Page 1

JUUSO SALAKKA/ RUOTUVÄKI -LEHTI

Grafiikka: Juuso Salakka

Palkkaongelmat ratkeamassa

Puolustusvoimien palkanmaksuongelmat ovat osoittautuneet odotettua vaikeammiksi korjata. Virheitä on löytynyt niin järjestelmästä, käyttäjistä, prosesseista kuin tiedonsiirrostakin. Työntekijöiden tunteita kuumentanut tilanne on aiheuttanut harmaita hiuksia palkanmaksuhenkilöstölle. Suurimmat virheet on kuitenkin nyt paikannettu ja palkanmaksu pyritään saamaan kuntoon vuoden loppuun mennessä.

Varusmiespalveluksesta hyötyä




Sotilaat oppivat sosiaalimediavastuullisuutta Sakari Nuuttila

Grafiikka: Juuso Salakka

Yhdysvaltain armeija on tänä vuonna julkaissut sotilailleen ja henkilöstölleen suunnatun käsikirjan, jossa opastetaan vastuulliseen käyttäytymiseen sosiaalisessa mediassa (some). U.S. Army Social Media Handbook on osa armeijan aktiivisesti kasvavaa näkyvyyttä somessa. – Sosiaalinen media on voimakas kommunikaatioväline, mutta sen voima ulottuu pelkkää käyttövälinettä pidemmälle. On tärkeää ymmärtää käyttämiemme työkalujen suunnattomat mahdollisuudet sekä myös niiden joskus vaaralliset haittavaikutukset. On myös tärkeää kehittää toimiva strategia, joka ottaa operaatioiden turvallisen ylläpitämisen huomioon, kirjoittaa Yhdysvaltain armeijan viestintäosaston päällikkö, kenraalimajuri Stephen

Yhdysvaltain armeija ohjeistaa sotilaitaan sosiaalisen median hyödyistä ja hai-

R. Lanza.

Hyöty vai vaara? Armeijan johto on tunnistanut somessa viestittämisen tarjoamat mahdollisuudet kommunikoida

suuremmille yleisöille entistä tehokkaammin. Armeijalta löytyykin omat Facebook-,Twitter-,YouTube- ja Flickr-sivustot, joilla se jakaa muun muassa tiedotteita, valokuvia ja videoita armeijan tapahtumista tai yksittäisten sotilaiden elämästä.

Ulkomailla palvelevia sotilaita kehotetaan käyttämään sosiaalimediaa yhteydenpitovälineenä omaisiinsa. Heitä kielletään mainitsemasta tiettyjä asioita, kuten sotilasarvoja, yksikköjen sijainteja, joukkojen asettelun päivämääriä tai varusteidensa tuntomerkkejä. – Vastustajamme trollaavat sosiaalisia verkostoja, blogeja ja foorumeja, yrittäen löytää sotilaallisiin tavoitteisiimme liittyvää arkaluontoista informaatiota, jota he voisivat käyttää hyväkseen. Tästä syystä on välttämätöntä, että kaikki sotilaamme ja heidän perheenjäsenensä ymmärtävät turvallisuustoimenpiteiden tärkeyden asioidessaan sosiaalisessa mediassa, kirjoittaa armeijan vääpeli Kenneth O. Preston käsikirjassa...



Sosiaalinen manipulaatio uhkaa puolustusvoimiakin Roope Luokkamäki

Kuva: juuso Salakka

Sosiaalinen manipulaatio voi kuulostaa terminä oudolta, mutta ilmiö on tuttu melkein kaikille sähköpostia käyttäville. Kyse on esimerkiksi sähköpostin välityksellä tai puhelimitse saapuvista viesteistä, jotka hyödyntävät ihmisten herkkäuskoisuutta tarkoituksenaan huijata rahaa tai tärkeitä tietoja. Tunnettuja esimerkkejä ovat niin sanotut nigerialaiskirjeet, joissa vastaanottajalle esitellään sijoitusmahdollisuus ja pyydetään tiettyä rahasummaa.Tuottoa sijoitukselle ei ikinä tule. Syksyn aikana huijausviestejä on ollut liikkeellä Suomessa poikkeuksellisen paljon. Viesteissä on joko urkittu pankkitunnuksia tai houkuteltu ihmisiä mukaan rikolliseen toimintaan, heidän sitä tietämättään, esimerkiksi lupailemalla hyvää työpaikkaa.

Huijausviestien avulla tavoitellaan usein rahaa tai tärkeitä tietoja.

Huijausyrityksistä pitää kommunikoida avoimesti Pääesikunnan johtamisjärjestelmäosaston tietoverkkopuolustussektorin johtaja Catharina Candolin kertoo, että sosiaalisen manipulaation luoma uhka koskee paitsi yksityishenkilöitä myös puolustusvoimia organisaationa.

– Puolustusvoimien työntekijöiden on oltava tietoisia uhasta. Helpoin tie sisään järjestelmään on ihmisten kautta. Puolustusvoimien tietojärjestelmää käyttävien onkin oltava erityisen tarkkana sähköpostien avaamisen ja muistitikkujen käytön kanssa. Huolimattomuus voi aiheuttaa hait-

taohjelmien tai hakkereiden pääsyn sisäiseen verkkoon.Candolin ei kuitenkaan halua luoda aiheesta tabua. – Ihminen on luonnostaan herkkäuskoinen. Jotkut organisaatiot hyssyttelevät näitä asioita, mutta niistä ei pidä vaieta, vaan tiedottaa avoimesti. Jos käyttäjä huomaa päästäneensä verkkoon ei-toivotun tunkeilijan, on ensiarvoisen tärkeää, että organisaatio saa siitä tiedon mahdollisimman nopeasti

Puolustusvoimat hyökkäyksen kohteena Toistaiseksi puolustusvoimien työntekijöiden raportoimat huijausyritykset ovat kohdistuneet yksityishenkilöihin, mutta Candolin pitää todennäköisenä, että sosiaalista manipulaatiota hyödynnetään jossain vaiheessa ...


Varusmiespalveluksesta hyötyä opintoihin sa tutkimuksen, jossa varusmiesten osaamisen tunnustamista oppilaitoksissa kartoitettiin.Virtanen tutki raportissaan miten asepalveluksessa hankittua osaamista tunnustetaan siviilimaailmassa sekä sitä, miten varusmiesten jatkosijoitussuunnittelua toteutetaan varuskunnissa. Tutkimus toteutettiin oppilaitoskyselyllä sekä koulutuspäällikkö- ja sosiaalikuraattorikyselyillä varuskunnissa. Virtasen saamien tulosten perusteella oppilaitoksissa suhtaudutaan varusmiespalveluksen aikana hankitun osaamisen hyväksilukemiseen positiivisesti, mutta silti hyväksilukemista tapahtuu käytännössä huomattavan vähän. –Tulokset ovat tavallaan päinvastaisia.Trendi on selvä:opiskelijat hakevat vähän varusmiespalveluksensa aikana hankitun osaamisen hyväksilukemista, Virtanen sanoo.

Tiedonkulku takkuilee

Grafiikka: Juuso Salakka

Varusmiespalveluksessa opittujen taitojen hyväksilukemisen hakuprosessi etenee nuoren näkökulmasta tällä tavalla. Sakari Nuuttila

Joka päivä oppii jotain uutta, mutta varusmiespalveluksen aikana nuoren ihmisen päivittäinen oppimisprosessi on usein moninkertainen – tämän takaavat uusi kulttuuri, uudet ihmiset, aivan uusi elämäntyyli. Hallituksen ajama Risto Siilasmaan raportti suomalaisesta asevelvollisuudesta pyrkiikin korostamaan va-

rusmiespalveluksen merkitystä osana elinikäistä oppimisprosessia. Julkisessa keskustelussa on puhuttanut aihe useiden varusmiesten tyhjän päälle jäämisestä siirryttäessä reserviin, kun asepalveluksessa opitut taidot eivät näytä korreloituvan siviilimaailmassa tavoiteltuihin opintoihin ja työelämään.Nyt kysymystä on tutkittu uudelleen. – Aihe on tärkeä ja ajankohtai-

nen kun mietimme miten voimme ehkäistä nuorten syrjäytymistä, pidentää työuria ja lyhentää opiskeluaikoja, ilmaisi opetusministerin valtiosihteeri Tapio Kosunen.

Suhtautuminen on suotuisaa Kesällä varusmiespalveluksensa päättänyt reservin vänrikki Ville E. Virtanen julkaisi syyskuun alus-

Mahdollisuuksia tosin olisi. Raportin mukaan varusmieskoulutuksesta voisi hakea hyväksiluettaviksi esimerkiksi lääkintämiehen, keittäjän, kuljettajan, ajoneuvo-asentajan, sotilaspoliisin, kirjurin tai viestintä-alan taitoja. Ammatillisissa oppilaitoksissa lähes kaikki osaaminen hyväksiluetaan, mutta yliopistoissa painottuu ainoastaan johtajakoulutukseen ja ammattikorkeakouluissa hyväksilukemista tapahtuu kohtalaisesti. Virtasen mukaan syy tähän on se, että oppilaitoksilla on aivan liian vähän tietoa nykypäivän varusmieskoulutusten sisällöistä. Vastavuoroisesti puolustusvoimien omissa tiedoissa ja tiedottamisessa olisi petrattavaa. – Meillä oli jo aikaisempia viitteitä siitä, että tiedonkulku ei ole täydellisessä kunnossa, mutta tutkimus osoitti että jopa 53 prosenttia oppilaitoksista ei ole tietoa nykypäivän palveluksesta ja 60 prosenttia joukko-osastoista ei ole tietoa tunnustamisesta oppilaitoksissa. Raportissaan Virtanen esittää useita toimenpide-ehdotuksia. Näitä olisivat ennen kaikkea tie-


8

A 

Teksti: Ossian Hartig Kuten Albert Einsteinia, on monia muitakin radikaaleja ajatuksia hautoneita tiedemiehiä pidetty omana aikanaan hulluina. Mutta toisin kuin Einsteinin tapauksessa, ei kaikista hulluista kuoriudu neroja. Viimeisen sadan vuoden aikana aseteknologian kehitys on ollut nopeampaa kuin koskaan, mutta harha-askelilta ei suinkaan ole vältytty. Nyt esittelyssä on kolme hyvinkin erilaista salaista sotilasprojektia, joiden tarkoitus oli vallankumouksellistaa sodankäynti. Tässä artikkelissa esiteltävät tiedot perustuvat lukuisista eri lähteistä saatuihin tietoihin, eikä niiden oikeellisuutta voida täysin taata.

Rotta, eli Hitlerin jättimäinen fantasia Natsi-Saksan insinöörit työskentelivät toisen maailmansodan aikana jatkuvasti uusien sotaaseiden kehittelyn parissa. Saksalaiset panssarivaunut ovat jääneet historiaan yksinä sodan teknillisesti kehittyneimmistä ja tehokkaimmista aseista. Korkeatasoinen kalusto olikin määrällisesti alivoimaiselle Wehrmachtille onnistumisen edellytys. Joskus kuitenkin sota-aseiden tuotekehitys vietiin liian pitkälle. Vuonna 1942 sodanjohto päätti, että lähitulevaisuudessa panssariosastoilla käytössä olevat Tiger I –panssarit tultaisiin korvaamaan seuraavalla versiolla, kuningastiikerillä tulevien vuosien aikana. Tämä tarkoitti käytännössä parannuksia tiikerin jo valmiiksi erittäin varteenotettavaan panssarointiin ja aseistukseen. Hitlerille kuningastiikeri ei kuitenkaan riittänyt. Seuraava suunnittelutasolle asti yltänyt malli oli 180tonninen Panzerkampfwagen Maus, joka ei koskaan valmistunut. Silti jo muutaman kuukauden kuluttua Hitler päätti, että Mauskin olisi ollut liian pieni askel eteenpäin. Ja niinpä hän antoi Grote ja Hacker –nimisille aseministeriön insinööreille tehtäväksi suunnitella tuhannen tonnin painoisen supertankin. Prototyyppi kulki nimellä Landkeuzer Ratte, maaristeilijä rotta.

Tuhotuntientaktiikka Tarkoituksena oli tehdä supertankista käytännössä tuhoutumaton. Aseistukseksi kaavailtiin kahta 280mm laivastotykkiä ja lukuisia muita "hieman pienempiä" aseita, kuten ilmator-

Kuvat & taitto: Juuso Salakka juntakonekivääri ja 128 millimetrin kanuuna. Valmiista panssarivaunusta oli määrä tulla 35 metriä pitkä, 14 metriä leveä ja 11 metriä korkea. Panssarin paksuudeksi kaavailtiin massiivista 360 milliä. Jättimäinen koko teki prototyyppiversioista erittäin epäkäytännöllisiä. Miljoona kiloa terästä tuhosi lähes tien kuin tien kulkukelvottomaksi, eikä Ratte pystynyt ylittämään siltoja niiden romahtamatta. Myös tarpeeksi tehokkaan moottorin löytäminen osoittautui ongelmalliseksi. Ratkaisu löytyi jälleen laivastokaluston puolelta. Tankissa päätettiin käyttää kahta MAN-dieselmoottoria, joiden yhteenlaskettu teho olisi ollut 17 000 hevosvoimaa. Panssarivaunua ei koskaan saatu valmiiksi. Jos se olisi nähnyt päivänvalon sotatantereella, se olisi mitä ilmeisimmin toiminut jonkinlaisena liikkuvana linnoituksena. Sellaisen kuvan antaa myös Rattelle kaavailtu miehistökoko – vähintään 20 panssarimiestä. Vuoden 1943 loppupuolella aseteollisuudesta vastannut ministeri Albert Speer keskeytti suunnitteluprosessin. Salamasodan isänä tunnettu Heinz Guderian totesikin myöhemmin: "Supertankki oli vain Hitlerin jättimäinen fantasia."

PSYOPS - Yhdysvaltojen psyykikkojoukot Vietnamin sodan aikana havahduttiin tarpeeseen kehittää uusia tekniikoita, joilla tavallisten sotilaiden suorituskykyä pystyttäisiin parantamaan. Apua ei kuitenkaan haettu treenioppaista tai uusista varusteista, vaan new age –uskonnoista ja mielen voimasta. Joukoista kulkee maailmalla jonkin verran tarinoita, mutta britannialaisen dokumentaristi John Sergeantin tutkimukset Jon Ronsonin kirjassa Vuohia tuijottavat miehet nostivat tarinat psyykikkojoukoista yleisen keskustelun aiheiksi. PSYOPS-joukkojen tarina alkoi, kun Vietnamissa palvellut everstiluutnantti Jim Channon alkoi sodan jälkeen tutkia armeijalle uusia taistelukeinoja. Hän huomasi, etteivät normaalit yhdysvaltalaissotilaat pystyneet ampumaan vihollista kohti taistelutilanteissa – ihmisen normaali psyyke vieroksuu tappamista. Siksi monet ampuivat tarkoituksella hieman sivuun tai yli. Ainoastaan sodan kovettamat tai muuten aggressiiviset yksilöt pystyvät tappamaan il-

man tunnontuskia. Channon uskoi, että itse tiedostamatonta voisi tulevaisuudessa käyttää aseena. Channon vei ideansa armeijan johdon kuultavaksi. Yllättävää kyllä, kokouksessa päätettiin perustaa niin kutsuttu 1. Maailmanpataljoona, jonka johtajaksi hänet nimitettiin. Pataljoonaan siirrettiin henkilöitä, jotka olivat todistaneet omaavansa psyykkisiä kykyjä tai jonkinlaista rajatietämystä. Yksi heistä oli Guy Savelli, jonka väitettiin pystyvän tappamaan vuohen pelkästään katsomalla sitä silmiin.

