Page 1

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 3/2013

SOLIDAARISTA EUROOPPAA RAKENTAMASSA S. 6 YES SUMMER CAMP 2013 S. 10 UUSLIBERALISMI TASAARVON UHKANA S. 14 NUORIA EHDOLLE EUROOPAN PARLAMENTTIIN S. 16 TAISTELOHON PUOLESTA PAREMMAN EUROOPAN! S. 17 JÄÄTELÖKESÄ - NÄIN TEET SEN OIKEIN! S. 22


PÄÄKIRJOITUS

KANSAINVÄLISYYS ON SOSIALIDEMOKRATIAN TÄRKEIN VOIMAVARA

S

anonta ”aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa” tuntuu sopivan erityisen hyvin kesään. Kesä meni yhtä nopeasti, kuin se on mennyt aina aikaisemminkin. Nyt syksyn kynnyksellä paluumuutto työ- ja opiskelupaikoille on päässyt kunnolla käyntiin ja arki alkaa taas rullata tuttuun tapaan. Kevät ei ollut helppo SDP:lle. Yleisradion toimesta elokuussa toteutettu mielipidemittaus antoi puolueelle sen historian huonoimman kannatuslukeman. Suomalaisten vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus oli tutkimuksessa yhtä suuri, kuin keskustan yksin keräämä kannatus. Ei siis ole mikään ihme, että päättyneen kesän viimeiset kuukaudet päästiin taas käyttämään SDP:n tilan ruotimiseen uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa. Mielessäni kävi ajatus, että tuleeko tälle keskustelulle koskaan loppua. Tässä pääkirjoituksessa en halua alkaa etsiä syitä puolueen kannatuksen laskuun. Olen aina vieroksunut mielipidemittauksia ja pitänyt niitä halpahintaisena poliittisena viihteenä. Gallupkäyrien heittelyjen ei pitäisi antaa ohjata puolueiden toimintaa varsinkaan, kun seuraaviin vaaleihin on aikaa vielä useita kuukausia. Selittely ja syyllisten etsiminen vie pahimmassa tapauksessa huomion niistä todellisista teoista, joita kotimaa ja puolue todella tarvitsevat. SDP on ennenkin kohdannut vaikeita aikoja. Kilpailu on ollut kovaa ja haastajia on tullut ja mennyt niin meistä vasemmalla kuin oikeallakin. Yhteistä kaikille SDP:n kohtaamille haasteille on ollut se, että emme ole olleet kotimaassamme yksin kohtaamassa niitä. Moni puolueena ja puolueen jäseninä kokemamme tilanne on melkein identtistä toisintoa jonkin muun maan sosialidemokraattien kokemista kamppailuista. Sosialidemokratia on aina ollut kansainvälinen aate. Yksikään toinen aate ei ole koskaan levinnyt niin laajalle maailmalla, kuin sosialidemokratia. Vaikka maakohtaiset eroavaisuudet demaripuolueiden välillä voivatkin olla erittäin suuria, on silti aatteen ”kova ydin” samanlainen puolueiden kotimaista riippumatta. Jokainen demaripuolue jakaa vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden arvot.

EEMELI PELTONEN

päätoimittaja

Oikeisto ei ole historiansa aikana koskaan kyennyt järjestäytymään kansainvälisesti yhtä tiiviisti, kuin sosialidemokraatit. Oikeiston keskeisimmät arvot ahneus ja kapitalismi eivät olekaan sellaisia arvoja, joiden varaan olisi helppoa rakentaa kansainvälistä yhteispeliä. Vaikeina aikoina on erityisen tärkeää muistaa aatteemme kansainvälinen tausta. Kun kaikki ideat tuntuvat olevan loppu, on katsottava kauemmas ja tutkittava sisarpuolueidemme tilanteita. Voisimme oppia tovereiltamme ympäri maailmaa niin paljon. Suuri voimavara jää käyttämättä, jos jäämme yksin pohtimaan puolueemme ja aatteemme surkeaa tilaa. Opin itse aatteeni kansainvälisen puolen osallistuttuani Euroopan demarinuorten YES:n talviyliopistoon. Viikon mittainen tapahtuma tutustutti minut tovereihin ympäri Eurooppaa ja sain ainutlaatuisen mahdollisuuden vaihtaa ideoita ja kokemuksia puolue- ja nuorisojärjestötoiminnasta. Demarinuorten ja SDP:n kansainvälisten kattojärjestöjen toiminta on mahdollisuus, jota ei kannata jättää hyödyntämättä. Sosialidemokratialla on niin vahva kansainvälinen perusta ja yhteistyö, että ei kannata pelätä aatteemme puolesta. Kuukausittain toteutettavat gallupit eivät voi horjuttaa mitään niin vahvalle perustalle luotua. Kansainvälisyys on se voimavara, josta sosialidemokratian vahvat ajanjaksot ovat aina ponnistaneet, kun olemme yhdessä ryhtyneet vastaamaan ajan haasteisiin ja ongelmiin. Syksyn ensimmäinen Lippu on omistettu kansainvälisyydelle. Pohjustamme tulevia eurovaaleja ja luomme katsauksen kuluneen vuoden tärkeimpiin YES:in ja IUSY:n tapahtumiin. Antoisia lukuhetkiä!

JULKAISIJA

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

TOIMITUSKUNTA

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

Darina Agha, Nelli Baran, Veera Oksanen, Eemeli Peltonen, Kaisa Penny, Mitro Repo, Elisa Selinummi, Mikko Suomalainen, Taina Viikari

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

Eemeli Peltonen, eemeli.peltonen@hotmail.com TOIMITUSSIHTEERI

Sara Salomaa sara.salomaa@demarinuoret.fi

LIPPU 3/ 2013

4/2013 ILMESTYY JOULUKUUSSA

Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Sara Salomaa, 044 5505450 sara.salomaa@demarinuoret.fi

3


4

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

OTSIKOISSA

“SDP TOIVOO PRESIDENTTI NIINISTÖN VAATIVAN OBAMALTA SELITYSTÄ”

Helsingin Sanomat kertoi (17.8.) SDP:n puoluejohdon haluavan presidentti Obamalta vastauksia Yhdysvaltain tiedustelupalvelun harjoittamasta vakoilusta. SDP:n 3. varapuheenjohtajan Eero Vainion mukaan Niinistön tulisi tuoda esille, että Suomi tuomitsee kansalaistensa ja edustajiensa vakoilun. ”KANSA SUOSII PUNAMULTAA”

Iltalehden teettämän tutkimuksen (16.8.) mukaan suomalaisten suosikki seuraavaksi hallituspohjaksi olisi SDP:n ja keskustan varaan nojautuva punamultahallitus. Vastaajista lähes joka neljännes kannatti kyselyssä punamultahallitusta. Porvarihallitus oli kyselyn mukaan toiseksi halutuin hallituspohja Suomelle. “YRITTÄJÄ: NUORET EIVÄT OSAA HAKEA TÖITÄ”

Keravan yrittäjien puheenjohtaja Päivi Virtanen kommentoi Keski-Uusimaa -lehdessä (16.8.), että “nuoret eivät osaa hakeä töitä”. Virtasen mukaan nuorilta puuttuvat erityisesti käytöstavat työnantajaa lähestyttäessä. Lipun toimitus jää hämmästelemään, mahtaako vastaava käsitys nuorista työnhakijoina olla yleinen työnantajapuolella.

PUHEENJOHTAJALTA

“PEKKARINEN: HALLITUKSEN KAATUMINEN YHÄ LÄHEMPÄNÄ” KUVAN”

Kokenut keskustavaikuttaja Mauri Pekkarinen ennusteli Lapin Kansan haastattelussa (13.8.) hallituksen kaatuvan “lähiaikoina”. Pekkarisen mukaan kokoomuksen ja SDP:n välinen nokittelu on ennusmerkki hallituksen mahdollisesta kaatumisesta ja ennenaikaisista eduskuntavaaleista. ““TUOMIOJA NÄKEE LUOKKAYHTEISKUNNAN PALUUN – ”SOSIALIDEMOKRATIAA TARVITAAN”” ”

Demokraatti uutisoi (18.8.) ulkoministeri Erkki Tuomiojan SDP:n Forssan ohjelman 110-vuotisjuhlaseminaarin puheen keskeisiä sisältöjä. Tuomioja totesi puheessaan, että hyvinvointivaltion tulevaisuutta ei voida pitää itsestään selvänä ja ennusteli luokkayhteiskunnan hiipivän takaisin menneisyydestä. “ASUNTOMINISTERI LÄHTEE LÄHIÖKIERTUEELLE” ”

Demokraatti uutisoi (13.8.) SDP:n tuoreen asuntoministeri Pia Viitasen suunnitelmista lähteä lähiökiertueelle Suomen lähiöihin. Kiertueen tarkoituksena on Viitasen mukaan kerätä ideoita ja ajatuksia suomalaisten lähiöiden kehittämiseksi parempaan suuntaan. “VÄYRYNEN LÄHTISI MUKAAN VAALEIHIN”

“ARHINMÄKI HEILUTTI SATEENKAARILIPPUA MOSKOVAN STADIONILLA”

Iltasanomat uutisoi (17.8.) kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas.) uhkarohkeasta tempauksesta Yleisurheilun MM-kisoissa Moskovassa. Arhinmäki kritisoi kannanotollaan Venäjän valtion toimia seksuaalivähemmistöjen oikeuksien rajoittamisesta.

5

Paavo Väyrynen ehti jo toistamiseen pyörtämään puheensa lähdöstään ehdolle eurovaaleihin. Keskustakonkari kumosi kesäkuussa aikomuksensa lähteä ehdolle, mutta kuultuaan Olli Rehnin mahdollisesta ehdokkuudesta, päätti Väyrynen vetää sanansa takaisin. Lipun toimitus jää odottamaan aikooko Väyrynen vielä astua kansan eteen vaaliuurnilla.

“OLLI REHN HARKITSEE EHDOKKUUTTA EU:N HUIPULLE”

“ITSEÄÄN RUOKKIVA KIERRE? ÄÄRISÄÄT KIIHDYTTÄVÄN ILMASTONMUUTOSTA”

Olli Rehn kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa (16.8). harkitsevansa ehdokkuutta ensi kevään europarlamenttivaaleissa. Haastattelussa Rehn toi esille kiinnostuksensa EU:n huippuviroista, kuten EU:n ulkoministerin ja komission puheenjohtajan tehtävistä. Lippu jää mielenkiinnolla odottamaan, tekeekö Rehn paluun keväällä Suomen vaalikentille.

Vihreä lanka uutisoi (18.8.) saksalaisen Max Planck instituutin tutkimuksesta, jossa väitetään sään ääri-ilmiöiden olevan sekä syy että seuraus ilmastonmuutoksen kiihtymiselle. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos tekee äärisäistä yleisempiä ja taas äärisäät kiihdyttävät edelleen ilmastonmuutosta heikentämällä kasvien kykyä sitoa itseensä hiilidioksidia.

“SUOMI EI VELKAANNU TOLKUTTOMASTI”

“KREIKKA ON RIKKAAMPI KUIN SUOMI”

Työeläkeyhtiö Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander totesi Kansan uutisten haastattelussa (15.8.), että “Suomi ei ole velkaantumassa tolkuttomasti”. Kiander rauhoitteli lehdessä kansalaisia ja muistutti, että kriisipuheista huolimatta Suomen valtio on kaikilla mittareilla edelleen euroalueen vahvin valtiontalous.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner totesi Ilkan haastattelussa (14.8.) Kreikan olevan rikkaampi kuin Suomi. Lipun toimitus ihmettelee, millä matematiikalla edustaja Ruohonen-Lerner on lopputulokseensa päätynyt.

KANSAINVÄLISYYS OSANA ARKEA Maailmassa etäisyydet ovat entistä lyhyemmät: tuhansittain ihmisiä lentää päivittäin maailman laidalta toiselle, junat ylittävät rajoja ja laivat kuljettavat tonneittain tavaroita. Kaikki toimii aina vain tehokkaammin. Samaan aikaan tiedon määrä on kasvanut ja sen hallitseminen on tullut hankalammaksi. Pelkästään kotimaan asioissa on paljon tekemistä ja hahmottamista.

