__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

Cadillac N JÄSENJULKAISU NRO 2/2019

Cadillac News


SAVONTIE 409 ERÄMIEHENTIE 1 15230 LAHTI 15870 HOLLOLA 044 244 7844 044 764 1999

PIKAPAINO PIKAPAINO PASILASSA

2


Tässä numerossa Juhlapuhe.................................................................................. 6 Elettiin vuotta 1989…............................................................... 7 Kesäpäivät.................................................................................. 8 Suuri Cadillac juhlanäyttely................................................... juhlanäyttely 12 60 years of wings..................................................................... 20 HotRod & Rock Show............................................................... 22 Lahden Classic......................................................................... 26 Kun rekkamies eksyi Hollannin näyttelyyn............................... 28 Yhteistä matkaa jo yksi vuosi… ja auto on tehty täysin uusiksi................................................. 32 Siipiä siipiä siipiä…................................................................. 34 Nylon....................................................................................... 37 Painajainen nimeltä Northstar................................................. 38 American Car Show Oulu......................................................... 40

Puheenjohtajalta

}

Kuuman kosteat juhannusviikon terveiset kaikille! Kirjoitan tätä tervehdystä nyt pari päivää Haikon 30-vuotisjuhlien jälkeen. Upea oli kaikin puolin juhlatapahtumamme mistä suurin kiitos kuuluu kaikille mukana olleilla roolista riippumatta. Kuvia ja tunnelmia löytyy fasesta, instasta ja youtubesta eri muodoissaan. Klubin nettisivuille tulee hiukan myöhemmin drone-kuvia ja videota kokonaisuudesta. Kuten kaikki tietävät, tällainen ulkoilmanäyttely ja tapahtuma nousee tai laskee sään mukana. Perjantaina meillä oli hiukan kostean nihkeää, mutta lauantai ja sunnuntai sujuivat sitäkin hienommissa merkeissä. Kävijöitä oli sadoittain Suuressa Cadillac-näyttelyssä ja myös

jäsenien Kesäpäivillä oli ennätysosanotto lähes 200 osallistujan voimin. ONE HUNDRED CADILLACS Haikon viikonloppu on tietenkin vain loppu­tulema pitkästä prosessista. Idean isosta 30-vuotisnäyttelystä loivat kerhomme toinen perustaja ja kunniajäsenemme (ja Haikossakin kaikkialla näkyvissä ollut) Heikki Hessu Vainio ja aiempi puheenjohtajamme Tomi Frisk. Tomi myös buukkasi alustavan listan autoista tavoitteena ”one hundred Cadillacs”. Ihan sataan ei päästy mutta kuitenkin näyttävään kokonaisuuteen. Hallituksen

3

jäsenemme Tero käytti kevään 2019 aikana hyvin hyvin paljon aikaa näyttelyautojen saamiseen ja asetteluun. Tästä Terolle kuuluu aivan erityinen kiitos. Ja koko hallituksemme toki on tässä ollut hands on-asenteella mukana parhaan tiimiasenteen puitteissa. Tapahtuman toimivuuden mahdollistivat lisäksi vapaaehtoiset klubi­aktiivit. Hieno viikonloppu saatiin aikaan kaikki me yhdessä! Kiitoksia kaikille yhteisesti ja erikseen kovasta työstänne! Suuret kiitokset myös Haikon puolelta meistä huolehtineelle Seija Nenoselle! Nyt hellitetään hetkeksi, vietetään kesää ja syksyllä edessä on taas ainakin yksi näyttely, klubin pikkujoulut ja mahdollisesti jotakin muutakin... Matti Kukkonen


Valitse parhaat tai mieluiten kaikki

Tapahtumakalenteri: Power Big Meet Lindköping, Ruotsi 4.-6.7.2019 Västerås Summer Meet, Meet Ruotsi 4.-6.7.2019 Big Wheels Pieksämäki 20.7.2019

CCOF

Harrasteajoneuvo Pick-Nick, Pick-Nick Forssa 4.8.2019 Linnacruising, Hämeenlinna 9-11.8.2019 Linnacruising Rautalankaa ja Jenkkirautoja, Jenkkirautoja Mobilia, Kangasala 17.8.2019 Jenkkiautonäyttely, Lahti 28-29.9.2019 Jenkkiautonäyttely

Tavataan Västerås Summer Meet

CCOF

TERVETULOA

Otamme vastaan tilauksia noudettavaksi

Myymme osia Cadillaceihin vm. 1954-1976. Paljon uusia ja käytettyjä osia erityisesti vuosimalleihin -59-60. Tutustukaa uuteen kotisivuumme, josta löytyy myös nettikauppa.

BAAUTOPARTS.COM

Cadillac Cadillac Demonteras Demonteras Cadillac Demonteras

(Nettikaupassa ei näy koko varastomme, Kannattaa kysyä!) Sähköpostia voit kirjoittaa meille ruotsiksi, suomeksi tai englanniksi.

BA Autoparts Asker 205 715 94 Odensbacken e-post: baautoparts@tele2.se +46 70 667 84 75


CADILLAC NEWS NRO 2/2019 ISSN 1237–7791

Maiju Lankinen JULKAISIJA Cadillac Club of Finland ry, c/o Matti Kukkonen, Vattuniemenkatu 2 D 3, 00210 Helsinki

PÄÄTOIMITTAJA Maiju Lankinen p. 050 5051706 cadillacnews.ccof@gmail.com

TAITTO / PAINO Kirsi Pääskyvuori/Painomerkki Oy

ILMESTYMINEN Lehti on Cadillac Club of Finland ry:n virallinen jäsenjulkaisu, joka postitetaan kaikille jäsen­m aksunsa suorittaneille CCOF:n jäsenille. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa (kevät, kesä, syksy ja talvi).

NRO 3 DEDLINE 30.8.

ILMOITUKSET/AINEISTOT Lehden toimitukseen toimitettuja kuvia voidaan käyttää lehden lisäksi myös yhdistyksen internet sivuilla sekä muissa materiaaleissa. Lehteen tulevat artikkelit, ilmoitustilavaraukset ja -aineistot toimitetaan sähköisessä muodossa osoitteeseen: cadillacnews.ccof@gmail.com tai postitse Cadillac News, c/o Maiju Lankinen, Saunasuontie 71, 55100, Imatra. Jos hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista, toiminnallisista tai asiakkaasta johtuvasta syystä voida julkaista, CCOF:n vastuu tapahtuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen.

www.cadillacclub.fi

}

Ai luoja mikä kesän aloitus! Kiirettä on pitänyt mutta ei se menoa haittaa. Välillä meinaa väsy iskeä ja muistiakin olen verrannut jo pahimpaan alzheimer-mummoon. Kellosta loppuu tunnit ja autokin on jo ehtinyt olla monta kertaa remontissa. Tiedättehän, kun se kerran alkaa, niin sille ei loppua näy. Katsotaan jos syksyllä koostetaan kesän remonttiputki lehteen. Keväällä kierrettiin näyttelyissä ja pidettiin sääntömääräinen kevätkokous, jossa päätettiin muun muassa klubin sääntömuutoksista. Ei mitään vakavampaa, pientä päivitystä kun asetukset muuttuvat. Sain käsiini useita laatikollisia vanhoja klubin lehtiä ja lueskelin niitäkin ajankuluksi. Täytyy myöntää, että klubissamme on tapahtunut kaikenlaista mielenkiintoista aina keilailloista naisten autonkorjausiltamiin. Näitähän olisi kiva herätellä vaikka alueellisesti eloon. Lehdissä oli myös joitain juttuja, joita voisi julkaista uudelleen, koska ne vaan olivat niin hyödyllistä tietoa. Katsaus lehden historiaan on ollut mielenkiintoinen. Lehtiä oli useilta vuosilta ja klubin puheenjohtajat ja lehden juttujen kirjoittajat ovat vaihtuneet. Myös tyyli on vaihtunut aina välissä. Klubin vanhoja lehtiä veimmekin laatikoittain Haikkoon jakoon ja sunnuntain näyttelyssä ne tekivät kauppansa hyvin.

Jossain vaiheessa keväällä työstimme Hessun kanssa juttua klubin historiasta. Kiitos Hessu! Mahtavaa kuulla klubin alkuajoista kun itse on kuitenkin vielä niin nuori näissä asioissa. Kaikkea sitä on aikoinaan tehty ja tämähän oli vaan pintaraapaisu. Nyt kun vielä on mahdollisuus, pitäisi tarttua härkää sarvista ja koota historiikki. Alkukesästä pidimme myös hallituksen kokouksia niin livenä kuin verkossa, kun työstimme kesän juhlia. Näihin juhliin tämä alkukesä sitten huipentuikin tai minun osalta ehkä nyt tämän lehden valmiiksi saattamiseen, kun saadaan viimeinenkin juttu Haikosta kirjoitettua. Kesäpäivillä saattoi näkyä jokunen hevonenkin kun autokunnan miesväki jälleen kerran löysi naamarit kontista. Tämä taitaa olla jo tapa enkä kuskina edes osannut enää hävetä menoa, kun hevoset kuuluvat meidän autoon. Ihhahhaa vaan kaikille… Juhannuskin tuli ja meni, keskikesällä pääsimme ajelemaan hyvässä säässä pikkukylän raittia Cadillacilla, pyörähdimme perinteisesti kyläkaupalla ja maistelimme Cadillac juhlaolutta. Venäläisten lahjatynnyriin ei tullut paljon koskettua, siellä oli sen verta tujua tavaraa. Seuraksi keskikesää viettämään saimme Tomin ja Janitan, joten autot olivat silloinkin aiheena paikoitellen. Edellisessä lehdessä mainittu mekkokin valmistui ajallaan ja on jo käynyt kahdet gaalaillat läpi. Kaunis ja mukava päällä. Kiitos äidille ompeluavusta! Edellinen lehti saatiin napsahtamaan laatikosta samana päivänä, kun klubi täytti pyöreitä. Katsotaan osuuko taas nappiin ja saanko lukemista syntymäpäiville. Nyt pääkirjoittaja siirtyy rakentamaan tiki baaria, koska kyllähän jokaisella täytyy olla oma baari.. Aloha!

CADILLAC CLUB OF FINLAND RY HALLITUS 2019 PUHEENJOHTAJA Matti Kukkonen p. 040 8219533 matti.kukkonen@hanken.fi

ALUE TOIMINTA Lasse Lankinen p. 050 3370370 lankinen.lasse@gmail.com

VARAPUHEENJOHTAJA Juko Toikka p. 050 3068656 juko.toikka@pp.inet.fi

YHTEISTYÖVASTAAVAT Lasse Lankinen, Matti Kukkonen

SIHTEERI Sanna Nieminen Sanna.ccof@gmail.com

PÄÄTOIMITTAJA Maiju Lankinen p. 050 5051706 cadillacnews.ccof@gmail.com

KERHOTUOTE / VERKKO/ MARKKINOINTIVASTAAVA Kim Vuorenpää p. 044 9892383 kim.ccof@gmail.com

MUUT HALLITUKSEN JÄSENET Pasi Salmijärvi p. 040 3502251, ps.ccof@gmail.com Heikki Vuorenpää, vuorenpaaheikki@gmail.com Tom Tuominen, tom.ccof@gmail.com Tero Jäppinen p. 040 0752898, tero.ccof@gmail.com

JÄSENASIAT Vesa Hellman vesa.ccof@gmail.com

HALLITUKSEN ULKOPUOLISET JÄSENET Rahaston hoitaja Pekka Kärki p. 044 3091121 pekka.ccof@gmail.com

5


Heikki Vainion puhe Cadillac Club of Finland 30v. gaalassa:

Minähän en ole mikään puheiden pitäjä, vaan enemmänkin tapahtumien ideoija ja toteuttaja. Kun kysyttiin pitämään kerhon alkuajoista puhetta tämmöisen kerhon aikoinaan alulle laittaneena, niin kai jotain pitää kertoa alkuajoista. Aika on vierähtänyt nopeesti, kun aloitimme 1989, tai jatkoimme siittä, mihin Cadillac Clubia vuodesta 1977 oli Clubina pyöritetty. Jonka jälkeen rekisteröimme kerhon viralliseksi. Nimeksi tuli Cadillac Club of Finland ry. Ensimmäisellä yrittämällä kerho ei mennyt läpi yhdistysrekisteriin, vaan pienen korjauksen jälkeen saimme puhtaat paperit. Kerhohan sai alun siittä, kun Jari Vähä-Nikkilä tuli meille 62 Cadillacilla 1989 kesäkuussa ja sanoi, että perustetaan Cadillac Clubi, johon sanoin, että semmonen on jo, mutta Jari sanoi, että semmoinen kerho, joka toimii ja nythän tämä on toiminut 30 vuotta. 1989 elokuussa teimme ensimmäisen Cadillac Meetin omilla rahoilla Jarin kanssa, Janakkalan Kalpalinnaan. Olimme saanut tukijan Jokivarrenautosta Kalevi Karjalaisesta, joka oli painanut meidän jakamaa tapahtuman mainosta ja antanut niitä jakoon Toivasen Pekalle ja Anne-Marille Helsinkiin.Ja kuin he tulee jakaan minulle tuota tapahtuman mainosta Kaivopuistossa, no minä sanoin heti heille, että olette varmaan tulossa Cadillac Clubin ensimmäiseen johtokuntaan, kun olette jakamassa tuota tapahtuman mainosta, että minä olen tuon tapahtuman toinen järjestäjä. No tuo eka tapahtuma meni hienosti. Autoja oli hyvin paikalla siihen aikaan ja pitää muistaa, että aika oli aivan toinen kun nyt. Saimme kerättyä hyvän ryhmän syksyn aikana kasaan ensimmäiseen johtokuntaan ja suunnittelimme tulevia tapahtumia kovaa vauhtia. Päätimme, että aloitamme ensimmäisellä virallisella tapahtumalla Hämeenlinnassa 1990

pääsiäisenä, jolloin muun muassa tanssi oli kielletty vielä pääsiäisenä Suomessa, mutta soitto ei.Siellä olimme päättänyt kunnioittaa tämän maan suuria Cadillacin esille tuojia kunnia­ jäsenyydellä, joita annettiinn 6 kpl