 16/2011


  16/2011 16/2011

9

 

Unelmana supersotilas Ehkä Ehkä kuuluisin kuuluisin psyykikkosotilas psyykikkosotilas oli oli Vietnamissa Vietnamissa sotilasuransa sotilasuransa aloittanut aloittanut ja ja sieltä sieltä palkkasoturikpalkkasoturiksi si siirtynyt siirtynyt Michael Michael Echanis. Echanis. Hän Hän menetti menetti Vietnamissa Vietnamissa vuonna vuonna 1970 1970 palan palan pohkeestaan pohkeestaan ja ja osan osan jalkaterästään jalkaterästään ja ja hänet hänet oli oli lähelähetettävä tettävä kotiin. kotiin. Lääkärit Lääkärit pitivät pitivät jajalan lan tulevaisuutta tulevaisuutta lohduttomana. lohduttomana. Viiden Viiden vuoden vuoden päästä päästä Echanis Echanis oli oli kuitenkin kuitenkin jo jo Yhdysvaltojen Yhdysvaltojen johtajohtava va hwa hwa rang rang do-harrastaja. do-harrastaja. KyKyseessä seessä on on korealainen, korealainen, hyvin hyvin jaljaltaistelulaji. katyöintensiivinen katyöintensiivinen taistelulaji. Ihmeparantumisen Ihmeparantumisen lisäksi lisäksi EchaEchaniksen niksen väitettiin väitettiin kykenevän kykenevän pypysäyttämään säyttämään oman oman verenvuotonsa verenvuotonsa ja ja jähmettämään jähmettämään ihmisiä ihmisiä katseelkatseellaan. laan. Lisäksi Lisäksi hänen hänen on on sanottu sanottu totodistetusti distetusti hypnotisoineen hypnotisoineen kaksi kaksi ihmistä ihmistä kerralla. kerralla. Mies Mies itse itse kutsui kutsui kykyjään kykyjään "esoteerisiksi "esoteerisiksi taistelulataistelulajitekniikoiksi". jitekniikoiksi". Tarinat Tarinat Echaniksen Echaniksen kyvyistä kyvyistä kiirivät kiirivät ja ja niistä niistä vakuutvakuuttunut tunut silloinen silloinen Nicaraguan Nicaraguan dikdiktaattori taattori Anastasio Anastasio Somoza Somoza kutsui kutsui hänet hänet opettamaan opettamaan samat samat tekniitekniikat kat omalla omalla vartiostolleen. vartiostolleen. BudjeBudjetiksi tiksi hän hän sai sai viisi viisi miljoonaa miljoonaa dolladollaria. ria. Echanis Echanis sai sai surmansa surmansa NicaraNicaraguassa guassa 28-vuotiaana, 28-vuotiaana, mutta mutta hähänen nen kuolintavastaan kuolintavastaan on on olemassa olemassa vain vain toinen toinen toistaan toistaan villimpiä villimpiä teoteorioita. rioita. Echaniksen Echaniksen ystävä ystävä Pete Pete Brusso Brusso antoi antoi kuolemalle kuolemalle kaikkein kaikkein todentodennäköisimmän näköisimmän ja ja varsin varsin surkuhusurkuhupaisan paisan selityksen. selityksen. Michaelilla Michaelilla oli oli tapana tapana antaa antaa hänen hänen kykyjään kykyjään epäilleille epäilleille tehtäväksi tehtäväksi ajaa ajaa ylitylitseen seen Jeepillä. Jeepillä. Tämä Tämä tietysti tietysti toimi toimi että kulkulvain vain siinä siinä tapauksessa, tapauksessa, että jettaja jettaja vaistonvaraisesti vaistonvaraisesti hidastaa hidastaa ennen ennen maassa maassa makaavaa makaavaa miestä, miestä, jolloin jolloin auton auton liikevoima liikevoima ei ei lisää lisää isis-

kun kun kuolettavuutta. kuolettavuutta. Nyt Nyt kuitenkuitenkin kin kuljettaja kuljettaja joko joko sadistisuutsadistisuuttaan taan tai tai ymmärtämättömyyttään ymmärtämättömyyttään ajoi ajoi Echanikselle Echanikselle vakavat vakavat ruuruumiinsisäiset miinsisäiset vammat. vammat. Yhdysvalloilla Yhdysvalloilla on on edelleen edelleen oleolemassa massa niin niin kutsutut kutsutut PSYOPS-jouPSYOPS-joukot, kot, joita joita tälläkin tälläkin hetkellä hetkellä on on sisijoitettuna joitettuna muun muun muassa muassa AfganisAfganistanissa. tanissa. Niiden Niiden tehtäviin tehtäviin kuuluu kuuluu kuitenkin kuitenkin pääasiassa pääasiassa tiedotus, tiedotus, -imago imago ja ja -propagandatyö. -propagandatyö. Jon Jon Ronson Ronson kuitenkin kuitenkin esittää esittää kirjaskirjassaan, saan, että että osa osa tässä tässä työssä työssä käytekäytetyistä tyistä tekniikoista tekniikoista on on peräisin peräisin Maailmanpataljoonalta. Maailmanpataljoonalta.

Rakettireppu Tieteiselokuvista Tieteiselokuvista tuttu tuttu rakettirakettireppu reppu kiehtoi kiehtoi 1900-luvulla 1900-luvulla momonien nien maiden maiden armeijoiden armeijoiden johdon johdon mieliä. mieliä. Ajatus Ajatus pienestä pienestä yhden yhden taistelijan taistelijan lentolaitteesta lentolaitteesta kun kun tuntui tuntui jo jo 1940-luvunkin 1940-luvunkin teknoloteknologialla gialla aivan aivan toteutuskelpoiselta toteutuskelpoiselta idealta. idealta. Ensimmäinen Ensimmäinen yrittäjä yrittäjä tältällä lä saralla saralla oli oli –– kukas kukas muukaan muukaan kuin kuin –– Hitlerin Hitlerin Saksa, Saksa, joskin joskin YhYhdysvallat dysvallat seurasi seurasi vain vain muutaman muutaman askeleen askeleen perässä. perässä. Saksalaiset Saksalaiset eivät eivät missään missään vaivaiheessa heessa kaavailleet kaavailleet rakettireppua rakettireppua jokaisen jokaisen sotilaan sotilaan välineeksi. välineeksi. Sen Sen sijaan sijaan sellaisia sellaisia olisi olisi annettu annettu muumuutamalle tamalle pioneerille, pioneerille, jotka jotka niiden niiden avulla avulla olisivat olisivat voineet voineet ylittää ylittää miimiinakenttiä, nakenttiä, vesistöjä vesistöjä ja ja piikkilanpiikkilanka-aitoja. ka-aitoja. Himmelstürmer Himmelstürmer EinEinPersonen-Fluggerät Personen-Fluggerät perustui perustui kahkahteen teen Schmidt Schmidt sysäysputkimoottosysäysputkimoottoriin, riin, jollaisia jollaisia käytettiin käytettiin myös myös V1V1raketeissa. raketeissa. Rakettirepussa Rakettirepussa käykäytettävä tettävä versio versio oli oli tietysti tietysti huohuomattavasti mattavasti pienempi. pienempi. Himmelstürmerin Himmelstürmerin avulla avulla ei ei kuikuitenkaan tenkaan pystynyt pystynyt lentämään, lentämään,

vaan vaan ilmalennot ilmalennot koostuivat koostuivat 60 60 metrin metrin hypyistä. hypyistä. Myös Myös pidemmät pidemmät hypyt hypyt olivat olivat mahdollisia, mahdollisia, mutta mutta ne ne eivät eivät enää enää olleet olleet samalla samalla tatavalla valla hallittavissa hallittavissa ja ja onnettoonnettomuusriski muusriski kasvoi kasvoi eksponentiaalieksponentiaalisesti. sesti. Laite Laite käytti käytti hyvin hyvin vähän vähän polttopolttoainetta, ainetta, mutta mutta paljoa paljoa ei ei voitu voitu myöskään myöskään kantaa kantaa mukana. mukana. SySysäysputkimoottorit säysputkimoottorit tuottavat tuottavat myös myös kovaa kovaa melua, melua, joten joten läheiset läheiset vihollisjoukot vihollisjoukot olisivat olisivat varmasti varmasti kuulleet kuulleet rakettireppua rakettireppua käyttävän käyttävän pioneerin pioneerin pitkän pitkän matkan matkan päästä. päästä. Toisen Toisen maailmansodan maailmansodan jälkeen jälkeen yksi yksi Himmelstürmer Himmelstürmer annettiin annettiin yhyhdysvaltalaiselle dysvaltalaiselle lentokonevalmislentokonevalmistaja taja Bell Bell Aircraft Aircraft Corporationille, Corporationille, jonka jonka oli oli määrä määrä tutkia tutkia saksalaissaksalaislaitetta. laitetta. Yksikään Yksikään yhdysvaltalaisyhdysvaltalaispilotti pilotti tai tai -sotilas -sotilas ei ei kuitenkaan kuitenkaan suostunut suostunut vapaaehtoisesti vapaaehtoisesti sitositomaan maan itseään itseään kahteen kahteen rakettirakettikyseisen teknoteknomoottoriin, moottoriin, joten joten kyseisen logian logian tutkiminen tutkiminen päätettiin päätettiin lolopettaa. pettaa. 1950-luvun 1950-luvun lopulla lopulla YhdysvalYhdysvaltain tain asevoimat asevoimat alkoi alkoi osoittaa osoittaa uutuutta ta kiinnostusta kiinnostusta rakettireppuja rakettireppuja kohtaan. kohtaan. Suunnittelusta Suunnittelusta vastasi vastasi lentoalan lentoalan yritys yritys Bell Bell AerosysAerosystems. tems. Tällä Tällä kertaa kertaa polttoaineena polttoaineena toimi toimi vetyperoksidi, vetyperoksidi, joka joka rakettirakettirepussa repussa tapahtuvan tapahtuvan kemiallisen kemiallisen reaktion reaktion jälkeen jälkeen tuli tuli ulos ulos suuttisuuttimesta mesta vesihöyrynä vesihöyrynä ja ja happena. happena. Laitteen Laitteen ensilento ensilento nähtiin nähtiin 20. 20. huhtikuuta huhtikuuta 1961. 1961. TutkimusmeTutkimusmehuolimatta asevoiasevoinestyksestä nestyksestä huolimatta mat mat eivät eivät innostuneet innostuneet keksinnöskeksinnöstä. tä. Sataan Sataan metriin metriin rajoittunut rajoittunut kantomatka kantomatka tarkoitti, tarkoitti, että että käykäytännön tännön tilanteissa tilanteissa helikopteri helikopteri oliolisi si lähes lähes aina aina parempi parempi ratkaisu. ratkaisu.


 17/2011

15

VAPAALLA

Isoja festivaaleja ja miljoonia Youtube-toistoja. Stand keskustelua yleisön kanssa. Päämääränä viihdyttää Hedberg itse juttelee paljon suoraan yksittäisille katsojilup -komiikka on noussut huipulle. - Ei tarvii jännittää yhtään, me ollaan täällä. - Joo, ei mitään syytä olla hermostunut. Lavalle astelee tottuneesti kaksi miestä mikrofoneineen. Viisipäiväisen Helsinki Comedy Festivalin toisena iltana Apollo Live Clubin rivit ovat muutamaa yksittäistä penkkiä lukuunottamatta täynnä. Illan esiintyjät Sami Hedberg ja Niko Kivelä saavat yleisön nauramaan jo kävellessään sisään. Stand up -komiikka on illan sana. Eikä vain tämän illan: muutamassa vuodessa se on Suomessa noussut maan alta jokaisen tuntemaksi ilmiöksi. - Alussa se oli sellaista, että kun tuli baariin keikalle, piti kertoa baarimikolle mistä oikein on kyse. Porukka katsoi vaan jalkapalloa telkkarista, koomikko Sami Hedberg muistelee. - Nykyään myydään isoja esityksiä loppuun ja stand up festivaaleja järjestetään jokaisessa vähänkin isommassa kaupungissa. Hedberg on myös yrittäjä ja Helsinki Comedy Festivalin järjestäjä. Hän on ollut alalla vuodesta 2005, jolloin stand up oli jo kymmenisen maanalaisen vuoden jälkeen nostamassa päätään: Hedbergin ensimmäinen esiintyminen oli SubTv:n Get up, stand up -kilpailussa, jonka hän kaiken lisäksi voitti. Myös Apollon keikan toinen esiintyjä Niko Kivelä on tehnyt useamman vuoden stand upia. - Kyllä se on ihan järjettömiin mittoihin mennyt. Esimerkiksi Youtube-videoita mun esiintymisistä on katsottu yhteensä yli 8,5 miljoonaa kertaa, Hedberg ihmettelee.

Värikkäitä tarinoita Koomikko seisoo lavalla ja puhuu mikrofoniin. Yleisö nauraa ja taputtaa. Mistä stand upissa on oikein kyse? Onko se vain vitsien kertomista lavalla? - Ei stand upilla ole mitään tekemistä vitsien kanssa. Kyse on oikeastaan vain tarinoiden kertomisesta ja niiden värittämisestä. Usein mulle tullaan sanomaan, että kerro hei vitsi. En mä osaa yhtäkään vitsiä, Hedberg nauraa. - Itse esimerkiksi teen mikrofonin avulla paljon äänitehosteita korostamaan tilanteita, hän valaisee. Ylipäätään stand up on varsin vapaa komiikan muoto. - Periaatteessa stand upissa ei ole mitään sääntöjä, kunhan esiintyy suoraan yleisölle. Pääosassa lavalla on vain mies ja mikrofoni. Tai nainen ja mikrofoni, hän lisää nopeasti. - Yleisö on myös tärkeässä osassa. Stand up on tavallaan

le. Vuorovaikutus yleisön kanssa onkin olennainen osa hänen esiintymistään. Tärkeää on saada katsojat tuntemaan olonsa vapautuneeksi. - Se on joskus vaikeaa, kun suomalaiset ovat niin hiljaista kansaa. Mullakin meni kolme vuotta ennen kun uskalsin puhua yleisölle.

“En mä osaa yhtäkään vitsiä” Hedberg kertookin pienten keikkojen olevan juuri sen takia parempia kuin suuret areenaesiintymiset. - Parhaita ovat sadan, kahdensadan katsojan keikat. Silloin tunnelma vapautuu, yleisö on paremmin mukana. Areenakeikoilla on todella vaikea saada kontakti yleisöön. Myös muita elementtejä on Hedbergin mukaan mahdollista liittää show'hun. Esimerkiksi musiikkia: sekä Hedbergillä että Kivelällä on akustinen kitara jalustalla takanaan Apollossa. Show'n loppuun he esittävät rakkauslaulun yleisössä olevalle pariskunnalle. Eikä liene yllätys, ettei kyseessä ole kovin perinteinen kitaraballadi. - Mulle musiikki on henkilökohtaisesti todella tärkeä juttu. Olen 18-vuotiaasta lähtien soittanut kitaraa ihan omaksi ilokseni. Jos saa musiikin toimimaan osana settiä, niin ei siinä mitään. Koska mitään sääntöjä stand upissa ei sillä tavalla tosiaan ole, Hedberg pohtii.

