Page 1

2/2010

Ayrshire-lehti

1


Ayrshire-lehti

2/2010

a ni p p m u k n e Pitkäikäin en d u u v u k t a j takaa le. l e s i o t a t l e v sukupol

Maidontuottajan yhteistyökumppani 85 vuotta Suomessa vuonna 2010 Vuonna 2010 DeLaval on toiminut 85 vuotta suomalaisen maidontuottajan yhteistyökumppanina. Pitkäjänteinen yhteistyö kantaa hedelmää. Suomalainen maito on huippulaatuista, siihen vaikuttaa paitsi maidontuottajiemme ammattitaito ja eläinten terveys, myös lypsylaitteiston, jäähdytyksen ja koko navetan toiminta. Toimimme maidontuottajan yhteistyökumppanina kaikenkokoisilla maitotiloilla. Kokonaispalvelu navetan laitteissa sekä oma huoltoverkosto varmistaa tuotantosi katkeamattoman toiminnan, vuodesta ja sukupolvesta toiseen.

2010 2

DeLaval 85 v. Suomessa VMS-robottilypsyä 10 v. Suomessa


2/2010

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus Hieno kesä on taas takana, mutta jäljellä ovat sentään lämpimät tunnelmat tapaamisista karjaväen kesken. Kiitos kaikille, joiden juhlissa olen saanut olla mukana. Syksyn tullen minua on kiinnostanut uudelleen virinnyt keskustelu eläinrasvojen ja siinä ohessa maitotuotteiden merkityksestä sydänsairauksien synnyssä. Tätä yhteyttä ei ole pystytty näyttämään toteen, toisin kuin olen vuosikausien terveysvalistuksen perusteella olettanut. Nyt on ilmassa selittelyn makua. Maito on sittenkin aikamoinen elintarvike, kaikki valmiiksi kohdallaan. Lähempänä lehden varsinaista aihetta on tietysti Viking Genetics, jonka toimintaan olen vuoden mittaan tutustunut. Itselleni on yrityksestä syntynyt ehkä myönteisempi kuva kuin olin ennalta odottanut. Rotukomitea, jossa itse olen mukana, on hyvin keskusteleva, mikä suomalaisesta voi yhtäkkiä tuntua tehottomalta. Mutta vain keskustelun kautta voidaan edes yrittää ymmärtää toisten jäsenmaiden ajattelua. Ja sitä on ymmärrettävä, jos halutaan oman rodun sisällä saavuttaa yhteisiä päämääriä. Jos tavoitteet tarkoittavat muuta kuin hyviä aikomuksia, on niihin myös sitouduttava. Käsitys rodusta, sen merkityksestä ja puhtaudesta on varsinkin Tanskassa hyvin erilainen kuin meillä. Mutta omaa tonttia eli tässä tapauksessa punaista populaatiota, ollaan valmiit puolustamaan aktiivisesti ja tarvittaessa jopa aggressiivisesti, eikä lainkaan niin käsiä levitellen kuin kotimaassa on totuttu. Suomalaisilta rotukomitean edustajilta vaaditaan jatkossa vielä enemmän näkemystä ja varsinkin omaan rotuun sitoutumista, jotta saavuttaisimme myös käytännössä sen painoarvon, joka Suomelle suurimman populaation perusteella kuuluu.

Kuva Mirja Koljonen

Viimeisessä Husdjur-lehdessä oli artikkeli hollantilaissyntyisestä kasvattajasta, joka nyt Ruotsissa on menestynyt erinomaisesti jalostajana. Useita sonnivasikoita myytynä tänä vuonna ja eri yhtiöille, VG mukaan lukien. Taas kerran löytyi se lapsi, tai tässä tapauksessa hollantilainen kasvattaja, sanomaan kuin sadussa aikanaan, että keisarilla ei ole vaatteita. Piet De Kruifin näkemykset on helppo jakaa, ne kun perustuvat tosiasioihin ja kokemukseen. Hän valitsee sonnit ominaisuuksien, ei kotimaan tai myyjän perusteella. Kestävyydestä hän on kuullut pohjoismaisessa jalostuksessa paljon puhetta, mutta vain vähän näyttöä. Utareterveys ja hedelmällisyys kannattaa sonnivalinnoissa huomioida, mutta utareen ja jalkojen jalostus on kestävyyden kannalta tärkeämpää. Hän käyttää paljon aikaa sukulinjojen ja lehmäperheiden tutkimiseen, eikä voi käsittää miksi polveutumistiedot eivät ole internetissä saatavilla Ruotsissa, kuten eivät ole meillä Suomessakaan. Tällaiset sonnifirmoista riippumattomat mielipiteet ovat ainakin minulle kullanarvoista luettavaa, sen verran harvinaisia ne ovat. Ensi helmikuussa tavataan Seinäjoella Ayrhiren Talvinäyttelyn merkeissä. Vuosinäyttely järjestetään nyt upeissa puitteissa ja tuomariksi saapuu legenda jo eläessään – Blackaddarin kasvattaja, Norman Boswall. Tätä tapahtumaa ei kannata jättää väliin. Mirja Koljonen

3


Ayrshire-lehti

2/2010

Sisällysluettelo n:o 2 2010

Kuva: Pirjo Nousiainen

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

4

Pääkirjoitus – Mirja Koljonen............................................................. 3 Sisällysluettelo................................................................................. 4 AMAZING RACE - matka Kanadaan 13.-23.4.2010 – Saija Räikkönen................................................................................ 5 Spring Sale 2010 -huutokaupan suomalaishankinnat – Saija Räikkönen................................................................................ 10 Vuoroin vieraissa – Mirja Koljonen...................................................... 11 VUOSINÄYTTELYN TUOMARI ESITTELYSSÄ – Alex McCaig – Mirja Koljonen................................................................................. 12 Maailman Ayrshire federaation tapaaminen World Dairy Expon yhteydessä – Vilma Pohjola.................................... 14 European Red Dairy Breeds – Mirja Koljonen...................................... 16 Kevätkokous ja kasvattajapäivä Kiteellä – Saija Räikkönen....................... 18 The Lehmä – Rannan Pretevä AF-EX90-4E – Mirja Koljonen................. 20 Rannan Pretevä AF-EX90-4E............................................................. 23 Karjatilojen kutsumattomat vieraat – Minna Kotila................................ 26 Kaappolan tila 10 vuotta Ayrshirekasvattajien matkassa – Salla Rautio.... 28 Kaappola farm - 10 years with Finnish Ayrshire breeders......................... 30 KURVILA – karjanjalostusta Kemijoen rannalla – Lea Järvinen................ 32 Rakkaudesta ayrshirerotuun – Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta – Laura Laiholahti............................................................................... 36 For the love to Ayrshire Breed – the Finnish Ayrshire Breeders 10 years......................................................................................... 41 Eteenpäin elämässä – Lea Järvinen..................................................... 44 Kaukaisia vieraita Kanta-Hämeessä – Lea Järvinen................................ 46 Minna Kujalan väitöstutkimus osoitti: Punavalkoisella rodulla vähemmän sorkkakuumetta – Arja-Leena Paavola................................. 48 Sarka-näyttely kasvaa ja kehittyy – samoin Ayrshire Winter Show – Mirja Koljonen................................................................................. 49 Ayrshirekasvattajien suosittelemia ayrshiresonneja syyskuussa 2010 – Anu Ahlholm................................................................................... 50 Kevään ja kesän 2010 luokituskierrokset – Laura Laiholahti.................. 52 150-tonnari Este ja sen 18 jälkeläistä – Merja Kallio............................. 58 Kesän junnutuomarit haastattelussa – Salla Rautio................................ 60 Valokuvakisan tulokset ..................................................................... 61 Voisit sinäkin etsiä unelmasi muualta kuin lehmistä... – Salla Rautio........ 62 Kesän 2010 näyttelytuloksia.............................................................. 64 Yhdistyksen ilmoitussivut................................................................... 73 Kevätkokousilmoitus ja hallituksen yhteystiedot

Ayrshire-lehti n:o 2/2010 Kymmenes vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Laura Laiholahti (päätoimittaja) Mirja Koljonen Minna Kotila Seija Viitanen (ilmoitukset) Saija Räikkönen (toimitussiht.) Ilmestymis- ja aineistopäivät 2011: N:o aineisto ilmestyy 1 1.3. 1.4. 2 15.9. 15.10. Ilmoitusmyynti: Seija Viitanen seija.viitanen@aina.net 050 596 9552 Taitto ja painatus: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Englanninkieliset käännökset: Minna Kotila Kansikuva: Ayrshiren vuosinäyttelyn Grand Champion St-Martin Yesterday ET, omistaja: Laiholahti Laura ja Jouko & Huitti Hannu ja Ranta Mikko, Reserve Grand Champion Joukolan Vohveli, omistaja: Laiholahti Laura ja Jouko, sekä Honorable Mention Kildare Conn Umaya, omistaja: Koljonen Aaro ja Mirja. Kuva: Elly Geverink

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry


2/2010

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

AMAZING RACE matka Kanadaan 13.-23.4.2010

Keväinen Mapleburn. Kuva: Saija Räikkönen

Keväisenä tiistaiaamuna alkoi valua Helsinki-Vantaan lentokentälle innokkaita karjaihmisiä suuntanaan Kanada. Hapuilevat katseet etsivät terminaalista matkatovereita ja äkkiä oli ryhmä kasassa. Helppohan tällainen porukka on löytää, senhän tunnistaa äänestä jo kaukaa! Lähtöselvittelyjen jälkeen koko 15 hengen porukka oli valmis nousemaan koneeseen ja itsekin sain aloittaa ensimmäistä kertaa lennon yli Atlantin, toki välilasku tehtiin Amsterdamissa. Pitkästä lennosta oli ensikertalaista muistettu pelotella, mutta rattoisastihan tuo matka meni hyvässä seurassa. Toki Kanadan päässä tehtävät lippusten ja lappusten täytöt olivat juuri niin mielenkiintoisia, kuin tarinat olivat kertoneetkin. Yves oli meitä perillä lentokentällä vastassa ja kuljetti joukon väsyneitä matkaajia hotelliin.

Tuomarointikoulutusta

Ensimmäinen varsinainen matkapäivä oli varattu tuomarointikoulutukselle, johon osallistui koko suomalaisryhmä ja muut kansainväliset vieraat. Saimme kuulla yksityiskohtaisen esityksen rakenneluokituksesta, rakenneluokkien tuomaroinnista sekä showmanship-tuomaroinnista. Rakenneluokitus esitettiin kohta kohdalta ja meille selvitettiin kunkin arvosteltavan ominaisuuden painot ja mitä missäkin otetaan huomioon. Luokkien tuomarointia saimme harjoitella eri ikäisten eläinten kanssa, vasikoista lehmiin, jotka talutettiin eteemme kehään aivan kuten kilpailutilanteessakin. Niitä sitten yritimme laittaa järjestykseen kukin mieltymyksensä mukaan. Showmanship-tuomaroinnin harjoittelun aluksi meille

esitettiin havainnollisesti oikea ja väärä tyyli. Kehään talutettiin mallikelpoisesti pukeutunut esittäjä ja hienoksi laitettu eläin, jotka käyttäytyivät siististi ja hienosti. Vastakohtana kehässä oli temppuileva eläin ja väärin pukeutunut esittäjä, jotka eivät osanneet käyttäytymissääntöjä. Tämän esityksen jälkeen saimme sitten arvioida esittäjien ja eläinten yhteistyötä ns. kilpailutilanteessa. Tuomarointikoulutus oli muuten melko antoisa, mutta äänentoiston heikon laadun takia selostuksista ei tahtonut saada selvää ja tämä näkyi osallistujien mielenkiinnon herpaantumisena koulutuksen loppupuolella. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvin antoisa tapahtuma.

Huutokaupan huumaa

Tilavierailut aloitimme Du Petit Boisin tilalta. Kaikesta

uudesta hieman vielä hämilläni katselin parsissa seisovia hienoja lehmiä. Silmään osui EX 91-3E luokitettu Blackaddar Perfecta. Vanhempaa rouvaa alkoi jo ikä hieman painaa, mutta ei se sen loistoa himmentänyt. Ikäväkseni löysin myös parsirivistöstä ruotsalaissonnien jälkeläisiä, jotka olivat kovin kotoisen näköisiä. Räikeimpänä esimerkkinä La Sapiniere Blandine VG87:n tytär Orrarydistä, joka oli varjo vain emäänsä verrattuna. Kyllä oli runko kadonnut yhdessä sukupolvessa! Hiehorivistöstä löysin pari omaa silmää miellyttävää Ristournin tytärtä. Iltapäivän ohjelmassa oli 2010 Elite Sale, jossa oli myytävänä 30 ayrshirea. Olimme ehtineet tutustua edellisen päivän aikana huutokauppaeläimiin ja ennen huutokauppaa tutkailimme niitä vielä tarkemmin. Eräs pokerilainen hieho alkoi miellyttää omaa

5


Ayrshire-lehti

2/2010

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Alkiokauppojen hierontaa Rosayressa. Kuva: Saija Räikkönen

silmää ja kohta meitä oli jo joukko suomalaisia ja yksi kanadalainen kimpassa ja päätimme huutaa hiehoa. Huutokauppa oli kiivastahtinen ja sen loputtua huomasimme omistavamme hiehon. Kaikkiaan huutokaupassa siirtyi suomalaisten omistukseen kolme uutta hiehoa. Illalla oli ohjelmassa vielä kansainvälisten vieraiden yhteinen illallinen, mutta itse olin matkustamisesta niin väsynyt, että en yksinkertaisesti jaksanut osallistua sille. Muilta kuultuna ruoka oli ollut hyvää ja seura mukavaa.

Huikeita eläimiä näyttelyssä

Allekirjoittanut ja suomalaisillekin tuttu sonni Backaddar George. Kuva: Saija Räikkönen

Braefieldin pihatto. Kuva: Saija Räikkönen

6

Seuraava päivä oli varattu näyttelyn katselemiseen. Ja katsomista siinä riittikin! Luokissa oli reilusti osallistujia ja eläimet olivat hienoja ja hienosti valmisteltuja. Ja nythän kehässä oli kolme suomalaisomisteista hiehoakin, kaikki vieläpä samassa luokassa. Näiden hiehojen sijoitukset olivat kuudes, seitsemäs ja luokan viimeinen. Lehmäluokkia odotin innolla, koska tiesin, että kehään astelee toinen toistaan hienompia excellenttejä upeaksi laitettuna. Itse olin ihastunut suunnattomasti Faucher Loto Opaan ja sen majesteetilliseen ylväyteen, enkä turhaan, sillä se voittikin koko Shown! Illalla palatessamme näyttelyalueelta meitä odotti hotellin pihassa melkoinen näky: joukko mielenosoittajia ja poliiseja! Linja-automme pysäytettiin ja poliisi kävi tarkastamassa keitä olemme ja millä asialla liikumme. Lehmäihmisten joukkio katsottiin vaarattomaksi ja meidät päästettiin hotelliin. Myöhemmin kuulimme, että maan ylin johto oli hotellissamme ja siellä käytiin työpoliittisia neuvotteluja. Mielenosoitus oli onneksi rauhallinen ja pian ohi. Mutta päivän mittaan alkoi

maailmalta kuulua uutisia, että Islannissa purkautuu tulivuori. Emme arvanneetkaan millaisia käänteitä se toisi tullessaan…

Tilavierailukierros vauhtiin

Aamulla jätimme St-Hyacinthen taaksemme ja suuntasimme matkamme seuraaville viidelle tilalle. Ensimmäisenä matkasimme Des Prairiesin tilalle, jossa meitä odottivat kauniit lehmät ja hienot hiehot sekä tietenkin Potterin emä, excellentiksi luokitettu Des Prairies Prudam. Prudam katseli meitä pitkin nenänvarttaan omasta karsinastaan arvonsa tuntien. Des Prairiesista matkamme jatkui suomalaisvieraille täysin uuteen paikkaan, Dale Vista Farmille. Vanhan navetan kätköistä löysimme hyvärakenteisia lehmiä ja taas sen kotoisan peterslundilaisen. Mietin mielessäni, että vaikka minullakin on kokemusta myös hyvistä peterslundilaisista, niin kyllä se sonni vaan jättää siitä huolimatta aika karua jälkeä. Ottaen huomioon, että tämänkin näkemämme emä oli todella hieno lehmä. Jatkoimme taas matkaamme, nyt Terrace Bank Farmille. Täällä meitä odotti maittava keittolounas muine runsaine tarjoiluineen. Täytyy tässä mainita, että millään tilalla emme joutuneet olemaan kuivin suin, vaan jokaisella tilalla saimme pikkupurtavaa ja juotavaa. Mahtavaa vieraanvaraisuutta! Terrace Bankissa olisin voinut viettää varmaan koko päivän. Niin paljon nähtävää siellä oli. Katsastimme ensin lypsyssä olevien lehmien huikeat rivit ja siirryimme sitten hiehonavettaan. Parsissa seisoi toinen toistaan kauniimpia hiehoja, mutta ladon puolelta löytyi ainakin minulle yllätys. Karsinoissa oli komeita sonneja ja kun kysyin mitä ne olivat, sain vastaukseksi, että sonnit ovat


2/2010

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Terrace Bank Everest, Blackkaddar George ja Blackkaddar Sherlock. Eli tuttuja poikia meille suomalaisillekin. Ja mikä parasta, näiden sonnien emät olivat myös elossa ja edelleen hienoja vanhoja rouvia. Tässä välissä osa matkaporukkaa, joiden oli tarkoitus palata aiemmin Suomeen, kävi kyselemässä tuhkapilvien liikkeitä ja mahdollisia lentoja kentältä. Vastaukset olivat hyvin epävarmoja, joka tarkoitti sitä, että seuraavana päivänä heidän oli taas mentävä kysymään mahdollista kotiin pääsyä. Tiedossa oli siis mutkia matkaan…. Seuraavaksi suuntasimme Lashburnin tilalle. Tämä tila taisi olla yksi odotetuimpia, koska siellä asuu useita suomalaisten osaomistamia lehmiä. Taas saimme nähdä hienoja eläimiä, tutustua tilan uuteen hiehokasvattamohalliin ja jutella innostuneen isäntäväen kanssa. Illan hämärtyessä maltoimme siirtyä navetan puolelta taloon sisälle, jossa meille tarjoiltiin maittava illallinen. Vaikka olimme katselleet lehmiä jo koko päivän, niin matkaporukassa riitti intoa lähteä vielä yhdelle tilalle. Niinpä ajoimme hotellille ja jätimme matkatavaramme sinne. Hotellin pihaan kurvasi seuraavan tilan emäntä, Cynthia Daoust, joka hyppäsi linja-automme rattiin ja ajoi meidät Cyn Lorrin tilalle. Navetassa kiinnitin ensimmäisenä huomion siihen, että siellä oli lypsykiskot. Vaikka tähän mennessä kaikilla tiloilla, joilla olimme käyneet, oli parsinavetat, niin yhdelläkään tilalla ei ollut lypsykiskoja. Tässäkin navetassa asui suomalaisomistuksessa olevia lehmiä ja näimme taas toimivia, hyvärakenteisia- ja tuotoksisia ayrshireja. Yön alkutunteina kiitimme isäntäväkeä ja lähdimme uupuneina hotellille.

Paljon nähtävää, uutta ja vanhaa

Aamulla suuntasimme linja-auton keulan kohti Lombard Dale Farmia. Ajomatkalla kävimme keskustelua tuhkapilvien liikkeistä. Nyt alkoi matkalaisia jo kotiinpääsy hieman huolettaa. Ympäri eurooppaa kuului uutisia, että kenttiä on suljettu ja lentoja peruttu. Aloimme jo vähitellen suunnitella vaihtoehtoa B kotiinlähtöä varten. Tuhkapilvistä huolimatta jaksoimme keskittyä katselemaan Lombard Dalen eläimiä. Navetasta löytyi muutamaa päivää aiemmin huutokaupasta ostettu suomalaisomisteinen hieho. Tällä tilalla hiehoille ja umpilehmille oli tehty kevytrakenteinen kaarihalli, jossa niiden olot näyttivät olevan todella lokoisat. Seuraava tilavierailu taisi olla taas yksi odotetuimmista, Rosayre Farm. Tilan isäntä, Ken Rose, joka oli edellisvuonna Tyylikäs-näyttelyn tuomarina Suomessa, toivotti matkaseurueemme lämpimästi tervetulleeksi tilalleen. Tässä navetassa saimme nähdä loistavia lehmiä. Karjan meriitit innoittivat suomalaisvieraat hieromaan alkiokauppoja kiivaaseen tahtiin ja sopimuksiin päästiinkin. Karjaan tutustumisen jälkeen siirryimme nauttimaan maukkaasta lounaasta ja viettämään matkaseurueessamme mukana olleen Blackaddarin tilan vanhan isännän Georgen 90-vuotissyntymäpäivää. Syötyämme mahat täyteen herkkuja suuntasimme taas matkaan. Sunnymead Farmilla ei oltukaan aiemmin vierailtu suomalaisvoimin. Vanhan parsinavetan uumenista löysimme kauniita eläimiä, joita hoiti innostunut nuori isäntäväki. Tässä oli taas osoitus siitä, että vaikka puitteet eivät häikäise uutuudellaan, niin kiinnostus

Cyn Lorrin karjaa. Kuva: Saija Räikkönen

Forever Schoonin lehmillä oli alusia riittämiin! Kuva: Saija Räikkönen

Faucher Loto Opa. Kuva: Saija Räikkönen

7


Ayrshire-lehti

2/2010

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Forever Schoonin vasikkaiglurivistö. Kuva: Saija Räikkönen

Lashburnin uusi hieho- ja umpilehmäpihatto. Kuva: Saija Räikkönen

työtä ja karjaa kohtaan tuottaa tulosta. Päivän tilavierailut oli vierailtu ja suuntasimme hotellille, vaan millaiselle, se tuli yllätyksenä. Kämppä haisi tupakalle kuin kapakka ja suihkun viemäri ei vetänyt. Vaan huumorilla selvittiin ja väsymys oli sen verran valtava, että pikkuviat eivät unta häirinneet.

pääsyä kotimaahan. Me muut matkalaiset jatkoimme matkaamme kohti Bavaroisen tilaa, jonka eläimet katseltuamme ajelimme Margotin tilalle. Margotissa näimme todellakin pitkiä parsirivillisiä lehmiä. Täällä isäntä oli onnistunut ruotsalaissonnien parituksessa karjansa lehmiin ja rivistöissä seisoi useampikin EX-luokitettu lehmä, jolla oli ruotsalainen isäsonni. Taas oli matkapäivä illassa ja seuraavalle päivälle ei ollutkaan kuin yksi tilavierailu. Se tila oli, ainakin minulle,

Hurmaava Mapleburn

Aamulla laitettiin taas kamppeet kasaan ja jatkettiin matkaa. Suuntana Mapleburn

Farm, joka sijaitsee aivan valtavan kauniilla paikalla. Aivan talon vieressä virtaa kuohuva koski ja tilan pihaan ajetaan kauniin vaahterametsikön lävitse. Kauneus ei rajoittunut vain maisemiin, vaan navetassa saimme katsella häikäisevän kauniita lehmiä. Isäntäväki jaksoi jutella kanssamme karjasta ja saimme taas nauttia herkkuja keskustelun lomassa. Vierailun lopuksi otimme vielä ryhmäkuvan matkaseurueesta, sillä osa matkalaisista jatkoi nyt eri suuntiin. Myös osa suomalaisista päätti lähteä yrittämään

Ryhmäkuva matkaseurueesta Mapleburnin mahtavissa maisemissa. Kuva: Saija Räikkönen

8

sitäkin kiinnostavampi, koska siellä asui uusi ”lempilehmäni” Faucher Loto Opa. Faucherin tila sijaitsee jylhän vuoristomaisella kauniilla seudulla. Ja kauniita olivat lehmätkin. Täällä taidettiin taas hieroa useampiakin alkiokauppoja kotiinviemisiksi. Faucherin tilavierailun jälkeen aloitimme useita tunteja kestävän ajomatkan kohti Prinssi Edwardin saarta. Saimme tutustua jylhään kanadalaismaisemaan ja tuntea takapuolissamme teiden epätasaisuuden. Hotellille saavuttua


2/2010

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä maistuikin taas uni. Seuraavana aamuna ennen varsinaista saarelle siirtymistä vierailimme vielä Braefieldin tilalla jossa näimmekin matkamme ensimmäisen pihaton.

Prinssi Edwardin saarella

Sitten siirryimmekin Prinssi Edwardin saarelle, jonne ajoimme kilometrejä pitkää siltaa pitkin. Maisemat olivat huikeita ja maaperä todella punaista. Suomalaiset karjamatkaajat eivät olleetkaan ennen vierailleet saarella, joten odotimme innolla vierailukohdettamme, Forever Schoonin tilaa. Saimme tutustua hyvin hoidettuun tilaan ja hienoon karjaan. Täälläkin oli pihattonavetta, jossa käyskenteli hyvin hoidettuja lehmiä. Tilalle oli saapunut paikallisen lehden toimittaja, joka jututti meitä suomalaisia ja kyseli matkamme sujumisesta. Ja taas tehtiin alkiokauppaa ja keskusteltiin innokkaasti isäntäväen kanssa. Vierailun päätteeksi saimme nauttia tilan tarjoaman maittavan aterian, jonka lomassa jatkoimme keskustelua yhteisestä kiinnostuksemme kohteesta, ayrshirestä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin matka. Edessämme oli viimeinen aamu ja viimeinen vierailukohde Ayr Bay Farm. Täälläkin oli paljon nähtävää, mutta matkalaiset alkoivat olla jo väsähtäneitä ja odottivat jännityksellä kotimatkaa. Niinpä kiitimme isäntäväkeä ja matkasimme Charlottetowniin odottamaan jatkolentoa Montrealiin. Montrealiin päästyämme saimme riemuksemme todeta, että lentomme Pariisiin lennetään täysin normaalisti. Pääsimme siis Eurooppaan tuhkapilvistä huolimatta. Ja mikä parasta, myös jatkolento Pariisista Suo-

Paikallinen lehti kirjoittaa suomalaisryhmän vierailusta:

Suomalaisia Ayrshire-kasvattajia Prinssi Edwardin saarilla

Ryhmä suomalaisviljelijöitä vieraili kahdella tilalla Prinssi Edwardin saarilla. Nämä tilat olivat suomalaisryhmän viimeinen vierailukohde yhteensä 16 kanadalaistilaa käsittäneellä matkalla. Matka alkoi International Dairy Expo-näyttelystä, jonka jälkeen tiloja kierrettiin Ontarion, Quebecin ja New Brunswickin alueilla. Matkan järjesti Kanadan Ayrshireyhdistys ja tämä matka on yksi esimerkki jo jonkin aikaa jatkuneesta yhteistyöstä suomalaisten ja kanadalaisten ayrshirekasvattajien välillä. Keskiviikkona suomalaiset vierailivat Garnet Schellenin omistamalla Forever Schoon tilalla ja torstaina Ayr-Bay-tilalla. Koska eläviä eläimiä ei saa Kanadasta Suomeen viedä, suomalaisviljelijät ostavat Kanadasta alkioita, joista he saavat hyviä, uusia emälinjoja suomalaiskarjoihin. Suomalaisviljelijät saavat alkioita Suomeen myös Kanadassa osaomistamistaan lehmistä. Alkioiden ostaminen Kanadasta on halvempaa kuin Suomesta. Kanadalaisviljelijät hyötyvät puolestaan yhteistyöstä saadessaan eläinainekselleen laajemmat markkinat. Käännös: Minna Kotila

meen lennettiin normaalisti. Nämä lennot olivat ensimmäisiä aikataulujen mukaan lennettäviä lentoja tuhkapilvien jälkeen. Meillä kävi siis todellinen tuuri! Pariisin lentokentältä löysimme myös pari matkaseurueeseemme kuulunutta karjaihmistä, joiden oli alun perin tarkoitus olla suomessa jo päiviä aiemmin. Nyt he lensivät kanssamme samalla lennolla! Pari muuta matkaajaa

oli kiertänyt Ruotsin kautta laivalla Suomeen, osa taisi yrittää Baltian kautta. Vaikka mutkia olikin matkassa, pääsivät kaikki matkalaiset onnellisesti takaisin kotimaahan. Olipahan reissu! Paljon nähtävää, hyvää seuraa ja kiinnostavaa asiaa. Taidanpa lähteä toistekin. Saija Räikkönen

9


Ayrshire-lehti

2/2010

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Spring Sale 2010 -huutokaupan suomalaishankinnat Kiivastahtisessa St-Hyacinten keväthuutokaupassa tarttui suomalaisten matkaan kolme uutta kimppahiehoa.

Du Murier Poker Dora ET vaihtui Iina Näyskän, Henna, Alli ja Kari Keinäsen sekä Mustialan (Hämeen ammattikorkeakoulun) ja kanadalaisen Hugues Denisin omistukseen. Doran isä on Des Chamois Poker ET ja emä Faucher Harmony Debby VG88, Debbyn isä on Kellcrest Harmony ET.

Aurel Poker Sillium ET ostettiin yhdessä Richard Lagacen kanssa suomalaisten osaomistajien ollessa Heli Gröhn, Saija Räikkönen, Jani Kivilahti ja Johan Wasström. Myös Silliumin isä on Des Chamois Poker ET, emä Faucher Medalist Sissy VG86 ja Sissyn isä Saguenayenne Kate Medalist ET.

Finnish Farmers bought these three heifers from Spring Sale 2010:

Rosayre Cali’s Jumby:n hankkivat omakseen Anu ja Jari Ahlholm & Eliisa ja Martti Kumpula. Jumbyn isä on Margot Calimero ja emä Rosayre BB Jannah VG87, Jannahin isä on Blackaddar BB Kellogg. Jumby muutti huutokaupan jälkeen asumaan Lombard Dalen tilalle.

10

Rosayre Cali’s Jumby is now owned by Anu and Jari Ahlholm & Eliisa and Martti Kumpula. Jumby’s sire is Margot Calimero and her dam is Rosayre BB Jannah VG87, by Blackaddar BB Kellogg. Jumby now lives in Lombard Dale Farm. Du Murier Poker Dora ET’s new owners are Iina Näyskä, Henna, Alli and Kari Keinänen and Agricultural School of Mustiala and Hugues Denis from Canada. Dora’s sire is Des Chamois Poker ET and her dam is Faucher Harmony Debby VG88, by Kellcrest Harmony ET. Aurel Poker Sillium ET is now owned by Richard Lagace form Canada and Heli Gröhn, Saija Räikkönen, Jani Kivilahti and Johan Wasström. Sillium’s sire is Des Chamois Poker ET and her dam is Faucher Medalist Sissy VG86 by Saguenayenne Kate Medalist ET. Saija Räikkönen


2/2010

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Vuoroin vieraissa Aivan yhdistyksemme alkuajoista lähtien olemme saaneet kutsuja osallistua ayrshiretapahtumiin eri puolilla maailmaa. Lukuisa joukko suomalaisia kasvattajia on päässyt tutustumaan rodun jalostukseen ja toisiin karjanomistajiin ensin Kanadassa, sitten USA:ssa ja nyttemmin myös Englannissa. Yhdistyksen 10-vuotistaipaleen merkeissä päätimme lopulta tarjota vieraanvaraisuutta toisinkin päin ja kutsua ulkomaisia ayrshirekasvattajia Suomeen Farmarin vuosinäyttelyn aikoihin. Vieraaksemme saapui Kanadasta Shady Walnutin isäntä Wayne Bertrand puolisonsa Lori Stavelyn kanssa ja Englannista Colin Cristophers sekä Margaret Howie. Lisäksi seurueessa matkustivat Semex Canadan ayrshiren sonnianalyytikko Chris Studer ja Ayrshire Canadan kenttäpäällikkö Yves Charpentier sekä tietenkin vuosinäyttelyn tuomari Alex McCaig Judy-vaimonsa kanssa. Colin Christophers oli tuttu jo viime syksyn Englannin kiertueelta, kun saimme tutustua Cornwallin upeissa maisemissa hänen omistamaansa erinomaiseen Rosehillin ayrshirekarjaan. Margaret Howie puolestaan omistaa Ridley Courtin ayrshirekarjan lähellä Lontoota ja hän on tuleva Englannin ayrshireyhdistyksen presidentti. Maggie tuli muutamassa päivässä niin tutuksi, että

Anu Ahlholm (vas.) ja vuosinäyttelyyn saapuneet kansainväliset vieraat; Judy McCaig, Alex McCaig, Colin Christopher, Margaret Howie, Lori Stavely, Wayne Bertrand. Kuva: Jari Ahlholm

useampikin kasvattaja varmasti poikkeaa Ridley Courtissa, kunhan Englantiin seuraavan kerran lähdetään. Vieraat olivat - eivätkä pelkästä kohteliaisuudesta - otettuja näyttelyn korkeasta tasosta sekä varsinkin nuorten, mutta myös vanhempien esittelijöi-

den ammattitaidosta. Toisaalta vierailut useassa eri karjassa näyttivät vieraille ayrshirejalostuksen kovat haasteet Suomessa. Vuosien myötä olemme huomanneet kuinka hyödyllisiä vierailut puolin ja toisin ovat ja kuinka kasvattajat osaavat innostaa toisiaan, yhtä lailla

naapuri naapuria kuin kasvattaja kasvattajaa ihan toiselta puolelta maailmaa. Innostus ja menestys tarttuu kotiin viemisiksi, niin tälläkin kertaa. Kiitokset vieraille sekä erityisesti tiloille, jotka ottivat ryhmän ystävällisesti vastaan! Mirja Koljonen

During the ten-year history of Finnish Ayrshire Breeders we have been invited to many Ayrshire events all over the world. Many breeders from Finland have visited Ayrshire herds in Canada, in the US and in England. In summer we decided it is time to do this in the other way round and we invited foreign breeders to join us in our National Show in Mikkeli and also to visit our herds. Wayne Bertrand (from Shady Walnut farm) with his wife Lori Stavelyn from Canada and Colin Christophers and Margaret Howie from England came to visit us. Also Chris Studer, sire analyst in Semex Canada, and Yves Charpentier, the national fieldsman for Ayrshire Canada, and of course the judge in our National Show, Alex McCaig with his wife Judy, travelled with them. Colin Christophers owns the outstanding Rosehill Ayrshire herd in the beautiful Cornwall, where we visited last fall. Margaret Howie owns the Ridley Court Ayrshire herd near London and she will be the next president of the Ayrshire Cattle Society of Great Britain and Ireland. We got to know Maggie so well that many of us will visit Ridley Court when next time in England. Our international guests were very taken with the high level of our National Show and the showmanship skills of especially the young but also elder participants. In the other hand the herd visits showed that there are lots of challenges in Ayrshire Breeding in Finland. During the years we have learned how useful this kind of herd visits are for the visitors and especially for the herd owners whose herd is visited. Breeders will inspire each other regardless of the fact that they are neighbours or they are from the other side of the world. Many thanks to our visitors and of course to all the breeders who kindly showed their herds for the international guests! 11


