Page 1

Cockerspanieli Cockerspanielit ry:n jäsenlehti

1/2018


Materiaalin toimittaminen cockerspanieli-lehteen Aineistopäivät ja ilmestymisaikataulu 1/2019 aineistopäivä 1.2., ilmestyyyy maaliskuussa 2/2018 aineistopäivä 1.5., ilmestyy kesäkuussa 3/2018/aineistopäivä 1.8., ilmestyy syyskuussa 4/2018 aineistopäivä 1.11., ilmestyy joulukuussa Aineiston toimittaminen sähköpostiosoite: cockerspanielilehti@gmail.com Huom! Kun lähetätte materiaalia sähköpostiin, otsikoikaa viesti selkeästi niin, että heti otsikosta käy ilmi, mihin viesti liittyy. Aineistovaatimukset Tekstit • Mieluiten .doc tai .rtf muodossa. Ei pelkkänä sähköpostina. • Tekstiin ei minkäänlaisia muotoiluja. Jos haluat jutustasi tietynlaisen, laita mukaan taittomalli. • Jos kopioit materiaalia (esim. tuloksia) netistä, muistathan muokata tekstin valmiiksi. Näin säästät taittajan aikaa huomattavasti. Kuvat • Digitaaliset mahdollisimman alkuperäisinä. • Internetsivuilla olevien kuvien laatu ei riitä painotuotteeseen. Lehteen tulevien kuvien on oltava vähintään 300 px/inch. • Ilmoitathan kaikkien kuvien yhteydessä kuvaajan nimen. • Nimeä kuvat tunnistettaviksi (esim. koiran virallisella nimellä tai jutun nimen mukaan).

Cockerspanieli Cockerspanieli ry:n julkaisema jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kirsi Niittymäki

vastaava toimittaja Marianne Sundblad päätoimittaja Tiina Hallenberg taittaja Lehden teossa auttoivat: Vivi Aaltonen Santra Hallenberg Jenni Juselius Nina Mahlanen Taava Nevapuro Ulla Ruistola Anne Woivalin

Huolehdithan, että sinulla on käyttöoikeus lähettämääsi materiaaliin. Ilmoitushinnat 2018 koko: leveys x korkeus Jäsenhinnat (värillinen) 1/6 sivua (8 cm x 8 cm): 20 euroa (75 euroa/ 4 lehteä) 1/4 sivua (8 cm x 12 cm): 25 euroa (90 euroa/ 4 lehteä) 1/2 sivua (17 cm x 12 cm): 30 euroa (110 euroa/ 4 lehteä) 1/1 sivua (17 cm x 24 cm): 45 euroa (150 euroa/ 4 lehteä) Valionarvo- ja in memoriam -ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. Ei-jäsenet 1/2 sivua: 70 euroa 1/1 sivua: 110 euroa Ilmoitukset on maksettava ennen lähettämistä Cockerspanielit ry:n tilille FI71 1597 3000 1026 41, käyttäen viitettä 6800. Liitä maksukuitit tai maksupäivä ja arkistointitunnus ilmoituksen mukaan. Lehden koko B5 Painopaikka Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero

Toimitus pidättää oikeuden valita lehdessä julkaistavan aineiston sekä tarvittaessa lyhentää artikkeleita ja oikolukea ne. Julkaistujen kirjoitusten osittainenkin lainaaminen ilman toimituksen tai kirjoittajan lupaa on kielletty. Kannen kuva: Arla ja Routa Kuvaaja: Katri Alavalkama


Tässä lehdessä Tässä lehdessä 3 Päätoimittajan pöydältä 4 Puheenjohtajan palsta 5 Jalostustoimikunta tiedottaa 6 Koirien kasvatusta 8 Ensiapuopas osa 3 13 Double Hat-Trick 14 Turun kansainvälinen näyttely 21.1.2018 15 Noviisit näyttelyssä 16 Eläinlääkärin näkökulmaa kasvattamisesta – kasvattajan näkökulmaa eläinlääkäristä – parhaimmillaan... 18 Cockerspanielit ry:n vuosikokous, pöytäkirja 21 Pikkumusta kasvaa osa 3. 24 Ilmekilpailun voittajat 26 Koiran lisääntyminen (osa 2) – (jatkoa lehdessä 4/2017 olleeseen artikkeliin) 29 Uusia muotovalioita 35 Vuoden 2017 cockerit 38 Cocker of the Year - menestyneet 39 Vuoden All around -cockerit 42 Vuoden Metsästyscockerit 46 Vuoden MEJÄ-cockerit 52 Vuoden toko-cockerit 56 Vuoden agilitycockerit 60 Lukijoiden talvikuvia 62 Vuolasvirta-palkinto Kennel Fenbrookille 66 Hallituksen uudet jäsenet 73 Cockerspanielit ry:n toimintasuunnitelma vuodelle 2018 76 Vuosikello 80 Hallitus tiedottaa 80 Jäsensihteerin paikka avoinna 83 3


Päätoimittajan pöydältä Vuosi on vierähtänyt nopeasti, ja olemme taittajan Tiina Hallenbergin kanssa saaneet paljon kokemusta ja oppineet myös paljon vuoden aikana. Jäsenkyselyssä saamamme palautteen ansiosta olemmekin yrittäneet karsia tästä lehdestä pahimpia ”mokiamme”. Kiitos palautteesta – myös siitä myönteisestä! Vuoden kokemuksella ehdotimme myös pieniä muutoksia lehden deadlineihin ja teemoihin, jotka hallitus on hyväksynyt. Tähän oli ennen kaikkea kaksi kimmoketta. Joululehden tekeminen niin, että se on jäsenillä ennen joulua, kun deadline oli 10.11., oli aikamoinen rutistus kun kuitenkin teemme lehteä iltaisin ja viikonloppuisin varsinaisen työn ohella. Toinen kimmoke oli

Kellokosken pääerikoisnäyttelyn siirtyminen viikolla eteenpäin. Sen tulosten saaminen ja taittaminen ennen juhannusta on nyt lähes mahdottomuus, ja kun lehden deadline on toukokuun alussa, materiaalin odottaminen lähes kaksi kuukautta ei ole järkevää. Niinpä siis tänä vuonna loppulehtien deadlinet ovat 1.5., 1.8. ja 1.11. Teemat vaihtavat paikkaa niin, että kakkoslehden teema on harrastaminen, kolmosen näyttelyt ja vuoden viimeisen lehden kasvattaminen. Seuraavan lehden deadline on siis vappuna, ja siihen toivomme yhtä monipuolista materiaalia kuin viime vuoden harrastuslehteen. Haluaisimme mielellään mejä-, metsästys-, toko- ja agilityartikkeleja mutta myös juttuja muista harrastuksista cockereiden kanssa. Jos olette osallistuneet taipumuskokeisiin, nose work- tai kantarellikursseille, doboon, rally-tokoon, pentukursseille, arkitottelevaisuuteen, mätsäreihin, junior handlingiin – tai jos koiranne on kaverikoira tai muuten vaan kollegoita ilahduttava konttorikoira, nyt runosuoni laulamaan ja juttu toimitukseen! Ilokseni lehtemme on saanut myös positiivista huomiota kollegoiden eli muiden rotulehtien tekijöiden keskuudessa. Esimerkiksi Nina Mahlasen artikkelia koiran lisääntymisestä on pyydetty lukuisiin muihin rotulehtiin. Samoin Jenni Juseliuksen ensiapusarja on herättänyt kiinnostusta. Tämä vuoden ensimmäinen lehti esittelee perinteisesti edellisvuoden menestyneimmät cockerit. Onnea kaikille upeille, hyvin sijoittuneille cockereille ja heidän omistajilleen!

4

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

Päätoimittajanne Marianne (sekä toimitusassistentit Dixie ja Kira)


Puheenjohtajan palsta Hyvä Cockeriväki! Näin aluksi haluan kiittää teitä kaikkia luottamuksestanne valitessanne minut puheenjohtajan tehtävään. Cockerspanielit ry:n puheenjohtajuus on haastava, mutta antoisa tehtävä. Vuoden pimein aika on ohi, ja kuljemme vauhdilla kohti valoa. Päivä pitenee toisensa jälkeen. Kevät on pian ovella ja sitten onkin ihana kesän aika. Meille suomalaisille on rikkaus neljä selvää (?) ja toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa. Vuosi 2018 on toivon mukaan kaikille cockeri-ihmisille antoisa ja hyvä vuosi. Harvoin tulee muistettua kuinka etuoikeutettuja olemme, kun saamme keskittyä näin paljon rakkaaseen elämäntapaan koirien kanssa. Lisäksi meillä kaikilla on ylimääräistä rakkautta jaettavaksi cockerspanieleillemme. Koiran kasvatus ja koirien kanssa harrastaminen lähtee rakkaudesta koiraan. Vuoden vaihtuessa vaihtuivat osittain Cockerspanielit ry:n hallituksen jäsenet. Kiitos Mari Salminen ja Jenni Anttonen. Tervetuloa mukaan Loviisa, Jenni, Cappe ja Teemu. Tarkemmat esittelyt uusista jäsenistä löydät tästä lehdestä. Cockerspanielit ry:n toimikunnat ja alajaostot suunnittelevat ja toteuttavat tänäkin vuonna erilaisia koulutuksia ja kokeita. Olen puheenjohtajana erittäin tyytyväinen, että olemme saaneet toimintaamme mukaan useita uusia toimihenkilöitä, joilla on valtava osaaminen niin harrastuneisuudessa kuin ammatillisestikin. Mitä useampi henkilö on tekemässä, sitä paremmin jaksamme ponnistella yhteisten tavoitteiden toteutumiseksi. Vuonna 2018 on tulossa erilaista harrastus- ja koetoimintaa ja koulutusta, joista voit lukea tästä lehdestä. Syyskokouksessa päätettiin

perustaa agilitytoimikunta, jonka vetäjäksi vahvistettiin Loviisa Kortteinen. Agilitytoimikunnalla on myös FB-sivut. Rohkeasti vaan tuomaan julki ideoita esim. toivomaan vaikkapa päivän mittaisia lyhyitä koulutuksia erilaisista aiheista! Samaisessa kokouksessa päätettiin myös aktivoida MH- ja luonnetestitoimikunta uudestaan. Viime vuoden toimikauden kolkuttaessa oville Cockerspanielit ry:n hallitus päätti toteuttaa jäsenkyselyn. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa jäsenten tyytyväisyyttä yhdistystä ja sen toimintaa kohtaan sekä kuulla jäsenten ajatuksia cockerspanielista harrastuskoirana. Lisäksi jäsenistä kartoitettiin taustatietoja oman jäsenyyden osalta sekä harrastuneisuutta oman cockerspanielin kanssa. Jotta voimme Cockerspanielit ry:ssä toteuttaa tehtäviämme ja vastata tulevaisuuden haasteisiin, tarvitsemme myös jäsentemme yhteydenpitoa askarruttaviin asioihin. Ihannehan olisi, että kykenisimme näkemään muutaman vuoden eteenpäin ja tekemään näin työtä etukäteen eikä vasta jälkikäteen. Olkaa siis aktiivisia ja kertokaa meille hallituksen jäsenille, mitä toivotte ja haluatte. Kyselyn tuloksista tarkemmin vuoden toisessa lehdessä. Toivon kaikille cockeri-ihmisille aktiivista ja aurinkoista kevättä! t. Kirsi

5


Jalostustoimikunta tiedottaa Kennelliiton jalostustietojärjestelmä aukesi BAER-kuulotutkimuksille 6.9.2017. Tulosten tallentuminen Kennelliiton järjestelmään tapahtuu omistajan etukäteen tekemän sähköisen lähetteen kautta. Eläinlääkäri avaa lähetteen Kennelliiton Omakoirassa ja tallentaa siihen tutkimuksen taustatiedot sekä koiran tutkimustuloksen. Kun tiedot on täytetty ja lähetetty, näkyy tulos heti jalostustietojärjestelmässä. Koiran synnynnäinen kuurous ja sen tutkiminen, BAER-testaus Koirien perinnöllistä kuuroutta tutkitaan testaamalla aivorungon kuuloherätevastetta (Brainstem Auditory Evoked Response, BAER). Testauksen avulla voidaan tunnistaa eläimet, joiden toinen tai molemmat korvat ovat kuuroja. Koiran kuulo luokitellaan testauksen perusteella erikseen kummallekin korvalle seuraavasti: Kuuleva/Kuuro/Avoin, käytettäessä Kennelliiton virallista arvosteluasteikkoa. Jos tulos on avoin, suositellaan, että koira tutkitaan uudestaan noin neljän viikon kuluttua, jolloin koira saa virallisen tuloksen. Avoin tulos on epävirallinen ja koiran virallinen tutkimustulos on huonomman korvan mukainen. Tutkimus suositellaan tehtävän nuorelle koiralle. Koiran on kuitenkin oltava iältään vähintään 35 vuorokautta. Virallinen tutkimus voidaan tehdä vasta, kun koira on tunnistusmerkitty. Alle kolmen kuukauden iässä saatu tulos voidaan muuttaa uusintatutkimuksella siihen asti, kunnes koira täyttää kuusi kuukautta. Jos koira tutkitaan ensimmäistä kertaa kolmen kuukauden iässä tai vanhempana, voi saadun virallisen testituloksen muuttaa vain paneeli. Jos kuuro pentu päädytään lopettamaan tutkimuksen yhteydessä, kasvattaja tallentaa tiedon lopetettujen pentujen lukumäärästä ja lopetuksen syystä pentueilmoitukseen. Kuulotutkimuslausunto on annettava koiranomistajan kotimaassa tai Suomessa. Kennelliiton hyväksymän kuulotutkimuksen voi Suomessa tehdä neurologian eurooppalaisen tai amerikkalaisen (Dipl. ECVN tai Dipl. ACVIM (Neur.)) erikoistumistutkinnon suorittanut eläinlääkäri tai muu neurologiaan tai kuulotestaukseen perehtynyt eläinlääkäri. Kennelliitto nimeää suomalaiset eläinlääkärit, joiden antamat lausunnot hyväksytään. Löydät listan Kennelliiton hyväksymistä, yhteystietonsa julkaisun sallineista eläinlääkäreistä SKL:n sivuilta.

6

Kuurouden taustaa koirilla Lähteenä käytetty Dos. Kirsi Sainion artikkelia SKL:n sivuilla Kuulo on yksi koiran tärkeimmistä aisteista. Kuuloaistimus syntyy aivoissa, johon kuuloelimessä syntynyt äänen aiheuttama endolymfanesteen värähtely johtuu sähköisessä muodossa. Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


Sekä varsinaisen kuuloelimen että kuuloaistimusta aivoihin välittävien hermojen kehitys ja ylläpito on varsin monisyinen prosessi ja erilaiset häiriöt joko itse kuuloelimessä tai välittävissä hermoradoissa tai aivojen kuuloalueella voivat johtaa alentuneeseen kuuloon tai täydelliseen kuuroutumiseen. Synnynnäistä kuuroutta esiintyy hyvin monessa koirarodussa. Koirilla synnynnäisestä kuuroudesta ei vielä ole olemassa tarkkaa tutkimustietoa. Kuurouden perimmäinen syy jää usein hämärän peittoon. Synnynnäistä kuuroutta tai etenevää kuulon rappeutumista voivat aiheuttaa myös ns. ototoksiset aineet, joita ovat mm. eräät antibiootit ja eräiden infektioiden tuottamat toksiinit. Myös äkillinen kova ääni tai jatkuva korkeatasoinen melu aiheuttaa kuuloaistinsolujen tuhoutumista ja etenevää kuulon alenemista. Merkittävin kuurouden aiheuttaja useilla roduilla liittyy kuitenkin perimään. Kuurouden geneettinen tausta on usein epäselvä, ja sekä autosomaalista resessiivistä, autosomaalista dominoivaa, että X-kromosomivälitteisesti periytyviä kuurouden muotoja on kuvattu eri roduilla. SKL:n jalostustieteellinen toimikunta on linjannut, että kuuroja tai toispuolisesti kuulevia koiria ei tule käyttää jalostukseen. Myös toispuolinen kuurous voi aiheuttaa koiralle hyvinvointiongelmia, jos koira ei esimerkiksi pysty paikantamaan kuulemaansa ääntä. Koirilla esiintyy myös värigeenejä, jotka aiheuttavat ns. toissijaista eli sekundääristä synnynnäistä kuuroutta. Merkittävimpiä näistä geeneistä ovat valkoläiskäisyyttä ja valkoisuutta aiheuttavat piepaldismi (sp)- ja white spotting -geeni (sw) sekä marmorointiväriä aiheuttava merle-värigeeni. Näiden geenien vaikutus väreihin heijastaa niiden merkitystä melanosyyttien eli ihon pigmenttiä tuottavien solujen ylläpitoon. Melanosyytit ovat peräisin ns. hermostopienasta, ja ne vaeltavat sikiökehityksen aikana eri puolille elimistöä, myös kehittyvän korvan alueelle. Täysin valkoisilla koirilla (sw/sw) tai merle-geenin suhteen homotsygooteilla yksilöillä melanosyytit puuttuvat kokonaan tai niitä on vain murto-osa normaalista määrästä. Melanosyytit puuttuvat tällöin myös kehittyvän sisäkorvan alueelta. Melanosyyttien merkitystä sisäkorvan kehityksessä ei vielä kokonaan ymmärretä, mutta melanosyyttien on havaittu ylläpitävän sisäkorvan käytävään endolymfanestettä tuottavaa stria vascularis -verkostoa. Jos ko. verisuonisto ei kehity normaalisti melanosyyttien puuttuessa, ei korvassa ole endolymfaa eikä synny kuuloaistimukselle välttämätöntä värähtelyä. Sisäkorvan rakenteet usein myös surkastuvat ja kuulo on pysyvästi vaurioitunut, ja usein seurauksena on molemmissa tai kummassakin korvassa täydellinen ns. sekundäärinen kuurous. On myös mahdollista, että melanosyytteihin vaikuttavat molekyylit vaikuttavat myös muuhun hermostopienaan, jolloin kuurous voi johtua myös kuuloelimeen liittyvien hermostopienasta lähtöisin olevien ns. stato-akustisten hermopäätteiden puutteellisesta erilaistumisesta. Toivoisimme jäsentemme lähettävän koirien sydän- ja selkälausunnoista kopiot jalostustoimikunnalle skannattuina osoitteeseen cockereidenjalostustoimikunta@gmail.com tai postitse osoitteeseen Mariann Korpi, Mäkitie 9, 04500 Kellokoski. Kaikki cockerspanieleiden lausunnot kelpaavat, myös hieman vanhemmat. Jo etukäteen kiittäen, Jalostustoimikunta

7


K

oirien k

Minä en olisi missään nimessä hyvä kasvattaja. En ehkä pystyisi luopumaan niistä terävähampaisista riiviöistä kuitenkaan, ja stalkkaisin takuulla jokaisen potentiaalisen ostajakandidaatin tiedot netin syövereistä niin, että saisin syytteen. Tämäkin lienee asia, joka monelta unohtuu: kasvattajallakin on oikeus olla myymättä pentua sinulle, jos niin sanotusti naama ei miellytä. Kun pentu sitten lopulta on perheeseen saatu, perheenjäsenenä se on tapakasvatettava. Olen joskus verrannut koiranpennun kasvatusta ihmislapsen kasvattamiseen. Pitää vaatia ja sallia ikäkauden mukaisia asioita. Omat kaksijalkaiseni ovat pärjänneet elämässä varsin hyvin, joten aivan metsässä en ajatukseni kanssa voi olla. Jos vuosi koiran elämässä vastaa noin seitsemää ihmisvuotta, ollaan varmasti aika lähellä totuutta. Puolivuotias cockeri ei valitettavasti auta tiskien tyhjentämisessä, mutta toisaalta se esipesee astiat älyttömän hyvin. Vuosikas on sellainen keltanokka, kuin koulunsa juuri aloittava ekaluokkalainen: vähän

8

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

vielä vastuuton, osaa jo paljon mutta voi sählätä ja ainakin unohtaa osaavansa, jos jotain muuta jännää tulee kohdalle. Siltä voi pyytää ja vaatia asioita, ja todennäköisesti sille riittää syyksi ”koska minä sanon niin”. Se myös tekee kaiken hirmuisella innolla ja hihkuu mennessään ”näetkö, katso tänne! MINÄ teen!” Kaksivuotias koira on teini. Tarvitaan suuri määrä hellyyttä ja lempeyttä johdattamaan läpi tuon kivuliaan ajan. ”Koska minä haluan” on aivan turha argumentti. Opportunistisena sen on hyödyttävä pyydetystä asiasta itse, ja joku klikkerin kliksautus ja namipala tempun jälkeen on ”aivan laimeeta”. Sen on aivan pakko saada kokeilla olisiko se oma tapa tehdä pyydetty asia kuitenkin parempi kuin ihmisen aiemmin opettama. Se tietää miten lopputulokseen tullaan, mutta pyynnöstä totteleminen on sellainen ”mutsi, älä aina jaksa”. Sen kanssa on kiva treenata, koska se jaksaa uskomattoman paljon ja innostuessaan on täydellinen. Sille voi ja ehkä kannattaakin suoda vähän enemmän vapautta tietyissä rajoissa, ja toisaalta vaatiessaan olla ehdoton. Ihmisteininkin kotiintuloajat on kiveen hakattu. Kolmivuotiaana minusta koira alkaa olla parhaimmillaan. Nuori aikuinen. Se osaa, malttaa ja jaksaa. Se on todennäköisesti päässyt yli suurimpien angstiensa (ensimmäiset juoksut, ensimmäiset juoksunartut, teini-ikä) ja tietää jo, että ihminen loppupeleissä kuitenkin päättää ja sanoo viimeisen sanan. Sillä riittää huumori ihmisen virheisiin ja hassuihin pyyntöihin. Se ei osoita mieltään, jos ruoka on vartin myöhässä tai tyyny huonosti. Se lienee fyysisesti elämänsä parhaassa vireessä, lihakset on tiukat ja nivelet tukevat. Sillä on korvat hyvin päässä lenkillä ja sen vapaa-


kasvatusta Teksti ja kuvat Vivi Aaltonen na juoksemista on nautinto katsoa. Se elää täysillä, nukkuu täysillä, syö kaiken mitä eteen laittaa ja on tyytyväinen elämäänsä. Mehän olemme Bonon kanssa nyt vaiheessa vuosikas. Moni asia tukee edellä mainittuja ominaisuuksia. Tuo into ja halu olla mukana on käsinkosketeltavaa, elämänriemu aivan mieletöntä (paitsi kaatosadelenkillä). Se on niin nopea tarjoamaan temppuja, että olen hätää kärsimässä hitaan klikkerikäteni kanssa. Se oppi yhden näyttämisen jälkeen seuraamaan remmissä, mutta malttaa tehdä sitä nyt n. 10 metriä, koska sen jälkeen on hauskempaa hyppiä. Seuraava kasvatettava asia onkin maltti. Koirat ovat perheenjäseniä. Noudatan melko tiukkaan sitä vanhaa ulko-oven tekstiä, että ”koirat asuvat täällä, joten jos et halua karvoja vaatteisiisi, jää pihalle”. Toivotan ihmiset tervetulleeksi kylään, mutta muistutan, että koirat

asuvat täällä. Ei toisten ihmisten koteihin voi mennä määräämään, että lasten pitää olla näkymättömissä tai pois paikalta kun olet käymässä. En keksi keksimisen vuoksi sääntöjä, niitä on loppujen lopuksi vain muutamia, mutta niiden suhteen olen ehdoton. Koirilla on lupa mennä kotona sohvalle ja sänkyyn. Enpä tiedä osaisinko nukkua ilman koiraa kainalossa ja toista jaloissa. Mikä lämmittäisi paremmin kylmänä talviyönä? Toisaalta jossain vaiheessa kävimme koirien kanssa läpi keskustelun ”voiko toista kieltää tulemasta”? Pappakoira nimittäin ärisi Bonolle sen pyrkiessä sänkyyn, ja hyvin äkkiä havaitsi olevansa itse lattialla. Nykyään ne loikkivat toistensa yli etsiessään parasta kohtaa. Koirat eivät saa purtavaa pöydästä. Ainakaan kerjäämällä. Ainakaan joka kerta. Jos joku, niin cockeripoika tietää miten asetella ilmeensä siihen ”koskaan en ole mitään saanut ja aina on

9


kova nälkä ja sinäkin olet kyllä ihan kiva” -moodiin…. ja taas mennään. Voin vain kuvitella pienten lasten perheessä, miten ei-toivotut voileivät katoavat parempiin suihin ja vanhemmat hämmästelevät lasten hyvää ruokahalua – tai koiran levenevää selkää… Ruokapaikalla istutaan ja odotetaan lupaa. Vanha Pappakoira malttaa jo, se tietää, että ruoka tulee kyllä. Cockeripoika taas on ihan tärrällään heti kun huivi on laitettu päähän, pylly meinaa nousta maasta väkisin ja etujalat tepsuttaa paikallaan. ”Ole hyvä” saa sen ampumaan omalle kupilleen aivan kuin maailmasta loppuisi ruoka tänään. Sen mielestä asia luultavasti onkin niin. Muutenkin ruokaa tarjoillaan a) liian vähän b) liian harvoin ja c) liiallisen vaatimisen kanssa. Sitä voisi vaan sataa kuin mannaa. Onhan se raskasta, kun muutenkin joutuu noudattamaan kaikenlaisia sääntöjä, ei edes ruokaa saa vain olemalla nätti ja näppärä.

