Page 1

Cockerspanieli Cockerspanielit ry:n jäsenlehti

3/2017

1


Materiaalin toimittaminen cockerspanieli-lehteen Aineistopäivät ja ilmestymisaikataulu 2017 1/2017 aineistopäivä 10.2., llmestyy maaliskuussa 2/2007 aineistopäivä 10.5., ilmestyy kesäkuussa 3/2017 aineistopäivä 10.8., ilmestyy syyskuussa 4/2017 aineistopäivä 10.11., ilmestyy joulukuussa Aineiston toimittaminen sähköpostiosoite: cockerspanielilehti@gmail.com Huom! Kun lähetätte materiaalia sähköpostiin, otsikoikaa viesti selkeästi niin, että heti otsikosta käy ilmi, mihin viesti liittyy. Aineistovaatimukset Tekstit • Mieluiten .doc tai .rtf muodossa. Ei pelkkänä sähköpostina. • Tekstiin ei minkäänlaisia muotoiluja. Jos haluat jutustasi tietynlaisen, laita mukaan taittomalli. • Jos kopioit materiaalia (esim. tuloksia) netistä, muistathan muokata tekstin valmiiksi. Näin säästät taittajan aikaa huomattavasti. Kuvat • Digitaaliset mahdollisimman alkuperäisinä. • Internetsivuilla olevien kuvien laatu ei riitä painotuotteeseen. Lehteen tulevien kuvien on oltava vähintään 300 px/inch. • Ilmoitathan kaikkien kuvien yhteydessä kuvaajan nimen. • Nimeä kuvat tunnistettaviksi (esim. koiran virallisella nimellä tai jutun nimen mukaan). Huolehdithan, että sinulla on käyttöoikeus lähettämääsi materiaaliin. Ilmoitushinnat 2017 koko: leveys x korkeus Jäsenhinnat (värillinen) 1/6 sivua (8 cm x 8 cm): 20 euroa (75 euroa/ 4 lehteä) 1/4 sivua (8 cm x 12 cm): 25 euroa (90 euroa/ 4 lehteä) 1/2 sivua (17 cm x 12 cm): 30 euroa (110 euroa/ 4 lehteä) 1/1 sivua (17 cm x 24 cm): 45 euroa (150 euroa/ 4 lehteä) Valionarvo- ja in memoriam -ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. Ei-jäsenet 1/2 sivua: 70 euroa 1/1 sivua: 110 euroa Ilmoitukset on maksettava ennen lähettämistä Cockerspanielit ry:n tilille FI71 1597 3000 1026 41, käyttäen viitettä 6800. Liitä maksukuitit tai maksupäivä ja arkistointitunnus ilmoituksen mukaan. Lehden koko B5

2

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

Cockerspanieli Cockerspanieli ry:n julkaisema jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kirsi Niittymäki vastaava toimittaja Marianne Sundblad päätoimittaja Tiina Hallenberg taittaja Lehden teossa auttoivat Vivi Aaltonen Jan Egeland-Jensen Jenni Juselius Anne Knuutinen Heidi Koivuniemi Susanna Korpi Loviisa Kortteinen Satu Nesteoja Hertta Pirkkalainen Ulla Ruistola Mari Tikkunen Sanna Toivola-Järvinen Silja Vanhatalo Toimitus pidättää oikeuden valita lehdessä julkaistavan aineiston sekä tarvittaessa lyhentää artikkeleita ja oikolukea ne. Julkaistujen kirjoitusten osittainenkin lainaaminen ilman toimituksen tai kirjoittajan lupaa on kielletty. Kannen kuva:

Shirley Koiran omistaja: Eva Bensky Kuvaaja: Jukka Pätynen, koirakuvat.fi


Tässä lehdessä Päätoimittajan pöydältä 4 Puheenjohtajan palsta 5 Pääerikoisnäyttelyn 3.6.2017 tuomareiden terveiset 6 Ootko mun kaveri? 8 Hellan alle! 10 Pikkucockeri MEJÄ-metsäläisenä 12 Kuvia lukijoilta 14 Kennelliiton valtuuston seminaari ja kevätkokous 30.–31.5.2017 15 Terveiset agilityn Suomen arvokilpailuista! 18 Matka Norjan Lofooteille – pienen spanielin matkapäiväkirja 21 Söpömpi kuin Brad Pitt 25 Kesäleiri 2017 28 Kasvattajakysely 30 Pikkumusta vol. 2 31 Yhdistyksen pentukurssi 35 Eläinavusteinen toiminta – Suomen Karva-Kaverit ry 36 Harrastajahaastattelu: Silja Vanhatalo 38 Elämää ja elämyksiä cockereiden kanssa – mistä kaikki sai alkunsa? 40 ”Turbocockerit” 44 Ensiapuopas osa 1: haavat ja pienet ihovauriot 46 Koirat ovat älykkäämpiä kuin luulemme 49 Sisarusten kesäpäivä 53 Operantit menetelmät spanielin metsästyskoulutuksessa 29. – 30.7.2017 54 Valioita ja voittajia 56 Lukijakuvia 60 Hallitus ja muut toimihenkilöt 62 Kokouskutsu 65 Vuosikello 66 Jäsensihteeri tiedottaa 67

3


Päätoimittajan pöydältä Täytyy yhtyä taittaja Tiinan sanoihin: onko jo kolmannen lehden aika? Nopeasti on alkuvuosi mennyt ja tähän lehteen onkin tullut ilahduttavan paljon juttu ja kuvia jäseniltä. Kiitos! Kakkoslehdessä esiteltiin erikoisnäyttelyn kauneimmat, ja voi miten kauniita cockereita lehdessä oli! Kai jokaisen rodun omistajat pitävät omaa rotuaan kaikkein kauneimpana, mutta kyllä cockerit ovat ihania. Ne ovat kohtuullisen pieniä, mutta silti ”oikeita” koiria, joita voi käyttää monenlaisissa harrastuksissa. Harrastaminen cockerin kanssa onkin tämän lehden aihe. Cockeri on oiva kaveri mitä moninaisempiin harrastuksiin: metsästys, mejä, toko, agility… Ja kuten lehdestä voi lukea, cockerit ovat ihmisrakkautensa ja sosiaalisuutensa ansiosta myös erinomaisia erilaisissa sosiaalisissa tehtävissä kuten kaverikoirana. Cockerileiri oli yksi meidän kesän kohokohdista. Leiri onkin erinomainen tilaisuus tutustua erilaisiin harrastusmuotoihin ja tietysti muihin cockeri-ihmisiin. Siitä enemmän erillisessä jutussa. Tässä haluan kuitenkin vielä osoittaa erityiskiitoksen Sanna Santakankaalle leirin inspiroivasta järjestämisestä! Vaikka cockeri onkin täydellinen koira vain ystävänä ja sohvanakkinakin, kannustaisinkin kaikkia kokeilemaan myös eri harrastusmuotoja oman koiran kanssa. Minulle ei esimerkiksi ollut koskaan edes tullut mieleen MEJÄ, mutta kun näin miten valtavan innoissaan Kira seurasi verijälkeä, luulenpa, että ensi kesänä meillä on uusi harrastus. Helppo tapa harrastaa ja tavata muita on oman Facebook-ryhmän perustaminen ja toiminnan järjestäminen pienessä mittakaavassa. Ryhmissä on helppo sopia vapaamuotoisista tapaamisista kuten lenkeistä, peltotreffeistä tai uimatapaamisista. Muiden cockereiden ja heidän omistajiensa tapaaminen antaa paljon sekä meille omistajille että koirille. Kiitos paljon edellisistä lehdistä saamastamme palautteesta! Otamme mielellään vastaan jatkossakin niin ruusuja kuin risuja – tai ehkä positiivisemmin kehitysideoita. Niitä voi myös tuoda esiin työn alla olevassa rivijäsenille ja harrastajille suunnattu kysymyspatteristossa. Olemme myös saanet pari uutta avustajaa lehteen: Inkeri Kaski ja Jenni Juselius. Sydämellisesti tervetuloa! Ihanaa syksyä kaikille!

4

Marianne Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


Puheenjohtajn palsta Hyvä cockeriväki! Koiraharrastus tai meidän tapauksessamme cockeriharrastus on hieno laji, sillä siinä voi itse määritellä, miten haluaa harrastaa. Mahdollisuuksia on monia. Joku iloitsee tottelevaisuus- tai agilitykurssista. Toinen harjoittelee rodunomaisissa kokeissa syksyn metsästyskautta varten ja kolmas tykkää käydä koiranäyttelyissä. Voi sitä ihan vaan pitää sohvaakin paikallaan! Osalle oma cockeri toimii linkkinä esim. yhdistystoimintaan ja tapahtumien järjestämiseen. Kaikille harrastamisen muodoille on oma paikkansa ja kaikki ne ovat yhtä arvokkaita. Me Cockerspanielit ry:ssä harrastamme Suomen yhtä suosituimmista koiraroduista. Tämä tarkoittaa sitä, että meitä on paljon: rotujärjestöömme kuuluu lähes 1 000 harrastajaa. Tämä tarkoittaa myös, että cockereillamme on sellaisia ominaisuuksia, jotka sopivat moneen tarkoitukseen esim. perhekoiraksi, harrastekoiraksi, työkoiraksi, metsästyskaveriksi ja kilpakumppaniksi. Laajalla jäsenistöllämme on hyvin paljon erilaisia toiveita, tarpeita ja ajatuksia cockeritoiminnasta. Joukossamme on paljon osaamista, tietotaitoa, intoa ja yhdessä tekemisen meininkiä. Mikäli sinulla jäsen, joka luet tätä kirjoitusta, on joitain toiveita, ota ihmeessä yhteyttä allekirjoittaneeseen! Tiedoksi vielä, että rivijäsenille ja harrastajille suunnattu kysymyspatteristo on työn alla. Myötätunto on taito, joka yhdistää erittäin onnellisia ihmisiä. Tutkimusten mukaan erittäin onnelliset osallistuvat muita enemmän vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoistyöhön osallistuvilla on tutkimusten mukaan muita vähemmän masennuksen oireita ja heidän omanarvontuntonsa voimistuu. Myös onnellisuus ja elämän hallinnan tunne lisääntyvät. Olen huomannut, että nykyään vapaaehtoistyössä talkoolaisia on paikoin vaikea saada ja talkoolaiset tuntuvat olevan paljolti samoja, jotka ovat talkoilleet vuosia. Osin varmasti ihan siksi, että uusien mukaan tulemista ei ole tehty kovinkaan helpoksi eikä talkoolaisia johdonmukaisesti ”kasvateta” sieltä perustottelevaisuuskursseilta eteenpäin. Jos talkoolaisia ei saada mukaan heidän harrastuksensa alkutaipaleella vaan he oppivat, että kokeet ja koulutukset järjestyvät heille kuin Manulle illallinen – heitä on vaikea saada myöhemmin mukaan. Toivon, että myös tähän asiaan saisimme vastauksia tulevan rivijäsenille ja harrastajille suunnatun kysymyspatteriston avulla. Oikein mukavaa syksy jatkoa kaikille luppakorvien omistajille! Kirsi

5


Pääerikoisnäyt tuomareide

Sandy Platt kennel Charbonnel Iso-Britannia Urokset ROP-juniori ROP-veteraani Jälkeläisluokka Paras pari

Thank you for inviting me to your beautiful country to judge your merry little cockers for a second time and for accepting my decisions with true Finnish grace. You can congratulate yourselves for continuing to produce what I consider to be some of the happiest cocker spaniels anyone can have the pleasure of judging. They all had excellent temperaments, and most were very sound and true with good drive and tail action. There are only a few points which I would like to draw attention to. Firstly, please don’t let a lack of stop, and that beautiful expressive brow which gives our dogs’ heads the required balance, become the norm. I saw a number that needed to improve in this department. With it often comes a smaller eye. There were a few parti-coloureds with loose eye rims and/or excessive haw showing, which detracts from the lovely gentle expression our breed is known for. Do keep an eye on height and length too, there were some males who were far too big, and too much length of loin is untypical for the cobby, square cocker. Better to have a deep rib going well back than a short rib and long loin. Remember, a cocker should be ’a big dog in a little package’... Presentation in the main was excellent, if slightly more coat left on the front than we leave in the UK. In some cases the hair on the front legs did tend to make the dogs look wide in front coming towards me, so I had to look hard. Thank you once again, I enjoyed my trip immensely. Sandy Platt, ’Charbonnel’.

6

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


ttelyn 3.6.2017 en terveiset I would like to start by saying thank you for the opportunity to judge some top quality cockers and the sporting way my decisions were accepted. My top three were of the highest quality, on the day I was splitting hairs. The golden greatly impressed me but I felt carrying a little too much weight – that is why on the day she stood third. The black and tan so good to go over and moves as a cocker should, so sound. The working cockers need judging to the same standard, that is why the shorter more cobby ones that moved straight were given good to very good, and the longer ones, crabbing when moving, did not do as well. Heads need watching, some were lacking the true cocker head deep stop, square muzzle and soft expression. Thank you all once again, Paul

Paul Read kennel Jardinisle Iso-Britannia Nartut ROP-pentu ROP Kasvattajaluokka Paras pää

7


O

otko mun

Teksti ja kuva Susanna Korpi 4-vuotias Uuno on toiminut Kennelliiton virallisena Kaverikoirana viime syksystä lähtien. Olen vieraillut Uunon kanssa säännöllisesti kolmessa palvelutalossa muistisairaiden osastoilla, hoitokodissa aivovammaisten osastolla ja keväällä edustimme Kaverikoiria Messukeskuksen Eläinystäväni-tapahtumassa. Uuno on pennusta asti ollut erittäin ihmisrakas: se rakastaa (lue: kerjää) huomiota ja rapsutuksia. Kun Uuno oli noin vuoden ikäinen ja vielä liian nuori päästäkseen viralliseksi Kaverikoiraksi, vierailin sen kanssa erään ystäväni työpaikalla palvelukodissa, jossa oli asukkaina muistisairaita vanhuksia. Uuno oli siellä välittömästi kuin kala vedessä, kiersi jokaisen asukkaan luona ja sai varmasti tyydytettyä hellyydentarpeensa nauttien jakamattomasta huomiosta. Joulujuhlassa Uuno esiintyi tonttuasussa ja taisi varastaa koko shown sukkuloidessaan joululauluja laulavien asukkaiden ja heidän omaistensa seassa, henkilökunnan livauttaessa salaa kinkunsiivuja pikkutontulle. Vierailut jäivät, kun ystäväni vaihtoi työpaikkaa, mutta koska ne tuottivat itselleni, koiralle ja asukkaille niin ihania ja lämpimiä kokemuksia, päätin, että lähdetään sitten mukaan ihan oikeasti. Huomasin Facebookissa, että Itä-Helsingin aktiivinen Kaverikoiraryhmä järjesti uusille, toimintaan mukaan haluaville koirakoille testitilaisuuden, ja sinne sitten ilmoittauduttiin. Ilmoittautumisen liitteeksi täytin varsin seikkaperäisen lomakkeen Uunon harrastuksista, koulutuksesta ja käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa. Uuno on MH-luonnekuvattu, ja siellä

8

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


n kaveri? kuvatut reaktiot yllättäviin ja erikoisiin tilanteisiin vahvistivat päätökseni siitä, että Uunossa on kaikki palikat kohdallaan juuri tällaiseen toimintaan. Kaverikoirien testitilaisuudessa koolla oli parikymmentä koirakkoa ja vetäjät tarkkailivat koirien käyttäytymistä jo ulkona. Sisällä koirat kohtasivat erilaisia apuvälineitä kuten rollaattorin ja pyörätuolin, ja ohjaajille kerrottiin kokemuspohjaisesti toiminnasta. Koirien on myös pystyttävä kulkemaan erilaisilla alustoilla, rappusissa ja hisseissä, ja tästäkin saatiin testissä hieman esimakua. Ohjaajan on huolehdittava, ettei koira syö esimerkiksi asukkailta pudonneita lääkkeitä tai muuta sopimatonta tai vaarallista vierailukäynneillä, joten ohjaajalta vaaditaan valppautta ja koiralta perustottelevaisuutta. Ohjaajan on luettava koiraansa ja annettava sille tarvittavia taukoja, mikäli vierailukäynti on jostain syystä koiralle stressaava eikä se nauti

siitä. Kaikki koirat eivät sovellu luonteeltaan tähän toimintaan, ja se pitää myös myöntää. Sosiaalisiakin taitoja tarvitaan, kohdattavien ihmisten kanssa jutellaan usein muutakin kuin vain koiran silityksestä, ja vaitiolovelvollisuus sitoo Kaverikoirakoita. Uuno läpäisi ensimmäisen testin ja pääsi harjoituskäynneille. Ihan ensimmäisellä kerralla kävin yksin seuraamassa muiden koirakoiden toimintaa, ja ensimmäinen käynti Uunon kanssa tapahtui valvotusti niin, että kokenut koiranohjaaja oli käynnillä ilman koiraa ja tarkkaili meitä. Kun tästäkin ”testistä” päästiin läpi ja sain kuulla kehuja ”voi kun olis enemmänkin tollaisia Uunoja”, saimme luvan käydä itsenäisillä vierailuilla. Ei kuitenkaan yksin vaan jokaisella vierailulla on sääntöjen mukaan oltava vähintään kaksi koirakkoa paikalla. Kaverikoiran tunnusmerkin, oranssin huivin Uuno sai käytyään kuusi kertaa vierailuilla ”alokkaana” Ryhmässämme on vakituisia vierailukohteita, joissa käymme säännöllisesti 2-5 koirakkoa kerrallaan. Liikaa ei koiraa saa kuitenkaan rasittaa, joten sääntönä on, että vierailuja saa tehdä enintään kerran viikossa. Käytännössä käyn itse vierailuilla kahden viikon välein viikonloppuisin, ja yksi vierailu kestää puolesta tunnista tuntiin. Vierailukohteita olisi enemmän kuin mihin koirakoita riittää, ja uusia otetaan mukaan toimintaan erittäin mielellään. Jokaisessa Kennelpiirissä on kaverikoiravastaava, joka koordinoi uusia kursseja ja sitä kautta mukaan on helppo tulla. Kennelliiton nettisivuilta löytyy paljon lisää tietoa. Tervetuloa mukaan!

