Page 31

2 / 17

E

mmanuel Macron valittiin presidentiksi paremmin En Marche! –nimellä (Liikkeelle!) tunnetun keskustalaisen ja sosiaaliliberaalin Association pour le renouvellement de la vie politique -liikkeen (Poliittisen elämän uudistamisen yhdistys) ehdokkaana. Vuosina 2014-2016 hän toimi sosialistihallituksessa talousministerinä, ja hän on työskennellyt myös investointipankkiirina sekä erilaisissa virkamiestehtävissä. Huhtikuun lopulla järjestetyllä vaalien ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saivat Macron ja kansallismielisen Front nationalin ehdokas Marine Le Pen, joka hävisi Macronille 7. toukokuuta järjestetyn vaalien toisen kierroksen. Tietyssä mielessä Ranska äänesti myös koko Euroopan tulevaisuudesta. EU-vastaisen, putinistisen Le Penin voitto olisi ollut katastrofi eurooppalaisen yhteistyön kannalta. Le Penin voitto olisi tarkoittanut käytännössä demokratiaan ja kansalaisoikeuksiin vihamielisesti suhtautuvan ja Euroopan nationalisteja tukevan Kremlin voittoa. Macron oli aiemmin Ranskan Sosialistisen puolueen (Parti socialiste, PS) jäsen. Maltillisen vasemmiston, keskustavasemmistolaisten ja sosiaaliliberaalien ääniä perinteisesti keränneen PS:n parissa Macronin nousua on katsottu ristiriitaisin tuntein. Yhtäältä hän on arvoiltaan tietyiltä osin lähellä PS:n oikeaa siipeä, mutta toisaalta hänen liikkeensä mahdollinen vakiintuminen tulisi viemään kannattajia myös PS:lta. Presidentinvaaleissa Macron suorastaan kaappasi keskusta-vasemmistolaiset äänestäjät itselleen, ja PS:n ehdokas Benoît Hamon hävisi ensimmäisen kierroksen selvin luvuin. Hamon kehotti välittömästi tukijoitaan äänestämään Macronia vaalien toisella kierroksella.

HENGELLISTÄ AJATTELUA, MAALLISTA POLITIIKKAA Ranska on tunnetusti maallinen valtio. Maan tiukan sekularismin juuret löytyvät vuodesta 1789, jolloin käynnistyneessä suuressa vallankumouksessa monet papit, munkit, nunnat ja tavalliset uskovat menettivät henkensä ja kirkko valta-asemansa. Monarkian eri palauttamisten myötä kirkon asema vaihteli 1800-luvun aikana, mutta vuonna 1905 Ranskan tasavalta käänsi selkänsä katoliselle traditiolle. Sekularismin määrittelevä laïcité -periaate onkin ohjannut Ranskan uskontopolitiikkaa tuosta vuodesta lähtien, jolloin kirkko ja valtio erotettiin toisistaan lailla. Uskonto on silti yhä Ranskan politiikassa vaikuttava voima. Vaalien ensimmäisen kierroksen hävinnyt Republikaanien (Les Républicains) presidenttiehdokas François Fillon yritti markkinoida itseään katolisten konservatiivien huolia ymmärtävänä arvojohtajana. Tiettyjen kirkkoa henkisesti lähellä olevien julkaisujen häntä kohtaan osoittama myönteinen kiinnostus ei kuitenkaan muuttunut merkittäväksi äänisaaliiksi. Macron on myös katolilainen, ja vieläpä omasta valinnastaan – hänet kastettiin vasta kaksitoistavuotiaana. Hän on kuitenkin sanonut harjoittaneensa uskontoa sen jälkeen vähäisemmässä määrin. Macron tosin painottaa hengellisyyden merkitystä yhtenä ajatteluaan ruokkivista innoituksen lähteistä. Hän totesikin pääsiäisenä, että ”katolilaisena eläminen merkitsee köyhimpien oikeuksien puolustamista, eikä se voi tarkoittaa pyrkimystä miesten ja naisten oikeuksien heikentämiseen”. Tämä lausunto on toki teologisesti merkityksetön, mutta poliittisesti harmiton. Macron on myös puolustanut musliminaisten oikeutta käyttää hiukset peittävää huivia julkisilla paikoilla ja vaikkapa yliopistoilla. Viime vuosina juuri huivikysymys on puhuttanut ranskalaisia toistuvasti, ja esimerkiksi Marine Le Pen on puhunut hijabista hyvin ankaraan sävyyn.

HUHUJEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS Kun poliitikon yksityiselämää aletaan revitellä julkisesti, voidaan tulkita, että kyse on vaikuttajasta, joka ei ole enää täysin yhdentekevä. Ranskalaiset saivat siten jo kampanjoinnin aikana kuulla huhun, jonka mukaan Macron eläisi kaksoiselämää ja olisi salaisessa homosuhteessa Radio Francen toimitusjohtaja Mathieu Gallet’n kanssa. Väittämää levittivät ilmeisesti ainakin tietyt Republikaanien parissa toimivat henkilöt. Huhu levisi niin sitkeästi, että Macron joutui erikseen kiistämään sen totuudenmukaisuuden helmikuussa. Toisaalta Macron poseerasi hiljattain ranskalaisen Garçon -homolehden tuoreimman numeron kannessa ilman paitaa, ja huhut lähtivät uudestaan liikkeelle. Samoin Macronin avioliitto on joutunut arvostelun kohteeksi. Macron avioitui vuonna 2007 itseään 24 vuotta vanhemman lukioaikaisen opettajansa Brigitten kanssa. Brigitte Macron erosi nykyisen puolisonsa vuoksi edellisestä miehestään. Heidän jo vuosia aiemmin alkanut suhteensa sai siten laillisen tunnustuksen. Suomalaisten korviin tarina saattaa kuulostaa jännittävältä, mutta niin Ancien Régimen kuin tasavaltalaisenkin kauden vallanpitäjien syrjähypyistä ja rakastajattarista tunnetussa Ranskassa moinen ei riitä tuhoamaan edes presidentiksi mielivän poliittisia haaveita.

OPPORTUNISMIA JA MUODIKKAITA ARVOJA Macronia pidetään yleisesti hyvin EU-myönteisenä. Le Peniin verrattuna hän sitä onkin, ja hän on toistuvasti puhunut eurooppalaisen yhteistyön merkityksestä globalisaation aikakaudella. Vappuna BBC:lle antamassaan haastattelussa Macron kuitenkin sanoi, että unionia on uudistettava syvällisesti. Hän on myös sanonut ymmärtävänsä unioniin turhautuneita ranskalaisia ja kutsunut EU:ta nykymuodossaan dysfunktionaaliseksi. Macron on selvästi aistinut, millaiselle hahmolle Ranskan politiikassa on kysyntää, ja sitten pyrkinyt vastaamaan tuohon kysyntään. Hänen poliittista ajatteluaan tuntuu ohjaavan eräänlainen oikeissa väleissä annettuihin yllättäviinkin lausuntoihin kulminoituva harkittu opportunismi, jota täydentää kohtuullisen vilpittömältä vakaumukselta vaikuttava sosiaaliliberalismi. Hän on esimerkiksi ilmoittanut kannattavansa naisparien keinohedelmöityshoitoja. Samalla Macron on sanonut jakoa oikeistoon ja vasemmistoon menneisyyden ilmiöksi. Hän on erikseen painottanut, ettei ole sosialisti. Hän suhtautuu markkinatalouteen myönteisesti ja on ilmoittanut haluavansa tasapainottaa Ranskan taloutta. Yhtenä keinona tähän Macron on maininnut aikovansa vähentää virkamieskoneistosta 120 000 työpaikkaa, mutta samalla hän on kertonut tähtäävänsä tuhansien uusien poliisien ja opettajien palkkaamiseen. Macron on onnistunut innostamaan epäinnovatiivisesti nimettyyn En Marche! –liikkeeseensä suuren joukon myös nuoria, jotka katsovat Ranskan perinteisiä puolueita epäileväisin silmin. Silti moni vasemmistolainen on pettynyt Macronin talousajatteluun. Häntä tulisikin pitää keskustalaisena liberaalina, eikä edes modernina sosialidemokraattina. Suuri savoijilainen yhteiskuntatieteilijä ja diplomaatti Joseph de Maistre totesi kerran, että jokaisella kansakunnalla on ansaitsemansa hallinto. Pian näemme, mitä kyseinen havainto tarkoittaa tässä tapauksessa. LIPPU

31

Lippu 2/2017  
Lippu 2/2017  

Anni Suvisuo - Feminististä politiikkaa - Kasvien voimalla - Nuorten vuoro

Advertisement