Page 1

8 Ruoka-aineriippuvuus Minun 10 tarinani Sarja28 arvostelu: Orphan black


Lehden sisältö ei aina sovellu lapsille eikä lapsiosille. Pelottavat tai muistoja herättävät tekstit merkitään Nalle-symbolilla.

Tietoa lehdestä Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12

Tietoa ryhmästä Punaisen Ristin Oulun osaston vertaistukiryhmä Didit on tarkoitettu lapsuudessaan traumatisoituneille. Ryhmä ottaa vastaan uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa. Vuoden 2015 uusien tapaamiset pidetään 16.3. ja 28.9. klo 12-14 osoitteessa Kainuuntie 1. Jäsenien tulee olla täysi-ikäisiä ja hoitosuhteessa ammattilaiseen.

Ota yhteyttä Päätoimittaja, aineistot: toimitus@didit.fi Tiedotus, markkinointi, taitto: tiedottaja@didit.fi Kuvataide, itseilmaisu: taide@didit.fi Mielenmaisemia, unia, heijasteita: mielensuvanto@didit.fi

www.didit.fi


Pääkirjoitus

Hiljainen kansa

alkunsa. Lehti on MEISTÄ ON saanut tarkoitettu kaikille niille, Lehden teema: dissosiaatiohäiriö ja MONEKSI joita Ruoka lapsuuden vakava

traumatisoituminen jollain tavalla koskettaa: dissosiaatiohäiriöiselle itselleen, sitten en tiennyt, mikä hänen läheisilleen ja myöskin tuomaan ammattilaisille minulla on. En uutta perspektiiviä dissosiaatiohäiriöstä. Painopisteen ymmärtänyt, miksi pidämme julkaisuissa nykyisyydessä uppoamatta yhdessä hetkessä menneisyyden kipeisiin traumoihin. Jokaisessa saatan käydä numerossa on oma teemansa, ja nyt ensimmäisessä sivistyssanoilla lehdessä käsittelemme ruokaan ja syömiseen liittyviä höystettyä älyllistä asioita. Aihepiiri kokonaisuudessaan on niin arka, keskustelua, kun seuraavassa hetkessä löydän itseni tarvitsemme vielä aimo- annoksen lisää rohkeutta tulla nurkasta kauhun vallassa vapisemasta ja kirkumasta. valoon ja näkyväksi omilla nimillämme. Tämä vuoksi Diagnoosiepäilyjä on ollut kaksisuuntaisesta toimituksen kirjoittamat jutut julkaistaan anonyymeina. mielialahäiriöstä skitsofreniaan. Lopulta kuitenkin valkeni, että sekava, äärilaidasta toiseen vellova Historiani on yhä edelleen rankka taakka kantaa, ja nykyisyyteni on lapsuuden painajaisteni tulos. Selvisi, tapahtuneiden asioiden seurauksena jokapäiväinen että minulla on dissosiaatiohäiriö. Ei ole vain yksi minä, elämäni on minuuden osieni jatkuvaa keskinäistä vaan toisistaan irrallaan olevia ja toimivia minän osia. kamppailua. Enää en kuitenkaan haluaisi vaihtaa elämääni kenenkään toisen elämään, sillä ilman Yksilöterapian lisäksi pääsin vakavasti menneisyyttäni en olisi kohdannut noita upeita naisia, traumatisoituneiden vakauttamisryhmään ja sain joiden kanssa saan jakaa elämääni ja tehdä tätä lehteä. tutustua muihin samanlaisten ongelmien kanssa painiviin Yhdessä pystymme vaikka mihin. Meistä on moneksi. ihmisiin. Meistä ryhmäläisistä hitsautui vajaan vuoden kestäneen ryhmäterapian aikana erottamaton tiimi. Tämä Päätoimittaja uusi lehti onkin tuon ensimmäisen yhteisen vuoden tulos, kun jatkoimme säännöllistä yhteydenpitoa perustamamme vertaistukiryhmän merkeissä ja kesäkuisena päivänä 2014 keksimme, että alamme tehdä yhdessä dissosiaatiohäiriöitä käsittelevää lehteä. Tartuimme toimeen ja jaoimme kullekin vastuualueensa. Näin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti on

Vielä kolme vuotta

Maaliskuu 2015

3


Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus

Fakta

5 Rikottu mieli - tietoa dissosiaatiohäiriöistä 8 Asiantuntijan palsta - Ruokaaineriippuvuus

Minun tarinani 10 Satakieli

Arjessa

12 Läheiset kertovat 13 Niksinurkka 14 Ensi kertaa - Kipu, joka kaipaa kunnon kastajaiset? 16 My Fake ID

Taide

18 Maalauksia 20 Lukijoiden runoja 22 Lukijoiden musiikkivalinnat 22 Valokuvia

Mielen suvanto

25 Lukijoiden unet - Matouni, Toistuva painajainen

Ajankohtaista

26 Kolumni - Oikein syömisen taito 28 Sarja-arvostelu: Orphan black 29 Kirjaesittely: Tapetinvärinen 30 Kalenteri

"Ihmismieli kehittyy ja joustaa, mutta sen sietokyvyllä on myös rajansa. Kun lapsi joutuu kokemaan liian paljon liian varhain, saattaa syntyä sirpaleinen minuus, dissosiaatiohäiriö"


Fakta Rikottu mieli

- tietoa dissosiaatiohäiriöistä

K un lapsi kasvaa turvallisessa ja vakaassa ympäristössä ja saa tukea kehityksen eri vaiheissa,

syntyy eheä persoonallisuus, joka toimii yhtenäisellä tavalla. Tällaisen ihmisen on mahdollista kertoa kokonaisuuden muodostava elämäntarina ja kyetä erottamaan menneisyys nykyisyydestä. On olemassa yksi minä, jolle asiat ovat tapahtuneet ja tapahtuvat. Tällaisessa optimaalisessa tilanteessa puhutaan persoonallisuuden integraatiosta. Integraation vastakohta on dissosiaatio, joka häiritsee stabiilin minäkokemuksen muodostumista. Kun pieni lapsi kokee toistuvasti yli sietokyvyn meneviä asioita, ei synny eheää minäkokemusta, jolla olisi yhtenäinen elämänkerrallinen tarina, vaan elämäntapahtumat jakaantuvat persoonallisuuden eri osille. Usein käy niin, että yksi osa jatkaa elämää näennäisen normaalisti eteenpäin, kun puolestaan osa minuudesta jää kantamaan traumaattisia asioita ja asiat ikään kuin tapahtuisivat yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka häiriintyneessä olosuhteissa kasvanut lapsi olisi ulkoisesti jo aikuinen ihminen eikä varsinaista vaaraa enää ole. Dissosiaatio onkin suojamekanismi, joka mahdollistaa elämän jatkuvan henkeäkin uhkaavista tilanteista huolimatta. Tällä eloonjäämisstrategialla, dissosiaatiohäiriöllä, on kuitenkin kova hintansa, kun eri elämänvaiheiden minuudet elävät omaa elämäänsä ja ottavat vallan kukin omista syistään yllättävissäkin tilanteissa.

PERSOONALLISUUDEN DISSOSIATIIVISET OSAT

Dissosiaatio on keino selvitä ylivoimaisista kokemuksista, ja suuri osa ihmisistä kokee erilaisia dissosiatiivisia oireita joskus elämässään: mielelle tuo suojaa, kun etäännyttää itsensä kipeistä tapahtumista. Varsinainen häiriö se on silloin, kun dissosiaatio on osa jokapäiväistä elämää eikä vain suoja yksittäisissä elämänvaiheissa ja -kokemuksissa. Dissosiaatiohäiriöissä yksilön minuus koostuu erilaisista, toisistaan poikkeavista minäkokemuksista ja reagointimalleista, ja näitä kutsutaan persoonallisuuden dissosiatiivisiksi osiksi. Näiltä osilta puuttuvat sidokset ja yhteydet toisiinsa nähden. Dissosiaatiohäiriöinen ihminen saattaa sanoa, ettei minulle ole tapahtunut menneisyydessä mitään pahaa, vaan kaikki oli hyvin. Toisaalta sama henkilö saattaa kokea nykyisyyden ja aikuisen elämänsä valheeksi tai näytelmäksi ja elävänsä yhä menneisyydessä kauhujen keskellä. Osat saattavat ottaa vallan täysin yllättäen yksilön toiminnassa, ja niiden toimintamallit ja -kyvyt voivat olla hyvin erilaisia keskenään toisten ollessa äärimmäisen

Maaliskuu 2015

5


Fakta rajallisia, kun puolestaan toiset ovat erittäin kehittyneitä ja hallitsevat monimutkaisia ja vaikeita asioita. Ulkopuolisen silmin osien vaihdokset saattavat olla kovin hämmentäviä eikä usein ymmärretä, mistä on kyse. Useimmiten ei kuitenkaan ole niin, että dissosiaatiohäiriöisen elämässä yksi osa on kulloinkin vallassa, vaan osat saattavat toimia kussakin tilanteessa yhtä aikaa. Tämä yhtäaikaisuus ilmenee esimerkiksi ristiriitaisina ajatuksina ja päässä kuuluvina ääninä ja kommentteina. Jos henkilö itsekään ei tiedä, mistä on kyse, hän usein tuntee häpeää kertoa mielensä sisällöstä ja pelkää tulevansa leimatuksi hulluksi. DISSOSIAATIOHÄIRIÖN ERI MUODOT

verrattuna dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön. Keskeistä tässä häiriössä on, että henkilöllä on yksi tai useampi jakso, jonka aikana hän ei kykene palauttamaan mieleensä hänelle tärkeää, useimmiten luonteeltaan traumaattista tietoa. Epävarmuus omasta identiteetistä tai kokonaan uuden identiteetin kokeminen sekä odottamaton matkustaminen pois tutusta ympäristöstä kuuluvat dissosiatiiviseen pakkovaellukseen. Tilan loppuessa äkillisesti, potilas voi muistaa aiemmat elämänvaiheensa, mutta ei elämäänsä vaellusvaiheen aikana. Joskus muistin palautuminen voi tapahtua vasta useiden vuosien kuluttua.

