Page 1

n a j a n e d Uu rilehti kulttuu si k e s i a m l i a Ot

CULT24

TEATTERI • KIRJAT • KUVATAIDE • ELOKUVA • TANSSI • KLASSINEN MUSIIKKI • POP & ROCK • MUSEOT

MAGAZINE

Ria Kataja: "Hirveä hinku näyttämölle." Matti Ijäs: "Suomalainen mies on avautunut." Pekka Timonen "Designvuodessa on valuvika." Nelli Palomäki: "Valokuvaaminen jännittää."

Erja Lyytiselle Suomi ei enää riitä

+ Arviot, matkailu, ravintolat, tyyli & design Helmikuu 2013

Pääkaupunkiseudun kulttuurin ja viihteen ajankohtaisjulkaisu

Ilmaiseksi kerran kuussa


CULT24

MAGAZINE

2

Helmikuu 2013

sana päätoimittajalta

CULT24

tässä numerossa

Parhaat taidemuseot

Parhaat konserttipaikat

KIRJAT 4 Karo Hämäläinen 5 Eino Leino

1. Ateneum 2. Kiasma 3. Sinebrychoffin taidemuseo 4. EMMA 5. Helsingin kaupungin taidemuseo

1. Tavastia 2. Hartwall Areena 3. Musiikkitalo 4. Finlandia-talo 5. Nosturi

Parhaat erikoismuseot

Parhaat monitoimitalot

1. Eläinmuseo 2. Design-museo 3. Kansallismuseo 4. Sotamuseo 5. Helsingin kaupunginmuseo

1. Kaapelitehdas 2. Korjaamo 3. Oopperatalo 4. Suvilahti 5. Stoa ja Malmitalo

Parhaat teatterit

Parhaat elokuvateatterit

1. Kansallisteatteri 2. Helsingin kaupunginteatteri 3. KOM-teatteri 4. Q-teatteri 5. Ryhmäteatteri

1. Tennispalatsi 2. Kinopalatsi 3. Maxim 4. Kino Flamingo 5. Kino Engel

MAGAZINE

HELENE Schjerfbeck sulatti helsinkiläisten sydämet viime vuonna. Sen lisäksi, että Ateneumin näyttely oli yleisömenestys, Cult24:n lukijat valitsivat Ateneumin viime vuoden parhaaksi taidemuseoksi. Järjestimme vuodenvaihteessa nettisivuillamme lukijaäänestyksen, jossa valittiin vuoden 2012 parhaimmistoa pääkaupunkiseudulta. Parhaaksi erikoismuseoksi valikoitui uudistunut Eläinmuseo, jonka yhtenä vetonaulana viime vuonna oli Lepakko-näyttely. Lukijoiden mielestä viime vuoden parhaat näytelmät esitettiin 130-vuotta täyttäneessä Kansallisteatterissa, jonka hittejä olivat muun muassa juhlanäytelmä Patriarkka ja kohuttu Kansanhiihto. Parhaat konsertit lukijoiden mukaan soitettiin perinteikkäällä Tavastialla, spektaakkelien ystävät äänestivät Hartwall Arenaa ja taidemusiikin kuluttajat Musiikkitaloa. Monitoimitalojen sarjassa ykköseksi pinnisti Kaapelitehdas. Tulokset näet vierestä. Onnea äänestyksessä menestyneille!

pääkaupunkiseudun parhaat vuonna 2012

Uuden ajan kulttuurilehti Päätoimittaja: Pauli Jokinen pauli.jokinen@cult24.fi 044 52 42 520 Toimitus: Hämeentie 3 00530 Helsinki toimitus@cult24.fi

Myynti: Olavi Suhonen myynti@cult24.fi 045 27 19 090 Jari Ruottinen myynti.jari@cult24.fi 050 41 22 941

Jakelupisteet: cult24.fi/jakelupisteet Cult24 Magazine on ilmainen kulttuurin ajankohtaislehti, joka ilmestyy pääkaupunkiseudulla. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Painos 20 000. Lehteä jaetaan noin 80 pisteessä. Painopaikka: Botnia Print Julkaisija: Cult24 Media Oy ISSN-L 2243-352X ISSN 2243-352X Y-tunnus: 2488886-8

KUVATAIDE 14 Nelli Palomäki 15 Seija Heikkilä KULTTUURIMATKAILU 16 Amsterdam

18-19 Arviot TYYLI & DESIGN 20 Galateia 21 Pekka Timonen RAVINTOLAT 22 Teatteri Forum & Como 23 Paksu on Petri Luukkainen?

KRISTA KOSONEN

JOONAS SAARTAMO

näyttelijä

näyttelijä

Juoppohullun päiväkirja

Juoppohullun päiväkirja

Onko Juoppohullun päiväkirja parempi kirjana vai elokuvana? Terveisiä vain Vuorisen Juhalle, mutta on se parempi elokuvana. Elokuva vie helpommin mukanaan, koska henkilöillä on kasvot. Itselleni elokuvan kieli toimii myös paremmin, ja tässä elokuvassa erityisesti leikkaus on onnistunut.

Annettakoon anteeksi Vuoriselle, mutta rehellinen mielipiteeni on, että leffa on parempi. Se esittelee henkilöhahmoja syvemmin ja nostaa käsiteltävät aiheet paremmin pinnalle. Kirjaa lukiessani huutonauroin, mutta tykkään siitä, että leffassa käydään komedian lisäksi sitä toistakin puolta läpi. Se ei jää vain darravitsiosastolle.

Mikä on vaikein rooli, jonka olet näytellyt? Roolit ovat niin eri tavalla vaikeita ja jokaisessa on omat haasteensa. Silti sanoisin Anna Kareninan, jonka näyttelin Turun kaupunginteatterissa. Fyysisesti raskas nelituntinen esitys oli kuin urheilusuoritus. Rooli oli myös tunneskaalaltaan vaativa.

Seuraava lehti ilmestyy 1.3. Kansikuvaan antoi inspiraation Havis Amanda -patsas.

ELOKUVA 12 Matti Ijäs 13 Elämäni roolit: Joonas Saartamo

cultgallup

AD & taitto: Hanna Huokuniemi

Lehti ei vastaa tilaamattomasta aineistosta.

MUSIIKKI 9 Atletico Kumpula & Notkea Rotta 10 Laura Vikman 11 Erja Lyytinen

24 Ettekö te tiedä kuka

Valinnat perustuvat Cult24.fi-sivuilla vuodenvaihteessa tehtyyn lukijakyselyyn. Kyselyyn vastasi noin 300 lukijaa.

Uutisia netissä: cult24.fi

Mediakortti: cult24.fi/mediakortti Aineisto: aineisto@cult24.fi

TEATTERI 6 Ulla Tapaninen 8 Ria Kataja

Haastavin on ehkä ollut Einon rooli Hiljaisuus-elokuvassa. Olen aina tehnyt todella fyysisiä ja isoeleisiä hahmoja, ja niitä rakastan tehdä. Hiljaisuudessa näyttelin hyvin minimalistista ja herkkää kundia, joka oli vilpittömästi auki ja rakkaudelle armollinen. Se oli haasteellista, mutta mukavaa.

Minkä elokuvan kävit viimeksi katsomassa omalla rahalla? Killing Them Softly. Haluan tukea kotimaisia ja ulkomaisia elokuvia, ja käyn usein maksavana asiakkaana elokuvissa.

Luihin ja ytimiin.

Oliko mielestäsi oikein, että Euroopan unioni voitti Nobelin rauhanpalkinnon? Sanotaanko nyt näin, että oli se mielestäni vähän erikoista. Siis että unioni saa palkinnon, joka on normaalisti myönnetty henkilölle. En nyt sano oliko se oikein vai väärin, sillä en ole perehtynyt riittävästi asiaan.

Tästä pitäisi käydä pidempi keskustelu. EU:sta on ollut hyviä puolia meille monille sekä maiden välisille suhteille. Siellä on myös hyvin paljon hälyttäviä esimerkkejä, viimeisimpänä koko pankkikriisi, jonka takia oma suhtautumiseni EU:hun on hyvin kriittistä.


OTA KULTTUURIKORTTI TALTEEN JA KÄYTÄ TARJOUKSET HYVÄKSESI Musiikkiteatteri Kapsäkki: Kamariooppera Välilasku

2 yhden hinnalla

Kaksi yhden hinnalla Välilasku-kamarioopperaan. Eroottinen tarina kahden aikuisen kohtaamisesta lentokentällä. Esiintyjät: Reetta Ristimäki ja Juha Kotilainen sekä Pipoka-trio. Esitykset: 1.2., 2.2., 8.2., 3.2. ja 10.2. www.kapsakki.fi

-10%

Radion sinfoniaorkesteri 10 prosentin alennus RSO:n kevään konserttien normaalihintaisista (25/20 e) kertalipuista. Liput Lippupisteen ja Musiikkitalon myyntipisteistä. Ohjelmatiedot: yle.fi/rso

Puhdas Itämeri -hyväntekeväisyyskonsertti

2 yhden

Kaksi lippua yhden hinnalla Puhdas Itämeri -konserttiin. hinnalla Tarjous koskee lippuja hintaluokissa 150/100 euroa. Konsertti Musiikkitalossa 26.2. Konsertin tuotto ohjataan John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeisiin. www.puhdasitämeri.fi

KokoTeatteri: Helvetin perhe

2 euron alennus

Kahden euron alennus Helvetin perhe -näytelmän esityksiin (normaalihinta 22/14 e). Liisa Mustosen näytelmän rooleissa mm. Tommi Eronen ja Elina Hietala. Esityskalenteri: kokoteatteri.fi

Lohjan Teatteri: Pienen linnun lento

2 yhden hinnalla

Kaksi yhden hinnalla Pienen linnun lento -näytelmän saman päivän esityksiin (normaalihinta 18/15 e). Liput teatterin ovimyynnistä. Musiikillinen draamakomedia pohjautuu menestyselokuvaan The Little Voice. Esitykset: 1.2., 2.2., 8.2., 9.2., 14.2., 15.2., 16.2., 22.2. ja 23.2. lohjanteatteri.nettiavain.fi

TOIMI NÄIN: Leikkaa Kulttuurikortti tästä irti tai ota kortista kuva kännykällä. Tarjoukset saat lunastettua näyttämällä irtileikattua korttia tai kännykuvaa. Huom! Osassa tarjouksista tuotteita voi olla rajoitettu määrä. Kukin taho vastaa itse antamistaan tarjouksista. Epäselvissä tilanteissa ota yhteyttä tarjouksen antajaan. Mainostaja: Pääset mukaan Kulttuurikortti-tarjouksiin mainostamalla Cult24-lehdessä. Lehtiä jaossa 20 000 kpl.

KULTTUURIKORTTI HELMIKUU 2013


CULT24

MAGAZINE

4

Kirjat

Kirjat

Helmikuu 2013

Dekkareita kirjoittava talousmies Pertti Nisonen

Karo Hämäläinen on monessa mukana. Hän kirjoittaa dekkareita, talousjuttuja ja päätoimittaa kirjallisuussivusto Kiiltomatoa. KARO Hämäläinen on kirjoittanut monenlaisia kirjoja: lasten- ja nuortenkirjoja, romaaneja ja tietokirjoja. – Olen kokeilija. Haluan kokeilla, miten sanat toimivat eri tavoin. Olen myös erittäin muototietoinen. Rakenne viestii; haluan nähdä johtaako se niihin päämääriin, joihin olen pyrkinyt, Hämäläinen kertoo. Hämäläinen kertoo lukeneensa lapsena paljon, kun perhe vietti aikaa mökillä. Tietokoneet kiinnostivat myös, mutta kirjat veivät voiton. Ainoana lapsena hän tottui toimimaan yksin. – Yläasteella aloin listaamaan A5-vihkoon lukemani kirjat päivämäärineen. Vihkot ovat yhä tallella. Talousasioista hän on ollut kiinnostunut yhtä kauan kuin kirjoista. Pörssikursseihin hän pääsi tutustumaan läheltä aloittaessaan työskentelyn Talentumissa vuonna 1999. Ensimmäinen kirja Samuli, Helsingin herra ilmestyi vuonna 2000. Se oli lastenkirja, sillä Hämäläinen oli lukenut paljon Tammen Kirjava kukko -sarjaa ja saanut sieltä innoitusta. Samuli -sarjassa on ilmestynyt yhdeksän kirjaa.

Karo Hämäläinen on kirjoittanut kaksi talousmaailmaan sijoittuvaa dekkaria.

sivujen rapinaa

Kenen kirjaan tartut?

VUOSITTAIN ilmestyy tuhansia uusia kirjoja. Näin uuden kirjavuoden alussa mietin, löytävätkö ne kaikki lukijansa ja löytääkö lukija juuri hänelle sopivan kirjan. Mikä saa lukijan tarttumaan juuri tiettyyn kirjaan? Vuonna 2008 tehty Suomi lukee -tutkimus osoitti, että me ostamme vuosittain 22 miljoonaa kirjaa. Huikea luku! Tuon tutkimuksen mukaan 77 prosenttia suomalaisista osti vähintään yhden kirjan vuodessa. Jokainen kirjan ystävä tuntee varmasti henkilöitä, jotka eivät osta ollenkaan kirjoja eivätkä ole lukeneet kuin yhden tai kaksi kirjaa koko elämänsä aikana. Suurkuluttajat hankkivat ja lukevat siis reilusti yli kymmenen kirjaa vuodessa. Seuraava tutkimus näyttänee, miten sähkökirjan yleistyminen vaikuttaa painetun kirjan ostotilastoihin. Yleisin ostoperuste on sisältö ja ennestään hyväksi havaittu kirjailija. Tutun kirjailijan tyylin tuntee eikä häneltä yleensä ole suurempia yllätyksiä luvassa. Libristitutkinnon 100-vuotisjuhlassa tammikuussa kuulimme, että monet haluavat ostaa kirjan asiantuntijan suosituksen perusteella. Tämän vahvistaa myös palkintoja voittaneiden kirjailijoiden kirjojen menekki. Viime vuoden Finlandia-voittajan Ulla-Leena Lundbergin teos löytyi varmasti monesta lahjapaketista.

HÄMÄLÄINEN kuuluu niiden kirjailijoiden joukkoon, joilla on hurja kirjatahti. Finanssitrilleri Erottajan jälkeen ilmestyi nopeasti hänen toinen talousaiheinen romaaninsa Kolmikulma. – Olin kerännyt aiheita jo kauan. Olin ollut jo viisi vuotta yhtäjaksoisesti talouslehdessä töissä. Saman verran työskentelin freenä. Erottajan kirjoitin kotona sinä aikana. Kolmikulmaa varten hän lähti kymmeneksi päiväksi Prahaan, jolloin hän saattoi keskittyä täysillä kirjoittamiseen. Siellä löytyi myös romaanin keskeinen henkilö. – Keskittymisen kannalta on helpompaa lähteä joskus muualle. Välillä on vaikea keskittyä kirjoittamaan tunnin pätkissä tai

viikonloppuisin, sillä oikeaan moodiin pääseminen vie aikansa. Lukijalta menee paljon aikaa kirjan parissa, joten Hämäläisen mielestä kirjan täytyy antaa lukijalle riittävästi vastinetta. Erottaja ja Kolmikulma kannattaa lukea, jos haluaa ymmärtää, miksi finanssimaailma toimii niin kuin toimii. Erottaja herätti ilmestyessään paljon kiinnostusta ja se sai mediassa runsaasti palstatilaa. – Kirjan kehys on faktaa ja miljöö on totta. Teos on kaunokirjallinen romaani, jossa pienet yksityiskohdat pitävät paikkansa. HÄMÄLÄINEN myöntää, että jos hän ei olisi taloustoimittaja, kirjat eivät olisi ehkä syntyneet. On erilaista kirjoittaa talousaiheista romaania kuin lasten- tai nuortenkirjaa tai tietokirjaa. Hän on saanut useita palkintoehdokkuuksia ja palkintoja kirjoistaan. Työprosessi vaihtelee hankkeen mukaan. Talousromaaneiden vaatima tietopohja on karttunut työn kautta. Teosta muokataan tarvittaessa monta kertaa. – Palan halusta päästä kirjoittamaan, kun kirjan idea tulee. Teen tiedonhankintaa siinä ohessa. Yksityiskohtia on nykyisin helppo tarkistaa netistä. Vaikka kirjoitustyö on tapahtunut pääosin päivätyön lomassa, yksikään kirja ei ole myöhästynyt. Erottajan valmistuminen ideasta kirjaksi kesti 23 kuukautta, Kolmikulman vähemmän. Junamatkoilla kotikaupungista Tampereelta Helsinkiin ehtii lukea paljon kirjoja laidasta laitaan. Kirjojen kirjoittamisen ja taloustoimittajan töiden lisäksi Hämäläinen on päätoimittanut netissä ilmestyvää kirjallisuusjulkaisua Kiiltomatoa. Miten näin työteliäs mies rentoutuu? – Sauna on paras rentouttaja. Siellä on mukava istuskella pitkän päivän jälkeen. Tuija Numminen Karo Hämäläinen: Kolmikulma (WSOY)

Kirjavinkit Maria Matinmikko: Valkoinen (Ntamo)

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Jörn Donner: Mammutti (Otava) Räppääjä ja nukkavieru Nelli (Tammi)

Taitavaa tekstiä, luonto meissä, me luonnossa. Kirjailija sai Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon ensimmäisenä esikoiskirjailijana.

Reipas Risto-poika jatkaa seikkailujaan. Onko Nellillä kaikki hyvin? Sopivasti jännitystä ja elämäniloa. Nopolan siskosten taattua laatua. Sopii myös aikuisille.

Kimmo Miettinen: Sukuviha (Like) Kimmo Miettisen ensimmäistä, Helsingin alamaailmaan sijoittuvaa dekkaria on kutsuttu Kummisetä-henkiseksi. Rock-piireistä paremmin tunnettu Miettinen on suunnitellut dekkarilleen jo kahdeksan jatko-osaa. Miettinen on aikaisemmin julkaissut kaksi omaelämäkerrallista romaania.

Kulttuurin ja politiikan moniottelija Jörn Donner julkaisee 800 -sivuiset muistelmansa. Kirja näkee päivänvalon Donnerin 80-vuotispäivänä 5. helmikuuta.

Risto Uimonen: Puolivallaton Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (Otava) presidentti – Sauli Niinistön pitkä kiri Mäntyniemeen (WSOY) Mitä nainen haluaa, elämän tarkoitus, miten päästä eroon kusipäistä. Anna-Leena Härkönen pohtii uudessa kirjassaan elämän ja arjen suuria ja pieniä kysymyksiä.

Kaikki haluavat tietää kaiken presidentistä. Puolivallattomasta leskimiehestä tuli kuin tulikin koko kansan presidentti ja ukkomies.


CULT24

MAGAZINE

Kirjat

Kirjat

Helmikuu 2013

5 Cult24

Cult24

Mika Waltari syntyi Siltasaaressa.

Kirjailijoiden kaupunki Toimittaja ja tietokirjailija Eino Leino teki tutkimusmatkan kirjailijoiden Helsinkiin. Aiheesta syntyi kirja, joka on pullollaan jännittäviä tarinoita.

HELSINGISSÄ varttuneena ja eläneenä Leino on ehtinyt kerätä runsaan kokoelman Helsinki-aiheista kirjallisuutta. – Kirjani lähdeaineistona olivat vuosikymmenten saatossa kotikirjastoon hankkimani teokset ja kirjastojen palvelut. Minulla on Helsinki-aiheisia kirjoja muutama metri, ja aina hankin niitä lisää, vanhoja ja uusia. Helsinki on kulttuurikohtaamisten ja tapahtumien aarteisto, varsinainen intohimojen kaupunki, Leino toteaa. Leinon mielestä helsinkiläiset eivät usein edes ymmärrä, miten kirjallisessa kaupungissa he elävät. Klassikkokirjailijoita on asunut lähes joka kolkassa. Monissa taloissa on kirjailijoista kertovia muistolaattoja. – Muistolaatat ovat tärkeitä. Ne herättävät tulevien sukupolvien uteliaisuuden. Esimerkiksi Runebergin Helsingin osoitteisto tallennettiin seinälaatoiksi Iso Roobertinkadulta alkaen, kun hänen syntymästään vuonna 2004 oli kulunut 200 vuotta. Useat kirjani lukeneet ovat kertoneet, etteivät ennen ole tienneet, miten värikästä elämää Helsingissä on vietetty. Heille kirjailijat näyttäytyvät nyt ihmisinä, hyveineen ja paheineen. Pauli Jokinen Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki (Gummerus)

Eino Leino

faktaa EINO LEINO Eino Leino (s. 1946) on toimittaja ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt vuodesta 1965 lähtien toimittajana Helsingin Sanomissa, STT:ssä, Ilta-Sanomissa ja Avussa. Aikaisemmin Leino on kirjoittanut muun muassa teokset Kohti huippua (kirja vuorikiipeilystä ja Veikka Gustafssonista), Lentojätkä (Arto Paasilinnan elämäkerta) ja Vanajanlinna. Kirjailijoiden Helsinki -kirja ilmestyi 2012.

