Ayrshire-lehti 1/2011

1/2011

Ayrshire-lehti

1/2011

st a Päivän para le. aikaa kaikil

Enemmän aikaa itsellesi DeLaval VMS –vapaaehtoinen lypsy antaa työpäiviisi joustavuutta ja vapauttaa aikaa rutiinitöistä. Saat aikaa tehokkaampaan eläinten tarkkailuun ja tuotannon todelliseen kehittämiseen. Lisäät laatuaikaa myös perheellesi. VMS pystyy enempään Lehmäsi ovat yksilöitä. Yksilölliset ominaisuudet ratkaisevat pitkälti tuotantosi kannattavuuden, lypsytavasta riippumatta. Arvostamme lehmiä yksilöinä ja huomioimme luontaisen kehittymisen. DeLaval VMS pystyy lypsämään myös sellaiset lehmät joiden utareen maavara on jopa alle 25 cm. Tuotosvuosien lisääntyessä ja tuotoksen kasvaessa lypsykorkeus väistämättä muuttuu. VMS:llä voit myös pitää nämä korkeatuottoiset lehmät karjassasi. Helppokäyttöisin ja taloudellisin DeLaval VMS vapaaehtoinen lypsyjärjestelmä on suunniteltu kehittymään yhdessä kehittyvän maitotilasi tarpeiden mukana. Päivittäisen käytön helppous sekä laitteiston päivitettävyys tekee VMS:stä selvästi taloudellisimman ratkaisun, verrattuna vaikka tilanteeseen että koko robotti jouduttaisiin vaihtamaan uudeksi. Todellista tuotannon hallintaa VMS kommunikoi suoraan myös ProAgrian AMMU-karjanhallintaohjelman kanssa. Se on osa tulevaisuuden maitotilan tuotannon hallintaa ja helpottaa päivittäistä työtäsi merkittävästi. Anna laatuaikaa läheisillesi ja karjallesi mahdollisuus vapaaehtoiseen DeLaval VMS- lypsyyn. Se on tulevaisuuden valinta, tulevatkin sukupolvet juovat - ja tuottavat maitoa.

Maidontuotannon kehittäjä

1/2011

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus Rytinää

Suomen Ayrshirekasvattajien 11. toimintavuosi alkoi rytinällä, kun vuosinäyttely järjestettiin tänä vuonna jo helmikuussa Ayrshire Winter Show:n yhteydessä. Mutta vauhtia ei suinkaan olla hidastamassa loppuvuonna. Ayrshirekasvattajien tämän vuoden teema on karjan kehittäminen tuotosseurannan ja AFluokituksen avulla. Ensimmäinen luokituskierros tälle vuodelle on pidetty ja yhä vahvemmin oli nähtävissä säännöllisten AFluokitusten avulla saavutettu edistyminen karjoissa. Karjan kehittämisen ja jalostuksen ei tarvitse olla monimutkaista. Genomisen valinnan on povattu mullistavan naudan jalostus, samoin kuin teki aikoinaan keinosiemennyksen keksiminen. Mutta muuttiko keinosiemennys loppujen lopuksi kovin paljon? Toki se mahdollisti harvempien sonnien yhä laajemman käytön, mutta muuttiko se varsinaisesti mitään tilatason jalostuksessa? Emävalintaa tehtiin samoin periaattein jo ennen keinosiemennystä; rakenteeltaan ja tuotokseltaan parhaimmat lehmäperheet valittiin jatkamaan karjassa. Tuolloin, aivan kuten tänäkin päivänä, menestyneimmät karjanjalostajat olivat niitä, joilla oli silmää. Karjasilmän merkitys on Suomessa unohdettu, mutta onneksi meillä on kasvamassa nykyisissä junior handlereissa ja osin jo showmanship-ikään ehtineissä uusi tulevaisuuden karjanomistajasukupolvi, joka osaa katsoa lehmää ja tunnistaa

Kuva Pirjo Nousiainen

hyvän lehmän sellaisen nähdessään. Meidät vanhemmat on opetettu uskomaan vain indeksejä. Lehmäindeksien luotettavuus on sitä luokkaa, että jos jalostusvalintaa tehdään pelkästään niiden perusteella, niin metsään mennään, että rytisee. Ja metsään on todellakin menty, mutta nyt on aika ottaa se pää sieltä puskasta ja katsoa eteenpäin. AF-luokitus on Suomessa ainoa puolueettoman tahon tarjoama luokituspalvelu ja sitä tehdään ainoastaan rodun ja karjanomistajien parhaaksi. Hyvä jalostajahan ei ole se, joka ostaa kalleimmat eläimet ja alkiot, vaan se joka saa jalostettua karjastaan yhtenäisen omaa, parasta eläinainestaan hyödyntäen. Ja lopputulosta ei todellakaan ratkaise se mistä firmasta tai mistä maasta tilan käyttämät sonnit ovat. Lypsykarjan jalostajaksi ei opita missään koulussa, vaan ainoastaan lehmiä katsomalla. Jokainen meistä voi siis oppia jalostajaksi! Pelkkiä omia lehmiä ei kuitenkaan kannata yksikseen tuijottaa. Tästäkin lehdestä voidaan lukea, että jo 1930-luvulla lähdettiin katsomaan lehmiä Uudesta-Seelannista Brittein saarelle asti. Mikäs meillä on tänä päivänä lähtiessä, kun matkustaminen on paljon nopeampaa ja helpompaa. Mutta aina ei ole tarpeen lähteä merta edemmäs kalaan. Karjasilmää voi päivittää vierailemalla vaikka naapurin tai jonkun muun tutun karjassa tai osallistumalla Ayrshirekasvattajien järjestämiin tilavierailuihin. Ja niin kalliilta kuin se tuotosseurantaan kuuluminen tuntuukin, niin aika metsässä tai ainakin pimennossa ilman tuotosseurannan tietoja, olet oman karjasi jalostuksessa. Riittävät eväät siihen metsästä paluuseen saat siis tilavierailuista, AF-luokituksesta ja tuotosseurannasta. Kun emävalinta on kohdallaan, karjassasi ei enää rytise, vaan lehmäsi kestävät ja työskentely niiden parissa on paitsi mielekkäämpää myös tuottavampaa. Sonnivalintaan saat halutessasi apua Ayrshirekasvattajilta tai miltä tahansa spermaa myyvältä yritykseltä. Ja kun käyt niitä naapurin lehmiä tutkimassa, muista kutsua naapuri vastavierailulle omaan karjaasi! Minna Kotila