Traumaperäiset häiriöt ovat jaettavissa erilaisiin diagnooseihin potilaan patologian mukaisesti. Näistä tavallisin on traumaperäinen stressihäiriö, ja se voi ilmaantua missä iässä tahansa traumaattisen tapahtuman jälkeen. Toisessa ääripäässä on puolestaan dissosiatiivinen identiteettihäiriö, joka on laaja-alainen kehityksellinen ratkaisu lapsuuden traumoihin. Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivällä henkilöllä on vähintään kaksi erilaista identiteettiä tai persoonallisuuden tasoa. Kullakin näistä on suhteellisen kiinteä tapansa hahmottaa itseään ja ympäristöään ja suhtautua niihin. Tyypillistä on, että DID-potilaalla on erittäin kehittyneitä ja pärjääviä osia ja tämän vastakohtana hyvin rajallisia osia, jotka käyttäytyvät pienen lapsen, jopa vauvan tavoin. Osat saattavat vaihtua yhtäkkiä, ja tämä ilmenee muun muassa puhetavan ja käsialan muutoksina. Häiriöön kuuluu myös kiinteästi laajaa muistamattomuutta ollakseen tavallista unohtelua. Laajoja muistiongelmia aiheuttaa myös dissosiatiivinen muistinmenetys, joka on erillinen diagnoosinsa

Rikottu mieli


Dissosiaatiohäiriöihin kuuluvaan depersonalisaatiohäiriöön kuuluvat toistuvat kokemukset olemisesta omien henkisten toimintojensa tai oman ruumiinsa ulkopuolella ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana. On tavallista, että depersonalisaatiosta kärsivät kuvaavat elävänsä kuin unessa. Pelottavan tuntuisesta kokemuksesta huolimatta todellisuudentaju säilyy kokemuksen aikana.

Fakta

Sellaisia dissosiatiivisia häiriöitä, joissa hallitsevana piirteenä on jokin dissosiatiivinen oire tai oireita, mutta jotka eivät kuitenkaan täytä minkään spesifisen dissosiaatiohäiriön kriteeriä, sanotaan tarkemmin määrittelemättömäksi dissosiaatiohäiriöksi. Tähän viimeisimpään ryhmään kuuluvat useimmat dissosiaatiohäiriön vuoksi hoitoon hakeutuvista henkilöistä. KUINKA TOIPUA Tapahtuneita kauhuja ei saa tekemättömiksi, mutta dissosiaatiohäiriöisen on mahdollista voida paremmin ja saada elämä haltuunsa. On harvinaista, että potilas hakeutuu alun perin hoitoon tietäen kärsivänsä dissosiaatiohäiriöstä, vaan sen sijaan hän hakee apua muun muassa masennukseen ja ahdistukseen. Tärkeintä on, että ammattilainen tunnistaa, mistä on kyse, mutta usein siihen kuluu vuosia ja potilas on saatettu diagnosoida väärin skitsofreenikosta epävakaaseen personaan.

Rikottu mieli tietoa dissosiaatiohäiriöistä

Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa terapiamuotoa dissosiaatiohäiriön hoitoon, ja olennaisempaa on luottamus hoitosuhteessa. Tärkeää terapiatyössä on, että aluksi vakautetaan tilanne sellaiseksi, että potilas erottaa nykyisyyden menneisyydestä ja näin kykenee olemaan läsnä tässä hetkessä. Vasta sitten, kun vakautus on varmalla pohjalla, on turvallista alkaa käsitellä menneisyyden traumoja rauhallisessa tahdissa ilman, että ne lamaannuttavat potilaan. Hoito kestää useita vuosia. Dissosiaatiohäiriöihin ei ole olemassa mitään täsmälääkettä, mutta erilaisia oireita, kuten ahdistusta voidaan lievittää lääkehoidolla. Potilaan hoito voi vaatia myös moniammatillista yhteistyötä ja myös vertaistuella on tärkeä osansa. Matka dissosiaatiosta integraatioon on pitkä, mutta ei mahdoton. - Päätoimittaja Lähteet: Boon, Suzette, Steele Kathy ja Van Der Hart, Onno: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen - Taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille. 2011. Traumaterapiakeskus. Lauerma, Hannu: Psykiatria (toim. Jouko Lönnqvist, Markus Henriksson, Mauri Marttunen ja Timo Partonen). Dissosiaatiohäiriöt. 301 - 311. 2011. Duodecim.

Maaliskuu 2015

77


Fakta

Asiantuntijan palsta Asiantuntijan palstalla käsitellään traumatisoitumisen seurauksia alan ammattilaisten johdolla. Palstan kirjoittaja vaihtuu joka numerossa.

Salakavalasti pikkuhiljaa kehittyvä ongelma

K uulostaako tutulta? Suklaalevy päivässä, jäätelörasia tyhjenee illassa, lasten karkkipäivän karkit on syöty moneen

Tässä numerossa

Traumatisoituminen ja riippuvuudet tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Toimitus haastoi Avominnen työntekijöitä avaamaan lukijoille riippuvuuksien eri muotoja. Ensimmäisenä kynään tarttui , Avominnen päihdeklinikan Helsingin toimipisteen vetäjä ja 12-askeleen ohjaaja.

Marja Kanu

otteeseen, sipsejä ei voi vastustaa. Herkkuja syödään muulta perheeltä salaa. Karkkilakot eivät onnistu ja jos onnistuvatkin, niin lakon jälkeen syödäänkin kaksin käsin. Arkea hallitsevat erilaiset kuurit, rajoitteet, dieetit, kova kuntoilu ja kaikenlainen itsensä kurittaminen. Väsyttää, masentaa, turvottaa, paikkoja särkee ja mielialat vaihtelevat. Päivittäiset itsesyytökset nakertavat elämäniloa ja -laatua. Miksi minä en pysty kohtuudella syömään näitä tiettyjä ruokia? Heikkoa itsekuria? Tahdonvoiman puutetta?

Ruokaaineriippuvuus

Rriippuvuussairauteen iippuvuussairauden ymmärtäminen. DSM-5:n mukaan kuuluvat fyysinen himo, kontrollin

menetys, toleranssin kehittyminen, vierotusoireet ja riippuvuus. Kuten alkoholismissa ja muissa huume- ja päihdeiippuvuuksissa, ruoka-aineriippuvuudessakin ominaista on kieltäminen. Ruoka-aine ei ainoastaan vääristä nälän tunnetta, vaan se myös vääristää niiden aivojen osien toimintaa, jotka käsittelevät mielihyvää, hyvinvointia, muistia ja kontrollia. Jokaisella näistä alueista ruokaaineriippuvainen, jonka sairaus kehittyy kriittiselle tasolle, ei pysty erottamaan totuutta väärästä. Tätä tarkoitetaan, kun sanotaan, että on voimaton ruoka-aineen suhteen ja myöntää, että se joskus, ei aina, aikaansaa merkittävää hallinnankyvyn menetystä.


Ruokaaineriippuvuudesta on kysymys silloin, kun ihminen menettää biologisista syistä kontrollikyvyn tiettyihin ruokaaineisiin nähden, esim. sokeriin, rasvaan, suolaan. Yleisimmin riippuvuuden kohde on makea. Nykytietämyksen mukaan meillä kaikilla on eriasteinen herkkyys riippuvuuksiin ja ajan kuluessa joillekin meistä kehittyy aivoissa voimakas tarve syödä näitä ruoka-aineita. Näiden ruoka-aineiden lisääntynyt syöminen alkaa aiheuttaa kokonaisvaltaisia negatiivisia seurauksia ja alkaa näkyä itselleen haitallisena ajatteluna sekä itsensä vastaisena käyttäytymisenä. Negatiivisista seurauksista huolimatta näiden ruokien syöminen jatkuu kerta toisensa jälkeen. Avominnen ruoka-aineriippuvuushoidossa ei ole kysymys uudesta dieetistä tai laihdutusohjelmasta. Ruoka-aineriippuvuus on vakava ja monimutkainen aivosairaus. Ensimmäinen tehtävä on jättää kokonaan pois addiktoivat ruoka-aineet ja vertaistuen avulla käsitellä vääristynyt, addiktoitunut ajattelutapa. Ruoka-aineriippuvuuteen suuntautunut 12 askeleen ohjelma on yksi helpommin saatavilla oleva tuen muoto, vaikkakaan ei ainoa. Puoli vuotta kestävän hoito-ohjelman aikana vieroittumisen lisäksi laaditaan yksilölliset ruokasuunnitelmat. Opetellaan syömään hyvin ja nimenomaan oikeaa ruokaa. Tärkeä osa hoito-ohjelmaa on vertaistuki.

