Page 1

S U U T UotUa ilmaiseksi

CULT24

TEATTERI • KIRJAT • KUVATAIDE • ELOKUVA • TANSSI • KLASSINEN MUSIIKKI • POP & ROCK • MUSEOT

MAGAZINE

Osmo Rauhala peruskysymysten äärellä Kaija Saariahon syntymäpäivälahja on salaisuus

HERRA Putro ei pidä tytöttelystä

Susanna Kuparinen: Vallan väärinkäyttö on hurmaava soppa

Johanna Förstistä kuoriutui Bond-tyttö Lokakuu 2012

Pääkaupunkiseudun kulttuurin ja viihteen ajankohtaisjulkaisu

Ilmaiseksi kerran kuussa


CULT24

MAGAZINE

2

Lokakuu 2012

sana päätoimittajalta

kuukauden sitaatit

HYVÄ lukija, teet historiaa. Pidät kädessäsi kautta aikojen ensimmäistä Cult24 Magazinea. Monissa Euroopan suurkaupungeissa ilmestyy ilmaisia kulttuurilehtiä, jotka johdattavat kaupunkilaiset kulttuuritapahtumien äärelle. Helsingistä sellainen on puuttunut. Ei puutu enää. Tarjoamme kuukausittain laadukkaan lukupaketin, joka käsittelee ajankohtaisia näyttelyitä, konsertteja, näytelmiä, elokuvia ja kirjoja: koko kulttuurin kirjo samassa paketissa. Lukemalla Cult24 Magazinea tiedät mitä kaupungissa tapahtuu. Teemme lehteä rakkaudesta lajiin. Kirjoittajamme tuntevat oman taiteen alansa paremmin kuin taskunsa. Teemme lehteä rennolla otteella ja pieni pilke silmäkulmassa. Toivomme että innostus ja rakkaus kulttuuriin tarttuvat myös sinuun. Hyviä lukuhetkiä. Nyt, ja tulevaisuudessa kuukausittain.

”Google on vahvistanut osaamistaan Suomessa kahdella uudella työntekijällä.” Google tiedottaa ilouutisesta samalla, kun lehdistö uutisoi media-alan suurista irtisanomisista.

”Olen pelannut jalkapalloa myös televisiossa. Pelasin ki Lehden Reippaan junnuissa ja muistaakseni Aki pelasi myös. Lahdessa oli maaottelu ja tv:ssä näytettiin samalla myös pätkä junnupelistä.”

tässä numerossa

4 Culttihahmo: Susanna Kuparinen MUSIIKKI

6 Kaija Saariaho 7 Mika Pohjonen 8 Samuli Putro 9 Johanna Försti KUVATAIDE

10 Osmo Rauhala 11 Jani Leinonen & Minna Parikka

Elokuvaohjaaja ja -tuottaja Mika Kaurismäki kertoi omasta jalkapallourastaan Kuningas Litmanen -elokuvan tiedotustilaisuudessa.

TEATTERI

”Tämä oli historiallinen hetki, sillä 55-vuotias taidekriitikko joutui elämänsä ensimmäisen kerran antamaan tähtiä. Voihan Jessus! Ettei sekään riitä, että tilaa on vain 1500 merkkiä eli alle liuska. No, minä tein työtä käskettyä...” Taidekriitikko Otso Kantokorpi voivotteli blogissaan, kun joutui Kauppalehdessä tähdittämään näyttelyarvion.

12 Santeri Kinnunen 13 Anna Veijalainen 14 Tanssitärpit ELOKUVA

15 Veden peili 16 Ilkka Heiskanen KIRJAT

MAGAZINE

CULT24

”Kirjailija ei tarvitse kustantamoa. Kirjailija tarvitsee a) hyvän editorin, b) hyvän tiedottajan, c) hyvän juristin, d) hyvän agentin.”

Uuden ajan kulttuurilehti

Sofi Oksanen neuvoo aloittelevia kirjailijoita tuoreessa kirjassa Haluatko todella kirjailijaksi?

Päätoimittaja: Pauli Jokinen pauli.jokinen@cult24.fi 044 52 42 520

AD & taitto: Hanna Huokuniemi

19-21 Arviot 23 Ettekö te tiedä kuka

on Petra Vehviläinen?

Toimitus: Hämeentie 3 00530 Helsinki toimitus@cult24.fi Uutisia netissä: cult24.fi

17 Jarkko Sipilä 18 Mia Vänskä

cultgallup

Myynti: Olavi Suhonen olavi.suhonen@cult24.fi 045 27 19 090 Mediakortti: cult24.fi/mediakortti Aineisto: aineisto@cult24.fi Lehti ei vastaa tilaamattomasta aineistosta.

RAUHA MÄKILÄ

RIIKO SAKKINEN

taiteilija

taiteilija

Jakelupisteet: cult24.fi/jakelupisteet Cult24 Magazine on ilmainen kulttuurin ajankohtaislehti, joka ilmestyy pääkaupunkiseudulla. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Painos 20 000. Lehteä jaetaan noin 70 pisteessä. Painopaikka: Botnia Print. Julkaisija: Cult24 Media Oy ISSN-L 2243-352X ISSN 2243-352X Y-tunnus: 2488886-8 Seuraava lehti ilmestyy 2.11.

Kansikuvaan antoi inspiraation Egon Chielen oma kuva (v. 1910).

Mihin kulttuuriin olet viimeksi tuhlannut rahaa? Kävin elokuvissa pitkästä aikaa. Oli kuuden euron päivä ja käytiin mieheni kanssa katsomassa komediaa. Ihanaa kun joku suostuu lähtemään kanssani katsomaan tyhmiä komedioita. Ennen leffaa käytiin Gallen-Kallelan museossa.

Ostin kirjoja noin satasella.

Mikä on kallein taideteos, jonka olet myynyt? Varmaan joku vajaa viiden tuhannen euron maalaus se on ollut. Siitä sain sitten itselleni puolet.

Myin 56 piirrustusta yksityiselle keräilijälle Dubaihin. Sain kaksi muovikassillista 50 euron seteleitä.

Miten suomalainen taidekritiikki jaksaa? Mielestäni taidekritiikkiä, taidejuttuja ja taidekriitikoita voisi olla enemmän. Kritiikkiä ei koskaan voi olla liikaa.

Kun puhutaan suomalaisesta taidekritiikistä, puhutaan Hesarista. Hesarissa voi olla arvostelu Huuto Gallerian näyttelystä. Jos New Yorkissa olisi näyttely vastaavassa paikassa, ei voisi haaveillakaan, että jossain lehdessä olisi arvostelu. Se on makeeta, että pienistäkin näyttelyistä kirjoitetaan.

Mitä puoluetta äänestät kunnallisvaaleissa? Aina olen etsinyt ehdokkaani vihreistä tai vasemmistosta.

En saa äänestää, koska asun Espanjassa. Saan äänestää Suomessa vaan presidentinvaaleissa ja eduskuntavaaleissa.


International Theatre Festival

HEL SINK I 7.— 11. 11. 2012

2

ri o Festivities 201 Kaija Saariah

KAIJAN SYNTYMÄPÄIVÄT: SENSES ES 14.10. klo 19.30 Musiikkitalo, Helsinki ki Avanti! ja Sibelius-Akatemian opiskelijoita a John Storgårds, kapellimestari Karen Vourc’h, sopraano Konsertissa kuullaan mm. Suomen ensiesitys yyss sopraano Karen Vourc´n tulkitsemana Émilie liee --sarjasta. sarj sa arj rjas jassta ta. a.

Avanti! nimikkosalissaan

W W W. B A LT I CC I R C L E . F I

Kansainvälinen teatterifestivaali

Katso tarkempi ohjelma: www.avantimusic.fi .fi fi

MU MUINOIN – ÄSKEN – NYT! 21.10. klo 18.00 Taidetehdas, Porvoo Avanti! ja sopraano Tuuli Lindeberg Henry Lauluja nry Purcell: nr Purrccel Pu ell:l Laul La uluj ul u luj uja teatterinäyttämölle uja tee lllle le Benjamin Britten: Songs njam nj amiin nB ritttten ri e : So S ong ngs fr ffrom ro the Chinese Riikka kka ka T Talvitie: alvviittiie: al Lauluja LLa aul u uja ujja (o ((osia o sarjasta Lauluja lu ujaa H Helsingistä) e si el s ng gisstä tä) ä)

Liput alk. 25/15 ¤, Lippupiste, hintaan lisätään palvelumaksu. www.lippu.fi, puh./tel. 0600 900 900 (1.97 ¤/min+pvm)


CULT24

MAGAZINE

4

Lokakuun culttihahmo

Lokakuun culttihahmo

Lokakuu 2012


CULT24

MAGAZINE

Lokakuun culttihahmo Lokakuun culttihahmo

Lokakuu 2012

5

a r i o k i t h a v n a l Val Poliittisten näytelmien jälkeen Susanna Kuparinen haluaa tehdä rakkaustarinan

Susanna Kuparinen, mikä sai tarttumaan eduskunta-aiheeseen toistamiseen? – Alunperinkin lähdin tekemään trilogiaa. Ensimmäisen osan parissa tehtiin työryhmän kanssa iso työ ja opittiin miten poliitikot ja poliittiset instanssit toimivat. Tuntui ettei aihe tyhjene yhteen osaan. Vallankäytön temppeleitä on niin monta, eduskunta on vain yksi. Toisessa osassa käsitellään enemmänkin työeläkeyrityksiä ja työmarkkinajärjestöjä. Kolmannessa osassa saatetaan sitten käsitellä oikeuslaitosta. Olette taustatyönä tehneet haastatteluja, penkoneet papereita, puheita ja pöytäkirjoja. Miten paljon vallan väärinkäyttöä kulisseissa tapahtuu? – Vallan väärinkäyttö on hurmaava soppa, sitä on niin runsaasti erilaisia muotoja. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että on paljon nuhteettomia ja eettisesti toimivia poliitikkoja. Mutta lakien valmistelutyössä on paljon epäselvää. Ministerien ja virkamiesten valta lakien valmistelussa on todella suuri. Kun joku laki tulee eduskuntaan, se on usein jo paketissa. Harvoin laki äänestetään nurin. – Tämän näytelmän kanssa yritimme muun muassa selvittää kuka sosiaalidemokraattien talousryhmässä istuu, mutta he eivät suostu antamaan meille nimiä, koska siellä on henkilöitä, jotka eivät halua olla julkisesti esillä. Mielestäni ryhmän kokoonpanon pitäisi olla julkista tietoa, jota ei pitäisi pimittää, koska kyseessä on hallituspuolue. Me olemme antaneet kansanedustajille mandaatin edustaa meitä, joten se ei ole reilua, että he piilottelevat olennaisia asioita. Valtaa käyttävät siis poliitikkojen lisäksi virkamiehet? – Kyllä, ja myös työmarkkinajärjestöt eli EK ja ammattiyhdistykset. Ongelma on siinä, että se on kabinettipolitiikkaa. On irvokasta, että uuden hallituksen aloittaessa Kataisen ensimmäiset sanat käsittelivät avoimuutta ja demarien ohjenuorana on avoimuus. Mutta se

on pelkkää jargoniaa. Kaikenlainen kabinettipolitiikka on myrkkyä demokratialle. Asiat pitää tuoda julkiseen keskusteluun. Kabinettipolitiikan kiemuroita yritätte Eduskunta-näytelmällä sitten avata. Onko näytelmän tarkoitus saada ihmiset kiinnostumaan politiikasta vai esittää politiikka niin vastenmielisenä, että siitä etäännytään? – En usko että se etäännyttää. Tiedän, että Eduskunnan ensimmäinen osa herätti toisissa kiukkua, ja toisessakin osassa on jaksoja, jotka saa katsojassa esiin toivottomuuden tunteita. Väitän, että ihminen, joka on tietoinen poliittisen päätöksen systeemeistä, kiinnostuu automaattisesti politiikasta enemmän, koska päätöksenteko ei näyttäydy niin mystisenä. Siksi kabinettipolitiikkaa täytyy avata niin paljon kuin mahdollista. – Eläkeyritykset valmistelevat käytännössä itse oman lainsäädäntönsä ja se on sairasta. Eläkesysteemi sorsii meidän sukupolvea, sillä me olemme pätkätyöläisten sukupolvi. Ay-tyypit, eläkeyritykset, kokoomus ja demarit ovat täysin naimisissa keskenään. Kaikki istuvat toistensa sylissä päättämässä asioista jossain pimennossa. Eduskunta-näytelmässä käsitellään poliitikkoja ja virkamiehiä oikeilla nimillä. Käsittelettekö kohteitanne oikeudenmukaisesti ilman kohtuutonta syyllistämistä? – Kyllä me siihen pyritään. Käsittelemämme henkilöt ovat sellaisia, että niillä on niin paljon rahaa, valtaa, media-aikaa ja yhteiskuntasuhteita, että se mitä me tuolla teatterissa teemme on pientä kärpäsensurinaa. Meidän fokus on avata rakenteita, mutta eivät asiat tapahdu itsestään, niiden takana on aina ihmisiä päättämässä. Hyväveliverkostot ovat salaisia ja niihin on vaikea päästä kiinni, mutta teemme minkä voimme. Näytelmäsi edustavat niin sanottua dokumenttiteatteria. Voiko dokumenttiteatterin keinoin käsitellä mitä tahansa aiheita? -– Niin maailmalla tehdään, dokumenttiteatteri on tosi iso kansainvälinen virtaus. Lontoossa tehtiin dokumenttiteatterina musikaali, joka käsitteli sarjamurhaajaa. Se on vielä aika kaukana siitä, mitä me tehdään. Suomessa ei dokumenttiteatteria paljon tehdä, se ei ole Skandinaviassakaan vielä iso juttu.

Mitro Härkönen

S

usanna Kuparinen on saattanut Ryhmäteatterin lavalle toisen Eduskunta-näytelmänsä. Edellinen sai ensiiltansa viime vuonna. Eduskunta-näytelmien pohjana on käytetty muun muassa eduskunnan pöytäkirjoja ja puheita. Näytelmien tarkoitus on läpivalaista vallan väärinkäyttöä.

Eduskunta II -näytelmä tylyttää eläkeyhtiöitä. Mikä on oma poliittinen suuntauksesi? – En osaa sanoa, mahdoton kysymys. Minulla ei ole mitään poliittista kotia. Kun olen tutkinut politiikkaa, kuva politiikasta on muuttunut monipuolisemmaksi. Yksikään puolue ei tunnu kotoisalta, mutta toisaalta yhtäkään puoluetta en lähtisi demonisoimaan. Olet tehnyt Valtuusto-näytelmät Ylioppilasteatteriin ja nyt Eduskunta-näytelmiä Ryhmäteatteriin. Onko sen jälkeen vuorossa Presidentti-näytelmä Kansallisteatteriin? – Olen miettinyt, että seuravaavaksi tekisin Euroopan parlamentti -trilogian ja sitten Presidentti-trilogian. Mutta toisaalta haluaisin tehdä ihan tavallisen draaman, jossa on aiheena rakkaus. Nuorempana pidin itsestään selvänä, että minusta tulee draamaohjaaja. Juuri muutama päivä sitten huusin näyttelijälämpiössä, että miten olen päätynyt tähän, ei tämän näin pitänyt mennä. Minun piti ohjata ihmisiä ja tilanteita ja draamaa, jossa jokaisessa kohtauksessa on käänne. – Miksi ihmeessä löydän itseni vuodesta toiseen keskeltä tällaista kokeellista prosessia? Minun piti tehdä näytelmiä elämästä ja tunteista. Siihen haluan palata. En ehkä halua ohjata Ibseniä, mutta olisi kiva tehdä draamaa tämän päivän helsinkiläisistä. Onko sinulla mitään intohimoja suuria laitosteattereita kohtaan? – Eipä oikeastaan. Tykkään siitä, että saan itse valita työryhmäni ja näyttelijät. Se on tosi tärkeää. Ryhmäteatteri on minulle kotoinen

paikka. Kävin siellä katsomassa näytelmiä jo lapsena ja olen tehnyt sinne erilaisia töitä. Vaikka olen nyt vierailevana ohjaajana, tunnen olevani omieni joukossa. Voisitko kuvitella tekeväsi viihteellistä musikaalinumeroa? – Miksei, jos siitä ei tarvitse tehdä vaahtokarkkia. Musikaali on lajityppinä yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin. Kerran ehdotettiin, että minun pitäisi tehdä musikaali eduskunnasta, jossa täysistunnon puheenvuorot laulettaisiin. Ehkä teen sen joskus UIT:n näyttämölle. Työskentelet myös Voima-lehdessä toimitussihteerinä ja toimittajana. Olet kirjoittanut sinne monia kriittisiä juttuja politiikasta. Kumpi on parempi tapa saada totuus esiin, teatteri vai journalismi? – Molemmat ovat hyviä. Yleisöt ovat erilaiset. Voima-lehteä lukee 80 000 ihmistä ja Eduskunta I:n näki ehkä 12 000 katsojaa. Voimalehdellä on paljon lukijoita, ja toimittajana pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Toimittajalla on lupa kysellä ihmisiltä kaikenlaista, se kuuluu työhön. Mutta teatterissa voi esittää pidempiä kaavoja. Teatterissa voi tehdä läpileikkauksen siitä, mitä on suomalainen politiikka nyt. Sellaista artikkelia olisi mahdotonta kirjoittaa. Miten sinusta tuli toimittaja? –Olin aikoinani Suomen Rauhanpuolustajien toimistossa kirjoittamassa näytelmää. Olin tosi köyhä ja painoin 52 kiloa ja naputtelin pikkusormella näytelmää jossain

nurkassa. Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja ajatteli, että tuo tyttö pitää jotenkin pelastaa. Se käski lopettaa kulttuurihommat ja keskittymään kansalaisaktivismiin. Voima-lehti perustettiin samoihin aikoihin, ja minut ikään kuin nostettiin huoneesta toiseen ja aloin sitten hoitaa Voiman juttujen tilaamisia. Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olin silloin tosi alakuloinen, mutta se piristi kun sain Voimaan kirjoittamistani jutuista hyvää palautetta. Voima oli minulle pelastuslautta. Tajusin, että lehden tekeminen ja journalismi on myös tosi kiinnostavaa. Millaista journalismia itse haluat lukea? – Kriittistä. Se ei tarkoita automaattisesti negatiivista, vaan sellaista joka menee syy-seuraussuhteissa loppuun asti. Inhoan lukea sellaista journalismia, jossa kerrotaan vain lopputulos, eikä sitä liitetä mihinkään asiayhteyteen. Jos virkamies örähtää jotain, niin toimittaja laittaa sen kiltisti juttuun, eikä tarkista onko se totta. Pitkiä perinpohjaisia reppareita on ilo lukea, ja onneksi sellaisia tehdään Suomessa vielä paljon. Maassamme on suuri määrä todella hyviä toimittajia. Pauli Jokinen Eduskunta II Ryhmäteatterissa (Helsinginkatu), ensi-ilta 27.9. Vierailuesityksenä Espoon kulttuurikeskuksessa 10.–15.12.