Ayrshire-lehti

1/2011

Sisällysluettelo n:o 1 2011

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Pääkirjoitus – Rytinää – Minna Kotila.................................................. Sisällysluettelo................................................................................. Kansainvälistymistä – Heli Teiskonlahti................................................ Yellow Briar - kanadalainen huippukarja – Heli Teiskonlahti. .................. Maisemia, extremeä & lehmiä – matkakertomus Uudesta-Seelannista – Elina Ahola..................................................... Suomalaista genetiikkaa Uudessa-Seelannissa – Gordon Glentworth...... Syyskokous Porissa – Malla Karhu...................................................... Hallituksen uudet jäsenet esittelyssä; Minna Kotila ja Juha Rinkinen........ Vuoden Ayrshirekasvattaja 2010 Merja Kallio – Kurhilan Teräsnainen – Salla Rautio.............................. Sale Of Stars Huutokauppa............................................................... Vuosinäyttelyn tuomarit esittelyssä; Colin Davidson ja Norman Boswall – Anu Ahlholm........................................................ Salintupa – Lea Järvinen. .................................................................. Kuvakooste Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttelystä..................................... Ayrshiretapahtuma Joukolan tilalla – Salla Rautio. ................................ Ayrshirestä ikuisuuteen – John Cochrane............................................ Threave Flirt 2:n jälkeläiset suomalaisessa ayrshirepopulaatiossa............ Tilavierailu Threaven karjaan............................................................... Vasikkateema: Mapleburn Helix on Ayrshire kummivasikka! – Mirja Koljonen. .............. Crypto – ei tätä vitsausta edellisten jatkoksi – Mirja Koljonen................ Näytteenotto-ohjeita nautatilan sairausongelmien selvitykseen – Paula Syrjälä. .............................................................. Ilkeä, kutsumaton vieras – Rotavirus – Saija Räikkönen......................... All stars – lehmät – Salla Rautio........................................................ Ayrshire Finland 2010 -valokuvakilpailun tulokset................................ Junnut klippauskoulutuksessa Talvinäyttelyssä – Salla Rautio................. AF Future muuttuu maksuttomaksi..................................................... Syksyn 2010 luokituskierros – Laura Laiholahti................................... Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttelyn tulokset............................................ Yhdistyksen ilmoitussivut................................................................... Kevätkokousilmoitus ja hallituksen yhteystiedot

3 4 5 8 12 16 19 20 22 24 26 30 34 38 40 42 43 46 47 48 50 52 56 58 59 60 63 70

Ayrshire-lehti n:o 1/2011 Yhdestoista vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Minna Kotila (päätoimittaja) Mirja Koljonen Seija Viitanen (ilmoitukset) Saija Räikkönen (toimitussiht.) Ilmestymis- ja aineistopäivät 2011: N:o aineisto ilmestyy 1 1.3. 1.4. 2 15.9. 15.10. Ilmoitusmyynti: Seija Viitanen seija.viitanen@aina.net 050 596 9552 Taitto ja painatus: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Englanninkieliset käännökset: Minna Kotila

Kuva Pirjo Nousiainen

Kansikuva: Kildare Hello-Vicky ET. Kuva Pirjo Nousiainen

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

1/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Kansainvälistymistä

Vieux Villagen palkintoja. Kuva Kirsi Teiskonlahti

Vuosituhannen vaihdos merkitsi paitsi uuden tuhatluvun opettelemista myös uutta ajattelua karjanjalostuksessa. Uuden vuosituhannen alkumetreillä perustettiin Suomen Ayrshirekasvattajat ry. Aiemmin kansainvälinen yhteydenpito jalostusasioissa oli jonkun ylemmän tahon puuhaa. Rahvas taapersi tyytyväisinä tuvan ja navetan väliä. Tosin joskus saattoi käydä joku itärajan takaa valitsemassa hiehoja sinne ostettavaksi, mutta kansainvälistä, jalostuksellista vuoropuhelua ei ollut. Ayrshirekasvattajat toi kansainvälisyysajattelun ruohonjuuritasolle. Yhdistyksen kansainvälisyyskasvatukseen kuuluvat mm. Yves Charpentierin tekemät luokituskierrokset, ulkomaiset näyttelytuomarit sekä lehmämatkat ulkomaille.

Minäkö Kanadaan?

Kun sain syksyllä soiton ja tarjouksen matkasta Torontoon Kirsin kanssa, perisuomalainen ensireaktio oli: ”No, emmäänytiärä. Mahtaako Kirsi saada koulusta vapaata ja saanko lomittajaakaan.” Kirsin opettajat olivat erittäin myötämielisiä ja lomittajakin järjestyi. Tai oikeastaan kolme lomittajaa, mutta onneksi en tiennyt sitä ennen lähtöä. Keskiviikko 10. marraskuuta oli matkustuspäivä. Lähtö kotoa oli aamulla ennen kolmea ja Suomen aikaan iltakymmeneltä olimme Torontossa. Peloteltu maahantulohaastattelu oli leppoisa. Tullimies yllätti kysymällä mitä rotua meidän lehmämme ovat. Pitkän matkapäivän jälkeen oli ruhtinaallista nukkua Hilton-hotellin

30. kerroksessa reilun leveässä vuoteessa kaupungin valojen tuikkiessa ikkunan takana.

RAWF

Torstai, perjantai ja lauantai oli varattu Royal Agricultural Winter Fairissa oloon. Torstaina tutustuimme yleisesti näyttelyalueeseen, perjantaina oli vuorossa ayrshirekehät ja lauantaina jerseyt ja Supreme Champion. Parsialueella oleva musta teltta, johon lehmät jonottivat, kummastutti. Saimme kuulla siellä olevan lehmien ”dopingtestin”. Eläinlääkäri ultrasi näyttelylehmien utareet, ettei niissä ole mitään ylimääräistä. Näyttelystä jäi mieleen Des Prairies Patsy (e. Des Prairies Praline 4 ET, i. Calimero) joka voitti kaksivuotiaiden lehmien

luokan. Hieno nuori lehmä. Luulenpa, että Patsysta kuullaan vielä myöhemmin. Osittain suomalaisomistuksessa olevien lehmien menestystä oli myös mukava seurata. Lombard Dale Wilton Icing sijoittui viisivuotiaiden lehmien luokassa toiseksi. Luokan voitti Sweet Pepper Black Francesca, joka valittiin varachampioniksi. Nelivuotiaissa lehmissä Royalcroft BBK Pamela sijoittui neljänneksi. Vieux Villagen tila menestyi näyttelyssä loistavasti. Heillä oli 12 eläintä näyttelyssä ja niistä yhdeksän oli Cedarvale Charlestonin tyttäriä. Tila luokittaa ja käy aktiivisesti näyttelyissä, mutta ei kuulu tuotostarkkailuun, joten tuotostietoja ei ole saatavilla. Tila sai Premier Breeder ja Premier Exhibitor -palkinnot.

Ayrshire-lehti

1/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä kaksi. Poseerauskopio ja alkuperäinen malja, jota säilytetään kassakaapissa. Myös rakennusarkkitehtuurista kiinnostuneille paikka on käymisenarvoinen. Tuliaisostokset tehtiin viereisessä urheilukaupassa. Sitten taksi lennosta, tuliaiset hotellille, uusi taksi ja takaisin näyttelyyn. Aikaa kului pari tuntia ja unelma tuli toteutettua.

