FALL-WINTER 2013
“Sweet dreams are made of this Who am I to disagree? I travel the world and the seven seas Everybody’s looking for something“
2 //
// 3
TÄSSÄ NUMEROSSA
5. Pääkirjoitus 6. Toimituksen yhteystiedot 9. Uskalla lausua haaveesi ääneen 10. Kill your darlings
12. Opi, miten teet syksyn kuumimmat mattahuulet helposti kotikonstein.
12
14. Outi näyttää, miten itämaiset kuosit, neulemekko ja pitsi stailataan näyttävästi. 20. Ostoksilla personal shopperin kanssa 24. Tila haltuun 34. Tyylillä ja tekniikalla 38. Talviteloille
48
14 48. Toinen editorialimme kuvattiin idyllisen boheemilla puistoalueella Tapanilassa. 56. Sinkku testaa nettideittailua 60. Toimitus fiilistelee
4 //
PÄÄKIRJOITUS
Do-It-Yourself Jos et löydä tarvitsemaasi, tee se itse. Ajatus mielessäni selaan ylpeänä tämän muotiverkkolehden sivuja, jotka vielä puoli vuotta sitten tuntuivat kovin kaukaisilta. Mielessä leijui haave, unelma, toive. Arkea vauhdittivat kahvikupin ääressä vaihdetut ideat, suuret suunnitelmat ja riemun kiljahdukset. Tästä se lähtee, tytöt! Boulevard-H syntyi seitsemän naisen (ja yhden sisukkaan miehen, kiitos taitosta kuuluu täysin Mikolle!) unelmasta koetella rajojaan ja toteuttaa rakastamiaan asioita. Olemme eri ikäisiä ja varsin erilaisissa elämäntilanteissa: jollakin on lapsia, toinen aloitti juuri opintonsa. Pukeudumme luonteidemme mukaisesti vaihtelevasti, toinen skandinaavisen yksinkertaisesti, toinen värikkään tyttömäisesti. On kuitenkin yksi asia, joka yhdistää meitä kaikkia: rakkaus muotiin. Tänä syksynä catwalkit täyttyivät turkiksista, ruutukuoseista ja laatikkomaisista miestentakeista. Itse kuitenkin ajattelen, että muoti määräytyy katsojansa silmissä. Rakastan halpaa Carrie Bradshaw’sta muistuttavaa tutuani, vaikka se onkin auttamattoman kliseinen ja monen mielestä järkyttävän ruma. Anna itsellesi oikeus päättää, mistä juuri sinä pidät. Tavoitteenamme on luoda sisältöä, joka tarjoaa sinulle inspiraatiota ja iloa arkeen – istuit sitten ratikassa, puistonpenkillä tai nojatuolissa peittoon kääriytyneenä. Siksi tuotimme lehtemme sähköisesti verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi lukemaan aikaansaannostamme. Minua ympäröi tiivis unelmaverkosto. Siitä saa voimaa, kannustusta ja uskoa, että minä pystyn tähän – että me pystymme tähän, yhdessä. Jokaisella on unelma, pieni tai suuri. Anna palanen itsestäsi, niin sinullekin annetaan arvaamattomia asioita, jotka vievät askel askeleelta kohti unelmaasi. Tämä on meidän palasemme sinulle.
// 5
Kehittyminen ja uuden luominen on kuin vahingossa syntynyt resepti. Se on useiden virheiden ja kokeilujen yhteistulos, hullu haave yhdistettynä loputtomaan kokeilunhaluun. Tässä oikealla näet Boulevard-H:n toimituksen. Se on villi yhdistelmä sattumalta toisensa tavanneita ihmisiä. Kaikilla on oma tärkeä tehtävänsä visuaalisessa sopassa - ota rohkeasti yhteyttä! toimitus@boulevard-h.com Ulla Alakangas ulla@boulevard-h.com Mikko Arhippainen mikko@boulevard-h.com Janica Grönqvist janica@boulevard-h.com Miia Haavisto miia@boulevard-h.com Hanna Kärppä hanna@boulevard-h.com Jenna Mäkinen jenna@boulevard-h.com Mira Pesonen mira@boulevard-h.com Outi Virenius outi@boulevard-h.com 6 //
// 7
8 //
KOLUMNI
Haaveilua häpeäksi asti // Mira Pesonen
Hävettää, ammattihaaveeni nimittäin. Poskia alkaa kuumottaa ja vatsassa kipristellä kun minulta kysytään unelmatyöstäni. Mitä olisi sopivaa vastata? Huomaan häpeän tason vaihtelevan kysyjästä riippuen. Toisille kerron ylpeänä haaveistani. Toiset taas eivät saa kuulla eheää tarinaa. Pitäisivät varmasti turhamaisena ja epärealistisena. En halua antaa itsestäni liian naiivia kuvaa, joten nielen osan sanoista. Muiden reaktioita liiaksi pelättyäni unelmani alkoi tuntua kaukaisemmalta ja mahdottomalta. Se hautautui punastuksen alle ja piileksi nielaistuissa sanoissa. Se oli livahtamassa karkuun, mutta sain sen kiinni. Nyt olen päättänyt olla häpeilemättä unelmaani mahdollisimman vähän ja oloni on keventynyt ainakin puoli kiloa. Seuraavat viisisataa grammaa karisivat, kun ryhdyin päätöksistä tekoihin. Ammattihaaveeni salailu, muuntelu ja häpeily on alkanut kääntyä päälaelleen. Sanat unelmatyöstäni lipsuvat huuliltani eri tilanteissa kuin itsestään. En nielaise sanoja kuten ennen, ja joka kerta kun päästän ne vapaiksi, tunnen itsenikin vapautuneeksi. Täten kehotankin pyristelemään irti häpeän vyyhdistä, keventämään oloa gramma kerrallaan. Kun häpeästä pääsee irtaantumaan, on helpompi alkaa toteuttaa unelmia ja näin toteuttaa myös itseään. En tosin voi väittää, ettei unelmien tavoittelu olisi pelottavaa. Kaikki sen kuitenkin tietävät – eteenpäin ei pääse jos ei ota as-