Ayrshire-lehti

2/2010

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

VUOSINÄYTTELYN TUOMARI ESITTELYSSÄ – Alex McCaig Alex ja Judy McCaig ovat ihmisiä, jotka tuskin jäävät huomaamatta moneltakaan Kanadassa vierailevalta ayrshirekasvattajalta. Alexin tila, Lashburn, on suosittu vierailukohde, jossa isäntäväki ottaa vieraansa vastaan viimeisen päälle. Karjan eläimet ovat myös mukana monissa näyttelyissä ja yleensä Alexin voi tavata myös USA:n puolella Madisonin Dairy Expossa. Innostus hyviin eläimiin ja halu olla tekemisissä muiden kasvattajien kanssa on saanut Alexin ottamaan karjaansa useita myös yhdessä suomalaisten kanssa omistettuja jalostuseläimiä. Sillä paitsi tunnettu kasvattaja ja tuomari, Alex on itseoikeutettu

Kuva: Linda Laiholahti

12

Alex valitsemassa vuosinäyttelyn championia. Kuva: Eija Räikkönen

seuramies, joka leppoisalla leikinlaskulla kerää aina joukon ihmisiä ympärilleen. Tuomarina Alex McCaig on silti tosissaan. Hän tuntee ja arvostaa kasvattajien työtä myös omasta kokemuksestaan niin paljon, että Mikkelissä saatoin vain ihailla sitä paneutumista, jolla hän eläimet arvosteli. Tulkin kannalta myös arvostelun perustelut olivat selkeät ja havainnolliset, kerrankin tunsi pysyvänsä kartalla myös arvostelua kääntäessään. Suomen lisäksi Alex McCaig tuomaroi tänä vuonna ayrshire shown myös Englannissa. Lashburn Ayrshire on nykyään yhteisyritys, jonka osakkaita ovat Alex ja Judy sekä Chris ja Valerie McCaig. Chris on Alexin serkku ja kotoisin jerseytilalta. Muutama vuosi sitten

Lashburnissa koettiin valtava menetys, kun hiehonavetta tuhoutui tulipalossa mukanaan useita arvokkaita hiehoja ja myös ummessa olevia lehmiä, kuten upea Lashburn Faith EX 94. Onnettomuudesta kuitenkin selvittiin ja nyt hiehot asuvat uudessa ja valoisassa pihatossa. Omistajat nimeävät Lasburn Ayrshiren tavoitteeksi jatkuvan tuotoksen nousun karjassa, jossa arvostetaan huolettomia lehmiä, hyvää rakennetta ja maidon pitoisuuksia sekä hyvää kestävyyttä. Rakenteen ar vostamisesta kertoo se, että noin 50 lehmän karjassa on nyt 11 EX-, 26 VG- ja 5 GP-luokitettua. Yksi karjan kuuluisimmista lehmistä on Spring Shown huutokaupasta 2007 suomalaisten kans-


2/2010

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Alex McCaig, Judge in Finnish National Ayrshire Show 2010

Alex and Judy McCaig are well-known for their hospitality and that’s one reason why their Lashburn farm in Canada is so popular place to visit. Their animals also attend to many shows and you can meet Alex also in the World Dairy Expo in Madison in USA. Alex appreciates good animals and he also likes to co-operate with other breeders. That’s why there are many co-owned breeding animals in the Lashburn barn. Some of those animals are partly owned by Finnish breeders. Alex is well-known breeder and judge but he is also very social and a true humorist, a real joke smith. But when Alex is judging, he works seriously. He knows and appreciates the job of the cattle breeders and also in Mikkeli he really took up the evaluation of animals. His reasoning for evaluation was clear and illustrative. Besides in Finland, Alex also judged in England this year. Lashburn Ayrshires is nowadays owned by Alex & Judy and Chris & Valerie McCaig. Chris is Alex’s cousin and he is from sa yhteisomistukseen ostettu Faucher Medalist Mona EX 93, jonka alkioita on nyt jo hiehoinakin useampia Suomessa

kasvamassa. Lashburn on myös ennakkoluulottomasti käyttänyt muita kuin kanadalaisia sonneja ja karjassa onkin yksi

a jersey farm. A couple of years ago they suffered a terrible loss at Lashburn farm when their heifer barn was destroyed by a fire. Many precious heifers were lost and also dry cows, like the beautiful Lashburn Faith EX94. But they survived from the accident and now their heifers are living in a new, bright free stall barn. The owners of Lashburn Ayrshire define that their goal is the continuing increase in production in the herd in which they appreciate easy care cows with good conformation, high percentages and longevity. Classifications in their 50 cows herd are: 11 EX, 26 VG and 5 GP. One of the most famous cows in the herd is Faucher Medalist Mona EX93 which was bought together with Finnish breeders from the Spring Show in 2007. There are many ET-daughters of Mona in Finland already. In Lashburn they have also used bulls from outside of Canada and they have one of the few B Jurist daughters, which is classified as Excellent and is a bull dam. Her name is Kildare Patsy B-Justy EX90 and her projected milk yield for this lactation is 15 000 kilos. Kanadan muutamasta EX luokitetusta Juristin tyttärestä ja sonninemistä eli Kildare Patsy B-Justy EX 90, jonka kuluvan

kauden arvioidaan ylittävän 15 000 kg maitoa. Mirja Koljonen

13


Ayrshire-lehti

2/2010

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Maailman Ayrshire federaation tapaaminen World Dairy Expon yhteydessä Maailman Ayrshire federaation kokous pidettiin Madisonissa 27.9.2010 US Ayrshiren vastatessa järjestelyistä. Ayrshirekasvattajien edustajina kokouksessa olivat Kimmo Kuorikoski, Seija Viitanen sekä allekirjoittanut. Samalla tarjoutui hieno tilaisuus tutustua yhteen maailman suurimpaan lypsykarjatalousnäyttelyyn, World Dairy Expoon. Federaation kokoukseen osallistui lisäksemme delegaatiot melkein jokaisesta jäsenmaasta Ruotsia lukuun ottamatta. Kokouksen yhtenä suurimpana keskustelun aiheena oli ayrshirerodun genomitestauksen edistyminen maailmalla. Keskustelun jälkeen voisi todeta, että ayrshiresonnien genomitestaus on maailmalla vasta alkutekijöissä. Viking Genetics on tällä hetkellä ainoa

taho, joka jo tekee käytännössä testausta. Seuraavaksi pisimmällä on Kanada, jossa testaukset tullaan aloittamaan syksyllä 2010. Muissa jäsenmaissa testauksien tekeminen on vielä ajatuksen tasolla. Yksi federaation tavoitteista on tuoda ympäri maailmaa ayrshiresta kiinnostuneet nuoret lähemmäs toisiaan. Vuonna 2009 Kanadassa pidettiin ensimmäinen nuorisovaihto,

Meeting of the World Ayrshire Federation was hosted by the US Ayrshire Breeders Association in Madison during the World Dairy Expo. Kimmo Kuorikoski, Seija Viitanen and Vilma Pohjola represented Finnish Ayrshire Breeders in the meeting. The most important issue in the meeting was genomic testing of Ayrshire bulls. At the moment only Viking Genetics is testing Ayrshire bulls and Canada will start genomic testing of Ayrshire bulls this fall. In other countries there are now testing programs for Ayrshires for now. The next International Youth Tour will be held in February in New Zealand. WAF will also help the young Ayrshire Breeders to find international practical training places. The participants of the meeting had also a chance to follow the Ayrshire Show in the World Dairy Expo and visit three farms, GForce Ayrshire, P & A Ayrshires and the farm of Darryl and Teresa Keehner. Federation will continue towards the World Ayrshire Conference in 2012 in South Africa. johon kutsuttiin jokaisesta jäsenmaasta yksi edustaja. Nyt tämä nuorisovaihto saa odotettua jatkoa, kun Uuden-Seelan-

Näyttelyn Grand Champion Sweet Pepper Black Francesca. Kuva: Vilma Pohjola

14

nin Ayrshireyhdistys järjestää helmikuussa 2011 vastaavan tapahtuman. Tällä kertaa kutsutaan kaksi edustajaa kaikista jäsenmaista. Federaation avulla on myös mahdollista hankkia ayrshiresta kiinnostuneille nuorille työharjoittelupaikkoja toisista jäsenmaista. Kokouksen jälkeen saimme tilaisuuden seurata World Dairy Expon ayrshirenäyttelyä, jossa luokkien taso nousi eläinten iän kasvaessa. Junior Championiksi valittiin Du Petit Bois Calimero Vista ET, Margot Calimeron tytär Fall Yearling –luokasta. Reserve Junior Championiksi valittiin All-Star Tillie, Terrace Bank Enterprise ET:n tytär Winter Heifer Calf –luokasta. Hiehojen kunniamaininnan sai P & A Rawhide Betsy ET Spring Yearling -luokasta, hiehon isä on CKO Rawhide ET. Grand Championiksi valittiin 5-vuoti-


2/2010

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä aiden lehmien luokan voittaja sekä Senior Champion Sweet Pepper Black Francesca, jonka isä on Blackaddar BB Kellogg. Reser ve Grand Champion oli 7-vuotias lehmä Yellow Briar Jerrica, isänä Covey Palmyra O Ripken. Senior Champion kunniamaininnan sai 10-vuotias lehmä Blackaddar Olympic Model, jonka isä on Woodland Wiew Pru Olympic 2 ET. Ayrshire huutokaupan kalleimmaksi eläimeksi nousi kahdeksan kuukauden ikäinen hieho Mapleburn Loreal’s Calianti ET (Mableburn Loreal EX-93 x Margot Calimero). Tämän hiehon hinnaksi tuli 6000 USDollaria. Virallisen ohjelman puitteissa kävimme tutustumassa G-Forcen Ayrshireen. Virallisen osuuden päätyttyä saimme loistavan tilaisuuden tutustua kahteen tilaan Iowan osavaltion puolella. Kävimme tutustumas-

Madisonissa tehtiin suomalaishistoriaa, sillä Orkon tytär sijoittui toiseksi Junior 2 year old -luokassa, johon osallistui 11 lehmää. Luokan voittaja vasemmalla ja lehmien isät vasemmalta oikealle: Rattler (isä Conn), Orkko, Patriot ja Burdette. Burdetten tytär nousi lopussa kolmanneksi. Kuva: John Cochrane

sa P & A Ayrshireen sekä Darryl ja Teresa Keehnerin tilaan. Samalla kun matkustimme tiloille, saimme nähdä upeita maisemia Mississipin jokilaaksoista, joista

näköala avautui kymmenien mailien päähän. Federaatio jatkaa toimintaansa kohti maailman suurinta ayrshiretapahtumaa, Maailman Ayr-

shire konferenssia, joka pidetään seuraavan kerran Etelä-Afrikassa huhti-toukokuussa 2012. Vilma Pohjola

Helposti kotiovellesi!

Kotiinkuljetuspalvelumme kautta saat helposti siemenannokset, tarvikkeet ja nestemäisen typen kotipihaasi asti! Lisätietoja jakelusta, 040-311 5308 tai www.faba.fi/palvelut

15


Ayrshire-lehti

2/2010

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

ERDB:n kokouksen suomalaisedustus yhteiskuvassa taustanaan keväinen viljelysmaisema. Kuva Laura Laiholahti

Esiteltävät lehmät olivat rakenteeltaan ja tyypiltään tasaisia, hyväutareisia ja hyväjalkaisia. Kuva Laura Laiholahti

European Red Dairy Breeds Parin vuoden välein punaisten rotujen edustajat kokoontuvat johonkin jäsenmaahan. Tänä vuonna kokousta isännöi Viking Geneticsin RDM-edustajat. Suomesta matkaan lähti osa punaisen rotukomitean suomalaisista jäsenistä sekä muutama valveutunut ayrshirekasvattaja.

Ruskeavalkoisen ayrshiren lisäksi Euroopassa on puolenkymmentä punaisen maitorodun populaatiota, joiden alkuperä on lähellä toisiaan. Kussakin maassa niiden rekisteröintiä ja jalostusta hoidetaan vähän eri lailla, mutta niillä on keskinäistä yhteyden pitoa varten myös oma liitto eli ERDB. Liitolla on omat kotisivut www.red-dairy.com, joista löytyy tarvittaessa lisätietoa.

Sonniasemalla esittelyvuorossa RDM-genominuori, keskellä Bankok ja oikealla David. Kuva Laura Laiholahti

16

Tapaaminen oli hyvin organisoitu ja kahteen päivään oli saatu mahtumaan sopivasti kaikki oleellinen. Ensimmäisenä päivänä kuulimme eri maiden alustukset oman rodun tilanteesta ja saman pöydän ääressä pystyimme hyvin jakamaan näkemyksiä rotujen tulevaisuudesta ja kehittämistarpeista. Mukana oli Suomen lisäksi edustus Saksasta, Virosta, Norjasta, Ruotsista, Venäjältä, Puolasta ja Tanskasta, joten ensikertalainen sai kuunnella korva tarkkana, että ehti saada käsityksen keskenään hyvin erilaisten populaatioiden jalostuksesta. Sen jälkeen meille esiteltiin sonniasemalla VG:n sonneja, kuten tanskalainen Facet, suomalaiset Turandot ja Tosalund sekä Suomessa paljon keskustelua herättäneet David ja Bankok, joiden perimässä on 25% holsteinrotua. Facet oli korrekti ja huomattavan korkea sonni, David ja Bankok taas yllättävän pienen oloisia. David oli paremman näköinen mielestäni, sillä Bankokin lantio oli huomattavan


2/2010

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä nouseva, mikä vanhemmalla sonnilla lienee vielä iän mukana korostunut. Turandot ja Tosalund olivat myös tasapainoisia rakenteeltaan, eli jos tytärten rakenne jälkeläisarvostelussa olisi parempi, ei sonni ainakaan huonontaisi vaikutelmaa, kuten Bankokilla. Meidän huomiotamme kiinnitti myös sonnien rauhallisuus esittelyssä sekä tanskalainen tehokkuus: koko show vaati vain yhden esittäjän, joka vuoron perään kiinnitti sonnit vierekkäin puomiin ja esitteli ne, sekä lopuksi vielä kävi reippaasti pesemässä paikat. Seuraavana päivänä tutustuttiin kolmeen RDM-karjaan. Esittelyä varten oli joka tilalla otettu vajaan kymmenen lehmän ryhmä esittelyyn. Lehmät olivat puomissa kiinni, viimeisen päälle laitettu ja utareet täynnä. Lehmän yläpuolella oli myös tarvittavat tiedot,

joten lehmät markkinoivat mahdollisimman hyvin itseään ja VG:n näkökulmasta isäänsä eli tässä tapauksessa varsinkin Davidia ja Bankokia. Näiden sonnien tyttärillä olikin hyvät utareet, samoin jalat, joten Suomessakin uskon niille syntyvän ihan toimivia tyttäriä. Silmiin pisti kuitenkin tytärten rungon lyhyys ja osin nousevat lantiot, tyylikkäitä ne eivät olleet. Hyvät karjat meille oli valittu, sillä näimme päivän aikana sekä edellisvuoden rodun championin että varachampionin ja molemmat nämä vielä vähän vanhempia ja hienon näköisiä eläimiä. Yleisrakenne karjoissa oli hyvä, eläimet olivat poikkeuksetta tasaisen kookkaita, voimakkaita ja myös tuotostaso oli joka karjassa yli 10 000 kg. Sekalaiset rotuyhdistelmät eläinten taustalla näkyivät värikirjona sekä väliin hyvinkin erityyppisinä eläiminä.

Värin ja tyypin kirjoa RDM-karjassa. Kuva Laura Laiholahti

Hyvin kattavaa karjatulostetta tutkiessa huomasi myös, että karjojen keskipoikimakerta oli lähempänä kakkosta kuin kolmosta, joten pienellä otannalla ei kestävyys näytä Tanskassa olevan meikäläistä parempi. Olimme matkaamme tyytyväisiä, sillä nyt tiedämme

vähän paremmin, mitä RDMrotu pitää sisällään. Jäämme myös odottamaan mahdollista ERDB:n uutta kokoontumista Ayrshire Winter Shown yhteydessä helmikuussa 2011 Seinäjoella. Mirja Koljonen

17


Ayrshire-lehti

2/2010

Ayrshirekasvattajien kevätkokous

Kevätkokous ja kasvattajapäivä Kiteellä Ayrshirekasvattajat kokoontuivat 6.-7.4.2010 viettämään kevätkokousta ja kasvattajapäivää Pohjois-Karjalaan Kiteelle.

Koivumäen tilan nuorkarja ja umpilehmät asuvat kestokuivikepohjaisessa kylmäpihatossa. Kuva: Saija Räikkönen

Sari Alhainen luennoimassa karjasilmän käytöstä jokapäiväisessä ayrshire-jalostuksessa. Kevätkokousväki kuuntelee kiinnostuneena. Kuva: Saija Räikkönen

18

Tilaisuus aloitettiin lounaalla, jonka jälkeen pidettiin varsinainen kokous. Kokouksessa käsiteltiin vuoden 2009 toimintakertomus ja vahvistettiin vuoden 2009 tilinpäätös. Kokouksen jälkeen saimme kuulla sonnianalyytikko Ritva Hilpelä-Lallukan kertomana ayrshiresonnien valinnasta Viking Geneticsille. Tämän jälkeen tilaisuus jatkui Sari Alhaisen innostavalla ja mielenkiintoisella luennolla, jonka teemana oli karjasilmän käyttö ayrshirejalostuksessa. Tämän luennon pohjalta jatkoimme asian tarkastelua käytännössä tohmajärveläisessä tilavierailukohteessa Ari ja Hanna Lajusen omistamalla Koivumäen tilalla. Tilalla on pari vuotta vanha robottipihatto jossa asustaa noin 70 lehmää. Karjan keskituotos on

10000 kg ja keskipoikimakerta 2,9. Karjasta kaksi kolmasosaa on ayrshireä. Tilalla on myös ollut ayrshirelehmä Jella, joka on saavuttanut 100-tonnin tuotosrajan. Iltaa vietettiin taas perinteisesti saunoen, muiden kasvattajien kanssa ajatuksia vaihtaen ja karaokea laulaen. Seuraavan päivän ohjelmassa oli toinen tilavierailu Tohmajär velle, nyt Kimmo Tikan omistamalle Tasankolan tilalle, jonka karja on lähes kokonaan ayrshireä. Tilalla on vuonna 2006 valmistunut parsinavetta, jossa on lypsäviä lehmiä noin 40. Karjan keskituotos on 10366 kg ja keskipoikimakerta 2,9. Tilalla on myös lypsyssä kaksi 100-tonnaria. Saija Räikkönen

Koivumäen tilan isäntä Ari Lajunen ja ayrshirelehmät. Kuva: Saija Räikkönen


2/2010

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien kevätkokous

Kahdesti poikineet peterslundilainen Tasankolan Valuutta ja calimerolainen Tasankolan Vilja. Kuva: Lea Järvinen

In April the Finnish Ayrshire Breeders held their Spring Meeting in Kitee. After the official meeting Ritva HilpeläLallukka, the sire analyst from Viking Genetics, told us about the selection of Ayrshire bulls to VG. And Sari Alhainen gave a very interesting presentation about tools in herd level Ayrshire breeding. We visited two farms, which both had a

Neljästi poikinut Heisalan Ponnistuksen tytär Tuhkimo Tasankolan tilalla. Kuva: Lea Järvinen

quite new barn, average production over 10 000 kilos, the average lactation of 2,9 and 100 ton yielders. Koivumäki farm owned by Ari and Hanna Lajunen has 70 cows and a milking robot. Tasankola farm owned by Kimmo Tikka has 40 cows in tie stall barn.

19


Ayrshire-lehti

2/2010

The LEHMÄ Rannan Pretevä AF-EX90-4E Vuonna 2000 karjamme vanhin lehmä oli Aito, joka polveutui laadukkaasta sonninemäsuvusta takanaan monta kuuluisaa ja hyvin suomalaista ayrshiresonnia, kuten Haraldsholm Nitro, Saarihaan Osma, Mäkelän Lento ja Kytölän Yle. Olin ostanut ihan itse ansaituilla palkkarahoilla sen emän Soman pikkuvasikkana silloisten työkaverieni suureksi riemuksi. Aito oli monien sonninemäsuositusten jälkeen siemennetty vanhoilla päivillään itsellenikin ihan oudolla sonnilla eli kanadalaisella Forever Schoon Mm Corneliuksella. Pieni kapinallisten joukko oli niihin aikoihin kerännyt listan yksityistuontina tuotavista siemenannoksista ja mahdoinko itse investoida peräti neljään Cornelius-annokseen. Kaksituhattaluvun alussa karjamme tuotti luomumaitoa ja käytäntönä oli pitää vasikat vierihoidossa useita päiviä poikimisen jälkeen. Kun Aito viimein poiki syksyllä 2001, olimme revetä riemusta, kun näimme upean, kuparin ja valkoisen kirjavan vasikan pitkine jalkoineen ja vieläpä ilman kulkusia. Vasikka hoippui jaloilleen vain todetaksemme, ettei se millään kykenisi imemään itse maitoa syvärunkoisen ja hyväutareisen, mutta auttamatta lyhytjalkaisen Aidon utareesta. Imetyksen harjoittelu onnistui vain kaatamalla vasikka kyljelleen ja työntämällä nisä suuhun. Parin imetysharjoituksen jälkeen päätin siirtyä tuttipulloon, josta vasikka kui-

20

Kun lehmällisen uraa on kertynyt jo vuosia, on samalla muistojen galleriaan kokoontunut useampikin verraton työkaveri. Kymmenet kelpo lypsikit jäävät muistoihin vain häivähdyksinä tai niminä arkistoiduissa lehmäkorteissa, kun jotkut taas ottavat areenan itselleen heti syntyessään. Pretevä oli juuri sellainen lehmä ja näin taaksepäin katsottuna sen pitkä ura kuvaa myös Ayrshirekasvattajien kymmenvuotista taivalta.

Rannan Pretevä vuonna 2006 toisen champion voittonsa jälkeen kotona kuvattuna. Kuva: Tiina Tahvonen

tenkin sinnikkäästi kieltäytyi ja sai samalla nimen itselleen eli pohjalaisittain leuhkaa kuvaavan adjektiivin Pretevä. Tuttipulloon se suopui vasta, kun ujutimme pullon utareen alta niin että nisät ja tutti menivät Pretevältä sekaisin. Karjanäyttelyissä käytiin jo Pretevän ollessa hieho, mutta pidin sitä liian honkkelona ja jaloistaan jopa pihtikinttuisena, enkä ottanut näyttelyihin mukaan. Poikiminenkin meni pihatossa vähän huolettomasti, sillä muistan vetäneeni sonnivasikkaa ulos samalla kun Pretevä juoksi edellä karkuun. Pretevän ollessa ensikko vuonna 2004 oli yhdistyksen oma rodun vuosinäyttely Okrassa ja sinne lähdettiin mukanamme karjan silloinen tähti eli Ruotsista tuotu Jyri & Tiia Tannerin kanssa yhdessä omistettu Hjärterum Trident Nelly. Nelly oli yli 150 cm korkea ja omasi ideaali utareen, joten Pretevän lähtöä ei silloinkaan taidettu edes harkita. Nelly voittikin Ayrshire championin ja tämän jutun varsinaisesta aiheesta poiketen on pakko sanoa, että sen tyttäret ja nyttemmin tyttären tyttäret menestyvät näyttelyissä edelleen. Tuomarina Okrassa oli silloin Suomessa ensivierailullaan ollut kanadalainen Yves Charpentier. Samana kesänä oli hollantilainen Elly Geverink ensimmäistä kertaa kuvaamassa Suomessa. Pretevä oli kevään mittaan kehittynyt niin näyttäväksi, että kuva siitä sentään piti Ellyn ottaa sekä potrettina että itseoikeutettuna perheen-


2/2010

Ayrshire-lehti

The LEHMÄ jäsenenä ryhmäkuvassa. Saman vuoden syksyllä Yves Charpentier saapui Suomeen uudestaan ja tällä kertaa luokittamaan suomalaisia lehmiä ensimmäistä kertaa kanadalaisen järjestelmän mukaisesti. Yhdistys päätti tehdä luokituksista heti pysyvän toiminnan ja niin suomalaisille luokitustuloksille annettiin tunnus AF Class eli Ayrshire Finland Classification. Yves saapui meidänkin tilalle ja jo muutaman lehmän luokitettuaan pysähtyi Pretevän taakse. ”Miksi tätä lehmää ei tuotu näyttelyyn?” kysyi Yves ja minä selittämään, että kun Nelly oli samassa luokassa. ”Pretevä olisi voittanut koko shown, helposti,” totesi siihen Yves. Pretevä sai sinä päivänä ensimmäisen luokituksensa, joka oli AF-VG 88, Nellyn luokitustulos oli AF-VG 86. Vuosien kuluessa Pretevä luokitettiin neljä kertaa EX 90 ja olen varma, että viimeisinä vuosina se myös tunnisti Yvesin. Ainakaan sitä ei luokitusta varten tarvinnut sitoa mihinkään kiinni, vaan se seisoi jalat hyvässä asennossa, selkä suorana ja pää pystyssä odottaen kehuja ja ihailua ihan nimensä mukaisesti. Pretevä poiki seitsemän kertaa ja teki yhteensä neljä tytärtä, kolme omaa ja yhden alkiosta Ylihaaviston karjaan Jurvassa. Sen molemmat tähän mennessä luokitetut tyttäret ovat GP-tasoa, joten, vaikka ei ehkä ihan vertaisiaan, niin varsin hyviä tyttäriä se myös periytti. Sitä huuhdeltiin neljä kertaa ja aina yhtä nihkeällä menestyksellä. Kaikki toimi kuten piti, mutta alkioita tuli vain muutamia joka kerta. Silti Pretevä tiinehtyi aina heti huuhtelun jälkeen ja poiki yleensä aikaisin keväällä ehtiäkseen sopivasti kuntoon kesän vuosinäyttelyyn. Pretevä ei jää muistojen galleriaan niinkään hyvän leh-

Vuoden 2006 Seinäjoen Farmarin Championkehä, vasemmalta oikealle: Alhaisten Silvia, Rannan Pretevä ja Saga. Kuva: Jari Ahlholm

mäperheen jäsenenä kuin Tähtenä, jonka kanssa ehdittiin kokea monta upeaa hetkeä. Se oli tottunut matkustaja karjaautossa ja viihtyi mainiosti näyttelyissä, kunhan kotoa otettiin omat eväät mukaan, sillä täysrehunappuloihin Pretevä ei yleensä koskenut. Ensimmäinen ja voitettu näyttely oli Tampereen Farmari 2005, jota tuomaroi George Templeton Skotlannista, Pretevän esittäjänä toimi Miia Kaappola. Myös presidentti Halonen kävi tapaamassa näyttelyn Championia, joka kuitenkin pressan seurueesta piittaamatta maata levytti tyytyväisenä parressaan. Seinäjoen helteinen Farmari 2006 oli ehkä Pretevän uran huipennus, toinen Grand Champion peräkkäin, tuomarina Dave Bergeron Kanadasta ja esittäjänä Mari Heinonen, Pirttiniemi nykyisin. Kuopion Farmarissa 2007 meillä oli todellisia vaikeuksia saada Pretis syömään ja kun kehä alkoi, sen utare ei ollut vieläkään

täyttynyt. Asiaa ei yhtään auttanut, että Pretevä riitautui jo kehän portilla esittäjänsä Chris Studerin kanssa ja ensimmäistä kertaa uransa aikana Pretevä pisti Chrisin kanssa ihan ranttaliksi. Tuloksena toinen sija ja kun Chris ei halunnut viedä sitä enää champion luokkaan, päätimme heittää pyyhkeen kehään ja lähteä Pretevän kanssa lypsylle kesken kilpailun. Jälkeenpäin ajatellen väärin toimittu, sillä kisa pitää kestää, kunhan vain olisimme itse uskaltaneet silloin hyvinkin hermostuneen lehmän kanssa kehään. Ayrshire kongressi oli kesän alussa 2008 ja kongressinäyttely oli vuosikausiin suurin rodun esittelytapahtuma. Pretevä oli taas mukana, tuomarina australialainen David Mayo ja Pretevän esittäjänä taitava Grant Roy Kanadasta. Tuloksena vanhempien lehmien eli Mature Cow luokan luokkavoitto, mitä osaltaan vielä kruunasi toisenkin oman lehmän eli Ylihaaviston Silvian sijoittumi-

nen samassa luokassa toiseksi. Champion meni ansaitusti HH Tia Marie Suelle, joten tyytyväisiä oltiin. Vuoden 2009 vuosinäyttely oli Haapajärvellä Tyylikäs-näyttelyn yhteydessä. Hyytävässä kelissä oli tuomarina Rosayren tilan omistaja Ken Rose Kanadasta. Näyttelyyn oli saatu ensimmäistä kertaa myös klippausammattilainen eli JeanPhilippe Charest Kanadasta. JiiPee loihti eläimet siihen kuosiin, että saatoimme vain ihailla vieressä ja kisassa hän myös esitti Pretevän. Tuloksena jälleen luokkavoitto Mature Cow luokassa ja Honorable Mention Joukolan Viennettan voittaessa ja Lagace Ice Modelin saadessa Reserve tittelin. Helmikuussa 2010 järjestettiin ensimmäistä kertaa hartaasti toivottu talvi- ja sisänäyttely Ayrshire Winter Show Seinäjoki Areenassa. Sisäolosuhteita oppii arvostamaan, kun on vuosien kuluessa vuoroin kastunut, palellut tai kärventynyt näyttelykehässä.

21


Ayrshire-lehti

2/2010

The LEHMÄ Areenaan halusimme parhaat lehmät mukaan, mutta olimme epävarmoja Pretevän suhteen. Kuudes lypsykausi oli lähes lopuillaan ja mamma oli ehkä turhankin hyvässä kunnossa näyttelyyn. Vanhempia lehmiä kuitenkin tarvittiin ja niin Pretevä lastattiin taas yhdessä karjatoverinsa Rannan Tityyn kanssa. Areenassa oli onneksi jälleen JiiPee klippereineen ja ammattilaisen käsissä lehmä saatiin lähes elämänsä näyttelykuntoon. Jean-Philippe myös esitti Pretevän tuloksena luokkavoitto ja Honorable Mention toistamiseen Joukolan Vaavikin saadessa Championin. Ensimmäistä kertaa kuitenkin joku toinen lehmä karjastamme onnistui selättämään Pretevän kun Rannan Tityy sai Reserve Champion tittelin. Palmyran kasvattaja Mary Creek USA:sta tuomaroi Winter Shown tyylillä ja taidolla. Reilu kuukausi näyttelyn jälkeen Pretevä laitettiin umpeen odottamaan seitsemättä poikimista. Kuten moni muukin hyvä ja vanhempi lehmä oli Preteväkin käynyt jo kertaalleen kuilun partaalla. Kesän 2006 helteissä Pretevä oli juuri kuvattu kotona näyttelyvoiton jälkeen pokaalien ja kukkien kera ja ajattelin vähän hellittää lehmän muuten aika tarkkaa lypsyrutiinia. Laiskottelusta rangaistiin jo parin päivän jälkeen, kun toinen etunen tulehtui, joskin lievästi omasta mielestäni. Ajattelimme vielä tipottaa

22

Pretevä ja Mari Heinonen Seinäjoen Farmarissa 2006. Kuva: Jari Ahlholm

neljänneksen tyhjäksi, mistä lehmä hermostui ihan valtavasti ja jouduimme päästämään sen vapaaksi pihattoon. Pretevä alkoi yhtäkkiä krampata, putosi maahan kyljelleen ja alkoi kouristella vetäen kaulaansa maata vasten pitkäksi. Saimme eläinlääkärin paikalle, mutta hän ei uskonut utaretulehduksen olleen syynä, vaan että lehmällä olisi rautaa mahassa. Krampit saatiin kalkilla ja magnesiumilla loppumaan, mutta seuraava-

na päivänä lehmä halvautui. Olin jo todella huolissani, sillä Pretevä näytti kuolevan käsiin samalla kun kinastelin päivystävän eläinlääkärin kanssa mahdollisesta syystä. Lopulta piti soittaa Kuortaneelle YliHynnilän Merville, joka luultavasti reipasta ylinopeutta ajaen ehti pelastamaan lehmän, joka silloin makasi jo hervottomana. Se oli jo lähellä. Se tapahtui kuitenkin vasta juhannuksena 2010. Pretevä

talutettiin umpinavetalta viikkoa ennemmin poikimakarsinaan ja se otti heti muut karsinan asukit komentoonsa. Pari päivää ennen poikimista Pretis muuttui kuitenkin vaitonaiseksi, seisoskeli vain itsekseen karsinassa. Kun poikiminen kuitenkin pian alkoi, olin helpottunut, mutta kutsuin eläinlääkärin paikalle, sillä poltot olivat veltot. Iso sonnivasikka Facetista saatiin ulos ja emäkin piristyi. Samana iltana näin kuitenkin Pretevän ilmeestä, ettei kaikki ollut sittenkään kunnossa. Lisää kalkkia ja kipulääkettä, mutta aamulla Pretevä oli entistä huonommassa kunnossa. Lehmä hengitti raskaasti ja keuhkoissa kuului jotain ylimääräistä. Pari tuntia siinä meni ja Se oli totta, Pretevä makasi suuressa karsinassa kyljellään, kuolleena. Sen verran kävin sitä vielä katsomassa, että otin tuon niin tutun pään syliini ja silitin sitä viimeisen kerran. Sitten jatkoimme perheen kanssa juhannuksen viettoa ja päätimme, että tästäkin lehmästi piti vain luopua. Elämä kuitenkin jatkuu. Paitsi yli 60 t maitoa ja useita vasikoita, Pretevä tuotti meille elämänsä aikana valtavasti iloa. Se oli myös esimerkki siitä, kuinka hyvästä suomalaisesta ayrshiretaustasta voi syntyä lehmä, joka pärjää niin kehässä kuin kotonakin, vuodesta toiseen. Mirja Koljonen


2/2010

Ayrshire-lehti

The LEHMÄ

Rannan Pretevä AF-EX90-4E Pretevä vuonna 2009 kuusi kertaa poikineena vuosinäyttelyn championkehässä (etualalla) Tyylikkäässä Haapajärvellä. Kuva: Jari Ahlholm

When you have worked with cows for years you have memories of many marvellous workmates. Most of them you remember only like flashes or you only remember their names. But there are also that kind of cows of which you will remember almost everything right from the day when they were born. And Pretevä was exactly that kind of cow. And the long career of Rannan Pretevä can kind of represent the ten-year journey of Finnish Ayrshire Breeders. In the year 2000 the eldest cow in our herd was a cow called Aito. Behind Aito were many bull dams and many famous and true Finnish bulls, like Haraldsholm Nitro, Saarihaan Osma, Mäkelän Lento and Kytölän Yle. I had bought Soma, the dam of Aito, as a

small calf and paid her from my well-earned salary money. My co-workers of that time rejoiced of my investment. After giving birth to several calves of many different sires of sons, Aito was bred to Forever Schoon Mm Cornelius in her older days. This Canadian bull was unknown for me also. A little group of rebellious Finnish Ayrshire breeders had collected a list of bulls which were privately imported to Finland. If I remember right, I bought four doses of Cornelius semen. In the beginning of 21st century our herd produced organic milk and we had a habit of keeping the new born calves with their dams for several days. In autumn 2001 Aito gave birth to wonderful, copper and white coloured

calf. The calf had long legs and we were very excited because it was a heifer calf. The calf trembled on her feet and we saw that she couldn’t suck her mother’s teats. Aito was a cow with a deep body and good udder but unfortunately her legs were quite short. We had to turn the calf lay on her side that she could reach in her mother’s teats. After a while I thought it would be easier to feed the calf from the bottle but she didn’t want to eat from the bottle and that is how she got her name, Pretevä. The word Pretevä is dialect of Ostrobothnia and it means proud or boastful. Pretevä did not drink from the bottle until we managed to but the bottle under the udder so that she could not notice the difference with teats.

