Issuu on Google+

Staapinen 5/2012

Staapinen testasi:

kiistellyimmät deittikultit

Staabin vaiettu osakeomistus

Hallintotieteiden ainejärjestÜ Staabi ry:n virallinen julkaisu


SISÄLTÖ 5/2012 Pääkirjoitus Puheenjohtajalla on asiaa Yliopistolla vituttaa Mitä tästä opimme? Mitä tänne jää? Staapisen kymmenvuotiskatsaus Kolumni Älä ny ressaa! Staablooks Staapinen testaa: kiistellyimmät deittikultit Staabin vaiettu osakeomistus Joulun olennaiset

www.staabi.fi Lehden tiedot Päätoimittaja, toimitusvastaava: Miira Kokkonen Graafinen suunnittelu, taitto: Aino Siiroinen Toimituskunta: Janika Tyynelä Jaakko Haaparanta Mikael Manninen Kirsi Aalto

2

Julkaisija: Staabi ry Painopaikka ja painos: Kopijyvä Oy Tampereen toimipiste 30 kappaletta Jakelu: Ainejärjestöt, yhteistyökumppanit ja postituslista Yhteydenotot: miira.kokkonen@uta.fi

3 4 6 8 10 12 16 18 20 22 26 28


Pääkirjoitus 2012 TAPAHTUI SYYSTÄ ”Sä olet näytät jotenkin nyt niin haavoittuvaiselta, etten viitsi ahdistella sua Staapisen jutuilla”, lehtemme graafinen maestro ja uusi toimitusvastaava ilakoi minulle viime viikolla. ”Kirjoitat sitten kun sun juhlimisputki on ohitse”. Tänään kontolleni on jäänyt todistaa näkymättömiä jälkijäristyksiä kaksivuotisen päätoimittajuuden, apokapyptisen vuoden 2012 sekä edellä mainitun putken tiimoilta. Helmikuussa Sale, arki-ihmisten porvarillinen sankari, valittiin despootiksi Taren tilalle. Pukeuduin vähemmistövaltuutetuksi, tein kissanrusetista kunniamerkin ja tervehdin Marskin Ryyppyä ”Sauli, Sauli hallelujaa” lorutellen. Uutinen presidentinvaalista kosketti siinä vaiheessa, kun Pekun kampanjatiimi kertoi järjestävänsä jäätelöauton alle jääneen yhtyeen takaisin stagelle yhden illan ajaksi. Huhtikuussa Helsinki pääkaupunki-instituutiona puhalsi Senaatintorilla 200 syntymäpäiväkynttilää sammuksiin. Samaan aikaan Kostajaisissa puhaltelimme jauhopölyä toistemme naamalta ja leikimme tukkihumalaa Koskenrannan kuusien alla. Syyskuussa Tsekki ilmoitti 25 ihmisen kuolleen juotuaan viinaksi väitettyä metanolia. Kenenkään ei tähän päivään mennessä tiedetä heittäneen veivejä Vergin vuoksi, joten tragedia ei tyrmännyt fuksiviikoille osallistumista. Tapahtui paljon muutakin; prinsessa Madeleine julkisti kihlauksensa yhdysvaltalaiseen miljönääriin, Suomessa

järjestettiin opiskelijan elämässä näkyvimmin kohkanneet Kunnallisvaalit ja Jyrki Järvilehto vältti täpärästi vankilatuomion. Minulle uutisvuosi 2012 tuntuu kuitenkin olleen silkkaa eskapismia. Keltamustia otsikointijäristyksiä on ollut helppo paeta itsekkäästi ainejärjestökentälle uutisoimaan todellisista aiheista, kuten Staabilegendoista (s.10) ja Nokian panimon osakkeista (s.26). Vaikka hitaan maailmanlopun sanotaan ilmentyvän ihmisten välinpitämättömyyden muodossa, edustavat utuiset Yliopistolla tapahtuu -artikkelit Putinin vaalivoittoa turvallisempaa journalismia. Esiintyessäni 8-vuotiaana Pikku Kakkosessa, kamera ja Ransua muistuttava karvamikki katsoivat muualle kun lähetin terveisiä äidille ja Nuppukissalle. Hoidan trauman aiheuttaman muodollisuuden pois alta nyt ja kiitän kahdessa toimittajuusvuodessani mukana olleita. Pitkämielisille taittajapioneereilleni toivon pukin pussiin uutuudesta hohtavia, aitoja InDesign -taitto-ohjelmia, toimituskuntalaisilleni ja Tampin toimitukselle lisää pikkutuhmaa, nopealla jallulla kostutettua ymmärtäväisyyttä ja edesmenneelle veijarihallitukselle kestäviä insestisiä suhteita. Viimeisen laulun valmiiksi sain, tummimman sävelen kitarastain, Miira Kokkonen Päätoimittaja

3


Puheenjohtajalla on asiaa TESTAMENTTI

S

taabin vuosi 2012 lienee Staabin tähän astisen historian tapahtumarikkain sekä yleistä kehitystä edistänein. Muutoksia Staabin toiminnassa on työstetty vuodattaen verta, hikeä ja kyyneleitä. Toiminta on asetettu sille tasolle, jolle me, H12, sen näemme kuuluvan. Se olkoon perintömme jälkipolville. Nyt on kuitenkin tultu siihen, että hiekka tiimalasissa on ehtynyt lähes olemattomiin ja on aika siirtää viestikapula H13 ja erityisesti Aake Pihlaiselle. Puheenjohtaja kun on se, joka viime kädessä kiristäen, uhkaillen, lahjoen, itse tehden tai pakottaen pitää huolen siitä, että sovitut asiat tapahtuvat. Toivon siis teiltä, H13, työteliäisyyttä ja toimintaan sitoutumista, jotta pj pääsee mahdollisimman vähällä patistamisella. Haluan uskoa, että H13 tulee vähintään yhtä hyvä hallitus kuin H12. Teillä on siihen kaikki edellytykset :)