kelta. Loikata tai harppoa sinun ei tarvitse. Pienetkin askeleet riittävät. Voit vaikka hiipiä, jos siltä tuntuu. Kävely kohti unelmia voi olla kepeää kuin uusilla kauniilla kengillä sipsuttaminen. Juuri käyttöön otetut kengät monesti kuitenkin hankaavat ja saavat jalat rakoille. Tällöin ei auta kuin liimata kantapäähän rakkolaastari ja purra huulta. Ei luopua kauniista kengistä, kuten ei niistä unelmistakaan, pienen vastoinkäymisen tullen. Olen päättänyt ottaa kauniit kengät kaapin perältä päivänvaloon. Alkaa vaalia unelmaani. Pudistella siitä pölyt ja näyttää sen muille oikeassa muodossaan, häpeilemättä. Ainahan voin palata siihen pisteeseen elämässä missä nyt olen, jos kompuroin matkalla liiaksi. Parempi kuitenkin koettaa kuin katua. Tämän lehden myötä olen päässyt matkaan, jonka avulla voin toteuttaa ammattihaavettani. Häpeilemättä myönnän sen olevan toimittajan työ muotilehdessä. Tällä matkalla en joudu kulkemaan yksin, vaan mukanani on joukko ihania ihmisiä. Koetetaan siis yhdessä suunnata eteenpäin, jokainen tyylillämme. Yhdessä matka taittuu helpommin. Eikä sitten hävetäkään niin paljoa, jos jokin menee vikaan. Poskia tämä matka saattaa yhä punottaa, jännityksestä, mutta sitten vain hymyillään ja kerrotaan huonosta poskipunaostoksesta. Ja pidetään ne rakkolaastarit käsilaukussa, kaiken varalta. // 9
KOLUMNI
KILL YOUR DARLINGS // Ulla Alakangas
Tänä syksynä olen havahtunut huomaamaan millainen lista minulla on ollut uskomuksia itsestäni. En ole aamuihminen. En tykkää liikunnasta. Ansioluetteloni tulee kehittyä noususuuntaisesti aina vain vaativammista tehtävistä vaativampiin. Itsetuntemus on varmasti hyvä asia sinällään, mutta oletukset voivat myös alkaa ohjata elämää puolestasi väärään suuntaan. Jos on mukavuudenhaluinen ja ei tykkää liikunnasta, niin onko silloin ihan ok antaa itsensä rupsahtaa rauhassa? Olen aloittanut tänä syksynä työssä, jota en olisi kelpuuttanut ansioluettelooni muutama vuosi sitten aiempaa alempiarvoisen nimikkeen takia. Kaiken lisäksi uuteen työhöni täytyy mennä joinakin aamuina jopa aamukuudeksi ja niinä päivinä kun ei tarvitse, menen samoihin aikoihin kuntosalille. Tämä on entiselle minulle täysin käsittämätöntä toimintaa, jonka ei pitänyt olla edes mahdollista. Uskomukseni itsestäni ovat tulleet vedetyksi alas wc:stä tänä kummallisena syksynä. Ja tiedättekö mitä - olen kiitollinen siitä. Kun ennen kukonlaulua hiki ja adrenaliini virtaa, tulee olo, että pystyy mihin vaan. Uusi elämä tuntuu hyvältä. Stressittömän työpäivän jälkeen jaksan harrastaa minulle rakkaita asioita, kuten vaikkapa tämän lehden tekemistä. Kolme vuotta sitten uskoin vakaasti, etten voi olla erossa miehestäni. Halu kokea 10 //
elämää New Yorkissa kasvoi kuitenkin niin suureksi, että lähdin lopulta yksin kevääksi suureen maailmaan, kun yhdessä lähteminen ei käytännön syiden takia ollut mahdollista. New Yorkissa vietetty aika lukeutuu elämäni parhaisiin kokemuksiin ja se vain vahvisti parisuhdettamme. Olen varma, että lähtemättä jättäminen ei olisi sitä tehnyt. Alan kääntyä uskomaan, että ne asiat, jotka tuntuvat mahdottomilta, tulee juuri tehdä. Ansioluettelo ei sanele sitä, kuka on menestynyt ja kuka ei. Amerikassa arvostetuimpia työnhakijoita ovat konkurssin tehneet, sillä heidän uskotaan oppineen elämästä eniten. Kill your darlings on sanonta, johon törmäsin ensimmäisen kerran opiskeluaikoinani, kun opettajamme käski tappamaan tuotannon, joka ei näyttänyt etenevän kuin oli toivottu. Samaa mentaliteettia noudatetaan startup-yrityksissä. Syksyn suurimman menestystarinan takana ollut Supercellin toimitusjohtaja kertoi, että firmassa on kylmäpäisesti vedetty alas pitkään kehitteillä olleita tuotteita, jotta on pystytty keskittymään kaikista timanttisimpiin ideoihin. Mennään siis tänä syksynä viimapäin rohkeasti. Otetaan mallia startup-maailmasta, jossa kaikki mukana olevat hyväksyvät tosiasian, että tarvitaan yhdeksän epäonnistunutta yritystä, jotta tulee se kymmenes, joka on todellinen jackpot.
Amerikassa arvostetuimpia työnhakijoita ovat konkurssin tehneet, sillä heidän uskotaan oppineen elämästä eniten
// 11
Synkistelyä Teksti Mira Pesonen
Syksyn ja talven kauneustrendit kietoutuvat tummaan harsoon. Päivänvalon vähetessä meikkien sävyt syvenevät. Rohkea tummaa niin silmät, kynnet kuin huulet. Trendit toimivat mainiosti myös yksinään.
Kynnet
Jos tumma meikki kasvoilla pelottaa, voi loppuvuoden trendin hyödyntää kynsissä. Lakkaa kynnet matalla tai kiiltävällä, kunhan värisävy on paletin tummemmasta päästä. Tummiksi maalattuja kynsiä nähtiin catwalkilla Fendin, Zac Posenin ja Cushnie et Oschin syksy/talvi näytöksissä. Tumma lakka toimii kynsissä aina ja se on helppo yhdistää kaiken värisiin vaatteisiin.
