Cockerspanielilehti 2/2020

Page 1

Cockerspanieli

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti

2/2020

1


Materiaalin toimittaminen Cockerspanieli-lehteen Aineistopäivät ja ilmestymisaikataulu 2/2020 aineistopäivä 1.5., ilmestyy kesäkuussa 3/2020 aineistopäivä 1.8., ilmestyy syyskuussa 4/2020 aineistopäivä 1.11., ilmestyy joulukuussa 1/2021 aineistopäivä 1.2., ilmestyy maaliskuussa 2021 Aineiston toimittaminen sähköpostiosoite: cockerspanielilehti@gmail.com Huom! Kun lähetätte materiaalia sähköpostiin, otsikoikaa viesti selkeästi niin, että heti otsikosta käy ilmi, mihin viesti liittyy. Aineistovaatimukset Tekstit • Mieluiten .doc tai .rtf muodossa. Ei pelkkänä sähköpostina. • Tekstiin ei minkäänlaisia muotoiluja. Jos haluat jutustasi tietynlaisen, laita mukaan taittomalli. • Jos kopioit materiaalia (esim. tuloksia) netistä, muistathan muokata tekstin valmiiksi. Näin säästät taittajan aikaa huomattavasti. Kuvat • Digitaaliset mahdollisimman alkuperäisinä. • Internetsivuilla olevien kuvien laatu ei riitä painotuotteeseen. Lehteen tulevien kuvien on oltava vähintään 300 px/inch. • Ilmoitathan kaikkien kuvien yhteydessä kuvaajan nimen. • Nimeä kuvat tunnistettaviksi (esim. koiran virallisella nimellä tai jutun nimen mukaan). Huolehdithan, että sinulla on käyttöoikeus lähettämääsi materiaaliin. Ilmoitushinnat 2020 koko: leveys x korkeus

Cockerspanieli Cockerspanielit ry:n julkaisema jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Markku Korpi vastaava toimittaja Marianne Sundblad päätoimittaja Susanna Sinisaari-Kaislo toimittaja Tiina Hallenberg taittaja Lehden teossa auttoivat Vivi Aaltonen Anett Finnig Merilla Kivineva Taru Mäkelä Katariina Mäki Pirjo Peltonen Ulla Ruistola Jenni Ruutiainen Toimitus pidättää oikeuden valita lehdessä julkaistavan aineiston sekä tarvittaessa lyhentää artikkeleita ja oikolukea ne. Julkaistujen kirjoitusten osittainenkin lainaaminen ilman toimituksen tai kirjoittajan lupaa on kielletty.

Jäsenhinnat (värillinen) 1/6 sivua (8 cm x 8 cm): 20 euroa (75 euroa/ 4 lehteä) 1/4 sivua (8 cm x 12 cm): 25 euroa (90 euroa/ 4 lehteä) 1/2 sivua (17 cm x 12 cm): 30 euroa (110 euroa/ 4 lehteä) 1/1 sivua (17 cm x 24 cm): 45 euroa (150 euroa/ 4 lehteä) Valionarvo- ja in memoriam -ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. Ei-jäsenet 1/2 sivua: 70 euroa 1/1 sivua: 110 euroa Ilmoitukset on maksettava ennen lähettämistä Cockerspanielit ry:n tilille FI71 1597 3000 1026 41, käyttäen viitettä 6800. Liitä maksukuitit tai maksupäivä ja arkistointitunnus ilmoituksen mukaan. Lehden koko B5 Painopaikka Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero

2

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

Kuva: Arja Levo


Puheenjohtajan palsta

Heippa! Ajattelin ensiksi, että pitäisikö tähän puheenjohtajan palstalle laittaa tyhjä sivu. Se olisi ehkä parhaiten kuvannut yhdistyksen tapahtumakalenteria juuri nyt. Mutta silti, vaikka yhdistyksen toiminta on erinäisten rajoitusten takia minimissä, niin kyllä omien koirien kanssa päivään mahtuu tapahtumia. Arkirutiinit täytyy hoitaa ja ehkä omille koirille juuri nyt tulee annettua enemmänkin huomiota kuin normaalisti. Erilaiset sosiaaliset mediat sisältävät paljon tarinoita teiltä, jossa on kerrottu mitä kaikkea olette puuhastelleet koirienne kanssa. Näitä on ilo lukea. Se viestii, että elämä jatkuu. Nyt on vain tällainen vaihe menossa. Somessa on aika ajoin ollut keskustelua pennuista ja niiden saatavuudesta. Kysyntä on ollut vilkasta, ja siksi esimerkiksi pentuvälityssivulla ei ole juurikaan ollut pentuja tarjolla. Pentukyselyt ovatkin siirtyneet suoraan kasvattajille. Moni kasvattaja varmaan miettiikin nyt astuttaako narttuja vai ei. Tällaisessa poikkeustilanteessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että mennään koirien terveys edellä, ja tässä korostuu kasvattajien ammattitaito. Muistetaan kuitenkin, että jokainen tekee omat ratkaisunsa. Kesän lämpö tuo tullessaan mahdollisuuden moniin vesiharrastuksiin, joten viihtykää Suomen kesässä. Pitäkää huolta lemmikeistänne! Hyvää keskikesää ja juhannuksen aikaa kaikille! Markku

kuva Mariann Korpi

3


Tässä le

TEEMANA H Puheenjohtajan palsta 3 Tässä lehdessä 5 Päätoimittajan pöydältä 6 Jalostustoimikunnan palsta 8

Lähde ESCA Breed Education (verkkosivusto)

Jalostuskoiran valinta 8 Koiranet – jalostustietojärjestelmä 15 Mitä on impulsiivisuus? 21 Hajuerottelun alkeet – kouluta cockeristasi sienikoira 24 Cockerin kanssa laviinileirillä Sloveniassa 26 Bändärit maailmankiertueella 28

kuva Marianne Sundblad 4

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


ehdessä

HARRASTUS Tunnelmia kahdenkymmenen vuoden takaa 30 Cockerspanieli - rodun historia osa 2 34 Lukijakuvia 38 Harrastajahaastattelu: turbotrion tarina 40 Harrastajahaastattelu: Tiia Pellonpää 44 Harrastajahaastattelu: Tiina Ekström 47 Harrastajahaastattelu: Kati Härkönen 50 Harrastajahaastattelu: Kimmo Kääriäinen 52 Harrastajahaastattelu: Riitta Lappi 54

kuva Vilma Sormunen

Haaste ja kilpailu 56 Näin lemmikki voi parantaa 57 Kasvattajahaastattattelu- Kennel Rigreta’s, Riikka Ahtila 58 Vuoden cokerikisojen tilanne 62 Tiina Rantanen in memoriam 64 Hallitus ja muut toimihenkilöt 65 Jäsensihteerin palsta 67 5


Päätoimittajan pöydältä Kolmen kuukautta sitten kirjoitin päätoimittajan pöydältä: ”Juhlavuonna järjestetään monta perinteistä tapahtumaa hieman uusissa puitteissa.” Näiden kolmen kuukauden aikana maailma on heittänyt kärrynpyörää. Kaikki kevään näyttelyt peruttiin, myös kesäkuun alun pääerikoisnäyttely. Suurin osa koetoiminnastakin on varmasti seisahduksissa vielä suurimman osan kesästä. Myös syksyn juhlagaalan kohtalo on auki, mutta se on selvää, että sitä ei pidetä marraskuussa suunnitellussa muodossa. Siihen palaamme kun tilanne selkiää. Optimistina en ole kuitenkaan perunut elokuun cockerileiriä, jonne ilmoittautumisaikaa on pidennetty heinäkuun puoliväliin (katso erillinen mainos tässä lehdessä). Katsomme tilanteen uudestaan heinäkuun lopussa ja teemme tuolloin lopullisen päätöksen. Toivotaan, että edes leiri toteutuu! -- Cockerspanieli on ”iloinen ja vankka metsästyskoira; sopusuhtainen ja tiivisrakenteinen”, lukee cockerin rotumääritelmässä. Mutta on cockerista moneen muuhunkin kuin metsästykseen. Koska tämän kakkoslehden teemana on perinteisesti harrastaminen, päätimme lajien sijaan esitelläkin cockereita ja heidän omistajiaan eri harrastusten parista. Mukana on huippumenestyneitä koirakoita ja toisaalta lähinnä omaksi ilokseen harrastavia, laidasta laitaan. Toki meillä useimmilla on jonkinasteinen kilpailuvietti, ja kisoihin osallistuminen motivoi myös harrastamaan säännöllisesti. Kannustankin menemään mukaan aktiiviseen treeni- ja kisatoimintaan. Tyytyväisen ja väsyneen koiran lisäksi se antaa omistajalle mukavia muistoja ja usein uusia ystäviä. Ihan siitä riippumatta, mikä harrastus on, kaikista tämän lehden jutuista välittyy tunne yhdessä tekemisen ilosta. Cockeri on aktiivinen koira ja nauttii puuhastelusta omistajan kanssa. Sille riittää, kun tehdään yhdessä. Se, mitä yhdessä tekeminen on, riippuu sitten omistajan mielenkiinnon kohteista. Jokainen tietää, että kannattaa valita jotain, josta todella pitää. Hampaat irvessä ei pidä harrastaa! Silloin keksii kyllä tekosyitä jäädä kotiin.

---

Tässä lehdessä aloitamme myös jalostusaiheisten kirjoitusten sarjan. Sen aloittaa sivulla 8 oleva Katariina Mäen erinomainen ja ajatuksia herättävä kirjoitus jalostuskoiran valinnasta. Monen tutkimuksen mukaan koiranostaja haluaa ennen kaikkea terveen ja hyväluoteisen koiran. Muu on sitten bonusta. Kannatta myös lukea Anett Finnigin hyvä kirjoitus Koiranetistä ja siitä, mitä sieltä löytyy. --Lopuksi haluan kiittää lehtityöryhmän uutta jäsentä Merilla Kivinevaa, joka on ollut suureksi avuksi lehden juttujen ja vedoksen oikoluvussa. Tervetuloa lehden tiimiin! Oikein hyvää ja viruksetonta kesää kaikille! Marianne kuva Johanna Kääriäinen

6

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


!

a kk

ä

l Vie

a. aa s s a 7. s m tu 17. u ote utua t n tta o i i r o i e L t ilm di h e

7


Jalostustoimikunnan palsta

Jalostuskoiran valinta Teksti Katariina Mäki 2010 Jalostuskoiran valintaan vaikuttavat monet asiat. On mietittävä, mitkä ovat ensisijaiset jalostustavoitteet, mistä saadaan tarpeeksi tietoa koirista ja mitkä ovat sellaiset ominaisuudet tai piirteet, joista voidaan tinkiä. Jalostus on rodun parantamista kokonaisuutena, ei huippuyksilöiden tuottamista. Urosten kohdalla valinnan on oltava tiukempaa kuin narttujen, koska ne saavat kaiken kaikkiaan enemmän jälkeläisiä. Periaatteet ovat kuitenkin kummallakin sukupuolella samat. Jalostustavoitteet Jalostustavoitteiden määrittämiseksi tarvitaan tietoa rodun koirien ominaisuuksista. On selvitettävä kuinka laajalle rotuun esimerkiksi eri sairaudet ovat levinneet, ovatko ne perinnöllisiä, mitä periytymismuotoa ne noudattavat, ja mitkä ovat parhaat jalostukselliset toimenpiteet niiden vähentämiseksi. Kaikkiin mahdollisiin ongelmiin kannattaa varautua ennakoivalla, ongelmien ehkäisemisen mahdollistavalla tiedonkeruulla. Seuraavaksi mietitään, mihin suuntaan halutaan edetä. Edistyminen on sitä nopeampaa mitä vähemmän jalostustavoitteita on, mutta kärsivällisyyttä tarvitaan silti: todellinen perinnöllinen edistyminen on näkyvissä vasta pitkän ajan kuluttua. Jalostustavoitteita ovat muun muassa: • • • •

Tasapainoinen ja rodunomainen luonne Terve, normaalisti lisääntyvä ja pitkäikäinen koira Soveltuvuus rodunomaiseen käyttöön Rotumääritelmän mukainen ulkomuoto = terve ja toimiva, rodunomainen rakenne ja tyyppi

Ominaisuuksista ehdottomasti tärkeimmät ovat luonne, terveys ja normaali lisääntyminen. Vain henkisesti ja fyysisesti terve koira elää omistajansa iloksi pitkän ja tasapainoisen elämän. Koiran on oltava myös käyttöominaisuuksiltaan rodunomainen. Valitettavan usein ykkössijalla ovat käytännössä koiran ulkomuoto ja näyttelymenestys, vaikka useimmilla koiraroduilla on visaisempiakin jalostusongelmia ratkottavanaan.

Lähde ESCA Breed Education (verkkosivusto) 8

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Jalostusarvo Jotta jalostuksessa edistyttäisiin, on jalostuskoirien oltava jalostusarvoltaan rodun keskitason paremmalla puolella. Jalostusarvo tarkoittaa koiran geenien keskimääräistä vaikutusta, josta jälkeläinen saa puolet. Jalostuksen kannalta ei ole niinkään tärkeää, millainen koira itse on, kuin millaisia sen jälkeläiset ovat. Yhden geeniparin ominaisuudet Yhden geeniparin säätelemissä, laadullisissa ominaisuuksissa koiran ilmiasusta voidaan usein suoraan päätellä sen genotyyppi. Jos käytettävissä on geenitestejä, voidaan niiden avulla tarkkaan valita halutunlainen yhdistelmä. Esimerkiksi autosomissa peittyvästi periytyvän sairauden suhteen voidaan pitää genotyypiltään kantajat ja tietyin edellytyksin jopa sairaat koirat mukana jalostuksessa, yhdistämällä ne genotyypiltään terveiden koirien kanssa. Genotyypiltään sairasta koiraa tulee kuitenkin käyttää jalostukseen vain, jos koira ei ole kliinisesti sairas, ja jos sairaus on sellainen, ettei koiran jalostuskäytön voida olettaa huonontavan koiran hyvinvointia. Kantaja x terve -yhdistelmistä syntyvät jälkeläiset pitäisi testata ennen jalostuskäyttöä. Kantajia ei useinkaan kannata kokonaan karsia rodusta, koska luonnonvalintakaan ei tee niin. Useilla alleeleilla on monia erilaisia tehtäviä, ja jokin sairautta aiheuttava alleeli saattaa muulla tavoin olla hyvinkin hyödyllinen elimistölle, kunhan sen aiheuttama sairaus pysyy normaalin, vallitsevan alleelin peittämänä. Luontokin karsii sairauksia heterotsygotian avulla, ei poistamalla alleeleja kokonaan. Usean geeniparin ominaisuudet Usean geeniparin säätelemissä, määrällisissä ominaisuuksissa koiran ilmiasu koostuu paitsi geenien, myös ympäristön vaikutuksesta. Geenit asettavat raamit, joiden puitteissa ympäristö muokkaa ominaisuutta. Ympäristö siis "sotkee pakkaa" joskus hyvinkin hämäävästi, eikä koiran ilmiasusta voidakaan päätellä, minkä tasoinen se on geneettisesti eli mikä sen jalostusarvo on. Tällöin jalostusarvon arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi koiran sukulaisten tuloksia. Näistä käyttökelpoisimpia ovat lähisukulaisten eli pentuesisarusten, vanhempien, jälkeläisten, puolisisarusten ja isovanhempien tulokset. Mitä useampia tuloksia koirasta itsestään ja sen sukulaisista on saatavilla, sitä varmempi on arvio. Ominaisuuden periytymisaste vaikuttaa jalostusarvon ennusteen varmuuteen. Kun periytymisaste on korkea (>0,4), koirien jalostusarvoja voidaan arvioida niiden omien tulosten perusteella melko tarkasti, koska suuri osuus koirien välisistä eroista on perinnöllisten tekijöiden aiheuttamaa ja ympäristöllä on vähäisempi vaikutus. Yhden oman tuloksen perusteella arvioidun jalostusarvon varmuus on sama kuin ominaisuuden periytymisasteen neliöjuuri. Kohtalaisen tai sitä pienemmän periytymisasteen (<0,4) ominaisuuksissa jalostusarvon arvioimisessa tarvitaan myös koiran lähisukulaisten tuloksia. Silloin yksittäinen tulos sisältää niin paljon ympäristön vaikutusta ja sattumaa (tiettyjen geenien siirtyminen vanhemmilta jälkeläiselle sattumanvaraista, satunnaiset ja pysyvät ympäristötekijät vaikuttavat jokaisessa tuloksessa jne.), että se ei anna luotettavaa tietoa koiran perinnöllisestä tasosta. Sattuman vaikutus vähenee sukulaisten tulosten lukumäärän kasvaessa. Jalostuksen tietolähteet Jalostusta varten tarvitaan tuloksia ja tietoja mahdollisimman suuresta osasta rodun koiria ja niiden ominaisuuksia (taulukko 1). Tulosten perusteella voidaan laskea rodun keskitaso sekä koirien poikkeamat tästä. Koiran tuloksen poikkeama rodun keskitasosta vastaa sen jalostusarvon ennustetta. Nartun valinnassa on noudatettava samoja periaatteita kuin uroksen valinnassa, sillä nartun geenit vaikuttavat jälkeläisiin yhtä paljon kuin uroksen. Jälkeläiset saavat puolet geeneistään isältään ja puolet emältään. Jalostukseen käytettävän nartun tulisi olla iältään vähintään 2-vuotias, uroksen 3-4-vuotias, jotta sen ominaisuuksista saadaan tarpeeksi tietoa. Tyypillisin ikä esimerkiksi perinnöllisen sairauden puhkeamiselle on 3-4 vuotta.

9


Taulukko 1. Jalostuksen tietolähteet Luonne- ja käyttöominaisuudet

Terveys ja pitkäikäisyys

Lisääntymiskyky

– – – – –

Käyttö- ja taipumuskokeet, työkoiralla ura Luonnetestit ja -kuvaukset Jalostustarkastukset Kennelliiton ja rotujärjestöjen kyselyt Käyttäytymisen luokittelu näyttelyissä

– Terveystarkastukset – Geenitestitulokset – Eläinlääkärien tietokannat – Kennelliiton ja rotujärjestöjen kyselyt (sairaustiedot, kuoliniät ja -syyt)

– Kennelliiton ja rotujärjestöjen kyselyt, pentueilmoitukset (mahdolliset ongelmat astutuksessa, kantoaikana ja synnytyksessä, pentujen syntymäpainot ja kasvu, mahdolliset kuolleet pennut kuolinsyineen)

Jalostustarkastukset Rakenne ja ulkomuoto* *Koiran jalostusarvoa ei kannata arvioida näyttelytulosten perusteella. Näyttelyissä näkee yhä edelleen palkittavan ontuvia ja terveydeltään silmin nähden heikkoja koiria. Luonne- ja käyttöominaisuudet Luonne- ja käyttöominaisuuksia kuvaavien tulosten periytymisasteet ovat tyypillisesti melko alhaisia, koska niiden tarkka mittaaminen on vaikeaa. Arkuudelle on kuitenkin useassa tutkimuksessa saatu korkea periytymisaste, joten sen suhteen koiran omakin tulos antaa melko varmaa tietoa koiran jalostusarvosta. Myös aggressiivisuuden periytymisaste on suuri. Useimmissa muissa luonneominaisuuksissa koiran jalostusarvon arvioimiseen tarvitaan sen omien tietojen lisäksi tietoa mahdollisimman monesta sen sukulaisesta. Mitattaessa käyttäytymistä kaikille roduille soveltuvien luonnetestien ja -kuvausten avulla koiraa tulee arvioida sen mukaan, onko sen käyttäytyminen rodulle tyypillistä vai ei. Luonnetestin kokonaispisteet eivät ole tärkeitä, eivätkä mahdollisimman suuret loppupisteet ole useilla roduilla suinkaan toivottavia. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jalostuskoiran tulee luonteensa puolesta kyetä käyttöön, johon rotu on jalostettu. Koiran tulisi olla myös muulta käyttäytymiseltään rodunomainen. Jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla hyvä hermorakenne ja toimintakyky, jotta sen todennäköisyys periyttää jälkeläisilleen niiden hyvinvointia alentavia ominaisuuksia, kuten arkuutta, on mahdollisimman pieni. Terveys Lähes kaikkiin koirarotuihin on kasautunut erilaisia perinnöllisiä sairauksia johtuen jalostukseen käytettyjen koirien pienestä osuudesta ja joidenkin jalostuskoirien liian runsaasta jälkeläismäärästä. Sairaiden tai sairautta geeneissään kantavien koirien osuus voi olla yli puolet kaikista rodun koirista. Kunkin rodun "tyyppivikojen" yleisyyttä ja jalostamista käsitellään yksityiskohtaisesti rotukohtaisissa jalostuksen tavoiteohjelmissa. Suuri osa rotujen perinnöllisistä sairauksista jää PEVISA-ohjelman ulkopuolelle, eikä PEVISA-roduissakaan välttämättä tutkita muita kuin jalostuskoiria. Tiedonkeruussa voi auttaa ilmoittamalla rotujärjestöön koiransa sairauksista ja täyttämällä Kennelliiton tai rotujärjestön terveys- ja kuolinsyykyselyn oman koiransa osalta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että koira on terveytensä puolesta soveltuva jalostukseen,

10

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


jos sillä ei ole sen omaa hyvinvointia alentavia, normaalin liikunnallisen elämän estäviä sairauksia tai vikoja eikä sairautta, joka vaatii säännöllistä lääkehoitoa. Se ei saa myöskään tiettävästi periyttää edellä mainitun kaltaisia vikoja tai sairauksia. Tästä ovat poikkeuksena geenitestien yhteydessä edellä mainitut sairaudet, joille on olemassa geenitesti. Roduissa, joiden tyypilliset perinnölliset ongelmat eivät tule esiin ennen 5–7 vuoden ikää, kannattaa jalostukseen käyttää koiria, jotka ovat itse terveitä 2,5-vuotiaina ja joiden lähisukulaiset ovat terveitä vielä 5–6-vuotiaina. Lisääntyminen Ihmisen suorittaman jalostusvalinnan lisäksi myös luonnonvalinta vaikuttaa koiriin. Se ei anna heikkojen edes syntyä, eikä geenistöltään vakavasti virheellisten lisääntyä. Luonnollinen lisääntyminen onkin yksi lajin elinkyvyn tärkeimmistä edellytyksistä. Joidenkin koirarotujen kyky lisääntyä normaalisti on heikentynyt tai estynyt kokonaan. Ongelmat liittyvät rakenteeseen (brakykefalia) tai esimerkiksi narttujen polttoheikkouteen. Geneettisesti pienissä roduissa lisääntymisvaikeudet johtuvat todennäköisesti perinnöllisen muuntelun vähäisyydestä. Nartut eivät tiinehdy, urokset eivät osaa astua ja niiden sperma on huonolaatuista, ja parhaassakin tapauksessa pentuja syntyy kerralla vain muutama. Ihminen pystyy lääketieteen ja nykytekniikan avulla jossain määrin toimimaan luontoa vastaan, mutta kaikkein heikoimmat yksilöt ja alleelit luonto onnistuu yleensä karsimaan. Jotta luonnonvalinnan edulliset vaikutukset pääsevät esiin, jalostuksessa tulisi suosia normaalia astumista, tiinehtymistä ja synnytystä. Nartun pitäisi myös antaa itse valita eikä sitä saisi astuttaa väkisin. Narttu saattaa suostua hyvin yhdelle urokselle, mutta vihoitella toiselle. Monilla koirilla on vielä jäljellä kyky villieläinten tavoin haistaa vastakkaisen sukupuolen feromoneista, onko tämän geenistö sopivan erilainen siihen itseensä verrattuna. Keinosiemennys helpottaa ulkomaisten urosten käyttöä jalostuksessa. Normaalin lisääntymiskyvyn ylläpitämiseksi keinosiemennystä ei tulisi käyttää tapauksissa, joissa uros tai narttu ei kykene normaaliin astutukseen. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joilla itsellään tai joiden lähisuvussa on paljon synnytysvaikeuksia. Luonnonvalinnan mahdollistamiseksi pentua, jota joudutaan normaalisynnytyksen jälkeen erityisesti tukemaan ensimmäisen elinviikon aikana hengissä säilymisen varmistamiseksi, ei tulisi käyttää jalostukseen. Rakenne ja ulkomuoto Rakenteen ja ulkomuoto-ominaisuuksien muuttaminen jalostuksen keinoin on helppoa, koska niiden periytymisasteet ovat korkeita. Monilla roduilla onkin muutamassa kymmenessä vuodessa saatu aikaan suuria muutoksia koirien ulkomuodossa. Muutokset eivät aina ole olleet koiran terveyden ja toiminnallisuuden kannalta edullisia, vaan ne ovat johtaneet liioiteltuun rakenteeseen, joka monessa tapauksessa estää koiran lajityypillisen käyttäytymisen ja normaalin lisääntymisen heikentäen koiran hyvinvointia. Kaikenlainen äärimuotojen tavoittelu, myös muissa ominaisuuksissa kuin ulkomuodossa, voi johtaa koiran hyvinvoinnin heikentymiseen. Joissakin rotumääritelmissä koirilta suorastaan vaaditaan hyvinvointiongelmia aiheuttavia epämuodostumia. Eläinsuojelulaki kieltää eläinjalostuksen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille. Kun koiralla on esimerkiksi roikkuvista luomista johtuen verestävät silmät, tulehduksiin asti liian paljon nahkaa, hengittämistä ja kehon viilentämistä vaikeuttava ja jopa äkkikuolemia aiheuttava lyhyt kuono, pullistuneet, helposti vahingoittuvat silmät tai niin kireät luomet, että ne kiertyvät sisäänpäin päästäen ripset hankaamaan sarveiskalvoa, kyseessä on vakava hyvinvointiongelma, jonka tuottamisen eläinsuojelulaki yksiselitteisesti kieltää. Tällaisia koiria ei saisi tieten tahtoen tuottaa maailmaan enää yhtäkään yksilöä. Liioittelua tulee välttää myös seuraavissa ominaisuuksissa: kupolikallo, jätti- tai minikoko, massavuus, niukat takakulmaukset, hyvin lyhyt tai pitkä selkä, lyhyet raajat, pysty pään asento ja syvä rintakehä. Roduilla, joilla jokin näistä ominaisuuksista on äärirajoillaan, tulee huolehtia tehokkaasta ulkomuototuomarikoulutuksesta ja mieluummin arvioida ulkomuotoa näyttelyiden sijaan jalostustarkastuksilla. Kuonoa saadaan nopeasti pidennettyä, jos siihen on aitoa halua. Käyttö- ja työkoirilla rodunomainen rakenne saavutetaan käyttämällä jalostukseen koiria, jotka työskentelevät oikealla tavalla ja halukkaasti ja ovat työssään kestäviä. Tarvittavaa rakennetta ei saada aikaan näyttelyarvostelujen perusteella. Vanhaa viisautta "form follows function" (muoto seuraa toimintaa) ei voi kääntää toisin päin.

