Page 1

Cockerspanieli Cockerspanielit ry:n jäsenlehti

1/2016


Materiaalien toimittaminen Cockerspanieli-lehteen Aineistopäivät ja ilmestymisaikataulu 2016 1/2016 aineistopäivä 10.2., ilmestyy maaliskuussa 2/2016 aineistopäivä 10.5., ilmestyy kesäkuussa 3/2016 aineistopäivä 10.8., ilmestyy syyskuussa 4/2016 aineistopäivä 10.11., ilmestyy joulukuussa Aineiston toimittaminen sähköpostitse: cockerspanielilehti@gmail.com Huom! Kun lähetätte materiaalia sähköpostiin, otsikoikaa viesti selkeästi niin, että heti otsikosta käy ilmi, mihin viesti liittyy. Paperikuvat yms. ei-sähköiset materiaalit: Cockerspanieli-lehti c/o Liisa Kukkanen, Pannuvuorenkuja 7, 19650 Joutsa Aineistovaatimukset Tekstit • Mieluiten .doc tai .rtf muodossa. Ei pelkkänä sähköpostina. • Tekstiin ei minkäänlaisia muotoiluja. Jos haluat jutustasi tietynlaisen, laita mukaan taittomalli. • Jos kopioit materiaalia (esim. tuloksia) netistä, muistathan muokata tekstin valmiiksi. Näin säästät taittajan aikaa huomattavasti. Kuvat • Digitaaliset mahdollisimman alkuperäisenä. • Internetsivuilla olevien kuvien laatu ei riitä painotuotteeseen. Lehteen tulevien kuvien on oltava vähintään 300 px/inch. • Paperikuviin mukaan palautuskuori. • Ilmoitathan kaikkien kuvien yhteydessä kuvaajan nimen. • Nimeä kuvat tunnistettavaksi (esim. koiran virallisella nimellä tai jutun nimen mukaan). Materiaalin toimittajien on huolehdittava, että materiaalin käyttöoikeudet ovat kunnossa! Ilmoitushinnat 2016 koko: leveys × korkeus Jäsenhinnat (värillinen) 1/6 sivua (8 cm × 8 cm): 20 euroa (75 euroa/ 4 lehteä) 1/4 sivua (8 cm × 12 cm): 25 euroa (90 euroa/4 lehteä) 1/2 sivua (17 cm × 12 cm): 30 euroa (110 euroa/ 4 lehteä) 1/1 sivua (17 cm × 24 cm): 45 euroa (150 euroa/ 4 lehteä) Ei-jäsenet (värillinen) 1/2 sivua: 70 euroa 1/1 sivua: 110 euroa Ilmoitukset on maksettava ennen lähettämistä Cockerspanielit ry:n tilille FI71 1597 3000 1026 41, käyttäen viitettä 6800. Liitä maksukuitti tai maksupäivä ja arkistointitunnus ilmoituksen mukaan. Lehden koko B5: - 1 sivu: korkeus 25 cm, leveys 17,2 cm. - 1/2 sivua: korkeus 12,5 cm, leveys 17,2 cm.

2

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

Cockerspanieli Cockerspanielit ry:n julkaisema jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jan Egeland-Jensen vastaava toimittaja

Tiia Pellonpää päätoimittaja

Liisa Kukkanen toimittaja-taittaja

Tämän lehden avustajat Eija Hirvonen, Sari Kumpuniemi, Susanna Lehto, Raija Närhi, Hertta Pirkkalainen, Satu Saulivaara, Inka Tuomi, Milla Tuomi ja Sari Änäkkälä sekä kaikki Vuoden Koira -kisoihin ja valiopalstalle kuvia ja tekstejä lähettäneet. Artikkelit Lehden artikkelit ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivätkä välttämättä edusta Cockerspanielit ry:n virallista kantaa. Kuvien ja artikkelien lähettäjien on itse huolehdittava lehteen lähettämänsä aineiston käyttöoikeuksista. Toimitus pidättää oikeuden oikolukea ja tarvittaessa lyhentää tarjottuja juttuja. Julkaistujen kirjoitusten osittainenkin lainaaminen ilman toimituksen tai kirjoittajan lupaa on kielletty. Painopaikka: Grano Oy Painosmäärä: 960 kpl Kansikuva Susanna Lehto


Tässä numerossa 2 3 4 5 6 8 12 19 25 31 35 40 41 42 43 46 51 53 55 56 57 58 59 63

Lehden tiedot Tässä numerossa Toimittajan tervehdys Koekäynnit vuonna 2015 Koekäynnit & valionarvot 2010-15 All Around cockerit 2015 Vuoden 2015 MEJÄ-cockerit Cocker Of The Year 2015 Vuoden Metsästyscockeri’15 Vuoden Agilitycockerit 2015 Vuoden TOKO-cockerit 2015 Metsästyskoulutusta Korpilahdella Cockerspanielien erikoisnäyttely Metsästyskoulutusta Joroisilla Pennun viemää Reissu Skotlantiin eli cockerspanieleiden mestaruuskisat Ylämaalla Elämä Tytin silmin Hammas katkesi - katkesiko myös näyttelyura? Cockerit tokokoulussa Uusi valio Junnupalsta Lähetä juttu/kuvia lehteen Vuosikokouksen pöytäkirja Jäsensihteeri tiedottaa

s. 51

Elämää Tytin silmin Kuva Perhe Saulivaara

s. 8-39 Kuva Kaarina Eriksson Vuoden koirakot

s. 10

Koekäynnit ja valionarvot 2010-15 Kuva Liisa Kukkanen

s. 46

Cockerspanieleiden mestaruuskisat Ylämaalla Skotlannissa Kuva Sari Kumpuniemi

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

3


Toimittajan tervehdys Tervehdys Cockerspanieli-lehden lukijoille! Olen Liisa Kukkanen, ja tästä numerosta alkaen vastaan Cockerspanieli-lehden kokoon kasaamisesta ja ulkoasusta. Olen pitkänlinjan koiraharrastaja, pääosin näyttelyharrastaja. Olen suorittanut kehäsihteerikortin lisäksi toimitsijapätevyyden seuraaviin lajeihin: agility, toko, luonnetesti ja palveluskoirakokeet, sekä tottelevaisuuskoulutusohjaajakortin. Osan korteista olen päästänyt vanhaksi, sillä kaikeen ei kertakaikkiaan voi ennättää. Olen omistanut ja kasvattanut pitkäkarvaisia hollanninpaimenkoiria yli kaksikymmentä vuotta, Vuolasvirtapalkintokin on plakkarissa. Työelämässä olen ollut vuosikaudet kustantamoyrittäjänä ja julkaissut koiriin liittyviä romaaneja ja tietokirjoja. Viimeisimpänä kustansin kuusi vuotta Koirafanitus-nimistä lasten ja nuorten koiralehteä, joskaan se ei enää ilmesty. Omana kädenjälkenäni olen tuomassa Cockerspanielilehteen oman junnupalstan perheen nuorimmille koiraharrastajille. Palstalla on luvassa sekä tehtäviä että askarteluohjeita. Vaikka minulla on vuosien kokemus koirayhdistyslehdistä ja Koirafanituksesta, tämä pesti on haastavin siksi, että tulen aivan muun rodun parista. Siksi toivonkin, että Te, arvoisat lukijat, otatte aktiivisen roolin juttujen ja kuvien lähettämisessä. Cockerituntemukseni varmasti kasvaa lehden myötä.

Tähän mennessä tuntemukseni perustuu pääosin lapsuuteni tuttavaperheen koiraan. Kyseinen Roi-cockeri oli varmasti yksi syy koirahulluuteni syttymiseen jo lapsena. Sen virallista nimeä en muista – tai kuulinko edes koskaan – mutta se oli ensimmäinen tapaamani ”paperikoira” kuten tuolloin rekisteröityjä rotukoiria nimitettiin. Siihen aikaan meidänkin maalaiskylässämme oli paljon koiria, mutta yleensä ne olivat rekisteripaperittomia metsästyskoiria. Roi oli punainen ja silmissäni tosi kaunis. Sitä ei kuitenkaan koskaan käytetty näyttelyissä, eikä sen puoleen metsälläkään. Se oli puhtaasti ulkonäkönsä vuoksi valittu seurakoira. Vanhemmiten Roi ”tuli vihaiseksi” eikä sitä päästetty tapaamaan kylään tulleita vieraita. Kuitenkin me lapset (perheen omat ja minä) peuhasimme koiran kanssa vanhempien makuuhuoneessa, jonne se oli tapana teljetä vieraiden saapuessa. Nykyisellä koiratietämykselläni luulen, ettei Roi oikeasti ollut vihainen, vaan sohvakoiran elämään turhautuneena kävi ylikierroksilla aina, kun jotakin arkirutiineista poikkeavaa tapahtui eli kun tuli vieraita. Se haukkui ja hyppi, minkä takia se nimettiin vihaiseksi ja vietiin toisaalle. Sitä ei ehkä oltu koulutettu kovin järjestelmällisesti ja ihmisistä eristäminen sai sen haukkumaan raivokkaasti. Onneksi nykyisin osataan huomioida koirien tarpeet selkeämmin ja kasvattajatkin jo pentua myydessään painottavat aktivoinnin tarvetta. Terveisin Liisa + kotiväkensä hollanninpaimenkoira Jörö ja maatiaiskissa Mr. Sandman P.S. Toivottavasti lehdentekoni ei ole “kuin jänis, joka pisti päänsä pensaaseen” tai, kuten oheisessa ottamassani kuvassa “cockeri joka upotti päänsä järveen”...

4

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Koekäynnit vuonna 2015 Koonnut Liisa Kukkanen Lähde: jalostus.kennelliitto.fi

Seuraavaan on koottu jalostustietojärjestelmästä koekäynnit eri harrastuslajeissa. MEJÄ eli metsästyskoirien jäljestämiskoe oli jälleen cockerspanielien suosituin käyttökoelaji. Siihen tuli koekäyntejä yhteensä 384 kappaletta. Niistä voittajaluokassa suoritettiin 257, ja niiden tulosjakauma oli VOI1 153, VOI2 51 ja VOI3 20 kappaletta. 27 kertaa tulos jäi saamatta ja kuusi kertaa keskeytettiin. Avoimen luokan 127 koekäyntiä olivat tuloksiltaan seuraavat: AVO1 65, AVO2 33, AVO3 7, ei tulosta 21 ja yksi keskeytys. Voittajaluokkaan osallistui kaikkiaan 77 ja avoimeen 47 eri koiraa, joten kilpailevia koiria yhteensä 124 kappaletta. SPA: Spanielien taipumuskokeeseen osallistuttiin vuonna 2015 kaikkiaan 123 kertaa. 81 koiraa sai taipumuskokeen läpi. 39 koekäyntiä jäi yritykseksi, joka ei mennyt läpi. Näistä suorituksista vastasi kaikkiaan 27 koiraa. Lisäksi tuli kolme keskeytystä, joista vastasi kaksi eri koiraa. Yhteensä osallistuneita eri koirayksilöitä oli 110 kappaletta. SPME: Spanielien metsästyskoe keräsi vuoden 2015 aikana yhteensä 59 koekäyntiä. Niistä 31 suoritettiin voittajaluokassa ja 28 avoimessa. Ykköstuloksia saatiin voittajasta yhdeksän (7 eri koiraa) ja avoimesta kolme (2 eri koiraa). Tuloksista vastasi kaikkiaan 30 koiraa, joista 14 osallistui korkeimmillaan voittajaluokkaan ja 16 ei vielä päässyt nousemaan avoimesta luokasta. SPME-V eli spanielien metsästyskokessa vesilintujen osalta ei ollut yhtään osallistujaa. VAHI: Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestyskokeesssa saatiin kolme koekertaa, joista vastasivat kaksi eri koiraa. VEPE: Vesipelastuskokeen neljästä koekäynnistä vastasi yksi ja sama koira.

TOKO: Tottelevaisuuskokeeseen kertyi vuoden 2015 aikana kaikkiaan 40 kisakäyntiä. Näistä neljä oli erikoisvoittajaluokassa, kaksi voittajaluokassa, kolmetoista avoimessa ja 21 alokasluokassa. Tottelevaisuuskokeeseen osallistui vuoden 2015 aikana yhteensä 20 eri cockerspanielia. Näistä kaksi kilpaili eri-koisvoittajaluokassa, kaksi voittajassa, seitsemän avoimessa ja yhdeksän alokasluokassa. RT: Rallytokossa kisakäyntejä oli kaikkiaan 59. Mestariluokassa hyväksytyn tuloksen haki yksi, voittajaluokassa kaksi, avoimessa neljä ja alokasluokassa 15 koiraa. Muutamat koirat ennättivät kuluneen vuoden aikana hakea hyväksyttyjä tuloksia useammastakin eri luokasta, joten kisaavia koiria oli kaikkiaan 20. Kun listataan vain jokaisen koiran korkein kilpailuluokka, kisaajat jakautuivat luokittain seuraavasti: mestariluokka yksi koira, voittajaluokka kaksi, avoin luokka kolme ja alokasluokka 14. AGI: Agility keräsi eniten koesuorituksia. Startteja spurtattiin kaikkiaan 1858 kappaletta. Midi-kokoiset koirat vastasivat suurimmasta osasta startteja eli 1550:stä, kun mineille jäi 308 starttia. Kaikkiaan agilityssa kisasi 94 koiraa. Starteista 83,4% suoritettiin midi-luokassa, mutta vain 80,9% kilpailevista koirakoista oli midejä. Näin ollen miniluokkaan starteista jäi 16,6% ja kilpailevista koirakoista 19,1%. Mideissä kisanneet 76 koiraa jakautuivat eri luokkiin seuraavasti: midi-3 37, midi-2 20 ja midi-1 19 yksilöä. Minien puolella kisasi yhteensä 18 cockeria, joista mini-3:ssa 13, mini-2:ssa 3 ja mini-1:ssä kaksi koiraa. LT ja MH: Luonnetestissä vuoden 2015 aikana kävi 25 koiraa ja MH-luonnekuvauksessa 23 koiraa.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

5


Koekäynnit & valionarvot 2010-15 2010

2011

2012

2013

2014

2015

SPA

127

101

95

140

139

123

SPME

78

64

72

55

69

59

SPME-V

24

16

15

7

6

0

HIRV-J

0

0

2

1

0

0

VAHI

1

4

6

6

1

3

MEJÄ

330

296

307

382

365

384

AGI

1298

1408

1570

1487

1823

1906

67

44

67

91

74

40

TOKO RALLY

-

-

-

-

29

59

Koiratanssi

0

1

0

1

0

0

VEPE

1

4

6

6

1

3

BH

0

1

0

1

0

0

MH

6

49

29

23

30

23

LT

16

27

25

18

33

25

TulK

0

0

0

1

1

0

Viereisellä sivulla mainitsemattomat harrastuslajilyhenteet: HIRV-J = hirvikoirien jäljestämiskoe, BH = käyttäytymiskoe, TulK = hyötykoirakoe, tullikoira. Rallytoko on ollut virallinen kilpailulaji vasta vuodesta 2014 alkaen. Kokeisiin/testeihin osallistuneiden koirayksilöiden määrät per laji per vuosi: 2010