We used to go to cattle shows already when Pretevä was a heifer but we didn’t ever take her with us because I thought she was too skinny and that her legs were hocked-in. She calved for the first time in loose house barn quite easily, I pulled the bull calf out of her and on the same time she ran away. When Pretevä was in her first lactation in 2004 Annual Show of Finnish Ayrshire Breeders was at Okra. To that show we took a star of our herd Hjärterum Trident Nelly which was imported from Sweden and co-owned with Jyri and Tiia Tanner. Nelly was 150 cm tall and had an ideal udder so I think we didn’t even consider taking Pretevä with us. Nelly was then Ayrshire champion and also her daughters and granddaughters have

23


Ayrshire-lehti

2/2010

The LEHMÄ done well in the shows. Judge at Okra was Yves Charpentier, who was then in Finland forthe first time. In the same summer also Elly Geverink from Netherlands came to Finland for the first time and pictured also Pretevä. Later in the fall on that same year Yves Charpentier came to Finland again and this time he classified Finnish cows according to Canadian classification system for the first time. Finnish Ayrshire Breeders had decided that classification would be permanent activity and the classification was named AF Class or Ayrshire Finland Classification. Yves came to our farm also and after he had already classified a couple of cows he saw Pretevä and asked “Why this cow wasn’t in the show?” I tried to explain that she would have been in the same class with Nelly. “Pretevä would have won the show, easily”, said Yves to me. In that day Pretevä got her first classification, AF-VG 88 and Nelly was AF-VG 86. During the years Pretevä was classified four times as EX90. And I’m certain that in the last times she already recognised Yves. We didn’t have to catch her; there she stood like she was named, Pretevä; with her legs in right position, with straight back and just waited those praises and admiration. Pretevä calved seven times and made three daughters plus one ET-daughter in the herd of Ylihaavisto at Jurva. Both of her daughters which are classified so far are classified GP. So she gave nice daughters although not as good as her self. We flushed her four times, but got only few embryos in every time. But she bred back easily and needed only one insemination after flushing and she usually calved in the spring and was then in perfect shape

24

in summer when the Annual Show was held. Pretevä isn’t truly remembered as a member of a good cow family but as a real Star, who gave us many beautiful moments. She got used to travelling and enjoyed herself at the shows if we just brought her own feed from home. The first show where Pretevä took part in and won was Farmari 2005 at Tampere. Judge was George Templeton from Scotland and Miia Kaappola lead Pretevä. Also president Halonen came to visit Champion Pretevä in Tampere but Pretevä just lay down happily in her stall. Pretevä was again Grand Champion in Seinäjoki in Farmari 2006. Judge there was Dave Bergeron from Canada and Mari Heinonen, nowadays her last name is Pirttiniemi, showed Pretevä. In Farmari 2007 in Kuopio Pretevä didn’t eat and when the show started her udder wasn’t full. Moreover she argued with her leader Chris Studer right from the beginning. That was the first time when Pretevä didn’t behave good in the show ring and the result was a second place. And when Chris didn’t want to take her to champion class we decided to give up and milked Pretevä. Afterwards considering that was a wrong decision. World Ayrshire Conference 2008 was held in Finland and the show was the biggest Ayrshire Show for years. Pretevä of course participated, this time judge was David Mayo from Australia and Grant Roy from Canada lead Pretevä. Pretevä won the Mature Cow class and her barn mate Ylihaaviston Silvia was second in the same class. HH Tia Marie Sue was well-earned Champion, so we were very pleased with our cows. The Annual Ayrshire Show 2009 was held

in Haapajärvi. Ken Rose from Rosayre farm from Canada was judging. For the first time there was a professional fitter, Jean-Philippe Charest from Canada who helped Finnish Breeders fitting their animals for the show. He also showed Pretevä. Pretevä again won the Mature Cow class and was also the Honorable Mention. Joukolan Viennetta was Grand Champion and Lagace Ice Model Reserve Champion. In February 2010 was the first Ayrshire Winter Show in Seinäjoki. It was nice to show indoors when you have during the years alternately got wet, froze or got sun burnt in the show ring. We wanted to show our best cows at the Winter Show but we were uncertain about Pretevä. She was in the end of her sixth lactation and she had gained maybe too much body condition. But we needed older cows and so we headed to Seinäjoki with Pretevä and Rannan Tityy. Again Jean-Philippe Charest fitted and presented Pretevä. Pretevä won her class and was again Honorable Mention. Joukolan Vaavikki was the Champion and for the first time Pretevä was beaten by her own barn mate, when Rannan Tityy was awarded Reserve Champion. Mary Creek from USA judged the Ayrshire Winter Show. About one month after the Winter Show Pretevä was dry before her seventh calving. Like many other good older cows also Pretevä had already once been on the edge. In the hot weather in the summer 2006 Pretevä had just been pictured with her trophies at home after the victorious show. I thought then I would a little bit loosen up with her milking and after that she got an inflammation on her front teat. We tried to empty that quarter

and she didn’t like that at all and we had to set her free. Suddenly she started to cramp and fell down. Our veterinarian came and said that Pretevä had iron in her stomach. The vet gave her magnesium and calcium, but on the next day she became paralyzed. I was really worried and it seemed that Pretevä would die at the same time when I was arguing with the vet what might have caused these symptoms. In the end I phoned Mervi Yli-Hynnilä, the veterinarian from Kuortane and she came, probably speeding, just in time to save Pretevä. It was a very close call. But it wasn’t until the Midsummer’s Day in 2010. When Pretevä was moved a week before calving to calving pen she immediately showed to other cows that she was the boss. But two days before calving, Pretevä was very silent and only stood there in the pen alone. After giving a birth to a big bull calf sired by Facet she brightened up and seemed okay. But in the same evening I saw of her appearance that she wasn’t okay. She got more calcium and painkillers but in the morning she was even worse. Her breath was heavy and there was something wrong with her lungs. It took a couple more hours and then she was gone. I went to see Pretevä for the last time and took that so familiar head of hers in my lap and gave her the last stroke. Then we continued to spend the Midsummer’s Day. We had to let go of this cow too, but life still goes on. Except over 60 000 kilos of milk and several calves, Pretevä gave us a lot of joy. She was also a fine example of how you can get from good Finnish Ayrshire background a cow, which will be fine in the show ring and at home, year in year out.


2/2010

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien huutokauppa Mikkelissä Farmari-näyttelyn yhteydessä 29.7.2010 Myydyt eläimet: JOUKOLAN AFFELI

VANHATALON EGYPTI

MAPLEBURN HORTENSIA ET

ROUNION ARMOTAR

PÄIVÖLÄN ELINE

MARBRAE HULA-PETA ET

JOUKOLAN ARONIA

RANNAN EPSA

isä: De La Cavee Test ET emä: Joukolan Suffeli emänisä: Pardner ostaja: Johan Wasström hinta: 1500 € isä: Birghdale Copper emä: Rounion Viettelijätär emänisä: Margot Calimero ostaja: Johan Wasström hinta: 2000 € isä: Modest emä: Joukolan Tuulantei emänisä: Joukolan Panos ostaja: Heli Saarimaa hinta: 2050 €

isä: Willemshoeve Restha emä: Vanhatalon Uganda emänisä: Stormatic ostaja: Kristiina Iivarinen hinta: 2000 €

isä: Don-Sher Hector emä: Des Prairies Ytyliina emänisä: Kildare Jerry ostaja: Johan Wasström hinta: 1700 €

isä: Mapleburn Remington emä: Jonholm Francine emänisä: Cornelius ostaja: Minna Kotila hinta: 3450 € isä: Modem emä: Marbrae BBBK Peta emänisä: BBB Kellogg ostaja: Pekka Venetjoki hinta: 1700 €

isä: Ayr Phoe Ideostar emä: Aro-Tannerin Vitsa emänisä: Pardner ostaja: Riina ja Teemu Pöyry, Aija Kontinen hinta: 1500 €

25


Ayrshire-lehti

2/2010

Keskustelunaiheena

Karjatilojen kutsumattomat vieraat Tuotosseurantaan kuuluminen on karjaansa jalostavalle ja eläimiä myyvälle tilalle lähestulkoon välttämätöntä. ProAgrian tuotosseurannan palvelusopimuksen allekirjoittaessamme lupaamme, että tietokantaan ja eläinmerkkirekisteriin lähettämiämme tietoja voidaan käyttää palvelutuotannossa ja tuotekehityksessä. Lisäksi lupaamme, että tietojamme voidaan käyttää tutkimukseen sekä tietorekistereiden ylläpitoon ja hyödyntämiseen siten, että yksittäisen asiakkaan tietoja ei voida tuloksista tunnistaa. Karjanomistajia ei varmasti haittaa eläintensä tietojen käyttäminen tutkimuksiin siten, että tietoja ei voida yhdistää heidän karjaansa, mutta mitä kummaa tarkoitetaan tietojen käyttämisellä palvelutuotannossa ja tuotekehityksessä?

Tiedätkö ketkä kaikki vierailevat karjassasi?

Tuotosseurannan ohjesäännössä on määritelty asiakkaan (eli karjanomistajan) tehtävät ja siellä sanotaan myös, että karjanomistaja luovuttaa seurantaa hoitavalle taholle omaa karjaansa koskevien eläintunnisterekisteritietojen käyttöoikeuden. Ja että tuotosseurannassa mukana oleva karjanomistaja on velvollinen suostumaan seurannan suorittajan ja valvojan tekemiin tarkastuksiin sekä antamaan seurantakirjanpitonsa ja siihen liittyvät asiakirjat, mukaan lukien meijerimaidon määrää ja laatua koskevat tiedot, näiden tarkastettavaksi. Kaikkien tuotosseurantaan kuuluvien karjanomistajien

26

Meitä karjatilallisia varoitellaan eläinaktivistien yöllisistä vierailuista ja järjestetään luentotilaisuuksia, joissa poliisi kertoo kuinka viljelijän pitää toimia, jos hänen tilansa on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Mutta on olemassa myös toisenlaisia tunkeilijoita, jotka tunkeutuvat karjoihimme jälkiä jättämättä. Näistä vierailijoista ei kukaan varoittele eikä anna neuvoja heidän toimiensa estämiseksi. eläinten tietoihin pääsevät käsiksi ainakin ProAgrian neuvojat ja jalostusneuvojat, eläinlääkärit, seminologit ja muut keinosiemennyksen edustajat, maatalousviranomaiset sekä tutkijat, joille aineistoja luovutetaan. Karjantarkkailu on siis todellista tarkkailua ja tuotosseuranta varsinaista seurantaa. Myös rehufirmojen edustajilla lienee pääsy tuotostietoihin, koska omallekin kohdalle on sattunut, että rehuja yritetään myydä esittämällä minkälaisia tuotoksia rehuilla on karjoissa lypsetty. Onko rehumyyjillä varmasti karjanomistajan lupa tietojen esittämiseen vai riittääkö, että tietoja levitellään tuotekehityksen nimissä? Entä onko tiedot luovutettu heille ilmaiseksi vai korvausta vastaan?

Tietoja luovutetaan eteenpäin

Karjanomistaja maksaa kuulumisesta tuotosseurantaan ja lähettäessään tietoa erilaisiin rekistereihin siirtyvät hänen omistamiensa eläinten tiedot jonkun muun omistukseen. Jos karjanomistaja haluaa omien eläimiensä tietoja itselleen, on tästä yleensä maksettava lisää. Entä jos karjanomistajan tietoja myydään eteenpäin, kuka

tästä hyötyy ja käärii rahat vai alentavatko myytävät tiedot kenties tarkkailumaksuja? Ja miksei karjanomistajalta koskaan kukaan kysy saako tietoja luovuttaa eteenpäin? Tuotosseurannan ohjesäännössä sanotaan, että kaikkia tuotantoon liittyviä tietoja voidaan käyttää jalostuksen edistämiseen, tutkimustarkoituksiin sekä maitoja lihatuotteiden markkinoinnin edistämiseksi koottaviin ns. kansallisiin laatutiedostoihin ja lisäksi tilan nautaeläintunnisterekisteriin lähettämiä tietoja voidaan käyttää tuotosseurannassa ja maitotilaneuvonnassa. Tietojemme luovuttamisesta päättää ja niiden käyttöä valvoo ProAgria Maaseutukeskusten Liiton maitotilavaliokunta ja aluekohtaisesti ProAgrian aluekeskusten maitovaliokunnat. Yksittäisen karjanomistajan on turha kysellä omien tietojensa luovuttamisesta tarkempia tietoja. Kun ei tiedä kuka oman karjan tiedoissa vierailee, ei voi syyttää ketään tietojensa luvattomasta tarkastelusta. Vale-eläinlääkärikohussa kävi ilmi, että tieto henkilön ammatista tulisi kuulua tietosuojavaltuutetun mukaan yksityisyyden suojan piiriin. Tietosuojavaltuutetun toimialaan kuuluvat henkilöre-

kisterit, joita karjan tiedot eivät varsinaisesti ole. Mutta jonkinlainen yksityisyyden suoja ja yrityksen tietojen suoja tulisi olla maanviljelijälläkin!

Lähettää vai eikö lähettää – kas siinä pulma

Toisaalta on myös tahoja jonne haluaisi tietojansa luovuttaa ja säästää näin omaa aikaansa. Jos Valion laboratoriossa päästäisiin eläin- ja siemennystietoihin käsiksi, säästyisi progesteronitestiä lähettäessä kynästä mustetta. Vaikka onhan se tietysti toimilupaseminologin itsetuntoa hivelevää, kun lähetetystä testistä tulee vastaus, että puolitoistavuotta sitten karjasta poistettu Sini on 3 viikkoa sitten tapahtuneesta siemennyksestä todennäköisesti tiinehtynyt. Ei auta, että on täyttänyt ihan oikean korvanumeron ja nimen ostoeläimelle, kun labran omissa rekistereissä tuo korvanumero yhdistetään jo aikaa poistettuun eläimeen. Myös hoitotietojen siirtyminen suoraan Ammusta Nasevaan olisi melkoinen edistysaskel. Siis jos haluaa hoitotietojaan Ammuun tallentaa. Täsmällinen ja kaikenkattava hoitotietojen tallennus voi johtaa siihen, että eläinlääkäri kommentoi terveydenhuoltokäynnin yhteydessä tilalla olevan liikaa utaretulehdus- ja muita hoitoja alueen muihin tiloihin verrattuna. Kauniimmat luvuthan saa hoitamalla utaretulehdukset teurasautolla tai umpeuttamalla neljänneksiä tai sitten jättämällä tiedot lähettämättä, kun eivät ne muutkaan lähetä…


2/2010

Ja me suomalaiset karjanomistajathan olemme kuulemamme mukaan ainakin Pohjoismaiden hitaimpia ja laiskimpia lähettämään koelypsy- ja muita tietoja rekisteriin. Meidän takiamme suomalaisten sonnien arvostelujen saaminen hidastuu eivätkä ne siksi voi pärjätä kilpailussa tanskalaisille tai ruotsalaisille sonneille. Itsekin lähetän tiedot maitomääristä vasta koelypsyä seuraavana päivänä, koska ne päivittyvät lypsyasemalta tietokoneelle vasta yön aikana. Ja pari kertaa tänäkin vuonna on tästä jo muutenkin toivottoman hitaasti tahdista lipsuttu muutamalla lisäpäivällä, koska kaikki työt lypsykarjatilalla eivät kuitenkaan vielä nykyäänkään hoidu tietokoneen avulla. Sehän ei tietenkään ketään haittaa, että tiedon siirto toiseenkin suuntaan, tiloille päin, on varsin verkkaista. Lehmäkohtaiset tiedot kuu-

Ayrshire-lehti

kausittaisista maitonäytteistä analysoiduista maidon pitoisuuksista ja soluista päivittyvät Ammu-ohjelmaan parhaimmillaankin vasta runsaan viikon kuluttua siitä, kun maitoauton mukana vastaavat tiedot ovat saapuneet laboratoriosta paperilla. Tämä ei innosta hankkimaan lisämaksullisia uusia hienoja palveluita. Herääkin kysymys, että olemmeko me karjanomistajat olemassa vain tuotosseurantaa ja jalostusta varten ja ovatko tilojen tietoja hyödyntävien ulkopuolisten tahojen intressit etusijalla? Vai olisiko kuitenkin niin, että keinosiemennyssonnit ja tuotosseurantatiedot ovat meitä karjanomistajia varten? Oikea vastaus näin yksinkertaiseen kysymykseen näyttää jäävän valitettavan monelle maatalousneuvonnan toimijalle täysin hämärän peittoon. Minna Kotila

27


Ayrshire-lehti

2/2010

Kaappolan tila 10 vuotta Ayrshirekasvattajien matkassa

Miia ja Merja esittelivät laitumella yhdeksi suosikkilehmäkseen Tuikkeen (Jerry x Metsäpellon Ino), joka on luokitettu AF-VG85. Kuva: Salla Rautio

Kaappolan tila sijaitsee Kauhajoella ja Merjan ja Maurin lisäksi tilalla vaikuttavat lapset Mika, Miia ja Mira, joista kaksi ensin mainittua ovat jo aikuisia ja asuvat omia talouksiaan, Mika tilan kupeessa ja Miia Ilmajoella. Miia vastaa Kaappolassa jalostussuunnitelman teosta, onhan hän jalostuskonsulenttina työskennellytkin. Mika on todennäköisesti tilan seuraava isäntä. Lypsykarjan lisäksi tilalla on omia ja hoidossa olevia hevosia, joista erityisesti Mira on kiinnostunut ja joiden kanssa hän onkin kilpaillut menestyksekkäästi. Lehmiä on tällä hetkellä 36 ja nuorkarjaa on suunnilleen saman verran. Valtaosa karjasta on ayrshirea, holsteineja on yhteensä 5. Lehmät asuvat parsinavetassa, joka on peruskorjattu viisi vuotta sitten. Kolme vuot28

Merja ja Mauri Kaappolan isännöimä Kaappolan tila on ollut Suomen Ayrshirekasvattajien jäsen ihan alusta asti eli jo kymmenen vuotta. Merja on yhdistyksen perustajajäseniä ja oli alussa hallituksessakin. Yhdistyksen toiminnassa mukana oleminen on tuonut uusia ystäviä, tietoa ja uudenlaista innostusta karjan jalostamiseen. ta sitten suurin osa parsista vaihdettiin niskapuomillisiksi. Nuorkarjasta suurin osa asuu pihatossa. Isojen hiehojen mukana on myös sonni. Tilasonnia Kaappolassa on käytetty osalle eläimistä jo 9 vuotta. Karjan keskituotos oli parhaimmillaan vuonna 2007: 10800 kg keskipoikimakerran ollessa 3,7. Elossa olevien lehmien elinikäistuotos oli parhaimmillaan 32400 kg. Noissa lukemissa on kyllä tavoittelemista! Tällä hetkellä keskituotos on 9000 ja 10000 kilon välissä, sillä en-

sikoita on paljon usean ”grand old lady -lehmän” poistuttua; esimerkiksi todella mieluinen Pirkkulan Leera -lehmä kuoli yhtäkkiä parteensa muutamaa viikkoa ennen odotettua poikimista. Sille ehti kertyä elinikäistuotosta lähes 80000 kiloa. Leerasta puhuminen saa yhä Merjan ja Miian pyyhkimään silmäkulmiaan. Vaikka ensikot lypsäisivät hyvinkin, niiltä ei voi toivoa samanlaisia tuotoksia kuin vanhemmilta lehmiltä. Pelkästään nuorten lehmien voimin ei Kaappolassa kuiten-

kaan nytkään maitoa tuoteta: menossa on mukana 12-vuotias ayrshirelehmä Muurikki (K. Etroni – M. Uklaus).

Ayrshirekasvattajista uutta intoa ja karjasilmää

Vuonna 2000 Mirja Koljonen houkutteli Merjan mukaan kokoukseen, jossa perustettiin Suomen Ayrshirekasvattajat. Merja oli myös yhdistyksen hallituksessa 4 vuotta eli vähän yli yhden kauden. Niihin aikoihin Merja oli monessa mukana: luottamustoimia oli niin jalostus- kuin meijeripuolellakin. Tuntui, ettei kapasiteetti riitä kaikkeen ja hallituspaikka sai jäädä. Kiinnostusta kuitenkin riittää edelleen. Ayrshirekasvattajien kautta Kaappolat ovat saaneet uusia ystäviä ja paljon


2/2010

uutta tietoa ja näkökulmia. Yhdistyksen tilaisuuksissa on mukava tavata samanhenkisiä ihmisiä ja keskustelufoorumin karjahenki on vertaansa vailla. Kanadan reissu vuonna 2006, muiden karjojen näkeminen ja luokituksen käyttö ovat kehittäneet Merjan ja Miian karjasilmää. Merja tosin sanoo, ettei hän edes osaa katsoa lehmää yhtä hyvin kuin Miia. Merjan mukaan Miia on myös ollut tärkeänä innostajana muutoksissa ja uudistuksissa, joita Kaappolat ovat karjansa kanssa tehneet. Yhdistys on Miian mielestä kehittänyt paljon myös suomalaista karjanäyttelykulttuuria. Eläinten esittäminen ja valmistelu on tullut paljon ammattitaitoisemmaksi vuosien ja kansainvälisten kontaktien myötä. Kaappolatkin ovat osallistuneet näyttelyihin eläintensä kanssa, vaikka se on viime vuosina jäänytkin vähän vähemmälle hevosten viedessä paljon aikaa. Mira ja aikanaan Miiakin ovat kilpailleet myös junnuissa. Viime vuosina Miiaa on nähty kehässä lähinnä tuomarina, niin Junior Handlereita kuin eläimiäkin arvioimassa.

Uusia linjauksia jalostukseen

Merja kiittelee sitä, että jo edellisen isäntäparin aikana (eli vuoteen 1986 asti) oli panostettu eläinainekseen käyttämällä hyviä sonneja ja valitsemalla käyttöön oikeat sonnit. Niinpä Merja ja Mauri saivat hoidettavakseen hyvän karjan. Ennen Ayrshirekasvattajia karjan jalostuksessa pääpaino oli kokonaisjalostusarvolla ja tietyillä sonnilinjoilla. Hyvinä, vanhoina supisuomalaisina sonneina Merja mainitsee mm. Sormulan Nollan, Kettulan Revon, Ylätalon Ritarin, Tervaniemen Ylkän ja Vaaralan Ajan. Näitä sonneja löytyykin monen Kaappolan lehmän suvusta. Aluksi karjaan haettiin jalostuksella lähinnä korkeutta ja lisää maitoa. Yhdistyksen ja samanhenkisten ihmisten kautta käyttöön on tullut myös uusia sonneja. Ne ovat tuoneet

Ayrshire-lehti

uutta kipinää jalostukseen. Ensimmäisiä ”vaihtoehtoisia” sonneja Kaappolassa käytettiin jo 1999, kun Anna-Maija ja Tuomo Pohjolan tilalla pidetyn karjapäivän jälkeen innostuttiin tilaamaan ensimmäisen kerran kanadalaisia sonneja. Tällä hetkellä tilalla on käytössä sonneja sekä Suomesta että Kanadasta. Oma typpipyttykin on ollut käytössä pari vuotta. Viime aikoina karjaan on haettu näköä ja kokoa sekä helppoja ja tasapainoisia lehmiä, jotka lypsävätkin. Tavoitteiden mukaisia eläimiä karjaan on myös saatu. Kaappolasta on lehmien kestävyyden ansiosta voitu myydä vuosittain eloon 4-5 hiehoa. Hiehoja on myyty myös Ydinkarjaan. Enää sinne ei voi myydä eläimiä, koska nuorkarjan odotusarvot ovat miinuksella...

Keinosiemennyssonneja ja lehmäperheitä

Kaappolan tilalta on myyty keinosiemennykseen useita sonneja. Niistä käyttöön asti ovat päässeet Kaappolan Leonardo (Västigård – Y. Ritari), Kaappolan Silver (V. Laiva – Torpane), Kaappolan Sahara (S. Joachim – T. Ylkä) ja Kaappolan Umo (T. Miqur – Sköle). Näistä Leeran poika Kaappolan Sahara

nousi valiosonniksi, mutta sen käyttö jäi vähäiseksi katkarapugeenin takia. Toinenkin Leeran poika (i. Miqur) oli varattu keinosiemennykselle, mutta sekin karsittiin katkarapugeenin takia. Se kuitenkin pääsi tilasonniksi. Sonnista Kaappolan Ponsi (Wandringeye – V. Aika) otettiin annokset, mutta sonni tapettiin jalkavikaisena eikä sitä otettu käyttöön. Merja kuitenkin sai hankittua omaan käyttöön kymmenen annosta. Nuorimmat keinosiemennykselle myydyt sonnit (isinä Jerome ja Normandin) on karsittu käytöstä jalkojen ja NTM:n takia. Merja on iloinen, että suosikkilehmä-Leeran perhe jatkuu jonkun verran K. Saharan kautta. Kaappolassakin on pari eläintä, joilla Sahara on isänä tai emänisänä. Lisäksi pytyssä uinuu vielä annoksia. Merja ja Miia sanovat Ayrshirekasvattajien nostaneen Suomessa esiin lehmäperheajattelun. Aiemmin lehmiä tunnuttiin arvioivaan pelkästään isän ja emänisän kautta, mutta nykyään osataan ajatella myös lehmäperheitä. Kaappolassakin on ainakin kolme isoa lehmäperhettä: samasta Vesalan karjan lopetushuutokaupasta Huittisista aikanaan ostetut Kappa (i. K. Vihtori) ja Liturki (i. N. Verneri) ovat jättäneet paljon jälkeläisiä, samoin

oman vahvan lehmäperheen kantaemä Hilla (i. Y. Ritari).

Ihailtavaa innostusta

Kysyessäni, mikähän olisi Kaappolan karjan tilanne, jos Ayrshirekasvattajia ei olisi, Merja vastaa, että ehkä heillä olisi huippuindeksikarja, jossa olisi huippu-NTM, mutta rakenne voisi olla vähän toista kuin nyt. Ehkä siihen oltaisiin tyytyväisiä ja lypsettäisiin osaa lehmistä kahdelta puolelta, kun ei tiedettäisi muusta, Merja pohtii. Toinen vaihtoehto on, että lehmät olisivat holsteineja... Merja kertoo, että vielä vuonna 2005 karja palkittiin hyvästä jalostusarvosta (vuoden 2004 tilanne), kun porukassa oli vielä mukana paljon vähän vanhempia lehmiä. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa katselemaan Kaappolan lehmiä ja kuuntelemaan Merjan ja Miian juttuja, sillä todellisten karjaihmisten kanssa puhuttavaa kyllä riittää. Merjan kiinnostuksesta lehmiin kertonee jotakin se, että tallessa on sonnikatalogeja ja siemennyskortteja 1960-luvulta asti. Tuollaista innostusta ei voi kuin ihailla! Salla Rautio

Miia viimeistelemässä hiehoa kehäkuntoon Farmarissa 2006. Kuva: Mirja Koljonen

29


Ayrshire-lehti

2/2010

Kaappola farm - 10 years with Finnish Ayrshire breeders The Kaappola herd owned by Merja and Mauri Kaappola has been a member of the Finnish Ayrshire breeders since the beginning in 2000. Merja Kaappola was one of the founder members. The Kaappola herd is in Kauhajoki and Merja and Mauri have owned the herd since 1986. They have three children, Mika who nowadays lives on his own near the farm and is probably the next owner, Miia who lives in Ilmajoki and does the breeding plan for the herd and Mira who lives in the farm and is very interest in horses which they also have on the farm. They have 36 cows and the same amount of young stock. There are five Holstein animals and all others are Ayrshires. Cows live in the tie stall barn which is renovated five years ago and young stock are in a free stall barn. There is also a herd bull. Herd bull has been used to some animals in Kaappola already for 9 years now. Their best year was 2007: 10 800 kilos of milk and average lactation 3.7. Now their production is somewhere between 9000 and 10000 kilos after many grand old ladies having gone. They now have many first lactation cows but also Muurikki (K. Etroni * M. Uklaus) who is already 12 years old. Merja was over four years in the board of Finnish Ayrshire breeders and they have been participating in different events during the years. Merja says that a trip to Canada in 2006, the AF-classification and herd visits have made herself and Miia look their cows in a different way. Years with Ayrshire Breeders have given them lots of new friends and a plenty of useful 30

information. Miia thinks that Finnish Ayrshire Breeders have improved the cattle show culture a lot in Finland. Also animals from Kaappola herd have participated in shows and both Miia and Mira have been in Junior Handler competitions. Nowadays Miia does judging. Merja is thankful of the breeding work of the previous generation, that’s why they had a pretty good herd already when they started. There are good Finnish bulls, like Sormulan Nolla, Kettulan Repo, Ylätalon Ritari, Terveniemen Ylkä and Vaaralan Aika behind many cows in Kaappola herd. Before they joined the Finnish Ayrshire Breeders they mainly looked at the total breeding value and certain bull lines.

Then they started to breed for good stature and more milk. Alternative bulls came in use in Kaappola already in 1999 after a visit to Anna-Maija and Tuomo Pohjola’s herd. Today they use bulls from Finland and Canada. They aim to balanced and easy care cows with good conformation and adequate production. And they already have got that kind of cows and they can sell every year four or five good heifers. They have sold many bulls to AI and also heifers to the Asmo nucleus herd. Today NTM (Nordic Total Merit) breeding values of their cows are so low that they can’t sell heifers to the nucleus herd anymore. Merja and Miia are happy that the family one of their favourite

Miia tuomaroimassa junnuluokkaa Okrassa 2010. Kuva: Salla Rautio

cows, Pirkkulan Leera (sire T.Ylkä) continues via his son, Kaappolan Sahara (sire Saukon Joachim) although his use was pretty minor because of the shrimp gene. They are happy that Finnish Ayrshire Breeders brought the appreciation of cow families to Finland. Their favourite cow families are those of Kappa (sire K. Vihtori), Liturki (N. Verneri) and Hilla (Y. Ritari). Merja thinks that without Finnish Ayrshire Breeders they would have a herd with high NTMs and worse conformation. Maybe they would be happy because they wouldn’t know that things and their cows could be better - like they now are.


0910_Burdette_Finland.qxd:Layout 1

2/2010

9/14/10

10:49 AM

Page 1

Ayrshire-lehti

USDA tuotos 08-10 74 tytärtä 48 karjassa maito +648 rasva% -0.04 rasva +17 valkuais% +0.01 valkuais +22 varmuus 83%

ABA rakenne 08-10 19 tytärtä 13 karjassa rakenne +1.90 varmuus 69% PTI 109

vasemmalla: Ronn Ayr Burdette Ginny VG-87 oikealla: Trustar Burdette Toblerone

Fencroft Burdettes Tootsie

Myline Burdette Auburn

Spring Vale Burdette Apple

WORLD WIDE SIRES, LTD.

®

www.wwsires.com • Email: info@wwsires.com • Fax: 559.741.2828 5545 Avenida de los Robles • Visalia, CA 93291 U.S.A. • Tel: 559.622.2222 Product of the U.S.A.

31


Ayrshire-lehti

2/2010

KURVILA – karjanjalostusta Kemijoen rannalla Kestävyyttä ja jalostusta

Tilalla on ollut lypsykarjaa jo 1600-luvulta lähtien. Lapinlehmät ja länsisuomalaiset ovat saaneet aikojen saatossa väistyä ja tilalla on ollut ayrshirerotuinen karja jo edellisenkin sukupolven ajan. Tuotosseurantatiedot näyttävät kovia numeroita: keskituotos on viimeiset kymmenen vuotta ollut yli 11000 kg maitoa. Vuodelta 2009 luvut olivat 22.1: 11620 – 495 - 4,3 - 409 3,5 ja lehmien elinikäistuotos 34358 kg/ lehmä, kun se alueella oli 19115 kg / lehmä. Korkeat tuotokset kertovat myös sen, että ruokinta on kohdallaan. Kysyttäessä ruokinnasta on vastauksena hyvin yksinkertainen resepti: täysrehu, hyvälaatuinen säilörehu, kuiva heinä ja hyvät laitumet. Kurvilassa lehmät laiduntavat toukokuun lopusta syyskuun puoleen väliin, kesällä lehmät laiduntavat myös öisin. Tilan sijainti on sen verran aukealla paikalla Kemijoen törmäällä, että pohjoisen paljon puhutut sääsket ja mäkäräiset eivät kiusaa pahemmin. Kurvilassa on tällä hetkellä neljä 50-tonnaria ja yksi 100-tonnari. Alussa mainittu Muusa 100-1196504 AAA (i. Kuusijoen Etroni ) on Kurvilan kolmas satatonnari, sitä edelliset olivat Onelma 100883522 A (Ylöstalon Erimies) ja Aituri 100-1106010 A ( Jokelan Veres).

Tervolan Louella seisoo kaunis ja tyypillinen peräpohjolainen päärakennus aivan Kemijoen rantamaisemassa. Sen katolla sukutilaviiri kertoo vuosiluvun 1676. Ollaan Kurvilan tilan pihamaalla, ilma on tyyni ja niin on myös Kemijoen pinta. Isäntä Jukka Pekka Köngäs odottelee eläinlääkäriä, tilan vanhin lehmä, satatonnari Muusa, on poikinut pari päivää sitten. Aamulla Muusa on ollut hiukan totinen ja kylmähkö, joten on viisainta käyttää lääkäriä. kuvasikkana. Se poiki kaikkiaan yhdeksän kertaa ja ehti lypsää elinikäistuotoksekseen 72356 -2924-4,0-2230-3,1. Parhaan tuotoksen Kaleva lypsi vuonna 1985: 9127-3644,0-272-3,0. Kalevan elämään mahtui myös näyttelyssä esiintyminen Rovaniemellä 1982. Tämä on jäänyt hyvin Jukka Pekan mieleen, sillä hän hoiti ja esitti Kalevaa näyttelyssä. Näyttelykehään tulevia eläimiä esitellyt Suomen

Kotieläinjalostusyhdistyksen piiriagronomi Aino Hintikka kuulutti: ”Seuraavana kehään saapuu Anni ja Pekka Könkään omistama lehmä Kaleva, jota esittelee talon poika Jukka ja Jukan isä on tämän hetken huippusonni Vesalan Idi.” Jukka Pekka kertoo tämän olleen hänen ensimmäinen näyttelykokemuksensa, toinen oli Keminmaan näyttely ja se menikin sitten suuremmitta kommelluksitta.