KERHOKAUPPA TIEDOTTAA Yhdistyksemme jäsenille myytäviä cockerimaisia tuotteita löydät Facebookin Cockerspanielit ry (vain jäsenille) -ryhmästä tai ottamalla yhteyttä osoitteeseen

kerhokauppa@cockerspanielit.fi.

10

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


n a a uk

m e l Tu

Cockerspanielit ry:n kesäleiri 3.-5.8.2018 Cockerspanielit ry järjestää perinteisen kesäleirin samassa paikassa kuin viime vuonna eli Pohjantilalla Loimaalla 3.-5.8. Tarkemmat tiedot leiriohjelmasta, ilmoittautumisesta yms. julkaistaan yhdistyksen verkkoisvuilla, kun ohjelma on täsmentynyt. https://www.cockerspanielit.org/ http://www.pohjantila.fi/

11


Metsästyskoulutusta Korpilahdella 19.–20.5.2018 Tervetuloa Cockerspanielit ry:n järjestämälle metsästyskoulutusleirille matkailutila Surkeenjärvelle www.matkailutilasurkeenjarvi.fi. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 20.4.2018 mennessä: knuutinena@suomi24.fi Maksu Cockerspanielit ry tilille FI71 1597 3000 1026 41 viite 2600. Leirin hinnat: 1. Pe-Su 175,00 euroa/hlö. sis. perjantaina iltapala, lauantaina aamupala, lounas, kahvi ja päivällinen. 2. Sunnuntaina aamupala, lounas ja kahvi. 3. La-Su 140,00 euroa/hlö. sis. lauantaina lounas, kahvi ja päivällinen. 4. Sunnuntaina aamupala, lounas ja kahvi. 5. Ilman yöpymistä lauantai ja sunnuntai 110 euroa/hlö (sis. ruoat ja koulutuksen). Kuunteluoppilailla samat hinnat. Hinnat sisältävät edellä mainitut ateriat ja majoituksen, koulutuksen, saunan, lakanat ja saunapyyhkeen. Kouluttajina toimivat Tiina & Juha Karlström, Lauri Kanerva ja Kirsi Niittymäki. Lauantaina illalla Juha Karlströmin luento spanieleiden metsästyskokeesta.

Tervetuloa viettämään mukava viikonloppu cockerimaisissa merkeissä! Cockerspanielit ry:n metsästystoimikunta

Cockerspanielit ry järjestää metsästyskoulutusta 28-29.7.2018 Joroisilla, Immolan tilalla Kouluttajana toimii tuttu englantilainen Tracy Corbin, Corbinsbere Gundogs. Corbinbere Gundogs sijaitsee Warehamissa Purbeckin niemimaalla ,Dorsetissa ja sen omistaa Tracy Corbin. Tracy aloitti kouluttamaan koiriaan metsästyskoiriksi jo teininä ja kävi paikallisissa jahdeissa koiriensa kanssa. Vuosien vieriessä metsästyskoirista tuli hänen intohimonsa ja tänäkin päivänä hänet näkee cockereidensa kanssa eri jahdeissa Dorsetissa, Somersetissä ja Hampshiressa. Positiivisten menetelmiensä ansiosta hänen harrastuksestaan on tullut työ. Tracy keskittyy enemmän ohjaajaan kuin koiraan. Hän järjestää järjestelmällisesti rakennettua koulutusta kaikille gundog-ryhmän roduille aina perusteista viimeistelyyn. Koulutukseen otetaan 14 koirakkoa, jotka jaetaan tason mukaan aloittelijoiden ja edistyneiden ryhmiin. Etusijalla cockerspanielit ry jäsenet. Koulutus alkaa lauantaina (klo 9) ja sunnuntaina, paikalle voi saapua jo perjantaina. Koulutuksen hinta: Pe-Su majoitus ja ruoat 205e, La-Su majoitus ja ruoat 170e Asuntoauto/vaunu Pe-Su 165e/hlö, La-Su 150e/hlö Teltta Pe-Su 140e, La-Su 135e Tiedustelut ja Ilmoittautumiset 1.6.2018 mennessä Anne Knuutinen, knuutinena@suomi24.fi

Tervetuloa!

12

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


Ensiapuopas osa 3 Kyyn purema koiralla Jenni Juselius Kyy on Suomen ainoa myrkyllinen käärme. Kyyn puremaan kannattaa aina suhtautua vakavasti, sillä se voi olla koiralle kohtalokas. Kyyn pureman oireet koiralla Kyyn pureman tavallisin oire on voimakas turvotus purema-alueella. Koira muuttuu usein vaisuksi ja voimattomaksi, joskus esiintyy oksentelua, kuolaamista ja muita oireita. Purema-alue on kosketusarka ja iholla voi olla sinerrystä, myös kyyn neulanpistomaiset hampaanjäljet voivat olla näkyvissä. Oireiden voimakkuuteen vaikuttavat monet seikat, mm. koiran ikä ja koko, pureman sijainti ja ruiskutetun myrkyn määrä. Pään alueelle purruilla koirilla on usein lievemmät oireet kuin etujalkaan purruilla. Lepo on paras ensiapu kyyn puremaan Jos epäilet, että koiraasi on purrut kyy, ole välittömästi yhteydessä eläinlääkäriin. Pidä koira levossa ja vältä puremakohdan käsittelyä ja eläimen liikuttelua estääksesi myrkyn leviämisen sen elimistöön. Älä anna ensiavuksi kyytabletteja, sillä kyytablettien sisältämä kortisoni voi peittää tai pahentaa oireita ja hidastaa ja hankaloittaa hoitoa. Ainoastaan silloin, jos koirallasi on hengitysvaikeuksia aiheuttava voimakas turvotus pään alueella, voi kyytableteista olla hyötyä. Myöskään tulehduskipulääkkeitä ei saa antaa kyynpuremaa epäiltäessä, koska ne voivat pahentaa hyytymishäiriöitä, vahingoittaa shokkipotilaan munuaisia, ärsyttää kyyn myrkyn kanssa maha-suolikanavaa, eikä niiden kivunlievitysteho yleensä ole riittävän tehokas.

Eläinlääkäriltä nesteytystä, kivunlievitystä ja vasta-ainetta Kyyn myrkky vaikuttaa koiran verenkiertoelimistöön ja hyytymisjärjestelmään, ja siksi koira tarvitsee eläinlääkärin antamaa hoitoa. Eläinlääkärillä koiran tila arvioidaan ja sille annetaan suonensisäistä nestehoitoa ja kivunlievitystä sekä vakavissa tapauksissa myös kyyn myrkyn vasta-ainetta. Verinäytteistä tutkitaan pienen verenkuvan lisäksi maksa- ja munuaisarvot sekä hyytymisaika. Lisäksi myös virtsanäytteen tutkiminen on tärkeää munuaisten toiminnan selvittämiseksi. Jos koiralle on kehittynyt kyynpureman seurauksena akuutti munuaisten vajaatoiminta, koira saattaa tarvita suonensisäistä nestehoitoa usean vuorokauden ajan sekä mahdollisesti jopa tehohoitoa. Kyyn pureman hoitoon tarvittavaa vasta-ainetta on saatavilla useilla eläinlääkäriasemilla ympäri Suomen ja potilas voidaan myös muilta eläinlääkäriasemilta kuva: Pixabay ohjata jatkohoitoon sellaiselle asemalle, missä vasta-ainetta on saatavilla. Kun kyy puree koiraasi, ota siis välittömästi yhteys lähimpään eläinlääkäriasemaasi!

13


D

OUBLE HAT-TRICK

Helsingin Messukeskuksessa pidetyissä kansainvälisissä näyttelyissä joulukuussa 2017 nähtiin harvinainen hattutemppu, kun ”Alan” puhdisti pöydän. Alla Alanin viikonlopun saldo: C.I.E POHJ & BALT & DK & SE (N) & NO & EE & LV & LT & NL MVA, LT & EE VMVA HeJW-10, LTV-12, EEV-12, HeW-12, HeW-14, HeW-17, V-12, V-14, V-17, PMV-17, HeVW-17, PMVV-17, VV-17 COASTLINE JOHNNY B. GOOD ”Alan” (SH CH Bitcon Let’s Dance – CH Coastline Hippie Girl) Helsinki Voittaja 8.12.2017 – ROTUNSA PARAS – ROTUNSA PARAS VETERAANI – FCI8 RYHMÄ VOITTO – veteraanikisassa 11/183 parhaan joukossa Pohjoismainen Voittaja 9.12.2017 – ROTUNSA PARAS – ROTUNSA PARAS VETERAANI – FCI8 RYHMÄ 4. – NÄYTTELYN 2. KAUNEIN VETERAANI Helsinki voittaja 10.12.2017 – ROTUNSA PARAS – ROTUNSA PARAS VETERAANI Kiitos tuomareille: Elena Adamovskaya (RU), Leila Kärkäs (FI), Annukka Paloheimo (FI), Rui Goncalves (PT), Marja Talvitie (FI) ja Herdis Hallmarsdottir (IS). Kiitokset myös kasvattaja Taina Lehtoselle! omistajat Mariann Korpi ja Anett Finnig

14

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


T

URUN KANSAINVÄLINEN NÄYTTELY 21.1.2018

Kuvat Saara Heikkinen ja Marianne Sundblad

ROP Coastline Johnny B.Good

VSP Benchmark Early Choice

15


Jokaisen cockerinomistajan mielestä hänen oma koiransa on maailman kaunein snaapeli – ja niin pitääkin olla. Oletko kuitenkin joskus miettinyt, että olisi kiva saada arvio sohvanakistasi oikealta tuomarilta? Niin olen minäkin. Minusta koiranäyttelyissä on aina ollut tietty viehätys. Kun meille vuosi sitten tuli uusi cockeri, päätin, että tämän kanssa käydään näyttelyissä – tuloksista riippumatta. Parista ensimmäisestä koitoksesta selvitettiin tutun handlerin avustuksella, mutta Turussa tammikuussa tuli tosipaikka eteen. Koira piti esittää itse. Mitä pitää ottaa huomioon jos noviisina haluaan näyttelyyn? Ensin pitää tietysti valmistautua eli treenata koiraa. Tätä en ollut tajunnut – mutta tajusin kyllä Turussa kantapään kautta. Treenaa koiraasi sekä pöydällä että näyttelyremmissä ravaten. Eikä se välttämättä auta, että snaapelisi kiltisti ravaa jääkaapin ja television väliä kotona vaan sille pitää tarjota häiriötekijöitä eli muita koiria kehässä. Jos lähistöllä on tarjolla näyttelytreenejä tai match show

16

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018 Tää on kuuma!

-tapahtumia, käy niissä. Sen lisäksi, että koirasi oppii olemaan, tapaat muita koiraihmisiä mukavissa merkeissä. Sitten tietysti koira täytyy trimmata näyttelykuntoon. Siinä ei omat taidot riitä. Apua voit pyytää kasvattajalta tai jos hän on kaukana, hän voi suositella lähellä asuvaa trimmaajaa. Myös yhdistyksen verkkosivuilla on lista trimmaajista.

N

oviisit näytte

Edellisenä iltana koira tietysti pestään, föönataan ja harjataan ja aamulla taas harjataan ja harjataan. Jos on kurakeli, olet pulassa – etsi vaikka tuubihuivi, johon voit piilottaa korvat! Jos haluat heti siirtyä välinepuolelle, on olemassa silkkiviittoja, korvahuppuja, bling-näyttelyhihnoja ja itselle tietysti jakkupuku ja ballerinat. Tästä kaikesta selvisimme tammikuussa, mutta sitten oli näyttelyn aika. Ajoimme aamuvarhain Turkuun ja onnistuimme ilmoittautumisessa (muista rekisteritodistus ja rokotuskortti). Löysimme oikean kehän ja sitten alkoikin jännittäminen. On muuten hyvä olla paikalla ajoissa niin voi seurata, miten kokeneet koiraihmiset koiriaan esittävät. Siellä ne juoksevat kauniisti ringissä – miksei mekin? Ja sitten tulee tosipaikka, yhtäkkiä on oman koirasi vuoro kun vielä otat kaikessa rauhassa kuvia hauvelistasi. Ja kiireessä tajuat, ettei kaapin pohjalta esiin kaivetussa minihameessasi ole taskuja. Koiran nameja ei saa minnekään, intoa puhkuva snaapelisi haluaisi tutustua muihin koiriin ravaamisen sijaan. Namit ovat pussissa lattialla, tuomari naureskelee huvittuneena ja koirasi jahtaa tippuneita nameja, paniikki kasvaa… Sinusta tuntuu siltä, että kaik-


ki tuijottavat sinua ja koirasi käyttäytyy kuin duracellpupu. Ja tästä kaikesta olet maksanut! Mutta siitä selviää hengissä, kiva on lukea oman koiran arvostelua, vaikka olisikin aivan eri mieltä, ja mukava on myös tutustua muihin cockeri-ihmisiin ja ihan yleisesti näyttelyhumuun. Eikä ole lainkaan haitaksi itse kullekin joskus kokeilla rajojaan. Ja kun kerran

elyssä Teksti Marianne Sundblad Kuvat Marianne Sundblad ja Saara Heikkinen menee näyttelyyn, se koukuttaa. Kotiin tultuani pukeuduin hetkeksi säkkiin ja tuhkaan – mutta huomasin jo samana iltana googlaavani seuraavia näyttelyitä. Toivottavasti niissä tavataan!

”Kaunis pää”

17 Missä se nami on?


Eläinlääkärin näkökulmaa kasvattamisesta parhaimmillaan saum Teksti Anne Woivalin Kuvat Ulla Ruistola Ihanimmillaan kasvatustyö on mielenkiintoisen yhdistelmän suunnittelua täydellisen terveillä koirilla, jotka asuvat lähellä, astuvat hyvin, tiinehtyvät kerrasta, voivat hyvin koko tiineysajan, synnyttävät heti kun kasvattaja tulee töistä kotiin valvomaan ja hoitavat itse pennut alkuun. Maitoa tulee aina tarpeeksi, äiti ja lapset ovat onnellisia ja kasvavat kohti tervettä loppuelämää ihanissa kodeissaan. Terveystarkastukset jalostusta varten Aina se ei vaan ole niin. Vaikka kuinka tutkitaan, niin täydellistä koiraa ei ole. Koiraa raahataan eläinlääkäriin testiin jos toiseenkin, ja jotain siitä kuitenkin löytyy. Tiinehtymisessä kaikkein tärkeintä on, että hyvälaatuinen tavara on hyvässä paikassa oikeaan aikaan. Mikäli vähänkin on epäilystä, sperma kannattaa tutkituttaa asiaan perehtyneellä

18

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

eläinlääkärillä. Samoin narttu kannattaa tutkituttaa, jos astutus ei ota onnistuakseen rakenteellisten tai muiden esteiden takia. Jos molemmat ovat perusterveitä, nuoria aikuisia koiria, oleellisinta on ajoitus. Astutushetken määrittäminen Astutus tai siemennyshetken määrittäminen on tärkeää. Yksinkertaisimmillaan se tehdään progesteronimäärityksillä. Verinäytteestä seurataan progesteroniarvon nousua, joka kertoo koska LH-piikki suunnilleen on ja koska ovulaatio tapahtuu. Nartut voivat antaa astua juoksun alusta juoksun loppuun tai vain yhtenä iltapäivänä. Uros voi myös olla hyvin tarkka, eikä vaivaudu hyppäämään väärään aikaan tai sitten se astuu kaikki mitä kiinni saa. Kun astutus tehdään oikeaan aikaan, säästetään paitsi omia myös nartun ja uroksen voimia, ja vältetään turhaa stressiä ja rassaamista. Väärän aikaisessa as-


– kasvattajan näkökulmaa eläinlääkäristä – matonta yhteistyötä! tumisessa on aina suurempi riski loukkaantua. Kun tiedetään, että astuminen on tapahtunut oikeaan (tai vähän aikaiseen tai myöhään), on synnytyspäivän arvioiminenkin huomattavasti helpompaa. Keinosiemennys Keinosiemennykseen voidaan päätyä monesta syystä. Eettisesti ei suositella käytettäväksi jalostukseen koiria, jotka eivät pysty itse astumaan. Joskus voi olla kuitenkin sellainen tilanne, että uros ja narttu kyllä ovat samassa tilassa, mutta ei haluta astuttaa luonnollisesti. Tällöin siemennys tehdään tuorespermalla. Sperma kerätään uroksesta ja laitetaan saman tien emättimeen tai kohtuun sisälle. Samalla kannattaa aina tarkastaa, että sperman laatu on hyvää. Ajoituksen pitää myös olla kohdallaan. Siirtospermaa käytettäessä sperma voidaan kerätä esim. ulkomailla ja lähettää rahtina. Tuore, jäähdytetty sperma säilyy laimennusnesteessä muutamia päiviä, jopa viikon, mutta sen tiinehdyttämiskyky kyllä laskee nopeammin. Siemennys tehdään mieluiten kohtuun. Pakastesperma on jalostuksen kannalta huikea mahdollisuus. On mahdollista saada eri mantereen tai eri vuosikymmenien koiria jalostuksen käyttöön. Pakastetta käytettäessä kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Mikäli haetaan ulkomailta spermaa, kuljetus ja mahdolliset rajamuodollisuudet saattavat vievät aikaa. Myös eläintautipuolelta saattaa tulla rajoituksia. Jos mahdollista, annoksia kannattaa pyytää riittävästi. Suomessa on muutama spermapankki, josta voi vuokrata säilytystilaa pakasteelle.

Kohtuun siemennyksiä tehdään siihen perehtyneiden eläinlääkäreiden toimesta kahdella eri tekniikalla. Ns. norjalaiskatetri ohjataan käsikopelolla kohdunkaulasta läpi. Videoendoskooppi taas on laite, jossa siemennys tapahtuu viemällä endoskoopin avulla katetri kohdunkaulan läpi kohtuun. Koko tapahtumaa voi seurata näytöltä. Siemennys tehdään suoraan kohtuun. Tiinehtymisen kannalta on tärkeää, että sperman laatu on ollut hyvää ja että pakastus on tehty oikein. Myös sulatusvaihe siemennyksen lisäksi on tarkkaa touhua. Tiineys Tiineyden määritys on kätevin tehdä ultralla reilu kolme viikkoa astutuksesta. Itse teen mielelläni aina ultran 24 vrk astutuksen jälkeen. Silloin pennut ovat tietyn kokoisia (ja jos eivät ole, voin ennustaa, että synnytys saattaa mennä pitkäksi tai olla vähän aikaisempi). Pennut ovat myös helpohko laskea siinä vaiheessa. Huono puoli on, että mikäli tiineys keskeytyy varhaisessa vaiheessa, sitä ei välttämättä juuri

19


huomaa. Myös osa pennuista saattaa kadota vielä ennen synnytystä. Tiineyden viimeisellä viikolla voi ottaa röntgenkuvan, jossa pentujen määrä voidaan arvioida. Mikäli ei ole kyseessä jättipentue, myös ultraamalla päästään melko tarkkaan lukumäärään. Ultran hyvä puoli on se, että sillä näkee myös pentujen sydämenlyönnit ym. liikkeet, ja voidaan vähän ennakoida pentujen vointia kohdussa ja mahdollisesti synnytyksen jälkeen. Synnytyksen lähestyessä on hyvä olla ainakin päivystävän eläinlääkärin tiedot esillä. Moni eläinlääkäri saattaa olla kuulolla omille asiakkailleen sovitulla tavalla, jos se koetaan tarpeelliseksi. Suurin osa synnytyksistä menee omalla painollaan, mutta vaikka ei leikkaukseen mentäisikään, pienemmilläkin toimenpiteillä voidaan säästää pentujen henkiä, jos homma muuten pitkittyy. Kunnon supistusten alettua pentu nousee yleensä alle puolessa tunnissa synnytyskanavaan. Synnytyksessä pentujen istukat irtoavat vuorollaan ja pentu nousee synnytyskanavaan, keskimäärin pentu tunnissa tahtia. Polttoheikkouden tai virheasennon sattuessa pentu ei nouse kanavaan, ja sen auttaminen ulos omin avuin on aika mahdotonta. Tällöin se päivystävä eläinlääkäri tulee tarpeen. Kun synnytys tuntuu olevan ohi, on myös hyvä tarkistaa, että sisään ei ole jäänyt mitään. Pentujen synnyttyä niiden kuuluu lähteä kasvamaan. Minun käsitykseni mukaan ei ole normaalia, jos paino lähtee laskemaan, vaan silloin joko pennut eivät jaksa imeä kunnolla tai äidiltä ei tule kunnolla maitoa. Heikkoihin pentuihin on monta syytä, osa on hoidettavissa ja osa ei. Maidontuotannon käynnistämiseenkin voi löytyä apukeinoja. Mitä nopeammin huomaa ongelman, sitä helpompi siihen on tarttua. Pentuja kannattaa käsitellä ja punnita alusta alkaen, samoin seurata äidin vointia, ruokahalua ja maidontuloa. Äidin hyvinvointi on tärkeää, se pitää itsensä ja pennut hengissä. Tarvittaessa voidaan

20

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

antaa lisäruokaa, mutta ehdottomasti paras vaihtoehto on itse imetty maito. Kipeä pentu erottuu usein ensin siitä, että se tuntuu käteen hennolta ja löysältä, ei jämäkältä pötikältä. Se ei viihdy läjässä muiden kanssa, eikä reagoi koskemiseen kunnolla. Se ei myöskään tartu itsenäisesti nisään ja aloita syömistä. Hetken sitä voidaan auttaa vain lypsämällä, mutta pikkupentujen kohdalla kaikki on nopeaa, niin romahdus kuin toipuminenkin, jos hoito vain on oikea. Hiukan isommilla pennuilla, kiinteää ruokaa syövillä, on jo isojen koirien ongelmiakin. Myös jotkut kehityshäiriöt voivat tulla esille siirryttäessä kiinteään ruokaan. Pentujen terveystarkastus myyntiä varten ja sirutus tehdään vielä. Kennelliitolla on nykyään hyvä kaavake pentujen tarkastusta varten, sitä kannattaa käyttää. Sitten onkin aika toivottaa porukalle onnea uuteen kotiin, ja mikäli koukutuit kasvattamiseen, alkaa taas sukutaulujen selailu ja seuraavan yhdistelmän suunnittelu!