1977 perustajat #1 Reino Krouvila #2 Tauno Viljanen #3 Hattulasta kotoisin lähtenyt Sakari Kulhia, joka oli 50-luvulta saakka ajellut Cadillaceilla, niin USAssa ja Suomessa. Kun olin edustamassa kerhoa Sakarin hautajaisissa, niin Cadillac Clubin kunniakirja oli siellä myös esillä. Sakarin poika kysyi kukas sinä olet. Kerroin kuka olen ja ketä edustan hautajaisissa, niin hänhän tokas, että non sinähän pidät sitten puheen. Noin 200 vierasta oli paikalla, jossa mukana oli kuuluisuuksia USAsta ja Suomesta. #4 Cisse Häkkinen Hurriganes basisti, joka oli sanonut, että Cadillac ja rocken roll kuuluu yhteen. #5 Sakke Järvenpää, toinen Suomen rockken roll hemmo, joka toi Cadillacin aina esiin jutuissaan. #6 Kalevi Karjalainen, joka myi Cadillacin osia silloin Jämsässä. No paikallahan oli myös itse Cisse Häkkinen esiintymässä ja ensi tapaaminen Cissen kanssa oli muistoon painuva, kun hän halas minua ja sanoi: hei Hessu, tää kunnianosoitus merkitsee hänelle enemmän, kun 10 kultalevyä ja 4 timanttilevyä. Aloimme kokoontuun Hesan cruisingissa Kauppatorille ja saimme paikallis tv:n tekeen juttua tapahtumasta. Olimme aktiivisesti Radio Cityn cruisin showssa äänessä. 6

Elokuussa teimme Aulangon Heikkilään toisen Cadillac Meetin, josta alkoi myös Pepsi all night cruisin noin 220 K-kaupassa ympäri Suomea, johon oli hommattava kuskit ajamaan muutaman tunnin keikka, jossa voittaja sai American tyyliset hamurilaiset ja Pepsiä ja Cadillac kyydin. Tämän hienon tapahtuman pääidea tuli Tiina Saariselta, silloiselta sihteeriltä. Jokainen kuski sai korvaauksen Pepsiltä tästä ja kerhokin nettosi 10 000 mk tuosta kuukauden kestäneestä ajorupeamasta. Seuraavaksi aloimme suunnitteleen omaa Cadillac näyttelyä HD Centteriin. Kun olin vienyt Sakelle hänen kunniajäsentaulua, niin Sakke sanoi, että heidän HD Center paikka on koska vaan Cadillac Clubin käytössä, eikä maksa mitään. Teetimme näyttelyyn hienon Cadillac enkeli julisteen 59 siivillä, jota myöhemmin kyseltiin myös kuulemma Guggenheim-museoon New Yorkiin. No näyttely meni hienosti, oli hienoja autoja ja sopivasti kiinnostuneita kävijöitä. Välillä jaoimme taas lisää kunniakirjoja tunnetuille Cadillacin omistajille.

Cadillac muusikkoja #7 Chuck Berry, Tammisaaressa 22.7.1990 #8 Johnny Cash, turku, 12.4.1991 #9 Billy Gibbons ZZ-Top Tampere 26.4.1992. Tämä piti antaa jo aikaisemmin Oulunkylässä. 5.6.1991 #10 Aki Kaurismäki, Helsinki 27.2.1992 Elokuvan tekijä, jonka varmaan kaikissa elokuvissa vilahtaa Cadillac. Kaikkihan tähän ei mahtunut, mutta tässä olikin alku kerholle. Kiitos kaikille Cadillac ystäville näistä vuosista, matka jatkuu. 


Elettiin vuotta 1989…

VUONNA 1989 OLI KLUBIN ENSIMMÄINEN CADILLAC MEET, ELI NYKYINEN SUMMER MEET.

Maiju Lankinen, Heikki Vainio

}

Tarkalleen ottaen 20. maaliskuuta kun nimet oli paperissa ja Cadillac Club of Finland rekisteröitiin. Tietysti Cadillac-harrastajia oli ollut jo kauan ennen sitä ja ihan jos tarkkoja ollaan, niin klubi perustettiin jo 1977, mutta toiminta haluttiin pitää nimenomaan klubimuotoisena eikä toiminta silloin vielä siis kehittynyt järjestö­ muotoiseksi. Cadillac Klubi ja tätä toimintaa jatkanut järjestömme on yksi maamme vanhimmista ajoneuvoharrastustoimijoista. Klubin perustaja­ jäseniä olivat Reino Krouvila, jolla oli vuoden 1938 Cadillac ja Tauno Viljanen, jolla oli vuoden 1952 Cadillac. Ennen rekisteröintiä nimenä toimi Cadillac Klubi ja jäseniä oli noin 20, joista suurin osa oli vanhojen autojen omistajia. Vuoden 1989 kokoukseen kutsuttiin perustajajäsenet ja Viljanen myös luovutti clubille alkuperäisen kerhon papereita. Harmikseni joudun toteamaan, että nämä paperit ovat sittemmin hävinneet. Krouvilan omistamat paperit ovat luultavasti vieläkin tallessa jälkipolvilla. Clubi oli alkuaikana uskomattoman tarkka. Jopa clubin vaakunan käytöstä oli kysytty Cadillacin lakitoimistosta USAsta, josta oli saatu lupa, että clubi saa käyttää Cadillacin vaakunaa, jossa on Suomen lippu (kuinka moni on sen muuten huomannut?) Koska Cadillacin merkki on lisensoitu, oli tämä hyvin viisaasti toimittu. Clubin vaakunan pohjana on käytetty 40-luvun vaakunaa. Clubi ei saanut korjata autoja eikä myöskään myydä Cadillacin osia. Kaikesta tästä on aikoinaan ollut myös mustaa valkoisella. Toivottavasti on edelleen. Clubi sai ensimmäisen johtokuntansa vasta 1989, kun se rekisteröitiin. Clubin ensimmäisen johtokunnan sihteerinä toimi Tiina Saarinen ja hän ehdotti Pepsi Cruisingia, joka poiki clubille suuren sponsorin sekä hieman käteiskassaa. Alle vuoden vanhalta clubilta oli kieltämättä aika loistavasti toteutettua sponsorien hankintaa, kun he allekirjoittivat sponsorisopimuksen Sineb­rychoffin kanssa vuodelle 1990. Sopimuksen summa oli huikeat 10 000 markkaa. Tämä sopimus takasi kerholle alkupääoman, joka käytettiin kerhon ensimmäiseen tietokoneeseen. Aina on oltu aikaamme edellä. Lisäksi clubi sai tuotepalkintoja Cadillac Meettiin. Tiina, Hessu sekä loput johtokunnasta työstivät yhdessä sopimusta ja cruisingin toteutusta. Sinebrychoff järjesti Pepsi-myymäläpromootion teemalla ”All Night Cruising”. Pepsi Cruising arvonnassa oli mukana 218 K-kauppaa ympäri Suomen. Tätä arvontaa mainostettiin jopa Iltalehdessä suurilla puolen sivun mainoksilla. Palkintona oli 200 Cruising-ajelua Cadillacilla, Pepsiä ja hampurilaiset.

Kaikille kuskeille, jotka onnekkaita voittajia ajeluttivat, maksettiin korvauksia, kuten matka­ kuluja ja yöpymisiä. Hessu kertoi saaneensa Sineb­rychoffilta jopa kannettavan puhelimen, tai raahattavan kuten itse sitä nimitti. Hessu yksin muisteli ajaneensa noin 118 keikkaa. Ajeluita tehtiin ympäri Suomen. Yhteensä näitä ajeluita oli toteuttamassa noin 12-15 Cadillacia ja kaikki ajelut täytyi toteuttaa elo- syyskuun aikana, yhden ajelun kesto oli noin 1-2 tuntia. Päivässä oli kuulemma mahdollista ajella noin 4 ajoa maksimissaan. Kyllä siinä on saanut ajella ihan tosissaan. Toki kun nämä jaetaan yli kymmenelle autolle, se helpottaa, mutta ympäri Suomen... Hessu mietti, että ei nykypäivänä pystyttäisi tällaista järjestämään, mutta siihen aikaan he olivat niin hulluja, etteivät paljon ajatelleet, kuinka suuri työmäärä tällaisessa on ja kuinka paljon kilometrejä lopulta kertyy. Onkohan ollut vielä nuoruuden intoa ja uutuuden viehätystä?! Kertoi Hessu jopa sen, että jokunen näistä onnekkaista voittajista on ollut yhteydessä nyt vuosien jälkeen. Esimerkiksi eräs silloin kyydissä ollut pikkuvauva olisi ollut menossa naimisiin ja he etsivät käsiinsä sen Cadillacin ja omistajan, jonka kyydissä olivat olleet lähes 30 vuotta aikaisemmin, jos vaikka saisi hää­autoksi... Tämähän kertoo vain siitä, kuinka suuri juttu tällainen ajelu on ollut. Siihen aikaan ei ollut vielä paljon suuria amerikkalaisia autoja Suomessa ja näitä autoja sekä kuskeja katsottiin hieman eri tavalla kaduilla kuin nykyään. Moni ei ollut nähnyt Cadillacia saati päässyt kyytiin ja tällainen mahdollisuus ja kokemus on ollut iki­muistoinen ja suuri tapahtuma. Cruisingista tehtiin jopa juttua televisioon, kaikkea se clubi on jo silloin saanut aikaan. Ensimmäisten ajokeikkojen kohdalla täytyi hieman hakea rytmiä ajeluun ja Hessulla menikin ensimmäisessä keikassa 3 tuntia. Voittaja sai ottaa kaverin mukaan ja kyydissä oli siis kaksi 16-vuotiasta poikaa. Ajeluiden aikataulutus on yksi haasteellisista asioista, joihin silloin törmättiin. Kyydityksiä yritettiin saada sopimaan peräkkäisille päiville tietyissä kaupungeissa. Eihän ole mitään järkeä ajaa Itä-Suomessa yhtä tai kahta ajoa, jonka jälkeen suunnataan johonkin muualle ja palataan takaisin Itä-Suomeen. Tällaiset asiat aiheuttivat hieman hämminkiä. Voittaja saattoi saada tiedon voitostaan ja jo seuraavana päivänä hän hyppäsi Cadillacin kyytiin ja suuntasi Pepsille ja burgerille. Vuonna 1989 oli klubin ensimmäinen Cadillac Meet, eli kuten me nykyään kutsumme tapahtumaa Summer Meetiksi. Se oli Janakkalan Kalpalinnassa, elokuussa päivää ennen Forssan 7

Pick-Nickiä. Pick-Nick-aamuna starttasikin sitten Cadillac Meetistä letka kohti Forssaa. Cadillac Meet järjestettiin ”omilla rahoilla”. Jo näin varhaisessa vaiheessa siis on alkanut perinne clubin kesäpäivistä. Ennen tapahtumaa vielä kävi niin hassusti, että Hessu sai Toivasen Annelta ja Pekalta oman tapahtumansa mainoksen, kun Anne ja Pekka tulivat kyselemään, että olethan sinäkin tulossa. Sen seurauksena Anne ja Pekka liittyivätkin sitten clubin johtokuntaan. Hassua tästä tekee myös se, että Hessu ei edes tiennyt, että tapahtumasta oli tehty mainoksia. Kalpa­ linnassakin oli paikallis-tv tekemässä juttua clubin tapahtumasta. Perinteisiin kesäpäivä­lajeihin kuului jo silloin tandem-hiihtoa ja saappaan­ heittoa. Näitä lajeja on nähty enemmän ja vähemmän myös tämän jälkeen kaikenlaisissa tapahtumissa, kuten kesä­päivillä ja pikku­jouluissa. Clubissamme siis osataan myös pitää perinteitä kunniassa! Ensimmäinen Cadillac News ilmestyi vuonna 1990. Cadillac Newsin nimiehdotus tuli Hessulta. Tekijöinä toimivat Heikki Vainio ja Pekka Toivanen. Lehti saatiin jäsenille ja tuli ensimmäisen cruisingin aika, jonka jälkeen Hytin Jyrki jo sanoi, että voishan se parempikin olla. Hessu sitten ehdotti Jyrkistä lehden tekijää ja vastaus oli myöntävä, jonka jälkeen siis Jyrki astui lehden tekoon. Ensimmäisen lehden sisältönä oli muun muassa Cadillacin värit ”50-59”, säätö­ arvoja sekä Cadillacin historiaa. Lehdestä löytyi heti ensimmäisenä Cadillac Meetin mainosta ja moottoriuutisia. Mielenkiintoisia lehtijuttuja mielestäni olivat esimerkiksi etupyörien säätö­ arvot, jotka olivat taulukossa ilmoitettu. Toki nyt pitää muistaa, että elettiin aikaa, jolloin ei tällaisia asioita voinut etsiä internetistä ihan niin helposti. Myös moottoridata oli taulukossa. Sieltä pystyi tarkastamaan vaikka moottori­ öljyn määrän, kärkivälit ja nokka-akselin nostokulmat. Lehdessä siis oli ihan hyödyllistä tietoa harrastajille. Suomessahan ei paljon vielä näitä autoja ollut, joten moni korjaamokaan ei varmasti osannut tällaisia asioita suoralta kädeltä kertoa. Myös myynti-ilmoituksia ja Cadillacin varaosien myyntiluettelo löytyi. Haluan kiittää kaikesta tästä historiatietämyksestä sekä suuresta kuvamäärästä Heikki ”Hessu” Vainiota. Ilman Hessun tietämystä, hyvää muistia sekä kuvamateriaalia ei tätäkään juttua olisi saatu aikaan. Hessun kanssa pitkin kevättä kävimme keskustelua ja tiedonvaihtoa sosiaalisen median keskustelukanavilla sekä lisäksi puhelimitse. 


