Page 1

8 19 26

L채heisriippuvuus Min채 uskallan! Mittareista eroon


Lehden sisältö ei aina sovellu lapsille eikä lapsiosille. Pelottavat tai muistoja herättävät tekstit merkitään Nalle-symbolilla.

Tietoa lehdestä Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12

Tietoa ryhmästä Punaisen Ristin Oulun osaston vertaistukiryhmä Didit on tarkoitettu lapsuudessaan traumatisoituneille. Ryhmä ottaa vastaan uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa. Vuoden 2015 seuraava uusien tapaaminen pidetään 28.9. klo 12-14 osoitteessa Kainuuntie 1. Jäsenien tulee olla täysi-ikäisiä ja hoitosuhteessa ammattilaiseen.

Ota yhteyttä Päätoimittaja, aineistot: toimitus@didit.fi Tiedotus, markkinointi, taitto: tiedottaja@didit.fi Kuvataide, itseilmaisu: taide@didit.fi Mielenmaisemia, unia, heijasteita: mielensuvanto@didit.fi

www.didit.fi


Pääkirjoitus

Yhteiseen liekkiin

SAA KAATUA S adevesi kirii

kahvikupeista sohvapöydän notkuessa jäätelölaatikoista lattian ollessa tahmainen kumotuista mehulaseista. Viimein yhtäkkiä ikkunanpintaa alas nousimme ja aloimme taas juoksemaan. ja hihansuut ovat Tänään, vakautuneemmassa mielentilassa, yhä märät ymmärrämme pyörämatkasta. varoa ennen Lehden toimitus pitää ylimääräistä kuin olemme liian tapaamista kierroksilla tai kotikeittiössä ja puuhaa hiljaisesti jokainen omaa osuuttansa. liian lamaantuneina. Kun yksi kaatuu, tiedämme olla apuna ja ottaa vastuuta. Ja kun Lähipiirin apukädet on kutsuttu mukaan, aika on oikea, katamme taas yhden paikan kuvien sekä tekstien suhteen ollaan lisää ja kiedomme halaukseen. armeliaita.

Lehden teema: Liikunta ja terveys

Hiljaisuudessa vallitsee ymmärryksen tila.

Yksi lehden kirjoittajista on tänään poissa, ikäänkuin kaatunut hetkeksi. Huoli hänestä on jokaisen mielessä. Saa kaatua ja pitää kaatua, kun mieli tai keho ilmoittaa varoituksen merkkejään.

Ennen emme tätä tienneet. Kun mieli juoksi maratonia, jatkoimme juoksemista ja polkemista ja sukeltamista ja vuorikiipeämistä niin kauan, että mielemme poksahti emmekä enää liikkuneet yhtään. Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi, kerääntyi tiskipöytä kuivuneista

Didit-lehti on aina omanlaisensa ja

voimavarojemme näköinen. Olemme ylpeitä sen jokaisesta tekijästä ja jokaisesta numerosta, jonka olemme saaneet julkaista. Tämä numero on omistettu päätoimittajallemme, jota ilman emme olisi koskaan siinä, missä olemme nyt. Kiittäen, toimitus ja apurit

Syyskuu 2015

3


Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus

Fakta

5 Yli- ja alivireys - Tietoa vireystilasta ja sietoalueessa pysymisestä 8 Asiantuntijan palsta Läheisriippuvuuden ydin

Minun tarinani 10 Minun tarinani

Arjessa

12 Läheiset kertovat 13 Niksinurkka 14 Ensi kertaa - Haavoittuvaisuuden voima 16 My Fake ID

Taide

18 Valokuvia - Minä uskallan! 20 Lukijoiden runoja 22 Lukijoiden musiikkivalinnat 23 Maalauksia

Mielen suvanto 25 Lukijan uni

Ajankohtaista

26 Kolumni - Mittareista eroon 28 Sarja-arvostelu: House of Cards 29 Elokuvaesittely: Kalteva torni 30 Kalenteri

"Ihmiselle ominaista on, että joutuessaan liian rankan kuormituksen alle, hän saattaa ajautua ylikierroksille tai murtua. Tällöin puhutaan yli- tai alivireydestä, joissa ns. koetaan liikaa tai liian vähän."


Fakta

Yli- ja alivireys - Tietoa vireystilasta ja sietoalueessa pysymisestä

Vireystilalla tarkoitetaan sitä, miten

herkästi ihminen reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Näitä ovat esimerkiksi ympäristön muutokset, uudet henkiset ja fyysiset kokemukset sekä sisäiset ajatukset. Ihmiselle sopivaa vireystilan aluetta kutsutaan sietoalueeksi. Sen sisällä pysyessään ihminen pystyy oppimaan, tuntemaan olonsa turvalliseksi ja kokemaan täysipainoista elämää. Sietoalueemme on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat synnynnäinen temperamenttimme sekä fysiologinen reaktiivisuutemme. Myös kokemuksillamme on merkitystä. Ihmiselle ominaista on, että joutuessaan liian rankan kuormituksen alle, hän saattaa ajautua ylikierroksille tai murtua. Tällöin puhutaan yli- tai alivireydestä, joissa ns. koetaan liikaa tai liian vähän. Ihminen kuitenkin pystyy oppimaan säätelemään vireystilaansa ja palaamaan takaisin sietoalueelle. Itsesäätelyn alkeet opitaan lapsuusaikana, jolloin vanhempi tai muu läheinen aikuinen auttaa vauvaa tai pikkulasta monin tavoin. Aikuinen rauhoittelee lasta, hoivaa ja kannustaa sekä lohduttaa häntä. Kasvaessaan lapsi voi siten käyttää näitä keinoja rauhoitellakseen itseään esimerkiksi mielipahan tai vihan hetkellä.

Itsesäätelyssä on kysymys muun muassa

oman tunnetilan ymmärtämisestä, itsensä rauhoittelusta sekä asioiden punnitsemisesta. Joutuessamme koville, voimme ottaa aikalisän ja käsitellä mielessämme tapahtunutta. Tekemällä mukavia asioita ja rauhoittelemalla hätäämme, voimme selvitä kriisistämme. Interaktiivisesta säätelystä puhutaan, kun selvitämme tilaamme muiden ihmisten avustuksella. Puolison, ystävien tai lähisuvun kanssa käydyt keskustelut auttavat meitä näkemään olotilamme ja sitä parantavat ratkaisut uudesta näkökulmasta. Elämän perustaitoihin kuuluu kummankin säätelytavan oppiminen, sillä kohtaamme joka tapauksessa tilanteita, joissa yksi tapa ei riitä.

Syyskuu 2015

5


Fakta

osat voivat tunkeutua toistensa tietoisuuteen tuoden menneisyyden tunteita ja ydinuskomuksia nykypäivään. Kun lapsi joutuu toistuviin koviin ja Dissosiaatiohäiriöstä kärsivän onkin hyvä ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin jossain vaiheessa pohtia kokemiansa tunteita ja kasvuaikanansa, voi hänelle kehittyä syitä, mitkä aiheuttavat hänen dissosiatiivinen häiriö, jossa ihmisen persoona niitä poikkeamia. Lisäksi hyvässä ikäänkuin jakaantuu osiin (kts. Didit nro 1 & 2). vireystilaansa terapiassa voidaan harjoitella keinoja Läheisten aikuisten puuttuessa tai palaamiseen sekä yli- että käyttäytyessä ristiriitaisesti, vaarantuu myös sietoikkunaan alivireydestä. aikuisuuden vireystilan säätelytaitojen kehittyminen. Dissosiaatiohäiriöstä kärsivän persoonan dissosiatiivisten osien sietoikkunat ovat erikokoisia, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa myös koko vireystilan ilmiön ymmärtämistä. HAASTAVA LAPSUUS

