Page 1

3/2012 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

TEEMA:

SIVISTYS.


Debatti. Miekkaa terävämpi. Debatti on sosialidemokraattinen mielipidelehti, jota julkaisee Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. Debatti ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, ja sen edel­ täjänä voidaan pitää vuosina 1982–1991 ilmestynyttä Punakynää. Kirjoittajatiimimme koostuu demariopiskelijoiden lisäksi vierailevista tähdistä.

Debatti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuonna 2012 lehti ilmestyy viikoilla 11, 19, 35, 46. Vuonna 2012 Debatin päätoimittajana toimii helsinkiläinen valtiotieteiden ylioppilas Siiri Saastamoinen , 21. Löydät meidät myös netistä! facebook.com/debatti.lehti sonk.fi/politiikka/debatti

Lehti lähetetään automaattisesti kaikille SONKin jäsenille, mutta sen voi myös tilata Kultti ry:n nettisivuilta osoitteesta kultti.net/tilaus/16. Tiedustelut toimitussihteeriltä ja päätoimittajalta, paasihteeri@sonk.fi siiri.saastamoinen@gmail.com


SISÄLLYS Päätoimittaja Siiri Saastamoinen

Pääkirjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

Toimitussihteeri Anni Lahtinen

Anteeksi pyytämättä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

Kirjoittajat Tommi Heino Hanna Hylkilä Anette Karlsson Timo Kontio Antti Koskela Johannes H. H. Koskela Otto Köngäs Johannes Niemeläinen Sarita Niemi Pauliina Painilainen Siiri Saastamoinen Jukka Torikka

Sarita Niemi

Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Puh. 09 47 898 261 www.sonk.fi Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi Paino Erweko Oy www.erweko.fi Ilmoitusten myynti Anni Lahtinen Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi

Siiri Saastamoinen

Chilen uusi aika. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Teema: Sivistys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Sivistykseen johtavaa koulutusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Timo Kontio

Funktionaalinen rahoitus euroalueen pelastajana . . . . . . . . . . . 10

Tommi Heino

Hanna Hylkilä

Vaihdossa Englannissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Hoplofobia – irrationaalinen pelko aseita kohtaan . . . . . . . . . . 15

Pauliina Painilainen

Sivistyneet ruumiit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

Johannes H. H. Koskela

Politiikkaa ei kannata pelätä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

Anette Karlsson

Sivistyksestä ja kansalaisuudesta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

Otto Köngäs

Republikaanit ovat vaarallisia. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Jukka Torikka

Osastoterveisiä Helsingistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Antti Koskela

SONKin malli uudistaa opintotukea kokonaisvaltaisesti. . . . . . . 26 Johannes Niemeläinen

Puheenjohtajan palsta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Sarita Niemi

Yhteystiedot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Toimintakalenteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29


rami lindström

4 | PÄÄKIRJOITUS

PÄÄKIRJOITUS

SIVISTYS – SANA TÄYNNÄ TULKINTOJA

Sana sivistys herättää tänä päivänä mielissämme mitä moninaisimpia konnotaatioita. Sivistystä ei voida tiivistää yhteen tai kahteen sanaan, tuskin edes kokonaiseen lauseeseen. Meitä sivistetään ja sivistämme itse­ ämme läpi elämämme, vaikka emme olisi täysin sisäistäneetkään sivistyk­ sen merkitystä. Kielitoimiston sana­ kirja antaa sanalle muutamankin eri merkityksen. Monen korvaan sana saattaa kuu­ lostaa jokseenkin yläluokkaiselta, vaikka myös työväenluokalla on pit­ kä historiansa omine sivistysperin­ teineen. Sivistyksen, kuten myös monien muiden sanojen, sisällön ja merkityksen määrittelee valtaapitä­ vä luokka. Valtaapitävä luokka mää­ rittelee sivistyneen ja sivistymättö­ män. Koululaitoksissa ja akateemisissa yhteisöissä taas määritetään se, mitä kuuluu tiedolliseen sivistykseen.

Niissä opittuja asioita harvoin ky­ seenalaistamme, vaikka nekin ovat oikeastaan vain määrittelykysymyk­ siä. Voiko siis ilman koululaitosta saavuttaa sivistystä? Joidenkin määrittelyiden mukaan sivistys on kasvatuksen kautta saatua tietoa ja kehittyneisyyttä. Sivistys on myös jotain järin poliittista; lähes­ tulkoon jokaisella puolueella tai ide­ ologiasuunnalla on omat sivistysliit­ tonsa. Eikö tämä toisaalta vie pohjaa sivistyksen perusvireeltä, siltä että se on jotain ainakin kansallisesti yhte­ neväistä? Ja entä sitten niin kutsut­ tu sydämen sivistys eli viisaus, eikö sen pitäisi olla universaali, kaikkialta maailmasta löydettävä asia? Sivistystä ei saa löytyä ainoastaan yliopiston seinien sisäpuolelta. Sivis­ tys ei saa mikään yksittäinen poliit­ tissävytteinen sivistysliitto määri­ tellä. Edes Kielitoimiston sanakirjan sivistysmäärittelyt eivät lopulta ole

täysin puolueettomia; niiden mää­ rittelyissä on käyttänyt tietty taho valtaa. Vuoden kolmannessa Debatissa pohditaan sitä, mitä sivistys oikeas­ taan on ja miksi se on yhteiskunnas­ samme alati ajankohtainen puheen­ aihe. Siiri Saastamoinen

päätoimittaja


ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

Pienten medioiden toimittajista 44 % ei voisi äänestää perussuomalaisia. [Toimittaja] Ojalan laskuopin mukaan 56 % voisi siis äänestää perussuomalai­ sia. Luku kertoo yksiselitteisesti sen, että yli puolet toimittajista voisi äänes­ tää perussuomalaisia. Kansanedustaja Maria Tolppanen (ps), perussuomalaiset.fi 1.8.

Hervosen mukaan poliisin tehtävänä on viedä pois ”ihmisroskat” keskus­ tasta. – Kesäksi vapaa majoitus läheiselle saarelle. Paluu sitten kun jäät kantavat, gerontologian erikoislääkäri ja emeri­ tusprofessori laukoo. Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Antti Hervosen idea juoppojen poistamiseksi Tampereen keskustasta, Aamulehti 2.8.

Äärijuutalaisille myydään naiset häi­ vyttäviä silmälaseja. Yle 8.8.

Saudi-Arabia rakentaa kaupungin vain naisille HS.fi 13.8.

Lapin yliopistosta valmistuneita en ottaisi kuin lumitöihin. Kunnallispoliitikko Harry Bogomoloff (kok) lakkauttaisi Lapin yliopiston, Yle 19.7.

Mikään ei ole tullut Suomelle niin kal­ liiksi kuin vihreät. Kansanedustaja Pentti Oinonen (ps), Savon Sanomat 11.8.

Poliisin kannalta se on erikoinen tilan­ ne, että tehdään päätyökseen rikoksia ja samaan aikaan nautitaan erilaisia korvauksia, vaikka työttömyyskorvauk­ sia taikka jotain vastaavaa. Poliisijohtaja Robin Lardot ehdottaa, että rikoksen tekijöiltä evättäisiin erinäisiä yhteiskunnan tukia, Yle 29.7.

Yhden työelämän ulkopuolelle jääneen nuoren suorat toimeentulon kustan­ nukset 40 vuoden työuran ajalta ovat noin 750 000 euroa työ- ja elinkein­ oministeriön laskelmien mukaan. Kansan Uutiset 14.8.


6 | MAAILMA TÄNÄÄN

CHILEN UUSI AIKA Euroopan ja Yhdysvaltojen räm­ piessä talouskriisin kourissa Ete­ lä-Amerikassa on koettu lähes ennennäkemätön taloudellinen nousukausi. Bruttokansantuotteen noustessa työttömyysluvut on kyetty pitämään matalina, eikä valtioiden ylivelkaantumisesta ole ollut pelkoa. Miltei kymmenen prosentin vuosit­ taisia kasvulukuja tavoitteleva Chile­ kin on varsin lyhyessä ajassa luonut nahkansa, pyrkien tietoisesti hau­ taamaan menneisyytensä sotilasjun­ tan runtelemana ja kahtia jakamana maana, nousten samalla Brasilian ohella yhdeksi Etelä-Amerikan mer­ kittävimmistä talousvetureista. Nykyaikaisen ja talouskasvua uh­ kuvan Chilen pääkaupungin San­ tiagon katuja kävellessä on vaikea kuvitella, että vain muutamia vuo­ sikymmeniä sitten tilanne maassa oli hyvin toinen. Kenraali Augusto Pinochetin johtaman sotilasjuntan kaapattua vallan demokraattisesti vaaleilla valitulta presidentti Salvador Allendelta vuonna 1973 alkoi Chilen historiassa pimeä aika, joka kesti aina 1990-luvulle asti. Sotilas­ vallan aikana kymmeniä tuhansia ih­ misiä, lähinnä vasemmiston edusta­ jia, kidutettiin salaisissa vankiloissa, tuhansia ihmisiä murhattiin, jotkut katosivat kokonaan. Diktatuurin ar­ vet tuntuvat maan tietoisesta kasvo­ jenkohotuksesta huolimatta chileläi­ sessä yhteiskunnassa edelleen. Maanosan voimatasapainon muu­ tos ja nopea verkottuminen on nos­ tanut esiin toiveita demokratian uudesta tulemisesta myös Chilessä

kansalaisten vaatiessa muutosta ja oikeuksiaan aiempaa painokkaam­ min. Uusien mahdollisuuksien pal­ jous on nostanut jälleen esiin toiveet erilaisesta ja tasa-arvoisemmasta Chilestä – maasta, jossa nuorilla on tulevaisuus, jossa koulutus on laa­ dukasta ja kaikkien saatavilla, jossa vanhuksia kohdellaan arvokkaasti, ja jossa lapset voivat kasvaa hyvin­ voivina turvallisissa kodeissa, joissa kaikkien oikeuksia kunnioitetaan. Maasta, jossa rikkaus kuuluu kaikil­ le, ei vain muutamille perheille tai monikansallisille yrityksille. On paljon viitteitä siitä, että Chi­ le on vähitellen siirtymässä uuteen aikaan paitsi talouden kasvun, myös yhteiskunnan osalta. Diktatuurin ajalta peritty demokratian ajan hal­ litustenkin ylläpitämä vapaan ja markkinatalouden periaate ei enää tyydytä kansaa, joka menneisyydes­ sä vellomisen ja yhteiskunnallisen polarisaation jatkumisen sijaan ha­ luaa nyt rakentaa hyvinvointia ja tulevaisuutta, joka harvojen sijaan tavoittaisi kaikki chileläiset. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat viimeai­ kaiset laajat mielenosoitukset, joissa opiskelijat ja työväestö ovat varsin voimallisesti ilmaisseet pettymys­ tään ja tyytymättömyyttään maassa vallitsevaa hyvin vapaata ja sääntele­ mätöntä markkinataloutta kohtaan. Häikäilemätön voitontavoittelu on tehnyt muun muassa koulutukses­ ta vain harvojen etuoikeuden, sillä usein edes maan mittapuulla kes­ kituloisen perheen tulot eivät riitä korkeakoulujen suurien lukukausi­

maksujen maksamiseen. Huolimatta oikeistohallinnon pyrkimyksistä saa­ da monia yhteiskunnallisia epäkoh­ tia esiin nostaneet mielenilmaukset loppumaan, on kansan mielipide sel­ vä – vuonna 2010 presidentiksi vali­ tun liikemiehen, Sebastian Piñeran kannatus on nyt pudonnut alkuaiko­ jen 63 %:sta ennätyksellisen mata­ laan 29 %:iin. Tie tasa-arvoisempaan ja oikeu­ denmukaisempaan yhteiskuntaan on Chilessä kuitenkin vielä pitkä. Tuloerot ja eriarvoistuminen ovat maassa alati kasvussa, köyhyydessä elää edelleen yli kymmenes chile­ läisistä, eikä työntekijöiden oikeuk­ sista monin paikoin ole tietoakaan. Vähemmistöjen oikeudet ovat niin ikään heikot – alkuperäiskansaa edustaviin Mapuche-intiaaneihin kohdistuu edelleen huomattavan pal­ jon syrjintää, jopa väkivaltaa. Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmis­ töjen asema Chilessä on epävakaa. Muutoksen tuuli on kuitenkin jo ais­ tittavissa, ja kuten presidentti Allen­ de viimeisessä puheessaan vuonna 1973 sanoi: ”Uskon Chileen ja sen tu­ levaisuuteen! Pimeä aika tulee väis­ tymään, joten jatkakaa tietäen, että pian ihminen on jälleen oleva vapaa, vapaa rakentamaan parempaa yh­ teiskuntaa!” teksti: Sarita Niemi

Kirjoittaja on SONKin puheenjohtaja, joka asui Chilessä vuosina 2008–2009 ja tuntee maan yhteiskunnallisen tilanteen hyvin.


