Ayrshire-lehti 2/2017

2/2017

Ayrshire-lehti

• The Grand Lady of Finland – Nopsan tarina, sivu 5 • Sammatin Valpas, sivu 28 • Lehmäpersoona – The Lehmä: Moision Tiska, sivu 52 1

Ayrshire-lehti

2/2017

Kotimainen Startti uudistui Yhdistimme tuttujen Startti Maito Instantin ja Startti Auton parhaat ominaisuudet ja saimme täysin uudenlaisen juottorehun: uusi Startti-maitojuoma soveltuu sekä sanko- että automaattijuottoon.

Uusi Startti-maitojuoma on luonnollisesti kotimainen tuote.

Uusi Startti-maitojuoma – parasta vasikan alkuruokintaan www.valio.fi/startti

2

2/2017

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus

Kuva Minna Laakso

Siivet kantaa jo – nyt on aika lentää Kirjoitan Ayrshire-lehden pääkirjoitusta tällä tietoa viimeistä kertaa. Yritän siksi koota tässä ajatuksiani menneistä ja tulevasta, luoda yhden näkökulman ayrshirerotuun ja sen tulevaisuuteen.

Näkökulmia on muitakin ja monet niistä varmasti yhtä oikeita ja kertojalleen tosia.

Nyt ilmestyvässä lehdessä on kaksi juttua, joihin tässä viittaan. Ensimmäinen on Nopsa, aikansa sensaatio ja Euroopan ennätyslehmä. Paitsi uskomaton tarina, Nopsa on osoitus siitä, mitä saatiin aikaan, kun ennakkoluulottomasti lähdettiin hakemaan parempaa karja-ainesta ayrshirerodun muodossa Skotlannista.

Toteutettiin työläs, kallis ja enemmän kuin riskialtis tuonti sen ajan laivoilla 1900-luvun alkupuolella. Vastaavasti Ayrshirekasvattajat lähti toimintaan 2000-luvun alussa rodun kehittämiseksi tuleviin haasteisiin, ei isolla rahalla, vaan kukkarossa enemmänkin innostusta ja paloa tehdä paras mahdollinen. Taas lähdettiin ulkomaille ja luotiin paljon yhteyksiä muihin ayrshiremaihin, tuotiin eläinainesta ja mikä tärkeintä, opittiin jo kertaalleen Suomessa unohdettu taito katsoa ja arvostella lehmää kokonaisuutena, ei vain tuotoksina ja numeroina. Tulokset ovat jälleen nähtävinä helmikuussa Seinäjoki Areenassa, rodun vuosinäyttelyssä. Ayrshire Show tuo paikalle joka vuosi ulkomaisia rodun aktiiveja; meillä on mitä esitellä ja kansainvälisellä tasolla. Omassa karjassa huomaan edistymisen esimerkiksi siinä, ettei huono rakenne ole enää poiston syy lehmillä ja tätä nykyä karjassa lypsää useampi yli 10-vuotias ayrshirelehmä, pidennettyä työuraa, kuten ajan henki edellyttää.

Toinen lehden jutuista, johon viittaan, on Sammatin Valpas.

Suomalainen vaatimattomuus edellyttää lähtökohtaisesti omien saavutusten vähättelyä joka käänteessä. Mutta monet vierailut ulkomailla ja etenkin viime syksyn Maailman Ayrshire Federaation konferenssi osoittivat, että Suomi, Pohjoismaat ja Viking Geneticsin jalostusohjelma ovat rodun kannalta elintärkeitä. Näiden maiden ja tämän jalostusohjelman varassa rodun tulevaisuus kehittyvänä maidontuotantorotuna pääosin lepää. Sammatin Valpas on menestystarina sonnina, mutta vielä enemmän jalostusohjelman saavutus ominaisuuksina, joita ayrshirejalostajat haluavat omiin eläimiinsä ja jalostusohjelmiinsa ympäri maailman. Suomalaisten vaatimattomuus tekee meistä oivan kohteen monenlaiselle ohjeistukselle ja neuvonnalle. Tämä on nähty suhteessa maatalousviranomaisiin, mutta se näkyy myös meidän kuuliaisuutena, joskus enemmän markkinointiviestinnälle kuin faktapohjaiselle opastukselle. Täällä todella osataan paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten, ja jotta osattaisiin itse myös jatkossa, meidän täytyy oppia lentämään omilla siivillä ja opetella koko ajan lisää.

Kuva Jari Ahlhom

Vuosia sitten tein pääkirjoitusta, jonka otsikoksi laitoin ”Maharotoonta ei ookkaan”. Karmea lause, jonka otin silloisen ensikertalaisen kansanedustajaehdokkaan Paula Risikon vaalimainoksesta. En tainnut uskoa Paulan poliitikon uraan enkä varsinkaan läpimenoon. Ja kuinka väärässä taas olinkaan, Paula Risikko on noussut urallaan nopeasti ja korkealle. Risikon maltillisuudesta ja päättäväisyydestä voi jalostusasioissakin ottaa oppia. Turun puukotustapauksen jälkikuohunnassa Risikko totesi, että typerintä tässä tilanteessa on alkaa keskenään tappelemaan. Vaikeuksien koittaessa ajaudumme helposti syyttelemään toisia, menestyksessä on helpompi olla samaa mieltä. Olen vuosien myötä kuullut monen ennustavan ayrshirerodun loppua ja holsteinin ylivaltaa. Vaarallinen kehityskulku, josta alkua oli nähtävissä heti EU-ratkaisun jälkeen 90-luvulla ja jota vastaan yhdistyskin perustettiin. Ayrshiren alenevasta rotuosuudesta on välillä syytetty ihan hirveitä ayrshirejä, pieniä punaisia lehmiä, SRB:tä, kanukkeja tai sitä, ettei puhtaita ayrshirejä enää ole saatavissakaan. Näillä puheilla on sitten perusteltu ayrshirelehmien risteyttämistä mustiksi. Tällainen asenneilmasto on suotuisa holsteinrodulle ja spermafirmoille, jotka ensi kädessä tavoittelevat kunnon markkinaosuutta Suomen kasvavasta holsteinpopulaatiosta. Jokainen karjanomistaja tekee omat ratkaisunsa, mutta yhdistyksen tehtävä on puolustaa rotua ja myös ayrshirenimeä sivuilleen vilkuilematta.

Meillä on faktapohjalta kilpailukykyinen rotu, maailman suurin populaatio ja nykyaikaiset jalostuksen välineet. Nyt tarvitaan sitä korvien väliä, ideoita ja tekoja rodun kehittämiseksi Suomi Sata -juhlavuoden hengessä.

Yhdistyksen vuoden ainoa yleinen kokous järjestetään tänä vuonna Kauhajoella. Kokouspäivän seminaariosuudessa esitelmän pitää Per E. Falk, aiheenaan rodun historia alkuhämäristä tähän päivään. Per E. Falk on koko ayrshiremaailman tuntema suvereeni roduntuntija, ja vastaavan esityksen hän piti viimeksi US Ayrshiren vuosikokouksessa kesäkuussa. Per on luvannut kertoa myös SRB:n ja suomalaisen ayrshiren yhtäläisyyksistä ja eroista. Tiedossa on siis ainutlaatuinen tilaisuus selvittää itselleen, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan rodusta nimeltä ayrshire. Tervetuloa Suupohjaan!

Mirja Koljonen 3

Ayrshire-lehti

2/2017

Sisällysluettelo

Kuva Minna Laakso

• Pääkirjoitus: Siivet kantaa jo – nyt on aika lentää – Mirja Koljonen........ 3 • Sisällysluettelo................................................................................. 4 • The Grand Lady of Finland – Nopsan tarina – Mirja Koljonen.............. 5 • AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

– Reissu Englantiin – Karoliina Nieminen ja Lilli Laiholahti................. 10

– Ensimmäistä kertaa Kanadassa – Suvi Mertanen............................ 13

– SRB-kokouksessa Vänersborgissa – Minna Laakso ja ....................

Juulia Ahlholm............................................................................ 16 • Päärakennearvostelijan työtä – Mari Mukka-Koivumäki........................ 20 • Ayrshiren vahvuus on terveys – Terhi Vahlsten................................... 22 • 01 ja halu elää – Salla Rautio.......................................................... 24 • Kuukauden sonni

– Heinäkuun sonni, VR Hattrick – Mirja Koljonen............................ 25

– Elokuun sonni, Des Coteaux Amazing – Salla Rautio.................... 25

– Syyskuun sonni, Kamouraska Bigstar – Heli Teiskonlahti................. 25 • Mitä kaksi eri arvostelua kertoo samasta sonnista –

Des Coteaux Amazing – Mirja Koljonen............................................ 26 • Sammatin Valpas – Heli Teiskonlahti................................................. 28 • Honkolan kartanon karja matkalla kohti uutta kotia, osa 2 –

Viimeinkin Virroilla – Anu Fräntilä.................................................... 30 • Kesän 2017 luokituskierros – Veli Ikkeläjärvi..................................... 31 • Ayrshiren vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2018 -kutsu................ 34 • Lypsikit Livenä ja muita ayrshirekarjavierailuja Kuopion seudulla – Minna Laakso.................................................................................. 36

• JUNNUT

– Junnutervehdys – Sanna Rintala.................................................. 40

– Pohjois-Karjalan karjakerholla on vireää

toimintaa – Mirja Turunen.......................................................... 40

– Kuinka eläin valmistellaan näyttelyyn, osa 3 –

selkälinja – Juulia Ahlholm......................................................... 42

– Kolumni: Näyttelyinnostus herää – Team Luvehniemi eli Roosa Vartiainen, Anna Ronkainen, Tuuli Turunen, Milja Turunen ja Aleksi Turunen.................................................... 44 • Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä........................ 45 • AYRSHIRE SATATONNARI • – Taateli, Hirvitarhan tilan ensimmäinen satatonnari – Suvi Mertanen.. 48 • – Satatonnari Taide – Riikka Peltola................................................. 50 • Historian siipien havinaa.................................................................... 51 • Lehmäpersoona – The Lehmä: Moision Tiska – Juha Rinkinen............. 52 • Lehmuston robottinavetan avajaiset – Marjaana Peltola....................... 56 • Onko utareessa elämää – vastoin aiempaa tietoa, utareessa on

luonnostaan mikrobeja ja niillä on tarkoitus – käännös Mirja Koljonen... 58 • NÄYTTELYTULOKSET

– Farmari-näyttelyn tuomari John Suffern.......................................... 59

– Kesän 2017 näyttelytulokset......................................................... 60 • Pidetään yhdessä näyttelykulttuuri elävänä! – Nina Nieminen ja Heli Teiskonlahti............................................................................... 64 • Yhdistyksen ilmoituksia..................................................................... 65

4

n:o 2/2017

Ayrshire-lehti n:o 2/2017 Seitsemästoista vuosikerta ISSN 2323-1718 Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Minna Laakso (päätoimittaja) Saija Räikkönen (toimitussihteeri) Sanna Rintala (ilmoitukset) Heli Teiskonlahti Katariina Ikkeläjärvi Mirja Koljonen Käännökset: Minna Laakso Ann-Louise Wiklund Mirja Koljonen Toimituksen sähköpostiosoite: ayrshirekasvattajat.lehti@ gmail.com Ilmestymis- ja aineistopäivät 2018: N:o aineisto ilmestyy 1 15.3. 18.4.

2 15.9. 16.10.

Ilmoitusmyynti: Sanna Rintala sanna.rintala@gmail.com 050 546 5828 Taitto ja painatus: SeT-Print, Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Kansikuva: Kuva: Jari Ahlholm

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

2/2017

Ayrshire-lehti

The Grand Lady of Finland – Nopsan tarina

Kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauaksen tekemä muotokuva Nopsasta. Kuva Sanna Rintala

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten Suomi taisteli itsenäisyydestään ja tuon taistelun seurauksena Karjalan asukkaat evakuoitiin turvaan ja sittemmin pysyvästi suurten alueluovutusten takia.

Rajan takaa kuljetettiin valtavat määrät myös karjaa - urakka, jota nykykarjanomistajan on tuskallista edes kuvitella. Mutta karja oli arvokasta ja samalla liikkuva ruokavaranto pakenevalle väestölle ja varsinkin lapsille.

Keväällä 1940 Jääsken pitäjästä kuljetettiin turvaan Kostialan tilan ayrshirekarja.

Kostiala oli Jääsken kunnan

Vuosi 1958, Anton Ravander-Rauas (1890-1972) ja Euroopan ennätyslehmä Nopsan omistajat, Nopsa ja savesta muotoiltu veistos. Vasemmalla Tyyne Rinta-Laulaja ja oikealla Jaakko Rinta-Laulaja, joiden tila sijaitsi Kurikassa Miedon kylässä. Taiteilija muovasi eläimet aina paikan päällä. Kuva: Helsingin yliopistomuseon arkisto.

omistama ja tilanhoitajan johtama tila, mutta karjan arvo tiedettiin ja siksi se evakuoitiin kauas Kurikkaan EteläPohjanmaalle ja hajasijoitettiin paikallisiin karjoihin. Kaksi lehmistä päätyi Rinta-Laulajan tilalle, jossa ennestään oli puoli tusinaa suomenkarjalehmää.

Toinen lehmistä, Nopsa, oli pitkälle tiine ja huolimatta pitkän matkan rasituksista, se poiki reippaan, kauniin lehmävasikan ja herui maitoon tahdil-

la, johon talossa ei oltu totuttu.

Muutaman kuukauden kuluttua lehmien sijoittamisesta koko Kostialan karja huutokaupattiin ja Rinta-Laulajaankin sijoitetut lehmät myytiin. Talon väki oli ehtinyt tykästyä hyvin lypsäviin lehmiin ja ymmärsi tehdä elämänsä sijoituksen; Jaakko ja Tyyne Rinta-Laulaja ostivat huutokaupasta Nopsan pienen vasikan ja antoivat sillekin nimeksi Nopsa. Legenda oli syntynyt, ja loppu on suomalaisen

Nopsan saavutukset noteerattiin myös ulkomailla. Vanha artikkeli Nopsasta englantilaisessa karjatalouslehdessä. Artikkelin kuvassa Nopsa 22-vuotiaana Rinta-Laulajan tilan emännän kanssa.

ayrshirejalostuksen historiaa.

Nopsa eli 22-vuotiaaksi, poiki 18 kertaa, lypsi Suomen ensimmäiseksi 100-tonnariksi ja tuotti parhaana vuotenaan, vuonna 1949, 9 189 kg maitoa. Nopsa saavutti tuotoksellaan myös Euroopan ennätyksen ja koska maatalous nautti kansantaloudessa siihen aikaan paljon nykyistä enemmän arvostusta, myös presidentti Urho Kekkonen kävi sitä kotinavetassa onnittelemassa. Kerrotaan, että matalan hirsinavetan ovella Kekkonen joutui kumartumaan mahtuakseen ovesta sisään.

Nopsan saavutukset ovat varmasti monelle ayrshirekasvatusta seuranneelle ja historiikkeja lukeneelle tuttuja, mutta kun keväällä luin John Cochranen Facebookiin postaaman vanhan artikkelin Nopsasta, ymmärsin että olin tähän asti lukenut vain otsikot ja hehkutukset. Mitä oikeastaan oli Nopsan takana? Aikana ennen keinosiemennystä, jälkeläisarvosteluja ja ylipäänsä 5

Ayrshire-lehti

2/2017

Artikkeli Nopsasta Suomen Ayrshirekarja -lehdessä vuonna 1957.

jalostuksen tutkimusta. Miten tällainen aikansa ihmelehmä syntyi? Jalostuksesta kiinnostuneet tietävät jo kokemuksesta, että huippueläimet syntyvät harvoin ”tyhjästä”.

Nopsa lähti evakkomatkalle emänsä mahassa, eli sen juuret olivat Kostialassa, luovutetussa Karjalassa. Ihmelehmä oli Viipurin seudun karjatalouden tulos, joita tuloksia oli esillä Suomen XIII yleisessä maatalousnäyttelyssä vuonna 1932 Viipurissa.

6

Tähän näyttelyyn Ayrshireyhdistys valitsi parhaat karjat ympäri maan, ja Kostiala oli yksi näistä.

Mutta edelleen minulla oli aavistus, että Nopsan suvun täytyi johtaa rodun synnyinsijoille Skotlantiin. Vain siellä oli noihin aikoihin mennessä ehditty harjoittaa ayrshirekasvatusta laajalla rintamalla toista sataa vuotta ja jalostaa näin korkeatuottoisia lehmiä, työkaluina pettämätön karjasilmä, käsivaraiset kantakirjat ja karjantarkkailu.

Olen viime viikkoina soittanut ja meilannut monille ayrshirerodun historiaa ja arkistoja tunteville ja lopulta päässyt selville Nopsan suvusta. Suku todella johtaa Skotlantiin Nopsan isän kautta. Isä Onnenpoika A 7479 (i. Suontaka Lucky Star) oli syntynyt Suontaan karjassa Hattulassa ja toimi Jääskessä yhdistyssonnina.

Onnenpojan isänemä Threave Mary oli korkeatuottoisimpia vuonna 1923 Suomeen tuo-

tuja lehmiä ja emä South Craig Nelly, Skotlannin tuonti sekin, lypsi 50-tonnariksi, mikä oli huomattava saavutus siihen aikaan ja niillä rehuilla. Ennätyslehmä Nopsan emä, alun perin evakuoitu Nopsa, oli heti ensimmäisenä tuotosvuotenaan Kostialan karjan parhaita lehmiä ja emänemä Lahja lypsi kahdeksana vuotena peräkkäin 4 000 kilon keskituotoksen ja parhaana vuotenaan 1931 5 950 kg. Ennätyslehmä ei si-

2/2017

ten perimältään ollut sattuma, vaan sen aikaisen jalostuksen paras saavutus. Onnellinen sattuma oli, että Nopsa emänsä kera päätyi sodan jaloista Rinta-Laulajan karjaan ja omistajiensa silmäteräksi.

Huipputuotokset ja hyvä kestävyys edellyttivät huipputason karjanhoitoa, ja edellyttävät yhä tänäänkin.

Nopsa kantakirjattiin alun perin B-luokkaan emälinjan puutteellisten polveutumistie-

Ayrshire-lehti

tojen takia, kunnes sen poika Nopsan 1 (i. Soinin Asessori) ostettiin Norjaan ja tässä yhteydessä emälinja saatiin täydennettyä ja Nopsa kirjattua A-luokkaan. Ihmelehmän vaikutus kotikarjassaan oli suvereeni, se nosti kuuden lehmän karjassa keskituotosta vuosi vuodelta ja vähitellen se ja sen tyttäret jälkeläisineen muodostivat koko Rinta-Laulajan karjan. Kahdeksantoista poikimista tuotti monta vasikkaa

myös myyntiin, joten Nopsan vaikutus maakunnan ja koko Suomen ayrshirejalostukseen olisi sekin oman selvityksen arvoinen. Vuosia sitten kaivoin oman karjan alkuperää vanhoista tarkkailukirjoista ja kantakirjatodistuksista, ja Nopsan jälkeläisistä syntynyt sonni löytyi sieltäkin.

Tätä kirjoittaessa mietin, että miten yhteen lehmään voi liittyä paljon historiaa. Kertomus, johon kiteytyy onnea ja onnet-

tomuutta, huikeita saavutuksia, mutta myös korvaamattomia menetyksiä. Täydellinen tarina 100-vuotiaassa Suomessa.

Tämä tarina oli kiehtova matka suomalaisen ayrshiren historiaan. Se onnistui, koska niin monet ayrshiren ystävät antoivat minulle vinkkejä ja lähettivät materiaalia. Ilman heidän apuaan, olisin ollut umpikujassa. Kiitos teille kaikille!

Mirja Koljonen 7

Ayrshire-lehti

2/2017

The Grand Lady of Finland - Nopsa’s story The independent Finland turns 100 years this year. More than 70 years ago Finland fought for her independence and because of that war, the people of Karelia were evacuated to more secure surroundings and later stayed there permanently, as a large territory of Karelia had to be handed over to the enemy. From the other side of the border also a large amount of cattle was transferred to security – an undertaking, that the cattle owners of today find painful even to image. But cattle were valuable and a mobile food reserve for the escaping people and particularly for the children.

The Ayrshire herd at Kostiala in Jääske rural district was brought to security in the Spring 1940. Kostiala was owned by the Jääske district and run by a manager, but the value of the herd was well known and that’s why it was transferred as far as Kurikka in the southern part of Pohjanmaa and was relocated in local herds. Two cows ended up at Rinta-Laulaja farm, which had six cows of Finn Cattle. One of the two cows was due to calf soon and, despite the long and difficult journey she had undertaken, she had a beautiful heifer calf and was milking in a way that wasn’t customary on that farm.

After some months an auction was held, where all the Kostiala cows were sold, the two cows at Rinta-Laulaja included. The owners of that farm, Jaakko and Tyyne Rinta-Laulaja, were already very much attached to the productive cows and they understood to make the deal of their life by buying Nopsa’s little calf, who also was named Nopsa. A legend was born and the rest is Finnish Ayrshire history.

Nopsa reached the age of 22 years, calved 18 times, was the first 100-tons cow in Finland and during her best production year she produced 9 189 kg of milk. With that result, she also got the European record and as one, at that time, understood to value agriculture a lot more than today, even the president of Finland, Urho Kekkonen visited the Rinta-Laulaja barn, to bring his congratulations. It is said, that the door to the old barn was so low, that the president had to bow to get in.

Nopsa’s achievements are probably known by many people, who have followed the Ayrshire breeding and read the history, but when I read the old article about Nopsa last Spring, posted by John Cochrane at Facebook, I understood that I only had read the headlines and the praise. What was really behind Nopsa? During a time before insemination, progeny evaluation and research about breeding in general.

How did such a wonder cow come about? People who are interested in breeding know by experience, that such cows don’t appear from nothing.

Nopsa started her evacuating journey in her mother’s tummy, her roots are thus in Kostiala, in the lost Karelia.

The wonder cow was a product of the farming in the district around Viipuri, these results were shown during the common farmers exhibition, Finland XIII, in 1932 in Viipuri. To this exhibition the best herds in Finland were chosen, among them Kostiala. But I still had a hunch that Nopsa’s family had a reference to the origin of the race in Scotland. Only

8

there could one have managed to broadly practice Ayrshire breeding for more than a 100 years and breed such highly productive cows, with the help of an eye for cattle, handwritten pedigree books and milk recording.

During the last weeks, I have been phoning and mailing many people, who have been involved in the history and archives of the Ayrshire breed and finally found out about Nopsa’s family. The family really comes from Scotland through Nopsa’s sire. The sire Onnenpoika A 7479 (sire: Suontaka Lucky Star) was born at Suontaka in Hattula and belonged to the bull association in Jääske. The dam of the sire was Threave Mary, who was one of the highest producing cows of those cows who were imported to Finland in 1923 and the dam South Craig Nelly, an import from Scotland too, achieved a lifetime production of 50 000 kg, which, at that time and with the feeds of that time, was an admirable achievement. The dam of the record cow Nopsa, also called Nopsa, who was evacuated, was already during her first lactation among the best cows at Kostiala and grandmother Lahja produced an average of 4 000 kg during an eight-year long period and during her best year 1931 5 950 kg. The heredity of the record cow was thus no coincidence, but a best product of the breeding of that time. It was a lucky coincidence, that Nopsa and her mother were rescued from the war to the Rinta-Laulaja farm and that she became the apple of the owners’ eyes. Record productions and longevity were achieved only through perfect care and so it is still today.

Nopsa was at first a B-class pedigree cow, due to insufficient information about her pedigree on her mother’s side, until the bull Nopsa 1 (sire: Soinin Asessori) was sold to Norway and the pedigree was completed and Nopsa became an A-class cow. The impact of the wonder cow was superb in her herd, she raised the average in that herd of six cows every year and eventually the whole Rinta-Laulaja herd consisted of Nopsa and her offspring. Twelve calvings yielded many calves also for sale and how Nopsa thus affected the Ayrshire breeding in the district and entire Finland would be worth an own study. Many years ago, I looked through old pedigree books and breeding certificates in my own herd and even there I found one bull, that came from Nopsa’s family.

Writing this I reflect on how such a lot of history can be connected to one cow. A story about happiness and misfortune, outstanding achievements, but also irreplaceable losses.

A perfect story about the 100 years old Finland.

This story is a fascinating journey into the history of Finnish Ayrshire breeding. It only could be written with the help of many Ayrshire friends, who gave me hints and sent material. Without their help, I couldn’t have written it.

Thank you all.

Mirja Koljonen

2/2017

Ayrshire-lehti

The Grand Lady of Finland – historien om Nopsa Det självständiga Finland fyller 100 år i år. För mer än 70 år sedan stred Finland för sin självständighet och som en följd av den striden evakuerades invånarna i Karelen i säkerhet och blev sedan permanent bosatta där, då stora landområden i Karelen måste avstås till fienden. Från andra sidan gränsen fördes också stora mängder boskap i säkerhet – ett företag, som det för boskapsägare i dag är smärtsamt, att ens föreställa sig. Men boskapen var värdefull och utgjorde dessutom en mobil matreserv för den flyende befolkningen och i synnerhet för barnen.

Kostialas gårds Ayrshireboskap i Jääske socken fördes i säkerhet på våren 1940. Kostiala ägdes av Jääske kommun och sköttes av en förvaltare, men man var medveten om värdet på boskapen och därför evakuerades den ända till Kurikka i södra Österbotten och placerades ut i lokala besättningar.

Två kor kom till Rinta-Laulaja gård, där det tidigare fanns ett halvt dussin kor av finsk ras. Den ena, av de två korna, var långt framskridet dräktig och trots alla vedermödor under den långa färden, kalvade hon en vacker, duktig kvigkalv och producerade mjölk i en takt, som man inte var van vid på gården. Efter några månader förrättades auktion på alla kor från Kostiala och de två korna, som var placerade på RintaLaulaja gård, ingick i auktionen. Ägarna på gården, Jaakko och Tyyne Rinta-Laulaja, hade hunnit fästa sig vid de två produktiva korna och förstod, att göra sitt livs placering genom att köpa Nopsas lilla kalv, som också fick namnet Nopsa.

En legend föddes och resten är finländsk Ayrshire-historia.

Nopsa blev 22 år gammal, kalvade 18 ggr, blev Finlands första 100-tonnare och producerade under sitt bästa år 9 189 kg mjölk. Nopsa innehade också med det resultatet Europarekordet och då man på den tiden förstod att uppskatta lantbruket betydligt mer än idag, kom president Urho Kekkonen till ladugården, för att gratulera. Det berättas, att dörren till den gamla stockladugården var så låg, att han måste böja sig för att komma in.

Nopsas prestationer är säkert kända bland många, som följt med Ayrshireförädlingen och läst historiker, men när jag i våras läste den gamla artikeln om Nopsa, som John Cochrane postat på Facebook, förstod jag, att jag bara läst rubrikerna och lovorden. Vad fanns egentligen bakom Nopsa? Detta under en tid före inseminationen, avkommebedömningen och överhuvudtaget forskning om förädling. Hur uppstod en sådan, sin tids underko? Folk, som är intresserade av avel vet av erfarenhet, att toppdjuren sällan uppstår ur intet.

Nopsa anträdde sin evakueringsfärd i sin mammas mage, hennes rötter finns alltså i Kostiala, det överlåtna Karelen.

Underkon var en produkt av boskapsskötseln i området kring Viborg, dessa resultat fanns framsatta under Finlands XIII allmänna lantbruksutställning år 1932 i Viborg. Till denna utställning valdes de bästa besättningarna från hela landet och Kostiala var en av dem. Men jag hade fortfarande en aning om, att Nopsas släkt måste hänföra sig till rasens uppkomstområden i Skottland. Bara där hade man vid den tiden hunnit idka Ayrshireuppfödning på bred front under mer än

100 år och avla fram såhär högproducerande kor, med hjälp av ett osvikligt öga för boskap, handskrivna stamböcker och kontrollverksamhet.

Jag har under de senaste veckorna ringt och mailat till många personer, som har varit insatta i Ayrshirerasens historia och arkiv och till slut kommit till klarhet om Nopsas släkt.

Släkten kommer verkligen från Skottland genom Nopsas far. Fadern Onnenpoika A 7479 (far: Suontaka Lucky Star) föddes i Suontaka besättning i Hattula och verkade som föreningstjur i Jääske. Onnenpoikas farmor Threave Mary, som importerades till Finland 1923, var bland de importerade korna en av de högst producerande och modern South Craig Nelly, också en import från Skottland blev 50-tonnare vilket var en beaktansvärd prestation på den tiden och med den utfodringen. Rekordkon Nopsas mor Nopsa, som evakuerades, var redan under sitt första produktionsår bland de bästa korna på Kostiala och mormor Lahja mjölkade under 8 på varandra följande år en medelproduktion på 4000 kg och under sitt bästa år 1931 5 950 kg. Rekordkons arvsanlag var alltså ingen tillfällighet, utan en produkt av den tidens avelsverksamhet. Det var en lyckosam tillfällighet, att Nopsa och Nopsas mor räddades undan kriget just till Rinta-Laulajas besättning och blev sina ägares ögonstenar. Rekordproduktioner och god hållbarhet uppnåddes bara med perfekt skötsel och så är det ännu idag.

Nopsas stamboksklass var till att börja med B-klass p.g.a. brister i härstamningen på mödernet, tills tjuren Nopsa 1 (far: Soinin Asessori) köptes till Norge och härstamningen på mödernet kunde kompletteras och Nopsa kunde inskrivas i A-klassen. Underkons inflytande i sin hembesättning var suverän, hon höjde medeltalet i besättningen på sex kor år efter år och småningom bestod Rinta-Laulajas hela besättning av Nopsa och hennes efterkommande. 12 kalvningar producerade många kalvar också till försäljning, sålunda skulle Nopsas påverkan över hela landskapet och hela Finlands Ayrshireavel också vara värd, att utreda. För många år sedan grävde jag i gamla kontrollböcker och stamboksintyg från min egen besättning och också där hittade jag en tjur, som härstammade från Nopsas efterkommande.

När jag skriver det här reflekterar jag över, hur det kan förknippas så mycket historia med en enda ko. En berättelse om lycka och olycka, fantastiska prestationer, men också oersättliga förluster. En perfekt berättelse om det 100 åriga Finland.

Den här historien är en fängslande resa i den finska Ayrshire-rasens historia. Den lyckades mig, för att så många Ayrshirevänner gav mig vinkar och sände material. Utan deras hjälp hade jag inte kunnat fortsätta. Tack till er alla!

Mirja Koljonen

9

Ayrshire-lehti

2/2017

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Reissu Englantiin Matkamme sai alkunsa Talvinäyttelyssä vierailleen Duncan Hunterin ehdotuksesta, jossa hän pyysi meitä Iso-Britanniaan Ayrshire Young Breeder’s viikonloppuun. Innostuimme molemmat välittömästi ja kerroimme tulevamme sinne mielellään, sillä kumpikaan meistä ei

Flintstone Ayrshires

Tiistaina lensimme Lontooseen, jossa meitä oli vastassa Sam Wake. Lentokentältä menimme suoraan lyhyen matkan päässä olevalle Jim Arnotin Flintstone Ayrshires tilalle, jonne Duncan oli tullut tapaamaan meitä. Flintstonessa saimme nähdä heti tyypillistä englantilaista maaseutua, koko karja ulkoili vehreillä laitumilla. Isäntäväki oli hyvin kiinnostunut maidonhinnas-

ta ja navetoista Suomessa.

