Page 1

LIPPU SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 2/2016

DEMARINUORET 110 VUOTTA S. 6 VARAPUHEENJOHTAJAEHDOKKAAT S. 8 TIMO HARAKKA JA LIIKE 2020 S. 10 VAALIT VENÄLÄISITTÄIN S. 14 VAPAAN MEDIAN ARVON YMMÄRTÄÄ, KUN VAPAUTTA EI ENÄÄ OLE S. 16 PUHEENJOHTAJAEHDOKKAAT S. 18 AVUNTARPEEN EI PITÄISI ESTÄÄ ITSENÄISTÄ ELÄMÄÄ S. 22


2

LIPPU 2 / 2016 PÄÄKIRJOITUS

ESSI VIRTANEN

päätoimittaja

TAPPIO KIRPAISEE, MUTTA AJAN KANSSA HELPOTTAA

O

len usein vitsaillut, että minulla on poliittisissa henkilövalinnoissa jonkinlainen käänteinen kultainen kosketus. Kerta toisensa jälkeen olen tukenut ja äänestänyt ehdokkaita, jotka eivät lopulta ole tulleet valituiksi tehtäviin, joihin ovat olleet pyrkimässä. Toki muutaman kerran on lykästänyt, mutta poikkeuksethan vain vahvistavat säännön. Tappion hetkellä on usein potuttanut. Ei varmaan minua tukijana ja äänestäjänä ihan niin paljon kuin niitä, joilta itseltään on mennyt jokin tehtävä sivu suun, mutta kuitenkin. Harva tykkää häviämisestä. Eikä siitä tee yhtään helpompaa se, että samaan aikaan joku toinen tuulettaa voittoaan. Noina häviön hetkinä mielessä on käynyt, että tästä se alamäki nyt alkoi ja pitäkää tunkkinne. Ihmismieli varmaankin pyrkii helpottamaan vaikeita valintatilanteita sillä, että se yrittää muodostaa mustavalkoisia vastakkainasetteluja. Joku toinen on hyvä ja joku toinen huono, se on kaikki tai ei mitään. Käytännössä katsoen aina olen kuitenkin saanut huomata, että alamäki ei alkanutkaan eikä minun mielestäni ”väärän” henkilön valinta ollut sellainen katastrofi kuin harmistuksissani luulin. Ja, kun asian päälle on nukuttu muutamat hyvät yöunet, ei hanskojen heittäminen naulaan yhden hävityn äänestyksen takia ole enää tuntunut kovin kypsältä toiminnalta. Oikeastaan on hyvä juttu, että tappio kirpaisee. Se merkitsee sitä, että asialla oli merkitystä. Kilpailukin on hyvästä, sillä se osoittaa, että järjestö on tärkeä ja niin kiinnostava, että useampi ihminen on valmis laittamaan itsensä likoon sen puolesta.

LIPPU

Seison edelleen kaikkien epäonnisten äänestyspäätösteni takana siinä mielessä, että olen aina äänestänythenkilöitä, jotka olisivat valituiksi tullessaan klaaranneet hommansa. Kohtalo (demokratia) vain päätti toisin. Hyville tyypeille kuitenkin löytyy aina lopulta paikka, niin on käynyt myös niille ihmisille, joiden häviö jossain on aikanaan minua kismittänyt. Liittokokouksessa toivottavasti kuullaan hienoja puheita ja nähdään uskomattomia heittäytymisiä, jotka jo itsessään vievät liittoa eteenpäin ja tekevät meistä entistä vahvempia. Lisäksi suoritetaan henkilövalintoja, joista joku pettyy ja joku toinen iloitsee. Ei piiloteta pettymystä eikä iloa, mutta ei myöskään jäädä jumiin siihen päällimmäisenä pinnalle puskevaan tunteeseen. Ymmärretään toisiamme ja toistemme fiiliksiä, niin ei tarvitse sitten jälkikäteen käyttää kohtuuttomasti aikaa haavojen paranteluun. Tässäkin asiassa Demarinuoret voi olla edelläkävijä. *** Tämä on viimeinen Lippu, jota päätoimitan. On muuten ollut kertakaikkisen mukavaa hommaa, mistä kiitos kuuluu kaikille, jotka ovat tarjonneet julkaistavaksi tekstejään tai muilla tavoin edesauttaneet lehdentekoa.

JULKAISIJA

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

KIRJOITTAJAT

Milla Granlund, Miika Kemppainen, Jani Kokko, Miikka Lönnqvist, Ilmari Nurminen, Piia Noronen, Mikkel Näkkäläjärvi, Matias Mäkynen, Eemeli Peltonen, Petra Peltonen, Inna Rokosa, Joona Räsänen, Patrik Saarto, Mikko Suomalainen ja Iida Vallin

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

Essi Virtanen essi.sk.virtanen@gmail.com TOIMITUSSIHTEERI

Iida Vallin iida.vallin@demarinuoret.fi

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g 3/2016 ILMESTYY SYYSKUUSSA

Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, iida.vallin@demarinuoret.fi

4041 0763 Painotuote


LIPPU 2 / 2016

LIITTARI ON IHMISEN PARASTA AIKAA TEKSTI:

Lipun toimitus KUVA: Tytti Kauhala

D

emarinuorten XXVI liittokokous ottaa Tampereen haltuun 27.-29.5.2016. Suomen suurimpaan poliittisen nuorisojärjestön järjestämään tapahtumaan kerääntyy satoja nuoria ympäri maan. Kokouksesta tekee erityisen loistokkaan se, että Demarinuoret juhlii tänä vuonna 110-vuotista taivaltaan edistyksellisen sosialidemokratian etujoukkona. Liittokokous päättää Demarinuorten poliittiset linjat seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Kokouksessa käsitellään muun muassa kattava Poliittinen ohjelma ja uusi Järjestöstrategia, joka antaa suuntaviivoja ja tavoitteita Demarinuorten tulevaisuuden toiminnalle. Lisäksi liittokokouksessa valitaan Demarinuorille uusi puheenjohtaja ja kaksi uutta

varapuheenjohtajaa. Ehdokkaisiin voit tutustua tämän Lipun sivuilla. Jokainen liittokokouskonkari tietää, että liittokokous ei ole tavallista kokouspönötystä ja kuivan kokouspullan järsimistä. Liittari on suuria tunteita, onnistumisia ja epäonnistumisia, strategiaa ja taktikointia, niukkoja yöunia ja kreisejä bileitä - sekä tietysti roppakaupalla uusia ja vanhoja ystäviä, joiden kanssa liittareita muistellaan vielä kiikkustuolissakin. LIPPU

MANSEPINKO PINKO:

Tyäväenmuseo Werstas, iha on siinä Plevnan viäres! Teatterikulman ravintolassa joku ukkoremari aina hoilaa tyäväen lauluja!

Ei sempualee manserockin elävät lekenrat Popera ja Eppu Normaali kuuluvat tamperelaisee kulttuurii. Anna laulunäytteet aikaa heirän kappaleistaa!

Kekä sen anskattoonny Moreenin kirjottikaa?

Kaljaa koneesee ja Ukkometsoo.

Pispalan Pulteri ei vaadi paljoo fundeeraamista, vain pienen lompakon. Kyä näin on.

Pääry Hervantaa jatkoille teekkareiren kans.

Aina o aikaa ja paikka pikkuromanssille: liittarirakkaus ansaitsee nääs lukkonsa Tammerkosken lukkosillalla ja nuahoomista jonku kylessä.

Ponkaa Pikku Kakkosen Eila-mummo kattos ny (on muute remari) - jos käy vaikeeks, suuntaa Ylelle Tohloppii.

Ponkaa nakkifakiiri, Aamuneljältä voi rotvallin Vaakosta on vaikee pistää reunalla meinaan nuakparemmaks. kuu muitaki remarinuaria.

Kruisaa Särkänniämessä nääs tukkijoessa. Jos hälläkössevväliä hirvittää, possujuna on myäs varma.

Mee nääs Nyssellä!

Syä Pynsällä munkkirinkilä ja kiipee näkötornii.

Pispalan Pulteri ei vaadi paljoo fundeeraamista, vain pienen lompakon. Kyä näin on.

Jua Plevnan simaa.

Tampereen Demarinuoret

Syä sitä aitoo ja oikeeta mustaa makkaraa Laukontorilla

3


PUHEENJOHTAJALTA

LIPPU 2 / 2016

KIITOS TEKSTI: Joona

Räsänen KUVA: Olli Urpela

Oma osuuteni Demarinuorten johdossa on nyt taivallettu ja on aika siirtää viestikapula seuraavalle. Tämän toteaminen tuntuu samalla sekä helpottavalta että haikealta. Helpottavalta siksi, että oma takki alkaa olla aika tyhjä. Haikealta siksi, että Demarinuoret on upea järjestö ja sen jäsenistö on ollut kuin perhe, jonka kanssa on kasvanut.

O

sallistuessani ensimmäiseen Demarinuorten liittokokoukseeni vuonna 2008 en voinut kuvitellakaan mitä kaikkea seuraavan kahdeksan vuoden aikana tulisi tapahtumaan. Matka on ollut täynnä onnistumisia, epäonnistumisia, ylämäkiä, alamäkiä, iloja ja suruja. Näin jälkeenpäin sitä varmasti tekisi joitain asioita toisin, mutta kokonaisuudessaan matka on ollut kulkemisen arvoinen. Parasta siinä on ollut, että sen on saanut kulkea jäsenistön kanssa. Demarinuorista todella löytää elinikäisiä ystäviä. Neljä vuotta sitten toukokuussa sain jäsenistöltä luottamuksen ja tulin valituksi Demarinuorten puheenjohtajaksi. Tuosta luottamuksesta olen edelleen nöyrän kiitollinen. Suurimmat kiitokset ja ansiot valinnastani kuuluvat kuitenkin Viljami Kammoselle, Taina Viikarille, Laura Ylitalolle, Eemeli Peltoselle ja tietenkin Eppu Lepomäelle. Ei politiikassa eikä elämässä ylipäätään kukaan pärjää yksin. Sen takia on paikallaan antaa suurin kunnia heille, joille se kuuluu. Liian usein valokeilassa seisovat menestyjät itse, eivätkä henkilöt heidän takanaan. Tullessani valituksi nuorisoliiton puheenjohtajaksi tein itselleni selväksi, että sitoutuisin järjestön johtamiseen täysillä. Tämän lupauksen koen myös pitäneeni. Demarinuoret on kehittynyt valtavasti eteenpäin niistä ajoista, kun itse tulin mukaan toimintaan. Kehitys ei tietenkään ole vain minun ansiotani, vaan liiton erinomainen henkilöstö, luottamushenkilömme ja aktiivimme ovat tehneet uskomattoman paljon töitä Demarinuorten kehittämiseksi. Yhdessä olemme saavuttaneet paljon ja tästä on hyvä seuraavien toimijoiden jatkaa.

Lupasin myös sitoutua tekemään Demarinuorista entistä uskottavampaa ja vaikuttavampaa poliittista nuorisojärjestöä. Näiden tavoitteiden koen myös tulleen saavutetuiksi. Demarinuoret on nykyään arvostettu ja tunnustettu järjestö, jonka tekemisiin sekä sanomisiin suhtaudutaan arvostaen yli puoluerajojen. Järjestön uskottavuuden ja vaikuttavuuden kasvattaminen on tarkoittanut myös sitä, että nuorisoliiton ja sen jäsenten asema on vahvistunut entisestään puolueen piirissä ja muualla yhteiskunnassa. Pitkään odotettu sukupolvenvaihdos alkaa todella näkyä puolueessa, ja kun tätä porukkaa katsoo, niin en ole hetkeäkään huolissani sosialidemokratian tulevaisuudesta. On rehellistä myöntää, että paljon jäi myös tekemättä. Demarinuorten järjestöllinen kehittäminen on omassa työskentelyssäni ollut taka-alalla. Tässä työssä toivon seuraajieni kunnostautuvan, sillä paljon on vielä tehtävissä nuorisoliiton jäsenistön ja järjestökoneiston herättelemiseksi. Ehkä vihdoin olisi myös aika objektiivisesti pohtia sosialidemokraattisen nuoriso- ja opiskelijatoiminnan yhdistämistä saman järjestön alle. Olen ollut erityisen ylpeä siitä, että Demarinuoret on ollut poliittisessa toiminnassaan ratkaisuja esittävä, eteenpäin katsova, tulevaisuutta rakentava ja realistisen vaihtoehdon tarjoaja, joka ei ole luisunut äärimmäisyyksiin eikä populismiin. Uskon, että näitä samoja periaatteita kannattaa noudattaa jatkossakin. Näin on mahdollista luoda poliittisia tavoitteita, jotka aidosti päätyvät myös sanoista teoiksi. Mahdollisuus saada johtaa Demarinuoria neljän vuoden ajan on ollut elämäni suurin kunnia. Jään ikuisesti tästä mahdollisuudesta kiitolliseksi jokaiselle, joka on matkan varrella tukenut ja auttanut minua tehtävän hoitamisessa. Nyt on aika laittaa piste omalle työlleni tässä 110-vuotisessa järjestössä. Parhaani olen tehnyt. Pilke silmäkulmassa, jalat maassa ja katse tulevaisuudessa. Nähdään Tampereen liittokokouksessa ja sen jälkeenkin! Kiitos. LIPPU

5


6

LIPPU 2 / 2016

DEMARINUORTEN 110 VUOTTA: LYHYT OPPIMÄÄRÄ

SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEN NUORISOLIITON EDUSTAJAKOKOUS KOTKASSA VUONNA 1910. TEKSTI : Miikka

Lönnqvist, Demarinuorten pääsihteeri KUVALÄHDE: Työväen arkisto

Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton perustamiseen saatiin puolueelta vastentahtoinen lupa vuonna 1906. Osa ukkopuolueen änkyröistä piti nuorisoliiton perustamista sosialidemokratiaa horjuttavana toimintana, mutta siitä huolimatta perustamiskokous saatiin pidettyä Tampereen Työväenyhdistyksen Nuorisoliiton koolle kutsumana 9.-10.12.1906 Tampereen työväentalossa, samassa paikassa kuin tämänvuotinen liittokokouksemme.

Poliittisesti nuorisoliitto oli luonnollisesti sitoutunut sosialidemokraattisen puolueen ohjelmaan, mutta sen omassa toiminnassa näkyi vahvana myös pasifistisuus. Poikkeuksellista muihin sosialidemokraattisiin järjestöihin nähden oli se, että rauhanaate säilyi melkein muuttumattomana osana nuorisoliiton ideologiaa vuoteen 1940 saakka. Vasta talvisodan kokemukset muuttivat nuorisoliiton näkemyksiä maanpuolustuksesta. Paikallisella tasolla nuorisoliiton pasifistinen kanta ei kuitenkaan ollut aivan yhtä selvä. Valtava määrä nuorisoliiton jäseniä tarttui aseeseen, kun punainen lyhty sytytettiin Helsingin työväentalon torniin tammikuussa 1918. Virallisten tilastojen mukaan sisällissodassa menetti henkensä hieman alle tuhat nuorisoliittolaista, mutta todellisuudessa luku noussee vähintäänkin kaksinkertaiseksi. Kaksi kolmesta nuoriso-osastosta ei kyennyt edes toimittamaan tietoja kuolleista jäsenistään. Osa entisistä nuorisoliiton jäsenistä siirtyi sisällissodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle.

L

Sisällissodan jälkeinen torjuttiin ensin sisältäpäin ilmestynyttä kommunismin uhkaa, kun maan alla toimivan SKP:n toimijat alkoivat vallata nuorisoliittoa. Vuoteen 1921 mennessä he onnistuivat tavoitteessaan ja liittivät nuorisoliiton muun muassa kommunistisen nuorisointernationaalin jäseneksi. Tämä riitti sosialidemokraateille, jotka perustivat kokonaan uuden nuorisoliiton vielä samana vuonna. Kaikkiaan noin 7 000 jäsentä siirtyi uuden Sosialidemokraattisen Työ-

iiton aloittaessa toimintaansa sen keskeisimmät ongelmat liittyivät rahaan - tai tarkemmin sanottuna sen puutteeseen. Helsingin Nuorisoseura (Stadin Demarinuorten edeltäjä) suostui lainaamaan liitolle 300 markkaa, jolla toiminta polkaistiin käyntiin. Alkuvuosien toiminta piti sisällään vaikka mitä iltamista, sadunkerronnasta ja lausunnasta aina sosialidemokraattisten lehtien pääkirjoitusten yleisölle selostamiseen.

