Page 1

SAARENMAAN MATKAILUREITIT



Matkailureitit – kartta........................................................................................ 8 Romanttinen etelätie............................................................................................12 Rantatien uudet ja vanhat kylät.....................................................................................18 Pohjoisen tien helmet – rantatörmät.....................................................................24 Länsirannikon upeat maisemat..................................................................................28 Legendaarinen Sõrvenniemi............................................................................................36

Etukannen kuva: Alar Truu / Kuressaare Merepäevad Kuvat: Maret Kaljulaid, Alar Liiv, Bianca Mikovitš, Priit Noogen, Kalmer Saar, Maris Sepp, Karl Jakob Toplaan, Valmar Voolaid.

1


SAARENMAA 11 000 vuotta sitten keskelle Itämerta kohosi saari. Ihminen asettui tälle saarelle yli 4000 vuotta eKr. ja asuu siellä edelleen huolimatta siitä, että on jouduttu sotimaan sekä valloittajia, ruttoa että itse pirua vastaan. Kansanperinteen mukaan Saarenmaalla asui aikoinaan muinainen sankari nimeltään Suur Tõll, joka pelasti saarelaiset pahimmalta. Tähän eeppiseen sankariin liittyviä paikkoja on vähintään yhtä paljon kuin tarinoita, jotka siirtyvät saarelaisten keskuudessa sukupolvelta toiselle. Rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä – Valtia oli luultavasti Saarenmaan ensimmäinen nimi, joka mainitaan muinaisissa kirjoituksissa. Näin saarta nimitti Pytheas Massiliasta 330 vuotta eKr. Juuri tähän antiikin ajan vaeltajaan viittasi uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäinen presidentti Lennart Meri kirjassaan “Hopeanvalkea”. Se liittyi Pytheaksen matkaan myyttiseen Thuleen ja siellä olevaan paikkaan, jossa “aurinko käy nukkumaan”. Paikkaan, jona rakastettu valtionpäämies piti Kaalin meteoriittikraatteria. Kautta his-

2

torian Saarenmaata on kutsuttu myös Ossiliaksi, Öseliksi, Sarrnaksi, Ossiksi, Solejaksi, Sosolyksi. Saarenmaa oli muinaisten aikojen lopussa yksi Viron tiheimmin asutuista ja kehittyneimmistä alueista. Yksittäisten muinaisten kuntien sijasta oli muodostunut yhtenäinen maakunta luultavasti 1000- tai 1100-luvulla. Samoihin aikoihin huomattavan laivaston rakentaneet saaren asukkaat tunnettiin Itämeren länsirannalla pelättyinä merirosvoina. Oletetaan, että Saarenmaan sotilaat kävivät vuonna 1187 hävittämässä myös silloisen Ruotsin pääkaupungin Sigtunan. Muinaisia Saarenmaan viikinkejä kutsuttiin osseiksi. Heidät tunnettiin sinnikkyydestään ja vaeltajan luonteestaan. Legendan mukaan ensimmäisenä eurooppalaisena Amerikan mantereelle astuneen Leif Eirikssonin viikinkilaivassakin oli joitain saarelaisia. Nykyaika tuo yhä uudempia löytöjä ja tietoja tuosta ajasta. Lounais-Saarenmaalta Salmen kylästä on löydetty kaksi muinaista alusta, joiden iän uskotaan olevan 1300 vuotta ja jotka toimivat muinaisten skandinaavisten sotilaiden hautapaikkana. Merenkulun perinteet ovat Saarenmaalla siis vuosisatoja vanhoja. Saarella on syntynyt kuuluisia merimiehiä ja tutkimusmatkailijoita, joista tunnetuimman, Etelämantereen tutkimusretkeä johtaneen F. G von Bellingshausenin, lapsuudenmaisemat ovat Pilgusen kartanon mailla. Saarelaiset ymmärtävät arvostaa ja kunnioittaa historiaansa. Niinpä paikalliset papat kertovat joskus kyläkaupan edustallakin tarinoita muinaisista tapahtumista. Legendat ja myytit muodostavat nykyäänkin huomattavan osan saarelaisten kulttuurihistoriasta.


Vaikka saarelaiset eivät kumartaneet Pohjoismaisten ristiretkien aikaan Viroon saapuneita valloittajia ja osoittivat jatkuvaa vastarintaa, jäi sotilaallinen suorituskyky kuitenkin suurempien maiden alle. 1500–1700-luvuilla Saarenmaa, kuten koko muukin Viro, siirtyi yhdeltä hallitsijalta toiselle ollen välillä tanskalaisten, sitten taas ruotsalaisten, saksalaisen ritarikunnan ja venäläisten vallan alla. Sekä saksalaiset että venäläiset tulivat tänne jakamaan maita vielä viime vuosisadallakin, kun maailmansodat pyyhkivät mantereen yli. Erinomaisen sotastrategisen asemansa takia Saarenmaasta käyty taistelu muuttui yhdeksi verisimmistä Viron maaperällä nähdyistä. Tästä todisteena ovat Tehumardin taisteluista kertovat tarinat sekä Sõrvenniemi, jossa on runsaasti maailmansodan jäännöksiä. Monia maailmansotien aikaisia esineitä ja sotatekniikkaa on nykyään nähtävänä Sõrven sotamuseossa ja Saarenmaan sotamuseossa Põripõllun kylässä. Toisen maailmansodan jälkeen Saarenmaa jäi suljetuksi alueeksi, johon pääsyä varten Neuvostoliiton kansalaisten, myös Viron SNT:n asukkaiden, oli esitettävä passi. Joskus siitäkään ei ollut apua, vaan saarelle pääsi vain kutsusta. Ehkä juuri tuon vaikean saavutettavuutensa takia Saarenmaa on säilyttänyt idyllisen ja merentakaisen paratiisin kuvan yhä tänäkin päivänä.

3


Yksi on varmaa – Saarenmaa on viime vuosisadan lopusta lähtien ollut suosittu kesänviettopaikka, eikä se ole muuttunut tähän päivään mennessä. Jos saarelle pääsy tuolloin oli alkeellisten liikenneyhteyksien takia vielä hankalaa, niin nykyään, kun Viron mantereen ja Muhun saaren välisellä reitillä Virtsusta Kuivastuun kulkee lautta edestakaisin kymmeniä kertoja päivässä, ei ihmisten tarvitse huolehtia muusta kuin jonottamisesta. Tietenkään merireitti ei ole ainut mahdollisuus päästä Saarenmaalle. Saarenmaan pääkaupungissa Kuressaaressa on kunnollinen, eurooppalaiset standardit täyttävä lentokenttä ja säännöllinen lentoyhteys maan pääkaupunkiin Tallinnaan. Kesäkaudella charter-matkat tuovat tänne matkailijoita myös kaukaisemmista paikoista. Lisäksi lentoasema isännöi mielellään lentokoneita, joilla harrastelijalentäjät saapuvat vierailemaan Saarenmaalle. Vuodenajasta riippumatta syitä tulla tänne lomailemaan on enemmän kuin pystyy laskemaan. Kymmenet kilometrit hiekkarantoja, mahdollisuus rentoutua keskellä rauhaa ja hiljaisuutta, parantavat hoidot, joissa käytetään Saarenmaan

4

paikallista hoitavaa mutaa, ovat houkutelleet ihmisiä tänne jo 1800-luvun lopusta lähtien. Joukossa on ollut monia virolaisia ja ulkomaalaisia kulttuurihenkilöitä, jotka ovat saaneet inspiraatiota täkäläisestä meri-ilmasta ja puhtaasta luonnosta. Mutta eivät vain he. Nykyään Saarenmaan rantojen ja tuulisen sään viehätystä osaavat arvostaa yhä useammat purjelautailijat ja leijasurffaajat, joille saaresta on tullut ympärivuotinen mekka. Vaikka majoituspaikkoja erilaisiin tarpeisiin ja makuihin on saarella riittävästi, monet yrittävät löytää kesäkaudella jonkun tutun saarelaisen, jonka luona voisi vierailla. Ja saarelainen on vieraanvarainen – myös kaikkein kiireisimmillään. Samalla Saarenmaa on jo vuosia ollut suosittu kesäasunnon paikka sekä mannervirolaisten että ulkomaalaisten keskuudessa. Niinpä ympäri saarta kulkiessaan voi yhä useammin nähdä kunnostettuja vanhoja maatiloja ja upeita uudisrakennuksia, jotka odottavat omistajiaan pääasiassa kesäkaudella. Matkailu ja siihen liittyvät erilaiset liiketoiminnat ovat yksi Saarenmaan tärkeimpiä talouden aloja. Historian ja saarelaisten luonteenomaisen vieraanvaraisuuden lisäksi Saarenmaan suurin viehätys piilee sen luonnossa. Saarenmaan ja sitä ympäröivien saarten kasvisto, eläimistö ja linnusto ovat meri-ilmaston ja kalkkipitoisen maaperän ansiosta erittäin monipuolisia. Pelkästään suojeltuja lajeja löytyy yli 200. Puolet vähemmän on suojelukohteita, kuten rantajyrkänteitä, soita ja puistoja. Luonnonystäviä houkuttelevat tänne runsas floora ja fauna, sillä miten muuten voisi selittää sen, että vuosi vuodelta saarelle syntyy yhä enemmän vaellusreittejä ja lintutorneja. Kyllä, Saarenmaalla on lukemattomia katajia ja kiviä, mutta myös harvinaisia kasveja, kuten saarenmaanlaukku tai valkopihlaja, puhumattakaan kämmekkäkasveista, joiden suuremmat lajitoverit kasvavat viidakoissa. Viidakoita saarella ei ole, mutta metsiä, joihin ihmisjalka astuu vain harvoin, löytyy ympäri Saarenmaata. Saarella ympäriinsä vaeltaessa on enemmän kuin todennäköistä, että kohtaa myös täällä asuvia eläinkunnan edustajia, linnuista ja hyönteisistä puhumattakaan. Syksyn saapuessa metsät ovat kuitenkin täynnä korein varustautuneita marjastajia ja sienestäjiä. Metsän antien kerääminen eri tavoin säilöttäväksi on saarella yhä suosittua, ja tällaisille retkille kutsutaan yleensä mukaan myös mantereelta saapuvia ystäviä. Koleaa säätä paetaan marjastamisen, sienestyksen, kalastuksen tai metsästyksen jälkeen yleensä saunaan. Saunaa saarelainen arvostaa yhtä paljon kuin kotikaljaa ja tuoreita silakoita. Ei ole kovinkaan helppoa löytää saarelta sellaista taloa, jossa ei ole saunaa. Ja totta puhuen, kuinka kestää syksyllä saapuvaa koleutta ja talven pakkasia ja hankia? Tietysti saunan, hauskojen juttujen ja ystävien seuran avulla. Mutta tunteaksesi Saarenmaata sinun ei tarvitse muuta kuin nähdä se itse, olla läsnä ja paikallisten kanssa. Tai sitten vain vaellat ja tutkit saarta itseksesi joko autolla, polkupyörällä tai vain kävellen. Jännittäviä paikkoja, koskematonta luontoa ja historiaa näkee saarella kulkiessaan joka askeleella. Siihen täytyy vain varata aikaa


KURESSAARE Historioitsijat kertovat Kuressaaren nimestä kahta tarinaa. Paikannimi voi liittyä kurkiin tai Kuurinmaalla asuneisiin kuureihin, jotka tunnettiin suurina merenkävijöinä ja sotilaina. Ilmeisesti kyse on kuitenkin jälkimmäisestä vaihtoehdosta, sillä kuureja, jotka asuivat Kuurinmaalla ja joita pidetään yhdessä saarelaisten kanssa Itämeren viimeisinä viikinkeinä, olivat sekä Saarenmaalla että kaikkialla muualla Itämeren rannikolla usein nähtyjä vieraita, vaikka he eivät aina rantautuneetkaan parhain ja rehellisin aikein. Siksi Saarenmaalta voi myös löytää paljon kure-päätteisiä paikannimiä. Tuhat vuotta sitten Põduste-joki virtasi suureen, useiden saarten ja matalikkojen täyttämään lahteen, joka ulottui Kogulan kylään. Joen itärannalla, nykyisen Kuressaaren linnoituksen kohdalla, oli muinaisina aikoina saarelaisten tukikohta ja kauppasatama, johon johtivat kaikki saaren tärkeimmät tiet. Saarelaisten muinainen linnoitus on saattanut olla Kuressaaressa jo 1000-luvulla. Joissain lähteissä Kuressaare oli kirjattu maantiekarttoihin jo 1100-luvulla. 1200-luvun alussa Baltian maiden ristiretkien aikaan uppiniskaiset saarelaiset olivat niitä, jotka vastustivat kristittyjä valloittajia kaikkein eniten. Siksi uusien alueiden miehittämisestä kilpailevien ristiretkeläisryhmien oli yhdistettävä voimansa Saarenmaan valloittamista varten. Talvella 1227 lähes 20 000-päinen joukko ylitti jäätyneen salmen ja valloitti kuusipäiväisen piirityksen jälkeen Muhun linnoituksen, jossa olleet ihmiset menettivät henkensä. Sen jälkeen ristiretkeläiset siirtyivät Saarenmaalle Valjalan linnoituksen luo, jonka puolustajat antautuivat päivän piirityksen jälkeen ja suostuivat kastettaviksi. Vuonna 1233 saari jaettiin arpomalla Riian kaupungin, Riian piispan ja Kalparitariston kesken. Riikalaiset saivat veroalueekseen Etelä- ja Länsi-Saarenmaan, ritariveljet Itä-Saarenmaan ja Muhun, ja piispalle jäi Saarenmaan keskiosa.

Vuotta myöhemmin Saarenmaan piispaksi nimitetty Heinrich I sai myötäjäisiksi Riian piispalle kuuluvat alueet, mutta melko pian hän onnistui kaappaamaan myös Riian kaupungin maat, mukaan lukien strategisesti ja kaupallisesti merkittävän Kuressaaren sataman. Uudemmat arkeologiset tutkimukset osoittavat, että kivilinnoituksen rakentaminen aloitettiin Kuressaaressa 1300-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Haapsalussa asunut piispa tarvitsi turvallisemman tukikohdan oman valtansa vahvistamiseksi edelleen uppiniskaisten saarelaisten joukossa ja puolustaakseen maitaan niitä havittelevilta ritarikunnilta. Paikallinen väestö nujerrettiin lopullisesti vuosina 1343–1345 tapahtuneen verisen sisällissodan seurauksena. Sen jälkeen saarelaisten oli luovuttava sekä aseistaan että aiemmista etuoikeuksistaan. Eri isäntien tappelu merentakaisesta maasta jatkui kuitenkin seuraavinakin vuosisatoina. Kuressaaren saksankielinen nimi Arensburg (Arensborch) viittaa Kuressaaren linnoitukseen ”kotkan linnoituksena” – piispan vaakunassa valtaistuimella oleva kotka on myös Johannes Kastajan symboli. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Kuressaaren linnoituksesta ovat kuitenkin vasta 1380-luvulta. Ne ovat piispa Heinrich III:n surkea kuolema linnoituksen roskakuilussa vuonna 1381 ja ilmeisesti vuodelta 1384 oleva ilmoitus siitä, että Tallinnan raati on lähettänyt ritarikunnan avuksi Kuressaaren seudulle kahdeksan palkkasotilasta. Ensimmäinen maininta Kuressaaren asutuksesta asiakirjoissa on vielä myöhempi. Nimittäin vuodelta 1427 olevassa valituksessa Tallinnan raadille Saaren piispa Christian Kuband valittaa, että joku tallinnalainen on tehnyt hänestä loukkaavia ja panettelevia huomautuksia Kuressaaren oluttuvassa.

5


Kuressaaren linnoitus jäi Saarenmaan piispojen asuinpaikaksi aina Liivinmaan sodan alkuun saakka. Vuonna 1558 syttynyt Liivinmaan sota toi pikkukaupungin kehitykseen käänteen, jonka seurauksena silloinen piispa myi omaisuutensa Tanskalle, ja kuninkaan veljestä herttua Magnuksesta tuli Saarenmaan piispa. Mantereelta sotaa pakoon lähteneiden virolaisten kauppiaiden tulo vauhditti alueen kehitystä. Vuoden 1563 alussa Kuressaaren lähettiläät Jakob Kohl, Wolter Rothendorf ja Gert von Demter anoivat herttua Magnukselta kauppalalle kaupungin oikeudet. Tämä vahvisti 8. toukokuuta Riian lakeihin perustuvat etuoikeudet. Ruotsin ja Tanskan keskinäisen voimamittelön seurauksena Saarenmaa siirtyi Ruotsin vallan alaisuuteen. Juuri Ruotsin vallan aikana alettiin kiinnittää enemmän huomiota Kuressaaren muuttamiseen kaupunkimaisemmaksi. Vuonna 1663 valmistui kaupungin keskusaukion viereen vaakahuone ja vuonna 1670 sitä vastapäätä raatihuone. Näiden kahden rakennuksen ympärille alkoi muodostua kaupungin sydän, nykyinen vanhakaupunki. Kuressaaren jatkokehitykseen vaikuttivat tuhoisasti Pohjan sodan aikainen kaupungin suuri tulipalo ja rutto, jotka jättivät jälkeensä vain kourallisen asukkaita ja rakennuksia. Syyskuussa 1710, kun Pietari Suuren ”ikkunan avaaminen länteen” -toiminta oli saavuttanut Saarenmaan pääkaupungin, ei ruotsalaisesta varuskunnasta löytynyt ruton seurauksena vastusta. Sota oli jättänyt jälkensä, ja toipuminen kesti vuosikymmeniä, kunnes tuolloin lähinnä metsäkylää muistuttaneen kaupungin tilaa lähetettiin korjaamaan Liivinmaan varakuvernööri Balthasar von Campenhausen. Tämän miehen ansioiksi on laskettava sekä kaupungin yleisilmeen parantaminen taitavamman kaupunkisuunnittelun ansiosta että yhteiskunnallisen elämän aktivoiminen. Niinpä vuonna 1785 alkoi ilmestyä ensimmäinen paikallinen sanomalehti, koulujärjestelmä uudistettiin, perustettiin erilaisia klubeja, tehtiin teatteria – tämä kaikki houkutteli maaseudun aatelistoa, jotka asettuivat asumaan kaupunkiin vilkkaan seuraelämän ansiosta. Kuressaare, jonka asukasluku oli alle sadassa vuodessa lähes kolminkertaistunut, oli tuolloin Viron neljänneksi suurin kaupunki. Tarinat Kuressaaren puhkeamisesta kukkaan kiirivät Saarenmaalta paljon kauemmas, minkä ansiosta monet venäläiset eliittihenkilöt vierailivat tuolloin kaupungissa. Toukokuussa 1804 Kuressaaressa vieraili silloinen Venäjän tsaari Aleksanteri I. Väitetään, että juuri täällä, kesken hänen kunniakseen Läänen talossa (nykyisessä poliisitalossa) järjestettyä juhlaa, tuotiin tsaarille tieto siitä, että Ranskan senaatti oli julistanut Napoleonin perimäoikeudelliseksi keisariksi. Voidaan sanoa, että Kuressaaren matka nykypäivään ja nykyiseen maineeseen kylpyläkaupunkina sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä, jolloin havaittiin Saarenmaan merimudan parantava vaikutus.

6


Ensimmäisen mutahoitolan rakensi paikallinen puuseppä Jakob Weise kaupunginlääkäri tri Normannin pyynnöstä lähelle kaupungin nykyistä stadionia. Ihmeellisen hoitavan mudan maineen vuoksi hoitola jäi pian pieneksi, minkä takia kaupunkiin perustettiin samalla vuosisadalla vielä kaksi mutahoitolaa. Tämä kaikki johti kuitenkin kesälomailijoiden määrän nopeaan kasvuun, minkä ansiosta Kuressaaren linnoituksen viereen rakennettiin myös kaupunginpuisto, juhlasali ja soittolava. Kuressaare oli suosittu kesälomakohde sekä paikallisen kulttuurieliitin että ulkomaalaisten matkailijoiden keskuudessa. Sen, että kaikki lomahetket täällä eivät olleet yhtä ruusuisia, ovat tallentaneet kaksi virolaista klassikkokirjailijaa, jotka viime vuosisadan alkupuolella täällä lomaillessaan riitaantuivat paikallisten kanssa niin, että se päättyi tappeluun ja toisia pilkkaavien teosten painamiseen. Ulkomaalaisten lomailijoiden saapumista Kuressaareen tuki myös se, että täällä alkoi pysähtyä Riian ja Pietarin välillä kulkeva höyrylaiva. Lisäksi oli laivayhteys myös Helsinkiin ja Tukholmaan. Kuressaare oli vakiinnuttanut asemansa venäläiskansallisena lomakaupunkina, jossa oman konsulaattinsa avasivat Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Hollanti ja Saksa. Yhä edelleen kiinnitetään enemmän huomiota kaupungin ulkosuhteisiin, mukaan lukien tehokkaampien liikenneyhteyksien avaamiseen muihin Viron kaupunkeihin ja ulkomaille. Kuressaaresta on lentoyhteys Tallinnaan. Lisäksi on monia piensatamia, joita merireittejä pitkin matkustavat metsästysturistit rakastavat. Merenkulun perinteet eivät ole kadonneet täältä mihinkään. Vanhan merikaupungin, Kuressaaren, vieressä kehittyy laivanrakennus huimaa vauhtia, ja täällä kasvaneet kapteenit ja perämiehet ovat arvostettuja kaikkialla maailmassa. Vaikka Neuvostoajan saapuminen katkaisi kylpyläkaupungin kehityksen, Kuressaaren lahti muuttui uimakelvottomaksi, ja ulkomaalaisia matkailijoita tapasi harvoin vain ystävällisistä sosialistisista maista, niin Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen kaupunki on jatkuvasti ja menestyksekkäästi toiminut maineensa palautumisen puolesta. Uimaranta ja venesatama avattiin uudelleen vuonna 1999. Nykyinen Kuressaare on nopeasti kehittyvä kylpyläkaupunki Saarenmaan etelärannikolla. Kuressaaren kehitys on itsenäisyyden palauttamisen jälkeen ollut nopeaa ja edennyt nousujohteisesti korostaen kaupunkia ensiluokkaisena kesänviettopaikkana. Nykyään Kuressaaressa on seitsemän erilaista kylpylä-hyvinvointikeskusta, ja vitsaillen Saarenmaata kutsutaan myös Spaarenmaaksi – 170 vuotta kylpyläkaupunkina on jättänyt jälkensä myös kansanperinteeseen. Kuressaarella on terveysperinteiden kunnioittamisen osoituksena UNESCOn terveyskaupungin titteli ja UNICEFin nuoriso- ja lapsiystävällisen kaupungin titteli. Kuressaaressa ei kiinnitetä kuitenkaan huomiota terveyteen ainoastaan hoitavalla mudalla. Kaupunki on tehnyt suuria investointeja luodakseen kevyen liikenteen verkoston, joka on 22 kilometriä pitkä ja tekee kaupunkiin tutustumisesta entistä helpompaa. Luultavasti juuri polkupyörällä liikkuminen on hauskin tapa nähdä kaikki. Juuri tällaisia edellytyksiä luomalla kaupunki on muuttanut myös paikallisia asukkaita terveystietoisemmiksi: on rakennettu urheilukohteita, kuntoratoja ja leikkikenttiä.