M

uu maailma muistuu kuitenkin mieleen viimeistään silloin, kun oman kunnan alueella tehtaalta loppuu tilaukset tai pahimmassa tapauksessa koko toiminta siirretään maailman toiselle puolen. Maailma näyttää kasvonsa myös silloin, kun isot rahasummat vaihtavat omistajaa mutta välistä ei putoa senttiäkään yhteiseen kassaan. Työn, pääomien ja ihmisten liikkuvuuden vauhdissa jalkoihin jää liian helposti myös ajatus kestävästä kehityksestä. Näitä tulevaisuuden isoja kysymyksiä ei ratkaista kansallisesti eikä edes Euroopan unionissa. Ilmastonmuutosta, köyhyyttä ja eriarvoisuuden kasvua ei voida pysäyttää ilman maailmanlaajuisia sopimuksia tai yhteisiä poliittisia areenoita. Eurooppalaiset maat ovat yksin varsin mitättömiä, kun siirrytään maailmanlaajuiseen mittakaavaan. Yksittäisten maiden välisten valtataisteluiden ja nokittelun sijaan meidän on löydettävä yhteinen sävel, jolla maailmaa viedään eteenpäin. Kansallisvaltioiden rooli ei lakkaa olemasta merkittävä mutta yhä suuremman roolin saavat erilaiset arvomaailmat. Tämän hetken maailmaa on avarrettu

oikeistolaisin voimin, mikä on jyrkentänyt globalisaation lieveilmiöitä: työttömyyttä, kurjuutta ja kaiken taloudellisen vallan keskittymistä vain harvojen käsiin. Me sosialidemokraatit emme pystyneet tarpeeksi vaikuttamaan kehityksen kulkuun mutta meillä on käsissämme kaikki avaimet, joilla suuntaa saadaan käännettyä oikeudenmukaisemmaksi ja solidaarisemmaksi. Sosialidemokratia on nimittäin edelleen ainoa aidosti yhtenäinen kansainvälinen liike. Meillä on käytössämme tiivis verkosto ja demokraattiset areenat yhteiselle päätöksenteolle eri tasoilla. Niitä ei vain ole käytetty tarpeeksi, vaan meilläkin on syyllistytty oman maan sisälle käpertymiseen. Yksi sosialidemokratian yhteistyön mittari tulee olemaan eurovaalit. Parlamentissa äänestetään poliittisissa ryhmissä eikä maittain, joten meidän on vedettävä yhtä köyttä ja tuotava esille oma yhteinen vaihtoehtomme EU:n nykypolitiikalle. Maailmanlaajuisesti vaativammat mittarit ovat jo aiemmin mainitut suuret ongelmat. Niissä saavutetut tulokset jäävät meidän ja tulevaisuuden sukupolvien mitattaviksi. Suurin vaikutusvalta isoihin kysymyksiin on valituilla päättäjillä mutta kuulosti se kuinka kliseiseltä tahansa, meistä jokainen on osa muutosta ja tulevaisuutta. Sosialidemokraattisen liikkeen voima tulee kansainvälisestikin suoraan jäseniltä. Jotta sosialidemokratia voi vielä vahvemmin vaikuttaa maailmaan, meidän jokaisen on avattava ajatteluamme. Kansainvälisyys ei ole saavuttamatonta pienen porukan puuhastelua tai korulauseita suunnitelmissa. Yksinkertaisimmillaan se on arkipäiväisiä kohtaamisia eri maiden ja kulttuurien edustajien välillä. Se on ajattelutapa, joka koostuu avoimuudesta, uteliaisuudesta ja solidaarisuudesta. Mitä enemmän tutustuu erilaisiin ihmisiin ja tapoihin, sen laajemmin pystyy hahmottamaan erilaisia kysymyksiä myös kotimaassa. Demarinuorten jäsenillä on mahdollisuus lähteä mukaan omien kattojärjestöjemme kautta kansainvälisiin tapahtumiin. Niiden kautta pääsee puhumaan politiikkaa ja jakamaan kokemuksia eri maiden tovereiden kautta. Meistä ja heistä tulee tulevaisuuden vaikuttajia, joten tilaisuudet kannattaa hyödyntää. Tulevaisuus on kansainvälinen ja me olemme tulevaisuus. LIPPU


6

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

SOLIDAA RISTA EURO OPPAA RAKENT AMASSA TEKSTI: Eemeli Peltonen

SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren ensimmäinen kausi Euroopan parlamentissa lähestyy loppuaan. Lipun haastattelussa Jaakonsaari kertaa pian päättyvän vaalikauden onnistumisia, visioi EU:n talousyhteistyötä ja paljastaa aikomuksensa seuraavien vaalien varalta. Aikooko Jaakonsaari tavoitella toista kautta Euroopan parlamentissa?

työurastaan politiikan huipulla huolimatta Jaakonsaari oli tällä kertaa mukana vaaleissa ensikertalaisena. Jaakonsaari kampanjoi vahvasti eurooppamyönteisillä teeseillä samalla kun lähes kaikki muut ehdokkaat tuntuivat kampanjoivan juuri tilanteen kannalta edullisilla eurooppakriittisillä teemoilla. Jaakonsaaren rohkea työ Euroopan ja EU:n puolesta

“VISIO TULEVASTA TAHDOSTA EI OLISI PAHITTEEKSI” tuotti tulosta – Jaakonsaari nousi 45 000 äänen turvin parlamenttiin edustamaan Suomea ja SDP:tä. Ennen ehdokkuuttaan eurovaaleissa Jaakonsaari oli ehtinyt työskennellä muun muassa SDP:n varapuheenjohtajana ja työministerinä Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa. Mikään untuvikko ei siis tämä vaalien ensikertalainen ollut millään mittapuulla. Mutta mahtoikohan uusi tehtävä silti tuoda mukanaan joitakin yllätyksiä Jaakonsaarelle? – Yllätykset ovat olleet enimmäkseen positiivisia. Euroopan parlamentissa pärjää argumenteilla, eli perustelemalla asioita, oikeastaan paremmin kuin Suomen eduskunnassa, jossa on tiukka hallitus-oppositio -asetelma. Kaikkien on pakko kuunnella toisiaan ja ymmärtää Euroopan eri alueiden murheita ja huolia, muuten kukaan ei tule ymmärretyksi eikä saa asialleen ymmärrystä, Jaakonsaari toteaa ja vertailee aikaisempia kokemuksiaan vaikuttajana. KOHTI SYVENEVÄÄ TALOUDELLISTA YHTEISTYÖTÄ

Nyt neljä vuotta myöhemmin Eurooppa elää yhä samaa kriisiä, kuin vuoden 2009 vaalienkin alla. Pian päättyvä vaalikausi on ollut täynnä vaikeita aiheita ja päätöksiä, mutta yleinen uskomus on, että pahimmasta on jo selvitty. Olosuhteisiin nähden Liisa Jaakonsaari vaikuttaa kuitenkin hyvin rauhalliselta antaessaan haastattelua. Kokenut politiikan ammattilainen ei selvästi ole hätkähtänyt tehtävänsä mukanaan tuomia haasteita. On kuitenkin aiheita, jotka jaksavat turhauttaa kokenuttakin edustajaa ihan perustasolla. – Parlamentin oma byrokratia on ollut hämmentävä kokemus, Jaakonsaari puuskahtaa. Yllätyksettä talous on hallinnut pitkin vaalikautta parlamentin työskentelyä. Jaakonsaari kertoo päässeenuroopassa elettiin vuoden 2009 keväällä yleistä sä itse heti ensimmäisen kautensa alusta osallistumaan pessimismin aikaa. Maanosa oli kohdannut hisaitiopaikalta keskusteluun Euroopan talouden terveyttämitoriansa syvimmän taantuman sitten 1930-luvun sestä. – Parlamenttiin perustettiin heti alussa talouskriisin suuren laman. Työttömien määrä oli Euroopassa syitä, seurauksia ja kriisistä ulospääsyä tutkiva kohonnut helmikuussa jo 27 miljookriisivaliokunta, jonka varapuheenjohtaja toinaan, eikä loppua ollut näköpiirissä. “JAAKONSAARI min. Siellä oli mahdollista kuunnella Euroopan Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt parhaita analyytikkoja ja monia mietinnön finanssikriisi oli ehtinyt iskeä vasta NOUSI 45 000 suosituksia muun muassa pankkivalvonnan ensi-iskunsa eurooppalaisiin yrityksiin ÄÄNEN TURVIN tehostamiseksi toteutetaan parhaillaan, Jaakonja kansantalouksiin – paljon enemmän saari selostaa. ja pahempaa oli vielä tiedossa. PARLAMENTTIIN Taloudesta puhuttaessa Jaakonsaarella Näissä haastavissa olosuhteissa EDUSTAMAAN tuntuu olevan selkeä visio siitä, mihin suuntaan käytiin kesällä 2009 Euroopan parlamentin vaalit. Vaalien tulos ravisutteli SUOMEA JA SDP:TÄ” EU:n taloudellista yhteistyötä tulisi viedä. – Jo tehdyt talouskoordinaatiota vahvistavat uudisEurooppaa lähes yhtä perusteellisesti, tukset pitää viedä loppuun. Pankkivalvonta ja kuin yhä jatkuva talouskriisikin. Popujäsenmaiden budjettien valvonta ovat esimerkkejä järkelistit, ääriryhmät ja konservatiivit menestyivät vaaleissa västä etenemisestä kohti syvenevää yhteistyötä, Jaakonhyvin vasemmiston joutuessa tyytymään kitkerään vaalisaari toteaa. Entäpä sitten se paljon puhuttu talousunioni? tappioon. Suomessa SDP:n paikkamäärä putosi kahteen Jaakonsaari näyttää vihreää valoa ajatukselle hyvin nopaikkaan, kun taas vasemmistoliitto menetti viimeisenkin peasti. – Talousunioni on vielä käsitteenä epäselvä, mutta paikkansa Euroopan ylimmästä päätöksentekoelimestä. poliittinen tahto toimia samaan suuntaan ja välineet tehdä Toinen SDP:n uusista parlamentaarikoista oli oululainen tärkeitä talouspoliittisia päätöksiä saavat kannatukseni. pitkän linjan demarivaikuttaja Liisa Jaakonsaari. Pitkästä

E

7


8

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

EI TYYLIPISTEITÄ SUOMELLE

Jaakonsaaren vastauksista kaikuu vahva solidaarisemman Euroopan visio. Kasvava yhteistyö on Jaakonsaarelle välttämättömyys, jotta Eurooppa voi selvitä tulevista haasteistaan. EU:n jäsenvaltiot ovat kuitenkin kriisin edetessä ryhtyneet harjoittamaan entistä enemmän itsekästä ja vahvemmin kotiin päin vetävää Eurooppa-politiikkaa. Kataisen hallituksen Eurooppa-politiikka jäljittelee pitkälle tätä kaavaa ja se saikin Jaakonsaarelta tylyä kritiikkiä jo aikanaan etenkin Kreikan vakuuspaperijupakan käydessä kiivaimmillaan. Suomen hallituksen harjoittama Eurooppapolitiikka ei saa korkeita tyylipisteitä Jaakonsaarelta vieläkään. – Kyllä Suomen Eurooppa-politiikka on oikeansuuntaista, mutta visio tulevasta tahdosta ei olisi pahitteeksi. Kuten olen useasti todennut, ei -linja ja ”Suomi vaatii” - retoriikka saattavat hetkellisesti tuoda ablodeja kotikatsomoista, mutta linjaksi se ei riitä, Jaakonsaari tiivistää. Keskustelu siirtyy pian taloudesta uusille uomille ja Jaakonsaari ryhtyy kertaamaan muita aiheita, joiden parissa on päässyt parlamentissa ensimmäisellä kaudella työskentelemään. – Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä ihmisoikeuskysymykset ovat olleet lähellä sydäntäni. Olen myös EU:n ja Kazakstanin kauppasopimuksen pysyvä esittelijä. Lisäksi arktisissa kysymyksissä olen ryhmän ”spokesman”. Olen lisäksi myös työja sosiaaliasiainvaliokunnan jäsen. Työelämän kysymykset ja työllisyys mm. nuorisotakuu ovat työllistäneet tässä valiokunnassa. Taloutta, ulkopolitiikkaa ja työelämää. Jaakonsaaren työpäivät eivät toden totta asioiden puutteeseen kaadu. Edustaja ei kiellä työpäiviensä venyvän joskus pitkiksi. – Työpäivä on pitkä, aamusta iltaan. Riippuu tietenkin mepistä ja valiokunnista, mutta duunia riittää. Lisäksi parlamentti on täynnä mielenkiintoisia seminaareja, joihin haluaisi osallistua.

valittu EU:n elin, Jaakonsaari vastaa. – Äänestysprosentit pitää saada nousemaan, sillä jos pysyvästi prossat jäävät reilusti alle 50 prosentin, niin euroskeptikkojen on helppo nälviä. Jaakonsaari on ehtinyt haastattelun aikana käydä kattavasti läpi niin Euroopan talouden tilaa, demokratiaa, sekä omia kokemuksiaan parlamentaarikon työstä. Haastattelun päätteeksi on aika kääntää katse vielä tuleviin, vuoden 2014 eurovaaleihin. Jo etukäteen vaaleista on povattu vaikeita etenkin sosialidemokraateille, mutta toisaalta myös euroliberaaleille. Helppoa näyttäisi olevan Euroopassa vain äärioikeistolla ja populisteilla. Jaakonsaari ei kuitenkaan lähde maalailemaan ruusuista tulevaisuutta populisteille vaalien jälkeisessä päätöksenteossa. – Voi olla, että äärioikeisto ja populistiset liikkeet saavat lisää kannatusta, mutta vakavasi otettavia poliittisia vaikuttajia niistä ei tule eivätkä he halua vastuunkantajiksi tai vastuunottajiksi tullakaan. Eurooppalaiseen keskusteluilmapiiriin populistiset liikkeet vaikuttavat jo nyt, Jaakonsaari toteaa. Suomessa poliittisista puolueista vain perussuomalaiset ovat ehtineet aloittaa kunnolla ehdokasasettelunsa ja ovat nimenneet ensimmäiset omat ehdokkaansa. SDP:n osalta päätökset ehdokkaista tullaan tekemään myöhemmin syksyllä, mutta spekulaatio ehdokkaiden nimistä käy jo kuumana puolueen sisällä. Haastattelun päätteeksi on aika kysyä Jaakonsaarelta itseltään ensi vaaleja ajatellen se oleellisin kysymys. Aikooko Jaakonsaari pyrkiä toiselle kaudelle Euroopan parlamenttiin kevään 2014 vaaleissa? – Pian päättyy eka kauteni Euroopan parlamentissa. Olen ehdokkaana, jos mitään mullistavaa ei elämässäni tapahdu. Koko maan ollessa vaalipiirinä, Eurooppa- vaalit ovat erityisen rankat, mutta niin mielenkiintoista tämä on, että mielelläni jatkaisin, Jaakonsaari vastaa. LIPPU