TEEMA | 7

TEEMA:

SIVISTYS Wiki: Sivistys

1. kasvatuksen tietä omaksuttu tieto ja henkinen kehittyneisyys, sivistyneisyys. a) koulussa tai muuten saadusta opista, tiedosta ja taidosta. Opillinen, muodollinen sivistys. Klassinen, luonnontieteellinen sivistys. Yleissivistys. Kansansivistys. Akateemisen sivistyksen saanut henkilö. b) ihmisen henkisestä, sisäisestä kehittyneisyydestä ja kypsyydestä (opillisen sivistyksen vasta­ kohtana); viisaus. Sydämen sivistys. 2. kulttuuri, sivilisaatio. yleissivistys: pohjasivistys joka muodostuu kasvatuksen antamista ja koulussa opituista tiedoista, taidoista ja hyvistä tavoista. Jotain sellaista, joka kaikkien kansalaisten olisi hallittava voidak­ seen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Käytännössä tällä ei tarkoiteta mitään tiettyä oppimää­ rää vaan ideaalia, jota kohti olisi pyrittävä. Lähde: Kielitoimiston sanakirja, Wikipedia


8 | TEEMA

Sivistykseen johtavaa koulutusta

Henkilö, jolla on kello, tietää mitä kello on. Henkilö, jolla on kaksi kelloa, ei ole koskaan varma. Kumpi siis tietää paremmin, mitä kello on?

Opin kerran eräältä itseäni viisaam­ malta ihmiseltä, että asioiden tie­ täminen ei ole oikeastaan minkään arvoista. Tietämistä arvokkaampaa on taitaminen. Tiedon soveltaminen käytäntöön tuottaa ihmiselle tai­ don, jota hän voi omaksi ja yhteisön hyväksi käyttää. Mutta tämäkään ei riittänyt. Opin vielä, että taitamis­ takin tärkeämpää on osaaminen ja korkeimpana tavoitteena on asian hallitseminen. Induktiivisen päät­ telyprosessin osaoletusten summan voi saada aikaan vasta, kun riittävän hyvin ymmärtää, mistä kaikesta ko­ konaisuus koostuu. Suomalainen koulutusjärjestelmä on monella tapaa maailman huip­ pua. Vaikka yliopistorankingeissa emme sijoitu loistavasti, voi miltei olkiaan kohauttaen todeta, etteivät rankkaajat tiedä, mitä tekevät. Aka­ teemisia julkaisuja ja nobelisteja las­ kiessa saattaa hämärtyä korkeakou­ lutuksen toinen puoli: tiedeyhteisön vapaa ja edistyksellinen toiminta­ kenttä yhteiskuntaa kehittävänä ja ylläpitävänä voimana. Nobelisti kou­ luttaa helposti toisen, mutta koska korkeakoulu yhteiskunnasta erillään on periaatteessa arvoton, on mas­

sojen kouluttaminen paljon arvok­ kaampaa. Myös PISA-tutkimukset kerto­ vat positiivista viestiä suomalaisesta koulutuksesta. Ennen kaikkea pe­ ruskoulu tasa-arvoisena, maksutto­ mana ja kaikki yhteiskunnan lapset tavoittavana instituutiona on tuot­ tanut parempia tuloksia kuin kilpai­ lijansa. Tuoreimpien tutkimusten mukaan suunta on kuitenkin hei­ kentymään päin. Ikäluokka toisensa jälkeen on osoittanut kyvykkyyden laskua muiden muassa lasku- ja luku­ taidossa. Tuntijakouudistusta tehdään ja muutenkin peruskoulua pyritään ke­ hittämään, mutta liikkeet ovat hitai­ ta. Opettajien työurat kestävät vuo­ sikymmeniä. Jokainen on varmasti joskus istunut luennolla paheksu­ vasti pohtien edessä heiluvan sedän ikivanhaa kalvosarjaa. ”Suomessa on 2010-luvulla maailman paras 1970-luvun peruskoulu.” – Tuomas Hyyry­ läinen, F- Securen strategia­ johtaja

Korkeakoulutuksen keskeinen arvo on se, että se opettaa kriittiseksi ja rohkeaksi kertomaan mielipiteen­ sä. Peruskoulutus antaa palapelin osat, joista rakentaa maailmanku­ vaa ja erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Onko tällainen vastuujako perustel­ tu vai onko siihen vain ajauduttu? Miksi ensimmäiset yhdeksän tai kak­ sitoista vuotta kansalaisille hakataan päähän totuuksia Pähkinäsaaren rauhasta, derivaatasta ja hieskoivun eroista rauduskoivuun nähden, kun tämän jälkeen todennäköisesti ei ku­ kaan niitä meiltä kysy, ja jatko-opin­ noissa on kyettävä hankkiutumaan kuitenkin totuuksista eroon, jotta akateeminen ajattelu voisi luonnis­ tua. Yksilön identiteetin ja maailman­ kuvan rakentumiseen sekä oppimi­ sen edellytykseksi vaaditaan tiettyjä perusrakenteita: tieto ympäröiväs­ tä yhteisöstä, sen sosiaalisista nor­ meista ja vastaavasta. Perusopetusta ei pidä hylätä. Mutta voisiko se olla kriittisempää? Perusopetus voisi op­


TEEMA | 9

”Lapsen kysymys ’miksi?’ on arvokkaampi kuin aikuisen siihen antama vastaus.”

pia akateemisesta maailmasta sen, että lapsen kysymys ”miksi?” on ar­ vokkaampi kuin aikuisen siihen an­ tama vastaus. Soveltava ratkaisu, joka johtaa oikeaan lopputulokseen, on käytännössä yhtä arvokas kuin koulukirjaesimerkki. ”It’s nice when you win the rat race, but you’re still a rat.” – The Kaospilots

Toisen asteen koulutuksessa vain puolet nuorisoikäluokastamme kou­ lutetaan lain mukaan yleissivis­ tykseen. Toiselle puolikkaalle lain­ säätäjä on määrännyt annettavaksi edellytykset tuottavan yhteiskunnan jäsenen tehtävään. Onko tähän varaa 2010-luvulla? Miksei yleissivistystä tarjota kaikille? Miksi nuorille ope­ tetaan hierarkkista luokkayhteis­ kuntamalliamme 15-vuotiaasta läh­ tien? Merkittävä osa kaikista toisen asteen opiskelijoista kuitenkin pää­

tyy nykyään korkeakouluun tai vii­ meistään kohtaamaan toisensa työ­ paikoilla. Sama vastakkainasettelu, tai ai­ nakin kahtiajako, toteutuu edelleen korkea-asteella. Bolognan prosessin ansiosta suomalainen akateeminen maailma melkein tukehtui pullaansa kymmenisen vuotta sitten, kun am­ mattikorkeakoulututkinnot määrät­ tiin vertautumaan yliopistotutkin­ toihin. Siitä lähtien onkin virinnyt yhä vahvemmin kysymys siitä, mon­ tako eri korkeakoulumallia Suomen kokoiseen maahan tarvitaan. Aka­ teemista osaamista tarvitaan ja yhtä lailla ammatillista korkeakoulutusta. Mutta mikä konkreettinen ja yhteis­ kunnan kannalta relevantti ero on Master of Engineeringillä ja Master of Technologyllä? Mitä enemmän koulutusjärjestel­ mään tutustuu, sitä enemmän sieltä huomaa asioita, joita tehdään siksi, että niin on aina tehty. Koulutuksen,

osaamisen ja yhteiskunnan kannalta relevanttia ei ole se, että piilobeha­ vioristisesti kirjataan tietoa perus­ koululaisen tyhjään tauluun, vaan se, että hän kasvaessaan muistaa ja kykenee soveltaa oppimaansa tietoa. Koulutusjärjestelmän kehittämisen keskeiseksi ohjenuoraksi pitäisikin asettaa rohkeuden opettaminen. Nuori ihminen tarvitsee rohkeutta tutustuakseen uusiin, tuntematto­ miin ongelmiin. Hän tarvitsee roh­ keutta kokeillakseen erilaisia ratkai­ suja. Hänen on oltava myös rohkea näyttääkseen työnsä tulokset. Ja en­ nen kaikkea hänen täytyy olla rohkea kertoakseen, jos ongelma ei ole rat­ kaisemisen arvoinen. ”Tiedän vain sen, etten tiedä.” – Sokrates teksti: Timo Kontio

Kirjoittaja on SONKin varapuheenjohtaja vuodelta 2009.


10 | TEEMA

Funktionaalinen rahoitus euroalueen pelastajana Abba Lerner (1903–1982)

Yhdysvaltojen asuntokuplasta alkunsa saanut globaali talouskriisi rantautui Eurooppaan lähes neljä vuotta sit­ ten, ja tunnelin päässä ei edelleen­ kään näy paljoakaan valoa tilanteen kohentumisesta. Vanhalla mante­ reella kriisi laittoi ensin polvilleen yhteisvaluutan ulkopuolisia mai­ ta kuten Islannin ja Latvian, joiden vastustuskyky merkittävää ulkois­ ta shokkia vastaan oli suhteellisesti heikompi. Euroalueelle taas kriisin polttopisteeseen joutuivat eteläi­ sen Euroopan reunavaltiot, joiden julkinen velka oli jo ennestään lä­ hellä kriisirajaa. Euroalueella kriisi sai varsin nopeasti myös poliittisen luonteen, kun yhteisvaluutan 17 jä­ senmaata ovat yrittäneet sovittaa yhteen erilaisia keinoja kriisin pa­ toamiseksi ja tulevien kriisien estä­ miseksi. Poliitikot ovat näyttäneet selkeäs­ ti jakautuvan kahteen eri leiriin rat­ kaisukeinojen etsimisessä; oikeisto kannattaa leikkauslinjaa, kun taas vasemmisto haluaisi mieluummin hakea kasvua ja työllisyyttä elvyttä­

vämmän politiikan kautta. Poliitik­ kojen ohella myös eri taloustieteilijät ovat olleet varsin eri linjoilla kriisin ratkaisuista ja akateeminen kes­ kustelu Euroopan tilanteesta onkin hallinnut talouslehtiä ja internetsivustoja jo pidemmän aikaa. Polii­ tikkoja yhtenäisemmin taloustietei­ lijät ovat vaatineet kasvuhakuisem­ paa politiikkaa Eurooppaan, mutta rajalinja näyttää kulkevan siinä, luo­ daanko kasvua julkisen elvytyksen ja tätä kautta kysynnän lisäämisen kautta vai onko kyse vain Euroopan jälkeenjääneestä kilpailukyvystä esi­ merkiksi Aasian nouseviin talouk­ siin verrattuna. LERNERIN FINANSSI­ POLITIIKKA Eräs pitkälti akateemisissa piireis­ sä uudelleen esiin noussut keino on niin kutsuttu funktionaalinen ra­ hoitus (functional finance). Funktio­ naalinen rahoitus on yhdysvaltalai­ sen taloustieteilijän Abba Lernerin (1903–1982) jo 1940-luvulla kehit­

tämä julkisen talouden malli, jossa sekä rahapolitiikka että finanssipo­ litiikka ovat entistä kiinteämmässä yhteydessä toisiinsa. Lernerin visios­ sa keskuspankki rahoittaisi suoraan valtiota, mikä antaisi sille huomat­ tavasti nykyistä enemmän finanssi­ poliittista liikkumavaraa. Koska val­ tio ei olisi riippuvainen verotuloista tai velkarahoituksesta, olisivat sen mahdollisuudet työllisyyden ylläpi­ täjänä vahvat. Lernerin mukaan valtion harjoit­ tamaa finanssipolitiikkaa pitäisikin tarkastella sen suomien tuloksien, kuten työllisyyden ja talouskasvun valossa, eikä keskittyä budjetin tasa­ painottamiseen. Valtion on kuiten­ kin omassa politiikassaan otettava inflaatio kiinteästi huomioon ja Ler­ ner katsoikin verotuksen ja aktii­ visen korkopolitiikan olevan lääke tähän. Kun valtion rahoitus on kaik­ kina aikoina turvattu, muodostuu verotuksen keskeisimmäksi tehtä­ väksi ostovoiman ja tätä kautta in­ flaation kontrollointi. Verotuksella siis ennemminkin kontrolloitaisiin


TEEMA | 11

kierrossa olevan rahan määrää ja sen tasaisempaa jakautumista yhteis­ kunnassa kuin hankittaisiin tuloja valtion kassaan. Tällöin laskusuh­ danteissa valtio toimisi aktiivisena elvyttäjänä luomalla työpaikkoja ja ylläpitämällä kysyntää, kun taas nou­ susuhdanteen aikana valtio kiristäisi verotusta ja hillitsisi omia menojaan inflaation kontrolloimiseksi. Tämä merkitsisi sen talouspoliittisen val­ lan siirtymistä takaisin valtiolle, mikä nyt on pankkien ja muiden ra­ hoituslaitosten käsissä. Funktionaalinen rahoitus tarjo­ aisi vahvan vastavoiman nykyisille markkinaspekulaatioille ja leikkaus­ listoille sekä vapauttaisi valtiot te­ kemään oikeasti kansalaistensa hy­ vinvointia parantavaa politiikkaa. Euroalueella tämä voisi merkitä esi­ merkiksi yhteisen finanssipoliittisen toimielimen perustamista europar­ lamentin alaisuuteen, jolloin se olisi myös demokraattisessa poliittisessa valvonnassa. Tämä merkitsisi paitsi parlamentin aseman ja tätä kautta eurooppalaisen demokratian vahvis­ tumista, mutta myös yhteisen kasvuja työllisyysstrategian luomista koko Euroopalle. Funktionaalinen rahoi­ tus osoittaa, että täystyöllisyys ja al­ hainen inflaatio voitaisiin saavuttaa samaan aikaan. Myös meillä Suomessa kaivattai­ siin uusia äänenpainoja julkiseen ta­ louspoliittiseen keskusteluun. Myös meillä unionia ja yhteisvaluuttaa oli­ si osattava tarkastella koko Euroopan kannalta. Pidemmällä tähtäimellä yhteiset kasvua ja työllisyyttä luovat keinot ovat paitsi sosiaalisesti oi­ keudenmukaisia, mutta myös taloudellisesti hyödyksi kaikille. Näissä keskusteluissa myös Lernerin visiot on syytä pitää mukana. teksti:Tommi Heino

Kirjoittaja on SONKin toinen varapuheenjohtaja.