Tavallaan leikkikenttänä voi pitää myös täysmittaista golfkenttää, jota ei syyttä pidetä yhtenä alueen parhaista. Käytännössä suolle rakennettu kenttä on monien Kuressaaressa vierailevien ulkomaalaisten mielestä hoitavan mudan kanssa tasavertainen houkutus. Lisäksi kenttä on Virossa ainutlaatuinen, koska se sijaitsee käytännössä kaupungissa, vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kylpylöistä. Vaikka voi vaikuttaa siltä, että Kuressaaressa ei tehdä muuta kuin eletään hiljaiseloa, johon kuuluu hoitavassa mudassa kylpeminen ja golfaus, niin todellisuudessa ei ole niin. Kyllä, talvella täällä on todella pastoraalinen ilmapiiri, ja kaupungin valojen läpi yön pimeydessä savuttavat savupiiput vaikuttavat idyllisiltä. Mutta Kuressaaren yöelämä on viikonloppuisin ja etenkin kesäisin vähintään yhtä mukavan menevää kuin pääkaupungissa Tallinnassa tai kesäpääkaupungissa Pärnussa. Puhumattakaan siitä, että täällä järjestetään ympäri vuoden kansainvälisiä kulttuuritapahtumia, joista suurimmat ovat kesäkuukausina pidettävät Oopperapäivät, Kamarimusiikkipäivät ja Kuressaaren Meripäivät. Lisäksi on lukuisia konserttiesityksiä, jotka vierailevat kaupungissa. Kuressaare on erittäin kulttuuriystävällinen kaupunki. Täällä on sekä erinomainen teatteritalo että myös jazz- ja folk-klubeja ja viihdepaikkoja, jotka ovat etenkin kesällä täynnä ihmisiä. Monet tarinat paikallisista asukkaista ja tapahtumista ovat säilyneet juuri lauluissa ja runoissa. Täällä syntyneet, opiskelleet ja kasvaneet taiteilijat ja tutkijat ovat saaneet mukaansa saaren aidon itsepäisyyden, joka on auttanut myös maailman turuilla. Oman kulttuurinsa jälkiä täältä voivat yhä löytää niin tanskalaiset, ruotsalaiset, saksalaiset kuin venäläisetkin. Kuressaare on paikka, joka muistuttaa monia lapsuudesta, kun taas toisille se tarjoaa uusia tunteita joka vierailulla. Hyvin harkittu kaupunkisuunnittelu on kautta aikojen ollut yksi Kuressaaren käyntikortteja, ja sen voi huomata kuka tahansa täällä käyvä. Täällä sulautuvat harmoniseksi kokonaisuudeksi eri aikakausien arkkitehtuurit keskiajasta barokkiin, klassismista nykypäivään. Kävellessään kesäkuukausina Kuressaaren öisillä kaduilla, joita reunustavat miellyttävästi kuhisevat viihtyisät katukahvilat, voi tuntea, miten ilman täyttää meren ja kukkien tuoksujen sekoitus ja historiallisten katujen virkeä henki. Mutta suurin arvo täällä on kuitenkin ihminen itse. Monet ovat sanoneet, että ihmisiä, joilla on niin suuri sydän ja vieraanvarainen luonne kuin saarelaisilla, ei ole nykyään helppo löytää. Saarelainen ei välitä, kuka sinä olet ja mistä sinä tulet. Hänellä on aikaa kertoa jokin tarina ja saada sinut tuntemaan kuin olisit kaveriporukassa, jonka olet tuntenut vuosikymmeniä. Todennäköisesti juuri tämä onkin se saaren maaginen aura, joka vetää puoleensa magneetin lailla, sillä missä tahansa oletkin, sinut toivotetaan aina avosylin tervetulleeksi. Mutta tämä kaikki pitää kokea itse, sillä toisin kuin monet muut asiat, jotka oikeasti ovat vain puoliksi niin hyviä kuin annetaan ymmärtää, Kuressaare historiallisessa hengessään ei jätä tilaa epäröinnille, vaan tarjoaa aina uusia tarinoita ja muistoja.

7


Panga

Tagaranna

S O E L A VÄIN

Ninase poolsaar

SAARENMAAN MATKAILUREITIT Neeme

KõruseMetsaküla

Kuralase Kalmu

Tagamõisa

Merise Vanakubja

Vaigu Veeremäe

LK ON

78

Lätiniidi

VILSANDI

H LA NA

Kuralase Kalmu

Vilsandi

poolsaar

Sepise

T

Pap Kõruse Käkimaa issa are Vilsa ndi 78

Tagamõisa Vaika saared

Tagamõisa

Vilsandi

Odalätsi

Oju TA G A LAHT Virita

Pajumõisa Kallaste Pidula

Kehila KurevereRootsiküla Pidula-Kuusiku Kõõru Kiirassaare Läägi Odalätsi

Üru

Viki Karujärve

Tiitsuotsa

Nõmpa

Luulupe

Tõrise

Lussu

Vendise

Sauvere Kandla

Ohtja

KärlaKuuse Kirikuküla

Loona

Purtsa

Kiruma

Kuumi

Varkja

Linnuse

Järise

Karujärve

Mustjala

Kuremetsa Jauni

Abula Selgase

Tuiu Küdema

Silla

L

Peederga

Paiküla

Tõru

Piila

Keskvere

Kärla

78

Nõmpa

A V

Anepesa A Endl Jõempa Kaubi Kaarma-Kungla Eikla Koidula Õha

86

Eeriksaare poolsaar

VILSANDI

Pidula-Kuusiku Kõõru

Rahtla

Pöitse

Ohtja Paatsa

K Ü D E MA LA HT

Vanakubja

Vaigu Läägi Veeremäe

Kihelkonna Tammese H !

ATH E LAH MA L MN N N LÕK O UISH E KU K

Loonalaid

Merise

Abaja

Silla

86

HE

Tohku

Kehila

VaiguKurevere Rannaküla

Pa Laugu-Liiva

Pahapilli

Kallaste Pidula

Kugalepa

Undva

KI

KõruseMetsaküla

Poka

Meiuste

Metsküla Kiruma Laugu

Jauni Abula Võhma Selgase

Ninase

Neeme

Liiküla

Mustjala Asuka

Panga

Ninase poolsaar

Tammese

Küdema

Liivaranna

Rahtla

TA G ATagaranna LAHT

Sepise Kõruse

So

Tuiu Murika

VaiguRannaküla

Lätiniidi

Tagamõisa poolsaar

Pammana

Paatsa K Ü D E MA poolsaar LAPammana HT

Kugalepa

Undva

Tohku

Võhma

Ninase

Hübja

AulaHakjala Vedruka Kaarmise Vendise ! HVintri Kuremetsa Kotsma L Kuumi Abaja Virita Sauvere Käkimaa apis Kärla-Kulli Haamse s aar Mätasselja Saue-Put Anepesa Aste e-V Kandla Kuusnõmme Pärn Kihelkonna-Liiva ilsan Kihelkonna Anijala Endla Pajumõisa Varkja Üru Kuke Jõempa di Kaisvere Käku H ! Lümanda-Kulli Mõnnuste Kaarma-Jõe ViiduKaarma-Kungla Paiküla Rootsiküla Viki Kaarma- LiivanõmmeAnsi Asuküla Vantri Mäebe KärlaSõmera Kirikuküla Karida Kiirassaare Kuuse Kirikuküla Eeriksaare Kaarma Loonalaid Mõisaküla H ! Laoküla Loona 78 poolsaar Sepa Arandi Aste Kärla Atla Vedruka Kogula Paevere Kaarmise MeedlaTõlli Irase H ! Eeriksaare Kotsma Uduvere Saia Vestla Kärla-Kulli Lümanda Viidu Mätasselja Austla KuusnõmmeVahva Kihelkonna-Liiva Maleva Jootme Pärni Käesla Anijala Kiratsi Kellamäe Lümanda-Kulli Mõnnuste ViiduUlje Leedri Mäebe Vennati Ansi Himmiste Sõmera Karida SuurPähkla Mõisaküla Randvere Mullutu Laadjala Paril Arandi Kõrkküla Atla Tõlli Kogula Paevere Tah Karala Metsapere Lümanda Varpe Viidu Austla Upa Vahva Jõgela Käesla Lah Kärd 78 Sikassaare Ulje Leedri Vennati Himmiste Lilbi Hirmuste Unimäe Paim Kipi Mullutu Parila Kõrkküla Koki Vaivere Metsapere Karala Varpe S A A R EMAA Jõgela Laheküla Kudjape Koovi Vaika saared

Oju

T

Eeriksaare P KU

US

M

79

M

AH EL

T

S A A R EMAA

10

KURESS

Koki

Koimla

Lõmala

Lahetaguse

Tiirimetsa Suurna

Järve

KeskrannaLänga

Järve

Keskranna

Tiirimetsa Suurna Tehumardi Metsalõuka Lassi Toomalõuka Möldri S U U R K ATELTehumardi H Möldri ! Salme Lassi ABRUKA H ! Üüdibe

Metsalõuka

Rantatien uudet ja vanhat kylät.................... 18

Salme

Läätsa

Pohjoisen tien helmet – rantatörmät......... 24

Üüdibe

Kaugatoma

Länsirannikon upeat maisemat.............. 28

Kaugatoma

Easte

Anseküla

Imara

Lõu Rahuste

Legendaarinen Sõrvenniemi........................... 36

Kaimri

Väike-Ula Lindmetsa Lõupõllu

Sõrve poolsaar

Easte

Anseküla

Lõu

Sõrve-Hindu

Rahuste Vintri

Kaunispe Kargi

Kaimri

77

Väike-Ula Lindmetsa Mässa Lõupõllu

Ohessaare

Jämaja Torgu-Mõisaküla

Türju

Iide

Kaavi Mäebe Kaunispe

Lülle Hänga

Kargi

Tammuna Karuste Läbara Ohessaare Maantee

8

Sääre

Mõntu

Jämaja Torgu-Mõisaküla

Türju

Vesitükimaa laiud

Laadla

Iide

Sõrve-Hindu Vintri

77

Sõrve poolsaar Soodevahe Laadla

Ruhnu

Mässa

Kaavi Soodevahe Mäebe

Abruka

S U U R K ATEL

Vahase

Läätsa

Imara

Väike

-

Toomalõuka

Lõmala

77

Lahetaguse

Länga

Praakli Nasva

H ! Muratsi

Mändjala

H !

Mändjala Taritu Vana-Lahetaguse

H !

re assaa RoomAbruka

Romanttinen etelätie...........................12

Riksu

Taritu Vana-Lahetaguse

Riksu

Nasva

Koimla

Kotlandi

Mõndalaid

KURESSAARE

Kotlandi

Mõndalaid Koovi

77

Kipi

Hirmuste

RUHNU

Kasselaid


M U HU Tri ig

Pallasmaa

Mõisaküla i-

Sõ ru

Kõinastu Hindu

Triigi

Leisi

u

arasmetsa

Oitme

H !

79

Nurme

Veske

Randküla Kavandi VäikeVõhma

Hiievälja Roobaka Õeste Aruste Viira Mätja Nihatu

Pulli

Haapsu

Koguva

Taaliku

Ööriku

Suur-Pahila Väike-Pahila

Rootsivere

Orinõmme Liigalaskma

Järveküla

Moosi

Külasema Päelda Paenase Rinsi Viira Igaküla Piiri

Nautse

Orissaare

Maasi

Mäeküla Väike-Rahula

H 7 ! 5

Lepiku Levalõpme

Liiva

Kesselaid

Lalli

Pärase

Hellamaa

Vanamõisa Soonda Kantsi Mõega Linnuse Ridasi Mäla Leeskopa Suuremõisa Nurme Raegma Laheküla Simiste Pädaste Aljava

VÄ Liiva Põripõllu IK Tumala Reina E Ariste 10 V Nenu Kuninguste Ä Kalma Suurlaid IN Sundimetsa Mehama Linnaka Tareste Arju Metsara Tõre Kahutsi Levala Karja Mui Salu Pöide Kopli Pärsama Iruste Kareda Tornimäe Ula Pamma Täätsi Tagavere Oti Veere Talila PöidePuka KoigiTutku Nava Are Külma Uuemõisa Keskvere Väljaküla a Imavere Metsaääre Nõmme Kärneri Kaisa Koigi Ardla Kanissaare Kõrkvere Koiduvälja Ratla Lõpi Koikla Kapra Välta Leisi Neemi Selja Muraja Käo Audla Unguma Väkra Kingli Kakuna Räägi Kõriska Jõe Allikalahe Kõnnu Koksi Ridala Saaremetsa Kuiste Pahavalla Paju-Kurdla Jööri Saareküla Vilidu Männiku Mustla Rahu Veeriku Kübassaare Haeska Nõmjala ValjalaLööne Muraja Kogula Laimjala Aaviku poolsaar Tõnija Röösa Üüvere Mägi-Kurdla Jõelepa Udriku laid H ! Undimäe Põlluküla Asva Kahtla Kalju Kõiguste Viltina ValjalaKalli Võrsna Ariste Randvere Reeküla Liiva-Putla KaaliJursi Liiva Eiste Laevaranna Sagariste tla Kaali Ruhve Vanalõve Salavere Kõljala Kallemäe Sakla Valjala-Nurme Saue-Mustla Kangrusselja Kungla Väljaküla Masa Metsaküla Matsiranna e Turja Oessaare Püha-Kõnnu Räimaste Reo Siiksaare Sauaru Tõlluste Iilaste Püha Väljamõisa Kiritu Kuusiku Rahniku hula Sandla Pihtla Sutu Hämmelepa du Ilpla Nässuma

Aru

Angla

Kesse

Lehtmetsa

Suur-Rahula Saikla

Võlla 10

Raugu Jõiste Mujaste

U P S U LAHT

LÕ P E M ERI

Kirderanna Jaani

Paaste

Kallaste Raugi Vahtraste Rebaski Põitse Tupenurme Kapi Lõetsa

Rannaküla Tamse

Kõinastu laid

oela

Nõmmküla

Tusti

Oina

S U U R V ÄIN Kuivastu Virtsu - Kuivastu

H !

V I I R E KURK

Võiküla Rässa Viirelaid

Võilaid

Kübassaare poolsaar

10

Valjala

mala

Leina

Vanamõisa

Norway Sweden Latvia

S U T U L AHT

Kailuka

Lithuania

Tirbi

e-Tulpe

Russi

Estonia

Rannaküla

Vatsküla Kasti

Finland

Ennu

Suure-Rootsi Väike-Rootsi

Belarus

Vätta poolsaar

United Kingtom

Poland Germany Ukraine

Austria

France

Ro o

ma

ss aa

re

-R

uh

Hungary

nu

L

I

I

V

I

L

A

H

T

9

1:212 000 0

5

10km


Romanttinen etelätie 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

27 28 29 30

31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46

57 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 13 12 11 10 9 8 73 74 75 76 77 78 79 80 3 2 1

81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93

47

94

49 50 51 52 53 54 55

Kudjape discgolfin radat (frisbeegolf), Kudjape kylä Kudjapen hautausmaa, Kudjape kylä Pyhän Eelkäija Skiitan nunnaluostari, Reo kylä Reomäen Apostoli Andreasen kirkko, Reo kylä Kaalin meteoriittikraatteri alue, Kaali kylä Meteoriitti- ja Kalkkikivimuseo, Kaali kylä Kaali kauppa, Kaali kylä Kõljalan kartano, Kõljala kylä Valjalan maalinnoitus, Valjala kylä

Valjalan Martinin kirkko, Valjala kylä Jöörin kylämuseo, Madise talo, Jööri kylä Pärsma kylä Pärsamaan Pyhän Innokentin kirkko. Pärsamaa kylä Anglan Tuulimyllymäki ja Perinnekulttuurikeskus, Angla kylä Karjan Katariinan (ja Nikolauksen) kirkko, Linnaka kylä Nihatu retkipolku, Nihatu kylä Võlupen siirtolohkare, Mujusten kylä Jõisten lepo – ja uimiskohta Jaanin kirkko, Jaani kylä Pulli törmä, Pulli kylä Maasin ritarilinnoitus, Maasi kylä Orissaare pikkukaupunki Orisaare satama Orissaaren urhelukentän tammi Saaremaan Sotatavara Museo, Põripõllu kylä Väikese väina (Pienen salmen) pengermä Veistos „Leinav ema“(Sureva äiti) , Muhu saari Muhun maalinnoitus, Linnuse kylä Eemun tuulimylly, Linnuse kylä Muhun Strutsitalo, Nautse kylä Presidentin allee, Muhu saari Männiku käsityöhuone, Koguva kylä Koguvan kylä ja Muhun Muuseo Koguva satama Vahtna uiskosatama ja uimapaikka, Rootsivere kylä Muhu-Rinsi Neitsyt Maria Kaasani Pyhäkkö kirkko, Rinsi kylä Pallasmaan ranta, Pallasmaan kylä Üügun törmä, Kallaste kylä Muhu-Hellamaa Apostlien Peetrusen ja Paulusen kirkko, Hellamaa kylä Kuivastun kievari, Kuivastu kylä Võikylän rannanpuolustuspatteri ja mukulakivitie, Võiküla kylä Kuivastu satama, Muhu saari

Pohjoisen tien helmet – rantatörmät

Rantatien uudet ja vanhat kylät 48

10

Kuivastu satama, Muhu saari Võikylän rannanpuolustuspatteri ja mukulakivitie, Võiküla kylä Kuivastun kievari, Kuivastu kylä Lõunaranna satama, Simisti kylä Pädaste kartano, Pädaste kylä Muhu Turistiinfo, Liiva kylä Muhun Katariinankirkko, Liiva kylä Presidentin allee, Muhu saari Muhun Strutsitalo, Nautse kylä Eemun tuulimylly, Linnuse kylä Muhun maalinnoitus, Linnuse kylä Veistos „Leinav ema“(Sureva äiti) , Muhu saari Väikese väina (Pienen salmen) pengermä Pöiden eli Kahutsin maalinnoitus, Kahutsi kylä G.W. von Aderkasin kappeli, Pöide kylä Pöiden Maarjan kirkko, Pöide kylä Pöide discgolfin radat (frisbeegolf), Pöide kylä Koigin räme, Koigi kylä Tornimäen Neitsyt Marian suojelun kirkko, Tornimäe kylä Kõrkveren Aavakivi, Kõrkvere kylä Kübassaaren metsä, Kübssaare kylä Kübassaaren majakka, Kübassaare niemi Anikaitse törmä, Kübassaare niemi Mihkel Rannan dendraarium, Neemi kylä STR luontopolku, Saareküla kylä Blestan kivet, Saareküla kylä Asva-Sääremäe luontopolku, Saareküla kylä Luontopolku – Iso kivi tarinoita, Kingli kylä Muistomerkki runoilijan Debora Vaarandi (1.10.1916-28.04.2007), Laimjala kylän Laimjala kauppa, Laimjala kylä Asvan viikinkikylä, Kahtla kylä Asva maalinnoitus, Asva kylä Laiduninan majakka Laimjalan Vassilius Suuren kirkko, Kahtla kylä Piretin kivi, Kõiguste kylä Kõiguste satama, Kõiguste kylä Laevanina ranta, Laevaranna kylä Tõnija kivihaudat, Tõnija kylä Kallemäe kauppa, Kallemäe kylä Sakla kylän keskusta ja museo Tõlluste kartano, Tõlluste kylä Pyhän Jakobin kirkko, Püha kylä Pihtla Õlleköökin maisteluhuone, Pihtla kylä Vätta niemi Abruka saari Ruhnu saari

56

95 96 97 98 99 100 101 102

Suursilta, Kuresaare Oo kivi, Parila kylä Kaarmise järvi, Kaarmise kylä Lihulinna maalinnoitus Konati järvi, Silla kylä Konati luontopolku, Silla kylä Kalja retkipolku, Selgase kylä Mustjalan Annan kirkko, Mustjala kylä Mustjalan Profeetta Eeliasen kirkko, Mustjala kylä Piret ja Tõll, Ninase kylä Saaremaa satama, Ninase kylä Ninasen jyrkänteen lintu-ja luontotorni Ninasen eli Tagarannan törmä Estonian katastrofin uhrien muistomerkki, Ninase törmä Paatsa maalinnoitus Panga törmä, Panga kylä Metskylän Jumalan Temppeliin viemisen kirkko, Metskylä kylä Tuhkana ranta, Tuhkana kylä Soela satama Leisin seikkailurata, Leisi pikkukaupunki Triigi satama, Triigi kylä Leisin Pyhän Olgan kirkko, Leisi pikkukaupunki


61 103 104 105

106

Anglan Tuulimyllymäki ja Perinnekulttuurikeskus, Angla kylä Saksa maatila kauppa, Kiratsi kylä GoodKaarma saippuakota, Kuke kylä Kaarman maalinnoitus, Kaarma-Kirikukylä Kaarman Peeter - Paulin kirkko, Kaarma-Kirikukylä

Legendaarinen Sõrvenniemi – merellinen Sõrvemaa 107 108 109 110

Länsirannikon upeat maisemat 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 82 81

Põduste-joki Linnulahen luonto-lintutorni, Kuressaare Musumänniku discgolfin radat (frisbeegolf), Sõrve mnt. 6, Kuressaare Looden tammipuiston luonto- ja lintutorni Loode tammipuisto Looden tammipuiston luonto-polku Mändjala- Järven uimaranta Järven hiekkadyynit, Järve kylä Tehumardin taistelukenttä, Tehumardi kylä Tehumardin taistelukenttän muistokivi Salmen muinaislaivat, Salme pikkukaupunki Salme-joki, Salme pikkukaupunki Bellingshausenin muistokivi, Lahetaguse kylä August Mälgun syhtymäpaikka, Koovi kylä Kapan talon minieläintarha, Kipi kylä Saaremaa katajasiirapin talo, Leedri kylä Lümandan Kristuksen kirkastumisen kirkko, Lümanda kylä Lümandan Lubjapark (Kalkkipuisto), Lümanda kylä Raunamäen näköalatorni, Viidu kylä Viidumäen luonnonsuojelualeen keskus, Viidu kylä Audakun oppi-luontopolku, Viidu kylä Viidumäen luonnon oppipolku, Viidu kylä Ilaste tuulimylly Käkisilmän näköalatorni, Kuusnõmme niemi Käkisilmä – Vilsandin matkapolku, Kuusnõmme niemi Vilsandin Kansallispuiston keskus, Loona kylä Loona- Kuusnõmmen luontopolku, Loona kylä Kihelkonnan kirkon kellotorni, Kihelkonna pikkukaupunki Kihelkonnan Mihklin kirkko, Kihelkonna pikkukaupunki Papisaare satama Vilsandi saari Mihklin talonpoikaismuseo, Viki kylä Kivestu tuulimylly, Kõruse kylä Harilaiu niemi Harilaiun matkapolku, Harilaiu niemi Kiipsaaren majakka, Harilaiu niemi Tagamõisan puuniitty, Tagamõisa niemi Veeren näköalapaikka, Veere kylä Veere satama Abulan retkeilyreiti, Kalasma ja Abula kylä Odalätsin lähteet, Odalätsi kylä Pidula kartano, Pidula kylä Karujärve discgolfin radat (frisbeegolf), Karujärve kylä Karujärven terveyspolut, Karujärve kylä Suure-Tõllun Kiuaskivi, Üru kylä Karujärv (järvi) Kärlan Maarja Magdaleenan kirkko, Kärla pikkukaupunki Saarenmaan seikkailupuisto Hallikivi, Venati kylä Suure-Tõllun raivausala, Salme pikkukaupunki Sõrve turisti informaatio, Salme pikkukaupunki Oo kivi, Parila kylä Suursilta, Kuresaare

111 112 113 114 115 116 117 118 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181

Põduste-joki Linnulahen luonto-lintutorni, Kuressaare Musumänniku discgolfin radat (frisbeegolf), Sõrve mnt. 6, Kuressaare Looden tammipuiston luonto- ja lintutorni Loode tammipuisto Looden tammipuiston luonto-polku Mändjala- Järven uimaranta Järven hiekkadyynit, Järve kylä Tehumardin taistelukenttä, Tehumardi kylä Tehumardin taistelukenttän muistokivi Salmen muinaislaivat, Salme pikkukaupunki Salme-joki, Salme pikkukaupunki Suure-Tõllun raivausala, Salme pikkukaupunki Sõrve turisti informaatio, Salme pikkukaupunki Ansekylän kirkko, Ansekülä kylä Viidenristin matkapolku, Mässa kylä Kõrgeman lähde Viidenristin rantaylänkö Mõntu puisto, Mõntu kylä Mõntu satama Saksaan kyyditettyjen (sodan jaloista vietyjen) muistokivi, Mõntu satama Muistokivi Toisessa Maailmansodassa kaatuneille Saksalaissotilaille, Sääre kylä Sõrven majakka, Sääre kylä Sõrven niemen kärki ja Vesitükimaa, Sääre kylä I maailmasodan aikainen rantatorjuntapatteri nr. 43 eli „Zerel“, Sääre kylä Sõrven sotamuseo, Sääre kylä Sõrven luonto- ja historianmuseo, Sääre kylä 315. rantatorjuntapatteri eli Stebelin patteri, Sääre kylä Stebelin komentokeskus, Sääre kylä Ohesaaren törmä, Ohesaare kylä Jämajan Kolmainu (Pyhäkolminaisuus) Kirkko, Jämaja kylä Jämajan hautausmaa, Jämaja kylä Kaunispe satama Rahusten rantaniityt, Rahuste kylä Lõpe-Kaimrin tankintorjuntalinja Lõo alvarit Lõun eli Rebasen majakka Kaugatuman ja Lõon törmä Carl Oswald Bulla talomuseo, Iide kylä

11


ROMANTTINEN ETELÄTIE Muhun saari on tunnettu monipuolisuudestaan, kun taas Saarenmaan etelärannikolle vierailijat eivät usein löydä, vaikka tekemistä olisi paljon. Monipuolinen historia ja kauniit luonnonnäkymät odottavat löytämistään.