4

Kulunut vuosi 2012 on ollut tähän astisen elämäni paras. Siitä kunnia kuuluu eittämättä Staabille ja erityisesti dream teamille, jonka nokkanaisena olen saanut kunnian olla. Vuoden aikana olen oppinut paljon niin itsestäni kuin muistakin, ja tämän lisäksi käytännön organisointikyky ja multitasking ovat kehittyneet aivan uusiin sfääreihin. Vilskettä ja vipinää on ollut koko vuoden ajan kiitettävästi ja ensi vuonna voisikin sitten rauhoittua opintopisteiden keräilyn parissa, noppien ropinaa kun en hallitusvuotenani juuri ehtinyt kuulemaan. Kiitos Staabi, staabilaiset ja erityisesti H12 <3 Vielä viimeistä kertaa puheenjohtajananne, Jennnileena


 

Sisältää kattavat pankkipalvelut  käyttötilit

ja tilijousto*  kansainvälinen pankki- ja luottokortti*  verkkopankkitunnukset  korkeakorkoinen säästötili  matkavaluutta veloituksetta  

Alle 28 -vuotiaille MAKSUTON

Sovi aika tapaamiseen Staabin yhteyshenkilöltä: Ville Lahelma

p. 050 422 1872

ville.lahelma@sampopankki.fi

PS. Kysy myös muista Sampo Pankin eduista Staabilaisille! * Tilijousto ja luottokortti edellyttävät hyväksyttyä luottopäätöstä


Yliopistolla vituttaa Tarvitaan vain uskoa, luottamusta ja keijupölyä Lukukauden ensimmäinen tentti. Paniikkiahdistus ja tuskanhiki. Toisen vuoden opiskelukriisi. Miten oikein selvisin kaikista ensimmäisen vuoden tenteistä? Miten niihin oikein jaksoi lukea vai luinko edes mitään? Hetken mietittyäni asiaa ymmärsin, että vastaus kuuluu kirjaimin t, e, n, t, t, i, a, r, k, i, s, t, o. Mutta eipä ole enää tenttiarkistoa, vaan koulutusuudistus ja uudet tentit. Mitäs nyt? Kerrankin päätin valmistautua kunnolla ja lukea kurssikirjallisuuden, kokonaiset kaksisataa sivua, kokonaan läpi jopa kahta päivää ennen tenttiä. Siihen on tultu tämän opiskelukriisin ja koulutusuudituksen myötä. Aamulla neljä tuntia ennen tenttiä ajattelin, että pakkohan ne prujutkin on kerran lukaista läpi, vähintään symbolisesti. Panikoin jopa siitä, alkaako tentti tasan kello kaksitoista vai vasta vartin yli ja tulin ajoissa paikalle. Naurettavaa hössötystä, ehkä olen tullut vanhaksi. Tai taantunut. Suurin osa tenttijöistä istui jo nätisti paikoillaan sotketut kirjoitusalustat ja väärinpäin käännetyt tenttipaperit edessään. Kyseessä oleva julkisen talousjohtamisen kulmakurssin tentti oli vetänyt juhlasaliin lähes loputtomat

6

määrät liian itsevarman oloisia fukseja. Olin jo pienen hetken aikeissa kääntyä ovella ja todeta, ettei tästä mitään tule. Yritin näyttää yhtä itsevarmalta kuin ihanat fuksimme ja kävelin kumisaappaat jalassa paikalleni. Kynä, varakynä, kumi, lyijyä, ok. Kaikki tähän asti suhteellisen hyvin. Epätoivon vimmalla yritin nähdä paperin läpi kysymyksiä ja arvailla vastauksia muiden kanssa. Seuraavaksi tentaattori julisti kärsimyksen alkaneeksi ja paperin sai kääntää. Kysymyksiä ja hikipisaroita. Täydellinen tyhjyys. Vähintään kymmenen minuuttia seinään tuijottamista ja tentin valvojan katseen sekä muiden vastausten vilkuilun välttelyä. Sen verran tuli mieleen, että esseekysymysten otsikot olivat suoraan prujuista. Se, mitä niiden otsikoiden alla luki, jäi arvoitukseksi. Jos olisin katsonut luentomateriaaleja vähän tarkemmin. Jos olisin ollut edes luennoilla. Prujut on luettava, mielellään ulkoa, ettei tule tenttiin virheitä. Niin se tehdään täällä Johtamiskorkeakoulussa, jos haluaa vähän paremman arvos-


anan. Kirjallisuus ja muu sivistävä opiskelumateriaali sikseen ja prujut kouraan. Sen kunniaksi mietin, pitäisikö alkaa koristelemaan sitä kirjoitusalustaa. Päätin kuitenkin kirjoittaa tähänastisen elämäni suurimman määrän pelkkää paskaa, jonka ulostaminen ja sen jälkeinen unohtaminen riitti vielä lukiossa. Katsotaan mihin se riittää yliopistossa, oi niin ihanan koulutusuudistuksen vainoamassa Johtamiskorkeakoulussa. Oho, 5/5. Kirjoittaja: Aino Siiroinen