Osokeririippuvuus makohtainen toipumiskokemus. Itselleni hiipi pikkuhiljaa vuosia sitten, kun olin toipumassa alkoholiriippuvuudesta. Suklaasta ja jäätelöstä tuli minulle uusi huume, ja tämä kamppailu kesti monta vuotta. Ongelmana ei ollut ainoastaan päivittäinen makean syönti vaan se, että makean syöminen ja

kontrollointi alkoivat hallita elämääni ja vaikuttaa käyttäytymiseeni. Söin salaa, piilottelin suklaitani ja valehtelin muille syömisestäni, varsinkin määristä. Huonon omantunnon siivittämänä liikuin paljon ja kuritin itseäni erilaisilla kuureilla. Yritin vaientaa sisäistä ääntäni, joka yritti kertoa minulle, että tässä on jostain muusta kysymys kuin pelkästä luonteen heikkoudesta. Käänne tapahtui kun hyvä ystäväni Norjassa hakeutui hoitoon sokeririippuvuutensa takia. Seurasin hänen esimerkkiään ja aloin ottaa tosissaan selvää ruoka-aineriippuvuudesta sekä hoidoista.

"Söin salaa, piilottelin suklaitani ja valehtelin muille syömisestäni" Ja tosiaankin, kuten myös vertaistukiryhmiä, on olemassa jo hoitoja Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Myös tutkimuksia aiheesta löytyy koko ajan lisää (ks. FAI-Food Addiction Instituten sivut, sieltä löytyy linkkejä kansainvälisiin tutkimuksiin aiheesta.) Helpotus oli suuri ja pikkuhiljaa aloin päästä irti koukuttavista ruoka-aineista. Täysin sokeritonta elämäni on ollut nyt viimeiset puolitoista vuotta. Samoihin aikoihin aloitin myös ravintovalmentajan opinnot. En olisi muutama vuosi sitten uskonut, että ilman makeita herkkuja voisi elää, mutta nyt en niitä edes kaipaa.

Marja Kanu , Avominnen päihdeklinikan Helsingin toimipisteen vetäjä ja 12 askeleen ohjaaja.

Lisää tietoa Avominnen ruokaaineriippuvuushoidosta ja –ryhmistä löytyy nettisivuiltamme www.avominne.fi

Maaliskuu 2015

9


Minun tarinani Satakieli K

aksi vuotta, neljä kuukautta ja seitsemäntoista päivää. Pitkät sammalenvihreät verhot jäykistelivät näkökenttäni edessä, vuodet näkyivät kankeassa kankaassa. Sitä oli paljon, ja se oli välttämätöntä. Minun on kestettävä vielä, vaikka ajatukset kantoivat jo kolmen kilometrin päähän, kaupungin nuorten valtaaman sorapohjaisen rannan laineille saakka, mutta en siltikään ollut valmis. Avasin hiljalleen tiukassa nyrkissä nihkennyttä kämmentäni ja puristin sen pian takaisin kiinni. Vapaus on ruma sana – vapaus on mustanpuhuva kanki jumissa. Tuttu pölypilvi sumensi entuudestaan harmaata käytävää puulattian narskuessa askeleitteni alla. Kuvat seinillä muistuttivat ulkomaailmasta, Jim Carreyn poikamainen hymy sai minut aina hirnahtamaan huvittuneesti – Obama Barackin kohdalla tervehdin kunnioittaen nyökkäämällä kevyesti. Mutta parasta oli eteisen koira Collie, sen turkki oli ainaisessa kilpatanssissa tuulen kanssa. Sillä oli tehtävä, ja minä olin siitä kovin ylpeä. Avasin makuuhuoneeni oven, kahvan tahmea pinta jätti joka kerta peukalontyveen tuoksun, jonka saatoin painaa poskelleni silmieni väsyessä pitkään päivään. Siinä oli aavistus jasmiinia, ehkä hieman keltaruusun terälehtien vivahdetta. Tuoksu sai minut tuntemaan hetkeksi uskomatonta onnellisuutta – samalla mieleni jakamaan syyllisyyttä ja piiskaamaan satakieleni laulusointuja. Odotin yhä. En ollut valmis. Tiedän että pystyn siihen vielä. Mutta minun oli oltava varma. Nukahdin ajatukseeni keskelle punkkeriani, sotalinnoitusta, jonka olin rakentanut vuosien varrella avatuista tölkeistäni. Se peitti jo länsipuolen seinän ikkunan, etelän suunnasta näkyvä vaaksan mittainen valonsäie kummitteli yhä öissäni.

K

olme vuotta, kymmenen kuukautta ja kaksi päivää. Sammalenvihreät kankeat verhoni ja tuttu varjo nyrkistä niiden pinnalla. Avasin hetkeksi läiskittynyttä kämmentäni, kynnet

S aatteeksi “Minun tarinani - Satakieli” lukijalle Yksi minua. Niin ajattelin, vaikka tunsin suurta epäuskoa vellovan maailmani keskellä, yläkouluni portailla. Ystäväni sekavuus huolehti minusta, piti järjissään, kun en jaksanut. Pelastajani logiikka upotti mieleni kiinni kahleisiin, jotta en sortuisi. Minusta piti tulla kaikki ja samalla ei mitään. Päässäni kajahti tuttu ääni “Sinä teet kuten sanon tai kuolet nuorena.” Yksitoista minua. Näin lääkäri totesi, kun kirjoitti todistuksen eläkettäni varten. Olin vasta kolmenissa kymmenin aloittaessani eläkepäivistäni nauttimisen. Selittämättömät kohtaukset kouristeluineen, heräämiset metsän keskeltä. Halvaantuneet jalat ja psykologiset pelit. Olin vyyhti paskaa kimallenauhalla, jolta vedettiin matto löyhkän alta. Jos jotain tahtoisin jakaa, se olisi yhdestoista osani, tyttö, joka piileskeli lähes kaikilta muilta minussa. En voinut uskoa, että minussa asuisi jotain niin heikkoa ja haurasta, syvällä itsessäni vain hiljaa istuen. Tämä tyttö kantoi ja kantaa edelleen kaiken häpeän sekä syyllisyyden, mitä sisälläni on, nöyränä ja uskollisena. Miten hämmästyttävä ihmismieli onkaan taitoineen salata itse itseltään jotain niin tärkeää. Sinulle, kanssakulkijani, jaan oppimastani pienen toiveen. Kulkiessasi et voi koskaan tietää, mitä kokemuksia ja millaisia osasia vastaasi tulleen mielessä asustaa. Katso silmiin ja annat hänelle mahdollisuuden näkyä. “Olen olemassa” pieni tyttö sisälläni kuiskaa nähdessään silmäsi. Puhu hänelle, vaikka vain tervehdyksen verran. “Oliko se minulle, tervehdyksesi” huokaa tyttö toiveikkaasti. Laske käsi olalle tai kädelle. Ja tyttö on hetken poissa liasta ja tuskasta. - Nainen, tyttö ja yhdeksän muuta

olivat taas painaneet ihon rikki kellanruskeista arvistani. Laitoin nyrkin takaisin kiinni. “Jim Carrey, olet sinäkin hilpeä veikko”, hymähdin ja nyökkäsin Obaman arvokkaalle katseelle. Collie keräsi sympatiani, ja minusta tuntui kuin sen katseessa olisi ollut tänään hitusen turkoosin väristä nestettä – olikohan Colliella sydänsuruja.


