Page 21

2 / 17

Turun Kupittaa. Ne ovat Hertzenin makuun liian kaavamaisia ja yksitoikkoisia, ”kuin mehiläispesiä”. Esimerkillisempää rakentamista edustaa sen sijaan uudet ruotsalaislähiöt, kuten Göteborgin Guldheden, mutta sielläkin on sorruttu liian korkeisiin kerrostaloihin. Kiitosta saa vain Helsingin Käpylä ja Varkauden tehtaiden omakotialue. Hertzen vaatii kerrostalojen – korkeintaan nelikerroksisten – viemistä ”luontoon”, kauaksi ”autoradoista” ja katujen linjaamista mutkittelemaan talojen lomasta ja alueen ympäri. Parasta on, jos tontit voidaan kaavoittaa yksikerroksisiksi tonttien hinnan laskemiseksi ja rakentaa niille omakotitaloja, maatahan Suomessa riittää. Toisen vastauksen antaa Hertzenin hengenheimolainen, asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman, jonka oppikirja Asemakaavaoppi vuodelta 1947 opettaa amerikkalaisin esimerkin, kuinka puutarhakaupunkia kaavoitetaan. Puutarhakaupunkiaatteen isäksi kutsutun Sir Ebeneser Howardin mallissa kaupungin keskusta kiertää toisistaan irrallisten asuinkuntien kehä, hajakeskitetty kaupunki. Asuminen, työ ja palvelut on eroteltu niissä funktionaalisesti omille alueilleen. Asuinkuntiin kuljetaan keskustasta ”pikatietä” pitkin ja katuverkon tulisi muistuttaa puun oksistoa.

HUONO AATE, JONKA JÄTKÄT VIELÄ PILASIVAT Puutarhakaupunkien kerrostalot olivat vielä aluksi harjakattoisia ja sympaattisia. Tunnetumman ilmeen lähiöillemme antoivat standardoitu rakennustekniikka ja puoluepolitisoitunut kaupunkipolitiikka. Tästä kertoo erinomaisesti Rakennuslehdessä toukokuussa 2016 julkaistu artikkeli 50 vuotta sitten Mauno Koivisto ja Armas Puolimatka synnyttivät lähiöiden laatikkoarkkitehtuurin. 1960-luvulle tullessa maaltamuutto kävi jo niin kuumana, että oli löydettävä nopea ratkaisu massiiviseen asuntotuotantoon. Tekninen ratkaisu löytyi standardikokoisista betonielementeistä, joita voitiin valaa liukuhihnalta varastoon. Poliittinen ratkaisu oli vauhdittaa kaavoitusta ja kunnallistekniikkaa niin, että rakennusyhtiöt toteuttivat uudet lähiöt kokonaisuuksina alusta loppuun. Tällaista aluerakentamista kokeiltiin ensimmäisen kerran Vantaan Kaivokselassa, jonka rakentamista oli rahoittamassa muun muassa Helsingin Työväen Säästöpankin johtaja Mauno Koivisto. Etenkin Helsingin kasvua vastustanut keskusta pyrki ohjaamaan aluerakentamishankkeita naapurikuntiin. Sosialidemokraattien lähettyville asettui Hakan ja VVO:n asuntotuotanto, kokoomuksen taas Saton ja Polarin. Nämä

sitten jakoivat hankkeet keskenään aina lahjussyytteisiin saakka. Vantaa suosi vasemmistoa ja Espoo oikeistoa, mikä näkyy yhä kaupunkien äänestäjäkunnassa. Myöhemmin aluerakentaminen laantui ja rakennusyhtiöiden kirjo kasvoi, mutta jälkipolville jäi tuhansia kiireellä kyhättyjä betonilaatikoita. Niin kiireellä, että niiden oli tarkoitus kestää vain 30-40 vuotta. Villeimmissä visoissa tosin arveltiin olevan jopa olevan mahdollista siirtää elementtitaloja muuttoliikkeen mukana purkaen ja uudelleen pystyttäen.

KAUPUNKI TOIPUU HITAASTI, MUTTA VARMASTI Hertzenin ja Meurmanin puutarhakaupunki, betonielementtiteollisuus ja värittynyt kaavoitus johtivat siis pitkälti suomalaisten kaupunkien hajoamiseen. Täydennysrakentaminen jälkeenpäin on monesti vaikeaa, sillä kaavamuutokseen ja rakennuspäätökseen tarvitaan taloyhtiöiden yksimielinen päätös. Putkiremontti on kuitenkin mahdollista rahoittaa näin tai laittaa jopa koko kortteli uusiksi. Nyt toteutuvissa kaavoissa on jo osattu palata ruutukaavaan, mutta lähiöaikakauden jäljet näkyvät vielä siinä, kuinka kauppa saattaa yhä painottua kivijalan sijaan kauppakeskukseen. Kaupungin hitaasta toipumisesta kertovat kuitenkin uudet yleiskaavat, joissa esimerkiksi ”pikatiet” muutetaan pääkaduiksi. Helsingistä puhutaan usein, mutta upea bulevardisuunnitelma raitiovaunuineen on tehty myös esimerkiksi Oulun Kemintielle. Olisi herkullista saada herrat Herzen ja Meurman katsomaan nyt Töölön neliöhintoja ja puutarhakaupunkeja, joista ei löydä puutarhoja eikä kaupunkia. Kaupungin ja maaseudun parhaiden puolien sijaan niissä yhdistyvät huonot puolet – kaupunkiasuminen maaseudun palvelutasolla. Pelkistä asuintaloista tulikin kasarmeja ja kodit jäivät elävään kaupunkiin. Kumman me haluamme tarjota lapsillemme – kodin vaiko kasarmin? LIPPU

21

Lippu 2/2017  

Anni Suvisuo - Feminististä politiikkaa - Kasvien voimalla - Nuorten vuoro

Lippu 2/2017  

Anni Suvisuo - Feminististä politiikkaa - Kasvien voimalla - Nuorten vuoro

Advertisement