“OLEN EHDOKKAANA, JOS MITÄÄN MULLISTAVAA EI ELÄMÄSSÄNI TAPAHDU”

EVÄITÄ DEMOKRATIAVAJEEN KORJAAMISEKSI

Vuonna 2009, kun Jaakonsaari valittiin Euroopan parlamenttiin, jäi äänestysaktiivisuus ympäri Eurooppaa hyvin alhaiselle tasolle. Myös Suomessa äänestysprosentti jäi masentavalle 40 prosentin tasolle. Luvut herättävät kysymyksiä erityisesti eurooppalaisen demokratian tilasta ja tulevaisuudesta. Jaakonsaari ei vähättele asian tärkeyttä. – Kysymys on erittäin vakava. Talouskriisi on syönyt eurooppalaista demokratiaa. Eurooppalaisia ratkaisuja etsitään liian usein yksinomaan kansallisista intresseistä. Suomessakin on vallalla, kuten jo totesin, ”Suomi vaatii” ja ”Suomi ei hyväksy”- asenne, kun juuri Suomi voisi toimia sillanrakentajana. Parlamentin asemaa pitää mielestäni edelleen vahvistaa - onhan se ainoa suoraan vaaleilla

SDP:N EUROEDUSTAJAT BRYSSELISSÄ TEXT: Eemeli Peltonen

SDP:llä on ollut vuodesta 2009 kaksi edustajaa Euroopan parlamentissa. Keitä oikein ovat edustajamme Brysselissä? LIISA JAAKONSAARI

MITRO REPO

itkän uran kansanedustajana tehnyt Liisa Jaakonsaari nousi vuoden 2009 vaaleissa parlamenttiin suoraan kansanedustajan paikalta. Ennen ensimmäistä parlamenttikauttaan Jaakonsaari on ehtinyt toimia muun muassa työministerinä, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana sekä SDP:n varapuheenjohtajana. Jaakonsaaren äänisaalis eurovaaleissa oli 45 325 ääntä, joka oli koko valtakunnan tasolla kahdeksanneksi suurin äänisaalis. Jaakonsaari tunnustaa harrastuksikseen kalastuksen, lukemisen ja laskettelun. Oulusta kotoisin oleva Jaakonsaari on aina tuntenut luonnon itselleen läheiseksi asiaksi. Tämä on näkynyt myös Jaakonsaaren harjoittamassa vihreänsävyisessä politiikassa. Ennen siirtymistä politiikkaan Jaakonsaari työskenteli toimittajana muun muassa Oulun ylioppilaslehdessä sekä Pohjolan Työ – lehdessä. Liisa Jaakonsaaren työskentely europarlamentissa on kerännyt paljon kehuja ja arvostusta. Ylen euroedustajilla teettämässä tutkimuksessa Jaakonsaari sijoittui suomalaismeppien kärkikastiin. Jaakonsaaren aikaisempi työ niin ministerinä, kuin kansanedustajanakin on tuonut mukanaan kokemusta, jolle on runsaasti käyttöä europarlamentissa. Jaakonsaari on ilmoittanut pyrkivänsä toiselle kaudelle Euroopan parlamenttiin.

55-vuotias Mitro Repo kohosi kevään 2009 eurovaaleissa parlamenttiin SDP:n ääniharavana. Kansanmiehenä tunnettu Repo teki aktiivisen kampanjan ja osin laajan mediahuomion ansiosta saavutti runsaan 71 829 äänen potin. Äänisaalis teki Revosta samalla koko maan kolmanneksi suosituimman ehdokkaan. Repo oli vuoden 2009 eurovaalien ainoa läpi päässyt sitoutumaton ehdokas. Myöhemmin Repo on kertonut ”harkitsevansa” SDP:n jäseneksi liittymistä. Toistaiseksi Repo ei ole kertonut aikooko hän pyrkiä uudelleen europarlamenttiin SDP:n listoilta – sitoutumattomana tai sitoutuneena demarina. Revon uudelleenvalinta ei vakaasta kansansuosiosta huolimatta olisi aivan läpihuutojuttu; takana painavat päättyneen parlamenttikauden ahdistelusyytökset, sekä kollegoiden heikot yleisarvosanat Revon työskentelystä parlamentissa. Mitro Repo on kertonut tiedotusvälineille pyrkivänsä rakentamaan ”inhimillisempää ja ihmiskasvoisempaa Eurooppaa”. Ensimmäisen parlamenttikautensa aikana Repo onkin keskittynyt juuri ihmisoikeus-, kulttuuri- ja koulutusasioihin. Revon tausta kolmannen polven ortodoksipappina on tuonut hänelle poikkeuksellisen kokemuksen ja näkemyksen erityisesti kulttuuri- ja uskontopoliittisten asioiden saralla. Omien sanojensa mukaan Repo on kuitenkin pyrkinyt visusti pitämään uskonnon ja politiikan kaukana toisistaan.

P

Lähteet: liisajaakonsaari.fi, mitrorepo.fi, yle.fi/tulospalvelu, wikipedia.org

9


10

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

YES SUMMER CAMP 2013 TEKSTI: Elisa Selinummi KUVAT:: Demarinuoret

Euroopan Demarinuoret järjesti heinäkuussa Turkissa perinteisen kesäleirin, johon osallistui satoja demarinuoria. Seminaarit, keskustelut, työpajat ja erilaiset vapaammat ohjelmat antoivat osallistujille mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia ja ideoita työllisyydestä, tasa-arvosta, solidaarisuudesta ja demokratiasta.

työttömyyteen ja selkein yhteinen tavoite oli nuorisotakuu. Sitä edistetään jo monessa maassa ja se tulee olemaan yksi tärkeimmistä vaaliteemoista, joita nuoret sosialidemokraatit nostavat esiin. Demokratian ja työllisyyden lisäksi leirillä painotettiin tasa-arvon kysymyksiä. Perinteinen Pride -kulkue pidettiin jälleen ja niinkin pienen mielenilmauksen negatiivinen julkisuus paikallisessa lehdessä muistutti leiriläisiä Euroopan vaikeasta tilanteesta. Naisten asema, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja maahanmuuttajien mahdollisuudet hyvään elämään ovat ottaneet askeleita taaksepäin. Äärioikeistolaiset aatteet ovat nousseet valtapaikoille ja niistä on tullut hyväksyttävämpiä monissa Euroopan maissa. Ilmiön torjumisessa nuorilla ja erityisesti sosialidemokraateilla on suuri rooli.

Tulevissa eurovaaleissa keväällä 2014 mitataan mihin suuntaan kansalaiset haluavat viedä Euroopan unionia ja sen kautta koko Eurooppaa. Tavoitteet oikeudenmukaisen ja solidaarisen Euroopan puolesta kirkastuivat leirillä aktiiveille ja niitä lähdetään viemään entistä suuremmalla aatteen palolla eteenpäin. Leirillä suunniteltiin yhteistä vaalikampanjaa ja lähetettiin myös vahva viesti Euroopan unionin sosialidemokraattisille puolueille nuorten ehdokkaiden puolesta. Puolueet ovat sitoutuneet tavoitteeseen, jonka mukaan valituista parlamentaarikoista 30 on nuoria. Tämän saavuttaakseen nuoria on valittava ehdokaslistoille ja ennen kaikkea sosialidemokraattien on saatava enemmistö kansalaisten äänistä. LIPPU

K

äytyjen keskustelujen ja teemojen pohjalta leiriläiset valmistelivat yhteisen julkilausuman, joka kokoaa yhteen nuorten sosialidemokraattien yhteisen vision oikeudenmukaisemmasta Euroopasta. Erityisesti kevään tapahtumat leirin isäntämaassa Turkissa puhuttivat koko leirin ajan ja niiden läpikäynti muistutti jokaista osallistujaa sosialidemokratian tärkeimmistä tavoitteista: demokratiasta ja ihmisten vapaudesta. Eurooppaa on totuttu pitämään esimerkillisenä maanosana mutta sananvapauden ja jokapäiväisten valintojen rajoittaminen on edelleen arkipäivää useassa maassa. Yhä suurempana ongelmana nähtiin epädemokraattinen talousjärjestelmä, mikä on pahentanut meneillään olevan talouskriisin seurauksia. Euroopassa on rakennettava entistä vahvempaa demokratiaa, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Työllisyys muodosti toisen suuren kokonaisuuden. Tulevaisuudessa Eurooppaan on luotava työtä ja kasvua kestävämmillä tavoilla kuin nykyisessä oikeistolaisessa järjestelmässä. Talouden epävarmuus ja työttömyys on monissa maissa aiheuttanut vakavan sosiaalisen kriisin, jonka seurauksia korjataan useiden sukupolvien ajan. Leirillä etsittiin vastauksia erityisesti kasvavaan nuoriso-

MIKÄ?

Turkissa. iin Focassa, 13 järjestett ului 20 ku p m 29 Ca tujaa, joista YES Summer pi sata osallis delegaatioon. Leirin m ea us i ol Leirillä elijoiden en ja -opisk ), joka on Demarinuort Socialist (YES an pe ro Eu g . un sa as Yo ä op tä ro järjes stö Eu en kattojärje Demarinuort lmat sekä liittiset ohje at, YES:n po uilta: www. um iv us tis ila ko lk n ju Leirin atavilla YES: sa on a to ie muuta lisät list.eu. youngsocia EPs ore young M kesi I want m tMoreYoungtu sa as m ta Käy myös an ww.facebook.com/IWan :w -kampanjalle MEPs

11


12

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

13


14

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

UUSLIBERALISMI TASA-ARVON UHKANA TEKSTI: Nelli Baran, Varsinais-Suomen Demarinaisten puheenjohtaja

Niin meillä Suomessa kuin maailmallakin naisasialiike voimakkaine naisineen ja miehineen on jo taistellut valistuksen ajoista lähtien tavoitteenaan sukupuolten välinen tasa-arvo. Näiden kolmensadan vuoden työrupeaman kiistatta suurimmat tulokset ovat yhtäläinen äänioikeus ja naisten täydet oikeudet niin kansalaisina kuin politiikassakin - lain silmin.

N

iin sinä kuin minäkin voimme todeta, että Suomesta on tullut lyhyessä ajassa yksi tasaarvon kärkimaa maailmassa. Viime vuosina sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole kuitenkaan kehittynyt toivotulla tavalla. Se on mennyt jopa takapakkia. Euroopan vasemmistopuolueet ovat perinteisesti identifioituneet tasa-arvotaistelijoiksi, mutta nyt Eurooppaa valtaava uusliberalismi uhkaa jo saavutettuja tavoitteita tasa-arvon saralla. Euroopan tasolla työelämä ja politiikka näyttäytyvät jokaiselle ikäpolvelle hyvin erillaisessa valossa. Jokaista ikäpolvea tulisi tutkia ja käsitellä sille spesifisestä näkökulmasta. Esimerkiksi poliittinen valta on monissa maissa ja puolueissa vanhempien miesten käsissä. Myös eurooppalaiset vasemmistopuolueet kärsivät tästä imagosta – ja syystä. Monet oikeistopuolueet ovat saaneet nostetuksi voimakkaita ja määrätietoisia naisia puolueidensa johtoon, kuten saksalainen Angela Merkel ja ranskalainen Marine Le Pen. Onneksi meillä Suomessa on voimakas nainen SDP:n johdossa. Euroopan tasolla vasemmistopuolueet ovat unohtaneet tasa-arvopolitiikan (gender politics). Monessa Euroopan maassa vaalit voisi voittaa saamalla naisten äänet. Naispoliitikkoja tulee kohdella samalla tavalla kuin miespoliitikkojakin; antamalla heille mahdollisuuden näyttää kykynsä. Naiselle oleminen politiikassa ei ole hänelle henkilökohtainen asia vaan poliittinen valinta. Poliittinen elämä

tarjoaa naiselle kolme mahdollista roolia. Nainen voi leikkiä miesten kanssa samalla poliittisella hiekkalaatikolla miesten sanelemilla ehdoilla tai hän voi olla kuten mies ja toimia kuten mies politiikassa. Kolmas vaihtoehto on haastavinta naiselle; olla nainen politiikassa, olla rehellisesti oma itsensä ja ajaa niitä asioita, jotka kokee tärkeäksi itselleen, oli kyse sitten talous- tai liikennepolitiikasta. Tämä kolmas vaihtoehto vaatii naiselta suurempaa rohkeutta ja tietotaitoa kuin mieheltä. Negatiivisten tapahtumien seurauksena vahvat naispoliitikot lyntätään ja poistetaan pahimmassa tapauksessa näyttämöltä, kun taas miehet ovat vain ihmisiä ja he saattavat selvitä ongelmitta aiheuttamistaan sekasotkuista. Voimme jokainen todeta tietävämme ihan Suomen lähihistoriasta lukuisia tapahtumia, jotka tukevat näitä väitteitä. Niin meillä Suomessa kuin Euroopassakin sosialidemokraattien on voitava selättää uusliberalismin voittokulku, ennen kuin voimme taas tehdä maassamme näköistämme politiikkaa ja rakentaa parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta. Tähän työhön tarvitsemme niin naisia kuin miehiä, niin nuoria kuin vanhoja. Meidän on muistettava puolueemme perusarvot, joiden pohjalta teemme työtä puolueemme sisällä ja valtakunnan tasolla. Ilman tasa-arvopolitiikkaa ja feminismiä ei ole sosiaalidemokratiaa. Jos emme toimi näiden arvojen puolesta, sosiaalidemokratia kuolee kohta. Tämä on meidän taistelumme. LIPPU

