27.1. klo 19.15, Kinopalatsi 10

The Human Scale

(Tanska 2012, 83 MIN) Puolet maailman väestöstä asuu urbaaneilla alueilla. Mitä tapahtuisi, jos kaupunkeja suunniteltaisiin ihminen keskiössä? KE 23.1. klo 20.30, Maxim 1 SU 27.1. klo 13, Maxim 1

The Last Frontier

(Alankomaat/Mongolia 2011, 60 MIN) Sosialismin jättämässä tyhjiössä mongolialaisten sieluista kilpailevat myös ulkomaiset lähetyssaarnaajat. TO 24.1. klo 15, Kinopalatsi 10 SU 27.1. klo 14.45, Maxim 1

The Life and Times of Paul the Psychic Octopus (Yhdysvallat 2012, 71 MIN) Mustekala ennusti oikein jalkapallon maailmanmestaruuskisojen matsit ja sai aikaan mieltä hämmentävän mediasirkuksen. SU 27.1. klo 13, Bio Rex

Viru

(Suomi/Viro 2012, 77 MIN) Viru-hotelli on talo täynnä tarinoita: se toimi kolmen maan, Viron, Suomen ja Venäjän, suhteiden solmukohtana. KE 23.1. klo 15.30, Maxim 1 LA 26.1. klo 13, Kinopalatsi 10

NORTH BY NORTHEAST Colombianos

(Ruotsi 2012, 90 MIN) Dokumentti veljesten – vastuullisen Pablon ja juhlimista rakastavan Fernandon – välisestä kamppailusta paremman elämän puolesta ja myrskyisästä suhteesta, joka uhkaa hajottaa perheen. TI 22.1. klo 17, Maxim 2 TO 24.1. klo 14.45, Kiasma

Conversations on Serious Topics

(Liettua 2012, 65 MIN) Liettualaisdokumentin päähenkilöitä ovat lapset ja nuoret, jotka kuvailevat heitä ympäröivää modernia maailmaa, ihmissuhteita ja uskontoa. KE 23.1. klo 14, Maxim 1


12. docpoint – HELSINGIN DOKUMENTTIELOKUVAFESTIVAALI 22.–27.1.2013 12th docpoint – HELSINKI DOCUMENTARY FILM FESTIVAL JANUARY 22nd – 27th 2013 KLO

17 18

ANDORRA

LASIPALATSIN BIO REX

17:00 Bernard Mangiante Khmer Rouge and the Man of Non-Violence, 90’ 1 19:15 Christina Höglund (The Importance of) Hair

19 20

KIASMA

KINOPALATSI 2

18:00 Avajaisnäytös / Opening Ceremony: Virpi Suutari Hilton! Täällä ollaan elämä,

71’

18:00 Alan Ereira Aluna, 86’

KINOPALATSI 5 18:00 Helena Třeštíková Private Universe, 83’

1

1

1,

Heidi Kim Andersen & Nicole Nielsen Horanyi Au Pair, 73’ 1

20:00 Laurent Bouzereau Roman Polanski: A Film Memoir, 90’ 1

1

Uusittavan elokuvanäytöksen ensimmäinen esitys

2

&

3

20:00 Jérôme le Maire Tea or Electricity, 93’ 1

20:00 Sara Broos For You Naked,

KINOPALATSI 2

KINOPALATSI 5

KINOPALATSI 2

KINOPALATSI 5

KINOPALATSI 2

KINOPALATSI 5

KINOPALATSI 2

KINOPALATSI 5

74’

1

Uusintaesitys

21 KLO

ANDORRA

LASIPALATSIN BIO REX

KIASMA 13:00 Matleena Jänis Jäniksenä Varkaudessa, 58’

13 14 15 16 17 18 19 20

15:00 Uusin silmin 1: Kissanloukku, Kolme kirjettä lapselle, Nahjus ja poika, Solju, Kuluma, 100’

15:00 Yann Arthus-Bertrand & Michael Pitiot Planet Ocean, 90’ 1

1

15:00 Sulev Keedus The Russians on Crow Island, 73’

1

17:00 Bill Morrison The Miners’ Hymns, 18:00 Visa Koiso-Kanttila Isältä pojalle, 70’

18:00 Petri Luukkainen Tavarataivas, 80’

1

52’ 1 18:15 Jesse Vile

Jason Becker: Not Dead Yet, 90’ 20:15 Jouko Aaltonen Kusum, 69’

20:30 Dheeraj Akolkar Liv & Ingmar, 84’

1

1

21 KLO

ANDORRA

LASIPALATSIN BIO REX

KIASMA

14 15 16

15:00 Uusin silmin 2: Sissi, Odottajat, Ääniä maan alta, Resistente, Pimeydestä pimeyttä vastaan, 103’

17 18

17:45 Lasse Naukkarinen Nautavaellus, Kiti Luostarinen Kuoleman kasvot, 82’

19 20

20:15 Liisa Helminen Matka on pitkä, 85’

20:15 Gerald Igor Hauzenberger The Trial, 112’ 1

19:00 Karen Winther The Betrayal, 64’

KLO

ANDORRA

LASIPALATSIN BIO REX

KIASMA

14 15 16

15:00 Shin Daewe An Untitled Life, Hnin Ei Hlaing Burmese Butterfly, Pe Maung Same Like Father Like Son, Lay Thida Unreported story, 61’

14:45 Tora Mårtens Colombianos, 90’

18:00 Sara Broos For You Naked, 74’

2

16:45 Jeong-One Park Kung Fu Grandma 2

2

Irit Gal White Night, 84’

21

17 18 19 20

17:00 Carmen Lossman Work Hard – Play Hard, 90’

19:00 Dipendra Bhandari Journey to Yarsa, 55’

Dubrovnik 19:00 Iiris Härmä Hiljaisen talven lapsi, Virke Lehtinen Sattuman syyt,66’ 1

1

21:00 CHRZU Outro 1 , Inge Wegge & Jørn Nyseth Ranum North of the Sun, 60’ 1

KLO

ANDORRA

13

13:00 Iiris Härmä Hiljaisen talven lapsi, Virke Lehtinen Sattuman syyt, 66’ 2

17 18 19 20 21 KLO

13 14 15 16 17 18 19 20 21

2

16:30 Seán Ó Cualáin Men at Lunch, 75’

17:00 Marc Wiese Camp 14 – Total Control Zone, 104’ 2

1

21

14 15 16

15:00 Sulev Keedus The Russians on Crow Island, 73’

18:30 Nick Broomfield & Joan Churchill Sarah Palin: You Betcha!, 92’ 1

19:30 Victor A. Turin VOXPoint – Kinofoninen konsertti: Felix Zenger & Turksib, 57’ 21:15 Michał Marczak Fuck for Forest, 90’ LASIPALATSIN BIO REX

KIASMA 10:00 Joe Berlinger Crude: The Real Price of Oil, 105’ 12:00 Josh Fox Gasland, 107’

15:00 Kirill Sedukhin, Georgy Molodtsov, Olga Stefanova The Borderline Effect, 83’

15:00 Yann Arthus-Bertrand & Michael Pitiot Planet Ocean, 90’ 2

12:00 Youlian Tabakov Tzvetanka, 2

14:00 Yann Arthus-Bertrand & Michael Pitiot Haavoja planeetan pinnalla -seminaari, vapaa pääsy Wounds on Planet Earth, free entry, 105’

19:30 Emma Davie & Morag McKinnon I Am Breathing, 73’ 1

19:00 Dheeraj Akolkar Liv & Ingmar, 84’ 2

21:30 Sophie Fiennes The Pervert’s Guide to Ideology, 134’ 1

21:00 Ice-T Something from Nothing: The Art of Rap, 106’ 2

ANDORRA

LASIPALATSIN BIO REX

13:00 Christina Höglund (The Importance of) Hair

2

Heidi Kim Andersen & Nicole Nielsen Horanyi Au Pair, 73’ 2

15:00 CHRZU Outro, Alejandro Cárdenas Oasis, 66’

19:00 Dipendra Bhandari Journey to Yarsa, 55’

1

66’

2

13:30 Gerald Igor Hauzenberger The Trial, 112’ 2

14:00 Markus Imhoof More Than Honey, 90’ 1

2

17:00 Lucien Castaing-Taylor & Véréna Paravel Leviathan, 87’ 2

2

17:00 John Appel Wrong Time Wrong Place, 80’

12:00 Dror Moreh The Gatekeepers, 95’

1

16:30 Eve Duchemin Adulthood, 56’ 17:00 Jérôme le Maire Tea or Electricity, 93’

1

2

2

KIASMA

13:00 Alexandre Philippe The Life and Times of Paul the Psychic Octopus, 71’

12:00 Josh Fox Gasland, 107’

2

15:00 Håvard Bustnes Health Factory, 58’

15:00 Klaartje Quirijns Anton Corbijn: Inside Out, 90’

2

16:45 Daniel Gordon 9.79*, 79’

2

Dubrovnik 19:00 Salla Hämäläinen Metsänpeitto, Inge Wegge & Jørn Nyseth Ranum North of the Sun, 2 66’ 21:00 Laurent Bouzereau Roman Polanski: A Film Memoir, 90’ 2

KINOPALATSI 2

18:30 Lauren Greenfield The Queen of Versailles, 100’

2

21:00 Seán Ó Cualáin Men at Lunch, 75’

2

KINOPALATSI 5


ohjelmakartta screening programme KINOPALATSI 9

KINOPALATSI 10

MAXIM 1

MAXIM 2

klo 18.00Lisa Fruchtman & Rob Fruchtman Sweet Dreams, 88’ 1

ORION

17:00 Tora Mårtens Colombianos, 90’

17:00 Stan Brakhage Stan Brakhage 1, 75’ 1

1

19:00 E. Khoreva,D. Klebleev, A. Kurov,D. Kubasov,

N. Leonteva, A. Moiseenko, M. Mustafina, S. Rodkevich, A. Seregin,A. Zhiriakov Winter, Go Away!, 79’ 1

19:00 Jerzy Sladkowski Swedish Tango,

90’

1

20:45 Xun Yu The Vanishing Spring Light, 112’ 21:00 Jerzy Sladkowski Two Rembrandts in the Garden, 79’

1

KINOPALATSI 10

KINOPALATSI 9 13:00 Daniel Abma Beyond Wriezen, 87’

MAXIM 1

2

21:10 Ice-T Something from Nothing: The Art of Rap, 106’ 1

1

19:15 Marc Wiese Camp 14 – Total Control Zone, 104’

1

21:30 Dali Rust Marina’s House, 53’

1

KINOPALATSI 10

15:00 Klára Tasovská & Lukáš Kokeš Fortress, 70’ 1

15:00 Floris Jan van Luyn The Last Frontier, 60’ 1

88’

83’

1

2

KINOPALATSI 10

KINOPALATSI 9

18:30 Janusz Mrozowski Bad Boy High Security Cell, 78’

18:00 Jerzy Sladkowski Swedish Tango,

90’

2

20:30 Rebecca Cammisa Which Way Home,

90’

21:00 Rodney Ascher Room 237, 102’

MAXIM 2

ORION

14:30 E. Khoreva,D. Klebleev, A. Kurov,D. Kubasov,

2

16:30 Lucien Castaing-Taylor & Véréna Paravel Leviathan, 87’ 1 18:30 Ivars Zviedris & Inese Klava Documentarian, 86’ 1

16:00 Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio Yksitoista ihmisen kuvaa, 79’ 18:30 Paul Sen Steve Jobs: The Lost Interview,

70’

20:30 Petri Luukkainen Tavarataivas,

80’

19:30 Stan Brakhage Stan Brakhage 3, 71’ 1

1

20:00 Andy Wolff The Captain and His Pirate, 84’

2

N. Leonteva, A. Moiseenko, M. Mustafina, S. Rodkevich, A. Seregin,A. Zhiriakov Winter, Go Away!, 79’ 2 16:15 Jerzy Sladkowski Vodka Factory, 90’ 2

18:30 Harry Freeland In the Shadow of the Sun,

85’

1

17:00 Mario Ruspoli & Florence Dauman Mario Ruspoli 1, 103’

20:45 Matleena Jänis Jäniksenä Varkaudessa,

58’

2

2

PERJANTAI / FRIDAY 25.1.

15:00 Ilkka Ruuhijärvi & Ulla Turunen Sukupolvi, 128’

1

1

20:45 Joe Berlinger Crude: The Real Price of Oil, 105’

1

MAXIM 1

15:00 Dali Rust Marina’s House, 53’

2

16:15 Eugene Jarecki The House I Live In, 108’

2

1

19:00 Stan Brakhage Stan Brakhage 2, 100’ 1

1

ORION

15:00 Bill Morrison The Miners’ Hymns, 52’

16:30 Lisa Fruchtman & Rob Fruchtman Sweet Dreams, 88’ 2

1

21:00 Youlian Tabakov Tzvetanka, 66’

20:00 Jerzy Sladkowski Vodka Factory, 90’

MAXIM 2

19:00 Alejandro Cárdenas Oasis, 52’ 21:00 Daniel Abma Beyond Wriezen, 87’

1

18:15 Niccolò Bruna & Andrea Prandstraller Dust. The Great Asbestos Trial, 85’

MAXIM 1

18:30 Jerzy Sladkowski Vendetta, 89’

2

17:00 Eve Duchemin Adulthood, 56’ 1

20:30 Andreas Dalsgaard The Human Scale,

16:30 David Sieveking Forget Me Not,

1

18:00 Andy Wolff The Captain and His Pirate, 84’

TORSTAI / THURSDAY 24.1.

KINOPALATSI 9

18:30 Virpi Suutari Hilton! Täällä ollaan elämä, 71’

15:00 Jeong-One Park Kung Fu Grandma 1 , Sankhajit Biswas In-between Days, 85’ 1

15:30 Taru Mäkelä & Johanna Onnismaa Viru, 77’ 1 17:00 Jerzy Sladkowski Vendetta, 89’

16:30 Jerzy Sladkowski Paradise, 58’

ORION KESKIVIIKKO / WEDNESDAY 23.1.

14:00 Giedrė Beinoriūtė Conversations on Serious Topics, 65’

1

19:00 Jerzy Sladkowski Two Rembrandts in the Garden, 79’

MAXIM 2

1

15:00 Johanna Ickert Energy Land, 86’

17:00 Klaartje Quirijns Anton Corbijn: Inside Out, 90’

TIISTAI / TUESDAY 22.1.

Varaslähtö/Jump the Gun Su / Sun 20.1.2013

21:00 Stan Brakhage Stan Brakhage 1, 75’ 2

KINOPALATSI 9

KINOPALATSI 10

MAXIM 1

13:00 Taru Mäkelä & Johanna Onnismaa Viru, 77’ 2

15:15 Lisa Fruchtman & Rob Fruchtman Sweet Dreams, 88’ 3

17:30 Jerzy Sladkowski Paradise, 58’ 2

17:30 Lauren Greenfield The Queen of Versailles, 100’

1

19:30 David Muñoz Another Night on Earth, 52’

19:30 John Appel Wrong Time Wrong Place, 80’

1

21:00 Christian Sønderby Jepsen The Will, 88’

13:00 Sankhajit Biswas In-between Days, 58’

14:15 Matthew Akers Marina Abramović: The Artist Is Present, 104’

16:00 Mika Ronkainen Laulu koti-ikävästä, 90’ 1

16:15 Andrey Gryazev Tomorrow, 90’

1

17:00 Rose Lowder Rose Lowder,

75’

18:30 UUSINTA/RERUN

19:00 Janusz Mrozowski Bad Boy High Security Cell, 78’

19:00 Mario Ruspoli & Chris Marker Mario Ruspoli 2, 78’

2

21:00 Oskari Pastila Knucklebonehead, 70’

KINOPALATSI 10

MAXIM 1

MAXIM 2

13:00 Mika Ronkainen Laulu koti-ikävästä, 90’ 2

13:00 Andreas Dalsgaard The Human Scale, 83’ 2

13:00 Nick Broomfield & Joan Churchill Sarah Palin: You Betcha!, 92’ 2

15:00 Bernard Mangiante The Khmer Rouge and the Man of NonViolence, 90’ 2

15:30 Emma Davie & Morag McKinnon I Am Breathing, 73’ 2

14:45 Floris Jan van Luyn The Last Frontier 2 , Lucy Walker The Tsunami and the Cherry Blossom, 99’

15:00 Sean McAllister The Reluctant Revolutionary, 69’

17:00 Sophie Fiennes The Pervert’s Guide to Ideology, 134’ 2

17:15 David Sieveking Forget Me Not,

17:15 Markus Imhoof More Than Honey, 90’

17:00 Harry Freeland In the Shadow of the Sun, 85’

13:00 Carmen Lossman Work Hard – Play Hard, 90’

2

88’

2

19:15 Dror Moreh The Gatekeepers, 95’

2

2

2

ORION

16:00 Lasten ja nuorten elokuvanäytös DOKKINO 18:00 Mario Ruspoli & Florence Dauman Mario Ruspoli 3, 81’

2

19:00 UUSINTA/RERUN

18:45 Eugene Jarecki The House I Live In, 108’

21:00 UUSINTA/RERUN

21:00 Andrey Gryazev Tomorrow, 90’

20:00 Stan Brakhage Stan Brakhage 3, 71’ 2

2

2

SUNNUNTAI / SUNDAY 27.1.

