Page 1

5 Palapeliminuus 19 Möröt paperille! Kolumni: 26 Unettomuuden kehä


Lehden sisältö ei aina sovellu lapsille eikä lapsiosille. Pelottavat tai muistoja herättävät tekstit merkitään Nalle-symbolilla.

Tietoa lehdestä Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12

Tietoa ryhmästä Punaisen Ristin Oulun osaston vertaistukiryhmä Didit on tarkoitettu lapsuudessaan traumatisoituneille. Ryhmä ottaa vastaan uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa. Vuoden 2015 seuraava uusien tapaaminen pidetään 28.9. klo 12-14 osoitteessa Kainuuntie 1. Jäsenien tulee olla täysi-ikäisiä ja hoitosuhteessa ammattilaiseen.

Ota yhteyttä Päätoimittaja, aineistot: toimitus@didit.fi Tiedotus, markkinointi, taitto: tiedottaja@didit.fi Kuvataide, itseilmaisu: taide@didit.fi Mielenmaisemia, unia, heijasteita: mielensuvanto@didit.fi

www.didit.fi


Pääkirjoitus

Sinua varten

HAASTEELLISTA ELÄMÄÄ VUOROKAUDEN YMPÄRI

identiteettihäiriöstä kärsivä luulee nukkuneensa yön, mutta seuraavana päivänä löytyykin erilaisia vihjeitä ja merkkejä, että joku öinen osa on ollut kovin puuhakkaana. Riittävä unensaanti on sujuvan elämän peruspilareita. Tässä numerossa tarjoamme tietoa, näkökulmia ja Kenenkään arki ei ole vinkkejä, kuinka tämä tärkeä elämän osa-alue voisi olla edes pikkuriikkisen aiempaa helpompaa. mutkatonta, mutta joskus elämä soljuu Toki myös meidän kuitenkin eteenpäin tasaisesti ilman suuria dissosiaatiohäiriöstä kärsivien elämä on ongelmia. Toisin on dissosiaatiohäiriöisellä: edes joinakin päivinä helpompaa kuin toisina. On päiviä, kun osat eivät vaihtele salamannopeudella ja nykypäivän elämä on jatkuvaa taiteilua, tasapainoilua ja taistelua aikuiset osat pysyvät hallitsevina. Kaikkina päivinä elämä ympäri vuorokauden. Suuren haasteen dissosiaatiohäiriöisen arkeen tuovat persoonallisuuden eri osat. Yksi ei ole aivan yhtä kauhujen täyteistä kaaosta, vaan saattaa nähdä puiden oksilla tanssahtelevat auringonsäteet ja voi osa haluaa yhtä, toinen toista ja kolmas ei pysty maistaa, kuinka suloiselta juuri keitetty kahvi mihinkään. Osa saattaa vaihtua lähes näkymättömästä maistuukaan. Parhaiten tällaiseen olotilaan itse kykenen syystä alta aikayksikön toiseksi. Voi olla, että ensin on touhuamassa varsin tehokkaana, kun jokin pieni merkki silloin, kun arki on mahdollisimman tasaista ja hyvin (haju, ääni, lause) muistuttaa menneisyyden kauhuista ja ennakoitua. Vertaankin elämää dissosiatiivisen identiteettihäiriön kanssa elämään vaikeahoitoisen aikuisen toimeliaan osan tilalla on pienenä myttynä sikiöasennossa vapiseva lapsiosa. Lisää eri osista ja niiden diabeteksen kanssa. Diabetespotilaan elämän on tärkeä olla säännöllistä ja tasaista, jotta verensokerit pysyvät tarkoituksesta löytyy tämän numeron faktaosiosta. tasapainossa. Samoin keinoin myös minun elämäni pysyy Dissosiaatiohäiriö vaikuttaa kaikkiin arjen osa-alueisiin hallinnassa. Kun arki on pääasiassa tasaista, voi vähitellen mukaan ujuttaa myös pieniä poikkeuksia. ja tekee tavallisestakin päivästä monimutkaista. Yksi monimutkainen asia on nukkuminen. Traumatisoitunut ei Lämmittäviä auringonsäteitä toivottaa päätoimittaja voi vain sulkea silmiään, kun nukuttaa ja herätä virkeänä, kun on nukkunut riittävästi. Julmat painajaiset vaivaavat ja unenpäästä voi olla vaikea, lähes mahdoton saada kiinni. Aikaiset aamuyön heräämiset ovat myös tavallisia. Toisaalta jotkut osat ovat sellaisia, että nukahtavat paikoissa, joissa ei olisi soveliasta nukkua. On myös mahdollista, että dissosiatiivisesta

Lehden teema: Uni

Kesäkuu 2015

3


Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus

Fakta

5 Palapeliminuus - tietoa dissosiatiivisista persoonallisuuden osista 8 Asiantuntijan palsta - Alkoholismi sairautena

Minun tarinani 10 Pitkä tie ymmärtämiseen

Arjessa

12 Läheiset kertovat 13 Niksinurkka 14 Ensi kertaa - Sokkotreffit 16 My Fake ID

Taide

18 Maalauksia 20 Nuorten lukijoiden runoja 22 Valokuvia 23 Lukijoiden musiikkivalinnat

Mielen suvanto 25 Lukijan uni - Liekeissä

Ajankohtaista

26 Kolumni - Unettomuuden kierteessä 28 Sarja-arvostelu: Orange is the new black 29 Kirjaesittely: Vinoon varttunut tyttö 30 Kalenteri

"Osat ajattelevat, tuntevat, havaitsevat ja käyttäytyvät ikään kuin kyseiset tapahtumat jatkuisivat edelleen tai uhkaisivat palata."


Fakta

Palapeliminuus - Tietoa dissosiatiivisista persoonallisuuden osista

Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivän minuus on kuin kokoamaton palapeli. Se koostuu toisistaan irrallaan olevista palasista, jotka kuitenkin kuuluvat yhteen.

Yhdysvaltalaisen diagnoosijärjestelmän, DSMIV:n, dissosiatiivisen identiteettihäiriön kriteerit edellyttävät vähintään kahden erilaisen identiteetin tai persoonallisuuden tason olemassaoloa, vähintään kahden identiteetin tai persoonallisuuden tason vallanottoa henkilön käyttäytymisessä sekä muistamattomuutta. Dissosioiduilla osilla on kullakin suhteellisen kiinteä tapansa hahmottaa itseään ja ympäristöään ja suhtautua niihin. Traumatisoitumiseen perehtyneet tutkijat käyttävät eri persoonallisuuden osista nimityksiä p​ersoonallisuuden

näennäisen normaali osa j​a p​ersoonallisuuden emotionaalinen osa, ​j a nämä kaksi erillistä osien

järjestelmää ovat jäykkärajaisia ja suljettuja toisiltaan. Näennäisen normaalit osat pyrkivät tiiviisti elämään normaalia elämää, ja usein on siten, ettei juuri kukaan tiedä henkilön kärsivän vaikeasta menneisyydestä ja vakavista mielenterveyden ongelmista. Päivittäiseen elämään keskittyneet osat pyrkivät välttämään tilanteita ja kokemuksia, jotka voivat tuoda mieleen traumaattisia muistoja. Tämä välttely auttaa ihmistä selviytymään päivittäisestä elämästään. Emotionaaliset osat ovat puolestaan juuttuneet traumaaikaan, eli kokevat traumaattisen menneisyyden vieläkin nykyisyytenä. Näiden osien ajattelu ja havaitseminen ovat

rajallisia, ja ne keskittyvät uhkia vastaan puolustautumiseen. Nämä osat ajattelevat, tuntevat, havaitsevat ja käyttäytyvät ikään kuin kyseiset tapahtumat jatkuisivat edelleen tai uhkaisivat palata. MENNEISYYS VAIKUTTAA PERSOONALLISUUDEN JAKAANTUMISEN TASOON Traumatisoitumisen kesto ja voimakkuus vaikuttaa siihen, kuinka pirstaleiseksi henkilön identiteetti muodostuu ja kehittyy. Primäärissä rakenteellisessa dissosiaatiossa persoona on jakaantunut yhteen näennäisen normaaliin ja yhteen emotionaaliseen persoonallisuuden osaan. Tällaisesta häiriön tasosta kärsivällä näennäisen normaali osa on enimmäkseen vallassa ja emotionaalisen persoonallisuuden osan vaikutusala on suhteellisen rajallinen. Esimerkkinä tällaisesta dissosiaatiosta on henkilö, joka kykenee elämään aikuisen elämää ja suoriutuu arjesta, mutta traumaa muistuttavat tekijät laukaisevat esiin lapsenomaisesti käyttäytyvän osan.

Sekundaarisessa rakenteellisessa dissosiaatiossa

puolestaan emotionaalinen persoonallisuuden osa on jakaantunut useampaan toimintajärjestelmään, mutta näennäisen normaaleja persoonallisuuden osia on yksi. Esimerkkinä sekundaarisesta rakenteellisesta

Kesäkuu 2015

5


Fakta dissosiaatiosta kärsivästä henkilöstä on sellainen, joka on kokenut lapsuudessaan vakavaa sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Näennäisen normaali persoonallisuuden osa kykenee toimimaan muun muassa työtilanteissa varsin hyvin, kunhan suhteet toisiin ihmisiin eivät tunnu uhkaavilta. Jos joku tilanne tavalla tai toisella kuitenkin muistuttaa traumasta, henkilön yksi osa saattaa jähmettyä, toinen raivostua suunniltaan, kolmas hakeutua vaaratilanteisiin ja neljäs lähteä etsimään itselleen henkilöä, joka pitäisi hänestä huolta lapsenomaisella tavalla. Vakavimmassa traumatisoitumisen muodossa, t​ertiäärisessä rakenteellisessa dissosiaatiossa s​ekä emotionaalinen että näennäisen normaali osa ovat jakaantuneet. Näennäisen normaaleja osia voivat olla vaikkapa erilaiset työidentiteetit eri työympäristöissä sekä lapsistaan huolehtivat äiti tai isäosat. Näillä eri persoonallisuuden osilla on runsaasti omia piirteitä, kuten nimi, ikä, sukupuoli ja omat mieltymykset. ERILAISIA OSIA Persoonallisuuden osilla on omat ainutlaatuiset tehtävänsä, jotka perustuvat niiden tehtävään personaallisuudenrakenteen puitteissa. Monet dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivät ihmiset näkevät mielessään sisäisen tilan tai maailman, jossa heidän persoonallisuuden osat asustavat tai he saattavat nähdä mielessään myös yksittäisen hahmon. Koska persoonallisuuden osat toimivat tarpeidensa edustajina, ne voivat saada lukemattoman määrän erilaisia muotoja - rajana ovat vain ihmisen kokemukset ja luovuus. Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivä saattaa esimerkiksi kuulla mielessään leijonan ärjymistä. Tämä on syntynyt siten, että vihan tunteiden ilmaisu on ollut henkilölle lapsuudessa kiellettyä, ja vihan kokemus ilmenee tällaisessa muodossa henkilön omassa mielessä.