Avasin makuuhuoneen kahvan ja siirsin lattialle kaatunutta viiden tölkin tornia syrjään.” Kasaan sen huomenna”, ajattelin painaessani posken tyynyyn kämmeneni päälle. Hiljaisuus valtasi mieleni ja muistelin lapsuuden ystäväni Mikaelin onnistunutta maalia kaksintaistelussa keltaniityllä aseena kulahtanut jalkapallo. Nukahdin keskelle punkkeriani pimeään huoneeseen, jonka valoisuutta olisi voinut mitata vain äärimmäisen herkillä tunnistimilla. Laajentuneet pupillit ja nyrkit ilman puristavaa tunnetta. Ruhoni makasi paikoillaan, selkä tiiviisti kiinni jousen kärjissä ja paksut pohkeet uponneina patjan rakoihin. Mutta pupillit. Ja keveys. Ja se hetki. Käänsin varovaisesti päätäni, etten vahingoittaisi niskani kipeitä hermoja. Olinko jo valmis. En muistanut mielikuvia, en tunnistanut taistelua. Olin saanut aseet maailmaani vastaan. En olisi malttanut nukkua enää, mutta pidin pintani ja pysyin sängyssä kahdeksaan asti. Narinani sai luvan odottaa ja Collien tuuhea turkki olisi käytävällä aa mullakin. Viimeinen käännös viisarin valkeassa kärjessä ja saatoin ruhjoa itseni pois li nnoituksestani. En nostanut kumottuja tölkkejä. “Teen sen illalla”, ajattelin. Minulla olisi loppuelämä aikaa. Minun oli saatava tämä ummehtunut haju vielä pois. Katselin ympärilleni etsien jotain, jolla peittää se, en halunnu t liikaa pyyleviä katseita ymp ärilleni. Päädyin hieromaan katkennutta kaktusta kainaloon ja nivusiin, se oli ainoa kasvi, joka oli selvinnyt kanssani vuosien tiimellyksessä. Muistin, että minulla oli ollut joskus ruskea metallisolkinen vyö, etsin sitä 12 minuuttia olohuoneeni laatikostoista – jopa siitä, jota en ollut avannut kahteen vuoteen. Solki kimmelsi yhä, ja metallin kilinä korvissani sai minut hymähtämään kuin Jimille.

Katukivetys muodosti tuttuja kuvioita, kuusikulmaisista lohkareista rakennettuja rivejä. Askeleeni oli vahva, vaikka raskas jo. Silmäni tarkkaavaiset huolimatta auringon pistävästä poltteen tunteesta. Vihreä talo, jossa ovessa sama kyltti kahden hattupäisen miehen veljeilyistä. Kadun toisen puolen keltainen rivitalo, jossa yhtä vaille sama määrä autoja parkkipaikalla, kuten aina. Jostain syystä keltainen talo näytti tänään kullanhohtoiselta. Kadun päätteessä pieni kirjastotalo. Harmikseni se oli kesän ajaksi puomitettu ruskealla laudalla ja valtavalla avainlukolla. Olisin kovasti halunnut mennä sinne. Käännyin kuitenkin vastakkaiseen suuntaan kohteenani pieni kyläkioski ja sen kirjavat seinät. Muistelin niiden olevan enemmän oranssin kuin violetin sävyisiä, mutta mielikuvani oli hämärä. Kadun kulmassa seisoi pikkutyttö, jonka siro käsi piteli tikkunektaria. Tiesin kioskin olevan jo lähellä. Käteni tirskahti verestä, joka tahri metallisen vyön solkeeni mustanpunaisen tummentuman. Vyö oli pitkä ja sen nahka jo kovin kulunut. Vanhat hampaanjäljet saivat koristeeksi kahdeksan pientä val koista purkkatyynyä vyön kiristyessä vaaleiden h aihtuvien ympärille. Tikkunektarin varsi katkesi ja loiskahti kulman lammikon kuraveteen. Takkini pieluksen täytti jasmiinin tuoksu, kun sulloin tytön haarojeni väliin pumppailevan kaktuksen hajuisen miehisyyteni rinnalle. Satakieli lauloi elämäni säveliä.

Hengitys syvään ja ryhdin oikominen, kaksi tarkistusta että kengät olivat oikeissa jaloissa. Näin sen olin aina kuvitellut, tosin uskoin aina, että päiväni olisi sateen tihkuinen – tänään kuitenkin paistoi. Ja minä avasin oven. Punainen postilaatikkoni samassa kohdassa aitaa oli kuvitelmissani täyttynyt lehdistä, mutta pohja olikin ratkennut ja lehtikasan sijaan laatikossa oli vain mustan tussin tuherruksia ja yksi mainos kiinteistönvälittäj ältä. Kiitin jätefirmani uskollisuutta, vaikken ollut vuosiin maksanut laskujani. Hyvät ihmiset.

11


Arjessa

Läheiset kertovat On arkeamme, että vaimo alkaa yhtäkkiä hihittää hysteerisesti. Enää en edes kysy, mikä niin naurattaa, sillä tiedänhän minä, että joku hänen osistaan on sanonut jotain hassua. -Puoliso Suu käy, kun hän juttelee niitä näitä. Yhtäkkiä on hiljaista ja hän näyttää hämmästyneeltä. Kysyn, mikä tuli. “No, päässäni on yhtäkkiä hiljaista, kukaan ei puhu mitään.” Kuluu kymmenisen sekuntia ja tilanne on kuulemma ohi. Tuttu päänsisäinen porina on palannut. -Lapsuudenystävä

Potilaallani on emätintulehdus. Hoito-ohjeet ovat selkeät, mutta ongelmia aiheuttaa hänen Saatanaosansa, joka terrorisoi kaiken neuvomani. En tiedä miten sanani asettelisin, jotta tilanne ei menisi pahemmaksi. -Gynekologi Ystäväni tekee lähtöä eteisessä ja huikkaa: “Mepä tästä lähdemme!” Ihmettelen, että ketkä te, yksinhän sinä tulit. “Minä ja kaikki sivupersoonani”, ystävä naurahtaa. -Taina, 28v

"Neljäs kerta toden sanoo", totesi tyynesti tyttäreni ajonopettaja inssin jälleen epäonnistuttua. -Äiti Tulin kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Vaimoni makasi lattialla raajat halvaantuneena. Hänen ystävänsä katsoi lasteni kanssa olohuoneessa piirrettyjä. Päästin kylävieraan kotiin ja kannoin vaimoni yläkertaan. Kun olin laittanut lapset yöunille, menin syöttämään vaimolleni mehukeittoa ja peittelin hänetkin yöpuulle. -Mies


Niksinurkka

VVoiauhti päällä ja syöminen taas unohtunut? olla, että jotkut osistasi eivät koe nälkää -

toisten ollessa jatkuvassa syömiskierteessä. Tämä vinkki sopii sinulle, jolla syöminen tahtoo usein unohtua. Aseta aamulla vasempaan ranteeseesi viisi pampulaa tai kumilenkkiä. Voit käyttää useita tai yhtä väriä, kunhan osasi tekevät päätöksen yhdessä. Kun syöt päivän ensimmäisen ateria, siirrä yksi pampuloista oikeaan ranteeseen. Toisen aterian jälkeen siirrä toinen pampula oikeaan ranteeseen ja jatka samalla tavalla koko päivä. Voit tarkistaa illalla tilanteen itse tai pyytää lähimmäistäsi huolehtimaan, onko pampulat liikkuneet tarpeeksi. Koeta syödä päivän aikana jokainen pampula oikeaan ranteeseen ja siirrä aamulla ne takaisin vasempaan ranteeseesi. Värikästä kokeilua ja hyvää ruokahalua!

SMinun elkeät ohjeet syömisen helpottamiseksi: on ylitsepääsemättömän hankalaa tunnistaa

perustarpeeni enkä tiedä, onko minulla nälkä tai jano. Saatan katsoa kelloa ja todeta, ettei nyt voi olla nälkä, koska kello on vasta tuon verran. Pelkään myös syöväni väärin ja liikaa. Tämän pelon vuoksi minimoin ravinnon määrän - hoitavien henkilöideni mielestä anorektiseksi. Jotta söisin riittävästi enkä tuntisi kauhua lihomisesta, minulla on oltavat tarkat struktuurit, mitä syödä milloinkin. Selkeät laaditut ohjelmat helpottavat ruokailutilanteita ja takaavat ainakin minimimäärän ravintoa. Usein kyllä haluaisin ja toivoisin, että oppisin syömään ilman lukujärjestystä. Tämä kuitenkin vaatii pitkän prosessin. Sen, että osani ovat riittävästi kontaktissa toisiinsa enkä tarvitse ulkoisia, neuroottisia sääntöj ä pitämään mielensisäisen kaaokseni edes jossain hallinnassa.

Maaliskuu 2015

13


Ensi kertaa Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotain heille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisen toimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehden tekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Ensimmäisenä toimeen tarttuu nuori miesopettaja. Haaste on annettu!

Kipu, joka kaipaa kunnon kastajaiset? Tehtävä 1 / 4. Puoli tuntia aikaa, vain internet käytössä - etsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö

K ell dissosiatiivinen identiteettihäiriö on, se häiriönsä kätkeköön. Huhhuh, on se nimittäin

sen verran vierasta ja outoa, että vähän vahvempaakin hirvittää. Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen kirjoittaa asiasta Terveyskirjaston internetsivuilla näin: ”Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista se, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettiä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä.”