Huulet
Kiiltävä pinta vaihdetaan huulimeikissä tänä syksynä ja talvena mattaan. Mattahuulet on helppo tehdä kotona. Huulipuna levitetään ensin huulille, jonka jälkeen huulien väliin asetetaan paperi, jota vasten huulia painetaan. Tämän jälkeen huulipunaa lisätään huulille ja paperilla painelu toistetaan. Näin huulilla on väriä, mutta pinta muuttuu kiiltävästä mataksi. Tummia, kiillottomiksi paineltuja huulia nähtiin Lanvinin, Phillip Limin ja Fendin syksy/talvi näytöksissä. 12 //
Lancome L’absolu Rouge -sarja
Kuvat Chloe Rainwater, meikkitaiteilija, San Francisco, CA. Instagram: @ChloeRainwaterMUA
Silmät
Nyt saa itkettää, sillä silmien alle varisseet ripsivärit vain lisäävät katu-uskottavuutta. Syys- tai räntäsade ei selätä tätä trendiä, jossa luomiväriä levitetään silmän alaosaan. Silmämeikki voidaan myös keskittää pelkästään alaluomelle. Grunge-silmiä nähtiin catwalkilla Rodarten ja Altuzarran syksy/talvi näytöksissä. Jos perinteisen syksyiset musta, harmaa ja ruskea tuntuvat liian rajuilta, voit vaihtoehtoisesti käyttää myös muita värejä. Sininen ja keltainen piristävät katsetta sekä vähentävät grungen tunnetta.
Lumene Long Wear Duet ja Lumene Blueberry Long Wear Duet -sarjat
// 13
INSPIROIDU KLASSIKOISTA
Teksti ja tyyli Outi Virenius // Kuvat Marko Saari // Malli Outi Virenius // Meikki ja hiukset Hanna Europeaus
Olipa muodissa mikä tahansa, klassisen tyylikkäät asut eivät koskaan poistu muodista. Kaiva kaapista muodin klassikot ja asusta ne kauden herkuilla.
Katse itään
Runsaat itämaiset kuosit ovat in juuri nyt. Kirjailtu jakku kannattaa ottaa viimeistään nyt käyttöön tai korjata kirppikseltä talteen. Juhlavan kokonaisuuden luot lisäämällä jakkuun kiiltäväpintaiset housut ja koristeellisen topin. Jos asu on runsas jo itsessään, kannattaa satsata yksinkertaiseen kampaukseen, jonka voi asustaa tyyliin sopivaksi. 14 //
// 15
16 //
Toimistolta kokkareille
Yksinkertainen tumma neulemekko on joka vaatekaapin ehdoton asukki. Tyylikäs neulemekko on arkena oiva valinta. Toimistouskottavan neulemekon voi asustaa illan kekkereille esimerkiksi turkiskauluksella tai -liivillä.
// 17
Aina chic
Pitsi pitää pintansa ja on seksikkäämpi kuin koskaan. Pitsipoolo samaan aikaan peittää ja paljastaa. Rohkea jättää alle näyttävät alusvaatteet, kun taas paljasta pintaa arasteleva pukee alle topin. Massiiviset korut kruunaavat tyylin. Piristä mustaa klassisella punaisella.
18 //
// 19
Tällä palstalla tutustutaan lehden tekijöihin ja heidän taustoihinsa. Ensimmäisessä numerossa Boulevard-H lähtee ostoksille personal shopper Jenna Mäkisen kanssa.
20 //
OSTOKSILLA
PERSONAL SHOPPERIN KANSSA Teksti ja kuvat Ulla Alakangas
Katse skannaa keskittyneesti Stockmannin naistenvaateosastoa. Stylisti Jenna Mäkinen kulkee osastolta toiselle ja nappaa silloin tällöin vaatekappaleen mukaansa käsivarrelleen. Asiakas otti yhteyttä personal shopperin töitä tekevään Mäkiseen pari viikkoa sitten ja projekti on edennyt henkilökohtaiseen tapaamiseen. Normaaliin käyntäntöön kuuluvat ennakkovalmistelut ovat valuneet hukkaan, sillä COSilla ei saanutkaan kuvata ja se oli välttämätöntä tällä kertaa jutun tekemisen takia. Onneksi Stockmannilla on laajat valikoimat ja Mäkinen hoitaa muuttuneen tilanteen tyynesti. Asiakaskin vaikuttaa tyytyväiseltä päästessään seuraamaan ammattilaisen työskentelyä läheltä alusta saakka. Mäkinen on pukeutunut ruskeaan pörröjakkuun, mustaan kynähameeseen ja ylipolvensaappaisiin. Jakun alta paljastuu musta, vatsan ja selän rohkeasti paljastava pitsipaita. Korkealla päälaella keikkuvaa pitkää ponnaria katsellessaan ei voi välttyä ajatukselta, että Mäkinen näyttää aivan nuorelta Sarah Jessica Parkerilta. Ajatus huvittaa Mäkistä. ”Ehkä se on joku tietty ilme, muutkin ovat sanoneet samaa”, hän hymähtää. Personal shopper ei vaikuta vaikeasti lähestyttävältä, vaikka olemus onkin keskivertoa härmäläistä huolitellumpi ja rohkeampi. Asiakas tuntuu olevan rentoutunut
ja puhua pulputtaa toiveistaan Mäkiselle vapautuneesti. ”En irrottele ihan huimasti, joten saisi olla aika pelkistettyä – mutta coolia. Ei mitään bling bling -juttuja. Dekoltee paljaana tunnen oloni jotenkin naisellisemmaksi”, asiakas luettelee mieltymyksiään rekkien välissä. Tapaamista on edeltänyt sähköpostikirjeenvaihto, jossa on käyty läpi ennakkoon asiakkaan toiveita ja kartoitettu lähtökohtia kuten käytössä olevaa budjettia. Mäkinen haluaa tutustua asiakkaaseen aina etukäteen kunnolla. ”Mieluiten tapaan asiakkaani kasvotusten, mutta aina se ei ole mahdollista. Silloin käytössä ovat puhelin ja sähköposti”, Mäkinen kertoo.