9


Hellan alle! Teksti: Tiina Hallenberg Kuvat: Santra Hallenberg Ensimmäisen cockerspanielin näin 60-luvun puolivälissä. Kyseessä oli kummitätini koira, joka ilmeisesti oli tullut taloon lasten toivomuksesta. Fayn elämä näytti minusta surulliselta. Olihan koira ulkoisesti lurppakorvineen ja hivenen roikkuvine alaluomineen maailmanmurjoman näköinen. Ja kun taloon tuli vieraita, kivahti emäntä: ”Fay, hellan alle!”, ja koira hiipi surullisena hellan alla olevaan aukkoon. Lapsen silmissä koira näytti paitsi surulliselta myös isolta. Tosin olinhan minäkin silloin puoli metriä lyhyempi. Fayn elämästä puuttui tekemisen riemu. Sen vakiopaikka taloudessa oli hellanalunen, josta se katsoi maailmaansa, keittiötä, toiveikkaasti: ehkä jokunen muru putoaa. Fay oli tullut taloon lasten iloksi, mutta pentukauden mentyä kenelläkään ei ollut aikaa harrastaa Fayn kanssa. Fay kuului kalustoon: hellan alle. Tosin, siihen aikaan ei vielä puhuttu agilitysta, mejästä eikä tottelevaisuudesta eikä muusta vastaavasta. Koira oli talossa, mutta sen asemaa ei sen kummemmin

10

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

määritelty. Ja kun lapsista kasvoi teinejä, koirakaveri unohtui. Sain olla mukana tyttäreni hakiessa ensimmäistä cockerspanieliaan. Ihmettelin talon vanhempia koiria: kuinka eloisia ja meneviä ne olivat. Ei puhettakaan, että kukaan olisi ollut hellan alla – ellei nyt luvatta jotain etsimässä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja ennen kaikkea hurjasti iloa ja elämää. Juuri sellaista kuin toivoisi jokaisen koiran kokevan: sopivasti rajoja, paljon iloa, menemistä ja SUURESTI rakkautta. Ihan kuin lastenkasvatus. Minusta ei olisi huolehtimaan ja hoitamaan cockerspanielia. Olen laiska ihminen. Cockerin omistajan tulee olla tarmokas ja touhukas, huolehtia niin turkinhoidosta kuin aktiviteeteista. Lenkityksen jälkeen odottaa yleensä pesu, kuivaus ja harjaus. Mutta pelkkä puhtaus ei riitä, cockeri tarvitsee tekemistä. Jos cockeri jää yksin ja ilman touhuamista, sen maailma romahtaa. Ainakin siihen asti kunnes joku huudahtaa: ”Nyt mennään.”


Toisaalta, eikö myös sanota, että omistaja ja koira muistuttavat toisiaan. Kun katson tytärtäni, en ole oikein varma onko siinä Rufus, Sven vai Santra. Eivätkö nuo kaikki käytä samaa shampootakin? Koirien sellaista. Ennen kaikkea olen onnellinen ihminen siksi, että vaikka olenkin niin laiska, etten jaksa hoitaa tätä rotua niin paljon kuin se vaatii ollakseen edustuskelpoinen ja ”cockerinnäköinen”, saan näistä karvaisista lapsenlapsista iloa viikoittain. Joskus pojat tulevat Akan luo hoitoon, joskus muuten vain emännän kanssa hengailemaan maalle kotipirtille. En ole kuitenkaan aivan toivoton koirakouluttaja minäkään. Olen opettanut pojille yhden sanan, joka saa heidät unohtamaan kaikki torailut ja mesomiset ja istumaan rivissä ja katsomaan minua tarkkaan. Ja se taikasana on ”HERKKU” Kiitos siis tyttärelleni ja hänen karvaisille pojilleen. Tuotte iloa sekä Akan että Ukon elämään.

11


Silloin kun muutin tänne Lounais-Suomeen, tuo Pappakoira ei oikein minusta välittänyt. Tuhahteli aidan takaa jotain ”näyttelypuudelista” ja kovasti kyseenalaisti Mamman ajatuksenjuoksua. Myöhemmin se leveili joillain nuuskutteluillaan ja kertoi, että sen nimen edessä on jotain lyhenteitä, joista koira tunnetaan. Enhän minä niistä silloin oikein ymmärtänyt. Sittemmin meistä tuli kavereita ja se kertoi osaavansa seurata nenällään, jos joku peura vaikka on jäänyt auton kolhaisemaksi ja pitää löytää. Se kuulosti tosi hienolta. Olin vielä tosi pieni kun kerran minulle puettiin hassut kamppeet päälle ja vietiin autolla vähän vieraampaan metsään. Siellä nuo ihmiset talutti yhden puun juurelle ja näytti sormella maata. Siinä haisi kummalliselta. Se oli sellainen vähän pelottava haju, ihan kuin jotain olisi sattunut aika pahasti. Mutta Mamma oli siinä vieressä ja kannusti kovasti haistelemaan. Tajusin, että se

12

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

Pikkucockeri ME

Teksti pikkucockeri Bono ja mammansa Vivi Aaltonen kuvat Pasi Aaltonen haju on vähän kuin viivana siellä metsässä ja Mamma halusi, että kuljen sitä viivaa pitkin. Onhan cockerilla nenä jo pennusta lähtien, joten siinä sitten nuuskuttelin vaikka se vähän huolestuttikin. Eihän sitä koskaan tiedä mikä tuollaisen hajun päässä on. Se haju ei ollut kovin pitkä ja siellä olikin maahan unohtunut jonkun peuran jalka. Se vasta oli mielenkiintoinen, sellaista olen haistanut ennenkin. Ja sitten kun se sorkka löytyi, ihmiset olivat tosi riemuissaan ja kehuivat ja tarjosivat karkkia. Kai se oli sitten se juttu? Minä tulin siltä metsäreissulta kotiin vähän leuhkana ja kerroin Pappakoiral-


le, että kirsu se löytyy kuule tästäkin naamasta. Pappa sitten antoi vähän vinkkejä siitä, miten sitä kannattaa käyttää kun ihmiset niiden valjaiden kanssa metsään vie. Oli se vähän kateellinenkin kun olin ihan yksin päässyt mukaan. Vähän myöhemmin me lähdettiin koko porukka jonnekin toiselle paikkakunnalle. Se oli kiva paikka. Ihmiset olivat kaikki sitä mieltä, että olen tosi valloittava ja suloinen, ja siellä talossa emännät salaa sujautti välillä kinkuntai juustonsiivuja minulle. Vähän tylsää oli joutua olemaan häkissä pihalla kun Mamma touhusi jotain omiaan, mutta oli siellä älyttömän hienot maastot ulkoilla ja kun koko viikonloppu oltiin, ehdin juosta tosi paljon. Sunnuntaina Pappakoiralle puettiin sellaiset hassut valjaat päälle. Se oli vähän ärhäkkä minullekin kun kävin tarjoamassa vinkkejä, osaa kuulemma jo, ja kakarat pois jaloista. No, Pappa nyt on vähän tuollainen.

tä pitelemään kun olisin vaan sinkoillut sinne ja tänne siinä metsässä. Se sorkka kun oli niin kiva, että sen olisin halunnut äkkiä löytää. Nuuskuttelin sitten Mamman toiveesta sitä jälkeä pitkin. Se olikin aika pitkä ja siinä oli matkan varrella tehty sellaisia kiusaamiskohtia, ettei se ollutkaan mikään viiva. Se saattoikin yhtäkkiä jatkua ihan toiseen suuntaan joten piti ihan tarkkana olla. Mutta se sorkka oli tämänkin hajun päässä ja sen löysin. Mamma oli taas tosi riemuissaan ja sain tosi paljon kaikkea hyvää ja kehuja. Se oli kyllä tosi hauska viikonloppu. Ensi keväänä pääsen kuulemma juuri niihin maastoihin testaamaan omaa osaamistani ensi kertaa. En kyllä käsitä miten se voi olla ensimmäinen kerta, kun jo tänä vuonna niin hirveän hienosti osasin. Mutta niiden emäntienkin takia sinne kannattaa kyllä mennä, oli hyvät eväät!

EJÄ-metsäläisenä

a

Minä tein tuttavuutta sellaisen hauskan tyypin kanssa. Sillä oli lystikäs parta, se oli yhtä pitkä kuin minä, mutta sen jalat olivat niin lyhyet, että se olisi mahtunut minun vatsan alle seisomaan. Siinä kun juteltiin, pamahti yhtäkkiä tosi kovin. Vähän hätkähdin sitä, ja ensin ajattelin, että ”outo tyyppi kun tuolla tavalla pamahtelee kun just jutellaan”. Mutta ei se ollutkaan se tyyppi, joten jatkettiin telmimistä. Pappakoira ja Isäntä lähtivät metsään ja Mamma otti minut mukaansa ja kuljetti taas uuden polun varteen. Siellä oli taas se haju ja tällä kertaa tiesin jo mitä odotettiin. Olin tosi innoissani ja halusin näyttää Mammalle miten hienosti osaan. Vähän se joutui remmis-

13


A T L

I

O J I

K

Crab Apple’s Sleeping Beauty ”Iiris” kuvaaja Katariina Mattila

14

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

V

U

K

IA

U L

Wild Darling Royal Great Secret ”Martta” haaveilemassa Kemijoen rannalla kuvaaja: Sirpa Alatalo


Kennelliiton valtuuston seminaari ja kevätkokous 30.–31.5.2017 Teksti Jan Egeland-Jensen Saavuin lauantaiaamuna valtuuston kokoukseen Espoon Hanasaareen hieman jännittyneenä, sillä tämä oli ensimmäinen kokous, jossa cockerspanielit olivat omana rotujärjestönään virallisesti edustettuina ja samalla ensimmäinen henkilökohtainen kosketukseni tämäntasoiseen Kennelliiton toimintaan – valtuustohan on heti yleiskokouksen jälkeen seuraavana Kennelliiton hierarkiassa: yleiskokous, valtuusto, hallitus. Väkeä oli paljon, ja Hanasaaren kulttuurikeskuksen pysäköintitilat olivat piharemontin takia hieman normaalia pienemmät, joten kaikki parkkipaikat oli jo varhain aamulla viety – onneksi maasturin sai parkkeerattua hieman rouheammin sellaiseen paikkaan, johon normaalilla autolla ei pääse! Valtuuston seminaari on hieman epävirallisempi kokous kuin varsinainen valtuuston kokous. Seminaarissa asioita käydään läpi keskustellen; jutellaan niiden taustoista ja tavallaan koulutetaan valtuustoedustajia – varsinainen kokous on sitten täyttä asiaa ja virallisempi. Valtuuston puheenjohtaja Eeva Anttinen toivotti meidät tervetulleiksi ja esitteli lyhyesti valtuustotyöskentelyä. Tämän jälkeen toiminnanjohtaja Markku Mähönen piti hyvän esityksen Kennelliiton päätöksenteosta, kertoen miten asiat etenevät päätöksenteossa esimerkiksi kilpailu- ja koeasioissa. Myös PKU:n eli Pohjoismaisen Kennelunionin toimintaa esiteltiin valtuustolle.

Valtuustossa on nyt tällä kolmivuotiskaudella huomattava osa uusia jäseniä – tai ei välttämättä ”uusia”, mutta edustajissa on ollut huomattavaa vaihtuvuutta: 76 jäsentä on vaihtunut viime kaudesta ja tarkalleen 41 on aivan uusia edustajia – kuten minä! Ennen lounasta Koiranet-projektin ohjausryhmän puheenjohtaja Esa Kukkonen piti esityksen Kennelliiton tietokannoista ja verkkopalveluista, jotka eivät muodosta ihan pientä ja yksinkertaista kokonaisuutta. Kennelliitollahan on eri tietojärjestelmiä useita – on koirarekisteri, jäsenrekisteri, tapahtumatietojärjestelmä, jalostustietojärjestelmä, näyttelyjärjestelmä – Omakoira on tavallaan käyttöliittymä näiden rekisterien käyttämiseen. Omakoiraa voivat käyttää ja hyödyntää jäsenet ja sidosryhmät: yhdistykset, rotujärjestöt, kennelpiirit ja lisäksi eläinlääkärit. Kaikki nämä rekisterit pitää saada synkronoitua toisiinsa. Näiden lisäksi on vielä verkkokauppaa, pentulistaa ja hankikoira.fi-palvelua, jotka ovat erillisiä järjestelmiä. Omakoira on siis Kennelliiton jäsenen perustyökalu, joka palvelee meitä jokapäiväisissä koira-asioissa. Jalostustietojärjestelmä, joka on otettu käyttöön jo 2005, on maailmanlaajuisessa vertailussakin hieno ja ainutlaatuinen järjestelmä, etenkin kun ajatellaan sen kattavuutta – tietokannassa ei ole vain yksinkertaisesti koiran rekisteröintitietoja, vaan sieltä löytyy kaikenlaista olennaista jalostusdataa:

15


polveutumistietoja, terveystuloksia, mutta myös näyttely- ja koetulokset – tämä kaikki on vieläpä julkisesti ja vapaasti käytettävissä! Seuraavaksi keskusteltiin tulevaisuuden suunnitelmista, kuten Omakoiran mobiiliversiosta, joka toimisi esimerkiksi sähköisenä jäsenkorttina – voisi olla mahdollista myös integroida rotujärjestöjen jäsenyydet Kennelliiton jäsentietokantaan. Mobiilisovelluksella toimisivat sähköiset näyttelyluettelot ja mahdollisesti jopa rokotusten tarkistaminen Kennelliiton tapahtumissa. Lounaan jälkeen yllätysohjelmana kokouksessa oli vieraana Angela Cavill – harvinaislaatuinen suomenpystykorvakasvattaja, joka on ulkomaalaisena perehtynyt kasvattamansa rodun kotimaahan ja elinympäristöön niin perusteellisesti, että on opetellut jopa koiran kotikielen, suomen kielen. Angelan kirja ”Finnish Spitz, The National Dog of Finland – A Cultural History” on nyt vihdoin käännetty suomeksi, sillä kirjahan on alun perin julkaistu englanniksi! Tämän jälkeen esiteltiin Kennelliiton toimintaa ja tulevaisuuden suunnitelmia: – Tapio Toivola esitteli uutta ohjeistusta Kennelliiton ansiomerkeistä, huomionosoituksista, kunniaviireistä ja muistoesineistä. – Kennelliiton museotoimintaa suunnitellaan säätiöitäväksi. Säätiöstä olisi selkeitä hyötyjä, mutta keskustelussa esitettiin kyllä myös huolta siitä, onko Kennelliiton museosäätiö kuitenkin vain uusi tytäryhtiö Kennelliiton sisällä, vai onko sillä jotain uutta annettavaa. Asia tavallaan ”jätettiin pöydälle” eli sitä vain alustavasti esiteltiin valtuustoedustajille, mutta asiaan varmasti palataan lähivuosina. – Maaret Tapio esitteli alustavasti uutta jalostusstrategiaa, joka astuu voimaan vuoden 2018 alussa.

16

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

Kahvitauko. Tauot ovat itse asiassa hyvin tärkeitä osia kaikenlaisissa seminaareissa ja kokouksissa, sillä silloin kollegojen välillä tapahtuu paljon vapaamuotoista keskustelua, ajatusten ja kokemusten vaihtoa ja ns. ”hiljaisen tiedon” siirtoa ihmiseltä toiselle. Kahvitauon jälkeen hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen esitteli alustavasti toimintakertomusta ja tilinpäätöstä ja Risto Ojanperä puhui Kennelliiton tulevaisuuden strategiasta. Hallituksen kyselytunnilla keskusteltiin hyvin monista eri asioista, kuten Kennelliiton pentunäyttelyjen järjestämisestä, koiran rekisteröinnistä eri maihin eri rekisterinumeroilla, MH-kokeen tai luonnetestin ottamisesta osaksi muotovalionarvovaatimuksia roduilla, joilla ei ole rodunomaista koetta, Koiramme-verkkolehdestä, Kennelliiton ja Showlink Oy:n omistajaohjauskuvioista, metsästystyöryhmän toiminnasta ja metsästyskoiran asemasta suurpetoasiassa. Varsinainen kokouspäivä oli sunnuntai. Valtuuston puheenjohtaja Eeva Anttinen piti avauspuheenvuoron ja muun muassa esitti huolen toimihenkilöiden, tuomarikentän, niin ulkomuototuomarien, koetuomarien kuin koetoimitsijoidenkin ikääntymisestä, herätellen kysymystä siitä, onko toimitsijaksi tai tuomariksi kouluttautuminen liian vaikeata ja työlästä ja pitäisikö sen suhteen tehdä jotain, jotta nuoria harrastajia saataisiin rivijäsenistä tekijöiksi. Tämän jälkeen oli ohjelmassa muistamisia ja ansiomerkkejä: syntymäpäivän johdosta jaettiin kukkakimppuja ja lautasia, jaettiin Kennelliiton kultaiset ansiomerkit ja pidettiin rotujärjestölehtikilpailun palkintojenjako. Rahallisiakin ”palkintoja” jaettiin: Helsingin yliopiston hallinnoiman Thelma Mäkikyrön säätiön rahaston tuoton


avulla jaettiin stipendi Marcus Vinicius Cândidolle, jonka tutkimustyö keskittyy koirien vatsalaukun syövän varhaiseen havaitsemiseen ja uusien tekniikoiden käyttämiseen syövän havaitsemisessa jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Haukku- ja Hirvenhaukku-otteluiden järjestämissääntöön tehtiin pientä säätöä, järjestämissäännön jääviysosaan tehtiin pieni muutos ja koko järjestämissääntö muutettiin järjestämisohjeeksi.

Stipendi jaettiin myös Hannes Lohen työryhmässä toimivalle Marja Kaukoselle, joka tutkii koirien silmäsairauksia, eli tarkemmin perinnöllistä posterior-polaarista kataraktaa sekä HC:tä eli harmaakaihia.