CULT24

MAGAZINE

6

Musiikki

Musiikki

Lokakuu 2012 Maarit Kytöharju

konserttisuositukset 1. Don Carlos Kansallisoopperan lokakuun ensi-illassa nähdään Giuseppe Verdin sykähdyttävä Don Carlos. Rooleissa kuullaan muun muassa Judith Howarthia, Mika Karesta (kuvassa) ja Mika Pohjosta. Don Carlos Kansallisoopperassa, ensi-ilta 19.10.

2. Olli Mustosen Tuuri Pianisti Olli Mustosen tuore sinfonia Tuuri esitetään Helsingin kaupunginorkesterin säestyksellä. Eino Leinon runoon perustuvaa tekstiä tulkitsee baritoni Juha Kotilainen. Tuuri, Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 31.10. ja 1.11.

3. Leonidas Kavakos Monet muistavat Leonidas Kavakosin Sibelius-viulukilpailun voittajana vuodelta 1985. Nyt kreikkalainen tuo Musiikkitaloon 288-vuotiaan Stradivariuksensa ja esittää Mozartia, Haydnia ja Richard Straussia. Leonidas Kavakos Musiikkitalossa RSO:n vieraana 24.10. ja 25.10.

4. Sir Roger Norrington ja Robert Levin Kapellimestarilegenda Sir Roger Norringtonin ja pianisti Robert Levinin (kuvassa) konsertit ovat Beethovenin juhlaa. Luvassa on 7. sinfonia, 1. pianokonsertto ja Egmont.

Synttärisankari

Saariahon missio Kaija Saariahon mielestä säveltäjän tehtävä on puolustaa henkisiä arvoja tämän päivän materialistisessa maailmassa. SUOMEN ehkä kansainvälisesti tunnetuin säveltäjä Kaija Saariaho täyttää tässä kuussa 60 vuotta, ja se näkyy monien orkesterien konserttikalenterissa. Radion sinfoniaorkesteri kertoo synttärikonserttinsa ohjelman olevan yllätys, mutta säveltäjällä on omat aavistuksensa. – Toivon että siellä esitetään muun muassa oratorio La passion de Simone, koska olen pyytänyt sitä, Saariaho paljastaa. Konsertissa sopraanosolistina laulaa Dawn Upshaw, ja kapellimestarina on kukapa muukaan kuin kokenut Saariaho-tulkki EsaPekka Salonen. – Oratorio on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä niin musiikillisesti kuin sisällöltään, ja olen omistanut sen lapsilleni, Saariaho kertoo. MIKÄ olisikaan säveltäjälle parempi lahja kuin kuulla rakas mutta harvoin soitettu sävellys? La passion de Simone kertoo ranskalaisen naisfilosofi Simone Weilin traagisesta elämästä. – Toisen maailmansodan kauhuista huolimatta hän tunsi valtavaa myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja etsi uupumatta vastausta elämän

mysteereihin. Hänen kirjoituksensa ja elämänsä koskettavat minua todella paljon, Saariaho kertoo. Elämän mysteereitä lähestytään myös monissa Saariahon teoksissa. – Olematta mitenkään uskonnollinen olen sitä mieltä, että säveltäjä voi ja hänen pitää puolustaa henkisiä arvoja tämän päivän materialistisessa maailmassa, hän toteaa. Saariahon teoksilla on usein runollisia otsikoita, jotka viittaavat milloin avaruuteen, milloin myytteihin tai kirjallisuuteen. Hän näkee musiikkinsa silti ennen kaikkea abstraktina. – Musiikki on niin rikasta ja kiinnostavaa, koska se juuri abstraktiutensa vuoksi voi puhutella monia ihmisiä. TUOREIMMAN teoksen, kesäkuussa Amsterdamissa kantaesitetyn Circle Mapin lähtökohtana oli persiankielinen runous ja sen äänteelliset ominaisuudet, jotka teoksessa kietoutuvat elektronisesti suuren orkesterin sointiin. – En kuitenkaan etsimällä etsi innoitusta musiikin ulkopuolelta. Minä vain kohtaan asioita ja ne puhuttelevat minua, Saariaho teroittaa. Miten uusi teos sitten lähtee syntymään? Saariaho myöntää, että useita projekteja on nytkin vireillä. – Sovin tilausteokset usein pitkällä aikavälillä, sillä säveltäminen on hidas prosessi. Teos tarvitsee aikaa ja tilaa kehittyä. Erilaisista

Sir Roger Norrington ja Robert Levin Musiikkitalossa RSO:n vieraana 10.10. ja 11.10.

5. KuoroEspoo KuoroEspoo-festivaalilla mukana on muun muassa Kuoromaraton ja Club For Five. Avajaiskonsertissa Pasi Hyökki johtaa Tapiola Sinfonietan säestämänä kolmea kuoroa.

lähteistä alkaa löytyä ideoita, jotka sitten pyörivät mielessä ja kasvavat vähitellen. Sitten tulee se hetki, jolloin on pakko istua alas ja alkaa hahmotella teosta ja tiivistää materiaalia, Saariaho kuvailee. VUONNA 1982 Pariisiin pysyvästi asettuneen säveltäjän elämä täyttyy musiikin tekemisestä. Oma perhe on myös hyvin tärkeä. – Oleellinen osa arkea ovat myös matkat konsertteihin, joissa omia teoksia esitetään. On upeaa että musiikkiani esitetään niin paljon, mutta toisaalta jatkuva matkustelu katkoo työskentelyä, Saariaho sanoo. Auli Särkiö

Kaija Saariaho -juhlakonsertit Musiikkitalossa: • Helsingin kaupunginorkesteri: Saariaho 60 -konsertti. Johtaja: Susanna Mälkki. 12.10. • Radion Sinfoniaorkesteri: Onnea Kaija! -konsertti. Johtaja: Esa-Pekka Salonen. 19.10. • Sibelius-Akatemian ja Avanti!:n konserteissa Saariahon musiikkia. 14.10.

KuoroEspoo-festivaali 12.–17.10. Tapiolasali, Louhisali, Tapiolan kirkko.

hälyääniä

Varaa maanantai nykkärille

VIIME syksyllä nykymusiikki kohosi tarjottimelle, kun Helsinki sai kaksi uutta nykymusiikin konserttisarjaa. Nykymusiikille on nyt oma selkeä ohjelmapaikkansa: maanantai, kahdesti kuussa. Myös tänä vuonna. Tarjolla on kaksi sarjaa joista valita: KLANG on helsinkiläisten uuden musiikin yhtyeiden oma foorumi, jolle kootaan uusista uusin musiikki. Samalla esitellään myös Sibelius-Akatemian sävellysopiskelijoiden aikaansaannoksia. Tulkinnanvaraista-sarja taas luotaa kokeellista musiikkia. Jokaisella keikalla kaksi esiintyjää tutustuttaa kuulijan milloin sellolaulun, milloin dadaistisen äänirunouden korvia aukoviin maailmoihin. Konserttikävijää helpottaa paitsi vakioaika myös vakiopaikka: KLANG-konsertit ovat Musiikkitalon Camerata-salissa, Tulkinnanvaraista-sarja G18 salissa. Entisen tyttökoulun uusklassistinen juhlasali luo hauskan kontrastin jazzklubimaisen letkeille konserteille, joita on vaikea sijoittaa tiettyyn genreen. Taide pysyy hengissä vain jos se kasvaa aina myös oksankärjistään. On tosi tärkeää, että uudella musiikilla, niillä latvoilla ja kärjillä, on oma vakiopaikkansa konserttikentässä samaan tapaan kuin sinfoniaorkestereilla tai oopperalla.


Lokakuu 2012

Verdin näköinen mies Cult24

Mika Pohjonen on vaihtanut Puccinin Verdiin.

Mika Pohjosen tähdittämästä Don Carlos -oopperasta on luvassa Suomen syksyyn sopiva goottiversio. Kansallisoopperan Don Carlosin nimiroolissa säkenöivä Mika Pohjonen huokuu itseluottamusta. Pohjonen laulaa ensimmäistä kertaa Don Carlosin roolin, mutta uskoo selvittävänsä espanjalaisen prinssin roolin rutiinilla. – Ei se mikään pieni palanen ole, mutta upeaa musiikkia. Kaikki mitä siinä saa laulaa, saa laulaa sydämensä kyllyydestä. Don Carlosissa on paljon kivoja korkeita ääniä ja muutamia haastavia joukkokohtauksia. Kun on kunnossa, niin kaikki sujuu hienosti, Pohjonen luottaa. Giuseppe Verdin säveltämä Don Carlos on pohjimmiltaan rakkaustarina, jossa Pohjosen tulkitsema prinssi rakastuu isänsä kanssa samaan naiseen. Pohjonen luonnehtii Don Carlosia sielukkaaksi henkilöksi. – Monesti päähenkilön mieltää tietynlaiseksi, mutta ohjaaja tuokin siihen uusia vinkkejä, joiden kautta henkilön näkee eri näkökulmasta. Don Carlos on kuitenkin hyvin erilainen hahmo, jos vertaa vaikkapa Radameksen sotapäällikön rooliin Verdin Aidassa, jonka myöskin esitän. Kansallisoopperan kaudella nähdään peräti viisi Verdin oopperaa, ja Pohjonen on

My Name is

BOND

mukana useimmissa niistä. Hän on aikaisemmin tehnyt paljon Puccinin rooleja, mutta alkaa hiljalleen lämmetä myös Verdille. Hänen ääntään ollaan aikaisemmin kuultu muun muassa Verdin Rigolettossa ja La Traviatassa. – Tehtyjen roolien myötä suhteeni Verdiin on syvenemään päin. Olen enemmän tehnyt Puccinin rooleja, ja ne ovat tuntuneet kovin läheisiltä. Mutta kyllä nämä Verdit maistuvat oikein hyvältä. Ne ovat toinen toistaan hienompia oopperoita ja uskoisin, että Verdin musiikki on minun näköistäni. Pohjonen uskoo, että 1500-luvun Espanjaan sijoittuva italialainen ooppera sopii hyvin Suomen syksyyn. – Tässä versiossa on väriä, joka sopii synkkään vuodenaikaan. Kun saadaan pukuihinkin värejä, niin kyllä se omaa silmää miellyttää. Toisaalta siinä on synkkiä sävyjä, jotka sopivat pimeneviin iltoihin. Jonkinlainen goottiversio siitä on tulossa. Pauli Jokinen Verdin Don Carlos ensi-illassa Kansallisoopperassa 19.10.

PE 5.10.

PE 16.11.

AMOR OMNIA (Suomi 1922) Andrew Manze, kapellimestari Dima Slobodeniouk, kapellimestari Sunwook Kim, piano Kondrad Tallroth, ohjaus Lutoslawski | Beethoven | Bartók Lotta Wennäkoski, musiikki ENNEN KONSERTTIA klo 18, Konserttisali ENNEN KONSERTTIA klo 18, Konserttisali

KE 10.10. ja TO 11.10. Sir Roger Norrington, kapellimestari Robert Levin, piano

Klami | Fagerlund

Beethoven

TO 6.12.

PE 19.10. ONNEA KAIJA! Esa-Pekka Salonen, kapellimestari Dawn Upshaw, sopraano Tapiolan kamarikuoro Ohjelma julkistetaan myöhemmin. ENNEN KONSERTTIA klo 18, Konserttisali

KE 24.10. ja TO 25.10.

Leonidas Kavakos, kapellimestari ja viulusolisti

VANTAAN

VIIHDE ORKESTERI

22.10.2012 klo 19.30 Musiikkitalo

NICK DAVIES JOHANNA FÖRSTI Vantaan suuri viihdeorkesteri Liput alk. 25e www.lippu.fi Show&Dinner www.vantaapops.fi

KE 5.12. Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Pekka Kuusisto, viulu

ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAKONSERTTI Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Pekka Kuusisto, viulu Fagerlund | Klami | Sibelius

BARTÓK-FESTIVAALI ANDRÁS SCHIFF 14.–20.12.

PE 14.12.

Mozart | Haydn | Schubert

Sakari Oramo, kapellimestari András Schiff, piano

PE 2.11.

Bach | Bartók KONSERTIN JÄLKEEN András Schiff ja Sakari Oramo keskustelevat Bartokista Konserttisalissa.

Hannu Lintu, kapellimestari Benjamin Schmid, viulu Sibelius | Ligeti

KE 19.12. ja TO 20.12.

MYÖHÄISILLAN KAMARIMUSIIKKI

KE 7.11. ja TO 8.11.

Krzysztof Urbanski, kapellimestari Lisa Milne, sopraano

Sakari Oramo, kapellimestari András Schiff, piano Bartók

Messiaen | Šostakovitš

Muutokset mahdollisia.

LA 10.11.

Konsertit alkavat klo 19, paitsi 6.12. klo 15.

MAAILMANLOPUN SUSHIBAARI – ISMO ALANKO JA RSO Susanna Mälkki, kapellimestari Ismo Alanko, laulu

Liput: 25 / 20 / 15 / 7 €

Kamarimusiikkikonsertit 14.10. ja 18.11. klo 15., Harjoitussali PAAVO. Liput 7 € + palvelumaksu. Ryhmävaraukset: rso.liput@yle.fi tai (09) 1480 4336.

+ Lippupisteen palvelumaksu

yle.fi/rso


CULT24

MAGAZINE

8

Musiikki

Musiikki

Lokakuu 2012 keikkavalinnat 1. Sparks Hassua ja hassuttelevaa poppista tehtaileva Sparks juhlii 40-vuotista levytysuraansa saapumalla musisoimaan Tavastialle. Veljekset Ron ja Russell Mael nousevat lavalle ensi kertaa ilman taustayhtyettä. Sparks, Tavastia 7.10.

Muusikko Samuli Putro julisti viime vuoden Euroopan hulluksi vuodeksi. Hän pelkää, että me kaikki olemme pian kusessa. – OMALLA hassulla tavalla, mitä vaarallisempi aihe on, sitä helpompi siitä on laulaa. Jos laulaisin perheväkivallasta tai pedofiliasta, ei kukaan miettisi, mitä mieltä asiasta olen. Kun taas liikutaan siinä välimaastossa, on olemassa riski, että minut tulkitaan väärin, Putro aloittaa. Vastapäätäni istuu kolmannen soololevynsä Tavalliset hautajaiset julkaissut Samuli Putro. Puhumme Zen Cafén entisen keulahahmon kanssa siitä, kuinka tärkeää on tuoda esiin myös epämiellyttäviä aiheita. Putro laulaa albumilla usean eri hahmon suulla, kuten kappaleessa Nainen ei voi miestä rakastaa, jonka ääni on vahvasti miehinen. Kappaleessa on naisvihamielinen vire, ja se poikii helposti syytöksiä. – Naisvihamielisyys on meidän ajassamme. Tässä maassa on paljon misogyniaa ja tytöttelyä. Naisia, jotka joutuvat pakottautumaan täydellisen naisen rooliin, ihan vaan pärjätäkseen miehille jossain kummallisessa kisassa, jonka säännöt on luotu sata vuotta sitten, Putro perustelee. PUTRON entisillä kotiseuduilla Raahessa syntyneen uuden albumin pääteemaksi nousee suomalaisuuden nurja puoli, se Kehä III:n ulkopuolella oleva mystinen muu Suomi, sekä sen agraarimaisemista heijastuva paha olo. Melankolia on Putron mukaan pitkään ilmentynyt suomalaisissa hiljaisuutena ja kykynä nähdä

kauneutta maisemissa, jotka toisen silmään näyttäytyisivät ankeina tai rumina. Nyt taas tämän masentuneen kansan esiinnousun myötä tuo melankolia on saanut toiminnallisen luonteen. Se johtaa pahoihin asioihin. – Onko väkivalta lisääntynyt yhteiskunnassa? Onko perhesurmien määrä kasvanut, vai onko ne vaan nostettu mediassa keskiöön? Onko ihmisten kärsivällisyys niin surkastunut, etteivät he enää jaksa vaikeita vuodenaikoja elämässään? Ovatko he halukkaampia reagoimaan itselleen tai ympäristölleen tuhoisasti? Putro kysyy. – Jos se on uutta suomalaisuutta, me ollaan kusessa. Meiltä löytyy aikamiespoikia, ja jos niille löytyy vielä väylä purkaa oma paha olonsa, me ollaan pulassa. Jos se kaikki, mikä meissä on tähän asti ollut äkkiväärää ja viehättävää, kaikki se pohjoinen hulluus, muuttuu ympäristöään vahingoittavaksi, niin meillä on 500 000 hullua valmiina tappamaan kaikki. JÄNIKSEN vuosi -kappaleessa Putro puhuu vuodesta 2011 Euroopan uutena hulluna vuotena. Hän listaa Norjan joukkosurmat ja

Kreikan velkakriisin, mutta tekee huomionsa marginaalista. Putro ei myöskään halua antaa valmiita vastauksia, sillä ajallinen konteksti tapahtumiin muuttaa tapaa, jolla niihin suhtaudutaan. Se, mitä vuosi 2011 oli vuosi sitten, on aivan eri asia kuin se, mitä historiankirjoista löytyy sadan vuoden päästä. – Tavallaan sitä tekijänä toivoo olevansa jossain isossa taitteessa. Siksihän kaikki siirtyvät Berliiniin, koska se on nyt se paikka, missä kaikki tapahtuu. Itse koen vähenevässä määrin tarvetta olla siellä missä tapahtuu. Jos olen tapahtumien keskiössä, en näe itse tapahtumia, Putro toteaa. PUHEESSAAN Putro nostaa esiin raamatullisen vertauskuvan siitä, kuinka suuretkin kokemuksemme ovat lopulta vain hiekkaa tiimalasissa. Tästä on kyse Elämä on juhla -albumin nimibiisissä. Ihmiset ovat halukkaita tarttumaan konkreettisiin virstanpylväisiin ja hakemaan niistä merkitystä elämäänsä. Elämän tarkoitus on kuitenkin suuri kysymys. Liian suuri Putrollekaan vastattavaksi. – Todennäköisesti ihmiset eivät joisi alkoholia ilman nousuhumalan tuomaa todellista kokemusta. Se, että se muuttuu ajan myötä kemikaaliseksi painiksi, ei poista kokemuksen todellisuutta. Onko elämän mielekkyys sitten vain sitä samaa euforiaa, mitä tunnen, kun hammaskipu häviää? Että hankaluuksien jälkeen normaalitila tuntuu loistavalta? Se on vaikea kysymys, johon minulla ei ole vastausta. Anton Vanha-Majamaa Samuli Putron Tavalliset hautajaiset -levy ilmestyi alkusyksystä. Putro esiintyy 13.10. Tavastialla.