Tilavierailulta suuntasimme Samin kanssa pohjoiseen päin, Ketteringiin, jossa yövyimme.

Söimme siellä illallista pienen kylän paikallisessa ravintolassa Samin ja hänen vaimonsa Traceyn kanssa.

Whitecroft ja Heydale

Seuraavana päivänä vierailimme Samin kanssa Whitecroftin, Heydalen sekä Sandyfordin

ollut aiemmin käynyt Englannissa. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna Pohjois-Irlannissa.

Duncan oli järjestänyt meille viikonlopun lisäksi tilavierailuja, joten reissumme kesti viikonpäivät.

tiloilla. Whitecroftin tilalle ajoimme kapeita ja mutkaisia tyypillisiä englantilaisia teitä pitkin, jotka tulivat reissun aikana tutuiksi. Tilalla katsoimme kaikki eläimet läpi ja lopuksi menimme sisälle kahvittelemaan isäntäväen kanssa. Seuraavaksi menimme korkealle vuoristoon Heydalen tilalle, jonka omistaa Ayrshire Winter Show’n 2016 tuomaroinut Peter Berresford. Peter esitteli meille hyvärakenteisia ja hyvin lypsäviä ayrshirelehmiä, ja saimme nähdä hänen lempilehmänsä Heydale Dream Shelleyn. Ulkona oli kova tuuli ja sade, joten vilkaisimme nopeasti nuorkarjan läpi.

Sandyford

Lounaan syötyämme lähdimme kiireen vilkkaa päivän viimeiselle tilavierailulle, Sandyfordiin

Saimme yhteiskuvan Sandyford Clover 10 EX97 kanssa, kuvassa myös Sam Wake.

10

Tomlinsonien omistamalle tilalle. Siellä oli lypsyaika, joten emme viipyneet tilalla kauan.

Meille esiteltiin ensimmäisenä isossa ladossa olevat ensikot, jotka olivat kaikki todella lypsytyyppisiä ja korkeita. Sieltä lähdimme kiertämään reippaaseen tahtiin loput navetat ja rakennukset läpi. Mieleenpainuvin hetki oli, kun saimme nähdä Sandyford Cloverin, jonka tapaamista olimme kovasti odottaneet. Clover on tunnettu lehmä maailmalla ja maineensa arvoinen, sillä siitä on valtavasti jälkeläisiä monilla tiloilla ympäri Englantia. Vierailun jälkeen Sam ajoi meidät East Midlands -lentokenttähotellille, josta Sam lähti takaisin kotiinsa. Jokaisella tilalla käytetään suurimmaksi osaksi brittisonneja, sillä ne ovat heidän mielestään parhaiten toimivia

Näimme Sandyfordin tilalla monia upeita ensikoita, kuvassa Sandyford Dark Hester 2 VG89.

2/2017

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Englannissa oli jo todella vehreää ja keväistä.

ja sopivat lehmien runsaaseen laidunnukseen. Tiloilla näimme paljon muun muassa Hilltown Obliquen, Hunnington Mandellan, Rosehill Vitalityn, Ardmore Crown Napierin ja West Mossgiel Modern Realityn tyttäriä.

Young Breeder’s viikonloppu

Torstaina lensimme Belfastiin, jossa järjestettiin Young Breeder’s viikonloppu. Lentokentällä tapasimme Asher Seddonin, joka lensi kanssamme Pohjois-Irlantiin. Hotellille

Viimeiselle illalliselle kaikki pukeutuivat juhlavasti.

päästyämme veimme heti tavarat huoneeseemme ja hetken odottelun jälkeen lähdimme muiden halukkaiden kanssa tilavierailulle. Koko ryhmälle

oli varattu huoneet samasta, suuresta hotellista koko viikonlopuksi ja siellä söimme sekä aamupalat että illalliset. Illallinen oli hotellin toisessa päässä,

Ryhmäkuva viikonlopulta.

11

Ayrshire-lehti

2/2017

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä jossa iltaisin tapasimme koko porukan kanssa. Tänä vuonna meitä oli todella iso ryhmä, yli 40 osallistujaa eri puolilta IsoBritanniaa ja nuorimmat olivat noin 6-vuotiaita ja vanhimmat 25-vuotiaita.

Tuomarointi ja sonnivalinta

Perjantaiaamuna lähdimme Drummondin perheen Cottownin tilalle, jossa meillä oli tuomarointi. Lisa WindowWalker piti meille ensin demonstraation tuomaroinnista ja sen jälkeen jakaannuimme kahteen ryhmään, toisessa enemmän tuomaroineet ja toisessa vähemmällä kokemuksella olevat. Välipalan jälkeen seuraavalla tilalla oli vuorossa Sire selection eli valitsimme kahdelle erityyppiselle lehmälle sonnit saamastamme listasta.

Meille tuotti aluksi ongelmia saada selkoa sonnien jälkeläisarvosteluista, sillä vaihtoehtoina oli vain englantilaisia son-

neja. Sire selectionin jälkeen lähdimme takaisin hotellille valmistautumaan illanviettoon, jonka teemana oli pukeutua johonkin, mikä kuvastaa omaa kotimaata.

Klippaus ja showmanship

Lauantaina lähdimme samalla bussilla matkaan Kirkinriola Ayrshires tilalle, missä oli klippaus- ja showmanship-kisat.

Hiehoja oli niukasti, joten saimme yhteisen hiehon. Klippausosio oli meille mieluisin, sillä sijoituimme toiseksi vanhimpien luokassa. Täyttävän ja herkullisen lounaan jälkeen vuorossa oli Showmanshiposio. Kilpailujen jälkeen lähdimme bussilla hotellillemme viettämään viimeistä iltaa. Tällä kertaa meillä oli juhlaillallinen hotellin yläkerrassa ja siellä jaettiin palkinnot voittajille.

Ayrshire Cattle Societyllä eli Englannin ayrshireyhdistyksellä on ollut perinteenä kustantaa

vanhemman luokan voittajalle kahden viikon reissu UuteenSeelantiin ja tällä kertaa the Hugh Stevenson Memorial Trophyn voitti Kevin Lawrie.

Palkintojen jaon jälkeen oli vuorossa musiikkiesityksiä, puheita sekä irlantilaista perinnetanssia, Ceiliä. Illalla suuntasimme hotellin alakerrassa olevaan yökerhoon jatkoille pienemmällä porukalla. Koko viikonlopun ajan mukana oli myös monia tilallisia ympäri Iso-Britanniaa ja meille oli todella mieluisaa tavata niin monia ihmisiä.

Hunnington

Sunnuntaina Ayrshire Young Breeders -tapahtuma sai päätöksensä lounaalla viimeisellä pikaisella tilavierailulla ja jatkoimme matkaa kolmestaan Duncanin kyydillä. Lähdimme Pohjois-Irlannista ajamaan lautan kautta Skotlantiin, jossa yövyimme. Aamulla suuntasimme matkan varrella olevaan Lisa

Window-Walkerin Hunningtonin tilalle. Olimme molemmat todella vakuuttuneita heidän eläimistään, keskipoikimakerta oli yli neljän ja siellä oli paljon yli 10 kertaa poikineita lehmiä.

Myös hiehot olivat todella lupaavan näköisiä. Oli hienoa nähdä, miten kiinnostunut ja ammattitaitoinen Lisa on.

Tilavierailun jälkeen ajoimme muutaman tunnin Lontooseen hotellille, jonne Duncan jätti meidät. Maanantaina kävimme tutustumassa pääkaupunkiin ja sieltä suuntasimme lentokentälle.

Meille molemmille tämä matka oli todella ikimuistoinen ja varmasti tulemme jatkossakin muistelemaan lämmöllä, miten ystävällisiä ja vieraanvaraisia englantilaisia tapasimme.

Duncan ja Sam olivat nähneet paljon vaivaa suunnitellessaan ja aikatauluttaessaan matkamme. Jokaisella tilalla isäntäväki esitteli innoissaan eläimiään meille ja meistä olikin mahtavaa huomata heidän kiinnostuksensa ayrshireen ja maatalouteen. Sydämelliset kiitokset Ayrshire Cattle Societylle, Duncanille, Samille ja muille tapaamillemme ihmisille!

Teksti ja kuvat Karoliina Nieminen ja Lilli Laiholahti

Palkintojen jakoa viimeisellä illallisella.

12

2/2017

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Ensimmäistä kertaa Kanadassa

Monien vuosien haaveilun jälkeen pääsin viime huhtikuussa vihdoin toteuttamaan sen, mitä olin aikaisemmin vain voinut

toivoa. Kuusi viikkoa maassa, jossa en ollut aikaisemmin käynyt, ja asuisin täysin vieraiden ihmisten luona.

Näkymä keittiön ikkunasta.

Tila, jolla työskentelin, oli Andrew Shufeltin sekä hänen veljensä ja isänsä omistama Dale Vistan tila. Tällä tilalla on myös aikaisemmin vieraillut suomalaisia. Asuin nämä viikot Andrewn ja hänen vaimonsa Martine Viensin kotona.

Perheeseen kuului myös 3-, 7- ja 9-vuotiaat lapset. Dale Vistan tilalla on 62 lypsävää parsinavetassa ja karja on puhdas ayrshirekarja. Nuoriso ja umpilehmät asuvat kylmäpihatossa, josta tiineillä hiehoilla sekä umpilehmillä on ympäri vuoden ulkoilumahdollisuus.

Vain muutaman päivän Kanadassa olon jälkeen lähdimme kohti Victoriavilleä ja Spring Show’ta. Mukaan lähti kolme lehmää sekä neljä hiehoa.

Ihan tyhjin käsin näyttelystä ei tarvinnut palata, sillä Dale Vistan ja Curtis Barrin yhteisomistuksessa oleva Dale Vista Simbad Comette valittiin lehmien Honorable Mentioniksi.

Myös huutokaupasta tarttui mukaan Selwood Reality Lilac

ET, jonka emä on alun perin Dale Vistasta lähtöisin oleva Dale Vista Norms Pretty. Pretty oli myös Spring Show’ssa ja se sijoittui Mature Cow -luokassa neljänneksi.

Oli todella hienoa päästä osaksi tuollaista näyttelyä, nähdä samalla kertaa monia

tuttuja ja luoda samalla uusia kontakteja. Itselleni hienoimpia kokemuksia oli saada esittää hiehoja rakenneluokissa niin, että ne myös siellä pärjäsivät.

Erityisesti Dale Vista Dreamer Larimyn luokkavoitto oli hieno hetki. Pääsin myös osallistumaan showmanship-kilpailuun,

jossa sijoituin vanhimpien luokassa samaisen hiehon kanssa toiseksi.

Tilalla vietettyjen viikkojen sekä normiarjen lisäksi pääsin tutustumaan lähialueisiin. Pääsin myös Yvesin sekä Michel Boudreaultin kanssa vierailemaan tiloilla. Yvesin kanssa

Suvi isäntäperheensä kanssa.

13

Ayrshire-lehti

2/2017

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Aamulypsyn jälkeen voi ottaa rennosti.

Dale Vistan hiehot ruokailemassa.

De La Plainen tilalla Suvi näki juuri viidennen kerran poikineen Forever Schoon Pingin.

tutustuin Des Prairiesin, Margotin, De La Plainen, Lagacen sekä Larocin karjoihin. Näistä karjoista erityisesti De La Plaine sykähdytti upeilla eläimillään, joista etenkin Vickingin jälkeläiset jäivät mieleen, sekä Forever Schoon Ping, joka oli juuri poikinut viidennen kerran.

Tämän jälkeen matka jatkui linja-autolla kohti Quebec Cityä Michelen luokse. Tämä alue on Kanadan pohjoisimpia viljelyalueita. Kiersimme Michelen kanssa viisi ayrshirekarjaa: Ferme FDLJ, Des Mesanges, Ruisseau Clair, D’Albanel sekä Des Fleurs. Näistä kahdella

Des Mesangesin korkeatuottoinen karja.

14

ensin mainitulla ei ole aikaisemmin käynyt suomalaisia vierailijoita. Tältä päivältä jäivät erityisesti mieleen Ferme FDLJ sekä D’Albanel. Näiden kahden tilan eläimet olivat omasta mielestäni tasapainoisia ja keskenään hyvinkin samanlaisia ilman suuria heikkouksia.

Tilavierailut sekä työskentely Dale Vistassa avasivat uusia ovia ja antoivat samalla paljon uusia näkökulmia niin lehmien jalostukseen kuin yleensä karjanpitoon. Saman toivon tapahtuneen myös toisinpäin, että pystyin antamaan jotain uutta myös Dale Vistalle. On-

Ferme FDLJ:n karjassa on useita excellentluokitettuja lehmiä.

2/2017

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Suvi valmistelemassa Dale Vista Perfecter Nationalia näyttelyä varten.

han tämä sellainen ammatti, missä tarvitaan uusia näkökulmia ja avarakatseisuutta.

Tähän loppuun voisin laittaa vielä pienen summa summarum – mitä reissusta jäi päällimmäisenä mieleen. Upeat eläimet, erityisesti Vickingin ja Volvon jälkeläiset tekivät minuun vaikutuksen. Näiden kahden sonnin tyttäret olivat karjasta toiseen samanlaisia, todella tyylikkäitä ja näyttäviä, juuri sellaisia, miltä itse haluaisin ayrshiren näyttävän.

Hieno Spring Show, etenkin showmanship-kilpailun toinen sija lämmitti mieltä. Tietenkään unohtamatta upeaa perhettä,

jossa sain tämän 1,5 kuukautta viettää. Täysin varmaa on se, että palaan pian Kanadaan, sillä reissu opetti paljon, mutta vielä jäi paljon kokematta ja näkemättä. Mieleeni jäi myös

Dale Vista Simbad Comette oli kevätnäyttelyn Honorable Mention.

se, että pääsin vihdoin näkemään sonnien takana olevia lehmäperheitä livenä. Koen tämän helpottavan jatkossa sonnivalintojen tekoa entisestään. Tämä reissu oli todella

onnistunut ja antoisa enkä edes osaa sitä kaikkea pukea sanoiksi.

Teksti ja kuvat Suvi Mertanen

Suvi osallistui Dale Vista Dreamer Larimyn kanssa Showmanshipiin sijoittuen upeasti toiseksi ja rakenneluokassa Larimy voitti Suvin esittämänä luokkansa.

15

Ayrshire-lehti

2/2017

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Esittelylehmiä puistossa Vänern-järven rannalla. Etualalla Linda (Landscape x Oblique) Bäckenin tilalta.

Kuva: Minna Laakso

SRB-kokouksessa Vänersborgissa Majoittumis- ja kokouspaikkana oli Quality-hotelli Vänesborgin kaupungin ulkopuolella. Vänersborgin noin 20 000 asukkaan pikkukaupunki sijaitsee Ruotsin suurimman järven, Vänernin, rannalla.

Ensimmäisen illan ohjelmassa oli useamman tilan eläinten esittelyä. Eläimet oli tuotu puistoon Vänern-järven rannalle, jonne oli hotellista linja-autokuljetus. Mukana oli eläimiä ainakin Lundenin, Torpanen, Tomtenin, Bäckenin ja Lars Larsgårdin tiloilta. Illan huutokauppaeläimet olivat myös nähtävillä puistossa.

Osallistuimme Ayrshirekasvattajien edustajina Ruotsin SRB-yhdistyksen vuosikokoukseen heinä-elokuun vaihteessa. Lensimme Göteborgiin, josta jatkoimme matkaa vuokra-autolla Vänersborgiin, jonne oli lentokentältä ajomatkaa noin puolitoista tuntia. muutama traktori oli tuotu esittelyyn. Paikalla olevat noin 30 eläintä myös esiteltiin ylei-

sölle tuomalla ne yksitellen taluttaen yleisön eteen, mutta varsinaista näyttelyä siis ei

Eläinten esittelyä

Eläimiin tutustumisen lisäksi ohjelmassa oli eläinten luokituskisa, jossa luokitettavia lehmiä oli kolme, ja yleisön suosikkilehmän äänestys sekä tietokilpailukysymysrasteja rannalla kävelyn ohessa. Myös

16

Gullros (Burdette x Nemo) Lundenin tilalta. Luokitettu EX90 (utare 90, jalat 91 ja runko 90). Kuva: Minna Laakso

ollut järjestetty. Tilaisuuden päätyttyä eläimet lastattiin hevoskoppeihin, traktorin perässä oleviin kuljetusvaunuihin tai isompiin kuljetusautoihin ja vietiin saman tien takaisin kotinavetoihin eli kovin pitkään eläinten ei tarvinnut olla poissa kotoa eikä tällainen eläinten esittely vaatinut paljon rakentamista.

Yleisön suosikkilehmän tittelin voitti Lennart Olssonin Prima, joka on Botansin tytär ja emänisänä sillä oli T Bruno.

Toiseksi yleisöäänestyksessä sijoittui Pål Lindströmin Fina (Facet x O Brolin) ja kolmanneksi Torpanen tilan eli Magnus ja Lars-Erik Karlssonin Mulla (VR Give x A Linne).

Myös parhaiten luokituskilpailussa pärjänneet palkittiin.

Illan huutokaupassa myytyjen vasikoiden keskihinta oli 18 200 kruunua ja korkein hinta, 30 000 kruunua, maksettiin

2/2017

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Juulia Ahlholm osallistumassa lehmien rakennearvostelukilpailuun. Kuva: Minna Laakso

Öhedin tilan Stjärnasta (Jumper x Facet). Illalliseksi saimme nauttia katkarapuja ja erilaisia salaatteja sekä kuunnella paikallista trubaduuria.

Vuosikokous

SRB-yhdistyksellä on hieman yli 1000 jäsentä ja heistä 170 osallistui vuosikokoukseen.

Kaukaisimmat jäsenet olivat saapuneet Ylitorniosta saakka.

SRB-yhdistys onkin aiheesta ylpeä vuosikokouksestaan,

Esittelyssä yleisön suosikkilehmä -äänestyksen voittanut Fina (R Facet x O Brolin), jonka omistaa Pål Lindström. Fina oli paria kuukautta vaille kymmenenvuotias ja sen viimeisin 12 kuukauden tuotos on 11 466 kg ja siitä oli esittelyssä myös hienoja tyttäriä ja tyttärentyttäriä. Kuva: Minna Laakso

johon osallistuu paljon jäseniä ja ikäjakauma on suuri eli mukana on paitsi vanhempia myös paljon nuoria jäseniä.

Yhdistyksellä on yhteensä 23 alueellista kerhoa, joista kustakin on kerhon jäsenmäärästä riippuen yksi tai kaksi edustajaa äänioikeutettuja vuosikokouksessa. Alle 15 jäsenen aluekerhoilla ei ole ollut aiemmin äänioikeutta vuosikokouksessa lainkaan, mutta tässä kokouksessa tuota pykälää esitettiin

muutettavaksi.

Vuosikokousjärjestelyt kiertävät kerhojen kesken, joten järjestelyvuoro tulee alueelliselle kerholle lähes 20 vuoden välein. Pienimmät kerhot tekevät yhteistyötä vuosikokouksen järjestelyissä. Tämän vuoden vuosikokouksen järjestelyistä vastasi Länsi-Ruotsin kerho, jolla on 58 jäsentä.

Vuosikokouksessa uusina jäseninä hallitukseen valittiin nuoret miehet Patrik Isakson

ja Tomas Åkerlund. Myöhemmin hallituksen kokouksessa hallitus valitsi yhdistyksen nykyisen puheenjohtajan Maria Brihallin jatkamaan edelleen puheenjohtajana. Myös tältä osin vuosikokous muutti SRB-yhdistyksen sääntöjä eli jatkossa vuosikokous valitsee yhdistyksen puheenjohtajan.

Vuosikokous oli varsin samanlainen kuin meidänkin, myös siellä toivottiin lisää tietoa sonninemistä. Yhdistyksen tavoitteena olisi, että vähintään 80 % alle vuoden ikäisistä SRB-vasikoista genomitestattaisiin.

Palkitsemisia

SRB-yhdistyksen vuosikokoukseen ja tilavierailuille osallistui kaikkiaan 170 ihmistä. Kuva: Juulia Ahlholm.

Varsinaisten vuosikokousasioiden lisäksi ohjelmaan kuului palkitsemisia. Kestävien lehmien kisassa palkittiin kaikki yhdistysten jäsenten vuonna 2016 elinikäistuotoksena 8 500 rasva- ja valkuaiskilon ylittäneet lehmät, joita oli yhteensä 20. Useimmista lehmistä oli nähtävillä kuva omistajan noutaessa palkintoa.

DeLavalin palkinnon sai VR Ultra, jonka kasvattaja on Viken ja Växan palkinnon sai VR Hjusticia, kasvattaja Karl-

17

Ayrshire-lehti

2/2017

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Gustav Karlsson. Tomas Carlssonin Niemen Orre (Charlot x Verneri) palkittiin yli 150 000 kilon elinikäistuotoksestaan.

Parhaiten luokitetun lehmän palkinnon sai Leif Larssonin Gullros (Nemo x Cacylite), jonka utarepisteet ovat 95, jalat 86, runko 90 ja kokonaispisteet 93. Vuoden jäsenenä palkittiin Göran Larsson Bäckenin tilalta ja ansiomitalilla Per E Falk.

Kokouksen kultasponsorit, VäxaSverige, Agria Djurförsäkringar, Axima, Djurpharmacia Apoteket Trollet ja Spannfod AB, saivat käyttää kokouksessa puheenvuoron. Djurfarmacia Apoteket Trollet on melko hiljattain perustettu perheyritys, joka myy eläinlääkkeitä suoraan tiloille. Lääkkeet luvattiin kaikkialle Ruotsiin perille tilausta seuraavana arkipäivänä, paitsi Gotlantiin ja Sundsvallin pohjoispuolelle, jonne toimitus vie kaksi päivää.

Kokouksessa oli esillä myös Ruotsin, Tanskan ja Suomen yhteisesti valmistelema lausunto EU:lle, jossa haluttaisiin

Ensikoita Öhedin tilalla. Etualalla Ljunga (Jumper x Linne). Kuva: Minna Laakso

myös luomutiloille oikeus alkionsiirtoihin, koska muutoin luomutiloilla ei ole mahdollisuutta pysyä jalostuksellisesti tavanomaisten tilojen vauhdissa. Vuosikokouksen lopuksi julkistettiin seuraavan vuosikokouksen järjestäjä. Vuoden 2018 vuosikokouksen järjestää Jönköpingin alueen kerho ja se pidetään Jönköpingissä 5.-7. elokuuta.

Kokouspäivän illan juhlaillallinen oli maukas ja puheita pitivät ruotsalaisten lisäksi saksalaiset ja tanskalaiset vieraat.

Bändi soitti ja saimme kuulla myös vuosikokousta varten sanoitetun laulun SRB-lehmästä!

Ilta päättyi vasikan, alkioiden ja muiden tuotteiden arvontaan sekä tanssiin.

Öhed

Kokouksen jälkeisenä päivänä ennen kotiinpaluuta oli vielä kaksi tilavierailua. Ensimmäinen vierailutila oli Öhed, jonka omistavat Rickard ja Beatrice Mikaels. Tila sijaitsee Brastadissa. Nuori pari oli tavannut toisensa SRB-kokouksessa vuon-

SRB-vuosikokousväki kerääntymässä tilavierailulle Rabbalshedin tilan edustalla. Kuva: Minna Laakso

18

na 2012 ja ostanut Öhedin tilan vuonna 2013. Vuonna 2015 he pystyivät aloittamaan omien eläinten kasvattamisen, mutta vielä viime vuonna heidän molempien oli työskenneltävä myös tilan ulkopuolella.

Tällä hetkellä heillä on 120 eläintä ja he molemmat pystyvät työskentelemään tilalla kokoaikaisesti. Peltoa tilalla on 120 hehtaaria, josta 30 ha on viljalla ja loput säilörehua sekä laidunta.

Tilan omistajat ovat erittäin kiinnostuneita jalostuksesta ja tekevät jalostussuunnitelman itse, tavoitteena hyvärakenteiset, kestävät lehmät. Käytössä on tällä hetkellä sonneja Semexiltä, TAG:lta ja jonkin verran myös Viking Geneticsiltä.

Tällä hetkellä 30 % eläimistä siemennetään liharodulla, 40 % jälkeläisarvostelluilla ja 30 % genomisonneilla.

Tilalla oli parsinavetta, jossa sai myös käydä, mutta kaikki eläimet olivat ulkona laitumella. Esiteltävät eläimet oli koottu poikimakertojen mukaan pienempiin aitauksiin

2/2017

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Stjärna (Oblique x Linne) Öhedin tilalta. Kuva: Minna Laakso

Ensikkolehmä Benita (Tuomi x Ullimulli) Rabbalsheden tilalla.

noin viiden lehmän ryhmiin, joten ne olivat kohtuullisen helposti tutustuttavissa luettelon avulla, vaikka esillä oli paljon eläimiä. Vanhemmat lehmät olivat Facetin, Gunnarstorpin, Hällomin, Hallebon ja Lensin jälkeläisiä. 3-4 kertaa poikineissa oli edellisten lisäksi myös Tosikon, Fösken, Urkan, Gibsonin ja Lyckornan jälkeläisiä. Kaksi kertaa poikineissa oli muun muassa Epostin, Tuomen, Umbran ja Buckarbyn tyttäriä. Ensikot ja hiehot olivat Andrein, Tornadon, Leroyn, Free Beerin, Ultimon, Predatorin, Opportunityn, Uunon, Obliquen, Burdeten, Jumperin, Rockstarin, Landscapen, Falconin, Testin, Vinstin, Miquelonin, Gravityn, Revolutionin, Vision, Braddockin, Dazzlen, Volvon, Son In Law’n, Volkan, Uptonin, Bigstarin ja Rubicomin tyttäriä.

Karjan lehmien keskituotos oli aiemmin 10 600 kg energiakorjattua maitoa, mutta keväällä he tekivät päätöksen siirtyä halvempaan ruokintaan alhaisen maidonhinnan takia ja tällä hetkellä keskituotos oli 9 400 kg energiakorjattua maitoa.

äskettäin ostettu uusi robotti ja 16 vuotta vanha robotti oli tarkoitus hyödyntää hiehojen opetuskäytössä.

Tilalta on myyty useita sonneja keinosiemennykseen, viimeisimpänä VR Tophat ja vanhempi tilalta lähtenyt sonni on 448 Rabbalshede, jonka kuva oli maitohuoneen seinällä. Karjan vanhin lehmäperhe on Nättros-suku, jonka edustajat ovat olleet karjantarkkailussa jo yli 100 vuotta. Tila on mukana LD-projektissa ja genomitestaa kaikki lehmävasikat. Kaikki sperma ostetaan Växalta, ja jalostustavoitteena on tuotoksen lisäksi robotille soveltuva utare ja hyvät jalat.

Tilan lehmien keskituotos on

on 100 hehtaaria omaa peltoa ja lisäksi 234 hehtaaria vuokrapeltoa sekä 160 hehtaaria metsää. Pelloista 100 ha on säilörehunurmea, 140 ha viljaa, 14 ha rehumaissia, 15 ha kokoviljasäilörehua, 25 ha laidunta, 15 ha luonnonlaidunta ja 25 ha kesantoa. Valkuaista lukuun ottamatta tila on omavarainen ruokinnan suhteen.

Säilörehu tehdään laakasiiloon, vanha rehutorni toimii nykyisin vain joulukuusenjalkana.

Tilan 125 lypsylehmästä 100 on SRB-rotuisia. Tilalla oli osa lehmistä DeLavalin lypsyrobotilla ja osa, 64 lehmää, parsinavetassa. Laajennuksen jälkeen oli tulossa toinenkin robotti. Tilalle oli

tällä hetkellä 12 061 kiloa energiakorjattua maitoa.

Kasvukausi oli elokuun alussa Bohusin läänissä selvästi pidemmällä kuin Suomessa, mutta myös siellä valiteltiin kylmää kesää ja sademäärien suurta alueittaista vaihtelua eli jossain vettä oli tullut liikaa ja toisaalla liian vähän. Oli hienoa saada osallistua hyvin järjestettyyn tapahtumaan ja tavata innokkaita SRB-ihmisiä.

Näitä vierailuja kannattaa ehdottomasti tehdä jatkossakin, samoin kuin kutsua sieltä osallistujia Ayrshirekasvattajien tapahtumiin.

Minna Laakso ja Juulia Ahlholm

Rabbalshede

Toinen vierailutila oli Rabbalshede Gård, Rabbalshedessä. Sen omistavat veljekset Björn ja Tomas Moberg. Tilalla

Päivällä nähtävillä olleet vasikat huutokaupattiin illallisella hotellilla. Kuva: Juulia Ahlholm

19

Ayrshire-lehti

2/2017

Päärakennearvostelijan työtä

Huippuasiantuntia, päärakennearvostelija Mari Mukka-Koivumäki.

Kuva Faba osk

Aloittaessani nuorena agronomina jalostusneuvontaa Pohjois-Satakunnassa vuonna 1994 tiloilla käytiin kerran vuodessa, jalostussuunnitelmat tehtiin valmiiksi tilakäynnillä ja suunnitelmat päivitettiin automaattisesti tietokoneella.

Samana päivänä ehti käymään kahdella tai jopa kolmella tilalla. Nyt jalostusasiantuntijan työpäivät ovat hyvin erilaisia.

Tiloilla käydään pääosin kaksi tai kolme kertaa vuodessa ja lehmämäärältään suurimmilla tiloilla käydään neljästä kuuteen kertaa vuodessa.

Tilakäyntiin kuuluu lehmien rakennearvostelua, tilan jalostustavoitteista keskustelua sekä eläinmäärien suunnittelua. Itse jalostussuunnitelma tehdään usein toimistolla.

Suomen päärakennearvostelijana lehmien rakennear vostelun kehittäminen ja muiden asiantuntijoiden kouluttaminen on ollut minun vastuullani lähes 20 vuotta.

Monesti ihmettelen sitä, että monissa karjoissa rakenne on 20

yksi tärkeimpiä jalostustavoitteita, mutta silti lehmiä ei rakennearvostella.

Lehmien rakennearvostelun tärkeyttä kuvaa sanonta ”Mitä mittaat, sitä voit parantaa.” Rakenteen jalostaminen ilman rakennearvostelutietoja on melko lailla arvailua. Rakennearvostelluille lehmille lasketaan rakenteen osaindeksit ottaen huomioon vanhemmilta ja suvusta tulevat tiedot.

Osaindeksejä ovat esimerkiksi lantion kulman indeksi, kinnerindeksi ja keskisideindeksi.

Monesti osaindeksit paljastavat lehmän perimästä sellaisia heikkoja kohtia, joita ei millään olisi pystytty päättelemään pelkästään lehmiä katselemalla. Esimerkiksi lehmän isä on saattanut periyttää heikkoa keskisidettä, vaikka lehmällä itsellään on ihan hyvä keskiside, ja heikkous tulee esille vain indeksin kautta. Jalostussuunnitelmaa tehdessäni pystyn huomioimaan nämä heikkoudet valitessani siemennyssonneja ja tämä tehostaa

karjan rakenteen jalostusta todella paljon.