”Funktionaalinen rahoitus vapauttaisi valtiot tekemään oikeasti kansalaistensa hyvinvointia parantavaa politiikkaa.”


12 | TEEMA

Vaihdossa Englannissa – uusia kokemuksia ja omituista oikeistopolitiikkaa ”Se, millaiseen perheeseen syntyy, määrittää pitkälle myös elämänkulun.”

Lähdin tammikuun alussa Erasmusvaihtoon Englantiin. Vaihtoon lähtö oli ollut unelmani niin kauan kuin muistan ja Iso-Britannian valitsin rikkaan kulttuurin, upeiden maise­ mien sekä mielestäni ystävällisten brittien vuoksi. Ennen kaikkea mi­ nua kiinnosti brittien rakentama yh­ teiskunta ja arki siellä. Mukaani lähti myös 2-vuotias tyttäreni ja mieheni, joka hoiti tytärtämme kotona koko opiskelujaksoni ajan. Moni kauhis­ teli vaihtoon lähtöä pienen lapsen kanssa, mutta me emme asiaa aja­ telleet, sillä tiesimme pärjäävämme ja halusimme antaa tyttärellemme heti pienestä pitäen kosketuksen eri kulttuuriin. Vaihtojärjestelyt sujuivat hyvin, vaikka papereita saimme täytellä kolmen ihmisen edestä ja asuntoam­ me Suomessa emme saaneet alivuok­ ratuksi. Matkaan lähdimme myös il­ man tietoa tulevasta asunnostamme Iso-Britanniassa, sillä yliopistoni

paikan päällä ei tarjonnut perheel­ lisille opiskelijoille asuntoa ja asun­ non vuokraaminen oli mahdotonta ennen maahan saapumista. Tämä lisäsi hieman alun jännitysmoment­ tia, mutta sekin asia järjestyi sitkeän etsinnän ja erään ystävällisen välit­ täjän ansiosta. Hän oli auttanut per­ heellisiä, asunnottomia opiskelijoita vuosikaudet ja kipinän vastuulliseen ja aidosti auttavaan välitysbisnek­ seen hän sai siitä, kun hänen poi­ kansa oli kuolla opiskeluaikanaan huonossa kunnossa olevan asunnon aiheuttamaan sairauteen. Asuntoa etsiessämme näimme hirveässä kun­ nossa olevia asuntoja, joissa oli nä­ kyvästi hometta esillä ja asuntojen turvallisuus terveydelle ylipäätään oli hyvin kyseenalainen. Esimerkik­ si yli 20-kerroksisessa kerrostalossa ei toiminut hissi kunnolla ja saim­ me kantaa tytärtämme monta ker­ rosta paloportaissa. Kauhistuttavaa oli myös se, että asunnonvälittäjät

yrittivät periä pienistä ja nuhjuisista luukuistaan kalliimpaa vuokraa kuin meillä esimerkiksi Joensuussa on to­ tuttu, ja ylimääräisiä maksuja olisi tullut vaikka mistä välittäjän kukka­ roon. Lopulta taksikuski neuvoi meidät tämän ystävällisen välittäjän luokse ja saimme hänen kauttaan vuokrat­ tua kohtuuhintaisen peribrittiläisen talon kaupunginosasta, jota kansoitti työväenluokka. Luokkakulttuuri pi­ tää Iso-Britanniassa hyvin vahvasti pintansa ja vaikka kaupunkimme oli pieni, näkyi siellä erottelu rikkaiden, työläisten ja köyhien välillä hyvin sel­ västi. Se, millaiseen perheeseen syn­ tyy, määrittää pitkälle myös elämän­ kulun. Samalla kadulla kanssamme asui niin sairaanhoitajia, rakennus­ työläisiä kuin kassatyöntekijöitäkin. Olemme tottuneet Suomessa siihen, että näillä ammattiryhmillä on ihan hyvä elintaso, mutta Briteissä he ovat selvästi huonommin palkattuja ja


TEEMA | 13

elintaso on heikompi. Alueellamme oli välillä hyvin levotonta ja ulos ei lähtenyt mielellään yöaikaan, mutta naapurustossamme vallitsi kuiten­ kin vahva solidaarisuuden tunne ja naapuria autettiin ja kuunneltiin, jos oli murheita. Myös lapsia asui kadullamme paljon ja tyttäreni ra­ kasti leikkiä heidän kanssaan. Taka­ pihojen puuttuessa lapset leikkivät kadulla ja heidän leikkinsä sujuivat loistavasti, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Lapset ovat hyvin suvait­ sevaisia ja he eivät välitä, mistä kult­ tuurista toinen on kotoisin. Lapsilta voisi moni aikuinen oppia paljon! Opinnot polkaisin käyntiin tam­ mikuun loppupuolella ja ne erosivat kovasti Suomen opinnoistani. Ensin­ näkin opiskelin siellä sosiaalityötä, kun Suomessa luen julkisoikeutta ja yhteiskuntapolitiikkaa ja toisekseen opiskelutyyli oli hyvin erilainen. Ryhmäkoot olivat melko pieniä, kes­ kustelimme paljon asioista pelkän luennoitsemisen sijasta ja kurssit kestivät koko lukukauden ajan. En

myöskään tenttinyt laisinkaan, vaan tein kurssin päättötyöksi esseitä ja pieniä tutkimuksia. Oppimismate­ riaalina oli paljon dokumentteja ja klippejä Youtubesta. Videot olivat monesti hyvin shokeeraavia ja antoi­ vat esimerkkejä siitä, miten pahoja laiminlyöntejä sosiaalityöntekijät ovat tehneet ja millaisia opiskelijois­ ta ei saisi koskaan tulla. Opetuksen laatu oli hyvää ja olen iloinen, että opiskelin juuri sosiaalityötä, sillä se antaa todellisen kuvan ihmisten tar­ peista yhteiskunnassa. Parasta antia vaihdossani kuitenkin olivat ystävät, joita sain ympäri maailmaa. Illanis­ tujaiset ja pitkälle yöhön jatkuneet keskustelut opettivat paljon toisten kotimaista ja kulttuureista. JULKISET PALVELUT VEITSEN ALLA JA KYLMÄÄ KYYTIÄ KOULUTUSPOLITIIKASSA Tämän hetken politikointi Iso-Bri­ tanniassa ei hirveästi sosialidemo­ kraatin sydäntä kuitenkaan läm­ mittänyt ja ihmettelyn aihetta riitti monesti. Julkinen sektori on suuren paineen alla, sillä pääministeri David Cameronin luotsaama oikeis­ tohallitus yksityistää ja käyttää leik­ kuria ahkerasti. Cameronin hallitus on yksityistämässä niin tieverkostoa, julkista terveydenhuoltoa, poliisivoi­ mia kuin koulutustakin. Jos hallituk­ sessa ei olisi liberaali-demokraatteja konservatiivien lisäksi, yksityistäi­ sivät he kaiken, mikä hengittää ja liikkuu. Leikkaukset iskevät hyvin pahasti heikkotuloisiin ja naisten asemaa tarkastellessa tilanne tulee huonontumaan merkittävästi. Moni nainen joutuu hintojen kallistues­ sa valitsemaan lapsen tai sukulaisen kotihoidon. Julkisten sektorien työ­ paikkojen vähennys kaatuu naisten niskaan, sillä he ovat edustettuna siellä miestä enemmän. Rakentavaa kasvupolitiikkaa ei ole tehty ja tänä vuonna Iso-Britannia menetti kuu­ dennen sijansa maailmantalouksien suuruuslistalta Brasilialle. Työväen­

puolue Labour esitti nuorten työllis­ tämiseksi ja talouden piristämiseksi meidän silmissämme kyseenalaista toimintamallia, sillä siinä yrityksiä tuettaisiin työllistämään ja tähtäi­ messä on nuoren työllistyminen yri­ tyksessä puolen vuoden jakson jäl­ keen. Tämän jakson aikana nuoret joutuvat tekemään minimipalkalla töitä ja jos työstä kieltäytyy, nuori menettää kaikki saamansa tuet. Kiel­ täytyminen ei siis tule kyseeseen ja nuoren työllistyminen yrityksessä ei lopulta ole varmaa. Lasten ja nuorten asema tulevai­ suuden kannalta on mielestäni kai­ kista huolestuttavin. Iso-Britannian lapsiköyhyys on yksi teollisuusmai­ den korkeimmista ja joka kolmas lapsi elää köyhyydessä. Labourin aloittama lapsiköyhyyden vähentä­ misohjelma, jonka tavoitteena oli poistaa lapsiköyhyys vuoteen 2020 mennessä, onnistui vähentämään Tony Blairin hallituskaudella lap­ siköyhyyttä muutamalla prosentil­ la. Cameronin hallitus lupasi jat­ kaa ohjelmaa, mutta teot todistavat muuta. Yhteiskunnan tulevaisuuden kulmakivenä oleva koulutus tulee kokemaan monia muutoksia. Jo tu­ tulta kuulostava hintojen korotus, yksityistäminen ja vastuun siirto val­ tiolta sekä kunnilta muille elimille on Cameronille mieleistä koulutus­ politiikkaa. Perus- ja toisen asteen koulukenttä on hyvin moninainen julkisen rahoituksen kouluista yk­ sityiskouluihin. Heinäkuun lopulla konservatiivimyönteinen ajatushau­ tomo Institute of Economic Affairs ehdotti, että ns. free schoolien tulisi sallia kerätä voittoa. Free schoolit ovat valtion rahoittamia peruskou­ luja, joita pyörittävät kuitenkin van­ hemmat, järjestöt tai uskonnolliset ryhmät. Tarkoituksena olisi yksityis­ tää koulut ja asettaa niiden välille kilpailuasetelma. Toisella asteella Cameron on muuttamamassa 2000 julkista koulua academyiksi, jotka saavat valtion rahoituksen suoraan itselleen, eikä sitä kierrätetä kuntien 


14 | TEEMA

kautta. Siten kyseiset koulut ovat va­ paita kuntien säätelystä ja ne voivat määrätä itse opettajien palkat, kou­ lupäivän pituudet ja jopa opinto-oh­ jelmansa. Lisäksi academy-koulussa voi opettaa myös henkilö, jolla ei ole papereita opettajan koulutuksesta. Brittien Pisa-tutkimuksen tulokset ovat laskeneet roimasti ja koulutuk­ sen epäjohdonmukaisuus ja eriar­ voistuminen ei varmasti tuo helpo­ tusta tilanteeseen. Englannin yliopistoissa taasen Cameronin hallitus nosti lukukau­ simaksujen enimmäismäärää viime vuoden syksystä lähtien 9000 pun­ taan eli reiluun 10 000 euroon. Sum­ ma kolminkertaistui uudistuksen johdosta ja keskimäärin opiskelijat tulevat maksamaan lukukausimak­ suja 8500 puntaa per vuosi ensi vuo­ delle laskettujen tilastojen varjossa. Tänä vuonna yliopistoon hakevien määrä romahti kymmenen prosent­ tia lukukausimaksujen äkkinousun vuoksi. Vain ei-hyvin profiloituneet yliopistot perivät alempia lukukau­ simaksuja, jotta ne saisivat opiskeli­ joita. Tällaisessa tilanteessa opiske­ lijat, joilla ei ole paljoa varallisuutta käytössään, pakotetaan valitsemaan opiskelupaikka hinnan eikä oman intressinsä mukaan. Skotlannissa koulutus on ilmaista skoteille ja EUkansalaisille, Walesissa ja Pohjois-Ir­ lannissa lukukausimaksut pysyttele­ vät vanhassa maksimihinnassa, joka on reilut 3000 puntaa. Monet lehdet myös uutisoivat tiuhaan opiskelijoi­ den määrän kasvusta seksibisnek­ sessä, johon he ajautuvat kalliiden lukukausimaksujen, työpaikan puut­ teen ja elinkustannusten vuoksi. Lukukausimaksut voidaan maksaa opintojen jälkeen, kun valmistunut tienaa yli 21000 puntaa vuodessa, mutta korkotaso nostaa maksetta­ vaa monilla tuhansilla punnilla per vuosi.