6

2011

2012

2013

2014

2015

SPA

115

90

88

130

123

110

SPME

29

29

28

27

27

30

SPME-V

13

14

12

7

5

0

HIRV-J

0

0

2

1

0

0

VAHI

1

1

3

4

1

2

MEJÄ

123

116

108

141

128

124

AGI

79

69

86

88

88

94

TOKO

29

20

19

21

23

20

RALLY

-

-

-

-

16

20

Koiratanssi

0

1

0

1

0

0

VEPE

0

0

0

0

1

1

BH

0

1

0

1

0

0

MH

6

49

29

23

30

23

LT

16

27

25

18

33

25

TulK

0

0

1

1

0

0

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

Kuva Liisa Kukkanen

Kaikki koekäynnit lajeittain:


Kokeista saadut valionarvot per vuosi / kaikkiaan: 2010

2011

2012

2013

2014

2015

kautta aikain

KVA SPME

1

2

1

2

3

3

16

KVA SPME-V

0

0

0

0

0

0

3

KVA-J

0

0

1

1

1

0

4

JVA

12

10

12

19

13

14

221

TVA

0

0

0

1

2

0

8

AVA

1

1

1

2

3

3

18

AVA-H

0

0

0

0

2

1

3

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

7


All Around -cockerit 2015 pisteet näyt/koe kpl 1. Heart Rock Heart Of Glass 54,5 3/3 2. Shadowgate Silver Shadow 50,5 3/3 3. Flushing Meadow´s Dirac 48,0 3/3 4. Manaca´s Storm Warning 46,0 3/3 5. Great Escape Rules Are For Fools 45,0 3/3 6. Debbie´s Lucky Sassette 44,0 3/3 7. Debbie´s Heart Of The Sunrise 43,0 3/3 8. Walanos Harvest Moon 39,5 3/3 9. Shadowgate Silver Spirit 31,5 3/3 .php/ : t täältä t/WWW/index dä d y lö n e öt Säänn kerspanielit.n ockeri/allarou c c o d n .c u w o ww -ar All Around Cocker #1 kset/all arrastu nnot h FI MVA isaa cocker Heart Rock Heart of Glass “Arla” s. 14.6.2011 kasv. & om. Katri Alavalkama Kesäkuun 14. päivänä 2011 lähdin aamulla töihin, koska Enna-emon lämmöt olivat normaalit, koira söi aamuruoan ja meni rauhassa torkuille, ja isäntä pisti pentuhuoneen sohvalle pitkäkseen aamupäivänokoset mielessään. Puoli tuntia töissä oltuani sain puhelun: ensimmäinen tyttöpentu oli putkahtanut vaivatta ja puolihuolimattomasti maailmaan, kaikki oli oikein hyvin, mutta josko rouva haluaisi tulla katsomaan, mitä muuta sieltä on tulossa? Hurautin kotiin, vaihdoin vaatteet, pesin kädet hyvin – ja ehdin juuri emokoiran kanssa vastaanottamaan maailmaan putkahtavan neiti numero kakkosen, joka saapui rennon rauhallisesti eteemme, elinvoimaisena ja vahvana, mutta hyvin kummallisen värisenä. Punnitusvihkoon kirjasin tuntomerkiksi ”Harlekiini”, koska pennussa oli mustien laikkujen rinnalla puhtaan harmaita alueita – ei roania, niitä olin nähnyt jo melkein parikymmentä vastasyntyneinä, vaan puhtaan, eheän siniharmaita alueita. Ensimmäisten päivien aikana nuokin laikut muuttuivat harmaista pikimustiksi, ja punnitusvihkoon kirjaamani tanskandogginimikin lyheni jossain vaiheessa viikkojen kuluessa ”Arlaksi” pennun alkaessa muistuttaa ulkoasultaan pientä, topakkaa lehmää.

8

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

Arla emäntänsä kanssa kuva Minna Pikkarainen


Kotiin en ollut jättämässä mitään, mutta Arlalla oli lopulta toiset aatokset. Pentuaikana käytiin muutamassa näyttelyssäkin kokeilemassa, ja pääosan suuresta pentueesta jäätyä aivan lähietäisyydelle asumaan, meillä oli Arlan kanssa ilo käydä yhdessä sisarten ja veljien kanssa opettelemassa ensin TOKOn ja sitten agilityn alkeita Pohjois-Hämeen alajaoston penturyhmissä. Agility oli laji, jonka olin aina kirjannut ei-minulle-sopivaksi. Arvelin olevani liian vanha, tanssiajoista kuluneiden vuosien ja jalkavammojen jäljiltä aivan turhan kömpelö, ja lisäksi sen verran lahopäinen häslä, että unohtaisin ratojen suoritusjärjestykset alta aikayksikön. Arla oli tästäkin asiasta hieman erimielinen. Se osoitti harrastavansa esteiden ylitystä (ja tarvittaessa alitusta tai kiertoa, kaikki kävi…) sellaisella riemulla, innolla ja sinnikkyydellä, ettei lajin lopettaminen tullut alkeiden jälkeen mieleenkään.

All Around Cocker #1 Kuva Eva Bensky

Samaan aikaan näyttelykäynnit jatkuivat, keskivertomukavalla menestyksellä, sertien karttaessa meitä. Vähitellen Arla oli agilityssä kisavalmis, mutta koska olin vannonut, etten koskaan siinä lajissa kisaisi, lähti isäntä yrittämään. Minä en paikalle voinut edes mennä, jotten karkuuttaisi koiraa radalta luokseni. Arlapa päätti karkailla silti – se oli kisoissa todellinen ”kyllä se kotona osasi” -koira. Arla oli treeneissä emäntänsä hanskassa, mutta kisoissa isäntä (perheen taitavampi ja kokeneempi agiohjaaja) unohtui yksin radalle. Arla siis valitsi taas: sen mielestä ilmeisesti emännän oli kisattava hänen kanssaan. Välissä Arla otti ja takoi itsensä lopulta suoraan kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä muotovalioksi parin CACIBin höystäessä matkaa, ja tästä riemusta innostuneena otimme vuorostaan myös agilityhärkää sarvista ja lähdimme yhdessä (salaa, kaksin) kisoihin. Heti ensistartissa päädyimme pikkuvirheen kera palkintopallille, ja puolivahingossa nälkä lähti kasvamaan syödessä.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

9


Melkoisen rennolla mentaliteetilla kisailu vei meidät yllättäen alle vuoden kisauran jälkeen kolmosluokkaan, emännän mielestä turhankin äkkiä. Nyt vuorossa on vauhdin kehitys ja pienoinen taitojen hinkkaus, jotta pysyisimme kuninkuusluokassakin porukan tahdissa, mutta onpahan ollut hauskaa! Agilityssä kuvaajan ja radan reunalla hikoilijan rooliin Arlan osalta joutunut isäntä on meidän touhujemme ohessa käynyt pienen mustavalkoisen höyryveturinsa kanssa pyörimässä metsässä – yleensä MEJÄ-kokeisiin harjoittelemaan lähtien, koska ei harjoitusjälkiä ole ehtinyt tehdä neidille. Meissä jokaisessa asuu pieni lehmä, ja Arlan lehmä on melkoinen keväällä laitumille pääsevä hieho, mitä tulee sen jäljestysintoon ja -tahtiin. Isäntä, joka kuvitteli uroksia ohjattuaan osaavansa jarruttaa, on päässyt kehittämään lihaksiaan. Maltillisempaan vauhtiin rauhoitettuna Arla on kuitenkin osoittanut vallan päteviä jäljestäjäntaitoja, joten tulevaa kesää odotamme erityisesti tällä saralla. Erityisen onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että tämä koira, niin jäävi kuin olenkin sanomaan, on harrastuskaverina, perheenja laumanjäsenenä ollut aina niin helppo. Se on iloinen, sosiaalinen, seurallinen, leikkisä,

10

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

mutta rauhallinen – sen kanssa matkat tuntuvat siltä kuin mukana ei olisi koiria lainkaan, se kun toimii ”kuin ihmisen mieli”. Arla osaa ottaa rennosti, ja tilanteen käynnistyessä käynnistyy myös Arlan moottori. Agilityssä Zetor on joskus yskähdellyt parin ensimmäisen esteen ajan lähtien vasta sitten täyteen mörinään, mutta metsässä tai näyttelykehässä V8:n käynti on tasaisen tehokasta. Vuosi 2015 jää tämän karvaisen ystävämme kanssa muistoihin antoisana ja hyvänä harrastusvuotena, ja jäämme odottamaan suurella mielenkiinnolla, mitä kokemuksia tulevaisuus eteemme vielä tuo. All Around Cocker #2 FI JVA Shadowgate Silver Shadow “Nelson” s. 14.2.2013 kasv. & om. Erja Mäkelä Nelson on upealuonteinen nuorimies, joka on aina valmis sekä jäljestämään että metsästämään. Kuluvan kauden aikana saavutettiin jälkipuolella JVA ja näyttelypuolella pari sertiä.

All Around Cocker # 2 Kuva Erja Mäkelä


All Around Cocker #3 FI & EE MVA Flushing Meadow´s Dirac “Jalo” s. 23.6.2013 kasv. Sabina Buchert om. Saara Heikkinen All Around Cocker #3 Kuva Iitu Pohjolainen

All Around Cocker #4 FI & NO & SE & POHJ JVA Manaca´s Storm Warning “Ajax” s. 29.1.2014 om. Kirsi Mäenpää Orangeroan uros Manaca´s Storm Warning elikkä All Around Cocker #4 Ajax. Ajax on synKuva Valokuvaamo Zoomi tynyt 29.1.2014 ja sen omistaa Kirsi Mäenpää, Vaasa. Ajax harrastaa näyttelyitä ja mejäilyä. Vuoden 2015 aikana se ehti saavuttamaan POHJ JVA -tittelin, ollen siis Suomen, Ruotsin ja Norjan jäljestämisvalio. Mejäilyssä sitä ohjaa Markku Mäenpää. Luonteeltaan se on nöyrä. Helppo cockeri kaikin puolin.

All Around Cocker #5 FI TVA & FI & EE & LV & LT & BALT MVA Great Escape Rules Are For Fools “Felix” s. 31.1.2010 om. Mari Jokinen 2,5-vuotias Jalo on ihanteellinen harrastuskoira, se rakastaa kaikkea ja kaikkia! Jalon näyttelymenestys mm. PU3-sijoitus Cockerspanieleiden erikoisnäyttelyssä Kellokoskella sekä MEJÄ VOI1 -tulos heti ensimmäisenä harrastuskesänä ylittivät kaikki odotukseni ja kiitänkin suuresti kasvattajaamme Sabinaa, jota ilman emme olisi tässä!

Felix on hyväntuulinen, yhteistyöhaluinen ja innokas harrastuskaveri. Vuonna 2015 kävimme vain parissa kokeessa, tänä vuonna tavoitteena on aktivoitua koekäynneissä.

All Around Cocker #5 a Kuva Charlotte Jaakol

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

11


All Around Cocker #6 FI & NO & SE & POHJ JVA Debbie's Lucky Sassette “Sase” s. 10.10.2010 kasv. & om. Satu Kamunen

All Around Cocker #6 Kuva Satu Kamunen

All Around Cocker #8 FI JVA Walanos Harvest Moon "Remu" s. 18.2.2014 kasv. Reia Leikola-Walden om. Sari Änäkkälä

12

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

All Around Cocker #9 Shadowgate Silver Spirit “Senna” s. 14.2.2013 kasv. & om. Erja Mäkelä

All Around Cocker #9 Kuva Erja Mäkelä

All Around Cocker #8 Kuva Sari Änäkkälä


Vuoden 2015 MEJÄ-cockerit 1. FI & NO & SE & POHJ JVA Debbie's Heart Of The Sunrise "Elsa" om. & ohj. Liisa Miettinen 1. FI & SE JVA LT JMVA FI & LT MVA Delichon Droplet "Jukkis" om. & ohj. Kati Härkönen

3. FI & NO & SE & POHJ JVA FI MVA Jenlin Philadelphia "Debbie" om. Satu Kamunen ohj. Satu Kamunen & Miska Harju-Autti

4. FI JVA Triplet Oyster Pearl "Tiida" om. & ohj. Heli Härkälä

5. FI & SE JVA FI MVA Debbie’s Lucky Cinderella “Cindy” om. & ohj. Kaisu Kärnä

6. FI JVA Baysway Blue Ronnie "Tekla" om. & ohj. Heli Härkälä

7. FI KVA & JVA Fieldlan Elovena "Miksi" om. Tiina ja Juha Karlström, ohj. Tiina Karlström

8. FI & SE JVA Davico Wizard Wonder "Hertta" om. Eija Davidjuk, ohj. Eija Davidjuk & Riitta Helle

9. FI JVA Walanos Harvest Moon "Remu" om. & ohj. Sari Änäkkälä

10. F & NO & SE & POHJ JVA Breeze Way To Fame “Junnu” om/ohj Raili Savolainen

11. FI KVA-J FI MVA FI JVA Jenlin Seventh Shadow "Kossu" om. & ohj. Erja Mäkelä

12. FI & NO & SE & POHJ JVA Breeze Sun 'n' Fun "Sanni" om. & ohj. Mervi Sorsa

13. FI JVA Shadowgate Silver Shadow “Nelson” om. Erja Mäkelä & Jyrki Rasinpää, ohj. Jyrki Rasinpää

14. FI & NO & SE & POHJ JVA Debbie’s Lucky Sassette “Sase” om&ohj. Satu Kamunen & Miska-Harju-Autti

15. FI JVA Davico Whirling Pearl “Helmi” om. & ohj. Eija Davidjuk

16. FI & NO & SE & POHJ JVA Manaca´s Storm Warning “Ajax”, om. Kirsi Mäenpää, ohj. Markku Mäenpää

17. FI JVA Fieldlan Easybeat “Ahto” om. Tiina ja Juha Karlström, ohj. Tiina Karlström Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

13


MEJÄ-cockeri #1 FI & NO & SE & POHJ JVA Debbie’s Heart Of The Sunrise “Elsa” s. 26.11.2011 om. & ohj. Liisa Miettinen Vuonna 2012 tammikuisena viikonloppuna perheeseemme tuli cockeripentu “Elsa” Ellienkkumme kaveriksi. Tämä iloinen, vilkas ja utelias Elsa sopeutui hienosti uuteen kotiinsa ja ystävystyi Elli-enkun kanssa kuin “paita ja peppu”. Mahtavinta oli, että Elsa kiinnostui heti alusta MEJÄ-harrastuksesta Ellin jälkiä seuraten. Ensin Elsa kävi 9 kk ikäisenä Spanielien taipumuskokeessa tuomarin kommentoidessa lopuksi: “Tämä Elsa, ei kuitenkaan se “kohtalon lapsi”, vaikka nuori onkin, toimii erinomaisesti kaikilla osa alueilla”. Sitten metsään, kaksi viikkoa taippareista ensimmäisessä MEJÄ-kokeessaan Elsa sai AVO 1, viikko siitä toinen AVO 1 ja tuli talvi. VOI-luokka kesällä 2013 alkoi “nollasta”, mutta kiihtyi syksyä kohti. Syyskuun 1. päivänä juhlimme Elsan FIN JVA, VOI 1 48 p ja kuukautta myöhemmin Ruotsin Jälkivalio -titteliä, Elsalla ikää 1 v 10 kk. Vuoden 2014 kohokohtana juhlimme Elsan NO JVA - ja Pohjoismaiden POHJ JVA -titteleitä. MEJÄ-vuosi 2015 aloitettiin kesäkuussa Ylitorniolla tuloksena VOI 1. 49 p, Jatko samaa “saldoa” VOI 1 49 p- 48p - 47 p- 46 p. Spanielien MEJÄ-mestaruuskisoissa Elsa 4. sija. Hyllyssä komeilevat monet ruusukkeet, pystit, kerhomme komea lautanen, komea PMpysti, Kennelliiton lautanen, mestaruuksien merkiksi. Kirkkaimpana on Säkylässa saavutettu SM-MEJÄ 3. Sijoitus! Huima MEJÄ-vuosi 2015! Kyllä on ollut huippua olla narun päässä! Säkylässä SM-MEJÄssäkin Elsan jäljestys oli hienoa. Karsinoissa mm. kaikki makuut Elsa merkkasi. Finaalissa “peuraäidin ja vasan” testaa-

14

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

malla jäljellä viimeisen makuun Elsa ohitti - piti poiketa vähän. Mahtava tulos ja mikä kokemus!! SM:ssä! Voi sitä Elsan palavaa intoa, kun jälkivaljaat on puettu: “Joko, joko nyt jäljelle?” Rauhoittaminen on ollut tarpeen hyvään tulokseen pääsemiseksi. Alun rauhoittamisen jälkeen olen ollut vain narun päässä ja kaadolle on päästy. MEJÄ on “meidän tyttöjen se juttu”, lemppariharrastus. Metsiä on nuuskittu vapaa aikoinakin. Kiitokset kuuluvat myös “koutsi” Jannelle ja Vistträskin metsien omistajille! Tästäpä taas jatkamme kohti uusia haasteita!