2. El-P Indieräppäri El-P saapuu lokakuun ensimmäisenä lauantaina vihdoin Suomeen. I’ll Sleep When You’re Dead -albumilla mainetta kerännyt jenkkimuusikko julkaisi viimeisimmän levynsä Cancer for Curen viime keväänä. Vuoden kiintoisimpia räppikeikkoja. El-P, Kuudes linja 6.10.

3. Barbara Hendricks Maailmankuulu sopraano Barbara Hendricks tulkitsee taidokkaasti niin bluesia kuin jazziakin. Helsingin-keikan teemana on Blues Everywhere I go. Barbara Hendricks, Finlandia-talo 24.10.

4. Stam1na ja Lapko Antti ”Hyrde” Hyyrynen ja Ville ”Ville Malja” Malja saman katon alla, saman illan aikana? Tätä en missaisi. Stam1na ja Lapko, The Circus 19.10.

5. Lionel Richie Juustoisan soulin ja R&B:n superkonkari Lionel Richie saapuu Suomeen ensimmäistä kertaa. Hartwall Areenalla konsertoivan 63kesäisen tähden kiertue juhlistaa tuoreen Tuskegee-levyn julkaisua, mutta suurin osa yleisöstä odottanee Hellon ja All Night Longin kaltaisia ikivihreitä. Lionel Richie, Hartwall Areena 14.10.

Lionel Richie

riitasointuja

Barbara Hendricks

Erikoistuminen vapauttaa

KEVÄT 2011. Facebookin uutisvirralla on selkeä teema. James Murphy, 2000-luvun suuri nero, nykäisee mikrofoninsa seinästä ja saattaa LCD Soundsystemin haudan lepoon. Surettaa. Harkitsen vakavissani jäähyväiskonserttia Madison Square Gardenissa. Flow’n keikanraakile ei riitä. En lähde, mutta Rakkautta & Anarkiaa toi onneksi keikkatallenteen valkokankaille. Shut Up and Play the Hits on hieno elokuva, joka kiteyttää tyylikkäästi kollektiivin uran ja kertoo samalla jotain sen tavis-myyttisestä keulahahmosta. Näytöksessä havahduin myös siihen, millaisessa kuplassa elän. Teatterissa on vain kourallinen väkeä. Tajusin taas edustavani sukupolvea, jolle maailma merkityksellistyy statuspäivitysten ja twiittien kautta. On helppo löytää oma nichensä ja hukuttautua siihen liittyvään sisältöön. Siihen, jossa Murphy on nero ja jumala. Samalla hämärtyy näkemys siitä, mikä ”isoa yleisöä” kiinnostaa. Samalla koko ”ison yleisön” myytti hajoaa, kun internet vapauttaa ihmiset diggaamaan spesifimmin kuin koskaan aiemmin. Tilanne on haastava homo universalis -hahmolle. Minut se vapauttaa. Ei tarvitse pakonomaisesti tutustua kaikkeen tarjolla olevaan, koska suo on joka tapauksessa loputon. Soitanpa Sound of Silverin vielä 200. kerran.


Lokakuu 2012

Bond-tunnareiden tulkki James Bond -elokuvien tunnusbiisit haastaa kokeneenkin laulajan. Johanna Försti hyppää Tina Turnerin ja Nancy Sinatran suuriin saappaisiin. KUN James Bond -elokuvien alkusoinnut kantautuvat kuulijoiden korviin, alkaa moni hyräillä mukana. Tunnuskappaleet ovat kuitenkin haastavia esittää, eikä niitä voi suurella lavalla vain hönkiä läpi, kertoo Johanna Försti. Försti kertoo kuunnelleensa James Bond Cult24

Nimeni on Försti – Johanna Försti.

-elokuvien tunnuskappaleita aina. Nyt hän tulkitsee niitä kapellimestari Nick Daviesin johdolla ja Vantaan Viihdeorkesterin säestämänä My Name is Bond -konsertissa. Laulajan mukaan Bond-elokuvien tunnuskappaleiden joukkoon mahtuu paljon helmiä. Erityisesti hän pitää elokuvasarjan alkuaikojen kappaleista, sillä niissä on hyvät tekstit. – Omia suosikkejani ovat You Only Live Twice, Golden Eye ja Nobody Does It Better sekä uudemmista kappaleista For Your Eyes Only. Försti kertoo pyrkivänsä esittämään kappaleet yksittäisinä teoksina. Ennen kaikkea hän haluaisi luoda yhteyden yleisön ja itsensä välille. Tällöin myös traagiset kappaleet koskettaisivat ihmisiä, eikä esitys olisi koko ajan pelkkää iloista tykitystä. – Yleisö tulee Bond-konsertteihin nimenomaan kuuntelemaan musiikkia. Lavalle ei voi mennä asenteella, että katsotaan nyt, miten menee. Harjoituksia ja etukäteisvalmisteluja tehdään paljon. FÖRSTI on tuttu monista eri projekteista. Hän on muun muassa levyttänyt soololevyn Jo Stance -nimellä ja esiintynyt lukuisten eri yhtyeiden kanssa laulaen soul- ja funk-musiikkia. Tällä hetkellä Försti nähdään Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa Sami Pitkämön orkesterin solistina. Bond-konserteissa Försti astuu suuriin saappaisiin. Tunnuskappaleita ovat ennen häntä esittäneet vahvat ja menestyneet naisartistit, kuten Tina Turner, Shirley Bassey ja

Nancy Sinatra. Uusimman Bond-elokuvan tunnuskappaleen esittää Adele. – En esiintyessäni ajattele tulkitsevani toisten kappaleita. En edes halua matkia ketään, sillä siitä ei tulisi mitään. Sen sijaan pyrin tekemään kappaleista itseni näköisiä ja esittämään ne kuin ne olisi kirjoitettu juuri minulle. Laulajan mukaan eläytymistä kappaleiden tunnelmaan kuitenkin helpottavat elävät soittajat ja korvan vieressä pauhaava musiikki. – Kävellessä kymmenien soittajien eteen on tunnelataus jotain käsittämätöntä. Se itsessään on jo ikimuistoinen kokemus. Försti on itse päättänyt, mitä kappaleita hän konserteissa esittää. Laulaja ei silti halunnut päästää itseään helpolla. Bond-konserteissa kuullaankin kappaleita, jotka haastavat laulajan ja hänen äänensä. Försti kuitenkin luottaa siihen, että kappaleiden myötä hänen ja Viihdeorkesterin taidot pääsevät oikeuksiinsa. – Diamonds Are Forever on vaikea kappale, koska siinä käydään läpi monta tunneskaalaa. En aiemmin pitänyt kappaleesta yhtään. Vasta kun perehdyin sanoihin, kappale iski minuun kunnolla. Jenni Tepsa Johanna Försti ja Vantaan Viihdeorkesteri: My Name is Bond -konsertti Musiikkitalossa 22.10.

CLUB FOR FIVE, TAPIOLAN KUORO, GREX MUSICUS, PHILOMELA, EMO ENSEMBLE, LAULUYHTYE TALLA, TAPIOLA SINFONIETTA, LAULULAUKKUORKESTERI,…

ANA

SE M M. A C A P P E L L A 

ESPOON KULTTUURIKESKUS, TAPIOLA LIPUT LIPPUPISTEESTÄ:  € + PALV. MAKSU

www.kuoroespoo.fi

NS

TI AA O

Na tura lly 7

MU K

.. LOKAKUUTA 

WWW.SELLOSALI.FI

Soittoniekanaukio 1 A, 02600 Espoo

KULTTUURIKULMA VALLILASSA PIAF – PAKKO SAADA LAULAA 13.10./19.10. klo 19

IIRO RANTALAN

KANSI AUKI PIANO JAZZ FESTIVAL

15.-18.11.2012

“Mikään ei ole makoisampaa kuin aistikas ja taidokas jazzpianokonsertti vuoden pimeimpään aikaan.” Pianisti Iiro Rantala KATSO OHJELMA

kapsakki.fi/kansiauki

Susanna Haaviston käsikirjoitj tama, ohjaama j jja visualisoima musiikkidraama Edith Piafista. Liput: 28/24 €

ISABELLA – KAMARIOOPPERA Kantaesitys 2.11. klo 19/4.11. klo 15

Isabella haluaa päästä selville sisimmästään vapautuakseen pelkojen ja sitoumusten vankilasta. Liput: 32/26 €

MATKA PARIISIIN – VOYAGE À PARIS 7.10. klo 15

Anna Kortelainen kertoo uudesta romaanistaan. 30-luvun charmikkaita tunnelmia musiikin ja baletin kera.

ESA KAARTAMO JA EDU KETTUNEN RUUSKANEN RAILIO KLUBILLA 12.10. klo 19

Legendaariset g lauluntekijät j tiivistunnelmaisessa klubikonsertissa.

Liput: 28/24 €

Liput: 28/24 €

ULLA TAPANINEN & NASEVAT KURTUT 29.9. klo 19, 30.9./14.10./25.11. klo 15

JARMON SAARELLA KLUBI ALLOTRIASSA 23.11. klo 21, Beatboxaaja Felix Zenger 7.12. klo 21, Trubamolli Liput: 15 €

Liput: 28/24 €

Pöytävaraukset ravintolaan 050 5791400

Virtuoottinen naiskvintetti ja nasevaa sanailua koko lavan täydeltä.

KATSO SUOSITUT SUNNUNTAIN LEIVOSKAHVIKONSERTIT 21.10. JA 9.12. KLO 15.

MUSIIKKITEATTERI KAPSÄKKI • Hämeentie 68, Helsinki • 09 260 0907 • kapsakki.fi p


CULT24

MAGAZINE

10

Kuvataide

Kuvataide

Cult24

näyttelypoiminnat

Lokakuu 2012

1.

2.

5.

1. Nanna Susi Nanna Suden ekspressiivisiin maalauksiin kiteytyy paljon mystiikkaa. Useimmilla maalauksissa esiintyvillä hahmoilla on silmäpussit tai tummat silmänaluset. Maalauksissaan taiteilija pohtii, miksi olemme yksin. Nanna Suden näyttely, Helsingin taidemuseo (Tennispalatsi), 28.9.2012 – 20.1.2013

2. Toby Ziegler Lontoolainen kuvataiteilija Toby Ziegler on etsinyt kirjoista ja internetistä kuvia historiallisista taide-esineistä. Niiden pohjalta taiteilija on luonut 3D-ohjelmalla uusia veistoksia, joissa alkuperäisen teoksen muodot ovat pelkistyneet viitteellisiksi. Toby Zieglerin näyttely, Kiasma 28.9.2012 – 13.1.2013

3. Photo Raw/Touko Hujanen Valokuvaaja Touko Hujasen kuvasarja sai alkunsa Photo Do -järjestön työpajasta, jossa kuvaajat tarkastelivat Itä- ja Länsi-Helsingin ominaispiirteitä. ”Päätin ottaa koirat tosi vakavasti ja katsoa, mitä sitten tapahtuu.” Photo Raw/Touko Hujanen: Belle Époque – Länsihelsinkiläisiä koiranomistajia, Korjaamo Gallery, 25.11. asti.

4. Symbolismin hengessä Viiden näyttelysalin laajuinen kotimaista sybolismia esittelevä näyttely. Taiteilijoina mm. Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen. Näyttelyn teemoja ovat mm. uskonto ja mystiikka, ideamaailma sekä kuolema. Symbolismin hengessä -näyttely, Ateneum, 16.10.2012 – 28.4.2013

5. Wihurin kokoelma Jenny ja Antti Wihurin rahaston taidekokoelma on kattava läpileikkaus 2000-luvun suomalaiseen taidemaailmaan. 7. aalto – kuvataiteen Wihuri -näyttely, Taidehalli, 20.10. – 25.11.

kuin kuvastimessa

Taide vs. taantuma

TAANTUMA, syrjäytyminen, uutisvirran päivittäisannos uusista jätti-irtisanomisista. Kyllä, elämme pirullisia aikoja. Taidetoimijoiden älähdykset kulttuurimäärärahojen leikkauksista voivat tuntua toimeentulonsa kanssa kamppailevista turhalta kitinältä. Epäreilua tai ei, tiukan talouden aikaan taiteen on yhä uudelleen muistutettava olevansa välttämätön osa yhteiskuntaa ja ihmiselämää. Taiteen merkitys ihmisten hyvinvoinnille on tunnettu ja tutkittu juttu. Kiistaton on myös taiteen rooli yhteiskunnallisena keskustelijana ja osallistujana. Mutta ulottuuko vaikutus keskiluokkaa kauemmas? Voisiko taiteen tekijöiltä ja toimijoilta vaatia enemmän? Nihkeät ajat vaativat reagointia ja proaktiivisuutta. Pystyisikö taideskene varmistamaan, että kulttuuri tavoittaisi juuri ne, jotka kipeimmin tarvitsevat inspiraatiota arkeensa? Kykeneekö Kiasma kurkottamaan betonilähiöön, voiko Ateneum tarjota ilmaispäiviä työttömille? Moni nuorisokodin asukas arvostaisi varmasti vierailua taiteilijan työhuoneella. Tahdon uskoa, että keinoja on ja taide voi vaikuttaa. Pitää vain muistuttaa, että hei, tää juttu on oikeasti meitä kaikkia vasten.

Osmo Rauhala

ei tahdo paasata Osmo Rauhala tunnetaan luomuviljelijänä, joka vaati Guggenheimia Suomeen. Ennen kaikkea hän on menestynyt taiteilija, jolla on syväanalyyttinen ote ympäristöönsä. – ETELÄMANTEREELLA on muutaman millin pituinen katkarapu, joka on menettänyt lisääntymiskykynsä kemikaalien vuoksi, kertoo Osmo Rauhala. New Yorkin ja Nokian välillä aikaansa jakava kuvataiteilija on huolissaan. Hän on huolissaan geenimanipuloinnista, säteilystä ja kemikaalien överikäytöstä. Silti taiteilija ei tahdo paasata. Julistus on taiteen sivutuote, ei tarkoitus. – Taide kumpuaa uteliaisuudesta ja puhtaasta kiinnostuksesta visuaalisen kielen tutkimiseen. Rauhala säästeleekin sanaansa toisaalle. Hän näkee Suomen taidekentän olevan jäljessä kansainvälistymisessä. Yksi syy oli hänen mukaansa Kiasman entisessä umpimielisessä johdossa. Guggenheim olisi ollut vastaus ongelmaan. – Miksi juuri taideväki vastusti sitä? Se on vähän niin kuin NHL olisi ilmoittanut, että alkaa pitää liigaa täällä tai Harvard lupaisi perustaa yliopiston, jos rakentaisimme tilat Otaniemeen! ÄRHÄKÖILLÄ kannanotoillaan Rauhala ajaa vilpittömästi taiteen elinvoimaisuuden asiaa. Hän nä-

kee, että taiteella on ratkaiseva rooli ihmisen selviytymistarinassa. – Ankarassa kivikautisessa maailmassakin on tehty taidetta. Se on vanhempi osa ihmiselämää kuin leipä. Luonnonaiheista inspiroituva Rauhala puhuu elämäntyöstään tyynesti ja varmasti. Hänestä huokuu sellaisen ihmisen intensiivinen läsnäolo, joka on löytänyt paikkansa siinä kiertokulussa, jota taiteellaan tutkii. Hämäläismurteen rippeet pilkahtelevat puheen seassa. – Mää olen aina peruskysymysten äärellä, halusin tai en. Aina tulee uusia kysymyksiä. KIASMASSA avautuneessa näyttelyssä Rauhala tutkiskelee esimerkiksi kielen ja muistin mysteeriota. Kokonaisuus liittyy taiteilijan suureen kysymykseen siitä, kuinka ihminen saa tietoa tästä ympäröivästä maailmasta. – Mitä jos se tieto, jonka me saamme, ei vastaakaan todellisuutta? Meillehän voi käydä huonosti, kysymys on lajin säilymisestä! Yksi näyttelyn teossarjoista on Elämän kirja, jonka nimi viittaa DNA:han. Rauhalalle DNA on elämää sukupolvelta toiselle ohjaava kieli. Hän tutkii taiteen työkaluin, miten elämän kirja on rakentunut ja mihin se on ehkä menossa. – En ole geenimanipulaation periaatteellinen vastustaja, mutta olen huolissani siitä, miten hep-

poisin perustein GMO-sovelluksia päästetään luontoon. Tämä on yksi asia, joka vaikuttaa elämän kirjaan. Päästään siis takaisin Rauhalan huolivyyhteen. Vaikka hän tahtookin välttää julistusta, tyrkkää hän hienovaraisesti yleisöä havahtumaan ympäristöönsä, elämyksen ja oivalluksen kautta. – Evoluution aikana on tehty virheitä, maksettu niistä ja selviydytty. Mutta nyt tehdään asioita, jotka vaikuttavat globaalisti ja joita ei välttämättä voida jälkiviisaasti ratkaista. Rauhalan ajattelun keskiössä on kieli. Matematiikka on yksi kieli, mutta sillä ei välttämättä ratkaista niitä ongelmia, joita tällä pallolla nykyään on. Avuksi tulee taide, joka on yksi niistä tuntosarvista, joilla ihminen tutkii maailmaa. – Yritämme selvittää, miten maailmankaikkeus toimii ja miten täällä pitäisi reagoida. Mää uskon, että ihminen on oppivainen. Maria Hakala Osmo Rauhalan Elämän kirja -näyttely Kiasmassa 28.9.2012 – 13.1.2013. Jouni Tervon kirja Osmo Rauhala – tapaus (WSOY) ilmestyi syyskuussa.