Cruisingstopilla Malmgårdin pisteellä laskettiin olevan 79 cadillaccia.

Teksti Maiju Lankinen, Kuvat Suski Sahlström ja Matti Kukkonen

}

Tänä vuona perinteiset kesäpäivät kokoontuivat Haikon kartanon tiluksille. Kerhomme 30-vuotispäivien kunniaksi paikalle tuli huimasti väkeä niin klubistamme, kuin kansainvälisestikin. Ystävämme venäjän Cadillac Team Russia:sta saapuivat paikalle noin kymmenen auton ja parinkymmenen ihmisen voimin. Myös CLCn edustus oli paikalla. Tapahtuma olikin klubimme historian suurin noin 200 hengen kokoonpanolla. Perjantaina aloitimme hyvin rennosti kun väkeä pikkuhiljaa saapui paikalle. Ennen illan tansseja ehti oikein hyvin kotiutua hotelliin ja katsella hieman ympäristöä, joka olikin hyvin kaunis. Hallituksen jäsenet hoitivat hotellin aulassa rekisteröintejä ja jututtivat vieraita. Harrasteparkki täyttyi pikkuhiljaa autoista ja itse asiassa Cadillaceille varattua aluetta piti hieman laajentaa, koska alkuperäinen tila ei riittänyt alkuunkaan. Kartanoalueen rannasta klubille oli varattu käyttöön Villa Haikko, jossa saimme pitää illanistujaisemme. Perjantain buffet oli maukas ja täyttävä. Rento meininki jatkui myös iltajuhlissa. Bändi soitti ja tanssijalkaa vipatti illan aikana useasti. Viikonlopun aikataulu oli järjestetty todella hienosti, kun lauantainakin aamupalan jälkeen ehti oikein hyvin käymään kylpylässä pulahtamassa ennen letkaan lähtöä. Hallituksen jäsenistä muutama otti pienen varaslähdön ja suunnisti valmiiksi parkkiin ensimmäiselle pit­ stopille, Lehtimäen Grillille, jossa käytiin valmiuteen jakamaan lahjakasseja kaikille osallistujille. Hieno juhlalogolla varustettu kangaskassi sisälsi juhla­oluen sekä juhlalogolla varustetun t-paidan. Grillillä maisteltiin makkaraa pikkunälkään ja juteltiin mukavia. Grillillä autoomme hyppäsi Maxim parin kaverin kanssa ja he olivat aivan innoissaan, kun pääsivät vanhan avo­auton kyytiin. Heillä kun Cadillacit ovat pääsääntöisesti niitä uudempia, vain muutaman vuoden vanhoja autoja. Tästä letka jatkoi eteenpäin kaupungin läpi maaseudulle Malmgårdin kartanon pihapiiriin. Kaikki Cadillacit mahtuivat juuri ja juuri piha­ piiriin parkkiin. Autoja oli varmaan kuitenkin se satakunta. Kamerat olivat monella esillä

Kesäpäivät

ja autoista oli nyt hyvä ottaa kuvia kauniissa ympäristössä. Kartanolla toimii pienpanimo ja siellä saikin ostaa panimon tuotteita ja muita virvokkeita. Terassilla kuunneltiin taidokasta sahan soittoa. Malmgårdista letka jatkoi ajaen ylämäkeen kartanon pihaan, jossa tehtiin lenkki pihan ympäri. Pihassa itse Kreivi oli tervehtimässä meitä ja katselemassa autoja. Vähän matkan päästä letka ilmeisesti jakaantui kahteen, kun osa autoista jatkoi Porvoon vanhan kaupungin läpi ja toinen osa ajeli pienempiä teitä pitkin suoraan Haikkoon. Kello oli tässä vaiheessa enemmän kuin oli tarkoitus, letkan kesto oli hieman venähtänyt ja illan gaalajuhla lähestyi jo uhkaavasti. Hotellille pääsyämme parkki oli jo melko täynnä toinen toistaan upeampia ilmestyksiä. Pienen tovin näitä autoja pystyi katselemaan, mutta sitten oli jo kiiruhdettava valmistautumaan iltaa varten. Lauantain gaala oli upea ja hyvin järjestetty. Alkumaljojen jälkeen siirryttiin illalliselle ja aloitettiin juhlat. Puheenjohtajamme Matti puhui juhlaväelle, jonka jälkeen kunniajäsenemme Hessu puhui klubin historiasta. Hessun puhe löytyy myös tästä lehdestä. Vuoden kerholaiseksi valittiin Pekka Kärki, joka on jo usean vuoden ajan uurastanut kerhon tili- ja jäsenasioiden parissa. Hessu jakoi myös Cadillac Star tunnustuspalkinnot Jyrki Hytille, Aleksi Vuorisalolle sekä Tiina Saariselle. Onnea kaikille palkituille! Myös kansainväliset vieraamme pitivät puheita. Erityisesti mieleen jäi Venäjän ystävämme. He toivat tuliaisina hienot Cadillac tynnyrit, logoilla varusteltuna ja hajuaisti kertoi sisällön olevan tarkemmin puhdasta pirtua.. Huh huh… Ilta jatkui jälleen hyvällä musiikilla ja yhdessäololla sekä tanssimisella, jonka jälkeen kukin ajallaan siirtyi unten maille (tai jatkoille) valmistautumaan seuraavan päivän juhlanäyttelyyn. Kesäpäivien järjestelyissä oli tänä vuonna melkoisesti hommaa, koska vietimme klubin 30-vuotisjuhlia samassa, niin sanotusti isolla mittakaavalla. Tästäkin huolimatta viikonloppu sujui hyvin ja hallituksen sekä talkooväen ei tarvinnut panikoida oikeastaan missään kohtaa.  8


9


10


11


Suuri Cadillac juhlanäyttely Teksti Maiju Lankinen, Kuvat Suski Sahlström

}

Kesäpäivien jälkeen sunnuntaina järjestettiin Suuri Cadillac näyttely. Osa autoista ohjattiin näyttelypaikalle jo edellisenä iltana ja aamupäivällä lipuivat loput näyttelyautot paikalle. Hyvin järjestetyn liikenteenohjauksen avulla autot saatiin nätisti paikalleen ja rannassa kuskeille jaettiin autojen ns. vuosikyltit. Näyttelyyn saapui reilu 80 autoa eri vuosilta. Vanhin auto oli vuodelta 1907 ja uusin taisi olla 2017. Uudemmat autot näyttelyyn saatiin Cadillac Team Russianin

jäseniltä. Sää näyttelypäivänä oli aurinkoinen ja lämmin ja houkutteli paikalle mukavasti ihmisiä. Myös yläpihan harrasteparkki täyttyi ja vaihtuvuus siellä oli melko suuri, kun paikalliset ja myös kauempaa tulleet ajoneuvoharrastajat ajoivat omat autonsa yleisön ihmeteltäväksi siksi aikaa, kun kiersivät näyttelyä. Näyttely sujui ongelmitta, kiitos tästä kuuluu talkoolaisille, joita oli ilmoittautunut mukaan runsaasti. Näyttelyn ohessa tarjoiltiin myös Cadillac-brunssi, joka viikonlopun 12

muiden ruokien tapaan oli maittava. Näyttelystä kuitenkin parhaiten kertovat kuvat kuin sanat, joten tässä hieman kuvasatoa ihmeteltäväksi.

Iso kiitos vielä kerran klubin hallitukselle, kaikille tapahtuman järjestäjille sekä talkoolaisille! Ilman teitä ei olisi tässäkään onnistuttu! 


13


14


15


16


17


Juhlanäyttelyssä arvioitiin vierasmääräksi jopa 700 henkeä.

18


Kalustevuokraamojen Cadillac ! !

Tapahtumakalusteet Esiintymislavat Teltat

www.paga.nu

Kuljetus Kunnossapito ja Kiinteistöhuolto. Lämpösäädellyt kuljetukset Suomessa ja ympäri Eurooppaa.

LAAKSO TRUCKING Tuusula Finland • puh. 0400 439 676 • Päivystys 24 h


Kirjoittaja Maiju Lankinen Kuskin näkökulma Tom Tuominen

60 years of wings Model Body Model Number Style SERIES 6200 59-62 6229K 4-door 6 Window Sedan 59-62 6229K 6 Window Export Sedan 59-62 6239A 4-door 4 Window Sedan 59-62 6237G 2-door Hardtop Coupe 59-62 6267F 2-door Convertible Coupe DEVILLE SUB-SERIES 6300 59-63 6329L 4-door 6 Window Sedan 59-63 6339B 4-door 4 Window Sedan 59-63 6337J 2-door Coupe

}

Jos kysytään tavan tallaajalta mitä tulee mieleen sanasta Cadillac, on luultavasti vastaus siivet. Tai ehkä viisysi. Se on saavuttanut legendaarisen maineen. Se on ehkä halutuin vuosimalli Cadillaceista ja raatonakin melkoisen arvokas. Siitä on jostain syystä tullut harrasteautojen, nimenomaan amerikan autojen ja amerikkalaisuuden symboli ja sen maine on ikoninen. Tämä kaikki johtuu etenkin yhdestä asiasta: siivet. Suomessa on todistetusti ainakin 133 vuoden 1959 Cadillacia. Tähän voidaan lisätä toki kaikki ne projektit sun muut, jotka makaavat auto­ tallissa rekisteröimättömänä. Tämä vuosimalli juhlii tänä vuonna pyöreitä. Sillä tulee täyteen 60 vuotta. Onnea viisysi!

Seating

Factory Price

Shipping Production Weight Total

6 6 6 6 6

5080 5080 5080 4892 5455

4835 4835 4770 4690 4855

23,461 60 14,138 21,947 11,13

6 6 6

5498 5498 5252

4850 4825 4720

19,158 12,308 21,924

Vuoden 59 Cadillacissa oli kaikkea. Ulko­ näkö, suorituskyky ja mukavuus. Se oli menestyksen symboli, vaikuttava ja myöskin kiistan­ alainen. Ilmailu­ala eli jännittävää aikaa. Oli kilpa­ varustelua ja pyrittiin avaruuteen. Avaruus­kilpa USA:n ja Neuvostoliiton välillä oli vasta alkanut ja varmasti myös käynnissä oleva kylmä sotakin ovat osaltaan vaikuttaneet muun muassa muotoiluun. Suihkukoneiden muodot herättivät kunnioitusta suunnittelijoissa ja innoittivat heitä suunnittelussaan. Kun katsoo viisysiä takaapäin, se näyttääkin hieman suihkukoneen perältä. Hävyttömän suuret ja näyttävät siivet, jotka kohosivat yli metrin korkeuteen tien pinnasta sekä luodin muotoiset niin sanotut raketti­ 20

takavalot takasivat sen, että mielipide jakautui ja voidaan puhua ehkä jopa viha-rakkaus suhteesta. Vaikka harvoin siitä vihapuolesta kuulee, kun kaikki yleensä vain ihastelevat auton upeita muotoja. Tästä kiistanalaisesta maineesta huolimatta viis­ysistä on tullut klassikko ja siitä tulikin Cadillacin yksi kuuluisimmista muotoilun piirteistä. Cadillacilla on useita huomattavia merkkipaaluja autoilun historiassa ja vuoden 1959 Cadillac muotoilullaan voidaan mielestäni aivan hyvin laskea yhdeksi merkkipaaluksi. Kaikki tietävät siipien tarinan. Harva taitaa tietää, että vuoden 1959 Cadillac suunnittelussa pohjana käytettiin Buickin ovea? General Motors halusi karsia kustannuksia muutaman kal-


´59 CADILLAC SEDAN DE VILLE – omistajan näkökulma Vahinko-ostos joka tuli Californiasta Suomeen 2013 viikko ennen joulua. En etsinyt 59:ä, mutta en ole kyllä katunutkaan ostosta yhtään. Oikein mieluinen joululahja. Myöhemmin paljastui, että autoon oli ruksittu melkein kaikki mahdollinen lisävarustelu, jopa harvinainen hopea väri. Joka kylläkin on Amerikassa vaihtunut nykyiseen punaiseen. Oikean puoleista sivupeiliä ei ollut tilattu, mutta nyt sellainenkin odottaa asennusta. Suomeen tulon jälkeen on kaikkien ovien sähköt ja tiivisteet uusittu. Kaikki 6 sivuikkunaa on teetetty uudet, vaikka vain 2 olisi pitänyt uusia. Näin toimien ei ainakaan tule sävyeroja värilasien kanssa. Sekä tietty jarrut käytiin läpi. 59 yritetään pitää kesäisin jokapäiväisessä liikenteessä ja yllättävän huolettomia maileja siihen onkin kertynyt, vaikka sillä on ajeltu ulkomaita myöten. Joskus sen myyntiä olen pari kertaa harkinnut, mutta aina kun sinne istahtaa sisään kuskin paikalle, niin tulee sellainen tunne, että tätä ei myydä ikinä. Niin mukavaa pehmeetä kyytiä se antaa vielä 60-vuotiaanakin. 