20:15 Alan Ereira Aluna, 86’

2

21:15 Jesse Vile Jason Becker: Not Dead Yet, 90’

21:00 Stan Brakhage Stan Brakhage 2, 100’ 2

21:15 Ivars Zviedris & Inese Klava Documentarian, 86’ 2

KINOPALATSI 9

2

LAUANTAI / SATURDAY 26.1.

16:00 Klára Tasovská & Lukáš Kokeš Fortress, 70’ 2

ORION

MAXIM 2


DocPoint 22.–27.1.2013 www.docpoint.info Documentarian

(Latvia 2012, 86 MIN) Suon reunamilla yksin asustavan, rääväsuisen Intan rauha häiriintyy sinnikkään dokumentaristin ilmaantuessa paikalle vaatimaan, että hän saisi tehdä naisesta dokumentin. PE 25.1. klo 18.30, Kinopalatsi 10 LA 26.1. klo 21.15, Kinopalatsi 10

For You Naked

(Ruotsi 2012, 74 MIN) Kaksi maailmaa kohtaa, kun ruotsalainen taiteilija Lars Lerin tapaa brasilialaisen Juniorin netissä. Kestääkö rakkaus todellisuuden ristipaineessa? TI 22.1. klo 20, Kinopalatsi 5 TO 24.1. klo 18, Bio Rex

Marina’s House

(Venäjä/Liettua 2012, 53 MIN) Andrej Tarkovskin sisar Marina Tarkovskaja ja hänen miehensä Aleksandr Gordon päästävät katsojan seuraamaan elämäänsä. Tarinoita myös lapsuudesta Andrejn kanssa. KE 23.1. klo 21.30, Kinopalatsi 10 PE 25.1. klo 15, Kinopalatsi 10

North of the Sun

(Norja 2012, 46 MIN) Inge ja Jørn viettävät talven eristyksissä rannalla arktisessa Norjassa. Mukaan he ottavat vain vaatteita ja surffilaudat. PE 25.1. klo 21, Andorra SU 27.1. klo 19, Andorra

The Betrayal

(Norja/Iso-Britannia, 64 MIN) Ensin vasemmistoradikaalina ja sitten uusnatsina toimineen norjalaisohjaaja Karen Wintherin häpeän ja vihan teemoja tutkiva dokumentti, jossa tekijä kertoo kirjavasta, vaikeasta menneisyydestään. TO 24.1. klo 19, Kiasma

The Borderline Effect

(Venäjä 2012, 83 MIN) Kolme lyhytelokuvaa yhdeksi kokonaisuudeksi yhdistävä dokumentti kuvaa ihmisten tarinoita Neuvostoliiton kaatumisen seurauksena syntyneiden uusien valtioiden rajoilta. LA 26.1. klo 15, Andorra

(The Importance of) Hair

(Ruotsi 2010, 14 MIN) Elokuvan ohjaaja tutkii identiteettiään ja viehättävyyttään menettäessään yllättäen ensin hiuksensa ja myöhemmin kulmakarvansa ja ripsensä. TI 22.1. klo 19.15, Andorra SU 27.1. klo 13, Andorra

The Russians On Crow Island

(Viro 2012, 73 MIN) Narvajoella sijaitsevalla saarella asuvat, työpaikkansa tekstiilitehtaassa menettäneet ihmiset yrittävät rakentaa elämäänsä uudestaan. KE 23.1. klo 15, Kiasma PE 25.1. klo 15, Kiasma

The Will

(Tanska 2012, 88 MIN) K-18 Jättiomaisuuden luonut isoisä kuolee, mutta perintöä kärkkyneet lapsenlapset jäävät vaille jättipottia. Perhesodan seuraukset ovatkin valoisia. LA 26.1. klo 21, Kinopalatsi 9

Tomorrow

(Venäjä 2012, 90 MIN) Dokumentti Venäjän nykytaiteen kentästä ja radikaalista, poliittisesti kantaa ottavasta Voina-taideryhmästä, jolle taide on vallankumouksen väline. LA 26.1. klo 16.15, Maxim 2 SU 27.1. klo 21, Maxim 2

Winter, Go Away!

(Venäjä 2012, 79 MIN) Kuvaus Venäjän poliittisesta ilmapiiristä talvella ennen presidentinvaaleja – mielenosoituksista, voitoista ja tappioista. TI 22.1. klo 19, Maxim 2 PE 25.1. klo 14.30, Maxim 2

Irrota ja ota mukaan! Ohjelmiston elokuvat lyhyesti & ohjelmakartta

Meet the Master: Jerzy Sladkowski Paradise

(Ruotsi 2007, 58 MIN) Viimeinen osa Hans ja Kerstin Strahlströmistä kertovasta trilogiasta. Yli 60-vuotias avioliitto joutuu koetukselle, kun pariskunta päättää tapetoida kesämökkinsä. TO 24.1. klo 16.30, Kinopalatsi 9 LA 26.1. klo 17.30, Kinopalatsi 9

Swedish Tango

(Ruotsi 1999, 90 MIN) Hans ja Kerstin Strahlströmillä on epätavallinen resepti parisuhteensa vaalimiseen: he ovat jo yli 60 vuoden ajan kinastelleet joka päivä. Riitelyn ohella he opettelevat tangoa. Trilogian ensimmäinen osa. TI 22.1. klo 19, Kinopalatsi 10 PE 25.1. klo 18, Kinopalatsi 9

Two Rembrandts in the Garden (Ruotsi 2009, 79 MIN) Englantilainen Mark Atkins lähtee Puolaan tutkimaan juutalaista menneisyyttään ja etsimään perheensä haudattua aarretta. TI 22.1. klo 21, Kinopalatsi 10 KE 23.1. klo 19, Kinopalatsi 9

Vendetta

(Saksa/Ruotsi/Puola 1996, 89 MIN) Vaikka klaanien väliset konfliktit ratkaistaan edelleen silmä silmästä, hammas hampaasta -periaatteen mukaisesti, päätös toisen tappamisesta ei ole koskaan helppo. KE 23.1. klo 17, Kinopalatsi 10 TO 24.1. klo 18.30, Kinopalatsi 10

Vodka Factory

(Ruotsi 2010, 90 MIN) Kuvaus naisten välisestä solidaarisuudesta ja periksiantamattomasta sinnikkyydestä Venäjän kalseissa vodkatehtaissa. KE 23.1. klo 20, Maxim 2 PE 25.1. klo 16.15, Maxim 2

WINNERS & BESTSELLERS 9.79*

(Iso-Britannia/Brasilia 2012, 79 MIN) Elokuva Soulin olympialaisten sadan metrin finaalista ja Ben Johnsonin dopingkärystä kyseenalaistaa sankarien ja konnien roolit. SU 27.1. klo 16.45, Bio Rex

Fuck for Forest

(Puola/Saksa 2012, 90 MIN) K-18 Berliiniläinen luonnonsuojelujärjestö pelastaa sademetsiä myymällä itse tehtyä pornoa. PE 25.1. klo 21.15, Bio Rex

I Am Breathing

(Skotlanti 2012, 73 MIN) Viimeisinä elinkuukausinaan Neil pohtii rehellisen koskettavasti elämän merkitystä ja sitä, mitä jättää muistoksi pienelle pojalleen. LA 26.1. klo 19.30, Andorra SU 27.1. klo 15.30, Kinopalatsi 10

In the Shadow of the Sun

(Tansania/Iso-Britannia 2012, 85 MIN) Kauniisti kuvatussa elokuvassa rohkea albiinomies Josephat matkustaa pikkukyliin kertomaan albinismista. Tansaniassa albiinoja murhataan ja silvotaan oletetun taikavoiman vuoksi. PE 25.1. klo 18.30, Maxim 2 SU 27.1. klo 16.45, Maxim 2

Kung Fu Grandma

(Iso-Britannia/Kenia 2012, 27 MIN) Nairobilaisessa slummissa isoäitienkin on osattava kung-futa selviytyäkseen. KE 23.1. klo 15, Maxim 2 TO 24.1. klo 16.45, Kiasma

Leviathan

(Ranska/Iso-Britannia/Yhdysvallat 2012, 87 MIN) Sanaton dokumentti kuvaa amerikkalaisten kalastusalusten elämää jokaisesta kulmasta tehden aiheestaan vahvaa visuaalista taidetta. PE 25.1. klo 16.30, Kinopalatsi 10 LA 26.1. klo 17, Bio Rex

Liv & Ingmar

(Norja 2012, 84 MIN) Elämää suurempien taiteilijoiden elämää suurempi rakkaustarina näyttelijätär Ullmanin sanoin ja Bergmanin elokuvien kohtausten ryydittämänä. KE 23.1. klo 20.30, Bio Rex LA 26.1. klo 19, Bio Rex

Sarah Palin: You Betcha!

(Yhdysvallat/Iso-Britannia 2011, 92 MIN) Taitava poliitikko vai totaalibimbo? Totuutta Palinista etsitään tämän kotiseudulta Alaskasta. PE 25.1. klo 18.30, Kiasma SU 27.1. klo 13, Maxim 2

Steve Jobs: The Lost Interview (Yhdysvallat 2011, 70 MIN) Karismaattisen yritysneron haastattelu vuodelta 1995 on aitoa Jobsia: suoraa, herättelevää ja lennokasta puhetta. PE 25.1. klo 18.30, Maxim 1

The Queen of Versailles

(Yhdysvallat 2012, 100 MIN) Miljonääripariskunta alkaa rakentaa itselleen Amerikan isointa taloa Versailles’n palatsin inspiroimana. Sitten iskee talouskriisi. LA 26.1. klo 17.30, Kinopalatsi 10 SU 27.1. klo 18.30, Bio Rex

Tzvetanka

(Ruotsi/Bulgaria 2012, 66 MIN) Bulgarialaisen isoäidin tarina huikaisee paitsi ihanan päähenkilönsä myös kekseliään visuaalisen toteutuksensa vuoksi. TO 24.1. klo 21, Kinopalatsi 10 LA 26.1. klo 12, Kinopalatsi 5

Wrong Time Wrong Place

(Alankomaat/Suomi/Belgia/Saksa/Ranska 2012, 80 MIN) Utøyan joukkosurma asettuu taustaksi elämän ja kuoleman sattumanvaraisuutta käsittelevälle, rohkealle dokumentille. LA 26.1. klo 19.30, Kinopalatsi 10 SU 27.1. klo 17, Andorra

TÄMÄ EI OLE TAIDETTA Anton Corbijn: Inside Out

(Alankomaat/Belgia/Irlanti 2012, 90 MIN) Intiimi henkilökuva maailmankuulusta valokuvaajasta, jonka filmirullalle ovat päässeet mm. U2, Tom Waits ja Miles Davis. KE 23.1. klo 17, Kinopalatsi 9 SU 27.1. klo 15, Kiasma

Jason Becker: Not Dead Yet

(Iso-Britannia/Yhdysvallat 2012, 90 MIN) Palkittu ja koskettava kuvaus kitaristi Jason Beckerin unelmien särkymisestä, halvaantumisesta, optimismista ja rakkaudesta elämään. KE 23.1. klo 18.15, Kiasma LA 26.1. klo 21.15, Maxim 2

Marina Abramović: The Artist Is Present

(Yhdysvallat 2012, 104 MIN) Serbialainen performanssitaiteilija katsoo MoMAssa kolmen kuukauden ajan kävijöitä silmästä silmään. LA 26.1. klo 14.15, Maxim 2

The Pervert’s Guide to Ideology

(Iso-Britannia 2012, 134 MIN) Filosofian supertähdeksi kutsuttu Slavoj Žižek yhdistää ohjaaja Sophie Fiennesin kanssa uudelleen voimansa The Pervert’s Guide to Cineman itsenäisessä ”jatko-osassa”. LA 26.1. klo 21.30, Andorra SU 27.1. klo 17, Kinopalatsi 9

Roman Polanski: A Film Memoir

(Italia 2012, 90 MIN) Roman Polanski puhuu avoimesti elämästään, kohtalosta, katastrofeista, rakkaudesta ja elokuvista. TI 22.1. klo 20, Andorra SU 27.1. klo 21, Andorra

Room 237

(Yhdysvallat 2012, 102 MIN) Dokumentti Stanley Kubrickin Hohto-elokuvan mystisestä huoneesta, siihen liittyvistä teorioista ja salaisista merkityksistä. TO 24.1. klo 21, Maxim 1

Something from Nothing: The Art of Rap

(Yhdysvallat/Iso-Britannia 2012, 106 MIN) Matka hiphopin juurille rap-musiikin legendojen kanssa ohjaaja Ice-T:n opastamana. KE 23.1. klo 21.10, Kinopalatsi 9 LA 26.1. klo 21, Bio Rex

PAKOPISTE Stan Brakhage 1

(Yhdysvallat 1955–2003, 75 MIN) Stan Brakhagen teoksia lapsen syntymän aiheuttamasta ristiriitaisuuden tunteesta hylätyn kaupungin mystiikan kokemuksiin. TI 22.1. klo 17, Orion PE 25.1. klo 21, Orion

Stan Brakhage 2

(Yhdysvallat 1971, 100 MIN) K-18 Brakhagen teokset näytöksessä käsittelevät ruumiin mekaniikkaa: miten ruumista korjataan ja mitä siitä jää kuoleman jälkeen. KE 23.1. klo 19, Orion LA 26.1. klo 21, Orion

Stan Brakhage 3

(Yhdysvallat 1974, 71 MIN) Näytöksen The Text of Light -elokuvan lähtökohtana on ajatus siitä, kuinka maailman voi nähdä hiekanjyvässä. TO 24.1. klo 19.30, Orion SU 27.1. klo 20, Orion

Rose Lowder

(Ranska 1982–2012, 75 MIN) Rose Lowderin nopeatempoisia elokuvia on verrattu impressionismin ja strukturalismin kohtauspaikaksi. Teokset pursuavat kukintaa, auringonvaloa ja tekstuureja. LA 26.1. klo 17, Orion

MARIO RUSPOLI – SURREALISTI DOKUMENTARISTINA Mario Ruspoli 1

Odottajat

(Suomi/Iso-Britannia 2012, 25 MIN) Kun ihminen katoaa selittämättömällä tavalla, perheenjäsenten elämä muuttuu jatkuvaksi odottamiseksi.

Ääniä maan alta

(Suomi 2011, 33 MIN) Legendaarisen turkulaisen TVO-klubin musiikillinen historia jam-sessioista hardcore-punkiin.

Resistente

(Tanska/Suomi/Paraguay 2012, 20 MIN) Don Alberto Bonnet aukaisee jälleen kerran lempikirjansa. Kumpi kestää kauemmin: mureneva talo vai mies?