Mallia Amerikasta
Mutta mitä personal shopper käytännössä tekee? Shoppailee toisten rahoilla tehdäkseen tyylitajuttomista ihmisistä muodikkaampia? Ala on vasta rantautumassa Suomeen ja uudet palvelut herättävät aina ennakkoluuloja. ”Kierrän asiakkaalle sopivia vaateliikkeitä, jonka jälkeen esittelen sovittuna ajankohtana vaatteet, perustelen ja inspiroin. Personal shopperin palvelut on tehty helpottamaan asiakkaan elämää”, Mäkinen summaa. Usein personal shopperin pakeille hakeutu // 21
misen taustalla on epävarmuus siitä, mikä näyttää hyvältä. Tai kiire. Kaikilla ei ole aikaa kierrellä kaupoissa sovittelemassa erilaisia vaatteita ja arvioida, mikä istuu päälle ja mikä ei. Asiakkaat ovat hyvin erilaisia ja tulevat eri yhteiskuntaluokista. ”Jenkeissä personal shopperit ovat melkein yhtä tunnettuja kuin kampaajat. On hassua, miksei Suomessakin olisi ok satsata rahaa tällaiseen, satsataanhan rahaa manikyyreihin ja kampaajiinkin”, Mäkinen haastaa. Jenna Mäkinen on asunut muotimaailman mekassa New Yorkissa ja nähnyt omakohtaisesti, mitä ala on Atlantin toisella puolen. Au pair -vuotenaan Mäkisen isäntäperheen äiti sattui olemaan muotialalla ja välivuotta
22 //
pitänyt neitokainen pääsi hänen kauttaan mukaan työpaikalle ja muotinäytöksiin. ”Nykissä tämä työ tuli varmaan ensimmäistä kertaa todellisesti eteeni, sillä näin kuinka kiinnostavasta ammatista on kyse.” Suomeen palattuaan ja stylisti-artesaaniopinnot Kajaanin ammattiopiston ylioppilaspohjaisella linjalla aloitettuaan Mäkinen alkoi pohtia, että voisi ryhtyä tekemään personal shopperin töitä itsekin. Ja ei kun tuumasta toimeen. ”Mä rakastan niin ihmisten yllättämistä kuin auttamista. Ja siihen kun lisätään mun rakkaus muotiin sekä muodin visualisuus niin 1+1+1 = Personal Shopping”, kaksi vuotta muiden töiden ohessa personal shopperin töitä tehnyt Mäkinen naurahtaa.
Mä rakastan niin ihmisten yllättämistä kuin auttamista. Ja siihen kun lisätään mun rakkaus muotiin sekä muodin visualisuus niin 1+1+1 = Personal Shopping
Alan uranuurtajaksi Suomessa
Sovitus on päättynyt ja asiakas seisoo kassalla uuden vaatekerran kanssa tyytyväisenä hymyillen. Viikonloppuna koittavaan luokkakokoukseen ei tarvitse lähteä nyt vanhoissa, nuhjuisilta tuntuvissa vaatteissa, kun uusi look on löytynyt. Asun osat on valittu niin, että niitä voi eri tavalla yhdistämällä käyttää myös töissä. Lopputulos ei näytä personal shopperilta itseltään vaan sopii hyvin asiakkaalle, joka on kertonut haluavansa olla ”French chic with Danish cool.” ”On tärkeää, että unohtaa omat henkilökohtaiset mielipiteensä ja osaa katsoa asiakastaan ammattimaisin silmin”, Jenna Mäkinen vahvistaa. Jotenkin tulee olo, että tästä naisesta vielä kuullaan. Kuuluisia personal shoppereita ei taida vielä Suomessa paljoa olla, mutta ehkä Jenna Mäkinen on nimi, jonka nuoremmat sukupolvet tulevat nimeämään esikuvakseen tämän alan uranuurtajana Suomessa. Painetaan nimi mieleen. // 23
24 //
Samettijakku, Bik Bok. Samettihousut, Ellos. Avokkaat, Ellos.
TILA
HALTUUN Teksti ja tyyli Jenna Mäkinen // Kuvat Janica Grönqvist // Malli Fanni // Meikki ja hiukset Oona Jokinen // Miljöö Musiikkitalo
Asenne on näyttävän asun paras asuste. Rohkea pukeutuja leikittelee vaatteilla omien sääntöjensä mukaan. // 25
Paita, Bik Bok. Hame, Monki. Turkisjakku, Ilse Jacobsen. Nilkkurit, Minna Parikka. Pikkulaukku, Love Moschino. Sormus, Gina Tricot. 26 // 
// 27
Kirjailtu pusero, Ted Baker. Korvakorut: Ibero.
28 // 
Maksimekko, Ilse Jacobsen. Pitkävartiset korkosaappaat, Minna Parikka. Kaulakoru, Ibero.
// 29
30 //
Takki, Rich & Royal. Pusero, Supertrash. Farkut, Guess by Marciano. Kaulahuivi, Guess by Marciano. Nilkkurit, Click Shoes.
// 31
Samettijakku, Bik Bok. Kaulakoru, Gina Tricot. 32 //
// 33
TYYLILLÄ
JA TEKNIIKALLA
”Ennen inhosin pyöräilyä, sillä poljin täysin väärällä tyylillä: sykähtelin ensin itseni tärviölle, kunnes laskettelin hengästyneenä loppumatkan. Fiksin kautta löysin pyöräilyn ilon uudelleen.” Eino Korkala nojautuu innostuneena eteenpäin sohvalla kertoessaan fiksipyörien voimansiirtotekniikasta. Toisin kuin tavallinen pyörä, fiksi pysähtyy, kun lakkaa polkemasta. ”Fokus tiehen on välittömämpi, sillä joudun koko ajan kontrolloimaan pyörän liikkeitä. Alamäessä poljen hitaasti ja ponnistan lihaksillani luonnollista voimaa vastaan, pyöräilen ikään kuin taaksepäin”, Korkala sanoo. Fiksipyöriä on moitittu esimerkiksi siitä, että niissä ei ole lainkaan jarruja. Tosiasiassa fiksi on yhtä turvallinen kuin tavallinen pyörä, kun sitä osaa ajaa oikein. Pyöräilijän on oltava ajan tasalla ympäristön ärsykkeistä, mieluiten vielä muutama sekunti etuajassa. ”Liikenteen jatkuva tarkkaileminen on toisaalta helpottavaa: voin vain keskittyä pyöräilyyn ja unohtaa kaiken muun, stressin ja työasiat. Ennen pyöräilin täysin ajatuksiini uppoutuneena, jolloin olisin saattanut jäädä auton alle. Fiksillä vastaava ei onnistuisi.” Korkala osti pyöränrungon viisi vuotta sitten poliisihuutokaupasta ja rakensi fiksinsä mahdollisimman pienellä budjetilla. Hifistelijät voivat käyttää pyöriinsä ja niiden lisävarusteisiin useita tuhansia euroja. ”Tarkoituksenani onkin muokkailla pyörääni ja vaihtaa tulevaisuudessa kalliimpiin osiin. Olen haaveillut toisestakin pyörästä, mutta päivitän mieluummin nykyistä fiksiäni laadukkaammaksi”, Korkala sanoo. 34 //
Eino Korkala, 28, art director
Teksti ja kuvat Hanna Kärppä
Fiksillä pyöräillessä täytyy olla aina läsnä hetkessä. Tavallisesta pyörästä poikkeava tekniikka vaatii aluksi totuttelua.