Karjoissa kannattaisi rakennearvostella kaikki lehmät, joista ajatellaan jättää jälkeläisiä. Rakennearvostelutiedot tallennetaan tietokantaan, mistä ne ovat myöhemminkin katsottavissa. Mitä isompi karja, sitä vaikeampaa on muistaa, millaisia eläimen emä tai emän emä ovat olleet. Rakennearvostelutiedot ovat myös genomisten rakenneindeksien perusteena.

Luotettavien genomiarvojen laskemiseksi taustalla pitää olla suuri määrä luotettavia mittaustietoja. Eri maissa käytetään paljon samoja sonneja ja niiden taustalla on samoja sukuja, joten erityisesti ayrshirerotuisia muista maista tulleiden sonnien tyttäriä kannattaisi rakennearvostella myös Suomessa mahdollisimman paljon tiedon luotettavuuden lisäämiseksi.

Nykyään tilojen jalostussuunnittelun toimintamalli räätälöidään karjanomistajan

Vaikka lehmällä on ihan hyvä, näkyvä keskiside, sen keskisideindeksi voi olla 89 ja se voi periyttää heikkoa keskisidettä. Kuva Sanna Lohenoja

toiveiden mukaiseksi. Osa karjanomistajista on ulkoistanut minulle kaikki jalostamiseen liittyvät toiminnot. Keskustelemme karjan jalostustavoitteet. Annostilausten yhteydessä karjanomistajan tarvitsee vain vastata sähköpostiini tai tekstiviestiini ja muu hoituu automaattisesti: tilaan sonnit säilöön sovituin väliajoin ja lähetän suunnitelman sähköpostiin päivityksen jälkeen - helppoa ja yksinkertaista.

Tämä on ”täyden palvelun” -malli, jolloin karjanomistaja voi keskittyä eläinten hoitamiseen ja minä hoidan karjan jalostuksen.

Faban jalostussuunnittelussa käytettävän ohjelman yksi parhaimpia puolia on se, että se kertoo siemennyssonnin sukulaisuusasteen lehmän kanssa. Tällä pyritään välttämään sukusiitoksen lisääntymistä, mikä on erittäin tärkeää, kun maailmanlaajuisesti käytetään samoja sonneja. Lisäksi se kertoo paljon suunniteltujen sonnien sopivuudesta lehmälle. Ohjelma huomauttaa kaikissa jalostettavissa ominaisuuksissa siitä, jos ajatellun siemennyssonnin perimässä on samoja vikoja kuin lehmän perimässä. Esimerkiksi jos lehmän perimässä on lähellä olevat takavetimet ja yritän laittaa lehmälle sellaista sonnia, joka periyttää lähellä olevia takavetimiä, ohjelma huomauttaa tästä. Näin estetään rakenteen heikkojen kohtien kertautuminen sukupolvesta toiseen.

Karjanomistaja pystyy vaikuttamaan jalostussuunnitteluun niin paljon kuin haluaa.

Käytettävät sonni voi karjanomistaja itse tai minä valita, tai ne voidaan katsoa yhdes-

2/2017

keino tehokkaaseen karjan jalostamiseen. LD-projekti on ollut tärkeä juttu erityisesti ayrshirellä, koska sen kautta genomiarvojen arvosteluvarmuuksia on saatu nostettua.

Genomiarvostelussa jo pikkuvasikoille saadaan samanlaiset jalostusarvot kuin lehmille jälkeläisarvostelutiedoista. Perimä on tärkeä, koska se antaa raamit sille, millainen eläimestä voi tulla. Maitoa ei tule, jos lehmällä ei ole perimää lypsää, vaikka sille syöttäisi kalleinta mahdollista rehua. Genomitestauksen avulla nuorkarjan jalostusta voidaan selvästi tehostaa. Jos hieholla ei ole vielä omia tuloksia eikä genomiarvoja, me voimme vain arvailla, mitä perintötekijöitä eläin on saanut emältään ja mitä isältään. Genomisista jalostusarvoista nähdään, onko isällä onnistuttu ”korjaamaan” emän vikoja vai onko jälkeläinen kuitenkin tullut pääosin emäänsä tai isäänsä. Todellisuus voi olla

ihan toisenlainen kuin me kuvittelemme – tästä minulla olisi monta tarinaa kerrottavana.

Välillä löytyy myös positiivisia yllätyksiä - odotuksia parempia eläimiä, jotka eivät olisi tulleet esille ilman genomitestausta.

Kaikki syntyvät lehmävasikat kannattaisi genomitestata ja huonot eläimet poistaa jo vasikkana. Karjatasolla suuri hyöty genomitestauksesta tulee myös siitä, että hiehoille voidaan valita oikeanlaiset parituskumppanit, kun niiden osaindeksit ovat tiedossa.

Ayrshirejalostus on meidän suomalaisten juttu. Suomessa on maailman suurin ayshirepopulaatio, ja meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että tulevaisuudessakin löytyisi hyvä vaihtoehto holsteinrodulle.

Siksi on erityisen tärkeää, että mahdollisimman monessa karjassa ainakin ayrshire-eläimiä genomitestattaisiin ja rakennearvosteltaisiin saadaksemme rekistereihin mahdollisimman

paljon luotettavaa dataa ja tarjolle kaikki hyvät sonnivasikat. Ayrshirellä on aina ollut hyvät terveysominaisuudet ja sorkkaterveysindeksi antaa meille uuden työvälineen terveysjalostukseen. Olkaamme ylpeitä siitä, että meillä pohjoismaisessa jalostusohjelmassa lasketaan niin monenlaisia jalostusarvoja, että voimme jalostaa luotettavasti myös terveys- ja käyttöominaisuuksia.

Mari Mukka-Koivumäki

Kuva: Alex Arkink

sä. Karjanomistajalla on aina mahdollisuus kommentoida suunnitelmaa. Jalostussuunnitelma voidaan tehdä myös karjanomistajan kanssa yhdessä istumalla muutama tunti saman pöydän ääressä, ja valitsemalla yhdessä lehmille käytettävät sonnit. Näin jalostussuunnitelmaohjelman hyödyt voidaan saada käyttöön myös silloin, kun karjanomistaja haluaa itse olla vahvasti mukana karjansa jalostuksessa.

Eläinmäärien laskeminen ja suunnitteleminen ovat nykyään tärkeä osa jalostustyötäni jokaisella tilalla. Jokaisen tilan pitäisi käyttää riittävä määrä lihasonnia, jotta ylimääräistä nuorkarjaa ei tulisi. Ylimääräisten hiehojen kasvattaminen on taloudellisesti kannattamatonta varsinkin silloin, kun nuorkarjaa hoitavat palkatut työntekijät. Lisäksi liharoturisteytysvasikoista maksetaan paremmin.

Genomitestaus on uusin

Ayrshire-lehti

VR Utu

tuotosta ja rakennetta

Faban kumppani

Lisää sonneistamme www.faba.fi

21

Ayrshire-lehti

2/2017

Ayrshiren vahvuus on terveys

22

Kansanviisaus ”suuret tulot eivät tee rikkaaksi, vaan pienet menot” sopii todella hyvin ayrshireen. Ayrshirellä hieman pienemmät tulot korvataan huomattavasti pienemmillä menoilla ja erityisesti säästöä tulee paremmasta terveydestä holsteiniin verrattuna. vähemmän. Jos laskee keskimääräisen hinnan yhdelle eläinlääkärin käynnille omassa karjassaan ja kertoo sen kymmenellä, niin saa selville, paljonko tuli säästöä ayrshiren hyväksi pelkkien hoitokulujen perusteella.

Sairauksista ja niiden hoidosta tulee toki muitakin kuluja, sillä hoidettava eläin vaatii enemmän työtä eikä hoidettavan lehmä maito välttämättä kelpaa meijeriin. Näitä kuluja voi olla vaikeampi laskea, mutta niistä saattaa kertyä huomattavan suuri summa.

Vähemmän hoitoja tarkoittaa siis vähemmän kuluja ja se toteutuu ayrshirellä paremman

terveyden ansiosta.

Parempi terveys tuo säästöjä

Ayrshire ja holstein eivät poikkea toisistaan yleisimpien sairauksien osalta. Kummallakin hoidetaan eniten hedelmällisyysvaivoja ja toiseksi eniten utaresairauksia (Taulukko 1.).

Ayrshirellä tosin kumpaakin on vähemmän kuin holsteinilla. Utaresairauksista eniten hoitoja kertyy utaretulehduksesta. Jos tarkastellaan vain utaretulehduksen hoitokoodeja eli äkillistä, piilevää ja kroonista utaretulehdusta, niin näiden hoitoprosentti on ayrshirellä 11,45 ja holsteinil-

la 14,43. Eroa on siis kolme prosenttiyksikköä. Jos yksi prosenttiyksikkö vastaa yhtä hoidettua lehmää, niin ero on 3 hoidettua lehmää.

Utaretulehdustapauksen keskimääräinen kustannus on noin 210 euroa (lähde: http:// www.maitojame.fi/articles/ utaretulehduksen-kustannukset/2378951). Utaretulehduksen hinta luonnollisesti vaihtelee tapauskohtaisesti ja erityisen paljon hintaan vaikuttaa se, missä lypsykauden vaiheessa tulehdus iskee ja joudutaanko lehmä poistamaan tulehduksen takia.

Tällöin kustannus on paljon suurempi, mutta keskimäärin utaretulehduksesta tulee kuluja 210 euroa.

Holstein toki lypsää enemmän kuin ayrshire ja vuoden 2016 tuotosseurantatietojen mukaan tuotosero on 997 kiloa (keskituotos 2016: ay 9 126 kg, hol 10 123 kg, lähde ProAgria). Ayrshirellä on

Hoitoprosentin kehitys (= kuinka suuri osuus lehmistä on hoidettu) 70 65 60 55

%

Terveystarkkailu on kaiken terveysseurannan perusta ja terveyden jalostaminen onnistuu tehokkaimmin terveystarkkailusta saatavilla tiedoilla. Meillä on tehty terveystarkkailua 35 vuotta ja se on edelleen yksi hienoimmista ja edistyksellisimmästä asioista verrattuna moniin muihin kehittyneisiin maidontuotantomaihin. Yli 30 vuoden aikana on kertynyt valtava määrä hoitotietoja usean lehmäsukupolven ajan. Olemme voineet valita terveydeltään parhaita sonneja vuosia ja tulokset ovat nähtävissä. Terveystarkkailu on vahvuutemme ja tänä päivänä noin 90 prosenttia tuotosseurantakarjoista osallistuu terveystarkkailuun.

Terveystarkkailu tarvitsee kaverikseen tuotosseurannan, sillä pelkkien terveystarkkailutietojen perusteella ei voida jalostaa terveyttä. Tuotosseurannasta saadaan lehmistä monenlaisia tietoja, joita tarvitaan terveysjalostuksessa sekä terveystarkkailun tilastojen teossa, aivan kuten on tilanne monen muunkin ominaisuuden kohdalla. Tuotosseurannan tärkeyttä ei voi unohtaa tässäkään asiassa.

Monen vuoden ajan terveystarkkailun tuloksia on koostettu roduittain tärkeimpien sairausryhmien osalta.

Tulokset ovat olleet jatkuvasti samanlaiset eli holsteinia hoidetaan selvästi enemmän kuin ayrshireä. Vuoden 2016 tuloksista havaitaan, että holsteinin hoitoprosentti (= hoitojen suhde 100 lehmää kohti) on 62,65 ja ayrshiren 53,09 (Kuvio 1.). Eroa on siis lähes 10 prosenttiyksikköä. Tämän voisi sanoa myös niin, että sadasta holsteinlehmästä on hoidettu lähes 63 ja vastaavasti sadasta ayrshirelehmästä kymmenen

Ay

50

Hol Sk

45

Yht. 40 35 30 2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

Vuosi

Kuvio 1. Hoitoprosentin kehitys ayrshirellä, holsteinilla ja suomenkarjalla vuodesta 2005 lähtien.

2/2017

paremmat pitoisuudet, joten ayrshiren maidosta maksetaan enemmän. Heinäkuun 2017 hinnoilla ja tuotosseurannasta saatavilla keskimääräisillä rotukohtaisilla pitoisuuksilla laskettuna, ayrshiren maitolitrasta maksetaan 38,455 senttiä ja holsteinin 36,935 senttiä. Vaikka ayrshiren maidosta maksetaan enemmän parempien pitoisuuksien ansiosta, niin silti vuositulo lehmää kohti on holsteinilla suurempi.

Ero on 229,53 euroa. Holsteinilla on siis suuremmat tulot.

Vuosituotosero euroina on lähes yhden utaretulehduksen keskimääräinen kustannus ja, jos utaretulehduksen todelliset kulut ovat vähänkin yli keskimääräisten kulujen, niin korkeammasta tuotoksesta tuleva hyöty on menetetty.

Ayrshire seisoo terveemmillä sorkilla

Hyvä utareterveys ei ole ainoa ayrshiren vahvuus terveyspuolella. Ayrshiren sorkkaterveys on myös mainitsemisen arvoinen. Erityisen selvästi tämä näkyy sorkkahoitajien tekemien sorkkahoitojen yhteenvedosta.

Ayrshirellä on kaikkia muita yleisimpiä sorkkasairauksia vähemmän kuin holsteinilla paitsi kierresorkkaa (Taulukko 2.). Kierresorkka ei ole varsinainen sorkkasairaus, vaan enemmänkin sorkkavika, mikä pysyy kurissa säännöllisellä sorkkahoidolla. Ayrshirellä on vähemmän vertymiä, kantasyöpymää, valkoviivan repeämää ja anturahaavaumaa ja nämä kaikki ovat erityisesti vakavina vaivoina kivuliaita ja hankaloittavat eläimen liikkumista. Kipeillä jaloilla ei haluta liikkua lypsylle tai ruokintapöydän ääreen eikä varsinkaan näyttää kiimaa.

Olosuhteilla on suuri merkitys sorkkater veyteen ja pienilläkin olosuhteiden parannuksilla voidaan saada merkittäviä vaikutuksia karjan sorkkaterveyteen. Meillä on edelleen paljon sekakarjoja, joissa ayrshiret ja holsteinit

Ayrshire-lehti

ovat samanlaisissa olosuhteissa. Silti ayrshirellä on vähemmän sorkkasairauksia, joten paremman sorkkaterveyden takana on muutakin. Pohjoismaissa on jalostettu ayrshireä vuosikaudet painottaen terveysominaisuuksia. Toki näin on tehty holsteinillakin, mutta holsteinin jalostuksessa on käytetty aina paljon eläinaineista sellaisista populaatioista, joissa ei ole ollut systemaattista terveysjalostusta. Mitä mittaa, sitä voi parantaa, mutta jos ei mittaa terveysominaisuuksia, ei niitä myöskään voi jalostaa.

Hyvä terveys ei yksin riitä

Ayrshiren parempi ter veys holsteiniin verrattuna on kiistämätön tosiasia, mutta se ei vielä yksin riitä. Ayrshiren osuus vähenee meillä vuosi vuodelta, vaikka rodun vahvuudet ovat meillä hyvin tiedossa.

Terveys on yksi vahvuuksista, samoin paremmat pitoisuudet ja pienempi maidon solupitoisuus. Näiden lisäksi ayrshiren kestävyys on parempi, sillä viime vuoden tuotosseurantatietojen mukaan ayrshirellä on korkeampi keskipoikimakerta (ay: 3,04, hol: 2,93) ja poistoikä (ay: 5,1, hol: 5,0).

Erot ovat pieniä, mutta eläinmäärällä kerrottuna pienistä eroista tuleekin suuria. Nämäkään edut eivät yksin riitä, sillä niiden rinnalle tarvitaan korkea tuotos. Ayrshirellä on hyvä tuotos, vaikka siinä toki hävitään holsteinille. Tuotoksesta ei kuitenkaan saa tinkiä muiden ominaisuuksien kustannuksella.

Terveystarkkailuun perustuvan terveysjalostuksen avulla on onnistuttu säilyttämään terveysominaisuuksien hyvä taso tuotoksen parantuessa. Kun terveystarkkailu alkoi 1980-luvun alussa, lehmien keskituotos oli noin 4 000 kiloa vähemmän kuin nykyään.

Kolmekymmentä vuotta sitten utaretulehduksen takia hoidettiin noin 19 lehmää sadasta, kun nyt hoidetaan keskimäärin 14 lehmää. Molempien

Sairausryhmä Hedelmällisyyshoidot Poikimahalvaus Asetonitauti Ruokinnalliset häiriöt Utaresairaudet Sorkkasairaudet Muut sairaudet Hoidettujen osuus

Ay 18,98 2,89 0,91 2,57 13,08 1,90 12,76 53,09

Hol 20,17 4,03 1,18 3,51 16,37 2,54 14,85 62,65

Taulukko 1. Eri sairausryhmien hoitoprosentit (= hoitojen suhde 100 lehmää kohti) ayrshirellä ja holsteinilla vuoden 2016 terveystarkkailutietojen perusteella.

Sorkkasairaus Vertymiä anturassa Kantasyöpymä Valkoviivan repeämä Sorkkakiertymä Anturahaavauma

Ay 15,1 10,3 9,9 7,4 3,1

Hol 19,0 11,5 13,2 4,9 5,8

Taulukko 2. Viisi yleisintä (%) sorkkasairautta vuonna 2016 sorkkahoitajien tekemien sorkkahoitojen perusteella. Kunkin sairauskoodin lukumäärää on verrattu vuoden aikana hoitotelineessä käyneiden lehmien määrään.

ominaisuuksien paraneminen johtuu monesta tekijästä, mutta ilman tehokasta jalostusta kumpaakaan paranemista ei olisi voitu saavuttaa. Tämä on siinäkin mielessä erinomainen saavutus, että tuotosominaisuuksilla on negatiivinen yhteys terveysominaisuuksiin eli toisen parantuessa toinen huononee. Meillä on kuitenkin onnistuttu parantamaan molempia ominaisuuksia.

Jos haluamme jatkossakin vahvistaa ayrshiren kiistattomia vahvuuksia, nostaa tuotosta ja parantaa rakennetta, meidän on panostettava kaikkiin näihin ominaisuuksiin, aivan kuten on tehty tähänkin asti. Jos haluamme päästä eteenpäin kaikissa ominaisuuksissa, ei voida unohtaa jotain. Tuotostaso ei nouse, ellei valita seuraavan sukupolven vanhemmiksi korkeaa tuotosta periyttäviä yksilöitä. Terveysominaisuudet eivät parane, ellei valita seuraavan sukupolven vanhemmiksi hyvää ter veyttä periyttäviä yksilöitä. Sama pätee rakenteeseen, hedelmällisyyteen

ja kaikkiin muihin tärkeisiin ominaisuksiin. Seuraavan sukupolven vanhemmiksi pitää valita yksilöitä, jotka ovat hyviä mahdollisimman monessa ominaisuudessa, mutta vanhemmat eivät saa olla todella huonoja missään. Muuten emme pääse eteenpäin eikä rotu kehity haluamaamme suuntaan. Pidetään kiinni ayrshiren vahvuuksista ja tehdään siitä entistäkin parempi rotu, sillä maailma ei saa olla liian mustavalkoinen.

Terhi Vahlsten, Faba osk.

23

Ayrshire-lehti

2/2017

01 ja halu elää epäillyt, etteikö se tokenisi, vaikka lähtötilanne oli yllättävä ja huolestuttava ja jäi osittain mysteeriksi. Komia-lehmä sitten poiki, nousi, käveli ja herui yli 50 kiloon. Toivottavasti se on jo uudestaan tiine, ainakin on kertaalleen yritetty jo laittaa uusia vasikansiemeniä itämään. Yhdellä eläinlääkärin kuolemaan tuomitsemalla lehmällä ainakin lähti itämään uusi elämä, vaikka aika toivottomalta sen tilanne näytti, kun molemmat etujalat olivat turvoksissa. Voin kertoa, että lehmä, joka yrittää varoa kumpaakin etujalkaansa, ei liiku kovin sulavasti. Välillä se oli parempi, välillä taas huonompi, mutta silmissä oli vahvana elämänliekki, joten poisto ei tuntunut oikealta päätökseltä.

Voi olla, että Jugurtti täytyy poistaa seuraavan poikimisen jälkeen, mutta se taas johtuu muista syistä.

Kovan onnen lehmä Hertikki on myös kärsinyt erilaisista jalkaongelmista. Sen kohdalla kyllä täytyy sanoa, että on joskus tullut mielleyhtymä elokuvaan nimeltä Liian paksu perhoseksi, joten ovat sen jalat kovalla koetuksella joka tapauksessa ilman tapaturmia ja vaurioitakin. Se on kuitenkin äärettömän sisukas lehmä. Joskus tuntui kuin se olisi halunnut sanoa: ”Kyllä minä olen menossa, mutta juuri nyt tarvitsen vähän enemmän aikaa, mutta kyllä tämä tästä.” Vähän ajan kuluttua se ei enää tarvinnut herättelyä ja paimentamista vaan hoiti työnsä ahkerasti.

Myös jo kypsempään ikään ehtinyt Alvo-lehmä ahkeroi taas, vaikka sen lypsykausi alkoi kaikkea muuta kuin hyvin: ärhäkkä utaretulehdus nosti hurjasti kuumetta ja vastaavasti laski maitomäärän pariin kiloon. Totta kai sille piti antaa mahdollisuus ja hoitaa, vaikka ennuste oli vähän fifty-sixty, kuten mäkikotka sanoisi. Lehmä selvisi, vaikka yksi neljännes menetettiin. Tämä kausi on ehkä vähän vaatimattomampi, mutta jospa sitten kahdeksas kausi olisi taas parempi, jos sinne asti päästään.

Tässä nyt oli vain joitakin omalle kohdalle osuneita esimerkkejä siitä, miten ayrshire selviää ja jatkaa. Vielä paljon enemmän olen vastaavia tarinoita kuullut muilta. On hyvä, että ayrshire on lähtökohtaisesti melko terve rotu, mutta hienoa on myös se, että ayrshire sairastuessaan vastaa hoitoon hyvin. Ayrshire ei luovuta. Emmehän me rodun kasvattajatkaan luovuta sen kanssa?!

Salla Rautio

Kuva: Jari Ahlholm

Rotukoodi 01: äykky, äyskäri, eissiiri, ayrshire. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ayrshire on minun rotuni. Vaikka mustavalkeilla lehmillä on korkeampi tuotospotentiaali, vaikka olisi isänmaallista omistaa suomalaisia lehmärotuja: toffeenvärisiä, juonoselkäisiä tai valkeita, ja vaikka bambinsilmäisten lehmien ystävällisyys on vertaansa vailla, minun rotuni on aina ollut ja tulee aina olemaan ayrshire. Maailman valtaroduista se eroaa merkittävästi yhdessä asiassa: elämänhalussa. Sitä elämänhalua voi kutsua myös sitkeydeksi, periksiantamattomuudeksi, sisukkuudeksi ja joissain tapauksissa jopa pirullisuudeksi.

Sillä sopeudutaan erilaisiin ilmastoihin ja olosuhteisiin, sillä pärjätään karummissakin oloissa ja sillä parannutaan sairauksista (mikäli tietynlainen pirullisuus ei ole siinä mittakaavassa, ettei tautikaan tartu). Toki on sairauksia, joista ei ayrshirekään parane, ja jokaisen yksilön aika tulee joskus täyteen, mutta väittäisin, että lehmistä ayrshirellä on parhaat mahdollisuudet kääntyä kuolemanporteilta vielä takaisin.

Muistan ayrshiresonnivasikan, joka ei päässyt jaloilleen.

Muuten vasikka oli virkeä ja elämänhaluinen. Sitä nostettiin pystyyn viikko, ja virallinen nimi Lime muotoutui kutsumanimeksi Lonkero niistä makaronijaloista johtuen. Kannatti kuitenkin nostella, sillä joku sai siitä sitten ihan hyvän sonnipojan kasvatettavakseen.

Muistan lehmävasikan, joka ei osannut imeä tuttia. Se vasikka opetti legendaarisella kantapään kautta -strategialla, miten lehmien seleeninpuutos vaikuttaa syntyviin vasikoihin.

Ennen kuin eläinlääkäri suostui antamaan vasikkaa varten seleenipiikin, ehti aikaa kulua toista viikkoa. Vasikka oli kuitenkin muuten terveen ja pirteän oloinen, joten sitä letkutettiin lukuisia kertoja. Nimi Nokkamuki jäi muistuttamaan tahmeasta alusta. Tuolla se Nokkamuki kuitenkin yhä on, täytyisi ruveta sille siemennyssonnia pohtimaan.

Kuluneena kesänä löysin yhtenä perjantai-iltana umpilehmän aivan jalattomana aivan väärästä paikasta. Eläinlääkäri kävi kahdesti, lehmä toimitettiin karsinaan, ja lonkkapihtejä ja pienkuormaajaa tarvittiin kolmena päivänä. Kolmantena päivänä lehmä oli jo hieman kiusaantuneen oloinen kaikista hoivatoimista. Tuntui kuin se olisi halunnut sanoa: ”Ei tartte auttaa, kyllä minä itsekin pärjään.” Missään vaiheessa en

24

2/2017

Ayrshire-lehti

Kuukauden sonni Ayrshirekasvattajien hallitus päätti esitellä joka kuukausi Facebookissa jonkun mielenkiintoisen ayrshiresonnin. Ainoa rajaus on, että sonnin annoksia on vielä saatavana. Alla tähän mennessä esitellyt sonnit.

Heinäkuun sonni, VR Hattrick Oma valintani on heinäkuussa genomisonnista jälkeläisarvostelun kärkeen noussut VR Hattrick. Sonnin takaa löytyy hyviä isäsonneja kuten Orradyd ja Gunnarstorp, mikä vaikutti valintaani hyvän jälkeläisarvostelun lisäksi. Kantakirjatunnus A ei enää takaa puhdasta ayrshire/srb-taustaa eli Hattrickin suvusta löytyy holsteinsonni aika läheltä. Onneksi rotuosuudet voi tarkistaa NAVin sonnihausta, että tietää, mitä käyttää.

Mirja Koljonen, pj

Elokuun sonni, Des Coteaux Amazing Oma valintani kuukauden sonniksi on Des Coteaux Amazing. Sen suku on hyvin kansainvälinen, ja genomiarvostelu lupaa paljon maitoa hyvin pitoisuuksin ja hyvällä rakenteella. Amazingin kestävyys on plussalla, eikä ihme, sillä emälinjassa on emän takana kolme 50-tonnaria, jotka kaikki ovat lypsäneet yli 10 000 kilon 305 päivän tuotoksia. Amazingin emä on poikinut vasta kolmesti, mutta kyllä sekin on hienosti lypsänyt: kolmas 305 pv on yli 11 000 kg. Lisäksi annan arvoa Immunity+ -statukselle, sillä onhan terveitä eläimiä huomattavasti mukavampi ja taloudellisempi hoitaa ja lypsää kuin sairastelevia ja soluttavia.

Salla Rautio

Syyskuun sonni, Kamouraska Bigstar

25

Kuva: Minna Laakso

Olen käyttänyt tämän vuoden aikana omassa karjassani Bigstaria, mutta jälkeläisiä ei vielä ole syntynyt. Genomiarvostelu lupaa hyviä pitoisuuksia ja hyvää tuotosta. Bigstarin jupiteriläisellä emällä Kamouraska Jupi Ubyllä on todella hyvä valkuaisprosentti - keskimäärin 3,9 ja rasvaprosenttikin 4,4. Myös rakenne on kunnossa. Bigstar on Robot ready -sonni. Bigstarin isä on Situation, jonka takana ovat sonnilegendat Reality ja Poker. Bigstar on myös A2A2-sonni. Bigstar on AH1-haplotyypin kantaja, mikä on hyvä ottaa huomioon siemennyssuunnitelmaa tehtäessä.

Bigstarin rockstarilainen poika, Marbrae Bigtime, on myöskin keinosiemennyskäytössä.

Heli Teiskonlahti

Ayrshire-lehti

2/2017

Mitä kaksi eri arvostelua kertoo samasta sonnista – Des Coteaux Amazing Kanadalaisia ayrshiresonneja on ollut käytössä Suomessa lähes kaksikymmentä vuotta.

Aluksi pienemmässä mittakaavassa, mutta viime vuodet jo varsin kattavasti. Niiden saamat jälkeläisarvostelut perustuvat jo satoihin, ellei tuhansiin tyttäriin. Suunnilleen yhtä kauan on Kanadan ayrshiren jalostusohjelma käyttänyt valikoidusti lähinnä ruotsalaisia SRB-sonneja, kuten Dröpstad, Jurist, Peterslund, Orraryd ja Facet. Suomalaisia sonneja on käytetty paljon vähemmän; Kanadassa on pieni jälkeläisryhmä mm. Kellistä ja Haralan Etrosta. Ihan viime vuosina Kanadaan on rantautunut myös Sammatin Valpas. Näiden vuosien aikana on siten rakentunut jo paljon geneettisiä linkkejä kahden ayrshirepopulaation välille ja samaan aikaan on genomijalostus vallannut sijaa molemmissa maissa. Jälkeläisar vostellut sonnit ovat joutuneet vähemmistöön käyttölistalla ja valokeilassa ovat yhä selvemmin genomiarvostelun perusteella valitut sonnit molemmissa maissa.

Molemmissa maissa on myös genomitestattu toistensa sonneja pienessä mitassa.

Kanadan omien ayrshiresonnien genomilistan kolmannella sijalla on sonni Des Coteaux Amazing, joka on myös Semex Finlandin käyttölistalla. Sonni on genomitestattu myös NAVarvostelussa, jossa varmuus tuotoksen osalta on ilmoitettu olevan 67 %. Arvosteluvarmuus Kanadassa näyttäisi olevan keskitasoa alempi, 44 %, kun puhtaammin kanadalaisten 26

sukujen sonnit saavuttavat siellä jo 60 % tason tuotosarvostelussa. Arvostelun varmuus on myös NAV:ssa alakanttiin, kun parhaimmillaan varmuudeksi genomisonneille ilmoitetaan jopa yli 80. Amazing on kuitenkin mielenkiintoinen yhdistelmä kahden populaation välillä. Sen suvusta löytyy Kanadan tämän päivän ja takavuosien tärkeimmät kantaemät kuten Kamouraska Jerry Virvana, Kildare X Patsy ja Lachute Road H S Salem, mutta myös aikanaan paljon käytetyt SRBja FAY-sonnit kuten Orraryd, Peterslund ja Kelli. Koska sen suvussa on verta tasaisesti Atlantin molemmin puolin, päätin rohkaistua vertaamaan sen saamia arvosteluja keskenään.

Tuotoksessa Amazing on CDN-arvostelussa rodun ehdotonta kärkeä, maitokiloissa +1 455 kg, eli rodun kahden parhaan prosentin joukossa ja pitoisuuksissa, rasva-% + 0,14 ja valkuais-% +0,07, yhden prosentin joukossa.

NAV-arvostelussa sen maitokilot ovat 97, rasva-% 94, mutta valkuais-% peräti 109. Eroa siis on, ja näin maallikkona, joille tämä juttukin on kirjoitettu, päättelen sen pääosin johtuvan siitä mihin verrataan; pohjoismaiseen vai kanadalaiseen referenssiryhmään. Kokonaisuutena Amazing pärjää kuitenkin myös NAV-arvostelussa kohtuullisesti, kun vastassa ovat suvultaan muutamaa sukupolvea nuoremmat pohjoismaiset genomisonnit.