Pimeydestä pimeyttä vastaan

(Suomi 2012, 10 MIN) Kun pimeys ottaa vallan ei ole helppoa nähdä huomista tai edes seuraavaa tuntia. Silloin on aika pyytää musiikilta apua. TO 24.1. klo 15, Andorra

DOKKINO

Esitysajat ja -paikat www.docpoint.info/ dokkino

ALAKOULUSARJA Meidän tulevaisuutemme

(Suomi 2011, 5 MIN) Oulun normaalikoulun 5B-luokka pohtii, miten kestävä kehitys näkyy heidän arjessaan ja miten se voisi toteutua paremmin.

Villi Lilly

(Ranska 1970–2011, 103 MIN) Näytöksessä henkilödokumentti Mario Ruspolin kiinnostavasta elämästä ja hänen tekemiään elokuvia piirtäjä Chavalista. PE 25.1. klo 17, Orion

(Hollanti 2011, 16 MIN) 9-vuotias Lilly on aina asunut vallatussa talossa metsässä. Kun kotitalo puretaan, hän joutuu muuttamaan kaupunkiin ja totuttelemaan rivissä oleviin taloihin, asfalttiin ja autoihin.

Mario Ruspoli 2

Väärät tennarit

(Ranska 1956–1972, 78 MIN) Näytöksessä Mario Ruspolin uraauurtavia elokuvia kaskelotinpyytäjistä sekä Ranskan unohdetusta maaseudusta. LA 26.1. klo 19, Orion

Mario Ruspoli 3

(Ranska 1961–1964, 81 MIN) Näytöksessä Mario Ruspolin tutkielmia ihmisyydestä, mielisairauksista ja alkoholismista. SU 27.1. klo 18, Orion

UUSIN SILMIN – KOTIMAISIA OPPILASTÖITÄ

(näytösten elokuvat esitysjärjestyksessä)

UUSIN SILMIN 1

(Iso-Britannia 2007, 14 MIN) Palkittu animoitu dokumenttielokuva kertoo kuuden vähävaraisen englantilaisen lapsen tarinan ja pohtii syitä lasten köyhyyteen.

Zhangin keisarinnat

(Ruotsi 2004, 46 MIN) Alice, Mimmi, Nanna ja Linnéa adoptoitiin Kiinasta ruotsalaisiin perheisiin, kun he olivat vauvoja. Kymmenen vuoden kuluttua he palaavat orpokotiinsa Shanghaihin.

YLÄKOULUSARJA Valittu

(Yhdysvallat 2012, 6 MIN) Taiteilija Catherine Chalmers juhlii luonnon värikylläisyyttä lehdenleikkaajamuurahaisia kuvaavassa lyhytelokuvassaan.

Blue, Karma, Tiger

Kissanloukku

(Ruotsi 2006, 2 MIN) Värikäs vaha-animaatiodokumentti kolmesta ruotsalaistytöstä, joille graffitien maalaaminen tarkoittaa kaupunkitilan haltuunottoa ja sydämestä tulevaa taidetta.

Kolme kirjettä lapselle

(Suomi 2011, 16 MIN) Kolme erilaisessa elämäntilanteessa olevaa miestä kertoo ajatuksiaan lapsien saamisesta ja lapsettomuudesta.

(Iso-Britannia 2007, 5 MIN) Free running on urbaani akrobatian muoto. Nuorten itse tekemä elokuva vangitsee uskomattomia temppuja, sulavaa liikettä ja omien rajojen rikkomista.

Nahjus ja poika

Tatska

(Suomi 2013, 40 MIN) Hannelen halu auttaa eläimiä on saanut hänet soluttautumaan huumeiden käyttäjien joukkoon ja murtautumaan pentutehtailijan kotiin.

(Suomi 2012, 18 MIN) Elokuva miehekkyyden todellisista ja kuvitelluista vaatimuksista.

Solju

(Suomi 2012, 21 MIN) Monitasoinen dokumentti kertoo käsityöläisyydestä ja perinteen oppimisesta isältä pojalle. Mukaan mahtuu huumoria ja malttia.

Kuluma

(Suomi 2012, 5 MIN) Saimilla on seuranaan telkkari sekä kotiin tuodut lääkkeet ja lounaat. Millaista on elää menneessä vailla selkeää käsitystä nykypäivästä? KE 23.1. klo 15, Andorra

UUSIN SILMIN 2 Sissi

(Suomi 2012, 15 MIN) Karkoitusuhan alla olevalla entisellä PKK:n sissi Ahmetilla on Suomessa värikäs elämä, jonka hän joutuu jonain päivänä jättämään taakseen.

Running Free

(Suomi 2012, 28 MIN) Forssan Kuhalan koulun oppilaat saivat vuonna 1997 erikoisen tilaisuuden ottaa kuvaamataidon tunnilla tatuoinnit.

Väärät tennarit

(Iso-Britannia 2007, 14 MIN) Palkittu animoitu dokumenttielokuva kertoo kuuden vähävaraisen englantilaisen lapsen tarinan ja pohtii syitä lasten köyhyyteen.

Muovipussin elämä

(Yhdysvallat 2010, 4 MIN) Jeremy Ironsin selostama ”luontodokumentti” kertoo muovipussin vaelluksesta Tyynellämerellä sijaitsevaan jätepyörteeseen, jonka sanotaan olevan suurempi kuin Teksasin osavaltio.


DOCPOINT PAPER 2013

Kaleidoskooppi / Tämä ei ole taidetta / Winners & Bestsellers Michael Tummings.

26

Pervon kanssa elokuviin

Dokumentin läpi virtaava Žižekin subjektiivinen monologi saa katsojan hengästymään: filosofi yhdistelee elokuvia ja historiallisia tapahtumia aina natsismista Wall Streetin vallanneeseen Occupy-liikkeeseen. Vaikkei hänen näkemyksiinsä aina yhtyisikään, on elokuvien katsominen Žižekin seurassa mieleenpainuva ja inspiroiva kokemus – vielä lopputekstien jälkeenkin.

Tervetuloa sukeltamaan elokuvien piilomerkityksiin! Oppaanasi ja seuralaisenasi toimii hullun karismaattinen filosofi Slavoj Žižek. meille itsestämme. Žižekin mukaan elokuva ei anna nautintoa, vaan se lausuu, miten meidän tulisi nauttia. Nyt Žižek kuorii enemmän tai vähemmän tuttujen elokuvien heijastamat, rakentamat ja ylläpitämät ideologiat esille omaperäisellä tyylillään. Žižekillä on vastustamatonta karismaa ja huumorintajua. Hän pohdiskelee syvällisesti esimerkiksi kapitalismia, kristinuskoa, kommunismia ja Lacanin filosofiaa istumalla Full Metal Jacketista tutulla vessanpytyllä ja makoilemalla Taksikuskin punkassa.

e, m

aa

e ne nä y tök see n

j oon k k jou

ja

ol

e

o l!

L e i k k a a i r t i, l i

The Pervert’s Guide to Ideology LA 26.1. klo 21.30, Andorra SU 27.1. klo 17, Kinopalatsi 9

a

p

ah

l vi l

Katariina Rönnqvist

co

Mies, jolla oli visio

im

Mitä valkohai edustaa elokuvassa Tappajahai? Miksi Kellopeliappelsiinissa karnevalisoidaan Beethovenin yhdeksäs sinfonia? Mitä yhteistä on Yhdysvaltojen ulkopolitiikalla ja elokuvilla Etsijät tai Taksikuski? Slovenialainen filosofi ja psykoanalyytikko Slavoj Žižek vastaa muun muassa näihin kysymyksiin dokumentissa The Pervert’s Guide to Ideology. Sophie Fiennesin ohjaama elokuva on jatko-osa The Pervert’s Guide to Cinemalle (2006), jossa Žižek analysoi tunnettuja elokuvia siitä näkökulmasta, mitä ne kertovat

e l e rt si a askselleokone! it tiet lu

Kuu

ulu a t a

om

Autotallin perältä löytyneellä tallenteella nuori ja karismaattinen Steve Jobs ennustaa tulevaisuutta ja katuu virheitään.

Apple-guru Steve Jobsia kuvaavaa on, ettei hän tyydy keskinkertaisuuteen. ”Microsoft on kuin McDonald’s”, Jobs toteaa vuonna 1995 kuvatussa haastattelussa tarkoittaen, että kyseiset yritykset ovat hänen mielestään menestyneet aivan liian huonoilla tuotteilla. Jobsin mukaan kuluttajille tulisi tarjota vain parasta, jotta he eivät tyytyisi vähempään. Robert X. Cringelyn tekemä haastattelu on toteutettu hieman ennen kuin Jobs palasi Applelle ja pelasti konkurssin partaalla olleen yrityksen. Jobs, joka kuoli uransa huipulla syöpään, on sittemmin joutunut arvostelun kohteeksi itsekeskeisenä hirmuvaltiaana. Visionäärinäkin pidetty Jobs näyttäytyy haastattelussa työnarkomaanina, jolle kelpaa vain paras. ”Minua ei oikeastaan haittaa olla väärässä, minua kiinnostaa vain yritykseni menestys”, Jobs toteaa. Haastattelussa hän jakaa ajatuksensa siitä, miten ihmiset saadaan rakastumaan tuotteisiin ja missä kohtaa moni yritys ampuu itseään jalkaan. Jobsin asenne alaa kohtaan on jopa kyyninen. Hän ei vaikuta uskovan Appleen, Microsoftiin tai silloiseen työpaikkaansa NeXT:iinkään. Mutta jotain visionääristä on siinä tavassa, jolla Jobs luonnehtii tulevaisuuden ja erityisesti internetin kehitystä, joka on toteutunut jotakuinkin sananmukaisesti sellaisena kuin hän vuonna 1995 ennusti. Aurora Airaskorpi Steve Jobs: The Lost Interview PE 25.1. klo 18.30, Maxim 1

Kuuluisa lounastauko Yksitoista rakennusmiestä ruokailemassa 250 metriä kadun yläpuolella. Men at Lunch kertoo yhden maailman tunnetuimman valokuvan tarinan. Samalla se on kertomus New Yorkista, sen pilvenpiirtäjien historiasta ja suurelta osin tuntemattomista siirtolaisrakentajista. Men at Lunch PE 25.1. klo 16.30, Kiasma SU 27.1. klo 21, Bio Rex


Maailman nopeimman miehen maine romahti hetkessä. Nyt Ben Johnsonilla ei ole enää mitään menetettävää.

27

DOCPOINT PAPER 2013

Winners & Bestsellers

”Tätä minulta ei voida viedä”, pikajuoksija Ben Johnson julisti kultamitali kaulassaan Soulin sadan metrin finaalin jälkeen. Vietiin, ja melkein kaikki sen mukana. Positiivinen doping-näyte teki Johnsonin kaikista saavutuksista arvottomia. Mitalit, pokaalit ja fanikirjeet ovat pahvilaatikoihin pakattua roinaa kanadalaisjuoksijan omakotitalon kellarissa. Daniel Gordonin dokumentti 9.79* – Johnsonin finaaliaika ja silloinen

Se vielä suurempi tarina, jota 9.79* kuljettaa askelen eteenpäin, kertoo urheilun ammattimaistumisen hinnasta. Sillä vaikka Johnson riisuttiin näyttävästi maineestaan ja saavutuksistaan, alaston totuus dopingista tuntuu vieläkin pakenevan katseilta.

la ennakkoasetelmat nurin. Lurjukseksi leimattu Johnson on usein elokuvan uskottavin ja sym-

paattisin kertoja: hänellä kun ei enää ole kultaa ja kunniaa suojeltavanaan. Viereisten ratojen viattomuuttaan vannovat tähtisprintterit, Carl Lewis etunenässä, taas tuntuvat hymyjensä takana salailevan edelleen huippusuoritustensa kemiallista ydintä. Urheilu elää suurista tarinoista. Johnsonin tie vaatimattomasta jamaikalaistaustasta koko Kanadan kansallissankariksi ja pikapudotus kaikkien tuomitsemaksi konnaksi eivät liioitteluja kaipaa.

Kaikille ei kuitenkaan pornoraha kelpaa. Luonnonsuojelujärjestöt toisensa perään ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan kyseenalaisin keinoin kerättyjä varoja. Jäsenet eivät itse näe julkisissa seksinäytöksissä tai valokuvattavien kadulta värväämisessä mitään väärää. Miksi emme voisi nauttia toisistamme ja pelastaa samalla maailmaa, he kysyvät.

Puolalaisen Michał Marczakin kolmas pitkä dokumenttielokuva keskittyy seuraamaan FFF:n aktiiveja järjestön nykyisessä kotikaupungissa Berliinissä. Päähenkilöksi nousee elämässään paikkaansa etsivä, uusi tulokas Danny. Elokuva näyttää, mutta ei mässäile. Se ei liioin vaadi selityksiä tai tee johtopäätöksiä. Parhaimmillaan se

haastaa katsojan pohtimaan omaa elämäntyyliään ja asenteitaan. Myös sen, kuka on eniten pihalla, katsoja päättää itse.

hurja maailmanennätys – juoksuttaa vetävästi Soulin legendaarisen sprinttifinaalin tarinaa ja töytäisee matkal-

”Lurjukseksi leimattu Johnson on usein elokuvan uskottavin ja sympaattisin kertoja.”

Mari Suonto 9.79* SU 27.1. klo 16.45, Bio Rex

Pornoa ja puiden halailua Ekojärjestö yrittää pelastaa metsät myymällä kotikutoista aikuisviihdettä. Ennen kuin lunastaa lippunsa tähän elokuvaan, on hyvä tietää pari seikkaa. Elokuva ei sovi alaikäisille, herkkiksille eikä nautittavaksi ruoan ja juoman yhteydessä. Nimensä mukaisesti elokuva on sitä, mitä lupaa – ja enemmän. Fuck for Forestin nimi viittaa maailman tiettävästi ensimmäiseen, Norjassa vuonna 2004 perustettuun ekopornojärjestöön. Järjestön ideana on myydä jäsentensä tekemiä alastonkuvia ja pornovideoita ja lahjoittaa tuotto luonnon hyvinvointia edistäviin hankkeisiin. Idea on osoittautunut varsin kannattavaksi. Vuosien varrella tuottoa on syntynyt 250 000 euroa ja aktiivijäseniäkin on jo reippaasti yli tuhat. Keräämillään rahoilla FFF on perustanut muun muassa suojelualueen Costa Ricaan ja auttanut alkuperäisasukkaita Brasiliassa.

”Vuosien varrella tuottoa on syntynyt 250 000 euroa ja aktiivijäseniäkin on jo reippaasti yli tuhat.”