Poliisit. Mopoautot. Järjestelmäasiantuntijat. Liito-oravat. Juttujen aiheet muuttuvat jatkuvasti, noudattaen tiettyä, joskin sumeahkoa, logiikkaa. Kivelä ja Hedberg tuntuvat puhuvan, mitä mieleen tulee. Kuinka pitkälle jutut ovat kirjoitettuja? Mikä on improvisaation osuus stand upissa? - Kyllä ne on aika pitkälle kirjoitettuja juttuja. Esitysten on tarkoituskin näyttää improvisoiduilta, Hedberg kertoo. - Aluksi mä kirjoitin kaikki jutut ja opettelin ne sanasta sanaan. Nyt se menee enemmän ideatasolla: kirjoitan muistiin sellaisia asioita, mistä haluan puhua. Hedberg käsittelee komiikassaan laajasti erilaisia aiheita. On kuitenkin asioita joita hän ei halua jutuissaan kosketella. - Liian rasistiset jutut, yhteiskunnalliset aiheet, uskonto… Tuollaisia yritän välttää. Keikalla puhuttiin univormupukuisista miehistä, mutta toimittajan lienee turha kysyä mitään inttiaiheista läppää? Missä Hedberg itse suoritti varusmiespalveluksensa? - Santahaminassa. Liittyy tähän sellainen hauska yksityiskohta, että mä olin 1. rykmentin 1. jääkärikomppanian 1. joukkueen 1. ryhmän ensimmäinen mies. Tai oikeastaan mä olin toinen mies. Sehän onkin hauskempi niin!


15

VAPAALLA

 18/2011

Korkeakulttuuri ja varusmies Helsingin keskustaan on juuri lee minulle Carmenia. Hän kunoussut uusi kallis Musiikkitalo. vailee tätä maailman esitetyintä Syksyn ohjelmistot ovat pyöräh- oopperaa vauhdikkaaksi, kiintäneet käyntiin niin oopperassa, nostavaksi ja tarinaltaan selbaletissa kuin teatterissakin. keäksi. Georges Bizet'n säveltämä Korkeakulttuurilla menee kovaa ja myös ennakkoluuloton varus- ooppera vuodelta 1875 paljasmies on oikeutettu nauttimaan tuu vaikuttavaksi elämykseksi. tarjonnasta. Ruotuväki testasi Se kertoo sotineljän toimittajan voimin, mi- laista ja rakten tämä onnistuu – vai onnis- kaudesta eli tematiikaltuuko?

Varusmies baletissa Pukeutuminen Oopperatalon aulassa on siistiä, mutta komeita smokkeja tai loisteliaita iltapukuja ei näy. Silti olo on hieman orpo jättäessä M-05maastopuvun takkia narikkaan. Baletti on alkamassa. Veren häät & Scheherazade on kaksoisesitys, jota Kansallisoopperan nettisivut suosittelevat yli 10-vuotiaille. Tuohon haarukkaan mahtuvat myös varusmiehet. Ennen valojen pimenemistä on syytä selailla ohjelmaa, joka tosin maksaa ylimääräiset kuusi euroa. Heti esityksen alettua huomaa, ettei ilman ohjelmassa kerrottuja tarinoita tanssijoiden rooleista eikä tapahtumista saisi mitään käsitystä. Kuitenkin baletissa on koko ajan jotain seurattavaa ensikertalaisellekin. Kun tietää tarinan, pitää yrittää pysyä kärryillä siitä mitä tapahtuu. Liikkeet ovat tanssia tuntemattomalle eksoottisen näköisiä, ja musiikki luo tarinalle kiehtovan taustan. Kansallisoopperan tiedotuspäällikkö Heidi Almi suosittelee varusmiehille marraskuussa ohjelmistoon palaavaa balettia Don Quijote. - Siinä miestanssijat tekevät temppuja, joihin ei varusmieskään pystyisi ihan kylmiltään, Almi sanoo. Varusmiehet saavat samat alennukset kuin opiskelijat. Esityspäivinä lipun saa kym menellä eurolla ja muuten puoleen hintaan alkuperäisestä. Vaikka baletti sopii tuskin jokaiselle, on se silti suositeltava kokemus. Tietenkin myös ballerinojen kauneutta on mielekästä ihastella.

Taneli Urmas

Varusmies oopperassa Olen kerran aikaisemmin ollut Kansallisoopperassa ja silloinkin katsomassa balettia. Kansallisoopperan päädramaturgi Juhani Koivisto suositte-

lostaa kuin musiikki olisi tehty tieten tahtoen vaikeaksi seurata. Uusi musiikkitalo on käymisen arvoinen paikka ihan jo mahtavan tilansa vuoksi, eikä musiikkikaan täysin kestämätöntä ole. Parin tunnin mittaisen esityksen loppupuolella sitä vain alkaa väkisinkin vilkuilla kelloaan. Roope Luokkamäki

Varusmies

”Baletissa mies- teatterissa tanssijat tekevät Istun Kantemppuja, joihin sallisteatterin katsomossa selvästi nuoei varusmieskään rimpana ja selvempystyisi ihan kyl- vielä min ainoana kurkkusalaatmiltään.” tiin pukeutu-

taan sopii hyvin varusmiehelle. Parhaimmillaan lavalla tuntuu olevan yli viisikymmentä näyttelijää ja lavastus on kuin elokuvista. Carmenin musiikki on niin levinnyttä, että sen tunnistaa jokainen, vaikkei olisi ikinä oopperassa käynytkään. Näin kävi myös minulle. Jotain Carmenista myös kertoo, että kun jatkosodan aikana kesällä 1943 vietiin ooppera rintamalle, esitettiin sotilaille juuri Carmenia. Ellei Carmenia ehdi käydä katsomassa, suosittelee päädramaturgi Koivisto varusmiehille erityisesti 4. marraskuuta ensiiltaan tulevaa Doctor Atomicia. Ooppera kertoo ensimmäisen atomipommin rakentamisesta. Mikko Virta

Varusmies klassisen musiikin konsertissa Moni kanssamatkustaja ei seuraa minua Kallion ratikasta uuteen Musiikkitaloon. Pikkulauantaille sijoittuva klassisen musiikin konsertti ei ole näköjään saanut perinteisen työläiskaupunginosan asujaimistoa innostumaan. Muuten väkeä on saapunut paikalle yllättävän paljon. Leif Segerstamin johtama Helsingin kaupungin orkesteri kiehtoo selvästi klassisen musiikin ystäviä. Musiikkitalon puitteet ovat komeat; varsinkin sisäpuolelta rakennus on todella kaunis. Ei vain tekisi mieli ajatella mitä VR:n vanhat makasiinit tieltään jyrännyt korkeakulttuuripesäke on tullut maksamaan. Mitä itse musiikkiin tulee, siitä on vaikea saada otetta. Toki täysi sinfoniaorkesteri kuulostaa paikoin mahtavalta löytäessään kauniin melodian. Kuitenkin jatkuvat temmon ja sävellajin muutokset lähinnä häiritsevät musiikin kuuntelua. Kuu-

neena katsojana. Lavalla pyörii Samuel Beckettin klassikkonäytelmä Godota odottaessa, jossa kaksi miestä odottavat loputtomasti salaperäisen Godot-nimisen herran saapumista, joka ei kuitenkaan koskaan saavu. Miesten kaksinpuhelu ailahte-

ly on tärkeää kaikille ihmisille, myös varusmiehille. Raskaan palveluksen aikana teatteri tajoaa myös rentouttavaa viihdykettä. Sakari Nuuttila

Korkeakulttuurin seuraaminen päivärahoilla ei ole aina halpaa, mutta täysin mahdollista. - Kansallisoopperan lippujen hinnat vaihtelevat välillä 14-95 euroa. Varusmiesalennus on 50 %. Esityspäivänä lunastetut liput varusmies saa lähes poikkeuksetta 10 eurolla. - Musiikkitalossa on paljon erilaisia tapahtumia, mutta klassista musiikkia pääsee seuraamaan noin 6-20 euron budjetilla. - Kansallisteatterin liput varusmiesalennuksella vaihtelevat välillä 12-18 euroa. - Esitysajat ovat usein ilta-aikaan, mutta iltavapailla esityksiä ei oikein ennätä seuraamaan. Liput kannattaakin varata viikonlopulle. - Pukeutuminen on siistiä, muttei loisteliasta. Yleisin yhdistelmä on puvuntakki, kauluspaita ja ehkä kravatti, mutta myös farkkuja näkee. Maastopukukaan ei kerää kauheasti arvostelevia katseita.

lee hilpeydestä pelkoon, laulusta kärsimykseen ja toivosta epätoivoon. Varusmiehen silmillä näytelmää katsoessani pystyn samaistamaan näiden miesten epätoivoisen odottamisen intissä aina läsnä olevaan, turhalta ja loputtomalta tuntuvaan odottamiseen. Näytelmä saa lohduttautumaan ajatuksella, että, toisin kuin Godot, TJ 0 tulee vielä jonain päivänä. Äidinkielen, kirjallisuuden ja teatteri-ilmaisun opettaja Satu Kiiskinen näkee muitakin yhtäläisyyksiä armeijan ja teatterin välillä. - Armeija on yhteisöllinen paikka, jossa ihmiset toimivat koko ajan kimpassa ja tarkoituksena on olla eräänlainen ensemble.Teatterin tekemisessä samanlainen yhteisöllisyys näkyy, kun on pakko toimia yhdessä, sietää toisia ja myös omia tunnetilojaan. Teatterin täytyisi tuottaa tunnekokemus, jossa ihminen vapautuu hankalista tunteista tarinan kautta.Tunne-elämän käsitte-

Ulkoasu: Juuso Salakka


8

H 

 19/2011

HÄVITTÄJIÄVIIDESSÄ

SUKUPOLVESSA

Ulkoasu: Juuso Salakka Teksti: Eero Nurmi

Taivaiden herruudesta on taisteltu miltei Wrightin veljesten lennokkien ensiliidoista lähtien. Ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa hallitsivat potkurikoneet, toisen maailmansodan lopussa alkoi häämöttää jo toisenlainen tulevaisuus.

Natsit kehittivät ensimmäisen suihkuhävittäjän Saksalaiset kehittivät toisen maailmansodan lopulla maailman ensimmäisen suihkuhävittäjän, Messerschmitt Me 262:n, mutta britit olivat vain vähän jäljessä omalla Gloster Meteor –koneellaan. Kumpikaan koneista ei kuitenkaan ehtinyt merkittävästi vaikuttaa sodan lopputulokseen. Suihkuhävittäjien kehitys alkoi toden teolla ja kiihtyi huippuunsa kylmän sodan aikana. Ensin painopiste oli nopeudessa ja lähinnä pommikoneiden torjunnassa, mutta myöhemmin alettiin painottaa ketteryyttä ja ilmaherruuteen tähtäävää hävittäjien välistä lähitaistelua. Kylmän sodan lopulla esiin nousivat häiveominaisuudet. Suihkuhävittäjiä käytettiin ensi kertaa laajamittaisesti Korean sodassa vuosina 19501953. Ensimmäiset suihkuhävittäjät olivat lähinnä toisen maailmansodan potkurikonei-

den päivitettyjä versioita. Ne eivät yltäneet vielä yliääninopeuksiin, vaikka potkurikoneita nopeampia olivatkin, ja niiden aseistuksessa konetykkeineen ja konekivääreineen ei ollut mitään mullistavaa. Tämän aikakauden koneita ovat esimerkiksi neuvostoliittolainen MiG-15 sekä yhdysvaltalainen F-86.

Tavoitteena ydinuhkan torjuminen Kylmän sodan ensimmäisinä vuosikymmeninä sekä itä että länsi kehittivät suihkuhävittäjiään torjumaan vihollisen ydinpommilastissa olevia nopeita strategisia pommikoneita. Ominaisuuksissa keskityttiin nopeuteen ja nousukykyyn, ja koneet olivat raskaita ja kömpelöitä. Aerodynamiikan kehittymisen myötä esimerkiksi 1950-luvulla palveluskäyttöön otetut MiG-19 ja Dassault Mirage III ylsivät jo vaakalennossa yliääninopeuksiin. Ilmamaalien tuhoamisessa otettiin käyttöön Yhdysvaltojen kehittämä maaliin hakeutuva Sidewinder-ohjus.

Vietnam muistutti lähitaistelun merkityksestä Vietnamin sodan pommitusoperaatio Rolling Thunderin aikana Yhdysvallat havahtui huomaamaan pommittajien torjumiseen tarkoitettujen hävittäjien puutteet. Pohjois-Vietnamin armeijalla oli käytössään neuvostovalmisteisia Korean sodan Mig-15:sta kehitettyjä MiG-17 -aliäänikoneita, jotka osoittautui-

vat tehokkaiksi USA:n kehittyneempiä F-4 Phantom II –sekä F-104 Starfighter –koneita vastaan. MiG-17 oli aseistettu konetykillä, joka esimerkiksi F-4 –koneesta oli jätetty pois tarpeettomana. MiG-17 oli ketterä ja pienikokoisena vaikea havaita, ja se onnistuikin usein häiritsemään amerikkalaiskoneita pakottaen ne pudottamaan pommilastinsa etuajassa. Rolling Thunderin aikana myös pudotettiin 55 amerikkalaishävittäjää, PohjoisVietnamin menettäessä 120 konetta. Vietnamin sodan opetusten myötä 1970 –ja 1980-luvuilla otettiin käyttöön uusi hävittäjäsukupolvi, jota edustavat muun muassa lännen F-15, F-16 ja F-18 –hävittäjät sekä Neuvostoliiton MiG-29 ja Su-27 –koneet. Ketteryyteen ja lähitaisteluominaisuuksiin kiinnitettiin uudelleen huomiota, ja konetykki teki paluun hävittäjien aseistukseen. Selkeä muutos oli myös kahden moottorin käyttö aiemman yhden sijaan. Näitä konemalleja on käytössä asevoimilla ympäri maailman yhä vieläkin, vaikka niitä onkin esimerkiksi aseistuksen osalta aika ajoin päivitetty. Myös Suomen puolustusvoimat käyttää 700 miljoonaa euroa F-18 Hornet –koneidensa päivitykseen, edellinen päivitys viime vuosikymmenellä maksoi 325 miljoonaa euroa. Hävittäjäkehityksen tämän hetken kärkeä on amerikkalainen F-22 Raptor, jonka suunnittelu aloitettiin jo kylmän sodan vuosina Se on niin sanottu häivehävittäjä, eli se näkyy huonosti tutkassa.Toisin kuin edeltäjänsä, yltää se yliääninopeuksiin ilman jälkipolttimen käyttöä. Hävittäjän moottorien suihkuvir-

tausta pystytään myös suuntaamaan 20 astetta ylös tai alas, mikä tekee siitä erittäin ketterän. F-22 Raptor lensi ensilentonsa vuonna 1997, palveluskäyttöön se otettiin 2005.

Hävittäjien hinnat kohoamassa taivaisiin Monille on tuttu tietotekniikassa ainakin tähän päivään asti pätenyt Mooren laki. Se ennustaa tietokoneiden laskentatehon kaksinkertaistuvan noin kahden vuoden välein, mikä laskee tehokkaasti tietokoneiden hintoja. The Economist -talouslehti tuo kuitenkin esiin taivaalla vallitsevan toisenlaisen lainalaisuuden, jonka osoittaa pitkään ilmailuteollisuudessa työskennellyt Norman R. Augustine vuonna 1983 julkaistussa teoksessa Augustine’s laws.