11


Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jalostukseen käytettävän rotukoiran tulee olla tunnistettavissa rotunsa edustajaksi ja kyetä rakenteensa puolesta käyttöön, johon sen rotu on jalostettu. Myös seurakoiran tulee kyetä liikunnalliseen elämään. Passiivisuus on usein merkki kivusta. Koiran jalostusarvon arvioiminen Yksinkertaisin arvio koiran jalostusarvosta on sen oma tulos suhteessa rodun keskiarvoon. Ympäristötekijöiden vaikutuksen häivyttämiseksi tarvitaan usein kuitenkin tarkempia jalostusarvon arviointimenetelmiä. BLUP-indeksi Usean geeniparin säätelemissä ominaisuuksissa varmin ennuste jalostusarvosta saadaan tilastollisella BLUP-eläinmalli-menetelmällä. Menetelmässä lasketaan koiralle jalostusarvon ennuste ottamalla huomioon sen oman tuloksen lisäksi myös sukulaisten tulokset sekä poistamalla koirien väliltä ympäristön aiheuttamia eroja. Näin koiran perinnöllinen taso saadaan esiin ympäristövaikutusten alta. Syntymättömille pennuille voidaan jo pentuetta suunniteltaessa laskea indeksin odotusarvo, joka on pennun vanhempien indeksien keskiarvo. Jos indeksejä on käytettävissä monelle ominaisuudelle, koirille voidaan laskea kokonaisjalostusarvoa kuvaava valintaindeksi, jossa ominaisuuksia painotetaan niiden tärkeyden mukaan. Esimerkiksi suomenajokoiran ajokoeindeksi koostuu neljästä ominaisuudesta, joilla on seuraavat painotukset: haku 17,5 %, haukku 25 %, ajotaito 40 % ja metsästysinto 17,5 %. Karvalakki-indeksi Jos BLUP-indeksejä ei ole saatavilla, voidaan koirille laskea ns. karvalakki-indeksejä. Karvalakki-indeksissä lasketaan koiran oman sekä sukulaistulosten poikkeamat rodun keskitasosta. Sukulaistulosten painoarvo on sitä suurempi, mitä lähemmästä sukulaisesta on kyse, joten tuloksia painotetaan sukulaisuussuhteilla. Jälkeläisarvostelu Jälkeläisarvostelun tarkoituksena on selvittää, minkä tasoisia jalostukseen käytetyt koirat ovat olleet periyttäjinä. Koiraa ei tule käyttää useaa kertaa jalostukseen ennen kuin nähdään mitä sen edellisistä jälkeläisistä tulee. Nyrkkisääntönä on, että kahden pentueen jälkeen odotetaan, kunnes jälkeläiset pääsevät 2-3 vuoden ikään ja niiden tärkeimmistä ominaisuuksista saadaan tarpeeksi tietoa. Jälkeläisarvostelun voi tehdä sekä uroksille että nartuille, laskemalla jälkeläisten keskiarvot tärkeimmissä ominaisuuksissa ja vertaamalla niitä koko rodun keskiarvoon. Vertailtaessa esimerkiksi uroksia niiden jälkeläisten perusteella on muistettava huomioida myös pentueen emän taso sekä tutkittujen jälkeläisten lukumäärä. Jos Turrella on kolme ja Pörrillä kolmekymmentä jälkeläistä, Turre ja Pörri eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään. Sekä ympäristötekijät että parituskumppani vaikuttavat tuloksiin (keskiarvoon) sitä enemmän, mitä vähemmän jälkeläisiä on. Kun tutkittujen jälkeläisten tai muiden sukulaisten lukumäärä on suuri, vertailu on luotettavampi, koska vaikutukset jonkin verran tasoittuvat. Ympäristö vaikuttaa sekä negatiivisesti että positiivisesti, ja kun käytettävissä on usean koiran tulokset, vaikutukset alkavat kompensoida toisiaan. Parituskumppani vaikuttaa jälkeläisiin yhtä paljon kuin koira itse. Hieno uros saa huonon nartun kanssa keskimäärin vain keskinkertaisia jälkeläisiä. Sattumia tapahtuu tietysti tässäkin asiassa – ja toisin päin. Sukusiitos Sukusiitosaste ilmoittaa eläimen sellaisten geeniparien osuuden, joissa alleelit ovat identtisiä ja alkuperältään samoja. Eläin on siis saanut saman, yhteiseltä esivanhemmalta peräisin olevan alleelin kummaltakin vanhemmaltaan. Tällaiset geeniparit ovat tietysti aina homotsygoottisia. Sukusiitosaste on puolet vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä-tytär-parituksessa sukusiitosaste on 25 % (isän ja tyttären välinen sukulaisuussuhde on 50 %), puolisisarparituksessa 12,5 % (sukulaisuussuhde 25 %) ja serkusparituksessa 6,25 % (sukulaisuussuhde 12,5 %). Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %. Myös todennäköisyys haitallisten resessiivisten ongelmien esiintuloon on puolisisarparituksessa 12,5 %.

12

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Sukusiitoksella pyritään tuottamaan tasalaatuisia ja periyttämisvarmoja eläimiä. Jos huonot alleelit esiintyvät kaksinkertaisina sukusiitoksen ansiosta, niin mikseivät hyvätkin. Toisaalta sukusiitettykin eläin siirtää vain puolet perimästään jälkeläisilleen, jolloin edulliset homotsygoottiset alleeliyhdistelmät purkautuvat. Lisäksi sukusiitos on eläimen elimistölle aina stressitekijä, vaikka siitä ei kyseisen yksilön kohdalla olisikaan suoranaista näkyvää haittaa. Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin homotsygoottisten geeniparien osuus kasvaa niin suureksi, että erilaiset kehityshäiriöt sekä perinnölliset sairaudet ja viat pääsevät "puhkeamaan". Todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdus- ja allergia-alttiutta. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Jos sukusiitosaste kasvaa hitaasti monen sukupolven aikana, haitat ovat pienemmät kuin nopeassa sukusiitoksessa eli lähisukulaisten yhdistämisessä. Sukusiitosasteen suuruus riippuu laskennassa mukana olevien sukupolvien määrästä, joten vain sellaisia sukusiitosasteita voi verrata keskenään, jotka on laskettu tismalleen saman sukupolvimäärän perusteella. Mitä enemmän ja mitä lähempänä uroksella ja nartulla on samoja esivanhempia, sitä korkeampi on niiden välinen sukulaisuussuhde ja sitä kautta pentujen sukusiitosaste. Jalostuksessa suositellaan neljän-viiden sukupolven perusteella lasketun sukusiitosasteen pitämistä alle 6,25 %. Linjaaminen Linjajalostus on lievää sukusiitosta. Tarkoituksena on hyvän esivanhemman osuuden maksimointi koiran sukutaulussa niin, että koiralla ja esivanhemmalla olisi mahdollisimman läheinen sukulaisuussuhde ja näin ollen mahdollisimman paljon yhteisiä geenejä. Erona tavalliseen sukusiitokseen on, että isä ja emä ovat vain tämän yhden esivanhemman kautta sukua toisilleen, eli syntyvät pennut eivät ole sen enempää sukusiitettyjä kuin rodun muutkaan koirat. Jos esivanhempi esiintyy kaukana sukutaulussa, sillä ei ole merkitystä koiran geeneihin. Esimerkiksi pennun ja viidennessä polvessa kaksi kertaa esiintyvän esivanhemman yhteisten geenien todennäköisyys on 12,5 %. Sattuman ansiosta voi käydä myös niin, ettei pennulla ja esivanhemmalla ole yhtäkään yhteistä geeniä. Linjajalostusta suunniteltaessa on selvitettävä, ovatko paritettavat yksilöt todella sukua toisilleen vain tämän yhden esivanhemman kautta, muuten sukusiitosaste voi nousta korkeammaksi kuin on tarkoitus. Perinnöllinen monimuotoisuus Rodun ollessa geneettiseltä kooltaan pieni, ei sen sukusiitosasteen nousua voida ilman risteytyksiä estää, koska kaikki mahdolliset parituskumppanit ovat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen. Vaikka varsinaisia lähisukulaisyhdistelmiä ei tehtäisikään, rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa, kun koiria tai sukuja käytetään jalostukseen epätasaisesti. Esimerkiksi matadoriurokset aiheuttavat rotuun geneettisiä pullonkauloja ja johtavat sukulaistumiseen ja sukusiitokseen. Joissakin roduissa vain neljää, viittä prosenttia rodun uroksista käytetään siitokseen, ja on rotuja, joissa muutama uros poikineen siittää suurimman osan kaikista pennuista. Tällaiset koirat levittävät alleelinsa nopeasti koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä mutaatiosta saattaa syntyä rodulle uusi tyyppivika tai -sairaus. Vähitellen on vaikea löytää jalostukseen koiria, joilla ei tätä mutaatiota olisi. Yksittäinen lähisukulaisyhdistelmä ei ole koko rodulle niin haitallista kuin koko rodun sukusiitosasteen nousu. Yksittäinen sukusiitetty koira ei periytä homotsygotiaansa, vaan sukusiitos saadaan purkautumaan heti seuraavassa sukupolvessa kasvattajan niin halutessa. Koko rodun keskinäinen sukulaisuus sen sijaan ei koskaan pienene muulla kuin rotuun otoilla tai risteytyksillä. Koiralle sen elinaikana suositeltava maksimijälkeläismäärä täyttyy, kun jälkeläismäärä vastaa 5-10 % osuutta kahden edellisen vuoden rekisteröinneistä. Tätä laajempi jalostuskäyttö päästää kyseisen yksilön haitalliset alleelit nopeasti yleistymään rodussa. Jokaisella yksilöllä on perimässään useita haitallisia, resessiivisiä alleeleja. Kun kantaa käytetään tasaisesti ja monipuolisesti jalostukseen, nämä pysyvät suuremmalla todennäköisyydellä näkymättömissä, normaalien alleelien peittäminä. Pienessä kannassa ei pitäisi myöskään toistaa samoja yhdistelmiä.

13


Roturisteytys Roturisteytyksen tavoitteena on tuoda rotuun uusia alleeleja ja lisätä heterotsygotiaa, jolloin vaikutus on päinvastainen kuin sukusiitoksessa: muuntelu lisääntyy, sairaudet vähenevät, hedelmällisyys ja elinvoima lisääntyvät. Ilmiötä kutsutaan heteroosiksi. Koirarotuihin kerääntynyt sairausgeenitaakka saataisiin risteytysten avulla poistettua. Risteytyksellä voidaan myös tuottaa hyviä käyttökoiria, joita ei käytetä jalostukseen. Tällöin pyritään yhdistämään kahden rodun erillisiä hyviä ominaisuuksia samaan yksilöön. Risteytyksessä kannattaa käyttää käyttötarkoitukseltaan samanlaisia rotuja, jotta jälkeläisten luonneominaisuudet ja käyttäytyminen ovat ennustettavissa. Säännölliset risteytykset ovat pienissä populaatioissa tarpeellisia perinnöllisen muuntelun ylläpitämiseksi. Jo muutamasta risteytyspentueesta voi olla rodulle suurta hyötyä. Suomen Kennelliitto on hyväksynyt joitakin risteytysanomuksia, esimerkiksi pinserin risteyttämisen snautserilla kolmessa pentueessa. Risteytyspennut ja niiden jälkeläiset rekisteröidään pinsereiksi – ensimmäiset kolme polvea ER-rekisteriin, ja sen jälkeen tavalliseen tapaan FI-rekisteriin (taulukko 2). Pinseri-snautseri -risteytyksen koirat ovat olleet keskimääräistä terveempiä ja saaneet luonnetestissä hyviä, rodunomaisia pisteitä. Jo F2-pinseripolvessa on tullut näyttelymenestystä, huolimatta siitä, että neljäsosa koirien alleeleista on peräisin snautserilta. F3-polvesta löytyvät projektin ensimmäiset Suomen muotovaliot. Taulukko 2. Eri rotujen osuudet kahden rodun risteytyksessä ja sen jälkeisissä takaisinristeytyksissä.

Risteytyspolvi Rekisteri Alleelijakauma (%) Pinseri Snautseri F1 (pinseri x snautseri) ER (erikoisrekisteri) 50 50 F2 (takaisinristeytys: F1-koira x pinseri) ER 75 25 F3 (takaisinristeytys: F2-koira x pinseri) ER 87,5 12,5 Puhdasrotuinen (F3-koira x pinseri) FI 93,75 6,25

Yhdysvalloissa on risteytetty dalmatiankoira ja pointteri projektissa, jonka tarkoituksena on normaalin virtsa-aineenvaihdunnan aikaansaavan alleelin tuominen dalmatialaisille. Normaalin alleelin osuus rodussa on lähes nolla, eli kaikki dalmatiankoirat ovat homotsygootteja resessiivisen, virtsahapon tuotantoa ja virtsakivien riskiä lisäävän mutaation suhteen. Mutaation toteamiseksi on olemassa geenitesti. Projekti aloitettiin vuonna 1973 risteyttämällä dalmatiankoira ja pointteri, jolla oli normaali virtsa-aineenvaihdunta. Tämän jälkeen on tehty vain takaisinristeytyksiä, eli muita vieraan rodun yksilöitä ei projektissa ole käytetty. Yksi pointteri yhden kerran käytettynä on siis saanut aikaan linjan, jonka jokaisessa sukupolvessa on virtsa-aineenvaihdunnaltaan geneettisesti normaaleja koiria valittavana jalostukseen.

14

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Koiranet – jalostustietojärjestelmä Teksti ja kuvat Anett Finnig, Springerspanielit ry:n jalostustoimikunnan puheenjohtaja, Cockerspanielit ry:n hallituksen jäsen

Mikä jalostustietojärjestelmä oikein on? Se on PrettyBit Oy:n kehittämä, Kennelliitolle tarkoitettu ja kaikille avoin koiratietokanta. Koiranetissä näkyvät kaikki Suomen Kennelliittoon rekisteröidyt koirat ja niiden sukupuut. Mistä löydän jalostustietojärjestelmän? Voit mennä suoraan osoitteeseen https://jalostus.kennelliitto.fi tai www.kennelliitto.fi -> Verkkopalvelut -> Jalostustietojärjestelmä.

Mitä sieltä löytyy? Perustietoina koirasta näkyvät nimi, rotu, rekisteröintitapa, syntymäaika, rekisteröintipäivä, sukupuoli, väri, kasvattaja, rekisterinumero sekä tunnistusmerkintä. Tiettyä koiraa voi etsiä niin, että ensin valitsee ryhmän ja rodun. Tämän jälkeen hakukenttään voi kirjoittaa koiran koko nimen tai vain osan nimestä. Tietoja voi hakea myös rekisterinumerolla tai tunnistusmerkintänumerolla – tässä kohtaa ei ole merkitystä sillä, onko oikea ryhmä ja rotu valittuna.

15


Tuontikoirista tallennetaan koirarekisteriin vain kolme sukupolvea, mikä on Kennelliiton koirarekisteriohjeen mukaan FI-rekisteröinnin vaatimus. Kaikkia vanhempia koiria ei välttämättä jalostustietojärjestelmästä kuitenkaan löydy. Kennelliiton koirarekisteri on siirtynyt tietokantapohjasta toiseen, jolloin kaikkea vanhaa dataa ei saatu siirrettyä uuteen tiedostomuotoon.

Koiran kuolintiedot eivät päivity Kennelliiton järjestelmään automaattisesti. Jokaisella omistajalla on mahdollisuus käydä Omakoira-palvelun kautta merkitsemässä edesmenneestä koirasta kuolintiedot. Kuolintietoihin merkitään milloin koira on kuollut ja mikä on kuolinsyy sekä mahdollinen tarkenne. Näiden tietojen löytyminen on rodun kannalta tärkeää niin kasvattajille kuin jalostustoimikunnille. Jalostustoimikunnat keräävät tietoa rodusta: onko esimerkiksi rodussa lisääntymässä jokin tietty sairaus, joka johtaa useimmin eutanasiaan, ja mikä on rodun keskimääräinen elinikä. Mikäli ei ole Kennelliiton jäsen eikä näin omista tunnuksia Omakoira-palvelun, kuolinilmoituksen voi tehdä myös vapaamuotoisella kirjallisella ilmoituksella. Ilmoituksesta tulee käydä ilmi koiran nimi ja rekisterinumero, kuolinaika ja -syy sekä koirarekisteriin merkityn omistajan allekirjoitus. Ilmoituksen voi lähettää Kennelliiton rekisteröintiin, josta tiedot tallennetaan järjestelmään. Omistajatiedon ilmoittaminen ja tietojen päivittäminen Kennelliiton omistajarekisteriin on ensiarvoisen tärkeää. Omistajailmoituksen voi tehdä sähköisessä Omakoira-palvelussa tai Omakoira-mobiilisovelluksella. Omistajailmoituksen voi myös tehdä lähettämällä rekisteritodistuksen liitteenä olevan omistajailmoituksen siinä mainittuun postiosoitteeseen. Jos koira katoaa ja se löydetään, koira voidaan etsiä mikrosirunumeron perusteella Kennelliiton tietokannasta. Sieltä saadaan omistajatiedon ja paikkakunnan avulla nopeasti yhteys omistajaan. Omistajatietojen puuttuessa löytäjä voi yrittää olla yhteydessä kasvattajaan. Jos kasvattajalla on tietoa omistajasta, hän saa välitettyä tiedon koiran löytymisestä omistajalle. Suomessa toimii erilaisia löytöeläintaloja, joista osalle on saatu omat Omakoira-palvelun tunnukset eli he pääsevät lähettämään viestin omistajalle koiran löytymisestä Omakoira-palvelun kautta. Omakoira-palvelun kautta voi jokainen Kennelliiton jäsen käydä hyväksymässä, haluaako hän oman nimensä ja kotipaikkakuntansa näkyviin jalostustietojärjestelmässä vai näkyykö omistajatieto vain muodossa ”ei lupaa näyttää omistajatietoja”. Koiran saavuttamat viralliset tittelit tulevat näkyviin erilliseen kenttään Koiranetissä. Titteleiden tallentamisen jälkeen ne listautuvat automaattisesti myös koiran nimen eteen. Suomessa saavutetut tittelit tulevat automaattisesti, mutta ulkomailta saavutetuista titteleistä koiran omistajan tulee itse niin halutessaan lähettää dokumentit Kennelliittoon tallennettaviksi. Koiran perustietoihin listautuvat kaikki viralliset terveystulokset. Terveystulokset listautuvat uusimman tutkimuspäivän mukaan. Silmätutkimusten sekä alle 3-vuotiaana tehtyjen polvitutkimusten osalta tulee voimassaolopäivä. Kun voimassaolopäivä on menneisyydessä, silmätutkimus muuttuu harmaaksi ja siihen tulee merkintä lisätietoihin ”Ei voimassa”. Lähes kaikista saatavissa olevista terveystutkimuksista voi jo tehdä ennakkolähetteen Omakoira-palvelun kautta. Tätä varten ei tarvitse olla Kennelliiton jäsen. Tulokset tulevat nopeammin näkyviin, kun lähetteet on maksettu etukäteen. Silmätarkistustulokset tulevat näkyviin vasta, kun eläinlääkäri on toimittanut paperiset lomakkeet tallennettaviksi Kennelliittoon. Mikäli pentue on polveutumistestattu, siitä tulee myös merkintä.

16

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Jalostusindeksit. Molemmilla roduillamme on käytössä lonkkien osalta jalostusindeksit. Jalostusindeksejä on saatavissa myös kyynärnivelistä esimerkiksi saksanpaimenkoirille. Mitä korkeampi jalostusindeksiluku on, sitä parempi se on. Sulkujen sisällä on koiran suvun tuoma tarkkuus jalostusindeksiin. Mikäli koira käy Kennelliiton virallisissa kokeissa ja näyttelyissä, ne kirjautuvat lähes reaaliaikaisesti tuloksiin. Paikkaa ja aikaa klikkaamalla saa näkyviin rodun kaikki tulokset kyseisestä kokeesta tai näyttelystä.

Koiran sukutaulun tarkasteluna voi valita sukupolvien määrän neljästä jopa kahdeksaan sukupolveen. Tästä pääsee näkemään myös koiran oman sukusiitosprosentin. Sukutaulussa olevia koiria pystyy nimeä klikkaamalla tutkimaan ja näkemään edellä lueteltuja asioita sukutaulun koirista. Koiran perussivulta löytyvät myös pentuesisarukset sekä mahdolliset jälkeläiset, jos koiralla on rekisteröityjä jälkeläisiä. Mahdollisten jälkeläisten osalta tulee tilastoja mm. lonkista, kyynäristä ja polvista. Sen, mitä sisarusten tai jälkeläisten osalta näytetään, pystyy jokainen itse valitsemaan käyttäjäkohtaisista asetuksista. Asetukset löytyvät sivuston ylälaidasta ”Muut rotukohtaiset” -linkeistä. Asetuksista pystyy valitsemaan perustiedoista rekisterinumeron, sukupuolen, värin, hännän, syntymävuoden, syntymäajan, pentueet, karvanlaadun sekä sukusiitosprosentin. Terveystuloksista pystyy valitsemaan näytettäviksi lonkat, kyynärät, polvet, selän, silmät, sydämen, lonkkaindeksin, kyynärindeksin, spondyloosi-indeksin sekä syrinogomyelian (jota ei cockereilla tiettävästi edes esiinny). Koe- ja näyttelytuloksien osalta pystyy myös itse valitsemaan, mitä haluaa näytettävän. Asetuksista voi valita kaikkea, missä cockereilla on osallistumisoikeus ja missä ne ovat saaneet virallisia koetuloksia. Kasvattajalistausten osalta pystyy myös valitsemaan, mitä titteleitä tai koetuloksia (esim. taipumuskoe) haluaa nähdä. Jalostustietojärjestelmässä ylälaidassa on laatikko, josta löytyy rotukohtaisia uutisia: uusimmat pentueet, kokeet, tulokset, näyttelyt, terveys, valiot ja tuonnit.