liin vuoden jälkeen ja he halusivat, että Buickin etuovesta tulisi yhteinen vaihdettava elementti kautta GM:n C-sarjan korien. Kuitenkin, Buickin oven käyttö maksoi enemmän kuin oli ennustettu, mutta ilman tätä emme olisi koskaan nähneet niin suuria siipiä. Yksi huomiota herättäviä piirteitä viis­ysissä on sen avoimuus. Kuljettaja pystyy helposti näkemään kaikki neljä kulmaa ja nauttimaan näin ollen lähes esteettömästä näkyvyydestä joka suuntaan. Kun katsookin esimerkiksi auton tuuli­ lasia, joka sivuista kaartuu hyvän matkaa, tulee mieleen, että siihen ei paljon säröjä kaipaile tai se saattaa koitua hintavaksi kun käy uutta tuulilasia metsästämään. Toisaalta kun ajattelee, niin

onhan näissä vanhemmissa autoissa muutenkin rahareikiä, joskus melko yllättävissä paikoissa. Cadillac on ollut aina monessa asiassa aikaansa edellä ja varustelu autoissa on ollut huippu­­luokkaa aikaansa nähden. Vakio­ varusteisiin vuonna 1959 kuului muun muassa ohjaus­tehostin sekä jarru­tehostin, ilma­ jousitukset, sähkö­säätöiset istuimet, sähkö­ toimiset ikkuna­­nostimet ja ovi­lukot, lämmitys­ laite ja sumu­­valot. Myös lista lisä­varusteista on ollut jo tuohon aikaan huikea. Sieltä on voinut valita vaikka vakio­nopeudensäätimen, automaattisen Autronic-Eye-valon­vaihtimen tai ilmastointi­­laitteen. Edes minun ensimmäisessä autossa, vuoden 89 Toyotassa ei ollut sähkö­ 21

säätöisiä istuimia ja ikkunatkin kammettiin veiviä vääntämällä. Viisysin akseliväli on 130 tuumaa (n.330 cm) ja välimatka puskurista puskuriin on 225 tuumaa (n.571 cm). Auton katto oli 3 tuumaa alempana kuin edellisenä vuonna, 54,8 tuuman (n.139 cm) korkeudella. Jopa auton upeat siivet kohosivat huimaan 114 cm:n korkeuteen. Ei siis ihme jos auto herättää vielä tänä päivänäkin keskustelua ja intohimoa. Tämän upean auton hinta oli korkeampi kuin aiempina vuosina, mutta tästäkin huolimatta autoja valmistettiin yli 142 000 kappaletta. 


2019

Koulutuskuntayhtymä Tavastian Pintakillan projekti cäddy.

Kuvat Kimi Vuorenpää, Teksti Juksa

}

Meikäläisen kantilta ”kaikki alkoi siitä kun mä”(en saanu lopputiliä vaan) yhdessä hallituksen kokouksesa menin möläyttään että voin hoitaa tampereen näyttelyn tällä kertaa, ja Vuorenpään Hessu sanoi että heidän porukka voi olla kokonaisuudessaan mukana ja monta muuta auttajaa ilmaantui myös, eli kyllä tästä selvittäisiin peruskaavalla. Hyvähomma. No heti tulimieleen että meidän -68 eldorado voisi olla toinen käkkylä osastolla kun ei ikinä ole vielä näyttelyissä ollut missään, eli helpponakki hommata vaan joku kaveriksi tälle. Juu ei ollu monen ihmisen mielestä auton näyttelyyn tuonti hyvä idea kun ihan sydän­ talvella kysyy, on maali vikaa ja varaston perimmäisenä jne. ihan ymmärrettävää kyllä.

Mutta sitten näkyi valoa tunnelissa, kun fasesta bongasin Soile Tiinasen laittaman kellertävän oranssin vaalean -67 eldon kuvan jostakin kuva­ketjusta. Siitä vain tuntemattomalle ihmiselle viestiä, toisitteko autoa klubin osastolle tampereelle? Hän laittaa pienen tsättäilyn jälkeen isännän puhelinnumeron ja neuvotellaan puhelimessa, välimatkaa on Ylivieskasta ja muutaman päivän selvittelyn jälkeen puhelin soi ja homma alkaa selvitä. Kyllä se taitaa onnistua JES! Kun näyttelyviikko koitti heti helsingin näyttelyn jälkeen, haettiin varastolta osa tavaroista meidän kyytiin, niin kuin cadillakkiin vaan sopii, samaan aikaan Kimi, Noora ja Hessu eli osa Vuorenpää ryhmää hakivat kahdella autolla ”vähän kerhotuotteita ja mattoa” kyytiin. 22

Perjantai iltapäivällä paikan päälle ajeltuamme vaimoni Anun kanssa oli matot lattiassa meidän ruudussa ja talkoo väkeä paikalla runsain määrin, Tiinasten cadillac tuli pesu­paikalle meidän perässä eli täydellistä ajoitusta ihan omalla painollaan. Eipä siinä kun autot sisälle vekslaten, kun halli oli tietty jo aika täynnä, sitte tiski kasaan ja kamat jemmaan jotenkin siististi, osasto kun oli kokonaan ympäri käveltävä, ei seinän vieressä, se tuo aina vähän haastetta tuolla tavara määrällä (näin pienessä tilassa vieläpä). Yhdessä pähkäilemällä kaikki kuitenkin sujui tosi mallikkaasti ja saatiin hieno osasto kasaan, jesjes.


Talkooporukkaa perjantaina.

Ruottalaisten kustomi -66 23

Kakkukaffeet tarjoilee Tarja Vuorenpää. Namskis.


Lauantaina meillä oli hallituksen kevät­kokous vähän toisaalla kuin Pirkkahalli joten Lankisten kyydillä matkattiin sinne kokoustamaan ja kahvittelemaan, kiitoksia tästä kyydistä, ei olisi bussilla pääsyt paikalle. Tarja ja muut Vuorenpää-ryhmästä keittelivät kaffetta ja hoitivat tällävälin näyttelyssä pöjöttämistä, hyvin hoidettu sekin. Lauantai päivällä saimme yllätyksen vielä kun Päivi Vierikko toi osastolle auton­mallisen 30v täytekakun ihan vaan pois syötäväksi kahvien­kera, wau. Ja niin olihan meillä toki kylmälaukullinen täytettyjä sämpylöitä tarjolla, kokouksen yli­ jääneet kun saimme mukaan Sannan valmiiksi

ajatellun ”kylmälaukku ja pakastepussit aina mukana kokouksessa” -systeemin johdosta. Ihan huippu ideointia . Uusia jäseniä saimme siis Soile ja Petri Tiina­ sesta ja heille suurkiitokset auton tuonnista ja mukavasta seurasta, tuli niitä uusia jäseniä ja tuttavuuksia toki muitakin, hyvä niin. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis tästä reissusta, vierailijoita, jäseniä ja kavereita kävi osastolla tosi hyvin ja kaikille saatiin varmaan jotain suuhun pantavaa, oli vielä muuten yhteistyö­ kumppanimme RENGAS UUSIMAAN karkki­ pusseja jaossa renkaista kiinnostuneille ja lapsille.

Minä Kiitän kaikkia mukana olleita, Vuorenpäät, Tiinaset, Lankiset, Päivi, Tero, Anu, Suski, Arttu, ja muut paikalla vierailleet myös. Tosi kiva nähdä myös muutenkin nuoremman polven porukkaa meidänkin ryhmässä, sitä ei ole liikoja ikinä. Mentiin pienellä Budjetilla, yksinkertaisesti, ja hyvä tuli. Niin yleensä tampereen näyttelyn aikaan kun lunta sataa ei ole hätää toukotöissä vielä, mutta nyt oli kylvöt aloitettu ja pitkät kalsarit heitetty nurkkaan (+23c), ei ole ennen tätäkään sattunut. No talvi teki uuden tulemisen kyllä sitten parin viikon päästä, no näitä on sitten nähty . UHG! olen puhunut t. Juksa

24


25


Lahden Classicissa upeita urheilu­ autoja ja tietenkin CCOF-osasto – vertailukohtana lyhyenä raporttina myös Techno-Classican tämän vuoden saldo Teksti ja kuvat: Matti Kukkonen

1. Suomen suurin vs. maailman suurin? Toukokun alun perinteinen suurnäyttely Classic Motorshow Lahdessa oli jälleen maineensa veroinen. Kävijöitä kaksipäiväisessä tapahtumassa oli melkein 20 000 henkeä! Tapahtuman autojen taso oli jälleen varsin korkeaa luokkaa. Sisä­hallien ohessa nähtävää oli sadoittain piha­näyttelyssä perinteiseen tapaan. Tapahtuman ohessa ajettiin vanhoilla autoilla myös Classic Tour –matkailu­ajo, tällä kertaa Peter Geitelin muistoajon merkeissä. Lahden urheiluauto­hallissa oli hienoja erityis­ malleja mm. Suomeen palannut Suomi-Ferrari 250 GTE sekä alkupään upea avo-Corvette 1950-luvun alkupuolelta. Samaten löytyi näyttelystä harvinaisia malleja eri merkeistä hyvin runsain mitoin. CCOF oli tässä kaikeissa luonnollisesti mukana komealla 30-vuotisjuhla­osastollaan. Vieressämme oli näyttelyn toinen keskuskohde, omistajien helmet-osasto. Sielläkin oli esillä Karo Kivisen hieno Cadillac. Vertailun vuoksi: maailman suurimmassa har­raste­­­autojen näyttelyssä Techno-Classicassa (Essen, huhtikuu) kävijöitä oli vajaat 190 000 kpl. Kävin Essenissä tänä vuonna jo kolmatta kertaa ja sen osalta voi kyllä todeta että mikäli johonkin isoon kv-näyttelyyn koskaan aikoo mennä, niin Essenissä kannattaa käydä. Tapahtuma on 4-päiväinen (plus kalliimpi lehdistöilta keskiviikkona) ja sisältää tuhansia näyttely­autoja laidasta laitaan. Pääpaino on eurooppalaisilla

autoilla (Mersut, Jaguarit, Porschet, Alfat, Ferrarit jne) mutta kyllä siellä aina muutama kymmenen jenkkiäkin on. Tänä keväänä Cadillaccejakin oli 6-7 kpl joista osa jopa huuto­kaupoissa (Coys, Sothebys) myynnissä. Myös Saksan ns. Cadillac-museumin (jossa kävin viime syyskuussa) vanha 30-luvun lopun Cadillac oli myytävänä ja nuijittiin uudelle omistajalle melko alhaisella hinnalla. Kalleinta luokkaa edustivat amerikan puolella 1950-luvun lopun Cadillacit. Huuto­kaupassa 1958 avot eivät nousseet minimikauppahintaan eli hinnoissa jäätiin alle 100 tonnin reippaasti. Huutokaupoissa myytiin

26

kuitenkin suuri valtaosa myynnissä olleista autoista (hiukan alle 200 kaikkiaan 229 autosta). Kallein auto MB 540 K Cab sai hinnakseen peräti 2,25 miljoonaa. Myynnissä oli muutoin Cadillac-puolelta osasto­alueella mm. vaatimattomaan 290 tuhannen euron hintaan entisöity vm 59 Eldo Biarritz avo. Ihan hieno auto mutta tietyt yksityiskohdat herättivät kysymysmerkkejä ja konehuoneeseen oli laitettu hiukkasen ekstraa bling-blingiä. Tietenkin Essenissä on korotetut messutason hinnat. Halvempaakin ja jopa yllättävän edullista kalustoa on kuitenkin aina myös myynnissä ns.


ulko­näyttelyssä. Siellä uudemmat harraste­ meset olivat alle 10 tonnin hinnoissa, samaten 70-80-luvun Rolssit ja Bentleyt mikäli kunto ei ollut aivan loistoluokkaa. Essen tulee taas huhtikuun alussa 2020 joten kannattaa pohtia pientä viikonlopun harrastelomareissua. Lento on lyhyt Dussel­dorfiin mistä junalla pääsee paikalle.

