Issuu on Google+

i t t r o k i r u Kulttu uksissa: tarjo

arit, m m e S , O S teri, R Ryhmäteatuth, Stella Polaris Hurjaru Flada 13 ja

CULT24

TEATTERI • KIRJAT • KUVATAIDE • ELOKUVA • TANSSI • MUSIIKKI • MUSEOT • TYYLI & DESIGN • MATKAILU • RAVINTOLAT

MAGAZINE

Elina Knihtilä ja Q-teatterin uudet haasteet. Kapellimestari Hannu Lintu: "Miksi orkesterit eivät markkinoi?" Anna-Leena Härkönen: "Kritiikki saa pois tolaltaan." Vaatesuunnittelija Katri Niskanen ei kadu yrittäjäksi ryhtymistä. + Uutena: Riiko Sakkisen ja Riitta Taarastin kolumnit, Vapaarouva van Bornsdorffin ravintolaratsia Huhtikuu 2013

Johtava kulttuurin ja viihteen ajankohtaisjulkaisu

Ilmaiseksi kerran kuussa


CULT24

MAGAZINE

2

Huhtikuu 2013 kuukauden sitaatit Poimintoja taidenäyttelyiden esittelyistä

sana päätoimittajalta KANSALLISTEATTERIN tuore näytelmä Neljäs tie on vaikuttava. Näytelmä kertoo dokumenttiteatterin ja musiikin keinoin Suomen tarinan: hyvinvointivaltion nousun ja tuhon. Näytelmää seuratessa tulee tunne, että juuri tätä varten Kansallisteatteri on olemassa. Se pitää taiteen keinoin vallanpitäjiä varpaillaan. Mutta silti herää kysymys: voiko taide muuttaa mitään? Samaan teemaan liittyy Cult24:n uuden kolumnistin, taiteilija Riiko Sakkisen ensimmäinen puheenvuoro. Sakkinen haluaa ottaa kantaa, haluaa olla poliittinen, haluaa olla kommunisti. Toinen uusi kolumnistimme on Kirjastokaistan päätoimittaja Riitta Taarasti, joka kirjoittaa kirjoista, kirjailijoista ja kirjastoista. Tervetuloa joukkoon Riiko ja Riitta!

tässä numerossa

”Ovi. Sisäänpääsy jonnekin, tai jostain pois, toisaalle. Aukko ajassa ja tilassa. Yhteys kahden tilan välillä. Kuoleman allegoria.” Maarit Kotirannan näyttely Galleria G:ssä.

TEATTERI 5 Markku Pätilä 6 Elina Knihtilä 7 Elämäni roolit: Sari Mällinen 7 Esa Leskinen ELOKUVA 9 Laulu koti-ikävästä

”Kaksi metriä korkeana ja liki metrin levyisenä taiderahapelikone on hedelmäpeliä muistuttava kone, joka sisältää taiteilijan. Kone alkaa toimia, kun yleisö syöttää kolikoita sisään. Koskaan ei tiedä, mitä saa, sillä se on uhkapeliä. Tunne siitä, voittiko tai hävisikö riippuu yleisön tuntemuksista. Tässä pelissä teknologian täyttämä yhteiskunta korvautuu ihmiskäden jäljellä.” Hanna Nauskan näyttely Galleria Jangvassa.

”Huhtalan teokset voi nähdä muototutkielmina, karttamaisina, veistoksellisina kuvina ihmisestä. Toisaalta Huhtala muokkaa ihmisen kehoa kaivamalla siveltimellään ihon alta uusia kerroksia esille. Hän osoittaa ihmisen halun olla Jumalan kaltainen, muokata ja muovata itseään. Mitä paljastuu vetoketjun takaa?” Jukka Huhtalan näyttely Galleria Katariinassa.

”Vaikka mieli eläisi tulevassa, paossa nykyisyyttä, muutos on liian raskas toteuttaa, mutta, ehkä ja jos estävät irtaantumisen. Tiedostaminen ei riitä konkretiaan. Silti jossain pohjalla piilee mielekkyys, joka laittaa pyristelemään.”

MAGAZINE

CULT24

4 Kolumnit: Sakkinen ja Taarasti

Uuden ajan kulttuurilehti Päätoimittaja: Pauli Jokinen pauli.jokinen@cult24.fi 044 52 42 520 Toimitus: Hämeentie 3 00530 Helsinki toimitus@cult24.fi

Elisa Lientolan näyttely Galleria Sculptorissa.

KUVATAIDE 10 Per Maning 11 Art deco KIRJAT 12 Anna-Leena Härkönen 13 Kuninkaalliset salarakkaat MUSIIKKI 14 Hannu Lintu 16 Martti Servo TYYLI & DESIGN 17 Katri Niskanen

18-19 Arviot RAVINTOLAT 20 Kaikkien aikojen drinkit 21 Helsinki Beer Festival 22 Vapaarouva van Bornsdorffin ravintolaratsia

23 Kulttuurikorttitarjoukset 24 Ettekö te tiedä kuka on Marjo Kiukaanniemi?

Uutisia netissä: cult24.fi AD & taitto: Hanna Huokuniemi Myynti: Olavi Suhonen myynti@cult24.fi 045 27 19 090 Jari Ruottinen myynti.jari@cult24.fi 050 41 22 941 Mediakortti: cult24.fi/mediakortti Aineisto: aineisto@cult24.fi

cultgallup

ROBIN SVARTSTRÖM näyttelijä

RIA KATAJA näyttelijä

Lehti ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Jakelupisteet: cult24.fi/jakelupisteet Cult24 Magazine on ilmainen kulttuurin ajankohtaislehti, joka ilmestyy pääkaupunkiseudulla. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Painos 30 000. Lehteä jaetaan noin 120 pisteessä. Painopaikka: Botnia Print Julkaisija: Cult24 Media Oy ISSN-L 2243-352X ISSN 2243-352X Y-tunnus: 2488886-8 Seuraava lehti ilmestyy 3.5.

Mitä klassikkoroolia haluaisit vielä esittää? Tämä on sellainen vakiokysymys, johon pitäisi olla aina vastaus valmiina. Mitä mä tähän sanoisin? Olisin halunnut näytellä Daniel Day-Lewisin roolin elokuvassa There Will Be Blood. Siitä elokuvasta tulee vielä klassikko.

Medeiaa. En tiedä miksi haluan tällaisen ikävän roolin. Sillä on kaksi lasta, jotka se tappaa. Paskiainen! Mutta kaikki naisnäyttelijät haluavat joskus tehdä Medeian. Olen näytellyt tosi vähän klassikoissa, yleensä olen ollut kantaesityksissä.

Jos teattereilta ei saa leikata, mistä pitäisi leikata? Tästä tulee helposti vastakkainasettelua. On oikein, että tuloja ja kuluja mietitään myös teattereissa, sitä kaikki joutuu tekemään. Jos jostain leikataan, niin otetaan sitten puoluetuista.

Voi vitsi, mistä pitäis leikata? Mun mielestä ei pitäisi leikata mistään. Jos jostain on pakko leikata, niin vaikka aseteollisuudesta.

Missä kävit viimeksi lomalla? Siitä on aikaa. Tallinnassa olin yhden yön, hauskaa oli.

Thaimaassa. Siellä oli ihanaa. Olin elämäni ensimmäistä kertaa Khao Lakissa. Siellä pääsi kaamosta pakoon, haluaisin jo takaisin.

Mitä lehtiä tilaat kotiin? Kansikuvaan antoi inspiraation Pieter Bruegelin maalaus Huutava mies (n. 1560).

Viikonlopun Hesari ja Kippari. Voimaa olen ajatellut tilata kotiin ihan tukeakseni lehteä.

Helsingin Sanomat ja Aku Ankka.


KOMEDIA SUOMALAISESTA DEMOKRATIASTA

SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ

OHJAUS ESA LESKINEN

“Ensemblen heittäytyminen tähän kunnianhimoisen moniaineksiseen aikalaisanalyysiin on vaikuttavaa. Päätä huimaa pelkästään se määrä talousjargonia ja poliittista puhetta, jonka näyttelijät ovat opetelleet. Ja kaikki toimii!” Suna Vuori, Helsingin Sanomat ”Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän kirjoittama kantaesitys Neljäs tie on kevään tärkein esitys Suomessa.” Anu Ala-Korpela, Aamulehti

Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani

LIPUT 37€ / 34€ / 19€

LIPUT 010 733 1331 (0,083 puhelu+0,06/0,17€ /min) LIPPUPISTE 0600 900 900 (1,98€ /min+pvm) LIPPU.FI


CULT24

MAGAZINE

4

Huhtikuu 2013

Kolumni: Riiko

SAKKINEN

Miten minusta tuli kommunisti LÄNSIMAITA koettelevan talouskriisin alusta lähtien olen kuullut vaimeita valituksia siitä, ettei Suomessa tehdä poliittista taidetta. Mielestäni tutkaparini Jani Leinonen ja minä teimme näkyväksi globaalia kapitalismia, jonka kauneus tai kauheus oli katsojan silmässä. Muutama vuosi sitten pidimme Janin ja Riikon vapaa maailma -näyttelyn Amos Andersonilla, jossa museon johtokunnan kauhistukseksi liimasimme seinälle Vapaan maailman manifestin, joka vaati markkinatalouden viemistä viimeiseenkin maailman kolkkaan vaikka väkisin. Yleisö vaikutti hämmentyneeltä ymmärtämättä, mikä oli todellinen tavoitteemme. Olimme kryptokommunisteja, yksityishenkilöinä vastustimme yksityisomaisuutta, mutta taiteilijoina ja julkisuuden henkilöinä viestimme oli ambivalentti. Uskoin, että taiteilijan tehtävä oli kyseenalaistaa kaikki mahdollinen ja ampua joka suuntaan sitoutumatta mihinkään ideologiaan. Näyttelymatkani Syyriaan sisällissodan aikana muutti ajatukseni. Damaskoksessa olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ihmisiä kuoli ympärilläni. Rakentaessamme näyttelyäni kuraattorini raportoi aamuisin, ketkä hänen tuttavistaan lännen tukemat islamistikapinalliset olivat murhanneet yön aikana. Taiteilijat ja muut intellektuellit olivat fundamentalistien tappolistan kärjessä. En pystynyt hallitsemaan tilannetta postmodernilla ironialla

vaan valitsin puoleni sekä sydämessäni että julkisesti. Sydämeni on vasemmalla ja vereni on punaista. Kannatan yhteiskuntaa, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia kansallisuuteen, etniseen ryhmään, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta. Tasa-arvolla tarkoitan myös taloudellista tasa-arvoa. Annoin itseni Syyrian maallisuutta ja monikulttuurisuutta korostavan hallinnon käyttöön. Minua kuljetettiin Damaskoksessa haastatteluihin ja television keskusteluohjelmiin. Palattuani Eurooppaan jatkoin kampanjaani Syyrian moniarvoisen yhteiskunnan puolesta. Kokemuksieni kautta ymmärsin, ettei poliittisen taiteen tule olla leikkiä vaan vakavaa yhteiskunnallista toimintaa. Tänä keväänä liityin asuinmaani Espanjan kommunistiseen puolueeseen. Vastaan oleminen on helppoa, mutta jonkun asian kannattaminen vaatii enemmän munaa. Antikapitalismi on muodikasta, mutta taidan olla ainoa suomalainen kommunistitaiteilija. Sankarini Pablo Picasso oli kommunistisen puolueen jäsen. Hän sanoi, että maalausta ei ole tehty koristelemaan huoneita, vaan se on hyökkäysase puolustuksessa vihollista vastaan. Riiko Sakkinen on Espanjassa asuva taiteilija, jonka kirjoituksia voi lukea lisää blogista www.riikosakkinen.com

SEMMARIT

Kolumni: Riitta

TAARASTI

Perinteisen ja sähkökirjan Jaakobinpaini UUDEN asian ilmaantuessa monella on tapana kiinnittyä tiukasti kannattamaan tai vastustamaan uutta tulokasta. Viime vuosina sähkökirjan ympärillä on käyty tällaista vastakkain asettelevaa keskustelua. Keskustelussa on väläytelty uuden kulttuurin olevan giljotiini perinteiselle arvokkaalle lukemiskulttuurille. On selvää, että kirjailijoille, kustantajille ja kirjastoille e-aineistot ovat tuoneet ratkottavaksi monimutkaisia tekijänoikeus-, ansaintamalli- ja jakelukanavakysymyksiä. Kirjastojen kohdalla uutta asetelmaa on väläytelty jopa kohtalonkysymyksenä – miten päästä kehitykseen mukaan, kun käyttö kangertelee ja aineistoa ei tunnu yksinkertaisesti olevan tarpeeksi saatavilla. Lukijalle keskiössä tulisi olla puhtaasti sisältö, miellyttävä lukukokemus ja tarkoituksenmukainen saatavuus. Sähkökirjoja vastustetaan yleensä lukemismukavuusepäilyjen ohella vetoamalla tunnesyihin. Moni rakastaa kirjoja esineinä, ja näin tulee aina olemaan. Se, ettei kaikkea tulla jatkossa julkaisemaan enää painettuna, ei uhkaa hyvää ja kaunista kirjaa. Päinvastoin, painettu kirja saattaa hyvinkin kokea arvonnousun, kun luonteeltaan kertakäyttöistä ja muuttuvaa tietoa sisältäviä teoksia

ei enää julkaista painettuna. Paperille painetuksi tuleminen pitää jatkossa ansaita. Julkaistujen sähkökirjojen osuus on edelleen Suomessa hyvin pieni, mutta sähköinen lukeminen ja lukemisen monikanavaistuminen ovat olleet jo kauan normaalia lukemista perinteisen lukemisen rinnalla. Kannattaa muistaa, että loppupelissä sisältö on tärkein. Jaakobinpainiin ei ole syytä, sillä nyt ja tulevaisuudessa sekä perinteisillä että sähkökirjoilla on omat paikkansa ja tilanteensa. Massiivista kirjahyllyään rakastavan kokoelmaa ei uhkaa se, että toinen lukemista harrastava haluaa kotonaan tilaa jollekin muulle kuin kirjahyllylle. Vaalitaan siis rauhassa tahoillamme kokoelmiamme olivatpa ne sitten painettuja kirjoja hyllyissämme tai tiedostoja mobiililaitteissamme. Koska lukemisen harrastamista ei vastusta yksikään taho, voimme luottaa siihen, että asiantuntijat löytävät mallin, joka sovittaa yhteen kirjailijoiden ja kustantajien intressit, kirjastojen yhteiskunnalliset tehtävät ja lukijoiden tarpeet. Riitta Taarasti on Kirjastokaistan päätoimittaja. www.kirjastokaista.fi

LEVYNJULKAISUKIERTUE 2013 20.3.

Mikkeli

24.4.

Lahti

21.3.

Varkaus

25.4.

Imatra

22.3.

Joensuu

26.4.

Helsinki

23.3.

Kuopio

27.4.

Turku

10.4.

Jyväskylä

8.5.

Seinäjoki

11.4.

Tampere

9.5.

Vaasa

12.4.

Hämeenlinna

10.5.

Iisalmi

13.4.

Helsinki

11.5.

Oulu

Tavastia

PICCHU MACHO -LEVY NYT KAUPOISSA!

Ta v a s t i a k l u b i l l a 13.4. klo 23

Finlandia-talossa 26.4. klo 19

L i p u t e n n a k k o o n 23,50 € o v e l t a 25 €

(+mahd palv.- ja toimitusmaksut alkaen 2,50€)

w w w. t a v a s t i a k l u b i . f i / tapahtumat

L i p u t 30/25 € Lippupiste 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm)


CULT24

MAGAZINE

Teatteri

Teatteri

Huhtikuu 2013

5 Cult24

Markku Pätilä on lavastanut lukuisia Aki Kaurismäen elokuvia.

Lavastaja Markku Pätilä kyllästyi elokuvamaailmaan ja ilahduttaa katsojia nyt KOMteatterissa. ELOKUVALAVASTAJA Markku Pätilän tarina ei ole se tavallisin. Pätilä on maamme eturivin lavastajia, hän on lavastanut ison osan Aki Kaurismäen elokuvista ja parhaillaan hänen kädenjälkensä on näkyvillä elokuvassa Juoppohullun päiväkirja. Alalle hän ajautui parikymmentä vuotta sitten sattuman kautta. Tarina menee Pätilän omin sanoin seuraavasti: – Tapasin Aki Kaurismäen karkkilalaisessa ravintolassa ja menimme ravintolaillan jälkeen luokseni viiniä juomaan. Asuin vanhan Osuuskaupan yläkerrassa. Olin sisustanut asuntoni muun muassa Wienistä ja roskalavoilta löytämilläni huonekaluilla. Aki kehui, että sinulla on tosi mielenkiintoinen tyyli sisustaa, ja kysyi kiinnostaisiko lavastaa elokuva. Lavastin ensin kokeeksi lyhytelokuvan

faktaa MARKKU PÄTILÄ Markku Pätilä on vuonna 1948 syntynyt lavastaja. Lavastanut lukuisia elokuvia, kuten Pidä huivista kiinni, Tatjana, Kauas pilvet karkaavat, Mies vailla menneisyyttä, Koti-ikävä, Pussikaljaelokuva ja Juoppuhullun päiväkirja. Ehdolla Euroopan parhaaksi lavastajaksi virolaisesta elokuvasta Püha Tõnu kiusamine vuonna 2010. Ensimmäinen teatterilavastus on KOMteatterissa parhaillaan pyörivä näytelmä Kolme sisarta. Tekee myös kuvataidetta, muun muassa maalauksia ja puuveistoksia.

These Boots Are Made For Walkin. En ollut koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Seuraavaksi pyysin mukaan Jukka Salmen, jonka kanssa olimme tehneet remppahommia Karkkilassa, ja hänen kanssaan lavastimme pitkän elokuvan Pidä huivista kiinni, Tatjana. Pätilä on sittemmin lavastanut lukuisia Kaurismäen elokuvia, kuten Juha, Kauas pilvet karkaavat ja Mies vailla menneisyyttä. Jo Tatjana-elokuvassa Pätilä päätti testata Kaurismäen huumorintajua. – Lavastimme Salmen Jukan kanssa autotalliin huonetta, jossa Matti Pellonpään esittämä henkilö asui. Saimme sen valmiiksi, mutta Aki halusi ikkunoihin vielä verhot. Kello oli jotain kaksi yöllä, ja ihmeteltiin mistä me nyt verhot hommataan. Löysimme pahvilaatikosta kellastunutta kreppivessapaperia ja tehtiin niistä säleverhot. Kuvaaja Timo Salminen tuli paikalle ja oli ihan kauhuissaan, että jumalauta ette voi olla tosissanne. Sitten Aki tuli paikalle, katseli ympärilleen ja sanoi: kuvataan! Me vain hieman kokeiltiin rajoja, että mitä voidaan tehdä. Akilla on hyvä huumorintaju. Akin elokuviin voi tehdä lähes mitä vaan, jos siinä on joku jippo. PÄTILÄSTÄ on tullut arvostettu lavastaja. Hän oli virolaisesta Püha Tõnu kiusamine -elokuvasta ehdolla Euroopan parhaaksi lavastajaksi pari vuotta sitten. Nyt hän on tehnyt uuden aluevaltauksen ja lavastanut ensimmäisen teatterinäytelmänsä. Kyseessä on KOM-teatterin näytelmä Kolme sisarta. Pätilän mielestä elokuvalavastus ja teatterilavastus eivät eroa paljon toisistaan. – Molemmissa huijataan ihmistä, mahdollisimman edullisesti. Kolme sisarta -näytelmän on ohjannut Lauri Maijala. Maijala ohjasi myös Juoppohullun päiväkirja -elokuvan, jonka Pätilä lavasti. Pätilä muistaa Maijalan jo vuosien takaa. – Entisen vaimoni poika oli Steiner-kou-

Noora Geagea

Sattumalta Euroopan huipulle

n Lue Kolmarve io n re sisa a 18 sivult lussa, kuten myös Lauri. Lauri siis tiesi, että olen elokuvalavastaja. Hän tuli pienenä naperona kysymään minulta, että voisinko lavastaa koululle Oopperan kummituksen. Se oli ensimmäinen yhteinen työmme, Pätilä nauraa. Pätilä kertoo mielellään tekevänsä jatkossa lisää teatteritöitä. Hän sanoo olevansa kyllästynyt elokuvamaailman sotkuihin. – Tällä hetkellä elokuva-ala on niin ihmeellisessä tilassa, että kukaan ei oikein tiedä mitä siellä tehdään ja milloin tehdään ja millä rahalla. Tällekin vuodelle minulla oli suunniteltuna 3-4 elokuvatyötä, mutta pikkuhiljaa niitä tippuu pois, saattaa olla ettei niistä toteudu yksikään. Halusin nyt välillä kokeilla jotain muuta, olen sen verran kyllästynyt elokuva-alan hirveään kiireeseen, stressiin ja jatkuvaan puhumiseen rahasta. Tuntuu, että moni elokuva-alalla ajattelee vähän samalla tavalla, että voisko alkaa tehdä jotain muuta. Se on hirveän raastavaa, Pätilä huokaa. ELOKUVIA tehdään Suomessa pienellä budjetilla. Se vaikuttaa myös lavastajan työhön. – Yleensä esitän tuottajalle kysymyksen, että haluatko tehdä visuaalisesti hyvän vai huonon elokuvan. Jos tehdään huono, niin sen voin tehdä vaikka 500 eurolla. Mutta kun rahat loppuvat, niin minä en voi rekvisiitaksi muuttua. Se riippuu ihan tuottajasta, millaisen

elokuvan haluaa tuottaa. Olen kyllä aika hyvä tappelemaan rahasta. Suomessa on hieman se ongelma, että jokainen elokuva maksaa suunnilleen saman verran. Jos tehdään epookkia, niin pitäisi ymmärtää, että lavastus ja puvustus maksavat huomattavasti enemmän. Pätilä on vuosien varrella työskennellyt lukuisten ohjaajien kanssa. Hyvän ohjaajan ominaisuuksia hän määrittelee näin: – Hyvä ohjaaja on sellainen, joka luottaa lavastajaan. Hyvä ohjaaja tekee lavastajan kanssa samaa elokuvaa. Jos on lavastettu 360 astetta, niin hän käyttää kaiken hyväksi. Hän antaa lavastajalle vapaudet ja hänen kanssaan pystyy kommunikoimaan. Jos hän ei pidä jostain, kertoo siitä rehellisesti. Lavastus ei ole minulle mikään pyhä juttu, kyllä siitä saa sanoa. Vähän hullut ohjaajat ovat hyviä, neuroottisten ja kyynisten kanssa en oikein pärjää. Seuraavaksi Pätilän lavastuksia nähdään Pekka Lehdon ohjaamassa taiteilija Kalervo Palsasta kertovassa elokuvassa, joka monien vaiheiden jälkeen saanee ensi-iltansa ensi syksynä. Pauli Jokinen Markku Pätilän lavastama Kolme sisarta KOM-teatterissa. Esityksiä keväällä 4.5. asti.