Tilavierailut

Des Prairies Patsy. Kuva: Kirsi Teiskonlahti

Mietelmiä

Suomalaisia taidetaan Kanadassa pitää robokansana. Onko teillä robotti tai montako robottia teillä on, oli suosituin keskustelun avaus. Käsitykseni Kanadan karjataloudesta on suppea, mutta tämän ensimmäisen ja ainoan vierailun perusteella sanoisin, että Kanadassa rakennuskanta on paljon vanhempaa, mutta eläinaines parempaa kuin Suomessa. Toki uudet rakennukset ja koneet helpottavat työntekoa ja parantavat työhyvinvointia, mutta unohtuuko meillä se tärkein? Ihannoidaanko liikaa seiniä, koneita ja tekniikkaa? Parhaat näyttelyhiehot Suomessa alkavat näyttää siltä, että voisivat kilpailla samassa kehässä kanadalaisten kanssa, mutta lehmissä erot ovat vielä suuret. Sitä suuremmat mitä vanhemmista lehmistä on kyse. Kun mennään tiloille ja navetoihin, ero Suomen ja Kanadan välillä on huima. Kanadassa eläinaines on tasaista ja voisi kuvitella joka tilalla olevan ensin ”jäsenten väliset” ennen kuin hieho tai lehmä saa kelpuutuksen näyttelyyn.

Ensimmäinen unelma

Jo ensimmäisenä iltana Torontossa näimme sen, mistä Suomessa olimme unelmoineet. Se ei liittynyt lehmiin. Se oli Hockey Hall of Fame. Aikataulu oli tiukka ja näytti siltä, että aikaa jääkiekkomuseossa poikkeamiseen ei

ollut. Elämässä täytyy tehdä valintoja. Lauantaina päätimme, että jätämme muutaman jerseyluokan katsomatta, hyppäämme taksiin ja käväisemme siellä. Jääkiekkofanille paikka oli suurenmoinen. Legendaarisia kiekkomuistoja, tunnelmaa ja ennen kaikkea SE! Stanley cup -pokaali. Tai oikeastaan

Sunnuntaina ja maanantaina kävimme kuudella ayrshiretilalla Ontarion alueella. Silver Cedarin tilan omistaa Brian F. Mitchell. Tilalta jäi mieleen pardnerlainen Silver Cedar Misfit EX-91. Näyttävä lehmä, jota on huuhdottukin, mutta melko laihalla tuloksella. Seuraavaksi tutustuimme Harry G. Ofield omistamaan Geminaecho Ayrshireen. Tilalla on hyvätuotoksinen karja, eikä rakenteessakaan ollut moittimista. Illan päätteeksi vierailimme Wayne ja Aubrey Bertrandin omistamalla Shady Walnutin tilalla. Shady Walnutin Moria teki suuren vaikutuksen. Oikea

Oikealta Grand Champion Jonholm Kellogg’s Fiona, varachampion Sweet Pepper Black Francesca ja kunniamaininnan saanut Lombard Dale Wilton Icing. Kuva: Kirsi Teiskonlahti

1/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Hienosti entisöidyt McCormickit Shady Walnutin museossa. Kuva Kirsi Teiskonlahti

The Lehmä. Rakenne ja tuotos kohdallaan. Maanantaina vierailimme Yellow Briarissa, Marvin Greenin omistamalla Sunny Acresin tilalla sekä William Hampsonin omistamalla Artifact Havenin tilalla. Joka navetasta löytyi useampia EX- ja VG-luokiteltuja lehmiä.

Toinen unelma

Kotiinlähtöpäivänä kävimme Niagaran putouksilla. Oli mahtavaa kuunnella veden pauhua. Viileässä marraskuun säässä veden pärskeet eivät olleet yhtä mahtavia. ”Ameriikkakin” tuli nähtyä siellä putouksen toisella puolella. Lentokentällä juttelimme Kanadassa asuvan suomalaispariskunnan kanssa vierailusta putouksilla. Haaveilin vierailusta siellä heinäkuun lämpimillä säillä.

Pariskunnan rouva kertoi heinäkuussa siellä olevan läkähdyttävän kuumaa, joten ehkä skandinaaville tämä viileys sopi paremmin.

Matkaan vaan!

Vähäiselläkin kielitaidolla reissussa pärjää. Kanadassa puhutaan selkeää englantia, jota on helppo ymmärtää. Matkaan vaan! Heli Teiskonlahti

Geminaechon tilan Creek Home Redin lehmätaulu. Oikeassa alareunassa maito- ja rahatuotos elinpäivää kohti. Kuva Kirsi Teiskonlahti.

Canada and RAWF

In November I had a chance to go to Canada for the first time in my life with my daughter Kirsi. First I hesitated a little but then I decided to go. And I didn’t have to regret that decision. On Thursday, Friday and Saturday we were in the Royal Agricultural Winter Fair. I liked very much of the winner of two year old class, Des Prairies Patsy. We had also a chance to witness the success of partly Finnish owned cows, Lombard Dale Wilton Icing and Royalcroft BBK Pamela. The success of Vieux Village farm was also spectacular. We had also two dreams before this trip. Those dreams were to see the Hockey Hall of Fame and the Niagara Falls and both of those dreams came true. Of course we also went to several farms and saw many beautiful cows. We visited Silver Cedar farm, Geminaecho Ayrshires, Shady Walnut, Yellow Briar, Sunny Acres and Artifact Haven farms.

Aled Walters ja Peter Drummond Englannista, Yves Charpentier ja Kirsi Teiskonlahti. Takana näkyvät Amerikan puoleiset Niagaran putoukset. Kuva Kirsi Teiskonlahti

Ayrshire-lehti

1/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Yellow Briar kanadalainen huippukarja Yellow Briar. Kuva Kirsi Teiskonlahti

Yellow Briarin tila sijaitsee Ontarion provinssissa Kanadassa noin puolentoista tunnin automatkan päässä Torontosta lounaaseen. Tilan omistavat Marilyn ja John Stephens. Ayrshire on valtarotuna, mutta navetassa on myös yksi holstein- ja neljä jerseylehmää. Lehmät asustelevat parsinavetassa ja hiehot kylmäpihatossa. Pikkuvasikat kasvatetaan ulkona igluissa. Stephensit ovat käyneet näyttelyissä monien vuosien ajan ja voittaneet runsaasti palkintoja. Ensimmäisen All - Canadian - palkinnon he saivat vuonna 1987. He ovat saaneet palkintoja sekä Royal Winter Fairissa että Dairy Expossa Madisonissa mm. Junior Breeders Herd Class, Breeders Herd class, Premier Breeders Banners (World Dairy Expo 2001),

Yellow Briarin karjassa on tällä hetkellä 10 EX-, 21 VG-, 17 GP- ja 2 G- luokiteltua lehmää. Tilan korkeimmat luokituspisteet kautta aikain sai marraskuussa Jerrica EX-96-3E. Seuraavaksi parhaat ovat Jelly EX-93-5E ja Pirate’s Marigold EX-93-3E. Premier Exhibitor Banners (World Dairy Expo 2001), Honor Exhibitor Banners. Tila sai Master Breeders Award palkinnon vuonna 2002.

Lehmät paranevat vanhetessaan

Yellow Briarin karjassa on hyvin nähtävissä, miten lehmät kehittyvät vanhetessaan - luokituspisteet nousevat ja tuotos paranee. Jerrica sai ensikkona luokituspisteet VG-85. Se on joka lypsykaudella nostanut

luokituspisteitään ja nyt ne ovat huikeat EX-96. Jerrica on myös parantanut 305 päivän tuotostaan joka lypsykausi. Panama on luokitettu ensikkona VG-85 ja nyt luokitustulos on EX-91. Pirate’s Marigold sai ensikkona pisteet GP-83, mutta nyt pisteet ovat EX-93. Lehmien elinikäistuotokset ovat korkeita. Vuosituotokset ovat maltillisia, mutta lehmät ovat kestäviä ja elinikäistuotosta kertyy sitä kautta. Yellow Briarissa ei emmitä käyttää uudelleen samaa sonnia, jos

se tuntuu lehmälle parhaalta vaihtoehdolta tai siitä on saatu jo hieno lehmävasikka. Tällä hetkellä karjan kirkkaimmat tähdet ja samalla myös mieluisimmat lehmät ovat Jerrica ja Panama.