Vieras ja outo pelottavat ihmistä. Huttusta kannattaa kuitenkin lukea pidemmälle. Vieraasta tulee hiljakseen tuttua ja asiat alkavat saada ymmärrettävän muodon. Kun dissosiatiivista identiteettihäiriötä katsoo siitä näkökulmasta, että kyse on ihmiselle tyypillisestä selviytymismekanismista, joka suojaa yksilöä niiltä traumoilta ja vääryyksiltä, joita hän on joutunut kokemaan lapsena, saavutetaan taitekohta, jossa varautuneisuus vieraan asian edessä kääntyy myötätunnoksi. Ei taida olla helppoa häiriöstä kärsivällä. Tutustumiseni aiheeseen jatkuu teoreettiselta tasolta yksilön kokemustasolle, kun törmään Kaninkoloon (www.kapsahduskaninkoloon.blogspot.fi). Luen Painavaa asiaa dissosiaatiohäiriöstä (teitä on varoitettu) -tekstin, jossa kuvataan häiriöstä kärsivän kokemuksia. Mutta mitä ihmettä? Tekstin kirjoittaja ei tarkkaan ottaen koe kärsivänsä dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä vaan sekamuotoisesta


dissosiaatiohäiriöstä. Käy selville, että dissosiaatiohäiriötyyppejä on vähintäänkin useita ja niiden luokittelu ja diagnosointi on enemmän kuin hankalaa.

Arjessa

Kaninkolossa on lainaus joka pysähdyttää: "Tietämys dissosiaatiohäiriöistä on Suomessa heikko. Koska häiriön oireet lisäksi muistuttavat tai siihen liittyy joukko muita psykiatrisia oireita, se diagnosoidaan usein väärin. – –tyypillinen DID-potilas viettää psykiatrisessa hoitojärjestelmässä keskimäärin seitsemän vuotta ennen oikeaa diagnoosia. Tätä ennen hän on saanut tavallisesti kolme vaihtoehtoista taudinmääritystä." Kaninkolon kirjoittaja toteaa itsellään menneen paljon enemmän kuin seitsemän vuotta. Ymmärrän, että Kaninkolo avaa vain yhden ikkunan dissosiaatiohäiriöiden maailmaan, mutta luulen, että se tarjoaa osuvan esimerkin siitä, millaisten ongelmien kanssa nyt painitaan. Vaikuttaa siltä, että oireisiin liittyy paljon sanatonta ja nimetöntä pahaa oloa sekä ahdistusta. Päädyn pohtimaan sitä, kuinka vaikeaa on, kun ihminen potee oireita tai kärsii kivuista, joille ei ole selkeitä nimiä. Miten ongelmia voi silloin käsitellä, jakaa muiden kanssa ja tulla nähdyksi – ja näin välttää yksin jäämisen? Asiaa ei lainkaan helpota, jos ympäristö on ennakkoluuloinen ja varautunut kuullessaan pikaisen määritelmän dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä.

"Päädyn pohtimaan sitä, kuinka vaikeaa on,kärsii kun ihminen potee oireita tai kivuista, joille ei ole selkeitä nimiä" Lyhyen teoreettisen tutkimusretkeni jälkeen, minulle on piirtynyt mielikuva ongelmasta, jonka kanssa eläminen on suoraan sanottuna melkoista kärvistelyä. Tämä jos mikä tuntuu epäreilulta. Kell dissosiatiivinen identiteettihäiriö on, se häpeättä kulkekoon ja häiriöineen hyväksyttäköön. -Miesopettaja

15


My Fake ID 1/4

n e d u u s i l l a n o o Pdeisrssosiatiiviset osat Päivittäisessä elämässä toimivat persoonallisuuden osat Traumatisoivia kokemuksia kantavat persoonallisuuden osat -Lapsiosat -Nuoret osat -Sisäiset auttajat -Kaltoinkohtelijoita jäljittelevät osat -Taistelevat osat -Häpeää kantavat osat

Ensi numerossa:

Maija paljastaa, kuka pisti pyykinpesujauheen jääkaappiin ja kenen kadut ovat punaisia mattoja täynnä

Arjessa


LÄÄKÄR INLAUSU

NT O

MTauitjkaittMavaan nimi Rantakulolikasm a L a u s Työkyvyuntnon tarkoitu Kuntotuötmuyyseläs ke stuki / S air

1 . 1 . Työk austiedot sairaudet ykyyn va tärkeysj ä ikuttavat rj estykse F4 4 . 8 1 D ssä

identitiesestosiatiivin tihäiriö en My Fake ID

Maija Mallikas-Rantakuoma syntyi vuonna 1977 Peace and love -rakkauden seurauksena. Rauha ja rakkaus jäi kuitenkin Maijalta väliin ja lapsuus oli rankka. Nyt 2010-luvulla Maija paiskii töitä selvittääkseen ongelmiaan ja rakentaakseen parempaa elämää itselleen ja perheelleen. My Fake ID tutustuttaa lukijat Maijan arkeen ja hänen mielensisäiseen maailmaansa.

Maaliskuu 2015

17


Ta i d e

Taiteilijan näkemys dissosiaatiohäiriöstä ennen ja jälkeen vakauttamishoitojen


Itsensä ilmaiseminen taiteen eri tavoin voi helpottaa oloasi. Maalaaminen, piirtäminen, valokuvaus ja runojen kirjoittaminen saattavat antaa kanavan osille, joiden on muutoin hankala tuoda itseään esille. Myös musiikin kuuntelu voi auttaa itsensä rohkaisemisessa tai rauhoittamisessa.

Neuvottelemalla kohti omaa tapaa!

19


Lukijoiden runoja

Ptusina, ohdintoja on monia, ajatuksia onko näin vai toisin. Hakoteillä, oikealla. Osa siellä toinen täällä, jotkut luistelevat liukkaalla jäällä.

Vastauksia, arvotuksia. Tosia vai höpinää. Satua, fiktiota. Ei ota elämää suurempaa. Viisautta mielen syövereistä, hulluus, liero viemäreistä. Kummajaiseksi laitokseen, kukaan ei huomaa poissa olevaa. Totuus vai tehtävä, todetaan, sitä piirissä leikisti luetaan. Kiusaa, outoa, syrjii kummajaista, jolla päässä monta maisemaa. Sotilasarmeija, pomppulinna, ihmemaa värikartta, Marttamummo ja monta muuta miljoonaa.

Satua vai tarua, joukossa totuus, se on salaisuus ovessa mieleen. Mielikuvitus huviretkessä, jossa ei ole vastauksia.

Leiki totuus vai tehtävä, keksi itse totuus Aukeaako lukot koskaan, salaisuuksista, joita jokainen sotkee, jokainen kuiskimme. haukkuu, Tää on mielen ihmemaa, mutta lohduttaa. jonne voi hukkua tai Kukaan ei voita tätä armeijaa, selvitä. Psyyke kestää vai ei, maan mahtavaa hallitsijaa. Hahaa! Mulle nimi antakaa, en vahva selviää. Tiedämme sen. Haaste! puhu sanaakaan.


Taide

Kuka, mikä

on totta?

Hä n , joka hallitsee sivistyssanat

a posteriorista ödeemaan. Hymyillen paljon aikaan saa, muutkin innostumaan. Ilman meikkejä ja korvakoruja häntä nähdä ei saa, vaatteet oranssia, keltaista ja vihreää. Hän, joka kolme tervettä lasta on maailmaan synnyttänyt. Tietää, mistä kaupasta halvimman maidon löytää, uskollisesti pyykkikoneen aamulla laittaa työtään tekemään, puhtaat pyykit kuivausrummun kautta kaappeihin kiikuttaa. Muistaa d-tipat, harjata hampaat, kertoo, että nyt aika on käydä nukkumaan. Ottaa syliin, lohduttaa, ohimennen päätä pientä suukottaa.

Vai hän? Lapsi seksiä rakkaudeksi luuli, nyt mieli musta ja sielu sisältä rikki. Uskoo syntyneensä kuolemaan, pimeässä metsässä hankeen valkoiseen verellänsä kirjoittaa: I LOVE YOU.

Hän, jolla on lihakset kiinteät, tiukat. “Ei ikinä uskoisi! Kolme lasta kohdussaan kantanut, näille elämän antanut”, ihaillen huokaillaan. Juoksee, jumppaa, paikasta toiseen helteessä, pakkasessa pyöräilee, ihanteellisesti syö, leukoja kevyesti joka aamu vetelee.

21


Lukijo

iden m usiikki va

linnat Sonata Arctica I have a right Voimalaulu lapsen oikeuksista rakkauteen, turvallisuuteen, uskoon ja

vapauteen.