 19/2011

9

 

General Atomics –yhtiön toimitusjohtaja Neal Bluen mukaan miehittämättömät alukset ovat paras pitää hinnat kurissa. Hänen Kirjan kuuluisa 16. ”laki” kuuluu näin: So- mukaansa suihkumoottorilla varustettu mietilasbudjetit kasvavat lineaarisesti, mutta tek- hittämätön Avenger-lennokki tulee maksanologian hinta kehittyy eksponentiaalisesti. maan kymmenesosan miehitetyn hävittäjän Tämä tarkoittaa sitä, että pitkällä aikavälillä hinnasta. teknologian hinta kohoaa vääjäämättä tasolHoukuttelevuudestaan huolimatta miehitle, jolla kyseiseen teknologiaan ei enää ole va- tämättömät lennokit tuskin tulevat täysin raa. Augustinen ”laki” on pitänyt paikkansa korvaamaan miehitettyjä hävittäjiä. Ne vaatimyös hävittäjäkoneiden kohdalla, eikä F-22 vat jatkuvaa satelliittiyhteyttä, joita kriisiaiRaptor tee tässä poikkeusta. Kun 1970-luvul- kana pystytään häiritsemään. Yksikään maa la käyttöön otetun F-16:n kappalehinnaksi ei halua riskeerata jäävänsä ilman ilmavoimuodostui 50-60 miljoonaa dollaria, maksaa mia, jos sen tietoliikenneyhteydet eivät toimi yksi F-22 350 miljoonaa dollaria. Augustinen normaalisti. Nykyinen hintakehitys ei silti voi havainto johtaakin hämmentävään lopputu- jatkua loputtomiin.Tästä huolimatta, tai ehkä lokseen. Jos teknologian hinta jatkaa nykyi- juuri siitä syystä, on uutisotsikoissa on viime sellä kehitysurallaan, kuluu Yhdysvaltojen aikoina esiintynyt ilmaoperaatiot tulevaikoko sotilasbudjetti vuonna 2054 yhden ai- suudessa mahdollisesti mullistavan aluksen noan hävittäjän ostoon. prototyyppi. Modernit aseet sisältävät paljon kehittyKustannuksia lisää entisestään puolusnyttä teknologiaa. Miksi aseet sitten tusprojektien taustalla oleva ponoudattavat Augustinen ”lakia”, liittinen päätösmenettely. eivätkä päättäjille paljon edulHuipputeknologiaa kehitetJos teknologian hin- täessä törmätään aina joslisempaa Mooren lakia? Syita jatkaa nykyisellä sain vaiheessa teknisiin tä voidaan etsiä usealta eri suunnalta. Ensinnäkin sokehitysurallaan, ku- haasteisiin, jotka viivästilasteknologia ei nauti saluu Yhdysvaltojen tyttävät projektin aikamanlaisista skaalaeduista koko sotilasbudjetti taulua.Viivästyksen noskuin tavanomaiset tuotvuonna 2054 yhden taessa kustannuksia on teet. Sen vientiä rajoitetaan, hallituksilla paineita viiainoan hävittäjän västyttää sillä vastustajalle ei haluta projektia entisesostoon. antaa yhtä hyvää kalustoa kuin tään, jotta vuosibudjeteissa mitä itsellä on. Lisäksi markkinat pysyttäisiin. Viivästysten hävittäjän kaltaisille laitteille ovat jomyötä teknologia ehtii vanhentua, ka tapauksessa rajalliset.Toinen syy kalliiseen ja siihen tarvitaan päivityksiä. Kohonneen hintaan on valtioiden halu kehittää itse ase- hinnan myötä päädytään lopulta yleensä titeknologiansa, vaikka suoraan markkinoilta laamaan alkuperäistä suunnitelmaa vähemostettu teknologia olisi huomattavasti hal- män kalustoa, mikä kuin pisteenä i:n päälle vempaa.Tähän on syynä tarve pitää teknolo- nostaa yksikköhinnan taivaisiin. Sotilaskogia salaisena sekä halu olla riippumaton ul- neissa hintaennätystä pitää hallussaan B-2pommikone 2,2 miljardin dollarin kappalekomaisesta teknologiasta. hinnallaan. F-22 Raptoreitakin piti alun peHävittäjien rinnalle täydentäviä aseita rin tilata 750 kappaletta, mutta lopulta pääKustannusten noustessa on edessä kaksi vaih- dyttiin 190 koneeseen. toehtoa: joko puolustuksessa on tehtävä kompromisseja Augustinen absurdin esimerkin osoittamalla tavalla, tai sitten tulee kehittää kokonaan uudentyyppistä, edullisempaa teknologiaa vastaamaan puolustustarpeeseen. Hävittäjäkoneille vaihtoehdoksi on tietyntyyppisissä operaatioissa jo noussut mie- Kustannuspaineista huolimatta Yhdysvalloilhittämätön lennokki, jota ohjataan maasta la on meneillään kunnianhimoinen projekti, käsin. Ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi esi- joka mullistaisi käsityksen ilmaiskusta. Tämerkiksi Afganistanissa iskuissa kapinallis- män vuoden elokuun 12. päivänä Tyynen Valjohtajia vastaan. Lennokkeja valmistavan tameren yläpuolella taivasta halkoi videokuvissa meteoriittia muistuttava objekti käsittämättömällä 21000 kilometrin tuntinopeudella. Kyse ei kuitenkaan ollut Maan pintaan iskeytyvästä kivenmurikasta, vaan Falcon

Teknologian hinta kasvaa eksponentiaalisesti

Falcon HTV-2 – tulevaisuuden ase

Lähteet: Norman R. Augustine, John D. Christie

Hävittäjäprojektien kustannukset ovat nousseet räjähdysmäisesti HTV-2 –miehittämättömästä lentokoneesta, jota Yhdysvaltojen asevoimien tutkimusorganisaatio Defense Advanced Research Projects Agency (DARPA) on kehittänyt vuodesta 2003 lähtien.

Vaihtoehto mannertenvälisille

ohjuksille

Amerikkalaisten tavoitteena on kehittää ase, joka kykenee iskemään minne tahansa maapallolle tunnin sisällä lähtöpaikasta riippumatta. Kohteena olisivat esimerkiksi ydinohjuksen laukaisua suunnittelevat kapinallisryhmät. Asetta voitaisiin käyttää vaihtoehtona perinteisille mannertenvälisille ohjuksille. Falcon HTV-2:n lennon kulku on seuraavanlainen.Alus laukaistaan kantoraketin mukana korkealle yläilmakehään, lähes avaruuteen asti. Falcon irtoaa kantoraketista lentoradan taittuessa kohti maanpintaa ja aloittaa niin sanotun liitovaiheen kohti maaliaan. Falconia ohjataan maasta käsin nopeuden ollessa jopa yli 20 kertaa äänennopeuden. Falcon voisi kantaa mukanaan esimerkiksi pommeja.

Useita teknisiä haasteita ratkaisematta Kehitysohjelman johtajan, Yhdysvaltain ilmavoimien majuri Chris Schultzin mukaan projektissa on ratkaistavana erityisesti kol-

mentyyppisiä haasteita: aerodynamiikkaan, lämpötiloihin sekä ohjaamiseen ja navigointiin liittyviä. Lennettäessä 21000 kilometriä tunnissa koneeseen kohdistuu erittäin suuri paine. Sen sijaan että se lentäisi ilmassa, Falcon ikään kuin repii ilmaa edetessään.Aerodynaamisten haasteiden ratkaisemiseen on käytetty niin tuulitunneleita, tietokonemallinnusta kuin testilentojakin. Toiseksi kitkan johdosta aluksen pintalämpötila kohoaa jopa 2000 Celsiukseen, mikä riittää teräksen sulattamiseen. Kuitenkin lämpötilat aluksen sisällä on pystyttävä pitämään alhaisina. Lisäksi 6 kilometriä sekunnissa etenevän aluksen hallinta on haasteellista. Falcon HTV-2:lla on suoritettu kaksi koelentoa, ensimmäinen huhtikuussa 2010 sekä toinen lento tämän vuoden elokuussa. Viimeisin koelento kesti noin 10 minuuttia. Lennon loppuvaiheessa yhteys koneeseen kadotettiin, minkä jälkeen sen järjestelmät ohjasivat sen syöksymään mereen. DARPA on saanut koelentojen avulla kerättyä tärkeää informaatiota. - Tiedämme nyt, kuinka kiihdyttää aluksen lähellä avaruutta. Osaamme saattaa sen yliäänilentoon ilmakehässä. Vielä emme tiedä, kuinka saavuttaa haluttu kontrolli lennon aerodynaamisen vaiheen aikana, Schultz kertaa tuloksia DARPAn internet-sivuilla.


15

”Esimerkiksi kansalaissodan Korkeajännityksessä nimet otettiin hieman muunneltuina toimituksen piiristä.”

en pa riss a.

Korkeajännityksen voltit iskevät yhä

”Suomi-Korkkarien” nimistön taustoja. Korkeajännityksissä on jo pitkään julkaistu Commandojen lisäksi myös esimerkiksi ilmasodasta kertovia Siivet-sarjakuvia. Siivet ilmestyi itsenäisenä lehtenä 1960-luvulta vuoteen 1984 asti. Viimeisin Siivet-julkaisu on syyskuussa suomeksi ilmestynyt 12 ilmasotatarinan kooste, Rosvoja kello kahdessa, joka on Egmontin kustantama. n on yks saa nit Siivet-lehden inspiroima on myös nut jän a e sar ork jaku kaikkien aikojen komein suomalaivane än K östä uvoks nen ilmasodan sarjakuva Punainen enKaurvvaonimen tunnuesntukseksi ty : n H o v e u n J ri kobra, joka on Markku Paretskoin lentäjiä, kirjoittama sekä Tarmo ja Topi Koi- Ojanperä kertoo. viston piirtämä. Täysin suomalaista sarjakuvatyötä edustavat Kustannusosakeyhtiö Revontulen julkaisemat todellisiin henkilöihin pohjautuvat sarjakuvat.Tuorein niistä on Viljam PylkEgmontin ja Korkeajännityksen li- käästä, Tuntemattoman sotilaan säksi muutkin suomalaiset kustan- Antti Rokan hahmon esikuvasta tajat julkaisevat yhä sotasarjakuvaa. kertova sarjakuva-albumi TuntemaApali Oy:ltä on kahden viikon ku- ton Rokka, joka on ilmestynyt tänä luttua ilmestymässä ranskalaisesta syksynä. Syksyn uutuuksiin kuuluu Le grand duc -trilogiasta suomen- myös jatkosodan tarinat Paluu rajan takaa. Se on kokeneen piirnettujen Huuhkaja-albumien päätösosa.Trilotäjän ja lennokkiharrasgiassa kuvataan tajan Anssi Rauhasaksalaisen hälan kuvittama ja vittäjälentäjän Esa Niskasen kirWulfin taistejoittama tarina lua toisessa suomalaisen ja maailmanvenäläisen lensodassa neutäjän kohtaavostoliittomisesta taivaallaista, naisla ja maassa. lentäjien lentämää hävittäjälentolaivuetta vastaan. Kovakantisina julkaistut albumit on piirtänyt ranskalainen Romain Hugault, jonka nelivärinen kuvitus on tyylikästä, tarkkaa ja yksityiskohtaista. Juonet ovat Yann Le Petennierin käsialaa. Kustannustoimittaja Jari Ojanperän mukaan idea Huuhkaja-albumien tekemiseen saatiin eräältä ranskalaisia versioita esitelleeltä Apali Oy:n asiakkaalta. - Hugault’n piirrostyyli miellytti silmää. Lisäksi mielenkiintoa lisäsi se, että sarjakuvissa käsiteltiin neuvostoliittolaisia e lan oA Ask

mennetaan toisesta maailmansodasta. Sarjakuvia on tosin julkaistu niin antiikin Rooman ajalta kuin Espanjan sisällissodastakin. Sarjakuvaneuvos Asko Alanen työskenteli pitkään Korkeajännityksen parissa sitä kustantavan Egmontin sarjakuvatoimittajana. Hän oli tiiviisti mukaan myös Suomen historiaa käsittelevien niin sanottujen ”Suomi-Korkkarien” kirjoittamisessa ja toimittamisessa vuosina 2000-2007. Niistä ensimmäisinä ilMonille suomalaisille sotasarjakuva mestyivät Kansalaissodan valkoinen on yhtä kuin Korkeajännitys. Kor- Korkeajännitys ja Kansalaissodan punainen Korkeajännitys, jotka keritys: Egmont kustann tovat Suomen sisällissodasta morkeajänn us, H annu an Ko d lempien puolien näkökulmasta. o s Luk ma kar n il - Kyseessä on pitkälti sama lehti, ine me o n u S tietyt ruudut ja repliikit eroavat toisistaan. Tarkoituksena oli tuoda esiin, kuinka samankaltaisia taistelevat osapuolet lopulta olivat, Alanen kertoo. Sittemmin ”SuomiKorkkarit” ovat käsitelleet niin noottikriisiä kuin rintamalottia, talvi- ja jatkosotaa tietenkään unohtamatta. Sarjat ovat puhtaasti suomalaista tuotantoa, ja kirjoittajien joukosta löytyvät muun muassa kirjailijat Tapani Bagge ja Leena Lehtolainen. - Commando-lehti ei liity näiden Korkeajännitysten tuottamiseen mitenkään. Sarjoja on lähetetty Britteihin luettavaksi, mutta toistaiseksi niitä ei ole Commandossa englanniksi julkaistu, Alanen sanoo. Faktan ja fiktion välillä vallitsee keajännityksen taival alkoi nimellä Korkeajännityssarja vuonna 1953. niin suomalaisissa kuin brittitaustaiAluksi sotasarjakuvat olivat vain sissa Korkeajännityksissä tarkkaan yksi osa seikkailusarjakuvia julkais- harkittu suhde. - Commandon päätoimittaja seen lehden aihepiireistä, erikoistuminen sota-aiheisiin tapahtui 1960- George Low sanoi asian hyvin: peluvulla. 1970-luvulla alkoi yhteistyö rusfaktaan voi luottaa. SotatapahtuKorkeajännityksen ja brittiläisen mat ovat oikeat, ne sijoittuvat oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, ja Commando-sotasarjakuvalehden välillä, kun Korkeajännitys alkoi jul- myös aseet, kulkuneuvot ja muu kakaista suomeksi käännettyjä lusto ovat mahdollisimman pitkälle Commandoja. oikeita. Kaikki ihmishahmot ja niiNykyisin Korkeajän- den väliset suhteet ovat kuitenkin nitystä julkaistaan 14 pitkälle fiktiota, Alanen kuvailee. neljän seikkailun - Esimerkiksi kansalaissodan pokkaria vuodessa. Korkeajännityksessä nimet otettiin Suurin osa aiheista hieman muunneltuina toimituksen niin Commandossa piiristä. Näin kukaan ei päässyt väitkuin Korkeajänni- tämään, että hei, tämä tarina kertoo tyksessäkin am- minun isoisästäni, Alanen avaa

Naislentäjiä ja kansallissankareita

”Siivet-lehden inspiroima on myös kaikkien aikojen komein suomalainen ilmasodan sarjakuva Punainen kobra”

n ato tem Tun

up pu rai nen

Sodalla ja erityisesti toisella maailmansodalla on oma tärkeä roolinsa suomalaisessa kirjallisuudessa. Ei siis ihme, että myös sotaa käsittelevällä sarjakuvalla on maassamme pitkä ja kunniakas historia. Suomalaisen sarjakuvan satavuotisen taipaleen kunniaksi tutustuimme muutamaan mielenkiintoiseen sotasarjakuvaan.

stä. työ

Ulkoasu: Juuso Salakka

onimen tunnustukseksi Korkea en arv jänn voks ityk neu sen a v u par k a j issa sar t tek u n e saa

än stä mä

Teksti: Eero Nurmi

Ask oA lan en on

VAPAALLA

 19/2011

Ro sT kka rku alia Ma sV a j iljam org arb Pylk unn äs: Ku omi S stannus osakeyhtiö Revontuli, T


15

VAPAALLA

 20/2011

Teksti: Sakari Nuuttila Kuvat: Henri Juvonen Ulkoasu: Juuso Salakka

Kuvitelkaa tämä: Tiukkoihin minishortseihin ja verkkosukkahousuihin pukeutuneet nuoret naiset rullailevat huimaa vauhtia nelipyöräisillä rullaluistimilla, taklaten toisiaan väkivaltaisesti maahan ja kentän laitoihin verenhimoisten kannustushuutojen innoittamina. Ei, kyseessä ei ole poterovartiossa pilkkivän viestimiehen märkä uni, vaan suosiotaan Suomessa ja maailmalla suuresti kasvattava naisten kontaktiurheilulaji roller derby.