2. CCOF-osasto: Le Mans- kilpurikäkkylä ja klassinen Eldo 1970-luvulta Cadillac-klubin osaston osuutta mietittiin sekä teeman että klubin 30-vuotisjuhlavuoden kannalta. Rekvisiitaksi saatiin sopivasti uudet isot banderollit sekä julisteita. Autojen suhteen otettiin osastolle klassinen valkoinen, alkuperäis­ kuntoinen Eldorado Coupe vm 1975 edustamaan ns. ”perus-Cadillacceja” ja sitten urheilullisemmassa kategoriassa mukaan otettiin jo ACS:ssäkin esillä ollut Jukka Huhdan Cadillac Series 51 eli sinivalkoinen Le Mans- Cadillac. Siitähän on ollut toki varsin paljon juttuja tässä viimeisten parin vuoden mittaan. Hyvänä täkynä auto kyllä Classi­cissa toimi ja sitä plus juhlavia banderolleja kuvattiin koko ajan ahkerasti. Tänä vuonna myös Alfatv:n kuvausryhmä saapui vieraaksemme ja pääsin kertomaan lyhyesti klubin nykyisyydestä ja mainostamaan samalla Haikon juhlanäyttelyä. Ohjelma taitaa tulla (2. Osa Classic Motorshow) kesäkuun lopulla uudestaan ulos ja näkynee myöhemmin myös Youtubessa. Yuotubesta löytyy muuten nytkin hienoja pitkiä videoita Classicin autoista joissa mukana myös klubin osasto. Klubimme osastolla vierailivat myös viime vuoden tapaan Klassikot-lehden kauniit myyntikonsulentit Janina Kumlander ja Saija Sihvola.  27


Teksti ja kuvat: Tom Tuominen

Kun rekkamies eksyi Hollannin näyttelyyn The Flatlands Motorama 2019 Rosmalen, Hollanti

28

}

Rekka parkkiin ´s-Hertogenboschiin n. 15 km päähän Rosmalenista yhden baarin pihalle ja sitten pienet urakkajuomat, joiden seurauksena päätettiin baarin omistajan kanssa, että hän heittää minut seuraavana päivänä näyttelyyn. Dank u wel. Lauantai aamu koitti ja erinäisten mutkien (kiitos tietöiden) jälkeen löydettiin näyttely­ alueelle. Ja heti sisäänkäynnillä oli positiivinen yllätys. Pääsylipun hinta aikuisilta oli vain 12,50 €. Näyttelyssä oli myös Suomi edustettuna. Paikalla olivat taiteilijat Pekka Mannermaa, Jussi Alasalmi ja Platu osastoineen. Näytti sille, että paikalliset olivat erittäin kiinnostuneita heidän töistään ja mikä ettei. Hienoja tuotteita oli esillä. Harrasteparkki jäi käymättä koska vähän niin ku unohdin sen, kun sisälläkin oli niin paljon nähtävää vartalomaalauksista lähtien. Ehkä juuri sen takia unohdinkin ulkona olevat autot. Itse näyttely oli kahdessa kerroksessa ja todella korkeatasoinen, vaikka näyttelyssä ei ollutkaan kuin vain 2 Cadillacia. Toinen Tanskalainen erittäin hieno ´47 joka oli juuri vaihtanut väriä punaisesta ruskeaan. Ja toinen Cadillac oli myös upeasti kustomoitu oranssi väriltään. Vuosi­mallin voi jokainen itse päätellä kuvista. Takaisin rekalle lähtiessä näin pihalla yhden valkoisen Cadillacin pois lähtemässä. Kaveri kun huomasi, että otan kuvaa, niin painoi torvea. Eikä ollutkaan mikä tahansa piipitys, vaan kunnon Amerikkalainen junan torvi joka törähti ja kyllä lähti ääntä. Siinä olisi herkemmällä saattanut pöksyt kastua. Näyttelystä jäi niin hyvä fiilis kaikkine seikkailuineen, että sinne voisi lähteä vaikka uudelleenkin. Eikä se nyt ole loppupelissä kovin kaukanakaan, jos ajattelee omalla autolla sinne menemistä. Ensin laivalla Helsingistä Travemündeen josta sitten ajelee n. 535 km Rosmaleniin. 


29


30


31


Yhteistä matkaa jo yksi vuosi… ja auto on tehty täysin uusiksi.

Indy 1973 pace car kuski Jim Rathmann.

Oulun näyttelystä.

Teksti ja kuvat: Juha Liljamo

}

Elettiin kesän 2018 alkua. Olin jättäytynyt leipätyöstä makeassa maailmassa sivuun erinäisten syiden vuoksi. Oli aikaa suunnitella ja miettiä tulevaa. Vietin mökilläni Simossa rauhais­eloa. Vaeltelin luonnossa. Siinä eräänä iltana muutaman IPAn jälkeen avasin Nettiauton. Siellä tupsahti vastaan Kemissä myynnissä oleva Cadillac Eldorado 1973 convertible. Auto, josta olin jo monia vuosia haaveillut. Oma harrastetaustani on vahvasti GM-henkinen. Minun intohimoni ovat olleet 60-luvun puolen­ välin jälkeiset Impalat. Tallissa on edelleen elämäni kaikkien aikojen toinen harrasteauto­ hankintani. Chevrolet Impala 1965 2 d HT Super sport-Täysin läpikäyty auto, jossa on pikku­ lohkon tilalle pyöräytetty isompaa Lännen­rautaa. Tässä yhteydessä täytyy muistuttaa lukijoita, että minun ikuinen haaveeni on 65 Impala farkku. Nyt olen päässyt jo aika lähelle, kun 5 vuotta sitten entisöin ja museokatsastin -66 Impala farkun, jonka möin sitten Saksanmaalle. Ja se olikin virheliikku. Vieläkin kaduttaa. Aito, matc­hing number isolohko ja kolme penkkiriviä. Harrastukseni lähtökohdat ovat siis General Motors-juuret. Pienenä poikana näin oululaisen Savilaakson Ripen -65 Impalan takavalot. Siitä se kaikki alkoi. Tie on vienyt eteenpäin ja tänä päivänä teen autoni omassa Lilli’s Caragessa. Todellakin C-kirjaimella alkaa tämä tallisana. Juontuu Chevrolettiin ja nyt sitten myös Cadillaciin. 60 neliöisen tallin lattia on pinnoitettu syksyllä 2018 tehoste-epoxilla ja sitä kaverit puhuttelee nykyään Cadillac heaveniksi.

Mennään takaisin asiaan. Pikapikaa pienessä nousutilassa laitoin viestiä myyjälle. Otatko vaihdossa hieman kalliimpaa autoa ja tarjosin hänelle silloista kauppakassiani- Corvette 2005 avo? Puoli tuntia myöhemmin sain myyjältä vastauksen ja hänellä ehdotti jo väli­rahaa. Päätä pahkaa seuraavana päivänä suuuntasin Corveten keula kohti syntymäkaupunkiani järkkärikamera mukanani. Aikanaan tuli tehtyä joitakin autoesittelyä V8-magazineen. Asiantuntevasti kiertelin autoa ja kuvasin noin 200 ruutua. Näin kannattaa aina menetellä. Sitten on hyvä rauhassa tutustua autoon tietokoneen ääressä. Tämän vinkin sain aikanaan Ameriikan ystävältäni Palosen Jarmolta, joka on tuottanut minulle autokalustoa Kaliforniasta. On muuten hyvä autojen ostaja ja kollaaja. Kotona tutkistelin auton tietoja. Valmiste­ numerokoodi kertoi, että oli kyseessä aito vuoden 1973 Indy-ajojen Pace car-malli. Auton oli vuonna 2011 tuonut Suomeen nyt jo edesmennyt harrastaja/alan mies Mika Tikkala, sekä Kalifornian päässä häntä oli avustanut Peter Jenslund, joka on lähtöisin Suomesta ja erikoistunut kalliisiin Moparmuskeleihin. Pari viikkoa hieroimme kauppoja ja kesäkuun puolessa välin teimme kaupat. Tulipa kaupassa mukana myös liikuteltava saksinostin. Mainio vekotin pikkuaskareihin. Kesä 2018 tuli ajeltua autolla. Selvänä visiona minulla oli, että tästä autosta tehdään alkuperäinen Indy Pace Car replica. Kaivelin tietoja autosta ympäri internetin ihmeellistä maailmaa. Tiedossa olevan listauksen mukaan 32

autollani on 12. pienin valmistenumero (lähde www.indy500pacecars.com/replicas). Auton oli aikanaan omistanut Dennis Thowy Kaliforniasta. Ennen auton tuloa Suomeen se oli seisonut kymmenkunta vuotta lentokonehangaarissa, mistä johtuen auton maalipinnat oli kaikista kulmista kuluneet. Auto oli ollut käärittynä kevytpeitteen sisälle. Tätä sinistä peitettä kyllä löytyi talven entisöinnin aikana melkoisia määriä. Paras paikka mistä sitä löytyi, oli bensalinjasto. Ilmeisesti pressu oli sullottu tankin korkin alle kiinni ja sitten vaan revitty pois. Auton tekniikka tuntui laiskalta. Ajattelin, että onko nämä etuveto Eldot oikeasti näin laiskoja. No ei nyt sentään. Talvella selvisi, että jakaja oli jumissa sekä jakopään ketjua olisi voinut vaikka käsin siirtää pykälällä eteenpäin. Onneksi ei sattunut mitään isompaa. Muutaman kerran toki auto jätti taipaleelle. Tästä tuleekin mieleeni, että Purhosen Pauli Vihtavuorelta on melko velho näiden Rochester-kaasareiden kanssa. Pauli teki kaasariin huollon talven session aikana. Kiitos vinkistä Vilkunan Matille, joka oli kerran kyydissä, kun käyttis-Bemarini hinasi Eldon koti­ pihaan johtuen edellä mainituista kevytpeitteen aiheuttamista tukoksista. Syksyllä muistaakseni 14.9.2018 alkoi sitten tapahtumaan. Tein heti päätöksen, että auto on saatava kutakuinkin valmiiksi Helsingin American Car Showhun. Autoon oli laitettu uusi rätti Jenkki­päässä. Homma levesi käsistä. Onneksi autossa oli vähäisiä peltitöitä, jotka teki harraste­ystäväni Vesa Korkiakoski


Lähtötilanne. Huom. lokasuojassa Georg Barrisin nimikirjoitus. Kempeleessä. Lattiahommien jälkeen keskityin alustassa takapäähän, jonka purin ja maalasin alkuperäis­tyylillä ml. museokatsastuksen mukainen alustan massaus. Tätä ennen olin jo purkanut sisustan ja osittain keulan. Osahankinnat tähän autoon onnistui aika kivuttomasti Rock­ autosta. Projektissa käytiin pääsääntöisesti kaikki tekniikka­puoli läpi. Moottorivelhona toimi Pasi Kekarainen, jonka kanssa nuorena teimme edellä mainittuja autoesittelyjä VKasiin ja Street&Raceen. Pasin ammattitaito on korkea­luokkaista. Koneelle riitti kevythuolto, hoonaus, männän rengastus sekä laakerointi. Sylinteriputket oli hyvässä kunnossa ja venttileille työstettiin kansiin uudet rotsaukset. Koneella oli mittarin mukaan ajettu noin 74 k mailia ja se oli nollakokoinen. Pasilla on meriittejä myös suditteluhommista varsinkin West Coast Cupista. Laatikon huolsi Piippolassa vaikuttava Mika Takalo, jolla on pitkä kokemus Turbohydramatic-laatikkojen kanssa. Kaikki moottorin osat ja apulaitteet maalattiin. Suurena apuna oli 10 litrainen ultrapesuri sekä Dinitrolin Annitrol, joka oli kätevä litku poistamaan ruosteita. Moottorista ja alustasta kävi keltapassivoinnissa Nivalassa Mecapinnalla 15,1 kiloa. Lisäksi itse mustapassivoin suuren määrän erilaisia pultteja ja pikkusälää. Suuret kiitokset tässä kohdassa Kemin seudulla vaikuttavalle Pepe Pitkolle (Moppemies-heh heh), joka on konsultoinut pinnoitepuolen asioissa. Rapatessa roiskuu. Tein pitkää päivää ja välillä tuntui, että homma kaatuu päälle. Onneksi kahden viikon loma Thaimaassa katkaisi

touhua. Tein autoa päätyönäni. Paras tai pahin muisto talven ajalta oli, kun turbiinin pultit oli joku onneton unohtanut turbiiniin kiinni ja olisi pitänyt saada vetolevy kiinni. Konekin jo jökötti paikallaan. No sitten taas purettiin…Vain kolmen pikkupultin tähden!!! Kevättä kohden alkoi auto valmistumaan. Auton sisustan teki oululainen Anton Mustonen. Hänkin on alan miehiä ja ajelee -69 Impalalla. Maalaushommat hoidin yhdessä Lehtosen Oton kanssa, jonka kanssa olen työstänyt monta autoani. Minä harjoittelin pohjien kanssa ja Otto hoiti kammiohommat. Otto on myös entinen Impala-ukko. Omisti aikaan hienon 65 avo-Impalan, joka laivattiin aikanaan Saksaan. Auto valmistui viime hetkillä ajokuntoon, että saimme sen junalla Hesan näyttelyyn. Auto oli ajokuntoinen noin 15 minuuttia ennen junaan ajoa. No siinä sitten jäi koeajot tekemättä ja ohjaustehostaja ruutasikin sisältönsä meno­ matkan aikana. Miehellä oli hermo aika pinnalla. Takana oli noin 1700 työtuntia puolessa vuodessa. Vielä on paljon tehtävää. Cadillacin haastellisuudeksi minulle osoittautui mieletön määrä sähköhommia, joista maadotusongelmat vieläkin vaivaavat. Alipaineletkua autossa kulkee myös kymmeniä metrejä. Pitäneekö siirtyä takaisin näihin yksinkertaisiin Chevroletteihin? Se selviää aikanaan, kun saan kaikki Käkkylän lisävarusteet toimimaan. Tämän tekstin loppurivit saa arvoisensa lopun. Äitienpäiväviikonloppuna Lilli’s Carage ja Jim Rathmann-klooni esiintyi Oulun American 33

Car Showssa, josta pokkaisimme 70-luvun luokan kakkospalkinnon. Tätä kunnianosoitus taisi olla minulle kaikkiaan neljäs Oulun näyttelyn 40-vuotisen historian aikana.

