Page 1

Ensimmäistä kertaa ryhmänvetäjänä s. 14

Äidin tunnelmia perhevaihdosta s. 10 Mikä Local Impact Day? s. 9 Kaikkien aikojen ensimmäinen Global Conference s. 4 Jäsenlehti –Medlemstidning 2015–2016 //Suomen CISV-liitto – CISV-förbundet i Finland


Anita Saukko

Sisällysluettelo

International People’s Project -ohjelmassa 12 keskityttiin hevosiin

Eveliina Räty

vanhemman 10 Perhevaihto näkökulmasta

Puheenjohtahan palsta: Ennakkoluulot väistyvät ystävyyden tieltä.................................. 3 CISV Global Conference: Ett nytt perspektiv på begreppet fred.. ......................................... 4 Outstanding Contribution -palkinto Nina Johanssonille........... 5 Inspiration from the IJBC ................................................................. 6

Conquering challenges..................................................................... 8 Mikä Local Impact Day? .................................................................. 9 Mikä kulttuuriaktiviteetti? .. .......................................................... 10

Helsingin perinteinen talvi-IYM, 13 eliCISVInternational Yout Meeting

Emma Aalto

Perhe vaihtoon!................................................................................ 10

Julia Ribeiro

Siviilirohkeita JB:läisiä ja taiteellisia täytekakkuja Nice Weekendillä................................................................................ 7

Hevosia, heinäpaaleja ja hyvää tunnelmaa .............................. 12 Getting Real at Youth Meeting .................................................... 13 Ensimmäistä kertaa – Ryhmänvetäjänä village-leirillä.......... 14 Kan du någon finska nu? .............................................................. 16 Seminaarileirin tähtihetkiä .......................................................... 17 Riskienhallintakomitea esittäytyy .............................................. 18 Työntekijän terveiset .. .................................................................... 19 Yhteystiedot ..................................................................................... 20

village-leiri Ruotsin 16 Vaasan ryhmänvetäjän silmin

TOIMITUS TiedotuskomiteajaPauliinaSillfors TAITTO Annika Tenho

CISVARI = CISV:n jäsen CISVARI = Suomen CISV-liitto ry:n jäsenlehti

KANSIKUVA Marjo Yli-Koski

Cisvari-lehdestä voi lähettää palautetta

TAKAKANNEN KUVA Emma Aalto

Annika Tenholle, Sara Frankenhaeuserille ja

PAINO Ecoprint AS, Tartuma, Viro

Maria Järvelinille (etunimi.sukunimi@fi.cisv.fi)

JULKAISIJA Suomen CISV-liitto ry

tai information.committee@fi.cisv.org.


Vietin kesän 2015 upeassa seurassa 15-vuotiaiden nuorten kanssa Step Up -leirillä Porvoossa. Leirimme nimi oli osuvasti Challenge Accepted, sillä kolmen viikon aikana leirin osallistujat haastoivat toinen toisensa ottamaan vastuuta, miettimään omaa elämäänsä sekä maailmaa, jossa elämme. Välillä keskustelu aaltoili kiivaana, mutta ympäri maailmaa tulleet nuoret osasivat silti kypsästi arvostaa toistensa eriäviä mielipiteitä ja rohkaista toisiaan jakamaan oman erilaisen näkökulmansa. Yhteinen äänensävy tai ymmärrys löytyi, ja moni lähti kolmen viikon jälkeen kotimatkalle kyyneleet silmissä – uusia ystäviä jo kaivaten.

LindaNummelin

Ennakkoluulot väistyvät ystävyyden tieltä

Puheenjohtajan palsta

Nuorten leiriläisten asenne oli ihailtava. Suurin osa oli kaukana kotoaan oudossa maassa, jossa illallinen syötiin jo kuudelta “iltapäivällä” ja aurinko paistoi keskellä yötä. Ympärillä oli lähes 50 vierasta ihmistä ja ohjelmaa riitti joka päivä aamusta iltaan. Puhelimiakaan ei voinut pitää menossa mukana, joten haasteen suuruuden voi vain kuvitella. Silti jokainen otti haasteen vastaan, ja lopulta palkintona oli iso joukko uusia ystäviä ja unohtumattomia hetkiä yhdessä.

n ne tto An tu Ee

Juuri tämä on se kokemus, joka saa minut (ja varmasti monet muutkin) jäämään järjestöömme vuosiksi. Näemme yhä uudelleen ja uudelleen kuinka ennakkoluulot väistyvät ystävyyden tieltä ja kuinka keskustelut erilaisten ihmisten kanssa saavat meidät näkemään oman arkemme uudessa perspektiivissä. Kukaan meistä ei liene leirin jälkeenkään täydellinen, mutta varmasti jonkin verran avarakatseisempi ja ymmärtäväisempi. Nämä kokemukset ovat mahdollisia vain vapaaehtoistemme tekemän työn avulla. Suuri kiitos kaikille teille siitä, että mahdollistitte nämä kokemukset tuhansille lapsille, nuorille ja aikuisille myös tänä vuonna. Kuin sattumalta Step Up -leirimme teema oli konfliktit sekä niiden ratkaisu. Mikäpä ajankohtaisempaa, sillä tällä hetkellä uutisia lukiessa tuntuu, että saamme jatkuvasti lukea yhä monimutkaisemmista konflikteista. Siksi kysymykseni teille tämän CISVARI-lehden lukijoille kuuluu: Miten voisimme kantaa oman kortemme kekoon, ja tuoda konfliktien ympärillä vellovaan keskusteluun myös ratkaisuja? Linda, Suomen CISV:n puheenjohtaja

CISVARI 2015 3


oitteessa ssioita voi katsoa os se n ce en er nf Co al Glob balconference ts/14517358/cisvglo un co ac m/ .co am tre lives

CISV Global Conference

Ett nytt perspektiv på begreppet fred TEXT Charlotta Eriksson CISV-historiens första GLOBAL CONFERENCE ordnades i Oslo i augusti 2015. Global Conference är ett internationellt CISV forum som specifikt riktar sig till alla lokalföreningar världen över. Inom CISV finns det ungefär 200 lokalföreningar och nästan varenda en var representerad i Oslo. Ungefär 450 cisvare umgicks, lärde sig nytt och funderade på CISVs framtid under den fem dagar långa konferensen. Från Finland deltog en delegation på 11 personer. En person från varje lokalförening, två ungdomsrepresentanter samt de som är med i internationella kommittéer. Dagarna var intensiva med sessioner från morgon till kväll, men det fanns också tid för nätverkande och mycket skratt. Många ansikten bakom en hel del e-postande blev bekanta och nya kontakter knöts. Nästa Global Conference ordnas om tre år, och jag rekommenderar det varmt. För att få en känsla av hur det var i Oslo lönar det sig absolut att kolla in huvudsessionerna på livestream.com/accounts/14517358/cisvglobalconference. Där finns bland annat Jeremy Gilley, vars tal verkligen väckte tankar, medlemsländernas möte och fyra norrmän som var med i den första delegationen till Cincinnati år 1951. Det är värt att lyssna på dem och se hur de ser på CISV idag. En av huvudtalarna på konferensen var Jeremy Gilley som har grundat organisationen Peace One Day. Peace Day ordnas årligen den 21.9 och på många håll i världen är lokala CISV avdelningar aktiva med att ordna evenemang och på olika sätt uppmärksamma världsfred. I min egen lokalförening Borgå har vi ännu inte kommit igång med Peace Day aktiviteter.