7


Staabiaktiivin päiväkirjamerkintä 26.11.2012 (Mitä tästä opimme) Rankka yhdistyksen vuosikokous ja noimme toisillemme menevämme valmviikonloppu takana. Olin laittanut herä- istautumaan lisää. Vein Staabin kamat tyksen kello kahdeksaksi, jotta voisin toimistolle, josta suunnittelin lähteväni lukea seuraavan päivän tenttiin. En lukemaan. (Note to self: keskity olennaijaksanut herätä. (Note to self: älä yritä seen eli välttele muita ihmisiä.) epärealistisen aikaisia herätyksiä – ei onnistu.) Toimistolla olikin harvinaisen rauhal lista ja siellä oli Note to self: älä Heräsin uudelleen kaksi henkilöä kello 12 jälkeen. yritä epärealistisen tekemässä kouPerkele, kolme aikaisia herätyksiä luhommia. Liityin – ei onnistu. viestiä ja kaksi seuraan ja ajattelin, puhelua kaikki että täällähän tämä eri henkilöiltä sekä hämärä mielikuva lukeminenkin onnistuu. Hetken kuluttua puhelusta, johon saatoin unissani vas- huomasinkin puhuvani lentokoneella tata. Pitäisi mennä jo lukemaan. (Note matkustamisesta, lentokoneessa ryypto self: ei puhelinta sängyn lähelle. päämisestä, lentokoneonnettomuuksisÄläkä ainakaan vastaa siihen.) ta, Fingerporista, homeopaattisilla aineil la massaitsemurhan epäonnistuneesta Hetken hereillä haahuiltuani oli vuoros- yrityksestä ja lopulta mahdollisuuksista sa ”päikkärit”. Tämän jälkeen kello oli opiskella homeopatiaa Suomessa. Kel14. Keräilin vuosikokouksesta jääneet lo oli 17. Lähdin lukusaliin. (Note to self: Staabille kuuluvat kaoikeesti, jätkä, ootko Note to self: mat mukaani ja lähdin oikeesti, jätkä, ikinä saanut mitään toimiston suuntaan. järkevää aikaiseksi toTörmäsin toimiston ootko ikinä saanut imistolla?) mitään järkevää edustalla muutamaan staabiaktiiviin, joiden Lukusalissa päätin aikaiseksi kanssa kävin henknopeasti vilkaista toimistolla? evää keskustelua kosähköisen median, skien muun muassa tulevaa tenttiä, jo- jossa olikin jossain määrin itseäni koskhon me kaikki olimme valmistautuneet evaa Staabi-asiaa. Tenttiin lukemisesta tietenkin aivan helvetin hyvin. Tämän ei tullut hevon helvettiä. Lukusalista todettuamme hajaannuimme ja van- lähdin mikroluokkaan, jos vaikka pai-

8


kan vaihto auttaisi keskittymään. Kello oli 1730 paikkeilla ja lukeminen onnistui oikein hyvin mikroluokassa. (Note to self: unohda Facebook.) Kello 1830 nainen soitti vihaisen puhelun. Vitutti. Lukemisesta ei tullut mitään. Pakkasin pillit pussiin, asettelin kuulokkeet korville ja lähdin pihalle jäähdyttelemään. Nainen pyysi hetken kuluttua anteeksi puhelimitse. Ehkä ymmärrän häntä sittenkin. Huh. (Note to self: Nainen...) Menin kotiin ja kello oli jo paljon. Nainen olikin hempeällä tuulella. Niin hempeällä, että ruoan valmistamisen lisäksi

hän innostui kuorimaan porkkanoitakin dippailtavaksi. Muistan toimiston ilmoitustaululta lukeneeni: ”Miehet, jotka popsivat porkkanoita ovat ihan pupuja sängyssä.” (Note to self: puoli kiloa päivässä.) Seuraavana päivänä suunnistin tenttiin väsyneenä tärppien voimalla. Tuloksia odotellessa! (Note to self: alan niin lukemaan ajoissa seuraavaan tenttiin. Jepjep...) Kirjoittaja on H12:n nimeltämainitsematon viimeisiään läpsyttelevä tapahtumavastaava

9


tännejää? jää? Mitä tänne Staapisen toimitus raotti arvokkaanperimätiedon verhoa, ja otti selvää minkälaisia legendoja ainejärjestömme toiminta on synnyttänyt. Toimituksemme haluaa tässä yhteydessä muistuttaa, että oheiset muistelot perustuvat sekundääritietoon, eikä niitä voida pitää missään nimessä luotettavina. ”Staabin käteisvaroja säilytettiin vielä kolme vuotta sitten toimiston mikrossa.” ”Staabin vuoden 2010 Kastajaiset olivat melkoinen pamaus. Yksi rasteista pidettiin hervantalaisen lähiökerrostalon pihalla, leikkipaikan tuntumassa. Vihaisten asukkaiden huomautuksista huolimatta Staabi jatkoi törkytoimintaansa, eikä nähnyt siinä mitään väärää. Sikailevista yliopisto-opiskelijoista oli kuitenkin valitettu eteenpäin. Ensin syytettiin teknillisen yliopiston kasvatteja. Kun ketään Hervannasta ei saatu vastuuseen, syyttävä sormi kohdistui Boomiin. Viimein tekijät saatiin kiinni ja Staabin sen aikainen puheenjohtaja joutui itse Tampereen yliopiston rehtorin puhutteluun.” ”Viime syksyn Kastajaisten jatkoja vietettiin perinteiseen tapaan Sorin klubilla. Juhlien jälkeisenä aamuna Sorilta haettiin monta kassillista löytötavaroita, jolloin vastaan tullut virolainen siivoja

10

tokaisi hämmentyneenä: ”Very big party”. Tilanvuokraajat ilmoittivat laskun tulevan perässä.” tähän jos löydät niin joku kastajaiskuva tai sitten vaihtoehtoisesti joku kuva sorin klubilta ”Kesällä 2011 Staabin Fuksilehti esitteli surutta numerossaan kanssaopiskelijoiden bilekäyttäytymistä sekä tuutoreiden lihasmassaa. Tapaus huomioitiin myös Aviisin numerossa 9/2011 ja oli selvää, kenen mielestä viinan juominen amislaiseen tapaan oli opiskelua tärkeämpää.” ”Staabi lainasi 45-vuotisjuhlilleen lokakuussa 2011 Tamyn seremoniasauvaa. Sauvalle tapahtui jotain, mutta kukaan ei edelleenkään tiedä mitä. Tapaus on pysynyt hyvin varjeltuna salaisuutena. Seremoniasauvamysteeri ylitti myös Aviisin uutiskynnyksen, ja selvyyttä sille haettiin lehden numerossa 13/2011.”