Jacalyn oli Jerrican emänemä

Yellow Briar BJ Jacalyn VG-86 Jacalynin isä oli Bonnie Brae Jay. Jacalyn oli syntynyt vuonna 1991. Parhaan tuotoksensa, 7 910 kg, se lypsi kahdeksanvuotiaana. Elinikäistuotokseksi kuudelta lypsykaudelta kertyi 42 376 kg. Jacalynillä oli neljä tytärtä Jello, Jingles, Jolly ja Jelly. Tämä lehmäperhe on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen vahvasti Yellow Briarin karjassa.

1/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Jello VG-86 Jello syntyi vuonna 1994 ja isänä oli Heligo. Jellon paras tuotos oli 9 978 kg, jonka se lypsi kuusivuotiaana. Elinikäistuotosta seitsemältä tuotosvuodelta kertyi 64 657 kg. Jingles VG-88 Jingles oli Jellon täyssisko (i. Heligo, s.1995). Jingles lypsi parhaan tuotoksensa, 10 443 kg, kuusivuotiaana. Elinikäistuotokseksi kuudelta lypsykaudelta kertyi 60 881 kg. Semexille ostettiin Jinglesistä sonni, Jetstream (i. Kellogg). Jingles menestyi suurenmoisesti näyttelyissä. Jolly EX-93-2E Jollyn isä on Patrick ja se on syntynyt vuonna 1998. Jollyn paras tuotos oli 10 808 kg ja elinikäistuotokseksi neljältä lypsykaudelta kertyi 42 747 kg. Jollylla on kaksi tytärtä Jerrica ja Jade sekä kaksi sonnia, Journalist ja Journeyman, jotka on myyty Semexille. Jolly menestyi loistavasti näyttelyissä. Huippuvuosi oli 2001, jolloin se voitti luokkansa ja oli Grand Champion sekä Royalissa että Madisonissa. Samana vuonna Jolly voitti myös All - Canadian ja All American - palkinnot. All - Canadian – palkinnon Jolly voitti

Jeff Stephens esittelee näyttelyhiehoja kylmäpihatossa. Kuva Kirsi Teiskonlahti

kolme kertaa. Marraskuussa Jolly vietti eläkepäiviä hiehojen seurassa. Jelly (Black Jelly) EX-93- 6E Jellyn isä on BB Kellogg ja se on syntynyt vuonna 1999. Paras tuotos 8 816 kg. Jelly on menestynyt hyvin näyttelyissä. Se oli mm. varaAll - Canadian 2001. Jelly on poikinut viimeksi lokakuussa 2010 lehmävasikan Calimerosta, Cal Jelly. Jelly lypsää nyt seitsemättä tuotoskautta ja elinikäistuotos on noin 60 000

Yellow Briar Jerrica. Kuva Cybil Ficher

kiloa. Alkioita Calimerosta on saatavilla ja se tullaan huuhtelemaan pikapuoleen uudelleen Calimerolla. Mirja ja Aaro Koljosella on lehmävasikka Jellystä, Yellow Briar Jane ET. Vasikan isä on Bonnie Brae Ambush, joka on BBC YesSirin täysveli.

Jerrican emän, Jollyn, jälkeläiset Jerrica EX-96-3E Jerrican isä on Covey-Palmyra O. Ripken ET. Jerrica on

syntynyt vuonna 2003. Jerrica luokiteltiin marraskuussa 2010 ja se sai tähän mennessä tilan korkeimmat pisteet EX-96-E3. Jerrica on ollut monissa näyttelyissä Kanadassa ja USAssa. Jerrica on voittanut All -American -, All - Ontario - sekä varaAll - Canadian - palkinnot. Vuonna 2010 Jerrica voitti luokkansa World Dairy Expossa ja oli varachampion. Jerrica huuhdeltiin Pokerilla ja siitä saatiin kuusi alkiota, jotka myytiin Suomeen. Seija ja Hannu Viitasen tilalla syn-

Yellow Briar Panama. Kuva Patty Jones

Ayrshire-lehti

1/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä tyi marraskuussa 2010 tästä yhdistelmästä lehmävasikka, joka sai nimekseen Yellow Briar Harriet ET. Jerrican paras tuotos on 8 731 kg. Jerrica on nyt neljännellä lypsykaudellaan ja ennusteet näyttävät, että se tulee tekemään uuden tuotosennätyksen, noin 9 800 kg. Jade ET ( Black Jade) VG-85 Jaden isä on Kellogg ja se on syntynyt vuonna 2003. Paras tuotos on 8 108 ja elinikäistuotosta neljältä tuotosvuodelta on kertynyt 29 446 kg. Suunnitelmissa on huuhtoa Jadea lähiaikoina. Yellow Briar Journeymania ( i. Labrie Wilton, s.2004) ei käytetty paljon Kanadassa. Sen LPI on -52, maito +276 kg ja tyyppi +6.

Yellow Briarin näyttelyeläimet makailevat tyytyväisinä Winter Fairissa. Kuva Kirsi Teiskonlahti

Yellow Briar Journalistia (i. Roi Galant, s.2001)

Yellow Briar – Canadian top herd

The Yellow Briar farm in Ontario, Canada is owned by Marilyn and John Stephens. The herd classification of Yellow Briar is 10 EX, 21 VG, 17 GP and 2 G. In November Yellow Briar Jerrica was classified EX-96-3E, which is the best classification record in the farm history. Yellow Briar Jelly is EX-93-5E and Pirate’s Marigold EX-93-3E. Yellow Briar herd got the first All Canadian plaque in 1987. Their cows have won several prices in the Royal Winter Fair and the World Dairy Expo. Cows at the Yellow Briar are slow maturing, for example Jerrica was classified VG-85 in the first lactation and now in seventh lactation EX-96. The cows at Yellow Briar have quite moderate annual lactation records but very high lifetime records. At the moment the best cows in the herd are Jerrica and Panama. Yellow Briar Jerrica is from the Jacalyn family. From this family are also the bulls Yellow Briar Journeyman and Yellow Briar Journalist. Jerrica’s sire is Covey-Palmyra O. Ripken. Jerrica has won the All American-, All Ontario- and Reserve All Canadian titles. In Finland is at least two young heifers from Jacalyn family, Mirja and Aaro Koljonen have Yellow Briar Jane ET (Yellow Briar Jelly x Bonnie Brae Ambush) and Seija and Hannu Viitanen have Jerricas daughter, Yellow Briar Harriet ET, sired by Poker. Yellow Briar Panama is sired by Des Chamois Pat Laro. Panama was Honorable Mention at the Royal 2006, All Canadian 2006 and Reserve All Canadian 2002.

käytettiin hieman enemmän. Sen LPI on +178, maito + 295 kg ja tyyppi +6. Kummankin sonnin tyttärillä on hyvät jalat ja kelvollinen tuotos. Journeymania ja Journalistia on käytetty myös Suomessa.