17


Pentueet löytyvät pikavalikkoina 3 kk, 6 kk, 12 kk tai jopa vuositasolla (4 viimeisintä vuotta). Mikäli haluaa tarkastella aikaisempien vuosien pentueita vuositasoilla, niitä pääsee helposti tarkastelemaan korjaamalla sivun osoitekenttään pelkän vuosiluvun, esim. https:// jalostus.kennelliitto.fi/frmPentueet.aspx?R=5&A=2000, jolloin löytyy vuonna 2000 rekisteröidyt pentueet. Kaikki pentueet voidaan aakkostaa kasvattajan mukaan tai antaa olla rekisteröintipäivän mukaan. Pentuesivulla pystyy valitsemaan myös, haluaako listauksissa näytettävän pentujen nimet. Kokeet ja näyttelyt -osioista löytyvät listaukset seuraavilta ajanjaksoilta: 3 kk, 6 kk, 12 kk tai koko vuosi. Täälläkin pääsee hakemaan esim. koko vuoden 2000 kokeita/näyttelyitä. Näitä pystyy etsimään vuositasolla jopa 1988 vuoteen saakka korjaamalla sivun osoitekenttään vuosiluvun. Tuloksista löytyvät kootusti kaikki koemuodot, joissa on ollut cockereita vuoden aikana. Terveysosiossa pystyy itse päättämään, mitä terveystuloksia haluaa listattavan. Niitä pystyy edellä mainitulla tavalla etsimään seuraavilta ajanjaksoilta: 3 kk, 6 kk, 12 kk tai koko vuosi. Nämäkin löytyvät vuositasolla jopa vuoteen 1988. Terveystilastojen alta löytyy myös kuolinsyytilasto, joka on vain hyvin pieni murto-osa todellisuudesta. Vuosina 2000–2020 syntyneistä cockereista vain 1013 on merkitty kuolleiksi. Tällä aikajanalla näemme kuolinilmoitusten perusteella esimerkiksi, että cockereiden keskielinikä on tällä hetkellä 8 v 9 kk, kun se on jopa 9 v 8 kk ilman aikarajausta. Valiot-osiossa näkyvät Kennelliitossa vahvistetut tittelit. Tittelit pystytään myös listaamaan ajanjaksoilta 3 kk, 6 kk, 12 kk tai koko vuosi. Myös valionarvoja pystyy tarkistelemaan vuositasolla vuoteen 1991 saakka. Tuonteja voi tarkastella vuoteen 1958 saakka. Rotukohtaisia tilastoja ovat tulostilastot, näyttelytilastot, terveystilastot ja jalostustilastot. Tulostilastoista pystyy tekemään hakuja koemuotojen perusteella aikarajauksena joko tapahtumavuoden tai syntymävuoden perusteella. Lisäksi nämä tulokset voi listata itse määrittelemänään vuosilistauksena niin, että jokainen tulos on erikseen, jokainen koira vain kertaalleen tai vain jokaisen koiran paras tulos listautuu. Nämä listat voidaan näyttää joko kappalemäärinä tai prosentteina tai jopa molemmat samaan aikaan. Näyttelytilastot saa näyttelyluokittain tai näyttelytyypeittäin. Aikarajauksena joko tapahtumavuosi tai koiran syntymävuosi. Näyttelytilastot saa joko kappalemäärittäin, prosentteina tai vuosittain yhdessä tai erikseen listattuina. Terveystilastot saa tutkimustyypin mukaan itse määritellyn vuosilistauksen pohjalta joko syntymävuoden, rekisteröintivuoden tai lausuntovuoden mukaan. Jalostustilastot ovat myös hyvin tärkeitä cockereiden osalta. Ne voi valita vuositilastona, jalostukseen käytettyjen urosten/narttujen tai urosten/narttujen jälkeläistilastojen mukaan. Nämä edellä mainitut tilastot saa joko koiran rekisteröintivuoden tai syntymävuoden mukaan listattuina valitulle vuosijaksolle. Jalostukseen käytettyjä uroksia/narttuja pystyy ryhmittelemään neljällä eri tavalla. Osiosta löytyy tieto siitä, miten paljon kyseisellä koiralla on pentuja ja pentueita tilastointiaikana, miten paljon pentueita ja pentuja on toisessa polvessa ja nämä molemmat yhteensä. Jälkeläistilastot voi hakea rekisteröintivuoden tai syntymävuoden mukaan itse valitsemalleen vuosijaksolle. Täältä pystyy valitsemaan mm. kuinka paljon on pentuja, pentueita, lonkkatutkittuja, kyynärniveltutkittuja tai polviniveltutkittuja. Terveystiedot saadaan listattua seuraavista: lonkkanivelet, kyynärnivelet, polvinivelet ja silmät – joko yksin tai erikseen valittuina. Listauksessa näkyy koiran mukaan listattu pentueiden määrä aikajanalla: kuinka monta pentua on yhteensä ja kuinka monta pentua on toisessa polvessa. Muita rotukohtaisia: kasvattajat, listaukset, tapahtumahaku Kasvattajat voi listata sen perusteella, kuinka paljon aikaa viimeisimmästä pentueesta on kulunut (2 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta tai 20 vuotta). Tätä listaa pystyy muokkaamaan kennelnimen (aakkosittain), pentueiden/pentujen määrän mukaan, sen mukaan minä vuonna ensimmäinen tämän rodun pentue on syntynyt tai koska viimeinen pentue on syntynyt. Sen voi listata myös emän keskimääräisen jalostukseen käytetyn iän mukaan tai sen perusteella, kuinka monta pentuetta kennelille syntyy keskimäärin vuodessa. Osioon listautuu myös se, kuinka monta FI MVA, FI KVA tai SPA1 -tulosta kennelin koirat ovat saavuttaneet ja osiossa näkyy, jos kasvattaja kasvattaa muita rotuja (pentueiden määrä rotukohtaisesti on suluissa rodun perässä). Listauksen voi tehdä myös sen perusteella, kuinka monta pentuetta kennelnimelle on rekisteröity kaiken kaikkiaan. Yleisestä osiosta löytyvät kaikki jalostustietojärjestelmässä olevat kaikkien rotujen kennelnimet sekä rekisteröinnit roduittain.

18

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Miten jalostustietojärjestelmää voi käyttää oman kasvatustyön suunnittelemiseen? Laajemman haun kautta voi hakea esimerkiksi omalle nartulleen tietyt kriteerit täyttäviä uroksia tai mikseipä esimerkiksi tutkia, mitkä nartut täyttävät tietynlaiset kriteerit. Tämän haun kautta pystyy rajaamaan perustiedoista syntymävuodet, rekisteröintivuodet tai värit. Tuloksista voi hakea esim. taipumuskoetuloksen osalta SPA-/SPA0/SPA1 tai kriteerillä parempi/huonompi. Tuloksia pystyy hakemaan myös esim. kriteereillä SPME, SPME-V, LTE, MH tai näyttelytulosten osalta. Terveystietojenkin osalta pystyy listaamaan koiria lonkkien suhteen sekä silmätarkistustulosten suhteen. Muuta-osiossa voi hakea, onko koiralla pentueita tietty määrä tai pentuja tietty määrä.

19


Kun olet löytänyt nartullesi sopivan uroksen, voit hakea nartun tiedot esiin jalostustietojärjestelmästä. Sukutaulun alapuolella on kohta ”Toisen vanhemman rekisterinumero”. Syötä tähän järjestelmän kautta sopivaksi katsomasi uroksen rekisterinumero ja muodosta sukutaulu. Pääset tutkimaan sukutaulua 4–8 sukupolven mukaan ja näet samalla myös, mikä on sukusiitosprosentti minkäkin sukupolven kohdalla.

Koska tuontikoirien tai jalostukseen käytettyjen ulkomaisten urosten osalta tallennetaan kolme sukupolvea, saattaa näissä sukutauluissa löytyä tyhjiä sukupolvia. Tällöin järjestelmä kertoo esim. 8 sukupolven sukutaulussa, että tiedossa on 373 sukulaista 510:stä, eli 73 %. Samalla järjestelmä ilmoittaa, kuinka monta eri yksilöä näissä löytyvissä on. Sukutauluun muodostuu erivärisiä laatikoita, jotka kertovat siitä, että kyseinen koira löytyy useamman kerran tehdystä kuvitteellisesta suvusta. Sukutaulun alaosassa on lueteltu yhteiset esivanhemmat sekä myös laskentaparit ja se, mistä sukupolvesta tämä mahdollinen sama koira löytyy. Samasta paikasta näkyy, minkä koirien osalta sukusiitosprosentti muodostuu. Kennelliiton jalostustietojärjestelmä on avoimuutensa ja laajuutensa vuoksi ainutlaatuinen myös kansainvälisesti. Jalostustietojärjestelmässä tietoja on myös kerätty mahdollisimman käyttökelpoisiin ja havainnollistaviin tilastoihin, joista saa paljon tietoa eri rotujen perinnöllisestä monimuotoisuudesta ja terveydestä. Omakoira-palvelun löydät osoitteesta https://www.omakoira.fi. Antoisia tutkimushetkiä historian ja tilastojen syövereihin!

20

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Mitä on impulsiivisuus? Teksti ja kuvat Ulla Ruistola Eläinten kouluttaja ja smartDOG-testaaja www.koiraharrastaja.fi "Impulsiivisuudella tarkoitetaan taipumusta toimia hetken mielijohteesta. Impulsiivisella käytöksellä tarkoitetaan toistuvia äkillisiä, spontaaneja ja harkitsemattomia tekoja.” (www.mielenter-

veystalo.fi)

”Itsehillintää tarvitaan niin tunteiden ja tunnekuohujen kuin impulssien ja mielihalujen hallitsemiseksi. Se on kykyä säädellä ja hallita omaa käytöstä iän edellyttämällä tavalla, ja siihen liittyy myös taju sisäisestä kontrollista. Itsehillintä on tärkeä osa omien tunteiden säätelyä.” (www.mieli.fi) Koirilla impulsiivisuus näkyy jatkuvana vahvisteen tavoitteluna, joka haittaa koiran oppimista ja suoriutumista. Siihen liittyy usein vahvisteesta kiihtyminen siten, että opittu asia häviää koiran päästä. Näin ollen tämä näkyy ihmiselle itsehillinnän puutteena. Vahvisteet voivat tässä olla aivan mitä vain, mitä koira tavoittelee: riista, hajut, ruoka, esineet jne. Koira toimii harkitsemattomasti ja ihmisen kannalta järjettömästi. Impulsiivisuus liittyy usein suureen vilkkauteen ja siihen saattaa liittyä myös motorinen vilkkaus. Koirat ovat myös impulssien takia häiriöherkkiä. Tällainen käytös liitetään ihmisellä ADHD:hen eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöön. ADHD:n oireet ihmisellä ovat keskittymisvaikeudet, lyhytjänteisyys, levottomuus, ylivilkkaus, motorinen vilkkaus, kärsimättömyys ja harkitsematon toiminta. Voidaan perustellusti sanoa, että myös koirissa on ADHD-tyyppisiä koiria. Kaikki impulsiiviset koirat eivät toki ole vilkkaita, eikä niitä voida sanoa ADHD-tyyppisiksi. Eivätkä läheskään kaikki vilkkaat koirat ole impulsiivisia. Vilkkaus ja impulsiivisuus pitäisi kyetä erottamaan toisistaan.

Millainen on impulsiivinen koira? Koira toimii ennen kuin ajattelee ja saattaa joutua usein ikäviinkin tilanteisiin, koska se toimii ennen ja ilman harkintaa. Impulsiivinen koira myös unohtaa juuri oppimansa helposti, koska se, mitä koira kulloinkin tavoittelee, kiihdyttää sen mieltä. Impulsiivinen koira ei välttämättä pysty hillitsemään mielihalujaan vaan singahtelee spontaanisti tapahtumasta toiseen. Tällainen koira on vaikea kouluttaa, koska impulsiivisuus on ensin ymmärrettävä ja sitten nimenomaan siihen on puututtava. Tiedämme esimerkiksi, että helposti kiihtyvän koiran kouluttamisessa ei vireen nostaminen keinotekoisesti ole hyvä ajatus. Tällöin koiran suoritus heikkenee (Bray et al: Increasing arousal enhances inhibitory control in calm but not excitable dogs). Juuri julkaistun suomalaisen tutkimuksen (Tiira et al: Inhibitory control – Important trait for explosive detection performance in police dogs?) mukaan impulsiivisiksi testatut virkakoiran alut valmistuivat virkakoiriksi harvemmin kuin ne koirat, joilla impulsiivisuutta ei havaittu. Tästä voidaan päätellä siis, että impulsiivisen koiran kouluttaminen toimivaksi työ- tai harrastuskoiraksi on haasteellista eikä tulos aina ole haluttu. Lisäksi impulsiivisuus haittaa tavallista koiranomistajaa arjessa. Tähän voidaan vaikuttaa jalostuksella siten, että impulsiivisia koira ei käytetä jalostukseen. Impulsiivisia koira nähdään säännönmukaisesti myös lintukoirissa, jotka ovat oma

21


suuri innostukseni kohde. Olen itsekin Smartdog-testannut mm. niin cockerspanieleita kuin labradorinnoutajia, jotka ovat olleet impulsiivisia. Se ei ole toivottavaa, sillä impulsiivisen koiran työskentely ei impulssien takia ole niin tarkkaa ja kestävää kuin ei-impulsiivisten koirien. Jos koiran pitäisi viimeisen päälle hillitä itseään riistatilanteissa, ei impulsiivinen koira siihen välttämättä pysty, tai ei ole kuin kohtuuttomalla vaivalla koulutettavissa siihen. Suuret hankaluudet kouluttaa koira pysähtymään saattavat siis osittain johtua impulsiivisuudesta. Impulsiivisuus haittaa myös koiraa esim. hakuruudussa, jossa on useita riistoja tai esineitä. Koira sinkoilee riistalta riistalle ja esineeltä esineelle eikä pysty tuomaan niitä sieltä. Onko impulsiivisuudesta hyötyä? Impulsiiviset koirat ovat usein spontaaneja ja rohkeita. Arat koirat eivät yleensä ole impulsiivisia, koska arkuuteen liittyy epäröiminen ja pohtiminen, joita impulsiivinen koira ei useinkaan harrasta, koska ensimmäinen reaktio on toiminta. Toki impulsiivinen koira saattaa olla pehmeä, mutta usein impulsiivisuus "ylikirjoittaa" arkuuden, jolloin se ei näy kovin helposti koiran käytöksessä. Voidaan myös spekuloida, että joissain virkatehtävissä esim. poliisilla juuri impulsiivinen koira on tarpeellinen, koska vaaditaan nopeita ratkaisuja ja nopeaa toimintaa. Mitä impulsiiviselle koiralle voi tehdä? Opettaa itsehillintää ja rauhoittumista oi-

22

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

kein pitkän kaavan kautta. Impulsiivisen koiran kolme tärkeintä harjoiteltavaa asiaa ovat (näihin on lukuisia harjoituksia): • luvan odottaminen • luopuminen • rauhoittuminen Miten selvittää, onko koira impulsiivinen? Smartdogin Kognitio-testissä palkkioon liittyvä impulsiivisuus tulee hyvin esiin. Siinä on pari osatehtävää, jotka nostavat impulsiiviset koirat esiin. Toki jos koira on voimakkaan impulsiivinen, se näkyy yleensä muuallakin testissä.


23


Hajuerottelun alkeet – kouluta cockeristasi sienikoira Teksti Taru Mäkelä Kuvat Marianne Sundblad Artikkeli on alun perin julkaistu Shibasanomissa 3/2018 Sienestyksen alkeita kannattaa treenata ulkona, koska siellä sienetkin kasvavat. Jos ulkona on liikaa häiriöitä koiralle, aloita harjoittelu sisällä. Harjoittelu toteutetaan hajuerottelun kautta. Hajuerottelun opettelussa käytetään apuna purkkeja: ainakin kolme saman näköistä tehdaspuhdasta pientä purkkia reiällisellä kannella tai ilman. Voit käyttää myös pelkkää sientä ilman purkkia, tällöin toinen vaihe jätetään pois. Ilman purkkia sieni saattaa tallautua, tuhoutua tai tulla syödyksi alkuvaiheessa. Jokainen vaihe kannattaa harjoitella hyvin ennen eteenpäin siirtymistä. Aina jos tulee ongelmia tai edistyminen hidastuu, kannattaa palata askel taaksepäin ja kerrata jo opittua ennen uutta yritystä.

1. Sieni purkissa Haistelutoimissa aivan ensikertalaisille kannattaa tarjota muutama nami purkista, jotta koiralla olisi ylipäätään jotain kiinnostusta purkkia kohtaan. Näin harjoittelu helpottuu huomattavasti. Purkkiin laitetaan haluttu tuore sieni tai sienen pala. Laita sienipurkki vähän kauemmas koirasta ja palkitse heti, kun koira kiinnittää pienintäkään huomiota purkkiin. Alussa pelkkä katse purkkia kohti riittää. Ruoka ja herkut ovat hyvä palkkio keskittymistä vaativissa tehtävissä. Korota vaatimuksia pikkuhiljaa ennen palkkiota. Tavoitteena on, että koira menee itsenäisesti purkin luo ja nuuhkii sitä. Älä työnnä purkkia koiraa kohti, vaan mieluummin koirasta poispäin; se vahvistaa koiran itsenäistä etsimistä. Vaihtele purkin paikkaa eri puolille, jottei koira yhdistä ympäristön hajuja sienen hajuun.

24

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

2. Monta purkkia Tässä vaiheessa vahvistetaan ajatusta siitä, että koira etsii nimenomaan purkissa olevaa hajua, ei purkkia. Aluksi voi harjoitella kahdella purkilla niin, että toisessa on sieni ja toisessa ei. Palkitse koira heti, kun se menee haistelemaan oikeaa purkkia. Alussa moni koira juoksee vain sen ensimmäiseksi silmään osuvan purkin luo. Tässä vaiheessa odottaminen ja vain oikein haistettujen purkkien palkkaus on


avain onneen. Itse treenaan usein niin, että kun koira löytää oikean purkin, heitän namin sen selän taakse ja koiran metsästäessä namiaan vaihdan purkkien paikkaa. Eteenpäin voi siirtyä, kun koira valitsee useimmiten oikean purkin.

3. Ilmaisu Kun etsiminen alkaa jo sujua, on aika aloittaa ilmaisun harjoittelu. Ilmaisu tarkoittaa sitä, miten haluat koiran toimivan, kun se löytää sienen hajun. Vaihtoehtoja on paljon. Niistä kannattaa valita se, jonka koira jo osaa hyvin tai joka on sille hyvin luontevaa, kuten istu, maahan, nenäkosketus, paikalle jähmettyminen, katse kohti ihmistä tai vasten hyppääminen. Palataan yhteen purkkiin, jossa sieni on. Kun koira haistaa sitä, pyydetään samalla haluttu ilmaisu, esimerkiksi maahan, ja heti perään palkkio kehujen kera. Koirilla on tapana ennakoida asioita: kun tarpeeksi usein pyydät purkin haistamisen jälkeen koiran maahan, se alkaa pian olettaa, että näin kuuluu aina toimia. Vähennä tässä kohtaa koiran auttamista: kun koira haistelee purkkia, ole hiljaa ja odota. Jos ketjutusreaktio on valmis, koira todennäköisesti menee maahan, koska siitä sai viimeksikin palkkaa. Anna tällöin koiralle superpalkkio ja isot kehut päälle. Jos mitään ei tapahdu, palaa vielä auttamaan koiraa muutaman harjoituksen verran ja yritä myöhemmin uudestaan. Tavoitteena on, että koira nuuhkaisee purkkia ja tarjoaa suoraan haluttua ilmaisua. Muista tässäkin vaihdella paikkoja ja alustoja, joissa treenaatte. Tyhjiä purkkeja voi lisätä heti, kun koira ilmaisee itsevarmasti. Useamman purkin kanssa vahvistetaan ilmaisua nimenomaan sienen hajun kohdalla, jottei koira yhdistä ilmaisua purkkiin.

siirtelevät sientä vaikkapa syömäpuikoilla. Sientä kannattaa piilottaa maastoon eri paikkoihin ja palkita runsaasti, kun koira löytää piilotetun sienen. Huomioi, ettet jätä kävellessäsi suoraan sienelle johtavaa hajuvanaa, jota koiran on liian helppo seurata. Harjoiteltaessa sienestystä metsässä koiralle kannattaa laittaa erilainen panta tai valjaat tai pukeutua itse sienestysvarusteisiin. Koirat yhdistävät helposti näitä asioita toisiinsa, jolloin koira tietää, että näissä varusteissa ei lähdetä vain metsälenkille. Jos löydät metsästä sieniä ennen koiraa, tee siitä harjoitustilanne ja anna koiran löytää ne. Palkitse koira tietysti hurjasti joka kerran, kun se etsinnän jälkeen löytää sienen – olipa se tahallisesti piilotettu tai villi yksilö. Sienikoiran nenää on hyvä viritellä haisteluharjoituksilla ennen sienikautta, vaikka koira jo osaisi etsiä. Näin koira ja ohjaaja tietävät varmasti, mitä ollaan tekemässä. ”Lähtöhajun” harjoittelu voi olla joillekin hyvä lisä keskittymiseen. Lähtöhajussa koiran annetaan haistaa esimerkiksi purkissa olevaa hajunlähdettä ennen etsimistä. Tämä voi auttaa keskittymään ja muistamaan, mitä etsitään. Harjoittelu koskee vain yhtä sienilajia, mutta muut sienet voi opettaa samalla tavalla. Yleensä koira hoksaa homman jo nopeammin toisen hajun opettelun kohdalla. Myös muita hajuja voi opettaa samalla tekniikalla ihan huvin vuoksi.