11


menm y k n e s i p Staa aus s t a k s i t o u v Staapisen olemassaolon ja synnyn juuret juontavat tiettävästi hämärän räikeällä 70-luvulle. Liki 40-vuotiaan taipaleen jatkumon aikana lehden nimi on varioinut poliittisesti värittyneestä Staabi-Kontaktista Vaihtoehtoiseen Staapiseen, koko käsin nidotusta A4:sesta pikkuruiseen läpyskään ja hinta – tuo arvonlisäveropuhetta aiheuttauttava määre – yhdestä markasta kolmeen. Vaikka vanhimpien julkaisujen historiikki patsastelee parhaiten kellastuneilla, laitoksen henkilökunnasta ja koulutuspolitiikasta uutisoivilla sivuilla, on lehden aineellinen sisältö ollut aina yhtä merkittävää. Vai miltä kuulostavat esimerkiksi Staabin majesteetilliset maanantai-tanssit Kustaa III:ssa? Staapisen toimituskunta kurkisti kalsean

12

arkiston kansioihin ja otti selvää, miltä ainejärjestölehtemme vuodet näyttävät.

70-luvulla 70-luvulla Staapinen kantoi nimeä Staabi-Kontakti. Hallintotieteilijöiden julkaisulla oli suuri merkitys uuden koulutusalan julki tuomisessa, ja lisäksi ajalle ominainen kiihkomielisyys heijastui lehden väripaperille painetuista teksteistä. Tiedotuksellinen osio täyttyi samankaltaisista tapahtumista kuin nykyäänkin, mutta Staabin maanantaitanssit saivat toimitukselta erityishuomion. Ilmeisesti ammatilaisten päiväksi nimetyllä maanantailla oli vuosikymmeniä sitten myös viihteellistä arvoa.


Liennetyksen aikana ainejärjestömme osoitti urhoollista tukea kylmän sodan kärvistämälle itäiselle supervallalle. Kaikkien kaveri Staabi ilmoitti lempeästä yya-sopimuksestaan, Neuvostoliittonuorison ystävyysviikoista, yhdessä vuoden 1976 numeroista. Vaikkei elettä propagandaksi voikaan mieltää, kuulsi tapahtumasta läpi ajan henki.

13


Hallituskeräilykuva 1976

80-luvulla Kullattuna kasarina Staapinen kulki edelleen informaatio- ja keskustelulehti -nimikkeen alla. Staabi oli hiljalleen vakiinnuttanut asemansa yliopistolla ja politiikka väistynyt riettaampien aihealueiden tilalta. Shokeeraavat kansikuvat esittelivät nykyäänkin ainejärjestölle tyypillisiä oraalisia toimintoja.

14


90-luvulla 90-luvulla lehdistä otettiin vain lamapainos ja niiden julkaisuasu vaihteli kiiltäväkantisesta ruosteisilla niiteillä nidottuihin muutaman sivun tiedotteisiin. Lehtien sisältö oli luonteeltaan utopistista sisältäen muun muassa lennokasta opiskelijarunoutta ja vitsipalstoja. Akateemisten lehtien kansilla vuorottelivat vulgäärit taideihanteet, kuten Mona Lisa ja itse otetut luontokuvat. Kirjoittaja: Miira Kokkonen

15


Kolumni

Olemisen ja ajan sietämätön keveys

K

uten tieteenalamme nobelisti Herbert Simon asian ilmaisi: ”Hallinto on jatkuvaa päätöksentekoa”. Myös ihmiselämä on jatkuvaa päätöksentekoa, priorisointia, karsimista ja uhrauksien tekemistä. Ajan käsite luo ehdottoman ulottuvuuden päätöksenteolle, pakottaen kokonaiset yhteiskunnat ja yksilöt arvioimaan tulevaisuuttaan. Ajan rajallisuus tekee päätöksenteosta rajallisesti rationaalista. Täydellinen rationaalisuus olisi hallinnon kannalta ihanteellista, mutta ihmiselämän viehätyksen se luultavasti latistaisi. Mitä hienoa olisi täydellisyydessä, mitä kysymyksiä se herättäisi? Epätäydellisyys tekee elämästä mielenkiintoista. Ja näennäisesti väärät päätökset voivat johtaa loppupelissä parempiin lopputuloksiin. Viimeistään yliopisto-opiskelun alettua, kaikki ovat varmasti ehdollistuneet jonkinlaiseen ajanhallintaan, vähintään kalenterin käytön muodossa. Kuten Staapisen toimitus sen katkeransuloisesti tietää, kovinkaan moni ei rakasta deadlineja. Ajanhallinta on kuitenkin mielestäni virheellinen ilmaus, sillä miten ajan kaltaista armotonta skalaarisuuretta voitaisiin muka hallita? Omaa toimintaansa voi yrittää korkeintaan säädellä, vaikka ihminen monessa suhteessa onkin ajopuu tai ain-

16

akin koskivene. Jos ajanhallinta todella olisi mahdollista, esimerkiksi KAAJIRPA (Kandin Aiheuttama Ajan Ja Ideoiden Riittävyyteen Perustuva Ahdistus) ei olisi yhtä yleistä (vai mitä Janice?). Oleminen ja toiminta ilmenevät suhteessa aikaan. Siinä missä vanhan kansan protestanttinen etiikka johti ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen sekä äärimmillään jopa työnarkomaniaan, on Y-sukupolvi alkanut etsiä tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Karu tosiasia on kuitenkin se, että huippuasiantuntijaksi tai virtuoosiksi kehittyminen vaatii 10 000 tuntia kurinalaista harjoittelua ja sokerina pohjalla: väistämättömiä uhrauksia muilla elämän osa-alueilla. Todellista sarasvuolaista disipliiniä siis. Toisaalta usein innovaatioiden syntyminen edellyttää joutilaisuutta jatkuvan kiireen sijaan. Luulenpa myös että harva katuu kuolinvuoteellaan sitä, että tuli tehtyä liian vähän töitä. Näin joulun alla on hyvä sisäistää joutilaisuuden merkitys ja arvo. Sanoihan fiktiivinen novellikirjailija Luusalmikin: ”Ensin eletään, sitten kirjoitetaan”. Kirjoittaja: Mikael Manninen


