Page 1

tusk ampan 채ihdek asva Asennet ta-p

Australian kestosuosikit

Sydney, Melbourne ja The Great Ocean Road

jan julk aisu 4 / 2012


Sisällys 4 / 12

SAMU HABER s.26 "En osaa soittaa nuoteista ja mielestäni se on vain hyvä asia."

Tässä numerossa: = kannessa

Puhutko Starbucksia?

4

5

7

Järjetön jatkosota s.38

10

16

19

25

ASENNETTA 4/12 8. vuosikerta ISSN 1795-9705 TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 Fax 09 753 0557 info@asennetta.fi

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

Pääkirjoitus Täyttä vauhtia taantumassa! Bussin kuulumisia Kiirettä pitää ASTEtta enemmän asennetta! Australian kestosuosikit Sydney, Melbourne ja The Great Ocean Road VILLE PELTONEN Punaisen petolauman kapteeni Teiniäidit Varaslähtö vastuuseen Virve kolumni

TAITTO Pippuriina /Hanna Välitalo www.pippuriina.com TOIMITUS Asennetta-Kampanja Oy Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

LEVIKKI 15 000 kpl TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki


Melbourne

Loch Ard Gorge

AUSTRALIA s.10 Espanjalaiset vaihdossa suomessa s.40

Sydney Harbour Bridge

tullin viemää s.32

26

28

32

38

40

42

Samu haber Keikoista saa enemmän irti kun elää terveellisesti Asennetta lyhyet – mielenkiintoisia ilmiöitä ja uutisia tullin viemää Vapaan liikkuvuuden ja huumeiden haasteet isit - varavanhempiako? Järjetön jatkosota ESPANJALAISET matkalla Suomen syvyyksiin

Puhutko starbucksia? Kuinka kahvista tuli trendiasuste

45

gallup

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi KANNEssa Joulupukki Kuva: Joulupukin pajakylä

NETISSÄ www.asennetta.fi MIRKAN KUVA Tommi Penttinen

Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii Asennetta-päihdekasvatus-bussin tiedotuskanavana. Asennetta-lehden tuotoilla rahoitetaan päihdekasvatusbussin liikkumista. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Ja periksi emme anna vieläkään, vaan haluamme taistella läpi tästä taantumasta. Emme kuitenkaan pysty siihen yksin, vaan tarvitsemme tukeanne yhä, nyt enemmän mitä koskaan!

TÄYTTÄ VAUHTIA TAANTUMASSA! Taantuma saa ihmiset tinkimään ”turhasta”. Valitettavasti usein karsintalistalle ensimmäisinä päätyvät hyväntekeväisyyskohteet, joihin ei ole pakko satsata. Meille Te, hyvät tukijamme, olette kuitenkin elinehto. Me emme voi valita, koska koko työmme on Teidän varassanne. Kiitos siis kaikille Teille, jotka näinä tiukkoinakin aikoina haluatte panostaa nuoriimme ja heidän tulevaisuuteensa. Kyseessä on 10 000 nuoren kanssa vuosittain tehtävä ilmainen päihdekasvatustyö, joka voi jatkua vain niin pitkään kuin Te uskotte siihen ja pidätte sitä tärkeänä. Takana on meille merkittävä vuosi. Toimintamme sai tänä vuonna Yhteiskunnallisen yrityksen tunnustuksen Suomalaisen Työn Liitolta. Yhteiskunnallinen yritys -merkki on suunnattu yrityksille, jotka pyrkivät liiketoimintansa avulla ratkaisemaan yhteiskunnallisia tai ekologisia ongelmia sekä edistämään yhteiskunnallisia tavoitteita. Tunnustus on merkki muun muassa siitä, että tuotot ohjataan kenttätyöhön, eikä osakkeen omistajille. Tämä tunnustus on meille kunnianosoitus siitä, minkä puolesta olemme kohta kymmenen vuotta taistelleet. Visio kouluja valtakunnallisesti kiertävästä päihdekasvatusbussista oli kunnianhimoinen. Saappaat tuntuivat kieltämättä alkuun hyvin suurilta, kun allekirjoittanut aikoinaan pesi hampaita huoltoasemilla ja nukkui bussin penkeillä milloin missäkin penkan pientareella. Erilaiset toimijat kyseenalaistetaan helposti, mutta me emme antaneet periksi. Ja periksi emme anna vieläkään, vaan haluamme taistella läpi tästä taantumasta. Emme kuitenkaan pysty siihen yksin, vaan tarvitsemme tukeanne yhä, nyt enemmän mitä koskaan! Tähän numeroon työtämme tukemaan olemme saaneet vaikuttavan kolmikon: Ville Peltosen, Samu Haberin ja Asteen. Oman uransa avaamisen ohella herrat ottavat kantaa myös päihteisiin. Heidän lisäkseen lehti pursuaa mielenkiintoisia juttuja tullista (Tullin viemää, sivut 32-37) teiniäiteihin. Nuorena äidiksi tuloa sivusimme jo viime lehdessä, mutta nyt pääsimme kurkkaamaan kahden teiniäidin arkeen ja ajatuksiin valtavasta elämänmuutoksessa (Nuorena äidiksi – varaslähtö vastuuseen, 19-24). Mietimme lasten oikeutta vanhempiinsa erotilanteissa ja erityisesti isien asemaa huoltajina (Järjetön jatkosota, 38-39), ja pohdimme miten take a way -kahvimukista on tullut kiireisen ihmisen statussymboli (Puhutko Starbucksia?, 42-43). Saatte myös lukea miten espanjalaiset vaihtoopiskelijat sopeutuivat Suomeen, jossa he alaikäisinä eivät pääse baareihin (Espanjalaisten matka Suomen syvyyksiin, 40-41). Niin, ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä on tukijoistamme mukana myös itse Joulupukki Pajakylästään Napapiiriltä! Asennetta-päihdekasvatusbussimme paahtaa vielä joulukuun puoliväliin, ja jää sitten noin kuukauden mittaiselle joululomalle. Takaisin tien päälle palataan siis tammikuussa, ja sitten onkin edessä taas tiivis keikkakevät! Kiitos kuluneesta vuodesta ja Oikein Hyvää Selvää Joulua ja Uutta Vuotta!

Mirkka Torikka

mirkka@asennetta.fi 4


Bussin kuulumisia

Asennetta -päihdekasvatusbussilla kova kysyntä pitää kiireisenä Asennetta-päihdekasvatusbussi on yksityinen ehkäisevää päihdetyötä tekevä yksikkö, joka on kiertänyt kouluilla ilmaiseksi kahdeksan vuotta, omavaraisen rahoituksen turvin.

A

sennetta-Kampanja Oy on ehkäisevää päihdetyötä toteuttava yksityinen sitoutumaton kampanja, jonka päätehtävänä on herättää keskustelua päihdeasioista ja saada nuoret ottamaan niihin kantaa. Valtakunnallisesti peruskouluja ilmaiseksi kiertävällä Asennetta-päihdekasvatusbussilla toteutettava kenttätyö tavoittaa noin 10 000 nuorta vuodessa. Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan omalla Asennetta-lehdellä, jonka myynti työllistää yli kahdeksankymmentä eriikäistä työntekijää. Asennetta-lehti on ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii myös Asennetta-päihdekasvatusbussin tiedotuskanavana. Tilaamalla Asennetta-lehteä varmistat, että päihdekasvatusbussin vierailut ovat jatkossakin kouluille ilmaisia. Keväällä toiminta sai tunnustusta Suomalaisen Työn Liiton myöntäessä Asennetta-Kampanjalle Yhteiskunnallisen yrityksen merkin. Merkki on vakuus siitä, että yrityksen tuotot käytetään toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Keep it simple! Bussissa kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriävänkin mielipiteen uskaltaa ilmaista. Bussissa ei siis luennoida päihteiden lääketieteellistä koostumuksista, eikä muutenkaan ”saarnata”, vaan jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta. Bussin kotoisat tilat mahdollistavat intensiivisen jutustelun paremmin kuin koulujen isot juhlasalit. Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tärkeämpää, että nuorille jää bussista lähtiessään mieleen edes yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Vuosien jälkeen bussissa käyneet nuoret eivät todennäköisesti muista heille kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että bussissa puhunut kaveri oli hyvä tyyppi ja se tyyppi oli päihteitä vastaan. Se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen. Kaikki ryhmät ovat erilaisia ja ammattitaitoinen päihdeohjaajamme osaa valita oleelliset asiat keskusteluun kunkin ryhmän kehitystason mukaisesti. Jokainen ”bussitunti” on siis erilainen. Bussin kenttätyöstä vastaa päihdeohjaaja Petri Tyynelä. “En pidä ulkoa opeteltua luentoa, vaan johdan ryhmää. Ryhmä itse tuottaa aina käsiteltävän materiaalin. Minä tarvittaessa joh-

dattelen ja avaan esille nostettuja asioita. Tällä tavoin ryhmästä muodostuu aina kuulijalle yksilöllinen kokemus.” Petri on aikaisemmin työskennellyt 15 vuotta päihderiippuvaisten parissa huumekuntoutusyksiköissä, koulukodissa ja kriminaalihuollossa. Korjaavan puolet kokemukset ovat antaneet tehokkaat työvälineet ehkäisevälle puolelle. “Yhteiskuntamme muuttuu koko ajan ja on tiedostettava, että myös päihdekenttä muuttuu jatkuvasti. Monesti uudet asiat pelottavat ihmisiä ja olemme helposti taipuvaisia tuomitsemaan sen, mitä emme ymmärrä. Tällaiseen törmää jatkuvasti. Huume on jo sanana sellainen mörkö, että tuominta alkaa välittömästi, kun sana vain puoliksikin livahtaa jonkun suusta. Itse haluan kuitenkin, että työssämme pidetään myös terve maalaisjärki mukana. Suomessa 97 % päihdekuolemista aiheuttaa edelleen tupakan ja alkoholin kaltaiset lailliset päihteet, loput jää laittomien päihteiden osuudeksi.” Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laajempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille. Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan paras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä. Ehdoton ehdottomuus synnyttää usein vastarintaa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa olisikaan. Neutraali asenne antaa siis myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille.

Tilaamalla Asennetta-lehteä varmistat, että päihdekasvatusbussin vierailut ovat jatkossakin kouluille ilmaisia.

5


Bussin kuulumisia

Asennetta- päihdekasvatusbussin aikataulu Tammikuu

Huhtikuu

15.-17.1. Liminka, Tupoksen yhtenäiskoulu 18.1. Halsua, Halsuan yläaste 22.-25.1. Aitoo, Anna Tapion koulu

9.-12.4. Kitee, Arppen yläkoulu 16.-17.4. Helsinki, Maunulan yhteiskoulu 23.-24.4. Hämeenlinna, Hämeenlinnan lyseon koulu 25.-26.4. Helsinki, Vuosaari, Aurinkolahden peruskoulu

Helmikuu 6.2. Kaarina, Kotimäen koulu + vanhempainilta 7.2. Kaarina, Piispanlähteen koulu 8.2. Kaarina, Piikkiön yhtenäiskoulu 13.-14.2. Varkaus, Kuoppakankaan koulu 15.2. VARATTU 18.-21.2. Lammi, Hakkalan koulu 26.-27.2 VARATTU

Maaliskuu 12.-14.3. Sastamala, Sylvään yläaste 19.3. Toivakka, Toivakan koulukeskus 20.3. Rautalampi, Matti Lohen koulu 26.-27.3. Jyväskylä, Tikan ala-aste

Sovittuja vierailuja koskevat asiat:

Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p. 045 126 8166

Uudet vierailut ja materiaalit: Aikatauluvastaava ja tiedottaja Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi p. 045 126 8158

Muut yhteystiedot: www.asennetta.fi

Toukokuu 7.5. Pudasjärvi, Rimminkankaan koulu 8.5. Pudasjärvi, Lakarin ja Kurenalan koulu 14.-15.5. VARATTU 21.-23.5. Hausjärvi, Hausjärven yläaste 28.-30.5 Mikkeli, Rantakylän yhtenäiskoulu

Tarvitsetko pätevää päihdeluennoitsijaa? Kauttamme voi myös tilata maksullista koulutusta esimerkiksi nuorisoalan opiskelijoille ja opettajille. Koulutusta on tarjolla muun muassa päihteistä, väkivallasta, nuoren ihmisen rikosprosesseista, lastensuojelusta, nuoren sijoituksesta laitokseen ammattilaisen näkökulmasta, tämän hetken nuorisokulttuurista ja muista ajankohtaisista asioista. Koulutukset räätälöidään tapauskohtaisesti vastaamaan tilaajan tarpeita. Ammattitaitoista puhujaa erilaisiin tilaisuuksiin voi tiedustella osoitteesta info@asennetta.fi tai soittamalla numeroon 045 139 8902.

Asennetta-bussi vieraili marrakuussa meillä täällä Puumalassa. Kiitoksia vierailusta ja erittäin hyvästä vanhempainillasta! Vanhempainillassa päihdeohajaaja Marko Remahl kertoi havaintojaan juuri meidän paikkakunnan lasten tilanteesta selkeästi ja havainnollisesti. Hänellä oli myös tietoa peilata tätä paikallistietoa valtakunnalliseen tilanteeseen. Erittäin hyvää oli myös Markon kannustava ja rohkaiseva ote vanhemmuuteen. Vanhempien rooli päihteiden käytön ehkäisyssä ja etenkin varhaisen puuttumisen merkityksestä tuli selväksi. Marko korosti hienosti myös vanhempien keskinäisen yhteistyön tärkeyttä: vanhemmat silmät auki ja tarvittaessa tiukka linja! Bussissa nuorille korostettiin jokaisen oman ratkaisun merkitystä. Kuten Marko sanoi, nuoret eivät ole tyhmiä eivätkä taitamattomia tiedonhankinnassa. Jokaisen on opittava etsimään tietoa ja kriittisesti arvioimaan sitä. Bussissa nuoria ohjattiin ja kannustettiin AJATTELEMAAN itse.

Virpi Tuovinen n ulkopuoliselle Kysyntä tällaiselle koulu kova, ja ensi vuosi päihdekasvatukselle on n. Uusia varauksia onkin jo varattu täy tee ajan vastaan. otetaan kuitenkin koko 6

Nuoriso-ohjaaja, Puumalan kunta

te Palau


ASTE ja noste Teksti: Susanna Suhonen, kuvat: Nana Simelius

A

ste eli Jani Sutelainen on 27-vuotias lahtelainen hiphop-artisti. Hän aloitti riimittelyn vuosituhannen vaihteessa, mistä saakka miehen ura on ollut vauhdikkaassa nousukiidossa. Aste keikkailee Apinalauma-nimisen kokoonpanon kanssa, johon kuuluu vaihtuvien henkilöiden lisäksi kolme vakituista jäsentä: Eisei, Henrytsaari ja Melu. Aste nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2009 julkaistuaan kesähitin Poikkeus sääntöön, jossa hän lainaa 80-luvun suositun bändin Bogart Co.:n All the Best Girls -kertosäettä. Muita Asteen tunnettuja hittejä ovat muun muassa Unelmien poikaystävä sekä Normipäivä. Viime vuonna Aste luotsasi myös Lahden kuoroa Kuorosota-ohjelmassa. Fanien keskuudessa Aste on tunnettu energisistä keikoistaan, joissa pidetään hauskaa ja biletetään. ”Artistina pitää sanoa, että on todella siistiä, kun keikoilla porukka osaa laulaa biisejä mukana”, hän kiittelee. Odotettu neljäs levy Sirkus palaa julkaistiin lokakuussa. Keikkojen, musiikkivideokuvausten ja muiden livejuttujen lisäksi Asteen kalenteria täyttää televisiossa pyörivän AnkkaRäp 2012:n kuvaukset. Tv-ohjelmassa etsitään nuoria 2000-luvulla syntyneitä riimittelytaitureita. Aste on yksi joukkueiden valmentajista. Suomirap elää tällä hetkellä kultakauttaan. ”Musiikki on kehittynyt nyt maisteritasolle”, Aste kuvailee suomalaista hiphop-musiikkiteollisuuden tasoa.

Kiireestä huolimatta aamutuimaan haastattelun antanut Aste vastaa pirteästi, että nauttii tilanteesta ja kaiken kaikkiaan elämään kuuluu vain hyvää. Vaikka nykyisin ei enää ehdikään harrastaa oikein mitään, niin käy hän silloin tällöin salilla ja harrastaa kamppailulajeja ”sillä tavalla puoliteholla”, kuten hän toteaa. ”Keikalla kuitenkin bailataan maksimisykkeellä 50 minuutin ajan. Kyllä siinä kunnossa pysyy”, Aste naurahtaa.

Crime-pop Työnimestä varsinaisen nimensä saanut Sirkus palaa -levyä tehtiin kaksi vuotta bändin ja Los Angelesissa vaikuttavan tuottajan Henri ”Henkka” Lanzin eli MGI:n kanssa. ”Henkka on tehnyt musaa muun muassa Justin Bieberille ja 50 Centille”, Aste valottaa tuottajansa osaamista. Mies saakin Asteelta täyden tunnustuksen ammattitaidostaan ja merkityksestään levyn valmistumisen suhteen. ”Tällä levyllä on sellaista soundia, jota ei ole multa kuultu aiemmin”, Aste sanoo ja viittaa samalla myös tuottajansa kykyyn viedä mies ulos omasta boksistaan. Levyn teossa panostettiin myös tuotannon laatuun. ”Levy masteroitiin tanskalaisen Anders Schumannin studiossa”, mies sanoo selkeästi tyytyväisenä lopputulokseen. Sirkus palaa -levyllä kuullaan biisejä niin herkistä tunteista kuin hulvattomasta bilemeiningistäkin. Kantavana teemana Aste kuitenkin pitää levyllään sitä, että kertojana on hän itse. Uusi albumi ei kuulosta aivan perinteiseltä hiphopilta vaan saa särmää electrosta sekä ripauksesta punkkia. Syytä Asteen muista mu7


.” ”Kännäily ei ole coolia siikkityyleistä maustettuun hiphopiin ei tarvitse kaukaa hakea, sillä hän kuuntelee itse paljon punkkia, poppunkkia, poppia ja uutta electroa. Uusinta levyä tehdessään miehet ristivät musiikin ”crime-popiksi”. Crime-pop tarkoittaa Asteen mukaan terävöitettyä ”rankempaa” popmusiikkia. Levyn nimessä on taustalla tarina, joka puhuu omaa kieltään niistä muutoksista, mitä tällä levyllä on aiempiin Asteen levyihin verrattuna: uusi levy-yhtiö (Monkey Records ja Sony) ja uusi soundi, mutta nimen takaa löytyy muutakin. ”Olemme itse yksi sirkus, joka palaa kaupunkiin. Toinen sirkus on se, jonka me näemme kaikki joka päivä ympärillämme”, Aste kuvailee. Levyllä ei siltikään sen suuremmin oteta kantaa yhteiskuntamme sosiaalisiin asioihin vaan annetaan vain mennä ja bailataan.

Mies sanoo välillä itsekin riimittelevänsä hieman korvat punaisena roisien lyyrikoiden vuoksi, mutta muistuttaa, että musiikki on fiktiota ja viihdettä, ja sitä pitää osata myös kuunnella sillä tavalla. Hiphop-musiikkiin kuuluu provokatiiviset sanat seksistä ja päihteiden käytöstä. Biiseissään Aste antaa palaa täydellä teholla ja omalta osaltaan viljelee myös voimakasta lyriikkaa. ”En kannusta esimerkiksi dokaamaan joka päivä, mutta joskus toki voi ottaa hieman. Mä en myöskään noudata itse mitenkään nollatoleranssia, mutta iän myötä toki alkoholin käyttö on järkevöitynyt. Kännäily ei ole coolia”, Aste sanoo. Asteen uusi levy Sirkus palaa on saatavilla kaupoista sekä Spotifysta. Keikkakalenterin ja viimeisimmät uutiset löydät osoitteesta http://www.astemusic.fi/

Syntynyt 24. kesäkuuta 1985 Taiteilijanimet Aste, Asteriks (ent.) Kotipaikka Kuusankoski, Kouvola Aloittanut 2000 Tyylilajit hiphop, pop, rock, R&B Laulukieli suomi Levy-yhtiöt Löyly-Viihde (2008), Warner Music (2009-), Monkey Records (2012-), Sony Music (2012-)

8


ASTEtta enemm채n ASENNETTA!

9


Aus London Bridge

Waverley


Bondi-Coogee Coastal Walk, Sydney

straliankestosuosikit Sydney, Melbourne ja The Great Ocean Road

Sydney on Australian suurin, vanhin ja kaunein kaupunki. Sydney sai alkunsa vankien rangaistussiirtolana, Melbourne taas ikuisti paikkansa kartalla suurten kultalöydösten vuoksi. Toisen maailmansodan jälkeen Australia avasi ovensa siirtolaisille ja heitä tulikin kaikkialta maailmasta. Yhteistä niin Sydneylle, Melbournelle kuin koko Australiallekin on sen monikansallisuus. Matkan kruunaa The Great Ocean Road, maailmankuulu rannikkotie.

