Cockerspanieli 4/2016

Cockerspanieli

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti

4/2016

Materiaalien toimittaminen Cockerspanieli-lehteen Aineistopäivät ja ilmestymisaikataulu 2017 1/2017 aineistopäivä 10.2., ilmestyy maaliskuussa 2/2017 aineistopäivä 10.5., ilmestyy kesäkuussa 3/2017 aineistopäivä 10.8., ilmestyy syyskuussa 4/2017 aineistopäivä 10.11., ilmestyy joulukuussa Aineiston toimittaminen sähköpostitse: cockerspanielilehti@gmail.com Huom! Kun lähetätte materiaalia sähköpostiin, otsikoikaa viesti selkeästi niin, että heti otsikosta käy ilmi, mihin viesti liittyy.

Paperikuvat yms. ei-sähköiset materiaalit: Cockerspanieli-lehti c/o Marianne Sundblad, Hiidenkuja 3 D 7, 02750 Espoo Aineistovaatimukset Tekstit • Mieluiten .doc tai .rtf muodossa. Ei pelkkänä sähköpostina.

• Tekstiin ei minkäänlaisia muotoiluja. Jos haluat jutustasi tietynlaisen, laita mukaan taittomalli.

• Jos kopioit materiaalia (esim. tuloksia) netistä, muistathan muokata tekstin valmiiksi. Näin säästät taittajan aikaa huomattavasti.

Kuvat • Digitaaliset mahdollisimman alkuperäisenä.

• Internetsivuilla olevien kuvien laatu ei riitä painotuotteeseen. Lehteen tulevien kuvien on oltava vähintään 300 px/inch.

• Paperikuviin mukaan palautuskuori.

• Ilmoitathan kaikkien kuvien yhteydessä kuvaajan nimen.

• Nimeä kuvat tunnistettavaksi (esim. koiran virallisella nimellä tai jutun nimen mukaan).

Materiaalin toimittajien on huolehdittava, että materiaalin käyttöoikeudet ovat kunnossa!

Ilmoitushinnat 2017 koko: leveys × korkeus Jäsenhinnat (värillinen) 1/6 sivua (8 cm × 8 cm): 20 euroa (75 euroa/ 4 lehteä) 1/4 sivua (8 cm × 12 cm): 25 euroa (90 euroa/4 lehteä) 1/2 sivua (17 cm × 12 cm): 30 euroa (110 euroa/ 4 lehteä) 1/1 sivua (17 cm × 24 cm): 45 euroa (150 euroa/ 4 lehteä) Ei-jäsenet (värillinen) 1/2 sivua: 70 euroa 1/1 sivua: 110 euroa Ilmoitukset on maksettava ennen lähettämistä Cockerspanielit ry:n tilille FI71 1597 3000 1026 41, käyttäen viitettä 6800. Liitä maksukuitti tai maksupäivä ja arkistointitunnus ilmoituksen mukaan.

Lehden koko B5: - 1 sivu: korkeus 25 cm, leveys 17,2 cm.

- 1/2 sivua: korkeus 12,5 cm, leveys 17,2 cm.

2

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Cockerspanieli Cockerspanielit ry:n julkaisema jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Jan Egeland-Jensen vastaava toimittaja

Tiia Pellonpää päätoimittaja

Liisa Kukkanen toimittaja-taittaja

Tämän lehden avustajat Mark Bervoets, Tiina ja Juha Karlström, T. Koskela, Anne Knuutinen, Henna Kyllönen, Johanna ja Kimmo Kääriäinen, Nina Menna, Katariina Mäki, Anne Nuutinmäki, Pirjo Peltonen, Pekka Poutiainen, Niina Putkuri, Jaana Siltanen, Mikko Sivonen Marja Strahlendorff, Marianne Sundblad Royne Svensson ja Maria Toivanen.

Artikkelit Lehden artikkelit ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivätkä välttämättä edusta Cockerspanielit ry:n virallista kantaa.

Kuvien ja artikkelien lähettäjien on itse huolehdittava lehteen lähettämänsä aineiston käyttöoikeuksista.

Toimitus pidättää oikeuden oikolukea ja tarvittaessa lyhentää tarjottuja juttuja.

Julkaistujen kirjoitusten osittainenkin lainaaminen ilman toimituksen tai kirjoittajan lupaa on kielletty.

Painopaikka: Grano Oy Painosmäärä: 915 kpl Kansikuva Liisa Kukkanen

Tässä numerossa 4 Toimituksen terveiset vuodelle 2017 5 Cockerimestaruus ja Derby Joroisilla 29.-30.10.2016 10 Cockerin korvat - ovatko ne niin ongelmalliset kuin väitetään?

12 Kasvattajahaastattelu 18 Lonkkavika selvästi vähentynyt 24 Kutsu kasvattajapäiville ja rotukohtaiseen neuvotteluun 25 Merkittäviä vuosia cockerspanielin historiasta 26 Koirien kanssa automatkalla - palvelujen puntarointia 34 Perheemme uusi kaveri, cockerspanieli 37 EuV-16 ja European Spanielspecial 44 Hei, kaikki cockeriharrastajat! - Lehden uusi toimittaja esittäytyy 48 Spanieliliiton erikoisnäyttely 8.10.2016, Hyvinkää 51 Joulukonvehteja ja purukumia 52 Uudet valiot 54 Cockerspanielit ry 55 Jäsensihteeri tiedottaa

s. 37

s. 18

European Spanielspecialin palkintoja.

Kuva Mark Bervoets

Rotukohtaisessa neuvottelussa vuoden alkupuolella oli ihmetelty, vaikuttaako BLUP myös cockereiden lonkkiin vai ei.

Artikkelissa faktaa lonkkaviasta

s. 34

Perheemme uusi kaveri, cockerspanieli Kuva Anne Nuutinmäki Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

3

Paksuja Cockerilehtiä vuodelle 2017!

Kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille kuluneesta vuodesta. Toivotamme lukijoille ja lehden parissa jatkaville tekijöille juttu- ja kuvarikasta vuotta 2017 vetäytyessämme lehtityöstä muiden harrastusten pariin.

Tiia ja Liisa P.S. Muistattehan osoitteen cockerspanielilehti@gmail.com.

Sinne saa edelleen lähettää juttuja ja juttuvinkkejä sekä kuvia lehden käyttöön.

Lehdestä tulee juuri sen näköinen kuin lukijat vinkkaavat, pistäkää siis lapiokaupalla ideoita tulemaan!

Kuva Anne Nuutinmäki

Hyvää Joulunaikaa!

4

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Cockerimestaruus ja Derby Joroisilla 29.-30.10.2016 Teksti Anne Knuutinen

Metsästävien cockereiden päätapahtuma kisattiin läpi tutuissa ja hyviksi havaituissa maastoissa Kerisalossa. Kokeen keskuspaikkana toimi Vanamolan kyläkoulu. Ilahduttavaa oli nuorten koirien esiinmarssi Derbyssä. Tuomareina Derbyssä toimivat Tiina & Juha Karlström, jotka kouluttivat osaa koirakoista keväällä Surkeen leirillä ja täten nyt pääsivät aitiopaikalta näkemään koirien ja ohjaajien kehityksen.

Myös mestaruuskoe kisattiin täydellä määrällä koiria. Tuomareina kokeessa toimivat ruotsalaiset Royne Svensson ja Marcus Sjöborg. Derbyssä he kulkivat arvostelevien tuomareiden kanssa kirjaten omat mielipiteensä kokeeseen osallistuvista koirista.

Näin toimimalla he saivat hyvän perehdytyksen suomalaisiin SPME-sääntöihin sunnuntain mestaruuskoetta varten.

Jälleen kerran onnistuimme porukalla luomaan hienon yhteishengen viikonlopulle. Kaveria tsempattiin ja aidosti iloittiin menestyksestä. Naurua ja hurttia huumoria oli runsaasti ilmassa.

Tänä vuonna molempien kokeiden voittajat löytyivät Jyväskylästä. Derbyn voitti unelmasuorituksensa tehnyt Saxaphone Nyles ’Tipi’ ja mestaruuden vei viime vuoden derby-voittaja Prännin Melkoinen Menijä ’Hertta’.

Seuraavalta sivulta alkaen Derby- ja mestaruustuomareiden ajatuksia kuluneesta viikonlopusta.

Pieni kuva: Cockerimestaruuden osallistujat Kuva Mikko Sivonen Sivun alaosan kuva: Derbyn yleisöä lauantaina Kuva Henna Kyllönen

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

5

Lauantain tuomari Juha sunnuntain tuomarien kanssa. Kuva Henna Kyllönen

Tiina ja Juha Karlström CockeriDerbyn tuomarit: Kutsun CockeriDerbyn tuomareiksi otimme ilolla ja kunnialla vastaan. Oli hieno kokemus päästä näkemään metsästyscockereiden nuorta sukupolvea aitiopaikalta.

Kokeessa oli 10 tänä vuonna kaksi vuotta täyttävää cockeria, joista nykyisten Derby-sääntöjen mukaan tittelistä kilpaili 9 koiraa.

6

Kokeeseen osallistuneet koirat omasivat hyvät valmiudet metsästykseen. Ykköstulokseen ylsi kolme koiraa, joista voittaja ja toiseksi sijoittunut pääsivät koe-erillään myös haasteellisiin tilanteisiin selvittäen nekin hyvin. Saxaphone Nyles ja Friisin Aya omasivat erinomaisen ja voimakkaan riistalle pyrkivyyden, hyvän luontaisen ja järkevän hakukuvion, joiden tuloksena myös ylösajot olivat tehokkaita.

Suurimmat parantamisalueet yleisellä tasolla ovat ohjaajien toiminnassa. Peräänmenon ja paukkunoudon pelkääminen tuo ohjaajajännitettä jo hakutyöskentelyyn, eivätkä koirat saa mahdollisuutta näyttää parastaan. Ylösajotilanteessa varsinkin nuoren koiran luontainen reaktio on hämmästyksestä pysähtyminen. Jos ihmisen silmissä on ainoastaan mahdollisen virheen (peräänmeno) läsnäolo, jää tuo reaktio huomaamatta ja palkitsematta. Silloin seuraavassa tilanteessa koiran viretila stressin kautta nousee ja tilanteesta tulee viettivoimaisempi. Koira alkaa suunnata toimintaansa riistan suuntaan eikä ohjaajan suuntaan.

Metsästykseen tähtäävän kouluttamisen ideana on saada koira pitämään ihmisen haluamista asioista ja tekemään niitä. Se mitä ja miten koira oppii, on ihmisen vastuulla. Kouluttaminen on yksinkertaista mutta se ei ole helppoa. On hoksattava että positiivi-

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016 Marssia maastojen välillä... Kuva Maria Toivanen

Osku, Miina ja Tipi ohjaajineen, kuva Mikko Sivonen Taktiikkapalaveri, kuva Henna Kyllönen Hellä hetki kisapäivän päätteeksi Ria ja Jenni, kuva Henna Kyllönen

nen palkkautuminen on syynä myös koiran tekemiin virheisiin (peräänmeno, paukkunouto). Luontaiset metsästyskäyttäytymiset ovat metsästyskoiran palkkioita. Sekä koiran että metsästäjän yhteinen päämäärä on riistan löytäminen ja saaliiksi saaminen. Koiralle suurin palkka on riistan löytäminen ja sitä seuraava ylösajotapahtuma.

Hyvät luontaiset ominaisuudet omaavan spanielin tulee oikean koulutuksen jälkeen olla valmis päätehtäväänsä jo alle kahden vuoden iässä. Siksi puollamme Derbyn tyyppisen kilpailun olemassaoloa, nimenomaan jalostuskatselmuksena kuin myös uusien harrastajien sisääntulona lajiin.

Seuraavana päivänä näimme kuinka CockeriMestaruuden kolmen kärki muodostui oman aikansa Derby-kävijöistä. Ilolla odotamme, ketkä tämän vuoden DerbyCockereista kisaavat ensi vuonna itse Mestaruudesta.

Derbyn osallistujat Kuva Henna Kyllönen

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

7

Royne Svensson Mestaruuskokeen toinen tuomari: Although we have equivalent rules we use them very differently. But to find the best dogs are often easy. A good dog is always a good dog regardless regulations. During the championship, I saw many good dogs with good speed on ground without scent. Take care of the property in your breeding. It will be the best hunting dogs. During the championship, we found almost only pheasants deployed during the morning it made the felled bird it make it easier for the dogs. The advantage was that all had similar situations.

As for the kind you have found a great method to send on a line to retrieve when most of you could control the dogs until an unselected game. It was very impressive. The best dogs were really good and the winner turned out during the day on a variety of good characteristics such as speed, style, pattern, conducted with modest means and worked constantly for their handler and solved in a good way of retrieving a runner. My wish is you start with a trail where the dogs are working in pairs, it will provide better dogs in the long term when there are more difficulties to cope with. Hoping for closer cooperation between Sweden and Finland in the future with the equivalent trails and exchange of experiences and knowledge. You have a good community where you can enjoy each other's success it´s a good friendship. Thanks to all who contributed to a successful championship weekend.

Mestaruuskolmikko Sanna & Salli, Henna & Hertta, Tiina & Muu sekä tuomarit Royne & Marcus, kuva Maria Toivanen.

Lauantaina tuomari Juha, ohjaaja Cappe ja Morgan, kuva Henna Kyllönen Kuva Henna Kyllönen

8

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Cockerimestari 2016 Prännin Melkoinen Menijä 'Hertta' om Henna Kyllönen Jyväskylä, kuva Henna Kyllönen

Derbyvoittaja 2016 Saxaphone Nyles 'Tipi' om Anne Knuutinen Jyväskylä, kuva Anne Knuutinen Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

9

Cockerin korvat - ovatko ne niin Ulkokorvantulehdus Ulkokorvantulehdus on tavallinen vaiva. Yli 16 % koirista sairastaa korvatulehduksen elämänsä aikana riippumatta rodusta. Jos koiralla on jokin altistava ihosairaus, kuten atopia tai todettu allergia, on korvatulehduksen esiintyminen yleisempää. Atopiasta tai allergiasta kärsivistä koirista jopa 80 % sairastaa myös toistuvia korvatulehduksia muiden oireidensa lisäksi. Koiralla voi myös olla väli- ja sisäkorvantulehdus, jotka usein liittyvät pitkittyneeseen ulkokorvantulehdukseen.

Koiran ulkokorvantulehdukseen voi olla monta eri syytä. Taustalla voi olla rakenteellinen ongelma, mutta yleisimmin syy löytyy koiran ihon terveydestä. Ihon immuunivasteen on toimittava normaalisti, jotta se pystyy pitämään korvassa normaalistikin elävät bakteerit ja hiivat hallinnassa. Tulehduksessa lisääntyneet hiivat tai bakteerit eivät tartu koiran korvaan mistään, vaan ne ovat koiran ihon omia bakteereita ja hiivoja.