Historiasta nykypäivään

Kaleva 50-794624 AAA syntyi 29.10.1979 Jukka Pekan isän kotitilalla ja tuotiin Kurvilan uuteen navettaan pik-

32

Muusa aamulypsyn jälkeen 6.8.2007. Kuva: Lea Järvinen

Kalevasta neljäs polvi eteenpäin syntyi Aituri 16.11.1991, josta aikanaan tuli tilan toinen satatonnari. Aiturin elinikäistuotokseksi tuli 102093-3120-3,1-31703,1 parhaan tuotosvuoden ollessa 13539-349-2,6-4283,2. Isän takana olivat aikansa maitosonnit K.Musti, I.Alleri ja S.Noster. Aituri teki viisi lehmävasikkaa. Ensimmäinen oli Kaamos 1196502 A ( Lahdenperän Ärä AAA 39084 ), mistä ei ole enää sukua. Seuraava, Maituri 1174519 A ( Pirkkulan Eepa AAA 39454 ), teki kolme lehmästä, joista Piika 50-1231785A ( T.Bruno ) lypsi parhaana vuotenaan 13764524-3,8-408-3,0. Piikasta on lypsyssä Ämmi 1293413 A ( Purolan Orkko ), jonka ensimmäinen tuotos on 9092-3664,0-320-3,5 sekä kasvamassa vasikat Emmiki (Asmo Sale) ja Helle (Asmo Tosikko).


2/2010

Sitten Aituri siemennettiin vähän kaukaisemmalla sonnilla, Lagace Billyllä, josta yhdistelmästä syntyi Nutukas 50 -1201747 A, varsinainen maitokone. Nutukas ehti poikia viisi kertaa ja lypsi parhaana kautenaan 15769-514-3,3435-2,8, neljän kauden keskiarvoksi tuli 13484-478-3,5381-2,8. Nutukkaalle syntyi Kangassalon Kellistä Rakas 50-1245076 AAA , jolla maitoa riitti, kunnes kuudennen poikimisen jälkeen tänä kesänä Rakas yllättäen kuoli laitumelle, elinikäistuotosta oli silloin koossa 76307 kg ja paras kausi 16035-590-3,7497-3,1. Rakkaasta jäi kotiin lypsämään Utukas 1283153 A ( Kurvilan Milionääri AAA 41032 ) ja nyt tuli sukuun hiukan jo pitoisuuksiakin; 9302-397-4,3-331-3,6 toinen kausi ensimmäisen ollessa hyvin samanlainen. Utukas on poikinut kolme kertaa ja tehnyt joka kerta sonnivasikan. Seuraava Aiturin poikiminen tuotti Oloka 1216100 A ( Sköle) lehmän. Oloka poiki kaksi kertaa tehden lehmävasikat Selema 1259158 AAA (Kildare Jerry) ja Tunika 1264513 A (Lusi-Kottilan Luiro ). Olokan parhaaksi tuotokseksi jäi 9474-440-4,6319-3,4. Seleman ainoa tytär Kurvilan Unelma 1278102 AAA (Purolan Orkko) lypsää Mäkitalo/Höynälä mty:llä Eurassa. Unelmasta on myyty keinosiemennykselle Tuomen Amuletti A 45373 (Viikin Record) ja Tuomen Emeritius ( A.Tosikko), mutta genomitesti karsi molemmat . Kesällä 2008 Unelma esiintyi Orkon tytärryhmässä Seinäjoen näyttelyssä . Aiturin viimeinen lehmävasikka, Pettuliina 1229321 A (Laurilan Ipollo) poiki kolme kertaa ja lypsi keskimäärin 10820-527-4,5-400-3,4 ja teki yhden lehmävasikan, Serafiina 50-1259161 AAA (Saukon Joachim). Serafiina odottelee viidettä poikimistaan ja on lypsänyt toistaiseksi parhaana kautenaan 12310-467-3,8403-3,2. Ensimmäinen tytär

Ayrshire-lehti

Ufana 1277031 AAA (Peterslund) on ehtinyt poikia kolme kertaa, joista kaksi lehmävasikkaa, Yosefina 1302446 A (Ruokoniemen Orava ) ja Hifi ( Asmo Tosikko). Ufanan paras kausi tähän mennessä on 11585-492-4,3-398-3,4 ja Yosefinan ensimmäinen 9541 -450-4,7-340-3,6. Aiturin lehmäperhettä löytyy Kurvilasta tällä hetkellä yhdeksän eläintä, joista viisi on lypsävää. A n e l m a 6 47 07 5 A (Juppalan Pomo) tuli Leino Lehdolta Tornion Arpelasta ja se vaihdettiin hevoseen Kerttu. Kun Anelmaa vuonna 1982 siemennettiin sen ajan ”mahtisonnilla” Ylöstalon Erimiehellä (A.Lier - M.Inssi) joka oli silloin palkittu valtakunnan ykkösenä, Jukka Pekka kirjoitti sisarensa ystäväkirjaan ”Toivottavasti Anelma tulee tästä tiineeksi.” Ja niin Anelma tiinehtyi ja toukokuun kolmastoista päivä 1983 syntyi Onelma 100 -883522 A. Onelman ollessa poikiva hieho, ostajia ilmestyi Kurvilaan. Jukka Pekan tullessa koulusta, hän kysyi äidiltään ”Keitä tuolla laitumella on?” Hiehon ostajia, oli vastaus. Pontevana Jukka Pekka marssi laitumelle ja ilmoitti ”Onelmaa ei sitten myydä” . Niin Onelma jäi Kurvilaan, eikä tätä ole tarvinnut katua . Harmi tietenkin

Asmo Evakko ET 1305285 A (A.Sale x N. Ooppium) NTM + 19. Kuva: Lea Järvinen

Uusa 1277032 A NTM +2 (B.Jurist x A.Lööperi). Kuva: Lea Järvinen

ostajalle, kun ei saanut lupaavaa lehmän alkua itselleen. Onelma poiki kaksitoista kertaa, tehden kolme lehmävasikkaa. Elinikäistuotosta tuli

Jukka-Pekka Köngäs ja Oppi 50-1218692 AAA NTM -1 (Flaka x P.Eepa) Kuva: Lea Järvinen

103682-3698-3,6-3201-3,1 ja paras oli 12891-372-2,9393-3,1. Jälkeläiset olivat Virsu 50-10441144 AAA (Sormulan Nolla), Taru 998879 AAA (Suontaan Kaarna) ja Juolukka 1162214 A (Suurijärven Uuttera). Juolukasta ei ole jäänyt kotiin mitään. Tarusta on seitsemättä polvea Vesihelmi 1288862 A (Pärepuusaaren Osandur) lypsämässa ja sen ensimmäinen tuotos oli 10856-491-4,5-395-3,6. Vesihelmestä on kasvamassa keväällinen Helemi (Niemelän Selleri). Virsun jälkeläisiä kolmannessa polvessa on Pellava 50-1231827 AAA (T.Bruno), jolla on kuusi poikimista. Näistä syntyi vain yksi lehmä, Aivina 1302448 A (Lintulan Ulmu), joka on poikinut nyt keväällä ensimmäisen kerran. Pellavalla on elinikäistuotosta koossa 78113-2944-3,8-2868-3,7 33


Ayrshire-lehti

ja paras vuosi on 13776-5373,9-507-3,7. Virsun yksi linja jatkuu kaikkein voimakkaimpana. Tytär Joiku 1162212 A (Uusitalon Uisti) oli siemennetty sonnilla Kuusijoen Etroni ja tästä syntyi Kurvilaan 15.7.1998 vasikka, joka sai nimen Muusa 1001196504 AAA. Muusan tämän hetkinen kokonaistuotos umpeen mennessä on 137053-5470-4,0-42043,1, takana nyt kymmenen poikimista. Paras tuotos on 16607-797-4,8-498-3,0 ja keskiarvoksi tulee 13658548-4,0-414-3,0. Lehmävasikoista Muusa on ollut nuuka. Ensimmäisestä poikimisesta syntyi Oosa 1216101 A (Rauhamaan Ilana) ja toissa vuonna ennen aikojaan kuollut lehmävasikka. Koska lehmävasikoita ei ole tullut, on yritetty alkiohuuhtelua kahdesti, mutta Muusa ei ole kummallakaan kertaa reagoinut mitenkään. Tytär Oosa poiki kaksi kertaa, ensimmäisen kauden tuotos 14790 kg toi sille ”Vuoden

2/2010

tulokas” tittelin ja palkinnon, joilla Lapin Kotieläinkerho palkitsee vuosittain parhaan maitotuotoksen lypsäneen ensikon. Jukka Pekka pohtiikin, että ” olisi ehkä mielenkiintoisen tutkimisen paikka, miten vuoden tulokkaan tittelin saaneet ovat jatkossa mennestyneet, onko ura jatkunut miten pitkään”. Oosan toinen vasikka oli lehmänen, Saame 501259160 A (Alhaisten Lööperi), joka on poikinut jo viisi kertaa tehden kolme lehmästä. Saamen paras tuotos on 11662-407-3,5-389-3,4. Vanhin Saamen tytär, Uusa 1277032 A (B Jurist), on lypsänyt tuotoksen 11175518-4,6-390-3,5 ja siitä tytär Easy (Purolan Orkko) on kasvamassa. Toinen Saamen tytär, Viima 1290877 A (K.Lens), jatkaa sukunsa teitä tuotoksella 10837-401-3,7-358-3,3 ja sen tytär Ahava (Purolan Orkko) on tiineenä hiehona. Saamen nuorin tytär Ainu (Juntulan Rusk’aika) poikii tulevana

The Kurvila farm is situated in northern Finland in Tervola on the river bank of the Kemijoki River. The Kurvila herd is owned by Jukka Pekka Köngäs whose family has farmed here since 1676. Originally the herd consisted of Finn cattle but already for many decades the Kurvila herd has been an Ayrshire herd. Cows at the Kurvila farm are very productive and long-lasting. Average production has been over 11 000 kilos for last ten years. In 2009 the numbers for 22 cows were: 11 620 – 495 – 4.3 – 409 – 3.5. The average lifetime production in the Kurvila herd is 34 258 kilos/cow when the average lifetime production of cows in this part of Finland is 19 115 kilos/cow. Jukka’s recipe for feeding is quite simple: complete feed, high quality silage, dry hay and good pastures. His cows go to pasture in the late May and in the mid of September they come back inside. In the summertime cows go to pasture also in the night time. At the moment Jukka is milking one 100 ton yielder, Muusa (she is a third 100 ton yielder in Kurvila herd) and four cows that have milked over 50 000 kilos. There are three major cow families in Kurvila herd; Kaleva’s, Anelma’s and Lumikki’s cow families. Kaleva was born in 1979 and she was the first cow which Jukka lead in the show, in 1982 in Rovaniemi. Kaleva milked 72 356 - 2 924 - 4.0 - 2 230 - 3.1 in nine lactations. From the Kaleva family there has been one 100 ton yielder, Aituri and many long-lasting cows. For example Nutukas (sire: Lagace Billy), who calved five times and averaged13 848-478-3.5-381-2.8, with best lactation15 769 kilos. Her daughter Rakas (sire: Kangassalon Kelli) milked over 76 307 kilos in her lifetime. There are nine members of Kaleva family in the herd at the moment; Ämmi (Purolan Orkko), Emmikki (Asmo Sale), Helle (Asmo Tosikko), Utukas (Kurvilan Milionääri), Serafiina (Saukon Joachim), Ufana (Peterslund), 34

Yosefina 1302446 A NTM +8 ( R. Orava x Peterslund). Kuva: Lea Järvinen

talvena. Onelman lehmäperhettä on kaikkiaan kolmetoista ja näistä lypsyssä kahdeksan. Lumikki 50-852903 AAA (Rainion Ilmari) tuli naapuritalosta Jurvalta. Elinikäistuotosta Lumikillekin ehti tulla 76240-2892-3,8-2352-3,1 ja paras vuosi oli 9508-3273,4-292-3,1. Lumikista on Kurhilassa kuudennessa pol-

vessa lypsävä Tähiki 1259162 AAA (Lammin Life), jolla on takanaan neljä poikimista ja paras vuosi 10743-466-4,3389-3,6. Oppi 50-1218692 AAA (Flaka) on Lumikista neljäs polvi. Kokonaistuotosta on Oppi ehtinyt lypsää 93855 -4368-4,7-3257-3,5 ja paras tuotos on 13200-6204,7-456-3,5. Opin tyttäristä Uppi 1252366 AAA (Tyri-

Yosefina (Ruokoniemen Orava) and Hifi (Asmo Tosikko). From Anelma’s family there have been two that produced over 100 000 kilos. First one was Anelma’s daughter, Onelma (sire: Ylöstalon Erimies). The second one is, Muusa, who has just started her tenth lactation and has milked 137 053 - 5 470 - 4.0 - 4 204 - 3.1 so far. Her best lactation is: 16 607-797-4.8-4983.0. Besides Muusa there are 12 other members from Anelma’s family in the herd at the moment, for example: Vesihelmi (sire: Pärepuusaaren Osandur), Helemi (Niemelän Selleri), Pellava (T Bruno), Aivina (Lintulan Ulmu), Saame (Alhaisten Lööperi), Uusa (B Jurist), Easy (Purolan Orkko), Viima (K Lens), Ahava (Purolan Orkko) and Ainu (Juntulan Ruskaika). Pellava has milked 78 113 kilos so far and also Saame has surpassed 50 000 kilos. From Lumikki’s family there are Tähikki (Lammin Life), Oppi (Flaka), Uppi (Tyrisevän Miqur), Emily (Asmo Safir) and Eppu (Asmo Sale) in the herd. Oppi has milked already 93 855 – 4 368 – 4.7-3 257 - 3.5. Eleven bulls from the Kurvila herd have been sold to AI. Three of them are elite bulls; Kurvilan Milionääri (sire: Pirkkulan Eepa), Kurvilan Nuttuskeheveli (Kuusijoen Etroni) and Kurvilan Maitopoika (Backgård). And at the moment there is Muusa’s son by R Facet waiting for genomic test results. Jukka has done some embryo flushes in his herd and he has also bought embryos, especially from Asmo nucleus herd. Next flush in the Kurvila herd will be the contract flush with Viking Genetics from the heifer Asmo Evakko ET (Asmo Sale * Niemelän Ooppium). Genomic test results of this heifer were very promising. Jukka thinks that AI companies shouldn’t choose bulls only based on genomic test result. “Not until in practise we will see the real results behind the numbers and the reliability of genomic testing”, says Ayrshire Breeder Jukka Pekka Köngäs from Northbothnia.


2/2010

sevän Miqur) on neljä kertaa poikinut ja paras vuosi sillä 10635-479-4,5-391-3,7. Opin nuorempi tytär Emily (Asmo Safir) ja Upin tytär Eppu (Asmo Sale) jatkavat Lumikin sukulinjaa.

Keinosiemennyssonnit

Kaikkiaan yksitoista sonnia on Kurvilasta myyty keinosiemennykselle. Näistä kaikki eivät ole päässeet siementuotantoon, mutta käyttöön tulleista kolme on päässyt valioksi. Ensimmäinen myyty sonni oli Kurvilan Toto A 32002, jonka emä Lippa 50-255116 AAA ostettiin rainahuutokaupasta 60-luvulla. Kalevasta ja Lumikista myytiin samana vuonna sonnit; Kurvilan Ukko A 38408 ja Kurvilan Ukkoherra A 38502, molempien isänä oli Peltohaan Laiho. Valioiksi nousseet Kurvilan Milionääri AAA 41032 (Pirkkulan Eepa) ja Kurvilan Nuttuskeheveli AAA (Kuu-

Ayrshire-lehti

sijoen Etroni) olivat samasta emästä Kuurankukka 1169150 AAA (Korven Vihtori – Uusitalon Uisti-Anttilan Mehtari), jonka takaa löytyy Lumikki. Kolmas valioksi noussut oli Kur vilan Maitopoika AAA 41097 (Backgård) lehmästä Jana 1162213 AAA . Janasta myytiin myös toinen sonni, Kur vilan Ohovi A 41543 (Stensjö), ja Pellavasta Kurvilan Ulias A 43972 (Suontaan Nocturno),molemmat arvostelussa hieman plussalla.

Alkiot ja alkionsiirrot

”Jonkin verran alkiohuuhteluja on tullut harrastettua” , kertoo Jukka Pekka. Vaihtelevalla menestyksellä, kun tuloksia ajattelee. Paras huuhtelu on tuottanut kahdeksan siirtokelpoista alkiota, mutta myös nollatuloksia on tullut, kuten jo edellä manitusta Muusastakin, joka ei antanut yhtään alkiota. Myös Ydinkarjasta on ostettu sekä yksittäisiä alkioita että nyt

viimeksi alkiopaketti. Ja onhan alkioita myös ulkomailta pitänyt kokeeksi ostaa. Asmo Sunnuntai ET 1235858 A, (K.Kelli x Asmo Fjära) oli ensimmäisiä ydinkarjanostoksia. Sunnuntaita huudeltiin ja alkioitakin saatiin, mutta ei yhtään lehmävasikkaa näistä. Tapaturman kautta Sunnuntain elämä loppui ensimmäisen, todella lupaavasti alkaneen lypsykauden lopulla. Tuloksellisia huuhteluja muistellessaan Jukka Pekan mieleen tulee erityisesti Kurvilan Maitopojan emän Janan huuhtelu, sillä siitä onnistuttiin saamaan myös lehmävasikoita. Ja jälleen on huuhtelu suunnitteilla, sillä ydinkarjapaketista ostetuista alkioista on syntynyt kaksi lehmästä. Keväällä Lapin Karjakerhon tilaisuudessa kerrottiin, että tila voi itsekin genomitestauttaa eläimiään. Niinpä Jukka Pekka yksissä tuumin alueen jalostusneuvojan Kimmo Pitkäsen kanssa

päätti kokeilla ”jotain uutta”. Tulos oli mielenkiintoinen, Asmo Evakko ET:n 1305285 A (A. Sale x N.Ooppium) genomitesti näytti plussia niin paljon, että VG halusi tehdä hiehosta huuhtelusopimuksen. Huuhtelu on jo valmisteilla. ”Pelottaa hiukan tuo genomiuskovaisuus, ja se, että jostain syystä heikomman tuloksen saaneet sonnit karsitaan tuon testin perusteella. Testin todellinen varmuus nähdään vasta käytännössä ja nyt pitäisikin valita rinnalla myös sonnipoikia katsomalla emää ja sukua eikä heittää roskakoriin hyvää ainesta vain siksi että genomitulos näin kehottaa. Suurissa päätöksissä on aina mukana myös tunne. Siinä ei silloin paljon numerot paperilla paina”, pohtii peräpohjolan karjanjalostaja Jukka Pekka Köngäs saatuaan juuri tiedon, että Muusan poika Facetista menee genomitestaukseen. Lea Järvinen

35


Ayrshire-lehti

2/2010

Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta

Rakkaudesta ayrshirerotuun – Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta On vuosi 2000 ja Englannissa järjestetään Maailman Ayrshirekongressi, johon osallistuvat muiden mukana suomalaiset ayrshirekarjanomistajat Anna-Maija Pohjola, Mirja Koljonen ja Sari Alhainen. Kongressin aikana nämä karjanaiset yhtäkkiä ymmärtävät, että suomalaisilta puuttuu jotakin, mikä on itsestään selvää muualla: meillä suomalaisilla ei ole alkuunkaan käsitystä siitä miltä hyvän lehmän tulee näyttää. Jalostus on Suomessa keskittynyt pitkään vain tuotoksen parantamiseen ja lisäksi karjanjalostajien toiminta on tapahtunut oman maan rajojen sisällä ilman kontakteja muihin maihin. Kukaan ei ole yksinkertaisesti edes tiennyt, että on olemassa toisenlaisia lehmiä. Suomessa 1990-luvulla alkanut karjanäyttelyiden uusi tuleminen on lisännyt karjanomistajien välistä yhteydenpitoa ja maaperä on otollinen kansainvälistymiselle ja uusille tuulille. Matkan jälkeen ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin perustaa myös Suomeen oma Ayrshirekasvattajien yhdistys, jotta rotua voitaisiin kehittää haluttuun suuntaan karjanomistajien lähtökohdista käsin.

Perustamiskokous Ikaalisissa

Anna-Maija Pohjola ja Mirja Koljonen alkavat kumpikin tahoillaan koota yhteen ayrshirerodun jalostuksesta kiinnostuneita karjanomistajia, jotta voitaisiin pitää yhdistyksen perustava kokous.

36

Englannissa vuonna 2000 pidettyä Ayrshirekongressia voidaan hyvällä syyllä pitää alkusysäyksen antajana Ayrshirekasvattajien yhdistyksen perustamiselle. Kongressissa nähdyn ja koetun jälkeen ei mikään ollut ennallaan ja jo saman vuoden syyskuussa oli aika perustaa Suomeen Ayrshirekasvattajien yhdistys. Syyskuun 8. päivänä vuonna 2000 Ikaalisissa ovat paikalla yhdistystä perustamassa Petri Pöysä, Laura Laiholahti, Merja Kallio, Tuula Laurikainen, Sari Alhainen, Pekka Suutari, Heli Hakamaa, Merja Kaappola, Olavi Ahonkivi, Mirja Koljonen ja Anna-Maija Pohjola. Kokouksessa keskustellaan yhdistyksen tarpeellisuudesta ja säännöistä. Ollaan yksimielisiä siitä, että yhdistys on välttämätön ja se päätetään perustaa. Ensimmäiseen hallitukseen valitaan Anna-Maija Pohjola puheenjohtajaksi ja muiksi jäseniksi Mirja Koljonen, Olavi Ahonkivi, Laura Laiholahti, Petri Pöysä, Pekka Suutari, Tuula Laurikainen, Merja Kallio ja Merja Kaappola. Jotta yhdistyksen toiminnan aloittamiseen saataisiin varoja, päätetään jäsenmaksun suuruudeksi 500 mk. Yhdistyksen nimeksi tulee Suomen Ayrshirekasvattajat – Finnish Ayrshire Breeders ry. Uudelle yhdistykselle kirjataan seuraavat tavoitteet, jotka ovat erittäin ajankohtaisia yhä edelleen: Yhdistyksen tavoitteena on - koota ayrshirekasvattajat yhteen ja muodostaa keskustelu- ja aloitefoorumi

- toimia karjanomistajien vaikutuskanavana rodun eläinaineksen kehittämisessä ja tavoitteiden määrittämisessä - osallistua tähän kehittämiseen toimimalla yhteistyössä alan järjestöjen kanssa - karjanomistajien kansainvälisten yhteyksien lisääminen sekä linkkien rakentaminen populaatioiden välille - suomalaisen karja-aineksen esille tuominen niin kotimaassa kuin ulkomailla - eläinaineksen markkinointiin liittyvien osa-alueiden kehittäminen ja tukeminen: karjanäyttelyt, eläinten esittely, valokuvaus, kilpailut - innostaa, kannustaa ja tukea karjanomistajia maidontuotannon kannattavuuden parantamisessa - tiedottaminen rodun asioista jäsenille ja sidosryhmille - kehittää tarvittavia jäsenpalveluja Eläinaineksen kehittämisessä painopiste on toimia lehmien kestävyyden parantamiseksi.

Uusi yhdistys jakaa mielipiteitä

Uusi yhdistys saa paljon huomiota ja kiinnostuneita ayr-

shirekarjanomistajia alkaa liittyä jäseniksi. Sen sijaan yhdistys saa yllättäen huomata olevansa vaikea pala valtakunnalliselle jalostusorganisaatiolle, jossa Ayrshirekasvattajien toimintaa ja olemassaoloa käsitellään erinäisissä kokouksissa ja keskusteluissa, yhdistys käsitetään jonkinlaiseksi marginaaliporukaksi, joka vastustaa ”virallisia linjauksia” ja näin ollen eitoivotuksi ilmiöksi. Yhdistyksen hallitus saa tästä lähinnä lisäpontta toiminnalleen ja hyvin nopeasti käykin selville, että yhdistys tuli perustettua kreivin aikaan, vielä voidaan vaikuttaa asioihin. Muutamia vuosia myöhemmin tehtävä olisi jo ollut huomattavasti vaikeampi, ellei mahdoton ja rodun tilanne entistä huonompi.

Toiminta lähtee vauhdilla käyntiin

Heti ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonna – vuonna 2001 – päästään tositoimiin. Hallitus pitää kokouksensa 15.1. ja asialistalla on mm. suomalaisen ayrshiren puhdasrotuisuudesta tehtävä kannanotto, sillä Suomeen on tuotu Nystrandnimistä sonnia, jonka isän Öjy Mabrun isä on 100 % ja emä 25 % brown swiss. Nystrandin kantakirjaus suomalaiseen ayrshirekantakirjaan kummastuttaa ja SKJO:n jalostusvaliokunnalle, jalostusagronomi Jaana Kiljuselle sekä ks-osuuskunnille lähetetään kannanotto: Tanskan punaisen rodun (RDM) spermatuonti ja kantakirjaus: ”Ayrshirekasvattajat


2/2010

Ayrshire-lehti

Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta haluavat kiinnittää huomiota Tanskan jalostusohjelmaan, jossa risteytystä ainakin Brown Swiss ja Red Holstein roduilla tehdään runsaasti. Millään näillä roduista ei ole muita yhtymiä ayrshirerotuun kuin ei-musta väritys. Koska Suomen ayrshirepopulaatio on maailman suurin ja siten ainutlaatuinen, pidämme näin poikkeavaa risteytystä arveluttavana. Karjanomistajat voivat itse päättää mitä sonniainesta haluavat karjassaan käyttää ja varmasti hyvän ar vostelun saaneille ko. sonneille löytyy kysyntää. Jäsenistön etu kuitenkin edellyttää, että näiden sonnien tausta ja niiden ayrshirerodusta poikkeava perimä nopeasti tiedotetaan karjanomistajille FABA:n ja keinosiemennysosuuskuntien toimesta. Ayrshirekasvattajien hallitus myös kummeksuu Nystrandin ja Gårdön (ei käytössä Suomessa, kirj.huom.) kantakirjausta ayrshirerodun A-luokkaan, joka tähän asti on edellyttänyt neljännen polven ”puhdasrotuisuutta”. Huomattava punaisen holsteinin osuus edellyttäisi ennemminkin kantakirjausta friisiläisrotuun, jos ei näiden sonnien, niin useiden nyt Tanskassa käytössä olevien RDM-sonnien kohdalla. Kantakirjauksen uskottavuus karjanomistajien piirissä ei saisi vaarantua edes pohjoismaisen yhteistyön nimissä, varsinkin kun Tanskan RDM populaatio on kooltaan pieni suhteessa Suomen ayrshirepopulaatioon. Laaja-alaisen jalostusinnostuksen ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää avointa ja innostavaa keskustelua karjanomistajien ja jalostusammattilaisten kesken. Kotimaisen jalostustyön tulevaisuus vaatii vastavuoroisuutta: yksipuolinen päätöksenteko tekee lisää tilaa ulkomaiselle kilpailulle.” Yhdistys saa vastauksen kannanottoonsa ja siinä todetaan mm., että karjanomistajille tulisi paremmin tiedottaa

Olavi Ahonkivi ja Muurikki saavat Ayrshirekasvattajien edustajilta Anu Ahlholmilta, Eliisa Kumpulalta ja Merja Kalliolta yhdistyksen palkinnon Välkky 2005 näyttelyssä Tampereella. Kuva: Jari Ahlholm

sonnin alkuperästä silloin kun se ei ole puhdas ay tai SRB. Näin jälkeenpäin, Suomen ollessa osa Viking Geneticsiä, nähdään, että kannanotto oli aikaansa edellä, etenkin kun tiedetään, että Nystrandilla ei ollut juurikaan annettavaa suomalaiselle ayrshirerodulle. Ensimmäinen kevätkokous pidetään Runnilla ja siellä esitellään HAKA-hanketta sekä tutustutaan Koiraharjun tilaan. Syyskokous järjestetään Ilmajoella ja sinne on kutsuttu ruotsalainen Thure Bjerketorp kertomaan eläinten rakenneluokituksesta, valveutuneet karjanomistajat ovat näet saaneet tietoonsa, että ulkomailla eläinten rakenne pisteytetään

tekemällä luokitus eli classification. Thure Bjerketorpin on kuultu käyneen Asmo-ydinkarjassa luokittelemassa ruotsalaislähtöisiä lehmiä ja hänet saadaan nyt esittelemään asiaa myös Ayrshirekasvattajien jäsenille. Käytännön harjoitukset tehdään Yli-Karjanmaan tilalla ja koska luokitus on täysin uusi asia, on innostuneita karjanomistajia runsaasti paikalla. Kansainvälinen yhteistyö saa samana vuonna alkunsa, kun Ayrshirekasvattajat esittää Kanadaan kutsun saada näyttelytuomarit Ammujaisiin ja Lakeus-näyttelyyn. Kanadasta saapuu kaksi ammattinsa osaavaa herraa, Bob Ness ja Neil Kittle, joille ensimmäinen vie-

Yhdistyksen standi on ollut alusta asti mieluisa kokoontumispaikka näyttelyissä. Kuva vuodelta 2005. Kuva: Laura Laiholahti

railu Suomeen ja tutustuminen suomalaisiin ayrshire-eläimiin lienee ollut jonkinlainen shokki, sillä saamme jälkeenpäin lukea Kanadan Ayrshire Reviewistä melko suorasanaisen matkakertomuksen. Suomalaiset karjanomistajat ovat kuitenkin selvästi innostuneita saadessaan esitellä eläimiään ulkomaisille tuomareille. Sekä näyttelyiden että tilavierailujen yhteydessä saadaan alustavasti käsitys minkälaisia lehmiä muualla arvostetaan: 14000 kg lypsänyt liivilehmä ei kiinnosta, mutta rakenteeltaan tasapainoisen näköinen, lypsytyyppinen eläin sen sijaan saa kohteliaita kehuja. Kansainvälinen yhteistyö lisääntyy tämän alun jälkeen nopeasti ja yhdistyksen järjestämät vuosittaiset ulkomaanmatkat tutustuttavat yhä enenevän joukon suomalaisia ayrshirekarjanomistajia uudenlaiseen tapaan arvioida ja jalostaa eläinainesta. Matkoilla luodaan tuttavuussuhteita muiden maiden ayrshirekasvattajiin ja samalla yhdistys saa muilta ayrshiremailta arvokasta tukea toiminnalleen. Ayrshirekasvattajien ensimmäinen kesätapaaminen järjestetään Einolan tilalla Pentti ja Marja-Liisa Vuorisen luona. Paikalla on useita kymmeniä osallistujia. Ayrshiren vuosinäyttely järjestetään Hämeenlinnan Farmarissa ja yhdistys on paikan päällä oman standin kanssa. Vuonna 2001 aletaan julkaista omaa Ayrshire-lehteä, josta nopeasti muotoutuu ajan hermolla pysyvä ja luettu lehti, joka kertoo ayrshirejalostukseen liittyvistä asioista karjanomistajalähtöisesti. Vuoden 2001 lopulla avautuvat yhdistyksen uudet kotisivut, joiden yhteyteen järjestetään piirustuskilpailu junnuille. Tästä voidaan katsoa junnutoiminnan alkaneen. Vuosien myötä junnutoiminta kehittyy ja tulee monipuolisemmaksi. Vuoden 2009 alusta lähtien käynnistyy AF-Future –nuoriso-ohjelma, jonka puit37


Ayrshire-lehti

2/2010

Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta teissa junnutoiminta tapahtuu entistä ohjatummin yhdistyksen junnutiimin vastatessa toiminnan sisällöstä.

Toiminta vakiintuu ja hallitus käy palavereissa

Seuraavina vuosina kevätja syyskokoukset sekä talvi- ja kesätapaamiset vakiintuvat ja keräävät aina paljon osallistujia. Ne ovat tilaisuuksia, joissa samanhenkiset karjaihmiset voivat tavata toisiaan ayrshiren parissa. Yhdistyksen jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti ja lehtitilaajia tulee lisää. Kesällä 2002 järjestetään ensimmäinen oma Ayrshiren vuosinäyttely Oripään Okranäyttelyn yhteydessä. Tuomari saapuu Ruotsista. Samaan aikaan valtakunnallinen lypsykarjanäyttely halutaan nimetä kaikkien rotujen vuosinäyttelyksi, mutta Ayrshirekasvattajat pitää pintansa ja rodun vuosinäyttely-statuksen saa Okra. Yhdistyksen toiminnan alusta alkaen yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on ollut ayrshirerodun rakenteen parantaminen kestävyyden lisäämiseksi ja hallitus on aiheen tiimoilta useasti yhteydessä Fabaan ja keinosiemennysosuuskuntien toimitusjohtajiin. Syyskuus-

Suomen ensimmäiset AF-EX90-luokituksen saaneet lehmät Rannan Pretevä ja Saga kilpailivat samassa luokassa Ayrshiren vuosinäyttelyssä Seinäjoella 2006. Kuva: Laura Laiholahti

sa 2002 päästään keskustelemaan asioista kasvokkain Tikkurilaan ja paikalla on Ayrshirekasvattajien hallitus sekä 5 henkeä Fabasta. Ayrshirekasvattajat tuovat esille omia näkemyksiään: ”Yhdistys on huolestunut ayrshiren rakenteesta ja kestävyydestä. Koska eläimillä ei enää ole teurasarvoa, tulisi lehmät saada kestämään karjoissa pidempään. Ayrshiren rakenneongelmien vuoksi holstein lisää koko ajan osuuttaan. Todetaan, että todellinen rotujen välinen kilpailu tapahtuu navetoissa; jos holsteinit

pärjäävät paremmin, ayrshire häviää. Ehkä noin 10 % karjanomistajista on kiinnostunut jalostuksesta, loput ratkaisevat rodun valinnan navetassa. Yhdistys on kiinnostunut vain rodun menestymisestä. Tavoitteena on myös saada hintahaitaria eläinkauppaan. Hyvistä eläimistä tulee saada parempi hinta, jolloin tuetaan niitä kasvattajia, jotka panostavat jalostukseen. Kansainväliset yhteydet lisäävät karjanomistajien valistuneisuutta. Myös junnutoiminta on tärkeää, sillä maidontuottajaksi on kasvettava. Lehmien fenotyyppinen ar-

Tarkkaavaista yleisöä Riihimäen talvitapaamisessa 2006. Kuva: Laura Laiholahti

38

vostelu (luokitus) lisäisi tietoa lehmistä. Yhdistyksen mielestä on löydettävä yhteinen linja rodusta: ei punaista holsteinia, ei brown swissiä.” Palaverin yhteenvedossa toimitusjohtaja Syväjärvi toteaa, että keskustelu oli hedelmällistä ja avointa ja nyt selvisi mm. se, että Ayrshirekasvattajat ei vastusta pohjoismaista yhteistyötä, mistä kentällä oli liikkunut huhuja. Jalostustavoitteista ja utarerakenteen kehittämisestä oltiin yhtä mieltä, samoin siitä, että punaista holsteinia ei hyväksytä. Joistain periaatteista jouduttaneen kuitenkin joustamaan pohjoismaisen yhteistyön nimissä. Vaikka hallitus tiedottaa karjanomistajien näkemyksistä päättäjille, eivät ayrshirerodun rakenteen kehittämiseen tähtäävät toimet kuitenkaan tunnu etenevän valtakunnan tasolla, joten keväällä 2003 Ayrshirekasvattajien hallitus kutsuu keinosiemennysosuuskuntien toimitusjohtajat yhteiseen neuvonpitoon Viikkiin. Kasvattajat haluavat, että panostusta rodun kestävyyteen rakenneominaisuuksia parantamalla on lisättävä selkeästi. Hallitus on aikaisemmin todennut, että tuon ajan sonnimateriaalilla ei ole saavutettavissa parannusta


2/2010

Ayrshire-lehti

Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta toivotuissa ominaisuuksissa eikä suomalaisen ayrshiren tuotoskapasiteettia pystytä hyödyntämään rakenteellisten heikkouksien vuoksi. Keinosiemennysosuuskunnille esitetään, että ne ottaisivat pohjoisamerikkalaiset sonnit jokaisen osuuskunnan käyttölistalle. Myös sperma-annosten tuontimäärien tulee olla riittävän suuret, että konsulenttien tekemä jalostussuunnittelu voidaan toteuttaa käytännössä, siemenannoksia tulee olla kaikilla seminologeilla. Keskustellaan ayrshiresta meillä ja maailmalla ja kuullaan keinosiemennyksen puheenvuorot mm. sonnipoikien valinnasta. Viikin tilaisuuden jälkeen keskusteluyhteys keinosiemennysjohdon kanssa säilyy ja uuteen palaveriin kokoonnutaan myöhemmin Tampereella hotelli Rosendahlissa. Listalla ovat pitkälti samat asiat kuin edelliselläkin kerralla. Neuvottelut eivät näytä johtavan käytännön toimiin. Keväällä 2003 yhdistyksen kotisivuille avataan keskustelupalsta, Ayrshire Foorumi. Se saa valtaisan suosion, sillä vastaavaa karjanomistajien yhteistä keskustelupaikkaa ei ole ollut ja Foorumille aktiivisesti kirjoittavien määrä alkaa kasvaa tasaiseen tahtiin. Lähes kaikki karjataloussektorilla toimivat tuntuvat vähintäänkin lukevan Foorumia. Pian valtakunnassa ei mikään asia pysy karjanomistajilta pimennossa, Foorumi pitää huolen siitä. Tämä ei ole kaikkien mielestä pelkästään hyvä asia ja Ayrshirekasvattajien hallitus saakin säännöllisesti kuulla kritiikkiä Foorumin kirjoituksista, sillä niitä pidetään yhdistyksen mielipiteinä, vaikka monet kirjoituksista tehdään nimimerkin takaa. Myöhemmin Foorumia muutetaan niin, että vain omalla nimellä kirjoittavat pääsevät kirjoittamaan sinne ja tilanne rauhoittuu jonkin verran. Vuonna 2010 Ayrshire Foorumi on edelleen karjaväen tehokkain tiedonvälityspaikka.