MEJÄ-cockeri #1 FI & SE JVA LT JMVA FI & LT MVA Delichon Droplet “Jukkis” s. 10.7.2010 om. & ohj. Kati Härkönen Jukkis syntyi meillä kotona viisi ja puoli vuotta sitten kesällä seitsemän pennun pesueeseen. Se oli jo pikkupentuna söpö, herttainen, hiljainen ja helppo pentu. Sille olikin hyvä koti tiedossa, oikeastaan syntymästä saakka jo. Vajaan kuuden viikon iässä varaus sitten peruuntui. Muutamaa viikkoa myöhemmin huomasin kieltäytyneeni jo ainakin kahdesta varteenotettavasta ostotarjouksesta, joten jouduin antamaan periksi periaatteelleni ”ei urosta tähän taloon”. Päätin vielä kokeilla pennun nenänkäyttöä ja tein sille lyhyen jäljen. Ja kas, pentuhan jäljesti. Siitä alkoi Jukkiksen MEJÄ-ura. Oikeasti Jukkiksen MEJÄ-ura alkoi vasta kaksivuotiskesänä. Tapanani ei ole kiirehtiä koirien kanssa kokeisiin, joten Jukkiskin sai kasvaa rauhassa treenaillen ja metsissä samoillen muuten vain. Ensimmäisellä koekaudella suoritettiin avoin luokka neljällä kokeella. Seuraavana vuonna jäljestettiin voittajaluokka valioitumiseen asti ja vähän yli. Sen jälkeen Jukkis on parantanut työskentelyään joka vuosi harppauksella ja nyt neljännen kauden jälkeen ollaan tällä tasolla. Vuonna 2015

tuloslistalla loistaa komea ykkösrivi, ilman tilastokakkosia. Jäljestäminen on Jukkikselle luontaista ja mieluisaa. Jukkista ei ole tarvinnut opettaa MEJÄ-koiraksi, vaan olen toiminut kuten muidenkin koirieni kanssa; olen lähinnä ohjaillut sitä oivaltamaan itse, miten ongelmat jäljellä ratkaistaan. Mottomme voisi olla ”nuorena harjoitellaan ja vanhana nautitaan”. Kun koira on nuorena asian hoksannut, ei vanhempana enää harjoituksiakaan tarvita. Viime aikoina olemmekin noudattaneet periaatetta, jossa edellinen koe toimii seuraavan harjoituksena. Se on sopinut meille hyvin. Nykyään me vain nautiskelemme. Kausi 2015 oli meille varsin perinteinen. Vietimme mukavia viikonloppuja ystävien seurassa metsäisissä tunnelmissa. Uutta oli MEJÄ-koematka Pohjois-­Suomeen Kolariin. Reissu oli kertakaikkisen mukava ja saatiin taas uusia kokemuksia koko porukka. Kauden päätti PM­-koe, jossa Jukkis onnistui jäljestämään hopeasijalle haastavalla jäljellä. MEJÄ on meille tärkeä juttu. Jukkiksesta on kehittynyt luotettava jälkikoira, jonka perässä on nautinto kävellä. Narun molemmissa päissä luotamme toisiimme täydellisesti. Se on harrastusta koiran kanssa parhaimmillaan. Eräs viime kauden oppaamme, noutajarodun harrastaja, sanoi minulle, että minulla on käsissäni oikea kultakimpale. Taidan olla samaa mieltä. :) Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

15


MEJÄ-cockeri #3 FI MVA FI & NO & SE & POHJ JVA Jenlin Philadelphia “Debbie” s. 15.5.2006 om. Satu Kamunen ohj. Satu Kamunen & Miska Harju-Autti

MEJÄ-cockeri #4 FI JVA Triplet Oyster Pearl “Tiida” s. 27.12.2011 om. & ohj. Heli Härkälä kuva sivun alareunassa

Debbien MEJÄ-kausi oli varsin yllätyksellinen, ensimmäinen VOI0 tulos uralla mutta myös se VOI1 50p. Spanieleiden mejä-mestaruus sija 3. oli mieleenpainuvin koe tältä kesältä.

MEJÄ-cockeri #6 FI JVA Baysway Blue Ronnie “Tekla” s. 3.6.2011 om. & ohj. Heli Härkälä

MEJÄ-cockeri #3 “Debbie”

MEJÄ-cockeri #6 “Tekla”

MEJÄ-cockeri #4 “Tiida”

16

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


MEJÄ-cockeri #7 “Miksi

MEJÄ-cockeri #7 FI KVA & JVA Fieldlan Elovena “Miksi” s. 12.4.2012 om. Tiina ja Juha Karlström ohj. Tiina Karlström

MEJÄ-cockeri #8 FI & SE JVA Davico Wizard Wonder “Hertta” s. 26.2.2012 om. Eija Davidjuk ohj. Eija Davidjuk & Riitta Helle

MEJÄ-cockeri #8 “Hertta” Kuva Kati Härkönen

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

17


MEJÄ-cockeri #9 FI JVA Walanos Harvest Moon “Remu” s. 18.2.2014 om. & ohj. Sari Änäkkälä MEJÄ-cockeri #9 “Remu”

MEJÄ-cockeri #10 FI & S & N & POHJ JVA Breeze Way To Fame “Junnu” s. 14.7.2005 om. & ohj. Raili Savolainen

MEJÄ-cockeri #10 “Junnu”

Huom! Vuoden Koirien kuvista Lähes kaikki tämän lehden kuvat on laitettu maksimikoossa sen mukaan, minkä kokoisina ne on lähetetty. Siksi vuoden koirissa sijoittuneiden kuvien koko ei välttämättä ole suhteessa sijoittumiseen. Katso tarkemmat ohjeet lehteen lähetettävien kuvien kokoon ym. liittyen sivulta 58.

18

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

Huom! Vuoden Koirien titteleistä Kaikkien listattujen koirien tittelit on tarkistettu 28.2.2016 Suomen Kennelliiton jalostustietokannasta. Mikäli koiraltasi tässä lehdessä puuttuu jokin titteli, sitä ei vielä ole virallisesti vahvistettu. Tiedäthän, että koiralle ei automaattisesti tule titteliä (MVA, AVA tms), vaikka se olisikin saanut kyseiseen valionarvoon tarvittavat tulokset? Valionarvo pitää aina erikseen anoa Kennelliitolta. Vasta sen jälkeen titteli näkyy jalostustietokannassa.


Cocker Of The Year 2015 COTY-listalta löydät näyttelymenestykseltään parhaiden cockerspanielien pistemäärät. Listaan on merkitty koiran nimi, koiran keräämä pistemäärä ja pistelaskussa huomioon otettujen näyttelyiden lukumäärä. 1. Fenbroook Black Moon Rising 86,3 / 8 2. Northworth Online Style 79,5 / 8 3. Northworth Me And Me 70,8 / 8 4. Cockergold I’m Still The Rockstar 67,8 / 8 ät 5. Northworth Target To Hit 65,0 / 8 t löyd lta: ö n n 6. Barecho Four Wheel Drive 64,2 / 8 ivui -sää OTY sen kotis lit.net/ C 7. Flushing Meadow’s Dirac 60,9 / 7 nie tyk yhdis ockerspa / 8. Northworth Yeave Ho 49,0 / 4 p c . www /index.ph ttelyt/ 9. Backhills Your The Man 47,5 / 5 y öt WWW tukset/nä ar-säänn 10. Carrier Mother’s Wish 44,8 / 4 s e harra r-of-the-y Flyers Rihanna 44,8 / 5 e cock 12. Rosseind Trick Or Treat 43,7 / 7 Flushing Meadow’s Marie Curie 43,7 / 7 14. Benchmark Way To Go Girl 43,6 / 7 15. Rosswind Suht Up And Dance 42,2 / 7 16. Fenbrook Birthday Girl 40,7 / 4 17. Flyers Zim Bean 40,1 / 4 18. Majorsminor 38,1 / 7 19. Fenbrook Change is Gotta Come 37,1 / 4 COTY #1 20. Lochranza Mr Federer 36,1 / 4 Fenbrook Black Moon Rising Dazzlingtails Daddys Didgeridoo 36,1 / 6 kuva Jonna Wäre

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

19


Cocker Of The Year 2015 #1 FI & EE MVA EEV-15 Fenbrook Black Moon Rising “Vilho” s. 24.3.2013 om. Jonna Wäre

kuva Jonna Wäre Vilho on ensimmäinen cockerini. Lapsuudenkodissani isäni ja veljeni metsästivät ja meillä oli karkeakarvaisia saksanseisojia. Itseäni metsästys ei koskaan erityisesti kiinnostanut, mutta rakkaus lintukoiriin juontaa juurensa jo noilta ajoilta. Ensimmäiset omat koirani olivatkin englantilaisista linjoista olevia (näyttelylinjaisia) englanninsettereitä, mutta jo tuolloin muistan mm. näyttelyissä katselleeni ja seuranneeni englannincockerspanieleita sillä silmällä. Olin aina ajatellut että koiran pitää olla “koiran kokoinen”, mutta cockeri oli tästä poikkeus: pienikokoinen, mutta kuitenkin iso koira, sellainen hyvä paketti. Kun

englanninsetterini lähtivät luotamme muille metsästysmaille, alkoi haaveileminen omasta cockerspanielista. Koska harrastin englanninsettereideni kanssa näyttelyitä, oli selvää, että halusin tälläkin kertaa itselleni harrastusja näyttelykoiran. Kolmen lapsen perheessä koirasta tulisi kuitenkin koko perheen yhteinen lemmikki ja perheenjäsen. Olin yhteydessä kotimaisiin kasvattajiin ja tutkailin heidän tekemäänsä kasvatustyötä. Olinpa yhteydessä myös ulkomaille. Monien sattumien summan ja lopulta harkittuani asioita varsin pitkään päädyimme ottamaan pennun Taava Nevapurolta Fenbrook-kennelistä. Toiveemme kävikin lopulta toteen, kun Vilhon pentue syntyi kevättalvella 2013. Pennun valinta ei kuitenkaan ollut helppoa, koska koko pentue oli varsin tasainen ja uroksia neljä, joista valita. Lopullinen päätös koiran valinnasta tehtiin yhdessä, koko perheen kesken. Kävimme kaksi kertaa katsomassa pentuja ja lopulta valintamme osui luonteeltaan tasapainoisen oloiseen, pentueen kaikkein pienimpään ja tummimpaan urospentuun. (Haluaisin toki sanoa että valinta oli minun ja tunnistin tulevan näyttelytähden jo kaukaa, mutta valehtelisin, koska lopullinen valinta oli itse asiassa lasteni ja mieheni.) Yksi asia oli kuitenkin selvää aivan alusta asti: rakastin katsoa Vilhon kauniita liikkeitä ja sen ryhdikästä tapaa kantaa itseään, varsinkin silloin kun se liikkui vapaasti. kuva Maisa Wäre

20

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Pentuna Vilho oli vilkas, kova puremaan käsiä ja syömään kaikenlaisia pikkutavaroita. Erityisesti lasten pienet lelut olivat sen mieleen. Ehtihän se nielaista pari sormiparistoakin. Muistan ajatelleeni, että jos saan sen pysymään hengissä yhden vuoden ikään, niin hyvä. Ikävin tilanne Vilhon pentuaikana tapahtui sen ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen, kun se sai iholle punkkilääkkeen, josta se sai voimakkaan allergisen ihoreaktion. Tästä(kin) onneksi selvittiin ja kaiken kaikkiaan Vilho on sairastanut hyvin vähän ja ollut varsin perusterve koira. Alusta asti kävi selväksi että Vilho on toimelias, äärimmäisen fiksu koira, joka on nopea oppimaan. Kävimme Cockerspanielit ry:n pentukurssin Vilhon ollessa noin 8 kk:n ikäinen ja tokon alkeet hieman myöhemmin. Harmi vaan, että omistaja itse ei ole tottisihmisiä, koirasta kyllä olisi vaikka mihin. Agilityn aloitimme kun Vilho oli reilun vuoden. Taipumuskokeeseen harjoittelimme noin parin viikon ajan ja ensimmäisen kuolleen linnun (pyy) se näki noin viikko ennen taipumuskoetta. Taipumuksia sillä selvästikin on, Vilho pitää uimisesta ja vedestä noutaminen onnistui pentuna ensimmäisellä yrittämällä. Haku on innokasta ja jälkeä se seuraa kuin juna, tosin kaadosta se ei ole ollut oikein millänsäkään. Tämän vuoksi se ei päässytkään läpi ensimmäisestä taipumuskokeestaan, vaikka muut osiot menivät heittämällä läpi. Kaadolle (fasaani) tultuaan se istahti siitä vähän matkan päähän ja tuntui ajattelevan ja kertovan emännälle, että homma tehty, tuossa se nyt on, mitäs kivaa tehdään seuraavaksi?! Toiset taipumuskokeet vajaata kuukautta myöhemmin menivät sitten lopulta läpi. Ne olivatkin kokemus sinänsä, vedestä noutamisen yhteydessä ei uinutkaan pelkkä koira, vaan myös omistaja pääsi vaatteet päällä uimaan. Onneksi säännöt eivät sano siitä (vielä) mitään… Ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään Vilho sai junioriluokassa amerikkalaiselta tuomarilta EH:n ja onpa niitä tullut muutama senkin jälkeen. Näin jälkeenpäin ajateltuna Vilholla oli pentu- ja aikuisiän välissä melkoinen “ruma ankanpoikanen” -vaihe, jolloin ehkä olisi ollut parempi esitellä sitä ihan vaan omalla takapihalla… Se siis

kehittyi valtavasti 1. ja 2. ikävuotensa välillä ja ensimmäisen kerran se oli rotunsa paras Kouvolan ryhmänäyttelyssä vähän ennen 2-vuotissyntymäpäiväänsä. Siellä se myös sai toisen SERTinsä. Ensimmäinen SERT ja PU2-sijoitus oli tullut Tammelassa Spanieliliiton erikoisnäyttelyssä Vilhon ollessa 1 v 2 kk. Kouvolan näyttelyn jälkeen se sai pian loput kaksi SERTiään ja siitä tuli kolmen kuukauden sisällä Viron Voittaja 2015, Viron Muotovalio sekä Suomen Muotovalio. Valioituminen ei olisi voinut tulla hienommassa paikassa kuin Cockerspanielit ry:n juhlanäyttelyssä Kellokoskella, jonne oli ilmoitettu yli 200 cockeria. Urosten voitto tuli täysin puskista, vaikka tiesinkin Vilhon olevan hyvässä kunnossa. Pelkkä avoimen luokan voitto, jossa oli yli 20 koiraa, oli huikeaa ja enemmän kuin olisin voinut ikinä kuvitella! ROP-kehässä taisinkin olla jo aivan shokissa… Luonteeltaan Vilho on melko vilkas, äärimmäisen välitön ja luottavainen. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja kuvittelee kaikkien ihmisten myös rakastavan sitä. Se on aina valmis toimintaan ja viihtyy hyvin siellä missä sen omat ihmiset ovat. Tärkeintä kuitenkin kaikista, se rakastaa lapsia ja kotioloissa se on varsin rauhallinen ja osaa rauhoittua myös vieraissa paikoissa. Se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja on ottanut “pikkuveljensä” Oivan hyvin vastaan. Dominoiva luonne se ei ole, vaikka tykkääkin tehdä itsensä tärkeäksi esimerkiksi luu suussaan. Arkemme koostuu perheen kanssa touhuamisesta, hihna- ja metsälenkeistä, agilitytreeneistä ja säännöllisen epäsäännöllisestä turkinhoidosta. Turkkia Vilholta ei puutu, onneksi oikeilla pesuaineilla sen turkki on runsaudestaan huolimatta melko helppohoitoinen. Itse teen konetyöt ja leikkaan tassut, kaikesta muusta on kiittäminen Vilhon kasvattajaa Taavaa, joka on trimmannut Vilhon näyttelyihin. Tällä hetkellä pidämme pientä taukoa näyttelyistä ja suunnittelemme osallistumista ensimmäisiin epävirallisiin agilitykilpailuihin. Näyttelyissä käymistä jatkamme ehdottomasti, mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi… Viime vuosi oli kaikkinensa niin huikea, että voittoa pitää sulatella hetki. Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