Gummerus

TOIMITTAJA Eino Leino (s.1946) asui lapsuudessaan Ullanlinnassa Vuorimiehenpuistikon tuntumassa. Hän varttui kirjallisessa ympäristössä, sillä samoilla kulmilla olivat asuneet muun muassa Mika Waltari, Arvo Turtiainen, Pentti Saarikoski ja Saima Harmaja. – Puistolle omistin kirjassani yhden luvun. Kirjani lähtökohtana olivat Helsingissä vaikuttaneiden kirjailijoiden kohtaamiset ja kohtalot, Leino kertoo. Kirjailijoiden Helsinki -kirjassa Leino ei kuvaa niinkään sitä Helsinkiä, jota romaaneissa kuvataan, vaan hän kertoo kirjailijoiden elämästä Helsingissä. Hän keskittyi erityisesti Helsingin keskusta-alueella asuneisiin klassikkokirjailijoihin. – Rajauksen tein selväksi hankkeeseen ryhtyessäni. En käsitellyt tuntemattomia enkä nuoria, sillä heidän elämää ja tuotantoa on aika tarkastella myöhemmin. Näin esimerkiksi Helsingin historian ja helsinkiläisten kuvaaja Kjell Westö tulee käsitellyksi myöhemmin. Olen myös rajannut merkittävistä kirjailijoista pois muun muassa Annika Idströmin, Tomi Kontion ja Veijo Meren, jotka ovat asuneet etäämpänä keskustasta.

HELSINKI on pullollaan tarinoita ja anekdootteja kirjailijoista. Monet tunteikkaat ja räiskyvät suhteet kipinöivät Töölössä ja Kruununhaassa. – Romansseja ja riitoja on ollut erityisesti Töölössä. Maria Jotunin ja Viljo Tarkiaisen toraisa liitto, Helvi Hämäläisen ja Olavi Paavolaisen tulinen mutta lyhyt romanssi, L. Onervan ja Leevi Madetojan vaikea, alkoholin merkitsemä liitto, Sillanpään samanlaiset ongelmat, Tulenkantajien irtiotot ja Minna Craucherin juonittelut, Leino luettelee. Helsingin kuvaajista Leinon suosikki on Sakari Topelius. – Topelius oli suuri Helsingin kuvaaja, jonka nimeän maan ensimmäiseksi tutkivaksi journalistiksi. Vuodet journalistina kypsyttivät hänestä kirjailijan. Topeliuksen Helsingfors Tidningar -lehden kirjoitukset vuosina 1841–1860 ovat dokumentteja alkeellisten asuinolosuhteiden kaupungista ja kertovat miehen sosiaalisesta omastatunnosta. Hänen Helsinki-kirjoituksiaan on suomennettu ainakin kahteen teokseen. Aleksis Kiveltä taas ei jäänyt jälkeen juurikaan kirjoituksia Helsingistä. – Olisin toivonut, että Aleksis Kivi olisi jättänyt tuotantoonsa kirjallisen testamentin kaupungista, mutta hänestä on säilynyt vain se, mitä aikalaiset ja opiskelutoverit ovat kertoneet. Kivelle Helsinki oli kylmä kaupunki.

J. L. Runebergillä on Helsingissä useita muistolaattoja.


CULT24

MAGAZINE

6

Teatteri

Teatteri

Helmikuu 2013 Johanna Terhemaa

teatteritärpit 1. Eurydike Amerikkalainen ohjaaja Yana Ross debytoi Kansallisteatterissa. Näytelmä kertoo kreikkalaisen Orfeus-myytin tällä kertaa vaimon, Eurydiken näkökulmasta. Eurydike, Kansallisteatteri, Pieni näyttämö, ensi-ilta 20.2.

2. Häiriötekijä Esitys tarjoilee näkymiä urbaaniin mielenmaisemaan ja luvassa on makaaberia huumoria. Lavalla mm. Elina Knihtilä ja Tommi Korpela. Häiriötekijä, Q-teatteri, ensi-ilta 14.2.

3. Huojuva talo Teatterin 15-vuotisjuhlanäytelmänä nähdään Maria Jotunin klassikko. Työryhmä järjestää myös yleisölle avoimia keskustelutilaisuuksia teokseen liittyen. Huojuva talo, Teatteri Avoimet Ovet, ensi-ilta 12.2.

4. Estella ja Sofia kanalassa Näyttelijät Joanna Haartti ja Noora Dadu jatkavat yhteistyötään esityksessä, joka kertoo naisten välisestä ystävyydestä. Esitys on itsenäinen jatko-osa vuoden 2010 esitykselle Estella ja Sofia matkalla manalassa. Estella ja Sofia kanalassa, Teatteri Takomo, ensi-ilta 1.2.

5. Oskuld Ulla Tapanisen Lava-ammunta -esityksellä on oma fanilaumansa.

Viirus-teatterin ja Klockrike-teatterin yhteistoteutus on kertomus omanlaisistaan väliinputoajista. Traaginen komedia på svenska. Oskuld, Teatteri Viiruksessa, ensi-ilta 15.2.

Ulla Tapanisella on asiaa Lava-ammunta palaa Ryhmäteatteriin. Komedienne Ulla Tapaninen lupaa tällä kertaa pelkkää päpätystä. VUONNA 1995 Ryhmäteatterissa esitettiin ensimmäinen Lava-ammuntaa -esitys. Nyt vuonna 2013 nähdään sarjan itsenäinen neljäs osa, Lava-ammunta palaa. – Ihan samasta syystä, kuin että miksi ihminen ylipäätään haluaa lavalle tai että miksi joku kirjoittaa vaikka lauluja. Täytyy luoda uutta, kuten jonkun bändinkin pitää tehdä uutta musiikkia, selittää Ulla Tapaninen kysyttäessä miksi Lavaammuntaa halutaan tehdä aina vaan uudelleen. Tällä kertaa Ulla Tapaninen ihmettelee maailmanmenoa ja itseään sekä pohdiskelee, miten kaltaisiaan kelkasta pudonneita voisi auttaa. Tapanisen mukaan koko juttu lähti silloin 18 vuotta sitten sanomisen tarpeesta. Tekstit syntyivät yhdessä Raila Leppäkosken kanssa, joka on myös ohjannut sooloesitykset. – Tämä on kahden naisen yhteistyötä, toinen ohjaa ja toinen esiintyy. Tekstit ovat tekijöidensä näköisiä, hajuisia ja makuisia, Tapaninen kuvailee. LAVA-AMMUNNAN rakenne on aiemmissa esityksissä ollut sama. Ensimmäisen näytös on ollut Tapa-

nisen monologia, toinen näytös on taas konsertti. Tällä kertaa musiikkia ei kuulla, vaan koko esitys on pelkkää ”päpätystä”. Syitä on kaksi. Ensinnäkin Tapaninen ja Leppäkoski halusivat neljännellä esityksellä tehdä pesäeroa kolmen aiemman esityksen muodostamaan trilogiaan. Toisekseen Tapaninen haluaa tällä hetkellä rajoittaa musisoinnin oman Nasevat kurtut -yhtyeen kanssa esiintymiseen. – Nyt kun oli enemmän sanottavaa, niin puhettakin tulee enemmän, Tapaninen lisää. Sooloesitys vaatii Tapanisen mukaan koomikolta ”hirveesti kaikkea”. On oltava tietoinen siitä missä on, eikä tämäntyyppisessä esityksessä ole varaa sattumanvaraisuuksille tai improvisaatiolle. Komediaa tehdessä on oleellista myös osata nauraa itselleen ja heittäytyä. – Kaikkein tärkeintä on läsnäolo ja keskittyminen, sekä yleisön kuuntelu. Sen oppii vuosien saatossa, hän kertoo. LAVA-AMMUNNALLE on muodostunut oma katsojakuntansa. Tapanista ilahduttaa, että uudetkin katsojat ovat löytäneet tiensä yleisöön. Hänen mukaansa esitykset toimivat monen ikäiselle, kunhan vain pitää kyseisestä tyylilajista. – Vähän kuin jollakin bändillä, niin tälläkin on oma diggarikuntan-

sa. Vaikka en minä nyt kai mikään bändi ole, Tapaninen toteaa. Bändi tai ei, Tapaninen on tehnyt myös kiertueita ja vienyt Lavaammuntaa pienemmillekin paikkakunnille. Yhden esiintyjän esitystä on helppo kierrättää paikasta toiseen ja Tapaninen kertoo nauttivansa yksin kiertämisestä. Todennäköisesti myös neljättä esitystä tullaan viemään Helsingin ulkopuolelle. Tapaninen ei osaa sanoa montako Lava-ammuntaa tullaan vielä näkemään ja vieläkö sanottavaa mahdollisesti riittää. Toistaiseksi tämä neljäs esitys on viimeinen. – Jokaisen jälkeen on aina ajateltu, että tämä oli nyt tässä, mutta ei, vielä vaan. Aika näyttää, hän miettii. Johanna Terhemaa Ulla Tapanisen Lava-ammunta palaa Ryhmäteatterissa (Pengerkadun näyttämö), ensi-ilta 7.2. Ulla Tapaninen ja Nasevat kurtut Musiikkiteatteri Kapsäkissä 10.3., 17.3., 4.5. ja 5.5.

Oskuld

takariviltä

Sielunhoitoa teatterissa

TEATTERISSA käyminen on kuin uskonnon harjoittamista. Monellakin tapaa. Alkuun vähän teatterin muinaishistoriaa: teatterin juurten katsotaan olevan uskonnollisissa rituaaleissa. Rituaaleja varten on pukeuduttu jumalhahmoiksi ja esiinnytty, usein yhdessä. Jossain vaiheessa katsojat ja esiintyjät ovat eriytyneet omiksi joukoikseen sekä uskonnolliset tarkoitusperät hälvenneet. Tadaa, nykyisenlainen teatteri on syntynyt! Takaisin 2000-luvulle. Usealle teatteri on sunnuntaikirkon kaltainen erityinen tapahtuma, kohokohta. Teatterissa on luvassa jotain epätavallista. Yleensä teatteriin ei tulla ainakaan verkkareissa, usein lämpiössä näkee juhlavaakin varustusta. Esityksen ajaksi sulkeudutaan muusta maailmasta sulkemalla matkapuhelin ja (toivottavasti) keskitytään taide-elämykseen. Hiljennytään hetkeksi. Teatterissa käynnille on varmasti monia syitä. Yksi perimmäisistä syistä on varmasti se, että teatteri tarjoaa irtioton arjesta. Teatterissa tulee istuneeksi hetken aloillaan ja antautuneeksi esityksen herättämien fiilisten ja ajatusten valtaan. Jos esitys kolahtaa, samalla tulee hoidattaneeksi myös sieluaan. Itsekseen, mutta yhdessä muun yleisön kanssa. Vähän niin kuin kirkossa tai temppelissä.


Helmikuu 2013 tanssitärpit Flamencon pyörteissä

Venäläistä huippubalettia

Keskellä kylmintä talvea on mahdollisuus päästä lämpimiin ja intohimoisiin tunnelmiin Helsingin Flamencofestivaalilla. Ohjelmistossa on muun muassa huipputanssija Marco Floresin teos De Flamencas sekä UMOn yhteisesitys espanjalaisen Perico Sambeatin kanssa. Festivaalin suomalaisena ensi-iltateoksena nähdään Maija Lepistön El Guadalquivir no pasa por Paris. Esityspaikkoina toimivat muun muassa Savoy-teatteri, Kansallisooppera ja Kanneltalo. Lisätietoa esityksistä: www.flamenco.fi

Venäläinen Eifman Ballet tuo Suomen Kansallisoopperan päälavalle balettispektaakkelin Anna Kareninan, joka perustuu Leo Tolstoin samannimiseen rakkaustarinaan. Eifman Ballet on Venäjän kansainvälisesti tunnetuin ei-klassinen balettiryhmä ja sen johtaja Boris Eifman on tämän hetken tunnetuin venäläiskoreografi. Vladimir Putin myönsi Eifmanille hiljattain kunniamitalin tunnustuksena ansioistaan koreografiataiteen kehittäjänä. Savcor Ballet

Helsingin XVI Flamencofestivaali 2.–16.2.

Katsaus nykytanssiin

Kevin Wratten

Zodiakin järjestämä kansainvälinen Sivuaskel-festivaali esittelee voimakkaita reaktioita ja keskustelua herättäneitä tekijöitä ja teoksia, jotka avaavat katsojan horisonttia niin tanssitaiteeseen kuin yhteiskuntaankin. Festivaali tuo Suomeen ensivierailulle kolme kansainvälisesti arvostettua koreaografi-esiintyjää Ann Liv Youngin, Keith Hennessyn ja Trajal Harrellin. Katsomiskokemuksia voi syventää luentojen, taiteilijatapaamisten ja dokumenttielokuvan parissa.

Anna Karenina Suomen Kansallisoopperassa 21.–23.2.

Lainattua ja varastettua Mitä toisen teoksesta voi varastaa tai lainata? Onko tyylillä tai liikkeellä tekijänoikeutta? Koreografi Jenni Kivelän ja Kiltit ihmiset -työryhmän uusimmassa tanssiteoksessa Varastettuja asioita lähtökohtana ovat käytetyt, lainatut tai varastetut ideat, liikkeet, musiikit, repliikit sekä muut asiat, joita työryhmä on nähnyt jossain aiemmin. Tekijäryhmän mukaan vakavan pinnan alla muhii myös annos absurbia huumoria. Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset: Varastettuja asioita, Stoassa 14.–16.2. Sivuaskel-festivaali Kaapelitehtaalla 6.–10.2.


CULT24

MAGAZINE

8

Teatteri

Teatteri

Cult24

Latinalaisamerikkalaisen musiikin tapahtuma

22.–24.3.2013 Pe 22.3. klo 19.00

Fania All Star -legenda LARRY HARLOW, piano JULIO ROMERO Y SU ORQUESTA Erikoisvieraina: LUISITO ROSARIO, laulu, LEWIS KAHN, pasuuna, viulu Liput 25 / 22 €

La 23.3. klo 19.00 FERNANDA PORTO & CHRISTIANNE NEVES (Brasilia) Liput 22 / 20 €

Su 24.3. klo 19.00 JOBIM 4 LADIES

Ria Kataja ei haluaisi nähdä Kotikatua teatterissa.

Liput 15 / 10 €

Kotikadusta näyttämölle Näyttelijä Ria Kataja pitää itseään onnekkaana, että on pysynyt leivän syrjässä kiinni. Tv-vuosien jälkeen hän näyttelee nyt Espoon teatterissa. RIA Kataja näyttelee Espoon teatterin uudessa näytelmässä Toisen ääni äitiä, jolla on kaksi lasta. Katajalla on itselläänkin kaksi lasta, mutta hänellä on ollut hieman moraalisia vaikeuksia samastua rooliinsa. Roolihenkilön valinnat ja motiivit tuntuvat hänestä jopa vastenmielisiltä. – Tämä on varmaankin ensimmäinen roolini, jonka tekojen puolella minun on vaikea olla. Näytelmä ei anna aineksia näyttelijälle tai katsojalle ymmärtää tätä hahmoa. Katajan näyttelemä roolihahmo jättää lapsensa ja alkaa etsiä itseään. – Yksi repliikkini on ”kenelle näitä lapsia oikein tehdään?” Roolihenkilöni on vaikeaa olla oma itsensä, kun koko ajan joku on iholla. Pystyn ymmärtämään sen vapauden, että pääsee kauppaan yksin ja voi huolehtia vaan omasta kahvikupista, kun lapset on poissa. Mutta sitä en pysty ymmärtämään, että lähtisin kokonaan ja jättäisin lapseni sen takia, että koen tärkeämmäksi itsensä tutkiskelun kuin äitinä olemisen. Toisen ääni -näytelmän on kirjoittanut Kati Kaartinen ja esitystä vie eteenpäin 1920ja 1930-lukujen jazz-musiikki Jiri Kurosen ja Rocka Merilahden johdolla. Katajan ohella rooleissa nähdään muun muassa Seppo Maijala ja Irina Pulkka. – Näytelmässä pohditaan mitä on hyvyys. Henkilöillä on joku iso trauma takana tai sitten he ovat elämäntilanteessa, jossa he ovat päättäneet tehdä jotain tosi radikaalia. Pohditaan mitä on hyvä elämä ja mitä on olla hyvä ihminen, Kataja kuvailee.

Konserttitalo Martinus Martinlaaksontie 36, 01620 Vantaa www.vantaa.fi/martinus Lippujen ennakkomyynti: Lippupalvelu

haiten suuri yleisö kuitenkin tuntee Katajan tv-sarjoista Kotitatu ja Taivaan tulet. – Teen tällä hetkellä oikein mielelläni teatteria. Kun tein paljon televisiotöitä, oli hirveä hinku näyttämölle. Teatteri on iltapainotteista työtä, ja nyt kun lapset on vähän isompia, niin uskallan tehdä teatteria enemmän, Kataja sanoo. Kotikatu on tullut jo tiensä päähän ja myös Taivaan tulet lopetetaan. – Ei niiden lopettaminen ollut mikään suuri henkilökohtainen isku. Koen, että työni on tehdä mitä tarjotaan. Se on freelancerin arkea, projektiin lähtiessä jo tietää, että se loppumispäivä tulee vielä joskus. Kataja on työskennellyt koko näyttelijänuransa freelancerina. Hän pitää itseään onnekkaana, koska töitä on riittänyt jatkuvasti. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri. – Töitä ei riitä sille laumalle, joka vuosittain näyttelijäksi valmistuu erilaisista oppilaitoksista. Se on fakta. Joka paikassa säästetään, ja isoissa teattereissa käytetään entistä vähemmän vierailijoita. On ne onnekkaat, jotka pääsevät töihin. Mutta myös on sitten paljon todella hienoja näyttelijöitä, jotka ovat työttöminä. Jotkut jopa pitkäaikaistyöttöminä. Itse olen tehnyt kaikki työt, jotka vastaan tulee. En ole kauhean kranttu, aina ei voi valkata. Kataja näytteli Kotikatua kahdeksan vuotta. Olisiko Kotikatu mahdollista herättää henkiin teatterin lavalla? – Miksi ihmeessä? Kyllä mä jättäisin sen sinne telkkariin. En tiedä kuinka kiinnostavaa olisi seurata niiden henkilöiden elämää teatterilavalla. Tavallisen arjen seuraaminen oli sarjassa kuitenkin se juttu. Mitä sanottavaa näillä henkilöillä olisi teatterilavalla? Kun on kunnialla kuopattu, niin ei sitä pidä kaivaa esiin sellaiseen kontekstiin, johon sitä ei ole luotu.

Genret kohtaavat Espoon kulttuurikeskuksessa

To 7.3. klo 19

MARZIMUSAA

Tapiola Sinfonietta Marzi Nyman, sähkökitara ja laulu Tero Toivonen, käyrätorvi ja juonto

Toisen ääni -näytelmä Espoon kaupunginteatterissa, ensi-ilta 13.2.

Edu Kettunen (laulu, kitara), Mika Kuokkanen (kitara, laulu), Ninni Poijärvi (viulu, laulu), Masa Maijanen (basso) Liput alkaen 20,50 €, Lippupiste

TO 7.2. KLO 19.00 JAMES LOMENZO WITH STRANDBERG EXTREME ROCK PROJECT FEAT. STEVE DAWSON Liput alkaen 17,50 €, Lippupiste

KE 13.2. KLO 19.00 ERJA LYYTINEN – FORBIDDEN FRUIT Levynjulkistamiskonsertti

Liput alkaen 22,50 €, Lippupiste

SU 17.2. KLO 18.00 JUKKA ORMA – ÖISIN OLEMME SAMANLAISIA Siiri Nordin, Roni Martin, Jukka Orma, lukijana Anja Snellman (videolta)

Pauli Jokinen KATAJA on aikaisemmin näytellyt muun muassa KOM-teatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa ja viimeksi Porvoon Jokiteatterin näytelmässä Gabriel tule takaisin. Par-

KE 6.2. KLO 19.00 EDU KETTUNEN – POMMINPURKAJAN MAANANTAI

Liput Lippupisteestä: 10 €, ryhmälippu (4hlö) 30 € + palvelumaksu. Suositusikä 7+

Liput alkaen 22,50 €, Lippupiste

WWW.SELLOSALI.FI Soittoniekanaukio 1 A, 02600 Espoo


Lähiörotat puolustavat omiaan

CULT24

MAGAZINE

Musiikki

Musiikki

Helmikuu 2013

9

keikkavalinnat 1. Slash

Juuso Westerlund

Guns N’ Rosesista tuttu kitarasankari saapuu Suomeen soolokeikalle. Settilista sekoittelee mitä luultavimmin Slashin kahden sooloalbumin materiaalia vanhoihin Gunnariklassikoihin. Lämppäämässä Michael Monroe. Slash, Hartwall-areena 19.2.