CULT24

MAGAZINE

Kuvataide

Kuvataide

Lokakuu 2012

11

teosesittely: Shoe Liberation Army Cult24

Kenkiä ja logoja Taiteilija Jani Leinonen ja kenkäsuunnittelija Minna Parikka tekivät yhdessä Amos Andersonin taidemuseoon tilateoksen Shoe Liberation Army. Teos on kapeneva huone, jonka perällä on ikkuna Yrjönkadulle. Taideteokseen voi vaikka kävellä sisään. Leinonen: Seiniin ja lattiaan on kiinnitetty tarraprinttiä ja katto on läpikuultavaa kangasta, jonka takana on valot. Parikka: Koko huone koostuu Janin maalaamasta printistä, jota on myös seinillä roikkuvissa kengissäni. Halusimme luoda surrealistisen ja optisen harhatilan. Leinonen: Minna joutui vetämään pois myynnistä erän kenkiä, koska niissä oli Adidaksen logoa muistuttavat raidat. Bisneksessä on eri säännöt kuin taiteessa. Kun nyt tehdään taidetta, halusin kokeilla tässä tuhatta eri tuotemerkkiä. Nämä kaikki ovat superkaupallisia populaarihahmoja ja logoja. Sitä maailmaa, jota ei ole paljonkaan muotipuolella. Taiteen tekeminen on vapaampaa kuin muodin tekeminen. Parikka: Seinillä roikkuvat kengät ovat käytettävää taidetta. Kenkiä on myös myynnissä 75 kappaleen numeroitu erä. Leinonen: Kiva, jos ihmiset innostuvat tästä teoksesta, sillä minä näen tämän lähes ällöttävyytenä. Huone on täynnä äklömakeaa

Jani Leinonen ja Minna Parikka hyppäsivät taideteokseen. hymyä ja hahmot ovat lähes psykopaattisen iloisia. Tuonne perälle jätettiin pieni ikkuna, jotta kadulta voi katsoa tänne sisään. Se idea tuli museon kuraattorilta... Parikka: Eipäs, kun minä halusin sijoittaa teoksen tähän ikkunan viereen, koska tämä on Boutique-näyttely ja putiikilla pitää olla hyvä näyteikkuna.

Leinonen: Kun kaksi ihmistä eri aloilta tekee yhteistyötä, niin odotin enemmän vaikeuksia. Ei huudettu eikä suututtu toisillemme. Olen tottunut olemaan diktaattori omassa työhuoneessani, niin onhan se vaikeaa välillä, kun joutuu ottamaan toista huomioon. Mutta hyvin yhteistyömme sujui. Parikka: Enemmän pitäisi saada yhteen

ihmisiä eri aloilta. Minäkin pääsin siitä kenkälaatikostani hieman ulos. Pauli Jokinen Boutique-näyttely Amos Andersonin taidemuseossa 12.11. asti.

Cult24

Cult24

Sibelius-monumentin

Valehtelevat romantikot ROMANTIIKAN ajan maalauksissa on jotain hyvin häiritsevää. Romantiikka oli taiteen aikakausi 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Maalukset vaikuttavat epäaidoilta. Niissä kuvataan paljon luontoa, mutta maisemat ovat luonnottoman puhtaita ja kliinisiä, liian täydellisiä. Maisemassa ei ole mitään vikaa. Vedenpinta on tyyni, puut täynnä vihreitä lehtiä. Jos kuvataan kaupunkia, tiet ovat putipuhtaita, roskia ei ole. Romantiikan ajan maalauksissa ihmiset ovat ylenpalttisen kauniita. Vaatteet ovat puhtaat ja ehjät. Monissa maalauksissa kuvataan maaseudun elämää, ja kymmenen tunnin peltotöiden jälkeen vaatteet eivät todellakaan ole valkoisia ja rypyttömiä. – Romantikot olivat valehtelijoita, linjaa Jef Rademakers.

tuntematon tekijä

Rademakers (kuvassa) jos kuka tietää mistä puhuu. Hän on hollantilaisbelgialainen taiteenkeräilijä, joka on keskittynyt romantiikan ajan maalauksiin. Nyt 70 teosta hänen kokoelmistaan on esillä Sinebrychoffin taidemuseossa. Maalaukset ovat hollantilaisilta ja belgialaisilta taiteilijoilta. Näyttely on aikaisemmin olut esillä muun muassa Gemeentmuseumissa Haagissa, Eremitaasissa Pietarissa ja viimeksi Tallinnan Kumussa. Pauli Jokinen Romanttinen näkymä -näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa 13.1. asti.

KAIKKI tietävät, että Eila Hiltunen teki Sibelius-monumentin. Unholaan on jäänyt, että lähes yhtä kovan työn teki hänen apulaisensa Emil Kukkonen. Hiltusesta kertova tuore kirja Tulivuori ja marttyyri antaa tunnustusta Kukkosen roolille muistomerkin valmistamisessa. Kukkonen teki ensitöikseen monumentista pienoismallin, joka on kelvannut Unescon päämajaan Pariisiin. Kaksikon roolijako oli selvä: Hiltunen oli taiteilija ja Kukkonen apulainen. Sinunkaupat tehtiin vasta parikymmentä vuotta monumentin valmistumisen jälkeen. Monumentti pystytettiin vuonna 1967, ja Sibelius-seura olisi halunnut myöntää Kukkoselle kunniamerkin ansiokkaasta työstä. Se ei sopinut Hiltuselle.

Hiltusen mielestä Kukkosen työ oli täysin mekaanista ja ”kuka tahansa hyväluonteinen ja taitava hitsari olisi voinut hoitaa sen.” Hiltunen olisi kokenut nöyryyttävänä sen, että apulainen olisi palkittu julkisesti, mutta häntä ei. Sai Kukkonen tunnustustakin taiteilijalta. Kukkonen luonnosteli monumentin yhteyteen Sibeliuksen kasvokuvan. Kun Hiltunen näki sen, hän huudahti: – Herra Kukkonen, tehän olette taiteilija! Pauli Jokinen Markku Pietinen: Tulivuori ja marttyyri – Perhekuvassa Eila Hiltunen ja Otso Pietinen (Otava)


CULT24

MAGAZINE

12

Teatteri

Teatteri

Lokakuu 2012 Johanna Terhemaa

takariviltä

Menen katsomaan esitystä

TEATTERI on ennen kaikkea visuaalinen taidemuoto, toteaa lavasuunnittelua tutkinut Arnold Aronson eräässä teoksessaan. Tätä hän korostaa toteamalla, että englanniksi sanotaan ”I’m going to see a play”. Suomeksikin mennään katsomaan näytelmää tai esitystä. On kuitenkin mahdollista, että koko ilmaus on itse asiassa vanhentunut. Yhä enemmän teatteri pyrkii tarjoamaan elämyksiä kaikille aisteille. Erilaiset tilalliset kokeilut herättävät epämääräisimmätkin vaistot. Teatterin piiriin luokitellaan nykyisin myös ääni-installaatiot, joissa tärkeintä on se, mitä kuulee. Eipä kuulosta hajuteatterikaan enää kaukaa haetulta. Näköaistin merkitystä ei voi tietenkään täysin kumota. Puvustuksella, lavastuksella, valaistuksella ja näyttelijän liikkeillä, siis näkyvillä asioilla, voi selvimmin luoda erilaisia vaikutelmia. Muut aistihavainnot tuovat kuitenkin näihin oman lisänsä. Teatteriesitys on useimmiten kokonaisvaltainen kokemus. Olisiko siis oikeutetumpaa sanoa menevänsä kokemaan teatteriesityksen? Jos ei halua tämän suhteen ihan hipsteriksi ryhtyä, suomen kielessä on sellainenkin näppärä ja kaikki aistit kattava ilmaus, kuin ”menen teatteriin”.

teatteritärpit 1. Paha lapsi Kajaanin kaupunginteatterin esitys särkyvästä perheestä ja lapsen maailmasta vierailee Espoon kaupunginteatterissa. Paha lapsi, Espoon kaupunginteatteri, esitykset 9., 10. ja 11.10.

2. Etnoporno Naamanvääntelystä Santeri Kinnunen ei pidä.

Huumoria pitää tehdä tosissaan Santeri Kinnunen esiintyy Helsingin Kaupunginteatterin komedianäytelmässä Yksi mies, kaksi pomoa. Kinnusen mielestä pelkkä naamanvääntely ei ole hauskaa. Pitää olla tosissaan. Komedian sanotaan usein olevan vaikea lajityyppi. Mikä tekee siitä vaikeaa? – Komedia on yllättävän haastava lajityyppi. Se mikä on itsestä hauskaa, ei välttämättä ole muista. Pitää olla eräänlaiset globaalit tuntosarvet, että osaa olla hauska yleisemmällä tasolla. Pelkkä hauskana oleminen ei kuitenkaan ole se juttu, vaan lähtökohtana pitää olla aidot tunteet ja kipupisteet, kuten rakkaus, mustasukkaisuus ja nälkä. Usein juuri rakkaus on sellainen kipupiste, josta voi ammentaa. Pelkkä naamanvääntely ei ole hauskaa, vaan pitää olla tosissaan. Mitä ominaisuuksia näyttelijä tarvitsee ollakseen hyvä koomikko? – Rytmitaju on tosi olennainen juttu. Oikea ajoitus yleensä laukaisee yleisössä reaktion. Hyvähän se on tietysti myös, että katsoja kuulee repliikit ja että näyttelijä osaa artikuloida. Komediassa artikulaation on oltava terävämpää, että punchlinet ovat selkeitä ja ymmärrettäviä.

Eroaako komedian tekeminen televisiossa ja teatterissa? – Televisiossa tietysti auttaa se, jos on oikein huumorintajuinen leikkaaja ja ohjaaja. Siten vitsit saadaan ajoitetuksi oikein. Perusjutut ovat kyllä muuten samat. Televisiossa tarvitaan totta kai hienovaraisempaa ilmaisua, ettei mene ylinäyttelemisen puolelle, kamera kun on niin lähellä. Miten suomalainen komedia on muuttunut urasi aikana? – Näyttämöllä tempo on muuttunut nopeammaksi, kun kohtauksesta leikataan toiseen nopeammin. Televisiossa muutos on selvempi, kuvakerronta on muuttunut nopeammaksi, kun maailmakin on muuttunut nopeatempoisemmaksi. Mietitään vaikka Speden vanhoja sketsejä, jotka kuvattiin yhdellä paikallaan olevalla kameralla ja olivat nykyisiin verrattuna todella pitkiä. Sen tyyppistä ei enää laitettaisi televisioon. – Nykyään kukaan ei jaksa yhtä kuvakulmaa 30 sekuntia pidempään ja itse sketsitkin ovat lyhyitä. Luulen, että pitkät tv-sketsit ovat kuitenkin palaamassa. Ihmiset alkavat kyllästyä hektiseen kuvakerrontaan. Millaisesta komediasta itse pidät? – Amerikkalaiset tv-sarjat ovat välillä nerokkaita, esimerkiksi Moderni

perhe. Se on taitavasti käsikirjoitettu. Syntyy hauskoja tilanteita, kun halut ja toiveet menevät ristiin ja siitä syntyy komiikkaa. Pidän myös Chaplinin klovneriasta, jossa taustalla on suuri tragedia. – Naamanvääntelystä en oikein pidä enkä Marxin veljesten tyyppisestä huutamisesta ja melskaamisesta. Komediaa voi tehdä hienovaraisemminkin. Komediassa usein yhdistyy moni lajityyppi, ja kun komediallista puolta korostetaan, voidaan teosta kutsua komediaksi. Millainen näytelmä Yksi mies, kaksi pomoa on komediana? Mikä tekee siitä kiinnostavan? – Minua kiinnostaa siinä sen historiallinen puoli. Se noudattaa orjallisesti vanhaa teatterimuotoa ja siinä roolihahmot välillä pudottautuvat tilanteesta ja kommentoivat suoraan yleisölle näyttämön tapahtumia. Tarina on vain siirretty tuoreempaan aikaan, 1960-luvun Englantiin. On jännittävää nähdä miten yleisö reagoi, kun tämä tyylilaji ei ole suomalaisille kovin tuttu. Johanna Terhemaa Yksi mies, kaksi pomoa -näytelmän ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterissa 11.10.

Maahanmuuttajatytön elämää ja ajatuksia valottava näytelmä saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa. Esitys on ohjaaja Petra Vehviläisen opinnäytetyö. Etnoporno, Kansallisteatterin Omapohja, ensi-ilta 3.10.

3. Anna Viebrock -näyttely Teatterimuseon uusi näyttely esittelee saksalaisen lavastussuunnittelijan töitä. Anna Viebrock – näyttämösuunnittelu arkkitehtuurina -näyttely avataan 18.10. Teatterimuseossa.

4. Ylihuomenna hän tulee Ryhmäteatterin uutuus pohdiskelee elämää ja oikeudenmukaisuutta. Rooleissa muun muassa Janne Hyytiänen ja Minna Suuronen. Ylihuomenna hän tulee, Ryhmäteatteri, ensi-ilta 4.10.

5. Evita Järvenpään teatterissa on nyt harvinainen mahdollisuus nähdä Andrew Lloyd Webberin säveltämä suosikkimusikaali. Evita, Järvenpään teatteri, ensi-ilta 26.10.

1.

2.

4.


CULT24

MAGAZINE

Teatteri

Teatteri

Lokakuu 2012

13 Cult24

Terroristin

yksinpuhelu

15 vuoden takaa KokoTeatteri esittää juhlavuotensa kunniaksi näytelmän terroristi Gudrun Ensslinistä. Anna Veijalainen näytteli saman roolin 15 vuotta sitten. NUORI näyttelijänalku Anna Veijalainen nousee hirveästi jännittäen Vartiokylän työväenteatterin lavalle ja alkaa esittää väkevää monologia terroristi Gudrun Ensslinin elämästä. Ensslin oli terroristijärjestö Punaisen armeijakunnan johtohahmo, joka teki itsemurhan vankilassa. Hänestä kertova näytelmä puolestaan oli KokoTeatterin ensimmäisiä näytelmiä, kun teatteri 15 vuotta sitten perustettiin. – Minulla on esityksestä hyvin kirkkaita muistoja. Se oli ensimmäisiä juttujani joita teatteriin tein. Se oli merkityksellinen ja tärkeä hetki nuorelle näyttelijälle. Nyt kun luen

Anna Veij

alainen en

nen... ...ja nyt.

tekstiä, niin aika hyvin sen edelleen muistaa. Yle teki näytelmästä taltioinnin Valopilkku-ohjelmaan, Veijalainen muistelee. Nykyisin Veijalainen on KokoTeatterin johtaja ja tuo Ensslin -näytelmän uusintaensi-iltaan juhlistamaan teatterin 15-vuotista taivalta. Pääosan hän näyttelee jälleen itse. – Ensi-iltapäivänä 18. lokakuuta tulee kuluneeksi täsmälleen 35 vuotta Gudrun Ensslinin ja Andreas Baaderin kuolemasta. Vuonna 1997 näytelmää esitettiin monissa paikoissa, koska KokoTeatterilla ei ollut silloin vielä

omia tiloja. – Sitä esitettiin pitkällä aikavälillä, ja sain ensimmäisen lapsen siinä esitysten aikana. Nyt olen taas äitiyslomalla. Elämäntilanteessa on samoja elementtejä, se on aika hupaisaa, Veijalainen nauraa. 15 vuotta sitten teatteritekniikka ei ollut yhtä kehittynyttä kuin nykyisin. – Koska meillä oli lompakon pohjalla pakkasta, teimme hauskoja teknisiä ratkaisuja piirtoheittimillä, diaprojektoreilla ja hehkulampuilla. Osaa niistä ratkaisuista käytetään myös uusintaensi-illassa, Veijalainen sanoo.

Teatteri Avoimet Ovet muuttaa vuoden vaihteessa Erottajalle. Nyt käynnissä viimeinen esityskausi Töölössä! Ohjelmistossa syksyllä: Muista minut, Irti minusta, Raudanluja rakkaus, Tukikonsertti, Nainen kaikkivoipainen, Eeva-Liisa Manner -ilta. Esitykset Museokadulla 11.12.2012 asti. Helmikuussa 2013 uudella näyttämöllä 15-vuotisjuhlanäytelmän ensi-ilta. Seuraa muuttoa www.avoimetovet.fi/blogi. Uusi osoite 1.1.2013 alkaen Erottajankatu 5, 00130 Helsinki www.avoimetovet.fi

Lipunmyynti (09) 4342 510 ti–pe klo 11–14 ja tuntia ennen esitystä Museokatu 18, 00100 Helsinki

VEIJALAINEN muistaa hyvin, miten hankalaa teatterin perustaminen ja pyörittäminen alkuaikoina oli. – Itkin, kun en saanut verottajaa ymmärtämään, kuinka paljon teatteriin voi myydä lippuja verottomasti. Olin 25-vuotias, enkä ymmärtänyt mistään mitään. Hyvä jos osasin oman veroilmoituksen täyttää. Matkan varrella tulleista vaikeuksista huolimatta KokoTeatteri elää ja voi hyvin. Vuonna 2001 teatteri sai omat tilat Unioninkadulta, ja viime vuonna teatteri siirtyi uusiin tiloihin Hämeentielle. Teatterin yhteydessä toimii myös jazzklubi. Teatterin johtohahmoi-

hin kuuluu myös Veijalaisen mies Timo Hirvonen. – Teatterin pyörittäminen on yhtä kokonaisvaltaista kuin 15 vuotta sitten. Se vie kaiken ajan. Jazzklubin stagella on meidän perheen koko omaisuus, mummon perintökin on sijoitettu klubin flyygeliin, Veijalainen hymyilee. Pauli Jokinen Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille -näytelmä KokoTeatterissa 18.10.–19.12.


CULT24

MAGAZINE

14

Teatteri ja tanssi

Teatteri ja tanssi

Lokakuu 2012

tanssitärpit Piraatteja baletissa

Kurkistus sieluun Sakari Viika

BAROKIN aikana kehitettiin niin sanottu affektioppi, jonka mukaan musiikki vaikuttaa suoraan tiettyihin mielentiloihin. Filosofi René Descartesin mukaan näitä mielenliikutuksia, joihin musiikki vaikuttaa ovat rakkaus, viha, ilo, suru, ihmettely ja halu. Anna Mustosen tanssiteos Di anima et di corpo pyrkii vaikuttamaan affektiopin mukaisesti katsojien sieluun. Teos yhdistää tanssia ja 1600-luvun cembalo- ja laulumusiikkia. Saavatko affektit katsojassa aikaan myös fyysisiä reaktioita? Se selviää Zodiakissa. Anna Mustonen: Di anima et corpo. Uuden tanssin keskus Zodiak, 12.–21.10.