Todettiin järkeväksi ja hyväksyttiin hallituksen esitys, että Kennelliitto hakee kuluttajaliiton jäsenyyttä – tällöin Kennelliitto voi käyttää kuluttajaliiton tarjoamia palveluita kuluttaja-asioiden käsittelyssä.

Varsinaiset kokousasiat: – 125 edustajaa oli paikalla, kun kokous todettiin päätösvaltaiseksi. – Uudeksi Kennelliiton kunniajäseneksi kutsuttiin Helena Suni. – Unka Sarsila-Etelämäki esitteli vuoden 2016 tilinpäätöksen, joka hyväksyttiin. – Toimintakertomusta käytiin läpi – cockeriharrastajana huomion kiinnittivät vuoden 2016 spanielikokeiden tilasto-osiot: SPME-kokeita 28 ja startteja 179, SPME-V-kokeita 8 ja startteja 50 sekä SPA-kokeita 36 ja startteja 371 kpl. – Hallitukselle myönnettiin vastuuvapaus ja seuraavaksi käsiteltiin ensi vuoden jäsenmaksut, jotka pidettiin ennallaan: varsinainen jäsenmaksu 40 euroa, perhejäsen 21 ja nuorisojäsen 24 euroa. – Sääntömuutoksia: valtuusto käsittelee erilaiset sääntömuutokset, olivat ne sitten muotovaliosääntöjä tai Kennelliiton järjestämiin kokeisiin liittyviä sääntöjä. Tänään ohjelmassa oli keskiaasiankoiran muotovalioarvosäännön muutosesitys, bretagnenbassettien valionarvosäännöt, kuten myös pienisveitsinajokoiran, pieniberninajokoiran, pienijuranajokoiran, pieniluzerninajokoiran ja pienischwyzinajokoiran…

Vielä esiteltiin valtuustolle PEVISA-asiat ja lopuksi vapaamuotoisesti keskusteltiin starttipistoolien käytöstä – niitähän käytetään eri koirakokeissa ja koulutustilaisuuksissa ja poliisilta on annettu eri puolilla Suomea vaihtelevia ohjeita. Myös sisäministeriöstä on Kennelliitolle annettu vaihtelevia ohjeita eikä asialle oikein voi mitään vaan ilmeisesti on odotettava aselakiin muutosta, jota on lupailtu tapahtuvaksi ”ennen pitkää”… Puheenjohtaja päätti kokouksen ja pääsin kotimatkalle paljon aikaisemmin kuin olin ajatellutkaan!

Seuraavakaan kohta ei koskenut cockerspanieleita, kuten ei tietenkään suoraan monikaan asia, joita valtuusto käsittelee: valtakunnallisten Kilpa-,

17


Terveiset agilityn Suomen arvokilpailuista! Teksti Sanna Toivola-Järvinen Agilitykausi alkaa ja päättyy heinäkuussa. Silloin on kilpailtu Suomen päätapahtumat, suomenmestaruudet sekä ratkottu maajoukkuekarsinnoissa uusi maajoukkue edustamaan Suomea lokakuussa Tšekkeihin. Parin vuoden tauon jälkeen suomenmestaruuksissa kilpaili myös joukkue cockereiden alla. Vuoden medi-joukkue Lappeenrantaan koostui kahdesta näyttely- ja kahdesta käyttölinjaisesta koirasta: Salli, Fieldlan Eager & Sanna Toivola-Järvinen Chili, Leading-Light Worth The Wait & Anneli Auhto Maisa, Leading-Light Cosmic Girl & Elina Messo Romu, Sinnilän Nuunuu & Elli Hartikainen Joukkueen kasaaminen rotuyhdistykselle ei ollut helpoin tehtävä. Agilityn SM-kilpailuissa on ensisijaisesti aina edustettava omaa lisenssiseuraa, eikä monillakaan seuroilla ole ”ylimääräisiä” 3. luokassa kisaavia koirakoita, joita voisi ottaa toiselle lisenssiseuralle. Saimmekin kasaan pienemmistä seuroista koiria, joilla taasen ei ol-

Kuva: Rita Larjava

18

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

lut omaan seuraan tarpeeksi 3. luokan medi-koiria. Tosin saimme mekin vähän sydämen tykytyksiä, sillä Maisan oma kartturi ei päässyt kisaan. Muutamalla ylimääräisellä hännän heiskautuksella saatiin lainakartturi ja Maisa joukkueeseen! Agilityn SM:ssä tulos ratkeaa kolmen koirakon tuloksella. Jos siis hylkäyksiä tulee 2/4, tulos on suoraan hylkäys. Korkeimman tuloksen joukkueeseen tekivät Maisa ja Elina, meidän muiden kaikkien hylkääntyessä. Cockereiden tulokseksi jäi siis HYL. Sunnuntaina kilpailtiin suomenmestaruudet yksilötasolla. Minien finaalissa Eva Bensky kilpaili kahdella koiralla, joista Jazzy oli sijalla 9 ja Shirley sijalla 34/206. Medien finaalissa Eva & Enya olivat sijalla 23 ja Sanna & Salli sijalla 44. MM-karsinnat kilpailtiin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Liedossa. Lauantaina kilpailtiin karsintaradoilla, joista 120 säkäluokan koirasta 44 pääsi sunnuntaina kolmelle lisäradalle. Tänä vuonna cockereita oli kourallinen mukana, kaikki käyttölinjaisia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Lauantain agilityradalta sunnuntaina mukaan pääsi kaksi luppakorvaa Sanna & Salli ja Evita Siekkinen & Ofi. Sunnuntaina tähdet eivät olleet suosiollisia ja Tšekkeihin lähdetään vain Suomen lippu korkealla kannustamaan suomalaista huippuagilitaajia!! Ensi vuonna Suomen mestaruudet ratkotaan Vantaan Myyrmäessä ja karsinnat taitavat sijoittua Vantaan Ojankoon! Ei muuta kuin rankingia paukuttamaan ja 3. luokkaan kipinkapin, jotta cockereille saadaan uusi joukkue ja uusia koirakoita kisaamaan!!


Rotutori 8.-10.12.2017

Helsingin Messukeskuksessa Voittaja-näyttelyiden yhteydessä Rotujärjestömme on jälleen osallistumassa vuoden huipentavan Messukeskuksen Voittaja-näyttelyviikonlopun yhteydessä järjestettävään Rotutori-tapahtumaan omalla osastollaan sekä lavalla pidettävillä rotuesittelyillä. Nyt haemme osastolle talkoilemaan iloisia ja aktiivisia jäseniämme, jotka olisivat valmiita tulemaan perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina Messukeskukseen esittelemään cockerspanielirotua, cockerien kanssa harrastamista sekä rotujärjestömme toimintaa. Tarkoituksena on, että osastolla olisi vaihtuvaa väkeä siten, että kukin harrastaja tekisi kohtuullisen mittaisen vuoron yhtenä tai useampana päivänä niin, että kenenkään ei tarvitsisi olla käytettävissä koko päivää, vaan töissä oltaisiin vuoroissa. Osasto on rajallisen kokoinen, joten tästäkin syystä on hyvä vaihdella niin osastolla olevia ihmisiä kuin koiriakin. Osaston työntekijän ei tarvitse osata ja tietää kaikkea rodusta ja yhdistyksestä, mutta avoin ja hyväntuulinen asenne sekä sanavalmius samoin kuin omakohtainen kokemus cockereista ja mielellään myös niiden kanssa harrastamisesta ovat tietenkin eduksi. Osastolle esille tulevien koirien tulisi sietää näyttelypaikan vilkkaus, valot, äänet ja ihmispaljous, mutta muutoin toivomme saavamme esille eri-ikäisiä cockereita niin käyttö- kuin näyttölinjoistakin. Jos kiinnostuit, ota reippaasti yhteyttä: Jannika Backman, backman.jannika(at)gmail.com Toivoisimme saavamme myös hyvälaatuisia valokuvatiedostoja, joita saisimme käyttää osaston kuvitukseen, joten mikäli sinulla on kivoja cockerikuvia, mieluiten suurina alkuperäistiedostoina, ja haluaisit antaa niitä käyttöömme, lähetäthän kuvat yllä olevaan sähköpostiosoitteeseen.

Lämmin kiitos kaikille innokkaille avustajille jo etukäteen! Cockerspanielit ry. Hallitus 19


20

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


kuva Tebian

Matka Norjan Lofooteille – pienen spanielin matkapäiväkirja Teksti ja seuraavan aukeaman kuva Heidi Koivuniemi 12.6.2017 Tänään tapahtuu jotain. Isäntä ja emäntä ovat vauhkoina pakkailleet koko päivän ja huomasin rinkkaan sujahtavan myös minunkin tavaroita. Nyt ne tuossa pakkailevat autoa ja kohta otetaan nokka kohti Pasilan juna-asemaa. Olemme kuulemma menossa yöjunalla Kolariin, en tiedä missä se on, mutta

kovin kaukana tuo tuntuu olevan kun mamma oli niin iloinen saadessaan tahtonsa läpi yöjunan suhteen eikä tarvinnut hermoja menettää autossa istuen. Juna-asemalla keräsin tuttuun tapaani ihailuja ja mammaa ja muita reissutovereitani katsottiin huvittuneena kun kaikilla oli selässä ihmisen kokoiset rinkat. Junassa meillä oli pieni lemmik21


kivaunu ja katselin maisemia pitkin matkaa. Muutaman kerran kävimme ulkoilemassa kun juna pysähteli asemille. Yöni nukuin tyytyväisenä lattialle asetellulla viltillä, tosin mitä nyt hieman yritin isännän punkkaan kiivetä, mutta isosiskoni Viivi-coton oli sen jalkopään jo yön pimeinä tunteina vallannut. 13.6.2017 Huomenta Kolari! Aamulla saavuimme tänne, ja Kolari esittäytyi meille harmaana ja tihkusateisena. Muut jäivät odottelemaan autojen purkamista katoksen alle, mutta minä pakotin mamman kanssani pienelle happihyppelylle sillä aikaa raikkaaseen ilmaan. Siitä lähtikin autonnokka kohti käsivartta ja Kilpisjärveä. Matkan varrella pysähdyimme muutamaan otteeseen jaloittelemaan ja kävimme syömässä poronkäristystä Kilpisjärvellä (tai muut kävi, mutta me jäätiin Viivin kanssa jälleen kerran ilman). Kilpisjärveltä ajoimmekin rajan yli Norjaan. Olin vähän odottanut passintarkastusta, mutta saimme mennä pysäyttämättä rajan yli. Nyt ei kukaan nähnyt tuliterää passiani ja hienoa valokuvaani. Norjan puolelle mentäessä maisemat muuttuivat nopeasti ja korkeita lumihuippuisia vuoria alkoi näkymään siellä täällä. Alkuillasta olimmekin perillä majapaikassamme Dyrøyn saarella, jossa sijaitsi isäntäni perhetuttavan omistama mökki. Pääsin vihdoin ja viimein vapaana kirmaamaan nurmikolla ja 22

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

hiekkarannalla siskoni kanssa. Illalla uni tulikin nopeasti rankan reissaamisen jälkeen. 14.6.2017 Tänään oli vuorossa kalastuspäivä, sillä meillä on täällä mökillä vene, jota saamme käyttää. Pelastusliivit päälle ja veneeseen. Kauan ei tarvinnut saalista odotella, sillä turskaa ja makrillia tuli veneen täydeltä. Söin siis turskaa päivällisellä ja turskaa illallisella ja kerjäsin siinä välissä vähän lisää. Ei muuta kerrottavaa. 15.6.2017 Mahat täynnä turskaa lähdimme ensimmäiselle päivävaellukselle vieressä olevalle Senjan saarelle. Sieltä olivat ihmiset bonganneet Seglan huipun, joka kuulemma piti valloittaa. Päivärinkat pakattiin täyteen evästä ja ruoanlaittovälineitä ja hypättiin autoon. Auto jätettiin Seglan vieressä olevaan pieneen kylään, josta lähdimme kiipeämään kohti huippua. Minä toki porskutin menemään etunenässä, kovakuntoisin kun olen. Huippua kohti mentäessä tie alkoi käydä vähän vaikeakulkuiseksi ja jyrkäksi. Meikäläinen toki hyppeli helposti kiveltä kivelle, mutta Viivillä taisi olla hieman haasteita lyhyiden koipiensa kanssa. Se päätyikin jossain kohtaa mamman takin sisään. Huipulla oli mahtavat maisemat ja sieltä avautui eteen 360 asteinen maisema lumihuippuineen ja turkooseine vesineen. Muutama norjalainen koirakin tuli vastaan ja sain herkkuja huipulla, ei


siis ollenkaan hullumpaa. Takaisin päin mentäessä teimme leirin puolivälissä patikointimatkaa olevan pienen järven rannalle. Sain ruokaa ja otin sitten pienet päikkärit ennen kuin patikoimme takaisin autolle ja mökille. 16.6.2017 Kalapäivä jälleen ja lähdimme veneellä kalaan Dyrøyn edustalle. Turskaa tulikin jo pian ja päädyimme tekemään pienelle autiolle rannanpätkälle avotulen ja grillasimme siellä kalaa. Takaisin päin mennessä tuuli kääntyi yllättäen, mutta selvisimme kuitenkin takaisin mökille. Nämä Norjan kelit voivat olla kyllä arvaamattomia. Tosin minua ei kyllä pelottanut missään vaiheessa, tottunut merenkävijä kun olen. 17.6.2017 Lähdimme aikaisin aamusta ajelemaan autolla kohti Lofoottien kärkeä ja määränpäätä Kvalvikaa. Rinkat telttoineen laitettiin selkään, ja lähdimme kiipeämään kohti tuota lumottua rantaa. Rannalle ei pysty ajamaan autolla, joten sinne oli vaellettava. Perillä laitoimme teltat pystyyn ja loppuillan istuskelimme ihailemassa kaunista luontoa. Siellä oli muitakin ihmisiä telttailemassa, mutta saimme rauhallisen oman paikan. Siellä rannalla laidunsi myös lampaita, mutta minua ei päästetty tekemään niiden kanssa tuttavuutta jostain kumman syystä. Yöllä oli vähän viileää, mutta onneksi minulla oli lämmin talvitakki päälläni ja yri-

tin myös tunkeutua isännän makuupussiin. 18.6.2017 Jätimme teltat rantaan ja lähdimme kiipeämään kohti Kvalvikan rannan vieressä olevaa vuorenhuippua, Ryteniä. Matkalla maisemat täyttyivät sumusta joten emme päässeet näkemään kauniita maisemia. Takaisin tullessa kokkailimme ruokaa, minkä jälkeen pakkasimme teltat kasaan ja vaelsimme takaisin autolle. Autolla ajoimme seuraavaan yöpymiskohteeseen, pienen pienelle rannalle, jonne jälleen leiriydyimme. 19.6.2017 Aamulla heräsimme vesisateeseen, joten pakkasimme kiireen vilkkaa teltat autoihin ja lähdimme ajelemaan takaisin mökillemme Dyrøyn saarelle. Illalla kävimme vielä hakemassa viimeiset kalat merestä. En tosin saanut kalaa, sillä ihmiset olivat vahingossa maustaneet kaikki fileet. Osoitin mieltäni koko illan. 20.6.2017 Lähdimme ajelemaan takaisin kohti Kolaria, josta meillä lähti illalla yöjuna takaisin Helsinkiin. Olisin kyllä voinut jäädä Norjaan kalastajakoiraksi, mutta suostuin tällä kertaa lähtemään takaisin kotiin. Matka oli kyllä niin ikimuistoinen (ihan kuin olisin muuten paljoa matkustellut), että varmasti tulemme tänne vielä uudestaan! 23


Heidi Koivuniemi

Hyvä muistaa matkustettaessa koiran kanssa Norjassa: - Pohjois-Norjassa säätilat voivat vaihdella äkillisesti. Koiralle on hyvä ottaa mukaan sadetakki ja jopa talvitakki, jos aikomuksena on yöpyä teltassa. Telttaillessa lämpötila saattaa olla öisin hyvinkin viileä myös kesäkuukausina. - Koiranruokaa kannattaa varata mukaan Suomesta, sillä varsinkaan Lofooteilla ei ole kovin suuria ruokakauppoja tai juurikaan lemmikkieläinliikkeitä. Raikasta ja juomakelpoista vettä sen sijaan löytyy runsaasti; lähteitä ja vesiputouksia ovat Lofootit pulloillaan. - Ajomatkat ovat yllättävän pitkiä, vaikkei kilometrejä tulisikaan paljoa mittariin. Päästä koira jaloittelemaan tarpeeksi usein. - Suomesta Norjaan matkustettaessa lemmikillä tulee olla voimassa olevat rokotukset sekä lemmikkipassi. Ruotsin läpi mentäessä tulee myös varautua ekinokokkilääkityksellä. Voimassa olevat säädökset on kuitenkin hyvä käydä tarkastamassa hyvissä ajoin ennen matkaa Eviran sivuilta.

24

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


Eläinteatteri Elmerissä eläimetkin näyttelevät. Eläinteatteri Elmeri ry on vuonna 2015 perustettu turkulainen järjestö, joka perustettiin ajatuksena tuottaa hyvinvointia eläinten ja teatterin avulla niille, jotka eivät pääse omin avuin teatte-

riin. Kohderyhmiä ovat olleet vammaiset, vanhukset ja liikuntarajoitteiset. Myös avoimia esityksiä järjestetään, joita kuka tahansa saa tulla katsomaan.