4. Piilossa Tässä vaiheessa jäljitellään paikkoja, joissa sienet kasvavat, eli lisätään häiriöhajuja koiralle. Purkin voi peittää lehdillä, sammalella tai muulla kasvustolla, jota sienestysmailta saattaa löytyä. Tässä vaiheessa purkin voi myös poistaa ja piilotella pelkkää sientä. Käytä sienen siirtelyyn pihtejä, jottei koiralle jää mieleen haju sienestä, jota ihminen on jo koskenut. Näppärimmät

25


Cockerin kanssa laviinileirillä Sloveniassa Teksti ja kuvat Jenni Ruutiainen Tutustuin laviini- eli luomivyöryetsintään vuosi sitten Levillä, jossa ensimmäisen kerran osallistuimme laviinileirille. Tälle vuodelle ei ollut Suomessa leirejä suunnitteilla, ja minulla oli kova reissukuume, joten suuntasimme Alvinin (Pretty Flower’s Storytime) kanssa laviinileirille Sloveniaan, Kranjska Goraan. Laviinietsinnän ajatuksena Keski-Euroopassa on, että lumivyöryn sattuessa koira osaa haistaa lumeen hautautuneen ihmisen ja kaivaa hänelle hengitysaukon samalla ilmaisten etsijöille ihmisen sijainnin. Jotta vain osaavia koiria käytettäisiin etsinnöissä, kansainvälinen pelastuskoirajärjestö IRO on laatinut myös koirille ja heidän ohjaajilleen laviinikokeen. Laviinikokeessa luokkia on kolme: esikoe V, A ja B. Hyväksytyn tuloksen saatuaan voi siirtyä seuraavaan luokkaan. Kokeissa testataan koiran kykyä etsiä ihminen lumipiilosta ja kaivaa ihmiselle hengitysaukko. Koiran tulee myös olla rauhallisena kulkuvälineessä, joka voi olla moottorikelkka, lumikissa, helikopteri tai hiihtohissi. Ohjaajaa taas testataan lumivyörypiipparin käytössä ja suorittamalla koiran ohjaaminen etsinnässä joko lumikengillä tai korkeimmissa luokissa suksilla. Ohjaajan ja koiran tulee myös kulkea muutaman sadan metrin matka suksilla tai lumikengillä niin, että koira kulkee ohjaajan takana vapaana. Kokeessa on myös tottelevaisuusosio, joka käsittää pk-puolen seuraamiskaavion lisäksi useita eri liikkeitä. Meidän tavoitteemme hauskanpidon ja uuden oppimisen lisäksi oli, että Alvin osaisi etsiä Suomessa lumeen peittyneen ihmisen. Tätä laviiniharrastus tukee mainiosti. Todennäköisyys sille, että ihan oikeisiin laviinihommiin päästäisiin, on aika pieni. Lähdin reissuun kahden muun suomalaisen kanssa. Koska seurueessamme oli yksi isompi koira, sopivien lentojen löytyminen meille kolmelle oli haastavaa. Myöskään kaikki yhtiöt eivät suostuneet koirien kanssa välilaskuihin, ja on kenttiä, joille koiran kanssa ei voi edes lentää. Talviaikaan Sloveniaan ei ole suoria lentoja. Onneksi saimme kuitenkin KLM:ltä sopivat lennot Helsingistä Amsterdamin kautta Wieniin, josta ajoimme määränpäähämme. Koirat matkustivat lentojen ajan ruumassa. Leiripaikkamme oli viehättävä majatalo Koca Na Gozdu 1300 metrin korkeudessa. Sieltä ajoimme päivittäin 1600 metrin korkeuteen, jonne jätimme autot ja kiipesimme tavaroiden ja koirien kanssa vielä korkeammalla sijaitsevalle treenipaikalle. Lisäksi leirin lumipiiloista suurin osa oli jyrkässä rinteessä, joten mäkitreeniä tuli tehtyä paljon. Osallistujia leirillä oli n. 30 eri puolilta Eurooppaa. Minun ja Alvinin treeniryhmässä oli koirakkoja ainakin Tšekistä, Hollannista ja Tanskasta. Tanskalaisilla oli toisena koirana käyttölinjainen cockeri! Enpä olisi uskonut! Yleensäkin cockereita näkee vähemmän pk-puolen pelastuskoirapuolella. 26

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Leirillä treenasimme etsintää, kaivamista ja maalimiesmotivaatiota. Erityisesti maalimiesmotivaation tulee olla koiralla kova, jotta koira ryhtyy kaivamaan halutessaan päästä ihmisen luokse. Meillä oli viime vuonna Levillä ongelmia Alvinin kaivamisen suhteen, mutta nyt saimme ongelmat ratkottua. Mitäpä nyt pieni snaapeli ei nakin eteen tekisi, erityisesti, kun maalimies heiluttaa kuonon edessä nakkia, juoksee piiloon ja piilo kaivetaan umpeen. Osallistuimme leirin lopuksi myös laviinikokeen V-luokkaan, jossa maasto meni hienosti läpi, mutta huonoista hermoista ja esiintymisjännityksestä kärsivä ohjaaja meni sitten ihan täysin mokaamaan tottelevaisuusosuuden. Jos Alvin osaisi sättiä minua, olisi varmasti sättinyt, että urpo! Tätä tämä kisaaminen ja kokeissa käyminen on. Monesti pieleen menevistä suorituksista saa syyttää vain itseään. Kotimatkassa tuli hieman haasteita Euroopassa riehuvan myrskyn vuoksi, mutta onneksi Norwegian pelasti meidät ja pääsimme Wienistä Oslon kautta takaisin kotiin. Norwegianilla ei ollut tarpeeksi ruumapaikkoja koirille, joten Alvin ja toinen koira seurueestamme matkustivat matkustamossa pelastuskoirastatuksella. Norwegianilla joko etsintöihin tai leireille osallistuva pelastuskoira pääsee ohjaajansa kanssa matkustamoon. Lentokoneessa matkustaminen ei paljoa Alvinia stressannut. Jo menomatkalla kaivoin unisen pojan lentoboksista ja paluumatkalla reissusta väsynyt pieni pelastaja nukkui jaloissani molemmat lennot. Kyllä saa olla onnellinen koirasta, jonka kanssa voi tehdä melkein mitä vain ja joka ei juurikaan suurempia stressaa. Cockerspanieli sopii pelastuskoiratoimintaan erittäin hyvin erinomaisen nenänsä ja työskentelymotivaationsa ansiosta. Laviiniharrastus on tähän päälle kivaa ekstraa, jota suosittelen kokeilemaan, mikäli kaipaa jotain hauskaa talvipuuhaa. Erityisesti kansainväliset leirit tuovat aina jotain uutta, ja on mielenkiintoista päästä keskustelemaan kouluttajien kanssa, jotka ovat olleet tositoimissa. Edustimme leirillä suomalaista IRO:n alajärjestöä FRF K9:ää, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää kansainvälistä operatiivista pelastustoimintaa. Yhdistys pitää jäsenensä ajan tasalla tulevista kansainvälisistä leireistä ja kokeista. FRF K9:ään voivat liittyä kaikki pelastuskoiraharrastajat, ja kansainvälisille leireille voivat osallistua jopa melkein aloittelijat. Suosittelen tätä hienoa lajia rohkeille ja reippaille cockerspanieleille ja heidän ohjaajilleen!

27


Bändärit maailmankiertueella Teksti Vivi Aaltonen Kuvat Marianne Sundblad Marianne ja minä ostimme talvella 2016–17 cockerit samasta pentueesta, Crab Apple’s -kennelistä. Alusta lähtien olemme olleet toinen toistemme parhaat tai pahimmat innostajat, hyvässä ja pahassa (virne suupielessä), riippuen siitä, kuka katsoo. Kun molempien koirat ovat jonkin verran kiertäneet kehiä ja muitakin harrastuksia on kokeiltu, keväällä 2019 vitsailimme siitä, että pitäisihän meidän sentään maailmankiertuekin aloittaa. Turvallisin mielin aloitimme sitten niinkin kaukaa kuin Ahvenanmaalta. Koirat siis ilmoitettiin Eckerön KV-näyttelyyn ja varattiin samalla koko viikonlopulle majoitus ja päätettiin ottaa reissu myös Maarianhaminaan tutustumisen kannalta. Perjantaina Marianne ja Kira ajoivat Espoosta meille Perniöön ja käytimme koirat pienellä lenkillä metsässä. Pitkästi ei voinut ulkoilla, koska molemmat oli kertaalleen näyttelypesty, eikä huvittanut aloittaa sitä rumbaa uudestaan. Ilta meni höpöttäessä ja syödessä. Aamun herätys oli aikaisin, koska matka Turun satamaan oli tarkoitus aloittaa jo ennen kuutta. Satamassa pikainen pissatus ja laivaan ajettiin Mariannen kauhuksi pientä ramppia pitkin. Onneksi emme päätyneet katon rajaan vaan saimme pysäköidä normaalisti kannelle. Koirat olivat innoissaan päästessään pois autosta, ja pienissä tiloissa useiden autojen ja koirien joukossa kulkeminen oli lievästi hankalaa. Päästyämme pois autokannelta kohtasimme ensimmäisen isomman ongelman: laivan hytit olivat edelleen siivoamatta ja jouduimme odottelemaan aulatilassa (10 x 10 m) melko suurella porukalla, jossa lähes jokaisella oli jonkinlainen koira. Sinänsä meillä ei ollut hätää, koska omat koirat olivat jo mukana. Toisin oli niillä muutamilla, joilla toinen koira jäi vielä autoon, ja pelko kansien sulkeutumisesta oli suuri. Hyttiin päästyämme saimme rentoutua hetken. Haimme vuorotellen kahvia ja purtavaa. Koirat olisi periaatteessa voinut jättää kaksin hyttiin haukkumisen riskillä, mutta Kira oli astutettu viikkoa aiemmin ja tuoksui velipojan nenään edelleen aivan

28

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


vastustamattomalle. Bono päätyikin hytissä nopeasti häkkieläimeksi, jotta saimme juoda kahvit rauhassa. Kuuden tunnin matka meni joutuisasti. Kertaalleen käytin Bonon kannella, jossa se lähes yökkäsi kammottavaa haisevaa ”hiekkalaatikkoa”, joka oli koirien tarpeita varten laitettu. Sen sijaan laivan ulkorakenteet merkattiin parista kohtaa… Perillä majoituimme mahdottoman mukavaan asuntoon, käytimme koirat rauhallisella kävelyllä ja kävimme kaupassa hakemassa ruokatarpeita. Koirat suihkutettiin ja kampailtiin illan aikana kauniiksi. Meistä ei kumpikaan sen suurempaa trimmiä enää tee viime metreillä, ammatti-ihmiset hoitavat sen puolen ennen näyttelyä. Näyttelypäivä oli kaunis ja Eckerön halliin oli helppo ajaa. Sisarukset oli puettu silkki-

viittoihin ja ne olivat aivan hurjassa vedossa. Intoa tuntui olevan määräänsä enemmän. Saatiin kiva paikka kehän laidalta ja tehtiin tuttavuutta muutaman ruotsalaisen cockerinomistajan kanssa. Norjassa silloin riehunut epidemia oli sulkenut hyvin ison osan osallistujia pois paikalta, ja hallissa oli miellyttävän väljää. Näyttely itsessään sujui reippaassa tahdissa, arvostelu oli sujuvaa ja koko lysti oli ohi nopeasti. Bono esiintyi kivasti ja olin iloinen siitä, miten sain sen käyttäytymään. Kiraa moitittiin turhan pulleaksi eikä armoa annettu siitä huolimatta, että se oli hiljattain juossut ja viikkoa aiemmin astutettu. Tuomari sen sijaan hyvin iloisesti toivotti tervetulleeksi ”normaalissa tilassa”. Kun show oli ohi, ajoimme hyvillä mielin takaisin Maarianhaminaan. Koirat pääsivät pitkälle lenkille. Pitkälle osin siitä syystä, että allekirjoittaneen suuntavaisto ohjasi väärään suuntaan, kun olimme mielestäni tulossa jo takaisin kämpille… Mutta koirat eivät valittaneet, päinvastoin.

Teimme pieniä ostoksia, rentouduimme naapuripubissa pizzan vieressä ja nautimme olostamme. Maarianhamina on todella kaunis! Varasimme tarkoituksella paluumatkan vasta maanantaille, jottei näyttelypaikalta tarvitsisi porhaltaa kiireellä laivaan. Ehdimme tehdä parikin kivaa lenkkiä ympäri kaupunkia ja katsella maisemia. Maanantaina kävimme vielä syömässä keskustassa ennen laivaan ajoa. Maailmanmatkaajat palasivat koteihinsa ja seuraavia suunnitelmia jo hiottiin. Harmi kyllä, tämän vuoden epidemiatilanne Suomessa ja muualla Euroopassa vähän sekoitti hienoja suunnitelmiamme, mutta luulen, että tämä parivaljakko vielä ehtii kiertuettaan jatkaa.

29


Tunnelmia kahdenkymmenen vuoden takaa Teksti Pirjo Peltonen Kuvat Nelly Feyaerts Alkuperäinen teksti on kirjoitettu joulukuussa 2000, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Englannissa näyttelyssä omien cockereideni kanssa. Maahantulomääräykset ovat siitä ajasta muuttuneet, mutta Brexitin tultua voimaan edessä voi olla paluu vähän samankaltaisiin määräyksiin kyseiseen maahan koirien kanssa matkustaessa. “Vuosia sitten englanninopintojeni yhteydessä vieraillessani Englannissa (ja muuallakin tuossa saarivaltakunnassa) ajattelin, että olisi mukavaa asua ko. maassa pitemmänkin aikaa. Kun viitisen vuotta sitten minulta kysyttiin, olisinko halukas työskentelemään jonkin aikaa jossakin yrityksemme ulkomaan toimipisteessä, ensimmäiseksi mieleeni tuli tietysti Englanti. Mutta siihen aikaan olin jo onnellinen muutaman cockerspanielin omistaja ja koirien kanssa ei niin helposti Englantiin muutettukaan. Siksi päädyin tänne nykyiseen kotimaahani Belgiaan. Tässä vuosien varrella olen useaan kertaan tehnyt tuon lyhyen matkan Kanaalin yli Englantiin joko turistina, tuttavia katsomaan tai koiranäyttelyihin mutta aina ilman koiria. Paitsi joulukuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2000, kun vihdoin ja viimein myös cockerini saivat painaa tassunjälkensä rodun kotimaan kamaralle. Matka tuohon päivään oli pitkä, mutta ei sittenkään niin vaivalloinen kuin alussa vaikutti. Kun ensimmäiset huhut Pet Passport Schemesta kantautuivat korviini, kiinnostuin heti ja odottelin kärsimättömänä, mitä kaikkea ohjelma pitäisikään sisällään ja mitkä olisivat lemmikkien maahantuontivaatimukset. Oma eläinlääkärini oli hyvin avulias tässä asiassa. Hän ilmoitti minulle heti, kun oli saanut tarvittavat lomakkeet käsiinsä, minkä jälkeen laitoimme prosessin liikkeelle.

Narttujen CC & ROP Waterwood Forever Amber ja res-CC Judika Black Dove Koiriltani oli otettu rabiesvasta-ainetesti jo aikaisemmin Ruotsia varten, mutta tässä kohtasin ensimmäisen esteen: MAFF (Englannin maatalousministeriö) oli antanut hyväksyntänsä tietyille laboratorioille 27.5.1999 alkaen, ja ennen tätä

30

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

päivämäärää otettuja testejä ei yksinkertaisesti hyväksytty. Toisen cockerini testi oli otettu aikaisemmin, joten uusintatesti oli joka tapauksessa tehtävä. Mutta jotta homma ei olisi ollut liian yksinkertaista, jouduin otattamaan vasta-ainetestin uudelleen myös toiselle cockerilleni, koska sitä ei ollut mikrosirutettu ennen silloin voimassa ollutta rabiesrokotusta vaan sen jälkeen! Ei muuta kuin koko hoito alusta molemmille samanaikaisesti. Eli järjestyksen pitää ehdottomasti olla se, että ensin koiralle laitetaan mikrosiru, sen jälkeen (myös samassa yhteydessä käy) annetaan rabiesrokote, josta 30 päivän kuluttua (erotuksena Ruotsin 120 päivään) saa käydä ottamassa verinäytteen vasta-ainetestiä varten. Kaikkiin rokotus- ja vasta-ainetestipapereihin täytyy merkitä koiran mikrosirun numero. Vasta-ainetestin tuloksesta alkaa juosta kuuden kuukauden ”karanteeniaika”, joka siis vietetään koiran omassa maassa, ei enää Englannissa. Kun tuo kuusi kuukautta on kulunut, tarvitaan eläinlääkäriltä saatava rokotus- ja vasta-ainetestiyhteenveto, johon täällä Belgiassa piti hakea maatalous¬ministeriön valtuuttaman eläinlääkäri/tarkastajan allekirjoitus ja leima. Eikä muuten maksanut mitään, vaikka itse tarkastaja tutki koiran paperit ja rokotustodistukset ja laittoi nimikirjoituksensa minun tapauksessani yhteensä kuuteen paperiin, minkä jälkeen toinen herra löi toisessa toimistossa kuusi leimaa nimikirjoitusten päälle ja aikaa meni ainakin puoli tuntia. Kun nämä paperit olivat kunnossa, ainut jäljellä oleva tehtävä oli päättää matka-ajankohta sen verran tarkkaan, että rajalla tehty koirien tarkastus ajoittuisi 24 ja 48 tunnin väliin siitä kellonajasta, jolloin eläinlääkäri antaa lois- ja matohäädön (täällä Belgiassa ohjeet ovat antaa Frontline-tipat niskaan ja Drontal-tabletti suuhun). Lisäksi joutuu allekirjoittamaan vakuutuksen, että koira ei ole puolen vuoden aikana käynyt missään EUalueen ja muiden sallituiden maiden ulkopuolella. Sitten ei muuta kuin tavarat kasaan ja matkaan! Olin jo prosessin alkuvaiheessa ollut niin noheva (tai sitten suuruudenhullu, ihan miten vain), että olin anonut koirilleni Englannin kennelklubilta nk. ATC-numerot (Authority to Compete), jotta voisin mahdollisesti kilpailla niiden kanssa Englannissa. Saamistani numeroista päätellen ehdin anomuksieni kanssa kahdenkymmenen ensimmäisen joukkoon. Olin jo aiemmin päättänyt joka tapauksessa mennä katsomaan Lontoon Cockeriklubin päänäyttelyä joulukuun alussa, joten pyysin kerhon sihteeriltä ilmoittautumiskaavakkeet, jotka täytin ja laitoin matkaan. Onneksi olin sen verran käynyt Englannissa näyttelyissä, että tiesin miten siellä näyttelyt kulkevat ja osasin ilmoittaa koiran oikeaan luokkaan. Vaikka osallistuinkin ensimmäistä kertaa Englannissa näyttelyyn, ainut sopiva luokka oli avoin luokka, sillä en voinut laittaa koiraani mihinkään aloittelijaluokkaan tai saatujen sijoitusten ja sertien lukumäärän mukaan


jaettuihin luokkiin, koska muissa maissa saadut sertit rinnastetaan Englannin serteihin. Alun perin minun piti vain ilmoittaa nuori urokseni näyttelyyn, mutta ilmoituslomaketta täyttäessäni hoksasin, että myös narttuni voisi ottaa osaa veteraaniluokkaan, koska se ehtisi täyttää seitsemän vuotta juuri ennen näyttelyä. Niin Iina-parka joutui pitkästä aikaa taas näyttelykehään! Vihdoin koitti odotettu päivä. Olin jo edellisenä päivänä hakenut eläinlääkäriltä lois- ja matolääkityksen todistuksineen, laittanut koirat kuntoon ja aamupäivällä lähdin matkaan. Ensin koukkasin noutamaan matkakumppanini, Nelly Feyaertsin (Kennel Billsor), ja Nellyn aviomiehen Rudyn vilkuttaessa meille kateellisena ovelta auton nokka suunnattiin kohti Ranskan Calais’ta. Olimme päättäneet mennä tunnelijunalla, koska se olisi koirien kanssa helpompaa, vaikkakin hieman kalliimpaa. Matka kestää vain puolisen tuntia, ja olet koirien kanssa koko ajan autossa sen sijaan, että jättäisit ne autoon yksinään laivamatkan ajaksi. Ja koska täkäläisistä tuulista ja säistä ei koskaan tiedä, etenkään joulukuun alussa, tunnelin kautta pääsee vaikka hieman voimakkaammankin tuulen aikana. Olimme muuten todella onnekkaita sään suhteen, sillä koko matkan ajan vallitsi leppoisa syyskeli. Viikkoa matkan jälkeen uutiset kertoivat valtavista sateista ja tulvista Englannin eteläosissa. Calais’sta lähtevän tunnelijunan matkalippujen tarkastuksessa sain ohjeen laittaa hälytysvilkut päälle autoon, jotta tulliviranomaiset tietäisivät, että autossa on koiria (he ottivat rekisteri¬numeronkin ylös). Kävimme kuitenkin ennen tulliin menoa pikaisesti ostoksilla sataman ylellisessä kaupassa. Passintarkastuksen jälkeen meidät ohjattiin erityisesti eläintentarkastusta varten olevaan aitaukseen, johon oli järjestetty oikein ulkoilualue eläimille. En kuitenkaan käyttänyt tarjousta hyväkseni, koska vettä tuli kaatamalla ja koirat olivat seuraavana päivänä menossa näyttelyyn.

Urosten CC Sheigra Starshine ja res-CC Rosaday Jack The Lad Katoksen alla otin koirat pois autosta ja menin toimistoon, jossa kaksi erittäin ystävällistä Ranskan tullin naisvirkailijaa katsoivat koirien paperit ja koirien kanssa leikkiessään tarkastivat samalla mikrosirujen oikeellisuuden. En tarvinnut edes

omaa mikrosirun lukijaani, jonka olin varmuuden vuoksi ottanut mukaan. Minun piti täyttää vielä yksi paperi, minkä jälkeen olimme valmiita siirtymään Englannin tullin puolelle. Siellä myös erittäin ystävällinen virkailija pyysi minua tulemaan toimistoon (vesisateen takia), kurkkasi koiria takaikkunasta, mutta ei enää tarkistanut mikrosiruja uudelleen. Toimistossa virkailija kollegansa kanssa katsoi lois- ja matohäädön kellonajan ja toivotti minulle hyvää matkaa ja koirille näyttelymenestystä. Olin kuulemma erittäin hyvin varautunut, kun olin varmuuden vuoksi pyytänyt eläinlääkäriltä terveystodistuksen koirille Ranskaan paluutamme varten. Virkailijan mukaan sitä ei yleensä ole kysytty, mutta koskaan ei voi tietää, milloin tilanne muuttuu. Tämän jälkeen kurvasin junaan menevän jonon päähän, josta pikapuolin pääsimme ajamaan sisään junaan. Hetki sen jälkeen, kun olin pysäköinyt auton ohjeiden mukaan, junavaunussa oleva virkailija tuli pyytämään meiltä anteeksi, ettei huomannut meillä olevan eläimiä autossa. Hän sanoi, että olisi siinä tapauksessa pyytänyt meidän taaksemme pysäköityä autoa jättämään hieman enemmän tilaa, jotta saamme aivan varmasti takaluukun auki mahdollisessa hätätilanteessa. He todellakin haluavat auttaa myös eläinmatkustajat ulos, jos jotain sattuu. Sama virkailija kävi vielä matkan aikana varmistamassa, että kaikki on kunnossa ja vilkutti meille junasta ulos ajaessamme. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme majapaikkaamme, jonka parkkipaikalla cockerini saivat tehdä ensimmäiset merkkauksensa Englannin maaperälle. Omat tuntemukseni olivat siinä vaiheessa aika mahtavat: monen vuoden unelma oli täyttynyt. Oli todellakin mahdollista tuoda lemmikkinsä mukanaan lyhyelle reissulle Englantiin ongelmitta. Illalla kävimme Nellyn kanssa syömässä viereisessä ravintolassa, ja hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaamme kohti näyttelypaikkaa aikaisin lauantaiaamuna. Näyttely oli London Cocker Spaniel Societyn Breed Championship Show (eli yhdistyksen päänäyttely), joka pidettiin Lontoon länsipuolella viihtyisässä urheiluhallissa. Urokset näyttelyssä arvosteli Kay Baldwin (Vailotest) ja nartut Betty Rice-Stringer (Kennelbourne). Molemmilla rouvilla on takanaan jo pitkä ura sekä cockerikasvattajana että tuomarina. Cockereita oli näyttelyyn ilmoitettu 309 kpl. Narttujen arvostelu aloitettiin puolta tuntia aikaisemmin kuin urosten, ja suurin huolenaiheeni olikin se, että urokseni ja narttuni joutuisivat yhtaikaa kehään. Mutta narttujen kehän lounastauko varmisti sen, että ensin tulikasteensa saisi oma kasvattini, Walking Shadow’s As You Like It, kutsumanimeltään Willys. Olin ilmoittanut Willyksen kahteen luokkaan, joista Any solid colour special open dog arvosteltiin ensin. Kun odottelin kehän ulkopuolella kehään menoa, tunsin normaalin jännityksen hiipivän selkäpiitäni pitkin. Mutta kehään päästyäni unohdin kaiken ja keskityin koiran esittämiseen täysillä. Oli hieman outoa mennä muiden joukossa melkein kävelyvauhtia kehän reunoille laitettua kumimattouraa pitkin kuten Englannissa on tapana, kun on tottunut siihen, että voi koiran kanssa mennä hieman vauhdikkaammin omaa

31


uraansa. Mutta yksittäisarvostelussa sain esitettyä koirani ”normaalisti”. Suureksi ilokseni löysin itseni arvostelun päätyttyä kakkossijalta koiran jälkeen, josta myöhemmin tuli vara-sertin saanut uros. Tavan mukaan tuomari kirjoitti koirastani (vähintään kahdesta ensimmäisestä sijoittuneesta) arvostelun, joka sitten aikanaan ilmestyy Dog Worldissa muiden tulosten mukana. Kehästä ulos tultuani sain monelta cockeri-ihmiseltä hyväksyvän arvion koirastani, joten ensiesiintymisemme näyttelyssä Englannissa ylitti kaikki odotukseni (tyyliin tärkeintä näin ensi kerralla ei ole voitto vaan osanotto...). Lisähöysteen antoi ensimmäinen rahapalkintomme – toiseksi sijoittunut sai palkinnoksi yhden punnan! Mukavinta näyttelyyn osallistumisen ohella oli vaihtaa mielipiteitä tunnettujen ja pitkäaikaisten cockerikasvattajien kanssa, esim. Sue Young (Canyonn) kertoi tulevansa mielellään Suomeen arvostelemaan ensi kesänä. Sattuneesta syystä en tällä kertaa ehtinyt katsoa näyttelyyn osallistuneita cockereita yhtä herpaantumatta kuin edellisillä kerroilla, mutta kyllä silmään tarttui useita mielenkiintoisia cockereita – sekä uusia että vanhoja tuttavuuksia. Kaiken kukkuraksi järjestävän kerhon puheenjohtaja Jennifer Carey (of Ware ja Falconers-kennelistä) haastatteli minua, koska olin ensimmäinen ulkomaalainen näytteilleasettaja, joka osallistui heidän Championship show’hunsa. Myöhemmin esiinnyimme Willyksen kanssa vielä toisessakin luokassa, Any colour open dog. Tässä luokassa ovat esimerkiksi kaikki paikalliset valiot. Sijoituimme viidenneksi (VHC = very highly commended) sellaisten koirien joukossa kuin esim. Kendalwood Campaigner, Lindridge Star Turn ja Canyonn Classic Gold. Veteraani-Iina ei ainoana yksivärisenä sijoittunut narttujen veteraaniluokassa, vaikka olikin todella hyvässä kunnossa. Viisi sijoittunutta olivat yksinomaan kirjavia. Tuomari sanoikin Iinaa veteraaniluokan junioriksi – muut olivat nimittäin vähintään kahdeksanvuotiaita. Näyttelyn paras uros ja sertin saaja oli musta Sheigra Starshine (Sh Ch Judika Titan – Sheigra Sweet Simplicity), omistajana koiran kasvattaja Carol West. Vara-serti meni punaiselle Rosaday Jack the Ladille (Sh Ch Ir. Allies Choice – Rosaday Page Three), omistaja S. Gray, koiran esitti kasvattaja Sheila Sadler. Narttujen sertin ja ROPin vei punainen Waterwood Forever Amber (Sh Ch Lujesa Happy Too – Quettadene Alicia at Amberway), omistajana koiran kasvattaja Nannette Howell. Tästä koirasta tuli samalla valio. Vara-serti meni mustalle nartulle nimeltään Judika Black Dove (Sheigra Starshine – Sh Ch Judika Black Swan), kasvattaja-omistaja Keith Costello. ROP-pentu oli Ann Websterin erittäin mukavan näköinen musta urospentu Asquanne’s Gillespie (Asquanne’s Gonzales – Asquanne’s Georgette). Paras narttupentu oli blue roan Okell Our Blue Belle (Avandora Ladykiller – Okell Vindael Vivacity), omistaja-kasvattaja J. Walker. Paras veteraani oli todella kaunis Andrew Jonesin ja Jane Simmondsin kasvattama ja omistama blue roan

32

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

narttu Sh Ch Shenmore Seeing Stars (Sh Ch Bitcon Troubadour – Shenmore Starlet), viime vuoden vastaavan näyttelyn paras narttu. Lähdimme kohti Belgiaa heti näyttelyn päättymisen jälkeen, ja paluumatkaan käytimme vain viitisen tuntia. Kokonaiskilometrimäärä tekemälleni reissulle oli noin 800, sama, mikä tuli aikoinaan mittariin kotimaassa, kun ajelin Imatralta Turkuun näyttelyyn ja takaisin. Seuraavan päivän koirat nukkuivatkin autuaasti matkan rasituksista toipuen.