Emilia Mölsä Fuck for Forest PE 25.1. klo 21.15, Bio Rex


28

DOCPOINT PAPER 2013

North by Northeast / Winners & Bestsellers

Nick Broomfield etsii dokumentissaan vastausta kysymykseen, kuka Sarah Palin oikeasti on. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola katsoi elokuvan ja pohti samaa asiaa. Kysymys siitä, kuka Sarah Palin todella on, sijoitetaan Nick Broomfieldin elokuvassa tarinaan Yhdysvalloista. Pelkona on asteittainen luisuminen kohti huonompia aikoja. Sarah Palinin kertomus luo tuokiokuvan yhdestä tämän pelottavan juonen keskeisimmistä hahmoista. Palinin ympärillä kuhisee. Häntä suojellaan ja puolustetaan. Häntä kammoksutaan ja halveksitaan. Kaikki on kaksijakoista, maltillisia kommentteja ei juuri kuule. Tämä jakolinja seuraa häntä Alaskan pikkukaupungista aina valtakunnan näyttämöille. Kreikkalaiset aikoinaan korostivat poliittisen ystävyyden olevan yhteisöjä koostava voima. Aristoteles mainitsi yhdenmielisyyden vastakohdaksi poukkoilevan jakautumisen tilan. Tällöin eri osapuolet jakavat vain kaksi asiaa: toinen on paha ja sitä tulee vihata. Jakautuminen johtaa lopulta väkivaltaisiin yhteisöllisiin kouristuksiin. Monille liberaaleille tahoille Sarah Palin kehollistaa taantumisprosessia. Hän asetti kiväärin tähtäimet vaalimainoksensa kartalla tiettyjen demo-

kraattiehdokkaiden vaalialueiden päälle. Myöhemmin yhtä näistä ehdokkaista ammuttiin. Palin näyttäisi olevan vaarallinen agitaattori, joka stimuloi herkkäuskoisia vihaan lietsoen. Vaikuttaa siltä, että Palinin suosio perustuu hänen kykyynsä manipuloida julkista kuvaansa. Hänen hockey mom -kansankielensä tuottaa ihailua. Palin on myös täynnä raivoa. Hän suhtautuu vihamielisesti koulutettuihin, tieteellisiin ja uskonnonvastaisina pitämiinsä ihmisiin. Huolitellun ja silotellun julkisivun alta näyttää paljastuvan rajun pikkusieluinen ja raivoisa ihminen. Jakautunut julkisuus tuottaa paradoksaalisia ja jakomielisiä poliitikkoja. Sarah Palin on vihattu, mutta toisaalta hän on rohkea naispoliitikko, joka nauttii laajasta ihailusta ja kansansuosiosta. Platon korosti häpeän merkitystä politiikassa. Ihminen tuntee häpeää, kun hän on mielipiteineen yhteisen tilan rajoilla. Platon nosti esiin, kuinka näiden häpeää tuntevien ihmisten pitäisi ylittää häpeänsä. Heillä saattaa olla jotain tärkeää sanottavaa.

Häpeä kannustaa sosiaalisesti järkevään artikulaatioon. Sarah Palin ei ole häveliäs ihminen. Sarah Palin on enne. Aristoteleen mielen täyttäisi huolestunut murhe. Mika Aaltola ohjelmajohtaja, Ulkopoliittinen instituutti

Sarah Palin: You Betcha! PE 25.1. klo 18.30, Kiasma SU 27.1. klo 13, Maxim 2

Putin, poistu! Nuoret ohjaajat lähtivät kameroineen talven jäisille kaduille dokumentoimaan kapinamieltä ja mielenosoituksia, joiden tarkoitus oli estää Putinin jo kolmas valinta presidentiksi.

”Huolitellun ja silotellun julkisivun alta näyttää paljastuvan rajun pikkusieluinen ja raivoisa ihminen.”

Viime talvena kymmenen nuorta dokumentaristia ei kahteen kuukauteen päästänyt kameraa käsistään. Moskovalaisen dokumenttielokuvakoulun opiskelijat taltioivat Venäjän oppositioliikehdintää riippumattomalle Novaja Gazeta -lehdelle: juuri sille, jossa Anna Politkovskaja työskenteli. Tuhannet joulukuun parlamenttivaalien tuloksiin tyytymättömät ja tyrmistyneet ihmiset osoittivat mieltään Moskovassa ja Pietarissa. Putinin vastainen liikehdintä iskulauseineen

”Pussy Riot -punkryhmän haastattelua seuraa kohtalokas performanssi kirkon alttarilla.” jatkui. Huoli oikeudenmukaisista presidentinvaaleista kyti. Winter, Go Away! ei ole tv-ohjelma eikä uutislähetys vaan oikea elokuva, joukolla tehty työ, jolla on alku, loppu ja hyvä rakenne. Tunnelma vaihtelee ilosta tyrmistykseen. Katsojan vangitseva jatkuva tapahtuminen on kuvattu läheltä ja läsnäolon vaikutelma säilyy. Kymmenen tekijän kuvaamat kohtaukset nivoutuvat toisiinsa ihmeen luontevasti ja yhtenäisesti.

Nuoret aktivistit suunnittelevat toimiaan, valmistavat banderolleja ja julisteita, keittävät tykillisiä teetä; ”turistibussi” kiertää äänestyspaikkoja; äänestyspaikan pomo karkaa takaovesta vaalitulosten kera tarkkailijoiden tyrmistyneiden katseiden alla. Kirja kädessä mies kiitää kameran ohitse lausuen Mandelstamin, Stalinin tuhoaman runoilijan tekstiä; Pussy Riot -punkryhmän haastattelua seuraa kohtalokas performanssi kirkon alttarilla; laskiaisperinteen mukaan kadulla poltetaan kevään tuloa ennakoiden olkinukke talven vai Putininko symbolina? Mielenosoitusten lomassa näkyy protestiliikkeen johtajia, mutta pääosassa ovat tavalliset ihmiset, aktivistit, joiden kekseliäisyys ja uskallus välittävät optimismia. Poliisin erikoisjoukkojen otteet kovenevat, ohikulkijoitakin hakataan ja pidätetään. Eskaloituva väkivalta ennakoi valtaapitävien puolustustoimia, ”uuden talven” tuloa. Elizabeth Marschan

Winter, Go Away! TI 22.1. klo 19, Maxim 2 PE 25.1. klo 14.30, Maxim 2


29

DOCPOINT PAPER 2013

Kotikadut / North by Northeast / Winners & Bestsellers

Saanko esitellä: rouva Tzvetanka Gosheva Youlian Tabakov, Adam Nilsson

Absurdia, riipaisevaa, leikkisää ja kaunista. Tzvetanka-mummon tarinassa ei vaihdeta vaippoja vaan hallituksia. Ja vanhetaan.

Kun kahdeksankymppisen elämä läpileikataan, voi ruumiinavaukselta odottaa melkein mitä vain. Ainakin paria vallankumousta, paljon kuole-

”Välillä sukelletaan pää edellä maagiseen todellisuuteen, jossa liljat tursuavat lattiaraoista ja lannoitteena pauhaa The White Stripes.” maa ja joitakin sukupuolitauteja. Vuonna 1926 syntyneen Tzvetanka Goshevan kertomus ei petä. Kuunnellessaan yhden naisen kokemusta elämästään Youlian Tabakovin ensiohjaus kiitää läpi Bulgarian turbulentin lähihistorian ja tarjoaa katsojalle sekä unohtumattoman tarinan että annoksen maata Sunny Beachin tuolla puolen. Kyse ei ole pelkästä bulgarialaismummon tilityksestä, vaikka osin kyse on juuri siitä. Tzvetanka on elämästä selviytymisen tarina, jossa epäoikeudenmukaisuutta seuraa toinen,

lohduttomuutta kuolema ja toivoa pettymys. Ennakkoon ei silti tarvitse ahdistua. Tzvetanka Gosheva on vahva nainen, jonka elämäniloinen veikeys kuplii pinnalle juuri oikeissa paikoissa. Ohjaajan välitön suhde isoäitiinsä päästää myös katsojan lähelle ja pitkän päivän illan kipupisteet tulevat kuin korvaan kuiskatuiksi. Tzvetankan intiimiä narratiivia rytmittää kiehtova visuaalinen maailma. Tabakov yhdistää taikurimaisesti nykyhetkeä, muistoja ja fantasiaa vetäen tarpeen tullen arkistokuvaa kuin kania hatusta. Välillä sukelletaan pää edellä maagiseen todellisuuteen, jossa liljat tursuavat lattiaraoista ja lannoitteena pauhaa The White Stripes. Silloin ei vain voi itkeä. Minna Saarinen

Tzvetanka TO 24.1. klo 21, Kinopalatsi 10 LA 26.1. klo 12, Kinopalatsi 5

Oikea elämä Ohjaaja Helena Třeštíková on seurannut Kettnerien perheen tarinaa 37 vuoden ajan. Isä Petr on sähköasentaja, puoliso Jana jää kotiäidiksi. Syntyy kolme lasta ja eletään tavallista elämää: rakennetaan taloa, vietetään syntymäpäiviä, saatetaan lapset ensimmäisenä päivänä kouluun, koetetaan pärjätä teini-ikäisten kanssa, käydään tanssiaisissa. ”Ei ollut ostettavaa, ei paikkoja, joihin matkustaa, elämä oli hiljaista. Uskon, että lapsemme nauttivat siitä ja niin nautimme mekin”, Jana toteaa elämästä itäblokin Tšekkoslovakiassa. Perhearki avautuu katsojalle Petrin päiväkirjojen sekä filminauhojen, videoiden ja valokuvien kautta. Ar-

kistomateriaali taas kertoo, miten ympäröivä maailma kulkee samaan aikaan radallaan: kosmonautit käyvät

”Pojan lapsuuden haaveet kosmonautin urasta haihtuvat teini-ikäisenä sakeaan hatsipilveen.” avaruudessa, poliittinen järjestelmä vaihtuu. Pysyvää on vain iskelmätaivaan kiintotähti Karol Gott. Yhteiskunnalliset kuohunnat ovat etäällä yhden perheen mikrokosmoksesta, jossa paljon suurempia huolia

aiheuttaa vanhin lapsi Honza. Pojan lapsuuden haaveet kosmonautin urasta haihtuvat teini-ikäisenä sakeaan hatsipilveen. Elokuvan tunnelma on ihailtavan maanläheinen ajassa, jossa ylidramatisointi ja itkuinen tunnustaminen kameran edessä ovat ”tosi-tv:n” perusrepertuaaria. Pitkäjänteisessä arjen kuvaamisessa on tavoitettu kauniisti se, miltä elämä oikeasti tuntuu: ihmeelliseltä ja tavalliselta samaan aikaan. Mari Suonto Private Universe TI 22.1. klo 18, Kinopalatsi 5

Vallankumouksen perilliset Venäläisen Voina-taiteilijaryhmän toiminta yhdistää politiikkaa, performanssia ja anarkiaa. Jos ryhmän nimi on Voina, sota, se kertoo jo paljon. Venäläinen radikaali taiteilijaryhmä on tullut kuuluisaksi provosoivilla ja anarkistisilla kaupunkiaktioillaan. Voinan tempauksissa varastetaan ruokaa kaupoista, kumotaan autoja ja maalataan nousevaan laskusiltaan fallos. Ympäröivä yhteiskunta tuottaa sotatilan, jossa taiteilijat ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Tomorrow-dokumentissa seurataan ryhmän toimintaa, erityisesti sen johtajaa Oleg Vorotnikovia ja tämän vaimoa Kozaa. Palace Coup -performanssiaan varten he harjoittelevat poliisiautojen kaatamista Pietarin öisillä kaduilla, kunnes lopulta toteuttavat varsinaisen teon. Mukana kulkee pariskunnan parivuotias poika, joka on syntynyt anarkistiseen perheeseen: mitä aikuiset tekevät kadulla, sitä lapsi harjoittelee kotona. Voinan tavoitteena ei ole julistaa, vaan toimia. Jos valtio lyö kovaa, niin lyö taiteilijakin. Voina toteuttaa taidetta ja politiikkaa tavalla, joka kyseenalaistaa paitsi auktoriteetteja ja vallitsevaa järjestystä, myös sitä mitä aktivismi ja taide on. Vandalismi määritellään taiteeksi ja varastamisesta tulee poliittinen teko. Ryhmä sitoutuu osaksi vallankumouksellisen taiteen perintöä, jossa ei juuri selitellä vaan annetaan tekojen puhua puolestaan. Tomorrow LA 26.1. klo 16.15, Maxim 2 SU 27.1. klo 21, Maxim 2

Pilvi Porkola esitystaiteilija ja -tutkija


30

DOCPOINT PAPER 2013

Kaleidoskooppi / Yötä päivää työtä

Portinvartijat Israelin Shin Bet -tiedustelupalvelun entiset johtajat näkevät tulevaisuuden synkkänä. Ohjaaja Dror Morehin The Gatekeepers kertoo Israelin tiedustelupalvelu Shin Betin, Israelin ja Palestiinan konfliktien sekä terrorismin historiasta Shin Betin kuuden entisen johtajan omakohtaisten kokemusten kautta, vilpittömän suorasukaisesti. Shin Betin entisten johtajien kuvaukset konflikteista, puolustusoperaatioista, ilmaiskuista ja terroristijohtajien murhista saavat kylmät väreet selkään. Vaikka miehet osin puolustavat toimiaan, asiat eivät ole heillekään mustavalkoisia. ” Entiset johtajat myöntävät, Entiset johtajat myöntävät, että vankien kohtelussa on toimittu moettä vankien kohtelussa on raalittomasti. Tämä ja omakohtaitoimittu moraalittomasti.” nen historia ovat luoneet heille näkemyksen samanlaisena jatkuvasta tulevaisuudesta, jonka Avraham Shalom tiivistää sanoiksi: ”Tulevaisuus on hyvin pimeä”. Harvoin valtionsalaisuuksien kaltaisia asioita kerrotaan sisäpiiristä näin suorasukaisesti. Nämä kuusi miestä antavat historialle kasvot dokumentissa, joka on monella tapaa onnistunut, provokatiivinen ja ajankohtainen kuvaus Lähi-idästä. Joonas Aitonurmi The Gatekeepers LA 26.1. klo 12, Kinopalatsi 2 SU 27.1. klo 19.15, Kinopalatsi 10

Nälkäinen au pair kaipaa kotiin Filippiiniläistyttöjen alipalkatusta työstä tanskalaisperheissä on kulttuurivaihto kaukana. Väestönkasvu on sadan miljoonan asukkaan Filippiineillä Aasian suurinta. Kaikille ei riitä töitä; elinolot ovat vaatimattomat. Filippiiniläis-

”Roselie syö yhden aterian viikonlopussa: sunnuntaipäivällisen isäntäperheensä kanssa.” tytöt lähtevät sankoin joukoin Eurooppaan au paireiksi. Matet kaipaa sairaan äitinsä luo, mutta voi auttaa häntä ainoastaan lähettämällä kuukausittaisen palkkansa äidin syöpähoitoihin. Roselie syö yhden aterian viikonlopussa: sunnuntaipäivällisen isäntäperheensä kanssa. Vapaa-ajallaan hän kerää pulloja. Roselie maksaa au pair -palkkiollaan Filippiineillä asuvien serkkunsa ja siskonsa lukukausimaksut. Theresa ei ole nähnyt tytärtään Sashaa puoleentoista vuoteen. Parivuotias tytär asuu Filippiineillä sukulaistensa luona. Theresa haluaa tarjota hänelle mahdollisuuden valita miksi haluaa isona.

Piikkilankainen työmatka ”Työskentelemme selvitäksemme hengissä ja säilyttääksemme arvokkuutemme”, toteavat naiset, jotka kulkevat yön pimeydessä töihin eristysmuurin toiselle puolelle.