Cockerin korvien rakenne vaikuttaa niiden hoitoon. Korvakäytävän suulla olevat karvat on syytä poistaa säännöllisesti trimmauksessa, jotta käytävä pysyy mahdollisim-

10

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

man avoimena. Koiran ruokintaan kannattaa myös panostaa, sillä ruoka-aineallergioiden on todettu olevan jossain määrin yleisempiä cockereilla kuin muilla roduilla.

Ruuassa on oltava riittävä määrä välttämättömiä rasvahappoja (omega-3– ja 6-rasvahapot), jotka tukevat ihon immuunivasteen toimintaa. Ruoka-aineallergiaan liittyy usein myös ruuansulatuskanavan oireita (ajoittaista ripulia, oksentelua, röyhtäilyä). Koiran ruuissa pätee sääntö - halvalla ei saa hyvälaatuista. Koira on lihansyöjä, joka tarvitsee riittävän määrän valkuaisaineita ja rasvaa ravinnossaan. Näitä ei voida korvata edullisilla kasviperäisillä valkuaisilla.

Eläinlääkäri antaa tarvittaessa ohjeet ns. eliminaatiodieetin toteuttamisesta, jos koiralla epäillään ruoka-aineallergiaa.

Hyvin hoidetut cockerin korvat eivät ole sen ongelmallisemmat kuin muillakaan roduilla. Allergiaa ja atopiaa rodulla esiintyy, mutta ne eivät vielä ole laajalle levinnyt ongelma. Kasvattajien tehtävä on pitää tilanne tällaisena, sillä atopia ja allergiat ovat perinnöllisiä. Älä käytä jalostukseen kutisevaa tai selvästi joihinkin ruoka-aineisiin reagoivaa koiraa.

Kuvituskuva, kuvan koira ei liity artikkelin tekstiin, kuva Henna Kyllönen

Teksti: ELL Nina Menna, jalostustoimikunta

n ongelmalliset kuin väitetään?

Ulkokorvantulehdukselle altistavat tekijät Korvatulehduksen onnistunut hoito edellyttää, että tulehduksen syntyyn vaikuttavat tekijät tunnistetaan ja hoidetaan. Korvatulehdukselle on aina olemassa jokin syy, joka voi olla esimerkiksi vierasesine, atopia, ruoka-aineallergia, korvapunkkitartunta, kilpirauhasen vajaatoiminta jne. Sairas iho on herkkä saamaan tulehduksia, jolloin bakteerit ja/tai hiivat saavat ylivallan terveessä korvassa. Lisäksi on olemassa joukko tulehdukselle altistavia tekijöitä, kuten esimerkiksi ulkokorvan rakenne ja karvan määrä korvakäytävässä tai sen suulla. Kroonisen korvatulehduksen aiheuttamat muutokset, kuten ihon paksuuntuminen ja poimuuntuminen sekä välikorvantulehdus ylläpitävät tulehdusta.

Korvatulehduksen oireet Tulehtunut korva on kipeä. Koira ravistelee päätään ja raapii korvaansa. Kipeästä korvasta voi tulla tummaa tai märkäistä eritettä ja korva haisee pahalle. Eläin voi kulkea pää vinossa kipeälle puolelle taipuneena.

Korvan koskettaminen tekee kipeää. Joskus korvalehden verisuonet voivat rikkoontua raapimisen ja ravistelun seurauksena, jolloin korvalehteen syntyy pahka, jota kutsutaan verikorvaksi.

Tulehtuneen korvan tutkimus Korvatulehduksen hoito vaatii eläinlääkärintutkimusta. Korva tähystetään ja korvakäytävästä otetaan näyte pumpulipuikolla. Tähystettäessä pyritään näkemään niin pitkälle korvakäytävään, että tärykalvon tila voidaan arvioida. Saatu näyte värjätään ja tutkitaan mikroskoopilla. Näin saadaan tietää tulehduksen aiheuttaja. Jos näytteessä on runsaasti bakteereita, voidaan näytteestä tehdä myös bakteeriviljely, jonka tarkoituksena on selvittää, mikä bakteeri on kyseessä ja mikä antibiootti siihen parhaiten tehoaa. Tarvittaessa eläimen korvat huuhdellaan tutkimuksen yhteydessä tai pahimman turvotuksen rauhoituttua.

Miksi tulehtunutta ulkokorvaa pitää puhdistaa?

Tervettä korvaa ei tarvitse puhdistaa syvältä.

Korva puhdistuu itsestään ja vaikku nousee kohden korvakäytävän suuta, josta se on helppo pyyhkiä pois. Tulehtuneen korvan puhdistaminen on erittäin tärkeää. Paikallisena hoitona käytettävien korvatippojen on päästävä kosketuksiin korvakäytävän ihon kanssa, jotta ne vaikuttavat toivotulla tavalla. Jotkin lääkeaineet menettävät tehonsa, jos korvassa olevaa märkäeritettä ei poisteta ennen lääkkeen annostelua. Puhdistaminen tulee tehdä noin puoli tuntia ennen lääkkeen annostelua korvaan.

Säännöllistä puhdistamista jatketaan niin kauan, että korvan luonnollinen puhdistuminen palautuu. Pitkään jatkuneen tulehduksen vaurioittamissa korvissa säännöllistä puhdistamista voidaan joutua jatkamaan koko koiran loppuelämän ajan. Kullekin toistuvia korvatulehduksia potevalle eläimelle on löydettävä sille sopiva yksilöllinen puhdistusväli, joka voi olla esim. kerran tai kaksi kertaa viikossa tai vaikka kahdesti kuukaudessa. Säännöllinen puhdistaminen vähentää korvatulehduksen uusimisriskiä.

Korvatulehduksen hoito Tulehtuneesta korvasta otetun näytteen perusteella eläinlääkäri valitsee koirallesi sopivan hoidon ja hoidon pituuden. Tulehduksen hoito voi aiheuttajasta riippuen kestää viikkoja. Lääkkeinä käytetään paikallisesti korvaan annosteltavia korvatippoja ja tarvittaessa myös suun kautta annettavaa lääkitystä. Tulehduksen paraneminen on aina syytä varmistaa kontrollikäynnillä lääkekuurin lopulla.

Eläinlääkäri antaa myös ohjeet korvien muuta kotihoitoa, kuten puhdistamista varten.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

11

Kasvattajahaastattelu Kun lupauduin toimittajaksi Cockerspanielilehteen, minua pyydettiin käynnistämään kasvattajahaastattelut uudestaan. Sain vanhat kysymykset pohjaksi, mutta päätin uudistaa niitä hieman. Kasvattajia on paljon, ja objektiivinen valinta oli vaikea, mutta minulle ehdotettiin, että aloittaisin Vuolasvirta-palkinnon viimeksi saaneesta kasvattajasta, ja niinpä haastattelin tähän lehteen palkinnon vuonna 2015 saanutta Johanna Kääriäistä, kennel Crab Apple’s.

Kertoisitko ensin hieman itsestäsi?

Olen Johanna Kääriäinen Kotkasta. Perheeseeni kuuluu aviomies Kimmo sekä lapset Juho (8v), Pihla (6v), Tuomas (4v) ja Minttu (1v). Nelijalkaisia perheenjäseniä meillä on tällä hetkellä kolme kappaletta – Heta, Netta ja Kaja, kaikki cockerspanieleita.

12

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Teksti Marianne Sundblad ja Johanna Kääriäinen Kuvat Johanna ja Kimmo Kääriäinen paitsi milloin kuvatekstissä toisin mainitaan

Koska hankit ensimmäisen cockerspanielisi ja miksi juuri cockerspanielin?

Ensimmäisen cockerspanielin sain vuonna 1991 asuessani vielä lapsuudenkodissani. Sen tassutteleminen taloon oli lähipiirille jopa melkoinen yllätys, todellinen vuosia kestäneen väsytystaistelun tulos. Kun koiran hankkimiseen lopulta heltisi lupa, laitettiin vanhempieni taholta kuitenkin ehdoksi koiran pieni koko. Cockeri vaikutti kokoonsa nähden aktiiviselta ja monipuoliselta rodulta.

Lisäksi naapurustossa oli aikaisemmin asunut punainen veteraani-ikäinen cockeripoika, joka tämän tästä teki kylällä ihan omia lenkkejään. Näin jälkikäteen ajateltuna se ei ehkä ollut mikään rotunsa paras edustaja, mutta kuitenkin ensimmäinen cockeri, johon tutustuin. Ja samalla myös ihastuin rotuun.

Crab Apple’s Irish Coffee “Kaja”

Viereisen sivun kuvat: yllä FI JVA Crab Apple’s Apple Fizz “Heta” Iso kuva alla FIN JVA TK1 All Around Cockeri 2009 Raccoon’s Hip Hip Hurraa “Nita”

Crab Apple’s The Fizz “Netta”

Koska ryhdyit kasvattamaan cockereita?

Ihan ensimmäinen pentue syntyi koirani kasvattajan innostamana jo vuonna 1994. Seuraavia pentuja saatiin odottaa kuitenkin 11 vuotta. Nykyisten kasvattieni juuret ulottuvat siis vuoteen 2005, minkä jälkeen meillä on ollut pentuja melko säännöllisesti noin kerran vuodessa.

Montako koiraa sinulla on tällä hetkellä ja mitä harrastat niiden kanssa?

Kotona meillä on tällä hetkellä kolme koiraa.

Lisäksi minulla on muutamia sijoituskoiria.

Vuosien saatossa olemme harrastaneet koiriemme kanssa useitakin eri lajeja. Tuloksia on niin jäljestämiskokeista kuin spanieleiden metsästyskokeista, tokosta, agilitysta ja näyttelyistä. Myös taippareissa ja luonnetesteissä on tullut käytyä.

Tällä hetkellä elämme kuitenkin ruuhkavuosia ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Aika tuntuu koko ajan olevan kortilla pienten lasten kanssa, joten ihan viime vuosina koiraharrastaminen on pikemminkin ollut satunnaista harrastelua. Kokonaan koiratouhuista emme kuitenkaan ole halunneet luopua, sillä se on meille yhteinen harrastus ja myös henkireikä arjen keskellä.

Netta ja Kimmo käyvät viikoittain tokoharkoissa, muutoin arki on pitkälti lähinnä koirien kanssa lenkkeilyä ja pieniä treenejä silloin tällöin. Kesäisin harrastamme koejärjestelyjä mejässä ja taippareissa, jotka jo kulkevat lähipiirissä nimellä ”koko suku osallisCockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

13

tuu taas” - tapahtumina. Myös joku oma koira pääsee silloin tällöin osallistumaan näihin kinkereihin.

FIN JVA Crab Apple’s White Chocolate “Nelli”

TK2 Crab Apple’s Apple Thief “Aapo” Kuva Jaana Siltanen

14

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Mitkä ovat kasvatustyösi kantakoirat?

Kasvatustyöni on ollut varsin pienimuotoista, ja kaikkien 2000-luvulla syntyneiden kasvattieni takaa löytyy viime keväänä edesmennyt cockerinarttu FIN JVA, TK 1 Raccoon’s Hip Hip Hurraa ”Nita” sekä kahta kasvattia lukuun ottamatta myös sen tytär, meillä kotona edelleen asuva FI JVA Crab Apple’s Apple Fizz ”Heta”.

Mihin kiinnität erityisesti huomiota, kun valitset jalostusuroksen?

Teen usein suunnitelmia pitkällä tähtäimellä. Kun bongaan jonkin itseäni kiinnostavan uroksen, saatan seurailla sitä pitkäänkin, ja samalla etsin tietoa mahdollisimman paljon sen taustoista, terveydestä ja luonteesta.

Pyrin siihen, että käyttäisin aina eri urosta, ja mieluiten sellaisia, jolla ei jo valmiiksi ole suurta määrää pentueita. Muutaman pentueeni kohdalla pennut ovat olleet myös ne uroksen ihan ensimmäiset.

Useimmat käyttämistäni uroksista ovat myös sellaisia, joita olen tavannut jossakin muualla kuin näyttelyissä. Jos mahdollista haluan nähdä tai ainakin kuulla arvion siitä, minkälaisia ne ovat kotioloissa, toisten koirien kanssa sekä myös miten ne liikkuvat

metsässä, miten suhtautuvat riistaan ja uivatko. Myös turkin laatu ja määrä ovat asioita, joihin kiinnitän huomiota. Toivon kasvateilleni mahdollisimman helppoja ja mieluummin niukkoja kuin runsaita turkkeja.

Minkälaisia koiria pyrit kasvattamaan ja oletko mielestäsi onnistunut siinä?

Oma ihannecockerini olisi kyllä eräänlainen ”dual purpose” -cockeri. Lintukoiran töissä pärjäävä cockeri, jonka kuka tahansa vastaantuleva tunnistaa kyselemättä cockeriksi.

Haluaisin siis ensisijaisesti kasvattaa cockerinnäköisiä monipuolisia harrastuskoiria.

Sanomattakin lienee selvää, että luonne ja terveys kuuluvat tähän pakettiin ihan olennaisena osana.

Toisten kasvattien kohdalla olen varmaan onnistunut tässä paremmin ja toisten huonommin. Toisaalta on myös hyvä, etteivät kaikki pennut ole lupaavia harrastuskoiran alkuja, sillä koko pentueelliselle harvemmin on samanaikaisesti yhtä montaa harrastavaa kotia tarjolla. Jokaisesta pentueesta on siis valikoitu pentuja myös vaativiin perhekoiran

tehtäviin, ja kasvatteina ne ovat minulle ihan yhtä tärkeitä kuin niiden harrastuskäytössä olevat sisaruksensa.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että meiltä edelleen säännöllisesti kysellään pentuja muiden harrastuslajien lisäksi myös metsästyskäyttöön. Siitäkin huolimatta, että oma motivaatiomme metsästyskokeisiin osallistumiseen hyytyikin melko tyystin uusien sääntöjen myötä. Samoin kävi hyvin orastaneelle työlle kasvattien saamiseksi mukaan koetoimintaan. Toisaalta kuvat ja kuulumiset metsällä mukavasti toimivista kasvateista lämmittävät mieltä, vaikkei niiden taidoista enää mitään virallista dokumenttia saataisikaan. Jalostuksellisessa mielessä se on tosin todella sääli, sillä sama asia koskee koko näyttelylinjaista populaatiota.

Kuinka usein kennelissäsi on pentuja?

Meillä on viime vuosina ollut pentuja noin kerran vuodessa, jonain vuonna jopa kaksi pentuetta. Ja se on kyllä meille ihan maksimimäärä jatkossakin.

Crab Apple’s Hiawatha “Hessu”

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

15

Millainen ”pennunkasvatusfilosofia” sinulla on? Millaisiin asioihin totutat pentuja niiden ollessa vielä luonasi?

