Page 1

KEVÄT 2014

INTO HIMO


SISÄLLYS

Tnumerossa ässä

8 6. Nautintoja paperilla 9. Muodin heimolaiset 10. Tuo kesän hehku kasvoillesi 12. MFW - Via Moda 18. Tekniikan kaunis maailma 22. Muodikkaasti matkaan

24 26. Ikävä sinun kosketustasi 51. Elämäntapana minimalismi 46. Sinkku testaa: nettideittailu 52 Kuninkaallinen lemmenloma vantaalla

48


PÄÄTOIMITTAJA

HANNA KÄRPPÄ AD

MIKKO ARHIPPAINEN MUODIN TOIMITTAJAT

JENNA MÄKINEN muotitoimittaja Fashion, adrenaline & free spirit – kolme minua kuvaavaa sanaa. Muodin visuaalisuus ja monipuolisuus kiehtovat minua. Lisäksi inspiroidun monista asioista, tällä hetkellä vapaudesta, unelmista ja erilaisista kulttuureista.

ULLA ALAKANGAS JANICA GRÖNQVIST JENNA MÄKINEN MIRA PESONEN OUTI VIRENIUS FREELANCERIT

MARKO SAARI saari.marko@gmail.com

HELENA GRÖNBLOM KRISTIINA AUVINEN TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT

toimitus@boulevard-h.com

OUTI VIRENIUS muotitoimittaja Rakkaudesta muotiin, kauneuteen ja kuplivaan elämään! Muodin mielenkiintoinen maailma on kiehtonut aina ja kuulunut tiiviisti elämääni, niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Lehtemme kautta tarjoilen oman näkemykseni muodin monipuoliseen maailmaan.

etunimi@boulevard-h.com Helsinkiläinen Boulevard-H on intohimoisen yhdessä tekemisen hedelmä.

Copyright © Boulevard-H 2014. Kaikki oikeudet pidätetään. Yhtään osiota tästä julkaisusta ei saa lainata / julkaista uudelleen ilman kirjallista lupaa Boulevard-H:lta.

Kansi Kuva Marko Saari // Tyyli Jenna Mäkinen // Meikki Sanna Kanninen Studio SMAG // Hiukset Tuuli Okkonen Glamhair // Bikinisetin yläosa Damella 105e Hame Odd Molly 169e  // 3


DOING THINGS

YOUR WAY LEADS TO

SOMETHING

EXCEPTI-

ONAL 4 // 


PÄÄKIRJOITUS

Heittäydy intohimoon Kahdenkympin kriisi.   No niin, nyt joku siellä jo naurahti. Niin ovat tehneet myös ystäväni kerran jos toisenkin, kun olen paasannut heille ikäkriisistäni. Kieltämättä se kuulostaakin hupaisalta – mitä murheita kaksikymppisellä voisi muka olla?   Kahdenkympin kriisi muistuttaa huomattavasti kolmenkympin kriisiä, joskin ne ovat peilikuvia toisilleen. Kolmekymppiset ahdistuvat menneiden vuosien määrästä, ja pelkäävät, etteivät ehdi saavuttaa haluamiaan asioita. Kaksikymppiset sen sijaan ahdistuvat valintojen määrästä. Mihin minun tulisi keskittyä?   Haluanko olla menestynyt, uraohjautuvainen ja varakas? Olisiko järkevämpää valita hyväpalkkainen ja turvallinen ala jännittävämmän vaihtoehdon sijaan? Pitäisikö minun muuttaa ulkomaille töihin vai jäädä kotiin Suomeen?   Kaksikymppiset etsivät intohimoisesti unelmiensa uraa, kaatuvat ja kokeilevat uudelleen. Kolmekymppiset sen sijaan etsivät intohimoaan, jättävät entiset työpaikkansa taakseen ja hyppäävät tuntemattomaan.   Molempia ikäryhmiä puhututtavat lopulta samat kysymykset: Kuka minä todella olen ja kuka haluan olla?   Tiedän itsestäni tämän: minä pidän nokkelista, romanttisista romaaneista, valkoisesta teestä ja tuntikausia kestävistä sunnuntaibrunsseista. Pidän laulamisesta, pitkistä päämäärättömistä kävelyretkistä ja hiljaisuudesta.   Mutta mihin suhtaudun intohimoisesti?   Suhteeni kirjoittamiseen on varsinainen viha-rakkaustarina. Toisinaan raivostun, heitän mielessäni kannettavani ikkunasta ulos, kyllästyn, tylsistyn. Tietokoneeni kohtelee minua kuin uppiniskainen miesystävä, joka leikittelee tunteillani.   Sitten koittaa se päivä, jolloin lepertelen hempeitä runoja koneeni syövereihin, näpyttelen tuntikausia haastatteluja ja tuijotan liian kirkasta näyttöä yön pikkutunneille asti.   Boulevard-H on niin ikään kahdeksan ihmisen intohimoisen työn tulos. Tässä numerossa heittäydymme kehonkieleen, mielen ja tilan raivaamiseen sekä itsensä kuuntelemiseen. Ilman tekijöiden yhteistä intohimoa Boulevard-H:ta ei olisi.   Haasta itsesi etsimään intohimosi. Kokeile, heittäydy, kompastele ja yritä uudelleen. Oman intohimonsa nimittäin tunnistaa, kun sen kohtaa – ja se, jos jokin, on tässä elämässä kultaakin kalliimpaa.