KAHDEN UHAN VÄLISSÄ JA LIEVENNYKSIÄ PASIFISMIIN


LIPPU 2 / 2016

läisnuorisoliiton jäseniksi. Vallattu vanha liitto lopetettiin kommunistisena järjestönä vuonna 1923. Ei aikaakaan, kun ilmeni uusi uhka: äärioikeisto ja Lapuan liike. Kommunistien toiminnan enemmän tai vähemmän tuhottuaan nämä iskivät kyntensä sosialidemokraatteihin, joiden toimintaa horjutettiin aina Mäntsälän kapinaan saakka ja osittain vielä sen jälkeenkin. Ennen talvisotaa SDP alkoi loiventaa suhtautumistaan hallitusyhteistyöhön päätyen 30-luvun lopulla samaan hallitukseen keskustan edeltäjän, Maalaisliiton, kanssa. Talvisota katkaisi hyvin alkaneen yhteistyön. Koko sota-ajan nuorisoliiton toiminta jatkui miltei sotia edeltäneeseen malliin. Välirauhan aikana vuonna 1940 nuorisoliitto kokoontui valitsemaan uudeksi puheenjohtajakseen Rafael Paasion. Samassa kokouksessa lievennettiin hieman pasifistisia linjauksia ja suhtautumista esimerkiksi vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Päätettiin, että on hyväksyttävää puolustautua, jos kimppuun hyökätään. HAJAANNUKSEN AIKA JA LIITTO SKOGILAISTEN ARMOILLA

Vuoden 1957 puoluekokouksessa edellisen vuoden presidentinvaaleissa yhdellä äänellä Kekkoselle hävinnyt K.-A. Fagerholm koki jo toisen yhden äänen tappionsa hävitessään puolueen puheenjohtajuuden sotarikostuomionsa lusineelle Väinö Tannerille äänin 95-94. Tästä suuttuivat silmittömästi Neuvostoliitto ja puolueessa oppositioon jääneet, läheisempää neukkuyhteistyötä kannattaneet skogilaiset. Skogilaiset marssivat ulos puoluekokouksesta ja perustivat pian oman puolueensa, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton. Nuorisoliitto ilmoitti johtonsa suulla heti puoluekokouksen jälkeen tukevansa skogilaisia. Kiitoksena tästä puolue lopetti nuorisoliiton taloudellisen tukemisen. Vuoden 1959 liittokokouksessa skogilainen liittojohto onnistui juonimaan itselleen enemmistön edustajista. Nuorisoliitto jäi skogilaisten käsiin. Tämä johti jo toisen kerran uuden nuorisojärjestön perustamiseen. Sai alkunsa Demarinuorten edeltäjä, Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto SNK. SNK:n johtoon valittiin puolueen linjalle uskollinen 47-vuotias nuorukainen Viljo Virtanen, joka viihtyi puheenjohtajana peräti viisi vuotta. Hänen jälkeensä puheenjohtajan nuija siirtyi nelikymppiselle kansanedustaja Väinö Vilponiemelle, joka piteli sitä 45-vuotiaaksi saakka. Nuorekkailla puheenjohtajilla pidettiin huoli siitä, ettei nuorisoliiton linja pääse lipsumaan puolueen linjasta.

Sodan jälkeen Suomi ja Demarinuoret olivat uuden tilanteen edessä. Neuvostoliitto oli voittanut sodan, kommunistien toiminnasta tehty laillista ja fasistisina järjestöinä pidetyt Suojeluskunnat ja Lotta Svärd kielletty. Maassa istui valvontakomissio ja sodan jälkeen pidetyissä vaaleissa kansandemokraatit ottivat 49 paikkaa. Loikkausten myötä heistä tuli maan RADIKAALIT VUOSIKYMMENET JA suurin puolue. MAAN PARAS JUNTTAUSKONEISTO SDP:ssä ja nuorisoliitossa omaksuttiin jyrkkä kommunisminTannerin valinnan myötä oppovastainen linja, joka sai tukea myös SNK:N LIPUN VIHKIMINEN, 1959 / OULUN LIITTOKOKOUS, 1977 sitioon joutunut SDP alkoi eheytyä lännestä – tukea kannettiin meille (KUVA: MARTTI LARIKKA) / NUORISOVUODEN PÄÄTAPAHTU- Rafael Paasion tultua valituksi setelinippujenkin muodossa. MA HELSINGISSÄ, 1976 / IUSY:N LEIRI MALMÖSSA, 2000. SDP:n puheenjohtajaksi kirjaiVuoden 1948 eduskuntavaaleissa mellisesti päin honkia menneiden kommunismin uhka saatiin pääosin torjutuksi ja 1950-lupresidentinvaalien jälkeen. Kekkonen oli vuotta aiemmin vulla kyettiinkin sitten keskittymään olennaiseen, eli keskiNeuvostoliitosta tulleen nootin turvin kaatanut SDP:n ja näiseen tappeluun. kokoomuksen häntä vastaan kasaaman Honka-liiton. Puolueeseen oli sodan jälkeen muodostunut vahva Pari piirua vasemmalle siirtynyt puolue alkoi houkutella asevelisosialisteiksi kutsuttu ryhmä, joka mieli rakentaa radikaaleja nuoria, jotka löysivät tiensä myös nuorisoliityhteiskuntaa ja vastustaa kommunismia yhteistyössä kotoon. Sen “nuorekas” ilmapiiri ei kuitenkaan miellyttänyt koomuksen kanssa. 60-luvun radikaaleja, vaan he päättivät perustaa oman Samaan aikaan Maalaisliitto haki politiikalleen tukea liittonsa, Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusyhteistyöstä kommunistien ja Neuvostoliiton kanssa. SDP:n liiton SONK:n. sisälle syntyi hyvin pian myös radikaalimpi oppositio, joka Vähitellen nuorisoliittokin alkoi radikalisoitua. Vuonna näki, että Neuvostoliitto ja kommunistit olivat tulleet jää1970 se valitsi itselleen oikeasti nuoren puheenjohtajan, däkseen ja että myös heidän kanssaan oli kyettävä yhteis25-vuotiaan kansanedustajan Ulf Sundqvistin. Hän oli nuortyöhön. 1950-luvun loppupuolella puolueen sisäinen jako ten radikaalien maltillisempaa siipeä, joten suhde puolukävi yhä selvemmäksi ja alkoi näkyä myös nuorisoliitossa. eeseen säilyi niin hyvänä, että vuonna 1972 puheenjohtaja

7


8

LIPPU 2 / 2016

Paasio teki nuorisoliiton johtajasta hallituksensa opetusministerin. Suomen kaikkien aikojen nuorimpana ministerinä 26-vuotias Sundqvist hoiteli muun muassa peruskouluuudistuksen. Vuonna 1973 Turun liittokokouksessa nuorisoliitto paukautti puolueesta vasemmalta ohi niin, että heilahti. Aiemmin vähemmistössä olleet marxilaisen sosialidemokratian nokkamiehet miehittivät liiton johtopaikat, eikä liittokokouksen menettelytapavaliokuntaan ollut edes pääministerillä asiaa. Pääministeri Sorsa heitettiin sieltä pihalle kuin leppäkeihäs. 1970-luvun nuorisoliitosta kehittyi marxilaisten sosialidemokraattien johdolla maan paras junttauskoneisto, joka kasvatti toimijoita Teiniliittoon, ammattiyhdistysliikkeeseen ja Ammattikoululaisten liittoon. Maltillisemman linjan edustajat suuntasivat eduskuntaan ja puolueen eri tehtäviin. Maltillisemman nuorisojärjestön rooli jäi nyt opiskelijoille SNK:n keskittyessä yhteistyöhön kommunistien ja delegaatioiden vaihtoon Neuvostoliiton kanssa. 1970-luvun SNK on suurin syy sille, miksi sen ajan nuorisotoimijat edelleen istuvat monissa merkittävissä tehtävissä. Junttaamista ei nimittäin tarvitse opetella kuin kerran. NUORISOLIITON VIHERTYMINEN JA EUROOPPALAINEN UNELMA

Ylipolitisoitunutta 70-lukua seurasi alipolitisoitunut 80-luku. Politiikan sijaan nuoria alkoivat kiinnostaa yhden asian liikkeet ja erilaiset vaihtoehtoliikkeet. Poliittiseen kähmintään ja junttaukseen erikoistunut nuorisoliitto ei aivan kyennyt vastaamaan tähän tarpeeseen. Voimaa poliittiseen toimintaan yritettiin hakea ammattiyhdistysliikkeen kanssa tehdystä yhteistyöstä ja vihreämmistä linjauksista. Politiikan muuttuessa samaan aikaan entistä julkisuushakuisempaan suuntaan, nuorisoliittokin kokeili erilaisia tempauksia, joista vuoden 1987 eduskuntavaalien Nukkuvien puolue ei nai -kampanja on ehkä tunnetuin. Vuosi 1989 kaatoi itä-blokin ja käynnisti kommunistisen maailman romahduksen. Aikaisemman neuvostokeskeisen maailman sijaan ovet ja ikkunat avautuivatkin Eurooppaan. Alkoi uuden eurooppalaisen unelman tavoittelu. Vuonna 1990 Demarinuoret sai ensimmäisen naispuheenjohtajan Tarja Filatovista, joka yhdessä pääsihteeri Tiina Nurmen kanssa alkoi uudistaa liittoa. Laman mukanaan tuomat valtionapuleikkaukset ja aikaisempien vuosien tuhlaileva rahankäyttö olivat ajaneet liiton tuolloin miltei konkurssin partaalle. Voimakkaan saneerausohjelman lisäksi Demarinuoret kävi läpi myös järjestöllisen uudistuksen muuttaen nimensä Sosialidemokraattiset Nuoret ry:ksi. 1990-luvun aikana nuorisoliiton ja puolueen välit alkoivat vähitellen lämmetä siitäkin huolimatta, että Lipposen hallitusten säästöpolitiikkaa kritisoitiin välillä ankarasti. Yhteistyön läheneminen johti yhteisiin kampanjasuunnitelmiin ja koulutuksiin sekä lopulta Demarinuorten muuttoon takaisin puoluetoimistolle vuonna 2000. Tästä symbolisesta lähenemisestä voidaan katsoa alkaneen koko 2000-luvun jatkunut toimintakulttuurin muutos, joka on tähdännyt nuorisoliiton tekemiseen oleelliseksi osaksi puolueyhteisöä. Voisipa joku muotoilla toimintamme tavoitteeksi sen, ettei puolue olisi puolue ilman Demarinuoria. LIPPU

TANSSIA DUUNARIPÄIVILLÄ VUONNA 2001.


10

LIPPU 2 / 2016

EHDOLLA DEMARINUORTEN VARAPUHEENJOHTAJAKSI:

INNA ROKOSA

Olen 23-vuotias opiskelija ja järjestövaikuttaja. Asustelen Tampereella avopuolisoni ja kissani kanssa. Järjestövaikuttamisen lisäksi vietän vapaaaikani liikunnan ja kulttuurin parissa - perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa unohtamatta. Usko parempaan tulevaisuuteen ja halu toimia sen saavuttamiseksi sai minut mukaan politiikkaan vuonna 2012, kun minua pyydettiin SDP:n kunnallisvaaliehdokkaaksi. Siitä lähtien olen tehnyt intohimoisesti työtä oikeudenmukaisemman tulevaisuuden puolesta. Esimerkiksi viime keväänä toimin SDP:n eduskuntavaaliehdokkaana. Demarinuorissa aloin vaikuttaa pian kunnallisvaalien jälkeen, kun minut valittiin Tampereen Demarinuorten puheenjohtajaksi. Samoihin aikoihin toimin myös LänsiSuomen Demarinuorten hallituksessa. Viimeiset kaksi vuotta olen vaikuttanut Demarinuorten liittohallituksessa. Kokemukseni Demarinuorten toiminnasta on siis kolmitasoista; tunnen niin aluejärjestön, piirijärjestön kuin koko liiton toimintaa. Järjestökokemukseni ei rajoitu pelkästään politiikkaan. Vuodesta 2011 asti olen tehnyt töitä syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän läheistensä hyvinvoinnin edistämiseksi. Aloitin toimimalla syömishäiriöön sairastuneiden vertaistukiryhmän ohjaajana Tampereella. Nykyisin toimin Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n sekä sen paikallisyhdistyksen hallituksissa. Olen ehdolla Demarinuorten varapuheenjohtajaksi, koska minulla on luja tahto toimia sosialidemokraattisten arvojen edistämiseksi ja oikeudenmukaisemman tulevaisuuden rakentamiseksi. Persoonallisten vahvuuksieni myötä minun olisi helppo kehittää Demarinuoria yhteisönä innostavammaksi ja välittävämmäksi. Lisäksi vahvasta ja monipuolisesta järjestökokemuksestani on hyötyä, kun Demarinuoria halutaan kehittää yhä kiinnostavammaksi ja vaikuttavammaksi poliittiseksi nuorisoliikkeeksi. Mikäli sinulla on kysyttävää tai haluat muuten kertoa ajatuksistasi, minuun voi aina olla yhteydessä esimerkiksi laittamalla viestiä osoitteeseen inna.rokosa@gmail.com. Ollaan yhteydessä!” - Inna

INNA ROKOSA

Ikä: 23 Paikkakunta: Tampere Ammatti/koulutustausta: myyjä, opiskelija Kolme minua kuvaavaa adjektiivia: Rohkea, reilu ja avarakatseinen

www.innarokosa.fi

Olen paras valinta Demarinuorten varapuheenjohtajaksi, koska… Olen avoin ja osaan kuunnella hiljaisimpiakin. Olen vahva järjestöosaaja - minulla on kokemusta järjestömaailmasta myös politiikan kentän ulkopuolelta niin pienestä paikallisyhdistyksestä kuin liittotasoltakin. Varapuheenjohtajana… Haluan tehdä Demarinuorista yhä innostavamman ja välittävämmän yhteisön. Aion edistää sitä, että arvomme oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta toteutuvat vielä enemmän käytännössä. Haluan, että jokainen jäsen kokee tulleensa kuulluksi. Nämä kaikki ovat peruslähtökohtia sille, että järjestömme jatkaa kasvua ja kehitystään.

”HALUAN TEHDÄ DEMARINUORISTA YHÄ INNOSTAVAMMAN JA VÄLITTÄVÄMMÄN YHTEISÖN.”