Enemmän tässä vertailussa hämmentää rakenne. CDN ilmoittaa Amazingin kokonais-

2/2017

rakenteen olevan +7, utare ja jalat molemmat +8 ja rakenteen osalta ranking paras 12 %. Utareen vahvuudet ovat etukiinnitys, keskiside sekä takautareen leveys ja korkeus.

Sillä on myös erittäin hyvä utarekudos, mitä ominaisuutta ei pohjoismaissa arvostella.

Jalka-arvostelussa selkeimmin plussalla ovat sorkkakulma, sorkkakannan paksuus, luuston laatu ja takajalkojen asento takaa. Rakennearvostelun varmuus on CDN:n mukaan 33 %. NAV ilmoittaa Amazingin rakennearvostelun varmuudeksi 56 %. Tässä arvostelussa utareen vahvuudet ovat samoin keskiside sekä takautareen leveys ja korkeus. Etukiinnityksen arvostelu lupaa NAV:ssa 98, kun se CDN mukaan oli +5. Etukiinnityksen painotus NAV:ssa on korkea, joten alle sadan oleva indeksi pudottaa myös Amazingin utareen kokonaisarvostelua, 106, vaikka muut palikat ovat reilusti plussalla. Etukiinnitys hämmentää siksikin, että vertailutaso utarerakenteen osalta on Kanadassa parempi. Aika näyttää, kumpi arvostelu tässä osuu lähemmäksi. Jalkarakenteen kokonaisindeksi on NAV:ssa erittäin hyvä 119, parhaat osa-alueet luuston laatu ja takajalkojen asento takaa. Sorkkakulma on lievästi plussalla sekin.

Kokonaisuutena jalat menevät aika lailla yhteen molemmissa arvosteluissa.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että geneettiset linkit ja toivottavasti tulevaisuudessa ayrshirerodun yhteinen referenssiryhmä toisi karjanomistajalle entistä luotettavampaa ja selkeämmin tulkittavaa tietoa sonnien periyttämistä ominaisuuksista. Ennen sen saavuttamista kannattaa seurata sonnihausta myös genomituontisonnien arvosteluja molemmissa tietokannoissa.

Kokonaisjalostusarvo tai edes eri osa-alueiden kokonaisindeksit eivät toimi vertailussa

Ayrshire-lehti

kovin hyvin, toisistaan poikkeavien painotusten takia. Mutta yksittäisten ominaisuuksien

arvostelu antaa jo suuntaa, varsinkin tuotoksessa ja rakenteessa, joissa varmuus on

suhteellisen hyvä.

Mirja Koljonen 27

Ayrshire-lehti

2/2017

Sammatin Valpas Valpas syntyi Ylöjärvellä Suvi Rajalan omistamaan Sammatin karjaan 17.8.2006. Valppaan isä oli Kantolan Okke (isä Stensjö ja emänisä Pinoniemen Etuveto). Valppaan emä Raita oli 50-tonnari, jonka isä oli Kangassalon Kelli, emänemän Okan isä oli Haralan Etro – sekä Kelli että Etro olivat kumpikin aikansa käytetyimpiä isäsonneja. Valpas on osoittanut periyttämiskykynsä paitsi tytärarvostelussa, niin myös hyvien poikiensa perusteella. Ayrshiremaailman hottiksen siitä tekee menestys myös Atlantin toisella puolella; Valppaan tyttäret ja pojat ovat Kanadan ayrshiregenomilistan kärjessä.

Kolme siskoa kotikarjassa

Valppaan emä Raita poiki kahdeksan kertaa ja elinikäistuotosta kertyi 77 243 kg.

Raita sai Valppaan lisäksi neljä sonnivasikkaa sekä kolme lehmävasikkaa: Erikoisen, Hahmon ja Imagen. Erikoinen jouduttiin poistamaan kolmannen tuotoskauden jälkeen, mutta siltä jäi kaksi tytärtä Jokainen ja Luokaton, jotka ovat edelleen lypsyssä Sammatin tilalla. Luokattomalla on tytär nimeltään Nimetön. Raidan nuorin tytär Image jouduttiin lopettamaan ensikkona, kun sen mahat lakkasivat jostain syystä toimimasta.

Hahmo (isä O Brolin) poiki ensimmäisellä kerralla sekakaksoset, eikä meinannut millään tiinehtyä sen jälkeen. Suvi Rajala kertoo Hahmolla olevan hieman kyseenalainen ennätys - sitä siemennettiin 20 kertaa, joista kaksi oli sonnin astumisia. 18. siemennyksen jälkeen Hahmo lypsi jo alle 25 kiloa vuorokaudessa ja Suvi ajatteli jättää sen siementämättä, kun se tuli taas kiimaan. Tilan työntekijät pitivät Hahmosta paljon ja halusivat yrittää vielä ja lupasivat kerätä kolehdin halvimpaan mahdolliseen annokseen; Hahmo siemennettiin kuuden euron lihasonnilla. Kuusi viikkoa myöhemmin Hahmo oli taas kiimassa. Suvi ajatteli, että kun on jo 19 kertaa yritetty ja toivottu tiineyttä, niin koitetaan nyt vielä 20. kertakin. Suvi 28

valitsi typpipytystä jonkun lojumaan jääneen ayrshiresonnin annoksen ja tällä kertaa onnisti! Hahmo tiinehtyi ja poiki Naarmu-nimisen lehmävasikan Perkkiön Fruity Firstistä.

Hahmo lypsi 1 182 päivää (3 vuotta ja 3 kuukautta) putkeen. Ensikkokauden 305 päivän tuotos oli 11 028 kg ja koko ensikkokauden tuotos 30 186 kg! Suvi on hyvin tyytyväinen Hahmon pitkään lypsykauteen ja hyvään tuotokseen. Ensikkokauden jälkeen se oli vain neljä viikkoa normaalia pidempään ummessa. Hahmo on nyt toisella lypsykaudella ja kausi on lähtenyt hyvin käyntiin – elinikäistuotosta on jo 41

000 kg. Hahmoa on siemennetty kaksi kertaa, eikä kiimoja ole sen jälkeen näkynyt.

Sammatissa on useita Valppaan tyttäriä ja myöskin Valppaan pojat ovat olleet käytössä.

Valppaan vahvuudet ovat tuotos ja runko

Auli Himanen Viking Geneticsiltä kertoo Valppaan olleen yksi ensimmäisistä GenVikPLUS-sonneista VikingRedjalostusohjelmassa. Valpas on ollut suosituimpia suomalaisia jälkeläisarvosteltuja sonneja.

Sen arvostelu perustuu lähes 4 000 tyttären tietoihin. Valpasta on arvostettu erityisesti sen hyvän tuotosindeksin (syyskuun

2017 arvostelussa 118) ja rungon takia.

Valppaan siementä on viety yli 20 000 annosta ja määrä olisi ollut vieläkin suurempi, ellei sonnia olisi jouduttu teurastamaan leukaan kasvaneen sädesienen vuoksi. Vientimaita ovat olleet Norja, Kolumbia, Iso-Britannia, Kanada, UusiSeelanti, Costa Rica, Viro, Venäjä, Sri Lanka, Arabiemiraatit ja Yhdysvallat.

Valppaan pojista parhaat arvostelut ovat VR Vimpulalla (+28), VR Vildellä (+20), VR Virolla (+11) ja VR Vadymillä (+8). Jälkeläisarvostelua odottavat VR Vimur ja VR Visio.

2/2017

Ayrshire-lehti

Aurinko, i. Sammatin Valpas. Paras tuotosvuosi: 13 286 – 535 – 4,0 – 492 – 3,7. Elinikäistuotos tähän mennessä 78 000 kg. Omistaja Petri Vidgren, Sonkajärvi

Valppaan tyttäret genomilistan kärjessä Kanadassa

Valpasta tuotiin Kanadaan 300 annosta, kertoo Chris Studer Semexiltä. Valppaan valinta perustui sen korkeisiin maidon pitoisuuksiin, hyvään tytärhedelmällisyyteen ja erilaiseen

sukulinjaan.

Kanadassa on rekisteröity 34 Valppaan tytärtä, ja kaksi niistä on hiehojen LPI-listan kärjessä: Kamouraska Diva ET 3368 GPA LPI ja Kamouraska Dounia ET 3293 GPA LPI. Emänä näillä kahdella hieholla on lehmien LPI-listan ykkönen Kamouraska Orra Xuby. Suu-

Valppaan tytär Etevä. Omistaja Olli ja Jarkko Sihto, Ilmajoki

rin osa Valppaan tyttäristä on syntynyt vuonna 2016.

Valpasta on Kanadassa käytetty paljon huuhteluihin, ja sitä on suositeltu sonninemille, joiden kokonaisrakenneindeksi on yli +10. Ensimmäinen Valppaan poika Ruisseau Artist (Valpas x Oblique x Calimero) on tulossa käyttöön lokakuussa

2017. Artist tulee todennäköisesti olemaan rakenteen periyttäjänä Valppaan pojista paras. Semexillä on myös kolme muuta Valppaan poikaa asemalla kasvamassa ja tiloilta saattaa tulla vielä kaksi lisää.

Heli Teiskonlahti

SILOMIX® — TARKEMPAAN REHUNSÄILÖNTÄÄN Oikea bakteerikoostumus ja rehun kosteuden mukaan oikein valittu seos ovat rehunsäilönnässä avainasemassa. Silomix®-konsepti sisältää kolmea erilaista bakteeriesiseosta, joita keskenään sekoittamalla voidaan valmistaa ihanteellinen säilöntäaineliuos tilalla juuri ennen korjuuhetkeä. Näin mikrobien tehokkaalla hyödyntämisellä parannetaan rehun laatua, saavutetaan säästöä ja nostetaan kannattavuutta kotieläintuotannossa.

SILOMIX WET

Sisältää nopeasti ja tehokkaasti pH:ta alentavia maitohappobakteereita, jotka toimivat kosteassa rehussa.

SILOMIX FERM

Perustuote, jolla suurin osa rehusta säilötään.

Sisältää sekä pH:ta tehokkaasti alentavia että jälkilämpiämistä estäviä maitohappobakteereja.

SILOMIX DRY Sisältää maitohappobakteereja, jotka estävät jälkilämpiämistä sekä hiivojen ja homeiden kasvua kuivassa rehussa.

SILOMIX ENTSYYMI Entsyymiseos kaikkiin yhdistelmiin.

Ennakkokauppa alkaa nyt.

Tarjous voimassa 31.1.2018 asti.

KYSY LISÄÄ ALUE-EDUSTAJALTASI: WWW.VILOMIX.FI/EDUSTAJAT Vilomix Finland Oy Yrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

29

Ayrshire-lehti

2/2017

Honkolan kartanon karja matkalla kohti uutta kotia, osa 2

Viimeinkin Virroilla

Terveisiä Virroilta Salinin Tilan navetasta. Lehmät saapuivat Virroille 25. heinäkuuta ja sen jälkeen onkin piisannut askeleita sekä lehmillä että hoitajilla.

Maaliskuussa, edellisen jutun kirjoittamisen aikoihin, olivat Virroilla navetan rakennuspuuhat käynnistyneet. Ajatuksissa oli silloin, että ennen syksyä lehmät muuttavat. Ja niinhän ne sitten muuttivatkin. Umpilehmät muuttivat sitä mukaan, kun niitä laitettiin umpeen. Honkolan päässä muuttoa valmisteltiin työntekijöiden avustuksella. Appeen vahvuutta ”ajettiin alas” korvaten väkirehua korsirehulla. Vedinkasto vaihdettiin samaksi kuin robotilla on käytössä. Tutut hoitajatkin ”pakattiin” muuttoautoon, he tulivat Virroille töihin.

Viimeisenä aamuna aamulypsy aloitettiin klo 4.00. Lypsyn jälkeen ensimmäiset lehmät lastattiin suoraan kahteen eläinkuljetusautoon. Matka uuteen navettaan alkoi. Osa lehmistä lypsettiin klo 12 uudestaan Honkolassa ja ensimmäiset lehmät robotilla lypsettiin klo 14.30 Virroilla. Melkoinen savotta se olikin näin jälkeenpäin ajatellen - 160 lehmää kolmella robo-

30

tilla. Ensimmäinen lypsy Virroilla loppui puolen yön jälkeen.

Taisi kokemus olla yhtä rankka niin lehmille kuin lypsäjille.

Ensimmäisen viikon ajan lehmien elämää sekoitettiin hoitajien tehdessä pitkiä työpäiviä. Pikkuhiljaa lehmät alkoivat kiertää itsekin lypsyllä. Toki ajettavia lehmiä löytyy vieläkin, seitsemän viikkoa muuton jälkeen. Suunta on kuitenkin oikea, isossa maidossa olevat ja poikineet lehmät löytävät itse lypsylle.

Kaiken kaikkiaan pienien ongelmien jälkeen elämä Salinin Tilalla on rauhoittumassa. Jukasta ja Juhasta on tullut valiolaisen luomumaidon tuottajia. Tilan elämää voi seurata facebookissa Salinin Tila Oy:n sivuilla. Sieltä löytyy myös youtube-video lehmien muutosta Honkolasta Virroille.

Teksti ja kuvat Anu Fräntilä

2/2017

Ayrshire-lehti

Kesän 2017 luokituskierros Ayrshirekasvattajien vuoden 2017 toinen AFClass -luokituskierros järjestettiin heinäkuussa.

Yves Charpentier luokitti kierroksella 285 lehmää ja yhden tilasonnin. Sonnitaulukossa ovat mukana myös Semexin kevään kierroksen 130 ayrshireluokitusta.

Tuloksista

Kesän kierroksella luokitetuista eläimistä lähes 50 % sai tuloksen GP tai parempi, mikä oli taas uusi ennätys.

Yli 75 pisteen tuloksen sai 94 % lehmistä. Kierroksella luokitettiin 17 VG-tasoista eläintä, ja ne löytyvät 11 eri tilalta. Kierroksen parhaat lehmät olivat VG 87 tuloksella luokitetut Taivalmäen Eloveena ET (om. Taivalmäki Asko), Lessard Joy-Lorelli ET (om.

Laiholahti Laura ja Jouko) ja Kotikummun Ich (om. Vestman Sari ja Halonen Tommi). Nämä luokitustulokset osoittavat, että hyvä lehmä vain paranee vanhetessaan: esim. Eloveena nosti luokitustulostaan vielä kuudennen poikimisen jälkeen.

Sonnitilasto

Taulukossa on vuoden toisen luokituskierroksen jälkeen 91 sonnia, joilla on jo vähintään 25 luokitettua tytärtä. Listalle nousi kolme uutta sonnia. Pokerin poika Des Fleurs Perfect ET (30 tytärtä, 56 % GP tai yli) löytyy nyt sijalta viisi. Connin poika Haresfoot Elegant ET ja Realityn poika Genial Situation ET löytyvät peräkkäin sijoilta 30 ja 31 (molemmilla 27 tytärtä ja 40 % GP tai yli) Sonnitilaston neljän kärki pysyi ennallaan ja kärkipaikkaa pitää edelleen Mapleburn Remington ET (130 tytärtä, 60 % GP tai yli). Toisena tilastossa on Des Chamois Poker ET (173 tytärtä, 59 % GP tai yli).

Kolmossijalta löytyy Visserdale Dilligent ET (42 tytärtä, 59 % GP tai yli) ja nelossijalta Faucher Poker Erwin ET (74

tytärtä, 56 % GP tai yli). Neljänkymmenen parhaan sonnin listalla suurin putoaja on Lagace Motown ET (33 tytärtä, 48 % GP tai yli), jonka seitsemän uutta tytärtä pudottivat edellisen listan kuutospaikalta sijalle 13. Sonnilistan suurin nousija on neljä sijaa parantanut R Facet (173 tytärtä, 46 % GP tai yli), joka löytyy nyt taulukosta sijalta 17.

Edellisen kierroksen tavoin uudet luokitukset jakautuivat jälleen poikkeuksellisen monelle sonnille ja niinpä 62 % luokituk-

Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain 3. - 12.7.2017

Excellent 90-97 Very Good 85-89 Good Plus 80-84 Good 75-79 Good 70-74 Fair 60-69 Yhteensä

0 17 125 126 12 5 285

KPL KPL KPL KPL KPL KPL KPL

Kaikki AF-Class -luokitustulokset:

Excellent 90-97 9 Very Good 85-89 246 Good Plus 80-84 2716 Good 75-79 3746 Good 70-74 2110 Fair 60-69 1878 AF-luokitettuja lehmiä yht. 10705

KPL KPL KPL KPL KPL KPL KPL

sista tehtiin muille kuin tämän sonnitilaston sonnien tyttärille.

Eniten uusia tyttäriä luokitettiin Burdettelle (29 kpl), Obliquelle (17 kpl) ja Dreamerille (17 kpl).

Niiden myötä Burdette ja Oblique hivuttautuivat lähemmäs kärkeä, kun taas Dreamerille kävi päinvastoin eli sijoitus listalla putosi.

0,00 5,96 43,86 44,21 4,21 1,75 100

% % % % % % %

0,08 2,30 25,37 34,99 19,71 17,54 100

% % % % % % %

Kautta aikojen tilastoa

12.7.2017 mennessä yhteensä 10 705 eri ayrshirelehmää on AF-Class -luokitettu. Nämä lehmät ovat 1 248 eri sonnin tyttäriä. EX-luokituksen on saanut kautta aikojen yhdeksän lehmää ja VG-luokkaan on luokitettu yhteensä 246 lehmää. Yli 75 pisteen tuloksen on saanut 62,7 % luokitetuista lehmistä.

Palvelua jäsenille

Sari Vestmanin ja Tommi Halosen omistama Kotikummun Ich (R Facet x O. Rumba, 4. lakt.) luokitettiin kesän luokituskierroksella pistein AF-VG87. Kuva Sari Vestman

AF-Class -luokitus on yksi tärkeimmistä yhdistyksen jäsenilleen tarjoamista palveluista. Suomen Ayrshirekasvattajien kotisivuilta www. ayrshire-finland.com löytyy tietoa luokituksesta ja ohjeet luokituksen varaamiseksi.

Kun saatte sähköpostiinne luokitusvarausrekisterin tietojen päivityspyynnön, toimikaa viestin ohjeiden mukaan viikon kuluessa, niin varmistatte pääsyn luokituskierrokselle.

Jos kyseessä on Ayrshirekasvattajien luokituskierros, pitää kierrokselle päästäkseen yhteistyökumppanit kohdassa olla valittuna joko ”Vain Suomen Ayrshirekasvattajat ry” tai ”Molemmat käy”. Mikäli 31

Ayrshire-lehti

tila ei halua osallistua tulevalle luokituskierrokselle, tilan tulee päivittää tietonsa ja laittaa rasti rekisterin kohtaan ”En halua

2/2017

toistaiseksi luokituskäyntiä.”.

Kaikki AF-Class -luokitustulokset ovat nähtävillä Finnish Dairy Data FDD:n tietokannas-

sa osoitteessa http://www.luokittaja.com/ayrshire/index.jsp.

Veli Ikkeläjärvi

Kesän kierroksella luokitetun AYRSHIRESONNIN luokitustulos Kokonaispist. Lantio Jalat Lypsytyyppi GP81 81 83 80

SONNIN NIMI Isä Emänisä RAUHAMAAN MESTARI La Sapiniere CACYKED Lusi-Kottilan LUIRO

Omistaja Rauhamaa Sonja

SONNIKOHTAISET AF-CLASS LUOKITUSTULOKSET paremmuusjärjestyksessä 2004 - 12.7.2017

Listattuna ovat kaikki ne sonnit, joilla on vähintään 25 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan, kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen tytärten lukumäärä.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

32

NIMI

Yht.

GP+ EX (90-97) VG (85-89) GP (80-84) G (75-79) G (70-74) F (69 t. alle)

Mapleburn REMINGTON ET Des Chamois POKER ET Visserdale DILLIGENT ET Faucher Poker ERWIN ET Des Fleurs PERFECT ET (UUSI) Palmyra BET ON ME ET Blackaddar GEORGE Palmyra Tri-Star BURDETTE Palmyra Poker RIGGINS ET De La Plaine PRIME Kamouraska ROCKSTAR Palmyra Tri-Star REALITY Lagace MOTOWN ET Jelyca OBLIQUE Duo Star NORMANDIN Kildare ULIVER ET R FACET Don-Sher HECTOR Kellcrest LANDSCAPE ET Blackaddar KARAMILK Margot CALIMERO Lagace RISTOURN Covey-Farms ROMEO ET Des Prairies POTTER Woodland V PARDNER Beau Lac NEMO ET Kildare JERRY Birghdale COPPER Ardrossan K.TRIDENT Haresfoot ELEGANT (UUSI) Genial SITUATION ET (UUSI) Palmyra Jerry BENDIG ET Shady Walnut CONN Lagace MODEM ET Ayr-Phoe IDEOSTAR ET Kellcrest ICE MAN ET Bonnie Brae Copper YES SIR ET Forever Schoon MM CORNELIUS ET

130 173 42 74 30 55 33 275 63 54 44 146 33 253 51 36 173 139 50 26 187 122 50 208 148 40 146 152 52 27 27 83 295 173 151 126 51 39

60 % 59 % 59 % 56 % 56 % 54 % 54 % 52 % 50 % 50 % 50 % 49 % 48 % 47 % 47 % 47 % 46 % 46 % 46 % 46 % 45 % 44 % 44 % 43 % 42 % 42 % 41 % 40 % 40 % 40 % 40 % 39 % 37 % 37 % 37 % 35 % 35 % 35 %

0 0 0 0 0 0 0 1 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 1 0 1 0 0 0 0 0 0 1 0 1

14 15 1 6 0 2 0 10 5 0 1 7 0 10 0 3 8 1 1 0 10 5 4 5 9 1 13 5 2 1 1 3 19 4 1 6 1 3

65 87 24 36 17 28 18 133 27 26 21 65 16 110 24 14 72 64 22 12 74 49 18 86 54 16 47 56 18 10 10 30 93 61 55 38 17 10

40 49 7 26 10 23 9 111 29 25 21 64 15 114 19 14 80 49 17 8 64 55 13 81 35 18 42 57 20 14 13 34 97 76 79 52 28 12

9 17 7 6 3 1 4 18 2 2 1 10 2 14 4 4 11 14 8 3 28 7 7 29 29 4 28 21 5 1 3 11 58 27 12 18 3 10

2 5 3 0 0 1 2 2 0 0 0 0 0 5 4 1 2 11 2 3 10 4 8 7 21 1 15 13 6 1 0 5 28 5 4 11 2 3

2/2017

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.

62.

63.

64.

65.

66.

67.

68.

69.

70.

71.

72.

73.

74.

75.

76.

77.

78.

79.

80.

81.

82.

83.

84.

85.

86.

87.

88.

89.

90.

91.

Nexus DREAMER ORRARYD Bonnie Brae HELIGO Kellcrest HAPPINESS ET Des Chamois PAT LARO Kellcrest SHOWSTAR ET Forever Schoon SPECIAL K La Sapiniere CACYLITE ET P-B TRIDENT´S LOT A LINNE Mardel VOLAGE ET Blackaddar SHERLOCK Asmo ULLIMULLI ET Kildare JEROME ET Kildare SYLVEST ET Purolan ORKKO Visserdale VALTSU ET Tyrisevän MIQUR Ristitien JOHDE Kangassalon KELLI Larch Grove MISCHIEF Kilpisalon TOIVO PETERSLUND 1213 B JURIST Ruokoniemen ORAVA K LENS Viikin RECORD Asmo SALE ET Asmo SAFIR ET Suontaan JEHTA ET Lars LARSGÅRD Asmo SIIRAKKI ET Pärepuusaaren OSANDUR Korkeakummun IVAR Vehkalan KULLERO BOTANS Asmo TOSIKKO ET Ojaniityn RUMBA Niemelän OOPPIUM Hyötylän PIUHA Kurhilan NEUMAN ET Pulkkalan PRIHA ET Lammin LIFE Saukon JOACHIM Valkaman LAIVA Alhaisten LÖÖPERI Lusi-Kottilan LUIRO Vanhatalon MUKSU Laurilan IPOLLO Heikkilän KINGI Hirvivainion KUOPUS Lammin JIFFE Haralan ETRO

Ayrshire-lehti

98 38 63 32 39 47 44 36 36 42 41 41 35 49 29 211 38 155 56 153 72 58 195 84 56 37 87 74 31 60 44 35 58 41 32 25 41 27 66 33 32 37 83 57 51 51 49 42 36 38 30 27 26

34 % 34 % 33 % 31 % 30 % 29 % 27 % 27 % 27 % 26 % 26 % 26 % 22 % 20 % 20 % 18 % 18 % 17 % 17 % 15 % 15 % 15 % 14 % 14 % 14 % 13 % 12 % 12 % 12 % 11 % 11 % 11 % 10 % 9% 9% 8% 7% 7% 6% 6% 6% 5% 4% 3% 3% 3% 2% 2% 2% 0% 0% 0% 0%

0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

0 0 4 0 0 0 1 0 0 2 0 1 0 0 0 2 0 1 1 0 1 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0

34 13 17 10 12 14 11 10 10 9 11 10 8 10 6 38 7 26 9 24 10 9 28 12 8 5 10 9 4 7 5 4 6 3 3 2 3 2 4 2 2 2 4 2 1 2 1 1 1 0 0 0 0

56 13 19 13 11 29 13 20 13 20 12 21 19 25 14 80 16 26 15 35 37 36 55 24 17 9 36 36 13 16 6 15 14 11 6 4 24 7 20 9 9 12 20 13 19 7 4 7 5 3 2 4 4

6 6 13 9 10 3 15 6 5 7 11 9 4 8 5 63 10 63 10 35 20 9 57 29 16 13 24 22 11 15 15 12 19 10 4 8 11 13 21 10 10 14 15 15 9 13 16 10 12 10 12 4 4

2 6 10 0 6 1 4 0 8 4 7 0 4 6 4 28 5 39 21 59 4 4 55 19 15 10 16 7 3 22 18 4 19 16 19 11 3 5 21 12 11 9 44 27 21 29 28 24 18 25 16 19 18 33

Ayrshire-lehti

2/2017

Ayrshiren vuosinäyttely Ayrshire Winter Show 2018 Seinäjoki Areenassa 2.- 3.2.2018 Sarka-messujen yhteydessä PERJANTAI 2.2.

LAUANTAI 3.2.

Ayrshiren vuosinäyttely Sale of Stars huutokauppa

Junior Showmanship Showmanship 50 -tonnariesittely Vuosinäyttelyn voittajien esittely

KILPAILUKUTSU Näyttely on avoin kaikille rotupuhtaille ayrshirehiehoille ja -lehmille, ja siihen voivat osallistua 30.9.2017 syntyneet ja sitä vanhemmat eläimet. Eläimet jaetaan luokkiin iän mukaan. Näyttelyn järjestäjä pidättää oikeuden luokkamuutoksiin tarvittaessa.

Eläimiä voidaan tuoda näyttelyhalliin jo keskiviikkoiltana 31.1. ja viimeistään näyttelyyn on saavuttava torstaiaamuna 1.2. Eläimet saavat poistua lauantaina näyttelyn jälkeen. Kaikilta näyttelyyn osallistuvilta karjoilta edellytetään kahdet sierainlimanäytteet ja tankkimaitonäyte M.boviksen varalta ETT:n ohjeiden mukaisesti. Kellonajat,tarvittavat terveystodistukset ja muut yksityiskohdat tiedotetaan tarkemmin karjanomistajakirjeessä.

Osallistumismaksu on 90 € (+alv 24%)/eläinpaikka koko näyttelyn ajalta eläimen iästä riippumatta. Näyttelyyn osallistuvien lehmien paikkamaksusta hyvitetään puolet. Paikka- varaukset tulee tehdä 3.11.2017 mennessä. Eläintiedot ja varaeläimet on ilmoitettava 3.1.2018 mennessä. Ilmoittautumisen yhteydessä toimitetaan osallistuvan eläimen Ammu -ohjelman lehmäkortti tai ProAgrian verkkopalvelun lehmäkortti sekä tiedot eläimen omasta tai emän parhaasta tai viimeisimmästä 305 pv tuotoksesta, jos osallistuvalla eläimellä ei ole omaa täyttä 305 pv tuotosta.

34

2/2017

Ayrshire-lehti

Luokkajako:

Syntymäaika tai muu osallistumisen peruste:

1. Kesävasikat / Summer calf

1.6. - 30.9.2017 syntyneet vasikat

2. Keväthiehot / Junior yearling

1.3. - 31.5.2017 syntyneet vasikat

3. Talvihiehot / Intermediate yearling

1.12.2016 - 28.2.2017 syntyneet hiehot

4. Syyshiehot / Senior yearling

1.9. - 30.11.2016 syntyneet hiehot

5. Kesähiehot / Summer yearling

1.6. - 31.8. 2016 syntyneet hiehot

6. 2-vuotiaat hiehot / Junior & 2-year old heifers

1.12.2015 - 31.5.2016 syntyneet hiehot

7. Kasvattajaluokka hiehot / Junior Breeders herd 3 hiehoa samalla kasvattajanimellä, kaksi

kolmesta pitää olla näytteilleasettajan omistuksessa 8. Junior Championship

1. ja 2. sijalle tulleet jokaisesta hieholuokasta, näistä valitaan Junior Champion, Reserve Junior ja Honorable Mention

9. 2-v lehmät / 2 year old cows

1.9.2015 - 28.2.2016 syntyneet lehmät

10. 3-v lehmät / 3 year old cows

1.9.2014 - 31.8.2015 syntyneet lehmät

11. 4-v lehmät / 4 year old cows

1.9.2013 - 31.8.2014 syntyneet lehmät

12. 5-v lehmät / 5 year old cows

1.9.2012 - 31.8.2013 syntyneet lehmät

13. Varttuneet lehmät / Mature cows

ennen 1.9.2012 syntyneet lehmät

14. Paras utare / Best udder

jokaisesta lehmäluokasta valitaan paras utare, näistä valitaan näyttelyn paras utare

15. Kasvattajaluokka lehmät / Breeders herd 3 lehmää samalla kasvattajanimellä, kaksi

kolmesta pitää olla näytteilleasettajan omistuksessa.

16. Grand Championship

1. ja 2. sijalle tulleet jokaisesta lehmäluokasta, näistä valitaan Grand Champion, Reserve Grand ja Honorable Mention

Lauantaina kehässä on yli 50 000 kg elinikäistuotoksen lypsäneiden lehmien esittely. Näyttelyn järjestäjä pidättää itsellään oikeuden muuttaa tarvittaessa luokkajakoa.

Kasvattajaluokkiin ilmoittaudutaan näyttelypaikalla. Junior Showmanshipiin voivat osallistua vuosina 2000 - 2012 syntyneet nuoret. 2011 - 2012 syntyneet sekä muut avustajaa tarvitsevat lapset voivat osallistua kilpailuun avustajan kanssa.

Näyttelyyn, Junior Showmanshippiin ja Showmanshippiin ilmoittautumiset osoitteeseen vilma.pohjola@gmail.com

TERVETULOA !