17


Älä ny ressaa! Itse asiassa vihaan tuota lausetta. Ei se stressi sillä poistu, että joku kieltää stressaamasta. Sen sijaan parempi tapa hallita ja ehkäistä stressiä on opetella itselleen sopivat keinot siihen. Näin joululoman lähestyessä tentit usein uhkaavat kasaantua ja stressikäyrä voi nousta hyvinkin korkeaksi. Siihen kun vielä lisää harrastukset ja muut haalitut vastuutehtävät, niin sieltä se stressinpoikanen jo alkaa kurkistaa. Listasin tähän minulle tärkeimmät stressinhallintakeinot. Niistä on apua etenkin, jos olet elämässäsi yhtä suorituskeskeinen kuin minä (en suosittele sitä piirrettä kenellekään).

1. Post it -laput Pöydälläni on aina jokin post it -lappu, johon olen kerännyt tekemättömiä asioita. Etenkin silloin, kun tuntuu, että hommaa on niin paljon, että kaikki kaatuu päälle, kaivan esiin uuden post it -lapun ja kirjoitan ylös, mitä oikeastaan täytyy tehdä. Yleensä jo se helpottaa, että näkee konkreettisesti, mitkä asiat pyörivät päässä. Siitä sitten voi aloittaa kiireellisimmästä (tai helpoimmasta), ja lista pienenee kuin itsestään.

18

2. Osatavoitteet Post it -laput eivät hyödytä mitään, jos kirjoitat niihin ”tee kandi”. Siinä se lappu sitten lojuu kuukaudesta toiseen ja ahdistus vain kasvaa. Kirjoita sen sijaan ”mene Linnaan hyllyväliin 69 (hallintotieteiden hyllyväli) ja etsi kolme kirjaa kiinnostavasta aiheesta”. Tehtävän tehtyäsi olet jo askeleen lähempänä koko tavoitetta eli valmista kandia.

3. Tyytyväisyys Ole tyytyväinen saavuttamiisi osatavoitteisiin. Joka kerta, kun post it -lapun tehtävä on yliviivattu, kannattaa mielessään onnitella itseään. Joskus on myös hyvä muokata itselleen asettamia tavoitteita, jos ne osoittautuvat liian vaikeiksi. Se ei ole luovuttamista. Jos esimerkiksi huomaa, ettei tenttikirjaa ehdi millään lukea loppuun, vaikka se on tavoitteena, voi päättää, että loppukirjan lukeekin vain otsikot ja tiivistelmät ja sitten olla tyytyväinen siihen.


4. Priorisointi Tunnetko joskus huonoa omaatuntoa, kun lounas onkin venähtänyt rupatellessa parin tunnin mittaiseksi tai torstai-illat kuluvat jossain ihan muualla kuin tenttikirjojen parissa, vaikka kasa avaamattomia kirjoja odottaa pöydällä? Ihan suotta. Välillä on tietysti hyvä asettaa seuraava tentti tärkeysjärjestyksessä ylimmäksi, mutta jos niin tekee aina, tulee hulluksi. Hetket ystävien kanssa voivat antaa lisää energiaa ja bilettämisen tärkeyden voi perustella itselleen verkostoitumisella. Lisäksi ainakin minä pystyn lukemaan tenttiin paljon tehokkaammin, kun täytyy saada mahdollisimman paljon aikaan ennen sovittua tapaamista, toisin kuin silloin, kun on ihan koko päivä aikaa opiskelulle.

5. älä yritä olla superihminen Hallintotieteilijät ovat usein tulleet yliopistoon hyvillä papereilla ja olleet lukiossa hyviä oppilaita. Kun hyvät oppilaat laitetaan yhteen, eivät kaikki voi enää olla parhaita. Kannattaa muistaa, että jo tänne pääseminen on hyvä saavutus, eikä muille tarvitse todistella erinomaisuuttaan opintopisteiden tai viitosten määrällä, sillä loppujen lopuksi olemme täällä elämää varten. Taviksen elämä on paljon parempaa kuin superihmisen.

Kirjoittaja: Kirsi Aalto

19


StaabLooks Kysymykset 1. Kuvaile tyyliäsi yhdellä sanalla. 2. Mistä olet ostanut tämänhetkiset vaatteesi? 3. Miten yleensä pukeudut Kolmioihin? Tapahtuma: Staabin itsenäisyyspäivän vastaanotto 6.12. Koonnut: Lotta Haapaniemi

Emma, 3. vuoden opiskelija 1. Chic(&cheap) 2. Mekko Bik Bokista Tukholman exculta ja kengät River Islandilta. 3. Korkeat korot ja mahdollisesti jotain muuta.

20


Tinppa, 3. vuoden opiskelija 1. Emo 2. Paita Hennesistä, housut Carlings, kengät Footlockerista ja pipa on vintagee. 3. Silleen miten huvittaa

Anna-Riikka, 2. vuoden opiskelija 1. Priimaa 2. Paita JC:stä, housut Bershkasta. Kengät on Steve Maddenin ja kaulakoru Amsterdamin reissulta. 3.Korkoihin ja mukaviin vaatteisiin, joissa on hyvä tanssia!

21


Staapinen testaa: kiistellyimmät deittailukultit

Paritus

maan, mutta hiljaisuuden jatkuessa oli kärsimykselle pakko laittaa loppu.