Väkivalta viehättää Toiminta kentällä on välillä niin rajua, että terveen itsesuojeluvaiston omaava henkilö ei kylmiltään sinne uskaltautuisi. Onko roller derbyn raaka väkivaltaisuus se, mikä naisia lajissa viehättää? - Kuulostaa härskiltä sanoa joo, mutta on siistiä, että on olemassa puhtaasti naisten joukkueurheilulaji josta löytyy vauh-

tia, voimaa ja kontaktia, kertoo helsinkiläisen Kallio Rolling Rainbow-joukkueen (KRR) jäsen Only. Lajiin perehtymättömästä toiminta näyttää sekavalta, mutta vaikkeivät säännöt olisikaan tutut, tunnelmaan pääsee kuin itsestään mukaan huutamalla raivokkaasti muun yleisön kanssa aina kun pelaaja iskeytyy kovasta taklauksesta kanveesiin. Roller derby on yksi harvoista urheilulajeista, joissa hyökätään ja puolustetaan samaan aikaan. Kenttää ympäri rullaillaan kovaa vauhtia kahden viisihenkisen joukkueen voimin. Kummankin joukkueen tähtikypäräinen pisteidentekijä, jammeri, kerää pisteitä jokaista ohittamaansa vastajoukkueen pelaajaa kohden sillä välin kun nämä yrittävät henkeen ja vereen taklata vastapuolen jammerin sekä tätä suojelevan joukkueen pois pelistä.

Yhdistävä voima Only haluaa teilata ennakkoluulot siitä, että tyttöjen on ainaisen juoruilun ja tukasta repimisen lomassa vaikeaa toimia joukkueessa. Roller derbyssä yhteisöllisyys korostuu, sillä lajin kautta samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa ja viettävät aikaa treenien ulkopuolellakin. - Ihmiset tulevat tänne aivan erilaisista taustoista ja yhteiskunta-asetelmista, mutta täällä kaikki löytävät toisistaan samankaltaisuuden. Harrastus on todella kokonaisvaltainen, mutta tämä on hienointa mitä elämässäni on tapahtunut. Olennainen osa roller derbyn alakulttuuria ovat pelaajien hahmot ja kekseliäät pelaajanimet, jotka usein tarttuvat harrastuksesta arkielämäänkin. Selostajan esitellessä joukkueen jäseniä herää tunne, että mitä härskimpi nimi, sen parempi. Rolling Rainbow’sta löytyy esimerkiksi sellaisia helmiä kuin Cocahontas, Doomey B. Hind ja Minna Cunt. Hahmojen tyyliä yhdistää myös supersankari-teemaa. - Vaikka olisit miten ujo ja arkinen oikeassa elämässä, derbyssä olet oman elämäsi supersankari. Kun laitat nämä romut niskaan, olet kaikkein kovin nyrkinheiluttaja, Only toteaa uhmakkaasti. Vaikka meno onkin rajua, sääntöjen vastaisista taklauksista ja tappeluista rangaistaan. KRR:ssa pelaava Michelle Knifer sanoo, että vaikka rasitusvammat ovat lajissa melko yleisiä, otteluissa ei yleensä ole sattunut pahempia loukkaantumisia. - Yleinen käsite tässä lajissa on derby love: me ei olla vihamiehiä vaikka kilpaillaankin vaan liigat haluavat tehdä yhteistyötä. Pelaaminen otetaan tosissaan, mutta siitä ei puhuta jälkeenpäin, meni miten meni. Molemmat joukkueet menevät ottelun jälkeen yhdessä juhlimaan ja pitämään hauskaa, Michelle vakuuttaa.

”Derbyssä olet oman elämäsi supersankari.”

Rolling Rainbow-joukkue harrastaa roller derbyn ohessa myös aktiivista ruohonjuuritason ihmisoikeustyötä.

Tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta Kallio Rolling Rainbow luotiin reilu vuosi sitten aktiivisten derby-harrastajien toimesta. Only kertoo, että eri liigojen arvot ja toimintatavat poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan. - KRR:ssa mottomme on ”Come as you are”. Joukkueen jäsenet edustavat hyvinkin erilaisia elämänkatsomuksia, ja tullessaan tänne he allekirjoittavat sen, että he suvaitsevat toisten arvoja sellaisina kuin ne ovat ja päinvastoin. Roller derby á la Rolling Rainbow eroaa perinteisistä urheilulajeista myös siinä, että joukkue pyrkii osana toimintaansa tekemään ruohonjuuritason ihmisoikeustyötä. Viime vuonna pelatun ottelun lipputulot lahjoitettiin kokonaisuudessaan Amnesty Internationalin naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle kampanjalle. - Haluamme edustaa suvaitsevaisuutta ja katukulttuuria sekä profiloitua vahvasti helsinkiläisyyteen ja erityisesti kalliolaisuuten, Only perustelee. Siispä tänä vuonna tanskalaista joukkuetta vastaan pelatun ottelun tuotot menivät Kalliossa toimivalle Tyttöjen Talolle, joka tarjoaa tukea elämän eri vaiheissa oleville tytöille ja nuorille naisille.

Suuntana MM-kisat - Roller derby on lajina vielä kasvuvaiheessa, joten saamme usein osaksemme skeptisyyttä ja on vaikeaa löytää paikkoja joissa treenata, kertoo Copenhagen Roller Derbyn Sandy D’Luxe. Myös Suomessa lajin harrastajien on tehtävä paljon työtä harrastuksensa ylläpitämiseksi, sillä etenkin harjoitustiloja on vaikea löytää. Kiinnostus roller derbyä kohtaan kasvaa kuitenkin kovaa vauhtia, lajin MM-kisatkin järjestetään joulukuussa Torontossa, ja Suomen edustajistosta löytyy myös KRR:n pelaajia. Näin rankan lajin rakastajilta täytyy vielä kysyä, onko vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen derby-naisten keskuudessa suosittua. - Niitäkin on ollut, mutta musta tuntuu että tästä joukosta löytyy enimmäkseen hippejä, kasvissyöjiä ja pasifisteja. Jotkut tosin ehkä ajattelevat että mä voisin olla armeijassa kun olen niin kova komentelemaan, Only naurahtaa.


8



armeijan aamiainen

Varusmiesten päivän aterioiden elintarvikekustannuksiin uppoaa 4,60 euroa taistelijaa kohden. Summa voi vaikuttaa ensi kuulemalta kovin pieneltä. Ruotuväki panee ruokabudjetin testiin ja haastaa harrastelijakokkailijan sekä ravintolakokin loihtimaan päivän ateriat vajaalla viidellä eurolla.

pasta edullisia tuotteita, mutta näin pikkutarkasti en ole tottunut raaka-aineiden hintoja tutkimaan, Kauppila valaisee. Säkylän Huovinrinteellä Valmiusjoukkojen Pioneerikomppaniassa asepalveluksensa suorittanut Kauppila ei kuitenkaan ole tottunut pakenemaan haasteita. Pikaisen kauppareissun jälkeen on aika katsoa, taipuuko Kauppilan menu armeijan tiukkaan budjettiin.

Haaste 1:

Aamupalasta on

Harrastelija pähkäilee

budjetin kanssa

Ahkeraksi ruuanlaittajaksi tunnustautuva reservin alikersantti Matias Kauppila ottaa kokkaushaasteen mielenkiinnolla vastaan. Kolmen aterian mahduttaminen vajaan viiden euron budjettiin tuntuu aluksi haasteelliselta. - On aika hankala suunnitella koko päivän ruokalista näin tiukkaan hintahaarukkaan. - Toki pyrin aina ostamaan kau-

hyvä aloittaa

Ruokalajien kokoamisen hän aloittaa aamiaisesta. Pöytään ilmestyy ruisleipää salaatilla, tomaatilla sekä leikkeleellä höystettynä. Mukista löytyy mustaa kahvia.Aamupalan kruunaa luonnonjogurtti mustikoiden kera. Marjat hän huomauttaa poimineensa itse säästääkseen kuluissa. Kauppilan mukaan armeijassa tuli syötyä aamuisin reilusti tuh-

dimmat ateriat. - Inttisapuskoihin verrattuna aamiaiseni on varmasti kevyempi kokonaisuus. Kyllähän se aamupuuro on jaksamisen kannalta ehdoton ykkönen, hän tuumaa.

Kokeileminen

kruunaa kokkailun

Lounaaksi Kauppila loihtii suomalaisen lohikeiton. Oheen hän asettaa voidellun ruisleivän ja kyytipojaksi lasin maitoa. Kauppila valitsi kalaruuan sillä hän valmistaa omien sanojensa mukaan liian harvoin sapuskaa eväkkäistä. - Yleensä kokkailuni lähtee siitä, mitä raaka-aineita kaapeista sattuu löytymään. Niiden pohjalta sitten etsin vaikka netistä jonkun reseptin, jonka mukaan ruuan teen. - Tällä kertaa jouduin etukäteen pohtimaan, mitä voisin kokata. Sitten tajusin, että nyt on tehtävä jo-

tain kalasta, hän innostuu. Kokkaamisessa Kauppilaa kiehtoo etenkin eri raaka-aineilla kokeileminen. Esimerkiksi pöydässä höyryävään lohikeittoon olisi reseptin mukaan kuulunut purjoa, mutta tällä kertaa kattilaan päätyikin palsternakkaa. - En tee ruokaa mitenkään otsa kurtussa. Raaka-aineetkin mittailen aika suurpiirteisesti. Vielä en ole joutunut heittämään ruokaa roskiin, Kauppila virnistää.

Tavoitteisiin

päästään

Päivällisen kohdalla Kauppila jatkaa valitsemallaan tiellä. Hän on päättänyt valmistaa soijarouhelasagnen, vaikkei kyseistä ruokaa ole koskaan aikaisemmin edes ko-

Aamiainen: Ruisleipä, luonnonjogurttia mustikoilla, kahvi. Ruisleipä Voi Metwursti Mustikat (poimittu itse)

Salaatti Tomaatti Luonnonjogurtti Kahvi

Lounas: Suomalainen kalakeitto Kalaliemikuutio Maustepippuri Porkkana Peruna Palsternakka

Ketsuppi Koskenlaskija-sulatejuusto Kermainen lohifile Tilli

Päivällinen: Soijarouhelasagne, tuoremehu.

Lasagnelevy Ruokaöljy Vehnäjauho Soijamaito Suola Tumma soijarouhe Sipuli Valkosipuli

Tomaattimurska Paprikajauhe Pippurisekoitus Chilirouhe Soijakastike Tuoremehu

Annostenyhteiskustannukset:

4,40euroa

 20/2011

intin lounas

kannut. - Olen kuitenkin joskus maistanut sitä ja silloin se ainakin oli hyvää, hän kertoo. Aineksena soijarouhe on Kauppilalle tullut jo tutuksi.Vaikka hän on korvannut lihan eri ruuissa soijarouheella, ei hän silti pidä itseään kasvissyöjänä. - Hinta on suurin syy, miksi olen siirtynyt soijarouheeseen. Hyvin maustettuna siitäkin saa tosi maukasta, hän vinkkaa. Kauppila asettaa lautaselle salaattiannoksen ja lorauttaa lasiin tuoremehua. Samalla hän kertoo, kuinka armeija vaikutti hänen ruokailutottumuksiinsa. - Intissä tuli selväksi se, että sil-

firman päivällinen

loin syödään kun ruokaa on tarjolla. Samalla opin, kuinka tärkeää jaksamisen kannalta on oppia säännölliset ruokailuajat, Kauppila toteaa. Savun hälvetessä keittiöstä ja lautasten kiiltäessä tyhjyyttään on yhteenvedon aika. Kauppila tutkii kauppalaskua ja ahtaa ylimääräiset ruoka-annokset pakastimeen. - Ruuista koituneet kustannukset pysyivät sovituissa rajoissa. Keittoa ja lasagnea tuli ainakin neljän annoksen edestä. - Eihän tämä mitenkään mahdotonta ollutkaan.


9



 20/2011

Lounas tekee

Haaste 2: Improvisointi yhtä

tärkeää kuin raha

Seuraavaksi haasteen ottaa vastaan turkulaisen Enkeliravintolan keittiöpäällikkö Katja Mäkinurmio. Hänelle kolmen ruokalajin ahtaaminen vajaan viiden euron raameihin ei tuota juuri päänvaivaa. - Kotona en juuri laske ruokiin kuluvan rahan määrää. Töissä taas tulee tietysti laskettua annoskatteita, toteaa kokinhatun rakennusmestarin ja tradenomin opintojen sijasta valinnut Mäkinurmio. Vaikka 4,60 euron elintarvikebudjetti voi maallikon korvaan kuulostaa niukalta, yllättyy Mäkinurmio positiivisesti summan suuruudesta. - Olisin luullut, että rahaa olisi käytössä paljon vähemmän. - Kouluissa kustannukset lasketaan kymmenissä senteissä.Toki armeijassa pitää taas jaksaa tarjotun ruuan voimin pitempään.

pesäeron intin ruokiin

Tee Kaurahiutale Omenahillo Omena Savustettu kinkku –leikkele

edellyttää

Mäkinurmion valmistama aamiainen muistuttaa kokonaisuudeltaan melko paljon armeijan aamupalaa. Hän asettaa pöydälle omena-kaurapuuroa sekä kinkulla, juustolla sekä romaine-salaatilla koristellun sämpylän. Juomaksi on tarjolla ruusunmarjateetä. - Haluan pitää mielessä, että tekemäni ruuan pitäisi olla myös varusmiehelle riittävä annos. - Mielestäni tällainen aamiainen on ihan riittävä armeijassakin, hän arvioi.

Päivälliseksi Mäkinurmio on valinnut porsaankylkeä, vaikka hän ei muuten omien sanojensa mukaan tavallisesta ja mitäänsanomattomasta porsaanlihasta juuri välitä. - Porsaankyljestä kuitenkin pidän. Se on maukasta ja esimerkiksi pekonihan valmistetaan juuri porsaankyljestä. Asetellessaan päivän viimeistä ateriaa lautaselle, Mäkinurmio kertoo, kuinka esimerkiksi ruhoosista voi saada maukasta ruokaa, kunhan kokkaajalta löytyy kärsi-

Juusto Voi Salaatti Sämpylä

Lounas: Tomaattivalkosipuliliemessä haudutettua broileria, risottoa, tomaattikastiketta, maito. Broilerin koipi-reisi Haudutusliemi Kastike

Porsaankylki Perunat Porkkana Punasipuli Sinappi Kerma

kekseliäisyyttä

Sinappisalaatti Sokeri Maito Annosten yhteiskustannukset:

4, 55 euroa.

vällisyyttä. - Hauduttamalla saa halvemmastakin hyvää ja maukasta. Toki siinä menee sitten enemmän aikaa ruuan valmistamisessa. Esimerkiksi porsaankyljen haudutusaika on nelisen tuntia, hän summaa. Viimeisen silauksen jälkeen päivällinen on esillä: haudutettua porsaankylkeä ja punasipulihilloketta perunalla, porkkanalla sekä sipulicremellä höystettynä.Annos on Mäkinurmion mukaan niin ras-

Armeijan ruuat

vainen, että se varmasti riittää varusmiehelle. Mäkinurmio on tyytyväinen siihen, mitä hän sai aikaan vajaan viiden euron budjetilla. - Hieman piti viilata kokonaisuuksia. Esimerkiksi risotosta lähti puolet parmesanista pois aika rivakasti. - Viilaamista pystyy kuitenkin kompensoimaan panostamalla ruuan näyttävyyteen. Se on mielestäni aina tärkeää, hän vinkkaa.