Matka alkaa Kuivastun satamasta (1), jonka kautta lautat pitävät yhteyttä saarten ja mantereen välillä. Satamassa on myös edellytykset rahti-, matkustaja- ja pienlaivojen palvelemiseen pienessä mittakaavassa. Helmikuussa 1919 Kuivastu oli paikka, josta alkoi Saarenmaan kapinana tunnettu murhenäytelmä, jossa tietämättömyyden ja punaisten agitaattorien kiihotustyön seurauksena tavalliset muhulaiset ja saarelaiset nostivat aseet uutta Viron tasavaltaa vastaan. Kapinan aikana kuoli tai teloitettiin lähes 200 ihmistä. Sataman sisäänkäynnin vieressä on suruilmeinen Kuivastun krouvi (3), yksi harvoja säilyneitä tyypillisiä kivisiä maantiekrouveja. Tämä yksi Muhun tärkeimmistä maamerkeistä on rakennettu vuoden 1840 jälkeen. Krouvirakennusta ei ole täysin kunnostettu, eikä se tällä hetkellä palvele matkailijoita. I maailmansodan aikana rakennettuun Tsaarin Venäjän rannikkovartiojärjestelmään voi tutustua Võikülassa. Võikülan rannikkopuolustustykkipattereiden (2) nro 32 ja 36 sekä ilmatorjuntapatterin nro 32a jalustat ja sinne johtava kolmen kilometrin mittainen mukulakivitie ovat osittain säilyneet nykypäivään, rautatiestä muistuttaa enää vain pato. Tie on hyvin säilynyt, yksi harvoista mukulakiviteistä Saarenmaalla. Ole varovainen ajaessasi mukulakivitietä matalapohjaisella autolla! Muhun etelärannalle siirryttäessä on mahdollista poiketa Lõunarannan satamaan (4) Simistin kylässä, jossa lomailijalle taataan ihastuttava luonto ja rauha.

12


Sekoituksen historiaa ja nykyaikaista ylellisyyttä tarjoaa Pädasten kartano (5). Kartanon varhaisempi historia lasketaan alkavaksi 1500-luvulta. 1600-luvun lopussa Pädastessa oli puisen pää- ja sivurakennusten lisäksi hedelmätarha. Kartanon nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1875, ja arkkitehtonisesti kyseessä on uusgoottilainen rakennus. Pädastesta Liivalle siirryttäessä kannattaa ehdottomasti käydä Muhun Kaubahoovissa Muhun matkailuneuvonnassa (6), josta saa aina tuoreimmat tiedot jännittävistä tapahtumista ja paikoista. Neuvonta on avoinna kesäkuusta elokuuhun joka päivä kello 10–18. Muhun vaikuttavin rakennus on Muhun Katariinan kirkko (7). Tämä varhaisgoottilaiseen tyyliin rakennettu Viron vanhimpiin kuuluva kirkko on rakennettu vanhan hiiden paikalle luultavasti 1200-luvulla. Pyhäkön rakenteellisen piirteet viittaavat sen puolustuskäyttöön. Kirkossa on toinen Virossa säilyneistä ihmishahmoa kuvaavista 1100–1200-luvun hautakivistä. Muhun kirkkoa pidetään suhteiltaan yhtenä Viron kauneimmista maakirkoista. Linnusen kylässä on Presidentin puistokatu (8). Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana toteutetun kotiseudun somistuskampanjan aikana 1937–1938 istutettiin Muhussa Kuivastu–Kuressaare-maantien varteen puita. Väike väin -salmen puoleiseen päähän istutti kaksi tammea myös Viron ensimmäinen presidentti Konstantin Päts. Vuonna 2008 järjestetyissä talkoissa kunnostettiin puistokadun padon puoleinen pää. Sinne ovat istuttaneet puun presidentit Arnold Rüütel, Toomas Hendrik Ilves, Kersti Kaljulaid sekä presidenttien Lennart Merin ja Konstantin Pätsin jälkeläiset. Nautsen strutsitila (9) merkitsee modernin ajan saapumista Muhuun. Viron suurimmalta ja pisimpään toimineelta strutsitilalta voi ostaa strutseihin liittyviä matkamuistoja ja muita tuotteita. Vierailu on maksullinen. Tila on avoinna 15. toukokuuta – 15. syyskuuta joka päivä. Muina aikoina sopimuksen mukaan. Kun emut ja muut hienot eläimet on nähty, kannattaa käydä myös Eemun tuulimyllyllä (10), jota ei voi olla huomaamatta suuren maantien varrella. Toimivan myllyn vanhan tuulimyllyn tilalle rakensi muhulainen Jüri Ling. Rakennus avattiin vierailuja varten 17. toukokuuta 1980. Länsi-Viron ja saarten pienet maatilatuulimyllyt ovat erikoinen ilmiö talonpoika-arkkitehtuurissa, ja niille on vastineita vain Skandinaviassa ja Länsi-Suomessa. Vierailu on maksullinen.

Muhun maalinna Huomattava merkitys Viron historiassa on ehdottomasti Muhun maalinnalla (11), jossa tapahtui talvella 1227 yksi Viron vanhemman historian verisimmistä ja käänteentekevimmistä tapahtumista. Muinaisajan lopussa Muhu oli yhdessä Saarenmaan kanssa Viron tiheimmin asuttua aluetta. 1200-luvun alussa Baltian maiden ristiretkien aikaan uppiniskaiset saarelaiset olivat niitä, jotka vastustivat kristittyjä valloittajia kaikkein eniten. Siksi uusien alueiden miehittämisestä kilpailevien ristiretkeläisryhmien oli yhdistettävä voimansa Saarenmaan valloittamista varten. Henrikin Liivinmaan kronikan mukaan jäätyneen salmen ylitti lähes 20 000-päinen joukko. Ristiretkien viimeinen taistelu alkoi 29. tammikuuta 1227 ja päättyi kuusipäiväisen piirityksen jälkeen verilöylyyn, josta pelastui vain muutamia linnoituksen asukkaita. Kun

Kalparitaristo ja Riian piispan sotilaat yhdessä mannervirolaisten, liiviläisten ja latgallien kanssa tulivat Valjalan linnoitukselle, muhulaisten kurjasta kohtalosta kuulleet saarelaiset antautuivat taisteluitta ja antoivat kastaa itsensä osoittamatta vastarintaa. Viron ja koko Baltian alistaminen kristinuskolle oli tullut päätökseen. Vuosisatoja hylättynä seisseet, mutta uljaana maamerkkinä paikallisen väestön muinaisesta vapaudesta kertoneet linnoituksen vallit tuhoutuivat suurelta osin Väike väin -salmen padon rakentamisen yhteydessä vuosina 1894 ja 1895. Padon rakentamisen aikana maalinnasta tuli päivänvaloon muinaisia aseita ja myös monia suurempia aarrelöytöjä, kuten hopeakoruja ja rahoja, jotka oli ilmeisesti piilotettu valleihin juuri saksalaisten 1200-luvun valloituksen aikana. Kansanperinteen mukaan suuri määrä aarteita on piilotettu Muhun suolle. Muhun linnoituksen sisäpihalla paljastettiin vuonna 1928 traagisen historiallisen tapahtuman muistomerkki, joka kuitenkin tuhoutui ja joka korvattiin vuonna 1967 uudella muistokivellä. Sotaan ja suruun liittyy myös veistos “Sureva äiti” (12), joka jäi Kuivastun maantien oikaisemisen ja padon Muhun puoleisen autoreitin siirtämisen jälkeen kulkijoilta katveeseen. Muistomerkki, jonka tekijä on Kalju Reitel, merkitsee Väike väin -salmen padon miehityksen aikana vuonna 1944 kaatuneiden sotilaiden veljeshautaa. Väike väin -salmen pato (13) tarjoaa eri vuodenaikoina erilaisia jännittäviä näkymiä. Siinä, missä matala vedenpinta paljastaa salmen pohjaa satoja metrejä, voi vesi syysmyrskyjen aikana nousta jopa padon yli. Säännöllinen laivayhteys Muhun ja Saarenmaan välille perustettiin 1600-luvulla. Silloin käytössä oli ns. salmen uisko. Salmen padon rakentamisen “syyllisenä” voidaan pitää postinkuljetusta, sillä heikko yhteys Saarenmaan ja Muhun välillä haittasi sitä paljon enemmän kuin merireitti Suur väin -salmen yli. Idea padon rakentamisesta Saarenmaan ja Muhun välille on peräisin vuodelta 1852. Päätös sen rakentamisesta parempien postipalveluiden takaamiseksi tehtiin vuonna 1865. Asia viivästyi nykyäänkin tutusta syystä – rahan takia. Tsaarin hallitus myönsi kyllä vuonna 1868 rakennustöihin 14 250 ruplaa, joka oli tuolloin tehdyn arvion mukaan puolet padon hinnasta, mutta suunnitelmaa pidemmälle ei päästy, koska Kuivastun paroni von Buxhoeveden käytti rahan ties mihin tarkoitukseen. Vuonna 1876 Saarenmaan marsalkka Oskar von Ekesparre otti välillä jo melkein unohtuneen aiheen uudestaan esiin, mutta varsinaiseen rakentamisvaiheeseen päästiin vasta 18 vuotta myöhemmin. 2. heinäkuuta 1894 laski Orissaaren lähellä Kindan saaren rannassa padon kulmakiven silloinen Liivinmaan siviilikuvernööri Mihhail Aleksejevitš Zinovjev, jonka silmät eivät valitettavasti koskaan nähneet rakentamisen loppua. Työtä tehtiin samaan aikaan sekä Saarenmaan että Muhun puolella, mikä antoi paikallisille hyvän mahdollisuuden ansaita. Kivialusta rakennettiin uppoamisen estämiseksi risukimppujen päälle. Padon avasivat kaksi vuotta myöhemmin, 27. heinäkuuta 1896 Zinovjevin leski ja Liivinmaan uusi kuvernööri Vladimir Surovtsev, joka nimesi sen kuolleen kuvernöörin kunniaksi Zinovjevin (Sinowjewin) padoksi.

13


Pöiden linnoitus ja kirkko Nykyään pieni ja rauhallinen Pöide oli muinoin yksi Saarenmaan tärkeimpiä valtakeskuksia, jonka vahvuuden osoittaa Pöiden eli Kahutsin linnoitus. Väike väin -salmen rantojen Tornimäen ja Maasin satamapaikkojen sekä jokien ja Koigin järvien kautta Saarenmaan läpi kulkenutta laivaväylää hallinnoineen Kahutsin ylimystön täytyi olla vaikutusvaltainen ryhmä. Soikean linnoituksen 11 metriä korkea uloin valli on säilynyt suhteellisen hyvin. Saarenmaan kaikkein perusteellisimmin arkeologisesti tutkitusta linnoituksesta löydettiin kaksi rakennusvaihetta, joista ensimmäinen käsitti esiviikinkiajan lopun ja viikinkiajan alkupuolen, toinen puolestaan 1100-luvun lopun ja 1200-luvun. Linnoituksessa asuttiin pysyvästi noin 900-luvulle, jolloin se poltettiin. Kristillisen aikakauden alkua käsittelevissä aikakirjoissa ei mainita Pöiden linnoitusta, minkä takia voidaan olettaa, että se oli tuolloin menettänyt entisen asemansa puolustuskäytössä. Mainitaan kuitenkin huhu kirkon rakentamisesta parin kilometrin päähän linnoituksesta, perimätiedon mukaan seudun tärkeälle pyhälle paikalle. Pöiden kirkon läheisyyden vuoksi on syntynyt myös legenda, että linnoitus ja kirkko on yhdistetty maanalaisella käytävällä. Pöiden Marian kirkko (16) on yksi Viron kolmesta vanhimmasta edelleen pystyssä olevasta rakennuksesta, mahdollisesti jopa vanhin. 1200-luvulla alkaneen rakentamisen aikana muurikiviä nostivat miehet, jotka olivat nähneet Viron muinaisen vapauden ajan. Mitoiltaan kyseessä on Länsi-Viron ja saarten suurin yksilaivainen kirkko, jonka ensimmäinen versio valmistui 1230-luvulla. Alkukirkko oli yksilaivainen, torniton ja holviton rakennus. Siitä on säilynyt vain alaosa nykyisen kirkon kahden keskiholvin sivuseinissä. Pyöreät kaariportaalit pohjois- ja eteläsivuilla viittaavat romaanisen ja goottilaisen tyylin siirtymäkauteen. Pohjoissivulla sijainnut pyöreä portaali purettiin uuden goottilaistyylisen sisäänkäynnin rakentamisen yhteydessä. Romaaniseen tyyliin viittaa myös alkukirkon pyöreä pääty. Pöiden kirkon runsas veistoskoristelu on Viron korkeagotiikan huippusaavutuksia. Seinällä olevat patsaat ovat vanhimpia kuvia virolaisista (saarelaisista). Joskus 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alussa alkukirkkoa pidennettiin molempiin suuntiin yhden holvin verran. Myös kirkon massiivinen länsitorni on luultavasti peräisin ajalta ennen Yrjönyön kapinaa vuonna 1343. Kirkko oli liitetty sen viereen rakennettuun Pöiden ritarilinnakompleksiin. Pöiden pitäjän ritariajan laajan ja tiheän asutuksen takia on mahdollista, että pääkirkon lisäksi täällä oli keskiajalla myös kappeleita. Vuonna 1852 rakennettiin länsiholvin muusta kirkosta erottava sisäikkunallinen väliseinä, jota tarvittiin lähinnä urkuparven rakentamiseen. Kirkko on kärsinyt toistuvasti salamien aiheuttamista tulipaloista. Vuonna 1554 tornin yläosa tuhoutui ja vieressä sijainnut pappila paloi täysin. Koska Pöide oli jo tuolloin lähes puuton, tarjosi Saare-Läänen silloinen piispa Johannes Münchhausen Maasilinnan ritarikunnan voudille kirkon kunnostamiseen tarvittavia tukkeja ja puita Karjan pitäjän “Paucker Ortin” metsistä.

14

Vuonna 1843 salaman sytyttämä tornikatto kunnostettiin Saarekülan kartanon rahoilla. Se pysyi sellaisena 6. elokuuta 1940 asti, jolloin salama osui torniin seuraavan kerran. Tuli tuhosi sekä tornikaton että tornin puiset välikatot. Samana päivänä Viro liitettiin Neuvostoliittoon. Täältä kirkon läheltä löytyy sekä Pöiden kuntopolku että frisbeegolf- ja futgolf-radat (17). 21 korin rata tarjoaa mukavaa viihdettä katajien keskellä. Pöideen liittyy läheisesti G. W. von Aderkasin kappeli (15). Kyseessä on runsaista dolomiittiveistoskoristeluistaan tunnettu klassinen hautarakennus, joka pystytettiin vuonna 1791 kolmen aatelisupseerin – G. W. v. Aderkasin, G. v. Bergin ja C. v. Buhrmeisterin – sukujen hautauskappeliksi. Aderkasien omistuksessa oli Pöiden kartano, jonka lähellä kaatui nuorena miehenä 1900-luvun alkupuolella saksalainen kulttikirjailija Walter Flex.

Koigin suo Lähes 4000 hehtaarin alueelle levittyvällä Koigin suolla (18) on rajoitetulla alueella edustettuna sekä letto, räme että neva. Luonnon monimuotoisuudesta ja lajien rikkaudesta nauttimiseksi tänne on perustettu myös luontopolkuja ja kolme näkötornia. Koigin suo on tärkeä makean veden allas, joka ylläpitää Saarenmaan pohjavesikerroksia. Suoalueelle jää myös neljä umpijärveä, joista paikalliset osaavat kertoa tarinoita – täkäläinen Naistejärv oli syntynyt kyläläisten kyynelistä, kun he olivat tulleet lohduttamaan Suuren Tõllin vaimoa Piretiä, kun tämä oli pudottanut kiven varpaallensa. Kübassaaren puoleen suunnatessaan huomaa tien varressa varmasti Tornimäen Neitsyt Marian Suojeluksen kirkon (19). Tämä kaunis, tilava ja korkea rakennus on suurin Saarenmaan apostolisten ortodoksikirkkojen joukossa. Vuonna 1873 rakennettu kalkkikivikirkko on ristin muotoinen, siinä on viisi tornia, kuudentena kellotorni. Kõrkveren Aavakivi (20) on Saarenmaan ainoa jättilohkare, jonka korkeus on 4,3 metriä ja ympärysmitta 26,5 metriä, mikä antaa sille maakunnan kolmanneksi suurimman sijan. Kaksi vielä suurempaa löytyy Abrukan vieressä olevan Vahasen saaren itärannikolta. Niiden ympärysmitat ovat 30,3 ja 29 metriä. Kübassaaren niemimaalla 62 hehtaarin kokoista Kübassaaren metsää (21) ei ole mahdollista sekoittaa mihinkään muuhun, koska siellä yhtenäisenä mattona kasvava suojeltu karhulaukka täyttää metsäalueen sipulin tuoksulla. Tämä metsä on Virossa reliktinen sukkessiotyyppi, ja se on säilynyt melko muuttumattomana. Luonnonsuojelun kannalta se on myös siksi tärkeä alue, että täältä on löydetty tutkimusten aikana 327 eri kasvilajia. Niistä kahdeksan on suojeltuja, kuten näsiä, metsäomenapuu ja monet kämmekkäkasvit ja orkideat. Suojelualue perustettiin vuonna 1973. Sen tavoitteena on paikallisen metsäekosysteemin suojeleminen. Kübassaaren niemimaalla kasvava laajalehtinen lehto muistuttaa paremmin tunnettuja Puhtun ja Abrukan lehtoja. Hallitsevat puulajit täällä ovat lehmus, tammi, saarni ja vaahtera. Kübassaaressa oli myös suojellun perhoslajin, pikkuapollon Saarenmaan alalajin, ainut tunnettu elinpaikka. Valitettavasti tämä alalaji on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon. Metsässä sijaitsee suuria sota-ajan rannikkopatterirakennuksia.


Kübassaaren teräsbetoninen majakka (22) rakennettiin vuonna 1924. Samalla paikalla toimi vuodesta 1915 lähtien puinen majakka, joka kuitenkin vuonna 1923 syttyi salaman iskusta ja paloi maan tasalle. Torni on suljettu vierailijoilta. Anikaitsen törmän (23) jyrkänteen korkeus on 3,54 metriä, geologinen leikkaus 2,24 metriä. Törmällä ovat nähtävissä Soegininan ja Paadlan kerrostuman Sauvere-kerrokset. Tuhansia vuosia seissyt törmä hajosi vuoden 2005 tammimyrskyssä.

Saaren sepän elämäntyö elävästä puusta. Kun Tornimäeltä suuntaa Saarekülaan päin, matkan varrelle jää Neemin kylässä Mihkel Rannan arboretum (24), joka on elävä esimerkki saarelaisten sinnikkyydestä. Seppä Mihkel Rand (1871–1958) keräsi elämänsä aikana arboretumiinsa yli 200 puu- ja pensaslajia. On hämmästyttävää, että tavallinen kyläseppä kiinnostuu puista ja pensaista niin paljon, että hurahtaa ja alkaa rakentaa harvinaisuuksien keidasta. Mutta juuri niin Neemin kylän vanha seppä Mihkel teki. Vuonna 1925 luonnonystävä seppä aloitti sivustakatsojien mielestä täysin toivottomalta tuntuvan hankkeen, kun hän alkoi rakentaa kalkkikivimäelle omaa puutarhaa. Aluksi kotimaisia puita ja pensaita istuttaneen miehen tavoitteet kasvoivat ajan myötä ja tiedetään, että hän haki lopulta puun taimia ja siemeniä jopa Krimiltä asti. Koska kalkkinen maaperä kuivuu helposti, vanha seppä rakensi myös älykkään kastelujärjestelmän. Nykyään täällä on RMK:n infopiste, ja puutarhasta voi löytää lähes 250 eri puu- ja pensaslajia. Harvinaisimpia ovat neidonhiuspuu, lawsoninsypressi, korkkipihta, pikimänty ja monet muut jännittävät lajit. Puisto on ollut luonnonsuojelun alainen vuodesta 1958 lähtien. Luonnonystäviä kiinnostaa varmasti myös Saarekülan luontopolku (25). Kahden kilometrin polulla on 15 infotaulua, joissa esitellään paikalliselle luonnolle ominaisia kasveja, puita ja pensaita. Saarekülassa sijaitsee yksi Saarenmaan ainutlaatuisimmista muistomerkeistä – Blestan kivet (26). “Pohjoismaiden kauniille jumalattarelle” Blestalle omistettua monumentaalista teosta on sen ulkonäön perusteella kutsuttu myös Saarenmaan Stonehengeksi. Kiertyvän kiviympyrän keskellä kohoaa kunniapaikalla salaman halkaisema kivenjärkäle. Blestan kiven pystyttämisen taustalla on mystinen Aba-

lin ritarikunta ja sen johtaja. Pohjolan sivilisaation tutkija, ruhtinas Gregorio uskoo, että juuri täältä 30 000 vuotta sitten etelää kohti siirtyneet pohjoismaalaiset laittoivat alulle myös suuren muinaiskreikkalaisen ja roomalaisen kulttuurin kehittymisen. Saarekülasta alkaa Asva–Sääremäen luontopolku (27). Se kulkee Kahtla-Kübassaaren suojelualueella, jossa kohtaavat meri ja maa, ihmisen toiminta ja luonnon luoma, historia ja nykypäivä. 17 infotaululla varustettu polku on 7 kilometriä pitkä. Sen varrella on lautta lähteen ylittämistä varten, Sääremäen taukopaikka ja Laiduninan majakka. Naapurissa sijaitsevasta Kinglin kylästä löytyy luontopolku nimeltään “Suure kivi lood” (Suuren kiven tarina) (28). Puolen kilometrin polku seuraa taiteilijan ja muusikon, Henno Käon, ensimmäisen lastenkirjan “Suure kivi lood” jälkiä. Tarina alkaa Käon syntymäpaikalta ja kulkee kirjassa kuvatulle suurelle kivelle. Reitin varrelle jäävät sissihauta ja kaunis lähde. Laimjalassa kasvavaa suosiota nauttii runoilija Debora Vaarandin (1.10.1916–28.4.2007) muistokompleksi (29). Tunnettu laulu “Saarenmaan valssi” on täällä saanut kuvanveistäjien Simson von Seakyllin ja Paul Männin ansiosta käsinkosketeltavan muodon: nuori Debora seisomassa rantakivillä hame tuulessa hulmuten. Paiosen Laimjalan kaupasta (30) paikallisia virvokkeita ostettuaan voi siirtyä Asvan viikinkikylään (31). Masa– Laimjalan-maantien varteen Asvan linnaraunioiden tienristeykseen rakennettu viikinkikylä on saanut inspiraationsa historiallisesta Asvan muinaislinnoituksesta ja Saarenmaan viikinkien tarinoista. Linnoituksen ja viikinkikeittiön lisäksi täältä löytyy myös nykyaikaisia huvituksia, jotta jännitystä ja löytämisen riemua olisi kaikenikäisille ja erimaalaisille kävijöille. Asvan linnoitus (32) on Pohjois-Euroopan tunnetuimpia pronssikauden linnoitettuja kyliä, jonka nimi tarkoittaa kokonaista arkeologista kulttuuria. Asvan kulttuuri on läntisten suomalais-ugrilaisten myöhäisen pronssikauden kulttuuri, jonka talouden perustana olivat karjankasvatus, hylkeenmetsästys, alkeellinen maanviljely ja pronssivalu. Vanhimmat asutuksen jäljet ovat peräisin II vuosituhannelta eKr., kun asutuksen ainut luonnollinen suoja oli meri. Linnoitusta ei ole helppo löytää.