HIENOJA KOKEMUKSIA JA YKSI MUUTTUNUT NAINEN En anna kovin lohdullista kuvaa Iso-Britannian tulevaisuudesta ja olen aidosti huolissani siitä, mitä nykyhallitus tulee saamaan aikaan. Iso-Britannia oli kuitenkin jo pahas­ ti velkaantunut Labourin hallitus­ kaudella ja muutoksia tulee tehdä tilanteen parantamiseksi. Nykytoi­ menpiteet ovat kohtuuttomia eikä niillä saada kasvua aikaan. Varsinkin koulutuksen rapauttaminen tulee johtamaan suuriin ongelmiin ja ti­ lanne voi levitä käsiin pahasti – Lon­ toon mellakat saattoivat olla vasta alkusoittoa nuorison keskuudessa. Kaikki kuulemani ja näkemäni vah­ vistivat maailmankatsomustani ja intohimoni vaikuttamista kohtaan kasvoi entisestään. Vaihtojakso to­ della muuttaa ihmistä, ja meidän perheemme kokemus oli kaikin puo­ lin positiivinen. Kokemus antoi tun­ teen maailmankodista, josta haluaa pitää huolta ja jonka asioita haluaa omalla toiminnallaan parantaa. Po­ litiikan nykytilanteesta huolimatta Iso-Britannia on mielestämme hie­ no maa ja tulemme käymään siellä varmasti vielä monet kerrat. Suosit­ telen jokaiselle vaihtoon lähtöä, sillä toisenlaisen elämänmenon näkemi­ nen on jännittävää ja ennen kaikkea mieltä avartavaa ja hauskaa. Keep calm and go abroad! teksti: Hanna Hylkilä

Kirjoittaja on pienen tytön äiti ja JOSY ry:n aktiivi.

”Jos hallituksessa ei olisi liberaalidemokraatteja konservatiivien lisäksi, yksityistäisivät he kaiken, mikä hengittää ja liikkuu.”


TEEMA | 15

Hoplofobia – irrationaalinen pelko aseita kohtaan

Tällä hetkellä sisäasiainministeriös­ sä on käynnissä lainsäädäntöhanke ampumaratoja koskevan lainsäädän­ nön sekä eräitä ilma- ja jousiaseita koskevan lainsäädännön uudista­ misesta. Tarkoituksena on ainakin ampumaratojen perustamista ja yl­ läpitämistä koskeva lainsäädännön uudistaminen sekä ampuma-aseiden säilytykseen liittyvien perusvaati­ musten tarkastelu ja säilytysturval­ lisuuden parantaminen. Työryhmän aikaansaannosta odotetaan lausun­ tokierrokselle ensi keväänä. Viimeisimmän lakiuudistuksen jälkeen ongelmaksi nousi esimer­ kiksi ampuma-asekouluttajan asema sekä vastuu, luvallinen ampuma-ase­ kouluttaja kun on yksityishenkilö, eikä hänen asemaa tai vastuutaan ole määritelty laissa. Myös lääkärei­ den katsottiin joutuvan hankalaan tilanteeseen potilastietojen luovut­ tamisen suhteen. Aselakiuudistus sisälsi myös huomattavia hyviä muu­ toksia, kuten lupien ikärajan noston ja ajatuksen siitä, että ennen aselu­ van myöntämistä on hyvä arvioida

luvan hakijan soveltuvuutta ja am­ puma-aselupia on hyvä uudelleen ar­ vioida tietyn ajanjakson välein. Lain soveltamisen käytäntöä on kuiten­ kin kritisoitu välillä kärkkäästikin, koska hankintalupamenettelyissä on eroja eri poliisilaitoksien välil­ lä. Myöskään kaikkia lupien kanssa työskenteleviä, esimerkiksi lupa­ haastattelijoita, ei ole aina koulutet­ tu tehtäväänsä. TURVALLISUUS On ymmärrettävää, että ampumaaseet herättävät ihmisissä voimak­ kaita tunteita, jopa pelkoa, koska aseet on alun perin tehty vahingoit­ tamaan eläviä olentoja. Tällä hetkellä Suomessa on rekisterissä arviolta yli 1,5 miljoonaa luvallista asetta ja lu­ vanhaltijoita on yli 600 000. Tarkkaa lukua luvallisten aseiden määrästä ei ole, sillä luparekisterin uudistami­ nen on vielä kesken ja rekisterissä on paljon vanhentunutta sekä päällek­ käistä tietoa. On syytä kysyä, parantaisiko asei­

den poistaminen kodeista todella kansallista turvallisuutta vai pelkkää kansalaisten turvallisuuden tunnet­ ta? Moni vieroksuu ampuma-aseita ja on sitä mieltä, että ampuma-aseet eivät kuulu kotiin. Toisaalta ihmisen tappamiseen tai vahingoittamiseen ei välttämättä vaadita ampuma-aset­ ta. Suomessa henkirikoksista teh­ dään teräaseilla 40 % ja ilman väli­ nettä 23 %. Ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten määrä on 17 %. Hen­ kirikoksissa käytetyistä ampumaaseista vain 44 % on luvallisia. Rikol­ lisilla harvemmin on luvallisia aseita, koska väkivaltaiseen rikokseen syyl­ listyminen johtaa aseluvan peruut­ tamiseen ja aseen haltuunottoon. Luvattomat aseet ovat siis edelleen ongelma, vaikka aseen hankinta- ja hallussapitoluvan saamisesta tehtäi­ siinkin vaikeaa. Lisäksi käydään paljon keskuste­ lua siitä, että vaarallisemmat aseet pitäisi kieltää tai niiden hankkimi­ nen pitäisi tehdä vaikeammaksi. Tällä hetkellä laissa ei ole erikseen määritelty perinteisten aseiden 


16 | TEEMA

(pistooli, haulikko, kivääri jne.) vaa­ rallisuutta. Aseen hankintalupaa myöntäessä poliisin tehtäväksi jää arvioida, soveltuuko ase kaliiperin tai muiden ominaisuuksiensa perus­ teella hakijan ilmoittamaan käyttö­ tarkoitukseen. Aseen tai luotityypin vaarallisuuden määritteleminen voi olla ongelmallista. Esimerkiksi met­ sästettäessä on erittäin tärkeää, että ase tappaa eläimen heti sen sijaan, että eläin pääsee pakenemaan ja jou­ tuu kärsimään. Tämän lisäksi tiettyjä ampumalajeja voi harrastaa vain tie­ tyillä ase- tai luotityypeillä. ASEIDEN KULJETTAMI­ SESTA JA SÄILYTYKSESTÄ Arkikielessä käytetään paljon termiä ”aseenkantolupa”. Termi on peräisin Yhdysvalloista. Suomessa tavallinen kansalainen ei saa kuljettaa asetta paikasta toiseen mukanaan ellei kyse ole esimerkiksi siirtymisestä kotoa ampumaradalle tai metsästyspaikal­ le. Tuolloinkin aseen pitää olla lataa­ maton ja säilytyskotelossaan. Aseiden säilyttämisestä keskite­ tysti on keskusteltu jo pitkään. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että aseita ei vas­ taisuudessa enää säilytettäisi kodeis­ sa lukituissa kaapeissa, vaan esimer­ kiksi ampumaratojen yhteydessä. Aseharrastajat spekuloivat, että isot asevarastot olisivat suuri houku­ tin asevarkaille ja siten huomatta­ va turvallisuusriski. Lisäksi aseiden säilyttämisen vastuun vierittäminen esimerkiksi ampumaseuroille ei ole järkevää, sillä muutaman kymmenen harrastajan seuralla ei välttämättä ole resursseja järjestää tarvittavaa lukittua tilaa ja tilan valvontaa. Mo­ net harrastajat käyvät ampumas­ sa useammilla radoilla, ja ase pitää myös kuljettaa välillä huollettavak­ si. Harvemmin metsästyspaikatkaan sijaitsevat aivan ampumaradan tai metsästysseuran läheisyydessä. Pi­ täisi myös punnita, eikö mahdollinen aseiden keskitetty säilytys kuuluisi enemmän viranomaisten kuin har­ rastusseurojen vastuulle.

SAAKO AMPUMAASEILLA HARRASTAA? Ammunta on kilpaurheilulaji ja sitä harjoitetaan lukuisissa eri muodois­ saan niin kansallisissa kilpailuissa kuin olympialaisissakin. Ampumaaseradat ovat mielenkiintoinen po­ liittinen kysymys. Vuoden 2008 Helsingin kaupungin budjetista oli korvamerkitty 150 000 euroa am­ pumaratasuunnitteluun sekä 1,5 miljoonaa uuden julkisen ampuma­ radan rakentamiseen Viikistä lope­ tetun radan tilalle vuodelle 2009. Suunnitelmat eivät ole sittemmin to­ teutuneet, ja ampumarata katosikin talousarviosta vuoden 2011 jälkeen. Eikä ihme, sillä eikö julkisen am­ puma-asekeskuksen rakentamisen puolustaminen kuulostakin poliitti­ selta itsemurhalta?

”Todelliseksi uhaksi luvallinen tai luvaton ampuma-ase muuttuu vasta jouduttuaan vääriin käsiin.”

PELKÄT LAKIMUUTOKSET EIVÄT RIITÄ On kuitenkin muutamia asioita, jois­ ta aseiden vastustajat kuin niiden harrastajatkin tuntuvat olevan sa­ maa mieltä. Ensinnäkin siitä, että perhe- ja koulusurmien taustalla eivät ole pel­ kästään ampuma-aseet tai ampumaaselainsäädäntö. Ihmisten henkinen pahoinvointi on lisääntynyt ja jul­ kisissa mielenterveyspalveluissa on todellakin parantamisen varaa. En­ naltaehkäisevään työhön ei käytetä tarpeeksi resursseja ja useimmiten kansalainen saa apua julkiselta sek­ torilta vasta vakavasti sairastuttu­ aan. Toinen esiin nouseva huolen­ aihe on se, että poliisin määrärahoja on supistettu jatkuvasti. Poliisi on ylityöllistetty ja tarvitsee lisäresurs­ seja väkivallan ehkäisemiseksi, lait­ toman asekaupan kitkemiseksi ja ampuma-aseisiin liittyvien rikosten selvittämiseksi. Suomalaisen hy­ vinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta julkisten mielenterveys­ palveluiden takaaminen sekä viran­ omaisten määrärahojen varmistami­ nen ovat ensisijaisia tavoitteita.

Varmaankin aina tulee olemaan ihmisiä, joiden mielestä ampumaaseharrastaminen pitää lakkauttaa ja ampuma-aseet kieltää. Kärsimys ei kuitenkaan poistu maailmasta pel­ källä ampuma-aseiden täyskiellolla. Ampuma-aseet ovat vaarallisia, mut­ ta todelliseksi uhaksi luvallinen tai luvaton ampuma-ase muuttuu vasta jouduttuaan vääriin käsiin. teksti: Pauliina Painilainen

Kirjoittaja on SONKin liittohallituksen jäsen.