Any solid color special open dog -luokan sijoittuneet tuomarin kirjoittaessa arvosteluja; Willys ja minä keskellä Kaiken kaikkiaan koko matka oli mielenkiintoinen ja erittäin positiivinen kokemus, ja aionkin palata Englantiin sekä lomalle että näyttelykehiin heti sopivan tilaisuuden tullen. Koska jouduin pian matkan jälkeen hakemaan uusintarokotukset koirilleni, kävin samalla hakemassa uudet leimat uuteen Pet Passport -lomakkeeseen, joka nyt siis on voimassa seuraavaan uusintarokotukseen asti. Osaltaan matkan onnistumiseen vaikutti Sirpa Huusari, joka Amsterdam Winner -näyttelymatkallaan majoitusta vastaan teki sekä Willykselle että Iinalle todella hyvän näyttelytrimmin – englantilaiseen tyyliin. Kiitos myös Marjut Kakolle kannustuksesta, vaikka sainkin lisää suorituspaineita hänen muistutuksestaan siitä, että koirani ovat ensimmäiset suomalaiset cockerit, jotka esiintyvät Englannin näyttelykehissä tämän uuden lain suoman mahdollisuuden myötä. Yritin pitää koko ajan Suomen lippua korkealla, ja kerroin tapaamilleni ihmisille kuulumisia Suomesta – onneksi ystäväni pitävät minut ajan tasalla niiden suhteen. Tulihan todistettua, että ei ole mikään mahdottomuus mennä englantilaisen rodun kotimaahan näyttelyyn, toivottavasti muutkin saavat lisäinnostusta tästä. Saa tänne Keski-Eurooppaankin tulla näyttelyreissulle, minulta saa tietoja näyttelyistä ja tuomareista.” (Julkaistu lehdessä Cockerspanieli 1/2001) Tuon ensimmäisen kerran jälkeen seuraavaa koirien kanssa tehtyä Englannin matkaa pitikin odottaa aina vuoden 2001 syyskuuhun saakka, koska melko pian tuon käynnin jälkeen Englannissa puhkesi suu- ja sorkkatautiepidemia – Cruftsin näyttely siirrettiin sinä keväänä toukokuulle, ja vielä silläkin matkalla auto piti ajaa desinfiointialtaan läpi. Jotenkin muistuttaa nykyisiä poikkeusoloja...


Syyskuussa 2001 matka vei Richmondin näyttelyyn – se pidettiin sinä vuonna Ascotin raviradan läheisyydessä; siellä tuomari Joanna Darby (Classicway) sijoitti Willyksen avoimessa luokassa neljänneksi (palkintosija Res), edellämme sen hetken voitokkaimpia uroksia. Veteraani-Iina kilpaili Veteran Stakes -kilpailussa, johon osallistui sinä päivänä yli 60 koiraa. Tästä kilpailuista jäi mieleen se, kun tuomari koiraa tervehtiessään sanoi sille, että ‘Hello, I’ve seen you before!’ ja loppujen lopuksi otti meidät kahdeksan parhaan joukkoon. Kisan jälkeen selvisi, että kyseinen tuomari oli edellisenä viikonloppuna nähnyt Iinan sijoittuvan eräässä Belgian näyttelyssä BIS3-veteraaniksi, ystäväperheeni pojan esittämänä! Vaikka myöhemmin Willys saavutti Englannin näyttelykehissä jopa luokkavoiton, ikimuistoisin kerta oli kolmas näyttelykertamme, vuosi ensiesiintymisen jälkeen jälleen joulukuussa Lontoon Cockeriklubin päänäyttelyssä. Urokset arvosteli Patricia Shaw (Lochdene), ja Willys sijoittui yleisessä avoimessa luokassa kolmanneksi (taakse jäi pari valiota ja muita sertin saajia). Näin ollen se sai Englannin Stud Book -numeron ja sen myötä pysyvän osallistumisoikeuden Cruftsiin. Lämpimimmät onnittelut halauksen kera sain kehän reunalta tapahtumia seuranneelta George Caddyltä, joka vuoden 1999 Saksan Bundessiegerissä Willyksen yksiväristen junioriurosten voittajaksi arvosteltuaan oli seurannut koirani uraa mielenkiinnolla. Tuolta näyttelyreissulta minulla on myös muistona olohuoneen seinällä oleva

Tracy Morganin Iinasta ja Willyksestä ottamista valokuvista tehty taulu. Toki kävimme myös Cruftsin näyttelyssä, kun sinne molempien koirieni kanssa kerran pääsin, mutta kyllä täytyy sanoa, että se näyttely on parempi kokea katsojana kuin näytteilleasettajana. Suurimmat paineet tulivat koko päivän kestäneestä oman vuoron odottamisesta ja kehän reunalla olevien tuttujen suomalaisten katseista. Kaiken kaikkiaan kävin puolentoista vuoden aikana kymmenisen kertaa koirieni kanssa Englannissa näyttelyissä, ja pärjäsimme siellä oikein mukavasti, kun muistaa, että Willys oli tuohon aikaan ainut kehissä esiintynyt pitkähäntäinen cockeri. Ja tuo ensimmäisestä näyttelystä saatu punnan kolikko oli uskollinen matkakumppanini kaikkien näiden matkojen aikana – onnenkolikko löytyy vieläkin eteisen pöydällä olevasta pikkulaatikostosta.

Walking Shadow’s As You Like It näyttelyn jälkeen kuvattuna 33


COCKERSPANIELI – RODUN HISTORIA OSA 2 Teksti on julkaistu Cockerspanielit ry:n jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO) vuosille 2016–2020 Ensimmäiset koirat Suomessa, koiramäärän kehitys Rodun historia Suomessa 1910-luvulta 1970-luvulle Ensimmäinen Suomessa rekisteröity cockerspanieli oli black and tan -narttu Nora, joka rekisteröitiin vuonna 1910. Nora oli ainoa tiedossa oleva cockeri maassamme ennen vuotta 1917, jolloin rotua alettiin tuoda enemmän maahan. Vuonna 1924 alkoi varsinainen rodunjalostus maassamme. Ensimmäisen pentueen kasvattaja oli Åke Befrits Matinkylästä, mutta salolaisen Richard Eagerin Muc Hill -kennel oli ensimmäinen suuremmassa mittakaavassa toiminut kennel; sen kantaemä oli Ch. Lucindy of Ware. Vuonna 1937 kennel tuotti Ruotsista ensimmäisen mustavalkoisen uroksen, Pollux Lucky Strike (Ch Dunford of Beauchanan x Mountain Maid of Ware) kasv. B. Pedersen. Muc Hill -verta on käytetty myös Edith Ollisen of Irac -kennelissä, jonka kantaemä oli Ninon (Schootis x Muc Hill Blue Lily). Vuonna 1947 Muc Hill -kennel tuotti Norjasta kolmivärisen nartun Ch Petersborg Sallyn (Petersborg Padlock x Petersborg Mona) ja mustavalkoisen uroksen Bamse Titon. Tästä alkoi uusi vaihe kennelin historiassa, sillä kennel siirtyi kasvattamaan pelkästään kirjavia cockereita.

Peterborough Sally Vuonna 1956 tapahtui suuria, kun pieni ja sievä Valrai Black Tabithawig sekä hyväksi cockerikasvattajaksi osoittautuva M-L Syvälahti astuivat näyttämölle. ”Tabita” sai hienoja pentueita Bootboy of Broomleafin ja Örlidens Mascotin kanssa. Rottenrow-kennelin suurvoittaja Rottenrow Margaret Rose syntyi jälkimmäisestä pentueesta. Urokset Ch Black Knight of Kenavon (Valjo34

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

ker of Misbourne – Beclands Damask of Kenavon) ja Royaloak Royalist (Sixshot Storm Bird – Royaloak Sugar Candy) tuotettiin maahamme vuonna 1959. Black Knight of Kenavonilla oli noin 400 jälkeläistä ja Royaloak Royalistilla noin 300 jälkeläistä. Vuonna 1960 M-L Syvälahti tuotti Englannista mustan uroksen KANS MVA Astrawin Adventurer (Valjoker of Misbourne – Astrawin Ambrosia). Se oli melko kookas, ja näytti majesteettiselta varsinkin isoissa kehissä. Adventureria käytettiin jalostukseen myös muissa Pohjoismaissa. 1960-luvun alussa cockerikehät alkoivat olla näyttelyissä jo todella suuria. Oli yhä vaikeampaa pitää kaikkea siitosmateriaalia ohjaksissa, ja siksi oli välttämätöntä, että aloittelijoille alettiin järjestää jalostuksenohjausta. Uusia koiria tuotiin maahan Englannista koko ajan mm. Lochranza, Lochnell, Sixshot ja Astrawin -kenneleistä sekä Örlindens-kennelistä Ruotsista. Uusina kasvattajina aloittivat mm. Leila Timonen (Gold-Coast), Siv Lundgren (Finnwin) ja Kalliot (Meritorppa). Vuonna 1965 tuotettiin Englannista aikansa suuri siitosmatadori KANS MVA Lochdene Kestila (om. Paula Kangassalo) sekä vähän myöhemmin punainen uros Ch Kenavon Tobias. Näihin aikoihin tuontien määrä oli jo melkoinen. Valitettavasti oltiin taipuvaisia unohtamaan kokonaan toisen polven urokset siitoksesta. Kaikki halusivat käyttää viimeisintä tuontia huolimatta siitä, oliko uros sopiva nartulle vai ei. Paljon arvokasta siitosmateriaalia jäi varmasti käyttämättä tällaisen tuontien perässä juoksemisen vuoksi. Koirat, jotka syntyivät 1960-luvun puolivälin jälkeen, vaikuttivat vielä pitkälle 1970-luvulle. (Alkuperäisestä Anita Rosengrenin artikkelista lyhennetty. Kokonaisuudessaan artikkeli on julkaistu Spanielilehdessä 1/1996.) Kuten tuon aikaisesta historiankirjoituksesta käy ilmi näyttelyt olivat jo tuolloin merkittävin harrastusmuoto. Koirien käyttöominaisuuksilla ei kirjoituksen valossa juuri ollut väliä koiria jalostukseen valittaessa eikä koirien luonteista ole artikkelissa mainintoja. Ensimmäiset taipumuskokeet järjestettiin 1960-luvun alkupuolella. Haluttiin olla selvillä spanielien käyttöominaisuuksista, kun spanielien omistajat eivät kuitenkaan metsästäneet koiriensa kanssa. Tarvittiin siis jokin käyttöominaisuuksien arvioimiseen soveltuva koe.


Cockerspanieli suosionsa huipulla 1970-luvulla

Merryworth Musical, ensimmäinen taipumuskokeen kautta muotovalioksi tullut koira 1965 järjestettiin ensimmäiset spanielien metsästyskokeet Suomessa. Tuolloin ei ollut harvinaista, että puolet osallistujista oli cockereita, ja kokeiden ensimmäisen vuosikymmenen aikana rotuun valmistuikin useampi käyttövalio. Valitettavasti yhdenkään geenit eivät jääneet vaikuttamaan rotuun pidemmäksi aikaan. Sittemmin cockerien koekäynnit taantuivat yli 20 vuodeksi. Syynä olivat kaiketi harrastajien vähäinen kiinnostus ja siirtyminen muiden ehkä sopivampien rotujen pariin (esim. englanninspringerspanieli).

SF KVA Marcius of Zlazano Rodussa on edelleen jalostuskäytössä narttulinjoja, jotka pohjautuvat kirjoituksessa mainittuihin 1950- ja 1960-luvulla syntyneisiin koiriin. On erittäin arvokasta, että rodussamme on pystytty ylläpitämään lähes 60 vuotta katkeamattomina jatkuneita kotimaisia narttulinjoja.

Cockerspanielin rekisteröintimäärät olivat huipussaan 1970-luvulla, jolloin monena peräkkäisenä vuonna rekisteröitiin yli 2000 uutta cockeria. Rodun valtaisan suosion myötä syntynyttä taakkaa rotu kantaa osittain vielä tänäkin päivänä. Tuon ajan kasvattajat tekivät kuitenkin jalostustyötään erilaisissa olosuhteissa kuin me tänä päivänä. Heillä ei ollut käytössään Koiranet-tietokantaa, geenitestejä eikä BLUP-indeksejä. Yhteyttä pidettiin kirjeitse tai lankapuhelimella. Monta hyvää linjaa on todennäköisesti sammunut vuosien saatossa esimerkiksi yhden prcd-PRA-tapauksen myötä, mitä ei enää tänä päivänä tapahdu. Tarkasteluvuosikymmenellä cockereita tuotiin Suomeen runsaasti. Tiedon jakaminen kasvattajien kesken oli vähäisempää kuin tänä päivänä osin teknisistä resursseista johtuen. Osin myös siitä syystä, että kilpailu kasvattajien kesken oli kovaa. Vuonna 1975 cockerspanieli oli rekisteröintimäärältään jo kolmanneksi suosituin rotu maassamme. Työmäärän tasaamiseksi jalostustoimikuntaan valittiin lisää henkilöitä ja cockerspanielit jaettiin kahtia, eli omat henkilöt hoitamaan kirjavien ja yksiväristen jalostusohjaustyötä. Käytännössä nämä väriryhmät edustivat tuolloin ja edustavat osittain edelleen kahta erillistä populaatiota. Tuohon aikaan, kun nettikeskustelupalstoja ei ollut, kirjoitettiin mielipiteet Spanieli-lehteen. Näin niistä on jäänyt dokumentaatiota myös meille tänä päivänä luettavaksi. Keskustelua aiheuttivat kirjavien silmäsairaudet ja erityisesti yksiväristen huonot luonteet sekä yleensäkin pentujen määrän tuottaminen, usein laadun kustannuksella. Vuoden 1975 laaditusta näyttelytilastosta oli luettavissa mm., että kyseisenä vuonna vakavan huomautuksen luonteestaan näyttelyarvosteluun sai 16 yksiväristä ja 19 kirjavaa cockeria. Ongelmat ovat olleet jo tuolloin hyvin samanlaiset kuin tänäkin päivänä. Vuosi 1975 oli merkittävä vuosi rodun parissa siinäkin mielessä, että Anja Puumala (kennel Leavenworth) ja Isabella Holmström (kennel of Irac) toteuttivat jotain sensaatiomaista, liki skandaalin: he molemmat tekivät yksiväriskirjava -yhdistelmän! Mainitsemisen arvoisia koiria tältä ajalta olisi paljon, sillä koiria rekisteröitiin runsaasti ja koirien tuonti oli vilkasta. Uroksista mainittakoon mm Astrawin Apollo, Glencora Apache, Birthdayboy of Broomleaf, Black Surprise of Broomleaf, Helenwood Tanfastic, Lochdene Kestila, Quettadene Hallmark, Lochranza Peer Gynt ja nartuista Pounikon Geisha, Colinwood Patricia sekä Scotswood Belinda.

35


Lochdene Kestila ja Craigleith Mignon

Cockerspanieli 1980- ja 1990-luvun Suomessa Tultaessa 1980-luvulle cockerspanielien suosio oli puoliintunut 1970-luvun hurjimmista rekisteröintimääristä. Vuonna 1980 pentuja rekisteröitiin 1106 ja maahan tuotiin 10 koiraa. Vuonna 1989 cockeripentuja rekisteröitiin enää 830 ja tuonteja oli 18 koiraa. Rekisteröintimäärien pienentymiseen saattoi vaikuttaa muiden kooltaan suunnilleen samankokoisten mutta turkiltaan helppohoitoisempien rotujen lisääntyminen. Toinen syy oli varmasti yksiväristen cockerien luonteiden saama huono maine. Maahan tuotiin cockereita 1980-luvulla yhteensä 147 kappaletta. Näistä erikoismaininnan ansaitsevat yksivärisistä Astrawin Action Man, Astrawin April Fling, Bidston Solomon, Bryansbrook Sundance, Cascadia Keen Contender, Jaynellas Storm Trooper ja Tanac’s Play It Again. Kirjavissa mainitsemisen arvoisia olivat erityisesti Coltrim Gobbler, Courtmaster Silver Fox, Kennelbourne Yankie Doodle ja Lynwater Scotsman. Kasvattajia oli edelleen paljon. Rotuun eniten vaikuttavia kenneleitä olivat Anja Puumalan Leavenworth-kennel, Nina Kauhasen Northworth-kennel sekä Pirjo ja Kirsi Lehtosen Breeze-kennel. Uusia kasvattajiakin saatiin rotuun, joista voidaan mainita mm. Benchmark (kirjavia), Flyers (yksivärisiä), Margate (yksivärisiä), Raccoon’s (enimmäkseen kirjavia), Roamer’s (yksivärisiä) ja Sweetie-Pie (sekä kirjavia että yksivärisiä). Jalostusuroksia ajateltaessa yksi merkittävimmistä koirista 1980-luvulla oli ehdottomasti Anja Puumalan vuonna 1980 Englannissa syntynyt punainen V-82 Bidston Solomon, jolla oli lukuisia sertejä ja cacibeja, mutta koira ei läpäissyt taipumuskoetta eikä näin ollen koskaan valioitunut. Trevor Bormanin arvio Solon jälkeläisluokasta kertoo kuitenkin

36

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

Bidston Solomon ja Anja Puumala sen todellisen arvon: ”Yksi Skandinavian parhaimmista jalostuskoirista”. Jälkeläisiä koiralla oli mahtavat 257 pentua. Koira vaikuttaa yhä edelleen vahvasti suomalaisten ja koko Pohjoismaiden cockerien takana. Toinen yksivärisissä edelleen voimakkaasti vaikuttava koira oli Nina Kauhasen Norjasta tuoma punainen uros Tanac’s Play It Again, jolla oli myös paljon pentuja (285 kappaletta). Tästä koirasta tuli kansainvälinen muotovalio. Kirjavista eniten 1980-luvulla vaikuttanut jalostusuros lienee 1976 syntynyt blue roan Harwenprince Evening Star (om. Teija Poikolainen-Däuber), jonka vaikutuksesta varmaankin blue roan värinä lisääntyi suomalaisissa koirissa. 1970-luvulla mustavalkoiset ja tricolorit olivat tavallisempia kuin myöhemmin. Tätä urosta voidaan perustellusti sanoa matadoriksi, sillä se ylsi 434 pennun määrään elinaikanaan. Toinen huomionarvoinen koira on 1983 syntynyt blue roan Courtmaster Silver Fox, jolla oli 303 pentua.

Harwenprince Evening Star


Jalostusnartuista voidaan mainita ainakin yksivärisissä Leavenworth Butter Kiss, 1979 syntynyt punainen narttu (16 pentua), joka yhdessä Bidston Solomonin kanssa sai nk. kuuluisat suudelmat. Yhdistelmä uusittiin neljästi ja nämä koirat (Leavenworth Kissing Thing, L. Trick Of Kisses, L. Kiss Of Fire, L. Kisses For Sale, L. Kiss’n Success, L. Secret Kisses ja L. Stolen Kiss sekä L. Tradition) ovat merkittävä osa Skandinavian cockerihistoriaa. Tuona aikana näyttelykehissä nähtiin varmasti Suomen cockerihistorian yhtenäisimmät ja korkeatasoisimmat punaiset cockerit. Kirjavien jalostusnarttujen kohdalla vieläkin sukutauluissa vahvasti vaikuttava on 1984 syntynyt blue roan -narttu Breeze Sleeping Beauty, jolla oli 20 pentua ja jonka korkeatasoisiin jälkeläisiin Mariann Korven ja Anett Finnigin Benchmark-kennelin jalostustyö pitkälti yhä pohjautuu. 1990-luvulle tultaessa tuontiurokset hallitsivat edelleen jalostusta. Kymmenen eniten käytetyn uroksen joukossa vuosina 1991–1999 on vain neljä Suomessa syntynyttä koiraa muiden ollessa tuonteja joko Isosta-Britanniasta (Cardamine Tantom, Kendalwood Communique, Spinneyhill Sadler ja Lynwater Forecaster), Ruotsista (Pansy’s As Right As Rain ja Weststar Burning Love) tai Norjasta Tanac’s Play It Againin vaikuttaessa vielä 1990-luvulla. Kymmenen käytetyimmän uroksen jälkeläismäärät vaihtelivat välillä 79- 198, mutta toisen polven jälkeläisiä näilläkin saattoi olla yli 500. 1990-luvulla jalostusuransa aloittaneista nartuista mainittakoon Nina Kauhasen Northworth Vulgar Taste ja Millions of Luck, joilla on molemmilla toisen polven jälkeläisiä yli 200. Molemmilla nartuilla on ollut merkittävä vaikutus tämän päivän yksivärisiin cockereihin. Tultaessa uudelle vuosituhannelle cockerien rekisteröinnit nousivat jälleen. Merkittävä muutos entiseen oli, että värejä alettiin sekoittaa entistä enemmän keskenään. Samoin silloinen jalostustoimikunta nosti luonneasiat pöydälle. Metsästysharrastus alkoi nostaa päätään.