LIPPU 2 / 2016

EHDOLLA DEMARINUORTEN VARAPUHEENJOHTAJAKSI:

EEMELI PELTONEN

Sosialidemokraattinen nuorisoliike on uuden edessä. Toukokuussa Tampereella järjestettävässä liittokokouksessa me demarinuoret päätämme siitä suunnasta, johon haluamme nuorisoliittoa viedä. Lisäksi vastuullamme on tehdä viisaita valintoja henkilöistä, jotka järjestöä johtavat tulevan kaksivuotiskauden ajan. Uudenmaan Demarinuoret on asettanut minut ehdolle Demarinuorten varapuheenjohtajaksi. Demarinuoret on ollut kuuden vuoden ajan minulle tärkeä yhteisö. Olen saanut Demarinuorten toiminnan kautta paitsi uusia ystäviä, myös osaamista ja kokemuksia. En voisi kuvitella hienompaa tapaa jatkaa työskentelyäni nuorisoliiton puolesta, kuin järjestön varapuheenjohtajana. Miksi pyrin varapuheenjohtajaksi? Uskon, että kokemukseni Demarinuorista ja järjestön ulkopuolelta tekisivät minusta vaikuttavan ja verkostoituneen varapuheenjohtajan nuorisoliitolle. Pyrin varapuheenjohtajaksi, koska haluan olla kehittämässä Demarinuorista vielä vaikuttavampaa ja edistyksellisempää poliittista liikettä. Olen toiminut aktiivisesti Demarinuorissa piiritasolla ja valtakunnallisesti. Uudenmaan Demarinuorten puheenjohtajuus, Lipun päätoimittajuus ja liittohallituksen jäsenyys ovat opettaneet paljon nuorisoliitosta. Kokemukseni ei rajoitu vain Demarinuoriin. Järvenpään kaupunginvaltuuston jäsenenä sekä sivistys- ja vapaaaikalautakunnan puheenjohtajana olen päässyt tekemään politiikkaa konkreettisesti. Työssäni kansanedustaja Timo Harakan ja Joona Räsäsen poliittisena avustajana olen paitsi verkostoitunut myös lisännyt osaamistani politiikasta. Varapuheenjohtajana haluaisin syventää liiton ja piirijärjestöjen yhteistyötä. Uusia tapoja tukea piirejä on löydettävä. Lisäksi edistäisin sellaisia poliittisia avauksia, jotka nostavat uuden sukupolven kysymykset sosialidemokratian keskiöön. Nykyinen liittojohto on onnistunut herättämään uuden toivon sosialidemokraattisessa nuorisossa. Nyt on uuden sukupolven aika tehdä toivosta totta. Nähdään Tampereella!” - Eemeli

EEMELI PELTONEN

Ikä: 21 Paikkakunta: Järvenpää Ammatti/koulutustausta: poliittinen avustaja, valtiotieteiden ylioppilas Kolme minua kuvaavaa adjektiivia: yhteistyökykyinen, avoin ja uuttera

www.eemelipeltonen.fi Olen paras valinta Demarinuorten varapuheenjohtajaksi, koska… Minulla on paljon järjestöllistä ja poliittista kokemusta paitsi Demarinuorista, myös järjestön ulkopuolelta. Kaupunginvaltuutettuna ja poliittisena avustajana olen päässyt tekemään politiikkaa käytännössä. Kokemukseni ja osaamiseni tekisivät minusta vaikuttavan ja verkostoituneen varapuheenjohtajan nuorisoliitolle. Varapuheenjohtajana… Edistäisin piirijärjestöjen ja liittojohdon vuoropuhelun lisäämistä sekä etsisin uusia tapoja tukea piirien toimintaa. Poliittisesti edistäisin rohkeita avauksia, jotka uudistavat sosialidemokraattista ajattelua ja tuovat Demarinuorille uskottavuutta ja näkyvyyttä yhteiskunnassa.

”VARAPUHEENJOHTAJANA HALUAISIN SYVENTÄÄ LIITON JA PIIRIJÄRJESTÖJEN YHTEISTYÖTÄ.”

11


12

LIPPU 2 / 2016

EHDOLLA DEMARINUORTEN VARAPUHEENJOHTAJAKSI:

PIIA NORONEN

Demarinuoret on tulevaisuudessa jäsentensä liitto, johon kaikki ovat tervetulleita. Vain jäsenten avulla voimme olla maan johtava poliittinen nuorisojärjestö. Haluan olla Demarinuorille innostava ja jäseniä kuunteleva varapuheenjohtaja, joka myös vie asioita tarmokkaasti eteenpäin eikä vain puhu tekemisestä. Liiton varapuheenjohtajana tekisin aktiivista yhteistyötä niin aktiivien, työntekijöiden kuin myös muun liittojohdon kanssa. Tulen myös aivan varmasti sparraamaan liiton puheenjohtajaa sekä liittohallitusta niin poliittisissa kuin järjestöllisissä kysymyksissä! Varapuheenjohtajana tulisin aktiivisesti myös kiertämään järjestökenttää seuraavan kahden vuoden ajan. Haluan olla mukana luomassa piirien mentor-ohjelmaa, mikäli liittokokous hyväksyy aloitteen. Demarinuorissa tulisi ottaa entistä paremmin huomioon jokainen jäsen yksilönä. Jokaisella on oltava mahdollisuus tulla mukaan haluamallaan tavalla Demarinuorten toimintaan, esimerkiksi mukaan piirihallitukseen, toimijaksi aluejärjestöön tai rivijäseneksi. Jokainen saa olla mukana toiminnassa haluamallaan tavalla, välillä aktiivisemmin ja välillä viettäen hiljaiseloa. Jokainen toimija on meille arvokas ja häntä arvostetaan. Järjestötoiminnan lisäksi minulla on paljon annettavaa myös poliittiseen ohjelmatyöhön. Demarinuorten tulee nostaa esille entistä enemmän työelämään, solidaarisuuteen sekä ympäristöön liittyviä aiheita. Toivon, että seuraavalla liittokokouskaudella Demarinuoret järjestävät ympäristöpoliittisen seminaarin, jossa on mahdollista käydä ympäristöpoliittista keskustelua, esimerkiksi kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen sekä energiateknologiaan liittyen. Toisaalta myös työelämään liittyviä kysymyksiä emme voi sivuuttaa. Jokainen liittojohtoon kuuluva henkilö tulee myös vastuuttaa sekä järjestö- että poliittiseen ohjelmatyöhön seuraavalla liittokokouskaudella. Demarinuoret saisivat minusta varapuheenjohtajan, joka paneutuu järjestön asioihin sekä vie niitä eteenpäin. Haluan olla kehittämässä tulevaisuuden Demarinuoria kanssasi. Ollaan yhteyksissä ja nähdään Tampereella!” -Piia

PIIA NORONEN

Ikä: 26 Paikkakunta: Turku Ammatti/koulutustausta: tarjoilija, Huk Kolme minua kuvaavaa adjektiivia: Suorapuheinen, realisti ja urheiluhullu

www.piianoronen.fi Olen paras valinta Demarinuorten varapuheenjohtajaksi, koska… Tunnen erittäin hyvin Demarinuorten järjestökentän niin sen kaikkine haasteineen kuin hyveineen. Minulla on selkeitä näkemyksiä Demarinuorten toiminnan kehittämiseen sekä myös poliittisiin kysymyksiin. Uskallan nostaa esille vaikeitakin asioita. Varapuheenjohtajana… Tulen panostamaan alue-ja piirijärjestöjen toiminnan kehittämiseen yhdessä aktiivien kanssa, koska laadukas ja monipuolinen toiminta paikallistasolla on koko sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen elinehto. Uusia jäseniä pitäisi saada enemmän mukaan toimintaan ja jokaiselle aktiiville mieleistä toimintaa.

”DEMARINUORTEN TULEE NOSTAA ESILLE ENTISTÄ ENEMMÄN TYÖELÄMÄÄN, SOLIDAARISUUTEEN SEKÄ YMPÄRISTÖÖN LIITTYVIÄ AIHEITA.”


LIPPU 2 / 2016

RUUAN POIS HEITTÄMINEN ON TYPERÄÄ TEKSTI:

Ilmari Nurminen, SDP:n nuorin kansanedustaja Kousku

KUVA: Anrietta

Maailmanlaajuisesti ruokaa päätyy roskikseen vuosittain 1300 miljoonaa tonnia eli noin 25-30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. Suomessa ruokahävikkiä kertyy vuosittain jopa 400 miljoonaa kiloa.

S

amaan aikaan esimerkiksi talvella vierailemassani Veikko Hurstin ruoka-avussa käy säännöllisesti 2 500 henkeä. RAY:n Avun tilkkutäkki -selvityksen (2014) mukaan leipäjonoissa käy säännöllisesti jopa 12 600 ihmistä ja epäsäännöllisesti 9500 ihmistä. Luvut ovat kasvamaan päin. Nykylainsäädännössä kauppojen, ravintoloiden ja kuntien yhteistyö ruokahävikkiä jakavien vapaaehtoisjärjestöjen kanssa on kuitenkin vapaaehtoista. Toisin kuin usein luullaan, kaupat eivät ole suurin ruokahävikin tuottaja vaan ruokahävikkiä syntyy pitkin koko ruuan tuotantoketjua. Koko elintarvikeketjussa syömäkelpoista ruokaa arvioidaan menevän hukkaan jopa 460 miljoonaa kiloa vuodessa. Kotitalouksien osuus on tästä suurin: jopa 35%. Teollisuuden osuus on 28%, kaupan osuus 18% ja ruokapalveluiden 20%. Kotitalouksissa syntyvän ruokahävikin ongelma lienee se, ettei talouksissa osata hyödyntää tähteitä ja parasta ennen -elintarvikkeita käsitellään samoin kuin viimeisen käyttöpäi-

vän tuotteita. Myös kiire, suunnittelemattomuus sekä liian suurien pakkauskokojen suosiminen keräävät hävikkiä pientalouksissa. Olen vetänyt poikkipoliittista työryhmää lakialoitteen valmistelusta ruokahävikin vähentämisen puolesta. Yhdessä Tiina Elovaaran (ps), Emma Karin (vihr), Katri Kulmunin (kesk), Kai Mykkäsen (kok) ja Hanna Sarkkisen (vas) kanssa jätimme lakialoitteen allekirjoitettavaksi ja se keräsi sata nimeä alle kuukaudessa. Aloite selvästi yhdistää poliittista kenttää. Politiikassa tarvitsemme juuri tällaisia edistyksellisiä avauksia. Suomessa on viime aikoina herätty kiitettävästi aiheeseen. Aiheen ympärille on syntynyt innostava ja innovatiivinen kulttuuri, joka yhdistää monen toimintakentän toimijat. Esimerkiksi monessa kunnassa on ryhdytty hyötykäyttämään kouluruokailuista ylijäänyttä tähderuokaa myymällä sitä edullisesti eteenpäin muille ruokailijoille. Parhaimmillaan hävikistä syntyy arvokkaampia tuotteita ja uutta liiketoimintaa, työllisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Kiertotalousajattelun hengessä syömäkelpoinen ruoka voitaisiin ohjata takaisin ruokaketjuun ja syömäkelvoton hävikki hyötykäyttää ravinteina. Helsingissä on parhaillaan menossa yksi tällainen innovatiivinen kiertotaloushanke From waste to taste. Hankkeen hävikkiruokaravintola on saanut suuren suosion niin lounas- kuin illallisravintolana. Hankkeen tiimoilta perustetaan myös ruuankierrätyskeskus, jonne ruoka kuljetetaan ja jossa hävikki lajitellaan lahjoitettavaksi suoraan ruoka-aputoimijoille tai kerätään ruokahävikkiravintolaan. Voittoa tavoittelematon hanke työllistää työttömiä nuoria, pitkäaikaistyöttömiä ja maahanmuuttajia ja auttaa heitä pääsemään kiinni työelämään. Ruokahävikkiravintolat ovat siis paitsi järkevää ja edistyksellistä, niistä on muodostunut myös trendikäs ruokakulttuuri. Lainsäätäjinä voimme pyrkiä luomaan rakenteita, jotka kannustavat kansalaisia kuluttamaan kestävämmin ja eri ruokatuottajia tarjoamaan ympäristöystävällisemmin. Kun suurin ruokahävikki koostuu kotitalouksissa, meidän kuluttajien tulisi kuitenkin herätä siihen tapaan kuinka ajattelemme ruokaa. Onko tapamme suhtautua ruokakulutukseemme kestävää? Esimerkiksi tuleeko kaupassa todella olla 11 vaihtoehtoa maidolle? Tai pitääkö ruokaa ostaa isompi “perhekoko”, koska se on alennuksessa tai edullisempaa? Voitaisiinko kaatopaikalle heitetty ruokaa sen sijaan hyötykäyttää paremmin? LIPPU

13


LIPPU 2 / 2016

LIIKKEEN SUUNTA MUUTTUVASSA MAAILMASSA TEKSTI: Essi

VIrtanen KUVA: Jukka-Pekka Flander/SDP

Kissankokoisin tikkukirjaimin kirjoitettu TYÖ on pitkään esiintynyt SDP:n ilmeessä ja materiaaleissa. Sana on iskostunut demareihin niin syvälle, että olemme alkaneet luulla työtä arvoksi. Mutta Timo Harakka sanoo, että olemme erehtyneet.

E

i lainkaan ihme, että kansanedustaja Timo Harakan alkuvuodesta julkaistu Liike 2020-ohjelma sai demaripiireissä aikaan samanlaista kuhinaa kuin kevät muurahaispesässä. Harakan esittämät avaukset ovat ennakkoluulottomia ja hitusen provosoivia. Mutta niin on tarkoituskin, sillä rohkeutta demareilta on peräänkuulutettu. – Jos me olemme kannatusmittauksissa ykköspaikalla ja mahdollisesti pääministeripuolue vuonna 2019, meidän täytyy kertoa kansalaisille, mikä on se turvallinen tulevaisuus, johon juuri SDP Suomea johtaa. Harakan mukaan nyt on yhdestoista hetki puhua siitä, mikä on liikkeen suunta seuraavalla vuosikymmenellä. – Jos menee torille ja kysyy, että mikä puolue on oikeudenmukainen, niin siinä ei kovin kauan mene, kun joku mainitsee SDP:n. Mutta jos kysyy, että mikä puolue on tulevaisuuspuolue, niin saattaa joutua odottamaan vähän kauemmin ennen kuin joku keksii mainita meidät. TYÖ ON ARVOKAS, MUTTA EI ARVO

Miksei työ voi olla arvo? Onhan se valtavan tärkeä asia useimmille meistä. – Se, että työ ei ole arvo, ei tarkoita ettei työ olisi arvokasta. Mutta verrattuna vapauteen, veljeyteen ja tasaarvoon, työ ei ole mikään arvo. Työ on resurssi. – Työ voi sisältyä muihin arvoihin. Se voi olla tapa toteuttaa vapautta, solidaarisuutta ja itseään. Työn kautta voi tuntea kuuluvansa yhteisöön. Vaikka työllä siis Harakankin mielestä on arvoa, sen nostaminen arvoksi on hänestä haitallista, suorastaan traagista. – Periaatteita ei voi johtaa niin, että nostetaan arvoksi jokin asia, joka joillakin ihmisillä on ja joillakin ei ole. Maaliskuussa 2016 koko maan työttömyysaste oli 10,1 prosenttia. Joka kymmenes siis oli ilman työtä. Arvioidaan, että työttömistä vähintään neljäsosa on sellaisia, joiden on hyvin hankala työllistyä missään olosuhteissa. Heitä ei auttaisi edes talouden kääntyminen kasvuun. Harakan mielestä täystyöllisyyden haikailu on turhaa utopiaa. – Meidän täytyy miettiä uudestaan se, miten ihmisellä on ihmisarvo työidentiteetistä huolimatta. Siihenhän tämä työn ylikorostaminen ja arvoksi nostaminen loogi-

15


16

LIPPU 2 / 2016

sesti johtaa, että ihmisten, jotka ovat pysyvästi työelämän ulkopuolella, ihmisarvo ei enää ole sama kuin niiden, joilla sattuu tässä markkinatilanteessa ja tässä talouden vaiheessa olemaan kysyntää. TULEVAISUUS VOI OLLA YRITTÄJÄKANSALAISTEN