ESITTELYSSÄ SDP:N UUDET MINISTERIT TEKSTI: Lipun toimitus KUVA: Kari Hulkko / Demokraatti

Toukokuussa puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen toteutti kauan kypsytellyn ministerikierrätyksen. Lipun toimitus esittelee nyt SDP:n tuoreet ministerivalinnat! SUSANNA HUOVINEN – JÄLLEEN HALLITUKSEEN

M

aria Guzenina-Richardsonin paikalle peruspalveluministeriksi noussut Susanna Huovinen tuntee hyvin eduskunnan suuren salin hallituksen aition. Huovinen on nimittäin ehtinyt jo aikaisemmin toimia hallituksen liikenne- ja viestintäministerinä Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksessa. Huovinen lähti mukaan nuorisopolitiikkaan jo hyvin varhain. 15-vuotiaana jyväskyläläinen Huovinen liittyi demarinuoriin ja ehti toimia liiton jäsenenä pitkään. Sosialidemokratia ei ollut Huoviselle vaikea aatevalinta, sillä se oli hänelle tuttu jo perhepiiristä. Huovisen vanhemmat olivat aktiivisia paikkakuntansa demaritoiminnassa. Huovinen menestyi hyvin kotikuntansa kunnallisvaaleissa 1990-luvulla ja kokemukset innoittivat jatkamaan kohti eduskuntaa. Kolmas yritys eduskuntaan vuonna 1999 toi Huoviselle paikan eduskunnasta. Sitkeä yrittäminen tuotti vihdoin tulosta. Eduskunnassa Huovinen pääsi työskentelemään erityisesti talous-, ympäristö- ja tulevaisuusasioiden parissa. Nyt jo neljättä kautta eduskunnassa työskentelevää Huovista on ehditty vuosien varrella maalailla myös

SDP:n tulevaksi puheenjohtajaksi. Huovinen ei kuitenkaan koskaan ole ollut itse aktiivisesti pyrkimässä puolueensa puheenjohtajaksi. PIA VIITANEN – YLLÄTYSNIMI OHI SPEKULAATIOIDEN

Jukka Gustafssonin palattua ministerikierrätyksessä takaisin kansanedustajaksi, siirtyi Gustafssonin salkku hallituksen entiselle asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurulle. Kiurulta vapautunut viestintäministerin salkku siirtyi taas eteenpäin tamperelaiselle Pia Viitaselle. 46-vuotias Viitanen nousi hallitukseen yllätysnimenä ohi valtamedia spekulaatioiden. Viitanen oli tosin ehtinyt keikkua SDP:n potentiaalisena ministerinä lukuisien eduskuntavaalien jälkeen. Pitkä odotus palkittiin nyt SDP:n ministeriruletissa. Viitanen valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan vuonna 1995. Viitanen on ehtinyt toimia niin kaupunginvaltuutettuna, puolueen varapuheenjohtajana kuin kansanedustajanakin. Kokemusta Viitasella piisaa ja hän varmasti onnistuu täyttämään viestintäministerin saappaat tehtävän edellyttämällä tavalla. Viitasta pidetään tehokkaana argumentoijana, joka ei pelkää ottaa tiedotteiden muodossa kantaa asiaan kuin asiaan. Kilpailijoiden keskuudessa Viitanen onkin saanut jo maineen ”räksyttäjänä”, jolla on herkkä liipaisinsormi tietokoneen näppäimistöllä, kun kyseessä on tiedotteiden saattaminen maailmalle. Viitanen on pyrkinyt profiloitumaan erityisesti lähiötaustallaan. Omien sanojensa mukaan Viitanen on edelleen ”lähiön tyttö”. LIPPU Lähteet: susannahuovinen.fi, piaviitanen.net, demari.fi

15


16

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

TAISTELOHON, PUOLESTA PAREMMAN EUROOPAN! TEKSTI: Kaisa Penny, YES:n puheenjohtaja

NUORIA EHDOLLE EUROOPAN PARLAMENTTIIN! TEKSTI: Eemeli Peltonen KUVAT: Olli Urpela ja Markku Wiik

Demarinuoret kysyi avoimessa kyselyssä suuren yleisön mielipidettä siitä, keitä SDP:n tulisi asettaa ehdolle ensi kevään eurovaaleissa. Lopputulos piti sisällään niin kokemusta kuin nuoruuttakin.

E

urovaalit ovat jo ovella, mutta toistaiseksi vain perussuomalaiset ovat ehättäneet nimeämään puolueensa omia eurovaaliehdokkaita. Demarinuoret järjesti koko kansalle avoimen nettikyselyn siitä, keitä SDP:n tulisi asettaa ehdolle tulevissa eurovaaleissa. Kysely oli avoinna viiden viikon ajan, maaliskuun 21. päivästä huhtikuun 28. päivään saakka. Vastaajien tuli valita esitetystä listasta 20 itselleen mieluisinta ehdokasta. Lisäksi myös omia ehdotuksia sai syöttää kyselylomakkeeseen. Kyselyn lopputuloksena syntynyt 20 nimen lista on täynnä kokemusta ja nuoruutta. Kyselyn lopputulos on helppoa tiivistää seuraavasti: SDP:n listalle halutaan nuoren polven vaikuttajia sekä niin ikään pitkän linjan konkarivaikuttajia. Nuorta voimaa kyselyssä edustivat esimerkiksi demarinuorten puheenjohtaja Joona Räsänen, SDP:n kolmas varapuheenjohtaja Eero Vainio, Helsingin kaupunginvaltuutettu Nasima Razmyar sekä Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin. Nämä nuoret toivot ovatkin jo osaltaan kunnostautuneet esimerkillisesti työssään sosialidemokratian parissa. SDP:n pitkän linjan kärkinimistä listalle pääsivät tohtori Pentti Arajärvi, presidentti Tarja Halonen, eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma, sekä ex-ministeri ja Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Varsinaisia yllätyksiä kysely ei konkaripoliitikkojen osalta tuottanut - esimerkiksi Erkki Liikasen ja Eero Heinäluoman lähtöä euroehdokkaiksi on toivottu niin kauan, kuin eurovaaleja on Suomessa ylipäätään järjestetty. On mielenkiintoista nähdä, kuinka moni kyselyn esiin nostamista nimistä päätyy SDP:n lopulliselle eurovaalilistalle. Selvää on, että jos edes suurin osa kyselyn lopputuloslistan ehdokkaista on tulevissa vaaleissa ehdolla, voi sosialidemokraatti nukkua yönsä rauhassa. LIPPU

DEMARINUORTEN EUROVAALIKYSELY – 20 ENITEN ÄÄNIÄ SAANUTTA 1. Eero Vainio 2. Liisa Jaakonsaari 3. Joona Räsänen 4. Nasima Razmyar 5. Kaisa Penny 6. Miapetra Kumpula-Natri 7. Maria Guzenina-Richardson 8. Tarja Halonen 9. Erkki Tuomioja 10. Mikael Jungner 11. Pentti Arajärvi 12. Sanna Marin 13. Osku Pajamäki 14. Raimo Sailas 15. Kimmo Kiljunen 16. Antti Lindtman 17. Eero Heinäluoma 18. Krista Kiuru 19. Maarit Feldt-Ranta 20. Erkki Liikanen

Ensi keväänä, kuusi vuotta Eurooppaa runtelevan talouskriisin alkusysäysten jälkeen, käydään Euroopan parlamentin vaalit. Mikäli ihmeitä ei tapahdu, kampanjan puhutuin asia on edelleen kriisi ja sen mukanaan tuoma politiikka sekä apupaketit.

J

a mikäs siinä, tärkeämpää aihetta on Euroopassa vaikea keksiä. Mutta sen sijaan myönnetäänkö maalle X tai Y tukea vai ei, toivoisin puheen kääntyvän paljon perustavanlaatuisempiin asioihin: tarvitaanko solidaarisuutta EU-maiden välille lainkaan, ja miksi? Tarvitaanko koko unionia ja mihin? Tulisiko meidän vain rakentaa maailman kilpailukykyisintä talouskonetta, vai olisiko unionista sittenkin myös muuhun? Näille kysymyksille ja ennen kaikkea vastauksille olisi kipeästi tarvetta. Kaikkialla Euroopassa niin populismi, kuin kansallismielisyyskin on nostanut päätään viime vuosina. Syyllisiä talouskriisiin, työttömyyteen tai hyvinvointivaltion rapautumiseen on etsitty milloin maahanmuuttajista, milloin EU-byrokraateista tai kriisimaiden laiskoista vetelehtijöistä. Ja tämä on melko tavallinen lamanajan ilmiö. Ongelma onkin se, jos ne ketkä uskovat kansainvälisyyteen, solidaarisuuteen ja kansainvälisen yhteisön voimaan eivät saa ääntään kuuluviin populististen huutelijoiden seasta. Ja tähän eurovaalit ovat kullan arvoinen paikka. Meillä on mahdollisuus muistuttaa siitä, miksi EU:iin tulee kuulua jatkossakin. SDP:n listalla tulee olemaan 20 ehdokasta, joiden toivon kaikkien jakavan liikkeemme arvot kansainvälisyydestä ja solidaarisuudesta. Sosialidemokratia ei ole koskaan lähtenyt kansallisesta edusta tai protektionismista. Me emme jaa ihmisiä hyviin ja pahoihin passiin kirjoitetun kansalaisuuden perusteella, vaan meille yhdistävä tekijä on aina

ollut jokin aivan muu. Olemme kaikki tasavertaisia työläisinä, ihmisinä. Sosialidemokratia on aina ajanut heikomman yhteiskuntaluokan etua. Tänään sen on tarkoitettava niin pätkätyöläisiä kuin työttömiäkin, ja yhä enenevissä määrin nuoria läpi Euroopan. Ihmisiä, joiden oma ääni ei riitä puolustamaan omia etuja. Talouskriisin keskellä nuorisotyöttömyys on räjähtänyt käsiin ja uhkaa jo tuhota useamman sukupolven tulevaisuuden pysyvästi. Yli 10 miljoonaa alle kolmekymppistä eurooppalaista on vailla työtä ja näistä nuorista 30 prosenttia on ollut työttömänä jo yli vuoden. Ongelma on niin suuri, että tarvitsemme eurooppalaisia ratkaisuja sen korjaamiseksi. Samanlaisia eurooppalaisia ratkaisuja tarvitsemme talousjärjestelmämme tervehdyttämiseksi. Nykyisillä toimilla on onnistuttu vain laastaroimaan pahimpia paikkoja, ja pahimmillaan jopa pahentamaan tilannetta entisestään. Tarvitsemme todellista keskustelua siitä, mikä on vaihtoehto nykytalouspolitiikalle Euroopassa ja mikä on se vasemmistolainen vaihtoehto, jonka me tarjoamme. Kansalliset toimet eivät yksin riitä, eivät Kreikassa, eivätkä myöskään Suomessa. Minut on nimetty eurovaaliehdokkaaksi Pirkanmaalta. Täytyy myöntää, että välillä tuntuu, että täytyy olla hullu kun federalistina, sosialistina ja feministinä haluaa lähteä ehdolle hetkellä, jolloin EU:n vastustus nousee ja oikeistolainen talousajattelu tuntuu saavuttaneen lähes kyseenalaistamattoman aseman. Mutta toisaalta koen, että juuri nyt on noustava ylös ja puolustettava sitä mihin uskoo. Minä uskon edelleen unioniin ja kansainväliseen yhteistyöhön laajemminkin. En kuitenkaan sellaisena kuin se meille tänään tarjoillaan, vaan mahdollisuutena rakentaa hyvinvointivaltioden seuraavaa tasoa. Mahdollisuutena työläisille vastata ylikansallisten markkinoiden asettamiin haasteisiin yhdessä. Ja mahdollisuutena torjua uhkia, kuten ilmastonmuutosta, joita kansallisvaltiot eivät yksinään kykene torjumaan. Näiden mahdollisuuksien puolesta minä aion puhua tulevana talvena ja keväänä. Ja toivon monen muunkin heräävän vaatimaan parempaa unionia, sen sijaan että luovuttaisimme ja luopuisimme maailman menestyksekkäimmästä rauhan ja vaurauden projektista taistelutta. LIPPU

17


18

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

AATOSTA JALOA JA AATTEEN PALOA TURUSSA TEKSTI: Miikka Lönnqvist, Demarinuorten pääsihteeri KUVAT: Demarinuoret

Sain viime vuoden syksyllä puhelun Eduskunnan puhemiehen kabinetista, josta ehdotettiin lounastapaamista Eero Heinäluoman kanssa. Kun en ole koskaan tohtinut lounastapaamisista kieltäytyä, niin en tehnyt sitä tälläkään kertaa. Enkä tätä päätöstä ole sen jälkeen katunut hetkeäkään..