Panamasta on myyty alkioita moneen maahan Yellow Briar Pandora EX90-4E Pandora oli syntynyt vuonna 1998 ja sen isä oli Forever Schoon M M Cornelius. Paras 305 päivän tuotos oli 10 371 kg ja elinikäistuotosta seitsemältä lypsykaudelta kertyi 60 877 kg. Pandora kävi monissa näyttelyissä hyvällä menestyksellä. Panama EX-91-3E Panama on Pandoran tytär ja sen isä on Des Chamois Pat Laro. Panama on syntynyt vuonna 2002. Paras tuotos on 9 572 kg ja elinikäistuotos viideltä vuodelta 44 759 kg.

Panamalla on loistavia tuloksia näyttelyistä: kunniamaininta lehmissä Royalissa vuonna 2006, All - Canadian 2006, vara All - Canadian 2002. Panamasta on myyty alkioita Suomeen, Englantiin ja USAan. Viimeisimmästä poikimisesta syyskuussa 2010 on lehmävasikka Calimerosta, Yellow Briar Cal Panama.

Menestyneet Marigoldit Yellow Briar Pirate’s Marigold EX-93- 3E Emä Yellow Briar Black Marigold VG-88 ja isä Yellow Briar JS Pirate ET. Pirate’s Marigold oli Grand Champion Royal Winter Fair – näyttelyssä vuonna 2007 ja voitti samana vuonna All Canadian – palkinnon. Yellow Briar Black Marigold oli varachampion Royalissa 2001, jolloin Jolly voitti Grand Championin.

1/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Winter Fair 2010 Torontossa

Stephenseillä oli Toronton talvinäyttelyssä kahdeksan eläintä. Marilynin ja Johnin poika Jeff oli auttamassa eläinten hoitamisessa ja esittämisessä. Parhaiten menestyi Intermediate Calf-luokassa kilpaillut Yellow Briar Canary, joka voitti luokkansa ja sai kunniamaininnan. Canaryn emä on Crystal ja isä Kellcrest Harmony ET. Emänemän, Cinderellan, isä on Jinglesin poika Yellow Briar Jetstream. Yellow Briar Pet (e. Perdy, i. Bonnie Brae Ambush) oli luokassaan toinen. Emä Perdy (e. Pixie, i. Vieux Village Arizona) sijoittui kolmevuotiaiden lehmien luokassa toiseksi. Jer rica kilpaili Mature Cows-luokassa ja sijoittui kovatasoisessa luokassa viidenneksi. Kaikki Mature

Yksi neljästä Yellow Briarin palkintoseinästä. Kuva Kirsi Teiskonlahti

Cows - luokkaan osallistuneet lehmät on luokitettu excellenteiksi. Luokan voitti Jonholm

Kellogg’s Fiona, jonka luokitus näyttelyn aikaan oli EX-92-E3.

Heli Teiskonlahti

Ayrshire-lehti

1/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

AYRSHIRE INTERNATIONAL YOUTH TOUR – NEW ZEALAND 2011

Maisemia, extremeä & lehmiä – matkakertomus Uudesta-Seelannista Ayrshire- lehmien laidun eloa. Kuva Elina Ahola

Eteeni avartui ainutlaatuinen tilaisuus lähteä maahan, jonka olen aina haaveillut näkeväni. Matkakumppaniksi mukaan lähti Suomen Ayrshirekasvattajien sihteerikkö Vilma Pohjola. Matkaan lähdimme 8.2 ja alun perin meidän piti palata 22.2, mutta luontoäiti päätti toisin. Palasimme näin ollen vielä yhtä extreme- kokemusta rikkaampana vasta 26.2. Kansainväliseen nuorten Ayrshire- kasvattajien tapaamiseen osallistui yhteensä 8 rodusta kiinnostunutta nuorta. Jokaisen osallistujan kotitiloilla kasvatetaan ayrshire-lehmiä. Matkalle osallistui kaksi poikaa Kanadasta, yksi poika Uudesta-Seelannista, kolme poikaa Ruotsista ja sitten yksi Hämäläinen ja yksi Varsinainen. Kanadalaisen Mike Hoferin isä on maailman Ayrshire-federaation hallituksen jäsen ja Ayrshire Canadan varapresidentti Henry Hofer. Toinen Kanadan poika Dale MacFarlane on

ammattiklippaaja ja esittelee kotitilansa ayrshire-lehmiä näyttelyissä. Uuden-Seelannin poika Jonathan Glentworth on vieraillut Suomessa isänsä Gordonin mukana. Gordon on tuonut Uuteen-Seelantiin paljon suomalaista eläinainesta ja vierailee Suomessa usein. Gordon toimii myös Uuden-Seelannin Ayrshireyhdistyksen presidenttinä. Kolme länsinaapurimme edustajaa olivat SRB:n miehiä. Nils-Olof Bratt ja Stefan Akerlund olivat kotoisin 200 km Tukholmasta pohjoiseen ja Patrik Zetterqvist läheltä Tumbaa.

Huikea matkaohjelma

Ayrshire New-Zealand oli loihtinut meille aivan mielettömän matkaohjelman. Matkamme alkoi yläsaarelta, eli pohjois-saarelta Aucklandista ja päättyi alasaarelle, eli etelä-saarelle Christchurchiin. Matkalla näimme komean läpi-

leikkauksen Uuden-Seelannin maisemia. Pääasiassa ajelimme autolla ristiin rastiin, mutta saarten välin menimme lautalla, ja erityisellä maisemajunalla rantaviivaa pitkin Christchurchiin. Vierailimme matkan aikana kymmenellä eri Ayrshire- tilalla, vietimme pari päivää New Zealand Dairy Event näyttelyissä, tutustuimme paikalliseen jalostusorganisaatioon ja vierailimme heidän sonnilaitumillaan. Matkaohjelma sisälsi myös erittäin paljon erilaisia vapaa-ajan harrasteita. Esimerkiksi roikuimme moottoriveneen vetäminä ns. ”donitseissa” järven selkää pitkin, möngimme ahtaissa vetisissä koloissa luolaseikkailussa ja ihastelimme luolan seinämillä tähtitaivaana loistavia kiiltomatoja. Kokeilimme myös liitovarjoilua yli 200 metrin korkeudessa. Ajelimme ”mäkiautoilla” vuorenrinnettä alas ja kokeilimme Sky Swingin vapaata pudotusta. Lisäksi kävimme

vauhdikkaalla Jet Boat tripillä ja näimme myös delfiinejä. Benjihyppy oli kuitenkin meidän sietotoleranssillemme liikaa. Wellingtonissa seurasimme kuinka isot, hikiset ja karvaiset äijät painii pallon päällä, eli kävimme Super- rugby liigan kauden avausmatsissa. Mieleenpainuva kokemus oli myös illanvietto Maori- kylässä, sekä kansallislintu-puisto, jossa pääsimme tutustumaan mm. harvinaisten lentokyvyttömien Kiwi-lintujen suojeluohjelmaan. Kävimme myös Kiwi-munien hautomossa, josta poikaset palautetaan takaisin luontoon. Kaikki osallistujat nauttivat matkasta täysin rinnoin, pohdimmekin keskenään, että muiden maiden on kyllä melkoisen hankala pyrkiä samalle tasolle ohjelman suhteen tulevilla Ayrshire Youth Toureilla. Suomesta toki löytyy paljon hienoja ayrshire eläimiä, miten on sitten muun ohjelman laita..? Porukka vaan savusaunaan vihdat kourassa ja

1/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä villasukat jalassa avantoon...? Olisiko muuta? Tätä ajatusta täytynee alkaa jalostamaan.

