Page 13

le, että kirsu se löytyy kuule tästäkin naamasta. Pappa sitten antoi vähän vinkkejä siitä, miten sitä kannattaa käyttää kun ihmiset niiden valjaiden kanssa metsään vie. Oli se vähän kateellinenkin kun olin ihan yksin päässyt mukaan. Vähän myöhemmin me lähdettiin koko porukka jonnekin toiselle paikkakunnalle. Se oli kiva paikka. Ihmiset olivat kaikki sitä mieltä, että olen tosi valloittava ja suloinen, ja siellä talossa emännät salaa sujautti välillä kinkuntai juustonsiivuja minulle. Vähän tylsää oli joutua olemaan häkissä pihalla kun Mamma touhusi jotain omiaan, mutta oli siellä älyttömän hienot maastot ulkoilla ja kun koko viikonloppu oltiin, ehdin juosta tosi paljon. Sunnuntaina Pappakoiralle puettiin sellaiset hassut valjaat päälle. Se oli vähän ärhäkkä minullekin kun kävin tarjoamassa vinkkejä, osaa kuulemma jo, ja kakarat pois jaloista. No, Pappa nyt on vähän tuollainen.

tä pitelemään kun olisin vaan sinkoillut sinne ja tänne siinä metsässä. Se sorkka kun oli niin kiva, että sen olisin halunnut äkkiä löytää. Nuuskuttelin sitten Mamman toiveesta sitä jälkeä pitkin. Se olikin aika pitkä ja siinä oli matkan varrella tehty sellaisia kiusaamiskohtia, ettei se ollutkaan mikään viiva. Se saattoikin yhtäkkiä jatkua ihan toiseen suuntaan joten piti ihan tarkkana olla. Mutta se sorkka oli tämänkin hajun päässä ja sen löysin. Mamma oli taas tosi riemuissaan ja sain tosi paljon kaikkea hyvää ja kehuja. Se oli kyllä tosi hauska viikonloppu. Ensi keväänä pääsen kuulemma juuri niihin maastoihin testaamaan omaa osaamistani ensi kertaa. En kyllä käsitä miten se voi olla ensimmäinen kerta, kun jo tänä vuonna niin hirveän hienosti osasin. Mutta niiden emäntienkin takia sinne kannattaa kyllä mennä, oli hyvät eväät!

EJÄ-metsäläisenä

a

Minä tein tuttavuutta sellaisen hauskan tyypin kanssa. Sillä oli lystikäs parta, se oli yhtä pitkä kuin minä, mutta sen jalat olivat niin lyhyet, että se olisi mahtunut minun vatsan alle seisomaan. Siinä kun juteltiin, pamahti yhtäkkiä tosi kovin. Vähän hätkähdin sitä, ja ensin ajattelin, että ”outo tyyppi kun tuolla tavalla pamahtelee kun just jutellaan”. Mutta ei se ollutkaan se tyyppi, joten jatkettiin telmimistä. Pappakoira ja Isäntä lähtivät metsään ja Mamma otti minut mukaansa ja kuljetti taas uuden polun varteen. Siellä oli taas se haju ja tällä kertaa tiesin jo mitä odotettiin. Olin tosi innoissani ja halusin näyttää Mammalle miten hienosti osaan. Vähän se joutui remmis-

13

Profile for Cockerspanielit Ry

Cockerspanielilehti 3/2017  

Cockerspanielilehti 3/2017  

Advertisement