 // 5


KOLUMNI

Nautintoja paperilla Kun meiltä kysyttiin koulussa esikuvistamme, vastaukseni oli monien muiden tapaan isoäitini. Perusteluihin kuului muun muassa se, että isoäitini seuraa aina intohimojaan. Itse arvostan hänen kannustustaan asioissa, joihin suhtaudun intohimoisesti. Liittyivät ne sitten musiikkiin, kirjoittamiseen tai muotiin, tiedän isoäitini seisovan aina takanani, varmistamassa, etten horjahda.   Lähiaikoina intohimoisten asioiden toteutus on jäänyt osaltani vähäiseksi. Joudun vaihtamaan muotilehdet Dostojevskiin ja muodin historiaa käsittelevät kirjat länsimaisen kirjallisuuden historian teoksiin. Isoäidin luona vierailu on jäänyt vähäiseksi, ja ystäväni ihmettelevät, minne olen kadonnut.   Eräänä päivänä vastaava henkilö esitti minulle kysymyksen: Koska olet tehnyt jotakin vain itsesi vuoksi? En kyennyt muistamaan viimeistä kertaa, jolloin olisin rentoutunut ja nauttinut olostani.   Silloin minulle valkeni, kuinka syvälle olen hukuttautunut koulutehtäviin ja töihin. Stressi näkyy myös näppyinä naamassa ja jatkuvana väsymyksenä – olen nukkunut useana päivänä pommiin. Myös jatkuva sairastelu on ottanut minusta vallan.   Honoré de Balzac kuvailee klassikkoromaanissaan Ukko Goriot henkilöiden intohimojen näännyttämiä kasvoja. Itselleni intohimoiset asiat ovat niitä, jotka pitävät minut liikkeellä – ne auttavat jaksamaan arjen tuntuessa painavalta. Tunnen kateutta ihmisiä kohtaan, jotka toteuttavat suurimpia intohimoja arjessaan. He ovat kuin oma ihmislajinsa, josta tulisi ottaa mallia. Olivatpa he sitten 1800-luvun realismin tyyliin nääntyneitä, ei kateuteni vähene.   Asiat, joista nauttii, voivat toki tuottaa myös väsymystä liiaksi toteutettuina. Ne saattavat suurentaa silmänalusia unettomilla öillä. Meillä on kuitenkin silmänympärysvoiteita, CC:tä, BB:tä ja isoäitien neuvoja. Mieluummin olisin Balzacin mukaan intohimoisten kuin intohimottomien asioiden näännyttämä.   Yritän ottaa aikaa itselleni. Asiasta on kuitenkin helpompi kirjoittaa kuin toteuttaa kiireiden ottaessa vallan arjesta. Erään filosofisen oppitunnin jälkeen päädyn kotiin kiiltäväkantisen muotilehden kanssa Descartesin ajatusten ymmärtämisen sijaan. Ehkä tällaiset pienetkin teot ovat tärkeitä, kun niitä tekee nauttimisen vuoksi. Ne ovat kuin isoäidin kädet, työntävät kannustavasti eteenpäin ja auttavat jaksamaan.   Tee siis keväällä intohimoisia tekoja, vaikka niitä pienen pieniä, ja soita isoäidillesi useammin. Älä myöskään unohda helliä turvonneita silmänalusia, jos sinulla onnekkaalla ne ovat intohimojen kohottamat. Jos taas eivät, ei hätää – onnemme voi koska tahansa kääntyä.

6 // 


FASHION

IS THE ARMOR

TO SURVIVE THE

EVERYDAY

LIFE


LIFE IS TOO S H O R T TO WEAR BORING CLOTHES


KOLUMNI

Muodin heimolaiset Kävimme hiljattain mielenkiintoisen keskustelun toimituksen kanssa siitä miten kukin meistä mieltää sanan ’muoti’. Eri henkilöt ajattelivat asiaa hieman eri näkökulmista. Minulle muoti tarkoittaa tietynlaisen elämäntyylin arvostamista. Siinä inspiroidutaan maailman visuaalisesta annista ja ollaan kiinnostuneita siitä, mikä on in eri aloilla.   Ajattelen, että muodin rakastajat ovat heimolaisia. On kiva tunnistaa merkkilaukku, jota laukkuihin vihkiytymätön ei tunnistaisi. Toiset leipovat – toiset viestittelevät heimostaan brändien tägeillä. Minulle matkailusta ja käsilaukuista kiinnostuneelle on mahtavaa törmätä esimerkiksi henkilöön, joka pitää itseni tavoin Coachin laukuista. Todennäköisesti tällä henkilöllä on tapana poiketa samoihin kauppoihin matkoillaan, kuin missä tykkään itsekin piipahtaa.   Jotkut ovat joskus pelänneet, että muodin seuraaminen tekee pinnalliseksi. Minä pelkään nykyään, etten jonain päivänä enää inspiroidukaan muodista.   Minulle muoti on panostamista. Kun tapaamme toimituksemme kanssa, koitan välttää turvavaatteisiin pukeutumista. Flanellipaitaan voin sonnustautua niinä päivinä, kun en halua erottua massasta (Seurassa, joka ei välttämättä arvosta kokeellisempia asuvalintoja). Muodin harrastajien keskuudessa on hauska inspiroitua toisten tavasta yhdistellä vaatekappaleita eri tavoin kuin olisi ehkä itse hoksannut.   Minulle on jäänyt mieleen vuosikymmenen takaa tutun nuoriso-ohjaajan neuvo: ”Laita kynttilä palamaan, kun sinulle tulee vieraita. Tällä pienellä eleellä vieraat tuntevat olevansa odotettuja.” Pidän samaa logiikkaa usein mielessä, kun pakkaan matkavaatteita reissuillemme. Laitan laukkuun tarkoituksella jotain, joka saa oloni tuntumaan juhlavalta ja mieheni tuntemaan, alitajuisesti jos ei muuten, että olen vielä monien yhteisien vuosien jälkeen kiinnostunut tälläytymään häntä varten.   Vanhoissa elokuvissa junamatkalle ei valita mukavia vaatteita vaan koreinta mitä kaapista löytyy. Minusta ajatus on ihastuttava. Pukeutuminen on keino ilmaista itseään, mutta myös tapa arvottaa tilanteita.   Mutta ei hätää, jos et tunne samalla tavoin. Tiedän, että meitä on moneen junaan ja heimoon. Toiset koreilevat leipomillaan suussasulavilla piirailla. Minä tarjoan kaupan pullaa Ivana Helsingin servetiltä.

 // 9


SILMÄT Aloita meikin teko silmistä.   Levitä kosteusvoidetta kulmakarvojen alle sekä niiden yläpuolelle. Lisää luomille pohjustusvoidetta kulmakarvoihin asti, niiden yläpuolelle sekä silmien alaluomille. Kiinnitä pohjustusvoide puuterilla.   Aloita itse meikki vaaleasta helmiäisluomiväristä – esimerkiksi kultainen sävy sopii hyvin tähän lookiin. Levitä väriä luomille kulmiin saakka.   Levitä tummempaa luomiväriä luomien ulkoreunasta luomen keskelle ja häivytä osaksi vaaleaa luomiväriä.   Lisää muualle luomeen kuparista luomiväriä, myös tumman luomivärin päälle, jotta tulos olisi pehmeämpi.   Levitä kultaista luomiväriä luomen sisäkulmaan sekä liikkuvalle luomelle. Valitse luomiväri, jonka pigmentti on syvempi kuin helmiäisvärin. Lisää kulmien alle vielä uudestaan vaaleaa helmiäisluomiväriä.   Levitä yläluomella aiemmin käyttämääsi tummanruskeaa luomiväriä alaripsien alle sekä silmien ulkokulmaan.   Levitä kultaista luomiväriä alaluomien sisäkulmasta puoleen väliin alaluomea. Tee rajaus yläluomille ripsien juureen. Harjaa ripsiväriä ala- ja yläripsiin.