Sietoikkunan rajojen ulkopuolella kivut ja säryt saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä tai puuttua kokonaan kokemuksista. Kipua ei välttämättä tunneta onnettomuushetkellä ja keho voi tuntua täysin turralta. Dissosiaatiohäiriöinen saattaa hakeutua jatkuvasti jännittäviin elämyksiin jopa vaarallisilla tavoin tai lukittautua kotiinsa pientenkin elämänkokemusten pelossa. Ajatuksien tulva voi yllättää kesken kauppareissun ja lopulta autossa mieli voi tuntua täysin tyhjältä. Kaikki ympäristön virikkeet voidaan kokea hyvin suurella intensiteetillä tai olla täysin huomaamatta mitään lähistöllänsä tapahtuvaa. Oman erityisen piirteensä ongelmaan antaa se, että yksilö voi olla hyvinkin laajan osan aikaa sietoikkunassaan ja katoaa sieltä vain tiettyjen kokemusten tai tapahtumien kautta. Voi olla, että lääkärilläkäynnit ovat hänelle erityisen vaikeita tai riidat tietyistä aiheista saavat hänen säätelynsä murtumaan. Aina ei löydy selkeitä syitä reaktioille, sillä dissosiatiiviset

On ymmärrettävää, että traumatisoituneen mieleen tunkeutuu kokemuksia ja muistoja, jotka tuntuvat niin vaikeilta ja pahoilta, että niiden välttelemiseen ryhdytään keinoilla millä hyvänsä. Ajan kanssa tämä välttelytapa alkaa kuitenkin vaikuttamaan yhä laajemmin elämänlaatuun ja usein lopulta estää yksilön mielekkään elämän. Dissosiaatiohäiriöstä kärsivä voi yrittää aluksi vain huomioida omat osiensa sietoikkunoiden rajat ja ikäänkuin säilöä pahat kokemukset turvapaikkaan välttelyn sijaan. Sietoikkunoiden hahmottuessa voi opetella pysyttelemään niissä. Myöhemmin, kun aika on suotuisa ja omat rauhoittelukeinot ovat vahvemmat, voi henkilö kokeilla laajentaa sietoikkunoitansa turvallisessa terapiassa. Jokaisen osan on opittava uusia keinoja säädellä itseään. Osat, jotka turvautuvat yleensä ulkopuolisiin ihmisiin, voivat oppia


aluksi rauhoittumaan toisten osien avulla. Sellaiset osat, jotka eivät kykene ottamaan vastaan apua muilta ihmisiltä, voivat harjoitella tätä terapeutin kanssa ja myöhemmin ehkä löytävät elämäänsä turvallisia ihmisiä, jotka antavat tukeansa osalle sopivan maltillisesti.

Fakta

Tavoitteena on oppia yhtenä persoonana pysymään omassa henkilökohtaisessa sietoikkunassa, nykyhetkessä. Tämän saavuttamiseen pystytään tarpeeksi hitaalla tahdilla ja rauhallisella sekä turvallisella harjoittelulla. Taitojen kasvamisen voi huomata sisäisen rauhan lisääntymisestä sekä voimakkaiden kokemuksien sietokyvyn kehittymisellä. Lähde: Boon, Suzette, Steele Kathy ja Van Der Hart, Onno: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen - Taitoohjelma potilaille ja terapeuteille. 2011. Traumaterapiakeskus. Ylivireydessä saatat

-kokea pelon, tuskan tai häpeän tunteita -tuntea vihaa tai kiihtymystä -olla herkkä ja hermostunut -ottaa liian vakavasti pienetkin vastoinkäymiset tai käydä kierroksilla -olla herkkä suunnitelmien muutoksille -menettää arviointikykysi -juoda alkoholia tai käyttää päihteitä -hakeutua tappeluihin, vahingoittaa itseäsi, liikkua liikaa -tehdä asioita, joita et muista jälkikäteen

Yli- ja alivireys Tietoa vireystilasta ja sietoalueessa pysymisestä

Päästäksesi takaisin sietoalueelle voit kokeilla

-kiinnittää huomiotasi hetkeksi muualle, säilöä kokemuksen joksikin aikaa turvapaikkaan tai neuvotella puuhakkaan osan kanssa lepoajasta -katsella ympärilläsi olevia esineitä ja luetella niitä ääneen -rauhoitella itseäsi lämpimin sanoin tai käydä kävelyllä tai juoksemassa -katsoa levollista tv-ohjelmaa tai pelata tietokonepeliä -kuunnella musiikkia, piirtää, maalata tai soittaa ystävälle

Alivireydessä saatat

-vältellä tunteitasi, koska ongelmasi tuntuvat liian suurilta -paeta tilanteita eristäytymällä -ikäänkuin kadota ihmisten keskellä omaan maailmaasi -vältellä ihmissuhteita ja läheisyyttä -nukahtaa äkillisesti tai menettää kyvyn ajatella -kokea olevasi vain piste nurkassa -olla turra ja liikkumaton

Päästäksesi takaisin sietoalueelle voit kokeilla

-kehon osien liikuttelua tai koskea niitä osia kehostasi, joissa on tuntoaistia -katseesi liikuttamista ympäristössäsi -itsesi lohduttamista ja toisen osan lempeitä sanoja itsellesi -laskea sataan tai käydä lämpimässä suihkussa -samoja keinoja kuin ylivireystilanteessa

Maaliskuu 2015

77


Fakta

Asiantuntijan palsta Asiantuntijan palstalla käsitellään traumatisoitumisen seurauksia alan ammattilaisten johdolla. Palstan kirjoittaja vaihtuu joka numerossa.

E lämämme ensihetkistä alkaen elämme yhteydessä ympäröiviin ihmisiin ja maailmaan. Lapsi tarvitsee ihmisen, vanhemman, jotta säilyy hengissä ja saa tarpeensa tyydytettyä. Tarpeeksi hyvässä vuorovaikutussuhteessa lapsesta kasvaa tunne-elämältään tasapainoinen nuori ja aikuinen.

Läheisriippuvainen on tunne-elämältään paljolti pienen lapsen kaltainen hänen tarvitessaan ihmisen, jonka kautta hän pystyy elämään elämäänsä. Hänen suhteensa ympärillä oleviin ihmisiin ei ole kuitenkaan luonnollinen eikä tasapainoinen. Läheisriippuvainen kärsii pakonomaisista käytös- ja ajatusmalleista, jotka kerta toisensa jälkeen ohjaavat hänet toimimaan ”järjettömästi”. Hän kontrolloi, ylisuojelee, huolehtii liikaa, sekaantuu ja takertuu, pelastaa ja puuttuu asioihin ja näin aiheuttaa kaaosta, hämmennystä, turhautumista ja haittaa muille. Hän toteuttaa vahingollista tapaa suhteissaan mutta ei pysty lopettamaan sitä. Yleensä hän ei edes käsitä toimintaansa eikä näe siinä mitään väärää. Toiminta, joka alunperin on lähtenyt huolesta, välittämisestä ja pelosta, tuottaa kuitenkin jatkuvasti tuskaa itselle ja muille.

Tässä numerossa

Traumatisoituminen ja riippuvuudet tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Toimitus haastoi alan työntekijöitä avaamaan lukijoille riippuvuuksien eri muotoja. Tällä erää kynään tarttui Anu Pörhö Avominnen päihdeklinikalta.