Indica Linnansa vanki Nuoren naisen huuto ilmaan, miksi mieli itse채채n vankina pit채채? Eminem feat. Rihanna The monster "You're trying to save me, stop holding your breath"

Ta i d e

Pillerihimo pillerihimo Pillerihimo pillerihimo Pillerihimo pillerihimo Pillerihimo pillerihimo

Pakkovaellus pakkovaellus Pakkovaellus pakkovaellus Pakkovaellus pakkovaellus Pakkovaellus pakkovaellus


Hauskuus hulluus hauskuus hulluus Hauskuus hulluus hauskuus hulluus Hauskuus hulluus hauskuus hulluus Hauskuus hulluus hauskuus hulluus

23


Mielen suvanto

Mielen suvanto aukaisee unien ja mielenmaisemien merkitystä. Olen itseoppinut unientulkitsija. Tämä harrastus on auttanut minua ymmärtämään ongelmiani, mieltä askarruttavia asioita sekä kehittänyt itsetuntemustani. Unet ovat tärkeitä alitajunnan viestejä. Näemme monenlaisia unia, muun muassa toiveunia, painajaisunia ja enneunia. Olen huomannut, että traumatisoituneet voivat nähdä myös takaumia, jotka eroavat tavallisista unista. Pyrin vastaamaan lukijoiden viesteihin kuukauden sisällä saapumisesta. Julkaisen mielelläni joitakin unien tulkintoja, tästä pyydän aina erikseen luvan. -Mielen suvannon tulkitsija mielensuvanto@didit.fi


MATOUNI

...olin retkellä ystäväni kanssa, toisessa maassa mökkiympäristössä. Kävelimme ulkona ja päädyimme uimaan paikalliseen jokeen. Ystäväni kuivatteli minua pyyhkeellä, kunnes havaitsi minussa jotain erikoista: ihooni oli pesiytynyt eläimiä. Ystäväni kertoi minulle rauhallisesti, että eliöt on otettava pois ja näytti ihollani olevaa pientä liparetta, josta olisi vedettävä. . Ottaessaan kiinni eliöstä ihon alta alkoi nousta kymmenen sentin mittainen, sormen paksuinen mato, joka lopulta irtosi minusta. Minä ajauduin paniikkiin ystäväni jatkaessa matojen vetämistä. Osa madoista oli pesiytynyt kohtuun, josta hän sai irti kolme. Kun illalla palasimme mökille, minä olin ihan rupinen. Ystäväni kertoi matokannan asuvan vedessä, ja olin huojentunut sen olevan kaukana. Menin peiton alle ja hetken päästä tunsin taas kutinaa. Sängyssäni oli samoja matoja, ja ystäväni heitti peiton päältäni pois ja puisteli enimmät ja tarkasteli sänkya ̈lähempää. Hän esitteli minulle matoja. Näytti pienimmän ja kertoi sen olevan naaraspuolisen. Ystäväni selitti, että jokaisessa matokannassa on oltava myös urospuolinen, jotta madot voivat pesiytyä ihoon. Tovin etsittyään hän löysi uroksen, jolla kokoa oli kymmenisen senttiä, naaraiden ollessa vain sormenpään kokoisia. Urosmadolla oli vahva kuori yläpuolella ja alapuolella näkyi ihoa. Sillä oli isot sarvet. Ystäväni mutisi proteiinista ja yhtäkkiä asetti uroksen kuori alaspäin tyynylle ja alkoi syömään sitä. Hän kääntyi minuun päin, kasvojensa ollessa täynnä valkeaa möhnää, jota irtosi olion vatsasta...ja minä heräsin.

Hei!

Varmasti tosi ahdistavaa nähdä tämä uni. Tulkitsisin sen näin. Unen paikka voi viitata haluun olla muualla, jos elämäntilanne on liian haastava. Huolehtiva ystävä on myös TOISTUVA isossa roolissa, hän huomaa sinussa muutoksen, "pelastaa" PAINAJAINEN sinut ja hankkii itselleen voimaa syödessään urospuolisen Olen nähnyt vuosikausia, madon. Asetatko ystäväsi itsesi yläpuolelle, olematta koko aikuisuuteni ajan tasavertaisia? Pelkäätkö/ tunnistatko, oman itsesi kehon, toistuvaa painajaista enkä löydä sille elämän tai julkisen puolen, heikkoutta ja/tai muutosta? selitystä. Sen vain ymmärrän, että Huomaatko, että torjut tai siirrät pois ongelmaa?

tuo uni haluaa viestiä minulle jotain tärkeää ja tiedän, että se lakkaa esiintymästä vasta sitten, kun tajuan Asuin lapsuuteni kivisessä kerrostalossa, jossa on kolkko betonipiha. sen merkityksen. Sisäänkäynti rappuihin on viiden askelman korkeassa syvennyksessä. Tuossa samassa syvennyksessä sisäänkäynnin lisäksi on lukittu pyörävarasto. Kadusta pihan erottaa harmaa kiviaita. Unen karmivat tapahtumat Hei, tapahtuvat aina tuolla lapsuuteni pihalla, ja lähestulkoon aina on yö. Pihalla Lapsuuden koti on yleinen tapahtuu rikoksista julmimpia, eli raiskauksia ja murhia - ja uhri olen aina paikka unelle, onhan siellä minä itse. Yritän paeta, mutta juuri tuossa syvennyksessä pyörävaraston oven vietetty tärkeä osa elämästä. vieressä pako epäonnistuu. Muut unien henkilöt ovat julmia ja uhkaavia. Se,että palaat toistuvasti sinne, Joskus unessa parveilee poliisiautoja, mutta kukaan ei kuitenkaan auta kertoo siellä olevan tapahtuma minua. Toissa yönä todellisuudessa kiltti veljenikin muuttui minulle pahaa tai tapahtumia jotka vaivaavat tekeväksi. Eniten minua askarruttaa, mitä tuo piha ja syvennys viestivät. sinua, alitajuntaasi. Ehkä Miksi vuodesta toiseen tämä sama painajainen? Jos olen menossa nukkumaan lapsena on tapahtunut jotain erityisen dissosivatiivisessa lapsiosassa, on varmaa, että tuo uni tulee. pelottavaa? Lapsiosasikin -Syyllinen pelkää unta.. Koet olevasi vaarassa, uhri, yksin vaikeassa tilanteessa. Edes poliisi ei auta kertoo että joku asia on tiedostamatta, käsittelemättä. Tuo ovi voi sinua. Piha symbolisoi joskus raottua tai jopa aueta, sitten kun olet siihen itse valmis. Kun elämänvaihetta tai henkilöitä uneen liittyvät asiat saavat ymmärryksen, selvyyden, ne lakkaavat jotka liittyvät siihen aikaan. toistumasta. "Asia on loppuun käsitelty" Ann Faraday: "Toistuvat Suljettuna oleva ovi (pakotie), painajaisunet vihjaavat unennäkijän sielun pirstoutumiseen"

25


Ajankohtaista

OIKEIN SYÖMISEN TAITO Aikuinen lapsi

taistelua, mutta kuunnellessani ja seuratessani toisten, pääasiassa terveidenkin keskustelua syömisestä, olen havainnut, että se on monelle vaikea asia. Ei voi vain syödä poistaakseen nälän ja nauttia samalla erilaisia makuja, vaan joka puolella on ohjeita, kuinka syödä Oikein.

O saan monia asioita. Olen aina pärjännyt opinnoissa, ja minulla on

maisterintutkinto suoritettu erinomaisin arvosanoin. Seuraan uutisia ja aina joku kirja on luvun alla, joten tiedän paljon monista asioista. Myös liikunnan arvosana minulla on ollut aina kymmenen todistuksessa ja hallitsen (ulkoisesti ainakin) sosiaaliset tilanteet: kuuntelen, ymmärrän ja saan toiset nauramaan. Elämän perusasioiden kanssa sitten onkin vaikeampaa. Yksi vaikeimmista asioista on syöminen. Olen 33-vuotias kolmen lapsen äiti, jolla on korkeakoulututkinto, mutta minä en osaa syödä. Dissosiaatio- ja syömishäiriö tekevät syömisestä todella monimutkaisen asian. On oltava selkeä ammattilaisten kanssa laadittu lukujärjestys, mitä mihinkin aikaan syön ja jos tulee syystä tai toisesta poikkeama, tuntuu, että kaikki elämän rakenteet sortuvat. Psyykkisesti tasapainoisella ihmisellä ei ruoka aiheuta samanlaista Dieettien ristipaineessa


Eri aikoina erilaisia ruokavalioita pidetään hyvinä ja oikeaoppisena, mutta myös samassa ajassa on toisistaan kaukana olevia ideaaleja. Ei saa syödä hiilihydraatteja, mutta hiilihydraattipitoisista ruoista saa elintärkeän kuidun. Proteiini on 2010-luvun sana, mutta toisissa keskusteluissa kerrotaan lihan haitallisuudesta niin syöj älle kuin maailman luonnonvaroille. Toisaalla sanotaan, että ruokien Ekoodit ovat turvallisia, kun sitten toisessa lähteessä kehoitetaan välttämään noita myrkkyjä. Hedelmiä pitää syödä, mutta kuitenkin niissä on liikaa sokeria - onhan hedelmäsokeri ihan yhtä pahasta ihmiselle kuin karkkien ja muiden herkkujen sokerit. Kahvi on myös vaarallista, ja moni lähipiirissäni on ollut kahvilakossa. On kuitenkin myös tutkimuksia, joiden mukaan kahvi kohtuumäärin käytettynä on terveyttä edistävä tuote. Erityisesti raskausajat ovat täynnä sääntöj ä ja kieltoja, ja erityisen vaikeaa asiasta tekee, ettei ole vastuussa ainoastaan itsestään, vaan omasta lapsestaan. Jokaisen raskauden aikana minusta on tuntunut, että kaikessa ruoassa on jotain vikana ja että ainoastaan vesi on turvallinen aine. Paitsi että sitäkin voi juoda liikaa. Kun lapseni ovat syntyneet, olen viettänyt itsekseni ruokabileitä, joiden jääkaapin oven kiinnitetyn ruokalistan olen laatinut hyvissä ajoin synnytystä. Lista on täynna ̈aineita, jotka ovat raskaana olevalle kiellettyjä. On pastöroimattomia tuotteita ja monenlaisia sokeriherkkuja, joita olen vältellyt ihan siltä varalta, etten kasvata vatsassani jättiläismäistä sokerivauvaa. Olisihan ihan kamalaa, jos omalla holtittomalla käytökselläni olisin vaarantanut lapseni hengen.