  Sivele kulmakarvoihin kulmiesi värin mukaista luomiväriä siveltimellä. Tee silmiin sisärajaus kajalilla. Lisää lopuksi vielä kultaista luomiväriä luomien silmäkulmiin ja alaluomelle sekä ripsien juuriin, jos tarvetta. KASVOT Puhdista kasvot silmämeikin jäljiltä. Aloita kasvojen meikkaus levittämällä kosteusvoidetta koko kasvoille.   Levitä primer-voidetta kasvoille otsaa lukuun ottamatta. Varo silmänympärysihoa.   Levitä kasvoille meikkivoidetta ja sivele mattaa aurinkopuuteria poskiluiden alapuolelle. Sivele poskien korkeimpaan kohtaan hohtavaa puuteria. Voit käyttää puuterin sijasta myös hohtovoidetta.   Pehmennä aurinkopuuterin sekä hohtopuuterin raja poskipunalla. HUULET Väritä huulet nudella huultenrajauskynällä. Viimeistele lopputulos levittämällä nuden väristä huulipunaa. Jos haluat kiiltävämmän yleisilmeen kasvoillesi, viimeistele huulet kirkkaalla huulikiillolla.

TUO KESÄN HEHKU KASVOILLESI Teksti Mira Pesonen // Kuva Marko Saari // Meikki Sanna Kanninen

10 // 

Natural Code by Lumene - eye dramatizer eyeshadow pen & lipstick Nude beige // Lumene touch of radiance serum make up // Yves Saint Laurent - rosy blush collector face palette & volume effet faux cils N° 22 mascara


// 11


VIA MODA Teksti ja kuvat Helena Grönblom

Milanon muotiviikot toivat 19.–24. helmikuuta kaupunkiin kaivattua keväistä säpinää, joskin katseet suunnattiin jo ensi syksyn mallistoihin. Suljettujen ovien takana pidettyjen muotinäytösten lisäksi Milanon kadut muuttuivat catwalkeiksi toinen toistaan persoonallisempien pukeutujien esitellessä asujaan. Näytösvieraat, muotibloggaajat ja tyylikkäät milanolaiset pistivät parastaan kymmenien valokuvaajien tallentaessa kiinnostavimpia asukokonaisuuksia.

12 // 


Turkis on Milanossa aina muodissa näytösten edustoille asettuneista turkistarhauksen vastaisista mielenosoittajista huolimatta. Turkikset ovat milanolaisnaisten suosikkitakkeja, vaikka talvet eivät ole kaupungissa erityisen kylmiä.

Muotiviikko-

vieraiden yllä turkis näyttäytyi monipuolisena:

Materiaali oli saanut eri värien, kuosien ja karvanpituuksien lisäksi uusia käyttötarkoituksia asusteissa.

 // 13


Sininen oli Milanon katujen ehdoton ykkösväri kaikissa kauniissa sävyissään. Tunkkaiselta tuntuneen talven jälkeen sininen näytti raikkaalta sekä naisten että miesten yllä. Kenties taivaskin uskalsi pitkästä aikaa olla sininen juuri piristävän muodin ansiosta.

14 // 


// 15


Näyttävä takki oli lähes pakollinen vaatekappale Milanon viileässä säässä, mikäli mieli päästä valokuvaajien salamavalojen alle palelluttamatta itseään. Rohkeimmat toki näyttäytyivät pelkissä sisävaatteissa ja paljastivat säärensä, mutta peittävät, designiltaan upeat takit olivat useiden asujen pääosassa. Pienikokoiset naiset saivat takit hartioillaan itsevarmuutta ja volyymiä.

16 // 


// 17


TEKNIIKAN

KAUNIS MAAILMA Teksti ja kuvat Hanna K채rpp채


”Rakastan tekniikkaa – laitteet ovat paljon helpommin ymmärrettäviä kuin ihmiset. Jos osaat käyttää tekniikkaa oikein, tulokset ovat parhaimmillaan uskomattoman kauniita.”   Kuvamiksaaja ja vastaava kameramies Janica Grönqvist, 31, painelee valtavan miksauspöydän nappeja, joita on kaiken kaikkiaan satoja. Pöytään on ohjelmoitu valmiiksi erilaisia siirtymiä, tuloja ja poistumia, joita tarvitaan liikuttaessa videokuvasta toiseen.   ”Käytännössä teen siis liveleikkaamista. Ylen ajankohtaisohjelmilla on tiukka formaatti, jota on noudatettava – kaiken tulee näyttää laadukkaalta ja luotettavalta”, Grönqvist kuvailee.   Tekniikkanörtti Grönqvist kouluttautui aikoinaan Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa media-assistentiksi. Vuoden 2005 kesätyö Ylellä muuttui vakituiseksi ammatiksi, kun miksaamiseen tottumaton opiskelija koulutettiin alusta alkaen tulevaan työhönsä.   ”Sitä ennen olin miksannut koulussa maksimissaan viisitoista minuuttia. Aluksi minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä olin tekemässä, ja olin hieman peloissani. Nykyään ajattelen, että työpöydälläni vallitsee selkeä logiikka”, Grönqvist toteaa nauraen.  

Tällä palstalla tutustutaan lehden tekijöihin ja heidän taustoihinsa. Toisessa numerossa Boulevard-H vierailee Ylen studiolla kuvamiksaaja Janica Grönqvistin kanssa. Janica Grönqvist, 31 Kuvamiksaaja ja vastaava kameramies

 // 19


”Pitäisikö tätä tuolia siirtää vielä vähän kauemmas? Nyt se on hyvässä kulmassa!”   Ylen A-studion kulissien kokoaminen on millintarkkaa touhua. Juontajan ja vieraiden tuolien on oltava juuri oikeassa asemassa, jotta valo osuu kuvattavien kasvoille kauniisti. Neljä työntekijää kävelee edes takaisin kulisseissa, kokeilee erilaisia valoasetuksia ja testaa kameran kuvakulmia. Lähetykseen on aikaa reilut kaksi tuntia.   Harva katsoja tulee ajatelleeksi, kuinka pitkällisen työn tuloksena yksi ohjelmalähetys syntyy. Televisio-ohjelmien kokoaminen on vahvaa tiimityötä.   ”Olemme 365 päivää vuodessa valmiina kaikkeen vuorokauden ympäri – tämä on omanlainen maailmansa. Omista työkavereista tulee todella tärkeitä, sillä vietämme enemmän aikaa yhdessä kuin ystäviemme ja perheidemme kanssa. Täällä on ihanan tiivis työyhteisö.”   Ohjaamossa valitsee hyvä tunnelma: kaikki tuntevat toisensa, ja koska töitä on tehty pitkään yhdessä, asiat sujuvat usein mutkattomasti. Yhteistyön on oltava saumatonta parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi: pieninkin virhe näkyy heti suorassa lähetyksessä. Suoria lähetyksiä tekevälle kehittyykin varsin hyvä stressinsietokyky.   ”Studiotiimi, ohjaajat, apulaisohjaajat ja toimitus ovat parhaimmillaan yhdessä kuin yksi suuri ohjelmakone, joka puskee ulos valmista ohjelmavirtaa. Joskus unohdan itsekin, kuinka monta ihmistä yhden televisiolähetyksen takana työskentelee!”   Koska Grönqvist tekee lähetysten takia paljon iltatöitä, hän elää usein eri rytmissä muun maailman kanssa. Ohjaamon pimeydessä ulkomaailma unohtuu nopeasti, mutta töissä pysyy aina ajan hermolla – Ylellä ollaan aina ensimmäisenä selvillä maailman tapahtumista. 20 // 