15


Kun siirtyy Asvalta kohti niemimaan kärkeä, voi tutustua Laiduninan majakkaan (33). Autolla sen luo on vaikea päästä. Alkuperäisessä muodossaan säilynyt punatiilinen majakka on harvinainen esimerkki historiallisesta tyylistä. Vuonna 1907 rakennetun majakan korkeus on 24 metriä, merenpinnasta 27 metriä. Vaikka suuri osa Saarenmaan ja Muhumaan pyhäköistä on rakennettu kalkkikivestä, niin Laimjalan Pyhän Basileos Suuren ortodoksikirkko (34) Kahtlan kylässä on rakennettu peltokivistä, ja sen pinta on rapattu. Ristinmuotoinen kuperatorninen kupolikirkko valmistui vuonna 1873. Vuonna 1912 siihen rakennettiin tyylikäs 32 metriä korkea kellotorni, ja kirkon länsisiipeä laajennettiin. Kõigusten kylästä löytyy Piretin kivi (35), siirtolohkare, jonka ympärysmitta on 17,9 metriä ja korkeus 3,8 metriä. Legendan mukaan Suuren Tõllin vaimo Piret oli keräämässä Audlaan rakennettavaan saunaan kiuaskiviä. Esiliinan nauhat olivat kuitenkin revenneet ja kivi oli pudonnut Piretin jalalle. Nainen oli alkanut itkeä kivusta ja harmista. Hänen kyyneleistään syntyi suo, jonka nimi on edelleen Naistesoo. Kunnatinlahden rannoille mahtuvat sekä Kõigusten satama (36), joka on yksi saaren kaakkoisosan syvimmistä, että Laevrannan kylässä oleva rakastettu uimaranta Laevninan ranta (37), joka on varustettu pukukopeilla, kahdella nuotiopaikalla ja katoksella sekä ulkokäymälällä. Laevninalla sytytetään joka vuosi muinaistulet ja lähetetään kesä pois. Muinaisista ajoista muistuttavat Tõnijan hautarauniot (38) Tõnijan kylässä. Yli kaksi tuhatta vuotta vanhaa hautauspaikkaa tutkittiin vuosina 1995–2000. Eelrooman rautakauden tarhakalmisto on tien reunassa helposti saavutettavissa ja esitelty selittävin tekstein. Kallemäelle vieraita odottaa Paiosen kyläpuoti (39), josta on mahdollista ostaa syötävää, juotavaa ja paikallisten yrittäjien tuotteita.

16

Kallemäeltä voi kääntyä Kunglaan ja tehdä pienen kierroksen muinaisiin Kunglan, Turjan ja Siiksaaren kalastajakyliin, joista pääsee sopivasti kiertämällä Saklan kyläkeskuksen ja museon (40) luo. Saklassa majatalon kanssa saman katon alla sijaitseva kirjasto on vuonna 1873 rakennetussa, sittemmin kunnostetussa entisessä postitoimistossa. Pihan toisella laidalla on kyläkeskus, jonka lisärakennuksessa toimii museo, jossa esitellään menneen ajan esineistöä. Siellä on myös Lembit Kadarikun radiomuseo, virolaista hevosta sekä tienoolle vuonna 1947 perustettua Viron SNT:n ensimmäistä, Viktor Kingissepan nimistä kolhoosia esittelevä pysyvä näyttely. Museo on rakennettu Aleksander Mihkelsin, postitoimiston pitäjän ja Saarenmaan ensimmäisen bussilinjan avaajan, kodin raunioille. Saklassa voi tehdä nuotion ja keinua. Kun jatketaan kohti Kuressaarta, pian Lõve-joen ylityksen jälkeen vasemmalle käännyttäessä päästään Tõllusten kartanolle (41). Se on yksityisomistuksessa, ja rakennettu 1500-luvulla. Yhtä mielenkiintoinen ja merkittävä kuin kartanon historia, on myös kartanon arkkitehtuuri. Jos yrittää löytää kartanon, joka kuvastaisi parhaiten Saarenmaan erityispiirteitä, voisi epäröimättä ehdottaa Tõllustea. Pühan kylässä sijaitsee muinaisen Pühan seurakunnan pääkirkko Pyhän Jaakobin kirkko (42). Tämä yksi Saarenmaan vanhimmista linnoituskirkoista rakennettiin todennäköisesti 1200-luvun jälkipuoliskolla. Historialtaan katkonainen ja luonteeltaan poikkeuksellinen pyhäkkö jää yleensä Saarenmaan muiden keskiaikaisten kirkkojen varjoon. Liivinmaan sodan aikana palanut rakennus on rakentamisen ja kunnostusten aikana saanut vähitellen sen muodon, joka sillä on nykyään. Massiiviset muurit peittävät sisäänsä suhteellisen askeettisen sisällön. Kun jatketaan Pühasta Kuressaaren suuntaan, jäävät oikealle puolelle Pihtlan olutpanimo ja hanahuone (43). Kyseessä on Viron vanhin pienpanimo, jossa on voinut jo neljännesvuosisadan ajan maistella aitoa saarenmaalaista tilaolutta – sekä vaaleaa että tummaa. Panimon vieressä sijaitsevan hanahuoneen hanasta virtaa jatkuvasti vaihtuvia erikoisoluita, mutta saatavilla on


myös vanhoja suosikkeja. Voi nauttia sekä perinteisistä että uusista mauista Pihtlan panimon panimomestareilta. Avoinna kesä–elokuussa ti–su kello 11–19. Muina aikoina sopimuksen mukaan. Vätta on Saarenmaan eteläosan suurin niemimaa. Sanotaan, että joskus hyvin, hyvin kauan sitten se olikin saari.

Abruka Kuressaaren eteläpuolella on Abrukan saari (45), runsaslehtoinen suojelualue, joka on houkutellut sekä luonnon ystäviä että luovia taiteilijoita vuosikymmenten ajan. Keskiajalla Abrukan pääasukkaita olivat hevoset, joita Saarenmaan piispojen alamaiset kasvattivat ja laidunsivat siellä. Saarella sijaitseva karjatila oli toiminnassa vain kesäisin. Sen työntekijät ja hevoset tuotiin suurilla laivoilla paikalle keväällä ja kuljetettiin syksyllä taas takaisin Saarenmaalle. Hyvien heinä- ja laidunmaiden säilyttämisen takia pysyvä asutus estettiin aina 1700-luvulle asti. Siihen asti saarella oli vain muutamia yksittäisiä karjamajoja. Virossa harvinaisen metsän eliöyhteisön säilyttämistä varten Abrukalle perustettiin vuonna 1937 suojelualue. Paikallista lehtometsää hallitsevat lehmus, saarni, tammi, vaahtera ja jalava. Kuuluisa kasvitieteilijä ja kasvigeografi Theodor Lippmaa teki kasvipigmenttejä käsittelevällä tutkimustyöllään Abrukasta kuuluisan koko tiedemaailmassa. Tieteilijästä muistuttaa saarella edelleen Lippmaan lehmus, jolla on erikoinen latvusto. Viime vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä Abrukan kirjoitti tunnetuksi Albert Uustulnd. Saarelta ovat lähtöisin kaksoisveljet, kirjailijat Ülo ja Jüri Tuulik. Abrukalle pääsee Roomassaaren satamasta laivalla tai tilaamalla kyydin yksityisiltä palveluntarjoajilta.

Ruhnu Jos hieman pitempi, parituntinen laivamatka sopii aikatauluun, voi omistaa päivän Ruhnun saarella vierailuun. Tämä keskellä Riianlahtea sijaitseva kappale maata on ollut pysyvästi asuttu jo 1300-luvun alusta lähtien. Ruotsista saapuneet talonpojat säilyttivät kotimaastaan tuomansa kulttuurin vuosisatojen ajan.

Ensimmäisen maailmansodan lopussa julistettu Viron tasavallan väliaikainen hallitus tunnusti Ruhnun osaksi Viron tasavaltaa 17. tammikuuta 1919. Sikäläisillä asukkailla ei ollut aavistustakaan muun maailman tapahtumista, mukaan lukien uudesta valtiosta. Siksi saarelle lähetettiin kesäkuun alussa hallituksen lähetystö. Saaren asukkaiden taivuttelemiseksi he ostivat 644 puutaa 25 naulaa hylkeenrasvaa, josta maksettiin osittain rahalla, osittain vaihtokaupoilla. On mahdollista, että Viron lipun auttoivat saaren ylle liehumaan tavaroiden joukossa olleet 100 litraa viinaa ja 150 pulloa viiniä. Joka tapauksessa kesti vielä yli kaksi vuotta ennen kuin ruhnulaiset, joita myös Latvian valtio yritti voidella ja jotka olivat vuoden 1921 alussa halunneet liittää saaren Ruotsiin, suostuivat lopulta pysymään Viron osana. 25. marraskuuta 1923 myös Latvia tunnusti Ruhnun osaksi Viroa, ja on siksi yhä nykyäänkin saareton. Ruhnulaiset asuivat omassa suljetussa yhteisössään vuoteen 1944 asti, jolloin suurin osa pakeni Neuvostoliiton valtaa Ruotsiin. Ruhnun ruotsalaisesta perinnöstä on nykyään jäljellä vain paikannimet ja arkkitehtuuri. Kulttuurimuistomerkkinä suojeltuja ovat Korsin tilan rakennukset sekä kaksi Ruhnun kirkkoa. Pyhän Magdaleenan kirkko on Viron ja koko Pohjois-Euroopan vanhin säilynyt puurakennus, jonka rakentaminen aloitettiin 22. marraskuuta 1643. Viron lasitaiteen vanhimman ja arvokkaimman kokoelman, joka sisältää puukirkon kuusi lasimaalausta 1600-luvulta, veivät ruhnulaiset mukanaan vuonna 1944 arvokkaimpien kirkkotarpeiden kanssa, ja ne sijaitsevat nyt Tukholman historiallisessa museossa. Ruhnun uusi kirkko rakennettiin vanhan puukirkon viereen vuonna 1912, mutta 35 vuotta aiemmin, vuonna 1877 saarelle nousi aikanaan huippumoderni metallimajakka, joka koottiin Ranskassa valmistetuista osista. Väitetään, että tornin suunnitteli Gustave Eiffel. Ruhnussa sijaitsee yksi Viron syvimmistä (787,4 m) porakaivoista, josta valuvalla erittäin suolaisella vedellä on parantavia ominaisuuksia. Paikallisten mukaan vedellä on myös potenssia tehostava vaikutus, ja he kutsuvat sitä sen takia ”orhivedeksi”.

17


RANTATIEN UUDET JA VANHAT KYLÄT Tämä viehättävä reitti kulkee pitkin Saarenmaan upeaa pohjoisrannikkoa ja Muhun saarta. Se johdattaa kulkijan historiallisten kylien läpi ja esittelee samalla myös uusien kylien kehitystä. Eri paikat esittelevät Muhun ja Saarenmaan ainutlaatuista historiaa ja tarjoavat kattauksen saarelaisten suhteesta uskontoon aina muinaisuskosta kristinuskoon.

Reitin voi aloittaa Kudjapen frisbeegolfpuistosta (47), jossa voi treenata kättä ja silmää 12 korin radalla. Tai sen sijaan voi vaikka käydä kävelyllä viereisellä Kudjapen hautausmaalla (48). Kudjapen hautausmaa ja siellä sijaitsevat klassiset kappelit rakennettiin 1770–1780-luvulla. Rakennustyyliltään hyvin monipuolinen hautausmaa on kuin veistos- ja taontataiteen museo. Siellä on myös II maailmansodassa kaatuneiden viimeinen lepopaikka, jossa tammien alla lepää saksalaisia, venäläisiä ja virolaisia. Hautausmaan uudemmassa osassa on muistomerkki kyyditysten uhreille ja muistokivi matkustajalautta Estonian uhreille. Kudjapelta Kuivastun suuntaan siirryttäessä kannattaa poiketa Reon kylässä Püha Eelkäijan nunnaluostarissa (49). Skiitan emoluostari sijaitsee Kreikassa. Saarenmaalla luostari aloitti toimintansa vuonna 2009, Reon kylään muutettiin vuonna 2012. Yksi skiitan tärkeimmistä säännöistä on vieraanvaraisuus, joten jokainen kävijä otetaan vastaan ystävällisesti. Vastataan kysymyksiin ja selitetään luostarin elämää. Reomäen Apostoli Andreaksen kirkko (50) on pieni ortodoksikirkko, jossa on kalkkikiviseinät ja viisi tornia. Kirkko valmistui ja vihittiin käyttöön 20. lokakuuta 1873.

18


Kaalijärvi Vain noin viiden kilometrin päässä on kuuluisa Kaalin meteoriittikraatterikenttä. Kun geologi Ivan Reinwald vuonna 1937 löysi magneetin avulla meteoriittiraudan palasia, todisti hän lopulta Kaalin kraatterikentän meteoriittisen alkuperän. Maailman suurten kraatterien joukossa Kaalin kraatteri on kahdeksannella sijalla. Se on Viron harvinaisin luonnonmuistomerkki ja samalla Euraasian näyttävin kraatterikenttä. Aiemmin tutkijat olivat esittäneet tästä paikasta myös muita mielenkiintoisia hypoteeseja. Esimerkiksi oletettiin, että kraatteri oli muinaisen linnoituksen vedenottopaikka, jossa kaivona toiminutta luonnollista järveä ympäröi ihmisten rakentama valli. Kaalin meteoriitin putoaminen on liitetty eri aikoihin. Uusimpien tietojen mukaan se tapahtui 4000–7500 eKr, jolloin Saarenmaan korkeammat alueet olivat jo tiheästi asuttuja. Mikäli tämä pitää paikkaansa, meteoriittiräjähdys koitui monien ihmisten surmaksi ja vaikutti oleellisesti alueen kansanperinteeseen. Arkeologiset kaivaukset ovat tuottaneet tuloksia, joiden perusteella Kaalijärveä ja sen ympäristöä voidaan pitää muinaisena palvontapaikkana. Ajanlaskumme alussa Kaalijärvi ympäröitiin massiivisella kivimuurilla, jonka luota löydetyt lukuisat kotieläinten luut viittaavat siihen, että kyseessä oli uhripaikka. Eräässä hyvin vanhassa kansanlaulussa paikkaa kutsutaan auringonpojan haudaksi, aurinkovuoteeksi... Thulen saarelle saapuneelle kreikkalaiselle matkamiehelle Pytheakselle olivat barbaarit näyttäneet paikan, “jossa aurinko käy nukkumaan”. Missä Pytheas oikeastaan kävi? Olivatko ne Orkneyvai Shetlandinsaaret? Vaiko sittenkin Färsaaret, Islanti, Grönlanti, Norjan länsirannikko? 1970-luvulla kirjailija, dokumenttielokuvien tekijä ja Viron tuleva presidentti Lennart Meri esitti teorian: Pytheas saattoikin merimatkallaan päätyä Saarenmaalle. Paikka, jossa aurinko käy nukkumaan tarkoittaisi siinä tapauksessa Kaalijärveä! Ei ole lainkaan mahdotonta, että tapahtuman muinaiset todistajat pitivät kovalla vauhdilla putoavaa tulipalloa aurinkona. Jos näin on, se jätti varmasti heidän sieluihinsa syvän jäljen. Olettaen, että ihmisten asutus oli tuolloin Saarenmaalla tiheää, aiheutti pudonnut meteoriitti suuren kaaoksen vaikuttaen huomattavasti alueen perimätietoon ja kansanperinteisiin. Ehkä enemmänkin – Lennart Meri piti Kaalin katastrofia pohjoismaisen kansanperinteen keskipisteenä, johon viittaava kuvaus on löydettävissä myös Suomen Kalevala-eepoksesta. Ei ole mahdotonta, että Kaalissa tapahtunut luonnonilmiö jätti jälkensä myös antiikin kulttuuriin ja mytologiaan. Uskotaan, että Kaalin meteoriitin putoamiseen liittyy 7. vuosisadalla eKr. roomalaisen runoilijan Vergiliuksen taltioima myytti auringonjumala Helioksen pojasta Phaetonista, joka menetti isältään otettujen vaunujen hallinnan ja päätyi Jupiterin salamasta osuman saaneena aurinkovaunuilla Eridanos-jokeen. Tällaisia ja muitakin Kaaliin liittyviä myyttejä on paljon, vaikka skeptikot uskovat, että meteoriittiräjähdyksen vaikutus saattoi rajoittua vain Muhuun. Oli miten oli, Kaalissa on kuitenkin se Jokin, joka houkuttelee joka vuosi tuhansia matkailijoita tutustumaan vesialtaaseen. Kaalijärven myyttilabyrinttiin on helppo eksyä, mutta paikalla sijaitsevaan meteoriitti- ja kalkkikivimuseoon (52) ei. Museossa voi tutustua jättiläismeteoriitin putoamiseen liittyviin aineistoihin, Viron meteoriittikraattereihin, nähdä aitoja meteoriitin kappaleita ja niiden maahan törmäyksestä aiheutuvien räjähdyksien yhteydessä syntyneitä metalliseoksia maailman eri paikoista. Annetaan yleiskatsaus Saarenmaan geologisen perustan rakenteesta, Saarenmaan esiintymistä, kalkkikiven ja dolomiitin käyttömahdollisuuksista. Museo on maksullinen. Kaalin myymälästä (53) löytyy aina paikallisia saarelaisia ruokia ja juomia, Kaalin leipomon tuotteita, matkamuistoja ja postikortteja. Meteoriittikentän läheisyydessä sijaitsee Kõljalan kartano (54), josta vanhimmat kirjalliset merkinnät ovat vuodelta 1509, mutta niin vanhoja rakennuksen osia ei ole säilynyt.

19


Valjalan linnoitus ja kirkko Noin kymmenen kilometriä Kuivastuun päin ajettaessa saavutaan seuraavan tärkeän muinaisen maamerkin luo. Valjalan maalinnoitus (55) oli aikoinaan muinaisten saarelaisten vahvin linnoitus. Sen korkeus saattoi olla jopa kahdeksan metriä, ja halkaisijaltaan se oli yli 100 metriä. Vuoden 1227 talvisen piirityksen yhteydessä linnoitusta ei valloitettu. 20 000 miehen ristiretkeläisen joukko pakotti linnoituksen alistumaan voimalla ja uhkailemalla. Valjalan valloituksen myötä virolaisten muinainen vapauden aika katsottiin päättyneeksi. Linnoituksen muuri ja sisäreuna on päällystetty irtaimella liuskekivimurskeella, joka on muisto kauan sitten maavallille kootusta liuskekivimuurista. Linnoituksen ympäri kulkevat Valjalan hiihto- ja kuntoradat (2 ja 3 km). Linnoituksen edessä on frisbeegolfrata. Saarelaisten antautuminen ja kristinuskon hyväksyminen tarkoitti myös kirkon rakentamisen alkua. Valjalan Pyhän Martin kirkko (56) on Viron vanhin säilynyt maakirkko, joka on rakennettu romaaniseen ja goottilaiseen tyyliin. Alkukirkkoa alettiin rakentaa vuonna 1227, kun ristiretkeläiset kukistivat Valjalan maalinnoituksen viimeisenä pakanallisena linnoituksena Viron alueilla. 1200-luvun kolmannella neljänneksellä kirkko muutettiin linnoituskirkoksi. Kirkossa on 1200-luvulta romaaninen kastekivi, jota pidetään yhtenä Baltian maiden ainutlaatuisimmista kiviveistosteoksista. Valjalan kirkossa sijaitsevat Viron vanhimmat seinämaalaukset. Vaikka kristittyjen Jumala oli voittanut saarelaisten Tharapitan, eivät paikalliset koskaan täysin luopuneet omasta muinaisesta uskostaan. Jälkiä muinaisista pyhistä paikoista ja uhripaikoista on säilynyt tähän päivään saakka. Arkainen ja nykyaikainen kohtaavat Jöörin kylämuseossa (57), joka perustettiin vuonna 1998 Jöörin kyläläisten talkoilla. Välihuomautuksena: kaukana ei ole myöskään Lööne, jossa järjestetyistä talkoista runoilija Debora Vaarandi kirjoitti aikanaan runon “Talkoot Löönen suolla”, jonka Raimond Valgre sävelsi “Saarenmaan valssiksi” ja Georg Ots lauloi kuolemattomaksi.

20

Lahjoitettujen ja kerättyjen näyttelyesineiden avulla Jöörin kyläseura haluaa säilyttää esivanhempien töiden ja toiminnan apuvälineitä. Pihalla järjestetään kaikki kylän tapahtumat. Vierailu on maksullinen. Tilavaa laululavaa voidaan käyttää konserttien, teatteriesitysten ja perinteisen Jööri folkin tapahtumapaikkana. Karjan suuntaan siirryttäessä reitille jäävät sekä Pärsaman kylä (59) – ensimmäinen ja ainut neuvostoajalla Saarenmaalle rakennettu sosialistinen asutuskeskus – että myös Pärsaman Pyhän Innocentiuksen kirkko. Yksikerroksinen tiilipyhäkkö, jossa on yksi kellotorni, rakennettiin vuonna 1908. Leisin maantien varrella Anglassa kohoaa hyvin omaperäinen maisema. Kyseessä on Saarenmaan ainoa tuulimyllymäki, joka on säilyttänyt entisen ilmeensä (61). Vuonna 1925, kun kylässä oli 13 maatilaa, täällä oli yhteensä yhdeksän myllyä. Nykypäivään niistä on säilynyt viisi: neljä varvasmyllyä ja yksi hollantilainen mylly. Hollantilaisessa tuulimyllyssä on alueen historiaa ja maataloutta esittelevä näyttely. Tuulimyllyjen viereen rakennetussa perinnekulttuurikeskuksessa on kolmessa kerroksessa monipuolisia työpajoja.

Karjan kirkko Karjan Katariinan (ja Nikolauksen) kirkko (62) näyttää ensi silmäyksellä erittäin vaatimattomalta. Tästä Saarenmaan pienimmästä keskiaikaisesta (1200-luku) kirkosta löytyy kuitenkin enemmän kiviveistoskoristelua kuin mistään muusta Baltian maiden maakirkoista. Riemukaaren veistosryhmät kuvaavat pyhää Nikolausta ja Pyhää Katariinaa, joita on pidetty kirkon suojelupyhimyksinä. Kirkossa on myös ainutlaatuiset katto- ja seinämaalaukset, esimerkiksi Neitsyt Marian tähti, kolmijalka, piru, pentagrammi ja punoskuvio. Karjan kirkko (ecclesia Carries) on mainittu historiallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa vuonna 1254. Nykyinen kirkkorakennus on rakennettu todennäköisesti 1200-luvun viimeisellä neljänneksellä. Goottilaistyylinen yksilaivainen rakennus on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä, vain eteläsivulla sijaitseva eteistila on rakennettu myöhemmin.


