Page 20

20

2 / 17

KOTI VAIKO KASARMI LAPSILLEMME Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset kaupungit halvaantuivat. Ne lyyhistyivät niille sijoilleen siellä, missä ruutukaava loppuu ja pääkadut muuttuvat moottoriteiksi. Kaupunkien keskustat, sydämet, sairastuivat Turun tautiin ja ympäristö alkoi kasvaa nopeasti leviävää lähiöiden kasvainta. Kauniita rakennuksia purettiin sieltä, mistä ei olisi pitänyt ja jätettiin rakentamatta sinne, minne olisi pitänyt.

A

lkoivat puutarhakaupunkiaatteen, funktionalistisen kaupunkisuunnittelun ja standardoidun rakennusteollisuuden pimeät vuosikymmenet, juuri silloin kun Suomi muutti maalta kaupunkeihin. Halvauksesta ei ole vieläkään kokonaan toivuttu. Kaupunkien viihtyisien korttelikeskustojen ympärillä leviää yhä moottoriteiden halkomien metsälähiöiden antikaupunki. Kivijalasta ei löydä kauppoja, vaan palvelut on keskitetty ankeille ostareille ja kaukaisiin peltomarketteihin. Julkinen liikenne ei kannata kaikkien kotiovelle, sillä asukastiheys on liian matala.

MIKSI NÄIN ON KÄYNYT? Vastauksen etsimisen voi aloittaa vuonna 1946 julkaistusta väestöliiton silloisen toiminnanjohtajan Heikki Von Hertzenin poleemisesta pamfletista Koti vaiko kasarmi lapsillemme. Pamfletti julisti uuden ajan alkua kaupunkirakentamisessa, uuden ydinperheen ympärille rakentuvan puutarhakaupungin nousua, joka yhdistäisi kaupungin ja maaseudun parhaat puolet. Hertzenin pamfletissa lytätään tunteisiin vetoavin kuvin esimerkiksi ”Helsingin kunnallispolitiikan kukkanen” Töölö, jonka umpikorttelit haukutaan slummiutuviksi kasarmeiksi. Kuvissa sisäpihan kasvattamat pojat sytyttävät tupakkaa, kun taas puutarhakaupungin tyttäret kirmaavat aurinkoisella niityllä. Osansa saavat kuitenkin myös monet uudet omakotialueet, kuten Lahden Tapanila, Kuopion Niirala ja

TEKSTI: PATRIK SAARTO | KUVITUS: OLLI URPELA

Lippu 2/2017  
Lippu 2/2017  

Anni Suvisuo - Feminististä politiikkaa - Kasvien voimalla - Nuorten vuoro

Advertisement