Henri Hairinen,

maistuvat varusmiehille

erinomaisesti

alikersantti, Riihimäki

Vaikka varusmiesten aterioiden elintarvikekustannuksiin varatulla vajaalla viidellä eurolla saa myös siviilin puolella kokattua maukkaat ateriat, ei Pansion varuskunnan muonituskeskuksen päällikkö Pirjo Säteri pidä summaa ainakaan liian suurena. - Kouluruokiin käytettävä raha on siinä euron paikkeilla.Varusmiehet ovat armeijassa kuitenkin 24 tuntia vuorokaudessa, joten varusmiesten ruokiin asetetut vaatimukset ovat luonnollisesti erilaiset. Säterin mukaan asepalveluksen fyysisyys edellyttää, että varusmiehet saavat riittävästi polttoainetta murkinastaan. Säteri myös toteaa, että pelkästään maukas ruoka ei välttämättä riitä. Aterioista on tehtävä myös houkuttelevia. Lisäksi viihtyisä ja ystävällinen ympäristö tekee hänen mielestään ruuasta parempaa. - Nykyään varusmiehet ovat myös itse erittäin valveutuneita siitä, mitä he suuhunsa laittavat. - He syövät mieluummin oikeata kotiruokaa kuin vain pizzaa tai hampurilaisia, Säteri huomauttaa. Varusmiesten lempiruuista Säterillä on selvä näkemys. - Hernekeitto ja pannukakku on poikien suosiossa. - Myös vuosien tauon jälkeen listoille palannut uunimakkara ja perunamuusi tuntuvat maistuvan, hän valaisee. Kaiken kaikkiaan Säteri uskoo, että varusmiehet saavat armeijassa murua rinnan alle riittävästi, monipuolisesta sekä maistuvasti. Yhtä palautelappua hän säilytti työhuoneensa seinällä pitkään. - Eräs varusmies jopa suri lomille lähtemistä, koska varuskunnan ruoka on niin hyvää, Säteri naurahtaa.

Risotto Pavut Maito

Päivällinen: Haudutettua porsaankylkeä, punasipulihilloketta, perunaa, porkkanaa, sipulicremeä, maito.

Tiukka budjetti

Armeijahenkinen

aamiainen

Aamiainen: Omena-kaurapuuro, ruusunmarjatee, sämpylä.

Päivän tärkeimmän aterian jälkeen vuorossa on ravintolakokin valmistama lounas armeijan budjetilla. Jos Mäkinurmion valmistamassa aamiaisessa oli selkeitä yhtäläisyyksiä intin aamupalaan, hänen tarjoamansa lounas ei muistuta Firman ruokia ainakaan ulkoisesti. Maitolasi saa seurakseen tomaattivalkosipuliliemessä haudutettua broileria, risottoa sekä tomaattikastiketta. Annos on Mäkinurmion mukaan hyvä esimerkki siitä, kuinka ruuan houkuttelevuutta voi lisätä ilman lisäkustannuksia. - Leikkasin broilerin niin, että lautasella oleva annos muistuttaa ravintola-annosta. Armeijan ruokabudjetin puolesta puhuu myös se, ettei Mäkinurmion tarvinnut valita kaupasta pelkästään halvimpia raaka-aineita. - Perunahan olisi ollut risottoa halvempi vaihtoehto. Haluan kuitenkin vaihtelevuutta annoksiini. Lounaasta muodostuu lopulta Mäkinurmion mukaan liian tuhti satsi jopa varusmiehelle. - Annoskoko on ehkä vähän liian suuri, koska riisiä taisi tulla vähän liikaa.

- Meillä Riihimäellä on hyvät ruuat. Niin paljon saa syödä kuin haluaa, joten ei ole valittamista. - Lounas on mielestäni päivän mukavin ruokailu. Sen ehtii aina syödä rauhassa.Aamuisin voi olla kiirettä ja päivällinen voi joskus jäädä väliin esimerkiksi lomien takia. - Uunimakkara on aina hyvää. Se on aina niin onnistunut. - En ole oppinut uutta. En ole nirso ruuan suhteen. Kaikki on tähän asti mennyt ja eiköhän se jatku samaa rataa.

Ekku Säily,

matruusi, Pansio

- En ole nirso ruuan suhteen. Kaikki maistuu ja tarpeeksi saan syödäkseni. - Aamupala on suosikkini. Silloin saa juoda kahvit ja päivä lähtee mukavasti käyntiin. - Kyllä se uunimakkara on parasta. - En ole oppinut mitään erityistä. Ehkä nykyään tulee syötyä vähän enemmän, kun on säännölliset ruoka-ajat.

matruusi Säily

alikersantti Hairinen


VAPAALLA

 21/2011

TIEDÄN,

MITÄ PELAAT ENSI VUONNA

Kirjoittaja: Roope Luokkamäki Kuvat: Akseli Muraja Grafiikka: Juuso Salakka

P

elit ovat kova juttu Suomessa juuri nyt.Angry Birdsin ja Alan Waken kaltaisten suomalaisten pelien menestys on saanut paljon huomiota, samaan aikaan kun pelaaminen on muuttunut alaikäisten huvista ja satunnaisten harrastajien alakulttuurista valtavirtaviihteeksi.Vuosi 2012 tuo tullessaan myös mielenkiintoisia, kansainvälisiä pelialan julkaisuja. Ruotuväki jalkautui Digiexpo 2011 –messuille haistelemaan pelien uusia tuulia.

Pelit Suomessa - Pelien tekeminen sopii hyvin Suomeen. Vaikka ulkona olisi pimeää, kylmää ja ottaisi päähän, voi aina koodata, naurahtaa Digiexpo-messuilla vuoden suomalaiseksi pelinkehittäjäksi valittu Ari Pulkkinen. Pulkkinen ei itse vastaa koodin kirjoittamisesta; hän on säveltäjä, jonka tunnetuin teos, Angry Birds –pelin tunnusmusiikki, on varmaan viime vuoden soitetuin suomalainen kappale. Viimeksi sitä on versioinut Lontoon filharmoninen orkesteri.Angry Birdsin lisäksi Pulkkinen on säveltänyt musiikkia muun muassa Bike Baron -peliin ja Trine-sarjaan. Myös Pulkkinen on huomannut pelialan arvostuksessa tapahtuneen nopean muutoksen. - Kun vielä muutamia vuosia sitten kerroin tekeväni peleihin musiikkia, sitä vähän ihmeteltiin. Nyt tilanne on täysin toinen. Kuten niin monilla pelialan työntekijöillä Suomessa, myös Pulkkisella ammatti löytyi alunperin harrastuksen kautta. Vuonna 1999 Lan-partyssa tavattu kaveri pyysi Pulkkista suunnittelemaan musiikin työstämäänsä Star Fight 6 – Gate keepers –peliin. Vapaasti ladattavana freeware-pelinä levinnyt Star Fight oli jättimenestys ja Pulkkinen on siitä asti työskennellyt pelialalla.Varsinaista virallista koulutusta hänellä ei ole. - Vielä 10 vuotta sitten Suomessa kaikki olivat päätyneet pelialalle harrastuksen kautta. Nykyään se on varmaan noin 70 prosenttia. Pulkkisella on vahva usko myös kehityksen jatkumiseen. Hidastavaksi tekijäksi hän mainitsee rahoituksen saamisen vaikeuden. - Peliala kasvaa varmasti. Suomessa on todella lahjakkaita tekijöitä, jotka ovat ylpeitä siitä mitä tekevät. Markkinointi on täällä kuitenkin vielä aika lapsenkengissä ja isommat tuotannot vaativat ulkomaisia rahoittajia. Ihan nappikaupasta ei kuitenkaan ole enää kyse. Tällä hetkellä Apple Storen myyntilistojen kärjessä keikkuva Bike Barron on ehtinyt myydä enemmän kuin Angry Birds aikoinaan vastaavassa ajassa.

Uudet konsolit sekoittavat pakkaa Alkuvuoden kiinnostavimmat pelit ovat pitkälti jatko-osia. Battlefield 3 ja Call of Duty Modern Warfare 3 tarjoavat tasokasta viihdettä sotapelien ystäville, kun taas heti julkaisuviikollaan kultaa myynyt Uncharted 3 vie pelaajan Indiana Jones –elokuvien kaltaiseen aarrejahtiin. Muita vuoden aikana nähtäviä kiinnostavia julkaisuja ovat ainakin Grand Theft Auto –sarjan viides osa sekä legendaarisen roolipelisarjan tarua 12 vuoden tauon jälkeen jatkava Diablo 3. Vuoden suurimmat julkaisut lienevät kuitenkin uudet käsikonsolit Wii U ja PS Vita.Vanhat kilpakumppanit Playstation ja Nintendo koittavat uusien laitteiden myötä haastaa tällä kertaa paitsi toisensa myös entistä enemmän suosiota saaneet kosketusnäyttö-puhelimet ja tablettikoneet. Digiexpo-messuillakin esillä ollut PS Vita tuntuu lyhyellä kosketuksella varsin pätevältä laitteelta. Uutta Playstationin edelliseen käsikonsoliin PSP:hen verrattuna ovat kosketusnäyttö, playstation-ohjainta muistuttavat analogiset ohjaustapit, etu- ja takakamerat, takakosketuspa-

neeli sekä 3g mobiililaajakaista-mahdollisuus. Näyttö ja ohjaus toimivat luontevasti ja uudet ominaisuudet varmasti lisäävät laitteen monikäyttöisyyttä. Se, pystyykö laite haastamaan iPhonen, ja Android-puhelinten suosion, riippuu pitkälti sisällöntuotannosta. Playstationin kohdalla tämän ei luulisi olevan ongelma, mutta totuus on, että tällä hetkellä nimenomaan älypuhelimet houkuttelevat pelien ja ohjelmien kehittelijöitä. Wii U:n avulla Nintendo taas koittaa selvästi ottaa askeleen kauemmas Playstationin ja Xboxin konsoleista. Tämä on varmasti hyvä idea, koska alkuperäinen Wii ei ole pystynyt missään vaiheessa haastamaan Playstation 3:a tai Xbox 360:ta. Nyt uudenlaisen tablettitietokonetta muistuttavan ohjaimen avulla Wiistä koitetaan tehdä eräänlainen koko kodin viihdekeskus, jolla voi soittaa videopuheluita, surfata netissä ja vaikka katsella lomakuvia tv-ruudulta kosketusnäytöllä ohjaillen. Kuinka yritys onnistuu, se jää nähtäväksi.

Kinect ja iPad houkuttelevat uusia pelaajia Muutkin kuin Nintendo ovat innostuneet kehittelemään uudenlaisia pelikokemuksia. Microsoftin tuorein veto on Xbox 360:n Kinect –tekniikkaan panostaminen. Liikkeentunnistusta hyödyntävä Kinect mahdollistaa pelien ohjaamisen oman kehon avulla täysin ilman ohjainta. Liiketunnistusta on toki koitettu hyödyntää pelaamisessa aikaisemminkin, mutta tähän asti yritykset ovat olleet enemmän tai vähemmän puolivillaisia. Nyt tuntuu kuitenkin, että ollaan aika lähellä onnistumista. - Teknisesti järjestelmä on valmis. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä, minkälaista softaa laitteelle tulee. Kun tarjonta on laajaa, peleille löytyy varmasti käyttäjiä, arvelee Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistys FIGMA ry :n toiminnanjohtaja Thomas Westerberg. Uudenlaiset pelialustat valtaavat muutenkin alaa pelimarkkinoilla. Toinen hyvä esimerkki ovat iPadin kaltaiset tabletti-koneet. Uusi iPad2 voi hyvinkin olla ensi joulun hittituote ja arvioiden mukaan vuoden 2011 päätteeksi iPadeja onkin Suomessa jo noin 100 000. - Casual-pelaajat — erotuksena hardcore-pelaajiin, jotka pelaavat päivittäin — voivat hyvin kiinnostua uudenlaisista peleistä, vaikka eivät muuten pelien pariin välttämättä päätyisikään. Esimerkiksi pelaajien ikärakenteessa on tapahtunut jo huomattava muutos. - Kyllä tuntuu, että keski-ikä nousee joka vuosi sillä vuodella. Kun pelaamisen kanssa varttuneet sukupolvet vanhenevat keski-ikä nousee väkisinkin. Tällä hetkellä keski-ikä on muistaakseni noin 35 vuotta.

 Muun muassa Angry Birds -peliin musiikin tehnyt säveltäjä, Ari Pulkkinen valittiin vuoden suomalaiseksi pelinkehittäjäksi.  P S Vita on Playstationin uusin ase käsikonsolimarkkinoilla. Kosketusnäytöllä ja 3g-yhteydellä varustettu laite koettaa haastaa muun muassa iPhonen suosion.

15


 21/2011

 Suomalainen gangsta rap on tehty usein pilke silmäkulmassa. Kuvassa alansa pioneerit Dj Kridlokk ja Eevil Stöö.

Kirjoittaja: Taneli Urmas Kuvat: Henri Juvonen Grafiikka: Juuso Salakka

Löysiä housuja ja pipo päässä sisälläkin. Siinä missä hevimusiikista on tullut koko kansan musiikkia Suomessa urheiluruudusta lastenlauluihin - on suurin osa suomalaisesta rap-musiikista jäänyt taka-alalle. Rap-artisti Asa Masa lupasi pohtia miksi. - Voin puhua skenen edustajana, mutta en kaikkien puolesta. Moni varmasti on sitä mieltä, että tietää paremmin, Masa sanoo. Tällä hetkellä kaikille tunnettuja ovat sellaiset nimet kuin Jare & VilleGalle ja Petri Nygård, joiden hittibiisit soivat niin baareissa kuin radiossakin. Aikaa on kulunut kaksi vuosikymmentä siitä, kun Raptori ja Pääkköset toivat huumoriräpillään hiphopin Suomeen. Mitä tässä välissä tapahtui?

Saapu tänne tuolta jostain kaukaa Raptorin Moe!-levy vuodelta 1990 oli ensimmäinen menestynyt suomiräp-albumi. Monet myöhemmät suomiräppärit eivät kuitenkaan pidä Raptorin humoristista räppiä oikeana skenen edustajana. Asa Masa käsittelee omaa hurahtamistaan hiphopkulttuuriin helmikuussa julkaistulla Jou jou -levyllään. "Ysärin puolvälis koukkuun jäin, ku Murmurit Stoan katol keikalla näin." - Kyseessä oli Supafly-graffititapahtuma Itäkeskuksen Stoa-kirjastossa. Itse asiassa ensimmäistä kertaa vuonna 1995 siellä taisi olla Ceebrolistics keikalla, ja vasta 1996 Murmurecordings, Masa muistelee. Tuohon aikaan suomiräppi oli aika harvinaista. Vaikutteet haettiin Yhdysvalloista, hiphop-kulttuurin syntysijoilta. - Cypress Hill ja House of Painin Jumparound-biisi oli hittejä meille nuorena. Omaan skeneen lasken myös MC Hammerin ja nämä, Masa luettelee. Suomen kieli on silti tärkeä osa suomalaista rapmusiikkia.Vain harvat räppäävät englanniksi. - Kun vetää suomeksi, se menee suoraan ytimeen eikä pysty valehtelemaan. Ihmiset saa siitä paremmin kiinni, Asa pohtii.