57TH INDY 500 RACE 1973, 28TH MAY Vuoden 1973 Cadillac Eldorado valittiin saman vuoden Indy 500 -ajojen turva-autoksi. Cadillac valmisti 564 kappaleen erikoiserän ”Indy 500 Pace car” -avomalleja, joista kuusi toimitettiin kisaorganisaatiolle ja 511 yleiseen myyntiin, lisäksi yksi jokaiselle Yhdysvaltain Cadillac-diilerille. Eldorado-mallien kokonaismyyntimäärä kohosi 51 451 myytyyn autoon ja tällä lukemalla niiden osuus Cadillacin kokonaismyynnistä oli noin 15 %. Cadillac valittiin tuona vuonna viidennen kerran Indyajojen johtoautoksi. Pace Caria Indyssä ajoi Jim Rathmann, joka oli vuoden 1960 Indy ajojen voittaja. Tässä sadekelin kisassa tapahtui paljon. Kisaa ajettiin kolmena päivänä. Kisaviikkojen aikana kuoli 2 kilpailijaa sekä yksi varikkomies. Lisäksi yksi kuljettaja loukkaantui vakavasti. Mainittakoon, että kisassa myös riistäytyi yksi kilpa-auto yleisön joukkoon ja tämän seurauksena kuljetettiin sairaalaan kymmeniä katsojia. Lopulta kisa keskeytettiin 133 kierroksen jälkeen (332,5 miles) ja voittajaksi julistettiin Gordon Johncock. Kohtalokkaan kilpailun jälkeen kisojen järjestäjät havahtuivat parantamaan turvamääräyksiä, joista on valtaosa vielä tänäkin päivänä käytössä maailmalla käytävissä moottoriurheilukilpailuissa. 


siipiä siipiä siipiä…

Teksti: Maiju Lankinen Kuvat: Suski Sahlström Hovikuvaaja Suski

}

Jälleen kerran pääsiäisenä järjestettiin perinteinen American Car Show Helsingin messukeskuksessa. Näyttely oli jo järjestyksessään 42. ja näyttely on vuosien mittaan laajentunut huikeasti kolmipäiväiseksi koko perheen tapahtumaksi.ACS tarjoaa niin amerikanautoja, moottori­ pyöriä, tuningautoja sekä moottoriurheilua yhdistäen American Car Shown, Tuning Car Shown, Classic Car Shown, Custom Truck Shown, MC Heavenin sekä Motorsportin yhdeksi jättimäiseksi tapahtumakokonaisuudeksi. On varmaan aika itsestään selvää, että tässä kohtaa voitaisi todeta, ettei näyttely jätä ketään kylmäksi ja se

OSASTON TEEMA SAATIIN 60 VUOTTA TÄYTTÄVÄSTÄ AUTOSTA, VUODEN 1959 CADILLACISTA tarjoaa varmasti jokaiseen makuun jotain. Tapahtumassa riitti kävijöitä tasaiseen tahtiin, vaikka aiempien vuosien kävijähuipuista jäätiin tänä vuonna selkeästi. Ehkä se, että näyttelytarjontaa on nykyään runsaasti ympäri Suomen, on verottanut kävijöitä pääsiäisen huipputapahtumasta. Pienen tauon jälkeen oli klubimme taas paikalla suuren osaston kera. Tällä kertaa osaston teema saatiin 60 vuotta täyttävästä autosta, vuoden 1959 Cadillacista. Osastolla oli peräti 10 Cadillacia. Kaikki olivat samaa vuosimallia, mut34

ta kaikki silti persoonallisia ja erilaisia yksilöitä. Oli kovakattoisia, avomalleja, viimeisen päälle laitettuja ja hieman ehkä keskeneräistäkin. Toki tämä viimeksi mainittu on aina suhteellista. Tomin hieman ruosteinen Cadillac-ranch tyyliin muinoin haudattu yksilö on omalla persoonallisella tavalla todella hurmaava. Ajan myötä ja mullan painosta antautunut auto huokuu asennetta ja lähes huutaa RAGGARI!! Jokaisen tytön unelma: auto, jossa on asennetta ja kuskina komea kapinallinen! Tulee ihan nuoruus mieleen…


Rekkamiehen tähtihetkiä

Merciless Rockers

Musiikkitarjonnasta osastollamme vastasi perinteisesti Merciless Rockers vauhdikkaalla ja rokkaavalla tyylillään. Milloin soitettiin pyykki­ lautaa, milloin seisottiin läskibasson päällä. Tosin poikien soittoergonomia oli vähintäänkin kyseen­alainen. Seisova rumpali ja ihan miten päin tahansa läskibassoa vääntävä basisti saattavat tuntea selässään pientä vihlontaa, vaikka kun hyvästä viihteestä puhuttaessa tämä on aivan toisarvoista. Bändin musiikki sai ainakin tämän neitokaisen lanteet keinumaan tiskin takana vaikka ihan tanssimaan en lähtenytkään. Nähtiin osastolla satunnaisia tanssijoitakin ja lauantaina

viimeiseen musiikkisettiin saimme jopa Comets Rock n roll dance clubin tanssi­pareja veivaamaan. Osaston ympärillä riitti kuuntelijoita ja katsojia aina kun musiikki soi. Mercilessille tämä oli jo ainakin yhdeksäs kerta, kun he vierailivat klubin osastolla kansaa viihdyttämässä. Hatunnosto sekä suuri kiitos bändille! Kyllä meillä olisi tylsää ilman kunnon rokettirollia. Osastomme ulkopuolellakin oli Cadillac hyvin esillä. Näyttelystä löytyi meidän kymmenen auton lisäksi vielä yli kymmenen muutakin Cadillacia. Esillä olivat muun muassa Mauno Koiviston virka-auto sekä USA:n presidentti Jimmy Car35

terin edustusauto. Kiertäessäni näyttely­aluetta lehdistötilaisuuden aikana minulle kerrottiin, että Kontio Tyresin kaaren alla ollut vuoden 1956 Cadillac olisi alun perin kuulunut Marilyn Monroelle. Näyttelyn jälkeen ikävä kyllä kuulin, että tämä kyseinen auto kolaroi matkalla kotiin. Onneksi vahingot eivät olleet suuria. Paikalla oli myös vuoden 1973 Indy-ajojen Pace car-mallin Eldorado, vuoden 1950 Hearse flowercar sekä saman vuoden Coupe de Ville, jolla osallistuttiin Historic race sarjaan sekä Le Mansin Historic kisaan Ranskassa. Siitä kerrotaan tarkemmin edellisellä aukeamalla. 


Jimmy Carterin edustusauto

Mauno Koiviston virka-auto

Sävyjen harmoniaa

36


HALUAISIN NÄHDÄ MIEHEN KULKEVAN KOKO PÄIVÄN TIUKASSA KORSETISSA, SUKKAHOUSUT JA KORKEAT KOROT JALASSA

NYLON

}

Nylon, tuo saatanan keksintö, joka kaikkine haarakiiloinen ja hiostavine tunteineen on tehty vain kiusaamaan meitä naisia maailman ääriin. Eihän mihinkään parempaan tilaisuuteen mennä ilman sukkahousuja, olkootkin vaikka trooppinen helleaalto pyörimässä pään yllä. Ahdistaa ja kiristää, saumat pureutuvat makkaroihin ja kaikkiin muihin väleihin eikä mikään ole hyvin ja voi luoja jos on saumat sukissa, niin nehän on pidettävä suorassa. Muutenhan vaikutelma on enemmänkin homssuinen. Sukka­housut aiheuttavat myös sen ilmiön, että jokaiselta hyvin varustautuneelta naiselta löytyy käsilaukusta väritöntä kynsilakkaa (sekä/tai vara­sukkahousut) koska silmäpaoilta ei todellakaan voi välttyä. Sukkahousu­tehtailijat ovat varmaan tarkoituksella kehittäneet sukkahousut sellaisiksi, että parhaimmillaan jo jalkaan vetäessä löydät yhden juovan joka pitää paikata tai heittää sukka­housut ihan raakeasti roskiin. Muutenkin jos keli on kohillaan tai meno liian kova, voi päivän puolessa välissä todeta, että sellainen asuste kuin sukkahousut on aivan turha ja itse ainakin monta kertaa olen kapinallisena käynyt heittämässä sukkikset pois jalasta. Yhtenä hyvänä (tulkinnan­varainen asia) neuvona olen kuullut, että mikäli sukkahousut

laittaa pakastimeen ja vetää ne sitten ”pakaste­ kylmänä” jalkaan, ei silmäpakoja synny niin helposti. Suurena vilukissana en tykkää koko ajatuksesta. Onneksi kuitenkin denieeriä löytyy montaa lukua aina viidestätoista yli sataan, mutta mikä sitten on oikea ja mihin? Liian ohuet voivat olla liian kylmät ja helposti rikkoontuvat, mutta pienemmän luvun omaavat ”sukkikset” ovat juhlavammat. Myös kiillossa on enemmän ja vähemmän valinnanvaraa. 50-luvulla naisella oli myös vyötärö. Mutta millä hinnalla se saatiin aikaan. Olen tutustunut kaikenlaisiin korsetteihin ja täytyy sanoa ettei nykypäivän korseletit ole mitään verrattuna kunnon 50-luvun aitoihin luutettuihin ja tukeviin hengityksensalpaajiin. Siinä ruoto pysyy suorassa ja jos tekee mieli lysähtää, niin se liike kyllä tuntuu kun luut pureutuvat tissien alla ihoon. Jos nyky­ajan korseletit ovat lähes kertakäyttötavaraa, kun heppoiset muoviluut menettävät muotonsa luoden ”extramakkaran” mahan kohdalle, niin vanhat korsetit kyllä kurovat viimeisetkin ilmat keuhkoista pihalle. Jo paljon ennen 50-lukua ovat korsetit olleet käytössä ja täytyy kyllä todeta, että on hyvä, että 50-luvulla korostettiin kuitenkin enemmän povea kuin vyötäröä. 1800-luvun lopulla kun illan juhlia varten laitettiin korsetti jo aamula, jotta sitä voi sitten päivän mittaan kiristää. Näin saavutettiin siihen aikaan ihanteellinen vyötärö, jonka mitta oli huikeat 33 senttiä. Toisin kuin sukkahousuissa, tämä on sellainen vaate, että sitä ei aina voi pois heittää kesken päivän, koska mekko ei välttämättä sen jälkeen enää istu päälle niin kuin pitäisi. Toisin sanoen jos valitset vaatteeksi jonkun sellaisen luomuksen, joka vaatii korsetin, kärsi!! Ikävä kyllä näitä kunnollisia vanhan ajan korsetteja on nykyään jo hieman vaikeampi saada. Itse olen saanut kasattua niitä vaatevalikoimaan kaksin kappalein. Toinen löytyi oman äidin kaapista ja ilokseni voin todeta, että hän on ollut nuorena hyvin pitkälti minun kokoiseni. Toisen

37

löydön tein paikalliselta kirpputorilta huokeaan hintaan. Parilla-kolmella eurolla oikean kokoinen kunnollinen korsetti lähti heti matkaani ja kirpparilta poistui iloinen shoppailija. Mikäli oikean vanhan korsetin haluaa puolestaan käyttämättömänä, tiedän ainakin yhden kaupan Helsingissä, josta näitä on mahdollista saada. Tosin hintakin on sitten jo kolminumeroinen. Nykyään on naisten alusvaatevalikoima aivan huikea, eihän ennen vanhaan ollut kaiken maailman push uppeja ja kanafileitä, täyteaineita sun muita ja hyvä niin. Luotettiin korsetteihin ja rintavarustus oli luojan luoma vaikkakin poven korostaminen on alkunsa saanut jo 50-luvulta. Nyky­päivän valikoima lähinnä naurattaa jo. Toki sieltä löytyy todella hyviä asioita, kuten tukevat urheiluliivit ja muuta mukavaa, mutta ai että kun nauroin vedet silmissä kun törmäsin eräässä vaatetusliike­ketjun myymälässä topattuihin alushousuihin. Siis joo.. ihan oikein luettu! Alushousuissa oli taka­puolella toppaukset. Sellaiset melko kovahkot, takapuolen muotoiset lärpykät, joiden on määrä kasvattaa ja nostaa perä­varustusta. Nykypäivän kardashiamismi on näemmä tehnyt sen, että mennään kirjaimellisesti perä edellä puuhun. Olkoon se sitten nuorison uutta muotia, siihen en lähde mukaan! Näinköhän tässä mennään vastakkaiseen suuntaan niiden vakonuoliaisten (stringit) kanssa? Kaikki se kärsimys ja ahdistus, jonka alusvaatteet meille naisille luovat, on kuitenkin sen arvoista kun peilistä katsoo kapeavyötäröinen ja makkaraton, kunniallinen ja viehkeä nainen. Vielä rajaukset kohdalleen ja vähän punaa poskiin sekä huuliin, niin voimme pystypäin kävellä hienoimpaankin tapahtumaan (koska mikään muu ei ole vaihtoehto korsetin takia). Mutta kaikesta tästä huolimatta naiseushan ei ole siitä kiinni, mitä päälleen laittaa tai miltä näyttää, vaikka se onkin meille naisille yksi tärkeimmistä asioista. Tämä meidän pitäisi muistaa. Tämä myös miesten olisi hyvä muistaa. WINK WINK vaan… voi kun ne pääsevätkin helpolla. Haluaisin nähdä miehen kulkevan koko päivän tiukassa korsetissa, sukkahousut ja korkeat korot jalassa (puhumattakaan siitä että käydään vahaamaan karvoja, mutta siitä enemmän toisen kerran).  Pidetään naiset saumat ja ruoto suorassa!