Kolumni

Oikein syömisen taito

Haluan olla hoikka ja haluan olla lihaksikas. Haluan myös säilyttää naisellisuuteni: rinnat ja raskauksien sekä synnytysten muovaaman naisen lantion. Halut olla jotakin ovat usein kaukana toisistaan, ja monipersoonallisuudestani huolimatta minulla on vain yksi keho. Siksi ennen kaikkea haluaisinkin oppia syömään ilman tiukkoja sääntöj ä ja dieettejä. Haluaisin, että tulisi päivä, ettei makaroonilaatikko ja tavallinen sämpylä saisi aikaan syyttävien äänien sekamelskaa päässäni. Ja kahvilakkoon en ala, vaan aion nauttia ne kaksi kupillistani vailla huonoa omaatuntoa.

27


Sarja-arvostelu: Orphan black “Nopeatempoinen trilleri viattomasta ohikulkijasta Sarahista, joka vedetään mukaan kloonauksen maailmaan?”

E hkä, jos sarjan tuottajiin on uskominen. Omat silmäni

näkivät ensihetkestä alkaen aivan toisenlaisen maailman. Orphan Black on mielestäni uskomattoman taidokkaasti tehty sarja dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä eli DID:stä. Näkemykseni mukaan päähenkilö Sarah kärsii tietämättään DID:stä ja sarja kertoo hänen matkastaan kohti oman itsensä tuntemusta, vakautumista ja mahdollisesti parantumista eli osien yhdistymistä (toisin sanoen Integraatiota). Oli kyseessä sitten kloonit tai DID, voidaan sarjassa nähdä monia yhteneväisyyksiä dissosiaatiohäiriöiden kanssa. Sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta paljastavat 11 eriluontoista kloonia. Pääroolia näyttelevä Tatiana Maslany muuntautuu loistavasti jokaiseen rooliin ja saa eleillään, vaatetuksellaan ja alati muuttuvalla karismallaan kaikki kloonit vaikuttamaan omanlaiselta ihmiseltään. Dissosiatiivisia häiriöitä tunteva näkee kuitenkin ensisilmäyksellä jokaisen kloonin olevan ikään kuin vajaa henkilö. On äärimmäisen järjestelmällisiä, hyvin hektisiä, raivokkaita ja erityisen empaattisia klooneja. Dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä henkilön persoona jakaantuu jo lapsena osiin vakavien traumaattisten kokemusten myötä. Jokainen osa kantaa omaa kokemustaan, ja jotkut osista voivat jäädä tunne-elämältään ja toiminnaltaan hyvin yksipuolisiksi. Mitä enemmän aikaa osa pääsee vaikuttamaan ulkomaailman kanssa, sen vahvemmaksi ja monipuolisemmaksi osa voi kehittyä. Häiriöstä kärsivä henkilö ei läheskään aina tiedä osiensa olemassaolosta. Kun yksi aktivoituu, kerää tämä osa kokemuksia usein vain omaan maailmaansa. Näin ollen voi yhdellä ihmisellä voi olla useampi elämä eikä hänellä sekä ympärillä olevilla ulkomaailman ihmisillä ole tästä ymmärrystä. Sarah ja kymmenen muuta kloonia ovat syntyneet vuonna 1984. Pikkurikollinen Sarah viettää omaa elämäänsä, kunnes silminnäkee nuoren naisen itsemurhan juna-asemalla. Tämä kokemus avaan uuden maailman Sarahille, sillä kuollut nainen näyttää täysin häneltä. Dissosiatiivistä häiriöstä kärsivän näkökulmasta voidaan puhua toisen osan tunkeutumisesta omaan maailmaan tai niin sanotusta derealisaatio-kokemuksesta, jossa nähdään maailma ikään kuin itsensä ulkopuolelta. Joka tapauksessa, tämä on sarjan kannalta tärkeä kokemus, sillä se asettaa ensimmäistä kertaa Sarahille mieleen kysymyksiä, kuten “olenko yksin?”, “onko maailmassani tai minussa jotain vialla?”. Sarjan edetessä Sarah tekee tutkimusmatkaansa etsiessään muita klooneja. Dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä on tärkeää löytää hiljalleen kaikki

Ajankohtaista

sisällänsä asuvat osat sekä lähestyä niitä lempeästi ja ymmärtäen. Kuten Sarah, niin myös kuka tahansa tätä matkaa tekevä, törmää taatusti epämiellyttäviin osiin, vahvoihin ja vaativiin osiin sekä vaikeasti tulkittaviin piilotteleviin osiin. Tämä salapoliisimatka on yhtä aikaa hyvin pelottava ja jännittävä kokemus. Luovuus ja uskaliaisuus aseinaan ihminen törmää esteisiin, ottaa takapakkia ja tekee samaa työtä monta kertaa yhä uudelleen ja uudelleen. Vahvat osat ovat usein viekkaampia kuin etsivä itse, joten mikään mitä löytää tai mitä ajattelee etsivänsä, ei pysy joiltakin osilta salassa. Neuvottelutaidot ovatkin yksi tärkeimmästä keinoista matkan varrella. Salapoliisimatkansa varrelta Sarah löytää useita saman ulkonäön omaavia klooneja. Katsojalle esitellään muun muassa Elisabeth, sarjan alussa itsemurhan tehnyt rikostutkija, joka vietti viimeiset päivänsä psyykelääkkeissä kestämättömien tuntemusten takia. Elisabethillä on poikaystävä Paul ja Sarah uteliaisuuttaan näyttelee Paulille Elisabethiä. Paul tunnistaa jonkin olevan vialla, mutta silti suhde päätyy intiimiksi. Ulkomaailmalle DID onkin hankala käsittää, kun oma puoliso saattaa tuntua toisena hetkenä vieraalta ihmiseltä ja toisena olla taas tuttu henkilö. Tällainen ailahtelu on DID- henkilölle hyvin tyypillistä, ja sen rinnalla kulkee oma hämmennys, kun ei ymmärrä, miksi asioita tapahtuu koko ajan tietämättään.

"Hämmennys, kun ei ymmärrä, miksi asioita tapahtuu koko ajan tietämättään"

Myöhemmin tutustutaan Alisoniin, järjestelmälliseen ja konservatiiviseen kotiäitiin. Alisonilla on kaksi adoptiolasta ja tavallinen aviomies. Hän huolehtii hanhiemon lailla pakkomielteisesti perheestään. Riippuvuudet ovat Alisonin riesana, alkoholia ja lääkkeitä nähdään lähes joka päivä. Myös tunne-elämän kylmyys vaivaa Alisonia, ja hänellä on suuri tarve olla varuillaan ja valppaana koko ajan. Epämukavat tilanteet räj äyttelevät Alison mieltä, ja hän yrittääkin kaikin keinoin välttää todellisuutta. Ylivireys kuvaa parhaiten tätä osaa. Cosima, biologiaa opiskeleva tutkijanalku sairastuu sarjassa hengitystiesairauteen. Hän yskii välillä verta ja kärsii ahdistuksen tunteesta kurkussa. Cosiman kautta sarjassa avataan ahdistuksen lisäksi myös DID-henkilön tunne-elämän monimuotoisuutta, sillä hän rakastuu naiseen. Tämä voi olla yleistä joillekin osille ja hämmentää entisestään häiriöstä kärsivän arkipäivää. Sarjassa esitellään myös Tony, yksi klooneista, joka on tehnyt sukupuolenvaihdosleikkauksen naisesta mieheksi. Dissosiatiivisessä identiteettihäiriössä on usein myös toista sukupuolta edustavia osia. Tony vaikuttaakin