Läheisriippuvuuden ydin

Läheisriippuvuuteen sairastutaan perheissä, joissa eletään jonkin voimakkaan ja negatiivisen ilmiön läheisyydessä, jota perheen jäsenet eivät pysty käsittelemään, vaan ilmiön läsnäoloon lähdetään sopeutumaan. Tämä ilmiö voi olla esimerkiksi päihderiippuvuus, ahdasmielinen uskonnollisuus, vanhemman mielenterveysongelma tai vanhemman kylmyys tunnetasolla. Ilmiö tuottaa valtavaa emotionaalista tuskaa perheenjäsenille ja sopeutumisen myötä kehittyy tietynlaisia puolustusmekanismeja, toimintamalleja, joilla on kauaskantoisia ja negatiivisia vaikutuksia läheisen elämään ja ympäristöön. Esimerkiksi alkoholistiperheissä alkoholisti oireilee sairauttaan ulospäin monin eri tavoin. Oireiden lisääntyessä ja pahentuessa, puoliso tuntee hätää, hämmennystä ja huolta. Kun järkipuhe ja keskustelu ei alkoholistille auta, läheinen kokee ainoaksi mahdollisuudekseen alkoholistin kontrolloimisen, joka hiljalleen muuttuu juomisen mahdollistamiseksi. Läheinen pehmentää juomisesta aiheutuneet haitat ja siivoaa jäljet. Hän ottaa alkoholistin juomisesta itselleen vastuun, sen, joka alkoholistin


kuuluisi itse kantaa. Läheinen ottaa myös vastuun kodista, lapsista, koko arjesta. Näin alkoholistin ei tarvitse kokea päihteidenkäytön seurauksia. Samalla katoaa puolison kosketus omaan sisimpään ja kokemus minuudesta muuttuu. Hän ei enää näe itseään, ei tunnista tunteitaan ja tarpeitaan eikä ole varma omista ajatuksistaan, vaan on pakonomaisesti keskittynyt päihderiippuvaiseen, jonka kautta määrittelee oman persoonallisuutensa. Läheisen elämä kulkee lopuksi alkoholistin juomisen syklin mukaan. Hänestä tulee ulkoaohjautuva reagoija, jolloin hän reagoi läheisen tunneilmapiiriin, sanomisiin, tekemisiin jne. Hän lähtee toteuttamaan huolehtimista ja pelastamista muissakin suhteissa. Loppujen lopuksi hän pyrkii ennakoimaan tilanteita ja toisten haluja ja tarpeita ja niiden täyttämisestä tulee hänen elämäntyönsä. Jos joku kieltäytyy läheisriippuvaisen takertuvasta huolehtimisesta, voi läheisriippuvaisen käyttäytyminen muuttua marttyyrimaiseksi itsesääliksi, jossa hän heittäytyy uhrin asemaan. "Voi, miksi annettu apu ei kelpaa!" tai "Olen kaikkeni tehnyt ja mikään ei riitä!” Läheistä ajaa kuin riivattuna sisäinen pakko: ”Pakkohan minun on toimia tai muuten..”, ”Pakkohan minun on huolehtia.” Aikuisena läheisriippuvuus voi ilmetä niin vahvuutena kuin heikkoutenakin. Läheisriippuvaisesta voi tulla mm. miellyttämisenhaluinen, marttyyri, tyranni, takertuja, ylihuolehtiva, ylireagoija. Hän ei löydä onnea itsestään, vaan elää toisen puolesta ja ennakoi tilanteita ja tapahtumia. Muiden ihmisten mielialat hallitsevat hänen tunteitaan ja hän yrittää hallita muiden tunteita. Toinen ääripää läheisriippuvaisesta on hyvin omavoimainen, jäykkä, muurit itselleen rakentanut henkilö, joka pyrkii välttämään solmimasta sosiaalisia suhteita ja todistelee käytöksellään olevansa riippumaton muista ihmisistä. Puolison lisäksi alkoholismi perheessä sairastuttaa myös lapset. Perheessä ei ole peilejä lasten kasvun ja persoonallisuuden syntymisen tueksi, koska vanhemmat ovat emotionaalisesti tavoittamattomissa päihderiippuvuuden viedessä heidän huomionsa ja energiansa. Lapset kokevat ahdistusta, pelkoa ja häpeää mutta joutuvat kieltämään ja hautaamaan tunteensa, koska tunteisiin ja tarpeisiin ei vastata. Päihdeperheiden lapsille pätevät säännöt; älä puhu, älä luota, älä tunne. Lapset pyrkivät erilaisin lasten keinoin selviytymään kaaosmaisesta arjesta ja tunnevajeesta, jossa elävät. Näin heille kehittyy vahingollisia roolija käyttäytymismalleja, jotka tuottavat tuskaista tunne-elämää aikuisena, läheisriippuvuutta.

Riippuvuus on pakonomaista käyttäytymistä. Läheisriippuvuudessa ihminen toteuttaa pakonomaisesti itselleen ja muille vahingollista tapaa. Vaikka muut turhautuisivat ja suuttuisivat läheisriippuvaiselle, hän ei kykene lopettamaan sitä. Tapa on lähtenyt huolesta ja pelosta ja on joskus ollut keino selviytyä ja tuottanut toivottua tulosta mutta se on kääntynyt itseään vastaan. Läheisriippuvainen laittaa muut aina itsensä edelle ja huolehtimisesta on tullut pakonomaista toimintaa. Koska läheisriippuvuus on tunne-elämän sairaus, on sen taustalla monenlaiset käsittelemättömät negatiiviset ja tuhoisat tunteet. Koetut pettymykset, hylkääämiset, laiminlyönnit, pelko, viha, katkeruus, häpeä, syyllisyys jne. ovat jääneet läheisriippuvaisen sisimpään ohjaamaan tunne-elämää ja sitä kautta käyttäytymistä ja ajatuksia. Läheisriippuvainen kokee toivottomuutta, masentuu, ahdistuu eikä näe tai löydä ulospääsyä tilanteesta. Hän sairastuu fyysisesti sekä henkisesti. Unihäiriöt, ahdistushäiriöt, masennus- ja syömishäiriöt ovat läheisriippuvaisilla yleisiä. Heillä on myös vaarana sairastua muihin riippuvuuksiin kuten työ-, seksi-, ostos -tai päihderiippuvuuteen. Kroonisena ja asteittain etenevänä sairautena se voi johtaa jopa itsemurhaan. Läheisriippuvuudesta voi toipua hyvään, eheään elämään. Se vaatii tietoa riippuvuudesta, oman tilanteen tunnistamista ja tunnustamista. Siihen on saatavissa hoitoa, jossa pala palalta on mahdollista luopua vääristä luonteenpiirteistä ja käyttätymismalleista ja löytää oma ainutkertainen itsensä, oma persoonallisuutensa.

Anu Pörhö FM, sosionomi, PAT hoitokoordinaattori läheisohjaaja Avominne päihdeklinikka +358 (0)45 1069800 anu.porho@avominne.fi www.avominne.fi

Syyskuu 2015

9


Minun tarinani Okolmen len yli nelikymppinen lapsen äiti, jolla on

todettu (muun muassa) dissosiaatiohäiriö. Aikuisiällä olen ollut rankoissa ihmissuhteissa (nykyistä turvallista suhdetta lukuunottamatta). Erään narsistin kanssa olleesta suhteesta päästyäni olin masentunut ja selvittelin suhteen aikana tulleita traumoja, kävin jonkun aikaa terapiassa. Silloinen lääkärini totesi, etten kuitenkaan sairastanut masennusta, olin vain hiukan uupunut ja että reipas liikunta auttaa. Olin väsynyt koko ajan, mikään ei tuntunut antavan iloa. Kului vuosia ja elämäni tuntui olevan selviytymistä ja suorittamista jatkuvien vaikeuksien tullessa tielleni. Noin seitsemän vuotta sitten aloin saamaan jähmettymiskohtauksia, joiden aikana en pystynyt liikuttamaan jäseniäni, en mitään kehossani. Tunsin vajoavani pieneksi mustaksi pisteeksi jonnekin pään sisällä, kehoani en tuntenut.