4 CISVARI 2015

När vi lyssnade på Jeremy Gilleys berättelse om hur han grundat organisationen och vad de åstadkommit fick jag höra någonting som jag inte kunde sluta tänka på under de följande dagarna och till och med veckorna. 98 % av allt våld som sker, sker i våra hem, skolor och närsamhällen, 2 % av våldet sker i krigszoner. Krig kostar 167 miljarder dollar årligen - kostnader för våld i hemmen, skolor och närsamhällen uppgår till 9,5 biljoner dollar årligen. För att göra det ännu mera tydligt så dör det nio gånger flera människor i gräl mellan individer än i krig och konflikter. Plötsligt kändes Peace One Day- frågan ”who will you make peace with?” helt annorlunda. Plötsligt insåg jag att det inte handlar om de där långt borta, de som inte är lika lyckligt lottade som vi finländare, de som är födda i krig och konflikt. Det handlar inte om sönderbombade hus eller brist på sjukvård. Freden börjar med mig, 98 % av allt våld sker i hem och skolor! Det är hur jag bemöter dem jag träffar, hur långt mitt tålamod är och hur jag behandlar dem som är allra närmast. Jag vet att de flesta i Finland som dödas, dödas i hemmen. Jag vet att största delen av våldet som sker i hemmen utförs av de som står oss närmast. Jag vet att största delen av skolbarnen på något sätt berörs av mobbning under sin skolgång. Ändå märkte jag att jag funderade på vad vi i Borgå skulle kunna göra för världsfreden på Peace One Day den 21.9. Samtidigt som jag blir väldigt sorgsen av detta, blir jag också hoppfull. Jag kan påverka freden! Nu vill jag också förverkliga Peace One Day i Borgå, för vi behöver fred lika mycket som någon annan. Jeremy Gilley talade om att ändra sitt beteende, åtminstone för en dag. I år börjar jag med att utmana alla att göra det, nästa år får det bli lite mera. Who will you make peace with?


s uliina Sillfor a P ja n o s s Johan TEKSTI Nina tta Eriksson KUVA Charlo

g n i d n a Outst bution Contri o palkint ille n o s s n a h Nina Jo

Nina Johansson CISV Porvoosta sai ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen “Outstanding Contribution”- palkinnon tunnustukseksi merkittävästä vapaaehtoistyöstä CISV:ssä. Palkinto jaettiin kansainvälisen CISV:n järjestämässä Global Conferencessa elokuussa. Tiedustelimme Ninan tunnelmia palkinnon saamisen jälkeen. Samalla saimme kuulla Ninan matkasta CISV:n vapaaehtoisena vuodesta 1964 tähän päivään sekä keräsimme taskut täyteen vinkkejä nykyisille ja tuleville vapaaehtoisille. ”Olin todella kuin ällikällä lyöty kun soitto tuli Norjasta. Kesti pitkään ennen kuin ymmärsin, mistä oli kysymys kun koko Suomen delegaatio onnitteli. Sitten olin todella liikuttunut. Tuntui niin suurelta kunnialta! Eihän tällaisesta työstä yleensä saa paljon kiitosta, mutta eihän sitä sen takia tehdäkään. 50 vuotta aktiivisesti CISV-työtä tekemässä. Siitä tulee elämäntapa, eikä itse huomaakaan kuinka paljon aikaa on viettänyt CISV:n parissa. Kaikki alkoi vuonna 1964 kun Porvoosta lähetettiin ensimmäinen ryhmä village-leirille ja minä olin yksi heistä. Olin teinitytöstä alkaen CISV Porvoon hallituksessa ja Porvoon edustajana liiton hallituksessa. Porvoon hallituksessa olen ollut siis 60-luvulta vuoteen 2013. Olen toiminut myös liiton hallituksen varapuheenjohtajana ja monta vuotta liiton sihteerinä, sekä 2000–2013 liiton kansainvälisenä sihteerinä. 70-luvulla toimin myös kolme vuotta Suomen edustajana kansainvälisessä hallituksessa (International Board Member). Ikuisesti mieleen jääviä muistoja on kertynyt paljon matkan varrella. Kun järjestää leirin, niin täytyy olla avoin mieli ja paljon mielikuvitusta ja aloitekykyä, jotta kaikki toimisi sujuvasti. On niin paljon muuttuvia tekijöitä. Muistan kerran, kun yksi delegaatio oli tulossa Suomeen Ruotsin kautta laivalla. Koko porukka asteli ulos laivasta Ahvenanmaalla, luulivat saapuneensa määränpäähänsä ja laiva jatkoi matkaa. Ikimuistoisia ovat myös koko leirin ja leiriläisten desinfioinnit täi-ongelmien takia. Vietiin kerran tämän takia kaikki leiriläiset Linnanmäelle ja tyhjennettiin ja siivottiin sillaikaa koko

leiripaikka. Minä vein kaikki leirin tyynyt omaan saunaani pariksi tunniksi ja kun tulin niitä hakemaan niin yksi tyyny oli kaatunut kuuman kiukaan päälle ja sulanut. Todettiin että hyvä kun ei syttynyt palaamaan ja vaihdettiin kiuaskivet uusiin. Muistan myös, kun leirikaverini vuodelta 1964 Satu ja minä lauloimme yhdessä japanilaisen leirilaulumme alusta loppuun 40 vuotta myöhemmin! Yhdessä muistimme kaikki sanat ja jopa käsiliikkeet 40 vuoden tauon jälkeen. Me kaksi jouduimme jopa esittämään tämän laulun viime vuonna Porvoon CISV:n 50-vuotisjuhlassa. Porvoon paikallisyhdistys perustettiin siis jo 60-luvulla, joten olin jo kovin nuorena mukana valitsemassa ja lähettämässä porvoolaislapsia village-leireille. Vedin alussa kerhoiltoja kerran kuukaudessa ja järjestimme paikallisleirejä. Lisäksi olen toiminut leirin johtoryhmässä sekä järjestänyt seminaarileirejä, village-leirejä, perhevaihtoja ja Step Up -leirejä. Suurin osa vapaaehtoistyöstä on kuitenkin kulunut rahankeruun merkeissä, jotta seuraava ja sitä seuraava leiri pystytään järjestämään. Tällä hetkellä olen ”eläkkeellä” ja toimin ainoastaan Porvoon riskienhallintavastaavana, eli risk managerina. Tarvittaessa olen myös mukana leirien suunnittelussa. Parasta vapaaehtoistyössä ovat olleet hetket, jolloin lapsi tai nuori palaa onnistuneelta leiriltä täynnä intoa uusista kokemuksista ja ystävistä todistaen, että työmme CISV:n hyväksi ei ole ollut turhaa. Tuntuu todella hyvältä, kun nämä nuoret ja heidän perheensä jäävät CISV:hen ja jatkavat työtämme tulevia onnistuneita leirejä ja leirikokemuksia kehittäen. Vaikka omat kansainväliset kokemukset tietenkin ovat mahtavat, niin mikään niistä ei onnistuisi, jollei olisi paikallistoimintaa ja tarmokkaita vapaaehtoisia järjestämässä näitä CISV-tapahtumia. Minulle on ollut erityisen mieluisaa seurata ”minun” CISV-lasteni aikuistumista ja olla mukana lähettämässä heidän lapsiaan leireille! Kun olemme kaikki rakentamassa uutta leiriä tai siivoamassa leiripaikkaa leirin jälkeen, olemme kuin yksi suuri perhe, eivätkä ikäerot merkitse paljoakaan.”

CISVARI 2015 5


Inspiration from

the IJBC

TEXT AND PHOTOS Maria Järvelin

The arrival. I’ve barely unpacked the car of my luggage when I see an old friend running towards me to give me a big, warm hug. I just arrived at Sundvolden in Norway ready to participate in the International Junior Branch Conference – IJBC. It’s an international meeting meant for the youth (14+) of CISV called Junior Branch. This year IJBC was held together with Global Conference which was to be the biggest CISV event yet. I felt a sense of warmth and excitement of the upcoming week. (Obviously the fact that we were staying in a hotel serving endless amounts of free coffee had nothing to do with it.) So it begins. I only had little time to check in before the first IJBC session started. Our large group of IJBC participants stuffed ourselves into a small room and we plunged ourselves into the world of Junior Branch. We began our week long process of learning, necessary for our JB work in our own countries. It only took the first session for my excitement to change its form into motivation. Determined to work hard for the week, I moved along to listen to the Global Conference opening speech and enjoy the Norwegian folk music.