”On vain suora lähetys, hetki, ja sitten se on ohi. Ei mitään kaduttavaa”


Tekniikkaan hurahtanut Grönqvist nauttii laitteista ja ohjelmistoista vapaa-ajallaankin: erityisesti uusimmat älypuhelinsovellukset ovat jatkuvassa testauksessa.   ”Tällä hetkellä käytän sovellusta nimeltä Word of the day. Sovellus antaa yhden uuden englanninkielisen sanan opittavaksi joka päivä. Yritän löytää arjestani yhteyden käyttää päivän sanaa”, Grönqvist kertoo innoissaan.   Uusista applikaatioista ja laitteista kiinnostuminen on tärkeää, sillä tekniikan parissa työskentelevä ei saa jämähtää paikoilleen. Tekniikka muuttuu ja kehittyy koko ajan.   ”En enää juuri katso televisiota vapaa-ajallani, koska se tuntuu työltä. Minulle miksauspöydän televisioruutujen tuijottaminen on

television katselua”, Grönqvist nauraa. ”Silti minun pitäisi katsoa enemmän ajankohtaisohjelmia, etenkin ulkomaalaisia. Niistä saisi uutta näkökulmaa oman työn tekemiseen.”   Rakkaus muotiin, kirjallisuuteen ja ystävien näkeminen tuovat toivottua vastapainoa ajankohtaisohjelmien tekemisen tasaiseen arkeen. Kahdeksan vuotta alalla työskennellyt Grönqvist ei kuitenkaan vaihtaisi työtään.   ”On monia töitä, jotka tuntuisivat kutsumusammateilta. Kuvamiksaajan työ on kuitenkin hauskaa: on vain suora lähetys, hetki, ja sitten se on ohi. Ei mitään kaduttavaa”, Grönqvist pohtii.


22 // 


MUODIKKAASTI

matkaan

Kevät herättää matkakuumeen. Lyhytkin reissu virkistää arjen kiireiden keskellä. Teksti Outi Virenius // Kuvat Marko Saari ja Janne Torikka

 // 23


La Ville De L’amour – rakkauden kaupunki ei jätä ketään kylmäksi ja siihen rakastuu aina uudelleen!   Pitkän viikonlopun aikana ehdit nauttia kaupungin sykkeestä. Keskity nauttimaan Pariisin huumasta tavallisimpien turistinähtävyyksien sijaan: istahda kahvilaan katselemaan kadun vilinää ja poimi tyylivinkkejä ohikulkevilta pariisittarilta.   Pariisi on oivallinen shoppailukaupunki päivittää vaatekaappia ajattomilla klassikoilla ja haistella uusi trendejä. Champs-Élyséen, lukuisten kauppakeskusten ja ulkomarkettien lisäksi löytöjä voi tehdä romanttisten katujen varsilta, persoonallisista pikkuputiikeista ja second hand -myymälöistä. Itse en voi vastustaa Pariisi-aiheisia turistikasseja, jotka matkaavat mukanani reissusta toiseen – niihin sujahtavat niin rantakamppeet kuin ostokset. Kassin saa taitettua kasaan pieneen tilaan, ja ne ovat syötävän kauniita!

Jos olet onnekas ja matkaat Pariisiin jo valmiiksi rakastuneena, näytä tunteesi. Pariisissa rakkaus saa näkyä ja kuulua! Kaupunkiin voi matkustaa vuoden ympäri, mutta loistava ajankohta on heinäkuun 13. päivä, jolloin maassa vietetään kansallispäivää. Ilotulitukset ja Eiffel-tornin valoshow ovat ikimuistoinen kokemus.   Pariisissa on paljon muodin tapahtumia. Muotiviikot järjestetään keväällä ja syksyllä. Tilaa matkasi ajoissa ja varaudu maksamaan ekstraa, mikäli mielit nähdä tulevan kauden trendit.   Tänä keväänä muodissa ovat vastakkaiset ilmiöt. Pehmeiden pastillisävyjen lisäksi graafinen mustavalkoinen näyttää taas tyylikkäältä. Yhdistele rohkeasti erilaisia materiaaleja sekä kuoseja ja leikittele asusteilla. Kaiva etnoprintit ja näyttävät värit kaapinperukoilta esiin. 24 // 


Champs-Élyséelle suunnataan periaatteella ”näe ja tule nähdyksi”! Pukeudu rennon tyylikkäästi ja pujahda pariisittarien sekaan. Pakkaa mukaasi pehmeä villaneule, joka käy kevättakista. Kultaiset yksityiskohdat kruunaavat yksinkertaisen naisellisen tyylin.   Champs-Élyséeltä löytyy jokaiselle shoppaajalle jotakin. Poikkea ainakin Louis Vuittonin elämyksellisessä lippulaivamyymälässä, vaikkei kukkaro antaisikaan periksi ostoksille. Varaudu tosin jonottamaan, sillä myymälä on varsinainen turistinähtävyys. Paras aika vierailulle on aamupäivä.   Rue de Rivoli on Pariisin kallein ja hienoin katu. Sieltä löydät luksusmerkit Chanelista Dioriin. Kadulle kannattaa suunnata ehdottomasti edes ikkunashoppailemaan. Suurin ja kuuluisin tavaratalo Galeries Lafayette johdattaa asiakkaansa tavarataivaaseen. Kirpputoriperinne ja second hand ovat iso juttu Pariisissa. Poikkea etsimään löytöjä pohjoisosan kuuluisimmalla kirpputorilla Marché aux Puces Saint Ouenilla. Myyntipaikkoja on toistatuhatta, joten aikaa saa kulumaan mukavasti kokonaisen päivän. Sujauta jalkaan hyvät kävelykengät ja lähde kierrokselle. Kirpputorin tunnelma on rento ja aidon pariisilainen.