Painajainen nimeltä

Northstar Traumat ja kuvat: Kirsi Pääskyvuori

}

Käyttöautot saavat harrastajapiireissä yleensä vähemmän huomiota kuin harrastepelit. Huollot tehdään vasta sitten kun on pakko, eikä pintoja pahemmin kiillotella. Ajellaan sen minkä huvittaa ja vaihdetaan toiseen ilman suurempia tunnekuohuja. Minulla se käyttöauto sattuu olemaan Northstar STS vuosimallia -97. Vuoden päivät tämä meidän symbioosi toimikin ilman tankkausta suurempaa tointa, tosin tankata sai myös öljy- ja jäähdytysnesteosastoilla kohtalaisen tihiään. Kun sitten pikkuhiljaa alkoi ilmetä omituisia käyntihäiriöitä, jopa sammahteluun saakka, oli ilmeistä että jonkinsortin huoltoa kannattaisi tehdä. Ensisijaiseksi syylliseksi sormella osoitin tietysti tuota naapurimaan bensaa. Mitä jos vaihtaisi bensansuodattimen ja vaikka tulpat, niin siinähän sitä olisi käyttöautolle vallan riittävä huolto. Laiskana naisena tämäkin palvelu tilattiin paikalliselta sähkö-jeesukselta. Se homma antoikin jo viitteitä tulevalle. Suodatin oli senverran jämähtänyt, että bensaputki katkesi irroittaessa. Siihen käyvää liitintä ei tietenkään ollut saatavilla, mutta ongelma ratkesi opelin suodattimella, jonka sai patentoitua paikoilleen. Tulpista sähkö-jeesus tuumasi, että uivat öljyssä, ehkä jotakin tiivistystä venttiili­kopille kannattaisi harkita (ko. moottorissa ventiilikopat tiivistyvät tulppien ympärille kumisilla O-renkailla). Sitä moottoriöljyä ei nyt mahottomia määriä ollut tarvinnut lisätäkkään - vanhalle autolle melko kohtuullisia määriä, mutta coolantti­puoli, sitä tuppasi kulumaan jo melkein enemmän kuin bensaa. Siinähän sitä samalla avatessaan kattelisi nekin vuotokohdat. Ameriikanmiehen verkkokaupasta jääkaappimagneetin kiilto silmissäni siis venttiilikoppien tiivisteitä tilaamaan. Kahvipöytäkeskusteluissa urakalle löytyi innokas työmieskin, kutsun häntä tässä yhteydessä nimellä Summanen. Tiivisteet ei maksa paljo mittään, niinpä tilasin samalla uudet äänenvaimentimet ja kaikki koiranluutkin kolisevien tilalle. Onpahan sitten katsastukseen kaunista esiteltävää. Nämä jälemmäksi mainitut hivelikin silmää kohtalaisen helposti, mutta se venttiilikoppaosasto olisi pitänyt jättää mieluummin vuotavaksi. Tiivisteiden vaihtaminenhan pitäisi olla lastenleikkiä, mutta...

Nähdäkseen takimmaisen nokka-akselin ajoitusmerkit pitää konetta hieman kallistaa. Köyhän miehen mallilla kallistus tehdään liinalla, vedettiin kiinni toiseen projektiautoon joka joutessaan toimi vastapainona. Northstarin konehuoneeseen katsoneet tietävätkin, että työskentelytilaan ei mahdu edes pientä kiinalaista, saatikka nakkisormista suomi­poikaa. Päästäkseen käsiksi etummaiseen venttiili­koppaan on irroitettava vesi­pumpun hihna­pyörä edestä pois. Tiukassa tuntui olevan ja useita erilaisia ulosvetäjiäkin piti hitsailla. Käsittämätöntä kyllä, mutta sellainenkin rautapalikka kuin laadukas cadillacin nokka-akseli ei tätä päittäisvetoa kestänyt, vaan katkesi kahteen kauniiseen kappaleeseen. Tässäkohtaa todettiin myös, että vesipumppu hammashihnoineen on parhaat päivänsä nähnyt sekä ylä- ja alavesi­ letkut on syytä uusia samalla. Hullunkiilto silmissäni taas seuraavaa ”magneettisettiä” tilaamaan. Kaikki muut pulikkaiset mukavasti löytyikin, mutta nokka-akselia ei. Konsultoitiin paikallista northstar-harrastajaa Jäppistä, ja hän oli samanlaiseen moottoriin (offroad-vehkeissä) viritellyt erillisen sähköisen vesipumpun hommaa hoitamaan. Sehän kuullosti korviini vallan mainiolta ratkaisulta, ihan yliarvostettuja tuollaiset alkuperäiset nokka-akselilta käyttövoimansa saavat vesipumput… Samaiseen tilaukseen laitoin uudet konepellin kaasujousetkin, ”kakkosnelosta” oli väistelty jo riittävän kauan jo muutenkin selkäystävällisen konehuoneen kanssa. Tässä välissä oli mukava todeta jääkaappimagneetti-kokoelman kasvaneen jo mukavasti. Äänenvaimentajistakin toinen tuli toiselta puolelta ameriikkaa kuin toinen, ja muut hilppeet vielä erillisesssä lähetyksessä, entäs ne tullauk38

set, ne ne vasta sekavia olikin. Tuli varmuuden vuoksi maksettua moneen otteeseen ja vielä tänäkin päivänä fedex muistutteli maksamattomista tulleista, joista ei varsinaista laskua ollut olemassakaan. Kalkulointini mukaan osat tuli siltikin vielä halvemmaksi kuin kotimaan versiot, eikä kaikea täältä olisi saanutkaan, mm. vasen äänenvaimennin olisi saatavissa mutta oikea silti tilattava rapakon takaa. Mikähän siitä niin erikoisen tekee… peilikuvat, muttei siltikään samanlaiset. Palataanpa taas kone­huoneen uumeniin ja säh­köisen vesi­pumpun asennukseen. Veden­ kierto­järjestelmän ollessa hieman hämärä päätettiin se ensimmäisenä asentaa ylä­vesiletkuun, siinä kun olisi hälle ollut enempi tilaa. No sehän ei tietenkää toiminut, kun ylävesi­letkussa ei ole jatkuvasti riittävästi vettä, vaan pumppu pyöri kuivana. Alavesiletkuun asennettuna, vai sanoisiko ahdettuna, kävi vuorostaan niin, että vesiletku imeytyi lyttyyn. Päätettiin poistaa termostaatti kokonaan. Tässä­kohtaa kabiinista tietenkin hävisi lämmöt. Mainiota suomen olosuhteisiin käyttö­autolle. Todetaan että käyttö­­ autossa sähköinen vesi­pumppu ei riitä, vaan vesi on saatava kiertämään myös lämmitys­ järjestelmässä. Arvonta­koneisto ja useat kone­ huoneeseen kurkkineet päät tulivat siihen tulokseen, että pieni reikä termostaatissa voisi hoitaa homman. Reikä tehtiin ja lyhyt koeajo osoitti kuinka hienosti cadillac keittää. Palataan alueen ainoan northstar nokka-akseleitten omistajan Herra Jäppisen puheille ja


Hieman syöpynyt bensaputkenpää ei irroitusta tietenkään kestänyt.

Ympäri maailmaa metsästetty nokka-akseli löytyi neljän kilometrin päästä. Valkoinen jauhe penkillä on vahinko kyllä vaan lunta... Kevät kukkuu jo pitkällä ennenkuin tämä huolto asettui uomaansa.

Viisi toinen toistaan kauniimpaa jääkaappimagneettia muistuttaa tästä henkisiä resurssejani huomattavasti latistaneesta tapahtumasarjasta päivittäin. Tosin nythän sitä taas vaan nautin, suristellessani auringonlaskua kohden. Pienellä riskillä, se vinkuva laturihan uusitaan vasta sitten, kun tämä konkurssi tasaantuu.

”PIENI HUOLTO” ON KORVISSANI KIROSANAN KUULOINEN... hierotaan kauppaa, vaihdamme katkonaisen nokka-akselin ja sähköisen vesipumpun yhteen käytettyyn, mutta ehjään nokka-akseliin, joka rukousten saattelemana hyvin helläkätisesti irroitellaan työn alla olevasta irto-moottorista. Ja kasataan auto niin, kuin se alun alkaenkin olisi pitänyt tehdä. Ennen sitä voi hieman hullutella ja vaihtaa vuotavaksi todettu syyläri. Sen irroittamiseksi ei tarvitse purkaa kuin muutamia ruuveja, jos vaan ne kaikki näkökenttään osuisi ja saisi muutenkin irti kuin rautasahan terällä. Kevyttä väli­ jumppaa. Syyläriä ei sentäs tarvinnut ameriikasta rahdata, vaan se löytyi autokaupaan aikanaan sisällytetyn vara-auton raadosta.

Jakopääjumppaa Northstarin jakopään voi ajoittaa kahdella eri asennolla oikein, ja kukapa tietääkään, kuinka monta vaihtoehtoa siinä on mennä väärinkin. Yhdellä kokeilulla kone kävi kuin huonovointinen raktori ja äänenvaimentajat hohti punaisenaan. Kaiken rassuun lomassa putkiin on päässyt bensaa tai ties mitä, ja savuntuotanto on huolestuttavan runsasta. Lisäksi viimeisellä kasauskerralla nokkapukin ruuveja momenttiin kiristäessa kolme ruuvia tietysti katkesi. Takimmaisten sylinterien nokka-akseleiden ajoitusmerkkejä ei pääse näkemään, eikä takimmaista venttiilikoppaa saa irti ennen kuin kallistaa moottoria. Internetin opasvideoitten ja erilaisten mielipiteiden arvonnassa jo kolmas ajoituskerta sattui kohalleen. Taivahan tali­kynttilät

miten suloinen ääni se puhdas käyntiääni voi ollakkaan. Se on niin hiljainen, että se paljastaa laturin vinkunat ja ohjaus­tehostimen öljyn puutteen, mutta nepä nyt ovatkin jo pullan­paistoa tämän raparperipiirakan jäläkeen. Siitä sitten iso smaili naamalle ja Juukaa kohden. Pidemmälle (300 km) en sillähätää keksinytkään lähteä koeajoa suorittamaan. ”Uutukaista” moottoria säälien ajoin tietenkin arvokasta ennakoivaa ajoa aina Joensuuhun saakka, ennen kuin tuli tarve ensimmäistä kertaa jarruttaa hieman tehokkaammin. No ooho, eipäs ole jarruja ei, vaan mukavan lurpsakka polin. Jarru­letku poikki. Northstarin tähtien alla asustanee pieniä suojelus­enkeleitä, kun isoimmissa nopeuksissa ei tuota jarrutustarvetta tullut… Sykemittaria taputellessa menikin sitten tovi, mietin ajellakko seuraavat sata kilsaa eteenpäin kohteeseen saakka, vai jo ajetut kaksisataa nöyränä takasin. Päädyin jälkimmäiseen, koska kotoonta saisi taas sitä remonttiapua. Ei tarvinnut selättää kuin kahdet liikennevalot, kun pääsin jo ”turvallisesti” motarille. Siellä kun lipuu riittävän hiljaa, niin kiireisemmät menee ohi ja eteenkin jää rakoa kohtalaisen nopeasti. Jaksoin tätä hiipivää menoa parisen­kymmentä kilsaa aina lähimmälle Gulf-asemalle saakka. Laatuasemilta löytyy aina joku paikallinen, joka osaa opastaa lähimmälle korjaamolle. Kävi tuuri ja korjaamo löytyikin vajaan kilometrin päästä. Siellä oli varmasti koko perjantai-iltapäivä odotettu välitöntä apua tarvitsevaa ameriikan autoilijaa. Mieletön tuuri kuitenkin kävi, 39

ja korjaamo Satuma sattuikin olemaan hyvinkin jenkki-myönteinen. Eipä sitä letkua kauan tarvinnut pyöritellä, kun totesivat Mazda 6:ssa olevan samanlaiset. Hieman romuläjää läpi ja sieltähän löytyi lähes vastaava, hieman pidempimallinen letku joka patentoitiin paikoilleen. Ilmauksen jälkeen totesin, että käännänkin keulan taas pohjoiseen. Henkikullan ollessa yleisen uskomuksen mukaan se ainoa, uudet jarruletkut tilattiin samantien ja sitä jumppaahan Herra Pitkonen odottikin jo innoissaan. Siitä lisää ehkä myöhemmin... 

Tarinassa esiintyvien henkilöiden nimet on ehkä muutettu, yksityisyydensuojalain periaatteiden mukaisesti. Sähkö-Jeesus, paikallinen autosähköosaaja Summanen, (kaveri joka erehtyi vapaaehtoiseksi tiivisteiden vaihtajaksi) Northstar harrastaja, Jäppinen (yhtä nokka-akselia köyhempi) Viimeisen momentin kiristäjä = Pitkonen Auton seisonta-aika kaikkine osien odotuksineen noin kaksi kuukautta. Huollon hinta siliät 1000 euroa, kun työtunteja ei lasketa.