2. The Killers Human, Mr. Brightside, Somebody Told Me ja tusina muuta hittiä laulattavat täyttä areenaa, kun Las Vegasissa vuonna 2001 perustettu rock-yhtye saapuu vuosien odotuksen jälkeen Suomeen. The Killers, Hartwall-areena 26.2.

3. Valtakunnallinen keikkapäivä Ystävänpäivänä pääsee ilmaiseksi keikalle! Yleisöryntäystä sopii odottaa, kun Tavastia, Loose, Korjaamo ja Nosturi tarjoavat uutta lupaavaa ja vanhaa tutumpaa. Notkea Rotta liputtaa idän puolesta.

Viime vuosina omien kaupunginosiensa puolesta liputtaneet artistit ovat Helsingissä nostaneet päätään. Itä-Helsingistä tulee räppäreitä, Kumpulasta banjohippejä, Punavuoresta taas hipstereitä. Ovatko jaot todellisia, ja tuottavatko lähiöt yhteisöllisyyttä? Kaksi erilaista muusikkoa valottivat asiaa omista näkökulmistaan. JOS Suomen musiikkikenttää katsotaan maantieteellisestä vinkkelistä, on tietyt skenet helppo niputtaa paikkakuntiinsa. Porista tulevat Rätöt ja Lehtisalot, Lappeenrannasta raskas äijärock, pohjoisesta Moses Hazyt ja happoisampi kama, ja Tampereelta oma Manse-rockinsa. Helsingillekin on varmasti tällaisia leimoja lätkäisty, mutta yhä enemmän voidaan puhua myös yksittäisistä kaupunginosista. Kumpulasta tarinoiva Atlético Kumpula tekee esimerkiksi musiikkia, joka ei voisi syntyä muualla kuin tuossa Käpylän, Pasilan, Vallilan ja Toukolan rajaamassa puukaupunginosassa. Yhtyeen biisintekijä ja keulahahmo Kyösti Salokorpi listaa olennaiseksi tekijäksi puun materiaalina, niin rakennuksissa kuin esimerkiksi omenapuissa. Puu kaikuu yhtyeen akustisessa musiikissa, jonka lungin boheemi poljenta on ”pienimuotoista ja villasukkaista”. JOS Salokorven musiikissa lapsuusvuosien puutalonostalgia naittuu kesäiseen unelmointiin, riippumatoissa loikoiluun ja lintukotoiluun, on Notkea Rotta sille liki antiteesi. Kontulasta ja sen lähihuudeilta musiikkiinsa ammentavan räppikollektiivin meno on kyllä täynnä huumoria, mutta sävy on huuruisempi ja raffimpi. Notkea Rotta ei suoraan allekirjoita väitettä, että nimenomaan

räppi olisi Itä-Helsingin juttu. Enemmän kyse on hiphop-kulttuuriin kytkeytyvästä omien kotiseutujen korostamisesta: Olarista tulevat Davo ja Edu Kehäkettunen, Stig Dogg käytti itsestään nimeä Punavuoren R. Kelly. Mikään ei Notkiksen mukaan rajoita sitä, millaista musiikkia idästä voisi tulla. – Ei todellakaan, onhan meillä Nylon Beat ja vaikka J. Karjalainen. Ehkä tää räppijengi on vaan äänekkäämmin möykkäämässä niistä mestoista, ja kotiseutujen hehkutus kuuluu räpin folkloreen. Kyse ei silti ole Jenkeissä tai meilläkään mistään kaikenkattavasta lähiöiden soundista, vaan yksittäisissä naapurustoissa kehittyy oma tyyli ja tapa duunata, Notkea Rotta toteaa. Helsinki ei ole sellainen metropoli kuin Lontoo, Berliini tai New York, joissa kaupunginosat tuntuvat kasvavan kyliksi kylien sisälle. Silti Salokorpi ja Notkea Rotta ovat molemmat samaa mieltä siitä, että

Kyösti Salokorpi laulaa Kumpulasta.

lähiöt ja kaupunginosat tuottavat yhteisöllisyyttä. Salokorpi alleviivaa sitä, kuinka keskustassa suurin osa vastaantulevista on vieraita, mutta Kumpulassa tuttuihin törmää aina, esimerkiksi kyläkaupalla. Yhteisöllisyyden mukana tulee myös kotiseutuylpeys. Kun vielä 20 vuotta sitten Itäkeskuksesta tullut saattoi arastella, tai olla ainakin epävarma kotipaikkansa suhteen, voi siihen nyt suhtautua ylpeydellä. – Onhan se eri asia, asuuko Kumpulassa, Kontulassa vai Punavuoressa. Enemmän ihmiset näkevät itsensä ylpeinä oman kaupunginosansa asukkeina sen sijaan, että olisivat ihan vaan helsinkiläisiä, Salokorpi toteaa. PAIKKAKUNTIIN liittyy myös stereotypioita. Punavuori kuuluu hipstereille, Kalliossa vedetään kaljaa Vaasankadulla, Kumpulassa näppäillään banjoa riippumatossa. Määritelmissä on paljon totta, vaikka ne antavatkin aina turhan rajatun kuvan todellisuudesta. Salokorpikin korostaa Kumpulan olevan yhtälailla mielentila kuin fyysinen ympäristö. Notkea Rotta huomauttaa, kuinka ainakin Itä-Helsinkiin liittyvillä stereotypioilla – siis niillä, joihin liittyvät keskikalja, pubeissa röhnystävät denat ja yleinen saamattomuus – on myös kääntöpuolensa. – Idässä jengi duunaa mestat omansa näköisiksi, kunhan vaan sellaista tekevää jengiä sattuu olemaan tarpeeksi – hyvinä esimerkkeinä Kontufest ja Roihuvuoripäivät. Niistä muutamasta dokusta, jotka noihin tilaisuuksiin eksyy, on turha tulla mussuttamaan. Menepä tsekkaamaan Rollareita Stadikalle, siellä pukujengi sekoilee kaljakarsinassa, eikä niitä kiinnosta hevonvittua se musiikki. Lähiöspuget sentään joraa! Anton Vanha-Majamaa

Aino Venna Nosturissa, Seamus ja Espionnage Loosessa, Talmud Beach Korjaamolla, Pää kii Nosturissa, 14.2.

4. Femmagaala Helmikuussa jaetaan taas ”kunniaa sille kelle kunnia kuuluu”. Emma-gaalaa julkisesti kritisoinut Anna Eriksson on lupautunut kunniavieraaksi tapahtumaan, jossa jaetaan Viiksi-, Lärvi- ja HommaFemman kaltaisia pystejä. Femmagaala, Virgin Oil Co. 15.2.

5. The Jacksons Michael Jacksonin veljesten Jackien, Jermainen, Marlonin ja Titon yhteiskiertue on ensimmäinen liki 30 vuoteen, ja ensimmäinen Suomessa. Settilistalta, joka on kiertueella ennaltasovittu, löytyy hittejä veljeksiltä sekä Jackon myöhemmiltä soololevyiltä. The Jacksons, Hartwall-areena 25.2.

riitasointuja

Miten lähiökokemukset syntyvät?

NIISTÄ kaupungeista, joissa olen vakituisesti asunut, Helsinki on ainoa, jonka kartalle voin piirtää edes epämääräisiä rajaviivoja erilaisten musaskenejen mukaan. Osaan sanoa, mikä on Punavuoren juttu, mistä Itäkeskuksessa pöhistään tai mitkä Teemu Bergmanin bändit ovat just nyt Vaasankadun kovin juttu. Olennaista skenen muodostumiselle on se, millainen profiili tietyllä kaupunginosalla on ihmisten ja asutusten suhteen. Tähän vaikutetaan kaupunkisuunnittelulla: sillä, millaisia asuinrakennuksia ja palveluita alueelle tuotetaan ja millaista väkeä sinne yritetään houkutella. Sitten sattuma puuttuu peliin. Lähiörakentamisen buumi tuotti toisaalle nukkumalähiöitä, toisaalle rehvakasta katukulttuuria. Tärkeää on monikulttuurisuus: Kalliossa kantaväestö on nahistellut romanien kanssa vuosikymmenet, ja mamut alkavat yhä vahvemmin jättää jälkeään stadin musiikilliseen perintöön. Nuoruuteni vietin Vantaalla. Siellä kaupunginosat ovat maantieteellisesti erillisiä, mutta kulttuurisesti jakoa on vaikea huomata. Keikkapaikkoja ja klubeja on harvemmassa ja tarjonta yhtenäisempää. Kovin montaa Myrtsin, Tiksin tai Hakkilan puolesta liputtavaa artistia en osaa nimetä. Osaatko sinä?


Musiikki Viulistiäiti tasapainoilee

CULT24

MAGAZINE

10

Musiikki

Viulisti Laura Vikman yrittää sovittaa lastenhoidon ja konserttimestarin elämän yhteen. Suuren yleisön edessä hän jännittää edelleen. VIULISTI putkahtaa kuumissaan aulaan suoraan Radion sinfoniaorkesterin barokkiprojektin treeneistä. – Onko siellä pakkasta? Olen ollut koko päivän sisällä! naurahtaa Laura Vikman. Vikman aloitti Radion sinfoniaorkesterissa noin kymmenen vuotta sitten, ja samoihin aikoihin hän liittyi myös Tempera-jousikvartettiin. Nyt hän toimii RSO:n 3. konserttimestarina. – Jos aika riittäisi, tekisin vielä enemmänkin kamarimusiikkia. Siinä on leppoisa tunnelma, kaikki vaikuttavat yhdessä asioihin ja voi aika vapaasti toteuttaa itseään, hän sanoo. Kamarimusiikkiprojekteihin verrattuna orkesterityö kuulostaa ensialkuun miltei toimistohommalta: samat työajat, samat rutiinit, sata ihmistä kuuntelee kiltisti pomoa. Mutta harvassa toimistossa odottavat joka viikko täysin uudenlaiset haasteet. Rutiinit ovat harhaa, kun ajattelee, että orkesteri soittaa joka viikko uuden ohjelman, joskus kaksikin konserttia viikossa. Eikä konsertteihin totu koskaan. Päiväkotitädin näkökulmasta Laura Vikman on se boheemi ihminen, jonka 5-vuotias poika myöhästyy toistuvasti tarhan aamupuurolta. Täti ei kuitenkaan tiedä, että edellisenä iltana on heiluttu kymmeneen asti iltapuvussa, eikä adrenaliiniryöpyissä pysty

heti nukkumaan. – Jokaisessa konsertissa tulee se erityinen fiilis. Ja edelleen jännitän jokaista konserttia. Olisi aika kamalaa jos ei jännittäisi, sehän tarkoittaisi ettei mikään tuntuisi missään! Vikman huudahtaa. PIENEN pojan, kissan ja iltatyötä tekevän, jatkuvasti harjoittelevan muusikkoäidin elämä kuulostaa hektiseltä, mutta työtään rakastava Vikman näkee siinä pikemminkin vain hyviä puolia. Aina ei lastenhoitajalle edes ole tarvetta, kun poika tulee mukaan konsertteihin tai reissuun. – Hän on kasvanut sisään musiikkiin kun elää koko ajan sen ympäröimänä. Tänä syksynä hän aloitti pianonsoiton ihan omasta aloitteestaan, Vikman myhäilee. Elämä lapsen kanssa on myös tehnyt viulistista itsestään rennomman. – Ennen oli aina pidettävä konserttipäivinä kiinni tietyistä rutiineista ja aikatauluista, mutta nyt olen vapautuneempi, hän kertoo. Kun aamun kenraaliharjoituksista täytyy juosta hakemaan lapsi päiväkodista, laittaa ruoka,

pestä tukka ja kiirehtiä konserttiin, ei ole kauheasti mahdollisuutta pingottamiseen, eikä Vikmanin mukaan orkesterikonserteissa siihen ole varaakaan. Jännittävimpien sooloesiintymisten suhteen hän sen sijaan pyrkii järjestämään aikaa omalle keskittymiselle ja hankkii lapsenvahdin. PALATAAN siihen kamarimusiikin ja orkesterimusiikin eroon: eivät ne loppujen lopuksi edes ole kovin kaukana toisistaan, Vikman tuumii. Vaikka orkesterissa yli kymmenen viulistia soittaa samaa stemmaa, kyse on kuitenkin samasta reagoimisesta ja toisten kuuntelemisesta kuin kamarimusiikissakin. Orkesterissa Vikman ottaa silloin tällöin myös konserttimestarin erikoisroolin: silloin hän on orkesterilaivan perämies, joka toimii välittäjänä kapellimestarin ja orkesterin välillä. – Konserttimestari tarttuu ensimmäisenä kapellimestarin käskyihin ja pyrkii viestimään ne muille. Helmikuussa Laura Vikman RSO-kollegoineen esiintyy kamarimusiikkikonsertissa, jossa hän pääsee oman suosikkisäveltäjänsä Shostakovitshin kimppuun. Ohjelmassa on muun muassa Shostakovitshin pianokvintetto g-molli. – Shosta puhuttelee minua valtavasti, hän tunnustaa. – Siinä musiikissa kuuluu hauraan ihmisen ääni valtakoneiston alta. Sellainen yksinkertainen, pysäyttävä kauneus osuu suoraan sieluun. Ei enempää tarvita.

Helmikuu 2013 hälyääniä

Wagner kuin juusto

”JOTKUT inhoavat ikänsä, toiset himoitsevat herkeämättä.” Nyt 200 vuotta täyttävä Richard Wagner toi mieleen vanhan Aurajuustosloganin. Wagner jakaa mielipiteet, herättää intohimoja eikä kukaan musiikista kiinnostunut voi piiloutua Ringin herralta. Wagnerin poliittinen arveluttavuus, kohtalokas antisemitismi ja musiikin aivopesevä ylitsepursuavuus saavat eräät heristämään ikuista sotakirvestä, kun taas toiset jumaloivat Wagneria luonnonvoimana, johon kaikki myöhempi taide Proustista postmoderniin voidaan palauttaa. Wagner on kinkkinen säveltäjä, jonka kohdalla tarvitaan kohtuullisuutta. Wagneria on vaarallista aliarvioida – myyttinen Tristan-sointu oli ehdottomasti alkukipinä uudelle aikakaudelle – mutta taidehistoria ei valitettavasti ole niin helppoa, että kaikki ilmiöt voitaisiin selittää yhdellä nimellä. Wagnerin persoonaan kannattaakin suhtautua terveellä epäluulolla, mutta musiikin kohdalla varautuneisuus on huono juttu. Wagner-ooppera on kokonaistaideteos, jonka salainen merkkikieli vaikuttaa alitajunnan kautta – ei ihme, että joistakin se tuntuu aivopesevältä. Suosittelen kytkemään suojaukset pois; silloin käsittää, miksi Wagner muutti, no, ei nyt kaikkea, mutta paljon.

konserttisuositukset 1. Wiener Johan Strauss Konzert-Gala Matthias Georg Kendlingerin johtaman K&K Philharmoniker -orkesterin ja itävaltalaisen K&K Ballettin esittämät klassikot hurmaavat Musiikkitalossa. Wiener Johan Strauss Konzert-Gala, Musiikkitalo, 24.2.

2. Musica Nova Suomen suurin nykymusiikkitapahtuma esittelee tänä vuonna Aasian, Lähi-idän ja Välimeren alueiden sävellystaidetta. Viikon aikana on luvassa kymmeniä tapahtumia kymmenissä eri paikoissa. Tarkemmat ohjelmatiedot: www.musicanova.fi Musica Nova 8.2.–16.2.

Auli Särkiö RSO:n kamarimusiikkikonsertti (viulussa Laura Vikman), Musiikkitalossa 17.2. Ohjelmassa Shostakovitshia, Heydnia ja Liebersonia.

3. Risto Laurila Maj Lind -pianokilpailun vuonna 1970 ja Wienin Stepanov-kilpailun vuonna 1974 voittanut Risto Laurila viettää 40-vuotistaiteilijajuhlaansa Bachin, Beethovenin ja Schubertin hengessä. Risto Laurila: 40 vuotta ensikonsertista, Kanneltalo, 28.2.

4. Etelän helmiä Perulaissyntyinen Luis Fiestas yhtyeineen esittää ystävänpäivänä kamarimusiikkia huilulle, sopraanolle ja jousikvartetille. Konsertissa yhdistyvät pop- ja klassinen musiikki. Etelän helmiä – Luis Fiestasin sävellyskonsertti, Balderin sali (Aleksanterinkatu 12), 14.2.

5. Hakola Premiere Kansainvälistä m mainetta niittäneen Kimmo Hakolan viulukonserton tulkitsee Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari ylika John Storgårds. Konsertin johtaa Storgård Jukka-Pekka Saraste. JukkaHKO: Hakola HK Premiere, MusiikkiPr talo, 6.2. ja 7.2.


CULT24

MAGAZINE

Musiikki

Musiikki

Helmikuu 2013

11

Tammikuussa Erja Lyytinen teki keikkakiertueen Englannissa.

Erja Lyytinen Eurooppaa valloittamassa ERJA Lyytinen on tuttu nimi niin kotimaisille kuin kansainvälisille musiikkipiireillekin. Jo kymmenen vuoden ajan hän on tehnyt musiikkia ja keikkaillut ympäri Eurooppaa. Uuttera työ on kannattanut, sillä nyt myös suuri yleisö on löytänyt tiensä bluesmusiikin pariin. Lyytinen julkaisikin tammikuussa jo viidennen sooloalbuminsa Forbidden Fruit. Musiikissaan kitaristi venyttää perinteisen bluesin rajoja ja ottaa mukaan elementtejä rockista, popista ja countrysta. Ja miksei ottaisi, sillä nykypäivänä nuoret muusikot tekevät paljon cross-over-bluesia rikkoen rohkeasti konservatiivisenakin pidetyn musiikkityylin genrerajoja.

– Tällä hetkellä näyttää silti vallitsevan joku käsittämätön ristiriita isojen levy-yhtiöiden ja independent-artistien välillä. Vaikka artisteilla on paljon faneja, ei media ole hyväksynyt heitä omakseen ja siten päästänyt heitä kunnolla läpi. Näin on käynyt muun muassa amerikkalaiselle kitaristi Joe Bonamassalle, pohtii Erja Lyytinen. Suomalaiselle blueskitaristille keikkoja on kuitenkin riittänyt. Vuoteen niitä mahtuu noin sata, joista puolet soitetaan kotimaassa ja puolet ulkomailla. – Olen kiertänyt pikkubussilla ympäri Eurooppaa jo monta vuotta. Parhaat keikkailumaat minulle ovat olleet Englanti, Ruotsi ja Saksa. UUDEN levyn myötä kitaristin on aika kokeilla myös uusia aluevaltauksia. Vähitellen Lyytiselle ovat avautuneet myös Ranskan musiikkimarkkinat, joille on tunnetusti ollut vaikea päästä. Lyytisen mielestä olisikin tärkeä linkittää

eri maiden musiikkiosaamista yhteen. Bluesin taso kun on Euroopassa kova. – Olemme bändini kanssa soittaneet Ranskassa klubikeikkoja, esiintyneet pienillä festareilla sekä tehneet yhden teatterikeikan, joka näytettiin myös televisiossa. Lisäksi Kanada on sellainen maa, minne olemme pitkään yrittäneet päästä. Nyt paikan päältä Kanadasta on löytynyt agentti ja kysyntää keikoille olisi. Matka valtameren toiselle puolen on kuitenkin kallis, eikä se kannata parin esiintymisen takia. Isolla pyörällä Kanadaan ja Yhdysvaltoihin Lyytinen arvelee lähtevänsä, kun keikkoja on luvassa enemmän. VAIKKA Lyytinen tunnetaankin kitaristina, hän myös sanoittaa ja säveltää omat kappaleensa. Uudella levyllä muusikko on kirjoittanut kappaleita yhdessä skotlantilaisen Alan Darbyn kanssa. Aiemmin Darby on sanoittanut kappaleita muun muassa Bonnie Tylerille ja Bonnie Raittille.