// 35
Olen jääräpää, enkä anna pyöräilyn vaikuttaa pukeutumiseeni Korkalan työmatka Vallilasta keskustaan taittuu nopeasti Töölönlahden viertä ja Baanaa pitkin. Kauniit maisemat rentouttavat mielen, vuodenaikojen vaihtelun voi suorastaan haistaa. ”Arjessa pyöräily merkitsee minulle funktiota, matkaamista kohteesta A kohteeseen B. Kesällä on aikaa pyöräillä myös täysin omaksi ilokseen, jolloin teen pidempiäkin kaupunkiretkiä”, Korkala sanoo. Liikennemäärät ovat olleet laskussa Helsingin keskustassa jo vuodesta 2006. Kaupungin tavoitteena on lisätä pyörämatkojen osuutta kulkutapajakaumasta 15 prosenttiin 36 //
vuoteen 2020 mennessä. Pyörämatkojen osuus oli viime vuonna 11 prosenttia. ”Helsingin liikennejärjestelyissä on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten vuosien aikana ja pyöräreittejä on alettu suosia. Pyöräilijöiden tulisi ottaa vielä rohkeammin liikenne itselleen, jotta autoilijatkin tottuisivat tilanteeseen”, Korkala pohtii. Entiseen ratakuiluun vuonna 2012 avattu 1,3 kilometrin pituinen Baana on turvallinen väylä kevyen liikenteen kulkijoille. Kesäisin Kampissa toimiva Pyöräkeskus tarjoaa puolestaan säilytys- ja vuokrauspalveluja. Korkala työskentelee markkinointitoimis-
tossa, jossa pukeutumisilmapiiri on rento mutta siisti. Valkoiseen kauluspaitaan ja tummansiniseen neuleeseen pukeutunut mies ei innostu urheilullisista pyöräilyvaatteista. ”Olen jääräpää, enkä anna pyöräilyn vaikuttaa pukeutumiseeni. Minulla ei ole esimerkiksi pyöräilyshortseja tai -kenkiä. Varakengät voisivat tosin olla paikallaan, sillä varvaskoukut pilaavat kenkäni”, Korkala kertoo ja osoittaa sinivalkoisten Karhu-lenkkareidensa kärkeen avautuvaa reikää. Edes sadepäivät eivät lannista pyöräilijää. Sadetakki jää naulakkoon,
sillä se hiostaa vaatteita vettäkin pahemmin. Jos tiedossa on kuitenkin kokous tai asiakastapaaminen, Korkala hyppää suosiolla ratikkaan. Korkala kuvailee tyyliään käytännönläheiseksi. Hän vertaa pukeutumistaan pyöräilyyn: mies hankkii vaatteita jokseenkin harvoin ja kriisiytyy, jos materiaali ei ole kestävä. ”Minulla on yksi pyörä, yhdet silmälasit ja yhdet suosikkihousut. Käytän tavaroita niin kauan, kunnes ne ovat täysin käyttökelvottomia. Mieluiten käyttäisin samoja vaatteita aina”, Korkala sanoo nauraen. Harrastajille fiksipyörissä tärkeintä on tekniikka, vaikka joillekin myös trendikkyys on tärkeää. Monet kuitenkin luulevat, että fiksissä on kyse yksinomaan hipster-imagosta. ”Fiksillä pyöräilyyn liitetty estetiikka ja voimansiirtotekniikka menevät usein sekaisin. Minulle tärkeintä on ergonomia ja pyöräilyn helppous. Mutta en voi kieltää: onhan näissä tyyliäkin”, Korkala sanoo myhäillen.
// 37
TALVITELOILLE
Teksti ja tyyli Janica Grönqvist // Kuvat ja meikki Miia Haavisto // Malli Heini Ain // Miljöö yksityiskoti Helsingin Tapanilassa
38 //
Syyskuu, 13. Valoa on enää niin vähän yhtä vähän kuin tässä talossa on lämpöä et ole enää sytyttämässä kumpaakaan Rappusilla kietouduin huopaani kuin kerran sinuun
// 39
Syyskuu, 23. Ja on taas aika Naulata umpeen ne ikkunaluukut Yhdessä yössä Ilma muuttui niin kylmäksi Enää en voi päästää tuulta tulemaan sisälle vaikka tahtoisinkin Katson pihamaalle ja muistan kuinka keväällä saavuit ihollasi ruohikon tuoksu, katseessasi kehäkukkia Yhdessä valvoimme ja vahdimme että yö olisi varmasti yötön (ja pitkään se olikin)
40 //
// 41
Lokakuu, 2. Käskystäsi yritin tänään kunnostautua Jo heti aamusta kampasin hiukset ponihännälle ja laitoin punaa huuliin Peilistä vastaan katsoivat tutut silmät - katsetta en vain enää tuntenut
42 //
// 43
44 //
Lokakuu, 13. Ja joka päivä Parvekkeelle sataa lisää keltaisia, punaisia, oransseja lehtiä Pihamaan vaahtera laittaa parastaan; se on värittänyt polun ja portaatkin Toivoisin että olisit näkemässä kuinka paljon värejä jätitkään näkemättä
// 45
Lokakuu, 18. Tänään lehdessä luki että junat odottavat minua laitureilla ja kai kaikki ne laivat niissä sadoissa satamissa Siksi pakkasin laukkuni Mukaani otin tämän päiväkirjan lämmintä juotavaa ja yhden valokuvan sen ihanan jossa hymyillään onnellisena (Muuten, piiloitin avaimen vanhaan paikkaan) Kun kävelin pois talo huokasi hiljaa jäi ikävöimään Sinun ohellasi tänään minä jätän hyvästit kesälle.