21


Haluamme Vilhon kanssa omistaa tämän Cocker of the Year -voiton hyvälle suomalaiselle kasvatustyölle, Vilhon kasvattajalle Taavalle ja ennen kaikkea kaikille niille näyttelyharrastajille, jotka eivät itse kasvata ja ajattelevat, että eivät voi koskaan saada hyvää näyttelykoiraa, saati voittaa koskaan tällaista kilpailua. Me Vilhon kanssa olemme elävä esimerkki siitä, että kun kaikki tähdet sattuvat oikeille kohdille ja kun unelmansa eteen tekee töitä - kaikki on mahdollista. Oikein mukavaa ja tuloksellista näyttelyvuotta 2016 kaikille, näyttelyissä nähdään! Jonna & Vilho

Cocker Of The Year 2015 #2 Northworth Online Style “King” s. 24.5.2013 om. Nina Kauhanen

Kuva Sandra Mäki

22

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

Cocker Of The Year 2015 #3 Northworth Me And Me “Hedvig” s. 25.5.2010 om. Nina Kauhanen

Kuva Sandra Mäki


Cocker Of The Year 2015 #4 Cockergold I’m Still The Rockstar “Solo” s. 6.4.2013 om. Anett Finnig, Mariann Korpi, Sami Finnig

Cocker Of The Year 2015 #6 LT & LV & EE & BALT JMVA LT MVA Barecho Four Wheel Drive “Vickan” s. 28.3.2011 om. Mari Hotti

Kuva Sami Finnig Kuva Mariella Siintovaara

Cocker Of The Year 2015 #5 HeW-15 Northworth Target To Hit “Delia” s. 11.4.2014 om. Nina Kauhanen

Kuva Sandra Mäki

Cocker Of The Year 2015 #7 FI & EE MVA Flushing Meadow´s Dirac “Jalo” s. 23.6.2013 kasv. Sabina Buchert om. Saara Heikkinen

Kuva Saara Heikkinen

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

23


Cocker Of The Year 2015 #8 Northworth Yeave Ho “Jahoo” s. 11.7.2014 om. Nina Kauhanen

Cocker Of The Year 2015 #10 Carrier Mother’s Wish “Wappu” s.25.9.2013 om. Tiina Rantanen & Hanna Nyman

Kuva Sini Tuominen

Näyttelyristikon (s. 57) ratkaisu Kuva Sini Tuominen

V C A R

I B P E R T P T Y P A

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

V S

V O 24

J U B

S V A

Kuva: Minna Rasinpää

V A E R

Cocker Of The Year 2015 #9 C.I.E EE & LV & LT & BALT MVA LVV-12 BALTV-12 EUV-13 HeW-13 Backhills Your The Man “Fabbe” s. 2.1.2010 om. Jaana Ranta, Vesa Lehtonen ja Viktoria Heinäaho


Vuoden Metsästyscockerit’15 Viime vuonna kokeisiin osallistui 32 koiraa. Vuoden 2015 Metsästyscockerilista sisältää sen alusta loppuun asti monen tasoisia ohjaajia koirineen, nuoria ja vanhoja, uroksia ja narttuja… Toivotaan, että listalle kirjatut koirat jatkavat uraansa myös tänä vuonna ja houkuttelevat mukaansa myös saman verran uusia. 1. Frosty Morning's Norene 310,8 2. FI KVA & JVA Fieldlan Elovena 259,2 3. Miklaus Niitti 207,6 4. FI KVA & FI AVA Fieldlan Eager 169,7 5. FI KVA Meryl Black Ring-Ouzel 158,4 6. Windmillwood Nina 147,6 7. Wood-Nymph Greenhead 138,6 8. Sinnilän Miimii Vuoden Tulokas 127,7 9. Namusillan Väinämöinen 120,0 10. FI KVA Sanaigmore Jessie 92,4 11. FI K&JVA Meryl Black Dove 87,6 12. Miklaus Onpa Metka 87,5 13. Prännin Melkoinen Menijä 87,0 14. Sinnilän Soosoo 86,0 15. Miklaus Onpa Lysti 85,2 16. Dakota Pink 77,0 17. Miklaus Hazelnut 77,0 18. Lahjakas Brilliant 72,5 19. FI KVA Violet Melody 39,6 20. Gun's Choice Black Pearl 39,0 21. Sinnilän Nuunuu 34,5 22. Friisin Duncan 33,0 23. Namusillan Viänäne 31,5

24. Stawaskogens Qilla 25. Multifarious Adalmiina 26. Namusillan Sikuriina 27. Eben’s My Girl Rules

22,8 21,3 19,7 19,0

Vuoden Metsästyscockeri pistelasku: Jokaisesta koesuorituksesta saadut pisteet jaetaan ensin palkintosijalla (1, 2 ja 3). Tulokset 0 ja - eivät jatkossakaan kartuta pisteitä. Tämän jälkeen VOI-luokan pisteet kerrotaan kertoimella 1,2. Tämän jälkeen kolme parasta tulosta lasketaan yhteen. Tämä summa on kyseisen koiran pisteet “Vuoden Metsästyscockeri”kilpailussa. Tasapisteissä etu on koiralla, jolla on parempi yksittäinen koesuoritus. Metsästyscockereita yhteistreeneissä viime keväänä. Vasemmalta: Fieldlan Elovena, Meryl Black Dove, Fieldlan Eager, ? sekä Meryl Black Ring-Ouzel

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

25


Tavoitteet alkaneelle vuodelle 2016 Metsästystoimikunta haluaa edelleen aktivoida ja motivoida cockerspanielin omistajia osallistumaan metsästyskokeisiin, jotta riittävä määrä dokumentoitavaa aineistoa kertyy jalostuksen tietokannan tarpeisiin. Samalla dokumentoidaan myös rotumme olevan potentiaalinen vaihtoehto, kun mietitään suomalaisiin metsästysolosuhteisiin soveltuvaa koiraa. Vuosi 2016 lajin osalta alkaa yleisesti erilaisina koulutustapahtumina, joihin kannustamme ihmisiä osallistumaan. Ennen varsinaista metsästyskautta tarjolla on vesityökokeita ja elokuun 20. päivästä alkavat SPME-V-kokeet ja syyskuun alusta helmikuun loppuun on tarjolla SPME-kokeita, joihin toivomme ennätysmäärää cockerspanieleiden koekäyntejä. Kokeet anotaan maaliskuun loppuun mennessä, joten lopullinen koekalenteri valmistuu huhtikuun aikana ja löytyy sen jälkeen Kennelliiton tapahtumakalenterista. Cockerspanielit ry, metsästystoimikunta Vuoden Metsästyscockeri #1 Frosty Morning`s Norene ”Eila” s. 18.5.2012 kasv. Jutta Kaartinen & Nina Menna om. Maria Miettinen ja Mikko Sivonen ohj. Maria Miettinen Pentulaatikossa Eila sai kasvattajalta lempinimekseen Eila Kaista. Eläinlääkärikin totesi kotiutusohjeessa melkein kaksivuotiaasta Eilasta seuraavasti: ”Eila on vauhdikas kaveri, joka harvoin on paikoillaan.” Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tämän kaverin kanssa onkin riittänyt. Potentiaalia siinä on tuntunut olevan kaikkeen, mihin sen kanssa on ryhdyttykin, ja kaiken se tekee vähintään sata lasissa. Ja hyvä niin.

26

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

Toiveita ja tavoitteita koesyksylle 2015 oli asetettu, etenkin kun edeltävän syksyn koesuunnitelmat menivät mönkään Eilan polven operoinnin ja kuntoutuksen vuoksi. Kuntoutumisen jälkeen olimme treenanneet paljon, ja kokeisiin lähdimme jännittynein, mutta toiveikkain mielin. Syksyn ensimmäinen koestarttimme oli Metsästysspanielit Ry:n järjestämissä SPME-kokeissa Haapavedellä. Lauantain kokeesta saavutimme kovasta jännityksestä huolimatta tuloksen VOI1 76p. Sunnuntain puolituntinen olikin tapahtumia täynnä ja yhdessä kolmesVuoden Metsästyscockeri #1 Eila SPME-kokeessa Haapavedellä 4.11.2015. Kuva Mikko Ala-Kojola.


ta peräjälkeen tapahtuneesta riistatilanteesta Eila hyppäsi turhan suuren tähystysloikan ja siksi tuloksena kakkostulos, joka ei kyllä harmita yhtään! Hyvillä mielin jatkoimme treeniä ja koesyksyä SM-kokeisiin. SM-kokeissa Joroisilla ensimmäisenä koepäivänä Eila teki aika perussuorituksen; kaksi ylösajoa (joille koira tietenkin pysähtyi) ja yksi täysi riistatyö. Tuloksena VOI2, liiallisen pillillä ohjaamisen vuoksi. Sunnuntain kokeessa sitten Eila näytti tuomarille näyttävintä ja vauhdikkainta hakuaan lähettäen siivilleen kolme fasaania. Haku teki tuomariin vaikutuksen ja tuloksena VOI1 93p. Tarkoituksena oli pitää SMviikonlopun jälkeen koetaukoa, mutta meidät houkuteltiin mukaan Pornaisten kokeeseen, jonne sitten lähdimme. Pornaisissa hyvin menneen koe-erän viimeisillä minuuteilla jännitystä toi markkeeraamaton nouto, jossa lintu oli jäänyt roikkumaan puun oksalle, vajaan metrin korkeudelle. Eila hoiti noudon kuitenkin mallikkaasti ja tuloksena VOI1 90p, jonka ansiosta Eila valioitui (näyttelytulos oli hankittu aikaisemmin kesällä) ja samalla saavutimme koko koeuramme suurimman tavoitteen! Täytyy kyllä sanoa, että Vuoden Metsästyscockeri -titteli ei ollut käynyt mielessäkään!

Käytännön metsällä kävimme tänä syksynä kyyhkyjen ja sorsien osalta. Sielläkin Eila on osoittautunut varsin uutteraksi ja toimivaksi metsästyskaveriksi. Seuraavalle syksylle riittääkin tavoitteita niin ohjaajan ampumaharjoittelun, kuin käytännön metsästyksen, ja ehkä kokeidenkin osalta. Jännityksellä odotamme mitä ensi syksy tuo tullessaan! Kiitos parhaat treenikaverimme Mikko ja Maija, kiitos myös muut treenikaverit ja -ystävät, toivottavasti tunnistatte itsenne, vaikka en kaikkien nimiä tähän listaakaan. Lopuksi vielä kiitos kasvattajat Nina Menna ja Jutta Kaartinen maailman parhaasta koirasta, joka on täyttänyt toiveeni ainakin satakymmenen prosenttisesti! Maria Miettinen Vuoden Metsästyscockeri #2 FI KVA & JVA Fieldlan Elovena “Miksi” s. 12.4.2012 om. Tiina & Juha Karlström Miksi on ilon ja ylpeyden aihe kaikilta ominaisuuksiltaan. Kuluneen harrastusvuoden aikana saatiin hienojen hetkien lisäksi saaliiksi ukkometso, riekko, lehtokurppa, fasaaneja, Cockerimestaruus sekä hienoja VOI1koetuloksia kahdessa lajissa. Vuoden Metsästyscockeri #2 Miksi

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

27


Vuoden Metsästyscockeri #4 Salli Kuva Mikko Ala-Kojola

Vuoden Metsästyscockeri #4 FI KVA FI AVA Fieldlan Eager “Salli” s. 12.4.2012 om. & ohj. Sanna Toivola-Järvinen

Vuoden Metsästyscockeri #5 FI KVA Meryl Black Ring-Ouzel “Ringo” s. 28.6.2009 om. & ohj. Casper Grönholm Vuoden Metsästyscockeri #5 Ringo Kuva Casper Grönblom

28

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Vuoden Metsästyscockeri #8 Vuoden Tulokas Sinnilän Miimii “Ralla” s. 4.9.2013 om. Hanna Hyvärinen ohj. Eero Hyvärinen Hauska, vikkeläjalkainen Ralla on meidän oma kasvattimme. Sen polku aikuiseksi, metsästykseen kykeneväksi koiraksi ei ole ollut itsestäänselvyys ja matka on sisältänyt paljon mutkia. Rallan ollessa vajaan vuoden se sairastui harvinaiseen autoimmuunisairauteen, joka vei siltä miltei hengen. Rallalle kaavailtiin myös agilityuraa, mutta tavoitteellisemmat suunnitelmat ovat saaneet jäädä sairastelun vuoksi. Metsästykseen Rallaa on alettu kouluttaa ihan pikkupennusta alkaen, mutta treeni otti todella pitkän tauon sairastelun pahimmassa vaiheessa eikä Ralla pystynyt mm. kantamaan mitään pitkään aikaan, kun pään lihakset olivat niin kipeät. Kuin ihmeen kaupalla se kuitenkin kuntoutui ja osoitti varsin päteviä pienen metsästyskoiran elkeitä. Sen suurempia koesuunnitelmia Rallalle ei ollut, mutta syksyn ollessa jo aika pitkällä puheet Derbystä kasvoivat niihin mittasuhteisiin, että vaimo tuumaili, löytyisikö Rallalle joku, joka sen kokeeseen veisi, sillä hänen kalenterissa tuo viikonloppu oli jo varattu. Meidän perheessä jako metsästyksen suhteen on mennyt niin, että minä ammun ja vaimo ohjaa koiria. Deadlinethan on tunnetusti parhaita motivaattoreita, joten nyt tuli minulle hyvä intensiivijakso opetella koiran ohjaaminen! Ilmoittautuminen meni niin täpärälle, että vesityö oli suoritettava Derbyssä ja suurin jännitys olikin varmasti meneekö se läpi. Mitään varsinaisia kompastuskiviä ei mielellään uivan ja noutavan Rallan kohdalla ollut tiedossa, mutta mielessä kävi, lähteekö Ralla uimaan lokakuisen kylmässä vedessä. Vesityö meni kuitenkin hienosti ja paikka seuraavan aamun kokeeseen oli varma. Vajaan kolmen viikon tutustuminen koiranohjaamiseen oli verrattaen aika lyhyt ja kokemattomuus näkyi kovasti kokeessa. Tiukoilta enkkutuomareilta tuli nipin napin

kolmostulos – kuitenkin hyväksytty ja kaikki meni olosuhteet huomioon ottaen niin hyvin, kuin oli oletuskin. Seuraavaan kokeeseen ehdittiin treenaamaan vähän enemmän ja metsästys oli paljon varmempaa. Tulokseksi kakkonen. Kolmannessa kokeessa sekä koiralla, että minulla oli jo hieman rutiinia ja työskentely riitti ykköstulokseen! Innostuin koiran treenaamisesta ja ohjaamisesta todella paljon! Onneksi Ralla pystyy metsästämään, sillä se nauttii siitä todella paljon ja minä myös. Kehityimme syksyn aikana jo jonkun verran toisiamme ymmärtäviksi ja nyt on hyvää aikaa treenata rauhassa ja huolella kohti ensi syksyn kokeita. VOI-luokkaa lähdetään korkkaamaan toivottavasti rutkasti kehittyneen rutiinin ja yhteistyön kanssa! Odotetaan Rallan kanssa jo innolla ensi syksyä!