– Olen käynyt Alanin luona fiilistelemässä Lontoota, jota rakastan, ja samalla olemme tehneet musiikkia. Levylle ovat päätyneet kappaleet Joyful Misery ja At Least We Still Fight. Musiikkia onkin tehty nimenomaan laulaja-lauluntekijä näkökulmasta. Kitaristi kertoo, että missään vaiheessa kaupallisen hitin tekeminen ei ollut päällimmäisenä ajatuksena. Sellaisen hän uskoo jo aikaa sitten julkaisseensa, jos olisi halunnut. – Haluan tehdä mielenkiintoista musiikkia, sillä oman musiikin esittäminen on tässä jutussa parasta. Koska kyseessä ei ole enää täysin uusi ilmiö, on naisbluesmuusikoiden myös helpompi tulla alalle. Jenni Tepsa Erja Lyytisen levy Forbidden Fruit ilmestyi tammikuussa. Keikkoja: Sibeliustalo (Lahti) 12.2., Sellosali (Espoo) 13.2., Kerava-sali 27.2., Savoy-teatteri (Helsinki) 15.3.

ƬȳȹɁɂȷΎȸȯΎȹȽȼɂȳȹɁɂȷ

ȺȯΎ̵̰˷̱˷̱̯̰̲ΎȹȺȽΎ̷̰˷̯̯ ƫȷȰȳȺȷɃɁ˹ƙȹȯɂȳȻȷȯȼΎȹȽȼɁȳɀɂɂȷɁȯȺȷ ƨȽȶȸȽȷȼȳȼΎɀȯɃɂȯɂȷȳȹȯɂɃΎ̸˴ΎƠȳȺɁȷȼȹȷ

ȻȯΎ̳˷̲˷̱̯̰̲ΎȹȺȽΎ̷̰˷̯̯ ƥɃɁȷȷȹȹȷɂȯȺȽ˴ΎƛȯȻȳɀȯɂȯ˹ɁȯȺȷ ƥȯȼȼȳɀȶȳȷȻȷȼɂȷȳΎ̰̲ȯ˴ΎƠȳȺɁȷȼȹȷ

ƠȳȺɁȷȼȵȷȼΎȹȯȻȯɀȷȹɃȽɀȽ ƙȼɂɂȷΎƫɃȽɀȯȼɂȯ˴ΎȺɇʔȻɍɁȽȷɂɂȷȻȳɂ˵Ύ ƙȼȼȯΎƣɃɄȯȸȯ˴ΎȾȷȯȼȽ˵Ύ ƥȯɀȹɃɁΎƣɍɀȹȷ˴ΎƬȷȻȽɂȶɇΎƨȯȵȳΎ ȸȯΎƙȼȲȳɀɁΎƨȽȶȸȽȺȯ˴ΎȳȺȳȹɂɀȽȼȷȷȹȹȯ˵ ƦȷȺɁΎƫȱȶɅȳȱȹȳȼȲȷȳȹ˴ΎȸȽȶɂȯȸȯ

̴̰Ύ͗Ύ ȯȺȳȼȼɃɁɀɇȶȻɍɂΎ̰̯Ύ͗ ƬȽȷȻȷɂɃɁȹɃȺɃȷȼȳȳȼΎ ȯȺȹȯȳȼΎ̰̰˴̴̯Ύ͗

ƝȱȶȽȳɁΎȽȴΎƠȳȯɄȳȼΎȯȼȲΎƝȯɀɂȶ

ƠȳȺɁȷȼȵȷȼΎȹȯȻȯɀȷȹɃȽɀȽ ƭɃɁȷȼɂȯ˹ȹȯȻȯɀȷɇȶɂɇȳ ƦȷȺɁΎƫȱȶɅȳȱȹȳȼȲȷȳȹ˴ΎȸȽȶɂȯȸȯ ƣȯȺȳɄȷΎƙȶȽ˶ΎƣȽȺȻȳΎȺȯɃȺɃȯΎƥȯɅȺȯȼȯΎ ƪɃȻȷȼΎɀɃȼȽȷȶȷȼΎ̚ȹȯȼɂȯȳɁȷɂɇɁ̛ ƝȺȺȷȽɂɂΎƛȯɀɂȳɀ˶ΎƥȯȲΎƪȳȵȯȺȳɁ ƲȳɁɁȳɁΎƫȳȵȺȷȯɁ˶Ύ[α˹̟ ƮȷȺȺȳΎƪȯȯɁȯȹȹȯ˶ΎƣȯȼɂȯȯɂɂȷΎȹɃȽɀȽȺȺȳΎȸȯΎ ȹȯȻȯɀȷȽɀȹȳɁɂȳɀȷȺȺȳΎ̚ȹȯȼɂȯȳɁȷɂɇɁ̛

ƟɃȽΎƯȳȼȸȷȼȵ˶Ύ ƝȱȶȽȳɁΎȽȴΎƠȳȯɄȳȼΎȯȼȲΎƝȯɀɂȶΎ̚ȳȹƫ̛ ƬȷȻȽɂȶɇΎƨȯȵȳ˶ ƚȳɂɅȳȳȼΎƠȳȺȺΎȯȼȲΎƝȯɀɂȶΎ̚ȹȯȼɂȯȳɁȷɂɇɁ̛ ƙɂɁɃȶȷȹȽΎƟȽȼȲȯȷ˶ ƙȵȼɃɁΎƜȳȷΎ̐ΎƙȼɃɁΎƥɃȼȲȷΎ̚ȳȹƫ̛ ƣȽȼɁȳɀɂɂȷΎȹɃɃȺɃɃΎƥɃɁȷȱȯΎȼȽɄȯΎƠȳȺɁȷȼȹȷΎ ˹ȴȳɁɂȷɄȯȯȺȷȼΎȽȶȸȳȺȻȯȯȼ˷

ƣȽȼɁȳɀɂɂȷΎȹɃɃȺɃɃΎƣȺȯȼȵ˹ ȹȽȼɁȳɀɂɂȷɁȯɀȸȯȼΎȽȶȸȳȺȻȯȯȼ˷

ɅɅɅ˷ȶȳȺɁȷȼȵȷȼȹȯȻȯɀȷȹɃȽɀȽ˷˛

̴̰Ύ͗Ύ̐ΎȳȺɍȹȳȺɍȷɁȳɂΎ̰̯Ύ͗Ύ ȽȾȷɁȹȳȺȷȸȯɂΎȸȯΎȺȯȾɁȳɂΎ̴Ύ͗ ƬȽȷȻȷɂɃɁȹɃȺɃȷȼȳȳȼΎ ȯȺȹȯȳȼΎ̵˴̴̯Ύ͗

Blueskitaristi Erja Lyytinen julkaisi viidennen soololevynsä. Eurooppaa hän on kiertänyt bändinsä kanssa jo vuosia. Seuraavaksi Lyytinen aikoo valloittaa Ranskan musiikkimarkkinat.


CULT24

MAGAZINE

12

Elokuva

Elokuva

Helmikuu 2013

Matti Ijäs ja monta tapaa rakastaa Lasse Lecklin

kohokohdat

8-pallo

1. 8-pallo Aku Louhimiehen uusi rikosdraama pohjautuu Marko Kilven palkittuun romaaniin Elävien kirjoihin. 8-pallo, ensi-ilta 22.2.

2. Lento Ohjaajalegenda Robert Zemeckisin uutuuselokuvassa Denzel Washington nähdään lentokapteenina, joka pelasti ihmishenkiä tekemällä vaikean pakkolaskun, mutta mistä tai kenestä lentoturma ylipäätään johtui? Lento (The Flight), ensi-ilta 8.2.

3. Les Misérables Rakastetun musikaalin elokuvasovitus sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta. Ohjaaja Tom Hooperin edellinen elokuva Kuninkaan puhe palkittiin neljällä Oscarilla.

Matti Ijäs ei halua katsella omia elokuviaan.

Les Misérables, ensi-ilta 22.2.

4. Mestari Elokuva sijoittuu Toisen maailmansodan jälkeiseen Amerikkaan, jossa rintamalta kotiin palannut merivoimien veteraani tutustuu uuteen uskonlahkoon, sekä sen karismaattiseen johtajaan. Mestari (The Master), ensi-ilta 8.2.

5. A Good Day to Die Hard Bruce Willis palaa jälleen vitsikkään poliisin John McClanen rooliin. Viides Die Hard -elokuva sijoittuu tällä kertaa poikkeuksellisesti Venäjän maaperälle. A Good Day To Die Hard, ensi-ilta 15.2.

valkokangastuksia

Kieli ei korvaa sisältöä

LEGENDAARINEN suomalaisohjaaja Matti Ijäs kuvailee uusinta elokuvaansa näin: – Tämä elokuva on balladi – surumielinen rakkaustarina, joka monesta kulmasta yrittää valottaa rakkautta. Olennaista on myös se, että mitä seuraa rakkaudesta ilman vastakaikua ja miten se heijastuu lapsiin. Huumori tulee mukaan vasta kolmannessa näytöksessä. Auteuriksikin tituleeratun ohjaajan 32. elokuva Kaikella rakkaudella saa ensi-iltansa helmikuun alussa. Lappiin sijoittuva elokuva kertoo oikukkaasta naisesta Ansasta sekä kahdesta miehestä, jotka rakastavat häntä. Pääosissa nähdään muun muassa Krista Kosonen, Sampo Sarkola ja Tommi Korpela. OHJAAJALLA on pitkän linjan kokemus suomalaisten miesten tuntojen kuvaajana. Miehet ovat muuttuneet, mutta entäpä rakkaus? – Suomalainen mies on muuttunut huomattavasti. Suomalainen mies on avautunut. Rakkauteen taas voi suhtautua monella tavalla: on olemassa intohimoista, viatonta ja vilpitöntä rakkautta. Sitten on myös Ansan kaltaista levotonta ja oikukasta rakkautta. Tarinassa on mukana myös kaksi lasta, joista kumpikin valitsee esikuvansa kilpakosijoiden väliltä. Ijäs on tunnettu erinomaisena lapsinäyttelijöiden ohjaajana, ja hänen viimeisimmät elokuvansa ovatkin lasten silmin kuvattuja. – Alussahan oli vain nainen ja kaksi miestä. Nuoren pojan tragedia alkoi kehittyä vasta käsikirjoitusvai-

heessa. Lapsinäyttelijät valitsin hieman riskillä paikan päältä; heillä ei ollut aiempaa kokemusta näyttelemisestä, mutta he suoriutuivat silti todella hyvin ja oppivat jatkuvasti enemmän. ”Auteur” on Ranskasta peräisin oleva termi ja tarkoittaa elokuvantekijää, jolla on selkeä taiteellinen näkemys. Ijäksen elokuvissa toistuvat rujot ja lempeät tarinat, sekä napakat dialogit. Tekijä kertoo, että hänen tunnistettavuutensa takana on tapa, jolla hän katsoo maailmaa. – On paljon hyviä auteurohjaajia, joilla on nähtävissä oma visuaalinen tyylinsä. Minun tapauksessani on enemmänkin kyse tavastani nähdä ihminen ja maailma. Yritän pitää siitä kiinni loppuun asti. Välillä onnistun ja välillä epäonnistun. Tämä elokuva ei sinänsä ole puhdas auteur-elokuva, koska tässä oli minun lisäkseni myös muita käsikirjoittajia. – Mistä tahansa voi löytää huumoria, eivätkä asiat ole koskaan mustavalkoisia. Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän mikään ei ole sitä miltä näyttää. Nuorempana luulin, että kaikki asiat olisivat jotenkin yksioikoisempia, mutta nyt kaikki tuntuu olevan koko ajan muutoksessa. Muuta en osaa vastata tuohon

auteur-juttuun. Toki se on kunnia, jos minua auteuriksi kutsutaan. KAIKELLA rakkaudella -elokuvan yhteydessä julkaistaan myös Matti Ijästä koskeva kirja, jonka on kirjoittanut Lauri Timonen. Ijäs kertoo, että kirjassa on enemmän kyse hänen elokuvistaan kuin hänestä itsestään. – En ole lukenut kirjaa vielä kokonaan. Lauri on haastatellut monia sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt töitä. Itse olen huono analysoimaan omia elokuviani, mutta uskon, että Lauri näkee niissä jotakin sellaista, mitä en itse ole tullut edes ajatelleeksi. – Yleensä kun saan elokuvan valmiiksi, pyrin siirtämään sen mappiin Ö, enkä pahemmin katsele omia elokuviani. Ehkä vanhemmilla päivillä sitten voin palata vielä niihin, mutta voi olla, että sekin jää tekemättä. Matti Tuomela Matti Ijäksen elokuva Kaikella rakkaudella ensi-illassa 1.2. Samalla julkaistaan Lauri Timosen kirja Ohjaaja Matti Ijäs (Like).

BVI Finland

OSCAR-GAALASSA palkitaan vuosittain paras vieraskielinen elokuva. Suuresta ehdokasmäärästä karsiutuu viiden elokuvan eliitti, joka pääsee kilpailemaan tuosta tittelistä. Suomen menestys tässä lajissa on ollut heikko. Antti J. Jokisen ohjaama Puhdistus edusti Suomea tänä vuonna, mutta se karsiutui kisasta viime metreillä. Itse en ollut menestyksen suhteen kovinkaan toiveikas. Miksikö? Nimitys ”paras vieraskielinen elokuva” on osittain harhaanjohtava, sillä kyse on paljon muustakin kuin puhekielen poikkeavuudesta. Takavuosien ehdokkaat ja voittajat ovat ”vieraan” kielensä lisäksi tulkinneet oman emämaansa kulttuuria ja kansaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii viime vuoden voittaja Nader ja Simin: Ero. Se käsittelee avioeroa islamilaisessa maassa. Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä on ainoa gaalaan asti selvinnyt suomalaiselokuva. Se kertoo tarinan Suomesta irtolaisen näkökulmasta. Kun sitä peilaa Puhdistusta vasten, ei jää epäselväksi miksi Puhdistus putosi kisasta. Sillä ei ole sisällöllisesti mitään tekemistä Suomen kanssa.

Matti Ijäs on ohjannut jo yli 30 elokuvaa. Hänen uusin elokuvansa kertoo rakkaudesta. Samalla julkaistaan Ijäksen elämästä ja elokuvista kertova kirja.

Katso arvio sivulta 18

Krista Kosonen ja Sampo Sarkola


CULT24

MAGAZINE

Elokuva

Elokuva

13

elämäni roolit

5

OSCAR

©

E H D O K K U U T TA

PARAS ELOKUVA

PARAS VIERASKIELINEN ELOKUVA PARAS OHJAUS PARAS KÄSIKIRJOITUS PARAS NAISPÄÄOSA

Näyttelijä JOONAS SAARTAMO muistetaan muun muassa elokuvista Menolippu Mombasaan, Kulman pojat ja Tyttö sinä olet tähti. Saartamo paljastaa uransa mieleenpainuvimmat roolisuorituksensa.

Copyright © MM-MMIX Hollywood Foreign Press Association. All rights reserved.

Elokuva: Juoppohullun päiväkirja ”Juha Bergin roolissa sain näytellä hyvin teatraalisesti. Kun uskoo tosissaan, että tunnetilat ovat aitoja, voi ne vetää ihan överiksi. Elokuva oli työllisesti hieno näyttelijäkoulu minulle itselleni. Se opetti, että elokuvailmaisua ei pidä pelätä liikaa. Ei pidä olla jäkkiintynyt realistiseen ilmaisuun, vaan elokuvaa voidaan tehdä absurdein, karnevalistisin ja utopistisin tavoin. On hienoa, että Juoppohullun päiväkirjassa normeja rikotaan, ja Bergin roolissa pääsen heilumaan kuin heinämies.”

VOITTAJA P A

R

A

S

VIERASKIELINEN ELOKUVA

VOITTAJA P A

R A

S

Elokuva: Hiljaisuus ”Olen usein tehnyt pahisten, rötöstelijöiden, koulukiusaajien ja muutenkin ikä-

EUROOPPALAINEN ELOKUVA EUROOPPALAINEN OHJAAJA EUROOPPALAINEN NÄYTTELIJÄTÄR EUROOPPALAINEN NÄYTTELIJÄ

ELOKUVATEATTEREISSA 15.2.2013

JOAQ JO AQUI UIN N

PHOENIX

PHIL PH I IP S EY IL EYMO M UR MO

Näytelmä: Saiturin joulu ”Teimme näytelmän ala-asteen lopussa, ja pääsin esittämään Saituria. Näytelmä oli yksi isoimmista syistä, miksi innostuin näyttelemisestä.” Jenni Tepsa Joonas Saartamo esiintyy elokuvateattereissa pyörivässä elokuvassa Juoppohullun päiväkirja.

Liput: 6,50–13,50 euroa.

AMY AM Y

HOFFMAN

vämpien tyyppien rooleja. Kun ohjaaja Sakari Kirjavainen lähestyi minua ja tarjosi Einon pääroolia, oli se todella tuoretta ja mukavaa. Tiedän itse, että olen sitä hahmoa kaikista lähimpänä. Haluan kulkea avoimin mielin ja mahdollisimman vilpittömänä elämän suhteen. Uskon siihen, että kun ihminen kohtelee toista ihmistä ihmisenä, pärjäämme täällä hyvinkin pitkään ja mukavasti. Eino oli myös sellaisia maailmoja omaava kaveri.”

A DA M S

T U N U T S I D UU OPAS KULTTUURIN SEKAKÄYTTÄJILLE

3

OSCAR

©

E H D O K K U U T TA

PARAS MIESPÄÄOSA PARAS NAISSIVUOSA PARAS MIESSIVUOSA

Mestari Copyright © MM-MMIX Hollywood Foreign Press Association. All rights reserved.

The Master

Ohjaus ja käsikirjoitus Paul Thomas Anderson

Näyttelykalenteri, teatterikalenteri, konserttikalenteri, kulttuurialan uutiset ja tiedotteet, haastattelut, arvostelut ja paljon muuta.

THE WEINSTEINCOMPANY PRESENTS A JOANNE SELLAR / GHOULARDI FILM COMPANY / ANNAPURNA PICTURES PRODUCTION COSTUME “THE MASTER” JOAQUIN PHOENIX PHILIP SEYMOUR HOFFMAN AMY ADAMS LAURA DERN CASTINGBY CASSANDRA KULUKUNDIS MUSICBYJONNY GREENWOOD DESIGNER MARK DIRECTOR OF EXECUTIVE DESIGNERS JACK FISK DAVID CRANK PHOTOGRAPHY MIHAI MALAIMARE, JR. PRODUCERS ADAM SOMNER TED SCHIPPER BRIDGES EDITORSLESLIE JONES, ACE PETER MCNULTY PRODUCTION PRODUCED WRITTEN AND BY JOANNE SELLAR DANIEL LUPI PAUL THOMAS ANDERSON MEGAN ELLISON DIRECTED BY PAUL THOMAS ANDERSON WWW.THEMASTERFILM.COM WWW.FUTUREFILM.FI

© MMXII WESTERN FILM COMPANY LLC ALL RIGHTS RESERVED

PS. Meillä ei ole maksumuuria (edes paperilehdessä).

ARTWORK©2012 THE WEINSTEIN COMPANY. ALL RIGHTS RESERVED.

ELOKUVATEATTEREISSA 8.2.2013

Liput: 6,50–13,50 euroa.


CULT24

MAGAZINE

Kuvataide Valokuvaaminen terapiana 14

Kuvataide

Helmikuu 2013 näyttelypoiminnat 1. Jouko Lehtola Cult24

Valokuvaaja Jouko Lehtola aloitti uransa 1990-luvulla rock-tähtien ja kesän musiikkifestivaalien kävijöiden kuvaajana. Vuosien saatossa aihepiiri muuttui vakavampaan ja yhteiskuntakriittisempään suuntaan. Jouko Lehtola, Kiasma, 8.2.–18.8.

2. Eero Järnefelt Näyttelyssä on esillä kaikkiaan noin 150 teosta kultakauden mestarilta: maalauksia kolmannen kerroksen näyttelysaleissa, piirustuksia ja grafiikkaa pohjakerroksessa. Eero Järnefelt, Ateneum, 28.4. asti

3. Marjatta Tapiola Näyttelyssä on nyt ensi kertaa mahdollisuus nähdä Tapiolan elämäntyöstä kattava katsaus 1980-luvulta nykypäivään. Marjatta Tapiola, Helsingin taidemuseo (Tennispalatsi), 15.2.–26.5.

4. Michelangelo Nelli Palomäki selätti paniikkihäiriön valokuvaamalla.

Valokuvaaja Nelli Palomäki on maamme eturivin nuoria taiteilijoita. Kuvaustilanteissa hän jännittää ja on kipsissä. Kuvattavat ovat pitäneet häntä kummallisena.