Näitä kohtauksia opin ennakoimaan pikku hiljaa, tunnistamaan niitä aiheuttavat triggerit, jotka muun muassa tuntuivat näyttävän "pahoilta" ahdistavilta, esim joku tavallinen kuviointi tavarassa.

"Niinkin tavallinen esine kuin pelinoppa. Sen syvenevät mustat pisteet jakiinni tuntuvat pitävän katseeni, upoten niihin.. Symmetriset kuvioinnit, kuten katukivetys, tekee hankalan, ahdistavan olon ja tunnen liukuvani osittain jonnekin..." Silloinen terapeuttini, joka oli opiskellut traumaterapiaa alkoi kanssani tutkiskelemaan olisiko mahdollista, että nämä oireet, joita minulla oli, olisivat traumaoireita. Mitä ihmettä, minun jo läpikäyty lapsuuteni oli lähes täydellisen hyvä.. vai oliko.. (No ei ollut.)


Onnekseni oli alkamassa ryhmäterapiaa lapsuudessaan traumatisoituneille. Ennen kuin sinne valittiin osallistujat minua haastateltiin, täytin kaavakkeita yms. Alan ammattilaisten valvonnassa lääkäri totesi minulla olevan Did. Noin 3 vuotta sitten sain diagnoosin, ryhmä- ja yksilöterapiaa, ja nyt tällä hetkellä voin jo paremmin, pysyn paremmin tässä hetkessä ja olen hyvä vanhempi lapsilleni. Monet asiat ja hankaluudet ovat saaneet selityksiä näin jälkeenpäin ja vähentäneet häpeääni ja syyllisyyttä.

11


Arjessa

"Äiti ulkoilee" Tyttö 7v

Läheiset kertovat Kun lähden juoksulenkille, minulla Puolisoni kiljuu paljon uskottavammin kuin minä! on rutiinini. Juoksen katse alaspäin, -Hämmästynyt nainen haen turvaa asfaltista ja teiden reunoista. En koskaan poikkea tutulta reitiltäni. Matkan ajan leikin Pinkit kumihanskat. Ne on ajatusleikkejä - ennen kuvittelin hautajaisiani, nykyään haaveilen oltava käsissä, jotta voin elämänkumppanista. alkaa siivoamaan. -Kotiurheilija -Tyttö 18v

Aamuni alkoi potkaisemalla toissapäivänä lattialle tipahtanutta leivänpalasta. Koirani söi sen iltapalaksi ja nukahti kanssani 14 tunnin yöunille. -Jaksamaton


Ylivireänä tuntuu usein

kuin voisi juosta maratonin - ja voikin. Liika liikunta johtaa kuitenkin romahdukseen, joten kokeile rauhoittaa tahtiasi. Vinkkejä: - liikuntaa 2-3 krt/vko - muista lepopäivät

Yksin:

- juoksu, pyöräily, uinti - hiihto, luistelu, nyrkkeily

Ryhmässä:

Iloaliikunnasta

Niksinurkka

Liikkuminen voi tuottaa iloa ja on tärkeä osa arkea. Dissosiaatiohäiriön kanssa elävälle oman liikkumistavan löytäminen on usein haastavaa monesta syystä. Toivomme, että vinkkimme auttavat sinua ymmärtämään haasteitasi ja löytämään uusia vaihtoehtoja arjen liikkumiseen.

Erilaisia haasteita:

- aerobic, zumba - kuntosali, yleisurheilu - tennis, jalkapallo

- LIIKKUVAT ESINEET

Joillekin dissosiaatiohäiriöstä kärsiville ei sovi liikunta liikkuvien esineiden parissa. Nopeasti liikkuvat esineet voivat pelottaa lapsiosia, lamaannuttaa kehoa sekä hämmentää mieltä. Vältä mm.jalka-, lento- ja koripalloa, jääkiekkoa ja frisbeen heittoa ja kokeile näiden sijaan esimerkiksi kävelyä, tanssia, uintia tai hiihtoa.

YLIVIREÄ OMA OLOTILA

- LIIKKUVAT IHMISET

Joillekin myös nopeasti liikkuvat ihmiset on vaikea asia. Aloita harjoittelu yksin ja kokeile myöhemmin esim kuntosaliharjoittelua.

ALIVIREÄ

Alivireässä olotilassa keho voi

tuntua raskaalle ja mieli estelee liikkumista. On kuitenkin tärkeää, että koetat nousta ylös edes muutaman kerran päivässä. Jos voimat riittävät, kannattaa ulkoilla hetki joka päivä. Vinkkejä: - 5 min on hyvä alku - kokeile hieroa jalkojasi jne

- ALASTOMUUS

Jos alasti olo on sinulle hankalaa, niin vältä mm. uimista ja yleisiä suihkuja.

Yksin:

- kävely, sauvakävely - kevyt hölkkä, venyttelyt - Wii-pelit, esim jooga

Ryhmässä:

- bodybalance, jooga - kevyesti kuntosalilla

Syyskuu 2015

13


Ensi kertaa Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotain heille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisen toimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehden tekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Vuoden 2015 numeroissa seikkailee nuori miesopettaja. Haaste on annettu!

Haavoittuvaisuuden voima Tehtävä 3 / 4. Lehti. Luettuani Didit -lehden ensimmäisen numeron mielessäni on kolme asiaa: neoliittinen vallankumous, suoritusyhteiskunta ja luokkahuone. Kyllä, asiat ovat kaukana toisistaan. Antakaas, kun selitän. Neoliittisella vallankumouksella viitataan siihen historiallisten tapahtumien sarjaan, joiden seurauksena ihminen - tuo paljolla älyllä, mutta vähällä viisaudella paiskattu kädellinen - siirtyi liikkuvasta metsästys- ja keräilykulttuurista pysyvään asutukseen ja alkoi viljellä maata. Olen kironnut esi-isäni moneen otteeseen, kun lähtivät tähän leikkiin mukaan. Itse en nimittäin ole koskaan kokenut olevani se, joka lyö aitatolpan tantereeseen ja alkaa rakentaa - siitä kun seuraa monenlaista harmia, niin kuin yhteiskunnan yhä pidemmälle etenevää spesialisaatiota. Pysyvän asutuksen ensimmäiset ammatit - sepät ja papit ja muut - lienevät vielä menetelleet, mutta jossain vaiheessa

homma karkasi käsistä. Ei osattu olla enää tyytyväisiä siihen, että oli ruokaa, perhettä ja jonkinlainen katto pään päällä, vaan tähyttiin korkeammalle ja alettiin haluta aina vain enemmän. Paradoksaalista kyllä se, että perustarpeet saatiin tyydytettyä, johti ehkä jopa yleisen onnellisuuden tunteen kaventumiseen. Miksi? Koska elämä muuttui sosiaaliseksi kilpailuksi ja suorittamiseksi.

Kehitys on toivottavasti saavuttanut lakipisteensä nykyisessä markkinalogiikassa, joka hypettää tehokkuutta ja tuottavuutta siinä määrin, että niistä on tullut sivistyksenkin (kerettiläinen) mitta: kokeet, todistukset, ylppärit, gradut ja dippatyöt ovat ne, joita tuijotetaan; aidolle kohtaamiselle ja ymmärtämiselle on yhä vähemmän aikaa, koska niitä ei voi noin vain muuttaa bruttokansantuotetta mittaaviksi luvuiksi. Toisin sanoen elämme täydellisen idiotismin aikaa. Parempi olisi ollut, jos esi-isäni olisivat kuuluneet siihen porukkaan, joka kalasti lähilammen ahvenet ja siirtyi syönnin loputtua seuraavalle. Edellä piirtämäni historian suuntaviivat ja näkemykseni nyky-yhteiskunnan tilasta ovat toki kärjistäviä. Mutta on niissä vahvoja yhtymäkohtiakin siihen


todellisuuteen, jonka jaamme. Lehteä lukiessani huomasin, että ajatukseni palaavat työmaalle, luokkahuoneeseen, oppilaisiin. Lehden tekstit muistuttavat minua siitä, kuinka erilaisissa elämäntilanteissa ihmiset elävät. Ne ovat erilaisia myös oppilaillani, joiden lukumäärä yhden lukuvuoden aikana on lähellä sataa viittäkymmentä - ja omatkin elämäntilanteeni vaihtelevat. Erilaisista taustoista, taipumuksista, ruumiinrakenteista, temperamenteista ja lahjoista huolimatta teini-ikäisiä ja aikuisuuden kynnyksellä olevia oppilaitani yhdistää vahva normaaliuden paine. Koulussa pitää suorittaa ja suoriutua, vapaa-ajalla pitää suorittaa ja suoriutua, normaalista ei uskalla poiketa - missä on tila ja aika tulla nähdyksi sellaisena kuin on?