Ayrshirekasvattajat pääsee Maailman Ayrshire Federaation jäseneksi

Eräs tärkeä virstanpylväs yhdistyksen toiminnan ensimmäisellä vuosikymmenellä on yhdistyksen pääsy Maailman Ayrshire Federaation (World Ayrshire Federation, WAF) jäseneksi vuonna 2003. Federaation kautta yhteys muihin ayrshiremaihin lisääntyy. Päätetään hakea yhdessä Faban kanssa vuoden 2008 Ayrshirekongressia Suomeen. Vuoden 2004 kongressi järjestetään Uudessa-Seelannissa. Etukäteen on päätetty sekä Ayrshirekasvattajien että Faban hallituksissa esittää seuraavaksi Federaation presidentiksi Mirja Koljosta. Uuteen-Seelantiin lähtee usean suomalaisen joukko. Pian kuullaan uutisia toiselta puolelta maapalloa: Seuraava kongressi on myönnetty Suomelle, mutta Federaation seuraavaksi presidentiksi on yllättäen valittu Cecilia Rydbeck eikä Mirja Koljonen, kuten etukäteen oli suomalaisten kesken sovittu esitettäväksi. Asiaa puidaan jälkeen päin erinäisissä palavereissa ja Faban edustaja antaa asiasta kirjallisen selvityksen, myös Federaation edellinen presidentti Gordon Glentworth lähettää oman näkemyksensä asiainkulusta. Presidentin valinnan käänteet eivät täysin aukottomasti selviä Ayrshirekasvattajien hallitukselle koskaan. Cecilia Rydbeck ei osallistu tehtäviensä hoitoon aktiivisesti ja jättää paikkansa kahden vuoden kuluttua vuonna 2006, jolloin Madisonissa pidettävässä Federaation kokouksessa valitaan etelä-afrikkalainen Kevin Lang hoitamaan presidentin tehtäviä loppukaudeksi. Vuoden 2008 kongressin valmistelu lähtee käyntiin hyvissä ajoin jo loppuvuonna 2004. Yhdessä Faban kanssa

pidetään useita valmistelevia palavereita. Yhdistys haluaa oman kolmen päivän osuuden vastattavakseen ja tähän osuuteen tulee kuulumaan Ayrshire Show 2008. Neuvottelut eivät etene toivotulla tavalla. Faba haluaa järjestää kevyemmän version kongressista eikä näyttelyä pidetä kovin oleellisena. Ayrshirekasvattajat taas näkevät asian juuri päinvastoin: kaukaa saapuvat vieraat ovat ensisijaisesti karjanomistajia, joita kiinnostavat ayrshireeläimet, eivät niinkään teollisuusvierailut. Hyvin järjestetty näyttely on perinteisesti ollut kongressin kohokohta ja tämä halutaan myös Suomessa toteuttaa. Vaikeiden neuvottelujen ja monenlaisen kädenväännön jälkeen kongressi alkaa olla paketissa. Yhdistys sai oman kolmen päivän osuutensa ja myös rahoitusta siihen ulkopuoliselta taholta. Yhdistyksen historian suurimman voimainponnistuksen, kongressinäyttelyn, järjestelyt päästään lopultakin aloittamaan. Vuoden 2008 kesäkuussa pidetystä Seinäjoen Ayrshire Showsta tulee menestys ja ulkomaiset vieraat kiittelevät tapahtumaa

jälkeenpäin vielä pitkään, sekä järjestelyjä että eläinten korkeata tasoa. Viimeistään nyt Suomen Ayrshirekasvattajien yhdistys tunnetaan jokaisessa ayrshiremaassa.

Näyttelyistä AF-Class –luokitukseen

Yhdistyksen toinen oma vuosinäyttely, joka järjestetään vuoden 2004 Okrassa, on seurauksineen käänteentekevä tapahtuma Ayrshirekasvattajien toiminnassa. Yhteistyössä HAKA-hankkeen vetäjän, Anita Hyvösen, kanssa oli päätetty kutsua Kanadasta Suomeen henkilö, joka olisi ammattitaitoinen tuomari ja hallitsisi myös luokituksen. Linda Ness Ayrshire Canadasta lähettää yhdistykselle tiedon, että hänellä olisi esittää tehtävään paras mahdollinen henkilö, Yves Charpentier, joka on toiminut värillisten rotujen ammattiluokittajana, mutta oli nyt tullut Ayrshire Canadan palvelukseen. Heinäkuussa Yves Charpentier saapuu Suomeen. Ensimmäiseksi hänet viedään Viikkiin tutustumaan tutkimusnavetan karjaan. On kolea ja sateinen ilma ja tuulee

Ikaalisten syyskokouksessa 2008 käytiin ennennäkemättömän kiihkeätä keskustelua tuotosseurannasta. AgroSoftin edustaja kertoo kokousyleisölle vaihtoehtoisista tuotosseurannan ohjelmista. Fläppitaulussa kokousväen parannusvaatimukset muistiin kirjattuna. Kuva: Laura Laiholahti

39


Ayrshire-lehti

2/2010

Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta navakasti. Karja on laitumella, jonne Yves Charpentier johdatetaan. Toistuu sama kuin Bob Nessin ja Neil Kittlen kohdalla – vieras on sanaton. Matka kohti Okraa jatkuu ja kiertää Ylä-Savon kautta, missä Yves antaa luokitusdemonstraation ja tutustuu karjoihin, karjavierailut jatkuvat Etelä-Suomessa vielä Okran jälkeenkin. Yves kertoo myöhemmin ensimmäisen vierailun Suomessa olleen uskomaton kokemus, hän ei ollut koskaan tiennyt, että tämän näköisiä ayrshire-eläimiä on edes olemassa, saatikka että ne jossain maassa voisivat olla sonninemiä. ”But now I’m used”, hän toteaa. Yves Charpentierin tuomarointi Okrassa on vakuuttavaa ja karjanomistajat oppivat taas lisää eläinten rakenteen arvioimisesta seuratessaan ammattilaisen työskentelyä kehässä. Kiinnostus luokitustoimintaa kohtaan on suuri ja karjanomistajien toiveesta Yves luokittaa jo tällä käynnillään joidenkin tilojen eläimiä. Yvesin viimeisen vierailupäivän aikana saadaan muotoiltua kysymys olisiko mahdollista saada hänet käymään Suomessa jatkossakin luokittamassa lehmiä kanadalaisen luokitustavan mukaan. Vastaus tulee empimättä ja on myönteinen ja kun vielä Ayrshire Canadakin näyttää vihreätä valoa, kääntyy uusi sivu suomalaisen ayrshiren kehittymisen tiellä. Yves saapuu Suomeen uudestaan jo saman vuoden lokakuussa ja nyt kierretään ympäri maata useilla tiloilla luokittamassa lehmiä. Uusi luokitus on saanut nimen AF-Class (Ayrshire Finland Classification). Luokituksesta tulee yhdistyksen merkittävin jäsenpalvelu ja se osoittautuu tulevien vuosien aikana myös tehokkaimmaksi yksittäiseksi työkaluksi karjan rakenteen kehittämisessä, sillä näkyviä tuloksia alkaa karjoissa syntyä nopeasti. Yhdistys jatkaa Ayrshiren 40

Vuoden 2007 kevätkokouksen yhteydessä vierailtiin Jari ja Anniina Laitisen uudessa navetassa. Kuva: Laura Laiholahti

vuosinäyttelyiden järjestämistä vuosittain. Vuonna 2005 näyttely pidetään Tampereen Farmarissa, 2006 Seinäjoen Farmarissa, 2007 Kuopion Farmarissa, 2008 Seinäjoen kongressinäyttelyssä, 2009 Tyylikäs-näyttelyssä Haapajärvellä ja 2010 Mikkelin Farmarissa. Historian ensimmäinen Ayrshire Winter Show eli Ayrshiren Talvinäyttely järjestetään Seinäjoki Areenassa helmikuussa 2010. Tilaa Areenassa on ensimmäisellä kerralla niukalti eläimille, joten siksi se ei ole vuosinäyttely, mutta seuraavalla kerralla, helmikuussa 2011 Ayrshire Winter Show tulee olemaan myös rodun päänäyttely. Kaikkiin näyttelyihin kutsutaan tuomarit ulkomailta, koska näiden halutaan olevan riittävän ammattitaitoisia. Tuomarivieraiden myötä saadaan luotua ar vokkaita kontakteja Suomen ja muiden ayrshiremaiden välille. Seinäjoen Farmari 2006 -näyttelyssä on ensimmäistä kertaa Sale of Stars –huippueläinten huutokauppa, joissa

eläimet valmistelee esittelykuntoon kanadalainen ammattiklipperi. Tämän jälkeen vastaavia huutokauppoja järjestetään vuosittain. Huutokauppoihin otetaan vain korkeatasoisia eläimiä, joiden emillä on riittävä tuotos sekä vähintään AF-GP80 luokitus. Huutokaupoissa hintataso on tavanomaista selvästi parempi. Huutokauppojen pitämistä on tosin harjoiteltu jo muutamana vuotena ennen ensimmäistä Sale of Stars –huutokauppaa, ensimmäiset kerrat Alhaisten tilalla 2003 ja 2004, sen jälkeen Joukolan tilalla vuonna 2005.

Kymmenen toimintavuoden jälkeen

Yhdistyksen kymmenen ensimmäisen toimintavuoden jälkeen voidaan todeta, että alun palava innostus ayrshirejalostukseen ei ole yhdistyksen toimintaan osallistuvilla alkuunkaan vähentynyt, vaan ennemminkin lisääntynyt. Ayr-

shire tunnetaan karjanomistajien taholla tänä päivänä rotuna, ei enää pelkkänä lehmänä. Jalostusrintamalle on saatu uusia toimijoita ja kilpailu markkinoilla on ollut rodulle pelkästään hyväksi. Samaan aikaan kun yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut nykyiseen noin 400 jäseneen ja toiminta kaikin tavoin laajentunut, on yhdistyksen painoarvo valtakunnan tasolla sekä kansainvälisesti kasvanut. Yhdistys on kuluneet kymmenen vuotta toiminut suomalaisen ayrshiren kehittämiseksi ja karjanomistajien äänen saamiseksi kuuluville ja vaikka kapuloita on pistetty rattaisiin säännöllisesti, ei se ole vähentänyt intohimoa ayrshiren puolesta toimimiseen. Ayrshirerodun menestyminen on ykkösasia ja tämä työ jatkuu samalla palolla tulevaisuudessakin. Upean rotumme kehittyminen sekä karjanomistajatuttavuudet Suomessa ja muualla maailmassa ovat palkinto onnistuneesta työstä. Laura Laiholahti


2/2010

Ayrshire-lehti

Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta

For the love to Ayrshire Breed – the Finnish Ayrshire Breeders 10 years The World Ayrshire Conference 2000 was held in England. Also Ayrshire breeders Anna-Maija Pohjola, Mirja Koljonen and Sari Alhainen from Finland participated. There these three women realised that in Finland we didn’t know something what was obvious in the all other countries: what should a good cow look like. In Finland breeding had for a long time aimed only to better production and breeders worked in Finland without any contacts to overseas. Thanks to the cattle shows, which started again in 1990s after a long break, the communication between Finnish cattle owners had started to get better. After the conference in England on September 8th, gathered a group of people who were interested in Ayrshire breeding in Ikaalinen. There were Petri Pöysä, Laura Laiholahti, Merja Kallio, Tuula Laurikainen, Sari Alhainen, Pekka Suutari, Heli Hakamaa, Merja Kaappola, Olavi Ahonkivi, Mirja Koljonen and Anna-Maija Pohjola. They decided to establish the organisation of Suomen Ayrshirekasvattajat - Finnish Ayrshire Breeders ry. And Anna-Maija Pohjola (chairwoman), Mirja Koljonen, Olavi Ahonkivi, Laura Laiholahti, Petri Pöysä, Pekka Suutari, Tuula Laurikainen, Merja Kallio and Merja Kaappola were elected to the board of the Finnish Ayrshire Breeders. The aims of the Finnish Ayrshire Breeders were (and still are): to gather Finnish Ayrshire breeders together;

work as a tool of cattle owners to improve the Ayrshire breed; to work in co-operation with other organisations in this area for developing Ayrshire breed; make connections to overseas and to buildbridges between different Ayrshire populations; promote Finnish Ayrshire animals in Finland and in other countries; develop the tools in marketing of animals: cattle shows, presenting of animals, photography and competitions; to inspire, encourage and support cattle owners to get better profitability from milk production; to inform breeders and the interest groups of issues concerning Ayrshire breed; to develop all the necessary services to members. In the breeding the main aim is to improve longevity. The new organisation of Finnish Ayrshire Breeders got

lots of attention. Many cattle owners started to rejoin. But surprisingly for the Finnish national breeding organisation the foundation of the Finnish Ayrshire Breeders was a very hard thing. In that organisation they thought that Finnish Ayrshire Breeders were a marginal group who is there to object the official national breeding program. This only encouraged the Ayrshire Breeders and soon they realised they had found the Finnish Ayrshire Breeders just in time. If they had waited a couple of years the situation of the Ayrshire breed in Finland would have been a lot worse and the foundation of Ayrshire Breeders would probably have been impossible. The action of the Finnish Ayrshire Breeders started for a full force already in the first year 2001. The first thing was

Vuoden 2006 WAF:n välikokous pidettiin Madisonissa, kuvassa kokousedustajat valmistautuvat tutustumaan Brone-Ayr Reg.Ayrshires -tilaan. Ayrshirekasvattajien edustajat saivat samanlaisten T-paitojensa vuoksi heti kättelyssä kutsumanimen ”Finnish ski-team. Kuva: Laura Laiholahti.

in January 2001 made contention to Finnish AI organisations and to Finnish Animal Breeding Association. They had imported the bull Nystrand and this bull was accepted to Ayrshire pedigree. Sire of Nystrand is Öjy Mabru and sire of Öjy Mabru is 100 % Brown Swiss and his dam has 25 % of Brown Swiss blood. Now when we are part of Viking Genetics we know this comment which Finnish Ayrshire Breeders made then was ahead of it’s time and the bull Nystrand hadn’t anything to offer for Finnish Ayrshire. The first spring meeting of Finnish Ayrshire breeders was held in Runni and HAKA project (embryo project in northern Savonia) was introduced and the herd of Koiraharju was visited. In the first fall meeting in Ilmajoki Thure Bjerketorp from Sweden told us about classification which was a fresh thing for Finnish Ayrshire breeders. The classification demonstration was held in the Yli-Karjanmaa herd and there were lots of people participating. Also the international co-operation started already in the same year. Bob Ness and Neil Kittle judged at Ammujaiset and Lakeus shows. The herd visit must have been kind of shock to these foreign visitors. And we in Finland did see that in overseas they are not interested in cows with milk production 14000 kilos from udders which are held by udder bra but in cows that are balanced and dairy. After this the connections to 41


Ayrshire-lehti

2/2010

Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta outside of Finland soon increased and every year several Finnish Ayrshire breeders went and still go to overseas and familiarised their selves with the new ways in evaluating and breeding animals. These trips are very important way to make connections with Ayrshire breeders in other countries. In 2001 was held the first summer meeting at the Einola farm owned by Pentti and Marja-Liisa Vuorinen. There were many dozens of people. The Annual Ayrshire show was held in Farmari in Hämeenlinna. The publishing of the magazine Ayrshire-lehti began in 2001 and the homepage of Finnish Ayrshire Breeders was also published. In the following years the winter, the spring, the summer and the fall meetings came permanent and these events gather always a lot of people. And more members join to Finnish Ayrshire Breeders and the orders of Ayrshire-magazine increases. In the summer 2002 Finnish Ayrshire Breeders held an Annual Show of their own at Okra. From the beginning the main goal has been to get better conformation for Finnish Ayrshires. In 2002 and again in 2003 Finnish Ayrshire Breeders negotiated with Faba and Finnish AI directors in order to get in use bulls which would breed better conformation and by that way to increase the lifetime of Finnish Ayrshires. The negotiations went well and the goals were assured to be common but in practise nothing new happened. In the summer 2003 a discussion forum, the Ayrshire forum was opened at the website. Soon all who worked with dairy cattle started to read the Ayrshire Forum and even today the Ayrshire Forum is the most efficient communication tool for cattle owners. In 2003 the Finnish Ayrshire Breeders were accepted as members of the World 42

Suomessa pidetyn World Ayrshire Conference 2008:n tilavierailukierros päättyy iloisissa tunnelmissa kanadalaisen Ann Boswallin ja Anne Konstin pitäessä omat kiitospuheensa. Kuva: Laura Laiholahti.

Ayrshire Federation. And together with Faba they decided to apply for the World Ayrshire Conference 2008 to Finland. The World Ayrshire Conference 2004 was held in New Zealand. Beforehand Faba and Finnish Ayrshire Breeders had decided to suggest Mirja Koljonen for the President. Many people from Finland went to New Zealand and soon Finnish Ayrshire Breeders received news from the other side of the world: The Conference will be held in Finland in 2008 but the president is Cecilia Rydbeck, instead of Mirja Koljonen. Why wasn’t Mirja elected as president hasn’t come clear but Cecilia Rydbeck didn’t ever actively work as a president and she wanted to drop out in 2006 and Kevin Lang from South Africa was elected as president. The preparations for the Conference in 2008 started already in 2004. Finnish Ayrshire breeders wanted to organise the Ayrshire Show and program of their own for three days during the Ayrshire Conference. But at Faba their opinion was that the show isn’t so important. After many negotiations and debates the Ayrshire Show in Seinäjoki was held. The show was a great success and international

visitors praised the Ayrshire Show 2008, both the arrangements and the high level of the animals. Now the Finnish Ayrshire Breeders was know in every Ayrshire country. The second annual show of Finnish Ayrshire Breeders at Okra in 2004 was an epochal event in the history of the organisation. Together with the head of the HAKA project, Anita Hyvönen, was decided that the judge will be professional and someone who also knows the classification. Linda Ness from Ayrshire Canada suggested Yves Charpentier who came to Finland in July 2004. First Yves visited the research herd of University of Helsinki at Viikki. And also he was speechless like Bob Ness and Neil Kittle were. Later Yves has told that the first visit to Finland was unbelievable experience because he didn’t know that that kind of Ayrshire cows could exist and let alone in some country these cows could be used as bull dams. After several visits to Finland during the years Yves can say “But now I’m used”. The judging of Yves Charpentier at Okra made an impress and Finnish cattle owners wanted to start the classification and when also Yves and Ayrshire Canada were willing the Ayr-

shire Finland Classification started in October in 2004. This service is the most significant service which Finnish Ayrshire Breeders offers to their members and during the years it has also proved to be the most efficient tool when improving the conformation in the herds. Every year Finnish Ayrshire Breeders have their Annual Show. First Ayrshire Winter Show was held in 2010 and in 2011 in February it will be held again and this time it is also the Annual Show. There will be international judges who are very important connects to other Ayrshire countries. The first Sale of Stars was held in Seinäjoki in 2006 and has been hold after that every year. There are only good animals at the Sale of Stars with adequate production and classification at least AFGP80. Before the first Sale of Stars there were farm auctions at Alhainen in 2003 and 2004 and also at Joukola farm 2005. After these ten years we can say that the passionate enthusiasm to Ayrshire breed hasn’t decreased, it has only increased. Ayrshire is now known as a breed not just as a cow. There are now new operators in Ayrshire breeding in Finland and the competition at the market is just good for the Ayrshire breed. At the same time there is already about 400 members in Finnish Ayrshire Breeders and the value of our organisation has increased in the national level and also in the international level. The success of Ayrshire breed is the main priority and we will keep up the work also in future. The development of the breed and the herd owner friends in Finland and in other countries are the prize of the well done work.


2/2010

Ayrshire-lehti

43


Ayrshire-lehti

2/2010

Eteenpäin elämässä Voimmeko auttaa

Sunnuntai aamupäivän aikana Aholan perheen ystävät alkoivat miettiä, mitä tehtäisiin, miten voitaisiin auttaa? Ajatus lahjavasikoista tuntui hyvältä. Vanhaan navettaan voitaisiin tehdä väliaikaisia karsinoita vasikoita varten. Talkoolaisia naapuripitäjiä myöten kävi useina päivinä sisustamassa navettaa uusille tulokkaille. Ensimmäiset vasikat saapuivat Varsinais-Suomesta ja Etelä-Hämeestä tammikuun lopulla 28. päivän illalla. Seuraavalla viikolla eläimiä tuli lisää ja kevättalven mittaan loputkin. Lahjavasikoita tuli

Ei ole olemassa muureja on vain siltoja Ei ole olemassa suljettuja ovia on vain portteja. Tommy Taberman

Tammikuun kolmannen päivän aamuyöstä kiiri karjaväen tietoisuuteen järkyttävä uutinen Pirkanmaalta, Pälkäneeltä. Jyrki ja Inkeri Aholan uusi lypsykarjapihatto oli palanut yön aikana ja koko karja menehtynyt tulipalossa. Navetan vielä savuavilla raunioilla Sarkasen tilan isännän Jyrki Aholan päässä oli vain yksi ajatus ”Se tehlään uulestaan”. Vaikka tuhoisa palo veikin kaiken, niin isäntä oli päättänyt, että ”työpaikka tehdään, koska siellä tehdään sitä työtä, mitä me osaamme.” ympäri Suomea ja melkein joka rotua, joten tulevassa navetassa lypsää eri rotujen kirjo. Tuhoisan palon jälkien siivoaminen ja asioiden järjestäminen tammikuun pakkasilla ei ollut helppoa. Uuden navetan suunnittelu, luvat, asioiden järjestelyt ja kaikki rakentamiseen liittyvä on vienyt aikaa ja voimia. Mutta eteenpäin on menty ja lehden ilmestyessä ollaan jo melko pitkällä. Uusi navetta on nousemassa, vastuksista huolimatta. ” Pitää vain ajatella

Asmo Elämys (Asmo Safir x Satulin Originaali x Tyrisevän Miqur). Kuva: Lea Järvinen

44

elämää eteenpäin ja kaikki lapsetkin ovat mukana uuden navetan rakentamisessa.” Elina on alle kymmenvuotiaasta asti kulkenut karjanäyttelyissä, tosin myös pojat Jaakko ja Heikki junior handler –kisoissa, kuten Johannakin. Mutta ”Ellua” näyttelykärpänen on puraissut kovimmin. Välillä oli muutama välivuosi, mutta sen jälkeen ei näyttelyitä ole väliin jätetty. Tulevaa vuottakin jo suunniteltiin, kunnes kohtalo puuttui peliin. Lahjavasikoiden saapuessa olimme varmoja,

että kyllä sieltä näyttelyeläimiä tulee. Ja niinhän sieltä tulikin. Elämä alkoi uudestaan ja vanha navetta täyttyi vasikoista, sekä isoista että pienistä, joista jokainen on oma yksilönsä, persoona.

Tunteet pinnassa

Muutama päivä ensimmäisten vasikoiden saapumisesta seisoimme Inkerin kanssa ruokintapöydällä ja katselimme karsinaan päin. ”Minä vihaan näitä, minä en tiedä mitä minä teen. Miksi nämä elävät ja minulta on mennyt kaikki,” kuulin sanat ja kauhistuneena ajattelin, että mitä olimmekaan menneet tekemään. Mutta vasikat tulivat lähelle ja halusivat haistella meitä. Niin ne tekivät jälleen seuraavalla kerralla ja sitäkin seuraavalla, aina kun Inkeri käveli pöydällä. Vasikoista ensimmäiseksi Sarkasen navettaan saaapunut Jaakkolan Emi, täysvalkoinen, ei antanut periksi. Se halusi rohkeasti lähelle Inkeriä ja anoi hyväksyntää - ja sai sen,

Juhlan jälkeen tutustuttiin eläimiin. Kuvassa Rastilan Everton (Kilpisalon Toivo x Brenden x B.Jurist) ja Mika Höynälä. Kuva: Lea Järvinen


2/2010

Ayrshire-lehti

Life goes on at Sarkanen farm

Sarkasissa järjestettiin kiitosjuhla kaikille lahjoittajille ja talkoolaisille 15.8.2010. Valtiovallan terveiset esitti ministeri Sirkka-Liisa Anttila. Juhlassa paljastettiin muistomerkki, johan oli kaiverrettu kaikkien palossa menehtyneiden eläinten nimet. Arja Nuuttila soitti muistomerkillä ”oi muistatko vielä sen virren”. Kuva: Lea Järvinen

sekä toiset perässä. Onneksi se vihan tunnetila kesti vain hetken. Nyt ovat kaikki yhtä rakkaita, arvokkaita ja kesyjä. Tosin kesyjähän ne olivat jo tullessaankin, kotiutuivat ja tutustuivat toisiinsa helposti.

Tulevaisuus

Navetan rakentaminen on alkanut. Uusi navetta tulee olemaan hiukan toisenlainen kuin edellinen ja eläimetkin

navetassa poikkeavat hiukan edellisen navetan lehmistä, Ayrshirerotuisia on kolmasosa. Ensimmäiselle Sarkasissa syntyneelle vasikalle oli Inkerillä nimi valmiina: Huomen . Tämä uusi vasikka on jo nähnyt päivänvalon, Huomen on mustavalkoinen, suurisilmäinen lehmänalku. Lahjavasikoista poikii ensimmäisenä MäkiSipilän Ansku ja nimi tulevalle on Haltija. Elämä jatkuu niin

Hirvitarhan Ex-Missi (D.P.Potter x Tyrisevän Miqur x Gäddnäs Eskil). Ex-Missi oli Välkky-näyttelyssä luokkansa kolmas. Kuva: Lea Järvinen

kuin se on jatkunut vuodesta 1632 Sarkasen tilalla. Päivä kerrallaan, katsoen tulevaisuuteen ja luottaen ja uskoen. Lea Järvinen

On 3rd of January 2010 there was a fire at the Sarkanen farm in Pälkäne. They lost not only their new loose house barn but also all their animals. The lifework and the breeding achievements of Inkeri and Jyrki Ahola were gone just in one night. But already then Jyrki decided that they would build a new barn. Their friends and many cattle breeders from all over Finland wanted to help them. So already in the end of January the first donation calves came to live in their old barn. After that they got many more calves which represent all the milking breeds from all over Finland. It has taken a lot of strength, patience and time but now Jyrki and Inkeri with their children Elina, Johanna, Heikki and Jaakko have started to build a new barn. The new barn will be to some extent different than the previous one and also the new herd is different. One third of the new herd is Ayrshires. It wasn’t easy at first but now the new animals are all beloved and precious. Also the first new calf has already been born and she got the name, Huomen, the Morning. So life goes on at the Sarkanen farm like it has gone since 1632; one day at a time, looking towards future with believe and trust.

Rannan Piaff (Kellcrest Lucas Et x Margot Calimero). Piaff voitti luokkansa Välkky-näyttelyssä. Kuva: Lea Järvinen

45


Ayrshire-lehti

2/2010

KAUKAISIA VIERAITA KANTA-HÄMEESSÄ Elokuun lopulla ja syyskuun alkupäivinä nähtiin vierailijoi-

ta Italiasta, Costa Ricasta ja Argentiinasta tutustumassa

kanta-hämäläisiin lypsykarjatiloihin. Vierailijat liikkuivat

Seppo Niskasen johdolla mm. Virpi ja Antti Haapaniemen tilalla. Kauniit ayrshirelehmät miellyttivät vierailijoita kovasti. Italiasta oli Suomeen saapunut jalostusjohtaja ja siemenmyyjä, Argentiinasta siemenmyyjä, mutta costaricalaisia olikin hieman enemmän; jalostusjohtaja, siemenmyyjä, eläinlääkäri ja sikäläisiä viljelijöitä. Suomalainen eläinaines miellytti vierailijoita ja siemenkauppoja tehtiin. Argentiinalainen siemenmyyjä halusi nähdä erityisesti Orkon, Ooppiumin ja Rumban tyttäriä. Hän oli toista kertaa Suomessa katsomassa lehmiä ja tuli vakuuttuneeksi mahdollisuudesta myydä siementä kotimaahansa. Mukana kameran kanssa kulki Lea Järvinen

Virpi ja Antti Haapaniemen ayrshirelehmiä. Kuva: Lea Järvinen

Haapaniemen pellolla italialainen jalostusjohtaja, VG:n Seppo Niskanen sekä tilavierailuja ahkerasti tekevä VG:n sonnianalyytikko Ritva HilpeläLallukka. Kuva: Lea Järvinen

46

Costaricalaisten ryhmä Koivulan tilalla. Suvi Johansson tulkkaa. Kuva: Lea Järvinen


2/2010

Ayrshire-lehti

Argentiinalainen siemenmyyjä halusi nähdä Orkon, Ooppiumin ja Rumban jälkeläisiä. Kuvassa Rautajärven kartanon Purolan Orkon kolme kertaa poikineita tyttäriä. Kuva: Lea Järvinen

Kuvassa neljä kertaa poikinut Tähti (isä T. Miqur ja emänisä R. Ike), omistajat Virpi ja Antti Haapaniemi Pälkäneeltä. Kuva: Lea Järvinen

Niemelän Ooppiumin tytär Rautajärven kartanon navetassa. Kuva: Lea Järvinen

47


Ayrshire-lehti

2/2010

Minna Kujalan väitöstutkimus osoitti:

Punavalkoisella rodulla vähemmän sorkkakuumetta ELL Minna Kujala kartoitti Helsingin yliopistossa huhtikuussa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan sorkkakuumeen esiintyvyyttä ja ontuvien lehmien havainnointimenetelmiä suomalaisissa karjoissa. Tutkimuksessa käytettiin kansallista sorkkasairauksien rekisteröinti- ja tallennusjärjestelmän Terveet Sorkat -tietopankkia ja sen aineistoa vuosilta 20032004. Laajan aineiston 74 410 merkintää, eli yhteensä 41 087 lehmää analysoitiin ja arvioitiin sorkkaterveyden riskien kartoittamiseksi. ”Lehmän maitotuotos ei

Tähän asti Suomessa on liioiteltu ruokinnan merkitystä sorkkasairauksien syynä, tosiasiassa se on vain yksi tekijä monen muun joukossa. Epäsopiva ruokinta saattaa kuitenkin laukaista taudin, mikäli riski on lisääntynyt jonkin muun syyn takia. vaikuta sorkkakuumeeseen liittyvien sorkkasairauksien riskitekijöihin. Tutkimuksen mukaan lehmän geneettinen tuotoskyky ei nimittäin vaihtele tautien mukana, mutta lehmän rodulla sen sijaan on merkitystä sairastuvuuteen: ayrshiret ovat holsteineja vä-

hemmän alttiita sairastumaan. Syy tähän on toistaiseksi tuntematon. Kenties ayrshiret ovat kokonsa takia terveempiä tai sitten taustalla vaikuttaa jokin geneettinen ero, jonka vuoksi sorkka-aines on vahvempaa”, Kujala arvelee. Tutkimuksessa kävi ilmi,

Karjataika

 “Kun lehmän ikävää poistetaan, niin sille annettavien suolojen kanssa kierretään 3 kertaa vastapäivään sontareen ympäri. (d Forssa, Lindqvist. A. 219. v. 75)

että parsimatot ja kylmäpihatot ehkäisevät sairastumisriskiä. Ennen kaikkea sorkkahoidoilla on suuri merkitys. ”Hoitojen määrä ja hoidon laatu vaikuttivat voimakkaasti sairastumisriskiin. Hoitajien välillä oli suuria eroja, tästä syystä sorkkahoidon laatuun tulisi panostaa selkeästi aiempaa enemmän”. Kujala oli mukana kehittämässä ontuvan lehmän automaattista tunnistamismenetelmää, joka perustuu painojakaumalevyjen käyttöön lypsyrobottien alla. Menetelmällä luotiin kokeen aikana neuroverkkomalli ontuvien lehmien tunnistamiseksi. Kenties tulevaisuudessa menetelmällä on mahdollista seurata suurienkin karjojen ontumista ja kehittää hoitomenetelmiä ja lääkkeitä ontumasairauksien hoitoon. Tutkimusjaksolla vuonna 2002 merkityksellisimpiä sorkkasairauksia maatiloilla olivat vertymät anturassa, valkoviivan repeämä ja anturahaavauma, jotka ovat sorkkakuumeeseen liittyviä muutoksia ja joihin tutkimus keskitettiin. Sorkkasairauksien esiintyvyydet lypsykauden aikana ja mahdolliset riskitekijät arvioitiin monimuuttujamallien avulla. ”Ontumaa aiheuttavat valkoviivan repeämä ja anturahaavauma saivat elimistössä aikaan kokonaisvaltaisen tulehdusreaktion, mikä aiheutti seerumin akuutin faasin proteiinien pitoisuuksien nousun”. Arja-Leena Paavola

48


2/2010

Ayrshire-lehti

SARKA NÄYTTELY KASVAA JA KEHITTYY – SAMOIN AYRSHIRE WINTER SHOW Ensi helmikuussa Sarka näyttely järjestetään Seinäjoki Areenassa jo kolmantena vuonna peräkkäin. Syynä on näyttelyn saama hyvä palaute sekä yleisöltä että näytteilleasettajilta. Näyttelyn teema on kolmijakoinen: maatilarakentaminen, metsä ja energia. Lypsykarjanäyttely tuli Sarka-teemaan mukaan 2010 ja sen todettiin sopivan näyttelyn profiiliin mainiosti. Siksi Ayrshire Winter Show toteutuu myös helmikuussa 2011 ja tällä kertaa myös rodun vuosinäyttelynä ja tämänvuotista laajempana. Muiden lypsykarjarotujen pyytämistä mukaan harkittiin vakavasti, mutta näin mittava laajentuminen jää odottamaan Seinäjoki Areenaan suunniteltua lisärakennusta. Lihakarjaa on kuitenkin tulossa mukaan sillä Hereford-yhdistys toteuttaa Sarka näyttelyssä isojen sonnien, tutummin ”rimpuloiden”, esittelyn ja huutokaupan. Näytteilleasettajia oli tänä vuonna jo 140, esiteltäviä maatilakohteita 25 ja kävijämäärä kahtena päivänä yhteensä 8610 henkeä jakautuen tasaisesti molemmille päiville. Näytteilleasettajien palaute on luettavissa näyttelyn kotisivuilta www.pytinki.fi. Koska Ayrshire Winter Show 2011 on sekä rodun vuosinäyttely että yhdistyksen 10-vuotis juhlatapahtuma on siihen varauduttu monipuolisella ohjelmalla. Näyttelyn, Junior Handler kilpailun ja Sale of Stars huutokaupan lisäksi ohjelmassa on ohjelmallinen Ayrshire Gaala livemusiikin kera perjantai-iltana. Yhdistys on varannut kohtuuhintaisia majoitusvaihtoehtoja kasvattajille ja vieraille, joten tervetuloa mukaan kehittämään tätä tapahtumaa talven kohokohdaksi! Mirja Koljonen

4.–5.2.2011, Seinäjoki Areena, www.sarkamessut.fi Messuilla mukana Ayrshire Winter Show ja Hereford Show 49


Ayrshire-lehti

2/2010

Ayrshirekasvattajien suosittelemia ayrshiresonneja syyskuussa 2010 Jelyca OBLIQUE

Tästä sonnista löytyy maitoa ja pitoisuuksia ja jalkarakenteessa se on vertaansa vailla ( +17),suvullisesti sopiva myös, sillä isä Tornade ja emänisä Sylvester eivät ole olleet käytössä Suomessa. Käyttöominaisuuksia vertailtaessa sonnin kaikki ominaisuudet ovat plussalla. Nämä ovat monelle hyvin tärkeitä asioita. Takakiinnityksen korkeus ja leveys saisivat olla paremmat. Näiden ominaisuuksien kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei palata takaisin ruotsalaistyyppisiin takakiinnityksiin, sillä takautareessa täytyy maidolle olla tilaa.