Cockerspanielit ry:n sääntömääräinen vuosikokous lauantaina 18.11.2017 klo 13.43-15.52 Lahden Reumayhdistys ry, Vapaudenkatu 1 D 67 (2. krs), Lahti

PÖYTÄKIRJA 1. Kokouksen avaus Yhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Niittymäki avasi kokouksen klo 13.43 ja toivotti osallistujat tervetulleiksi sekä kertoi ajankohtaisista asioista. 2. Kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin valinta Kokouksen puheenjohtajaksi ehdotettiin ja valittiin yksimielisesti Timo Mollberg. Kokouksen sihteeriksi ehdotettiin ja valittiin yksimielisesti Anu Ikonen. 3. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus Hallituksen sihteeri Ikonen kertoi, että kutsu yhdistyksen syyskokoukseen on julkaistu Cockerspanielit ry:n kotisivuilla 27.8.2017 ja lehdessä nro 3/2017 (syyskuu) eli kokouskutsu on lähetetty sääntöjen mukaisesti yhdistyksen jäsenille. Lisäksi todettiin, että kokoukseen osallistuu 22 kpl äänivaltaisia jäsentä (kohdassa 10.) Todettiin, että kokous on laillisesti kokoonkutsuttu ja päätösvaltainen. 4. Pöytäkirjantarkastajien (2 kpl) ja ääntenlaskijoiden (2 kpl) valinta Ehdotettiin Kirsi Niittymäkeä ja Jannika Backmania pöytäkirjantarkastajiksi sekä ääntenlaskijoiksi. Valittiin yksimielisesti Niittymäki ja Backman. 5. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen Päätettiin yhdistää esityslistan kohdat 7 (Toimintasuunnitelma 2018) ja 12 (Jäsenten valinta hallituksen esittämiin toimikuntiin vuodelle 2018) asioiden käsittelyn jouduttamiseksi. 6. Seuraavan vuoden jäsenmaksut ja kirjaamismaksut Hallituksen sihteeri Ikonen esitteli hallituksen esityksen: Kirjaamismaksu uusille jäsenille 5 €, varsinainen jäsen 30 € (äänioikeus), perhejäsen 5 € (tulee asua samassa taloudessa saman perheeseen kuuluvan varsinaisen jäsenen kanssa, äänioikeus, mikäli 15v. täyttänyt), alle 15-vuotias nuorisojäsen 15 € (ei äänioikeutta), jäsenmaksu on voimassa 12 kk liittymisestä eteenpäin. Paperisen laskun laskutuslisä on 2 €. Keskusteltiin jäsenmaksujen laskuttamisen ajankohdasta ja sen sujuvuudesta. Kokouksen puheenjohtaja esitti keskusteltavaksi jäsenmaksujen laskutuksen muutosta siten, että laskutuskuukausi olisi esim. tammikuu, joka voisi helpottaa jäsenlaskujen laskutusta ja toimenpiteitä maksamattomien laskujen osalta. Keskusteltiin eri vaihtoehdoista. Osa koki nykyisen tavan paremmaksi vaihtoehdoksi ja uuden esitetyn tavan ongelmalliseksi mm. loppuvuonna jäseneksi liittyvän osalta lyhyen laskutusvälin vuoksi. Hallituksen jäsen Santakangas kertoi, että käytössä olevan “nettijäseri”-ohjelman kaikkia toimintoja ei ole otettu käyttöön, mutta ohjelma kyllä mahdollistaa sujuvan laskutuksen ja juuri uusien jäsenten kohdalla sujuvan jäseneksi haun ( Internet-jäsenanomuskaavake ). Hallituksen sihteeri Ikonen kertoi, että nettijäserin osalta on tehty muutos viitenumeron osalta siten, että nettijäseriin “nousee” jatkossa maksu automaattisesti (jos maksettu oikealla viitenumerolla). Tähän mennessä maksuja on joutunut tarkistamaan manuaallisesti tiliotteista, mikä on hidastanut maksujen käsittelyä. Todettiin, että hallitus seuraa jäsenmaksujen laskutuksen sujuvuutta. Hallituksen esitys hyväksyttiin keskustelun jälkeen muutoksitta. 7. Toimintasuunnitelma vuodelle 2018 ja jäsenten valinta hallituksen esittämiin toimikuntiin vuodelle 2018 Käytiin toimintasuunnitelmaehdotus läpi kohdittain sekä ennakolta tiedossa olevat ehdotukset toimikuntien jäseniksi kunkin toimikunnan kohdalla. VARSINAINEN TOIMINTA: ei kommentteja YHDISTYKSEN TALOUS: ei kommentteja KOKOUKSET: Kokouksen puheenjohtaja Mollberg ehdotti hallituksen kokouksien pitämiseksi “nettineukkari”-palvelun hankintaa matkakustannusten karsimiseksi. Mollberg esitti hallituksen tehtäväksi selvittää asiaa. Ehdotus sai kannatusta. Palvelun käyttöönottoa ehdotettiin myös toimikuntien käyttöön. Ehdotettiin myös yhdistyksen kokouksen pitämistä online:na, mikä sai myös kannatusta. AGILITYTOIMIKUNTA: Ei ehdotusta toimikunnaksi, eikä toimintasuunnitelmaksi. Keskusteltiin yleisesti toimikuntien toiminnan järjestämisestä ja niiden jäsenten määräytymisestä sekä agilitytoimikunnan tehtävistä. Kokouksen puheenjohtaja totesi, että syyskokous on paikka, jossa toimikuntien jäsenet vahvistetaan kokouksessa esitetyn mukaisesti. Ehdotettiin ja vahvistettiin agilitytoimikunnan vetäjäksi Loviisa Kortteinen.

21


JALOSTUSTOIMIKUNTA: Toimikunta ei ole saanut vahvistusta Katri Alavalkamalta toimikunnassa jatkamiselle, joten toimikunta ei voi esittää häntä toimikunnan jäseneksi, muutoin vanhat jäsenet jatkavat. Toimikunnan kokoonpanoksi ehdotettiin: Sabina Buchert, Mariann Korpi, Reia Leikola-Walden, Nina Menna ja Susanna Sinisaari-Kaislo sekä uudeksi jäseneksi Sanna Santakangasta, joka lisättiin toimikunnan kokoonpanoon. Hyväksyttiin toimintasuunnitelma muutoksitta. Myöhemmin kokouksen aikana kerrottiin, että Alavalkama on vahvistanut jatkohalukkuutensa toimikunnassa. Vahvistettiin toimikunnan kokoonpanoksi: Katri Alavalkama, Sabina Buchert, Mariann Korpi, Reia Leikola-Walden, Nina Menna, Sanna Santakangas ja Susanna Sinisaari-Kaislo. JULKAISUTOIMIUNTA: Vastaavana toimittajana toimii yhdistyksen puheenjohtaja, päätoimittajana Marianne Sundblad ja taittajana Tiina Hallenberg. Oikolukijoina toimivat Anu Ikonen, Kirsi Niittymäki ja Sanna Santakangas. Vahvistettiin kokoonpano ja toimintasuunnitelma muutoksitta. KESÄLEIRI-TOIMIKUNTA: Toimikunnan kokoonpanoksi ehdotetttiin Taina Jokista ja lisäksi Sanna Santakangasta. Yhdistyksen puheenjohtaja Niittymäki kertoi lyhyesti kesäleirisuunnitelmista. Vahvistettiin kokoonpano ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma. MEJÄTOIMIKUNTA: Toimikunnan kokoonpanoksi ehdotettiin Jenni Anttonen, Jan Egeland-Jensen, Anu Ikonen, Satu Kamunen, Kati Papunen, Tiia Pellonpää ja Sari Änäkkälä. Yksi jäsen ehdotti Jan Egeland-Jensen poistamista toimikunnasta, koska hänen mielestään koe, johon hän oli osallistunut, oli järjestetty ala-arvoisesti. Ruokailun osalta kerrottu, että jääkaapissa jauhelihaa, josta voi tehdä ruuan itselleen. Toinen Egeland-Jensenin kokeisiin osallistunut jäsen totesi olleensa tyytyväinen osallistumiinsa mejä-kokeisiin, eikä nähnyt aihetta ehdotukselle. Hallituksen sihteeri Ikonen kertoi, että toimintasuunnitelmassa olevat mejä-kokeet on jo sovittu tuomarien kanssa ja Egeland-Jensen toimii niissä koetoimitsijana ja kokeen järjestäjänä muutoinkin. Mikäli ehdotusta kannatetaan, yhdistys ei pysty tarjoamaan jäsenilleen näitä kokeita. Todettiin, että hallitus on velvollinen seuraamaan toimikuntien toimintaa ja tarvittaessa puuttumaan siihen. Ehdotettiin myös mölli-mejän järjestämistä harrastuksesta. Todettiin, että otetaan ehdotus huomioon, mutta sen toteuttaminen vaatii oma-aloitteisuutta maastojen vuoksi. Vahvistettiin toimikunta ja toimintasuunnitelma ehdotetun mukaisesti. METSÄSTYSTOIMIKUNTA: Toimikunnan kokoonpanoksi ehdotettiin: Anne Knuutinen, Anne Woivalin, Casper Grönblom, Ulla Ruistola, Nina Menna, Tiina Karlström, Jukka Paroinen, Kirsi Niittymäki, Eeva-Marja Jokinen. Keskusteltiin toimikuntien toimintaan osallistumisesta jäsenten ehdottamisesta. Jäseneksi ehdotettiin lisäksi Jenni Juseliusta ja Nina Menna kertoi olevansa jäämässä pois toimikunnasta. Vahvistettiin kokoonpanoksi: Anne Knuutinen, Anne Woivalin, Casper Grönblom, Ulla Ruistola, Tiina Karlström, Jukka Paroinen, Kirsi Niittymäki, Eeva-Marja Jokinen ja Jenni Juselius. Hyväksyttiin toimintasuunnitelma ehdotetun mukaisesti. MH- ja LUONNETESTITOIMIKUNTA: Ei ehdotusta toimikunnaksi. Päätettiin aktivoida toimikunta uudestaan. Loviisa Kortteinen esitti kiinnostuksensa toimikunnassa työskentelyyn ja hänet vahvistettiin toimikunnan jäseneksi. Hyväksyttiin toimintasuunnitelma ehdotetun mukaisena. NÄYTTELYTOIMIKUNTA:Toimikunnan kokoonpanoksi ehdotettiin: Sini Tuominen, Marika Virtanen, Meerit Kuparinen, Sanna Santakangas, Jonna Mendolin sekä Inka Tuomisto. Keskusteltiin näyttelytoimikunnan ehdotuksesta hankkia yhdistykselle telttoja tapahtumiin, jotka palvelisivat sekä pääerikoisnäyttelyssä, että muissa yhdistyksen tapahtumissa. Telttoja säilytettäisiin yhdistyksen varastolla. Vahvistettiin kokoonpano ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma muutoksitta. PR-TOIMIKUNTA: Toimikunnan kokoonpanoksi ehdotettiin: Saara Heikkinen, Saija Pajunen ja Jannika Backman. Vahvistettiin kokoonpano ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma muutoksitta. TAIPUMUSKOETOIMIKUNTA: Toimikunnan kokoonpanoksi ehdotettiin: Katri Alavalkama, Mari Hotti, Petra Jormalainen, Janna-Carita Kekkonen ja Susanna Sinisaari-Kaislo. Vahvistettiin kokoonpano ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma muutoksitta. TOKO-TOIMIKUNTA:Toimikunnan kokoonpanoksi ehdotettiin: Milla Tuomi (vastaava) ja Aija Sulander. Vahvistettiin kokoonpano ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma muutoksitta. POHJOIS-HÄMEEN ALAJAOSTO: Kokoonpanoksi ehdotettiin puheenjohtaja Katri Alavalkama, sihteeri Elina Heikkinen, taloudenhoitaja Jan Egeland-Jensen. Kokouksen puheenjohtaja kommentoi, että yleisesti alajaoston tai toimikunnan hallinnon osalta saman perheen kummankin puolison osallistumista keskeisiin tehtäviin ei pidetä hyvänä asiana. Hallituksen sihteeri Ikonen kertoi, että alajaoston rahastonhoitaja on ilmoittanut lopettavansa tehtävässä ja tämä on aiheuttanut toiminnan laajuuden uudelleen organisoinnin juurikin taloudenhoidon raskauden vuoksi. Toimintasuunnitelmasta ilmi käyvällä tavalla toiminta keskittyy agilitytoimintaan. Vahvistettiin kokoonpano ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma muutoksitta.

22

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


LAPIN ALAJAOSTO: Toimikunnan kokoonpanoksi ehdotettiin Satu Kamunen, Teija Soini ja Kaisu Kärnä. Vahvistettiin kokoonpano ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma muutoksitta. Lopuksi hyväksyttiin toimintasuunnitelma 2018 edellä käsitellyillä muutoksilla. 8. Talousarvio vuodelle 2018 Käytiin läpi liitteen mukaisesti, yhdistyksen puheenjohtaja Niittymäki avasi talousarvion tuotot ja kulut kohta kohdalta. Keskusteltiin ulkomuototuomarikoulutuksen järjestämisestä, joka on järjestettävä Kennelliiton elvoittamana, vähintään kerran vuodessa, mutta tämä ei ole toteutunut. Todettiin, että rotujärjestön tehtäviin kuuluu huolehtia koulutuksen järjestämisestä. Lisäksi keskusteltiin One Mind DNA-palvelusta jalostustoimikunnan hyödyksi. Kokouksen puheenjohtaja totesi, että talousarvion tappio noin 3000 € muodostuu pääosin ehdotetusta telttahankinnasta (näyttelytoimikunta), jolloin tappio on perusteltu. Hyväksyttiin talousarvio muutoksitta. 9. Hallituksen puheenjohtajan valinta vuodelle 2018 Ehdotettiin nykyistä puheenjohtajaa, Kirsi Niittymäkeä, joka valittiin yksimielisesti. 10. Hallituksen varsinaisten jäsenten valinta erovuoroisten tilalle Hallituksen sihteeri Ikonen esitteli tilanteen: auki kolme kolmen vuoden paikkaa, yksi kahden vuoden paikka ja yksi vuoden paikka. Ehdotettiin: - Taina Jokinen (poissa), Kirsi Niittymäki kertoi esittelyn ollut hallituksessa, erovuorossa - Casper Grönblom (poissa), Kirsi Niittymäki luki esittelyn - Jenni Juselius - Teemu Rytkönen (poissa), Anu Ikonen luki esittelyn - Loviisa Kortteinen - Sanna Theqvist Läsnäolevat esittäytyivät kokousväelle. Äänestyksen tulos: Casper Grönblom, 20 ääntä > 3 vuoden paikka Jenni Juselius, 20 ääntä > 3 vuoden paikka Teemu Rytkönen, 19 ääntä > 3 vuoden paikka Taina Jokinen, 16 ääntä > 2 vuoden paikka Loviisa Kortteinen, 15 ääntä > 1 vuoden paikka Sanna Theqvist, 7 ääntä Hallitukseen valittiin eniten ääniä saaneet yllä olevin äänin (Grönblom, Juselius, Rytkönen, Jokinen ja Kortteinen). 11. Toiminnantarkastajan (-ien) ja varamiehen (-sten) valinta vuodelle 2018. Ehdotettiin Markku Korpea ja Timo Mollbergia. Keskusteltiin toiminnantarkastajien tehtävästä. Mollberg totesi paikan olleen tuulinen. Korpi yhtyi Mollbergin kommenttiin. Molemmat kertoivat olevansa edelleen käytettävissä tehtävään. Valittiin yksimielisesti Korpi ja Mollberg jatkamaan toiminnantarkastajina. 12. Yhdistyksen edustajan ja varaedustajan valinta Kennelliiton valtuustoon Todettiin, että yhdistyksen edustaja Kennelliiton valtuustoon sekä varaedustaja on valittu vuoteen 2019 asti, tämän vuoksi sääntöjen mukaista em. kohtaa ei kokouksessa käsitellä. 13. Yhdistyksen edustajien valinta muihin hallintoelimiin ja kokouksiin Hallituksen sihteeri kertoi hallituksen esityksen: hallitus päättää edustajat muihin hallintoelimiin ja kokouksiin tarpeen vaatiessa, mm. toimikuntia kuulemalla, esim. yhdistyksen edustajat spanieleiden rodunomaisten kokeiden kollegioon. Hyväksyttiin hallituksen esityksen mukaisena. 14. Muut kokouksen hyväksymät asiat huomioon ottaen yhdistyslain määräykset Ei esitetty muita asioita. 16. Kokouksen päättäminen Kokouksen puheenjohtaja päätti kokouksen klo 15.52 ja toivotti kotiin lähtijöille turvallista kotimatkaa! Kokouksen puheenjohtaja Kokouksen sihteeri Timo Mollberg Anu Ikonen Pöytäkirjan tarkastajat: Kirsi Niittymäki Jannika Backman

23


Tätä kirjoittaessa Pikkumusta on täyttämässä 8 kk. Pikkupentuvaiheet ovat menneet ohi, ja se on suuntamassa kohti teini-ikää. Sen kanssa on tehty kaikenmoista ja on opittu yhdessä monta asiaa. Se on ollut hyvin reipas ja sillä ei ole vielä ainakaan ollut yhtään selkeää pelkokautta. Pelkokaudet ovat tyypillisiä pentuvaiheen kehityskausia. Se ei myöskään ole osoittanut vielä mitään teinivaiheen epävarmuutta. Juoksutkaan eivät ole alkaneet. Sitä on alkanut ulkomaailma kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Niinpä sen ennen niin hyvä luoksetulo on huomattavasti heikentynyt. Niinpä se on tällä hetkellä numero 1. sen koulutussuunnitelmassa. Ilman sen toimivuutta on vaikea tehdä montaa muuta asiaa. Itseasiassa käskystä pysähtyminen on tällä hetkellä paljon paremmassa mallissa. Pennun kouluttaminen on usein sitä, että kun yksi asia saadaan kohdalleen, toinen hajoaa palasiksi joksikin aikaa. Noutohommat menevät luovutuksen osalta hienosti, mutta kovin pitkää matkaa se ei jaksa noutaa ilman, että jotain mielenkiintoisempaa tulee matkalla. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä matkaa voi helposti rakentaa sitten keväämmällä, kun on helpompi harjoitella ulkona. Tällä hetkellä lähes kaikki treeni on ollut sisällä, lukuun ottamatta lenkin yhteydessä tehtyjä luoksetuloja. Sen, mitä emäntä on oppinut siitä, on että • Se ei tykkää, kun emäntä treenaa muita koiria (tähän on puututtava, koska on pystyttävä odottamaan omaa vuoroaan) • Se näykkii innostuessaan (tämän emäntä on täysin jättänyt huomiotta) • Se menee mielellään melko kauas • Se seuraa emäntää kuin hai laivaa (tai niin kuin isoisänsä) • Se on yleensä siellä, missä emäntäkin on • Se tykkää kovasti harjoitella

24

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

P

ikkumusta k

• Sillä ei mene helposti ”kuppi nurin” ja se jaksaa keskittyä häiriöstä huolimatta • Se ei pidä siitä, kun toiset koirat uivat liiveihin Pikkumusta vietti yhden joulukuisen perjantain Messukeskuksessa SmartDOGin ständillä, ja emäntä oli hyvin ylpeä siitä. Maalaiskoira oli kuin kala vedessä, vaikka oli paljon ääniä, hajuja, koiria ja ihmisiä. Se pystyi nukkumaan, kun väsytti, ja seurustelemaan, kun oli tarve. Tammikuun huippuhetki oli varmasti, kun se kävi kahden veljensä kanssa tutustumassa kirjekyyhkyihin. Ideana oli, että koirat oppivat tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa kuumottavassa tilanteessa. Ensin näytti siltä, että on kovin vaikea keskittyä lintujen läsnä ollessa. Kehitystä tuli kuitenkin huimasti


kasvaa osa 3.

ja jokainen pentu alkoi tarjoamaan katsekontaktia ja istumista, vaikka kyyhkyt lentelivät aidan toisella puolella. Jatkosuunnitelma näyttää seuraavalta: • Noutoon pikkuhiljaa matkaa • Hakukuvion treenaaminen alkaa, kun lumet alkavat sulamaan ja päivillä on kunnolla pituutta • Luoksetulotreeniä • Pysähtymistreeniä • Kyyhkysiä tarpeen mukaan • Laukaukseen totuttelua, kun radat aukeavat Eiköhän siinä olekin tarpeeksi seuraavalla kolmelle kuukaudelle? Aurinkoista kevättä! Emäntä

25


I

lmekilpailun voittajat

Viime vuoden lopulla haimme hauskinta cockerin ilmettä. Saitte äänestää neloslehdessä olleista kuudesta ilmeestä, ja selväksi voittajaksi yli 65 %:n äänisaaliilla tuli koira 3. Toiseksi sijoittui koira 5 ja kolmanneksi koira(t) 1. Voittajalle on lähetetty yllätyspalkinto kerhokaupasta. Ääniä annettiin tasan 70, ja äänestäneiden kesken arvottiin kolme onnekasta. Arvonta suoritettiin poliisiammattikorkeakoulussa kahden nuoremman konstaapelin valvovien silmien alla. Palkinnot on postitettu Ritvalle, Tuijalle ja Minnalle.

Jännitys tiivistyy

Kolmen hauskimman koiran esittely.

Voittaja eli koira 3 (teksti Kirsi Mennander) Ilmekilpailun voittaja on kohta 4-vuotias blue roan narttu Reina, viralliselta

26

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

nimeltään Bell'mano Blue Night Queen. Reina on suomalaiselta kasvattajalta (Erna Toivanen), mutta asuu minun ja mieheni kanssa Belgiassa. Kuvan ilme on Reinalle varsin tyypillinen, mutta en ole sitä juurikaan saanut vangittua valokuvaan. Voitokas otos syntyi, kun olin muuten vaan kuvaamassa vastatrimmattua koiraani ja Reina väläytti tyypillisen hymynsä. Reina on meidän ensimmäinen koiramme. Olimme pitkään harkinneet koiran hankkimista, mutta mietimme, sopiiko se meidän liikkuvaan elämäntyyliimme. Ennen Reinaa olimme hoitaneet ja ulkoiluttaneet paljon naapurimme kultaista noutajaa ja silloin huomasimme, että asuinalueemme, pientaloalue aivan Brysselin kupeessa, on oiva paikka koiranomistajan asua. Täällä on paljon puistoja ja meillä on oma aidattu piha. Ihan muutaman kilometrin päästä löytyy metsiä, joihin pääsee näppärästi lenkille etenkin viikonloppuisin. Koirakuume kasvoi, kun naapuri muutti pois ja koska mieluinen rotu oli


ollut meille jo pitkään selvä, ryhdyimme tuumasta toimeen. Suomalaisten koira-alaa tuntevien ystävien avustuksella ryhdyimme etsimään sopivaa kasvattajaa. Kaikki loksahti paikoilleen yllättävän hyvin ja saimme toivomamme tyttöpennun sopivasti kesäloman alkajaisiksi. Tutustuimme toisiimme rauhassa kesälomalla mökillä, jossa koiraa oli myös helppo kouluttaa. Reina on oikea sydäntenmurskaaja! Luonteeltaan Reina on mielestäni tyypillinen cockeri: iloinen, kaikessa mukana, ihmisten läheisyyttä kaipaava ja erittäin sosiaalinen myös muiden koirien kanssa. En voisi kuvitella piristävämpää vastaanottajaa kuin iloinen hännänheiluttaja tullessani kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Reina on myös erittäin kokenut matkustaja. Lentokone, laiva, juna, linja-auto ja pitkät ajomatkat henkilöautossa ovat tulleet koirallemme tutuiksi. Suomessa käymme 2-3 kertaa vuodessa ja muutenkin matkustelemme aika paljon Keski-Euroopassa. Reina sopeutuu hienosti erilaisiin paikkoihin. Jo pentuna veimme Reinan koirakouluun, jota jatkoimme n. 1-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen olemme harrastaneet nenätyötä (mm. kantarellikurssi on käyty) ja näyttelyitä. Myös säännölliset metsälenkit koirakamujen kanssa kuuluvat viikonloppuohjelmaamme. Muutaman kerran vuodessa käymme myös pitkillä merenrantakävelyillä Belgian tai Hollannin rannikolla. Olen myös Belgian cockerspanielikerhon jäsen, koska minulla ei ole mahdollisuuksia osallistua Cockerspanielikerhon toimintaan Suomessa. Ilahdun kuitenkin aina, kun Cockerspanielilehti tulee postilaatikkoon tänne Belgiaan. Belgian cockerikerho järjestää monipuolista ohjelmaa useamman kerran vuodessa. Yhteiskävelyille osallistuu yleensä noin viitisenkymmentä cockeria. Kerho järjestää myös trimmauskursseja, grillausta ja näyttelyitä. Pienenä kuriositeettina voisin kertoa, miten keksimme nimen koirallemme. Kasvattaja oli jo antanut valitsemal-

lemme pennulle nimen Bell'mano Blue Night Queen, jonka pohjalta aloimme pohtia sopivaa kutsumanimeä. Selvä yhteys kuningattareen oli myös kotikadullamme Avenue Reine Astrid (suomeksi: kuningatar Astridinkatu). Koska olin hiljattain aloittanut espanjan opinnot, vääntyi Queen muotoon Reina, joka on kuningatar espanjaksi.