Söpömpi kuin Brad Pitt Teksti Satu Nesteoja Eläinteatteri Elmeri tekee teatteria eläinten kanssa. Se on mitä parhain harrastus, joka sopii kaikille. Mukaan ovat tervetulleita nuoret, vanhat ja kaikki siltä väliltä. Elmerissä tehdään näytelmiä, joissa lemmikki ja omistaja näyttelevät yhdessä. Lemmikillä on oma roolinsa, jota harjoitellaan ahkerasti ennen esityksiä. Yleisö ei yleensä edes huomaa kuinka ohjaaja antaa lemmikille näkymättömiä käskyjä ja näytelmä tuntuu aidolta tarinalta. Tänä vuonna Eläinteatteri Elmeri esittää kesäteatteria Kaarinassa. Uusin näytelmä ”Akkavalta” on aikuisten huumoriin uppoavaa kevyttä maalaiskomediaa. Lavalla nähdään uusia ja vanhoja elmereitä. Tänä vuonna Eläinteatteri Elmeri on saanut vahvistuksekseen Ammattiopisto Livian eläinalan lehtorin Kirsi Niittymäen ja hänen lahjakkaat koiransa. Kirsin cockerspanieli Pitu on kuin luotu lavalle. Pitu on tottelevainen, kiltti ja sosiaalinen koira, jonka lavakarisma hurmaa kaikki katsojat. Pitu on ylivoimaisesti Akkavallan söpöin näyttelijä, eikä se ole kertaakaan unohtanut vuorosanoja.

Teatteriharrastus lemmikin kanssa on hauskaa. Koira pääsee tekemään temppuja ja saa paljon nameja. Tällöin myös koira saa mukavaa aktiviteettia. Harrastuksessa tärkeintä on, että kaikki nauttivat: eläimet, näyttelijät ja yleisö.

Elmerin synty Eläinteatteri Elmeri sai alkunsa syksyllä 2012, kun Iina Lappalainen ja Satu Nesteoja istuivat Ammattiopisto Livian pulpetissa Tuorlassa kurssilla nimeltä ”hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla”. Kun loppusyksystä tuli työssäoppimisen aika, Satu ja Iina ottivat vuoden ikäisen tiibetinspanielinsa Elmerin ja kirjoittivat lapsille suunnatun näytelmän. Siitä syntyi ensimmäinen kiertävä eläinteatterinäytelmä – Ystävä lahjaksi. Ystävä lahjaksi sisälsi samat elementit kuin Eläinteatteri Elmerin näytelmät tänä päivänä: oma käsikirjoitus, kotiin kuljetettava tuotanto, musiikki, huumori ja koirien tuottama ilo. Ystävä lahjaksi kiersi kahden ihmisen ja yhden koiran voimin ilahduttamassa turkulaisia päiväkoteja ja alaluokkia. Kurssi päättyi, mutta eläinteatteri jatkoi kasvuaan.

25


Paksupaula 2015

Seuraavana jouluna 2013 sama tiimi esitti Ystävä lahjaksi -näytelmän pidennetyn version Pelastakaa Lapset ry:n tukihenkilöille ja tukiperheille. Mukaan saatiin myös kolmas näyttelijä. Kuten ensimmäisenäkin vuonna, koiran rapsuttelu esityksen jälkeen oli tärkeässä osassa. Vuonna 2014 innostus eläinteatteritoimintaa kohtaan laajeni entisestään, kun Satu kertoi menneistä joulunäytelmistä kesäteatterikollegoilleen. Syksyllä olikin yllättäen kasassa 13 hengen ja kolmen koiran tiimi! Voihan Pukin Parran harjoitukset käynnistyivät Konsan kartanon navetan vintillä. Satun uusin käsikirjoitus nauratti lapsiperheyleisöjä kuuden esityksen verran Turun Raunistulassa. Voihan Pukin Parta sytytti kipinän oman teatteriyhdistyksen perustamiseen. Suurin osa edellisen joulunäytelmän näyttelijöistä kokoontui yhdistyksen perustamiskokoukseen keväällä 2015. Eläinteatteri Elmerin ensimmäisen oman produktion, Paksu-Paulan, ensi-ilta oli samana kesänä. Yhdessä tekemisen ilo, lahjakkaat näyttelijät

26

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

ja koirat sekä usko eläinteatterin perusideaan tuoda taide ja eläimet niiden luokse, jotka muuten jäisivät niitä vaille, tekevät Eläinteatterista luovan, dynaamisen ja kasvavan yhdistyksen, jonka jäsenet tekevät teatteria täydellä sydämellä. Aika näyttää, mihin kaikkeen eläinteatteri vielä taipuukaan!

Poliisikoira Alfred näytelmästä Akkavalta


Tule mukaan Eläinteatteri Elmeri ottaa mielellään uusia jäseniä värikkääseen seuraansa. Jos sinua kiinnostaa uusi harrastus lemmikin kanssa, älä epäröi ottaa yhteyttä. Tulevaisuudessa Elmeri tulee järjestämään myös harrastekerhoja lapsille ja vammaisille. Meistä löydät lisätietoa: www.elainteatterielmeri.net facebook.com/elainteatteri elainteatteri.elmeri@gmail.com Shop: https://holvi.com/shop/elainteatteri/

27


Kesäleiri 2017 Teksti ja kuvat Marianne Sundblad

Kun minulla oli mäyräkoira, katselin aina mäykkyleiri-ilmoituksia ja suunnittelin osallistumista, muta ikinä se ei toteutunut. Nyt kun sain ykköslehteen ilmoituksen cockerileiristä heinäkuussa, päätin, että nyt! Olin varmaan ensimmäinen ilmoittautuja. Heinäkuun alussa sitten koitti meidän kesän suuri seikkailu, cockerileiri. Pakkasin mukaan kaksi cockeria, yhden

28

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

teinin, häkin ja kassikaupalla tavaraa. Pohjantila Loimaalla Suuntasimme siis Volkkarin nokan kohti Loimaata. Pohjantila osoittautui erinomaiseksi leiripaikaksi. Vanha, tunnelmallinen maatila keskellä metsiä ja peltoja, jossa oli kohtuullisen mukavat majoitustilat ja hyvät puitteet erilaisille toiminnoille. Näyttely- ja trimmausharjoitus Perjantai-iltana Sanna Santakangas opetti leiriläisiä tekemään perustrimmausta ja siistimistä koirille, ja halukkaat saivat myös hieman näyttelyharjoitusta. Monesta karvakasasta kuoriutui Sannan taitavissa käsissä hetkessä ihan cockerin näköisiä koiria. Lajeihin tutustuminen Osallistujat olivat etukäteen saaneet kertoa, mihin lajiesittelyihin he haluaisivat osallistua. Tarjolla oli laaja valikoima: peko, mejä, agility, metsästys, taipumuskoe, arkitottelevaisuus ja toko.


Minä osallistuin pennun kanssa taippariharjoituksiin sillä aikaa kun toiset tutustuivat agilityyn ja tokoon. Pennuille tehtiin jälki pellolla, ja vanhemmat koirat harjoittelivat jäljestämistä metsässä. Jäljestämisestä tuli mieleen hauska muisto 70-luvun alusta. Ensimmäinen cockerini oli taippariharjoituksissa eikä jälki sitä kiinnostanut tippaakaan. Sen kasvattaja Wildfire-kennelin omistaja Irma Salomaa totesi kuivasti, että just joo, teidän Ressu varmaan seuraisi jälkeä, jos se olisi tehty Fazerin Sinisellä. Kiraa kuitenkin fasaanikin kiinnosti. Hakua harjoiteltiin tilan takana olevassa metsässä, vain laukaus puuttui. Vesityötä voitiin harjoitella tilan pihalla olevassa pikkulammessa, eikä tainnut olla mukana cockeria, jota Sanna ei olisi saanut hakemaan riistapukkia – tosin välillä omistajien oli pakko hieman soutaa mukana. Myös metsästysharjoitusta oli järjestetty kiinnostuneille.

Mejä Minuun teki erityisesti vaikutuksen mejä-harjoitus. Pääsin mukaan lauantai-iltana tekemään verijälkiä – pennulleni tehtiin oma lyhyt jälki. Oli aika jännittävää seuraavana päivänä katsoa, mitä tapahtuisi. Ja kyllä Kira osoittautui

oikeaksi nenäkoiraksi. Vauhti oli kova ja sorkka löytyi. Peko Sunnuntaina Irene Vinha tuli pitämään peko-koulutusta saman aikaan kuin osa mejäili edellisenä päivänä tehdyillä jäljillä. Tämä ohjelmanumero oli erittäin suosittu, sillä peko kiinnosti todella monia. Vapaa-aika Vaikka ohjelma oli tietysti suunnattu ensisijaisesti koiraharrastukseen, yhtä tärkeässä osassa oli meidän omistajien kanssakäyminen. Ruokailut olivat hyvä tilaisuus istahtaa vieraiden ihmisten viereen, tutustua ja vaihtaa kokemuksia. Lauantai-iltana sauna oli lämmin, grilli kuumana ja karaoke soi. Oli mahtavaa tavata niin monia uusia cockeri-ihmisiä ja jopa solmia uusia ystävyyssuhteita. Sunnuntaina kotiinlähdön koittaessa voi vain todeta, että on meillä tässä yhdistyksessä ihania koiria ja niillä ihania omistajia. Suosittelen lämpimästi ensi vuoden kesäleiriä kaikille. Ja suurkiitos Sanna Santakankaalle mahtavista järjestelyistä!

29


Kasvattajakysely 39 kasvattajaa on jo vastannut kyselyyn. Kasvattajat ovat tärkeitä yhdistykselle, ja hallitus toivoo, että mahdollisimman moni vastaisi vielä kyselyyn. Cockerspanielit r.y. uutena rotujärjestönä pyrkii palvelemaan kattavasti jäsenistöään ja huomioimaan sen toiveita. Aloitamme kartoituksen kasvattajista lähettämällä sähköpostilla kyselyn maaliskuun aikana toiveista ja parannusehdotuksista. Kasvattajat ovat tärkeitä ja varsinainen kivijalka kaikelle cockerspanielin kanssa harrastamiselle, siksi haluamme kuulla heidän näkemyksiään, ajatuksiaan ja selvittää miten kerho voisi kasvattajiaan palvella paremmin sekä onko tarpeen muuttaa joitain käytäntöjä. Vastaukset julkaistaan Cockerspanieli-lehdessä. Kysely lähetetään niille kasvattajille, joilla on ollut aktiivista kasvatustoimintaa viimeisen viiden vuoden sisällä, jotka ovat Cockerspanielit r.y:n jäseniä ja sähköpostiosoitteensa kerholle antaneet. Kysely on anonyymi ja sana on vapaa. Vastauksia käytetään toiminnan suunnitteluun, se toimii työkaluna hallitukselle ja toimikunnille sekä keskustelunavauksena rotukohtaisessa neuvottelussa. Vastaa ja kerro vapaasti mielipiteesi! Mikäli olet kerhon jäsen ja kasvattanut cockerspanielipentuja viimeisen viiden vuoden aikana, etkä kuitenkaan saanut kyselyä sähköpostiisi maaliskuun loppuun mennessä tai et osoitetta ole kerholle antanut, mutta haluat siihen kuitenkin vastata, ota yhteyttä sihteeriin ikonen.cockerit@gmail.com (Anu Ikonen) tai puheenjohtajaan cockerit.niittymaki@gmail.com(Kirsi Niittymäki). Lähetämme kyselyn toivomaasi sähköpostiosoitteeseen. KASVATTAJAKYSELYN KYSYMYKSET 1.

Olen kasvattanut cockerspanieleita viiden vuoden aikana…

2.

Miten tyytyväinen olet kokonaisuudessaan kerhon antamiin palveluihin? (10= eritt. tyytyväinen, 0 = en lainkaan)

3.

Miten pentuvälitys mielestäsi toimii ja palvelee kasvattajia? (10 = eritt. hyvin, 0 = ei lainkaan)

4. Kirjoita tähän toiveita, parannusehdotuksia ja kehittämisideoita pentuvälitykseen 5.

Miten tyytyväinen olet jalostustoimikunnan tarjoamiin neuvontapalveluihin? ( 10 = eritt.tyytyväinen, 0 = en lainkaan)

6. Kirjoita tähän toiveita, parannusehdotuksia ja kehittämisideoita jalostustoimikunnalle 7. Sana on vapaa … Kirjoita tähän toiveita ja ideoita miten Cockerspanielit ry voisi olla kasvattajien apuna ja tukena heidän kasvatustyössään

30

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


Pikkumusta vol. 2 Edellisestä Pikkumustasta ja sen seikkailuista onkin kulunut runsaasti aikaa. On uuden Pikkumustan aika. Se on edellisen tyttärentytär. Se on musta tietenkin niin kuin isoisänsäkin. Tällä kertaa Pikkumusta on oma kasvatti omasta linjasta. Sen emännän suunnitelmiin kuuluu luonnollisesti se, että siitä tulee metsästyskoira, kuten sen sukulaiset ovat olleet. Lisäksi emännällä on kunnianhimoisia suunnitelmia, mutta niistä enemmän myöhemmin

Pikkumusta syntyi neljän veljen sisareksi. Oikeastaan sillä olisi ollut vielä yksi sisko ja yksi veli, mutta ne syntyivät kuolleina. Synnytys sujui muuten hyvin, mutta toinen kuollut pentu aiheutti melkein synnytyksen pysähtymisen. Synnytys saatiin kuitenkin uudelleen käyntiin, kun emäntä kävi reippaalla lenkillä emon kanssa. Pennut olivat oikein hyvän kokoisia ja heti valmiita imemään. Emo osoittautui omistautuneeksi äidiksi.

31


Pikaisen neuvottelun jälkeen emäntä sai luvan pitää yhden pennun pentueesta ja oli mielissään, sillä perheen nuorin koira on jo 6-vuotias. Pennut kasvoivat kovasti ja pentulaatikossa oli hiljaista. Se on hyvä merkki! Emäntä on kovin innostunut amerikkalaisesta Puppy Culturesta, jossa pentujen kanssa tehdään paljon erilaisia tehtäviä. Näiden tarkoituksena on varmistaa, että pennut saavat mahdollisimman hyvän alun elämälleen. Niinpä pentujen ollessa 3 vrk vanhoja aloitettiin Bio Sensor -ohjelma, jossa pentua käsitellään tietyllä tavalla kerran vuorokaudessa aina 16 vrk:n ikäiseksi. Tämä kehittää pennun aivoja ja lisää yhteyksiä eri synapsien välillä. Mitä enemmän yhteyksiä on, sitä sopeutuvaisempi koira on. Ohjelmassa on erilaisia sensorisia kokemuksia eli kutitusta varpaiden välistä, kääntämistä pää ylöspäin, pää alaspäin ja selälleen sekä pennun asettamista kylmän pyyhkeen päälle. Lisää aiheesta voi lukea osoitteesta: http:// breedingbetterdogs.com/article/early-neurological-stimulation Pennut kasvoivat hyvin ja alkoivat liikkumaan. Lapset hoitivat pentuja innokkaasti. Kun ensimmäinen pentu tuli pentulaatikon aidan yli, oli aika muuttaa

32

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

pennut isompaan aitaukseen muiden koirien huoneeseen. Pentuaitaukseen laitetiin erilaisista materiaaleista olevia alustoja ja tyynyjä ja pari tasapainotyynyä, jotta pennut saisivat erilaisia kokemuksia siellä möyriessään. Vieroittaminen aloitettiin kolmen viikon iässä ensin lämpimällä vuohenmaidolla, joka maistui hyvälle. Sitten maitoon lisättiin jauhelihaa. Osa ruuasta annettiin kädestä ja osa kiposta. Tämä siksi, että, kun pentu tottuu syömään ihmisen kädestä, niin ihminen tuskin myöhemminkään muuttuu ruokailutilanteessa pelottavaksi. Toinen syy on se, että pennuille alettiin heti, kun ruoka alkoi suuressa määrin kiinnostamaan, opettaa naksun avulla istumalla pyytämistä ”mandingia”. Tarkoituksena siinä on opettaa pennuille huomion pyytämistä istuen. Tällä voidaan ehkäistä tulevaisuudessa hyppimistä ja saadaan käytöstavoiltaan korrekti pentu. Lisäksi tästä tulee pennuille hyvin nopeasti tapa, joka auttaa myöhemmin istumis-, paikallaanolo-, pysähtymisja luovutusharjoituksissa. On muuten melkoisen söpöä, kun viisi pentua istuu edessä ja killittää silmiin. Pennuille pyrittiin tarjoamaan erilaisia kokemuksia joka päivä: uusia esineitä,


alustoja, ääniä, ihmisiä, paikkoja, materiaaleja. Pennuilla ei ole pelkokäyttäytymistä ennen viiden viikon ikää. Itseasiassa niillä on ennen luovutusikää kaksi vaihetta, jossa niiden pelkokäyttäytyminen käynnistyy: 5 viikkoa vanhana ja 8 viikkoa vanhana. Näin ollen Pikkumustalle veljineen esiteltiin kaikenlaisia jänniä juttuja juuri sosiaalistumisvaiheen alkupaikkeilla eli 3–4 viikkoa vanhoina. Oli pojan liikkuvia ja vilkkuvia robotteja, putoavia kirjoja jne. Tässä vaiheessa niiden palautumiskykyä on hyvä harjoittaa. Niillä on hätkähtämisreaktio, joka ei vielä ole pelkoa. Kun sitä stimuloidaan sopivasti, pentujen palautumiskyky paranee huomattavasti. Huom! Pennuille ei saa aiheuttaa vaaraa! Pennut lähtivät neljän viikon ikäisinä mökille viikoksi, sillä emännällä oli tiedossa mökin maalaustalkoot. Se oli ensimmäinen automatka pennuille. Se meni hienosti. Mökillä pennut olivat mahdollisimman paljon ulkona eli aina sään salliessa. Niillä oli oma aitaus pihalla. Mökillä pennut tapasivat myös ensimmäisen vieraan koiran, joka kyllä vältteli pentuja sen minkä kerkesi. Pennut saivat myös ensimmäisen kokemuksen rantavedestä. Se oli jännää! Kun pennut olivat kuusi viikkoa vanhoja, järjesti emäntä pennuille ”pentubileet” eli kutsui koiria harrastavia ystäviä kylään touhuamaan pentujen kanssa. Tarkoituksena oli tarjota pennuille mahdollisuus tehdä harjoituksia vieraiden ihmisten kanssa. Rasteina oli tasapainolauta, pieni silta, putki ja trimmauspöytä. Kaikilla oli hauskaa ja pennut olivat mielissään. Tämän kaiken ideana on pentujen sosiaalistaminen. Pikkuhiljaa alkoi pennuista erottumaan luonteenpiirteitä, ja Pikkumusta olikin pentueen vilkkain ja välillä suorastaan riiviö! Emäntä harjoitteli jokaisen pennun kanssa joka päivä jotain. Näin pennut tulivat tuttuakin tutummiksi ja niiden käytöksestä muodostui hyvä kuva. Pennut pentutestattiin 7 viikon iässä ja hyvin pennut vastasivat sitä, mitä

emäntä oli ajatellut. Tosin Pikkumustan kohdalla tuli yllätys: se ei suostunutkaan leikkimään tämän vieraan sedän kanssa. Leikkimistä pitää siis vahvistaa ja mieluummin vielä miesten kanssa leikkimistä. Eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki meni hienosti. Pennut eivät juurikaan edes huomanneet siruttamista ja olivat reippaita ja rohkeita. Tähän varmasti auttoi se, että pentujen kanssa oli harjoiteltu pöydällä oloa ja hampaiden ja korvien tarkistamista. Pennut alkoivat olla valmiita lähtemään koteihinsa. Pentujen emo lähti omaan kotiinsa ja ehkä hieman yllättäenkin niiden isoäiti otti vahvan roolin pentujen kanssa. Emäntä oli veikannut pikemmin isomummun ottavan vetoroolin. Toki se alkoi olla jo vanha, joten ehkä olikin hyvä, että mummusta kuoriutui hellä isovanhempi. Emäntä koitti kovasti järjestää pennuille erilaisia kokemuksia, koska nopean oppimisen kausi (3-12 viikkoa) tulee käyttää hyväksi. Käytiin katsomassa kyyhkyille kynnettyä ja kylvettyä peltoa. Tehtiin lyhyitä metsälenkkejä niin yhdessä kuin erikseen. Käytiin uudelleen mökillä. Emäntä sulatti pakkasesta peltopyyn ja kokeili, mitä pennut sanovat jne. Pikkumusta oli siis luovutusikäinen reipas ja rohkea pentu. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. T: Emäntä www.koiraharrastaja.fi