Vuoden Tulokas Ralla ja Eero Hyvärinen. Kuva Hanna Hyvärinen. Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

29


Vuoden Metsästyscockeri #9 Kuva Henna Kyllönen

Vuoden Metsästyscockeri #9 Namusillan Väinämöinen “Paavo” s. 26.8.2013 om. & ohj. Tiia Pellonpää

Vuoden Metsästyscockeri #10 Sanaigmore Jessie “Jessie” s. 16.5.2009 om. & ohj. Jukka Paroinen Vuoden Metsästyscockeri #10 Kuva Jukka Paroinen

30

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Vuoden Agilitycockerit 2015 1. SINNI & Hanna Hyvärinen 2. ALF & Sanna Veijola 3. PEPE & Tiia Pellonpää 4. JUDY & Marjut Saarainen 5. JAZZY & Eva Bensky 6. SALLI & Sanna Toivol a-Järvinen 7. DEMI & Anniina Lantta 8. CHILLI & Anneli Auhto 9. JOPO & Sari Kumpuniemi 10. ENYA & Eva Bensky 11. MARTTA & Minna Tanner 12. DENIS & Minna Pikkarainen HERTTA & Sari Matilainen 14. SHIRLEY & Eva Bensky

2980,0p 1935,0p 1314,0p 1287,2p 672,5p 606,9p 397,7p 288,0p 210,0p 120,0p 115,0p 72,0p 72,0p 68,4p

Vuoden Agilitycockeri #1 FI AVA FI AVA-H Namusillan Mareta “Sinni” s. 23.6.2010 om. & ohj. Hanna Hyvärinen kilpailuluokka Mini 3 En voisi olla onnellisempi omasta Sinnistäni. Kiitollisuus tuosta pienestä punaisesta on sanoinkuvaamattoman suurta. Sinniä hankkiessa en todellakaan suunnitellut meille minkäänlaista tavoitteellista harrastusuraa. Sinnin piti tulla metsästyskoiraksi ja ehkä johonkin toiseen harrastukseen. Näin jälkeenpäin ajateltuna puolipakotettuna agilityyn päätyminen oli mieletön onnenpotku! Agility on tuonut mukanaan aivan uudenlaisen, niin vahvasti mukaansatempaavan maailman ja nykyään agility onkin meille elämäntapa. Sinnin kanssa on yhdessä opeteltu mitä agility on, Sinni nopeammin ja minä hitaammin, mutta nykyään olemme jo aika hyvä tiimi. Tapahtumarikas matka ollaan tultu sieltä ekoista virallisista kisoista siihen, että vedin viime kesänä päälle sinivalkoisen Suomen edustuspaidan maailmalla isoissa kisoissa. Tuo matka on ollut unohtumaton ja toivottavasti jatkuu vielä useita vuosia! Jaksan edelleen ihmetellä

nöt ri -sään : e k c o c Agility sivuilta Vuoden distyksen koti WWW/ et/ yh löydät kerspanielit.n gility/ c o et/a www.c astuks et3 r r a /h p h o index.p keri/saeaenn c o c y it il ag

sitä, miten minun aivan ensimmäinen agilitykoirani voikaan olla koira, jonka rahkeet riittää niin pitkälle. Viimeinen vuosi on ollut huikean hieno. Talvella varmistui tähänastisen agilityuramme isoimman tavoitteen täyttyminen, edustuspaikka Suomen European Open -joukkueessa. Keväällä alkoi toden teolla valmistautuminen arvokisoihin. SM-kisoissa pystyimme tekemään todella paljon edellisvuotta ehjemmät radat ja tunsin meidän olevan paljon valmiimpia kisaamaan kuin edellisenä, ekana arvokisavuotenamme. Maajoukkuekarsintoihin sain todella hyvän tsempin päälle. Molemmat lauantain radat olivat hienoja: ensimmäisellä radalla rima jäi ainoaksi virheeksi ja toinen rata meni aikalailla niin nappiin, kuin mahdollista, sillä me voitimme sen. Sadanneljänkymmenenyhden koirakon luokassa oli aika kivaa olla se kaikkein paras. Sunnuntaina kokonaisuus ei vielä ihan riittänyt maajoukkuepaikkaan, mutta kovin kauaksikaan se ei jäänyt, ja viikonlopun suoritukset antoivat minulle niin tärkeää luottoa siihen, että seuraavina vuosina ihan kaikki on mahdollista. Heinäkuussa lähdimme kauan odotetulle road tripille kohti Saksaa. European Open oli kokonaisuutena mieletön Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

31


Vuoden Agilitycockeri #1 Sinni ohjaajansa Hannan kanssa. Kuva Eero Hyvärinen.

kokemus! Oli upeaa nähdä kansainväliset kisakentät ja kokea tunnelma kisapaikalla. Olosuhteet paahtavassa helteessä, upottavalla hiekalla ja valeraskauden kanssa eivät olleet helpoimmat, mutta Sinni tsemppasi upeasti. Muistot tuosta reissusta ovat mielettömän hienoja! Sinnin agilityuraa on aina varjostanut hankalat valeraskaudet, eikä valmistautuminen kesän kisoihin ole ollut helpointa, sillä olen tiennyt, että kaiken sen ilon, fiilistelyn ja nauttimisen keskellä joudun myös jännittämään Sinnin mielialoja. Talvella tulevaa kesää miettiessä on ensin tullut kutkuttava tunne ja sitten pieni pala kurkkuun – ai niin, taas ne juoksut ja niiden tuomat ongelmat. Nyt niiden pitäisi olla jäänyt taakse, sillä Sinni steriloitiin vuodenvaihteessa. Odotan tulevaa kesää aivan uudenlaisella innolla! Koskaan ei saa tottua ja alkaa pitämään itsestäänsevyyksinä asioita. Yritän aina muistaa pitää kirkkaana mielessä sen, kuinka suuri etuoikeus on saada nauttia terveen, Sinnin luonteisen koiran kanssa harrastamisesta. Kiitos, Sinni!

32

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

Vuoden Agilitycockeri #2 Namusillan Kynönen “Alf” s. 23.6.2010 om. & ohj. Sanna Veijola kilpailuluokka Medi 3 Alf on koira jonka voi omistaa elämässään vain kerran. Tulinen harrastuskaveri ja kotona kultainen halinalle. Vuosi 2015 oli harrastusrintamalla upea! Kirkkaimpina mielessä Lapin Kennelpiirin yksilöpiirinmestaruuden voitto sekä MM-karsintojen 18. sija.

Kuva Jukka Paroinen


Vuoden Agilitycockeri #3 Pepe Kuva Annamari Sundgren

Vuoden Agilitycockeri #3 FI AVA FI JVA Namusillan Kaljolainen “Pepe” s. 22.6.2009 om. & ohj. Tiia Pellonpää kilpailuluokka Medi 3 Minun ja ensimmäisen agilitykoirani yhteinen sävel alkaa löytymään. Pepe toimii ajatuksen jatkeena, kun vaan se oma ajatus ja ohjaus toimisi. Pepen kanssa meillä on aina hauskaa tuloksesta riippumatta!

Vuoden Agilitycockeri #4 FI AVA FI AVA-H Frosty Morning’s Malena “Judy” s. 9.8.2009 om. & ohj. Marjut Saarainen kilpailuluokka Medi 3

Kuva oikealla ylempi kuva

Vuoden Agilitycockeri #5 FI AVA Great Escape Swings With Jazz “Jazzy” s. 21.11.2006 om. & ohj. Eva Bensky kilpailuluokka Mini 3 Vuoden Agilitycockeri #5 Jazzy kuva Jukka Pätynen

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

33


Vuoden Agilitycockeri #6 FI KVA FI AVA Fieldlan Eager “Salli” s. 12.4.2012 om. & ohj. Sanna Toivola-Järvinen kilpailuluokka Medi 3

Vuoden Agilitycockeri #6 Salli Kuva Yasmin Eklund

Vuoden Agilitycockeri #8 Leading-Light Worth The Wait “Chilli” s. 5.8.2010 om. & ohj. Anneli Auhto kilpailuluokka Medi 3 Vuoden Agilitycockeri #9 Sinnilän JeeJee “Jopo” s. 4.7.2013 om. & ohj. Sari Kumpuniemi kilpailuluokka Medi 2 Vuoden Agilitycockeri #10 Eben’s My Girl Rules “Enya” s. 12.4.2012 om. & ohj. Eva Bensky kilpailuluokka Medi 2

Vuoden Agilitycockeri#10 Enya Kuva Tiia Hämäläinen

34

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

Vuoden Agilitycockeri #8 Chilli Kuva Yasmin Eklund

Vuoden Agilitycockeri #9 Jopo Kuva Sari Kumpuniemi


Vuoden TOKO-cockerit 2015 pisteet/kokeet 1. Triplet Black Pearl "Mimmi" ohj. Mirkka Sohlberg 15/3 2. Great Escape Rules Are For Fools "Felix" ohj. Mari Jokinen 12/1 3. Prännin Melkoinen Menijä "Hertta" ohj. Henna Kyllönen 12/2 4. Frosty Morning's Malena "Judy" ohj. Maarit Saarainen 6/2 5. Frosty Morning's Onslow "Osmo" ohj. Jutta Kaartinen 5/2 6. Frosty Morning's Seren "Wilma" ohj. Kirsti Mahlanen 1/1

Vuoden TOKO-cockeri #1 Mimmi Kuva Mirkka Sohlberg

öt äänn s n a p/ erikis : -cock tisivuilta /index.ph O K o O en T sen k eri/ WWW Vuod yhdistyk ielit.net/ tokocock n t a ä n löyd ockersp o/vuode k .c www tukset/to s a r har et8 enno saea

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

35


Vuoden TOKO-cockeri #1 TK1 Triplet Black Pearl “Mimmi” s. 10.3.2008 om. & ohj. Mirkka Sohlberg kilpailuluokka AVO Mimmi tuli kesällä 2008 kolmanneksi cockerikseni Candyn (Ten Grade's Candy Girl) ja Mantan (Triplet Fizz In Rose) kaveriksi. Mimmi osoittautui vauhdikkaaksi ja melkoisen (yli-) vilkkaaksi tapaukseksi, joten oli keksittävä jotain yhteistä tekemistä, jolla tämän kaiken energian saisi kohdistumaan johonkin turvalliseen ja hauskaan. Olin harrastanut Candyn kanssa agilityä, mutta ajattelin, että Mimmin kanssa on käytävä ensin tottelevaisuuden alkeita ja vasta sitten voisi miettiä agilityä. Niinpä osallistuimme Cockerspanielit ry:n järjestämälle arkitottelevaisuuskurssille. Sitten oli vuorossa tokon alkeiskurssi. Huomasin, että yhdessä tekemisestä nautti sekä Mimmi että minä, joten alkeiskurssia seurasi monta tokon jatkokurssia ja yhtäkkiä olimmekin mukana tokon Lupaukset -ryhmässä. Ryhmää valmentaneet "konkarit"

kannustivat ryhmäläisiä osallistumaan tokokokeeseen ja kävimmekin porukalla ensimmäisessä TOKO-kokeessa elokuussa 2012. Voi että, kuinka jännittävää se olikaan. Tuloksena ALO3 ja ohjaaja oppi miten kokeessa tulee toimia... Siitä viisastuneena aloitimmekin ALO1-tuloksen "metsästämisen". Ensimmäisen ykköstuloksen saimmekin sitten toukokuussa 2013. Ja sitten mieleeni tuli, että minäkin haluan jonkun tittelin Mimmin nimen eteen, kun näyttelyistä sitä ei meille ollut tullut (toisaalta FI MVA vaatisi sertifikaattien lisäksi taipparien käymisen ja Mimmin pitäisi uida ja sitä Mimmi inhoaa). Alkoi siis TK1-koulutustunnukseen vaadittavien ykköstulosten "metsästäminen". Kolmas ykköstulos saavutettiinkin elokuussa 2013 ja saimme TK1 -koulutustunnuksen ja pronssisen mitalin. Nälkä kasvaa syödessään, vai miten se meneekään? Seuraava tavoite oli asetettu, ykköstulos avoimesta luokasta ja jossakin vaiheessa TK2-koulutustunnus. No siihen ensimmäiseen AVO1 menikin sitten tovi. Kesällä 2014 kierrettiin kokeita (ja käytiin muutamassa näyttelyssä ja Mimmi saikin vihdoin

Kuva Mirkka Sohlberg

36

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


g

ne kolme sertifikaattia). Joulukuussa 2014 kaikki meni vihdoinkin kokeessa nappiin (seitsemännellä yrittämällä) ja kilpailukirjassa komeili ensimmäinen AVO1 tulos 169 pisteellä. Siitä olikin hyvä aloittaa vuosi 2015. Kävimme viime vuoden aikana viidessä kokeessa. Neljä niistä kisattiin vanhoilla säännöillä ja tuloksena oli yksi AVO1 tulos, yksi AVO2 ja yksi AVO3 tulos sekä yksi AVO0, jossa hauskuutettiin Veikkolan yleisöä oikein kunnolla. Elokuussa 2015 tokon säännöt ja liikkeet uudistuivat ja loppuvuosi meni uusien liikkeiden opettelussa. Joulukuussa 2015 kävimme kokeessa testaamassa miten uudet liikkeet sujuvat. Tuloksena AVO0, mutta opimme taas paljon uutta ja hauskuutettiinhan me taas yleisöäkin - Mimmin mielestä noutokapulan voi tuoda myös tutun liikkuritädin viereen. Oli kokeessa myös paljon hyvääkin, osa uusista liikkeistä sujui jo todella hyvin ja osa vaatii vielä treenaamista. Vuoden 2016 tavoite on saada se kolmas AVO1 tulos ja TK2-koulutustunnus hopeisen mitalin kera. Maaliskuun ensimmäiseen tokokokeisiin on jo ilmoittauduttu ja muutenkin alkuvuoden ja kevään kokeita silmäilty. Voittajaluokan liikkeiden treenaamista jatketaan ja toivottavasti voimme osallistua VOI-luokan kokeeseen jo tämän vuoden aikana. Lisäksi Mimmi jatkaa uimakoulua "vesipeto" Miinan (Flushing Meadow's Catch The Wind) opastuksella ja kenties me rohkenemme taippareihin. Toivottavasti voimme myös jatkaa rauhallisen tokon vastapainona vauhdikasta agilityä. Luonteeltaan Mimmi on ihmisrakas, avoin, iloinen, energinen, vauhdikas ja miellyttämishaluinen. Välillä kokeissa "sirkustellaan" ja kokeessa pitää aina olla varasuunnitelma - Mimmin mahdollisten metkujen varalta. Mimmin kanssa on kiva harrastaa ja aina silloin tällöin kaikki menee meillä molemmilla nappiin. Ja mikä parasta Mimmi työskentelee kokeessa iloisesti häntä aina heiluen! Suuri kiitos Helille ja Tessalle (Triplet Lapis Lazuli) tästä ihanasta energiapakkauksesta! Lisäksi haluan kiittää treenikavereitamme hyvästä treeniseurasta, neuvoista ja opeista. Extrakiitokset Millalle ja Akulle (Pretty Flower's You Rock My World) kaikista niistä lukuisista lisätreeneistä, jotka ollaan pidetty ennen kokeita Nummela-Lohja akselilla.