röyhkeydestä huolimatta vahvalta, itsevarmalta ja suojelevalta miesosalta. Viimeisimmät nyt esiteltävät osat ovat hyvin vaikeita ja usein väärinymmärrettyjä. Rachel, ison konsernin johtaja, vaikuttaa täysin kylmältä ja raa'alta kloonilta. Hän etenee suunnitelmissaan häikäilemättömästi kaikkien kustannuksella. Tavoitteet tuntuvat olevan toisesta maailmasta. Sarjan aikana näemme kuitenkin kohtauksen, jossa Rachel itkee salassa. Hänen tuomitseminen pelkkien tekojen ja silminnähtävän kylmyyden perusteella on salapoliisimatkan alussa väistämätöntä, mutta integraatiota tavoittelevalle lopulta väärä oletus. Myötätunnon tulee koskea jokaista osaa. Vaikean taakan kantaakseen on saanut myös klooni Helena, joka näyttäytyy ensimmäisen kerran sarjan kolmannessa jaksossa. Kyseinen jakso voi laukaista katsojalla vahvoja tuntemuksia, joten suosittelenkin sen näkemistä turvallisessa seurassa ja ympäristössä. Myöhemmin Helenaan ikään kuin tottuu ja hänen avullaan voi löytää itsestään epämääräisiä osia ja lisätä ymmärrystä heitä kohtaan. Helena on arvaamaton ja väkivaltainen muita osia ja ulkomaailmaa kohtaan. Eniten pahuutta hän tekee kuitenkin itselleen. Selkään omin käsin viilletyt siivet kertovat maailmasta, jonne en toivoisi kenenkään eksyvän. Helena ei useinkaan toimi omien ajatustensa pohjalta, vaan tottelee muita osia, lähinnä pahaa miesosaa Tomasia. Tämän osan kohdalla nähdään poikkeava ulkonäkö ja siksi se saattaakin jäädä dissosiaatiota tuntemattomalle huomaamatta. DIDhenkilöllä voi olla niin sanottuja imitoivia osia, jotka eivät oikeasti ole häntä itseään. Nämä osat syntyvät lapsuuden pahoista ihmisistä ja jatkavat näin julmia tekojaan ihmisen sisäisessä maailmassa. Helena ja Tomas ovat kietoutuneet yhteen. Vaikka sarja ei sitä suoraan myönnä, näkee kohtauksissa viitteitä pitkästä lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Orphan Black-sarja kuvaa hyvin DID-henkilön sisäistä maailmaa. Osien muutokset ja sisäinen kaaos sekä tutkimusmatka avautuvat tarkkasilmäiselle katsojalle mielenkiintoisena ja mukaansa tempaavana kokemuksena. Lisäksi sarjassa sivutaan osuvasti DID-henkilöä ympäröivien läheisten kohtaloa. Sarahin kasvattiveli Felix oppii tuntemaan muita osia ja viihtyy heidän kanssaan sekä huolehtii dramaattisella, mutta empaattisella tavallansa. Sen sijaan Sarahin biologinen tytär Kira, joutuu sarjassa hyvin usein heitteille. Sisäisen maailman ristiriidat ja osat, jotka eivät ymmärrä Kiran olevan heidänkin lapsensa, vievät yhteisen ajan käytännössä minimiin. Sarahin ja Felixin kasvattiäiti Mrs. S huolehtii Kirasta kuin omastaan. Tämä on lohdullista, että tyttö on turvassa edes osan lapsuudestaan. Mutta millainen maailma kasvaakaan Kiran sisällä, kun äiti on usein poissa, vaarassa tai ei edes aina tunnista tytärtään? Orphan Black-sarjan tuotantokaudet myynnissä internetissä ja useiden kauppojen dvd-osastolla. -Oman elämänsä tutkimusmatkailija-

Kirjaesittely: Tapetinvärinen Virpi Hämeen-Anttilan Tapetinvärinen-romaanissa (Otava,

2012) kirjailija törmää sattumalta menneisyytensä parhaan ystävänsä lehtihaastatteluun. Ystävyys alkoi hyvin, mutta muuttui vähitellen painajaiseksi, jota teoksen päähenkilön on yhä edelleen vaikea kohdata ja käsitellä. Ystävysten välinen suhde katkesi aikuisuuden kynnyksellä, ja nyt Anna-niminen Mimi on ottanut uuden nimen ja on muuttunut myös ulkoisesti niin vieraaksi, että häntä on vaikea tunnistaa. Yhteistä entisten ystävysten nykyisyydessä on kirjoittaminen. Päähenkilö päättää etsiä Mimin käsiinsä ja selvittää, onko tämä varastanut hänen vanhat päiväkirjansa, jotka sisältävät kirjoituksia, joiden sisältöä hän ei enää muista. Näin alkaa hurja etsintä ja takaa-ajo, joka muuttuu koko ajan pelottavammaksi, ja etsintämatkalla päähenkilö joutuu kohtaamaan omituisia vastaantulijoita, jotka tuntuvat tuntevan hänen menneisyytensä paremmin kuin hän itse. Selviää kuitenkin, että toisistaan irralliset, omaa elämäänsä elävät hahmot Mimiä myöten ovat yksi ja sama: kirjan päähenkilö itse, jonka minuus on traumaattisen lapsuuden vuoksi lohkoutunut erillään oleviin osiin, ja kukin osa kantaa omia muistojaan. Kun osat saadaan kokoontumaan yhteen, syntyy yksi tarina, yhden ihmisen elämä ja minuus. Kertomus kuitenkin osoittaa, ettei minän eri osien integroituminen ole mikään helppo ja yksinkertainen juttu. Luin Hämeen-Anttilan Tapetinvärisen silloin, kun se ilmestyi vuonna 2012 ja hämmästelin, kun kirja-arvioinneissa ja -esittelyissä ei mainittu dissosiaatiosta. Itselleni oli päivänselvää, että tämä on kertomus nimenomaan dissosiaatiosta ja siitä, kuinka käy lapselle, joka ei saa kasvaa rauhassa ja turvassa. Tämä puute tunnistaa dissosiaatiohäiriötä teoksessa kertonee myös yleisellä tasolla dissosiaatiohäiriön asemasta: usein kuluu vuosikausia, että ymmärretään, mikä ihmisellä on hätänä ja häntä luetaan väärin milloin minkäkin diagnoosin ja selityksen kautta. Toimitus huomauttaa! Virpi Hämeen-Anttilan oma kirjoitus dissosiaatiohäiriöstä lehden ensi numerossa!

Maaliskuu 2015

29


Kalenteri Maaliskuu 11.3. Mielialahäiriöt

kello 17-19 El, psykiatri Tero Raiskila, PPSHP Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulu, auditorio (6.krs), Uusikatu 46

16.3. Didit -vertaistukiryhmän avoin tapaaminen kello 12-14 Punaisen Ristin Oulun osasto, Kainuuntie 1

24.3. Luento riippuvuuksista

kello 17.30-20 Avominnen luento päihde-, läheisja ruoka-aineriippuvuudesta. Tiina Suvala, Anu Pörhö ja Marja Kanu Hotelli Cumulus, Kajaaninkatu 17

25.3. Persoonallisuushäiriöt

kello 17-19 Psykiatri Virpi Leppänen, Ouka ja kokemuskouluttaja Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulu, auditorio (6.krs), Uusikatu 46

Huhtikuu 15.4. Psykoosisairaudet

kello 17-19 Ylilääkäri, psykiatri Tiina Tuominen, Ouka Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulu, auditorio (6.krs), Uusikatu 46

Katse eteenpäin

Toukokuu 20.5. Traumatisoitumisen monet kasvot kello 17-19 Vakava traumatisoituminen ja vanhemmuus-projekti, Traumaterapiakeskus Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulu, auditorio (6.krs), Uusikatu 46

Kokeillaan uutta! MIELEN TUSKA SOI MUSIIKKINA Suomenkielistä metallimusiikkia esittävältä Mokoma-bändiltä on ilmestynyt uusi albumi Elävien kirjoissa. Levyn kappaleissa soi masennus ja ahdistus, mutta kappaleissa on kuultavissa myös toivo ja optimismi. Laulujen lyriikat syntyvät bändin perustajan Marko Annalan omista kokemuksista.

LUKUKOKEMUKSIA YHDESSÄ Mielenterveysongelmista kärsivät voivat kohdata toisiaan Oulussa Hyvän mielen talolla. Talo järjestää monipuolista ohjelmaa viikon jokaisena päivänä. Uutena toimintamuotona on kirjallisuuspiiri. Tietoa toimintaryhmistä: http://www.hyvanmielentalo.fi/toiminta/kevat-2015toimintakalenteri.html


Lukijalle Didit-verkkolehti perustuu toimituksen omakohtaisiin kokemuksiin traumatisoitumisesta ja siitä seuranneesta dissosiaatiohäiriöstä. Lehden rakenne ja teemat suunnitellaan aina vertaistuen näkökulmasta. Toimitus ottaa vastaan materiaalia myös lukijoilta. Koskettaako dissosiaatiohäiriö sinua tai läheistäsi? Opiskeletko alaa tai työskentelet traumatisoituneiden parissa? Kokemuksesi, tunteesi ja ajatuksesi ovat meille tärkeitä. Toimitukselle lähetetyistä aihe-ehdotuksista, omista tarinoista, unista, valokuvista, maalauksista, runoista ja musiikkivalinnoista julkaistaan lehden teemaan sopivat teokset. Mielen suvantoon lähetettyihin uniin vastataan tulkinnan kera kuukauden kuluessa saapumisesta.

Ota yhteyttä Päätoimittaja, aineistot: toimitus@didit.fi Tiedotus, markkinointi, taitto: tiedottaja@didit.fi Kuvataide, itseilmaisu: taide@didit.fi Mielenmaisemia, unia, heijasteita: mielensuvanto@didit.fi

www.didit.fi

31


Didit 1/2015  

Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12....

Advertisement