Arjessa

Me aikuisetkin teemme elämänvalintojamme ja elämme arkeamme normaaliuden paineen alla. Sivuutamme todelliset tunteemme, tarpeemme ja kokemuksemme, koska ulkoatulevat paineet ovat muodostuneet usein niin koviksi, että on turvallisempaa - olkoonkin että väljähtyneempää, vaisumpaa ja mauttomampaa - vain suoritua. Mitä minä opettajana teen, kun oppilaani rohkenee poiketa normaalista vaikkapa ongelmallisen käyttäytymisen muodossa? Pyrinkö kohtaamaan hänet aidosti ja ajan kanssa, vai ohjaanko pelkkien sanktioiden kautta takaisin suoritumaan? Entä mitä minä teen, jos epämääräinen ahdistus ja väsymys ottavat vahvan otteen omasta elämästäni? Pyrinkö antamaan tunteille aikaa ja tilaa, yritänkö kohdata itseni, vai hiljennänkö äänet mahdollisuuksien mukaan ja palaan niitä kuulematta normaaliuden autuaalle tyyssijalleni, suoriutuksillaan räpistelevien kanssaihmisten pariin?

"Pyrinkö antamaan tunteille aikaa ja tilaa, yritänkö kohdata itseni?" Viime syntymäpäivänäni sain linkin Ted Talkiin, jonka aiheena oli haavoittuvaisuuden voima (The Power of Vulnerability, löytyy Youtubesta). Esitelmöitsijän mukaan emme ole täällä suoriutumassa, sen sijaan tärkeää on kohtaaminen ja yhteys toisiin ihmisiin. Häpeä riittämättömäksi koetuista puolista itsessä ja pelko torjutuksi tulemisesta kasvavat kuitenkin helposti niin suuriksi, että me torjumme aidon kohtaamisen ja tyydymme suoritusyhteiskunnan suomaan palkintoon siitä, että olemme ainakin jollain tapaa hyväksyttyjä, kun emme poikkea liiaksi normaalista - vaikka se valjua olisikin. Mitenhän oli metsästäjä-keräilijällä, elikö hän yhteisössä, jossa oli hieman vähemmän normaaliuden painetta? Voi olla, että idealisoimani ajatus puoliprimitiivisen yhteisön harmonisesta yhteiselosta on vain oma romanttinen päivänuneni normaaliuden paineiden riivaamassa päässäni, mutta kiitos Didit -lehden ensi numero! Te teitte sen, sanallistitte jotain sellaista, josta toivoisi kuulevan ja puhuttavan enemmänkin. Lehteä olisi syytä lukea jokaisen. -Miesopettaja

15


My Fake ID 3a / 4

n e d u u s i l l a n o o Pdeisrssosiatiiviset osat Päivittäisessä elämässä toimivat persoonallisuuden osat Traumatisoivia kokemuksia kantavat persoonallisuuden osat -Lapsiosat -Nuoret osat -Sisäiset auttajat -Kaltoinkohtelijoita jäljittelevät osat -Taistelevat osat -Häpeää kantavat osat

Ensi numerossa:

"Jos edessä on kukkanen, kaunis nuppu aukeneva, näkeekö sen sisimmän pintaa katsomalla? Jos kukasta värit erilleen nitoo, saa voimakasta viettiä kokoon, mut minkä jälkeen jättää kukka, on hennoin ääriviiva ja surumielinen nukka."

Arjessa


TREENIO

HJELMA

Matti Ma Rantakulolikasma

Kuntosal Aerobine ikäynnit 3 kr n harj oitt elu, 2 ktr/vt ko /vko Hauis, 8 k g, 1 5 t Jalk Hartiaaliphrässi, 3 0kg, 2o0isttoa Pepputre akset, 2 5 kg, 1 5 oistoa S elkäliha eni pallolla, 2 toistoa Vatsatreeshuolto, 1 5 kg, 20 toistoa nilaite, 2 5 0 t o is t o a k g , 2 0 t o is t o a Kolme kie rro s t a p e r kuntosa litreeni

My Fake ID Matti on aina suojellut Maijaa. Matilla on isot lihakset, mutta lempeä sydän. Mitä se Matti miettii? Se murisee, kun sitä ärsyttää ja pullistelee mielellään lihaksia salilla muiden äijien kanssa. Matti tykkää sätkistä. Ja joskus myös jätkistä. Mutta yleensä Mattia viehättää naiset, varsinkin kun saa niitä suojella. Nuo pienet turvattomat luontokappaleet. Niitähän Matilla riittää. Suojeltavia. Naisten lisäksi on noita lapsia. Pieniä ja herkkiä. Kuin kevyt hento lumivalkea talvimaassa. Uskaltaako siitä edes astua. Keräisi hellästi kämmeniin ja veisi puun alle turvaan. Kerran se lapsi vapisi mytyssä pöydän alla. Ääntä siitä lähti ja kasvot oli piilottanut. Ulvoi kuin kuusta hulluksi tullut, silmät pienet vettyneet. Matti otti ja kantoi metsään piiloon. Pisti tupakaksi ja antoi toisen nukkua. Lepoahan se tarvi. Ja jonkun joka vahtii, että voi sulkea silmät.

Syyskuu 2015

17


Minä uskallan!

Uskaltaminen vaatii joskus

meiltä enemmän kuin voimme edes ajatuksin kuvitella. Dissosiaatiohäiriön kanssa eläminen saattaa lukita meidät joskus koteihimme, jolloin ulkooven aukaiseminenkin vaatii rohkeaa uskallusta. Monelle rutiininomaiset askeleet lähikauppaan tuntuvat ylivoimaisilta ja kaupassa oleminen kuin eläisi keskellä miinakenttää.

Et ole yksin, etkä jää yksin. Toisen oven takana kanssaihminen hapuilee kahvaa toivoen, että rohkeus riittäisi. Ja silloin kun se riittää, mikä voittajatunne!

Minä uskallan!


Taide

19


Lukijoiden runoja

“Välissä” Jumissa ihmisyyden välissä - selkeästi terve vai täysin sairas? En enää ymmärrä minne kallistun, mitkä kivut vastaanotan. Mustaa ja valkoista. Lähestyessäni vajaata minussa, päädyn lopulta kuolemaan. Kivutessani kuntoni huippuun, jatkuvaan unettomaan toimintaan, päädyn lopulta kuolemaan. Olemme kaikki

in between - välissä.

Sinun aikasi. Kuka tekee? Kuka on vailla, kuka apuasi äänettömästi huutaa? Piirrämme rajojamme jalkojen alle, jossa nuora venyvästi horjuu. Katsoessa tarkasti eteenpäin emme tunne enää tyhjän hohkaa. Ajaudumme lähemmäksi tarkkuutta, kadotamme joustavuutta. Voimme joko vahvistua oikeasta tai kokea vääryyden tunnetta, aina voimme kääntyä katsomaan taas tyhjyyttä.