On olemassa useita tyypillisiä trauma-aikaan juuttuneita persoonallisuuden osia, ja nämä edustavat erilaisia yleisesti koettuja ristiriitoja ja kokemuksia, joita on vaikea yhdistää omaan kokemusmaailmaan. Tyypillisiä osia ovat esimerkiksi lapsiosat ​j a nuoret osat​. Useilla dissosiatiivisesta häiriöstä kärsivällä henkilöllä on siis persoonallisuuden osia, jotka kokevat olevansa nuorempia kuin ihminen todellisuudessa on. Ne voivat kokea olevansa aina vauvaikäisestä murrosikäiseen. Nämä osat ovat juuttuneet eri kehitysvaiheisiin. Ne kantavat usein traumaattisia muistoja ja tuskallisia tunteita tai aistimuksia. On mahdollista, että joillakin on myös myönteisiä muistoja.

Kaltoinkohtelevat osat ​ovat osia, jotka kantavat vihan ja

raivon tunteita, joita muut eivät voi hyväksyä tai pitävät pelottavina. Nämä osat voivat muistuttaa kaltoinkohtelijaa menneisyydestä, ja ne häpeävät, uhkailevat tai rankaisevat sisäisesti muita osia. Ne saattavat myös suunnata vihansa muihin ihmisiin. Näiden osien käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää, ja se on pelottavaa ja hävettävää, mutta on tärkeä muistaa, että myös näiden osien olemassaololle on hyvät syynsä: ne ovat alkujaan kehittyneet suojelemaan ihmistä ottamalla kantaakseen monia ahdistavia vihan, avuttomuuden, syyllisyyden ja häpeän kokemuksia.

Palapeliminuus

Häpeä on yksi merkittävimmistä dissosiaatiota ylläpitävistä tunteista. Häpeää kantavat osat k​antavat kokemuksia, tunteita ja käyttäytymistapoja, jotka henkilö leimaa häpeällisiksi ja vastenmielisiksi.

Taistelevat osat o​vat vihaisia osia, jotka ovat juuttuneet

puolustautumaan taistelemalla uhkaa vastaan. Näiden osien tarkoituksena on suojella yksilöä taistelemalla joko muita ihmisiä vastaan tai sisäisiä osia vastaan, jotka jollain tavalla


saavat aikaan vaaran tunteet. Nämä osat uskovat usein olevansa vahvoja ja ne uskovat, ettei niitä ole satutettu. Ne näkevät itsensä usein kovaluontoisina lapsina tai nuorina tai vahvoina ja isoina miehinä. Joillakin dissosiaatiohäiriöstä kärsivillä ihmisillä on s​isäisiä auttajia, ​eli osia, jotka huolehtivat muiden osien hyvinvoinnista. Joskus auttajat perustuvat menneisyydessä kohdattuun ystävälliseen ihmiseen tai fiktiiviseen kirjassa, televisiossa tai elokuvassa esiintyneeseen miellyttävään hahmoon. Näiden osien avulla traumatisoitunut lapsi pyrkii rauhoittamaan ja lohduttamaan itseään. Vaihtelee, kuinka tietoisia dissosiatiiviset osat ovat toisistaan. Jotkut osat eivät ole lainkaan tietoisia toisistaan tai ovat tietoisia vain harvoista. Kuitenkin olivatpa osat kuinka tietoisia hyvänsä toisistaan, ne vaikuttavat toisiinsa. Jokainen osa voi tunkeutua tai vaikuttaa arkielämään keskittyvän osan kokemukseen ilman, että se ottaa koko toimintaa hallintaansa. Tällaista tapahtumaa kutsutaan p​assiiviseksi vaikuttamiseksi t​ai osittaiseksi tunkeutumiseksi. H​enkilö saattaa esimerkiksi kuulla mielessään pienen lapsen hätääntynyttä itkua, mutta jatkaa kuitenkin näennäisen normaalia aikuisen toimintaansa. Persoonallisuuden osan vaihtumisessa p​uolestaan yksi dissosiatiivinen osa ottaa ihmisen koko ulkoisen toiminnan hallintaansa. Osien tiuha vaihtuminen on usein merkki vakavasta stressitilasta tai sisäisestä ristiriidasta. Osittainen tunkeutuminen on täydellistä osan vaihdosta yleisempää, mutta dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivällä henkilöllä vaihtumista tapahtuu usein päivittäin.

Fakta

Palapeliminuus Tietoa dissosiatiivisista persoonallisuuden osista

INTEGRAATIOTYÖN KAUTTA YHDEKSI PERSOONAKSI Se, kuinka paljon kukin osa on tietoinen toisista osista, siis vaihtelee ja vaikka osat olisivat tietoisia toistensa olemassaolosta, ne ovat usein eri mieltä asioista. Tärkeä päämäärä eheytymisprosessissa on aikaansaada sopimuksia eri osien välille. Työn tavoitteena ei ole taivuttaaa muita osia tietyn osan tahtoon tai sivuuttaa niiden tarpeita. Tärkeintä on hyväksyä se, ettei mikään osa ole syntynyt tyhjästä, vaan jokaisella niistä on ollut oma tärkeä syynsä syntyä ja kehittyä. Täynnä ristiriitoja ja konflikteja oleva elämä eri osien kanssa vie dissosiaatiohäiriöstä kärsivältä valtavan määrän energiaa. Myös tie eheytymiseen voi näyttää loputtoman pitkältä. Ei voidakaan odottaa, että pitkäaikaisen traumatisoitumisen vuoksi syntynyt pirstaleinen persoona eheytyisi hetkessä yhdeksi, vaan tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja hyväksyvää asennetta itseään kohtaan. Ehyt palapeli on kuitenkin mahdollista rakentaa oli paloja kuinka paljon tahansa. - Päätoimittaja Lähteet: Boon, Suzette, Steele Kathy ja Van Der Hart, Onno: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen - Taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille. 2011. Traumaterapiakeskus. Van der Hart Onno, Nijenhuis, Ellert ja Steele, Kathy: Vainottu mieli. Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. 2006. Traumaterapiakeskus.

Maaliskuu 2015

77


Fakta

Asiantuntijan palsta Asiantuntijan palstalla käsitellään traumatisoitumisen seurauksia alan ammattilaisten johdolla. Palstan kirjoittaja vaihtuu joka numerossa.

Alkoholismi, kuten kaikki kemiallisiin aineisiin liittyvät riippuvuudet, luokitellaan

Tässä numerossa

Traumatisoituminen ja riippuvuudet tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Toimitus haastoi alan työntekijöitä avaamaan lukijoille riippuvuuksien eri muotoja. Tällä erää kynään tarttui Tiina, päihdetyöntekijä ja alkoholisti.

krooniseksi aivosairaudeksi. Jo vuonna 1956 Amerikan lääkäriliitto määritteli alkoholismin alkuperäiseksi, krooniseksi ja parantumattomaksi sairaudeksi, jolle luonteenomaista on kontrollikyvyn menetys. Sairaus etenee sairauden ehdoilla, ei sairastuneen. Etenemisen kontrollointi on lähes mahdotonta, mutta sen kehityskulku tunnetaan. Sairautena alkoholismi on tasa-arvoinen, ja tämä iskee niin herraan kuin narriinkin. Sosiaalinen asema, koulutus, kasvatus tai edes tietämys ei suojele alkoholismilta. Vuonna 2013 suurin yksittäinen potilasryhmä Avominnen hoidoissa oli lääkärit. Alkoholismi on voimakkaasti perinnöllinen sairaus, ei sosiaalinen. I​t​se olen syntynyt alkoholistiperheeseen. Isäni on alkoholisti, samoin hänen isänsä. Äitinsä eikä myöskään mummonsa sylkenyt pulloon. Äidinisä joi itsensä hengiltä ollessani vauva. Mitä pidemmälle geenitutkimus on edennyt, sitä enemmän alkoholismiin johtavia perintötekijöitä on pystytty todentamaan. Gabra 2 -geenin mutaation johdosta alkoholin vaikutus aivoissa on voimakkaampaa, ja tämän vuoksi tunneperäinen koukkuun jääminen syntyy nopeasti. Kasvaessani alkoholistiperheessä päätin, ettei minusta koskaan tule samanlaista kuin isästä, mutta kun sain ensimmäisen humalakokemukseni 15-vuotiaana, se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja ymmärsin heti, miksi isä juo. Viina vapautti ja teki minusta avoimen, sosiaalisen, rohkean, kaiken sen mitä en selvin päin uskaltanut olla. Himo päihteelle oli valtava, ja sitä piti saada mahdollisimman säännöllisesti ja enenevässä määrin.