E

nsimmäisessä tapaamisessamme minua odotti joukko entisiä demarinuoria, joita aatteen palon lisäksi yhdisti myös se, että he kaikki olivat olleet vahvasti mukana Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton, eli tuttavallisemmin SNK:n toiminnassa 1970-luvulla. He olivat kaikki myös mukana järjestömme historian ehkä kuuluisimmassa kokouksessa vuonna 1973 Turussa. Kokouksessa, jossa SNK siirtyi uuden johdon myötä askeleen vasemmalle ja pari askelta irti emopuolueesta. Kokouksessa omaksuttua uutta linjaa on kutsuttu marxilaiseksi sosialidemokratiaksi. Sain kuulla tapaamisemme syyksi sen, että nämä Turun liittokokouksen veteraanit halusivat järjestää seminaarin kokouksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Kysymys kuului, haluaisiko nykyinen nuorisoliitto olla mukana seminaarin järjestelyissä. Poliittista historiaa opiskelevalta pääsihteeriltä ei tarvinnut kahdesti kysyä. Seminaarin järjestelyistä vastasi alusta saakka järjestelytoimikunta, johon kuului puheenjohtajan roolissa Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma, SNK:n 1973 valittu pääsihteeri Folke Sundman, puhemiehen erityisavustaja Merja Leskinen, Jorma Westlund, Lasse Hallamurto sekä allekirjoittanut. Loppuvaiheessa järjestelytoimikuntaa täydennettiin myös TSL:n pääsihteeri Kari Anttilalla. Tämän lisäksi Turussa tapahtumaa oli valmistelemassa oma, alueellinen järjestelytoimikunta ja iltatilaisuuden suunnittelusta vastasi sosialidemokraattisen perinteen mukaisesti oma ohjelmatoimikunta. Valmistelun puutteesta tätä tapahtumaa ei siis voinut kritisoida.

RAVINTOLA KOULU TÄYTTYI AATEELLISESTA KESKUSTELUSTA

Kun tapahtuman H-hetki toukokuun viimeisenä viikonloppuna koitti, aloitettiin tapahtuma perinteisin sosialidemokraattisin menoin Turun torilta hernekeittotarjoilun ja puheiden siivittämänä. Torilta siirryttiin pitämään seminaaria kuuluisaan turkulaiseen panimoravintola Kouluun, joka oli 1970-luvun julisteilla ja SNK:n lipuilla pyritty saattamaan vuoden 1973 tunnelmaan. Juhlaseminaari alkoi juhlavasti vuoden 1973 kokouksen valtakirjantarkastajien, puheenjohtajan ja myöhemmin Sosialistisen Internationaalin pääsihteerin Pentti Väänäsen puheenvuorolla. Valtakirjantarkastajien lausuntoa seurasi tilaisuuden avauspuheenvuoro, jossa vuonna 1973 liiton puheenjohtajan paikalta väistynyt, ja myöhemmin myös SDP:n puheenjohtajana ja ministerinä toiminut Ulf Sundqvist muistutti politiikan nykytoimijoita erilaisten mielipiteiden ja aatteellisen keskustelun merkityksestä politiikan teon perustana. Sundqvistin mukaan uusia avauksia ei synny ilman periaatteisiin ja ideologiaan pohjautuvaa tiukkaakin debattia. KESKUSTELUISSA HAETTIIN KONSENSUSTA JA PURETTIIN JÄNNITTEITÄ

Juhlaseminaarin ohjelma koostui paneelikeskusteluista, jotka keskittyivät yhteen aihealueeseen kerrallaan. Paneelikeskusteluista ensimmäinen käsitteli Nuorisoliiton ja puolueen välisiä suhteita ja sitä mikä on nuorisoliiton rooli suhteessa puolueeseen. Keskustelua johdatteli Nuorisoliiton kunniajäsen ja Demokraatin ”kesävänskä”, vt. Päätoimittaja Antti Vuorenrinne. Keskustelijoina paneelissa olivat Demarinuorten nykyinen puheenjohtaja Joona Räsänen, SAK:n johtaja Matti Tukiainen, Pääministeri Lipposen erityisavustajana ja puoluetoimistolla työskennellyt Jorma Westlund sekä kansanedustaja Riitta Myller. Keskustelussa todettiin varsin yksituumaisesti se tosiasia, että nuorisoliiton rooli on varsin vahvasti puolueen aatteellisena omanatuntona. Myös piikki puolueen lihassa taidettiin mainita. Toisessa keskustelutilaisuudessa keskusteltiin työn käsitteen merkityksestä nuorisoliitossa. Keskustelua johdatteli

PAM-lehden päätoimittaja Auli Kivenmaa ja keskustelijoina tapana, oli vastaanotto kaupungintalolla erittäin lämmin. toimivat Metallin emerituspuheenjohtaja Erkki Vuorenmaa, Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Toni Eklund toi Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja tilaisuuteen kaupungin terveiset. Itse iltajuhlan ohjelma oli varsin kulttuuripainotteinen ja toi tapahtumaan muistoja Filatov, SONK:in puheenjohtaja Anette Karlsson ja VATT:n 70-luvun aktiivisesta ohjelmaryhmätoiminnasylijohtaja Juhana Vartiainen. Keskustelussa “SUNDQVISTIN luotiin varsin asiantunteva kuva suomalaita. Tilaisuudessa esiintyi lauluryhmä Rafaelin seen ja erityisesti sosialidemokraattiseen Enkelit sekä Ilmo Korhonen, jotka esittivät MUKAAN UUSIA työllisyyspolitiikkaan. Yksissä tuumin panelisAVAUKSIA EI SYNNY 1970-luvun kantaaottavia kappaleita ja laulattitit totesivat, että 2010-luvun työllisyyspolitiik- ILMAN PERIAATTEISIIN vat yleisöä. ka kaipaa rohkeutta ja uusia avauksia. Yhtä Iltajuhlassa päästettiin myös pääsihteerit JA IDEOLOGIAAN mieltä panelistit olivat myös työurien pidenääneen. Illan aikana juhlapuheet pitivät pääPOHJAUTUVAA tämisestä ja nuorten saamisesta työelämään sihteeri 1973 Folke Sundman sekä pääsihteeri TIUKKAAKIN mahdollisimman ajoissa. 2013 Miikka Lönnqvist. Iltatilaisuuteen toi DEBATTIA” tervehdyksensä myös SDP:n Varsinais-Suomen Kolmannessa keskustelussa pureuduttiin Helsingin sd-piirin puheenjohtajan Risto piirin puheenjohtaja Juuso Alatalo. IltaohjelKolasen johdolla naisten asemaan nuorisoliiton johdossa, maa johdatteli juontajapari Liisa Ilomäki ja Tapio Bergholm. sekä hieman yleisemminkin naisten asemaan politiikassa. Keskustelijajoukko oli myös tässä keskustelussa erittäin NUORISOLIITTO MUUTTUU MAAILMAN MUKANA tasokas. Mukana olivat naisasialiikkeen keulahahmoihin lukeutuva SNK:n ensimmäinen naispääsihteeri Marianne Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen Laxén, Kansan Sivistysrahaston asiamies Ulla Vuolanne, aamu alkoi perinteikkäällä kunniakäynnillä vakaumuksensa SNK:n liittotoimikunnan entinen jäsen Satu Siitonen-Heinäpuolesta kaatuneiden haudalle. Liiton johto yhdessä tapahluoma ja Helsingin sd-piirin toiminnanjohtaja sekä emerituman järjestelytoimikunnan kanssa kävivät laskemassa tuspääsihteeri Hanna Isbom. Keskustelu antoi erinomaisen tervehdyksensä vuonna 1918 kaatuneille tovereille. kuvan siitä tiestä, jota naiset ovat Suomen poliittisessa Toisen seminaaripäivän anti muodostui erittäin korelämässä kulkeneet sekä siitä, miten naiset ovat oman keatasoisesta yhteispoliittisesta paneelista, jossa Turun roolinsa nuorisoliitossa ottaneet. Yhteenvetona todettiin, Sanomien päätoimittajan Kari Vainion johdolla pohdittiin ettei sukupuolella ole juuri ollut nuorisoliiton toiminnasonko politiikka enää politiikkaa vai onko politiikan teossa sa merkitystä. Pääsihteerin paikalta väistymään joutunut siirrytty populismin ja karnevalismin maailmaan. KeskusMarianne Laxénkin totesi, että syy pääsihteeriyden loptelussa näkemyksiään esittivät SDP:n Antti Lindtman, Kespumiseenkin löytyi idänpolitiikasta, eikä missään määrin kustan Annika Saarikko sekä Kokoomuksen Petteri Orpo. sukupuolipolitiikasta. Vaikka keskustelijat toki tunnustivat sen tosiasian, ettei Neljäs keskustelusessio pureutui suurlähettiläs Ilpo aatteellisuus samassa määrin näy päivän politiikassa kuin Mannisen asiantuntevassa johdossa ulkopolitiikkaan ja sen aiemmin, olivat he vakaasti sitä mieltä, että aatteellisuus on rooliin nuorisoliiton toiminnassa. Mukana keskustelussa silti vahvasti määrittämässä myös nykyisten poliitikkojen olivat Folke Sundman, Ulkopoliittisen instituutin ja Suomen suhtautumista asioihin. Päätoimittaja Vainio myös hieman Akatemian emeritusjohtaja, professori Raimo Väyrynen, hiillosti paneelin poliitikkoja heidän aatteellisuudestaan ja palkansaajajärjestöjen EU-toimiston johtaja Marianne sen vaikutuksesta heidän päätöksissään. Paneelin nuoret Muona sekä suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra päättäjät lienevät jo kuitenkin niin rutinoituneita poliitikKumpula-Natri. Vaikka tiukka aikataulu hieman rajoittikin koja, että onnistuivat mielestäni hyvin pitämään puolensa keskustelua, ehdittiin siinä silti luoda varsin syväluotaava tässäkin suhteessa. katse nuorisoliiton rooliin sosialidemokraattisen ulkopoliSeminaarin päätössanat lausui järjestelytoimikunnan tiikan suunnanmäärittäjänä. puheenjohtaja Eero Heinäluoma, joka summasi viikonlopun keskusteluja sekä vuoden 1973 toimijoiden jälleennäkemistä ja tapaamista 2010-luvun nuoren sukupolven kanssa. ILTA TÄYTTYI PUHEISTA JA TYÖVÄENLAULUISTA Tulipa puheessa myös todettua sekin tosiasia, että maailma Mikäpä nuorisoliittolaistapaaminen se sellainen olisi ja nuorisoliitto ovat muuttuneet hieman näiden 40 vuoden ollut, jossa ei olisi ollut kunnon illanviettoa. Turussa iltaa aikana. Ainakin siltä osin, että pääsihteeri voi jo nykyään pukeutua kauluspaitaan ja solmioon. 40 vuotta sitten se ei vietettiin pitkän kaavan mukaan ja kahdessa osassa, ensin olisi tullut kuuloonkaan. LIPPU Turun kaupungin vastaanotolla kaupungintalolla ja iltajuhlassa Ravintola Koulussa. Kuten Turun kaupungilla on

19


LIPPU 3 /2013

KUUKAUDEN FACEBOOK

”Akillesjänteen lievä tulehdus estää harmittavasti lenkkeilyn ainakin muutamaksi päiväksi. Onneksi on polkupyörä.” - Erkki Tuomioja ”Kuluneen viikon aikana olen saanut tavata ihmisiä eri puolilla Suomea. Kokkola, Nurmes, Ilomantsi, Kontiolahti, Kitee, Rääkkylä, Savonlinna, Helsinki... Suomen suvi on hienoja kesätapahtumia täynnä. Nyt taas vaihteeksi Brysselissä eurokriisin kimpussa.” -Jutta Urpilainen ” Tänään tutustutaan Suomen Tullin takavarikoimiin ikoniaarteisiin Lappeenrannassa, Itärajan liikenteeseen, ”tulevan viisumivapauden” edellyttämiin infrastruktuuriratkaisuihin, Suur-Saimaan saaristoon ja kalaherkkuihin. Työtä ja lomaa limittäin ja joustavasti.” -Mitro Repo “Uuden lukuvuoden alkamisen kynnyksellä on hyvä muistaa, miten ratkaisevan tärkeitä Suomelle ovat korkea osaaminen ja hyvät koulut.” - Jyrki Katainen ”Uusia ratkaisuja työllisyyden parantamiseksi tarvitaan jo seuraavan budjettiriihen yhteydessä! Terveiset Mikkelistä!” - Antti Lindtman ”Jalkapallo on yksinkertainen laji. 22 naista juoksee pallon perässä ja lopulta Saksa voittaa aina.” - Paavo Arhinmäki ”Kävi muistamassa Utøyan uhreja. Kaksi vuotta sitten tapahtui jotain käsittämätöntä. Vähemmän vihaa ja enemmän rakkautta, niin tulevaisuutemmekin on valoisa.” - Joona Räsänen ”Nyt on sitten käyty Tuuriin kyläkaupassa. Yötä oltiin Kaskisissa Sinisessä Hetkessä. Mainio paikka ja ehdottomasti parhaat pitsat, mitä koskaan on syöty.” - Liisa Jaakonsaari ”Saanko Jörn Donnerista työkaverin suureen valiokuntaan? Voitais tarkistaa Suomen kanta eurooppalaiseen elokuvatukeen? Ex mep sentään!” - Miapetra Kumpula-Natri

PAPPI PARLAMENTIN SYÖVEREISSÄ TEKSTI: Mitro Repo, Euroopan parlamentin ja Kristillisten Sosialidemokraattien Liiton jäsen KUVA: Jussi Nukari

Eurooppa on tullut jäädäkseen. Samoin asioiden hoito Arkadianmäen lisäksi Euroopan parlamentissa, joka porotokan tavoin vaeltaa yhä kuukausittain Brysselistä Strasbourgiin – oma tarinansa sekin. Suomen elinehto on yhteisten asioiden hoito Euroopassa neuvotellen, ei räyhäämällä. Stubbilaisen euroforian ja soinilaisen eurofobian välistä on kansalaisille oltava tarjolla maltillinen, ehkä tylsä ja tasainen mutta asiallinen, suomalainen ja solidaarinen vaihtoehto. Se on demarien tehtävä.