Paikallinen maatalous

Uudessa-Seelannissa on lehmiä yhtä paljon, kuin koko maassa on asukkailta, eli n. 4,39 milj. äpyliä. Varsinaisia lypsykarjatiloja löytyy 11 500 kappaletta. Keskilehmäluku on tällä hetkellä noin 360. Tulevaisuudessa maidontuotannon odotetaan yhä kasvavan ja lypsykarjojen koon suurenevan. Ayrshire on itse asiassa hyvin marginaalinen rotu Uudessa-Seelannissa. Puhtaita ayrshire-karjoja löytyy koko maasta ainoastaan n. 130 kpl. Ayrshireä käytetään enimmäkseen risteytysjalostuksessa. Valta”rotuna” on erityinen ”Kiwi-Cross breed”, eli ”rotu” jossa sekoitetaan holsteinia, jerseytä, ayrshirea, shorthornia ym. keskenään. Valtavien laidunmaiden potentiaalin ansiosta käytössä on ns. ”seasonal farming”. Kun meillä on kesä, on UudessaSeelannissa ”talvi”. UusiSeelantilaiset lehmät ovat ummessa kolmen talvikuukauden ajan (kesä-elokuun). Tällöin laitumien tuotto on vähäinen. Lehmien ruokinta perustuu täysin laiduntamiseen. Esimerkiksi pohjois-saarella oli joulun aikaan kuiva kausi ja viljelijät olivat ihmeissään mitä lehmilleen syöttäisivät. Nyt viljelijät ovatkin alkaneet pohtimaan erilaisten rehukasvien viljelyä. Etelä-saarella laitumien sadetus on yleistä kuivemman ilmaston vuoksi ja lehmät laiduntavat sadettimien keskellä. Muutaman maissipellon matkan aikana näimme ja konekantakin oli vähänlaista. Leudon ilmaston vuoksi maassa ei tarvita ollenkaan karjasuojia. Lypsyasemien strateginen sijoittaminen laidunmaiden

keskelle on olennaista lehmien pitkien päiväkävelyiden takia. Keskimäärin uusiseelantilainen lehmä tuottaa maitoa vuodessa 4500 - 5000 kg. Suurin osa lehmien energiasta kuluukin ruoan etsintään ja liikkumiseen laitumilla. Joillakin tiloilla lehmille annettiin hieman energiatäydennystä lypsyn aikana.

LIC & BW

Matkan aikana kävimme tutustumassa LIC-yrityksen (Livestock Improvement Corporation) toimintaan, joka hoitaa ayrshiresonnien siemenenoton Uudessa-Seelannissa. UudenSeelannin ayrshireyhdistys tosin omistaa kaikki keinosiemennysayrshiresonnit .LIC:n laitumella sonnit ovat kytkettynä liekoihin. Nuoret sonnit, jotka jäävät odottamaan arvostelua sekä jo arvostelun saaneet vanhemmat sonnit siirretään LIC:n alueelta 60 hehtaarin kokoiselle laidunalueelle. Alueella on normaalisti 60 - 90 sonnia. Gordon ja Jonathan Glentworth hoitavat tilanpidon ohella myös näitä sonneja. Vuosittain testataan

noin 20 ayrshiresonnia. Uuden-Seelannin jalostusajattelu pohjautuu pitkälti BW (Breeding Worth) lukuun, joka kertoo eläimen taloudellisen arvon. Käyttölistalle pääsevät sonnit valikoituvat pitkälti tämän arvon mukaan. Järjestelmässä vertailuryhmänä toimii kaikki rodut kattava vuonna 1995 syntyneiden lehmien joukko. Kaikille verrattaville ominaisuuksille on asetettu vakio dollariarvo. Positiiviset arvot saavat valkuais- ja rasvakilot sekä hedelmällisyys, negatiivisen arvon omaavat tuotetut maitolitrat, elopaino sekä solut. Arvostelujen mukaan lasketaan kuinka monta dollaria enemmän lehmä tai jonkun sonnin tyttäret tuottavat vertailuryhmään verrattuna.

Tiloja & lehmiä

Tutustuimme matkan aikana kymmeneen eri tilakohteeseen. Karkeasti sanottuna tilojen välillä ei ollut merkittäviä eroja eläinaineksen suhteen. Tilat olisivat ehkä voineet esitellä tilaansa ja karjaansa enemmän. Itse piti olla todella

aktiivisena kyselemässä, mikäli halusi saada olennaisia tietoja esille. Suurimpana yhdistävänä tekijänä uusiseelantilaisten ayrshirekarjojen välillä on suomalainen eläinaines. Melkein jokaisen uusiseelantilaisen ayrshiren takaa löytyy suomiverta. Oli todella yllättävää nähdä niin paljon meillä 10 - 15 vuotta sitten käytettyjen sonnien tyttäriä lypsyssä. Kaksi sonnin nimeä nousee ehdottomasti ylitse muiden: Hirvivainion Julli sekä Ristitien Johde. Suomalaisista sonneista näillä kahdella on ehdottomasti eniten tyttäriä Uudessa-Seelannissa. Mekin näimme todella monia, ja olivat kyllä tasaista hyvännäköistä porukkaa. Suomalainen eläinaines sopii Uuteen-Seelantiin mainiosti. Suomalaista eläinainesta todella arvostetaan siellä. Suomalaisia sonneja arvostetaan etenkin niiden kestävyyden, hedelmällisyyden, tuotoksen ja erityisesti maidon pitoisuuksien takia. Rakenne saa ollakin Uuden-Seelannin laidunolosuhteissa hieman raskaampi. Totuus on että puhtaat kanadalaissukuiset eläimet hä-

Dynamo Duo. Kuva Elina Ahola

Ayrshire-lehti

1/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Uuden-Seelannin paras Hirvivainion Jullin tytär ja samalla maan korkeimman BW- arvon omaava: Southwind A+H Jane. Kuva Elina Ahola

viävät selvästi kestävyydessä ja tuotoksessa uusiseelantilaiselle ja suomalaiselle eläinainekselle. Näin ainakin useat tilat kommentoivat. Liian ”kevyt” tai ”kookas” rakenne laidunnukseen perustuvassa maidontuotannossa ilmenee eläimen yleisenä heikkoutena, eläin ei vain jaksa tuottaa tarpeeksi maitoa. Näimme totta kai myös muutamia hienoja ja kestäviä kanadalaislaiduntajia ja näyttelyissä kanadalaista sukujuurta

olevat eläimet tietenkin jyräsivät. Suomalaista eläinainesta ei pidetä Uudessa-Seelannissa liian kookkaana. Pienet, hyväjalkaiset ja rungokkaat lehmät ovat halutuimpia. Pienikokoiset eläimet kun tuottavat enemmän nurmesta maitoa, kuin suurikokoiset lehmät käyttävät nurmen lähinnä kävelyyn ja ylläpitoonsa. Totuus on myös se, että suomalaisten rakenne kestää Uudessa-Seelannissa, sillä heti ensikkona tissiin ei