Tytöt surevat rankan työnteon syrjäyttäneen au pair -järjestelmän alkuperäisen kulttuurivaihdollisen idean. Totta on, että omakotitaloissaan, valkoisen sisutuksen keskellä kiireisinä touhuavat länsimaalaiset tuntuvat pikemminkin hankkivan kodin- ja lastenhoitoapua ”taskurahaa” vastaan. Au paireilla ei juurikaan ole oikeuksia. Isäntäperheet vaihtuvat, samoin viisumien umpeutuessa työskentelymaat. Filippiiniläistytöt väläyttelevät – puoliksi leikillään – mahdollisuutta löytää tanskalainen aviomies, mutta tuomitsevat ajatuksen samaan hengenvetoon alhaiseksi. Tanskalaiselokuva antaa puheenvuoron au paireille. Se ei syyllistä, ahdistele, penää selityksiä tai vastauksia. Koruton todellisuus riittää. Sanna Paakkanen

Au Pair TI 22.1. klo 19.15, Andorra SU 27.1. klo 13, Andorra

Israelin vuonna 2002 rakentama eristysmuuri erottaa Länsirannan muun muassa Jerusalemista, missä palestiinalaiset ovat aiemmin asuneet ja työskennelleet. Palestiinalaisten työttömyysasteen ollessa Länsirannalla lähes kolmekymmentä prosenttia ja kahden kolmasosan eläessä köyhyysrajan alapuolella, monet ovat pakotettuja käymään töissä Israelin puolella, oli heillä kulkulupa sinne tai ei. Irit Galin dokumentti White Night kuvaa eri-ikäisten palestiinalaisnaisten joukkoa, joka kulkee salaa töihinsä yön turvin. Betlehemin lähellä Deheishin pakolaisleirillä asuvat naiset toimivat siivoojina juutalaisissa kodeissa Jerusalemissa. Työluvitta he eivät voi mennä tarkastuspisteiden kautta rajojen toiselle puolelle, vaan joutuvat etsimään joka yö tavan päästä piikkilangoin koristellun muurin yli tai ali. Fyysisesti raskaat matkat eivät ole vaarattomia, sillä kiinnijääminen uhkaa joukkiota jatkuvasti. Tunteja kestävien, rankkojen öisten vaellusten aikana naiset jakavat elämäänsä toisilleen ja kameralle. Kivut, pelot ja väsymys, mutta myös yksinkertaiset unelmat ja nauru värittävät näiden urheiden naisten elämää. Naiset ehtivät harvoin nähdä lapsiaan, joita elättääkseen he uhmaavat auktoriteetteja. Kaisu Suopanki White Night TO 24.1. klo 16.45, Kiasma


Mario Ruspoli – Surrealisti dokumentaristina / Yötä päivää työtä

DOCPOINT PAPER 2013

31

Norjassa terveydenhuoltoa suunnitellaan kuin autotehdasta. ”Jos sairaala olisi tehdas, millaisia tuotteita se valmistaisi? Turvallisuutta? Iloa? Elämänlaatua?” Tromssan yliopiston professori havainnollistaa kysymyksellään, miten mieletön on vertailu ihmisten hoitamisen ja tehdastuotannon välillä. Mutta kun norjalaisten terveyspalveluiden tehostamiseen haetaan esimerkkiä autonvalmistaja Toyotalta, mitä tulevaisuuden sairaaloista pitäisi ajatella? Vaikka Norja tunnetaan rikkaana öljyvaltiona, naapurimaassamme kamppaillaan samojen haasteiden kanssa kuin ”Kun terveyspalveluiden Suomessa. Toisen maailmanso- tehostamiseen haetaan dan jälkeen onnistuttiin rakentamaan terveydenhuoltojärjestelmä, esimerkkiä Toyotalta, joka on taannut hoidon jokaiselle mitä tulevaisuuden kansalaiselle, tarpeen mukaan, sairaaloista pitäisi maksukyvystä riippumatta. ajatella?” Tasa-arvoon perustuva järjestelmä on ollut ylpeydenaihe ja koko yhteiskunnan symboli. Kun hoitomenot kasvavat, etsitään säästökeinoja, ja Norjassakin katse on käännetty kohti yritysmaailmaa. Millaista yhteiskuntaa nyt luodaan? Health Factoryssä kansainvälinen asiantuntijajoukko tutkijoista kätilöihin pohtii julkisesti rahoitetun terveydenhuollon tulevaisuutta. He esittävät yhteisen epäilyksensä siitä, että kilpailukeskeinen ja voittoa tavoitteleva yrityskulttuuri tarjoaisi toimivan mallin. Tiivisrytminen dokumentti tykittää tietoja, villiintyy musiikkivideoksi ja konkretisoi kekseliäästi absurdin ajatuksen ”terveystehtaasta”: välikuvissa liukuhihna kuljettaa sinikaapuisia potilaita ja lääkäri siirtelee trukilla sairaalasänkyä. Hannamari Hoikkala Health Factory SU 27.1. klo 15, Bio Rex

yhteistyössä KAVA

surrealisti dokumentaristina Elokuvantekijä Mario Ruspoli oli suoran elokuvan ja totuuselokuvan pioneeri, ekologinen näkijä, hulluuden ymmärtäjä, unohdetun maaseudun kuvaaja ja intohimoinen keräilijä. Mario Ruspoli (1925–1986) kuului italialaiseen aatelissukuun, jonka juuret juontavat renessanssiin. Ruspoli oli paitsi elokuvantekijä myös runoilija, surrealisti, kirjailija, lahjakas muusikko, jazzin harrastaja, naiskauneuden palvoja, veitsien ja kovakuoriaisten keräilijä, taitava mekaanikko, joka huolsi hellästi 35 vuotta vanhaa Citroëniaan, käsityötaidon ihailija ja Lascaux’n luolamaalausten tutkija. Nuorena sairastettu syöpä vei Ruspolilta toisen silmän. John Fordin, Raoul Walshin, Nicholas Rayn ja André De Tothin tavoin Ruspoli kuului siis elokuvan yksisilmäisiin mestareihin. Tuo silmä oli uskomattoman tarkka: huristellessaan Citroënillaan maantiellä Ruspoli huomasi kyllä, jos tien poskessa lymyili äärettömän harvinainen kovakuoriainen. Tästä kai-

kesta kertoo Florence Daumanin lumoava henkilödokumentti Mario Ruspoli, prince des baleines et autres rarétés (2011). Ruspoli oli suoran elokuvan (direct cinema) ja totuuselokuvan (cinéma-vérité) uranuurtajia. Ruspolin esikoiselokuva Les Hommes de la baleine (1956) käsittelee kaskelotinpyytäjiä, sata vuotta Herman Melvillen Moby Dick -romaanin jälkeen.

tosin rikkoivat. Ekologinen tietoisuus laajeni, ja Ruspoli teki Chris Markerin kanssa aiheesta uuden elokuvan Vive la baleine (1972), jossa kuvaus kaskelotin tappamisesta näyttäytyy ”kuvana omasta kuolemastamme”. Edgar Morin korosti Ruspolin kykyä myötätuntoon elokuvissa mielisairaaloista: ”hän liikuttuu selvästi”, ”hän löytää sinne, missä ihmisyys on”. Regard sur la folie ja La Fête prison-

”Huristellessaan Citroënillaan maantiellä Ruspoli huomasi kyllä, jos tien poskessa lymyili äärettömän harvinainen kovakuoriainen.” Vuonna 1957 pian elokuvan valmistuttua valaanpyynti kiellettiin kymmeneksi vuodeksi kansainvälisellä sopimuksella, jota eräät maat

nière (1961) ovat tärkeitä tutkielmia laitoshoidosta. Ne painottavat läheisen kosketuksen merkitystä ja taiteen tekemisen arvoa mielisairaalassa.

Jean-Paul Sartren mukaan ne osoittavat, että “ihmiset eivät ole hulluja, mutta kaikki hullut ovat ihmisiä”. Monipuolinen Ruspoli antoi äänen Ranskan unohdetulle maaseudulle (Les Inconnus de la terre, 1961). Lisäksi hän teki muun muassa hienovaraisen tutkielman alkoholismista (Le dernier verre, 1964) ja elokuvia piirtäjä ja karikatyristi Chavalista

(Chaval, 1970 ja Le Chavalanthrope, 1972). Antti Alanen ohjelmistonsuunnittelija (KAVA) Mario Ruspoli - Surrealisti dokumentaristina -esityssarjan esitystiedot keskiaukeamalla ja sivulla 24


32

DOCPOINT PAPER 2013

kaleidoskooppi

Vässykästä vallankumoukselliseksi Turistiopas joutuu tahtomattaan osaksi arabikevään kuohuntaa. Tammikuussa 2011 arabimaailman kuohunta saavutti Jemenin, maailman toiseksi raskaimmin aseistetun maan. Mielenosoittajat protestoivat korruptiota, massatyöttömyyttä ja köyhyyttä vastaan. He vaativat uutta perustuslakia ja yli kolmekymmentä vuotta hallinneen presidentti Ali Abdullah Salehin eroa.

vieneet kiinnostuksen lähes kaikkeen, paitsi huumaavien khat-lehtien pureskeluun. Länsimaisen innostuneena McAllister suorastaan pakottaa Kaisin mukanaan mielenosoittajien leireihin kohtaamaan kansansa hätähuudot. Samaan aikaan presidentti Saleh on lähettänyt kaduille vastamielenosoittajia, turvallisuusjoukkoja ja tarkkaampujia. Parivaljakko todistaa väkivaltaisiksi yltyneitä yhteenottoja. Pelkästään 18. maaliskuuta, ”kunnian perjantaina”, kuoli 52 ihmistä. Jemeniläiset saivat odottaa Salehin vetäytymistä vallasta vielä kahdeksan pitkää kuukautta. McAllisterin asennetta voi pitää ärsyttävän naiivina, mutta kamera on oikeaan aikaan rajussa paikassa. Katsoja päättää, onko kuvasto mellakkapornoa vai ajan hengen ydin.

“Köyhyys ja siitä seuraavat avio-ongelmat ovat vieneet kiinnostuksen lähes kaikkeen, paitsi huumaavien khat-lehtien pureskeluun.” Sean McAllisterin dokumentti The Reluctant Revolutionary valottaa tilannetta Kais-nimisen turistioppaan näkökulmasta. Hallinnon vastaiset mielenosoitukset ja maine al-Qaidan terroristipesäkkeenä ovat karkottaneet turistit Jemenistä ja pääkaupunki Sanaasta. Tämä turhauttaa Kaisia, joka on vielä elokuvan alussa istuvan presidentin puolella. Köyhyys ja siitä seuraavat avio-ongelmat ovat

Vältä huonoa musiikkia!

www.rumba.fi

Kaisu Suopanki The Reluctant Revolutionary SU 27.1. klo 15, Maxim 2


33

DOCPOINT PAPER 2013

Derek Hallquist

oikeusjuttu

Tuottaja-Brad Ei varmasti ole elokuvan markkinoinnille haitaksi, jos tuotantotiimiin kuuluu Brad Pitt. Pitt teki lokakuussa 2012 Los Angelesissa yllätysesiintymisen ennen Yhdysvaltojen huumesotaa käsittelevää The House I Live In -dokumenttia, jonka vastaava tuottaja hän on. ”Kun tapasin ensimmäisen kerran Eugene Jareckin muutama vuosi sitten, hän sanoi, että haluaa selvittää tätä vaikeaa aihetta, tabua”, Brad kertoi salamavalojen välkkeessä. ”Sanoin, että ehdottomasti olen tukenasi, kerro mitä tarvitset.” Huumeiden vastaiselle sodalle ei liikene Pittiltä ymmärrystä. ”Monet ihmiset ovat menettäneet henkensä sen takia ja silti puhumme siitä kuin se olisi menestys.” Hannamari Uotila

Näkymättömässä sodassa tehdään liiketoimintaa huono-osaisilla. maireina uusia ”asiakkaitaan”. Alaluokasta on tullut rahantekoväline. Ohjaaja Eugene Jareckin viiltävän tarkkanäköinen The House I Live In kertoo karulla tavalla huumesodan epäonnistumisesta. Monitahoisen katsauksen aikana äänensä saavat kuuluviin niin käyttäjät, kauppiaat kuin viranomaisetkin. Haastateltavien joukossa on muun muassa Langalla-sarjan luoja David Simon, jonka kommenteista huokuu syvä halveksunta vallitsevaa järjestelmää kohtaan.

Jarecki tuo pöytään myös palan omaa elämäänsä – lapsuusvuosien kodinhoitaja Nannie Jeter on läsnä läpi elokuvan. Keski-ikäisen, valkoihoisen miehen ja ikääntyvän, tummaihoisen naisen suhde on lämmin, mutta ei täysin kitkaton.

Kuvitus: Joonas Aitonurmi

Vuonna 1971 Richard Nixon julisti sodan huumeita vastaan. Nyt, biljoona dollaria ja 45 miljoonaa pidätystä myöhemmin, Yhdysvaltain vankilat natisevat liitoksistaan. Huumeet ovat kuitenkin halvempia kuin koskaan ja alati kasvavat ghetot muistutus amerikkalaisen unelman tasa-arvottomuudesta. Addiktio on muuttunut sairaudesta rikokseksi ja diilerit demonisoitu sotapropagandasta tutuin keinoin. Samalla poliiseille maksetaan pidätyskohtaisia bonuksia ja yksityisten vankiloiden omistajat tervehtivät

Mikko Raatikainen The House I Live In TO 24.1. klo 16.15, Maxim 2 SU 27.1. klo 18.45, Maxim 2

Kelvollista ainesta? Muutos eristysvangista tavalliseksi kansalaiseksi ei suju kuin keskiluokkaisissa unelmissa. Puolan Tarnówin vankilan eristetyllä osastolla 28-vuotias aseellisesta ryöstöstä tuomittu Damian puhuu itsestään ohjaaja Janusz Mrozowskin kameralle kahden viikon ajan. Muutaman neliön koppiin suljettu mies tapaa vain vartijoita kerran päivässä. Tunnin ajan hän saa ulkoilla hieman selliään isommassa aitauksessa. Valvontakamera seuraa tauotta. Näin jatkunee kymmenen vuotta. Damian myöntää ansainneensa kurinpalautuksensa, mutta sättii

omilla laeillaan toimivaa vankilahallintoa: byrokratia määritteli hänet erittäin vaaralliseksi ja vei viimeisetkin yhteydet muihin ihmisiin. Kyky unelmoida keskiluokkaisia ei ole kadonnut kahdessa eristysvuodessa mihinkään. Työstä, politiikan opiskelusta, seksistä, parisuhteesta ja lapsista haikaileminen pitää Damianin tolkuissaan. Kauemmas meistä häntä olisi enää mahdotonta sulkea ja syrjäyttää. Onko Damianista kymmenen vuoden jälkeen jäljellä enää muuta

kuin yksin kopissa selviytynyt, edestakaisin kävelevä ja pakkoliikehtivä ruumis? Puolan rajan tuntumassa Saksassa Wriezenin vankilasta vapautuu kolme nuorta miestä: armottoman raa’asta murhasta vangittu Marcel, nulikka huumediileri Jano sekä uhmakas ja kovettunut Imo. Ohjaaja Daniel Abma kuvasi heidän maailmaan paluutaan kolmen vuoden ajan. Työnhaussa ja töissä, sosiaalitoimistossa tai kadulla he ovat

”Jano saa pirikaupasta paremmat tulot perheelleen kuin paskaduuneista.” ulkopuolisia: liikkeet, puhe- tai kävelytyyli ja hermostuneet, lasittuneet silmät ovat edelleen sellissä. Marcelin tatuointien alla on hakaristejä. Imo pakenee pilveen, joka taas alkaa heti poltella Janon näpeissä. Kaikki kolme löytävät silti kumppanin ja saavat lapsia, jotka syntyvät keskelle huumevelkoja, tiskialtaassa lojuvia bongeja, tarkkailevia poliiseja ja Marcelin sanoin ”berliiniläisten sekopäiden” kostoa. Imo saa töitä rengasvarastolta ja rakentaa hökkelistä itselleen oivallisen asunnon. Marcelin tyttöystävä sietää miestään kärsivällisesti: heiltä ei puutu mitään, paitsi ehkä uusi isompi televisio. Jano saa pirikaupasta paremmat tulot perheelleen kuin paskaduuneista. Bad Boy High Security Cell ja Beyond Wriezen tekevät yksityisyydestä yhteiskuntakelpoisuuden ja

täysivaltaisen inhimillisyyden mittarin. Eristyssellissä Damian ei voi edes runkata rauhassa; sosiaalitoimi poimii Imon ja tämän tyttöystävän vauvan heti synnytyssalista. Tuomiovuosina, menoerinä, työnhakulomakkeina, huostaanottopäätöksinä ja valvontakameroissa he pysyvät hallussa ja etäällä omasta yksityisestä tilastamme. Vain siten he ovat enää kelvollisia elämään. Tapio Reinekoski

Bad Boy High Security Cell TO 24.1. klo 18.30, Maxim 2 LA 26.1. klo 19, Maxim 2 Beyond Wriezen KE 23.1. klo 13, Kinopalatsi 9 TO 24.1. klo 21, Kinopalatsi 9