Y

li 750 edustajan parlamenttiin sopeutuminen vie aikansa, eikä kukaan ainakaan ensimmäisen kauden meppi voi väittää mullistaneensa maailmaa. Meno on niin toisenlaista, että omassa maassaan kansanedustajana tai jopa ministerinä toimineetkin myöntävät reilusti – kahden kesken, eivät ehkä kaiken kansan kuullen – olleensa aluksi hyvinkin nk. pihalla. Siksi en minäkään häpeä myöntää, että ”politiikan maallikkona” jouduin ensin tekemään ankarasti työtä EU-koneiston hienouksien parissa. Huomasin kuitenkin pian pappina, puhujana ja kouluttajana toimiessani keränneeni nipun taitoja, joilla pääsi mainiosti alkuun ja pidemmällekin. Tuppisuut eivät parlamentissa pärjää ja olen tilastojenkin mukaan suomalaismepeistä ahkerimpia täysistuntopuhujia. Täysistunnoissa olen ollut erityisen aktiivinen ihmisoikeusasioissa. Reunaehtoja mepin yleisiin vaikutusmahdollisuuksiin asettavat hänen saamansa valiokuntapaikat. Itse olen ollut tässä suhteessa onnekas. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa jos missä ollaan lähellä tavallista ihmistä koskettavia asioita. Kristillisesti sanottaisiin, että olen saanut olla lähellä ”jokapäiväistä leipää”, käytännön so-

sialidemokratiaa siis. Kulttuurivaliokunta on myös minulle vanhana humanistina varsin luonteva paikka. Mepiksi tai mepin avustajaksi haluaville tahdon alleviivata verkostoitumistaitojen ja kielitaidon merkitystä. Yksi monista aiemmista ammateistani oli latinan ja kreikan opettajana toimiminen. Latinaa tarvitsen harvemmin, mutta kreikasta on sattuneesta syystä ollut yllättävän paljon hyötyä! Esimerkiksi Kyproksen kriisin ollessa kuumimmillaan sain kreikan taitojeni avulla nopeasti tietoja, joiden tulo jopa Suomen hallitukselle näytti välillä verkkaiselta. Europarlamentissa asioiden hoito on kotimaata monimutkaisempaa sikäli, että Euroopalla ei ole selkeää ”hallitusta”, jolla olisi parlamentissa uskolliset tukijansa ja hallituksen esityksille ärhentelevä oppositionsa. En ryhdy kuvailemaan tässä politiikan harrastajille tuttua komission, neuvoston ja parlamentin työnjakoa. Alleviivaan vain meppien itsenäistä ja vaativaa roolia parlamentin esittelijöinä (rapporteur) ja varjoesittelijöinä. Brysseliin on Helsingistä pitkä matka ja puolueen tuki on ensiarvoista. Viime vaaleissahan kokenut sd-ryhmä kuihtui vain kahden ensikertalaismepin ryhmäksi. Liisa Jaakonsaaren jo Kekkosen aikana alkaneesta kotimaan politiikan kokemuksesta olen toki minäkin saanut ammentaa viisautta ja tuta, mitä kaikkea politiikka voi olla. Pienen ryhmämme elo ei aina ole ollut ongelmatonta, mutta pärjätty on. Mitä yhtenäisempi ja keskenään lojaalimpi ryhmä on, sen paremmat ovat myös kunkin mepin mahdollisuudet toimia. Keskinäinen arvonanto on myös demariaatteen kulmakiviä. Parahimmat demarinuoret! Kun EU:n valuviat kovin ottavat päähän, on syytä laskea kymmeneen. Pitää muistaa, että pysyvää, ja arvokasta ovat Suomi, Eurooppa ja ihmiskunta. EU on vain yksi väline rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseen ja heikompien puolustamiseen. Minkä niminen elin milloinkin käyttää mitäkin valtaoikeutta, on historian pitkässä kulussa vähemmän tärkeää. Oikeasti tärkeää on se, että istumme samojen pöytien ääressä, emmekä enää ase kädessä kyttää toisiamme. Tosin koomisena poikkeuksena voidaan ehkä mainita tuoreeltaan Cameronin ja Rajoyn heikot hallitukset, jotka pönkittävät toisiaan kiukuttelemalla Gibraltarin rantavesistä. Mutta kukapa muu kuin EU sinnekin huudettiin heti erotuomariksi. Kyllä EU:lla töitä riittää eikä työmiehiäkään koskaan ole riittävästi. Postscriptum: Ceterum censeo iter iterum ad Argentoratum delendum et finiendum esse.

21


22

LIPPU 3 /2013

VAIHE 1. HENKINEN VALMISTAUTUMINEN

LIPPU 3 /2013

VAIHDE 2. MATERIAALIN HANKINTA

JÄÄTELÖKESÄ – NÄIN TEET SEN OIKEIN! TEKSTI JA KUVAT: Lippu-lehden toimituskunta

Jäätelökesä 2013 on lopuillaan, mutta tuleva eurovaalityö kolkuttaa jo ovella. Toukokuun vaaleja varten on hyvää aikaa kerrata jäätelökesän oppeja ja hioa jakavat kädet vetreiksi kevättä varten.

O

heisessa kuvasarjassa esitellään, miten jäätelön jako tapahtuu. Vaiheita on useita, mutta sitä ei kannata pelästyä. Kuvien avulla myös aloittelija pääsee kärryille jakamisen ilosta.

Just watch and learn! VAIHE 1. HENKINEN VALMISTAUTUMINEN

Otetaan iloinen asenne ja nostetaan sosialidemokraattinen hymy kasvoille. Noin, nyt näyttää hyvältä. VAIHDE 2. MATERIAALIN HANKINTA

Varataan kaksi jäätelökassia, tekeviä käsipareja sekä jonkinlaista vaihdannan välinettä (esim. rahaa). Suunnataan

markettiin ja suoritetaan jakotavaran hankinta. Jakotavara luonnollisesti vaihtelee vuodenajasta riippuen. Kesällä jäätelö ja pillimehut ovat luonnollisia jaettavia. Syksyn tullen hedelmät, suklaasuukot, koirankakkapussit ja lakupatukat tekevät kauppansa. Eurovaaleihin mentäessä jäätelölaukun voi täyttää vaikka suklaarahoilla tai miksei vaikka hammastikuilla. Mikäs olisikaan parempi tapa lähestyä kansalaista kuin ojentaa tälle suunhoidon tuote ja kysyä: ”EU-vaalit lähestyy. Olisiko rouvalla jotain hampaankolossa?” VAIHE 3. JAKOMATERIAALIN PROFILOINTI

Jakotavaran profilointi, eli oman leiman jättäminen on suositeltava, muttei pakollinen vaihe. Liittämällä tuotteen kylkeen oman puumerkkinsä, vaalisloganinsa tai tarpeen tullen puhelinnumeronsa. Esimerkkihenkilömme oli neuvo-

VAIHE 3. JAKOMATERIAALIN PROFILOINTI

VAIHE 4. ILON JAKAMINEN JA LYHYT HETKI KESKUSTELULLE

kas ja merkitsi jäätelöt Demarinuorten ”Töitä p*rkele!” –tarroilla. Kiinnitettävien tarrojen valmistaminen onnistuu yksinkertaisen tekstinkäsittelyohjelman ja toimivan tulostimen avulla. Tarra-arkkeja voi lunastaa kirjakaupoista tai oman työpaikan ylijäämävarastosta. VAIHE 4. ILON JAKAMINEN JA LYHYT HETKI KESKUSTELULLE

Ihmistä kannattaa lähestyä jakotavara edellä. Mikäli vastaantulija ei vaikuta innostuneelta käymään laajaa poliittista keskustelua, ei sitä kannata tyrkyttää. Tavaran luovuttamisen jälkeen voi toivottaa hyvää päivänjatkoa ja antaa parhaan pepsodenttinsa vielä kaupanpäälliseksi. Muuta kontaktia ei tarvita. Mikäli henkilö vaikuttaa kiinnostuneelta muustakin kuin tavarastasi, on mitä suositeltavinta ottaa läheisempää kontaktia ja vaihtaa muutama poliittissävytteinen ajatus. Vain aika näyttää, mihin keskustelu johtaa. Pane parastasi! VAIHE 5. PROSESSIN PÄÄTÖS

Selviydyit maaliin ja sait tavarasi jakoon. Ole ylpeä itsestäsi, toit iloa puolueelle, itsellesi ja kanssaihmisille. Hienosti tehty! LIPPU

VAIHE 5. PROSESSIN PÄÄTÖS

23


24

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

YHDESSÄ ME TEEMME HISTORIAA! TEKSTI: Arthur Lomarainen KUVAT: Nelli Baran

Dortmundissa toukokuussa järjestetty Workers Youth Festival keräsi yhteen tuhansia sosialidemokraatteja ympäri Eurooppaa. Tapahtuman tarkoituksena oli juhlistaa ammatillista järjestäytymistä ja työväen perinteitä. Arthur Lomarainen osallistui tapahtumaan osana Demarinuorten ja SONK:n delegaatioita.

T

änä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta ammatTiina Vesa, Taru Pääkkönen ja minä Arthur Lomarainen. tiyhdistysliikkeen järjestäytymisestä Saksassa. Suomi oli siis hyvin edustettuna huipputovereineen! Juhlavuoden kunniaksi Saksan Dortmundissa – EuFestivaalialueella oli lukuisia paikkoja erilaisille aktiviroopan historian kannalta kuuluisalla ja merkittäteeteille ja tilaisuuden ohjelmatarjonta oli laaja. Valitettavällä Ruhrin teollisuusalueella – järjestettiin 9.- 12.5. suuri vasti puolet tapahtumista oli saksaksi ja monet englannintapahtuma Workers Youth Festival. kieliset työryhmät sattuivat osumaan aikataulullisesti juuri Dortmundin naapurikaupungissa Bohumissa on ollut päällekkäin. Kuitenkin meitä oli sen verran paljon, että aikoinaan Nokian tehdas. Naapurikaupungin maisemaa pystyimme kukin jakautumaan meitä kiinnostaneille rasseurasin junan ikkunasta kuuluisien ”Nokiteille. Päätimme mennä mahdollisimman “NELJÄN PÄIVÄN an festarilasieni” kautta, joita pidän muiserilaisiin työryhmiin ja tilaisuuksiin, jotta tona Salo-operationsin tehtaalta. Workers saisimme kattavan kuvan tapahtumista ja MITTAINEN Youth Festival oli paljolti kesäleirin muosen teemoista, joista aina jälkikäteen briifFESTIVAALI OLI toinen, vaikka toukokuun alussa Saksan fasimme toisia delegaation jäseniä. TAPAHTUMANA yöt vielä olivatkin kylmiä. Siksi teltoissa Perinteiseen tapaan kävimme myös yöpyminen oli minulle sangen jännittävä tapaamassa muiden Pohjoismaiden deRIKAS JA TÄYNNÄ kokemus. Suomen delegaation teltassa oli legaatioita. Kävimme läpi Pohjoismaiden POLITIIKKAA” kuitenkin aina lämmin ja mukavahenkinen poliittista tilannetta, sekä erityisesti Islantunnelma. nin talouskriisiä. Saimme yhteydenoton Tapahtumaan oli saapunut tuhansia osallistujia ympäri myös Länsi-Saharan delegaatiolta ja yhteydenoton pohjalta maailmaa ja Suomea edusti tapahtumassa perinteiseen järjestimme maiden välisen tapaamisen. Tapaamisessa tapaan kaksi delegaatiota. Ensimmäinen delegaatioista oli saimme kuulla mielenkiintoisen selostuksen länsisaharaDemarinuorten ja toinen Demariopiskelijoiden. Suomen laisten tilanteesta. delegaatioiden jäsenet olivat Elisa Selinummi, Nelli Baran, Olin kiinnostunut erityisesti tapahtuman kansainvälistä