Toiseksi sijoittunut koira 5 (teksti Eva Bensky)

Eben's My Girl Rules, Enya on kuvassa 7,5kk. Enya nauttii suunnattomasti juoksemisesta ja sen harrastukset ovat agility ja metsästys. Enyan päivittäisiin rutiineihin kuuluu myös halailu.

27


Kolmanneksi sijoittuneet koirat 1 (teksti Tuija Ollilla) Pojat ovat Shavian-kennelistä Jaana Rannan tuontikoiria. Wonka nyt reilut 3 vee Tsekeistä (musta) ja se on asunut (sijoitettuna) meillä syksystä 2016 lähtien. Wolf (15 kk) Espanjasta (punainen) oli kesävieraanamme viime kesänä kolmisen viikkoa. Vietimme tuon kolmen viikon jakson mökillämme Tammelassa, jossa tuokin kuva on napsastu. Pojat tulivat hienosti keskenään toimeen ja meillä kaikilla oli mukavaa noiden karvatassujen touhotusta katsellessamme.

KOKOUSKUTSU Cockerspanielit ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 24.3.2018 klo 13.30 Jyväskylässä Sepänkeskuksessa (Kyllikinkatu 1, 40100 Jyväskylä)

Kevätkokouksessa käsitellään seuraavat sääntömääräiset asiat: 1. Valitaan kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri 2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 3. Valitaan kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja ääntenlaskijat 4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. Hallituksen toimintakertomus ja varainhoitokertomus sekä toiminnantarkastajan lausunto 6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta 7. Päätetään vastuuvapauden myöntämisestä tilivelvollisille 8. Käsitellään hallituksen kokouksen päätettäviksi esittämät asiat 9. Käsitellään jäsenten kokouksen päätettäviksi esittämät asiat 10. Käsitellään muut kokouksen hyväksymät asiat huomioon ottaen yhdistyslain määräykset Hallitus Kokouksessa palkitaan myös vuoden 2017 parhaat cockerspanielit

28

Kahvitarjoilu, jonka vuoksi pyydämme ennakkoilmoittautumiset osoitteeseen sihteeri@cockerspanielit.fi 17.3.18 mennessä.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018 TERVETULOA!


Koiran lisääntyminen (osa 2) – (jatkoa lehdessä 4/2017 olleeseen artikkeliin) Teksti ELL Nina Mahlanen Eläinklinikka Peninkulma, Vantaa Kuvat Johanna Kääriäinen Kantoaika, synnytys ja pentujen hoito Kantavan nartun hoito Kantoaika vaikuttaa pentuihin monella tavalla ja vaikutukset voivat näkyä koirassa koko sen elämän ajan. Siksi on tärkeää, että jalostukseen käytettävän nartun hoitoon kiinnitetään erityistä huomiota. Ruokinnan, liikunnan, loishäätöjen ja rokotusten on oltava kunnossa, jotta narttu voi synnyttää mahdollisimman terveitä ja elinvoimaisia pentuja. Tämäkään ei vielä riitä, vaan nartun henkisestä hyvinvoinnista on pidettävä kantoaikana erityistä huolta. Ruokinta Ensimmäisten kolmen tiineysviikon aikana oikein ruokitun nartun paino ei nouse. Tällöin riittää hyvälaatuisen normaalin ylläpitoon tarkoitetun ruuan antaminen. Jos narttu on kuitenkin jo tiineyden alkaessa kovin hoikka, voidaan käyttää kasvaville pennuille tai erityisesti kantaville ja imettäville nartuille tarkoitettua ruokaa heti alusta alkaen. Narttu ei saa kuitenkaan lihoa liikaa. Lihava narttu on laihdutettava jo ennen astutusta, eikä sitä saa laihduttaa tiineyden aikana. Kolmannelta tiineysviikolta neljännelle viikolle monet nartut ovat huonovointisia – ruoka ei maistu ja ne saattavat jopa oksennella. Ruokahalu palaa yleensä neljännen tiineysviikon aikana. Kantava narttu tarvitsee valkuaisaineita ja hiilihydraatteja enemmän kuin normaalisti. Kun nartun ruoka vaihde-

taan voimakkaampaan ruokaan viidenneltä tiineysviikolta lähtien, on vaihdos tehtävä vähitellen, jotta nartun ruuansulatuselimistö ehtii sopeutua muutokseen. Nartun ravinnontarve vaihtelee lopputiineydessä pentuekoon mukaan. Keskimäärin ravinnontarpeen nousu on noin 40 %, ja nartun paino nousee vastaavasti noin 20 – 55 % kantoaikana. Viimeisen tiineyskolmanneksen aikana tarve on +150 % normaaliin ylläpitotarpeeseen verrattuna ja imetyksen aikana jopa +200 – 300 %. Lopputiineydessä suurentuva kohtu vie runsaasti tilaa vatsaontelosta ja narttu tarvitsee useita pieniä aterioita päivässä. Suurta pentuetta kantavan nartun ruokahalu voi vähentyä viimeisellä tiineysviikolla, ja jotkut nartut lopettavat syömisen kokonaan noin vuorokautta ennen synnytystä. Kantavalle nartulle ei tulisi antaa lisävitamiineja tai kalkkia hyvälaatuisen teollisen ruuan lisäksi. Liiallinen kalkin ja D-vitamiinin saanti sotkee elimistön oman kalsiumtasapainon ja altistaa nartun kalkkikrampille. Liiallinen A-vitamiinin saanti taas voi saada aikaan pentujen epämuodostumia, kuten kitalakihalkiota. Liikunta Hyvässä ruumiillisessa kunnossa oleva narttu selviää kantoajasta ja synnytyksestä huonokuntoista paremmin. Säännöllinen liikunta kantoaikana on erityisen tärkeää, jotta narttu pysyy kunnossa. Reipas kävely on turvallisinta liikuntaa. Kantoajan lopulla nartut, joilla on suuri pentue, eivät enää jak-

29


sa lenkkeillä, jolloin niille on sallittava tämä pieni hölläys ja sovitettava kävelyjen pituus nartun jaksamisen mukaan. Narttujen, joita normaalisti käytetään esim. agilityssä tai muissa raskaissa tehtävissä, on annettava olla mammalomalla, jotta vältytään traumojen synnyltä ja pentujen stressaantumiselta. Jos narttu kokee voimakasta turhautumista, kun sen rakastama urheilu lopetetaan, on punnittava, olisiko sittenkin parempi, jos sen annetaan jatkaa harrastustaan myös kantoaikana kevennetyssä muodossa. Tutkimuksissa on todettu, että pienikin stressi kantoaikana saattaa vaikuttaa pysyvästi syntyvien pentujen hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseliin ja aiheuttaa lisääntynyttä ja pitkäaikaista stressihormoni kortisolin eritystä. Kantavan nartun tulisi elää mahdollisimman seesteistä elämää. Rokotukset Nartun rokotukset on hoidettava kuntoon ennen astutusta. Pennut saavat suurimman osan vasta-aineista ternimaidon mukana heti syntymän jälkeen. Maidon vasta-ainetaso taas on riippuvainen nartun omasta vasta-ainetasos-

30

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

ta. Eläviä heikennettyjä viruksia sisältäviä rokotteita ei tule antaa kantoaikana. Narttu on siirrettävä riittävän ajoissa siihen paikkaan, jossa sen on tarkoitus pentunsa synnyttää ja hoitaa. Tämän tulisi tapahtua ainakin 2 viikkoa ennen synnytystä. Parasta olisi, jos nartulla on tuttu henkilö valvomassa synnytystä ja pentujen ensimmäisiä elinpäiviä. Pentujen ensimmäiset elinviikot ovat kriittisimmät tartuntatauteja ajatellen. Emo ja pikkupennut onkin syytä pitää täysin erillään muista koirista. Jos olet käynyt tilaisuudessa tai paikassa, jossa olet ollut yhteydessä vieraisiin koiriin, vaihda vaatteesi ja etenkin jalkineesi ennen kuin menet tilaan, jossa pennut ovat. Pese myös kädet huolellisesti. Esim. parvovirus leviää tehokkaasti mm. jalkineiden mukana. Ennen pentujen neljättä elinviikkoa ei vieraiden tarvitse käydä niitä katsomassa. Siitä eteenpäin ne jo kaipaavatkin toimintaa ja vauhdikkaita tilanteita. Loiset Koiran suolinkainen (Toxocara canis) on merkittävin koiran loinen, joka aiheuttaa pahimmillaan pentujen menehtymisen. Meidänkään oloissamme ei ole tavatonta, että pentuja kuolee


suolinkaisten aiheuttamiin suolen tukkeutumiin. Tavallisimmin suolinkaiset aiheuttavat pentujen huonokuntoisuutta, heikentynyttä kasvua, ripulia ja yskimistä. Ensimmäiset oireet nähdään yleensä 2-3 viikon ikäisillä pennuilla. Nartun elimistössä lepomuotoina olevat suolinkaisen toukat aktivoituvat 40.–42. tiineysvuorokauden aikoihin ja siirtyvät pentuihin istukan kautta. Se, että narttu on rutiinisti matolääkitty, ei riitä estämään tätä siirtymistä. Toukkien siirtymistä nartusta pentuihin voidaan vähentää antamalla nartulle 40. tiineysvuorokaudesta lähtien päivittäin fenbendatsolia annoksella 50 mg/kg aina 14 vuorokauteen pentujen syntymän jälkeen. Periaatteessa jokainen narttu voi kantaa suolinkaista ja osa nartuista erittää itsekin kanto- ja imetysaikana suolinkaisen munia ulosteessaan, sillä osa liikkeelle lähtevistä toukista jatkaa kehitystään nartussa aikuismuodoiksi. Suolinkaistartunnan saaneet pennut erittävät valtavia määriä suolinkaisen munia ulosteessaan, jopa 15 000 munaa grammassa ulostetta. Munat ovat tahmeita, kestäviä ja niitä on runsaasti kaikkialla pentujen ympäristössä. Narttu, joka on kerran saanut suolinkaistartunnan, siirtää tartunnan eteenpäin joka ainoaan syntyvään pentueeseensa. Narttua ei koskaan voi saada tartunnasta vapaaksi. Pennuille annetaan loishäätölääkitys kasvattajan luona kolmesti: 2-3 viikon, 5 viikon ja ennen luovutusta, noin 7 viikon iässä. Lisäksi pennut ovat madotettava aina ennen rokotusta. Suolinkaisen ns. trakeaalinen eli hengitysteiden kautta tapahtuva elinkierto pennuissa loppuu 3-4. elinkuukauden paikkeilla, jolloin loishäätöjen määrä voidaan vähentää aikuisen koiran tasolle eli 2-4 käsittelyyn vuodessa riippuen ympäristön tartuntapaineesta. Matohäätösuositukset vaihtelevat myös paljon maasta riippuen jopa kerran kuukaudessa tapahtuvaan matohäätöön saakka. Tähän ei meillä Suomessa todennäköisesti ole

tarvetta, vaan meillä matohäätö olisi aikuisella koiralla järkevintä suorittaa ulostenäytteestä tehdyn loismäärityksen perusteella. Tiineyden pituus Nartun tiineyden pituus on oikeastaan helppo ennustaa, jos ovulaatioajankohta on tiedossa. Tiineys kestää 63 vrk ± 1 vrk ovulaatiosta (progesteronistaso 5-8 ng/ml). Jos tiineyden kesto arvioidaan astutusajankohdasta, voi se olla mitä vain välillä 57 – 70 vrk. Alkioiden kehitys Päivänä 30 LH-piikistä alkiorakot ovat noin 3 cm:n kokoisia. Päivänä 40 sikiöillä on jo silmäluomet, kynnet ja karvapeite ja niiden sukupuoli olisi nähtävissä. Päivinä 42–45 sikiöiden luusto kalkkeutuu ja ne näkyvät röntgenkuvassa. Tästä eteenpäin niiden kehitys on kudosten kypsymistä. Tiineyden toteaminen Nartun tiineyden toteamiseen voidaan käyttää monia ”musta tuntuu” konsteja ja myös luotettavampia menetelmiä, kuten ultraäänitutkimus ja relaksiinihormonin määritys verestä. Ulkoisia tiineyden merkkejä ovat mm. hävyn turvotus, nännien turvotus, nisäkudoksen kasvu, syömättömyys, kirkas emätinvuoto, vatsan laajeneminen, sikiöiden liikkeet ja urosten kiinnostus. Näistä osa on kuitenkin hyvin vaikeasti arvioitavia ja arvioijasta riippuvia. Eläinlääkäri voi tunnustella alkiorakkoja kohdussa noin 3-4 tiineysviikolta lähtien ja nartulle voidaan tehdä ultraäänitutkimus samoihin aikoihin (kokenut ultraaja saa usein aika tarkan luvun pennuista, jos pentue ei ole aivan jättisuuri). Relaksiinihormonin määritys voidaan tehdä niin ikään tiineysvuorokausilta 21–25 lähtien, mutta se ei kerro muuta kuin tiineyden eikä juuri edes ole sen aikaisempi kuin korkealaatuinen ultra-

31


äänidiagnostiikka. Jos halutaan tietää pentumäärä mahdollisimman tarkasti, voidaan nartun vatsaontelosta ottaa röntgenkuva viimeisellä tiineysviikolla (45 tiineysvuorokaudesta lähtien). Tämäkään ei ole pentumäärän suhteen sataprosenttinen ennustaja, sillä suuressa pentueessa osa pennuista voi jäädä toisten taakse piiloon (kirjoittajan kokemuksen mukaan 16 pennun pentueesta jäi ”näkymättömiksi” 2 pentua). Koiran istukka Koiralla on vyömäinen endoteriokoriaalinen istukka, mikä tarkoittaa, että kunkin pennun ympärillä on istukka kuin vyö ja pennun ja emän verenkiertojen välillä on neljä solukerrosta. Solukerrosten määrä vaikuttaa vasta-aineiden kulkeutumiseen emolta pennuille, ja koiralla ne siirtyvät huonosti eli pennut saavat vain 10 % vasta-aineistaan istukan kautta. Loput on saatava maidon välityksellä eli ternimaidon saanti ensimmäisen elinvuorokauden aikana on erittäin tärkeää. Myöhemmin vasta-aineet eivät enää pääse pennun suolesta muualle elimistöön (vasta-aineet ovat suuria valkuaisainemolekyylejä). Alkiokuolema Jos alkiot kuolevat ennen 30. tiineysvuorokautta, ne häviävät kokonaan (imeytyvät) jättämättä jälkeensä juuri mitään merkkejä olemassaolostaan. Tätä myöhäisemmät kuolemat aiheuttavat sikiön muumioitumisen. On arvioitu, että noin 10 %:ssa tiineyksistä 1-2 alkiota häviää. Tämä myös selittää osan ultraäänessä nähtyjen alkioiden häviämisistä. Alkiokuolemiin on monia eri syitä, joista tavallisimmat ovat infektiot (bakteerit, virukset). Synnytysteissä (emättimessä) on normaalistikin bakteereita, kuten Escherichia coli, stafylokokit, Pasteurella ja streptokokit. Kohdun tulisi olla kuitenkin steriili lukuun ottamatta kiiman aikaa, jolloin sen mikrobisto

32

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

vastaa emättimen mikrobistoa. Tässä vaiheessa kohtuun nalkkiin jäävät bakteerit voivat myöhemmin aiheuttaa kohtutulehduksen (märkäkohtu eli pyometra). Erikseen mainittakoon vielä koiran aito sukupuolitauti Brucella canis, jota meillä ei Suomessa tiettävästi esiinny, mutta ulkomaisen astutuksen kautta sekin voi kulkeutua maahamme. Bruselloosi on zoonoosi eli voi tarttua myös ihmiseen sairaan koiran eritteiden välityksellä. Viruksista mainittakoon erityisesti pikkupentujen merkittävin tappaja eli koiran herpes-virus. Penikkatautivirus ja adenovirukset (tarttuva maksatulehdus) voivat tiineyden aikana aiheuttaa niin ikään ongelmia. Jalostusnartun ajanmukaisista rokotuksista kannattaa pitää hyvää huolta. Koiran herpesvirus Herpestartunta aiheuttaa aikuisella koiralla vain lieviä oireita (silmä- ja ylähengitystieoireet, rakkuloita sukupuolielinten limakalvoilla), mutta tiineyden viimeisellä kolmanneksella se voi aiheuttaa abortin. Pikkupennuille (0-3 viikkoa) herpes on tappava tauti. Hoitona on ympäristön lämpötilan nostaminen + 30 °C:een, nesteytys, antibiootti estämään sekundaarisia bakteeritulehduksia ja mahdollinen viruslääkkeen käyttö. Herpes leviää astutuksessa, istukan kautta tai pisaratartuntana koirasta toiseen ja joissakin koirapopulaatioissa vasta-aineita herpesvirukselle


löytyy jopa 80–100 % koirista. Samoin kuin ihmisellä, herpes voi olla koiralla piilevänä pitkäaikaisena infektiona, joka aktivoituu stressitilanteissa kuten esim. kantoaikana. Herpestä vastaan on mahdollista rokottaa. Rokotusohjelmaa voidaan käyttää ongelmakenneleissä. Normaalisti riittää ennaltaehkäisyksi tiineiden eristäminen muista koirista. Penikkatauti – ja tarttuva maksatulehdusvirukset Penikkatautivirus voi aiheuttaa nartulla akuutin taudin ja abortin tai piilevän taudin ja pentujen syntymisen sairaina. Adenovirus eli maksatulehdusvirus voi aiheuttaa sikiökuolemia ja heikkoina syntyviä pentuja. Molempiin ennaltaehkäisevä toimenpide on rokottaminen (sisältyvät kaikkiin koiran kolmois- ja nelosrokotteisiin). Synnytys ja pentujen hoito Synnytyksen käynnistyminen Progesteronipitoisuuden lasku alkaa vähitellen tiineyden viimeisellä puoliskolla keltarauhasten toiminnan hiipuessa, mutta voimakkaasti se putoaa vasta noin 24–36 tuntia ennen synnytystä. Samaan aikaan voidaan havaita ruumiinlämmön lasku. Progesteronimittausta voidaan käyttää apuna synnytysajankohdan määrittämisessä. Narttu on valmis synnyttämään, kun progesteroni on laskenut 1-2 ng/ml, mutta tiineyden ollessa kukkeimmillaan, pitoisuus voi olla jopa 25–90 ng/ ml. Progesteronitaso, joka ylittää 2 ng/ ml tarvitaan tiineyden ylläpitämiseen. On todennäköistä, että sikiöiden kypsyminen ja niiden erittämä kortisolihormoni käynnistää synnytyksen ja nartun erittämät estrogeeni-, oksitosiini- ja relaksiinihormonit osallistuvat siihen. Keltarauhasten surkastuminen tapahtuu prostaglandiinihormonin vaikutuksesta, sillä on huomattu, että prostaglandii-

nin pitoisuus nousee samaan aikaan, kun progesteronin laskee. Joku vaikutus, joskin ilmeisen vähäinen, lienee myös nartun erittämällä prolaktiinilla, joka nousee viimeisen tiineyskuukauden aikana ja nopea nousu havaitaan viimeisenä vuorokautena. Prolaktiini vaikuttanee synnytystä enemmän imetykseen. Synnytys Pentujen selviäminen riippuu synnytyksen onnistumisesta. Onnistumisen edellytyksenä on normaalin synnytyksen tunteminen ja epänormaaliuden tunnistaminen. Noin viikkoa ennen arvioitua synnytysajankohtaa aloitetaan nartun ruumiinlämmön seuraaminen kahdesti päivässä (aamu ja ilta). Suurikokoisilla koirilla ruumiinlämpö laskee 24 -12 tuntia ennen synnytystä noin 37 asteen tienoille ja pienemmillä koirilla vielä alemmaksi, jopa noin 35 asteeseen. Synnytys jakautuu kolmeen vaiheeseen – avautumisvaiheeseen, supistusvaiheeseen ja jälkeisvaiheeseen. Avautumisvaihe kestää noin 6-12 tuntia (tai jopa 36 h), jona narttu on hyvin levoton, läähättää ja tekee pesää. Supistumisvaiheessa sikiövedet tulevat ja näkyvät supistukset alkavat. Jälkeisvaihe seuraa jokaista pentua noin 15 min kuluessa. Nartulle varataan rauhallinen, vedoton ja lämmin tila synnytystä ja pentujen hoitoa varten. Synnytystä valvoo vain koiran luottohenkilö. Jos narttu siirretään muualle synnyttämään, pitää siirto tehdä ajoissa, jotta narttu ehtii sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin (stressi, immuunivaste). Synnytyshuoneeseen laitetaan pentulaatikko, jota narttu voi käyttää pesänään. Pesään laitetaan esim. sanomalehtiä, viltti tms. materiaalia, jota narttu voi halutessaan pedata. Varaa myös pyyhkeitä ja talouspaperia saataville sekä puhtaat sakset. Voit myös tarvita lankaa napanuorien sitomista varten. Poista pentujen sikiökalvot, jollei narttu

33


sitä itse tee, ja leikkaa napanuora sitomisen jälkeen (jätä noin 1 cm pätkä). Kuivaa pentu tarvittaessa (muista, että feromonihaju poistuu ahkerassa kuivaamisessa). Jos pentu on veltto eikä anna minkäänlaista vastetta käsittelyysi, aloita elvytys. Hiero pentua napakasti vastakarvaan ja pyri poistamaan hengitysteissä olevat nesteet. Älä kuitenkaan heijaa tai ravistele pentuja. Elvytystä voidaan jatkaa 15–20 min ajan, mutta jollei pentu tässä ajassa virkoa, se on yleensä menetetty. Elvytystä ei ole myöskään syytä aloittaa, jos pentu on selvästi epämuodostunut. Muista tarkistaa pentujen kitalaet (kurkista varovasti suuhun) kitalakihalkion varalta. Anna kunkin pennun imeä mahdollisimman pian ternimaitoa, jotta ne saavat vasta-aineita. Pentujen syntymän väli on yleensä noin 30 min – 2 tuntia, joskus paljon pidempikin. 60 % pennuista syntyy pää edellä ja loput takaraajat edellä. Takatarjonta on koiralla täysin normaalia. Yritä pitää lukua syntyneistä jälkeisistä, jotta mahdollisimman monet tulevat ulos (voi olla vaikeaa, sillä narttu syö usein suurimman osan). Älä hämmästy voimakkaan vihreää väriä, joka on peräisin istukan sisältämästä uteroverdiinista. Tarkkaile synnytyksen jälkeen nartun ruumiinlämpöä vähintään viikon ajan päivittäin, jotta huomaat mahdollisen tulehduksen oireet ajoissa. Lämpö nousee synnytyksen yhteydessä ja sen jälkeen usein hieman yli 39 asteen. Huolehdi, että narttu malttaa syödä ja käydä tarpeillaan. Punnitse jokainen pentu syntymän jälkeen, jotta voit tarkkailla niiden painonkehitystä. Nartulta on hyvä mitata ruumiinlämpöä myös synnytyksen jälkeen, jotta huomataan mahdolliset alkavat tulehdukset ajoissa. Varaudu myös ongelmiin ja varaa saataville myös emonmaidon korviketta. Pentulaatikon viereen olen laittanut koiraa tyynnyttävää feromonia erittävän haihduttimen varmistamaan pentujen hyvän alkukehityksen. Keisarinleikatuille

34

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

pennuilla levitetään feromonisuihketta käsin hieroen. Emon ja pennun välisen suhteen muodostuminen ja hoivaamisvietin käynnistyminen tapahtuu tyynnyttävän feromonin vaikutuksesta, jota on synnytysnesteissä. Synnytys on ohi, kun narttu rauhoittuu hoitamaan pentujaan. Jälkivuotoa voi tulla viikkojen ajan, mutta siitä ei tarvitse huolestua, jollei vuoto ole haisevaa tai märkäistä taikka erittäin voimakasta. Tarkkaile ensimmäisten päivien ajan, että pienimmätkin pennut saavat nisän ja pysyvät siinä kiinni. Pennut syövät normaalisti noin 1-2 tunnin välein ja nukkuvat väliajan. Punnitse pennut kahdesti päivässä ensimmäisen 1-2 viikon ajan, jotta huomaat, jollei jokin pentu nosta painoaan normaalisti. Normaali painonnousu on noin 20 – 50 g/ vuorokausi riippuen pentujen syntymäpainosta ja rodusta, mutta älä säikähdä painon laskua ensimmäisen elinvuorokauden aikana, lasku voi olla jopa -10 % syntymäpainosta, muttei saisi olla sen enempää. Ensimmäisen elinviikon aikana pentujen ympäristön lämpötila on oltava vähintään huoneen lämpötila, jos emo viihtyy hyvin pentulaatikossa. Jos emo viettää aikaansa myös muualla, on ehkä hyvä laittaa laatikkoon lämmönlähde, kuten lämpöpatja. Pikkupentujen oma lämmönsäätelykyky ei toimi kunnolla. Älä kuitenkaan lämmitä pentuja liikaa.