CULT24

MAGAZINE

Teatteri Uusi uljas ensemble 6

Teatteri

Huhtikuu 2013 teatteritärpit 1. Metsäjätti Johanna Terhemaa

Lue arvio sivulta 18

Miika Nousiaisen menestysromaani näyttämöversiona. Nousiainen on nyt nousussa, sillä myös Maaninkavaara on palannut Kansallisteatterin ohjelmistoon. Metsäjätti Kansallisteatterin Willensaunassa, ensi-ilta 10.4.

2. Ainutlaatuinen matkani Pietarin valtiollinen Prijut Komedianta draamateatteri vierailee Helsingissä palkitulla esityksellään. Esitys on tekstitetty suomeksi. Ainutlaatuinen matkani Aleksanterin teatterissa 26.4.

3. Tunteita ja eleganssia Teatterimuseon uusi näyttely esittelee Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Teatterihistoriasta kiinnostuneelle ehdoton tärppi. Tunteita ja eleganssia -näyttely Teatterimuseossa, 26.4.–25.8.

4. Miss Barbara - ihmiskauppamusikaali Jazztrion säestämä yhden naisen esitys ottaa arat aiheet käsittelyyn ja kutsuu maailmanlopun kulutusjuhlapöytään. Miss Barbara KokoTeatterissa, ensi-ilta 5.4. Elina Knihtilä kuuluu Q-teatterin vakiokalustukseen.

Q-teatterissa haluttiin muutosta. Toimintaa pyrittiin vakauttamaan, ja viime syksynä perustettiin Q-teatterin ensemble, joka vastaa näytelmistä. Nyt teatterissa pyörii ensemblen toinen näytelmä, Häiriötekijä. Ensemblen jäsen, näyttelijä Elina Knihtilä kertoo miten toiminta on lähtenyt käyntiin. FREELANCER-pohjalla toimiva Q-teatteri muuntui ensemble-muotoiseksi viime syksynä. Ensemblen jäsenet ovat jatkossa vastuussa teatterin taiteellisesta linjasta, ja näytelmät pyritään mahdollisimman pitkälle miehittämään ensemblen jäsenillä. Siihen kuuluu kahdeksan näyttelijää: Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Jussi Nikkilä, Eero Ritala ja Jani Volanen. Ensimmäinen ensemblen produktio oli syyskuussa ensi-iltaan tullut Tulipunainen hevonen. Teatterin toimintaan kaivattiin jatkuvuutta, kun ohjelmistosta oli tullut sirpaleinen. Nyt kokeillaan auttaisiko taiteellisen porukan vakiinnuttaminen. – Välillä pitää tehdä kokeiluja ja muutoksia. Tätä kokeillaan nyt pari vuotta ja sitten katsotaan uudestaan. Ensembleä oli väläytetty monta kertaa jo aiemmin ja nyt aika oli jotenkin kypsä sille, kertoo pitkään Q-teatterin hallituksessakin toiminut näyttelijä Elina Knihtilä. – Teatteri on sellainen taiteenlaji, että on mentävä koko ajan eteenpäin, eikä saa jämähtää paikoilleen. Siksi on hyvä, että teatterin hallituksessa voimme vapaasti päättää muutoksista ja tehdä mitä haluamme. Olimme aika pitkään tuudittautuneita siihen, että aina on toimittu tietyllä tavalla, hän jatkaa. Q-TEATTERIN suuren näyttämön produktiot pyritään siis ensisijaisesti miehittämään ensemblen

jäsenillä. Mukana pyörii kuitenkin myös vierailijoita, sillä ensemblelaiset tekevät muitakin töitä, eivätkä aina pääse kaikkiin Q-teatterin tuotantoihin mukaan. – Mahdollisuuksien mukaan pyritään käyttämään myös muita näyttelijöitä. Vierailijat saattavat tehdä hyvää. Moni laitosteatterissa kiinnityksellä työskentelevä tuttu on sanonut, että kaipaisi välillä vierailijoita, Knihtilä kertoo. Ensemblellä pyyhkii nyt hyvin, vaikka tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa toteutuvatko tavoitteet jatkuvuudesta. Knihtilän mukaan vaikeuksia ei olla vielä kohdattu. Hänen omasta mielestään ensemble nopeuttaa työskentelyä. – Nämä ovat ihan sellaisia henkilökemiajuttuja, kuten missä tahansa muussakin työpaikassa. Tunnemme toisemme ja toistemme työtavat, meillä on yhteinen kieli. Freelancerina uuteen ryhmään mennessä tulee aina ensin se tutustumisvaihe ja sitten vasta päästään asiaan. Turvallisessa ympäristössä uskaltaa myös kokeilla enemmän, mikä on onnistumisen kannalta tärkeää, hän kertoo. Q-TEATTERIN ensemblella on taiteellinen vastuu. Se tarkoittaa sitä, että ensemble suunnittelee Q-teatterin suuren näyttämön ohjelmistoa, mikä aiemmin oli teatterin jäsenistä koostuvan hallituksen vastuulla. Teatterin taloudellinen vastuu on edelleen hallituksella. Ystävänpäivänä ensi-iltaan tuli toinen ensemble-porukalla tehty produktio, Häiriötekijä. Knihtilän kertoo, että Häiriötekijä vetää hyvin yleisöä ja sen esityksissä on hyvä meininki. Esitys koostuu irrallisista absurdeista episodeista, jotka kuvaavat kaupunkilaista elämää. Produktiossa näyttelijät pääsivät itse kirjoittamaan kohtauksia. Häiriötekijä on Jani Volasen ensimmäinen teatteriohjaus. Knih-

tilän mukaan työryhmän kanssa yhdessä ideointi on Volaselle luonteva toimintatapa, sillä samoin hän on työskennellyt aiemmin televisiossa. Teksti onkin työstetty samaan tapaan kuin esimerkiksi televisiosarjoissa Ihmebantu ja Putous, joissa Knihtilä ja Volanen ovat työskennelleet yhdessä. – Viime keväänä kokoonnuimme yhteen, ja kaikilla piti olla joitakin ideoita ja havaintoja arkielämästä. Niitä oli vaikea keksiä. Näissä palavereissa ideat saattoivat kehittyä vaikka mihin suuntaan. Karsinnan jälkeen valittiin kohtaukset ja ne jaettiin meille kirjoitettaviksi kesän ja syksyn aikana. Joulun aikaan meillä oli materiaalia vielä neljän tunnin verran, Knihtilä kuvailee prosessia. Lopullisen valinnan kohtauksista ja niiden järjestyksistä teki ohjaaja. Tämän tyyppiseen esitykseen päädyttiin ohjaajalle tutun työtavan vuoksi myös siksi, että haluttiin vaihtelua viime vuosien synkeään ohjelmistoon. Ensemblen jäsenet ovat tehneet muissa yhteyksissä komediaa, joten miksipä siis ei. – Viimevuosina olemme Q:lla jotenkin vältelleet komediaa, täällä on ollut aika draamapainotteista. Nyt on kaiken synkistelyn jälkeen mukava tehdä tällaista mustaa huumoria, Knihtilä kertoo. Yhteisiä tekijöitä mustan huumorin lisäksi irrallisilla kohtauksilla ei juuri ole. – Yhteistä kohtauksille on oikeastaan vain urbaani ympäristö. Nyt toisaalta kun olen katsellut esitystä lavan takaa, alan nähdä teemaa. Siinä korostuu ihmisen ulkopuolisuus, yksinäisyys ja vinksahtanut todellisuus, näyttelijä kuvailee. Johanna Terhemaa Häiriötekijä Q-teatterissa, esitykset 18.5. asti.

5. Che – hän elää!? Projektoriryhmä ja Teatteri Vanha Juko tuovat Espooseen näytelmän, joka kuvaa sankaruuden myyttiä historiasta nykypäivään. Che – hän elää!? Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa 10.4., 11.4. ja 12.4.

Che – hän elää!? Lisää teatteritärppejä osoitteessa www.cult24.fi/teatterit.

takariviltä

Hurmaava hämmennys

ERÄS kavereistani taannoin tokaisi jotakin sellaista, että ei jaksa katsoa teatterissa jotain pitkää juttua, jota ei kuitenkaan ymmärrä. Useimmiten sitä muutenkin pidetään rasittavana asiana, että taideteosta ei ymmärrä. Kivempaa olisi, jos juttu aukeaisi heti, tai olisi oikeastaan jo valmiiksi avattu. Kaiketi tämäkin on sitten vaan makuasia. Itselleni hämmennys on jotakin mitä tavoitella, koen sen virkistäväksi. Teatteriesitys ei onnistu, mikäli mikään ei jää ihmetyttämään. Esimerkiksi Andriy Zholdakin ohjaukset, joissa oudot asiat toistuvat, ovat saaneet minut häkeltymään enkä ole niitä täysin ymmärtänyt. Se on ollut mukavaa. Usein se esitys, joka ei hämmästytä, ei myöskään jää mieleen, ainakaan allekirjoittaneen tapauksessa. En usko, että kaiken ymmärtäminen on oleellista teatterielämyksen kannalta. Voi olla jopa aivan päinvastoin. Hämmentymisessä on kuitenkin yksi vaikea juttu. Hämmentyminen pitää hyväksyä, jotta se ei ärsytä. Töissä ja opiskeluissa saa tai joutuu sen verran käyttämään järkeä, että on vaikea hyväksyä, että sitten vapaa-ajalla teatterissa saattaa hämmentää eikä näkemälleen välttämättä edes kannata aktiivisesti etsiä selitystä. Pitäisi tyytyä vain ihmettelemään.


CULT24

MAGAZINE

Teatteri

Teatteri

Huhtikuu 2013

7

Cult24

elämäni roolit

Esa Leskinen esittää:

Suomen nousu ja tuho Kansallisteatterin näytelmä Neljäs tie on kuvaus Suomen noususta hyvinvointivaltioksi ja sen jälkeisestä matkasta lamaan ja Euroopan unioniin. Ohjaaja Esa Leskisen mukaan EU on pettänyt meidät. NELJÄS tie on Kansallisteatterin uusi näytelmä, jossa Suomen ja Euroopan talouspolitiikalle annetaan kylmää kyytiä. Näytelmä tuo lavalle suomalaisia poliitikkoja vuosien varrelta ja näytelmän repliikit on pitkälti poimittu esimerkiksi eduskunnan pöytäkirjoista. Esa Leskinen on dokumenttiteatteria ja musiikkia yhdistelevän näytelmän ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja. Esa Leskinen, Neljäs tie -näytelmä kuvaa Suomea yli 80 vuoden ajalta. Mitä haluat näytelmällä kertoa? – Tämä kertoo Suomen matkasta polittisjohtoisesta yhteiskunnasta talousjohtoiseksi yhteiskunnaksi. Eli siitä, miten talous lakkaa olemasta renki yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja siitä tulee isäntä. Lopulta ei ole muuta kieltä keskustella asioista kuin talouden kieli. Jos joku haluaa hoitaa lapsia kotona, niin se nähdään taloudellisena menetyksenä, vaikka siihen liittyy muitakin arvoja. Koulujenkin pitää olla tulosvastuullisia yksiköitä sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, millaisia oppilaita siellä on. Mitkä ovat suurimmat ongelmat, jotka talouden ylivallasta aiheutuvat? – Suurin ongelma talouden ylivallasta on se, että se luo kuplia. Ilman kuplia ei tule voittoja. Kun kupla on olemassa, kaikki saavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta kun kupla puhkeaa, niin silloin leikataan köyhiltä. Miksi? Siksi ettei valtion budjetissa ole enää muuta, koska kaikki muu on yksityistä. Näytelmä on läpileikkaus Suomen kehityksestä läpi sodan jälkeisen jälleenrakennuksen ja lama-aikojen. Millaisista

lähteistä liemi on sekoitettu? – Lähteitä on ollut valtavasti: talousalan kirjallisuutta, ihmisten elämäkertoja, lehtileikkeitä, itse tekemiämme haastatteluja, Euroopan komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston raportteja ja Ylen arkistomateriaalia. Suomesta ja Suomen taloudesta ei voi kertoa ottamatta kantaa Euroopan Unioniin. Millainen sinun suhteesi on EU:hun? – Euroopan Unioni on pettänyt kaiken, mitä se on luvannut. EU myytiin meille kansojen yhteisönä, sosiaalisena markkinataloutena, jossa pienestä ihmisestä pidetään huolta. Euroopasta on tullut puhdas uusliberalistinen projekti, huomattavasti uusliberalistisempi kuin esimerkiksi Yhdysvallat. Euroopassa on suuret leikkaustoimenpiteen meneillään. Jopa Kansainvälinen valuuttarahasto, jota on totuttu pitämään uusliberialismin airuena, julkaisi viime vuoden lopulla raportin, jossa suositeltiin leikkausten lopettamista, koska se johtaa suureen taantumaan. Raportilla käytännössä pyyhittiin persettä. Se raivostutti Jose Manuel Barroson ja kumppanit. Eurooppa on nykyään paljon oikeammalla kuin Amerikka. Kirjoitit Kansallisteatterin esitteessä, että teatterilla on vastuu katsojista. Mitä sillä tarkoitit? – Teatterin täytyy tarjota katsojille mahdollisuus jäsentää sitä mitä maailmassa tapahtuu. Puhkikuluneen klassikon toistaminen uskollisesti tai puhtaan farssiviihteen tekeminen ei ole kiinnostavaa. Kiinnostavaa on jäsentää maailmaa, eikä sen tarvitse olla tylsää ja ikävystyttävää. Teatterin täytyy olla viihdyttävää, ja teatterin täytyy tuoda katsojalle elossaolemisen tunne.

SARI MÄLLINEN on tuttu sekä teatterin lavalta että elokuvista ja tv-sarjoista. Kahdesti Jussi-palkittu Mällinen paljastaa elämänsä mieleenpainuvimmat roolit. Teatteri: Reko Lundan ja KOMteatteri Jo edesmenneen Reko Lundanin kanssa tehtiin KOM-teatteriin useita näytelmiä. Näytelmät Teillä ei ollut nimeä ja Tarpeettomia ihmisiä ovat jääneet parhaiten mieleen. Rekon kanssa työskentely oli hienoa, hän oli niin hyvä tyyppi. Reko osasi käsitellä omaa tekstiään loistavasti, hän ei ollut tekstistään lainkaan mustasukkainen vaan sitä muokattiin paljon työryhmän kanssa yhdessä. Elokuva: Eila Jarmo Lampelan elokuvan Eilan päärooli on vaikuttanut elämääni paljon. Eila on elokuvana tosi hyvä. Se osoitti, että

elokuvan pääosassa voi olla nelikymppinen nainen, ja niinkin epämediaseksikkäässä roolissa kuin siivoojana. Se oli sankaritarina ja kunnianosoitus kaikille duunareille ja siivoojille. Pidän suurena kunniana, että sain olla siinä mukana. Teatteri: Neljäs tie Nyt Kansallisteatterissa esitettävä Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän näytelmä Neljäs tie on hyvin poikkeuksellinen tapaus. Se on mielenkiintoinen ja omituinen juttu, eikä noudata teatterin lakeja, koska siinä esitetyt asiat ovat suurelta osin faktaa. Minusta tuntuu, että näytelmä on hyvällä asialla. Pauli Jokinen Sari Mällinen esiintyy parhaillaan Kansallisteatterin näytelmässä Neljäs tie.

KARI TAPIO MUISTOKONSERTT TIK KIE IERT RTUE UE 2 201 013 3

Sinut tulen aina muistamaan

HÄNEN ORKESTERINSA Päätöskonsertti 11.5. BARONA AREENA Klo Klo o 20.00 20.0 0.0 .00 Ovett auk a eava eav av t klo klo 18 8.30 .30 Lipu iput: t: 33€, 33€, 3 39€, € 44€ € (+toi +t mitus mituskulut kulu ) kulut

Pauli Jokinen Neljäs tie, Kansallisteatterin Suuri näyttämö, esityksiä keväällä 18.5. asti.

Mukana vierailevat artistit mm. JAN J NI JALKANE ALK L ANE LK ANEN N★EIN EIN NI★JOE J EL JOE JO L HALL ALLIKA IK IKA K INE N N★AMA NE AM DEU AMA E S LUND LUND ND DBER E G★EIJ E A KANT AN OLA LA A★BAB BAB ABL ABLO LO O TAPIO TAP O LII L NOJ NO A★ESA ESA ESA AE EL LORA ORA ANTA NT ★POJ POJ O U★SUO SUORA SUO RA LÄH Ä ETY ETYS S★JEN JEN ENNA NNA A BÅG ÅG GEBE BE ERG★ILP RG ILP RG ILPO KAIK KKON NEN N SAA SAARA A RA RA AA AALTO AAL TO★SAK TO SAK AKARI ARI KU KUOSM O ANE N N★KAR KAR K A IM M Z.. YSK Y KOWI OW OWI WICZ ICZ CZ★Kons on e ertt ttikie ik ertue ue een juont juont uon aa ILK I KKA KA A VAI V N VA NIO NIO WWW.KARITAPIO.COM

WWW.JALKANEN.FI

WWW.AXR.FI


CULT24

MAGAZINE

8

Teatteri ja tanssi

Teatteri ja tanssi

Huhtikuu 2013

tanssitärpit

OHJELMISTOSSA:

Kaksi tarinaa kerrostalossa Kansallisbaletin tähtitanssijat Kare Länsivuori ja Minna Tervamäki pohtivat Yksiöteoksessaan ihmisen asemaa parisuhteessa ja sinkkuna. Kaupungissa ihmiset asuvat lähekkäin, mutta arjessa ei välttämättä kohdata ja toisten elämään ei sovi puuttua. Samana iltana nähdään myös Kassandrateatterin tuotanto Mikä elämä! Teoksessa tutustutaan taloyhtiöön, jossa Suomeen pakolaisena tullut somaliäiti, suomalaistunut tytär sekä erakoitunut suomalaisrouva viettävät värikästä yhteiseloa. Työryhmässä ovat mukana Pinja Hahtola, Eija Ahvo, Naima Mohamud, Fay Eskin, Ujuni Ahmed ja Ina Niemelä.

Yksiö ja Mikä elämä! Aleksanterin teatterissa, esitykset 18.4., 19.4. ja 20.4.

Kahden viikon tanssijuhlat Vantaan tanssin viikot tarjoaa runsaan kattauksen tanssia laidasta laitaan: nykytanssia, balettia ja tanssiteatteria. Ohjelmaa on sekä aikuisille ja lapsille. Uusina tulokkaina tanssin viikoilla ovat

matineaelokuvat. Näytösten yhteyteen on kiedottu muuta oheisohjelmaa: tanssin tietoiskuja, esityksiä ja vieraita, kuten Dancekilpailun voittaja Haza Hajipoori, joka tulee kertomaan lajistaan streetdancesta. Viikot huipentuvat Kansainvälisen Tanssin päivän gaalaan lauantaina 27. huhtikuuta Konserttitalo Martinuksessa. Martinuksen lisäksi esityksiä on muun muassa Lumossa, Vernissassa ja Toteemissa. Ohjelmisto löytyy osoitteesta www.vantaa.fi/ tanssinviikot

Työryhmä nimeltä Urho Kiasma-teatterin Urho-teos pohtii käsitystämme johtajuudesta, politiikasta, sukupuolesta sekä sisusta. Teoksessa yhdistyvät koreografia, dokumenttipohjainen teksti, teatteri sekä ääni, video ja valokuva. Urho on fiktiivinen hahmo, kokonainen työryhmä. Urho on nähty talven mittaan Kiasmassa vierailemassa muun muassa Esityskomposti-tapahtumassa ja avaamassa Tosi kyseessä -kokoelmanäyttelyä. Esityskielet ovat suomi, ruotsi, italia.