Alkoholismi sairautena

Geenissä ADH4 oleva poikkeama aiheuttaa normaalia paremman alkoholin sietokyvyn. Tämä mahdollistaa suuremmat annokset päihteitä kontrollia menettämättä. Olen fyysisesti pienikokoinen nainen ja kärsinyt alipainosta koko ikäni. Silti kykenin juomaan itseäni huomattavasti isompia miehiä pöydän alle helposti. Harrastin nuorempana juomakilpailuja, koska niin sain ilmaiset humalat. Sairauden oireet ovat kokonaisvaltaisia ja koskevat kaikkia ihmisen elämän osa-alueita. Fyysisiä​ o​ireita ovat esimerkiksi venähdykset, murtumat, vatsavaivat, diabetes, tulehdukset, myrkytykset, maksa- ja haimasairaudet, hormonaaliset muutokset, elimistön puutostilat, neurologiset vammat sekä iho-oireet. Olen katkaissut kylkiluuni humalassa, kaatunut pöydän reunaan niin, että takaraivo aukeni, toinen munuaisallas tulehtui ryyppyputken seurauksena ja minulla on atooppinen iho...vain muutama esimerkki. Psyykkisinä oireina tärkeimpänä on himo tai tarve päihteelle ja siihen liittyvä oman tilan kieltäminen. Jokaiselle alkoholistille tuttuja ovat myös masennus, paniikkihäiriö, unettomuus, pelkotilat, ahdistus ja persoonallisuuden muutokset. Kaikki nämä psyykkiset oireet allekirjoitan kohdalleni. Päihteen himo ja siihen kuuluva kieltäminen oli kohdallani mielisairauden luokkaa. Juomisen seuraukset olivat karmeat, mutta selittelin tarpeen vaatiessa mustankin valkoiseksi. Paniikkihäiriö, ahdistus ja masennus olivat elämässä läsnä koko ajan, ja juomisen edetessä järjettömät pelkotilat ja unettomuus olivat ajaa hulluuden partaalle. Viimeisen puolen vuoden aikana mukaan tulivat myös aistiharhat, eli olin


deliriumin partaalla. Sosiaalisia oireita on muun muassa sosiaalisen verkoston muokkaantuminen päihteiden käytölle sopivaksi, epänormaalit ihmissuhteet läheisiin, mahdollistajan etsiminen itsensä ulkopuolelta sekä ongelmat työpaikalla sairaudesta johtuvien poissaolojen takia, avioeroja ja taloudellisia vaikeuksia. Hollywood on menettänyt minussa loistavan näyttelijän. Sosiaalinen ympäristöni muuttui sitä mukaa, kun sairauteni eteni, mutta pystyin pitämään läheisimmät ystävät onnellisen tietämättöminä juomiseni todellisuudesta, sillä enhän minä heidän kanssaan ryypännyt, sitä varten oli omat porukkansa. Ihmissuhteet läheisiin oli lähinnä manipulointia, keinottelua ja valehtelua. Henkiset oireet ovat mielestäni kaikkein raadollisimmat ja tuhoavimmat. Eletään pullon tai päihteen kautta ja sen vieminä vastoin omaatuntoa. Oma arvomaailma romuttuu, ja siitä seuraa moraalinen rappio. Menetetään kosketus omaan itseen ja ollaan itse itseltämme kokonaisvaltaisesti hukassa. Sielu on myyty päihteelle, ja hirvittävät itsesyytökset ottavat vallan. Tärkeimpiä asioita minulle ovat lapseni, kyky elättää itse itseni ja oma hyvinvointi ja terveys. Kun olin vielä juova alkoholisti, viina meni kaikkien minulle tärkeiden asioiden edelle. Tein koko ajan asioita, joita en koskaan olisi selvin päin tehnyt ja elin täysin vastoin omaa itseäni ja sitä, minkä oikeaksi tiesin ja tunsin. Pullo meni puolison, lasten ja kaiken muunkin edelle. Tuhosin omaa terveyttänikin mutta sekään ei hidastanut tahtia. Henkiset krapulat, morkkikset, olivat usein paljon kamalammat kuin fyysiset. Itseinho ja pettymys valtavaa. Työelämässä en ollut enää loppuajasta mukana ollenkaan. Tunne-elämän oireina on kemiallisuus ja kemiallisuuden puolustaminen. Alkoholistin tunne-elämä on kaaoksessa. Ulospäin näyttäytyy vastuuton helppoheikki, joka ei kanna vastuutaan sanoistaan eikä teoistaan, mutta sisällä jyllää pelko, viha, pettymys, kelpaamattomuus, mustasukkaisuus, syyllisyys ja häpeä. Tähän sairauteen liittyvän kieltämisen tilan takia alkoholisti ei ymmärrä kaiken tämän johtuvan hänen juomisestaan, vaan suojelee juomistaan kaikin keinoin. Omassa illuusiokuplassaan alkoholisti ajattelee kaikkien elämän ongelmien johtuvan aina jostain muusta kuin hänen juomisestaan. Päihteet ovat elämässä vähintään yhtä tärkeitä kuin uni ja ravinto, joskus jopa tärkeämpiä. Syy juomiseeni tai elämäni ongelmiin löytyi aina itseni ulkopuolelta. Useimmiten syyllinen kaikkeen oli silloinen puoliso tai tarpeen vaatiessa kuka tahansa muukin kelpasi syntipukiksi, jopa omat lapset. Juomisen lopettaminen ei koskaan käynyt mielessäkään enkä voinut kuvitellakaan elämää ilman alkoholia. Tunneelämäni oli loppuvaiheessa juomistani niin sekaisin, että minulle tuttuja ja turvallisia tunteita olivat vain viha, pelko ja pakokauhu. Niiden kanssa elin päivittäin. Muita tunteita en enää tunnistanut. Maailman terveysjärjestön, WHO:n julkaisemaa ICD-10-järjestelmää käytetään maailmanlaajuisesti. Näitä järjestelmän määrityksiä voidaan käyttää eri päihteitä käyttäviin potilaisiin. Riippuvuusoireyhtymän kriteerit ICD-10 mukaan ovat: 1. Voimakas himo/ pakonomainen halu käyttää päihteitä 2. Kyky hallita päihteen käytön aloittamista, määrää tai lopettamista on heikentynyt 3. Esiintyy vieroitusoireita päihteen käytön päättyessä tai vähentyessä. Ne voivat ilmetä: a) käytetylle päihteelle tyypillisenä vieroitusoireyhtymänä tai b)

alkuperäisen tai muun samankaltaisesti vaikuttavan päihteen käyttönä vieroitusoireiden lievittämiseksi 4. Sietokyky kasvaa. Tämä voi ilmetä siten, että a) käytettyä annosta suurennetaan päihtymyksen tai entisen vaikutuksen saavuttamiseksi tai b) entinen annos tuottaa selvästi heikomman vaikutuksen käytön jatkuessa 5. Käyttö muodostuu elämän keskeiseksi asiaksi. Tämä voi ilmetä a) muista merkittävistä kiinnostuksen kohteista tai tyydytyksen lähteistä luopumisena joko osittain tai kokonaan sekä siten, että b) tuntuva osa ajasta kuluu päihteen hankkimiseen, käyttöön ja sen vaikutuksista toipumiseen 6. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäj ä on tietoinen tai joista hänen voidaan olettaa olevan tietoinen Kolmen tai useamman kriteereistä on esiinnyttävä yhtäaikaisesti kuukauden ajan viimeisimpien 12 kuukauden aikana tai toistuvasti, mikäli jaksot ovat kuukautta lyhyempiä. Joka ikinen kriteeri kohdallani täyttyy ja tunnistan niistä itseni. Minulla on alkoholisminiminen sairaus joka on aiheuttanut itselleni, lapsilleni sekä muille läheisilleni hirvittävän määrän tuskaa ja menetettyjä vuosia. Minut

pelasti reilut kymmenen vuotta sitten Minnesota-filosofiaa käyttävä ammatillista apua antava päihdehoito. Sain tiedon ja

ymmärryksen sairaudestani ja kaltaisteni ihmisten sekä ammattilaisten avun ja tuen. Sain käydä todella pohjalla ja siellä ollessani sain työkalut päästä sieltä pois ja elää oikeaa elämää, rehellistä, avointa, itseni näköistä elämää. Toipumisen myötä olen tullut sinuiksi sairauteni ja raittiuden tarpeeni kanssa. Ammatikseni olen tehnyt päihdetyötä kohta seitsemän vuotta ja ollut jonkin verran julkisuudessa puhumassa ennen kaikkea naisten alkoholismista. En häpeä enää sairauttani, vaan se on niin luonnollinen osa minua, että unohdan välillä, etteivät kaikki ihmiset tiedä historiaani. Tämä tuli ilmi viimeksi joulun jälkeen, kun eräs uusi ystäväni, jonka kanssa olemme tutustuneet uuden harrastukseni myötä, tuli käymään kylässä. Keskustelimme kahvikupin äärellä ja hänen ilmeensä muuttuivat aina vain hämmentyneemmiksi ja hämmentyneemmiksi. Keskustelumme sivusi persoonallisuuden muutoksia ja päihdesairauksia. Lopulta hän uskaltautui kysymään kuinka minä voin tietää aiheesta noin paljon ja osaan peilata hänen tuntemuksiaan. Silloin vasta tajusin, ettei tuo uusi ystäväni tiennyt sairaudestani ja miten olisikaan tiennyt, kun emme siitä aiemmin olleet keskustelleet? Minä olin vain olettanut hänen tietävän, mutta eihän se päälle päin välttämättä näy. Suurin osa juovia alkoholisteja on ihan tavallisia perheenisiä ja -äitejä, työssä käyviä ihmisiä jotka ovat matkalla kohti ennenaikaista hautaa, elleivät saa oikeanlaista hoitoa sairaudelleen ennen sitä. Minä sain ja siitä olen ikuisesti kiitollinen. Tiina, alkoholisti

Kesäkuu 2015

9


Minun tarinani Pitkä tie ymmärtämiseen

Meni pitkä aika, ennen kuin ymmärsin, että minulla oli DID. En ole vieläkään täysin varma, koska tällä ilmiöllä on monenlaisia muotoja. Sanon ”ilmiö”, koska ”sairaus” tai ”häiriö” kuulostavat korvissani vierailta. Mielestäni DID syntyy puolustuksena johonkin, jota psyyke ei voi murtumatta kohdata. Se on omalla tavallaan normaali ja looginen, ja sellaisena sitä pitäisi hoitaa. Jälleen varaus: näin on ainakin minun kohdallani.