Teksti ja kuvat: Matias A. Martin


On hyvin paradoksaalista, että näin kaunis kaupunki on saanut alkunsa rangaistussiirtolasta.

Sydneyn Oopperatalo ja satama

A

ustralian mannermaa koostuu kuudesta osavaltiosta ja kahdesta territoriosta. Yksi osavaltioista on Uusi Etelä-Wales (NSW), jonka pääkaupunki on Sydney (4,5 miljoonaa asukasta). Täydellisen luonnonsataman ympärille levittäytyvä Sydney on yksi maailman kuuluisimmista kaupungeista. Sen suurkaupunkialue on 1800 neliökilometrin kokoinen, joka tekee siitä Lontoota suuremman. Veden äärellä oleva kaupunki suorastaan kylpee auringonvalossa, sillä aurinko paistaa siellä 340 päivää vuodessa. On hyvin paradoksaalista, että näin kaunis kaupunki on saanut alkunsa rangaistussiirtolasta. Englannissa rikoksiin syyllistyneet yhteiskunnan hylkiöt saivat tietämättään menolipun suoraan paratiisiin. Samalla jäi taakse sumujen saaren tuulet ja tuiskut, ikuisiksi ajoiksi. Monille rikollisille tarkoitettu rangaistus, karkoitus emämaasta, olikin suurin siunaus ja onnenpotku maan päällä. Se oli monelle mahdollisuus uuteen alkuun. Monet australialaiset polveutuvatkin entisistä vangeista.

Kaikki alkoi Botanic Baysta Aboriginaalit olivat asuttaneet Sydneyn seutua vähintään 40 000 vuotta ennen eurooppalaisten tuloa. Eurooppalaisten siirtolaisten kirjoittama nykyhistoria voidaan katsoa alkaneeksi 29.4.1770, jolloin kapteeni James Cook purjehti Endeavour-laivallaan pitkin Kaakkois-Australiaa. Kyseisenä päivänä Cookin miehistö rantautui lahdelle, joka myöhemmin sai nimekseen Botanic Bay. Sydney sai alkunsa vankien rangaistussiirtolana. Vuonna 1788, kapteeni Arthur Phillipin johdolla, Australiaan saapui 11 laivan laivue. Mukana oli tuhatkunta henkeä, joista 750 oli rangaistusvankeja ja loput merimiehiä, vanginvartijoita ja heidän vaimojaan. Botanic Bay ei kuitenkaan soveltunut hiekkaisen maaperänsä takia ensimmäisen siirtokunnan perustamispaikaksi ja niinpä kapteeni Phillip jatkoi etsimistä sisämaahan päin. 15 kilometriä etäämpänä löytyi täydellinen luonnonsatama, joka nimettiin Sydney Coveksi, englantilaisen ministerin ja varakreivin mukaan. Paikka sijaitsi Tank Stream -puron äärellä. Rantautuminen tapahtui 26.1.1788 (Australian kansallispäivä) ja ensimmäiset rakennukset rakennettiin nykyisen The Rocksin kaupunginosaan. Sydney oli syntynyt ja uusi ajanjakso Australiassa alkanut. 12

Sydneyn oopperatalo Sydneyn ja koko Australian kuuluisin maamerkki on Sydneyn oopperatalo. Se sijaitsee kaupungin sydämessä, Circular Quay -sataman välittömässä läheisyydessä. Rakennus on ainutlaatuinen ja vertaansa vailla koko maailmassa. Valkotiilisten ja särmikkäitten kattorakenteiden kerrotaan kuvaavan tuulen pullistamia purjeita, itse näen ne rykelmänä simpukankuoria. Paikalliset irvileuat taas sanovat oopperatalon kuvaavan kilpikonnia suvunjatkopuuhissaan! Taide on toden totta katsojan silmissä, mutta kilpikonnien nopeudella rakennus ainakin valmistui. Vuonna 1957 järjestetyn arkkitehtuurikilpailun oli voittanut tanskalaisen Jörn Utzonin työ. Valintakomiteassa mukana ollut suomalainen arkkitehti Eero Saarinen (1910-1961) vaikutti osaltaan ratkaisevasti koko rakennuksen syntymiseen. Hän ei hyväksynyt yhtäkään jo parhaiden joukkoon valituista töistä, vaan valitsi Utzonin työn jo kertaalleen hylättyjen piirustusten joukosta. Tästä voi olla suomalaisena todella ylpeä. Oopperatalon rakennusurakasta tuli kuitenkin painajainen. Sen valmiiksi saattamiseen kului 16 vuotta ja 102 miljoonaa dollaria. Alkuperäisestä laskelmasta budjetti paisui 15-kertaiseksi. Utzon itse oli eronnut pääarkkitehdin tehtävistään rahakiistojen takia jo vuonna 1966. Joka tapauksessa, vuonna 1973 Kuningatar Elisabeth II vihdoin avasi valmiin oopperatalon, suurten juhlien saattelemana. Sydneyn oopperatalossa on viisi eri salia, joissa esitetään musiikin ja oopperan lisäksi myös tanssia ja teatteria. Näytöksissä käy vuosittain 4,5 miljoonaa ihmistä (yli 12 000 ihmistä päivässä). Se on yksi vilkkaimmista kulttuuritiloista koko maailmassa. Arkkitehti Utzonista tuli vuonna 2007 toinen elossa oleva arkkitehti, jonka työ listattiin maailmanperintökohteeksi. Hän sai lukuisia vierailukutsuja Sydneyhin, mutta kieltäytyi niistä systemaattisesti. Utzon kuoli vuonna 2008 näkemättä koskaan valmista mestariteostaan.

Satamasilta, maailman suurin rautakaari Toinen Sydneyn kuuluisista maamerkeistä, Harbour Bridge, sijaitsee sekin samaisen sataman läheisyydessä. Oopperatalon ja satamasillan välillä on vain muutama sata metriä. Paikalliset kutsuvat siltaansa ”jättiläismäiseksi vaateripustimeksi” sen muotonsa vuoksi. Silta yhdistää Keski-Sydneyn The Rocksin vanhasta


Unohtumattomin tapa tutustua siltaan on kuitenkin kävellä kirjaimellisesti sen ylitse ohjatussa ryhmässä.

Satamasilta

kaupunginosasta pohjoisrannan Kirribilliin. Satamasillalla on pituutta 1149 metriä, sen korkeus on 134 metriä ja sen alituskorkeus on 49 metriä. Satamasilta on maailman suurin ja painavin rautakaari (52 800 tonnia terästä). Sitä rakennettiin kahdeksan vuotta ja se valmistui vuonna 1932. Silta on tuhansien työmiesten taidonnäyte. Onnekkain heistä oli Kelly-niminen nuori rakennusmies, joka putosi sillalta 50 metrin korkeudelta. Kuin ihmeen kaupalla hän selvisi putouksesta hengissä. Uskomattoman pelastumisen johdosta työmies palkittiin kultaisella taskukellolla. Näihin ja muihin mielenkiintoisiin tarinoihin voi tutustua satamasillan museossa, Pylon Lookoutissa. Sillantornin katolta avautuvat huikeat maisemat Sydneyn ylle. Sillalla on kahdeksan kaistaa ajoneuvoille ja kaksi raidetta junille. Unohtumattomin tapa tutustua siltaan on kuitenkin kävellä kirjaimellisesti sen ylitse ohjatussa ryhmässä (Bridge Climb Sydney). Kävelyn voi tehdä aamulla, päivällä, illalla tai yöllä (halvinta on yöllä, 90 e, kalleinta aamun sarastaessa, 150 e). Retkiä on kolme erilaista, express-, discovery-, ja bridge climb, joissa jokaisessa on oma erikoisuutensa.

The Rocks oli Sydneyn pahamaineisin kaupunginosa The Rocksin kaupunginosa on nykyään todella kaunis ja viihtyisä. Toista on ollut ennen. 1800-luvulla The Rocks oli Sydneyn

slummialuetta, jolla oli todella huono maine. Se oli oikea paheiden tyyssija, jossa oli niin kapakoita kuin oopiumluoliakin, juoppoja ja haarakonttorin tyttöjä. Monet humalaiset merimiehet kolkattiin ja ryöstettiin näillä kujilla. Kun satamasiltaa alettiin rakentaa 1920-luvulla, kokonaisia katuja rakennuksineen purettiin maan tasalle. Vasta 1970-luvulla alueen kulttuurihistoriallinen arvo tunnustettiin, ja sen asuinrakennukset suojeltiin lailla. Yhtäkään vanhaa rakennusta ei saanut enää purkaa The Rocksin alueelta, ja kaikki jäljelle jääneet entisöitiin salonkikelpoisiksi. Tilat toimivat nyt niin museoina, taidegallerioina kuin olutravintoloinakin. Nykyään alue on trendikäs turistirysä. Sen läpi kulkee suosittu kävelyreitti, jonka varrelle osuu monta mielenkiintoista kohdetta. Kierrokseen kuluu kolmisen tuntia ja se päättyy Pylon Lookoutiin.

Bondi – koko kansan alttari Sydney on tunnettu monista kauniista rannoistaan, mutta kuuluisin niistä kaikista on Bondi Beach. Rannan hiekka on hienoa ja väriltään kultaista. Ranta on täynnä auringonpalvojia kun taas lainelautailijat ovat täplittäneet oman alueensa kaukaa mereltä. Ja heidän väliin mahtuu vielä joukko rantavedessä pulikoivia ihmisiä. Rannalla esiintyy ajoittain koviakin virtauksia, jolloin uiminen on kielletty kokonaan. Uidessa on syytä olla valppaana ja va-

Yarra River, Melbourne

Melbourne skyline

13


nen olohuone, jossa jokainen saa olla niin kuin haluaa, kunhan muistaa olla hyvällä tuulella ja hymyillä. Vähän ennen Coogeehin päättyvää rantatietä sijaitsee Waverleyn hautausmaa. Se on yksi kauneimmista mitä olen nähnyt koko maailmassa. Valkoiset marmoriristit ja -patsaat muistuttavat ajan rajallisuudesta, samalla kun taivaankansi täyttyy purppuran ja violetin eri sävyihin. Mikä täydellinen lopetus Sydneyn matkalleni.

Melbourne

12 Apostolia yläilmoista nähtynä

Värikäs Melbourne on Victorian osavaltion pääkaupunki, jossa asuu neljä miljoonaa ihmistä. Melbourne on Australian toiseksi suurin kaupunki ja jopa Sydneytä monikulttuurisempi väestöltään. Se on kulttuurin, taiteen, musiikin ja liiketalouden keskus. Melbourne on myös hyvin urheilullinen kaupunki. Se isännöi joka vuotisia Formula 1 -kisoja ja Australian avoimia tenniskilpailuja. Tämän lisäksi paikalliset ovat myös hulluina sikäläiseen jalkapalloon (Afl), hevoskilpailuihin ja krikettiin. Victoriaa kutsutaan maan puutarhaosavaltioksi ja Melbourne on sen lippulaiva. Kaupunki on täynnä upeita puistoja. Kun katselee etualalla kaunista puistomaisemaa, joka päättyy horisontissa pilvenpiirtäjien siluettiin, voisi kuvitella katselevansa taitavasti tehtyä kuvamanipulaatiota. Kaupunki ja sen keskusta on kuitenkin hyvin todellinen. Collin Streetin ostoskadulla olo on kuin olisi karkkikaupassa, sillä siellä on mitä tahansa. Tavaratalojen ja putiikkien lisäksi siellä on kahviloita, ravintoloita ja baareja. Melbournen maine Australian kuumimpana bilekaupunkina ja elävän musiikin keskuksena ei ole tullut tyhjästä. Neonvalot vilkkuvat, raitiovaunut kolisevat kiskoillaan, ja ihmisiä on kuin muurahaisia. Illan voi päättää Yarra-joen äärelle. Kävelykadut joen molemmin puolin ovat iltavalaistuksessa todella kauniita ja sieltä löytyy myös monia tasokkaita ravintoloita.

Melbournen synty kuvaa karusti aboriginaalien kohtelua ruillaan, vaikka rannalla päivystääkin uimavalvojia. Ranta päättyy molemmilta laidoiltaan korkeisiin kallionseinämiin, ja aallot ryskyvät hurjalla voimalla. Bondin rannalla hukkuu joka vuosi ihmisiä. Useimmiten he ovat turisteja, jotka eivät ota varoituksia kuuleviin korviinsa.

Kaunein rantakaistale päällä maan Bondi-rannan vasemmanpuoleinen rinne on pienten asuinrakennusten tilkitsemä. Talot näyttävät kuin vieri viereen lasketuilta hanaviinipakkauksilta. Iltapäivän valossa ne suorastaan hehkuvat, toinen toistaan kauneimmissa väreissä. Rannan oikealta puolelta alkaa puolestaan Sydneyn kuuluisin kävelyreitti, nimeltään Bondi-Coogee Coastal Walk. Tuo viiden kilometrin taipale on vertaansa vailla, sanat eivät tee sille oikeutta. Serpentiinitie mutkittelee ylös ja alas, rantaviivaa seuraten. Maisemat ovat henkeäsalpaavia. Huikeimmat yksityiskohdat löytyvät kuitenkin kallioiden seinämistä. Tuulien tuiverrus ja aaltojen tuhatvuotinen syleily ovat muovanneet seinämät mielikuvituksellisiin muotoihin. Ihmeteltävää riittää, sillä ajoittain kalliot muistuttavat muovailuvahaa, pintojen ollessa sileitä kuin maljakoissa. Toisaalla kiviaines muistuttaa reikäistä laavakiveä ja sitten on vielä särmikästä kalliota, joka tuo mieleen ikiaikaisen korallisen merenpohjan. Matkalle osuu erilaisia pieniä rantoja, joilla jokaisella on oma erityispiirteensä. Perheellisille on oma rantansa, seksuaalivähemmistöille samaten. Sitten on rantoja, jotka soveltuvat hyvin ruoan valmistukseen (kolikoilla toimivia sähkögrillejä), tai urheiluun (erilaisia kuntotelineitä ja -laitteita). Rantataipale on kuin yhtei14

Melbourne syntyi Yarra-joen laitamille 1835. Kaupungilla ei ollut alkuun edes nimeä, sitä vain kutsuttiin ”paikaksi, johon voi rakentaa kylän”. Herra nimeltä John Batman neuvotteli paikalla asuneiden aboriginaalien kanssa ”lievästi vilpillisen” rauhansopimuksen, jonka myötä eurooppalaiset uudisasukkaat saivat käyttöönsä 2400 neliökilometriä maata. Aboriginaalit saivat vaihtokaupassa itselleen kasan työkaluja, vaatteita ja jauhoja! Historiallista kyseisessä sopimuksessa on se, että se on ainoa laatuaan. Kaikkialla muualla Australiassa uudisasukkaat ottivat maat haltuun sen enempää kyselemättä. Aboriginaalien ihmisoikeuksia poljettiin systemaattisesti siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä ei pidetty ihmisinä ollenkaan. Darwinin evoluutioteorioita mukaillen heitä pidettiin lähinnä ihmisapinoina. Australiassa järjestettiin kansanäänestys vasta vuonna 1967, jonka myötä aboriginaalit saivat kansalaisoikeudet, kuten äänioikeuden. Siihen asti heitä ei ollut mukana edes väestönlaskennassa, vaan heidät oli kategorisoitu eläimistöön. Vuonna 2008 Australian hallitus pyysi virallisesti anteeksi aboriginaaleilta heidän huonoa kohtelua.

Kultalöydöt muuttavat kaiken Victoria erosi Uuden Etelä-Walesin osavaltiosta vuonna 1851 ja samaisena vuonna Australia ajautui kultakuumeen kouriin. Ensin kullankaivaja Edwards Hardgraves löysi kultaa Bathurstin lähettyviltä (noin 200 kilometriä Sydneystä länteen), sitten tuota himoittua jalometallia löytyi Ballaratin ja Bendigon läheltä (noin 100-150 kilometriä Melbournesta sisämaahan päin). Ballaratin kultakenttä oli aikanaan maailman tuottavin, se tuotti kaksi ton-


12 Apostolia

nia kultaa viikossa. Victoriasta löydettiin yli kolmannes maailman kullasta 1850-luvulla. Kullankaivajia saapui kaikkialta, niin muualta Australiasta kuin ulkomailtakin. Victorian kentillä oli jo yksistään 38 tuhatta kiinalaista kullankaivajaa. Kuljetustarpeiden lisääntymisen myötä rakennettiin ensin rautatiet ja perään lennätinlinjat. Kultaryntäys muutti kaupunkien infrastruktuuria merkittävästi ja muutti yhteisöjen taloudellisia ja sosiaalisia rakenteita muutenkin. Vuonna 1850 Sydneyssä asui 50 000 ihmistä, mutta teollistumisen myötä väkimäärä kymmenkertaistui vuosikymmenessä. Australiankin väestö kolminkertaistui vain kahdessa vuosikymmenessä. Muutokset vaikuttivat kokonaisvaltaisesti koko kansakunnan tulevaisuuteen.

The Great Ocean Road – maisemateiden aatelia Australian kansallismaisemiin lukeutuva The Great Ocean Road on yksi maailman kuuluisimmista teistä. Sen rakensivat ensimmäisestä maailmansodasta palanneet sotilaat, kunnianosoituksena kaatuneille. 3000 sotilasta rakensi sitä 13 vuotta (1919-1932), jotta kaatuneiden uhraukset eivät koskaan unohtuisi. The Great Ocean Road alkaa Torguaysta ja päättyy Warrnambooliin, pituutta rantatiellä on 254 kilometriä. Tie kiemurtelee pitkin rannikkoa ja maisemat ovat vähintäänkin hengästyttäviä. Ajan salliessa tällä taipaleella voi viipyä vaikka viikon, sillä siellä on myös monia kävelyreittejä. Niistä kuuluisin, nimeltään Great Ocean Walk, kulkee Apollo Bayn ja Glenample Homesteadin välillä. Reitillä on pituutta 91 kilometriä, mutta sitä voi toteuttaa myös pienissä osissa sieltä täältä. Kiireiselle kätevintä on hypätä val-

miiksi räätälöidylle bussi-matkalle, joka lähtee Melbournesta. Päivän aikana pysähdytään lukuisissa eri kohteissa, kuten Bells Beachin surffirannalla ja idyllisissä kalastajakylissä. Matkan huikeimmat elämykset jäävät kuitenkin loppuun. 12 apostolia on yksi Australian kuuluisimmista paikoista. Siellä valtavat kalkkikivipaadet (apostolit) seistä jököttävät aaltojen ja tuulien armoilla. Eroosio syö rantaviivaa vuositasolla 2-4 senttimetriä ja myös jokainen ”apostoli” tulee ajallaan romahtamaan meren syliin. Sen lisäksi rantakaistaleella on muitakin kuuluisia kohteita, kuten London Bridge (eroosion muovaama kivisilta) ja Loch Ard Gorge. Jälkimmäinen on nimetty kuuluisan haaksirikon muistoksi. 1.6.1878 purjealus Loch Ard ajoi karille Port Campbellin edustalla ja sen 54 matkustajasta vain kaksi selviytyi hengissä. He huuhtoutuivat tuohon kapeaan solaan, joka ristittiin myöhemmin haaksirikkoutuneen laivan mukaan. Haaksirikkojen rannikko ei ole saanut nimeään tyhjästä, sillä vuosisatojen aikana sinne on uponnut yli 300 alusta. Apostolien lähettyviltä voi vielä nousta ilmojen teille, helikopterin kyydissä. Yläilmoista käsin nähtynä tuo rosoinen rannikkomaisema on jo kaikkien superlatiivien ulottumattomissa. Seuraava kymmenminuuttinen on yksi unohtumattomimmista koko elämässäni. Mikä ikimuistoinen tapa hyvästellä tämä maa ja manner. Bussin kaartaessa takaisin Melbournen keskustaan 14-tuntisen retken päätteeksi ajoa on kertynyt yli 500 kilometriä ja hintaa koko lystille, helikopterilento mukaan lukien, 150 euroa. Olipahan loppuhuipennus koko Australian matkalle. Näin sen pitikin mennä.