It went by in a flash. Days were filled by exchange of ideas, planning for the future and speeches and panels. Something I had been looking for was the screening of the movie I am eleven. Among all the rush and long sessions, an exhilarating documentary gave nice variation to the programme. Like the movie, also Jeremy Gillian’s inspiringly passionate speech about Peace One Day stayed well in my mind. In hindsight, with so many thoughts and new ideas to process, the nights should have been spent sleeping. But after all, what is CISV without nights spent befriending people rather than sleeping? I want more! As the week came to an end it was time for the wrap ups and goodbyes. As I gave goodbye hugs to friends, old and new, I wished it could have lasted even just a day longer. Although considering how fast I fell asleep in the car on our way back, it was better lasting only a week. But no matter how tired, I wasn’t going to just rest at home. The upcoming year would be even more fulfilling than the last. Now I have the chance to put everything I learned into practise. I truly enjoyed being part of the IJBC and Global Conference. I love learning new things and getting new ideas, but nothing beats having the possibility to meet 450 other CISVers in one place. All in all IJBC matched all of my expectations, and the experience will stay in my mind for long.

6 CISVARI 2015


Siviilirohkeita JB:läisiä ja taiteellisia täytekakkuja Nice Weekendillä TEKSTI Sonja Rapo

Helmikuun 12. päivänä lähdimme viiden innokkaan cisvarin voimin kohti Kööpenhaminaa. Vietimme turistiaamupäivän kaupungissa ja iltapäivällä tapasimme mahtavan leiriporukkamme lentokentällä. Leirin johtoryhmä oli suunnitellut meille monipuolisen kirjon aktiviteetteja, joiden avulla syvennyimme sekä vuoden teemaan, eli konflikteihin ja niiden ratkaisemiseen, että leirin teemaan, siviilirohkeuteen. Esimerkiksi ensimmäisen Stand Up -aktiviteetin avulla pohdimme konfliktien määritelmää ja merkitystä sekä isoja ja pieniä konflikteja elinympäristössämme. Samalla tutustuimme itse Stand Up -projektiin, jonka tarkoitus on julkaista tänä vuonna kuusi JB:läisten suunnittelemaa aktiviteettia, joita voi soveltaa erilaisilla CISV-leireillä ympäri maailmaa. Eräässä aktiviteetissa, jossa kiersimme rastilta toiselle suorittamassa tehtäviä, pääsimme myös testaamaan siviilirohkeuttamme. Johtoryhmämme oli nimittäin piilottanut

! SuSeomuraaesvasaNI11CE.-W14ee.2ke.2nd01pi6detään leirialueelle siviilirohkeutta vaativia epäkohtia meidän tietämättämme. Osaa niistä emme edes huomanneet, mutta ainakin tajusimme siivota kasan lehtiä roskikseen käytävän lattialta. Leirille oli saatu myös vieraileva puhuja järjestöstä, joka auttaa rikollisten lapsia. Hänen kertoessaan omaa koskettavaa tarinaansa koko leiri kuunteli hiirenhiljaa. Leirimme ei tietenkään ollut pelkästään vakavien teemojen pohtimista, vaan siihen mahtui myös rentoa yhdessäoloa ja puhdasta hauskanpitoa. Viimeisenä iltana meillä oli aktiviteetti; suorittamalla erilaisia tehtäviä keräsimme ryhmällemme täytekakun ainesosia. Niistä sitten kokosimme enemmän tai vähemmän luovia taideteoksia. Leiriltä jäi käteen monenlaisia ideoita ja kokemuksia. Niitä pääsemme toivottavasti hyödyntämään ensi vuonna, kun Nice Weekend järjestetään Suomessa!

Koe kansainvälisyys – lähde vaihto-oppilaaksi tai ryhdy isäntäperheeksi AFS • • • •

vaihto-oppilastoimintaa vuodesta 1947 alkaen AFS:n kautta voit lähteä vaihto-oppilaaksi yli 30 maahan vuosittain 13.000 perhettä ryhtyy AFS-isäntäperheeksi voittoa tavoittelematon vapaaehtoisjärjestö toimii 60 maassa

AFS Intercultural Programs Finland PL 231, Yrjönkatu 1 C 18, FI-00121 Helsinki Puh. 09 666 644, afsfin@afs.org www.afs.fi

www.afs.fi


Conquering Challenges TEXT Fabian Gonzalez Neumann PHOTOS Antti Kaukiainen

Being an International Staff in Helsinki was a great experience! The day I found out I was going to Finland to staff a Step Up, I was very excited, but at the same time I had many questions going through my mind. How will the other staff be like? What about the weather and the food? Will I be able to communicate with others? It is always an adventure to jump into a plane and fly to an unknown country to work with a different culture, but as many CISVer´s would agree, I was happy to do it and I had the best time. It was one month full of intense experiences; some were good and some were hard. One month full of emotions and learning. Now that I am back in Mexico, I realize that all the effort was worth it since today I have 50 new friends from all around the world and many new adventures to share.

The best learning experiences Setting up a whole camp involves a lot of work, commitment and planning. Our preparations started many months in andvance and, thanks to technology, we were able to be in constant communication to organize everything that had to be ready before the camp: putting the Pre-camps together, discussing responsibilities, setting the camp name and theme, defining camp logo, designing the shirts among many other things. The time came to go to Helsinki and start the camp. After many flight-hours I finally landed in Finland. When I arrived one of my fears was the language, as my knowledge of Finnish was basically “kiitos”. But then I realized that language is not the biggest issue since I was able to contribute and solve problems, even when I didn’t have the same first language.

8 CISVARI 2015


Fortunately it was really easy to get along with the staff team. From the beginning we built a strong relationship. I was surprised by how cool Finnish people are. l had to deal with some cultural differences like the so called “finnish silence”. I had to understand that Finns are very comfortable with silence, which for a latin guy was very awkward, as we are used to talk all the time. Actually things like this have the biggest impact and create the best learning experiences.

Be open minded and share your own point of view If anyone is interested on having an International Staff experience, I would definitely recommend it and encourage to do so. My only advice is to be very open minded and willing to work with different cultures, customs and ways of doing things, but at the same time to be willing to share your own point of view. I would recommend this experience for anyone who is not afraid of challenges and is willing to learn a lot from other cultures that have different ways of doing things. To someone who is willing to work under changing circumstances and is not afraid of hard work. Sometimes it feels overwhelming but the learnings, the friendships and the overall experience are way more valuable than the problems you might need to concur. And now I can finish these words with the only Finnish word I still know: Kiitos!

Mikä

Local Impact Day TEKSTI Elina Tervonen KUVA Antti Kaukiainen

I would recommend this experience for anyone who is not afraid of challenges and is willing to learn from other cultures

LOCAL IMPACT DAY järjestetään osana Step up –leiriä. Tarkoituksena on toimia yhteistyössä paikallisen yhteisön kanssa ja tehdä sen hyväksi jotain CISV:n arvomaailmaan sopivaa. Helsingin Say What?! Step Up -leiri vietti Local impact dayta Pasilan ratapihalla. Sieltä löysimme Kääntöpöydän, ympäristöjärjestö Dodo ry:n kaupunkiviljelypuutarhan. Meille esiteltiin Kääntöpöydän toimintaa ja tiloja, minkä jälkeen pääsimme itse toimintaan. Dodon kasvihuone on rakennettu veturikääntöpöydän päälle. Meidän tehtävänämme oli siivota tila, joka jäi kääntöpöydän alle. Saimme kuulla olevamme ensimmäisiä, jotka ovat ikinä ryömineet kannen alle siivoamaan. Osa porukastamme uskaltautui roskapussien ja muoviastioiden kanssa kääntöpöydän alle osan jäädessä ylös ottamaan vastaan ja kuljettamaan eteenpäin kaikenlaisia roskia sekä mutaa, joita toimme alhaalta. Talkooaikamme sujui hyvällä fiiliksellä ja nuoret näyttivät viihtyvän. Siistiä ja puhdastakin tuli. Siivous viimeisteltiin vielä pesemällä kääntöpöydän kansi paistoöljystä valmistetulla saippualla, minkä jälkeen saimme vielä maistaa paikanpäällä valmistettua mehua. Siivouksen aikana oli hauska seurata nuorten työskentelyä. Osa pysytteli tyytyväisenä kannen yläpuolella vältellen ja ehkä vähän kauhistellen varsin likaista alakertaa. Osa taas tarttui heti tuumasta toimeen ja alkoi lapioida mutaa tai kerätä mitä ihmeellisimpiä roskia pusseihin kannen alla, jossa oli tilaa niin vähän, että siellä oli kuljettava kumarassa. Monelle jäi varmasti fiilis, että olimme tehneet jotakin hyödyllistä, ja ainakin olleet suureksi avuksi.