Paritus on parhaimmillaan, kun siihen joutuu tajuamattaan. Staabin toimituksen vastaava, ystävän tupaantuliaiset, herrashenkilö maalta ja paritus = Voi saakeli!

”Joo no siis kukas oikein olet?”, oli ensimmäinen ja ainoa asia mikä tuli mieleeni kysyä. Siitähän se keskustelu sitten alkoi. Kuulin kuinka paritukseen joutunut toinen osapuoli oli kotoisin Tampereen laitaseudulta, omien sanojensa mukaan suurehkon sukumaatilan tuleva omistaja ja koulutukseltaan jotain agronomiaan liittyvää. Myös toisin päin keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja meni kutakuinkin näin:

Sain kutsun ystäväni tupaantuliaisiin. Perille päästyäni huomasin olevani pariskuntien yhteisessä illanvietossa, mutta koska ympärillä oli suurimmaksi osaksi omia kavereita, vaikutti ilta sujuvan odotuksien mukaisesti mukavasti. Kun kuulumiset oli vaihdettu, kääntyivät tyttökavereideni puheet vähän liiankin sujuvasti sohvalla takavasemmallani istuvaan herrashenkilöön. Pahaa aavistamattani kiersimme asunnon huoneita (kaksiossa kun niitä niin runsaasti on) ja ystävieni virneiden saattelemana tajusin tulleeni ajetuksi kaksin kyseisen herrashenkilön kanssa ainoaan asunnon huoneista, jossa todella oli ovi, jonka avulla eristää meidät muusta tuparikansasta. ”Kiitti tytöt vitusti”, oli ensimmäinen mieleeni tullut asia, mutta kun tajusin, ettei minulla oikeastaan ole mitään menetettävää, päätin hoitaa tilanteen hienovaraisesti hymyillen. Tilannetta seurasi syvä hiljaisuus. Sekuntien kuluessa herran kasvoille pikku hiljaa nousua tekevä ahdistunut ilme sai itseni aluksi huvittu-

22

Maatilallinen: No mitäs sää oikein teet? Kuulin että opiskelet jotain? Toimitus: Joo, opiskelen hallintotieteitä Tampereen yliopistossa. Maatillinen: Okei, toi ei sano mulle mitään. Toi opiskelu ei oo oikein ollut mun juttu. Toimitus: Selvä. Syvä hiljaisuus.. Maatilallinen: No mitäs muuta. Mitä tykkäät tehdä? Toimitus: No, matkustelu on ihan parasta. Haluaisin vaihtoon joskus lähteä. maatilallinen: Ai. mää en oo oikein ikinä ymmärtänyt, että miks ihmiset haluaa matkustella. Varsinkaan siis jotain vaihtoon lähtöä ja tollasta. Täällä kuitenkin on kaikkea ja kaikki ihan hyvin niin miks pitää lähteä muualle. Toimitus: Joo. Lähden vahtoon kyllä jossain vaiheessa. Syvä hiljaisuus toistamiseen..


Tässä vaiheessa onnekseni huoneeseen pamahti kolmas herrashenkilö, joka yritti kiusallisen tilanteen nähtyään äkkiä poistua paikalta. Onneksi sain aikeet estettyä ja järjestin itseni ulos huoneesta jättäen herrat keskenään. Lähdin pois tupaantuliaisista huvittuneena ja helpottuneena. Yllätyksekseni sain matkalla viestin tuntemattomasta numerosta. ”Anteeks, kun en lähtenyt saattaan sua kotiin tai mitään. Oltaisko lähdetty vaikka käymään kahvilla joku kerta” ja allekirjoituksesta selvisi, että asialla oli samainen herrashekilö maalta. ”Siis mitä ihmettä!”, oli ainoa asia mikä tuli viestistä mieleeni. Kohteliaasti kieltäydyin kutsusta ja sanoin pärjääväni kotiin kyllä ihan omin voimin. Aamutuimaan maatilallinen agronomi muisti minua vielä monin ”olethan hengissä, mites se kahville lähtö?” -viestein.

Nettideittailu Nettideittailu on aikakautemme kirous, naistenlehtien soluttautumiskokeilujen itseisarvo ja varsin vieras termi yliopisto-opiskelijalle. Kesäisen viriilin kokeilun innoittamana toimituksemme todisti, että deittipalstoilla viihtyvät ihan oikeat ihmiset. ”Kuunnelkaas tätä”, ystäväni hihkuu minulle kostean iltamme jälkimaininkia erittäen. ”Tää tyyppi on kommentoi-

nut mun kuvaa täällä treffipalstalla sanoen että ”et kyllä kovin pienikokoiselta näytä””. ”Mikä juttu toi on?”, kysäisen raukeana. ”Suomi24 -treffit! Älyttömän hauska palsta”, ystäväni vastaa. ”Luodaanko sullekin profiili?”, hän jatkaa silmät kiiluen. ”Joo, mutta tietysti täysin empiirisessä mielessä”, myönnyn ja unohdan asian viikoiksi. Sumuiset, palapeilin kautta Nokian ensimmäisellä kamerapuhelimella räpsäistyt asiaäijäprofiilikuvat treffit -palstan etusivulla aiheuttavat lähinnä myötähäpeää. Avaan oman sivuni ensimmäistä kertaa profiilini luonnin jälkeen ja huomaan saman tien yksityisviestien määrän lähentelevän pariakymmentä. Lähettäjien ikähaarukka liitelee 19-40 ikävuoden välillä, joten valinnanvaraa selkeästi on. Ensimmäisessä viestissä juuri valmistunut, Kallion asuntoansa remontoiva diplomi-insinööri tiedustelee, painanko todella sen verran, mitä olen tiedoissani ilmoittanut. Samaan hengenvetoon hän haluaa kuulla yksityiskohtaisesti, minkä korkeakoulun olen käynyt ja millä paikkakunnalla. Seuraavassa viestissä loveandcare_71 kysyy, kiinnostaisiko minua pitää ”kevyttä kesäseuraa vähän vanhemmalla ja varatulle miehelle, mutta ei tositarkoituksella”. Pöö Mennään ryöstämään pankki ja hiippaillaan yössä.