Harakka sanoo, että digitaalisen maailmantalouden tuottavuusrakenteet ovat katkaisseet talouskasvun ja työllisyyden välisen yhteyden. Yritys voi samaan aikaan jakaa isoja osinkoja ja laittaa työntekijöitään kilometritehtaalle. Harakan mielestä moralisoiminen on turhaa. Hän sanoo suoraan, että työllistämistä ei voi tulevaisuudessa sysätä yritysten vastuulle. Yritysten tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. – Näen hallituksen ajatuksen, että vain markkinaehtoinen työ kelpaa, äärimmäisen vaarallisena. Jos ollaan sitä mieltä, että muulla tavalla ei saa työllistää, niin silloin se tarkoittaa sitä, että näennäisesti kannustaen heikennetään jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten elämää leikkauksilla, kiristyksillä ja kuritoimilla. Hän sanoo, että SDP:n vaihtoehto ei voi olla sama kuin hallituksen vain sillä erotuksella, että hyväksymme vähän enemmän julkisen sektorin työpaikkoja. Koko kuvio on ajateltava radikaalisti toisin. SDP:n perinteistä työvoimapolitiikkaakaan ei pidä unohtaa, mutta lisäksi julkisen vallan perustehtävänä pitää nähdä muun muassa palkkatuetun työvoiman tarjoaminen yrityksille ja julkiset kunnossapitotehtävät. Tarvitaan myös isoja sosiaalisia yrityksiä, jotka toimivat aloilla, jotka eivät yksityisiä toimijoita kiinnosta. Osana ratkaisua Harakka pitää pienten ja keskisuurten yritysten kuuntelemista tarkemmalla korvalla. On mietittävä, miten pk-yritysten työllistämiskynnys pidetään kohtuullisena, sillä niissä on kasvunvaraa ja ne voivat tulevaisuudessa muodostaa ison osan viennistämme. Jos Harakan mielestä työ ei ole arvo, niin vapaus sen sijaan on. Hänen mielestään tulevaisuuden kansalaisuuteen voisivat hyvin kuulua yrittäjätaidot, jotka mahdollistaisivat sen, että entistä useampi voisi ”seurata omaa tähteään”, kuten Harakka itse asian muotoilee. – Kun digitaaliset työkalut ovat kaikkien käytössä, on sadoittain mahdollisuuksia miettiä, miten omasta intohimosta voisi saada aikaan sellaisen toimeentulon, että jakoa intohimon ja välttämättömyyden välille ei tarvitsisi tehdä. Minun mielestäni SDP:n pitäisi kannustaa tällaiseen vapauteen. – Lähtökohta olisi se, että ihmisen elämään kuuluu työtä, ilman palkkatyötä olemista, mahdollisesti yrittäjyyttä pää- tai sivutoimisesti, koulutusta ja opintoja sekä perheen parissa olemista. Niin, että koko ajan ihmisellä voisi olla varmuus siitä, että hänellä on riittävä turva. YHTEISKUNTA JA MARKKINAT OVAT KUIN JUNAT JA RAUTATIET

Eikö sellainen puhe, että yrityksen ainut tehtävä on tuottaa voittoa, saa oikeistolaiset taputtamaan villisti? Harakka sanoo, että hänen näkemyksensä yrityksen yhteiskuntavastuusta saattaa olla rajattu, mutta se on silti riittävä. – Verojen maksaminen, työehtojen noudattaminen ja sopimusyhteiskunnan kunnioittaminen kuuluvat yhteiskuntavastuuseen. – Ohi näiden yhteisten pelisääntöjen minun on vaikea keksiä sellaista moraalista imperatiivia, jossa yrityksen pitäisi todistaa olevansa hirveän hyveellinen. Hyveellisyyden vaatimus johtaa vain siihen, että yritykset rahoittavat lastensairaaloita ja antavat hiukan hyväntekeväisyyteen.

Tämä ei ole sitä, mitä me vaadimme yrityksiltä, tämä on konservatiivista etiikkaa. Moni saattaa nikotella myös Harakan vaatiessa lisää markkinataloutta markkinatalouteen ja lisää kilpailua kilpailuun. Harakan vaatimusten ymmärtämiseksi on kuitenkin oltava tarkkana käsitteiden suhteen. – On erotettava markkinatalous ja kapitalismi toisistaan. On erotettava markkinatalous ja yhtiövalta toisistaan. Kilpailu ja markkinatalous kyllä, yhtiöiden saneluvalta ei. – Saksassa SPD totesi jo 50-luvulla, että valtion tärkein tehtävä on huolehtia kilpailun toteutumisesta. Kilpailun pitää olla reilua ja mahdollistavaa. Se ei ole sellaista itsestään tässä uusliberalistisessa utopiassa, vaan johtaa väärinkäytöksiin, monopoleihin ja markkinahäiriöihin. Yhteiskunnalla on mahdollisuus rajata kilpailun alueet ja huolehtia, että kilpailu toimii. ”Suutari pysyköön lestissään” kuvaa hyvin sitä työnjakoa, joka vallitsee Harakan hahmottelemassa ihannemaailmassa. Politiikka ja talous toteuttavat omia hyveitään toisiaan kunnioittaen. – Kaikkein vahingollisimpia yhteiskuntakokeiluja ovat ne, joissa talous alistetaan politiikalle, tai ne, joissa politiikkaa yritetään toteuttaa markkinoiden ehdoilla. – Ilman lakeja ja oikeusjärjestelmää sekä julkisia investointeja koulutukseen ja infrastruktuuriin on mahdotonta kuvitella menestyvää markkinataloutta. Sen takia yritykset maksavat tuloksestaan korvausta valtiolle. Ja vastaavasti yhteiskunta ei voi rahoittaa toimintaansa ilman menestyviä markkinoita. – Yhteiskunta ja markkinat ovat kuin junat ja rautatiet. Junat eivät kulje, jos ei ole rautateitä, mutta rautatiet ovat turhia ilman junia. – Juna saa kulkea vapaasti, mutta se ei pääse pois raiteilta. LIIKE JA POLITIIKKA 99 PROSENTILLE

Harakka suomii kovin sanoin hallitusta siitä, että se ei oikeasti aja niiden etuja, joiden etuja se väittää ajavansa. – Oikeistohallitus sanoo olevansa markkinoiden ja isänmaan asialla, mutta oikeasti se ajaa kapean eliitin ja yhtiövallan etuja. Meidän pitää haastaa tämä retoriikka ja sanoa, että teidän politiikkanne on kaukana markkinataloudesta. Me edustamme sitä enemmistöä, joka on kuluttajia, asiakkaita, työssäkäyviä ja tavallisia ihmisiä. SDP:n pitäisi Harakan mielestä pyristellä eroon eturyhmäpuolueen leimasta, jota siihen yritetään lyödä. Arvopuolueena SDP puhuttelee suomalaisten enemmistöä. – Occupy-liikkettä lainaten: hallitus tekee politiikkaa, joka suosii yhtä prosenttia. Se, mitä tässä nyt hahmotellaan, on tarkoitettu 99 prosentille. Lopuksi Harakka muistuttaa, että hän kirjoittaa Liike 2020-ohjelmassaan asioista, jotka kuuluvat työllisyyden ja talouden piiriin. – Koko uudistumisen haaste ei tietenkään näihin tyhjene. Äärimmäisen tärkeitä ovat esimerkiksi ympäristö- ja ilmastokysymykset ja laajemmat tasa-arvoa ja ihmisarvoa koskevat keskustelut. Harakka tietää, että jos tulokulmana on talous, viestiä kuunnellaan julkisuudessa paremmin kuin esimerkiksi ympäristönäkökulmaa. – Ei pidä silti hämääntyä luulemaan, että talouspuheen maailmassa esiin nousevat asiat olisivat niitä merkittävimpiä. LIPPU


LIPPU 2 / 2016

USKONNOT SAMALLE VIIVALLE! TEKSTI:

Miika Kemppainen KUVA:: iStock.com/VvoeVale

Suomessa vallitsee uskonnonvapaus, joka sallii uskomisen mihin haluaa. Uskonnolliseen toimintaan osallistumiselta ei silti voi Suomessa välttyä eivätkä eri tavoin uskovat ihmiset ole läheskään samanarvoisessa asemassa yhteiskunnassamme. Mielestäni sosialidemokraatit huomioivat jo Forssan ohjelman aikaista tavoitettaan kirkon ja valtion erottamisesta liian vähän.

U

skonto erottelee ja eriarvoistaa ihmisiä jo lapsesta asti esimerkiksi koulussa, jossa eri uskontojen edustajat tai elämänkatsomustiedon opetukseen osallistuvat koetaan erikoistapauksiksi ja heille järjestetään opetusta erillään muista. Monet uskontotuntien eettiset aiheet ovat kaikille tarpeellista opittavaa. Maailman uskontoihin tutustuminen ja niiden tutkiminen avoimin mielin on rakentavaa ja avartavaa, sillä se auttaa ymmärtämään esimerkiksi maailman konfliktien syitä. Muiden uskontojen tunteminen on hyväksi nuorille myös siksi, että he voivat tietämyksellään omassa elämässään välttää riitatilanteita, väärinymmärryksiä ja toisen tahatonta loukkaamista. Vaikka uskonnonopetusta luonnehditaan tunnustuksettomaksi, valitettavan monet opettajat antavat lasten ymmärtää, että uskomukset ovat täyttä totta. Koulu on

nuorille tärkeä auktoriteetti, jonka antamaa opetusta on vaikea kyseenalaistaa. Monissa peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa evankelis-luterilainen kirkko järjestää myös säännöllisesti tilaisuuksia, joihin kaikkien nuorten on pakko osallistua, jopa rangaistuksen uhalla. Joillekin pienempien uskontojen tunnustajille annetaan erioikeuksia. Peruskoulussa luokkakaverini, joka on Jehovan todistaja, sai uskontotunnit vapaaksi eikä hänen tarvinnut osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Perusteluna tälle oli tietääkseni se, että hän käyttää paljon aikaa uskontonsa parissa. En ole kuullut vastaavaa vapautusta annettaneen muiden uskontojen tunnustajille, vaikka olisi miten paljon mukana uskontokuntansa toiminnassa. Jehovan todistajat saavat myös vakaumuksensa vuoksi vapautuksen asepalveluksesta. Yhden uskontokunnan eettiset näkemykset ovat tällöin lain edessä painavampia kuin muiden. Suomessa uskonnollisten yhdyskuntien perustamista koskevat lait on säädetty selkeästi kristillisestä näkökulmasta. Jotta yhdyskunnan saa perustaa, sillä tulee olla “toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.” (uskonnonvapauslaki 6.6.2003/453 7§). Uskontoja on kuitenkin monenlaisia eikä läheskään kaikilla uskonnoilla näitä ole. Tavallisen yhdistyksen voi toki perustaa paljon helpommin, mutta uskonnollisilla yhdyskunnilla on paljon etuoikeuksia yhdistyksiin nähden. Ne voivat muun muassa antaa vaihtoehtoista uskonnonopetusta. Mielestäni uskonto on erotettava yhteiskunnallisista suorituksista ja osallistumisesta, kuten koulutuksesta ja työelämästä. Uskonnonopetuksesta on luovuttava ja se on korvattava kaikille yhteisellä katsomusaineella. En näe myöskään mitään estettä esimerkiksi kuntien, valtion tai yksityisten toimijoiden ylläpitämien hautausmaiden perustamiselle. Jokaisen uskontokunnan tulee olla valtiosta erillinen, muihin nähden tasavertainen yhdistys, joka rahoittaa itse oman toimintansa. Uskonnollisia, siinä missä muitakin yhdistyksiä, tulee saada perustaa vapaasti. Näin toteutuu todellinen uskonnollinen tasa-arvo ja voimme rauhassa kunnioittaa omaa sekä toistemme näkemyksiä. LIPPU

17


18

LIPPU 2 / 2016

VAALIT VENÄLÄISITTÄIN - KATSAUS LÄHESTYVIIN DUUMAN VAALEIHIN TEKSTI:

Patrik Saarto KUVA: iStock.com/ilkerceli

Syyskuun 18. päivänä venäläinen vaalijärjestelmä on taas suurennuslasin alla, kun maassa äänestetään uudesta duumasta eli parlamentin alahuoneesta. Vaalit osuvat keskelle kriisiä ja tulevat olemaan presidentti Vladimir Putinin valtapuolueelle Yhtenäiselle Venäjälle haasteelliset. Millä keinoin puolue pyrkii tällä kertaa säilyttämään itsevaltaisen asemansa?

V

iisi vuotta sitten oppositio marssi pitkin Moskovan katuja. Yhtenäistä Venäjää syytettiin vaalivilpistä duuman vaaleissa ja samalla vastustettiin Putinin paluuta presidentiksi lähestyvissä presidentinvaaleissa. Äänestäjiä oli kierrätetty karusellin lailla pisteeltä toiselle äänestämässä Yhtenäistä Venäjää yhä uudelleen. Väistyvä presidentti Dmitri Medvedev saattoi olla Putinin marionetti, mutta puolueen siviilisiipeä edustavana hän oli johtanut maata pehmeämmällä kädellä kuin FSB-konkari Putin kenraaleineen. Venäjällä on perinteisesti äänestetty sekoitetulla vaalitavalla, jossa puolet duuman 450 edustajasta valitaan puoluelistoilla ja puolet enemmistövaalipiirien kautta. Kahden puolueen fuusiosta vuonna 2001 syntynyt sentristis-konservatiivinen Yhtenäinen Venäjä otti paalupaikan Venäjän kommunistiselta puolueelta jo heti alkuun 139 paikan yhteismäärällä. Puolueen kannatus kasvoi samaa tahtia Venäjän talouden kanssa ja seuraavissa vaaleissa paikkamäärä nousi tyrmäävään 304:ään, mikä takasi suvereenin perustuslaillisen enemmistöaseman duumassa. Vaaleihin 2007 Yhtenäinen Venäjä päätti muuttaa sääntöjä. Puolue ajoi oppositioon kohdistuneen ajojahdin rinnalla läpi täysin suhteellisen vaalitavan, jonka matematiikalla se uskoi hyötyvänsä kasvavan kannatuksen stabiilissa tilanteessa. Paikkoja kertyi huimat 315, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Medve-

devin presidenttikauden poliittinen suojasää salli vapaamman keskustelun juuri kun talouskriisi pysäytti kasvun ja Georgian sota tahrasi maan ulkopolitiikan. Myrskyisten ja vilpillisten vaalien 2011 jälkeen Yhtenäinen Venäjä sai pidettyä 237 paikkaa. Kauttaan nyt päättelevässä duumassa istuu lisäksi Venäjän kommunistinen puolue 92 paikalla, sosiaalidemokratiaan nojaava Oikeudenmukainen Venäjä 62 paikalla sekä pahasuisesta Žirinovskistaan tunnettu populistispatrioottinen Venäjän liberaalidemokraattinen puolue LDPR 56 paikalla. Näistä ainoastaan kommunistit ovat pyrkineet vastustamaan Yhtenäisen Venäjän politiikkaa, muut kaksi ovat tyytyneet myötäilemään.