33


TARJOUS

KAHDEN PUPPY CULTURE-SARJAN TUOTTEEN OSTAJALLE PUPPY CULTURE NAKSU MUKAAN! www.koiraharrastaja.fi

F O R F ADerby LL / W I N T E ja R 2Mestaruus 020 Cockerspanieleiden 28.10. 29.10. Tuomarit: Tuomo Kotasaari(yt) ja Lauri Kanerva Vastaava koetoimitsija Anne Knuutinen p. 0445879765 Kokeen keskuspaikkana Vanamolan kyläkoulu Joroinen Ilmoittautuminen 1.9. – 14.10. osoitteeseen: knuutinena@suomi24.fi Liitä ilmoittautumiseen kopio maksukuitista! Osallistumismaksu Derby 90e / Mestaruus 100e Osallistumismaksu maksetaan Cockerspanielit ry:n tilille FI7115973000102461, VIITE 2600.

34

Majoituspaketit: Pe-su 140 e osallistujat Pe-su 150 e katsojat (Paketti sisältää pe iltapalan, 2 x aamupala, 2 x lounas, lauantain juhlaillallinen ja su kahvit) La-su 105 e osallistujat La-su 115 e katsojat (Paketti sisältää 2 x lounas, juhlaillallinen, su aamupala ja kahvit) Pe-la osallistujat 55 e Pe-la katsojat 65 e (Paketti sisältää pe iltapalan, la aamupalan ja lounaan) Pe-su asuntoauto/vaunu 135e (Paketti sisältää pe iltapalan, 2 x aamupala, 2 x lounas, juhlaillallinen ja kahvi) La-su asuntoauto/vaunu 90e (Paketti sisältää 2 x lounas, su aamupala, juhlaillallinen ja kahvi)

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

Tiedustelut Anne Knuutinen, knuutinena@suomi24.fi kuva: Henna Kyllönen


Y

hdistyksen pentukurssi

Cockerspanielit ry järjestää pääkaupunkiseudulla erilaisia pentu-, perustottelevaisuus- ja toko-kursseja, kesäisin ulkona ja talvisin sisällä. Osallistuimme toukokuussa pentukurssille silloin 5 kk vanhan Kiran kanssa. Kurssi kattoi neljä tapaamista Helsingissä Koneen kentällä ja innokkaita osallistujia oli viisi. Ensimmäisellä kerralla ohjaaja Milla Tuomi kävi läpi perusasioita: kontaktia, istumista, maahan menoa ja luokse tuloa. Erityisesti Milla korosti sitä, että koira pitää lopuksi vapauttaa ennen kuin se itse vapauttaa itsensä esim. ”vapaa” tai ”saa mennä” -sanalla. Minulle ahaa-elämyksen antoi se, että luokse tulon täytyy aina olla hauskaa. Olen vuosikymmeniä naama punaisena kiljunut eri koirille ”kom” ja ihmetellyt kun ne eivät aina ihan tottele ärjyn näköistä emäntää. Onneksi vanhanakin voi vielä oppia uutta, ja Kira tottelee nyt käskyä hyvin. Toisen tapaamisen uusia asioita olivat mm. luopuminen, leikkiminen ja rauhoittuminen. Ja tietysti edelleen kontakti. Kotiharjoituksen tavoitteena oli saada koira tarjoamaan kontaktia omaehtoisesti. Kolmannella kerralla

Teksti ja kuvat Marianne Sundblad ohjelmassa oli esimerkiksi seisomista ja liikkeestä pysähtymistä, hihnakävelyharjoituksia ja paikallaoloa. Paikallaolosta tuli kotiläksyksi harjoitella sitä, että käskee koiran paikalle ja yrittää päästä kävellen koiran ympäri sen pysyessä paikoillaan. Viimeisen kurssikerran uutena asiana oli esteeseen tutustuminen ja hyppy. Tärkeää tässä oli nimen omaa ihmisestä erkaneminen, ei niinkään hyppääminen. Eli kun tähän asti oli keskitytty luokse tuloon ja kontaktiin, hypyssä harjoiteltiin myös poispäin menemistä. Viimeiselle kerralle kaikki olivat myös saaneet harjoitella jonkin tempun oman pentunsa kanssa. On hienoa, että yhdistys järjestää tällaisia kursseja edullisesti, ja meillä ainakin jäi valitettavasti moni osa-alue kuten vetämättä hihnassa kävely vähän, no sanotaan harjoitteluvaiheeseen. Siksi kovasti odotamme syksyn kurssitarjontaa.

35


Eläinavusteinen toiminta – Suomen Karva-Kaverit ry Teksti ja kuvat Kirsi Niittymäki, hallituksen jäsen Suomen Karva-Kaverit ry:n tarkoituksena on kehittää ja toteuttaa eläinavusteista työskentelyä, jossa eläimen avulla tuodaan iloa ja vahvistetaan ihmisen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, ehkäistään ihmisten hyvinvoinnin ongelmia ja tuetaan ongelmia kohdanneita ihmisiä. Perusperiaatteemme on tuottaa hyvää mieltä ja viedä ”karvaterapiaa” niille, jotka sitä tarvitsevat. Suomen Karva-Kavereiden toiminnassa on paljon erikokoisia ja -lajisia eläimiä, jotka rakastavat läheisyyttä ja rapsutuksia. Karva-Kaverit vierailevat vapaehtoistyönä lastenkodeissa, palvelutaloissa, kehitysvammalaitoksissa, päiväkodeissa ja mielenterveyskuntoutujien luona. Suomen Karva-Kavereiden jäseninä on myös sosiaali-, kasvatus- ja terveydenhoitoalan ammattilaisia, joilla on eläin omassa ammattikäytössään. Mahdollistamme täten eläinavusteisen työskentelyn kaikissa muodoissaan – toiminnan, terapian ja opetuksen. Alkutaipaleella yhdistyksessä on keskitytty erityisesti vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen. Vierailukäyntejä tekevät Karva-Kaverit ovat läpikäyneet soveltuvuustestin ja tunnisteena toimivat oranssinpunaiset työliivit ja ruse-

36

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

tit. Karva-Kaverit työskentelevät lähes aina kytkettyinä ja tulevat toimeen toisten eläinten kanssa, mutta eivät kuitenkaan leiki toisten eläinten kanssa vierailujen aikana. Karva-Kaverit ovat tottuneita erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin. Osa Karva-Kavereista osaa myös temppuja. Ohjaajat ovat Suomen Karva-Kave-


rit ry:n jäseniä ja toimivat tässä toiminnassa vapaaehtoisina ja ilman korvausta. He ovat vaitiolovelvollisia vierailun tapahtumista. Karva-Kaverit saavat myös tapahtumapyyntöjä. Tapahtumissa edustetaan mallikkaasti ja maksutta oman eläimen hyvinvoinnista huolehtien. Toimintaan kuuluvat myös lukukoiratoiminta kirjastoissa ja kouluissa. Olemme osallistuneet myös Vie vanhus ulos -kampanjaan eli ulkoilua Karva-Kaverin seurassa. Jätän jäljet sydämees!

KERHOKAUPAN SYYSTERVEISET Yhdistyksemme jäsenille myytäviä cockerimaisia tuotteita löydät Facebookin Cockerspanielit ry (vain jäsenille) -ryhmästä tai ottamalla yhteyttä kerhokauppa@ cockerspanielit.fi, saat linkin kerhokaupan kuviin. Tarjolla huppareita, t-paitoja, pipoja, lippiksia, avainnauhoja, pinssejä, pentuoppaita ym.

TERVETULOA OSTOKSILLE! 37


Harrastajahaastattelu: Silja Vanhatalo Kerro hieman itsestäsi. Olen Silja Vanhatalo, vantaalainen erityisopettaja. Vapaa-aikani vietän suurimmaksi osaksi koirien ja koiraihmisten kanssa. Minulla on myös pari kissaa ja rottia. Näidenkin eläinten harrastajiin pidän paljon yhteyttä, ja omat cockerini sopivat erittäin hyvin pienempien eläinten kanssa elämään. Milloin olet ostanut ensimmäisen cockerspanielisi? Ensimmäisen cockerspanielini ostin vuonna 2004. Mummokoirani on edelleen lauman seniorina, pirteä vanhus. Tuolloin olin vielä todella kokematon rotukasvattajien suhteen, mutta onnekseni satuin yhtenä löytämään Mooselakes’n Hellun ja saamaan koirani lisäksi elinikäisiä ystäviä. Toisen ostin 2 vuoden kuluttua ja Merazuren Merjalta, josta on myös tullut ystävä. Näihin ensimmäisten kasvattajiini tutustuessa rakkauteni rotuun kasvoi. Miksi valitsit cockerspanielin? Cockerspanieli oli haaveeni jo aivan nuorena tyttönä. Ensiksi tietenkin ulkonäkö veti puoleensa, mutta sittemmin luonne ja monipuolisuus hyvässä koossa ovat olleet roturakkautta lujittamassa. Onko sinulla nyt tai aiemmin ollut muun rotuisia koiria? Itselläni ei ole ollut muun rotuisia. Mutta lapsena ja nuorena kotona asuessani meillä oli ensiksi pystykorvasekoitus ja sitten noutajamix. Halusin yhtä aktiivisen, mutta hiukan kompaktimman koon koiran. Millä perusteella olet valinnut koiriesi kasvattajan tai kasvattajat? Ensimmäisen, todellisen aarteen löysin aivan sattumalta. Ja seuraava tuli kuulostellen tuttuja. Kolmas tuli kuin “vahingossa” nuorena aikuisena, kauan haaveilemani soopeli sekä nuorin, lauman ainut poika rescuena. Koskaanhan minulle ei rescueta pitänyt tulla, mutta jälkeenpäin ajateltuna yksi kannattavampia päätöksiä, niin hyvä luonteinen harrastus- ja perheenjäsen tuli. Kerro koirastasi

38

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


Lutu, Mooselake’s Belinda, on reilu 13 vuotta, ensimmäinen cockerini. Lutun kanssa on kokeiltu montaa lajia. Ensimmäisenä flyball, missä se olikin jo hyvin nuorena taitava. Myös agilityä ja omatekoista verijälkeä on tehty. Viimeisin on Nose Work, ja se on ehkä se omin laji Lutulle. Nata, Merazure Early Tan Girl, on 11,5 vuotta. Natan kanssa on käyty agilityssä, omatekemällä verijäljellä sekä Nose Workissa. Nose work oli myös Natalle todella sopiva laji. Natan kanssa kävimme muutaman rallytoko-kurssin ja muutaman kisan. Se on ollut Natalle täydellinen laji, sillä Nata pysyy minun vierelläni tehden yhteistyötä hyvin välittämättä häiriöistä. Hanna, Havanna Sable Von Eshenweig, tuli minulle noin vuoden iässä. Hanna on sellainen prinsessa, joka tykkäisi olla aina lähellä ja keskittymistä on opeteltu. Hannan kanssa on myös käyty rallytoko-kursseilla ja intoa löytyy. Luce on lauman ainut poika. Luce tuli 11 kk vanhana rescuekoirana. Ja täytyy sanoa, että poika on muuttanut monen ennakkoluulot taustastaan. Se on halinalle ja sisällä oppinut olemaan rauhassa. Mutta ulkona Lucen virtamäärä on niin kova, että se monia ihmetyttää. Olemme harrastaneet agilityä, ja poika on siinä taitava ja kuulemma cockeriksi todella nopea. Minun vauhtini on harjoittelun alla ja etäkäskyt opetuksessa. Onko jokin koristasi jäänyt erityisesti sydämeesi? Kaikki neljä ovat aivan omia persoonia. Monesti sanonkin, että ei voi sanoa rotukuvausta näiden kanssa, sillä variaatiota tulisi. Jokaisella on oma neljännes sydämessäni. Mitä harrastat koiriesi kanssa? Viimeksi olen harrastanut agilityä ja Nose workia. Kotona teemme nenän käyttöaktivointia, mm. piilotan teepusseja sisällä ja ulkona, ja koirat etsivät ja tuovat sitten minulle. Olen myös opettanut tavaroiden ja vaatteiden nostamisen. Joskus pyydän koirilta apua esimerkiksi sängyn alle pudonneen tavaran kanssa ja aina toimii. Mitkä ovat olleet huippuhetkiä koirasi/koiriesi kanssa? Se ihana into, joka koirista loistaa, kun teemme yhdessä jotain. Minkälaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on koirien suhteen? Aion jatkaa agilityä Lucen kanssa ja tyttöjen kanssa Nosea – sitä voi harrastaa, vaikka Lutu on jo kuuro ja Nata sokea.

39


Elämää ja elämyksiä – mistä kaikk

Teksti ja kuvat: Hertta Pirkkalainen Aika tasan kymmenen vuotta sitten kävin hakemassa ensimmäisen ihka oman koiran Ruotsista. Olin, äitini varoitteluista huolimatta, päättänyt ottaa koiran opiskelija-arkeni sulostuttamiseksi ja metsästyskaveriksi. Etsiskelin aikani pienempää metsästyskoiraa, joka kulkisi näpsäkästi autottoman, Virossa asuvan eläinlääkäriopiskelijan mukana (ei ehkä maailman houkuttelevin tarjous kasvattajille). Eräs opiskelutoverini ehdotti cockeria, ja aikani asiaa tutkiskeltua otinkin useampaan kasvattajaan Suomessa yhteyttä. Ruistolan Ulla vastasi kyselyyni ja ehdotti käyttölinjaista cockeria, kuulemma Ruotsissa oli sillä hetkellä pari pentuetta tarjolla. Minä otinkin kirkkain silmin (eli täysin käyttölinjaisista mitään tietämättömänä) erääseen kasvattajaan yhteyttä, ja mitkä taivaankappaleet lienevätkään tuolla hetkellä asettuneet sopivasti, sillä ensimmäinen kasvattaja ilmoitti, että täällä olisi yksi kultainen narttu vapaana, se on sinun! Ilahduin ikihyviksi ja aloin suunnitella matkaa Ruotsiin. Köyhän opiskelijan kesä oli tietenkin suunniteltu kovin työntäyteiseksi, mutta päätin uhrata pari viikkoa pennun hakuun ja arkeen totuttautumiseen. Lainasin äidiltäni autonkotteron, jolla hurautin Turkuun ja hyppäsin laivaan. Tukholmasta läksin junalla kohti Strängnesiä, jossa Ah-Tib’s -kennel sijaitsi. Olin sopinut kasvattajan kanssa, että hän olisi minua juna-asemalla vastassa ja veisi minut yhdeksi yöksi tutustumaan kenneliin (ja rotuun… ja cockerin koulutukseen … ja cockerilla metsästämiseen… jne.). Minua odotti ihastuttava yllätys, sillä kasvattajan hyppysissä oli tuleva pentuseni! Oli kovin kuuma päivä, ja automatka majapaikkaan sujui toki mukavasti jutustel-

40

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

lessa, mitä nyt pieni cockeri huusi kuin syötävä sylissäni. Tästä se ajatus sitten lähti ja nimesin tämän kovin äänekkään neidin Tinkaksi (tinkaaminen = tiukka neuvottelu savolaisittain). Voin kertoa, että nimi piti paikkansa äärimmäisen hyvin, Tinka oli kovin äänekäs myös myöhemmin. Mutta palatakseni tarinan alkusijoille, ilta kasvattajan luona aukaisi silmäni sille, kuinka hienoja koiria nämä härrykät ovatkaan! Pääsin katsomaan useamman koiran treenejä, tutustumaan pentuihin ja niiden ihanaan emään (Whaupley Ulrica). Tinka-pentuni ei juuri minusta piitannut; siinä missä muut naperot syöksähtivät syliini, Tinka käytti tilaisuuden hyväkseen ja nappasi muiden retuuttaman sukan ja piilotti sen puskaan. Kasvattajan mukaan tämä oli oikein hyvä merkki. Yön nukuin Tikan kanssa olohuoneessa, tai nukkuminen lienee hieman harhaanjohtava termi, sillä pentu huusi ja huusi, vaikka yritin vaikka mitä. Lopulta se nukahti puseroni sisään aamuyöstä. Kotimatkaksi olin ostanut kangashäkin, ja siellä pentu jatkoi uniaan. Laivamatkaa varten oli tietenkin hytti, ja vaikutuin cockereiden oppimiskyvystä, sillä Tinka oppi istumaan laivamatkan aikana. Huolestuin kovin, kun pentu ei koko aikana suostunut pissimään. Kävin kannella kävelemässä ja leikitin pentua, mutta ei pissinyt ei, koko 12 tunnin matkalla. Heti satamaan saavuttuamme ongelma ratkesi, kun Tinka näki ruohoa; se oli oppinut pissimään ulos nurmelle. Automatka sujui rauhallisesti ja lapsuudenkotiini Savoon päästyäni olin itse ihan poikki. Kangashäkin aukaistuani Tinka taasen oli voimissaan ja vetäisi semmoiset kierrokset tuvassa kirjaimellisesti pitkin seiniä juosten, että olin kuulemma istahtanut penkille