ETELÄ-EUROOPPA on talouspolitiikan lisäksi ajankohtainen myös Kansallisbaletissa. Le Corsaire eli Merirosvo kertoo kreikkalaisen nuorikon Medoran kurjasta kohtalosta. Hänet myydään orjaksi, mutta ei hätää: Komea merirosvo Conrad saapuu pelastamaan rakastamaansa neitoa. Le Corsaire kantaesitettiin jo vuonna 1856 Pariisissa. Kansallisbaletin version on toteuttanut Ivan Liška. Le Corsairen pääparin kaksintanssiosuus, pas de deux, on klassikko. Suomen Kansallisbaletti: Le Corsaire – Merirosvo. Esitykset 18.10. asti.

Naurettavaa tanssia MILLAISTA on pidättää naurua, kun ei saisi nauraa? Millaista liikettä kehossa saa aikaan kikatus, tirskuminen tai röhönauru? Näihin kysymyksiin koreografi Jyrki Karttunen työryhmineen etsi vastausta, kun he työstivät uutta 100 tapaa nauraa -tanssiteostaan. Tanssiesityksen tavoitteena on saada sekä tanssijat että yleisö nauramaan. 100 tapaa nauraa on Helsinki Dance Companyn taiteellisena johtajana aloittavan Karttusen ensimmäinen koreografia Helsinki Dance Companylle. Naurattajina tanssivat muun muassa Jenni-Elina Lehto, Eero Vesterinen ja Aksinja Lommi. Helsinki Dance Company: 100 tapaa nauraa. Helsingin Kaupunginteatterin studio Elsa, kantaesitys 6.10.

TV-evankelista inspiroi ÄÄRIKONSERVATIIVINEN helluntailainen tv-evankelista Jimmy Swaggart on tunnettu muun muassa loistavista puheenlahjoistaan sekä prostituutioskandaalistaan, josta Ozzy Osbournekin kirjoitti kappaleen Miracle Man. Ozzyn lisäksi myös tanssija-koreografi Lisbeth Gruwez on saanut inspiraatiota Swaggartista. Swaggartin puhetta ruotiva tanssiteos etsii sanojen takana piilevän väkivallan siemenen. Gruwezin sooloteos It’s going to get worse and worse and worse, my friend nähdään Helsingissä Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla. Esitys on nähty monilla eurooppalaisilla nykytanssifestareilla.

KANTAESITYS 28.9.2012

Liikkeellä marraskuussa -nykytanssifestivaali Helsingissä 27.10.–4.11.

SOVITUS JA OHJAUS: Laura Jäntti

Miten käy tanssi ruututossuissa? REINO- ja Aino-aamutossut ovat kaikille tuttuja. Tanssiryhmä Gruppen Fyran Pia Tavela ja Tommi Haapaniemi seikkailevat lavalla puvuissa, joiden lähtökohtana ovat nuo tunnetut Reino- ja Aino-kuosit. Jalassa kaksikolla on tietysti aamutossut. Tanssiteos on saanut innoitteensa Reinojen ja Ainojen lisäksi Peter Panista, Hannu ja Kerttu -sadusta sekä Samuel Beckettin Voi miten ihana päivä -klassikosta. Gruppen Fyra: Reino ja Aino. Kanneltalossa 10.–13.10. ja Lumossa Vantaalla 24.10.

LAVALLA: Antti Lang Kiureli Sammallahti Tiina Weckström

Tuomas Kyrö illlinen vaellusdraama Musiikilli

LIPUT: www.jur kka .fi www.lipp u.fi


Venetsian maisemissa

CULT24

MAGAZINE

Elokuva

Elokuva

Lokakuu 2012

15

Kansakunnan kollektiiviset kasvattajat

valkokangastuksia

Pirkanmaan elokuvakeskus

ERÄS amerikkalaistohtori esitti minulle väitteen, jonka mukaan John Wayne oli merkittävä hahmo George W. Bushin vaalikampanjassa. Väitteen esittäjä oli elänyt nuoruutensa aikana, jolloin John Wayne tähditti useita western- ja sotaelokuvia. John Waynea ja hänen sankariroolejaan jumaloitiin kuulemma niin antaumuksella, ettei nykynuoriso voi sitä edes käsittää. John Wayne oli patrioottisen ja maskuliinisen tosimiehen malli, jota Bush edusti huomattavasti kilpakumppaniaan Al Gorea enemmän. Äänestäjät siis näkivät Bushissa idolinsa John Waynen. Elokuvien ja todellisuuden välinen suhde on vuorovaikutteinen. Me vaikutamme elokuviin ja elokuvat vaikuttavat meihin. Demokratiassa me vaikutamme politiikkaan. Tauno Palon ja Ansa Ikosen kasvattaman sukupolven poliittiset sankarit lienevät peräisin Tuntemattomasta sotilaasta ja Niskavuoren naisista, mutta miltä näyttää tulevaisuus? Voisiko esimerkiksi yksityisetsivä Vares tuoda jotain uutta politiikkaan, vai onko hän sittenkin pelkkä Antero Rokan haamu? Voiko kansakunta ylipäätään tuottaa uudenlaisia sankareita?

kohokohdat 1. Night Visions Night Visions -festivaali juhlii 15-vuotista taivaltaan esittämällä ennätysmäärän elokuvia. Night Visionsin pääteemana ovat kauhu-, scifi- ja fantasiaelokuvat, mutta mukana on myös elokuvia edellä mainittujen lajityyppien ulkopuolelta. Hannu-Pekka Björkman on Veden peili -elokuvan yksinäinen päähenkilö.

Mitä jos Saksa olisi voittanut sodan? Tämä kysymys toimi lähtölaukauksena Veden peili -elokuvalle. Venetsiaan sijoittuva elokuva ei ole pelkkää purkkaa ja popcornia. RAX RINNEKANKAAN käsikirjoittama ja ohjaama Veden peili on tavanomaista haastavampi elokuva. Elokuva kertoo Venetsiaan matkustavasta puoliksi juutalaisesta valokuvaajasta, joka pyrkii löytämään kaupungista venäläisen runoilijan Joseph Brodskyn sieltä tunnistaman ”toisen Leningradin”. Samalla päähenkilö tutkii itseään ja suhdettaan isäänsä, joka toimi juutalaisten ilmiantajana toisen maailmansodan aikana. Ensimmäistä kertaa elokuvan valmiina nähnyt pääosan esittäjä Hannu-Pekka Björkman on silminnähden innostunut. – Olen hyvin tyytyväinen ja ylpeä koko elokuvasta, koska se on niin haastava. Siinä yleisölle annetaan muutakin kuin purkkaa ja popcornia. Elokuva pitää nähdä useampaan otteeseen, mikä on aina hyvän elokuvan merkki, Björkman pohtii. JOSEPH Brodskyn runoutta ja filosofiaa temaattisesti varioiva elokuva käsittelee isä-poika -suhteen lisäksi myös natsismia, holokaustia ja uskontoa. Rinnekangas kertoo elokuvan syntyneen kahdesta eri lähtökohdasta. – Ajatus elokuvan tekemisestä sai alkunsa kun keskustelimme Hannu-Pekan kanssa näistä aiheista. Pohdin mitä olisi tapahtunut,

Night Visions -festivaali (Maxim ja Bio Rex) 31.10.–4.11.

jos Suomi olisi luovuttanut Saksalle toisessa maailmansodassa enemmän kuin kahdeksan juutalaista. Ja entä jos Saksa olisi voittanut sodan? Rinnekangas kertoo. – Toinen lähtökohta elokuvalle oli Joseph Brodsky ja Venetsia, jotka olivat jo pitkään kelluneet mielessäni. Luin Brodskyn Veden peilin kulkiessani Venetsiassa samoilla kujilla kuin elokuvan päähenkilö. Rauhallisesti etenevän elokuvan taustalla kuullaan enimmäkseen päähenkilön Lauri Harkon monologia. Yksinäinen rooli oli Björkmanille uutta. – Enpä ole ennen tuollaisessa elokuvassa ollut, vaikka kaikennäköisiä elokuvia on tullut tehtyä. Kuvat ovat pitkälti mykkiä ja dialogia on todella vähän, Björkman kuvailee.

mukaan ihmisen suhde taiteeseen määrittelee pitkälti ihmisenä olemista. Björkmanin mielestä elokuvan lajityyppi jo itsessään kommentoi nykyisyyttä. – Tämänkaltainen vakava taide-elokuva, joka vaatii katsojilta kärsivällisyyttä, on kaikkea sitä vastaan, mitä tämä pirstaleinen nykyaika edustaa.

VEDEN PEILI käsittelee monen metaforan kautta suuria aiheita, jotka Rinnekankaan mukaan koskettavat kaikkia sukuja ja perheitä. Vaikka elokuva kaivelee esiin toisen maailmansodan aikaisia syntejä, ovat sen teemat silti äärimmäisen ajankohtaisia. – Suomessa tehdään lukuisia perhesurmia. Niiden diagnoosit ovat usein psykologisesti ohuita, vaikka todellisuudessa on kyse monien aikakausien ja kerrosten tuloksista. Tässä elokuvassa avataan yksi isä-poika -suhde, jonka ydinlankana toimii ajatus rakkauden ja vihan välisestä identtisestä suhteesta, Rinnekangas selostaa. Björkman alleviivaa Brodskyn filosofian merkityksellisyyttä. Sen

Ohjannut lukuisia dokumentteja ja tv-sarjoja. Edellinen pitkä elokuva oli Matka Edeniin (2011).

Matti Tuomela Veden peili ensi-illassa 19.10.

faktaa RAX RINNEKANGAS Vuonna 1954 syntynyt monella alalla toimiva taiteilija.

Valokuvaajana pitänyt kymmeniä näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Kirjoittanut monia kirjoja. Ensimmäinen novellikokoelma ilmestyi vuonna 1978.

HANNU-PEKKA BJÖRKMAN Vuonna 1969 syntynyt näyttelijä. Voittanut Jussi-patsaan elokuvasta Eläville ja kuolleille. Naimisissa näyttelijä Minna Haapkylän kanssa.

2. TING-festivaali Festivaalilla on mahdollisuus päästä nauttimaan pohjoismaalaisista elokuvista sekä kuulemaan elokuvakriitikko Johanna Grönqvistin analyyseja. Festivaalin yhteydessä esitetään kaikki viisi elokuvaa (kuvassa Kovasikajuttu), jotka ovat ehdolla Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi. TING-festivaali (Orion ja Kino Tulio), 27.10.–4.11.

3. The Making of Iron Sky Helsingin taidemuseossa Tennispalatsissa on näytillä muun muassa elokuvan visuaaliseen suunnitteluun liittyviä luonnoksia ja puvustusta. Orionissa esitetään Iron Skyn tekemiseen inspiroineita elokuvia. The Making of Iron Sky -näyttely (Helsingin taidemuseo, Tennispalatsi), 28.9.–20.1.

4. 007 Skyfall Bond-elokuvat täyttävät lokakuussa 50 vuotta. Tuoreimman Bondin on ohjannut Sam Mendes ja maailmaa pelastaa jälleen Daniel Craig. Tunnarista vastaa Adele. 007 Skyfall, ensi-ilta 26.10.

5. Sinivalkoinen valhe Arto Halosen dokumenttielokuva pureutuu väkevällä otteella huippu-urheilun dopinghistoriaan. Elokuvassa käydään läpi vuoden 2001 Lahden MM-hiihdon tapahtumat. Sinivalkoinen valhe, ensi-ilta 5.10.


CULT24

MAGAZINE

16

Elokuva

Elokuva

Lokakuu 2012

Sivuosien suuri mies

ILKKA Heiskanen on tehnyt urallaan teatteria, elokuvia ja televisiosarjoja. Nimi ja naama ovat yleisölle tuttuja, mutta silti suuri päärooli antaa vielä odotuttaa. – Joku on joskus luonnehtinut hirveän kauniisti, että olen sivuosien kuningas, kertoo Ilkka Heiskanen. Hän toivookin olevansa mies, joka tai-

puu mahdollisimman moneen. Silti komiikka ja muiden ohjeiden mukaan naurattaminen tuottavat Heiskaselle hänen omien sanojensa mukaan vaikeuksia. Jokin niissä kiehtoo. – Hauskana oleminen luo minulle paineita. Silloin kun huumori kumpuaa minusta itsestäni, siinä ei ole mitään haastetta. Paraikaa Heiskanen näytteleekin Espoon kaupunginteatterin Fingerpori-näytelmässä, jossa hänet nähdään lavalla lähes kymmenessä erilaisessa roolissa. MIELELLÄÄN Heiskanen toki ottaisi vastaan suuremmankin roolin. Työnsä näyttelijä pyrkii kuitenkin aina tekemään hyvin – oli kyseessä sitten iso tai pieni osa. – Koen n näyttelijän ammatin suurena mahdollisuutena. Jokainen duuni on tilaisuus oppia uusia teke tekemisen tapoja, sanoo Heiskanen. Näyttelijä tekeekin Heiskasen mukaan Näyttelij työtä ennen kkaikkea itselleen. Rahalla ei voi korvata niitä tuntemuksia, joita kuvaukset ja muut keikat tarjoavat. Heiskanen myöntää, että työ on opetHeiska tanut tekijäänsä. Se on myös vaatinut ahkeraa yrittämistä, eikä tuleen ole ahker saanut jäädä makaamaan. saanu Heti teatterikoulusta valmistuttuaan Heiskanen alkoi tehdä omia tu keikkoja: monologeja, teatteria, elokuvia ja stand up -keikkoja. ILKKA Heiskasen uusi elokuv Vares – Pimeyden tango on va juuri saanut ensi-iltansa. Elokuva ju oli Heiskasen kuudes roolisuoritus

Tilaa Cult24:n ilmainen Kulttuurikortti

ja saat tarjouksia Helsingin seudun tapahtumista. Lokakuussa tarjouksia antavat mm. Radion sinfoniaorkesteri Musiikkiteatteri Kapsäkki Baltic Circle -festivaali Kulttuurikortin tilaat lähettämällä sähköpostia osoitteeseen tilaus@cult24.fi. Kirjoita aihe/otsikko-kenttään ”Kulttuurikortti” ja kirjoita viestiin: - Nimesi - Kotiosoitteesi - Sähköpostiosoitteesi Kulttuurikortti tipahtaa postilaatikostasi noin kahden viikon kuluessa. Kulttuurikorttilaisille suunnatut tarjoukset päivittyvät kuukausittain osoitteeseen cult24.fi/kulttuurikortti.

Jan Granström

Roolihahmoja, jotka ovat vähän vinksahtaneita, joita vedetään kuonoon ja joilta viedään vaimot. Näyttelijä Ilkka Heiskanen on tottunut uurastamaan rooleissa, jotka ovat ajautuneet elämän sivupoluille.

Heiskanen näyttelee komisario Hautavainiota Vares-elokuvissa. komisario Markku Hautavainiona. Vares-elokuvien ohjaaja Lauri Törhönen luonnehtii Heiskasta hulvattomimmaksi tyypiksi, jonka kanssa hän on työskennellyt. – Ilkka on mieletön ihminen. Kun katson hänen suorituksiaan, pystyn heti arvioimaan ohjaajan taidot ja kyvyt. Ilkasta kun saa mitä tahansa irti.

rehvastele. Pikemminkin Heiskanen kokee saavuttaneensa kaiken, mitä ammattinsa puitteissa on saavutettavissa. – Haluaisin tulla muistetuksi henkilönä, joka oli elokuvatyöntekijöiden keskuudessa tavattoman pidetty ja arvostettu sekä hyvänä miehenä, joka maksoi kaikki velkansa. Jenni Tepsa

TÄYSIN huomiotta ei pitkän linjan näyttelijän ura elokuvapiireissä ole jäänyt. Heiskanen pokkasi itselleen vuonna 2011 miessivuosaJussin elokuvasta Hiljaisuus. Palkinto oli Heiskaselle todella tärkeä. Valkoisella pystillä hän ei sen suuremmin

Ilkka Heiskanen esiintyy elokuvassa Vares – Pimeyden tango (ensi-ilta 5.10.) ja Espoon kaupunginteatterin näytelmässä Fingerpori.

TUOREIMMAT KULTTUURIUUTISET NETISSÄ Uutisvirtaa voit seurata myös Facebookissa

facebook.com/cult24

Twitterissä

@Cult24Finland


CULT24

MAGAZINE

Kirjat

Kirjat

Lokakuu 2012

17

Rikoksia Helsingin yössä Timo Ahola

Dekkaristi Jarkko Sipilä ahmii iltalukemiseksi esitutkintapöytäkirjoja. Hälytysajoneuvon sireenin läpitunkeva ääni halkaisee kaupungin pimeyden. Komisario Takamäkeä tarvitaan taas. Jarkko Sipilän uusin dekkari Suljetuin ovin on taattua Sipilää; faktat ja yksityiskohdat ovat kohdillaan, teksti sujuvaa ja tarina etenee kuin juna kesällä. Juoni ja henkilöt ovat todentuntuisia eivätkä tapahtumat ole ennalta-arvattavissa. Hesarin toimittajakoulun kasvatti keräsi kokemuksia Helsingin Sanomissa ennen siirtymistään Maikkarille. Rikosuutisten määrä on vuosien kuluessa lisääntynyt kovasti. Onko rikoksista tullut enemmän viihdettä vai miksi ne kiinnostavat? – Ainakin uutiskynnys on laskenut, sillä nettiin mahtuu paljon eikä palstamillejä tarvitse laskea. Oma minä on tärkeä. Facebookjulkisuudessa jokainen päättää itse mitä kertoo. Myös rikostoimittajan työ on muuttunut, deadlinesta on tullut online. MONI rikostoimittaja kiinnostuu kirjan kirjoittamisesta. Niin kävi Sipilällekin. Vielä kun ystävä Harri Nykänen kannusti, lopputulos

faktaa JARKKO SIPILÄ 48-vuotias toimittaja ja kirjailija rikostoimituksen esimies MTV3:lla kirjoittanut useita dekkareita, novelleja, kuunnelmia v. 1996 lähtien viimeisin kirja ”Suljetuin ovin” on Takamäki-sarjan 12. teos

Helsinki on tärkessä osassa Jarkko Sipilän kirjoissa. oli selvä. Kentällä kuulee paljon tapahtumia, joista ei ole uutisiksi, sillä niiden todenperäisyydestä ei ole todisteita. Moni niistä ansaitsee kuitenkin tulla kerrotuksi fiktion keinoin. – Prosessi etenee siten, että mietin ensin teeman ja sen uskottavuuden, voisiko se tapahtua meillä Suomessa. Tarina rakentuu vähitellen. Kirjan valmistuminen ideasta lukijan käteen kestää noin vuoden. Jarkko on kirjoittanut kirja per vuosi -vauhdilla koko 2000-luvun. Rikostoimittajakonkari on nähnyt ja kuullut paljon urallaan. Komisario

sivujen rapinaa

Kärryjä kirjamessuille! KIRJAIHMISEN hullut päivät ovat kohta täällä, nimittäin kirjamessut. Jokainen meistä ostaa sieltä vähintään yhden kirjan, moni kassillisen. Olisi kiva, jos Messukeskuksessa voisi lainata kärryjä, joihin painavat kirjaostoksensa saisi kasata eikä tarvitsisi venyttää käsivarsiaan äärimmilleen. Kirjojen kulmat ovat sitä paitsi teräviä ja rikkovat herkästi muovikassit. Fiksu näytteilleasettaja antaakin ostokset kestävässä, ekologisessa kangaskassissa. Myönnän: kerään kasseja. Niiden perusteella on kotona helppo tarkistaa, millä osastoilla sitä tulikaan käytyä. Ja kassejahan tarvitsee aina. Kirjaihmiset käsittelevät kirjoja huolellisesti. Jos kuljetamme niitä mukanamme laukussa, suojaamme ne muulta sisällöltä. Muutama viikko sitten kohtasin riemukseni miehen, jolla oli muutama kirja repussaan; jokainen niistä oli siististi aseteltu omaan muovikassiinsa. Kopioimisen arvoinen idea on myös libristikollegani kankaiset, koristellut kirjankannet, joiden suojassa lukuvuorossa oleva kirja sievästi lepäsi. Olin kade. Kirjankannet tai kärry suosikkikustantajan logolla, kirjan kansikuvalla, hmm… kukahan ehtii ensin.