Pommi tippuu! Fintelligens oli ensimmäinen suomenkielinen rapkokoonpano, joka pääsi suuren levy-yhtiön listoille. Vuonna 1999 julkaistiin ensimmäinen single, ja pian toinen. Molemmat myivät nopeasti kultaa. Tästä se alkoi. - Siinä tuli se suomiräppibuumi. Jokaisella musalafkalla piti olla

15

VAPAALLA

oma artistinsa, niitä oli joka kaupungista: oli Flegmaatikot, Ritarikunta, Mikrofonistit ja niin edelleen. Olen tietenkin onnellinen siitä buumista, kun en ollut sitä ennen päässyt tekemään musiikkia studiossa, Masa kertoo. Tuolloin Masan artistinimellä Avain julkaistu Punainen tiili -levy ilmestyi 2001. Monelle tämä todella yhteiskuntakriittinen albumi on edelleen yksi tärkeimmistä suomalaisista rap-levyistä. Punaisessa tiilessä oli monta kapitalismia, uskontoa ja päättäjiä kritisoivaa, vihaista kappaletta. Masa ei itse ole enää kovin innostunut debyytistään. - Mitähän siitä voisi sanoa…, Asa miettii. - Kun kuuntelee monen nuoren räppärin ensimmäistä levyä, on vähän niin kuin päiväkirjan avaisi. Siinä oli aika paljon sellaista läppää, mitä en nykyään heittäisi. Buumin myötä suomiräp ylikuumeni. Huippuna voidaan nähdä 16vuotiaan Pikku G:n Räjähdysvaara-le-

vy, joka myi ilmestymisvuonnaan multiplatinaa, yli 120 000 myytyä äänitettä. Yleensä menestyvät rap-levyt myyvät parhaimmillaan 5000 kappaletta. Suomalainen rap oli hetken muoti-ilmiö, mutta jäi sitten taka-alalle.

Omasta puolestani voin sanoa, että tähän on kypsynyt myös sisältöä mukaan

Se kaupungissa soi

Monille ensimmäinen mielikuva hiphop-kulttuurista on musiikkikanavilta tuttu rahan ja naisien hehkuttaminen. Kaikki rap ei ole kuitenkaan sitä. Asa itse vetäytyi moneksi vuodeksi pois julkisuudesta Punaisen tiilen jälkeen. Vuonna 2005 ilmestynyt, tällä kertaa Asa-nimellä julkaistu, Leijonaa metsästän -albumi oli muuttunut tyyliltään merkittävästi syvällisempään suuntaan. Myös taustat erosivat perinteisestä

rap-sämpläyksestä: mukana oli nyt haitaria, torvia ja eri lyömäsoittimia. Tämä teema on jatkunut myös hänen myöhemmillä albumeillaan. - Omasta puolestani voin sanoa, että tähän on kypsynyt myös sisältöä mukaan, Masa sanoo. - Punaisen tiilen jälkeen oli itse tavallaan arvilla, kun koko ajan esteettinen taju kehittyi, ja tajusi että on mahdollista tehdä oikeasti sanataidetta. Samaan aikaan on tullut esiin myös muita räppäreitä, joiden lyriikat ovat lähempänä runoutta kuin tavallista oman egon buustausta.Tällaisia ovat muun muassa Pyhimys, Huge L ja Ruger Hauer. - Jotkut sanoo sitä ranteet auki -räpiksi, jotkut supermetaforaräpiksi, jotkut runolliseksi räpiksi. Itse olen lukenut paljon runoutta ja olen hyvin kiinnostunut siitä, omaan juttuun se on vaikuttanut, Masa kertoo. Asa Masan musiikissa kuuluvat edelleen yhteiskunnalliset aiheet, mutta vihaisuus on poissa. Esimerkiksi huoli suomalaisesta luonnosta ja eriarvoistuminen ovat läsnä Asan kappaleissa. - En pidä musiikkia yhteiskunnallisen muutoksen välineenä, mutta toisaalta lauluilla voi muuttaa ihmisiä. Maailmaa muutetaan konkreettisilla teoilla.

Hip hop hurraa! Suomalainen rap-musiikki on nousemassa takaisin, ehkä maltillisemmin kuin vuosikymmen sitten. Genre tuntuu myös monimuotoistuvan. Palefacen folk-iskelmä-rap-levy Helsinki - Shangri-La -levy palkittiin vuoden 2011 parhaana etnoalbumina. Asa Masa on nykyään osa Jätkäjätkät-yhtyettä, joka yhdistelee räppiä, reggaeta, balkanilaisia vaikutteita ja iskelmää. Masa näkee genren tulevaisuuden toiveikkaana. - Tämä suomiräpin toinen aalto alkaa olla jo teiniiässä. Ehkä sieltä voi alkaa pikkuhiljaa odottaa jotain kypsääkin materiaalia, Asa pohtii.  Asa Masa tiputtaa riimiä Pipe Fest -hiphopfestivaaleilla.  Jare ja VilleGallen urheiluhenkiset lyriikat vetoavat suomalaisiin. Kuvassa VilleGalle.


8

RAKKAUTTA VAIN

 21/2010

Kirjoittaja: Taneli Urmas

“Viisitoistavuotiaat nuoret olivat yhdessä pitämässä ilmavalvontaa.”

Kuva: Henri Juvonen

Esko ja Elina Kosunen ovat olleet naimisissa 67 vuotta. Ehkä pitkän avioliiton takana on heidän tapaamisensa ajan vaikeat vuodet. He nimittäin tapasivat vuonna 1939 - talvisodan alettua. - Molempien perheet olivat sotaa paossa tätini miehen talossa. Siellä oli paljon ihmisiä, isossa talossa, kertoo Elina. Viisitoistavuotiaat nuoret olivat yhdessä pitämässä ilmavalvontaa Pakilassa. - Iskettiin toisiimme silmät, Elina hymyilee.

Osuma sydämeen Perheet palasivat kuitenkin kaupunkiin, vaikka sota jatkui. Eskon äidillä oli kahvila Lönnrotinkadulla. Se oli hänen toinen kahvilansa - ensimmäisen oli tuhoutunut, kun Helsinkiä pommitettiin. Esko oli aluksi apuna kahvilassa, ja Elina tuli usein käymään. - Tulin aina sinne kuokkimaan, jos saisi jotain hyvää suuhunsa. Silloin ei hirveästi kortilla saanut, Elina muistelee. Nuoret olivat kouluikäisiä, mutta ymmärrettävästi opinahjot olivat sulkeneet ovensa väliaikaisesti. - Joskus sitä oli oikein mielissäänkin siitä, Elina nauraa. Nykyään asialle voi nauraakin. Pian Esko meni Helsingin suojeluskuntapiirin toimistoon ja hänet otettiin asiapojaksi. Hänen tehtäviinsä kuuluivat kaikenlaiset juoksevat asiat, joita sota aiheutti. - Kuljettelin asiapapereita ympäri kaupunkia, sairaaloissa kävin pyörittämässä rullille pestyjä siteitä. Mitä kaikkea muuta määrättiinkään tekemään. Siinä meni

Grafiikka: Juuso Salakka

se talvisodan aika. Heti sodan päätyttyä keväällä 1940 Esko lähetettiin Rusutjärvelle nykyisen Tuusulan alueelle. Sinne oli koottu helsinkiläisiä suojeluskuntapoikia raivaamaan maata Karjalan evakoille.

Sota-aikana koulussa Koulut avautuivat uudestaan syksyllä 1940. Jatkosota alkoi seuraavana kesänä, mutta koulut pysyivät muutamia keskeytyksiä lukuunottamatta auki. Molempien mielestä koulunkäynti oli aika lailla normaalia, mutta tietenkin kaikki yhteiskunnan osat läpäisevä sota näkyi myös koululaisten arjessa. - Koulupäivät välillä keskeytyivät, kun tuli ilmahälytyksiä ja piti mennä pommisuojaan, Esko sanoo. - Oli myös aina välillä opettajia sotilaspuvussa. Kai ne olivat lomalla palveluksesta, että pystyivät opettamaan, pohtii Elina.

Ratsumiehenä kannaksella Esko joutui heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen sotaväkeen. Hänet määrättiin Lappeenrantaan ratsuväen koulutuskeskukseen. - En pysynyt hevosen selässä, joten minut laitettiin polkupyörän selkään, kertoo Esko. Koulutuksen jälkeen heidän joukkonsa lähetettiin Terijoelle keväällä 1944. Rintamalinjat olivat edenneet entisten Suomen rajojen yli. - Olimme siellä, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi. Kesäkuun yhdeksäntenä neuvostojoukot murskasivat suomalaiset asemat. Meidän piti lähteä pyörillä omien avuksi etulinjaan, Esko kuvailee.


9

RAKKAUTTA VAIN

 21/2010

Kotirintamalla työssä Elina itse meni kauppaopiston jälkeen töihin Uudenmaan läänin maanpuolustusseuraan. Pari kertaa hän sai työkomennuksen maaseudulle auttamaan maatöissä. - Orimattilassa Laurilan tilalla oli myös sotavankeja työssä, Elina muistaa. - Me tytöt opetettiin heille suomea, he opettivat meille miten sanotaan jotain venäjäksi. Kumma kyllä, vaikka niitä pidettiin tietenkin vihollisina, huomasi että ihan samanlaisia ihmisiä ne ovat. Tekivät työtä ja käyttäytyivät normaalisti. Joskus he saivat jotain postia ja itkivät, ne miehet. Ihan samalla lailla.

Kaipuu kotona Rakastavaisille ihmisille sota-aika oli ehkä vielä raskaampaa kuin muille ihmisille. Pelko oman rakkaan kohtalosta on varmasti ollut koko ajan mielessä. Eikä vain kotiin jääneiden vaimojen: pommit putosivat myös siviileiden asuttamiin kaupunkeihin. - Kyllä oli kuulkaa hirveää saattaa mies aina junalle sotaan lähtemään. Ja vilkuttaa ja ajatella oliko tämä nyt viimeinen vilkutus. Se oli aivan hirveää, Elina kertoo vakavana. Esko selvisi sodasta ehjin nahoin, mutta läheltä piti tilanteita oli muutamia. Esimerkiksi jatkosodan ollessa perääntymisvaiheessa Esko haavoittui kranaatin sirpaleesta. - Olin pesemässä pakkia suonsilmäkkeessä, kun kuulin ujelluksen. Onneksi kranaatti lensi silmäkkeeseen, jolloin räjähdys ei ollut niin voimakas. Yksi sirpale osui Eskoa käteen, mutta haava hoitui sitomalla.

- Meillä oli päätehtävänä pitää maantiet avoimina lumesta omille autoille, jotka ajoivat Lappiin. Jossain vaiheessa, tammi-helmikuussa 1945, päästiin sitten palaamaan kotiin.

Veteraani veteraanien puolesta

Vuonna 1945 Suomella kuten koko Euroopalla oli edessään valtava jälleenrakentamisen urakka. Oli päästävä takaisin sotaa edeltävään arkeen, mikä oli monelle vaikeaa. Eskolle arjen piti olla opiskelua voimistelunopettajaksi, mutta ensi yrittämällä ei opiskelupaikkaa lohjennut. Tyhjän pantiksi Esko ei kuitenkaan joutunut jäämään. Sotainvalidien veljesliitolta hän sai asiamiehen paikan. Eikä tarina suinkaan pääty siihen. - Sitten sattumalta eräs ystävä siirtyi Maailman veteraanijärjestölle töihin ulkomaille ja pyysi Eskoa mukaansa, Elina paljastaa. Maailman veteraanijärjestölle töihin siirtyminen ja muutto Ranskaan tapahtui vuonna 1952 - Elina muistaa kuunnelleensa Helsingin olympialaisia radiosta. Töiden puolesta hyvä tuuri jatkui. Pestin Ranskassa loputtua Esko palasi Suomeen toimimaan Sotainvalidien veljesliiton toiminnanjohtajana - josta hän sai kutsun töihin YK:lle New Yorkiin. Sattumoisin kutsun takana oli sama ystävä, joka pyysi Eskon mukaansa Maailman veteraanijärjestöön. YK:lla Esko vietti 13 vuotta, joista viimeiset kolme Sveitsissä. Suunnitelmissa oli eläköityä, mutta suomalaiset veteraanijärjestöt halusivat pitää Eskon työllistettynä. - Minulta tultiin kysymään annanko minä Eskon tehdä vielä töitä, Elina nauraa. Viimeiset työvuotensa Esko oli Suomen Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja. Siirtyessään eläkkeelle 70-vuotiaana Esko perheineen oli nähnyt ehkä maailmaa enemmän kuin mitä oli jäänyt näkemättä. - Näin kohtalo voi joskus järjestää asioita, ettei tarvitse paljoa elämäänsä suunnitella, Elina toteaa.

“Vilkuttaa ja ajatella oliko tämä nyt viimeinen vilkutus.”

Naimisiin taistelujen keskellä Elokuussa 1944, sodan ollessa vielä käynnissä, Esko ja Elina menivät naimisiin. - Olin silloin Ilomantsissa, antoivat minulle naimisiinmenoluvan, että pääsin käymään Helsingissä, Esko kertoo. Elina muistaa kuunnelleensa radiosta uutislähetyksiä taisteluista. - Minä kävin monta kertaa asemalla vastassa, mutta Eskoa ei näkynyt. Mutta tulihan se sieltä lopulta, Elina hymyilee. Jatkosota loppui sillä viikolla, kun Esko palasi takaisin Ilomantsiin häälomiltaan. Lapissa oli vielä taisteltavaa, mutta varsinaisiin sotatoimiin Esko ei enää joutunut.

Sota-aikana solmitut

liitot eivät aina kestäneet Sota-aikana tavanneista pareista on levitetty paljon huhuja. Mielikuvat, joita levitetään, kertovat yleensä ääri-ilmiöistä. Niitä löytyykin sitten monenlaisia. - Klassinen esimerkki on sotilas, joka menee naimisiin vihkiloman houkuttelemana. Mutta sitten on tapauksia, että on menty naimisiin taloudellisista syistä, kertoo tutkija Ilona Kemppainen Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitokselta. Kemppainen kertoo monen tavanneen alunperin kirjeenvaihdon kautta: sanomalehdissä oli ilmoituksia kirjeystäviä hakevista sotilaista. - Usein nuoret tytöt halusivat mielenkiinnosta kirjoitella korpisotureille, ja jatkosodan

asemasotavaiheessa myös sotilailla oli aikaa kirjoittaa. Joskus tällaiset suhteet johtivat avioliittoon. Sodan jälkeen nousi esille ikävämpi ilmiö, joka näkyi myös sanomalehtien ilmoituspalstoilla: asianajajat mainostivat palveluitaan. Avioerojen määrä kasvoi nimittäin huomattavasti. Kemppainen esittää syyksi sodanajan ja rauhan arjen kontrastin, joka saattoi järkyttää. - Ennen sotaa naimisiin menneet olivat saattaneet vieraantua sodan aikana toisistaan. Hätiköidysti solmitut liitot eivät kestäneet arkea. Suurin osa avioliitoista kuitenkin jatkui ihan normaalisti, Kemppainen muistuttaa.