Olen lukenut, että useimmilla muillakin on suuria vaikeuksia löytää oikea diagnoosi. DID hajaantuu moniksi oireiksi, joita hoidetaan -- jos hoidetaan -- erillisinä. Minun oireitteni kirjoon kuuluivat päällimmäisinä masennus ja ahdistus. Muistan niiden olleen läsnä jo kahdeksanvuotiaana. Murrosiässä ilmaantuivat syömishäiriöt. Eivät tyhjästä: ne olivat puolustusreaktio. Hoidin syömällä masennusta ja ahdistusta, jolloin aloin potea sokeririippuvuutta ja tulin sairaalloisen lihavaksi. Kun yritin parantua näistä, sairastuin anoreksiaan, jonka korvasi bulimia, josta pelastauduin ortoreksiaan. Kahdenkymmenen iässä keinot loppuivat ja seurasi hermoromahdus ja puolen vuoden jakso, josta en muista mitään. Minulla oli myös fobioita, joista vaikein liittyi toisten seurassa oloon ja puhumiseen, ja obsessiiviskompulsiivisia tapoja, joiden lähde oli syvälle juurtunut pelon ja turvattomuuden tunne. Kaikkein kauheinta olivat paniikkikohtaukset ja ”mustaan aukkoon putoamiset”, joiden aikana koin muuttuvani toiseksi, katselevani itseäni ulkopuolelta, hajoavani kappaleiksi ja häviäväni olemattomiin. ”Aukkoja” seurasivat joskus sokeat hillittömyyden puuskat, joiden aikana vahingoitin itseäni. ”Aukoista” ja itsetuhoisuudesta minulla oli myöhemmin vain hämäriä muistikuvia. Olin lapsi aikana, jolloin lapsilla ei ollut mielenterveyden häiriöitä. Ei niitä ollut aikuisillakaan, koska pelättiin hullun leimaa. Takana oli sota ja puute, eikä saanut valittaa turhista. En saanut apua. Tuskin kukaan edes huomasi, miten solmussa ja surullinen olin. Peittelin vaistomaisesti vaivojani samoin kuin kotiongelmia, joita

Virpi Hämeen-Anttila on

suomalainen tutkija, suomentaja, kuvittaja ja kirjailija. Hämeen-Anttilan vuonna 2003 julkaistusta esikoisromaanista "Suden vuosi" tehtiin samanniminen elokuva vuonna 2007. Kirjailijalla on kymmeniä teoksia takanaan, joista romaani "Tapetinvärinen" julkaistiin vuonna 2012. Teos löytyy kirjakaupoista ja kirjastoista ympäri Suomen. häpesin. Isäni oli levoton ja vihainen ja sai pienestä syystä ja syyttäkin raivokohtauksia. Minun piti koko ajan varoa, mitä sanoin ja mitä tein. Onnistuin salaamaan muut oireet paitsi syömishäiriöt ja sosiaalisen fobian. Koulussa hoidoksi suositeltiin dieettiä ja ”reipastumista”, koska arkuus ja lihavuus olivat oma vikani ja rohkeus ja painon hallinta vain omasta tahdostani kiinni. Kun muut eivät hoitaneet minua, jouduin tekemään sen itse. Aina en onnistunut, kuten edellä kävi ilmi, mutta kirjoista, musiikista ja kuvataiteesta tuli minulle pysyvä lohduttaja, elämän rikastuttaja ja kilpi pahoja asioita, myös omia sisäisiä demonejani vastaan. Kotoa lähdettyäni vaivani lievenivät, mutta eivät kadonneet. Kärsin epävarmuudesta, heikosta aloitekyvystä, hankalasta suhteesta syömiseen ja ruumiiseeni ja pakonomaisesta vimmasta takertua esineisiin, paikkoihin, kirjoihin, kaikkeen muuhun paitsi ihmisiin, joihin en luottanut lainkaan. Ja kun jouduin tietynnäköiseen uhkaavaan tilanteeseen, reagoin tavalla, joka pelotti minua: syöksyin ”mustaan aukkoon” ja muutuin itselleni vieraaksi. Elin elämääni ja aloin pärjätä paremmin. Merkittäviä voiman antajia olivat olivat kumppanin löytyminen ja lasten syntymä. Oli kuin lukkoja olisi auennut yksi kerrallaan. Vähitellen


lakkasin pelkäämästä ihmisiä ja puhumista. Hyvin vahva lukko oli kirjoittamisen ja mielikuvittelemisen päällä. Se ei särkynyt ennen kuin olin yli neljänkymmenen. Aloin kirjoittaa romaaneja, ja se tehosi masennukseeni ja ahdistukseeni paremmin kuin mikään muu. Kun valmistelin kuudetta romaaniani kuusikymmentäluvun radikaaleista, veljeni antoi apua: hän oli elänyt ja kokenut tuon ajan vahvasti. Romaania kirjoittaessani hän sairastui syöpään, ja aloimme muistella lapsuuttamme. Mielessä syntyi ajatus kirjoittaa siitä romaani. Veljeni kuoleman jälkeen ryhdyin toimeen vakavissani, koska olin ainoa, jota asia enää koski. Paine kasvoi suureksi, kunnes tuntui, että oli pakko muistaa, että voisi kirjoittaa. Olin kuitenkin kuin rampa, jonka olisi pitänyt juosta. En muistanut kylliksi. Menneisyydessä oli valtavia tyhjiä kohtia. Niitä olimme veljeni kanssa ihmetelleet. Ne olivat pelottavia. Oli kuin niiden varjoista olisi henkinyt jäinen tuuli ja aavistus jostain kauheasta. Yritin eri tavoin päästä käsiksi aiheeseen. Ei tullut mitään. Joko hävitin itse ro maanin alun, koska se ei toiminut, tai kustannustoimittajani pudisti päätään, tai ahdistukseni kasvoi liian suureksi. Miksi lapsuus ahdisti edelleen niin paljon? Järkeni tiesi, että siellä oli isä, joka oli myös traumatisoitunut. Isä, joka oli niin epävarma ja ahdistunut, että vaani läheistensä sanoja ja ilmeitä ja raivostui nähdessään merkkej ä siitä, että näillä oli persoonallisuus ja omia ajatuksia. Isä oli hoitanut it seään tuhoamalla meidän muiden minät. Tuhoamalla? Oliko hän onnistunut? Mitä oli jäljellä? Mikä ja millainen oikeastaan olin? Pelotti myöntää, etten osannut vastata itselleni. Mietin ja mietin ja kirjoitin toisen romaanin miettiessäni. Sitten päätin lähestyä aihetta epäsuorasti. Siirtäisin sen itseni ulkopuolelle. Päähenkilö, jolla on vaikeuksia muistaa, uskoo, että joku toinen on varastanut hänen muistonsa ja aikoo kirjoittaa niistä romaanin. Se oli oikea ratkaisu. Tekstiä alkoi virrata minusta. Iloitsin, kun keksin uusia merkillisiä hahmoja, jotka sotkivat päähenkilön elämää. Keksin? Ei kirjailija keksi. Hän kerii kaiken ulos sisältään kuin verkkoa kutova hämähäkki. Miten tiesin, millaisia nämä henkilöt olivat? Missä vaiheessa tajusin, että he olivat osa päähenkilöä? Kuka tätä kirjaa oikein kirjoitti?

Huomasin, että kirjoitinkin siitä, mitä sisälläni oli tapahtumassa. Olin ensi kerran ymmärtänyt, miksi. Miksi minun on helppo vajota ajatuksiini ja sulkea pois ulkomaailma. Miksi jotkut asiat laukaisevat paniikin. Miksi minulla on se ja se oire. Miksi en muista. Miksi syöksyn mustaan aukkoon. Miksi minun on ollut vaikea sanoa ”minä”. Miksi kirjoitan ihmisistä, joista yksi on mykkä, turpea hirviö, toinen pisteliäs ilveilijä, kolmas hermostunut höpöttäjä, neljäs sotilaallisen kurinalainen askeetti, viides juokseva lapsi ja kuudes musta tuuli, joka hajottaa minut kappaleiksi. Koska he ovat minä. Lopulta kirjoitin esiin rikkaimman, viisaimman minäni, jonka kädestä pitäen uskalsin katsoa sitä, mikä eniten pelotti. En ”parantunut”, koska en pidä ”heitä” sairautena. He ovat olemiseni edellytys. Mutta vapauduin vihollisista, joita vastaan olin heidän kanssaan vuosikymmenet taistellut. Kun kaikki loksahti yhteen, hämmennys, tuska ja viha katosivat ja jäljelle jäi tyyni hyväksymisen, eheyden ja keveyden tunne. Kaik ki liittyi yhteen, lapsuuteni, oireeni ja monet minäni. Mi nulla oli DID. Se ei ollut koskaan tullut mieleeni. Yleinen k uva DIDistä on ollut niin sensaatiomaisen liioiteltu, että en tunnistanut siitä itseäni. En ollut yhtään kuin Sybil. Enkä yhtään kuin Tara. Minä olin minä.