Nelli Palomäki

– MUN digikuvat on ihan paskoja, toteaa Nelli Palomäki. Tyly tuomio valokuvaajalta, jonka ensimmäinen laaja katselmusnäyttely on paraikaa esillä Valokuvataiteen museossa. – Mä en pidä siitä ajatuksesta, että kuvan näkee heti, selittää Palomäki antipatioitaan digikuvausta kohtaan. Hän käyttää perinteistä mustavalkofilmiä, joka vaatii tiukkaa keskittymistä. Kun ei ole mahdollista ottaa satoja kuvia, on tilanteessa

Katso arvio sivulta 19

oltava äärimmäisen läsnä. Palomäen tyyli kapinoi nopeaa Instagram-kulttuuria vastaan. Hänet tunnetaan väkevistä muotokuvista, joita on hankala sitoa tiettyyn aikaan. – Muotokuva oli aiemmin luksustuote, nykyään valokuvat ovat kulutustavaraa, Palomäki pohtii. – Kuvat ovat merkintöjä katoavaisuudesta. Siitä, miten pelottavaa on kuolevaisuus. Hetken mietittyään Palomäki repeää nauramaan. – Ei helvetti, en mä tiedä onko mun töissä mitään syvää filosofiaa! AINAKIN kapina kuljettaa Palomäkeä. Hänen nuoruutensa Forssassa valokuvausta pidettiin ”ihan hörhöjuttuna”. – Jos vanhemmat olisivat kannustaneet valokuvaajaksi, olisin varmaan lähtenyt lukemaan lakia. Faija kyseli, että Forssan torillako sä niitä kuvia sitten myyt? Palomäki pääsi opiskelemaan kuvausta, mutta sitten iski epävarmuus. Luokkakavereilla oli taidelukiotausta, Palomäellä ei mitään hajua taiteen teorioista. Forssalaisuuttakin ssai hävetä. Parikymppisenä Palomäki sairrastui paniikkihäiriöön. Ulos lähtteminen oli vaikeaa ja baarissa tuli iistuttua yksin eri pöydässä kuin kavverit. Joukossa Palomäki peitti paniikkioireet puhetulvalla. – Valokuvaus antoi mahdollisuuden olla hiljaa. Silloin joku tuijottaa mua ja minä tuijotan takaisin. Tulemme tietoiseksi toistemme epäkohdista. Valokuvaus oli mahdollisuus laittaa itseni alttiiksi, mutta niin että hallitsen tilannetta – kuvatessa olen kontrollifriikki.

Palomäen kuvien voima perustuu suoraan kohtaamiseen. Hänen mallinsa eivät katsele kaukaisuuteen, vaan suoraan katsojaan – tai kuvaajaan. – En tahdo jäädä valokuvaajana ulkopuoliseksi. Kuvaustilanteet ovat yhteistyötä – ja olen itsekin niissä aina ihan kipsissä! Jälkeenpäin olen kuullut kuvattavan sanoneen, että se Nelli oli tosi kummallinen, ei puhunut mitään. Palomäen mukaan muotokuvaamisen ei kuulukaan olla kivaa ja rentoa, vaan jännittävää ja epämukavaakin. Usein kuvaus on tutustumista, sillä Palomäki saattaa napata mallejaan vaikkapa matkoilla kadulta. – Mä olen aina ollut kiinnostunut ventovieraista. Jotkut ihmiset vetävät puoleensa. Joskus ärsyttää, jos vaikka jossain tilaisuudessa huomaa ihanan ihmisen. Että voi helvetti, tota mä sitten tuijotan koko illan. TUORE näyttely on Palomäelle taitekohta. Nyt on aloitettava jotain uutta. Inspiraationa tulevaan toimi taannoinen Venäjän reissu, jonka kuvaussaldoa nähdään näyttelyssäkin. – Venäjällä multa vietiin osa kontrollista: ei saanut mennä jonnekin tai kuvausaikaa oli vain minuutteja. Se toi hyvää rösöä kuviin. Tulevaisuudessa tahdon antaa lisää tilaa sattumalle. Elämälle. Entä pitäisikö niille digikameroille antaa mahdollisuus? – Luultavasti mä perehdyn vielä vanhempiin tekniikoihin. Maria Hakala Nelli Palomäen näyttely Suomen valokuvataiteen museossa 21.4. asti.

Näyttely esittelee Michelangelon piirrustuksia ja luonnoksia, joita hän teki Sikstuksen kappelin freskoja varten. Michelangelo ja Sikstuksen kappeli, Sinebrychoffin taide-museo, 15.2.–19.5.

5. Stig Baumgartner Stig Baumgartner on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, jonka teokset ovat maalauksia, piirustuksia ja videoteoksia. Stig Baumgartner: New order –Uusi järjestys, Glleria Korjaamo, 15.2.–17.3.

kuin kuvastimessa

Gallen-Kallela-Sirén has left the building

JANNE Gallen-Kallela-Sirén teki itsestään ilmiön. Hänen kiemuraiset galaksipuheensa onnistuivat saamaan aikaan sellaista kansallista kohua ja keskustelua, mihin harva taidemuseon johtaja pystyy. Megalomaanisen akateeminen ja ilmaisultaan häpeilemättömän pompöösi Sirén ärsyttää, hermostuttaa ja haastaa. Osa porukasta toivotti Jannen ilomielin tervemenneeksi uuteen duuniinsa Amerikkaan, mutta hänen lähtönsä on myös tappio: taidemaailma tarvitsee suuria persoonia ja tasaista ravistelua. Konsensuksessa piilee lässähtämisvaara. Nimitys Buffalon Art Knox -taidemuseon johtajaksi ei ole ihan turha juttu kotimaiselle taiteelle ylipäätään. Suomalainen maailmalla luo tietä muille suomalaisille maailmalla. Se kaivattu kansainvälisyys rakentuu usein yksittäisten tyyppien kautta. Ja hei, ilman Sirénin vetämää Guggenheim-fiaskoa meillä tuskin olisi vastareaktiona syntynyttä ja dynaamisen oloista Checkpoint Helsinkiä. Suomi tarvitsee jatkossakin pari Gallen-KallelaSiréniä pitämään sakkia sopivasti varpaillaan.


15

JUHA SÄÄSKI, KEHON KUVA, 2010-2011

Rööperin Taidesalonki

CULT24

MAGAZINE

Kuvataide

Kuvataide

Helmikuu 2013

Drawing in the Flesh piirtäjän näkökulma

VANTAAN TAIDEMUSEO

Myyrmäkitalo, Paalutori 3, 01600 Vantaa www.vantaa.fi/taidemuseo ti–ke, pe 11–18, to 13–20, la 10–16 | vapaa pääsy

13.2.–7.9.2013

Toista se oli ennen Seija Heikkilä pitää näyttelyn Rööperin Taidesalongissa.

Jakkupuku vaihtui siveltimeen Seija Heikkilä kyllästyi bisnesnaisen elämään ja alkoi maalata. Nyt hän pitää ensimmäisen näyttelynsä. Seija Heikkilä, työskentelit aikaisemmin mainosmaailmassa. Perustit Taivas-mainostoimistoryhmään kaksi tytäryhtiötä, joissa olit osakkaana ja toimitusjohtajana. Miksi päätit jäättää sen työn taaksesi? – Tein töitä loistavan porukan kanssa hyvässä ympäristössä ja saavutimme tosi paljon. Se aiheutti kiihtyvän halun saavuttaa vain parempaa ja enemmän. Tein kahdeksan vuoden ajan muutaman ihmisen työt ja nautin siitä. Kukaan ei kuitenkaan kestä sitä loputtomiin. Koin burnoutin lähestyvän ja painoin jarrua, lähdin sapatille. Työskentelit myös sittemmin Itellassa liiketoiminnanjohtajana. Miksi se sai jäädä? – Oli mahtavaa saada tilaisuus työskennellä isossa yhtiössä. Tämä taisi valitettavasti murentua siihen, että vapaudenkaipuuni sai taas tuulta, kun meille johtajillekin voimakkaasti suositeltiin lomarahojen ottamista vapaana. Siitä tuli kunnon kesäloma, joka sai minut pauloihinsa, kun tunsin nahoissani taas kaikki ne mahdollisuudet, jotka odottavat, jos ei tee 60-tuntista työviikkoa. Pidät nyt ensimmäisen taidenäyttelysi. Miten kauan olet maalaamista harrastanut? – Aloitin, kun jäin sapatille Taivas-yhtiöistä. Opettelin välineet, tekniikat sekä sommittelua kursseilla kotimaassa ja ulkomailla.

ekspressionistista. Käytän reilusti väriä. Värin sekoitan aina itse, maalaan vain öljyväreillä. Aiheet ovat abstrakteja tai etäisesti tunnistettavia, joskus maisemia tai asetelmia, myös ihmishahmoja. Yhdessä taulussa on myös pöllö. Koetko että taiteellasi on jokin missio? – On sillä missio. Se on sama kuin kaikella taiteella mielestäni on. Miksi esimerkiksi oopperat elävät ja kukoistavat edelleen, vaikka ne on kantaesitetty 200 vuotta sitten? Ihmiset tarvitsevat taidetta. Se on hengen ravintoa ja auttaa kestämään elämää, nauttimaan elämästä ja ajattelemaan, että on jotain suurempaa kuin elämä. – Suomessa taiteen ostamisesta on tehty lähes mahdotonta ilman asiantuntemusta tai asiantuntijaa opastamassa. Tämä on pelottavaa ja koskee vain taiteeseen sijoittavia ihmisiä, joita on vähän. Tavallisille ihmisille esimerkiksi taulun ostamisen pitäisi olla verhojen vaihtoon verrattava hanke. Sen pitää sopia ainoastaan omaan makuun ja tuottaa iloa vain itselleen. Jos tässä onnistutaan, taulu saa aikaan hyvää mieltä omistajalleen joka ikinen päivä. Miten hyppy bisnesmaailmasta taitelijaksi on sujunut? – Ei ongelmia. Tämä ei sovi niille, joiden statuksen ainoa määrittäjä on käyntikortti. Onneksi kuulun niihin, jotka kestävät yksinoloa, verkostonsa supistumisen, lounaskutsujen loppumisen ja jakkupukujen jäämisen komeroon. Pauli Jokinen

Miten kuvailisit itseäsi taiteilijana? Millaiset aiheet ja tekniikat ovat lähellä sydäntä? – Maalaan yksin, vetäydyn usein saaristoon Brändön saarelle, jossa asun puoliksi. Aiheet tulevat pään sisältä, tyylini on useimmiten

Seija Heikkilän näyttely Toinen todellisuus Rööperin Taidesalongissa (Iso Roobertinkatu 48–50) 10.2. asti.

NYKYÄÄN taiteilijat pitävät itsestään huolta, ainakin monet heistä. He pukeutuvat tyylikkäästi, hiukset on trimmattu, he käyvät kuntosalilla ja solariumissa, jotkut jopa juoksevat maratoneja. Usein näyttelyn avajaisissa small talkia heittävä taiteilija on kuin mallinukke näyteikkunasta. Toisin oli ennen. Pitkän linjan taiteilija, monesti palkittu Henry Wuorila-Stenberg (s. 1949) kuvaa tuoreessa elämäkerrassaan avoimesti taiteilijaelämästä. Kirjan esittelytilaisuudessa hän kertoi millainen taiteilija oli 1970- ja 1980-luvuilla. – Taiteilijan kuului olla alkoholisti. Taiteilijaa mitattiin sillä, miten paljon hän kestää viinaa. Taiteilijan kuului olla vittumainen, mutta silti huumorintajuinen samaan aikaan. Taiteilijan terveyden piti olla rappiolla, taiteilijalla kuului olla vatsahaava, Wuorila-Stenberg muistelee. Wuorila-Stenberg ei ollut pekkaa pahempi. Hän kertoi etsineensä elämäänsä tarkoitusta viinasta, seksistä, psykoanalyysistä, uskonnoista ja sekoilusta. Taidekoulusta hän sai kenkää liian rankkojen töiden takia. Sittemmin hän on itsekin opettanut kuvataiteita Taideteollisessa korkeakoulussa ja Kuvataideakatemiassa sekä palkittu Suomi-palkinnolla ja Pro finlandia -mitalilla. – Taidekoulutus on muuttunut kovasti. Kun aloitin opiskelut, taidekouluissa oletettiin, että on jotain universaaleja sääntöjä, miten pitää maalata. Oli ihan jees, että opettaja haukkui opiskelijan taideteoksen

ihan paskaksi. Yhden muutoksen Wuorila-Stenberg vielä mainitsee. – Aikaisemmin ei oletettu, että taiteilija puhuu työstään, korkeintaan mumisee jotain. Nykyisin taiteilijat puhuvat erilaisissa tilaisuuksissa. Mikä sitten on taiteilijan tehtävä, millainen taiteilijan tulisi olla? Sen WuorilaStenberg kertoo kotisivuillaan. – Mielestäni ideaalinen tehtävä taiteilijalle olisi olla tyhjäntoimittaja, painotus sanassa tyhjä, liittyen merkityksettömyyteen. Pauli Jokinen Henry Wuorila-Stenberg: Hämärän näkijä (Like)

Facebook.com/cult24 @Cult24Finland


CULT24

MAGAZINE

16

Kulttuurimatkailu Rembrandtin jalanjäljissä

Kulttuurimatkailu

Amsterdam on maailman paras kaupunki tutustua Rembrandtiin. Maalarimestarin voi ottaa vaikka yhden lomapäivän teemaksi. Kaupungissa on Rembrandtin kotitalo, patsas, hauta ja tunnetuimmat maalaukset. REMBRANDT-PÄIVÄ on hyvä aloittaa Rembrandtin kotitalosta, josta on tehty taiteilijan elämää esittelevä museo. Kanavan rannalla sijaitseva rakennus on kuin mikä tahansa vanha puutalo Amsterdamin keskustassa. Seinällä oleva muistolaatta kertoo, että Rembrandt asui talossa vuosina 1639–1656. Rembradt syntyi Liedenin pikkukaupungissa vuonna 1606, ja muutti nuorena miehenä Amsterdamiin tekemään taidetta. Museona toimivassa talossa Rembrandt asui, työskenteli, opetti ja myi taidetta. Taloon on rekonstruoitu huoneita, joissa oli aikanaan muun muassa keittiö, eteinen,

makuuhuone. Seinillä on Rembrandin aikalaisten maalauksia. Eräs kiinnostavimmista huoneista on Rembrandtin ateljee-huone, jossa hän maalasi monia kuuluisimpia töitään, kuten Yövartion. Lisäksi museossa on esillä runsaasti Rembrandtin alkuperäistä grafiikkaa. Rembrandt ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja henkilökohtaiseen konkurssiin vuonna 1656. Hän joutui luopumaan kotitalostaan ja muuttamaan vaatimattomimpiin oloihin toiselle puolelle kaupunkia. Hänen omaisuutena huutokaupattiin. Muun muassa huutokauppaluettelot ovat toimineet apuna, kun museohuoneita on rakennettu alkuperäisiä muistuttaviksi. Rembrandtin kotitalosta on vain kivenheito taiteilijan muistomerkille. Rembrandtin mukaan nimetyn aukion keskellä kohoaa hänen näköispatsaansa ja sitä ympäröi Yövartio-maalauksesta tutut hahmot. Näköispatsas on vuodelta 1876 ja 22 pronssiveistosta on venäläisten taiteilijoiden Alexander Taratynovin ja Mikhail Dronovin käsi-

alaa vuodelta 2006. Aukiota ympyröi joukko kahviloita, yökerhoja ja elokuvateattereita. AITOON oikeaan Yövartio-maalaukseen pääsee tutustumaan Alankomaiden tunnetuimmassa taidemuseossa Rijksmuseumissa. Vuonna 1885 avatussa museossa on maailman kattavin kokoelma Rembrandtin taidetta. Museon joutuu kiertämään huone huoneelta läpi, kunnes viimeisessä huoneessa odottaa Yövartio. Vuonna 1642 valmistunut Yövartio on eittämättä Rembrandtin tunnetuin työ. Maalaus esittää Amsterdamin kaartilaisia, jotka suojelevat kaupunkia espanjalaisilta. Maalaus ei ole vuosien varrella säästynyt vahingonteoilta. Vuonna 1715 se siirrettiin kaupungintaloon, mutta kun se ei mahtunut kahden pylvään väliin, maalauksen reunoista laikattiin suikaleet – ja samalla muutamat henkilöt – pois. Rijksmuseumissa on myös kopio 1600-luvulta, jossa näkyy millainen maalaus oli alunperin. Vuonna 1975 työtön opettaja viilteli maalausta leipäveitsellä ja vuonna 1990 eräs mies suih-

Helmikuu 2013

kutti maalaukseen happoa. Nämä vauriot on pystytty melko hyvin korjaamaan. Rijksmuseum on ainoa oikea paikka tutustua aitoon Rembrantin taiteeseen, mutta kenties parhaan kokonaiskäsityksen hänen töistään saa kauppakeskus Magna Plazan alakertaan juuri avatussa galleriassa. Galleriassa on esillä laadukkaina digiprintteinä kaikki Rembrandtin teokset, myös kadonneet ja tuhoutuneet. Parempaa yleisesitystä Rembrandtin tuotannosta ei ole olemassa. Rembrandt-päivä on hyvä päättää Westerkerkiin, eli Länsikirkkoon, joka sijaitsee Jordaanin kaupunginosassa. Rembrandt haudattiin kirkoon hänen kuoltua vuonna 1669, mutta hänen hautaansa ei ole löydetty. Tiedetään, että hauta on kirkossa, mutta täsmällistä paikkaa ei tiedä kukaan. Pauli Jokinen

faktaa Kuka Rembrandt? Rembrandt Harmenszoon van Rijn (1606– 1669) oli hollantilainen taidemaalari, jota pidetään eräänä kaikkien aikojen merkittävimmistä maalareista. Rembrandt oli tuottelias maalari, joka maalasi lähes 600 maalausta. Hänet tunnetaan muotokuvistaan, omakuvistaan ja raamatunaiheisista maalauksistaan. Rembrandtin tunnetuimpia maalauksia ovat muun muassa Yövartio (1642), Lasaruksen ylösnousemus (1630) ja Tohtori Tulpin anatomianluento (1632).

Rembrandt-päivä Amsterdamissa Rembrandtin kotitalo. Talo, jossa Rembrandt asui ja opetti vuosina 1639–1656. Osoite: Jodenbreenstraat 4.

Rembrandtin ateljee-huone hänen kotitalossaan.

Rembrandtin muistomerkki. Osoite: Rembrandtsplein. Rijksmuseum. Museossa esillä runsaasti Rembrandtin maalauksia, mm. Yövartio. Osoite: Jan Luykenstraat 1. Magna Plaza. Kauppakeskuksen alakerrassa pysyvä näyttely Re:mbrandt, jossa kopioina kaikki Rembrandtin maalaukset. Osoite: Nieuwezijds Voorburwal 182. Westerkerk. Kirkko, johon Rembrandt on haudattu. Osoite: Prinsengracht 281.

Yövartio-maalaus on Rijksmuseumissa.


Helmikuu 2013 poimintoja Läpileikkaus performanssin historiaan

RIIHIMÄKI. Suomen lasimuseon näyttely esittelee kotimaista lasia 1700- ja 1800-luvuilta. Suomi oli Euroopan viimeisiä kolkkia, jossa lasia alettiin valmistaa. Varsinainen lasituotanto alkoi maassamme, kun Åvikin lasitehdas perustettiin Somerolle vuonna 1748. 1900-luvun alussa siirryttiin jo suurteollisuuden aikaan, kun Iittala ja Karhula aloittivan toimintansa. Näiden väliseen aikaa pääsee tutustumaan näyttelyssä, joka on koottu pääosin arkkitehti Markku Annilan kokoelmista.

TURKU. Performanssi on taidetta, josta ei yleensä jää mitään jälkeen. Ars Nova -museo esittelee suomalaisen performanssitaiteen historiaa. Performanssin tarinaa kerrotaan ensimmäisistä, usein ryhmissä tapahtuneista kokeiluista ja päättyen nykypäivän huolella dokumentoituihin teoksiin. Vaikka tekijät eivät ole fyysisesti läsnä, performanssin olemukseen pääsee käsiksi videodokumenttien, valokuvien ja esineiden kautta. Näyttelyn aikana museossa järjestetään myös liveperformansseja.