CISVARI 2015 9


TEKSTI Anita Saukko ja Pauliina Sillfors

Mikä

kulttuuri­ aktiviteetti? TEKSTI Porvoon Step Upin Suomen delegaatio Corinna, Lenne, Jasper ja Jenni S T E P U P -leireillä jokainen delegaatio suunnittelee kulttuuriaktiviteetin (cultural activity), joka liittyy oman maan kulttuuriin sekä vuoden CISV-teemaan. Delegaatio suunnittelee aktiviteetin ennen leiriä ja vain mielikuvitus on rajana sitä ideoitaessa. CISV:llä on neljä vuosittain vaihtuvaa teemaa. Tämän vuoden teemana oli konfliktien ratkaisu. Me aloitimme kulttuuriaktiviteettimme pelaamalla suomalaista pesäpalloa ja kaikki luulivat, että tämä oli delegaatiomme valmistelema aktiviteetti. Oikeasti aloitimme aktiviteettimme jo aamulla: Jenni ja Lenne esittivät olevansa riidoissa ja aamupalalla Jenni kaatoi vesilasin Lennen päälle. Kaikki eivät tapahtumaa nähneet, mutta juorut käynnistyivät leirillä: ovatko Jennin ja Lennen välit pahastikin tulehtuneet? Osa leiriläisistä yritti ratkoa tilannetta, esimerkiksi osallistuja kanadasta pyysi Lennen ja Jennin samaan huoneeseen ja sanoi, että ette poistu huoneesta ennen kuin riita on ratkaistu. Myös moni muu tuli kysymään asianomaisilta, mitä oikein tapahtuu. Iltapäivällä konfliktitilanne kärjistyi pesäpallopelin tiimellyksessä. Riita yltyi fyysiseksi tönimiseksi, jolloin leirin johtoryhmä (joka oli juonessa mukana) keskeytti pelin ja pyysi kaikki jumppasaliin. Kaikenlainen väkivalta on kielletty CISV-leireillä, joten ihmiset olivat shokissa, koska he luulivat että Jenni ja Lenne lähetetään kotiin sääntörikkomuksen vuoksi. Yksi leirinjohtajista kysyi, ketkä kaikki olivat osallistuneet riitaan tai tiesivät riidasta, mutta eivät olleet osallistuneet siihen. Muutamien kysymysten jälkeen otimme ohjat omiin käsiimme ja paljastimme, että kyseessä oli ollut simulaatio. Ihmisten ensireaktio oli lähinnä helpotus. Aktiviteetin jälkipuinnissa kävimme läpi erilaisia tapoja reagoida konfliktiin ja pohdimme, millä tavoin kukin oli reagoinut. Pohdimme myös, vaikuttaako kahden ihmisen välinen konflikti koko leirin tunnelmaan. Aktiviteettimme onnistui paremmin kuin uskalsimme toivoa ja saimme paljon hyvää palautetta.

10 CISVARI 2015

PERHE vaihtoon!

Lapset lähtivät reissuun heinäkuun alussa seit­ semän hengen delegaatiolla, johon kuului kaksi poikaa, neljä tyttöä ja yksi aikuinen - ryhmänvetäjä Anna. Määränpäänä olivat kaupungit Cortina ja Belluno Italian pohjoisosassa, Venet­ sian lähellä. Perhevaihdon tarkoituksena on opettaa lapsille vaihtamaan kulttuuria ja tapoja osana paikallista perhettä. Perhevaihdon aikana lapset patikoivat muun muassa Tofanavuorella (3250 m) sijaitsevalle vesiputoukselle ja vierailivat sen yhteydessä olevassa luolassa. Vuorella sijaitsi myös järvi, jossa lapset pääsivät uimaan. Yö nukuttiin keskellä laskettelurinnettä, josta jatkettiin seuraavana päivänä patikoimista vielä korkeammalle rinneravintolaan, joka on auki ympäri vuoden. Venetsiassa lapset pääsivät gondoli-ajelulle ja Flowparkissa kiipeilemään yläilmoissa. Kaupungissa nimeltä Jesolo lapset uivat meressä ja viettivät päivän isossa vesipuistossa, joka valloitti lapset isoine aaltoaltaineen ja pitkine vesiliukumäkineen. Perhevaihdon aikana lapset pitivät myös leivontakisan, samalla vietettiin italialaisen ryhmänvetäjän synttäreitä. Vetäjät jakoivat lapset sekaryhmiin ja antoivat tehtäväksi suunnitella kakun. Sitten lapset päästettiin kauppaan, jossa he saivat ostaa tietyllä budjetilla tarvikkeita kakkuja varten. Kaupasta suunnattiin italialaisen ryhmänvetäjän perheen omistamaan ravintolaan, jossa keittiö jaettiin puoliksi ja leivottiin kilpaa. Yhteistyö toimi hienosti ja nauru raikui lasten nuollessa kilpaa leivonta-astioita. Toisesta kakusta tuli ruma vadelmavalkosuklaa-sitruuna-kermavaahto-kakku ja toisesta tyylikäs suklaakakku. Kukaan ei rohjennut maistaa tätä rumaa kakkua ennen kuin tekijät uskaltuivat itse maistamaan sitä ja kehumaan kakun maasta taivaisiin. Sen jälkeen kakkua ei ollutkaan enää jäljellä. Yhteishenki oli lapsilla hyvä ja kaikki tukivat toisiaan; kun yksi suomalaisista nyrjäytti nilkkansa patikoidessa, oli jokainen jonottamassa päästäkseen kantamaan häntä alas vuorelta. Ryhmän jäsenten huolehtivaisuus kertoi jotain siitä, kuinka tärkeinä he pitivät toisiaan! Delegaatiot lauloivat paljon, ja italialaiset jopa opettelivat suomalaisia lauluja, kuten Tuomas Holopaisen Lohtu-kappaleen. Italialaiseen tapaan iltoja vietettiin pitkään ja hartaasti ruokapöydän ääressä seurustellen, syöden ja lopuksi korttia pelaten. Italialainen perhe tuntui jo lähes omalta.