Kun olet tehnyt ostokset, voit antautua Pariisin muille nautinnoille! Päiväsaikaan kannattaa suunnata piknikille. Oivallisia kohteita ovat esimerkiksi Eiffel-tornin ympäröimät puistot, joissa tunnelma on rento ja kansainvälinen.   Yksi mukavimmista ravintoloista on Seinen lähettyvillä sijaitseva La Fermette Marbeuf. Ravintolan sisustus on upea, palvelu ystävällistä ja ruoka maukasta.  // 25


IKÄVÄ KOSKETU


USTASI Teksti Jenna M채kinen // Kuvat Marko Saari // Tyyli Jenna M채kinen // Meikki Sanna Kanninen - Studio SMAG // Hiukset Tuuli Okkonen - Glamhair // Mallit Yacine & Samu Promodel // Muotiassistentti Mira Pesonen // Kuvausassistentti Marko Oja /// Hapsumekko Guess 130e


Paita Calvin Klein Jeans 129e / Housut Filippa K 175e / Alusmekko Lindex 17,95e


Paita design by katri/n 130e / Uimapuku Filippa K 90e


Mekko Saint Tropez 54,95e / Housut Filippa K 175e


Paita Weekday 35e


Mekko Saint Tropez 54,95e


E L Ä M Ä N T A P A N A

MINIMALISMI Teksti Hanna Kärppä // Kuvat Hanna Kärppä, Matias Ruusunen ja Nicole Smith

Vuosia vanhoja vaatteita, epämääräisiä astioita ja kirjoja – meistä jokaisen kaapista löytyy turhaa tavaraa. Marinella Ruusunen raivasi kotiaan puoli vuotta. Jäljelle jäi tilaa hengittää.

Makuuhuoneen nurkassa lepää siistissä pinossa kaksi kulunutta matkalaukkua ja viehättävä, vanha karttapallo. Vuosikymmeniä nähneet laukut ovat niin pieniä, että harva nykymatkaaja saisi mahdutettua niihin kaiken tarvitsemansa.   ”Koko elämäni mahtuu noihin matkalaukkuihin ja kahteen varastossa olevaan pahviseen banaanilaatikkoon, jos kamera- ja lasketteluvarusteita ei lasketa”, Marinella Ruusunen toteaa hymyillen.   On Ruususen ja hänen miehensä kodissa toki muitakin tavaroita, mutta vain sellaisia, jotka ovat arkielämälle välttämättömiä. Kevyestä matkailusta muutama vuosi sitten innostunut matkabloggaaja pyrkii aina matkustamaan mahdollisimman minimalistisesti.   ”Kevyen matkailun tuottama mielihyvä synnytti ajatuksen: Miksi en keventäisi tavaramäärää myös kotonani? Ensimmäiseen omaan kotiin muuttaminen vauhditti idean toteutusta, sillä päätin, etten kanna sinne mitään turhaa”, Ruusunen kertoo.   Ajatuksen toteutus ei kuitenkaan käynyt täysin kivuttomasti. 42 // 

Taustalla kummitteli vuosien innokas keräilyharrastus milloin minkä asian tiimoilta. Teininä Ruusunen täytti kotinsa yli neljälläsadalla kirahviesineellä – pehmoleluilla, mukeilla, tauluilla, millä tahansa. Keräilyharrastus kumpusi vanhemmilta, joiden kirjahyllystä löytyi lähes kaksi tuhatta kirjaa.   Kaksi vuotta sitten, ennen raivausprojektin alkua, Ruusunen päätti luopua rakkaasta neljänsadan kappaleen cd-kokoelmastaan. Se oli kova paikka levykaupassa työskennelleelle musiikin suurkuluttajalle.   ”Osan myin suoraan, osan annoin isälleni antikvariaattiin vietäväksi. Se tuntui silloin kamalalta, mutta nykyään käytän Spotifyta enkä kaipaa enää levyjäni.”   Kesällä 2013 Ruusunen aloitti kaikkien tavaroidensa, käytännössä koko elämänsä, raivaamisen. Mitä enemmän karsi, sitä enemmän tavaroita tuntui pursuavan nurkista. Tavaran määrä tuplaantui, kun Ruusunen alkoi käsittää, kuinka paljon hän omistaa.   ”Revin kaiken auki, koska halusin päästä nopeasti tavarasta eroon. Oli ahdistavaa huomata, kuinka paljon omistan tavaraa. Vaikein-


// 43


Ruususten kotia silmäillessä on sanomattakin selvää, että täällä säilytetään ainoastaan tarpeellisia esineitä. Olohuoneen työpöytä ja keittiön tasot ovat hämmentävän siistejä.   ”Ystävät ovat sanoneet, että ihanaa, täällä voi hengittää. Kotimme on valoisa ja avara. Silti se ei ole ollut kenenkään mielestä tyhjä tai kolkko”, Ruusunen kertoo. ”Oli ahdistavaa huomata, kuinka paljon omistan tavaraa”   Mutta löytyy kodista sellaisiakin esineitä, joilla ei ole varsinaista käyttötarkoitusta. Keittiön ikkunalautaa koristaa pieni rumpali, joka Tavaroiden karsiminen ei jäänyt vain hetpärisyttää pullonkorkkeja. Tämä tiki-ukko on ken innostukseksi – siitä tuli elämäntapa. Se Ruususen tärkein esine. tarkoitti esimerkiksi sitä, että Ruususen täytyi   ”Ostin rumpalin pikkutytöltä Bolognasta muuttaa kulutustottumuksiaan. ollessani vaihdossa naapurikaupunki Faen  ”Olen aina rakastanut kirpputoreja. Niillä zassa vuonna 2008. Rumpalit ovat aina mieon kuitenkin helppo mennä harhaan: tuotlestäni komeimpia, joten pyysin häntä teketeet ovat halpoja, jonka seurauksena toisimään sellaisen,” Ruusunen virnistää. naan tulee shoppailtua yli tarpeiden.”   Tosiasiassa rumpali on muutakin kuin   Ruususen on vaikeaa ymmärtää ihmisiä, matkamuisto. Pieni esine muistuttaa, miten jotka ostavat ”ihan kivoja” asioita. Naisen vah- paljon nuori nainen kasvoi vaihtonsa aikana va suhtautuminen kuluttamiseen herättääkin ja kotiin palatessaan. usein pitkiä keskusteluja.   ”Pystyisin luopumaan rumpalistani, mutta   ”Vaatteilla leikitteleminen ei ole huono se tuntuisi pahalta. Se on osa minua”, Ruusuasia, mutta jokaisen olisi hyvä tehdä itselleen nen sanoo ja silittää hellästi toteemiaan. selväksi oma tyylinsä. Onko vaate vain trendikäs, vain tämän hetken juttu, joka ei ehkä olekaan minua?”   Matkustaminen ohjaa vahvasti Ruususen pukeutumista. Hän ostaa edelleen suurimman osan vaatteistaan kirpputoreilta, mutta laatua ja harkiten. Kirpputoriostosten jälkeen jää enemmän rahaa matkusteluunkin.   ”Pukeudun ajattomiin vaatteisiin, joissa on mukava olla. Lähes mikä tahansa materiaali säilyy rinkassa rypistymättä, kun vaatteet rullaa. Matkalaukun tai repun tullee olla tiivis eli hyvin pakattu, jotta tavarat eivät liiku miten sattuu tyhjässä tilassa”, Ruusunen ohjeistaa.   Jos reppuun jää tyhjää tilaa, on paikallaan valita pienempi versio. Ruusunen haastaa itseään joka matkalla pakkaamaan entistä kevyemmin. Häämatkallekin mukaan lähti rinkka, jonne hän pakkasi ainoastaan muutaman vaatteen, sandaalit ja lääkkeet.   ”Mitä kevyemmin pystyn matkustamaan, sen parempi. On turhaa ottaa mukaan asioita, joita ’saattaa tarvita’. Esimerkiksi hygieniatarvikkeet voi ostaa vasta paikan päällä.” ta oli luopua esineistä, joihin oli kehkeytynyt vahva tunneside.”   Raivausprosessiin kului lähes puoli vuotta. Sinä aikana Ruusunen kävi tavaroita läpi joka päivä: empi, turhautui ja luopui.