15


– punaisen petolauman kapteeni Susanna Suhonen / Kuvat Tomi Natri ja Jukka Rautio

Ei ylisanoja vaan tekoja Peltonen sanoo arvostavansa sitä, että ihmiset kunnioittavat toisiaan, ja samaa hän haluaa viestiä omille lapsilleen. Hänelle 16

KUVA: Tomi Natri

V

ille Peltosella on palkintokaapissa kunnioitettavat neljä Olympiamitalia, kahdeksan MM-mitalia ja kaksi SM-mitalia. Suomalaiset muistavat hänet erityisesti Suomen ensimmäisen jääkiekon maailmamestaruuden ratkaisijana kolmella maalilla ja niin sanotun Tupu-, Hupu- ja Lupu-ketjun merkittävänä hahmona Saku Koivun ja Jere Lehtisen kanssa. Ei siis ihme, että Peltosta kuvaillaan useilla ylistävillä sanoilla kuten leijonalegenda, kiekkosankari ja herrasmies. Hän on myös eittämättä yksi suosituimmista jääkiekkoesikuvista niin isoille kuin pienillekin faneille. Kun Peltosen tapaa, ei jää epäselväksi, mitä näillä kuvailuilla tarkoitetaan. Peltosen läsnäolosta leijuu seesteinen ja lämmin olemus, vaikka SM-liigakauden alussa kiekkoympyröissä kuohuikin juuri hänen ympärillään. Peltonen sai kovan aivotärähdyksen Helsingin Jokereiden ja IFK:n välisessä harjoitusottelussa, jossa Jokereiden Semir BenAmor taklasi hänet jäänpintaan ja jatkoi hakkaamalla. Peltonen sai myös itse kauden edetessä kyseenalaista julkisuutta, kun hän taklasi Kärppien Plihalin. Jääkiekko lajina herättää suuria tunteita niin puolesta kuin vastaan. Se on hyvin fyysinen laji, jossa tunteet helposti kuohahtavat. -Myös jääkiekossa on säännöt, joita tulee noudattaa, Peltonen sanoo. Hän mainitsee monta kertaa tiimin merkityksen ja hyvät käytöstavat, mutta yhtä usein hän täsmentää, ettei halua tehdä niistä numeroa, mutta niin asia vain on.

lapset ja nuoret ovat tärkeitä. Hän on muun muassa järjestänyt jo kymmenen kertaa Villen kiekkokoulun Kisakallion Urheiluopistossa Lohjalla. Puhuessaan kiekkokoulusta mies syttyy uudella tapaa, innostuen. -Leirille valitaan hakemusten perusteella 95 kenttäpelaajaa ja 16 maalivahtia. Jääkiekon lisäksi leirillä puhutaan ravinnosta, hyvistä elämäntavoista, tiimityöskentelystä ja käyttäytymisestä jäällä. Lasten ja nuorten iloksi leirillä vierailee myös useita jääkiekkoilijoita, Peltonen kertoo. Jääkiekossa joukkueella on suuri merkitys ja pelaajien kesken syntyy usein tärkeitä ystävyyssuhteita.


KUVA: Tomi Natri

Peltoselle ystävät ovat tärkeitä. Kun häneltä kysyy hänen esikuvaansa, hän listaa ihmisiä omasta ystäväpiiristään, johon mahtuu niin suomalaisia kollegoja kuin ulkomaalaisiakin. -Raipe (Raimo Helminen), Jere (Lehtinen),hän mainitsee, tosin lista on todellisuudessa huomattavasti pidempi, sillä Peltosen mukaan jokaisessa joukkueessa syntyy arvostus ja vahva side kaikkien kesken. Etenkin menestys sitoo pelaajat lopuksi elämää yhteen. -Kun saadaan aikaan kovalla työllä saavutettua yhteistä menestystä, siinä on ihan erilainen kytkös. Sitä ei voi ottaa koskaan pois ja varmasti aina, kun kohtaamme, palaa tuo tunnelma mieleen, Peltonen sanoo antaen esimerkkinä muun muas-

sa vuoden 1995 ja Suomen kautta aikojen ensimmäisen maailmanmestaruuden jääkiekossa. Peltonen muistelee myös, miten hän nuorena miehenä meni ensimmäistä kertaa San Joseen tai Sveitsiin Luganoon. Siellä hän sai joukkuekavereiltaan runsaasti pyyteetöntä apua. -Silloin tarvitsi apua asunnon hankinnassa ja yleensäkin kaikessa, Peltonen sanoo ja välittää suuret kiitoksensa San Jose Sharksin ja Luganon joukkuekavereilleen vielä vuosien jälkeen. Samalla lämmöllä hän puhuu nykyisestä joukkueestaan Helsingin IFK:sta. -Yksi elämäni tähtihetkistä oli, kun sain nostaa Kanadamaljan juuri Helsingin IFK:n riveissä pari vuotta sitten, Pel17


Syntynyt: 24. toukokuuta 1973 (ikä 39), Vantaa, Suomi Pelipaikka: laitahyökkääjä Maila: vasen Pituus: 180 cm Paino: 82 kg

kuva: Jukka Rautio

tonen sanoo ja jatkaa sen olleen hänen suuri haaveensa pikkupojasta lähtien. Isä pelasi aikoinaan myös Helsingin IFK:ssa ja Ville Peltosen ensimmäiset muistot jääkiekosta löytyvätkin juuri Helsingin jäähallista HIFK:n matseista. – Kävimme äitini ja siskoni kanssa katsomassa isän matseja. Pienenä poikana oli äärimmäisen hienoa, kun oma isä tuli jäälle valojen välkkyessä ja luisteli kaukalossa uskomattoman lujaa ennen matsin alkua. Vaikka jääkiekko onkin vaikuttanut Peltosen elämässä lapsesta lähtien, on hän kokeillut nuorempana myös muita lajeja. -Jalkapalloa, tennistä, ihan mitä vaan missä sai pelata. Hän hymyilee, kun puhutaan kilpailuvietistä. Sitä häneltä löytyy. Jo nuorena ne lajit, joissa ei voinut kilpailla, jäivät puhtaasti paitsioon. -Kyllä minussa kilpailuviettiä löytyy, siinä varmaan syy miksi olen ammattiurheilija, Peltonen naurahtaa.

Punainen petolauma Jääkiekkopiireissä legendaarisen vuoden 1995 jälkeen Peltonen on pelannut ulkomailla niin Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Sveitsissä kuin Venäjälläkin. 2000-luvun alussa hän pelasi pari kautta Helsingin Jokereissa kunnes matka vei taas Suomenniemen rajojen ulkopuolelle. Matkaan mahtuu paljon kokemuksia, hyviä ja ei niin hyviä. Mestaruuksia tuli Jokereiden ja HC Luganon riveistä. Vuonna 2010 Peltonen teki paluun SM-liigaan ja Helsingin IFK:hon. Paluu oli (erityisen) riemukas niin miehelle itselleen kuin faneillekin. Kausi huipentui HIFK:n mestaruuteen. Tällä kaudella 2012–2013 HIFK:n joukkueessa on paljon nuoria pelaajia sekä runsaasti kokemusta myös ”paluumuuttajien” muodossa. -Uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet menestyä tällä kaudella. Meillä on intoa ja halua voittaa, joukkueen kapteenin roolia kantava Peltonen sanoo. Tyypilliseen nöyrään tapaan hän painottaa kapteenin roolissakin joukkuetyötä. 18

-Kapteenin rooli joukkueessa on tukea valmentajia ja olla joukkueen ja valmennuksen välissä linkkinä. Joukkueessa on useita johtavia pelaajia, ja yhdessä tehdään päätöksiä ja luodaan henkeä. Loppujen lopuksi kun joukkue pelaa hyvin yhteen, yksilötkin nousevat esiin.

Arkea ja hemmotteluhetkiä Jääkiekkoilijan arki on tiukkaan aikataulutettua ja siihen kuuluu myös ravinnon tarkkailu sekä riittävä lepo. Peltosten perheen arki pyörii isän työn lisäksi perheen lasten harrastusten ympärillä. Aamulla Peltosilla herätään seitsemän tienoilla, syödään aamiainen ja viedään lapset kouluun. Sen jälkeen Ville lähtee jäähallille. -Aamusta on treenit: palaveerataan, treenataan fysiikkaa sekä käydään jäällä. Kahden maissa päivä on jääkiekon osalta ohi muina kuin pelipäivinä. Sitten hieman lepoa ja illalla ollaankin lasten harrastusten parissa, Peltonen kuvailee melko vauhdikasta päiväänsä. Hän huomauttaa, että on oppinut oikean ravinnon saannin tärkeyden alta kolmikymppisenä. -Sitä ennen oltiin kulutuksen puolella reippaasti, mies sanoo pudistellen päätään. Nykyisin Peltonen katsoo tarkkaan, millaista ravintoa hän saa – pääasiassa, että ravintoa tulee saatua tarpeeksi. -Jos vaan olisi ollut tämä tieto silloin, kun oli parikymppinen, hän pohtii hymyillen. Alkoholiin Peltonen suhtautuu omien sanojensa mukaan järkevästi. Nollatoleranssia hän ei noudata, mutta sanoo vuosien saatossa oppineensa, kuinka alkoholia tulee käyttää. -Mielestäni hyvä viini ja ruoka vain kuuluvat yhteen. Muista päihteistä miehellä on jyrkkä ja kielteinen kanta. -Tässä asiassa tärkeintä on aikuisten esimerkki ja asiasta puhuminen. Siksi pyrimme myös omalta osaltamme puhumaan esimerkiksi kiekkokoulussa nuorille jääkiekkoilijoille hyvistä elintavoista ja niiden vaikutuksista elämään.


Nuorena äidiksi – varaslähtö vastuuseen Sadun takin alla pömpöttää. Autoasentajaksi opiskelua Lahdessa on vasta pari kuukautta takana, mutta pian tuoreet opinnot joutuvat jo tauolle. Satu on raskaana ja laskettu aika on tammikuussa. Minea Hara / Kuvat: Plugi, Minea Hara, haastateltujen koti-albumit

T

eini-äideistä on alettu puhua enemmän Suomessa vasta viime vuosina. Yhdysvalloissa aiheesta on tehty jo pitkään viihdettä, mutta meillä saatiin ensimmäinen ohjelma vasta tänä syksynä televisioon. Nuoria äitejä on kuitenkin ollut koko ajan olemassa. Etenkin 90-luvun lamavuosien jälkeen alle 18-vuotiaina synnyttäneiden määrä nousi reippaasti, mutta sittemmin aikuisuuteen siirtyminen ja sitä kautta perheen perustaminen on selkeästi myöhentynyt. Vaikka aikaisempina vuosikymmeninä lapsia on ollut hyväksytympää hankkia jo nuorena, nykyään nuorena äidiksi tuloa pidetään helposti automaattisesti syrjäyttävänä tai vähintään yhteiskuntaan sulautumista hidastavana tekijänä. Samalla nuoruus mielletään vahvasti villiksi kokeilujen ajaksi. Loppuuko opiskelu, nuoruus ja hauskanpito seinään, kun vastuulla onkin yhtäkkiä oma lapsi? 19


Vaikka länsimainen ihanne onkin hivuttanut nuoruutta lähemmäs kolmeakymppiä, keskimääräisen ensisynnytysiän nousu ei voi jatkua loputtomiin. Siihen jo biologia asettaa rajansa. Ja aina tulee olemaan niitä, jotka saavat lapsensa nuorina. Tapasimme heistä kaksi: 17-vuotiaan Sadun ja 15-vuotiaan Lauran.

Satu, 17v. Rv. 29+3. Tapaamme sateelta suojassa kahvilassa. Sadulla ei ole kiire. Ammattikoulussa ei saa enää tehdä raskaita töitä ja vapaa-aikaa on nyt reippaasti. ”Olin 16 ja vielä peruskoulussa kun menkat oli kaksi päivää myöhässä. Tein raskaustestin kotona ja se näytti negatiivista. Kaksi viikkoa kului ja menin terveysasemalle. Siellä tehtiin testi uudestaan. Tällä kertaa se näytti positiivista.” Opettaja päästi Sadun loppupäiväksi kotiin. Olo oli epätodellinen. Ennen kotiinmenoa piti kuitenkin tavata poikaystävä, eli tuleva isä. ”Kerroin uutiset autossa. Hän oli hiljaa koko matkan kotiin. Asiasta oli kuitenkin puhuttu jo aiemmin, kun epäilin, että olen raskaana. Oli selvää että lapsi pidetään.” Uutisesta kerrottiin heti vanhemmille ja lähisukulaisille. ”Ensin mietin, että mitä äiti ja iskä sanoo. Äiti sai isoveljen minun ikäisenä ja kysyi heti, haluanko ja pystynkö varmasti pitämään lapsen. Kukaan ei kuitenkaan painostanut mihinkään. Kaikki sanoivat, että ovat tukena ja auttavat, päätin mitä päätin.” 20

Satu ja leipomoalalla opiskeleva 19-vuotias Juho ovat olleet yhdessä reilun vuoden. Kihloihin mentiin pian vauvauutisten jälkeen. Se tuntui itsestäänselvältä, koska yhdessä aiotaan pysyä. Isompi asuntokin on kiikarissa, sellainen, mihin mahtuu kolmen hengen perhe. ”Jos en olisi saamassa lasta, meillä ei olisi sen kummempia suunnitelmia tulevaisuudelle. Nyt laitetaan elämä uusiksi tämän mukaan. En halunnut äidiksi vielä näin nuorena, mutta tykkään lapsista niin paljon, että en olisi ikinä pystynyt tekemään aborttia, enkä olisi voinut elää asian kanssa. Tuntuu, että se on oman lapsen ‘tappamista’. Se olisi ollut aivan kauheaa.” Neuvola- ja sairaalakokemukset värittävät kaikenikäisten äitien raskausaikaa. Järjestelmä, jolta odottaa voimauttavaa tukea, saattaakin muuttua paikaksi, jossa jatkuvasti joutuu puolustelemaan ratkaisujaan. Onko suhtautuminen nuoreen odottavaan äitiin ollut ennakkoluuloista? Sadun kokemukset ovat olleet yhtä positiivisia kuin raskaustestikin. ”Neuvolassa tai sairaalassa en ole koskaan kuullut mitään arvostelua. Olen tyytyväinen siihen, miten apua tarjottiin. Jälkiehkäisyä tai aborttia ei missään vaiheessa edes ehdotettu. Sain kertoa vapaasti siitä, mitä haluan, ja minua kuunneltiin.” Myös päihteettömyyteen kannustetaan heti ensimmäisestä neuvolakäynnistä lähtien. Sekä odottava äiti että isä täyttävät alkoholikyselyn ja varsinkin puolison sitoutumista päihteettömyyteen raskauden aikana korostetaan entistä enemmän. Satu


"Aluksi mietittiin, että miten tätä pidetään, meneekö tämä rikki."

tupakoi vielä viime keväällä, mutta lopetti seitsemännellä raskausviikolla, kun sai tietää odottavansa. Päätös oli helppo.

Päivän masu Vaikka perhe onkin ollut odottavan äidin tukena ja kaikki alkaa olla jo valmista vauvan tulolle, tulevaisuus mietityttää. Myös omaa lapsuutta ja tuttuja kasvatusmalleja tulee pohdittua, kun vatsassa potkii jo seuraava sukupolvi. ”Kyllä sitä miettii, millaista elämä sitten on kun lapsi syntyy. Tuntuu hyvältä, että tulee rutiineja ja tekemistä. Varmaan sekin tulee vaikuttamaan omaan arkeen, että millaisen kasvatuksen itse sai. En kylläkään muista paljon mitään omasta lapsuudesta... oman äidin kanssa sellaisista asioista ei tule paljon puhuttua.” Kihlattu Juho on arjessa rinnalla ja sitä kautta tutuksi on tullut myös uudet isovanhemmat ja muut lähiomaiset. Kaveritkin ovat suhtautuneet vauvauutisiin vain positiivisesti. ”Ratkaisua ei ole tarvinnut puolustella tai selitellä kavereille. Kukaan ei ole olettanut, ettenkö pärjäisi.” Vatsan kasvamista ja raskauden etenemistä seurataan tiiviisti Sadun blogissa. Moni vertaistarina onkin löytynyt netistä ja vaikka mammojen mielipiteikkäitä keskustelupalstoja lähestytään nykyään varoen, vauvablogeja seurataan ja perustetaan Suomessa yhä enemmän. Niissä vertaillaan masukuvia, rankataan äitiyspakkauksen parhaita paloja ja päivitellään raskausarpia. Näissä blogeissa päivän asu onkin päivän masu. ”Turhauttaa kun vatsa kasvaa niin hitaasti! Muuten raskaana olo on tuntunut vain hyvältä. Ensimmäinen ultra kylläkin pelotti. Jännitti, kasvaako siellä edes mitään. Toisella kerralla saatiin tietää, että poika tulee, ihan niinkuin olin epäillytkin.”

"En ikinä voisi sanoa, etten enää jaksa hoitaa, ota sinä äiti tämä lapsi hoitoon, että pääsen juhlimaan. Ei sitä äitiyttä sillein voi unohtaa."

Kun Satu sommittelee jääkaapin oveen kuvia uusimmasta ultrastaan, kaverit toisella puolella kaupunkia kurottavat kenties samasta kaapista käteensä kylmän siiderin. Miltä tuntuu, kun oma elämä rauhoittuu samaan aikaan kun muiden tahti vain kiihtyy? Sadun mielestä ei ainakaan tunnu siltä, että nuoruus jäisi kesken. Se vain muuttaa muotoaan. Ja vaikka tunteet kuohuvat joskus tyhmistäkin asioista, Satu pohtii mielenvaihteluiden johtuvan kuitenkin enemmän hormoneista kuin teini-iästä. Raskausajan herkistyminen toimii myös odottavan äidin hyväksi – äitiys ei tunnu enää yhtään niin pelottavalta kuin alussa, ja mieli valmistautuu rauhallisesti siihen, mitä on edessä.

Laura, 15v. ja Lilja, 3,5kk Puut ovat jo lähes lehdettömät ja rannikkotuuli käy tuimana. Vaasalaisen Lauran kotona on kuitenkin lämmin tunnelma. Eteisessä on kenkiä yhden tuhatjalkaisen verran ja ensin on vaikeaa pysyä kartalla, kuka on kukin. Omakotitalon alakerrassa asuu nimittäin Lauran vanhemmat ja pikkusisko, mutta yläkerrassa majailee kokonaan toinen perhe: 15-vuotias Laura, 17-vuotias Joonas sekä heidän kesällä 2012 syntynyt Lilja-tyttönsä. Lauran vanhasta huoneesta on remontoitu kolmikolle pieni yksiö. On ruoka-aika. Lilja saa sekä äidinmaitoa että korviketta – äidin toive olisi antaa pelkkää omaa maitoa, mutta sitä ei riitä nälkäisen tytön tarpeisiin. Onneksi toimiva merkki on löytynyt ja niin myös tasainen, rutiinien täyttämä vauva-arki. ”Kun saatiin tietää, että lapsi tulee, oltiin oltu yhdessä vuosi. Olin menossa hakemaan e-pillereitä, kun gynegologi sanoi, että sinä taidat kuule olla raskaana. Olin epäillyt sitä itsekin, kun 21


Blogeissa vertaillaan masukuvia, rankataan äitiyspakkauksen parhaita paloja ja päivitellään raskausarpia.

menkat oli myöhässä ja väsytti niin paljon. Ensin epäiltiin jopa masennusta. Sitten kävi ilmi että hemoglobiini ja verenpaine olivat vain tosi alhaiset.” Kun Laura alkoi odottaa, hän oli kahdeksannella luokalla. Päätös pitää lapsi oli yllättävän yksinkertainen. ”Kaverit olivat ihmeissään, kun päätinkin pitää lapsen. Ennen raskaaksi tuloa puhuin aina kovaan ääneen sitä, miten en koskaan halua omia lapsia. Olin kyllä miettinyt, että haluaisin olla vielä joskus vaikka sijaisäiti tai ehkä adoptoidakin, mutta omia lapsia en tahtonut. Mielipide muuttui kuitenkin jo silloin, kun veikkasin olevani raskaana. Päätin etten tee aborttia. Viikkojakin oli niin paljon takana, ettei abortti tai jälkiehkäisy olisi ollut edes mahdollista. Adoptoitavaksi antamista en edes harkinnut. Kun lapsi kasvaa omassa mahassa ja sen itse synnyttää, ajatus adoptoinnista tuntuu mahdottomalta.” Laura itse sijoitettiin nykyiseen perheeseensä vauvaiässä, vuonna 1998. Asiointi sosiaalityöntekijöiden kanssa on ollut siis tuttua. Raskauden myötä hyvin toimiva yhteistyö joutui kuitenkin koetukselle. ”Sosiaalityöntekijät halusivat sijoittaa meidät ensikotiin, mutta meille se ei ollut sopiva vaihtoehto, ja jäätiin mielummin tänne. Se sopi myös vanhemmille. Omaan kotiin toivottavasti päästään, kun Joonas täyttää vuodenvaihteessa kahdeksantoista. Kun toinen meistä on täysi-ikäinen, voidaan allekirjoittaa vuokrasopimus itse.” Monella lähipiirissä oli kovasti tottumista ajatukseen 15-vuotiaasta äidistä. ”Sosiaalityöntekijä oli ainoa, joka ehdotti aborttia. Kukaan muu ei painostanut mihinkään suuntaan. Omalla isällä meni ehkä pari päivää ennen kuin ensireaktio laantui. Lopulta kummankin vanhemmat totesivat, että teitä on sitten varoitettu ja kunhan ymmärrätte, että vaikeuksia voi tulla. Sen jälkeen he ovat olleet tukena kaikessa.”