Italialaisten lasten tullessa Suomeen, heidän ensimmäinen reaktionsa oli ihmetys – kuinka voi olla valoisaa, vaikka ilta oli jo pitkällä. Hieman ehkä jännittikin! Meidän tyttäremme Emma oli jopa hieman pahoillaan, kun joutui palaamaan kotiin. Olihan puolet reissusta jo ohitse! Ohjelmassa oli muun muassa päivä Särkänniemessä, jossa lapset juoksivat koko päivän laitteesta toiseen. Lisäksi saunottiin ja uitiin mökillä, vaikka aluksi italialaiset hieman vieroksuivat kylmää vettä. Saunomisen jälkeen uiminen kuitenkin vaikutti hauskalta näilläkin leveysasteilla. Gaala-iltaa järjesteltiin nauraa kikattaen; asuja suunniteltiin tarkoin ja meille vanhemmille esitettiin mitä ihmeellisimpiä toivomuksia ruokalistasta ja muista tärkeistä tarvikkeista. Ryhmänvetäjät eivät osallistuneet gaalan suunnitteluun, joten lapset pääsivät suunnittelemaan gaala-illan alusta loppuun itsenäisesti. Ilta järjestettiin mini-leirillä Vahderpäässä. Ohjelmassa oli tanssia ja herkuttelua – naurua kuulemma oli paljon! Delegaatiot pääsivät kokeilemaan myös suomalaisia perinnesoittimia ja säveltämään oman kappaleen – lopputulos oli hyvin mielenkiintoinen, näin kauniisti sanoen. Lapset olivat toivoneet myös shoppailua Ideaparkissa. Meidän Italian tyttömme oli aika väsynyt shoppailupäivän jälkeen, hän kun ei ollut ikinä käynyt niin suuressa ostoskeskuksessa. Toteutimme erään toisenkin hänen haaveensa, kävimme retkeilemässä Kirskaanniemen luonnonpuistossa. Kävelimme pitkospuita pitkin, nautimme harvinaisesta valoja lämpöilmiöstä kalliolla lötköillen ja istuimme nuotiolla eväitä syöden. Jälkiruoaksi napostelimme vaahtokarkkeja, ja siitäkös riemu repesi – Italian tyttömme oli aina haaveillut paahtavansa vaahtokarkkeja nuotiolla kuten elokuvissa.

Anita Saukko

Anita Saukko

Illallispöydässä istuttiin usein pitkään ja keskustelua käytiin kaikilla kielillä, joita osattiin. Perheemme 7-vuotias yritti myös kovasti osallistua, minkä seurauksena hän käy nyt opettelemassa englantia kielikerhossa.

Italian kansallisuusilta oli menestys! Yksi Italian pojista oli melkoinen velho keittiössä ja luotsasi delegaationsa tekemään mahtavaa ruokaa. Toivotin kyseisen pojan meille tervetulleeksi ihan milloin vain, jos hoitaa keittiön tuolla tavalla! Lapset lauloivat Italian kansallislaulun lujaa ja moniäänisesti, jonka jälkeen uitiin ja saunottiin. Tosin ilman italialaisia. Kylmä ilma ja vesi ei heitä viehättänyt – aika outoa. Muurinpohjaletut tekivät puolestaan kauppansa kaikkialla missä niitä tehtiin. Parhaimpia letut olivat italialaisten mielestä Nutellan kanssa. Suomessakin illallispöydässä istuttiin useina iltoina pitkään ja keskustelua käytiin kaikilla kielillä, joita osattiin. Perheemme 7-vuotias yritti myös kovasti osallistua keskusteluun, minkä seurauksena hän käy opettelemassa englantia kielikerhossa. Erään osallistujan kotona lapset pääsivät myös hoitamaan hevosia, paijaamaan pupuja ja lampaita, katsomaan vastasyntynyttä tipua sekä osallistumaan karanneen lehmän kiinniottamiseen. Viimeisenä iltana kaikki lapset olivat meillä yötä, eikä nukkuminen kuulunut viimeisen yhteisen yön viettotapoihin! Kun seuraavana aamuna ajelimme kohti lentokenttää, oli autoissa hyvin hiljaista, kuului vain tasaista tuhinaa takapenkiltä. Lähtöaamuna kyyneleet olivat herkässä ja ero oli haikea, mutta nuoret olivat jo sopineet seuraavan tapaamisen! Yhteishenki myös vanhempien kesken oli hyvä ja tekemisen meininki luja. Tapaamiset ennen itse vaihtoa olivat mukavia ja ohjelman jälkeenkin yhteydenpito on jatkunut. Ihana kokemus, josta koko perheemme nautti!

Kannustamme nuoria aktiivisuuteen! Vi uppmuntrar unga att vara aktiva! We encourage young people to be active!

www.varuboden-osla.fi


TEKSTI Eveliina Räty

Mitä odottaa, kun lähtee kahden viikon International People’s Project:iin eli IPP:lle hevostilalle Prahan reunamille? Ei kauheasti mitään. Tiedossa oli, että maatilan töissä tullaan auttamaan ja majoitus on mökeissä ja teltoissa. Siihen ennakkotiedot sitten loppuivatkin, ja ehkä hyvä niin. Majoituimme yhteistyöjärjestömme Hucul Clubin hevostilalla. Perillä meitä odottivat johtoryhmän ja osallistujien lisäksi teltat, mökit, keittiövaunu ja iso ”olohuoneteltta”. Meitä oli hyvin kompakti ryhmä, 15 osallistujaa ja 3 ryhmänjohtajaa. Osallistujien ikähaarukka oli laaja ja joukossa oli niin CISV-ensikertalaisia, kuin jo pitkään mukana olleita. Ja niin leiri alkoi, päivät oli jaettu kolmeen osaan: aamutyöt, päivätyöt ja illan CISV-aktiviteetti. Ensimmäiset päi-

12 CISVARI 2015

vät menivät töiden ohessa toisiimme tutustuessa ja uuteen kotiimme totutellessa. Kotiuduimme kuitenkin nopeasti ja omaksuimme päivärytmin. Joka aamu osa porukasta siivosi tallit, lantaa tuli luotua paljon ja vielä vähän päälle. Lisäksi teimme moninaisia töitä: heinäpaalien järjestelyä (pyöritä, käännä, pyöritä, käännä ja toista), puisten kävelytasojen rakentamista, sadevesiojan putsausta (voihan rikkaruohot!), pusikon/vanhan kaatopaikan raivausta (moottorisahalla puut pinoon, ja löytyi sieltä neuvostoaikainen palosammutinkin), ratsastuskentän hiekoitusta ja maatilan työntekijöiden pukukaappien maalausta (olisikohan jollain irlantilaiset juuret?), joitakin mainitakseni. Leirin alussa kuulimme esitelmän Tšekin ympäristönsuojelun, erityisesti metsiensuojelun tilanteesta, mikä pohjusti leirimme teemaa luontoon liittyvistä konflikteista.

MarjoYli-Koski

Hevosia, heinäpaaleja ja hyvää tunnelmaa


ElinaTervonen

Getting Real g n i t e e M h t u o Y t a

Natacha

ainen TEKSTI Emmi Poikul

Ratsastamassakin ehdimme käydä. Ensin olimme kaikki yhdessä taitojen testaustunnilla, jotta ratsastuksen vetäjät tiesivät kunkin taitotason. Meille oli sovittu todella edullinen hinta ratsastustunneille, joten siitä piti ottaa kaikki riemu irti. Alkuun ratsastamassa käytiin iltapäivisin, mutta säiden lämmetessä siirsimme ratsastuksen aamuun. Ja samasta syystä kaikille tarjottu ratsastus lähialueen maastossa jouduttiin jakamaan kahteen aamuun. Me hiukan kokeneemmat pääsimme kahden tunnin maastolenkille, jolla ylitimme joen, väistelimme oksia ja puita, sekä laukkasimme pellon poikki. Aivan mahtavaa! Elämä ei ollut kuitenkaan pelkkää tilalla työskentelyä ja ratsastamista, kävimme myös muutamalla retkellä. Ensimmäinen retki suuntautui Prahaan, jossa kiersimme oppaan kanssa nähtävyyksiä ja saimme kuulla paljon mielenkiintoisia tarinoita ja yksityiskohtia kaupungin historiasta. Toinen iso retki suuntautui kauemmas leiripaikalta. Ajoimme ensin katsomaan aluetta, jonne oli tuotu villihevosia laiduntamaan. Lauma pitää kasvuston sopivan mittaisena, minkä ansiosta alueella kukoistaa harvinainen kukka. Viime aikoina alueella on alettu havaita myös kukkaa ravintonaan käyttäviä perhosia. Laitumelta jatkoimme keskiaikaiseen kylään ja ”puutarhamaailmaan”. Kylässä tutustuimme keskiaikaiseen elämään ja kokeilimme taitojamme erilaisissa työpajoissa. Puutarhat olivat kauniita, hyvin hoidettuja, täynnä tuoksuvia yrttejä, kukkia ja vihanneksia. Lisäksi ne tarjosivat väsyneelle kulkijalle oivan levähdyspaikan. Oli ihanaa ottaa kengät pois ja kävellä paljain jaloin hyvin hoidetulla nurmikolla. Kaksi viikkoa suhahti silmänräpäyksessä, paljon ehti tapahtua ja paljon teimme töitä, mutta olisin voinut vielä jäädä. Pieni porukka tutustui nopeasti ja yhteishenki oli todella hyvä. Sain monta uutta ystävää ja uskon, että tiemme kohtaavat vielä.