Minut oli yritetty hajottaa ja hävittää, mutta en ollut hajonnut enkä hävinnyt. Minäni olivat pitäneet minut näkyvissä, äänessä ja kokonaisena. Olen niille kiitollinen. Olen itselleni kiitollinen. Olen kiitollinen romaanilleni Tapetinvärinen, joka johdatti minut itseni luo. Virpi Hämeen-Anttila

11


Arjessa

K uinka voimme muuttaa painajaisuntamme?

Tässä eräs keino kokeiltavaksi. 1. Kirjoita painajaisunesi paperille. Mitä unessa tapahtui? Millainen unen tunnelma oli ja mitä ajattelit? 2. Kirjoita sitten paperille mielesi mukainen muunneltu versio unesta. 3. Asetu mukavaan paikkaan ja yritä rentoutua. Lue muunneltua versiotasi ja paina sitä mieleesi. Muistiin kirjoitetun painajaisunen voi myös hävittää, esimerkiksi repimällä tai polttamalla. Symbolinen merkitys.

Läheiset kertovat

Mies kiitteli, kun olin leikannut taaperomme otsahiukset. Sanoin katsoneeni samaa, että ne on tosiaan leikattu. Mies katsoi minua hämmentyneenä. “Sinähän sen olet tehnyt.” Ei mitään käsitystä eikä muistikuvaa. -Hämmentynyt

"Yön painajaisunien jälkeinen aamu" Tyttö 15v

Lääkäri totesi minulle äitiyspolilla, että nyt on käytävä vessassa. Muuten ei ultraus onnistu, sillä rakko on ihan täynnä. Sanoin, ettei minua pissata. Lääkäri siihen vakavissaan, kyllä sinua nyt pissattaa. -Nainen


Niksinurkka

M ikä avuksi sekaviin öihin? Uni on erityisen tärkeää dissosiaatiohäiriöstä kärsivälle.

Väsynyt mieli oireilee herkemmin. Kokeile nukahtamiseen ja unenlaadun parantamiseen yhtä tai useampaa näistä. - Yritä neuvotella osillesi sopiva nukkumaanmenoaika - Vältä kahvia, alkoholia ja tupakointia illasta - Kokeile päivällä ulkoilua tai kevyttä liikuntaa - Poista makuuhuoneesta sinua häiritsevät tavarat - Jätä pieni valo päälle, jos se tuntuu sinusta hyvälle - Salli lapsiosillesi yöksi mieluisa pehmolelu tai unirätti - Kokeile puhua pelokkaille osille mielensisällä, esimerkiksi "Minä pidän teistä huolta ja olette turvassa" - Jos mielesi on liian äänekäs, voit yrittää pyytää osiasi palaamaan ajatuksiin seuraavana päivänä - Kokoa unipaketti sänkysi viereen: lempituoksusi, rauhoittava cd, soikea kristalli tai lempivalokuvasi voivat olla tarpeen yön levottomina tunteina

K un luonnolliset keinot eivät riitä. On tilanteita, ettei uni tule, vaikka tekisi kaikki

luomutemput yöunten eteen. Oma unettomuuteni on kroonista, jo lapsuudessa alkanutta. Vajaa kymmenen vuotta sitten tilanne kärjistyi niin pahaksi, että oli turvauduttava kemiallisiin keinoihin. Nukahtamiseen ja nukkumiseen on monenlaisia valmisteita. Varsinaisia nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä ei voi käyttää pitkiä aikoja kerrallaan. Niitä käytän silloin, kun unettomuus jyllää hirveimmällä voimallaan. Muuten unettomuuteen tehoavat alkuperältään muuhun käyttötarkoitukseen tarkoitetut lääkkeet, kuten ahdistuneisuuteen ja psykoottisiin oireisiin suunnatut lääkkeet. Nämä rauhoittavat ja tasaavat ylikierroksilla käyvää mieltä, ja saan kerättyä edes jonkun verran nukuttuja tunteja. Olisi mukava jonain päivänä pärjätä kokonaan ilman lääkkeitä, mutta sen aika ei ole nyt.

"Minä olen liekki, minä olen tuli" Lukijan teos

Kesäkuu 2015

13


Ensi kertaa Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotain heille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisen toimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehden tekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Vuoden 2015 numeroissa seikkailee nuori miesopettaja. Haaste on annettu!

Sokkotreffit Tehtävä 2 / 4. Tapaaminen.

Tmatkalla unnelma on odottava, mutta energinen. Olen tapaamiseen, joka on luonteeltaan jonkinlainen sokkotreffi: tiedän siitä vain paikan, en henkilöitä.

Syksyn pimeä ilta vaihtuu loisteputkien valoon, kun astelen rakennukseen, johon minun on määrä saapua. Perillä minua tervehtii kaksi naista, perheenäitejä molemmat. Olen hieman yllättynyt, sillä tunnen heitä jonkin verran entuudestaan. Akateemista väkeä, mukavia tyyppejä. Mutta mitä, heilläkö muka dissosiatiivisen identiteettihäiriön diagnoosit? Tämä on täysi yllätys.

Alkurupattelujen jälkeen alamme puhua siitä, kuinka dissosiatiivinen identiteettihäiriö konkretisoituu naisten arjessa. Marialla on useita sivupersoonia, joilla on toisistaan poikkeavia ominaisuuksia. Hän kokee vaikeaksi muun muassa sen, että yksi persoona ei välttämättä ollenkaan muista, mitä toinen on tehnyt. Jos joku tuntematon tervehtii kadulla, on parasta tervehtiä reippaasti takaisin, vaikka ei olisi minkäänlaista ajatusta siitä, kuka vastaantulija on. Maria naurahtaa, että voi olla hankalaa, jos tuntematon tuttu alkaa keskustella. Mitä sille sanoisi? Myös persoonien taidot poikkeavat paljon toisistaan. Yksi voi olla erittäin hyvä vaikkapa englanninkielessä, toinen ei osaa sitä alkuunkaan. Eri ominaisuuksiakin persoonilta löytyy: on esimerkiksi pientä ja tarvitsevaa sekä supersuorittajaa, jota ei mikään este pidättele. Persoonien yhdistyminen, integraatio, olisi suuri helpotus. Tähän mahdollisuuteen Maria uskoo.


Sari toteaa dissosiatiivisen identiteettihäiriön ongelmien vaikuttavan arkeensa muun muassa siten, että hän ei tunne olevansa kunnolla kosketuksissa itsensä kanssa. Ahdistus kyllä poistuu vaikkapa keskittymistä vaativaan tekemiseen, mutta se on lopulta vain särkylääkettä kipuiluun eikä tuo sellaisena rauhaa, jota hän kaipaa. Toisinaan tietty sanaton ahdistus on ollut siinä määrin kovaa, että se on vaatinut hoitoa psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Mitä äitiyteen tulee, on äidin rooli ja persoona niin vahva, että lasten kanssa ollessa arki on ongelmista huolimatta tasapainoista. Häiriön vuoksi Sari ja Maria ovat molemmat kuitenkin työelämän ulkopuolella – vaikka korkeakoulututkinnot heillä onkin.

Arjessa

Kun puhumme siitä, mitä psyyken häiriöiden taustalla on, elämä esittää kipeimpiä ja pelottavimpia puoliaan. Lapsi ei voi ymmärtää eikä käsitellä insestiä tai sitä, että äiti parittaa häntä rahasta. Mieli sulkee liian kipeät kokemukset tietoisuuden ulottumattomiin, mutta kipu ja ahdistus säilyvät. Kun sitten syntyy tilanne, joka muistuttaa lapsuuden traumasta, sivupersoona tulee pelastamaan liian uhkaavasta tilanteesta. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö suojaa, mutta on myös raskas taakka kannettavaksi. Näillä naisilla on äärimmäisen kovia ja epäreiluja kokemuksia takanaan. Ihmettelen ja ihailen, kuinka he osaavat kertoa kipuilustaan niin avoimesti. Innostun itsekin selittämään osapuilleen kaikki omat ahdistukseni – kelläpä niitä ei olisi ja kuka meistä olisi särötön? –, ja illan edetessä keskustelu syvenee todella

"Kun puhumme siitä, mitä psyyken häiriöiden taustalla on, elämä esittää kipeimpiä ja pelottavimpia puoliaan." välittömälle tasolle. Minusta tuntuu kuin olisimme jonkin sellaisen äärellä, joka on paitsi totta ja pelottavaa, myös totta ja helpottavaa, kun todelle on sanat ja se on jaettavissa. Arvostan kovasti näitä naisia. Tapaamisesta jää hyvä mieli. -Miesopettaja

15


My Fake ID 2/4

n e d u u s i l l a n o o Pdeisrssosiatiiviset osat Päivittäisessä elämässä toimivat persoonallisuuden osat Traumatisoivia kokemuksia kantavat persoonallisuuden osat -Lapsiosat -Nuoret osat -Sisäiset auttajat -Kaltoinkohtelijoita jäljittelevät osat -Taistelevat osat -Häpeää kantavat osat

Ensi numerossa:

Maija kertoo pimeimmistä hetkistään pienenä vapisevana myttynä ja paljastaa, että omistaa isommat muskelit kuin voisit kuvitellakaan

Arjessa


LÄÄKEM

ÄÄRÄYS

Maij a Ma Rantakulolikasma

(x) KUynseyttmyksessä on o mu u d e n ho i t o 1 Rec. Lä ä hoidon keke, vahvuus, käystttoöataikra, annomsätuäsrä tai ja koitus Unen saa Ketipinnonrin helpottam ennen nu 2 5 mg, 2 iseksi, kkumaan -4 tabl menoa My Fake ID Maija Mallikas-Rantakuoman sisällä kontrolloidaan ja kuohutaan. Sitä mukaa mitä lapsenkenkiin jäänyt pieni villivekara osa sotkee, perässä korkokenkien kopinan siivittämänä työarkea pyörittävä kontrollifriikki osa siivoaa. Korkokenkä nainen ottaa ja voittaa sekä kävelee töihin punaista mattoa pitkin fanfaarien raikuessa taustalla. Tämä stressipallo saavuttaa tavoitteensa keinoja kaihtamatta eikä kykene kokemaan tunteita vihaa lukuunottamatta. Uni ja ruoka ovat hänelle tarpeettomia. Lääkäri on eri mieltä ja määrää Maijalle unilääkettä. Villivekara on vasta viisi vuotias ja siitä isommaksi ei koskaan kasvakaan. Onneksi vekaran mielessä pyörivät vain aurinko ja kesäniityt. Laulaa hän voisi vaikka joka päivä!