ay-toimintaa käsittelevistä tilaisuuksista, sillä kuulun Metalliliittoon ja olen Metallin ensimmäisen maahanmuuttaja jaoston vetäjä. Kävin mielenkiintoisen keskustelun Sveitsin delegaation edustajan Tim Cuénodin kanssa. Suomessa on jo pitkään kestänyt tilanne, jossa yritykset palkkaavat työntekijöitä maista, joissa palkkataso on selkeästi alhaisempi, kuten esimerkiksi Itä-Euroopan ja Baltian maista. Nämä työntekijät tekevät samaa työtä kuin mitä paikalliset työntekijät tekisivät, mutta huomattavasti pienemmällä palkalla. He eivät saa edes palkkaa Suomesta ja tietenkin maksavat veronsa omiin maihinsa, eivätkä tietenkään ole ammattiliittojen jäseniä. Oli mielenkiintoista saada tietää, että Sveitsissä on vastaava tilanne terveydenhuollon alalla - monet lääkärit esimerkiksi ovat saksalaisia. Ero on vain siinä, että Saksasta tulleet lääkärit eivät joudu oppimaan Sveitsissä uutta kieltä, eivätkä vaadi suuria kuluja yhteiskunnalta integroitumiseen. Oli asiassa toki positiivisiakin puolia Sveitsille, sillä näin maan lääkäripula saatiin ratkaistua. Kuitenkin meillä on valitettavasti toisin. Pohdimme sveitsiläisen toverin kanssa myös sitä, kun työntekijä lähtee Suomesta toiseen maahan töihin, loppuu ammattiliiton vaikutus siihen hetkeen kun raja ylitetään. Vaikka elämme yhtenäisessä Euroopassa, ovat kuitenkin ammattiyhdistykset yhä lokaaleja. Kansainvälisen ay-toiminnan lisäksi toinen kiinnostukseni kohde on kansainvälinen politiikka. Tapasin ValkoVenäjän demarinuorten delegaation edustajan Natalja Galaninan. Hän kertoi, että Valko-Venäjän delegaatio oli saanut festivaalin järjestäjiltä virallisen luvan käyttää vapaan Valko-Venäjän lippua. Kyseinen lippu on tuossa Euroopan viimeisen diktaattorin johtamassa

maassa kokonaan kielletty. Vapaan Valko-Venäjän lipun käyttö oli kielletty myös edellisissä jääkiekon MM-kisoissa, jotka järjestettiin samaan aikaan Suomessa ja Ruotsissa. Perusteena kiellolle oli poliittinen mielenosoitus. Workers Youth Festivalin ohjelmasta jäi parhaiten mieleen eräs paneelikeskustelu, jonka otsikko oli ”Tekemisissä kriisin kanssa – kokemuksia Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta”. Mieleeni jäi erityisesti Dushmanta Kumar Girisin, sosialidemokratiaa Intiassa edistävän järjestön pääsihteerin esittämä puheenvuoro jäi erityisesti mieleeni. Hän totesi, että vaikka Eurooppa on yhtenäinen, on jokaisessa sen jäsenvaltiossa edelleen oma johto ja oma sisäpolitiikka. Tämän tekijän takia Euroopan ulkopuoliset maat eivät voi tehdä esimerkiksi bisnestä EU:n kanssa, vaan ne joutuvat tekemään sitä erikseen jokaisen jäsenmaan kanssa. Tämä tekijä vaikeuttaa kaikkea muiden maiden toimintaa suhteessa Eurooppaan ja Euroopan unioniin. Vertailuksi Kumar-Giri kertoi Intiasta, joka on suuri maa ja jakautunut osavaltioihin. Osavaltioiden rajoista huolimatta maalla on kuitenkin hyvin yhtenäinen sisäpolitiikka. Tätä mallia hän suositteli myös EU:lle. Neljän päivän mittainen festivaali oli tapahtumana rikas ja täynnä politiikkaa. Tapahtuman loppuhuipennuksena oli valtava marssi Dortmundin pääkatuja pitkin. Marssi päättyi Dortmundin kaupungintalon edustalla pidettyyn suureen konserttiin, jossa kuultiin musiikkia ja esityksiä. LIPPU

25


26

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3 /2013

PROSPECT FOR PEACE IN THE MIDDLE EAST TEKSTI: Darina

Agha, International Secretary in Swedish Social Democratic Youth League (SSU) KUVAT: Stock xchange

The Palestinian - Israeli peace process has recently started once again after many years of attempts towards a dialogue between the two parties. It is the first negotiations in three years considering the last negotiations only lasted for 16 hours. This time the both parties have agreed on negotiating in nine months with the help of US Foreign Minister, John Kerry.

H

owever, not many Palestinians and Israelis are very optimistic for the new attempt for negotiations. The truth is, that today’s situation in Palestine is escalating, and the development is turning into the completely wrong direction, becoming more serious and unsustainable day by day. The situation in the West Bank and Gaza is very severe and critical. As Diana Butto, Lawyer and former Adviser to PLO negotiations, said in an interview with The Guardian on the 3rd of August 2013, “I’m not optimistic that anything positive will emerge from the talks. Our experience is very bitter. Israel used the seven-year period of negotiations between 1993 and 2000 to build and expand its settlements, doubling the population to 400,000. Now it is 600,000. My fear

is that this is going to continue. Rather than a process of decolonisation, we will see additional colonisation.” Diana is not the only one feeling that these new negotiations unfortunately will lead nowhere in the peace process and won’t result in an independent Palestinian State. The Oslo Agreement which was suppose to put an end to the Israeli occupation of Palestinian land, and to stop the expanding of the illegal settlements and withdraw Israeli forces from Gaza and the West Bank, is in fact an failure. During the Oslo Agreement in 1993, the Nordic countries were very progressive and successful in their discussions with the Palestinians and the Israelis. The Agreement was suppose to be signed in Stockholm, Sweden, however due to the Swedish government being right-winged at

the time, The Social Democratic Party in Sweden agreed on The Norwegian Social Democrats for assisting the agreement. Today, Sweden, and the Nordic countries are unfortunately not the key players in the peace process anymore, and they are in my opinion no longer demanding an end of the occupation loudly enough. Even though Sweden, Denmark and Finland all have recently upgraded the diplomatic statues of Palestine in order to be named an “embassy”, there are by far more political stands that the Nordic countries can take on in the EU and especially on the behalf of the Palestinian people. Gladly, the EU reported this summer taking new guidelines forbidding EU financing, co-operations and handing out scholarships for anyone living in the West Bank or East Jerusalem, which both are occupied territories according to the EU. This decision is not in anyway approved by Israel. The Israeli Prime-minister, Benjamin Netanyahu, said shortly after the decision in the EU was taken, “”As the prime minister of Israel, I will not let anyone harm the hundreds of thousands of Israelis living in Judea and Samaria, in the Golan Heights, or in Jerusalem – our united capital,” he also said. ”The issue of borders will be determined only in direct negotiations between the sides.” I must say, this decision should have come sooner. In fact, today, there are more than 500 000 illegal settlement in the West Bank and East Jerusalem, and together they control over 42% of the land and mostly all water in the West Bank. The Israeli government has, within two years, managed to build over 16 000 settlements. This indicates that instead of contributing to the peace process and the two state solution, Israel is in fact accelerating their settlements. Another crucial factor is that the EU has strongly taken a stand against the Israeli settlements, which also is in line with the international law, however they have not acted enough to stop the expansion. Well, not until now. However, during many years, the EU has done the opposite, which is contributing to the maintenance and the expansion of the settlements by trading and importing products produced on Palestinian occupied territories’ in the Israeli settlements that are later on being sold in our supermarkets in Europe. The EU is still today Israel’s number one trade partner. The Palestinians are not the only ones being sceptic towards the newly started peace negotiations. Former Israeli Government Minister, Yossi Beilini, says the following in the same interview with the Guardian on the 3rd of August 2013; ”If you don’t talk, nothing can happen, but if you talk there’s still a chance. But nine months is too long if you really want to find a permanent solution, because it is possible in a shorter time frame. If you don’t want to get there, no time frame is long enough. And this is the big question – whether there is a real will, at least on the Israeli side.” There are many reasons for the failure of the previous attempts for a peace process and the fact that Israeli illegal settlements are continuously expanding. The largest and most crucial reason is the aggressive Israeli settlement policy on Palestinian occupied land. The illegal settlements

have prevented all attempts to a peaceful dialogue and unfortunately the consequences has gotten more and more serious and is today a direct threat towards a two state solution with Israel and Palestine side by side. Unfortunately, neither Israelis nor the Palestinians are very hopeful about the new negotiations; And I don’t blame them. Especially since nothing has gone in the peaceful direction since he Oslo Agreement, the contrary. Palestinians has been spending day by day in more and more inhumane circumstances, being harassed on a daily basis. If the US and the EU are serious regarding the peace process and an end of the occupation, then it is necessary that these two parties put much more of the needed pressure on the Israeli Government. The EU with the support of the Nordic countries, have to take the lead in this, what often seems like a never-ending occupation. That is unfortunately the only way Palestinians will be able to live their lives away from everyday discrimination, injustice and freedom in their own free state called Palestine. Sources: The Guardian: http://www.theguardian.com/world/2013/ aug/03/israelis-palestinians-peace Diakonia report: ”Trading away peace: How Europe helps sustain illegal Israeli settlements” from October 2012. http://www.diakonia.se/documents/public/ABOUT_DIAKONIA/Reports/TradingAwayPeace_final.pdf

27


28

LIPPU 3 /2013

LIPPU 3/2013

ALUEIDEN ÄÄNI

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

PERINTEITÄ, PORUKKAA JA POLIITTISTA VAIKUTTAMISTA TEKSTI: Taina Viikari, Jussi Kukkola ja Juha

Häkkinen KUVA: Anni Suvisuo

Uudenmaan Demarinuoret on yksi Demarinuorten kahdeksasta piirijärjestöstä. Vuoden 2012 alusta Uudenmaan ja Etelä-Hämeen Demarinuoret löivät hynttyyt yhteen ja piirimme toimii nykyään kahden vaalipiirin alueella. Vaikka piirissämme on puhaltanut viime vuosina muutosten tuulet, on se silti tunnettu perinteistään.

P

Perinteistä perinteikkäin on Punainen Juhannus, tovereiden kesken Puju. Piirin organisoimia juhannusjuhlia on järjestetty jo järjestön alkuajoista asti. Punainen Juhannus -nimellä se on kulkenut 1980-luvulta lähtien. Pujun kohokohtia ovat ehdottomasti vakavan leikkimielinen petankkiturnaus, sekä Emmäpatsaan jako. Tänä vuonna 48 toveria ympäri Suomen sekä Itävallasta asti oli juhlimassa yhteistä Punaista Juhannusta. Toinen tunnetuimmista perinteistä on joulukuussa järjestettävä Tallinnan opintomatka. Myös tämä tapahtuma kokoaa tovereita ympäri maata yhteen. Uudenmaan piirin toimittama jäsenlehti on ehkä perinteistä jäsenistölle näkyvin. Se kolahtaa tänäkin vuonna tuttuun tapaansa postilaatikosta. Perinteenä on ollut myös vahva yhteistyö ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Vahva yhteistyö tuottaa hedelmää puolin ja toisin. Yhteistyön ansiosta jäsenistömme on myös aktiivista eri ammattiliitoissa. Meillä on ollut myös tapana pitää yhteyttä entisiin toimijoihin. On rikkaus, että entisiin toimijoihin voi ottaa yhteyttä ja kysyä neuvoja sekä vinkkejä. Vanhoja toimintatapoja tulee myös tarkastella kriittisesti ja yrittää kehittää toimintaa entistä paremmaksi. Tänä vuonna olemme aloittaneet järjestämiskampanjan, jonka ideana on yksinkertaisesti ottaa yhteyttä jokaiseen jäseneen henkilökohtaisesti. Aikaa vievä kampanja voi olla turhauttava, mutta tuottaa myös onnistumisia. Kampanjan ansiosta olemme muun muassa aloittaneet läntisen Uudenmaan paikallistoiminnan elvyttämisen. Toisena uutena asiana tänä vuonna olemme aloittaneet aktiivisen yhteistyön Stadin Demarinuorten kanssa. Järjestämme yhdessä Liitot tutuiksi -tapahtumasarjan, jossa tutustutaan eri ammattiliittoihin. Piirin lisäksi alueellamme toimii myös aluejärjestöjä

sekä osastoja. Vantaan Demarinuoret on jo vuosia ollut varmalla pohjalla toimiva aktiivinen aluejärjestö. Vantaan Demarinuoretkin on aloittanut uusien toimintatapojen kokeilun. Tänä vuonna järjestettävän Punttia ja Politiikkaa –tapahtumasarjan tarkoituksena on tukea nuorten liikkumista sekä käydä poliittinen keskustelu jokaiseen iltaan haastetun paikallisen sd-aktiivin kanssa. Espoon Demarinuoret käynnistivät toimintansa pari vuotta sitten uuden innokkaan porukan voimin. Tällä hetkellä Espoossa on monia erilaisia tapahtumia ympäri vuoden ja aktiivinen porukka tuo esiin sosialidemokraattisia arvoja muuten niin porvarillisessa Espoossa. Myös Hyvinkään Demarinuoret käynnistivät toimintansa uudelleen reilu vuosi sitten. Hyvinkäällä on paljon ideoita sekä potentiaalia ja tapahtumiakin on järjestetty. Uusina paikallisosastoina tänä vuonna toimintansa on aloittanut Lahti ja jo aiemmin mainittu Länsi-Uusimaa. Piiriämme on puhuttanut viime aikoina nuorisotakuu, metropolialueen tulevaisuus sekä pääkaupunkiseudun asuntopolitiikka. Olemme käsitelleet näitä teemoja poliittisissa keskusteluilloissa, kannanotoin sekä erilaisin kirjoituksin. Piirimme nuoret kunnallispoliitikot ovat ajaneet aktiivisesti näitä sekä muita piirille tärkeitä poliittisia teemoja eteenpäin omissa kunnissaan. Iso osa piirimme poliittista toimintaa on nuorten vaikuttajiemme vankka tukeminen muutenkin kuin vaalien alla. Lisäksi teemme poliittista vaikuttamista erilaisten kontaktien ja monipuolisten yhteistyökumppaneiden kautta. Kaiken toiminnan lähtökohtana on kuitenkin ihmissuhteet. Olemme luoneet pysyviä ystävyyssuhteita, saaneet toinen toisiltamme uusia näkökulmia elämään ja tutustuneet erilaisiin persooniin. Osaamme olla asioista eri mieltä ja toisinaan jopa kinata, mutta silti viihdymme toistemme seurassa, arvostamme toisiamme ja olemme yhtenäisiä. Siitä on Uudenmaan Demarinuoret tehty. LIPPU

IN:

OUT:

Lowlife-purukumit

Vyöttömyys housuja käytettäessä

Hengityksen raikkaus on merkittävä asia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Koska harvan ihmisen hengitys pysyy luonnostaan hyvän hajuisena, (makuinen lienee myös tässä yhteydessä luonteva sana) täytyy hengitys aika ajoin raikastaa. Tähän tarkoitukseen soveltuvat hyvin joko purukumit, jonkin sortin pastillit tai sitten jotkut muut härpäkkeet. Henkilökohtaisesti suosin purukumia, koska pureskelu vapauttaa hyvän maun nopeammin kuin pastillin imeskely. Koska purukumia täytyy syödä vähän väliä raikkauden säilyttämiseksi riippumatta siitä, kuinka raikastava kyseinen purukumimerkki on, ei ole kovin järkevää haaskata hirveästi rahaa kalliimpien purukumien hankintaan vaan kannattaa ostaa suosiolla sitä halvinta lowlife-merkkiä.