HUORASATU

Gustafsson & Hokkanen ESITYKSET 27.4.2013 ASTI

PENGERKADUN NÄYTTÄMÖ:

LAVA-AMMUNTAA PALAA Raila Leppäkoski & Ulla Tapaninen ESITYKSET 18.4.2013 ASTI

Vantaan tanssin viikot 16.–29.4.

JOHTAJA (vierailu)

Sotilaan muotokuva Sotilaat seisovat ryhdikkäästi vartioiden tärkeitä rakennuksia. Tästä päivittäin toistuvasta ”koreografiasta” on saanut inspiraation Masi Tiitan sooloteos, joka nähdään Zodiakin näyttämöllä kehdeksana esityksenä. Sotilas-teoksen esittelyssä kerrotaan, että se paljastaa sotilaan univormuun heijastetut isänmaalliset ja eroottiset haaveet ja tuo esiin maastokuvioon kätkeytyvän runollisuuden. Se toistaa elokuvista mieleen painautuneita kuvia rintamalla makaavista nuorista sotilaista ja lähikuvia miehen kasvoista, jotka odottavat aseen laukeamista. Masi Tiitta on esiintynyt Zodiakin näyttämöllä aikaisemmin teoksissa Thank You For Your Love ja The Greatest Love Songs. Sotilas on Tiitan debyytti koreografina ja soloistina.

HELSINGINKADUN NÄYTTÄMÖ:

Antti Holma & Akse Pettersson ti 2.4. / to 4.4. / ti 9.4. TULOSSA SUOMENLINNAN KESÄTEATTERIIN:

ROBIN HOODIN SYDÄN -ryövärin rakkaustarina

Farr & Kukkonen Ensi-ilta 12.6.2013

Liput ja lisätiedot: www.ryhmateatteri.fi tai (09) 718 622 ark. 11-18 Urho, Kiasma-teatterissa, esitykset 17.4. asti

Masi Tiitta: Sotilas, Zodiakissa, esitykset 18.4.–8.5.

KANSAINVÄLINE KANSAINVÄLINEN TANSSIFESTIVAALI LAPSILLE JA NUORILLE 22.–28.4.2013

1.5. klo 12 nautitaan Teatteri Forumin

Jope ite-Shown kera

Kaikki ihanat ikivihreät loistokkaassa konsertissa

Nämä showt näet vain tänä keväänä! .DWVRHVLW\VWLHGRWMDNDOHQWHULZZZWHDWWHULIRUXPĆ Yrjönkatu 31, Helsinki Liput: 0600 550102 Ryhmä- ja yritysmyynti: 0600 550103 2,20e/min+ pvm tai mpm

www.lippupalvelu.fi | myynti@teatteriforum.fi

TANSSITEATTERI HURJARUUTH, Kaapelitehdas www.hurjaruuth.fi 09 565 7250 Lippupalvelu


CULT24

MAGAZINE

Elokuva

Elokuva

Huhtikuu 2013

9

Pirkanmaan elokuvakeskus

kohokohdat 1. Night Visions Back to Basics Kauhu- ja kulttielokuviin keskittyneen festivaalin kevätohjelmistossa nähdään esimerkiksi tunnetun shokeeraajan Takashi Miiken viimeisin tuotos sekä David Cronenbergin pojan Brandon Cronenbergin esikoiselokuva. Night Visions Back to Basics (Andorra, Bio Rex, Kino Engel), 11.–14.4.

2. Ei pelkkää hunajaa

Elokuva kadotetusta kansallisuudesta Mika Ronkainen ohjasi palkitun dokumenttielokuva isästä ja pojasta, jotka lähtevät automatkalle entiseen kotimaahansa Ruotsiin. Samalla se on kipeä matka molempien menneisyyteen. KAI Latvalehto jättää musiikkiuransa ja lähtee isänsä Taunon kanssa Oulusta entiseen kotikaupunkiinsa Göteborgiin, jossa hän varttui ruotsinsuomalaisena, kunnes perhe muuttikin takaisin Suomeen. Ohjaaja Mika Ronkaisen musikaalinen dokumenttielokuva tutkii tästä muuttoliikkeestä poikivaa juurettomuutta. Ronkainen kertoo tunteneensa Kain kaksikymmentä vuotta. He ovat tutustuneet aikoinaan Oulun musiikkipiireissä, joita ohjaaja sarkastisesti nimittää ”tavattoman suuriksi”. – Kai kysyi minulta kerran olinko huomannut, että Ruotsissa on noussut paljon hänen sukupolvensa ruotsinsuomalaisia muusikoita pinnalle. Hän ehdotti, että tekisin aiheesta dokumentin. – Vähän myöhemmin tapasimme ja kyselin Kailta hänen lapsuudestaan. Ymmärsin, että se oli hänelle arka paikka, ja sain heti kiinni siitä tunteesta. Kriteerini elokuvanteossa on, että jos aihe saa minut liikuttumaan, silloin yleisökin voi liikuttua. DOKUMENTTI keskittyy enimmäkseen Kain ja Taunon välisiin keskusteluihin, jotka tapahtuvat autossa matkalla Oulusta Göteborgiin. Miehet muistelevat menneitä,

Kahden miljoonan dollarin budjetilla tehty dokumentti paneutuu tuhoisaan hunajateollisuutta riivaavaan mysteeriin eli ampiaisten hämärään joukkotuhoutumiseen. Ampiaisten vähentyminen on koko ihmiskuntaa koskeva huoli. Ei pelkkää hunajaa (Not just Honey), ensi-ilta 26.4.

3. Laulu Marionille Paul Andrew Williamsin ohjaama elokuva kärttyisästä vanhuksesta, joka löytää musiikista uutta sisältöä elämälleen. Laulu Marionille (Song for Marion), ensi-ilta 19.4.

4. To the Wonder

ja kaivelevat arkoja aiheita esille – kumpikaan ei välty kyyneliltä. Ohjaajalla oli langaton yhteys Kain ja Taunon autoon, joten hän pystyi kuuntelemaan heidän jutustelua ja tekemään muistiinpanoja. Keskusteluja voitiin myös hieman johdatella. – Meidän piti pysähtyä tunnin välein vaihtamaan autoon viritettyjen kameroiden muistikortit, ja aina silloin tällöin nykäisin Kaita tai Taunoa hihasta, ja ehdotin kysymyksiä tai kehotin jatkamaan jotain kiinnostavaa keskustelua. Ikään kuin haastattelin heitä heidän toistensa kautta. YKSITTÄISET musiikkiesitykset jäsentävät elokuvan kulkua. Tutun kuuloisia säveliä on tulkittu sanoituksilla, jotka käsittelevät elokuvan tematiikkaa osuvasti. Ajatus musiikin käytöstä syntyi Kain kautta, koska hän on harrastanut aina musiikkia. – Kain dilemma on kansallisen identiteettiprobleeman lisäksi muusikon identiteettiongelma,

koska hän on lopettanut uransa. Siksi ajattelin, että musiikin kautta kertominen olisi tärkeää. – Törmäsin Love Recordsin kokoelmalevyyn vuodelta 1974, jolta suurin osa elokuvan biiseistä on poimittu. Ne ovat ensimmäisen sukupolven siirtolaisten kirjoittamaa musiikkia. Oli huikeaa havaita, että laulujen teksteistähän muodostuu ikään kuin toinen kerronnan taso. VAIKKA elokuva keskittyykin Suomen ja Ruotsin väliseen muuttoliikkeeseen, on sen teema silti universaali. Ronkaisen mukaan Kain kohtalotovereita on paljon, mutta heitä ei huomata, koska he eivät ulkoisesti erotu muista. – Juurettomuuden teema on aina ollut olemassa elokuvissa, koska sen tuottamat ongelmat ovat ”mahtavia” elokuvallisesti ajateltuna. Siinä päähenkilöllä on sekä sisäinen, että ulkoinen konflikti. Laulu koti-ikävästä on herätellyt palkintoraateja, sillä elokuvalle on tullut kunnianosoituksia niin Göteborgista, Tampereelta kuin Oslostakin. Ronkainen arvelee suosion johtuvan koskettavasta tarinasta ja omaperäisestä kerrontatavasta. Mutta mitä mieltä asianomaiset itse olivat elokuvasta? – Kun Tauno näki ensimmäistä kertaa valmiin dokumentin, hän nousi sohvalta kyyneleet silmissään ja sanoi ”Tämä jää meistä sitten jälkeen”. Se on minusta korkein hyväksyntä, jonka voi saada. Matti Tuomela Laulu koti-ikävästä, ensi-ilta 5.4.

Legendaarisen Terrence Malickin uutuuselokuva on romanttinen draama miehestä, joka avioliiton rakoillessa tutustuu uudelleen lapsuudenystäväänsä. To the Wonder, ensi-ilta 3.5.

5. Animatricks Animaatioihin keskittynyt festivaali tarjoaa kotimaisten animaatioelokuvien lisäksi aktiviteetteja koko perheelle. Animatricks (Andorra, Bio Rex), 19.–21.4. Lisää ensi-iltoja ja festareita osoitteessa www.cult24.fi/elokuvat.

valkokangastuksia

DVD:llä on vielä käyttöä

KATSELIN toivottomana neljää banaanilaatikkoa lattiallani. Kukin laatikoista oli ääriään myöten täynnä DVD-elokuvia. Bokseja, erikoisjulkaisuja, neuvostoelokuvaa, uutta aaltoa, halpaa splatteria, vähemmän halpaa splatteria... Tavaran paljous on pienessä kopissa asustavan nuoren ikuinen ongelma. DVD-elokuvat eivät ole mikään rahasampo – niitä harvemmin voi kunnostaa ja myydä kalliimmalla hinnalla eteenpäin. Pelkkää muovia siis. Netflix ynnä muut sähköiset levityskanavat tarjoavat saman elokuvaelämyksen nappia painamalla, eikä yhtään banaanilaatikkoa täyty. Ai niin, videovuokraamotkin ovat vielä olemassa! Ekstrat? Eihän niitä kukaan oikeasti katso. Muovilevyt ovat kuitenkin edelleen kovaa valuuttaa. Netflixin valikoima on ainakin toistaiseksi eurooppalaisen elokuvan osalta erittäin suppea. Tässä pari hakutulosta: Godard: 0, Tarkovski: 0, Truffaut: 0. ”Hakusi `Ingmar Bergman` ei tuottanut yhtään hakutulosta, mutta saattaisit olla kiinnostunut kohteesta Paavo Pesusieni...” Ja entä jos netti katkeaa? Sitä paitsi tyhjä kirjahyllykin näyttää vähän väsyneeltä. Banaanilaatikot eivät vielä siis joudakaan kaatopaikalle.


CULT24

MAGAZINE

10

Kuvataide

Kuvataide

Huhtikuu 2013 EMMA

Lue arvio sivulta 19

näyttelypoiminnat 1. Suomi/Finland ”Me Suomi-kuvasarjan tekijät edustamme freelancer-sukupolvea. Sananmukaisesti työmme on vapaa harhailu. Freelancer-valokuvaaja, onko mitään kliseisempää 2010-luvun ammattia?” 11-Kollektiivi: Suomi/Finland, Suomen valokuvataiteen museossa 19.5. asti.

2. IHME-päivät IHME-päivillä pohditaan nykytaiteen tilaa monista eri näkökulmista. Tämän kevään tilausteos on puolalaisen Miroslaw Balkan Signaalit, joka leviää kaupunginosiin. IHME-nykytaidefestivaalit 11.–14.4.

3. Laila Pullinen ja Nissbackan kartano Vantaan kaupunginmuseossa on esillä näyttely Laila Pullisen tuotannosta, keskittyen taiteilijan omistamassa Nissbackan kartanossa oleviin teoksiin.

Lehmä (1989–1993)

Kaksi nuorta ty

Eläin teki taiteilijan Norjan tunnetuimpiin taiteilijoihin lukeutuva Per Maning on kokenut kaksi isoa käännettä urallaan. Toisen tarjosi labradorinnoutaja ja toisen muuan näyttelijä. Maningin elämäntyö on nyt esillä Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa. – KUN katsoin sitä, se muutti minua. Eläin muutti ihmisen. Näin kertoo Norjan tunnetuimpiin kuuluva nykytaiteilija Per Maning. Eläin, joka muutti Maningin ja teki hänestä taiteilijan, oli labradorinnoutaja Leo. Ennen koiraansa Maning oli ehtinyt olla varteenotettava nyrkkeilijä, trumpetisti Norjan kuninkaallisen kaartin soittokunnassa ja lopulta graafinen suunnittelija. 1980-luvulle asti Maning johti perustamaansa kansainvälisesti menestynyttä mainostoimistoa. Sitten hänen vaimonsa halusi koiran. Leo saapui perheeseen. Kun mies alkoi ikuistamaan koiranpentunsa kasvua kameralla, tapahtui jotain. Kohtaaminen. – Minä tuijotin sitä ja se tuijotti minua. Se näki minuun ja minä näin itseni eläimessä. Työkseen mainoskuvauksia järjestänyt Maning tunsi, että kuvaustapahtuman painopiste muuttui. Hän oli tottunut olemaan kuvan tekijä ja kuva oli hänen valmistamansa tuote. – Mainoskuvauksissa kaikki oli lähtöisin itsestäni, omasta oivalluksestani. Olin siinä todella hyvä, mutta näin myös lopun nokkeluudelleni. Leoa kuvatessani minun oli vain tunnettava, riisuttava itseni kaikesta turhasta. En vaatinut siltä koskaan mitään, vain kuvasin. Puolivuotiaana Leo sairastui. Eläinlääkäri suositteli koiran lopet-

tamista. Maning valitsi kuitenkin toisen tien. Hän luopui osuudestaan mainostoimistossa ja keskittyi täysipäiväisesti Leon hoivaamiseen ja kuvaamiseen. – Hullua? Tottakai se oli ihan pähkähullua, hän nauraa. MANINGIN repertuaari on laajentunut paljon jo edesmenneen Leon aikojen. EMMAssa esillä oleva retrospektiivi esittelee Maningin tunnetuimpia kuvasarjoja, sekä videoteoksia ja veistoksia. Leo tuijottaa muutamasta kuvasta, mutta eläinkavalkadissa on myös lehmiä, sikoja ja yksi hylje. Suoria ja luottavaisia eläinkatseita. Inhimillisiäkin? Taiteilija sanoo voivansa luottaa eläimiin, niiden järkähtämättömään tapaan olla olemassa. – Eläin on helposti lähestyttävä. Voin mennä sen luokse, koskea, haistaa sen. Ihmisen lähestyminen on mutkikkaampaa. Maning yritti kuvata ihmistä, mutta tuntui törmäävän naamioihin. Objektiivinsa läpi katsoessaan hän näki pelkoa ja esittämistä. Etsimäänsä aitoutta taiteilija löysi lopulta näyttelijä Nils Slettasta. Tämän kanssa Maning toteutti erikoisen omakuviensa sarjan. Slettan rooli oli näytellä Maningia itseään. – Se oli käännöspiste. Ymmärsimme toisiamme. Puhuimme paljon tunteista, pienistä vivahdeeroista kasvolihaksissa eri tunteiden välillä. Tavoitimme kuvissa jotakin todellista. SITTEMMIN Maning on löytänyt rehellisyyttä kuviinsa myös lasten kuvaamisesta. Hänen työnsä eteenpäinvievä vimma on aidon elämän etsiminen. Ja sitähän löytyy. – Lapsena isä sanoi minulle, että elämää löytyy kaikkialta. Yritin

ttöä (2012)

Nissbackan kartano – Laila Pullinen: rälssitilasta veistopuistoksi, Vantaan kaupunginmuseossa 11.8. asti.

4. Eija-Liisa Ahtila Suomalaisen videotaiteen kärkinimen Eija-Liisa Ahtilan näyttely Kiasmassa on kevään merkkitapauksia. Näyttelyn on järjestänyt Tukholman Moderna Museet.

Ecce Animalis! EMMAN kevät on eläinpainotteinen. Per Maningin teosten ohella museossa nähdään myös värikkäämpiä otuksia; Väiski Vemmelsääri kumppaneineen, eli Warner Bros. -studion animaatiopiirroksia. Maningin kuvissa ihminen ja eläin ovat tasa-arvoisessa asemassa, Vemmelsääri puolestaan satiiri ihmisyydestä. Väistämättä rivien välissä läsnä on myös Warnerin suuri kilpailija, Disneyn moraaliset, inhimilliset eläimet. Suhteemme eläimiin on moninainen: eläin on yhtä aikaa elintarvike ja tuote, samalla omien tunteidemme projisoinnin kohde. Maning sanoo, että yhtäläisyytemme eläimiin löytyy eläimestä, ei ihmisestä. Eläintä tarkkaan katsoessamme näemme aina itsemme. Maria Hakala Väiski Vemmelsääri ja kumppanit – Warner bros. -studion animaatiopiirroksia 1930–1960, EMMAssa 19.5. asti. olla nokkela, kysyin, että kivestäkin, selittää Maning ja viittaa Perfect stone -videoteokseensa. – Nyt ymmärrän. Maria Hakala Per Maning – valokuvia ja videoteoksia 1983–2012, EMMAssa 9.6. asti.

Eija-Liisa Ahtila: Rinnakkaiset maailmat, Kiasmassa 19.4.–1.9.

5. Taidetta Presidentinlinnasta Presidentinlinnan peruskorjauksen aikana on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua rakennuksen kätkemiin aarteisiin Ateneumissa. Näyttelyn ytimenä ovat keisarillinen taidekokoelma sekä Ateneumin Presidentinlinnaan tallettamat teokset, joiden lisäksi mukana on runsaasti arvokasta esineistöä. Linnan aarteet, Ateneumissa 12.4.–1.9. Lisää näyttelypoimintoja osoitteessa www.cult24.fi/nayttelyt.

kuin kuvastimessa

Galleristi, sano moi!

MAALLIKKO astuu galleriaan nöyrästi. Suoristaa ryhdin, kun tila ja taide huokuvat arvokkuutta. Henkilökuntaan koetetaan ottaa katsekontaktia. Reipas moikkaus tai edes tervetulleeksi toivottava nyökkäys rohkaisisi galleriahaahuilijaa. Liian usein vastassa on hiljaisuus. Siinä sitä sitten tuijotellaan, kiusalliseen mykkyyteen vaipuneena. Näyttelyesite on ainut kontakti gallerian ja kävijän välillä. Katsoa saa, mutta jotenkin ulkopuolisena. Kuva läpäisemättömästä taide-elitismistä pysyy, vahingossa tai ylläpidettynä. Monet museot ovat viime vuosina panostaneet asiakaspalveluun. ”Taide kuuluu kaikille”, yritetään toitottaa, mutta vain yhdellä puolella taideleiriä. Gallerioiden ja museoiden tehtävät ovat toki erilaiset. Molemmat kuitenkin vastaavat taideskenen yleiskuvasta. Nyrpeä sulkeutuneisuus ei ainakaan jeesaa alaa esimerkiksi silloin, kun keskustelu tuista ja apurahoista käy kuumana. Galleristi, osallistu PR-talkoisiin, sano edes moi.