Keskiaikaisesta sisustuksesta ovat säilyneet kivialttari ja riemukaaren alle nostettu kastekivi sekä alttarin krusifiksi (1400-luku). Nykyäänkin käytössä oleva keräyslaatikko on luultavasti peräisin 1800–1900-luvulta. Kolmen kaksoisvaakunan saarnatuolin valmisti Kuressaaren mestari Balthasar Raschky vuonna 1638, urut rakensi mestari Gustav Normann vuonna 1882. Uusgoottilainen alttariseinä ja -maalaus (Guido Renin maalauksen kopio) valmistuivat vuonna 1887. Kirkkotarhassa on mahdollisuus nähdä kolme puolisuunnikkaan muotoista hautakiveä 1300–1400-luvuilta. Kirkkoon liittyy monia legendoja, ja kirkon seinämaalauksiin on liitetty Kaalin meteoriittikraatteri. Nihatun retkeilyreitillä (63) yhdistyvät Saarenmaan omaperäinen luonto ja ihmisen aikojen saatossa luoma. Asuinpaikoista ovat levinneet lajirikkaat niityt, alvarit, metsäiset laitumet. Suojeltuja kasvilajeja on yli kaksikymmentä. Katajakepeillä merkityistä reiteistä voi valita joko yhden, kahden tai neljän kilometrin reitin. Kun on tutustuttu myös 3,3 metrin korkuiseen ja halkaisijaltaan 20,3-metriseen Võlupen siirtolohkareeseen (64), kannattaa pysähtyä Jõisten virkistys- ja uimapaikalla (65). Siellä voi pelata palloa ja grillata katoksen alla. Mikä Viron kirkoista sijaitsee kaikkein lähimpänä merta? Johanneksen kirkko (66). Kalkkikivisen rakennuksen rakentaminen aloitettiin luultavasti vuonna 1675 spitaalisten kirkoksi. Alkuperäinen yksilaivainen kirkkosali valmistui todennäköisesti vuonna 1703, ja se rakennettiin uudelleen vuonna 1840. Vuonna 1890 kirkko sai myös nelirekisteriset urut, mutta mestari on valitettavasti tuntematon. Yksi harvoista paikoista, joissa Saarenmaan geologinen profiili on selvästi nähtävissä, on Pullin penger (67). Penkereen pituus on 430 metriä ja korkeus 3,5 metriä. Penkereen tekee ainutlaatuiseksi kauempana meren pohjassa sijaitseva porrasrakenne, jota vasten osuessaan vedenalaiset virtaukset aiheuttavat tyynellä säällä mystistä kohinaa.

Maasin ritarilinnoitus Kaukaisten aikojen äänettömiä kuiskauksia pystyy aistimaan jälleen Maasin ritarilinnan (68) raunioiden välissä. Keskiaikainen linnoitus pystytettiin saarelaisten pakkotyönä heidän viimeisen suuren kapinansa kukistumisen jälkeen vuonna 1345. Näin Saarenmaan itäosaa tuolloin hallitseva Liivinmaan ritarikunta rankaisi alkuperäisväestöä kapinasta, jonka aikana hävitettiin ritarikunnan linnake Pöiden kirkon (16) luona. Vuonna 1564 ritarikunnan maat ja Maasilinna siirtyivät tanskalaisille, jotka olivat jo aiemmin ottaneet haltuunsa muun Saarenmaan, joka kuului Saaren piispalle. Seuraavissa sotatoimissa linnoitus oli välillä myös ruotsalaisten hallinnassa, sitä hajotettiin ja kunnostettiin, kunnes vuonna 1576 Tanskan kuningas Frederik II antoi määräyksen räjäyttää linnoitus. Siitä lähtien raunioina ollutta Maasilinnaa alettiin vuonna 2001 vähitellen kaivaa auki ja kunnostaa niin, että nykyään kiinnostuneet saavat jo melko hyvän käsityksen siitä, millainen linnoitus täällä kohosi vuosisatoja sitten. Jälleenrakennuksen aikana on kaivettu esiin suurelta osin säilynyt ensimmäinen kerros ja portti, osittain tallessa ovat myös linnoituksen toinen ja kolmas kerros. Maasilinnan vierestä Väike väin -salmen pohjasta löydettiin vuonna 1985 ainutlaatuinen hylky, joka nostettiin ylös ja asetettiin näytteille Viron merimuseoon. Kyseessä on noin vuonna 1550 rakennettu yksimastoinen alus, jonka pituus oli 16 metriä ja leveys 5,5 metriä. Ilmeisesti paikallisten mestareiden rakentaman laivan lankut on valmistettu saarenmaalaisesta puusta, ja rakenteessa on paljon ainutlaatuisia piirteitä. Kyseessä oli ilmeisesti paikallisiin tarpeisiin suunniteltu kuljetusalus, joka upposi tulipalon jälkeen. Orissaare (69) on Saarenmaan toiseksi suurin asuinkeskus heti Kuressaaren jälkeen. Hieman päätieltä sivuun jäävä pikkukaupunki on mainittu kylänä ensimmäistä kertaa vuonna 1464. Pikkukaupungin keskustassa voi nähdä erittäin kompaktia stalinistista arkkitehtuuria. Viime aikoina kuuluisin

21


nähtävyys on kuitenkin ollut keskellä Orissaaren stadionin jalkapallokenttää kasvava tammi (73). Alun perin puu kasvoi urheilukentän vieressä, mutta vuoden 1951 laajennustöiden yhteydessä se jäi keskelle stadionia. Vuonna 2015 tammi voitti Euroopan vuoden puu -tittelin. Keskustasta 700 metrin päässä sijaitsevalla Illikun luodolla sijaitsee myrskytuulilta ja aalloilta hyvin suojattu Orissaaren satama (70). Sota-aiheista kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti käydä Põripõllun kylässä Saarenmaan sotamuseossa (72). Saarenmaan Sõjavara Selts (Saarenmaan sotahistoriallinen seura) perustettiin vuonna 2007. Sen tarkoituksena on esitellä museon pysyvän näyttelyn (n. 12 000 näyttelyesinettä) avulla 1900-luvun sotahistoriaa Saarenmaalla. Museo on avoinna maaliskuusta lokakuuhun, vierailu on maksullinen. Väike väin -salmen pato (13) tarjoaa eri vuodenaikoina erilaisia jännittäviä näkymiä. Siinä, missä matala vedenpinta paljastaa salmen pohjaa satoja metrejä, voi vesi syysmyrskyjen aikana nousta jopa padon yli. Säännöllinen laivayhteys Muhun ja Saarenmaan välille perustettiin 1600-luvulla. Silloin käytössä oli ns. salmen uisko. Salmen padon rakentamisen “syyllisenä” voidaan pitää postinkuljetusta, sillä heikko yhteys Saarenmaan ja Muhun välillä haittasi sitä paljon enemmän kuin merireitti Suur väin -salmen yli. 1800-luvun puolivälissä alettiin puhua padon rakentamisen tarpeesta. Samalla tavalla kuin nykyään monien haikailemaa siltaa Muhun saaren ja Viron mantereen välille, myös padon rakentamista edelsi lähes 50 vuoden keskustelu, ennen kuin päästiin tositoimiin. Kesällä 1894 laskettiin padon kulmakivi ja aloitettiin rakentaminen. Työtä tehtiin samaan aikaan sekä Saarenmaan että Muhun puolella. Kivialusta rakennettiin uppoamisen estämiseksi risukimppujen päälle. Pato avattiin liikenteelle 27. heinäkuuta 1896. Kuivastun maantien oikaisemisen ja padon Muhun puoleisen autoreitin siirtämisen jälkeen veistos “Sureva äiti” (12) jäi kulkijoilta katveeseen. Muistomerkki, jonka tekijä on Kalju Reitel, merkitsee Väike väin -salmen padon miehityksen aikana vuonna 1944 kaatuneiden sotilaiden veljeshautaa. Sotaa ja surua ei voi ohittaa myöskään Muhun maalinnan kohdalla (11). Muinaisajan lopussa Muhu oli yhdessä Saarenmaan kanssa Viron tiheimmin asuttua aluetta. 1200-luvun alussa Baltian maiden ristiretkien aikaan uppiniskaiset saarelaiset olivat niitä, jotka vastustivat kristittyjä valloittajia kaikkein eniten. Siksi uusien alueiden miehittämisestä kilpailevien ristiretkeläisryhmien oli yhdistettävä voimansa Saarenmaan valloittamista varten. Talvella 1227 lähes 20 000-päinen joukko ylitti jäätyneen salmen ja valloitti kuusipäiväisen piirityksen jälkeen Muhun linnoituksen, jossa olleet ihmiset menettivät henkensä. Tämä jäi muinaisten vapaustaisteluiden viimeiseksi taisteluksi, koska sen jälkeen Valjalan linnoituksen puolustajat, jotka olivat kuulleet muhulaisten kohtalosta, antautuivat Saarenmaalle siirtyneiden ristiretkeläisten joukoille ja suostuivat kastettavaksi. Muhun linnoituksen sisäpihalla paljastettiin vuonna 1928 traagisen historiallisen tapahtuman muistomerkki, joka kuitenkin tuhoutui ja korvattiin vuonna 1967 uudella muistokivellä. Suuren maantien varrella ei voi olla huomaamatta toimivaa Eemun tuulimyllyä (10), jonka rakensi vanhan myllyn pai-

22

kalle muhulainen Jüri Ling. Mylly avattiin vierailuja varten 17. toukokuuta 1980. Kun Eemu on nähty, voi mennä katsomaan myös emua. Ja strutseja. Ja monia muita eksoottisia eläimiä. Nautsen strutsitila (9) merkitsee modernin ajan saapumista Muhuun. Viron suurimmalta ja pisimpään toimineelta strutsitilalta voi ostaa strutseihin liittyviä matkamuistoja ja muita tuotteita. Vierailu on maksullinen. Tila on avoinna 15. toukokuuta – 15. syyskuuta joka päivä. Muina aikoina sopimuksen mukaan. Linnusen kylässä on Presidentin puistokatu (8). Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana toteutetun kotiseudun somistuskampanjan aikana 1937–1938 istutettiin Muhussa Kuivastu–Kuressaare-maantien varteen puita. Väike väin -salmen puoleiseen päähän istutti kaksi tammea myös Viron ensimmäinen presidentti Konstantin Päts. Vuonna 2008 järjestetyissä talkoissa kunnostettiin puistokadun padon puoleinen pää. Sinne ovat istuttaneet puun presidentit Arnold Rüütel, Toomas Hendrik Ilves, Kersti Kaljulaid sekä presidenttien Lennart Merin ja Konstantin Pätsin jälkeläiset.


jossa on merenkäynti- ja kalastusperinteitä esittelevä museo ja lasten leikkipaikka. Vahtnan uiskosatama (76) Rootsiveren kylässä on paikka, josta ihmisiä ja tavaroita kuljetettiin Saarenmaalle ennen salmen padon valmistumista. Alustyyppiä, jolla laivayhteyttä hoidettiin, kutsuttiin uiskoksi – siitä tulee myös nimi uiskosatama. Sopivan vedensyvyyden takia tämä on myös miellyttävä uimapaikka. Jumalansynnyttäjän Kasanilaisen ikonin kirkko (77) Muhun Rinsin kylässä muistuttaa mielenkiintoisesta kaudesta saaren historiassa. Nimittäin 1846–1848 uskonvaihtoliikkeen aikana ortodokseiksi kääntyi 2756 muhulaista eli lähes 70 % saaren asukkaista. Länsi-Muhussa sijaitseva Rinsin seurakunta perustettiin 1847. Nykyinen arvokas muinaisbysanttilaistyylinen viisitorninen kivikirkko, jonka mitat ovat 23 x 18 x 18 metriä, valmistui vuonna 1873.

Üügun törmä

Koguvan kylä Koguvan kylä (74) on tunnettu kirjallisissa lähteissä vuodesta 1532 lähtien, jolloin Saksan ritarikunnan Liivinmaan haaran ritarimestari Wolter von Plettenberg läänitti Schmuulien-Smuulien suvun esi-isälle Hanskenille Väike väin -salmen vieressä kymmeniä hehtaareja maata. Koguva on tyypillinen ryhmäkylä, jossa maatilat sijaitseva tiheänä ryppäänä peltojen ja laitumien keskellä. Kyseessä on yksi virolaisen talonpoika-arkkitehtuurin merkittävimmistä näytteistä, joka tunnetaan Virossa myös kirjailija Juhan Smuulin synnyinpaikkana. Muhun museo tarjoaa yleiskatsauksen sekä Muhun kansallisasuista että maatila-arkkitehtuurista. Museossa vierailu on maksullinen. Museo on avoinna 15. toukokuuta – 15. syyskuuta joka päivä, muina aikoina ti–la. Männikun käsityöpaja (73) on paikka, jossa voi tutustua käsityömestarien töihin ja toimintaan. Voit ostaa suoraan tekijältä Muhun koruompelein varusteltuja tekstiileitä, nahkatöitä, kangaspuissa kudottuja mattoja. Jos olet kiinnostunut käsitöistä ja haluat osallistua työpajaan, se on mahdollista etukäteen sovittaessa. Täällä on myös hiljainen, kaunis Koguvan satama (75),

Jos haluaa nauttia kauniista näkymistä, kannattaa ehdottomasti käydä Üügun törmällä (79). Hieman vesirajaa kauempana sijaitsevan törmän yläosa koostuu biohermisistä dolomiittikerroksista. Kyseessä on kivilaji, joka muodostui miljoonia vuosia sitten korallien jäämistä. 300 metriä pitkä törmä on Muhun saaren suurin. Absoluuttinen korkeus merenpinnasta on 18,4 metriä. Siellä täällä on nähtävillä jälkiä I maailmansodan aikaisista kaivannoista, jotka rakensi Venäjän tsaarin armeija. Pystysuoran kalkkikiviseinän korkeus törmän juuresta on jopa seitsemän metriä. Jyrkänteen keskilinjalla on luolarivi, joista kahta suurinta kutsutaan Vuohikammioksi ja Pukkihuoneeksi. Kesäkuukausina törmän alla voi nähdä ruokoja rouskuttavan hevoslauman, puhumattakaan lumoavasta merinäköalasta, joka avautuu korkealta törmältä. Täällä on myös muinaisia pyhiä paikkoja, kuten Silmälähde, joilla vanhat saarelaiset uskoivat olevan parantavia voimia. Hoitoa varten lähteeseen piti uhrata hopearaha. Üügun törmältä tie johtaa Hellamaan läpi takaisin Kuivastun maantielle. Muhun Hellamaan Pietarin ja Paavalin kirkko (80) valmistui vuonna 1868. Laivan muotoinen ja kapea-alttarinen pyhäkkö on iältään Saaren maakunnan toiseksi vanhin ortodoksikirkko. Maantieltä on mahdollista tehdä jännittävä poikkeama myös Võikülan rannikkopuolustuspatterin (2) luo. Tsaarin Venäjä rakensi I maailmansodan aikana useita rannikkovartiojärjestelmiä, niiden joukossa kaksi Võikülan rannikkopuolustustykkipatteria, nro 32 ja 36 sekä ilmatorjuntapatteri nro 32a. Pattereiden jalustat ja sinne johtava kolmen kilometrin mittainen mukulakivitie on osittain säilynyt nykypäivään, rautatiestä muistuttaa enää vain pato. Hyvin säilynyt, yksi harvoista mukulakiviteistä Saarenmaalla. Ole varovainen ajaessasi mukulakivitietä matalapohjaisella autolla! Suurin osa ihmisistä, olipa kyse paikallisista tai turisteista, saapuu ja lähtee Kuivastun sataman (1) kautta. Muhun itärannalla sijaitsevan sataman kautta vuorolaivat pitävät yhteyttä saaren ja Viron mantereen välillä. Satamassa on myös edellytykset rahti-, matkustaja- ja pienlaivojen palvelemiseen pienessä mittakaavassa. Aivan sataman vieressä seisoo Kuivastun krouvi (3), yksi harvoja tyypillisiä kivisiä maantiekrouveja, jotka on rakennettu vuoden 1840 jälkeen. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan palvele matkaajia.

23


POHJOISEN TIEN HELMET — RANTATÖRMÄT Tällä monipuolisella reitillä sijaitsevat Saarenmaan korkeimmat rantatörmät. Saarenmaan rantatörmistä voi seurata siluurikaudella (416–443 miljoonaa vuotta sitten) olemassa ollutta Muinais-Itämerta ja sen eliöstön kehitystä. Mahdollisuus nauttia kauniista merinäkymistä ja nähdä ainutlaatuisia paikkoja.

Reitin alussa ohitetaan 1800-luvun alkupuolella rakennettu Suursilta (81), joka oli tärkeä yhdystie silloisen leveän ja runsasvetisen Põduste-joen ja sen rannoille levittäytyneen rehevän jokisuon yli. Tämä yksi Viron suurimmista, pisimmistä ja vanhimmista kivisilloista on suojeltu arkkitehtonisena muistomerkkinä. Jos on kiinnostunut Suuren Tõllin legendoista, voi ajaa muutaman kilometrin Kihelkonnan suuntaan, jossa vasemmalle jää tien varteen jännittävän muotoinen Oon kivi (82). Saaren murteella se tarkoittaa hevoskiveä. Pitkä lohkare muistuttaa kaarevaa hevosen selkää, ja sen nimi liittyy jälleen yhteen Suuren Tõllin tarinaan. Nimittäin Pirun vaimo oli vaatinut itselleen piikatyttöä. Akan piikittelyyn kyllästynyt Piru oli muuttanut itsensä hevoseksi, noitunut sopivan piian selkäänsä ja ravannut kohti kotia. Kellamäen lähellä oli ollut Tõll hoitamassa asioitaan. Pikkulintu oli livertänyt hänelle, että ota neidonryöstäjä kiinni! Myyttinen voimamies ehti apuun ja iski pihlajakepillä hevoselta pään, joka vajosi maan sisään. Vartalo muuttui kiveksi.

24


Kun jatkaa Asten suuntaan ja kääntyy Saialta Kärlaan ja sen jälkeen Tagarannan ja Mustjalan suuntaan, päätyy parin kilometrin päästä Kaarmise-järven rantaan (83). Järvessä on kaksi saarta. Sen rannat ovat matalat, enimmäkseen kalkkikiveä, paikoitellen hiekkaisia, ja kyseessä on hyvä uimapaikka. Lihulinn (84) on kooltaan Saarenmaan suurin maalinnoitus. Linnoitus sijaitsee metsässä kauempana kylistä, hiekkadyyneillä, joita reunustavat suot. Pitkänomaisen, soikean muotoisen linnoituksen ulkomitat ovat luode-kaakko-suunnassa 270 m, poikkisuuntaan 70 m. Linnoituksen piha-alue on 18 000 neliömetriä. Linnoitusta ei ole toistaiseksi tutkittu perusteellisesti, mutta vallin sisäreunalle kaivetuista aukoista on löytynyt puoliksi palaneita palkkeja ja lähes puolen metrin kerros hiiltä, joka on ilmeisesti peräisin linnoituksen puuosista. Lihulinn on ollut käytössä vuoden 1000 paikkeilla eli viikinkiajan lopussa. Konati-järvi (85) Sillan kylässä on sen sijaan moderni tekojärvi, joka muodostui hylätyn kalkkikivikaivoksen täytyttyä pohjavedellä. Tekojärveen uimaan mennessä on oltava varovainen, sillä sen pohja on porrastettu. Järven vierestä kulkee täysin luonnollinen Konatin luontopolku (86), joka tarjoaa yleiskatsauksen metsänhoidosta ja 120 vuotta vanhasta suojelumetsästä. Yhden ja kolmen kilometrin polut on merkitty mielenkiintoisilla kohteilla. Vieressä sijaitsevalle Kaljan retkeilyreitille (87) pääsee Mustjala–Kihelkonnan maantien toiselta kilometriltä. Reitin alussa on noin sata metriä helppoa kävelyä. Kilometrin pituinen retkeilyreitti esittelee Kalja-puron karstialueen, jonka koko on 250 x 300 m. Suurimpia vajoreikiä on seitsemän, joista syvimmän halkaisija on 18 metriä ja syvyys 5,5 metriä. Tulva-aikana karstialue on veden alla, kuivana aikana maaperän – kalkkikiven – paljastumat ovat hyvin havaittavissa. Maanalainen Kaljan salajoki tulee hetkeksi maan päälle myös Küdeman vajoreiän luona. Mustjalan Annan kirkko (88) valmistui vuonna 1863 ja pystytettiin vanhan kappelin tilalle. Tästä tulee myös kirkon nimi, mutta toisin kuin monen vanhemman kirkon osalta, kyseessä ei ole katolinen pyhimys, vaan Saarenmaan kuvernöörin, Claus Maltesen Sehestedin, puoliso Anna Sehested (synt. Lykke), joka antoi rakennuttaa kappelin vuonna 1605. Kirkko on historiallis-eklektisen arkkitehtuurityylin näyte. Sen korkea torni oli merimiehille tärkeä maamerkki. Merimiehille tärkeä oli ja on edelleen myös Küdeman lahti, jonka rannat tarjoavat sekä lumoavia maisemia että turvallisen ankkurointipaikan. Siirryttäessä Mustjalasta lahden länsirannalle, jää reitin varrelle ensin Profeetta Elian ortodoksinen kirkko (89). Kalkkikiviseinäinen, ristin muotoinen kirkkorakennus, jossa on keskikupoli ja neljä kulmatornia, on rakennettu vuonna 1873.

Ninasen kylä Ninasen niemimaalle saapumisesta ilmoittavat jättiläiset Piret ja Tõll (90). Kansanpukuisten ”nukkejen” sisälle piiloutuvat muinaiset varvasmyllyt. Ennen naimisiinmenoaan neidot laittavat Piretin helman alle kiven, jossa on heidän tyttönimensä. Sen uskotaan tuovan myöhemmin onnea avioliittoon. Saarenmaan satamassa (91) on kaksi laituria enintään 200 metriä pitkille laivoille. Lisäksi on 30 paikkaa pienveneille. Niemimaan kärjestä löytyy Ninasen eli Tagarannan rantatörmä (93). Puolitoista kilometriä pitkän törmän korkein kohta on yli viisi metriä. Törmällä on runsaasti militaarikohteita, etenkin kivivuorattuja taisteluhautoja.

25


Parinsadan metrin päässä merestä kohoaa Ninasen 12-metrinen lintu- ja luontotorni (92). Torni on tarkoitettu julkiseen käyttöön lintuharrastajille, luonnon ystäville, matkailijoille, retkeilijöille. Samassa paikassa on myös matkustajalautta Estonian katastrofin uhrien muistomerkki (94). 28. syyskuuta 1999 avatun muistomerkin luo sytytetään joka vuosi muistotuli Estonian uppoamispäivänä. Kun suunnataan lahden itärannalle, jää Paatsan linnoitus (95) lähietäisyydelle. Linnoitus, jossa on matala hiekkainen kehävalli, rakennettiin aikaisemmin suojaamattomaan sijaintiin 1200–1300-luvun vaihteessa. Luultavasti kyseessä oli saaren muinaisten seppien ja raudansulattajien tukikohta, jota ei käytetty Yrjönyön kapinan jälkeen. Paatsan sepät saivat raaka-aineita parin kilometrin päästä Tuiun rautakentiltä, jossa suomalmista sulatettiin rautaa viikinkikauden alusta aina 1300-luvun puoliväliin saakka. Kahden ja puolen vuosisadan aikana valmistettiin tutkijoiden arvion mukaan yli 2000 tonnia rautaa, josta yli tuhat myytiin. Rautakauppa toi saarelaisille tuloja, 10 tonnia hopeaa. Useampi kourallinen siitä uhrattiin merelle Saarenmaan tunnetuimman, Pangan törmän, muinaisella uhripaikalla (96). Länsi-Viron ja saarten korkeimman törmän korkein kohta on 21,3 metriä merenpinnan yläpuolella, ja törmän pituus on 2,5 km. Törmällä voi ihailla lumoavan kaunista auringonlaskua, nauttia hiljaisuudesta ja luonnon kauneudesta. Parinsadan metrin päässä rannasta on merenalainen jyrkänne, joka on myrskysäällä nähtävissä vaahtoavien aaltojen takia.