46 //
// 47
Teksti ja kuvat Ulla Alakangas
EDITORIALI LUOMASSA 48 //
IA A // 49
Muotikuvat ovat yhteiskunnan naisihanteiden ja trendien peilejä, jotka kuvastavat aikaansa ja kehittyvät jatkuvasti. Tähän lehteen kuvattiin kaksi erilaista editorialia. Toisiin kuvauksiin vaatteet valittiin tavallisen käytännön mukaisesti PR-toimistojen rekeiltä. Toisiin käytettiin vain lehden tekijöiden omia vaatteita – aarteita, jotka kuvausryhmän jäsenet olivat valinneet tuhansien houkutusten joukosta tukemaan oman sielunmaisemansa ilmentämistä. Uskomme, että oma persoonallinen tyyli on muodikkainta ja siksi uskalsimme toteuttaa tällaisen editorialin esikoislehteemme. Kuvaukset olivat projekti, jossa koko 50 //
työryhmä lainasi palan sisintään yhteiselle lopputulokselle, jonka toivomme inspiroivan myös muita toteuttamaan itseään eri tavoin rohkeasti. Kuvausten lokaationa toimi runollinen kartano Tapanilan puistomaisessa kaupunginosassa. Talo ansaitsi Andy Warholin sanoin oman 15 minutes of fame -hetkensä, sillä kamera rakasti sen aikaa nähnyttä, boheemia tunnelmaa. Patinoituneet seinät ja vanhat esineet kertoivat tarinoita ajoilta, jotka ovat olleet vaikuttamassa tämän hetken ihanteiden syntymiseen. Mallin työtä hoitamaan kutsuttiin toimittajan uran itselleen luonut Heini, joka pääsi
kuvauksien myötä heittäytymään hetkeksi entisen harrastuksensa pariin ja välittämään talon talviteloille laittavan kuvitteellisen hahmon tunnelmia kuvissa. Kuvaamisesta ja tuottamisesta vastasi muotitoimittajaopintojen kautta tutustunut kolmen naisen kopla, Miia Haavisto, Janica Grönqvist ja Ulla Alakangas, joille opiskelemaan lähteminen antoi sysäyksen lähteä muovaamaan koko elämää uuteen, intohi-
moisempaan suuntaan. Tiimi oli mukana aiemmin syksyllä 120 eri alan ammattilaisen joukossa tekemässä kansainvälistä muodin suurtapahtumaa, Gloria High Fashion day’tä. Yksittäisten muodin rakastajien ei ole mahdollista (eikä onneksi tarpeellistakaan) saada sellaista joukkiota kasaan oman henkilökohtaisen muoti- ja taideprojektin luomiseksi. Intohimolla ja kekseliäisyydellä pääsee pitkälle. Siitä todisteena tämä lehti. Miia hoiti menestyksekkäästi meikin ja hiukset meikkaajan estyttyä viime metreillä osallistumasta kuvauksiin. Janica stailasi // 51
tinkimättömyydellä asut halutuiksi kokonaisuuksiksi ja kirjoitti tarinaa kuljettavat runot lehden sivuille. Kun ympärillä on toisiinsa uskova joukko, löytyy jokaisesta uusia taitoja, jotka ovat saattaneet olla turhaan vakan alla piilossa. Mikä tahansa on mahdollista tahtovalle mielelle. Näin kertoi myös onnenkeksi, joka oli sujautettu kiinalaisen ruuan mukana kassiin kuvausevääksemme. Siihen uskomme. Maailmassa ei voi olla liikaa kauniita kuvia ja inspiraationlähteitä. Tämä on meidän versiomme tämän syksyn visuaalisista herkuista.
52 //
// 53
SINKKU TESTAA:
Nettideittailu Teksti Janica Grönqvist // Kuvat Hanna Kärppä
Ja tapahtui niinä, pitkinä ja lämpiminä, kesän 2013 viimeisinä päivinä, että hänen oli keksittävä ja löydettävä itsensä uudelleen. Ja hänen olisi tehtävä se ihan yksin. Toisinaan elämä ei mene sen ihanan romanttisen komedian käsikirjoituksen mukaan. Vaikeuksia ei voitetakaan, rakkaus ei ole ikuista eivätkä tarinat aina lopu yltiöromanttisen hääkohtauksen päällä pyöriviin lopputeksteihin. Vieläkin hirvittää sanoa, saati sitten kirjoittaa: Olen 31 -vuotias. Ja olen sinkku. Nyt joku siellä pyöritteli silmiään! Tiedän kyllä, etten ole tässä tilanteessa ihan ypöyksin, mutta koen oman tilanteeni olevan kohtuullisen ainutlaatuinen. En nimittäin koskaan ole pyytänyt kenenkään puhelinnumeroa. En ole myöskään koskaan pyytänyt ketään ulos. Olen ollut - hyvin lähelle - puolet elämästäni saman miehen kanssa. Minulla ei ole mitään eikä minkäänlaista kokemusta deittailusta. Jopa vähän päälle viisikymppinen äitini sanoi, että olen elänyt kuin nunna. 54 //
Minulla ei ole mitään hajua siitä, missä ihmiset tapaavat. Miten pojille (niistä kai on tullut tässä välissä miehiä, apua!) puhutaan? Miten joku isketään? Mistä tietää kuka on vapaa? Kuinka on mahdollista löytää ketään kunnollista ja kivaa? Ovatko kaikki varattuja? Näihin kysymyksiin – ja niin moniin muihinkin – tahdon löytää vastauksen. Olen aina ollut sitä mieltä, että tukalista tilanteista on yritettävä ottaa kaikki irti. Siksi kutsun sinut seuraamaan jännittävää ihmiskoetta: Olen päättänyt testata ja kokeilla kaikki mahdolliset seuranhakutavat, epätoivoiset ja vähemmän epätoivoiset, hurjat ja hurjemmat ja raportoida sitten niiden toimimisesta. Tervetuloa seuraamaan kuinka tämän treffailumaailman untuvikon käy, lupaan laittaa itseni likoon ja rikkoa kaikkia omia - ja vähän ehkä muidenkin - rajoja.