CULT24

MAGAZINE

Kuvataide

Kuvataide

Huhtikuu 2013

11

Monen taiteen art deco Cult24

Art deco oli taidesuuntaus, jonka parissa maalattiin tauluja, tehtiin veistoksia, sisustettiin ja rakennettiin taloja. Mutta miten art deco näkyy suomalaisessa taiteessa? ART deco oli 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut taidesuuntaus, joka läpäisi lähes kaikki taiteen alat: maalaustaiteen, kuvanveiston, arkkitehtuurin ja sisustuksen. Amos Andersonin taidemuseossa esillä oleva laaja näyttely tekee läpileikkauksen suomalaiseen ja ranskalaiseen art decoon. – Tämä art deco -näyttely on ikään kuin toinen luku Ateneumissa juuri päättyneeseen symbolisminäyttelyyn. Art deco alkoi siitä, mihin symbolismi päättyi. Symbolismi ei kuollut, vaan jatkui art decon maailmassa, luonnehtii art deco -näyttelyn kuraattori ja taidehistorioitsija Laura Gutman. Art deco -suuntaus syntyi Ranskassa 1900-luvun alussa ja tyylisuunnan kukoistuskausi ajoittuu 1920- ja 1930-luvuille. Amos Andersonin taidemuseo on osuva paikka näyttelylle, sillä liikemies Amos Andersonin (1878–1961) kodikseen rakennuttama talo edustaa omalta osaltaan art decoa. Näyttely levittäytyy museossa neljään kerrokseen, ja se on jaoteltu teemoittain. Maalauksilla ja veistoksilla on oma kerroksensa ja sisustus on ryhmitelty omaksi kokonaisuudekseen. Yksi keskeinen teema on art decon yhteys teatteriin ja tanssiin. – Tanssija Isabella Duncan oli art decossa avainasemassa. Hän oli kuin antiikin jumalatar. Ranskalaiset taiteilijat maalasivat hänen kuviaan aina uudestaan ja uudestaan, kertoo Gutman. SUOMALAISEN maalaustaiteen yhteys art decoon saa näyttelyn kautta uusia ulottuvuuksia. Kultakauden maalarimestarit, kuten Juho Rissanen, Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofeldt näyttäytyvät uudessa valossa, kun heidän työnsä rinnastetaan ranskalaisen art deco -mestarin Maurice Denis’n töihin. Näyttely nostaa esiin myös suurelle yleisölle tuiki tuntemattoman turkulaistaiteilijan Nikolai Kaarion. Helsingissä liikkuessa törmää usein art

Taidetta kappelissa ART deco -näyttely levittäytyy myös Amos Andersonin kappeliin, joka on museon ylimmissä kerroksissa. Kappelissa on uskonnollista art deco -taidetta muun muassa Juho Rissaselta, Gunnar Finneltä ja Maurice Denis’ltä. Paikka sopii hienosti art decon näyttämöksi, sillä taidesuunnan sisällä tehtiin paljon uskonnollista taidetta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli murskana ja monet taiteilijat halusivat paeta todellisuutta uskontojen maailmaan. Kirkkotaide verhottiin art decon pukuun. Museon kappeli on peräisin myös samoilta ajoilta. Roomalaiskatolisesta uskonnosta viehtynyt liikemies ja mesenaatti Amos Anderson halusi kotitaloonsa kappelin, ja arkkitehti Hilding Ekelund suunnittelemana se valmistui vuonna 1926. Pauli Jokinen

museo ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisivat kirjan Art deco ja taiteet, jossa suomalaiset ja ranskalaiset taidehistorioitsijat avaavat art decoa monista näkökulmista. Pauli Jokinen Johannes Haapasalo: Seisova tyttö (1917)

decoon, vaikka sitä harvoin tulee ajatelleeksi. Eduskuntatalo edustaa art decoa, samoin myös Kansallisteatterin Suuren näyttämön kattofresko Thalian peili, jonka teki Yrjö Ollila. Myös monet julkiset veistokset henkivät art decoa. – Kuvanveistossa art deco on meillä tut-

tua, mutta silti me emme ehkä aina ymmärrä paljonko Wäinö Aaltonen, Gunnar Finne tai Viktor Jansson ovat saaneet vaikutteita art decosta, sanoo Amos Andersonin museonjohtaja Kai Kartio. Näyttelyn yhteydessä Amos Andersonin

Art deco ja taiteet, France-Finlande 1905–1935 -näyttely Amos Andersonin taidemuseossa 21.7. asti. Laura Gutman ja Susanna Luojus (toim.): Art deco ja taiteet – France-Finlande 1905–1935 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura)

TAIDEKOULU MAA

––––––––––––––––––––––

HA Opa Opas pas p pa ast tu tus us u s la laua aua au uanta ntai ta tai t a isin sin n klo kl lo 1 4.00 00

Sikstuksen kappeli

S I N E B R Y C H O F F I N TA I D E M U S E O

1 5 . 2 . – 1 9 . 5 . 2 0 1 3 . B u l e va r d i 4 0 . H e l s i n k i . w w w. s i n e b r y c h o f f i n t a i d e m u s e o . f i P ä ä s y 1 0 – 8 e , a l l e 1 8 - v. i l m . . t i , p e 1 0 – 1 8 , k e , t o 1 0 – 2 0 , l a , s u 1 1 – 1 7, m a s u l j e t t u

E

TAIDEKOULU MAAn kolmivuotiselle

NYKYTAITEEN PÄIVÄLINJALLE.

LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN PÄÄSYKOKEESEEN:

WWW.TAIDEKOULUMAA.FI


CULT24

MAGAZINE

12

Kirjat

Kirjat

Huhtikuu 2013

”Kirjoittaminen pelottaa ja uuvuttaa”

Kirjavinkit Jouni Harala

Eveliina Talvitie: Keitäs tyttö kahvia – Naisia politiikan portailla (WSOY)

Katja Kallio: Säkenöivät hetket (Otava)

Herkullisia kertomuksia naisten matkasta politiikan huipulle. Moni tuli alas liian äkkiä. Voiko nainen saada lasikaton rikki vai täytyykö hänen muuttua ensin ”hyväksi jätkäksi”? Oman mutkaisen polkunsa kertovat 17 naista, mm. Tarja Halonen, Mari Kiviniemi, Heidi Hautala, Maria Guzenina-Richardson ja Anneli Jäätteenmäki.

Hanko vuonna 1914 ja 1935. Kylpylä. Ranta. Kertomus äideistä ja tyttäristä, ystävistä. Sodasta ja miehistä. Emme taida olla kovinkaan erilaisia kuin esivanhempamme. Ensi kesänä on pakko päästä Hankoon.

Päivi Koivisto (toim.): 16 tarinaa toivosta (Tammi) Tunnetut suomalaiset naiskirjailijat ovat tehneet kirjan, joka antaa toivoa, liikuttaa, lohduttaa ja huvittaa. Mukana muun muassa Anna-Kaari Hakkarainen, Riina Katajavuori ja Eeva-Liisa Manner. Kirja on osa Roosa nauha -kampanjaa.

Anna-Leena Härkönen viimeistelee kirjaa lottovoittajasta.

Anna-Leena Härkönen julkaisi neljännen kolumnikokoelmansa. Kärsimättömän luonteen omaavalle Härköselle kolumnien kirjoittaminen sopii hyvin. Mutta negatiivista kritiikkiä hän ei siedä. Se saa kirjailijan tolaltaan. KIRJAILIJA-näyttelijä AnnaLeena Härkönen julkaisi juuri kolumnikokoelman Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia. Kokoelman kolumnit on aikaisemmin julkaistu Annassa. Härkösen kolumnit kertovat ajankohtaisista aiheista, joista moni lukija löytää itsensä. – En tarkkaile tietoisesti ympäristöä. Saatan kirjoittaa jotain muistiin vastaisen varalle. On kiinnostuttava jostain aiheesta, varsinkin jos asia ärsyttää. Härkösen mielestä kolumnin tulee olla henkilökohtainen, kokemus elävästä elämästä. Asiat ja nimet hän muuttaa tunnistamattomiksi. Hän toteaa, että kolumnin kirjoittaminen on hänelle helppoa, koska hän on kärsimätön, hitautta vihaava luonne. Mutta jokaiselle kirjailijalle tulee joskus hiljaisia hetkiä. Silloin on hyvä vaihtaa ajatuksia kirjailijaystävien kanssa. – Kirjoitan kotona, mutta joskus on pakko lähteä ulos, etteivät seinät kaadu päälle, sanoo Härkönen, joka valmistelee parhaillaan romaania lottovoittajasta. HÄRKÖNEN on asunut kymmenisen vuotta nykyisessä asunnossaan

Helsingin ydinkeskustassa. Hän toteaa, ettei osaisi asua muualla kuin kaupungissa. Kirjoittaminen on niin eristäytynyttä työtä, että ulos mennessään haluaa päästä nopeasti kauppoihin ja kahviloihin. Härkönen on naimisissa Riku Korhosen kanssa, joka on myös kirjailija. Heillä on kummallakin omat kodit. – Kun keskityn kirjoittamiseen, tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Kun molemmat kirjoitamme, voi puolisolta kysyä mikä tässä tekstissä mättää ja tietää, että toinen kertoo rehellisesti. Kirjailijan ja taitelijan mielenlaatu on tavallista herkempi, joka saattaa iän myötä korostua. Härkönen vahvistaa, että pieni erimielisyys tai kritiikki voi saada tolaltaan pitkäksi aikaa. Hän ei enää lue negatiivisia arvosteluja. HÄRKÖNEN on kirjoittanut työkseen 30 vuotta, joten hänellä ei ole enää sellaista sanomisen pakkoa tai kiirettä kuin nuorempana. – Haaveilin nuorena kirjailijan urasta. Kun valmistuin Teatterikorkeakoulusta, Suomessa alkoi lama, ja päädyin freelanceriksi. Härkönen kertoo, että ei ole joutunut kieltäytymään mistään roolista kirjoittamisen takia. – Näytteleminen on ihanaa. Se tuo puuttuvan sosiaalisen puolen kirjailijan yksinäiseen puurtamiseen. Härkönen kertoo, että välillä hänen on pakotettava itsensä kirjoittamaan. Kirjoittaminen kahdeksasta

Hannu Mäkelä: Ääni joka etsi Laulua (Paasilinna)

neljään ei toimi; paras aika voi olla varhain aamulla, joskus yöllä. Vapaa kirjailija voi pitää vapaapäivän milloin vaan. Sitten työ sujuu taas. – Olisi kiva, jos olisi intohimoinen harrastus. Nuorena se oli kirjoittaminen ja näytteleminen, mutta molemmista tuli ammatti.

Viisas ja rohkaiseva satu lapsille ja aikuisille. Kannattaa uskaltautua pois omalta mukavuusalueelta ja lähteä ulos seikkailuun. Rohkeus kasvaa matkan varrella. Lopulta voi löytyä se, jota olet aina etsinyt.

HÄRKÖNEN kertoo tekevänsä töitä tylsän tasaisesti ja varmasti. Hän lukee paljon, tutkii asioita ja haastattelee ihmisiä kirjan teemaan liittyen. Usein kirjan henkilöt alkavat elää omaa elämäänsä, vaikka suurin osa onkin fiktiota. Hän kirjoittaa yleensä minämuodossa, sillä kokee siten pääsevänsä lähemmäksi ihmistä. – Kirjan kirjoittaminen on oikeastaan aika pelottavaa, olet kykyjesi äärirajoilla, ja se uuvuttaa. Me kirjailijat olemme epätoivoisia haaskalintuja; meidän kanssa ei kannata käydä luottamuksellisia keskusteluja. Härkönen rohkaisee kirjailijaksi haluavia Mika Waltarin tavoin: ole oma itsesi, älä yritä jäljitellä muita. – Kirjailija tekee likaisen työn. Lukijan pitää päästä vain nauttimaan, viihtymään kirjan parissa. Kirjoita helppolukuista tekstiä.

sivujen rapinaa

Tuija Numminen Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (Otava)

Pertti Jarla: Fingerpori 6 (Arktinen Banaani) Jarlan huumori kolahtaa meihin suomalaisiin kuin seinään heitetty herätyskello aamuisin. Moni aloittaa päivänsä Jarlan hahmojen viisauksilla, joille mikään ajankohtainen asia ei ole vieras. Paras kokea itse.

Päivi Istala (toim): Kirjeitä Saima Harmajalle (WSOY) Mielenkiintoinen kokoelma ennen julkaisemattomia kirjeitä Saima Harmajalle sulhaselta, Tyyni-ystävältä sekä potilastovereilta ja muilta ystäviltä; niiden kautta saa käsityksen 1930-luvun nuorison ja kulttuuriväen elämästä. Meidän ajastamme vastaavaa opusta ei saada aikaan, ellei löydy sähköposti- tai some-viestejä.

Viihdettä vai ei

TÄHÄN vuodenaikaan naistenlehdet ja elämäntapaoppaat pursuavat laihdutusohjeita, kunnonkohennusvinkkejä ja kevätmuotia. Toisaalla hehkutetaan ruokaohjeita ihanin värikuvin. Tällainen tavallinen täti-ihminen vallan hämääntyy ja ahdistuu moisesta. Syönkö ensin ja lähden sitten kuntosalille, josta jatkan vaatekauppaan? Tätäkö me lukijat haluamme? Tahdomme viihdyttää itseämme sohvalla lukemalla toisten kuntokuureista, ihastella meille sopimattomia vaatteita XS-mallien päällä kädessämme tuopillinen lattea ja sesongin mukaisesti maustettu leivonnainen. Homma suoritettu, nyt jaksaa taas. Ei se onneksi aina ole noin yksipuolista. Eräs kevään suosikeistani on aito onnistuja Raakel Lignell, jolta ilmestyi opaskirja rapakunnosta hyvään oloon: Raxun remppa. Kirja kertoo monipuolisesti oikean liikunta- ja ravintomäärän suhteista, kun halutaan parantaa kuntoa ja muuttaa ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan. Lignell kertoo avoimesti kahden vuoden rankasta urakastaan, valinnoistaan, pettymyksistään. Hän ei kritisoi, vaan kannustaa omalla esimerkillään. Ammattilaisten näkökulman antavat liikunnan ja ravitsemuksen asiantuntijoiden kommentit ja vinkit. Lähden seuramaan hänen viitoittamaa tietä, mutta omassa tahdissani. Toinen kuntosalin kymppikortti polttelee jo taskussa.


CULT24

MAGAZINE

Kirjat

Kirjat

Huhtikuu 2013

13

Greta Garbosta

romaanin kirjoittanut palkittu Ellen Mattson Suomessa 11.–12.4.2013

Kuninkaallisten suomalaiset salarakkaat VUODENVAIHTEESSA menehtyneen kirjailijan Harri Tapperin (1929–2012) viimeiseksi jäänyt kirja Loimu ja lumi (2012) kertoo ihmiskohtaloista Napoleonin sotien aikana. Kuin sivulauseessa hän tulee maininneeksi Ranskan kuningas Ludvig Filipistä, joka kävi Muoniossa saattamassa raskaaksi piikatytön. Asia jäi vaivaamaan. Mitä Ranskan kuningas teki Muoniossa? Mitä tuolle piikatytölle kävi? Nopealla Internet-haulla selviää, että Ranskan kuningas Ludvig Filip (1773–1850) todellakin asui Muoniossa 1700-luvun loppuvuosina. Hän oli lähtenyt Ranskan vallankumouksen jaloista maanpakoon, ja vietti vuoden verran salanimellä Müller Muonion pappilassa kirkkoherra Mathias Kolströmin vieraana. Hän saattoi raskaaksi Kohlströmin vaimon sisaren Beata Caisan. Beata Caisa synnytti pojan, Erikin, mutta Ludvig Filip oli silloin jo ehtinyt poistua takaisin KeskiEurooppaan. Erikin vartuttua ja saatua oman perheen, hän asettui Ruijaan asumaan. Tarinan mukaan

hän tiesi kuninkaallisista sukujuuristaan, mutta ei pitänyt asiasta kovaa meteliä. Lapissa siis virtaa edelleen ranskalaista sinistä verta.

Wikimedia Commons

Ranskan kuningas vietti aikanaan vuoden Suomessa ja sai lapsen. Asia on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Harri Tapper sivuaa tapausta viimeiseksi jääneessä kirjassaan.

LUDVIG Filip tiesi, että hänellä on jälkeläisiä Lapissa. Ranskalainen taiteilija François Biard maalasi kaksi taulua, jotka kuvaavat kuninkaan Lapin-matkaa. Toisessa tauluista kuningas laskee koskea Muonionniskalla ja toisessa hän on kodassa pienen lapsen kanssa. Tiettävästi kuningas ei koskaan kuitenkaan nähnyt Erikiä. Ludvig Filip ei ole ainoa siniverinen, jolla on ollut rakastaja Suomessa. Paljon tunnetumpi tapaus on Venäjän keisarin Aleksanteri I:n suhde suomalaiseen hovineitiin Ulrika Möllersvärdiin vuoden 1809 valtiopäivien jälkimainingeissa. Mika Waltari kirjoitti aiheesta kirjan Tanssi yli hautojen, jonka pohjalta T.J. Särkkä ohjasi elokuvankin. Keisaria näytteli Leif Wager ja Ulrikaa Eila Peitsalo. MUTTA miten yleisiä tällaiset suhteet historian saatossa ovat olleet? Tutkijatohtori Mirkka Lappalainen Helsingin yliopistolta tuntee Suomen ja Skandinavian historian läpikotaisin. Kysytäänpä häneltä. – No ei kyllä nyt tule mitään mieleen. Kaarina Maununtytär kuoli Liuksialan kartanossa, mutta hän ei ollut syntynyt Suomessa, ja

François Biard maalasi kuningas Ludvig Filipin ja hänen poikansa Lapin maisemiin. oli sitä paitsi kuningatar, Lappalainen vastaa. Ludvig Filipin ja Beata Caisan tarina on siis hyvin ainutlaatuinen tapaus suomalaisessa historiassa. Siihen nähden se on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Sekin tarina olisi romaanin ja elokuvan arvoinen. Kuka teki-

si? Mieluusti olisin lukenut tarinan Tapperin kirjoittamana. Pauli Jokinen Harri Tapper: Loimu ja lumi (Atena)


CULT24

MAGAZINE

14

Musiikki

Musiikki

Huhtikuu 2013 Sini Pennanen

konserttisuositukset 1. Kaikkialla koti Intialaisen musiikin sanansaattajan Eero Hämeenniemen uusi teos Kaikkialla koti kantaesitetään Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa. HKO: Eero Hämeenniemen Kaikkialla koti, Musiikkitalo 17.4. ja 18.4.

2. Herttua Siniparran linna / Pajatso Kansallisoopperassa saa ensi-illan kaksoisteos, jossa esitetään Bela bartokin Herttua Siniparran linna ja Ruggero Leoncavallon Pajatso. Ohjauksesta vastaa Vilppu Kiljunen. Kansallisooppera: Herttua Siniparran linna / Pajatso, ensi-ilta 12.4.

3. Paolon sellokilpailu Kansainvälinen Paulon sellokilpailu kokoaa kansainväliset huiput yhteen. Mukana 25 kilpailijaa, finaalit Sellosalissa ja Musiikkitalossa. Tarkempi ohjelma: www.cellocompetitionpaulo.org Paolon sellokilpailu, 16.–27.4.

4. Musiikkitalon lastenviikko Lastenviikolla konsertteja, yhteislaulua, kilpikonnia ja paljon muuta. Järjestäjinä Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri ja Sibelius-akatemia. Musiikkitalon lastenviikko 8.–14.4.

