Page 9

nen

misten jouluinen anteliaisuus saattaa välillä tuntua ahdistavalta. Avun vastaanottaminen tuntui varsinkin alussa nöyryyttävältä. − En koskaan pyydä vierailta rahaa. Mielelläni en myöskään ottaisi rahaa vastaan, jos joku muutamaa kolikkoa tarjoaa jouluiloksi, nainen kertoo. Katseet puukottavat naista

tomaan, kuinka kauan on elänyt kadulla. − Oma asunto lähti alta, kun korkki ei pysynyt kiinni ja maksut viivästyivät 2000-luvun alussa. Sen jälkeen tuli asuttua milloin kenenkin miehen nurkissa. Kummasti he ovat vain kaikonneet, Maija tuumii. Maija viettää yönsä yömajoissa tai rappukäytävissä, mikäli kunnolliseen yösijaan on liian pitkä matka. − Tuntemattomien ihmisten luo en mene, sillä kyllä sellaisten piirien touhut tiedetään, hän toteaa liikoja selittämättä. Joulusesonki kaupoissa tuo Maijan huulille hymyn, vaikka ih-

Naisena Maija kokee olevansa heikommassa asemassa, koska samassa tilanteessa olevia miehiä ymmärretään enemmän. Naista halveksutaan eikä mietitä juurikaan syitä heikkoon elämäntilanteeseensa. − Alussa pahimpia olivat katseet, joita sain, vaikken häirinnyt ketään. Istuin vain, Maija kuvailee. Nykyään ivaa tekevät tuijotukset eivät saa aikaan sellaista kipua kuin silloin, kun Maija huomasi elämänsä suistuneen raiteiltaan. Nyt halveksuntaa on turtunut. − Keskenkasvuiset heittelevät ilkeitä kommentteja, mutten välitä niistä. Eniten kummastelen aikuisia ihmisiä, jotka viitsivät pilkata, nainen pohtii. Hän miettii pitkään, millainen on nykyajan nainen ja ottaa hörpyn termospullostaan. − Naiseuteni on muuten yksi syy siihen, miksi käytän termospulloa. Näyttää soveliaammalta, kauppakeskuksen vakiokasvo naurahtaa. Maija arvelee, että nykyajan nainen ei ajaudu yhtä helposti umpikujaan kuin hän aikoinaan. Hän uskoo, että uudella sukupolvella on enemmän päättäväisyyttä, vaikkeivät olekaan eläneet sota-aikaa. Maija on syntynyt keskellä Suomen jälleen rakentamista eikä mielestään voi perustella omaa pärjäämistään lapsuuden

tapahtumilla. Äiti ja isä antoivat rakastavan kasvatuksen, joten yksinäinen nainen kokee välillä epäonnistuneensa etenkin isän yrityksen suhteen. − Veloille en voinut mitään, Maija voivottelee. Luminen tulevaisuus Tulevaisuudestaan Maija ei juuri halua puhua. Hän tyytyy toteamaan vain, että talvesta tullee kylmin aikoihin. Hän ei usko asian kuitenkaan vaikuttavan omaan elämäänsä. − Lämpöasteet eivät vaikuta elämäni laatuun. Elohopeamittari ei muuta tosiasioita, Maija uskoo. Maija on tyhjentänyt termospullonsa. − Sinne meni, hän sanoo ja heittää pullon takaisin kassin pohjalle. Maija nousee tuolilta ja kiittää. Ostoskeskuksessa vietettävän päivän aikana on myös jaloiteltava. Ennen kuin Maija lähtee, hän luo kuitenkin katseensa ulos viimaan. Nainen haluaa ilmaista kantansa vielä yhteiskuntaan. − Tiedätkö, mikä tässä maassa on epäreilua? Seuraa hetken hiljaisuus, ikään kuin hän pysähtyisi pohtimaan asiaa tarkemmin. − Suomalaisia tarpoo kaduilla ilman asuntoa, ja silti maahan otetaan ihmisiä, joille asunto järjestetään. Minulle ei, Maija tuhahtaa ja nostaa kirkkaan kassinsa maasta. Hän kysyy vielä yhden kysymyksen, johon myös vastaa. − Missä tällaisen ihmisen paikka on talvella lopulta? Lumihangessa. Haastateltavan nimi on muutettu. Juttu on osa kirjoittajan lukuvuonna 2010−2011 laatimaa lukion mediadiplomityötä, joka koostuu unohdettujen naisten henkilökuvista. 9 / btw 2011

Btw  

Nuorten naisten aikakauslehti. Tekijöinä Sammon keskuslukion journalismin jatkokurssilaiset 2011.

Btw  

Nuorten naisten aikakauslehti. Tekijöinä Sammon keskuslukion journalismin jatkokurssilaiset 2011.

Advertisement