Uusia muotovalioita C.I.B C.I.E FI MVA FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BALTV-16 Triplet Karamel (Nelli)

synt. 28.6.2010 i.Hochachtungsvoll Vom Schloss Hellenstein e. FI MVA Triplet Irish Romance om. Susanna Sinisaari-Kaislo kasv. Heli Härkälä

35


C.I.B C.I.E FI MVA EE MVA LT MVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA LTJV-15 TLNJW-15 EEV-17 Triplet Yes Indeed (Tove)

synt. 20.5.2014 i.GB MVA Kyna By Requet e. C.I.B C.I.E FI MVA FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BALTV-16 Triplet Karamel om. Susanna SInisaari-Kaislo kasv. Heli H채rk채l채

36

Cockerspanielit ry:n j채senlehti 1/2018


C.I.B C.I.E FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA EEV-16 Triplet Yours Truly (Judas)

kuva: Niina Putkuri

synt. 20.5.2014 i.GB MVA Kyna By Requet e. C.I.B C.I.E FI MVA FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BALTV-16 Triplet Karamel om. Susanna SInisaari-Kaislo kasv. Heli Härkälä

37


V

uoden 2017 cockerit Cocker of the Year C.I.E EE & LV & LT & BALT MVA LVV-12 BALTV-12 EUV-13 HeW-13 HeW-16 V-16 Backhill’s Your The Man om. Jaana Ranta & Vikoria Heinäaho & Vesa Lehtonen kasv. Karin & Britt-Marie Staaf

kuva: Valeria Milana

38

Se oli yksi tavallinen tiistaiaamu ennen kahdeksaa, kun Jaana soitti että “ostetaanko blue roan -pentu?”. Naurahdin ja tiedustelin, että “mistäköhän kaukaa ja ajattelitko narttua vai urosta?”. “Urosta Ruotsista”, kuului Jaanan napakka vastaus. Niin me sitten se ostettiin, ilman sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia. Fabbe saapui 10-viikkoisena, ja voi kuinka kaunis ja reipas pentu se oli. Hyvin aikaisessa vaiheessa kävi ilmi, että sillä oli jonkinmoinen fetissi pehmeisiin peteihin ja boxeihin. Se valitsi aina paksuimman makuualustan eikä mielellään poistunut sieltä ilman kunnon käskytysCockerspanielit ry:n hienosti, jäsenlehti se 1/2018 tä. Pentu kehittyi oli pyö-

reä, täyteläinen ja hyvinkin lupaava. Sitten tapahtui jotain. Kauniista pyöreästä pennusta varttui suorastaan ruma junnu. Iso pää, olematon runko ja täysin holtittomat liikkeet. Soitin Jaanalle ja olin sitä mieltä, että tästä piskistä ei koskaan voi tulla rakenteeltaan täysipainoista yksilöä. Harkittiin, mietittiin, väläyteltiin jopa kotikoiraksi luopumista. Aikaa kului. Vuosi tuli täyteen ja liikkeetkin vähän tasoittui. Pikkuhiljaa runkokin täyttyi, mutta massaa oli vaikea saada, Fabbe kun on perusluonteeltaan melkoisen mukavuudenhaluinen. Se ennemmin nukkuu auringonpaisteessa kuin humppailee omaehtoisesti pitkin pihaa. Eli liikunta täytyy hakea lenkit-


tämällä ihan huolella. Koiralaumassa tämä kolli on melko huoleton. Se ei turhia stressejä keräile, ei luista, leluista tai edes juoksunartuista. Ainut, mikä voi aiheuttaa pitkiä katseita on sen peti ja boxi. Tämä boxifetissi on ongelmallinen näyttelyissä kun koira on haettava kontaten boxistaan, makuupaikkaa kun on niin vaikea jättää. Monesti on pohdittu, että miksi se viihtyy siellä niin hyvin. Asiaan ei vieläkään olla keksitty muuta syytä kuin mukavuudenhalu.

Vuosien myötä Fabbe kehittyi, varttui, liikkeet tasoittuivat, runko täyttyi ja titteleitä kertyi. Jälkeläisilleen Fabbe on jättänyt erityisesti rennon tavan liikkua. Sen saman letkeän tavan, jolla se itse etenee, ja jolla se kehissäkin erottuu. Tämän koiran kohdalla pätee sanonta, että paranee kuin viini vanhetessaan. Vuoden Cockerikisan voittoon on hyvä päättää aktiiviura ja jatkossa Fabbea nähdään pappaluokassa hyvin harvoissa ja valituissa näyttelyissä. Kati

Cocker of the Year - menestyneet kuva: Merja Takala

2.

ROSSWIND VISA IN USE om. Tuuli Rossi

Vuosi 2017 ylitti kaikki odotukset kun vielä ottaa huomioon kuinka nuori Karmen on. Karmenin kanssa on mukavaa käydä näyttelyssä, sillä se on aina valmis osallistumaan joka asiaan täydellä sydämellä. Haluaisin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet meitä viime vuonna, jotta saavutimme näinkin hienon sijoituksen! Tuuli & Karmen

3. DKJV-17 JMV-17 JV-17 HeJW-17 Flyers Abrakadabra om. Tuuli Rossi & Paula Saarinen Abben näyttelyura alkoi hienosti kun se oli ensimmäisen kerran ROP päivälleen 9 kk:n ikäisenä. Vuoden aikana Abbe sai hienoja tuloksia ollen 7xROP, 2xVSP, 12xSERT ja 4 Juniori Voittaja. Voitokkaan näyttelyvuoden lisäksi Abbe omaa hienon hurmaavan cockeriluonteen. Tuuli, Paula ja Sonja

39


kuva: Arja Levo

4.

6.

FI Mva&HeVV-16 Kristala Cockwave's Fast Mover om. Paula Saarinen

40

C.I.B.&C.I.E.&FI Mva&Jva&Balt vetMva&Balt Mva&Pohj Jva&TLNVW-16& EEVW-16&LVVV-16 &BaltVv-16 Triplet Quartz om. Heli Härkälä

7.

Flushing Meadow's Elsa Beskow om. Mariann Korpi & Anett Finnig

HeW-16 V-16 HeW-17 PMV17 Shavian That’s Me om. Jaana Ranta

kuva: Ronald Ekström

8.

5.

Fi Mva Flushing Meadow’s Faraday om. & 1/2018 Cockerspanielit ry:nLiselott jäsenlehti Ronald Ekström


kuva: Nina Putkuri

kuva: Salla Henriksson

9. CIB, CIE, FI, SE(n), NO Mva, Pohj Mva, EE, LV, LT Mva, Balt Mva Lingonberry's Emporio Armani om. Salla Henriksson & Merja Talman

11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20.

10. C.I.B C.I.E FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA EEV-16 Triplet Yours Truly om. Susanna Sinisaari & Heli Härkälä

Coastline Johnny B.Good Honeywater’s Catch Of The Day Merry Cocktail's Morrissay Drialty Dance Till The Dawn Shavian Saint Or Sinner Finemoon Wild Sight Northworth Fatal N'woody Näcrosdamens Cartier Fenbrook My Girl Rocks Benchmark Early Choice

41


V

uoden All around -cockerit

1.

POHJ, FI, NO, SE(n), EE MVA, FI JVA Heart Rock Heart of Glass, ”Arla” kasv. & om. Katri Alavalkama ja Jan Egeland-Jensen s. 14.6.2011

Arlan vuoden 2017 tavoitteista kirkkain oli ehdottomasti viimeisen ykkösen metsästäminen Suomen jäljestämisvalion arvoa varten. Kauden ensimmäisessä kokeessa, kevään huumaavien tuoksujen ja runsaiden sorkanjälkien keskellä, ei vielä odotettu koirillemme niin tuttuun sekä tyypilliseen tapaan kuin perin innokasta lämmittelyä ja harjoittelua. Yllättäen Arla nappasi kaivatun puhtaan jäljen heti ensimmäisellä yrittämällä, ja seuraavat kokeet osoittivat, että höyryveturimme oli viimein kuutta ikävuotta lähestyessään alkanut puksuttaa entistä tarkem-

42

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

min raiteillaan. Janin osalle lankesi ilo nauttia työn hedelmistä ja löytää entistä useammin koiran perässä sorkalle ilman maisemareittien ihailua, vähemmällä jalkatyöskentelyllä. Näyttelyissä viihtyvä neitimme tavoitteli vuonna 2017 menestystä enemmänkin ulkomaan kehistä, joissa pyörähtelimme samalla tavalla kuin Suomessakin - välillä enemmän matkailusta nauttien, mutta ainakin hauskaa pitäen. Kolme ulkomaista valionarvoa siunaantui silti palkkioksi vuoden matkoista, ja siinä ohessa Arla reissasi kotimaan näyttelyissä perheen muiden koirien seuraneitinä napsien vähistä näyttelyistään muutaman aika mukavankin tuloksen. Mieltä lämmitti erityisesti Suomen Spanieliliiton II-erikoisnäyttelyn ROP BIS-kisan sijoituksineen. Toissa vuonna Arlan siivittivät All Aroundiksi myös agilitytulokset, mutta täl-


lä tuloskaudella agilityssä elettiin lisäkouluttautumisten aikaa niin emännän kuin koirankin opiskellessa uusia jippoja tulevaa varten. Monia hauskoja sekä vauhdikkaita hetkiä senkin suosikkilajimme parissa silti saimme elää, ja nyt uuden vuoden alkaessa tulemme varmasti starttailemaan myös esteviidakossa vaihteeksi hieman useammin. Uusia lajejakin on suunnitteilla viime vuoden vahvistettua entisestään perheemme kaksijalkaisten luovimista entistä enemmän kohti sitä, mikä on tärkeintä: lähtöpiste koko koiraharrastukseenhan on toiminta omien koirien, niiden jokapäiväisten rakkaiden perheenjäsentemme kanssa, ja kun alamme nyt keskittää ajankäyttöämme jälleen näihin asioihin, jotka monesti ovat saaneet väistyä muka kiireellisempien tehtävien tieltä, tullee tulevaisuus tuomaan myös mustavalkoisen Mansikkimme kirsun eteen yhä uusia asioita kokeiltaviksi ja treenattaviksi. Iloisen, harrastavan cockerin kanssa kun maailma on rajattomasti täynnä mainioita mahdollisuuksia. Olemme pitäneet paljon tästä cockerien omasta monitoimikoirakisasta, ja toivomme sekä uskomme, että tuleva

uudenlainen kisa tulee tarjoamaan yhä useammalle pientä, hauskaa lisäkipinää innostaviin harrastushetkiin. Meillä on Arlan kanssa ollut ilo ja kunnia olla viimeisimpinä vuosina ”palkintopallilla” eri sijoituksin useamman kerran, ja meille tämä on ollut aina sopivan rento kilpailu, jossa ei mennä veren maku suussa, vaan tehdään sitä, mikä koiralle on parasta, ja katsotaan samalla vuoden lopussa, mihin se sattuu riittämään. Hauskoja hetkiä kaikille harrastaville cockereille!

2.

FI MVA Flushing Meadow’s Faraday ”Panda” s. 23.6.2013 kasv. Sabina Buchert om. Liselotte ja Ronald Ekström

Kaikesta aina niin innokas Panda harrastaa näyttelyitä ja mejäilyä. Upean näyttelyvuoden ansiosta Panda saavutti sijan 8 Cocker of the Year 2017 kisassa (5 ROP-tulosta) ja ensimmäisenä kesänä nuuskutti heti VOI1-tuloksen MEJÄssä. Kiitos Sabina kaikesta, mitä olemme saaneet kokea Pandan kanssa!

43


3.

FI JVA Crab Apple`s Dark Chocolate ”Ruska” s. 20.3.2016 kasv. Johanna Kääriäinen om. Hanne Sainpalo

Ruska on perheemme toinen cockerspanieli. Ensimmäisestä cockerista innostuneena lähdimme kokeilemaan samoja lajeja ja Ruska osoittikin luonnonlahjakkuutensa välittömästi. Ruska ehti saavuttaa MEJÄ-kokeissa vaaditut 5 koetta (2 AVO-koetta ja 3 VOI-koetta) 1-tuloksella ennen kuin ehdimme saada 15 kk:n näyttelytulosta valioitumisen vahvistumiseksi. Näyttelytulos haettiin Kouvolan näyttelystä elokuussa, ja Ruska sai sieltä elämänsä ensimmäisen sertin ja oli VSP. Taipumuskoekin oli Ruskan mielestä helppo juttu! Ruska on energinen, sinnikäs ja oppivainen nuori koira, jonka kanssa on mahtava harrastaa erilaisia juttuja! Kasvattajalle suuret kiitokset upeasta koirasta!

4.

44

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

Debbie´s Highland Park Sigurd


5.

7.

Debbie´s Lucky Sassette

6.

Shadowgate Silver Spirit

8.

Debbie´s Heart of the Sunrise

Shadowgate Silver Shadow

45


H

uikea metsästyscockerivuosi

Cockerspanieli on koekäyntien perusteella nousemassa merkittäväksi spanielimetsästysroduksi. Vuonna 2017 rodun SPME-koekäyntejä kirjattiin 117, kun vastaava luku perinteisesti tällä osa-alueella aktiivisemmalla rodulla oli 119. Cockereiden koekäyntitrendi näyttää kehittyvän ylöspäin, ja se on hieno asia. Vuonna 2015 rekisteröitiin ennätysmäärä käyttölinjaisia cockereita, joten optimistina odotimme että osallistujamäärät rodussa jatkavat kasvuaan. Kokeessa koira edustaa perimänsä ja ympäristötekijöidensä summaa. Kärkikoirat edustavat sukulinjoiltaan kaikkea, mitä Suomesta metsästyskäyttöä painottavissa jalostuslinjoissa löytyy. Rodun jalostusnäkökulmasta se on erinomainen asia. Viime vuonna oli pieni huolenpoikanen, poistuvatko miesohjaajat lajin koeharrastuksesta naisten vallatessa kärkisijat. Se ei osoittautunut pysyväksi tilanteeksi, sillä tänä vuonna miesohjaajat valtasivat peräti neljä ensimmäistä sijaa. Osallistujien joukkoon nousi useampi ensikertalainen ohjaaja ja koira. Metsästystoimikunnan tekemä työ lajin eteen voidaan katsoa myös onnistuneeksi. Erityisen hienoa on myös se, että meillä on kärjessä eri koirat ja eri ohjaajat kuin viime vuonna. Ja että lajin kärki on paitis terävä, myös laaja. Cockerimestari (Lahjakas Copper), Derby-voittaja (Friisin Metsäneläin), Vuoden Tulokas (Field’s End T-Bone) ja Vuoden Metsästyscockeri (Hawkvalley Sagittarius) ovat kaikki eri koirakoita. Vuodelle 2017 Cockerspanielit ry:n toimesta anottiin yksi vesityökoe ja 9 SPME-koetta. Kaikkiin kokeisiin saatiin hyvin cockeriosallistujia, eikä yhtään

46

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

koetta Inaria lukuun ottamatta jouduttu osanottajapulan vuoksi perumaan. Inarin riekkokoe peruttiin valitettavan huonon riekkokannan vuoksi. Toivon mukaan säästimme toimenpiteellä hyvän emolintukannan tälle keväälle pesimään ja yritämme uudelleen ensi syksynä. Uusia käyttövalioita koetulosten perusteella saatiin neljä (Hawkvalley Sagittarius, Ladysplit’s Hyacinth, Field’s End T-Bone ja Lahjakas Copper). Näyttelytulos - metsämiehen sertti eli H - on näillä koirilla seuraavaksi tavoitteena. Toivotaan onnea ja menestystä myös siihen koitokseen! Tiina Karlström, Cockerspanielit Metsästystoimikunta

ry,


V

1.

uoden Metsästyscockerit

Hawkvalley Sagittarius eli Gitta

Gitta tuli meille Englannista juhannuksena nopealla päätöksellä. Huomasimme pentujen syntyneen ja ehdimme varaamaan yhden jätettäväksi pitkällä hännällä. Gitta pyöri pari kuukautta Annella, jonka jälkeen Lauri iski siihen silmänsä, ja se muutti Laurille asumaan. Gittan kanssa treenattiin alusta asti suunnitelmallisesti ja ensimmäisenä syksynä se pääsikin jo jahteihin kokeilemaan taitojaan.

Toinen kausi olikin sitten koeharjoittelua ja jahteja. Kokeissa ei ykkösputki auennut, joten avo-2 -tasolta siirryttiin kesälomalle. Taisi ohjaaja jo tässä vaiheessa vähän turhautua ja sisuuntuakin, joten Gittan kolmantena syksynä ohjaaja lähti paukuttamaan kokeita minkä kerkesi. Syksy 2017 alkoi lupaavasti avo-1:llä. Sen jälkeen tulikin taas kolmen voi-2:en putki, ja taas koeteltiin kilpailijan hermoja. Yhden keskeytyksen jälkeen ja jahtikauden ollessa kiivaimmillaan, Laurin ja Gittan yhteinen rutiini alkoi kestämään, ja sitten tulikin neljä voi1 tulosta. Tulokset ovat hyvin erilaisista kokeista ja erilaisilta tuomareilta. Vuoden 2018 suunnitelmiin kuuluukin KVA-arvoon vaadittava näyttelykäynti, pentue, ja syksyllä vesilintukokeisiin. Kirjurina toimiva Anne haluaa vielä kiittää Lauria suuresta työpanoksesta ja kaikkia muita, jotka ovat olleet vuoden aikana mukana ja tekevät tästä niin mukavan harrastuksen! Anne Woivalin

47


2. Ladysplit’s Hyacinth Siiri on vauhdikas koira, joka on täysin omistautunut omistajalleen. Se on ollut mukava kouluttaa ja kehittynyt erittäin hyvin. Sen metsästyskoekausi 2017 meni suunnitelmien mukaan: se sai kolme VOI1-tulosta, joten se oli 2,5-vuotiaana näyttelytulosta vailla käyttövalio.

3.

Field’s End T-Bone ”Taisto” Vuoden Tulokas

Taisto on nopeasti oppiva, röyhkeä ja itsenäiseen työskentelyyn kykenevä metsästyskaveri. Isännän ajanpuutteen vuoksi melko vähällä treenillä

saatiin jo ihan mukavia tuloksia avauskaudelle. Välillä vielä kokemattomuus aiheutti pieniä ongelmia, mutta kokemus onneksi karttuu kokoajan. Taistolla on potentiaalia kehittyä huippuluokan koiraksi, ja se on jo nyt erinomainen metsästyskoira. Töitä on kuitenkin tehtävä, mikäli kokeissa halutaan ensi kaudella käydä ja pärjätä. Mutta sen verran jännää puuhaa tuo kisaaminen on, että eiköhän Taisto taas syksyllä kisakunnossa ole.

48

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


5.

4.

Lahjakas Copper

6.

Fieldlan Elovena

Ladysplit's Goldielocks

49


7.

8.

9.

50

Friisin Aya

Multifarious Adalmiina

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

Field's End Tournedos


10.

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20

Multifarious Anstiina

Hawkvalley Sagittarius Vuoden Metsästyscockeri 2017 Ladysplit's Hyacinth Field's End T-Bone Vuodem Tulokas 2018 Lahjakas Copper Ladysplit's Goldielocks Fieldlan Elovena Field's End Tournedos Friisin Aya Multifarious Adalmiina Multifarious Anstiina Lahjakas Ballerina Lahjakas Brilliant Friisin Digit Saxaphone Nyles Friisin Metsänpoika Frosty Morning's Lucetta Frosty Morning's Norene Meryl Black Dove Frosty Morning's Onslow Namusillan Sikuriina

51


V

uoden MEJÄ-cockerit

kuva: Kaisu Kärnä

Kuva: Satu Kamunen

1. FI MVA FI JVA SE JVA DEBBIE’S LUCKY CINDERELLA ”Cindy” om. & ohj. Kaisu Kärnä Enpä olisi uskonut, kun pääsimme Keminmaan kokeeseen kesäkuun alkupuolella, että toistamiseen Cindystä leivotaan vuoden mejä-cockeri. Edellisen kerran kunnia osui Cindyn kohdalle 2013, kun toista kesää mejäilimme. Tähän kokeeseen meillä liittyy nostalgiaa, sillä juuri samaisessa kokeessa Cindy aikoinaan valioitui viidennellä kokeellaan ja sen samaisen hellepäivän päätteeksi join Cindyn kupista viimeiset vedet kovasti anteeksi pyytäen. Hienostihan Cindy jäljesti nytkin, 49 pisteen arvoisesti ja niin siinä sitten kävi, että

52

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

löytyi intoa alkaa hakea uusiin kokeisiin. Päästiinkin onnellisesti kahteen kokeeseen: Muhoksella Cindy jäljesti täydet 50 pistettä ja parin viikon päästä Ristijärvellä teki saman tempun. Kokeeseen pääsi varasijalta mukaan myös tyttärensä Dino, joka ensikertalaisena jäljesti AVO 1 -tuloksen pistein 47. Tuntui kyllä makealta, ja tuntuihan nämä jälkitalkoot Kainuun metsissä omissa jaloissakin. Myöhemmin kesällä seikkailtiin cockerimestaruudessa Sastamalassa, ja Lapin piirinmestaruuskokeessa, jossa saavutuksina molemmista toinen sija pistein 47 ja 49. Syksyllä ajelimme vielä spanielimestaruudessa, jossa tuloksena kolmas sija ja 45 pistettä. Cindyn narunjatkeena on ilo kulkea! Sen intoa, hännän heilutusta, tarkkaa jäljestämistä ja periksi antamattomuutta esteen kuin esteen edessä ei voi muuta kuin ihaillen seurata. Cindyn hillitön meno tarttuu ja nautimme molemmat! Olen niin kiitollinen tästä pienestä isosta koirasta, joka on antanut minulle niin paljon, kuten maaseutumatkailua ja ihania ystäviä. Haaveena on vielä jos pääsisi omiakin kokeita järjestämään. Kautemme oli loistokas ja unohtumaton! Onnekkaana sain olla viime kesänä ohjaajana yhdeksällä jäljellä, joista kuusi VOI 1 -tulosta Cindyn toimesta ja tyttäriensä toimesta kolme AVO 1 -tulosta. Kiitos mukana kulkeneille ja meitä tukeneille, toivottavasti nähdään tulevana kesänä, jos jalka nousee ja nähtäväksi jää, kuka siellä minun naruni päässä onkaan, siinä voi olla sovittamista:) Toivotamme Cindyn kanssa upeaa mejäkautta! Kaisu Kärnä


2.