8

ARABIKEVÄT

Joulukuun 17. päivänä 2010 tunisialainen torikauppias Mohamed Bouazizi sytyttää itsensä tuleen kotikaupungissaan Sidi Bouzidissa protestina kokemaansa poliisien ja hallinnon mielivaltaa vastaan.

 22/2011

Arabikevät Vallankumous verkossa?

Sakari Nuuttila Akseli Muraja Ulkoasu: Juuso Salakka Teksti:

Kuvat:

M

ielenilmaus jää uutisoimatta Tunisian valtionmedioissa, mutta silminnäkijöiden ottamat kuvat ja videot polttoitsemurhasta leviävät YouTubessa, Facebookissa ja Twitterissä kulovalkean tavoin. Presidentti Zine El Abidine Ben Alin autoritaariseen valtaan kyllästyneet kansalaiset nousevat Bouazizin mielenosoituksen inspiroimina massakapinaan, ja jo kuukautta myöhemmin Ben Ali on maanpaossa. Kevään mittaan paikalliset raportoivat sosiaalisen median välityksellä, kuinka Tunisiasta alkaneet mielenosoitukset levisivät koko Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään, ja kuinka ikivanhat valta-asetelmat arabimaissa alkoivat muuttua suurella nopeudella. Arabikevät on iskevä esimerkki siitä, kuinka sosiaalinen media on lyhyessä ajassa mullistamassa sotaraportoinnin – ja kenties jopa sodankäynnin.

Suljetut rajat aukenevat – Näiden maiden diktaattoreilla oli jo pitkään ollut useita poliittisia vihollisia, mutta heidän toimintansa oli pirstaloitunutta. Lopulta hallintojen vastustajat hyödynsivät sosiaalista mediaa tavoitteiden tunnistamisessa, solidaarisuuden rakentamisessa ja mielenosoitusten organisoimisessa, analysoi Washingtonin yliopiston viestinnän professori Philip N. Howard. Howardin digitaalisen median poliittista käyttöä muslimiyhteiskunnissa tutkivan työryhmän tuore tutkimus Opening Closed Regimes esittää kolme päätelmää sosiaalisen median (some) vaikutuksesta arabikevään tapahtumiin:

1. Some toimi keskeisenä poliittisen keskustelun kanavana arabikevään aikana. 2. Somessa tapahtuvien vallankumouksellisten keskustelujen piikkejä seurasi usein suuria mielenosoituksia kentällä. 3. Demokraattiset ajatukset levisivät osittain somen välityksellä yli kansainvälisten rajojen. Journalismin ja tiedonvälityksen tulevaisuutta käsittelevän tuoreen kirjan Painokoneet seis! Kertomuksia uuden journalismin ajasta kirjoittaja, toimittaja Johanna Vehkoo muistuttaa, etteivät arabikevään tapahtumat suinkaan olleet somen aikaansaamia, vaan sitä käytettiin erittäin tehokkaana työkaluna mielenilmausten organisoimiseen ja tapahtumista tiedottamiseen sekä maiden sisällä että ulkomaailmaan.

Tapahtumien keskellä olevat ihmiset on ennen esitetty kohteina, mutta tässä tilanteessa he ovat olleet aktiivisia toimijoita. – Tässä asiassa unohdetaan usein, että ihmiset jotka olivat organisoimassa kansannousuja olivat tehneet sitä jo vuosia. Tilanne ei ollut niin yksinkertainen kuin autuaaksi tekevä Facebook-vallankumous joka olisi saanut massat liikkeelle sosiaalisen median voimalla. Piti olla jo valmiiksi oikea hetki ja momentum: esimerkiksi Egyptissä erityisesti koulutetumpi kaupunkilaisten sukupolvi oli jo valmiiksi kyllästynyt maan hallinnon viljelemään sensuurin ja pelon ilmapiiriin.

Media on uusi taistelutanner

– Ajatellaan maata, jossa vallitsee autoritaarinen diktatuuri: pitäisikö meidän silloin luottaa ennemmin hallituksen virallisiin tiedotteisiin vai paikalla oleviin ihmisiin? kysyy toimittaja Johanna Vehkoo.

Lähi-idän poliittiseen viestintään perehtynyt mediatutkija Lilly Korpiola sanoo, että arabikevään keskeinen käsite oli digitaalinen julkisuus, jonka mahdollisuuksia aktivistit pyrkivät somen kentällä hyödyntämään. – Media on monitoimikamppailuareena, jossa taistellaan määrittelyvallasta ja agendan asettamisesta. Tähän kaikki poliittiset vaikuttajat ja aktivistit tähtäävät. Ennen kuluneen vuoden tapahtumia useimmissa arabimaissa oli vallinnut täydellinen mediakontrolli, joka hallitsi tehokkaasti sekä kansan mielipiteiden ilmaisua että vallankumouksellisten ilmiöiden leviämistä. Korpiola muistuttaa Egyptissä jo vuonna 2008 tapahtuneista suurista mellakoista, jotka eivät kuitenkaan onnistuneet ylittämään kansainvälisen mediahuomion uutiskynnystä eivätkä siksi päässeet leviämään. Arabikevään aikana media onnistui kuitenkin nousemaan ehkäpä tärkeimmäksi

kamppailuareenaksi synnyttämällä ilmiön, jota Korpiola kutsuu mediatapahtumaksi. – Poliittinen viestintä ja julkisuus on ennen määritelty valtavirtamedian kautta, mutta sosiaalinen media on luonut takaportin digitaaliseen julkisuuteen, jonka kautta erityyppiset näkökulmat pääsevät sisään. Arabimaissa vallitseva mediatapahtuma perustuu Korpiolan mukaan siihen, että valtavirtamedia on poiminut käyttöönsä uusilla kansalaisjournalismia tukevilla mediasovelluksilla, kuten kännykkäkameroilla ja Twitter-tileillä tuotettua uutisaineistoa nopeasti jopa suljetuista maista, kuten Syyriasta. Ottamalla aktivistien ja opposition sanomat laajempaan levitykseen globaalit mediat ja uutistoimistot, etunenässä Al Jazeera, mahdollistivat vallankumouksellisten julkisen määrittelyvallan sekä avoimen poliittisen keskustelun alkamisen. Satelliittikanavien kautta levinnyt some-keskustelusta virinnyt uutisointi oli erityisen tärkeää kansainvälisen uutiskynnyksen ylittämisessä, mutta myös ajatusten leviämisessä maiden sisällä, joissa karkeasti puolet ihmisistä on lukutaidottomia, eivätkä ole siis ollenkaan kytkeytyneet someen. – Sosiaalinen media on vahvasti kytkenyt lukutaitoisia yhteen, mutta satelliittikanava Al Jazeera on ollut kanava jonka kautta ajatukset ovat levinneet laajempaan tietoisuuteen. Sen monikanavainen strategia tavoittaa yhtä helposti sekä Washingtonin senaattorit kännykkä-streameineen että erämaan beduiinit satelliittilautasineen. Tämän lisäksi nekin uutisoivat laajasti Facebookin ja Twitterin välityksellä arabian ja englannin kielillä, Korpiola perustelee. Mielenosoitusten saama maailmanlaajuinen me-


 22/2011

9

ARABIKEVÄT

Iso osa poliittisesta kamppailusta on siirtynyt sosiaaliseen mediaan. mat levisivät todella nopeasti, mutta se on toisaalta myös tehnyt ihmisistä kärsimättömiä. – Jos miettii miten pitkiä aiemmat demokratisoitumisprosessit esimerkiksi ItäEuroopassa tai Etelä-Koreassa olivat, tuntuu melko kohtuuttomalta kun Libyassa, jossa ei ole minkäänlaista demokratian infrastruktuuria, ihmiset alkoivat jo parin kuukauden päästä uhota, että eihän tästä mitään tule. Nopeuden kääntöpuoli on siinä, että odotukset kasvavat tähtitieteellisiksi ja pettymys on voimakas.

Sodankäynti siirtyy median kautta siviiliyhteiskuntaan

diajulkisuus sai kahviloissa ja moskeijoissa aikaan kansallisen solidaarisuuden tunteen, ja kun aktivistit saivat näin nostettua ihmisoikeusagendansa julkisuuteen, kansainvälisen julkisen mielipiteen oli pakko kääntyä. – Aktivistit onnistuivat hyödyntämään sosiaalista mediaa todella tehokkaasti siten, että ihmisoikeuskysymysten, noustua pinnalle ne länsimaat, jotka olivat halunneet Lähi-itään investointeja ja sotilaallista läsnäoloa, joutuivat nyt tuomitsemaan diktaattorit, Korpiola teroittaa.

ti käyttämään mielenosoittajien omia työkaluja heitä vastaan. – Muun muassa Sudanissa aktivisteja on kutsuttu Facebookin kautta mielenosoituksiin jotka ovat osoittautuneet poliisien ansoiksi ja Iranissa on YouTuben avulla tunnistettu mielenosoittajia jotka ovat jälkeenpäin joutuneet oikeuteen ja pahoinpidellyiksi. Arvokkaan tiedon välittäminen on mielenosoittajille todella vaarallista. Vehkoo arvelee, että somen tärkeys liittyy pitkälti siihen, että maissa ei ole ollut vapaata lehdistöä eikä julkista keskustelua, ja siksi sitä on alettu käymään uusissa ympäristöissä.

Juuri nopeus ja kerrannaisvaikutus on arabikevään tapahtumille olennaista. Lilly Korpiolan mukaan some heijastaa kulttuurillisia käytäntöjä ja tekee sosiaaliset suhteet läpinäkyviksi ja osittain kärjistetyiksi. Arabimaissa some on vahvistanut

kulttuurissa syvästi läsnä olevia käsityksiä juuri kunniasta, yhteisöllisyydestä ja marttyyriudesta, jota Mohamed Bouazizin ja Khaled Saidin sekä monien muiden kohtalot edustavat. Somen kautta muutenkin nopeasti leviävät ilmiöt ovat levinneet sitäkin nopeammin arabimaissa, joissa ihmisiä yhdistää kieli, kulttuuri, uskonto ja identiteetti. Näkyvimmin arabikevään myötä some on tullut osaksi valtavirtamedian uutiskerrontaa, jonka kautta se muokkaa myös nykysodankäynnin luonnetta. Tulevaisuudessa ne järjestöt ja armeijat, jotka osaavat hyödyntää muuttuvaa medialogiikkaa onnistuvat tuomaan sen kautta agendaansa esille. Korpiola uskoo, että somen rooli maailman kriiseissä ja konflikteissa tulee lähitulevaisuudessa kasvamaan entistä suuremmaksi. – Iso osa poliittisesta kamppailusta on siirtynyt sosiaaliseen mediaan. Sodankäynti muuttuu siinä, että kamppailu siviiliyhteiskunnan sydämistä ja mielistä käydään median kautta ja vain pieni osa siitä tapahtuu enää taistelukentällä.

Sotaraportoinnin tyyli ja henki muuttuu Twiittailua sodan keskeltä Johanna Vehkoo näkee somen tärkeimmän merkityksen arabikeväässä siinä, että sen kautta äänet jotka eivät koskaan ennen olleet päässeet kuuluviin kriisiraportoinnissa, olivat nyt tiedotuksen keskiössä. – Tapahtumien keskellä olevat ihmiset on ennen esitetty kohteina, mutta tässä tilanteessa he ovat olleet aktiivisia toimijoita, joiden oma näkökulma on tullut esille. Perinteisille uutisorganisaatioille somen kasvava vaikutus kriisiraportoinnissa nostaa esiin haasteita siitä, mikä on lähteen luotettavuusarvo, ja miten tiedotusvälineet pystyvät tarkistamaan sen merkityksen. – Reaaliaikaisen uutisoinnin maailmassa on se ongelma, että kun ennen haluttiin tarkistaa faktat ennen kuin ne painettiin lehteen, nyt on päätettävä, julkaistaanko twiittaus heti, kun se on lähetetty vai tarkistetaanko ensin, että tieto pitää paikkansa, jolloin uutisointi ei ole reaaliaikaista, Vehko tuumii. Perinteisten uutisorganisaatioiden tapana on lähettää toimittaja kriisialueelle suojaa tarjoavien sotilasjoukkojen mukana. Vaikka toimittajan rooli silminnäkijänä on tärkeä, hän ei usein pääse käsiksi tavallisten ihmisten näkökulmaan. Sotatilanne rajoittaa turvallisuussyistä toimittajan pääsyn sinne, missä kenties tärkeimmät tapahtumat ja taistelut käydään. – Tiedon nopea liikkuvuus avaa kuitenkin mahtavan laajan tietovarannon, joka mahdollistaa aivan uudella tavalla todisteet esimerkiksi ihmisoikeusrikkomuksista. Myös Muammar Gaddafin kuolemaa oltaisiin varmasti arvuuteltu pitkän aikaa, mutta siitä oli olemassa useita valokuvia. Tiedon kulkua verkossa on käytännössä mahdotonta hallita, vaikka sitä erityisesti arabikevään aikana moneen otteeseen yritettiin. Vaikka äärimmäisetkään toimenpiteet, kuten koko internetin lamauttaminen Egyptissä ja Libyassa eivät toimineet, Vehkoo muistuttaa, että sortavat hallitukset pystyvät helpos-

Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö Jari Lindholm vietti kuluneena vuonna aikaa Libyan taistelutantereilla raportoimassa sodan etenemisestä. SK:n printtijulkaisuun kirjoittamisen lisäksi hän kirjoitti paikan päältä aktiivista blogia ja erityisesti Twitterraportteja. – Twitter on aito uutisväline, jossa kirjeenvaihtajat antavat 140 merkin raportteja reaaliajassa paikan päältä. Se oli ehdottomasti paras väline, jos halusi seurata Libyan sodan tapahtumia. Lindholmin mielestä twiitit palvelevat uutisellisuutta kuitenkin vain, jos ne perustuvat toimittajan itse näkemiin asioihin, eivätkä toisen tai kolmannen lähteen tietoihin ja huhuihin. Toimittajan roolissa paikan päällä hän tarkistikin tietojen luotettavuutta omilla silmillään. – Itselläni on sellainen linja, että twiittaan vain sitä mitä itse näen ja koen. Huomasin Libyassa, että oleellinen osa toimittajan työtä oli harhaanjohtavien huhujen kumoaminen. Jouduin usein kumoamaan Twitterissä yltiöoptimistisia huhuja kapinallisten etenemisestä, kun tilanne oli todellisuudessa paljon kuviteltua huonompi. Twitter on käsittämättömän hieno juttu, mutta sen seuraaminen edellyttää medialukutaitoa ja kykyä erottaa jyvät akanoista. Samoin kuin Vehkoo, Lindholmkin näkee totuuden etsimisen somea työkaluna käyttäen tarjoavan enemmän hyötyä kuin haittoja. – Jos joku kirjoittaa seisovansa aukiolla ja arvioi paikalla olevan kymmeniätuhansia ihmisiä, kyllä minä siihen luotan. Onko toimittajan lehteen kirjoittama juttu muka itsestään selvästi totta, vain koska se on painettu paperille? Toimittajien ammattikunnan pitää omaksua uusi toimintapa ja -ympäristö, ymmärtää sen merkitys ja mennä siihen täysillä mukaan. Lindholm arvelee somen merkityksen arabikeväässä olevan siinä, että sen ansiosta tieto ja tapahtu-

– Reportterin työnä on kertoa missä ja milloin paukkuu sekä laskea haavoittuneet, eikä twiitata eteenpäin kolmannen käden lähteiden tietoja, toteaa Libyan sodasta suoraan raportoinut Jari Lindholm.


Juuso Salakka/ Ruotuväki  

Olen toiminut Ruotuväki -lehden graafikkona syyskuusta 2011 lähtien.

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you