Käytetympiä uroksia oli Benchmark Oliver Twist (blue roan), Francini’s Pensierostupendo (blue roan), Finemoon Unlimited (blue roan), Flyers You Know (punainen), Northworth Madmans Return (musta), Francini’s Rubacuori (blue roan) ja Berryhill’s Bonfire (punainen). Nartuista eniten käytettiin Breeze Now Sonja-Mariaa (7 pentuetta). Yli sataan toisen polven jälkeläiseen ylsivät seuraavat nartut: Flyers All Right (punainen), Northworth Hue And Cry (punainen), Flyers Baby Doll (punainen), Flyers Vital Flirt (musta), Finemoon Worldwide Love (blue roan), Lochdene Mona Lisa (punainen), Leading-Light Ants In My Pants (blue roan), Usemade Oh Its Me (punainen), Northworth May I Taste (musta) ja Margate What’s Up (musta), Sofus Tarantella (musta), Benchmark Michelle Melody (mustavalkoinen), Breeze Sweet Blizzard (punavalkoinen) ja Quettadene Personality (punainen).

Käyttölinja tulee maahan Vuonna 1999 Kari Pylvänäinen (kennel WoodNymph) toi Englannista ensimmäisen Suomeen rekisteröidyn käyttölinjaisen koiran. Tämä oli musta uros Mallowdale Giddiup, joka oli erinomaisista suvuista peräisin. Huhu kertoo, että olisi tullut jokunen yksilö ennenkin sitä, mutta ne yksilöt eivät päätyneet rekisteriin täällä. Muita jalostuksellisesti merkittäviä tuontikoiria olivat Englannista tuotu maksanvärinen Whaupley Anniken ja Ruotsista tuodut punaiset Stawaskogens Axa ja Red Garlic’s Hjortron sekä musta Gun’s Choise Black Pearl. Uroksista voidaan mainita pentueveljekset Ladysplit’s Deagol, Dinodas ja Doderick, jotka kaikki kolme jättivät käyttövaliotasoisia jälkeläisiä, jotka ovat jatkaneet sukuaan. Muita uroksia, jotka ovat jättäneet leimansa suomalaiseen kantaan, ovat mm. Stawaskogens Goofy, Namusillan Kaljolainen ja Witch-Hunt’s Eddie Vedder. 2010-luvun alkupuolella vähintään yhden käyttölinjaisen pentueen kasvattaneita oli kymmenkunta ja kysyntä oli hyvässä kasvussa. Vähintään kaksi pentuetta kasvattaneita kasvattajia olivat Frosty Morning’s, Friisin, Kuusiviidan, Ladysplit’s, Lahjakas, Miklaus, Namusillan ja Wood-Nymph. 2010-luvulla cockerspanielin suosio on vakiintunut. Vuotuinen rekisteröintimäärä on hieman alle 700 pentua vuosittain. Erilaiset geenitestit ovat tulleet osaksi kasvattajan jalostusvalintaa.

Cardamine Tantom

37


Salla Martiskainen

Kirsi Lehtonen

Salla Martiskainen Anu Paajanen

Johanna K채채ri채inen

lu

Minna Halonen

Anu P

38

Cockerspanielit ry:n j채senlehti 2/2020 Anu Paajanen

Minna Halonen

Karolii


Cami Kivi

ukijakuvia

Paajanen

ina Leinonen

Cami Kivi

Cami Kivi

Karoliina Leinonen 39


Harrastajahaastattelu: turbotrion tarina Kertokaa ensin hieman itsestänne. A: Nimeni on Anu Paajanen. Perheeseeni kuuluu aviomies Jari ja tytär Vilma. Kaksi aikuista poikaamme asuvat jo omillaan. H: Olen 33-vuotias koiraharrastaja Vantaan Tammistosta. Perheeseeni kuuluu mieheni Sebastian, puolivuotias poika sekä kaksi cockerspanielia ja 11-vuotias coton de tulear -mummeli. Aloin kinuta omaa koiraa vanhemmiltani todennäköisesti jo heti kun opin puhumaan. Lapsena minulla oli tapana mennä koulun jälkeen kirjastoon ja istua siellä tunteja eri koirakirjoja selaten. 7-vuotiaana näin leirintäalueen uimapaikalla ikäiseni tytön, jonka perässä ui punavalkoinen pieni koira, cavalieri. Olin aivan myyty, ja viiden vuoden kuluttua sain lopulta ensimmäisen koirani, cavalier kingcharlesinspanieli Tessan. Siitä se koirahulluus sitten viimeistään lähti. P: Olen Petri Sulku. Asun Helsingissä vaimoni ja vuoden ikäisen lapseni kanssa. Perheeseemme kuuluu tällä hetkellä myös kaksi cockerspanielia. Miksi valitsitte harrastuskoiraksi cockerspanielin? Minkä muun rotuisia koiria teillä on ollut/on? Kerro nykyisistä koiristasi. A: Perheelläni on ollut koiria koko elämäni ajan. Syntymäni aikoihin kotona oli 5-vuotias suomenpystykorva Sami, joka oli veljeni varjo. Myöhemmin meille tulivat mäyräkoirat Jutta ja Maukka sekä suomenajokoira Masi isäni ja veljeni metsästysharrastuksen vuoksi. Koska koirat eivät perheessä riittäneet, sain luvan ostaa itse säästämilläni rahoilla ensimmäisen oman koirani, sileäkarvaisen noutajan Santun (Sniffens Zip-Boy) vuonna 1987. Santun kanssa aloitimme harrastamaan NOMEa ja koulutin siitä perheelle sorsastukseen apurin. Kun muutin vihdoin omaan kotiin, tuli kotiini sileäkarvainen noutaja Emppu (Peppermint Pepper-Prince), jonka myös metsästyskoulutin. Empun menetin aivan liian aikaisin vaikean suolistotulehduksen vuoksi. Empun jälkeen perheeseen tuli belgianpaimenkoira Desi, jonka kanssa PK-lajit tulivat tutuiksi. Myöhemmin perhe lisääntyi kiinanharjakoirilla, ja kun vuonna 2016 menetimme viimeisen oman kiinanharjakoiran, halusimme koiran, jolla pääsisin taas harrastamaan monipuolisesti. Kiinanharjakoiran kanssa harrastin agilitya, ja halusin jatkaa uuden koiran kanssa edelleen sitä. Myös TOKO oli mielessä. Näin meille tuli Roope (Davico Daylight Meadows) taloon, ja siitä rakkaus cockerspanieleihin lähti. Myöhemmin saimme täydennystä Paavosta (Jalabelle Lover Like No Other), koska eihän yksi cockers- Dino, kuva Petri Sulku panieli riitä. Cockerspanielitapaamisissa tutustuin Anna Toivaseen ja Karkkiin ja ymmärsin, että jos haluan harrastuksissa seuraavalle tasolle, käyttölinjainen cockerspanieli olisi siihen täydellinen. Vuonna 2018 huhtikuussa lauma täydentyi käyttölinjaisella cockerspanielilla Nappilla (Miklaus Havarti). H: Tessan ollessa 10-vuotias ja asuessani jo omillani hankin coton de tulearin Viivin, joka oli vain puolivuotias Tessan menehtyessä. Tämän jälkeen tulikin toinen cavalieri, Ines, minkä jälkeen tapasin nykyisen mieheni, joka harrasti metsästystä. Koiraa hänellä ei ollut, ja sorsanmetsästyksessä oli ajoittain niin suuria haasteita haavakoiden löytämisessä, että hän otti Viivin ja Ineksen mukaan etsimään linnut kaislikosta ja näin haavakot napattiin talteen. Totesimme, että ehkä olisi hyvä hankkia ihan oikea metsästysrotu, mutta ajatus kolmesta koirasta ei kiehtonut. Ineksen menehdyttyä nuorena äkillisesti talo tuntui tyhjältä ja koiran etsintä alkoi. Kriteereinä olivat muun muassa pieni koko, miellyttävä luonne sekä taipumus pysytellä lähellä omistajaa, joten mäyräkoirat ja terrierit vedettiin listalta yli. Cockerspanieli tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Päädyimme näyttelylinjaiseen, sillä metsästysharrastus oli vielä tuolloin melko vähäistä, ja koiran pääasiallinen tehtävä oli kuitenkin olla lenkkeilykaverini. Minulla ei myöskään ollut minkäänlaista kiinnostusta metsästyshommiin. Ebba tulikin perheeseemme nopealla aikataululla löydettyämme sopivan kasvattajan.

40

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

Ebba, kuva Heidi Koivuniemi


Hyrrä, Isla ja Nappi kuva, Petri Sulku

Hyrrä, kuva Petri Sulku

Innostuin Ebban tulon jälkeen metsästyskoulutuksesta ihan yllättäen. Ebbaa koulutimme jos jonkinlaisen riistan metsästykseen vaihtelevalla menestyksellä. Minkäänlaista kokemusta meillä ei ollut, joten etenimme aivan liian nopeasti keskittymättä ensin kunnolla perusasioihin. Vaikka Ebba noutaa vedestä hyvin, maalta nouto on ollut aina haasteellista, ja hausta on puuttunut moottoria. Jälkihommat ovat olleet koiralle itselleen niitä kaikkein mieluisimpia, joten lopulta koira ajautui pääosin jäljestämään haavakoita eikä toimimaan ylösajavana koirana. Päädyimme ottamaan Ebban kaveriksi käyttölinjaisen cockerin, Islan (Miklaus Aura). P: Siitä lähtien kun olin ala-asteella perheellämme on ollut villakoiria. Aiemmin isoja, ja nyt vanhempieni eläkepäiviä viihdyttää keskikokoinen villakoira Frodo. Aikuisiällä haaveilin pitkään koirasta, mutta sopiva aika koiralle tuli vasta kesällä 2016. Tällöin perheeseemme liittyi punainen näyttelylinjainen cockerspanieli Dino (Northworth Mark the Moon). Rodussa minua kiehtoo iloinen luonne ja alati heiluva häntä. Onhan cockeri myös kaunis koira. Dinon myötä sain herätettyä oman metsästysharrastukseni, ja otin myös ensiaskeleet koiran kouluttamisessa rodunomaisesti ylösajavaksi lintukoiraksi. Huomasimme kuitenkin, että Dinon leipälaji on ehdottomasti jäljestys eikä sillä ole kaikkia rodunomaiseen metsästykseen tarvittavia ominaisuuksia. ”Laji” veti puoleensa enemmän ja enemmän, joten oli itsestään selvää, että hankkisimme käyttölinjaisen cockerspanielin täysiveriseksi ylösajavaksi metsästyskoiraksi. Niinpä tutustuttuamme useisiin kasvattajiin ja käyttölinjan koiriin perheeseemme liittyi huhtikuussa 2018 Hyrrä (Miklaus Cheddar). Miten ”löysitte” toisenne ja ostitte koirat samasta pentueesta?

Hyrrä, Isla ja Nappi, kuva Anu Paajanen

Isla, kuva Heidi Koivuniemi

A: Heidin kanssa tapasimme, kun haimme Ebbaa ja Roopea kasvattajan (Eija Davidjuk) luota. Koska asuimme lähekkäin, vaihdoimme pentutreffejä ajatellen puhelinnumeroita. Pian jo tapasimmekin pentuleikkien merkeissä. Heidin päämääränä oli kouluttaa Ebbasta metsästykseen apuri, ja vanha innostus nosti itsellänikin päätään. Aloin siis myös treenaamaan Roopen kanssa. Perustimme Heidin kanssa Pääkaupunkiseudun cockerit -Facebook-ryhmän jotta tapaisimme muita cockereiden omistajia. Näin tutustuimme Anna Toivaseen, jolla oli käyttölinjainen Karkki. Anna auttoi meitä metsästyskoulutuksessa eteenpäin. H: Alussa järjestimme useita cockeritreffejä, mutta koska ryhmä oli vielä pieni, meitä oli yleensä vain muutama ihminen koirineen tapaamisissa. Petri tuli kerran mukaan treffeillemme, ja kävi ilmi, että myös hän koulutti Dinoa metsästyskäyttöön. Puolentoista vuoden ajan tapailimme epäsäännöllisesti, kunnes meidän kaikkien mielessä alkoi kytemään ajatus käyttölinjaisen cockerin hankkimisesta. Kuin tilauksesta löysimme pentueen ja onnistuimmekin saamaan pentuesisarukset, ”Juustot”. Alusta lähtien olemme olleet tekemisissä lähes päivittäin ja treenailemme useamman kerran kuukaudessa. On ollut mukavaa saada treeniseuraa ja uusia ystäviä koiraharrastuksen myötä.

41


P: Jälkikäteen ajateltuna on ollut todella onnekasta, että saimme koirat samasta pentueesta. Yhdessä tekeminen ja kollektiivinen tuki toisilta, niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa, on ollut mahtavaa. Jokaisella on erilainen koira omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, joten toisten neuvot ja näkemykset sekä yhteinen asioiden pohdinta on auttanut kaikkia pääsemään hurjasti eteenpäin. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa? A: Roopen kanssa aloitin heti pennusta nouto- ja hakutreenit. Kun ikää oli tarpeeksi, aloitimme agilityn Border agility Teamissä. Roope suoritti spanieleiden taipumuskokeen onnistuneesti syksyllä 2018. Napin kanssa aloitin heti sen taloon tultua koulutuksen tähtäimessä ensi syksyn spanieleiden metsästyskokeet. Heti kyynär- ja lonkkakuvausten jälkeen Nappi aloitti myös agilityn tähtäimessä kisakentät. H: Molemmat koirat harrastavat metsästystä, Ebba on jäljestystehtävissä ja Isla ylösajavana. Ebban kanssa on metsästetty muun muassa villisikoja ja kauriita, ja lisäksi koira toimii SRVA-koirana eli jäljestää mm. kolarissa haavoittuneita eläimiä. Isla on vasta parivuotias, ja metsästystä aloitimme harrastamaan vuoden alusta. Islan kanssa tarkoituksena on lintu- ja jänismetsästys. P: Dinon kanssa olemme siirtyneet nykyisin harrastamaan lähes yksinomaan jäljestystä, koska se on selkeästi koiralle mieluisinta; itsenäistä työskentelyä nenää käyttäen. Olemme käyneet myös yksissä MEJÄ-kokeissa, joista tuloksena oli AVO2. Hyrrän kanssa pääpaino on metsästykseen liittyvissä jutuissa, joissa on edetty systemaattisesti perusteista kohti vaativampia asioita. Lisäksi Hyrrän kanssa on käyty TOKOn ja Rally-TOKOn alkeiskursseilla sekä näitä treenattu satunnaisesti yhdessä Juustojen sekä muiden lähialueen cockeriharrastajien kanssa. Mitkä ovat olleet huippuhetkiä tämän harrastuksen parissa? A: Mieleeni on erityisesti jäänyt se upea tunne kun starttasimme Napin kanssa joulukuussa 2019 agility möllikisassa ja koira oli kuin unelma, vaikka ohjaaja ei ollutkaan. Napin kanssa onnistuneesti suoritettu vesityökoe syksyllä 2019. On mahdotonta kuvata sitä tunnetta, kun tekee koiran kanssa saumatonta yhteistyötä saman päämäärän eteen. H: En olisi uskonut, että metsästysharrastus vie mennessään, mutta niin vain tapah- Nappi, kuva Anu Paajanen tui, kun näkee koiran tekevän työtä, johon se on tarkoitettu. Huippuhetkiä voi kokea vaikka erittäin hyvin onnistuneiden treenien jälkeen, mutta mukavalta tuntui kun molemmat koirat suorittivat samana päivänä vesityökokeen hyväksytysti. P: Harrastus on ollut antoisaa ja huippuhetkiä on ollut paljon mm. Cockerspanielit ry:n Surkeen metsästyskoulutusleirit, vesityökokeeseen treenaaminen sekä se pieni jännitys koetta suorittaessa. Päällimmäisenä on kuitenkin jäänyt mielen ensimmäinen tiputus oman koiran ylösajosta sekä täyden työpäivän painaminen ylösajotehtävissä noutajien treenipäivässä. Onko jokin koiristasi jäänyt erityisesti sydämeesi? A: Santtu oli elämäni koira. Yhteistyö koiran kanssa oli saumatonta, luonne mitä kultaisin. Jaksoi pieniä lapsia kärsivällisesti ja toimi kuin ajatus. Kuvittelin, etten enää saa sellaista koiraa kuin Santtu kunnes Nappi tuli taloon. On kuin olisin saanut takaisin samaa, mitä jäin Santussa kaipaamaan. H: Kaikissa on ollut omat hyvät puolensa, mutta Ineksessä oli sitä jotain. Hyvin epätyypillinen cavalieri, joka nouti sorsat vedestä rantaan.

42

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


P: Molemmat nykyiset koirat ovat omilla toilailuillaan hankkineet oman lokeronsa sydämessäni. Myös perheemme ensimmäinen isovillakoira Lucky on jäänyt mieleeni kaikkine kepposineen ja kommelluksineen. Niin korkeata tasoa ei ollut, ettei ruokaa saanut varastettua, kosiomatkalle karattiin vaikka ikkunan kautta tai milloin kosiomatkalta palautettiin autokyydillä kotiovelle.

Nappi, kuva Anu Paajanen Millaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on harrastuksesi suhteen? A: Toivon voivani jatkaa agilityn parissa, mutta pääpaino on startata metsästyskokeissa. Siinä kiehtoo koiran ja ihmisen yhteistyö. On mahtavaa katsella koiraa siinä työssä, mihin se on tarkoitettu. H: Toiveena on osallistua Islan kanssa metsästyskokeisiin syksyllä. Myös agiliyä olisi kiva harrastaa, mutta valitettavasti aikaa ei tunnu olevan riittävästi. P: Dinon kanssa käymme joskus vielä nappaamassa MEJÄ-kokeista AVO1-tuloksen, ja haaveissa on päästä myös käytännön jäljelle. Hyrrällä tavoitteena ovat tulevan syksyn metsästyskokeet. On mielenkiintoista saada tuomarin ulkopuolinen arvio siitä, miten koulutuksessa on onnistuttu. Ehkä myös joskus tulevaisuudessa TOKO- tai Rally-TOKO- kokeet. Kaukaisena haaveena on toinen käyttölinjainen cockerspanieli, mutta toistaiseksi koirakiintiö on täynnä. Haluatteko vielä lisätä jotain? Kannustamme kaikkia, lajista tai linjasta riippumatta, osallistumaan leireille, koulutuksiin, kokeisiin sekä muihin tapahtumiin, joissa voi tavata muita cockereita ja niiden omistajia. Näistä tapahtumista jää hyvien muistojen lisäksi myös rutkasti oppia takataskuun. Lopuksi vielä isot kiitokset kaikille meitä aloittelevia metsästyskoirien kouluttajia auttaneille. Ilman hyviä neuvoja ei varmasti oltaisi läheskään niin hyvässä tilanteessa kuin missä ollaan nyt.

43


Harrastajahaastattelu: Tiia Pellonpää kuvat Annamari Sundgren

Kerro ensin hieman itsestäsi. Olen kymmenisen vuotta pyörinyt koiraharrastajapiireissä. Jotenkin ajauduin heti alusta asti myös yhdistystoimintaan mukaan, ja nykyään toiminkin useammassa yhdistyksessä aktiivina. Toimin kahden yhdistyksen hallituksessa, sihteerinä ja jäsensihteerinä, koulutan, järjestän kisoja ja kokeita useissa eri lajeissa. Olen tämänkin lehden toimituksessa ollut ja yhdistyksen aktiivina. Näin auki kirjoitettuna kuulostaa tehokkaalle kymmenelle vuodelle. Pitäisi kai opetella sanomaan välillä ei… Mutta mukavaahan tämä on! (useimmiten) Koska olet saanut/ostanut ensimmäisen koirasi – entä ensimmäisen cockerspanielisi? Koko koiraharrastusvillitys lähti mustasta cockerspanielista Pepestä tuolloin kymmenisen vuotta sitten. Pepe muutti meille loppukesällä 2009. Ensimmäinen oma koirani. Tai no, oli meillä sekarotuinen Milla-koira, kun olin nuori. Silloin oli vaan itsellä niin paljon muuta urheilua ja harrastusta, ettei käynyt edes mielessä koiran kanssa harrastaa. Miksi valitsit cockerspanielin? Mietin alkuun terrieriä tai labradoria, kumpikaan ei tuntunut ”omalta”. Toinen oli iso, toinen pieni. Halusin keskikokoisen tai pienen harrastuskoiran. Knuutisen Anun (Namusillan) kautta pääsin tutustumaan käyttölinjaisiin cockereihin, joita ei tuohon aikaan montaa Suomessa ollut. Muistan laskeskelleeni, että tuolloin käyttiksiä oli Suomessa noin 60.

44

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Anulle oli syntymässä Namusillan toinen cockeripentue kesällä, ja sain siitä varata pennun. Muistaakseni ainoa toive oli uros. Kiitos Anulle hyvästä valinnasta pennun suhteen ja siitä tuesta, jota ensimmäisen koiran kanssa tarvitsin ja sain! Näin jälkikäteen voi todeta, että cockerin valinta omaksi roduksi ei voisi enempää mennä nappiin. Koirat muistuttavat emäntää - vai emäntä koiria? Miten se menikään, mutta samanlaisia joka paikan härveleitä ollaan kaikki. Koko ajan pitää olla jotain tekemistä. Kerro nykyisestä koirastasi/koirastasi. Nykyään joka paikan härveleitä on kertynyt jo kolme. Pepe (Namusillan Kaljolainen) täyttää kesällä 11v, Paavo (Namusillan Väinämöinen) täyttää 7v, nuorimmainen on englannin tuonti Pitti (Verstone Kultainen Britti). Pepen kanssa on ehditty paljon. Sen virallinen tittelirivistö menee jotakuinkin näin: BH TK1 TK2 RTK1 RTK2 FI JVA FI AVA FI AVA-H. Pepe on käynyt MH-luonnetestauksen sekä luonnetestin. Startattu on agilityssä, tokossa, rally-tokossa, MEJÄssä, metsästyskokeissa ja vesilintukokeessa. Tokossa valioituminen on jäänyt yhden pisteen päähän, mikä harmittaa vietävästi. Nyt jo pappakoiran ikään ehtineenä tahti on vähän hidastunut, mutta edelleen vahvana johtajana laumavahvuudessa. Pepeä kutsun kaikella hellyydellä kärttyiseksi vanhaksi herraksi. Tiedättehän, sellainen hyväntahtoinen, mutta oman arvonsa tunteva. Paavolla on ollut vähän murheita selän kanssa, ja sen kanssa ollaan keskitytty enemmän rally-tokoon. Paavo on toki jäljestänyt FI JVA -merkinnän nimensä eteen. Paven kanssa ollaan käyty myös agilityssä, tokokokeissa ja metsästyskokeissa. Myös Paavo on käytetty MH:ssa ja luonnetestissä. Paavo on lauman pelle. Samalla hän on hyvin herkkä mies, jolla on hyvin vahva miellyttämisen halu.

Pitin harrastusura ei ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin, mutta hänen kanssaan on tarkoitus keskittyä agilityyn. Ehkä myös rally-tokoillaan. Nuori herra osaa käyttää nenäänsä erinomaisesti, pitänee keksiä jotain käyttöä sille. Pitti on aina liikkeessä, nuoruuden into kumpuaa tästä koirasta ulos. Välillä rasittavuuteen asti. Hän on koirista ainut, joka tietää, milloin on tehnyt tarpeeksi. Nuoren koiran kanssa vielä opetellaan parhaita käytänteitä. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa? Edellinen koirien esittely paljasti harrastusrepertuaarin. Kaikilla kuitenkin ns. päälajina on agility. MEJÄ tulee hyvänä kakkosena yhdessä rally-tokon kanssa. Pitin kanssa olemme opetelleet koirajuoksua. Hän on ainut koiristani, joka tykkää vetää hihnassa edellä. Paavo tykkää juosta vapaana maastopyörän vierellä. Tänä kesänä harjoittelemme muutaman lisäkäskyn, kuten ”ohita oikea, ohita vasen”, mikä kertoo miltä puolen haluan koiran ohittavan hitaammat kulkijat.