Ja vielä lopuksi - Hyvää ja hauskaa harrastusvuotta kaikille cockerien kanssa harrastaville! Mirkka ja Mimmi

Kaverukset Mimmi ja Miina Kuva Mirkka Sohlberg

Vuoden TOKO-cockeri #2 FI & EE & LV & LT & BALT MVA FI TVA TK4 Great Escape Rules Are For Fools “Felix” s. 31.1.2010 om. & ohj. Mari Jokinen kilpailuluokka EVL Felix on hyväntuulinen, yhteistyöhaluinen ja innokas harrastuskaveri. Vuonna 2015 kävimme vain parissa kokeessa, tänä vuonna tavoitteena on aktivoitua koekäynneissä. Kuva Charlotte Jaakola

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

37


Vuoden TOKO-cockeri #3 Prännin Melkoinen Menijä "Hertta" s. 15.9.2013 ohj. Henna Kyllönen kilpailuluokka AVO Hertta on mahtava treenikaveri, aina valmis hommiin ja haluaa aina tehdä oikein vauhdikkuudestaan huolimatta. Saimme vuonna 2015 ALO- ja AVO-luokat yksillä kokeilla “pakettiin” luokkavoittojen ja kunniapalkintojen kera.

Vuoden TOKO-cockeri #4 FI AVA FI AVA-H Frosty Morning’s Malena “Judy” s. 9.8.2009 ohj. Maarit Saarainen kilpailuluokka ALO Oikealla Vuoden TOKO-cockeri #4 Judy Kuva Marjut Saarainen Alla Vuoden TOKO-cockeri #3 Hertta Kuva Henna Kyllönen

38

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Vuoden TOKO-cockeri #5 Frosty Morning's Onslow "Osmo" s. 9.8.2012 ohj. Jutta Kaartinen kilpailuluokka ALO Vuoden TOKO-cockeri #6 Frosty Morning's Seren "Wilma" s. 17.3.2013 ohj. Kirsti Mahlanen kilpailuluokka ALO Oikealla Vuoden TOKO-cockeri #6 Wilma Kuva Jenika Tiilikainen Alla Vuoden TOKO-cockeri #5 Osmo Kuva Susanna Mahlanen

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

39


40

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

41


Metsästyskoulutusta Cockerspanielit ry järjestää metsästyskoulutusta 5-7.8.2016 Joroisilla, Immolan tilalla. Kouluttajana toimii englantilainen Tracy Corbin, Corbinsbere Gundogs. Corbinbere Gundogs sijaitsee Warehamissa Purbeckin niemimaalla, Dorsetissa ja sen omistaa Tracy Corbin. Tracy aloitti kouluttamaan koiriaan metsästyskoiriksi jo teininä ja kävi paikallisissa jahdeissa koiriensa kanssa. Vuosien vieriessä metsästyskoirista tuli hänen intohimonsa ja tänäkin päivänä hänet näkee cockereidensa kanssa eri jahdeissa Dorsetissa, Somersetissä ja Hampshiressa. Positiivisten menetelmiensä ansiosta hänen harrastuksestaan on tullut työ. Tracy keskittyy enemmän ohjaajaan kuin koiraan. Hän järjestää järjestelmällisesti rakennettua koulutusta kaikille gundog-ryhmän roduille aina perusteista viimeistelyyn. Koulutukseen otetaan 14 koirakkoa, jotka jaetaan tason mukaan aloittelijoiden ja edistyneiden ryhmiin. Koulutus tapahtuu lauantaina ja sunnuntaina, paikalle voi tulla jo perjantaina. Paikat jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset 1.7.2016 mennessä Anne Knuutinen, knuutinena@suomi24.fi Viikonlopun hinnat: 1. Perjantai - sunnuntai 220,00e sisältää täysihoidon (iltapalat, aamupalat, lounaat la-su, la päivällinen ja liinavaatteet) 2. Lauantai – sunnuntai 180,00e sisältää täysihoidon (iltapala, aamupalat, lounaat la-su, la päivällinen ja liinavaatteet) 3. Lauantai – sunnuntai koulutus ilman yöpymistä, sisältäen ruoat 150,00e Kuunteluoppilailla samat hinnat. Yöpyminen asuntoauto/vaunu 180,00e, yöpyminen teltassa 150,00e.

Kuva Kirsi Hämäläinen

42

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Pennun viemää Työpaikan ruokala huhtikuussa 2014. Kerron uudesta perheenjäsenestämme, cockerspanielin pennusta. –Paljonko se maksoi? Kerron. –Paljonko se painaa, minkä kokoiseksi se kasvaa? Jaha, arvaan oikein, että kilohintaahan siinä aiotaan laskea. Kerron sen olevan ihan turhaa. Pentu on täysin normaalihintainen cockeri eikä alkukustannus paljoa paina siinä vaiheessa, jos koiran kanssa haluaa harrastaa – sitä ennen tietenkin huolehditaan ruokinta- ja eläinlääkärijutut asiallisesti. Paljoa emme ole harrastaneet määrällisesti, mutta ne kilometrit ja lukuisat huoltoasemat niiden varsilla… Ja näin se on mennyt meillä: Pentutapaamisessa Kevään ja kesän touhuilimme kotinurkilla metsässä seikkaillen, pentukurssilla, parissa mätsärissäkin. Syksyllä kasvattaja Reia Leikola-Walden kutsui meidät Walanos Neil Young –pentueen omistajat tapaamiseen Sysmään, ja mielelläni lähdinkin. Remu on onneksi loistava matkustaja. Lauantaiaamupäivällä vilinä oli melkoinen, kun Maisaäiti ja kuusi seitsemästä pennusta kirmasivat pitkin nurmikkoa. Vaihdoimme kuulumisia, Reia katsoi pentuja pöydällä, minä vedin lähimetsikköön pienen jäljen tarkoituksena lähinnä löytää jännittävä sorkka sen päästä ja ihan vain nautimme koirien ilonpidosta. Sunnuntaina sitten hurautimme tyytyväisin mielin kotiin.

Poikien ensitapaaminen eli Santtu ja Remu sorkalla. Kuva Erja Hirvonen.

Teksti Sari Änäkkälä

Näyttelyissä En pidä näyttelyistä. Jokin sinne kuitenkin vetää, mutta että tällaisen villikon kanssa näytille? Päätin ilmoittautua pentuluokkaan, sillä ennustelin ensiesiintymisestämme katastrofia, mutta toivoin jotain arvostelua jo ennen KoiraNet-ikää; lisää ehtisi saada sitten joskus, kun koira olisi vanhentunut ja vakaantunut. Ja se ainoa sopiva näyttelyhän oli Seinäjoella. 500 km sivu ei tunnu paljolta, kun on hyvä syy eli kutsuin itseni kyläilemään lapsuudenystävälle Kauhajoelle, melkein pelipaikoille siis. Remu oli erityisen iloinen talonväen Rommi-koirasta, jonka kanssa teki mieli ottaa painit välittömästi. Näyttelystä ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta arvostelun loppukaneetti ”very promising” jätti sellaisen mielialan, että käydään vielä joskus toistekin jossain. Ilmoittautuminen lähti jo talvella, mutta jänistin, keväämmällä ilmoitin seuraavaan lähimpään ryhmikseen Hirvensalmelle. Pestyn ja puunatun koiran silkkiviittaa aamuviideltä jalannostoreissulla pidellessä mietin, että … mitäs läksin. Junnuja oli kaksi, Remu ja veljensä Niilo, ja olin tulokseen EH ja koiran malttamiseen aivan tyytyväinen lähtöodotuksiin nähden. Jännäsimme Niilon tulokset (VSP) ja sitten vain kolmisen sataa kilometriä takaisin kotiin, jossa touhukkaana ilmoitin koiran synnyinpitäjäni näyttelyyn – siinähän ei kilometrejä (700) lasketa, kun näyttely menee ns. oman toimen ohella isää tervehtiessä. Tuloksena sileä ERI ja pienet naurut kehän laidalta innokkaalle nuorelle miehelle, joka etutassut pöydän reunalla yritti hyppiä omin voimin tarkastettavaksi. Luonteva jatko oli Joensuun EloKarelia. Onneksi trimmaajamme lupasi esittää Remun ja hienosti sen tekikin, sillä oma hermorakenne oli ihan riekaleina jo katsomisesta saati sitten toisen päivän paras uros –kehään joutumisesta, ja se tunnehan kyllä hihnaa pitkin valui koiraankin. Nyt oli siis mahdollista jälkivalioitumista varten tarvittava näyttelytulos plakkarissa ja vannoin, ääneen ja muiden kuullen, että en enää Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

43


KOSKAAN. Mutta miksi ihmeessä Remu on tästä huolimatta taas ilmoitettu paikalliseen ryhmänäyttelyyn…? Mejäilemässä Remua ennen meillä asui tovin verran musta Elma-cockeri, jonka myötä kuulin ensimmäistä kertaa metsästyskoirien jäljestämiskokeista. Niinpä ostin Remullekin välittömästi valjaat ja jo ensimmäisinä viikkoina nuuskittiin hirvensorkkaa. Odotuksia ei ollut minkäänlaisia eivätkä pentukesän lyhyet jäljet antaneet aihetta hurraa-huutoihin. Toisena keväänä metsässä kulkiessa Remu jäi nuuskimaan tarkasti jotain ja kiskomaan sitten sivusuuntaan. Normaalisti minä määrään hihnassa kulkureitit, mutta kun muistin paikalla olleen viime syksynä harjoitusjäljen alkumakaus, mietin, josko lähistöllä pyörinyt erauskarhu olisi käynyt nuuskimassa vanhaa verta. Päätin siis katsoa, mikä koiraa kiinnostaa, ja ilmeni, että se seurasi tismalleen viime syksyn jälkeä. Kulma oli vielä lumen alla, mutta jatko selvisi oma-aloitteisesti ja kohta olimmekin loppumakauksella. Kehuja tuli! Tuttu tuomari teki vielä meille nenänkäyttöharjoituksen ja jäljen ja tuumi, että kokeeseen vaan. Mejä-kokeeseenhan ei niin vain mennäkään. Kymmenkunta yritystä jo takana ja olin luovuttaa, mutta vihdoin tärppäsi: Sastamala. No eihän ole kaukana Kontiolahdesta, ehkä 500 km? Pakkasin autoon koiran ja lapset, sisarelle ”melkein siihen naapuriin” Lempäälään kyläilemään ja illalla jäljentekoon, seuraavana kokeeseen. Remu ei pahastunut sateesta eikä jäljellä myllänneistä peuroista, vaan työskenteli ensimmäisessä kokeessaan ykkösen arvoisesti. Seuraava koe olikin oman kerhon järjestämä ja tuloksena 49 pistettä hätiköinnistä huolimatta – avojäljen suorittaminen 14 minuuttiin ei ole suoranainen meriitti. Mutta nythän oli päästävä kokeilemaan voittajaluokkaakin tälle kaudelle ja päädyin hakemaan rottweilereiden kokeeseen sillä perusteella, että se ei ainakaan todennäköisesti tulisi omista jäsenistä täyteen. Koe tosin oli Iissä, vaan matkailuhan avartaa… Pohjoisen tapaan koejäljet tehtiin kertavedolla ilman eri suunnistuksia, mutta pienestä haparoinnista huolimatta tällainen etelän tallaajakin sai jonkinlaisen jäljen ai-

44

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

“Sari-Karjalan Spanielit” mejän SM-kisat Säkylässä, finaalin palkintojenjaon jälkeen (sija 7 / 7). Kuva Raija Närhi.

kaan. Remu aloitti päivän voittajaluokassa ja teki tasaisen varmaa suoritusta eteen sattuneesta riistasta eli metsähiirestä välittämättä. Tuomari ja opas tallailivat leppoisasti perässä mustikoita syöden ja marjamaastoja kehuen, minä yritin keskittyä jarruttamaan koiraa. Tulosten luku on aina yhtä jännittävää, vaikka osapuilleen tietääkin oman ja opastettavan tuloksen, ja jälleen kerran voin sanoa, että ilahduin molempien ykkösestä yhtä paljon. Iin tulos tarkoitti sitä, että olimme jo Pohjois-Karjalan sääntöjen mukaan kelpoiset hakemaan piirinmestaruuksiin. Toinen VOIykkönen tuli Ilomantsista – ihan naapurustosta siis – viikkoa ennen PM-koetta ja samalla jännitys valioitumisen suhteen kasvoi. Isoin jännitys minulle on joka kokeessa jäljenteko, sillä suunnistus on selkeästi heikko kohtani ja halu tehdä omasta jäljestä mahdollisimman hyvä on totta kai suuri. Oman koiran kanssa jäljelle lähtiessähän ei voi tehdä muuta kuin pitää liinan päästä kiinni ja toivoa. Outokummun PM-paikalle koeaamuna startatessa oli riemukas fiilis, sillä minulle jo mukaan pääsy


oli niin suuri asia. Olo keveni entisestään, kun tiesin opastettavani saaneen hyvän tuloksen. Oman suorituksemme tiesin myös ykköseksi, mutta millä pisteillä? Remu veti minua antaumuksella läpi katajapuskien, pysähtyi katkokulmalle tuumailemaan, loikki iloisesti suossa, kiersi makauksen… Päässä takoi jo tulosten lukua jännittäessä va-li-o, va-li-o, mutta halusin kuulla sen varmaksi ylituomarin suusta. Kuulin sitten muutakin: lähtisimme piirin edustajana SM-kisoihin. Että pakataanpa taas auto ja kipaistaan Säkylään? Ilomielin! Ei oppi ojaan kaada Mitäs muuta koiran myötä? Remun ensimmäisenä kesänä tuttava innosti mukaansa Cockerspanielit ry:n metsästyskoulutusviikonloppuun Joroisille. Olen aika helppo, joten lähdin kuunteluoppilaaksi, vaikka oli näyttelyturren kanssa vähän ujo olo. Vaan olipa hienoa päästä näkemään turbot työssä – minulle aivan uusi maailma. Mejä-kokeisiin pääsyn hankaluus oli tiedossa jo etukäteen, joten pyrin ja pääsin mejän koevastaavan

kurssille tarkoituksena kartuttaa pikkuhiljaa omia taitoja ja toivottavasti oppia innostamaan muitakin. Toimitsijakortti tulee ensimmäistä kertaa käyttöön ensi kesänä. Ruotsissakin piipahdin ex tempore –tuttavien käydessä jälkikokeessa ja nyt on jo suunnitelmissa käydä siellä omankin koiran kanssa. Metsästyskortin kävin jo ensimmäisen cockerin kasvattajien pyydettyä mukaan heidän järjestämäänsä mejä-/vahi-päivään ja syksyllä hankin aseenkantoluvat tavoitteena yrittää hirvimerkkiä ja sen jälkeen vahi-koetta. Taipumuskoe on myös ajatuksissa. Remu alkaa olla nyt parivuotias, joten meillä pitäisi kyllä olla vuosia kaikenlaiseen harrastamiseen. Reissujen suunnittelun ohessa nautin kuitenkin hetkistä koirani kanssa juuri nyt ja tässä, ihan jokapäiväisessä arjessa.