Lasimuseo

Vanhan lasian aika ja taika

Karita

Mattila sopraano

Ville Matvejeff

Aboa Vetus & Ars Nova: Tässä ja nyt – Performanssitaidetta Suomessa, 1.2.–28.4.

piano Poulenc - Debussy Duparc - Sallinen - Marx

SIBELIUSTALO

Intohimojen Carmen

Suomen lasimuseo: Vanhaa suomalaista lasia 1700- ja 1800-luvulta, 15.2.–31.12.

Mies konepistoolin takana

Lahden kaupunginteatteri

Nauti elämyksestäsi enemmän, yhdistä konserttiin illallinen! Dinner & Show -paketti (159 € + toimituskulut) Katso menut ja lisätiedot: www.sibeliustalo.fi Yhteistyössä:

Sibeliustalon lipunmyynti. Ankkurikatu 7, Lahti. Avoinna ma-pe klo 13-17. Puhelinvaraukset: 0600 39 3949 (1,49 € / min + pvm) ma-pe klo 11-17. Ei toimitusmaksua. LIPPUPALVELUN KAUPAT KOKO MAASSA. Toimitusmaksu 3,50 € / lippu.

www.sibeliustalo.fi

Lippujen ennakkomyynti: www.netticket.fi, Lohjan kaupungintalo

Tampereen Työväen Teatteri: Carmen, ensi-ilta suurella näyttämöllä 7.2.

Geometriaa ja uskontoja TUUSULA. Abstrakteja muotoja sekä värin ilottelua nähdään Taidekeskus Kasarmin kevään näyttelyssä. Näyttelyssä on esillä maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia 1940-luvulta 2000-luvulle asti. Näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Laila Pullinen, Eino Ruutsalo ja Juhana Blomstedt. Kasarmin kevään toisessa näyttelyssä on esillä uskonnollisia ja hengellisiä maalauksia. Hiljaisuuden kappeli -näyttelyn teokset kertovat suomalaisten taiteilijoiden suhteesta uskontoon. Näyttelyssä katolisuus, luterilaisuus ja ortodoksisuus ovat sulassa sovussa keskenään. Mukana on teoksia muun muassa Hannu Väisäseltä, Kuutti Lavoselta ja Heikki Varjalta. Taidekeskus Kasarmi (Tuusula): Viiva ja väri – vastakohtien taidetta ja Hiljaisuuden kappeli, molemmat näyttelyt avoinna 12.5. asti

Lahden kaupunginteatteri: Suomi-konepistooli, ensi-ilta 16.1.

Järj. Sibeliustalo Liput: 89 / 79 / 69 € + toimituskulut

Sinfonia nr. 9 to 7.2.2013 klo 19 Lohjan kirkko la 9.2.2013 klo 19 Porvoon taidetehdas

Taidekeskus Kasarmi

LAHTI. Suomi-konepistooli on yksi merkittävimpiä kotimaisia keksinnöjä kautta aikain. Lahden teatterin kevään ensi-ilta kertoo Suomi-konepistoolin ja sen suunnittelijan Aimo Lahden tarinan. Lahti suunnitteli kymmeniä asemalleja, kunnes valvontakomissio kielsi häneltä ammatinharjoittamisen. Taru Mäkelän ohjauksessa näyttelevät muun muassa Tapio Aarre-Ahtio, Jori Halttunen ja Laura Huhtamaa.

la 30.3.2013 klo 19

TAMPERE. Tampereen Työväen teatterin kevään suurensi-ilta on intohimojen draama Carmen. Näytelmän keskiössä on Janne Kallioniemen tulkitsema mies, perheellinen menestyjä, jolla on päällisin puolin kaikki hyvin. Carmenin, jota näyttelee Eriikka Väliahde, kohdatessaan hän rakastuu intohimoisesti ja on valmis suuriin uhrauksiin saadakseen naisen omakseen. – Carmeniin fyysisyys ja tanssi kuuluu lähtökohtaisesti. Intohimodraama kerrotaan niin musikaaleista tutun shown kuin visuaalisen teatterin keinoin. Mukana on tietysti muun muassa Georges Bizetin upeaa musiikkia monenlaisina versioina, luonnehtii näytelmän ohjaaja Tiina Puumalainen.

Mia Huhta, Jeni Packalén, Jussi Myllys, Mika Kares Uusimaa kuoro Esa Heikkilä, kapellimestari

Messias-oratorio la 23.3.2013 klo 18 Loviisan kirkko su 24.3.2013 klo 18 Porvoon Tuomiokirkko Tuuli Lindeberg, Teppo Lampela, Mats Lillhannus, Risto Pulkamo, Porvoon oratoriokuoro, Eric-Olof Söderström, johtaa Reidar Tolander, urut

Pikku Vampyyri

Johannespassio ke 27.3.2013 klo 19 Lohjan kirkko pe 29.3.2013 klo 18 Helsingin Tuomiokirkko Cantores Minores, Hannu Norjanen, johtaa Lohjan Kaupunginorkesteri

to 25.4.2013 klo 19 Lohjan kirkko la 27.4.2013 klo 18 Sipoon kirkko Jaakko Kuusisto säveltäjänä, Jaak viulistina ja kapellimestarina

lohjanorkesteri.fi

(019) 369 1462


CULT24

elokuva

MAGAZINE

18

Arviot

Arviot

Helmikuu 2013

Rakkauden juhlaa

teatteri

Oikeudenmukaisuuden Frankenstein

Arvio

elokuva

4/5

Nordisk Film

lyöntejä tekeviin näyttelijöihin saa nauruhermot kutiamaan. Homma menee välillä todella pahasti farssin puolelle, mutta toisaalta pidättyväisyys ei tässä tyylilajissa olekaan mikään hyve. Kerkko Koskinen on loihtinut kuvien taustalle kaoottista sirkusmusiikkia, joka harjaantumattoman korvaan kuulostaa paikoin täysin samalta kuin Juoppohullun päiväkirjassa. Teatraalinen renkutus osuu välillä nappiin, mutta musiikki oli silti ylivoimaisesti koko elokuvan ärsyttävin elementti. Elokuvassa on hittipotentiaalia, sillä sen sisältö on juuri sellaista, mitä romanttiselta komedialta odotetaan.

3/5

Johanna Terhemaa 21 tapaa pilata avioliitto, ensi-ilta 8.2. Ohjaus ja käsikirjoitus: Johanna Vuoksenmaa Pääosissa: Armi Toivanen, Riku Nieminen, Essi Hellén, Aku Hirviniemi, Pamela Tola

Frankenstein, Kansallisteatterin Suuri näyttämö, ensi-ilta 23.1. Ohjaus: Mika Myllyaho Rooleissa: Esa-Matti Long, Antti Luusuaniemi, Minka Kuustonen

teatteri

myös lapset, jotka hakevat roolimallejaan kilpakosijoista. Ansan tytär Suvi (Aurora Kuusisto) tukeutuu Tuomoon, ja Ismon perässä askeleita ottaa hänen veljenpoikansa Esa (Lauri Romakkaniemi), joka on kyllästynyt kiihkouskovaiseen isänsäänsä. Kaikella rakkaudella on rönsyilevä kuvaus rakastamisen eri tavoista. Karikatyyrimäiset roolihahmot ilmentävät tätä ideaa selkeimmällä mahdollisella tavalla, mutta lasten osuus jää elokuvan suoraviivaisuuteen suhteutettuna arvoitukselliseksi. Ijäs on säilyttänyt ohjauksessa oman tunnistettavuutensa. Dialogi on omalaatuista ja nopeaa, mutta kaiken vannomisen keskellä hieman latteaa. Mitään yksittäisiä hauskoja huulia ei elokuvasta jää mieleen, vaikka huumorilla onkin oma vakavasti otettava osuutensa. Hyvä tarina ei tarvitse tuekseen mitään kerronnallisia kommervenkkejä. Homma pysyy kasassa upeiden näyttelijöiden ja vielä upeampien näköalojen tukemana. Pohjoiseen sijoittuvat elokuvat huokkuvat usein visuaalista uhmaa ja ylpeyttä. IIjäksen elokuvassa karu luonto näyttäytyy niin harmonisena ja pontevana, että koln men ihmisen välinen rakkaussekoilu on sen m ssiimeksessä helppo unohtaa. Matti Tuomela Kaikella rakkaudella, ensi-ilta 1.2.

Bvifinland

4/5

Ohjaus: Matti Ijäs Pääosissa: Sampo Sarkola, Krista Kosonen, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman

Keski-ikäisten Big Brother

KAKSI pariskuntaa on rajuilman takia jumissa mökkisaarella. Kun muuta tekemistä ei ole, on pakko puhua. Ahtaassa tilanteessa puheenaiheiksi nousevat juuri kaikki ikävät mieltä painaneet asiat, kuten kuinka parisuhde ei olekaan täydellinen, kuinka toisessa on vikaa ja kuinka yksin sitä tässä maailmassa onkaan. Tähän asetelmaan perustuu KokoTeatterin ensi-ilta, Helvetin perhe. Esitys rakentuu irrallisista kohtauksista, jotka osittain linkittyvät toisiinsa jutun edetessä. Muodostuu tarina, joka paljastaa menneisyyden vaikutuksen nykyhetkeen. Osa kohtauksista on puhtaasti symbolisia, taiteellisia väliosioita, jotka tuovat kokonaisuuteen oman kertovan tasonsa ja palasen purtavaksi. Valaistus, tai pikemminkin ehkä sen puute hallitsee esitystä. Strobovalot välkkyvät ja kohtausten välillä on pimeää. Keskusteluja käydään myös otsalamppujen valossa. Valaistus on omiaan kuvaamaan ahdistunutta mieltä, mutta katsojamukavuuden kannalta valinta ei ole otollisin. Jostain syystä naishahmot Paula (Tarja Heinula) ja Kerttu (Elina Hietala) ovat rasittavia raivopäitä. Miehet Eero (Tommi Eronen) ja Harri (Teijo Eloranta) näyttäytyvät sympaattisina ja leppoisina, heihin voi samastua ja heitä käy vähän sääliksi. Naiset näyttävät raivoavan tyhjästä ja koko ajan, iso osa esitystä on silkkaa huutoa. Näyttelijät suoriutuvat rooleista luontevasti, vaikka hahmot ovatkin ärsyttäviä. Helvetin perhe tarjoilee tiivistä tunnelmaa ja yleisöön asti tulvivaa mielen rauhattomuutta. Tästä huolimatta esitys ei

KokoTeatteri

Arvio

Arvio

yksiin visuaalisen ilmeen sekä tunnelman kanssa. On paljon nähtävää ja kuultavaa, esitys vyöryy päälle. Esityksen alku on pirstaleinen, mutta kun päästään vauhtiin, juoni on sujuva ja tarina vie mukanaan. Teksti toimii, siinä korostuvat tarinan kiinnostavimmat piirteet. Näyttämötoteutuksessa tekstiin tulee uusia tasoja, kun lavalla vilisee toistuvia symboleja. Olio on ruma, mutta aluksi varsin hellyttävä ollessaan kuin suurikokoinen vauva, joka tutustuu maailmaan. Long ilmentää roolityöllään Olion eri puolia sekä sen kehitystä ja oppimista, näyttelemistä on ilo katsella. Syntyy pulmallinen hahmo, joka esityksen kuluessa herättää ristiriitaisia tunteita. Muut roolihahmot jäävät yksinkertaisemmiksi, ehkä niin on tarkoituskin. Esille pulpahtelee kiinnostavia ajatuksia ihmisyydestä, erilaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Mitä ovat ihmisoikeudet ja onko kaikki erilaisuus hyväksyttävää? Näitä ajatuksia olisi tyylikkäästi voinut kehitellä pidemmällekin, varsinkin kun ne ovat nyt ajankohtaisia. Frankenstein on vaikuttava tutkielma ihmisyydestä, joka osoittaa, että taiteella on paikkansa maailman kuvaajana ja kyseenalaistajana.

Matti Tuomela

Harmoninen kolmiodraama

MATTI Ijäs muistetaan hänen omintakeisista elokuvistaan. Hänen kenties tunnetuin työnsä on vuonna 1988 valmistunut TV-elokuva Katsastus, joka nykyään nauttii kulttimaineesta. Pitkän uran tehneen ohjaajan tuorein elokuva Kaikella rakkaudella pyörii jälleen tuttujen rakkausteemojen parissa. Lapin maisemissa kuvatun tarinan pääosassa on ujo postikorttikuvaaja Tuomo (Sampo Sarkola), joka patikoi yksin erämaassa kuljettaen mukanaan tyhjää penkkiä. Penkki on hänelle eräänlainen hellyyssymboli, jota hän kuvaa, ja jonka kanssa hän viettää baari-illankin. Tuomo rakastuu villiin ja uhmakkaaseen yksinhuoltajaäitiin Ansaan (Krista Kosonen), jonka kanssa hän kaikkien odotusten vastaisesti löytää yhteisen sävelen. Juuri kun heidän arkensa vakiintuu, kuvioihin saapuu Ansan entinen mies – murhasta tuomittuna ollut Ismo (Tommi Korpela). Kasassa on klassisen kolmiodraaman ainekset. Rakkausjahdista saavat osansa

LONTOOSSA suuren suosion saavuttanut Nick Dearin näytelmäksi sovittama Frankenstein saapui Suomen Kansallisteatteriin. Tarina on Mary Shelleyn romaanista tuttu. Nerokas Viktor Frankenstein (Antti Luusuaniemi) luo Olion (Esa-Matti Long), joka lähtee pian omille teilleen. Myöhemmin Olio palaa luojansa luo mielessään kysymyksiä ja eräs vaatimus. Suuren näyttämön upeat puitteet mahdollistavat näyttävän esityksen, joka hivelee silmiä. Lavalle on tuotu klassisia kauhuelokuvan tunnusmerkkejä, kuten urkupillejä ja holvikaaria. Näyttämökuvat ovat viimeisteltyjä, synkkiä, mutta kauniita. Teokseen luotu äänimaailma käy erinomaisesti

Stefan Bremer

VUONNA 2012 käsikirjoituksen Kultaisella Venlalla palkittu Johanna Vuoksenmaa keskittyi Klikkaa mua -tv-sarjassa eronneen naisen yrityksiin löytää kumppania netistä. 21 tapaa pilata avioliitto on Vuoksenmaan uutuuselokuva, joka niin ikään liikkuu parisuhdekysymysten äärellä tutulla komediallisella otteella. Armi Toivanen esittää Sanna Mannerta – naista, joka ei usko rakkausliittoihin. Hän tekee tohtorinväitöskirjaa siitä kuinka ihmiset pilaavat avioliittonsa. Hänen ystävänsä Aino (Essi Hellén) on sitä vastoin taikauskoinen romantikko, jolla on palava halu rakastua. Sanna haastattelee tutkimustaan varten pariskuntia näiden hääpäivänä ja vuoden välein tästä eteenpäin. Tahtomattaan hän alkaa tuntea vetoa erästä vastikään eronnutta haasteltavaa kohtaan. Samoihin aikoihin hänen onnettomassa avioliitossa elävä tutkimusassistenttinsa rakastuu Ainoon. Romanttinen komedia juhlii rakkauden olemassaoloa. Kepeän ja ihmisläheisen elämänkatsomuksen mukaisesti kaikessa on kyse uskaltamisesta ja heittäytymisen riemusta. Elokuvassa esitetyt rakastumiset ovat spontaaneja ja siksi niin romanttisia. Tärkeintä on kuitenkin huumori. Vuoksenmaa on erittäin etevä komediankirjoittaja, eikä hän tälläkään kertaa epäonnistu. Teräksisen näyttelijäkaartin esittämät roolihahmot ovat selkeitä, kuplivia ja omilla erityisillä tavoillaan hauskoja. Ainoastaan Riku Niemisen esittämä Sannan ihastuksen kohde Aleksi jää hahmona vähän latteaksi. Hauska käsikirjoitus yhdistettynä yli-

Arvio

2/5

kuitenkaan hetkauta tai tee suurta vaikutusta. Uskaliaissa ratkaisuissa ei tällä kertaa onnistuta. Esitys on kuin jakso Big Brotheria, jossa osallistujat ovat keski-ikäisiä. Johanna Terhemaa Helvetin perhe, KokoTeatteri, ensi-ilta 22.1. Käsikirjoitus ja ohjaus: Liisa Mustonen Rooleissa: Teijo Eloranta, Tommi Eronen, Tarja Heinula, Elina Hietala


Häikäisevä Thaïs

valokuva

19

Vaisu Järnefelt

Arvio

4/5

Heikki T Tuuli

NUORI saksalaisohjaaja Nicola Raab ei tuntenut tarvetta kätkeä Massenet’n Thaïsin ylenpalttista dekadenssia etäännyttävään modernisointiin, vaan sukelsi 1890-luvun kliseisiin tyylikkään häpeämättömästi. Kurtisaani Thaïsin uhkea teatteri ja raunioiden täyttämä aavikko sijaitsevat kuitenkin metallisen teatterikoneiston sisällä eräänlaisena kuvitteellisena, itsestään tietoisena maailmana, jossa niin Thaïsin budoaarin ylitsepursuavuus, rappeutunutta salaseuraa muistuttava munkkikunta kuin ylelliset teatterinaamiaiset ovat kotonaan. Halujen jumalattarena palvottu Thaïs ja pakkomielteinen munkki Athanaël kyntävät raskaissa äärimmäisyyksissä, mutta kun munkki saapuu käännyttämään kaunotarta, osat vaihtuvat ja viiltävät ristiriidat paljastuvat: munkin aggressiivinen vakaumus on pakotettua ja tekopyhää, ja lopulta kahlittu rakkaus Thaïsiin ryöstäytyy valloilleen. Thaïs sen sijaan on koko ajan moraalisesti munkin yläpuolella, tietoinen tyhjästä elämästään mutta onnettomanakin tasapainossa itsensä kanssa. Löytäessään uskonnosta vapautuksen hän lipuu toiseen todellisuuteen. Harva tietää, että ikivihreä Massenet’n Meditaatio on juuri Thaïsin teema. Ooppera on hyvin musiikkivetoinen, ja Kansallisoopperan orkesteri saikin Mikko Franckin johdolla runollisen intohimoiset melodiat vaahtoamaan yltäkylläisesti. Thaïsia on viime vuosikymmeninä esitetty vähän myös sen laulullisen vaativuuden takia. Sabina Cvilak ja Jaakko Kortekangas mykistivät rankoissa päärooleissa. Kortekankaan palavan suorasukainen korkea ba-

kuvataide

EERO Järnefeltin (1863–1937) syntymästä on kulunut 150 vuotta, ja Ateneum juhlistaa merkkivuotta näyttelyllä, joka esittelee taiteilijan monipuolista tuotantoa. Esillä on niin muotokuvia, rajun herkkiä maisemia kuin ikoniseen asemaan nousseita teoksia, kuten kaskenpolttoa kuvaava Raatajat rahanalaiset (1893). Kaikkiaan töitä on esillä 150. Näyttely jakaantuu kahteen osaan. Taidemuseon alakerrassa on esillä Järnefeltin luonnoksia ja piirustuksia sekä grafiikkaa. Yläkerran näyttelysaliin puolestaan on koottu Järnefeltin tunnetuimpia ja rakastetuimpia maalauksia. Näyttelyn eheyden kannalta töiden kahteen eri paikkaan jakaminen on ongelmallista. Kun salien välillä on useampi

Arvio

ritoni rakentaa Athanaëlista vakuuttavan, inhimillisen itsensäpettäjän, vaikka ääni lopussa vähän väsähtikin. Cvilak huumasi yleisönsä sekä lavalla että sen ulkopuolella: nuorella slovenialaisella on ainutlaatuinen, täyteläisen kuparisesti leimuava, tarkkapiirtoisesti kehräävä sopraano, ja majesteettisen arkkitehtoniset eleet yhä korostivat hahmon tuonpuoleisuutta.