Ihan ensimmäiset viikot pennut kasvavat meillä pentulaatikossa, rauhallisessa paikassa kodinhoitohuoneessa. Sinne ei silloin ole muilla koirilla asiaa ollenkaan, ja lapsetkin saavat käydä pentuja kurkkimassa vain valvotusti. 3-4 viikon iässä pennut muuttavat pentuaitaukseen olohuoneen viereen ja kasvavat seuraavat viikot varsin tiiviisti keskellä meidän perheen arkea.

Perushoidon lisäksi pentuja myös käsitellään päivittäin. Seisotan niitä pöydällä, totutan trimmikoneeseen, kynsien leikkuuseen jne. Jos vain säät sallivat pidän pentuja myös paljon ulkona. Siellä ne saavat ihan omaa tahtiaan ryhtyä valtaamaan aidattua omakotitalon pihaamme, ja samalla pääsen tarkkailemaan niiden luonteenpiirteitä – kuka on rohkein ja lähtee heti seikkailemaan leikkimökin alle, kuka pitää parhaiten kontaktia, kuka vikisee ja piippaa jaloissa…

Pihalla pennut myös kehittyvät motorisesti varsin nopeasti, kun pääsevät liikkumaan pengertä ylös ja alas, kulkemaan pieniä rappuja, tasapainoilemaan hiekkalaatikon reunalla, liikkumaan erilaisilla pinnoilla jne. Toki ne siinä sivussa laittavat yleensä myös puutarhan ihan uuteen uskoon, joten pientä pihan laittoa on yleensä aina siinä kohtaa ohjelmassa, kun pennut lähtevät omiin koteihinsa.

Tutustutan pennut myös riistan hajuihin ja leikitän niitä sekä kaninkarvaleluilla että linnun siivillä. Neljän viikon iästä lähtien kutsun ne myös aina pillillä syömään.

16

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Heta-mummo lapsenvahtina

Minkälaisiin koteihin myyt koirasi?

Meiltä lähtee koiria niin harrastus- kuin ihan perhekoiriksi. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että ne menevät perheenjäseniksi, joiden hankkiminen on perheessä etukäteen tarkkaan mietitty ja harkittu. Sen verran olen niuho, että näkemättä perhettä en yhtään pentua myy tai edes varaa. Meille on siis tultava etukäteen koko perheen voimin kylään.

Miten pidät yhteyttä kasvattamiisi koiriin?

Ensimmäisen vuoden ajan kyselen itse aktiivisesti kuulumisia. Lisäksi kutsumme jokaisen pentueemme myös ensimmäisen vuoden aikana pentutreffeille. Pentujen aikuistuessa vastuu yhteydenpidosta siirtyy sitten enemmän kasvatin omistajille. Nykyajan sähköiset välineet helpottavat onneksi paljon yhteydenpitoa.

Alla: viimeisin pentueemme pentutreffeillä syyskuussa 2016.

Viereisellä sivulla: FI JVA Crab Apple’s Cloudberry Fizz ”Hilla” ja poikansa ”Samppa” - Crab Apple’s Chocolate Shot, kuva Jaana Siltanen.

Kasvateillemme perustetussa FBryhmässä on mukana jo aika iso osa kasvattiemme omistajista, ja ilahduttavan moni myös julkaisee siellä kuvia ja kuulumisia.

Järjestämme vuosittain myös mejä-kokeita ja taipparit, joihin toki koetamme houkutella myös kasvattejamme osallistumaan.

Millainen cockeri on mielestäsi parhaimmillaan ulkonäöltään ja luonteeltaan?

Luonteeltaan cockerin tulisi ehdottomasti olla avoin, iloinen ja suhtautua ystävällisesti kaiken ikäisiin ja kokoisiin ihmisiin. Omien lasten myötä koiran korvienvälin tärkeys on vielä entisestään kristallisoitunut. Ulkonäöltään cockerin tulisi mielestäni olla cockeriksi helposti tunnistettavissa ja rotumääritelmän kokoinen. 40 cm korkea uros ei ole liian suuri vaan 37 cm korkea on liian pieni. Näkisin sen myös vankkana ja kestävänä, tasapainoisesti kulmautuneena koirana, joka liikkuu vaivattomasti pitkällä askeleella ja kantaa itsensä hyvin liikkeessä. Turkkia omalla ihannecockerillani olisi maltillisesti.

Millaisena näet rodun tilan tällä hetkellä?

Kokonaisuudessaan olen huolestunut rotukoirien tulevaisuudesta. Cockerin tilanne ei ehkä ole ihan heikoimmasta päästä, mutta senkin geneettinen monimuotoisuus kyllä huolestuttaa. Aika näyttää miten cockerille käy, se on määrällisesti paljon koiria kasvattavien käsissä.

Onko jokin omista koiristasi tai kasvateistasi jäänyt erityisesti mieleesi?

Kasvatteja minulla on vajaa 70, ja jokainen niistä on jättänyt omat tassunjälkensä sydämeeni. Määrä on sellainen, että pystyn vielä hyvin muistamaan kaikki pentueet ja ihan jokaisen pennun kutsumanimen ja omistajan.

Kotonakin koiria on tämän 25 vuoden aikana on ollut yhteensä tasan viisi kappaletta, kaikki ihan yhtä tärkeitä ja rakkaita.

Kerro jokin mieleen jäänyt tapahtuma tai muisto cockereihisi liittyen.

Reilut 15 vuotta sitten matkustin tavalliseen tapaan junalla opiskelupaikkakunnalleni Joensuuhun, yhdessä ensimmäisen cockerini Nellan kanssa. Juna oli täpötäynnä, ja niinpä myös lemmikkivaunu täyttyi viimeistä istumapaikkaa myöten. Kouvolassa viereemme istui mies, jonka kanssa koiruuteni päätti heti alkaa hieroa lähempää tuttavuutta ja kiipesi mm. röyhkeästi hänen syliinsä. Niitä näitä siinä matkan aikana sitten jutusteltiin. Yhteinen junamatkamme jatkui Imatralle saakka, missä mies jäi pois junasta. Mitään yhteystietoja tms. emme vaihtaneet, ja ylipäänsä koirani nimi oli ehkä ainut mikä tuli matkan aikana mainituksi.

Seuraavana aamuna yllätys oli kuitenkin suuri, kun yliopiston sähköpostissani minua odotti viesti tältä mieheltä. Kohtuullisen salapoliisityön jälkeen koirani oli minut netistä paljastanut! Nella-cockeria perheessämme ei enää ole, mutta yhteinen matkamme Kimmon kanssa sen sijaan on jatkunut

nyt jo tuon reilun 15 vuotta.

Kyllä cockerista on moneksi!

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

17

Lonkkavika selvästi vähentynyt Teksti Katariina Mäki

Lonkkavika on selvästi vähentynyt Lonkkavikaa on vastustettu Kennelliiton ja rotujärjestöjen yhteisvoimin jo vuosikymmenten ajan.

Kymmeniätuhansia koiria on lonkkakuvattu. Noin sadalla rodulla vanhempien lonkkakuvaus on pentujen rekisteröinnin ehtona. Monella rodulla on käytössä raja-arvo, jota huonompilonkkaisten vanhempien pentuja ei rekisteröidä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö onkin vähentynyt useassa rodussa. Samanlaista edistymistä on nähtävissä myös kyynärnivelen kasvuhäiriössä.

Perinnöllistä edistymistä on helppo tutkia ominaisuuksissa ja roduissa, joille lasketaan jalostusindeksejä. Perinnöllistä edistymistä on tapahtunut, jos koirien keskimääräinen indeksi paranee vuosien myötä. Ominaisuuteen suotuisasti vaikuttavien geenimuotojen osuus rodussa on silloin kasvanut, ja vastaavasti epäsuotuisasti vaikuttavien osuus pienentynyt.

Edistymistä voidaan tutkia myös fenotyyppituloksista, mutta silloin on huomioitava, että mukana on myös ympäristötekijöiden vaikutusta, eikä kaikki muutos välttämättä ole geneettistä. Useimmilla edistyneillä roduilla sama suotuisa kehitys kuitenkin näkyy Kennelliiton jalostustietojärjestelmän fenotyyppituloksissa: A- ja B-lonkkaisten osuus on kasvanut ja D- ja E-lonkkaisten vähentynyt.

Nyt tehdyssä selvityksessä tutkittiin kuinka monta indeksipistettä kunkin rodun tilanne on muuttunut vuodesta 1993 vuoteen 2012 syntyneillä koirilla. Tätä nuoremmat koirat jätettiin pois tarkastelusta, koska monella rodulla alin lonkka- ja kyynärkuvausikä on 18 kuukautta. Saadut indeksipisteet suhteutettiin fenotyyppituloksiin eli lonkka- ja kyynärluokkaan (Taulukot 1 ja 3), jolloin nähtiin kuinka monta luokkaa kunkin rodun taso on muuttunut.

Lonkissa yhden luokan muutos tarkoittaa siirtymistä kirjaimesta toiseen, esimerkiksi C:stä B:hen. Kyynärpäissä yhden luokan muutos tarkoittaa samaa asiaa kuin lonkissa, mutta kyynärluokat ovat jo alun perinkin numeroituja (Taulukko 3).

Lonkat paremmassa kunnossa kuin 1990-luvulla Lonkissa edistymistä oli tapahtunut suurimmalla osalla roduista (Taulukko 1; Kuvat 1, 2 ja 3).

Parhaat edistyjät olivat bernhardinkoira, sileäkarvainen collie, newfoundlandinkoira, beauceron ja bordercollie. Bernhardinkoiran keskiarvolonkka oli 1990-luvulla C:n ja D:n puolivälissä, 2010-luvulla se on vain hieman huonompi kuin B. Tämä on hyvä suunta.

Sileäkarvainen collie on edistyjänä mielenkiintoinen. 1990-luvulla syntyneistä lonkkakuvatuista koirista 99 prosenttia oli A- tai B-lonkkaisia. Silti edistymistä on saatu aikaan huiman paljon. Edistyminen näkyy A-lonkkaisten osuuden kasvuna ja B-lonkkaisten vähenemisenä. Nykyisin rodun keskiarvolonkka onkin tutkituista roduista paras, selvä A.

Newfoundlandinkoiralla 1990-luvun keskiarvolonkka oli vain hieman parempi kuin D, 2010-luvun keskiarvolonkka on sen sijaan jo B:n ja C:n puolivälissä. Beauceronilla ja bordercolliella oli kummallakin 1990-luvulla sama lähtötaso: B:n ja C:n puoliväli. Nyt kummankin rodun keskiarvolonkka on A:n ja B:n puolivälissä, kun edistymistä on tapahtunut 1,1 pisteen verran.

Vain hieman edistyneiden tai ennallaan pysyneiden rotujen joukossa ovat esimerkiksi lyhytkarvainen saksanseisoja sekä belgianpaimenkoirista malinois ja groenendael, joiden lonkkatilanne on niin hyvä, ettei suurta edistymistä voikaan odottaa. Joukossa on kuitenkin myös rotuja, kuten esimerkiksi bretoni ja bokseri, joiden lonkkatilanteen soisi ainakin jonkin verran parantuvan.

Vehnäterrieri ja bouvier ovat ainoat rodut, joissa lonkkatilanne on selvästi huonontunut 1990-lukuun verrattuna. Kummankin rodun keskiarvolonkka on huonontunut puolen lonkkakirjaimen verran, siirtyen B:n paremmalta puolelta hieman sen huonommalle puolelle.

18

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Taulukko 1. Lonkkaluokat selityksineen sekä luokkien numerointi indeksilaskennassa.

Taulukko 2. Muutos lonkkapisteissä 1993-2012 syntyneillä sekä rodun keskiarvolonkka vuosina 2009-2012 syntyneillä. Negatiivinen muutos tarkoittaa siirtymistä terveempään suuntaan.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

19

20

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Kuva 1. Perinnöllinen muutos lonkkanivelissä vuosina 1993-2012. Mitä suurempi indeksi, sitä terveemmät nivelet. Lähtötaso on rotukohtainen, mutta muutoksen suuruus on vertailukelpoinen rotujen välillä. Kymmenen indeksipisteen muutos vastaa näillä roduilla 1,2-1,3 lonkkakirjaimen siirtymää. BERNH = bernhardinkoira, NEWF = newfoundlandinkoira, CHOW = chow chow.

Kuva 2. Perinnöllinen muutos lonkkanivelissä vuosina 1993-2012. Kymmenen indeksipisteen muutos vastaa näillä roduilla tasan yhden lonkkakirjaimen siirtymää. SCOL = sileäkarvainen collie, BORD = bordercollie, BEAU = beauceron, S.LAPINK = suomenlapinkoira, S.AJOK = suomenajokoira, KARJ = karjalankarhukoira.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

21

Kuva 3. Perinnöllinen muutos lonkkanivelissä vuosina 1993-2012. Mitä suurempi indeksi, sitä terveemmät nivelet. Kymmenen indeksipisteen muutos vastaa näillä roduilla 0,7 lonkkakirjaimen siirtymää. LAPINP = lapinporokoira, JÄMT = jämtlanninpystykorva, NORJ = harmaa norjanhirvikoira, FLATTI = sileäkarvainennoutaja, VEHNÄ = vehnäterrieri.

Rottweiler ja bernhardinkoira edistyneet eniten kyynärnivelissä Kyynärnivelen kasvuhäiriössä oli tapahtunut selvää edistymistä seitsemällä rodulla (Taulukko 4 ja Kuva 4). Eniten olivat edistyneet rottweiler ja bernhardinkoira, 0,6 pistettä kumpikin.

Belgianpaimenkoiramuunnoksilla oli hyvä kyynärtilanne jo 1990-luvulla, joten vain pientä edistymistä oli tapahtunut, tai tilanne oli pysynyt ennallaan.

Erityisesti chow chowlla edistyminen kyynärnivelterveydessä on ilahduttavaa, koska rodun lähtötaso 1990-luvulla oli niinkin huono kuin 1,7. Kyynärpisteet 2,0 tarkoittavat jo kohtalaisia nivelrikkomuutoksia. Kun keskiarvo on 1,7, esiintyy myös hyvin huonoja niveliä paljon.

Myös tällä hetkellä chow chown tyypillisessä kyynärnivelessä (1,19) on nivelrikkoa.

Taulukko 3. Kyynärluokat selityksineen.

Taulukko 4. Muutos kyynärluokassa 1993-2012 syntyneillä sekä rodun keskiarvoinen kyynärluokka vuosina 2009-2012 syntyneillä. Negatiivinen muutos tarkoittaa siirtymistä terveempään suuntaan.

22

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Kuva 4. Perinnöllinen muutos kyynärnivelissä vuosina 1993-2012. Mitä suurempi indeksi, sitä terveemmät nivelet. Lähtötaso on rotukohtainen, mutta muutoksen suuruus on vertailukelpoinen rotujen välillä. Kymmenen indeksipisteen muutos vastaa näillä roduilla 0,7 kyynärluokan siirtymää. NEWF = newfoundlandinkoira, ROTT = rottweiler, BERNI = berninpaimenkoira, BERNH = bernhardinkoira, BULLM = bullmastiffi.