Lumileikkejä naapurin metsässä tammikuussa 2016. Kuvissa Walanos Harvest Moon "Remu". Kuva Sari Änäkkälä.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

45


Reissu Skotlantiin eli cockerspanie

Teksti Hertta Pirkkalainen Kuvat Sari Kumpuniemi

Cockerspanieliharrastajat ovat olleet viime vuosina aktiivisia ja käyneet useaan otteeseen katsomassa cockerspanieleiden metsästysmestaruuskisoja Brittein saarilla. Tänäkin vuonna matkaan lähti reipas joukkio, kuusi naista ja yksi mies. Mukana olivat Anne Knuutinen, Sari Kumpuniemi, Eeva-Marja Jokinen, Terhi-Marie Väinänen, Kirsi Niittymäki, Antero Niittymäki ja Hertta Pirkkalainen. Saimme monesti kuulla lausahduksen ”Antero ja hänen haareminsa”. Matkaa suunniteltiin pitkään, lennot ja majoitus oli varattu hyvissä ajoin syksyllä. Hankimme lisävarusteena pienet Suomen liput pipoihimme, jotta löytäisimme sitten kisapaikalla toisemme vihreiden vaatteiden merestä. Ennen matkaa pohdimme urakalla muun muassa mitkä kengät matkaan kannattaa ottaa mukaan, päädyimme laittamaan vedenpitävät saappaat. Vaikka lentokoneessa saatoimme herättää hieman hilpeyttä kengissämme, valinta osoittautui kisapaikalla oikeaksi. Ennakoiva tekstinsyöttö teki meille tepposet reissua suunnitellessa, matkaan olivat lähdössä sekä Elvis (Eeva-Marja) että Mertaranta (Antero). Päästyämme Edinburghiin lampsimme hakemaan vuokra-autoa. Se osoittautui pikkubussiksi ja aiheutti kuskillemme hieman kylmää hikeä. Päädyimme ottamaan autoon vielä erittäin kattavan vakuutuksen ennen lähtöä. Ensimmäisenä aamuna, lyhyiden yöunien jälkeen, pakkauduimme vuokrapakuun, ja reipas kuskimme kaasutti matkaan. Satoi kaatamalla, tie oli kovin kapea ja mutkainen. Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille ja olimme suomalaiseen tapaan erittäin ajoissa. Vasta illalla majapaikkaan ajaessa kävi selväksi, kuinka jyrkkää rinnettä olimme huristelleet onnellisen tietämättöminä. Hiljalleen aamuhämärä väistyi ja autoja alkoi kerääntyä suuren karjasuojan pihaan. Sujahdimme karjasuojaan sisään ja seurasimme sivusta kun kilpailijat kävivät

46

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

ilmoittautumassa kisaan. Osallistujalistassa oli kaiken kaikkiaan 36 nimeä. Aamun lähtö hieman venyi, mutta lopulta paikallinen kilttiin pukeutunut skotti puhalteli säkkipillillään laulun, ja näin kisat oli juhlavasti avattu. Lähdimme ihmislauman mukaan vaeltamaan ylös rinnettä. Paikkana oli Dunira Estate, ja laskeskelimme jälkikäteen, että kisojen pitämiseen oli varattu noin 150ha maata. Alue oli lakoontunutta heinikkoa erittäin kumpuilevassa maastossa. Sinne tänne oli istutettu kuusia, piikkipensaita ja lehtipuita. Alueelle mahtui myös useita tekolampia, joissa uiskenteli satoja sorsia. Pääriistana oli kuitenkin fasaani. Kumpuilevaa maastoa raidoittivat vanhat kiviaidat, rinteillä näkyi lampaita ja kaukaisuuteen piirtyi lumihuippuisia vuoria. Sateinen sää oli tehnyt tehtävänsä ja fasaanit olivat parveutuneet ja siirtyivät ihmisjoukon edessä pois alueelta. Tästä johtuen tilanteita oli aluksi niukasti ja kävi selväksi, että päivästä tulisi pitkä. Koirilla oli takit päällä ja osa oli päässyt kassiin tai kainaloon odottamaan vuoroaan. Pääsääntöisesti koirat odottivat hiljaa, muutoin käytös oli kovin cockerimaista: ohjaajaa joko tapitettiin silmä kovana, tai sitten huomiota kerjättiin hyppimällä ja pomppimalla, vetämällä ja sinkoilemalla ympäriinsä.


eleiden mestaruuskisat Ylämaalla Kisaajat oli jaettu kahteen ryhmään, molemmissa ryhmissä oli kaksi tuomaria, virallinen videokuvaaja ja valokuvaaja. Ryhmien välissä kulki järjestäjä kookas taulu kädessään, siihen vaihdettiin osallistujien numeroita. Yleisöä ohjailivat järjestäjät punaisten lippujen kanssa. Ajatuksena lienee ollut, että lippumies pitää sopivaa etäisyyttä, jottemme häiritsisi kisaajia, mutta pääsisimme kuitenkin katsomaan tilanteita. Välillä lipunkantajat unohtuivat rupattelemaan yleisön kanssa ja välimatka kisaajiin venyi. Tosin täytyy muistaa, että yleisön puheensorina kantoi pitkälle ja eritoten toisen kisapäivän kuulaassa tuulettomassa säässä piti todella pyrkiä olemaan hiljaa, jottemme karkottaisi lintuja kauempaa. Lähdimme pois alueelta hieman ennen ensimmäisen kisapäivän päättymistä ja jouduimme tuuppaamaan pakuamme mutaisella tiellä. Eväät ja kuuma kupponen teetä, sitten valmistautumaan illalliselle. Ruokailu

oli järjestetty Crieff Hydrossa, upeassa kukkulan laella sijaitsevassa hotellissa. Meille oli varattu oma pöytä ja nautimme suunnattomasti kolmen ruokalajin illallisesta. Lähdimme kuitenkin ajoissa nukkumaan, sillä edessä oli vielä toinen kisapäivä. Yöllä yksi meistä sairastui mahatautiin ja joutui valitettavasti jäämään seuraavaksi kisapäiväksi peiton alle. Yön aikana oli tullut talvi. Oli satanut räntää, joka oli jäätynyt, muodostaen valkean, rapean kuoren ylängöille. Kisapaikalla lunta ei juurikaan ollut, mutta lammet olivat ehtineet jäätyä. Ilma oli kuulas ja tyyni, aurinko lankesi ylängöille mukavasti lämmittäen. Alue kierrettiin 18 jatkoon päässeen koirakon voimin, tällä kertaa myötäpäivään. Pääsimme näkemään tilanteita hieman edellispäivää paremmin. Suurin osa koirista oli nuoria, pieniä narttuja. Haku oli nopeaa ja pyörivää, koirat olivat lähellä ohjaajaa. Kun yhdessä ryhmässä ammuttiin riistaa, toinen-

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

47


kin ryhmä pysähtyi. Koirat lähetettiin nopeasti noutoon ja niitä ohjattiin paljon, meidän silmiimme vähän turhankin runsaasti. Toisaalta kaikki koirat eivät totelleet ohjauksia kovin hyvin, kertoivat koko olemuksellaan että ”kyllä minä tiedän mitä tehdä”. Myös epäonnistumisia tuli, jokunen koira meni perään, toiset eivät löytäneet pudotettua lintua. Mukana oli yksi labradori, joka kerran pääsi noutamaan kadonneen linnun ja huokui tyytyväisyyttä loppupäivän, katsellen hivenen ylimielisesti cockereita. Ehdimme jututtaa yleisön joukossa muutamia alan harrastajia. He kummastelivat Suomen kokeiden tapaa antaa kirjallista palautetta, totesivat että siihen ei hevillä Briteissä suostuttaisi. Tuomarin sana on laki. Englannissa koirat kisaavat toisiaan vastaan, parhaimmuudesta. Suomessa meillä on malli, jonka perusteella koirat arvostellaan ansioiden perusteella. Jokainen koirakko saa sekä suullista että kirjallista palautetta, jonka on tarkoitus olla rakentavaa. Briteissä mestaruuskisoihin päässet koirat ovat Aluokkaa ja riippuen onnistumisestaan saavat joko plussan tai miinuksen A:n perään. Luimme rivien välistä, että mestaruuskisat ovat poliittisia, kasvatusbisneksessä pyörivät isot rahat. Ihan kuka tahansa maajussi ei noin vaan pääsekään kisaamaan. Useampi vaikuttui siitä, että meillä on koiria jotka ovat menestyneet sekä pohjoisen riek-

48

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

kokokeissa että etelän fasaanitiloilla. Myös koirien työskentelyaika herätti huomiota, kerroimme että nykyään meillä on minimiaikana puoli tuntia. Ystävällinen herra totesi, että se tuntuu hänestä kovin pitkältä ajalta, sillä tämän vuoden mestaruuksissa nähdyt 15 minuutin kertasuorituksetkin olivat epätavallisen pitkiä.


pahtumista ja kokkailla ruokaa. Sairastunut matkalaisemmekin alkoi hiljalleen toipua, olimme uhkailleet sairaalalla ja nestehoidolla. Illalla vuokrahuoneiston omistaja piipahti vielä tervehtimässä meitä, hänellä oli kaksi spockeria (cockerin ja springerin sekoitus) ja juttuhan luisti erittäin hyvin. Torstai-aamuna hurautimme tutustumaan paikalliseen ”Famous grouse” viskitislaamoon. Se sijaitsi aivan Crieffin kylän tuntumassa, koski kuohui vieressä. Sieltä ajelimme upeita maisemia ihaillen vielä Comriehen ja sitten kiemurtelimme kapoi-

Osalla matkamme jäsenistä oli lisäjännitystä kisoja seuratessa, sillä osallistujien joukossa oli heidän koiriensa lähisukulaisia. Itse sain lisäjännitystä seuratessani kuinka iäkkäämmät sedät ja tädit reippaasti kapusivat ylös ja alas rinteitä. Kompastellessani joukon mukana aloin myös ymmärtää miksi usealla oli matkassa kävelysauva. Kuvaajamme Sari sai ikuistettua mainioita otoksia sekä koirista, että haastavista koemaastoista. Toisen kisapäivän jälkeen suuntasimme suoraan syömään lähimpään kylään ja mitäpä muutakaan olisimme ottaneet kuin perinteikkäät ”Fish & chips” -ateriat. Liekö ollut raittiilla ilmalla osansa mukana, mutta ruoka oli herkullista. Ehdimme myös pyörähtää paikallisissa puodeissa. Voin kertoa, että kumikenkävalikoima oli erittäin laaja. Olimme varanneet lennot vasta seuraavaksi illaksi, joten ehdimme rauhassa keskiviikkona jutustella kahden päivän taCockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

49


sia teitä pitkin kohti Edinburghia. Kuskitkin selvisivät matkasta hienosti, vaikka liikenne oli vasemmanpuoleinen ja yhden auton mentävillä teillä tahtoi välttämättä väistää oikealle. Lentokentällä ehdin jo ajatella, että uskomatonta, ei yhtään kommellusta matkalla! Helsingissä kuitenkin selvisi, että erään jäsenemme matkalaukku oli jäänyt saapumatta. Ei siinä muuten mitään, mutta laukussa olivat sekä auton että kodinavaimet… Mutta se onkin jo sitten toinen tarina. Näin lopuksi tahtoisin kiittää aivan mahtavaa ryhmää, meillä oli todella hauskaa! Suosittelen lämpimästi lukijoille sekä Skotlannin ylänköjä, että mestaruuskisojen seuraamista. Matkan voi tehdä pienelläkin budjetilla, kunhan varaa lennot ja majoituksen ajoissa. Antoisia ja hauskoja hetkiä cockereiden ja cockeriharrastajien parissa!

50

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Elämä Tytin silmin

Teksti Satu Saulivaara Kuvat Perhe Saulivaara

Turkkini ei kiiltele pitkänä silkkisenä kuin aina valmiina näyttelyyn. Enemmänkin näytän hieman hampsuiselta kynityltä kanalta mamin ”ihan itse trimmasin” jäljiltä. En harrasta mitään erityistä enkä sellaisesta oikein välittäisikään hieman epäsosiaalisella, stressaantuvalla ei niin cockerimaisella luonteellani. Luulenpa silti syntyneeni ihan erityisen onnellisten tähtien alla: olen itselleni täydellisen perheen jäsen. Pentuna olin kuulemma hieman hankala. Itse ajattelen enemmänkin niin, että perheeni kaksijalkaiset olivat haastavia. Opin nopeasti esimerkiksi ymmärtämään ”mennään pissalle” merkityksen, mutta koittakaapa vaan itse juosta jalat ristissä ympäri pusikoita. Ei muuten ole helppoa. Olin aina niin helpottunut kun lopulta tultiin kotiin ja pääsin vihdoin viimein liruttelemaan oman kodin lattialle, siis tekemään juuri sitä mistä alun perinkin oli puhetta. Tytti lähdössä talvilomalle

Mininä Tytillä oli pakkomielle kantaa kaikki löytämänsä tikut meidän pihaan. Se ei edes jyrskännyt niitä, ainoastaan kanniskeli.

Kerran pentuna kirmailin onnesta soikeana vapaana metsässä ja taivaalta alkoi tippua jotain tunnistamatonta ja epämiellyttävän kosteaa, joka kasteli hetkessä koko turkkini läpimäräksi. Toisella kerralla taas nuuskuttelin metsässä ihan supertuoksuja ja yhtäkkiä alkoi pistellä ihan kauheasti. Mami vain nauroi, että: ”Ne ovat kusiaisia, ei hätää”. Ymmärtänette varmaan miksi pikku-cockerin kiukku oli toisinaan ylimmillään kasvatusprosessini alussa. Lopulta kaksijalkaiset alkoivat tottua tapoihini, mutta kyllähän sitä ennen jouduin vielä syömään mm. muutaman sukan, lähes kokonaisen seinän ja yhdet silmälasitkin ihan vain muutamia sankaritekojani luetellen. Ihmiset ovat oppivia yksilöitä eikä minunkaan lopulta tarvinnut enää rötväillä jokaisessa tilanteessa. Ollessani vuoden vanha muutimme maalle. Perheemme kaksijalkaiset miettivät kuumeisesti, kuinkahan nopeasti mahtaisin tottua uuteen kotiin. Voi kuulkaas, alta tunCockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

51


nissa! Oli tilaa, sain ihan oman nojatuolin missä edelleen istun päivittäin ja pääsen juoksemaan vapaana metsään. Voiko elämä enää parempaa ollakaan, joten miksi siihen ei olisi tottunut. Jossain vaiheessa kaksijalkaisilla tuli surku, kun jouduin aina olemaan niin pitkää päivää yksin kotona. Voitte vain kuvitella, mikä oli asian ratkaisu: ottivat meille cockerin pennun! Epäilen kyllä vahvasti, että liittyi osin siihenkin, että aina vain hyörin ja pyörin mamin ympärillä ja ajattelivat tarvitsevani karvaisen leikkikaverin. Omasta näkövinkkelistäni kaikista kivointa kuitenkin oli se, että nyt meitä oli kaksi pyörimässä mamin hameen helmoissa. Nykyisin meitä vilistää täällä jo kolme. Ollaan aina yhdessä niin super-iloisia mamin ja dädin saapuessa töistä kotiin, että meinaa ovista lähteä karmit. Ja vaikka ollaankin trio, niin siitä huolimatta meitä jaksetaan rakastaa ja huomioida niin yksilöinä kuin yhdessäkin. Tämä on se virallinen selitys – siis totaalinen tasapuolisuus. Jos ette kerro kenellekään, niin voin paljastaa teille salaisuuden. Saan nimittäin aina välillä nukNyt vanhempana Tytti rakastaa veneilyä.