Suomen Ayrshirekasvattajat - Finnish Ayrshire Breeders ry Lisätietoja: www.ayrshire-finland.com www.pytinki.fi

Mirja Koljonen 0400 861 988 Eliisa Kumpula 050 373 1807 Vilma Pohjola 050 324 8061 35

Ayrshire-lehti

2/2017

Lypsikit Livenä ja muita ayrshirekarjavierailuja Kuopion seudulla Laitilan tila

Minna ja Harri Laitisen omistama Laitilan tila sijaitsee lähellä Siilinjärven keskustaa. Tilalla on hieman vajaa 200 lypsävää, joista reilu 120 on ayrshireä ja loput 70 holsteineja. Navetta on rakennettu vuonna 2003 ja vuonna 2015 sitä on laajennettu nykyiseen 170 parsipaikkaan. Parsia on molemmilla puolin keskellä olevaa ruokintapöytää kahdessa rivissä ja lehmät on jaettu kolmeen eri lypsyryhmään tuotosvaiheen mukaan.

Ruokintana tilalla on kotoperäinen ape, jossa on säilörehun lisäksi rypsiä, viljaa ja kivennäisiä. Lypsäville tehdään kaksi erilaista apeseosta, joista toinen on loppulypsykaudella oleville. Lisäksi umpilehmille ja nuorkarjalle tehdään oma appeensa. Ape jaetaan ape-

Faba järjesti Lypsikit Livenä -tapahtuman elokuun 23. - 24. päivä Kuopion lähialueella. Poimimme kuudesta vierailutilasta kaksi ayrshiretilaa sekä vierailimme lisäksi kolmella muulla ayrshiretilalla. Majoitus yhdistyksen jäsenille oli varattuna hulppeassa mökissä Nilsiän Tahkolla ja lisäksi saimme nauttia Iivaristen rantasaunasta ja erinomaisista ruuista. Kiitokset kaikkien vierailutilojen isäntäväelle sekä erityisesti Kristiina Iivariselle järjestelyistä! vaunulla kolme kertaa päivässä.

Navetassa on avokourut ja lantaraapat. Vasikat saavat kuukauden ikäiseksi asti vapaalla juotolla maitoa ja kahden kuukauden ikäiseksi vapaasti maitoa ja hapanjuomaa. Yli kahden kuukauden ikäiset vasikat ovat vapaalla hapanjuotolla, kunnes ne vieroitetaan noin kolmen kuukauden iässä. Yli neljän kuukauden ikäiset vasikat siir-

Minna ja Jari Laitisen omistama kaksi kertaa poikinut Karita, VR Facet Fercus x Viikin Record x Päivölän Robell. Mallikaspisteet GP84, NTM +17.

36

retään vanhaan pihattoon, jossa ne ovat 10 kuukauden ikään saakka.

Lypsyasema on 2 x 10 -paikkainen kalanruotoasema pikapoistolla ja lypsyn suorittavat virolaiset vuokratyövoimafirman työntekijät. Kerrallaan lypsämässä on kaksi henkilöä ja lisäksi yksi henkilö on ajamassa lehmiä ja kuivittamassa parsia.

Lypsyllä lehmien siirrossa käy-

tetään ajoittaan apuna working kelpie -rotuista paimenkoiraa.

Koiran avulla lypsyaika lyhenee puolella tunnilla (lypsyaika on noin 4 tuntia aamulla ja 3,5 tuntia illalla). Tilan lehmien keskituotos on noin 9 400 kiloa, rasva 4,61 % ja valkuainen 3,55 %, EKM 10 250 kg.

Tilan jalostusneuvojana toimii Anita Hyvönen, joka laatii jalostussuunnitelman kahdesti vuodessa yhdessä emännän kanssa. Tilan lehmistä 13 oli koottu esittelyyn laitumelle ja Anita Hyvönen kertoi niiden suvuista ja tuotoksista. Esiteltävistä eläimistä 10 oli joko Facetin tyttäriä, pojantyttäriä, tyttärentyttäriä tai pojantyttärentyttäriä. Myös Cigarista oli esillä kolme tytärtä. Parhaiten rakennearvosteltu oli Ipi, VG87, jonka suku oli Sale x Potter x Mischief. Tällä

Minna ja Jari Laitisen omistama 7 kertaa poikinut Annukka. Isä Viikin Record, emänisä Asmo Tuffa, paras 305 päivän tuotos 12 311 kiloa.

Mallikaspisteet GP81, NTM +13.

2/2017

Ayrshire-lehti

7-vuotias Rounion Hjärta ET on ostettu Leväniemeen Olavi Ahonkiven karjasta. Sen isä on Blackaddar Sherlock ja emä Hectorin tytär Gårdsby Hjärta.

Leväniemen tilan hiehoja.

hetkellä karjasta noin 40 % on ensikoita ja 70 % kerran tai kahdesti poikineita. Anita Hyvösen mukaan tilan emännän suosikkirotu on ayrshire, koska ne ovat sekä sitkeämpiä että persoonallisempia.

Leväniemen tila

Kristiina ja Veli Iivarisen Leväniemen tila sijaitsee Nilsiässä, joka kuuluu nykyisin Kuopioon.

Tilalla on kahden VMS-robotin karja ja lehmistä hieman vajaa puolet on ayrshireä. Niiden määrä on viime vuosina lisääntynyt holsteinin kustannuksella, jotka emännän mukaan eivät kestä karjassa ollenkaan niin hyvin kuin ayrshiret, vaan poistuvat syystä tai toisesta.

Navetta on valmistunut marraskuussa 2007 ja 2010 sinne on lisätty toinen robotti.

Osa hiehoista kasvatetaan vuokranavetassa ja osa on vanhassa parsinavetassa pihaton vieressä. Isännällä on toimilupa ja hän vastaa siemennyksistä.

Peltoa tilalla on vuokramaineen noin 40 hehtaaria ja

lisäksi sopimuspeltoja vajaa 90 ha. Metsää on vajaa 10 ha. Viljelyssä on ainoastaan nurmea. Umpilehmät ja hiehot laidunnetaan.

Tilalle on tullut ayrshireä ostojen myötä vuosien saatossa ainakin Rounion, Toikan ja Bryggarsin karjoista ja ostoeläimet ovat toimineet karjassa hyvin. Omia ayrshiresukuja on

muutamia. Paras kantaemä on ollut Leväniemen Vessi (i: Pardner), joka jätti paljon jälkeläisiä.

Iivarisen perheestä ja Leväniemen ayrshirelehmistä voit lukea lisää Ayrshire-lehdestä 1/2016.

Männistön tila

Jenni ja Eero Väänäsen Männistön tilalla Siilinjärvellä on

Jenni ja Eero Väänäsen Kassu (VR Fimbe x Toivo), joka on lypsänyt toisen poikimisen jälkeen 272 päivän tuotoksen 13 765 kiloa pitoisuuksin rasva 3,52 % ja valkuainen 3,63 %. Sen NTM on +14, rakennepisteet G79 ja valkuaiskiloindeksi 123.

2014 valmistunut pihattonavetta luonnollisella ilmanvaihdolla. Navetassa on 2 x 6 -paikkainen kalanruotoasema, ja karjassa on 60 korkeatuottoista ayrshirelehmää sekä neljä holsteinia. Männistön tila on Eeron kotitila, mutta myös Jennin kotitilan lehmät Vieremältä oli yhdistetty tähän navettaan, jolloin toiminta uudessa navetassa oli saatu heti käyntiin. Nuorella parilla on kolme alle 8-vuotiasta lasta, mutta silti lypsyaseman valintaan robotin sijaan oltiin erittäin tyytyväisiä.

Ayrshire on molempien omistajien ehdoton suosikkirotu ja heidän mielestään siinä on kaikki hyvät puolet: tuotos, terveys, pitoisuudet ja luonne, eikä muita rotuja näin ollen tarvitse edes miettiä. Ruokinnassa panostetaan hyvälaatuiseen säilörehuun ja keskituotos on huikea: 11 094 – 439 – 4,0 – 406 – 3,7. Kestävyyttäkin tilan lehmiltä löytyy, sillä karjassa on neljä 50-tonnaria, joista kaksi on lähestymässä 100-tonnin

37

Ayrshire-lehti

2/2017

Männistön tilan omistajapari Jenni ja Eero Väänänen.

rajapyykkiä.

Tilan jalostusneuvoja on Tiina Tahvonen. Jennillä on ollut toimilupa vuodesta 2012 ja tiineystulokset ovat kovista tuotoksista huolimatta karjassa erinomaiset. Kiimantarkkailussa on apuna Heatime ja lisäksi käytössä on FabaHelmikäynnit.

Hamulan tila

Kirsi ja Kari Lappalaisen Hamulan tila sijaitsee nykyisin Lapinlahteen kuuluvan Varpaisjärven Syvärinpäässä. Nimi on varmasti tuttu monelle Ayrshirelehden Kestävät Lehmät -listaa

seuraavalle. On aika harvinaista, että tilavierailulla saa nähdä useita 100-tonnareita ja varmasti vielä harvinaisempaa, että navetassa saa nähdä 100-tonnarin emän! Hamulan karjassa on tällä hetkellä kolme 100-tonnaria, joiden joukossa siis myös emä-tytär -pari. Karjassa on myös neljä sukupolvea lypsyssä. Kaikkiaan karjassa on yhdeksän lehmää saavuttanut 100-tonnarin arvon, ensimmäisenä vuonna 2012 Raita, jonka isä oli Rajasaaren Oki ja joka saavutti tuon tuotoksen vain seitsemällä poikimisella.

50-tonnareita karjassa on ollut

Sorjakalla (Asmo Åbelix x Saukon Marmori) on kasassa jo yli 110 000 maitokiloa. Se on poikinut 12 kertaa ja lypsänyt keskimäärin yli 11 000 kilon vuosituotoksia. Se myös periyttää kestävyyttä, sillä sen Yläpihan Soturilainen tytär on myös ylittänyt 100 000 kilon rajan!

38

tähän mennessä 40 kpl.

Hamulan karjassa on tällä hetkellä 41 ayrshirelehmää parsinavetassa, joka on rakennettu 60-luvulla, mutta sitä on sen jälkeen korjattu ja laajennettu. Kirsi ja Kari ovat omistaneet tilan vuodesta 2004, jolloin tilalla oli 25 lehmää. Hamulan karjassa on ollut pelkästään ayrshireä 80-luvulta asti.

Kirsi osallistui vuonna 2011 toimilupakurssille ja siitä asti tilalla on käytetty pääosin Semexin sonneja. Tämä vuosi on ensimmäinen vuosi, kun tilalla ei ole lainkaan Faban Jasua ja tilan nykyinen jalostusneuvoja on Semexin Eevastiina Heikkinen-Björkqvist. Kaikki lehmät kuitenkin Ranetetaan, myös AF-luokitusta on käytetty, ensimmäisen kerran vuonna 2012, mutta nyt siitä on pidetty pari vuotta taukoa.

Tilan keskituotos on ollut yli 10 000 kiloa, parhaana vuonna lähes 11 000 kg, mutta huonosta säilörehusta johtuen tällä hetkellä tuotos on hieman alle 10 000 kg.

Kirsi kertoi, että kun hän joitakin vuosia sitten asetti

keskipoikimakertatavoitteeksi 4,0 oli neuvoja nauranut ja todennut, ettei sellaiseen pääse kukaan. Tällä hetkellä tilan keskipoikimakerta on 4 ja parhaimmillaan se on ollut jopa 4,7! Hamulan karja on sijoittunut erinomaisesti kestävien karjojen valtakunnallisessa kilpailussa, vuonna 2015 sijoitus oli kymmenes ja viime vuonna kuudes. Karjan elossa olevien elinikäistuotos oli viime vuonna 41 441 energiakorjattua maitokiloa.

Monen karjan lehmän taustalla on nuorsonni, esimerkiksi sellaiset sonnit kuin Yläpihan Soturi ja Saukon Marmori löytyivät sukutauluista. Nuorissa lehmissä löytyy ainakin Dreamerin ja Mordicuksen jälkeläisiä. 100-tonnarien lisäksi navetan vaikuttavin lehmä oli todella korkea ennätyslehmä Heili (Facet x Record), sen emäkin 100-tonnari.

Navetassa kaikesta näki, että lehmien kestävyys ei ole pelkästään hyvän perimän ansiota vaan erinomaisella hoidolla on myös osansa.

Isäntäväen toiveissa siintää robottinavetan rakentaminen, ja

Kirsi ja Kari Lappalaisen ennätyslehmä Heili (Facet x Record), joka on lypsänyt vuonna 2015 maamme 10. parhaan ayrshiren vuosituotoksen 18 658 kiloa. Tuolla maitomäärällä se ylti Pohjois-Savossa toiseksi. Sen luokituspisteet samalta vuodelta ovat AF-GP82 - melkoinen lehmä! Elinikäistuotosta sillä on viidennen kauden ollessa meneillään yli 55 000 kiloa.

2/2017

Ayrshire-lehti

non lehmän Facet Falconista, nimeltään Moukantuuri. Tilalla oli hauskoja nimiä ja hienoja nimiketjuja, kuten näkemämme Kevytkenkä, jonka emä oli kuulemma Hipsuvarvas ja tytär Nopsajalka. Lopuksi kävimme vielä katsomassa lantaseparaattoria sekä vanhassa navetassa olevia hiehoja.

Outi ja Antti Immonen Korpikannan tilan navetan edustalla.

ei ole epäilystäkään, etteivätkö Hamulan karjan lehmät toimisi myös robotilla erinomaisesti!

Korpikannan tila

Korpikannan tilan Lapinlahden Varpaisjärvellä omistavat MTY Immonen Antti ja Pasi. Veljesten lisäksi molempien vaimot työskentelevät tilalla palkattuina työntekijöinä. Meille lehmiä ja tilaa esittelivät Antti ja hänen vaimonsa Outi.

Tilalle on rakennettu kahden robotin navetta vuonna 2010, jossa on paikat 160 lehmälle neljässä rivissä sekä nuorelle karjalla 46 partta yhdessä rivissä. Viime vuonna navettaan laitettiin yksi robotti lisää ja sen ansiosta keskituotos saatiin nousemaan yli 10 000 kilon. Lypsykertoja on nyt keskimäärin kolme. Tällä hetkellä päivämaito on 30 kg, tavoitteena on 35-38 kg. Appeessa on viisi kiloa viljaa ja kaksi kiloa rypsiä per lehmä sekä suojattua rasvaa. Robotilta lehmät saavat lisäksi väkirehua kilon kymmentä maitokiloa kohti ja robotti päästää lehmän pois vasta, kun se on syönyt koko väkirehuannoksensa.

Karjan lehmistä 60 % on ayrshireä ja 40 % holsteinia,

ja Antin mukaan ayrshireiden lypsynopeudessa ei ole moittimista. Kun uusi navetta valmistui sekä omat että ostoeläimet siirtyivät kaikki sinne parsinavetoista ja niiden sarvet täytyi sahata, mutta joka ainut toimi täysin robotilla eikä yh-

täkään lehmää täytynyt poistaa aloitusvaiheessa.

Outi oli valinnut meille esittelyyn muun muassa kolme kertaa poikineet ja AF-GP80 luokitetut Keijun (Situation x Sale) ja Kismetin (Ristourn x Vaappuri). Näimme myös hie-

Kahden päivän aikana oli hienoa nähdä, kuinka erinomaisesti ayrshire toimii niin parressa kuin pihatossakin sekä asemalla että robotillakin, eikä sen menestys karjassa ole riippuvainen siitä, minkä firman robotti, jalostussuunnitelma tai sonnit tilalla on käytössä. Ja mikä tärkeintä, Laitilan, Leväniemen, Männistön, Hamulan ja Korpikannan omistajat olivat erittäin tyytyväisiä ayrshireen ja uskoivat rodun valoisaan tulevaisuuteen.

Minna Laakso

Korpikannan tilan lehmiä. Vasemmalla ensikko Lemmitty (R Flush x A. Ampuja), joka on luokitettu AF-G80.

Keskellä 10. kertaa poikinut nuorekas Täplä (Luiro x Julli), jonka elinikäistuotos lähentelee 94 000 kiloa ja oikealla ensikko Kaihomieli (VR Tango x R. Arvaus), jonka AF-luokitus on AF-G81 ja joka oli lypsänyt robotilla viimeisen 7 vuorokauden keskiarvona 38,6 kiloa.

39

Ayrshire-lehti

2/2017

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT Yhteystiedot

Junnutervehdys Kesän loma-ajat ovat takana ja syksy lähtenyt koulujen osalta hyvään vauhtiin, kun syyskuussa kirjoitan tätä. Kulunut kesäkausi on nostanut näkyviin, kuinka hienoa työtä karjakerhot ympäri Suomen tekevät junnutoiminnan eteen. Junnusivuilla on tällä kertaa juttuja Pohjois-Karjalan Karjakerhon alueelta, mutta yhtä lailla ympäri Suomea karjakerhot järjestävät muun muassa junnuleirejä, joihin on matala kynnys lähteä kaverin kanssa tutustumaan eläinten käsittelyyn ja näyttelyvalmisteluun. Jotain kertoo sekin, että tuntemani junnut lähtevät näille leireille vuosi toisensa jälkeen. Leirien jälkeen on helpompi lähteä kisaamaan junior showmanship -kisoihin, kun oppia on kodin lisäksi saanut kokeneilta kouluttajilta. Kavereiden kanssa kynnys on vielä matalampi, kuten saamme lukea oheisesta kolumnista.

Junnuilu on paljon muutakin kuin vasikan taluttamista kehässä. Se on oppia naudan käyttäytymisestä, yhdessäoloa, kavereita, oppimista olemaan rohkea eläinten kanssa ja joillekin ensimmäinen leirikokemus junnuleirin myötä. Naurua, hyvää syömistä, likaisia vaatteita ja vasikan lämpöinen karva sormien alla. Vaikka kilpailuihin ei tähtäisikään tai lähtisi edes junnuleirille, kehotan jokaista menemään vasikoiden sekaan, antamaan niille aikaa ja oppimaan niiltä itseltään, miten niiden kanssa ollaan. Voin vannoa, että ne antavat huomion tuhatkertaisesti takaisin, kun ovat saaneet tutustua ja tottua seuraan karsinassaan. Keväällä voi jo tarkistaa, mitä oman alueen karjakerholla on junnuille tarjolla ja lähteä rohkeasti mukaan.

Sanna Rintala

Kotisivuilla www.ayrshire-finland.com: Junnut/Nuoret

Junnutiimi:

Facebookissa: Ayrshire-juniorit Kiia Iivarinen: kiia.henriikka@gmail.com Kristiina Iivarinen: levaniemi@levaniemi.fi, 040 594 5678 Sanna Rintala: sanna.rintala@gmail.com, 050 546 5828

Young Ayrshire Breeders: Facebookissa: Young Ayrshire Breeders

Juulia Ahlholm: juulia.ahlholm@helsinki.fi, 044 375 0456

Pohjois-Karjalan karjakerholla on vireää toimintaa Sateisena heinäkuun aamuna joukko aikuisia ja monenikäisiä lapsia kokoontui Joensuussa sijaitsevan Kotikummun tilan pihamaalle. Tarkkoja jos ollaan, niin osallistujia oli yhteensä 18, joista nuorin 6-vuotias. Kaikilla oli pakattuna mukaan kumpparit, suojavarusteet, omia klippereitä ja valkoiset vaatteet.

Alkamassa oli Pohjois-Karjalan karjakerhon järjestämä Junior Handler - ja näyttelyvalmennuskurssi. Kouluttajana toimi Suvi Mertanen. Karjakerhon kursseilla on perinteisesti käy-

tetty ohjaajina nuoria, jotka ovat harrastaneet jo pidempään näyttelytoimintaa ja voivat näin jakaa tietoa muillekin.

Monelle kurssilaiselle PohjoisKarjalasta itsekin kotoisin oleva Suvi oli jo entuudestaan tuttu, mikä helpotti kurssin alkuvaihetta. Karjakerho on pyrkinyt järjestämään joka vuosi kaksipäiväisen kurssin ja tämä oli jo neljäs kurssi peräkkäin.

Osanottajamäärä on pysytellyt mukavasti 20 tietämissä.

Kurssin aluksi Suvi kyseli osallistujien taustoista ja

lempilehmistä. Monella oli kokemusta useammasta kurssista ja kisaamisesta, mutta oli mukana myös niitä, joille asia oli aivan uusi. Lempilehmistä kuultiin monenlaista tarinaa: usealle lapselle lempilehmä tai -vasikka on se, jonka kanssa on tullut menestystä näyttelykehässä. Kuulemansa perusteella Suvi jakoi porukan pareiksi ja sitten aloitettiin eläinten pesujen harjoittelu. Homma luisti mukavasti, kun hieman kokeneemmat kurssilaiset olivat vasta-alkajien pareina ja siinä

sivussa syntyi myös uusia tuttavuuksia. Aikojen saatossa on pohdittu, pitäisikö aikuisille ja lapsille järjestää omat kurssinsa. Monille aikuisille ja lapsille näyttelyharrastus on kuitenkin yhteinen juttu ja hyvä niin; yhteistä aikaa ja kokemuksia ei voi olla liikaa.

Heinäkuisen näyttelykurssin aloittanut sade vaihtui kuin vaihtuikin seuraavana kurssipäivänä auringon paisteeksi.

Eläimet olivat selkälinjoja vaille näyttelykunnossa. Aamupäivä vierähti selkälinjoja näper-

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 40

2/2017

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT rettäessä ja välillä opeteltiin eläimen esittämistä. Syy siihen, miksi valkoiset vaatteet piti pakata mukaan kurssille, selvisi iltapäivällä. Suvi oli järjestänyt kurssilaisille kisat koulutuksen huipennukseksi.

Pihalle oli rakennettu kehä ja musiikkiakin saatiin tunnelmaa kohottamaan. Sekä lapset että aikuiset kisasivat keskenään kahdessa eri sarjassa. Lapsista oli varsin viihdyttävää, kun kerrankin myös aikuiset pääsivät kisaamaan. Suvi oli tiukka tuomari ja kaikki pääsivät testaamaan kurssilla opittuja taitoja. Voittajat saatiin selville, mutta Junior Handler -kisojen periaatteen mukaan kaikki osallistujat palkittiin. Lapset olivat innoissaan, mutta niin olivat aikuisetkin. Päällimmäisenä kurssista jäi mieleen rento yhdessä tekemisen meininki.

Joka neljäs vuosi PohjoisKarjalassa järjestettävä lypsykarjanäyttely Muurikki on hivellyt sekä osallistujien että katsojien silmiä historian aikana kahteen otteeseen. Viimeisimmän Muurikin jälkeen vuonna 2014 näyttelyinnostus on levinnyt useampaan alueen karjaan, ja karjakerhon johtokunnassa on vaikuttanut useampi karjanäyttelyistä innostunut henkilö. Vuonna 2015 Joensuussa järjestettiin Farmari-maatalousnäyttely ja tämä osaltaan innosti myös porukkaa mukaan näyttelytoimintaan. Farmarissa kisasikin maakunnan omia lapsia ja nuoria mukava määrä. Näihin kisoihin oppia oli haettu karjakerhon järjestämiltä kursseilta. Nyt muutaman vuoden näyttelytauon jälkeen on jälleen Muurikin aika: näyttely järjestetään Kiteellä 8.9.2018.

Järjestelyt on jo aloitettu ja myös Junior Handler -kurssi tullaan järjestämään ensi kesänä. Osa pidempään harrastaneista nuoristamme oli

Näyttelykurssilaiset harjoittelemassa kehätyöskentelyä. Kurssin vetäjänä toimi Suvi Mertanen. Kuva Mirja Turunen

sitä mieltä, että junnukursseja on jo käyty riittävästi ja tähän saumaan sattui varsin sopivasti se, että Ayrshirekasvattajat tarjosivat meille yhteistyössä järjestettävää tuomarointikurssia kevättalvelle 2018. Tarkempi ajankohta kurssista ilmoitetaan myöhemmin.

Näyttelytoiminta on vain osa karjakerhon toimintaa.

Karjakerhon toimintaan kuuluvat myös jäsenkarjojen väliset tuotos- ja jalostusarvokilpailut, kestävien lehmien muistaminen sekä 100-tonnarien huomioiminen. Perinteisesti kerran

vuodessa järjestetään myös karjapäivä, jolloin päästään tutustumaan jonkin jäsenkarjamme toimintaan ja eläimiin. Myös karjapainotteisia retkiä pyritään järjestämään.

Muutamana vuonna on järjestetty matka Sarka-näyttelyyn seuraamaan Ayrshire Winter Show’ta. Viime vuoden reissulle karjakerho päätti yhteistyössä paikallisen maataloussäätiön kanssa kustantaa mukaan Junior Handler -kisaan osallistujat.

Karjakerho on järjestänyt myös erilaisia koulutuksia jäseniltä tulleiden toiveiden siivittämä-

nä. Toimintaan otetaan aina innolla mukaan uusia ideoita ja niitä yritetään mahdollisuuksien mukaan toteuttaa. Tästä hyvänä esimerkkinä onkin tuleva tuomarointikoulutus. Sellaista ei ole aikaisemmin PohjoisKarjalan alueella järjestetty!

Toivottavasti tapaamme tuomarointikurssilla tai viimeistään Muurikissa. Tervetuloa molempiin!

Mirja Turunen Pohjois-Karjalan Karjakerhon pj.

Pohjois-Karjalan Karjakerho järjesti näyttelykurssin Kotikummun tilalla. Kurssilaisia pesemässä eläimiä klippausta varten. Kuva Mirja Turunen

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 41

Ayrshire-lehti

2/2017

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Kuinka eläin valmistellaan näyttelyyn, osa 3 – selkälinja Kaikkien näiden vaiheiden aloittaminen tapahtuu aina puhtaalla karvalla. Huolehdi siis, että karvan tyvessä ei ole likaa, rasvaa tai saippuaa ennen kuin aloitat. Tämä säästää klippereitä ja myös jälki on parempi karvan ollessa puhdas ja kuiva. Kaikkien näiden toimenpiteiden tarkoituksena on tehdä eläimestä ”parempi versio” omasta itsestään – eli korostaa eläimen parhaita puolia ja toisaalta hieman häivyttää sen heikkouksia.

Selkälinja

Selkälinjan tekeminen aloitetaan valitsemalla tasainen paikka ja kiinnittämällä eläimen pää sille korkeudelle, millä se olisi kehässä. Hyvä sääntö on verrata eläimen turpaa ja selkälinjaa: niiden tulisi olla samassa tasossa. Kun eläin on oikeassa asennossa, voidaan aloittaa puhaltamalla tehokkaalla föönillä, jossa on kapea suulake, selkärangan päällä kasvava karva pystysuuntaan.

Kar vaa nostetaan ylöspäin föönin edellä selkälinjaharjalla.

Itse puhallan yleensä föönin ”keskilämmöllä”, eli ei kylmällä eikä kuumalla asetuksella. Kylmällä puhallusilmalla karva nousee huonommin ja kuumalla puhalluksella karva saattaa kääntyä ns. yli, jolloin se ei nouse tyvestä ja taipuu vain eteenpäin. Joskus, jos karva on todella haasteellista saada nostettua, kuumalla puhaltaminen voi olla osittainen ratkaisu. Kun selkälinjan karvoja nostetaan ylös, täytyy

Tähän mennessä juttusarjassa on käsitelty eläimen pesemistä ja perusklippaamista. Löydät nämä jutut kahdesta edeltävästä Ayrshirelehdestä. Tällä kertaa keskitymme enemmän eläimien viimeistelyyn näyttelyä varten – selkälinjaan, mahakarvan häivyttämiseen ja utareen klippaukseen. Kuten aiemmatkin osat, myös tämä perustuu allekirjoittaneen kokemuksiin näyttelyeläinten valmistelusta. ilma suunnata karvoihin eikä eläimen ihoon, ettei iho pala.

Selkälinjaan kannattaa varata 5 cm molemmin puolin selkärankaa – näin karvaa yleensä riittää myös niihin paikkoihin, minne sitä eniten tarvitaan.

Kannattaa myös muistaa, että paljon kanssa aina pärjää!

Kun selkälinjan karva on nostettu ylös, voidaan muotoilu aloittaa isolla klipperillä. Kannattaa käyttää samoja teriä, joilla eläin on klipattu kauttaaltaan, jolloin jälki on tasaisemman näköistä. Selkälinjan muodon takaapäin katsottuna määrää eläimen lantion päällysosan kulma – klipperi pyritään pitämään koko ajan siinä samassa kulmassa hännän päältä aivan kaulan yhdistymiseen asti. Klipperi asetetaan siis lappeellaan eläimen lantion päälle niin, että klipperin ulompi reuna on selkärangan päällä. Kun oikea kulma klipperille on haettu, otetaan klipperistä myös toisella kädellä kiinni aivan terän alta, joka osaltaan myös ohjaa, missä kulmassa karvoja leikataan. Tämän jälkeen voidaan karvaa alkaa leikata koko selän

alueella edeten eläimen takapäästä kohti etupäätä. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että ei tarvitse pitää kiirettä klipatessa selkälinjan sivuja.

Yleensä sivuilta leikkaaminen vaatii muutamia kertoja, että selkälinja on sopivan paksuinen ja muotoinen.

Kun molemmat puolet selästä on käsitelty samalla tavalla, puhalletaan karva vielä uudestaan ylös, jonka jälkeen voidaan alkaa lyhentämään selkälinjan karvaa. Itse etsin selästä aina sen korkeimman kohdan, jonka leikkaan aivan lyhyeksi. Yleensä korkein kohta löytyy jostain lantion päältä.

Kun korkein kohta on selvillä, koko selkälinjan karva voidaan lyhentää niin, että se on tasainen koko matkalta ja selkä näyttää suoralta. Lyhentäessä selkälinjaa kannattaa ottaa klipperistä ote niin, että pitää toisella kädellä kiinni terää etusormen ja peukalon puristusotteessa, jolloin kolme muuta sormea jäävät osoittamaan alaspäin kohti eläimen selkää ja ohjailemaan klipperin korkeutta. Ilman näitä tukisormia voi klipperi lipsahtaa helposti

ja tehdä kolon selkälinjaan!

Selkälinjan lyhennys aloitetaan myös takaa edeten kohti päätä.

Selkälinja häivytetään kohti kaulaa kaulan ja selän yhtymäkohdassa.

Kun selkälinja miellyttää, muotoillaan hännäntyvi klippaamalla sivut samoin kuin selkälinjan sivut, eli alhaalta ylös- ja eteenpäin ohennetaan kar voja. Kun hännäntyven karvat ovat sopivalla leveydellä, voidaan ne vielä puhaltaa ylös yhdessä muun selkälinjan kanssa. Näin poistetaan irtokarvat selkälinjasta, minkä jälkeen se voidaan kiinnittää lakalla paikoilleen. Hännäntyveen suihkutan yleensä paljon lakkaa ja litistän molemmat puolet muotoonsa lakkapurkin kyljen avulla. Kun lakka on kuivunut, muotoilen hännäntyven saksilla niin, että se näyttää hyvälle verrattuna eläimen lantioon tai siihen, nostaako eläin häntäänsä kävellessään.

Oikealla muotoilulla voidaan häivyttää esimerkiksi nouseva hännäntyvi. Myös selkälinjaa voi vielä viimeistellä saksilla sen jälkeen, kun siihen on suihkutettu lakka. Lakan jälkeen ei kannata kylläkään tehdä enää suuria muutoksia, sillä jälki ei välttämättä ole enää hyvän näköistä. Jos eläimellä on ruskea selkä, muuttaa lakka äkkiä värin vaaleammaksi. Selkälinjaan on mahdollista suihkauttaa värisprayta. Apuna kannattaa käyttää esimerkiksi pahvia estämään, ettei väri leviä valkoisille alueille tai eläimen toisella puolella oleviin eläimiin.