MONELLE NUORELLE, ja miksei vanhemmallekin, saattaa tulla yllätyksenä, että CISV-ohjelmiin ei oteta mukaan kännykkää, tablettia tai tietokonetta. Koska nykyaikana lähes kaikki ovat näiden välineiden kautta yhteydessä muihin ihmisiin, voi ajatus ensialkuun tuntua jopa hieman pelottavalta. Mitä CISV:llä siis on tarjota, että nuoret jaksavat kiinnostua siitä virtuaalimaailman sijaan? Näitä asioita pohdimme, kun tapasimme Get Real -IYM-leirin johtoryhmän kanssa ensimmäistä kertaa viime syksynä. Koimme aiheen niin tärkeäksi, että valitsimme sen leirimme teemaksi, ja liitimme sen myös vuosien 2014 ja 2015 teemoihin (diversity vuonna 2014 ja conflicts & resolutions vuonna 2015). Meitä kokoontui Helsingin Meriharjuun hieno porukka ruotimaan vuositeemoja. Leirin delegaatiot tulivat viidestä eri maasta; Suomen lisäksi Virosta, Romaniasta, Turkista ja Brasiliasta. Ohjelmissa pohdittiin paljon omaa identiteettiä sosiaalisessa mediassa ja oikeassa elämässä – onko helppoa olla oma itsensä vai aiheuttaako se konflikteja? Tiiviistä rakenteesta huolimatta, vain kahdeksan päivän pikapyräys, kaikki varmasti saivat ajattelemisen aihetta aktiviteeteista. Ohjelmassamme oli toki muitakin huippukohtia, joista isoimpana on mainittava uuden vuoden disko. Oli huikea kokemus juhlia vuoden vaihtumista aivan erilaisessa ympäristössä kuin koskaan aiemmin; CISV-ystävien seurassa, tähtisadetikut kädessä ja Suomen lumisen luonnon ympäröimänä. Tunnelma leirillä oli mieleenpainuva, kulttuurilliset aktiviteetit tarjosivat uutta ja mielenkiintoista näkökulmaa osallistujien maista. Leirillä vietettiin myös syntymäpäiviä, ja salmiakilla koristeltu kakku teki kauppansa yllättävän hyvin osallistujien tsempatessa toisiaan niin tässä kuin muissakin asioissa. Kannustavan porukan ansiosta jokainen paikalla ollut oppi jotain uutta. Joillekin uusi asia oli taito (osaan avata tukkiutuneen viemärin), joillekin asenne (uskallan puhua englantia muiden kuullen) tai tieto (Turkissa juodaan paljon kahvia). Johtoryhmän jäsenenä minusta tuntui leirin loputtua, että olimme onnistuneet tarjoamaan osallistujille juuri sitä aitoa läsnäoloa, jota lähdimme tavoittelemaan. Toivon, että sama tunne jäi myös muille.

CISVARI 2015 13


Ensimmäistä kertaa Ryhmänvetäjänä village-leirillä TEKSTI JA KUVAT: Essi Elomaa

Hermoilin etukäteen englannin puhumista, mutta meillä kaikilla oli omat aksenttimme ja viikon jälkeen en enää kauheasti mietti­ nyt, että meneekö se nyt pilkulleen oikein.

14 CISVARI 2015


L U O K KA KAV E R I N I E S I T T E L I viime joulun alla luokallemme CISV:n toimintaa. En ollut ennen kuullutkaan järjestöstä, mutta innostuin heti. Myöhemmin samainen luokkakaveri kertoi, että Tampereen paikallisyhdistys kaipaisi ryhmänvetäjää Denverin village-leirille lähtevälle delegaatiolle. Ja se olikin sitten menoa! Alle puoli vuotta myöhemmin oltiin jo lentokentällä Sannin, Helmin, Kallen ja Nicklaksen kanssa. Yli vuorokauden valvomisen jälkeen saavuimme Denveriin ja lapset lähtivät paikallisiin perheisiin viikonlopuksi. Minä päädyin Kalliovuorten keskelle muiden ryhmänvetäjien ja leirin johtoryhmän kanssa. Sillä hetkellä ei päässä pyörinyt muuta ajatusta, kuin mihin tässä oikein olen ryhtynyt. Vasta perillä tajusin ajatella, että kuukausi on muuten todella pitkä aika. Ja sitä ahdistuksen määrää, kun tajusi koti-ikävän iskevän jo ensimmäisenä iltana. Jälkeenpäin ymmärsin pistää ensimmäisen illan tunteet väsymyksen piikkiin.

Ensikosketus village-leiriin Kunnon yöunien jälkeen nimittäin kaikki näytti kirkkaammalta. Ensimmäisen peuran/hirven (jonkun ison sarvipään kuitenkin) näimme jo matkalla leiripaikalle, kun se hyppäsi auton eteen pimeästä, ja sen jälkeen niitä kipitteli leirin läpi monena päivänä. Leiripaikkamme oli monen tuhannen metrin korkeudessa merenpinnasta ja maisemat mahtavia. Matkapuhelinverkkoa ei tosiaan vuorilla ollut ja wifi-yhteys toimi vain silloin tällöin, mikä oli oikeastaan ihanaa, koska sain keskittyä täysillä leiriin. Leiri oli omanlainen kokemuksensa jo pelkästään olosuhteiden takia! Ryhmänohjaajien joukosta löytyi muutama muukin aivan keltanokka, mikä helpotti jännitystä. Delegaatiot tulivat Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Islannista, Saksasta, Italiasta, USA:sta, Meksikosta, Kolumbiasta, Costa Ricasta ja Brasiliasta. Junioriohjaajat tulivat USA:n lisäksi Norjasta, Portugalista, Thaimaasta ja Brasiliasta. Vahva edustus Pohjoismaista ja Etelä-Amerikasta. Vaikka englantia käytettiin, niin kuulin kuukauden aikana runsaasti sekä espanjaa että portugalia. Olin hermoillut etukäteen englannin puhumista. Ymmärrän kyllä, mutta kun pitää itse puhua. Meillä oli kaikilla omat erilaiset aksenttimme ja sitä “täydellistä” englantia puhui vain USA:n ryhmänvetäjä, joten ei sitä viikon jälkeen enää niin kauheasti miettinyt, meneekö puhe nyt pilkulleen oikein.

Aktiviteeteista oppii aikuinenkin Energizerit olivat suurimmalle osalle entuudestaan tuttuja. Vaikka alussa tuntui, että niitä on miljoonia, enkä muista ikinä yhtään, niin kyllä ne suosituimmat kuitenkin oppi. Samoin oli CISV-laulun kanssa. Koska en tuntenut aktiviteet-

teja entuudestaan, niin ne olivat välillä minulle aivan yhtä silmiä avaavia kokemuksia kuin lapsille. Opin leiriläisiltä paljon, mutta niin myös muilta ryhmänvetäjiltä. Vietimme jäljelle jääneiden jälkiruokien kimpussa yöllisisiä herkkuhetkiä, joiden aikana keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Opin katsomaan maailmaa hieman eri tavalla, mutta lasten reaktiot tiettyihin aktiviteetteihin avasivat silmiä vielä enemmän – ja leirin lapsia en voi kuin kehua. Palaavien leirin lisäksi kokoonnumme vielä Suomen delegaation lasten ja vanhempien kanssa, jolloin pääsen näyttämään, miten minulta onnistuu muiden leirillä olleiden maiden herkkujen tekeminen. Enää pitää vain kääntää amerikkalaiset mittayksiköt minulle hieman tutumpiin.