Edistyminen mahdollista myös muissa ominaisuuksissa Saadut tulokset antavat toivoa myös muiden monigeenisten ominaisuuksien jalostamiseen.

Kun koirien ominaisuuksista saadaan tietoa, voidaan myös määrittää missä on rodun keskitaso. Käyttämällä systemaattisesti jalostukseen rodun keskitasoa parempia koiria, saavutetaan sukupolvi toisensa jälkeen edistymistä. Jalostuskoiran ei tarvitse olla huippuyksilö. Riittää, että se on rodulle tärkeissä, parannusta vaativissa ominaisuuksissa hieman parempi kuin rodun keskimääräinen koira.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

23

Kutsu Kasvattajapäivät ja cockerspanielien rotukohtainen neuvottelu 1.4.2017 Hollolassa.

Motelli Salpakievari, Erämiehentie 1, 15870 Hollola Alustava aikataulu ja ohjelma Kello 9.00 Tervetulokahvit 9.30 Koiran rakenne ja liikkeet - Kirsi Sainio (Dogs In Motion, VDH) 10.45 Luonteen (koiran persoonan) arviointi ja perinnöllisyys - Katriina Tiira 12.00 Lounas 13.00 Epilepsia - neurologi Sigitas Cizinauskas, Eläinsairaala Aisti 15.00 Cockerin yleisimmät sairaudet, viat ja geenitestit simppelisti - mitä kannattaa vastustaa, miksi ja millä keinoin - Nina Menna 16.00 Iltapäiväkahvit ja rotukohtainen neuvottelu Tiedustelut: Mariann Korpi, puh. 050 5115251.

Ilmoittautuminen viimeistään 20.3.2017 maksukuitin kera osoitteeseen cockeripentueet@gmail.com Hinta 45€; maksu sisältää luennot, materiaalit ja ruoat.

Osallistumismaksu Cockerspanielit ry:n tilille FI7115973000102641, viitenumero 2309.

Ilmoittautuminen on sitova.

Yöpymismahdollisuus: otathan suoraan yhteyttä motelli Salpakievariin, koiratkin voivat majoittua. http://www.joydee.fi

Jalostustoimikunta toivottaa kaikki cockerikasvattajat ja -harrastajat tervetulleiksi!

24

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Merkittäviä vuosia cockerspanielin historiasta Tässä kokoelma merkittäviä virstanpylväitä cockerspanielin historiassa. Mukaan on poimittu myös merkkipaaluvuosia kennelharrastuksen historiasta suhteuttamaan tapahtumavuosia.

Koonnut Liisa Kukkanen

1859 Maailman ensimmäinen virallinen koiranäyttely järjestettiin Newcastlessa, Englannissa 1859 Maailman toinen virallinen koiranäyttely järjestettiin Birminghamissa, Englannissa Tähän näyttelyyn osallistui yksi cockerspanieliksi mainittu koira 1873 Englannin Kennelkubi perustettiin 1889 Suomen Kennelliitto perustettiin (nimellä Suomen Kennelklubi) 1892 Cockerspanieli nimettiin omaksi rodukseen 1892 Ensimmäinen rotumääritelmä virallistettiin Tämä rotumääritelmä pysyi muuttumattomana lähes viisikymmentä vuotta 1893 Englannin Kennelklubin rotukirjaan kirjattiin ensimmäiset cockerspanielit 1902 Britannian rotuyhdistys The Cocker Spaniel Club perustettiin Conwyn linnassa, Walesissa 1907 Ensimmäinen cockerspanieli rekisteröitiin Ruotsissa 1909 Rodulle liitettiin Britanniassa metsästyskoevaatimus muotovalion arvon saavuttamiseen 1910 Järjestettiin rodun ensimmäinen erikoisnäyttely Britanniassa 1910 Ensimmäinen cockerspanieli rekisteriöitiin Suomessa 1911 FCI perustettiin (jäsenmainaan Saksa, Itävalta, Belgia, Ranska ja Alankomaat) 1935 Suomi liittyi FCI:hin 1946 American Kennel Club tunnusti rodun 1958 Britanniassa poistettiin käyttökoevaatimus muotovalion arvon saavuttamiseen 1963 FCI hyväksyi cockerspanielin rotumääritelmän 1964 Suomen Spanieliliitto perustettiin 1978 Perustettiin cockerspanieliyhdistys Ruotsissa 1980 Cockerspanielit ry perustettiin 1999 Ensimmäinen käyttölinjainen cockerspanieli tuotiin Suomeen 2012 Nykyinen cockerspanielin rotumääritelmä kirjoitettiin

Huomaa, että Iso-Britannia ei edelleenkään ole FCI:n jäsenmaa.

Lähteet: www.cockerspanielit.net/WWW/files/JTO_2016-2020.pdf www.thekennelclub.org.uk/our-resources/about-the-kennel-club/history-of-the-kennel-club www.thecockerspanielclub.co.uk/history.htm www.fci.be/en/History-of-the-FCI-1.html www.kennelliitto.fi/kennelliitto/tietoa-kennelliitosta/historia www.cockerklubben.com/pdf/rashuvuddokument20070311.pdf

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

25

Koirien kanssa automatkalla - palvelujen puntarointia Teksti ja kuvat Marja Strahlendorff

Koirien kanssa matkustaminen on yleistä.

Niinpä hotellit ovat yhä enenevässä määrin alkaneet arvostaa myös asiakaskuntaa, jonka jälkien siivoukseen on tarvittaessa panostettava hieman tavallista enemmän.

Rahakkaat asiakkaat lemmikkeineen voivat odottaa luksushotelleissa jo mitä mielikuvituksellisimpia palveluita – koiran ruokakuppi englantilaista posliinia, turkiksilla vuorattu nukkumakori, tervetuliaisherkkuja, koiraruokalistalta tilattavia aterioita huoneeseen, houkuttelevia iltakeksikoreja, hierontapalveluita, dogsittereitä, vilvoittelua uimaaltaassa... Kaikki asiakkaan toiveet pyritään toteuttamaan.

Tavallinen koirien kanssa matkustava voi tuoreen kokemukseni mukaan edelleen vain uneksia, että koira erityisesti huomioitaisiin majoituspaikoissa, vaikka koirasta joutuukin usein maksamaan ekstraa. En ole havainnut, että missään olisi perusteltu koirien lisämaksua tuomalla esiin, mitä maksuun sisältyy. Siivouslisä tulee ensimmäisenä mieleen, jos ei muita palveluja ole tarjolla.

26

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Ystävällinen ja ymmärtäväinen hymy vastaanottotiskin takaa tuo mieleen lämpimän ailahduksen. Joskus harvoin saattaa aistia toisen hotellivieraan paheksuvan katseen selässään. Selvää on, että kaikki eivät rakasta koiria.

Koirat matkustavat autossa häkissä Meidän perheessä on matkusteltu autolla yhden tai kahden koiran kanssa 25 vuotta.

On autoiltu kotimaassa, monissa Keski-Euroopan maissa sekä Englannissa. Matkat ovat taittuneet usein myös autolautoilla meriteitse. Matkustuskokemuksia on kertynyt niin laivojen hyteistä kuin kannella ulkoiluista, lukuisista lomamökeistä ja hotelleista hyvinkin erilaisissa ympäristöissä, joissa koirien ulkoiluttaminen saattaa olla joskus haasteellista.

Meillä molemmat koirat matkustavat autossa yleensä turvallisesti omassa häkissä. Häkkitilaa saa, jos autosta voi irrottaa takaistuimia, eikä matkatavaroita ole liikaa. Häkki on tietysti sijoitettava niin, että se pysyy tiukasti paikallaan myös jarrutettaessa.

Takaluukun tuuletuskoukku ja häkkituulettimet Lämpimiä säitä varten meillä on autossa nettikaupasta hankittu tuuletuskoukku, joka jättää auton takaluukun raolleen, päästää ilmaa sisään, mutta luukku on silti lukittu. Lisäksi koirilla on omat, pattereilla toimivat häkkituulettimet. Ikkunat jätetään raolleen sekä auto pysäköidään mahdollisimman varjoisaan paikkaan. Jos koira on pitempään autossa, on hyvä laittaa vähän juomavettä myös tarjolle. Meillä ei ole ollut koskaan ongelmia koirien jäätyä joksikin aikaa autoon. Tallinnan laivalla ja Englannin kanaalin ylityksessä Rudi-koiramme on ollut yksin autossa häkissä autokannella muutaman tunnin kestäneen lauttamatkan ajan.

Charly-poika saattoi kurkistella takaikkunasta ulos auton seistessä.

Koirat osaavat ajaa yksin hissillä Viime keväänä matkattiin koiranäyttelyyn Vaasaan Rudin ja Charlyn kanssa. Olimme saapumassa hotellin aamiaiselta takaisin hissille, kun hissistä yllättäen pöllähti kaksi tutunnäköistä karvaturria ulos – aivan kaksistaan! Siivooja oli painanut hissin nappia mennäkseen huonekerroksiin siivouskärrynsä kanssa ja yllätyksekseen sai todeta koiraasiakkaiden saapumisen hissillä alas. Mikä onni, että ajoitus meni nappiin, ja saatoimme napata koirat haltuun heti hissiltä!

Panta kannattaa pitää koiran kaulassa, jotta on jotain, mistä ottaa kiinni. Olisi ollut melko kiusallista, jos koiraveljekset olisivat ilmestyneet aamiaishuoneeseen isäntää ja emäntää etsien. Koirilla ei ole Suomessa eikä monissa muissakaan maissa yleensä asiaa ravintolatiloihin. Lähdimme koirien kanssa saman tien hissillä takaisin ylös. Silmiämme kohtasi käytävällä kaoottinen näky.

Käytävän lattialla lojui laajalle levitelty roskakori kumollaan. Onneksi ovi omaan hotellihuoneeseen oli kuitenkin mennyt kiinni. Joku hotellin asiakas oli ilmeisesti jättänyt täyden roskakorinsa oven taakse käytävään. Ruoan jätteet olivat vetäneet nuuskivat kuonot puoleensa. Eihän siinä muu auttanut kuin kerätä ventovieraan hotelliasiakkaan roskiksen sisältö nenää nyrpistellen takaisin roskakoriin!

Rudi on taitava avaamaan ovia ja ikkunoita. Jos ovi aukeaa sisäpuolelta vain kahvaa painamalla, niin koiralla ei ole ongelmia päästä huoneesta ulos. Olimme Vaasassa siinä uskossa, että kun Rudilla on kaveri huoneessa, niin ei tule tarvetta pyrkiä ulos.

Olimme myös laittaneet painavan matkalaukun oven eteen. Rudi on aikaisemmilla matkoilla ollut usein yksin hotellihuoneissa ja laivan hyteissä ongelmitta. Rohkaisiko juuri kaveri tällä kertaa vastoin oletuksiamme lähtemään ovesta ulos? Korttiavaimilla toimivia huoneovia ei pysty lukitsemaan niin, että sisältä ei saisi ovea auki.

On kätevää, jos hotellihuoneeseen on pieni eteinen, jolloin koirat ovat kahden oven takana. Etenkin käytävältä kuuluvat äänet eivät näin herätä koiran huomiota. Ja jos koira sattuu haukkumaan, ei ääni kantaudu niin helposti muualle. Vahtikoiraominaisuuksia omaava koira saattaa helposti haukkua, kun oven takana liikutaan. Ja toisen koiran haukku on takuuvarma haukkuärsyke. Vanhanaikaiset, avaimella suljettavat ovet hotellihuoneissa ovat osoittautuneet koirien kannalta parhaiksi.

Syksyinen automatka Keski-Eurooppaan Jokin aika sitten teimme kaksi viikkoa kestäneen syksyisen automatkan ensin laivalla Helsingistä Saksan Travemündeen, jatkaen matkaa sieltä Rostockin, Berliinin ja Prahan kautta Unkariin, josta palattiin Slovenian, jännittävän lumisen Itävallan Alppien ylityksen, Tshekin ja Saksan kautta takaisin Travemündeen.Tuttua reittiä seilattiin sieltä taas laivalla kotiin Helsinkiin. Yövyimme laivalla yhteensä kolme yötä ja kuudessa eri hotellissa kahdeksan yötä – Saksassa, Tshekeissä ja Itävallassa. Unkarissa saimme oleskella serkkuni luona täysihoidossa.

Matkailimme sesongin ulkopuolella, joten sen enempää laivalla kuin hotelleissaCockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

27

kaan ei ollut tungosta. Tätä matkustusajankohtaa voi hyvin suositella. Hotellit varaan yleensä etukäteen netistä. Hakuehtoihin laitan heti tiedon lemmikistä, jolloin tarjouksista poistuvat ne hotellit, jotka eivät halua koiria huoneisiinsa. Joskus on nähty, miten koirat ovat raapineet hotellihuoneen oven pilalle tai aiheuttaneet muuta vahinkoa. Tällaisista syistä kaikki hotellit eivät koiravieraita varmaan haluakaan. Vastuu vahingoista on koiranomistajalla! Hotellia valitessa yritän kuvista päätellä, millainen hotellin ympäristö koirien ulkoiluttamista silmällä pitäen on. Hotellin lähellä saattaa hyvinkin olla puistoalue, mutta irrallaan juoksevat koirat aiheuttavat Keski-Euroopassa helposti hankaluuksia, kun omat koirat liikkuvat kytkettyinä. Hotelliarvosteluista on hyödyllistä lukea koirien ulkoilutukseen liittyviä mainintoja. Tällä on omiin valintoihini suuri merkitys. Itse pyrin myös antamaan hotelleille ja varausta suunnitteleville palautetta siitä, miten hyvin koirien kanssa oleskelu sujui.

Berliiniin asti autossa oli mukana kolme ihmistä ja kolme koiraa. Isoimmalla koiralla, kahdeksanvuotiaalla walesinspringerspanieli Rudilla oli autossa oma metallihäkki, jonka vieressä pikkukoiralla, reilun vuoden ikäisellä cockerspanieli Charlylla oli pehmustettu makuutila, ilman omaa häkkiä tilanpuutteen vuoksi. Charlylla ei ollut turvavaljaita (mukavuussyistä). Matkatavarat oli kiinnitetty niin, etteivät ne päässeet kaatumaan tai tipahtamaan koiran päälle. Myös alkumatkasta tarpeellinen takaistuin toimi Charlyn ”pesän” yhtenä seinänä.

Pikkukoira opetettiin olemaan ehdottomasti paikallaan, kun auton takaluukku avataan. Ulos sai tulla vasta luvan kautta remmi kiinnitettynä. Varauduttiin silti aina luvattomiin loikkiin luukkua avatessa. Berliiniin saakka vanha tuttumme, yhdeksänvuotias englanninspringerspanieli Candy matkusti Rudin vieressä, ja Charly-cockeri matkusti mamin jaloissa edessä maton ja tyynyn päällä lattialla isännän toimiessa autokuskina.