Takamäestä löytyy taatusti piirteitä monista ansiokkaista poliisipäälliköistä. HELSINKI näkyy Sipilän kirjoissa vahvasti. Pasilan poliisitalon yksityiskohdat pitävät kutinsa. Poliisit kommentoivat heti, jos jokin ei täsmää. – On parasta kuvata aluetta, jonka tuntee parhaiten. Helsinki on minun kaupunkini. Täällä tapahtuu eniten. Takamäki ei mahtuisi esimerkiksi Turkuun, joka on Vareksen aluetta. Helsingin kirjapoliisit tuntevat tietysti toisensa ja voivat joskus törmätä poliisitalon käytävil-

Kirjavinkit

lä. Kollegaa autetaan tarvittaessa. Jarkko kertoo katsovansa tv:stä laadukkaita ulkomaisia rikossarjoja, kuten CSI ja Criminal Minds. Toisin kuin niissä, tosielämän rikoksiin ei aina löydy motiivia. – Kirjoitan muistiin hyviä ideoita. Vaikka niistä ei olisikaan romaaniksi asti, niitä voi käyttää novelleissa tai lehtien kesäjatkiksissa. Lukemiselle ei juuri jää aikaa, ellei lasketa mukaan esitutkintapöytäkirjoja. Arkistotiedoista voi aueta paljon mielenkiintoista. Päivät ovat pitkiä, joten kotimatkoilla Sipilä pysyy hereillä kirjoja kuuntelemalla.

Dekkaristiksi haluaville Sipilä antaa seuraavan ohjeen: – Jos haaveilet kirjan kirjoittamisesta, aloita novellista. Anna kavereiden lukea se ja pyydä heiltä palautetta. Jos kohtaus toimii, se voi olla romaanisi yksi luku. Tuija Numminen Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin (CrimeTime).

3. Rosa Meriläinen: Nainen punainen (Teos)

5. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat (Like)

Suomen suurin kirja-alan tapahtuma valtaa Messukeskuksen jälleen lokakuun lopussa. Kirjamessuihin osallistuu yli 300 näytteilleasettajaa, esiintyjiä on yli 1000 ja keskusteluja noin 700. Messut avaa professori Matti Klinge. Kirjailijoita, haastatteluita, kirjakauppoja, antikvariaatteja. Helsingin Messukeskus 25.–28.10.

Rosan esikoisromaani. Kiehtova ja pikkutarkka kuvaus sisällissodan ajoilta. Helvetti on valloillaan Tampereella, jota valkoiset pala palalta valtaavat. Naisnäkökulma sotaan päähenkilön kautta.

Sofi Oksasen odotettu kolmas kirja Viron lähihistoriaa käsittelevään sarjaan. Kertoo natsien miehitysajasta Virossa. Ei tarvinne enempää esittelyä.

2. Juha Itkonen: Hetken hohtava valo (Otava)

4. Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa (Tammi)

Järkälemäinen sukupolvitarina. Mikä on kenenkin haave ja toteutunut toive, kenen ehdoilla eletään. Jos alkaa penkoa, voi kulissien takaa löytyä vaikka mitä. Jokaisen ihmisen tarina on ainutkertainen.

Annan esikoisromaani. Tarina miehestä, isoisästä, yksinhuoltajasta, muusikosta, naistenmiehestä, jonka aatemaailma ei aina kestänyt julkisuutta. Esi-isistä saattaa löytyä yllättäviä piirteitä, jotka auttavat ymmärtämään myös itseään paremmin.

Katri Lipson: Jäätelökauppias (Tammi)

1. Helsingin kirjamessut

Katri Lipsonin uutuus vie lukijan Jäätelökauppias-elokuvan maailmaan. Lipsonin romaani on matka valkokankaalta Prahaan ja Göteborgiin. Lipsonin esikoisteos Kosmonautti (2008) oli Finlandia-ehdokkaana ja voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon.


CULT24

MAGAZINE

18

Kirjat

Kirjat

Lokakuu 2012

Kotimaisen

kauhun

kuningatar

Mia Vänskä on ehdolla suomalaisen kauhun kuningattareksi. Säälittävää. Ei siksi, että hän kirjoittaisi huonosti. Vaan siksi, ettei hänellä ole haastajia. MUSTA KUU -romaanin kirjoittanutta kauhukirjailija Mia Vänskää ihmetyttää, miksi suomalainen kauhukirjallisuus on niin outo ilmiö. Hänen mielestään kauhukirjat ovat turvallinen nojatuolimatka pelon syövereihin. – Kun lukija ei pysty laskemaan kirjaa käsistään ja jatkaa lukemista aamun pikkutunneille, koen onnistuneeni kirjoittajana, sanoo Vänskä. Hän on aina ollut kiinnostunut kauhukirjallisuudesta. Herkkinä teinivuosinaan Stephen Kingin teoksia läpikahlannut Vänskä kertoo kirjoitelleensa aina. – Kirjailijaksi ryhtyminen ei ollut tietoinen päätös. Halusin haastaa itseni, joten päätin kirjoittaa edes yhden käsikirjoituksen loppuun. Vänskän ensimmäinen romaani Saattaja julkaistiin syksyllä 2011. Ilmestyessään kirja herätti ihmetystä – miten nainen voi kirjoittaa kauhua? – Itse en kokenut naiskauhukirjailijaa ihmeellisenä asiana. Yllätyin, kun minulta alettiin kysellä asiasta. Ideat Vänskän kirjoihin ovat lähteneet liikkeelle oikeista ihmisistä ja paikoista. Todellisia tarinoita ne eivät silti ole.

– Kauhukirjailijalta vaaditaan kykyä saada lukijat uskomaan sellaiseen, mikä oikeasti ei voi olla mahdollista, pohtii Vänskä. VÄNSKÄ on kotimaisessa kirjallisuudessa outolintu. Ainakin suurten kustantajien syyslistalla kauhu loistaa poissaolollaan. – Meille tulee vuosittain noin tuhat käsikirjoitusta kirjailijoilta, joiden teoksia emme ole aikaisemmin julkaisseet. Tusinan verran näistä kaikista käsikirjoituksista voidaan laskea kauhukirjallisuudeksi, kertoo Kustannusyhtiö Tammen kustannuspäällikkö Hannu Harju. Harjun mukaan kauhua julkaistaan vähän, koska sitä kirjoitetaan vähän. Tarjonta ei usein ylitä julkaisukynnystä. – Omaperäinen aihe ja hyvin kirjoitettu tarina ovat julkaisukriteereitämme. Jos törmäämme mielenkiintoiseen käsikirjoitukseen, julkaisemme sen genrestä riippumatta, sanoo Harju. Harju kertoo, että lukijoiden toiveita pyritään kuuntelemaan. – Tällä hetkellä julkaistavan kauhukirjallisuuden määrä tyydyttää lukijoiden tarpeet, eikä meillä ole ollut tarvetta lisätä kauhukirjojen määrää, sanoo Harju. Jenni Tepsa Mia Vänskä: Musta Kuu (Atena). Mia Vänskä on kirjasyksyn outolintu.

KIRJAILIJA Sofi Oksasen mielestä aloitteleva krijailija ei tarvitse kustantajaa. Hän kirjoitti aloittelijoille huoneentaulun, joka julkaistiin kirjassa Haluatko todella kirjailijaksi? Tässä Oksasen vinkit tiivistettynä: 1. Agentti ottaa kirjasta tulevista tuloista rojaltit, jotka vaihtelevat tilanteesta riippuen. Kotimaan myynnistä rokottava agentti on koijari. 2. Itsenäinen agentti on yleensä tehokkaampi kuin kustantamon Foreign Rights -osasto. 3. Tutki agentin listaa ja mieti, sopiiko kirjasi joukkoon mukaan. 4. Kun kirjoitat agentin kanssa sopimusta, pidä huolta, että sopimus on tarvittaessa purettavissa ja että edustettavat oikeudet on rajattu selvästi. 5. Agentti ei pyydä sinulta rahaa, vaan saa palkkansa myymistään oikeuksista. 6. Mikäli agentti ei saa oikeuksiasi myy-

Tuote nimeltä Vera Vala

tyä tyydyttävästi, vaihda agenttia tai mieti, kannattaako kirjaa kääntää. 7. Arvioi, pystyykö agentti elättämään itsensä työllään. Jos hänen listoillaan ei ole bestsellereitä, hän ei ole agenttien A-liigassa vaan jonon hännillä. 8. Jos agentti ei kykene kertomaan viimeisten kuukausien aikana tekemistään diileistä, etsi toinen. 9. Mieti pystyykö agentti huolehtimaan kaikkien kirjailijoidensa eduista tasapuolisesti. 10. Voit myös itse ottaa yhteyttä agentuuriin, mutta varsin usein agentti ottaa yhteyttä kirjailijaan, jota haluaa edustaa. Jenni Tepsa Jera ja Jyri Hänninen: Haluatko todella kirjailijaksi? Matkaopas kirjamaailmaan (Helsinki-kirjat)

KIRJAILIJOIDEN brändäys on olennainen osa kustannustoimintaa nykyisin. Kustantamo Gummerus on tuotteistanut mallikelpoisesti esikoiskirjailijansa Vera Valan. Suomalaisen kirjailijan nimi on hiottu iskeväksi, Vera Vala kuulostaa ytimekkäältä ja myyvältä. Tuskin on kirjailijan alkuperäinen nimi. – Vala on taiteilijanimi, kustantamon viestinnästä vahvistetaan.

Alessandra Tinozzi

Mihin kustantajaa tarvitaan?

Yhteisöllisyys on osa brändiä. Vala päivittää Facebook-sivujaan aktiivisesti ja debyyttikirjan nimi jätettiin yleisön päätettäväksi. Yli 700 henkilöä osallistui äänestykseen, ja lopputuloksena dekkari sai nimekseen Kuolema sypressin varjossa. Jotta Kuolema sypressin varjossa ei jäisi pelkäksi kuriositeetiksi, on siitä luvassa myös jatko-osia. Ennen kuin kirja oli edes painossa, kustantaja lupaili, että ”Valan esikoisromaani aloittaa aistikkaan Arianna de Bellis tutkii -sarjan.” Näin brändille saadaan jatkuvuutta. Kirjailijan ympärille on luotu mystiikkaa ja eksotiikkaa. Vala asuu Italiassa Torinon seudulla. Kirjaesittelyn mukaan hän bongailee ammatikseen murhaajaehdokkaita piazzoilla ja kääntää Aku Ankan taskukirjoja. Hän on myös työskennellyt lentoemäntänä, ja harrastaa aktiivisesti muun muassa kestävyysjuoksua ja sukellusta. Brändi on siis kunnossa, mutta miten on kirjan laita? Se selviää lukemalla. Pauli Jokinen Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa (Gummerus).


www.helsinginkirjamessut.fi

Arvio

25.–28.10. Helsingin Messukeskus

2/5

SOLAR FILMSIN ja Turun kaupungin yhteistyössä tuottama Reijo Mäen kirjoihin perustuva Vares-elokuvien sarja on tullut tiensä päähän. Viimeisenä osana nähdään Lauri Törhösen ohjaama Vares – Pimeyden tango. Elokuvan punainen lanka on kuusi vuotta sitten tapahtunut tangokuninkaan ratkaisematon murha. Yksityisetsivä Vareksen vanha tuttava Ruuhio väittää tietävänsä murhaajan, ja katoaa sitten yllättäen. Ruuhion naisystävä pyytää Varesta etsimään kadonnutta miestään, ja täten kuusi vuotta umpisolmussa ollut murhatutkimus alkaa avautua. Elokuvassa on myös sivujuonia. Niistä mainittakoon vankilasta lomille saapuvan Veikko Hopean touhut, joissa herkutellaan Jussi Lammen esittämän taparikollisen koomisella pahuudella. Pimeyden tango on kaikkien Vareselokuvien tapaan vahvasti sidottu suomalaisuuteen niin henkilöhahmojensa kuin

elokuva

Avoinna: to, la-su klo 10-18, pe klo 10-20. Liput: 15 ¤ / 10 ¤.

juonensakin osalta. Suomalainen tango, Jaloviina ja film noir -tyylinen kerronta ovat kuitenkin yhdistelmä, joka tuottaa tahatonta koomisuutta. Antti Reini tuo Vareksen hahmoon harkittua homssuisuutta, mikä on vetoavaa, mutta samalla niin kosmopoliittia, että Varekselle ominainen kotimaisuus kärsii. Toisaalta, elokuvathan suunniteltiin Suomen vientituotteiksi, joten ehkä tällä kaikella on tarkoituksensa. Mallintöitä tehneen Lola Wallinkosken valinta iskelmätähti Donnan rooliin on koko elokuvan merkillisin ratkaisu. Kameran edessä oleminen ei ole Wallinkoskelle vierasta, mutta kaikki muu sitten onkin. Donnan rooli ei onneksi sisällä suuria tunteenpurkauksia, joten suoritus kulkee joten kuten omalla painollaan. Pimeyden tangossa on viihdearvoa ja se toimii hyvin itsenäisenä elokuvana, vaikka massatuotanto kuultaakin läpi melko pahasti. Jos Pimeyden tango – muiden ohella – olisi tuotettu suoraan tv:lle, se olisi laatudraamaa, mutta valkokankaalla se jää vain keskinkertaiseksi elokuvaksi. Matti Tuomela Vares – Pimeyden tango, ensi-ilta 5.10. Ohjaus: Lauri Törhönen Pääosissa: Antti Reini, Lola Wallinkoski, Jussi Lampi, Matti Onnismaa, Eppu Salminen

Minimalismia Venetsiassa

KANSAINVÄLISTÄKIN mainetta nauttivan Rax Rinnekankaan uutuuselokuvassa yhdistyvät hänen ansionsa niin valokuvaajana, ohjaajana kuin kirjailijanakin. Rinnekankaan käsikirjoittama, tuottama ja ohjaama elokuva Veden peili käsittelee moniulotteisesti inhimillisiä teemoja kuten syyllisyyttä, sovitusta ja uskontoa. Elokuvan keskiössä on suomalainen valokuvaaja Lauri Harkko, joka matkustaa Venetsiaan valokuvaamaan kaupunkia ja tutkimaan sielunsa syvyyksiä, joita hän vuodattaa kirjeessään venäläiselle runoilijalle Joseph Brodskylle. Puoliksi juutalainen Lauri etsii sovitusta juutalaisia ilmiantaneen isänsä synneille. Hän hakee vastauksia ja perusteita niin omille kuin isänsäkin teoille Brodskyn runoudesta. Vain muutamalla näyttelijällä miehitetyn elokuvan keskushahmoa Lauri Harkkoa esittää Hannu-Pekka Björkman, jonka pitkät monologit kulkevat sulassa sovussa liikkuvan ja liikkumattoman kuvan kanssa. Björkmanin näytteleminen on sopivan minimalistista, sillä elokuvan suurin rooli kuuluu talviselle Venetsialle. Rappeutuva kaupunki seisahtaa kameran edessä kaunein elein. Sen kivijalkaa silittävä vesi ja seinissä alastomina huohottavat tiilet piirtyvät valkokankaalle päähenkilön ottamien valokuvien kautta. Valokuvien esittäminen elokuvassa ei ainoastaan ole rytmin kannalta oivaltavaa, vaan se myös avaa ikkunan päähenkilön – ja koko elokuvan – sielunmaisemaan. Rinnekangas luottaa venäläisen kolle-

Pirkanmaan elokuvakeskus

Samaan aikaan ja samalla lipulla:

19

Viimeistä Varesta viedään

Solar Films

Tuhansien tarinoiden Helsingin Kirjamessut

elokuva

CULT24

MAGAZINE

Arviot

Arviot

Arvio

4/5

gansa Andrei Tarkovskin tavoin veden symboliseen voimaan. Säveltäjä Pascal Gaignen tyylitellyn lakoninen musiikki kulkee kevein askelin kuvien taustalla tukien terävästi elokuvan viivyttelevää tunnelmaa. Veden peili on raskaan sarjan taide-elokuva, joka vaatii katsojiltaan aktiivisuutta ja tahtoa ymmärtää – tai olla ymmärtämättä – sen monitasoista filosofista luonnetta. Vaikka kertomus karkailee paikoin liian esseemäiseksi, on Rinnekankaan panostus fiktiiviseen elokuvaan tärkeä tasapainottaja siinä puntarissa, jonka toisessa kupissa painaa viihde-elokuvien loputon massa. Matti Tuomela Veden peili, ensi-ilta 19.10. Käsikirjoitus ja ohjaus: Rax Rinnekangas Pääosissa: Hannu-Pekka Björkman, Nacho Angulo, Kalle Holmberg, Seela Sella


Patriarkka palaa Suomeen

teatteri Stefan Bremer

HEIMO HARJU on elämäntyönsä antaneena vetäytynyt vaimonsa Virpin kanssa Normandian rannikolle. Taaksejäänyttä elämää ovat rakennusmogulin ura, Sdp ja lapset. Eräänä iltapäivänä Heimon verkkainen eläkeläisarki nyrjähtää sijoiltaan shakkivoiton jälkeisestä oivalluksesta: ”Mä haluan vielä yhden elämän.” Virpiä paluu entiseen ei kiinnosta: ”Jos me muutetaan takaisin Suomeen meidän täytyy alkaa rakastaa meidän lapsia.” Tämä repliikkipari pitää sisällään koko näytelmän. Perhedraama kehittelee kysymyksiä sukupolvista, identiteetistä, vanhenemisesta ja vanhemmanrakkaudesta, kaikki perheen patriarkan ikäkriisin ympärille kiertyen. Dialogi on teknisesti taitavaa, älykästä ja nopeaa, mutta heikoilla hetkillä alleviivataan isolla kynällä ja ympäripyöreimmät aukilausumat elämästä muistuttavat heikkoa saippuadraamaa. Rivien välissä olisi ollut tilaa enemmälle ja paikoin silkka puheen valtava määrä turruttaa. Ensimmäisistä näyttämökuvista lähtien esitys noudattaa yhtenäistä linjaa. Lavastusta on vähän, mutta tilaa täytetään videokuvalla, sermeillä ja valotyöllä. Hetkittäin katsojien eteen tuodaan koko Kansallisteatterin suuren näyttämön täyttävä peili. Myös toistuva psykologinen kuvasto tuntuu välillä alleviivaavalta: kuinka tuoreita kuvia ovat tyhjä tuoli poissaolevan isän symbolina tai peili identiteetin metaforana? Silti esityksen visuaalisuus on itselleni sen hienoin anti. Kohtausten päällekkäisyys ja tilojen limittyminen tekevät kokonaisuudessaan läpeensä elokuvallisen vaikutel-

teatteri

Lokakuu 2012

Arvio

2/5

man, joka yhdistettynä peridraamalliseen tarinaan on mielenkiintoinen. Kun Heimo kävelee valkokankaalle heijastuvia Helsingin katuja Leonard Cohenin soidessa, mietin miksi tämä esitys on ylipäätään tehty teatteriin?