Ryhmänvetäjät hitsautuivat yhteen Village-leiri oli aivan mahtava kokemus. Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, ja nyt on 11 uutta matkakohdetta, joissa pitäisi käydä muita ryhmänvetäjiä moikkaamassa! Olimme yksinkertaisesti hyvä tiimi ja hitsauduimme tiiviiksi porukaksi. Eihän se kuukausi sitten lopulta ollut aika eikä mikään, vaan viimeisenä iltana mietti, että mihin se aika nyt sitten hujahti. Sitä itkun määrää viimeisenä iltana! Vaikka kuinka yrittää jollekin kertoa millainen kokemus village-leiri oli, niin en usko, että kukaan voi sitä täysin ymmärtää, jollei itse ole sitä kokenut. Olemme onneksi pitäneet aktiivisesti yhteyttä niin kaikkien leiriläisten kesken kuin ryhmänvetäjien ryhmässä. Toivon saman jatkuvan vastaisuudessakin. Aikaerojen takia ei keskustelu Whatsapp-ryhmässä ole hiljentynyt öisinkään.

CISVARI 2015 15


Kan du någon finska nu?

TEXT An Nguyen, CISV Sverige FOTON Jelena Ostoich

16 CISVARI 2015

”Vad gjorde du i sommar?” ”Jag var i Finland en månad!!” ”Coolt, vad gjorde du där? Kan du någon finska nu?” Tar sedan det största andetaget jag kan för att förklara allting jag kan om CISV, allt om hur det var att vara ledare på ett village-läger, allting om hur det var att bo med 48 barn från olika länder och arbeta med andra ledare jag aldrig mött förut. Till sist svarar jag lite skamset att nej, tyvärr lärde jag mig bara “hyvää huomenta” och “hyvää yötä” (tack, flag time), för att där vi bodde var de svensktalande, där uppe i Vaasa. Av en vacker slump blev jag vald som ledare mitt på våren av en lokalförening långt ifrån min hemstad. För att besöka ”mina barn” var jag tvungen att ta två tåg på drygt två timmar fram och två timmar tillbaka. Jag som aldrig hade varit delaktig eller ens hört någonting om CISV blev frälst så jag läste på alla papper, alla ord på dataskärmen tills min hjärna blev utnött av alla nya fraser. En månad. En hel månad mitt på sommaren ska jag ge mig an en utmaning som bara kan bli bra. Visst? Månaden kom. Månaden var slut. Nej, så fort gick det faktiskt inte. Ni som varit på ett village-läger vet nog hur många kramar som utbyts under denna månad, under hemlängtan, under lekar men främst innan läggdags – krama alla 48 ungar en efter en tar tid. Därefter dessutom sitta utanför deras rum för att vakta så att de inte har kuddkrig eller kör


TEKSTI Jimi Järvelin

Seminaarileirin tähtihetkiä Lähdin seminaarileirilleni loppukesästä Müncheniin, Saksaan. Seminaarinleirillä jo käyneet siskoni ja kaverini olivat ladanneet minut täyteen suurta odotusta ja innostusta, joten olin valmis kokemaan oman seikkailuni.

KajaKvikshaugViggen

egna ”energizer” mitt i natten. Detta tar tid, men för mig var det den mest värdefulla tiden. Kramen påminner mig om att just denna person är här, vi två, tillsammans. Under väntetiden i korridoren med några andra s.k. night angels viskade vi om hur rolig, tuff, spännande och lärorik dagen har varit. Sedan lite skvaller på det också. Jag menar, vet ni hur roliga 11-åringar kan vara? En annan sak som är viktig att nämna är att jag och min delegation åkte utomlands och skulle få lära oss den nya kulturen och ett nytt land. Nu må Finlands natur vara ganska lik Sveriges, matkulturen är relativt familjär (pytt i panna åt vi flitigt till exempel), och mentaliteten är nästan oskiljbar. Trots att jag inte lärde mig mycket finska fick jag nya kunskaper om Finland – vårt grannland i öst, men det som slog mig mest var relationen mellan Sverige och Finland. Hur folket i Finland, som talar samma språk som vi gör, ser på oss som bor i Sverige. Det var när den finska ledaren föreslog att vi borde byta flaggor så att vi kan sitta och heja och stötta varandra på varje evenemang och vid varje tillfälle, som jag insåg att vårt syster- och broderskap borde stärkas. Mumin, bastu och Marimekko i all ära, men nu när jag har spenderat en hel månad i Finland vet jag att det är så mycket mer. Jag är tacksam för att jag fick lära känna Finland via CISV, tack till den som skrev ”Welcome to the CISV–madness” i min minnesbok. Tack (jag menar “kiitos”) för den mest kramgoa, intensiva, sömnlösa och lärorika månaden i mitt vuxna liv. Det tråkiga är nu efteråt, hur ensamt det är när ingen förstår mina skämt för att ”Just det, det är ett internt skämt från mitt CISV Village-läger”.

Suomesta lähdettyämme, muutaman tunnin matkustuksen jälkeen, saavuimme pienelle Grafrathin juna-asemalle. Siellä meidän oli määrä tavata kaikki muut samaan aikaan saapuneet leiriläiset. Juna-asemalla jouduimme odottamaan noin tunnin paikallisia johtoryhmän jäseniä, jotka olivat tulevalla leiripaikallamme järjestelemässä asioita. Jo tuolloin tiesin, että löytäisin paikkani leirillä ja tulisin viihtymään kaikkien kanssa seuraavat kolme viikkoa. Koska ensimmäiset pari päivää olivat johtoryhmän järjestämiä, jäi meille leiriläisille paljon aikaa tutustua toisiimme. Jo kolmantena päivänä lähes kaikki varautuneisuus ja jännitteet olivat lentäneet ulos ikkunasta. Tämä mahdollisti myös mahtavat keskustelut, joita kävimme koko leirin ajan aktiivisesti aivan mistä tahansa aiheesta. Nämä keskustelut, yhteensopivat ihmiset ja rento ilmapiiri loivat leiristä ikimuistoisen elämyksen. Eräs parhaista muistoistani leiriltä on viimeiseltä yöltä, kun suurin osa leiriläisistä kerääntyi leiripaikan pihalla olevalle koripallokentälle makaamaan ja ihailemaan tähtikirkasta yötä. Sillä hetkellä, niin monen mahtavan ihmisen ympäröimänä, oli vaikea muistaa, että leiri loppuisi jo seuraavana päivänä.

CISVARI 2015 17


AnnikaTenho

Skaala Studio

Mitä ajatuksia R-07 kirjain-numero– yhdistelmä sinussa herättää?