FI & SE & NO & POHJ JVA, FI MVA Delichon Droplet ”Jukkis” om. & ohj. Kati Härkönen Jukkiksen ykkösputki jatkui katkeamatta vielä kolmannenkin vuoden. Tämän kauden tavoitteena olivat Norjan ja Pohjoismaiden jäljestämisvalion arvot, ja ne saavutimmekin. Kausi huipentui syksyllä Mejä-SM hopeasijaan. Kati Härkönen

Kuva: Kati Härkönen

3.

FI JVA FI AVA FI AVA-H Namusillan Kaljolainen ”Pepe” om. & ohj. Tiia Pellonpää

Vuosi 2017 oli hurja jälkivuosi. Pepe näytti heti keväällä olevansa hyvässä jälkivireessä ja vuoden kruunasi Spanielien mejämestaruus. Mielenkiinnolla odotan, mitä vuosi 2018 tuo tullessaan. Tiia Pellonpää

kuva: Annamari Sundgren

4.

FI & SE JVA Tähtimetsä Niki ”Niku” om. & ohj. Tarja Jokinen

kuva: Pinja Heikkilä

53


5.

FI & NO JVA Delichon Flying Adder ”Sirri” om. & ohj. Kati Härkönen

Kuva: Kati Härkönen

5.

FI JVA Namusillan Väinämöinen ”Paavo” om. & ohj. Tiia Pellonpää

kuva: Annamari Sundgren

7.

FIN MVA, FIN, SE, NO JVA POHJ JVA Debbie´s Lucky Sassette ”Sase” om. & ohj. Satu Kamunen & Miska Harjuautti

Kuva: Satu Kamunen

54

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


8.

FIN MVA, FIN, SE, No JVA POHJ JVA   Jenlin Philadelphia "Debbie" om. & ohj. Satu Kamunen & Miska Harjuautti

Kuva: Satu Kamunen

9.

Fi Mva, Se (u) Mva EE Mva, Fi Jva, Se Jva No Jva, Pohj Jva, Fi KVA ( J ) Debbie's Heart of the Sunrise ”Elsa” om. & ohj. Liisa Miettinen

10.

FI & NO JVA Delichon Drizzle ”Briio” om. & ohj. Kati Sarviaho

Kuva: Kati Härkönen

55


V

1.

uoden toko-cockerit

Isbahan's Mystery ”Luna” (Susanna Lehto)

Lunan toko-ura alkoi vuonna 2014 vajaa puolivuotiaana tokon alkeiskurssilla. Olin aikaisemmin pentukurssilla huomannut Lunan olevan innokas tekemään töitä ja koin tokon olevan ihan arkielämän kannaltakin hyvä laji meille. Reilun vuoden treenien jälkeen liikkeet alkoivat olla siinä vaiheessa, että aloimme olla koevalmiita. Yksi iso ongelma meillä tosin oli – Lunan arkuus. Toko-kokeissa on alussa luoksepäästävyys, jossa tuomarin pitää saada koskea koiraan. Jos sitä ei läpäise, ei ole asiaa kokeeseenkaan. Neiti oli pennusta alkaen arka, vieraat kierrettiin ulkonakin mahdollisimman kaukaa eikä namit-

56

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

kaan kelvanneet. Töitä tämän eteen tehtiin todella paljon, mutta en silti voinut olla varma suostuuko Luna menemään tuomarin luokse. Lopulta uskaltauduin ilmoittamaan Lunan ensimmäiseen kokeeseen. Eihän se meidän ensimmäinen koe ihan nappiin mennyt, nollattiin kaksi meidän vahvinta liikettä: hyppy ja kaukokäskyt, luoksepäästävyys sujui jotenkuten. Tulokseksi tuli ALO3, mutta fiilis kokeen jälkeen oli ihan hyvä. Toinen koe menikin enemmän pieleen. Meillä oli haisteluongelmaa seuraamisessa ja nyt Luna kulki koko seuruukaavion viiden metrin päässä minusta kuono maassa. Tulen varmaan aina muistamaan kyseisen tuomarin kommentin seuraamisen jälkeen: ”…no, ainakin ohjaaja kuunteli liikkurin käskyjä.” Tässä kokeessa nollasimme taas hypyn ja kaukokäskyt. Kokeen yhteispisteet riittivät juuri ja juuri ALO3-tulokseen. Myönnettäköön, että kokeen jälkeen pohdin, onkohan tämä meille nyt sittenkään sopiva laji. Treenasimme lisää, ja parin kuukauden päästä päätin lähteä kokeilemaan vielä kolmannen kerran. Vaikka suoritus ei ollut täydellinen, emme nollanneet yhtäkään liikettä ja täten saimme ensimmäisen ALO1-tuloksen. Kuukauden päästä kävimme uudelleen kokeessa, jossa saimme toisen ykköstuloksemme. Tästä kokeesta jäi todella hyvä fiilis, kun Luna teki innoissaan koko kokeen ajan töitä. Seuraavassa kokeessa jäimme muutamaa pistettä vaille viimeistä ykköstulosta minun virheeni ja huonon tuurin takia. Ilmoitin neidin taas uuteen kokeeseen, jossa neidin vire oli jossain pohjamudissa, mutta silti se teki teknisesti liikkeet oikein ja saimme meidän parhaat


pisteet ikinä. Tästä saimme viimeisen tarvittavan ykköstuloksen alokasluokasta koulutustunnusta TK1 varten. Syksy ja talvi treenattiin ahkerasti avoimen luokan liikkeitä. Toukokuussa lähdimme kokeeseen ihan kokeilumielellä. Ei se ihan nappisuoritus ollut, pari hölmönhauskaa virhettä ja nollattiin kaukokäskyt taas vaihteeksi. Laskeskelin kokeen jälkeen, että taisimme jäädä kakkostulokseen. Yllätys oli iso kun tuomari ilmoitti meidän saaneen ykköstuloksen. Meidän koekokeilu päättyi siis AVO1-tulokseen, ylittämällä vaaditun pisterajan parilla pisteellä. Meidän osaamisestamme varmistuneena ilmoitin meidät parin viikon päähän uuteen kokeeseen. Koesuoritus oli todella hyvä, ainoastaan ruutu nollattiin. Saimme siis toisen AVO1-tuloksen sekä yllättäen voitimme koko luokan. Seuraavan viikon kokeeseen tarvittiin osallistujia ja se sattumalta oli itsellä vapaapäivä. Ajattelin että pahus ei kahta ilman kolmatta ja ilmoitin Lunan mukaan. Kokeessa neiti teki parhaansa, kaikki liikkeet onnistuivat. Kolmas koe päättyi siis AVO1-tulokseen pisteillä, jotka riittivät kunniapalkintoon ja voitimme luokan jälleen. Meidän AVO-koeuramme oli siis todella lyhyt, 21 päivää, kolme eri tuomaria ja kolme ykköstulosta. Pääsimme siten treenaamaan voittajaluokan liikkeitä. Nyt tätä kirjoittaessani meillä on edessä voittajan kisamainen harjoitus, jonka jälkeen voin alkaa pohtia Lunan ilmoittamista ensimmäiseen voittajaluokan kokeeseen.

2. Frosty Morning's Lucetta ”Lotta” (Jutta Kaartinen)

Lotta, Frosty Morning’s Lucetta, aloitti koeuransa kahdella Toko- ja Rally-toko -kokeella keväällä 2017. Syksyllä Lotta osallistui kolmeen SPME-kokeeseen saaden kilpailuoikeuden VOI-luokkaan. Lotan kanssa on mukava treenata sillä hän nauttii kaikesta mahdollisesta tekemisestä sekä kestää toistoja kivasti eikä ole epäonnistumisista moksiskaan. Vuonna 2018 on jo onneksi mahduttu mukaan pariin kokeeseen eli Toko ja Rally-toko jatkuvat nyt meidän harrastuksenamme, vaikka päätavoitteemme onkin saada VOI-luokan ykköstulos SPME-kokeista tänä vuonna. (Kuva Jukka Paroinen)

Susanna Lehto

57


3.

Crab Apple's The Fizz ”Netta” (Kimmo Kääriäinen)

Vuoden ensimmäisestä ja ainoasta kisasta Netta saavutti puuttuvan Alo-luokan ykkösen ja sai koulutustunnuksen TK 1. Avoimen luokan liikkeet olivat jo keväällä pääosin hallussa ja koira kunnossa, mutta ihan muut tekijät rajoittivat viime vuonna harrastamista. Ehkä tänä vuona päästään taas kisaamaankin. Kimmo Kääriäinen

58

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

4.

Frosty Morning's Seren ”Seren” (Kikka Mahlanen)


Nina Kauhanen 60 vuotta

Yhdistys haluaa onnitella Nina Kauhasta, joka täytti syksyllä pyöreitä vuosia. Nina on yksi cockerspanielien todella pitkän linjan kasvattajista, sillä hän on kasvattanut cockereita vuodesta 1974.

Onnea!

ntaan!

ilitytoimiku g a n a a k u m Tule Harrastatko agilitya cockerisi kanssa? Haluaisitko, että yhdistys järjestäisi agilitykoulutuksia tai muita tapahtumia? Agilitytoimikunta etsii nyt reippaita jäseniä järjestämään toimintaa. Yhdistyksen jäsenet voivat hakea mukaan toimikuntaan ottamalla yhteyttä sähköpostilla loviisa.kortteinen@gmail.com tai Face-

bookin kautta liittymällä ryhmään ”cockerspanielit ry:n agilitytoimikunta”. Ryhmään voi toki liittyä vaikkei toimikunnan työskentelyyn haluaisikaan osallistua. Tervetuloa! Kuva: Jukka Pätynen, koirakuvat.fi

59


V

uoden ag

kuva: Jukka Pätynen, koirakuvat.fi

1. Eben's My Girl Rules, Enya

Kaikkien kolmen parhaan agilitycockerin omistaja on Eva Bensky

60

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

kuva: Jukka Pätynen, koirakuvat.fi


gilitycockerit

kuva: Jukka Pätynen, koirakuvat.fi

2. FI AVA Great Escape Swings With Jazz, Jazzy

3.

Eben's Singin' In The Rain, Shirley

fi

61


Flushing M e Ronald Ek adow's Faraday ”Pa ström nda”

kkä ari Änä kuva S Remu

kuva: Susanna Lehto Istabhan´s Mystery

62

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

kuva Celestia Olli Snuba (Kantelettaren Sinisukka)


nna Lehto kuva: Susa Mystery s ´ Istabhan

Sari Mäntyranta Rocky

kuva: Saim i Airaksine n

63


) Olli inisukka Celestia antelettaren S K Snuba (

64

Cami Kivi

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

kuva: Saimi Airaksinen

Rona Flus


kuva Kirsi M äe Ajax (Manac npää a's Storm W arning)

a’’

’’Pand tröm ’s Faraday s k E ald ow Mead shing

65 kuva: Saimi Airaksinen


VK

uolasvirta-palkinto ennel Fenbrookille

Vuonna 2017 Kennel Fenbrookille myönnettiin Kennelliiton Vuolasvirta-palkinto. Alla kennelin omistajan Taava Nevanpuron haastattelu

oman koiran. Tässä kohtaa myös vakavasti mietin muitakin rotuvaihtoehtoja, mutta aina vaan löysin itseni ihastelemasta cockereita Messarin kehän laidalla.

1. Kertoisitko ensin hieman itsestäsi Nimeni on Taava Nevapuro, ja olen kohta 45-vuotias viiden cockerspanielin, kahden kissan, neljän kanan ja yhden kukon yksinhuoltaja Vihdistä. Eläimet ovat aina olleet tärkeä osa elämääni ja ilokseni olen voinut kasvattaa laumaa koirien lisäksi myös muilla lajeilla muutettuani keskelle maaseutua reilu viisi vuotta sitten. Kenties vielä muitakin eläimiä tulee myöhemmin lauman jatkoksi. Jotta tämä omien haaveiden toteuttaminen mahdollistuisi, työskentelen päivätöikseni järjestelmäasiantuntijana. 2. Koska hankit ensimmäisen cockerspanielisi ja miksi juuri cockerspanielin? Ensimmäinen cockeri tuli perheeseemme puhtaan sattuman kautta vuonna 1983 ollessani 10-vuotias. Tarkoituksena oli ensin ottaa lemmikiksi kissa, mutta isäni työkaverin tutulle oli syntynyt cockeripentue. Senhän tietää, miten siinä sitten kävi kun pentuja mentiin katsomaan. Mukaamme lähti mustavalkoinen narttu Belinda. Linda oli melkoinen persoona ja opetti minulle paljon. Muista koirista se ei pitänyt/välittänyt, mutta ystävystyi kyllä kavereideni koirien kanssa. Tokoilua harrastimme palveluskoirien järjestämässä koulutuksessa. Linda oli himouimari ja kivien sukeltaja. Kävimme siihen aikaan paljon Rajasaaren koirapuistossa, ja siellä hän sai toteuttaa itseään. Kesät vietimme pienellä saarella, eikä Linda juuri kuivaa päivää nähnyt. Se saattoi uida ihan muuten vaan, ilman että sille välttämättä tarvitsi heittää mitään. Vaikka Lindan kanssa paljon touhusinkin, oli se silti äitini koira. Äitini oli silloin vielä kotiäitinä, ja tietysti Linda häneen voimakkaimmin leimaantui. Lindan kuoltua oli elämässä muutama cockeriton vuosi. Kun vihdoin muutin omaan kotiin, oli ilman muuta selvää, että haluan

66

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

Äidit ja tyttäret (ylähäältä alas ja vasemmalta oikealle) tytär Fenbrook Now I’m Here ja äitinsä Fenbrook Say No More, äiti Fenbrook Moon Flower ja tytär Fenbrook To The Moon And Back, äiti Fenbrook Birthday Girl ja tytär Fenbrook My Girl Rocks, tytär Fenbrook Time To Be Mine ja äiti Fenbrook Prime Time 3. Koska ryhdyit kasvattamaan cockereita? Ensimmäinen Fenbrook-pentue näki päivänvalon 15 vuotta sitten kesäkuussa 2003. Tärkeämpää olisi ehkä kuitenkin kysyä, miksi ryhdyin kasvattamaan cockereita. Siinä vaiheessa kun olin päättänyt, että minulle tulee jälleen seuraavaksi koiraksi cockeri, ryhdyin tarkemmin seuraamaan cockereita ja sen hetken menestyneimpiä kasvattajia. Otin yhteyttä Nina Kauhaseen (Northworth) ja kyselin kuinkas muuten kuin mustavalkoista narttua. No sellaista ei ollut, mutta koska hinku oman koiran saan-


tiin oli kova, muutti luokseni vuonna 1997 musta uros Robby, Northworth Dumbs How. Vaikka Robby ei näyttelykoira ollutkaan, oli minuun iskenyt kuume saada itselleni toinen koira, jonka kanssa käydä näyttelyissä. Tässä kohtaa olisin näin jälkiviisaana voinut antaa itselleni neuvon odottaa kaikessa rauhassa ja miettiä seuraavan koiran hankintaa hiukan kauemmin. Mutta ei sitä siinä kohtaa paljon miettinyt, kun koirakuume oli kova. Niinpä vuonna 1999 meille tuli samasta uusintayhdistelmästä punainen uros Rico, FI MVA Northworth King’s Command. Haluan tässä yhteydessä kiittää Ricon kasvattajaa Ninaa, joka jaksoi auttaa ja esittää Ricoa näyttelyissä valioksi asti. Itse en tuolloin vielä kehään juuri uskaltautunut. Näihin aikoihin tutustuin koirieni trimmaajaan Marjut Kakkoon (Margate), jonka mukana pääsin autottomana kiertämään myös näyttelyissä. Kun Marjut tarjosi osaomistusmahdollisuutta ostamaansa urokseen Basseen, FI&EE MVA BALTV-03 Claramand For Sure, niin eihän tästä tarjouksesta voinut kieltäytyä. Eli melko urosvoittoinen on ollut tämä aktiiviharrastamisen alkutaival! Bassen myötä ystävystyin Marjutin kanssa ja kiinnostus kasvattamiseenkin siinä samalla heräsi, kun sain läheltä seurata pentueita ja niiden kehitystä. Marjutista tuli minulle tärkeä mentori kasvattamisen saralla. Ahmin kaiken mahdollisen kirjallisuuden cockereista ja hakeuduin kasvattajan perusja jatkokursseille sekä sain kennelnimen vuonna 2000. Myös lukemattomia hetkiä tuli vietettyä netin ihmeellisessä maailmassa koluten läpi kasvattajien kotisivuja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kipinä kasvattajaksi ryhtymiseen oli siis syntynyt ja jotta pääsisin kasvatustyössä alkuun, oli edessä nartun hankinta. Koska kotonani oli kolme urosta, tuntui nartun hankkiminen kotiin mahdottomalta ajatukselta, niinpä päätin hankkia nartun ja sijoittaa sen. Ensimmäinen pentue syntyi nartulle Margate Art Collection, ja pentujen isänä oli tuossa vaiheessa luonnollisesti Basse. Elävästi on jäänyt mieleen kasvatustyön alkuajoilta se tunne kun ensimmäisestä pesueesta esitän omaa kasvattia näyttelyssä ja tuloksena VSP ja SERT. Se oli hieno tunne se, ja siitähän se nälkä sitten kasvattamiseen vaan kasvoi!

Fenbrook kasvattajaryhmä BIS, Kellokoski 2015 4. Montako koiraa sinulla on tällä hetkellä ja mitä harrastat niiden kanssa? Kotona on tällä hetkellä viisi aikuista koiraa, urokset C.I.B FI&EE MVA HeVW-14 Fenbrook Ain’t No Other, C.I.B FI&LV MVA Canigou Love Em And Leave Em sekä nartut C.I.E V-10 V-11 EEV-12 HeVW-16 Fenbrook Birthday Girl, C.I.B FI&LV MVA HeJW-10 LVV-14 Fenbrook Prime Time ja HeJW-15 Fenbrook My Girl Rocks. Itse asiassa viisi koiraa on tuntunut sopivalta määrältä jo pidempään, enkä ole koskaan halunnut koiramäärää tästä kasvattaa. Onneksi ympäriltä on löytynyt hyviä luottoihmisiä, joiden kanssa minulla on yhteisomistuksessa ja sijoituksessa koiria. Koirat ovat minulle perheenjäseniä ja ne elävät ihan normaalia lemmikin elämää samassa huushollissa. Erillisiä kenneltiloja minulla ei ole. Tästä voi ehkä päätellä senkin, ettei se menestyminen aina välttämättä vaadi suurta koiramäärää kotona. Yhteistyökykyiset kasvatinomistajat ja luotettavat sijoituskoirien omistajat ovat kultaakin arvokkaampia. Haluan edelleen pitää kiinni siitä, etten kasvata koiramäärää kotona. Siksi minulla onkin ns. ”jatkuva haku päällä” innokkaisiin harrastajiin, jotka haluavat päästä sisään rotuun hiukan syvemmin ja mahdollisesti antaa kodin tuontikoiralle tai sijoitusnartulle. Yhteistyöllä tätä hommaa tehdään tehokkaimmin, ja siitä hyötyvät molemmat osapuolet. Näyttelyt ovat intohimoni, mutta niitäkin nykyään melko harvakseltaan ja valikoiden on tullut kierrettyä. Ehkäpä taas joskus sopivan koiran osuessa kohdalle jaksaa niissä kunnianhimoisemmin kierrellä. Jälkikokeissa on aikanaan jonkin verran tullut käytyä, mutta sen harrastaminen on valitettavasti jäänyt. Omien koirieni kanssa harrastan

67


luonnossa liikkumista ja pitkiä metsä- ja peltolenkkejä. Minulle suurinta nautintoa on seurata koirieni toimintaa vapaana maastossa.

Cocker Of the Year 2016 ja Juniori Maailmanvoittaja 2014 C.I.B FI MVA SE MVA(N) JMV-14 HeJV-14 Fenbrook Sure Fire Winners (Canigou Love Em And Leave Em – Fenbrook Prime Time) 5. Mitkä ovat kasvatustyösi kantakoirat? Kun muutama pesue omaa kasvatustyötä oli takana, oli myös kasvanut halu hankkia lisää jalostusmateriaalia. Olin ihastellut pitkään ruotsalaisen Manaca’s kennelin koiria. Otin yhteyttä Monica Forsanderiin ja päätin hankkia häneltä nartun. Kun hän oli astuttamassa Manaca’s Alice In Chains’n Northworth Madman’s Returnilla, halusin tästä pesueesta pennun. Yksi punainen narttu syntyikin, ja Nina Kauhasen ystävällisellä avustuksella Freja, C.I.B FI&EE CH Manaca’s Xcuse My Conduct saapui Suomeen

FI MVA HeW-15 Fenbrook Hijack My Heart (Keladity Wait Tan See – Fenbrook Say No More)

68

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

vuonna 2004. Frejalla on ollut suuri merkitys kasvatustyölleni ja pidänkin häntä toisen narttulinjani kantanarttuna. Toinen merkittävä kantanarttu kasvatustyössäni on ollut Margate Up For Sure, jota sain onnekseni käyttää jalostukseen. Molemmat linjat jatkuvat edelleen nykyisessä kasvatustyössäni. Parasta aikaa pentulaatikossa on pennut Margate Up For Suren linjasta neljännessä polvessa. 6. Mihin kiinnität erityisesti huomiota kun valitset jalostusuroksen? Kovin onnekkaassa tilanteessa oltaisiin, jos voisi johonkin yksittäiseen asiaan tänä päivänä kiinnittää huomiota jalostusuroksen valintaa tehdessään. Suurin ongelma itselleni on tällä hetkellä ylipäätään löytää uroksia, joista olisin kiinnostunut. Mitä kauemmin on rotua seurannut ja kasvattanut, ovat ne omatkin mieltymykset muuttuneet vuosien varrella. Erityisen avartavaa on ollut käydä ulkomailla ja rodun kotimaassa Englannissa seuraamassa rotua ja peilata näkemäänsä siihen, mikä tilanne on meillä. Mutta jos nyt yritän lyhyesti tiivistää, mitkä yksittäiset asiat saavat minut jostain uroksesta kiinnostumaan, niin ne ovat sukutaulu, karisma, rotutyypillinen luonne, ryhti ja sopusuhtainen rakenne. Eivätkä nämä ominaisuudet ole missään järjestyksessä. Terveysasiat ovat tietysti osana mukana valintakriteereissä, mutta enemmän kiinnitän huomiota kokonaisvaltaiseen terveyteen kuin yksittäisiin terveystuloksiin. Jos nämä kaikki sattuisivat vielä osumaan kohdilleen samaan koiraan, niin se olisi jo lottovoitto. Ehkä haluan sanoa tällä sitä, että mikään yksittäinen asia harvoin ratkaisee jalostusuroksen valintaa. Se on ehkä enempi monen asian kompromissi tänä päivänä. Ja kyllä tämä sama pätee myös narttuihinkin, eli ei niitä kaikkia suinkaan tarvitse aina astuttaa. Karsintaa tehdään myös siinä päässä. Koska oma kasvatustyöni on melko pienimuotoista, joutuu näitä asioita usein puntaroimaan mielessään. Olen käyttänyt kasvatustyössäni enimmäkseen englantilaisia uroksia ja muita ulkomaisia uroksia. Myös keinosiemennys on mahdollistanut ulkomaisten urosten käytön. Itse en pidä maan rajoja rajoitteena uroksen valinnalle. Olen minä muutaman uroksenkin tähän maahan tuonut. Jalostusmateriaalin hankintaan ulkomailta tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Vaik-


ka kuinka olisi pohjatyön tehnyt huolella, ei koskaan voi tietää. mikä on lopputulema varsinkaan pentuna tuodusta koirasta. Haastankin kaikki ne ihmiset, joilla on rahkeita tuoda tähän maahan koiria, etsimään ja tuomaan maahamme korkeatasoisia koiria. Tietysti toivoen, että niistä olisi hyötyä niin ulkonäkönsä, luonteensa kuin terveytensäkin puolesta kasvatustyössä.