Q-TEATTERIN näytelmässä Tulipunainen hevonen katsoja pääsee rakkauden piirin pyöritykseen. Erilaisiin ryhmiin kuuluminen on hetkellinen lääke akuuttiin hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen, mutta lähimmäisen kuunteleminen ja aito kohtaaminen tuntuvat usein työläältä kuntoutukselta, johon nykyihmisellä ei todellakaan ole aikaa. Ovatko sanat luottamus, yhteisöllisyys ja rakkaus menettäneet varsinaisen sisältönsä herätysliikkeiden jalostettua niistä mediaseksikkäitä iskulauseita? Antti Hietalan ohjaama Tulipunainen hevonen on ensimmäinen Q-teatterin uuden ensemblen toteutus, eikä ryhmän

Antti Lehtinen

yhteistyötä voi ainakaan lopputuloksen perusteella moittia. Arkaluontoisesta aiheestaan huolimatta Tulipunainen hevonen ei hyökkää ihmisryhmiä vastaan, vaan antaa ajattelemisen aihetta tyylikkäästi, jännitteisen tunnelmansa aina viimeiseen lauseeseen asti säilyttäen. Jani Volanen tekee vahvan pääosan uutta identiteettiä etsivänä räjähdysalttiina Timona. Samoin Pirjo Lonka saa katsojan vakuuttuneeksi siitä, että jokaisella meistä on joku tarina, jota ei voi itkemättä kuunnella. Puolentoista vuoden tauon jälkeen teatterin lavalle palannut Tommi Korpela tuo kylmiä väreitä tyttäreensä (Lotta Kaihua) tarrautuvana leskenä. Juho Nikkilän arka jeesushahmo ja Kaihuan vahva Maria ovat piristäviä tulkintoja, epookkinakin. Lavastuksen oivaltavia ratkaisuja ovat sermit, jotka mahdollistavat näyttelijän näkemisen samanaikaisesti jopa seitsemästä eri kuvakulmasta, ja kehykset joihin traumaattiset muistot piirtyvät kuin tauluun. Päällimmäisenä Q-teatterin uutuudesta välittyvät traumoista puhumisen puhdistava voima ja vierellä kuuntelevan ihmisen läsnäolon tärkeys.

Patriarkka, Suomen Kansallisteatteri, ensi-ilta 19.9.

Suvimarja Halmetoja Tulipunainen hevonen, Q-teatteri, ensi-ilta 13.9.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Jokela. Rooleissa: Raimo Grönberg, Juha Muje, Kirsti Wallasvaara, Juha Varis, Kristiina Halttu, Kaija Pakarinen, Pirjo Määttä

Arvio

5/5

Fingerpori tutuilla vitseillä

teatteri

kertaisilla ja jopa mauttomilla jutuilla. Kokonaisuus on viihdyttävä ja mukaansatempaava, mutta näytelmä oikeastaan vain toistaa sarjakuvien vitsejä, jotka on sidottu toisiinsa samankaltaista huumoria edustavilla kohtauksilla. Suosittu sarjakuva on yritetty kääntää suosituksi näytelmäksi. Kiinnostavaa olisi nähdä uusia tulkintoja tutuista hahmoista. Johanna Terhemaa Fingerpori, Espoon Kaupunginteatteri, ensi-ilta 18.9. Käsikirjoitus: Pertti Jarla, Jussi Helminen Ohjaus: Jussi Helminen Rooleissa: Teemu Aromaa, Reino Nordin, Ilkka Heiskanen, Mari Lehtonen, Taisto Reimaluoto, Mari Turunen

Arvio

3/5

Heikki Toivanen

ENSIMMÄISTÄ kertaa suosikkisarjakuva Fingerpori on kirjoitettu näytelmäksi. Aiemmin Pertti Jarlan strippejä on esitetty sellaisenaan, sketsien tapaan. Tapahtumat sijoittuvat kaupungin suureen juhlaan, Fingerpori-iltaan, jossa erilaiset erikoiset ohjelmanumerot vuorottelevat. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan ja mukana ovat Adolf Hitler sekä itse Saatana. Puvustus ja maskeeraus hurmaavat sarjakuvamaisuudellaan. Linjat ovat selkeitä ja värit kirkkaita. Fingerporin älytöntä menoa on korostettu hassuilla muodoilla ja ylisuurilla koristuksilla. Puvustus mukailee piirroshahmojen tyyliä, mikä tekee hahmoista kaikille tunnistettavia. Roolihenkilöitä on monta ja näyttelijöiden on muututtava moneksi esityksen aikana. Välillä on mahdotonta tunnistaa näyttelijää, mikä tietysti on myös näyttävän puvustuksen ansiota, mutta se kertoo lisäksi näyttelijöiden muuntautumiskyvystä. Energiset esiintyjät täyttävät koko tilan ja tempaavat katsojan mukaansa. Sarjakuvista tutut vitsit naurattavat teatterissakin, vaikka välillä sanaleikkejä selitetään yleisölle kömpelösti. Fingerporiilta kehystarinana pitää kummallisista sattumuksista koostuvan esityksen jotenkin kasassa, vaikka välillä taidetaan kuitenkin pompata ihan toiselle todellisuustasolle. Näytelmässä leikitään rohkeasti rajoilla ja joku saattaisi jopa pahoittaa mielensä. Mikään ei ole pyhää ja juutalainenkin on Hitlerin kaveri. Teos irvailee nokkelasti nykypäivän ilmiöille, kuten rennolle nuorekkaalle pastorille, ”jolle voi ihan rohkeasti tulla juttelemaan”, mutta välillä yleisöä yritetään naurattaa takuuvarmoilla, yksin-

Tulipunaista rakkautta

Patrik Pesonius

teatteri

Arviot

Arviot

O Ohjaus ja käsikirjoitus: Antti Hietala Rooleissa: Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, R Tommi Korpela, Pirjo Lonka, Jussi Nikkilä, T Eero Ritala ja Jani Volanen E

Hyvät veljet tulilinjalla

SUSANNA KUPARISEN ohjaama Eduskunta II on jatkoa ennen eduskuntavaaleja kuohuttaneelle Eduskunta-näytelmälle. Tällä kertaa työryhmän syyniin on joutunut suomalainen työeläkejärjestelmä ja sen sisäinen ”hyvä veli” -seura. Eduskunta II on näyttämölle tehty usean aukeaman reportaasi kainalojuttuineen. Kuten edellisessä osassa, tähänkin käsikirjoitus on koottu työryhmän tekemistä haastatteluista ja erilaisista pöytäkirjoista. Näyttämön takaosan valkokankaalla nähdään lisäksi videoita, valokuvia ja kaavioita alleviivaamassa taustalla olevia faktoja. Totuuteen pohjaava teksti on selvästi olennaisin osa esitystä. Siksi on harmillista, että repliikeistä ei aina saa selvää. Kerkko Koskisen säveltämä musiikki sopii esitykseen mainiosti ja luo tunnelmaa, mutta se soi niin kovalla, että näyttelijöiden puhe ei kuulu ainakaan katsomon takaosaan. Lisäksi karikatyyriset hahmot puhuvat liioitellun kimeillä tai narisevilla äänillä, mikä noin periaatteessa sopisi esityksen tyylilajiin, mutta on pidemmän päälle raskasta kuunneltavaa. Esitys on ensi-illassa vielä selvästi kesken – yksi esityksestä vielä puuttuva kohtaus jaetaan yleisölle paperille printattuna – mutta katsoja saa kuitenkin kattavan kuvan siitä, mikä Suomen työeläkejärjestelmässä on pielessä. Tiukasta asiapitoisuudesta huolimatta kiinnostus yleisössä säilyy eikä esitys tunnu kolmetuntiselta luennolta. Kertojahahmo (Jari Hanska) taustoittaa tilanteitaa ja eri lähteistä poimittu materiaali on jäsen-netty siten, että veljeskuntavyyhti avautuu u hiljalleen pitäen yleisönsä odotuksessa. Faktat on isketty pöydälle huumorilla.. Todellisten repliikkien koomista tai oikeas--

taan tragikoomista puolta on korostettu absurdeilla elementeillä, kuten hahmoille keksityillä oudoilla maneereilla ja hullunkurisilla puvuilla. Lavalla nähdään tuttuja poliitikkoja ja elinkeinoelämän vaikuttajia, joista erityisen mainio on Pihla Penttisen tulkitsema Jutta Urpilainen. Pöytäkirjoista poimitut suorat sitaatit kuulostavat keksityltä, mikä vain lisää häkellystä ja järkytystä näyttelijöiden muistuttaessa, että ”tämä on totta”. Esitys sekä viihdyttää että tyrmistyttää, eikä jätä ketään kylmäksi. Totuus voi totisesti olla tarua ihmeellisempää. Johanna Terhemaa Eduskunta II, Ryhmäteatteri (Helsinginkadun näyttämö), ensi-ilta 27.9. Ohjaus: Susanna Kuparinen Rooleissa: Noora Dadu, Santtu Karvonen, Martina Myllylä, Matti Onnismaa, Pihla Penttinen, Robin Svartström, Jari Hanska Mitro Härkönen

CULT24

MAGAZINE

20

Arvio

4/5


kuvataide

hätys piilee sen nöyrässä asenteessa, jonka ylläpitäminen asettaa ammattilaisille suuren vastuun. Olennaista on myös sympaattinen jännitys, jonka ei soisi katoavan. Peili on poikkeuksellinen esitys, joka ansaitsee tulla nähdyksi, kuulluksi ja koetuksi. Lilinkotisäätiön ja KokoTeatterin yhteistyönä on syntynyt jotain todella merkittävää ja henkisesti kasvattavaa. Toivottavasti tämä on vasta alkua. Matti Tuomela Peili, KokoTeatteri, ensi-ilta 26.9. Ohjaus ja dramaturgia: Sesa Lehto, Eveliina Lafghahi Tekstit: Elina Hämäläinen & työryhmä Pääosissa: Panu Vauhkonen, Hennariikka Laaksola & työryhmä

Arvio

5/5

Miikka Pirinen

15-VUOTIAS KokoTeatteri juhlii syntymäpäiviään Lilinkotisäätiön kanssa yhteistyössä tuotetulla teatteriproduktiolla. Lilinkotisäätiön tarkoitus on parantaa psyykkisesti pitkäaikaissairaiden asemaa yhteiskunnassa. Peili-nimisessä esityksessä mielenterveyskuntoutujat ja ammattiteatteri kohtaavat näyttämöllä itsensä ja toisensa. Pienen näyttämötilan jännittyneisyys säteilee arvaamattomuuden tuntua katsomoon. Lopulta show käynnistyy yhden miehen voimin esitettävällä Nirvanan Lithiumilla. Seuraa näyttelijöiden esittelykierros, jonka jälkeen joukkoterapia voi alkaa. Asetelma muistuttaa etäisesti Yksi lensi yli käenpesän -elokuvan terapiaistuntoja. Näyttelijä Panu Vauhkonen toimii ryhmän vetäjänä esiintyen omalla nimellään, mutta vetäen samalla omintakeista roolia, jonka aikana hän näyttäytyy niin hoitajana, tiikerinä kuin poppamiehenäkin. Vauhkonen esittää kuntoutujille kysymyksiä, joihin he vastaavat. Jossain vaiheessa joku lausuu runon, ja välillä joku laulaa. Tilanteet etenevät arvaamattomasti vailla selkeää draaman kaarta, ja se tekee esityksestä elinvoimaisen ja jännittävän. Peili edustaa jokaisella hengenvedollaan sitä edistyksellisyyttä, jossa ulkopuolisen tarkkailun ja tekoymmärtämisen sijasta annetaan ääni todellisille ihmisille. Teatterin keinon kuntoutujat voivat kertoa todellisia tarinoitaan pysyen samalla suojassa niin sanotun neljännen seinän takana. Humaanin esityksen kannalta on tärkeää, ettei kuntoutujien ja ammattinäyttelijöiden välille synny liikaa kontrastia. Esityksen vie-

kuvataide

Unohdettu naistaiteilija Arvio

3/5

Matias Uusikylä

AMOS ANDERSONIN taidemuseo esittelee Fanny Churbergin (1845–1892) hienoviritteisiä maisemamaalauksia. Aikanaan vaille kriitikoiden arvostusta jäänen naistaiteilijan teokset henkivät pyrkimystä luonnon kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Näyttelyssä on esillä pääasiassa maisemamaalauksia sekä muutama asetelmamaalaus. Realismin ja romantiikan traditiot risteävät voimakastunnelmaisissa öljyväritöissä. Erityisen hienosti Churbergin tekninen taituruus tulee esiin tavassa, jolla valo leikkii maalausten maisemissa. Churbergin maisemat eivät ole vain paikkoja tai näkymiä, vaan ne avautuvat tunteiden tyyssijoiksi ja mielenmaiseman kuvastimiksi. Churbergin

OSMO RAUHALAN (s. 1957) taide on tutkivaa ja analyyttista. Teokset jäsentävät maailmankuvallisia kysymyksiä pohdiskelevasti ja tiivistävät ajatuskulut visuaaliseen muotoon. Rauhalan työt eivät julista tai saarnaa vaan esittävät punnittuja väitteitä. Rauhalan maalaussarjojen eleettömyys ja tematiikka ovat tunnistettavia ja omaleimaisia. Rauhalan estetiikka on kurinalaista ja etäännytettyä. Toistuvat kuva-aiheet, kuten erilaiset eläimet ja geometriset muodot, yhdistyvät tasaisiin väripintoihin. Kiasmassa esillä oleva Elämän kirja -näyttely jakautuu kolmeen maalaussarjaan. Elämän kirja, Peliteoria ja Muisti muodostavat ehjät kokonaisuutensa, joita yhdistää kielellisyyden ja kulttuurin suhteen puntarointi. Kaikissa maalaussarjoissa toistuu myös luonnon käsittely. Rauhala tarkastelee luonnon ilmiöitä ja kulttuuria tavallaan tieteellisen etäisyyden päästä. Samanaikaisesti hänen taiteessaan on kuitenkin olennaista myös tietty arvoituksellisuus, jopa mystiikka. Symbolit ja merkit, jotka yhdistyvät eläinten kuviin, eivät tyhjene selitykseksi. Ne muodostavat ennemmin kysymyksiä kuin vastauksia. Yksittäisistä teoksista esiin nousee mustavalkoinen Liian myöhään -niminen rottalaumaa kuvaava maalaus. Kiasman Elämän kirja -näyttelyn keskiöön kohoaa kysymys yksilön suhteesta käyttäytymistä ohjaaviin rakenteisiin. Yksittäinen rotta erkanee maalauksessa laumasta, mutta työn pahaenteinen nimi, Liian myöhään, ei tarjoa lohtua. Rauhala puntaroi näyttelyssään sitä, mikä meitä ohjaa ja tuntuu eläinsym-

kuvataide

värien käyttö on omaleimaista ja varmaotteiset siveltimen vedot vakuuttavia. Maalaukset henkivät paneutumista luonnon tarkkailuun, ja etenkin pilvien ja puiden lähes luonnontieteellisen tarkka mutta samalla ilmaisuvoimainen kuvaus on vaikuttavaa. Näyttely tiivistää Churbergin töiden ominaislaadun kolmeen määreeseen: uskonnollisuus, isänmaallisuus ja tunnevaltaisuus. Luonnehdinnat jäävät kuitenkin melko yleisluontoisiksi, ja näyttelyn näkökulma keskittyy ensisijaisesti naistaiteilijuuden haasteisiin sekä luontosuhteeseen. Näyttelysalien seinät on maalattu ja tapetoitu värikkäästi. Ratkaisu korostaa monien maalausten tehoa ja on uskollinen niiden tekoajankohdan estetiikalle. Sävyvalinnat eivät kuitenkaan aivan jokaisen työn kohdalla toimi. Osa maalauksista tuntuu hukkuvan seinän voimakkaan värin alle. Siniseksi sävytetyn pienen näyttelysalin sielukkaat kuutamomaisemat kuitenkin korostuvat erityisen hienosti juuri seinän värin ansiosta. Näitä kuutamokuvia voikin pitää Churbergin lyhyen uran huipentumana. Amos Andersonin taidemuseon näyttelyssä painottuu Churbergin henkilöhistoria, ja näyttelytekstit valottavat hänen uransa vaiheita. Yksittäisten teosten taustoja ei sen sijaan juurikaan avata. Kokonaisuus on tyylikäs, mutta hivenen varman päälle rakennettu. Itse olisin kaivannut näyttelyyn myös naistaiteilijuutta laajempaa näkökulmaa. Amanda Manner Fanny Churberg -näyttely, Amos Andersonin taidemuseo, 21.9.2012 – 28.1.2013