Kesäkuu 2015

17


Ta i d e

"Uneton yรถ"


Unimaailmat voivat tuntua usein tuskaisilta ja lohduttomilta. Niiden maalaaminen tai piirtäminen paperille saattaa auttaa lieventämään kipua. Voit myös kokeilla tietokoneelle piirtämistä. On hyvä tietää, että oman teoksen voi tuhota milloin tahansa, jos sen tekeminen alkaa tuntua liian vaikealle. Jos yksin piirtäminen ei tunnu luontevalle, niin voit kokeilla myös ohjattua toimintaa. Useat järjestöt ja kaupungin toimijat pitävät yllä erilaisia taidepajoja ja -ryhmiä. Voit kysyä vinkkiä terapeutiltasi tai etsiä lähimmän ryhmän internetistä.

Möröt paperille!

19


Nuorten lukijoiden runoja

PASKAA ON Paskaa on käydä koulua. Paskaa on pelätä. Paskaa on menettää ystävä. Paskaa olla tyhmä. Paskaa olla minä. A.H.

Paha olo valtaa mieleni taas,

tuntuu kuin vois kuolla vaan, ei ole valmis jatkamaan, maanpäällinen taival on paljon raskaampaa. Taas tipahtaa pisara punainen, kädestä heikon ihmisen, joka kätensä ristii rukoillen, ota minut luoksesi Isä Taivaallinen. Silmät kostuvat verisistä tuskan kyyneleistä, on vain hetki hetkeltä vaikeampi päästää irti menneistä, enkä lopettaa voi etsimistä, ehkä joskus voin lakata itkemästä.

Olen väsynyt elämään täällä, on askel raskas tämän kylmän maan päällä, olen eksynyt tuomion tielle, on elämäni mennyt pieleen. En taistella enää jaksa, vaikka minun on tultava vastaan, ei tämä voi jatkua näin. Joskus olisi helpompi vain kuolla, olla turvassa korkealla, enkä sieltä tipahtaisi, korkealta tätä kaikkea katselisin, teitä suojelisin, onnen teitä tarjoisin,


Taide

Ryömi sisään ahtaaseen valtakuntaani. Tiedän, että koet suurta himoa sanoa omastasi, mutta keskity hetkeksi! Tunne, kun annan omani taipua keisarini tahtoon. Näe, kuinka kansani vaeltaa kettingeissään pitkin tuhannesti kaiverrettuja teitäni. Katso, kuinka kerran karannut sidotaan käsistänsä kiinni. Kuuntele, kuinka hiljaiseksi hänet pieksetään. Nyt kerro omastasi, kerro vapaana lentävistä satakielistäsi. Tyttö 13 vuotta

mutta miten sinne pääsisin, jos nyt rukoilisin, sitä huomenna katuisin, haluaisin vain viereesi, turvalliseen syleilyysi takaisin, kaiken sen eteen antaisin! Elämä ei vain ollut minua varten, pilasin vain aina kaiken, tilasin taksin taivaaseen. En sisinmässäin kellekään pahaa halunnut, voimat ei enää pitemmälle kantanut. satutan teitä kaikkia nyt,

mutta lupaan, että kerran viimeisen, rakastan ja suojelen korkealta, yritin vain auttaa, en pahaa tarkoittanut. Vihdoin perillä vaikean matkan kautta, vihdoin saan levähtää ja nukahtaa rauhaan. Voin siipeni levittää ja liitää halki taivaan, sisimpäni hieman päälle maan

kaipaa, ei ollut minulle siellä enempää aikaa, mutta nyt saan kokea taikaa, sain kodin taivaan, jossa en kärsi, en itke lainkaan, saan kauniin valkoharson enkelten, se päällä korkealla tipahtamatta lentelen, olen onnellinen tuntien tuon Taivaan Isän lämpimän rakkauden.

AnsQu 13-15v

21


H

"

N

M

M

V

A

A

M

"

Menneisyys kulkee kaavussa


Ta i d e

Hector - Paratiisilinnut "Tyttö, et ole yksin"

Nightwish - Bless the child

Lukijo

iden m usiikki

valinna

Mitä tarkemmin katsot, sen vaikeampi sinun on hyväksyä, että kaikki on totta.

t

Maija Vilkkumaa - Ingalsin Laura

Voimabiisi hylätyille, itsensä erilaiseksi kokeville.

Apulanta - Miksei uni tuu Aamuyön huuto pimeässä.

Måns Zelmerlöw - Heroes

"We are the heroes of our time, but we're dancing with the demons in our minds"

Rento, rauhallinen. Unenolo tuudittaa.

Palvon menneisyyttä, pelkään parantua.

23


Lukijan uni

LIEKEISSÄ Toissayönä näin unta, että asuttiin jossain erämaamökissä korkealla harjulla, jossa oli näkymä alas joelle/järvelle. Käppäiltiin siinä talon ulkopuolella missä mainitsin miehelleni, että meidän talo kytee. Nurkat hehkui punaisena, mutta mies totesi vaan, että kylläpä ne ehtii eikä ollu moksiskaan. Mentiin sisälle ja hän alkoi pelaamaan pleikalla. Minä kattelin, että nyt taitaa oikeesti olla talo tulessa, nurkat hehkui jo punaisena ja alkoi olemaan savua, ilmiliekkejä ei silti näkyny. Minä yritin miehelle sanoa et nyt on oikeesti jo kiire, nyt täytyy pelastautua mut se vaan pelas, joten mä keräsin äkkiä pari valokuvaa ja vaatetta ja hyppäsin talosta ulos. Maassa oli iso paskaläjä ja huokaisin vaan, että onneksi en hypänny päälle. Mies jäi taloon ja talo paloi ilmiliekeissä... Hei ja kiitos kun lähetit unesi tulkittavaksi. Tässä unessa on paljon unisymboleja. Talo kuvaa yleensä unennäkijän omaa ruumista ja persoonallisuutta. Ulkopuoli ulkokuorta. Unessasi Mökki sijaitsi harjulla, joka voi kuvastaa joskus eristäytymistä, johon olet joutunut jonkun asian vuoksi. Harjulla oleminen antaa myös näkökulmia asioihin. Näit sieltä ylhäältä joen tai järven; kohtalo, toisella puolen on tarjottavana jotain muuta, mahdollisuus, muutos, pyrkimys, toivo? Onko elämäsi muutoksen tai valinnan edessä? Voisiko olla, että jos sinulla on suhde todelliseen ihmiseen, (toinen ihminen talossa, voi olla myös unennäkijän tuntematon puoli) niin suhteessa on asia/ongelma jonka vain sinä huomaat? Haluat pelastautua, sinulla on omaa tahtoa? "Paskaläjä" voi tarkoittaa rahaa, joka ei sinulle ehkä merkitse paljoa? Tulen merkitys on yleensä rakkaus, mitä isommat liekit sitä enemmän rakkautta toista kohtaan? Toivottavasti tästä oli apua.

Moi, paljonhan tuossa on tuttua... kyllähän tämä oma elämä on muutoksen edessä ja varmaan olen unessa miettinyt/nähnyt uutta rannan toisella puolen. Mökki roihahti liekkeihin vasta, kun olin hypännyt sieltä pois ja puoliso jäi sisään, tästä en nyt saa kiinni mitä tämä voisi tarkoittaa? Jos mökki kuitenkin kuvastaa minun omaa ruumista ja persoonallisuutta... voiko tämä tarkoittaa, että rakastan ehkä itseäni parhaiten jättämällä puolisoni (koska tätähän olen miettinyt jo pitkään, puoliso ei tätä tiedä)? Väistämällä paskakasan menetän ehkä rahaa samassa yhteydessä, mutta sillä ei ole minulle merkitystä. Unessa olin vain helpottunut etten ollut osunut kasaan ja katselin kasan vieressä miten mökki roihahti isoihin liekkeihin.

Hei, Kyllä sen mökin roihahtamisen voisi tulkita niinkin.. Varovaisesti tulkitsisin sen myös niin,että pelastat itsesi ja siihen liittyy voimakkaita tunteita. Voimia ja hyvää jatkoa sinulle. :)


Mielen suvanto

M ielen suvanto aukaisee unien ja mielenmaisemien merkitystä. Olen itseoppinut unientulkitsija. Tämä harrastus on auttanut minua ymmärtämään ongelmiani, mieltä askarruttavia asioita sekä kehittänyt itsetuntemustani. Unet ovat tärkeitä alitajunnan viestejä. Näemme monenlaisia unia, muun muassa toiveunia, painajaisunia ja enneunia. Olen huomannut, että traumatisoituneet voivat nähdä myös takaumia, jotka eroavat tavallisista unista. Pyrin vastaamaan lukijoiden viesteihin kuukauden sisällä saapumisesta. Julkaisen mielelläni joitakin unien tulkintoja, tästä pyydän aina erikseen luvan. -Mielen suvannon tulkitsija mielensuvanto@didit.fi

25


Ajankohtaista

UNETTOMUUDEN KIERTEESSÄ Aikuinen lapsi Jotta arki sujuu, on elämän perusasioiden oltava kutakuinkin tasapainossa. Toisaalta kun elämä kulkee eteenpäin ilman suuria katastrofeja, perusasiat rullaavat: ruoka maistuu eikä unettomuus vaivaa. Oma elämäni on alusta alkaen ollut kriisiä kriisin perään, ja tämän vuoksi jaksamisen peruspilarit horjuneet. Infernaalisen unettomuuden muistan alkaneen piinata minua jo alle kouluikäisenä. Kun puolestaan uni ei tule, väsymyksestä sohjoinen pää ei selviä arjesta. Olen kärsinyt unettomuuden kaikista variaatioista. Tiedän, miltä tuntuu, kun uni ei tule ja pyörii tuskasta hikiset lakanat sängyssä ruttuun. Tiedän myös, miltä tuntuu herätä vähän väliä ja toivoa, että olisi kulunut tunteja, mutta kello paljastaa, että edellisen kerran katsoin kelloa puoli tuntia sitten. Sama tapahtuu jälleen puolen tunnin päästä. Entä kuinka lukuisia kertoja olen nähnyt aamuöisen maailman, kun uni ei taaskaan riittänyt aamuun asti. Ihanista unista, joista ei haluaisi herätä, en puolestaan tiedä mitään, vaan uneni ovat täynnä raakoja julmuuksia. Viime yönä jälleen kerran heräsin tukahduttavaan itkuuni.