Ryhti on itsessään hyvä asia jo selkärangan ja sisäelimien kannalta ja ryhtiä kannattaa harjoittaa myös pukeutumisessa. En tarkoita tässä nyt mitään housujen vetämistä kainaloiden korkeudelle, vaan yleisesti jonkinasteista särmikkyyttä. Jotta housut pysyvät kivasti sillä korkeudella jolla niiden on määrä pysyä, tulee olla vyö. Vyö on hyvä. Jos housut pysyvät hyvin ylhäällä ilman vyötä, ne ovat ovat todennäköisesti siinä määrin liian kireät, että sisäelimet joutuvat kohtaamaan tarpeetonta puristusta. Jos housut taas vain roikkuvat epämääräisesti, on olemasse riski että habitus näyttää veltolta. Sinällään on väärin, että vyöttömyys lukee tässä tyylillisesti ulkona olevana asiana, sillä käytännössä se ei ole vain nyt out, se tulee aina olemaan out.

Luontainen rusketus

Isot pyyhkeet

Moni nykyihminen ihannoi rusketusta ja harrastaa siksi auringonpalvontaa rannalla tositarkoitus mielessään. Ruskettuminen on kuitenkin sinällään epäterveellistä, erityisesti jos erehtyy tupeloimaan niin, että nahka palaa. Tästä syystä rusketusta ei kannata erikseen lähteä hankkimalla hankkimaan, vaan antaa auringon ruskettaa sen minkä ruskettaa, kun viettää aikaa ulkosalla ihan normaalisti. Auringossa tuntitolkulla makaaminen on muutenkin ihmeellistä velttoilua - kannattaa mieluummin vaikka hakata halkoja uima-asussa.

Yleensä kun ihmiset menevät rannalle rötköttämään, on heillä tavanomaisen itsensäpyyhkimispyyhkeen lisäksi mukana ns. rantapyyhe, joka on normaalia pyyhettä huomattavasti suurempi. Suomessa on rannalla oleskeluun soveltuvia päiviä vuodessa maksimissaan ehkä noin 50. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden muina 315 päivänä joutuu säilyttämään säilytyksen ja muun kuin rantakäytön kannalta epäkäytännöllistä tekstiilikappaletta kaapissaan tyystin turhaan. Yksinkertaista analogiaa: käytännöllisyys hyvä, epäkäytännöllisyys huono. Rannalla riittää se pienempikin pyyhe.

Lomasairauden hankkiminen ennen lomailua Moni sairastuu joko lomamatkan aikana tai sitten viimeistään heti lomalta palattua. Näin tuntuu tapahtuvan erityisesti silloin kun lomamatka kohdistuu sellaiseen maahan, jossa on kotimaasta selkeästi poikkeava ilmasto. Sairastumisen syitä en lähde tässä spekuloimaan, mutta tämän epämukavan tilanteen välttämiseksi kannattaa sairastua ja parantua jo ennen matkaa; näin kehosi on täynnä vastaaineita ja tuskin sairastut heti uudelleen. Menettele näin: 1) hanki tauti noin viikko ennen matkaa, 2) sairasta, 3) parane päivää tai kahta ennen reissua. Huomauttaisin vielä, että äskeinen teksti ei kestä päivänvaloa, eikä muutenkaan minkäänlaista tarkastelua lääketieteestä yhtään mitään ymmärtävän tahon suunnalta.

Liian siistit vaatteet kesällä Kesällä sisälämpötila nousee yleisesti sen verran korkeaksi, että todella siististi pukeutuminen muuttuu sietämättömäksi; on sinänsä aivan se ja sama kuinka korskeat tamineet on yllä, jos liika vaatekerta aiheuttaa sen että hikoilee kuin sika. Hikoilua voi toki vähentää sutaisemalla koko kehon kattava antiperspiranttikerros päälle, jonka voi vielä varuilta kuorruttaa talkilla. Jos haluaa välttyä vaivannäöltä, laittaa vaan yksinkertaisesti vähemmän vaatetta päälle. Ihminen voi olla hyvin pukeutunut myös ilman pikkutakkia, jakkua, bleiseriä, smokkia frakkia tai mitä näitä nyt onkaan. Kravattiin pukeutumista ei nyt kesällä harkitse Erkkikään.

29


LIPPU 3 /2013

OMATUNTONI ON ALKANUT KOLKUTTAA TEKSTI: Veera Oksanen KUVA: Markku Wiik

Tein kesällä tärkeän havainnon. Minulla on aika kivoja vaatteita. Ne ovat sekä kivannäköisiä että mukavia päällä. Tätäkin tärkeämpi huomio oli, että minulla on kaikkea. Jokainen ostamani vaate on tästä lähtien ylimääräistä.

N

ykymaailmassa kulutetaan aivan järjettömän paljon. Tuntuu, ettei varallisuudella ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon turhaa voikaan ostaa. Liian harva pysähtyy todella miettimään: ”Tarvitsenko todella tätä? Haluanko saada mielihyvää uudesta paidasta vai voisinko käyttää rahani muuten? Tai olla käyttämättä niitä ollenkaan, ja iloita vaikkapa keskustelusta tärkeän ihmisen kanssa.” Olen joutunut viimeaikoina miettimään, mitä kaikkea ihminen tarvitsee ensiasuntoonsa. Koska olen aiemmin kerännyt merkkipäiviltäni sievoisen kokoelman keittiötarvikkeita, tarvitsen todellisuudessa vain kolme asiaa: sängyn, mikron ja jonkin, jolla karkotan koit. Loppu tulee kun on tullakseen. Monia asioita olisi kiva omistaa, mehulinko esimerkiksi, mutta minulla on aikaa odottaa. En voi olla ainoa, joka ei tarvitse. Ihminen kuluttaa koska haluaa ja voi, harvemmin todelliseen pakottavaan tarpeeseen. Tämän korjatun suuntani myötä haluan olla parempi kuluttaja ja samalla parempi ihminen. En halua edes välillisesti tukea ympäristön saastuttamista tai Bangladeshin hirviötehtaita. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Tietoa on yllättävän vaikea saada. Se, että pesulapussa lukee Made in China voi tarkoittaa kaikkea lapsityövoimasta palkallaan toimeentulevaan ammattiompelijaan. Sertifiointeja on pilvin pimein, jotkut vaativat todellista eettistä ja ekologista panostusta, jotkut saa melkein pyytämällä. Voimmeko perustella vitosen t-paidan ostamisen omalletunnollemme sillä, että tiedonhaku on niin vaikeaa? Ehkä joku voi, minä en. Koska kun tarpeeksi kauan miettii, huomaa, ettei uusi vitosen t-paita ole välttämätön. Joku niistä aikaisemmasta kymmenestä paidasta käy siihen saakka, kun on hankkinut tietoa sekä säästänyt eettisesti ja ekologisesti kestävää paitaa varten. Olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, etten voi koskaan olla täydellinen kuluttaja. En voi koskaan olla täysin varma, että kaikki, mitä ostan, on arvojeni mukaista. Varsinkin, kun pelkkä ympäristöystävällisyys ei riitä. Tuotannon jokaisella työntekijällä pitää olla turvalliset työolot ja mahdollisuus elää saamallaan palkalla. Monet firmat kosahtavat viimeistään siinä vaiheessa, kun tutkitaan, sallitaanko ammattiliittojen perustaminen ja niihin kuuluminen. Vaikka ostaisi suoraan suomalaiselta käsityöyrittäjältä, ei raaka-aineista voi olla täysin perillä. En ole vielä törmännyt ekomikroihin. Voin yrittää korvata maailmalle tavallisen mikroni aiheuttaman haitan olemalla muissa ostoksissani niin eko ja ajatteleva kuin voin. Maailman ei pitäisi mennä niin. On väärin, että on ylipäänsä mahdollista asettaa itsensä vitosen t-paidan kanssa aasialaisen ompelijan yläpuolelle. Kaikilla on mahdollisuus tehdä valinta ja näin edes pienesti vaikuttaa tähän vääryyteen. Pienet voitot ympäristön ja työntekijän puolesta auttavat omaatuntoani. Olen myös harkinnut liittymistä mangustiyhteiskuntaan, silloin kun maailma pännii liikaa. LIPPU

Näköaloja nuorille www.tradeka.fi

30

Nuorisotyöttömyys ja näköalattomuus ovat osalle nuorista arkipäiväisiä ongelmia. Osuuskunta Tradeka-yhtymä tukee TATSI ry:n toimintaa näiden nuorten hyväksi. Projektissa opetel-

laan elämänhallintataitoja ja tuetaan nuoria tulevaisuuden suunnittelussa. Työn tueksi julkaistaan TATSI -lehteä, jossa nuorten omien kertomusten avulla pyritään edistämään työttömien

nuorten hyvinvointia ja työllistymismahdollisuuksia. Lehden numerot löytyvät osoitteesta tatsinblogi.fi


26.-27.10. HELSINKI D-TOUR: TULEVAISUUDEN EUROOPPA

D-TOUR -seminaarissa pääset kuulemaan asiantuntevia puhujia, tutustumaan syvemmin Euroopan tulevaisuuden isoihin kysymyksiin sekä tapaamaan tovereita ympäri Suomen. Suuntaa katseesi eurovaaleihin ja ilmoittaudu mukaan!

LISÄTIETOJA: WWW.DEMARINUORET.FI

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Fax: (09) 712 752/demarinuoret

HELSINKI

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@ demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

PUHEENJOHTAJA

Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi PÄÄSIHTEERI

Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi POLIITTINEN SIHTEERI

Elisa Selinummi 0400 671 203 elisa.selinummi@demarinuoret.fi TIEDOTTAJA

Sara Salomaa 044 550 5450 sara.salomaa@demarinuoret.fi

Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Toiminnanjohtaja: Tiina Vesa 050 374 9185, tiina.vesa@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Lauri Väänänen, 040 701 2339, lauri.vaananen@helsinki.fi UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT):

Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Taina Viikari, 044 523 4937, taina.viikari@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Juha Häkkinen, 040 772 4636, juha.hakkinen@helsinki.fi LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAISSUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku,

(02) 414 5200 Järjestösihteeri: Nelli Baran, 045 121 3284, nellibaran@gmail.com Puheenjohtaja: Petra Peltonen, 050 371 3920, petrapelt@gmail.com LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Puheenjohtaja: Henna Riikka Kuivalainen, 040 679 2270, henna.riikka.kuivalainen@ demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Milla Granlund granlund.milla@gmail.com KYMI

Puheenjohtaja: Timo Väisänen, 050 376 7895, timbe.vaisanen@gmail.com ITÄ-SUOMI (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT)

Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Ninja Immonen, 040 484 6774, ninja.immonen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eveliina Reponen, eve.reponen@gmail.com POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28, 4 krs. 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Linda Venetkoski, 044 571 4177, linda.venetkoski@gmail.com FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, jacob_331@hotmail.com Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

33

KV-TYÖRYHMÄ

Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Ryhmän puheenjohtajana toimii Ossi Ollikainen (ossi-pekka.ollikainen@cimo.fi) ja häneen voi olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii poliittinen sihteeri Elisa Selinummi (elisa.selinummi@demarinuoret.fi). Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tino Aalto, Nina Castén, Hanna Hylkilä, John Kaye, Serveh Khalili, Jussi Kukkola, Roby Mountrakis ja Jannina Viljakainen.


TULEVAT TAPAHTUMAT

10 LOKAKUU

11.-13.10. Tulevaisuuden Tekijät 3 11 MARRASKUU

TYKKÄÄ MEISTÄ!

Voionmaan opisto Facebookissa facebook.com/voionmaanopisto

16.-17.11. D-TOUR -seminaari 12 JOULUKUU

5.12. Glögit Tykkääthän jo meistä Facebookissa? Demarinuoret - Sosialidemokraattiset Nuoret ry

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS


www.demarinuoret.fi

Lippu 3/13  

Demarinuorten Lippu -lehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you