Metskülan kirkko Kun liikutaan rannikkoa pitkin idän suuntaan, jää reitin varteen Metskülan Herran temppeliintuomisen kirkko (97), joka on Saarenmaan ainoa kokonaan puusta rakennettu ortodoksikirkko. Vuonna 1914 valmistuneessa pyhäkössä on kaksi tornia, jotka ortodoksiperinteessä merkitsevät Kristuksen kahta luonnetta: jumalallista ja inhimillistä. Kirkko on avoinna kaikille ohikulkijoille, kunhan soittaa kirkon seinällä olevaan numeroon. Lähellä sijaitseva Tuhkanan ranta (98) on yksi Pohjois-Saarenmaan parhaita uimapaikkoja. Toisin kuin Saarenmaan eteläpuolen rannoilla, täällä vesi syvenee nopeasti. Jos pohjoistuuli on hieman voimakkaampi, voi Tuhkanan rannassa nauttia todellisesta aaltojen melskeestä. Soelan satamasta (99) on merellä käyty jo vuosisatoja, mutta se on mukava paikka myös pelkästään merenrannalla oleskeluun. Soelasta on suora näköyhteys Upsulahden yli Saarenmaan pohjoisrannikon tärkeimpään satamaan – Triigiin (101). Sieltä kulkee Saarenmaan ja Hiidenmaan välinen lauttaliikenne, sinne pääsevät pienemmät rahtialukset, jahdit, pikaveneet ja muut pienveneet. Satamassa on paikat paikallisten asukkaiden veneille. Leisin pikkukaupungista löytyy mukavien pikkukauppojen ja ruokapaikkojen lisäksi myös seikkailurata (100). Erilaisista köysistä, verkoista ja vaijereista rakennetulla jopa 150 cm maanpinnan yläpuolella kulkevalla radalla on monia esteitä. Niiden läpäiseminen vaatii tasapainoa, taitoa ja voimaa. Kaikki tapahtuu omalla vastuulla, eikä radalla tarvita erityisiä turvavarusteita. Paikkakunnan nähtävyyksistä voidaan mainita Pyhän Olgan kirkko (102). Tämä ristin muotoinen kalkkikivirakennus, jossa on suuri keskikupoli ja neljä tornia, on rakennettu vuonna 1873. Anglan tuulimyllymäki Leisin maantien varrella Anglassa kohoaa hyvin omaperäinen maisema. Kyseessä on Saarenmaan ainoa tuulimyllymäki, joka

26


on säilyttänyt entisen ilmeensä (61). Vuonna 1925, kun kylässä oli 13 maatilaa, täällä oli yhteensä yhdeksän myllyä. Nykypäivään niistä on säilynyt viisi: neljä varvasmyllyä ja yksi hollantilainen mylly. Hollantilaisessa tuulimyllyssä on alueen historiaa ja maataloutta esittelevä näyttely. Tuulimyllyjen viereen rakennetussa perinnekulttuurikeskuksessa on kolmessa kerroksessa monipuolisia työpajoja. Kesällä avoinna Kiratsin kylässä Saksan kauppa (103) on todellinen kyläkauppa! Mutta ei pelkästään... Avoinna on myös maatilakahvila, jossa tarjotaan paikallisesta tilamaidosta käsityönä valmistettua jäätelöä ja paikan päällä valmistettuja leivonnaisia. Puodista löytyy paikallisia elintarvikkeita ja käsityöläisten taidonnäytteitä. Jännittävää toimintaa löytyy myös Kuken kylässä GoodKaarman saippuapajalla (104). Ainutlaatuisella luomutilalla valmistetaan ja myydään ekosaippuoita ja muita vartalonhoitotuotteita. Aitoon maalaistapaan kaikki tuotteet valmistetaan käsin, ei teollisesti. Mahdollisuus osallistua saippuanvalmistuspajaan, jossa voi itse tehdä palan saippuaa. Työpaja on maksullinen ja ennakkovarauksesta, vierailu on ilmainen. Saippuapajan vieressä on myös puutarhakahvila ja lahjapuoti. Avoinna 1. kesäkuuta – 31. elokuuta joka päivä kello 10–18, muina aikoina etukäteen sovittaessa.

Kaarman linnoitus ja kirkko Ennen Kuressaareen saapumista kannattaa ehdottomasti tutustua Kaarman linnoitukseen (105) ja Kaarman kirkkoon (106), jotka rinnatusten seistessään ovat kuin Saarenmaan historian kahdet kasvot. Vaikka saarelaiset vuonna 1227 alistuivat Viron viimeisenä maakuntana ristiretkeläisten yhdistyneille joukoille, ei se sammuttanut heidän pyrkimyksiään vapauteen. Jo vuonna 1237 ajettiin vihollinen voimalla pois saarilta, ja vain neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1241, solmittiin kostoretken välttämiseksi ritarimestari Andreas de Velvenin kanssa rauhansopimus. Sen, että Saarenmaata pidettiin sotilaallisena voimana, osoittaa vuonna 1255 ritarimestari Anno von Sangerhausenin kanssa solmittu uusi sopimus, jossa saarelaisille annetaan uusia oikeuksia. Sopimuksessa mainitaan myös tuon aikakauden tärkeimmät saarelaiset johtajat Ylle, Culle, Enu, Muntelene, Tappete, Yalde, Melte ja Cake, ja viitataan, että saarelaisilla on jopa oma leima, jolla sopimus vahvistettiin. Mutta kuten sanotaan, ruoki sutta miten paljon haluat, se halajaa edelleen takaisin metsään. Vain viisi vuotta myöhemmin, kuultuaan, että Preussin ja Liivinmaan ritarikunnat olivat saaneet liettualaisilta isän kädestä, suoristivat saarelaiset taas selkänsä. Jo talvella ritarikunnan onnistui kerätä Tanskan kuninkaan vasalleista ja riikalaisista suuri joukko ja hyökätä Saarenmaalle. Tällä kertaa saarelaiset ehtivät suojaan luultavasti 1100-luvulla rakennettuun Kaarman linnoitukseen. Puolustajat tekivät vahvaa vastarintaa ja suorittivat jopa vastahyökkäyksen ulos linnoituksesta, mutta lopulta ritarit valtasivat linnoituksen rynnäköllä.

Kaikki linnoituksessa olleet tapettiin. Sen jälkeen valloittajat ryöstelivät ympäristössä vielä kaksi päivää. Kolmantena päivänä saarelaiset pyysivät rauhaa ja antoivat sen vahvistamiseksi ritarimestarille panttivankeja. Linnoitus sijaitsee aivan Põduste-joen rannalla, joka laskee mereen Kuressaaren vieressä. Muinaisina aikoina, myös Baltian maiden ristiretkien vuosina, joki oli vielä matalikkojen ja pikkusaarten täyttämä kapea merenlahti, joka ulottui Kaarmaan, jossa sijaitsi luultavasti alueen tärkein satamapaikka. Nykyään kapealla joella voi seikkailla onnistuneesti kumiveneellä. Linnoituksessa järjestetään tappeluiden sijaan kesäisin laulupäiviä, konsertteja ja juhannuskokko. Talvisin se on suosittu kelkkailupaikka. Vain sadan metrin päässä linnoituksesta kohoava Kaarman Pietarin ja Paavalin kirkko rakennettiin 1200-luvun jälkipuoliskolla yksilaivaisena ja rakennettiin myöhemmin kaksilaivaiseksi. Jälleenrakennusta merkitsee myös kirkon pääoven vierestä löytynyt kivitaulu, jossa lukee: ”SEL AAS TAL ON SEKIRK WAL MIS SA NUD PET RI PAE WAL AN1407”. Näitä on pidetty vanhimpina vironkielisinä kirjoituksina, mutta kirjoitustyyli ja sanasto viittaavat kuitenkin myöhempään aikaan. Kyseessä on Länsi-Viron suurin ja monimuotoisin sakraalirakennus, jonka kuorin itäseinää koristaa Virossa harvinainen kolmoisikkuna. Ensimmäistä kertaa Saarenmaalla otettiin Kaarman kirkossa käyttöön tukipylväät. Viimeiseen sopii taas yksi Tõllin tarina. Kaarman kirkkoa oli rakentanut Tõllin poika, joka riiteli parhaillaan isänsä kanssa. Kun kirkko oli jo valmistumassa, Tõll meni katsomaan sitä. Poika, joka tiesi isänsä äkkipikaisuuden, pelkäsi, että tämä voisi kaataa kirkon, joten hän teki rakennutti nopeasti tuet. Tõll näki poikansa säikähtävän, mutta ei vastoin odotuksia tehnyt kirkolle mitään, vaikka se oli kyllä suurempi kuin hänen itsensä rakentama Kärlan kirkko. Saarelaisten ja virolaisten laulukansan kulttuurihistoriaan Kaarman kirkko pääsi sen pastorin, Hermann Hartenin, ansiosta, joka perusti vuonna 1835 Saarenmaan ensimmäisen ja yhden Viron ensimmäisistä laulukuoroista, jossa lauloi vain virolaisia.

27


LÄNSIRANNIKON UPEAT MAISEMAT Länsi-Saarenmaalla näkee upeita maisemia. Alue on tunnettu runsaista kasvilajeistaan sekä Vilsandin saaresta, jota kutsutaan lintujen paratiisiksi. Reitti esittelee alueen historiaa kulttuuri- ja luontonähtävyyksien kautta.

28

Reitti alkaa Sõrven vanhalta postitieltä, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1795 ja joka mutkitteli rantakukkuloita pitkin aina Säären kärkeen. Postitielle päästäkseen oli ensin ylitettävä Põduste-joki (107). Muinaisina aikoina Põduste-jokea pitkin kulki vesiliikenne Põdusten niityn läpi muinaissatamaan, jonka kautta tavarat kuljetettiin Kaarman (Carmele) linnoitukseen. Myöhemmin joen suistolle syntyi kalastajakylä, jossa asui kalastajia ja laivanrakentajia ja jossa käytiin paikallista kauppaa. Yksi Saarenmaan suurimmista joista on 30,5 km pitkä. Linnulahen luonto-lintutorniin (108) pääsee Sõrven maantieltä Kuressaare Tuulte Roos -päiväkodin takaa merkittyä 400 metrin pituista lautatietä pitkin. Näkötornista voi tarkkailla Linnulahen ornitologisen suojelualueen vesistöä ja siellä eläviä lintuja. Kyseessä on yksi Viron ensimmäisistä suojelualueista, joka perustettiin jo vuonna 1927. Linnulahen rannalla sijaitsevan Musumännikun puiden alta löytyy lisäksi mukavia kunto- ja kävelyreittejä sekä frisbeegolfpuisto (109). 18-väy-


läisen puiston reitin kokonaispituus on noin 2,5 km. Pelialue sijaitsee osittain Linnulahen luonnonsuojelualueella, ja siksi pelaajia, juoksijoita, kävelijöitä ja muita metsäpuiston käyttäjiä pyydetään liikkumaan puistossa myötäpäivään ja olemaan kohteliaita ja huomaavaisia sekä kanssaliikkujia että luontoa kohtaan. Luonnosta ja etenkin linnuista kiinnostuneet löytävät aina myös Looden luonto-lintutornin (110). Sieltä ovat nähtävissä koko linturikas Kuressaarenlahti, Laiamadalan saari ja uusi venekanava Kuressaaren satamaan. Taustalle jäävät Roomassaaren satama, Abruka ja Vahasen saari, Looderannan matala rantameri ja osa Suur Katel -lahdesta. Uskotaan, että Looden tammiston (111) vanhimman sukupolven muodostavat puut, jotka ovat selvinneet Venäjän tsaarin Pietari Suuren aloittamasta laivanrakennuskampanjasta. Tammisto on useiden harvinaisten ruoho- ja puuvartisten kasvien kasvupaikka. Tammimetsä on ollut valtion luonnonsuojelualue vuodesta 1955 lähtien. Tammiston puista vanhimmat ovat vähintään 450-vuotiaita. Kautta aikojen tämä paikka on ollut luonnossa liikkujien lempipaikka. Täällä ovat viettäneet aikaansa Viron kulttuurihistorian suurnimet – Aavikin veljekset, Eerik Haamer, Lydia Koidula, Heli Lääts. Looden tammiston luontopolku (112) tarjoaa mahdollisuuden tutustua kasviston, linnuston ja eläimistön monimuotoisuuteen. Polku alkaa Looden tammiston parkkipaikalta, ja reitin pituus on 2,8 km. Ympyräreitillä, jonka voi kiertää kuivin jaloin säällä kuin säällä, on myös kohteita esitteleviä infotauluja. Mändjala–Järven uimaranta (113) on Saarenmaan suosituin, ja siksi tämä lomailupaikka on etenkin kauniilla kesäilmalla täynnä ihmisiä. Lähes 8 kilometriä pitkältä hiekkarannalta ja dyynimetsäiseltä virkistysalueelta voi löytää halutessaan myös yksityisempiä paikkoja, joissa voi ottaa aurinkoa kaikessa rauhassa. Meri syvenee melko hitaasti, ja siten ranta sopii hyvin myös lapsille. Uimarantaa pitkin Sõrven puoleen kulkiessaan ei edes huomaa, miten maisema muuttuu ja yhtäkkiä ollaan Järven dyynialueella (114). Maantien ja meren väliin jäävä lähes 4 kilometriä pitkä korkeampi rantatörmä ja metsäiset hiekkadyynit ovat noin 3000 vuotta vanhoja. Dyynit ovat enimmäkseen matalia, keskimäärin 1,5 metrin korkuisia ja epämääräisen muotoisia. Korkeimmat huiput kohoavat lähes viiteen metriin. Dyynejä peittävissä mäntymetsissä kasvaa erilaisia sammaleita, ja oikeaan vuodenaikaan voi löytyä puolukkaa. Kasvillisuuteen kuuluu useita suojeltuja ja harvinaisia lajeja. Rantatörmältä avautuvat kauniit näkymät merelle ja rantaviivalle.

29


Tehumardin taistelukenttä Kun nautit upeista näkymistä ja mäntymetsän ihanasta tuoksusta, on myös syytä miettiä, millaisia haavoja historian pyörteet ovat joskus iskeneet tämän saman maan pintaan. Murtuneen miekan muotoinen muistomerkki osoittaa Tehumardin taistelukentän (115). Täällä käytiin Toisen maailmansodan aikana yksi Saarenmaan verisimmistä taisteluista – Tehumardin yötaistelu, jonka tekee erityisen traagiseksi se, että sodan voittamisen kannalta satojen taistelijoiden kuolemalla ei ollut enää merkitystä. Lokakuun alussa vuonna 1944 näytti siltä, että taistelu Viron alueista oli päättynyt. Koko Manner-Viron valloittanut puna-armeija hyökkäsi Saarenmaalle ja Saksan joukot vetäytyivät pienempiä puolustustaisteluja käyden Sõrvenniemelle. Saksalaisten joukkojen vetäytymistä Nasva-joella suojasi 360 miehen pataljoona, jota johti kapteeni Klaus Ritter. Lokakuun 8. päivän iltana he alkoivat vetäytyä maantietä pitkin Sõrveen. Heidän rinnallaan kulki merenrantaa pitkin myös toinen saksalainen 300 miehen pataljoona. Samana päivänä Viron jalkaväen motorisoidulle etujoukolle oli annettu tehtäväksi murtautua linjan läpi Salmen kylään Sõrvenniemen alussa. Heitä seurasi 317 puna-armeijan sotilasta 917. rykmentin I pataljoonasta. Puna-armeijan osastoilla ei ollut aavistustakaan, että heidän selkänsä takana kohti Sõrvea käveli kaksi saksalaista pataljoonaa. Ja jälkimmäiset taas eivät tienneet, että heidän edessään kulkivat puna-armeijan yksiköt. Karmivan sattuman seurauksena punasotilaat ja Ritterin pataljoona astelivat jonkin aikaa vierekkäin. Tehumardille saavuttuaan osapuolet ymmärsivät tilanteen. Lokakuun 9. päivän vastaisena yönä syttynyt taistelu muuttui epätoivoiseksi käsikähmäksi, jossa toinen toistaan mätkittiin puukoilla, lapioilla ja kiväärinperillä. Yötaistelussa kuoli noin 200 miestä sekä neuvostojoukkojen että saksalaisten puolelta. Neuvostojoukkojen etenemisen taistelu keskeytti kuitenkin vain yhdeksi päiväksi. Vuonna 1967 taistelukentän meren puoleiseen reunaan valmistui betonista ja dolomiitista tehty muistomerkki ja muistokenttä puna-armeijan sotilaille. Siitä hieman kauemmas, tieltä maan puolelle, muinaisen taistelun syttymispaikalle paljastettiin vuonna 2012 muistokivi (116) myös tapettujen saksalaissotilaiden muistolle. Lähes 1000 vuotta sitten, viikinkien aikana, Salme-joki (118) oli vielä laivoilla kuljettava salmi, joka erotti Sõrven suuresta Saarenmaasta. Tähän päivään asti säilynyt paikannimi on peräisin viron vanhasta murresanasta ‘salm’, joka tarkoittaa salmea tai saarten väliin jäävää vettä. Vielä 1700-luvun kartoista voi nähdä, että Sõrven kärki on erotettu Saarenmaasta laajalla vesialueella. Salme-joki on harvinainen, sillä joella on kaksi suuta. Yksi Riianlahdella ja toinen Itämeressä. Joen vesi voi virrata molempiin suuntiin merenpinnan tasosta riippuen. Legendan mukaan Piru halusi kerran kaivaa Sõrvenniemen irti Saarenmaasta ja upottaa sen meren pohjaan

30


asukkaineen päivineen. Jälkimmäiset pyysivät heti avukseen Suuren Tõllin, joka kaappasi mehiläispesän syliinsä, juoksi Pirun luo ja heitti pesän tämän jalkoihin. Tuo ei edes huomannut Tõllin saapumista. Tunsi kyllä, että häntä pistettiin kamalasti joka puolelta. Huomasi mehiläiset kimpussaan. Yritti huitoa enemmänkin, mutta mehiläisille hän ei pärjännyt ja lähti manaillen paikalta. Mehiläiset kuitenkin lensivät perässä ja jatkoivat pistelyä. Lopulta Piru ehti nuoreen kuusikkoon, jossa hän lopulta pääsi eroon riivaajistaan. Kamalasti kärsien Piru kirosi mehiläiset niin, etteivät ne enää voineet ylittää ojaa. Siitä asti Sõrvemaalla ei ole ollut mehiläisiä. Pirun oja on kuitenkin edelleen olemassa, se on nimeltään Salme-joki. Sõrvemaalla on muitakin Suureen Tõlliin liittyviä paikallisia tarinoita, joista osa on sijoitettu nähtävyyksinä Suure Tõllu Raiesmaa -retkipolulle (155). Teemapuistossa on tekemistä ja pohtimista kaiken ikäisille. Jollei itse viitsi juurikaan ajatella, voi Sõrven matkailuneuvonnan (156) avulla tilata paikallisen oppaan ja saada erikielisiä tekstejä ja karttoja Sõrvemaan matkailusta ja nähtävyyksistä. Kesäkaudella avoinna oleva infopiste sijaitsee historiallisessa kaupungintalossa, joka rakennettiin vuonna 1893. Rakennuksen tornin huipulla pyörii vuonna 2014 kunnostettu taiteellinen tuuliviiri. Tuuliviirit ovat Sõrvemaalle tärkeitä kulttuurisymboleita.

Salmen muinaislaivat Siinä missä Saarenmaalla ja Virossa Salme on tunnettu mahtavasta harrastelijateatteristaan, niin maailmankartalle sen veivät Salmelta vuosina 2008 ja 2010 löydetyt muinaislaivat (117). Soraan ja hiekkaan hautautunut ensimmäinen pienempi hylky löydettiin vahingossa kaivutöiden aikana, ja

ensin päivänvaloon nousseiden luiden uskottiin olevan peräisin toisesta maailmansodasta. Muinaisten aseiden kappaleet ja laivan niitit alkoivat kuitenkin kertoa paljon vanhemmista laivahaudoista. Kaksi vuotta myöhemmin löydetty suurempi hylky osoittautui todelliseksi sensaatioksi. Nyt on selvää, että kahteen laivaan noin vuonna 750 haudatut yli neljäkymmentä sotilasta olivat lähtöisin Ruotsista, luultavimmin Mälarenin suunnalta. Kyse täytyi olla arvohenkilöistä ja heidän seurueestaan, sillä jokaisella miehellä oli mukanaan miekka. Monissa luurangoissa oli todennäköisesti taisteluvammojen jälkiä – katkaistuja olkavarsia, teräaseiden jälkiä kalloissa, kylkiluissa, selkänikamissa ja kämmenluissa, nuolenkärki reisiluun päässä. Suurin osa miekoista oli yksiteräisiä ja kaikissa oli palojälkiä. Ihmisten luurankojen ja miekkojen lisäksi laivasta löydettiin myös koiran ja linnun luita, kilpikoristeita, veitsiä, keihäänkärkiä, nuolenkärkiä, hiomakiviä, pelinappuloita, noppia, sarvikampoja ja helmiä. Miehellä, jolla oli hienoin miekka, olivat kaulanikamat kasvaneet yhteen, minkä täytyi vaikeuttaa pään liikuttamista. Tämän miehen suusta löydettiin viikinkien hnefatafl-lautapelin kuningasnappula, joka viittaa suoraan hänen korkeaan asemaansa. Missä olosuhteissa nämä miehet kuolivat ja haudattiin Salmelle, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Olivatko he ryöstöretkellä vai ehkä jonkun Saaren kuninkaan seurueeseen kuuluneita palkkasotureita? Taistelivatko he paikallisten kanssa vai keskenään? Kieltäytyivät maksamasta veroa salmen läpi purjehtimisesta vai kävivät itse keräämässä veroja? Oli niin tai näin, joka tapauksessa löytö on ainutlaatuinen maailmassa, sillä suuremman laivan osalta kyseessä on Itämeren vanhin tunnettu purjealus. Mistään muualta ei myöskään ole löydetty

31


näin suurta tuon aikakauden sotilaiden joukkohautaa. Kun ajetaan Salmelta vähän eteenpäin ja käännytään Läätsan jälkeen länteen Jämajan suuntaan, niin Lõmalan jälkeen päästään mutkaiselle rantatielle, joka johtaa viehättävine maisemineen Lahetagusen kylään. Täällä olivat tunnetun merimiehen, Fabian Gottlieb Benjamin von Bellingshausenin, lapsuuden leikkipaikat.