ä cockereiden kanssa ki sai alkunsa? ja todennut naama kalpeana: mitähän tästä tulee? Ihan hyvä siitä tuli! Tai no, aiheutimme kanssaharrastajissa naurunremakoita ja tukan pystyyn nousemista, mutta hauskaa meillä oli! Puuhastelin (alleviivaten puuhastelin eikä harrastin) Tinkan kanssa hieman tokoa, hieman agilityä, ja tietenkin metsästystä ja kaikenlaista muuta. Tinka ei ainakaan alkujaan ollut ihan niin sanotusti hanskassa, mutta vaikka se oli erittäin itsenäinen, se oli myös äärettömän kiltti ja hyväntahtoinen otus. Se kasvoi alkujaan ilman koirakavereita ja oppi kerrasta puhumaan koiraa eräässä koulutuksessa hypättyään vanhojen cockerirouvien niskaan onnesta soikeana (rouvat hieman ojensivat neitokaista). Opetin Tinkan noutamaan keppejä viskellen (mikä ei ole kovin suotavaa) ja ajattelin että helppoahan tämä koulutus on, kun voi treenata missä vaan! Ensimmäisen kerran sorsametsällä ollessa Tinka nouti ensin kaikki viisi sorsakaavetta kunnes sai vainun siitä oikeasta sinikosta. Virossa taasen pääsin Tinkan avustuksella paikallisen metsästysseuran toimintaan mukaan: kaverini soitti eräänä syksyisenä lauantaina, että täällä on paikallisilla metsästäjillä hirvi hukassa, tuo se cockeri jäljestämään. Olin toki suunnitellut joskus tekeväni verijälkeä Tinkan kanssa, joten totesin, että tästähän se on hyvä aloittaa, oikeasta tilanteesta (juupa…). Silloin 1,5-vuotias cockerini kuitenkin ylitti varmasti kaikkien odotukset jäljestämällä hienosti haavakkohirven perässä. Ihan ei vaan meinanneet kestää perässä ampujat, käsi suorana roikuin hihnan päässä ja lopulta, hieman ennen hirven löytymistä vaihdettiin hieman hidastahtisempaan beagleen. Se-

dät (silloin ei naisia juuri ollut Virossa metsällä) olivat kovin vaikuttuneita cockerin työskentelystä ja kutsuivat meidät metsälle mukaan. Pääsinkin porukan mukana villisikajahtiin, kaurispassiin ja sorsametsälle vuosien ajan. Kerran olimme kyttäämässä majavia ja kaverini losautti oikein kookkaan yksilön leveään ojaan. Tinka oli mukanani (se oli aina joka paikassa mukana) ja läksin kiertämään ojan toiselle puolelle, jotta yltäisin pitkällä vavalla vetämään majavan maihin. En yltänyt sieltäkään majavaan ja huidoin jahtitovereille merkkejä. Tämän huitomisen Tinka otti nouto-käskynä ja ampaisi hirmuisella loikalla ojaan. Kauhunsekaisin tuntein katselin koiran menoa; ehdin jo miettiä mitä tapahtuu, jos majava onkin elossa ja päättä puolustautua. Onneksi henki oli otukselta poissa ja Tinka aikansa nujuttuaan sai tartuttua turkista kiinni ja raahasi tuon 30-kiloisen komistuksen rantaan. Kyllä siinä oli taas sedillä kerrottavaa jahtitovereille! Tinka oikeastaan opetti minut metsästämään lintuja. Koin sen kanssa vaikkapa minkälaisia elämyksiä! Alkujaan en tietenkään osannut opettaa sitä pysähtymään kunnolla, ja se tuppasi tekemään paukkunoutoja. Olin tietenkin opetellut käyttämään pilliä, ja ensimmäisissä sorsakokeissa ajattelin tehdä tuomariin vaikutuksen käännellen koiraani pilli soiden. Kesken erää tuomari totesi, että nyt se pilli pois tai sen tilalle laitetaan pyykkipoika! Ymmärsin yskän, eihän siitä mitään tule jos kaiken riistan karkottaa äänekkäästi pilliin puhallellen. Kokeen jälkeen tuomari totesikin, että ensin hän ajatteli, että mikä ihmeen pillipiipari tämä tyttö on, mutta päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, mitä siellä rantakaislikossa oltiin-

41


42

kaan tekemässä. Seuraavana päivänä olinkin ihan hipihiljaa ja lopulta rättiväsyneinä kahluuhousuissa vajaan neljä tuntia rämmittyämme, täysin ilman riistakontakteja, olimme jo luovuttamassa. Silloin ylitsemme lensi nokikanaparvi, ja ampujamme teki aikamoisen tempun tiputtaessaan kahdella laukauksella neljä linnuista. Tinka se vasta väsyksissä olikin, oltuaan uimasillaan lähes koko ajan. Yksi kerrallaan laitoin sen kuitenkin noutoon ja lopulta kaikki neljä nokikanaa oli repussa. Mikä sankariteko kokemattomalta pieneltä cockerilta!

istu-käskyn, että varmasti kaikki lähialueen koirat istahtivat samalla, jopa Tinka. Tämä saattoi hieman huvittaa katsojia, ehkäpä tuomariakin. Eräässä toisessa kokeessa olin saanut Tinkan pysähtymään neljään ylösajoon (itsenäinen pysähtyminen ei kuulunut Tinkan repertuaariin, tarvittiin pienimuotoinen sanallinen kehotus ohjaajalta). Erä ei kuitenkaan ollut vielä täynnä, joten jatkoimme matkaa. Niin vaan viides fasaani pyrähti Tinkan edestä lentoon ja näin Tinkan ilmeestä, että liukuva pysähdys on muuttumassa perään menoksi. Hyppäsin itse, kuin maalivahti

Erään kerran kokeissa ollessamme tuomari halusi selvittää, pysähtyykö koira ylösajoon vai meneekö se aina perään. Oli sovittu, että otetaan vielä yksi ylösajo, eikä ammuta lintua, katsotaan mitä tapahtuu. Paalien takaa pellon laidalta Tinka nostikin komean fasaanikukon ilmaan. En nähnyt koiraa, joten päätin antaa kaikkeni, jotta koira pysähtyisi. Karjaisin semmoisen

konsanaan, koiran eteen ja mätkähdin siihen mättäälle juuri sopivasti ja Tinka pysähtyi käytännössä syliini. Sain jonkin verran moitteita tuomarilta, koiraan kun ei saa koskea erän aikana. Naurua pidellen sanoinkin, että taisin kompastua… Tinkasta on valitettavasti aika jo jättänyt. Emme saavuttaneet koeurallamme sen kummempia tuloksia, mutta saa-

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


vutimme jotain vielä tärkeämpää: saumattoman yhteistyön, luottamuksen toisiimme ja toki paljon uusia ihania ystäviä. Huomasin myös sen, että kun itse ei turhia murehdi, muuttuu koiran kanssa metsästäminen rennoksi ja mielekkääksi. Koirien nimiä en kuitenkaan oppinut antamaan. Nimesin Tinkan siskontytön Tuliksi ja sainkin äärettömän tehokkaan ja tulisen cockerin! Nyt kolmannen koiran kohdalla yritin sentään ja annoin nimeksi Lumo, mutta pieni cockeri lienee lähinnä lumonnut minut. Cockerit ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen: ne osaavat yllättää uudestaan ja uudestaan, ne ovat sitkeitä ja aina valmiina tekemään mitä vaan ohjaansa kanssa. Niitten kanssa voi todellakin puuhastella, ne tekevät senkin täysillä. Suosittelenkin uusia harrastajia kokeilemaan rohkeasti erilaisia lajeja ja ehdottomasti myös tutustumaan metsästyksen saloihin. Ny-

kyaikana tuntuu usein siltä, että kaikki harrastaminen on kovin kilpaviettistä. Tavoitteita on toki asetettava, vain sillä tavalla pääsee eteenpäin, mutta jos kilpailuasetelma ahdistaa, kannattaa ajatella kilpailevansa vain itsensä kanssa. Ei tämä niin vakavaa ole, virheitä sattuu ihan jok’ikiselle. Kanssaihmisille toivotan pitkää pinnaa ja hyvää huumorintajua, ne kun ovat cokereiden kanssa touhuillessa varmasti tarpeen. Lisäksi soisin hyvän hengen jatkuvan, tukekaamme toisiamme ja olkaamme avoimia uusille opeille. Itse jatkan puuhastelemista, satun olemaan ilmeisen itsepäinen yksilö ja hidas oppimaan. Metsästyskokeisiinkin aion mennä vielä tulevaisuudessakin, pieni nöyryytys aina silloin tällöin estää ylpistymästä liikaa.

43


”Turbocockerit” Teksti Loviisa Kortteinen Kuvat Claudia Ottka, Hanna Karjalainen Käyttölinjaisten cockerspanieleiden määrä on kasvanut Suomessa pikkuhiljaa, ja niitä näkee yhä useammin myös agilityn parissa. Agility on suosittu ja vauhdikas urheilulaji, joka vaatii koiralta muun muassa ketteryyttä, nopeutta, tarkkuutta ja halua tehdä töitä yhdessä ohjaajansa kanssa. Vauhdikkaat ”turbocockerit” ovatkin osoittautuneet paitsi erinomaisiksi metsästyskavereiksi myös lahjakkaiksi agilitykoiriksi. Vaikka agilityn harrastaminen on yleistynyt vuosi vuodelta, se jakaa silti yhä mielipiteitä. Osa ajattelee, että agilitykenttä ei ole oikea paikka metsästykoiralle, ja että etenkään käyttölinjaista cockerspanielia ei pitäisi ottaa agilitya silmällä pitäen. Toiset taas kokevat, että parhaimmillaan agilityn ja metsästyksen harjoittelu jopa tukevat toisiaan eivätkä ainakaan sulje toisiaan pois. Miksi käyttöcockerit sitten ovat niin lahjakkaita agilityssa ja mikä innostaa ihmisiä tämän lajin pariin?

kuva: Hanna Karjalainen

44

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

Useat samat ominaisuudet, jotka tekevät cockerspanielista hyvän metsästyskoiran, tekevät siitä myös erinomaisen harrastuskaverin agilityyn. Ainakin cockerspanielin nopeus, sinnikkyys ja suuri työskentelyinto ovat piirteitä, joista on etua agilitykentällä. Myös cockerspanielin fyysinen kestävyys ja ketteryys ovat valttia esteradalla. Lisäksi moni harrastaja arvostaa cockereille tyypillistä ahneutta sekä kehuista ja leluista innostumista, sillä ne tekevät koiran palkitsemisesta helppoa. Yksitoista vuotta agilitya harrastanut Senni Kauppinen hankki ensimmäisen käyttöcockerinsa, Pyron, vuosi sitten. Valintaansa hän päätyi, koska halusi samassa paketissa spanielin, joka on mutkaton ja varma, mutta myös intensiivinen ja väsymätön työkoira. Myös cockerspanielin kompakti koko ja fyysinen kestävyys vaikuttivat päätökseen. Ennen Pyroa Kauppinen ehti harrastaa agilitya sekä kolmen cavalier kingcharlesinspanielin että yhden shetlanninlammaskoiran kanssa. Pyron kanssa treenaamisessa Kauppinen pitää erityisesti siitä, että Pyro on nopea oppimaan, taitava yhdistelemään asioita eikä lannistu helposti. ”Epäonnistuneet suoritukset saavat Pyron vain kokeilemaan entistä kovemmin lannistumisen sijaan”, Kauppinen kertoo. Sinnikkyys ja vilkkaus yhdistettyinä vauhtiin tuovat kuitenkin harrastamiseen myös omat haasteensa. ”Kun koira on kaukana herkästä ja harkitsevaisesta, se saattaa helpommin törmätä esteisiin, hypätä alas liian korkealta tai tehdä jotain muuta, joka sisältää louk-


kaantumisriskin”, Kauppinen varoittaa. Tästä syystä turbocockerin kanssa harjoitellessa on myös ohjaajan oltava koko ajan tarkkana. Jo treenejä suunnitellessa on ohjaajan syytä ottaa huomioon koiran vilkkaus ja ennakoitava mahdolliset vaaratilanteet. Kun tämän tiedostaa, pysyy harjoittelu mukavana ja turvallisena molemmille. Cockerspanielin rakenne ja koko sopivat agilityyn hyvin, mutta koska laji on fyysisesti kuormittava, aiheuttavat mahdolliset puutteet koiran terveydessä nopeasti ongelmia. Esimerkiksi pitkä selkä tai jalkojen epäihanteelliset rakenteet saattavat joskus aiheuttaa huolta. Moni agilitya harrastava kuvaakin koiransa luuston laajasti ja tutkituttaa esimerkiksi polvet hyvissä ajoin, jottei tule vahingossa kuormittaneeksi

kuva: Claudia Ottka

liikaa koiraa, jonka rakenteessa piilee joitain riskitekijöitä. Agilityn fyysisyyden takia on myös hyvä huolehtia sitä harrastavan koiran monipuolisesta lihaskunnosta- ja huollosta, ja toki muutenkin varmistua lajia harrastavan koiran terveydestä. Vaikka agilityn harrastaminen käyttölinjaisen cockerspanielin kanssa herättää ihmisissä paljon tunteita, yleensä lajia harrastavat kokevat koiransa nauttivan siitä todella paljon. Parhaimmillaan agility tarjoaakin iloa, tekemistä, hyviä kokemuksia ja kehittymisen mahdollisuuksia sekä koiralle että ohjaajalle moniksi vuosiksi. Cockerspanieli on monipuolinen koira, jonka ominaisuuksia ja työtarmoa voi metsästyksen lisäksi hyödyntää monissa muissakin lajeissa. Agility on yksi tällainen laji.

45


Ensiapuopas osa 1: haavat ja pienet ihovauriot Teksti: Jenni Juselius Syksyllä metsässä liikuttaessa ja metsästettäessä koirat ovat alttiita monenlaisille vammoille. Koirille tyypillisiä ihovaurioita ovat esimerkiksi viilto- ja pistohaavat, anturahaavat, kynsivauriot sekä pienen nirhauman seurauksena kehittyvät ihotulehdukset. Pienet ja pinnalliset ruhjeet paranevat usein paikallishoidolla, kun taas syvemmät viiltohaavat on syytä ommella eläinlääkärin vastaanotolla mahdollisimman tuoreina. Kynsivammat ovat koirille tyypillisiä kesäharmeja, joita on helpointa ehkäistä ennalta huolehtimalla lemmikin säännöllisestä kynsien leikkauksesta. Pitkät kynnet ovat herkempiä takertumaan ja vääntymään. Mikäli koiran kynsi on haljennut pituussuunnassa tai vääntynyt pahasti, on koko kynnen sarveisosa poistettava usein rauhoituksessa ja puudutuksessa eläinlääkärin vastaanotolla. Kynnen tynkä on herkkä vaurioitumaan uudelleen joten suojaus ulkoilun ajaksi on tarpeen. Parhaiten reippaassa menossa on jalassa pysynyt Sabron valmistama tossu. Mikäli tossuja ei ole saatavilla tai vamma vuotaa runsaasti, tassuun on tehtävä sidos eli tassuside. Ensiapuna kaikille vammoille on suihkuttaminen puhtaaksi juoksevan veden alla, huolellinen puhdistus paikallisantiseptillä aineella ja kuivaus. Koirat pyrkivät monesti hoitamaan itse vammojaan ja nuolemisen seurauksena alueelle kehittyykin

46

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

ihotulehdus, vaikkei vamma alun perin olisi ollut kovin vakava. Näin ollen nuolemisen estäminen riittävän isolla kaulurilla on myös erityisen tärkeää. Pienet ja pinnalliset ruhjeet paranevat usein huolellisella paikallishoidolla kotona, kun taas syvemmät ja isokokoiset viiltohaavat ja vauriot on syytä näyttää eläinlääkärille asianmukaisen hoidon saamiseksi. Suurempien vammojen kohdalla esim. kipulääkitys on tarpeen. Kaikkien vammojen kohdalla karvojen leikkaaminen vaurioalueelta helpottaa alueen puhtaana pitoa ja kuivana pysymistä, kun eritteet ja voiteet eivät kasaannu paakuksi karvojen kanssa haavan ympärille. Tärkeintä haavan hoidossa on puhtaana ja kuivana pitäminen. Haavan tulee myöskin tuulettua, joten hengittämättömien tassusiteiden ja muiden sidosten käyttöä tulee välttää tai käyttää mahdollisimman lyhyen aikaa.

Tassusiteen teko-ohje

Tassuside tehdään suojaamaan anturahaavaa, kynsivauriota tai muuta tassuhaavaa. Tassuside on tehty oikein, kun se pysyy lemmikin tassussa eikä purista sitä. Tassu suihkutetaan ensin puhtaaksi haalealla vedellä ja kuivataan tämän jälkeen huolellisesti. Märän tassun sitominen voi johtaa ihon tulehtumiseen siteen alla. 1. Puhdista haava ja kuivaa huolellisesti. 2. Pane varpaiden väliin suikaleet kipsinalusvanua tai pumpulia estämään varpaiden hiertymisen. Älä unohda kannusvarvasta. 3. Kiedo kipsinalusvanua (Cellona) tassun ympärille ja hieman tassun yläpuolelle, jotta side pysyy hyvin. 4. Kierrä joustavaa sideharsoa kipsina-


lusvanun päälle. Vedä sideharso tassun etupuolelta ylhäältä alas, tassun yli tassun takapuolelle ja takaisin alhaalta ylös tassun etupuolelle. Kiinnitä teipillä. 5. Kiedo päällimmäiseksi kerrokeksi itseliimautuvaa joustavaa sidettä (Coban, Vetflex, Funflex). Tärkeää on avata sidettä rullasta valmiiksi, jottei side mene liian tiukalle.