TEEMA | 17

Sivistyneet ruumiit ”You can´t touch this.” – MC Hammer

Eurooppalaisen sivistyksen isänä mainitaan usein hollantilainen hu­ manisti Erasmus Rotterdamilainen, jonka maineikas käytösopas Cullainen kirja (nyk. Kultainen kirja: nuorten hyvistä tavoista) ohjasi man­ tereemme nuorison pöytätapoja, tervehdyksiä, seksuaalisia kohtaa­ misia, ruumiin eritteiden käsittelyä, sekä muita ruumiin impulsiivisten toimintojen kontrollointiin suun­ nattuja symbolisia toimintamalleja. On tärkeätä huomata, että termillä sivistys viitataan nimenomaan jon­ kin tietyn kulttuurin tapaan säännel­ lä alueensa sosiaalista käyttäytymis­ tä. Useimmat ”sivistyneet tavat” ovat joko väkivallan tukahduttamiseen tai ruumiin häpeämiseen liittyviä käytänteitä. Yleisimmät nykyäänkin käytössä olevat eurooppalaiset tavat tervehtiä ovat kehittyneet keskiajalla, jolloin alituinen vaaran pelko pakotti ih­ miset osoittamaan ystävällisyytensä paljastamalla haavoittuvaisuutensa. Oikeaa kättä nostetaan tervehdyk­ seksi, koska sillä osoitetaan käden olevan vapaa aseista. Myös tavan­ omaisella kättelyllä on sama funktio. Tapa tervehtiä nostamalla hattua on perua keskiajan ritareilta, jotka al­ tistivat itsensä hengenvaaraan rii­ sumalla kypäränsä ja paljastamalla täten kasvonsa. Salliessaan naisten kävellä edellä linnojen vaarallisiin ja synkkiin sokkeloihin samaiset ritarit keksivät fraasin ”naiset ensin”.

Myös muilla sivistyneillä tavoilla on väkivaltainen historia. Esimer­ kiksi hurraa -huudot ovat peräisin turkkilaisilta sotilailta, jotka näin tervehtivät sulttaaniaan. Huudahdus tarkoittaa kirjaimellisesti ”tappakaa ne”. Ruotsalaisten tapa kilistellä juo­ malaseja ja huutaa ”skål” on vanha viikinkirituaali. Viikingeillä oli tapa­ na juhlia voittoisaa retkeä juomalla väkevää simaa uhriensa kalloista, joi­ ta kolauteltiin voitonmerkiksi. Historiallisesti tavat säännellä käytöksen eri osa-alueita vaihtuvat ja muuttuvat jatkuvasti. Monet ovat kuitenkin säilyneet jo vuosisatojen ajan, vaikka niiden merkitys on saat­ tanut muuttua. Nykyäänhän lähes kaikkia tapoja perustellaan hygie­ nia- ja terveyssyillä. Rationaalinen, lääketieteellinen diskurssi on monil­ la sosiaalisen käyttäytymisen aloilla noussut vallitsevaksi kontrollin vä­ lineeksi. Se kuitenkin kätkee alleen monia huomattavasi mielenkiintoi­ simpia tekijöitä. ETÄISYYS JULKISEN JA YKSITYISEN VÄLILLE Jos mietimme muutamia nykypäi­ vän ”sivistyksen merkkejä”, voimme huomata niiden olevan tapoja aset­ taa tietty etäisyys ihmisten – sekä yleisemmin yksityisen ja julkisen ti­ lan – välille. Nämä tavat paljastavat jotain kulttuurisen todellisuutemme tämänhetkisistä ideologisista sisäl­

löistä. Muutaman esimerkin avulla väitän, että postmoderni sivistys on tehokas ja efektiivinen tapa säädellä ja uusintaa ihmisten käyttäytymis­ tä markkinoilla. Vieraannuttamalla ihmisen omasta ja muiden ruumiil­ lisuudesta, tämänhetkiset virtuaali­ set käytöstavat ylläpitävät kulutusta, jossa tavaramuotoiset transaktiot näyttäytyvät yksityisinä nautinnon objekteina, sosiaalista merkitystä vailla olevina hyödykkeinä. Otetaan esimerkeiksi muutama nykyaikainen käytöstapa: taloudel­ linen tervehdys, tupakoimattomuus, ja seksikäs pukeutuminen. Pistäy­ dymme pikaisesti myös unisexwc:ssä. Mikään laillinen toiminta ei taida 


18 | TEEMA

Erasmus Rotter­damilainen (1466?–1536)

”On aina saatava valita minkälaista ilmaa (tai muuta julkista hyödykettä) kuluttaa tai ei kuluta.”

nykypäivänä loukata ihmisten ole­ mista niin paljon kuin tupakointi. Tupakoitsija on viimeinen hedonisti. Hänen tapansa nauttia väärästä asi­ asta väärässä paikassa on nykypäivä­ nä skandaali. Minkälainen kohtaus siitä syntyisikään jos muuten sivisty­ neen oloinen henkilö, vieraillessaan uuden tuttavan luona, häpeilemät­ tä laittaisi savukkeen röyhyämään keskellä tämän olohuonetta. Epäile­ mättä hän saisi saman kyynisen vas­ taanoton kuin tupakoitsijat yleensä­ kin: ”Voit tehdä itsellesi mitä haluat, minä en välitä sinusta tippaakaan, mutta älä pakota muita haistamaan sinun saastaasi.” Sivistymättömyys on eritoten toisen tilaan tunkeutu­ mista, julkisen ja yksityisen tilan välisen ristiriidan osoittamista. Esi­ merkiksi tällainen hysteerinen tu­ pakanpelko on jo johtanut monissa paikoissa siihen, että tupakoitsijat osoitetaan omaan häkkiin tai aitauk­ seen, mistä käsin he voivat havain­ noida muuta (ainakin ennen) julkista tilaa, asuttaen sitä vain rajoitetusti. Yksityisen kuluttajan valinnan­ vapaus näkyy julkisen tilan kutistu­ misena: on aina saatava valita min­ kälaista ilmaa (tai muuta julkista hyödykettä) kuluttaa tai ei kuluta. Sivistynyttä on antaa toisen olla eris­ tyksissä, valintatilanteessa. Jos joku tahtomattaan haistaa tupakan kit­ kerän katkun, on hänen ruumiillista koskemattomuuttaan ja kuluttajan­ suojaansa loukattu.

Erilaiset pukeutumiskoodit ovat aina olleet sivistyksen keskiössä. Vain sivistymättömät villit paljas­ tavat ruumiilliset sulonsa, ajatel­ tiin vielä 1900-luvullakin. Tässä on kuitenkin tapahtunut ajoittaisia muutoksia. Ottamatta kantaa sii­ hen, missä tilanteissa kenenkin sopii näyttää paljasta pintaa ja minkä ver­ ran, voimme kuitenkin yleistää, että useimmissa tilanteissa jonkinastei­ nen seksikkyyden korostaminen on asianmukaista, ellei peräti vaadittua. Harvoin pidämme seksikkäästi pu­ keutunutta sivistymättömämpänä kuin muita. Nykypäivän pukeutumi­ nen saattaa jopa olla paljastavampaa kuin koskaan ennen, mutta kuiten­ kin sillä hinnalla, että toisen ruumis on yhä kauempana. On selvää, että pienikin toisen ruumiin hipaisu tai kaino sanailu voidaan tulkita häirin­ näksi, jopa syytteen alaiseksi toimin­ naksi. Useimmat ihmiset pukeutuvat odottaen, että heidän ulkonäköään ihailtaisiin, ja voitaisiin jopa yleis­ tää käytössääntö, että ”katsoa pitää, mutta koskea ei saa”. Entä sitten? Pitäisikö meidän luo­ pua oikeudesta ruumiimme täydelli­ seen koskemattomuuteen? Ei tieten­ kään, mutta on silmiinpistävää, että kulttuurimme runsas ja jokapäiväi­ nen seksuaalinen kommunikointi ta­ pahtuu hyvin virtuaalisella, fetissoi­ dulla tasolla. Ruumiin ja mielikuvan väliin jää ihon kokoinen kuilu. Sek­ siä pitää näyttää, mutta ei saa tehdä

julkisesti. Sivistys on seksikyyttä, ei seksiä. Myös tavanomainen tervehtimi­ nen toteutetaan usein melko asosi­ aalisessa muodossa. Kuvittele, min­ kälaisen tyrmistyneen vastaanoton saisit jos tervehtisit bussikuskia tai kaupan kassaa kädestä pitäen. Saisit paitsi kätesi kohteen, myös muiden läsnä olevien varauksettoman kau­ nan niskoillesi. Kosketuksen aika on arvokas. Palveluiden sujuvuuden kannalta on kannattavampaa käyt­ täytyä nukkemaisella jäykkyydellä. Sivistyksen on oltava nopeaa. Tällai­ set käytöstavat kontrolloivat efek­ tiivisesti kulutustamme; sosiaaliset suhteet, joita näin luomme ja ylläpi­ dämme, varmistavat tuotannon toi­ mivuuden. Käytöksen oppikirja voi osoittautua kultaakin arvokkaam­ maksi. Lopuksi esittelen vielä yhden ta­ pauksen, joka mielestäni toimii esi­ merkkinä postmodernista sivistyk­ sestä par excellence. Tämä jokseenkin karkea tapaus liittyy yhteen sivistyk­ sen historian keskeisimpään kehi­ tyskulkuun: suhteeseemme ulosteen ja virtsan toimittamiseen. Ennen viemäröintiteknologian kehitystä 1700–1900 luvuilla (paikasta riippu­ en) ihmiset käytännössä toimittivat tarpeensa miten ja minne halusivat. Vielä parisataa vuotta sitten ei ollut tavatonta, että vieras havaitsi isän­ tänsä täyden yöastian tämän huo­ neessa. Pökäleet olivat melko yleisiä


TEEMA | 19

koristeita. Keskiajan käytösoppaissa kuitenkin neuvottiin, ettei vatsaansa tai rakkoansa tyhjentävää henkilöä tullut tervehtiä (esimerkiksi kadul­ la), häveliäisyyssyistä. Toisaalta, ku­ ninkaalliset pitivät koristeltuja pönt­ töjä julkisina ylpeyden ja pröystäilyn aiheina, kuin autoja myöhemmin. Mutta siirrytään metaanintuoksui­ sesta menneisyydestä nykypäivään ja Helsingin Kluuviin. Kluuvin uudehkon kauppakes­ kuksen yläkerrassa sijaitsee suo­ malaisittain harvinainen ilmestys – unisex-wc. Tämän vessan tila on avara, avoin ja valoisa. Se on skandi­ naavisen steriili ja tyylikkäästi muo­ toiltu kohtauspaikka, joka sisältää kymmenisen kappaletta wc-koppe­ ja. Tällä paikalla on kuitenkin eräs mielenkiintoinen, radikaalisti dis­ kriminoiva piirre: se on unisex-wc, mutta siellä on kopit erikseen nai­ sille ja miehille. Siis unisex-wc:ssä! Miesten kopit sijaitsevat huoneessa naisten koppeja vastapäätä. Sosiaa­ lista eriytymistä ei siten edes yritetä

perustella mitenkään, esim. häveliäi­ syyssyillä tai jollain käytännön vaati­ muksilla. Ei, erittely tehdään julkean avoimesti ja kierosti: miehet ja naiset eivät voi virtsata samoihin koppei­ hin, vaikka ne ovatkin samassa tilas­ sa. Tämä täytyy nähdä ja hyväksyä. ”Tässä tilassa miehet ja naiset voivat katsella ja kuunnella toisiaan, jopa keskustella yhdessä, mutta Herran Jumala, älkää koskeko samaan pos­ liiniin! Teidän ihonne eivät saa tulla kosketuksiin tuon lasin välityksellä!” Voiko julkisen ja yksityisen tilan välistä eroa ilmaista selkeämmin? Ei tarvitse pidemmin pohtia, minkälai­ set sukupuoliroolit hätäiset helsinki­ läiset tässä tilassa omaksuvat. Sivis­ tys on vessan seinään kirjoitettu. Kaikkia näitä nykypäivän tapauk­ sia yhdistää taipumus välttää ruu­ miiden kohtaamista. Sivistys, eli oikeat käytösnormit, näyttäytyy ta­ pana säädellä yksityisen ja julkisen sekä minän ja toisen välistä tilaa. Sopiva välimatka näyttäytyy toisen suvaitsemisena; toinen tunnuste­

taan, mutta hänet pidätellään mat­ kan päässä. Lähentyminen on sivis­ tymätöntä; ruumiin täytyy pysytellä vapaassa tilassa vaikka tajuntaan is­ keytyvät virtuaalisignaalit tahtovat vaatia muuta. Eurooppalaiseen sivis­ tykseen vanhastaan kuuluva erottelu mielen ja ruumiin välillä ei ole uusis­ ta muodoistaan huolimatta hävinnyt minnekään. teksti: Johannes H. H. Koskela

Kirjoittaja on OSY:n johtokunnan jäsen. Hän liikkuu kuin varjo yössä, vain kuun tai kaupungin alla.

”Sivistys on vessan seinään kirjoitettu.”