Taide "Rakkaus" Ilman sinua rakkain, olen vain puolikas, kun viereltäni olet pois, on minustakin puolet pois. Sitä ei kukaan voi edes aavistaa, miten raskasta puolikkaana on elää. Jos elämä käy liian raskaaksi elää, silloin ei välttämättä jaksa tehdä mitään. Valopilkku löytyy ja suuremmaksi kasvaa, kun saa taas olla vierellä rakkaan, älä toivoasi pimeään nakkaa, minä täällä odotan yhä vain ja toivon, että saisin pitää taas kädestä rakkaan.

En pyytänyt taivaalta tähtiä enkä kuuta, sain jotain paljon tärkeämpää, sain jotain todella suurta, sain elämäni rakkauden, sain tunteen aidon välityksen, sain naisen parhaimman, minulle armollisimman, toivon vain aina, että saisin enemmän aikaa, nainen sinun täytyy olla täyttä taikaa, en uskoa malta et totta olisi tämä, tunteen minulle kuitenkin annoit, totta tämä on aitoa elämää, kulta tahdon sinua pyytää luokseni jää. Läpi tulen ja jään, tulen luoksesi jäämään.

AnsQu 13-15v

21


Taide Janna - Sä et ole hullu

Voimaa toivottomaan hetkeen.

Somby - Ránisvuohta (Greyness)

Lukijo

iden m usiikki va

linnat

Voimaton. Liikkumaton. Sydämestä kurkunpäähän koetuksella.

Samuli Edelmann - Ei mitään hätää

Voimabiisi hylätyille, itsensä erilaiseksi kokeville.

Florence and the machine - Ship to wreck Rakensinko laivani haaksirikkoutumaan?

Herkkä, haaksirikkoutunut sielu


Relaxing yoga

23


M ielen suvanto aukaisee unien ja mielenmaisemien

merkitystä. Olen itseoppinut unientulkitsija. Tämä harrastus on auttanut minua ymmärtämään ongelmiani, mieltä askarruttavia asioita sekä kehittänyt itsetuntemustani. Unet ovat tärkeitä alitajunnan viestejä. Näemme monenlaisia unia, muun muassa toiveunia, painajaisunia ja enneunia. Olen huomannut, että traumatisoituneet voivat nähdä myös takaumia, jotka eroavat tavallisista unista. Pyrin vastaamaan lukijoiden viesteihin kuukauden sisällä saapumisesta. Julkaisen mielelläni joitakin unien tulkintoja, tästä pyydän aina erikseen luvan. -Mielen suvannon tulkitsija mielensuvanto@didit.fi


Mielen suvanto Lukijan uni Hei,

unessani olin yksin talossa, kun aloin tuntea outoja kipuja jaloissani. Ensin en nähnyt mitään, mutta hetken päästä huomasin alavatsassani pienen reiän. Se alkoi suurenemaan. Ymmärsin, että jokin minussa syövytti alapäätäni sisältäpäin. Sormissani oli jälkiä palamisesta, kuin olisin pidellyt happoa käsissäni. En tiennyt mitä tekisin. Reiät suurenivat vatsallani, hapuilin puhelinta. Sormeni syöpyivät enkä voinut enää näppäillä numeroita. Kokeilin kädelläni tyhjää vatsaa, näin enää luita ja nahkaa lantiollani suuren reiän ympärillä. Tässä kohtaa heräsin. Osaatko avata untani minulle?

E nsi lukemalla tuntuu kauhealta

painajaiselta nähdä. Uni yrittää kuitenkin kertoa sinulle asioita. Unesi tapahtumat keskittyivät lähinnä kehossasi tapahtuviin asioihin. Syövyttävää happoa, reikiä vatsan alueella. Nämä kertoisivat siitä, että koet suurta ahdistusta, pahaa mieltä. Et löydä vihantunteillesi poistumistietä vaan se kääntyy sisälle päin. Torjutko tunteitasi? Uskotko tai onko toiveesi kovasti ristiriidassa todelliseen tilanteeseen? Oletko kenties tyytymätön aikaansaannoksiisi? Unen lopussa näet jo luuta, ohuelti nahkaa ja yrität soittaa apua. Tämä kertoo siitä, että alitajuntasi vaatii sinua olemaan rehellinen itsellesi. Uskalla näyttää tunteitasi myös ulospäin. Toivottavasti tämä aukaisee sinulle jotain ja helpottaa oloasi.

25


Ajankohtaista Aikuinen lapsi

S osiaalisessa mediassa useat

MITTAREISTA EROON

jakavat liikuntasuorituksiaan. Joku on juossut kymmenen kilometriä 47 minuuttiin, toinen juossut ennätyksensä maratoonilla ja kolmas kertoo, kuinka paljon enemmän rautaa nousee nyt kuin puoli vuotta sitten. Tuloksia ja omaa kehitystään ei ole vaikea seurata, sillä on olemassa vaikka minkälaisia mitttareita, joilla mitata liikkumisiaan. Voi saada eksakteja lukuja, monta kilometriä on liikuttu missäkin ajassa ja millaisella tahdilla sydän on paukuttanut treenin aikana. Moni seuraa erilaisilla aktiivisuusmittareilla, monta askelta on päivän aikana tullut käveltyä. Kymmennentuhatta askelta olisi hyvä vähintään hyvä taivaltaa vuorokaudessa. Itse olen ollut kilpaurheilija ison osan elämästäni. Moni laji on tullut tutuksi, mutta pisimmän urheilijauran olen tehnyt kilpajuoksijana. Treenejä oli viikossa kymmenkunta, ja kaikkea mitattiin. Sekunnin sadasosat näyttelivät pääroolia elämässäni. Tärkeintä oli juosta sata metriä yhä nopeammin ja nopeammin. Saavutuksiin tähdättiin mittaamalla ja seuraamalla harjoitusmatkoja ja sykkeitä. Toisinaan piti suorittaa harjoitus sataprosenttisella sykkeellä, toisinaan kahdeksankymmenisellä sykkeellä ja joinakin rennompina päivinä hölkötellä leppoisalla sykkeellä.

Olen kilpaillut myös lajeissa, joissa painolla oli merkitys. Tein kaikkeni, että kilpailupäivän aamuna painaisin tietyn verran ja pääsisin kilpailemaan minulle kaikkein optimaalisimmassa luokassa. Söin tuotteita, joiden tiesin poistavan nesteitä, istuin jopa saunassa untuvatakki päällä, että saisin poistettua ylimääräiset grammat kehostani. Tiesin myös tarkkaan kehonkoostumukseni. Rasvatonta nuorta kehoani ihasteltiin. Yhtenä kesäisenä päivänä kaikelle tälle mittaamiselle tuli totaalinen loppu. Olin telineissä valmiina juoksemaan sata metriä. Tavoitteet olivat korkealla: nyt alittaisin sen ajan, jolla pääsisin juoksemaan Suomen mestaruus kilpailuissa. Lähtölaukaus kajahtaisi ihan juuri. Mutta sitten tapahtui