21

Taidetta tieteen tarkkuudella

Cult24

Arvaamaton avaus

Arvio

4/5

boliikan kautta käsittelevän ensisijaisesti ihmistä. Teoksista rakentuu kokonainen maailmankuva, mutta koska niiden visuaalinen ilme on niin kurinalainen, ei se tunnu päällekäyvältä. Töiden hallittu ja hillitty luonne toimii niiden sisältöä korostavana elementtinä. Kun jokainen maalauksen osa vaikuttaa erityisen harkitulta, antaa niille myös painoarvoa. Rauhalan maalaukset ovat samanaikaisesti helposti lähestyttäviä sekä arvoituksellisia. Kuvien merkit eivät tyhjene taiteilijan käsittelemiin teemoihin, eikä kokonaisvaltaista maailmanselitystä synny. Luonnontieteestä ammentavat työt tuntuvatkin väittävän, ettei tieteen selitysvoima ole yksistään riittävä. Amanda Manner Osmo Rauhala: Elämän kirja, Kiasma, 28.9.2012 – 13.1.2013

Surumielinen Susi

VUODEN nuorena taiteilijana vuonna 2000 palkittu Nanna Susi (s. 1967) levittäytyy Taidemuseo Tennispalatsin alakertaan suurikokoisilla öljyväritöillään. Uusissa maalauksissaan Susi käsittelee yksinäisyyden ja erillisyyden tunteita. Yleisvaikutelma on surumielinen ja haikea, muttei lohduton. Suden tuotannossa aiemmin toistunut maisema on muuttunut viitteelliseksi ja kaukaiseksi. Uutena elementtinä sen rinnalle on astunut ihmishahmo. Maalausten ihmiset ovat kuitenkin ennemminkin utuisia hahmoja kuin persoonia. Ne toimivat tulkkeina voimakkaille yleisinhimillisille tunnetiloille, jotka Susi tavoittaa ekspressiivisissä maalauksissaan hienosti. Töiden hahmot eivät ota kontaktia toisiinsa tai katsojaan, varjomaiset hahmot jäävät etäisiksi ja arvoituksellisiksi. Maalausten tunnelmasta on kuitenkin luettavissa kaipuu ihmisten väliseen yhteyteen. Työt keskustelevat kiinnostavasti keskenään ja luovat kokonaisen oman maailmansa. Maalauksia katsoessa huomaa pohtivansa, mistä nämä ihmiset ovat tänne tulleet ja miksi he ovat niin kovin surullisia. Suden tapa maalata ihmistä on empaattinen, hän kuvaa ihmishahmoa lämpimän katseen kautta, vaikka kasvot ovatkin väsyneitä ja silmäpussit suuria. Maali on Suden töissä voimakkaan materiaalista ja kerrostuu vahvoiksi pinnoiksi. Eloisat maalikerrokset kasautuvat kiinnostaviksi tekstuureiksi ja maalaamisen rytmi on voimakkaasti läsnä töissä. Ronskit vedot ja herkät siveltimenjäljet tekevät töistä rytmisesti kiinnostavia. Teosten koko lisää niiden vaikuttavuutta ja kutsuu tarkkailemaan maalauksia eri etäisyyksiltä. Murretut

värit korostavat tunnetiloja, ja hienovaraiset sävyliukumat ja hillityn metallinhohtoiset värimaailmat nousevat esittävyyttä tärkeämmiksi. Suden näyttely on ehyt ja hallittu esitys, jonka kautta taiteilijan tuotannon murroskohta piirtyy kiinnostavasti näkyviin, vaikkei näyttelyssä olekaan vanhempia töitä esillä. Toisaalta näyttelyn eheys on myös sen ongelmakohta: kaikki työt eivät ole keskenään riittävän erilaisia, jotta niihin jaksaisi paneutua yksitellen. Kokonaisuus on kuitenkin erittäin onnistunut. Amanda Manner Nanna Susi: Underneath the eyes, Helsingin taidemuseo (Tennispalatsi) 28.9.2012 – 20.1.2013

Arvio

4/5

Jussi Tiainen

teatteri

CULT24

MAGAZINE

Arviot

Arviot

Lokakuu 2012


CULT24 Cult24

ettekö te tiedä kuka minä olen?

23

lapsiperheille

Niko lentää taas

Olen ympyrä*

ELOKUVA Lentävä poropoika Niko palaa valkokankaille uudessa elokuvassa. Animaatioeelokuvassa Niko saa uuden vvelipuolen, joka pahaksi onneksi joutuu Valkoisen suden kidnappaamaksi. Niko lähtee salaiselle pelastusretkelle Juliuksen kanssa. Nikolle on äänensä antanut 12-vuotias Erik Carlson.

Keskustelu monikulttuurisuudesta tuntuu jämähtäneen paikoilleen, mutta America Vera-Zavalan Etnoporno avaa siihen uusia näkökulmia. Katsomoon voi tulla tarkistamaan omia ennakkoluulojaan. Pidän itse esityksistä, joissa on vahvaa fyysistä ilmaisua, mutta kaipaan usein esityksiltä myös rauhaa ja hiljaisuutta. Olen kiinnostunut näyttämöistä, jotka eivät ole perinteisiä kurkistusluukkumaisia. Haluaisin joskus vielä ohjata Hamletin. Siinä ambivalentissa ihmisessä on jotain kiinnostavaa, nykyaikaista. Halusin joskus näytelläkin tätä roolia, mutta Leea Klemola ehti tehdä sen jo ensin. Harrastan uintia, ja vesijuoksu on uusin rakkauteni. Lisäksi soitan viulua ja pianoa sekä laulan. Olen Plutonium 74:ssä taustalaulajana ja viulistina sekä mukana myös Aino Vennan kokoonpanossa. Nyt tiedätte kuka olen.

Niko 2 – Lentäjäveljekset, ensi-ilta 12.10.

Toheloita ja torveloita TEATTERI Muistojen hyrrä on nukketeatteri Sammon esitys, jossaa yhdistyvät nukketeatatteri ja musikaali. Esitykityksen keskeisiä hahmojaa ovat muun muassa Duppaduulix, paduulix Tohelo, Torvelo ja Tomelia-täti. 55 minuuttia kestävä esitys sopii kaikenikäisille.

Pauli Jokinen Petra Vehviläisen ohjaama Etnoporno Kansallisteatterin Omapohjassa, ensi-ilta 3.10.

* Haastateltava keksi itse otsikon

Testaa oletko CU LT

HelStrips

urelli

HELPOT MEDIUM

5. Mikä oli Frederic Chopinin soitin? 6. Minkä laitoksen johtaja on Päivi Kärkkäinen? 7. Mistä lastenkirjasarjasta kirjailija Elina Karjalainen tunnetaan? 8. Kuka kirjailija oli kuvanveistäjä Viktor Janssonin tytär? 9. Mikä tunnettu musikaali perustuu Solom Aleichemin kirjaan Tevje, maitomies? 10. Minkä alan mies oli Karl Hård af Segerstad? 11. Mikä oli ohjaaja JP Siilin ensimmäinen pitkä elokuva? 12. Mihin kaupunkiin ranskalainen filosofi Rene Descartes on haudattu?

VASTAUKSET

Pauli Jokinen

1. Kuka on ohjannut Puhdistus-elokuvan? 2. Kenen kirjoittama kirja on Hytti nro 6 (2011)? 3. Kuka valitsee vuoden 2012 kirjallisuuden Finladia-palkinnon saajan? 4. Missä museossa on da Vincin maalaus Mona Lisa?

VAIKEAT

Kuvia kaupungilta

Ruutuhyppypaikan suunnittelijan freudilainen lipsahdus.

1. Antti Jokinen, 2. Rosa Liksomin, 3. Tarja Halonen, 4. Louvressa Pariisissa, 5. Piano, 6. Suomen kansallisoopperaa, 7. Uppo-Nallesta, 8. Tove Jansson, 9. Viulunsoittaja katolla, 10. Helsinkiläinen arkkitehti, 11. Hymypoika, 12. Tukholmaan

Olen Petra Vehviläinen, 30-vuotias teatteriohjaaja ja opiskelija. Debytoin syksyllä Kansalliseatterissa ohjaajana. Olen ohjannut sinne näytelmän Etnoporno. Asun Kumpulassa yksiössä, jonne muutin kesällä. Olen syntynyt Helsingissä, mutta muutimme Kirkkonummelle kun olin ihan pieni. Kävin radanvarsikunnassa ala- ja yläasteen. Teatterista kiinnostuin jo alaasteella. Meillä oli näytelmätunteja, joissa organisoin saduista uusia tulkintoja melko turkkalaisessa hengessä. Paras kaverini oli mukana Masalan nuorisoteatterissa, ja sinne ajauduin teini-ikäisenä. Se yhteisö imaisi mukaansa. Hain Teatterikorkeakouluun näyttelijälinjalle, mutta se tie ei koskaan auennut. Myöhemmin pääsin ohjaajalinjalle ensimmäisellä yrittämällä. Nyt opiskelen siellä viidettä vuotta. Mielestäni on hienoa, että Kansallisteatteri antaa mahdollisuuden opiskelijoille. Se madaltaa kynnystä siirtyä työelämään. On hienoa debytoida Kansallisteatterissa. Tulkaa katsomaan Etnoporno-esitystä, koska se kertoo identiteetistä, ennakkoluuloista ja stereotypioista.

MAGAZINE

Lokakuu 2012

Tulokset: 1-4 pistettä: aloittelija, 5-8 pistettä: harjaantunut, 9-12 pistettä: culturelli

Helsinki: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Tiketti, Kaapelitehdas, Korjaamo, Ryhmäteatteri, KokoTeatteri, Bio Rex (LippuRex), Nosturi, Ateneum, Taidehalli, Arkkitehtuurimuseo, Kiasma, Valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Sinebrychoffin taidemuseo, Galleria G, Galleria Dix, Yliopiston pääkirjasto (Kaisa-talo), Vuotalo, Malmitalo, Kanneltalo, Kirjasto 10, Töölön kirjasto, Viikin kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Pohjois-Haagan kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto, Jakomäen kirjasto, Kontulan kirjasto, Vallilan kirjasto, Maunulan kirjasto, Oulunkylän kirjasto, Pitäjänmäen kirjasto, Malminkartanon kirjasto, Vanhan kuppila, Ravintola Kookos (Teak), Corona Baari, Kaisla, Aschan Cafe Jugend, Ravintola Ilves, Pop & Jazz Konservatorio, Cafe Giovanni, Robert’s Coffee (Sähkötalo), Kauppakeskus Kluuvi, Hakaniemen metroasema,Ympyrätalo, Kaisaniemen metroasema, Sörnäisten metroasema, Itis-kauppakeskus, S-market (Ruoholahti), Kauppakeskus Ruoholahti, S-Market Sokos keskusta, K-Supermarket (Kampin keskus), Fennian kortteli, Kauppakeskus Arabia, Kauppakeskus MalmiNova, Kauppakeskus Ristikko. Espoo: Sellon kirjasto, Entressen kirjasto, Espoon kulttuurikeskus, Kauppakeskus Iso Omena, Kauppakeskus Heikintori, Kauppakeskus Galleria, Kauppakeskus Länsikeskus. Vantaa: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäki-talo, Kauppakeskus Jumbo, Kauppakeskus Tikkuri, Ravintola Pormestari.

Nukketeatteri Sampo: Muistojen hyrrä. Esityksiä 14.–28.10. Nukketeatteri Sammossa Helsingissä sekä Vantaalla Toteemissa ja Lumosalissa.

Matkailuopas lapsiperheille KIRJAT Lapsiperheen matkakäsikirja tutustuttaa matkailuun lapsiperheen näkökulmasta. Kirja kertoo muun muassa miten lapset pääsevät osaksi vierasta kulttuuria ja miten lasten kanssa pärjää museoissa. Kirjassa on esitelty yli 30 matkakohdetta lapsiperheille Thaimaasta Tukholmaan. Inari Fernandez ja Inna-Pirjetta Lahti: Lapsiperheen matkakäsikirja (MatkaKniga).

Pellemusiikkia härpättimillä MUSIIKKI PelleBändin klovneria-konsertti saa ensiesityksensä lokakuussa. Puuterit pöllyävät kun pellet tekevät omia tulkintojaan vanhasta renessanssiajan musiikista. PelleBändi esittelee vanhoja soittimia sekä itsevalmistamiaan härpättimiä. PelleBändi: Renessanssin 4 Ässää. Musiikkiteatteri Kapsäkissä 24.–28.10. ja Kanneltalossa 20.10. ja 23.10.


Tähtitaivas talon yllä

Elokuva ja live-musiikkia Saara Cantellin uusi elokuva livesäestyksellä! Live-musiikista vastaa alkuperäisen musiikin säveltäjä Sid Hille yhtyeineen. K7. To 25.10. klo 19, alk. 10/7 €. Kanneltalo, Klaneettitie 5

ART LAB 4/4

XL -yhietyerttueella

Mutatis

juhllakki

mutandis

20-vuotisjuhlavuosi. Ainutlaatuinen tilaisuus kuulla keikkailutauolla ollutta kulttiyhtyettä. To 25.10. klo 19, alk. 12/10 €. Vuotalo, Mosaiikkitori 2

Alexander Reichsteinin leikittävä näyttely, jossa voi rakentaa suurista irto-osista oman muinaisolennon tai toteemipaalun. Siipiä, neniä, kärsiä, kuonoja, korvia, häntiä... 23.10.-31.12., vapaa pääsy. Ryhmille pakolliset varaukset (09) 310 71351. Annantalo, Annankatu 30

Liikkeellä

marraskuussa

Joel Paterson The h M Modern d & Th

Sounds Chicagolainen retro-trio soittaa autenttisella itsevarmuudella 30-, 40- ja 50-lukujen parhaita jenkkisoundeja. Ti 23.10. klo 19, 12 €. Malmitalo, Ala-Malmin tori 1

Köyhälistön

Rumba

Frédérick Gravel “Usually Beauty Fails” Epäkunnioittava, hullu ja runollinen teos yhdeksälle tanssija-muusikolle. Ti 30.10. & ke 31.10. klo 19, alk. 25/15 €, festivaalipassi 37 €. Stoa, Turunlinnantie 1

Poliittisen laululiikkeen pioneeri Koiton Laulu ja rumbayhtye Los Elementos konsertissa, joka saa mielen hereille ja lantion liikkeelle. Ti 16.10. klo 19, 12/8 €. Malmitalo, Ala-Malmin tori 1

Lisbeth Gruwez / Voetvolk It’s going to get worse and worse and worse, my friend Transsinomainen sooloteos. La 3.11. klo 19 & su 4.11. klo 17 alk. 25/15 € , festivaalipassi 37 €. Stoa, Turunlinnantie 1

Gruppen Fyra

Selli soi ja

Werner Bros. & Helsingin poliisisoittokunta

Japan

i kuu l vin viila

Ti 4.12. klo 19, alk. 28/26 €. Savoy-teatteri, Kasarmikatu 46-48

Hersyvän humoristinen tanssiteos ystävyydestä ammentaa Samuel Beckettin tekstistä, saduista sekä Aino- ja Reinotossuista. Ke 10.10. klo 14, to–la 11.10.–13.10. klo 19, alk. 12/8/6/5 €. Kanneltalo, Klaneettitie 5

Meets Finland Japanilaista taidetta ja designia suomalaisin maustein. Nuoret Suomessa asuvat japanilaiset suunnittelijat ja taiteilijat esittäytyvät. 19.10.–20.12., vapaa pääsy. Caisa, Mikonkatu 17 C

Fiddler iin n the

morfoosi Teatteri Metam

Musiikin ja visuaalisen taiteen interaktio. Italialaisten Luca Ciarlan musiikkia ja kuvataiteilija Keziatin yllätyksellisiä videokuvia. Pe 2.11. klo 19, 7€. Caisa, Mikonkatu 17 C

Naamioteatteriviikonloput

Diiva ja mekaaninen sydän: syd dä Tanssia, dän: Tanssiia naamioteatteria naamiiotteatt tter ja nuoren naisen sydän. Pe 12.10. klo 14 & la 13.10. klo 16, alk. 5 € Kalevala dell´Arte: Kalevalan tarinoita italialaisen kansanteatterin keinoin. Su 14.10. klo 16, alk. 5 € Lisäksi: Karmee ämmä – teatraalinen kehonrakennuskurssi ihanille naisille, la-su 6.-7.10. & Mielikuvituskaveri – naamioteatterityöpaja lapsille, su 14.10. Ennakkoilmoittautumiset (09) 310 88408. Stoa, Turunlinnantie 1 OSTA LIP U T

Loop

Agents aja & Vesa Ha

Legendaarinen yhtye vierailee Vuotalossa. Vain yksi konsertti – varaa lippusi ajoissa! La 27.10. klo 19, alk. 25 €. Vuotalo, Mosaiikkitori 2

Mikko Mallikas

40

Tervamäki & Martin

vuotta

Onnea Mikko ja Gunilla! Vuonna 2012 Mikko Mallikas täyttää 40 vuotta ja Mikon luoja Gunilla Bergström 70. Näyttely esittelee uusimman kirjan: Mikko Mallikas on kuningas. 23.10.-31.12., vapaa pääsy. Annantalo, Annankatu 30

Vahvojen tarinoiden yllätyksellinen tanssi-ilta. Tähtivieraana Kare Länsivuori. Teokset Koti, Korppi ja kello sekä SE2. Ke–pe 17.– 19.10. klo 19, alk. 35/30 €. Savoy-teatteri, Kasarmikatu 46-48

ark. 12–18, p. (09) 310 12000 tai Lippupalvelu A N N A N TA L O . F I

CAISA.FI

2

K A N N E LT A L O . F I

S AV O Y T E AT T E R I . F I

STOA.FI

M A L M I TA L O . F I

V U O TA L O . F I

Cult24 Magazine lokakuu 2012  

Cult24 Magazine lokakuu 2012

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you