Candyn emännällä Jennyllä oli ainoa takaistuin käytössään. Ihan sopuisasti matka taittui tupatentäydessä autossa. Suksiboxissa oli meidän koirille kevythäkit. Niitä käytettiin kuitenkin vain Rostockin koiranäyttelyssä.

28

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Hotellihäkki käyttöön huoneessa aamiaisen ajaksi Itse emme Vaasan kokemuksista viisastuneina jättäneet tämän syksyn matkalla koiria enää keskenään hotellihuoneeseen, vaan veimme heidät autoon aamiaisen ajaksi.

Joissakin hotelleissa kerrottiinkin heti tai hotellin säännöissä oli maininta, että koiria ei saa viedä ravintolatiloihin. Kannattaa netissä tutkia hotellin säännöt etukäteen.

Aterioiminen voi osoittautua hankalaksi, kun koiraa ei voi jättää yksin huoneeseen. Kovilla pakkasilla tai kuumassa auringonpaisteessa koiraa ei voi kuitenkaan autoonkaan jättää. Hotellit voisivat tarjota lemmikin kanssa matkustaville metallihäkkejä huoneeseen pikkulasten sänkyjen tapaan. Näin voisi turvata sen, että koira ei pääse livahtamaan huoneesta tai vahingoita huonekaluja tai ovea raapimisellaan. Koiran oma peitto tai lelut tuovat lemmikille turvallisuuden tunnetta, jos tämä joutuu jäämään häkkiin yksin joksikin aikaa.

Hotel Erlhof tarjosi isomman huoneen upealla näköalalla parvekkeen kera. Koirien ulkoilutus sujui kätevästi viereisillä rinneniityillä.

Itävallassa (Hotel Erlhof, Zell am See) Rudi pääsi livahtamaan varotoimenpiteistä huolimatta huoneesta ulos, juuri kun olin nostamassa matkalaukkua sisään.

Isäntä oli autolla hakemassa lisää tavaroita. Äkkiä telkesin pikkukoiran huoneeseen, ettei tarvitse lähteä kahta koiraa jäljittämään.

Rudilla olisi ollut pienessä hotellissa mahdollisuus pujahtaa salaa keittiöön ja ravintolatiloihin alakerroksessa ovien ollessa auki. Ulko-ovesta ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta poistua. Vastaanottotiskiltä sain vinkin, että koira on nähty ensimmäisessä kerroksessa.

Menin portaisiin ja vihelsin. Tottelevaisesti utelias koira ilmestyikin pian portaisiin. Kut-

suvihellys on sellainen taito, joka kannattaa opettaa joka koiralle. Selvittiin siis pelkällä säikähdyksellä! Vastaanottotiskin rouva suhtautui asiaan onneksi huumorilla. Tässä hotellissa olikin kaikkein ystävällisin palvelu joka suhteessa.

jyrkän pihan, pengerretyn joen rannan, vuoren rinteen, aitojen ja ahtaan autotien vuoksi.

Vastaanottovirkailija myönteli näin olevan.

Jouduimme ajamaan autolla erikseen muualle koiria ulkoiluttamaan, eikä maaston jyrkkyyden ja ympäristön epäsiisteyden, mm. lasinsirujen vuoksi, tällaista paikkaa ollut lähistöltä ollenkaan helppo löytää, vaikka oltiin kaupungin ulkopuolella. Parin kilometrin päässä olevan ostoskeskuksen pysäköintialueen reunoilla oli lopulta paras paikka.

Näkymä hotelli Erlhofin parvekkeelta lumihuippuisille vuorille Zeller-järven yli.

Sitoumus koiran aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta Viiden tähden hotellissa Tshekeissä (Hotel Retro Riverside, Karlovy Vary) sain allekirjoitettavaksi englanninkielisen, täyteen kirjoitetun A4-kokoisen paperin, jossa oli luettelo eri asioista, mitä koira ei saa tehdä, mm. kiivetä sänkyyn. Ei tuossa tilanteessa tule luettua tekstiä kovin tarkkaan läpi, joten sisällöstä ei jäänyt paljon mieleen. Allekirjoitin paperin, mutta siitä ei annettu asiakkaalle minkäänlaista kopiota, enkä alkuhämmennyksessä sitä älynnyt vaatia. Myöhemmin aloin miettiä, että mitä tuli allekirjoitettua.

Varausta tehdessä olin booking. com:in kautta ilmoittanut, että mukana on kaksi koiraa. Vastaanotossa tätä ei kuitenkaan tiedetty, ja tuli tunne, että koirat eivät taidakaan olla kovin tervetulleita tähän hienoon hotelliin. Virkailija ilmoitti koirista otettavan lisämaksun pois lähtiessä, 15 eur/koira/yö. Olimme kaksi yötä. Päätin, että pois lähtiessä pyydän itselleni kopion allekirjoittamastani koirasitoumuksesta. Vastaanottovirkailija oli pois lähtiessämme kuitenkin vaihtunut, eikä tämä virkailija vaatinut lisämaksua koirista.

Niinpä sitten luovuin paperin pyytämisestä. Kerroin vastaanottotiskillä, että koirien ulkoilu tässä hotellissa on hankalaa

Retro Riverside -hotelli Karlovy Varyssa.

Huonot ulkoilumahdollisuudet koirille.

Eläkkeellä oleva taideopettaja Päivi Kuokka yöpyy miehensä ja keskikokoisen koiransa Sissin kanssa usein Baltian maissa tai Puolassa matkalla Unkariin, jossa heillä on vuosia ollut oma talo Budapestin lähistöllä. Meillä oli ilo vierailla siellä. Päivi kertoi, että he ovat yleensä joutuneet majapaikoissa maksamaan koirasta n. 10 euron lisähinnan.

Joskus he ovat saaneet myös isomman huoneen pienemmän huoneen hinnalla, kun koira on mukana. Näin meillekin kävi Itävallassa (Hotel Erlhof). Eikä koirasta otettu minkäänlaista lisämaksua! Tätä voi kutsua koiraystävälliseksi eleeksi.

Unkarissa Kuokan perheen taloa vahtii Sissi-koira, jolle Rudi ja Charly ovat ennestään tuttuja.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

29

Päivin kokemuksen mukaan koirista otettavat lisämaksut ovat yleistyneet vasta aivan viime vuosina. Hänkin on joutunut kerran jossain bisnes-hotellissa allekirjoittamaan vahinkositoumuksen koiran tekemien tuhojen varalta.

Prahan hotellissa (Hotel Kinsky Garden) oli sängyssä hieno päiväpeitto, ja kiiltävä pöytäliina ulottui koirien jalkoihin lattialle.

30

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Suojapeitteet sohvien, tuolien ja sängyn päälle Jos koira saa kotona nukkua ihmisen kanssa sängyssä tai maata sohvilla, on mahdotonta vaatia sitä hotellihuoneessa pysymään lattialla. Siksi olisi hyvä, jos hotelli myös tarjoaisi esim. kevyitä pestäviä peittoja sängyn ja huonekalujen suojaksi. Berliinissä yövyimme uudehkossa design-hotellissa yliopiston campus-alueella (Seminaris CampusHotel).

Siellä oli huoneessa sängyn jalkopään suojaksi, ilmeisesti juuri koiria varten, levitetty kevyt fleece-peitto. Parissa hotellihuoneessa oli komerossa kaksi huopaa, ilmeisesti tarkoitettu lisäpeitteeksi, jos on kylmä. Laivan koirahyteissä oli myös hyllyllä huovat, joita käytimme sängyn suojana sekä taiteltuna lattialla toimivana koiranpetinä. En tiedä, oliko tämä käyttötarkoitus toivottua. Pitkäkarvaisista koirista jää huopiin karvoja.

Koiramaksut ja saadut palvelut Monet hotellit ottavat koiravieraista lisämaksun, mutta on myös paljon siinä mielessä koiraystävällisä hotelleja, etteivät lisämaksua peri. Lisähinnasta voi vetää johtopäätöksiä siitä, kuinka koiraystävällinen hotelli on.

Kalliin maksun perijä ei todennäköisesti mielellään ota koiraa vastaan ollenkaan. Kilpailu on kuitenkin asiakkaista kovaa, joten tässäkin on tehtävä kompromissejä.

Netistä hotellia varatessa usein ilmoitetaan selvästi, että hotelli saattaa periä koirasta lisämaksun. En ole havainnut, että etukäteen ilmoitettaisiin kuitenkaan lisämaksun suuruutta. Se selviää vasta sen jälkeen, kun varaus on jo tehty. Rostockista varasin viime matkaa varten hotellin (Radisson Blu Hotel), joka ilmoitti lemmikkien olevan tervetulleita. Varauksen jälkeen hotellista tuli sähköpostia, että koirista veloitetaan 20 euroa/ koira/yö. Meillä oli tällöin maksettavana kolme koiraa ja kaksi huonetta kahdeksi yöksi.

120 euron lisähinta tuntui kohtuuttomalta, joten onneksi saatoin perua varauksen ilman lisämaksua. Lähistöltä varaamani toinen hotelli (Hotel Ibis) ei ottanut koirista lisämaksua ollenkaan. Kadun toisella puolella oli myös hyvä ulkoilupaikka koirille. Koiravieraita näkyikin tässä hotellissa paikallisesta kansainvälisestä koiranäyttelystä johtuen runsaasti.

Finnlinesin laivoilla koirasta otetaan mielestäni korkea hinta saatuihin palveluihin nähden: 96 euroa/koira/suunta. Koirakansilla on laivan molemmilla sivuilla neliskulmainen hiekkalaatikko koirien asiointia varten. Rudi osaa hoitaa asiansa siellä rutiinilla, mutta cockeripoika ei suostunut tarjotuista herkkuhoukutuksista huolimatta kiipeämään haisevaan laatikkoon kertaakaan. Asiat oli siis toimitettava kannelle. Hiekkalaatikon vieressä on roskis, lapio ja kakkapusseja. Kakat voi näppärästi poistaa myös kannelta pussiin ja roskikseen. Haisevat pissalammikot kannella eivät ole myöskään kovin miellyttäviä. Jenny kertoi Candynkin kyykänneen keskelle kantta; vaikea sitä on estää. Pojat pissivät mielellään reunatolppiin kannen seinustoilla.

Henkilökunnan tulisi riittävän usein huuhdella pissat sieltä pois. Paluumatkalla oltiin kaksi yötä laivalla. En huomannut, että koko aikana kantta olisi huuhdeltu. Menomatkalla myrsky painoi paljon merivettä kannelle ja huuhtoi osan lammikoista. Kumisaapikkaat olivat paikallaan ulkoiluttajalle.

Laivan tarjoama palvelu koiramatkustajalle.

Matkalaisia Ibis-hotellin edustalla Rostockissa.

Viereisellä sivulla: Lepäilyä hotellihuoneessa Karlovy Varyssa. Sängyn päällä suojana oma peitto, tuoli on peitelty hotellin huovalla. Koiriltahan oli pääsy sänkyyn kielletty! Lattialla on Charlylla oma peti, joka ei näytä kuitenkaan kelpaavan.

Valitettavasti näyttää aina olevan sellaisia koirien omistajia, jotka eivät vaivaudu siivoamaan mitään jätöksiä pois. On ikävää tuoda oma koira hiekkalaatikkoon tai juoksemaan kannelle, jossa on koiran kakkoja ja pissalammikoita näkyvillä. Paluumatkalla hytin vessassa suihkuallas haisi selvästi koiranpissalle eli on annettu koiran tehdä tarpeitaan sinne.Tällainen käytös on arvatenkin syy korkeisiin hintoihin. Tai voihan ajatella niinkin, että asiakas jättää juuri siksi siivoamatta, kun mielestään maksaa paljon ja odottaa jotain vastiketta rahalle. Mitään muita erityispalveluja laiva ei koiramatkustajalle tarjoa kuin tämän hiekkalaatikon.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

31

Charly laivan koirakannella.

Laivalla ohjeistetaan, että lemmikkiä ei pidä jättää yksin hyttiin, jos se ei pysy siellä rauhallisena. Ravintolaan on vaikea lähteä ruokailemaan, jos matkustaa yksin tällaisen lemmikin kanssa. Yksin ruokaileminen ei ole myöskään hauskaa, jos kaveri joutuu jäämään koiravahdiksi. Hytit ovat useimmiten niin ahtaita, että häkkiä on sinne vaikea saada mahtumaan. Meillä oli omat eväät kylmälaukussa.

Lisää palvelutoivomuksia Edellä on jo esitetty muutamia toivomuksia palveluista koirien kanssa matkustaville, kuten huonekalujen ja sängyn suojapeitteet, lainattava metallihäkki sekä asialliset ulkoilumahdollisuudet.

Itävallassa Veldenissä yövyimme aivan keskustassa pienessä hotellissa (Hotel Goritschnigg), jonka lähellä oli suurehko nurmialue koirien ulkoiluttamista varten.

Kadun kulmassa oli roskakori ja kakkapussiteline pusseineen. En havainnut jätöksiä nurmikolla. Tällaista palvelua toivoisi lisää muuallekin.

Hotellihuoneen oven edessä sisäpuolella olisi hyvä olla kuramatto. Usein koira-asiakkaille tarkoitetut huoneet ovat täysin ilman mattoa. Koira tarvitsisi myös oman pyyhkeen. On ikävää pyyhkiä kuraista koiraa hotellin vitivalkoiseen pyyhkeeseen, jos oma pyyhe ei satu olemaan mukana. Kylpyhuoneen lattialla oleva valkoinen froteematto on myös epämiellyttävän näköinen, jos kuratassut ovat siihen ennen pesua ehtineet jättää jälkensä. Erillinen koirille tarkoitettu suihkutila hotellissa olisi tietysti parasta, jolloin kylpyhuone säästyisi sotkuilta. Tämä lienee kuitenkin toistaiseksi liikaa vaadittu.

32

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Koiralle voisi olla kylpyhuoneessa valmiiksi vesikuppi. Koira nukkuu myös mieluummin jonkin pehmeän alustan päällä kuin paljaalla lattialla. Nukkuma-alustalle olisi käyttöä, eikä koira sitten välttämättä kiipeilisi sänkyyn nukkumaan.

Hotellien äänieristys on viime kokemusten mukaan ollut hyvä, ja se onkin viihtyvyyden kannalta tärkeä tekijä. Tuore negatiivinen kokemus puutteellisesta äänieristyksestä on viime kesältä paritalolomamökistä Torniossa. Naapurin puolelta kuului kaikki. Nukkumisesta ei ilman korvatulppia olisi tullut mitään, kun nuoret miehet mellastivat kovaäänisesti seinän takana. Koirat reagoivat myös naapurista kuuluviin ääniin herkästi.