”GALLUPIEN PERUSTEELLA YHTENÄINEN VENÄJÄ ON KRIISISTÄ HUOLIMATTA YHÄ SUVEREENISTI KÄRJESSÄ LÄHES 50 PROSENTIN KANNATUKSELLA.” VAALIMATEMATIIKKAA JA KESÄLOMAKAMPANJOITA

Syyskuun vaalit lähestyvät tällä kertaa paljon pahemman kriisin keskellä kuin viimeksi. Venäjän ulkopolitiikka on ryvettynyt Ukrainassa ja Syyriassa, talouspakotteet, ruplan romahdus ja öljyn alhainen hinta on painanut talouden pohjamutiin. Yhtenäinen Venäjä on muuttanut taas sääntöjä. Ensinnäkin, nyt on palattu takaisin sekoitettuun vaalitapaan. Äänestäjä valitsee sekä puolueen valtakunnalliselta listalta, että ehdokkaan vaalipiiristään. Piirejä on muodostettu 225, joten kustakin pääsee eniten ääniä saanut ehdokas läpi. Muutos kielii siitä, ettei Yhtenäinen Venäjä usko enää menestykseensä suhteellisella vaalitavalla. Piirien kautta puolue voi myös saada runsaasti lisäpaikkoja – itsenäisenä ehdokkaana valittu tai äänikynnyksen alittaneen puolueen listalta yrittänyt ehdokas voi liittyäkin vaalien jälkeen Yhtenäiseen Venäjään. Duumaan päästäkseen puolueen on saatava vähintään viiden prosentin kannatus. Vipuvoimaa itsenäiseen kampanjatyöhön voi hakea myös kansalaisjärjestöistä, kuten Yleisvenäläisestä kansanrintamasta ONF:stä. Presidentin ukaasien toteuttamista valvovaa ja korruptiota vastaan kamppailevaa järjestöä johtaa kukas muukaan kuin presidentti Putin itse. Toisekseen, vaalipiirit on muodostettu ovelasti jakamalla kaupungit osiin ja liittämällä niihin ympäröivää maaseutua. Yhtenäistä Venäjää kannatetaan


LIPPU 2 / 2016

enemmän maaseudulla, joten kaupunkien liberaali äänestäjäkunta laimenee näin maaseudun konservatiiveilla. Pisteet satavat Yhtenäisen Venäjän laariin. Kolmas kikka liittyy vaalien ajankohtaan. Koko duuman vaalien oli alun perin tarkoitus olla vasta joulukuussa, mutta vaaleja päätettiin viime kesänä aikaistaa kolmella kuukaudella. Virallinen syy on paitsi duuman syystoiminnan rauhoittamisessa vaalikampanjoinnilta, myös vaalien ajoittamisessa samalle päivälle osassa Venäjää pidettävien paikallisvaalien kanssa. Oppositiossa kuitenkin epäillään, että tarkoituksena on ajoittaa kovin vaalikamppailu lomasesonkiin, jolloin edellä mainittu liberaali kaupunkilaisväestö on datsoillaan ja syksyn ongelmat lämmönjakelussa, koulujen huono kunto ynnä muut arjen epäkohdat eivät vaikuta äänestyskäyttäytymiseen. Syvenevässä kriisissä Yhtenäinen Venäjä pelaa myös aikaa vastaan. Toisaalta on huomautettu, että syksyn räntäsateissa on kaikkien puolueiden yhtä epämiellyttävää kiertää kampanjoimassa ja epäilty, että protestimielialat ehtisivät leimahtaa kolmessa kuukaudessa. PAINOSTUSTA JA EPÄILYTTÄVIÄ LAKEJA

Oljenkorsia poliittiseen peliin on vielä useita. Venäjän lakien mukaan duuman vaaleihin saavat osallistua suoraan ne puolueet, joilla on edustus duumassa tai jossakin paikallishallinnossa. Tällainen tilanne on liberaaleilla PARNAS:lla ja Kansalaisvoimalla, jolloin niiden osallistuminen on teoriassa mahdollista estää hajottamalla kyseinen paikallishallinto juuri ennen vaaleja. PARNAS on merkittävä oppositiopuolue, sillä sitä johtaa Putin-kriitikko Mihail Kasjanov ja sen suoraan osallistumiseen oikeuttava ainoa edustaja oli Jaroslavin oblastin duumassa istunut Boris Nemtsov. Nemtsov ammuttiin traagisesti sillalle Kremlin muurien kupeeseen 27. helmikuuta 2015 tämän valmistellessa raporttia Ukrainassa menehtyneistä venäläissotilaista. Nemtsovin paikan sai tämän avustaja Vasili Tsependa. Kasjanovia vastaan on puolestaan jo hyökätty tänä vuonna niin televisiossa kuin fyysisesti. Kummallista PARNAS-jahdissa on se, että tekijöinä ovat usein tšetšeenit – jopa syyskuussa väistyvä tšetšeenijohtaja Ramzan Kadyrov kohautti julkaisemalla kuvan Kasjanovista tähtäimen alla. Yhtenäinen Venäjä on myös ehdottanut puoluetukien perimistä takaisin puolueilta, jotka rikkovat vaalilakia tai käyttävät tukensa hämäriin tarkoituksiin, sekä sakkorangaistusta äänestyspisteiden yhteiskuntarauhan rikkomisesta. Järkevältä kuulostavia lakeja lienee kuitenkin läpi mennessään mahdollista käyttää myös hyväksi käymällä tekaistuin todistein oppositiota tai jopa vaalitarkkailijoita vastaan. Nämä ovat vain spekulaatiota, mutta niihin on hyvä kiinnittää huomiota vaalien koittaessa. TURVAAKO KANSALLISKAARTI KANNATUKSEN?

Gallupien perusteella Yhtenäinen Venäjä on kriisistä huolimatta yhä suvereenisti kärjessä lähes 50 prosentin kannatuksella. Krim-huuma on toisaalta nostanut puolueen ja Putinin suosiota, mutta samalla talouskriisi ja Syyrian operaatio on myös vienyt kannattajia. Kommunistit ja liberaalidemokraatit pyörivät kymmenen prosentin tuntumassa, mutta joidenkin tulosten perusteella Oikeudenmukainen Venäjä on vaarassa jopa pudota duumasta. Muut ryhmät eivät pääse lähellekään viiden prosentin kynnystä.

Miksi Yhtenäinen Venäjä on tällaisilla galluptuloksilla sitten huolissaan? Kyse on Putinin hallinnon valta-aseman heikkenemisen pelosta. Hallintoa kutsutaan elektoraaliseksi autoritarismiksi, hybridivallaksi ja sekurokratiaksi. Yksi puolue on työntänyt muut keinoja kaihtamatta poliittiseen periferiaan ja miehittänyt kaikki avainasemat. Yksi klaani johtaa valtion instituutioita ja tekee päätöksiä turvallisuusintressit edellä usein hyvinkin lyhytnäköisesti. Tuorein esimerkki on huhtikuussa perustettu kansalliskaarti, johon kerättiin kaikki poliisin erikoisjoukot yhdeksi nyrkiksi ja johtoon asetettiin Putinin lähipiiriin kuuluva kenraali Viktor Zolotov. Samaan aikaan oppositiopoliitikot varoittavat Putinin vievän Venäjää kohti vallankumousta, vaikka toisaalta palatsivallankumous lienee moskovalaista maidania todennäköisempi. Toivottavasti emme kuitenkaan näe syyskuussa kansalliskaartia hajottamassa väkivaltaisesti mellakoita Moskovan kaduilla. LIPPU

”YKSI PUOLUE ON TYÖNTÄNYT MUUT KEINOJA KAIHTAMATTA POLIITTISEEN PERIFERIAAN JA MIEHITTÄNYT KAIKKI AVAINASEMAT.”

19


20

LIPPU 2 / 2016

LIPPU HAKEE PÄÄTOIMITTAJAA JA TOIMITUSKUNTAA – HALUATKO SINÄ SEURATA KALEVI SORSAN JALANJÄLKIÄ?

D

emarinuorten pää-äänenkannattaja, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Lippu-lehti hakee päätoimittajaa tulevalle liittokokouskaudelle 2016–2018. Päätoimittaja on vastuussa lehden tekoprosessista ja kirjoittajien rekrytoimisesta. Päätoimittaja johtaa toimituskuntaa ja osallistuu myös itse aktiivisesti lehden ideoimiseen ja toteutukseen. Valittavalta päätoimittajalta edellytetään sitoutumista tehtävän hoitoon ja halua johtaa lehden kehittämistä entistä paremmaksi. Kirjoittajakokemus ja aiempi kokemus lehden toimittamisesta ovat hakijalle eduksi, mutta eivät välttämättömiä. Päätoimittajalle maksetaan numerokohtainen palkkio. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi viimeistään 15.6.2016 pääsihteeri Miikka Lönnqvistille (miikka.lonnqvist@ demarinuoret.fi). Otsikoithan viestin asianmukaisesti. Osa hakijoista haastatellaan. LIPPU HAKEE JÄSENIÄ TOIMITUSKUNTAAN – HALUATKO SINÄ ARVOKASTA KOKEMUSTA LEHTITYÖSTÄ?

Demarinuorten pää-äänenkannattaja, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Lippu-lehti hakee jäseniä lehden toimituskuntaan. Toimituskunnan toimikausi on yhden vuoden mittainen.

Toimituskunnan jäsenet työskentelevät päätoimittajan alaisuudessa. Jäsenet osallistuvat aktiivisesti lehden ideoimiseen ja toteutukseen. Valittavilta toimituskunnan jäseniltä edellytetään sitoutumista tehtävän hoitoon. Myös idearikkaus ja innostunut ote ovat tärkeitä toimituskunnan jäsenen ominaisuuksia. Kokemus kirjoittamisesta, valokuvaamisesta tai muusta sisällöntuottamisesta on hakijalle eduksi, mutta ei välttämätöntä. Toimituskunnan jäseniä valitaan 2─3 kappaletta. Toimituskunnan jäsenille maksetaan numerokohtainen palkkio. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi viimeistään 15.6.2016 pääsihteeri Miikka Lönnqvistille (miikka.lonnqvist@ demarinuoret.fi). Otsikoithan viestin asianmukaisesti. Osa hakijoista saatetaan haastatella.

HUOM! Samalla hakemuksella on mahdollista hakea sekä päätoimittajaksi että toimituskunnan jäseneksi. Ilmaisethan tällöin hakemuksessasi, että olet kiinnostunut molemmista tehtävistä. Lisätietoa päätoimittajan ja toimituskunnan jäsenen tehtävistä antaa Lipun päätoimittaja Essi Virtanen (essi.sk.virtanen@gmail.com).


LIPPU 2 / 2016

LIPPU OPETTI PROJEKTINHALLINTAA JA KANNUSTI HAASTAMAAN ITSEÄÄN TEKSTI JA KUVA:

Iida Vallin

Väistyvä päätoimittaja kertoo, että palkitsevinta lehden tekemisessä on ollut oman kehityksen huomaaminen. Essi toivoo, että nyt perustettava toimituskunta tekee Lipusta vielä enemmän Demarinuorten jäsenistön näköisen lehden. ESSI VIRTANEN, OLET PÄÄTOIMITTANUT DEMARINUORTEN LIPPU-LEHTEÄ KAKSI VUOTTA. MITÄ PÄÄTOIMITTAJAKAUDELTASI ON JÄÄNYT ERITYISESTI MIELEEN?

– Henkilökohtainen kohokohta oli tietysti Tarja Halosen haastatteleminen viime kesänä! – Isommassa kuvassa silmiinpistävintä on valtava henkinen muutos, joka on tapahtunut koko demariliikkeessä. Kun aloitin päätoimittajana, olimme juuri kyntäneet pohjamutia eurovaaleissa. Niitä seuranneet eduskuntavaalitkin menivät SDP:n kannalta penkin alle, mutta Demarinuoret sai uusista nuorista kansanedustajista valtavasti virtaa, joka kantaa edelleen ja näkyy myös siinä, että Lippu kiinnostaa jäsenistöä enemmän kuin pitkään aikaan. MITÄ OLET OPPINUT LIPUN PÄÄTOIMITTAJANA?

– En ole koskaan ollut mikään pöytälaatikkokirjoittaja, jolle tekstin synnyttäminen olisi ollut supervaivatonta. Se, että olen tehnyt itse paljon juttuja Lippuun, on tuonut kirjoittamiseen hyvää rutiinia, jonka myötä tekstin tasokin on toivottavasti noussut. – Parhaimmat opit olen kuitenkin saanut projektimaisesta tekemisestä. Päätoimittajan suurin työ on siinä, että organisoi ja aikatauluttaa koko prosessin alusta loppuun. Ekoja numeroita tehdessäni en esimerkiksi tajunnut lainkaan, miten paljon aikaa kuluu kirjoittajien rekrytoimiseen. – Kaltaiselleni stressipallolle on ollut tosi palkitsevaa huomata, miten jatkuva harjaantuminen on tehnyt lehden teosta numero numerolta helpompaa ja miellyttävämpää. Toimittajan urasta en haaveile, mutta eiköhän tämä kokemus innosta haastamaan itseäni jatkossakin. MISSÄ OLET ONNISTUNUT LIPUN PÄÄTOIMITTAJANA?

– Täydellisen Lipun reseptissäni olisi seuraava: raikas, ei liian kevyt eikä liian raskas. Lehti, joka rakentaa positiivista mielikuvaa Demarinuorista järjestönä ja lähestyy moninaisia poliittisia ja vähemmän poliittisia teemoja kiinnostavien henkilöiden kautta. – Omana onnistumisenani pidän sitä, että Lipusta on tullut selkeästi järjestölehti, jonka tarkoitus on tukea sitä, mitä

Demarinuoret järjestönä tekee. Järjestöpalsta on kiva, ja tykkään myös siitä, miten Lipun sivuilla on näkynyt aktiiveja ympäri Suomea. LIPULLE HAETAAN NYT UUDEN PÄÄTOIMITTAJAN LISÄKSI MYÖS TOIMITUSKUNTAA, MIKSI?

– Lippua on viime vuosina tehty melko päätoimittajavetoisesti. Järjestelyssä on ollut omat plussansa, mutta mielestäni on hyvä kokeilla vastuun jakamista ja lehden ideointiporukan laajentamista, sillä monta päätä on yhteenlaskettuna viisaampi kuin yksi nuppi. Päämääränä on, että lehteä voidaan jatkossa kehittää entistä pitkäjänteisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. – Olen monesti miettinyt miten suuri sääli se on, että niin moni arastelee antaa omia tuotoksiaan julkaistavaksi. Jäsenistössä on varmasti paljon kehityskelpoisia kirjoittajia, kuvaajia, piirtäjiä ja muita osaajia, joita en vain ole ymmärtänyt pyytää mukaan tekemään Lippua. Toivon, että toimituskunnan perustaminen rohkaisee näitä tyyppejä kokeilemaan siipiään. LIPPU

21 21


22

LIPPU 2 / 2016

VAPAAN MEDIAN ARVON YMMÄRTÄÄ, KUN VAPAUTTA EI ENÄÄ OLE TEKSTI:

Milla Granlund KUVA: Essi Virtanen

Suomalaiset kuluttavat valemedioita ja epäilevät niin sanottua valtamediaa. Kriittisyys on hyvästä, mutta kansainvälisessä vertailussa Suomi on yksi vapaimman median yhteiskunnista.