// 55
56 //
Nyt se alkaa: sinkku testaa! Näpyttelen paniikissa näppäimistöä. On sunnuntai ja kello lähentelee puoltayötä. Olen luvannut itselleni perustaa tänään nettitreffiprofiilin ja minua kauhistuttaa. Valitsen kokeilualustakseni ilmaisen nettideittailusivuston, josta eräällä miespuolisella ystävällä on kokemusta. Heti joudun kohtaamaan vaikeita valintoja. Mikä voisi olla hyvä nimimerkki? (Päätän valita lyhennelmän suosikkikirjailijani nimestä.) Mitä ihmettä kirjoitan profiilitekstiini? Tekstin pitäisi kai olla jotain vähän huomiota herättävää, mutta kertoa silti oikeasti minusta. Oman kuvan lataaminen palveluun hirvittää huomattavasti enemmän kun olin kuvitellut ja huomaan pelkääväni jonkun tunnistavan minut. Miellän selvästi nettitreffailun vieläkin epätoivoisten hylkiöiden hommaksi. Heti nimimerkkini auettua minulla on mahdollisuus päästä selamaan muiden profiileja. Tuntuu, kuin olisin nettikaupassa, mutta kenkien ja vaatteiden sijasta shoppailenkin miehiä. Asetan itselleni hakuehtoja: Tahdon löytää 28–35 -vuotiaan heteromiehen pääkaupunkiseudulta. Noilla hakukriteereillä ruutuun aukeaa monta sataa ilmoitusta. Alan kahlaamaan niitä – ystävä apunani – läpi. Ensisilmäykseltä yllättää se miten huonoja kuvia ihmisillä on profiileissaan! Miehet tuntuvat suosivan suttuisia ”selfieitä” ja peilikuvia (Suunnittelen jopa hetken aikaa työllistäväni itseni tulevaisuudessa nettitreffiprofiili - valokuvaajana). Toinen selvästi esillä oleva ryhmä ovat ”salil-eka-salil-vika” -tyypit, joilla on ollut pakottava tarve laittaa - jopa useita - kuvia itsestään ilman paitaa. Huomaan tekeväni ihmisistä todella räikeitä ja oikeasti varsin ilkeitäkin päätöksiä vain vilkaisemalla muutaman sekunnin ajan heidän profiilikuvaansa. Tosielämässä tavatessa ihmisestä voi tarkkailla niin paljon muitakin asioita, nettiprofiilista puuttuvat kokonaan eleet ja ilmeet. Itsevarmuuttaan miehet tuntuvat korostavan istumalla veneen ohjaimissa tai nojaamalla kalliin auton konepeltiin. Kokonaan kuvattomia profiilei-
ta on myös todella paljon. Huomaan joidenkin nimimerkkien ällöttävän minua jo heti kättelyssä. Jos jonkun täytyy mainostaa tavaransa kokoa ja näköä, tahi varallisuutensa määrää jo nimimerkissään, luulen ettei yhteinen taipaleemme ole tähtiin kirjoitettu. Löydän monen sadan miehen joukosta kolme, joiden profiilikuva sekä teksti tuntuvat minusta kiinnostavilta. Määrä tuntuu minusta todella vähältä. Tajuan samalla myös olevani todella kranttu. Päässäni alkaa soimaan ”all by myself, don´t wannaaabeee…”, mieli alkaa tehdä jäätelöä ja tahdon itkeä itseni hiljaa uneen ajatellen pitkää ja yksinäistä vanhuuttani. Pari ensimmäistä päivää olen kuin tulisilla hiilillä. Olen varma, että kaikki näkevät naamastani sen, että olen perustanut nettitreffiprofiilin. Profiilini ja sinne tulleet viestit ahdistavat minua vieläkin todella paljon. En oikein tahdo selailla muita käyttäjiä, koska he näkevät, että olen käynyt heidän profiilissaan. Kuitenkin viimein, joskus viidennen päivän kohdalla, paniikki alkaa helpottaa. Huomaan hihitteleväni kippurassa saamilleni omituisille viesteille. Kirjoitan jopa profiilitekstini uusiksi, teen siitä enemmän näköiseni ja vähän vähemmän nössön. Listaan lempielokuvani, musiikin, jota kuuntelen, poliittiset kantani, asiat joista pidän ja joista en pidä. Laitan profiiliini jopa uuden kuvan, sellaisen, josta minut oikeasti pystyy tunnistamaan. Olen ilmeisesti päättänyt antaa mahdollisuuden nettideittailulle. Viikon viimeisenä päivänä olen jo oppinut melko tunteettomaksi. Nettideittailun etiketti alkaa tulla minulle yhä tutummaksi; kenellekään ei tarvitse vastata, jos ei tahdo. Kenenkään ei myöskään pitäisi loukkaantua siitä, jos vastausta ei kuulu. Huomaan edelleen silti harmittelevani, miten mitättömän pienien asioiden takia jätän monelle vastaamatta ja tajuan myös pohtivani syitä, miksei joku tahdo vastata minulle. Vaikka tunnen jonkun verran tilastoja ja tiedän ihan oikeita ihmisiäkin, jotka ovat löytäneet kumppanin netistä, olen itse hyvin skeptinen. Tämän viikon aikana olen udellut kai // 57
kilta tutuiltani heidän kokemuksiaan nettitreffailusta. Yllätyksekseni aika moni sitä on kokeillut. Ihmisten kokemukset olivat hyvin vaihtelevia; kaikki olivat tavanneet aika paljon niitä ”sammakoita”, yksi mies oli kohdannut ”helmen” ja yksi nainen myös elämänsä suurimman rakkauden (ja tälle netin kautta tavanneelle pariskunnalle syntyy jouluna ensimmäinen lapsi, onnea murmelit!). Miehet olivat saaneet netin kautta helposti seksiseuraa, keskimääräisesti toisilla treffeillä oli lykästänyt. Seksiseuran hakemiseen netti varmasti toimiikin melko hyvin. Kaikki kehottivat minua näkemään ihmiset tosielämässä melko nopeasti. Profiilikuvan ja kirjoitetun tekstin perusteella ihmisestä ei voi oikein saada kokonaiskuvaa, moni oli yllättynyt tavatessaan ihmisiä oikeasti. Naiset neuvoivat sopimaan aluksi hyvin lyhyitä, korkeintaan kahvin pituisia treffejä julkisille paikoille. Miehet neuvoivat olemaan avoin ja ”antamaan nopeasti”. Taidan luottaa oman sukupuoleni neuvoihin tässä tapauksessa hieman enemmän. Lopuksi yhteenveto nettitreffailuviikosta: Olen viikon aikana saanut vähän alle 100 viestiä vähän yli viideltäkymmeneltä eri käyttäjältä ja profiiliani on katsottu melkein 800 kertaa (Apua! Se on varmasti enemmän sinkkumiehiä, kun muuten ikinä tapaisin vuodessa!) Minut on suosikkilistattu 40 kertaa (mitä se ikinä tarkoittakaan). Suoria seksiehdotuksia on tullut neljä kappaletta. Parissa lupailtiin upeaa ulkonäköä, nautinnollista toimintaa sekä kalsareiden kookasta sisältöä. Seksiä ehdottaneilla käyttäjillä ei kenelläkään ollut profiilikuvaa näkyvillä ja sika säkissä ei tätä typykkää oikein kiinnosta. Olen nimittäin kasvissyöjä. Hyvin lyhyitä viestejä tuli eniten! Usein kysyttiin vain lähdenkö kahville tai lenkille, joku kirjoitti vain heippa tai mukavaa viikonloppua. Yllämainittujen lisäksi naamalleni ”on tultu” virtuaalisesti, olen saanut kolmesti saman ”tässä sinulle kukkia” –viestin kolmena peräkkäisenä päivänä, minulle on kahdesti kirjoitettu ”Fuck You” (ilmei58 //