Eläinlääkärin yhteystiedoille saattaa myös olla tarvetta. Suomeen koirien kanssa matkalta palaava tarvitsee eläinlääkäripalveVeldenissä koirien jätöksistä huolehditaan hyvin.

lua ekinokokkoosikäsittelyyn ja siitä tehtävään merkintään lemmikkieläinpassiin. Karlovy Varyssa meillä olisi ollut aikaa suorittaa tämä toimenpide koirille. Googlettamalla löysin yhteystiedot sikäläiselle eläinlääkäriasemalle. Sinne lähettämääni sähköpostiin ei kuitenkaan vastattu. Meillä on ennestään kokemusta tästä toimenpiteestä useammasta paikasta Saksassa. Niinpä otimme yhteyden matkan varrella, moottoritien läheisyydessä, pienessä kaupungissa toimivalle saksalaiselle eläinlääkärille, joka ystävällisesti hoiti asian 10 euron maksua vastaan (kaksi koiraa).

Prahan hotellimme (Hotel Kinsky Garden) sijaitsee vilkasliikenteisen kadun varrella jyrkässä rinteessä. Hotellin parkkipaikka on 300 m päässä. Tämä ei ennakkotiedoista käynyt ilmi. Tuollainen pysäköintipaikan sijainti on koirien kanssa matkustettaessa aivan liian kaukana, vaikka matkatavarat voisikin purkaa hotellin lähellä.

Sakkoriskin uhalla pysäköimme kaupungin maksullisella pysäköintialueella viereisellä sivukadulla aivan hotellin lähellä ilman maksua, koska maan valuuttaa ei meillä ollut käytettävissä. Koirat olivat autossa aamiaisen ajan. Sakkoja ei tullut! Pysäköintimahdollisuus hotellin lähellä on erittäin tärkeä

kriteeri. Tilanne, jossa auton voi pysäköidä hotellin parkkihalliin, josta on suora yhteys hissillä huonekerrokseen, on erittäin kätevä.

Tällaisesta maksamme mielellämme ekstraa.

Yleensä maksu on ollut n. 10 - 11 euroa/päivä. Berliinin hotellissa oli pysäköintihallissa käytettävissä myös kärryjä matkatavaroiden kuljetukseen. Kun matkustaa koirien kanssa, matkakasseja kertyy tavallista enemmän.

Jään odottamaan aikaa, jolloin hotellit mainostavat itseään koiraystävällisinä ja sen aistii myös asiakaspalvelusta. Pelkkä hymy vastaanottotiskin takana ei riitä, etenkään jos joutuu maksamaan koirasta ylimääräisen maksun.

Tämä kirjoitus on julkaistu aikaisemmin 31.10.2016 Remmi ja Ruusuke ry:n verkkolehdessä https://remmijaruusuke.wordpress.com/ Lähteet: 1. Spiegel Online 16.06.2014, Helge Sobik: Luxushotels kommen auf den Hund 2. Tarita Mäkelä: Koiraharrastajat hotellin asiakkaina, Opinnäytetyö 2015,Turun Ammattikorkeakoulu 3. Omat matkakokemukset

Matkakoirat Prahassa Kaarlen sillalla. Tämän mukulakivillä käydyn tihkusateisen iltakävelyn jälkeen kumpikin koira joutui hotellissa suihkuun, sen verran kuraisia olivat.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

33

Perheemme uusi kaveri, cockersp Meillä on vuosia harrastettu koiria ja haaveenani oli pitkään ollut omistaa cockerspanieli. Niin kävi, että kauan mielessä muhinut ajatus cockerista tuli viimein toteen viime vuoden syksyllä ja uusi taival aivan uuden rodun parissa alkoi.

Etsiskelin kasvattajia, kunnes sitten löytyi henkilö, joka tuntui omalta. Pidimme yhteyttä tulevan pentueen tiimoilta ja mitä enemmän sain tietoa, sen varmempi valinnastani olin. Uutukaisena harrastajana en koirien sukutaustoista paljoa tiennyt, kuin mitä tiedän irlanninsusikoirista, niitä pitkään harrasteena. Suuria kriteerejä en vaatinut.

Jos koirasta tulisi semmoinen, että näyttelyissä voisi käydä, niin se olisi kiva lisä irliskehien rinnalle. Mutta yksi ehto minulla oli, sen pitää olla punainen.

Poseerauksia, pieni ihan itse, sekä iso ja pieni.

34

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Syksyllä 2015 menimme Tampereelle, kuten joka vuosi. Siellä oli 10-ryhmän näyttely ja irliksiä oli tuona vuonna ilmoitettu vain 35 kappaletta. Näyttelyn jälkeen kurvasimme Viljakkalaan ja niin mukaamme lähti pieni punainen pallero. Oi että hän tuntui niiiiiiiiiin pieneltä!! Pitkän matkan taivalsimme, useita pysähdyksiä teimme ja hyvin sujui pienen miehen kotimatka.

Nyt on reipas vuosi yhteistä eloa takana. Muutamissa näyttelyissä on käyty oppia hakemassa, niin emäntä kuin koirakin.

Onhan tämä vesseli nyt vallan erilainen esitettävä kuin muutaman pykälän isompi kaveri, joka on jo C.I.B ja monen maan valio. Taippareihin myös moniin ilmoittauduttiin, mutta mihinkään ei vielä mukaan mahduttu, joten se on meidän ensi kesän projekti.

panieli

Teksti Anne Nuutinmäki kuvat perhe Nuutinmäki ellei toisin mainita Kuva tämän tekstin taustalla: Kiihdytysajot Wilssonin tyyliin

Vapaa-ajalla riistapukin askartelin, verijälkeäkin kokeiltiin, uimaan opeteltiin ja metsässä vapaa-aikana irroitellaan.

Tutustuin myös tässä lähistöllä asuvaan Tervon Kirsiin, jonka luona kävimme trimmauksilla. Kiitos Kirsille aina niin taitaWilsson 8 kuukautta

Wilsson isompansa ruokakupilla

vasta trimmaustyöstä!! Tämä trimmaus kun oli minulle nyt aivan uusi osa-alue sekin. Jos en trimmauksille ennen näyttelyitä päässyt, niin kasvattaja teki pieniä silauksia näyttelyssä paikan päällä.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

35

Nyt olen jopa niin ryhdistäytynyt, että on ihan omat vehkeet trimmauspöydästä lähtien, koska eihän tämmöisillä vehkeillä ole ennen tässä taloudessa tarvetta ollut. Mutta näillä ja kasvattajan opeilla on hyvä pikku hiljaa hakea tuntumaa ja aloitella harjoittelemaan itsekin tuota trimmaamista.

Tähän loppuun voisin jakaa yhden aika hauskan tilanteen. Olimme nyt tänä kesänä Hyvinkäällä, Sveitsin vinttikoiraradalla.

Siellä oli irlisten erkkari sekä Helsingin vinttikoiraliiton erkkari. Kävelin koirieni kanssa metsäpolulla, kun vastaani tulee lenkkeilevä nainen. Hän pysähtyy ja ihaillen huokaa: – Voi että, kuinka sä oletkin hoksannut, sullahan on siinä aivan kuten piirretyssä elokuvassa, ”Kaunotar & Kulkuri”.

– Todella!! Enhän mä ollut tuota tajunnut ollenkaan!!

Tosin, en siinä sitten jäänyt asiaa sen enempää korjailemaan, että tämä hänen ”kaunotar” sattuu myös olemaan uros....

36

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Wilsson näyttelyssä yksivuotiaana, kuva T. Koskela

Kiitos kasvattajalle Marita Ojaselle, Kennel Drialty!!

Toivoo: Anne & Wilsson (Drialty Indian With Love) Ja kaikille: Oikein Ihanaa & Tunnelmallista Joulun aikaa, sekä menestystä Uudelle Vuodelle!!

EuV-16 & European Spanielspecial eli näyttelymatkalla Keski-Euroopan sydämessä – tosin ilman koiraa Viime vuoden elokuussa belgialaisten ystäviemme jokavuotisen Suomen vierailun päättyessä sovimme porukalla, että vuonna 2016 tapaisimmekin Belgiassa, syynä elokuun lopulla Brysselissä järjestettävä Euroopan Voittaja -näyttely. Osa meistä suomalaisista suunnitteli ottavansa koiran mukaan, osa lähtisi vain turistiksi. Ystävämme lupasi ottaa selvää järjestetäänkö EuV-näyttelyn yhteydessä rotujemme erikoisnäyttelyitä, jolloin saisi niin sanotusti napattua useamman kärpäsen samalla reissulla.

Tuossa vaiheessa olin itse lähdössä pelkäksi turistiksi ja näin loppujen lopuksi kävikin, mutta suunnitelmat muuttuivat vuoden aikana moneen kertaan, kuten niillä on usein tapana. Olin nimittäin vuoden 2015 syyskuun loppupuolella saanut uuden sydämenvaltaajan kotiini, kun meille muutti pieni punainen cockerityttö Macy. Kun sitten alkuvuodesta halvimman ilmoittautumisajan päättymisen lähestyessä ryhdyimme miettimään aikatauluja ja lentoja, löysinkin itseni helmikuun viimeisen päivän iltana kello kymmenen aikaan ilmoittamassa silloin seitsemän kuukauden ikäistä Macyä ensimmäiseen näyttelyynsä, mikä ei siis ollut sen enempää eikä vähempää kuin tuo kyseinen Euroopan Voittaja -näyttely. No, pitäähän sitä jostain aloittaa, eikös? Vasta sen jälkeen tyttönen ilmoitettiin ensimmäisiin kotimaisiin näyttelyihin pentuluokkaan...

Koska lähdössä olleella porukalla oli käytettävissä joustavuutta matkustuspäivien osalta, emme pitäneet kiirettä lentolippujen varaamisessa, mikä sitten olikin hyvä koska suunnitelmat muuttuivat melkein viikko viikolta. Yksi ystävyksistä odotti ja odotti juoksua nartulleen koko kevään astuttaakseen sen ja – tietysti – narttu päätti aloittaa sen niin myöhään, että mahdolliset pennut syntyisivät heinä-elokuun vaihteessa ja olisivat vain muutaman viikon ikäisiä kun pitäisi lähteä reissuun.

Kun sitten narttu varmistui kantavaksi, Sirun ratkaisu oli jäädä kotiin ja Nina, joka oli jo ilmoittanut skottinsa kisoihin, rupesi mietti-

Teksti Pirjo Peltonen Erikoisnäyttelyjen kuvat Mark Bervoets, muut kuvat Pirjo Peltonen

mään vaihtoehtoista matkaa autolla Balttian kautta parin muun ystävän kanssa. Minulla oli koko elokuu lomaa ja yhteisen lentomatkan kuivuessa kokoon ajattelin, että minäkin lähden matkaan omalla autollani, jolloin voin ottaa molemmat koirani mukaan – Katiekin pääsisi käymään synnyinmaassaan. Samalla voisin käydä tapaamassa rakasta ystävää Hollannissa ennen Belgiaan menoa.

Olin kysellyt kotihoidolta mahdollisuutta saada yksin asuva vanhahko äitini jaksohoitoon edes viikoksi matkani ajaksi, mutta sitten selvisikin, että tämän alueen nykysäännösten mukaan minun pitäisi rekisteröityä omaishoitajaksi. Tällöin äitini voisi olla kaksi viikkoa vuodessa jaksohoidossa, jotta minä saisin hieman hengähtää eli se siitä suunnitelmasta.

Siinä vaiheessa tuntui siltä, etten pääse ollenkaan matkaan, mutta silti jonkinlaisen hullun optimismin tilassa varasin Finnairin kesähintakampanjan viimeisenä päivänä suorat lennot Helsingistä Brysseliin ja takaisin alle kolmella sadalla. Ajattelin, että jos en pääsekään lähtemään tai jos kyseiselle lennolle ei saa enää koirapaikkaa, niin ei se ole maailmanloppu. Loppujen lopuksi kävi niin, että Macyn matka tyssäsi toukokuun lopussa olleen juoksun aiheuttamaan hapsujen katoon; vaikka lämmintä oli luvattukin, niin ehkä harvahapsisena ei kuitenkaan kannata lähteä kauneuskilpailuihin ulkomaille.

Kun sitten sain kotihoidon käymään äitini luona kolmesti päivässä ja lisäksi kyläläiset ja äidin nuorempi sisko lupasivat katsoa hänen peräänsä, niin pääsin kuin pääsinkin lähtemään neljän päivän minilomalle. Katie jäi äitini seuraksi ja Macyn otti hoitoon se ystävä, jonka piti alunperin myös lähteä mukaan mutta joka lukuisten elokuun työreissujen takia halusi olla hetken myös kotimaassa. Hänellä sattui nimittäin olemaan kyseinen viikonloppu vapaata, koska olin itse sen hänen kalenteriinsa aikoinaan merkinnyt.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

37

Kaikkien näiden järjestelyiden jälkeen sitten viimein koitti lähtöpäivä eli torstai.

Perjantaina olisi kasiryhmän päivä Euroopan Voittajassa, lauantai menisi spanieleiden erikoisnäyttelyissä ja sunnuntaina kävisin vielä katsomassa tutut suomalaiset skotit EuV:ssä ennen paluulentoni lähtöä.

Koska belgialainen ystäväperhe oli kiireinen valmistellessaan useita koiria lauantain erkkariin jättäen näin EuV-näyttelyn väliin, sovimme, että näen heidät vasta lauantaina. Ja koska tuo erkkari järjestettäisiin Antwerpenissä, olin varannut itselleni majapaikan kahdeksi yöksi tuosta rakkaasta entisestä kotikaupungistani.

Zaventemin lentokentälle saavuttuani hain vuokraamani auton ja suuntasin erittäin tutulle Brysselin ja Antwerpenin väliselle moottoritielle – vuokraamon työntekijä kysyi haluaisinko lisämaksusta navigaattorin autooni, mutta sanoin asuneeni maassa yli kuusi vuotta, joten osaisin kyllä liikkua siellä ihan muistin varassa.

Hotelliin saavuttuani ja majoituttuani oli vuorossa illallinen ja muutama Bolleke, joka on paikallisen De Koninckpanimon kuuluisin olut.

Perjantaiaamuna aikaisin suuntasin auton nokan kohti Brysselin Expoa. Jo matkalla halliin, jossa cockerikehät olivat, ehdin tavata monta tuttua. Yksi tuollaisen ison näyttelyn parhaimpia anteja koirien katsomisen lisäksi onkin se, että saa vaihtaa kuulumisia sellaistenkin ihmisten kanssa, joita et välttämättä näe kovinkaan usein.

Alun perin cockerikasvattaja Roxana Oprisin Romaniasta piti arvostella kaikki cockerit, mutta pennut ja juniorit oli koiramäärän takia siirretty toiselle tuomarille nimeltään S. Al-Dagistani (Serbia), minulle aivan tuntematon mies. Pentuja ja junioreita oli ilmoitettu 52 ja muihin luokkiin osallistujia oli 82 eli yhteensä cockereita oli 134.