Tuhoutunut katedraali. Kuva Elina Ahola

Ristitien Johteen tytär. Kuva Elina Ahola

laitetakkaan 9 500 kg maitoa, eikä niiltä vaadita liikoja. Mielestäni lehmän kuin lehmän tuleekin kestää useampi tuotoskausi, mikäli tuotos huitelee 5000 kilon korvissa. Suomalaiset rouvat näyttivät laitumilla sporttisilta, yhtäkään repsahtanutta ei kävellyt vastaan. Suosittelen kaikkia lämpimästi matkustamaan Uuteen-Seelantiin, mikäli tavoitteena olisi nähdä kauniita suomi-sukuisia eläimiä. Ainiin, mutta kyllähän

niitä täältä meiltäkin löytyy! Kaksi mieleenpainuvinta tilaa olivat ehdottomasti Southwind ja Sanrosa Ayrshires. Southwindin tilalla näimme mm. Uuden-Seelannin parhaimman Hirvivainion Jullin tyttären, Southwind A+H Janen. Jane omaa korkeimman BW- jalostusarvon koko maassa. Jane on nyt 8-vuotias ja sen paras kausi on ollut jopa 10 000kg maitoa Uuden-Seelannin olosuhteissa. Southwindin tila tuottaa paljon keinosiemennykselle sonneja, ja he ovat käyttäneet viimeisen 8 vuoden aikana todella paljon suomalaisia sonneja. Sanrosan-tilaa isännöi Gordon Glentworth. Tilalla on lypsyssä tällä hetkellä n.240 ayrshireä. Gordonin tila kuuluu Uuden-Seelannin TOP 3 karjan joukkoon, kun mitataan pelkästään karjan tuotosta. Keskituotos tilalla tällä hetkellä 6500 kg ja milk solids (yhteen lasketut pitoisuudet) 460 470. Karja oli kuin kävelevä Asmo-museo, tai otos suomalaisesta eläinaineksesta 10 - 15 vuoden takaa. Näimme mm. Asmo-alkioita, esim. Povan tyttäriä ja Kukkolan tyttäriä, Resedan tyttöjä ei löytynyt, mutta poikia nähtiin. Sonneista vaikutuksen tekivät erityises-

1/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä ti Asmo-Omatunnon sekä Omppu-Limun tyttäret. Muita suomisonneja, joiden tyttäriä bongasimme olivat mm. Haralan Etro, Kuusijoen Etroni, Harjunpään Ilmiö, Pirkkulan Emil, Suontaan Nocturno, Tuomiston Kiekko, Niemelän Ooppium ja Vestergårds Akilles.

”Viimeinen” päivä

Viimeinen päivä UudessaSeelannissa meinasi tosiaan jäädä ”viimeiseksi” päiväksemme. Olimme jo hyvästelleet matkan vetäjämme Pam Allisonin ja kanadalaiset sekä Uuden-Seelannin pojan, joiden lentojen piti lähteä päivällä. Meidän lentomme piti lähteä vasta illalla ja Ruotsin poikien piti olla maassa vielä

2 ekstrapäivää. Menimme kuluttamaan aikaamme aivan Christchurchin ydinkeskustaan. Olimme katedraalin vieressä matkamuistomyymälässä kun huomasimme pyörivämme liikkeen lattialla. Todistimme Uuden-Seelannin synkintä päivää, yli 6 richterin järistys osui pahimpaan mahdolliseen aikaan kaupunkiin. Oli keskipäivä ja kaupunki täynnä ihmisiä. Vanhat rakennukset sortuivat kuin korttitalot viimevuotisen järistyksen heikentäminä. Melu oli korvia huumaava, tavaraa tippui hyllyilta ja ikkunat tuli sisään. Viereinen Katedraali sortui osittain. Olimme aluksi menossa kahvilaan aivan katedraalin seinän viereen, onneksi Vilma sai jonkinlaisen etiäisen, että poiketaanpas vielä tässä

liikkeessä kurkkaamassa. Onnemme oli, että katto kesti päällämme emmekä olleet kadulla tai matkalla kahvilaan. Onni oli myös, että olimme hetkeä aiemmin jättäneet postikortit laatikkoon ja kävelleet pois. Arvailuksi jää lähtevätkö postikortit koskaan matkaan, sillä laatikoiden päälle sortui rakennus. Onneksi partionjohtaja Vilmalla oli kartta mukana ja niin osasimme käpötellä n.15 km pois hävityksen ja kauhistuksen keskeltä hotellille, jossa matkatavaramme olivat. Kun pääsimme hotellille, saimme helpotukseksemme kuulla, että muut eivät olleetkaan päässeet lentoon ja että meidän tulee ottaa heti yhteyttä Pamiin. Ei mennyt kauaakaan kun Pam ja Glenmoren tilan emäntä

tulivat todella huolestuneina noutamaan meidät Glenmoren tilalle missä muutkin jo olivat. Paitsi ruotsalaiset. Onneksi näimme heidät sattumalta evakuointialueella kaupungissa ja pystyimme kertomaan muille, että he ovat kunnossa. Kolme päivää vielä seikkailimme Uudessa-Seelannissa ennen kuin saimme lennot kotiin. Matkalla kotiin vietimme myös yhden päivän Sydneyssä. Emme voi sanoin kuvailla miten kiitollisia olemme erityisesti Glenmoren tilalle, jotka ottivat koko porukan hellään huostaansa ja erityisesti Pamille, joka oli meidän kanssamme siihen asti, että olimme varmasti kaikki saaneet lennot kotiin. Elina Ahola

AYRSHIRE INTERNATIONAL YOUTH TOUR – NEW ZEALAND 2011 Scenery, extreme and cows Thanks to Ayrshire International Youth Tour I had a unique opportunity to travel to country which I had always wanted to see. I represented Finland together with Vilma Pohjola, the secretary of Finnish Ayrshire Breeders. We left from Finland 8th of February and we were supposed to be back home 22nd of February but the Mother Nature decided otherwise and we weren’t back until 26th of February. There was together 8 participants in Ayrshire Youth Tour; Jonathan Glentworth from New Zealand, Mike Hofer and Dale MacFarlane from Canada and Nils-Olof Bratt, Stefan Akerlund and Patrik Zetterqvist from Sweden and us, two girls from Finland. Our travel program was magnificent; we travelled from Auckland to Christchurch and had a chance to enjoy the scenery of New Zealand on to way. We visited ten Ayrshire farms, spent a couple of days at the New Zealand Dairy Event Show and visited also Livestock Improvement Corporation. Our travel program also included several free time activities, for example Jet Boat trip, dolphins, paragliding, adventure in caves, Super Rugby game, Maori village and also a chance to go Benjijumping which to be sure was too much for me and Vilma. Dairy production in New Zealand is totally different than in Finland. All the milk comes from the pastures and all-year round grazing and the average production is 4 500 – 5 000 kilos. Also the herd size is very different than that we are used to. Only building needed is the milking parlour and there aren’t hardly any tractors or other machinery on the farms. About 20 Ayrshire bulls are progeny tested in New Zealand every year. There is a lot of Finnish genetics in New Zealand. I was very amazed to see so many daughters of bulls that we