Tyttöystävästä äidiksi Laura ja Joonas ovat seurustelleet nyt kaksi vuotta. Raskauden puolivälissä Joonas polvistui Vaskiluodon Kotkapatsaan juurella ja kosi. Kihlaus on kummallekin vakava asia ja lupaus naimisiinmenosta. Tunteet kestivät, vaikka mukaan kuvioon tulivat raskausajan hormonit. Lauran väsymys tuntui lähes epäluonnol22

liselta ja kouluun ei jaksanut mennä millään. Muutos oli myös henkistä. Raskausaika onkin monille kriisivaihe, jossa omat pelot kohdataan ja pohditaan elämää ja tulevaisuutta. Vaikka odotusaika tuntuisikin luonnolliselta, ristiriidat omien ja muiden toiveiden välillä usein korostuvat. Tuleva äiti ei koe aina tulevansa ymmärretyksi. Lauran raskaus ei ollut millään tavalla poikkeus. ”Tuntui, että siitä lähtien kun tulin raskaaksi, lähes kaikesta tehtiin sosiaalityöntekijöiden puolella ongelma. Se oli sellaista pelottelua. Uhattiin, että joudutaan ensikotiin, lapsi otetaan pois, minut laitetaan laitokseen tai koulukotiin tai meidät molemmat huostaanotetaan. Mutta niinä hetkinä, kun ne asiat osasi sivuuttaa, odotusaika oli ihanaa.” Apua ja tukea saatiin vanhemmilta, isovanhemmilta ja sukulaisilta. Äitiyden varhaisvaiheessa etenkin ensisynnyttäjän rohkaisu ja kannustus ovat tarpeen. Tulevan äidin päätöksien tukeminen lisää itseluottamusta ja edesauttaa äitiyden kokemista positiivisesti. Sosiaalisen tukiverkoston vaikutus on siis suuri ja sen yhteys tulevan lapsen hyvinvointiin merkittävä. Lauran vatsa kasvoi ja ihana uusittu äitiyspakkaus saapui. Kasiluokka piti vielä suorittaa loppuun ja valmistella kaikki vauvan tuloa varten valmiiksi. Synnytys lähestyi. ”Aluksi synnytys pelotti kamalasti. Raskauden aikana se alkoi kuitenkin tuntua luonnolliselta. Pelkopoliakin ehdotettiin, mutten lopulta enää edes halunnut sinne. Kaikki meni suunnitellusti ja synnytys kesti vain reilut viisi tuntia. Kätilöt olivat mukavia ja asiansa osaavia, meitä kohdeltiin tosi hyvin. Lääkäri totesi, että tässä on nyt niin nuori perhe kyseessä, että tarvitsevat erityistä tukea. Niin meille järjestyi perhehuone. Synnytyksen jälkeen olo oli väsynyt, mutta onnellinen.” Nyt tuoreet isä ja äiti istuvat sohvalla vieretysten ja sylien väliä risteilee sujuvasti suloinen vauva. Alakerrasta leijailee pehmeä kahvin tuoksu ja iloinen jokeltelu tahdittaa keskustelua. Jos ei tietäisi olevansa nyt teiniäidin vieraana, näkisin vastapäätäni vain nuoren, huolehtivaisen äidin. Nyt mielessä on kuitenkin tuo sana. Teiniäiti. Mitä se Lauralle merkitsee? ”Tuntuu vähän, että teiniäideistä puhuttaessa halutaan tarkoituksella pitää jotain tiettyä mielikuvaa yllä. Kun katsoo vaikka teiniäideistä kertovaa ohjelmaa, se maailma tuntuu vähän vieraalta. Tuntuu väärältä, miten jotkut nuoret äidit haluaa vieläkin vain juhlia, eivätkä ota oikein kontaktia lapseen silloin kun ovat


kotona. Me taas ollaan molemmat heti aamusta hereillä ja hoitamassa tavallista arkea. Mutta ehkä tv-ohjelmiin ei ketään tylsiä valitakaan.” Laura kirjoittaa kuitenkin arjestaan suosittua blogia. Pienen perheen elämästä kiinnostuneita selkeästi siis riittää. Blogin kautta pidetään yhteyttä kavereihin ja näytetään, että arkeen saa kuulua myös äidin asiat – kynsilakat ja kivat leffat. Sen avulla opetellaan myös vauva-arkea, jonka pyörittäminen lähti varovaisesti käyntiin. ”Aluksi sitä mietittiin, että miten tätä pidetään, meneekö tämä rikki. Sittemmin on tullut varmuutta vauvan käsittelyyn ja nykyään tunnistaa jo eri itkut. On niin palkitsevaa nähdä, kun tyttö on tyytyväinen ja nauraa. Siitä saa hirveästi voimaa.”

Äitinä 24/7 Laura ei epäröi hetkeäkään, kun puhutaan pärjäämisestä lastenhoidossa ja siitä, oliko pelissä myös vähän näyttämisenhalua. ”On pakko alkaa luottamaan omiin taitoihin, jos haluaa selviytyä kunnialla ja tarjota lapselleen hyvän elämän. Tähän asti kaikki on sujunut luonnostaan. Vähän haluaisi enemmän jo omaa rauhaa, ettei kokoajan olisi ympärillä perhetyöntekijöitä, joille vakuuttaa pärjäämistään. Niiden pitäisi keskittyä enemmän niihin, jotka tarvitsevat oikeasti apua ja tukea.” Lauran mielestä äitiyteen kasvaa, tahtoi tai ei. Iän ei tarvitse olla ratkaiseva tekijä, kun määritellään perheen mahdollisuuksia pärjäämiseen. ”Me ei juoda, ei polteta, eikä riehuta kylillä. Jos haluaa, nuorella perheellä voi mennä yhtä hyvin tai huonosti kuin muillakin.” Lauralla ja Joonaksella lapsi tulee mukana sinne minne mennään. Kerran he ovat käyneet syömässä kaksin. Kun äiti sai kahden tunnin erossaolon jälkeen Liljan takaisin syliin, ”tuntui siltä, että nyt kaikki on taas hyvin”. ”Ikinä en voisi sanoa, etten enää jaksa hoitaa, ota sinä äiti tämä lapsi hoitoon, että pääsen juhlimaan. Ei sitä äitiyttä sillein voi unohtaa.” Vaikka äitiys muuttaakin ihmistä, jäljellä on vielä paljon samaa Lauraa. ”Olenhan mä vielä teini. Ei tämä lapsi ole musta aikuista hetkessä taikonut. Ja onhan sitä kavereiden kanssa eri maailmat. Itse suoritan ysiluokkaa loppuun kotikoulussa ja hoitelen vauvaa samalla, kun kaverit käy koulussa ja kotibileissä. Puheenaiheet on muilla vähän erilaiset.” Monet kavereista ovat kuitenkin pysyneet matkassa mukana. Yhdessä käydään keskustassa kahvilla tai pyydetään kylään käymään. Vapaa-aika on kui-

tenkin muuttunut. Ennen päiviä rytmittivät vanhempien laatimat kotiintuloajat, nyt tahdista määrää vauva. Omaa aikaa ei juuri ole. ”Kun Lilja päivisin nukkuu, luen vaikka rauhassa kirjaa. Mutta heti jos kuuluu itkua, tulee sellainen, että ‘hälytys, hälytys!’. Välillä se ärsyttääkin, ettei koskaan voi täysin rauhoittua. Mutta se kuuluu asiaan.” ”13-vuotiaana sitä juoksi ulkona pihalla ja roikkui puista ja meni missä sattui. Kyllä sitä on ehtinyt ihan tarpeeksi elää sitä lapsuutta. Eikä nuoruuden pidä olla pelkkää riehumista, se voi ja sen pitää jatkua, vaikka tulisikin lapsi nuorena. Sitten kun Lilja on viisi, olen itse 20-vuotias ja saan omaa aikaa, kun tyttö menee vaikka tarhaan. Ennemmin näin valitsisin, jos saisin päättää. Nyt ei ole mitään kiirettä. On koko elämä aikaa.” Lähteet: Tilastokeskus ja Jonna Rajamäen Pro gradu-tutkielma Nuorten äitien kokemuksia raskaudesta ja äitiydestä, Tampereen yliopisto, 2006.

23


ia k utuk s i a v u v i s Sar jan

YLE

:n syksyllä esittämän Teiniäidit-sarjan ensimmäisen kauden oli tarkoitus antaa realistinen kuva teiniäideistä sekä mahdollisesti kannustaa nuoria ehkäisyn käyttöön. Sarjan äidit ovat kuitenkin saaneet ihailijapostia jopa 13-vuotiailta tytöiltä, jotka potevat vauvakuumetta ja jotkut ovat jopa kertoneet jättäneensä ehkäisyn salaa pois. Ohjelmassa esiintyneet teiniäidit ovat huolissaan ilmiöstä. Median vastuu mielikuvien välittäjänä on merkittävä ja se korostuu etenkin yhteiskunnallisista ilmiöistä uutisoidessa. Nuoret rekisteröivät helposti tapetilla olevista aiheista pel-

kät positiiviset puolet ja villityksiin mukaan lähtemisen puntarointi jää vähälle. Teini-äitiys voikin hohkata vaarallisen romantisoituja mielikuvia: vauvan pyyteetöntä rakkautta keskellä nuoren muuten myrskyisää tunne-elämää, erilaisuutta, ihanaa vauva-arkea ja unelmia itsenäisyydestä. Realiteetit jäävät taka-alalle eikä enää muisteta, että vanhemmuus on koko loppuelämän kattava sitoumus ja arki lapsen kanssa muutakin kuin alkuhuumaista vauvanvaunujen työntelyä. Yhteiskunnan ja kasvavan nuoren lähipiirin pitäisikin pystyä vastaamaan teinityttöjen tarpeeseen kokea omanarvontunnetta ja rakkautta – ennenkuin hätäratkaisuksi hankitaan väärin perustein oma, elävä nukke.

Tyttöjen Taloilta tukea teiniäideille

O

ulun Tyttöjen Talojen äiti-ryhmiin hakeutuvat sellaiset nuoret äidit, jotka kokevat tarvitsevansa tukea ja ohjausta sekä vertaista uudessa tilanteessa. Useimmiten nuorten äitien ryhmään hakeudutaan tilanteessa, jossa ratkaisu raskauden etenemisestä on jo tehty. ”Tuemme nuorta hänen tekemässään ratkaisussa ja keskitytään miettimään tulevaa vanhemmuutta ja sitä edistäviä asioita. Raskausajasta, synnytyksestä ja tulevasta vauvasta puhutaan paljon, samoin kuin toimivasta arjesta ja verkostoista nuoren muuttuvassa elämäntilanteessa,” kertoo kätilö ja toimintaterapeutti Mervi Koskela Oulun Tyttöjen Talolta Nuoret äidit tulevat Oulun Tyttöjen Talolle yleensä raskauden loppuvaiheessa tai pienokaisen jo synnyttyä. ”Nuori äiti voi olla tilanteessa, jossa vertaistukea ei löydy ystäväpiiristä muiden jatkettua koulua. Oma arki eroaa suuresti ikätovereiden arjesta, joka voi täyttyä kavereiden kanssa vietetystä ajasta, koulusta ja harrastuksista. Tyttöjen Talolta haetaan ensisijaisesti vertaistukea toisilta samanikäisiltä, saman asian kohdanneilta nuorilta. Useimmille nuorille äideille äidiksi tuleminen on onnellinen ja iloinen asia, mutta se tuo elämään suuria muutoksia. Arjen jakaminen jonkun saman asian kokeneen kanssa voi auttaa monien uusien asioiden kohtaamisessa ja hyväksymisessä. Vertaiselta saa myös apua käytännön tilanteisiin ja seuraa

24

arkeen. Tunne, että ei ole ainoa äitiyden ja nuoruuden haasteissa painiskeleva, tuo turvaa ja luottamusta jaksamiseen ja selviytymiseen. Vauvat ja taaperot saavat samalla toisistaan leikkiseuraa tapaamisissa.” ”Nuoret äidit saavat Tyttöjen Talolta neuvoja ja tukea arjen hallintaan ja vanhemmuuden haasteisiin. Raskaudesta, synnytyksestä, lapsenhoidosta, parisuhteesta, opiskelusta ja muista ajankohtaisista asioista puhutaan paljon ja vaihtoehtoja mietitään yhdessä. Myös nuoren äidin elämän tärkeistä aikuisista puhutaan paljon sosiaalisten verkostojen vahvistamiseksi”, Koskela kertoo. ”Tämän päivän nuori äiti kohtaa monenlaisia paineita. Yhteiskunta asettaa paineita nuorelle kouluttautumiseen ja työllistymiseen, yhteiskunnassa osallisena olemiseen. Kun tähän yhdistetään itsenäistyminen ja aikuistuminen, äidiksi tuleminen ja vastuullinen vanhemmuus, on monenlaisia paineita jaksamiseksi. Myös taloudellinen tilanne on useimmilla tiukka, ja on tärkeää, että ympärille löytyy verkostoja, jotka tukevat jaksamista erilaisilla tavoilla”, Koskela tietää. Oulun Tyttöjen Talo Oulun Seudun Setlementti ry Torikatu 16 90100 Oulu www.likka.fi


Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 24-vuotias vapaustaistelija ja 4-vuotiaan Dylan-pojan äiti. virve.karjalainen@hotmail.com

Äideistä parhain Neljä vuotta sitten havahduin todellisuuteen, että minusta oli tullut 19-vuotias yksinhuoltaja ja leski. Se siitä söpöstä kotileikistä.

O

len tutustunut teiniäitien maailmaan. Olen lukenut heidän blogejaan, surffaillut keskustelupalstoilla lukemassa heidän mielipiteitään ja seurannut televisiosta heistä kertovaa sarjaa. Yhteinen tekijä näillä äideillä on oman pärjäämisen vakuuttelu. Nuori äiti ei saisi sanoa, ettei jaksa tai pärjää, eikä saa luetella äitiyden huonoja puolia. Ennen kuin tutustuin nuorten äitien maailmaan, minä oletin, etteivät he voi olla kuin toistaitoisia tyttöjä, jotka leikkivät söpöä kotileikkiä, johon he vielä jonain päivänä kyllästyvät. Tajusin myös, että minulle itselleni vanhemmuus oli ennen lapseni syntymää juuri sellaista söpöä kotileikkiä ajatuksena. En esimerkiksi koskaan lapsista haaveillessani ajatellut sitä mahdollisuutta, että jäisin yksin lapsen kanssa. Neljä vuotta sitten havahduin kuitenkin siihen todellisuuteen, että minusta oli tullut 19-vuotias yksinhuoltaja ja leski. Se siitä söpöstä kotileikistä. Ajattelin, että lapseni on hymyilevä, hyväkäytöksinen enkeli, jota rakastan ja hoivaan niin kuin en koskaan ennen ketään muuta. Mutta niinä hetkinä, kun seisomme kaupan kassajonossa ja neljävuotias enkelini muuttuu kiroilevaksi hirviöksi, minä toivon olevani kaikkea muuta kuin äiti. Lapsen hoidon piti olla helppoa kuin heinänteko, mutta minulle se on osoittautunut vaativimmaksi työksi, mitä eläessäni olen tehnyt. Minulle äitiys on ollut riittämättömyyttä, syyllisyyttä, kipuilua oman itsen ja oman elämän kanssa, kysymyksiä ilman vastauksia, määrättömästi virheitä, pieniä onnistumisia, pelkoa, mutta samaan aikaan myös ääretöntä rakkautta. Voin myöntää, etten ole maailman paras äiti, enkä edes toiseksi paras. Joudun opettelemaan uudelleen ja uudelleen asettamaan lapsen tarpeet omieni edelle, sillä minä olen itsekäs ihminen. Toisinaan viettäisin mieluummin perjantai-illan baarissa kuin kotona siivoamassa ikuisia puurotahroja, keräämässä leluja tai hokemassa sadatta kertaa samaa asiaa, jonka poikani unohtaa alle puolessa minuutissa. Minun mielestäni elämä lapsen kanssa on suurimmaksi osaksi tylsää ja pitkäveteistä. Mutta juuri sitä nuori äiti ei missään tapauksessa saisi

sanoa ääneen ilman, että ihmiset alkavat kaivaa lähimmän lastensuojelun numeroa. Nuori äiti ei saa väsyä. Olin iloisesti yllättynyt lukiessani nuorten äitien blogeja, sillä niissä monet äidit paljastavat samoja asioita, joita itse mietin ja tässä kerron. Minusta juuri omien virheiden myöntäminen ja pohtiminen tekee äideistä täydellisiä. Kuka meistä voisi väittää, ettei tee vanhempana virheitä? Kuka voi sanoa, kuka meistä on oikealla tavalla äiti? Se, kasvattaako lastaan lapsilähtöisesti, käyttää kestovaippoja, vääntääkö itse lapselle ruuat oikeista ja tuoreista raakaaineista, imettääkö mahdollisimman kauan, huutaako lapselle vain kerran vuodessa, viekö lapsen hoitoon alle vai yli kolmevuotiaana tai mikään muu sellainen ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa äitiä. Myöskään ikä ei kerro, onko ihminen hyvä vai huono äiti. Nuorten äitien tie voi tosin olla kivisempi kuin vanhempana äidiksi tulleiden, sillä monellakaan nuorella äidillä ei ole koulutusta tai työpaikkaa, ja talous on tiukalla. Minulla ei ole koulutusta, eikä töiden löytäminen ole helppoa. Opiskelemaan lähteminen on kynnyskysymys, sillä olen ollut poissa koulusta jo monta vuotta, enkä minä muutenkaan ole kovin innokas kuluttamaan koulunpenkkiä. Minun arkeni on joskus todellista taiteilua raha-asioissa, ja samalla tavalla nuoret äidit voivat vain haaveilla rakennekynsistä, hiustenpidennyksistä, uusista vaatteista ja monista muista samanlaisista asioista. Suurin osa rahoista kuluu lapsen elättämiseen, eikä Kelan ja sosiaalihuollon pienillä tuilla todellakaan rakenneta valtakuntaa tai muutenkaan kovin pitkään juhlita. Mutta minä uskon, että asiat järjestyvät ja minäkin löydän vielä paikkani tässä maailmassa. Meitä äitejä yhdistää yksi asia, joka ei katso sitä, mitä kukakin on tai tekee. Se ei kysy ikää, siviilisäätyä, ammattia, elintasoa, ulkonäköä, laske virheitä tai anna pisteitä. Mutta se asia on kaikkea muuta suurempi, ylittämätön. Se on äidinrakkaus. Ja juuri äidinrakkaus tekee meistä parhaita äitejä omille lapsillemme. Äidinrakkaus tekee meistä täydellisiä omien äitiemme lapsina ja omien lapsiemme äiteinä. Se on syy, jonka vuoksi me jaksamme päivästä toiseen kasvaa ja taistella. 25


”Huomasimme, että saamme keikoista ja reissuista enemmän irti, kun elämme terveellisesti” Teksti: Susanna Suhonen / Kuvat: Ville Akseli Juurikkala

S

unrise Avenuen ensimmäinen single Hollywood Hills sen kolmannelta studioalbumilta Out of Style (2011) on supersuosittu niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin. Singlen suosiosta kertoo myös se, että se oli vuoden 2011 soitetuin biisi Saksan radiotaajuuksilla. Sunrise Avenuen taakse jäivät muun muassa suuret maailmantähdet Adele ja Bruno Mars. Lisäksi koko albumi nousi kärkikymmenikköön esimerkiksi Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä. Kulunut vuosi on ollut Sunrise Avenuelle vähintäänkin hieno. Tammikuussa yhtye pokkasi myös vienti-Emman. Yhtyeen ensimmäinen albumi On The Way To Wonderland (2006) myi yhteensä huikeat 1 000 000 kappaletta. Lisäksi Sunrise Avenuen levyiltä julkaistuja sinkkuja on myyty saman verran. Yhtyeellä on jo nyt useita kulta- ja platinalevyjä.

Yhtyeen keulahahmo Samu Haber harmittelee pyyteettömästi tätä ja toivookin suomalaisten fanien vielä muistavan heidät. Syyskuussa Keski-Euroopan viimeisten kesäfestareiden lisäksi Sunrise Avenue uurasti uuden levyn parissa studiossa. Yhtyeen uusi levy ilmestynee Haberin mukaan vuoden 2013 jälkimmäisellä puoliskolla. -Levynteko edistyy vauhdilla ja ainakin nyt tuntuu siltä, että tulossa on paras paketti meiltä ikinä! Nähtäväksi jää, mies vinkkaa. Kiireisen keikkailun ja uuden levyn tekemisen välillä yhtye vietti lokakuussa myös täysin ansaittua lomaa. Talvella ja keväällä Sunrise Avenue tekee heille tyypilliseen tapaansa pari pidempää kiertuetta Euroopassa. Yhtye nähdään mahdollisesti myös Suomen lavoilla talven aikana.