44 // 


Askel kerrallaan kohti avarampaa kotia Mitkä tavarat ovat pakollisia, mitä ilman en voi elää? Mitä oikeasti tarvitset? • Vie ylimääräiset tavarat kirpputorille ja heitä rikkinäiset pois. • Jatka mietintää ja todistele itsellesi, mikset tarvitse jotakin tavaraa. • Tavaroista luopuminen ei käy hetkessä. Varaudu pitkään, aikaavievään prosessiin, joka voi kestää kuukausia. • Hyväksy, että prosessi ei ole helppo. Mieti, kuinka kevyeltä olosi tulee tuntumaan, kun olet saanut työsi päätökseen. • Aseta tavoite. Kaiken eteen on tehtävä töitä, ja välillä on sallittua kiukutella. • Muuta omia kulutustottumuksiasi: Älä hanki mitään, mikä ei säväytä. • Osta laadukkaita tuotteita, jotka kestävät aikaa ja käytä niitä hyvin. • Osta vasta kun tarvitset. Etukäteen ostettu tavara jää kulkeutumaan nurkkiin.

 // 45


Sinkku testaa:

SEKOPÄÄ CEE

JA POIKA, JOKA PELKÄSI PIMEÄÄ - eli muutamia kokemuksia nettideittailun ihmeellisestä maailmasta Teksti Janica Grönqvist // Kuvitus Kristiina Auvinen

Nettideittipalstan etusivulla lukee suurin kirjaimin: ”Kumppani löytyi kymmenen minuutin päästä rekisteröitymisestä”.   Katselen hetken sivun yläreunassa vilkkuvaa mainosbanneria. Lause saa minut muistelemaan huvittuneena erästä kuulemaani urbaanilegendaa: Erään lähiö-pizzerian pihalla oli teline, jossa mainostettiin kaikkien pizzojen maksavan viisi euroa. Kun asiakkaat astuivat sisälle ja tilasivat pizzaa, hinta oli kuitenkin jotain ihan muuta. Kiukkuisten asiakkaiden tiedustellessa miksi asian laita oli näin, pizzerian pitäjät – legendan mukaan – vastasivat kyltin olevan «vain mainos».   Vähän samalta minusta tuntuu tämän nettideittailukokeiluni jälkeen; treffi-ilmoitukset ovat usein juuri tuollaisia ”vain mainoksia”. Ne eivät välttämättä sisällä mitään todellista informaatiota tuotteen tai palvelun (lue: tavattavan henkilön) sisällöstä – saati sitten sen tasosta tai hinnasta. Tehdäänpä pieni aikahyppy taaksepäin. Siitä, kun aloitin nettitreffikokeiluni, on kulunut melkein viisi kuukautta. Profiilissani on vierailtu yli 5000 kertaa. Olen saanut hirmuisen määrän viestejä, joista tosin leijonanosa on ollut luokiteltavissa asiattomiksi; joku raukka on ollut vailla yöpaikkaa, toinen etsii salaista seuraa kuihtuneen avioliittonsa piristämiseksi, kolmas tahtoisi tällaisen «varttuneemman naisen» (kiitti vaan teille eilen täysi-ikäisyyden saavuttaneet pojat, olen vasta KOLMEKYMMENTÄYKSI) vierihoitoa. 46 // 

  Pieni osa viesteistä on ollut todella mukavia. Te muutamat ihanat miekkoset, tahdon kiittää teitä! Onnistuin säilyttämään avullanne edes jonkinlaisen uskon siihen, että hyviä, kivoja ja oikeasti vapaita miehiä on vielä olemassa, mutta huh, teillä on kyllä työtä tuon mielikuvan ylläpitämisessä!   Edellisessä Sinkku testaa -osassa kerroin olevani täysin treffailu-untuvikko. En ollutkoskaan ennen tätä ihmiskoetta käynyt oikeilla treffeillä, saati sitten sokkotreffeillä. Suttuisen valokuvan sekä muutaman sähköpostin perusteella ihmisestä ei välttämättä saa oikeaa kuvaa. Koskaan ei voi myöskään tietää kuinka moni palstalla viihtyvistä on rehellinen tai edes lähellekään oma itsensä.   Eräällä viikolla, notkuttuani nettideittipalstalla jo hyvän aikaa, päätän nähdä muutamia miehiä oikeasti, tosielämässä, ruutujen ja näppäimistöjen ulkopuolella. Koska olen luonteeltani melko tehokas, sovin samalle viikolle kolmet treffit.   Kerron jokaiselle miehistä kirjoittavani Sinkku testaa -palstaa perustamaamme nettilehteen. Yritän olla kaikille kolmelle mahdollisimman rehellinen, niin virtuaalimaailmassa kuin tässä oikeassakin. Kerron jo kirjoittaneeni ensimmäisen osan jutusta ja mitä ajatuksia koko nettideittailu minussa herättää. Kukaan kolmesta miehestä ei pelästy ajatusta siitä, että kirjoitan treffailupalstaa. Pidemmittä puheitta – matkataan heti ensimmäisille treffeille.