jotain. Pyssy kajautti kilpailijat matkaan, mutta minä jäinkin vain paikoilleni. Nousin hitaasti pystyyn ja katsoin maaliviivaa lähestyvien juoksijoiden selkiä. Valmentaja tuli huolissaan luokseni kysymään, mitä tapahtui. Mutisin jotain revähtäneestä takareidestä. En saanut sanottua ääneen todellista syytä: olin saanut tarpeekseni sekunnin sadasosista. Halusin elämääni jotain muuta. Tuosta hetkestä alkoi suuri muutos elämässäni. Lopetin valmennuksessa. Vetosin opiskelukiireisiin. En uskaltanut sanoa ääneen, että olen lopen kyllästynyt mittamaan jokaista liikettäni. Liikkumisesta en missään vaiheessa halunnut luopua. Halusin vain päästä eroon luvuista ja mittareista. Hävitin sykemittarin, lopetin kuljettamasta kelloa mukanani lenkeillä. Halusin oppia tuntemaan, mitä kehoni kertoo. Jos jalat tuntuvat kevyiltä, juoksen pitkiä matkoja musiikkia kuunnellen. Kun väsyttää, juoksen vähemmän. Vähitellen olen alkanut oppia kuulemaan ja tuntemaan, mitä ja millaista liikuntaa kehoni kulloinkin kaipaa ja tarvitsee. Joinakin päivinä pelkkä ajatuskin harjoituksesta tuntuu ylivoimaiselta. Yritän luottaa myös näihin viesteihin, että nyt on levon aika. Helppoa tämä ei kyllä ole myöntää, etten nyt jaksa. Iänikuiset syömishäiriöiset ajatukset ja pelot lihomisesta kummittelevat myös päivittäin mielessä. Haluan kuitenkin oppia tunnistamaan itse tämän tunteen ilman erilaisia mittareita. Haluan oppia tekemään kehostani kaikkein parhaimman fyysisen kunnon mittarin. Nyt on kulunut yhdeksän vuotta noista kilpailuista, kun jäin paikoilleni lähtötelineisiin. Joinakin hetkinä mietin, montakohan askelta lapsilaumani kanssa tulee päivän aikana käveltyä. En ole kuitenkaan hankkinut enkä aio hankkia askelmittaria, vaan tyydyn vastaukseen, että todella monta. Minua on kysytty monta kertaa mukaan juoksemaan maratoneja, ja joka kerta vastaan, että ei kiitos. Minulla ei ole mitään tarvetta juosta tiettyä matkaa jossain tietyssä ajassa ja vielä maksaa siitä, että pääsen juoksemaan tuon tietyn matkan ihmismassan mukana. Sellainen ei ole minua varten. Minulle kaikkein parasta on tehdä lenkkini yksin aamulla, kun muut vielä nukkuvat. Kun minulta kysytään, kuinka pitkän lenkin teit, vastaan: “Ei aavistustakaan, mutta tuntuu hyvältä. ”

Kolumni

Mittareista eroon

27


Sarja-arvostelu: House of Cards “Luuletko, etten halua särkeä jotain? Tunnen vihasi paremmin kuin luulet. - - Aina kun ajattelen itseäni siinä pinteessä, kuristan sen naisen, ettei hän kurista minua” - Claire Underwood Minussa asuu tyyppivika-paha tapa-maneeri. Istun ja katson sarjaa, ehkä yritän viihdyttää itseäni, mutta todellisuudessa jokin minussa vain odottaa. Tiedän, että vastaani astelee vielä se kohtaus, jossa päähenkilö tai hänen läheisensä kertoo kohtalostaan. Ja se tarina ei ole sulosointuja korvillemme. Menestyvä Claire näyttäytyy sarjassa aina parhaimmissaan; musta, punainen ja valkea pukevat häntä dramaattisen hyvin. Kauniit jakkupuvut, kotelomekot ja korkeakorkoiset kengät kätkevät alleen vahvan naisen, melkeinpä täydellisen sellaisen. Kukapa meistä ei olisi joskus nähnyt itseään mielikuvissansa upeassa mekossa, tyrmäävän kekseliäällä ajatuksenjuoksulla, lähiympäristön hurmaavalla olemuksellaan. Aistin kuvaruudussani jopa parfyymin voimakkaan, mutta naisellisen tuoksun. Minut on napattu lumoukseen. Jakso toisensa perään Claire kannattelee ohjelman älykästä kaartia. Aviomies ja hänen salakavalat apurinsa kietovat juoneen niin paljon manipulointia, valtaa sekä rahaa, että katsojan on melkein vaikeaa löytää kohtauksista inhimillisiä tunteita. Miten tämä pari voikin olla yhtäaikaa täydellinen ja täysin vajaa. Vallanpitäjä, Suorittaja, Jakkupukunainen. Rakkaalla(-ko?) osalla on monta nimeä. Sen vallatessa mielemme, emme enää koe nälkää emmekä unen tarvetta. Vasen aivolohkomme terästäytyy huippuunsa ja astelemme ajatuksesta toiseen itsevarmasti ja uhmakkaasti. Itse asiassa usein tiedämme jopa kymmenen askelta eteenpäin! Ja myönnettäköön, että joskus astumme tietämättämme johonkin, mutta salamannopeasti nivomme selityksen motiiveihimme. Eikä kukaan pääse käsiksi meihin. “House of Cards” on taidokkaasti tehty sarja ihmisen sisäisistä piiskureista. Sellaisista, jotka ovat alkujaan olleet meille hyödyksi; saaneet ylös, kun jalat on lyöty poikki. Räkyttäneet vastaan, kun vaihtoehtona on ollut tajunvievä isku. Laittaneet nilkkoihin moottorit, kun pelko on ilmoittanut mustan hahmon tulosta lähellemme. Nämä ovat olleet elintärkeitä puolustuksen hetkiä, niistä olemme ikuisesti kiitollisia piiskureille.

Tässä hetkessä, aikuisuudessa ja (toivottavasti) turvallisemmassa ympäristössä, Claire, hänen miehensä ja monet muut sarjan tunnekylmistä hahmoista, osoittautuvat hankaliksi. Miten käydä kaupassa, kun piiskuri tahtoo olla niskan päällä ja valittaa jokaisesta mieltymyksestäsi. Miten mennä ulos levollisesti kävelemään, kun hänellä on kesken kymmenen muuta tärkeämpää asiaa. Miten ylipäätään olla olemassa, jos varjo on sata kertaa suurempi kuin itse ihminen. Claire pysyy uskollisena omille ja miehensä tavoitteille lähes koko sarjan. Muutaman horjahduksen taustalla loistaa empatian puute, jonka tilalla on vahvat mustat tunteet. Aviomies kävelee hänen ylitseen, nostaa oman asemansa tärkeämmäksi. Claire ei mieti kahdesti, vaan tekee oman siirtonsa, jossa aviomiehen tavoitteet kaatuvat. Askeleet ovat laskelmoituja, eikä edes lähimmän puolison rakkaus ole niiden tiellä. Jos sitä voi rakkaudeksi sanoa. Tämän jakkupukuisen naisen rajojen rikkomuksista mainittakoon myös rakastajatar, joka saa Clairen hullaantumaan oikean aivolohkon viettelykseen, katoamaan maan alle jopa viikoksi. Tunne on vahva ja aito, mutta ei missään nimessä tarpeeksi kumoamaan piiskurin vaatimuksia, joten Claire kävelee tilanteesta pois heti ensimmäisen loogisen ajatuksen tultua. Kohtaus on hyvin nopea ja pyyhkii taaksensa kaiken tapahtuneen. Sisäisen vallanpitäjän mustavalkoisuudesta huolimatta, piilee hänen olemuksessaan myös hieman uteliaisuutta. Yllykkeet ovat Clairen elämässä koko ajan läsnä. Hyvän tahdon lähettiläänä hän pelastaa kolmatta maailmaa vesikriisiltä. Kävelee tietoisesti käsi kädessä hyvän kanssa - kuin laadukas proteesi jalassaan - toivoen, ettei kukaan näkisi sen olevan epäaitoa. Claire yrittää uteliaisuuttaan jopa luoda empatiaa. Hän näkee kodittoman miehen työpaikkansa ovella useana päivänä ja kiehtoutuu auttamisen ajatuksesta. Päätyessään ratkaisuun syntetisoidusta empatiasta, hän ojentaa miehelle setelin. Hämmästyksekseen mies myöhemmin antaa saman rahan takaisin, joutseneksi taiteltuna. Empatian mysteeri jää vainoamaan Clairea, joka epätoivoisesti yrittää projisoida sitä rakentamalla lisää paperijoutsenia kotiinsa, autoonsa ja työpaikallensa. Olkaamme armeliaita Clairelle – ja kuristetulle naiselle.