Odotettavissa paras paketti

Pihalätkää ja lenkkipolkuja

Viime kesänä Sunrise Avenue kiersi ahkerasti Euroopan eri festareita. Kesä oli myös siinä mielessä harvinainen, ettei Sunrise Avenue ehtinyt tekemään yhtään ainoata festarikeikkaa Suomessa.

Haber on intohimoinen liikunnanharrastaja ja fanittaa hänelle tärkeää jääkiekkojoukkuetta Helsingin IFK:ta. Matseissa mies ei ehdi keikkakiireiden vuoksi usein käymään, vaikka seuraakin suosik-


kijoukkueensa menestymistä tarkasti ja tunteella koko ajan. Teiniikäisenä Haber unelmoikin jääkiekkoammattilaisuudesta tai rokkitähteydestä, joista jälkimmäinen vei sittemmin voiton äidin ostaman kitaran myötä. Miehen itsensä mukaan liikunta on paras keino pysyä vireänä niin henkisesti kuin fyysisestikin rankan keikkailun keskellä. -Pidän lenkkeilystä. Se on oiva tapa tutustua uusiin kaupunkeihin ja alueisiin. Juostessa pääsee myös olemaan rauhassa omien ajatustensa kanssa toisin kuin vaikka ryhmäliikunnassa tai pelatessa jotakin. Jääkiekkoa en oikeastaan pääse pelaamaan kuin kotipihan pikkupoikien kanssa luonnonjäillä, mutta se on erittäin hauskaa, Haber sanoo. Urheilullinen ja salskea, lähes kaksimetrinen Samu käy myös kolmisen kertaa viikossa salilla hakemassa lihaskuntoa ja voimaa. -Jos ehtii urheilemaan noin viisi kertaa viikossa, pysyy yläpää kasassa ja lavalla on hauskempaa, kun jaksaa. Jos taas urheilun joutuu syystä tai toisesta skippaamaan yli viikoksi, alkaa heti mieli ja kroppa voimaan heikommin.

Nuotiokitaristi Haber Sunrise Avenuen biisit ovat pääsääntöisesti Haberin käsialaa. Mies ei itsekään osaa sanoa tarkkaan, mistä nuo välillä syvätkin tunteet kumpuavat. Hän kertoo pystyvänsä peilaamaan usein juuri voimakkaimpia tunteitaan parhaiten kotisohvalla kitaran kanssa. -Kun vain nauttii instrumentistaan, ilman sen suurempia tavoitteita tai suunnitelmia, syntyvät yleensä ne parhaimmat biisit, Haber sanoo. Haber ei soita nuoteista vaan antaa tunteen viedä soittaessaan. –En osaa soittaa nuoteista ja mielestäni se on vain hyvä juttu. Musiikki on minulle puhtaasti taiteen ja sielunmaailmani tulkintaväline. Minä olen nuotiokitaristi ja elämäntapalauluntekijä ja sellaisena tulen aina pysymään, kuvailee Haber itseään. Puhuttaessa musiikin luomisen inspiraatiosta, puhutaan muun muassa taiteilijoiden muusista ja tunteiden palosta. Myös Haber on miettinyt asiaa omalla kohdallaan paljon. -Olen huomannut, että niin sanotun luomisvaiheen inspiraatio tulee jostain minua koskettavasta tapahtumasta. Esimerkiksi jos vaikka kaverilla menee poikki tyttöystävänsä kanssa. Käydessäni päättynyttä suhdetta ja eroprosessia ystäväni kanssa läpi, syntyy siitä helposti fiiliksiä ja tarinoita. Pelkkä alkuidea ei kuitenkaan koskaan riitä. Biisi pitää säveltää, sanoittaa, sovittaa ja tuottaakin, hän sanoo ja kertoo miettineensä olisiko joitain keinoja hakeutua inspiroiviin tilanteisiin tietoisesti, jotta musiikkia voisi tehdä enemmän tai tehokkaammin. -Olen kuitenkin huomannut, että ilmeisesti tunteita on ihmisen sisällä vakiomäärä ja noita prosesseja ei voi vauhdittaa. Tämän vuoksi hän ei halua myöskään liikaa vauhdittaa yhtyeen seuraavan levyn valmistumista ja antaa tarkkaa päivämäärää uudelle tulokkaalle. Haberin isä sanoo kuulemma usein: ”if you hurry, you’ll get bad babies”, jonka myös Samu Haber itse allekirjoittaa.

”En osaa soittaa nuoteista” planeettaa, suuria levymyyntilukuja ja kaikille puhdasta vettä maailmassa, mutta nuokaan asiat eivät toivomalla tapahdu vaan niille pitää tehdä jotain. Sunrise Avenue omalta osaltaan tekee paljon myös hyväntekeväisyyttä ja miettii esimerkiksi tuottamaansa hiilijalanjälkeä. Kiireisen Keski-Euroopan keikkakesän kiertuekalusto rahdattiin laivalla keväällä meren yli, josta se sitten kuljetettiin rekalla keikkakaupunkeihin. Suomeen keikkakalusto tuotiin takaisin vasta syksyllä, jolloin turhalta edestakaisin kuskaamiselta vältyttiin. Yhtyeen jäsenet matkustavat nykyisin vain käsimatkatavaroiden kanssa. Suomessa he ovat mukana muun muassa Lasten Klinikoiden Kummien toiminnassa. Päihteisiin Haber suhtautuu aikuisen mutkattomasti. Hänen rentoutuu välillä lasillisella viiniä – tehden sen omien sanojensa mukaan viitisen kertaa viikossa. Usein ajatellaan, että keikkaelämä on rankkaa bailaamista ja viinanhuuruista hulinaa, mutta Sunrise Avenuen keikkareissuilla ei kukaan juo mitään tuon mainitun viinilasin tai yhden oluen lisäksi, Samu kertoo. Hän kertoo, että alkuaikoina meno oli kyllä rankempaa. -Huomasimme, että saamme keikoista ja reissuista enemmän irti, kun elämme terveellisesti. Toki joskus on bileitä, etenkin kiertueen viimeisen keikan jälkeen ja muutenkin spesiaalitapahtumissa, kuten jos jollakin on synttärit ja on vapaapäivä edessä. Silloin saatamme suunnata jonnekin baariin. Alkoholia vahvempia aineita ei meidän bäkkärillä tai matkoilla käytetä, Samu sanoo. Oikein hyvää syksyä ja talvea kaikille! Syksy ja talvi ovat ihanaa aikaa. Ilma on raikas, päivät ovat täynnä haasteita lomailun sijasta ja kylmänä vuosipuolikkaana tapahtuu asioita, joita kesällä kaipaa. Minulle esimerkiksi jääkiekon seuraaminen on yksi asioista, jotka oikein saavat odottamaan talvikauden alkua, Haber tsemppaa.

Toiminnassa: 2002Tyylilaji: pop rock Kotipaikka: Suomi Laulukieli: englanti Studioalbumit: On the Way to Wonderland (2006), Popgasm (2009) ja Out of Style (2011)

Ei taikalamppuja eikä toiveita

Sivusto: sunriseave.com

Vaikka Sunrise Avenuen myötä Haber on toteuttanut useita haaveitaan, ei hän usko taikalamppuihin, eikä niiden mahdollistamiin toiveiden toteutumisiin vaan tekoihin. -Elämä tulee sellaisena kun se on tullakseen ja yleensä omilla toimillaan voi aika pitkälti vaikuttaa omaan ja läheistensä onnellisuuteen. Olisi toki coolia toivoa puhtaampaa

Jäsenet : Samu Haber: laulu ja kitara Raul Ruutu: basso ja taustalaulu Sami Osala: rummut Riku Rajamaa: kitara ja taustalaulu

27


lyhyet

Sijaishuollossa olevien poikien tarpeet jäävät usein huomaamatta Kodin ulkopuolelle sijoitetaan enemmän poikia kuin tyttöjä. Naisvaltaisessa lastensuojelussa ei aina osata ottaa poikien tarpeita huomioon. Päinvastoin kuin tyttöjen, poikien oireilu suuntautuu usein ulospäin. Pojan paha olo näkyy esimerkiksi heikkona koulumenestyksenä, oppimisvaikeuksina, rikoksina, väkivallalla uhkailuna ja aggressiivisuutena. Oireilu saattaa vahvasti vaikuttaa siihen, minkälainen sijaishuoltopaikka pojalle valitaan. – Tyttöjen sisäänpäin kääntynyt oireilu tunnistetaan helposti esimerkiksi masennukseksi ja hänelle haetaan sijoituspaikka, mistä saa vahvaa psykiatrista tukea. Pojalle saatetaan helposti hakea sen sijaan sijaishuoltopaikkaa, missä on tiukat rajat ja säännöt, vaikka taustalla olisi myös masennus, kertoo Jyväskylän kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijä Salla Tolppila. Poikien psyykkisen tuen tarve voi jäädä huomioitta ja heitä sijoitetaan erityisesti yläkouluiässä harvemmin perhehoitoon. – Poikien oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi jää usein saavuttamatta. Meidän sosiaalityöntekijöiden pitäisi olla tietoisia näistä stereotypioista ja pystyä tunnistamaan ne. Ja meidän pitäisi paremmin ymmärtää myös poikien ja miesten maailmaa, Tolppila muistuttaa.

Uutuuskirjan harjoitukset auttavat murrosiän haasteiden läpi Parhaimmatkin ihmissuhdetaidot joutuvat koetukselle, kun oma lapsi tulee murrosikään. Millä tavoin nuoren aggressiivisuutta tai välinpitämättömyyttä tulisi kohdata? Kirjan käytännölliset harjoitukset ja ohjeet auttavat luovimaan murrosiän tyrskyissä. Psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviidan uutuuskirja Peace! – Selviytymisopas nuoren vanhemmille korostaa kohtaamisen ja läsnäolon tärkeyttä murrosikäisen perheessä. Kirja kertoo, kuinka tunteita voi säädellä ja ilmaista tarkasti, ja sen avulla voi opetella vastapuolen hyväksyvää ymmärtämistä ja ymmärryksen julkituomista. Tämä tervehdyttää vuorovaikutusta ja rauhoittaa riitatilanteita. – Perheissä on unohtunut kohtaamisen ja läsnäolon taito. Kyky pysähtyä ja olla läsnä tässä hetkessä ovat taitoja, jotka parantavat ihmissuhteita ja elämänlaatua. Kirjan harjoitukset opettavat näitä taitoja vanhemmille, ja niitä voi opettaa myös lapsille ja nuorille. Tietoinen läsnäolo vuorovaikutustilanteessa tarkoittaa sitä, että et mieti kauppalistaa tai silmäile Facebook-päivityksiä, vaan kyselet ja kuuntelet avoimen uteliaasti lapsesi elämästä hyväksyvässä hengessä, Myllyviita kertoo.

28

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen poikien miehen malli on myös usein vajaa tai vinoutunut. Sijaisisillä ja laitosten miespuolisilla työntekijöillä on tärkeä rooli poikien kasvatuksessa. – On tärkeää, että nämä miehet ymmärtävät poikien maailmaa, jossa väkisinkin kohdataan stereotypioita. Vahva mies ymmärtää myös herkkyyden, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro. Pojat selviytyvät myös sijaishuollon jälkeen tyttöjä huonommin. Sijaishuollossa elävillä pojilla on paljon käsittelemätöntä surua kannettavanaan, ja tämä korreloi vahvasti poikien itsetuhoisuuden kanssa. – Ruotsalaistutkimuksen mukaan sijaishuollossa eläneiden poikien kuolleisuus 25-vuotiaina on kymmenkertainen muihin poikiin verrattuna. Näille pojille pitää antaa mahdollisuus käsitellä surunsa. Meillä tulisi sijaishuollossa olla vahvoja miehiä, jotka uskaltavat itkeä näiden poikien kanssa, muistuttaa Sauro. Tärkeä tekijä poikien pärjäämisessä on myös koulutuksen tukeminen. – Meidän pitäisi hinnalla millä hyvänsä varmistaa näille pojille peruskoulutodistus ja jatkokoulutus. Se on yksi parhaista keinoista varmistaa näiden poikien selviytyminen myös sijaishuollon jälkeen, Sauro painottaa. Lähde: Lastensuojelun Keskusliitto

Kirjan harjoitusten avulla on mahdollista oppia, kuinka kuunteleminen, neuvottelu ja hyväksyminen muuttavat konfliktin läheisyydeksi ja rauhoittumiseksi. Harjoitusten lisäksi kirjassa on paljon käytännön esimerkkejä ongelmallisista tilanteista sekä niihin soveltuvista lähestymistavoista, joiden avulla konfliktin voi selvittää rauhallisesti. Lisätietoja: psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviita, 050 396 7392, katja.myllyviita@hus.fi markkinointipäällikkö Mari Ketola, Kustannus Oy Duodecim, (09) 6188 5229, 050 581 221, mari.ketola@duodecim.fi Peace! – Selviytymisopas nuorten vanhemmille Katja Myllyviita Kustannus Oy Duodecim, 1. painos 2012 ISBN 978-951-656-453-4


lyhyet

Mopoautolla saa ajaa talven yli ilman nasta- tai kitkarenkaita ?!

Fentanyyli vaarallisin huume tällä hetkellä Suomessa

Mopoauto on viralliselta nimeltään kevyt nelipyörä ja siihen sovelletaan tavallisen mopon rengassäädöksiä. Talvella mopoautoon käyvät karkeakuvioiset talvikäyttöön soveltuvat renkaat, joiden urasyvyys on vähintään millimetri. Liikkuva poliisi suosittelee silti kitka- tai nastarenkaiden käyttöä myös mopoautoissa.

Pääasiassa laastareina käytettävä voimakas kipulääke fentanyyli aiheuttaa Suomessa jo kolmanneksi eniten huumekuolemia. Aine on noussut huumeiden käyttäjien suosioon ennätysnopeasti. Vielä 2000-luvun alussa yliannostuksia oli vain muutamia vuodessa. Nyt jo joka viides huumekuolema johtuu fentanyylistä. – Fentanyyli on kaikkein vaarallisin huume tällä hetkellä Suomessa, arvioi oikeuskemian emeritusprofessori Erkki Vuori Helsingin yliopiston Hjelt-instituutista Turun Sanomissa lokakuussa. Fentanyyli on erittäin voimakas opioidi, jota käytetään pitkäaikaisten sairauksien, kuten syöpäkipujen, hoitoon. Aine on noin 50–100 kertaa voimakkaampaa kuin morfiini. Tappava annos onkin äärimmäisen pieni. – Yhden laastarin sisältämä fentanyylimäärä riittäisi tappamaan 8–16 ihmistä. Väärinkäyttäjät uuttavat fentanyylin kipulaastareista ja pistelevät summamutikassa itseensä ilman minkäänlaista käsitystä siitä, paljonko liuoksessa on ainetta, Vuori kuvailee. Varsinais-Suomen käräjäoikeus käsitteli vastikään tapausta, jossa parikymppinen nainen kuoli fentanyylimyrkytykseen. Tapaus sattui vuoden 2011 elokuussa Salossa.

Lähde: yle.fi

ALKOHOLIFAKTAA • yli 90 % aikuisväestöstä käyttää alkoholia • suurkuluttajia on 5-10 % • alkoholihaittojen välittömät kustannukset Suomessa 0,8-1 miljardia euroa • niistä yli kolmannes aiheutuu järjestyksen ja turvallisuuden, neljännes sosiaalihuollon ja reilu viidennes terveydenhuollon kustannuksista, • välilliset kustannukset 3,2-5,9 miljardia euroa • alkoholiveron tuotoksi vuonna 2012 on arvioitu 1,4 miljardia euroa

Lähde: Turun Sanomat

NÄITÄ TOIMIA ENEMMISTÖ KANNATTAA (suluissa kannattajien osuus) • ruorijuopumuksen promilleraja tulisi laskea 0,5 promilleen (75 %) • alkoholin myyntiä päihtyneille tulisi tiukentaa ravintoloissa ja kaupoissa (73 %) • rattijuopumuksen promilleraja tulisi laskea 0,2 promilleen (67 %) • alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen (53 %) • alkoholiteollisuuden sponsorointi ja mainonta pois urheilutapahtumista (52 %) NÄITÄ TOIMIA ENEMMISTÖ EI KANNATA (suluissa kannattajien osuus) • keskiolut takaisin Alkoon (15 %) • keskioluen laimentaminen (17 %) • alkoholiveron nostaminen (38 %) • aamuneljään auki olevat ravintolat kiinni aiemmin (44 %) Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 -selvitys julkaistiin Valtakunnallisilla päihde- ja mielenterveyspäivillä 15.10. Helsingissä. Selvitykseen haastateltiin 1003:a Manner-Suomessa asuvaa 15–79-vuotiasta. Selvityksen teetti SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Haastattelut toteutti TNS Gallup Oy.

29


lyhyet

Sosiaalisten suhteiden merkitys unohdetaan koulun auttamistyössä Panostaminen sosiaalisiin suhteisiin mahdollistaisi nuorten varhaisemman auttamisen. Myös etsivän nuorisotyön kohtaamisissa vuorovaikutuksen laadulla on tärkeä merkitys. Pojaksi syntymistä määritellään usein riskiksi vedoten päihde-, rikollisuus- ja itsemurhatilastoihin. Myös poikien koulunkäynnistä ollaan usein huolissaan ja peräänkuulutetaan pojille paremmin sopivaa koulua. Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Helsingissä keskiviikkona 3.10. puhunut Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Harry Lunabba ei myönnä, että nykyinen koululaitoksemme olisi epäonnistunut poikien kohdalla. Hänen mielestään poikien tilanne ei myöskään ole yhtään niin hälyttävä kuin usein annetaan ymmärtää. Kyse ei Lunabban mielestä niinkään ole poikien kriisistä vaan nykykoulun mahdollisuuksista kohdata erilaisuutta ja kohdella yksilöitä tasavertaisesti. Lunabba on tutkinut yläkoulupoikien tuentarpeen ilmenemistä koulussa sekä sitä miten poikien avuntarve kohdataan koulun arjessa. Lunabban viimeistelyvaiheessa oleva väitöstutkimus perustuu etnografisen tutkimukseen Helsinkiläisessä yläkoulussa, missä Lunabba vietti vuoden osallistumalla koulun arkeen. Hän näki käytännössä, minkälaisia ongelmia koulupojilla esiintyi, ja miten poikia kohdataan. – Yhteiskunnassa vallitsee sellainen näkemys, että syrjäytymistä voidaan ehkäistä diagnosoimalla tiettyjä ongelmia ja puuttumalla niihin. Se ei mielestäni pidä paikkansa, sillä silloin kohdistetaan huomio jo näkyvillä oleviin ongelmiin, Lunabba kertoo. – Mutta syrjäytyneet pojat ja tytöt eivät välttämättä ilmaise itsestään mitään näkyvää ongelmaa tai ennakkomerkkejä mihin tarttua.

Todelliset tarpeet jäävät näkymättömiin Vuoden aikana kävi ilmeiseksi, että poikien syrjäytymisriskiä tutkittaessa avainasemassa on sosiaalisten suhteet ja se minkälainen asema pojilla koulussa on. Suhteiden tilat ilmenevät ensisijaisesti tunnetiloina, joita ei tämänhetkisessä palvelujärjestelmässä tunnisteta merkityksellisiksi, koska järjestelmä tarvitsee reagoidakseen selkeitä ongelmia. Hyvä sosiaalinen suhde koulumaailmassa on Lunabban mielestä sellainen, missä aikuiset tuntevat lapset ja lapsi kokee aikuisen merkitykselliseksi. Poikien kouluvaikeuksien taustalla voi usein olla se, että pojat eivät näe koulun toimintaa tai siellä olevia aikuisia itselleen merkityksellisiksi. – Ihminen, jolla on käsitys oppilaan koulumenestyksestä useamman vuoden ajalta, pystyy suhteuttamaan esimerkiksi yhtäkkiä tippuvien arvosanojen merkityksen ja reagoimaan niihin. Hyvä suhde vaatii myös aikaa. Aikuisten ja poikien välinen suhde on Lunabban mielestä ehkä jäänyt vaille huomiota yhteiskunnassa. Sukupuolisensitiivisyyttä on pidetty pitkään tyttöjen tarpeena ja vasta nyt on havaittu, että tasa-arvokysymykset koskettavat myös poikia.

30

Lunabban mielestä kiinnittämällä huomio ongelmien sijaan yksilön asemaan ja sosiaalisiin suhteisiin yhteisössä on mahdollista luoda sellainen palvelumekanismi, joka mahdollistaa reagoinnin ennen kuin varsinainen ongelma on olemassa. – Meidän on kyseenalaistettava suorittava koulumaailma ja objektiivisiin merkkeihin perustuva ongelman määrittely. On muistettava, että meidän kaikkien elämä määrittyy sosiaalisten suhteiden kautta. Nykyisin etsitään koko ajan entistä halvempia ja tehokkaampia vaihtoehtoja sekä kouluja, joissa vain suoritetaan. Sosiaalisten suhteiden merkitys unohtuu kokonaan, Lunabba painottaa.