T

ämä artikkeli ei ole puolueeton. Tässä jutussa kuuluu kirjoittajan ääni eikä sitä voida pitää puolueettomana raporttina maailman median tilasta. Pienellä editoinnilla ja oikean julkaisuväylän valinnalla jutun saisi kuitenkin tarjottua monelle uutisena. Jutun idea lähti huomiosta, että käsityksemme suomalaisen journalismin vapaudesta ja luotettavuudesta tuntuu hämärtyneen. Olemme yksi vapaimman median yhteiskunnista, mutta meillä monet ihmiset haluavat silti uskoa mieluummin valemedioita kuin puolueettomaan tiedonvälitykseen sitoutuneita medialähteitä. Median riippumattomuutta ei tietysti Suomessakaan pidä ottaa itsestäänselvyytenä. On aiheellista toisinaan kyseenalaistaa eri medialähteiden poliittiset ja taloudelliset kytkökset. Ongelmia ei kuitenkaan pidä luoda sinne, missä niitä ei ole. Toisinaan on hyväksyttävä tosiasiat, vaikka ne eivät omaa arvomaailmaa tukisikaan. Valheellinen uutisointi ei muuta tosiasioita. RAJOITETUT OIKEUDET JA NÄENNÄISESTI VAPAA MEDIA

Matkustin kesällä 2015 Shanghaihin. Vaikka tiesin Kiinan rajoittavan kansalaistensa mahdollisuuksia Internetin vapaaseen käyttöön, tulivat estetyt nettisivut hieman yllätyksenä, sillä olen niin tottunut kotimaassa kulkemaan puhelin kädessä nettiä vapaasti selaillen. Lähes ensimmäisenä tekonani hankin puhelimeeni sovelluksen, jolla pystyin kierrättämään tietoliikenteeni Suomen kautta. Valitettavasti sekään ei aina toiminut ja loppureissusta olin jo melkein mukautunut elämään ilman jatkuvaa globaalia informaatiovirtaan. Vaikka matkailevana ihmisenä tiedän, ettei nettiyhteyksiin voi aina luottaa, oli aivan toista huomata tottuvansa tilanteeseen, jossa osa tiedosta on ulottumattomissa puhtaasti siitä syystä, että valtion mielestä siihen ei pidä päästä käsiksi. Median vapautta voidaan kuitenkin rajoittaa myös sellaisissa maissa, joissa kansalaisilla on näennäisesti mahdollisuus seurata kaikkia uutislähteitä. Yksi esimerkkitapaus on Australiasta, jossa liittovaltion poliisi pyrki saamaan käsiinsä Guardianin toimittajana työskentelevän Paul Farrellin puhelin- ja sähköpostiliikenteen selvittääkseen, kuka oli Farrelin tietolähde, kun tämä uutisoi Australian loukanneen Indonesian vesirajaa. Korruption ja median yhteys on tärkeä. Median rooli korruption paljastamisessa on suuri ja korruptoitunut media piilottelee tosiasioita. Australia on korruptiota tutkivan

Transparency Internationalin (TI) listauksessa sijalla 13. Ykkössijaa vähiten korruptoituneena maana pitää Tanska. LIIAN KALLISTA LUETTAVAKSI

TI:n listauksessa sijalle 61 sijoittuu Etelä-Afrikka. Maan surullinen historia on laajalti tunnettu ja rotuerottelupolitiikan vaikutukset näkyvät yhä. Moni arvostelee maata johtavan Afrikan kansalliskongressin, ANC:n, unohtaneen Nelson Mandelan opetukset. Korruptio ja köyhyys repivät maata kahtia. Haastattelemani Muzi Mzoyi Workers World Media Productionista (WWMP) kertoo koko eteläafrikkalaisen painetun median olevan yhden tahon omistuksessa. Tätä väitettä on vaikea todistaa oikeaksi Printtimedian julkaiseminen on kuitenkin maassa niin kallista, että monella taholla ei ole varaa maksaa painotavarasta. Tilanteessa, jossa mediaan ei voi luottaa tai painettu media ei ole köyhyydestä kärsivän maan koko väestön ulottuvilla, on uusmedia monen ihmisoikeustyötä tekevän tahon tärkein viestintäkanava. Etelä-Afrikassa tätä työtä tekee monien muiden tahojen tavoin myös WWMP. WWMP:n tärkeimmät viestintäkanavat ovat Youtube ja Facebook. Älypuhelin on yleisimmin se laite, jolla mediaan pääsee käsiksi. Tämäkään viestintämuoto ei tavoita kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, joten suuri osa väestöstä jää ulkopuolelle heitä itseään koskevasta keskustelusta, kertoo Mzoyi. Hänen elämässään uusmedia on läsnä jatkuvasti, ja tietoa on tarjolla muun muassa Whatsappin kautta. Mzoyi on liittynyt eri Whatsapp-ryhmiin neljän eri provinssin alueella pysyäkseen ajan tasalla työväenliikkeeseen liittyvästä uutisoinnista. Etelä-Afrikan tilanteessa täysin puolueetonta tietoa on vaikea löytää. Korruptoituneen median vastavoimaksi syntyneet uusmedian voimaa hyödyntävät mediaryhmittymät puhuvat nekin tietyn eturyhmän äänellä. Vastapuolen ääni jää kuulematta, kun uutisointi tulee oman viiteryhmän sisältä. AURINKOISEN MAKEDONIAN SYNKKÄ YHTEISKUNTA

Korruptiota löytääkseen ei tarvitse matkustaa toiselle puolelle maailmaa. Balkanin niemimaalla sijaitsee Makedonia, jossa käydään päivittäin taistelua korruptiota vastaan. Vuonna 2015 korruptiota tutkivien toimittajien verkosto OCCRP listasi järjestäytyneen rikollisuuden ”vuoden henkilöt”. Kyseenalaisen kunnian listakolmosena sai Makedonian pääministeri Nikola Gruevski, joka ilmoitti erostaan tammikuussa 2016 toimittuaan pääministerinä lähes kymmenen vuoden ajan. Ennenaikaiset vaalit järjestetään kesäkuun 5. päivä. Kansainvälinen yhteisö on huomannut Makedonian median ahdingon. Reporters Without Bordersin World Press Freedom -listauksessa Makedonia sijoittuu sijalle 118, kun listattuna on 180 maata. Makedonian Journalismiliitto (AJM) mainitsee vuodelta 2014 olevassa raportissaan yhdeksi suureksi ongelmaksi


LIPPU 2 / 2016

hallituksen tavan ostaa itselleen mainosaikaa hallitusta myötäileviltä kanavilta hiljentäen näin kritiikkiä esittävät medialähteet. Valtion budjetista vähintään prosentti on useiden lähteiden mukaan varattu medianäkyvyyteen. Vuoden 2012 marraskuussa makedonialaiset toimittajat poistettiin hallituksen istunnosta, jossa käsiteltiin valtion budjettia. Kunnollista selitystä ei Journalismiliiton mukaan annettu, ja asiaa käsiteltiin myöhemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Paikallisten journalistien toimintaa vaikeuttavat myös näitä vastaan nostettavat kunnianloukkaussyytteet. Pienipalkkainen journalisti joutuu siis taiteilemaan tilanteessa, jossa yhdessä vaakakupissa painavat journalistin etiikka ja sensuroimaton uutisointi, ja toisessa pelko kalliista oikeudenkäynnistä. SUOMALAINEN MEDIA

Suomalaiset puhuvat itsestään rehellisenä kansana ja olemme rehellisyydestämme ylpeitä. Verrattaessa Suomea

mainittujen maiden tilanteisiin, tuntuu kummalliselta kuunnella Suomessa käytävää keskustelua siitä, onko meidän mediamme korruptoitunut. WWMP:tä saatettaisiin meillä kutsua valemediaksi, mutta Etelä-Afrikassa se on yksi harvoista medialähteistä, joihin köyhempi osa väestöä pääsee käsiksi. Voisiko meillä hallitus varata huomattavan osan valtion budjetista omaan medianäkyvyyteensä ja kieltää toimittajilta pääsyn eduskunnan istuntoon, jossa asiaa käsitellään? Puolustusministeriön asettaman työryhmän raportissa vuonna 2015 haluttiin antaa puolustusvoimille ja Supolle oikeus verkkovalvontaan. Liikenne- ja viestintäministeriö jätti asiaan eriävän mielipiteen perustellen kantansa kansalaisten perusoikeuksilla. Ministeriön puolustaessa kansalaisia tuntuu Farrellin kohtaama yksityisyyden loukkaaminen meillä kaukaiselta. Suomalaisen median riippumattomuudesta on syytä käydä keskustelua, mutta on osattava myös antaa arvoa medialle, joka on riippumaton ja uutisoi pienistäkin valtiovallan väärinkäytöksistä. LIPPU

JOKAINEN OLKOON OMAN ONNENSA SEPPÄ TEKSTI:

Petra Peltonen, Demarinuorten varapuheenjohtaja

Onko poliittinen oikeisto hylännyt yksilöiden etujen ajamisen ja siirtynyt kasvottoman pääoman puolustajaksi?

O

len viime aikoina pohtinut paljon oikeistolaista politiikkaa ja erityisesti kokoomusta. Kenties sen takia, että kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubbin mukaan hallitus tekee varsin kokoomuslaista politiikkaa. Ja niin se kai onkin, sillä ei toteutettu politiikka ainakaan kovin perinteistä keskustalaista linjaa vaikuta edustavan. Viimeisen vuoden aikana on käynyt selväksi, että poliittinen oikeisto ja vasemmisto ovat vielä olemassa. Oikeistohallituksen puheet ja esitykset kansallisomaisuuden yhtiöittämisestä, yksityistämisestä ja mahdollisimman puhtaan markkinatalouden tavoittelusta vaikuttavat lähestulkoon perinteisen yövartijavaltion tavoittelulta. Hallitus supistaa hyvinvointivaltiota tiukan taloustilanteen varjolla ja mahdollistaa suuryritysten voitontavoittelun verorahoilla. Pääoman kasautuminen yhä harvemmille on yksi aikamme suurimmista haasteista. Rikkain prosentti omistaa jo yli

puolet maailman varallisuudesta, ja trendi tulee jatkumaan. Eikä kyse ole siitä perinteisestä kokoomuslaisesta mantrasta, että kovalla työllä täytyy pystyä vaurastumaan. Paljolti on kyse siitä, että keinottelijat hyödyntävät yhteiskunnallista epävakautta ja varallisuus kerätään yhteistä pottia ryöväämällä. Juuri tämän Suomen nykyinen hallitus on mahdollistamassa. Kunpa olisikin niin, että jokainen on oman onnensa seppä. Että jokainen aidosti ja tasavertaisesti joutuisi tekemään töitä elantonsa eteen, esteet vaurastumisen tieltä purettaisiin ja kova työ palkittaisiin. Tällöin esimerkiksi omaisuutta ja perintöjä verotettaisiin enemmän ja työntekoa vähemmän. Mutta tämä ei ole Suomen nykyhallituksen linja. Nyt tehty politiikka tarkoittaa sitä, että ihmiset, jotka ovat valmiiksi muiden yläpuolella, saavat suurimman hyödyn myös niistä varoista, jotka kerätään yhteisesti meitä kaikkia varten. Kun Petteri Orpo ilmoitti lähtevänsä tavoittelemaan kokoomuksen puheenjohtajuutta, hän twiittasi: “kannatuksen tulee olla korkeampi, suunnan kirkkaampi”. Jää nähtäväksi, muuttuuko kokoomuksen suunta puheenjohtajakamppailun myötä - ja mihin suuntaan. LIPPU

23


MIKKEL PUHEENJOHTAJAKSI Olen Mikkel Näkkäläjärvi, 25-vuotias opiskelija Rovaniemeltä. Tulen tavallisesta inarilaisesta perheestä: isäni on tehnyt elämäntyönsä poromiehenä ja äitini opettajana – joka tosin väitteli viime syksynä tohtoriksi suomalaisten naisten kokemuksista ja asemasta saamelaisyhteisössä. Olen saamelainen monikulttuurisen yhteisön kasvatti, jonka sukujuuret ovat vahvasti Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Kotona meillä puhuttiin yhteiskunnallisista asioista, mutta poliitikkoa minusta ei koskaan pitänyt tulla - kalastelin kesät Juutuajoella, kuljin isän kanssa porohommissa, haaveilin NHL-jääkiekkoilijan urasta ja fanitin Saku Koivua ja Peter Forsbergia. Sosialidemokraatti minusta tuli vasta Vaasassa opiskelujen alkuaikoina. En syntynyt enkä kasvanut demarik-

#Mikkel2016

si - päädyin liikkeeseen omaa tietäni pitkin. Olen mitä luultavimmin sukuni ensimmäinen sosialidemokraatti.

myydestä sekä rasismin nousu etenkin eduskuntavaalien 2011 alla saivat mukaan tekemään parempaa maailmaa.

Politiikkaan heräsin tosissaan 2008 finanssikriisin jälkeen, kun taloudessa alkoi alamäki ja työttömyys kasvoi. Olin itsekin lukion jälkeen melkein vuoden työttömänä kahteen otteeseen ja lähes puolet kavereistani myös. Työttömyys oli minulle suuri häpeä: kokemus epäonnistumisesta. Tuntui, että monet ihmiset ajattelivat työttömyyden olevan ihmisen oma vika, laiskuutta ja haluttomuutta tehdä töitä.

Vasemmistolaiset ja liberaalit arvot, kansainvälisyys sekä usko demokraattiseen muutokseen veivät minut sosialidemokraatteihin. (Sosialidemokratia on poliittisista liikkeistä se, joka pystyy ja haluaa vahvimmin pitää niidenkin puolia, jotka eivät ääntään saa kuuluviin.) Demarinuorten puheenjohtajana toisin liikkeeseen edistyksellisyyttä, maanläheistä otetta ja näyttäisin suuntaa. Demarinuoret on jo nyt maan parhaiten toimiva poliittinen nuorisojärjestö. Se ei riitä, koska mikään tai kukaan ei ole koskaan valmis - aina on varaa parantaa. Haluan laittaa itseni likoon liikkeen puolesta. Tehdään yhdessä Tulevaisuuden Demarinuoret!

Silloin aloin ajatella, ettei yhteiskunta niin voi toimia, että joka viides nuori on vailla mielekästä tekemistä ja osaa yhteiskunnassa. Vahvat kokemukset omasta ja läheisten työttö-

Mikkel Antte Iisakki Näkkäläjärvi | Syntynyt › 19.6.1990 Inarissa Asuu › Rovaniemellä Koulutus › Konetekniikan opiskelija (Lapin AMK) & johtamisen pääaineopiskelija (Lapin yliopisto) Työhistoria › Koneistaja ja kokoonpanija Wärtsilässä, matkailuala, asiakaspalvelu- ja myyntityö, metsänistutus, aidanrakentaminen ja porotalous

mikkel.fi

| @nakkalajarvi

Kokemus › Demarinuorten varapuheenjohtaja ja FNSU:n puheenjohtaja 2014-2016, Suomen YK-nuorisodelegaatti 2015, SAMOKin varapuheenjohtaja 2014, VAMOKin puheenjohtaja 2013. Toimintaa mm. urheiluseuroissa, nuorisovaltuustossa, saamelaisjärjestöissä ja Allianssissa. Motto › “Jos ei ole valmis laittamaan itseään likoon, on sitä paha odottaa muiltakaan.”


› Mikkelistä sanottua ”Mikkel on osoittautunut aikaansaavaksi, määrätietoiseksi ja osaavaksi poliitikoksi. Hänen ystävällisyytensä ja avoimuutensa sai minut uutena jäsenenä tuntemaan itseni aidosti tervetulleeksi mukaan Demarinuorten toimintaan. Mikkel on taitava keskustelija, ihmisläheinen ja aito, sekä loistava valinta Demarinuorten seuraavaksi puheenjohtajaksi.”

Sara Holappa

”Aina välillä politiikassa tulee kohdalle joku nuorempi ihminen, josta näkee, että ”tuosta tulee vielä jotain”. Näin ajattelin, kun ensimmäisen kerran tapasin Mikkel Näkkäläjärven.”

Maarit Feldt-Ranta

“Mikkel on niitä ihmisiä, jotka ovat politiikassa tekemässä. Uskon, että Mikkelillä on kaikki kyvyt, joita etsikkoaikaansa oppositiossa elävän puolueen nuorisojohtajalta vaaditaan.”

Teppo Säkkinen

”Mikkel on ahkera, aito ja uskaltava. Tarkka yhteiskunnallinen näkemys yhdistettynä herkkyyteen pienille asioille, kykyyn laittaa itsensä likoon sekä tinkimättömään asenteeseen muodostaa kokonaisuuden, joka kävisi kaupaksi missä tahansa työmarkkinoilla. Se, että Mikkel haluaa käyttää lahjakkuuttaan nimenomaan sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen hyväksi, on tilaisuus mihin kannattaa tarttua.” Esa Suominen

› Työlista Visioni tulevaisuuden Demarinuorista Demarinuoret on aktiivisesti koko maassa toimiva, kasvava ja menestyvä järjestö. Kasvu ja menestys rakentuvat erityisesti rohkean verkostoitumisen, aidon läsnäolon ja edistyksellisen uudistamisen varaan. Uusia konkreettisia toiminnallisen yhteistyön muotoja on etsittävä aktiivisesti. Demarinuorten on lisättävä aitoa läsnäoloa nuorten parissa - niin viestinnässä kuin fyysisestikin. Puheenjohtajana haen aktiivisesti mahdollisuuksia uusiin poliittisiin avauksiin, osallistun aloitteellisesti julkiseen keskusteluun ja käynnistä ratkaisuihin tähtääviä valmisteluprosesseja. Demarinuorten on oltava nykyistä kiinnostavampi.

myös eriarvoistavat rakenteet. Suomi tarvitsee korkeampaan työllisyyteen ja hyvinvointiin tähtäävää talouspolitiikkaa, jotta voimme rahoittaa hyvinvointivaltion tärkeät tukipilarit. Järjestön kehittäminen painopisteeksi Viime vuosina Demarinuoret ovat parantaneet poliittista vaikuttavuuttaan ja viestintäänsä todella paljon. Nyt on aika panostaa yhä vahvemmin järjestön kehittämiseen ja Demarinuorten aktiiveihin vahvempaan osallistamiseen. Uusien jäsenten aktivoimiseksi on kehitettävä malli yhdessä paikallistoimijoiden kanssa, jossa kullekin uudelle jäsenelle löydetään rooli ja toiminnalle merkitys. Keskustoimiston, piiriaktiivien, alueiden työntekijöiden ja liittohallituksen välistä koordinaatiota on parannettava.