2/5

Auli Särkiö Jules Massenet’n Thaïs, Kansallisooppera, ensi-ilta 25.1. Musiikinjohto: Mikko Franck / Paul Mägi Ohjaus: Nicola Raab Rooleissa: Sabina Cvilak, Jaakko Kortekangas

Vahvojen tunnelmien Palomäki

Hannu Aaltonen / Valtion taidemuseo

ooppera

CULT24

MAGAZINE

Arviot

Arviot

Helmikuu 2013

kerros ja liuta muita teoksia, ehtii välissä jo unohtaa, mitä toisessa salissa esiteltiin, eikä ensiksi katsottujen töiden ääreen ole helppo palata. Luultavasti syy tilaratkaisuun on käytännön sanelema, mutta käyntikokemuksen kannalta se on hämmentävä. Tilaratkaisu myös sekoittaa näyttelyn temaattista jäsennystä. Grafiikka ja piirustukset näyttäytyvät irrallisina suhteessa tunnetumpiin maalauksiin. Toisaalta taas juuri grafiikan töiden näytteille tuominen on näyttelyn ehdottomasti kiinnostavinta antia. Muotokuvista ja Kolin maisemista tunnetuksi tulleen Järnefeltin grafiikan tuotannon esittely laajentaa kuvaa taiteilijasta ja taustoittaa kotimaisen grafiikan syntyhistoriaa. Ateneumin Järnefelt-näyttelyn ongelma ei millään tavalla ole esillä olevissa teoksissa. Mukaan on saatu kattava otanta kultakauden taiteilijan töiden parhaimmistoa sekä muutamia kiinnostavia vähemmän tunnettuja töitä. Näytteille asetetut työt eivät vain oikein asetu kiinnostavasti suhteessa toisiinsa eikä näyttely tuo uutta näkökulmaa Järnefeltin töihin tai syvennä tulkintaa taiteilijana. Esillä olevat grafiikan työt toki syventävät kuvaa taiteilijasta, mutta nekin on asetettu näytteille ikään kuin tarkoitus olisi vain esitellä, että tämmöistäkin Järnefelt teki. Näyttelykokonaisuus jää pinnalliseksi eikä tarjoa avaimia Järnefeltin taiteen paremmin ymmärtämiseksi. Amanda Manner Eero Järnefelt 150 vuotta, Ateneum, 28.4. asti

kuvataide

Luostarisen helmet Arvio

Amanda Manner Nelli Palomäen näyttely, Suomen valokuvataiteen museo, 21.4. asti

Arvio

5/5

TAIDEHALLI tuo näytteille Leena Luostarisen (s.1949) tuotannon helmet. Suurikokoisista kissapetomaalauksista ja mystisistä näkymistä tunnetun maalarin tuotannon ulottuvuudet tulevat hyvin Tiikerinpiirtäjä-näyttelyssä esiin. Näyttelyssä on teoksia Luostarisen uran eri vaiheilta ja maalauksista rakentuu ehyt kokonaisuus. Luostarisen taiteiteilijuutta taustoittaa myös esittelyvideo taiteilijasta sekä otanta luonnoskirjoja, jotka avaavat taiteilijan työskentelymetodeita. Luostarinen teki läpimurtonsa 1980-luvulla ja oli yksi aikansa juhlitumpia naistaiteilijoita. Mystiset eksotiikkaa huokuvat maalaukset ja ekspressiivinen maalaustyyli tekivät eittämättä vaikutuksen aikansa taideyleisöön. Onkin kiinnostava valinta, että Taidehalli nostaa Luostarisen nyt uudestaan esiin retrospektiivin kautta. Kenties se kielii siitä, että muutkin 1980-luvun taiteilijat ovat jälleen astumassa esiin. Itse en kuitenkaan ole ihan varma, onko ajallinen etäisyys vielä tarpeeksi suuri. Luostarisen maalaukset eivät tunnu kovin tuoreilta tai innostavilta. Mitään varsinaisesti yllättävää, uutta tai erityistä ei Taidehallin näyttely tarjoa, vaikka esillä on myös Luostarisen uudempiakin töitä. Toisaalta taiteen arvoa ei voi mitata vain sen uutuusarvolla. Luostarisen maalausten vahvuus on niiden omaleimaisuudessa ja uskollisuudessa tietylle aihepiirille. Luostarisen maalauksista rakentuu voimakas oma mystinen maailma. Siitä löytyy runsaasti viittauksia taidehistoriaan, mutta työt eivät ole lainkaan akateemisen tai etäisen tuntuisia. Kuva-aiheet ja symbolit

3/5

Taidehalli

laajemmista ilmiöistä ja tunteista. Kuvista huokuu kuvattavan aito kohtaaminen ja vilpitön kunnioitus. Kuvat ovat muotokuvia, mutta eivät muotokuvia vain yhdestä ihmisestä. Palomäki itse kertookin, että kaikki hänen kuvansa ovat myös jollain tavalla omakuvia. Toista kuvatessa Palomäki selvästi laittaa myös itsensä likoon, eikä katso kuvattavaa vain kohteena, joka pitää saada tallennettua valmiin kaavan mukaan. Palomäki kuvaa ihmisyyttä ja kuvien voima rakentuu kuvattavien katseen varaan. Palomäki lähestyy kuvissaan ihmistä kauniisti, mutta ei kaunistellen. Kuvista välittyy tietty rosoisuus ja elämänkokemus, mutta hallitut harmaansävyt ja sumuiseksi jätetyt taustat tekevät kuvista lyyrisiä ja sopivasti etäännytettyjä.

Nelli Palomäki

NELLI Palomäen (s.1981) yksityisnäyttely Valokuvataiteen museossa luo vahvoja tunnelmia. Helsinki Schoolin kuvaajana tunnetuksi tullut Palomäki muistetaan etenkin omakuvasta 26-vuotiaana, jossa kuvaaja leikittelee sukupuolirooleilla. Kuvassa Palomäki on asettanut etusormensa, jossa on viiksien kuva, ylähuulensa päälle ja katse on viekoittelevasti luotu kameraan. Tälle kuvalle kiinnostavan vertailukohdan luo näyttelyssä esillä oleva kuva Palomäestä ja hänen isästään metsikössä vuodelta 2009. Muutoin näyttelyn kuvien välille ei rakennu vahvoja tarinallisia kaaria, ennemmin niissä tallentuu hetki ja tunne. Moni Palomäen kuvaama henkilö tuntuu kuvassa olevan eräänlaisessa murroskohdassa, jonkin uuden kynnyksellä. Kuvien tunnelma on eteerinen, muttei missään nimessä pysähtynyt. Palomäen mustavalkoiset kuvat ovat klassisia ja teknisesti viimeisen päälle hiottuja. Ne henkivät ajatonta tunnelmaa ja valokuvauksen historian tuntemusta. Esillä oleva kokonaisuus ei ole trendikäs, mutta ajankohtainen se on tavalla, joka kurkottaa valokuvauksen nykytrendien yli. Valokuvataiteen museon eleetön ripustus ja tyylikäs valaistus osaltaan tukevat Palomäen kuvien hienostunutta yleisilmettä. Erityisen kiehtovia ovat Palomäen lapsikuvat, joissa on tavoitettu lapsuuden ristiriitaisuus. Palomäen kuvissa lapset ja nuoret ovat samanaikaisesti suloisia ja viattomia, mutta myös arvoituksellisia. Palomäen kuvat lumoavat ajattomuudellaan, kuvat ovat samanaikaisesti vahvoja havaintoja tietystä hetkestä sekä tiivistymiä

ovat tunnistettavia ja helposti lähestyttäviä. Toisaalta nykykatsojan silmin Luostarisen töiden aiheet ovat jopa hieman kuluneita. Linnut, kasvit ja kissapedot miltei kalpenevat maalausjäljen ja väri-ilottelun rinnalla. Maalauksissa huomaa katsovansa enemmän väriä ja pintaa kuin varsinaista aihetta tai sisältöä. Luostarisen maalausten kohdalla on keinotekoista toisaalta edes erottaa sisältöä ja muotoa toisistaan, niin olennainen osa teoksia maalin ja värin ominaisuudet ovat. Sävyjen yhdistelijänä ja rohkeana maalarina Luostarinen on omimmillaan ja pakottomalta tuntuva maalausjälki on nautinnollista katsottavaa. Amanda Manner Leena Luostarinen: Tiikerinpiirtäjä, Taidehalli, 3.3. asti


CULT24

MAGAZINE

20

Tyyli & design

Tyyli & design

Helmikuu 2013

poikkesimme putiikkiin

ajankohtaista

Kalasta kassiksi

Nuutajärven juhlanäyttely

Jenni Tepsa

Nuutajärven lasitehdas perustettiin jo vuonna 1793 Urjalaan ja vuosien saatossa se nousi maamme merkittävimpien lasitehtaiden joukkoon. Nuutajärvellä lasitaidetta ovat tehneet monet tunnetut nimet, kuten lasilinnuista tunnettu Oiva Toikka. Tänä vuonna 220 vuotta täyttävän Nuutajärven juhlavuoden näyttely avautuu helmikuun alussa Galleria Arabiassa.

Nuutajärvi 220 -näyttely Arabian museossa (Hämeentie 135) 8.2.–5.5.

Pöytä koreaksi

Liisa Saarni on oman alansa pioneeri.

Liisa Saarni valmistaa laukkuja, vöitä ja iPad-koteloita. Erikoiseksi asian tekee se, että Saarni tekee kaiken kalannahasta. JO yli 20 vuoden ajan Liisa Saarni on suunnitellut ja valmistanut tuotteita kalannahasta. Häntä voidaankin pitää uranuurtajana kotimaisen käsityön saralla, sillä Saarnin tutustuessa ensimmäisen kerran kalannahan parkitsemiseen, oli vanha käsityötaito unohduksissa eikä valmiita ohjeita nahan valmistukseen ollut. Nykyään Saarni valmistaa Galateiayrityksessään kalannahasta laukkuja, vöitä, lompakoita sekä vihkojen kansia. Ja löytyy tuotevalikoimasta myös iPad-suojakoteloita. Jotta tähän pisteeseen on päästy, tiedot ja taidot on täytynyt opetella itse. Kirjastossa Saarni on kahlannut läpi kirjoja ja hakenut oppia saamelaiskulttuureista. Vuosien varrella monta sataa kiloa kalannahkaa on mennyt myös pieleen. – Kalannahan parkitseminen lähtee liikkeelle raa’asta työstä. Kalannahka avataan, putsataan ja pestään. Sitten nahka kalkitaan, rasvataan ja prässätään. Yhteensä raakanahka käy läpi noin 20 työvaihetta. Kestää kolmisen viikkoa, että nahka on saatu parkittua ja sitä voi alkaa työstää, kertoo Liisa Saarni. Suunnittelija käyttää tuotteissaan mateen nahkaa, jonka hän hankkii kotimaisilta kalatehtailta. Muun käyttämänsä nahan hän tilaa kotimaisilta nahkatehtailta. Pian tilanne saattaa olla toinen, sillä nahkatehtaat häviävät maasta nopeaa tahtia. Jo nyt ne ovat laskettavissa yhden käden sormin. Saarni uskoo, että jos olisi aikoinaan saanut valmiin reseptin käsiinsä, ei hän luultavasti enää parkitsisi nahkaa. Suunnittelija kun on aina pitänyt haastavasta työstä ja tekeekin kaiken alusta asti itse. – Monet varmasti pelästyvät sitä, kuinka paljon käsityötä tämä vaatii. Ei tämä ammatti myöskään mikään rahasampo ole. Itsensä tällä kyllä elättää.

SAARNIN kiinnostus kalannahan parkitsemista kohtaan heräsi hänen opiskellessa Kuopion käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa 1980-luvulla. Ollessaan kesätöissä Turun Luostarinmäen käsityöläismuseossa tuli hänelle hätä, että perinteiset käsityötaidot katoavat uusien oppien tullessa tilalle. – Luostarinmäellä huomasin, että kalannahkaa on hyödynnetty niin kauan kuin on kalastettu. Viimeksi kalannahkaa on käytetty Suomessa pula-aikana, muistelee Saarni. Nykypäivänä kuluttajat suosivat kierrätystä ja kestävää kehitystä. Juuri sitä kalannahan hyödyntäminen on, koska muuten nahka olisi jätemateriaali. – Ihmisten kulutustottumukset ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana. Asiakkaani eivät arvosta kerskakulutusta, vaan käsityötä, kotimaisuutta ja kestävyyttä. Niin kuin minä itsekin. Saarni myöntää hetken aikaa olleensa huolissaan, miten ihmiset pystyvät ostamaan niin paljon kaikkea ja samaa tahtia heittämään hyvää tavaraa pois. Nyt ollaan kuiten-

kin menossa oikeaan suuntaan, ja ihmiset haluavat ajattomia tuotteita. Tavaroita, joita pystyy käyttämään pitkään. Kalannahkatuotteiden tunnettavuus on myös vähitellen lisääntynyt, kun osa suurista merkeistä on alkanut käyttää sitä tuotteissaan. Suurten yritysten tulo markkinoille ei huoleta Saarnia, eikä hän usko isojen yritysten vievän elinkeinoa pienyrittäjiltä. Suunnittelijaa itseään ei kuitenkaan nähdä kauppakeskusten asiakkaana. Päinvastoin Saarni asioi kivijalkaliikkeissä, sillä se on hänen vastalauseensa suurille ketjuliikkeille, joihin ihmiset on vain totutettu. – En ole huolissani perinteisten käsityötaitojen katoamisesta, sillä ihmiset ovat tiedonhaluisia ja kiinnostuneita tekemään asioita. Ihmiset on tarkoitettu tekemään käsillään, ja sanotaanhan sitä, että se on myös terapeuttista. Jenni Tepsa

Design Forumissa järjestettävässä valtakunnallisessa myyntinäyttelyssä on esillä yli kahdenkymmenen taideteollisuusalan ammattilaisen kattausesineitä eri materiaaleista; puuta, lasia, keramiikkaa ja tekstiilejä. Näyttelyllä halutaan nostaa esiin kotimaista ammattitaitoa. Kaikki tuotteet on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Näyttelyn järjestää Pirkanmaan muotoiluja taideteollisuusyhdistys Modus ry. Kattaillen-näyttely Design Forumissa (Erottajankatu 7) 8.2.–2.3.

Kädentaidot tutuiksi Kädentaitomessut on kevään pakollinen tapahtuma kaikille käsitöiden ystäville. Katajanokan Wanha Satama on täynnä suomalaisia käsityöläisiä, mukana on ennätysmäärä eli lähes 200 kädentaitajaa. Valtakunnallisilla messuilla yhdistyy hyvä suunnittelu, aidot materiaalit ja tekemisen taito. Messuilla nähdään käsityön uusimmat tuulet, tekniikat ja materiaalit. Käsityömessuilla voi tavata suoraan tuotteiden tekijöitä, jotka tarjoavat laadukkaita koriste- ja käyttöesineitä, yksilöllisiä vaatteita sekä paljon muuta.

Galateia, Iso Roobertinkatu 35-37

Kädentaitomessut Wanhassa Satamassa Katajanokalla 2.–3.3.

Galateian tuotteet on tehty kalannahasta.


CULT24

MAGAZINE

Tyyli & design

Tyyli & design

Helmikuu 2013

21

Cult24

Stadin slangille oma tuotesarja Kunnianosoituksena Stadin slangille käsityöläiset Päivi Brunou ja Riikka Honkanen julkistavat Snygii slangikamaa -tuotesarjansa. Sarjaan on tarjolla uushopeisia tuotteita, muun muassa avaimenperiä sekä ovi- ja pyyhemerkkejä. Valmistajien mukaan slangi ja slangisanat ovat ”olennainen osa kaupunkikulttuuria ja mitä parhainta kielen arkidesignia.” Slangikamaa on saatavilla verkkokaupoista www.fiinariina.fi ja www.beloved.fi

Pekka Timonen siirtyy seuraavaksi viestintätoimiston palvelukseen.

”Designvuodessa on valuvika” Helsinki oli viime vuonna maailman designpääkaupunki. Mitä vuodesta jäi käteen? Projektin johtaja Pekka Timonen kertoo. Pekka Timonen, missä designvuosi mielestäsi onnistui parhaiten? – Selkein onnistuminen on se, että ajatus siitä mitä muotoilu on ja mitä sillä tehdään, kasvoi aika paljon. Muotoilun rooli Helsingin seudulla vahvistui. Samoin vahvistui Helsingin asema muotoilukaupunkina kansainvälisesti. Mikä yksittäinen tapahtuma jäi parhaiten mieleesi? – Design-museon ja Arkkitehtuurimuseon väliin rakennettu paviljonki jäi mieleen. Se oli kiinnostava ja onnistunut projekti. Pidin myös Arjen aarteet -tapahtumasta Suvilahdessa. Olen pitänyt myös paljon niin sanotuista näkymättömistä asioista. Esimerkiksi julkisissa hallinnoissa ollaan alettu ajattelemaan muotoilua. Toimijat jotka eivät aikaisemmin olleet aktiivisia muotoilun käyttäjiä, ovat ottaneet muotoilun omakseen. – 1950- ja 1960-luvun muotoilijoista on tehty sankarimuotoilijoita, jotka tuottavat uniikkeja näyttelyesineitä. Se elää voimakkaasti meidän mielikuvissamme ja olemme tosi sidoksissa kultakauden muotoiluun. Se on kuitenkin vain yksi näkökulma muotoiluun. Halusimme ravistella sitä käsitettä. Designvuoden tarkoitus oli nähdä eteenpäin ja rikkoa rajoja. Miten oma käsityksesi designista muuttui? – Kyllä se aika radikaalisti muuttui. Se vahvisti uskoani siihen, että muotoilun tärkeys maailmassa kasvaa jatkuvasti. Muotoilu karkaa kaikkia määrittelyjä, se elää ja muuttuu koko ajan. Katsoin BBC:n sarjaa muotoilusta. Joku viisas siinä sanoi, että 1900-luku synnytti kolme merkittävää kulttuurimuotoa: elokuvat ja tv, pop-musiikki ja populaarikulttuuri ja kolmantena on muotoilu. Voisiko Suomi olla maailman pop- tai elokuvapääkaupunki?

Tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta. Mutta tässä me oltiin aivan pokkana maailman designpääkaupunki, eikä sitä ajatusta haastanut kukaan. Meillä on muotoilussa potentiaalia ja mahdollisuuksia. Miten vuosi vaikutti kansaivälisesti Helsingin imagoon muotoilukaupunkina? – Meidät profiloitiin uutta luovana ja uutta rakentavana kaupunkina. Paljon kirjoitettiin toki muotoilumme historiasta, mutta se kuva monipuolistui. Nyt pitää miettiä, miten me pidämme yllä Helsingin mainetta designkaupunkina. Missä asioissa designvuosi epäonnistui? – Maailman designpääkaupungissa on sellainen valuvika, että sen valmistelemiseen on ihan liian vähän aikaa. Valmisteluun on aikaa vain kaksi vuotta, joka on järjettömän lyhyt aika. Sinä aikana pitää luoda rakenteet, ohjelmat, kaikki. Ajan puute aiheutti sen, ettei kaikkia mahdollisuuksia pystytty hyödyntämään. Ohjelmahaussa kiinnostus oli niin suurta, että käsittely ja arviointi venyi ja siihen jäi liian vähän aikaa. Vähintään vuosi tai kaksi lisää olisi tarpeen. – Alkuvuonna olisi pitänyt olla muutama populaarimpi tapahtuma, jotka olisivat heti vuoden alussa saaneet suuren yleisön liikkeelle. Se olisi tehnyt hyvää koko vuodelle. Millainen ponnistelu tämä projekti oli sinulle henkilökohtaisesti? Jäikö siviilielämälle aikaa lainkaan? – Vähiin se jäi. En vain minä, vaan koko toimisto teki töitä järjettömän määrän. Ei tässä kukaan itseään säästellyt. Pitää tehdä intohimolla, muuten ei jaksa. Nyt olo on helpottunut. Olen ylpeä, että idesta syntyi kansanliike. Pauli Jokinen

CATWALKIT VIDEOLLE SUUNNITTELUSTA TOTEUTUKSEEN

Pr-edustajat

Maskeeraajat

Yritys-, koulutus- ja tuote-esittelyvideot

Kuvaus- ja editointipalvelut Av-tekninen suunnittelu ja ylläpito

Tapahtumataltioinnit Webcast-lähetykset

YKSITTÄISISTÄ AMMATTILAISISTA KOKONAISIIN TUOTANTOTIIMEIHIN OTA YHTEYTTÄ JA KYSY LISÄÄ ILMARI KOVANEN MEDIARINKI OY, 044-533 7772 ilmari.kovanen@mediarinki.fi, www.mediarinki.fi


CULT24

MAGAZINE

22

Ravintolat

ja jälkeen Ravintolat ennen tapahtuman

Helmikuu 2013 Jani Avelin

lyhyesti Kotikokkien herkkuja Helmikuussa vietetään Ravintolapäivää jo kahdeksatta kertaa. Taas on mahdollisuus maistella kotikokkien ja -leipureiden herkkuja ympäri kaupunkia. Kuluvana vuonna järjestetään kaikkiaan neljä ravintolapäivää. Lisätietoa osoitteessa www.restaurantday.org Ravintolapäivä 17.2.