Kuva: Yes-arkisto

Tassuside vaihdetaan puhtaaseen ja kuivaan päivittäin tai heti jos se kastuu tai likaantuu. Heti kun haava on hieman parantunut, on hyvä siirtyä haavan suojaamiseen vain lenkkien ajaksi ja antaa haavan tuulettua muu aika. Miten haavoja sekä pieniä ihotulehduksia sitten hoidetaan? Karvojen ajelu ja haava-alueen suihkuttaminen ja huolellinen kuivaaminen kuuluvat haavan hoidon perusteisiin. Mikäli haavassa epäillään tulehdusta, voi puhdistuksen lisäksi käyttää kaupallisia haavanhoitovalmisteita, joita saa ilman reseptiä. Monesti pinnalliset ihotulehdukset ja pienet haavat paranevat huolellisella paikallishoidolla ilman antibiootteja. Mikrobien elinympäristössä tulee olla sopivassa määrin lämpöä, ravintoa, kosteutta, happea ja happamuutta, joten on tärkeää tehdä olosuhteet niille mahdollisimman epäsuotuisiksi. Monet suosivat haavojen hoidossa haavapulveria (Basibact, Framykoin), jonka teho perustuu kosteuden poistoon hienojakoisen puuterin avulla. Lisäksi tuotteessa on antibiootteja. Puuteri sopii erityisesti vetistävien haavojen

hoitoon. Paakkuuntunut haavapulveri on syytä pestä pois säännöllisesti, ettei paakuksi kuivunut puuteri aiheuta uusia hiertymiä. Tällä hetkellä apteekeista ei ole saatavilla Basibact-pulveria tai korvaavia tuotteita. Klooriheksidiini on antiseptinen aine, joka tuhoaa bakteereja ja sieniä mutta ei viruksia. Alkoholin sisältämä etanoli on myös antiseptinen aine, ja se tehoaa useihin bakteereihin ja sieniin ja joihinkin viruksiin. Etanoli haihtuu nopeasti iholta, joten sen vaikutus on lyhyt. Lisäämällä klooriheksidiiniä liuokseen on saatu nopeasti vaikuttava ihon puhdistusaine, joka vaikuttaa pidempään kuin pelkkä etanoli. Klooriheksidiiniä käytetään myös yhdessä Tris-EDTAn kanssa, jolloin saadaan aikaan synergistinen vaikutus. Tällainen tuote on esimerkiksi Clx-wipes. Kosteat puhdistuspyyhkeet on tarkoitettu anturoiden, varvasvälien

ja ihopoimujen päivittäiseen hoitoon. Sopii erityisesti pään alueelle, koska erillistä huuhtelua ei tarvita, esimerkiksi tulehtuneiden huulipoimujen puhdistukseen. Hypokloorihapoke Vetericyn on pitkävaikutteinen mikrobisidinen geelisuihke ihon, ihovaurioiden ja pienten haavojen puhdistukseen sekä rauhoittamaan kutisevaa tai ärtynyttä ihoa. Turvallinen käyttää silmien, suun ja limakalvojen läheisyydessä. Tätä

47


olen käyttänyt omilla koirillani pinnallisten ihotulehdusten hoidossa onnistuneesti, esim. akuutti kostea dermatiitti eli hot spot parani ilman antibiootteja. Hot spot johtuu paikallisesta ärsytyksestä, kutinasta tai kivusta, joka johtaa raapimiseen, pureskeluun tai nuolemiseen. Ihon suojakerros vaurioituu, ja bakteerit pääsevät lisääntymään iholla. Ihomuutos on siis koiran itsensä aiheuttama mutta yleensä taustalta löytyy jokin kutinaa tai kipua aiheuttava tekijä. Antibioottiresistenssi on koko ajan kasvava ongelma myös eläinten sairauksien hoidossa. Näin ollen antibioottihoidon korvaavat vanhankansan menetelmät ovat nousseet suosioon. Hunaja- ja pihkavoiteita käytetään osana pinnallisten haavojen hoitoa.

48

Vetramil on hunajapohjainen, eteerisiä öljyjä sisältävä tuote. Hunajavoiteen entsyymipitoisuus on suuri. Hunajan altistuessa kosteudelle (esim. haavan nesteille) hunajan entsyymit aktivoituvat ja tuottavat pieniä määriä antibakteerista vetyperoksidia. Hunajasta vapautuva vetyperoksidipitoisuus on riittävän suuri tappamaan taudinaiheuttajabakteereja, mutta se ei kuitenkaan vahingoita paranevaa kudosta. Lisäksi hunajavoiteen sisältämä sokeri imee vettä bakteereista (osmolaarisuus), jolloin bakteerit kuolevat ja voiteen matala pH estää mikrobien kasvua. Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

Pihkavoiteella (Abilar) on antibakteerisia vaikutuksia. Pihkan ainesosien läpäistessä bakteerien solukalvon se estää niiden lisääntymisen. Pihkasalvan positiivinen vaikutus perustuu pihkan ainutlaatuiseen kolmivaiheiseen vaikutusmekanismiin: Abilar on laajakirjoisesti antimikrobinen (bakteerit, hiivaja rihmasienet), anti-inflammatorinen ja se edistää ihon uusiutumista. Pihkavoide ei sovellu hartsiyliherkille.

Mökkiolosuhteissa voisi ajatella että jos lähistöllä ei ole apteekkia, josta saa paikallisantiseptisiä tuotteita tulehduksen iskiessä, voisi laittaa taloussokeria tai perunajauhoa paremman puutteessa kostetta imemään. Tai tehdä kaapissa olevasta etikasta laimennoksen, joka desinfioi. Tärkeintä kuitenkin on pitää iho puhtaana ja kuivana. Milloin pitää hakeutua eläinlääkäriin ihotulehduksen tai muun vamman kanssa? Ihotulehduksen tai muun vamman koko on hyvä dokumentoida ihan aluksi kuvin ja viivoittimella mitaten. Myös karvat tulee leikata reilusti terveelle iholle asti. Mikäli tulehdusalue tai vamma kasvaa huolellisesta paikallishoidosta huolimatta, tulee hakeutua eläinlääkäriin viipymättä. Mikäli pinnallinen ihotulehdus ei parane noin viikon huolellisella paikallishoidolla kotona, on hyvä käydä näyttämässä sitä eläinlääkärille. Isojen ja syvien haavojen kanssa tulee hakeutua eläinlääkäriin mahdollisimman pian. Haavan tikkaaminen nopeuttaa paranemista merkittävästi. Aina jos olet epävarma haavan laadusta tai hoidosta, on varmin kääntyä eläinlääkärin puoleen asianmukaisen hoidon saamiseksi.


Koirat ovat älykkäämpiä kuin luulemme Teksti ja kuvat Mari Tikkunen Perinteiset luonnetestit mittaavat usein koirien arkuutta ja rohkeutta. Jo reilun vuoden ajan on kuitenkin ollut mahdollista testata myös koiran kognitiivisia ominaisuuksia. SmartDog on FT Katriina Tiiran kehittämä testipaketti, jolla mitataan esimerkiksi koiran ongelmanratkaisukykyä ja loogista päättelyä. ”Vanja on erittäin avoin ja ystävällinen vierasta testaajaa kohtaan, ja on hyvin motivoitunut koko testin ajan tekemiseen. Vanjalla on hyvä itsehillintä ja se lukee erinomaisesti ihmisen eleitä. Vanja ei ratkaise V-aita tehtävää, ja mahdottomassa tehtävässä Vanja pyytää enimmäkseen apua. Vanja on enemmän ihmisen apuun turvautuva koira, jolle kannattaa tukea sen itsenäisyyttä.” Yllä oleva lainaus on osa puolivuotiaan cockerspanielinartun Allway’s X-factorin eli Vanjan testiraporttia. Omistaja, allekirjoittanut, luuli pentua todella itsenäiseksi koiraksi, mutta se tukeutuukin ihmiseen luultua enemmän. Testin perustajan, FT Katriina Tiiran mukaan testitulokset tulevat usein, mutta eivät toki aina, omistajalle yllätyksenä. Omistajilla on usein vääriä luuloja erityisesti koiransa itsehillinnästä ja loogisesta päättelystä. Esimerkiksi Vanjan isän Ten Grade’s Sherwood Manoliton eli tuttavallisemmin Vilin testitulokset paljastivat sen olevan erittäin impulsiivinen. Omistaja oli tästä toki tietoinen, mutta ei tiennyt sen vaikuttavan koiran oppimiseen niin paljon. Testeissä Vili oppi omistajansa yllätykseksi jo yhden kerran jälkeen saamaan namin, kun sille näytettiin, miten se tapahtuu. Nopea kiihtyminen sai opitun ratkaisun kuitenkin unohtu-

maan hetkessä, eli kiihtyminen oli haitaksi koiran oppimiselle. Yksittäiselle koiranomistajalle testi voikin tarjota apua koulutukseen ja arkielämään koiran kanssa. - Testistä saatava hyöty on asiakaskohtainen ja vaihtelee paljon sen mukaan, millaista tietoa koirasta tullaan etsimään. Toiset hakevat ratkaisua käyttäytymisongelmaan, toiset koulutukselliseen pulmaan, ja toiset tulevat pelkästä mielenkiinnosta. Mikäli omistaja tuntee koiransa kuin omat taskunsa, ei testi paljasta koirasta välttämättä mitään uutta. Toisinaan paljastuu kuitenkin sellaista, mikä saattaa ratkaista paljon koiran ja omistajan ongelmia, ja monet kertovat palaavansa testiraporttiin koulutuksen kuluessa. Kasvattajat ovat enenevässä määrin alkaneet käyttää testiä jalostuksen apuvälineenä, ja avustajakoirakoulu käyttää testiä yhtenä työkaluna valitessaan koiria työhön, Tiira kertoo.

Tieteellinen taustalla

tutkimus

testien

Tiiralla on lähes kahdenkymmenen vuoden kokemus eläinten käyttäytymisen tutkijana Helsingin yliopistossa. Koirien käyttäytymiseen hän on perehtynyt viimeisen seitsemän vuoden ajan ja tehnyt useita tieteellisiä julkaisuja muun muassa koirien pelokkuuteen ja stereotyyppiseen käyttäytymiseen vaikuttavista ympäristötekijöistä. Vuosina 2008–2015 Tiira toimi myös tutkija Hannes Lohen koiragenetiikan tutkimusryhmässä. Ajatus koirien testauksesta syntyi oman tutkimustyön kautta ja tarpeesta saada markkinoille erilaisia luonnetestejä.

49


- MH-luonnekuvaus sekä luonnetesti mittaavat lähinnä arkuus-rohkeus-akselia, mutta SmartDog-testit koiran kognitiivisia ominaisuuksia eli täysin eri ominaisuuksia. Lähdin suunnittelemaan testejä, joista itse kiinnostuisin koiran omistajana, sekä nimenomaan testejä, joista on hyötyä koiran koulutuksen ja opetuksen kannalta. Testejä on neljä erilaista, sekä lisäksi omat testinsä pentukoiralle ja sekarotuiselle. Viimeksi mainituissa on kognitio-osuuksien lisäksi myös arkuutta ja rohkeutta mittaavia tehtäviä. Testeillä testataan muun muassa koiran muistia, itsehillintää, keskittymiskykyä, ihmisten eleiden lukukykyä, spontaania matkimista sekä ongelmanratkaisustrategiaa eli sitä, onko koira pääasiallisesti itsenäinen vaiko ihmisen apuun turvautuva. Testipaketti sisältää testin, raportin ja pääsyn tietokantaan, jossa voi verrata omaa koiraa muiden saman- ja erirotuisten koirien tuloksiin.

tuvia, kun taas esimerkiksi hovawart on itsenäisempi. Rotujen välillä on paljon eroja, mutta kunnon rotuvertailuun tarvitaan vielä enemmän yksilöitä per rotu. Sekarotuisten ja rotukoirien eroja Tiira ei vielä ole tutkinut. Tutkijan omasta kodista löytyy metsästyslinjainen labradorinnoutaja ja cockerspanieli. Cockerspanieleidenkaan osalta Tiira ei vielä osaa sanoa tarkempia rotuominaisuuksia, sillä niitäkin tarvittaisiin testeihin enemmän, jotta rodun keskiarvoista ja niiden poikkeamista pystyisi kertomaan enemmän. Oman cockerspanielinsa luonteesta Tiira on selvillä.

V-aita mittaa koiran ongelmanratkaisukykyä. Aidan sisään laitetaan makupala, ja koiran tulisi osata kiertää aita eli mennä poispäin palkkiosta saadakseen makupalan.

50

”Cockeri ehdottomasti aktiivisin yksilö”

FT Katriina Tiira aloitti testauksen viime vuoden huhtikuussa. Testissä on käynyt myös useita cockerspanieleita. Kuvassa poseeraa 8-vuotias Vili testitilanteessa.

Tällä hetkellä testattuja koiria on lähes kuusisataa. Rotujen kirjo on laaja, 112 rotua sekä lisäksi seropeja 49 koiraa. Monelle koiranomistajalle ei liene yllätys, että roduissa on eroja. Esimerkiksi bordercolliet ja labradorit ovat enemmän ihmisen apuun turvau-

– Tämä on ehdottomasti kiinnostunein riistasta ja myös ehdottomasti aktiivisin yksilö, jonka olen koskaan omistanut. Nukkuu todella vähän päivällä, ja on ollut tällainen ihan pennusta saakka. On myös hyvin läheisyyden kaipuinen,

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


ja on välittömästi ”iholla”, kun minä tai muu perheenjäsen istahtaa esimerkiksi sohvalle. Nauttii todella kaikesta puuhailusta perheen kanssa ja on todellinen seurakoira. Olisi myös varmasti oiva metsästyskoira, jos sille olisi tarvetta. Testit Tiira on luonnollisesti tehnyt myös omille koirilleen. – Itsenikin testi yllätti todella, ei ehkä niinkään cockerin kanssa, mutta labradorin – se paljastui erittäin impulsiiviseksi, mikä selittää täysin sen valtavan kiihtymisen riistan kanssa työskentelyssä. Tälle myös looginen päättely oli naurettavan helppo, ja tämä selittää taas sen valtavan oppimisnopeuden. Se myös luki eleitä todella hyvin, ja tämän osasin kyllä arvata, sillä Naava huomaa pienet kasvojen ilmeetkin jo kaukaa.

Geeniperimä näkyy testituloksissa Tiiran mukaan koirat lukevat omistajiaan keskimäärin hyvin, mutta sekin vaihtelee paljon koirien välillä. Sama pätee toisinkin päin. Omistajat lukevat koiriaan pääsääntöisesti hyvin, mutta vaihtelua on omistajasta riippuen paljon. – Uskoisin kuitenkin, että koirat ovat keskimäärin parempia lukemaan omistajia kuin omistajat koiriaan. Testeissä erityisesti looginen päättely on osoittautunut yllättävän monelle koiralle hankalaksi. Tiiran mukaan looginen päättely koiralla tapahtuu negaation kautta, eli jos nami ei ole tuolla, sen on oltava tuolla. Vain noin kolmannes koirista ymmärtää testitehtävän. Ongelmanratkaisussa erityisesti pennut ovat yleensä vähemmän omistajaansa tukeutuvia kuin aikuiset koirat. Ne turvautuvat keskimäärin vähemmän ihmisen apuun, mikä on osaksi opittua strategiaa. Pennut ovat usein myös vähemmän sinnikkäitä ongelmanratkaisussaan.

Tiira painottaa, että omistajaan tukeutumisessa ei ole kyse siitä, etteikö itsenäinen koira luottaisi omistajaansa, vaan koira vain mielellään ratkaisee itse ongelmia.

Niin sanotussa mahdottomassa tehtävässä mitataan, kuinka sinnikkäästi koira jaksaa yrittää saada makupalaa laatikosta, kun kansi lopulta suljetaan kokonaan.

– Yleensä koirilta löytyy näitä molempia strategioita, mutta kuten aina, ääripään koiria eli tässä tapauksessa pelkästään omistajan apuun turvautuvia tai täysin itsenäisiä, on vähemmän. Testattuaan myös esimerkiksi emoja ja pentuja, Tiira on todennut yllättäviäkin tuloksia. – Samankaltaisuutta on luonnollisesti paljonkin. Yllättävin samankaltaisuus on ollut kyky loogiseen päättelyyn.

Sisarukset kuin kaksi marjaa Myös cockerspanieli Vanjan emo Wendy the Witch eli Wendi kävi testissä, ja tulokset selittävät paljon Vanjankin luonteenpiirteistä. Lisäksi testeihin osallistui Vanjan sisar Allway’s X-file eli Noksu. Sisarusten testitulokset olivat myös kuin samasta koirasta tehtyjä. Geeneillä onkin Tiiran mukaan iso rooli koirien käyttäytymisessä. – Noin 30–50 prosenttia vaihtelusta käyttäytymisessä johtuu geeneistä. Ominaisuuksista erityisesti aktiivisuus ja arkuus ovat voimakkaasti perinnöllisiä.