Ajankohtaista


Elokuvaesittely: Kalteva torni “JOSPA SE EN OLLUTKAAN MINÄ” ELOKUVA JAKAANTUNEESTA MIELESTÄ

PROTOTYYPPI MIELISAIRAASTA Johanneksen jakaantunut elämä on kovin tuttua dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivälle. Päässä melskaavat äänet ovat tuttuja, ja katsoessani elokuvaa nauran helpotuksesta: näin voi todella tapahtua enkä ole yksin. Myös elämän sekavuus ja osien vaihtelut ovat tuttu osa jakaantuneen mielen arkea. Myös se, mikä on todellisuutta ja mikä ei, ilmenee hienosti elokuvassa: “Onko tämä totta? Ei tämä ole totta?”, miettii Johannes hätääntyneenä. Kuinka usein tämä kysymys on itsellänikin mielessä.

Timo Koivusalon ohjaama ja käsikirjoittama vuonna 2006 ensi-iltansa saanut suomalainen elokuva K​alteva torni o​n kertomus miehestä, jonka mieli on jakaantunut. Koivusalo on kirjoittanut elokuvan alun perin Elokuvassa on hienoja aineksia, mutta siinä on myös skitsofreniasta, mutta päähenkilön oirekuva muistuttaa kompastuskivensä ja heikkoutensa. Graavein erehdys huomattavan paljon dissosiatiivista identiteettihäiriötä. on sekoittaa toisiinsa skitsofrenia ja dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Näiden kahden sekoittaminen on Elokuvan päähenkilön, Johannes Piiparin (Martti todellisuudessakin yleistä, ja K​alteva torni ​toistaa Suosalo), mieli on lapsuuden traumaattisten tämän virheen. Johannes on myös kuvattu tapahtumien seurauksena jakaantunut kahteen osaan. prototyyppisenä mielisairaana, joka käyttäytyy ja Toinen osa on heikko ja hiljainen ja toinen on vahva ja pukeutuu kummallisesti. Dissosiatiivisesta maanisen puhelias, joka ilmaantuu sosiaalisesti identiteettihäiriöstä kärsivästä jakaantunutta mieltä stressaavissa tilanteissa suojaamaan heikompaa kun ei ulospäin näe, vaan häiriöstä kärsivä vaikuttaa persoonaa. Toisaalta persoonaallisuuden vahvan osan ulkopuolisista varsin tavalliselta, äärimmäisen äänet solvaavat arkaa osaa. lahjakkaaltakin yleensä. “SINÄ OLET MINÄ, MINÄ OLEN SINÄ” Erheistään huolimatta elokuva valottaa, mitä hauraalle lapsen mielelle voi tapahtua, kun se joutuu kokemaan liikaa. “Meillä kaikilla on kaksi eri puolta vähintään. Toisilla ne ovat erillään”, toteaa Johannes. Tässä tiivistyy se, mitä traumat äärimmillään voivat aiheuttaa - kun persoonalisuuden osat erkanevat totaalisesti toisistaan. Johanneksen persoonallisuuden osat toimivat siten, ettei heikoilla oleva osa muista vahvan osan tekemisiä, mutta vahva osa muistaa heikon. Muistinmenetykset aiheuttavat kovin hämmentäviä tilanteita Johannekselle, ja hänelle selviää esimerkiksi hänen varanneen itselleen matkan Italiaan. Matka ei peruunnu, ja sekava seikkailu Etelä-Euroopassa alkaa.

Vaikeasti sairastunut mieli voi kuitenkin toipua, ja myös Johannes pääsee paranemisen tielle. Ensimmäinen askel tässä on se, kun Johanneksen heikko osa alkaa myös muistaa toisen puolensa tekemisiä. Kun alkaa muistaa, personaallisuuden osat voivat alkaa tulla yhdeksi. Lapsena särkynyt mieli on kuin Pisan kalteva torni: “Ei siitä suoraa tule, mutta se pysyy pystyssä. Vähän kallellaan, mutta pystyssä. ”

Syyskuu 2015

29


Kalenteri Syyskuu 8.9. Päihdeinfo

kello 17-19:30 Luennoitsija: Tiina Suvala Avominne päihdeklinikka, Rintintie 20, Oulu

10.9. Narsistien uhrien tuki Oletko joutunut narsistin uhriksi kotona, työssä, lähipiirissä? Olet tervetullut narsistienuhrien vertaistukiryhmään. Ryhmä on luottamuksellinen. Vertaistukiryhmä kokoontuu Oulussa syyskaudella torstaisin 13.8., 10.9., 15.10., 12.11. ja 3.12. Yhteydenotot: oulu@narsistienuhrientuki.fi

23.9. Syömishäiriöön sairastuneiden vertaisryhmä

klo 17.30-19.00 Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4 (olohuone Helmi)

28.9. Didit -vertaistukiryhmän avoin tapaaminen Kello 12-14 Punaisen Ristin Oulun osasto Kainuuntie 1

Lokakuu

Marraskuu

2.10. Hyvän mielen talon lukupiiri

klo 12.00-13.30 Ennen tapaamista on hyvä tutustua teokseen Lokki Joonatan (Richard Bach) Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4 (olohuone Helmi)

20.11. APOCALYPTICA Koe musiikin huuma! klo 22 Areena Oulu

Jumppaa syksyn iloksi! OULUN PYRINTÖ

Oulun Pyrintö tarjoaa asiakkailleen jumppaa aina zumbasta pilatekseen. Liikuntapaikat ovat keskustassa ja sen lähistöllä. Syyslukukauden hinta 70e-85e. www.oulunpyrinto.fi/oulujumppa.

OULU-OPISTO

Oulun kaupunki tarjoaa asukkailleen sekä rauhallisia joogatunteja, että nopeampitempoista tanssia. Kurssien hinnat vaihtelevat, mutta jäävät alle viidenkymmenen euron. Ilmoittautuminen: www.opistopalvelut.fi/oulu.

OULUN NAISVOIMISTELIJAT

Naisille suunnattuja liikuntatunteja kahvakuulasta latinomixtunteihin saakka. Sijainti näppärästi keskustasta lähiöihin. Jumppakortin lunastaa 65e-75e:n hintaan, lisätietoa www.oulunnaisvoimistelijat.fi.


Taivaanrannan taa

Lukijalle Didit-verkkolehti perustuu toimituksen omakohtaisiin kokemuksiin traumatisoitumisesta ja siitä seuranneesta dissosiaatiohäiriöstä. Lehden rakenne ja teemat suunnitellaan aina vertaistuen näkökulmasta. Toimitus ottaa vastaan materiaalia myös lukijoilta. Koskettaako dissosiaatiohäiriö sinua tai läheistäsi? Opiskeletko alaa tai työskentelet traumatisoituneiden parissa? Kokemuksesi, tunteesi ja ajatuksesi ovat meille tärkeitä. Toimitukselle lähetetyistä aihe-ehdotuksista, omista tarinoista, unista, valokuvista, maalauksista, runoista ja musiikkivalinnoista julkaistaan lehden teemaan sopivat teokset. Mielen suvantoon lähetettyihin uniin vastataan tulkinnan kera kuukauden kuluessa saapumisesta.

Ota yhteyttä Päätoimittaja, aineistot: toimitus@didit.fi Tiedotus, markkinointi, taitto: tiedottaja@didit.fi Kuvataide, itseilmaisu: taide@didit.fi Mielenmaisemia, unia, heijasteita: mielensuvanto@didit.fi

www.didit.fi

31


Didit 3/2015  

Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12....

Didit 3/2015  

Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12....

Advertisement