23


Kolmas viesti kielii jo hieman erilaisista tarkoitusperistä. Siinä minulle ehdotetaan yhteistyötä invalideille tarkoitetun räppivideon tiimoilta. ”Kiinnostaisko tulla vetämään feattia oheiseen, keskeneräiseen videoon? Olisi tarkoitus julkaista tuo yhdessä kuntoutustilaisuudessa. Alhaalta voit katsoa videon”, nimimerkki Kotilainen kirjoittaa.

Nuoren naisen seura kiinnostaa Moi, Olisi tosi kiehtovaa viettää vapaa-aikaa itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa. Mielelläni kustantaisin jotain vapaa-ajan tekemistä ilman velvoitteita sinulta. Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka kehittyisi pitkäaikainen ystävyyskin... Minne haluaisit mennä/matkustaa/mitä haluaisit tehdä ? Yst. terv. Alpo

Minua lähestyneiden henkilöiden persoonat vaihtelevat usean kolmannen asteen tutkinnon omaavista filantroopeista yksinäisiin aviomiehiin ja kaukaa rajan takaa tulleisiin, jotka ilmoittavat pitävänsä ”sinun pikku profiili” ja hakevansa tositarkoituksella arjen jakajaa perheen kolmanneksi jäseneksi. Mukaan mahtuu myös muutama yliopisto-opiskelija, jotka lähes poikkeuksetta linkittävät yksityisviestiin todisteen normaaliudestaan: polun Facebookprofiiliin. Nuorempien henkilöiden raapustukset eivät myöskään mene härskiydellään suoraan asiaan, vaan tiedustelevat varovasti mitä minulle kuuluu tai miten kesäni on mennyt. Lokakuussa törmään odottamatta minulle stabiililla maaperällä, Pinni A:ssa, toiseen nettitreffailijaan. Huomaan, että bittitodellisuuden voi valitettavasti viedä myös arkisemmalla tasolle.

Luonnontietäjä ilmaantuu Hoip. Millaisia ystäviä etsit? Minkä oppiaineiden taitajiin kuulut tarkemmin? Kerro kokemuksesi kengittä kuljeskelusta, kuten kiireisiä keskustoja kauempana. Oletko jalkapohjapaksunahkainen? Mitä näet seuraavassa Googlen löytämässä otoksessa? http://farm4.static.flickr.com/3099/2608005598_67238f9831_b.jpg (mahdolliset välit pois, alaviivat toisaalta jäävät) Lukeudutko joskus täyteen tatuoituihin tai läpeesi lävistettyihin? Perustele. Yksi mielenkiintoinen kuulemani näkökulma viittasi paitsi koristautumiseen pukeutumisen muotona myös maagiseen tietoisuuden lisäämiseen nahka-askarreltavasta kohdasta. Tietää tahtoo O., ev.-lut., -absolut., matem.-luonnont., fil. maist.

24


Kolmiot ja teekkari Tiedostettu totuus on, ettei Kolmioista löydy seuraa – ainakaan uutta sellaista. Siksi yllätynkin, kun minulle tullaan juttelemaan odottaessani ystävääni tarpeiltaan takaisin. ”Moi, mitä sä opiskelet”, mies ilmaisee sulavasti hyödyntäen ikäluokkamme ainoaa hyväksyttävää iskurepliikkiä. ”Johtavaa lääketiedettä”, vastaan kyllästyneenä. ”Mikä se on? Täällä Tampereellako?”, mies hämmentyy. ”Kauppatieteiden ja lääketieteen yhdistelmä. Kova ala. Viisi paikkaa vuosittain jaossa ja kampus sijaitsee Kaukajärvellä”, jatkan leikkiä. ”Huhhuh. Arvaa mitä mä opiskelen? Jos arvaat oikein, mä tarjoan sulle bissen”, mies innostuu ja naputtaa jalkaansa eleidensä tueksi. ”Vaikka materiaalitekniikkaa”, heitän henkilön ulkomuodosta päätellen. ”Uskomatonta, nyt mennään hakemaan sulle se juoma!”, mies kiljaisee. ”Mun kihlattu opiskelee muuten myös lääkistä, et varmaan tunne sitä mutta..”, kuulen materiaaliteknikon sanovan hänen jo harppoessa Tivolin tahmeita askelmia baaritiskille. Myöhemmin avomielinen teekkari lähestyy minua tanssilattialla moneen otteeseen, jolloin tyydyn ystävällismielisesti muistuttamaan häntä vasemman nimettömän rinkulasta. Hypoteesi: Ei tänäkään iltana taksikyytiä Hervantaan. Testaajat: Staapisen toimituksen vilpittömät uhrit

25


u t s t u e i t a s V mi o e k osa STAABILLA SIIVU NOKIAN PANIMOSTA Marraskuun alussa Evli Pankilta ja Nokian Panimolta saapui Staabille osoitettu kirje. Siinä kerrottiin Staabin olevan yksi Nokian Panimon osakkeenomistajista. Hämmentävää uutista luultiin alkuun pilaksi tai erehdykseksi, mutta asiasta päätettiin ottaa kuitenkin selvää. Osakekirjan olinpaikasta ei ollut mitään tietoa, joten Staabin hallitusdelegaatio päätti vierailla Nokian Panimolla selvittämässä asiaa.