51


Ympäristö kuitenkin vaikuttaa koiraan geenejä enemmän, ja siksi kasvatus on tärkeässä roolissa etenkin pennulle. Ainoa cockerspanieliperheen testeissä esiin tullut ero sisarusten välillä oli ihmiseen tukeutumisessa, mikä selittyy ympäristöllä. Noksu on elänyt enemmän muiden koirien kanssa, kun taas Vanja viettänyt pentuaikaansa lähinnä ihmisten seurassa. Koiran perimmäistä luonnetta ei kuitenkaan kasvatuksella muuteta. – Mikäli koira on erittäin arka jo syntyjään, sitä ehkä pystyy kouluttamaan ja kasvattamaan siten, että se selviytyy elämässä ilman suurta stressiä, mutta rohkeaksi sitä on lähes mahdoton muuttaa. Samoin syntyjään aktiivista koiraa on vaikea muuttaa esimerkiksi flegmaattiseksi – toki tilanteita voi treenata ja opettaa koiralle tilannekohtaisia käyttäytymismalleja. Pentuiällä on kuitenkin koiran myöhempään käytökseen suuri merkitys. – Pentuikä ja ensimmäinen vuosi ovat hyvin tärkeitä koiralle. Hyvä emon hoito, positiiviset kokemukset ja tarpeeksi virikkeitä ja erilaisia ympäristöjä on tärkeää pennulle. Tärkeää on opettaa pentuna, että oppiminen ja koulutus ovat iloista ja miellyttävää tekemistä. Halu oppia uutta säilyy näin vanhuuteen saakka.

todennäköisesti pelkäävä ja epävarma, tai omistaja on omalla käytöksellään epähuomiossa opettanut koiran vaikkapa haukkumalla saamaan tai pyytämään asioita. Mikäli kyse on oikeasti dominoivasta koirasta, joita on hyvin vähän, niin tiukat ja johdonmukaiset rajat ovat tärkeitä. Omistajan on mietittävä etukäteen, miten toimii mahdollisissa konfliktitilanteissa. Ei kannata antaa tilanteen eskaloitua puremiseen, koska koiran kynnys purra madaltuu jokaisella kerralla. Kaikki aloitteiden teko on siirrettävä omistajalle, koira ei saa saavuttaa mitään omalla huonolla käyttäytymisellä. Yliaktiiviselle koiralle on Tiiran mukaan tarjottava riittävästi liikuntaa ja aivojumppaa, unohtamatta jo pennusta asti rauhoittumisen harjoittelua. Vaikka tieteellisesti päteviä tuloksia eivät testit vielä pysty tarjoamaan, Tiiralle on yksi asia koirista tullut selväksi. Koirat ovat älykkäämpiä kuin luulemme. – Ehdottomasti! Täydelliset testiraportit koirista Wendi the Witch ja Allway’s X-file ovat luettavissa Facebookista Kennel Allway’sin sivuilta Uutiset-ryhmästä.

Dominoiva koira usein vain pelokas tai epävarma Erityisesti pelokkaan koiran rohkaisussa avainasemassa on koiran omaehtoinen toiminta. – Rohkaisu tapahtuu pienellä siedätyksellä ja palkitsemalla koiraa sen oma-aloitteisesta lähestymisestä pelottavaa asiaa kohtaan. Ei koskaan pakottamalla. Sen sijaan, jos ongelmana on esimerkiksi dominointi, rajojen asettaminen on tärkeintä. – Ensinnäkin usein dominoivaksi tulkittu koira ei oikeasti ole dominoiva vaan

52

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

Koko cockeriperhe, eli isä Vili (vas.), emä Wendi (3. vas.) ja pennut Vanja (2. vas.) ja Noksu, osallistui testeihin samalla kertaa. Kuvassa myös kasvattaja ja Wendin ja Noksun omistaja Satu Utriainen Kennel Allway’sista.


Sisarusten kesäpäivä Teksti ja kuvat Marianne Sundblad Heinäkuun helteessä cockeripoika Bono tuli vastavierailulle siskonsa Kiran luokse Kemiönsaareen. Saaren suosittuihin turistikohteisiin kuuluu Högsåra, jossa Bono mm. tutustui kaikenlaisiin eläimiin. Kotimatkalla Bono kävi vielä tapaamassa siskoaan Dragsfjärdin Purunpäässä. Ja hauskaa oli!

Nää haisee pahalta

Oho, onpa isoja koiria!

Kesä

Högsåra

Märkää vettä täällä saaristossa!

Toi sisko ei siis anna keppiään?

53


Operantit menetelmät spanie 29. – 30 Teksti ja kuvat: Anne Knuutinen Metsästystoimikunnan perinteisesti järjestämä kesäkoulutus vietiin läpi tänä vuonna Laukaan Varjolassa. Varjolan tilan majoitus- ja ravintolapalvelut loistavine harjoitusmaastoineen tarjosivat miellyttävät puitteet viikonlopulle. Kansainvälistä tunnelmaa saatiin kokea Neste Rallin vallattua Varjolan ympäristön. Ulkomaalaisilla vierailla puolestaan riitti ihmetystä vilkkaissa karvaisissa kavereissamme ja toki myös heidän ihmisissään. Kouluttaja Seppo Partasen johdolla 14 koirakkoa perehtyi metsästyskoulutukseen teorian ja käytännönharjoitteiden kautta. Kesäleirillä keskityttiin erilaisiin tekniikkoihin, joilla pyritään positiivisesti vahvistamaan spanielin toivottua käytöstä metsästystilanteessa. Kun spanieli on metsästystilanteessa korkeassa viretilassa, kaikki vahvisteet eivät aina toimi. Koska jokaisella koiralla on oma toimiva vahvisteensa eri tilanteessa, leirillä pyrittiin avaamaan osallistujien silmiä sille, mikä on toimiva vahviste omalle koiralle.

54

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017 Hymy oli herkässä

Osallistujat

Lyhyen viikonlopun aikana ei luonnollisesti pystytty pureutumaan jokaisen koiran sielunelämään erikseen, joten pyrkimys oli myös antaa osallistujille työkaluja oman koiran koulutusta varten. Koiran ja ohjaajan yhteistyö onnistuu parhaiten, kun siihen ei liity konfliktia, painetta tai stressiä – myös tämä seikka toteutui leiriviikonlopun aikana hienosti.


elin metsästyskoulutuksessa 0.7.2017

Hienoa oli nähdä useita uusia hymysuisia harrastajia sekä heidän uskallustaan heittäytyä haasteisiin. Koirat toimivat erittäin hyvin, cockerisääntöjä unohtamatta! Uskoisin, että jokainen koirakko sai matkaansa uusia ideoita kokeiltavaksi käytännössä. Tästä on hyvä jatkaa.

Kouluttaja Seppo Partanen ja mallikoira Rupert

55 Innokkaat oppilaat


Agility SM-9 Agilityn Suomen Mestaruuskilpailuissa 2017 sijoitus 9/206 miniluokassa (kahden radan yhteistulos).

FI AVA Great Escape Swings With Jazz ”Jazzy”

s. 21.11.2006 i: C.I.B FIN MVA SE MVA(N) EE MVA LV MVA IT CH RU MVA HU MVA V-06 V-08 RKFV-06 XXL Of Black Mirage e: C.I.B POHJ MVA FIN MVA SE MVA(N) DK MVA EE MVA BALTV-06 V-09 A One’s Teodora om & ohj: Eva Bensky kasv. Riikka Kotanen kuvaaja; Jukka Pätynen, koirakuvat.fi

56

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


Uusi Suomen Muotovalio FI MVA Northworth Crash Test ”Bella”

s. 13.1.2012 i: Backhill’s Scandinavian Style e: Northworth Burn Baby Burn om: Jaana Räisänen kasv. Nina Kauhanen

57


Uusi Suomen ja Latvian Muotovalio

FI & LV MVA Northworth Endless Teatime ”Ilo”

s. 27.5.2015 i: SE MVA(N) SE JVA Manaca’s Milk’N’Toast and Honey e: Northworth Tea For Two om. Sabina Buchert kasv. Nina Kauhanen

58

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


Uusi Baltian Muotovalio ja Pohjoismaiden Jälkivalio, C.I.B. C.I.B FI & EE & LV & LT MVA BALT MVA BALTV-17 FI & SE & N JVA POHJ JVA Flushing Meadow’s Dirac ”Jalo”

s. 23.6.2013 i: C.I.B FI MVA RU MVA JMVA EE JMVA LVJV-12 Leading-Light Dom Pérignon e: C.I.B C.I.E FI MVA FI TVA Benchmark Hello Lucia om. Saara Heikkinen kasv. Sabina Buchert

59


kuva: Lenni A. Partymonster kanalinnussa. Antti Saarnivainio ja Saara Kainulainen

I O J

Kuva: Davico Daylight Meadows Anu Paajanen

IA

V U K

60

I K U

L

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

Kuva: Tarja Jokinen

A T L


KOTIARAAVATT

VAL HELSINGIN!

8.–10.12.

MESSUKESKUS HELSINKI

NYT MYÖS: SPESIAALIPERJANTAI Hyvinvoiva koira arjessa ja ammattina • Positiiviset koulutusmenetelmät

• Yrittäjänä koira-alalla

• • Koiran ja ihmisen suhde • • Koiran allergiat ja turkinhoito • Koiran kognitio

Esittelyssä koira-alan opistot Ja paljon muuta mielenkiintoista koira-alan asiantuntijoilta

TERVETULOA SUOMEN SUURIMPAAN KOIRATAPAHTUMAAN! • TUHANSIA KOIRIA YLI 300 RODUSTA KANSAINVÄLISET VOITTAJA-KOIRANÄYTTELYT • VALLOITTAVAT PENTUNÄYTTELYT • LASTEN OMA LELUKOIRAKILPAILU • VUODEN VIRKAKOIRAT • VINKKEJÄ KOIRAN HANKINTAAN • VAUHDIKKAAT ESITYKSET JA LAJINÄYTÖKSET • HELLYTTÄVÄT KAVERIKOIRAT • LAMPAIDEN PAIMENNUSNÄYTÖS • VUODEN SANKARIKOIRAT • PARHAAT JOULULAHJAT KOIRALLE JA OMISTAJALLE MUKANA NICKE LIGNELL JA SHIRLY KARVINEN! Osta liput ennakkoon: koiramessut.fi koiramessut # koiramessut

61


Hallitus ja muut toimihenkilöt

Toimikunnat ja alajaostot

Tavoitat kaikki hallituksen jäsenet sähköpostiosoitteella hallitus(at)cockerspanielit.fi. Jos haluat asioida vain puheenjohtajan tai sihteerin kanssa, löytyy heidän sähköpostiosoitteensa nimen alta.

Jalostustoimikunta

Puheenjohtaja Kirsi Niittymäki puheenjohtaja(at)cockerspanielit.fi p.0400-600637

Reia Leikola-Walden, sihteeri

Varapuheenjohtaja Taina Jokinen Sihteeri Anu Ikonen sihteeri(at)cockerspanielit.fi Sanna Santakangas p. 0442930075 Katri Alavalkama p. 050-523 2060 Mari Salminen Jenni Anttonen p. 041-5059747 Jannika Backman p. 0417264845 Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Jan Egeland-Jensen jasensihteeri(at)cockerspanielit.fi Taloudenhoitaja ATar Tilipalvelu Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli p. 044 340 8657 aila.tarkiainen(at)pajutar.fi taloudenhoitaja(at)cockerspanielit.fi Webmaster / Keskustelupalstan ylläpitäjä Kimmo Kääriäinen webmaster(at)cockerspanielit.fi puh. 040 700 1692

62

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

cockereidenjalostustoimikunta(at) gmail.com Jalostustoimikunnan pj Nina Menna

Katri Alavalkama Mariann Korpi Sabina Buchert Susanna Sinisaari-Kaislo Pentuvälitys Sabina Buchert 044 4942394 Pentulista, kasvattajien pentuepäivitykset, FN- ja prcd-PRA -listat Mariann Korpi Mäkitie 9 04500 Kellokoski 050 5115251 cockeripentueet(at)gmail.com

Näyttelytoimikunta - päänäyttely

nayttelyt(at)cockerspanielit.fi Puheenjohtaja Sini Tuominen Sihteeri Marika Virtanen Rahastonhoitaja Meerit Kuparinen Muut jäsenet Sanna Santakangas Jonna Mendolin Inka Tuomisto Toimikunnan ulkopuolinen tuomarisihteeri Pirjo Peltonen


Julkaisutoimikunta

Cockerspanieli-lehden vastaava toimittaja Kirsi Niittymäki

Eeva-Marja Jokinen Tiina Karlsröm Jukka Paroinen Ulla Ruistola Kirsi Niittymaki Nina Menna

Päätoimittaja Marianne Sundblad

Tokotoimikunta

Taittaja Tiina Hallenberg

Puheenjohtaja Milla Tuomi toko (at) cockerspanielit.fi

cockerspanielilehti(at)gmail.com

Websivut Kimmo Kääriäinen (Webmaster)

Mejä-toimikunta Puheenjohtaja Jan Egeland-Jensen Sähköposti: jan.jensen(at)chjensen.fi Jenni Anttonen Satu Kamunen Sari Änäkkälä

Aija Sulander

PR-toimikunta Puheenjohtaja Saara Heikkinen saara.heikkinen77 (at) gmail.com Sanna Santakangas santakangassanna (at) gmail.com

Taipumuskoetoimikunta

Saija Pajunen Inka Tuomisto

Puheenjohtaja Katri Alavalkama katri.alavalkama(at)gmail.com

Kerhokauppa

Mari Hotti Janna-Carita Kekkonen Petra Jormalainen Susanna Sinisaari-Kaislo

Metsästystoimikunta Puheenjohtaja Anne Woivalin anne.miklaus (at) gmail.com 0400-132626 Sihteeri Anne Knuutinen Rahastonhoitaja Casper Grönblom

kerhokauppa (at) cockerspanielit.fi Saara Heikkinen

Alajaostot Pohjois-Hämeen alajaosto pohjois-hame(at)cockerspanielit.fi Puheenjohtaja Katri Alavalkama Sihteeri, tiedotusvastaava ja lenkkivastaava Elina Heikkinen Rahastonhoitaja Minna Tanner

63


Terveystarkastusvastaava Eva Sandbäck-Pajunoja Agilitykoordinaattori Jan Egeland-Jensen Taipumuskoekoordinaattori Katri Alavalkama MEJÄ-koordinaattori Kati Papunen

Lapin alajaosto: Puheenjohtaja Satu Kamunen satu.kamunen (at) hotmail.com Sihteeri ja tiedotusvastaava Teija Soini Rahastonhoitaja Kaisu Kärnä

Kuva: Ronald Ekström

64

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


KOKOUSKUTSU Cockerspanielit ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina 18.11.2017 klo 13.30 – 17.00 Lahdessa, osoitteessa Lahden Reumayhdistys ry Vapaudenkatu 1 D 67 (2. krs) Kokouksessa käsitellään seuraavat sääntömääräiset asiat: Syyskokous: • • • • • • • • • • • • • • •

Valitaan kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus Valitaan kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja ääntenlaskijat Hyväksytään kokouksen työjärjestys Määrätään seuraavan vuoden jäsenmaksut ja kirjaamismaksut Esitetään toimintasuunnitelma seuraavalle toimintavuodelle Esitetään talousarvio seuraavalle toimintavuodelle Valitaan hallituksen puheenjohtaja seuraavaksi toimintavuodeksi Valitaan hallituksen varsinaiset jäsenet erovuoroisten tilalle Valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja yksi tai kaksi varamiestä seuraavalle toimintavuodelle Valitaan jäsenet hallituksen esittämiin toimikuntiin Valitaan yhdistyksen edustajat muihin alan hallintoelimiin ja kokouksiin Käsitellään hallituksen kokouksen päätettäviksi esittämät asiat Käsitellään jäsenten kokouksen päätettäviksi esittämät asiat Käsitellään muut kokouksen hyväksymät asiat huomioon ottaen yhdistyslain määräykset

Yhdistyksen edustaja Kennelliiton valtuustoon sekä varaedustaja on valittu vuoteen 2019 asti, tämän vuoksi sääntöjen mukaista em. kohtaa ei kokouksessa käsitellä. Kokouksen aineiston voi tilata 13.11. alkaen sihteeriltä sähköpostitse sihteeri@ cockerspanielit.fi ja se toimitetaan pdf-tiedostona.

TERVETULOA!

65


Vuosikello

24.9. SPME Orivesi (AVO, VOI) 1.10. SPME Ruovesi (AVO, VOI) 14.10. SPME Inari (AVO, VOI) yhteistyössä Lapin Spanielikerhon kanssa 15.10. SPME Inari (AVO, VOI) yhteistyössä Lapin Spanielikerhon kanssa 20.10.

Hallituksen kokous

28.–29.10. Cockerspanielien Derby ja Mestaruus 18.11.

Yhdistyksen syyskokous ja hallituksen kokous, Lahti

28.11.

SPME Janakkala (AVO, VOI)

11.12.

Hallituksen kokous (etä)

8.–10.12

Rotutori, Messukeskus kuva: Anu Paajanen Davico Daylight Meadows, s. 13.7.2016

66

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017


Jäsensihteeri tiedottaa Hei Cockerspanielit ry:n jäsen! Saankin tässä ilolla ilmoittaa, että pyyntööni jättää jäsensihteerin työt vastattiin hallituksen osalta nopeassa aikataulussa. Uusi jäsensihteerinne tulee olemaan syyskuusta lähtien Jan Egeland-Jensen. Jan tuo varmasti paljon hyvää tähän positioon automatisoinnin ja tekniikan osalta. Ja onhan Janilla pitkä cockeritausta, joten teidän palvelunne paranee! Kiitän kaikkia jäseniä kärsivällisyydestä ja hyvästä yhteistyöstä. Samoin kiitoksen saa hyvin toimiva hallitus ja taloudenhoitaja sekä muut sidosryhmät. Toivon, että muistatte kaikki pitää yhteystietonne ajan tasalla, jotta laskut ja lehdet menevät oikeisiin paikkoihin. Muistattehan, että kerho ei vastaa postin kadottamista lehdistä. Hauskaa syksyä kaikille! Terveisin Väistyvä jäsensihteerinne Tina Teinilä jasensihteeri@cockerspanielit.fi

kuva: Jaana Riekki

67


68

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2017

Profile for Cockerspanielit Ry

Cockerspanielilehti 3/2017  

Cockerspanielilehti 3/2017  

Advertisement