Nuoren ääni ei kuulu Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Tarja Juvonen on puolestaan tutkinut etsivän nuorisotyön kohtaamia nuoria ja heidän itsemääräämisoikeutensa toteutumista. Myös hänen tutkimuksessaan vuorovaikutus nousi tärkeäksi elementiksi. Etsivän työn kohtaamilla nuorilla on pitkittyneitä ongelmia itsenäisessä asumisessa, taloudellisessa riippumattomuudessa ja esimerkiksi koulu- ja työurien aukenemisessa. Etsivän työn puitteissa nuoria autetaan intensiivisesti heidän omassa toiminta- ja elinympäristössään. Aina kohtaamiset eivät kuitenkaan suju. Juvonen löysi etsivän työn asiakasnuorten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten välisissä tapaamisissa neljä erilaista toimintamallia, jotka eivät olleet toteutuneet toivotulla tavalla. – Nämä löytämäni niin sanotut toimijuudet olivat ohipuhuttu, uhmakas ja vaativa, kriittinen sekä väistelevä toimijuus, Juvonen kertoo. Ohipuhutussa toimijuudessa nuoren ääni tulee kuulluksi, mutta nuoren kertomuksella tai perusteluilla ei ole vaikutusta neuvottelussa tehtäviin päätöksiin. Nuoren itsemääräämisoikeus tai mahdollisuus itse vaikuttaa omaan elämäänsä jää toteutumatta ja tulee ikään kuin palvelujärjestelmän jyräämäksi. Kun nuori käyttäytyy neuvottelutilanteessa uhmakkaasti ja vaativasti, hänen äänensä kyllä kuuluu, mutta yhteisymmärrystä tai vastavuoroisuutta neuvottelun osapuolten välille ei pääse syntymään. Kriittinen nuori puolestaan kyseenalaistaa helposti koko palvelujärjestelmän. Väistelevää taktiikkaa käytettäessä ajaudutaan yleensä umpikujaan. Yhteistä ymmärrystä esimerkiksi nuoren koulutuksen aloittamisesta ei synny, eikä nuoren oma ääni saa tilaa työntekijöiltä. Juvosen mukaan nuorten ja ammattilaisten välisen vuorovaikutuksen laadulla ja toimivuudella on suuri merkitys nuorten elämään. – Yksi hyvän elämän edellytyksistä on oikeus itse päättää omasta elämästään. Ulkoapäin tulevat pakot tai ilman nuoren omaa osallisuutta päätetyt ratkaisut eivät lisää yhteisymmärrystä, eivätkä auta nuorta omatoimisuuteen. Ne eivät vie tilannetta eivätkä nuorta eteenpäin elämässä, Juvonen painottaa. Lähde: Lastensuojelun Keskusliitto


Muuntohuumeet uusi haaste päihdetyölle.

lyhyet

Asiaa muuntohuumeista THL:n Neuvoaantavat –sivustolta: www.thl.fi/fi_FI/web/ neuvoa-antavat-fi/muuntohuumeet-uusi-haastepaihdetyolle

Kerro aikuiselle, jolla on aikaa kuunnella Kurkkaa poliisin mielenkiintoinen blogi siitä, miten eri tavalla vanhemmat voivatkaan suhtautua lapsansa huumeiden käyttöön ja siitä kiinnijäämiseen:

Poliisista päivää

– Elina Katajamäen blogi Huumeista, ei muumeista www.poliisi.fi

Kaikenlaiset asiat, fiilikset ja tapahtumat kannattaa jakaa. Joko ihan läheisille ihmisille tai sitten hiukan kauempana olevalle. Puhuminen tai kirjoittaminen helpottaa kuitenkin oloa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin ja netti ovat juuri sitä varten. Puheluihin ja kirjeisiin vastaavat vaitiolovelvolliset, vapaaehtoiset aikuiset, joilla on aikaa kuunnella. Voit ottaa yhteyttä vuoden jokaisena päivänä missä tahansa asiassa. Meitä kiinnostaa, mitä sinulle kuuluu. • Lasten ja nuorten puhelin päivystää numerossa 116 111 • Puhelu on sinulle täysin ilmainen. Puhelinlaskussasi ei näy merkintää Lasten ja nuorten puhelimeen soitetuista puheluista. Normaalit päivystysajat ovat maanantaista perjantaihin kello 14-20 ja lauantaista sunnuntaihin kello 17-20. • www.mll.fi/nuortennetti

Reiluja joululahjavinkkejä Joulu on lähimmäisten muistamisen aikaa. Muistammeko myös kaukaisia lähimmäisiämme? Minkälaisia tuotteita jouluna paketteihin käärimme? Tulevatko tuotteiden raaka-aineiden viljelijät toimeen omalla työllään? Tässä eettisiä lahjavinkkejä, Reilun kaupan uutuustuotteita. Osa tuotteista sopii mainiosti jouluviemiseksi ja esimerkiksi opettajien tai lastenhoitajien muistamiseksi.

Hyvillä mielin herkuttelemaan:

Hot Chocolate Spoons –suklaalusikat Reilun kaupan suklaasta Cocoa Locon Hot Chocolate Spoons -suklaalusikat sulavat kuumaan maitoon. Saatavilla on kaksi makua, tumma suklaa ja minttusuklaa, joista syntyy taatusti suklainen kaakaojuoma. Suklaalusikoita maahantuo Reilun kaupan TÄHTI Oy.

Vaatimuksena kaikille Reilun kaupan merkillä varustetuille tuotteille on, että kaikki tuotteen raaka-aineet, jotka voivat olla Reilun kaupan raaka-aineita, ovat Reilu kauppa -sertifioituja. Reilun kaupan raaka-aineiden käyttö kosmetiikassa on kehitysmaiden viljelijöille merkittävä asia. Monet kosmetiikkateollisuuden käyttämät raaka-aineet ovat sellaisia, joita viljelijöiden olisi sellaisenaan vaikea saada myydyksi. Reilun kaupan kosmetiikka on väylä saada myös tällaisia tuotteita myyntiin, ja sitä kautta parantaa toimeentuloaan. Lähde: Reilun kaupan edistämisyhdistys

Reilut Tant Rut -suklaakonvehdit Malmö Chokladfabrikin Tant Rut -suklaakonvehdeissa on monta makua: päärynä-kardemumma, kahvi-kookos, sitruuna-lakritsi ja appelsiini-inkivääri. Näitä herkullisia konvehteja maahantuo Coffea Oy. Valtaosa maailman kaakaosta tuotetaan pienillä perheviljelmillä, ja kaakaosta saatavat ansiot ovat yleensä viljelijäperheiden pääasiallinen tulonlähde. Silti perheiden ansiot kaakaosta jäävät vaatimattomiksi. Reilun kaupan kaakaon viljelyssä lapsityövoiman käyttö on kiellettyä. Reilun kaupan kriteerit myös turvaavat viljelijöille tuotteestaan vähintään takuuhinnan, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Lisäksi ostaja maksaa tuottajalle aina erillistä Reilun kaupan lisää, jonka tuottajaorganisaatiot käyttävät yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten koulutukseen, terveyspalveluihin, prosessointivälineisiin ja jäsenilleen myönnettäviin lainoihin. KUVAT: Reilun kaupan edistämisyhdistys

31


Teksti: Jussi Riihimäki Kuvat: Tullin arkisto

S

alakuljetuksen valvonnasta vain murto-osa on raja-asemilla ja satamissa tapahtuvaa näkyvää matkustajien ja kapsäkkien tarkastusta. Vapaan liikkuvuuden, järjestäytyneen rikollisuuden ja huumeiden asettamaan haasteeseen vastaaminen vaatii tullin rikostorjunnalta tarkkoja analyysejä. Niitä tehdään silmiltä piilossa, ja mielellään askeleen edellä.

Teksti: Jussi Riihimäki / Kuvat: Tullin arkisto

32


6484

kiloa. 13915 tablettia. 1453 rikosta. Tulli on valtionvarainministeriön alainen palvelu- ja lainvalvontaviranomainen. Se täytti tänä vuonna 200 vuotta ja on siis vanhin valtion laitos, poliisi- ja oikeuslaitos perustettiin Suomeen myöhemmin. Tulli kantaa valtion verotuloista noin kolmasosan, loput kolmannekset kassaan tuovat henkilöverotus ja liikevaihtoon perustuva yritysverotus. Osana EU:n tullijärjestelmää sen tarkoi-

tus on edistää EU:n sisäisen samoin kuin kansainvälisen kaupan sujumista ja sääntöjen noudattamista. Suuri osa tullin liki 2400 työntekijästä työskentelee verotuksen parissa. Mutta eivät kaikki. Osa maailmalla käytävästä liiketoiminnasta on luonteeltaan sellaista, että se halutaan pitää mahdollisimman kaukana verottajasta ja muistakin viranomaisista. Tätä varten on olemassa tullin rikostorjunta, jonka tehtävänä on löytää ja estää laittoman tavaran liikkuminen. Vuodesta 2011 lähtien koko Suomen tullin rikostorjunnan päällikkönä toiminut Hannu Sinkkonen on nähnyt muutok33


Huumausainerikokseen voi syyllistyä tilaamalla laihdutuslääkkeitä, jotka sisältävät amfetamiinia, ja hormonaalisten valmisteiden kanssa voi syyllistyä dopingainerikokseen. sen. Tätä ennen hän toimi Läntisen tullipiirin rikostorjunnan päällikkönä, kokonaisuudessaan tullin palveluksessa on kulunut liki kolme vuosikymmentä. - Muutos yhteiskunnassa on ollut radikaali, ja rajojen vapautuminen on selkein muutos niin hyvässä kuin pahassakin. Kaupankäynti helpottui, mutta niin myös laittomien tavaroiden maahantuonti. Ennen Suomen liittymistä EU:hun 90-luvun puolivälissä täällä takavarikoitiin huumeita ehkä 100-200 kiloa vuodessa, mutta viime vuonna pelkästään tulli takavarikoi 6484 kiloa, Sinkkonen sanoo. Tuo luku on yksi alussa mainituista. 13915 on takavarikoitujen Subutex-tablettien määrä. Eriasteisia huumausainerikoksia oli viime vuonna yhteensä 1453. Nämä määrät eivät synny lomalaisen päähänpistosta tai liiku matkalaukun valepohjan alla.

Salakuljetusta ilman salakuljettajia - Valtaosa laittomasta tavarasta tulee kaupallisen liikenteen lastien yhteydessä. Eihän tuollaisia määriä matkustajat voisi tuoda, tuhansia kiloja huumeita tai miljoonia savukkeita. Kaupalliseen liikenteeseen liittyvä problematiikka on meidän ykköshaaste, linjaa Sinkkonen. Hän kertoo, ettei rajoilla käytännössä tarkkailla muita kuin matkustajia. Autojen ja tavarakonttien pintapuolinen röntgenkontrolli voi kuitenkin olla mahdollinen. Sinkkosen mukaan länsimainen tapa on se, että tavara pyritään siirtämään mahdollisimman nopeasti rajoilta pois. Jos esimerksi Helsingin satamassa, jonne päivittäin saapuu muutamia tuhansia yksiköitä, alettaisiin aukoa kontteja ja murtaa sinetöityjä tavaratiloja, ei mikään liikkuisi ja oltaisiin pian siinä tilanteessa, että rajat ovat kiinni. Poikkeuksena voi mainita lentorahtina Helsinki-Vantaalle tulevat postipaketit. Ne pyritään Sinkkosen mukaan kontrolloimaan kentällä ennen kuin ne leviävät ympäri Suomen asiak34

kaille. Tarkastuksen osallistuvat myös huumekoirat, joita lentokentällä on runsaasti. Jos kontrollointia ei tehdä rajoilla, niin missä sitten? - Meidän pitää olla selvillä siitä, mitä tuosta rajan yli kulkee. Eiväthän ne lähetykset meidän eteen sattumanvaraisesti tule, eikä mitään ruskeaa pakkausta vain katsomalla pystyisi sanomaankaan, mitä siinä on. Valvonnan ja löytämisen pitää perustua tietoon. Me pyrimme tietämään jo ennen paketin avaamista, mitä se sisältää. Tullin rikostorjunta on riskianalyysiin perustuvaa toimintaa. Ja mitä enemmän on tietoa, sen helpompaa riskien hallinta on. - Analysoimme ulkomaankauppaa ja sen toimijoita, kuka lähettää, kuka on vastaanottaja, millaisia tavarayksiköitä liikkuu ja millaisia liikennemuotoja käytetään. Yleensä kuljetus pysäytetään ennen kuin se menee asiakkaalle, mutta muitakin tapoja on. Sen jälkeen takavarikoidaan tavara, tehdään kotietsintöjä, otetaan henkilö kiinni ja kenties vangitaan, luettelee Sinkkonen. - Tulli on samanlainen esitutkintaviranomainen kuin poliisi ja me tutkimme itsenäisesti meille tulevat rikokset. Sitähän ihmiset eivät useinkaan tiedä. Meillä on lähes samat esitutkintakeinot kuin poliisilla, ja tutkintapuolella sama koulutus oman tullikoulutuksen lisäksi. Salakuljettajat perinteisessä mielessä ovat käymässä vähiin. Siis he, jotka jemmasivat jotain autonsa peräkonttiin tai reppunsa pohjalle. Nyt laittomaan liikutteluun pystyy helpommin ja ihan kotisohvalta, kunhan laajakaistayhteys toimii. Tehtävänannot ja rahansiirrot vaativat vain muutaman klikkauksen, ja kuriiripalvelu tuo paketin kotiovelle. Sinkkonen näyttää papereita parin vuoden takaisesta tapauksesta, jossa tulli takavarikoi huomattavia määriä MDPVnimistä design-huumetta Tampereella ja Helsingissä. Eri henkilöt olivat siirtäneet rahasummia Kiinaan, josta heille sitten


lähetettiin pikarahtina MDPV:tä sisältäviä postipaketteja. Kokonaisuudessaan Suomeen tulleen design-huumeen katukauppa-arvo oli arvion mukaan vähintään noin kolme miljoonaa euroa. - Nettitilaaminen on 2000-luvulla tullut trendi ja valtavassa kasvussa. Netistä tilataan huumaus- ja lääkkeaineita, joskus savukkeitakin, mutta painopiste on kemiallisella puolella, arvioi Sinkkonen, mutta muistuttaa, että muidenkin huumausaineiden saatavuus on helpottunut. - Kyllä tuosta kylältä sai 80-luvun lopulla vielä puoli grammaa hasista, mutta ei kiloa niin kuin nyt saa.

Raadollinen bisnes Erilaisten huumeiden lisäksi ulkomailta tilataan paljon myös lääkkeitä. Terveyden kohentamisen kanssa niillä on tekemistä yhtä vähän kuin laillisuuden. On totta, että lääkkeitä voi tilata laillisesti nettiapteekista Suomen sisällä, samoin kuin ulkomailta Suomeenkin, mutta se tapahtuu tarkkojen sääntöjen mukaan, ainoastaan ETA-alueelta ja reseptiä vastaan. Sinkkonen muistuttaa, että lääkkeiden epäviralliset tilauskanavat ovat käytännössä kokonaan järjestäytyneen rikollisuuden käsissä. - Oikeastaan aina lääkkeitä netistä tilatessa syyllistyy rikokseen tai rikkomukseen. Eiväthän ne lääkkeet mistään oikeasta lääkefirmasta tule. Kyllä jokainen tietää, että se on kiellettyä, mutta ei välttämättä miellä tekonsa vakavuutta, kertoo Sinkkonen. Omalla näyttöpäätteellä tilausta tehdessä ja luottokortin numeroa syöttäessä ei ehkä tule ajatelleeksi, mihin kaikkeen sillä voi olla vaikutusta. Huumausainerikokseen voi syyllistyä tilaamalla laihdutuslääkkeitä, jotka sisältävät amfetamiinia, ja hormonaalisten valmisteiden kanssa voi syyllistyä dopingainerikokseen. Maksimirangaistukset näistä ovat kaksi vuotta, törkeässä huumausainerikoksessa 10 vuotta. Vaikka monien mielestä huumausainerikosten rangaistukset eivät ole tarpeeksi uhkaavia, saattavat sakko ja ehdollinen tuomiokin estää pääsyn määrättyihin työtehtäviin loppuelämäksi.

Eikä pakettia odotellessa tule välttämättä ajatelleeksi, että mitäköhän sen nettisivuillaan ystävälliseltä näyttävän intialaisen lääkäritakkisedän kauppaamat pillerit todellisuudessa sisältävät. - Tänne tulevista netistä tilatuista lääkkeistä 95 prosenttia ei ole sitä, mitä paketin päällä lukee. On ostettu vain tablettikone ja pantu siihen kaikkea betonimyllyssä jauhettua moskaa, ja lattiamaalilla saadaan väri. Lopuksi kopiokoneella etiketit kylkeen. Ja sitten ihmiset luulevat tilaavansa halpaa lääkettä. Tässä on sen toiminnan raadollisuus. Eikä kekseliäisyys lopu tähän. - Toinen suosittu juttu on vanhentuneiden lääkkeiden osto. Esimerkiksi malarialääkkeitä, joista on hirveä ylituotanto maailmalla, saa halvalla. Sen jälkeen tarvitsee vain panna päälle toivottu etiketti, ja syöpälääkkeen tai antibiootin tilaaja saakin vanhentunutta malarialääkettä. Me tutkimme alkusyksystä julkisuudessa ollutta tapausta, jossa suomalainen kaveri KeskiSuomessa teki tismalleen samaa, paljastaa Sinkkonen. On myös mahdollista, että sairas ihminen kuolee siksi, että syö sairauteensa tehotonta nettilääkettä. Kukaan ei saa sitä välttämättä selville. Ihmetellään vain, miten joku kuolee sairauteen, johon ei ole kuoltu enää vuosikymmeniin. Ja vaikka omaiset tietäisivät, he eivät halua puhua vainajasta ikäviä. Sinkkosen mielestä varoittavalla esimerkillä voisi olla tärkeä ennaltaehkäisevä merkitys.

”Pirun mielenkiintoista työtä” Tulli perustettiin 200 vuotta sitten siksi, että Venäjällä pelättiin liian laadukkaiden suomalaistuotteiden sotkevan markkinat. Myöhemmin tulli valvoi sitä, ettei halpaa venäläistä tavara tulisi tänne liikaa. Nyt voidaan sanoa, että tullin rikostorjunta yrittää estää ihmishenkiä halpana pitävän laittoman tavaran liikkumisen. Tämä on EU:n ja muidenkin maiden yhteinen intressi. Sinkkonen arvio, että viranomaispuolella juuri tulliviranomaisilla on eniten yhteistyötä muiden maiden kollegojen kanssa. On tapaamisia, neuvotteluja, yhteisiä tietokantoja ja valvontaoperaatioita. Suomessa kiinni jäänyt salakuljettaja on tullut 35


On ostettu vain tablettikone ja pantu siihen kaikkea betonimyllyssä jauhettua moskaa, ja lattiamaalilla saadaan väri. Lopuksi kopiokoneella etiketit kylkeen. jostain ja olisi ollut todennäköisesti menossa vielä johonkin, ja nämä kaikki selvitetään. Vaikka nettiaika ja aina vaan konstikkaammat kemikaalit työllistävät viranomaisia paljon, ovat klassikotkin edelleen olemassa. Esimerkiksi pirtu. - Verojen pudotus ja matkustajatuonnin rajoitusten höllentäminen vähensi viinan liikumista, mutta kyllä pirtu pyörii edelleen. Siihen tuntuu liittyvän kansallisromanttinen näkökulma. Sitä pidetään hienona, että häissä tai 50-vuotispäivillä tarjotaan pirtua vaikkei se enää ole edes kovin paljon halvempaakaan. Kyllähän Dannyn haastatteluissakin muistetaan aina mainita, että hänen isoisänsä oli pirtun salakuljettaja. Rikollista toimintaa se on siinä kuin muukin, pohtii Sinkkonen. Hän kertoo, että parhaana – tai pahimpana – vuonna 90-luvun lopulla pirtua takavarikoitiin 600 000 litraa. Enemmän kuin Helsingin, Vantaan, Espoon, Tampereen, Turun ja Oulun Alkon myymälät myivät tuotteitaan puhtaaksi alkoholiksi muutettuna yhteensä! Ikävä kyllä pirtu oli epäpuhdasta teollisuusalkoholia, joka jopa pullotettiin Suomessa. - Ihmisiä kuoli alkoholimyrkytyksiin, mutta ei niistä missään puhuttu. Tiedän useita tapauksia. Käytännössähän vain omaiset saavat tietää kuolinsyyn. Olisi hyvä, että he antaisivat julkisuuteen tietoa näistä ihan niin kuin lääkekuolematapauksistakin. Sinkkonen kertoo, että toiminta salakuljetuskentällä elää koko ajan. Viime vuosina terrorismin uhkan vuoksi tiukentuneet turvatoimet ovat vaikuttaneet osaltaan siihen, että muuleja liikkuu maailmalla ja myös Suomessa enemmän. - Pitkään poissa olleet kehonsisäiset salakuljetukset, joissa niellään tai pannaan alakautta sisään tavaraa, ovat lisääntyneet taas voimakkaasti. Lentokenttien turvatarkastukset ovat tehostuneet ja kaikki läpivalaistaan, ja kun jossain tehostetaan valvontaa, niin toinen ilmiö nostaa päätään. En usko, että ilman terrorismin uhkaa muulien määrä olisi näin paljon lisääntynyt, päättelee Sinkkonen. 36

- Aiemmin kehon sisällä kuljetettiin kalliimpia aineita, kuten kokaiinia ja heroiinia, mutta nyt jopa marihuanaa. Se olisi 5-10 vuotta sitten ollut ihan tavatonta. Ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö muulijoukot olisi osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Sinkkosen mukaan kukaan yksittäinen herra Virtanen Hämeenlinnasta ei ala hankkia muuleja Afrikasta ja liikuta suolistoissa yhteensä 200 kiloa huumeita, minkä verran sieltä on parissa vuodessa takavarikoitu. Samaa organisointia voi nähdä aseiden salakuljetuksessa, joita tulli vie parempaan talteen toista sataa joka vuosi. Mitä vakammasta ja törkeämmästä tapauksesta on kyse, sitä todennäköisemmin se on järjestäytyneen rikollisuuden käsialaa. Entä miten tällaisia tehtäviä jaksaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen? Mikä on se yhteinen piirre ihmisissä, jotka haluavat työkseen todistaa julmaa rikollisuutta ja jopa ihmishenkien menetyksiin johtavia tapahtumaketjuja? - Alalle tullessa saattaa olla vähän tarunhohtoisia kuvitelmia, koska jokainenhan on leikkinyt lapsena rosvoa ja poliisia. Mutta kyllä tämä on silti pirun mielenkiintoista työtä, analysoida tapahtumia, analysoida tulevaisuutta ja kasata palapeliä, Sinkkonen vastaa. Tullissa työskentelee kirjava väkeä. Koulutusvaatimuksia on viime vuosina nostettu ja kielitaidon tärkeyttä Sinkkonen korostaa voimakkaasti. Venäjä on tärkeä ja erityisesti saksa, koska se on EU:n valtakieli. Sinkkosen selittää, että hyvien tuloksien kannalta on tärkeää, että osaamispohja on mahdollisimman laaja. Osa väestä on alusta asti tullin kouluttamia, osa entisiä poliiseja ja rajavartijoita. Yksi asia kuitenkin yhdistää. - Yhteinen piirre kaikilla täällä on analyyttisyys. Se, että nauttii haasteista ja arvoituksien ratkaisemisesta. Se on tämän työn suola. Näyttää siltä, ettei tämä mauste tule ihan pian loppumaan.