20 | TEEMA

Politiikkaa ei kannata pelätä Aktiivinen kansalaisuus, mitä se on? Korkeakoulujen tehtävänä on valmis­ taa opiskelijoita aktiiviseen kansalai­ suuteen. Yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta kiinnostuminen kul­ kee käsi kädessä aktiivisen kansalai­ suuden kanssa. On tärkeää, että yh­ teiskuntamme nuoret ovat tietoisia yhteiskunnallisista asioista ja kiin­ nostuneita poliittisesta päätöksen­ teosta. Koulutusjärjestelmässämme ope­ tetaan kuitenkin liian vähän yh­ teiskuntatieteitä. Perusasteella ja toisella asteella yhteiskuntatieteitä opetetaan hiukan, mutta korkea­ kouluissa opetustarjonta vähenee entisestään, ellei nuori opiskele yh­ teiskuntatieteitä. Kuitenkin nuor­ ten yhteiskunnallinen ja poliittinen osaaminen on keskeistä yhteiskun­ tamme tulevaisuuden kannalta. Mil­ laista demokratiaa on se, että vain harvat ja valikoidut ymmärtävät mis­ tä on kyse ja loput kokevat, ettei hei­ dän äänillään ole merkitystä? Olen saanut sellaisen kuvan, että korkeakouluissa pelätään politiik­ kaa. Opiskelijakuntien ja ylioppi­ laskuntien edustajistoissa sitoutu­ mattomat ovat olleet enemmistöinä jo monia vuosikymmeniä. Korkea­ koulujen kampusalueilla näkyy har­ voin poliittisia nuoriso- ja opiskelija­ järjestöjä kertomassa toiminnastaan opiskelijoille, eikä tämä johdu siitä, että poliittisilla nuoriso- ja opiske­ lijajärjestöillä ei olisi tahtoa toimia kampuksilla. Joissakin korkeakou­ luissa poliittisten nuoriso- ja opis­ kelijajärjestöjen näkyminen kam­ puksilla on täysin kiellettyä. Miten korkeakoulu toteuttaa yhtä laki­

sääteistä tehtäväänsä, jos se sulkee ovensa politiikalta? Olen myös kuullut opiskelijoiden kertovan, ettei ole sopivaa tehdä yhteistyötä poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen kanssa, koska opiskelijakunta sekä ylioppilaskunta ovat sitoutumattomia. Tämä on mie­ lestäni todella järkyttävää, sillä on­ han selvää, että sitoutumattomuus ei ole sama asia kuin politiikasta kiel­ täytyminen. Sitoutumaton järjestö voi tehdä yhteistyötä kaikkien po­ liittisten nuoriso- ja opiskelijajärjes­ töjen kanssa ja silti olla sitoutuma­ ton. Ainoastaan valikoiva yhteistyö jonkun tietyn poliittisen nuoriso- ja opiskelijajärjestön kanssa asettaa muut poliittiset nuoriso- ja opiske­ lijajärjestöt eriarvoiseen asemaan, mikä on väärin. Poliittiset nuoriso- ja opiskeli­ jajärjestöt ovatkin tämän korkea­ koulujen nihkeän suhtautumisen vuoksi järjestäneet vuonna 2011 Politiikan sisäänmarssi -tapahtuman, jolloin poliittiset opiskelijajärjestöt marssivat kampuksille tuoden po­ litiikan sanomaa korkeakouluihin. Politiikan sisäänmarssi järjestetään myös tänä vuonna. Tarkoituksena on avata korkeakouluyhteisöä poli­ tiikalle. Poliittisilla nuoriso- ja opis­ kelijajärjestöillä tulee olla mahdolli­ suus näkyä ja toimia korkeakoulujen kampuksilla. Politiikka on yhteistä, ja kaikilla opiskelijoilla on oikeus saada tietoa poliittisissa järjestöissä toimimisesta ja sitä kautta erilaisista vaikuttamismahdollisuuksista. Nuorten tietoisuus ja osallistumi­ nen poliittiseen toimintaan on kes­ keistä tänä vuonna, sillä Suomessa

järjestetään kunnallisvaalit tänä syk­ synä. On tärkeää aktivoida mahdolli­ simman monia nuoria ja opiskelijoita asettumaan ehdolle omassa kunnas­ saan. Tämän lisäksi nuorten aktivoi­ minen äänestämään tänä syksynä on ensisijaista. Nyt on se aika, jolloin nuorten on hyvä kiinnostua yhteis­ kunnallisista asioista ja vaikuttaa omaan kotikuntaansa äänestämällä. Nuorten ääni tulee parhaiten kuul­ luksi äänestämällä. Ei ole järkevää, että nuoret valittavat kuntansa asi­ oista suljettujen ovien takana. Paljon tehokkaampaa vaikuttamista asioi­ hin on osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon äänestämällä tai itse asettumalla ehdolle. Kunnallisvaalien lisäksi tänä syksynä käydään myös edustajis­ tovaalit kaikkien ammattikorkea­ koulujen opiskelijakunnissa sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskun­ nassa. Edustajisto on opiskelija- ja ylioppilaskunnan ylin päättävä elin. Edustajisto hyväksyy talousarvion, toimintasuunnitelman ja päättää opiskelija- ja ylioppilaskunnan lin­ jat monien asioiden suhteen. Edus­ tajisto on myös se taho joka päättää, ketkä edustavat, ja mitkä ovat opis­ kelija- tai ylioppilaskunnan linjat äänestyksissä SAMOKin ja SYLin liittokokouksissa. Näin ollen edus­ tajistossa pääsee vaikuttamaan myös valtakunnallisen tason asioihin. Esi­ merkiksi opintotuen sitominen in­ deksiin syksyllä 2014 on SAMOKin ja SYLin ansiota ja sitä on ajettu liit­ tokokouksen päätösten mukaan, eli edustajistot ovat olleet mukana vai­ kuttamassa tähän ja moneen muu­ hun opiskelijaa koskevaan asiaan.


TEEMA | 21

MIKSI JUURI SINUN KANNATTAISI HAKEA EDUSTAJISTOON? Edustajistossa pääset vaikuttamaan moniin opiskelijoita koskeviin asioi­ hin korkeakoulussasi sekä valtakun­ nallisesti. Tämän lisäksi opit paljon uutta, kuten esimerkiksi kokoustek­ nillisiä asioita sekä paljon yhteiskun­ nallisia asioita. Edustajistossa tu­ tustut ihmisiin, jotka ovat aktiivisia, osaavia ja kiinnostuneita. Edustajis­ tossa saatujen tietojen ja verkostojen avulla saatat löytää tulevaisuutesi työpaikan. MIKSI SINUN KANNATTAA HAKEA EDUSTAJISTOON DEMAREIDEN LISTALTA? Demareiden listalta edustajistoon pyrkivä kokee omikseen demareiden perusarvot, eli oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Äänes­ täjä voi olla varma siitä että dema­ reiden listalta edustajistoon hakeva ajaa opiskelijalle tärkeitä asioita ja hänellä on opiskelijan etu mielessä. Demareiden listalta edustajistoon päässeillä edaattoreilla on myös ta­ kanaan laaja tukiverkosto, joka tukee ja auttaa tarpeen mukaan. Vuoden 2012 syksyn edustajisto­ vaaleissa demareilla on seuraavat valtakunnalliset teemat: Laadukas harjoittelu, joka tukee oppimista

Korkeakoulujen tulee varmistaa, että harjoittelu on laadukasta määrittele­ mällä sille tavoitteet yhdessä opiske­ lijan kanssa ja varmistamalla, että ne toteutuvat. Harjoittelusta ei saa koi­ tua opiskelijalle ylimääräisiä kuluja. Opiskelijan tulee saada korvausta harjoittelussa tehdystä työstä. Riittävät tukipalvelut

Jokaisella opiskelijalla tulee olla henkilökohtainen opintosuunnitel­

ma, jota päivitetään vähintään ker­ ran lukuvuodessa yhdessä opettaja­ tuutorin tai opinto-ohjaajan kanssa Korkeakouluissa tulee olla riit­ tävä määrä opintopsykologeja, ter­ veydenhoitajia ja opinto-ohjaajia korkeakoulujen opiskelijamääriin nähden. Kaikissa korkeakouluissa tulee olla vähintään yksi kutakin tu­ kipalvelua edustava työntekijä. Korkeakoulujenn tulee tarjota korkeakouluyhteisölle laadukkaat liikuntapalvelut. Liikunta-asiat tu­ lee kirjata korkeakoulun strategiaan ja korkeakoulujenn tulee ottaa huo­ mioon korkeakoululiikunnan suosi­ tukset. Joustoa opintoihin

Korkeakouluissa tulee olla selkeät toimintatavat aikaisemman osaami­ sen tunnistamiseksi ja tunnustami­ seksi. Korkeakoulujen tulee tarjota jo­ kaisella opintojaksolla perinteisen lähiopetuksen lisäksi mahdollisuus suorittaa opintojakso etäopiskelu­ na, mikäli opiskelijan elämäntilanne niin vaatii, jotta opinnot saataisiin suoritettua määräajassa.      Opiskelijalla tulee olla mahdolli­ suus suorittaa vapaavalintaisia opin­ toja toisista koulutusohjelmista. Korkeakoulujen tulee tarjota vä­ hintään viiden opintopisteen verran kuukausittain opetusta jokaiselle

koulutusalalle ympäri vuoden. Tämä mahdollistaa täysipäiväisen opiske­ lun ja opiskelijan niin halutessa, hän voi valmistua määräaikaa nopeam­ min. Näiden valtakunnallisten teemo­ jen lisäksi demareilla on omia paikal­ lisia teemoja. Tänä syksynä on siis kahdet opiskelijoille tärkeät vaalit. Edus­ tajistoissa käsitellään suorasti opiskelijoita koskevia asioita ja kun­ nanvaltuustoissa käsitellään monia opiskelijoille keskeisiä asioita, kuten esimerkiksi opiskelija-asuminen. Nyt kaikki nuoret ja opiskelijat aktiivi­ sesti mukaan vaalityöhön! Lähde ehdolle tai mukaan ystäväsi kampan­ jaan ja kaikkein tärkeimpänä: muista äänestää. Sinun äänelläsi on merki­ tystä! teksti: Anette Karlsson

Kirjoittaja on Sosialidemokraattiset ammattikorkeakouluopiskelijat SOMA ry:n puheenjohtaja Mikäli sinä olet kiinnostunut asettu­ maan edustajistovaaleissa ehdolle de­ mareiden listalta, ota yhteyttä paikal­ liseen SONKin aktiiviin tai Anetteen sähköpostilla anette.h.karlsson@ gmail.com. Suomen Nuorisoyhteistyö – Alli­ anssi ry on luonut verkkosivuston josta nuoret kunnallisvaaliehdokkaat löytyvät: www.ehdokaspankki.fi.

”Edustajistossa pääsee vaikuttamaan myös valtakunnallisen tason asioihin.”


22 | TEEMA

Sivistyksestä ja kansalaisuudesta ”Emme voi ulkoistaa ajattelua ja vastuuta itsestämme ja toisistamme.”