Sukupolvemme suuret kysymykset Maailma muuttuu seuraavien vuosikymmenien aikana erittäin paljon. On luontevaa, että me sosialidemokraatit otamme aloitteen ja pidämme huolta siitä, että muutos kohtelee ihmisiä oikeudenmukaisesti.

Aloitetaan säännöllinen yhteydenpito videotekniikkaa hyödyntäen. Aktiiveja osallistetaan vahvemmin järjestön kehittämiseen. Uudenlaisia tapahtumakonsepteja on uskallettava kokeilla rohkeasti ja tapahtumaideoista koostetaan konsepteja aktiivien käyttöön.

Kaksi vuotta on lyhyt aika, ja siksi Demarinuorten on viisasta keskittyä tärkeimpiin poliittisiin kysymyksiin. Mielestäni niitä on neljä (4T): Teknologian kehittyminen, työelämän muutos, tasa-arvo ja talous.

Moderni johtaja Demarinuoriin Demarinuorten puheenjohtajan tehtävä on vaativa työ, joka edellyttää osaamista, halua huomioida muut ja tahtoa laittaa itsensä likoon. Hyvä johtaja kuuntelee, käyttää erilaisuutta voimavarana ja osaa ottaa vastaan kritiikkiä.

Teknologian kehitykseen ja siihen miten sitä ohjataan oikeaan suuntaan, tarvitaan sosialidemokraattinen visio. Tekoäly, robotiikka ja automatiikka muuttavat työelämää valtavasti. Meidän on kyettävä uudistamaan sirpaloituvaa ja muuttuvaa työelämää vahvemmin. Tarvitsemme fiksua politiikkaa, joka edistää ihmisten tasa-arvoa, mahdollistaa sosiaalisen nousemisen ja tunnistaa

Uutena aikana tarvitsemme modernia johtamista, joka pohjaa luottamukseen, viestintään, avoimuuteen ja ihmisten arvostamiseen. Hyvä puheenjohtaja on aidosti läsnä, vaalii yhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä luottaa, jakaa vastuuta ja osallistaa vahvemmin.


Matias lyhyesti DEMARINUORI

8 vuotta johtotehtävissä paikallisja piiritasolla sekä liittohallituksessa ja keskustoimistolla.

PUOLUEAKTIIVI

Puoluevaltuutettuna 2012-, 3 puoluekokousta, Pohjanmaan demareiden puheenjohtaja 2016-.

EHDOKAS

2 x eduskunta-, kunta-, ylioppilaskunta- ja seurakuntavaalit.

SAK:LAINEN

2. vuosi PAMilaisena luottamusmiehenä ja ammattiosaston hallituksessa.

OPISKELIJA

Oikeustiedettä Helsingin yliopistossa, kohta valmis oikeusnotaari.

KULTTUURITEKIJÄ

5 vuotta kulttuuritapahtumia ja ilmaisfestivaalia järjestävän Hippiknik ry:n puheenjohtaja.

Demarinuoret on monessa asiassa jo nyt Suomen paras poliittinen nuorisojärjestö. Neljä nuorta kansanedustajaa, koko poliittisen kentän eturiviin noussut viestintä ja poliittinen aloitteellisuus ovat esimerkkejä poikkeuksellisesta kehityksestä kaikkiin maan järjestöihin verrattuna. Pitkäaikaisena Demarinuorten aktiivina ja poliittisena sihteerinä olen saanut olla vaikuttamassa voimakkaasti kaikkiin näihin saavutuk-

siin. Yleisturva on näistä poliittisen urani suurimpia ja eniten huomiota herättänyt hanke. Olemme saavuttaneet jo paljon, mutta meillä on potentiaalia vielä paljon enempään. Kysymys ei ole piiruista sinne tai tänne, vaan suurista askelista Suomen parhaaksi järjestöksi pohjoismaisten sisarjärjestöjemme tavoin. Tämä vaatii tulevalta puheenjohtajalta kokemusta, näkemystä ja aloitteellisuutta.


OMALLA POLITIIKALLA ASKEL ULOS LOKEROISTA Vasemmisto- ja oikeistodemarit ovat tämän liikkeen jarruja. Emme tarvitse lokeroita, ne eivät ole kiinnostavia, varsinkaan mahdollisten uusien jäsentemme näkökulmasta. Meidän on oltava sosialidemokraatteja, jotka laativat omia, tulevaisuuteen suuntautuneita ratkaisujaan. Näissä ratkaisuissa voivat yhdistyä erilaisten ihmisten ja ryhmien tavoitteet, mistä Yleisturva on hyvä esimerkki. Omien, laajan yhteisen keskustelun pohjalta valmisteltujen poliittisten vaihtoehtojen kautta herätämme kiinnostusta uusissa ihmisissä, olemme uskottavia keskustelijoita ja mielipidevaikuttajia, joilla on vaikutusta niin kansanedustajiin, muihin päätöksentekijöihin kuin mediaankin.

YHTEISTYÖSTÄ JA VERKOSTOISTA VOIMAA JA VIISAUTTA Demarinuorten on oltava lämminhenkinen, mukava ja turvallinen yhteisö, johon on helppo tulla mukaan uutena jäsenenä. Järjestönä meidän on tärkeää tehdä entistä lähempää yhteistyötä toisen asteen opiskelijajärjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Meidän on

onnistuttava kanavoimaan myös kansalaisaloitekampanjoiden kaltaisista matalan kynnyksen kansanliikkeistä innokkaita nuoria Demarinuoriin. Jäsenistölle meidän on tarjottava mahdollisuuksia tavata, viettää aikaa, verkostoitua ja kouluttautua kuntavaikuttajien, ay-aktiivien, opiskelijoiden tai kansainvälisistä asioista kiinnostuneiden kesken. Verkostoilla tuetaan myös liiton ja yksittäisten vaikuttajiemme poliittista työtä. Niin järjestöyhteistyössä kuin verkostoitumisen mahdollistamisessa tärkeässä asemassa ovat liiton puheenjohtajan ja hallituksen lisäksi Demarinuorten työryhmät, joiden työskentely on oltava entistä tavoitteellisempaa ja järjestelmällisempää.

LEIMALLINEN KULTTUURI DEMARINUORILLE - UUSIA TAPOJA TOIMIA Innostavalla järjestöllä on oma leimallinen kulttuurinsa. Suurin haasteemme on synnyttää ja ylläpitää aktiivista toimintaa joka puolelle Suomea. Meidän on oltava siellä, missä nuoret ovat sekä oltava edelläkävijöitä nuorten kohtaamisessa ja uusien vaikutuskanavien luomisessa. Uskottavien ja houkuttelevien paikallisosastojen tueksi meidän on tuotettava laaja valikoima erilaisia paikallisesti muokattavia tapahtumakonsepteja, joissa on myös uudenlaisia matalan kynnyksen tapahtumia. Miltä kuulostaisi paikallisten Demarinuorten järjestämä bändikisa, kirpputori, brunssi, ravintolapäivä tai väittelyturnaus toteutettu-

na nollabudjetilla? Kunnallisvaaleissa järjestämme paikallisesti tai alueellisesti upeita nuorten yhteisiä kampanjoita ja vaalien jälkeen muodostamme maan kovimman nuorten vaikuttajien verkoston. On myös tärkeää, että toimintamme on turvallista ja siihen on helppo tulla mukaan. Siksi tarvitsemme konkreettisen yhdenvertaisuussuunnitelman. Vuorovaikutteisen yhteydenpidon kehittämiseksi haluan ottaa käyttöön puheenjohtajan viikoittaisen viestinnän jäsenistölle sekä säännöllisen yhteydenpidon piiriaktiiveihin.

MIKSI MINUSTA DEMARINUORTEN PUHEENJOHTAJA? Puheenjohtajan on kehitettävä Demarinuoria ja luotava uutta. Olen kokenut Demarinuorissa paljon - lähdes kaiken mahdollisen - ja tämän kokemuksen pohjalta tunnen sen valtavan potentiaalin, joka meissä on. Puheenjohtajana pystyn hyödyntämään laajan kokemukseni vaikuttamisesta, vaaleista, kulttuurikentästä ja johtamisesta. Tiedän, miten uudet ihmiset saadaan innostumaan Demarinuorista. Helposti lähestyttävä, avoin ja lämmin ovat ominaisuuksia, joilla minua on kuvattu - juuri sitä haluan myös Demarinuorten olevan! Haluan ottaa kaikki huomioon ja pitää huolen siitä, että Demarinuorissa kaikki voivat saavuttaa omia unelmiaan. Minä unelmoin reilusta ja oikeudenmukaisesta maailmasta, ja siksi olen ehdolla Demarinuorten puheenjohtajaksi.

LUE LISÄÄ

www.matiasmakynen.fi ja seuraa tai ole yhteydessä Facebookissa, Instagramissa, Snapchatissä, Periscopessa, Twitterissä ja Ask.fm:ssä nimimerkkiä @matiasmakynen.


28

LIPPU 2 / 2016

ETNISYYS MÄÄRITTELEE ÄÄNESTYSKÄYTTÄYTYMISTÄ YHDYSVALTAIN POLITIIKASSA TEKSTI:

Jani Kokko KUVA: iStock.com/Wolterk

Vähemmistöjen puhutteleminen on tärkeää sille, joka mielii voittaa vaalit Yhdysvalloissa. Perinteisesti eri vähemmistöryhmien on ajateltu ryhmittyneen puolueiden taakse taustansa mukaan. Yllättäen Donald Trumpista on tullut ehdokas, joka rikkoo demokraattien ja republikaanien välisen vähemmistöjaottelun.

M

enneisyyden painolasti vaikuttaa edelleen Yhdysvaltain politiikkaan. Juridisesti mustat ja muut vähemmistöt ovat tasa-arvoisessa asemassa suhteessa valkoisiin, mutta todellisuus on toinen. Vähemmistöt kärsivät valkoisia enemmän työttömyydestä ja huonosta terveydenhuollosta, heidän tulotasonsa on huomattavasti alhaisempi ja he joutuvat useammin tekemisiin poliisin kanssa kuin valkoihoiset. Vähemmistöjen aseman parantaminen on avainasemassa poliittisten puolueiden menestymisen kannalta. Sekä republikaanit että demokraatit kohdentavat hyvin vahvasti viestintäänsä juuri tiettyjä vähemmistöjä kohtaan. Vaaleissa kansalaiset on tyypillisesti jaettu neljään ryhmään etnisyyden perusteella: valkoiset, mustat, latinot ja aasialaiset. Vähemmistöjä ei kuitenkaan voi ajatella monoliitteina, jotka äänestävät yhtenäisinä blokkeina. Tässä suhteessa suomalaisessa keskustelussa on tehty raakoja yleistyksiä ja jopa virheitä väittämällä esimerkiksi, että koska Ted Cruz ja Marco Rubio ovat latinoita, latinot äänestävät heitä automaattisesti. Latinot ovat Yhdysvaltain nopeimmin kasvava väestöryhmä ja vaa’ankielen asemassa tulevissa presidentinvaaleissa. Pelkästään olemalla latino ehdokas ei kuitenkaan voi vedota kaikkiin latinoihin, vaan latinot ovat jakautuneet Väli-Amerikasta ja Meksikosta tulleisiin sekä kuubalaisiin. Tämän ”ongelman” ovat saaneet vastaansa sekä Cruz että Rubio, jotka eivät ole pystyneet kuubalaistaustaisina latinoina vetomaan latinoiden enemmistöön. Demokraatit ovat onnistuneet vetoamaan Väli-Amerikasta tulleisiin latinoihin. Barack Obaman esitykset maahanmuuttolain uudistamisesta ja kansalaisuuden myöntämisestä ovat tehneet heistä vankkoja demokraattien tukijoita.

Republikaanit ovat pystynet vetomaan ainoastaan kuubalaistaustaisiin latinoihin, mutta tässäkin ovat painaneet enemmän Kuuban ja Yhdysvaltain suhteet kuin republikaanien ”edistykselliset” vähemmistölinjaukset. Afroamerikkalaiset ovat vähemmistöistä poliittisesti aktiivisimpia. Muiden vähemmistöjen äänestysprosenttien jäädessä 50:n alapuolelle ovat mustat yhtä aktiivisia äänestäjiä kuin valkoiset. Heidän vaikutusvaltaansa politiikassa on lisännyt pitkä taistelu kansalaisoikeuksien puolesta, ja suurin osa heistä kokee tuon perinnön velvoittavan heitä olemaan aktiivisia osallistujia yhteiskunnassa. Johtuen juuri 1960-luvun demokraattihallintojen harjoittamasta politiikasta on mustista 4/5 edelleen demokraattien kannattajia. Vähemmistöjen joukossa aasialaiset ovat poikkeus. Heidän juurensa ovat useassa eri kansallisuudessa ja syyt saapua Yhdysvaltoihin moninaiset. Puolueiden näkökulmasta he ovat hankalin vähemmistö, sillä pelkkään identiteettiin vetoaminen ei riitä vaan aasialaisamerikkalaisten puoluevalinnassa painavat enemmän juuri tämän hetken linjaukset. He ovatkin hyvin liikkuvia äänestäjiä. Toki heidän suhteellinen osuutensa amerikkalaisista on hyvin pieni, ja osallistujina he ovat muihin vähemmistöihin verrattuna passiivisia. Käynnissä olevissa presidentinvaaleissa yksi ehdokas on kuitenkin murtanut vähemmistöjaottelun demokraattien ja republikaanien välillä. Hieman yllättäen tuo ehdokas on Donald Trump. Hänellä on kannatusta kaikissa vähemmistöryhmissä, joita hän on kampanjansa aikana loukannut ja uhannut jopa karkottavansa. Trumpin vetovoimaa vähemmistöihin selittää hänen ulkopuolisuutensa politiikasta. Ne vähemmistöjen edustajat, jotka ovat kyllästyneet perinteiseen poliittiseen retoriikkaan ja syrjäytyneet päätöksenteosta, näkevät Trumpissa ehdokkaan, joka ei ole sidoksissa eturyhmittymiin ja joka pystyy toimimaan itsenäisesti. Erityisesti lupaukset talouskasvusta ja työpaikkojen palauttamisesta Yhdysvaltoihin ovat herättäneet vähemmistöjen kiinnostuksen Trumpia kohtaan. Trumpin linjaukset ovat toki mahdottomia toteuttaa ja enemmistö vähemmistöistä ei tule häntä kannattamaan. Mutta jos hän pystyy saamaan enemmän vähemmistöjen edustajia kiinnostumaan politiikasta, on se vain hyvä asia. LIPPU


LIPPU 2 / 2016

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

IN:

OUT:

Liittari

Napapaidat

Liittokokous, liittari, on kahden vuoden välein tapahtuva kulminaatiopiste, jolloin ilmapiiri sähköistyy, junttakoneet käynnistyvät ja ihmisillä tulee tarve pyrkiä esille. Liittarissa pitää olla liikenteessä hyvällä boogiella, siistit kledjut päällä ja kello näkyvillä.Verkostoituminen hoidetaan pikkutunneilla ja univaje on sääntö eikä poikkeus. Jos jostain tulee puukkoa selkään, se kestetään.

Ihon näyttäminen pompsahtaa pinnalle tasaisin väliajoin. Napapaita on vähän sellainen vaate, että se oikeasti sattuu sopimaan äärimmäisen harvalle. Todettakoon ilman sarvia ja hampaita, että kaikki navat eivät ole kovin esteettisiä. Lisäksi napapaita on ihan kasaria, ja kasarilla syntyneet alkavat hiljalleen lipua ohi nuorisoliittoon kuulumisen mahdollistavasta ikähaarukasta.