5. Bachin Pääsiäisoratorio

Lintu pelastaa sieluja Hannu Lintu aloittaa syksyllä Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Hänen mielestä orkesterit kaipaavat räväkämpää markkinointia ja uutta yleisöä. Syksyllä kaikki Linnun johtamat konsertit tulevat suorana tv:stä. KAPELLIMESTARI Hannu Linnun mielestä klassinen musiikki ei saa pyydellä anteeksi omaa olemassaoloaan. Hän kaipasi orkestereilta esimerkiksi suurempaa panostusta markkinointiin. – Mikseivät orkesterit mainosta näkyvämmin? Kun tulen Geneven lentokentälle, vastassa on valtava Orchestre de la Suisse Romanden mainos. Entä Helsinki-Vantaalla – Alepa. Kapellimestari Hannu Lintu viipaloi silli-muna-voileipää suuhunsa ja jatkaa: – Meillä ollaan vielä tosi naiiveja tässä asiassa. Mainonta on niin elävä osa yhteiskuntaa, siinä on valtavasti potentiaalia. Miksei voisi olla soivia mainoksia ratikkapysäkeillä? Ei markkinahenkisyys tuhoa taidetta. Meillä oletetaan automaattisesti, että kyllä se yleisö aina jostain tulee. Mutta mistä ihmiset tietävät mitä Musiikkitalossa edes tapahtuu, kun rakennuksen ulkopuolella ei ole minkäänlaista mainontaa. – Siitä ajaa ohi puoli miljoonaa ihmistä joka päivä, ja ne voisivat yhtä hyvin ajatella, että tuolla on meneillään koripallo-ottelu, Lintu huudahtaa. EI ihme, että Hannu Linnun pää kihisee kehitysideoita. Ensi syksynä

hän siirtyy Tampere filharmonian johdosta Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi. Muutos sekä innostaa että kismittää. –Toisaalta on tietysti upeaa päästä kotikaupunkiinsa johtamaan orkesteria. Täällä on Musiikkitalo, hieno orkesteri ja koko Ylen koneisto taustalla, hän luettelee. – Toisaalta on sääli lähteä Tampereella juuri nyt, kun aloin kuulla oman sointiajatukseni orkesterin soitossa. Siellä on tapahtunut viime aikoina paljon hyviä asioita, niin että jää kiinnostamaan, mihin olisin heidän kanssaan päässyt. Lintu luovuttaa Tampere filharmonian turvallisin mielin nuoremman kollegansa Santtu-Matias Rouvalin hoiviin. Lintu kuitenkin tietää, että Rouvali tulee viemään orkesteria eri suuntaan. RSO on Suomen orkestereista siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että sillä on taustajoukkoinaan Yleisradio keinoineen ja haasteineen. – Syksystä alkaen Yle Teema lähettää jokaisen johtamani RSO:n konsertin suorana, Lintu paljastaa. – Tämä on hyvin tärkeä asia, sillä tv on edelleen se media jota ihmiset oikeasti seuraavat. Tv pitää sisällään huikeaa potentiaalia. – Erilaiset ulostulotkin pitäisi silti suunnitella ja käsikirjoittaa todella huolellisesti, Lintu muistuttaa. – Taannoinen Maestro-kapelliestariohjelma kyllä näkyi Tampereella heti yleisömäärissä, ainakin väliaikaisesti. KUN joka paikasta satelee uutisia kulttuurin ahdingosta ja esimerkiksi orkesterien alasajosta Yhdysvalloissa ja Hollannissa, syttyy kulttuuriväes-

Johann Sebastian Bachin hieman varjoon jäänyt teos Pääsiäisoratorio Helsingin Barokkiorkesterin käsittelyssä. Äänessä sopraano Kajsa Dahlbäck, kontratenori Jean-Sébastien Beauvais ja tenori Niall Chorell.

sä helposti paniikki. – Sellainen ”uudet yleisöt” -mantra on aika turha, Lintu tuhahtaa. – Lapset ja nuoret ovat ehdottomasti kiinnostava yleisöryhmä, mutta miksi yrittää väkisin saada konserttiin niitä ihmisiä, joita se ei kiinnosta? Tämä ei kuitenkaan tarkoita että orkesterit voisivat vain levätä laakereillaan ja lakata uudistumasta. Hannu Lintu sanoo luottavansa hyvin rakennettuihin konserttikokonaisuuksiin. – Jos ne ovat mielenkiintosia, ihmiset tulevat, jippo-osasto on sitten siinä rinnalla, Lintu tuumaa ja viittaa esimerkiksi RSO:n ja Ismo Alangon alkuvuodesta pitämään yhteiskonserttiin. – Joka tapauksessa olen huomannut, että yleisön ikähaitari on Musiikkitalossa laajentunut. Lintu kertoo saavansa vähintään kaksi kertaa kuussa palautetta ihmiseltä, joka on ollut ensimmäistä kertaa konsertissa ja tykännyt valtavasti. – Ja juuri silloin on sitten soitettu jotain Lutosławskia tai muuta vaikeaa! Voisin sanoa että tietyllä tapaa yleisöä täytyy kerätä yksilö kerrallaan. Pelastaa sieluja, hän naurahtaa. Auli Särkiö Hannu Lintu ja RSO Musiikkitalossa: - 3.5. Bergio, Gabrieli, Resphigi (mezzosopraano Virpi Räisänen, Emo Ensenble) - 8.5. Sibelius, Tsaikovski (Nikolai Lugansky, piano)

Helsingin Barokkiorkesteri: Pääsiäisoratorio, Temppeliaukion kirkossa 27.4.

Lisää keikkoja osoitteessa www.cult24.fi/konsertit.

hälyääniä

Miksi pihtaat keikkojasi, Sibelius-Akatemia?

HANNU Lintu ihmettelee tällä sivulla, mikseivät orkesterit mainosta enemmän. Samaa voisi kysyä myös Sibelius-Akatemialta, joka järjestää kasapäin kerrassaan mahtavia tapahtumia, joista aika harvaa voi kutsua perinteiseksi opiskelijamatineaksi: elektroniikalla höystettyä kansanmusiikkia, uutta urkumusiikkia, dramatisoituja liediltoja, kiehtovasti koottuja opinnäytekonsertteja... Värikästä tarjontaa riittää melkein jokaiselle illalle, ja 5-15 euroa maksavat liput ovat todella kilpailukykyisiä. Nyt käytännössä kaikki keikat löytyvät lisäksi saman katon alta Musiikkitalon pikkusaleista. Tietoa näistä tapahtumista liikkuu kuitenkin oikeastaan vain Musiikkitalolla jaettavassa ohjelmakirjassa sekä Musiikkitalon infonäytöissä. Toisin sanoen konserteista tietää vain se, joka ravaa talolla – ja nimenomaan Akatemian puolella – säännöllisesti. Sibelius-Akatemia piilottelee jännittäviä konserttejaan aivan suotta, sillä musiikillisen tasonsa perusteella niiden ei tarvitsisi olla pelkkiä sisäpiiritapahtumia. Usein ne tarjoavat virkistävän vaihtoehdon perinteisille konserteille. Mainoskampanjaa on yksittäisen tahon kuitenkin tosi vaikea pykätä pystyyn. Ensin tarvittaisiin mainoskulttuuri, jossa myös klassinen musiikki uskaltaa mennä kadulle.


Huhtikuu 2013

Kulttimestarin korvike AMERIKKALAINEN Tom Waits (s. 1949) on aikamme suurimpia kulttimuusikoita. Hän yhdistää omintakeisesti eri musiikkityylejä ja on ehtinyt pitkällä urallaan levyttää parisenkymmentä levyä. Suomessa Waits on esiintynyt vain kerran. Kirjavien silminnäkijähavaintojen mukaan tämä tapahtui huhtikuussa 1977 Tavastialla. Waits oli tuntematon ja Tavastialla oli väljää. Tavastian keikasta Soundi-lehteen kirjoitti musiikkitoimittaja Arto Pajukallio seuraavasti: "Tom Waits ei ole tulevaisuuden toivo eikä luultavasti kovin suurten joukkojen suosikki, mutta kyllä hänen rappeutuneelle musiikilleen ystäviä löytyy." Suomessa Waitsilla on vankat tukijoukot. Olen muutamia kertoja ollut seuraamassa, kun cover-bändit ovat viettäneet Tom Waits -iltoja kapakoissa. Paikat ovat olleet tupaten täynnä ja tunnelma katossa. Nyt huhtikuussa on jälleen mahdollista kuulla Waitsin musiikkia, muttei taaskaan itse maestron esittämänä. Espoon kaupunginteatterin vieraaksi saapuu kanadalainen L’Orchestre D’Hommes-Orchestres, joka vetää Waits-illan omalla tyylillään. Esitteen mukaan kyseessä on ”teatraalinen, karnevalistinen, hauska ja kekseliäs kokonaisuus, jossa Waitsin musiikki saa aivan uuden ulottuvuuden.” Bändiä täydentää naiskaksikko The New Cackle Sisters. Soittimina käytetään kymmeniä eri esineitä, kuten matkalaukkua, puusahaa, vauvankehtoa ja nyrkkeilyhanskoja.

Nämä miehet soittavat Tom Waitsia. Netistä löytyy orkesterista pari hulvatonta YouTube-videota ja galgarylaisen lehden ylistävä keikka-arvio. Niiden perusteella herää toivo, että vaikkei Waitsiä uuden levynsä kiertueella Suomessa nähdäkään, niin kelvollinen korvike on kuitenkin saapumassa. Pauli Jokinen L’Orchestre D’Hommes-Orchestres performs Tom Waits, Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa 17.4., 18.4., 19.4. ja 20.4.

VUOTTA TAITOA JA TUNNETTA

TAPIOLA SU 7.4. KLO 15

MITCHELL & KÄRKKÄINEN Priya Mitchell (viulu) Heini Kärkkäinen (piano)

Schnittke, Dvořák, Beethoven, Piazzolla, Schumann Liput alk. 20,50/14,50 €, Lippupiste

KE 10.4. KLO 19

UMO RYTMI: TUOMO X UMO Liput alk. 22,50/20,50 €, Lippupiste

TO 11.4. KLO 19

LIIKAHDUS

Auri Ahola (tanssi ja koreografia), Anna Laakso (piano), Hanna Niemelä (alttoviulu), Markus Hohti (sello) Bach, Kodály, Saariaho, Davidov Liput alk. 14,50/7,50 €, Lippupiste

PE 12.4. KLO 19

MARISKA & PAHAT SUDET

SINFONIETTA

Tutustu oopperaan hauskalla tavalla!

Oikotie oopperaan -perhekonsertti

La 20.4. klo 15 Sellosali

Liput 11,50 €, ryhmälippu (4 hlö) 36 €. Suositusikä 7+

Su 21.4. klo 15 Espoon kulttuurikeskus Alberto Hold-Garrido kapellimestari

Marjukka Tepponen sopraano

Musiikkitalon Konserttisali klo 14 ja 16

József Hárs, kapellimestari Astrid Lindgren, teksti Timo Hietala, musiikki Susanna Haavisto, kertoja Annina Enckell, dramatisointi

Pirkko Mannola

Ville Rusanen baritoni

LA 13.4. MIO, POIKANI MIO

selostaja

Liput: 7 € + Lippupisteen palvelumaksu

Liput alk. 17,50 €, Lippupiste

LA 13.4. KLO 19

KUMMANKI KAA JA MUKANA MYÖS VESA

Ikäsuositus: yli 5-vuotiaille Kesto: 50min

Liput alk. 30,50 /25,50 €, Lippupiste

WWW.SELLOSALI.FI Soittoniekanaukio 1 A, 02600 Espoo

yle.fi/rso


Musiikki

Musiikki

Huhtikuu 2013 Cult24

CULT24

MAGAZINE

16

keikkavalinnat 1. Dumari & Spuget Tuomari Nurmio saapuu Tavastialle juhlistamaan uuden kokoonpanonsa ensimmäistä, bändin nimeä kantavaa albumia, jota Nurmio kuvailee kunnianosoitukseksi stadin slangille. Bändissä soittavat hänen lisäkseen Make Hillilä, Mitja Tuurala ja Miikka Paatelainen. Dumari & Spuget, Tavastia 25.4.

2. British Sea Power Brightonissa 2000-luvun alussa perustettu yhtye kuuluu britti-indien kivijalkoihin. Suomea tähän asti karttanut sekstetti saapuu odotetulle visiitilleen vastikään julkaistun neljännen pitkäsoittonsa myötä. British Sea Power, Tavastia 29.4.

3. Tahdon2013 Tahdon2013-kampanja järjestää tasa-arvoisen avioliittolain tukemiseksi konsertin. Esiintymässä nähdään muun muassa PMMP, Anna Puu, Scandinavian Music Group, Pariisin Kevät, Kerkko Koskinen Kollektiivi, Reino Nordin, Olavi Uusivirta ja Pola Ivanka. Martti Servon & Napanderin uusi levy ilmestyy huhtikuussa. Tahdon2013 tukikonsertti, Tavastia 23.4.

4. April Jazz Espoon jazzfestari tarjoilee huippujazzia sekä kotimaasta että ulkomailta, kärkiniminä Charles Lloyd ja Gregory Porter. April Jazz, Espoon kulttuurikeskus 24.–28.4.

5. Tuomo ja UMO Neljättä soololevyään paraikaa valmisteleva kotimaisen soulin supertähti Tuomo vetää huhtikuussa pienoiskiertueen yhdessä UMO:n kanssa. Ravintola Katsomossa konserttielämykseen voi yhdistää myös illallisen. Tuomo Prättälä ja UMO, Ravintola Katsomo 11.4., Malmi-talo 18.4., Vuotalo 19.4.

riitasointuja

Olenko putkiaivo?

OHEISEN haastattelun tekeminen ei ollut lyhyen toimittajanurani helpoimpia tehtäviä. Martti Servoon ja yhtyeen musiikkiin tutustuin kunnolla vasta tätä juttua valmistellessani, ja huomasin palaavani kerta toisensa jälkeen kaikista yksinkertaisimpaan kysymykseen: kuka on Martti Servo? Yhtyeen nettisivut sekä ne haastattelut, joita Google tarjoaa, ovat hyvin servomaiseen tapaan kirjattuja. Niiden yleisvire on humoristinen ja rempseä; siis täysin linjassa itse musiikin kanssa. Halusin esittää peruukkiin ja pukuun sonnustautuvalle humppahumoristille suoria kysymyksiä. Oletin, ettei näin ehkä aiemmin oltu tehty. Haastattelun jälkeen olo ei ollut yhtään selkeämpi. Vaikka vastustin yhä sitä normatiivista ajattelua, johon Napanderin musiikki nojaa, ymmärsin myös, että se on putkiajattelua. Ehkä halusin lähinnä osoittaa artistille, millaisia ajatuksia orkesterin sinänsä harmiton musisointi voi synnyttää. Tuntui, että huumorimusiikiksi leimatusta säveltaiteesta oli mahdotonta saada otetta. Olennaisin kysymys jäi lopulta ilmaan: voiko Napanderin musiikkia kuunnella kritiikkinä tytöttelyä tai arvokonservatismia kohtaan?

Martti Servo ja konservatiivinen punk Toimittajamme hieman epäilee, että Martti Servo & Napander on perussuomalaisten musiikkia. Onko näin? Uuden levyn julkaissut Martti Servo vastaa. KUN jututin Samuli Putroa Cult24lehden ensimmäiseen numeroon viime syksynä, puhuimme paljon siitä vaiheesta, jossa taiteilija antaa teoksensa kuulijan käsiin ja joutuu luottamaan siihen, ettei sitä käytetä väärin. Esimerkkinä oli kappale “Nainen ei voi miestä rakastaa”, jonka misogynistinen pohjavire oli ironiselta tekstittäjältä tietoinen riski. Mietimme, olisiko kriittisellä kappaleella vaarana muuttua patriarkaalisen juntti-Suomen voimalauluksi? Samoja ongelmia liitän kuulijana vuodesta 1997 asti levyttäneeseen Martti Servo & Napanderiin, jonka huumoria kukkiva humpan ja iskelmän ristisiitos putputtaa eteenpäin 1970-lukulainen nostalgia polttoaineenaan. Keskeinen probleemi on se, että samalla, kun retroilun hengessä otetaan tyyli ja muoto vuosikymmenten takaisesta perinteestä, tarttuu matkaan myös jotain tuolloin vallinneesta asenneilmastosta. Ja se ei Lasse Virenin, Suomirockin ja koskenkorvan kultakaudella ollut sittenkään se kaikista sallivin. – Kyllähän me teemme vaikkapa parisuhteesta analyysia, joka ei nykypäivänä ole niinkään poliittisesti korrektia. Se 1970-lukulaisuus saattaakin kääntyä aika modernin kuuloiseksi. Edellisen albumin kappale “Söpö hiljainen” oli esimerkiksi hyvin asenteellinen, ja kyllä sitä laulaessa punastutti. Se oli kuitenkin yhdessä vaiheessa Radio Suomen

soitetuin kappale, Servo toteaa. Kappaleessa kertoja kiittelee “söpöä ja hiljaista kodin hengetärtä”, jonka hän on itselleen löytänyt. “Kaikki meillä kiiltää kun hän siivoaa, annan hellän suudelman ja korvaan kuiskutan.” Sen suosio kertoo mahdollisesti siitä, millaiseen asenneilmastoon kuulijat ovat vielä suurelta osin juurtuneet. Samaan aikaan kun perhe- ja parisuhdeinstituutioita ollaan laventamassa ja niiden absoluuttista arvoa kyseenalaistamassa, kansan syvät rivit perustavat suuren osan toiminnastaan juuri ydinperheen ja kestävän parisuhteen ympärille. VAIKKA Martti Servo & Napanderin tekemisten ja sanomisten pohjalla on leikittelevä ja parodinen vire, tuntuu siltä, että sen konservatiivinen yleisesitys pitää yllä tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on hyvää ja oikein. Nauramme vanhoilliselle ajatukselle naisesta nyrkin ja hellan välissä, mutta samaan aikaan kotiisät saavat julkisessa keskustelussa sankarinviittansa, kun taas äidit vain toteuttavat luontaista rooliaan. – Meidän huumoriaspekti on esimerkiksi Putroon verrattuna niin selvä, ettei sen pitäisi olla ongelma. Ja onhan meidän asenteellisissa jutuissakin tiettyä totuutta, eivät ne tyhjästä tule. Väittäisin, että niissä on juuri se raikkaus, että uskalletaan sanoa suoraan eikä olla ihan ajan hengen mukaisia. Siitä ollaan jopa ylpeitä, ja tavallaanhan se edustaa tiettyä punk-asennetta, Servo kertoo. Ajatus maalailee kuvaa lähitulevaisuudesta, jossa konservatiivisuus ja perhekeskeisyys ovatkin vastavirtaa. Näin uskovat jo nyt monet, joiden mielestä arvoliberaalius on

hiipinyt syöpäläisenä julkiseen keskusteluun. Vastareaktion hippusia löytyy Suomen kolmanneksi suurimmasta puolueesta. Onko urheilusankareista ja miehen ja naisen rakkaudesta runoileva Martti Servo & Napander sitten perussuomalaisten musiikkia? – No ei! Meitä on uramme varrella pyydetty kaikenlaisiin vaalitilaisuuksiin, mutta ei me lähdetä sellaisiin mukaan. Esimerkiksi “Rivimiehet hurraa”-kappaleen esittämistä rupesin vierastamaan heti perussuomalaisten viimeisimmän vaalivoiton myötä. Sehän on sellainen marssibiisi, mikä minulla korreloi siihen persujen tematiikkaan, jota en tue lainkaan, Servo sanoo. Poliittisista konnotaatioista irtautuminen ei tietenkään yllätä, sillä Martti Servo & Napander toimii keulahahmonsa mukaan hyvin tarkassa ekologisessa lokerossaan, muiden puuhista juuri välittämättä. Se, että kuulijana saatan vetää herneen nenään musiikissa piilevistä asenteista, kertoo lopulta yhtä paljon yhtyeestä kuin itsestäni. Kuten me kaikki, tulkitsen musiikkia niin, että se vahvistaa omia käsityksiäni maailmasta. – Eikä näihin voi tuoteselostustakaan laittaa. Kun biisi lähtee liikkeelle, sitä voi vaan katsoa ja todeta, että “ai, sille kävi noin”, Servo summaa. Anton Vanha-Majamaa Martti Servo & Napanderin levy Showtime! ilmestyy huhtikuussa. Martti Servo & Napander keikalla 12.4. Virgin Oilissa ja 18.5. Pressassa.


poikkesimme putiikkiin

CULT24

MAGAZINE

Tyyli & design

Tyyli & design

Huhtikuu 2013

17

ajankohtaista Jenni Tepsa

Tapahtuma korujen ystäville Huhtikuun lopulla järjestetään uusi tapahtuma, Korukarnevaali. tapahtumassa on esillä ja myynnissä korjua, korutarvikkeita ja asusteita. Myynnissä on käsityönä tehtyjä koruja, ihkauusia koruja ja second hand -koruja. Lisäksi Tarviketaivaasta löytyy laaja kirjo korutarvikkeita. Tapahtuma järjestetään kulttuuriareena Gloriassa ja sinne on vapaa pääsy. Korukarnevaali Kulttuuriareena Gloriassa 27.4.

Kädentaitoja laidasta laitaan Kevään Kädentaito-tapahtumassa Messukeskuksessa on esillä modernia designia ja perinteistä kädentaitoa. Tarjolla on runsaasti työnäytöksiä, työpajoja ja paljon muuta ohjelmaa, kuten kultaseppiä, verhoilijoita, kalligrafiaa ja käpypitsiä. Messut juontaa uuden KOTOliving-lehden juuri perustanut Anu Harkki.

Katri Niskanen viihtyy muodin huipulla Kolme vuotta sitten Katri Niskanen voitti Muodin huipulle -kilpailun ja perusti oman vaatemerkin. Yrittäjäksi ryhtyminen pelotti, mutta nyt suunnittelija tähyää Euroopan muotimarkkinoille. VAATESUUNNITTELIJA Katri Niskanen ponkaisi muotimaailman tietoisuuteen voittamalla Suomen ensimmäisen Muodin huipulle -kilpailun vuonna 2009. Sen jälkeen suunnittelijalta on ilmestynyt mallistoja tasaiseen tahtiin. Hänet tunnetaan myös näyttävistä iltapuvuista, joita on nähty muun muassa Linnan juhlissa. Design by Katri/n -merkkinsä Niskanen perusti heti ohjelman jälkeen, sillä olihan suunnittelijan nimi ihmisten tuoreessa muistissa. – Oman merkin perustaminen oli iso askel. Olen onnellinen, että minulta löytyi rohkeutta jättää varma kuukausipalkallinen elämä ja uskalsin lähteä rakentamaan yritystäni nollasta, kertoo Niskanen. Aiempaa kokemusta yrittäjyydestä Niskasella ei ollut. Hän kertookin opiskelleensa omatoimisesti yrityksen pyörittämistä sekä hoitaneensa yrityksen asiat alussa yksin. Toiminnan hiljalleen laajentuessa on Niskanen palkannut työntekijöitä työtään helpottamaan.