Riskienhallintakomitea esittäytyy TEKSTI Johanna Sandberg Ärrseiska on ehkä se kaikista CISV:n dokumenteista legendaarisin; mutta tiesittekö, että riskienhallinnassa puhutaan myös lyhenteistä R-06, R-11 ja IRF? CISV:n säännöt ja apuvälineet on dokumentoitu erilaisten lyhenteiden taakse, joista useat jäävät monelle mysteereiksi. Niitä ei kuitenkaan tule pelätä, vaan tarvittaessa ne antavat tukea siihen vapaaehtoistyöhön, mitä CISV paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla tekee. Tätä työtä kutsutaan riskienhallinnaksi, ja näissä asioissa teitä auttaa riskienhallintakomitea. Kun järjestetään viikonloppuleiri, niin kuinka monta ohjaajaa olisi hyvä olla paikalla, jos leiriin osallistuu 50 lasta? Mitä kaikkea olisi hyvä laittaa sitoutumislomakkeeseen, joka annetaan kaikille ohjelmiin osallistujille? Muun muassa näitä asioita CISV Suomen riskienhallintakomitea on kokouksissaan pohtinut. Koska kaikki paikallisjärjestöt järjestävät viikonloppuleirejä, niin kokemuksia ja ajatuksia on hyvä jakaa. Tarkoitus on siis helpottaa meidän kaikkien työtä. Aina ei tarvitse keksiä ihan kaikkia asioita itse; kansainvälinen CISV antaa jatkuvasti ohjeita ja vinkkejä organisaation kehittämiseen. Jos nämä ohjeistukset joskus harmittavat, on hyvä muistaa, että organisaation kasvaessa – kuten CISV koko ajan tekee – uusiin tilanteisiin törmätään ja niistä otetaan oppia. CISV on satsannut paljon riskienhallintaan viime vuosien aikana. CISV Suomi päätti pari vuotta sitten perustaa riskienhallintakomitean, johon kuuluu edustajia kaikista pai-

18 CISVARI 2015

kallisyhdistyksistä. Komiteaa vetää puheenjohtaja, joka on samalla National Risk Manager, eli vastuussa CISV Suomen riskienhallinnasta ja samalla linkki kansanvälisen toimiston riskienhallinta-asioihin erikoistuneeseen työntekijään ja kansainväliseen riskienhallintakomiteaan. Viimeistään tämän vuoden lopussa kaikki paikalliset riskienhallintavastaavat ovat käyneet kansainvälisen koulutuksen ja kunnolla perehtyneet kaikkiin noihin R:llä alkaviin asiakirjoihin. Tämä vahvistaa ja tukee CISV Suomen osaamista. ”We manage risk by being pro-active, taking steps in advance to reduce or prevent incidents.” Näin lukee aivan ensimmäisenä muistiinpanoissani, jotka sain mukaani omasta riskienhallintakoulutuksestani. Sain myös muistutuksen siitä, että monikulttuurisessa organisaatiossa asioihin ja tilanteisiin suhtaudutaan monin eri tavoin. Jos sanotaan, että terve järki riittää, on tilanne hyvin erilainen ihan uudelle osallistujalle verrattuna hänneen, joka on ollut mukana jo monta ohjelmakautta. Tästä syystä riskienhallinta on olennainen osa CISV Suomen toimintaa. Riskienhallintakomiteaan kuuluvat Johanna Sandberg (National Risk Manager), Riikka Kouhi (Helsinki), Minna Räisänen (Naantali), Leena Heinonen (Lappeenranta), Nina Johansson (Porvoo), Vivian Maunu (Tampere) ja Johan Pawli (Vaasa).


TEKSTI Pauliina Sillfors

Työntekijän terveiset

WinnieMutevu

AnnikaTenho

Hei cisvarit! Olen työskennellyt CISV:ssä kohta vuoden ja olen nauttinut työstäni järjestössä, jossa on mahtava yhteishenki sekä arvot, joita tänä päivänä tulisi vaalia entistä enemmän. CISV:ssä, jonka työ perustuu vapaaehtoisuuteen ja yhdessä tekemiseen, on paljon energiaa, inspiraatiota ja potentiaalia! Kesällä olemme päässeet nauttimaan talven aherruksen hedelmistä suurimman osan CISV:n ohjelmista keskittyessä kesä-elokuulle. Syksyn kolkutellessa ovelle, alkaa tulevan vuoden suunnittelu; liiton tasolla syksyyn kuuluu ensisijaisesti tulevan vuoden hallituksen ja komiteoiden muodostaminen sekä toimintasuunnitelman laatiminen tulevalle vuodelle. Syksyn aikana onkin uusilla vapaaehtoisilla mahdollisuus tulla mukaan liiton ja sen komiteoiden toimintaan, joissa pääsee haastamaan itsensä, oppimaan uutta, kehittämään liiton toimintaa ja tekemään tärkeää työtä muiden cisvareiden kanssa. Tulevaa vuotta suunniteltaessa CISV:ssä pohditaan myös tulevaisuuden haasteita ja osa-alueita, joihin voisimme panostaa tulevina vuosina entistä enemmän, jotta CISV voi kasvaa ja kehittyä, kuten nuoret cisvarimme. Yhtenä tärkeimmistä kehittämisen kohteista näin työntekijän näkökulmasta on CISV:n tunnettavuuden lisääminen ympäri Suomea. Jäsenistöämme ja mahdollisia uusia toimijoita tulisi tiedottaa entistä enemmän CISV:n tarjoamista vapaaehtoistyömahdollisuuksista ja ohjelmista – samalla kynnystä osallistua toimintaan voitaisiin madaltaa entisestään. Tunnettavuuttamme tulisi lisätä etenkin nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa, sillä CISV:ssä on tarjolla useita erilaisia toimintamahdollisuuksia, joilla nuoret voivat kehittää osaamistaan eri osa-alueilla. Näitä taitoja nuoret voivat hyödyntää sosiaalisen elämän lisäksi myös työelämässä ja työnhaussa. Nuoret oppivat muun muassa yhteistyö- ja johtamistaitoja ja saavat halutessaan kokemusta esimerkiksi hallitus- ja komiteatyöstä. Lisäksi nuorilla on paljon opetettavaa aikuisille cisvareille. Laitetaan siis sana kiertämään! Jokaisen cisvarin tulisi kiittää itseään järjestömme saavutuksista ja onnistumisista. Vuoden aikana olen nähnyt, kuinka CISV:n tekemällä globaalikasvatustoiminnalla on suuri vaikutus lapsiin ja nuoriin ympäri maailmaa. Tarjoamme upeita monikulttuurisia kokemuksia niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. On ilo olla tukenanne ja mukana tekemässä CISVkokemuksista totta!

CISVARI 2015 19


CISV on sitoutumaton, vapaaehtoisvoimin toimiva kansainvälisyyskasvatusjärjestö. Ohjelmamme tarjoavat erityisesti lapsille ja nuorille monikult­tuurisia kokemuksia. Maailmanlaajuiseen ystävyyteen kasvaminen jo lapsena on CISV:n perusta.

CISV-liiton hallitus 2015

Ohjelmat

Paikallisyhdistykset

PUHEENJOHTAJA Linda Nummelin: president@fi.cisv.org

VILLAGE-LEIRI village@fi.cisv.org

HELSINKI helsinki@fi.cisv.org

TALOUSVASTAAVA, VARAPUHEENJOHTAJA Eetu Anttonen: finance@fi.cisv.org

PERHEVAIHTO interchange@fi.cisv.org

NATIONAL REPRESENTATIVE Esa Turta: trustee@fi.cisv.org

STEP UP -LEIRI stepup@fi.cisv.org

JUNIOR BRANCH -EDUSTAJA, HALLITUKSEN JÄSEN Matias Jaako: matias.jaako@fi.cisv.org juniorbranch@fi.cisv.org

IYM-LEIRI youthmeeting@fi.cisv.org

HALLITUKSEN JÄSEN Elina Tervonen: elina.tervonen@fi.cisv.org HALLITUKSEN JÄSEN Lotta Sjöblom: trustee@fi.cisv.org

SEMINAARILEIRI seminarcamp@fi.cisv.org INTERNATIONAL PEOPLE’S PROJECT ipp@fi.cisv.org MOSAIC mosaic@fi.cisv.org JUNIOR BRANCH juniorbranch.committee@fi.cisv.org

LAPPEENRANTA lappeenranta@fi.cisv.org NAANTALI naantali@fi.cisv.org PORVOO porvoo@fi.cisv.org TAMPERE tampere@fi.cisv.org VAASA vaasa@fi.cisv.org

Muissa asioissa JÄRJESTÖKOORDINAATTORI office@fi.cisv.org TIEDOTUS & MARKKINOINTI information.committee@fi.cisv.org KOULUTUS & KASVATUS training.committee@fi.cisv.org

Cisvari 2015  

CISV Suomen jäsenlehti 2015

Cisvari 2015  

CISV Suomen jäsenlehti 2015

Advertisement