34

DOCPOINT PAPER 2013

kotikadut

”Kussakin kulttuurissa vallitsevat jaottelut – myös lääketieteelliset – ovat vain yksi tapa katsoa sukupuolta”, tietokirjailija Tiia Aarnipuu kirjoittaa. Androgyynin oloiset ystävykset keskustelevat kävellessään. Toinen kertoo vaisuna, että häntä ollaan ajamassa kotoa. Toisen mielestä tämän pitäisi sanoa suorat sanat äidilleen: ”Pyysinkö sinua synnyttämään minut? Voitko perua synnytyksen?” 16-vuotias Bubai korjaa huivin asentoa ja sipaisee hiukset otsalta. Kumpikaan ei reagoi ohikulkijoiden tuijotukseen. In-between Days on elokuva sukupuolesta. Hijra-yhteisö, jonka liepeillä dokumentti liikkuu, on esimerkki valtakulttuurien tavoista käsitellä normista poikkeavia sukupuolia. ”Siltä väliltä” -ihmisille on varattu ikivanha uskonnollinen rooli. Suurin osa hijroista on syntynyt pojan anatomiaan, mutta joukossa on myös intersukupuolisia ihmisiä. ”Moneltako olet tänään ottanut suihin”, kysyy yhteisötyöntekijä ujon oloiselta nuorelta. In-between Days

kertoo myös seksistä ja prostituutiosta, joka on aina ollut osa hijrojen elämää ja nykyään monien ainoa tulonlähde. Asia on yhtä aikaa arkinen ja kipeä, sillä hijrat ovat edelleen ennen kaikkea uskonnollinen yhteisö. Intian länsimaalaistuminen muuttaa jatkuvasti asenteita sekä valtaväestön että vähemmistöjen sisällä. Vaikutteita kulkee kuitenkin myös toiseen suuntaan: tiedot eri kulttuurien sukupuolijärjestelmistä ja erilaisista rooleista, nimityksistä ja paikoista sukupuolten kartalla vaikuttavat transihmisten minäkuvaan ja itsemäärittelyyn länsimaissa. Jos elokuvan päähenkilöt olisivat syntyneet Suomeen, osa heistä varmaankin odottaisi sukupuolen korjausprosessin alkamista. Yksi näistä saattaisi olla Bubai, joka toteaa tuntevansa itsensä enemmän naiseksi kuin hijraksi tai transihmiseksi. Joku hänen ystävistään olisi ehkä transves-

tiitti tai katsoisi itseään transgender-käsitteen lävitse. Kussakin kulttuurissa vallitsevat jaottelut – myös lääketieteelliset – ovat vain yksi tapa katsoa sukupuolta. Jotkin asiat kuitenkin ylittävät kulttuurirajat. Bubain ikätoveri etsii tukea keskustelupalstalta. Hänetkin on häädetty kotoa. Oman sukupuolen mukainen elämä tuntuu mahdottomalta, väkivalta pelottaa, mielivalta lannistaa. Tätä tapahtuu dokumentin ulkopuolella, Suomessa, tänäänkin. Tiia Aarnipuu tietokirjailija, sukupuolentutkija

In-between Days KE 23.1. klo 15, Maxim 2 LA 26.1. klo 13, Maxim 2

Kohti tuntematonta kotia Which Way Home -elokuvan lapset matkaavat tavarajunan katolla kuolemaan tai uuteen elämään.

Vallankumous taksissa Kairolaiset matkustajat eivät tuijota vaivaantuneina ulos ikkunasta vaan puhuvat suunsa puhtaaksi. ”Lapset aiheuttavat minulle migreenin”, valittaa taksikuski kovaan ääneen, kun takapenkki täyttyy äänekkäistä lapsista. ”Olen kyllästynyt lapsiin”, äiti naureskelee etupenkillä jälkikasvun virnuillessa hänen takanaan. Kairon kapeilla kaduilla taksikuskilta vaaditaan monia taitoja, mutta hienotunteisuus ei tunnu kuuluvan niihin. Kamerat taksien kojelaudoilla seuraavat keskusteluja, joita autoissa käydään yhtenä tavallisena yönä vallankumouksen aikaan. Ja millaisia keskusteluja!

Ihmiset, jotka eivät ehkä muuten kohtaisi, päätyvät puhumaan elämästään ja politiikasta. Mitä tapahtuu, kun tiukkasanainen naiskuski kyyditsee miestä, jolla on selkeä mielipide naisen paikasta? Entä mitä sanottavaa niqabeihin verhoutuneilla matkustajilla on tasa-arvosta? Pelaako pikkupoika ennemmin jalkapallokentällä vai pelikonsolilla? Juttutuokioiden vakioteemoina toistuvat vallankumouksen oikeutus, hintojen nousu, luokkaerot ja naisten asema. Kairolaisten keskustelutaidot naurattavat ja ihastuttavat. Vastakkaista kantaa edustavat

kuski ja matkustaja väittelevät kovaäänisesti politiikasta, mutta lopuksi päätyvät toivottamaan toisilleen Jumalan siunausta. Ainoastaan vääränlaisista urheilunäkemyksistä voi joutua etsimään uuden taksin. Aamun valjetessa vallankumousta tehdään jälleen Tahrir-aukiolla, mutta arjen politiikan puiminen jatkuu epäilemättä taksien kyydissä taas seuraavana, tavallisena yönä. Hannamari Uotila

Another Night on Earth LA 26.1. klo 19.30, Kinopalatsi 9

Meksikon ja sen naapurimaiden köyhimmät suuntaavat toiveikkaina USA:han Kuoleman Junan eli tuttavallisemmin La Bestian, ”pedon”, kyydissä. Toiveena on saada parempi koulutus, löytää perheenjäseniä tai hankkia työ, jolla tienata rahaa kotimaahan jääville sukulaisille. Tavarajunan katolla matkaa myös lapsia. Vuosittain satoja heistä löytyy junakiskoille menehtyneinä, salakuljettajien hylkääminä, autiomaahan eksyneinä. Osa saa matkainspiraationsa amerikkalaisista tv-sarjoista, mutta toisille syy rikosten varjostamalle seikkailulle ja miltei varmalle kuolemalle ovat omat vanhemmat. Latinokulttuureiden perhekeskeisyys tuskin on vain sinnikäs myytti. Siltä se kuitenkin elokuvassa vaikuttaa vanhempien usuttaessa jälkikasvunsa raiskausten, kidnappausten, varkauksien ja tapaturmien keskelle.

Lukuisia palkintoja pokannut Which Way Home järkyttääkin hyvinvointiyhteiskunnan kasvattia: kuinka toivoton on ihmisen oltava, jotta hän on valmis uhraamaan oman tai lastensa hengen valoisamman tulevaisuuden puolesta? Lapsilla on omatkin haaveensa: 15 vuotta kadulla asunut Yurico uskoo USA:ssa saavansa adoptiokodin ja sitä kautta uuden elämän, 13-vuotias Juan Carlos haluaa tienata perheelleen rahaa. Kahdeksanvuotias Jose on La Bestian kyydissä löytääkseen New Yorkissa asuvat vanhempansa, jotka hylkäsivät hänet kotimaan kamaralle yli kolme vuotta sitten. Sissi Korhonen

Which Way Home PE 25.1. klo 20.30, Kinopalatsi 9


35

DOCPOINT PAPER 2013

kotikadut

Katoava kevään valo Isoäiti tekee kuolemaa ja kotikatu on saanut purkutuomion teemapuiston tieltä. Riitaisa kiinalaisperhe kertoo suoraan miltä tuntuu. Kahdeksankymppinen isoäiti Jiang turisteille suunnatun teemapuiston on riitaisan perheen itsetietoinen tieltä. matriarkka. The Vanishing Spring Ohjaaja Yu Xun tallentaa viimeiLight kertoo hänen perheensä elämäs- set hetket yhä harvinaisemmaksi tä kahden vuoden ajalta Länsikadul- käyneestä kiinalaisesta perinteisestä la, Dujiangyanin kaupungissa kaupunkilaiselämästä. Länsikadun Sichuanissa. Dujiangyan on yksi Kii- kaltaiset korttelit ja kadunpätkät alnan vanhimpia kaupunkeja ja elä- kavat olla historiaa useassa kiinalaismänmuoto kortteleineen juontaa kaupungissa, sillä keskusta-alueet juurensa 2 000 vuoden taakse. halutaan liikekäyttöön ja vanhat Jiang on saanut asuin kor ttelit vakavan sairaskohta- ”Sukulaiset pyörivät puretaan niiden uksen, joka aloittaa Jiangin ympärillä, tieltä. Samalla hänen matkansa kohhäviää kokonaivuoroin kehuvat häntä ti kuolemaa. Samannen elämäntapa: aikaisesti Länsikatu ja vuoroin valittavat uudet asunnot on saanut hallituksel- hänestä naapureille.” sijaitsevat esita purkutuomion: kakaupunkialueilla dulla monen sukupolven ajan asunei- kerrostaloissa, joissa perheet elävät den perheiden on muutettava pois toisistaan erillään.

1 0 / 2 0 1 2 j o u l u k u u 8 , 9 0 € s i s . a lv

barbados

Rentoudu Karibian lämmössä

kesä 2013

Kreikan Sými ja muut uutuuskohteet

lumille!

Ruotsin Vemdalen & Lofsdalen

102

matkaa joita emme unohda

Thaimaan salaisin ranta angkor WaTin ikuinen lumo TahiTin upea sukellus suomen ihanat majapaikat

3 × new york irlanti

ruokamatkailijan nettiopas Berliinin punkravintola revontulimatkat laskuvarjohyppyjä malawissa Bloggaajien vinkit kerran elämässä: amazon

Mondo-lehden 3 numeroa -50% vain 12,95 e (norm. 25,90)

ihanat minilomat

Pietari & amsterdam, 30 vinkkiä viikonloppuun italia

Marche on uusi Toscana

Filippiinit Näe lempeät valashait

kotimajoitus

Juha Itkonen Aransaarilla

12009

Pal.vko 2012-49 510339-1209

australia

6 414885 103390

Pal.vko 2012-44 510339-1208

12008

18 × San Franciscol Seikkailijanl Kirgisial Turun parhaatl lravintolatl

Unelmien road trip 6 414885 103390

12010

mukana mm.

Näin yövyt hyvin & halvalla

Pal.vko 2013-01 510339-1210

6 414885 103390

10

mondon parhaat löydöt

The Vanishing Spring Light TI 22.1. klo 20.45, Maxim 2

9 / 2 0 1 2 m a r r a s k u u 8 , 9 0 € s i s . a lv p i e ta r i – i ta l i a – f i l i p p i i n i t – c h i l e – k o t i m a j o i t u s – s u o m e n s a u n at

j u h l a n u m e r o – 1 0 v u o d e n m at k at – i r l a n t i – a u s t r a l i a – n e w y o r k – v i e t n a m

p e k i n g – ba r ba d o s – k i r g i s i a – r u ot s i – t u r k u – k e s ä n 2 0 1 3 u u t u u s ko h t e e t

peking

koe aasian klassikko

Johanna Lahdenperä

suomen luetuin matkailulehti

suomen luetuin matkailulehti

8 / 2 0 1 2 lo k a k u u 8 , 9 0 €

Meditatiivinen elokuva uppoutuu syvälle siihen, miten tietoisuus ympäristön tulevista muutoksista vaikuttaa ihmisten näkemykseen itsestään ja paikastaan yhteisössä.

MONDO 9/2012

MONDO 8/2012

MONDO 10/2012

. 0v o o 1 er nd num o m la h ju

ropologiselta tutkimukselta: tallentamalla pitkiä keskusteluja se näyttää monisyisiä sosiaalisia tilanteita ja suhteita. Dokumentin ihmiset painivat heihin kohdistettujen rooliodotusten ja henkilökohtaisten tunteiden kanssa. He eivät käytä psykologiapuhetta tunteidensa esittelemiseen, vaan puhuvat suoraan ja peittelemättä asiansa kameralle ja toisilleen.

vietnam Herkullinen ruokahitti

madventuresin opit Hurjimmat eläinsafarit suomen syysretket parHaat tuliaiset pekingin kielletty kaupunki loistovinkit lomakuviin

Chilen myyttinen AtACAmA 8 × suomen sAunAt Ruotsin puhutuin RAvintolA pAtikoijA johAnnA sinisAlo keRRAn elämässä: mAChu piCChu

Tilaa neTissä...

...Tai puhelimiTse!

www.mondo.fi/tilaus

Soita numeroon 09 7596 600

TARjOuskOOdisi On PU3MO411

AvOinnA ARkisin KLO 8–16.30

Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.3.2013 asti. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. A-lehtien kestotilaus on tavallista reilumpi: saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. Kestotilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Kestotilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Juhla-arvonnassa ja saat siitä myös K-Plussa-pisteitä. Alle 18-vuotiaalta huoltajan suostumus tilaukseen ja arvontoihin. Annettuja nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja rekisteriselosteesta ja arvonnoista: www.a-lehdet.fi tai A-lehdet Oy, Risto Rytin tie 33, 00081 A-lehdet.

PU3MO411

suomen luetuin matkailulehti

Dokumentti on ennen kaikkea kertomus hajoavasta kiinalaisesta perheestä. Isoäidin sairastuttua on perheen pidettävä hänestä hyvää huolta perinteisen moraalikäsityksen mukaisesti. Sukulaiset pyörivät Jiangin ympärillä, vuoroin kehuvat häntä ja vuoroin valittavat hänestä naapureille. Jiang ketjupolttaa talonsa edessä ja valittaa puolestaan naapureille lapsistaan. Elokuva vaikuttaa ajoittain ant-


36

DOCPOINT PAPER 2013

Kaleidoskooppi / Pakopiste

yhteistyössä KAVA

PAKOPISTE

Evankeliumia jurttaan

hetkellä. Hänen elokuviaan leimaa erityinen käsityöläisyyden tuntu ja sensitiivisyys. Mika Taanila, Sami van Ingen Pakopiste-sarjan kokoajat

and www .fredcamper

.com

Rose Lowder saapuu festivaalin vieraaksi ja kertoo työskentelystään Orionissa lauantaina 26.1. klo 17

Estate

of Stan

Brakhage

Pakopiste-projektin elokuvien esitystiedot keskiaukeamalla ja sivulla 24

of the

aiheuttamasta ristiriitaisuuden tunteesta (Window Water Baby Moving) hylätyn kaupungin mystiikan kokemuksiin (Visions in Meditation #2). Viimeiseksi jääneen teoksensa Chinese Series taiteilija raaputti kynnellään suoraan filmiemulsioon kuolinvuoteellaan. Pittsburgh-trilogia dokumentoi poliisipar”Viimeiseksi jääneen teoksensa tioiden, kirurgien ja Chinese Series Brakhage raaputti ruumishuoneen työntekynnellään suoraan filmiemulsioon kijöiden arjen kautta metafyysisiä kysymykkuolinvuoteellaan.” siä kaaoksesta, kärsimyksestä ja kuolemasta. The Text of Lightissa Brakhagen tuntiin. Filmikamera oli Brakhagen lähtökohtana on William Blaken ajamukana käytännössä koko aikuisiän. tus siitä, kuinka maailman voi nähdä Hänelle elokuva oli yhtä kuin elämä. hiekanjyvässä, joskin Brakhage käytBrakhagelta nähtävien elokuvien tää hiekanjyvän sijaan Gordon Roteemat vaihtelevat lapsen syntymisen Kautta aikain tunnetuin ja kenties tinkimättömin avantgardisti Stan Brakhage (1933–2003) avaa itseoikeutetusti DocPointin kokeellisen elokuvan Pakopiste-projektin. Brakhage ehti tehdä yli 330 elokuvaa, joiden kestot vaihtelevat yhdeksästä sekunnista neljään ja puoleen

senbaumin toimiston pöydältä lainaamaansa kristallituhkakuppia. Ranskalainen Rose Lowder (s. 1941) on kuvannut väriloistossa kylpeviä teoksiaan muun muassa ystäviensä luomutiloilla, makrobioottisissa keskuksissa, maaseudun hiljaisuudessa ja kuohuvan meren äärellä. Lowderin elokuvia on verrattu Paul Cézannen maalauksiin – elokuvan puolelta vertailukohtia ei juuri löydy. Lowder kirjoittaa elokuvansa kameralla. Usein hän valottaa 16mmfilmiä ruutu kerrallaan, geometrisen ”partituurin” mukaisesti. Lowder itse kutsuu tätä tihentynyttä tekniikkaansa ”kameran sisällä kutomiseksi”. Bouquets-sarjan 60-sekuntiset elokuvat muodostavat Lowderin tuotannon impressionistisen ytimen. Näytöksen muita kohokohtia ovat aurinkopaneeleiden värähtelyssä hengittävät Jardin du soleil ja Sous le soleil sekä herkullinen Marseille-hahmotus Voiliers et coquelicots. Vasta 2000-luvulla kunnolla ”löydetty” Lowder on yksi tärkeimmistä avantgarde-elokuvan uudistajista tällä

Courtesy

Aurinkopaneeleiden värähtelyä ja maailma hiekanjyvässä. Kokeellisen elokuvan asiantuntijat Mika Taanila ja Sami van Ingen kertovat alan merkkiteoksista.