// 47


48 // 


On sunnuntai-ilta. Olen sopinut tapaavani juna-asemalla erään tekstien perusteella erittäin kiinnostavan, itseäni hitusen nuoremman miehen. Hänen deitti-ilmoituksensa ylivalotetusta kuvasta ei voi päätellä mitään, joten en tiedä minkä näköistä tai oloista heppua odotan.   Kohdalleni pysähtyy poika, kutsuttakoon häntä kirjaimella A. Päättelen A:n reaktiosta, että oma profiilikuvani on hyvinkin tunnistettava. Kirjoitetussa tekstissä hilpeältä, aktiiviselta ja hauskalta vaikuttanut A on vakava. Hyvin vakava. Tarkoitan haudanvakava.   Ja mitä minulle tapahtuu, kun joku on äärimmäisen vakava? Minä muutun sen vastakohdaksi. Olen levoton, puhuessani heiluttelen käsiäni liioitellusti. Muutenkin varsin kova ääneni kovenee entisestään. Äärimmäinen vakavuus saa minussa esiin paljon huonoja puolia, muutun hetkessä oman elämäni surkeahkoksi stand up -koomikoksi.   Muutaman kävellyn satametrisen jälkeen selviää, että A pelkää pimeää, oikeasti. Ei sotaa, kuolemaa, tietokoneiden maailmanvalloitusta tai hämähäkkejä, vaan pimeää! Kiitän kävelyretkestä kovaäänisen kohteliaasti. Emme tapaa enää. Siirrytään toisille treffeille, jotka ovat samalla viikolla. Helsingin sää on vuodenaikaan nähden lämmin. Vielä voi pitää takkia auki ja siinä sivussa kai mielenkin avoimena.   Siirrytään viihtyisään kahvilaan kantakaupungissa. Olen lähtenyt tapani mukaan liian myöhään kotoa, pyöräillyt liian lujaa ja tukkani on pyöräilykypärän hiostama ja takuttama. En siis suoranaisesti ole erityisen huikeassa treffikunnossa. Minua hermostuttaa, mutta yllättävän vähän. Tilaan soijamaitoon tehdyn latten ja istahdan ikkunapöytään.   Sisään astuu pitkätukkainen, näkemääni kuvaa etäisesti muistuttava poika, saakoon hän nimen B. B hymyilee hiukan vaivaantuneesti ja riisuu tuskaisen näköisenä takkia pois päältään. Hän on murtanut eilisissä jalkapalloharjoituksissa kylkiluunsa ja jokainen pienikin liike selvästi sattuu. (Täytyy sanoa, että olin hitusen yllättynyt, että hän oli vaivautunut tulemaan tapahtuneen jälkeen treffeille, kiitos siitä!)

  Treffit sujuvat mukavasti, juttu luistaa ilman vaivaantuneita hiljaisuuksia ja olemme samalla aaltopituudella – ystävinä. Ilmassa ei ole pipetillistäkään romantiikkaa eikä välillämme ole mitään lähellekään kemiaksi kutsuttavaa. Käymme kahvin jälkeen kiertelemässä läheisessä vintage-liikkeessä ja keinumme hetken leikkipuistossa. Minusta tuntuu, kuin olisin kauemminkin tuntemani kaverin kanssa kaupungilla.   B kertoo käyneensä pareilla nettitreffeillä aiemminkin. Hänen kokemuksensa internetissä tapaamistaan naisista eivät ole erityisen hyviä. Hän sanoo kerran olleensa ulkona tytön kanssa, joka ei ollut koskaan kuorinut itse omenaa.   Tähän ajatukseen nettitreffit voi pahimmillaan tiivistää; mukavan ja kivankin ilmoituksen takana saattaa olla henkilö, joka on selvinnyt elämästä koskaan kuorimatta omenaa.   Emme tapaa B:n kanssa enää, mutta voisin kaikella lämmöllä suositella häntä treffikumppaniksi sinkkuystävilleni (B! Jos tunnistat itsesi ja haluat sokkotreffeille kivojen tyttöjen kanssa, lähetä minulle sähköpostia!) Tehodeittailuviikon kolmannet treffit eivät ala lupaavasti. Odotan suljetun museon ovien edessä pahasti myöhässä olevaa treffikumppaniani. Sataa vettä ja minä alan jo hieman paniikissa vilkuilemaan kaikkia ohikäveleviä miehiä; eihän se vaan ole tuo, voisiko kuva olla noin erinäköinen?   Puhelimeni soi ja vastaan. Treffikumppanini C on muutaman sadan metrin päässä. Tapaamme ja hän näyttää hyvin pitkälti samalta, kuin deittipalveluun lataamassa kuvassaan. Treffit sujuvat mallikkaasti, meillä on hauskaa. Juttelemme kahvilassa sulkemisaikaan asti ja mielestäni C on hyvin kiinnostava. Saatan hänet illan päätteeksi junaan.   Treffiemme jälkeen saan C:ltä useita sähköposteja. Kirjoittelemme jonkin verran, jaamme paljon ajatuksia, minä kerron elämästäni, hän omastaan.   Yllättäen hänen kertomiensa asioiden luonne muuttuu. C alkaa lähettämään paljon viestejä. Hän kertoo onnettomasta lapsuudestaan ja avautuu ongelmistaan. C paljastaa olleensa pitkään masentunut ja mainitsee  // 49


useaan otteeseen itsetuhoisista ajatuksistaan. Minä hätäännyn, en oikein tiedä mitä sanoa. Yritän lohduttaa ja auttaa parhaani mukaan, mutta minua alkaa myös ahdistaa – enhän minä tunne häntä ollenkaan!   Eräänä päivänä C lähettää linkin uutiseen, jossa kerrotaan, että nainen on hakattu todella pahasti, minkä jälkeen tämä on jätetty metsään alasti odottamaan kuolemaa. Kun kysyn, miksi ihmeessä C lähetti minulle linkin, hän ohittaa kysymykseni kokonaan. Lakkaan vastaamasta hänen viesteihinsä. Ensitreffien mukava ja kiinnostava henkilö on muuttunut pelottavaksi ja arvaamattomaksi.   Kokemukseni vahvistaa kaikkien tunteman ohjeen: sovi treffit julkiselle paikalle, varmuuden vuoksi myös toiset ja kolmannetkin treffit. Jotkut ihmiset paljastavat heikkouksiaan hitaammin. Mitä päätelmiä tein nettideittailusta?   Se on mielenkiintoista, jännittävää, joskus jopa pelottavaa. Netissä syntyneet mielikuvat ja todellisuus erosivat toisistaan aina jonkun verran, toisinaan valtavasti. Nettitreffailu on yllättävää ja se vaatii uskoa, tuuria, pitkää yrittämistä, avoimuutta, hyvää ihmistuntemusta ja nopeaa tilanteiden lukukykyä eli itse asiassa kaikkea sitä, mitä treffailu reaalimaailmassakin. Erityisesti vaaditaan tuuria. Onnea. Tuuria. Kasoittain hyvää onnea.   Mainitsinko jo, että tarvitaan tuuria?   Lokakuussa, kun aloitin tämän juttusarjan tekemisen, olin ollut verrattain vähän aikaa sinkkuna. Pitkän suhteen jälkeen kaikki yksinelossa tuntui uudelta ja äärettömän ihmeelliseltä. Tämänkin juttusarjan kirjoittamisen aloittaminen tuntui hauskalta, leikkimieliseltä seikkailulta ja asennoiduin parinmetsästyshaasteeseen hilpeän kepeästi.   Muutaman kuukauden nettideittailua kokeiltuani olen tullut kuitenkin siihen lopputulokseen, ettei se sovi minulle. Tahdon tavata ihmisiä oikeasti, tahdon jo heti alkuun nähdä, millainen katse toisella on silmissään, miltä hän tuoksuu, miten hän kohtelee muita kanssaeläjiä, kuinka hän kävelee ja tervehtii, miten hän juo kahvinsa. Jos on käynyt etukäteen merkittäviä ja pitkiä keskusteluja netin välityksellä, ensivaikutelma saattaa värittyä 50 // 