45


Kauanko olet harrastanut agilityä? Aloitin agilityn Pepen kanssa vuonna 2009. Eli sitähän on kirmailtu jo yli 10 vuotta! Mitkä ovat olleet huippuhetkiä tämän harrastuksen parissa? Paavon kanssa on ollut haasteita agilityssä. Koira käy älyttömillä kierroksilla, eikä agilitysuoritusta pysty aina edes tekemään turvallisesti loppuun. Kesän ja syksyn 2019 aikana kuinkin tapahtui jotain kummallista: löydettiin hetkeksi yhteinen sävel ja saatiin kolme nollaa riipaistua kasaan. Ensimmäinen kisa Paavolla on ollut 30.5.2015 ja ensimmäisen nollan se sai 6.6.2019. Neljä vuotta (!!!) tahkottiin startteja ykkösissä ja sitten se tapahtui! Ihan huikea fiilis! Onnistunut kesä täydentyi vielä OIVAlla (oikeus vaihtaa luokkaa) syyskuussa 2019. Paavon kanssa tavoitteena oli yksi nolla. Nyt ollaan jo reilusti yli sen, joten voidaan vaikka lopettaa hyvillä mielin milloin vain. Joskus olen kuullut kentän laidalla nurinaa siitä, kun on startattu kymmenen kertaa, eikä tullut yhtään nollaa. Toivottavasti tämä meidän esimerkkimme antaa toivoa ja tsemppiä myös muille, jotka ehkä jumittavat jossain luokassa (tai ongelmassa). Sitkeä yrittäminen palkitaan. Onko jokin koristasi jäänyt erityisesti sydämeesi? On vain yksi musta koira yli kaiken: Pepe. Koira, joka on opettanut niin paljon. Koira, jonka kanssa voi tehdä mitä vaan. Koira, joka ymmärtää. Koira, joka toimii kun ajatus. Koira, joka on välillä kärttyinen. Koira, jolla on tucca sekaisin. Koira, joka on elämäni rakkaus. Millaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on koiraharrastuksen suhteen? Pitin kanssa toivon pääseväni agilityssä pitemmälle kuin tähän mennessä. Pepen kanssa ollaan käyty muutaman SM:t kisaamassa ilman suurta menestystä. Pitin kanssa sitten menestytään! Koira on kuvattu terveeksi ja alku ollut lupaava: nyt tehdään molemmat vain paljon töitä tavoitteiden eteen. Paavon kanssa eletään päivä kerrallaan selän kiputilanteen mukaan. Nyt se on ollut pitkään hyvänä, viime kesänä pystyimme harrastamaan agilityä aika kivasti. Paavokin täyttää jo 7 vuotta eikä olekaan mikään nuorukainen enää. Alkanut harmaantuakin jo. Toivottavasti saan Paavolle RTK4-tulokset kasaan ennen eläköitymistä. Pepen kanssa höntsäilemme varmaan vielä muutaman startin agilityssä. Onneksi nykysäännöt sallivat laskemisen kakkosluokkaan, niin se on seniorille mukavampaa: ei niin paljon käännöksiä ja rimat mahdollisesti hivenen alempana. Ehkä keräämme vielä nousunollat ja teemme näyttävän kisauran päättämisen. Myös MEJÄä Pepe pääsee tekemään parissa kokeessa. Lähdemme myös kutsun tullen haavakon perään. Pepe on luottopakki jäljestyshommissa.

46

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Harrastajahaastattelu: Tiina Ekström Kuvat Tiina Ekströmin arkistoista Kerro ensin hieman itsestäsi. Olen keski-ikäinen nainen Espoosta, Porvoosta kotoisin. Tällä hetkellä kolmella cockerilla varustettu. Koska olet saanut/ostanut ensimmäisen koirasi – entä ensimmäisen cockerspanielisi? Ensimmäisen oman koirani sain 1970-luvun alussa, pienen tumman blue roan -värisen cockerinartun Katanian, joka ehti elää luonamme vain muutaman hetken ja menehtyi penikkatautiin 5 kuukauden iässä. Miksi valitsit cockerspanielin? Cockeri tuli perheeseemme vahingossa, sillä äitini oli päättänyt, että rotu on westie. Onneksi äiti soitti Kennelliittoon ja kyseli sieltä millainen rotu westie on. Kennelliitosta suositeltiin lapsiperheeseen cockeria, ja pari päivää sen jälkeen oli Porvoon paikallislehdessä ilmoitus cockerin pennusta. Hinta oli 500 mk. Niin Katania muutti meille ja sulatti koko perheemme sydämet. Kerro nykyisistä koirastasi. Nyt meillä on mieheni kanssa kolme kirjavaa cockerinarttua. Vanhin on Raakel, Benchmark Revolution, joka täyttää tässä kuussa jo 8 vuotta. Keskimmäinen on 4-vuotias Ruth, Triplet Bluesette, ja nuorimmainen alta parivuotias Rinna, LT JMVA EE JMVA Triplet Thingumy. Kauanko olet harrastanut näyttelyitä? Kahden nuoremman narttumme kanssa harrastan näyttelyitä, ja näyttelyitä olen harrastanut pikkutytöstä lähtien. Porvoossa maalla naapurissani oli kasvattaja, joka piti myös tuolloin karanteenia. Ja hänen beaglekasvattiensa kanssa kiertelimme näyttelyitä. Mitkä ovat olleet huippuhetkiä tämän harrastuksen parissa? Cockerien kanssa olen kierrellyt näyttelyitä hyvinkin paljon, ja upeita muistoja on jäänyt mieleeni. Ehkäpä kaksi muistoa on noussut minulle erityisen tärkeiksi. Elämääni suuresti vaikuttanut C.I.B, C.I.E Multi valio Benchmark Oh-La-La Samsara, joka kilpaili hyvin aktiivisesti näyttelyissä ja oli yhtenä vuonna Cocker of the Year pisteissä sijalla 3 ja samalla kisan voitokkain narttu. Isänsä Benchmark Oliwer Twist voitti samana vuonna Cocker of the Year -kisan. Sara hurmasi tuomarit olemuksellaan ja kauniilla liikkeillään. Sitten oli Rebekka C.I.B, C.I.E Multi Mva Benchmark Ace of Hearts, joka yllätti Ruotsissa MV 2008 sijoittumalla lähes 160 nartun joukosta kolmanneksi. Rebekka teki pitkän hienon uran kehissä ja tuomarit kehuivat Rebekan vauhdikasta, iloista menoa. Nyt kolmesta cockeristani kaksi nuorinta käy näyttelyissä, ja odotan varsinkin nuorimmaiseltani eli Rinnalta hienoa uraa kehissä. Rinna on hyvin iloinen ja energinen narttu, joka on nyt alkanut kasvattamaan kaunista turkkiaan, mutta valitettavasti korona tuli ja pysäytti koiraharrastukset. Haaveita ja suunnitelmia on ja pitääkin olla aina. Niin kotimaan kuin ulkomaan näyttelyitä olen katsellut ja ulkomaille olen ilmoittanut nuorempien cockeriemme kasvattajan kanssa koiriamme. Onko jokin koristasi jäänyt erityisesti sydämeesi? Kaikki cockerini ovat olleet aivan ihania - erilaisia mutta mahtavia pakkauksia. Yhden jos nostaisin yli muiden, se oli Rebekka. Rebekalla ei koskaan ollut huonoa päivää vaan päivä otettiin aina vastaan iloisuudella. Kaikki ihmiset olivat parhaita kavereita ja vieraat koirat parhaita ystäviä. Rebekka eli pitkän terveen elämän ja jätti suuret saappaat täytettäviksi. Millaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on näyttelyharrastuksen suhteen? Koiranäyttelyt ovat kiva harrastus tavata saman rodun harrastajia, joista monista on tullut vuosien saatossa ystäviä. Samalla näkee, missä mennään rotumme parissa tänä päivänä. Ja tietysti päivän päätteeksi piknik, herkuttelua, lörpöttelyä ja suunnitelmien tekoa ja yhdessä miettimistä siitä, mihin lähdetään seuraavaksi.

47


C.I.B & C.I.E & FIN & NO & EE & LT CH, BALTW-09,BALTVV-14 , V-14, VV-14 Benchmark Ace Of Hearts

Paras narttuluokka Virossa, min채 ja Mari mukana kisaamassa

C.I.B & C.I.E & FIN & S(u) & LTU & EST & LV & BALT CH,ESTW-04, BALTW-04 Benchmark Oh-La-La Samsara "Sara" (V 2002 voitokkain n채yttelycockerinarttu Suomessa)

Min채 ja Rebekka

48

Cockerspanielit ry:n j채senlehti 2/2020


LT & EE JMVA Triplet Thingumy "Rinna"

Triplet Bluesette "Ruth" VSP, SERT

C.I.B & C.I.E & FIN & NO & EE & LT CH, BALTW-09,BALTVV-14 , V-14, VV-14 Benchmark Ace Of Hearts "Rebekka"

FIN CH & EE VMVA Benchmark Shalimar

49


Harrastajahaastattelu: Kati Härkönen Kerro ensin hieman itsestäsi. Nimeni on Kati Härkönen, olen 1970-luvun puolivälissä syntynyt helsinkiläinen koiraharrastaja. Asun Puu-Käpylässä, vehreässä ja rauhallisessa puutarhakaupunginosassa. Laumaani kuuluu itseni ja koirieni lisäksi sekalainen sakki otuksia jalattomista kahdeksanjalkaisiin. Koska olet saanut ensimmäisen koirasi – entä ensimmäisen cockerspanielisi? Ensimmäisen koirani sain 15-vuotiaana, kun cockerspanieli Ruusa (Breeze Rose Bow) muutti meille elokuussa 1990. Jo seuraavana vuonna Ruusa sai kaverikseen toisen cockerin. Sen jälkeen koiramääräni on pyörinyt kahden ja neljän välillä kerrallaan. Muun rotuisia koiria en ole koskaan omistanut. Kerro nykyisistä koiristasi. Tällä hetkellä minulla on neljä koiraa, kaikki omia kasvattejani. 13,5-vuotias Unna (Delichon Cirrus) on kymmenvuotiaan Jukkiksen (Delichon Droplet) ja seitsemän vuotta täyttävän Sirrin (Delichon Flying Adder) äiti sekä kaksivuotiaan Clintin (Delichon Gooseberry) isoäiti. Kolme vanhinta koiraani ovat konkareita jäljestämispuuhissa, ne ovat kaikki Pohjoismaiden jäljestämisvalioita. Nuorin on vasta aloittelemassa MEJÄ-uraansa. Mitä harrastat koiriesi kanssa? Arkielämässä liikumme paljon luonnossa, retkeilemme ja ulkoilemme erilaisissa maastoissa. Virallisista koiraharrastuksista MEJÄ on meidän ykkösjuttumme, on ollut jo vuosien ajan. Näyttelyissäkin on kiva käydä, mutta harmillisesti näyttelytouhut tuppaavat jäämään MEJÄn jalkoihin, sillä molempien lajien sesonki osuu samaan vuodenaikaan. Kolme vanhinta koiraani ovat kuitenkin myös Suomen muotovalioita. Kauanko olet harrastanut MEJÄä? Osallistuin ensimmäiseen MEJÄ-kokeeseen vuonna 1998. Sen jälkeen olen viihtynyt jälkimetsissä joka vuosi ja tähän mennessä jo usean koiran kanssa. Mitkä ovat olleet huippuhetkiä tämän harrastuksen parissa?

Delichon Droplet, kuva Kati Härkönen

Totta kai huippuhetkinä on pakko mainita hyvät sijoitukset mestaruuskokeissa kolmen eri koiran kanssa sekä tietysti kahden koirani yltäminen täydelliseen 50 pisteen suoritukseen voittajaluokassa. Mutta mieleeni on jäänyt myös monia, monia muita hienoja tilanteita ja tapahtumia vuosien varrelta. Niitä ovat esimerkiksi riistalle herkän Unnan (Delichon Cirrus) valioituminen lähes täydellisellä jäljestyksellä vuonna 2013. Tämä on yksi niistä kerroista, kun minua on todella jännittänyt koesuorituksen aikana. Tai kesällä 2009 Norjan MEJÄ-kokeeseen suunnattu matka, jonka teimme koirani Joyn (Breeze Joy Joy) sekä kahden ystäväni ja heidän koiriensa kanssa. Kuinka ollakaan, juuri meidän koiramme olivat kokeen kolme parasta koiraa noin parinkymmenen osallistujan joukosta. Tai tavallinen koepäivä toukokuussa 2011, jolloin olin kasvattini Gimlin (Delichon Chubbycloud) ohjaajana. Gimlin lätkäfaniemäntä jännitti kotona sekä koiransa että Suomen jääkiekkomaajoukkueen suorituksia. Epäilykset vaihtuivatkin tuplajuhliin, kun Gimli valioitui ja Leijonat voitti maailmanmestaruuden samana päivänä. Näitä mahtavia muistoja on vaikka kuinka paljon! Lisäksi olen kokenut useita upeita hetkiä myös ilman koiraa oppaana ollessani. Joka kerran, kun tekemälleni jäljelle arvottu koirakko onnistuu hyvin suorituksessaan, tulee aina hyvä mieli!

50

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Onko jokin koiristasi jäänyt erityisesti sydämeesi? Kaksi koiristani ovat olleet minulle erityisen tärkeitä juuri MEJÄä ajatellen. Joy (Breeze Joy Joy) oli koira, jonka kanssa opettelimme lajin saloihin usean vuoden ajan. Joy oli luonnonlahjakkuus jäljestämisessä ja mahtava tyyppi, jonka kanssa päädyimme arvokisojen palkintopalleille jo harrastuksen alkutaipaleella. Ja sitten on Jukkis (Delichon Droplet). Jukkiksen kanssa olemme tehneet yhdessä pitkän uran MEJÄ-metsissä. Sen kanssa olemme täydellisesti samalla aaltopituudella kyseisessä touhussa, mikä tuntuu upealta narun päässä ja näkyy myös onnistuneina koe- ja kilpailusuorituksina. Haluatko vielä lisätä jotain? MEJÄ on hieno harrastus, jossa yhdistyvät itselleni tärkeät asiat: mielekäs puuhastelu koirien kanssa, ystävien tapaaminen, ulkona oleminen ja luonnosta nauttiminen. Moni pitää lajia työläänä, niin kuin se tietysti onkin. Omasta mielestäni jälkien teko ja toisen koirakon opastaminen kokeessa ovat kuitenkin lajin suola. Ilman niitä ei synny täydellistä MEJÄ-tunnelmaa. Ja jos MEJÄ on työläs laji harrastajille, niin sitä se on myös kokeiden järjestäjille. Siispä kiitokset kaikille teille, jotka järjestätte kokeita meidän lajiin höpsähtäneiden iloksi!

Breeze Joy Joy, kuva Kati Härkönen

Delichon Cirrus ja Kati, kuva Kati Sarviaho

51


Harrastajahaastattelu: Kimmo Kääriäinen Kerro ensin hieman itsestäsi. Olen Kimmo Kääriäinen, aktiivi cockeriharrastaja ja koetoimitsija Kotkasta. Kasvatamme vaimoni Johannan kanssa pienimuotoisesti cockerspanieleita kennelnimellä Crab Apple’s, tai no, minä toimin kennelpoikana… Koska olet saanut/ostanut ensimmäisen koirasi – entä ensimmäisen cockerspanielisi? Ensimmäinen koirani taisi olla cavalier nimeltään Viki, jonka äitini osti ollessani 15v. Silloin en tiennyt vielä joskus olevani koiraharrastaja, ”harrastus” taisi rajoittua pissilenkkeihin. Cockerspanielin kohdalla kävi taas hieman niin, että parisuhde plus koira tai ei kumpaakaan. Paljon parempi näin, mistähän olisin itseni löytänyt, jos karma olisi valinnut toisin. Miksi valitsit cockerspanielin? Lyhyesti kerrottuna, cockerspanieli valitsi minut.

Kimmo ja Netta, kuva Johanna Kääriäinen

Kerro nykyisistä koiristasi. Kotona meillä asustelee vanhimpana Netta (Crab Apple’s The Fizz). Netan lisäksi ruokakuppia tyhjentää Kaja (Crab Apple’s Irish Coffee) sekä viimeisimpänä tulokkaana Pipsa (Crab Apple’s Peppermint Patty)

52

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa? Netan kanssa kokeiltiin MEJÄä, joka taitaa olla meidän ”päälaji”, mutta vaikka nenä toimikin, metsän muut hajut veivät aina mennessään. Tästä päädyinkin tokoon, koska kyllähän koiran kanssa pitää jotain harrastaa! Moni on kysynyt, miksi harrastaa tokoa. Näihin kyselyihin olen usein pilke silmäkulmassa sanonut, että pitääkö kaiken olla aina ”liian” helppoa. Cockerin kanssa tokoillut varmasti tietää mitä tarkoitan. Kajan kanssa tähtäin on tällä hetkellä MEJÄssä, mutta en ole metsästystäkään unohtanut, vaikka se osittain ajanpuutteen takia on taka-alalle jäänytkin. Pipsan kanssa pysytellään vielä perusasioissa: arkitottelevaisuudessa, käyttäytymisessä ja noudossa. Kauanko olet harrastanut tokoa? Muutamia vuosia. Mitkä ovat olleet huippuhetkiä tämän harrastuksen parissa? Huippuhetkiä on varmasti monia, mutta ainahan se viimeinen koulutustunnukseen oikeuttava ykkönen jää omalla tavallaan mieleen. Onko jokin koiristasi jäänyt erityisesti sydämeesi? Kaikki koirat jättävät omalaisensa merkin sydämeen, mutta Nita (Raccoon’s Hip Hip Hurraa) on jättänyt varmasti sen suurimman jäljen. Pieni suuri koira, jonka itse koulutimme mm. metsästyskokeisiin ja joka toimi oikein mukavasti metsällä muutenkin. Millaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on tokon suhteen? Tokon suhteen pidän tavoitteet aika matalalla, harrastellaan käytettävissä olevan ajan puitteissa. Jos Netan kanssa saisi AVO-luokan ykköset kasaan, niin se saisikin jäädä eläkkeelle. Sen jälkeen voisikin tokokoiraksi vaihtaa Kajan, ja nythän meillä on koulutettavana tuo hupakkokin. Haluatko vielä lisätä jotain? Cockeri on onnellinen, kun sen kanssa puuhataan. Kehotankin kaikkia cockerinomistajia harrastamaan tai vaikka harrastelemaan koiran kanssa. Ilon tunteet yhdessä tehtäessä ovat varmasti molemminpuolisia, ja kyllä ne pettymyksetkin kuuluvat asiaan. Kokeissa nähdään.

Nita, kuva Kimmo Kääriäinen

53


Harrastajahaastattelu: Riitta Lappi Kuvat Riitta Lappi

Kerro ensin hieman itsestäsi. Olen 71-vuotias eläkeläinen. Asun Haminassa meren rannalla kumppanini sekä Iiron kanssa. Koska olet ostanut ensimmäisen koirasi – entä ensimmäisen cockerspanielisi? Ensimmäisen koirani sekä samalla ensimmäisen cockerspanielini olen ostanut vuonna 1979. Odotin silloin kuopustani. Silloinen koira Retu oli ihan vain seurakoira, lenkkikaveri ja rakas karvainen ystävä. Hänen kanssaan ei harrastettu mitään sen kummempaa. Retu eli 14-vuotiaaksi. Retun jälkeen minulla on ollut cockerspanielit Santtu ja Aapo, joiden molempien kanssa harrastin agilityä. Aapo kävi agilityn lisäksi myös jonkin verran MEJÄ-kokeissa ja hänen kanssaan harrastelin myös TOKOa. Miksi valitsit cockerspanielin? Cockerspanielit ovat ihania luppakorvia. Kompaktin kokoisia pakkauksia, joiden kanssa ei käy aika pitkäksi. Mukavia ja lupsakoita perhekoiria, joilta voi kuitenkin odottaa ihan mitä tahansa niin hyvässä kuin pahassa. Kerro nykyisestä koirastasi. Iiro on harrastuskoirien aatelia. Aina valmiina touhuihin häntä heiluen. Iiro on luonteeltaan aika pehmeä, ja yhteistyö hänen kanssaan on helppoa. Pääsääntöisesti Iiro tulee toimeen kaikkien kanssa, niin karvaisten kuin karvattomienkin. Iiro tuntuu olevan ikiliikkuja, ja sopivasti hän pistää myös eläkeläisen jalkoihin vauhtia. Mitä harrastat koirasi kanssa? Iiron kanssa harrastamme TOKOa ja tietenkin pitkiä metsälenkkejä kaverikoirien kanssa. Kauanko olet harrastanut tokoa? Aloitin tokoilun aikoinaan Aapon kanssa vuonna 2006. Iiron kanssa olemme tokoilleet nyt parisen vuotta. Mitkä ovat olleet huippuhetkiä tämän harrastuksen parissa? Selkeä huippuhetkemme Iiron kanssa oli Kotkassa 2019 lokakuussa kun saimme huippupisteet AVO-luokassa. Nyt vuonna 2020 saavutimme TK2-tuloksen.

54

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Onko jokin koiristasi jäänyt erityisesti sydämeesi? Aapolla on aina erityinen paikka sydämessä. Hänen kanssaan ehdittiin kokea paljon niin agilityssä kuin muutenkin. Millaisia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on TOKOn suhteen? Pitkän tähtäimen tavoitteena ja haaveena on erikoisvoittajaluokka ja valion arvo. Tätä haavetta kohti pyrimme menemään kisa ja onnistuminen kerrallaan pitkäjänteisen harjoittelun kera.

55


JUHLAVUODEN HAASTE

Cockerspanielit ry:n juhlavuoden kunniaksi teemme seuraavasta lehdestä juhlalehden. Haluaisimme siihen myös sinun muistelmiasi yhdistyksen 40-vuotiselta taipaleelta: muistoja kokouksista, kokeista, näyttelyistä ja ihmisistä. Jutun ei tarvitse olla pitkä – kuvat olisivat kivoja. Muisteloita on siis tarkoitus julkaista juhlalehdessä, ja parhaat palkitaan. Deadline on 1.8. Jutut ja kuvat voi lähettää osoitteeseen cockerspanielilehti@ gmail.com. Kuva on yhdistyksen arkistoista.

NAPPAA KUVA KOIRASTASI ENITEN ILOA TUOTTAVAT KUVAT JULKAISTAAN JA KUVAAJAT SAAVAT PIENEN PALKINNON MUUTTIKO KORONA ARKEASI OTA KUVA MITEN ARKI SUJUU KORONAN AIKANA LÖYTYIKÖ UUSIA HARRASTUKSIA KEKSITKÖ UUTTA TEKEMISTÄ IDEOITKO KOIRASI KANSSA ILOA PERHEELLE JA YSTÄVILLE LÄHETÄ KUVAT COCKERSPANIELILEHTI@GMAIL.COM

A

KUINK 56

ASI

A KOIR J Ä N I S

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

TITTE KUKIS

UKSEN

KORO

DIST NA-AH


Näin lemmikki voi parantaa ihmissuhteita Agria Eläinvakuutuksen teettämän tutkimuksen mukaan lemmikki voi auttaa vähentämään yksinäisyyden tunnetta, ja sen lisäksi lemmikki voi myös parantaa ihmissuhteita auttamalla uusien ystävien löytämisessä ja tuomalla perheenjäseniä lähemmäs toisiaan. Koiran kanssa voi tutustua uusiin ystviin ja parantaa nykyisi ihmissuhteitaan Agria Eläinvakuutus on tutkinut millä eri tavoin lemmikit auttavat edistämään omistajansa henkistä hyvinvointia. Kysely tehtiin yhteistyössä Xtreme Insights AB:n kanssa marraskuussa 2019 ja siihen vastasi 1000 suomalaista, joilla on koira, kissa tai hevonen. Lemmikki vähentää yksinäisyyden tunnetta Jos on yksinäinen olo, lemmikki on hyvä apu! Kaikista vastaajista 84% koki olonsa vähemmän yksinäiseksi lemmikkinsä seurassa. Parasta seuraa ovat koirat (87%) – kissat ja hevoset puolestaan ovat jaetulla toisella sijalla (84%). Lemmikki voi auttaa löytämään uusia ystäviä Sen lisäksi, että lemmikki vähentää yksinäisyyden tunnetta, lemmikki auttaa parantamaan nykyisiä ihmissuhteita ja lemmikin avulla voi jopa löytää lisää ystäviä. Kaikista vastanneista 53% sanoi lemmikin parantaneen omistajansa sosiaalista elämää tai auttaneen löytämään uusia ystäviä. Uusia ystäviä on helpointa löytää hevosen tai koiran kanssa, sillä 76% hevosenomistajista ja 67% koiranomistajista sanoi sosiaalisuuden lisääntyneen. Kissanomistajista vain 31% oli samaa mieltä. Koirien ja hevosten kanssa sosiaalisten suhteiden parantumiseen vaikuttaa muun muassa erilaisten harrastusten laaja valikoima. Koiran kanssa voi harrastaa monenlaista eri lajia kuten koiratanssia, rally-tokoa, nose workia ja agilitya, joiden ohella voi tutustua muihin harrastaviin koirakoihin. Lisäksi uusia tuttavuuksia voi tulla esimerkiksi koirapuistossa tai koiranäyttelyssä. Hevosen kanssa voi myös harrastaa monia eri lajeja, joiden myötä voi tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi tallilla tulee vietettyä paljon aikaa, joka voi parantaa olemassa olevia ystävyyssuhteita ja helpottaa uusiin ihmisiin tutustumista. Lemmikki auttaa lähentämään perhettä Lemmikki on hyväksi myös perhesuhteille. Kaikista vastanneista 91% koki, että lemmikki tuo lisää läheisyyttä perheeseen. Vastaus oli lähes sama oli sitten kyseessä koira (92%), kissa (90%) tai hevonen (89%). Moni kokee lemmikin olevan osa perhettä, joten on luonnollista, että lemmikki myös tuo perhettä lähemmäksi toisiaan. Lemmikin myötä perheenjäsenillä on yhteinen kiinnostuksen kohde ja perheenjäsenet saattavat viettää enemmän aikaa yhdessä, joko kotona tai vaikkapa koiraa ulkoiluttaessa tai tallilla. Lisäksi yli puolet kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että lemmikki on tuonut turvaa ja iloa lapsuudessa. Positiivisin vaikutus oli hevosilla (73%), seuraavaksi kissoilla (69%) ja kolmantena koirilla (62%). Monella on siis lapsuuden lemmikistä hyviä muistoja. Agria Eläinvakuutus on Suomen ainoa eläimiin erikoistunut vakuutusyhtiö, joka tarjoaa vakuutuksia kissoille, koirille ja pienlemmikeille.