Kellcrest LANDSCAPE

Sonnin takaa löytyy varmasti yksi merentakaisista sitkeimmistä ayrshire lehmäperheistä, liekö kasvattajan vahvuutta vai olisiko Happy Spiritin lehmäperhe sittenkin osoitus kestävästä suvusta. Happy Spiritillä on maitoa koossa yli 126 000 kg ja tyttärellä Kellcrest Lealla lähes 14

Suomalaisten suosikkisonni Purolan Orkko esiintyi yleisölle viimeistä kertaa Mikkelin Farmarissa 2010. Kuva: Salla Rautio

000 kg hipova paras tuotos. Lypsytyypin ja koon pitäisi olla kohdallaan tässä sonnissa. Jos negatiivisia asioita halutaan kaivaa, niin etukiinnitys ei ihan säteile ja luuston laatu voisi olla parempi, mutta ehkä tässäkin sonnissa SRB:n vaikutus näkyy näissä asioissa.

Kellcrest SHOWSTAR

Nimikin jo kertoo, minkälaisesta sonnista on kysymys. Kokonaisrakenne + 12, uta-

rerakenne + 11, etukiinnitys peräti +13. Helppo käyttää ja vaikka karjassa rakenne olisikin jo kutakuinkin kunnossa, pieni parannus ei ole koskaan pahitteeksi. Mahtava rakennesonni, jolle kaupan päälle tulevat vielä alhainen soluluku sekä arvostelun lupaama erinomainen kestävyys. Miinuksia kaivettaessa häviää edellisille maidossa ja luonteessa, ei suositella hiehoille.

Palmyra Tri-Star BURDETTE

Vastikään arvostelun saanut amerikkalainen sonni. Burdette tulee Palmyran tilalta ja on sen tilan parhaasta indeksilehmäperheestä. Takaa löytyvät sonnit Tri-Star, Reno ja Comet. Näistä ensimmäinen on Tridentin poika, joten tietyt argumentit siirtyvät varmasti suvussa eteenpäin, kuten iso koko ja hyvä takakiinnityksen korkeus ja leveys. Amerikkalaiset ovat aina rakastaneet maitoa, joten sitä varmasti tulee. Vetimet sopivat robottikäyttöön. Huonoja puolia etsittäessä nähdään, että Burdette laskee rasvaa, lisäksi nouseva lantio huomioitava parituksissa.

Changue TRYST

Kellcrest Showstar.

50

Tridentin poika hänkin, joten kokoa tulee varmasti lisää. Lehmät ovat vahvoja, mutta eivät missään nimessä raskasluustoisia. Lypsytyyppiä ja stailia lupaa arvostelu. Maitoa tulee kohtuullisesti ja lypsy on nopeaa, mutta solut ja nouseva lantio haittaavat hieman muu-

ten mielenkiintoista sonnia. Sonni tulee Brittein saarilta, jossa varmasti ayrshirelehmä on kunnia-asia.

R FACET

VG:n varmasti yksi mielenkiintoisimpia parituksia, isänä tuttu Jerry, mutta emälinja ei auennut sisällön tekijälle. Arvostelussa utare 125, lypsytyyppisyys 123, takakorkeus 120, runko 121, maito 110. Ainoina miinuksina kapoinen rinnasta, hieman suora kinner ja lyhyet etuvetimet, mutta lypsettävyys kovasti plussalla. Uskoisin että sonni on sopiva niille, jotka eivät pidä kanadalaisesta aineksesta ja toisaalta myös niille, jotka eivät pidä RDM:stä tai SRB:stä.

A LINNÉ

Orrar ydin poika, jonka isänisä on Öjy Mabru ja emänisä on Syd Abru. Jokaisen itseään kunnioittavan ayrshirejalostajan pitäisi tietää mitä sonneja nämä Öjy Mabru ja Syd Abru ovat, mutta vähäiseksi tieto jää netistä hakemalla. A Linné kuitenkin näyttäisi sisältävän ayrshireä riittävästi, joten se pääsi tälle listalle. Runko 118, takakorkeus 116 lypsytyyppi 111 lisättynä vahvalla selkälinjalla ja utarerakenteella 128 on varmasti kohtuullisen moitteeton paketti. Valintoja tehdessä kannattaa pitää mielessä, että rungossa on surkeanpuoleisesti syvyyttä ja myös solut ovat reippaasti miinuksella. Tämä sonni sopii laajempia sukulinjoja haettaessa. Anu Ahlholm


2/2010

Ayrshire-lehti

51


Ayrshire-lehti

2/2010

Kevään ja kesän 2010 luokituskierrokset Tämän vuoden kaksi ensimmäistä luokituskierrosta ovat tuottaneet mielenkiintoista satoa, sillä sonnilistan kärkeen saatiin kaksi aivan uutta nimeä ja kesän kierroksella luokitustuloksiin kirjattiin kokonaista neljä excellent-tulosta. Rakennejalostuksen edistyminen on nyt totta. Yves Charpentier kiersi tiloilla tuttuun tapaan sekä keväällä että kesällä luokittaen kaikkiaan 746 lehmää ja 16 tilasonnia. Viime mainittujen määrä näyttää olevan lisääntymään päin, sillä huippusukuisista alkioista syntyneet sonnivasikat käyvät edelleen hyvin kaupaksi. On hyvä asia, että karjanomistajat haluavat luokittaa myös sonneja, sillä yksittäisen tilasonnin vaikutus karjassa saattaa olla hyvinkin merkittävä, jos sonnin käyttöön intoudutaan toden teolla. Tällöin on erittäin tärkeää, että sonni valitaan huolella ja huonorakenteiset karsitaan pois käytöstä. Kesän luokituskierroksella tehtiin eräänlaista historiaa, sillä peräti neljä lehmää sai excellent-tuloksen, kaikki eri sonnien tyttäriä. Kolme näistä lehmistä luokitettiin ensimmäistä kertaa excellentiksi ja neljäs, Ruotsissa syntynyt Göran Larssonin kasvatti, Bäckens Komålen Stjärna, nosti luokitustaan ja on nyt EX-91-2E. 52

Suomalaiselle ayrshirejalostukselle nämä tulokset antavat lisäpotkua, sillä muut kuin Stjärna ovat syntyneet Suomessa ja sukutaustoista löytyy hyvinkin suomalaisia nimiä. Rakenteen kehittyminen karjoissa on silmin havaittavaa ja edistymistä tapahtuu yhä edelleen kiihtyvällä tahdilla. AFluokitus näyttääkin olevan yksi tärkeimmistä peruspalikoista silloin kun rakennejalostukseen ryhdytään toden teolla.

Sonnilistan kärkeen aivan uudet nimet

Tämän vuoden kahden ensimmäisen luokituskierroksen tuloksia kirjattaessa alkoi nopeasti käydä selväksi se, mitä keväällä jo ounasteltiin: Hector on nousemassa kärkeen, sillä niin tasaisesti sen tyttäret napsivat GP-tuloksia. Samalla prosenttiluvulla on kakkosena tervetullut yllättäjä Lindero, joka sai tyytyä kakkostilaan, koska sillä on vähemmän luokitettuja tyttäriä. Hectorilla onkin jo heti alkajaisiksi 57 luokitettua, joten tuloksissa ei ole kyse ihan pelkästä sattumasta. Hector on sikäli mielenkiintoinen sonni, että monilla sen tyttärillä on pientä sanomista lantiokulmassa, joka usein on laskevan puolella, sekä luuston laadussa. Utareet ovat kuitenkin yleensä napakat ja hyvin kiinnittyneet sekä lehmät kokonaisuutena riittävän korkeita ja hyvärunkoisia, joten näillä eväillä on moni yltänyt GP-tulokseen. Hectorin arvostelussa utaremuoto ei ole paras mahdollinen, joten on kiinnostavaa nähdä miten tyttärien

rakenne kehittyy seuraavien poikimisten myötä. Linderolla on vain 17 luokitettua tytärtä, mutta silti näistä 9 on saanut hienosti GP-tuloksen. Viime listan ykkönen Dilligent ei ole saanut kuin kaksi uutta luokitettua, mutta sitäkin paremmin tuloksin, osan tyttäristä lisäksi parantaessa pisteitään. Dilligentin tulos on korkea 52 %, mutta luokitettuja vain 21. Paljon käytetyistä sonneista Conn on 210 luokitetulla tyttärellään pitänyt hyvin asemansa ja itse asiassa edellisestä tilastosta jopa nostanut prosenttiaan parilla pykälällä. Connin tulosten paraneminen johtuu osittain siitä, että sillä on ollut paljon tyttäriä, jotka ovat nostaneet luokitustaan. Tämä kehityssuunta on ehdottomasti hieno asia sonnin kuin sonnin kohdalla. Suomalaisista sonneista monen suosikki Orkko on kerännyt jo suuren määrän luokitettuja ja 121 tyttärellä sen tulos on 15 %. Huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että Orkon tyttäristä suurin osa on G 75-79 luokassa,

hieno saavutus! Kun tilastosta poimii ne suomalaiset sonnit, joilla on tyttäriä VG-luokassa, nousevat esille tutut, hyvät sonnit: Johde, Orkko, Miqur, Ivar ja Laiva. Kaikillä näillä on yksi VG-luokitettu. Poker on sonni, jonka tyttärien poikimisia on odotettu mielenkiinnolla, sillä sonnilla on niin huikea arvostelu, että sen on pakko toimia myös Suomessa! Tällä listalla Pokerilla on vasta 17 luokitettua tytärtä ja tulos 29 %. Tiloilla on ollut nähtävissä, että pokerilaiset ovat yleensä keskikokoisia ja ensimmäisen poikimisen jälkeen todella keskentekoisia. Tyttäret tulevat mitä todennäköisimmin nostamaan luokitustaan myöhemmin ja tämän sekä tiloilla nähtyjen hiehojen perusteella Poker tulee varmasti parantelemaan asemiaan listalla, kunhan aika tekee tehtävänsä. Tällä listalla on muuten vain kaksi sonnia, jolla ei ole yhtään F-luokitettua tytärtä. Nämä sonnit ovat Poker ja Modem. Laura Laiholahti

Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain kevään ja kesän 2010 kierroksilla: Excellent 90-97 Very Good 85-89 Good Plus 80-84 Good 75-79 Good 70-74 Fair 60-69

KPL 4 20 212 261 144 105

% 0,5 2,7 28,4 35,0 19,3 14,1

Yhteensä

746

100 %


2/2010

Ayrshire-lehti

SONNIKOHTAISET AF CLASS-LUOKITUSTULOKSET paremmuusjärjestyksessä 2004 - kierros 2/2010 Listattuna ovat kaikki ne sonnit, joilla on vähintään 15 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen lukumäärä.

GP tai 90-97 85-89 80-84 75-79 70-74 69 tai alle SONNIN NIMI YHT. parempi EX VG GP G G F Don-Sher Hector 57 53% Lindero 17 53% Visserdale Dilligent 21 52% Covey-Farms Romeo 38 42% Blackaddar Karamilk 24 42% Ardrossan EV Kates Trident 44 41% Kildare Jerry ET 141 40% Woodland View Pardner 137 39% Shady Walnut Conn 210 37% Margot Calimero 111 36% Kellcrest Ice Man ET 90 34% Forever Schoon Mm Cornelius ET 35 34% Birghdale Copper 118 33% Covey-Palmyra O. Ripken ET 21 33% Bonnie Brae Heligo 57 32% Des Chamois Pat Laro ET 37 30% Trident’s Lot 33 30% Des Chamois Poker (Pardner) 17 29% Lagacé Modem 30 27% Roi Galant 22 27% Forever Schoon Special K 38 24% Mardel Volage ET 32 22% Vaaralan Aika 15 20% Heikkilän Omppu-Limu (Sköle) 15 20% Hjärterum Rardner ET (Pardner) 16 19% Kildare Uliver ET (Conn) 16 19% Ristitien Johde 55 18% Kangassalon Kelli 149 16% Purolan Orkko (Eskil) 121 15% Tyrisevän Miqur 125 14% B Jurist 79 14% Peterslund 174 13% Metsäpellon Ino 15 13% Kildare Oliver ET (Trident) 15 13% Suontaan Jehta 60 12% Lars Larsgåd 41 12% K Lens 25 12% Pärepuusaaren Osandur (Ipollo) 35 11% Rauhaniemen Ike 20 10% Korkeakummun Ivar 41 10% Asmo Ohitus (Charlot) 21 10% Ruokoniemen Orava (Sköle) 20 10% Botans 25 8% Kurhilan Neuman ET 30 7% Gäddnäs Eskil 15 7%

0 0 30 16 5 6 0 0 9 3 4 1 0 2 9 5 3 2 0 3 13 10 5 7 0 0 10 8 3 3 1 2 15 15 5 6 1 10 46 41 28 15 0 6 48 35 28 20 0 10 68 67 43 22 1 4 35 39 21 11 0 6 25 34 16 9 1 2 9 11 9 3 0 5 34 48 20 11 0 2 5 4 4 6 0 4 14 18 12 9 0 0 11 10 10 6 0 0 10 12 5 6 0 0 5 8 4 0 0 0 8 12 10 0 0 0 6 2 7 7 0 1 8 12 13 4 0 0 7 9 10 6 0 0 3 2 1 9 0 0 3 1 6 5 0 0 3 2 5 6 0 0 3 7 5 1 0 1 9 15 10 20 0 0 24 33 35 57 0 1 17 45 40 18 0 1 17 16 56 35 0 0 11 23 26 19 0 0 22 47 53 52 0 0 2 8 1 4 0 0 2 5 3 5 0 0 7 16 15 22 0 0 5 6 14 16 0 0 3 4 11 7 0 0 4 8 11 12 0 0 2 6 4 8 0 1 3 11 10 16 0 0 2 4 5 10 0 0 2 5 7 6 0 0 2 4 8 11 0 0 2 8 8 12 0 0 1 6 4 4 53


Ayrshire-lehti

2/2010

GP tai 90-97 85-89 80-84 75-79 70-74 69 tai alle SONNIN NIMI YHT. parempi EX VG GP G G F Vehkalan Kullero Sperringe Rinteen Onnenpoju (Ivar) Krejstad Wandringeye Lammin Life Larch Grove Mischief Saukon Joachim Valkaman Laiva Alhaisten Lööperi Pulkkalan Näky Niemelän Ooppium (Ipollo) Laurilan Ipollo Lusi-Kottilan Luiro Vanhatalon Muksu Heikkilän Kingi Hirvivainion Kuopus Lammin Jiffe Haralan Etro Suontaan Nocturno Asmo Nyyrikki ET Koirasalmen Kari Peltosaaren Melli Koiraharjun Lenkki

31 6% 18 6% 17 6% 16 6% 16 6% 80 5% 40 5% 55 4% 51 4% 50 4% 23 4% 36 3% 35 3% 46 2% 42 0% 37 0% 30 0% 26 0% 25 0% 23 0% 22 0% 21 0% 19 0% 18 0%

0 0 2 6 4 19 0 0 1 1 12 4 0 0 1 4 9 3 0 0 1 4 6 5 0 0 1 7 3 5 0 0 4 20 14 42 0 0 2 23 13 2 0 0 2 12 14 27 0 1 1 19 9 21 0 0 2 7 13 28 0 0 1 7 7 8 0 0 1 10 11 14 0 0 1 5 12 17 0 0 1 4 15 26 0 0 0 6 12 24 0 0 0 3 9 25 0 0 0 2 12 16 0 0 0 4 4 18 0 0 0 4 4 17 0 0 0 0 10 13 0 0 0 2 10 10 0 0 0 1 10 10 0 0 0 3 7 9 0 0 0 3 3 12

AYRSHIRE FINLAND 2010 -VALOKUVAKILPAILU Kutsumme kaikki vuoden 2010 aikana otetut potrettikuvat mukaan valokuvakilpailuun. Kuvat julkaistaan Ayrshirelehden kevään numerossa. Hiehot jaotellaan sarjoihin iän ja lehmät poikimakerran mukaan. Tuomaristo, johon kuuluvat kesän 2010 näyttelyiden tuomarit Lisa Window-Walker, Miia Kaappola, Jaume Serrabasa, Alex McCaig ja Olavi Ahonkivi, ratkaisee sijoitukset. Voittaneet kuvat palkitaan Ayrshirekasvattajat ry:n lahjakortilla. Lisätietoja ja kuvien lähetysosoite: saija.raikkonen@suomi24.fi

54

Säännöt:

– Kuva on otettu vuoden 2010 aikana. – Kuva on ns. potretti eli eläin on kylki kuvaajaan päin, pää kohotettuna. – Eläimestä ilmoitetaan omistaja-, kasvattaja- ja polveutumistiedot sekä eläimen ikä tai poikimakerta kuvaushetkellä. – Kuvista ei makseta julkaisupalkkiota, mutta Ayrshire-lehti ei myöskään käytä kuvia muuhun tarkoitukseen ilman omistajan suostumusta. – Kuvat toimitetaan sähköisessä muodossa. Kuvan leveys on oltava vähintään 1050 pikseliä. – Kuvat on toimitettava viimeistään 31.1.2011. Tämän jälkeen toimitetut kuvat eivät osallistu kilpailuun.


1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38

Lehmä Este Justiina Lila Lootus Muusa Heta Luppa Hinta Meirami S.Luksus Iris Linda Kristall K.Neilikka Mesikka Kielo P.Ilona Lasso Milena Mansikka Nappi Manteli R.Niittyvilla Melli Mandi Lykky Loiske L.Nelli Omena Linda L.Nätti Ovelus Maikki Muurikki Myrtti Kuura Mööpeli Opri

synt.aika 26.04.92 04.10.95 10.09.97 20.10.97 15.08.98 23.10.93 02.11.97 19.10.93 22.02.98 11.12.97 28.03.94 20.10.97 01.11.96 20.02.99 19.08.98 28.01.96 10.02.94 14.11.97 20.02.98 07.07.98 16.09.99 16.01.98 30.08.99 31.12.98 13.02.98 03.10.97 25.02.97 09.01.99 10.07.00 12.07.97 25.01.99 22.03.00 02.08.98 01.01.98 26.11.98 03.03.96 17.07.98 05.11.00

poik. 14 13 9 8 9 14 10 9 8 9 12 8 10 9 8 11 12 9 9 9 8 10 6 7 9 11 11 8 6 10 10 7 9 8 8 11 9 6

isä emä K.Vihtori Viiri U.Uisti Ensi V.Aika Jesse V.Jäntti Jupiter K.Etroni Joiku K.Pormestari Vilma V.Aika Ippa L.Apotti Ykkönen L.Apotti Iisoppi L.Apotti Jalo P. Arhippa Emilia V.Vankka Essi O.Vakio Electra H.Esko Kaneli N.Verneri Herukki E.Vety Assi M.Ulaus Dixie V.Aika Esso V.Aika Jelena V.Aika Kanerva A.Kieppi Justiina S.Yökkö Jilla H.Etro Elämänlanka L.Apotti Heta A.Jänis-ET Juuli L.Apotti Imikkä M.Iskelmä Juhla K.Evo ET Joiku Stensjö Matara I.Ysikymppi Ilopilleri M.Epo Kuva K.Lekeri Lypsikki A.Jäävi-ET Kirjo V.Aika Irina P.Eemil Kielo M.Ulaus Heluna V.Aika Jakkara Flaka Menestys

emänisä emänemä L.Miklaus Raiku H.Yynä Ynnä N.Urbaani Este N.Verneri Venus U.Uisti Virsu K.Mainio Hyllela - K.Mainio Raita K.Malmi Yrtti N.Verneri Ylväs M. Mainio Ulla U.Vala Ystävä Tron Ylistys T.Tasu Iisoppi K.Meilari Ahkera M.Ukriisi Tamara A.Parkki Yes P.Vaisto Yysa H.Elko A-V.Vara Heuna - - M.Uklaus Anis K.Pantteri Unelma-2 K.Pormestari Vilma N.Verneri Heinä I.Sivari Nuppu 100tn M.Ulaus - P.Veto Huuto V.Aika Aro U.Uisti Uni V.Vankka Y.Joku Heila M.Ääri Esikko U.Uisti Varina O.Vakio Iisoppi A.Solttu Amalia K.Rokki Ruttu Myrtti Ilona

elinikäistuotos 152 345 kg 23.08.10 144 512 kg 14.09.10 144 276 kg 23.08.10 140 063 kg 11.09.10 137 984 kg 24.09.10 137 534 kg 08.09.09 135 736 kg 15.08.10 124 557 kg 14.09.09 124 332 kg 31.08.10 120 097 kg 30.08.10 118 479 kg 25.06.09 117 353 kg 04.09.09 117 266 kg 17.09.09 117 052 kg 31.08.10 115 088 kg 01.09.09 113 802 kg 27.06.10 113 354 kg 25.08.10 112 053 kg 31.08.09 110 072 kg 14.09.09 109 714 kg 26.08.10 109 460 kg 14.09.10 108 186 kg 01.09.10 107 310 kg 21.09.10 106 925 kg 09.09.09 104 780 kg 31.08.10 104 691 kg 05.08.10 104 422 kg 20.08.10 103 661kg 11.11.09 103 275 kg 02.09.10 102 865 kg 10.08.10 99 289 kg 10.09.10 99 018 kg 31.08.09 98 082 kg 12.09.10 97 858 kg 21.09.09 96 592 kg 25.07.10 95 850 kg 25.09.09 95 023 kg 28.09.09 94 882 kg 24.09.10

omistaja Janne ja Anne Lyytinen Vieremä Leena ja Timo Pekonen Pieksämäki Janne ja Anne Lyytinen Vieremä Simo Heikkinen Juankoski Jukka-Pekka Köngäs Taina ja Aarne Okkonen Andreas JohanssonLänsi-Turunmaa Kimmo Tikka Tohmajärvi Terhi ja Raimo Kuortti Ikaalinen Tatu ja Katja Weman Heli ja Antti Teiskonlahti Miia ja Juha Luoma-Tokoi Tammenpää mty Terhi ja Raimo Kuortti Ikaalinen Nina ja Mikko Rönkkö J. Luoma ja V. Kangasniemi Kauhava J. Paakkonen ja Päivi Eronen Somero Rauhamaa Mty Kimmo Tikka Tohmajärvi Heli ja Antti Teiskonlahti Ylöjärvi Elisa ja Martti Kumpula Nivala Sari Vestman ja T. Halonen Joensuu Olavi Ahonkivi Pori Taina ja Aarne Okkonen Erkki ja Markku Matinolli Tyrnävä Ulla ja Seppo Riihimäki H:linna Merja Kallio Taipalsaari Katri ja Kyösti Anttila Jalasjärvi Marjut ja Ville Marttila Lammi Kallio & Kantonen mty T:saari Katri ja Kyösti Anttila Jalasjärvi Anna Kurkinen ja O-P Lumiaho Ritva ja Lauri Jääskelä Alavieska Koljonen,Kallio,Ahonkivi Pori Annamari ja Tuomo Torttila H:linna Outi ja Ismo Sirviö Riikka Peltola ja Mika Peltonen Jukka-Pekka Köngäs

2/2010 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

55


39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76

Lehmä Lulla Nappi Netty K.Maituri Manta K.Oliivia Komia Peppi Manteli R.Ofelia Osuma Maitikka Nappi Nyyrikki Likka Otra Orpa Paras Nasta Nipsu Peikko Oase Oma Okariina Nukke Metku H.Berit Narciss H.Pikatsu Noppa K.Nougat Melli R.Opri Oppi Oliivi Pellava Opu Omena

synt.aika poik. 29.11.97 10 23.01.99 8 17.12.99 9 22.11.98 9 10.12.98 9 30.04.00 6 16.12.96 11 15.04.01 6 23.09.98 10 02.01.00 8 24.01.00 6 02.09.98 8 27.09.99 8 28.12.99 8 02.12.97 8 15.03.00 8 13.06.00 7 13.02.01 8 23.08.99 9 19.06.99 8 23.03.01 7 01.12.00 7 02.10.00 7 10.09.00 7 28.08.99 7 10.12.98 9 18.02.01 8 22.11.99 9 20.01.01 7 07.09.99 8 21.06.99 8 04.06.98 10 22.12.00 7 05.11.00 6 07.04.00 9 12.09.01 24.09.00 7 20.08.00 7

isä V.Adolf K.Etroni K.Loimu P.Eepa Backgård Backgård T.Ylkä R.Johde K.Jomo H.Etro V.Akilles L.Apotti H.Etro H.Etro Torpane H.Etro Stensjö Sköle H.Etro V.Akilles R.Johde L.Ipollo K.Ivar K.Ivar Backgård K.Kaivos R.Johde V.Emppu Charlot H.Etro Trident Ekeberg K.Ivar Flaka Billy T.Bruno A.Muisto P.Intressi

emä emänisä emänemä Aamu P.Virta Tipu Hely Y.Ritari Myrtti V.Akilles Yrtti K.Jasmiina100tn R.Etykki K.Elmiina ET Etikka S.Sätkä Vekku K.Justiina Ingvasta K.Ärrä 100tn Isabella Y.Uki Villikko Nappi H.Esko Jutta Kaneli M.Vesseli - Kilu M.Uklaus Hilu Hilla K.Meilari Pella Kaunokki A.Unssi Hanhikki Levis K.Repo Lystikki A.Unssi Herukki Jekku U.Sila Yökkö Miiru V-E.Jalo ET - Maikki L.Apotti Ärinä Jespöti K.Hirmu Hikka Etevä K.Vispa Tähkä Lupu P.Ynnä Hyöty Mappi I.Äkeä Insel M.Ulaus Edelweiss Juttu N.Verneri Apila Malviina P.Eepa Luumu O.Vakio Yrtti Jekku K.Rokki Ekkuli Kamomilla N.Verneri Isabella Linnea T.Ylkä Ithaka H.Neilikka V.Aika Kamomilla Lelu M.Yllä Hyrrä Eliitti O.Vakio Yrtti Jutta L.Hupi - Lelu J.Ysikymppi Heluna Menestys P.Eepa Impi Jutta S.Uuttera Nuppu P.Eepa - Mepu V.Akilles Kaarna Mansikka V.Aika Kanerva

elinikäistuotos 94 332 kg 26.08.10 93 849 kg 09.09.09 93 722 kg 23.08.10 93 010 kg 20.08.10 92 238 kg 24.08.09 91 837 kg 20.08.10 90 385 kg 31.08.09 90 309 kg 29.08.10 87 394 kg 07.09.10 87 128 kg 01.09.10 86 822 kg 29.06.09 86 663 kg 29.06.09 85 588 kg 16.09.10 85 437 kg 01.09.09 85 410 kg 31.08.09 85 133 kg 20.08.10 85 097 kg 31.08.10 85 084 kg 30.08.10 84 139 kg 14.09.10 84 056 kg 14.09.09 83 430 kg 16.08.10 83 128 kg 15.07.10 82 907 kg 17.08.10 82 881 kg 22.08.10 82 765 kg 04.09.09 82 758 kg 01.09.10 82 077 kg 31.08.10 81 898 kg 15.07.10 81 686 kg 31.08.10 81 556 kg 31.08.10 81 479 kg 31.08.10 80 642 kg 28.08.10 80 589 kg 01.09.10 79 976 kg 17.09.09 79 610 kg 14.09.10 79 434 kg 24.09.10 79 361 kg 26.08.10 79 192 kg 20.09.09

omistaja J. Luoma ja V. Kangasniemi Kauhava Taina ja Aarne Okkonen Katariina ja V.Ikkeläjärvi Kauhajoki Merja Kallio Taipalsaari Marja-Liisa ja Kari Pietilä Merja Kallio Taipalsaari Anna Kurkinen ja O-P Lumiaho Annamari ja Tuomo Torttila H:linna Tanja Ahoniemi Kokkola Seija ja Hannu Viitanen Lammi Annamari ja Tuomo Torttila Annamari ja Tuomo Torttila Mirja ja Matti Hänninen Vesanto Nina ja Mikko Rönkkö Rauhamaa Mty Merja Kallio Taipalsaari Sami ja Leena Helkamäki Lavia Tatu ja Katja Weman Lapnlahti Leena ja Timo Pekonen Pieksämäki Heli ja Asko Hakamaa Laura ja Jouko Laiholahti Marttila Tammenpää mty Angelniemi Satu ja Jussi Auhtola Pihtipudas Nina ja Jukka Nieminen Salo Miia ja Juha Luoma-Tokoi Seija ja Hannu Viitanen Lammi Terhi ja Raimo Kuortti Ikaalinen Tammenpää mty Hannu Huitti ja Mikko Ranta Loppi Rauhamaa Mty Terhi ja Raimo Kuortti Ikaalinen Heidi ja Perttu Laukkanen H:vesi Seija ja Hannu Viitanen Lammi Jukka-Pekka Köngäs Mirja ja Aaro Koljonen Teuva Jukka-Pekka Köngäs J.Luoma ja V.Kangasnieni Kauhava Heli ja Antti Teiskonlahti

Ayrshire-lehti

56

2/2010

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


Lehmä synt.aika poik. 77 Omo 31.05.00 7 78 S.Omena 12.09.00 7 79 Lelu 25.10.97 10 80 Pumpuli 01.02.01 8 81 Puolukka 07.10.01 4 82 Polkka 09.10.01 5 83 Onnikki 02.06.00 7 84 Neito 09.12.99 8 85 Oliivia 13.07.00 8 86 Ovela 03.01.10 6 87 Rusotar 26.07.02 5 88 Rakas 22.11.02 89 Raita 29.12.02 5 90 Oikku 01.03.00 8 91 Onki 15.10.00 8 92 Pastell 21.09.01 6 93 Pälvikki 07.05.01 6 94 L.Rupla 03.07.02 5 95 Pilvi 17.02.01 6 96 Pilkku 02.08.01 7 97 Natalia 04.12.99 7 98 Parisienne 13.07.01 7 99 Oona 03.05.00 7 100 A.Pälvis 17.07.01 5 101 Rokoko 22.12.02 5 102 H.Rädisa 08.10.02 6 103 K.Pisto 06.10.01 6 104 Pirpana 24.12.01 6 105 Paiste 10.02.01 6 106 Pella 09.08.01 7 107 Niksi 23.12.99 6 108 Puolukkapeti 19.10.01 7 109 Onnikki 02.06.00 6 110 Seine 04.02.03 5 111 Marenki 13.11.98 8 112 T.Onnenpotku 27.09.00 6 113 Nöpö 31.10.99 9 114 Åsa 17.12.00 6

isä emä Stensjö Mansikki T.Munkki S.Luksus100tn Torpane Ilta K.Mix Mamselli R.Johde Mesikka L.Ipollo Jatsi V.Maka Leikki H.Löysä Ilo H.Etro Lounatuuli J.Leira Lymy Nystrand Kaste K.Kelli Nutukas H.Kuopus Oodi N.Laager Milla Flaka Milli Heligo Indigo L.Ipollo Nyyrikki K.Kelli L.Osuma G.Eskil Kello T.Bruno Näyttö P.Lego Loiske L.Ipollo Manta K.Holsku Muru R.Johde Grekinna V.Kullero Okarina S.Joakim Melissa T.Bruno K.Nelly P.Hanuri Jasmiini K.Ivar Ilta L.Ipollo Lila H.Etro Jännä Cornelius Lakkalepo V.Maka Leikki K.Nelson ET Ober P.Esimies Haisuli L.Ipollo Leidi S.Aste Ira K.Iekki Missi

emänisä emänemä N.Verneri Helkama L.Apotti Jalo K.Arska Alku N.Verneri Uraali N.Verneri Herukki V.Erik K.Huvitus Ihana S.Adonis - Torpane Helinä I.Ysikymppi - R.Ira Esikko L.Billy - R.Lusi Limu S.Junne Impi Backgård Intia 100tn L.Rööri Divina K.Härkä Lystikki P.Heiluri - N.Voltti Hula V.Akilles Voltti M.Ino T.Bruno - N.Jännä Joiku Backgård - A.Muffi Maraca A.Einiö ET Jära V.Akilles K.Lellikki M.Tunnus Rentukka K.Rokki Aamu V.Aika Jesse H.Valtti Heluna Västigård Hukkahepo K.Huvitus Ihana K.Mutka ET Jenisei S.Ransu N.Voltti Enne V.Aika Ura P.Eepa -

elinikäistuotos 78 809 kg 31.08.10 78 763 kg 30.08.10 77 719 kg 29.08.10 77 523 kg 05.08.10 77 469 kg 01.09.09 77 314 kg 09.09.09 77133 kg 07.09.10 76 813 kg 20.09.10 76 803 kg 06.09.10 76 508 kg 09.09.10 76 338 kg 03.08.10 76 307 kg 24.09.10 75 988 kg 31.08.10 75 599 kg 10.09.10 75 043 kg 05.08.10 74 870 kg 15.07.10 74 774 kg 03.09.10 74 710 kg 14.09.10 73 759 kg 16.09.10 73 594 kg 29.08.10 73 415 kg 14.09.09 73 275 kg 22.08.10 73 248 kg 01.09.09 73 048 kg 01.09.10 73 029 kg 15.07.10 72 926 kg 15.08.10 72 606 kg 16.08.10 72 526 kg 31.08.10 72 321 kg 30.08.10 72 267 kg 23.08.10 72 228 kg 15.09.09 72 126 kg 16.08.10 71 995 kg 04.09.09 71 810 kg 11.09.10 71 624 kg 03.03.09 70 710 kg 16.09.10 70 574 kg 31.08.10 70 212 kg 06.09.10

omistaja Sami ja Leena Helkamäki Lavia Katja jaTatu Weman Lapinlahti Jani Välilä ja Jaana Järvinen Köyliö Ulla ja Seppo Riihimäki H:linna Nina ja Mikko Rönkkö Taina ja Aarne Okkonen Miia ja Juha Luoma-Tokoi Kannus Anu ja Jari Ahlholm Kärsämäki Satu ja Jouko Mustalahti Sastamala Sari ja Ari Änkö Ikaalinen Nina ja Mikko Rönkkö Sonkajärvi Jukka-Pekka Köngäs Rauhamaa Mty Kärkölä Katri ja Kyösti Anttila Jalasjärvi Ulla ja Seppo Riihimäki H:linna Tammenpää mty Angelniemi Pirjo Ojala Huittinen Pekka Suutari Ristiina Susanna ja Asko Taivalmäki Ikaalinen Annamari ja Tuomo Torttila H:linna Kimmo Tikka Tohmajärvi Anu ja Lasse Tiikkainen Vieremä Toni ja Tiina Läspä Salla Rautio Lammi Tammenpää mty Angelniemi Andreas JohanssonLänsi-Turunmaa Laura ja Jouko Laiholahti Marttila Reiska Järvenkylä Virolahti Riikka ja Mika Peltola Mäntsälä Janne ja Anne Lyytinen Vieremä Laura ja Jouko Laiholahti Esko ja Vuokko Kulju Tornio Miia ja Juha Luoma-Tokoi Anna-Maija ja T.Pohjola Mynämäki Tatu ja Katja Weman Susanna ja Asko Taivalmäki Ikaalinen Sami ja Leena Helkamäki Lavia Pauliina Pakkasmaa Nummi-Pusula

2/2010 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

57


Ayrshire-lehti

2/2010

Ayrshire 150-TONNARI 150-TONNARI ESTE JA SEN 18 JÄLKELÄISTÄ Rantalan tilalla Vieremällä juhlittiin toukokuussa 150-tonnari Estettä. Eikä siinä vielä kaikki, Esteen tyttären tytär Lila on tähän mennessä lypsänyt jo yli 144 000 kg! Ei tällaisia tuloksia saavuteta ilman innostunutta ja osaavaa isäntäväkeä. Tilan isäntinä ovat viimeiset kymmenen vuotta olleet Anne Dufva-Lyytinen ja Janne Lyytinen, kolmekymppiset nuoret. Janne myöntää olleensa lehmä ”friikki” ihan lapsesta alkaen, vaikka kotona ei lehmiä ollutkaan.