Amiraali Bellingshausenin syntymäpaikka Bellingshausen syntyi 20. syyskuuta 1778 Lahetagusen kartanossa, josta hänet lähetettiin 10-vuotiaana Kronstadtiin laivaston kadettiryhmään, josta hän valmistui merikadetiksi. Vuosina 1803–1806 hän osallistui Venäjän ensimmäiselle maailmanympärimatkalle toisen virolaisen, Adam Johann von Krusensternin, johdolla. Juuri Krusensternin suosituksesta hänet valittiin vuonna 1819 Venäjän Etelämanner-retkikunnan johtajaksi. Tutkimusmatkan tavoitteena oli löytää Etelämanner, jonka olemassaolosta oli kiistelty jo vuosisatojen ajan. “Jääkappaleiden ja pienempien jääsaarten välissä näin suuren jääkentän, jonka reunat olivat murtuneet ristikkäin ja joka ulottui niin pitkälle kuin silmä kantoi, ollen aivan kuin maa.” Näin Bellingshausen kuvasi hetkeä, jolloin hän näki Etelämantereen 17. helmikuuta 1820. Etelämantereen tutkimusmatkan jälkeen Bellingshausen suuntasi Mustallemerelle, jossa hän teki hydrografisia havaintoja ja osallistui myös Venäjän–Turkin sotaan. Vuosina 1833–1839 Bellingshausen asui ja työskenteli Tallinnassa Venäjän Itämeren laivaston palveluksessa osoitteessa Pikk 28 – talossa, jossa nykyään sijaitsee Ruotsin kuningaskunnan suurlähetystö. Sen jälkeen hänet nimitettiin Kronstadtin sotilaskuvernööriksi. Vuonna 1843 Bellingshausen ylennettiin amiraaliksi, ja seuraavana vuonna hänet valittiin Amiraalineuvoston jäseneksi. Vuonna 1845 Bellingshausen oli mukana perustamassa Venäjän maantieteellistä seuraa. Bellingshausen kuoli vuonna 1852, ja hänet haudattiin Kronstadtiin. Lahetaguselle pystytettiin vuonna 1968 hänen kunniakseen muistokivi (119). Kuuden kilometrin päässä Koovin kylässä on sen sijaan rakastetun kirjailijan August Mälkin syntymäpaikka (120). Tällä hetkellä yksityisomistuksessa oleva maatila on merkitty muistokivellä. Mälk (1900–1987) tuli tunnetuksi rantakansan elämää kuvaavista sydämellisistä romaaneistaan ja näytelmistään. Vuonna 1944 hän pakeni Ruotsiin, jossa hän asui loppuelämänsä. Naapurikylässä Kipillä toimii Kapan tilan minieläinpuisto (121). Eksoottisimpia eläimiä ovat ystävälliset aasit ja poni. Lisäksi on vuohia, kaneja, hanhia, ankkoja, kanoja ja kesällä niiden kaikkien poikasia lapsille katsottavaksi ja myös silitettäväksi. Pientä maksua vastaan tilalle pääsee joka päivä. Eläinpuistossa vierailun jälkeen voi ampua ilmakiväärillä tai jousipyssyllä. Lümandan suuntaan siirryttäessä kannattaa ehdottomasti poiketa Leedriin (122), sillä tässä lähes 500 vuotta vanhassa pienessä kylässä Siirupiemandad valmistaa ainutlaatuisia tuotteita katajasiirapista. Lümandassa kannattaa käydä Kristuksen kirkastumisen kirkossa (123), joka valmistui vuonna 1867. Kaksitorninen kirkko muistuttaa laivaa, ja ortodoksisen perinteen mukaan

32

kaksi tornia merkitsevät Kristuksen kahta luontoa: jumalallista ja inhimillistä. Kirkossa on erittäin hyvä akustiikka ja mielenkiintoinen sisustus, jonka yksityiskohtana on esimerkiksi puinen kattokruunu. Lümandan kalkkipuistossa (124) on mahdollista nähdä, miten yhdestä tavallisesta kalkkikivipalasta valmistettiin aikoinaan kalkkia ja siitä erisävyisiä värejä, ja miten puusta saatiin tervaa. Puistossa voi kävellä kuntoradalla, ja 135 vuotta vanhassa remontoidussa puukirkossa voi katsoa esittelyfilmiä. Vierailu on maksullinen.

Viidumäen suojelualue Täältä ei ole enää pitkä matka Saarenmaan korkeimmalle paikalle – Raunamäelle – ja sen päällä kohoavalle 23 metriä korkealle näkötornille, jossa on 80 askelman portaikko (125). Näkymä tornista pettää – näyttää siltä, että Saarenmaalla ei ole lainkaan asutusta eikä ihmisiä, vain metsää, metsää ja vielä kerran metsää. Mutta tämä ei ole mikään ihme, sillä torni sijaitsee Viidumäen luonnonsuojelualueella. Suojelualue on perustettu vuonna 1957, pinta-ala on 1873 hehtaaria. Viidumäen luonnonsuojelualue sijaitsee Saarenmaan korkeimmassa ja vanhimmassa osassa, joka alkoi nousta vedestä noin 10 500 vuotta sitten ja on nyt jopa 58 metriä merenpinnan yläpuolella. 85 % Viidumäestä on metsän peitossa. Viidumäen luonnonsuojelukeskuksen (126) luota alkaa ja sinne päättyy kaksi luontopolkua. 2,2 km pituinen Audakun luontopolku (127) kulkee Länsi-Saarenmaalle tyypillisten biotooppien läpi. Runsaslajisen suo-alueen voi ylittää pitkospuita pitkin. Kunnostetun metsäniityn vieressä on suuri infotaulu. 1,8 kilometrin pituinen Viidumäen luontopolku (128) on varustettu infotauluilla, ja se esittelee Länsi-Saarenmaalle ominaisia biotooppeja kulkien lähinnä erilaisten metsien läpi. Viidumäeltä Kihelkonnan suuntaan kuljettaessa kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja tutustua Ilasten tuulimyllyyn (129). Mylly on peräisin vuodelta 1891, ja se oli toiminnassa lähes vuosisadan ajan. Jauhojen jauhaminen jatkui 1970-luvun puoliväliin asti, ja viimeinen mylläri, Ilaste Sander, työskenteli tuulimyllyssä vielä 1980-luvun alussa. Myllystä löytyy näyttely virolaisen kansankirjailijan, Aadu Hintin, toiminnasta ja teoksista sekä kahden läheisen kylän, Kullin ja Kuusnõmmen, perheiden historiasta ja nykyisestä elämästä. Täältä on mahdollista tehdä retki Kuusnõmmen niemimaalle Käkisilman näkötornille (130). 15 metrin korkuisesta tornista avautuu näkymä sekä Kuusnõmmen että Kihelkonnan lahdelle. Lisäksi näkyy Vilsandin saari ja ympäröiviä luotoja. Leirintäalueen luota alkaa Käkisilma–Vilsandin vaellusreitti (131). Vieressä on pysäköintialue, jossa on tilaa viidelle bussille tai jopa 20 henkilöautolle. Meren saaria ja matalaa merenpohjaa pitkin kulkeva 4,8 km pitkä reitti tarjoaa unohtumattomia näkymiä sekä mahdollisuuden tutustua merilintuihin ja rannikkokasvillisuuteen. Reittiä suositellaan käytettäväksi veden ollessa lämmintä ja matalalla, sillä korkean veden, voimakkaiden virtauksien ja huonon sään aikana se on vaarallista. Ennen reitille siirtymistä on suositeltavaa kysyä tarkempia tietoja RMK Vilsandin kansallispuiston vierailukeskuksesta Loonalla (132).


Viron vanhimman, vuonna 1910 perustetun kansallispuiston keskus sijaitsee vanhassa kartanossa, ja kaikki siellä tarjottavat palvelut ovat ilmaisia. Voi tutustua pysyvään näyttelyyn, joka esittelee Vilsandin kansallispuiston luontoa ja historiaa. On myös mahdollista katsoa luontofilmejä kansallispuistosta ja Saarenmaasta. Kivitalossa voi tutustua erilaisiin fossiileihin. Keskuksen luota alkaa myös 10 kilometrin pituinen Loona–Kuusnõmmen luontopolku. Jollei patikointi kiinnosta, voi kierrellä kolmen kilometrin päässä olevalla Kihelkonnalla. Sieltä löytyy Baltian maissa ainutlaatuinen kellotorni (134), joka sijaitsee erillään mahtavasta Mikaelin kirkosta. Torni rakennettiin vuonna 1638, ja

se sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kirkosta. Vuonna 2009 se sai uuden tornikellon, joka soi keskipäivällä. Kihelkonnan Mikaelin kirkon (135) oma torni on pystytetty vasta 1800-luvun lopussa. Ennen sitä pyhäkkö näytti linnoituskirkolta, jollaiseksi se oli 1200-luvun kolmannella neljänneksellä rakennettu. Kirkon urut, alttariseinä ja saarnatuoli ovat Viron vanhimpia. Kirkon kampaniili on ainoa kaltaisensa rakennus koko Virossa. Kirkon luota lähtee 3 km pitkä vanha mukulakivitie Papissaaren satamaan (136). Siellä sijaitsevat I maailmansodan aikaiset tsaarin Venäjän armeijan vesitasojen hangaarit, ja sieltä on veneyhteys Vilsandin saarelle.

33


34

Vilsandin saari

Harilaid ja Saarenmaan “Pisan torni”

Vilsandin kansallispuiston muodostavat Vilsandin saari ja sitä ympäröivät luodot sekä Kihelkonnan, Kuusnõmmen ja Atlan lahdet niissä sijaitsevine saarineen, joita on yhteensä satakunta. Vilsandin saari (137) on Vilsandin kansallispuiston sydän. Runsaan merilinnustonsa ansiosta se tunnetaan myös lintuparatiisina. Saaren pinta-ala on 8,7 km², ja sen iän katsotaan olevan yli 2000 vuotta. Vilsandi tarjoaa retkeilijöille 6 km ja 12 km retkeilyreittien kiertämisen mahdollisuuden. Reiteillä voi tutustua saaren elämäntyyliin, luontoon ja merelliseen perintökulttuuriin. Saarella on majakka ja kunnostettu meripelastuskeskus. Saarelle pääsee sekä reittilaivalla että tilausmatkoilla. Ennen II maailmansotaa Vilsandissa asui lähes 200 ihmistä. Nykyään vakituisia asukkaita on alle 10. Kautta aikojen saari on houkutellut kirjailijoita, taiteilijoita ja muusikoita, joille täällä oleva ainutlaatuinen ympäristö ja eristäytyneisyys ovat olleet voimakas inspiraation lähde. Täällä ovat teoksiaan luoneet Juhan Saar, Heino Väli, Aleksander Suuman, Jaan Tätte, Tõnu Õnnepalu ja monet muut. Vilsandissa vierailun sijaan tai sen jälkeen kannattaa varata aikaa Kihelkonnan vieressä Vikin kylässä sijaitsevaan Mihklin maatilamuseoon (138) tutustumiseen. Kyseessä on yksi Viron epätavallisimmista museoista, sillä sen rakentamista varten ei tarvittu keräilytöitä: täydellisen rakennuskompleksin lisäksi paikan päällä oli säilynyt runsas kokoelma käyttötavaroita. Saman tilan muinaiset asukkaat ovat valmistaneet nämä esineet lähes täysin käsityönä kahden vuosisadan aikana. Sisäänpääsy on maksullinen. Kun suuntaa Vikiltä Veeren suuntaan, löytää Kõrusen kylästä vuonna 1781 rakennetun Kivestun tuulimyllyn (139), joka on Saarenmaan kolmanneksi vanhin säilynyt tuulimylly. Myllystä mielenkiintoisen tekevät sen kunnostuksessa vuonna 2015 käytetyt vanhat käsityötavat, jotka ovat jääneet pois yleisestä käytöstä jo 1800-luvun alussa.

Harilaidin niemimaa (140) on yksi valokuvaajien suosikkipaikoista upeiden näkymiensä ja meripanoraamojensa ansiosta. Pinta-alaltaan 3,6 km² niemi kuuluu Vilsandin kansallispuiston alueeseen. Sitä peittävät suuret hiekkakentät ja kivirannat, etelässä on mäntymetsä. Niemimaan keskellä on murtovesijärvi. Niemimaalle on ominaista kasvillisuuden runsaslajisuus ja suojeltujen lajien iso määrä. Lumoavaan paikkaan kannattaa tutustua 8 km pituisella vaellusreitillä (141), joka alkaa niemimaan alussa olevalta parkkipaikalta ja johtaa Kiipsaaren majakalle (142). Majakalle aikojen saatossa tapahtunut osoittaa, miten voimakkaita ovat merenrannan eroosioprosessit. 26 metriä korkea betonitorni valmistui vuonna 1933 ja rakennettiin lähes 100–150 metrin päähän rannasta. Nykyään majakka sijaitsee kaukana meressä, ja myös sen asento on välillä enemmän, välillä vähemmän vino. Saarenmaan Pisan tornina tunnetun rakennuksen luona otetut kuvat ovat siksi aina hieman erilaisia. Harilaidilla käynnin jälkeen voi Tagamõisan lehtoniityn (143) jälkeen kääntyä Veerelle päin. Saarenmaan suurimman ja Viron kolmanneksi runsaslajisimman suojelualueen pinta-ala on 133 hehtaaria, ja niityn yhdellä neliömetrillä on laskettu olleen 67 lajia. Veeren näköalatasanne (144) sijaitsee 12 metrin korkeudella Vaigun rantajyrkänteellä, ja sieltä avautuu hyvät näkymät merelle ja Tagalahdelle. Alas rantaan johtaa portaikko. 1930-luvulla täällä oli tärkeä kalastuskeskus ja venesatama. Veeren satama (145) rakennettiin vuosina 1960–1963. Sen syvyys on neljä metriä, ja se on yksi Saarenmaan tärkeimmistä ympärivuotisista kilohaili- ja silakkasatamista. Kun jatketaan rannikkoa pitkin Tagalahden toiselle rannalle, voi merenrannan luontoon tutustua Abulan retkeilyreitillä (146). 6,8 km pitkä reitti on erityisen kaunis keväällä. Alvarin männikkö ja rantajyrkänne tarjoavat elinympäristön monille kasvi- ja eläinlajeille.


Pidula ja Odalätsi Abulan sijaan voi myös kääntyä oikealle, Odalätsin lähteille (147). Kyseessä ovat Saarenmaan runsasvetisimmät lähteet, joista saa myös alkunsa Pidulan kalalampiin virtaava Pidulan puro. Puron soistuneilla rannoilla kasvaa lukuisia suojeltuja kasvilajeja. Tien varrella on parkkipaikka, ja metsälähteiden luo johtavat pitkospuut. Vanha kansa kertoi, että kun pesee Odalätsin lähdevedellä kasvonsa ja kätensä ja juo lähteen vettä, pysyy ikuisesti nuorena. Lähteisiin liittyy myös yksi tunnetuimmista Suuren Tõllin myyteistä. Tõll oli nimittäin löytänyt Pirun nukkumasta Pidulan metsästä ja alkanut mätkiä tätä pihlajakepeillä. Piru oli kivuissaan juossut karkuun, tallonut vielä tokkurassa keihäänsä kahtia ja ruvennut huutamaan: “Oda läts! Oda läts!” (“Keihäs meni!”) Paetessaan hän astui niin raskain askelin, että maahan syntyi aukkoja ja niistä alkoi virrata lähteitä. Pidulan kylän ja Pidulan kartanon (148) nimet liitetään täällä keskiajalla sijainneeseen spitaalisten hoitolaitokseen. Kartanorakennus on peräisin 1700-luvun puolivälistä. Sen takaosan lisärakennus on 1800-luvun alkupuolelta. Yhdessä rakennuksessa on säilynyt kattomaalausten jäänteitä. Pidulan kartanorakennuksen arvoa lisää sen kanssa samanikäinen barokkityylinen puisto. Saarenmaan vanhin ja tunnetuin järvi on ehdottomasti Karujärv (152). Lähes 8000 vuotta vanhassa järvessä on viisi saarta. Kansantarujen mukaan Karujärv sai nimensä siitä, että sen paikalla tappeli seitsemän karhua. Niiden erottamiseksi Jumala lähetti niin kovan sateen, että muodostui järvi. Karhut lähtivät kukin omaan suuntaansa, minkä takia järvessä on seitsemän pohjukkaa. Hiekkarantojensa ansiosta Karujärv on arvostettu loma- ja uimapaikka. Järven läheisyydessä on myös 24-korinen Karujärven frisbeegolfpuisto (149) ja Karujärven kuntopolku (150). Kahden, kolmen, viiden ja kymmenen kilometrin reitit on tarkoitettu juoksemiseen ja kävelyyn. Talvella, kun on lunta, hoidetaan hiihtolatuja nykyaikaisella tekniikalla.

Lähistöltä löytyy myös Suuren Tõllin kiuaskivi (151). 4,5 m korkea ja 6,6 m pitkä kivi on peräisin Itämeren pohjasta tai Suomesta, kuten suurin osa Saarenmaan siirtolohkareista. Saarelle ne ovat päätyneet viimeisen jääkauden aikana jään mukana. Ilmaston lämmetessä ne jäivät juuri sinne, missä niitä ympäröivä jää suli ja ne putosivat jään kyydistä. Länsi-Saarenmaan moniin suuriin lohkareisiin liittyy legendoja. Ja kuka muukaan kuin Suur Tõll niitä pystyi siirtelemään. Kärlan Maria Magdaleenan kirkko (153) rakennettiin vuonna 1842–1843 romahdusvaaralliseksi muuttuneen ja puretun keskiaikaisen kirkon tilalle. Keskiaikainen kirkko oli rakennettu luultavasti 1200-luvun kolmannella neljänneksellä. Kärlan kirkossa on Viron kauneimpia renessanssiajan puuveistoksia – Otto von Buxhoevedenin muistokirjoitus vuodelta 1591. Kärlalta Kuressaaren suuntaan ajettaessa tien varteen jää Hallikivin seikkailupuisto (154). Seikkailupuiston neljälle tasolle rakennetut erilaiset kohteet ja 120 metriä pitkä vaijeriliuku tarjoavat hauskaa ajanvietettä niin suurille kuin pienillekin. Puisto on avoinna kesäisin. Muina aikoina auki tilauksesta. Oon kivi (82) Parilan kylässä tarkoittaa Saaren murteella hevoskiveä. Pitkä lohkare muistuttaa kaarevaa hevosen selkää, ja siihen liittyy jälleen Suuren Tõllin tarina. Nimittäin Pirun vaimo oli vaatinut itselleen piikatyttöä. Akan piikittelyyn kyllästynyt Piru oli muuttanut itsensä hevoseksi, noitunut sopivan piian selkäänsä ja ravannut kohti kotia. Kellamäen lähellä oli ollut Tõll hoitamassa asioitaan. Pikkulintu oli livertänyt hänelle, että ota neidonryöstäjä kiinni! Myyttinen voimamies ehti apuun ja iski pihlajakepillä hevoselta pään, joka vajosi maan sisään. Vartalo muuttui kiveksi. Kuressaareen saavuttaessa ohitetaan majesteettinen Suursilta (81), joka rakennettiin 1800-luvun alussa ja joka on nykyisin kävelijöiden ja pyöräilijöiden käytössä. Tämä yksi Viron suurimmista, pisimmistä ja vanhimmista kivisilloista on arkkitehtonisena muistomerkkinä suojeltu.

35


LEGENDAARINEN SÕRVENNIEMI – MERELLINEN SÕRVEMAA

36


Saarenmaa, joka sijaitsee tärkeiden kauppareittien risteyksessä, on kautta historian ollut eri hallitsijoiden kiinnostuksen kohteena. Siksi täältä ei ole helppoa löytää paikkaa, jossa ei olisi menneisyydessä vuodatettu verta.

Viimeisen sadan vuoden aikana eniten on kärsinyt Sõrvenniemi. Toisen maailmansodan lopussa vetäytyneet saksalaisjoukot kävivät täällä kovia taisteluita hyökkäävän Neuvostoliiton armeijan Viron armeijakunnan kanssa. Seuraukset olivat niemimaalle tuhoisat – 23 suuremmasta kylästä 17 hävisi kokonaan tai osittain, Saksaan siirrettiin 3000 ihmistä. Sõrveen ja sotaan liittyy myös eräs Suuren Tõllin myytti. Nimittäin voimamies antoi ennen kuolemaansa lupauksen palata sodan syttyessä ja tulla saarelaisten avuksi. Kerran paimenessa olleet lapset leikkivät Tõllin haudalla ja huusivat: “Tõllus, Tõllus, nouse ylös. Sota Sõrvenniemellä.” Tõll nousikin, mutta nähdessään, että mitään tappelua eikä vihollisia ei ollut missään, hän suuttui ja vannoi, ettei nouse enää koskaan. Niinpä Saarenmaa jäi ilman Tõllin suojelua. Monista kipeistä menneisyyden tapahtumista huolimatta Sõrvenniemi on kulttuuri- ja historialliselta perinnöltään ja luonnonarvoiltaan erittäin rikas rannikkoalue Saarenmaalla. Sõrvemaa alkaa Salme-joesta ja ylettyy 32 km päähän Sõrvenniemen kärkeen. Niemimaan kapein kohta on Läätsa–Üüdiben linja, jossa merestä mereen on vain 1,8 km. Salme-joki on noin 2000 vuotta sitten ka-

donneen salmen jäänne. Silloin nykyinen niemimaa oli vielä saari, joka kohosi merestä. Kirjallisuudessa Sõrvenniemi on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1234 Riian hiippakunnan yhteydessä. Vuonna 1795 alettiin rakentaa Kuressaaresta Sõrveen postitietä, joka mutkitteli rannikon kukkuloilla aina Sääreen asti ja oli alun perin 51 km pitkä. Postitielle päästäkseen oli ensin ylitettävä Põduste-joki (107). Muinaisina aikoina Põduste-jokea pitkin kulki vesiliikenne Põdusten niityn läpi muinaissatamaan, jonka kautta tavarat kuljetettiin Kaarman (Carmele) linnoitukseen. Myöhemmin joen suistolle syntyi kalastajakylä, jossa asui kalastajia ja laivanrakentajia ja jossa käytiin paikallista kauppaa. Yksi Saarenmaan suurimmista joista on 30,5 km pitkä. Linnulahen luonto-lintutorniin (108) pääsee Sõrven maantieltä Kuressaare Tuulte Roos -päiväkodin takaa merkittyä 400 metrin pituista lautatietä pitkin. Näkötornista voi tarkkailla Linnulahen ornitologisen suojelualueen vesistöä ja siellä eläviä lintuja. Kyseessä on yksi Viron ensimmäisistä suojelualueista, joka perustettiin jo vuonna 1927. Linnulahen rannalla sijaitsevan Musumännikun puiden alta löytyy lisäksi mukavia kunto- ja kävelyreittejä sekä frisbeegolfpuisto (109). 18-väyläisen puiston reitin kokonaispituus on noin 2,5 km. Pelialue sijaitsee osittain Linnulahen luonnonsuojelualueella, ja siksi pelaajia, juoksijoita, kävelijöitä ja muita metsäpuiston käyttäjiä pyydetään liikkumaan puistossa myötäpäivään ja olemaan kohteliaita ja huomaavaisia sekä kanssaliikkujia että luontoa kohtaan. Luonnosta ja etenkin linnuista kiinnostuneet löytävät aina myös Looden luonto-lintutornin (110). Sieltä ovat nähtävissä koko linturikas Kuressaarenlahti, Laiamadalan saari ja uusi venekanava Kuressaaren satamaan. Taustalle jäävät Roomassaaren satama, Abruka ja Vahasen saari, Looderannan matala rantameri ja osa Suur Katel -lahdesta.

37


Uskotaan, että Looden tammiston (111) vanhimman sukupolven muodostavat puut, jotka ovat selvinneet Venäjän tsaarin Pietari Suuren aloittamasta laivanrakennuskampanjasta. Tammisto on useiden harvinaisten ruoho- ja puuvartisten kasvien kasvupaikka. Tammimetsä on ollut valtion luonnonsuojelualue vuodesta 1955 lähtien. Tammiston puista vanhimmat ovat vähintään 450-vuotiaita. Kautta aikojen tämä paikka on ollut luonnossa liikkujien lempipaikka. Täällä ovat viettäneet aikaansa Viron kulttuurihistorian suurnimet – Aavikin veljekset, Eerik Haamer, Lydia Koidula, Heli Lääts. Looden tammiston luontopolku (112) tarjoaa mahdollisuuden tutustua kasviston, linnuston ja eläimistön monimuotoisuuteen. Polku alkaa Looden tammiston parkkipaikalta, ja reitin pituus on 2,8 km. Ympyräreitillä, jonka voi kiertää kuivin jaloin säällä kuin säällä, on myös kohteita esitteleviä infotauluja. Mändjala–Järven uimaranta (113) on Saarenmaan suosituin, ja siksi tämä lomailupaikka on etenkin kauniilla kesäilmalla täynnä ihmisiä. Lähes 8 kilometriä pitkältä hiekkarannalta ja dyynimetsäiseltä virkistysalueelta voi löytää halutessaan myös yksityisempiä paikkoja, jossa voi ottaa aurinkoa kaikessa rauhassa. Meri syvenee melko hitaasti, ja siten ranta sopii hyvin myös lapsille. Uimarantaa pitkin Sõrven puoleen kulkiessaan ei edes huomaa, miten maisema muuttuu, ja yhtäkkiä ollaan Järven dyynialueella (114). Maantien ja meren väliin jäävä lähes 4 kilometriä pitkä korkeampi rantatörmä ja metsäiset hiekkadyynit ovat noin 3000 vuotta vanhoja. Dyynit ovat enimmäkseen matalia, keskimäärin 1,5 metrin korkuisia ja epämääräisen muotoisia. Korkeimmat huiput kohoavat lähes viiteen metriin. Dyynejä peittävissä mäntymetsissä kasvaa erilaisia sammaleita, ja oikeaan vuodenaikaan voi löytyä puolukkaa. Kasvillisuuteen kuuluu useita suojeltuja ja harvinaisia lajeja. Rantatörmältä avautuvat kauniit näkymät merelle ja rantaviivalle.