7. Minkälaisia koiria pyrit kasvattamaan ja oletko mielestäsi onnistunut siinä?

Vaikka lyhyellä kasvatusurallani on tullut menestystä, josta tänä vuonna saatu Vuolasvirta-palkintokin lienee yksi osoitus, minusta itsestäni tuntuu, että olen vasta päässyt alkuun koko kasvatustyössä. Tai ainakaan ne kaikki tavoitteet, joita itselleni olen asettanut, eivät ole vielä täyttyneet. Hyvältähän se tuntuu, että kolme omaa kasvattia on saanut ”Cocker of the Year” vuoden näyttelycockerin palkinnon: vuonna 2010 C.I.B FI&EE MVA HeVW-14 Fenbrook Ain’t No Other, vuonna 2015 C.I.B FI&EE MVA EEV-15 Fenbrook Black Moon Rising ja vuonna 2016 C.I.B FI MVA SE MVA(N) JMV14 HeJV-14 Fenbrook Sure Fire Winners. Arvostan myös erityisen paljon kasvattieni saamia ROP/BIS-näyttelyvoittoja rodun kotimaan kasvattajatuomareiden tuomaroimana kuin myös kasvattajaryhmänkin kanssa rodun pää- ja erikoisnäyttelyissä. Unohtamatta Juniori Maailmanvoittaja 2014 -titteliä. Kasvatustyössäni pyrin mahdollisimman rotutyypilliseen cockeriin, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Meillä jokaisella kasvattajalla on varmasti se oma näkemys ihannecockerista, joka tätä rotutyyppiä vastaa. Itse koen hyvin tärkeänä sen vuosien matkan, mikä on johtanut siihen, että tämä oma ihannekuva cockerista on muotoutunut verkkokalvoille. Ei se aina ole ollut niin selkeää, mihin pitäisi tähdätä. Kokeilun, erehdyksien ja onnistumisten kautta se on vasta muotoutunut. Erittäin tärkeänä pidän kontaktien luomista niihin kasvattajakollegoihin, joiden kasvatustyöstä olen kiinnostunut ja joiden kanssa haluan tehdä yhteistyötä. Koska omat kiinnostuksen kohteeni ovat olleet lähinnä ulkomailla ja rodun kotimaassa Englannissa, olen aktiivisesti luonut kontakteja kasvattajiin ja pyrkinyt vierailemaan aina mahdollisuuksien mukaan ulkomailla.

Kasvattaminen on siitä mukavaa ja antoisaa puuhaa, ettei siinä koskaan ole ns. valmis. Jatkuvasti pitää olla tuntosarvet ylhäällä ja seurata rodun tilannetta ja oman kasvatustyön tuloksia. Aina on varaa oppia lisää, ammentaa tietoa ja toivottavasti myös kehittyä. Suurta hyötyä koin saaneeni suorittaessani vuonna 2009 Suomen Koirankasvattajat Ry:n SuKoKan järjestämän Kasvattaja-akatemian, jossa todella joutui juurta jaksain palastelemaan mm. rotumääritelmän tulkintaa. Ja tietysti mentorini Marjut on joutunut palauttamaan minut maan pinnalle muutamia kertoja, kun olen eksynyt ”harhapoluille”. Mutta työ siis edelleen jatkuu ja suunta on mielessä selkeänä.

8. Kuinka usein kennelissäsi on pentuja?

Niin usein kun tarvitsen omaan kasvatukseeni jatkoa ja mielessäni on pentue, jolla voisi olla kasvatustyöni ja rodun eteenpäin viemiseksi jotain annettavaa, keskimäärin 1-2 pentuetta vuodessa.

Fenbrook Moon Flower (Lindridge Moon Catcher – Fenbrook Vital Xcuse)

9. Millainen ”pennunkasvatusfilosofia” sinulla on? Millaisiin asioihin totutat pentuja luonasi?

Kasvattajana minulla on velvollisuus antaa pennuille parhaimmat mahdolliset eväät elämään, jotta niistä kasvaa toimintakykyisiä ja rotutyypillisiä cockereita, joista on iloa niin minulle kasvattajana kuin omistajilleen. Pennut kasvavat keskellä arkea omassa pentuaitauksessaan, josta on näköyhteys muuhun laumaan ja kodin touhuihin. Pentujen syntyessä tarjoan nartulle rauhan ja turvallisen olon pentujen hoitoon. Vie-

69


tän mahdollisimman paljon aikaa pentujen kanssa ja käsittelen niitä paljon. Pentujen hiukan kasvaessa ja niiden ruvettua liikkumaan, lisään pentuaitaukseen aina jotain uutta, johon pennut pääsevät tutustumaan (leluja, luita, linnunsiipiä yms.). Kun pennut liikkuvat jo enemmän, pentuaitauksessa olo rajoittuu vain niihin aikoihin kun en itse ole kotona. Muuten pennut pääsevät riehumaan pitkin kämppää. Aktiviteetteihin lisätään leikkimattoa ja tunnelia sekä tutustutaan muuhun laumaan (koirat, kissat, kanat). Tietysti mahdollisimman paljon myös muita ihmiskontakteja on pennuilla hyvä olla. Kesäpennut pääsevät viettämään lähes koko päivän valvotusti ulkona ulkoaitauksessa, jossa riittää puuhaa ja ihmeteltävää. Luonnollisesti pennut liikkuvat pihalla myös vapaina tutustuen eri paikkoihin ja asioihin.

10. si?

Minkälaisiin koteihin myyt koira-

Mieluiten myyn ihan tavallisiin koteihin perhekoiriksi. Pidän/sijoitan itse ne yksilöt, joista olen kiinnostunut kasvatustyötä/näyttelyitä ajatellen. Tämä ei tarkoita sitä, etten haluaisi myydä pentuja harrastajille, muille kasvattajille tai ulkomaille. Itse kuitenkin pidän tärkeimpänä kriteerinä pennuille koteja valitessani sitä, että koira päätyy kotiin, jossa siitä välitetään omana itsenään, tuli siitä sitten näyttelytähteä/jalostuskoiraa tai ei.

11. Miten pidät yhteyttä kasvattamiisi koiriin?

Kasvatinomistajia varten olen perustanut Facebook-ryhmän. Yhteyttä pidetään puolin ja toisin. Kasvattajan roolissa koen, että tärkeintä on olla saatavilla ja apuna jos

C.I.E V-10 V-11 EEV-12 HeVW-16 Fenbrook Birthday Girl (Quilmhair Innis-Dubh – Fenbrook That’s My Girl)

70

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

ja kun tarvetta ilmaantuu. Koska itse olen suuntautunut näyttelyihin, luonnollista on, että aktiivisemmin tulee yhteyttä pidettyä niihin kasvatinomistajiin, jotka käyvät näyttelyissä. Trimmaan itse kaikki kasvattini näyttelyihin.

12. Millainen cockeri on mielestäsi parhaimmillaan ulkonäöltään ja luonteeltaan?

Iloinen ja vankka metsästyskoira - siinäpä se tiivistettynä. Täytyy kyllä sanoa, että harvoin enää tänä päivänä mikään koira sykähdyttää sillä oikealla tavalla, mitä cockeri parhaimmillaan tekee. Näitä koiria olen kohdannut elämäni aikana vain kourallisen. Toki kuvissa joku yksilö on tämmöisen ensivaikutelman voinut antaa, mutta totuus voi sitten ollakin jotain ihan muuta. Ja sitä cockerin rotutyypillistä luonnetta ei kuvista paljoa arvostella. Parhaimmillaan cockeri on sellainen suunnatonta elämäniloa pursuava energiapakkaus, joka pelkällä hyväntuulisella olemuksellaan saa hymyn huulille. Ryhdikkäästi itsensä kantava, alati häntää heiluttava, sopusuhtainen, sulavalinjainen, tiivis ja vankka koira, jossa on paljon tavaraa pienessä paketissa. Omista kasvateistani lähimpänä omaa ihannecockeria ulkonäön puolesta edustavat C.I.E V-10 V-11 EEV-12 HeVW-16 Fenbrook Birthday Girl ja C.I.B FI MVA SE MVA(N) JMV-14 HeJV-14 Fenbrook Sure Fire Winners.

13. Millaisena näet rodun tilan tällä hetkellä?

Sillä aikaperspektiivillä, joka minulla rodun parissa on, niin kovin valoisalta ei tilanne näytä. Koska aina pitäisi pyrkiä parempaan, näen että paljonkin olisi tehtävää. Jotain oleellista tuntuu kadonneen sen myötä, kun vanhan linjan suuria kasvattajia on poistunut keskuudesta tai lopettanut kasvattamisen. Koiria ei enää kasvateta siinä mittakaavassa ja samalla kunnianhimolla kuin aiemmin. Samalla on kadonnut kokeneiden konkareiden ja uusien harrastajien välinen vuoropuhelu ja arvokkaan hiljaisen tiedon siirtyminen uusille sukupolville. Paljon on tullut rotuun mukaan myös uusia ”kasvattajia”, mutta heidän kaikkien tietotaidostaan en ole läheskään aina niin vakuuttunut. Tuntuu siltä, ettei tänä päivänä jakseta paneutua tarpeeksi rotuun, vaikka näennäiset perusasiat kuten kasvattajakurssit


olisi suoritettuna ja kennelnimi plakkarissa. Enkä nyt puhu vain kotimaan tilanteesta. Metsään on menty myös siinä, kun ruvettiin liikaa tuijottamaan geenitestien tuloksia ja samalla katosi varmasti montakin käyttökelpoista rodun yksilöä pois jalostuksesta. Tuntuu käsittämättömältä, että yksittäisen sairauden osalta jalostustyön apuvälineiksi kehiteltyjä geenitestejä on käytetty ohjaamaan niinkin radikaalilla kädellä jalostusvalintoja. En voi ymmärtää sitä, miksi kantajat on niin kovalla kädellä karsittu pois jalostuksesta. Pitäköön joku minua sitten ihan hulluna, mutta itse olen ihan isolla rahalla ostanut pakastesiementä kahdestakin kantajauroksesta. Erityisen huolissani olen yksiväristen tilanteesta, koska juuri siellä tuntuu olevan tällä hetkellä eniten haasteita ja laadukkaan jalostusmateriaalin puutetta. Tuntuu siltä, että yksiväristen kasvattajia on nykyään vähemmän kuin ennen ja enemmistö kasvattaa kirjavia. Tämä tietysti näkyy heti sopivan jalostusmateriaalin vähäisyytenä. Sama ilmiö on minusta havaittavissa myös näyttelykehissä. Vaikeaa on myös enää löytää kiinnostavia vierassukuisia koiria, koska kaikki linjat, joista olen kiinnostunut löytyvät jo lähes nykyisten koirieni sukutauluista. Selvästi on myös nousemassa ilmiö, että näyttelyissä palkitaan mahdollisimman näyttäviä ja lennokkaasti liikkuvia koiria rodusta riippumatta. Rotutyyppi rupeaa katoamaan ja etsitään vain sitä mahdollisimman näyttävästi ryhmäkilpailuissa esiintyvää koiraa. Painopiste näyttelyissä tulisi kuitenkin olla siellä oman rodun kehässä eikä ryhmäkilpailuissa. Cockereistakin voi helposti tätä vauhtia tulla ”minisettereitä”, jos kasvattajat ja tuomarit eivät kiinnitä tarpeeksi huomiota rotutyyppiin. 14. Onko jokin omista koiristasi tai kasvateistasi jäänyt erityisesti mieleesi? Kaikki koirani ovat olleet minulle merkityksellisiä omalla tavallaan. Mutta jos nyt näin kasvattajan näkökulmasta ajattelen asiaa, niin ehkä merkityksellisin tähän asti on ollut Bender C.I.B FI&EE MVA HeVW-14 Fenbrook Ain’t No Other. Benderin ei todellakaan pitänyt jäädä minulle ja etsinkin sille aluksi näyttelyistä kiinnostunutta kotia. Kyselyjä siitä tulikin ulkomaita myöten, mutta jostain syystä en

kuitenkaan siitä raaskinut luopua. Ehkä joku alitajunnassa sanoi, että minulla oli ihan hyvä koira käsissä, vaikka sitä en ehkä itse silloin vielä tajunnutkaan. Bender oli ensimmäinen oma kasvattini josta tuli Cocker of the Year, ja sen kanssa tuli kierrettyä näyttelyitä menestyksekkäästi useampi vuosi. Nämä vuodet opettivat minulle paljon siitä, mitä on kilpailla koiran kanssa, jolla rahkeet riittävät aina ryhmä- ja BIS-voittoon asti. Yhdestä voitosta on muistona kaappikello, joka on kyllä hienoin näyttelypalkinto, joka on tullut vuosien varrella saatua. Tosin voittoa ehkä hiukan himmensi se, että kakkoseksi jäänyt, muistaakseni lapinkoiran omistaja, sanoi ihan ääneen, että kello olisi kuulunut hänelle! Kaikkea sitä kehän laidalla kuulekin. Benderin kanssa tuli myös tuntumaa ja oppia oman jalostusuroksen omistamiseen. Harmi vain, etten koskaan itse ole pystynyt sitä käyttämään, kun kirjavat narttuni ovat samasta linjasta.

Ensimmäisest pentueesta SERT/VSP-voittaja uros Fenbrook Burn The Floor (Claramand For Sure – Margate Art Collection) 15. Haluatko vielä kertoa jotain kasvattajan uraltasi? Ehkä tärkeimpänä asiana tähän kasvattajan uralle päätymiseen ovat kaikki ne koirat, joita elämässäni on ollut. Jokaisella niistä on ollut oma merkityksensä siinä, että olen nyt tässä. Jokainen koira on opettanut minulle jotain, vaikka sillä ei olisi varsinaisessa kasvatustyössäni ollutkaan merkitystä. Myös niillä kaikilla uroksilla, jotka eivät ainakaan kasvatustyön vauhtiin pääsyä mitenkään edistäneet. Mutta nekin urospainotteiset

71


vuodet tuli vietettyä rotuun tarkemmin perehtyen, oppien, tietoa ammentaen ja trimmaustaitoja kartuttaen. Ei niistä ainakaan kasvattajan taipaleella ole haittaa ollut. Haluaisinkin tässä yhteydessä haastaa jokaista uutta innokasta kasvattajan urasta haaveilevaa ensin perehtymään kunnolla rotuun, opiskelemaan ja kuuntelemaan kokeneempia kasvattajia. Ja sitä malttia myös, sillä mitään ei tapahdu yhdessä yössä. Vain pitkäjänteinen ja tavoitteellinen kasvatustyö johtaa tuloksiin ja eteenpäin. Ensiarvoisen tärkeänä pidän myös sitä, että jokaisella olisi itseään kokeneempi kasvattajamentori, jonka puoleen voi kääntyä asiassa kuin asiassa. Lämmin kiitos omalle mentorilleni Marjut Kakolle. Nämä kaikki edellä mainitut asiat ovat olleet itselleni ne tärkeimmät opit kasvattajan uralla. Myös kasvattajaksi kasvetaan, kukaan ei ole seppä syntyessään. Menestyksen eteen pitää olla valmis tekemään pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä. Rakastan tätä rotua ja haluan jatkossakin tehdä parhaani sen eteenpäin viemiseksi.

C.I.B FI&EE MVA Fenbrook Change Is Gonna Come (Coastline Johnny B.Good – Travis Maine Line)

Jäsenkysely Cockerspanielit ry on laatinut jäsenkyselyn yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi. Kyselyyn on jo tullut runsaasti vastauksia, mutta vielä ehdit kertoa omat ajatuksesi yhdistyksen toiminnasta ja sen kehittämisestä Kyselyyn voit vastata osoitteessa https://goo.gl/forms/iOz02YE0zVt9MfXL2 Käytä siis hetki aikaa ja vastaa kysymyksiin. Kerro, mitä toivot yhdistykseltä, anna palautetta! Tehdään yhdistyksestä kaikkia jäseniä palveleva! Hallitus 72

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


H

allituksen uudet jäsenet

Olen Teemu Rytkönen ja asun Espoossa. Harrastan koirieni kanssa metsästystä ja tarvittaessa käytän niitä myös haavoittuneen riistan jäljitykseen. Käyn myös metsästyskokeissa ja olen kiinnostunut metsästyskoirien, varsinkin spanielien, metsästysominaisuuksien kehittämisestä. Ensimmäisen koiran hankimme 2009. Spanieli tuntui rotuna omimmalta ja perheeseen tuli walesinspringerspanieli Ella. Ella opetti minua hyvässä ja pahassa koiramaailmaan. Ellasta ei ollut täyttämään vanhemmalla iällä aloitetun metsästysharrastuksen metsästyskoiran paikkaa. Halusin metsästykseen paremmin toimivan koiran. Koiraksi valikoitui 2012 syntynyt käyttölinjainen englanninspringerspanieli Lili, Fowl Reed´s Arctic Flower. Lilin täyttikin kaikki odotukset ja enemmänkin. Lilin kanssa koulutus ja varsinkin metsästyskoulutus onnistui ensikertalaiseksi hyvin. Lili voittikin ensimmäisenä koesyksynä spanielien metsästyskokeissa Suomenmestaruuden vain 1 v 9 kk iässä ansaiten tittelin Mestari 2014. Seuraavana syksynä Lilistä tuli käyttövalio. 2016 tuli tilanne, jossa minun piti miettiä toista koiraa Lilin seuraksi ja seuraajaksi metsästykseen. Olin jo tovin katsellut käyttölinjaisia cockerspanieleita mielenkiinnolla ja luonnollisesti leikitellyt myös värivalinnoilla. Cockereiden elävyys ja tietyn tyyppinen ”kahjous” miellytti minua ja kiinnosti koulutuksellisesti. Onnekseni minulle tuttu ja itseäni miellyttänyt cockeri Salli, Fieldlan Eager, oli sopivasti astutettu nuorella, voisi jopa sanoa huippusukuisella Morganilla, Meryl Crispillä. Onnistuin vakuuttamaan kasvattajan siitä, että minulle kannattaa myydä koira, ja pieni cockerinarttu Ruu, Hossing Primus, olikin todellisuut-

tulevassa syksyssä.

ta kesällä 2016. Nyt kohta kaksi vuotias Ruu ei ole enää pieni vaan iso lihaskimppu täynnä energiaa ja voimaa. Ruun koulutuksessa on edetty rauhassa, ja nyt minulla onkin suuret odotukset

Ruun kanssa tähtäämme ensi syksynä metsästyksen lisäksi metsästyskokeisiin, Cockeri-derbyyn ja ehkä jopa cockerimestaruuteen. Koirat ei tietenkään tähän lopu. 2017 toukokuussa olin seuraamassa käyttölinjaisen labradorinnoutajan synnytystä ja syntyneen pentueen ainoa narttu Maikki, Reedrunner´s Judy Hobbs, liittyikin 7 viikkoa myöhemmin laumaamme. Maikin metsästyskoulutus on jo kovassa vauhdissa ja syksyllä Maikillekin on edessä Labradori-derby. Viikko sitten, 4.2.2018, syntyi Lilin ensimmäinen pentue, 3 urosta ja yksi narttu, joista yksi jää minulle, joten tuleva vuosi tulee olemaan touhua täynnä. Olen myös viikonloppu ”isä” tyttöystäväni kahdeksalle koiralle, kuudelle labradorille ja kahdelle mäyräkoiralle. Teemu Rytkönen

73


Olen kolmekymppinen pieneläintenhoitaja Itäiseltä-Uudeltamaalta Pukkilasta. Toimin tällä kaudella hallituksessa varapuheenjohtajana. Perheeseeni kuuluu mies ja kaksi tytärtä. Koiria minulla on ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta ja tällä hetkellä kotiani karvoillaan koristaa yksi cockerspanieli ja kaksi englanninspringeriä. Cockerspanielit ry:n hallitukseen tuon näkökulmaa ammattini kautta erityisesti cockerspanielin terveyttä ajatellen sekä aktiivisen harrastajataustan eri lajeista. Vapaa-aikanani harrastan mm. metsästystä koirieni kanssa ja minuun törmää myös koulutusleireillä ja metsästyskokeissa. Ajatuksenani olisi kehittää toimintaa mahdollisimman monipuoliseen suuntaan, koulutustarjontaa korostaen. Olen itse aikoinani hyötynyt erilaisista koulutuksista, niiden tuleekin olla helposti kaikkien harrastajien saatavilla erityisesti uutta lajia aloitettaessa. Tässä toimikunnat ja niiden käytettävissä olevat resurssit korostuvat. Jenni Juselius

74

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

Olen Casper Grönblom, 44-vuotias helsinkiläinen perheenisä. Perheeseen kuuluu vaimon ja lasten lisäksi kaksi cockeriurosta (9 v. ja 3v.). Molemmat pojat ovat Ruotsintuonteja, ja vanhempi on menestynyt metsästyskokeissa käyttövalionarvoon asti. Nuoremmalla tehdään vielä töitä… Koiria on kodissani ollut lähes aina. Synnyin kotiin, jossa isoveljenä oli dalmatialainen. Koiraharrastuksen lisäksi yritän löytää aikaa metsästykseen, kalastukseen, veneilyyn, matkustamiseen, mökkeilyyn ja hiihtämiseen; useimmissa harrastukissa koira/koirat kulkevat mukana. Koiraharrastus ja muu järjestötoiminta on ollut itselleni jo monta vuotta tärkeä osa vapaa-aikaani. Yhdessä suunnitteleminen ja yhdessä tekeminen, yhteisen intressin ja harrastuksen eteen, on mukavaa vapaa-ajanvietettä. Tällä hetkellä olen Cockerspanielit ry:n metsästystoimikunnan jäsen (vuodes-


ta 2011). Olen myös Etelä-Suomen Spanielikerhon jäsen. Olen aiemmin ollut Spanieliliiton metsästystoimikunnan jäsen sekä myös luottamustehtävänä toiminut FCI:n Suomen Spanielidelegaattina. Spanielikoulutuksia olen ollut järjestämässä sekä Cockerspanielit ry:n puuhamiehenä että epävi ral l i si ssa porukoissa monta vuotta (esim. cockereiden en-

simmäinen ”Treenitiimi”). Olen ollut pääjärjestäjänä yksissä SPME-SM-kokeissa sekä Cockerimestaruus & Derbyssä sekä monessa muussa pienemmässä ja muutamassa isommassakin kokeessa. Olen SPME-koetoimitsija ja kokelasarvosteluja vailla valmis SPME-ylituomari; ensi syksyllä oletan valmistuvani siihenkin tehtävään.