Oxford-paitojen käyttämättä jättäminen nyt kun ne ovat in

Caprihousut

Oxford on kaupunki Iso-Britanniassa, siellä on kuulemma joku yliopisto. Oxfordin mukaan on nimetty sellainen kauluspaitatyyppi, joka on yleensä tavallista kauluspaitaa paksumpi ja siinä on napit kauluksen liepeissä. Oxfordpaitoja pitäisi kuulemma käyttää nyt, mutta voi myös jättää käyttämättä, jos haluaa olla individualisti ja oman itsensä herra, rouva, neiti tai poikamies. Oxford-paidan käyttämättä jättäminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin kulkea heinähattu päässä hampuusina ja soitella ukulelea, sillä se ei ole ikinä in. Ehdolle asettuminen Pro-tason ihminen asettuu ehdolle ilmaisulla ”olen käytettävissä”. Tästä astetta heikompi, mutta vielä jollakin tasolla kova luu ilmaisee saman asian sanomalla “minua on pyydetty” - toki sillä edellytyksellä, että on oikeasti pyydetty eikä pyytäjä ei ole joku ihan random sankari. Demokratian kannalta on tärkeää, että on valinnanvaraa. Ehdokkaan itsensä kannalta on tärkeää, että on tilannetajua ja odotukset menestyksen suhteen eivät ole samaa luokkaa kuin hakkaraistepillä ”Meillä on unelma”-mielenilmauksessa. Siis, junttasi tahi ei, Excel on ystävä.

MUN OSASTO: OULUN DEMARINUORET Olen… Oulun Demarinuorten (OSNO) puheenjohtaja, sosialistinen suvakkiportto Miikka-Aukusti Heiskanen. Lähdin mukaan Oulun Demarinuorten toimintaan, koska… Muutosta pitää tehdä paikallisesti, valtakunnallisesti ja maailmanlaajuisesti. Meillä se kaikki on mahdollista.

Kaikki vuodenajat ovat vääriä caprihousujen käyttämiseen. Capreista luonnottomat tekee se, että niitä ei oikeasti ihminen tarvitse. Jos on kuuma, laitetaan shortsit, jos viileämpi, niin sitten laitetaan lahkeelliset housut - eikä koskaan mitään välimallin ihmehousuja. Tämä sääntö on muuten täysin sukupuolineutraali, caprit eivät pue ketään. Etikettivirheet julkisessa puhumisessa Lopuksi pari pikkuvinkkiä muutamia poliittisia puheenvuoroja kuulleelta ihmisrauniolta. Eli MITÄ EI PIDÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEHDÄ PUHEITA PITÄESSÄ: 1) älä mene puhujapönttöön ensisijaisena motiivinasi kuunnella omaa ääntäsi; 2) älä puhu liian kauan, älä jaarittele, äläkä puhu skebeliä; 3) älä yritä kertoa kaikkia maailman asioita yhdellä puheenvuorolla; 4) älä puhu tontoja tai valehtele; 5) älä mielellään lue suoraan paperista, käytä mieluummin tukisanalistaa; 6) laiska töitään luettelee, itsekehun sijaan kerro mielummin uskottavasti, mitä tavoittelet.

Syksyllä Oulun Demarinuoret… Pitää kulttuuripäiviä ja käy eräretkeilemässä. Tarkoitus on järjestää kokemuksia, joita yksin ei välttämättä tulisi tehtyä. Jos Oulun Demarinuoret olisi eläin, se olisi… Karhu. Pohjoisten metsien puoluesihteeri. Parasta Oulun Demarinuorissa on… Toverit ja aate. Tervetuloa kesäpäiville!

FB: Oulun Demarinuoret - OSNO ry

29


30

LIPPU 2 / 2016


LIPPU 2 / 2016

AVUNTARPEEN EI PITÄISI ESTÄÄ ITSENÄISTÄ ELÄMÄÄ TEKSTI JA KUVA:

Essi Virtanen

Aleksi Keto haluaa vaikuttaa sen puolesta, että liikuntarajoitteisetkin nuoret saisivat itsenäistyä ja ottaa vastuuta omasta elämästään.

A

leksi Keto on 25-vuotias turkulainen Demarinuorten aktiivi. Hänen asuntonsa seiniä koristavat itse maalatut taulut, joissa toistuvat voimakkaat värit ja luontoteemat. Maalaukset ovat herättäneet myös ostajien huomion, ja Aleksi tekeekin mielellään tilaustöitä. Kuvataide ei ole suinkaan Aleksin ainut harrastus, lisäksi hän muun muassa kirjoittaa runoja ja valmistelee keittokirjaa. Yksi rakkaimmista harrastuksista, pyörätuolitanssi, sen sijaan on tauolla. Aleksi kuuluu Pirkanmaan pyörätuolitanssiyhdistykseen, mutta Turussa harrastuksen jatkaminen on ollut mahdotonta, koska sopivia tiloja ei ole tarjolla. Tavallinenkin sisäliikuntasali kelpaisi, jos sinne vain olisi esteetön pääsy ja käytössä olisi esteetön wc. – Olen periaatteessa syntynyt Punkalaitumen Särkän lavan naapuriin. Tanssi on siis minulla melkeinpä verissä.

– Työn ottaa vastaan yleensä opiskelija, joka paremman työn löydettyään lopettaa. Työttömille tuntimäärä taas on liian suuri, koska kolmensadan euron tuloraja ylittyy ja tulot leikkaantuvat. Aleksi toimii itse avustajansa työnantajana, joten myös uuden avustajan rekrytoiminen on hänen tehtävänsä. Työnantajavastuiden ja -velvoitteiden hoitamisessa on onneksi apua koulutustausta, sillä Aleksi ammatiltaan myynnin ja markkinoinnin merkonomi. Myönnettyjen avustajatuntien ja kodin ulkopuolisen avun tarpeen kohtaanto-ongelma harmittaa Aleksia erityisesti siksi, että se estää häntä olemasta itsenäinen nuori aikuinen. – En saa otettua omasta elämästäni vastuuta niin paljon kuin haluaisin. LISÄÄ HUOMIOTA LIIKUNTARAJOITTEISTEN ARKEEN

AVUSTAJATUNNIT EIVÄT RIITÄ JÄRJESTÖTOIMINTAAN

Demarinuorissa Aleksi toimii Lounais-Suomen piirihalAleksi asuu Turun Uittamolla Aspa-säätiön Aspa-kodislituksessa ja Turun aluehallituksessa. Lisäksi hän on oman sa, jossa tukipalvelut mahdollistavat omassa asunnossa puolueosastonsa johtokunnan jäsen ja Kynnys ry:n paikalasumisen. Ongelmaksi kuitenkin muolisaktiivi. dostuu se, että koska kodissa tarvittaAleksi ei ole arkaillut puhua vaiALEKSI AIKOO PYRKIÄ va apu on osa asumisratkaisua, kodin keistakaan teemoista, hän esimerkiksi EHDOKKAAKSI ulkopuoliseen toimintaan avustajatunantoi Kodin Kuvalehdelle haastattelun teja jää niukalti. yksinäisyydestä. Yhteiskunnallisesti ENSI KEVÄÄN – Avustajan tuntimäärä kuukautta hän aktivoitui noin vuosi sitten, ja sen KUNNALLISVAALEIHIN. jälkeen hän on esimerkiksi puhunut kohden on vähäinen, mutta mielenkiintoista tekemistä olisi melkein joka kokemusasiantuntijana kuntapäättäjille päivä. Turun SDP:n Vammaisen arki -tilaisuuAleksi pääsisi kotoaan kaupungille omatoimisesti, mutta dessa. takaisin päin tultaessa mäet tulevat vastaan. Lisäksi kau– Kun ongelmia palveluiden riittämättömyyden kanssa pungissa on omat esteensä, jotka vaikeuttavat pääsyä tietalkoi ilmetä, aloin miettiä mitä kautta pystyisin itse vaikuttyihin paikkoihin, joissa esimerkiksi kokouksia järjestetään. tamaan asioihin. – Matkalla Turun Työväentalollekin on yksi risteys, jossa Aleksi aikoo pyrkiä ehdokkaaksi ensi kevään kunnaljalkakäytävän kivetykseltä on niin jyrkkä pudotus, että lisvaaleihin. Hän on jo miettinyt paikkoja, joissa olisi hyvä en pääse siitä millään yksin yli. Sähköpyörätuolilla siitä kampanjoida. Kampanjan kärkenä tulee olemaan ihmisten pääsisi, mutta sen kanssa ei sitten taas pääse rakennuksen herätteleminen huomioimaan vähemmistöjen asema. ulkorappusista hissille. – Haluaisin ihmisten, joilla ei ole vastaavia rajoitteita, Kaupunki myöntää Aleksille enintään kolmekymmentä ymmärtävän miten haastavaa arjesta selviytyminen on ja avustajatuntia kuukaudessa. Jos jo yksi reissu kaupungin miten avuntarve ei rajaudu vain niihin hetkiin, joina avustakeskustaan asioita hoitamaan kuluttaa tuosta kiintiöstä pari ja sattuu olemaan saatavissa. tuntia, on tunnit käytetty nopeasti. Aleksi ehdottaakin, että esimerkiksi Demarinuoret voisi – Ei se riitä järjestötoimintaan ollenkaan. Vappuna pääjossain tapahtumassaan tarjota osallistujille mahdollisuusin avustajan kanssa vappujuhlaan, mutta se oli poikkeus, den kokeilla erilaisia apuvälineitä ja sitä, millaisia haasteita kun uusi avustaja aloitti silloin työt. jonkin tietyn rajoitteen kanssa eläminen aiheuttaa. SellaiAvustajat vaihtuvat tiuhaan, koska työtunteja on potennen lisäisi toimijoiden ymmärrystä ja voisi parhaimmillaan tiaalisille avustajille joko liian vähän tai liian paljon. tehdä toiminnasta saavutettavampaa. LIPPU

31


32

LIPPU 2 / 2016

Aatehistoriaa, mielenkiintoisia keskusteluja, väittelykilpailuja, ihmissusipeliä, poliittista aliasta ja kansanedustajien alustuksia. Kaikkia niitä sisälsi Demarinuorten Tulevaisuuden Tekijät -koulutussarjan ensimmäinen osa, joka järjestettiin maaliskuussa Porissa. (Kuva: Iida Vallin) Huoli opiskelijoiden toimeentulosta keräsi maaliskuun alussa tuhansia opiskelijoita Helsingin opintotukimielenosoitukseen. (Kuva: Iida Vallin) Demaritori starttasi kuntavaaleihin valmistautumisen Tampereella. Mukana olivat tietysti myös Tampereen Demarinuoret. (Kuva: Tampereen Demarinuoret) Uudellamaalla liittokokoukseen on valmistauduttu huolella teemakoulutusten avulla. Lahdessa treenattiin esiintymistä ja haettiin rohkeutta ja varmuutta vaikuttamiseen. Hyvinkäällä kevätkokouksen yhteydessä ideoitiin aloitteita ja käytiin inspiroivaa keskustelua Demarinuorten tulevaisuudesta. (Kuva: Sofia Nevalainen)


LIPPU 2 / 2016

Liittohallitus kokoontui huhtikuussa viimeiseen kokoukseensa käsittelemään liittokokousasiakirjoihin piireissä tehtyjä muutosesityksiä ja jäsenten tekemiä aloitteita. Kahden vuoden työrupeama on valmis! (Kuva: Iida Vallin) Vappuna nautittiin simaa ja munkkeja sekä tietysti vietettiin työväen ja opiskelijoiden juhlaa railakkain ja perinteisen menoin. Demarinuoret osallistuivat vappumarsseille ja järjestivät omia piknikkejään. (Kuva: Turun Demarinuoret) Liittokokouksen alla puheenjohtaja- ja varapuheenjohtajaehdokkaat kierisivät maata ja ottivat mittaa toisistaan piirien ja aluejärjestöjen järjestämissä paneeleissa. Uudenmaan ja Stadin Demarinuorten Suuren puheenjohtajatentin SDP:n puoluetoimistolla veti Heta Välimäki, Demarinuorten puheenjohtaja vuosimallia 2006–2010. (Kuva: Mirva Saarelainen ja Sofia Nevalainen)

33


LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

HELSINKI

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@ demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Järjestösihteeri: Aarni Suvitie 040 933 0309, aarni.suvitie@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Wiking Vuori, 044 566 9767, wiking.vuori@gmail.com

PÄÄSIHTEERI

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT):

PUHEENJOHTAJA

Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi JÄRJESTÖSUUNNITTELIJA

Juuso Suutari 040 848 8215 juuso.suutari@demarinuoret.fi POLIITTINEN SIHTEERI

Matias Mäkynen 040 509 4409 matias.makynen@demarinuoret.fi TIEDOTTAJA

Iida Vallin 044 307 2281 iida.vallin@demarinuoret.fi PROJEKTISIHTEERI

Jenni Lang jenni.lang@demarinuoret.fi

Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Mirva Saarelainen 040 513 1889, mirva.saarelainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Sofia Nevalainen, 044 972 8066, sofia.nevalainen@live.fi LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAISSUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku,

(02) 414 5200 Järjestösihteeri: Eero Kivinen, 045 121 3284, eero.kivinen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Berhan Ben Ahmadi, 045 6696 266, berhan.ben@gmail.com LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Riku Kemppinen, 0407171867, riku.kemppinen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Jani Kokko, 050 341 2860, kokkojani@suomi24.fi KAAKKOIS-SUOMI

Toimisto: Kalevankatu 13 B, 45100 Kouvola, Järjestösihteeri: Taina Salomäki, 044 0570 558, taina.salomaki@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Nina Peltonen, nina.peltonen@nuva.fi SAVO-KARJALA (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT)

Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Puheenjohtaja: Joakim Kärkäs, joakimkarkas@gmail.com

KV-TYÖRYHMÄ

Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkel Näkkäläjärvi (mikkel.nakkalajarvi@gmail.com) ja häneen voit olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi. Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tomi Kontkanen, Milla Granlund, Kai Alajoki, Jenni Lang, Jenna Vertanen ja Ermin Zec. TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Maria Nyroosilta, marianyroos@ outlook.com, 040 370 0618. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@ demarinuoret.fi. Jäsenet: Miika Kautto, Serveh Khalili, Elisa Penders, Sonja Kekkonen ja Eetu Kinnunen TOISEN ASTEEN TYÖRYHMÄ Työryhmä toimii toisen asteen koulutuksen asiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Otto Ahoniemeltä, otto. ahoniemi@icloud.com. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@ demarinuoret.fi. Jäsenet: Sara Holappa, Miika Kemppainen, Jenni Lang, Elli Luukkainen, Elmo Paloniemi, Sami Salminen ja Elias Tenkanen.

POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28 4 krs., 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Joni Ollikainen, 044 354 3808, ollikainen.joni@gmail.com

OSAAVAA

FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Rebecca Åkers, 0453309746, erica.rebecca.akers@gmail.com Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

60x62mm_Lippu_kevat2016.indd 1

34

9.5.2016 17:36:05


TULEVAT TAPAHTUMAT

LIPPU 2 / 2016

5 TOUKOKUU 27.-29.5. Liittokokous, Tampere 6 KESÄKUU 10.-12.6. Talouspoliittinen kesäkoulu, Kauniainen 7 HEINÄKUU 19.-24.7. YESin kesäleiri, Italia 8 ELOKUU 4.-7.8. Demarinuorten ja SONKin kesäleiri, Vihti 9 SYYSKUU 10.-11.9. Piirihallituskoulutus

Veturimiesten liitto ry Vastuullista vetovoimaa www.vml.fi

KYSYMYS EI OLE SIITÄ, MITEN NUORI ON, VAAN SIITÄ, MITEN ON NUORI...

Onneksi olkoon notkealle ja villille 110-vuotiaalle Nuorisoliitolle!

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS

35


Lippu 2/16  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you