T

ullilla on apunaan useita kymmeniä koiria. Tällä hetkellä ne kaikki ovat metsästäjälinjan labradorinnoutajia, jotka Sinkkosen mukaan ovat tullin näkökulmasta paras ja toimivin valinta vaikka muutkin rodut tulisivat kyseeseen. Toisin kuin poliisikoiralta, tullikoiralta ei edellytetä suojeluominaisuutta. Valtion omaisuutta ja sen palveluksessa oleva tullikoira ei ole ilmainen. Pennun ottaminen ja erittäin vaativa koulutus maksaa noin 6000 euroa, ja ylläpitokustannukset ovat noin 50 000 euroa vuodessa. - Koirassa on yllättävän paljon kuluja, koska se ei ole mikään kotikoira. Lääkkeiden, säännönmukaisten eläinlääkärikäyntien ja muiden kulujen lisäksi koiran isäntä saa tietysti korvauksen. Ja kuljettamisesta maksetaan kilometrikorvaukset, selittää Sinkkonen.

Suomessa on se käytäntö, että tullikoiralla on yksi isäntä, ohjaaja. Myös siihen tehtävään haetaan ja soveltuvuus testataan tarkkaan. Yhteistyösuhde on pitkä ja vaatii paljon, sillä koira asuu ohjaajan kotona. Tullikoiran työikä on 6-8 vuotta, sen jälkeen pääsee eläkkeelle. Usein puhutaan huumekoirista, mutta muutakin erikoisosaamista löytyy, esimerkiksi savukkeiden tai rahan haistamiseen koulutettu kuonoja. - Vaikka usein sanotaan, että raha ei haise, niin se haisee voimakkaasti. Joidenkin väitteiden mukaan käteinen haisee voimakkaammin kuin jotkut huumeet. Sinkkosen mukaan salakuljettajat yrittävät välillä hämätä koiria bensiinillä ja kahvilla, mutta se ei nuuhkimisen ammattilaisia kuulemma hetkauta. - Ihmiset eivät aina tajua, että koirien hajuaisti toimii ihan omilla taajuuksilla. Jos ihminen haistaa vain bensan eikä huumetta, niin koira haistaa sekä bensan että huumeen.

37


Eivätkä kaikki äidit automaattisesti tuoksu kivasti pullalle, osa tuoksuu viinalle. Ja enenevässä määrin, mikäli alkoholinkäyttötilastoihin on uskominen.

E

duskunta ilmoitti syksyllä haluavansa rangaista lapsen tapaamisoikeuden tahallisesta estämisestä sakolla tai lyhyellä vankeudella. Kyseessä oli kokoomuksen Pauli Kiurun lakialoite, jonka 141 kansanedustajaa yli puoluerajojen allekirjoitti. Kiurun aloitetta tuki toinen lakialoite, jonka jätti perussuomalaisten kansanedustaja Juha Eerola. Sillä halutaan estää lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta. Vuosittain yli 30 000 lasta kokee vanhempiensa eron. Lastensuojelun Keskusliitto on muistuttanut, että isän ja lasten suhde joutuu erityisesti koetukselle. Neljä lasta viidestä saa lähihuoltajaksi äidin. Lain kärjellä tuntuu olevan siis selvä suunta: naiset, jotka haluavat estää puolisoksi kelpaamattoman miehen kehityksen myös vanhempana, isänä. Keskustelupalstoilla lakialoitteet herättivät paljon kiitosta, mutta kiihkein ja värikkäin sanakääntein myös vastalauseita. Äitien syyllistämisestä oltiin loukkaantuneita ja osa halusi lain niiden isien varalle, jotka eivät ilmesty sovittuina viikonloppuina jälkikasvuaan tapaamaan. Itse olin valmis liputukseen uutisen kuultuani. Eduskunta haluaa hyvää. Jos lakia lapsen huollosta ja huoltajuudesta lukee, lapsi on kaiken ytimessä, se ei jää epäselväksi. Tarkoitus on taata lapselle läheiset ja myönteiset välit vanhempiinsa, asuttiinpa sitten yhdessä tai ei. Lusikoita ja blu-raylevyjä keskenään jakavat vanhemmat eivät 38


1620 isää piti isäkuukauden vuonna 2011.

287 miehestä

3257

isää sai oikeuden päätöksellä lapsen luokseen asumaan vuonna 2010. Äidille lapsi määrättiin lähes viisi kertaa useammin. Lähde: Tilastokeskus.

tuli yksinhuoltaja vuonna 2010.

Eron jälkeen taistelut huoltajuudesta ja tapaamisista voivat jatkua vielä vuosia. Lapsen etu on vaarassa unohtua. Teksti: Jussi Riihimäki / Kuvitus: Tuure Korkeaoja

yleensä nimeä myönteisyyttä päällimmäiseksi tunnetilaksi. Eikä sitä välttämättä riitä lapsellekaan jakaa. Julmimmillaan päinvastoin. Lapsi on niin tunteisiin vetoava olento, että hän saattaa päätyä kiistojen lyömäaseeksi kuin itsestään, elleivät vanhemmat ymmärrä pysähtyä vetämään henkeä. Helposti heittäydytään hankaliksi, eikä anneta tuumaakaan periksi. Väsymys ja haluttomuus kompromissiin saavat vetämään lapsen parhaaksi -kortin hihasta, ja palaamaan lähtöruutuun. Todellisuudessa puretaan omaa pahaa oloa ja yritetään heikentää toista. Sotaisan eron jälkeen seuraa siis jatkosota, jota käydään lapsen kustannuksella. Turvallisuuden tunne on raunioina ja luottamus ihmisiin palanut. Kuten historiallisessa vastineessa, tuhot ovat huomattavasti suuremmat kuin alussa olisi osannut arvatakaan. Miessakit Ry:n erotyöntekijä Kari Vilkon mukaan äärimmäiseen vieraannuttamiseen pyrkivät äidit ja hyvin riitaisat erot ovat kuitenkin onneksi harvinaisia, viiden prosentin luokkaa. Yleensä päästään jonkinlaiseen sopimukseen. Samalla kun lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy ja huostaanottojen määrä kasvaa, olisi varmasti viisasta miettiä erilaisia ratkaisuja totuttujen käytäntöjen sijaan. Vaikkei isä omista kohtua tai edes ruokkimiseen optimaalisia rintoja, voi rakkautta kuitenkin olla tarjolla. Nuoret miehet ovat ottaneet suurempaa roolia lastensa elämässä esimerkiksi hoitovapaisiin tarttumalla. Perinteinen roolijako, jossa äiti vastaa lapsesta ja isä perheen toimeentulosta, on saanut tervetullut tuuletusta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että eroissa miehen tie viikonloppuisänä seuraa perinteeksi tallattua polkua. Isien ja äitien lähihuoltajuuden epäsuhdalle on yhä vaikeampaa löytää perusteluja. Nuorten miesten ymmärtäessä entistä paremmin tehtäviensä kirjon kodin ja työn välillä, naisten väkivaltaisuus on lisääntynyt, ja suurin osa pahoinpidellyistä lapsista ottaakin lyöntinsä äidiltä. Eivätkä kaikki äidit automaattisesti tuoksu kivasti pullalle, osa tuoksuu viinalle. Ja enenevässä määrin, mikäli alkoholinkäyttötilastoihin on uskominen. Kyllä, mutta mies se vasta paljon alkoholia käyttää ja kirveeseen tarttumalla täyttää turvakodit kristillisinä pyhäpäivinä. Myytin

mittasuhteet eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta. Samoin tarkoitushakuisen vinot “naiset ja lapset perheväkivallan uhreina” -tutkimukset kätkevät sen faktan, että suuri määrä lapsia pelkää oikeasti äitiä eikä isää. Ilman ääritilanteitakin on selvää, vaikuttaako tällainen puhetapa negatiivisesti vai positiivisesti kuvaan miehistä. Tai kääntäen, jos lapsi määrätään isälle, täytyy taustalla olla vahva näyttö äidin vakavasta alkoholi- ja väkivaltaongelmasta. Lapsi ei voi mitenkään ymmärtää kaikkia nyansseja eron eripuran takana. Tai vaikkapa sitä, mitä aviollinen uskollisuus käsitteenä tarkoittaa. Hän tajuaa vain, että toinen on poissa. Ja pitää sitä helposti omana syynään, koska oli silloin ja silloin vähän tuhma. Jos tähän yhdistää vielä ankarat riidat, tapaamisten sabotoinnin ja toisen vanhemman mustamaalauksen, pieni ihminen on hyvin pihalla. Ja pihalla oleminen sattuu. Turvattomuuden tunne voi yltää niin pitkälle, että lapsi pelkää toisenkin vanhemman häviävän elämästään. Vilkko muistuttaa, että lapsi on hyvin lojaali, ja pahimmillaan hänen kehityksensä voi kärsiä kovasta ristipaineesta. Vaikka lähihuoltajaäiti ei sättisi viikonloppuisää, lapsi ei ehkä uskalla näyttää, miten kivaa hänellä reissussa oli. Hän tekee osin tiedostamattaan valintoja, ketä ja miten parhaiten miellyttää. Vieraantuminen poissa asuvasta vanhemmasta alkaa, eikä se ole lapsen valinta. Uusperheiden synty voi mutkistaa tilannetta entisestään. Tapaamisiin tulee mukaan jännittämistä, vieraskoreutta ja outoja ihmisiä. Ja uusia lapsia. Ovatko he yhtä tärkeitä kuin minä olen, tai olin? Tasa-arvon nimissä olen erittäin valmis liputtamaan myös sen lain puolesta, joka sanktioisi tapaamisoikeuden ylenkatsomisen ja “unohtelut”. Tiedän ja ymmärrän hyvin, kuinka surullisia voivat olla toteutumattomat haaveet. Ja turha odottelu eteisessä reppu selässä. Kävipä valtapeliä ja sotaa aktiivisemmin kumpi vanhemmista tahansa, jää lapsi sen jaloissa ilman ansaitsemaansa rakkautta. Mutta ei hän tyhmä ole, eikä lapsikaan ikuisesti. Monissa kodeissa havahdutaan vahinkojen arviointiin vasta sitten, kun aikuistunut jälkikasvu soittaa tai istuu vastapäätä pöytää, huulillaan yllättävän vaikea kysymys: Miksi? 39


k Teksti ja

uvat: Noo

ra Halt tun

en

Edes sisukkain suomalainen ei sateisena lokakuun iltana uskaltautunut hyytävään järviveteen. Toisin oli niiden uhkarohkeiden espanjalaisten laita, jotka uimapuvut päällään juoksentelivat 70-asteisen saunan ja seitsenasteisen järven välillä. Viikon mittaisella vierailullaan nuo kiharapäiset höpöttäjät yllättivät meidät moneen otteeseen. Niin hyvässä kuin huonossakin mielessä.

P

itkään jatkunut odotus on päättymässä. Vihdoin on taas sen aika, että saamme tavata ihanat vaihtoprojektimme espanjalaiset. Suomi näyttää heti parhaat puolensa kaataen vedet kirkuvien tyttöjen ja poikien niskaan heidän noustessa bussistaan Cygnaeus-lukion pihassa Jyväskylässä 10. syyskuuta. Poskisuukkojen moiske täyttää ilman ja ilosta nouseva äänen määrä ylittää kaikki desibelimittarit. Siihen saisimme jälleen tottua tulevan viikon aikana. Kulttuurien törmäyksiltä emme voisi tälläkään viikolla välttyä, mutta tiesin heti saavamme niistä irti pelkkää naurua ja hauskoja tilanteita. Viikko lähti käyntiin koko koulun järjestämällä tervetuliaisjuhlalla, jossa vieraitamme ei saatu hiljaiseksi millään keinolla, sormet osoittelivat opettajien vaatteita, opiskelijoiden kännyköitä tuijoteltiin – puhelimet ovat ehdottomasti kiellettyjä espanjalaisissa koulussa – ja voimme vain arvailla, mistä kaikesta he puhuivatkaan. Erotimme sorinasta muutamia 40

sanoja. Ihmetellen he meihin suomalaisiin suhtautuivat, ja ymmärrettäväähän se oli. Siitä espanjalaisemme sitten lähtivät suunnistamaan ympäri Jyväskylän kaupunkia ja eksyivät ties minne. Suurimpina eroina välillämme olivat aikataulut ja kävelynopeus. En edes jaksa laskea, kuinka monta kertaa matkalla bussipysäkille olin lähellä räjäyttää pääni, kun bussi viiletti ohitsemme espanjalaisten kävellessä rauhallisesti samalla nauraen ja kälättäen kovaan ääneen. Heille sana aikataulu kuulostaa täysin absurdilta ajatukselta. Kouluun lähdetään, kun ollaan valmiita. Bussiin noustaan, kun se sattuu kohdalle. Kävelyvauhti on lähempänä viisivuotiasta suomalaistaaperoa, joka pysähtyy katselemaan lintua puussa. He kun eivät ymmärrä, että pidemmän matkan bussit kulkevat kerran tunnissa ja siitä myöhästyessään joutuu seuraavaa odottamaan pitkän ajan. Keskiviikkoiltana ystävämme pääsivät tutustumaan Suomen luontoon Ladun majalla. Meillehän ei metsässä ja järvessä mitään ihmeellistä ole, mutta olisittepa nähneet hei-


Santiago taas ei voi ymmärtää, miksei shoppailun lomassa voisi käydä ostamassa muutamaa olutta ja juoda niitä Forum-ostoskeskuksen aulassa.

dän ilmeensä! Tytöt eivät irronneet ikkunasta, vaan huokailivat Twilight-maisemalleen. Pojat taas ihailivat järven rannassa olevaa pientä hökötystä, jonka piipusta nousi savua. Kohta heitä kaikkia odottaisi uusi, uskomaton kokemus, jota kukaan ei varmasti koskaan unohtaisi. Lopulta kiljuvat nuoret lähtevät juoksemaan pää kolmantena jalkana kohti järveä. Vuoron perään heitä tippuu laiturilta ja järkyttävä huuto valtaa hiljaisen metsän. Ei tainnut espanjanpoika ymmärtää, että vesi voi olla kylmää. Saunan lämmössä karjunta yltyi ja löylyä heittäessä yritti pakoon päästä niin suomalaiset kuin espanjalaisetkin. Tällaisia hetkiä toivoisi enemmänkin. Sitä tunnetta, että toiselle voi tarjota jonkun kokemuksen, jota ei hänen kotimaassaan ole mahdollista saada, on upea. Kaikki myöhästymiset unohtuvat hetkeksi ja rauha valtaa mielen. Vihdoin saapuu hiljaisuus ja väsyneet espanjalaiset mussuttavat rauhassa tikkupulliaan nuotiotulen ääressä. Viikon edetessä saamme monet hyvät naurut aikaan vieraidemme hölmöilyistä. Joka kerta kotiin mennessä, kun kengät jäävätkin eteiseen, eivätkä pysy sisälläkin jalassa, on vaihtarini Bea Pablon ilme näkemisen arvoinen. Santiago taas ei voi ymmärtää, miksei shoppailun lomassa voisi käydä ostamassa muutamaa olutta ja juoda niitä Forum-ostoskeskuksen aulassa. Ihan vain huvikseen. Jos kerta olutta myydään, niin miksei sitä sitten keskellä kirkasta päivää voisi alaikäinenkin ostaa? Kuka sitä ikää muka valvoo? Viikonlopun tullessa voi espanjalaistemme silmistä nähdä pettymyksen merkit. Emme aiokaan viedä heitä hurjalle baarikierrokselle. Suomessahan sellainen on mahdollista vasta 18-ikävuoden ollessa täynnä, eikä kotibileetkään kuulosta hyvältä vaihtoehdolta 40 ihmisen porukalla. Shoppailun jälkeen päädymme pienemmässä ryhmässä mummolaani viettämään tyttöjen iltaa. Kasvonaamiot päässä, kameranvalojen vilkkuessa ovat tytöt jo unohtaneet biletyksen. Kukaan ei näytä tylsistyneeltä ja saunassa vallitsee tiivis tunnelma. Hetken mielijohteesta päätämme lähteä juoksemaan bikinit päällä kohti läheistä järveä oikaisten peltojen poikki. Kuraiset jalat kolhivat kiviin ja nokkoset polttavat kantapäitä. Järveenmenopaikkaa emme kuitenkaan löytä-

neet. Pimeänä syysiltana päätimme sitten koota käsipiirin keskelle syrjäistä peltoa, jossa nauroimme ja laulelimme tähtien valaistessa meitä. Vannoimme puristaen tiukasti käsiä yhteen, että tämä olisi hetki, jota emme unohtaisi. Kuvat säilyvät pitkään, mutta hyvät muistot pysyvät mielessä ikuisesti. Sen kuvan olen juurruttanut sydämeeni ja siellä sen tiedän pysyvän. Kaiken kivan on kuitenkin loputtava aikanaan. Viimeisenä retkenä vien Bean mökillemme Äijälän metsiin. Löydämme mahtavan suppilovahveropaikan ja siinä kykkiessämme vierähtääkin tovi jos toinen. Reissu oli Bean ensimmäinen metsään. Ei tyttö meinannut uskoa, että me todella syömme ’’suppiksia’’ suoraan sammalten seasta, sillä myrkyllisiähän ne eivät ole. Illalla tunnelma on haikea. Viimeksi nähdessämme tieto siitä, että tulisimme vielä tapaamaan, oli varma. Nyt tuntuu, ettei mikään ole varmaa. Kukaan ei enää järjestä matkaa, jossa tapaisimme, ellemme sitä omilla roposillamme tee. Kiireet ja kouluhommat täyttävät taas pian arjen ja tämäkin kokemus painautuu kasaan muiden seikkailuiden kanssa. Kuitenkin se kaikki, mitä tästä vaihdosta jäi käteen, on jotain niin suurta, ettei sitä voi ikinä unohtaa. Kaikki hetket, jolloin nauroimme ja ilakoimme, ja kaikki ne, kun olimme raivon partaalla yrittäessämme selittää toisillemme asioita, joista kummallakaan ei ole selvää käsitystä. Nyt pystyn vain nauramaan kaikille niille tapahtumille, jotka saivat minutkin tärisemään kauhusta siellä ollessamme ja haikeasti muistelemaan niitä, kun pompimme pelloilla ja hölkkäsimme bussien perässä täällä Suomessa. Tällaiset kokemukset kasvattavat meitä ihmisinä. Opimme paljon eri kulttuureista ja niiden tavoista. Vaikka ei aina hymy huulilla mentykään, en silti luopuisi sekunnistakaan. Jokainen hetki, jonka vietin näiden ihanien espanjalaisten kanssa, kulkee ikuisesti mukanani. Toivottavasti elämä tuo eteeni vielä monia yhtä ihania seikkailuja ja ihmisiä, joiden kanssa saan jakaa mahtavimmat päivät ja kokemukset. Noora kertoi heidän kulttuurisokkipainotteisesta vaihtoreissustaan Espanjaan viime numerossamme Asennetta-lehdessä 3/2012. Juttu on luettavissa myös nettisivuillamme www.asennetta.fi 41


Teksti: Minea Hara / Kuvat: Lehtikuva

K

eväällä 2012 Helsinki-Vantaan lentoasemalle avatussa Suomen ensimmäisessä Starbucksissa pärjää kyllä suomellakin. Ensikertalaisesta tuntuu kuitenkin siltä, kuin olisi vasta astunut vieraaseen maailmaan. Ilma on kahvin tuoksusta sakea ja tunnelma jopa lentokentän asteikolla kansainvälinen. Tähtiseppeleisen merenneidon merkin alle kerääntyy heti aamusta sekalainen kokoelma ihmisiä. He asettuvat kiltisti jonoon ja odottavat kovastakin kiireestään tinkimättä vuoroaan. Mitä ihmettä he jonottavat? Starbucks on kahviloiden ja uudenlaisen kahvinjuontikulttuurin pääkulmakivi ja todellinen arkkiesimerkki siitä, miten tuosta aikuisten pullakumppanista tuli jokaisen kaupunkilaisen uniikki ykkösasuste. Se on maailman suurin monikansallinen kahvilaketju. Tällä hetkellä Starbucksilla on kahviloita yli 50 maassa. Yritys perustettiin vuonna 1971 Seattlessa, Yhdysvalloissa, ja nimettiin Herman Melvillen Moby Dick -romaanissa olleen Starbuck-nimisen perämiehen mukaan. Logon kaksipyrstöinen seireeni taas on nimeltään Melusina. Merelliset inspiraatiot sopivat tuolloin kalastuskaupungissa syntyneen yritykseen imagoon. Kesti kuitenkin lähes 20 vuotta, ennen kuin ketjun kahvilat levisivät lopulta kulovalkean lailla pitkin mannerta ja Starbucksista tuli laajalti tunnettu kotimaassaan. Vuoden 2012 heinäkuussa Starbucks-kahviloita oli kaikkiaan 17 651 kappaletta ja kaksipyrstöisen merenneidon merkki leviää maailmalla noin kahden kahvilan uskomatonta päivävauhtia. Kahvi on siis maailmalla kuuminta hottia ja pelkästään sen tilaaminen on oma taiteenlajinsa. Kahvi on myös kannanotto. Mitä tuo take away -muki kädessä ohi pyyhältävä kaupunkilainen viestii kuivin suin rinnallaan matelevalle kanssakansalaiselle? Entä mistä kertoo kahvilan aamuruuhkassa paikan päälle jäänyt kiireetön nautiskelija?