Olen 26-vuotias koiraharrastaja Helsingistä, jolla on nyt ensimmäistä kertaa cockerspanieli harrastuskoirana. Aikaisemmin olen harrastanut noutajapuolella, ja puolitoistavuotiaan Tiku-cockerini kaverina asuukin 6-vuotias kultainennoutaja. Tikun kanssa viiletämme etenkin agility-radoilla, mutta harrastamme kaikenlaista muutakin metsästystouhuista rally-tokoon. Ihastuin rotuun ja sen monipuolisiin käyttöominaisuuksiin kerralla, ja siksi toivon, että meillä olisi hienoja, terveitä cockereita myös tulevaisuudessa. Tästä toiveesta lähti myös halu tutustua rotuyhdistyksen toimintaan lähemmin. En ole aikaisemmin toiminut minkään yhdistyksen hallituksessa, joten odotan innolla tulevaa hallitustyöskentelyä ja sen tiimoilta uusien asioiden oppimista. Loviisa Kortteinen

Casper Grönblom

75


Cockerspanielit ry:n toimintasuunnitelma vuodelle 2018 Vuosi 2018 on yhdistyksen 38. toimintavuosi. Yhdistys on jäsentensä näköinen ja aktiivisella, iloisella yhteistyöllä pyrimme toimimaan rakkaan rotumme cockerspanielin ja rodun kasvattajien sekä harrastajien parhaaksi. Varsinainen toiminta tapahtuu eri toimikuntien sekä alajaostojen järjestämissä tapahtumissa, kursseilla ja kokeissa. Yhdistyksen julkaisema Cockerspanieli-lehti ja internetissä olevat kotisivut toimivat virallisina tiedotuskanavina kaikessa toiminnassa. Cockerspanielit ry haluaa olla yhdistys, jossa jokaisella jäsenellä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. KOKOUKSET Yhdistyksen sääntömääräiset vuosikokoukset pidetään kahdesti vuodessa: kevätkokous helmi-maaliskuussa ja syyskokous loka-marraskuussa. Ylimääräisiä kokouksia pidetään tarvittaessa yhdistyksen säännöissä määrätyin tavoin. Hallitus kokoontuu kokouksiin kerran kuukaudessa, pois lukien heinäkuu. Kokoukset ovat joko fyysisiä tai sovitun mukaisesti etäkokouksia (Google Drive). VARSINAINEN TOIMINTA Pyritään järjestämään jäsenille koulutuksia ja kursseja kohtuulliseen hintaan. Yhdistys tekee yhteistyötä kennelpiirien, muiden rotujärjestöjen sekä yhdistysten kanssa. Yhdistyksellä on edustus spanielien rodunomaisten kokeiden kollegiossa. YHDISTYKSEN TALOUS Hallitus vastaa yhdistyksen taloudesta laadittua talousarviota noudattaen, yhteistyössä taloudenhoitajan ja alajaostojen taloudenhoitajien kanssa. Toimikunnat ja alajaostot toimittavat hallitukselle talousarvionsa kokonaisbudjetin laadintaa varten. Toimikuntien ja alajaostojen odotetaan seuraavan omien talousarvioidensa toteutumista vuoden aikana. Tapahtumista ja kokeista pyritään toimittamaan laskut ja tositteet taloudenhoitajalle kahden viikon kuluessa tilaisuuden järjestämisestä. Maksuissa käytetään mahdollisuuksien mukaan yhdistyksen omaa laskupohjaa. TOIMIKUNNAT Agilitytoimikunta Toimikunta: Loviisa Kortteinen.

76

Jalostustoimikunta Toimikunnan kokoonpano: Katri Alavalkama, Sabina Buchert, Mariann Korpi, Reia Leikola-Walden, Nina Menna, Sanna Santakangas ja Susanna Sinisaari-Kaislo. Vuonna 2018 toimikunta: ● Ylläpitää kasvattajalistaa sekä pentuvälitystä ● Järjestää kasvattajapäivät, paikka ja ajankohta ovat vielä avoimia ● Järjestää rotukohtaisen neuvottelun ● Osallistuu tarpeen mukaan SKL:n järjestämiin koulutuksiin ● Sponsoroi terveystutkimuksia ● Käynnistää jalostustarkastustoiminnan Suomen Kennelliiton ohjeistuksen mukaisesti ● Toimittaa Cockerspanieli-lehteen ja internetsivuille jalostusaiheista materiaalia ● Päivittää geenitestituloslistoja ● Auttaa ja opastaa kasvattajia mm. luonteeseen ja perinnöllisiin sairauksiin sekä geenitestaukseen liittyen ja kaikissa muissakin kysymyksissä, kuten Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


● ● ●

yhdistelmien suunnittelussa Kerää tietoa käyttäytymis-, käyttöominaisuus- ja terveyskyselyillä sekä ottaa vastaan ja listaa geenitestituloksia Uusii AMS-geenitestitulosten merkintää SKL:n jalostustietokantaan koskevan anomuksen Seuraa rodun kehitystä myös ulkomailla ja rodun alkuperämaassa

Ulkomuototuomarikoulutus Rotujärjestönä Cockerspanielit ry. vastaa rodun ulkomuototuomarikoulutuksesta, jota järjestetään tarpeen mukaan. Koulutuksesta ja koearvostelutilaisuuksista vastaa Arja Koskelo. Yhteyshenkilönä toimii Sanna Santakangas. Julkaisutoimikunta Lehden toimitus toimittaa neljä numeroa Cockerspanieli-lehteä. Vastaavana toimittajana toimii yhdistyksen puheenjohtaja, päätoimittajana Marianne Sundblad ja taittajana Tiina Hallenberg. Oikolukijoina toimivat Anu Ikonen, Kirsi Niittymäki ja Sanna Santakangas. Webmaster Kimmo Kääriäinen päivittää nettisivuja pyyntöjen mukaisesti. Kesäleiritoimikunta Toimikunnan kokoonpano Taina Jokinen ja Sanna Santakangas. Toimikuntaan kaivataan lisää aktiivisia jäseniä. Suunnitelmissa on kesäleiri 2018. Mejätoimikunta Toimikunnan kokoonpano: Jenni Anttonen, Jan Egeland-Jensen, Anu Ikonen, Satu Kamunen, Kati Papunen, Tiia Pellonpää ja Sari Änäkkälä. KOETOIMINTA Vuodelle 2018 on suunnitteilla MEJÄ-kokeita seuraavasti: - Cockerspanielit ry:n rotumestaruus-MEJÄ –koe: 12.8. Kolari/Ylläs - Lapin alajaosto järjestää kaksi tai kolme MEJÄ-koetta: ainakin Keminmaalla 10.6. ja 29.7. sekä mahdollisesti myös Kuusamossa 1.7. - Pohjois-Hämeen alajaosto järjestää Sastamalassa kaksi iltakoetta: 16.5. ja 14.6. sekä viikonloppukokeen 22.7. - Lisäksi mahdollisesti järjestetään 1-2 iltakoetta ja/tai pieni viikonloppukoe Lounais-Suomessa, sekä yksi koe Itä-Suomessa. Vuoden viimeisessä kokeessa jaetaan Cockerspanielit ry:n Nanan Laulu -kiertopalkinto. KOULUTUSTOIMINTA MEJÄ-toimikunta voi järjestää tarpeen mukaan myös koulutusta alueellisesti tai esimerkiksi cockerspanielileirin tai muun vastaavan tapahtuman yhteydessä. VUODEN MEJÄ-COCKERI JA ROTUMESTARUUS-MEJÄ Vuoden MEJÄ-cockeri -titteli jaetaan voittajaluokassa kauden parhaiden koetulosten perusteella. Rotumestaruuskoetta pyritään kierrättämään eri puolilla maata. Toimikunnan kolmivuotissuunnitelma on se, että kun 2017 koe oli Sastamalassa, niin 2018 koe tulee olemaan Lapissa, 2019 koe on Itä-Suomessa ja sitten 2020 Lounais-Suomessa. Rotumestaruus-MEJÄ -kokeeseen on pistekarsinta. Koiran omistajan tai haltijan tulee olla yhdistyksen jäsen, ja itse koiran tulee olla rodultaan cockerspanieli, olla rekisteröity Suomeen sekä kilpailla voittajaluokassa. Kokeeseen valitaan hakijoista viisi tai kuusi parasta, riippuen siitä, tuleeko edellisen vuoden mestari puolusta-

77


maan mestaruuttaan, mihin tällä on oikeus ilman karsintaa. Karsinta tapahtuu laskemalla yhteen kolme parasta voittajaluokan tulosta kaudelta, joka alkaa edellisestä mestaruuskokeesta tai edeltävän vuoden elokuun ensimmäisestä päivästä, myöhäisemmän ajankohdan mukaan, ja loppuu sunnuntaipäivään kaksi viikkoa ennen mestaruuskoetta. Tasapisteissä huomioidaan koiran neljäs tulos, ja jos ollaan edelleen tasapisteissä, myös viides tulos – tämän jälkeen tasatilanteen niin vaatiessa osallistumisoikeus arvotaan. 5+1 koiraa tarkoittaa, että koe voidaan järjestää tavallisen kokeen rinnalla ja yksi tuomari voi arvostella kaikki mestaruuskokeen koirat. Metsästystoimikunta Toimikunnan kokoonpano: pj. Anne Woivalin, raha-asiat Casper Grönblom (talousarvio ja tilinpäätös), Eeva-Marja Jokinen, Tiina Karlström, Anne Knuutinen, Kirsi Niittymäki, Jukka Paroinen, Ulla Ruistola ja Jenni Juselius. KOULUTUSTOIMINTA Järjestetään kaksi viikonloppukoulutusta: toukokuun viimeisenä viikonloppuna Surkeen matkailukeskuksessa kotimaisilla kouluttajilla ja heinä-elokuun vaihteessa toinen koulutus, kouluttaja vielä avoin. Kesäkuussa järjestetään noutokoulutuspäivä. KOETOIMINTA - Vesityökokeet mahdollisuuksien mukaan leirien yhteydessä 2 kpl ja Kangasalla 1 koe. - SPME-kokeet (7-10 koetta): Mestaruus ja Derby 2 pv, Inarissa järjestetään riekkokokeet 2 pv, Janakkalassa järjestetään 1-2 yksipäiväiset kokeet, Joroisissa 2 pv, Orivedellä mahdollisesti 1 pv kokeet. Spanielien rodunomaisten kokeiden kollegio Kollegion aloittaessa toimintansa Cockerspanielit ry:tä tulevat edustamaan kaksi varsinaista jäsentä ja yksi varajäsen kollegion Metsästyskoejaostossa. MH- ja luonnetestitoimikunta Toimikunta: Loviisa Kortteinen. Järjestetään mahdollisuuksien mukaan MH-luonnekuvaus syksyllä 2018 (Susanna Korpi). Näyttelytoimikunta Toimikunnan kokoonpano: pj. Sini Tuominen, sihteeri Marika Virtanen ja rahastonhoitaja Meerit Kuparinen. Jäseninä myös varapuheenjohtaja Sanna Santakangas, keittiövastaava Jonna Mendolin sekä Inka Tuomisto. Cockerspanieleiden pääerikoisnäyttely 2018 järjestetään Kellokoskella. Näyttely on Männistön lavalla lauantaina 9.6.2018 kello 9.30 alkaen. Tuomareina toimivat Glynis Goodwin Kennel Sarabar ja Carol West Kennel Sheigra. Näyttelytoimikuntaan on haettu ja haetaan edelleen lisää aktiivista väkeä, kyseisenä viikonloppuna työtä tekemään. Myös kiertopalkinnoista huolehtimaan tarvitaan joku täysipainoisesti, muutoin niistä joudutaan luopumaan. Telttojen hankinnasta on ollut puhetta ja esitetään yhdistykselle omien telttojen ostamista. Niitä voisi vuoden aikana käyttää yhdistyksen järjestämissä muissakin tilaisuuksissa. Niiden tulisi olla sellaiset, että pienellä ja lyhyellä naisvoimalla saadaan kasaan. Pop up -teltat nähdään parhaana vaihtoehtona. Telttahankintaan pitäisi budjetoida noin 3000 euroa.

78

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


PR-toimikunta Toimikunnan kokoonpano: pj. Saara Heikkinen, Saija Pajunen ja Jannika Backman. Toimikunta hakee lisää aktiivisia jäseniä. Vuoden 2018 aikana PR-toimikunnan ylläpitämä kerhokauppa hoitaa jäsenten tilauksia ja on myymässä tuotteitaan ainakin seuraavissa yhdistyksen tapahtumissa: kevät- ja syyskokouksissa, kasvattajapäivillä, Kellokosken pääerikoisnäyttelyssä, Cockerspanielit ry:n kesäleirillä sekä Messukeskuksen Voittaja-näyttelyssä, jossa yhdistyksellä on oma osasto (Rotutori). Taipumuskoetoimikunta Toimikunnan kokoonpano: Katri Alavalkama, Mari Hotti, Janna-Carita Kekkonen, Petra Saari ja Susanna Sinisaari-Kaislo. Toimikunta täydentää itseään tarpeen vaatiessa. KOETOIMINTA Vuodelle 2018 anotaan yhdestä muutamaan spanielien taipumuskoetta. Kokeet tullaan järjestämään Pohjois-Hämeen, Keski-Suomen ja/tai Lapin kennelpiirien alueella. Koetoimitsijoina toimivat taipumuskoetoimikunnan jäsenet. KOULUTUSTOIMINTA Taipumuskoetoimikunta järjestää tarpeen mukaan myös koulutusta alueellisesti tai esimerkiksi cockerspanielileirin tai muun vastaavan tapahtuman yhteydessä. Spanielien rodunomaisten kokeiden kollegio Kollegion aloittaessa toimintansa Cockerspanielit ry:tä tulevat edustamaan kaksi varsinaista jäsentä ja yksi varajäsen kollegion Taipumuskoejaostossa. Toko-toimikunta Toimikunnan kokoonpano: Milla Tuomi (vastaava) ja Aija Sulander. Toimikunta pitää kokouksia vuoden aikana tarpeen mukaan ja keskustelee toiminnasta aktiivisesti sähköpostilla. Toko-koulutusohjaajina vuonna 2018 toimivat: - Aija Sulander (pätevöitynyt toko-koulutusohjaaja) - Milla Tuomi (pätevöitynyt toko-koulutusohjaaja) Toimikunta järjestää vuoden 2018 aikana pentu-, arkitottelevaisuus-, hallinta ja motivointi- sekä tokon alkeis- ja jatkokursseja tarpeen ja koulutusohjaaja-resurssien mukaan. Koulutuspaikaksi vuokrataan kesäkaudeksi ulkokenttä sekä talvikaudeksi lämmin sisähalli. Pyritään jatkamaan ympärivuotisten treeniryhmien toimintaa ja kehittämistä, tavoitteena saada lisää tokossa kilpailevia cockerspanieleita. Toimikunnan järjestämistä koulutuksista ja tapahtumista tiedotetaan Cockerspanieli-lehdessä, Cockerspanielit ry:n internet- ja Facebook-sivuilla. ALAJAOSTOT Pohjois-Hämeen alajaosto Pohjois-Hämeen alajaoston kokoonpano: puheenjohtaja Katri Alavalkama, sihteeri Elina Heikkinen, taloudenhoitaja Jan Egeland-Jensen. Alajaostolla on ympärivuotista agilitykoulutustoimintaa. Lisäksi järjestetään agilityn alkeis-/pentukurssi ja kutsutaan alueen cockeriharrastajia koirineen yhteislen-

79


keille sekä koirapuistoilemaan. Vuoden loppupuolella järjestettäneen perinteiset pikkujoulut omakustanteisesti. Lapin alajaosto Lapin alajaoston kokoonpano: pj Satu Kamunen, sihteeri ja tiedottaja Teija Soini ja taloudenhoitaja Kaisu Kärnä. KOETOIMINTA Vuodelle 2018 on suunniteltu 2 mejä-koetta yhdessä Länsi-Pohjan Noutajakoirayhdistys ry:n kanssa sekä selvitetään mahdollisuutta omaan kokeeseen Kuusamossa. Mejä-kokeet: 10.6.2018 ja 29.7.2018 ja mahdollisesti 1.7.2018. Taipumuskokeet: Ei suunnitelmissa v. 2018, tarve koetoimitsijan koulutukselle. AGILITY Mahdollisesti muutamia lajiintutustumiskertoja järjestetään, jos kysyntää on. MEJÄKOULUTUS Pidämme mejä-kurssin keväällä, aikataulu tarkentuu lumien sulaessa. MUU KOULUTUSTOIMINTA Järjestämme näyttelyharjoituksia, taipumuskoekoulutusta tarvittaessa. Pyrimme kouluttamaan alajaostolle myös koetoimitsijan taipumuskokeisiin. MUU TOIMINTA Järjestämme yhteislenkkejä ja tapaamisia kysynnän mukaan. VARAINKERUU Perimme tapahtumista pientä osallistumismaksua. Lisäksi koe- ja kurssimaksut.

Vuosikello 1.–22.3. Arkitottelevaisuuskurssi 24.3. Hallituksen kokous ja kevätkokous, Jyväskylä 13.4. Hallituksen kokous (etä) 19.–20.5. Metsästyskoulutus, Korpilahti 28.7. SPME- vesityökoe, Joroinen 28.–29.7. Metsästyskoulutus, Joroinen 3.–5.8. Kesäleiri, Loimaa

Hallitus tiedottaa Suomen hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi eläinten hyvinvoinnista ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Lakiesitykseen voi tutustua maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.mmm.fi.

80

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018


Hallitus ja muut toimihenkilöt

Taloudenhoitaja ATar Tilipalvelu Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli p. 044 340 8657 aila.tarkiainen(at)pajutar.fi / taloudenhoitaja(at)cockerspanielit.fi

Puheenjohtaja Kirsi Niittymäki puheenjohtaja(at)cockerspanielit.fi p.0400-600637

Ulkomuototuomarikoulutus: Arja Koskelo p.0400 225926 arja.koskelo (at) gmail.com

Tavoitat kaikki hallituksen jäsenet sähköpostiosoitteella hallitus(at)cockerspanielit.fi. Jos haluat asioida vain puheenjohtajan tai sihteerin kanssa, löytyy heidän sähköpostiosoitteensa nimen alta.

Sihteeri Anu Ikonen sihteeri(at)cockerspanielit.fi Varapuheenjohtaja Jenni Juselius P. 040 5736 438 Niittykaari 2, 07560 Pukkila jenni.juselius(at)gmail.com Sanna Santakangas p. 044 2930 075 Katri Alavalkama p. 050 5232 060 Jannika Backman p. 041 7264 845 Casper Grönblom Tehtaankatu 4 A 6 00140 Helsinki 040 5554 681 cgronblom(at)gmail.com Teemu Rytkönen p. 044 5125 224 Loviisa Kortteinen Porttikuja 5C 156 00940 Helsinki. p. 050 5278 556 loviisa.kortteinen(at)gmail.com Taina Jokinen Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Jan Egeland-Jensen 0500 650825 jasensihteeri(at)cockerspanielit.fi

Webmaster/Keskustelupalstan ylläpitäjä Kimmo Kääriäinen webmaster(at)cockerspanielit.fi puh. 040 700 1692 Pentuvälitys Katri Alavalkama 050 5232 060 FN- ja prcd-PRA -listat kasvattajien pentuepäivitykset Mariann Korpi Mäkitie 9 04500 Kellokoski 050 5115 251 cockeripentueet(at)gmail.com Jalostustoimikunnan pj Katri Alavalkama 050 5232 060 katri.alavalkama(at)gmail.com

Toimikunnat ja alajaostot

Jalostustoimikunta sähköpostiosoite: cockereidenjalostustoimikunta(at)gmail.com Katri Alavalkama, puheenjohtaja Sanna Santakangas, sihteeri Sabina Buchert Mariann Korpi Reia Leikola-Walden Nina Mahlanen Susanna Sinisaari-Kaislo Pentuvälitys Katri Alavalkama 050 5232060 Pentulista, kasvattajien pentuepäivitykset, FN- ja prcd-PRA -listat

81


Mariann Korpi Mäkitie 9 04500 Kellokoski 050 5115251 cockeripentueet(at)gmail.com Näyttelytoimikunta - päänäyttely sähköpostiosoite: nayttelyt (at) cockerspanielit.fi Puheenjohtaja Sini Tuominen Sihteeri Marika Virtanen Rahastonhoitaja Meerit Kuparinen Muut jäsenet Sanna Santakangas Jonna Mendolin Inka Tuomisto Julkaisutoimikunta sähköpostiosoite: cockerspanielilehti(at)gmail.com Cockerspanieli-lehden vastaava toimittaja Kirsi Niittymäki Päätoimittaja Marianne Sundblad Taittaja Tiina Hallenberg Websivut Kimmo Kääriäinen (Webmaster) Agilitytoimikunta Puheenjohtaja Loviisa Kortteinen MH- ja luonnetestitoimikunta Puheenjohtaja Loviisa Kortteinen Mejä-toimikunta Jan Egeland-Jensen Jenni Anttonen Satu Kamunen Sari Änäkkälä Anu Ikonen Tiia Pellonpää Kati Papunen Taipumuskoetoimikunta Puheenjohtaja Katri Alavalkama Mari Hotti Janna-Carita Kekkonen

82

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018

Petra Saari Susanna Sinisaari-Kaislo Metsästystoimikunta Puheenjohtaja Anne Woivalin anne.miklaus (at) gmail.com 0400-132626 Sihteeri Jenni Juselius Rahastonhoitaja Casper Grönblom Eeva-Marja Jokinen Tiina Karlström Anne Knuutinen Kirsi Niittymäki Jukka Paroinen Ulla Ruistola Kesäleiritoimikunta Taina Jokinen Sanna Santakangas Marianne Sundblad Tokotoimikunta Puheenjohtaja Milla Tuomi toko (at) cockerspanielit.fi Aija Sulander PR-toimikunta Puheenjohtaja Saara Heikkinen saara.heikkinen77 (at) gmail.com Saija Pajunen Jannica Backman Kerhokauppa Saara Heikkinen kerhokauppa (at) cockerspanielit.fi Alajaostot : Pohjois-Hämeen alajaosto: sähköpostiosoite: pohjois-hame(at)cockerspanielit.fi Puheenjohtaja Katri Alavalkama Sihteeri, tiedotusvastaava ja lenkkivastaava Elina Heikkinen Rahastonhoitaja Jan Egeland-Jensen Lapin alajaosto: Puheenjohtaja Satu Kamunen satu.kamunen (at) hotmail.com Sihteeri ja tiedotusvastaava Teija Soini Rahastonhoitaja Kaisu Kärnä


Jäsensihteerin paikka auki! Haluaisitko osallistua aktiivisesti Cockerspanielit ry:n toimintaan? Tässä on mahdollisuus juuri sinulle, joka haluat tutustua yhdistyksen toimintaan ja jäseniin sekä kaipaat uusia haasteita! Jäsensihteerin työhön kuuluu mm. -

tarkistaa viikoittain jäsenpyynnöt/hakemukset syöttää uusien jäsenten tiedot jäsenrekisteriin lähettää laskut uusille jäsenille, osa sähköpostina osa kirjepostina tarkistaa maksusuoritukset, jotta voit toimittaa listan uusista jäsenistä hallitukselle - tehdä kuukausittain laskut nykyisille jäsenille, osa sähköpostina, osa kirjepostina - tarkistaa maksusuoritukset ja lähettää maksuhuomautukset, osa sähköpostina osa kirjepostina - tehdä hallitukselle lista erotettavista jäsenistä - käsitellä viikoittain jäsenrekisteriin muutokset, kuten osoitteen muutokset - käsitellä viikoittain jäsenten eropyynnöt ja toimittaa niistäkin lista hallitukselle - käsitellä viikoittain jäsenyystiedustelut esim. joukkotarkastuksia varten - tehdä osoitelista lehden postitusta varten

E

t i s t

n ä ä

n e s

h i s

e e t

ä i r

Jos kiinnostuksesi heräsi, lisätietoja antavat puheenjohtaja Kirsi Niittymäki puheenjohtaja(at)cockerspanielit.fi puh. 0400 600637 sihteeri Anu Ikonen sihteeri(at)cockerspanielit.fi

83


84

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2018 Ronald Ekström Flushing Meadow’s Faraday ”Panda”.

Profile for Cockerspanielit Ry

Cockerspanielilehti 1/2018  

Cockerspanielilehti 1/2018  

Advertisement