Kristityt lähetystyöntekijät yrittävät ahkerasti levittää Jumalan sanaa Mongoliassa, mutta mitä tehdä kun sanoma ei mene perille? Karu, kylmä, mongolialainen maisema. Tähän Jumalan hylkäämään paikkaan tarvitaan kipeästi Jeesusta. Näin ajattelevat ne lukuisat lähetystyöntekijät, jotka ovat lähteneet töihin Mongoliaan. The Last Frontier näyttää, miten lähetyssaarnaajat työskentelevät tuodakseen kristinuskoa lähemmäs kansaa, joka on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alkanut tutustua uudelleen shamaanijuuriinsa. Valtaosa Mongolian väestöstä on buddhalaisia ja toinen suuri osa uskonnottomia. Kuinka näin maallisia ihmisiä onnistutaan käännyttämään kirkon jäseniksi? Dokumentti tarttuu aiheeseen ottamatta suoraan kantaa käännytystyön moraaliseen problematiikkaan. Osa lähetyssaarnaajista tuo itse esille lähestyöhön liittyvän eettisen pohdinnan. Se saa pohtimaan, kuinka näin aatteellisessa

ammatissa voi toimia, jos itsekin epäilee sen oikeutusta. Suuri osa mongolialaisista säilyttää kriittisyytensä eikä päästä saarnaajia helpolla. Tämän on huomioinut kongolainen lähetyssaarnaaja Gaby Bamana, jonka henkilökohtaista uskonnollista kamppailua dokumentti tarkastelee. Hän päättää taistelunsa yllättävään ratkaisuun, joka kertoo joillekin uskon horjumisesta ja toisille kunnioituksesta toisenlaista elämänkatsomusta kohtaan. Anni Kukka

The Last Frontier TO 24.1. klo 15, Kinopalatsi 10 SU 27.1. klo 14.45, Maxim 1

Ihmesientä etsimässä Tuhannet nepalilaiset vaeltavat joka vuosi vaarallisen matkan Himalajan vuoristoon. Joka vuosi nepalilainen Maikotin kylä autioituu kahdeksi kuukaudeksi, kun lähes kaikki sen asukkaat lapsista vanhuksiin lähtevät hengenvaaralliselle matkalle korkealle vuoristoon. Mukaan pakataan tarpeita ja polttopuita niin paljon kuin jaksaa kantaa. Kukko ja pienin lapsi sidotaan tavaroiden keskelle äidin selässä keikkuvaan raskaaseen kuormaan. Lähtijät jaksavat vielä nauraa, mutta kukaan heistä ei voi olla varma, palaako elävänä takaisin. Vuoristoon on silti mentävä, koska köyhä ei selviä hengissä paikoilleen jäämälläkään.

Matkan tarkoituksena on poimia yarsagumbaa, kiinalaisen lääketieteen ylistämää ihmesientä, jota kasvaa vain Himalajan korkeuksissa. Sen myynnistä saatavilla tuloilla monet perheet toivovat maksavansa velkansa ja saavansa rahaa toimeentuloon. Kiinan markkinoille päätyvän kalliin lääkkeen hinnasta poimijalle jää kuitenkin vain olematon murto-osa. Dipendra Bhandarin dokumentti Journey to Yarsa seuraa perheenäiti Punimayan, hänen lastensa ja puhekyvyttömän miehensä matkaa pitkin kivikkoisia ja jyrkkiä polkuja

aina Pupalin vuoristoon saakka, jossa yarsa kasvaa. Himalajan henkeäsalpaavan maiseman keskelle kohoaa pian kymmentuhatpäisen retkueen telttakylä, jota ravistelevat niin vuoristotaudin vitsaukset kuin armoton pakkanen. Matkaajilla on kuitenkin vahva usko kohtaloon. Elina Kostiainen Journey to Yarsa PE 25.1. klo 19, Dubrovnik SU 27.1. klo 19, Dubrovnik

kuvitus: Miissa Rantanen


DOCPOINT PAPER 2013

Higher Ground

37

Maailma pinnan alla Maailman meret syntyivät miljardeja vuosia sitten. Ihmisen historia taas on meren historiaa roimasti lyhyempi – ja lyhyeksi se myös uhkaa jäädä.

Yann Arthus-Bertand / Altitude

Merillä on korvaamaton merkitys eliöperäisten lajien olemassaololle. Ne ylläpitävät maailmanlaajuista kuumien ja kylmien virtausten muodostamaa lämpöjärjestelmää. Meret ovat maapallon todelliset keuhkot, sillä niissä kasvavat levät tuottavat elintärkeän osan hengittämästämme hapesta. Ilman merta ei olisi elämää. Yann Arthus-Bertrandin ja Michael Bitiotin huikean kaunis dokumentti, joka Armand Amarin säveltämän musiikin ansiosta tarjoaa visuaalisen ryöpytyksen lisäksi nautintoa myös korville, kuvaa planeettamme merien hengästyttävän vaikuttavaa monimuotoisuutta: koralliriuttojen kuhinaa, sateenkaaren väreissä loistavia kaloja ja syvissä merissä eläviä hämmästyttäviä olentoja. Vähemmän kauniita ovat kuvat maapallon vallanneesta lajista: huipputehokkaasta saalistajasta, joka uhkaa kuluttaa planeetan loppuun ryöstökalastuksella, meriä saastuttamalla ja pyrkimällä omaan menestykseensä muiden lajien kustannuksella. Ne ovat kuvia lajista, jolla ei ole enää varaa sivuuttaa Planet Oceanin välittämää sanomaa.

”Koralliriuttojen kuhinaa, sateenkaaren väreissä loistavia kaloja ja syvissä merissä eläviä hämmästyttäviä olentoja.”

Liisa Kontunen Planet Ocean KE 23.1. klo 15, Bio Rex LA 26.1. klo 15, Bio Rex

100 V

U

O

T

T

A

YLIOPPILASLEHTEÄ! J U H L A N U M E R O I

L

M

E

S

T

Y

Y

1

.

2

.

2

0

1

3

mainos luontoliitto


DOCPOINT PAPER 2013

tämä ei ole taidetta

kuvitus: Miissa Rantanen

38

Anton Corbijn on ikuistanut maailman suosituimpia rock-bändejä, mutta seisoo silti keikoilla yksin takarivissä.

Aluksi miestä kiinnostivat vain muusikot. Myöhemmin hän rakastui myös valokuvaamiseen. Nämä kaksi intohimoa yhdistämällä Anton Corbijn on saavuttanut mainetta, kunniaa ja maailman tunnetuimman rockkuvaajan tittelin. Miestä tittelin takana esittelee Anton Corbijn: Inside Out -dokumentti. Henkilökuvassa puheenvuoron saavat taiteilijan itsensä lisäksi niin lähisukulaiset kuin työstä tutut maailmantähdet.

vetäytyvä ja yksinäisyyden tunteista mielihyvää ammentava taiteilija, joka vitsailee vaivatta suurten rock-tähtien seurassa mutta seisoo keikoilla yksin takarivissä. Corbijnille musiikkimaailma on Ristiriitaisuus näkyy paikka, jota hän ilmeisen kiinnostavasti myös Corbijnin työskentelytaintohimoisesti rakastaa, mutta voissa. Hän muun muasjossa hän ei silti viihdy.” sa vihaa digikameroita, mutta käyttää huoletta hyväkseen digitaalisen kuvankäsittemutta jossa hän ei silti viihdy. Corbijn lyn mahdollisuuksia. Elokuvan parasonkin hyvin ristiriitainen hahmo: Dokumentin mukaan Corbijnille musiikkimaailma on paikka, jota hän ilmeisen intohimoisesti rakastaa,

ta antia ovatkin kurkistukset Corbijnin kuvalliseen ajatteluun ja työhön. Yksi Corbijnin valokuvien vahvimmista ja vaikuttavimmista elementeistä on katsekontakti. Elokuvassa Corbijn sen sijaan sijoitetaan usein ruudun sivuun, tapahtumien taustalle, sivuprofiilissaan katsetta väistämään. Dokumentti muistuttaa silti Corbijnin valokuvia, sekä niitä oikeista tähdistä otettuja että ”omakuvia”, joissa taiteilija itse poseeraa vaikkapa

Janis Jopliniksi pukeutuneena. Vaikka kuvat ovat visuaalisesti vaikuttavia ja kiinnostavia, ei katsoja koskaan näe selvästi itse Corbijnia – hän on edelleen piilossa jossain muusikoiden takana. Mirva Helenius

Anton Corbijn: Inside Out KE 23.1. klo 17, Kinopalatsi 9 SU 27.1. klo 15, Kiasma

Kamalan ihana Marina Ollapa yksi niistä tuhansista, jotka pääsivät istumaan tuolille MoMAssa.



Matthew Akers

Tuoli oli tehty puusta ja siinä oli neljä jalkaa, mutta se ei ollut mikään tavallinen huonekalu. Se oli osa taideteosta ja sille sai istuutua, mikäli jaksoi jonottaa. Tuolille oli tunkua, sillä sitä vastapäätä ollut istuin oli varattu performanssitaiteilija Marina Abramovićille. Hän ei istunut tuolille vain kerran vaan kerran päivässä aina museon avautuessa, lähes kolmen kuukauden ajan. Seuraa juonipaljastus: yhteensä istumista kertyi yli 700 tuntia, eikä se ole mikään kevyt urheilusuoritus. Entisessä Jugoslaviassa vuonna 1946 syntynyt Marina Abramović on ruoskinut ja viillellyt itseään, juossut päin seiniä, kävellyt pitkin Kiinan muuria kohti silloista rakastaan, performanssitaiteilija Ulayta – kaikki tämä taiteen nimissä. Kehollisuuden sekä läsnä- ja poissaolon tematiikka toistuu Abramovićin tuotannossa. New Yorkin modernin taiteen museossa hän tekee taidetta ilman liikettä tai puhetta. Istumisesta muodostuu pyhä toimitus, joka herkistää sen taikapiiriin uskaltautuvat. Sanattomat kohtaamiset saavat itkemään.
 
 Marina Abramović: The Artist Is Present kertaa performanssin äidiksi kutsutun naisen uraa keskittyen kuitenkin vuoteen 2010 ja taiteilijan ensimmäiseen suureen retrospektiiviin Yhdysvalloissa. Abramovićin MoMAssa saamalle vastaanotolle löytyy lähin vastine rocktähtien henkilöpalvonnasta. Uransa huipulla olevasta kuusikymppisestä on viimein tullut salonkikelpoinen – muttei millään muotoa tapettiin sulautuva.
 Tii Starck Marina Abramović: The Artist Is Present LA 26.1. klo 14.15, Maxim 2

Vielä tiluttaa Kitaralahjakkuus Jason Becker sai lääkäreiltä kuolemantuomion juuri ennen läpimurtoaan, mutta vastoinkäymiset eivät vieneet intohimoa musiikkiin. 20-vuotiaan kalifornialaisen kitaravirtuoosin Jason Beckerin unelma oli täyttymässä. Hän oli juuri aloittanut levytykset kasarihevin kultapojan David Lee Rothin bändissä, ja elämä palvottuna rocktähtenä odotti nurkan takana. Ennen Beckeriä Rothin kanssa olivat soittaneet kitaralegendat Eddie Van Halen ja Steve Vai, joten odotukset olivat pilvissä.

Levytysten loppusuoralla vuonna 1989 Beckerillä kuitenkin todettiin parantumaton hermostorappeuma ALS, ja lääkärit antoivat hänelle viisi vuotta elinaikaa. A Little Ain’t Enough -albumi saatiin purkkiin, mutta stadionkiertueet kirkuvine faneineen ja eeppisine bileineen jäivät Jason Beckeriltä väliin. Jesse Vilen ohjaama dokumenttielokuva rocktähdestä on piristävä poikkeus lajityypissään, sillä se ei pääty päähenkilönsä kuolemaan. Viisi vuotta elinaikaa saanut Becker elää yhä ja säveltää musiikkia silmillään tietokoneen ja muusikkoisänsä avustuksella. Elokuvan ensimmäinen puolisko kuvaa Beckerin nuoruusvuosia ja koostuu pääosin sympaattisesta arkisto- ja kotivideomateriaalista. Jo näistä heijastuvat Beckerin poikkeuk-

sellinen elämänilo ja intohimo musiikkiin. Jälkimmäinen osa on intiimi tarkastelu sairauden sanelemasta arjesta, mistä kuitenkin huokuu perheen ja ystävien rakkaus, huumorin merkitys ja ennen kaikkea Beckerin sisällä roihuava elämän liekki. Traagisesta tarinastaan huolimatta Jason Becker: Not Dead Yet ei voisi olla kauempana synkistelystä. Beckerin optimismi ja rakkaus elämään ovat väkevästi läsnä läpi elokuvan. Musiikkiraidalla soi ehta sukkahousuhevi sekä Beckerin myöhempi instrumentaalinen tuotanto. Juha Nurminen Jason Becker: Not Dead Yet KE 23.1. klo 18.15, Kiasma LA 26.1. klo 21.15, Maxim 2


DOCPOINT PAPER 2013

tämä ei ole taidetta

39

Bling-blingin tuolla puolen Roikkuvia housuja, vähäpukeisia naisia ja kalliita autoja. Räpin grand old man Ice-T haluaa ravistaa pois kliseet ja näyttää toisen puolen rakastamastaan musiikista ja elämäntyylistä. Ice-T marssittaa kameran eteen juttelemaan ja riimittelemään vaikuttavan joukon räpin supertähtiä vuosien varrelta, Melle Melistä Eminemiin, WuTang Clanista Cypress Hilliin ja Snoop Doggiin. Vaikka taistelu sanoilla ja riimeillä toisiaan vastaan on olennainen osa räppiä, Ice-T:n mielestä nyt on vihdoin aika antaa myös arvostusta kollegoille ja hiphopin juurille.

Skandaalialtis ohjaajalegenda kertoo nyt oman versionsa tarinastaan. Something from Nothing: The Art of Rap KE 23.1. klo 21.10, Kinopalatsi 9 LA 26.1. klo 21, Bio Rex

Euroopan legendaarisimpiin elokuvantekijöihin lukeutuva Roman Polanski on jäänyt historiaan muun muassa klassikoillaan Pianisti ja Rosemaryn painajainen. Yhtä lailla ohjaajaa ei voi olla yhdistämättä tämän yksityiselämää varjostaneisiin skandaaleihin. Vaikka Polanskin elämää on puitu mediassa moneen otteeseen, Roman Polanski: A Film Memoir antaa ainutlaatuisesti puheenvuoron elokuva-alan tragediaalttiille feeniks-linnulle itselleen. Vuonna 1978 teinitytön raiskausepäilyä Ranskaan paennut ohjaaja vangittiin tämän vieraillessa Sveitsissä vuonna 2009. Päätös olla luovuttamatta ohjaajaa takaisin Yhdysvaltoihin oikeuden eteen tehtiin miltei vuoden kestäneen kotiarestin jälkeen. Dokumentissa päätöstä odottavaa Polanskia haastattelee tämän pitkäaikainen ystävä ja tuottaja-kumppani Andrew Braunsberg. Intiimissä tilanteessa ohjaajapersoona aloittaa tarinansa alusta: Ranskassa ja Puolassa kasvanut juuta-

lainen Polanski menetti äitinsä toisen maailmansodan aikana, löysi uransa elokuvakoulusta ja nousi Euroopan ja Yhdysvaltojen taidepiirien lemmikiksi. Painoarvoa saa myös Polanskin raskaana olleen vaimon traaginen murha Charles Mansonin kultin käsissä vuonna 1969. Sydämellisesti ja tasapuolisesti elämänsä virheistä ja onnistumisista puhuva ohjaaja päästää ystävänsä kameran lähelleen eikä pelkää itkeäkään sen edessä. Samalla dokumentti linkittää tarkkanäköisesti Polanskin elämän tapahtumia tämän elokuviin. Maria Pirkkalainen

Roman Polanski: A Film Memoir TI 22.1. klo 20, Andorra SU 27.1. klo 21, Andorra

”Abramovićin MoMAssa saamalle vastaanotolle löytyy lähin vastine rocktähtien henkilönpalvonnasta.”