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 42

2/2017

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT Mahakarvat

Mahakarva jätetään vain hiehoille, jotka todella tarvitsevat runkoonsa lisää kapasiteettia.

Tässäkin vähemmän on enemmän. Erityisesti ruskeaa karvaa on vaikea häivyttää huolellisesti, sillä yleensä karvan väri on eri tyvessä kuin karvan päässä.

Joka tapauksessa, mahakarva puhalletaan samalla tavoin ylös ihosta selkälinjaharjan ja föönin avulla keskilämmöllä. Kun karva on pystyssä, aloitetaan työstäminen ylhäältä päin liikkuen sivuttaissuunnassa takaa eteenpäin. Mahakarva muotoillaan niin, että karva lähtee liikkeelle eläimen nivusesta siitä kohtaa, mistä karva vaihtaa suuntaa ja loppuu eläimen kainaloon hieman nousten. Mahakarvan häivytyksessä on mahdollista laittaa toinen kämmen kokonaan ison klipperin terän alle, jolloin kämmen luo kulman häivyttämiselle. Itse olen myös jonkun verran kääntänyt klipperin väärin päin ja käyttänyt klipperin terien kiristysnuppia ohjaamaan kulmaa. Kun maha-

karvan sivut näyttävät hyvältä, voidaan mahan alustan karvat lyhentää kaikki samaan mittaan etujalkojen välistä utareen etuosaan kohti. Hyvän mitan saa samalla tekniikalla kuin selkälinjan lyhennyksessä, eli otetaan klipperistä kiinni siten, että kolme sormea ohjailevat kar van pituutta. Tärkeintä mahakarvan klippaamisessa on se, että karva on koko ajan pystyssä. Mahakarvaa joutuu yleensä föönaamaan useammin kuin selkälinjaa, mutta se kannattaa.

Utare

Lehmän utare klipataan mahdollisimman lyhyillä terillä pienellä klipperillä. Itse klippaan utareen aina 50-terillä, mikä jättää karvan todella lyhyeksi.

Jos utareessa on pitkiä karvoja, kannattaa ne lyhentää jo etukäteen rungon klippauksen yhteydessä isolla klipperillä, jolloin pikkuklipperillä työskentely nopeutuu ja helpottuu.

Utareeseen voi suihkuttaa utareen ihoa hoitavaa suihketta

tai hieroa hieman lypsyvoidetta ennen klippaamista. Utareen klippaaminen tehdään tyhjällä utareella ja sen voi aloittaa joko etu- tai takautareesta, itse aloitan yleensä edestä.

Kun utare on tyhjä, on helppoa venyttää utareen ihoa ja saada lopputuloksesta hyvä. Koko utare klipataan vastakarvaan kauttaaltaan, myös utarelohkojen välistä. Etukiinnitystä jatketaan klippaamalla maitosuonet näkyviin niin, että maitosuonen päältä voidaan klipata suoraan vastakarvaan ja sitten häivyttää maitosuonien sivuille päin, jotta lopputulos näyttää pehmeämmältä. On myös mahdollista ajaa koko utareen edessä oleva rungon pohja maitosuonien välistä lyhyeksi pikkuklipperillä tai lyhyemmillä terillä isolla klipperillä.

Etukiinnitys viimeistellään vielä varmistamalla, että nivuseen ei jää pitkiä karvoja ja että takajalan sisäosa on myös siisti.

Takakiinnitys ajetaan samalla tavalla vastakarvaan. Takakiinnityksen klippaamisessa on

vain se ero, että karvan suunta vaihtuu useampaan kertaan verrattuna etukiinnitykseen.

Takakiinnitystä jatketaan myös ns. ylös asti, eli pikkuklipperillä klipataan koko lehmän utareen ja emättimen väli. Välin leveyden määrittää takakiinnityksen leveys ja raja häivytetään kohti takareiden keskiosaa klippaamalla myötäkarvaan, aloittaen 50-terillä ja vaihtaen teriä pidemmäksi ja pidemmäksi niin, että ollaan lopulta siinä karvan mitassa, jolla koko lehmä on klipattu.

Eläimen viimeistelyä kannattaa harjoitella etukäteen esimerkiksi sellaisilla eläimillä, jotka eivät lähde näyttelyyn.

Mitä enemmän harjoittelee, sitä paremmaksi kehittyy.

Osana harjoittelua kannattaa myös katsoa, miten muut valmistelevat eläimiään ja miltä ns. kehävalmis eläin näyttää.

Erityisesti tämä jälkimmäinen on auttanut allekirjoittanutta ymmärtämään, mitä eläimen klippauksella ja viimeistelyllä haetaan ja miltä eläimen selkälinjan, mahakar van ja utareen kuuluu näyttää oikein klipattuina. Meillä Suomessa on useita taitavia klippaajia, joiden työskentelyä suosittelen seuraamaan!

Seuraavassa osassa keskitytään sitten enemmän itse näyttelyeläimiin, eli miten valita omasta karjasta parhaimmat eläimet näyttelyyn.

Juulia Ahlholm

Selkälinjan viimeistelyä kehää varten. Kuva Pinja Kuntsi

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 43

Ayrshire-lehti

2/2017

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT Kolumni | Kolumni | Kolumni | Kolumni | Kolumni | Kolumni | Kolumni | Kolumni

Näyttelyinnostus herää Innostuimme näyttelytoiminnasta keväällä 2015, kun vanhempamme alkoivat kysellä, haluaisimmeko osallistua kesän 2015 Joensuun Farmarin Junior Handler -näyttelyyn. Puitteet näyttelyyn harjoittelemiseen järjestyivät Turusen Mirjan ja Markuksen Luvehniemen tilalta Lieksan Vuonisjärvellä. Keväällä 2015 Pohjois-Karjalan karjakerho järjesti Junior Handler -kurssin, jossa opettajina toimivat Sari Vanhatalo ja Meri Nissilä.

Kurssilta saimme paljon vinkkejä vasikoiden opettamiseen, taluttamiseen sekä myös klippaamiseen. Koko kevään ennen näyttelyä harjoittelimme vasikoiden talutusta Turusen maatilalla.

Farmariin 2015 osallistuimme kolmen juniorin: Tuulin, Annan ja Roosan, sekä kolmen vasikan: Luvehniemen Mambon, Luvehniemen Lyyran ja Luvehniemen Lunan voimin. Näyttelyssä menestyimme sen verran hyvin, että rohkaistuimme tähtäämään seuraavaksi Ayrshire Talvinäyttelyyn Seinäjoen Sarka-messuille tammikuussa 2016. Valitsimme sopivat eläimet näyttelyä varten syksyllä 2015 ja koko syksyn harjoittelimme vasikoiden talutusta säällä kuin säällä, kovalla pakkasella Markus järjesti meille harjoittelutilat hiehopihattoon.

Talvinäyttelyssä 2016 edustimme neljän vasikan ja kolmen juniorin voimin. Osallistuimme Junior Handler -kilpailuun sekä luokkiin. Vaikka vasikat vähän temppuilivatkin, niin mukavaa oli siitä huolimatta. Mieleenpainuvaa Sarkassa 2016 oli iltajuhlan esiintyjä – naiseksi pukeutunut mies, joka imitoi artisteja laidasta laitaan.

Pohjois-Karjalan karjakerho on järjestänyt Junior Handler

Team Luvehniemi. Kuva Mirja Turunen

Team Luvehniemen junnut ovat aktiivisia ja innokkaita. Kuva Mirja Turunen

-kursseja vuosittain. Keväällä 2016 kurssi oli Rummukaisen Kaijan ja Jukan tilalla Viinijärvellä, jossa kouluttajana oli Rummukaisen Netta ja kesällä 2017 Vestmanin Sarin ja Halosen Tommin tilalla Niittylahdessa, jossa kouluttajana oli Mertasen Suvi. Kaikki kouluttajat ovat itse olleet aikanaan Junior Handler -toiminnassa mukana, joten heiltä on saanut hyviä neuvoja näyttelyissä toimimiseen. Junior Handler -kursseilla on ollut mukavaa se, että vaikka niitä on jo järjestetty monta kertaa, niin aina niillä oppii jotakin uutta. Ensimmäisillä kursseilla keskityttiin eläimen käsittelyyn ja esittämiseen, mutta viimeisimmässä koulutuksessa opittiin jo selkeästi enemmän näyttelyeläimen klippaamista ja syvennettiin tietoja siitä, mitä kaikkea liittyy eläimen esittämiseen.

Talvinäyttelyyn 2017 lähdettiin valmistautumaan syksyllä 2016 jo viiden juniorin voimin. Vasikoiden taluttamista ja esittämistä harjoiteltiin melkein viikoittain säällä kuin säällä.

Juuri ennen näyttelyä eläimet pestiin ja klipattiin lähes näyttelykuntoon. Talvella eläimet pestään navetassa lämpimällä vedellä ja kuivatetaan loimien avulla. Näyttelyyn lähteminen täältä susirajalta saakka vaatii oman suunnittelunsa, kun matkataan poikki Suomen. Koulusta pitää (saa!) olla poissa ja läksykirjat on näin ollen oltava matkassa mukana. Sarkaan 2017 matkasimme tällä kertaa linja-autolla. Eläimet ja karjanomistajat lähtivät näyttelyyn päivää ennen meitä.

Näyttelytoiminnassa on mukavinta, kun pääsee taluttamaan vasikoita ja tutustumaan erilaisiin paikkoihin. Eläinten hoitaminen on palkitsevaa, kun eläin luottaa ja turvaa hoitajaansa.

Kellon seuraaminen on näyttelyssä toissijaista, koska eläimet on hoidettava ja yritettävä pitää puhtaina. Sarkassa myös hotellien aamupalat ovat ihan parasta!

Team Luvehniemi eli Roosa Vartiainen, Anna Ronkainen, Tuuli Turunen, Milja Turunen ja Aleksi Turunen

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 44

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

Lehmä synt.aika Mamseli 25.11.98 A. TimanttiAF-VG86 20.01.04 Seine 04.02.03 M. Raita 23.12.02 V. Tase 06.08.04 M. Tyylikäs 20.09.04 K. Fiinikki 17.03.06 A. UpeaETAF-GP83 10.04.05 Sorjakka 11.01.03 R. Beliissa 23.11.01 Filur 19.11.06 M. Tiska 14.10.04 Uniikki AF-G74 08.01.05 Uhma 01.03.05 Femmi AF-GP80 R. Uraliisa AF-GP83 08.04.05 Ulpukka 08.06.05 Ulla 02.03.05 TaateliAF-GP80 12.08.04 Soma 11.07.03 K. Udiiva 25.10.05 K. SherryAF-G76 24.05.03 R. Ystävä AF- G78 19.03.17 Ulpukka 28.09.05 Taide AF-G75 15.04.04 Tähti 29.03.04 Vesihelmi 25.10.06 Ura 01.04.05 Uska AF-GP80 24.10.05 Veitikka 15.08.06 V. Taateli 27.11.04 K. Ärrä 06.09.07 Unfica-50 21.12.05 Vyyti AF-G79 05.06.06 Unikko 14.04.05 Ulpukka 14.04.05 L. Uranium-AF-GP82 22.09.05 Setti 11.10.03 Uni 23.09.05 Unicum 22.07.05 Unelma 10.04.05 L. Unikko-AF-G78 23.03.05

poik. isä emä 9 T. Kuuma Komia 11 O. Ripken ET A. Rosella 8 K. Nelson ET Ober 11 R. Oja Onneli 9 P. Remmi Prime 11 T. Miqur Palmu 8 S. W. Conn K. Tyylikki 9 T. Miqur Nopea 12 A. Åbelix Onnikki 10 B. B. Heligo R. Iissa 7 P. Tilli Troll 7 R. Kapsu M. Riska 9 A. Rynnistys Pipsa 9 V. Record Pilleri 8 Toona Tella 9 K. Jerry R. Sisäkkö 8 Y. Soturi Sorjakka 10 A. Sopraano ET Rilla 9 O. Rumba Päärynä 9 S. Pösö Omppu 8 P. Orkko A. Oliivia 8 K. Jerry K.Hasseli 100-tn 8 K. Neuman ET Raita 7 P. Orkko Soilikki 9 K. Jerry Rottinki 7 Ressu Melle 7 P. Osandur Taikayö 9 T. Miqur Kiehkura 7 A. Sortti Sulka 7 A. Nyyrikki Soilakka 10 T. Miqur Ryffeli 0104 7 Zodiak Nappi 8 P. Orkko Sibylla 8 A. Opallo Tuuti 8 T. Miqur Siro 10 Sperringe Napukka 9 B. Copper Pulmu 6 W. V Pardner Letti 9 W. Samuli ET Salli 9 A. Nyyrikki Sherry 6 V. Muksu Suometar 9 B. Copper Ruletti

emänisä emänemä A. Unssi Yrtti W. V Pardner K. Nova ET K. Mutka ET Jenisei H. Lecuna Kupari P. Hanuri - K. Molskis ET Kupari

H. Etro - S. Marmori Lystikki J. Urveli - T. Miqur Piggy S. Jehta ET Miska H. Näpäkkä Ninni R. Johde Liinu V. Muksu Pella O. Ripken ET - A. Åbelix Onnikki V. Ola Onna S. Narsku Lila E. Liekitys B. B. Heligo A. Manteli-et Y. Ritari Ässä H. Kuopus Oodi L. Jiffe - Krejstad Mööpeli S. Aste Ilo V. Muksu - A. Unssi Ilke P. Orja Pihka H. Kuopus L. Jiffe - A. Kieppi Justiina A. Lööperi Navaron J. Pängt Pyry H. Kingi Ilmari S. Lossi Kukka L. Billy Neito T. Ylkä Iitu Stöpafors Oma Onerva K. Jerry S-Ompro K. Jerry Maituri

elinikäistuotos 150 909 kg 06.02.16 142 839 kg 30.08.17 136 878 kg 19.09.17 133 697 kg 26.08.17 116 148 kg 15.09.17 114 020 kg 26.08.17 113 493 kg 30.08.17 112 720 kg 30.09.16 112 016 kg 14.09.17 111 063 kg 28.08.16 109 744 kg 16.08.17 109 303 kg 23.09.16 109 025kg 09.08.17 108 326 kg 14.09.17 107 361 kg 22.09.16 106 447 kg 22.09.16 105 493 kg 14.09.17 103 424 kg 14.09.17 103 258 kg 15.09.17 103 061 kg 29.09.16 103 039 kg 30.08.17 102 470 kg 28.08.16 102 308 kg 12.09.17 102 118 kg 30.09.16 100 978 kg 15.09.17 100 965 kg 25.04.17 100 865 kg 30.09.16 100 830 kg 01.09.16 100 361 kg 12.09.17 100 345 kg 09.12.16 100 299 kg 15.09.17 99 875 kg 30.08.17 99 061 kg 16.09.16 98 654 kg 14.09.17 98 417 kg 21.08.17 98 288 kg 27.08.17 97 826 kg 06.09.17 97 278 kg 19.09.17 97 241 kg 14.09.17 95 599 kg 15.09.17 95 000 kg 29.09.16 94 051 kg 06.09.17

omistaja Jussi Moilanen, Paltamo Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala Pohjola MTY, Mynämäki M. Höynälä / K. Mäkitalo, Eura Tuula ja Harri Olli, Virolahti Höynälä-Mäkitalo Mty, Eura Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala Pekka Suutari, Ristiina Kari ja Kirsi Lappalainen, Varpaisjärvi Merja Kallio, Taipalsaari Tammenpää mty, Angelniemi Juha Rinkinen ja Jani Huotari, Ruovesi Anna-Mari ja Kari Klemola Kari ja Kirsi Lappalainen, Varpaisjärvi Mirja ja Aaro Koljonen, Teuva Mirja ja Aaro Koljonen, Teuva Kari ja Kirsi Lappalainen, Varpaisjärvi Kari ja Kirsi Lappalainen, Varpaisjärvi Anne ja Juha Mertanen, Kontiolahti Kari ja Minna Savo, Kuorevesi Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala Merja Kallio, Taipalsaari Sonja Rauhamaa, Kärkölä Jukka-Pekka Köngäs, Tervola Riikka ja Mika Peltola Maija ja Marko Sankari, Yläne Jukka-Pekka Köngäs, Tervola MT Rantaniitty, Rääkkylä Sonja Rauhamaa, Kärkölä Alli Keinänen Tuula ja Harri Olli, Virolahti Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala Viikin Opetus- ja tutkimustila, Helsinki Kari ja Kirsi Lappalainen, Varpaisjärvi Leena ja Lasse Ristiluoma, Jurva MTY Finnilä, Haapajärvi Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Pohjola MTY, Mynämäki Kari ja Kirsi Lappalainen, Varpaisjärvi Tiina ja Hannu Pietikäinen Jarkko Sumiainen, Kuhmoinen Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila

2/2017 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

45

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.

62.

63.

64.

65.

66.

67.

68.

69.

70.

71.

72.

73.

74.

75.

76.

77.

78.

79.

80.

81.

82.

83.

84.

Lehmä synt.aika poik. isä emä K. Tattari 23.06.04 7 T. Miqur Riisi K. Täplä 08.12.04 10 L-K. Luiro K. Rosella J. Urrican-AF-GP83 25.06.05 6 B. B. Heligo J. Salama R. Upuli 03.03.05 10 S K Medalist ET Pumpuli Uuttera 12.02.05 8 T. Miqur Ihme Utelias 17.05.05 8 J. Ruskaika Läppä Tähtisilmä 08.12.04 8 V-V. Rana ET Rypäle P. Yrri 06.09.07 P. Tilli Serry Venetsia 02.01.07 7 K. Kelli Platina U-S. Äppelsider-AF-GP81 13.09.07 8 D-S. Hector K. Upsider ET BKM Stjärna-AF-EX912E 02.08.04 8 Komålen Stjärna1096 M. Tilli AF-GP83 02.11.04 9 D. C. Pat Laro Omena V. Vuokko 23.10.06 8 K. Lens V-O. Solmukki Ynnä AF-G74 08.08.07 7 S. W. Conn Täplä Ametist 15.01.08 6 Y-H. Pikapp Rubin Tinga AF-G76 07.11.04 9 T. Miqur Ringa J. Useful-AF-GP80 23.08.05 7 B. B. Heligo J. Suosikki Almu 15.07.08 6 V. Volppa Siru R. Tityy AF-EX90 9 K. Ice Man ET R. Omenankukka Alva 07.12.07 6 P. Umuli Troll P. YrttiAF-GP82 13.01.07 7 K. Dupont ET P. Timjami M. UpeaAF-VG80 05.12.05 8 S. W. Conn Iiris YeniAF-G76 16.05.07 8 Stenslanda Tuuti Unikko 10.08.05 8 W. Samuli Selema Viivi 14.09.06 8 P. Tili ET Säde N. Amalia-AF-GP81 01.03.08 7 K. Darude ET Vekku H. Anne 26.03.08 7 N. Oopium H. Vilma R. Yllätys 18.07.07 U. Ultra Tähti J. Ullevi AF-G78 03.04.05 8 R. Salama ET ChagårdAF-F69 Valo 21.11.06 7 H. Manne Ripsa L. Apropo-AF-GP81 01.04.08 7 D. C. Poker ET Uranus J. Yosetti-AF-GP82 05.06.07 7 D-S. Hector H. Rosetti ET J. Jaffa 12.11.07 7 K. He-Man ET J. Uffis AT Vitsa 15.10.06 8 W. V Pardner AT Ripsa R. Öörika 25.11.07 P. Osandur Talvi P. ValkovuokkoAF-GP84 12.01.06 9 B. Copper P. Primula Vilijonkka 04.10.06 8 K. Telli Taika Yucca 30.11.07 5 P. Osandur Unikko R. Ylva AF-G75 24.08.08 M. Calimero Talvi Akleja 20.11.08 6 H. Valfrid Fuchsia Tupukka 07.04.04 10 V. Pohina Napukka Ässä-Mix 18.04.07 8 K. Urotyö Tirma

emänisä emänemä elinikäistuotos K. Kelli - 94 019 kg 28.08.16 H. Julli K. Onnetar 93 783 kg 06.09.17 K. Kari Peikko 93 426 kg 28.09.16 Stöpafors - 91 249 kg 22.09.16 S. Ahjo Akka 90 733 kg 15.09.17 K. Vihtori 90 733 kg 15.09.17 N. Ooppium Leku 90 493 kg 27.08.17 K. Jerry Kukka 89 879 kg 09.09.17 Galant Nixnax 89 296 kg 16.09.16 S. W. Conn K. Jerry Virginia ET 89 262 kg 06.09.17 B Jurist Stjärna1033 88 672 kg 28.09.16 P. Intressi Mansikka 87 937 kg 23.08.17 H. Kingi Petunia 87 155 kg 15.09.17 Peterslund Melba 85 782 kg 12.09.17 B Jurist Kristall 85 074 kg 16.08.17 H. Kingi Olivia 84 725 kg 27.07.16 W. V Pardner J. Mielikki 84 310 kg 28.09.16 R. Kapsu Otava 84 291 kg 06.09.17 K. Oleksi Y . Myy 83 865 kg 22.09.16 T. Miqur Piggy 83 573 kg 16.08.17 Trident`s Lot P. Misteli 82 696 kg 13.09.17 P. Arhippa Emilia 82 250 kg 02.06.17 J. Pängt Pyry 82 159 kg 14.09.17 P. Patu Puuteri 81 521 kg 27.08.17 V. Laiva Pamela 81 878 kg 27.08.17 Alves Nekku 81 642 kg 06.09.17 L. Ipollo Sanni 80 576 kg 23.08.17 A. Pokeri Ruusu 80 207 kg 12.09.17 B Jurist Macgård 79 957 kg 20.11.16 P. Orkko Netti 79 709 kg 15.09.16 B. Copper Sirppi 79 661 kg 06.09.17 F. Cornelius ET Hjärta 228 79 531 kg 06.09.17 K. Trident J. Suffeli 79 358 kg 30.08.17 K. Kelli Nipsu 79 165 kg 06.09.17 T. Miqur

78 975 kg 15.09.17 S. Jehta ET Lyyra 78 871 kg 13.09.17 P. Raati Rakas 78 849kg 27.08.17 Lindero Pupola 78 303 kg 18.08.16 L-K. Luiro

77 960 kg 12.09.17 Brenden Tussilago 77 705 kg 16.08.17 S. Lossi Kukka 77 683 kg 27.0817 Trident`s Lot Pipari 77 552kg 15.09.17

omistaja Merja Kallio, Taipalsaari MTY Immonen Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Mirja ja Aaro Koljonen, Teuva Tiina ja Hannu Pietikäinen Tiina ja Hannu Pietikäinen MTY Finnilä, Haapajärvi Pohjola MTY, Mynämäki Viikin Opetus- ja tutkimustila, Helsinki Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Heli ja Antti Teiskonlahti, Ylöjärvi Tuula ja Harri Olli, Virolahti Sonja Rauhamaa, Kärkölä Tammenpää mty, Angelniemi Asko ja Heli Hakamaa, Kauhajoki Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Kati ja Matti Lakso, Kauhajoki Mirja ja Aaro Koljonen, Teuva Tammenpää mty, Angelniemi Pauliina Pakkasmaa, Lohja Heli ja Antti Teiskonlahti, Ylöjärvi Kari ja Kirsi Lappalainen, Varpaisjärvi MTY Finnilä, Haapajärvi MTY Finnilä, Haapajärvi Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Ritva ja Marko Haarala, Artjärvi Sonja Rauhamaa, Kärkölä Minna Laakso ja Pasi Kotila, Toholampi Hietakorpi AY, Vimpeli Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala Mirja ja Aaro Koljonen, Teuva Elina ja Mika Kavander Pauliina Pakkasmaa, Lohja MTY Finnilä, Haapajärvi Tammenpää mty, Angelniemi Sonja Rauhamaa, Kärkölä Tammenpää mty, Angelniemi MTY Finnilä, Haapajärvi Marko Tossavainen

Ayrshire-lehti

46

2/2017

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

Lehmä 85. Viini AF-G77 86. J. Allison-AF-GP84 87. R. Ansa AF-GP80 88. P. Vuoksi 89. L. Ice TomettaAF-VG85 90. H. Erehdys 91. Ännä 92. Yöntähti 93. Älykkö 94. R. Äänikki 95. Yammayamma 96. Y. Yatsi 97. Elma 98. Ystävähyvä 99. K. Elizza 100. Wagner 101. Aamu 102. Yökkönen 103. P. Ärri 104. Viikuna 105. V-O Anonyymi 106. P. Vehnä 107. R. Aurinko AF-GP80 108. Appelsiini 109. H. Äpyli 110. Enna 111. Vappu 112. Ainu 113. P. ValeriaanaAF-VG85 114. R. Euro AF-G70 115. P. Viina 116. Aamutar 117. Fani 118. Ynnä 119. Emma 120. M. Ananas 121. K. Vunktio-et AF-G75 122. Ässämix 123. Epoxi 124. Emäntä AF-G75 125. Yötär AF-G73

synt.aika poik. isä emä 18.06.06 6 P. Orkko Tytti 15.10.08 6 K. Happiness ET J. Usa 29.08.08 D. C. Poker ET Raita 28.12.06 R. Toveri Teno 09.09.03 8 K. Ice Man ET Tometta 26.01.09 7 Andersta H. Viola 21.07.07 K. Uliver ET Unelia 31.01.07 7 P. Orkko Pulmu 12.09.07 8 K. Upsa Unikko 07.06.07 8 K. Darude ET R. Uniikki 24.10.07 7 A. Peace ET Ryffeli 27.02.07 8 K. Jerry Tango 08.09.09 6 VRK Viken King Valma 18.06.07 6 N. Oopium Unikko 09.01.09 7 D-S. Hector Rst Viennetta 02.09.06 7 Y. Töminä ET Tosca 07.12.08 6 A. Vormula Pusu 12.09.07 6 R. Unless Ulriikka 13.06.07 R. Uamu Uuri 19.03.06 8 P. Melli Rusina 25.09.08 6 R. Orava V-O Villi 12.12.06 7 K. Dupont ET P. Tähkä 23.02.08 L. Modem Ruso 12.06.08 7 H. Piuha Sitruuna 11.11.07 6 P. Orkko Pipa 10.01.09 7 K. Happiness ET Utopia 26.03.06 8 S. W. Conn Tentti 21.12.08 7 A. Pate Uina 26.12.06 7 S. W. Conn A. Ruis-ET 02.10.09 V. Ylimys R. Äyri 15.07.06 P. Orkko Sahti 18.03.08 7 P. Orkko Shaahitar 08.05.06 9 K. Saari Rosmariini 16.01.07 7 L. Darude Raikas 01.05.09 6 A. Safir ET Uura 18.04.08 7 L. Uddepum ET M. Timantti 14.01.06 8 K. Ice Man K. Saldo 29.11.07 7 A. Peace Töxtöx 22.02.09 5 A. Riirakki Öpex 09.08.09 T. Virkee Yty 11.10.07 8 N. Opium Sorja

emänisä emänemä K. Kari Missi M. Volage ET Lisa H. Kuopus Oodi M. Rocky ET Ober E. Startone Tometta P. Orkko H.Roosa K. Silver S. Jehta Muru A. Nutria Riemu K. Ice Man ET L. Jiffe Onneli B. Copper Ramona E. Toni Pöpyli P. Melli Soilikki Special K L.J. Tometta A. Bigmaker ET Oodi R. Johde Jippo K. Kari Sussu Special K Oori S. Joakim Orkidea P. Osandur T. Miqur A. Ruis-et Krejstad Lasso R-M. Pora Omena H. Hörö Laava A. Ohitus Palava K. Jerry Rimma V. Sanoma Oinas K. Kelli Ostara-ET L. G. Mischief Ultra K. Nelson ET Sahti H. Kingi K. Osteri N. Opo Oona W. V Pardner Kaino M. Ramppi Siri T. Miqur Rinsessa Peterslund K. Plus M. Volage ET Parfait N. Oopium

Y-T. Oilo Nelli R. Kapsu Pupu

elinikäistuotos 77 350 kg 11.09.17 77 140 kg 06.09.17 77 097 kg 12.09.17 76 705 kg 09.09.17 76 490 kg 28.08.16 76 242kg 23.08.17 76 190kg 15.09.17 76 051 kg 24.08.17 76 027 kg 06.09.17 75 987 kg 05.09.17 75 609 kg 24.09.16 75 431 kg 06.09.17 75 387 kg 01.09.17 74 979 kg 06.09.17 74 605kg 30.08.17 74 569 kg 25.07.16 74 353 kg 27.08.17 73 971 kg 06.09.17 73 295 kg 09.09.17 73 293 kg 03.01.17 73 263 kg 15.09.17 72 923 kg 13.09.17 72 910 kg 12.09.17 72 613 kg 01.09.17 72 168 kg 06.08.17 72 023 kg 15.09.17 71 900 kg 15.09.17 71 571 kg 14.09.17 71 431 kg 06.07.16 71 347 kg 12.09.17 71 039 kg 09.09.17 71 032 kg 06.09.17 70 853 kg 31.08.16 70 691 kg 10.09.16 70 680 kg 14.09.17 70 565 kg 13.07.17 70 353 kg 31.08.17 70 298 kg 16.09.16 70 239 kg 15.12.16 70 210 kg 15.09.17 70 146 kg 11.09.17

omistaja Hanna ja Jyrki Jaara, Suomussalmi Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Sonja Rauhamaa, Kärkölä Pohjola MTY, Mynämäki Merja Kallio, Taipalsaari Ritva ja Marko Haarala, Artjärvi Piia-Maria ja Jarkko Rautiainen Salla Rautio, Akaa Kati ja Matti Lakso, Kauhajoki Merja Kallio, Taipalsaari Tuula ja Harri Olli, Virolahti Mirja ja Aaro Koljonen, Teuva Hietakorpi AY, Vimpeli MTY Immonen Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala Juha Rinkinen ja Jani Huotari, Ruovesi MTY Finnilä, Haapajärvi Kati ja Matti Lakso, Kauhajoki Pohjola MTY, Mynämäki MTY Finnilä, Haapajärvi Tuula ja Harri Olli, Virolahti Pauliina Pakkasmaa, Lohja Sonja Rauhamaa, Kärkölä Minna ja Pasi Lintilä, Toholampi Ritva ja Marko Haarala, Artjärvi Riikka ja Mika Peltola Anne ja Juha Mertanen, Kontiolahti Kari ja Kirsi Lappalainen, Varpaisjärvi Pauliina Pakkasmaa, Lohja Sonja Rauhamaa, Kärkölä Pohjola MTY, Mynämäki MTY Immonen Ari ja Marjo Potila, Hämeenkyrö Jussi Moilanen, Paltamo Kari ja Kirsi Lappalainen, Varpaisjärvi Asko ja Heli Hakamaa, Kauhajoki Asko Taivalmäki Viikin Opetus- ja tutkimustila, Helsinki Tammenpää mty, Angelniemi MTY Helkamäki Hanna ja Jyrki Jaara, Suomussalmi

2/2017 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

47

Ayrshire-lehti

2/2017

Ayrshire SATATONNARI Taateli, Hirvitarhan tilan ensimmäinen satatonnari 100 000 kilogrammaa - tuo maaginen rajapyykki. Viimein tuo raja saatiin myös meidän karjassa rikottua, kun Taateli ylitti sen huhtikuun mittalypsyssä. Helpolla se ei tullut, mutta sitäkin ylpeämpi siitä saa olla. Taateli, tuo iso lempeä lehmä, jonka kanssa on tullut paljon nähtyä ja koettua.