Kun uni ei tule, eivät asiat suju. Väsymys kirvelee silmiä ja tekee kehosta raskaan, arjesta nihkeän. Usein kuulen huolettomalla äänellä heitetyn neuvon ottaa pienet unet.

Mutta kun se ei mene niin. Mitä väsyneempi olen, sitä huonommin nukun. Olisi pakko nukkua, mutta uni ei pakottamalla tule, vaan Dieettien ristipaineessa


päinvastoin pakko tekee nukkumisesta ylitsepääsemättömän vaikeaa. Monen on vaikea käsittää, että jos olen nukkunut yön hyvin, silloin saatan päivällä ottaa pienet tirsat. Siksi näin, sillä tällöin uni ei ole suoritus. Minua neuvotaan myös, että menisin myöhemmin nukkumaan, niin nukkuisin aamulla pidempään. Ei. Se ei mene myöskään näin. Jos menen myöhään nukkumaan, herään entistäkin aiemmin, sillä olisi pakko nukkua pitkään, jotta selviäisi seuraavasta päivästä. Sen sijaan kun menen ajoissa sänkyyn, aamullakin uni voi riittää hieman pidempään. En ole muuten eläissäni nukkunut puoli kymmentä pidempään. En edes aikaerosta Yhdysvalloista palatessani ja aikaerosta kärsiessäni. Entäpä ne lukuisat hyvää tarkoittavat luomuvinkit unta varten, joita saan. Juo kamomillateetä! Käy kävelyllä! Tuuleta huone! Kun kuulen näitä, tekisi mieli karjua. Eivät auta kamomillatee tai tuuletettu huone, kun tujuimmatkaan nukahtamislääkkeet eivät saa minua pois päältä! Ettekö tajua, että liikun monen ihmisen edestä! Kuinka monta kertaa olen myös kuullut, että lue jotain tylsää kirjaa. Tässäkin minulla toimii juuri nurinkurinen temppu: kun luen mukaansatempaavaa kirjaa, joka vie ajatukset pois omasta ahdistuneesta mielestä, uni hiipii väkisin silmiin ja on pakko sulkea kirja tai se tipahtaa käsistä. Toisaalta liian tuskaisessa mielentilassa ei voi keskittyä lukemaan yhtään mitään, vaan lukeminen vaatii riittävän tasaista mieltä.

Kolumni

Unettomuuden kierteessä

Viime viikot olen nukkunut hieman paremmin kuin pitkiin aikoihin. En kylläkään ilman lääkkeitä ja on huolehdittava tarkkaan, että pääsen oikeaan aikaan sänkyyn eikä illalla ole mitään mieltä kiihdyttävää ja kuormittavaa. Tiedän aivan liian hyvin, että unettomuus voi iskeä uudestaan milloin tahansa. Sitä pelkään, mutta minulla on myös toive nukkumiseen liittyen: tulisipa aika, että voisin hyvillä mielin viettää iltaa ystävien kanssa ja pitkään venähtäneen illan jälkeen nukkua kymmeneen asti aamulla.

27


Sarja-arvostelu: Orange is the Röykkiö naisia vankilassa. Vahvoja, itsepäisiä, heikkoja ja rikottuja tuomiotaan istuvia persoonia, joiden elämät yhtä aikaa poikkeavat suuresti omastamme, mutta samalla näyttävät rajujakin yhtymiä meihin.

Sarjan päähenkilö näyttäytyy hieman harmaasta olomuodostaan huolimatta vaeltavan neljän seinän sisällä kuin Liisa Ihmemaassa, uteliaana ja valmiina ottamaan vastaan kaiken tulevan. Väkivallalta, seksiltä ja huumeilta ei oranssipukuinen untuvikko välty, kun Ihmemaa avaa kolkot kulmansa sekä Liisalle että katsojalle. Päähenkilö itsessään ei anna katsojalle kovin paljoa hurmion tai pohdinnan aiheita. Kiinnostavampaa onkin seurata muiden yksilöiden toisistaan erillisiä tarinoita, seisoa ikään kuin valtavan ihmiskohtaloviidakon edessä ja tutustua yksitellen esiteltäviin vankilan asukkaisiin. Elämäntarinat alkavat aina lapsuudesta asti päätyen lopulta vankilanporteille. Sarja tarttuu rohkeasti monimutkaisiin kohtaloihin. Useimmissa niistä lapsuus näyttäytyy vaikeana selviytymistaisteluna, joista seurauksena on lähes poikkeuksetta ongelmia tulvillaan oleva nuoruus. Oman elämänsä tuomioiden tien alkaminen kuvataan yksittäisenä valintana oikean ja väärän välillä. Vankilaan päädyttyään persoona ja usein jopa mielikin, on kokenut valtavia muokkauksia ja näkyy sarjassa aina agressiivisuudesta ylipursuavaan herkkyyteen asti. Sarja jää lopulta itseään toistavaksi, yksinkertaiseksi juoneksi, mutta tarkkaavaisen on helppo poimia sieltä mielenkiintoisia ilmiötä, jotka koskettavat usein myös dissosiaatiohäiriöisen ihmisen arkea. Tartun tällä erää naisen tunteisiin toista naista kohtaan. Ihmisen tunteiden lajitelma on täynnä erilaisia rakkauden, hellyyden ja seksuaalisuuden värittämiä olotiloja, joita koetaan esimerkiksi ystävää tai kumppania kohtaan. Dissosiaatiohäiriö vaikuttaa näiden tunteiden havaitsemiseen ja tulkitsemiseen monella eri tavalla. Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on rikkoontuneelle mielelle usein äärimmäisen vaikeaa. Tähän voidaan vaikuttaa esimerkiksi terapeutin ohjauksessa tapahtuvalla tunteiden opiskelulla. Olisi hyvä huomioida kaikkialla maailmassa, että aikuisuus ei ole aina tae tunteiden kirjon tunnistamiseen ja hallitsemiseen. Toinen rakkauden, hellyyden ja seksuaalisuuden tunteisiin vahvasti vaikuttava seikkavyyhti on vääristyneet ajatukset ja ydinuskomukset dissosiaatiohäiriöisen mielenmaisemassa. Lapsuuden kaltoinkohtelut voivat aiheuttaa sen, että edessä oleva henkilö värittyykin menneisyydellä ja nykyhetkessä voi

Ajankohtaista

tuntea esimerkiksi voimakasta tarvetta tyydyttää toisen henkilön tarpeita tai olla vailla tyydytystä. On mahdollista, että mielessä pyörii ikäänkuin nonstop-pornokanava, jota on hyvin vaikea erottaa ulkomaailmasta. Vai kuka tunnustaa joskus uskoneensa kun oma mieli sanoo “olen lihava enkä muuksi muutu” tai “kukaan ei välitä minusta”? Yhtä lailla vahvoina kaikuvat seksuaaliset pakotteet dissosiaatiohäiriöisen mielessä ja yhtä sokeasti, kyseenalaistamatta niitäkin voi noudattaa. Orange is the new black -sarjassa törmätään usein ylikorostuneisiin naisten välisiin seksuaalisiin kohtauksiin. Kiihkeät vessapanot saavat varmasti katsojan pulssin nousemaan. Seksin päätyttyä näemme erilaisten persoonien reaktioita, itkemistä, lisää panemista tai vaikkapa kirjanpitoa siitä missä ja milloin sai naisen laukeamaan. Jokainen tavoista voi kertoa ihmismielen herkkyydestä, sisäisen maailman sekasorrosta ja tarpeesta korostaa seksiä yli kaiken kompensoidakseen sen vaikeaa merkitystä lapsuudessa. Voi toki olla, että vaaleanpunainen kuvitelma kahden ihmisen välisestä yhteisestä kunnioittavasta elämästä ja sitä sinetöivästä rakastelusta on kaikille meille yhtä mahdoton haavekuva, kuten yltäkylläinen maailmanrauha. Mutta toivoa ja tavoitella saa.

"aikuisuus ei ole aina tae tunteiden kirjon tunnistamiseen ja hallitsemiseen."