38

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Belgiassa cockerit arvostellaan jaettuna väreihin: mustat, punaiset ja muut värit.

Ylivoimaisesti eniten oli näitä muita värejä, yhteensä 65 kappaletta; mustia oli 44 ja punaisia 25 ilmoittautunutta. Kansallisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä jaetaan sertit molemmille sukupuolille jokaisessa kolmessa värissä, mutta CACIBeja toki kv-näyttelyissä vain yksi per sukupuoli. Euroopan Voittaja -tittelihän on sidottu CACIBiin ja olin itse etukäteen ajatellut että juniorivoittajatittelistä kilpailevat näiden kolmen värin junioriluokan voittajat, mutta koska oltiin Belgiassa, niin ainakin jaettujen ruusukkeiden perusteella juniorivoittajatitteleitä annettiin kolme kappaletta kummallekin sukupuolelle eli kaikille junioriluokan excellent ykkösille.

Kun hoksasin tämän ja näin ainoan paikalla olleen ja erinomaisen saaneen punaisen juniorinartun, kaduin hetken etten sittenkään ottanut omaa ilmoitettua juniorinarttuani mukaan – sekin oli melkein täysin bikiniasuinen. Mutta tuo ajatus oli mielessä vain noin 15 sekuntia – sateisen ja kylmän kesän jälkeen Belgiaan oli saapunut helleaalto, jonka aiheuttama yli 30-asteinen ilma ryöpsähti vastaan välittömästi kun poistuit ilmastoidusta tilasta. Ei se olisi ollut koiralle ollenkaan helppoa, kun siitä kärsi tällainen pohjoisen tyttökin. Onneksi hallien ilmastointi toimi, joten koirilla ja näytteilleasettajilla oli suhteellisen hyvät oltavat siellä. Päähalli, jossa ryhmäkehä ja mm. Suomen Kennelliiton infopiste olivat, oli korkeudestaan johtuen kaikkien kuumin.

Pennut ja juniorit oli sijoitettu aikuisten cockereiden viereiseen kehään ja strategisesti oikealla paikan valinnalla pystyin seuraamaan molempia kehiä vaivattomasti. Jos on ensimmäistä kertaa katsomassa näyttelyä Belgiassa, niin välillä voi hieman ihmetellä, että mitäs kehässä juuri nyt tapahtuu. Usein käytäntönä on, että sertit ja CACIBit jaetaan heti kun ne vaan voidaan eli CACIB voidaan jakaa vaikka valio- ja veteraaniluokkien arvostelun välissä koska veteraanit eivät kilpaile CACIBista. No, maassa maan tavalla.

Cockerikehän pyörittäjä, cockereita Belgiassa kasvattava Hilde Provost, kyllä oli hyvinkin pätevä ja tarpeeksi kovaääninen laatuarvostelu- ja kilpailuluokkia kehään huutaessaan, koska ei pelkällä liitutaululla olevi-

en numeroiden näyttäminen saanut kaikkia näytteilleasettajia tulemaan ajallaan kehään.

Näyttelyssä ei saanut kirjallisia arvosteluja, joten itse koirien arvostelu sujui nopsaan. Koska värit arvosteltiin erikseen, monissa luokissa oli vain vähän koiria; suurimmat luokat olivat mustien juniorinarttujen ja muiden väristen junioriurosten luokat, niissä molemmissa 12 osallistujaa. Tulokset kirjoitettiin kehän reunalla olevalle fläppitaululle, joten jokaisen koiran laatuarvostelun kyllä sai tietoonsa.

Kun kaikki värit ja luokat oli saatu arvosteltua, oli loppuhuipentuman aika.

Roxana Opris valitsi rodun parhaaksi mustavalkoisen valioluokan uroksen, Joaldy Mandolin Windin (Joaldy Mr Bumble – Joaldy Maggie May). Paras narttu ja VSP oli blue roan Manjuno’s Beauty Fame (Phil Maris Dandy Devon – Make Me Smile from Juna’s Star), joka kilpaili avoimessa luokassa. Junioreiden parhaat olivat blue roan uros Manlinson Mickey Rooney (Kyna By Request – Manlinson Sweet Heart) ja musta narttu

Gallinagos In A Dream (Gallinagos Cause Nothing Compares – Gallinagos Dancing Queen). Filip Bleper’s (C’est Si Bon Oscar De La Renta – Whistle Bleper’s) ja Sheerclever Love Changes Everything (Quilmhair Innis Dubh – Sheerclever Game Of Love) olivat ROP- ja VSP-veteraanit. Kaikkien koirien tulokset löytyvät näyttelyn kotisivuilta osoitteesta https://www.onlinedogshows.eu/en/ Show/BreedGroupResults/290?groupId=8.

↑ Euroopan Voittajan parhaat juniorit ↑ ↓ Euroopan Voittajan ROP ja VSP ↓

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

39

Perjantain ryhmäkilpailut seurasin katsomon eturivistä, ja mikä niitä olikaan siinä aitiopaikalla katsoa, kun sekä cockeriettä suomalaismenestystä oli tarjolla. Daila Rocchin aivan ihastuttava urospentu Della Fiumana Hit That Perfect Beat (Craigdean Seeyujimmy – Della Fiumana Brivido Blue) oli päivän kolmanneksi paras pikkupentu.

Suomalainen partacollie oli vanhempien pentujen kakkonen ja Sanna Vartiainen esitti amerikancockerspanielinsa kasiryhmän parhaaksi junioriksi ja varsinaisen kasiryhmän kakkoseksi. Reijo Portalan vanhaenglanninlammaskoira voitti ykkösryhmän juniorit ja sitten sunnuntaina nämä kaksi melkein putsasivat pöydän Best In Show juniori -kisassa, jossa jenkki oli ykkönen ja lampuri kolmonen.

Pitkän päivän päätyttyä ajoin takaisin hotellille joutumatta sen suurempiin ruuhkiin vaikka olikin perjantai-illansuu. Pikaisen virkistäytymisen jälkeen läksin syömään ja hoitamaan nestevajausta Antwerpenin vanhaan kaupunkiin katedraalin juurelle yhteen lempipaikoistani.

Lauantaiaamuna kirjauduin ulos hotellista ja matkani vei vajaan kymmenen kilometrin päähän Antwerpenin linnoitukseen European Spaniel Specialiin. Kyseisessä erikoisnäyttelyssä oli itse asiassa kaksi näyttelyä vaihtuvine tuomareineen, aamupäivänäyttely ja iltapäivänäyttely, järjestäjinä kolme belgialaista spanieliyhdistystä. Näyttelypaikka oli oikein viehättävä, ja kehät oli viisaasti tehty pienen metsikön lähelle, jolloin näytteilleasettajat saivat omat leirinsä suurten puiden varjoon.

40

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Aamupäivän näyttelyssä cockerituomarit olivat Julien Barney Englannista (36 urosta) ja Rudy Feyaerts Belgiasta (52 narttua). Yhteensä spanieleita oli 177 kpl.

Paikalla oli toinenkin suomalainen, Sarlinin Ira sussexin ja clumberin kanssa. Iltapäivän näyttelyyn oli ilmoittautunut 176 spanielia, joista Adam Murrayn tuomaroitavana 87 cockeria.

Euroopan Voittajan ryhmäkehän belgialaisten rotujen esittely

Viereisellä sivulla ylhäällä Aamupäivänäyttelyn ruusukesaalis Tällä sivulla yllä European Spaniel Specialin aamupäivänäyttelyn ROP ja VSP Tällä sivulla alla European Spaniel Specialin aamupäivänäyttelyn cockereiden rodun parhaan valinta

Ensimmäisen näyttelyn tunnelma oli oikein mukava ja rento ja kiireettömyys hieman kostautui aikataulun venymisellä – iltapäivän näyttely pääsi alkamaan muutaman tunnin myöhässä ja siksi ilta oli jo pimennyt sen parhaimpia palkittaessa. Koska cockerikehät eivät olleet aivan vierekkäin, minä toimin tarkkailijana narttukehän äärellä ja kävin aina välillä ilmoittamassa ystävilleni missä mennään ja milloin heidän koiriensa arvoste-

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

41

lu lähenee. Päivä kului rattoisasti auringossa istuen, ruokaa ja virvokkeita nauttien. Toki avustin myös koirien valmistelussa, mutta kehään asti ei sentään tarvinnut mennä. Päivän tietenkin kruunasi ystävieni koirien hulppea menestys – Carol esitti sekä cockerin että jenkin VSP:ksi.

Aamupäivän näyttelyn rodun parhaaksi valittiin jo aikaisemmin mainittu junioriuros Manlinson Mickey Rooney. Tämän koiran pentuesisko oli paras juniorinarttu; paras narttu ja siten VSP oli myöskin blue roan Nikita Du Domaine d’Haïsha (Charbonnel Life ’n’ Times – Juliet Du Domaine d’Haïsha).

Parhaat veteraanit olivat tuore EuVV-16 Sheerclever Love Changes Everything ja Haradwater Nobleman (Haradwater Make Me Dream – I’m Haradwater Silhouette of Black Milk).

Iltapäivän tuloksista mainitsen, että rodun paras cockeri oli musta uros Amusing Armani Big City Life (Albert Z Vejminku – Dirty Dancer of Black Mirage) ja vastakkaisen sukupuolen paras oli blue roan narttu More Than Amazing Needs No Explanation (Jenlin Ahoy Matey – Roxicocker Fantasy In Blue).

Parhaat juniorit olivat samat kuin aamupäivän näyttelyssä.

42

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Ystäväni olivat ilmoittaneet koiransa ainoastaan aamupäivän näyttelyyn ja koska iltapäivä oli jo pitkällä sen näyttelyn päättyessä, en minäkään jäänyt katsomaan toista näyttelyä vaan matkasin ystävieni luokse Liegen liepeille viettämään iltaa. Päivä oli ollut kovin kuuma, mutta ajaessani näyttelystä tutulla moottoritiellä 140 kilometrin tuntivauhtia ystävieni luo auton mittari näytti lämpötilaksi 37 astetta!

Perille päästyämme koirat hoidettiin ensin ja sitten oli ihmisten vuoro istua läheisestä ravintolasta haetun aterian ja kylmien juomien ääreen juttelemaan päivän tapahtumista ja kaikesta muustakin. Siinä jutellessa illan pimeys vaihtui yhtäkkiä salamoiden välkkeeseen ja nukkumaan mentiin kovan ukonilman säestämänä.

Sunnuntaiaamuna yön ukkonen oli viilentänyt ilmaa sen verran, että aamulla seitsemän maissa ystäväperheen hyvästeltyäni ja lähdettyäni ajamaan kohti Brysselin Expoa, auton lämpömittari näytti ”enää” 25 astetta. EuV-näyttelyssä oli vuorossa hieman shoppailua ja skottikehän seurantaa, olihan European Spaniel Specialin iltapäivänäyttelyn ROP ja VSP

mukana useita suomalaisia näytteilleasettajia. Ninaa ja Samuli-poikaa piti kannustaa heidän kehässä ollessaan ja Samulin kasvattaja Siru sai uunituoreen videon pentulaatikon ääreen.

Iltapäivällä lähdin kohti Zaventemin lentokenttää, palautin vuokra-auton ja tsekkasin itseni ja laukkuni koneeseen. Ennen koneen lähtöä jäi aikaa shoppailla ja ruokaillakin EuV:n ryhmäkilpailuja iPadilta seuraten.

Lento oli onneksi ajallaan takaisin Helsingissä; siitä autoon ja suunta kohti Imatraa, pysähtyen Lappeenrannassa kahden maissa yöllä hakemaan Macy hoidosta.

Olin muuten matkalla saanut hyvinkin paljon uutisia Macyltä ”hoitotädin” viestittämänä; hyvin tuntui tyttö viihtyvän siellä ja miksi ei olisikaan, kun sai viettää aikaa aivan ihastuttavan mopsikaksikon kanssa.

Sain muuten yhtenä päivänä tekstiviestivetoomuksen tältä parivaljakolta: voisinko näin hermokeskuksessa ollessani edistää sitä, että typistyskielto tulisi takaisin sillä heidän naamallaan on kaiken aikaa punainen häntä paukuttamassa ja heidän näkökenttänsä on siksi hyvin rajoittunut – allekirjoituksena ”anonyymit mopsit”.

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut ja teki ihan hyvää päästä hetkeksi pois normaaleista ympyröistä.

Kiinnostuneille tiedoksi, että erkkareiden virallisen kuvaajan kuvia voi käydä katsomassa osoitteessa https://onedrive. live.com/?authkey=%21AAqK8sxroRVEzBo &id=53EF47E810BA8B57%2129675&cid=5 3EF47E810BA8B57

Macy hoitopaikassaan pitämässä hauskaa Alla: European Spaniel Specialin aamupäivänäyttelyn ROP- ja VSP-veteraanit

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

43

Hei, kaikki cockeriharrastajat!

Nimeni on Marianne Sundblad, ja olen lupautunut kirjoittamaan juttuja tähän lehteen ensi vuonna. Ammatiltani olen kielenkääntäjä, mutta olen ollut mukana tekemässä erilaisia lehtiä harrastuspohjalta, ja kirjoitan myös säännöllisesti artikkeleja ruotsiksi pariin lehteen.

Innostukseni cockerspanieleihin syntyi 60-luvun lopussa. Siihen aikaan televisiosta tuli Lassie-sarja, ja pikkutytön innolla olin päättänyt saada oman Lassien. Mieli kuitenkin muuttui kun tutustuin naapurin punaiseen cockerspanieliin Dinaan. Dina vei sydämeni, ja minusta tuli cockeri-ihminen.

Pitkän jankutuksen ja ylipuhumisen jälkeen sain vanhempani lupaamaan minulle oman cockerin keväällä 1967, jolloin olin 8-vuotias.

Ressu kesällä 1971

44

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Eräänä sunnuntaina ajoimme sitten Lepsämään, jossa Irma Salomaalla oli Wildfire-niminen kennel. Unelmani täyttyi, kun sain valita itselleni pennun. Muistan, kun kaikki muut pennut ryntäsivät meitä tervehtimään, mutta pyöreähkö, tricolor-värinen urospentu nukkui rauhallisesti ruokakupissa.

Kasvattajan mukaan se nukkui mielellään ruokakupissa, ettei vain ateria jäisi väliin.

Tämä pentu, Wildfire Ranger, Ressu, muutti sitten meille elokuussa 1967 – eikä sillä todellakaan jäänyt yksikään ateria väliin seuraavaan 14 vuoteen.

Kun Ressusta aika jätti vuonna 1981, seurasi monta koiratonta vuotta. Opiskelin, myös ulkomailla, sitten tuli lapsia, ryhdyin yrittäjäksi, asuimme kerrostalossa eikä koiralle tuntunut olevan aikaa tai tilaa.