57


K A S VAT TA J A H A A S TAT T E L U – K e n n e l R i g re t a ’s , R i i k k a A h t i l a kuvat Erika Peltonen ellei toisin mainita

Kertoisitko ensin hieman itsestäsi. Olen cockereihin hurahtanut aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut hämäläinen. Eläimet ja luonto ovat lähellä sydäntäni, ja haastavan työni vastapainoksi ammennan mielenrauhaa metsistä islanninhevosteni ja koirieni kanssa. Metsästä löysin myös nykyisen mieheni, jonka kanssa jaamme rakkauden cockereihin ja metsään. Koska hankit ensimmäisen cockerspanielisi ja miksi juuri cockerspanielin? Lapsuudenkotiini hankittiin 1970-luvun alkupuolella punainen cockeriuros Sami ollessani leikki-ikäinen. Koirasta ja minusta tuli pian erottamaton parivaljakko, ja siitä on lähtenyt rakkauteni rotuun. Ensimmäisen ikioman cockerini sain, kun 1980-luvun loppupuolella silloinen ratsastuksenopettajani pyysi minua viemään hänen punavalkoisen cockerinsa Remun turvaan väkivaltaiselta mieheltään. Remu sulatti sydämeni sopeutuvaisuudellaan ja pyyteettömällä rakkaudellaan minua kohtaan. 1990-luvun alkupuolella hankin vielä sattumien kautta aikuisen kodinvaihtajan Firehay’s Blue Gipsyqueenin eli ihanan blue roan -tytön Lillin. Omien lasten kasvaessa aikoi cockerikuume vaivata, ja hankin ensimmäisen oman pennun, ikimuistoisen blue roan -tyttöni Wilman, Tähtimetsä Gretan, joka oli kaiken koiraharrastamiseni alku, vaikkakin vain lenkkikaveria olin ostamassa. Koska ryhdyit kasvattamaan cockereita? Kennelnimen Rigreta’s sain vuonna 2014, ja ensimmäinen pentueeni syntyi vuonna 2018. Montako koiraa sinulla on tällä hetkellä ja mitä harrastat niiden kanssa? Meidän perheeseemme kuuluu tällä hetkellä viisi cockeria: 8-, 6- ja 4-vuotiaat aikuiset sekä 6 ja 4 kuukauden ikäiset pennut, joista nuorin on oma kasvattini Pretty-pentueesta. Käymme koirien kanssa harvakseltaan näyttelyissä, mutta useammin meidät löytää metsästä. Spanielien taipumuskoe on lähellä sydäntäni. Nautin, kun näen, miten koirani nauttii ja syttyy työskentelemään metsässä. Tämän lisäksi olemme aktiivisia MEJÄ-harrastajia. Nykyisistä koiristamme kolme on jälkivalioita. Yhdenlainen harrastus on minulle myös koirien raakaruokinta, johon olen perehtynyt kohta 10 vuotta. Ja koiramme ovat tästä yhteisestä harrastuksesta kovin innoissaan, kuten olettaa saattaa.

58

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Mitkä ovat kasvatustyösi kantakoirat? Kantanarttuni on Debbie’s Laphroaig Triplewood eli Betty, joka on synnyttänyt kaksi hienoa pentuetta. Toinen narttuni on miltei Bettyn täyssisko, Debbie’s Glenmorangie Signet eli Siru. Mihin kiinnität erityisesti huomiota, kun valitset jalostusuroksen? Etsin tasapainoista kokonaisuutta, niin ulkonäön, suvun kuin terveyden osalta. Arvostan urosta, jolta löytyy sekä näyttely- että käyttötuloksia ja iloinen luonne. Minua kiinnostaa uros, jolla on ”pilkettä silmäkulmassa”. Lisäksi pyrin löytämään uroksen, jolla ei ole jo useaa pentuetta. Tiettyjen terveysasioiden tulee tietysti olla kunnossa. Itselleni on myös tärkeää, että ihmisillä synkkaa eli toivon saavuttavani uroksen omistajaan sellaisen suhteen, että tavoitteemme ovat yhteiset ja keskustelu avointa. Minkälaisia koiria pyrit kasvattamaan ja oletko mielestäsi onnistunut siinä? Tavoitteenani on kasvattaa mahdollisimman terveitä cockerinpentuja, jotka toisivat omistajilleen iloa monipuolisuudellaan. Olen tyytyväinen yhtä lailla siihen koiraan, joka tuottaa iloa perheen yhteisillä metsäretkillä kuin siihen, joka toimii omistajansa aktiivisena harrastuskaverina. Toki jo lyhyessä ajassa olen oppinut, että terveys on aina joukko kompromisseja, joista tulisi osata valita oikein jo paljon ennen astutusta. Kuinka usein kennelissäsi on pentuja? Pentuja meillä on harvakseltaan, 1–2 vuoden välein. Kasvattamisessa minulla ei ole kiirettä, asiat etenevät usein parhaiten omalla painollaan. Mielestäni on tärkeää, että itse pystyy olemaan tyytyväinen omiin valintoihinsa, myös jälkikäteen. Millainen ”pennunkasvatusfilosofia” sinulla on? Millaisiin asioihin totutat pentuja luonasi? Pentufilosofiaani liittyy kiinteästi jalostukseen käytettävien koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi. Tämän vuoksi astutussuunnitelmien kanssa käsikädessä kulkevat koirien laadukas ruokinta ja koirien kehonhuolto, itse hoidatan koirani eläinosteopaatilla. Pennut kasvavat meillä ihan normaalin perhe-elämän keskellä. Alkuun emä ja pennut viettävät useamman viikon rauhoitetussa tilassa ja sitten pennut

59


siirtyvät isossa aitauksessa keskelle olohuonettamme, jotta ne tottuisivat kaikkeen touhuun ja toisiin koiriimme. Itse vietämme pentujen kanssa runsaasti aikaa pentuaitauksessa. Pentuja käsitellään päivittäin, ne totutetaan trimmaukseen ja hoitotoimenpiteisiin ja ne ulkoilevat aina sään salliessa. kälaisiin koteihin myyt koirasi? Tärkeintä minulle on, että koiran kanssa liikutaan luonnossa ja että koira saa rakastavan kodin. En vaadi ostajilta harrastamista, mutta koetan saada edes osan ostajista innostumaan esim. taipumuskokeesta. Toki useampi kasvateistani on saanut omistajansa innostumaan erilaisista koiraharrastuksista, ja yritän heitä tukea kaikin keinoin siinä. Uudet omistajat tapaan vähintään kahdesti ennen varauksen vahvistamista ja myyntipäätöstä.

kuva Riikka Ahtila Miten pidät yhteyttä kasvattamiisi koiriin? Kennelillä on suljettu Facebook-ryhmä, ja siellä keskustelu on aktiivista ja avointa. Lisäksi järjestämme säännöllisesti näyttely-, taipumuskoe- ja MEJÄ-treenejä omille kasvateille. Pyrin saamaan pennut edes kerran luokseni trimmattaviksi. Lisäksi autan raakaruokinnasta kiinnostuneita kasvatinomistajia ruokinta-asioissa aktiivisesti. Millainen cockeri on mielestäsi parhaimmillaan ulkonäöltään ja luonteeltaan? Kaikin puolin tasapainoinen koira, jonka turkinmäärä on hillitty. Koira, joka tietää mitä metsässä tehdään ja nauttii siitä. Cockerin tulee mielestäni olla iloinen ja innokas, mutta kyetä myös rauhoittumaan. Onko jokin omista koiristasi tai kasvateistasi jäänyt erityisesti mieleesi? Kun vuonna 2009 hankin lenkkikaveriksi Wilman, en osannut odottaa mihin kaikkeen

60

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


tämän koiran kanssa pääsisimme. Lenkkikaverin kanssa läpäisimme ensin taipumuskokeen, sitten saavutimme jälkivalion arvon, Spanielien MEJÄ-mestaruuden ja kaikkien rotujen Suomen mestaruuden. Valitettavasti menetimme Wilman, kun se oli vain 5-vuotias. Wilman kanssa ja varsinkin sen kuoleman jälkeen opin paljon koirista ja toisaalta huomasin, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa. Jokaisesta spanielien taipumuskokeen suorittaneesta kasvatistani olen erityisen onnellinen.

kuva Pertti Konola Haluatko vielä kertoa jotain kasvattajan uraltasi? Itse koen tärkeänä, että minulla on tukenani muutama kokeneempi konkarikasvattaja, joiden kanssa käydyt keskustelut ovat antoisia ja mittaamattoman arvokkaita. Arvostan avoimuutta asiassa kuin asiassa.

61


Vuoden cockerikisojen tilanne 1.5.2020. Näyttelyt ovat 7.3.2020 asti, sen jälkeen ei ole pidetty näyttelyitä.

Cocker of the Year 1. Fenbrook Girl Crush 2. Fenbrook One Vision 3. Dazzlingtails Gentleman Like Daddy 4. Barecho Four Wheel Drive 5. Näckrosdammens Cartier 6. Northworth Rose Rules 7. Ten Grade's Sizzle-Sii 8. Honeywater's Catch Of The Day 9. Debbie's Ever Dream 10.Lingonberry's Flaming Star 11. Shadowgate Silver Shadow 12. Margate Magic Sorcerer 13. Carrier Mother's Wish Northworth Call My Name 15. Northworth Eastern Black Tea 16. Ten Grade's Exact Other Ellie 17. Flyers Keep Me Close 18. Goldbird's True Friendship

62

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020

19,1 (2) 14,8 (2) 13,7 (2) 12,7 (2) 10,5 (1) 10,3 (1) 10,1 (1) 8,5 (1) 8,4 (1) 8,1 (1) 7,8 (1) 7,6 (1) 7,5 (1) 7,5 (1) 7,2 (1) 7,1 (1) 6,5 (1) 6,4 (1)


19. Benchmark Little Wizard 6,3 (1) 20.Black Lord In White Disguise 6,2 (1) 21. Tamalanna Justicia Americana 6,2 (1) 22.Ten Grade's Exact Online 6,1 (1) 23. Heart Rock Take On Me 5,8 (1) 24.Triplet Double Trouble 5,6 (1) 25. Benchmark First Things First 5,5 (1) Northworth Me And Me 5,5 (1) 27. Füzberki Gold Present 5,4 (1) 28. Benchmark Navigate Your Choice 5,3 (1) Manaca's Business Class 5,3 (1) 30. Crab Apple's The Fizz 5,2 (1) Pretty Flower's Gangnam Style 5,2 (1) 32. Aamunkoiton Shining Armor 5,1 (1) Ten Grade's April Chanel 5,1 (1) 34. Lepänojan Bertha 4,6 (1) 35. Allway's Phantom Blot 4,4 (1) 36. Debbie's Lucky Sassette 4,3 (1) Triplet Man In Action 4,3 (1)

6. Crab Apple's Cotton Candy Northworth Full Pine 8. Rosswind Déjà Vu All Over Again 9. Northworth Essiac Tea 10.Sagobackens Once In A Blue Moon 11. Allert's Xotic In Pearls Frozen Wake Up Call 13.Frozen Winter Wanderlust 14.Crab Apple's Ferris Wheel 15. Crab Apple's Merry-Go-Round

7,1 (1) 7,1 (1) 7,0 (1) 6,7 (1) 6,2 (1) 5,7 (1) 5,7 (1) 4,7 (1) 4,4 (1) 4,2 (1)

Vuoden cockerikasvattaja 1. Crab Apple's / Johanna Kääriäinen 2. Northworth / Nina Kauhanen Ten Grade's / Minna Kinnunen

8,1 (1) 7,1 (1) 7,1 (1)

Cocker Veteran of the Year

1. Barecho Four Wheel Drive 18,7 (2) 2. Näckrosdammens Cartier 12,5 (1) 3. Debbie's Lucky Sassette 10,7 (2) 4. Crab Apple's The Fizz 8,2 (1) 5. Heart Rock Take On Me 7,8 (1) 6. Northworth Me And Me 5,5 (1) 7. Lepänojan Bertha 4,6 (1) 8. Debbie's Heart Of The Champion 4,1 (1)

Cocker Junior of the Year

1. Fenbrook One Vision 14,8 (2) 2. Ten Grade's Sizzle-Sii 10,1 (1) 3. Northworth Call My Name 7,5 (1) 4. Northworth Eastern Black Tea 7,2 (1) 5. Füzberki Gold Present 5,4 (1) 6. Benchmark Navigate Your Choice 5,3 (1) Manaca's Business Class 5,3 (1) 8. Triplet Man In Action 4,3 (1)

Cocker Puppy of the Year

1. Northworth Eastern Black Tea 2. Debbie's Stargazers 3. Pretty Flower's Take A Chance 4. Fallaway's Tiny Love 5. Sagobackens Fit As A Fiddle

34,2 (4) 14,3 (2) 12,4 (2) 10,4 (2) 7,2 (1) 63


Tiina Rantanen in memoriam

Tiina Rantanen tunnettiin intohimoisena koiraihmisenä ja cockerspanieleiden kasvattajana Carrier-kennelnimen takaa. Tiina kasvoi koirien kanssa. Perheeseen hankittiin ensimmäinen labradorinnoutaja Tiinan ollessa neljävuotias. Oman mustavalkoisen cockerspanielin, Widfire Mar-Cettan, Tiina sai 12-vuotiaana. Tiina liittyi vuonna 1989 toiseksi kasvattajaksi äitinsä Ritva Rantasen Carrier-kennelnimeen. Äidin poismenon jälkeen Tiina jatkoi ansiokkaasti Carrier-nimellä kasvattamista. Tiina harrasti aktiivisesti näyttelyitä. Lisäksi harrastuksiin kuului myös käyttöpuoli, lähinnä taipumuskokeet ja MEJÄ. Tiina rakasti koirien esittämistä, ja hänelle oli kunnia-asia saada esittää myös muiden koiria. Rajojen avauduttua Tiinan näyttelyharrastus laajeni myös ulkomaille, mm. Baltian maihin ja Ruotsiin. Tiina rakasti koiria ja koiramaailmaa. Cockeri- ja koiraväki muistaa Tiinan ilmiömäisen muistin, olipa kyse koirien sukutauluista tai muista koiriin liittyvistä asioista. Tiinalta riitti kannustusta ja apuja sitä tarvitsevalle. Tiina tunnetiin positiivisesta asenteesta ja kannustuksesta etenkin uusia rodun harrastajia kohtaan. Hän oli tunnollinen ja ahkera yhdistysaktiivi. Cockerspanielit ry:ssä Tiina vastasi vuosia vuoden cockeripisteiden laskemisesta. Pisteet löytyivät Facebook-ryhmästä käytännössä reaaliajassa. Tiina menehtyi kotonaan maaliskuussa. Hänen mukanaan päättyy myös rotuumme merkittävästi vaikuttaneen Carrier-kennelin 37 vuotta kestänyt aikakausi. Tiinaa kaipaamaan jäivät kummityttö Ida-Maria ja isosisko Hanna Nyman perheineen sekä suuri joukko koiraharrastajia. 64

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Hallitus ja muut toimihenkilöt Tavoitat kaikki hallituksen jäsenet sähköpostiosoitteella hallitus(at)cockerspanielit.fi. Jos haluat asioida vain puheenjohtajan tai sihteerin kanssa, löytyy heidän sähköpostiosoitteensa nimen alta. Puheenjohtaja Markku Korpi puheenjohtaja(at)cockerspanielit.fi puh. 050-3928364 Sihteeri Anu Ikonen sihteeri(at)cockerspanielit.fi Varapuheenjohtaja Pirjo Peltonen pirjo.peltonen@ppp.inet.fi Jenni Juselius jenni.juselius@gmail.com Casper Grönblom 040 5554 681 cgronblom(at)gmail.com Teemu Rytkönen teemurytkonen1974@gmail.com 044 512 5224

Jalostustoimikunta cockereidenjalostustoimikunta(at)gmail.com Susanna Sinisaari-Kaislo, pj Reia Leikola-Walden, sihteeri, ulkomuototuomari jäsen Salla Henriksson, geenitestauslistojen päivitykset Sabina Buchert, tilastot Mariann Korpi, pentuelista ja pentuvälitys Nina Mahlanen, konsultoiva eläinlääkäri Pentuvälitys, pentulista, kasvattajien pentuepäivitykset, Mariann Korpi Mäkitie 9 04500 Kellokoski 050 5115251 cockeripentueet(at)gmail.com Geenitestaustodistukset, FN, AON, AMS, prcd-PRA Salla Henriksson Leppiojankuja 5C4 90800 Oulu cockereidenjalostustoimikunta(at)gmail.com Näyttelytoimikunta - päänäyttely sähköpostiosoite nayttelyt (at) cockerspanielit.fi Puheenjohtaja Sandra Mäki Sihteeri

Inka Salo inka.tuominen@gmail.com 045 1490065

Rahastonhoitaja

Mari Hotti harjakoira(at)gmail.com

Marika Virtanen Jannika Backman Saija Pajunen Elina Olshin Susanna Halmetsalo Tuuli Rossi Janika Aittokoski

Susanna Sinisaari-Kaislo susanna.sinisaarikaislo(at)gmail.com Anett Finnig anettkorpi(at)gmail.com Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri ATar Tilipalvelu Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli p. 044 340 8657 aila.tarkiainen(at)pajutar.fi Taloudenhoitaja ATar Tilipalvelu Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli p. 044 340 8657 aila.tarkiainen(at)pajutar.fi / taloudenhoitaja(at)cockerspanielit.fi Ulkomuototuomarikoulutus Arja Koskelo p.0400 225926 arja.koskelo (at) gmail.com Webmaster/Keskustelupalstan ylläpitäjä Kimmo Kääriäinen webmaster(at)cockerspanielit.fi puh. 040 700 1692

Muut jäsenet

Julkaisutoimikunta Cockerspanieli-lehden vastaava toimittaja Markku Korpi Päätoimittaja Marianne Sundblad Toimittaja Susana Sinisaari-Kaislo Taittaja Tiina Hallenberg Websivut Kimmo Kääriäinen (Webmaster) Agilitytoimikunta Puheenjohtaja Loviisa Kortteinen loviisa.kortteinen(at)gmail.com MH- ja luonnetestitoimikunta Puheenjohtaja Loviisa Kortteinen loviisa.kortteinen(at)gmail.com Mejä-toimikunta sähköposti: mejacockerspanielit@gmail.com Jenni Anttonen Jan Egeland-Jensen Satu Kamunen Anu Ikonen Tiia Pellonpää

65


Taipumuskoetoimikunta sähköpostiosoite: taipparit(at)gmail.com Puheenjohtaja Katri Alavalkama Janna-Carita Kekkonen Metsästystoimikunta Puheenjohtaja Tiina Karlström Sihteeri Jenni Juselius jenni.juselius(at)gmail.com Rahastonhoitaja Casper Grönblom Eeva-Marja Jokinen Anne Knuutinen Kirsi Niittymäki Ulla Ruistola Seppo Partanen Hertta Pirkkalainen Petra Saari Anne Woivalin Teemu Rytkönen

KERHOKAUPPA TIEDOTTAA TIEDOTTAA KERHOKAUPPA Onko sinulla jo cockerifleece? Hinta vain 30 euroa.

Kesäleiritoimikunta 2020 Marianne Sundblad Tokoyhteyshenkilö Sirkku Ingervo ingervo.sirkku (at) gmail.com P. 0503270670 PR-toimikunta Puheenjohtaja Jannica Backman backman.jannika(at)gmail.com Kirsi Helenius Annastiina Kovanen Kerhokauppa kerhokauppa (at) cockerspanielit.fi Alajaostot Pohjois-Hämeen alajaosto sähköposti: pohjois-hame(at)cockerspanielit.fi Puheenjohtaja Katri Alavalkama Sihteeri, tiedotusvastaava ja lenkkivastaava Elina Heikkinen Rahastonhoitaja Jan Egeland-Jensen

Kerhokauppaan on tulossa uusia tuotteita juhlavuoden logolla. Lisätietoja: kerhokauppa@cockerspanielit.fi

66

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Jäsensihteerin palsta Oikein hyvää kesää! Elämme poikkeuksellisia aikoja. Etätöitä tehdään ja rajoituksia noudatetaan. Aikaisin aamulla koirien kanssa lenkillä unohtaa ympärillä olevan maailman myllerryksen. Linnut laulavat ja tekevät pesiään. Kohta on pikkulintuja lisää sirkuttelemassa. Joutsenia odottelemme lammelle, ja elämä näyttäisi olevan kuten ennenkin, mutta päivän uutisia kun vilkaisee, totuus on kuitenkin toinen. Näinä aikoina lehtiä on kiva lukea, selailla vanhojakin uudelleen. Mutta muistakaa edelleen ilmoittaa yhteystietomuutokset Ailalle, puh 044 340 8657 tai jasensihteeri@cockerspanielit. fi. Osoitetiedot eivät päivity rekistereihimme kun teette osoitemuutoksen postiin. Kaikki muutokset tehdään manuaalisesti, joten lähettäkää ilmoitukset tänne, niin saadaan katkeamaton lehdentulo taattua. Lehteä voi selailla kotisivuilta jonkin ajan kuluttua ilmestymisestä. Kotisivuilla on paljon asiaa, kannattaa käydä vilkaisemassa. https://cockerspanielit.org/ Pidetään huolta itsestämme ja muista, myös ihanista koiristamme. Aila Tarkiainen Jäsensihteeri

Pentuoppaita voi tilata osoitteesta kerhokauppa@cockerspanielit.fi Sinulle ilmoitetaan maksettava summa, ja oppaat toimitetaan maksukuittia vastaan.

67


YHDISTYKSEN JUHLAVUOSI JA GAALA Marraskuulle suunniteltua 40-vuotisgaalaa ei järjestetä suunnitellussa muodossa, koska valitun jakson aikana ei ole tarpeeksi koiranäyttelyitä. Marraskuun gaala on siis peruttu, mutta seuraamme koronatilannetta, ja jos se sallii, vietämme juhlavuotta jossain muussa muodossa. Lisätietoja asiasta tulee yrityksen verkkosivuille, Facebook-kanaviin ja seuraavaan lehteen, joka on yhdistyksen 40-vuotisjuhlalehti. Terveisin, Juhlatoimikunta

68

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 2/2020


Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.