TÄNÄ päivänä nimikkoputiikki sijaitsee Helsingin keskustassa ja useita jälleenmyyjiä on ympäri Suomen. – Suomalaiset ovat ymmärtäneet, että myös kotimaisia merkkejä on olemassa, ja kiinnostus suomalaiseen muotoiluun on kasvanut. Monet jälleenmyyjät ovat laajentaneet valikoimiaan, eikä myynnissä ole enää vain ruotsalaisia ja tanskalaisia merkkejä. Asiakkaat ovat Niskasen mukaan löytäneet hänen vaatteensa, vaikka suunnittelija myöntää olevansa vielä alkutekijöissä yrityksensä kanssa. Lisää näkyvyyttä on myös tuonut reilu vuosi sitten avattu nettikauppa. – Kansainväliset markkinat kiinnostavat, ja nettikaupan myötä asiakkaita on jo ulkomailla. Tällä hetkellä tarkoitus olisi hankkia jälleenmyyjiä ensin Skandinaviasta ja sitten muualta Euroopasta. Niskanen on kiertänyt ahkerasti myös erilaisilla messuilla ja myyntitapahtumissa markkinoimassa vaatemerkkiään. Messut ovat suunnittelijan mukaan oiva tapa tavata uusia asiakkaita sekä muita suunnittelijoita. – Vaikka ala on kilpailuhenkinen, en näe, että kilpailu olisi aggressiivista. Ennemminkin kaikkien pienten merkkien pitäisi pitää Suomessa yhtä, kun vastassa on massaketjuja. Kyllä tänne vielä lisääkin merkkejä mahtuu. – Fakta vain on, että monet ihmiset ajat-

Kädentaito Helsingin Messukeskuksessa 26.–28.4.

televat, että on hienoa, kun on suomalaista suunnittelua. Silti he eivät sitä tue. Ei riitä, että ollaan asiasta fiiliksissä, se myös vaatii, että tuotteita ostetaan. Kertaakaan Niskanen ei kuitenkaan ole katunut oman merkin perustamista ja yrittäjäksi ryhtymistä, vaikka kohtaakin päivittäin haasteita. – Koko ajan täytyy olla hetkessä kiinni ja pitää kaikki langat käsissä. Pieninkään asia ei saa jäädä huomiotta, se kun voi kostautua kuukauden tai puolen vuoden päästä.

Persoonallisia tekstiilitöitä Korjaamolla

TÄLLÄ hetkellä Niskanen suunnittelee päätoimisesti vain omalle merkilleen. Sen lisäksi hän on tehnyt yksittäisiä yhteistyöprojekteja, kuten suunnitellut malliston Nansolle kevääksi 2013. – Helppo tie tämä ei ole. Itsensä tällä elättää, ja olenkin kaikille kyselijöille suositellut yrittäjyyttä. Teen tätä niin kauan kuin on kivaa. Jos arjesta ei nauti, sitä ei jaksa. Eikä pitäisikään jaksaa.

KimaraCRAFTS pop up -kauppa Korjaamolla 21.4. asti.

Jenni Tepsa Design by Katri/n, Iso Roobertinkatu 19. www.designbykatrin.com

KimaraCRAFTS pitää Korjaamolla pop up -kauppaa huhtikuun loppupuolelle asti. KimaraCRAFTS on neljän käsintekijän ja tekstiilistä innostuneen naisen muodostama yhteisö. Mukana ovat ekologisia vaatteita ja asusteita valmistava Loru, kierrätysmateriaalista laukkuja ja koruja tekevä Karuski, pitsiliinoista muun muassa laukkuja valmistava Tuuni ja tilkkutöistäkin tunnettu Syko.

Lei-kuosi pääsi astiastoon Finlayson ja Arabia yhdistivät osaamisensa ja lanseeraavat keväällä uuden astiasarjan. Arabian uutta kesäsesongin astiasarjaa koristaa Finlaysonin suunnittelijan Anu Kanervon Lei-kuosi. Finlaysonin ja Arabian yhteistyönä syntynyt Lei-astiasarja tulee kauppoihin huhtikuun puolivälissä. Astiasarjaan kuuluu muki, lautanen, kannu ja kannellinen purkki. Anu Kanervon suunnittelema Lei-kuosi on tuttu Finlaysonin tekstiilimallistosta muutaman vuoden takaa.


CULT24

elokuva

MAGAZINE

18

Arviot

Arviot

Uninen matka yli vuorten

teatteri

Arvio

4/5

Cinema Mondo

kiipelissä ”järkensä menettäneen” naisen kanssa, joka yrittää sytyttää itseään palamaan ja häpäisee jatkuvasti kirkon menoja. Huolimatta siitä, mikä ohjaajan näkemys asiasta on ollut, elokuva asettaa katsojan ainakin osittain ortodoksien puolelle. Kuvitus on korkeatasoista ja intensiivistä, mutta kuitenkin erittäin karua. Luostarin kiviset maisemat rauhallisine tapahtumineen ja viipyilevine juonenkuljetuksineen tuppaavat väsyttämään. Dialogi on älykästä, mutta dynaamisesti turhan tasapaksua. Yli kahden ja puolen tunnin elokuvalle pieni tiivistys ei olisi pahitteeksi. Vaikka pituus antaakin tilaa kasvattaa tarinaa eläväksi ja yksityiskohtaiseksi, karsii se lähes kaiken viihteellisyyden, joka olisi arvokasta, jotta elokuvan sanoma tulisi laajemmin kuulluksi ja pohdituksi. Matti Tuomela Yli vuorten, ensi-ilta 12.4. Ohjaus ja käsikirjoitus: Christian Mungiu Pääosissa: Cosmina Stratan, Cristina Flutur

Määränpää tuntematon

3/5

Fs Film

Loppukliimaksin tehtävää hoitaa kohtaus, jossa Hesen rekka räjähtää syrjäisen huoltoaseman pihalla. Ukkonen nousee ja epätoivo kasvaa, mutta suomalaisen rekkamiehen sisu on luja, ja lopulta ystävälliset kanadalaismiehet auttavat Hesen jälleen liikkeelle. Dokumentti on esiintyjiensä osalta harvinaisen hyvin onnistunut. Ihmiset ovat aitoja, ja kuvasryhmän läsnäolo unohtuu katsojalta helposti. Alaskan maisemat käynnistävät katsojassa takuuvarmasti matkakuumeen. Yksin erämaassa autoileva seikkailija jo itsessään tuottaa erittäin romanttista ajatusta hektisyyden tuolle puolen menemisestä, irtiotosta ja henkisestä kasvamisesta. Alaska Highway on kaunis hyvänmielen elokuva, mutta onnellisen – kaiken sinetöivän loppuratkaisun puute jättää jälkeensä liian ison tyhjiön. Matti Tuomela Alaska Highway, ensi-ilta 19.4. Ohjaus: Aleksi Salmenperä

Arvio

5/5

on mahtava ratkaisu. Lauri Maijalan ohjauksessa on paljon räiskettä, melskettä ja huumoria. Ratkaisut ovat paitsi rohkeita, niin myös toimivia. Lavalla tapahtuu koko ajan ja yleisö nauraa ensi-illassa niin, ettei replikointia kuule. Välillä kuitenkin hiljennytään vakavien aiheiden äärelle. Kolme sisarta on viihdyttävä esitys, joka samalla ravistelee niin katsojaa kuin jämähtäneitä teatterin keinoja. Johanna Terhemaa Kolme sisarta KOM-teatterissa, ensi-ilta 6.3. Ohjaus: Lauri Maijala Rooleissa: Laura Malmivaara, Eeva Soivio, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Eero Milonoff, Timo Torikka

Kaikki elämän videoklipit

ARKIELÄMÄÄN voi liittyä monenlaisia kummallisia tilanteita. Q-teatterin Häiriötekijässä nämä tilanteet on viety äärimmilleen. Episodeittain etenevä esitys esittelee urbaanin ympäristön ilmiöitä, kuten vakavasti masentuneen yksinhuoltajan, jumittuneen kopiokoneen ja Ruotsin kuninkaasta uneksivan rouvan. Kuusi ensemblen näyttelijää esittää erilaisia rooleja niin lavalla kuin taustalle heijastetulla videolla. Käsiohjelma myötäilee tyyliä ja ennen esityksen alkua selattuna se johdattelee palasista koostuvaan esitykseen. Pienen vihkosen sivuille on painettu kuvia satunnaisista ja vähän ällöttävistä asioista, kuten puoliksi syödystä grillimakkarasta ja karvaisesta vatsasta. Mustalle näyttämölle tuodaan erilaisia lavastuselementtejä markkeeraamaan eri tapahtumapaikkoja. Vähemmän on tällä kertaa todellakin enemmän, jolloin valoista tulee erittäin tärkeät. Niillä olisi voinut leikitellä rohkeamminkin. Episodista toiseen siirtyminen töksähtelee. Lava pimenee ja taustalla alkaa pyöriä video. Sitten alkaa seuraava kohtaus, jonka jälkeen taas pimenee ja niin edelleen. Osa videoista kertoo tarinaa, osa taas on kollaaseja jälleen satunnaisista asioista. Jatkuvuutta on onnistuttu luomaan toistuvilla hahmoilla, mutta eheää tarinaa ei synny. Näyttelijät taitavat mustan huumorin tyylikkäästi, mutta mikään suoritus ei erityisesti sykähdytä. Esitys onnistuu hämmentämään, mikä on tässä tapauksessa hyvä juttu. Väkisinkin sitä etsii näkemiensä irrallisten kohtausten väliltä yhteyksiä, mutta ehkäpä se on tur-

haa. Esitykselle on pakko antautua ja se on otettava vastaan sellaisenaan, ilman turhaa analysointia. Oudot ja makaaberit asiat huvittavat, mutta myös pelottavat. Välillä ei ole ihan varmaa saisiko kohtaukselle nauraa. Katsomiskokemus on kuin pari tuntia YouTuben parissa. Esitys on kokoelma erilaisia epämääräisiä klippejä, jotka kaikki kai omalla tavallaan kertovat jotain ihmisestä. Johanna Terhemaa Häiriötekijä Q-teatterissa, ensi-ilta 14.2. Ohjaus: Jani Volanen Rooleissa: Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Eero Ritala Teksti: työryhmä

Arvio

3/5

Pate Pesonius

OHJAAJA Aleksi Salmenperä seuraa vanhoihin rekka-autoihin hurahtaneen muotoilijan matkaa halki Alaskan erämaiden. Road movie -tyylinen dokumentti tarjoilee ällistyttävän kaunista ja raikasta erämaakuvastoa yhdistettynä syrjäisten autoverstaiden loputtomiin peltihelvetteihin. Etäisesti Tuomari Nurmiota muistuttavan Hesen tavoitteena on päästä Vancouver Islandille, koska hän on päättänyt, että siellä ihmisen on hyvä olla. Liikkuminen tehdään vaikeimman kautta, nimittäin Hese tarjoutuu ostamaan 63 vuotta vanhan rekanraadon Alaskasta. Hesellä on myös unelmana saada Airstream-merkkinen asuntovaunu liitetyksi rekkaansa. Siinä hän sitten asustelisi. Projektissa on mukana pari amerikkalaista automiestä, joiden historiaan tai elämään ei pahemmin paneuduta. Kuitenkin he olisivat jonkinlaisen esittelyn kaivanneet, sillä heidän roolinsa koko projektin onnistumisessa sekä itse elokuvassa on varsin oleellinen. Remontointi ja matkanteko muodostuu aaltoliikkeestä, joka pitää dokumentin tempoa yllä. Hetken hommat sujuvat kuin Pimp My Ridessa konsanaan, mutta sitten miehet kadottavat jonkun mutterin, ja alkaa silmitön kiroaminen. Projektin vetäjä Hese hiillostaa kanssaremontoijien hermoja epärationaalisuudellaan. Loppuratkaisu uupuu, mikä on äärimmäisen häiritsevää. Koko elokuva tähtää alusta asti siihen, että Hese yrittää taittaa romulla autolla yli 3000 mailia päästäkseen jollekin saarelle, ja sitten ei vaivauduta kertomaan, että miten kävi. Pääsikö Hese perille?

Arvio

Ravistelevaa räiskettä

TSEHOVIN Kolme sisarta kertoo rakkaudesta. Tarina keskittyy kolmeen aikuiseen sisareen ja heidän ympärillään pyöriviin enimmäkseen miespuolisiin henkilöihin. Porukkaan mahtuu paljon erilaista rakkautta. Rakkautta ystävää, perheenjäsentä ja rakastajaa kohtaan. Kaikkien aikojen kolmas KOM-teatterissa nähtävä tulkinta Kolmesta sisaresta luottaa rappioestetiikkaan. Siskokset näyttäytyvät syrjäytyneinä lähiöprinsessoina, jotka hengailevat rähjäisessä kodissaan ja satunnaiset vieraat tulevat käymään. Teetä lämmitetään mikrossa, maissihiutaleet putoilevat lattialle ja känni on järkyttävä. Tekstikin on tuotu 2010-luvun teatteriin. Tulkinnassa korostuu ihmisen eläimellisyys. Tämä näkyy niin hahmojen käytöksessä kuin myös naamiaiskohtauksen asustuksessa. Sivistyneinkin päätyy vielä viettiensä viemäksi, vaikka kuinka useimmiten harkitsisi tekojaan. Jos haluaa olla onnellinen, voiko elää järjen sanelemaa elämää? Vanhaa klassikkoa ei ole kuitenkaan kokonaan lytätty ja käännetty ylösalaisin. Esitystä värittää vahvasti Tsehovin teoksille ominainen kaipuu jonnekin parempaan paikkaan, missä voisi olla onnellisempi. Miksei elämä ole reilua? Lavastus on nokkela ja muuntuu moneksi. Neljä seinää liikkuu pyörillä ja niiden avulla voidaan muodostaa erilaisia tiloja. Näyttelijänsuorituksissakaan ei ole moitittavaa, päinvastoin. Sisarten (Malmivaara, Melasniemi, Soivio) yhteistyö toimii ja kukin vakuuttaa katsojansa. Eero ja Juho Milonoffin roolittaminen kilpakosijoiksi

teatteri

Huhtikuu 2012

Noora Geagea

VIITISEN vuotta sitten uutisoitiin Romaniassa yhden ortodoksipapin ja neljän nunnan saaneen syytteet vapaudenriistosta ja murhasta. He olivat kahlinneet yhden sisaristaan ristiin manatakseen hänestä pois pahan hengen. Ohjaaja Christian Mungiu on käyttänyt edellä mainittua tapausta Cannesissa palkitun Yli vuorten -elokuvansa temaattisena pohjana. Yli vuorten kertoo kahdesta naisesta – vanhoista ystävyksistä, joiden elämät ovat ajautuneet väistämättömästi eri raiteille. Naispääosien esittäjät Cosmina Stratan ja Cristina Flutur jakoivat Cannesissa palkinnon parhaasta naispääosasta. Nuori nunna Voichita (Stratan) saa luostariin vieraakseen lapsuudenystävänsä Alinan (Flutur). Heillä on takanaan yhteinen menneisyys orpokodissa. Yhteistä taustaa käsitellään epäsuorasti vihjaillen. Alina on palavasti rakastunut Voichitaan ja tahtoo jäädä luostariin, jotta voisi pysyä hänen lähellään, mutta yhteiselo ei tietenkään suju konservatiivisessa yhteisössä. Tämän seurauksena Alina menettää järkensä. Asenteet liikkuvat kahteen suuntaan: luostari tekee paljon hyvää köyhien eteen, mutta samalla se kahlitsee jäseniään epäsuoralla kiristämisellä – jos ei toimi luostarin sääntöjen mukaan, joutuu kadulle. Lääkärit ivailevat nunnille, jotka yrittävät saada Alinan hoitoon. Orpokodista tulleen sosiaalinen tukiverkosto on olematon, eikä apua anneta valtiolliselta tasolta. Luostarin tarkoitus on hyvä, vaikka säännöt ovatkin tiukat ja ahdasmieliset. Täten pappi ja nunnat ovat kovassa

elokuva

Lisää arvioita osoitteessa cult24.fi


teatteri

Arviot

Arviot

Lisää arvioita osoitteessa cult24.fi

Vaisu perusperkele

kuvataide

CULT24

MAGAZINE

Huhtikuu 2012

19

Elinvoimainen Tapiola Arvio

Johanna Terhemaa Metsäperkele, Helsingin Kaupunginteatterin Suuri näyttämö, ensi-ilta 21.3. Ohjaus: Kari Heiskanen Teksti: Kari Heiskanen, Teemu Keskisarja Rooleissa: Pertti Sveholm, Eero Aho, Aino Seppo

Arvio

2/5

Omatunto ei kolkuta

kuvataide

jälkeen on selvää, että näytelmän odotukset kohdistuvat Kinnusen onnistumiseen, joten hän saa kannateltavakseen likimain koko esityksen. Omatunto on turvallinen ja kiva pikku esitys, jonka aihe on historiallisesti sivistävä ja tavallaan jopa ajankohtainen. Valitettavasti kivojen pikku esitysten lumo haihtuu nopeasti. Matti Tuomela Omatunto, Helsingin Kaupunginteatterin pieni näyttämö, ensi-ilta 14.2. Käsikirjoitus: Lauri Sipari Ohjaus: Laura Jäntti Pääosissa: Santeri Kinnunen, Ursula Salo, Lotta Lindroos

Arvio

2/5

Stefan Bremer

HELSINGIN Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä esitettävä Lauri Siparin Omatunto -näytelmä on puolifiktiivinen kuvaus kansalliskirjailija Juhani Ahon ihmissuhdeelämästä. Laura Jäntin ohjaama esitys on olemukseltaan yhtä viaton kuin vanhat suomifilmit, joiden visuaalinen ilme elää saumattomasti esityksen hengessä. Tarina kertoo Juhani ”Jussi” Ahon (Santeri Kinnunen) perhe-elämästä, jota leimasi kolmiodraama, sillä Aho oli rakastunut vaimonsa Vennyn Soldanin (Ursula Salo) lisäksi myös tämän sisareen Tilly Soldaniin (Lotta Lindroos). Ajan hengen mukaisesti ero oli poissuljettu vaihtoehto, joten kolmikon eloa varjosti sangen jännittynyt ilmapiiri – hyvä aihe näytelmälle. Juoni on käytännössä jatkoa Ylellä esitettyyn TV-sarjaan, joka kertoi samasta tapauksesta Ahon vaimon silmin. Esityksen alkupuolisko kärsii kaksikielisyydestä. Toki sen voi myös luokitella hauskaksi rikkaudeksi, mutta ruotsia ymmärtämättömille ilot jäävät tietenkin vähäisiksi. Alun kaksikielinen hääkohtaus menee käsiohjelmaa selaillessa. Väliajan jälkeinen puolisko on huomattavasti parempi. Sisällissota aiheuttaa eripuraa Ahon perheessä; kansalliskirjailija, joka ihannoiden kuvasi Suomen ”katajaista kansaa”, muuttuu näytelmän loppupuolella hövelistä taiteilijasta traagiseksi hahmoksi, jolle kansakunta tuotti pettymyksen. Santeri Kinnunen on aina taipunut hyvin tällaisiin rooleihin. Hän on hellän hauska koomikko, jonka intensiteetti hengittää yleisön mukana. Muutaman kohtauksen

MARJATTA Tapiolan (s. 1951) rohkeat ja elinvoimaiset maalaukset valloittavat taidemuseo Tennispalatsissa. Tapiolan teokset ovat ronskin ilmaisuvoimaisia ja intensiivisiä, hänet onkin usein liitetty uusekspressionistien joukkoon. Tapiola ammentaa teostensa teemat myyteistä ja vahvoista tunnelmista. Retrospektiivinen näyttely osoittaa, että Tapiolan aihemaailma ja maalaustapa on kantanut vuosikymmenten läpi ja taiteilijan ilmaisu on vain jalostunut vuosien kuluessa. Samojen aiheiden, kuten eläinten ja ihmisten pääkallojen, toistuminen eri vuosikymmenillä tehdyissä maalauksissa luo syvyyttä ja tarttumapintaa Tapiolan tuotantoon. Tapiolan näyttely jakautuu kronologisesti ja teemoittain, mistä syntyy voimakas tarinallisuuden tunne. Tapiola ei kuitenkaan rakenna töidensä kautta tarinaa perinteisessä mielessä vaan hän synnyttää teoksillaan voimakkaita tunnetiloja ja vaikutelmia. Osa maalauksista on pysähtyneitä ja tunnelmaltaan pohdiskelevia, toisissa kuvissa voi melkein kuulla maalarin villin siveltimenvedon äänen. Kaikki maalaukset ovat ilmavia ja värimaailmaltaan hallittuja. Sommitelmat ja maalausjälki tuntuvat luonnollisilta ja pakottomilta. Tapiolan vahvuus kuvantekijänä on ekspressiivisen ilmaisun yhdistyminen suvereeniin muotokielen hallintaan. Tapiolan maalaustyyli on piirustuksenomainen ja hän käyttää usein taustoissa vaaleita värisävyjä, mikä tekee teoksista hengittäviä ja keveitä. Viiva on töiden merkitsevin tekijä, joka antaa esittäville ele-

4/5

Jussi Tiainen

teatteri

Metsäperkele kertoo rohkeudesta ja tarmosta, mutta varoittelee samalla menestyksen nurjasta puolesta. Tätä aihetta on käsitelty samassa teatterissa jo muutamaa kuukautta aiemmin Armi-näytelmässä, ja se onkin innovaatioiden Suomessa jollakin tapaa ajankohtainen. Toteutus kuitenkin suorastaan kyllästyttää.