Anne ja Janne Lyytinen sekä 150-tonnari Este. Kuva: Merja Kallio

Aapisen sijaan sonnikirja

Kun Jannen kotona ei karjaa kasvatettu, tämä innokas karjamies vietti kaiken lomaja vapaa-ajan isotädin luona lehmiä hoitamassa. Häntä eivät aapiset juurikaan kiinnostaneet, vaan silloisen Itäjalostuksen keltaiset sonnikirjat. Niitä hän lueskeli ja opetteli sonnien suvut ulkoa. Jalostus kiinnosti valtavasti ja kaikkien isotädin lehmien suvut tulivat tutuiksi. Tämä näkyy nyt tuloksissa, joita on saavutettu viimeisen kymmenen vuoden aikana,

58

jonka Anne ja Janne ovat hoitaneet Annen kotitilan karjaa ja viljelleet peltoja. ”Hyvä tässä on talvea kohti mennä, kun kesän rehusadostakin tuli ennätysmäinen”, toteaa Janne. Kun tutustuttiin lehmiin laitumella, kyselin lehmäkortteja eläinten sukujen sevittämiseksi. Siihen Janne totesi: ”Osaan minä ne ilman korttejakin”. Hän luetteli kaikkien eläinten isät, emät ja emänisät kuin vettä vaan. Siinä on mallia monelle karjankasvattajalle, jotka kulkevat eläintensä seassa kansiot kourassa, kun eivät tunne eläimiään. Kun

jalostus ja eläinaines todella kiinnostaa, koko tiedosto löytyy omasta päästä.

Este ja sen 18 jälkeläistä – kaikki samalla laitumella!

Juhlapäivänä 20. toukokuuta karja oli juuri aloittanut laidunkauden mahtavalla ruohopellolla.Erikoista tällä laitumella oli se, että siellä oli juhlittavan 150-tonnari Esteen lisäksi sen 18 jälkeläistä. Este on syntynyt huhtikuussa vuonna 1992 ja on nyt 18-vuotias.

Sen isä on Ikolan Vihtori (Anttilan Mehtarin poika) . Emä on Viiri, jonka isä on Luukkaanmäen Miklaus, paljon kestäviä lehmiä jättänyt sonni. Arvokkaaksi Esteen tekee sekin, että se on kotona syntynyt ja täysin oman jalostuksen tulos. Sukua taaksepäin mentäessä, vasta Esteen emänemän emä on ostolehmä. Kaikki muu suku on Rantalassa syntynyt. Moni lypsää satatonnareita ostolehmistä, jolloin jalostustyön on tehnyt joku muu. Esteellä on nyt menossa kunnioitettava 16. tuotosvuosi. Niitä on


2/2010

niin paljon, että lehmäkortista loppui tila, siihen kun mahtuu kunnolla vain 14 tuotosvuotta. Paras kalenterivuoden tuotos Esteellä on 12 025 kg, joka on 13. tuotosvuosi ja paras 305 pv tuotos 11 719 kg, joka on 8. tuotosvuosi. Este aloitti lypsynsä hyvin maltillisesti, jolloin utare ehti kehittyä täyteen vahvuuteen, eikä sitä revitty pilalle korkeilla ensikkotuotoksilla. Ensimmäinen 305 pv tuotos oli 6300 kg (v.1994), toinen 7200 kg, kolmas 8300 kg ja neljäs 10 400 kg. Tämän jälkeen on sitten yli 10-tonnin tuotoksia lähes kaikki. Este on erittäin huomaamaton ja helppo hoidokki. Nuorena se pani pahakseen, jos sitä yritettiin rapsuttaa, mutta nyt se saa taputuksia joka päivä sylin täydeltä ja tykkää kovasti. Koko suku, kuten Estekin, on ollut erittäin tervettä. Paikallisen eläinlääkärin kertoman mukaan sillä on ollut kerran kaksi halvaushoitoa ja kerran yksi utaretulehdus! Solut ovat edelleen aivan huippuluokkaa; helmikuussa 19, huhtikuussa 52, kesähelteelläkin vain 80. Tarkkailuvuosien soluluku on ollut reilusti alle 100 . Este on poikinut 14 kertaa ja sillä on 8 tytärtä.

Tärkeimmät tytärlinjat Jesse ja Ilta

Esteen tytär Jesse (i. N.Urbaani) ehti tuottaa

Ayrshire-lehti

63 000 kg. Sen tytär Lila (i.Vaaralan Aika) on jo tähän mennessä lypsänyt yli 144 000 kg ja vuosituotokset ovat olleet jopa 18 000 kg. Lilan tytär Pella (i.L.Ipollo) on sekin heruttanut jo 72 000 kg. Pellan tyttäret Venla (i. Peterslund), Ällä (i.Mischief) ja Hilla (i.Yes Sir) ovat tulevaisuuden lupauksia. Lilan tyttärellä Yosefinalla (i.P.Osandur) on tytär Honey (i.Nemo), joka on hieno ja samoin Lilan tytär Edwina (i.Potter), joka oli viime vuonna Tyylikäs-näyttelyssäkin Haapajärvellä, antaa suuria odotuksia. Toinen Esteen tärkeimmistä tytärlinjoista on Ilta (U.Uisti), joka lypsi 95 000 kg . Iltalla ei ollut koskaan yhtään utaretulehdusta. Sukulinjassa ovat myös Pamella (i.K.Iekki) ja Victoria (i.N.Ooppium). Esteen mahtava lehmäperhe on kokonaisuus, joka on vertaansa vailla.Tässä pieni katsaus Esteen jälkeläisiin, joista juttua voisi jatkaa loputtomiin. ”Karjassa tullaan tästä lähtien käyttämään vain kanadalaisia sonneja, eläinten rakenteessa kun ei tingitä”, toteaa Janne. Jäämme odottelemaan seuraavia 150-tonnarijuhlia, joiden ovia Lila jo kovasti kolkuttelee. Onnea ja menestystä Annelle, Jannelle ja karjalle!

In Vieremä at the Rantala farm lives an amazing cow, Este. In May the young owners of the cow Este, Anne DufvaLyytinen and Janne Lyytinen celebrated because Este had achieved a lifetime production of 150 000 kilos. But they had at least two more reasons to celebrate: granddaughter of Este, Lila had already milked over 144 000 kilos and Este had 18 descendants with her at the pasture! Este is born in 1992 and her sire is Ikolan Vihtori and dam sire Luukkaanmäen Miklaus. Her first lactation was 6 300 kilos, second 7 200 kilos, third 8 300 and fourth 10 400 kilos. Her best 305 days has been (8th lactation) 11 719 kilos. Este has calved 14 times and she has 8 daughters. Este and her family members have always been very healthy, Este has had mastitis once and a milk fever two times but nothing else. Anne and Janne have owned the Rantala farm which is Anne’s home farm, for ten years now. Este and the dam and the grand dam of Este were born and bred at the Rantala farm. At Janne’s home there weren’t any cows but he has taken care of his grandmothers cows and already as a small boy sire catalogues were his favourite reading. Janne and Anne are very interested in breeding. Janne says that they are now using only Canadian bulls for their cows in order to get better conformation.

Merja Kallio

Pellan tytär, kolme kertaa poikinut Venla. Kuva: Merja Kallio

Esteen tyttären tytär Pella kuusi kertaa poikineena. Kuva: Merja Kallio

Pellan ensikkotytär Ällä. Kuva: Merja Kallio

59


Ayrshire-lehti

2/2010

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Kesän junnutuomarit haastattelussa Tänä kesänä junnukisoissa oli sekä suomalaisia että ulkomaalaisia tuomareita. Esitin heille pari kysymystä. Tosin Välkky-näyttelyn tuomaria, Lisa Window-Walkeria, en tavoittanut. Ulkomaalaisilta kysyin, onko jokin erilaista Junior Handler -kisoissa heidän kotimaassaan ja mitä mieltä he olivat suomalaisista junnuista.

Yllätys-näyttelyn tuomari Jaume Serrabasa, Espanja:

Jaume Serrabasa kertoi, että Espanjassa on Belgian junnuleirien tyylisiä leirejä junnuille. Neljän päivän aikana opiskellaan näyttelyjuttuja ja opetetaan näyttelyeläimet alusta asti. Jaume kehotti suomalaisjunnuja kiinnittämään kehässä huomiota riimun asentoon ja hiehon jalkojen asentoon loppurivissä. Joillakin oli sormi näyttelyriimun renkaassa, mikä on vaarallista. Toinen huomautus tuli siitä, että kädet pitäisi pitää samalla puolella eläimen päätä. Jaume Serrabasan mielestä olisi tärkeää, että junnutkin pääsisivät käymään ulkomailla.

Farmarin tuomari Claus Langdahl, Tanska

Claus Langdahlin mielestä oli upea kokemus tuomaroida Junior Handler -kisaa. Hän oli hyvin vaikuttunut eläintenesittelytaidoista ja junnujen innokkuudesta ja piti tasoa Suomessa parempana kuin Tanskassa. Ar vostelussaan hän kiinnitti huomiota myös

60

eläinten puhtauteen ja viimeistelyyn. Claus Langdahl neuvoo suomalaisjunnuja jatkamaan upeaa työtään ja sanoo suomalaisilla olevan aihetta ylpeyteen, kun junnukisoissa on niin innokkaita ja tasokkaita Junior Handlereita! Suomalaisilta tuomareilta kysyin, mitkä asiat heidän mielestään ovat suomalaisissa junnukisoissa muuttuneet eniten viime vuosien aikana. Kysyin myös, missä asioissa junnut olivat parhaita niissä näyttelyissä, joissa he olivat tuomareina tai mitä erityistä jäi mieleen.

Okran tuomari Miia Kaappola:

Miia Kaappolan mielestä Junior Handler -kisojen taso on viime vuosina parantunut kovasti ja poikiakin on nykyään mukana enemmän. Kehissä ovat nykyään mukana myös ammttimaiset kehäavustajat ja eläimet ovat enemmän ”stailattuja” kuin ennen. Aiemmin eläimet olivat pestyjä ja siistejä, nykyään ne ovat todella viimeisteltyjä ja kaikilla on päässä oikeat näyttelyriimut. Miialle jäi Okrasta erityisesti mieleen se, että vaikka oli hurjan kuuma, kaikki jaksoivat urheasti kisata eivätkä vasikatkaan väsähtäneet. Eläimiä osattiin myös viilentää. Miia Kaappola kannustaa kaikkia jatkamaan harrastuksen parissa, sillä karjankäsittelytaidot ovat tärkeitä. Nyt kun Suomessakin on näyttelykulttuuri herätetty, toivoisi että harrastajia olisi vielä enemmän ja

touhu kansainvälistyisi. Kaikki vaan junnuilemaan ja jos tulee mahdollisuus lähteä esimerkiksi kansainvälisiin kilpailuihin, kannattaa lähteä!

Muurikki-näyttelyn tuomari Olavi Ahonkivi

Olavi Ahonkivi sanoo suomalaisten Junior Handlereiden tason parantuneen huomattavasti viime vuosien aikana.

Olavin mielestä Muurikissa junnujen välillä oli enemmän eroja kuin joissakin muissa näyttelyissä. Se helpotti tuomarointia. Olavi haluaa kiittää kaikkia junnuja uutterasta työstä, jota he ovat tehneet. Jatkakaa samaan malliin! Salla Rautio

This is a small interview to people who were judging in Junior Handler shows in Finland this summer. Jaume Serrabasa (from Spain, judge at Yllätys show) recommended junior handlers to pay more attention to the position of the halter and to the right positioning of heifer’s legs in the final line-up. Jaume Serrabasa also wants to remember that you should always keep both hands in the same side of the head of your animal and you should never but your finger in the ring of show halter. It would be very important that junior handlers had a chance to go abroad. Claus Langdahl (from Denmark, judge at Farmari show) was very pleased with the skills of Finnish junior handlers. And he thought that the quality of junior handlers in Finland is better than in Denmark. When judging he gave special attention to cleanliness and grooming of the animal. His advice to Finnish junior handlers is to keep up with the good work! Both Miia Kaappola (from Finland, judge at Okra show) and Olavi Ahonkivi (from Finland, judge at Muurikki show) think that Finnish junior handlers have become more and more skilled in recent years. Miia Kaappola says that nowadays there are more boys attending than before and the animals are fitted very well for the shows. Miia Kaappola was very pleased that although the weather was really hot the competitors had strength to work hard. She wishes that everyone would carry on with the good and useful hobby and also new people would get interested in showing animals. And if you have a chance to go abroad to compete, use it! Olavi Ahonkivi thinks that in Muurikki there were more differences in the skills of exhibitors than in other shows this summer which helped judging. Olavi Ahonkivi wants to thank all junior handlers for the hard work they have done and he wants to encourage them to work hard in future also.


2/2010

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Valokuvakisan tulokset

nen

Kuva: Suvi Merta

Kuva: Janina Suok

as

15-vuotiaat ja nuoremmat: Voittaja: Suvi Mertanen Kunniamaininta: Janina Suokas

Kuva: Ola-Pekka

Laiholahti

16-vuotiaat ja vanhemmat: Voittaja: Ola-Pekka Laiholahti Kunniamaininta: Kaarina Jyrkinen Kiitokset kaikille valokuvakisaan osallistuneille! -Junnutiimi

Kuva: Kaarina Jyrk

inen

61


Ayrshire-lehti

2/2010

Voisit sinäkin etsiä unelmasi muualta kuin lehmistä... Keskustellessani erään ihmisen kanssa ja kertoessani, että haaveilen nuorista eläimistäni tulevan vielä hyviä lehmiä, sain vastaukseksi otsikon lausahduksen. Oikeasti se kyllä sanottiin astetta karkeammalla tyylillä, mutta muokkasin sitä sen verran, että sain siitä painokelpoisen. Olin niin hämmentynyt, etten heti älynnyt edes suuttua. Asia jäi kuitenkin hieman vaivaamaan, joten rupesin leikkimään ajatuksella, mihin kaikkeen lehmät elämässäni vaikuttavat ja mitä tapahtuisi, jos ne pitäisi ”siivota” pois. Ensimmäiseksi voisin ruveta katselemaan uutta työpaikkaa, sillä maitotilaneuvonta nyt aika olennaisesti liittyy lehmiin. Uuden työn voisin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, sillä työnhaussa en voisi käyttää hyödykseni aiempaa työkokemustani. Vaikka Ydinkarjassa olin vähän aikaa töissä nimikkeellä tutkimusapulainen, niin ihan rehellistä lehmien lypsämistä ja hoitamista se oli. Lomituksesta nyt puhumattakaan. Hienoa, voisin tehdä mitä vain, ainakin periaatteessa. En vain usko, että jaksaisin motivoitua opiskelemaan vuosikausia johonkin oikein ”hienoon, siistiin sisätyöhön”, kuten vaikkapa asianajajan hommiin. En myöskään kovin korkeilla panoksilla löisi vetoa, että kärsivällisyyteni riittäisi asiakasjonoille hymyilemiseen kahdeksasta neljään viitenä päivänä viikossa. Ehkä sitä kuitenkin jotakin löytyisi, kun ei työn edes tarvitsisi olla lähialueelta, sillä muutto olisi edessä kuitenkin. Navetasta kivenheiton päässä asuessa riski nähdä lehmiä on suurehko, varsinkin kesäisin, kun arvon maidontuottajaeläimet laiduntavat ikkunani alla autuaan tietämättöminä siitä, että kuntaliitoksen myötä asuvat kaupungissa. Olen muuten jo ihan pienestä asti pitänyt joidenkin käyttämää ”kaupunkilaistyttö”-nimitystä loukkauksena. Sille asenteelle ehkä pitäisi tehdä jotain, niin voisin vaikka muuttaa kaupunkiin. Asunnon omistajaksi minun tosin ei varmaan kannattaisi heti pyrkiä, sillä tuskin ehtisin kovinkaan suurta osuutta luukusta maksaa ennen kuin vinksahtaisin ja valkotakkisten avustamana muuttaisin johonkin ihan muualle. Tankkimaidon saaminenkin saattaisi kaupungissa olla aika haastavaa. Työn ja asuinpaikan lisäksi osittain uusiksi menisi ystäväpiiri ja harrastukset. Suuri osa lähipiiristäni ja ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä, liittyy lehmiin. Moniin olen

62

tässä vuosien kuluessa tutustunut ”ruskeavalkoisten lehmien ystävien kokoontumisajoissa”, mutta myös tummempia nautoja fanittavia ihmisiä ystäväpiirissäni on useita. Väristä viis, vaihtoon vaan ja uusia kavereita etsimään. Kuinkahan monta ala-asteaikaista kaveria tuntisinkaan ulkonäöltä, jos heitä tulisi vastaan?! Uusia tuttavuuksia täytyisikin etsiä uusista ympyröistä, sillä nuo ”kokoontumisajot” samoin kuin karjanäyttelyt tietysti jäisivät pois. Näyttelyiden tilalle varmaan löytyisi joku muu harrastus, jonka parissa uni ja ruokailu on epäsäännöllistä ja riittämätöntä ja jossa tulee likaiseksi. Se vaan, että kun sen vielä pitäisi olla kivaakin... Lisäksi minun tietysti pitäisi luopua noista omista, ihanista, rakkaista ayrshireistani. Millä sitä korvaisi kaiken sen ihanan, mitä ne ovat tuoneet elämääni? (Saattaisin tietysti keksiä joitakin asioita, jotka voisi jättää korvaamattakin; en usko, että jäisin kaipaamaan esimerkiksi likaisen hännän täsmäiskuja poskelle, epämääräisiä värimuutoksia ”lettupannulla” tai varsinkaan teurasauton kurvaamista pihaan.) Voisiko poikimisen tuoman jännityksen korvata vaikka lottokupongilla tai Ässä-arvalla? Pörröisen vasikan rapsuttamisen pehmoleluilla? Lehmän lämmön ja viisauden villasukilla ja hyvillä kirjoilla? Sitten olisi löydettävä korvikkeita vielä jalostusvalintojen tekemiselle, lehmämaailmassa ajan hermolla pysyttelemiselle, uusien vasikoiden nimeämiselle ja ja... Sitä paitsi tykkään yhä edelleen kovasti lypsämisestäkin. Voisihan sitä tietysti vaihtaa kasvatettavaa eläinlajia. Olisivatkohan akaattikotilot kivoja? Niihin ei kyllä varmasti saisi luotua vuorovaikutussuhdetta enkä usko, että ne oppisivat nimiään. Tosin kirjoittaessani joku aika sitten lehtijuttua kasvattajanimistä, törmäsin netissä faktaan, että myös akaattikotiloiden kasvattajat käyttävät kasvattajanimiä! Niin, lehtijututkin... Jos lehmäaiheiset lehtijutut ja tilaesittelyt jäisivät pois, minun täytyisi ruveta pitämään yllä kirjoitustaitoani vaikka tuottamalla nettiin pidempiäkin kirjoituksia kuin parin-kolmen rivin Facebook-tilapäivityksiä. Tuntuu, että lehmien poistaminen minun elämästäni jättäisi jälkeensä aivan liian isoja tyhjiöitä täytettäväksi. Vaikka en ehkä edelleenkään pysty antamaan aukottoman järkevää vastausta isäni joskus vuosia sitten esittämään kysymykseen: ”Mitä sinä tyttö hyvä teet LEHMÄLLÄ?!”, en halua, että enää tulee aikaa, ettei minulla olisi omaa ayrshirelehmää. Ei unelmiaan voi valita eikä palavaa kiinnostusta tietoisesti itse kohdistaa johonkin. Minun unelmani oli saada oma ayrshirelehmä ja sillä tiellä haluan pysyä edelleen. Salla Rautio


2/2010

Ayrshire-lehti

63


Ayrshire-lehti

2/2010

KESÄN 2010 NÄYTTELYTULOKSIA

VÄLKKY 2010 Osarassa 10.6.2010 Tuomari: Lisa Window-Walker Luokka 7: Talvivasikat (Intermediate calf), 5/11

1. Arolan Enna, om. Ahola Jyrki ja Inkeri, Pälkäne 2. Des Prairies Princess, om. Kivilahti Jani, Jämsä 3. Majaniemen Elisabeth, om. Teiskonlahti Antti ja Heli, Ylöjärvi 4. Änkön Elviira, om. Sari Änkö, Ikaalinen 5. Kildare Halti ET, om. Nousiainen Pirjo, Orivesi

Luokka 8: Syksyvasikat (Senior calf), 5/10

1. Rannan Piaf, om. Ahola Jyrki ja Inkeri, Pälkäne 2. Päivölän Cinderella, om. Kivilahti Jani, Jämsä 3. Hirvitarhan Ex-Missi, om. Ahola Jyrki ja Inkeri, Pälkäne 4. Joukolan Emmeli, om. Laiholahti Jouko ja Laura, Marttila 5. Rasilan Ekstaasi, om. Viitanen Hannu ja Seija, Hämeenlinna

Luokka 9: Kesävasikat,(Summer calf), 5/9

1.Korkiakosken Remi Elegance, om. Ahlholm Jari ja Anu, Kärsämäki 2. Rosayre Emily ET, om. Nousiainen Pirjo, Orivesi 3. Faucher Opa Poker Eviitta, om. Ahonkivi Olavi, Pori 4. Korkiakosken Poker Emmie ET, om. Ahlholm Jari ja Anu, Kärsämäki 5. Rannan Ris Vienna , om. Koljonen Aaro ja Mirja, Teuva

Luokka 10: Keväthiehot (Junior Yearling), 5/8

1. Kuusiniemen Remington Eveline, om. Kumpula Eliisa ja Martti, Nivala 2. Järventaustan Elovena, om. Nousiainen Pirjo, Orivesi

Välkky 2010, luokan 10. kolmen kärki. Kuva: Anna Pekonen

64

3. Änkön Esmeralda, om. Änkö Sari, Ikaalinen 4. HH Etäällä,om. Huitti Hannu ja Ranta Mikko, Loppi 5. Kuortin Eksponentti, om. Pietikäinen Hannu ja Tiina, Haapajärvi

Luokka 11: Talvihiehot (Intermediate Yearling), 5/7

1. Järventaustan Arvida, om. Nousiainen Pirjo, Orivesi 2. Majaniemen Ekstaasi, om. Teiskonlahti Antti ja Heli, Ylöjärvi 3. Korkiakosken Hector Evening ET, om. Ahlholm Jari ja Anu, Kärsämäki 4. Eskari, om. Röyttä Mikko ja Taina, Oulainen 5. Aro-Tannerin Etikka, om. Tanner Jyri, Teuva

Luokka 12: Vanhimmat hiehot (Senior Yearling), 5/7

1. Ronde Remington Anette, om. Kumpula Eliisa ja Martti, Nivala 2. Terrace B Yyteri ET, om. Kallio Merja, Taipalsaari 3. Mapleburn Sylvester Ariel ET, om. Ahlholm Jari ja Anu, Kärsämäki 4. Änkön Hector Anu, om. Änkö Sari, Ikaalinen 5. Des Prairies Angnesia ET, om. Ahonkivi Olavi

Luokka 13: Ayrshire Ensikot, 5/7

1. Rannan Apu, om. Koljonen Aaro ja Mirja, Teuva 2. Korkiakosken Poker Amanda, om. Ahlholm Jari ja Anu, Kärsämäki 3. Korkiakosken Calimero Avril, om. Ahlholm Jari ja Anu, Kärsämäki 4. Kurhilan Ympyrä, om. Kallio Merja, Taipalsaari 5. Rounion Hjärta Ylisma, om. Ahonkivi Olavi, Pori

Luokka 14: Kaksi kertaa poikineet, 5/7

1. Rounion Romeo Saga Valentine, om. Ahonkivi Olavi, Pori 2. HH Victoria, om. Änkö Sari, Ikaalinen


2/2010

Ayrshire-lehti

KESÄN 2010 NÄYTTELYTULOKSIA 3. Taivalmäen Villikissa, om. Taivalmäki Asko ja Susanna, Ikaalinen 4. Ronde Conn YepYep ET, om. Viitanen Hannu ja Seija, Hämeenlinna 5. Kurhilan Ura, om. Kallio Merja, Taipalsaari

OKRA 8.7.2010 Oripää Tuomari: Miia Kaappola

Luokka 15: Kolme ja neljä kertaa poikineet, 5/5

1. Joukolan Viennetta AF-VG87, om. Laiholahti Jouko ja Laura, Marttila 2. Lagace Ice Model, om. Tanner Jyri, Teuva 3. Kuusiniemen Fiinikki AF-VG86, om. Kumpula Eliisa ja Martti, Nivala 4. Asmo Tyttö ET, om. Tiiri Juha, Loimaa 5. Kildare Upsider ET, om. Nousiainen Pirjo, Orivesi

Luokka 16: Viisi ja useamman kerran poikineet, 2/2

1. Alhaisten Timantti AF-VG86, om. Kumpula Eliisa ja Martti, Nivala 2. Pulma, om. Taivalmäki Asko ja Susanna, Ikaalinen

Ayrshire Junior Champion

Ronde Remington Anette, om. Kumpula Eliisa ja Martti, Nivala

Ayrshire Junior Varachampion

Kuusiniemen Remongton Eveline, om. Kumpula Eliisa ja Martti, Nivala

Ayrshire Junior Kunniamaininta

Korkiakosken Remi Elegance, om. Ahlholm Jari ja Anu, Kärsämäki

Ayrshire Senior Champion

Joukolan Viennetta AF-VG87, om. Laiholahti Jouko ja Laura, Marttila

Ayrshire Senior Varahampion Lagace Ice Model, om. Tanner Jyri, Teuva

Ayrshire Kunniamaininta

Rannan Apu, om. Koljonen Aaro ja Mirja, Teuva

Erikoispalkinnot: Suomen Ayrshire-kasvattajat palkitsevat: Paras 305:

Alhaisten Timantti AF-VG86, om. Kumpula Eliisa ja Martti, Nivala 12460-445 -3,74-402-3,23

Matti Puputti palkitsee: Korkein elinikäinen tuotos

Pulma, om. Taivalmäki Asko ja Susanna, Ikaalinen, 53664 kiloa

Okrassa järjestetyn Junnu-Ammujaisten Ayrshire Champion oli Änkön Hector Anu, joka oli mukana myös showmanshipkehässä. Kuvassa menossa eläinten vaihto. Kuva: Kaarina Jyrkinen

Luokka 2: 1.1.- 31.03.2010 syntyneet ayrshirevasikat, 5/9

1. Hunaja, om. Nina ja Jukka Nieminen 2. Palmyra B. Heaven ET, om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. Änkön Haltiatar, om. Sari Änkö 4. Hiluriina, om. Nina ja Jukka Nieminen 5. Hanhisaaren Hula-Hula, om. Juha Tiiri

Luokka 3: 1.10.- 31.12.2009 syntyneet ayrshirehiehot, 5/9

1. Savinnan Enya, om. Sanna Savikko 2. Forever Schoon Elly-Edith ET, om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. Joukolan Emmeli, om. Laura ja Jouko Laiholahti 4. Joukolan Ectoriina, om. Laura ja Jouko Laiholahti 5. Majaniemen Elisabeth, om. Antti ja Heli Teiskonlahti

Luokka 4: 1.5.- 30.9.2009 syntyneet ayrshirehiehot, 5/8

1. Ylihaaviston Etevä, om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. Joukolan Ehta-Lisa, om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. Riitmaan Esikko, om. Mika ja Elina Kavander 4. Rosayre Emily ET, om. Pirjo Nousiainen 5. Elli, om. Jouni Lehtonen

Luokka 5: 1.12.2008 - 30.4.2009 syntyneet ayrshirehiehot, 5/7 1. Majaniemen Ekstaasi, om. Antti ja Heli Teiskonlahti 2. Järventaustan Elovena, om. Pirjo Nousiainen 3. Järventaustan Arvida, om. Pirjo Nousiainen

65


Ayrshire-lehti

2/2010

KESÄN 2010 NÄYTTELYTULOKSIA 4. Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi, om. Sanna Savikko 5. Elotar, om. Nina ja Jukka Nieminen

Luokka 6: 30.11.2008 ja aikaisemmin syntyneet ayrshirehiehot, 2/2 1. Änkön Hector Anu, om. Sari Änkö 2. Riitmaan Angora, om. Mika ja Elina Kavander

Ayrshire Champion

Änkön Hector Anu, om. Sari Änkö

Kunniamaininta

Hunaja, om. Nina ja Jukka Nieminen

YLLÄTYS 10.7.2010 Hyvinkää Tuomari: Jaume Serrabasa Ayrshire hiehot 12-15 kk

1. Rosayne Emily Et, om. Pirjo Nousiainen, Orivesi 2. Järventaustan Elovena, om. Pirjo Nousiainen, Orivesi 3. Majaniemen Eridani, om. Heli ja Antti Teiskonlahti, Ylöjärvi 4. Kurhilan Sher Ellen, om. Merja Kallio, Taipalsaari 5. SaRan Esikko, om. Salla Rautio, Hämeenlinna

Ayrshire hiehot yli 15 kk

1. Järventaustan Arvida, om. Pirjo Nousiainen, Orivesi 2. Majaniemen Ekstaasi, om. Heli ja Antti Teiskonlahti, Ylöjärvi 3. Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi, om. Sanna Savikko, Ikaalinen 4. Änkön Hector Anu, om. Sari Änkö, Ikaalinen 5. Esikko, om. Nina ja Jukka Nieminen, Salo

Ayrshire ensikot

1. Änkön Ylhäisyys ET, om. Sari Änkö, Ikaalinen 2. Kurhilan Ympyrä AF-GP85, om. Merja Kallio, Taipalsaari 3. Gårdsby Hector Hjärta, om. Olavi Ahonkivi, Pori 4. Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu, om. Sanna Savikko, Ikaalinen 5. HH. AveMarie, om. Hannu Huitti ja Mikko Ranta, Loppi

Ayrshiret, kaksi kertaa poikineet

1. Rounion Romeo Saga Valentine, om. Olavi Ahonkivi, Pori 2. Hanhisaaren Wikingline, om. Juha Tiiri, Loimaa 3. Kurhilan Ura, om. Merja Kallio, Taipalsaari 4. HH. Victoria, om. Sari Änkö, Ikaalinen 5. Valmuska, om. Merja Rasi ja Teemu Mikkelä, Kouvola

Ayrshiret, kolmesta viiteen kertaan poikineet

1. Alhaisten Tulppaani AF-VG85, om. Sanna Savikko, Ikaalinen 2. Terry, om. Jouni Lehtonen, Sastamala 3. Toikan Rodorendo, om. Tiina ja Hannu Toikka, Nurmijärvi

66

FARMARI 29.7.2010 Mikkeli Tuomari: Alexander McCaig Luokka 1. 1.12.2009 - 28.2.2010 syntyneet