sesti koska en vastannut viestiin), minulle on lähetetty yksi puhelinnumero ja käsketty soittamaan (”ring, ring, kiirehdi!”), koska olen kuulemma sielunkumppani. Sen lisäksi minulle on haluttu lähettää luettavaksi eroottissävytteinen novelli nettitreffailusta sekä pikkutuhmia kuvia. Fiksuja, kivoja viestejä olen saanut kolmelta eri käyttäjältä pari kappaletta. Itse lähetin viestin kolmelle mielestäni kiinnostavalle miehelle, kaksi niistä ei vastannut minulle ollenkaan. Kolmas vastasi lyhyesti ja kysyi minulta, millainen olisi minusta täydellinen viikonloppu. Vastasin hänelle mahdollisimman totuudenmukaisesti ja omasta mielestäni ihan hauskastikin, olemme sopineet tapaavamme lähiaikoina, siitä lisää ehkä ensi kerralla? Tämän viikon kokemusten perusteella uskoni nettideittailun toimivuuteen ei ole kyllä kovin korkea. Netissä tapaamistani miehistä vain pari tahtoisin tavata oikeasti, internetin ulkopuolella. Pahoitin myös hieman mieleni siitä, miten rajun ulkonäkökeskeisesti itse luokittelin ihmisiä. Nettideittailussa on kuitenkin hyviä puolia; pääset suoraan näkemään tietoja ihmisten kiinnostuksen kohteista ja mikä tärkeintä, netissä profiilin kohdalla ilmoitetaan se suhdestatus. Baarissa tavatessa ei ikinä oikein tiedä kuka on sinkku, kuka varattu. Ihmisiin tutustutaan myös eri tavalla, hyvät kirjoittajat erottuvat joukosta edukseen samoin kuin hyvät profiilikuvat. Odotan pelon- sekä innostuksensekaisin tuntein, mitä nettitreffeiluviikot numero kaksi ja kolme minulle tarjoavat! Mitä seuranhakutapaa minun pitäisi sinun mielestäsi testata? Kokeilulistalla ovat nyt jo sinkkujooga, sokkotreffit, sinkkukori ja baareissa heiluminen. Keksitkö minulle jotain muuta hauskaa tapaa löytää elämäni rakkaus (tai edes jotain pientä kivaa ensi viikonlopuksi)? Tunnetko henkilön, joka olisi juuri sopiva minulle? Kirjoita ja kerro! Lupaan olla yllytyshullu!
Olen viikon aikana saanut vähän alle 100 viestiä vähän yli 50:ltä eri käyttäjältä ja profiiliani on katsottu melkein 800 kertaa
// 59
TOIMITUKSEN VALINNAT
BOULEVARD-
Toimituksen sydän sykkii. Haaveet, unelmat ja miel Keräsimme yhteen talven suosikit, joista riitt
Suloisen vaaleanpunaisiin kansiin kätkeytyy maailman tunnetuimman it-tytön sielunmaisema. Alexa Chung kertoo debyyttikirjassaan ihastuttavan häpeilemättömästi lapsuutensa rakkaimmista ratsastushousuista, teini-iän tyylimokista ja ihailemastaan Karl Lagerfeldista. Chung päästää lukijansa aidosti iholle kertoen tarinaansa tajunnanvirranomaisesti. Suosittelen ahmaisemaan kirjan yhtenä suupalana teekupillisen kera. Varoitukssen sana: IT aiheuttaa välittömän tarpeen maalata silmiin kissarajaukset, kuunnella voimaannuttavaa tyttöpoppia, selata lisää kuvia ysärityylistä ja lisätä Chungin Instagramin seurantalistalle. // Hanna Kärppä
Kuka voisi vastustaa tänä sosiaalisuuden aikakautena sovellusta, jonka slogan on ”Rando; You have no friends”? Nappaat mobiililaitteellasi valokuvan, se lähetetään saman tien täysin sattumanvaraiselle sovelluksenkäyttäjälle, täysin sattumanvaraiseen maahan, täysin anonyymisti. Kun lähetät yhden kuvan maailmalle, saat yhden kuvan tilalle, käyt siis hetkien vaihtokauppaa. Kuvista ei voi tykätä, eikä niitä voi kommentoida, ei myöskään jakaa uudelleen. Tuokiokuvia maailmalta – kuin nopeaa pullopostia! // Janica Grönqvist
Rando on saatavilla iPhonelle sekä Android -käyttöjärjestelmän laitteille. 60 //
-H FIILISTELEE
lenkiinnon kohteet ulottuvat moniin eri asioihin.
tää iloa pimeneviin iltoihin ja koleisiin päiviin.
Juokseminen on hauskaa talvellakin. Erityisen hauskaa se on Helsingissä Hietaniemen rannalla järjestettävässä SnowRunFest -tapahtumassa 8.2.2014, kun siihen yhdistetään biletunnelma sekä luminen yökerhotyyliin valaistu estejuoksurata. Hupisarjaan voi lähteä yhdessä kavereiden kanssa kohtaamaan mustavalaistuja ryömintäesteitä, barrikadeja ja kiipeilyverkkoja tai vaihtoehtoisesti haastaa itsensä kilpasarjassa. Kahden ja puolen kilometrin pituinen rata juostaan kahteen kertaan. Tapahtuman erilaisten elementtien ansiosta juokseminen tulee varmasti eroamaan perinteisestä sunnuntain juoksulenkistä. Kun tällaisia special-tapahtumia järjestetään, niistä kannattaa ottaa kaikki irti! // Jenna Mäkinen
Toimitus ottaa haasteen vastaan ja heittää vastahaasteen kaikille lukijoille! Ilmoittaudu mukaan osoitteessa snowrunfest.com. Radalla tavataan!
Hidas aamu, lempilevy ja Ego-kupista nautittu mantelimaidosta valmistettu latte rentouttavat arjen kiireiden keskellä juuri nyt parhaiten. // Mikko Arhippainen
// 61
My city, My elsinki