Mitä on työväensivistystyö? Tai kan­ sansivistys? Tätä nykyä työväen- ja kansanopistot mielletään kivaa nä­ perreltävää tarjoavina laitoksina, joi­ hin eläkeläiset kärrätään pyörittele­ mään kukkopillejä ja pannulappuja. Samaan aikaan poliittiset puolueet ovat vieraantuneet omasta sivistys­ perinnöstään. Sivistys ja politiikka ovat sanoja, joiden yhdistäminen al­ tistaa kalsean elitistin leimalle. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Kaikki Suomen vanhat poliittiset liikkeet ovat juuriltaan myös sivistysliik­ keitä. Työväenliikkeen ytimessä oli työväensivistys, Maalaisliitolla alki­ olainen kansansivistysihanne, ko­ koomuksella yläluokkainen akatee­ misuus. Sivistysporvarillisuudesta pon­ nistavat kokoomus ja Maalaisliitto näkivät, ja jossain määrin näkevät edelleen, sivistyksen edistykselli­ sen yläluokan projektina, jonka he­ delmiä auliisti jaetaan kiitolliselle kansalle. Työväenliikkeen sivistysi­ hanne oli ja on täysin erilainen: työ­ väessä on pyrittävä sytyttämään näl­ kä itsensä sivistämiseen ja sitä myötä yhteiskunnallisen kykeneväisyyden parantamiseen. Työväenliikkeen alkuaikoina työ­

väestöstä valtaosa oli lukutaidotonta ja kouluttamatonta, ja sellaisena ky­ vytön ottamaan itselleen kuuluvan roolin valtiossa ja yhteiskunnassa. Näissä oloissa oli selviö, että työväen oli omaehtoisesti sivistettävä itseään kyetäkseen poliittiseen toimintaan. Onko nykytilanne oleellisesti eri­ lainen? Olemme kaikki lukutaitoisia ja ulottuvillamme on rajattomat va­ rannot informaatiota, mutta kukaan meistä ei edelleenkään synny kansa­ laiseksi. Kartutamme vähitellen tie­ toja ja taitoja, joita yhteiskunnassa ja valtiossa eläminen vaatii, mutta yhteiskunnan ja sen hallinnon ra­ kenteiden monimutkaistuessa ko­ konaisuuden hallitseminen karkaa kauemmas kansalaisten ulottuvil­ ta. Kuitenkin demokratian ihanne perustuu ajatukselle sivistyneistä kansalaisista, joilla on riittävä mo­ raalinen ja tiedollinen pääoma yhtei­ söään koskevien perusteltujen pää­ tösten tekemiseen. Politiikan sisältöjen monimut­ kaistuessa poliitikot ovat pakoilleet vastuutaan vaikeiden asioiden se­ littämisestä kansalle. Suomen um­ mehtunut keskustelukulttuuri, jossa keskeneräisistä asioista ei saa kes­ kustella eikä jo tehdyistä pidä jupis­

ta, vieraannuttaa kansalaiset omien asioiden hoitamiseen tarkoitetusta järjestelmästä. Tämä vieraantumi­ nen ja siitä sikiävä epäluottamus tarjoaa hedelmällisen maaperän po­ pulisteille, jotka julistavat hyökkää­ vänsä kasvotonta valtaa vastaan pie­ nen ihmisen asialla. Sen sijaan, että tarjoaisivat ihmisille keinoja tulla kokonaisvaltaisemmiksi toimijoiksi omassa yhteiskunnassaan, populis­ tit syyttelevät epämääräistä ”eliittiä” milloin mistäkin sumutuksesta. Va­ hingossakaan heidän ei kuule kehot­ tavan ihmisiä ottamaan asioista sel­ vää ja sivistämään itseään, sillä vika on aina jossakin muussa. Emme voi ulkoistaa ajattelua ja vastuuta itsestämme ja toisistamme. Tähän kiteytyy alamaisen ja kansa­ laisen ero. Demokratiassa ei voi olla alamaisia tai se typistyy mekaanisek­ si byrokratiaksi. Kansalaisuutemme velvoittaa meidät tietämään ja ot­ tamaan kantaa – tai ainakin yrittä­ mään sitä. Puolustaessaan kansalaisten oike­ utta olla tietämättä mistään mitään perussuomalaiset oikeastaan puo­ lustavat oikeuttamme taantua isoik­ si vauvoiksi, joiden ahnaille pikku huulille ystävällinen populisti työn­ tää helppojen vastausten lohdullisen tuttipullon. Nämä politiikan curlingvanhemmat haluavat vapauttaa mei­ dät täysivaltaisen kansalaisuuden raskaasta vastuusta ja ystävällisesti kehuen kertovat, että ihan jokainen mielipide on ihana ja hyvä, jos se tu­ lee kansan suusta.


TEEMA | 23

TAKAISIN SIVISTYS­ PERINTÖÖN Kansansivistysaatteen luomat lai­ tokset voivat olla vanhentuneita, mutta tarve kansalaistaitojen ja si­ vistyksen kehittämiseen ei katoa mi­ hinkään. Koululaitos tarjoaa yhteis­ kuntaopin opetusta – jossa on toki aina kehitettävää – mutta yksilöiden itsensä on sisäistettävä vastuunsa perehtymisestään ja osallistumises­ taan. Oikealle tiedolle ja perustelluille kannanotoille rakentuva poliittinen kulttuuri olisi kansalaisten lisäk­ si myös poliitikkojen ja puolueiden etu. Poliittisten liikkeiden tulee si­ vistysperintönsä velvoittamina edes­ auttaa kansalaisten täysivaltaista osallisuutta kaikin mahdollisin kei­ noin, sillä huuteluksi ja irtopisteiden keräämiseksi rapautuva poliittinen kulttuuri palvelee vain halpaa popu­ lismia ja lyhytnäköisiä valtapyrki­ myksiä. Ruotsin työväensivistysliikkeen ideologi Gunnar Hirdmann kirjoit­ taa, että ”tarvitaan parempia, tietoi­ sempia, arvostelukykyisempiä, ja edesvastuuntuntoisempia ihmisiä edustajiksi niin kunnallispolitiik­ kaan kuin yleispolitiikkaankin sekä ammatillisten järjestöjen johtoon.” Pyrkiessämme alamaisuudesta koh­ ti täysivaltaiseen kansalaisuuteen perustuvaa demokratiaa tämä ei kuitenkaan voi riittää. Meidän on pyrittävä olemaan parempia, tie­ toisempia, arvostelukykyisempiä ja edesvastuuntuntoisempia ihmisiä, ei vain luottamushenkilöitä. Jokaisen pyrkimys aktiivisempaan, tietoisem­ paan ja kriittisempään kansalaisuu­ teen ei ole kansasta vieraantunutta elitismiä. Se on todellisen kansanval­ lan elinehto. teksti: Otto Köngäs

Kirjoittaja on OSY:n puheenjohtaja ja SONKin liittohallituksen varajäsen.

Jälkipääkirjoitus

Tämän Debatin teemaa saatiin ide­ oida ja haudutella tavallista pidem­ pään. Debatin vuoden kolmannessa numerossa on yleensä tarkoituksena ollut houkutella uusia korkeakoulu­ opiskelijoita tutustumaan sosialide­ mokraattisten opiskelijoiden arvo­ maailmaan, ja mikä teema saisikaan uuden opiskelijan tarttumaan pa­ remmin lehteen kuin sivistys. Sana sivistys on Debatissa saanut monia erilaisia tulkintoja. Sana on läheisesti linkitetty koulutukseen Timo Kontion ja Hanna Hylkilän artikkeleissa. Sivistyksen ja kansalaisuuden suh­ teesta kirjoittanut Otto Köngäs tuo kaivattua vaihtelua siihen, mistä eri kulmista sivistystä voidaan lähestyä. Sivistys voidaan mieltää myös sivi­ lisaatioksi. Sana civilis on latinaa ja tarkoittaa kansalaista tai kaupunki­

laista, joka elää kaupunkinsa sääntö­ jen mukaan. Osallistumisesta kirjoittaa myös Anette Karlsson. Syksy on vaalien aikaa, ja osallistuminen joko ehdok­ kaana, kampanjoijana tai äänestäjä­ nä on sekin eräänlaista sivistystä. Yh­ teiskuntaan vaikuttamalla on myös vaikuttamassa siihen, mitä ylipää­ tään voidaan pitää sivistyksenä. Mahtuihan tähän lehteen mukaan myös yksi vähemmän konventionaa­ linen kirjoitus ja analyysi sivistyksen historiasta. Johannes Koskelan kirjoitus ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Sivistävää syksyä, Siiri Saastamoinen

päätoimittaja


24 | KIRJA-ARVOSTELU

REPUBLIKAANIT OVAT VAARALLISIA

James Gilligan Why some politicians are more dangerous than others Polity 2011

Lupaavasta nimestään Why some politicians are more dangerous than others huolimatta James Gilliganin teos ei ole oppikirja siitä, kuinka sinusta tulee vaarallinen poliitikko. Sen sijaan Gilligan vertailee Yhdys­ valtojen henkirikos- ja itsemurha­ lukuja siihen, kumman suuren puo­ lueen presidentti istuu Valkoisessa talossa. Korrelaatio on selkeä: hen­ kirikokset ja itsemurhat lisääntyvät aina republikaanipresidentin aikana ja vastaavasti laskevat, kun vallassa on demokraatti. Kirjoittaja hämmästelee itsekin sitä, kuinka selvästi väkivaltaiset kuolemat Yhdysvalloissa lisääntyvät republikaanien ja vähenevät demo­ kraattien aikana. Hän kertoo olevan­ sa psykiatrian professorina kiinnos­ tunut psykologiasta eikä politiikasta. Uskoo ken tahtoo, kirjalla on hyvin vahva propaganda-arvo. Gilliganin todistusaineisto on joka tapauksessa vakuuttavaa. Väkivaltaisten kuole­ mien määrän kuvaaja on kuin vuo­ ristoja ja laaksoja. Ja kaikki nousut sattuvat republikaanien valtakaudel­ la, kaikki laskut demokraattien. Talouskasvua, sekä lakia ja järjes­ tystä painottava republikaaninen puolue näyttäisi siis käytännössä

saavan aikaan vain talouslamoja, jotka aiheuttavat työttömyyttä, syr­ jäytymistä, väkivaltarikollisuutta ja itsemurhia. Kas kas. Luvut eivät myöskään anna uskottavuutta re­ publikaanien tough on crime -ajat­ telulle. Vuonna 1975 Yhdysvalloissa oli noin 100 vankia 100 000 asukasta kohden ja maassa tehtiin 8,3 murhaa 100  000 asukasta kohden. Vuoteen 1996 mennessä vankien määrä oli nelinkertaistunut ja 100 000 asukas­ ta kohden vankeja oli yli 400. Mon­ tako murhaa tuona vuonna tapahtui 100 000 asukasta kohden? Tasan sa­ mat 8,3. Vuodesta 1900 vuoteen 1912 Yh­ dysvaltoja hallitsi republikaanipre­ sidentti ja väkivaltaisten kuolemien määrä nousi 15,6:sta 100 000 asukas­ ta kohti lukuun 21,9. Woodrow Wilson pudotti luvun 17,4:än, kunnes republikaanit Harding, Coolidge ja Hoover saivat taas nostettua luvun ennätyksellisen korkealle 26,5:en. Franklin Roosevelt aloitti vuon­ na 1933 paitsi kaksikymmentä vuotta kestäneen demokraattipresidenttien kauden, myös 36 vuotta kestäneen ajan, jolloin murhien ja itsemurhi­ en määrä pysyi jatkuvasti alle vuo­ sisadan keskiarvon. Vasta kun re­


OSASTOTERVEISIÄ HELSINGISTÄ | 25

HEI TOVERIT!

publikaanien ”etelän strategia” vuodesta 1968 käänsi 11 osavaltiota demokraattisista republikaanisiksi, pystyi Nixon nousemaan valtaan ja palauttamaan väkivaltaisten kuole­ mien tason Yhdysvalloissa epidee­ miselle tasolle. Politiikka voi joskus vaikuttaa kil­ paurheilulta, pelkiltä vaaleilta, joissa joko voitetaan tai hävitään. Gilliga­ nin kirja muistuttaa – karmaisevalla­ kin tavalla – että yhteiskunnallinen päätöksenteko kuitenkin vaikuttaa konkreettisella tavalla ihan oikeiden ihmisten elämään. Oikeistolainen talous- ja sosiaalipolitiikka näyttäisi vahvojen tilastollisten korrelaatioi­ den perusteella johtavan väkivaltai­ seen ja kurjistuvaan yhteiskuntaan. Suomalaisten koalitiohallitusten vaikutukset yhteiskuntaan eivät varmaankaan ole yhtä selkeitä kuin amerikkalaisen kaksipuoluejärjes­ telmän presidenttien, mutta olisi mielenkiintoista nähdä tilastollista analyysia siitä, millaista tuhoa por­ varihallitukset ovat tehneet suoma­ laisen yhteiskunnan koherenssille. teksti: Jukka Torikka

Kirjoittaja on SD-eduskuntaryhmän ryhmäavustaja.

Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys OSY ry, eli Helsingin opiskelijademarit, valmistautuu tärkeään kaksien vaalien syksyyn. Helsingin yliopistossa järjestetään ylioppilaskunnan edustajistovaalit vain viikko kunnallisvaalien jälkeen. Urhea joukkomme osallistuu aktiivi­ sesti molempiin koitoksiin. Suunnitelmat ovat jo edenneet pitkälle ja taistelutahto on korkealla. Ylioppilaskunnan vaaleissa OSY on valinnut kärkiteemaksi opiskelijoi­ den edunvalvonnan. Ylioppilaskunta on menettänyt kuluvalla vaalikau­ della kansainvälisten asioiden sih­ teerin ja entistä suurempi osa bud­ jetista kuluu sisäpiirin saunotuksiin. Samalla ylioppilaskunnan jäsenmak­ sua on nostettu. Opiskelijademarit vaativat tähän muutosta. Edustajis­ ton demarivahvuudessa onkin pa­ rantamisen varaa, sillä toistaiseksi meitä edustavat HYY:ssä vain seu­ raavat henkilöt: Rami Lindström.