1. F.S. Elly-Edith ET (Calimero x BK Price), om. Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila 2. Des Prairies Princess ET (Poker x Brendan), om. Jani Kivilahti, Jämsä 3. Kildare Halti ET (Poker x Trident), om. Pirjo Nousiainen,Orivesi 4. Majaniemen Esibeth (Ideoster x Conn), om. Heli ja Antti Teiskonlahti, Ylöjärvi 5. Kuortin Habanera (Cacylite x Ristitien Johde), om. Terhi ja Raimo Kuortti, Ikaalinen 6. Kurhilan Potter Eviitta (Potter x Hirvivainion Kuopus), om. Merja Kallio, Taipalsaari 7. Savinnan Enya (Visserdale Valtsu ET x Nelson), om. Sanna Savikko, Ikaalinen 8. Margot Lucia ET (Sylvester x Lorenzo), om. Jani Kivilahti, Jämsä 9. K.R. Henrietta (Remington x Conn), om. Eliisa ja Martti Kumpula 10. Kildare Halloween ET (Poker x Trident), om. Kuorikoski MTY, Kaustinen 11. Hula-Hula (Ristourn x Peterslund), om. Juha Tiiri, Loimaa 12. Koiviston Hoitsu (Sherlock x Pärepuusaaren Osandur), om. Jussi Rajaniemi, Nivala 13. 14. 15. Uotilan Elbe (Potter x Dilligent), om. Päivi ja Timo Suhonen, Rantasalmi 16. Päivölän HelmiMona ET (Conn x Medalist), om. Jani Kilahti,Jämsä 17. Aro-Tannerin Hiab (Ideostar x Pardner), om. Tia ja Jyri Tanner, Teuva 18. Savinnan Heroiini ET (Conn x Poker), om. Kaarina Jyrkinen, Lempäälä 19. Rounion Gelimero (Visserdale Yenkki ET x Calimero), om. Olavi Ahonkivi, Pori 20. Helga (Ideostar x Iceman), om. Teemu Mikkelä, Kouvola 21. PetäisMäen Hali-UU (Calimero x Peterslund), om. Alli ja Kari Keinänen, Tuusniemi 22. Päivölän Eline (Hector x Jerry), om. Johan Wasström

Luokka 2. 1.9.2009 - 30.11.2009 syntyneet

1. Rasilan Ekstaasi (Remington x G.Ross), om. Seija ja Hannu Viitanen, Lammi 2. Korkiakosken Hector Everything ET (Hector x Wilton), om. Anu ja Jari Ahlholm, Kärsämäki 3. Rannan Ehtoo (Ideostar x Professor), om. Mirja ja Aaro Koljonen, Teuva 4. Elli (Potter x Purolan Orkko), om. Jouni Lehtonen, Sastamala 5. Vauhkon Elysee (Security x Oikarisen Ukkonen), om. Toni Kankaanranta, Lappeenranta 6. Päivölän Cinderella (Poker x Conn), om. Jani Kivilahti, Jämsä


2/2010

Ayrshire-lehti

KESÄN 2010 NÄYTTELYTULOKSIA 7. Kuorikosken Eppelsiideri (George x Copper), om. Kuorikoski MTY 8. Vauhkon Extra-Star (Happines x Conn), om. Toni Kankaan ranta, Lappeenranta

Luokka 3. 1.6.2009 - 31.8.2009 syntyneet

1. Rannan Emily ET (Kellogg x Willy3 ET), om. Pirjo Nousiainen, Orivesi 2. Faucher Opa Poker Eviitta (Poker x Loto ET), om. Olavi Ahonkivi, Pori 3. Ylihaaviston Etevä (George x Jerry), om. Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila 4. Kurhilan Sher Ellen (Sherlock x Cornelius), om. Merja Kallio, Taipalsaari 5. Korkiakosken Remi Elegance (Remington x Iceman), om. Anu ja Jari Ahlholm, Kärsämäki 6. Korkiakosken Poker Emmie ET (Poker x Copper), om. Anu ja Jari Ahlholm, Kärsämäki 7. Lagace BBB Endie ET (Poker), om. Kuorikoski MTY 8. Majaniemen Eridani (Calimero x Jerry), om. Heli ja Antti Teiskonlahti,Ylöjärvi 9. Mankinmyllyn Eukko (Potter x Purolan Orkko), om. Hanneli ja Pertti Jäske, Joroinen 10. Kildare BBK Emilie (Poker x Loto ET), om. Päivi Suhonen, Hanneli Jäske, Virpi Laamanen, Päivikki Nykänen, Rantasalmi

Luokka 6. 30.11.2008 - aikaisemmin syntyneet

1. Mapleburn Sylvester Ariel ET (Sylvester x Lorenzo), om. Anu ja Jari Ahlholm, Kärsämäki 2. Ronde Remington Anette (Remington x Romeo), om. Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala 3. Kurhilan Remington Anis (Remington x Nolan), om. Merja Kallio, Taipalsaari 4. Kuorikosken Angervo (GlenMalcolmFonzie ET x Pat Laro), om. Kuorikoski MTY, Kaustinen 5. Änkön Hector Anu (Hector x Karamilk), om. Sari Änkö, Ikaalinen 6. Rounion Armotar (Copper x Calimero), om. Olavi Ahonkivi, Pori 7. Joukolan Affeli (Test x Pardner), om. Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila 8. Aava (Harjulan Visio x Peterslund), om. Hanneli ja Pertti Jäske, Joroinen

Luokka 4. 1.3.2009 - 31.5.2009 syntyneet

1. Kuusiniemen Eveline (Remington x Tradition), om. Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala 2. Ronde Remington Evette ET (Remington x Romeo), om. Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala 3. Järventaustan Elovena (Poker x Medalist), om. Pirjo Nousiainen, Orivesi 4. Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi (Calimero x Iceman), om. Sanna Savikko, Ikaalinen 5. Korkiakosken Remi Escada (Remington x Iceman), om. Anu ja Jari Ahlholm, Kärsämäki 6. HH. Etäällä ET (Remington x Medalist), om. Merja ja Hannu Jyrkinen, Lempäälä 7. Evelyn (Potter x Haralan Etro), om. Jouni Lehtonen, Sastamala 8. Epana (Asmo Sale x Purolan Orkko), om. Kari Karppanen, Lemi 9. Esikko (Niemelän Selleri x Majaniemen Ooboy), om. Kari Karppanen, Lemi

Luokka 5. 1.12.2008 - 28.2.2009 syntyneet

1. K.H.Tometta Elizza ET (Hector x Special K), om. Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala 2. Järventaustan Arvida (Romeo x Heligo), om. Pirjo Nousiainen, Orivesi 3. Kuusiniemen Conn Mona Ellen ET (Conn x Medalist), om. Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala 4. Ranta-Seppälän Ehtoo (Potter x Niemelän Ooppium), om. Minna ja Pasi Kotila, Toholampi 5. Majaniemen Ekstaasi (Potter x Copper), om. Heli ja Antti Teiskonlahti, Ylöjärvi 6. Aro-Tanneri Etikka (Potter x Kangassalon Kelli), om. Tia ja Jyri Tanner, Teuva

Luokan 7. ensikot voittaja, Anu ja Jari Ahlholmin Korkiakosken Poker Amanda. Kuva: Elly Geverink

Luokka 7. Ensikot

1. Korkiakosken Poker Amanda (Poker x Tyrisevän Migur), om. Anu ja Jari Ahlholm, Kärsämäki 2. Rannan Apu (Poker x Copper), om. Mirja ja Aaro Koljonen, Teuva 3. Änkön Ylhäisyys (Copper x Iceman), om. Sari Änkö, Ikaalinen 4. G. Hector Hjärtä (Hector x Pardner), om. Olavi Ahonkivi, Pori 5. Kurhilan Ympyrä (Colargol x Hirvivainion Kuopus), om. Merja Kallio, Taipalsaari 6. Rounion Hjärtä Ylisma (Rounion Uno ET x Rounion Salama ET), om. Olavi Ahonkivi, Pori 7. Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu (Poker x Iceman), om. Sanna Savikko, Ikaalinen 8. Korkiakosken Poker Adeline ET (Poker x Iceman), om. Anu ja Jari Ahlholm, Kärsämäki 9. Korkiakosken Calimero Avril (Calimero x Jerry), om. Anu ja Jari Ahlholm, Kärsämäki 10. Kuorikosken Yaffa (Journeyman x Conn), om. Kuorikoski MTY 11. Aro-Tannerin Ämmi (Purolan Orkko x Medalist), om. Minna ja Pasi Kotila, Toholampi 12. Yogurtti ET (Rinteen Onnenpoju x Kangassalon Kelli), om. Juha Tiiri, Loimaa

67


Ayrshire-lehti

2/2010

KESÄN 2010 NÄYTTELYTULOKSIA 13. Änkön Yönsilmä (Professor x Nelson), om. Sari Änkö, Ikaalinen

Luokka 9. 3 kertaa poikineet

1. Joukolan Vohveli (Rounion Danesco x Nelson), om. Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila 2. Joukolan Viennetta (Calimero x Cornelius), om. Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila 3. Kuusiniemen Fiinikki (Conn x Pardner), om. Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala 4. Ursula (Kälän Suikka x Rantalan Kapsu), om. Matti Kuosmanen, Iisalmi 5. Terry (Jerry x Kangassalon Kelli), om. Jouni Lehtonen, Sastamala 6. Asmo Ummukka ET (Pulkkalan Näky x Korkeakummun Ivar), om. Virpi ja Antti Haapaniemi, Pälkäne

Luokan 8. 2 kertaa poikineet voittaja, St. Yesterday ET, omistaa Laura ja Jouko Laiholahti, Hannu Huitti, Mikko Ranta. Kuva: Elly Geverink

Luokka 8. 2 kertaa poikineet

1. St. Yesterday ET (Dilligent x Heligo), om. Laura ja Jouko Laiholahti, Hannu Huitti, Mikko Ranta 2. Rounion Romeo Saga Valentine (Romeo x Trident), om. Olavi Ahonkivi, Pori 3. Joukolan Vaavikki (Calimero x Pardner), om. Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila 4. Rounion Yrtti (Romeo x Pardner), om. Olavi Ahonkivi, Pori 5. Kurhilan Ura (Nelson x Cornelius), om. Merja Kallio, Taipalsaari 6. Aro-Tannerin Vinssi (Pardner x Vehkalan Kullero), om. Tia ja Jyri Tanner, Teuva 7. Valmuska (Calimero x Puustilan Kisko), om. Teemu Mikkelä, Kouvola 8. Asmo Virna ET (Niemelän Ooppium x Tyrisevän Migur), om. Elovaara/Jylhä MTY, Janakkala 9. HH Victoria (Lindero x Iceman), om. Sari Änkö, Ikaalinen 10. Uusi-Suon Vanessa (Nelson x Heligo), om. Sanna Savikko, Ikaalinen

Luokan 10. 4 tai useamman kerran poikineet voittaja, Mirja ja Aaro Koljosen Kildare Conn Umaya. Kuva: Elly Geverink

Luokka 10. 4 tai useamman kerran poikineet

1. Kildare Conn Umaya (Conn x Jerry), om. Mirja ja Aaro Koljonen, Teuva 2. Alhaisten Timantti (Ripken x Pardner), om. Eliisa ja Martti Kumpula, Nivala 3. Alhaisten Tulppaani (Iceman x Cornelius), om. Sanna Savikko, Ikaalinen 4. Tyttö ET (Tyrisevän Migur x Jurist), om. Juha Tiiri, Loimaa 5. Rasilan Suffeli (Pekkolan Ponteva x Trident), om. Seija ja Hannu Viitanen, Lammi

AYRSHIRE JUNIOR CHAMPION: Mapleburn Sylvester Ariel ET Omistaja: Ahlholm Jari ja Anu, Kärsämäki

RESERVE JUNIOR CHAMPION:

Ronde Remington Anette Omistaja: Kumpula Eliisa ja Martti, Nivala

HONORABLE MENTION: Luokan 9. 3 kertaa poikineet voittaja, Laura ja Jouko Laiholahden Joukolan Vohveli. Kuva: Elly Geverink

68

F.S. Elly-Edith ET Omistaja: Laiholahti Jouko ja Laura, Marttila


2/2010

Ayrshire-lehti

KESÄN 2010 NÄYTTELYTULOKSIA

(vasemmalta oikealle) AYRSHIRE GRAND CHAMPION: St. Yesterday ET, omistaja: Laiholahti Laura ja Jouko & Huitti Hannu ja Ranta Mikko, AYRSHIRE RESERVE GRAND CHAMPION: Joukolan Vohveli, omistaja: Laiholahti Laura ja Jouko, HONORABLE MENTION: Kildare Conn Umaya, omistaja: Koljonen Aaro ja Mirja. Kuva: Elly Geverink

(vasemmalta oikealle) HONORABLE MENTION: F.S. Elly-Edith ET, omistaja: Laiholahti Jouko ja Laura, RESERVE JUNIOR CHAMPION: Ronde Remington Anette, omistaja: Kumpula Eliisa ja Martti, AYRSHIRE JUNIOR CHAMPION: Mapleburn Sylvester Ariel ET, omistaja: Ahlholm Jari ja Anu. Kuva: Elly Geverink

Vuosinäyttelyn Ayrshire grand champion St. Yesterday ET (Dilligent x Heligo), om. Laura ja Jouko Laiholahti, Hannu Huitti, Mikko Ranta. Kuva: Elly Geverink

69


Ayrshire-lehti

2/2010

KESÄN 2010 NÄYTTELYTULOKSIA 2. Margot Lucia ET, om. Kivilahti Jani, Jämsä 3. Päivölän Cinderella, om. Kivilahti Jani, Jämsä 4. Hirvitarhan Eurotar om. Mertanen Anne ja Juha, Kontiolahti 5. DesPrairies Princess ET, om. Kivilahti Jani, Jämsä

Huitin Holsteinin nimikkoluokka: Ayrshirehiehot, yli 12 kk, 5/6

1. Kurhilan Remington Anus, om. Kallio Merja, Taipalsaari 2. Kurhilan Sherlock Ellen, om. Kallio Merja, Taipalsaari 3. Savinnan&Uusi-Suon Enkelinsiipi, om. Savikko Sanna, Ikaalinen 4. Epana, om. Topra-Karppanen Tuija ja Karppanen Kari, Lemi 5. Esikko, om. Topra-Karppanen Tuija ja Karppanen Kari, Lemi Kasvattajaluokan voittaja, Rounion Ayrshire, omistaja: Olavi Ahonkivi. Kuva: Elly Geverink

AYRSHIRE GRAND CHAMPION:

S. Yesterday ET Omistaja: Laiholahti Laura ja Jouko & Huitti Hannu ja Ranta Mikko, Marttila

AYRSHIRE RESERVE GRAND CHAMPION: Joukolan Vohveli Omistaja: Laiholahti Laura ja Jouko, Marttila

HONORABLE MENTION:

Kildare Conn Umaya Omistaja: Koljonen Aaro ja Mirja, Teuva

Faban nimikkoluokka: Ayrshire- lehmät, 1-4 kertaa poikineet, 5/5

1. Kurhilan Ympyrä AF-VG85, 1 krt. poik. om. Kallio Merja, Taipalsaari 2. Alhaisten Tulppaani AF-VG85, 4 krt. poik. om. Savikko Sanna, Ikaalinen 3. Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu AF-GP84, 1 krt. poik. om. Savikko Sanna, Ikaalinen 4. Kurhilan Ura AF-GP84, 2 krt. poik. om. Kallio Merja, Taipalsaari 5. Valmuska AF-GP82, 2 krt. poik. om. Rasi Merja ja Mikkelä Teemu, Kouvola

Ayrshire Champion

Kurhilan Ympyrä AF-VG85, 1 krt. poik. om. Kallio Merja, Taipalsaari

Ayrshire Vara Champion

Kurhilan Remington Anus, om. Kallio Merja, Taipalsaari

Ayrshirekasvattajien Total Performancepalkinto

Kurhilan Ura AF-GP84, 2 krt. poik. om. Kallio Merja, Taipalsaari

Jälkeläisluokan voittaja, Alhaisten Tulppaani AF-VG85 tyttäret Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu AF-GP84 (i: Des Chamois Poker) ja Savinnan&Uusi-Suon Enkelinsiipi (i: Margot Calimero), om. Sanna Savikko. Kuva: Elly Geverink

MUURIKKI 2010 28.8.2010 Kitee Tuomari: Olavi Ahonkivi Rehu Raision nimikkoluokka: Ayrshirehiehot, 6-11 kk, 5/13 1. Savinnan Enya, om. Savikko Sanna, Ikaalinen

70

Muurikki 2010 Champion, Kurhilan Ympyrä AF-VG85, om. Merja Kallio. Kuva: Sari Rouvinen


2/2010

Ayrshire-lehti

KESÄN 2010 Junior Handler ja showmanship-tulokset

Välkky 10.6.2010

Tuomari Lisa Window-Walker, Iso-Britannia Luokka 1 2002-2004 syntyneet 1. Roosa Kemppainen & HH. Eenuli-PSK 2. Iita Pietikäinen & Uusikukkulan Hauska 3. Ville Katara & Kataran Huhu

Luokka 2 2000-2001 syntyneet 1. Aamos Taivalmäki & Taivalmäen Erikissa 2. Anniina Ojala & Änkön Elviira 3. Roope Kemppainen & HH. Eenuli-PSK

Luokka 3 1998-1999 syntyneet 1. Iiris Nissilä & Eskimo 2. Sini Ylönen & Palmyra Cali Emelie ET 3. Karoliina Nieminen & Majaniemen Hilla

2. Pinja Isosaari & Majaniemen Elisabeth 3. Karoliina Nieminen & Hunaja

Luokka 3 1995-1997 syntyneet 1. Janina Suokas & Kuortin Euroviisu 2. Lilli Laiholahti & Joukolan Ectoriina 3. Kristiina Kuortti & Bra-Ko Shottle Sonya

Luokka 4 1992-1994 syntyneet

1. Juulia Ahlholm & Majaniemen Eridani 2. Sannasisko Äijö & Järventaustan Elovena 3. Jenni Suokas & Savinnan Enya

Junior Handler Champion: Janina Suokas Showmanship 1. Sanna Savikko 2. Salla Rautio 3. Sari Änkö

Luokka 4 1996-1997 syntyneet

1. Antti Vanhatalo & ALH LLL Hiawatha ET 2. Amanda Tiiri & Hanhisaaren Elishabeth 3. Lilli Laiholahti & Joukolan Emmeli

Luokka 5 1994-1995 syntyneet

1. Janina Suokas & Rasilan Ekstaasi 2. Kaarina Jyrkinen & Järventaustan Arvida 3. Heikki Vanhatalo & Vanhatalon Etta-Beam

Luokka 6 1992-1993 syntyneet

1. Sannasisko Äijö & Äijön Ellabeth 2. Eveliina Kumpula & Ronde Remington Anette ET 3. Juho Vanhatalo & Vanhtalon Alitta

Junior Handler Champion: Sannasisko Äijö Varachampion: Eveliina Kumpula Kunniamaininta: Janina Suokas Showmanship 1. Elina Ahola 2. Anna Länsisalmi 3. Sanna Savikko

Okra 9.7.2010

Tuomari Miia Kaappola Luokka 1 2000-2003 syntyneet 1. Aamos Taivalmäki & Savinnan Enya 2. Josefiina Kavander & Riitmaan Hiutale 3. Amanda Mäki-Arvela & Hitti

Luokka 2 1998-1999 syntyneet 1. Siiri-Sofia Lumme & Pakasen Estella

Josefiina Kavander ja Riitmaan Hiutale sijoittuivat toiseksi Okran Junior Handler -kilpailun luokassa 2000 - 2003 syntyneet. Kuva: Laura Laiholahti.

Yllätys 10.7.2010

Tuomari Jaume Serrabasa, Espanja Luokka 1 2003-2006 syntyneet 1. Ville Katara & Kataran Huhu 2. Roosa Kemppainen & HH. Eenuli-PSK 3. Viivi Särkijärvi & Des Prairies Hazel ET

Luokka 2 1999-2002 syntyneet

1. Aamos Taivalmäki & Savinnan Enya 2. Saku Särkijärvi & Des Prairies Hannah ET 3. Salla Vakkilainen & Lohenojan Havre

Luokka 3 1998 syntyneet

1. Minttu Pajula & Keskitalon Helmiina 2. Karoliina Nieminen & Hunaja 3. Pinja Isosaari & Majaniemen Elisabeth

71


Ayrshire-lehti

2/2010

KESÄN 2010 Junior Handler ja showmanship-tulokset Luokka 4 1996-1997 syntyneet 1. Kristiina Kuortti & Bra-Ko Shottle Sonya 2. Maiju Pajula & Keskitalon Huurre 3. Oona Taivalmäki & Savinnan Enya

Luokka 5 1994-1995 syntyneet 1. Heikki Vanhatalo & Vanhatalon Alitta 2. Janina Suokas & Kuortin Euroviisu 3. Kaarina Jyrkinen & Järventaustan Arvida

Luokka 6 1992-1993 syntyneet

1. Juho Vanhatalo & Rondelaine Indiana ET 2. Sannasisko Äijö & Mäkelän Esikko 3. Jenni Suokas & Savinnan Enya

Junior Handler Champion: Kristiina Kuortti Varachampion: Heikki Vanhatalo Kunniamaininta: Janina Suokas Showmanship 1. Sari Vanhatalo 2. Sanna Savikko 3. Salla Rautio

Farmari 30.7.2010

Tuomari Claus Langdahl, Tanska Luokka 1 2003-2004 syntyneet 1. Roosa Kemppainen & HH. Eenuli-PSK 2. Iiro Kallio & Heikkilän Eva Hasta 3. Viivi Särkijärvi & Des Prairies Hazel ET

Luokka 2 2001-2002 syntyneet

1. Kiia Iivarinen & WeRo G. Charmaine HeartBreaker ET 2. Suvi Keinänen & Petäismäen Hali-Uu 3. Saku Särkijärvi & Des Prairies Hannah ET

2. Heikki Vanhatalo & Vanhatalon Alitta 3. Kristiina Kuortti & Bra-Ko Shottle Sonya

Luokka 7 1992-1994 syntyneet

1. Sannasisko Äijö & Äijön Ellabeth 2. Eveliina Kumpula & Ronde Remington Anette ET 3. Mira Tukiainen & Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi

Junior Handler Champion: Lilli Laiholahti Showmanship 1. Sari Änkö 2. Salla Rautio 3. Minna Toikka

Muurikki 28.8.2010 Tuomari Olavi Ahonkivi

Luokka 1 2000-2003 syntyneet

1. Kiia Iivarinen & WeRo G. Charmaine HeartBreaker ET 2. Saara Rönkä & Mykräkallion Herukka 3. Suvi Keinänen & Petäismäen Hali-Uu

Luokka 2 1997-1999 syntyneet

1. Noora Sallinen & Hillevi 2. Iiris Nissilä & Vanhalan Eskimo 3. Janita Hottinen & Jussilan S. HettyBetty ET

Luokka 3 1992-1996 syntyneet 1. Antti Vanhatalo & Hoff Linjet Marianne 2. Meri Nissilä & Vanhalan Escada 3. Netta Rummukainen & Elsa

Junior Handler Champion: Antti Vanhatalo Varachampion: Noora Sallinen

Luokka 3 1999-2000 syntyneet 1. Sebastian Tanner & AT. Hiab 2. Henna Kainulainen & Imalan Eagle 3. Aamos Taivalmäki & Savinnan Enya

Luokka 4 1998 syntyneet

1. Eero Vanhtalo & Rounion Gelimero 2. Otto Qvick & AK Roy Ebonita 3. Siiri-Sofia Lumme & Pakasen Estella

Luokka 5 1997 syntyneet

1. Lilli Laiholahti & Forever Schoon Elly-Edith ET 2. Helmiina Kavander & Majaniemen ElisabethK 3. Mikael Kumpula & Kuusiniemen Eveline

Luokka 6 1995-1996 syntyneet 1. Elias Kumpula & Kuusiniemen Eveline

72

Muurikin Junior Handler luokan 1999-97 syntyneiden voittajapari, Noora Sallinen ja Hillevi. Kuva: Sari Rouvinen


2/2010

Ayrshire-lehti

Yhdistyksen ilmoituksia

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry pitää kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja voi halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Syntyvät alkiovasikat saavat pääsääntöisesti huuhtelutilan kasvattajanimen. Kasvattajanimi on usein tilan nimi. Jos tilan nimi on kovin yleinen tai nimi on jo käytössä toisella kasvattajalla, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen, jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Salla Rautio, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Salla Rautio, Kataloistentie 338 as 2, 16900 LAMMI e-mail: salla.rautio@gmail.com

Kasvattajanimen rekisteröinti:

1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykselle. 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo olevaa kasvattajanimeä. 3. Kasvattajanimeksi ei voi valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen.

Ayrshirekasvattajien satatonnarimerkit Yhdistys myöntää jäsenilleen ansiomerkin jokaisesta ayrshiresatatonnarista. Nouda omasi Ayrshirekavattajien tapahtumista tai yhdistyksen osastolta kesän näyttelyissä.

4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se, joka ensin ehtii sen rekisteröidä. 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on se, että vähemmän sonneja myynyt vaihtaa nimen.

Kasvattajanimen käyttö:

1. Pääsääntöisesti syntyvä vasikka saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on syntymähetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiovasikat saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman kasvattajanimi vasikalle annetaan. Kasvattajanimirekisteri on yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa: www.ayrshire-finland.com > Palaute/Liity/Tilaa > Kasvattajanimirekisteriin ilmoitetut tilat

Tule vilkkaaseen karja-aiheiseen keskusteluun

AYRSHIRE-FOORUMILLE

Foorumi on valtakunnan nopein karjaväen tiedotuskanava! Nuorille on oma JUNNUFOORUMI AYRSHIRE GLOBALilla on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kansainvälisesti. Ayrshire-foorumiin pääset yhdistyksen kotisivuilta www.ayrshire-finland.com

Tilakyltit

Ayrshirekasvattajien www.ayrshire-finland.com kunniakirjat Yhdistys myöntää hakemuksesta jäsenten omistamille ayrshirelehmille 50-, 75- ja 100-tonnarikunniakirjoja. Kunniakirjaa varten tulee toimittaa lehmän viimeisin lehmäkortti sekä haluttaessa valokuva, joka voidaan liittää kunniakirjaan. Lisätietoriville voidaan laittaa maininta tyttäristä, ks-sonneista tai näyttelymenestyksestä. Kunniakirjan hinta 5 € sis. alv. Hakemukset toimitetaan Vilma Pohjolalle vilma.pohjola@gmail.com tai osoitteella Katavaistentie 37, 23140 HIETAMÄKI.

Tilakyltit: iso pieni taustavaneri

60 euroa (sis.alv) 15 euroa (sis.alv) 20 euroa (sis.alv)

Tilakylttien tilaus ja lisätiedot: Tiina Visasalo, Nixi-Vakka Oy Saarentie 87, 23120 Mietoinen Puh. 0400 213 636, fax (02) 430 8074 e-mail: nixi.vakka@dnainternet.net www.nixi-vakka.fi

73


Ayrshire-lehti

2/2010

Yhdistyksen ilmoituksia

Tarvikemyyntihinnasto alv. 0 %

Orvus 33 € Clear Magic 16 € Topline Power 13 € White Touch Up 15 € Touch Up Medium Brown 15 € Final Mist 16 € Kuivaaja 70 € Ayrshire-lehti 10 € Ayrshire-lehtikansio 12 € Kortit 4 kpl sarja 2€ Pinssi 2€ Showmanship ja tuomarointiopas 5 € / kpl

Takki 50 € Kauluspaita 25 € Huppari aikuiset 35 € lapset 25 € Tissipipo 20 € Laukku 20 € Tarvikkeita voi ostaa yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Lisätiedot ja tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net. Postimaksu lisätään tilauksiin.

Seuraava luokituskierros on

AF-NEUVONTAKÄYNTI Yhä useampi karjanomistaja haluaa ryhtyä kehittämään karjaansa kokonaisvaltaisesti. Yhdistys haluaa olla tässä tukena. Erittäin hyvää palautetta saanut asiantuntijan neuvontakäynti on jatkossakin jäsentemme tilattavissa! Yves Charpentierin asiantuntemusta voi käyttää tänä vuonna kolme kertaa, luokituskierrosten yhteydessä. Neuvontakäynti lähtee karjanomistajan tarpeista ja se voi sisältää mm. • karjan rakenteen arvioinnin • nuoren karjan arvioinnin • siemennyssuositukset • näyttely- ja showmanship-eläinten valintaa • myytävien eläinten valintaa • eläinten koulutukseen liittyviä neuvoja sekä käytännön opastusta • karjan kehittämisen suunnittelua. Luokitukset ja siemennyssuositukset tehdään vain ayrshireeläimille, kaikki muu neuvontakäyntiin liittyvä koko karjalle rodusta riippumatta. Neuvonta- tai luokituskäynti 1-2 kertaa vuodessa antaa jatkuvuutta karjan kehittämiseen ja pitää siemennyssuositukset ajan tasalla.

HELMIKUUSSA 2011

OTA KAIKKI HYÖTY IRTI NEUVONTAPALVELUSTA !

heti Ayrshire Winter Shown jälkeen. Tiedustelut ja varaukset laura.laiholahti@marttila.fi Lisätietoja löytyy yhdistyksen kotisivuilta www.ayrshire-finland.com / luokitukset. Muistathan varata luokituksen ajoissa!

Varaukset: Laura laiholahti 044-5524493 tai laura.laiholahti@marttila.fi

Tuomarointi- ja Showmanshipoppaat 5e / kpl Tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net Postimaksu lisätään tilauksiin.

ALL STARS -lehmien lista

Ayrshirekasvattajat julkaisee jäsentensä All Stars -laatulehmien listan kerran vuodessa Ayrshire-lehden kevään numerossa. Listalle pääsevät vähintään luokitustuloksen AF-GP80 saaneet lehmät, joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 9500 kg maitoa. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajan tulee itse huolehtia lehmien tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, lehmä putoaa pois listalta. Lehmistä ilmoitetaan luokitustulos, nimi, isä, paras 305 pv:n tuotos (maitokilot ja pitoisuudet), miltä kaudelta paras tuotos on sekä lehmän omistaja. All Stars-lehmien tiedot toimitetaan 28.2.2011 mennessä Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com tai puh 050 525 6109.

AYRSHIRE MARKETISTA löydät ayrshire-eläinten sekä karjatalouteen liittyvien tuotteiden myynti- ja ostoilmoitukset. Myös työsuoritusilmoitukset. Ayrshire Market on jäsenten maksuton ilmoituskanava. 74


2/2010

Ayrshire-lehti

Uhkaako kallis poikimahalvaus? Ota avuksi Correct-Calcium Pro

Poikimahalvauksessa lehmän veren kalsiumtaso laskee niin alas, että lihasten toiminta lamaantuu. Oireileva eläin tulee hoitaa välittömästi. Näin vältytään useilta poikimahalvauksen jatkoseuraamuksilta, joihin häiriötila eläimen altistaa. Tällaisia ovat mm. asetonitauti, utaretulehdukset, ruokahaluttomuus ja mahdolliset lihasrevähdykset. Correct-Calcium Pro mineraalipastassa on kahden tehoaineen ansiosta nopea ja samalla pitkäaikainen vaikutus: 1. Kalsiumkloridi nostaa nopeasti veren kalsiumin 2. Kalsiumpropionaatilla on pitkä vaikutusaika, samalla se suojaa pötsiä happamoitumiselta sekä nostaa nopeasti veren sokeria. Sisältää magnesiumia.

Pakkaus 4x340 g

Vaikeissa sairastapauksissa ota aina yhteyttä eläinlääkäriisi. Correct-pastat soveltuvat myös eläinlääkärihoidon tueksi.

Pidä aina saatavilla tehokkaat, nopeavaikutteiset ja helppokäyttöiset Correct-pastat. Saat ne maatalouskaupoista ja meijeristäsi.

www.valio.fi/startti

75


Ayrshire-lehti

2/2010

Suomen Ayrshirekasvattajat ry

SYYSKOKOUS järjestetään 25.11.2010 klo 13.00 alkaen Porissa Kylpylähotelli Yyterissä, osoite Sipintie 1 28840 Pori. Ennen kokousta on tarjolla lounas hotellin ravintolassa. Ohjelma:

13.00 Syyskokous, jossa käsitellään sääntöjen määrämät asiat, kuten yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan ja erovuoroisten jäsenten valinnat. 14.00 Ajankohtainen seminaari aiheena karjatilan tietoliikennepalvelut: Karjatietojen selaus ja tallennus käsimikrolla eli Mobiili Ammu esittelyssä Tuotostarkkailu uudistuu - vastaako palvelu karjatilan tarpeita? 15.30 Suomen Rehun puheenvuoro 16.00 Tilavierailu kohteena Rounion Ayrshire, linja-autokuljetus hotellilta ja takaisin

Kylpylän vapaa käyttö tilavierailun jälkeen

20.00 Illallinen hotellin ravintolassa 21.00-01.00 Iltaamme viihdyttää iskelmäorkesteri KINO JAKE Koko paketin hinta sisältäen edellämainitus sekä yöpymisen 2 hengen huoneessa + aamiainen ja kylpylän käyttö klo 12.00 asti 97,50/hlö. Pelkkä kokouspaketti 15,00/hlö, sisältäen lounaan ja tilavierailun kuljetuksineen. Ilmoittautumiset 24.10. mennessä olavi.ahonkivi@pp.inet.fi tai 040-5038475.

Tervetuloa joukolla mukaan! Hallitus

Ayrshire Winter Shown yhteydessä järjestetään yhdistyksen 10-vuotisjuhla. Kaikki mukaan juhlimaan

4 . 2 . 2 011 AY R S H I R E G A A L A a n S e i n ä j o e l l e ! Tapahtumasta tulossa lisää tietoa loppuvuodesta, seuraa ilmoitteluamme kotisivuilla.

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT: puheenjohtaja Mirja Koljonen Koljosentie 21 64760 PELTOLA 0400-861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi

sihteeri Eliisa Kumpula Vilma Pohjola Pihlajatie 30 Katavaistentie 37 85500 NIVALA 23140 HIETAMÄKI 050-373 1807 050-324 8061 eliisa.kumpula@luukku.com vilma.pohjola@gmail.com

varapuheenohtaja Olavi Ahonkivi Kellahdenkyläntie 88 A 28100 PORI 040-503 8475 olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Anu Ahlholm Kaketinperäntie 143 86710 KÄRSÄMÄKI 050-594 6001 anu.ahlholm@luukku.com

Saija Räikkönen Tuomitie 27 54100 JOUTSENO 040-731 4232 saija.raikkonen@suomi24.fi

Laura Laiholahti Seija Viitanen Hämeentie 4743 C Rasilankuja 20 21560 OLLILA 16900 LAMMI 044-552 4493 050-596 9552 laura.laiholahti@marttila.fi seija.viitanen@aina.net

Kimmo Kuorikoski Kuorikoskentie 70 69600 KAUSTINEN 040-525 1697 kimmo.kuorikoski@pp1.inet.fi

Yhdistyksen taloudenhoitaja: Ritva Laakso, Kirkkojärventie 35, 69300 Toholampi, puh. 0400-542170, ritva.laakso@toholampi.fi

76

Ayrshire-lehti 2/2010  

Ayrshire-lehti 2/2010  

Advertisement