1990-luvun alussa varasimme kuitenkin pennun, mutta ennen kuin se oli luovutusiässä, kävi ilmi, että tyttäreni oli hyvin allerginen koi-

Dixie rakastaa uimista

rille. Siihen aikaan allergioihin suhtauduttiin eri tavalla kuin nyt, emmekä lääkärin pelottelun takia uskaltaneet ottaa pentua. Se päätös vaati minulta monta kyyneltä. Koiraton elämä tuntui tyhjältä.

Vuonna 2002 muutin omakotitaloon ja päätin uhmata allergiaa. Tyttäreni oli ihastunut kaverin karkeakarvaiseen mäyräkoiraan eikä saanut siitä juurikaan oireita, ja niinpä meille sitten vuonna 2003 tuli mäykky, joka sai nimen Rambo. Allergia ei ollut hävinnyt, mutta tulimme toimeen. Mäyräkoira on hyvin erilainen luonteeltaan kuin cockeri, ja välillä olin pulassa kovatahtoisen herran kanssa. Olinhan tottunut pehmeämpään koiraan.

Dixie ja Rambo katselevat taistelevia joutsenia huhtikuun iltahämärässä.

Vuodet vierivät ja taustalla oli edelleen kaipuu cockereihin. Kun iltatähteni vuonna 2012 täytti 8 vuotta, meille tuli toinen cockerini ja ensimmäinen narttukoirani Breeze Vinnie alias Dixie. Olin palannut juurilleni ja tiesin, että cockeri on minun rotuni. Olemme suurimman osa kesästä mökillä Kemiönsaaressa. Se on Dixien paratiisi, jossa se saa olla vapaana ja uida meressä. Mitään erityistä harrastusta meillä ei ole, mutta tyttäreni on kokeillut Dixien kanssa mm. agilityä – ja myös sienikurssilla he kävivät yhdessä. Kuten kurssin pitäjä sanoi, cockeri on loistava koulutettava: ahne ja miellyttämisenhaluinen.

Rambolla oli mäyräkoiralle tyypilliset ongelmat eli sydänvika ja kolme mäyräkoirahalvausta, joista pahimman jälkeen Rambo leikattiin. Leikkaus ei valitettavasti täysin on-

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

45

nistunut, ja tänä syksynä jouduin tekemään raskaan ratkaisun ja annoin Rambon lähteä. Se ei olisi enää halvausten jälkeen ja huonosti toimivan takapään vuoksi kestänyt 13-vuotiaana talvea ja liukasta, ja minusta tuntui siltä, että sillä oli kipuja lääkkeistä huolimatta. Oli pakko tehdä koiranomistaja vaikein ratkaisu ja viimeinen palvelus hyvälle ystävälle.

Nyt minulla on siis vain yksi koira, mutta toivon mukaan Dixielle tulee kaveri ensi vuonna. Ja kun pentua on mietitty, en hetkeäkään ole edes harkinnut muuta rotua kuin cockerspanielia. Vuonna 1966 syntynyt rakkaus cockereihin on tallella. Nämä ihanat, hömpät luppakorvat ovat lopullisesti vieneet sydämeni.

Marianne Sundblad Dixie mökillä

Dixie ja tyttäreni Christine, joka oli silloin 10-vuotias, osallistuivat syksyllä 2015 kahteen Cockerspanielit ry:n järjestämään koulutuksen Espoossa. Ensimmäinen oli arkitottelevaisuuskurssi ja toinen hallinta- ja motivointikurssi. Kuvan pussissa on tietysti namia, kun Dixien on niin innoissaan. Vastaavia yhdistyksen järjestämiä koulutuksia toivon järjestettävän tulevina vuosinakin useilla eri paikkakunnilla, jotta mahdollisimman monet pääsisivät mukaan.

46

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Carrier

Cocker Spaniels

Nuoriso esittäytyy:

I’m Yours Vom Wulfekamp “Ismo”

Carrier Mother’s Wish “Vappu”

Toivottaa rauhallista Joulua ja Menestystä tulevalle vuodelle kasvateilleni perheineen ja kaikille cockeri harrastajille Peaceful Christmas and Succesful New Year 2017!

Pentue suunnitteilla kevät/kesäksi 2017 Litter is planned for 2017 spring/summer Tiina Rantanen p. 045 637 0340 http://carriercockers.omasivu.fi

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

47

Spanieliliiton erikoisnäyttely

Kuvat Niina Putkuri

Cockerspanielit arvosteli David Shields, paitsi veteraanit, jotka arvosteli Rui Goncalves. Tässä tulokset Kennelliiton jalostustietokannasta poimittuina. Täydellinen tuloslista osoitteessa http:// jalostus.kennelliitto.fi/frmNayttely.aspx?Id=10425

VSP Backhills Your The Man - ROP Flyers Rihanna

urokset: Backhills Your The Man VAL ERI VAK1 SA PU1 VSP Northworth Online Style AVO ERI AVK1 SA PU2 Coastline Johnny B.Good VAL ERI VAK2 SA PU3 Dazzlingtails Gentleman Like Daddy VAL ERI VAK3 SA PU4 Honeywater's Catch Of The Day NUO ERI NUK1 SA SERT Triplet By Design JUN ERI JUK1 SA vara-SERT Triplet Quartz VET ERI VEK1 SA ROP-vet nartut: Flyers Rihanna Northworth Me and Me Shavian That's Me Benchmark Early Choice Flyers Hard Rock Angel

AVO ERI AVK1 SA PN1 ROP AVO ERI AVK2 SA PN2 AVO ERI AVK3 SA PN3 SERT JUN ERI JUK1 SA PN4 vara-SERT VET ERI VEK1 SA VSP-vet

Tuomari David Shields jakamassa sijoituksia

48

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

8.10.2016, Hyvinkää

PU2 Northworth Online Style

PN2 Northworth Me And Me

ROP-veteraani Triplet Quarz ja VSP-veteraani Flyers Hard Rock Angel

PN4 Benchmark Early Choice

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

49

kennel Flyers

kennel Dazzlingtails

kennel Northworth

ROP-kasvattaja, kennel Triplet

50

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Joulukonvehteja ja purukumia Teksti ja kuva Pekka Poutiainen

Meillä on kaksi rakastettavaa cockerspanielia.

Nämä herrat Kalle ja Väiski ovat veljeksiä, vaikka eivät biologisessa mielessä olekaan. Väiski tuli perheeseemme puoli vuotta myöhemmin kuin edeltäjänsä Kalle. Ne ovat kuitenkin riemastuttaneet meitä, milloin milläkin luonteidensa oikuilla. Toisaalta se on ollut hauskaa, joskin paikka paikoin myös rasittavaa.

Vuosien varrella molemmat ovat mieltyneet tiettyihin tapoihinsa toisistaan poikkeavalla tavalla. Väiski, se nuorempi, on erikoistunut purukumeihin. Sitä emme emännän kanssa tiedä, onko hän erikoistunut juuri ksylitoli- vai sokeripitoisiin purukumeihin, makupurukumeista nyt puhumattakaan.

Kalle, se vanhempi, on perehtynyt eri laatuisiin ”joulukonvehteihin”, toisin sanoen jäniksen, rusakon tai pupun papanoihin. Jokin näissä joulukonvehdeissa nyrjäyttää hänen sydämensä joka kerta. Hänen on välttämättä popsittava ne suuhunsa, ihan joka ainoa. Maksoi mitä maksoi.

Vuodenajoilla on oma sivuvaikutuksensa. Tai ainakin oli meidän mielestämme, joita ne ulkoiluttavat aamuin ja illoin. Me ulkoilutettavat koirien omistajat luulimme joskus,

että koiramme olivat päässeet yli noista tavoistaan. Vaan mitä vielä. Jossain vaiheessa ymmärsimme, että he olivat sopineet asioista molemmin puolin. Mitenkö?

Talvisin, kun lumi oli maassa, Kalle löysi talvipeitteen suomana etuna myös jouluiset konvehtinsa helpommin. Ja kesäisin oli Väiskin vuoro. Valkoiset järsityt purukumit taas erottuivat vihreätä kesäpeitettä vasten paremmin.

Me ulkoilutettavat omistajat emme olleet tietoisia tästä veitikoiden yhteisestä sopimuksesta, jolla he olivat päättäneet siivota luontoa ja virkistää mieltämme tasaisesti ympäri vuoden.

Toki yritimme estellä näitä syöminkejä, mutta se oli työlästä ja lopulta annoimme periksi. Nyt jälkiviisaana, voimme todeta, että Väiskin hampaat ovat pysyneet parempana, samalla kun Kalle on pitänyt joulukonvehdeillaan mahansa maitohappobakteerimäärät tasaisina ja mahansa kunnossa.

No, mitä me ulkoilutettavat omistajat saimme? Ehkä ainakin riemukkaita muistoja, hetkistä jolloin yritimme kaivella venyviä purukuminjämiä Väiskin suusta ja noita yököttäviä jouluisia konvehteja Kallen suusta.

Hyvää Joulua toivottavat veljekset Kalle ja Väiski sekäCockerspanielit heidän ulkoilutettavat omistajansa! ry:n jäsenlehti 4/2016 51

Uusi Ruotsin Jäljestämisvalio SE JVA FI JVA Walanos Harvest Moon ”Remu”

Kuva Sari Änäkkälä

s. 18.2.2014 i: GB SH CH Lindridge Ticket To Ride e: C.I.B C.I.E FI MVA EE MVA LV MVA HeJW-11 JV-11 V-12 Manaca’s Sara Smile kasvattaja: Reia Leikola-Walden, Lahti omistaja: Sari Änäkkälä, Kontiolahti

52

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

Uusi Suomen Muotovalio FI MVA JV-14 Triplet Fazers Blue ”Tennis”

Kuva Niina Putkuri

s. 8.11.2013 i: US MVA AU MVA Ashwind's Ivy League e: C.I.B C.I.E FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA Triplet Kismet kasvattaja: Heli Härkälä omistajat: Niina Putkuri ja Eetu Heikkilä

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

53

Cockerspanielit ry HALLITUS hallitus (at) cockerspanielit.fi Puheenjohtaja Jan Egeland-Jensen puheenjohtaja(at)cockerspanielit.fi Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki kirsi.niittymaki (at) pp.inet.fi 0400 600637 Sihteeri Sanna Santakangas sihteeri (at) cockerspanielit.fi 044 2930075 Autionrannantie 200 85820 Oksava Katri Alavalkama hallitus (at) cockerspanielit.fi 050 523 2060 Elina Laurén kennelfrozen (at) gmail.com Mari Salminen marisalminen­_39 (at) hotmail.com Tina Teinilä tina.teinila (at) gmail.com 040 1838810 Jenni Anttonen jenni.anttonen (at) gmail.com

54

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

MUUT TOIMIHENKILÖT Jäsensihteeri Tina Teinilä Katteluksentie 15 a 5, 21120 Raisio 040 1838810 jasensihteeri (at) cockerspanielit.fi tina.teinila (at) gmail.com Taloudenhoitaja Raili Savolainen Haukantie 16 D 43 04320 Tuusula 050 404 8122 taloudenhoitaja (at) cockerspanielit.fi Webmaster / Keskustelupalstan ylläpitäjä Kimmo Kääriäinen webmaster (at) cockerspanielit.fi 040 700 1692 Pentuvälitys Sabina Buchert 044 494 2394 FN- ja prcd-PRA -listat kasvattajien pentuepäivitykset Mariann Korpi Mäkitie 9 04500 Kellokoski 050 5115251 cockeripentueet (at) gmail.com Jalostustoimikunnan puheenjohtaja Nina Menna 040 716 8927 nina.menna (at) kolumbus.fi

Jäsensihteeri tiedottaa Kerho ei vastaa matkalla kadonneista lehdistä.

Alla vielä tärkeimpiä asioita jäsenyyteen liittyen: •

Muista pitää tietosi ajan tasalla (postiosoite, nimi ja email-osoite)

•

Maksa laskusi ajoissa ja VIITENUMEROA käyttäen. Näin voit olla varma jäsenyytesi jatkumisesta. Viitteettä maksettu maksu ei kohdistu kirjanpidossa. Maksuhuomautuksia eli ns. karhuja ei lähetetä postitse. Jos olet ilmoittanut sähköpostiosoitteesi, siihen lähetetään muistutus kuukausi eräpäivän jälkeen. Jos mailiin ei vastata tai laskua makseta, seuraa erottaminen.

•

Maksamatta jätetty lasku ei ole eroilmoitus!

•

Laskun voit saada myös sähköpostilla. Jos haluat laskun suoraan sähköpostiisi, ilmoita minulle jäsenen nimi ja toimiva sähköpostiosoite, vaikka sähköpostilla.

•

Netistä löytyvä sähköinen jäsenanomuskaavake on VAIN UUSIA jäseniä varten.

•

Jäsenmaksukausi on 12 kalenterikuukautta liittymisestä eteenpäin. Uusi jäsen voi halutessaan tilata jo ilmestyneitä lehtiä kerhokaupasta.

Näitä ohjeita noudattaen asiat hoituvat sujuvasti.

Ja kaikissa jäsenyyteen liittyvissä asioissa saa ottaa yhteyttä.

Tina Teinilä Katteluksentie 15 A 5, 21120 Raisio 040 1838810 jasensihteeri (at) cockerspanielit.fi tina.teinila (at) gmail.com

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 4/2016

55

Räätälöityä ravintoa:

Cocker

www.royalcanin.fi Silkkin nen turkki ja herk k kä iho sek kä iha annepain non ylläpidon tärk keys ovat ominaisuuksia, jonka vvuoksi Cockerspa anieli ansa aitsee e juuri sille räätälöidyn ru uokavalion.

R uk Rot uko oh hta aisi is ssa sa ra ravintor orr atkai aiisuisss a kulminoit ituu Roy Royal al C Can anini i n y li 45 v uott ta jattkunut a anttu asi as unttiju ijuus us ja ao osa aami a nen se ekä k tiivis yh hteistyyö kasv as att at aji ajien e kan k ss ssa.

Niin pa aljon enemmän ku uin vain na appulloita. Huipp ppuluo uokan kan va alm lmiis tu usme enet e elm mien anssiossta nap na p pulan n kok ko, muo muoto to o ja j koosst s tumus vasttaava at täyd äydellise isesti sti ko oira ran n tarp pe eit ita. a Valikoid dut ravin int nto oaineett tukevat t va ih iho on jja a turk kin hyv invointi nti n tia, ihanne nepai p no non yl yllä äpito oa se ek sy ekä syd dämen n toimin in nttoj to a.

Räätälöityä ravintoa rotukoirille

B R E E D

H E A L T H

N U T R I T I O N

© ROYAL CANIN ® SAS 2016. All rights reserved. Credit : F.Duhayer.

Niin paljon enemmän kuin vain nappuloita