40

DOCPOINT PAPER 2013

North by Northeast / Winners & Bestsellers

Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tarina tasapainoilee tuskan ja onnen rajalla.

eräästä ystävyydestä

Elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin ja hänen vakionäyttelijättärensä Liv Ullmannin suhteesta kertova Liv & Ingmar on lämmin tarina monimutkaisesta suhteesta, rakkaudesta raivoon ja erosta ikuiseen ystävyyteen. Kurkistus persoonallisen visionäärin elämään Ullmannin kertomana ei ole kiusallisen tirkistelevä, eikä kahden rakastuneen ystävän tarina ole yliromanttinen iltapäivän saippuasarja. Dokumentti hyödyntää katkelmia Ullmannin tähdittämistä Bergmanin elokuvista. Kuvauksellisesti haetaan myös bergmanmaisia lähikuvia ja kamera-ajoja. Erityisesti katkelmat elokuvasta Kohtauksia eräästä avioliitosta korostavat ja rakentavat visuaalista mielikuvaa Ullmannin ja Bergmanin suhteesta.  Dokumentin ansioksi nousee sen visuaalisen toteutuksen lisäksi toisaalta hyvällä tavalla vanhanaikaisen romanttinen tarina ja toisaalta Liv Ullmannin mielenkiintoinen elämä. Elämä arvostetun ohjaajan kanssa on väkisinkin tarinan puhutuin asia, mutta myös näyttelijätär Ullmannin kansainvälinen menestysura nousee esiin. Liv & Ingmar on vähän kuin Bergmanin elokuvat: rankkaa realismia huumoria unohtamatta. Liv Ullmann todistaa sen naureskellessaan menneisyyden ikäville hetkille, joiden aikana elämä ei kuitenkaan taivuttanut kyynisyyteen. Joonas Aitonurmi Liv & Ingmar KE 23.1. klo 20.30, Bio Rex LA 26.1. klo 19, Bio Rex

”Liv & Ingmar on vähän kuin Bergmanin elokuvat: rankkaa realismia huumoria unohtamatta.”

Paljasta itsesi Taiteilija Lars Lerin kaipaa rakkautta, mutta sen saavuttaakseen hänen täytyy selvittää omat tunteensa. ”Lars on minun kummisetäni”, alkaa Sara Broosin palkittu dokumentti arvostetusta akvarellimaalarista Lars Lerinistä. Ohjaajan ja päähenkilön läheinen suhde onkin dokumentin onnistumisen kannalta avainasemassa, sillä ilman sitä olisi Larsin rakkauden etsintää ja löytämistä kuvaava kertomus tuskin yhtä avoin, intiimi ja rehellinen. Valtameren ja kielimuurin ylittävä rakkaustarina saa alkunsa kun miessuhteissa useasti pettynyt Lars löytää verkosta Juniorin, brasilialaisessa pikkukylässä asuvan tanssijan. Yhteistä kieltä ei ole,

mutta Lars ja Junior päättävät videokommunikaation jälkeen tavata. Junior matkustaa Ruotsiin, ja sosiaalisista peloista sekä alkoholismista kärsinyt Lars joutuu kohtaamaan omat epävarmuutensa. Juniorin julistaessa rakkauttaan kameralle, Lars epäröi suhteen mahdollisuuksia. Pari puhuu orastavasta rakkaudestaan paitsi eri kielillä myös täysin eri tavoin. For You Naked riisuu kahden ihmisen välisen rakkaussuhteen paljaimmilleen. Kameraan tallentuvat niin suhteen huippu- kuin karikkohetketkin. Tunteissaan vahvan Juniorin luottamus parin yhteiseen tulevaisuuteen

saa kuitenkin vähitellen myös Larsin uskomaan itseensä ja siihen, että rakkaus on vielä löydettävissä. Sara Broos yhdistää kauniisti kummisetänsä päiväkirjamerkintöjä, maalauksia, vanhoja valokuvia ja videoita tarinan sekaan. Syntyy monipuolinen kuva miehestä, jonka tunne-elämä on toisinaan yhtä usvaisen epätarkka kuin hänen maalauksensa. Jane Toikka

For You Naked TI 22.1. klo 20, Kinopalatsi 5 TO 24.1. klo 18, Bio Rex

”Pari puhuu orastavasta rakkaudestaan paitsi eri kielillä myös täysin eri tavoin.”


41

DOCPOINT PAPER 2013

kaleidoskooppi / Winners & Bestsellers

Hyvyydestä ja voimasta Albiino Josephat kiertää tansanialaiskyliä kuolemaa säikkymättä.

Älä unohda minua, vaikka aikasi käy vähiin David tutustuu Alzheimeria sairastavaan äitiinsä uudelleen. ”Minne sinä menet?” ”Ei minulla ole aavistustakaan!” David kaitsee äitiään Greteä samaan aikaan kun tallentaa yhteisiä tuokioita tämän kanssa, vielä kun se on mahdollista. Päivittäiset askareet täytyy opettaa äidille yksi kerrallaan kuin pienelle lapselle. Lapsen innostuksen tilalla on 73 vuoden eletty väsymys. Usein Greten kasvoilla pilkahtaa silti valloittava hymy, joka tuo hetkeksi takaisin saman tutun ihmisen, jonka David ja hänen isänsä Malte ennen tunsivat. Sairaus on asettanut heidät tilanteeseen, jossa äitiin ja puolisoon pitää välillä tutustua uudelleen. Maksaako elämä Maltelle tällä tavalla takaisin, kun hän nuorempana laiminlöi Greteä sivusuhteillaan? Nyt hän joutuu suuntaamaan jakamattoman huomionsa sairaalle vaimolleen.

Omaishoito uuvuttaa vielä aktiivisessa elämässä kiinni olevaa Maltea ja hän päättää lähteä hetkeksi lomalle. On riipaisevaa katsottavaa, kuinka Grete haluaisi nousta junaan puolisonsa kanssa, mutta häntä komennetaan kuin tottelematonta lasta jäämään laiturille. Seuraavana aamuna voita aprikoosin päälle levittäessään Grete ei tosin enää muista, kuka Malte on. Forget Me Not on David Sievekingin haikea mutta kaunis kuvaus Alzheimeria sairastavan äitinsä viimeisestä taipaleesta. Elina Kostiainen Forget Me Not TO 24.1. klo 16.30, Kinopalatsi 10 SU 27.1. klo 17.15, Kinopalatsi 10

Tämä on elokuva rohkeudesta ja hyvyydestä. Josephat, keski-ikäinen tansanialainen albiinomies, kiertää kyliä ja kertoo olevansa ihminen muiden joukossa, ei kummajainen. Samalla hän välittää tietoa albiinolasten koulusta ja turvapaikasta. Veda, teini-ikäinen albiinopoika hytisee piilossa kotimajan nurkilla: hänkin haluaa säilyä hengissä ja opiskella. Ja niin käy, hän saa kunnon silmälasit ja pääsee kouluun. Tansaniassa on päässyt valtaan uskomus, jonka mukaan albiinoihmisen jäsenet ovat erityisen arvokkaita aineksia taikuuteen. Niinpä ihmisiä on silvottu ja ruumiinosat myyty noitatohtoreille.

Josephat osoittaa hämmentävää rohkeutta, kun hän seisoo valkoisena, auringon valolle hauraana mustan kylänväen keskellä ja kertoo sanomaansa. Paahtavassa valossa kuvattu elokuva on äärimmäisen kaunis ja voimaa antava. Sen päähenkilöitä ei voi olla rakastamatta, ja tulevaisuus näyttäytyy nykyhetken karuudesta huolimatta valoisana ja lupaavana. Erja Dammert

In the Shadow of the Sun PE 25.1. klo 18.30, Maxim 2 SU 27.1. klo 17, Maxim 2


42

DOCPOINT PAPER 2013

22nd–27th JANUARY 2013 TICKETS: PRE-SALES 11th–21st JANUARY Hannamari Uotila Paul-mustekala tuli kuuluisaksi ennustettuaan oikein kaikki seitsemän Saksan ottelua ja finaalin jalkapallon MM-kisoissa kesällä 2010. Paul valitsi aina kahdesta laatikosta sen, jossa oli voittajamaan lippu. Paulin syntymäpaikka on tuntematon, mutta ottajia on monia. Italialainen Campo nell’ Elba kirjoitti Paulille syntymätodistuksen, espanjalainen Carballiño puolestaan teki Paulista kunniakansalaisensa. Paul teki ennustukset oberhausenilaisessa akvaariossa Saksassa. Toisen ennustuksensa aikana Paul meni nopeasti Saksan laatikkoon ja jopa sulki kannen perässään, joten sitä oli vaikea saada ulos. Argentiina-Saksa-ottelua edeltävänä päivänä reilu 50 ihmistä odotti lasiseinän edessä pari tuntia, koska Paul ei valinnut kumpaakaan laatikkoa. Espanja-Saksa-ottelussa Paul ennusti oikein: isäntämaa hävisi. Ottelua seuraavana päivänä akvaarioon oli toimitettu tappouhkaus ja seinään heitetty kananmunia. Finaaliennustusta seurasi 600 televisioyhtiötä paikan päällä. Paulista tuli niin suosittu, että hänelle palkattiin oma PR-agentti. Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad kommentoi Paulin olevan merkki länsimaisesta rappiosta. Paul on haluttu ostaa elävänä ja kuolleena ainakin Venäjälle, Espanjaan ja Kiinaan.

• Tickets to screenings in Andorra, Lasipalatsi Bio Rex, Kiasma and Orion available at DocPoint online ticket service www.docpoint.info or at Bio Rex during its opening hours • Tickets to screenings in Maxim & Kinopalatsi available at all Finnkino theatres, internet or phone service: www.finnkino.fi, tel. 0600 007 007 (1,50 € / call + local network charge / mobile network charge, open Mon–Thu 12am–6pm, Fri–Sun 10am–6pm)

TICKETS DURING THE FESTIVAL 22nd–27th JANUARY Ticket sales in the theatres start one hour before the first screening at the latest (please check the exact opening hours of the venues at www.docpoint.info) • Tickets to screenings in Andorra, Lasipalatsi Bio Rex, Kiasma and Orion available at DocPoint online ticket service www.docpoint.info and at all above-mentioned theatres. • Tickets to screenings in Maxim & Kinopalatsi available at all Finnkino theatres, internet or phone service: www.finnkino.fi, tel. 0600 007 007 (1,50 € / call + local network charge / mobile network charge, open Mon-Thu 12am-6pm, Fri-Sun 10am-6pm)

TICKET PRICES Tickets DOKKINO screenings Serial ticket (5 tickets) Serial ticket (8 tickets) Serial ticket (10 tickets)

7,50 € 3€ 35 € 50 € 60 €

All serial tickets come with a festival catalogue Catalogue Festival bag Festival beanie

7,50 € 7,50 € 10 €

VOXPoint – Cinephonic Concert with Felix Zenger and Turksib 17 € / 14 € (students and KAVA club card holders) Note: The KAVA discount is given only when purchased at Orion or at KAVA online ticket service before 10th Jan.

FESTIVAL CLUBS DocPoint KickOff + Tusovka Club at Dubrovnik Sat 19th Jan 7pm–02am Jenia Lubich, Lucie Niemelä Tickets at the door 9 € (+ cloakroom 2,50 €) Opening Club at Adams Tue 22nd Jan 10pm–01am OG Ikonen + DJ Tatc, Random Doctors & Klaustrofobia+ DJ Sir Jake Tickets 7,50 € (+ cloakroom) available at DocPoint online ticket service www.docpoint.info and DocPoint’s ticket sales offices from 11th Jan, or at the door. DocPoint Club at Dubrovnik Fri 25th Jan 10pm–02am MIAU, Katerina Free entrance (cloakroom 2,50 €) Doc Lounge Goes DocPoint Club at Dubrovnik Sat 26th Jan • 7pm–10pm: Film: The Reluctant Revolutionary (dir. Sean McAllister, 70 min). Discussion with the director Sean McAllister, journalist Leena Reikko and professor Timo Kivimäki, among others. Tickets 5 € (+ cloakroom 2,50 €) available at DocPoint online ticket service www.docpoint.info, at DocPoint’s ticket sales offices from 11th Jan or at the door. • 10pm–02am: Kari Tapiiri, DJ Lene Free entrance (cloakroom 2,50 €)

Paulista on tehty kirjoja, parodioita, elokuvia, lauluja ja puhelinsovelluksia.

DocPoint Club at Dubrovnik Sun 27th Jan 9pm–02pm Miss MJ Free entrance (cloakroom 2,50€)

FESTIVAL VENUES

Lokakuussa 2010 Paul kuoli. Paulin tuhkat mahtuivat pienenpieneen rasiaan, joka sijoitettiin kultaiseen patsaaseen.

ANDORRA & DUBROVNIK, Eerikinkatu 11 LASIPALATSI BIO REX, Mannerheimintie 22–24 KIASMA THEATRE, Mannerheiminaukio 2 KINOPALATSI, Kaisaniemenkatu 2 MAXIM, Kluuvikatu 1 ORION, Eerikinkatu 15 ADAMS, Erottajankatu 15–17 FESTIVAL INFO CENTER: Lasipalatsi Gallery, Mannerheimintie 22–24. Opening hours: Mon 21st Jan 11am–18pm and Tue–Sun 22nd–27th Jan 11am–9pm

DocPoint – Helsinki Documentary Film Festival Fredrikinkatu 23, 00120 Helsinki Tel. 09 672 472 (no ticket inquiries), fax 09 673 998 info@docpoint.info DocPoint reserves all rights to chances in the programme www.docpoint.info

The Life and Times of Paul the Psychic Octopus SU 27.1. klo 13, Bio Rex


Lauantaina 19.1. klo 19–02

DocPoint Kick-Off + Tusovka -klubi Dubrovnikissa • Jenia Lubicha • Lucie Niemelä Liput vain ovelta 9 € (+ eteispalvelumaksu 2,50€)

Tiistaina 22.1. klo 22–01

Avajaisklubi Adamsissa • OG Ikonen + DJ Tatc • Random Doctors & Klaustrofobia + DJ Sir Jake

DocPoint-klubi Dubrovnikissa • MIAU • Katerina Vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50 €)

www

Lauantaina 26.1. klo 19–02

li

ti

edot

Doc Lounge Goes DocPoint: Arab Spring – Power to the People? Dubrovnikissa • The Reluctant Revolutionary (ohj. Sean McAllister) • Kari Tapiiri • DJ Lene

kom

yy

nti

ja

Liput 5 € (+ eteispalvelumaksu 2,50 €) Klo 22 eteenpäin vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50 €) Yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin Suomenlinnan osaston humanitaarisen oikeuden vapaaehtoisten kanssa.

enn n ie ub Kl

DocPoint-klubi Dubrovnikissa • Miss MJ Vapaa pääsy (eteispalvelumaksu 2,50€)

ak

Sunnuntaina 27.1. klo 21–02

.docpoint

Perjantaina 25.1. klo 22–02

.info

Liput 7,50 € (+ eteispalvelumaksu)


DocPoint Paper 2013  

DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali 2013

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you