Tapio Vanhatalo

HELSINGIN Kaupunginteatterin Suuren näyttämön ensi-ilta Metsäperkele eli G.A. Serlachiuksen hirmuinen elämä kertoo suomalaisen menestystarinan. Serlachiuksen elämäntarina on kieltämättä mielenkiintoinen ja teatterisovituksen arvoinen. Iilimatoja lypsäneestä köyhästä pojasta tulee supliikin, rohkeuden ja luottoystävien avulla rikas tehdaspamppu, joka vastoinkäymisistä huolimatta saa kaiken haluamansa. Ainakin melkein. Kuten monesta muustakin menestystarinasta on kuultu, Serlachiuksenkaan perhe-elämä ei ollut auvoista. Tarina on esityksen kantava voima. Yllättävät käänteet, jotka näyttävät olleen Serlachiuksen tavaramerkki, pitävät mielenkiintoa yllä. Inspiroivaan tarinaan luotetaan jopa liialti. Esityksenä Metsäperkele ei säväytä, se on jätetty jonkinlaiselle perustasolle. Draamallinen rakenne ontuu, kun esityksen alussa juostaan läpi tärkeiden elämäntapahtumien. Silinteripäiset kertojat selittävät tapahtumia historialliseen kontekstiin nähden. Tekstistä on yritetty tehdä hauska, mutta vitsikkäät kohdat eivät suuresti huvita. Turhia kohtauksia on paljon. Pertti Sveholm vakuuttaa nimiroolissa. Hän ilmentää hahmon ikääntymistä onnistuneesti. Serlachiuksen aisaparina, Alexander Neiglickina Eero Aho on kiinnostava seurattava. Näytteleminen tässä esityksessä on pönöttämistä, Suurella näyttämöllä tapahtuu harmillisen vähän. Suuria huippukohtia ei ole. Näyttämökuvat ovat hienoja, joskaan esityksen ulkoasu ei osoita erityistä mielikuvituksen käyttöä.

menteille hahmon. Maalauksissa on paljon sattumanvaraisia ja leikillisiä piirteitä, kuten valumia ja ronskeja vetoja isolla pensselillä. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin hallittu. Takajaloilleen noussutta hevosta kuvaava Talvi-niminen maalaus (1999–2000) vangitsee erityisen hienosti liikkeentunnun ja hevosesta uhkuvan voiman. Määrällisesti maalauksia ei ole esillä kovin paljoa, mutta kolmisenkymmentä suurikokoista teosta täyttävät taidemuseon alakerran juuri sopivasti. Retrospektiivisiä näyttelyitä usein vaivaava sirpaleisuus on onnistuttu teosvalinnoilla välttämään ja näyttely tarjoaa ehyen katsauksen Tapiolan tuotantoon. Amanda Manner Marjatta Tapiola, Helsingin taidemuseo, 26.5. asti

Per Maningin eläimet

NORJALAISEN Per Maningin (s. 1943) näyttely EMMAssa sykähdyttää eläinkuvillaan. Maningin valokuvissa eläimet on kuvattu muotokuvamaisesti. Ne eivät ole kuvia eläimistä lajinsa edustajina vaan kuvia eläinyksilöistä. Maning itse onkin korostanut eläimen yksilöllistä kohtaamista. Hän ei halua laittaa eläimiä poseeraamaan vaan pyrkii eläimen aitoon kohtaamiseen. Erityisen vaikuttava on kuvasarja Maggie-paviaanista. Suurikokoiset pehmeän harmaasävyiset kuvat on ripustettu juuri katsojan silmän korkeudelle. Tuntuu kuin paviaanin katseen oikeasti kohtaisi. Ensi silmäyksellä kuvasarjan kuvista ei huomaa juurikaan eroavaisuuksia, mutta pidempään katsoessa havainnollistuvat ilmeiden pienet muutokset, jotka korostavat Maggien inhimillisyyttä. Maningin puuvillapaperille vedostetut värilliset valokuvat ihmisistä muodostavat kiinnostavan vertailukohdan eläinkuville. Ne pohtivat, miten katsomme ihmistä. Tekniset valinnat luovat kuviin kiehtovan utuisuuden ja pehmeyden, mikä tekee niistä maalauksenomaisia. Pastellinen sävymaailma puolestaan tuo kuviin tietyn pysähtyneisyyden tunnun. Pysähtyneisyyden vaikutelma luo ristiriitaisen tunnelman Maningin kuviin lapsista. Kuvista välittyy ilon ja lapsen viattomuuden lisäksi tietty surumielisyys. Maningin teosten vahvuus on pelkistämisessä, joka näkyy niin muodon kuin sisällönkin tasolla. Teosten vähäeleisyys yhdistettynä monitulkintaisiin sisältöihin, tekee niistä mielenkiintoisia. Eri vuosikymmenillä toteutetut valokuvat

Arvio

3/5

puntaroivat painokkaasti toiseutta ja yhteyden etsimistä. Esillä on myös Maningin videotaideteoksia, joissa pohditaan niin eläimellisyyttä kuin inhimillisyyttäkin. Vaikuttavimpia näistä ovat hevosta kuvaavat teokset, jotka tuovat eläimen lempeän voiman vähäeleisen kauniisti esiin. Osa videotöistä jää kuitenkin irrallisiksi näyttelykokonaisuudessa. Maningin näyttelyssä on useita todella hienoja töitä, mutta niiden yhteyttä toisiinsa olisi voinut syventää vielä enemmän näyttelyarkkitehtuurilla ja taustatietojen laajemmalla esittelyllä. Amanda Manner Per Maning: Valokuvia ja videoteoksia 1983–2012, EMMA, 9.6. asti


Ravintolat

Ravintolat – ennen ja jälkeen tapahtuman Jenni Tepsa

Huhtikuu 2013

Cult24 kulttuurikortilla

CHEF’S MENU KAKSI YHDEN HINNALLA

44 €

Kimmo Aho (vas.) ja Samu Salminen esittelevät tuoreessa kirjassaan 2500 drinkkiohjetta.

pöytävaraus pakollinen

Luomu ja lähiruoka maistuu cocktaileissa

MA-TO 11-21 | PE 11-24 | SU 10-16 PÖY TÄVARAUKSET 010 832 2600 K alevank atu 13, Helsinki w w w . f l a d a 1 3 . f i

Jos olet kiinnostunut cocktailmaailman kuumimmista uutuuksista, täyttyy lasisi tänä vuonna muun muassa wasabin makuisella juomasekoituksella. Kimmo Aho ja Samu Salminen kokosivat kirjaksi maailman parhaat drinkit. Ma – Ti 07-15

Aamiainen arkisin Klo 07-10

Ke-Pe 07-22

Lounas arkisin Klo 10.30 -14.30

La 12-22

Viikonloppuisin rento brunssi

Su 11-17

Iltaisin maistuva ala Carte

Kaikkien tilaisuuksien joustava toteuttaja Suvilahdessa ja ympäri Helsinkiä www.ravintolalampo.fi

ERÄÄN tarinan mukaan cocktail-nimi on lähtöisin englantilaisilta hevosmiehiltä. Hevosmiesten kerrotaan lyhentäneen puoliveristen hevosten hännät, jotta hevoset erottuisivat helposti täysiverisistä. Tällaisia puoliverisiä eli useasta rodusta sekoitettuja hevosia kutsuttiin kukonpyrstöisiksi, ”cock-tailed”, ja vähitellen hevosmiehet alkoivat käyttää samaa nimitystä myös sekoitetuista juomistaan. Suomalaiset cocktailien asiantuntijat Kimmo Aho ja Samu Salminen kokoavat kirjassaan Kaikkien aikojen drinkit yhteen parhaat juomasekoitukset eri aikakausilta. Yhteensä kirjassa on noin 2 500 ohjetta klassikkodrinkeistä uusimpiin trendijuomiin. Ohjeiden ohella kirjassa esitellään anekdootteja juomien alkuperästä, nimistä, raaka-aineista ja tekijöistä sekä annetaan ammattilaisten vinkkejä juomasekoitusten valmistamiseen.

– Nykypäivän drinkkitrendeissä on paljon yhteneväisyyksiä vanhan ajan meininkiin. Baareissa tilataan jenkkiklassikkoja, kuten Whisky soureita, Manhattaneja ja Old fashionedeja, kertoo Kimmo Aho. SUOMALAISESSA drinkkikulttuurissa suositaan tällä hetkellä tuoreita raaka-aineita. Makuja ei oteta suoraan pullosta, vaan itse puristettua sitrushedelmää käytetään valmiin mehun sijasta. – Luomun ja lähiruoan merkitys korostuu cocktailkulttuurissa entisestään. Suomen metsissä, puistoissa ja takapihoilla kasvaa paljon ihan tavallisia kasveja, joita ei ole osattu vielä hyödyntää. Uskon myös, että baarimestarit kiinnostuvat ja innostuvat omista yrttiviljelmistä. Euroopassa yrttiviljelmät sen sijaan ovat jo yleisiä, ja esimerkiksi Berliinissä suurin osa baareista viljelee minttunsa itse. Talven saapuessa on kaupungista vaikea löytää mojitoja, sillä baarit eivät suostu tilaamaan minttuja mistään. Suomessa talvi on tosin pitkä ja kesä lyhyt, joten yrttien viljely Helsingin keskustassa on yllättävän vaikeaa. – Drinkkimaailmassa aasialaiset maut ovat olleet viimeisen vuoden pinnalla, ja sama ilmiö on vallinnut ruokakulttuurissa jo

pidemmän aikaa. Alalla tarkkaillaan, mitkä maut keittiöpuolella ovat suosiossa ja niitä pyritään käyttämään myös juomissa. MITKÄ sitten ovat sellaisia cocktaileja, jotka kaikkien pitäisi Ahon mielestä tuntea? Listan kärjessä keikkuvat klassiset Gin tonic, Kir royal, Dry martini, Cosmopolitan ja Bloody Mary. Vuoden 2013 trendidrinkeiksi ovat isot nimet maailmalla povanneet cocktaileja, joissa selkeitä keittiön ja ruoan makuja tuodaan cocktaileihin. Asiakkaille tarjotaan yllätyksellisiä makuja. Makuja, joita ei suoralta kädeltä yhdistetä alkoholiin, kuten sinappia, wasabia ja selleriä. Jos kirjan luettuaan mielii harjoitella omia juomansekoittajan taitojaan, kannattaa satsata perustarvikkeisiin. Itse pakastetuilla jäillä, tuoreilla raaka-aineilla ja perusalkoholeilla pääsee jo pitkälle. – Kannattaa ostaa alkoholeja oman maun mukaan. Kaikkia viinoja ei Alkosta kannata hamstrata, vaan valikoima on hyvä pitää suppeana, mutta laadukkaana, muistuttaa Samu Salminen. Jenni Tepsa Kimmo Aho ja Samu Salminen: Kaikkien aikojen drinkit (Art House)

Ravintolauutiset nyt samasta osoitteesta! Facebook.com/ravintolauutiset


Pienpanimoiden festarit Cult24

Olipa kerran kotiruokaravintola

Vuoden viini 2013 tulee Espanjasta

Albertinkadulle on avattu uusi ravintola nimeltä Olipa kerran. Lounasaikaan on tarjolla kotiruokabuffeet hintaan 9,30 euroa. Lounaalla saatavana myös lautasanoksia. A la carte -listalla on muun muassa hodaria ja pyttipannua, mutta myös päivän kalansaalis ja t-luupihvejä. Sunnuntaisin brunssia. Olipa kerran kertoo rakentavansa ravintolaa, jollaista ei vielä koskaan ole ollut olemassa. Tulevaisuus näyttänee mitä se tarkoittaa.

Vuoden viiniksi 2013 valikoitui espanjalainen punaviini Baron de Ley Gran Reserva ja vuosikerta oli 2004. Viini kilpaili yli 17 euron viinien sarjassa, ja Alkosta sitä saa hintaan 23,70 euroa. Raati luonnehti viiniä näin: ”Punaruskea viini, jonka rypäleelle tyypillisessä tuoksussa on suklaata, kinuskia, tallia, nahkaa ja tervaa. Tyylikkään viinin tasapainoinen ja kehittynyt maku vastaa tuoksua, siinä aistii myös miellyttävää mausteisuutta. Leveä, pitkä jälkimaku. Hallittu kokonaisuus.” Kilpailun järjesti jälleen viiniseura Helsingin Munskänkarna ry. Kilpailu järjestettiin jo 16 kerran. Vuoden viinejä valittiin kaikkiaan 19 sarjassa, jotka oli jaoteltu viinityypin ja hinnan mukaan. Kaikkien sarjojen voittajat löytyvät sivuilta www.vuodenviinit.com.

Panimoravintola Bryggeri avaa Torikortteliin

Helsinki Beer Festivaalin toiminnanjohtaja Markku Korhonen työnsä ääressä.

Helsinki Beer Festivalin toiminnanjohtaja Markku Korhonen, mikseivät suuret panimot ja maahantuojat ole lähteneet mukaan? – Viime vuonna festareita ei järjestetty lainkaan. Voi olla että se välivuosi on yksi syy, ettemme saaneet niitä houkuteltua mukaan. Toinen syy on se, että loppuvuodeksi on rakenteilla toinen olutfestari, ehkä ne eivät halua olla mukana molemmissa. Resurssipulaan ne vetoavat myös usein. Pienpanimot ovat tietysti olleet innoissaan, kun myyjiä on vähemmän. Miksi Ranska on valittu festareiden teemamaaksi? – Ranskalaisia oluita tulee Suomeen aika vähän. Ranska tunnetaan viinimaana eikä niinkään olumaana, vaikka esimerkiksi Biere de Gardea on tehty iät ja ajat. Tänäpäivänä Ranskassa on vireää pienpanimotoimintaa, niitä löytyy lukematon määrä. Mitä kotimaisia uutuuksia on tarjolla? – Usein pienpanimot tekevät jonkun uuden oluen festareille. Nokian panimon Keisari 66 American Pale Ale on yksi uutuuksista. Tarkempia tietoja uutuuksista tulee vielä lähempänä festareita.

Millaista ohjelmaa festareilla on luvassa? – Olutkilpailu kiinnostaa ihmisiä kovasti. Siinä on eri sarjoja, jonka tulokset julkistetaan festareilla. Kilpailun voittajista tulee vuoden oluet. Sitten kaksi huippukokkia Matti Jämsen ja Teemu Laurell tekevät ruokaa näille kilpailuiden voittajaolueille. He tekevät paikanpäällä reseptit ja kokkaavat. Lisäksi luvassa on myös bändejä. Festareilla on siis tarjolla myös ruokaa. Pitääkö ruoka valita oluen mukaan vai olut ruuan mukaan? – Voi tehdä kummin päin vaan. Jos löytää hyvän sapuska-annoksen, niin sitten voi käydä valitsemassa siihen sopivan oluen. Voi myös ottaa ensin oluen, sieltä löytyy kyllä sopivaa ruokaa lähes joka oluelle. Mikä on oikea tapa lähteä festareille? Pitääkö juoda olutta niin paljon kuin napa vetää ja sitten taksilla kotiin? – Kaikki lähtevät omalla tavallaan. Me pyrimme festareilla luomaan olutkulttuuria. Erilaisia oluita on tarjolla paljon. Annoskoot ovat tavallista pienempiä, pystyy ostamaan vaikka 0,2 litran annoksia. Silloin pystyy kiertelemään ja maistelemaan eri oluita.

Sofiankadulle sisäpihalle avaa huhti-toukokuun vaihteessa uusi panimoravintola Bryggeri. Ravintola myy omia oluita, ja lajikkeita tullee olemaan kolmesta kuuteen. Bryggerin kaikki omat oluet tehdään paikan päällä Torikortteleiden kellarissa. Lisäksi suunnitelmissa on avata myymälä. Bryggeri lupaa vilkasta ohjelmatarjontaa ja myös ruokaa. Bryggeri Helsinki, Sofiankatu 2

Samppanja virtaa Korjaamolla Korjaamon samppanjamarkkinat kokoaa vanhoille ratikkahalleille maistelijat, viiniasiantuntijat, maahantuojat ja muut toimijat. Samppanjan ohella markkinoilla on tarjolla sormiruokaa, suklaata ja muita herkkuja. Viikonlopun aikana asiantuntijat antavat vinkkejä muun muassa kevään juhlien juomavalintoihin. Oppaina markkinoilla toimivat viiniasiantuntija Jukka Sinivirta, sommelier Antti Uusitalo sekä Suomen ensimmäisen Master of Wine -tutkinnon haltija Essi Avellan.

Pastis avautui Pikku-Roballe Ravintola Murun omistajien uusi ravintola Pastis avattiin Pikku-Roballe. Pastiksen tarjonta perustuu klassisen ranskalaisen keittiön herkkuihin ja ravintola tarjoilee illallisen lisäksi myös lounasta. Ravintolasta kerrotaan, että ”Haluamme tarjota vieraillemme maalaiskeittiöstä tuttuja selkeitä, runsaita ja houkuttelevia makuja. Raaka-aineet hankimme huippulaatuun sitoutuneilta suomalaisilta ja kansainvälisiltä luottotuottajiltamme. Kaikki ruoka valmistetaan käsityönä perinteisin menetelmin.” Keittiössä pomona häärii Timo Linnamäki. Pääruuat maksavat 16,50 eurosta ylöspäin.

Pastis, Pieni Roobertinkatu 2

Samppanjamarkkinat Korjaamolla 19.–20.4.

Pauli Jokinen Helsinki Beer Festival Kaapelitehtaalla 19.-20.4.

Kolme ravintolaa yhden talon sisällä.

Sävelen menu uudistui.

Botta ON! www.botta.fi Pirulliseen nälkään, Helvetilliseen janoon!

21

lyhyesti

Olipa kerran -ravintola, Albertinkatu 34

Helsinki Beer Festival järjestetään taas vuoden tauon jälkeen. Kaapelitehtaan olutfestareiden teemamaana on tänä vuonna Ranska. Festarit ovat muodostumassa pienpanimoiden temmellyskentäksi, sillä kolme suurinta panimoa sekä useat maahantuojat loistavat poissaolollaan.

CULT24

MAGAZINE

Ravintolat

Ravintolat – ennen ja jälkeen tapahtuman

Huhtikuu 2013

Real Ale, Real Food, Real Pub!

Tervetuloa maistamaan!

MA TI-PE LA SU

Kokous- ja juhlatilaa

AVO I N NA : 10:30-00:00 10:30-02:00 11:00-02:00 15:00-00:00

I LTA K E I T T I Ö : MA-TI 15:30-22:00 K E - TO 1 5 : 3 0 - 2 3 : 0 0 PE 15:30-24:00 LA 11:00-24:00 SU 15:00-22:00

Hämeentie 2, Helsinki, (09) 774 1082 www.kallionsavel.fi Ma - Pe 11 - 04 La - Su 14 - 04 Keittiö auki 03.30 saakka

09 - 580 770 myynti@botta.fi

Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03

Museokatu 10

LAUANTAISIN

PERJANTAISIN 23 - 04

TALONVIINIT & KUOHUVIINIT 19,50 € 19, plo

Ravintola Oiva Porthaninkatu 5 00530 Helsinki p. 010 2192980 www.ravintolaoiva.fi oiva@ravintolaoiva.fi

Avoinna: ma–ti klo 10.30–24, ke–to klo 10.30–01, pe klo 10.30–02, la klo 10–02, su klo 11–17


CULT24

MAGAZINE

22

Ravintolat

Ravintolat – ennen ja jälkeen tapahtuman

Vapaarouva van Bornsdorff in

ravintolaratsia

Mannermainen Promodo

H

ei Cult24:n lukija. Aloitan lehdessä palstan, jossa kierrän ystävättärieni runoilija Juhlinin ja maisteri Hakkaraisen kanssa uusia ravintoloita ja raportoimme niistä: Mitä näemme, kuulemme ja syömme. Ensimmäiseksi ratsian kohteeksemme pääsi ravintola Promodo, joka sijaitsee uudessa toimistotalossa Töölönlahden rannalla. Ravintola on teatteri- ja oopperailtoina tavallista myöhempään auki, mutta me päätimme testata Promodon lounaan, koska olimme kovin nälkäisiä vietettyämme pitkän tovin viereisen Hakasalmen huvilan hienossa Made in Helsinki -näyttelyssä. Promodoon on hieman vaikea löytää, koska ympärillä on pelkkää rakennustyömaata. Maisteri Hakkaraisella oli korkokengät jumittua lumeen ja runoilija Juhlin ehti polttaa kolme amerikkalaista savuketta ennen kuin löysimme perille. Promodossa on 70 asiakaspaikkaa ja se mainostaa tarjoavansa keski-eurooppalaisia makuja: saksalaista, italialaista ja ranskalaista. Ravintolaa pyörittää Saksasta kotoisin oleva Manfred Schlegel, joka on aikaisemmin isännöinyt Haus Bergiä Vallilassa.