52

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

kua mamin ja dädin välissä. Ihana spesiaalijuttu ihan vain minulle – The Tytille. Täytän keväällä yhdeksän vuotta. Ajattelin silloin laittaa lehteen ilmoituksen: ”Olen matkoilla. En juhli merkkipäivääni. Lahjaluut voi jättää isoksi pinoksi oven eteen.”. Sitten vain nautin rauhasta, kevään tuoksuista ja lukuisista rapsutuksista. Tytti omassa nojatuolissaan


Hammas katkesi -katkesiko myös näyttelyura?

Teksti ja kuva Liisa Kukkanen

Hammasvaurion syitä Vaikka koirat toisinaan taputtelevat tavaroita tassuillaan, niin silti hampaat ovat ainoa, millä koira kykenee oikeasti tarttumaan johonkin kiinni. Siksi ei ole kovinkaan kummallista, että koirille voi tulla hammasvaurioita. Hampaan vaurioitumisen syynä voi olla esimerkiksi häkin tai tarhaverkon kiskominen, kivien kanniskelu, koiratappelu, onnettomuus auton tai hevosen kanssa tai ikävimmässä tapauksessa ihmisen kanssa, tahallinen pahoinpitely äärimmäisenä ikävyytenä.

Alla olevan kuvan koira on kiskonut metallihäkkiä ja kaksi ylähammasta (kulmahammas ja reunimmainen etuhammas) on katkennut. Myös alakulmahampaan takaosassa näkyy vaurio.

Vauriot on hoidettava Jokainen joskus hammassäryn kokenut tietää, miten kammottava kokemus hammaskipu on. Koira ei osaa kertoa kivustaan eikä ymmärtää sitä järjellään, joten kipu on sille luultavasti vielä järkyttävämpi asia kuin ihmiselle. Kivun kanssa elävä koira voi muuttua vihaiseksi. Koira ilmaisee hammaskipunsa yleensä haluttomuutena pureskella luita tai jopa syödä. Myös lisääntynyt kuolaaminen voi johtua hammasongelmasta. Jos edellä mainittuja oireita ilmenee, kannattaa koiran purukalusto tarkistaa huolellisesti. Aina silloin, jos hampaan ydin on näkyvissä, kipuilu on taattua, ja hammasta täytyy ryhtyä hoitamaan. Koiran hampaita voidaan hoitaa sekä paikkaamalla ja implanteilla että poistamalla. Myös metallisia osakruunuja

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

53


tehdään. Maassamme on jo joitakin eläinhammaslääkäreitä. Halpaa lystiä koiran hammashoito ei ole, mutta sen suorittaminen on välttämätöntä. Hampaan poisto maksaa 3001200 euroa toimenpiteen vaikeusasteesta riippuen. Kannattaa siis toivoa, että hammasvaurion saavalla koiralla on hoitokulut korvaava vakuutus. Virallinen lausunto näyttelyitä varten Monen näyttelyharrastajan murheena koiran hammaskivun ohella kuitenkin on myös pelko näyttelyuran katkeamisesta hampaan katkeamisen tai poiston myötä. Kun hampaan poistamisesta tehdään asianmukaiset paperit, tuomarit yleensä hyväksyvät selityksen, eikä puuttuva hammas vaikuta arvosteluun. Siis yleensä. Varsinaista pakkoa tuomarilla ei ole noteerata lomaketta, mutta useimmat tuomarit kyllä hyväksyvät Kennelliiton leimalla virallistetun selvityksen. Kyseinen eläinlääkintälomake kannattaa täytätyttää samalla kertaa, kun hammas hoidetaan. Jälkikäteen kaikkien faktojen muistaminen ei aina onnistu, eivätkä kaikki eläinlääkärit tallenna perusteellisia tietoja koneelleen. Kaavakkeen yläosaan koiran omistaja täyttää koiran tiedot ja kertoo vaurion taustan omin sanoin. Keskelle eläinlääkäri täyttää tutkimuksensa tulokset ja kirjaa, jos hammas on poistettu. Alas tulee Kennelliiton leima ja kaavake toimitetaan koiran omistajalle Kennelliiton käsittelyn jälkeen. Kaavaketta täytettäessä eläinlääkärin on tietenkin tarkistettava koiran tunnistusmerkintä, jotta kyseessä varmasti on oikea koira. Vaikka miksi kukaan haluaisi vammatodistusta väärälle koiralle...?! Tällaiselle eläinlääkintälomakkeelle merkitään tiedot esimerkiksi poistetuista hampaista tai vamman vuoksi typistetystä hännästä.

54

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

Hammasvaurioiden yhteydessä tulee ottaa röntgenkuva, joka lähetetään Kennelliittoon lausuntopyynnön mukana. Lomakkeen esittäminen näyttelyssä Näyttelyssä hammastodistus kuuluu viedä kehäsihteerille hyvissä ajoin ennen koiran arvosteluvuoroa. Tuomarille sitä ei saa esittää, tuomarinhan ei kuulu tietää koiran nimeä koiraa arvostellessaan. Kehäsihteerit kertovat tuomarille lomakkeen sisällön. Kaavakkeesta voi myös ottaa kopion, jonka esittää näyttelyssä ja säilyttää alkuperäinen varmassa tallessa kotosalla. Silloin ei käy kuinkaan, vaikka todistus unohtuisikin noutamatta pois kehän päätyttyä. Kehätoimitsijoiden työn helpottamiseksi on kohteliasta kiinnittää todistukseen post-it tai muu lappu, johon on merkitty koiran kilpailunumero. Silloin sihteerien ei tarvitse etsiä mitä koiraa todistus koskee, jos eivät ole heti ehtineet merkitä sitä omiin tiedostoihinsa.


Cockerit tokokoulussa

Teksti Milla Tuomi Kuvat Inka Tuomi

Cockerspanielit ry:n tokotoimikunta järjestää ympäri vuoden koulutuksia jäsenilleen pääkaupunkiseudulla. Vuodenvaihteessa toteutetun pentukurssin jälkeen helmikuussa 2016 oli vuorossa arkitottelevaisuuskurssi, jolle osallistui kahdeksan reipasta ja iloista cockeria ohjaajineen. Neljällä kurssikerralla harjoiteltiin mm. katsekontaktia ja luvan kysymistä, rauhoittumista, paikallaoloa, luoksetuloa, hihnassa kauniisti kulkemista ja kielletyistä asioista luopumista. Opeteltiin myös koiran oikea-aikaista palkitsemista ja erilaisia palkitsemistapoja. Kuvissa tottistelevat Dumle, Rufus, Serra, Sulo ja Tellu.

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

55


Uusi valio FI MVA & EE MVA (2015) Sugarvalley Midnight Aquarius ” Aksu ” s. 30.12.2012 i. Paisley`s Time Will Show e. FI JVA Crab Apple`s Brownsugar Girl Kasvattaja: Hintikka Maarit Omistaja: Tienhaara Tanja

Kuva Tarja Mäkinen

56

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Junnupalsta Ratkaise ristikko, jonka etsimät sanat ovat näyttelyihin liittyviä lyhenteitä. Oikea vastaus sivulla 24. C kansainvälinen sertifikaati O rotunsa paras C sertin lyhenne ruotsiksi K kunniapalkinto E vanhimpien koirien kilpailuluokka R ryhmäkilpailu S saatava ennen sertifikaatia P rotunsa kauneimmassa hävinnyt A “aikuisten koirien” kilpailuluokka N juuri pentuiän ylittäneiden koirien kilpailuluokka I näyttelyn kaunein E laatuarvostelu, joka ilmaistaan ruskealla värillä L valioiden kilpailuluokka I erinomainen

Kaksi cockerspanielia vaelsi kulkukoirina. Erään talon takapihalla ne näkivät roskasäiliön, jonka kansi oli raollaan. Nälkäisinä ne hyppäsivät säiliöön tonkimaan sieltä evästä. Ruokaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta koirien hypätessä jälleen kadulle, toinen koirista kantoi suussaan videokasettia, jonka kannessa luki: Tuulen viemää. – Mitä sinä tuolla? hämmästeli toinen. – Syön, kunhan päästään piilopaikkaamme. Ja niinhän siinä kävi; pesäntekeleeseensä asetuttuaan nälkäisempi kulkuri otti ja nikersi videokasetin vatsaansa. – No, mitä tykkäsit? – Oli se minusta kirjana parempi.

– Miksi kutsutaan koiraa, joka juoksee metsässä? – Jotta se tulisi takaisin.

rrastaja? Oletko nuori cockeriha stasi? Tai Haluaisitko kertoa koira si kanssa? harrastamisestasi koira osoitteeseen Pistä juttua tulemaan ail.com cockerspanielilehti@gm ra! Katso tarkempia – ja tietysti kuvan ke vistä jutuista ja kuohjeita lehteen lähetettä a. vista seuraavalta sivult

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

57


Lähetä juttu/kuvia lehteen Asiaa juttujen lähettämisestä Lehteen kaivataan tarinoita koirista, kokemuksia harrastamisen parista, reportaaseja tapahtumista ym. Päästä siis kynäsi savuamaan! Jutun pituudelle ei ole alarajaa, ylärajakin on häilyvä aiheen kiinnostavuuden mukaan. Ethän tee tekstiin kappalejakoa kummempia muotoiluja - ne eivät kuitenkaan pysy samoina taitto-ohjelmaan tuotaessa ja vain hidastavat käsittelyä. Älä liitä kuvia tekstiin, sillä esimerkiksi word muokkaa kuvia pienikokoisemmiksi. Siksi taitto-ohjelmaan kaikki kuvat on aina aseteltava erikseen. Halutessasi voit laittaa ehdotukset kuvien paikoille kirjaamalla tekstiin “Tähän kuva + kuvan tallennusnimi” Laita vielä tekstin loppuun tieto minkä nimisiä kuvia juttuun liittyy. Toivotut kuvatekstit tähän samaan yhteyteen. Kerro myös kirjoittajan ja kuvien ottajan nimet tekstin lopussa. Lähetä mieluiten sähköpostilla Otsikoi sähköpostisi jutun nimellä ja käytä samaa nimeä, jos myöhemmin lähetät lisää materiaalia samaa juttua varten. Viestit osoitteeseen cockerspanielilehti@gmail.com liitetiedostona mieluiten doc- tai rtf-muodossa, Jos jostakin syystä haluat laittaa ideasi perinteisenä postina, toimita se osoitteeseen: Cockerspanieli-lehti c/o Liisa Kukkanen, Pannuvuorenkuja 7, 19650 Joutsa. Asiaa kuvien lähettämisestä Kuvia lähettäessänne laittakaa kuva mieluiten sähköpostin liitetiedostoksi. On paljon kuvagalleriapalveluita ja kuvien jakamispalveluita, mutta lehden tekijänä en todellakaan hallitse niiden kaikkien käyttöä. Enkä ole innostunut opettelemaankaan kaikkia mahdollisia systeemejä; kätevintä on saada kuva selkeästi sähköpostissa. Nimeä kuvat selvästi (esim. Nuppu1, Nuppu2, Nuppu ja Huppu jne). Kirjapainoon kuvaksi ei käy pienikokoinen kuva (esim. fa-

58

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

cebookista otettu kuva). Painokuvan tulee olla 300 dpi tarkkuudessa, kun nettikuvat ovat 72 dpi. Jos nettikuva muunnetaan painokelpoiseksi, sen ulkomitat pienenevät samalla noin neljäsosaan alkuperäisestä, koska kuvan muodostavat väripisteet saadaan tiuhempaan tiivistämällä ne pienemmälle alueelle. Siispä laita kuvat kamerasta tulevassa koossa (pienennän tarpeen mukaan). Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kun kuva on kooltaan vähintään 2,0 Mt eli MB, siitä saadaan painokelpoinen versio. Pienemmistä tulee sitten pienempiä, mutta aivan minejä kuvia ei lehdessä julkaista. Kerro aina myös kuvaajan nimi, koska se mainitaan kuvan yhteydessä. Muista tekijänoikeudet! Voit lähettää vain itse tekemääsi materiaalia (tekstiä/kuvia) tai materiaalia, jonka tässä lehdessä julkaisemiseen tekijä on antanut luvan. Toisaalla jo julkaistujen kirjoitusten osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kiellettyä. Ideat ja kuvituskuvat Myös juttuideat ovat tervetulleita, mutta kannattaa samalla vinkata, mistä idean toteuttamiseen löytyvät haastateltavat. Lehteen tarvitaan myös kuvituskuvia eli valokuvia, joita käytetään muualta tulleiden juttujen yhteydessä tai muutoin täytekuvina lehdessä. Ja tietysti hienoimmilla riittävän isokokoisena tiedostona toimitetuilla kuvilla on mahdollisuus päästä kansikuviksi!


Vuosikokouksen pöytäkirja

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

59


60

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

61


62

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016


Jäsensihteeri tiedottaa Kerho ei vastaa matkalla kadonneista lehdistä. Alla vielä tärkeimpiä asioita jäsenyyteen liittyen: •

Muista pitää tietosi ajan tasalla (postiosoite, nimi ja email-osoite)

Maksa laskusi ajoissa ja VIITENUMEROA käyttäen. Näin voit olla varma jäsenyytesi jatkumisesta. Viitteettä maksettu maksu ei kohdistu kirjanpidossa. Maksuhuomautuksia eli ns. karhuja ei lähetetä postitse. Jos olet ilmoittanut sähköpostiosoitteesi, siihen lähetetään muistutus kuukausi eräpäivän jälkeen. Jos mailiin ei vastata tai laskua makseta, seuraa erottaminen.

Maksamatta jätetty lasku ei ole eroilmoitus!

Laskun voit saada myös sähköpostilla. Jos haluat laskun suoraan sähköpostiisi, ilmoita minulle jäsenen nimi ja toimiva sähköpostiosoite, vaikka sähköpostilla.

Netistä löytyvä sähköinen jäsenanomuskaavake on VAIN UUSIA jäseniä varten.

Jäsenmaksukausi on 12 kalenterikuukautta liittymisestä eteenpäin. Uusi jäsen voi halutessaan tilata jo ilmestyneitä lehtiä kerhokaupasta.

Näitä ohjeita noudattaen asiat hoituvat sujuvasti. Ja kaikissa jäsenyyteen liittyvissä asioissa saa ottaa yhteyttä.

Marika Virtanen jasensihteeri@cockerspanielit.fi 050-5458513 (arkisin klo 18 jälkeen, viikonloppuisin) Taaninontie 2 A 3 04410 Järvenpää

Cockerspanielit ry:n jäsenlehti 1/2016

63


Profile for Cockerspanielit Ry

Cockerspanieli 1/2016  

Cockerspanieli 1/2016  

Advertisement