Puna-armeijan osastoilla ei ollut aavistustakaan, että heidän selkänsä takana kohti Sõrvea käveli kaksi saksalaista pataljoonaa. Ja jälkimmäiset taas eivät tienneet, että heidän edessään kulkivat puna-armeijan yksiköt. Karmivan sattuman seurauksena punasotilaat ja Ritterin pataljoona astelivat jonkin aikaa vierekkäin. Tehumardille saavuttuaan osapuolet ymmärsivät tilanteen. Lokakuun 9. päivän vastaisena yönä syttynyt taistelu muuttui epätoivoiseksi käsikähmäksi, jossa toinen toistaan mätkittiin puukoilla, lapioilla ja kiväärinperillä. Yötaistelussa kuoli noin 200 miestä sekä neuvostojoukkojen että saksalaisten puolelta. Neuvostojoukkojen etenemisen taistelu keskeytti kuitenkin vain yhdeksi päiväksi. Vuonna 1967 taistelukentän meren puoleiseen reunaan valmistui betonista ja dolomiitista tehty muistomerkki ja muistokenttä puna-armeijan sotilaille. Siitä hieman kauemmas, tieltä maan puolelle, muinaisen taistelun syttymispaikalle paljastettiin vuonna 2012 muistokivi (116) myös tapettujen saksalaissotilaiden muistolle.

Tehumardin taistelukenttä Kun nautit upeista näkymistä ja mäntymetsän ihanasta tuoksusta, on myös syytä miettiä, millaisia haavoja historian pyörteet ovat joskus iskeneet tämän saman maan pintaan. Murtuneen miekan muotoinen muistomerkki osoittaa Tehumardin taistelukentän (115). Täällä käytiin Toisen maailmansodan aikana yksi Saarenmaan verisimmistä taisteluista – Tehumardin yötaistelu, jonka tekee erityisen traagiseksi se, että sodan voittamisen kannalta satojen taistelijoiden kuolemalla ei ollut enää merkitystä. Lokakuun alussa vuonna 1944 näytti siltä, että taistelu Viron alueista oli päättynyt. Koko Manner-Viron valloittanut puna-armeija hyökkäsi Saarenmaalle, ja Saksan joukot vetäytyivät pienempiä puolustustaisteluja käyden Sõrvenniemelle. Saksalaisten joukkojen vetäytymistä Nasva-joella suojasi 360 miehen pataljoona, jota johti kapteeni Klaus Ritter. Lokakuun 8. päivän iltana he alkoivat vetäytyä maantietä pitkin Sõrveen. Heidän rinnallaan kulki merenrantaa pitkin myös toinen saksalainen 300 miehen pataljoona. Samana päivänä Viron jalkaväen motorisoidulle etujoukolle oli annettu tehtäväksi murtautua linjan läpi Salmen kylään Sõrvenniemen alussa. Heitä seurasi 317 puna-armeijan sotilasta 917. rykmentin I pataljoonasta.

38

Lähes 1000 vuotta sitten, viikinkien aikana, Salme-joki (118) oli vielä laivoilla kuljettava salmi, joka erotti Sõrven suuresta Saarenmaasta. Tähän päivään asti säilynyt paikannimi on peräisin viron vanhasta murresanasta ‘salm’, joka tarkoittaa salmea tai saarten väliin jäävää vettä. Vielä 1700– luvun kartoista voi nähdä, että Sõrven kärki on erotettu Saarenmaasta laajalla vesialueella. Salme-joki on harvinainen, sillä joella on kaksi suuta. Yksi Riianlahdella ja toinen Itämeressä. Joen vesi voi virrata molempiin suuntiin merenpinnan tasosta riippuen. Legendan mukaan Piru halusi kerran kaivaa Sõrvenniemen


irti Saarenmaasta ja upottaa sen merenpohjaan asukkaineen päivineen. Jälkimmäiset pyysivät heti avukseen Suuren Tõllin, joka kaappasi mehiläispesän syliinsä, juoksi Pirun luo ja heitti pesän tämän jalkoihin. Tuo ei edes huomannut Tõllin saapumista. Tunsi kyllä, että häntä pistettiin kamalasti joka puolelta. Huomasi mehiläiset kimpussaan. Yritti huitoa enemmänkin, mutta mehiläisille hän ei pärjännyt ja lähti manaillen paikalta. Mehiläiset kuitenkin lensivät perässä ja jatkoivat pistelyä. Lopulta Piru ehti nuoreen kuusikkoon, jossa hän lopulta pääsi eroon riivaajistaan. Kamalasti kärsien Piru kirosi mehiläiset niin, etteivät ne enää voineet ylittää ojaa. Siitä asti Sõrvemaalla ei ole ollut mehiläisiä. Pirun oja on kuitenkin edelleen olemassa, se on nimeltään Salme-joki. Sõrvemaalla on muitakin Suureen Tõlliin liittyviä paikallisia tarinoita, joista osa on sijoitettu nähtävyyksinä Suure Tõllu Raiesmaa -retkipolulle (155). Teemapuistossa on tekemistä ja pohtimista kaiken ikäisille. Jollei itse viitsi juurikaan ajatella, voi Sõrven matkailuneuvonnan (156) avulla tilata paikallisen oppaan ja saada erikielisiä tekstejä ja kart-

toja Sõrvemaan matkailusta ja nähtävyyksistä. Kesäkaudella avoinna oleva infopiste sijaitsee historiallisessa kaupungintalossa, joka rakennettiin vuonna 1893. Rakennuksen tornin huipulla pyörii vuonna 2014 kunnostettu taiteellinen tuuliviiri. Tuuliviirit ovat Sõrvemaalle tärkeitä kulttuurisymboleita.

Salmen muinaislaivat Siinä missä Saarenmaalla ja Virossa Salme on tunnettu mahtavasta harrastelijateatteristaan, niin maailmankartalle sen veivät Salmelta vuosina 2008 ja 2010 löydetyt muinaislaivat (117). Soraan ja hiekkaan hautautunut ensimmäinen

pienempi hylky löydettiin vahingossa kaivutöiden aikana, ja ensin päivänvaloon nousseiden luiden uskottiin olevan peräisin Toisesta maailmansodasta. Muinaisten aseiden kappaleet ja laivan niitit alkoivat kuitenkin kertoa paljon vanhemmista laivahaudoista. Kaksi vuotta myöhemmin löydetty suurempi hylky osoittautui kuitenkin todelliseksi sensaatioksi. Nyt on selvää, että kahteen laivaan noin vuonna 750 haudatut yli neljäkymmentä sotilasta olivat lähtöisin Ruotsista, luultavimmin Mälarenin suunnalta. Kyse täytyi olla arvohenkilöistä ja heidän seurueestaan, sillä jokaisella miehellä oli mukanaan miekka. Monissa luurangoissa oli todennäköisesti taisteluvammojen jälkiä – katkaistuja olkavarsia, teräaseiden jälkiä kalloissa, kylkiluissa, selkänikamissa ja kämmenluissa, nuolenkärki reisiluun päässä. Suurin osa miekoista oli yksiteräisiä ja kaikissa oli palojälkiä. Ihmisten luurankojen ja miekkojen lisäksi laivasta löydettiin myös koiran ja linnun luita, kilpikoristeita, veitsiä, keihäänkärkiä, nuolenkärkiä, hiomakiviä, pelinappuloita, noppia, sarvikampoja ja helmiä. Miehellä, jolla oli hienoin miekka, olivat kaulanikamat kasvaneet yhteen, minkä täytyi vaikeuttaa pään liikuttamista. Tämän miehen suusta löydettiin viikinkien hnefatafl-lautapelin kuningasnappula, joka viittaa suoraan hänen korkeaan asemaansa. Missä olosuhteissa nämä miehet kuolivat ja haudattiin Salmelle, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Olivatko he ryöstöretkellä vai ehkä jonkun Saaren kuninkaan seurueeseen kuuluneita palkkasotureita? Taistelivatko he paikallisten kanssa vai keskenään? Kieltäytyivät maksamasta veroa salmen läpi purjehtimisesta vai kävivät itse keräämässä veroja? Oli niin tai näin, joka tapauksessa löytö on ainutlaatuinen maailmassa, sillä suuremman laivan osalta kyseessä on Itämeren vanhin tunnettu purjealus. Mistään muualta ei myöskään ole löydetty näin suurta tuon aikakauden sotilaiden joukkohautaa. Ansekülassa (157) voi erikoisella tavalla nähdä, mitä ei enää ole. Aikoinaan Ansekülassa oli kirkko, jonka torni toimi majakkana ja merimerkkinä. II maailmansodan taisteluissa kirkko hävisi, 1950-luvun alussa sen tilalle rakennettiin uusi majakka. Viron kulttuurihistorian kannalta Anseküla on kuitenkin tärkeä siksi, että 1800-luvun puolivälissä täällä toimi pastorina baltiansaksalainen Martin Körber. Hänen luomansa hengelliset ja maalliset laulut levisivät ympäri Viroa ja täällä, Massinõmmella, järjestettiin paikallinen laulupäivä vuonna 1863 eli kuusi vuotta ennen Viron ensimmäisiä laulujuhlia. Viieristillä luonnonystävällä on mahdollisuus siirtyä dyyneille retkipolulle (158). Yhden kilometrin pituinen reitti alkaa vanhalta postitieltä ja kulkee korkeiden dyynien yli ja dyynimetsän läpi ohittaen dyynien korkeimman kohdan – 34,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Reitti päättyy Viieristi–Lõupõllun maantielle Kõrgeman “taikalähteen” (159) lähistölle. Sõrven murteella Körgeman taikalähde on perimätiedon mukaan tunnettu pyhänä lähteenä, joka antaa terveyttä ja hoitaa silmiä. Vanhan tavan mukaan juuri naiset kävivät jouluaattona ja uudenvuodenaattona hakemassa vettä lähteestä, sillä silloin parantavalla vedellä on kaikkein suurin voima. Lähde ei ole uhrilähde, eikä sinne saa heittää mitään! Vesisilmää on vaikea löytää maastosta, koska se sijaitsee käytännössä mäen päällä. Lähde sijaitsee noin 700 metrin päässä Viieristin risteyksestä Lõupõllun tien vieressä ja on merkitty vaatimattomasti. Viieristin rantapengermä (160) ulottuu lähes 7 km pitui-

39


sena yhtenäisenä kaistaleena Vintrin kylästä Mõntun kylään. Pengermän korkein reuna on 24–27 metriä merenpinnan yläpuolella, suhteellinen korkeus on 15–18 metriä. Pengermän juurella leviää 10–50 metrin levyisenä vyöhykkeenä lähdesuo. Sieltä on löydetty 22 suojeltua ja 13 Viron punaiseen kirjaan merkittyä kasvilajia. Valmiille näköalapaikalle pengermän reunalla vie maantieltä leveä polku mäntymetsän halki. Pengermän reunalta lähtevät portaat näköalatasanteelle. Polun alku maantien reunassa on merkitty matalalla luonnonsuojelualueen merkillä. Mõntun kartano kuului vuosina 1873–1919 Saarenmaan ritarikunnan pitkäaikaiselle johtajalle, Oskar von Ekesparrelle, joka ei säästänyt voimiaan eikä rahojaan, jotta kartanon rakennukset ja puisto (161) rakennettiin ja suunniteltiin omistajan aseman mukaisesti. Kartanon rakennukset tuhoutuivat täysin sodan aikana. Puistossa on säilynyt useita harvinaisia puulajeja. Puiston merenpuoleiselta pengermältä (5 metriä merenpinnan yläpuolella) avautuu kaunis näkymä Riianlahdelle, Irbensalmelle ja Mõntun satamaan. Rantapengermästä voi nähdä aktiivisen eroosion vaikutuksen, jossa “meri syö maata”. Eroosiovaikutus kehittyi aktiivisesti sen jälkeen, kun sataman laiturit rakennettiin mereen. Mõntun satama (162) rakennettiin I maailmansodan aikana Sõrvenniemelle, että rakennettaville linnoituksille voitaisiin kuljettaa materiaalia. Ennen viime sotaa Sõrve oli tiheään asutettu elinvoimainen alue. Ennen syksyn 1944 ankaria taisteluita suuri osa Sõrven asukkaista kyydittiin sodan jaloista Saksaan, käytännössä paikallinen väestö pakkosiirrettiin. Tästä muistuttaa vuonna 2002 julkistettu muistokivi (163) Mõntun satamassa, jonka kautta suurin osa asukkaista vietiin pois. Säären kylässä voi nähdä suhteellisen harvinaiset muistokivet (164) II maailmansodassa Saarenmaan taisteluissa kuolleiden Neuvostoliiton ja Saksan sotilaille. Ensimmäisen maailmansodan aikaiseen korkeaan suojarakenteeseen asetetut muistokivet ovat käytännössä rinnakkain. Saksalaisten kivessä olevassa pronssilaatassa on kaiverrettu risti ja sanat: “Zum Gedenken der auf Sworbe im Herbst 1944 geffallenen deutschen Soldaten” (Sõrvessa syksyllä 1944 kaatuneiden saksalaisten sotilaiden muistolle). Neuvostoliiton sotilaiden muistokivessä oli aiemmin teksti viroksi ja venäjäksi “Täällä murrettiin 24.XI 1944 lopultakin fasististen joukkojen vastarinta Viron SNT:ssa”. Nykyään paikalla on graniittitaulu, jossa on teksti vain venäjäksi.

Sõrven majakka 52 metriä korkea Sõrven majakka (165) on yksi Saarenmaan tunnetuimpia rakennuksia. Ei ole varmaan yhtään henkilöä, joka ei olisi Sõrvessa käydessään kuvannut itseään majakan edessä. Solakka navigointirakennus ei ole suinkaan ensimmäinen, joka varoittaa niemenkärjessä laivoja päätymästä matalikkoon. Tarvetta merimiesten työsuojeluun tunnettiin jo 1600-luvulla, kun syyskuussa 1646 silloisen Liivinmaan kenraalikuvernöörin Gabriel Oxenstiernan käskystä alettiin Sõrvenniemen kärjessä sijaitsevalle pienelle saarelle rakentaa vipumajakkaa. Se oli vinttikaivoa vastaava laite, jonka yhdessä päässä oli tulipesä, jossa poltettiin kivihiiltä ja puuta, ja toisessa päässä oli vastapaino. Syysmyrskyt osoittivat pian, että majakan paikka oli valittu väärin, ja merkinantaja siirrettiin

40

Sõrvenniemen kärkeen. Vuonna 1770 samalle paikalle pystytettiin kivitorni, joka vaurioitui I maailmansodassa. Sen jälkeen torni kunnostettiin, mutta vuonna 1944 vetäytyvät saksalaisjoukot räjäyttivät tornin ilmaan. Yli kymmenen vuotta laivoille näytti tietä väliaikainen puinen majakka, jonka tilalle rakennettiin lopulta vuonna 1960 teräsbetonimajakka. Sen vahva valo loistaa pimeässä jopa Latvian rannikolle asti. Nykyään kiinnostuneet voivat vierailla vuosia suljettuna olleessa majakassa ja tiirailla korkeuksista niin kauas kuin silmä kantaa. Jos haluaa kokea, miltä tuntuu seistä maailman reunalla, on käveltävä Sõrvenniemen kärkeen Vesitükimaalle (166). Kyseessä on neljä saarta, jotka muodostavat meressä 2,7 km pituisen viivan. Tämä on paikka, jossa Riianlahti kohtaa Itämeren. Silloin voi seistä yhdellä jalalla Riianlahdessa eli Irbensalmessa ja toisella Itämeressä. Täältä Säären kylästä löytyy I maailmansodan aikainen Venäjän rannikkovartioston patteri nro 43 eli Zerel (167), jonka tehtävänä oli Irbensalmen sulkeminen Saksan sotalaivoilta. Pitkän kantaman tykit ampuivat yli 30 kilometrin päähän lähelle Kuurinmaan rannikkoa. Patterin kaksi reunimmaista tykkialustaa sijaitsevat Sõrven sotamuseon (168) pihalla. Muinaisella rajavartioasemalla ja sotilasrakennuksessa sijaitsevan museon näyttelyt koostuvat Sõrvesta löydetyistä erilaisista armeijaan ja mereen liittyvistä esineistä. Avoinna kesäisin joka päivä kello 10–20, talvisin ennakkovarauksesta. Lipun ostaneilla on pääsy myös paikalliseen luontomuseoon (169). Museossa on kokoelma perhosia, lintuja, kiviä ja paljon muuta, mitä on löytynyt Sõrvemaalta. Luonnon lisäksi sieltä löytyy katsaus Sõrven ei-sotilaalliseen historiaan, paikallishistoriaan ja maatalouden tarpeistoon. Avoinna kesäisin joka päivä kello 10–20, talvisin ennakkovarauksesta.

Stebelin rannikkopatteri Hankalasti saavutettava, mutta erittäin jännittävä sotilaskohde – rannikkopatteri numero 315 eli Stebelin patteri (170) – on rakennettu vuosina 1940–1941. Tuona aikana rakennettiin Saarenmaalle yhteensä yhdeksän rannikkopatteria. Puna-armeijan kapteenin Aleksandr Stebelin mukaan nimetty Stebelin patteri oli niistä teknisesti kyvykkäin ja nykyaikaisin. Patteri koostui kahdesta itsenäisestä maanalaisesta tykkitornista, etäisyysmittarilla varustetusta tähystystornista ja lämpökeskuksesta. Lisäksi oli tilat 350 sotilaalle ja upseerille. Molemmissa torneissa oli sähkögeneraattorit, pumppuasema, tuuletinhuone, varastot, miehistön tilat ja lääkintäpiste. Naamioimista varten patterin tähystystornista tehtiin tuulimyllyn näköinen. Stebelin tykeillä oli mahdollista ampua 40 kilometrin päähän, ja ammukset olivat niin suuria, että niiden lento oli mahdollista havaita paljain silmin. Ehjänä on säilynyt kaksinkertainen maanalainen komentokeskus (171), jonka pohjakerros on täynnä vettä. Komentokeskuksessa oli sähkögeneraattori, keskuslämmitys, vesihuollolla varustetut oleskelutilat, ruokala ja varastot. Komentokeskuksessa oli myös tuon ajan tekninen huippusaavutus – tulenjohdon mekaaninen tietokonelaite. Vuonna 1941 puna-armeija vetäytyi Saksan hyökätessä, ja patteri hylättiin. Sotilasrakennusten lisäksi Sõrvessa on myös täysin erilaisia kohteita. Iiden kylässä on upea tornitalo (181), jossa


kuuluisa Venäjän keisarillinen valokuvaaja Carl Oswald Bulla (26. helmikuuta 1855 – 28. marraskuuta 1929) vietti viimeiset vuotensa. Valokuvaaja lähti Venäjältä vuonna 1918 ja muutti vaimonsa Christine Keselbergin syntymäpaikkaan Saarenmaalle. Hän eli ja työskenteli Sõrvessa 11 vuotta ikuistaen kansallispukuisia saarelaisia ja heidän toimintaansa. Bullan kotimuseon näyttely tarjoaa yleiskuvan valokuvaajan töistä sekä Venäjällä että Saarenmaalla. Lukuisien valokuvien lisäksi nähtävillä on Carl Bullan arvokas kamera. Valokuvaaja on haudattu Jämajan hautausmaalle. Niemimaan länsirannikkoa pohjoiseen päin kulkiessaan päätyy noin 0,9 km pituisen ja jopa 4 metriä korkean kalkkikivestä ja pehmeästä merkelikivestä koostuvan Ohesaaren törmän luo (172). Tämä on geologisesti yksi Viron nuorimpia törmiä, ja avomeren rannalla se on jatkuvasti myrskyaaltojen armoilla. Jämajan kylästä löytyy Kolmainun kirkko (173), joka sai nykyisen muotonsa vuonna 1864 perusteellisen jälleenrakennuksen aikana. Alttarimaalauksen aihe “Herra, pelasta minut!” löytyy yleensä kirkoista, joihin kuuluu meren kohina. Jämajan hautausmaa (174) on Virossa kaikkein lähinnä merta oleva hautausmaa. Täällä on kaksi suurta ristin muotoista muistomerkkiä eri aikoina kuolleille laivojen miehistöille ja kaksi erilaista muistokiveä sodassa kaatuneille sõrvelaisille. Liivinmaan vanhimpiin ja arvostetuimpiin aatelissukuihin kuuluvien Buxhoevedenien kappeli on vanhin kivinen sakraalirakennus Saarenmaalla. Vuonna 2015 hautausmaalle rakennettiin muistomerkki Venäjän tsaarin hovivalokuvaajan, maailmankuulun Carl Bullan ja hänen Sõrvesta kotoisin olevan vaimonsa kulttuuriperinnön muistoksi. Avomerelle avautuva Kaunispen satama (175) on kerta toisensa jälkeen kärsinyt myrskyissä, mutta aina rakennettu uudelleen. Täältä avautuu kaunis näkymä merelle ja löytyy myös sopiva hiekkaranta uimista varten. Satamassa järjestetään perinteisiä avomeren uintikilpailuja. Rahusten rantaniityt (176) ovat Viron parhaiten säilyneitä merenrantaniittyjä, joilla laidunnetaan jatkuvasti. Kevät- ja syysmuuttojen aikaan täällä pysähtyy lukuisia lintuparvia. Lõpe–Kaimrilta sotahistoriasta kiinnostuneet löytävät Toisen maailmansodan aikaisen panssariestelinjan (177). Kaksirivinen, korkeita betonipyramideja sisältävä panssarieste alkaa Itämeren rannasta ja kulkee noin 1 kilometrin matkan niemen yli Riianlahden suuntaan. Sen tarkoituksena oli murskata vihollisen tankkien telaketjut ja estää matkan jatkaminen, mutta työ jäi alkaneiden taisteluiden takia kesken. Paikalliselle väelle linjan rakentaminen oli hyvä tulonlähde. Viron edustavimpana pidettävä Lõon alvari (178) on kesäisin läpikuivuva niitty, jossa on erittäin ohut irtomaakerros. Tällainen maisema on maailmassa hyvin harvinainen. Suojelualueella kasvaa monia harvinaisia kasvi- ja sammallajeja. Alvarilta on löydetty uhrikiviä, jotka ovat peräisin pronssikaudelta, noin 5000 vuoden takaa. Täältä löytyy myös yksi Viron mittasuhteiltaan kauneimmista majakoista – Lõun eli Rebasen majakka (179). Sen suunnitteli ja rakensi vuonna 1931 tunnettu majakanrakentaja Armas Luige, ja sinne johtaa kapea rantatie.

Kaugatuman ja Lõon törmä (180) Törmän harjan korkeus on vain pari metriä. Täällä sijaitsee myös samanniminen, runsaasti fossiileja sisältävä kalkkikivikerrostuman paljastuma. Törmä on suojeltu, eikä sieltä saa itse irrottaa kiviä vasaralla. Törmän muodostavia kiviä voi kyllä tutkia jyrkänteen seinämillä ja törmän alla olevilla kalkkikivilattioilla sekä meren eroosioalueella. Törmälinjan eteläisin osa tunnetaan nimellä Lõon törmä. Geologien keskuudessa se tunnetaan runsaista siluuriajan (noin 400 miljoonaa vuotta sitten) fossiileista.


TERVETULOA SAARILLE – SAARENMAA, MUHU, VILSANDI, RUHNU, ABRUKA info@saaremaatourism.ee toidufestival.ee / foodfestival.ee visitsaaremaa.ee www.visitestonia.com


Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.