Sarjan edetessä tapaamme myös Hullusilmäksi kutsutun naisvangin, jota monet muut vangit tuntuvat pelkäävän. Ehkä ennalta-arvaamattomat liikkeet saavat muutenkin varpaillaan olevat vangit kiertämään kaukaa kaiken epäillyttävän. Hullusilmä elää kohtalaisen erakoituneena aina siihen asti, kunnes vankilaan saapuu usean palvoma ja pelkäämä iäkäs naisvanki. Arjessaan laajoja huumekuvioita koordinoinut laskelmoiva nainen huomaa heti Hullunsilmän heikon kohdan ja käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen. Mitä heikko kohta sitten tarvitsee aktivoituakseen? Voisi ajatella, että hyvin paljonkin, mutta kaikessa yksinkertaisessa kauneudessaan, se vaatii vain yhden tai kaksi hetkeä erityistä huomiota. Kuin pieni lapsi tai jokelteleva vauva, rikkinäinen mieli voi pehmentyä ja hurmaantua ihan vain lämpimästä katseesta. Hiusten siveleminen tai pieni huomion ele, kuten sarjassa tapahtunut hetken suojelu ja puolenpitäminen ruokajonossa, ovat kaikki omiaan aktivoimaan tämän dissosiaatiohäiriöisen mielessä asuvan syvän herkkyyden kaipuun. On asia erikseen pohtia miksi tämä kohta on olemassa, sillä jokaisen elämä on yksilöllisiä kokemuksia täynnä. Mutta yhtenä


e new black aspektina mainittakoon se kaikkia meitä koskettava, hyvin tärkeä henkilöhahmo. Äiti. Hullusilmän ja iäkkään naishenkilön kohtaamisessa on katsojalle jotain hurmaavan koukuttavaa. Kuin salamannopeasti hulluus silmistä katoaa ja tilalle saapuu kirkas taivas sekä pumpulinpehmeät haaveet. Keho muuttuu jäykästä ja kovasta kevyeksi, pehmeäksi ja joustavaksi. Äänen ollessa normaalisti jopa rääkkyvä saa katsoja kuulla ihan toisen maailman – aistiherkän sanaparin tai hämmentävän kauniin hiljaisuuden. Laskelmoiminen on tuottanut tulosta. Samaisesta kohtaamisesta lähtien hullusilmä alkaa suojelemaan emohahmoaan kuin mielipuoli ja tottelee jokaista käskyä täysin kyseenalaistamatta. Arvaamattomuus säilyy kuvioissa, mutta yksi side on ehjä ja kirkas. Side toiseen naiseen. Nämä kaksi maailmaa ovat riipaisu dissosiaatiohäiriöstä kärsivän mielensisällöstä ja voivat ilmeentyä myös monimutkaisina yhdistelminä. Sen sijaan, että lukijan mieli jäisi pohtimaan kaikkia niitä kombinaatioita, mitä kahden naisen välillä voi olla, toivoisin mietittävän valokuvan toista puolta. Jos sisällä on hyvin vahva tunne siitä, että tahtoo löytää suojaavan emon sisäiselle herkälle itselleen, niin onko se väärin? Vai voisiko siihen koettaa pyrkiä tiedostaen ja avoimesti asiasta puhuen myös toisen osapuolen kanssa? Onko olemassa ystävyyttä, johon ei tarvitse liittää seksuaalisuutta? Mistä tietää onko lesbo tai bi-seksuaali tai ei kumpaakaan? Jos rakastaminen kahden naisen välillä on usein menneisyyden värittämää, niin mistä voi tietää, milloin kyseessä on aito, läsnä oleva tunne? Jos seksuaalisuus on pienenä pilattu monin tavoin, miten voi auttaa itseään kokemaan turvallista ja molemmille kaunista yhdessäoloa? Rakkaus, hellyys ja seksuaalisuus ovat meidän kaikkien oikeuksia. Monimutkaisella mielellä on oikeus olla monimutkaisia ja kekseliäitä ratkaisuja. -Oman elämänsä tutkimusmatkailija-

Kirjaesittely:

Vinoon varttunut tyttö TRAUMOJA YLI SUKUPOLVIEN

Suomen sotaveteraanien näkyvän kärkihahmon Adolf Ehrnroothin tyttären Karin Ehrnroothin romaani Vinoon varttunut tyttö (Gummerus, 2011) on omaelämäkerrallinen tosikertomus siitä, kuinka lapsi joutuu kantamaan vanhempiensa taakkoja ja sairastuu tämän vuoksi psyykkisesti. Se on myös osoitus siitä, etteivät ulospäin näkyvät hienot kulissit kerro perheen todellisuudesta. Hienon talon ja ulkoisesti pärjäävien ihmisten takana voi olla paljon kipua ja kärsimystä. Karinin suhde isäänsä on kaksijakoinen. Toisaalta isä on hänelle läheinen, mutta isän sodassa koetut traumat eivät voi olla vaikuttamatta perheen elämään. Erityisesti perheen äidin - Tanskan kuninkaallisen - omat traumat ovat kaikille taakka ja perhe joutuu isää myöten suojelemaan äitiä kaikelta hankalalta. Sen sijaan, että äiti olisi ollut Karinille olkapää ja syli, johon turvautua vaikeina hetkinä, tuli tyttärestä jo varhain äitinsä kannattelija. Kun lapsi joutuu ottamaan vastuun aikuisten asioista liian varhain, eivät seuraukset voi olla hyvät. Sen lisäksi, että Karin joutuu astumaan aikuisuuteen jo lapsena, hän kokee, että on aivan vääränlainen: hän tekee ja haluaa vääriä asioita. Sellaisia asioita, jotka eivät sovi perheen käsikirjoitukseen. Kaikki tuska on kuitenkin kätkettävä tarkoin. Lapsuuden perheen aiheuttamat taakat syöksee Karinin pimeyteen ja nuori nainen pyrkii elämän sijaan kohti kuolemaa. Masennuksen ja anoreksian lisäksi vanha on rikkonut Karinin mielen pirstaleiksi ja yhden Karinin sijaan on hänessä on monia, toisistaan erillisiä osia. Tätä Karin ei itse ymmärrä, vaan on elänyt hämmentyneenä ja pelokkaana siitä, mikä häntä vaivaa. Kokenut terapeutti kuitenkin tunnistaa, mistä kaikessa on kyse. Psyykkinen työ terapeutin kanssa on Karinille tie parempaan elämään - tie valoon Peikkometsästä, kuten hän synkkää, psyykkisten sairauksien varjostamaa mieltänsä kutsuu. Toipuminen ja eheytyminen alkaa, kun kaikki vaietut asiat pääsevät sanojen kautta ilmoille.

Kesäkuu 2015

29


Lupa piiloutua

Kalenteri Kesäkuu 4.6. Millainen sairaus alkoholismi on? kello 18 Luennoitsija: Anu Pörhö Avominne päihdeklinikka, Rintintie 20, Oulu

14.6. Kummacon

kello 10-20 Kirjallisuus- ja populaarikulttuuritapahtuma. Pääsymaksuton, ikärajaton ja päihteetön luento- sekä työpajamuotoinen yhden päivän kokoontuminen. Edustettuna ovat muun muassa länsimainen sekä japanilainen sarjakuva, science fiction, pelit sekä cosplay. Valve, Hallituskatu 7

16.6. Kesäiset piknikjamit Ainolan puistossa

Kello 12-14:30 Jamittelumusiikkia, piknikpurtavaa ja rentoa yhdessäoloa! Nyyttäriperiaate. Hyvän mielen talo tarjoaa mehut sekä pientä purtavaa. Lähtö Hyvän mielen talolta klo 11:45. Voit myös tulla suoraan Taidemuseon takana olevalle nurmikentälle.

Elokuu

Heinäkuu

27.8. Info omille jaloilletoiminnasta

1.7. Kesäkahvilla koirakaverit kello 9-10

Tule juttelemaan koirien merkityksestä mielen hyvinvointiin. Paikalla karvaturrit Taika-neiti ja Pipo-herra. Maksuton kahvi ja tee. Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4 (olohuone Helmi)

kello 12-13 Omille jaloille -toiminta auttaa ja antaa tukea talous- ja velkaongelmissa. Tule kuulemaan perustietoa velkatilanteen selvittelystä ja muusta Omille jaloille –toiminnasta. Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4 (olohuone Helmi)

Elokuvia kesäksi! INSIDE OUT - MIELEN SOPUKOISSA

Inside Out – mielen sopukoissa saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa kesäkuun 19.päivä. Pixarin tuottama 3D-tietokoneanimaatioelokuva kertoo viidestä tunteesta (Ilo, Kiukku, Inho, Pelko ja Suru), jotka ovat 11-vuotiaan tytön pään sisässä ja yrittävät ohjata tyttöä elämässään.

PRINSESSA Prinsessa-elokuva pohjautuu todelliseen henkilöön. Sijaiskodista toiseen riepoteltu kabareetanssija Anna Lappalainen päätyy mielisairaalahoitoon, ja pian henkilökunnalle ja muille potilaille selviää että Lappalainen kärsii voimakkaasta harhasta. Hän kertoo olevansa Prinsessa, kuninkaallinen Buckinghamin palatsista. Elokuvaa vuokraavat muun muassa Makuuni-liikkeet.


Building bridges

Lukijalle Didit-verkkolehti perustuu toimituksen omakohtaisiin kokemuksiin traumatisoitumisesta ja siitä seuranneesta dissosiaatiohäiriöstä. Lehden rakenne ja teemat suunnitellaan aina vertaistuen näkökulmasta. Toimitus ottaa vastaan materiaalia myös lukijoilta. Koskettaako dissosiaatiohäiriö sinua tai läheistäsi? Opiskeletko alaa tai työskentelet traumatisoituneiden parissa? Kokemuksesi, tunteesi ja ajatuksesi ovat meille tärkeitä. Toimitukselle lähetetyistä aihe-ehdotuksista, omista tarinoista, unista, valokuvista, maalauksista, runoista ja musiikkivalinnoista julkaistaan lehden teemaan sopivat teokset. Mielen suvantoon lähetettyihin uniin vastataan tulkinnan kera kuukauden kuluessa saapumisesta.

Ota yhteyttä Päätoimittaja, aineistot: toimitus@didit.fi Tiedotus, markkinointi, taitto: tiedottaja@didit.fi Kuvataide, itseilmaisu: taide@didit.fi Mielenmaisemia, unia, heijasteita: mielensuvanto@didit.fi

www.didit.fi

31


Didit 2/2015  

Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12....

Didit 2/2015  

Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12....

Advertisement