Härkää New Yorkin malliin Juttutuvan keittiömestarit ovat käyneet opintomatkalla New Yorkissa. Matkan parhaat opit näkyvät Härkäviikkojen ruokalistalla. Tarjolla on muun muassa Hereford-härän sisäfileepihviä ja grillattua härän entrecotea. Ystävänpäivänä järjestettävissä Härkäpeijaisissa tarjotaan muun muassa 72 tuntia savusaunassa kypsennettyä häränjalkaa. Härkäpeijaiset 14.2. Juttutuvassa, Säästöpankinranta 6

Ravintola Comon henkilökunta työn touhussa.

Musiikkiteatteria ja italialaista ruokaa Teatteri Forum on Helsingin uusin show & dinner -tulokas. Ohjelmistosta vastaa Kummeli-mies Heikki Vihinen ja ruokapuolesta keittiömestari Jyrki Sukula. VUODENVAIHTEESSA Forumiin avattiin uusi teatterin ja ravintolan yhdistelmä. Teatteri Forum tarjoaa viihdyttävää musiikkiteatteria, jonka yhteydessä voi nauttia illallista. Naapurissa aloitti keittiömestari Jyrki Sukulan luotsaama ravintola Como, jonka antimia tarjotaan myös teatterin puolella. Ravintolatoimintaa pyörittää Restamax ja teatteriohjelmistosta vastaa Ohjelmatehdas. Molemmat ovat Tampereelta. Vaikka Helsingissä on runsaasti show & dinner -ravintoloita, Restamaxin toimitusjohtaja Markku Virtanen uskoo uudella tulokkaalla olevan tilausta. – Kyllä. Kaikki on kiinni siitä, että saadaan kiinnostavia esityksiä toteutettua, sen eteen pitää tehdä töitä. Helsingissä on paljon teatteritoimijoita, ohjelmisto pitää olla viimeisen päälle mietittyä, Virtanen sanoo. TEATTERIN ohjelmistopuolta vetää Kummelistakin tuttu teatterin monitoimimies Heikki Vihinen. Kevään ohjelmistossa nähdään muun muassa Juice-musikaali sekä Maria Lundin ja Pentti Hietasen tähdittämä

musiikkinäytelmä Kaunotar ja Tenori. Teatteri Forumin tiloissa toimi viimeksi musiikkiteatteri Koitto, joka ajautui konkurssiin viime vuonna. Teatteri Forum lähtee liikkeelle samanlaisella konseptilla. Toimitusjohtaja Virtanen ei halua ottaa kantaa Koiton ongelmiin. – Pitää kysyä Koiton porukalta, mikä heillä meni pieleen. Teatterin yhteydessä toimiva ravintola Como tarjoaa Jyrki Sukulan mukaan asiakkailleen ”tasokasta ruokaa italialaisella säväyksellä.” – Ravintola Como aikoo erottua keskittymällä yksinkertaisiin, hyvistä raaka-aineista tehtyihin ruokiin sekä ruokahetkeen, jossa ei ole ennaltaluotuja sääntöjä. Eli asiakas voi syödä ja juoda juuri sitä, mikä parhaalta kussakin hetkessä tuntuu, Sukula luonnehtii. Sukula aikoo tuoda kello viiden aperitiivin takaisin Helsingin ravintolatarjontaan. Comon alkuiltaan luodaan konsepti nimeltään ”Apericena” eli tarjotaan pieniä ruokia ja mielenkiintoisia viinejä laseittain kohtuuhinnalla. Listan viinit ovat tarkkaan valittuja ja niissä keskitytään Italian alkuperäisrypäleisiin.

Fondueta moneen makuun

kaksi muutakin ravintolaa: Gringos Locos ja Stefan’s Steakhouse. Lisääkin on mahdollisesti tulossa. – Kyllä meitä kiinnostaa Helsingin markkina-alue. Jos tulee eteen uusia mielenkiintoisia kohteita, niin kyllä meitä kiinnostaa laajentua sinne, Virtanen sanoo. Pauli Jokinen Teatteri Forum ja ravintola Como, Yrjönkatu 31

Poimintoja Comon ruokalistalta Alkuruoka: Valkosipulin kera paistettuja jättiravunpyrstöjä ja marinarakastiketta, 6 euroa. Pääruoka: Sahramirisottoa ja paistettuja kampasimpukoita, 15 euroa. Jälkiruoka: Suklaakakkua polentajauhoista, mandariinilla maustettua mascarponea ja paahdettuja manteleita, 9 euroa.

RESTAMAXIN toimitusjohtaja Markku Virtanen odottaa Teatteri Forumista kannattavaa sijoitusta Restamaxin salkkuun. Forumin ravintolan lisäksi yhtiöllä on Helsingissä

Tervasaaren Savu-ravintolan alkuvuosi mennään fonduen merkeissä. Savun fondue-illoissa on mahdollisuus kokeilla erilaisia fondueannoksia. Juustofonduessa padassa on Jokilaakson savujuustokastiketta, lihafonduessa voi maistella härkää, poroa tai bratwurstia. Herkkusuut voivat dipata suklaakastikeeseen mansikoita, hedelmiä tai vaahtokarkkeja. Fondue Menu 27.3. asti, ravintola Savu, Tervasaari

Afrikan makuja Kalliossa Kolmannella linjalla on avattu uusi ravintola Sandro, joka lupailee afrikkalaista kasvisruokaa. Tarjolla on aamiaista, lounasta, á la carte -lista ja brunssia. Ravintolan tiloissa toimi ennen monitoimikioski Sandron kulma. Sandro, Kolmas linja 17

Soppakeittiö laajentaa Soppakeittiö avaa uuden lounasravintolan Helsingin keskustaan Urho Kekkosen kadulle. Listalla on joka päivä kolme keittovaihtoehtoa. Soppakeittiön suursuosikki bouillabaisse on listalla lähes päivittäin. Soppakeittiö toimii myös Helsingin kauppahalleissa. Soppakeittiö, Urho Kekkosen katu 4-6

HEI TAITEENYSTÄVÄ! HIETSUN HALLISTA SAAT KULTTUURIA SUUN TÄYDELTÄ, MAUSTA RIIPPUMATTA. UUSITTU HIETALAHDEN KAUPPAHALLI AVATAAN 11.2. TERVETULOA! Hietalahden kauppahalli avoinna 11.2. alkaen ma-pe 08-18, la 08-16, ja avajaispäivänä 16.2. 12-18 www.hietalahdenkauppahalli.fi


Studioruokailua Paksussa MILTÄ kuulostaa ravintolaillallinen, kun vieressä on käynnissä valokuvaussessio ja kamerat näyttävät livekuvaa keittiöstä? Studioravintola Paksu toi pääkaupunkiin uuden konseptin, jossa asiakas pääsee kirjaimellisesti studioon syömään. Studioravintola Paksu on kahden ennakkoluulottoman miehen, Otto Helinin ja Pete Voutilaisen, perustama ravintola Helsingin ydinkeskustassa Yliopistonkadulla. Asiakas pääsee Paksussa seuraamaan livenä valokuvastudion toimintaa ja keittiön tapahtumia sekä kuuntelemaan musiikkiesityksiä. Samalla kun nauttii ruoastaan. – Vuosi sitten aloimme Peten tatuointiliikkeessä kehitellä ideaa, miten yhdistäisimme osaamisemme saman katon alle. Halusimme luoda normeista poikkeavan paikan, joka antaisi asiakkaille ja työntekijöille mahdollisuuden kokea jotain, mikä ei ravintolassa yleensä ole mahdollista, kertoo Otto Helin. Uransa ravintolakeittiössä tehnyt Helin sekä tatuoija ja media-alan ammattilainen Pete Voutilainen tarjoavat Paksussa ruokaa ja juomaa aamusta myöhäiseen yöhön. Tarjolla on aamupalaa, lounasta, a la carte -menu ja brunssi viikonloppuisin. PAKSUN tyyli ottaa vaikutteita muun muassa Amerikasta ja Aasiasta yhdistäen niihin tuttuja, kotoisia raaka-aineita ja makuja.

CULT24

Poimintoja Paksun ruokalistalta Alkuruoka: Matalalämpölohta, savudressinkiä ja minttukurkkulientä. 12 euroa. Pääruoka: Valkosipulin kanssa paistettua kanankoipilihaa ja maksaa, maissia ja tomaatti-chorizo -kastiketta. 21 euroa.

– Ruokapuolta on kehittänyt kokkimaajoukkueessakin vaikuttanut keittiömestari Toni Mikkonen, joka löytyi Peten tatuointipenkistä. Hänen persoonansa ja elämänkatsomuksensa sopivat Paksun tyyliin, ja Toni onkin luonut ruokalistan, jota on vaikea laittaa perinteisiin lokeroihin, kertoo Helin. Paksun valokuvastudiossa majaansa pitää valokuvaaja Nadi Hammouda. Hänen työskentelyään pääsee Paksussa seuraamaan vierestä ihan käytännössä. Nadi Hammouda on muun muassa ottanut Paksun miesten vessan kuvat. Vastaavasti naisten vessan seiniä koristavat Santtu Särkäksen kuvaamat otokset.

Ravintolan seinillä nähdään myös aika ajoin vaihtuvien taiteilijoiden töitä, ravintolan ensimmäiseksi taiteilijaksi valittiin Jyrki Riekki. RAVINTOLAN pienellä lavalla kuullaan akustisia keikkoja, ja vuoden alussa avautui Paksun klubipuoli. Myös siellä on kameroita, joten ruokailijat voivat seurata klubin tapahtumia, kuten musiikkivideon kuvauksia, reaaliajassa. – Tahdoimme luoda välittömän, hauskan ilmapiirin ja tunteen, että on sallittua olla oma itsensä. Paksuun saa tulla kuin omaan kotiinsa ilman perinteisten kaavojen luomaa

Jälkiruoka: Toskakakkua, lämmintä kinuskivaahtoa, sitruunarahkaa ja viikunalientä. 10 euroa.

painetta. Meille on tärkeintä, että ihmiset tuntevat olonsa rennoksi ja turvalliseksi sekä viihtyvät, toteaa Helin. Helmikuussa Paksussa nähdään esiintymässä muun muassa Kauko Röyhkä ja Jarkko Martikainen. Jenni Tepsa Studioravintola Paksu, Yliopistonkatu 5

Drinkille teatterin jälkeen? Syömään ennen elokuvaa? Cult24 suosittelee:

19,50 € plo

Ravintola Oiva Portth Po Port haani nin nk kat atu 5 atu 00 0 053 5 30 He Hellssin inki nki ki p.. 010 p 0 2119 9 298 980 w w w. www. ww w.ravi w.ra ravi ra vint int nttol ollao o aoiv oiiv va. a .fi oiv oi vaaa@r @rrav @ aviin ntola tola to laoi aoi oiva iva va.fi a.fi fi Av A voi vo oiinn nna: a: maa – tii klo m lo 10. 0..30 330 0 – 224 4 .0 .0 0 ke – tto ke o kllo o 10. 0.30 30 – 01 01..0 00 pee klo p lo 10. 0.30 0–0 022 .0 00 llaa klo lo 10 0..0 00 0 – 02 02 .0 00 su klo su lo 111..00 0 – 17.0 1177.0 .0 0

23

Samu Hupli

Helmikuu 2013

MAGAZINE

Ravintolat

ja jälkeen Ravintolat ennen tapahtuman

Sävelen uudistunut

Viinibaari Latva Korkeavuorenkatu 25

Ravintola Juuri Korkeavuorenkatu 27

Ma-ti 16–24 Ke-pe 16–02 La 14–02

Ma-Pe 11–22 (23) La 12–22 (23) Su 16–22 (23)

BRUNSSI 16€ lauantaisin klo 11-15 Pullo skumppaa (4-hengelle) brunssin yhteydessä

20€ (Norm.35€)

Tarjous voimassa maaliskuun 2013 loppuun saakka.

HUOM! Sävelen menu uudistuu 7.2. Tervetuloa maistamaan!

Ravintola Sävel - Hämeentie 2, Helsinki (09) 774 1082 www.kallionsavel.fi


CULT24

MAGAZINE

24

Helmikuu 2013

ettekö te tiedä kuka minä olen? Cult24

Olen kuvannut itseni*

Taideneuvolan avoimet ovet Annantalolla 4.2., 11.2., 18.2. ja 25.2.

Unettavia lauluja MUSIIKKI. Sopraano Ilona Jokinen ja kanteletaiteilija Mirva Minkkinen tulkitsevat lauluja unesta, nukkumisesta ja Nukkumatista. Duo esittää tunnelmapaloja laajasta kehtolauluperinteestä sekä Minkkisen omia sävellyksiä. Tunnelman viimeistelee Martta Wendelinin piirrustuksiin pohjautuva visuaalinen maailma. Tapahtuma on yli 4-vuotiaille ja kestää 35 minuuttia. Keinu, keinulaiva unten meren ulapalla -konsertit Kanneltalossa 9.2. klo 13 ja 16.

Pauli Jokinen Tavarataivas ensi-illassa 1.2.

* Haastateltava keksi itse otsikon

HelStrips

Testaa oletko CU LT

urelli

HELPOT

5. Kenen kirjoittama kirja on Ryysyrannan Jooseppi (1924)? 6. Kenen filosofinen teos on Näin puhui Zarathustra (1885)? 7. Minkä yhtyeen levy on Kill ’Em All (1983) 8. Missä Helsingin teatterissa pyörii parhaillaan näytelmä Frankenstein?

VASTAUKSET

VAIKEAT

Pauli Jokinen

1. Kuka näyttelee lentokonekaapparia uudessa elokuvassa Kaappari? 2. Kenen kirjoittama kirja on Kirjava satama (1937)? 3. Kuka teki Sibelius-monumentin? 4. Millä vuosikymmenellä Helsingin olympiastadion valmistui?

MEDIUM

Kuvia kaupungilta

Vantaa – tuo tapahtumarikas suurkaupunki.

Taidetta lapsille ja vanhemmille TAIDE. Annantalolla vietetään helmikuussa neljä kertaa Taideneuvolan avointen ovien päivää. Taideneuvolat on tarkoitettu 3–6 -vuotiaille vanhempineen. Niihin on vapaa pääsy ja mukaan mahtuu 30 ensimmäistä. Mukana on vierailevia taiteilijoita, jotka opastavat oman taiteenlajinsa saloihin.

ta pärjää vaihtelevasti. Aika hyvin pystyy luovimaan tässä maailmassa ilman niitäkin. Se vaatii kärsivällisyyttä itseltä ja muilta. Oletin alussa, että koko vuodesta tulee todella hankala. Suunnittelin, että pahimmassa tapauksessa haen varastosta kännykän, soitan äidille ja otan junan kotiin Kouvolaan. Sellainen takaportti oli olemassa. Mutta sitä ei onneksi tarvinnut käyttää. Rahaa en saanut vuoden aikana käyttää kulutushyödykkeisiin, en ostanut uutta enkä käytettyä tavaraa. Kävin paljon ulkona syömässä ja elokuvissa, niihin melkein kaikki rahani menivätkin. Aikaisemmin olen tehnyt muun muassa mainoselokuvia, tv-sarjoja ja lyhyelokuvia. Olen opiskellut Heltechissä. Ensimmäinen elokuva, joka nuorena teki suuren vaikutuksen, oli Peter Weirin Gallipoli. Sen loppukohtaus oli shokki. Asun yksin Helsingin Hermannissa kaksiossa. Sieltä elokuvanikin alkaa. Tällä hetkellä tosin olen evakossa putkiremontin takia. Nyt te tiedätte kuka olen.

9. Mikä palkinto myönnettiin Heikki Paakkaselle tammikuussa? 10. Mistä oopperasta on aaria La donna e mobile? 11. Kuka ohjasi elokuvan Elokuun rapsodia (1991)? 12. Kuka arkkitehti suunnitteli Ateneumin?

1. Kari Hietalahti, 2. Ernst Hemingwayn, 3. Eila Hiltunen, 4. 1930-luvulla, 5. Ilmari Kiannon, 6. Friedrich Nietzschen, 7. Metallican, 8. Kansallisteatterissa, 9. Sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinto, 10. Rigolettosta, 11. Akira Kurosawa, 12. Theodor Höijer

Olen Petri Luukkainen, 28-vuotias elokuvaohjaaja. Olen ohjannut dokumenttielokuvan Tavarataivas. Se kertoo kuinka suljin kaikki tavarani varastoon, josta sain hakea vain yhden tavaran päivässä yhden vuoden ajan. Idea lähti liikkeelle siitä, että koin tarvetta tehdä muutoksen elämässäni. Halusin myös ilmaista itseäni elokuvan kautta. En ole aikaisemmin ollut kameran edessä, se tuntui ensin ajatuksena hirveältä. Mietin olisiko ensimmäinen esine, jonka varastosta haen, makuupussi vai pilkkihaalari? Jotain lämmintä sen pitää olla, että pysyy hengissä. Aloitimme kuvaukset tammikuun pakkasilla. Lopulta ensimmäiseksi esineeksi valikoitui iso huopatakki, se oli monikäyttöinen ja sen kanssa pystyin lähtemään duuniinkin. Ajattelin, että pääsen eroon tavarasta, kun vien kaiken varastoon. Mutta koko vuoden vain ajattelin tavaroita, tavarat eivät poistuneet mielestäni missään vaiheessa. Vaatteet ovat välttämättömimmät tavarat, joita ihminen elämässään tarvitsee. Vaatteet tuovat lämpöä, mutta niillä on myös sosiaalinen vaikutus. Vaatteilla annetaan mielikuva itsestä. Kyllä sitä vilkaisee peiliin ennen kuin lähtee ovesta ulos. Ilman puhelinta ja tietokonet-

lapsiperheille

Tulokset: 1-4 pistettä: aloittelija, 5-8 pistettä: harjaantunut, 9-12 pistettä: culturelli

Helsinki: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Tiketti, Kaapelitehdas, Korjaamo, Ryhmäteatteri, KokoTeatteri, Bio Rex (LippuRex), Nosturi, Ateneum, Taidehalli, Arkkitehtuurimuseo, Kiasma, Valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Sinebrychoffin taidemuseo, Galleria G, Galleria Dix, Yliopiston pääkirjasto (Kaisa-talo), Vuotalo, Malmitalo, Kanneltalo, Kirjasto 10, Viikin kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Pohjois-Haagan kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto, Jakomäen kirjasto, Kontulan kirjasto, Vallilan kirjasto, Maunulan kirjasto, Oulunkylän kirjasto, Munkkiniemen kirjasto, Pitäjänmäen kirjasto, Malminkartanon kirjasto, Vanhan kuppila, Corona Baari, Aschan Cafe Jugend, Ravintola Ilves, Pop & Jazz Konservatorio, Cafe Giovanni, Robert’s Coffee (Sähkötalo), Kauppakeskus Kluuvi, Ympyrätalo, Itäkeskus, S-market (Ruoholahti) Kauppakeskus Ruoholahti, Sokos Vaakuna, Fennian kortteli, Kauppakeskus Arabia, Kauppakeskus MalmiNova, Kauppakeskus Ristikko, Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Helsingin kaupungin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, elokuvateatteri Orion, Savoy-teatteri, ravintola Sävel. Espoo: Sellon kirjasto, Entressen kirjasto, Espoon kulttuurikeskus, Kauppakeskus Iso Omena, Kauppakeskus Heikintori, Kauppakeskus Galleria, Kauppakeskus Länsikeskus, WeeGee-talo. Vantaa: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäki-talo, Kauppakeskus Jumbo, Kauppakeskus Tikkuri, Ravintola Pormestari, Lumo, Konserttitalo Martinus.

Nukekotia koristamassa TYÖPAJA. Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupungissa järjestetään helmikuussa nukkekotityöpaja. Työpajassa voi kokeilla pienoishuonekalujen tekemistä nukkekotiharrastaja Leila Vikströmin opastuksella. Työpajoissa opitaan kokoamaan valmiista osista muun muassa nojatuoleja, pöytiä ja sänkyjä, joita myös hiukan verhoillaan ja koristellaan. Valmiit työt jäävät Lasten kaupunkiin, mutta jokainen saa yhden työnsä muistoksi kotiin. Nukkekotityöpaja Lasten kaupungissa, Sederholmintalo 13.2.

Gommi ja Pommi jaksavat MUSIIKKI. M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen Gommi ja Pommi jaksavat ihastuttaa lapsia vuodesta toiseen. Helmikuussa kaksikko esiintyy Tavastian lastenkonsertissa. Konsertin kesto on tunti ja sylivauvat sisään maksutta. Gommi ja Pommi Tavastian lastenkonsertissa 24.2.

Cult24 Magazine helmikuu 2013  

Cult24 Magazine helmikuu 2013

Cult24 Magazine helmikuu 2013  

Cult24 Magazine helmikuu 2013

Advertisement