Taateli syntyi vuonna 2004, vuosi robotin käyttöönoton jälkeen. Se on suvultaan ehta suomiayrshire. Taatelin isä on Ojaniityn Rumba ja emänisä Saarisen Narsku. Luokitettu tämä vanha mamma on AFGP80 eli kyseessä on myös All Stars -lehmä, kun paras 305

päivän tuotos on ollut 11 789 kg - 3,93 % - 3,42 %.

Valitettavasti Taatelin tyttäret eivät ole olleet yhtä kestäviä. Ensimmäinen tytär, Don Sher Hectorista oleva Ylläri, kuoli kahden kuukauden iässä.

Seuraavana vuonna saimme Taatelilta Aallotar-nimisen tyttären Des Prairies Felixistä.

Aallotar ehti poikia kerran tehden Palmyra Tri-Star Realitystä tyttären, joka sai nimeksi Hile. Valitettavasti menetimme Aallottaren parin kuukauden kuluttua poikimisesta eräiden kiimabileiden jälkeen. Tytär Hile kuitenkin ehti poikia kahdesti, ennen kuin jouduimme

Taateli yhdeksännen ja viimeiseksi jääneen vasikkansa, Onnin, kanssa. Kuva Suvi Mertanen

48

poistamaan sen utareterveysongelmien takia. Hile poiki ensimmäisen kerran Jelyca Obliquesta tehden lehmävasikan nimeltä Kide. Kide kuoli mystisesti kahden kuukauden ikäisenä. Toisen tyttärensä Laineen Hile poiki Ayr-Phoe Ideostarista. Laine on nyt kerran poikinut ja meillä on ollut ongelmia saada se tiineeksi.

Toivottavasti saamme lehmän tiineeksi, sillä tämän linjan jatkuminen karjassamme on nyt Laineen varassa.

Taatelilla oli myös kolmas tytär, Des Prairies Potterista oleva Eurotar, joka oli tilamme ensimmäinen eläin, joka

kävi näyttelyissä. Eurotar oli mukana vuoden 2010 Muurikissa, joka järjestettiin Kiteellä.

Eurotar sijoittui 6 - 11 kk ikäisten suuressa 13 hiehon luokassa hienosti neljänneksi.

Eurottaren ansiosta saimme kipinän näyttelyitä kohtaan.

Valitettavasti Eurotar poiki vain kolme kertaa tehden neljä sonnipoikaa. Viimeinen poikiminen ei mennyt putkeen, sillä Eurotar poiki Nexus Dreamerista kuolleet sonnikaksoset ja sai poikimisen yhteydessä sisäisen verenvuodon, eikä kuntoutunut.

Lopuilla kuudella poikimakerralla Taateli teki sonnipojan.

Taateli juuri ennen yhdeksättä poikimista. Kuva Suvi Mertanen

2/2017

Ayrshire-lehti

Ayrshire SATATONNARI

Hirvitarhan Onni (isä Palmyra Jerry Bendig) lähti tilasonniksi. Kuva Suvi Mertanen

Taatelin tytär, Hirvitarhan Eurotar AF-GP81 (isä Potter) vuonna 2013 kaksi kertaa poikineena. Kuva Suvi Mertanen

Viimeisimmässä poikimisessa, joka jää valitettavasti myös Taatelin viimeiseksi poikimiseksi, se teki sonnipojan Palmyra Jerry Bengistä. Tämä sonni lähti tilasonniksi Pirjo Vanha-

mammaa. Emme meinanneet saada sitä tiineeksi enää kahdeksannen poikimisen jälkeen, ja nyt alkaa vanhuus vaivata.

Mikään ei ole ikuista ja toivottavasti suku jatkuisi vielä

lalle. Toivottavasti Onni-pojalla on hieman parempi tuuri kuin siskoillaan, ja suku saisi jatkoa.

Valitettavasti Taatelin taru on tullut pikkuhiljaa päätökseen ja emme enää siemennä

edes jossain muodossa, jos ei, niin tämä lehmä jätti kuitenkin ikuisen jäljen meidän jokaisen sydämeen.

Suvi Mertanen

Rakkaudesta Ayrshireen – sukupolvesta toiseen

POHJOLAN AYRSHIRE Pohjola mty | Katavaistentie 37, 23140 Hietamäki vilma.pohjola@gmail.com

49

Ayrshire-lehti

2/2017

Ayrshire SATATONNARI

Satatonnari Taide

Satatonnari Taide. Kuva Riikka Peltola

Muistan, kuinka yläasteikäisenä lypsäminen oli yhtä muttaa lukuun ottamatta oikein mukavaa puuhaa. Tuo ”mutta” oli Ruttu.

Oman arvonsa hyvin tunteva rouva, joka vuodesta toiseen sai aikaan jännitystä lypsytyöhön. Sitä piti aina lähestyä määrätietoisesti ja kiinnittää

lypsykone varmoin ottein.

Epävarmoja ja hermostuneita lypsäjiä se koulutti kipakalla potkulla. Olikin ihanaa, kun Rutun tytär Jakkara osoittautui hyväluonteiseksi ja Jakkaran tytär Mööpeli oli vasikasta alkaen navetan kiltein lehmä, suuri jättiläinen, jolla lapsetkin saivat

kokeilla ensi kertaa lypsämistä.

Taide syntyi kovasti toivottuna lehmävasikkana, olihan sen takana yksi silloisista lempisuvuistamme. Emä Rokokoo poiki ensimmäisen kerran, mutta emänemä Mööpeli ja emänemänemä Jakkara lypsivät neljä ja kuusi kertaa poikineina parhaita vuosiaan.

Niin kuin tiedämme, toisia lehmiä sanotaan suuriksi persooniksi, luonteikkaiksi tai jotain, ja toisia huonoluonteisiksi. Joskus näiden välinen ero on hyvin häilyvä. Niin kuin Ruttukin, Taide kuului ehdottomasti ensimmäisiin.

Upea suuri persoona, joka kyllä valitsi hoitajansa ja kertoi mielipiteensä kaiken maailman tilapäislypsäjistä ja harjoittelijoista. Kyllä pötsiä kuuntelemaankin tarvitaan ihan oikea eläinlääkäri.

Taide aloitti uransa vahvasti: ensimmäinen kausi oli yli 9 000 kg ja seuraavat kolme ylitti 11 000 kg. Neljännen kauden lopulla Taiteella oli hengen-

lähtö lähellä. Ihmettelimme isännän kanssa apeaa tunnelmaa kotona, kun saavuimme hääyötämme viettämästä. Pian meille tunnustettiin, että eläinlääkäri oli tulossa katsomaan Taidetta, joka oudosti halvaantuneena makasi tiedottomana navetassa. Kohtauksen syyksi osoittautui kaliuminpuutos ja oikean lääkityksen jälkeen Taide oli taas jalkeilla.

Vähän yli satatonnia lypsettyään Taide umpeutettiin pitkälle umpikaudelle odottamaan kymmenettä poikimistaan. Umpiaikana Taide kuitenkin loukkaantui eikä se enää parantunut. Muistan, kuinka itkin silloin, kun Ruttu löydettiin aamulla kuolleena parrestaan ja samalla lailla jäi navettaan iso paikka tyhjäksi myös Taiteen jälkeen.

Vaikka Taide kaikesta huolimatta oli yksi omista, isännän ja karjanhoitajien lempilehmistä, niin täytyy myöntää, että onneksi Taiteen ainoa tytär Laulu AF-GP83 on tullut

Taiteen emälinja ja jälkeläiset Lehmuston tilalla Miss Bendig of Garlaff

isä (Hynn Again of Garlaff)

isä (Blood for Ever of Wynholm)

Spottie of Garlaff

Young Spottie of Knockterra >

1901-1915

1912-1923

1923-1938

s.1931

s.1934

s.1944

1951-1962

(Firm Resolution of Knocterra)

(Fhor Robb)

(Lord Munter av Laxpojo)

(P.Butter)

(S.Juoma)

(Tellus)

(H.Vesa)

Bella (Knocterra Bell)

Julia

Chira

Kickan

Nina

Sorja

Soma

s.1956

s.1965

1969-1980

1973-1984

1979-1988

(M.Monark)

(J.Deccari)

(A.Hurmuri)

(N.Siilo)

(T.Verkko)

Lumikki

Niina

Sarpa

Ynnä

Kuopus

1985-1997

1995-2008

1998-2009

2002-2008

2004-2017

s.2014

s.2016

(I-K Aatos)

(K.Rokki)

(V.Aika)

(Krejstad)

(Jerry)

(Cacyked)

(Feton)

Laulu

Nuotti

50-t

>

50-t

Ruttu

Jakkara

Mööpeli

Rokokoo

Taide

75-t

95-tn

95-tn

44-tn

100-tn

50

>

2/2017

Ayrshire-lehti

Ayrshire SATATONNARI

Taiteen tytär Laulu (i. Cacyced) on aloittanut uransa mukavasti ja on hyväluonteinen ja nopealypsyinen ensikko. Kuva Riikka Peltola

Ruttu oli aikanaan suosikkilehmiämme, eikä suotta, onhan sen jälkeläisissä muiden kestävien ja korkeatuottoisten lehmien lisäksi toinen satatonnarikin; Suttu (i. Juonolan Pisnes) yht. 101 880 kg, paras 305: 12 588-4,3-3,3. Kuva Riikka Peltola

luonteensa puolesta enemmän mummoonsa ja isomummoonsa. Laululla on myös tytär

kunsa lehmien tapaan pitkäikäisiä, hyvätuotoksia ja lempeällä tavalla suuria persoonia.

Nuotti sonnista VR Alatalon Flame Feton, joten suku jatkuu ja toivottavasti näistä tulee su-

Riikka Peltola

Historian siipien havinaa Anna Leena Kemppainen lähetti valokuvan, joka on otettu Kiuruvedellä Salmenkylässä vuonna 1968 tai 1969. Kuvassa Helga Keränen lypsää Laine-nimistä lehmää ja kuvan oikeassa laidassa näkyvä lapsi on kuvan lähettäjä. Laine oli syntynyt 15.9.1963 ja se poistettiin karjasta 8.3.1978 kaksitoista kertaa poikineena.

Laineen isä oli Häkkilän Ikämies (isä Don Ylimys) ja emä Ille (emänisä ei ole tiedossa).

Nykyään tilaa isännöivät Katri ja Antti Keränen.

Tilalla on edelleen lypsykarjaa ja myös Laineen sukua löytyy yhä karjasta.

51

Ayrshire-lehti

2/2017

Lehmäpersoona – The Lehmä Moision Tiska Tiska syntyi Moision karjaan 14.10.2004 Arto Moision isännöidessä tilaa. Allekirjoittaneen ottaessa karjan haltuunsa Tiska oli reilun vuoden ikäinen pieni hieho, joka kuitenkin siemennettiin ajallaan koostaan huolimatta. Lisää kokoa en jäänyt odottelemaan, koska Tiskan emä Riska lypsi karjassa, eikä sekään ollut liialla koolla pilattu. Nyt sukua jo enemmän nähneenä tiedän, että pieni koko on tässä lehmäperheessä todella vallitseva ominaisuus.

Kun Tiskan poikiminen sitten lähestyi, siirsimme sen Moision vanhan emännän Irjan kanssa hiehoparresta lypsävien paikalle. Ja olihan se aika koominen näky - siinä se todella suurisarvinen, vierustovereitaan 20 Moision Tiska, karjan viimeinen sarvipää. Kuva Jani Huotari

M. ESCORT Viikin Record M. YÖTÄR Pellonpään Taara

M. ILTAMAT Moision Apulanta M. JUBILEUM Rosehill Rhythmajig M. HIMPSKATTI D. P. L. Hammer ET

MOISION TISKA Rantalan Kapsu

M. AINASKAAN M. Valerdo

M. KUITESKAAN S K Medalist ET M. LAISINKAAN D. F. Perfect ET M. NIISKÄÄN Lagace Motown ET

52

cm matalampi tyllerö sitten oli. Hetken aikaa käytävällä seisottuamme totesin Irjalle, että ”tuo käppänä ei taida kovin kauan paikkaansa pitää”.

Enpä osannut arvata kuinka väärässä olinkaan. Näillä sanoilla saattelin Moision ensimmäisen tulevan satatonnarin parteensa, jossa hän saikin maagisen maitomäärän täyteen heinäkuun mitassa vuonna 2015. Tiska asui parressa, kunnes koko karja, Tiska mukaan lukien, marssi uuteen navettaan iltalypsylle Tiskan syntymäpäivänä 14.10.2015. Sitä ennen Tiska karjan ainoana sarvipäänä joutui luopumaan kruunustaan. Moision ensimmäistä satatonnaria juhlittiin 2.10.2015 uuden navetan avoimien ovien sekä allekirjoittaneen 40-vuotissyntymäpäivän kanssa yhtä aikaa.

Tiska on lypsänyt parhaana vuotenaan 14 356 kg, pitoisuuksilla 3,52 - 3,23. Keskimäärin Tiska on lypsänyt

M. IHANA T. B. Everest ET

M. MUKAVA M. Woodrow ET

M. LAISKA De La Plaine Prime

M. NUUSKA Lagace Motown ET

M. LIESKA Lagace Ristourn M. NUUSKUTTI F. S. Predator ET

M. NUOSKA Lagace Motown ET M. OSKARI P. Bendig Roush ET

vuodessa 11 409 kg, pitoisuuksilla 3,94 - 3,34. Siemennyskortit tällä rouvalla eivät ole kaikkein kauneinta luettavaa, ellei halua pelkästään katsoa, mikä sonni milloinkin on ollut karjanjalostajan suosiossa. Etupuoli korteista on hyvinkin täynnä, toiseen tiinehtymiseen tarvittiin peräti 10 siemennystä. Tämän lehmän kohdalla sitkeys kuitenkin palkittiin. Kortin kääntöpuoli on sen sijaan hyvinkin

2/2017

Ayrshire-lehti

Lehmäpersoona - The Lehmä tyhjä. Ennen satatonnariuttaan Tiska oli eläinlääkärin kanssa tekemisissä ainoastaan kolme kertaa. Kerran magnesiumia, kun rouva hoippui navettaan kuin juovuksissa olisi ollut.

Kerran kalkkia poikimahalvaukseen ja sairastipa hän varttuneilla päivillään viidennellä kaudella yhden utaretulehduksen.

Sanotaan, ettei vanha koira uusia temppuja opi, mutta vanha lehmäpä oppii. Komeat sar vensa menettänyt Tiska sopeutui pihattoelämään siinä missä nuoremmatkin virkasisarensa. Ruoka ja juoma löytyivät heti ja lypsyllä käynti luonnistui alusta pitäen, kunhan vaan

Talviulkoilu pitää mummolehmän vetreänä. Kuva Jani Huotari

Moision Tiska Tiska was born in the Moisio herd on the 14th of October 2004, when Arto Moisio was the owner of that farm. When I took over the herd, Tiska was a little heifer of just over one year. Despite her small stature she was inseminated on time.

I didn’t wait for her to get bigger, because her dam, who was milking in the herd, was small, too. Now, after seeing more of this cow family I know that the small size is very dominating.

When Tiska was due to calf she was brought from the heifers’ tie-stall to the tie-stall of the milking cows, with the help of the former farmers mother, Irja. Tiska looked quite ridiculous standing there with her big horns 20 cm lower than her neighbors. After standing a while behind her, I said to Irja: ”That dwarf won’t keep her place too long.” I didn’t know then how utterly wrong I was. With those words, I had just brought the first cow, to become a 100-ton cow at Moisio, to her stall, where that magical amount of milk was reached in July 2015. Tiska stood at her place, until the whole herd and Tiska with them, walked into the new free stall just in time for the evening milking on Tiska’s birthday on the 14th of October 2015. Before that Tiska, as the only cow still with horns in that herd, had to give up her crown. Moisio’s first 100-ton cow was celebrated with an open house occasion in the new free stall on the 2nd of October and I celebrated my fortieth birthday.

During her best year Tiska has milked 14 356 - 3.52 3.23. Her average is 11 409 - 3.94 - 3.34. Her insemination cards are not pretty to read, if you didn’t particularly look for what sires had been used. The cards are very well filled in the front side. Tiska needed 10 inseminations for her second pregnancy. Despite of that, persistence payed off for this cow. The back of the cards are quite empty. Tiska needed

lypsäjä huolehti, ettei muori joutunut aseman oikealle sivulle. Ikänsä oikealta puolelta lypsetty jääräpäinen diiva ei siedä vasemmalta puolen tissin kopelointia vieläkään. Vaikka kävelytahti on ollut tovin majesteetillisen verkkainen, niin lypsyasemalla mielipide-erot tulevat kyllä julki harvinaisen selvästi.

Tiska on poikinut viimeksi 4.3.2016 ja alkaa olla tuotoskautensa ehtoopuolella.

Siementämis/siementämättä jättämispäätöstä vatvoin kauan tullen lopulta siihen tulokseen, etten enää rasita vanhaa poikimisella. Jälkensä Tiska on ehtinyt todellakin jättää

a veterinary only three times before she became a 100-ton cow. Once she needed magnesium, when she stumbled into the barn as if she were intoxicated. Once she had a milk-fever and during her fifth lactation she had mastitis.

It is said, that you can’t teach an old dog to sit, but an old cow can still learn a lot. Even though she had lost her splendid horns, she got used to the living in a free stall as well as her younger colleagues. She found her way to the food and water immediately and the milking went well right from the beginning, if the milker just made sure she didn’t end up on the right side of the milking parlor. Like the stubborn diva she is, who always have been milked from the right side, she can’t stand, that anyone paws her udder from the left side.

Even though she has moved very majestically and slowly for a long time, she very clearly expresses her mind about different opinions in the milking parlor.

Tiska calved on the 4th of March 2016 and her production is going towards its end. I pondered for a long while, if I should have her inseminated or not and concluded, that I shouldn’t tire her with yet another calving. Tiska has left a lot of progeny in the Moisio herd, today there are 12 descendants in different generations. Even one ”straight flush” of five generations still alive. Writing this the difficult decision has been made and Tiska is reported to the final trip to the slaughter house. The last tears were meant to be shed at the time when this magazine was printed, but… the fate (or the irony of the fate?) seems to have decided that this tough cow isn’t going to leave, other than with her feet first. Her life has been saved on numerous occasions before, due to her softhearted caretakers and she hasn’t had to get into the truck. She isn’t going to do that this time either, she has lost even her remaining ear tag. Maybe letting her get dry and retire, would be the right alternative?

Juha Rinkinen 53

Ayrshire-lehti

2/2017

Lehmäpersoona - The Lehmä Viisi sukupolvea, (vas.) Moision Tiska (Rantalan Kapsu x Suontaan Jehta), M. Ainaskaan, M. Himpskatti, M. Lieska ja M. Nuoska.

Kuva Frank Robinson

Moision karjaan – tällä hetkellä karjassa on yhteensä 12 Tiskan jälkeläistä eri polvissa. Myöskin komea ”värisuora”, viisi sukupolvea yhtä aikaa elossa.

Tätä juttua viimeistellessä oli kipein päätös jo tehty ja Tiska oli ilmoitettu Pietarsaaren seuramatkalle. Loppuitkut piti olla itketty ennen kuin tämä lehti tulee painosta, mutta … kai sen on kohtalo määrännyt (liekö ivallaan), ettei tämä sitkeä sissi poistu vahvuudesta muuten kuin jalat edellä.

Monta kertaa jo aiemminkin

hän on säästänyt henkensä viime tipassa jommankumman hoitajansa hellyttyä eikä Tiska ole noussut auton kyytiin. Eikä

Moision Tiska Tiska föddes i Moisios besättning 14.10.2004, när Arto Moisio var husbonde på gården. När undertecknad övertog besättningen, var Tiska en liten kviga på drygt ett år, som trots sin ringa storlek inseminerades på rätt tid. Jag väntade inte på, att hon skulle bli större, för Tiskas mor Riska, som ingick i besättningen, var inte heller överhövan stor. När jag nu har sett flera avkommor av denna familj, vet jag att småväxtheten dominerar.

När Tiska skulle kalva flyttades hon från sitt kvigbås till de mjölkande kornas bås, med hjälp av Moisios äldre husmor Irja. Tiska såg ganska komisk ut, där hon stod med sina stora horn 20 cm lägre än någon av sina båskamrater. När vi stått en stund på gången och betraktat dem, sade jag till Irja ”den där dvärgen blir inte långvarig”. Jag kunde inte ana hur fel jag hade. Med de orden hade jag följt Moisios första blivande 100-tonnare till hennes nya bås, där den magiska mjölkmängden uppnåddes i juli 2015. Tiska stod i sitt bås tills hela besättningen, också Tiska, tågade till den nya ladugården, lagom till kvällsmjölkningen på Tiskas födelsedag den 14.10.2015. Före det hade Tiska, som den enda kon med horn, fått avstå från sin krona. Moisios första 100-tonnare firades med öppet hus i nya lösdriftsladugården, samtidigt som undertecknad firade sin 40-årsdag.

Tiska mjölkade 14 356 - 3.52 - 3.23 under sitt bästa år.

I medeltal har Tiska mjölkat 11 409 - 3,94 - 3,34. Insemineringskorten för denna ko är inte någon uppbyggande läsning, om man inte bara har velat se vilka tjurar, som använts. Korten är mycket väl ifyllda på framsidan, för den andra dräktigheten fordrades det hela 10 insemineringar. Uthålligheten lönade sig trots allt, när det gällde Tiska. Baksidorna av korten är ganska 54

nouse muuten seuraavaankaan kuormaan, tällä kertaa syynä toinenkin pudonnut korvamerkki. Olisiko umpeutus ja

eläkepäivät kuitenkin se oikea vaihtoehto?

Juha Rinkinen

tomma. Tiska har behövt veterinär endast tre ggr innan hon blev 100-tonnare. En gång led hon av magnesiumbrist och vinglade in i ladugården, som om hon varit berusad. En gång hade hon kalvningsförlamning och under sin femte laktation hade hon en juverinflammation.

Det sägs, att man inte kan lära en gammal hund att sitta, men en gammal ko kan lära sig nya saker. Trots att hon förlorat sina ståtliga horn, anpassade sig Tiska till lösdriftslivet lika väl, som sina yngre kollegor. Till mat och dryck hittade hon genast och mjölkningen gick också bra, bara mjölkaren såg till att Tiska inte hamnade på mjölkstationens högra sida. Som den envisa diva hon är, som hela sitt liv har blivit mjölkad från höger, tål hon inte något trevande på juvret från vänstra sidan.

Fastän hon sedan länge rör sig med majestätisk långsamhet, så kommer nog de avvikande åsikterna i mjölkstationen fram på ett mycket tydligt sätt.

Tiska kalvade senast 4.3.2016 och börjar vara i slutet av sin produktiva era. Jag funderade länge på om jag skulle låta inseminera henne eller inte och kom till slut till det resultatet, att jag inte mera anstränger henne med ännu en kalvning. Tiska har lämnat en hel del efterkommande i Moisios besättning – för tillfället finns det 12 stycken i olika generationer. T.o.m. en ståtlig ”straight flush”, fem generationer är samtidigt vid liv. När jag skriver detta, är det svåra beslutet fattat och Tiska är anmäld till ”sällskapsresan” till Jakobstad. De sista tårarna skulle vara fällda innan denna tidning gått i tryck men.... ödets (ironi?) tycks ha bestämt, att denna sega ko ger sig av endast med fötterna före. Många ggr tidigare har hennes liv i sista stund räddats av en ömhjärtad skötare och Tiska har inte behövt stiga in i bilen. Det gör hon inte heller denna gång, hon har tappat sitt andra öronmärke. Skulle en sinläggning och en pensionärstillvaro ändå vara det rätta alternativet?

Juha Rinkinen

2/2017

Ayrshire-lehti

Farmari 2017 Ayrshire Shown varachampion Rannan Liina AF-VG 86

Isä Burdette, 101pv keskimaito 41 kg Emä Rannan Iina AF-VG 85, isä Reality, paras 305 pv 10 434 kg, elinik.tuotos tähän mennessä 46,6 t Emänemä Rannan Tettiina AF-GP 84, isä Jerry, paras 305 pv 11 364 kg, elinik.tuotos 87,4 t Emänemän emä Rannan Riina AF-GP 81, isä R.Johde, paras 305 pv 11 050 kg

TERVETULOA TILAVIERAILULLE 23.11.2017!

Ranta Ayrshires Oy Aaro ja Mirja Koljonen, Teuva, 0400 861 988

55

Ayrshire-lehti

2/2017

Lehmuston robottinavetan avajaiset Riikka ja Mika Peltolan omistamalla Lehmuston tilalla vietettiin robottinavetan avajaisia 6.-7.8.2017. Sunnuntaina robottilypsyyn pääsivät Päivä maalla -tapahtuman yhteydessä tutustumaan lapsiperheet, kyläläiset ja muut kiinnostuneet, ja maanantaina oli vuorossa ammattilaispäivä. Yhteensä vierailijoita kävi kahden päivän aikana noin tuhat.

Robottilypsyyn siirtymisen ensimmäiset askeleet otettiin tilalla jo vuonna 2008, kun uusi pihattorakennus valmistui.

Pihatto rakennettiin lypsylehmämitoituksella, vaikka se alkuun tulikin hiehojen käyttöön. Lähes kymmenen vuotta

pihatossa viihtyivät omien hiehojen lisäksi myös hiehohotellin asukkaat. Muutostyön suunnittelu ja investointitukihaku tehtiin vuoden 2016 aikana ja rakennusporukka pääsi tositoimiin maaliskuussa 2017. Parsinavetan ja pihaton välissä ollut rehuvarasto eristettiin ja siihen rakennettiin tilat poikimakarsinalle, erottelualueelle ja robotille. Pihattoon tuli myös automaattinen seosrehuruokinta kiinteällä apesekoittimella ja mattoruokkijalla. Itse eläintilaan tehtiin vähäisiä muutoksia. Päätykäytävää levennettiin, välikäytävät muutettiin parsiksi ja osa ruokinta-aidasta vaihdettiin

Lehmuston uusi robottinavetta. Kuva Jouni Pitkäranta

56

lehmille sopivaksi. Robottilypsy alkoi 15.6. ja loput viimeistelytyöt tehtiin elo-syyskuussa avajaisten jälkeen Robottilypsyn lisäksi myös parsinavettalypsy on edelleen käytössä. Tarkoituksena on, että robottinavetassa lypsy käy mahdollisimman sujuvasti ja kaikki erityishoitoa vaativat lehmät lypsetään parsinavetassa.

Koska pihatosta on suora yhteys parsinavettaan, on eläinten siirto porttiratkaisujen ansiosta helppoa. Myös erottelu- ja poikimakarsinaan eläimet saa porttien ansiosta siirrettyä yhden henkilön voimin.

Ayrshirekarjaa on jalostettu määrätietoisesti robottilypsyyn

sopivaksi jo 2000-luvun alkupuolelta asti. Erityistä huomiota on kiinnitetty lehmien rakenteeseen ja lypsynopeuteen.

Työ on ollut tuloksellista, sillä niin kuin muutama vierailijoista totesi, Lehmuston tilan ayrshiret eivät kokonsa tai utarerakenteensa puolesta eroa ostokarjan mukana tulleista komeista holsteinlehmistä.

Myös lypsynopeus on kiitettävällä tasolla, joten näyttäisi siltä, että robotin kapasiteetti riittää mainiosti täyden navetan lypsyyn, vaikka keskituotosta saataisiinkin nostettua nykyisestä 10 000 kilosta.

Marjaana Peltola

2/2017

Uuden robottipihaton avajaiset Pirkko ja Tuomo Pääkkösen tilalla Kauhajoella 1.9.17. Ayrshirekasvattajien edustajina Sabine Holma ja Anna-Liisa Mäkelä emännän vieressä oikealla. Kuva Mirja Koljonen

Ayrshire-lehti

Katri ja Raimo Hietaharjun uuden pihaton avajaisia vietettiin 1.9.17 Kurikan Lohiluomalla. Kuvassa Katri Hietaharju uuden lypsyaseman edessä. Kuva Mirja Koljonen

57

Ayrshire-lehti

2/2017

Lähde: Paul R. Biagiotti, Hoard´s Dairyman 25.3.2017

Onko utareessa elämää – vastoin aiempaa tietoa, utareessa on luonnostaan mikrobeja ja niillä on tarkoitus Tähän asti varma käsitys on ollut, että maito on lehmän utareessa steriiliä eikä sisällä mikrobeja. Keväällä 2016 British Society of Chemistry julkaisi sekä amerikkalaisten että italialaisten tutkijoiden vahvistaman tiedon, että utareessa on luonnostaan lukuisia bakteerilajeja. Ne esiintyvät ja ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa moninaisin tavoin, samaan tapaan kuin suoliston bakteerit.

Tiedemiesten teorian mukaan suuri osa bakteereista on alkuaan lähtöisin eläimen suolistosta. Julkaisu esitti ja vastasi uusiin kysymyksiin: Mitä mikrobeja ja lajeja utareessa on ja miksi? Miten ne joutuvat sinne? Mitä ne siellä tekevät?

Genomitestaus on mullistanut jalostuksen ja nyt myös utarekudoksen tutkimuksen.

Hyödyntämällä prosessia nimeltä polymeraasiketjureaktio (polymerase chain reaction), eli tutummin PCR, voidaan havaita aiemmin tuntemattomia mikrobilajeja ja -populaatioita, sekä bakteereja että niiden viruksia, normaalissa lehmän utareessa.

Tätä tutkimusalaa kutsutaan nimellä metagenomiikka (metagenomics). Kysymykseen mitä – on vastauksena saatu yli 20 lajia sekä aerobisia että anaerobisia bakteereja. Niillä on sekä tuttuja että Kuva Saija Räikkönen tuntemattomia nimiä kuten: Ralstonia, Sphingomonas ja Psychrobakteria, jotka elävät rinnakkain Lactobacillus, Clostridia ja Bactroidi lajien kanssa.

Kaikkia näitä on löydetty normaalimaidosta, jonka solupitoisuus on alle 20 000 kpl/ml.

Tämä löytö luonnollisesti herättää kysymyksen, mistä nämä mikrobit ovat peräisin. Kuten olemme vuosikymmenet toistaneet, olisi luonnollista olettaa, että kaikki bakteerit ovat tulleet samasta paikasta eli vetimen kautta. Vastoin oletusta, tutkimus on kuitenkin osoittanut, että nämä bakteerit ovat kulkeutuneet utarekudokseen lehmän lymfakierrosta eli imunesteestä. Näiden bakteereiden uskotaan syntyvän lehmän suolistossa ja kulkeutuvan tai kuljetetun lehmän ruuansulatuskanavasta. Valikoituneet bakteerit, joilla on tarkoitus asettua vastasyntyneen vasikan pötsiin 58

ja ruuansulatuskanavaan, pystyvät läpäisemään, toisin kuin muut bakteerit, emän suolen seinämän. Erikoistuneet solut suojaavat näitä bakteereita ja kuljettavat ne utarekudokseen. Päästyään perille ne kasvavat ja ovat vuorovaikutuksessa muiden bakteerien kanssa. Samoin kuin normaali terve suoliston mikrobisto nojaa probiootteihin ja hyödyllisten mikrobien tasapainoon toimiakseen kunnolla, utarekudoksen uskotaan tuottavan erityisiä sokereita, BMO:ta (bovine mammary oligosaccharides), jotka edistävät ja tukevat hyödyllisiä bakteereja utareessa. Nämä sokerit myös kulkeutuvat maidon mukana vasikan suolistoon ja edistävät siellä ruuansulatuskanavan mikrobiston kehitystä.