American Car Show Oulu 11-12.5.2019 Teksti ja kuvat: Mauri Pehkonen

}

Näyttely oli 40-vuotis juhlanäyttely ja siksi siihen oli panostettu ja se oli todella kovatasoinen. Hienosti entisöityjä autoja tuli tuttuun, totuttuun tapaan jopa Pohjois-Ruotsista. Edellisten vuosien tatuointipuoli oli jätetty nyt pois ja näin saatu entistä enemmän tilaa itse näyttelykalustolle. Autoja ja moottoripyöriä oli näytteillä yhteensä peräti 110 kappaletta. Kävijöitä näyttelyssä oli kahden päivän aikana noin 6000 tuhatta. 1. palkinnon saajat olivat; 50 lukuisten sarjassa Jan Nilssonin Luleåsta tuoma Cadillac Eldorado vm -53, Jani Turunen Joensuusta voitti 60 lukuisten sarjan Chrysler 300 G vm.1961 ja 70 lukuisten sarjan voitti Marko Junttila Raahesta Dodge Charger vm.1970. Itselläni oli alun perin tarkoitus tuoda näyttelyyn vm -66 Ford Mustang. Ostin sen Jenkeistä projektikuntoisena ja hioin sen edellisenä talvena peltipuhtaalle. Auto maalattiin sisä- ja ulko­ puolelta ja sain sen maalarilta syksyllä 2018. Kävi kuitenkin niin, että aloin kesällä 2018 etsimään itselleni sitä ainoaa, työ nimellä ”yhden harrasteauton omistajan taktiikan autoa”

eli Cadillac coupe 2 ht joko vm. -59 tai -60 ja mielellään ei projekteja. Kaverini kävikin puolestani katsomassa yhden 59 coupen Ruotsin puolelta. Auto näytti kuvista todella hyvältä mutta paikan päällä oli vastassa ns. myyntimaalauksen omaava yksilö. Marraskuussa kaverini Mika kuuli, että etsin Caddyä ja vihjasi mahdollisesti myynnissä olevasta vm. 60 yksilöstä. Auto olisi vielä vain 1 km päässä kodistani joten lähdimme katsomaan Caddyä. Sitä oli laitettu todella paljon mm. kori soodapuhallettu, sisusta tehty uudelleen alku­ peräisillä kankailla, kone kunnostettu jne. ja mikä parasta se oli Persian Saint värinen. Se ei kuitenkaan ollut valmis auto vaan ns. ”helppo projekti”. Sitä ei esimerkiksi voitu käynnistää, koska ohjaustehostin oli rikki. Kaupat kuitenkin pienen neuvottelun jälkeen syntyivät kaverini lupautuessa saattamaan auto katsastus­kuntoon. Caddy haettiinkin jo seuraavana päivänä trailerilla talliini. Tallissani tutustuin tarkemmin hankintaani ja aloin löytämään kohteita, mitä piti vielä parantaa. Auton entinen omistaja ei itse ollut teh40

nyt autoon mitään, vaan hän oli ostanut auton kunnostus­työt ulkopuolisilta tekijöiltä ja heitä oli vaihtunut vuosia kestäneiden kunnostustöiden aikana todella paljon. Vaikka suurin osa kromeista oli joko uusittu tai kromautettu uudelleen, niin siltikin joitakin tärkeitä listoja lähetin vielä Loimaan kromaukseen tammikuussa ja sainkin ne huhtikuun alussa takaisin. Joitakin osia kelta­passivoitiin, ostin pinna­vanteet autoon jne. Kaverini on kuitenkin yrittäjä ja hänellä oli niin monta rautaa tulessa, että itse piti myös tarttua projektin valmistumiseen. Saimme auton juuri valmiiksi ennen näyttelyä. Kävin vielä pari päivää ennen näyttelyä ostamassa somisteeksi auton reunoille mustaa kangasta, joka vaimoni kanssa halkaistiin keskeltä ja ommeltiin kanttaukset Singerillä. En ollutkaan sitten ala-asteen ajoilta ompelukoneeseen tarttunutkaan. Oli mahtava tunne ajaa auto näyttelytilaan ja tehdä somistus valmiiksi yhdessä vävyni kanssa. Kesäkuussa sain Caddyn museokatsastettua. No miten kävi tuolle Mustangi projektilleni. Se nukkuu vielä kesäunta ja laitan sen ensi talvena näyttelykuntoon. 


vedos 13.3.2012

Stanssattu merkki epoksivärein, 75 mm. 1:1 koossa.

ELVISMAP 15 e

Kerhotuotteet helposti netistä NSATEE VARJO 20 e

75 x 83 mm

80 x 88 mm

vedos 13.3.2012

KEULAMERKKI 30 e

BOLEROT 27 e

Stanssattu merkki epoksivärein, 75 mm. 1:1 koossa.

PIPOT 15 e 75 x 83 mm

80 x 88 mm

LASTEN T-PAIDAT 13 e PIPO 30 e

HUPPARIT aikuisten 40 e lasten 30 e T-paita 15 e NAISTEN TOPIT 25 e

PEKKA MANNERMAAN  SUUNNITTELEMA  T-PAITA 30 e

FENDER GRIPTUUBIREMONTTISUOJA 30 e HUIVIT 10 e

www.cadillacclub.fi/ kerhotuotteet 41

KOOT, VÄRIT JA PALJON  MUUTA SELVIÄÄ  NETTIKAUPASTA


CADILLAC CLUB OF FINLAND RY, YHTEISTYÖKUMPPANIT American Service Oy: USA-autojen erikoishuoltokorjaamo Konalassa - amerikkalaisiin keskittynyt autokorjaamo. Yli 30 vuoden kokemuksemme ja monipuolinen osaamisemme takaavat kaikkien töidemme laadukkuuden. Huollamme mm. Chevrolet-, Cadillac-, Chrysler- ja Dodge-merkit sekä muut aidot Amerikan autot.

Loimaan kromaus Oy: Vuodesta 2002 toiminut TUKESIN hyväksymä pintakäsittelylaitos, joka on erikoistunut vanhojen autojen ja moottoripyörien osien entisöintiin. Yrityksemme erityisalaa ovat kultaus, nikkeli/ kromaus, kuparointi, satiininikkeli, mustaus, hionta sekä entisöinti.

BA Autoparts: Cadillacin osia vm. 1954-1976.

Mike´s Garage: Korjaukset ja huollot vahvalla ammattitaidolla.

Boot Factory Oy: Käsintehdyt kotimaiset saappaat ja western bootsit Helsingin Konalasta, Suomalaista käsityökulttuuria yhdessä sen parhaista muodoista.

Painomerkki Oy: Pikapaino Pasilassa. Kaikki paperille painettava käyntikorteista lehtiin ja julisteisiin.

Bus Burger: Herkullisimmat hampurilaisateriat Lahdessa tarjoaa tietysti Busburger osoitteessa Savontie 409. www.busburger.fi

Paroni: Apua autohankinnoissa, korjauksissa/huolloissa, kokouksien- juhlien tms. tapahtumien järjestämisessä, tai vaikka paikkavarauksissa ravintoloihimme.

First Stop Hyvinkää: Rengasvalikoimaa löytyy aina valkosivuisista puolivyörenkaista 24’’ nykyrenkaisiin.

Presco Oy: Viimeistelytuotteita huippuammattilaisille. Presta™:n etuna on puolen vuosi-sadan kokemus autokemikaalien valmistuksessa. Nämä korkealuokkaiset tuotteet ovat ihanteellinen valinta tämän päivän edistyneille yksikerros- ja kirkaslakkapinnoille.

Suomen Kalustetekniikka Oy: mittatilauskalusteita niin ravintoloihin kuin yksityiskoteihin.

Pågå: Tapahtumatoteutuksia aulabaareista areenoille.

K&K kivinen Oy: 1993 perustettu perheyritys, joka keskittyy matkailuvaunujen, -autojen, sekä peräkärryjen myyntiin. Peräkärryissä useampi malli vuokrallakin ja autotrailereista löytyy isot koot ja painoluokat myös USA autojen kuljetukseen.

South West Trade Oy: Uudet ja käytetyt varaosat amerikkalaisiin autoihin.

FIRSTSTOP HYVINKÄÄ / Rengas Uusimaa Oy

Uusin tukijamme rengasosaamisen puolelta löytyy Hyvinkäältä helppokulkuisesti osoitteesta: Lukkokatu 8, 05840 Hyvinkää, Veikkarin teollisuusalue. Täältä löydät ammattitaitoisen palvelun lisäksi harrastajaystävällisen tietotaidon erikoistapauksiin ja vuosien kokemuksen vanhoista ja uusista henkilö/paketti/kevytkuorma-autojen renkaista ja asennuksesta. Liikkeestä löytyy vankka kokemus autoharrastuksesta, mm. Cadillac Clubin toiminnasta -90 luvulta alkaen sekä omat harrasteautot. Lisäksi kauppias tunnetaan bändistä Luigi & The Hillbilly Cats. Rengasvalikoimaa löytyy aina valkosivuisista puolivyörenkaista 24'' nykyrenkaisiin.

Toimipisteet Hämeenlinnassa, Pirkkalassa ja Vantaalla.

V8 Magazine: Cadillac Clubin hyvin pitkäaikainen yhteistyökumppani. Julkaisu jonka parissa suurin osa clubilaisista on varttunut.

Laakso Trucking: Kuljetus, kunnossapito ja kiinteistöhuolto.

CLUB OF FINLAND


Näytä jäsenkorttia ja an! a im h t u ed t a v tu n tu a ta kuit Boot Factory -10% bootsien korjauksesta. Teetettyihin bootseihin Cadillac-brodeeraus kaupan päälle. Jäsenille clubikortilla -10% (ei koske alkoholi, tupakka ja rekvisiittatuotteita) www.busburger.fi Löytyy osoitteesta Savontie 409, 15230 Lahti Garageland -10% kaikista tuotteista Fredrikinkatu 19, Helsinki, www.garageland.fi -20 % vaihtolavakuljetuksista, 0400 606 093, Helsinki -10 % hinaukset pääkaupunkiseudulla 0400 562 155, päivystys 24h Jalokorut -15 % Kultaseppämestari Timo Mustajärven valmiit Jalokorut, tilaustyöt sopimuksen mukaan. Laaja sormusmallisto, Fiskarsintie 26 a 1 10470 Fiskars, 019 237 210 tai 040 557 6313, www.jalo.fi ja facebook jalo Kehän Autokatsastus, Määräaikaiskatsastus 35 € (39 €) Bensamittaus 15 € (18 €) OBD 10 € (12 €) Dieselmittaus 25 € (30 €), alennuksen voi saada henkilö / pakettiauton katsastuksesta ja mittauksista eli ei koske kuoma-autoja. Virkatie 7, Vantaa tai Muonamiehentie 1, Helsinki, www.kehanautokatsastus.fi Barber shop Lucky You -10 % hinnoista pois ja hiusten pesu sisältyy hintaan. Tapiola, Heikintori 3. krs. 040 183 6122 -10 % korjaus- ja huoltohinnoista p. 0400 585 523, Ruotsinkyläntie 9, 07990 Ruotsinkylä -15 % kaikista tuotteista, p. 0400 239 111, Espoo, www.route66store.net Southwest Trade -10-15 % alennus kulutusosista Tiilitie 16 C, Vantaa. Pietiläntie 1-3, Hämeenlinna, Purutie 47, Tampere, www.southwesttrade.fi

10% alennus verkkokaupan hinnoista alennuskoodilla caclof2012 -10-15% alennus kulutusosista Lamminkatu 11, 32200 LOIMAA rautakumpu@uscenter.fi -20% alennus Clubin jäsenille! Takaamme parhaan laadun ja hinnan. Tervetuloa! Sulantie 28 A 6, 04300 Tuusula, p. 040 777 3551 www.automaalaamoradar.com Suomen Vaurioturva Oy, Rattitie 15, Helsinki. Yli 20 vuoden ammattitaidolla autojen huollot, mekaaniset korjaukset, kolarikorjaukset, maalaukset ja vahinkotarkastukset. Vakuutusyhtiön alle 250,- omavastuu puoleen hintaan ja ilmastointihuolto 29,(sis. 100 g täyttöainetta) -20% alennus Clubin jäsenille! Toimitamme Cadillac-osia ja -autoja Suomeen. Panagea International LLC puh. 045 842 8445, e-mail: helsinki.sisu@gmail.com. -10% alennus Clubin jäsenille tatuoinneista ja kulmien kestopigmentoinneista Tattoo Camy, Rautatienkatu 4, 33100 Tampere puh. 046 626 2936, Tattoo Camy on myös Facebookissa Stetson Shop on nyt SWON! Cadillac Clubin jäsenet saavat edelleen -10% alennuksen Stetson hatuista ja RoundHouse lappu-haalari farkuista. Swon Helsinki on osoitteessa: Annankatu 12, 00120 Helsinki www.swon.fi Jäsenille -20% annoksista (ei lounas) ”Uusi ja freeshi mesta, rento meininki, hyvät safkat”. Näin kehuttiin hampurilaispaikkakisan vantaalaista voittajaa Mike´s Dineria, joka on myös Vuoden 2015 tulokasravintola - kertoo Helsingin Uutiset. Tervetuloa! Myyrmäen asema, 01600 Vantaa, Puh. 045 614 0484 Jäsenkortilla -10% kaikista tuotteista. Helmestä löydät runsaan valikoiman ihania 50´s-henkisiä vaatteita ja asusteita kaikenkokoisille ja ikäisille naisille (xs-6xl). Lisäksi löytyy paljon pikkutyttöjen mekkoja, lahjatavaroita ja runsaasti myös kenkiä. Oma maahantuonti! Löydät kaikki mallistot Facebooksivultamme. Muotiputiikki Helmi, Joensuuntie 28, 31400 Somero puh. 02 748 9209, Anita GSM 040 541 6316 muotiputiikkihelmi@gmail.com


info@Ghostwash.com

03-53 400 53

Ghostwash.com

Ghostwash.com

V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A R U N OJ E N L AU S U N TA A SUOMEN KROMEIN ELÄMÄNTAPALEHTI. Hot roddingin pioneeri V8-Magazine puhuu asioista kuin kahdeksansylinterinen moottori – syvällä rintaäänellä. Lehteä on alusta asti tehty rasvanäpiltä toiselle, amerikkalaisia autoja kunnioittaen. Me arvostamme jenkkiautojen ajattomia muotoja, vanhan nahan tuoksua ja rokin räminää. V8 on asenne ja elämäntapa!

Hanki omasi: v8.fi/tilaa

K AH DEKSAN SY Y TÄ EL ÄÄ

Profile for Sanna Nieminen

CadillacNews 2/2019  

Advertisement
Advertisement
Advertisement