oletuksilla, odotuksilla, haavekuvilla ja valitettavasti myös valheilla.   Nettideittailulla oli myös selkeästi negatiivisia vaikutuksia omaan mielialaani; aloin pohtia montako viestiä olin saanut, olinko tarpeeksi viehättävä, miksi joku vastasi minulle ja joku toinen ei. Ryhdyin yllätyksekseni määrittämään irrallisia palasia itsestäni ja minuudestani tuntemattomien ihmisten sanojen, kehujen tai loukkausten kautta.   Poistan ilmoitukseni treffipalstalta tältä istumalta. Se on tuonut elämääni jännittäviä hetkiä sekä uusia kokemuksia. Olen käynyt muutamia mielenkiintoisia keskusteluja ja olen oppinut yhtä ja toista ihmisten käyttäytymisestä. Silti minusta tuntuu siltä, että olen antanut vähän enemmän kuin olen saanut. Opin paljon myös itsestäni. Tajusin olevani – jännittämisestä ja ajoittaisesta ujoudesta huolimatta - ihan hyvä tapaamaan uusia ihmisiä. Opin käymään treffeillä ja uskon olevani nyt rohkeampi ja avoimempi.   Suosittelen, että kaikki te sinkut siellä näyttöjenne loisteessa antaisitte mahdollisuuden nettitreffailulle. Pyytäkää ystäväänne ottamaan teistä hyvä, selkeä valokuva. Kirjoittakaa rehellinen profiiliteksti ja nähkää hieman vaivaa sen eteen. Uusien ihmisten tapaaminen deittipalstan kautta on helppoa, aina se ei edes ole täydellistä tai kivaa. Kokeilkaa olla rohkeita, antautukaa, luopukaa peloistanne.   Kiitos kanssani treffeille lähteneille ja kiitos kanssani kirjoitelleille! Toivottavasti teitä lykästää kumppaninhaussa, kävi se sitten nettideittien avulla tai jollakin toisella tapaa. Treffipalstan mainosbannerin teksti ei toivottavasti ole vain urbaanilegenda. Ja vitosellakin on mahdollisuus saada ihan hyvä pizza.   Uusin kujein, ensi kertaan! Tai vaihtoehtoisesti niin kuin eräs tuntematon, humalainen laitapuolenkulkija minulle noin neljätoista vuotta sitten keskustassa tokaisi: ”Kevät tulee, ja v***u, true love”.  -Janica


// 51


1 Teksti ja kuvat Ulla Alakangas

Matka Vantaalle tarkoittaa usein odotetun ulkomaanmatkan alkua. Mutta unohda kankeat lentokenttämuodollisuudet – eksoottista lomatunnelmaa ja muistorikkaita kokemuksia voi hankkia ilman lentämiseen käytettyjä tunteja ja eurojakin. Boulevard-H:n vinkeillä lomailet herroiksi Vantaalla viihdekeskus Flamingossa. 52 // 


Viikonloppu riittää Pääkaupunkiseudulta hurauttaa kätevästi bussilla suoraan Flamingon pääovelle. Lomien puutekaan ei estä lähtemästä lemmenlomalle, kun valitsee kohteen läheltä. Viikonloppu eri ympyröissä riittää irtiotoksi arjesta ja matkan toteuttamista varten ei tarvitse säästää kuukausitolkulla.

Hotellihuone korkeuksista 12-kerroksinen Sokos Hotel Flamingo sijaitsee keskellä Flamingon viihdekeskusta kauppakeskus Jumbon yhteydessä. Hotellin ylimmistä kerroksista on hulppeat maisemat eri puolille pääkaupunkiseutua. Illan pimetessä isojen lasi-ikkunoiden takaa avautuu loputon valomeri, josta ei usein pääse Suomessa nauttimaan. Ylimmässä kerroksessa voi käydä katselemassa hotellin tarjoamilla kiikareilla Helsinki-Vantaan lentoasemalle alati laskeutuvia ja sieltä nousevia lentokoneita.

2

 // 53


Kuninkaalliset kylvyt Viimeistään siinä vaiheessa tuntee olevansa lomalla, kun laskeutuu hissillä alas kylpylään pelkässä kylpytakissa ja tohveleissa. Flamingosta löytyy ylellinen vain aikuisille tarkoitettu Spa & Wellness -kylpylä, jossa voi nauttia erilaisten saunojen ja altaiden lisäksi rentouttavista hoidoista. Boulevard-H testasi King’s bath -nimisen elämyksen, jossa nimensä mukaisesti kylvetään kuninkaalliseen tyyliin pronssiammeessa kallisarvoisten öljyjen ja yrttien hyväillessä ihoa. Kylpyyn voi mennä yksin tai kaksin ja tarjolla on kuohujuomaa kera raikkaiden hedelmien. Hoidon jälkeen vartalo ja mieli ovat kokeneet täydellisen rentoutuksen ja iho tuoksuu ihanalta seuraavanakin päivänä.

Lisätiedot kylpylästä: www.flamingospa.fi Lisätiedot hotellista: www.sokoshotels.fi/fi/vantaa/sokos-hotel-flamingo

54 // 

4 3


Ilo irti shoppailusta

Kun aika ei kulu nähtävyyksien kiertämiseen, riittää viikonlopusta aikaa kaupoissa kiertelyyn ja kahvilla istumiseen. Flamingossa on aina hyvä sää, joten takkia ei tarvita. Niinpä vaatteiden sovittaminenkin on vaivatonta, kun ei tarvitse kuoriutua ulkovaatteista sovituskopissa. Lomafiiliksellä shoppailu on mukavaa, kun työpäivän rasitukset eivät tunnu jaloissa ja mielessä.

Älä suunnittele viikonloppua liian täyteen Flamingo tarjoaa lukuisia tapoja viihtymiseen. Ei kannata kuitenkaan haksahtaa suunnittelemaan viikonloppua liian täyteen menoja: jätä aikaa rentoutumiselle. Hyvin syöminen ja kylpylässä käyminen riittävät onnistuneeseen lemmenlomaan, kun puitteet ovat kunnossa. Elokuvissa käynti ja peliaktiviteetit tuovat mukavaa piristystä arki-iltoihin, kaikkea ei kannata mahduttaa yhteen parisuhdeviikonloppuun.

5

 // 55


What ever happens, you should always focus on the most important thing in life:

being

APPY

Profile for Boulevard-H

Boulevard-H Issue2  

Boulevard-H Issue2