Kulutusta ja jonotusta Kiireiselläkään kipittäjällä ei tarvitse aina olla jano, eikä välttämättä edes kofeiininpuute. Harvemmin kyse on myöskään päivän ai-

42

noasta kahvihetkestä, sillä me käytämme reippaasti enemmän aikaa kahvitauotteluun kuin keskiverto eurooppalainen. Suomalainen mukikansa juo luultavasti yhden kahvin jo ennen kotoa lähtöään, nappaa matkalta toisen mukaan ja töissä siemailee vielä kolmannen – ja vielä ei ole edes lounaskahvin aika. Pelkästä piristeestäkään tuskin on kyse silloin, kun mukaan ostetussa juomassa kolme viidesosaa on maitoa ja loput makusiirappia sekä kahvia. Kahvia me suomalaiset kuitenkin janoamme. Vaikka kahvipensaat ovat pohjoisesta kodistamme kaukana, kilpailemme norjalaisten kanssa kahvin kulutuksen maailmanmestaruudesta. Suomalainen juo vuosittain noin 10 kiloa paahdettua kahvia, kun esimerkiksi italialainen ryystää raakakahvia nassuunsa vain vaivaiset 5,8 kiloa vuodessa ja jenkki säälittävät 4,5 kiloa. Kovan työkulttuurin ja kylmän ilmaston vaikutukset näkyvät Pohjolassa yhtenäisen korkeana kahvinkulutuksena. Hätäisempi tarkkailija voisi luulla alati pidentyvien kahvilajonojen johtuvan hillittömästä alennusmyynnistä tai tavaran pelokkaasta hamstraamisesta. Kahvi ei ole kuitenkaan ollut kortilla enää 60 vuoteen ja korvike on meille vain kaukainen muisto. Kahvi ei myöskään ole erityisen halpaa – päinvastoin, se on silmittömän kallista. Kahvin hinnan noususta huolimatta sen kulutus kasvaa koko ajan. Miksi me sitten jonotamme? Miksi kaikkein fanaattisimmat helsinkiläisnuoret lähtevät seutulipulla Helsinki-Vantaan lentoasemalle, vain ja ainoastaan seisomaan tuon merenneitomerkin alle? Sen lisäksi, että mukaan otetut kahvit kertovat kiireisestä elämästä, ne kertovat myös erikoiskahvien suosiosta. Vaikka suomalaisen vuosittain juomasta kahvisaldosta suurin osa on yhä kotipolttoista ja turvallisesti tiputettua suodatinkahvia, todellisen kannanoton teet, kun ostat juomallesi suunnittelijan. Kyse on siis jostain muusta kuin urautuneesta tavasta tai levinneestä kaupunkilaisilmiöstä. Nykyäänhän kaikki tuunataan omaan tyyliin sopivaksi. Miksei myös kahvi? Vaikka usein työpaikan kahvihuone on firman sosiaalinen keskus eikä korvapuustit ole suinkaan tauon ainoa mehevä anti, kahvin juonti on yksityistetty. Enää ei tarvita omaa porukkaa kahvittelun kyytipojaksi, vaan tuo nautinnollinen hetki saa olla pyhitetty


INF / Lehtikuva

Mitä tuo take away -muki kädessä ohi pyyhältävä kaupunkilainen viestii kuivin suin rinnallaan matelevalle kanssakansalaiselle? 43


vain sinulle. On lähes suotavaa, että ilmaiset itsenäisyyttäsi latte kädessä liikennevaloissa. Yksin syöminen saattaa joidenkin mielestä olla surullinen näky, mutta kukaan ei sääli soolona kahvia siemailevaa city-ihmistä. Jonotamme siis itsenäisyyttä. Starbucksillakaan omaa aikaa ei osteta vain mukaan – se nimikoidaan mukin kylkeen. Oman kahvin osto on pieni sallittu nautinto ja pikakatsaus sekä omaan että muiden persoonallisuuteen. Vai miltä kuulostaa Vanilla Bean Crème Frappuccino White Mochalla ja Hazelnutilla? Entä Double Dirty Chai? Erilaisiin tyyleihin tuunatut juomat ovat herkullisia sekä korville että makunystyröille. Starbucksilla onkin laskettu olevan yli 87 000 erilaista makuvaihtoehtoa.

Lähdetäänpä kahville! Oman vuoron odottaminen tapahtuu kummallisessa aikakuplassa. Kaikki paikalle saapuneet ovat luultavasti tahoillaan hyvinkin kiireisiä, mutta tässä jonossa hopulle ei anneta sijaa. Väliä on vain sillä, mitä mielesi tekee juuri nyt. Kun vuorosi sitten vihdoin koittaa, tilauksen on parasta olla valmiina. Mikäli et valitse juomaasi suoraan seinän valmiista menusta, voit rakentaa sen itse. Siinä tapauksessa barista alkaa luultavasti johdatella sinua harkituin kysymyksin kohti arkkitehtonisen prosessin lopputulosta. Jokaista pääkysymystä seuraa alakysymys, josta haarautuu päätöstä varmisteleva sivukysymys – jota seuraa

mahdollisesti vielä tarkentava lisäkysymys. Vaahtoa? Kofeiinia? Soijamaitoa? Espresso soolona vai tuplana? Täällä todella halutaan tietää, mistä pidät. Edes lääkärin vastaanotolla ei olla näin kiinnostuneita tuntemuksistasi! Starbucks haluaakin viestiä jokaisen tiskin yli nostetun juoman olevan ”uniikki kohtaaminen” baristan ja asiakkaan välillä. Kun personoidun ja tarkoin harkitun hihnatilauksen tulos nostetaan lopulta eteesi, et voi olla hymyilemättä. Tältäkö tuntuu saada Oscar tai vastaanottaa Nobel? Nautittiin juoma sitten paikan päällä tai napattiin mukaan, harva arkipäivän pokaali lämmittää sisintä niin suloisesti kuin oma nimi pahvikupin kyljessä. Keskiverto kanta-asiakas palaa Starbucksille uudestaan noin kuusi kertaa kuussa ja kovan luokan fani jopa 16 kertaa kuussa. Voittajakonseptin vihdoin löydettyä tämän Pohjolan janoisen kahvikansan, jää nähtäväksi, minne kaikkialle viekoittelevan seireenin pyrstöt vielä yltävät. Suomen toinen Starbucks avattiin lokakuussa 2012 HelsinkiVantaan lentoaseman niin kutsutulle ”puhtaalle puolelle”, terminaali 2:n kaukolentojen porttialueelle. Ensimmäinen kahvila sijaitsee terminaali 2:ssa saapuvien aulassa, jonne sekä lentomatkustajilla että muilla asiakkailla on vapaa pääsy. Lähteet: www.starbucks.com

10 askeleen opas juomasi tilaukseen: 1. Päätä mitä tilaat, ennen kuin tilaat. 2. Valitse koko. Starbucksilla niitä on neljä: short, tall, grande ja venti (tulee italian sanasta ”kaksikymmentä” ja viittaa valtavaan 20 unssin eli 5,9 dl kokoon).

Kahvi on maailmalla kuuminta hottia ja pelkästään sen tilaaminen on oma taiteenlajinsa.

3. Valitse juomasi listalta. Kylmät juomat alkavat sanoilla ”frappucino” tai ”iced”. Jos villiinnyt ja tilaat listan ulkopuolelta, siirry suoraan kohtaan 10.

4. Mainitse erikseen mikäli tahdot espresson tuplana tai triplana – tai ehkä täysin kofeiinittomana.

5. Valitse minkälaista maitoa tahdot – vaihtoehtoja löytyy aina rasvattomasta soijamaitoon. 6. Valitse mahdollinen makusiirappisi. 7. Jos et tahdo, että maito kaadetaan mukiin vasta kahvin jäl-

9. Kerro, otatko juoman mukaan vai nautitko sen paikan päällä. 10. Jos et tilaa listalta, tee tilaus seuraavassa järjestyksessä: koko, kylmä vai kuuma, kahvilaji, maitolaji, sekoitustapa, kermavaahto/siirappi/muu lisuke, mukaan vai nautitko paikan päällä. Lähde: wikihow.com

44

Re x Fe at ures

8. Mainitse, haluatko juomasi kermavaahdolla tai ilman.

/ Leht iku va

keen, pyydä käänteinen järjestys tai sekoitettu versio.


Joulugallup 1.Teetkö itse joulukortteja? 2.Mikä on rakkain jouluperinteesi? 3.Mikä joulussa kiehtoo eniten? 4.Paras joulutunnelman tuoja?

MARIANNE MIETTINEN 26, JYVÄSKYLÄ 1.En ole kovin usein tehnyt, mutta nyt pienestä vauvastani pitäisi jonkinlainen kortti tutuille kasata. 2.Lumiukko-ohjelman katsominen. Ilman sitä ei joulu ole joulu! Käymme myös perheeni kanssa pukinbongaus ajelulla, ja se kuka näkee eniten joulupukkeja matkanvarrella voittaa. 3.Se yleinen tunnelma, on hämärää, perheen kanssa tehdään ruokaa ja rauhoitutaan joulunviettoon. 4.Se ettei tarvitse olla töissä. Saa rentoutua, eikä ole kiire mihinkään. Espanjassa asuessamme ravintolamme oli kiinni vain joulupäivänä ja sitä tunnelmaa ei voita mikään!

SAMULI HUOTARI 18, JYVÄSKYLÄ 1.En tee, sillä koen sen olevan liian aikaa vievää, enkä ole tarpeeksi luova kirjoittamaan minkäänlaisia joulutervehdyksiä. 2.Joulut iskän luona ja se kun tädin luokse kokoontui koko suku syömään herkkuja. 3.Se joulun fiilis on vaan niin mahtava! Ihmiset ovat iloisia, toisin kuin suomalaiset yleensä, ja kaikki shoppailevat hymy huulilla tutun tuttujakin moikkaillen. 4.Joulun tuoksut! Se on kyllä ihan ehdoton. Ja tietysti musiikki ja värit kuuluu jouluun olennaisesti. Ilman niitä ei fiilis nouse pintaan. SOILE PUUMALAINEN 17, TOIVAKKA 1.Kyllä, sillä ilman kortteja ei joulumieli pääse valloilleen ja mielestäni on mukava antaa muille jotain omaa ja uniikkia piristykseksi. 2.Voi niitä on paljon! Käymme perheen kanssa haudoilla, haemme kuusen, syömme hyvää ruokaa, saunomme ja tietysti availemme lahjoja. 3. Rauhallisuus, se kun saa hetkeksi hengähtää ja unohtaa maailman hulluuden ja kiireet. 4. Jokainen luo sen mielessään. Lumi ja pakkanen kuuluvat tietysti jouluun ja siivoilu ja touhuilu kruunaavat tunnelman!

ASENNETTA -

seinäkalenteri 2013 saatavilla

Tilaa omasi ja tue tärkeää asiaa! Panoksensa työmme tueksi on kalenterin kanteen antanut porilainen kuvaamataidon opettaja Ari De Carvalho, joka kynäruiskumaalasi Asennetta vapaaehtoisen mallimme Sanna Soinisen selkään. Isot kiitokset molemmille tästä upeasta heittäytymisestä! Portugalista kotoisin oleva Carvalho on asunut Suomessa 12 vuotta. Hän on itseoppinut taiteilija, joka uskaltaa antautua luovuuden vietäväksi ja kokeilla uusia keinoja toteuttaa itseään. Kalenterimme kantta koristava Asennetta-teksti oli hänen ensimmäisen ihomaalauksensa. Tervetullutta vaihtelua kännykän kuorille ja moottoripyörille, joita hän on maalannut jo lähes kyllästymiseen saakka. Hän kehottaakin nuoria tarttumaan haasteisiin ja toteuttamaan itseään rohkeasti. Vain taivas on rajana kun uskoo omaan juttuunsa! Asennetta-kalenterin tuotoilla rahoitetaan Asennetta-päihdekasvatusbussin kiertämistä kouluilla. Tilaukset ja tiedustelut: info@asennetta.fi Toimitus: mirkka@asennetta.fi 45


Postimaksu maksettu

4 seuraavaa numeroa hintaan 69 euroa.

Tilaaja / lahjatilauksessa myös maksaja: ---------------

Nimi:--------------------------------------------------Lähio

-------soite:--------------------------------------------------

Postin

------ro ja -toimipaikka:--------------------------------------------------

Puhelin:--------------------------------------------

Lahjatilauksen saaja: ---------------

Nimi:---------------------------------------------------

46

-------------Lähiosoite: ----------------------------------------------------------Postinro ja -toimipaikka: ---------------------------------------Puhelin:--------------------------------------------

ASIA KASPAL AUT US 631438

Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 0010 0 HEL SINK I


o k k i t Ris

47


SiltaValmennus


Statens ämbetsverk på Åland

Autokoulu Huhtala HELSINKI

www.asennetta.fi Löydät meidät myös facebookista!

Eatonin UPSeilla torjut kaikki sähköhäiriöt. www.eaton.fi

toivoo Asennetta-Kampanja 49


Suomen Nosturitarkastus Oy www.ngr.fi

Paperipalvelu Koskimo ja Rännäli VANTAA

Martela Oyj

Iloisten Ihmisten Viihdekylpylä www.vesihelmi.fi FORSSA

Maskun Kalustetalo Oy

KUUSAMO

Perniön Liha Oy

Peltisepänliike Alukvik Oy

Elinstallation Per Juslin Ab

Upseeriliitto ry

Rolls-Royce Oy Ab

Asianajotoimisto Peltonen LMR

CR-Renkaat Oy

VITA Lääkäriasema Oy

ampa nja Oy: KODINAVUX OY tukee Asennetta-K saimme antaa he

päihdekasvatustoimintaa. Tällä kertaa Asennetta-paidat Tapan ilan Erän saliba ndyjo

Kalajoen Apteekki

Imatran Pesula Tmi

Böckerman Peter Fma

Varattu

Miller Graphics Pietarsaari Oy Ab

Jomala kommun Vikinghallen

Martin seurakunta Nuorisotyö

Suomen Yrittäjäopisto KAUHAVA

Merasa Oy VALKEAKOSKI

Tapsan Lava Oy puh. 040 533 4563

Oy Prevex Ab Jakobstadsvägen 31 NYKARLEBY

Kahvila-Ravintola Alppiruusu www.alppiruusu.fi

50

Asennetta Ristikon Ratkaisu 3/12


ja Lue juttu : arkistostata.fi

sennet w w w. a

:n ennaltaehkäisevää eidän lahjoittama nsa oukkueelle.

Ajasto Paperproducts Oy Automaalaamo Salmi Oy Bewe Sport Certex Finland Oy ES-Projektit Oy Estico Oy Fennosys Oy Ferag Suomi Oy Haapaveden kaupunki Haapaveden kaupunki Nuorisotyö Heinolan Auto-Opisto Oy Hella Lighting Finland Oy Helsingin Taksiautoilijat ry Huiskula Oy Hyvinkään Lämpövoima Oy Hyvää Joulua! Hämeen Pintarakenne Oy ifm electronic Oy IJ Rahtikeskus Oy Ikaworker Oy Insinööripalvelu Kosonen Oy Iskas Oy Jakobstads svenska församling JT Kaivoskoneet Oy Juha Ikonen Tmi K-market Puolukka Kaesan Kotileipomo Oy Kajaanin Romu Oy Kalliolan Kannatusyhdistys ry Kastelli-Talot Oy Kiinteistöpalvelu Norppa Kiljavan opisto Kirkkonummen Vuokra-asunnot Oy Kokkolan Autoilijat Oy Konepaja Häkkinen Oy Korsholms Apotek-Mustasaaren apteekki Kotipizza Tesoma Kotkan Talohuolto Ky Kouvolan Vesi Oy Kuljetus J. Koskela Oy Kuljetus Tommi Partanen Kuljetusliike E. Lepistö Oy Kuntokeskus Kaisla Oy Kymenlaakson Ajovälitys Oy Kyrönmaan Palvelukoti Ky Lahden seurakuntayhtymä Laserle Oy Limingan seurakunta Lopen kunta Maanrakennus Etelätalo Ky Mainospuoti Jari Mäntynen Oy Merivaara Oy Metsäpietilä Oy Metsätyö Oy Miehikkälän Osuuspankki

Nakkilan Sihuma Oy Napapiirin Betoni Oy Palvelukoti Kalaniemi Panostus M. Ekman Paramet Oy Perussuomalaiset Picnic Finland Oy Pirkanmaan Finanssi Oy Pitkäkoski Oy Pixact Oy Pohjanmaan Hylly- ja Trukkitalo Oy Porvoon Tilipalvelu Oy Pukinmäen Puutarha Oy Päijät-Hämeen Lokapalvelu Ky Rakennusliike P. Nousiainen Tmi Ramin LVI ja Rauta Oy Ravintola Lyon Renewa Oy RJ-Welding Oy Rock Ramit Oy RTK-Palvelu Oy Salo-Hill Oy Sievin Osuuspankki Sodankylän Kiinteistöpalvelu Oy Solgraf Sony Music Entertainment Finland Oy Stonex Oy Sun-Car Oy Sunkirja Suomen Keskustanuoret ry Suomen Pikaliitin Oy Svenska Finlands folkting TEAM Teollisuusuusalojen ammattiliitto ry Teboil Oy Ab Teollisuusapu Oy Tervolan Luontolomat Terästarvike Oy TEXpro Oy Tilihelsinki Oy Toimikkaat Oy Trainers House Oy Transportfirma T & G Söderholm Ab Transsinkko Oy Tuusulan seurakunta Nuorisotyö Työturva Pekkala Vakka-Suomen Viemärihuolto Oy Vihannin kunta Warla Trade Oy www.hautauspalvelu.fi www.psykoterapiakoulutus.fi Ylivieskan kaupunki Ålands Färg och Tapet Östra Nylands Ungdomsförbund

51


Asennetta_lehti 2013/4  

asennetta lehti joulukuu

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you