RUOKA. Alkupalapöytä oli runsas ja maukas. Erityisesti perunasalaatti ja tuoreet sämpylät olivat makoisia. Lounaaksi oli tarjolla seitsemän vaihtoehtoa, joista halvin oli 9,70 euroa maksava levypizza ja kallein yli 30 euroa maksava härän sisäfileepihvi. Runoilija Juhlinin mukaan kaikki yli 9 euron lounaat ovat huijausta, mutta päätimme silti tilata pääruuaksi paistettua lohta hintaan 12 euroa. Lohi oli hyvin valittu vaihtoehto, sillä se oli erinomaista, suorastaan herkullista. Rucolat kalan päällä toivat annokseen lisäväriä. Tosin maisteri Hakkaraisen mielestä lohi oli aavistuksen liian suolaista, mutta itse annan sille täydet pisteet. Lisukkeena tarjotut kermaperunat olivat kelvollisia, vaikka olivatkin aavistuksen liian viileitä. Maisteri olisi halunnut huomauttaa asiasta, mutta ei uskaltanut. Ruuan päälle tilattiin cappuccinot hintaan 4,50 euroa. Runoilija Juhlinin mielestä jokaisessa itseään kunnioittavassa ravintolassa cappuccino kuuluu lounaan hintaan, mutta suostui pitkin hampain maksamaan. Sen verran se kuitenkin runoilijaa jurppi, että hän otti kyytipojaksi whiskeyn.

PALVELU. Kun saavuimme ravintolaan, ystävällinen tarjoilija ohjasi meidät pöytään, toi ruokalistat, otti tilauksen vastaan, tarjoili ruuat pöytään ja lopussa toi laskun. Kaikki sujui moitteettomasti ja tehokkaasti. Nuoret sirpsakat tarjoilijattaret olivat iloisia ja kohtelioita. Plussaa tulee yhteinäisestä asustuksesta; merensiniset paidat ja mustat housut henkivät rauhaa ja järjestystä. Juhlin olisi kaivannut silmänruokaa miestarjoilijoiden muodossa, mutta hienosti tytöt homman hoitivat.

MILJÖÖ. Promodon sisustus on hyvin pelkistetty, lähes kliininen. Seinille on saatu pari lamppua, kello ja vaahtosammutin. Runoilija Juhlin olisi kaivannut seinille kotimaista grafiikkaa, mutta maisteri Hakkarainen koki yksinkertaisuuden rauhoittavana. Pöydät olivat siistit ja valmiiksi katetut, mutta pöytäliinat olisivat tuoneet kummasti iloa talven keskelle. Ravintolasalissa taustalla soi italialainen iskelmä, joten ei käy tarjoilijoita kateeksi. Promodon suuret ikkunat tekevät paikasta valoisan, mutta näkymät eivät silmää hivele. Vaikka ikkunoista on näköyhteys Finlandia-taloon, Kiasmaan, Hakasalmen huvilaan ja Musiikkitaloon, katse kiinnittyy ympäröivään rakennustyömaahan. Runoilija Juhlinin katse tosin kiinnittyi harteikkaisiin rakennusmiehiin.

MUUT ASIAKKAAT. Muita asiakkaita ei ollut. Huono merkki ravintolan kannalta, mutta saimme syödä rauhassa ja tarjoilu toimi. Luultavasti ravintola saa asiakkaita, kun viereiset toimistotalot ja asuinrakennukset valmistuvat.

TUOMIO. On siinä ja siinä, uskaltaako Promodolle luvata valoisaa tulevaisuutta. Sijainti on hyvä, ruoka kelvollista ja tarjoilu toimivaa, mutta asiakkaita ravintolan pitäisi kiireesti saada jostain. Lisäksi Promodon pitäisi keksiä jokin jippo, millä se erottuu massasta.

ARVIO. Promodo, Alvar Aallon katu 3 Ruoka 3/5 Palvelu 4/5 Tarjoilijoiden asustus 4/5 Miljöö 2/5 Vessat 4/5 Kokonaisarvosana 3,4 pistettä

lyhyesti Omppu täyttää jo 30 vuotta Helmeilevää omenaviiniä on monilla mukana, kun vappua vietetään piknikvilteillä puistoissa. Omppu on päässyt jo miehen ikään ja täyttää 30 vuotta. Omppua edustava Pernod Ricard Finland kertaa Ompun kasvutarinan näin: ”Helmeilevä Omenaviini on poreillut suomalaisten laseissa jo vuodesta 1973. Omppu tuli Alkon hinnastoon ensimmäisen kerran 1.4.1973. Juoma sai alkunsa, kun Marlin toimitusjohtaja Usko Kiertonen Yhdysvaltoja kiertäessään törmäsi erääseen iloiseen ja kuplivaan kesäjuomaan. Hän päätti tehdä juomasta oman versionsa kotimaan markkinoille. Helmeilevä Omenaviinin lanseeraushinta oli 4 markkaa 40 penniä – hinta, jonka moni Ompun ystävä muistaa edelleen mainiosti. Amerikan tuliaisesta tuli nopeasti kansan suosikkijuoma ja Helmeilevä Omenaviini sai ihmisten suussa lempinimen Omppu. Suosionsa huipulla Omppua myytiin miljoonia litroja vuodessa. Usein Omppu pääsikin loppumaan Alkoista välittömästi saapumisensa jälkeen, ja Alko joutui rajoittamaan Ompun myyntiä vain kolmeen pulloon kerrallaan.” Omenaista vappua! Pauli Jokinen

Viinibaari Latva Korkeavuorenkatu 25

Ravintola Juuri Korkeavuorenkatu 27

Ma-ti 16–24 Ke-pe 16–02 La 14–02

Ma-Pe 11–22 (23) La 12–22 (23) Su 16–22 (23)


CULT24

MAGAZINE

Huhtikuu 2013

23

OTA KULTTUURIKORTTI TALTEEN JA KÄYTÄ TARJOUKSET HYVÄKSESI

Parhaat joukkueet palkitaan!

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Ruutia-festivaali

Suuri

s u t is n n u u is r u u t t l Ku la 4.5.2013

3 lippua kahden hinnalla italialaisen Teatro Distinton Kish-Kushnäytöksiin 27.4. klo 13 ja 15 sekä 28.4. klo 13. Edullisin lippu veloituksetta (hinnat 14 euroa aikuiset, 10 euroa lapset/opiskelijat/eläkeläiset). Italialisen Teatro Distinton Kish-Kush on äänen, varjoteatterin ja tanssin keinoin toteutettu kurkistus kulttuurisen ja kielellisen erilaisuuden teemoihin. Yli 3-vuotiaille. Esitys on osa Ruutia!-festivaalia. Tiedustelut ja varaukset Tanssiteatteri Hurjaruuthista, puh. (09) 565 7250 tai liput@hurjaruuth.fi.

Radion sinfoniaorkesteri

MIKÄ KULTTUURISUUNNISTUS? Kulttuurisuunnistus on leikkimielinen kilpailu, jossa suoritetaan 4-6 annettua tehtävää ympäri Helsinkiä. Aikaa on 3 tuntia. Tehtävät voivat olla esim. ”Ota valokuva kolmesta eläinpatsaasta”, tai ”Etsi Suomen kolmannen presidentin hauta ja kuvaa se”. Kulttuurisuunnistus vie taatusti paikkoihin, joissa et ole ennen käynyt! Kulttuurisuunnistuksessa yhdistyy kilpailu, tiedonhaku ja paikallistuntemus. Tiedonhakua varten voit kilauttaa kaverille, käyttää nettiä – kaikki keinot sallittuja. Jos et ole kilpailuhenkinen, Kulttuurisuunnistus käy mainiosti myös ulkoilusta ja liikunnasta.

3 kahden hinnalla

-10%

10 prosentin alennus RSO:n kevään konserttien normaalihintaisista (25/20 e) kertalipuista. Liput Lippupisteen ja Musiikkitalon myyntipisteistä. Ohjelmatiedot: yle.fi/rso

Ryhmäteatteri: Huorasatu

7 euron alennus

Perusliput Huorasatu-näytelmän huhtikuun esityksiin 25 euroa/kpl (norm. 32 euroa). Varaukset ja lunastukset suoritettava Ryhmäteatterin lipunmyynnissä, Helsinginkatu 25, p. (09) 718 622, ark. klo 11–18. Huorasatu on kirjailija Laura Gustafssonin esikoisromaanin pohjautuva näytelmä, jonka pääosissa nähdään muun muassa Satu Silvo, Heidi Kirves ja Robin Svartström.

Stella Polaris: International Improv Festival

3 kahden hinnalla

3 lippua kahden hinnalla International Improv Festivalin esityksiin 24.4. ja 25.4. (normaalihinta 18 euroa / opiskelija 13 euroa). Tarjous voimassa 15.4. asti. Varaukset Stella Polariksen toimistosta 050 573 7004 tai info@stella-polaris.fi.

Semmarit: Picchu Macho -levy

3 euron alennus

Seminaarimäen Mieslaulajien Semmareiden uusi levy Picchu Macho tarjoushintaan 17 euroa (norm. 20 euroa). Tarjous voimassa, kun ostaa levyn Semmareiden Tavastian (13.4.) tai Finlandia-talon (26.4.) konsertin yhteydessä.

MITÄ MUKAAN? Mukaan tarvitset nettiyhteydellä ja kameralla varustetun kännykän sekä reipasta leikkimieltä.

Ravintola Flada 13

2 yhden hinnalla

Chef's Menu kaksi yhden hinnalla huhtikuun ajan (norm. 44 euroa). Pöytävaraus pakollinen. Flada 13, Kalevankatu 13. puh. 010 83 22 600, www.flada13.fi

MISSÄ JA MILLOIN? Lähtöpaikka Kampissa Sähkötalon edustalla (metroaseman vieressä).

TOIMI NÄIN: Leikkaa Kulttuurikortti tästä irti tai ota kortista kuva kännykällä. Tarjoukset saat lunastettua näyttämällä irtileikattua korttia tai kännykuvaa. Huom! Osassa tarjouksista tuotteita voi olla rajoitettu määrä. Kukin taho vastaa itse antamistaan tarjouksista. Epäselvissä tilanteissa ota yhteyttä tarjouksen antajaan.

Lähtö 4.5. klo 12. Saavu paikalle noin 15 min. aikaisemmin.

Mainostaja: Pääset mukaan Kulttuurikortti-tarjouksiin mainostamalla Cult24-lehdessä. Lehtiä jaossa 30 000 kpl.

OSALLISTUMISMAKSUT: Yhden hengen joukkue 8 euroa Kahden hengen joukkue 12 euroa Kolmen hengen joukkue 15 euroa Neljän hengen joukkue 20 euroa

Yhteistyössä mukana: Sähkötalon

KULTTUURIKORTTI

Kulttuurisuunnistuksen järjestää kulttuurimedia www.cult24.fi/kulttuurisuunnistus www. facebook.com/kulttuurisuunnistus

HUHTIKUU 2013

HELSINKI: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Tiketti, Kaapelitehdas, Korjaamo, Ryhmäteatteri, KokoTeatteri, Bio Rex (LippuRex), Nosturi, Ateneum, Taidehalli, Arkkitehtuurimuseo, Kiasma, Valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Sinebrychoffin taidemuseo, Galleria G, Galleria Dix, Galleria Saima, Galleria Sculptor, Yliopiston pääkirjasto (Kaisa-talo), Vuotalo, Malmitalo, Kanneltalo, Stoa, Kirjasto 10, Viikin kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Pohjois-Haagan kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto, Jakomäen kirjasto, Kontulan kirjasto, Vallilan kirjasto, Maunulan kirjasto, Oulunkylän kirjasto, Munkkiniemen kirjasto, Pitäjänmäen kirjasto, Malminkartanon kirjasto, Herttoniemen kirjasto, Laajasalan kirjasto, Pasilan kirjasto, Käpylän kirjasto, Lauttasaaren kirjasto, Kumpulan kampuskirjasto, Uusi ylioppilastalo, Kallion työväenopisto, Helsingin aikuisopisto, Vanhan kuppila, Corona Baari, Aschan Cafe Jugend, Ravintola Ilves, Musiikkitalo (levykauppa Fuga), Film Town (Sörnäinen), Arabian keskus, ravintola Latva, ravintola Kallion Oiva, ravintola Manala, ravintola Lämpö, Haaga-Helia (Pasila), Amiedu (Pitäjänmäki), Metropolia (Arabia), Hanken, Kansalaisopisto (Töölö), Toimintakeskus Happi, Diakonissalaitos, K-Market Robert, K-Supermarket Haaga, K-Market Merihaka, K-Market Masurkka, K-Market Pasaati, Valintatalo (Hämeentie), Valintatalo (Mäkelänkatu), Valintatalo (Sturenkatu), Malmin lentoasema, Laajasalon palloiluhalli, Kauppakeskus Megahertsi, Kulosaaren ostoskeskus, Cafe Giovanni, Robert’s Coffee (Sähkötalo), Kauppakeskus Kluuvi, Ympyrätalo, Itäkeskus, S-market (Ruoholahti) Kauppakeskus Ruoholahti, Sokos Vaakuna, Fennian kortteli, Kauppakeskus Arabia, Kauppakeskus MalmiNova, Kauppakeskus Ristikko, Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Helsingin kaupungin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, elokuvateatteri Orion, Savoy-teatteri, ravintola Sävel. ESPOO: Sellon kirjasto, Entressen kirjasto, Espoon kulttuurikeskus, Kauppakeskus Iso Omena, Kauppakeskus Heikintori, Kauppakeskus Galleria, Kauppakeskus Länsikeskus, Kauppakeskus Länsikeskus, Kauniaisten kirjasto, Bio Rex Sello, Espoon taidemuseo EMMA. VANTAA: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäki-talo, Kauppakeskus Jumbo, Kauppakeskus Tikkuri, Ravintola Pormestari, Lumo, Konserttitalo Martinus, Vernissa.


CULT24

MAGAZINE

24

Huhtikuu 2013 Cult24

ettekö te tiedä kuka minä olen?

Olen tanssiva tangometsän eläin*

Vaippakansan oma festari TAPAHTUMA. Vaippakansan karnevaali valtaa Malmitalon huhtikuussa esitysten ja työpajojen muodossa jo neljättä kertaa. Karnevaalipäivässä on mukana vauvojen ja taaperoiden suosikit kuten Satu Sopanen ja Tuttiorkesterin pojat ja tanssiesitys Kukuluku. Työpajoissa tehdään lasten kanssa kasseja, ruokaa, runoja, ovikylttejä ja matka avaruuteen. Ihan pienimmät vauvat pääsevät kokeilemaan taiteilijan taitojaan vauvojen värikylvyissä. Suureen kävijämäärään Malmitalo varautuu muun muassa 2000 puuropussilla, tuhansilla vauvanruokapurkeilla ja iloisella mielellä. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

simmäisiä tuotantojamme, en malta olla tekemättä kaikkia asioita. Olen innostunut ja kiinnostunut monista asioista. Minut on laitettu 3-vuotiaana viulukouluun ja siitä harrastus on rönsynnyt tanssin puolelle. Lähdin nuorena tyttönä Englantiin opiskelemaan tanssia. Musiikki ja tanssi eivät ole kovin erillisiä asioita, ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Ehkä minulla on sen verran lapsellinen huumorintaju, että on kiva tehdä esityksiä lapsille. Lapset on yleisönä yllättävä ja rehellinen. Lapset on helppo saada mukaan asioihin, jotka saattavat itsestä tuntua hieman pöljiltä. Asun Helsingissä Lauttasaaressa. Siellä meillä on Timon kanssa yhteinen pesä. Olen kotoisin Oulusta. Asuin siellä 20-vuotiaaksi asti. Harrastan käsitöitä, mutta luonnehdin työn myös harrastukseksi. Nyt te tiedätte kuka minä olen.

Vaippakansan karnevaali Malmitalossa 21.4.

Lapselliset messut

Pauli Jokinen Tangoteatteri Kiukkarainen: Peikkotango, Vantaan Tanssin viikoilla 24.4. (Lumo) ja 25.4. (Martinus-sali). Esitys sopii 4–12-vuotiaille.

* Haastateltava keksi itse otsikon

Testaa oletko CU LT

HelStrips

urelli

HELPOT MEDIUM

5. Mikä on Jukka Perkon soitin? 6. Kenen suomalaisen ohjaama dokumenttielokuva on Alaska Highway? 7. Millä Beatlesin levyllä on kappale Let it Be? 8. Missä kaupungissa sijaitsee da Vincin kuuluisa maalaus Viimeinen ehtoollinen? 9. Mikä on nimeltään ensimmäinen Mooseksen kirja? 10. Kenen säveltäjän 8. sinfonia tunnetaan nimellä Keskeneräinen (kantaesitys 1865)? 11. Kuka sävelsi Kummisetä-elokuvan tunnusmusiikin? 12. Kuka kuvanveistäjä teki Mannerheimin ratsastajapatsaan?

VASTAUKSET

Pauli Jokinen

Munkkivuoressa tilit on tehtävä Herran kanssa selväksi kahdessa tunnissa.

1. Kenen kirjoittama kirja on Metsäjätti (2011)? 2. Kenen tuore hittikappale on Levoton tyttö? 3. Kuka näytteli Pekka ja Pätkä -elokuvissa Pätkää? 4. Kuka arkkitehti suunnitteli Valtioneuvoston linnan ja Kansalliskirjaston?

VAIKEAT

Kuvia kaupungilta

1. Miika Nousiaisen, 2. Anssi Kelan, 3. Masa Niemi, 4. Carl Ludvig Engel, 5. Saksofoni, 6. Aleksi Salmenperän, 7. Levyllä Let it Be, 8. Milanossa, 9. Genesis, 10. Franz Schubert, 11. Nino Rota, 12. Aimo Tukiainen.

Olen Marjo Kiukaanniemi, 30-vuotias estraditaiteilija. Esitämme Tangoteatteri Kiukkaraisen kanssa musiikkiesityksen Peikkotango. Se kantaesitettiin Hurraa!teatterifestivaalilla maaliskuussa, ja esitämme sen huhtikuussa Vantaan Tanssin viikoilla. Kiukkarainen on minun ja mieheni Timo Hakkaraisen vuonna 2011 perustama tangoteatteri. Käytännössä ryhmässä olemme aina me kaksi ja sitten tarpeen mukaan mukana on muita esiintyjiä ja muusikoita. Teemme pienimuotoisia tangoteatteriesityksiä. Timo on aloittanut tanssimisen juuri tangolla. Minun lajini on alkujaan nykytanssi. Lisäksi olemme harrastaneet ja opiskelleet sirkusta. Tango on kontaktilaji, joten se tuntui sopivalta molemmille. Ajatuksen Peikkotangoon saimme kaksi vuotta sitten Argentiinassa. Saksalainen ystävämme sanoi, että näytämme ihan peikoilta kun me tanssimme. Ajattelimme, että sitä voisi hyödyntää. Aloimme kehitellä sen ympärille tarinaa ja hahmoja. Esiinnyn Peikkotangossa, ja sen lisäksi olen ohjannut esityksen. Olen myös ollut suunnittelemassa esityksen koreografiaa, musiikkia ja pukuja. Välillä tuntuu, että vähempikin riittäisi, mutta koska tämä on en-

lapsiperheille

Tulokset: 1-4 pistettä: aloittelija, 5-8 pistettä: harjaantunut, 9-12 pistettä: culturelli

Näyttelykalenteri, teatterikalenteri, konserttikalenteri, kulttuurialan uutiset ja tiedotteet, haastattelut, arvostelut ja paljon muuta.

MESSUT. Lapset valtaavat Messukeskuksen yhden viikonlopun ajaksi. Messuilla ovat esiintymässä muun muassa Titi-Nalle, Eemeli ja muumit. Eri osastoilla pääsee pelaamaan, askartelemaan, liikkumaan ja tutustumaan uutuustuotteisiin vaunuista vauvanruokiin ja lastenvaatteisiin. Odottajan olohuone -lavalla kuullaan päivittäin tietoiskuja liittyen raskauteen, synnytykseen ja pienen vauvan hoitoon. Lapsimessut Messukeskuksessa 26.–28.4.

Ruutia nuorisolle TEATTERI. Tanssiteatteri Hurjaruuthin järjestämä Ruutia!tanssifestivaali tuo Kaapelitehtaalle kansainvälisiä esityksiä lapsille ja nuorille. Esiintyjiä on Belgiasta, Ruotsista, Italiasta ja Ranskasta. Festivaaalin kohokohtiin lukeutuu maailmankuulun koreografin Thomas Hauertin lastenesitys, joka kantaesitettiin viime vuonna Belgiassa. Musiikin teokseen on säveltänyt maineikas John Cage. – Festivaali tarjoaa esityksiä, jotka edustavat uutta tapaa tehdä lapsille ja nuorille. Esitykset ovat lähempänä nykytaidetta kuin perinteistä tarinankerrontaa, festivaalijohtaja Arja Pettersson kertoo. Ruutia!-tanssife Ruutia!-tanssifestivaali Kaapeli Kaapelitehtaalla 22.–28.4. 22.–28.4


Cult24 huhtikuu2013