Ajan henki suosii sosialidemo­ kraattista ajatusmaailmaa, joten uusien vahvistusten kera saatamme jopa kaksinkertaistaa edustajamää­ rämme! Vaalibudjettimmekin to­ dennäköisesti nousee kolminume­ roiseksi. Kesä on myös urheilun parasta ai­ kaa. Osyläiset ja Stadin demarinuo­ ret kokoontuvat joka torstai pelaa­ maan jalkapalloa Helsingin Arabian nurmikentälle. Viime kesänä dema­ rit sijoittuivat poliittisten nuoriso­ järjestöjen cupissa hienosti neljän­ siksi. Kovan harjoittelun tuloksena pärjäämme tänä vuonna varmasti ai­ nakin yhtä hyvin. Ainakin ellei osan­ ottajien määrä nouse viiteen. Aurinkoista syksyä rakkaille tovereille, Antti Koskela

Kirjoittaja on OSY:n sihteeri ja Punaisen Linjan päätoimittaja.


26 | OPINTOTUKI

SONKIN MALLI UUDISTAA OPINTOTUKEA KOKONAISVALTAISESTI

Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry esitti ennen juhannusta oman opintotukimallinsa. Sen tar­ koituksena on mahdollistaa, että kaikki opiskelijat voisivat opiskella täysipäiväisesti, eli keskittyä opiske­ lijan työhön, opiskeluun. Mallista heräsi odotettua julkista keskustelua. Ainakin Suomen yliop­ pilaskuntien liitto SYL ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakun­ tien liitto – SAMOK ottivat kantaa malliin. SONKin opintotukimallissa opin­ totukea saa nykyisen 55 kuukauden sijaan enintään 46 kuukautta. Kui­ tenkin alempaan korkeakoulutut­ kintoon on käytettävissä 33 tuki­ kuukautta ja ylempään 20. Eri alojen erikoispiirteet otettaisiin luonnol­ lisesti huomioon, kuten kaikissa oi­ keudenmukaisissa malleissa teh­ dään. Opintorahan ja asumislisän yh­ teenlaskettu summa nousee 600 eu­

roon nykyisen noin 500 euron sijaan. Lisätukikuukausia on tarjolla niitä tarvitseville. Keskeinen asia, johon hallitus ha­ lusi puuttua perustaessaan opinto­ tukityöryhmän, on kannustaa opis­ kelijoita valmistumaan nopeammin. SONKin malli kannustaa tähän, kos­ ka se tekee opiskelusta ja ansiotyös­ tä aidot vaihtoehdot toisilleen. Uusi opintotukimalli alentaa tulorajoja, kun opiskelija nostaa opintotukea. Tuellisen kuukauden tuloraja laskee SONKin mallissa 250 euroon kuu­ kaudessa. Opintotukea ei saa lain­ kaan, jos tulot ylittävät 17 000 euroa vuodessa. Uusi malli on kerännyt kritiik­ kiä eri tahoilta. Ehdotuksia uudeksi opintotukimalliksi on saanut kui­ tenkin etsiä. Lähimmäksi kokonais­ valtaista uutta opintotukimallia on päässyt SAMOK. SYL ehdotti puolestaan, että opin­ tolainaa riittävästi vuodessa nostava

opiskelija saisi 540 euron bonuk­ sen. SYL:n ehdotus mahtuu SONKin opintotukimallin alle. SONK esitti mallissaan, että opin­ tolainan nostamiseen pitää kehittää kannusteita. Lainannostamisen pi­ tää kuitenkin pysyä vapaaehtoisena, eikä opintotuen lainapainotteisuu­ teen pidä pyrkiä. SONKin malli vastaakin pahim­ piin opintotuen ongelmiin. Se pa­ rantaa kokopäiväisesti opiskelevien asemaa ja ottaa huomioon ennen kaikkia eniten lisärahaa tarvitsevat. Uusi opintotukimalli on luetta­ vissa kokonaisuudessaan SONKin nettisivuilla tai osoitteessa: http:// issuu.com/demariopiskelijat_sonk/ docs/opintotukimalli_sonk. teksti: Johannes Niemeläinen

Kirjoittaja on SONKin ensimmäinen varapuheenjohtaja.


PUHEENJOHTAJAN PALSTA | 27

MIKSI SITOUTUISIT?

Syksy on täällä taas. Masentava aja­ tus. Päivänvalo vähenee, arki alkaa taas kesän jälkeen. Mutta niin siinä käy joka vuosi. Ja onhan syksyssä hyvääkin, nimittäin se odottava tun­ ne kaikesta uudesta – oli kyse sitten opiskeluista tai paluusta työhön lo­ mien jälkeen. Syksy merkitsee vil­ kasta aikaa myös järjestöissä. Uusien opiskelijoiden aloittaessa opintonsa, monet järjestöt pyrkivät esittele­ mään toimintaansa ja näin houkut­ telemaan uusia aktiiveja riveihinsä. Nuorella opiskelijalla saattaakin mo­ nesti olla melkeinpä valinnan vaike­ us – kiinnostavia järjestöjä ja muuta puuhaa olisi tarjolla paljon, mutta mihin sitä oikein lähtisi mukaan? Poliittinen järjestötoiminta on vain yksi osa laajaa järjestökenttää, mutta sen merkitys on suuri. Poliit­ tinen järjestötoiminta ei nimittäin ole vain juhlimista, muttei myös­ kään pelkästään istumista kuivissa keskustelutilaisuuksissa. Se on mah­ dollisuus saada uusia kokemuksia, luoda elämän pituisia suhteita, oppia jäsentämään maailmaa uudella ta­ valla ja ylipäänsä vaikuttaa asioihin. Vastoin yleisiä stereotypioita, poliit­ tisessa järjestötoiminnassa ainakaan meillä demareissa ei myöskään har­ rasteta aivopesua tai ylhäältä päin annettuja käskyjä – kaiken keskellä on yhteistyö ja yhteinen tahto tehdä maailmasta vähän parempi paikka. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen

ymmärtäminen ja oppiminen on de­ mokratian elinehto. No miksi sitten sitoutuisit johon­ kin tiettyyn liikkeeseen? Eikö siinä leimaa itsensä aika pahasti tulevai­ suutta ajatellen? Tai miksi ihmeessä lähtisit mukaan juuri demareihin? Demarithan ovat niitä elintasovat­ saisia, keski-ikäisiä ammattiyhdis­ tysmiehiä, joista aika on auttamatta ajanut ohi? …tai mitäpä jos ottaisit itse selvää. :) SONK järjestää valtakunnallisia tapahtumia kerran kuussa, lisäksi paikallisosastoillamme kaikilla yli­ opistopaikkakunnilla on omia ta­ pahtumia lähes viikoittain. Tule siis ilman sen suurempia sitoumuksia tai jäsenyyksiä tutustumaan meihin, ja katsomaan mitä se poliittinen opis­ kelijatoiminta OIKEASTI on, ja min­ kälaisia ne demariopiskelijat nyt sit­ ten taas olivatkaan! :) Aurinkoisin syysterveisin, Sarita Niemi

SONK ry:n puheenjohtaja, demariopiskelija jo vuodesta 2009.


28 | DEBATTI

YHTEYSTIEDOT

SONKin toimisto Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry. Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Sarita Niemi, 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi Pääsihteeri Anni Lahtinen, 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi

Opiskelijoiden sosialidemokraat­ tinen yhdistys OSY, Helsinki OSYn jäsenet ovat pääosin Helsin­ gin yliopiston opiskelijoita, mutta tervetulleita mukaan ovat kaikki so­ sialidemokraattisen arvomaailman omaavat taustoihin katsomatta.

taustaisia nuoria demarivaikutta­ jia. Liity jäseneksi tai tule mukaan verkostoon!

Puheenjohtaja Pekka Tuuri, tuuri.pekka@gmail.com

Puheenjohtaja Anette Karlsson, anette.h.karlsson@gmail.com soma.sdp.fi

Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat JSDN

Turun opiskelijoiden sosiali­ demokraattinen yhdistys TOSY

JSDN:ssa toimivat Jyväskylän ja lähiympäristön demariopiskelijat ja -nuoret. JSDN on SONKin suurim­ pia osastoja.

TOSYssa toimii lukuisa joukko turku­ laisia demariopiskelijoita monilta koulutusasteilta.

Puheenjohtaja Noora Luukka, nooralle@suomi24.fi www.jsdn.fi

Puheenjohtaja Lassi Vainio, lassi.vainio@utu.fi. www.tosy.fi

Joensuun sosialidemokraattiset opiskelijat JOSY

Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY

Puheenjohtaja Otto Köngäs, otto.kongas@helsinki.fi www.osy.fi

TASY on eräs SONKin perinteik­ käimmistä osastoista. Tasyssa toimii Tampereen yliopiston opiskelijoiden lisäksi teekkareita, ammattikorkea­ kouluopiskelijoita sekä lukiolaisia Tampereen seudulta.

Sosialidemokraattiset ammatti­ korkeakouluopiskelijat SOMA ry

Puheenjohtaja Pekka Suhonen, pekka.suhonen@uta.fi tasyry.blogspot.com

SOMA on valtakunnallinen yhdis­ tys, jonka tarkoituksena on toimia verkostona ja kokoojana demari­ henkisille amk-opiskelijoille. SOMA kutsuu toimintaansa mukaan amk-

Vaasan sosialidemokraattiset opiskelijat VSDO Pohjanmaan alueen demariopiskeli­ jatoiminta on keskittynyt Vaasaan.

JOSY kuuluu SONKin suurten osas­ tojen joukkoon. JOSYn toiminnassa on mukana nuoria demareita ympäri Pohjois-Karjalan maakuntaa. Puheenjohtaja Noora Kettunen, nooraket@student.uef.fi

Oulun opiskelijoiden sosiali­ demokraattinen yhdistys OOSY Oulun osaston toiminnassa on mukana opiskelevia demareita niin Oulusta kuin ympäryskunnistakin. Puheenjohtaja Lauri Hietala, lauri.hietala@hotmail.com blogit.demari.fi/oosy/


DEBATTI | 29

TOIMINTAKALENTERI Rovaniemen Sosialidemokraatti­ nen Opiskelijayhdistys ROSO

Syyskuu:

Demariopiskelijoita löytyy myös Lapista. Rovaniemellä tai muualla Lapin alueella opiskeleva demari löytää itsensä ROSOsta.

8.9. 20.9. 22.9. 23.9.

Yhteispoliittinen seminaari, Helsinki Politiikan sisäänmarssi Kuntaseminaari, Tampere Liittohallituksen kokous

Puheenjohtaja Hannu Mällinen, hmalline@ulapland.fi

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS ÅSS är SONKs svenskspråkiga avdel­ ning, vars medlemmar i huvudsak är studerande vid Åbo Akademi. Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS r.f. är en politisk förening vars verksamhet baserar sig på social­ demokratiska värderingar. Social­ demokrati innebär att alla oberoende av bakgrund ges möjlighet att leva ett gott liv. Frihet för alla medbor­ gare förutsätter ett jämlikt samhälle. Vi kämpar för studenternas välmå­ ende, ett humanare arbetsliv, de sexuella minoriteternas rättigheter och miljövänliga lösningar. ÅSS vill agera mot rasism, girighet och social orättvisa. Blev du intresserad? Ordförande Kai Alajoki, kai.alajoki@abo.fi users.abo.fi/ass

Lisätietoa tapahtumista ja toiminnasta www.sonk.fi.


FNSU:n kongressi j채rjestettiin Bommersvikissa Ruotsissa 7-9.8.2012. Kahden vuoden p채채st채 tavataan Tanskassa!

SEURAAVA DEBATTI ILMESTYY VIIKOLLA 46!


Facebookissa perheväkivaltaa vastaan Osana yhteiskuntavastuutamme olemme tukeneet Ensi- ja turvakotien liiton toimintaa vuodesta 2007 lähtien. Tänä vuonna Osuuskunnan tuella uudistetaan liiton Facebookissa ylläpitämän nettiturvakodin toimintaa. Jatkossa nettiturvakodissa päivystää entistä useammin väkivaltatyön ammattilainen, jolta saa anonyymisti ja ilman rekisteröitymistä neuvoja ja apua omaan tai läheisensä tilanteeseen. Facebookin ja muun sosiaalisen median roolia tehostetaan myös perheväkivaltaa ja auttamisen keinoja koskevassa tiedonvälityksessä. www.turvakoti.net


32 |

A7 W1

JÄSENEKSI

POSTIMAKSU MAKSETTU

Haluan liittyä SONKin jäseneksi. Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa SONKista. En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.

TILAUS

Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms. Tilaan Debatin 20 euroa / vuosi. En halua, että minulle lähetetään enää Debattia. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Nimi ja syntymäaika Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Päiväys ja allekirjoitus

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys

DEBATTI 3/2012 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

OTA YHTEYTTÄ!

Debatti 3/12  

Debatti on Sosialidemokraaattisten Opiskelijoiden - SONK ry:n julkaisema mielipidelehti.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you