Paitsi ruuansulatusta nämä maidon mukana saadut bakteerit ohjelmoivat vasikan puolustuskyvyn kehittymistä. Ne kouluttavat immuunijärjestelmää tunnistamaan haitallisia antigeenejä kuten BVD ja Salmonella tai toisaalta turvallisia ja hyödyllisiä, kuten rehussa esiintyviä. Utaretulehdus on edelleen maidontuottajan arkipäivää.

Tässä utareen oman mikrobiston tutkimus PCR:n avulla eli metageno-miikka sekä toisaalta sen ja taudinaiheuttajien vuorovaikutuksen tutkimus voi tuoda kokonaan uusia utaretulehduksen hoitokeinoja.

Kuten genomitestaus on muuttanut karjanjalostuksen, utareen oman mikrobiston tuntemus tulee muuttamaan tapoja, joilla hoidamme ja ehkäisemme utaretulehduksia antibioottien avulla, ja varsinkin tapoja, miten ruokimme ja hoidamme vasikoita. Se tulee epäilemättä lisäämään valikoivaa antibioottien käyttöä umpilehmille rutiinikäytön sijaan ja suosimaan maitojuottoa juomarehujen sijaan. Luonto varustaa vasikan elämään kohdun ulkopuolella antamalla sille ruuansulatukseen ja kasvuun tarvittavat bakteerit jo ensimmäisellä aterialla.

Käännös Mirja Koljonen

2/2017

Ayrshire-lehti

Kesän 2017 näyttelytulokset

John Suffern, judge of Farmari Show My name is John Suffern and I own the Ravenhill herd of pedigree Ayrshires from county Antrim in Northern Ireland. My herd consists of just over 100 cows which are all pure Ayrshires and average over 8 000 litres at 4.3 bf and 3.3 protein. There are currently 39 Ex cows in the herd and the Ravenhill herd has won champion Ayrshire at the Royal Ulster Show on 30 occasions. At present, we have 2 bulls in the AI centre with semen available: Ravenhill Stormin Norman and Ravenhill Victory.

I was delighted to be asked to judge the Farmari show in Seinajoki in June. After leaving home on Tuesday evening to fly to London, I flew on to Helsinki and got the train to Seinajoki where the evening before the show I was very well looked after

by Vilma, Mirja and friends.

The day of the show was very hot and I thoroughly enjoyed my days judging. There were strong classes of calves and young heifers, but I felt there was an outstanding winner with Lakson Napero owned by Kati and Matti Lakso. This was not the oldest or biggest heifer but I felt she was the most balanced and correct there.

After a break, we moved on to the in-milk classes. Again, I was pleased with both the number and quality of cows before me. In the championship, I ended up leading with the senior cow called Lessard Joy-Lorelli ET owned by Laura and Jouko Laiholahti. She was a long dairy like cow being well balanced with a tremendous udder. She was closely followed by Rannan Liina from Ranta Ayrshires which was another tall, long animal with an udder bursting with milk. A special mention must also go to the honourable mention which was a beautiful, well balanced heifer Joukolan Lucy-Regan from Laura and Jouko Laiholahti with a big future in front of her.

After the show, I was taken out for a very nice meal by the Finnish Ayrshire breeders. The next day I was privileged to visit the herd of Mirja Koljonen which was a very good herd of milky

cows and it was nice to see some of the beautiful Finnish countryside. Following that I was back on the train for Helsinki and on my way home. Can I thank the Finnish Ayrshire breeders for the kind invite to see your beautiful cows and country.

Many thanks, John

John Suffern Seinäjoen Farmarissa 2017. Kuva Saija Räikkönen

Farmari-näyttelyn tuomari John Suffern Nimeni on John Suffern ja omistan Ravenhillin ayrshirejalostuskarjan Antrimissa Pohjois-Irlannissa. Karjassa on hieman yli 100 lehmää, jotka ovat kaikki puhtaita ayrshirejä. Karjan keskituotos on yli 8 000 litraa, rasva 4,3 % ja valkuainen 3,3 %. Tällä hetkellä karjassa on 39 Excellent-luokitettua lehmää, ja Ravenhillin karja on voittanut Ayrshirechampionin tittelin Royal Ulster -näyttelyssä 30 kertaa.

Tällä hetkellä karjasta lähtöisin olevia sonneja on kaksi keinosiemennyskäytössä: Ravenhill Stormin Norman ja Ravenhill Victory.

Minulla oli ilo päästä tuomaroimaan Farmari-näyttelyä Seinäjoella kesäkuussa. Lähdin kotoa tiistai-iltana lentääkseni Lontooseen, sieltä lensin Helsinkiin ja matkustin junalla Seinäjoelle, jossa minusta huolehtivat näyttelyä edeltävänä iltana Vilma, Mirja ja ystävät.

Näyttelypäivä oli erittäin kuuma ja nautin kovasti tuomaroinnista. Näyttelyssä oli vahvoja vasikka- ja nuorten hiehojen luokkia, mutta minusta Kati ja Matti Lakson Lakson Napero oli erinomainen voittaja. Se ei ollut luokan vanhin tai suurin vasikka, mutta minusta se oli kaikkein tasapainoisin ja tyylikkäin.

Tauon jälkeen jatkettiin lehmäluokilla. Jälleen olin tyytyväi-

nen sekä lehmien määrään että laatuun. Championiksi valitsin vanhemman lehmän, jonka nimi oli Lessard Joy-Lorelli ET ja sen omistivat Laura ja Jouko Laiholahti. Se oli pitkä ja lypsytyyppinen lehmä, joka oli erittäin tasapainoinen ja sillä oli mahtava utare.

Se kävi tiukan kisan Ranta Ayrshires Oy:n Rannan Liinan kanssa, joka oli toinen korkea, pitkä eläin, jolla oli utare tulvillaan maitoa.

Erikoismaininnan ansaitsee myös kunniamaininnan saanut Laura ja Jouko Laiholahden ensikkolehmä Joukolan Lucy-Regan, jolla on hieno tulevaisuus edessään.

Näyttelyn jälkeen pääsin erittäin mukavalle lounaalle Suomen Ayrshirekasvattajien kanssa. Seuraavana päivänä minulla oli etuoikeus vierailla Mirja Koljosen karjassa, joka oli erittäin hyvä karja, jossa oli korkeatuottoiset lehmät. Oli mukava nähdä myös hieman kaunista suomalaista maaseutua. Sen jälkeen olin taas junassa matkalla Helsinkiin ja kotiin. Haluan kiittää Suomen Ayrshirekasvattajia kutsusta päästä katsomaan teidän kauniita lehmiänne ja kaunista maatanne.

Kiittäen, John 59

Ayrshire-lehti

2/2017

Kesän 2017 näyttelytulokset

FARMARI 2017 AYRSHIRE-NÄYTTELY TORSTAINA 15.6.2017 tuomari: John Suffern, Pohjois-Irlanti Luokka 1. Talvi- ja syysvasikat, 1.9.2016 28.2.2017 syntyneet

Talvi- ja syysvasikoiden luokan voitti Lakson Napero. Kuva Saija Räikkönen

1. LAKSON NAPERO (BBC YesSir ET x Palmyra Poker Riggins ET) om. Kati ja Matti Lakso 2. H.V. NOVEMBER (Kamouraska Volvo ET x Palmyra Tri-Star Burdette) om. Juha Tiiri 3. TAIVALMÄEN NEILIKKA (Palmyra Tri-Star Burdette x R Facet) om.

Asko Taivalmäki 4. SAVINNAN NIGHTWISH (Lakson Lipevä x Savinnan Hurmaava) om. Sanna Savikko 5. MYKRÄKALLION OREGANO (Mapleburn Remington ET x Palmyra Tri-Star Burdette) om. Tarja ja Tapani Pylkkönen

Luokka 2. Kesähiehot, 1.6. - 31.8.2016 syntyneet

Kesähiehojen luokan voitti Harjulan Nathalia. Kuva Saija Räikkönen

1. HARJULAN NATHALIA (Nexus Dreamer x Faucher Poker Erwin ET) om. Tarja ja Pekka Saarinen 2. HANHISAAREN NEITINÄPSÄ (Kamouraska Volvo x Palmyra Tri-Star Burdette) om. Juha Tiiri 3. TOIKAN NOUGATSAGA (Palmyra Reality Bradock ET x Rounion Poker Eros) om. Tiina ja Hannu Toikka 4. KALLIOKIELEN NAOMI (Kamouraska Volvo ET x Jelyca Oblique) om. Sanna Savikko 5. TAIVALMÄEN NARUSSC A (D’Albanel Craftman x Palmyra Tri-Star Burdette) om. Asko Taivalmäki 6. KALLIOKIELEN NELLI (Kamouraska Volvo ET x Palmyra Tri-Star Burdette) om. Asko Taivalmäki

Luokka 3. Keväthiehot, 1.3. - 31.5.2016 syntyneet

Keväthiehojen luokkavoittaja oli Joukolan Nelly-Edith. Kuva Saija Räikkönen

60

1. JOUKOLAN NELLY-EDITH (Lessard Jumper ET x Margot Calimero) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. SAVINNAN NIITTYKUKKA (Palmyra Bingo ET x Margot Calimero) om. Sanna Savikko 3. LAKSON NELLY (Forever Schoon Eiffel ET x Asmo Sale ET) om. Kati ja Matti Lakso

2/2017

Ayrshire-lehti

Kesän 2017 näyttelytulokset

Hiehojen parhaimmisto Champion-kehässä. Kuva Saija Räikkönen 4. SAVINNAN NELIAPILA (Forever Schoon Predator ET x Faucher Poker Erwin ET) om. Sanna Savikko

Luokka 4. Talvi-, syys- ja 2-vuotiaat hiehot, 1.3.2015 - 28.2.2016 syntyneet

1. NINAN MYMMELI (Nexus Dreamer x Palmyra Tri-Star Burdette) om. Nina Nieminen 2. JOUKOLAN DAS. NEMESIS (Forever Schoon Eiffel ET x Des Chamois Poker) om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. JOKELAN MARTHA (Palmyra Reality Gibbs ET x Faucher Poker Erwin ET) om. Tarja ja Pekka Saarinen 4. SAVINNAN MIMOSA (Nexus Dreamer x Palmyra Tri-Star Burdette) om. Sanna Savikko

Vanhimpien hiehojen luokan voitti Ninan Mymmeli. Kuva Saija Räikkönen

Farmarin Junior Champion Lakson Napero. Kuva Saija Räikkönen

Hiehojen kasvattajaryhmän voitti Joukolan Ayrshire: Kuva Saija Räikkönen

61

Ayrshire-lehti

2/2017

Kesän 2017 näyttelytulokset Hiehojen kasvattajaryhmä (kaksi hiehoa saman omistajan omistuksessa)

1. Joukolan Ayrshire om. Laura ja Jouko Laiholahti Junior Champion LAKSON NAPERO Reserve Champion Junior NINAN MYMMELI Honorable Mention Junior JOUKOLAN NELLY-EDITH

Luokka 5. 2-vuotiaat lehmät, 1.9.2014 31.8.2015 syntyneet

1. JOUKOLAN LUCY-REGAN (Des Fleurs Perfect ET x Jelyca Oblique) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. JOUKOLAN MUSKOTTIKUKKA (Faucher Poker Erwin ET x Palmyra Tri-Star Burdette) om. Karoliina Nieminen 3. SAVINNAN METSÄTÄHTI (Des Prairies Potter x Faucher Poker Erwin ET) om. Sanna Savikko

Luokka 6. 3-vuotiaat lehmät, 1.9.2013 31.8.2014 syntyneet

2-vuotiaiden lehmien luokan voitti Joukolan Lucy-Regan. Kuva Saija Räikkönen

3-vuotiaiden lehmien luokkavoittaja oli Rannan Liina. Kuva Saija Räikkönen

62

1. RANNAN LIINA (Palmyra TriStar Burdette x Palmyra Tri-Star Reality) om. Ranta Ayrshires Oy 2. TOIKAN KVG (Lagace Motown ET x Des Prairies Potter) om. Tiina ja Hannu Toikka 3. JUSSILAN KANTRI (Faucher Poker Erwin ET x Palmyra Tri-Star Reality) om. Katja Weman 4. KUORTIN LIBERO (Palmyra TriStar Burdette x Faucher Poker Erwin ET) om. Kati ja Matti Lakso 5. SAVINNAN KAAMOS (Faucher Poker Erwin ET x Visserdale Valtsu ET) om. Sanna Savikko

Luokka 7. 4- ja 5-vuotiaat lehmät, 1.9.2011 31.8.2013 syntyneet

1. LESSARD JOY-LORELLI ET (Jelyca Oblique x Margot Calimero) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. RANNAN PROMO (De La Plaine Prime x Visserdale Valtsu ET) om.

Ranta Ayrshires Oy 3. JUOLUKKA (V Föske x Asmo Sale ET) om. Ylä-Savon kky

Luokka 8. Varttuneet lehmät, 31.8.2011 ja aiemmin syntyneet

1. TAIVALMÄEN ELOVEENA ET (Des Chamois Poker ET x Kellcrest Ice Man ET) om. Asko Taivalmäki 2. JOUKOLAN INAMARIE (Palmyra Poker Riggins ET x Shady Walnut Conn) om. Tiina ja Hannu Toikka

4- ja 5-vuotiaiden lehmien luokan voitti Lessard Joy-Lorelli. Kuva Saija Räikkönen

2/2017

Ayrshire-lehti

Kesän 2017 näyttelytulokset

Varttuneiden lehmien luokan ja Total Performance-palkinnon voitti Taivalmäen Eloveena AF-VG85, paras 305:n päivän tuotos (5.) 10 634 kiloa. Eloveena korotti luokitustaan Farmarin jälkeen kesän luokituskierroksella. Kuva Saija Räikkönen Lehmien kasvattajaryhmän voitti Ranta Ayrshires Oy. Kuva Saija Räikkönen 3. HARMAJA (Saarelan Turandot x Asmo Sale ET) om. Ylä-Savon kky Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n Total Performance -palkinto, lehmien luokkavoittajien paras 305:n päivän tuotos Taivalmäen Eloveena ET AF-VG85, paras 305:n päivän tuotos (5.) 10 634 kiloa.

Lehmien kasvattajaryhmä (kaksi lehmää saman omistajan omistuksessa)

1. RANNAN AYRSHIRE, om. Ranta Ayrshires Oy Grand Champion LESSARD JOY-LORELLI ET om.

Laura ja Jouko Laiholahti Reserve Grand Champion RANNAN LIINA om. Ranta Ayrshires Oy Honorable Mention JOUKOLAN LUCY-REGAN om.

Laura ja Jouko Laiholahti

Lehmien kolme parasta; Lessard Joy-Lorelli ET, om. Laura ja Jouko Laiholahti, Rannan Liina, om.

Ranta Ayrshires Oy ja Joukolan Lucy-Regan, om. Laura ja Jouko Laiholahti. Kuvat Saija Räikkönen

63

Ayrshire-lehti

2/2017

Pidetään yhdessä näyttelykulttuuri elävänä!

Nykyisenlaisia karjanäyttelyitä, joissa karjaomistajat ovat itse valinneet esiteltävät eläimet, on järjestetty Suomessa reilu 20 vuotta. Monet meistä muistavat nostalgisen Suontaan kartanon pihapiirissä pidetyn näyttelyn, ensimmäiset Ammujaiset Marttilassa Ollilan kentällä ja hienot monipäiväiset Karjatila-messut Tampereella. Jälkikäteen mietittynä on hämmästyttävää, mistä näyttelyinto roihahti, kun kellään ei ollut ihmeempää kokemusta tai osaamista eläinten esittämiseen ja karjaväki oli melkoisen vierasta toisilleen. Kuitenkin muutamassa vuodessa uudenlainen näyttelykulttuuri levisi koko maahan, Junior Handler -toiminta käynnistyi ja karjanomistajat tutustuivat toisiinsa ympäri Suomen ja loivat elinikäisiä ystävyyssuhteita. Viime vuosiin asti jokavuotisen Farmari-näyttelyn ja vuodesta 2010 asti järjestetyn Talvinäyttelyn lisäksi suuri osa Suomen karjakerhoista innostui jossain vaiheessa järjestämään oman näyttelyn. Niinpä parhaina aikoina näyttelyitä on ollut jopa viisi vuodessa ja esim. vuoden 2014 Ammujaisten junnukehissä taitojaan esitteli noin 60 nuorta ja koko näyttelyn eläinmäärä oli noin 160 päätä.

Nyt on kuitenkin huolestuttavia signaaleja ilmassa. Kuluvana vuonna näyttelyitä oli vain kaksi ja niiden eläinmäärät ja varsinkin junnujen määrä oli selkeästi totuttua pienempi. Kaksi muuta suunniteltua näyttelyä jäi toteutumatta vähäisen ilmoittautuneiden määrän takia. Tulevana vuonna näyttelyitä tulee olemaan ainakin kolme; Talvinäyttely, Ammujaiset ja Muurikki, mutta ainakin kahden ensin mainitun näyttelyn järjestämisestä on ollut erinäisistä syistä johtuen epävarmuutta.

On varmaan monia syitä siihen, miksi olemme tulleet tilanteeseen, että näyttelyille ei löydy järjestäjiä ja järjestettyihin näyttelyihin ei tule eläimiä. Mutta onko se tilanne, jossa haluamme olla? Haluammeko, että näyttelykulttuuri, joka on luotu tyhjästä kansainväliselle tasolle parinkymmenen vuoden aikana, näivettyy?

Meillä on mietinnän paikka siinä, miten näyttelyiden pitäisi kehittyä, jotta karjanomistajat kokisivat ne omikseen ja haluaisivat osallistua, ja näyttelyn järjestäjät selviäisivät urakastaan ilman kohtuutonta taakkaa ja taloudellista riskiä.

Lähtökohta on, että näyttelyä ei ole, jollei jokin taho ota sitä järjestääkseen. Onko nyt puutetta ajasta, jaksamisesta, rahasta, osaamisesta, yhteishengestä, kiitoksesta tai jostain muusta? Seuraava askel on, että näyttelyyn tarvitaan tarpeeksi eläimiä, jotta saadaan riittävän suuret luokat ja sen kautta todellinen kilpailu eläinten välille. Kylmä totuus 64

on myös, että riittävän eläinmäärän tuomat eläinpaikkamaksut ovat ainoa keino kattaa näyttelyn järjestämisestä koituvat kulut ja riittävällä eläinmäärällä paikkamaksut myös kyetään pitämään kohtuullisina. Mikä syy saa aiemmin eläimiä näyttelyihin tuoneet tilat jättämään eläimet kotiin ja estää uusia tiloja lähtemästä mukaan? Tautiriski, vaivannäkö, lomittajan puute, osaamisen puute, raha, ulkopuolisuuden tunne vai jokin muu?

KESÄN 2018 NÄYTTELYITÄ: Ammujaiset Muurikki Kiteellä 8.9.

Vetoamme koko karjakenttään; karjanomistajiin yksityishenkilöinä ja karjakerhojen ja rotuyhdistysten edustajina, yhteistyötahoihin ja sponsoreihin: käynnistetään keskustelu ja pohditaan yhdessä keinoja saada näyttelytoimintaan matalampi kynnys.

Nähdään jokainen hieman nykyistä enemmän vaivaa omalta osaltamme antamalla panoksemme järjestelyihin ja sitoutumalla tuomaan vaikka eläin tai pari kehään. Nostetaan näyttelytoiminta takaisin kultaisien vuosien tasolle, nautitaan ja iloitaan sen tuomasta yhteisöllisyydestä ja piristysruiskeesta arkiseen aherrukseen ja annetaan seuraavalle sukupolvelle myös mahdollisuus kasvaa kiinni näyttelyiden kiehtovaan maailmaan!

Nina Nieminen, Varsinais-Suomen Karjakerho Heli Teiskonlahti, Suomen Ayrshirekasvattajat ry

2/2017

Ayrshire-lehti

Yhdistyksen ilmoituksia

Sale of Stars Sale of Stars- huutokauppa järjestetään jälleen Ayrshire Winter Shown yhteydessä.

Tarjoa myyntiin laadukkaita ayrshirelehmiä, hiehoja tai vasikoita, myös sonnivasikoita!

Huutokaupasta on hyvä mahdollisuus hankkia huippuainesta karjaasi!

Kuva Seija Paananen

Mirja Koljonen, puh. 0400 861 988 Laura Laiholahti, puh. 044 552 4493 Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

Ayrshirekasvattajien kunniakirjat Yhdistys myöntää hakemuksesta jäsenten omistamille ayrshirelehmille 50-, 75- ja 100-tonnarikunniakirjoja. Kunniakirjaa varten tulee toimittaa lehmän viimeisin lehmäkortti sekä haluttaessa valokuva, joka voidaan liittää kunniakirjaan. Lisätietoriville voidaan laittaa maininta tyttäristä, ks-sonneista tai näyttelymenestyksestä. Kunniakirjan hinta 5 € sis. alv.

Hakemukset toimitetaan Sanna Rintalalle, sanna.rintala@gmail.com tai Katavaistentie 37, 23140 Hietamäki

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

Huomio 100-tonnarien omistajat!

Suomen Ayrshirekasvattajat ry lahjoittaa kaikille jäsentensä ayrshiresatatonnareille niiden kuvasta maalatun posliinilautasen.

Lautasen oman satatonnarisi kuvalla saat, kun lähetät lehmästäsi kuvan Merja Kalliolle, merja.kurhila@gmail.com.

Lisäksi yhdistys myöntää jäsenilleen ansiomerkin jokaisesta ayrshiresatatonnarista.

Huomio yritykset !

Suomen Ayrshirekasvattajiin on nyt mahdollista liittyä kannattajajäseneksi.

Kannatusjäsenmaksu yrityksille on 250 € / vuosi.

Kannatusjäseneksi liittyvät yritykset saavat mainokset Ayrshire-lehteen jäsenhintaan.

Ayrshire-lehden tilaus (2 numeroa vuodessa) sisältyy jäsenmaksuun. Kannatusjäsenillä ei ole äänioikeutta yhdistyksen kokouksissa.

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

65

Ayrshire-lehti

2/2017

Yhdistyksen ilmoituksia

ALL STARS -LEHMIEN LISTA HUOMIO! TUOTOSRAJA NOSTETTU 10 000 KILOON! Suomen Ayrshirekasvattajat ry julkaisee jäsentensä All Stars-laatulehmien listan kerran vuodessa Ayrshire-lehden kevään numerossa. Listalle pääsevät vähintään AF-GP80 luokitetut lehmät, joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 10 000 kg maitoa. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajan tulee itse huolehtia lehmien tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, lehmä putoaa pois listalta. Lehmistä ilmoitetaan luokitustulos, nimi, isä, paras 305 päivän tuotos (maitokilot ja pitoisuudet), miltä kaudelta paras tuotos on sekä lehmän omistaja.

All Stars -lehmien tiedot tulee ilmoittaa lehteä varten 15.3.2018 mennessä osoitteeseen salla.rautio@gmail.com

Paras Ayrshirekarja 2017 Paras Ayrshirekarja -kilpailu on järjestetty vuodesta 2011 lähtien ja järjestetään nyt seitsemättä kertaa. Kilpailussa lasketaan, kuinka monta prosenttia karjan lehmistä on All Stars -lehmiä. All Stars-lehmän AF-luokitustuloksen pitää olla GP80 tai parempi ja parhaan 305 päivän tuotoksen vähintään 10 000 kg.

Paras Ayrshirekarja -kilpailun säännöt ovat seuraavat: Karjat, joissa on alle 20 ayrshirelehmää: All Stars -tasoisten ayrshirelehmien määrää verrataan koko karjan lehmämäärään.

Karjat, joissa on 20 ayrshirelehmää ja enemmän: All Stars -tasoisten ayrshirelehmien määrää verrataan karjan ayrshirelehmien määrään. Mukaan lasketaan vuoden aikana elossa olleet All Stars -lehmät ja karjan lehmämäärä katsotaan Ammun 12 kk:n tuotoslistauksesta marras- tai joulukuulta.

Paras Nousija -kilpailun säännöt: Tilan All Stars-lehmäprosenttia verrataan edellisen vuoden prosenttiin. Voidakseen osallistua Paras Nousija -kilpailuun, tilan pitää lähettää tietonsa kahtena vuotena peräkkäin.

Kilpailuun osallistutaan ilmoittamalla karjan All Stars -lehmien määrä ja koko karjan lehmämäärä.

Osallistuneista viiden parhaan ja kolmen parhaan nousijan tulee lähettää All Stars -lehmiensä lehmäkortit kilpailun valvojalle tuotostietojen tarkastamista varten. Tiedot ovat luottamuksellisia ja tulos julkaistaan All Stars -lehmien prosenttiosuutena. Karjakokoa tai tuotostietoja ei ilmoiteta tuloksissa. Jokainen kilpailuun osallistuja saa tiedon

66

Paras Ayrshirekarja-kilpailun pääpalkinto on Päivi Latvalan maalaama taulu. sijoituksestaan kilpailussa ja voi sen avulla seurata karjansa vuosittaista kehitystä suhteessa muihin kilpailijoihin.

Kilpailun voittajat julkaistaan ja palkitaan Ayrshiren Talvinäyttelyn yhteydessä tammikuussa 2018.

Ilmoittautumiset Paras Ayrshirekarja -kilpailuun 15.1.2018 mennessä osoitteeseen salla.rautio@gmail.com

2/2017

Ayrshire-lehti

PARAS TAPA PARANTAA KARJASI TERVEYTTÄ Karjanomistajat tekevät paljon töitä pitääkseen lehmät terveinä ja tuottavina.

Silti lehmät joskus sairastavat, ja se aiheuttaa kustannuksia ja lisätyötä.

Semexin Immunity+ sonnien avulla jalostat lehmillesi paremman vastustuskyvyn.

Semexin sonneilta testataan sekä virusten että bakteerien immuunivasteet, jotka ovat geneettisesti eri ominaisuuksia.

Hyvän immuunivasteen omaavat sonnit merkitään Immunity+ logolla.

% 27 utare-

tulehdus

% 17 kohtu-

tulehdus

% 32 jälkeisten jäänti

3000 lehmän karjassa lehmät, joilta oli mitattu korkea immuunivaste, sairastivat selvästi vähemmän kuin karjan muut lehmät.

Kysy immunity+ -sonneja omalta alue-edustajaltasi ja paranna karjasi perinnöllistä vastustuskykyä.

www.semex.fi

67

Ayrshire-lehti

2/2017

Suomen Ayrshirekasvattajat ry

VUOSIKOKOUS pidetään keskiviikkona 22. marraskuuta 2017 klo 10 Hotelli Kauhajoen Krouvissa, osoite Topeeka 30, 61800 Kauhajoki Ohjelma: Tiistai 21.11.

14:00-16:00 Tilavierailu Koskenojan Tila Oy, Liisa ja Juha Vuorela

(Pärintie 64, 61270 Luopajärvi) 16:30-18:00 Tilavierailu Kati ja Matti Lakson tilalla

(Ikkeläjärven kiertotie 353, 61880 Ikkeläjärvi) 18:20 Majoittuminen hotelli Kauhajoen Krouviin

(Topeeka 30, 61800 Kauhajoki) 19:00-20:00 Keilausta tai uintia Virkistysuimala-urheilutalo

Virkussa (Urheilutie 3, 61800 Kauhajoki. Hotellilta

noin 10 minuutin kävelymatka).

20:30 Illallinen hotellilla Keskiviikko 22.11.

6:30-10:00 Aamiainen 10:00-12:30 VUOSIKOKOUS hotellin kokoustiloissa Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat: 1. kokouksen avaus 2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa 3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien lausunto 6. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille 7. vahvistetaan toimintasuunnitelma, talousarvio sekä liittymismaksun ja jäsenmaksun suuruus seuraavalle kalenterivuodelle 8. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet erovuoroisten (2 tai 3) tilalle 9. valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja heille varatoiminnantarkastajat 10. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen vuosikokouksen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.

12:30 Lounas 13:15 ”History of the Ayrshire Breed – From Aurochs to

Ayrshire”, Per E. Falk 14:30 Kahvi 15:00 Luomumaidontuotannon mahdollisuudet ja haasteet,

erityisasiantuntija Johanna Mäntyharju, Pro Agria Etelä-Pohjanmaa 17:00-18:15 Naisten sauna hotellin saunatiloissa 18:15-19:30 Miesten sauna hotellin saunatiloissa 20:00 Illallinen Torstai 23.11.

6:30-9:30 Aamiainen 10:00-12:30 Tilavierailu Ranta Ayrshires Oy,

Mirja ja Aaro Koljonen (Koljosentie 21, 64760 Peltola) Kokouspaketit Koko paketti 180€ / hlö, sisältäen kaiken edellä mainitun sekä majoittumisen kahden hengen huoneessa.

Kokouspäivä 25€ / hlö, sisältäen lounaan, luennot ja kahvin.

Kokouspäivä ja yö 95€ / hlö, yksi yöpyminen (joko ti-ke tai ke-to) kahden hengen huoneessa sekä yksi illallinen.

Ilmoittautumiset sunnuntaihin 5.11. mennessä Vilma Pohjolalle, vilma.pohjola@gmail.com tai tekstiviestillä numeroon 050 324 8061.

Tervetuloa! Hallitus

FINLAND

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Nimi, tehtävä Mirja Koljonen puheenjohtaja

Osoite Koljosentie 21, 64760 PELTOLA

Sähköposti luoranta@tiltu.teuva.fi

Puhelin 0400 861 988

Heli Teiskonlahti sihteeri

Kyrönlahdentie 923, 39340 KARHE

heli.teiskonlahti@gmail.com

040 593 8738

Vilma Pohjola varapuheenjohtaja

Katavaistentie 37, 23140 HIETAMÄKI

vilma.pohjola@gmail.com

050 324 8061

Minna Laakso

Kirkkojärventie 35, 69300 TOHOLAMPI

rantaseppalan.tila@gmail.com

040 548 9373

Juha Rinkinen

Linnanperäntie 161, 34450 JÄMINKIPOHJA juha.rinkinen@moisio.eu

040 517 6465

Kristiina Iivarinen

Kotitie 104, 73360 PAJULAHTI

levaniemi@levaniemi.fi

040 594 5678

Saija Räikkönen

Sahilantie 4, 35820 MÄNTTÄ

saija.raikkonen@suomi24.fi

040 731 4232

Hannakaisa Heikkinen Palojärventie 161, 74680 MYLLYNIEMI

hannakaisaheikkinen74@gmail.com 0400 808 224

Taloudenhoitaja, jäsenasiat, verkkokauppa: Sanna Rintala, Katavaistentie 37, 23140 Hietamäki, puh. 050 546 5828, sanna.rintala@gmail.com.

68