Hallintotieteilijät panimon omistajia? Nokian Panimo sijaitsee nimensä mukaisesti Nokialla. Yhtiö oli kaatua Nokian vesikriisin myötä muutama vuosi sitten, kun tuotanto seisahtui neljäksi kuukaudeksi. Sittemmin panimo on nous-

26

sut takaisin jaloilleen. Staabin Nokian valloitus osui keskelle syksyn pahinta myräkkää. Luonnonvoimat tukenamme kurvasimme panimon pihaan. Emme tienneet, millainen osakeomistus meitä panimolla odotti, mutta tavoitteena oli vähintäänkin enemmistöosakkaan salkku ja panimon nimen vaihtaminen Staabin Panimoksi. Panimon oma tuote Året Runt sopisi jo valmiiksi Staabin tuoteperheeseen – juodaanhan Staabissa viinaa ympäri vuoden. Panimon toimistolla asiat lopulta selvisivät. Staabi on Nokian Panimon osakkeenomistaja 50 osakkeella. Kovin merkittävä omistus ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä panimon osakkeita on yhteensä yli kuusi miljoonaa kappaletta, ja yksi osake vaihtaa omistajaa tällä hetkellä noin euron kappalehintaan. Mikäli osakekirja olisi ollut tallessa ja mukana, Nokian Panimo olisi ostanut sen meiltä mieluusti pois. Emme toki olisi sitä kuitenkaan myyneet. Nyt kun osakekirja on mitä todennäköisimmin kadonnut, se täytyisi ensin kuolettaa käräjäoikeudessa ennen jatkotoimenpiteitä. Osakkeenomistajuudessa kaikkein parasta on kuitenkin se, että kai-


500 markan päähänpisto Miksi Staabilla on omistusosuus Nokian Panimosta? Kuka osakkeita on ostanut ja missä on osakekirja? Asiaan oli yksi johtolanka. Pyynikin panimon raunioille perustettu Pirkanmaan Uusi Panimo (PUP, myöh. Nokian Panimo) järjesti vuonna 1992 osakeannin, joka innoitti miltei pari tuhatta tamperelaista pienpanimon osakkaiksi aina Juice Leskistä myöten. Osakeostojen vähimmäismäärä oli tuolloin 500 markkaa. Kenties Staabikin osallistui aikoinaan tuohon kansanliikkeeseen? Staabin pölyttyneestä arkistosta löytyi tähänkin asiaan vastaus. Vuoden 1992 kirjanpidossa on merkintä maaliskuun kohdalla osakeostosta: ”PUP Oy:n osakkeita 50 x 10,-” Yhden osakkeen hinta oli tuolloin 10 markkaa, ja Staabi osti osakkeita yhteensä siis 500 markalla. Soitto vuoden 1992 hallitukselle, ja jos tämä olisi Aviisi, puhelu päätyisi mitä luultavimmin Mitä vittua? -palstalle. Alkuun soittokierros vaikutti toivottomalta, sillä urheilu-, opinto-, tiedotustai talousvastaavat eivät muista koko asiaa. Lopulta idean isä kuitenkin löytyi: Heikki Rantala, vuoden 1992 Staabin hallituksen kulttuurivastaava. Vanhoilla Staapisen aukeamilla Ray-Banit silmillä ja tukka taakse kammattuna esiintyvä

Rantala myöntää olevansa kaiken takana ja yllättyy, että asia nousee esiin vielä näin 20 vuoden jälkeen. Rantalan mukaan siihen aikoihin Staabissa elettiin käännekohdassa, kun sählysukupolvi työntyi mukaan ainejärjestön toimintaan. Perinteisempi toiminta jäi enemmän taka-alalle, ja panimo-osakkeiden osto oli ikään kuin vastaisku tälle interventiolle. Toki ajatuksena oli myös, että osakeomistuksen myötä Staabilla olisi paremmat mahdollisuudet saada panimolta sponsoritukea muun muassa bileiden järjestämiseen. Elettiin lama-aikaa, joten raha oli tiukassa. Kaikki keinot olivat sallittuja.

Perusteltu osakeomistus Näin jälkeenpäin ajateltuna ja Staabin ydintoimintaa tarkastellessa täytyy todeta, että yhdistyksen varoja ei enää parempaan kohteeseen olisi voitu sijoittaa. Niin kauan kuin staabilaisilla ei ole keliakiaa, osakeomistus on perusteltu. Aina kannattaa sijoittaa yhdistyksen toiminnan tarkoitusta tukevaan toimintaan. Se ei ole keneltäkään pois, mutta sählyäkin kannattaa harrastaa.

Kirjoittaja: Jaakko Haaparanta

kki osakkeenomistajat ovat oikeutettuja 25 %:n alennukseen kaikista tuotteista panimon tehtaanmyymälässä. Tästä innostuneena Staabin hallitus hyödynsi välittömästi osakkeenomistajan etua ja tyhjensi myymälää oikein urakalla.

27


Joulun olennaiset Staabi ry valitsi vuosikokouksessaan kunniajäsenekseen hallintotieteen professori Juha Vartolan tunnustukseksi hänen toiminnastaan Staabi ry:n hyväksi sekä hänen työstään hallintotieteiden aseman edistämiseksi yhteiskunnassa. Lisäksi kokouksessa päätettiin Staabin sääntömuutosehdotuksesta, jossa keskeistä oli muun muassa rakenteen, pykälien ja luettavuuden selkeyttäminen. Syksyllä Staabi pokkasi kaksi palkintoa: Tamyn ainejärjestökilpailussa sijoituimme ainejärjestörajat ylittävällä tuutortoiminnallamme toiselle ja yliopiston mestaruussählyssä ensimmäiselle sijalle. Staabin uusi 13-jäseninen hallitus aloittaa roolissaan vuodenvaihteen jälkeen. Hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi Aake Kalliala, varapuheenjohtajaksi Johanna Kiviranta, sihteeriksi Tiina Riihilahti, talousvastaavaksi Mikki Paulamäki ja rivijäseniksi Timo Granlund, Venla Monter, Marjo Nurmela, Tuomas Kuoppala, Aino Siiroinen, Anni Suikkanen, Sakari Eskola, Tilda Oksanen ja Frans Duldin. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta toivottaa


Staapinen 5/12