used here 10 – 15 years ago. The most popular Finnish bulls in New Zealand have been Hirvivainion Julli and Ristitien Johde. Farmers in New Zealand like daughters of Finnish bulls very much because they aren’t too light or too big. They are quite small and have good feet and legs. Two of the most unforgettable herds were Southwind and Sanrosa Ayrshires. At Southwind we saw the best daughter of Hirvivainion Julli in New Zealand, Southwind A+H Jane. She had the highest BW-value in the New Zealand and her best lactation was over 10 000 kilos. At Sanrosa herd was 240 Ayrshire cows in milk. Sanrosa herd is high producing; herd average is 6 500 kilos and milk solids 460 – 470 kilos. It was very near that the day what was supposed to be our last day in New Zealand wasn’t the last day of our lives. We were in Christchurch at souvenir shop near the cathedral when we suddenly noticed that we were spinning at the floor. Old buildings were collapsing and the noise was terrible, items were falling of the shelves and all the windows were falling apart into shards. We were lucky that the roof above us was tough enough and we weren’t on the cafeteria besides the cathedral where we were going. The cathedral partly collapsed and we had also just put our postcards to mailbox and one building had collapsed there where the mailbox had been earlier. We walked 15 kilometres to hotel and there we heard that others had been able to fly home and we had to contact Pam Allison. Soon Pam picked us up and drove to Glenmore farm where we all could stay until we were able to fly back home. I want to thank Pam for taking care of us all and also the owners of Glenmore farm that we were able to stay there!

Ayrshire-lehti

1/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Suomalaista genetiikkaa Uudessa-Seelannissa Useilla Suomeen suuntautuneilla ayrshire-matkoillani olen aina etsiskellyt vierailukarjoista esiin nousevia vahvoja lehmäperheitä. Paras tällaisista perheistä on mielestäni Kristall, sen jälkeläiset ja suku Tammenpään tilalla. Suomen Ayrshire konferenssin vierailulla Tammenpäähän myös kaksi uusiseelantilaista kollegaani huomasivat tämän lehmäsuvun. Konferenssin jälkeen lähestyin Wiklundin perhettä saadakseni alkioita Kristallista, jonka suku on erilainen verrattuna aiemmin Uudessa-Seelannissa ja omalla tilallani käytössä olleisiin suomalaisiin sonneihin. Onnistuin saamaan 3 alkiota Kristallin huuhtelusta Viikin Recordilla. (Recordin isä Kelli on myös tehnyt minuun vaikutuksen aiemmilla Suomen matkoillani.) Näistä kolmesta alkiosta onnistuin saamaan 2 sonnivasikkaa. Olisin mielelläni ottanut lehmävasikan, jotta olisin voinut alkaa rakentaa siitä lehmäperhettä karjaani. Kuitenkin nämä 2 sonnivasikkaa jätettiin karjaa ja molemmat niistä

4-vuotias Asmo Omatunto x Akilles alkio-lehmä. Kuva Elina Ahola

on hyväksytty yhdistyksemme jälkeläistestiohjelmaan, mikä tarkoittaa laajaa testaamista koko Uuden-Seelannin alueel-

Sanrosa Alhaisten (Alhaisten Noora x Ivar). Kuva Minna Kotila

la. Molemmat sonnit tuottivat laadukasta spermaa ja ne ovat nyt palanneet takaisin tilallemme omaan käyttöömme tilason-

neina. Niiden jälkeläisiä syntyvät keväällä (Uuden-Seelannin kevät: heinäkuusta syyskuuhun) ja sitten on vain odotettava,

Lodore Johde Debbie. Kuva Minna Kotila

1/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä että näemme millaisia tyttäriä nämä sonnit jättävät. Haluan myös mainita, että vuosien saatossa useita suomalaisia ayrshiresonneja on käytetty Uudessa-Seelannissa ja meidän karjassamme (Sanrosa). Eräs ensimmäisistä käytössä olleista sonneista oli Etroni ja myös sen poikaa on käytetty erittäin intensiivisesti. Tällä Etronin pojalla on nyt yli 2500 tytärtä lypsyssä ja se periyttää sekä hyvää tuotosta että rakennetta. Tämän sonnin emä on edelleen hengissä ja on nyt 18-vuotias. Muita hyvin Uudessa-Seelannissa menestyneitä suomalaisia sonneja ovat Julli, Omatunto ja Johde. Kaikkien näiden sonnien tyttäret ovat hyvin lypsäviä ja rakenteeltaan vähintäänkin toimivia. Omatunnon tyttäret ovat lisäksi keskimäärin utarerakenteessa huomattavasti maan keskitasoa parempia. Hiljattain käytössä olleita suomalaisia sonneja ovat Rumba, Sale, Record ja Orkko sekä tällä siemennyskaudella Tosikko. Useimmat UudenSeelannin parhaiten arvostel-

Sanrosa K.O. ET (Tammenpään Kristall x V. Record). Kuva Vilma Pohjola

luista keinosiemennyssonneista ovat suomalaisista isistä. Kaikki Uuden-Seelannin ayrshirejalostajat eivät kuitenkaan ole sitä mieltä, että suomalaiset sonnit ovat toimineet meillä hyvin, mutta

Finnish Genetics in New Zealand On my many trips to Finland looking at Ayrshire animals I have kept an eye open towards a standout female line within the herds being visited. One such female line that has stood out more than any other has been the offspring from Kristall and her family at Tammenpaa. During the world Ayrshire conference in Finland two of my New Zealand colleagues also picked up on this family. Following the conference I approached the Wiklund family to try and obtain embryos from Kristall herself, as her breeding was also an outcross to Finnish genetics already used in New Zealand and also within my own stud. I was able to obtain 3 embryos by the sire Viikin Record. (Records sire Kelli had also left a good impression on me from one of my previous trips). From these 3 embryos we were able to get 2 bull calves. I would have quite liked a heifer calf as to start that female line here in my own herd. Anyway the 2 bull calves were kept and have subsequently also been accepted into our associations progeny test scheme, which means a wide spread proof through out New Zealand. Both bulls produced quality semen and now have been returned back for use within the herd. Their first offspring are due in spring (July to September) and from then on it is simply a waiting game as to their outcome from their daughters.

olemme silti saavuttaneet merkittävää geneettistä edistymistä ayrshire-rodussa suomalaisten sonnien avulla. Omaan karjaamme olemme ostaneet alkioita eri puolilta maailmaa ja ehdottomasti par-

haat jälkeläiset ovat syntyneet suomalaisista alkioista mukaan lukien jälkeläiset Asmo-ydinkarjan alkioista. Gordon Glentworth

Also worthy of mention is over the years a number of Finnish Ayrshire sires have been used in New Zealand and within my herd. One of the first used was Etroni and a son of his has been used extensively from his progeny proof. That Etroni son now has over 2500 daughters milking and is leaving good production and type. The dam of that bull is still in the herd at rising 18 years old. Other sires that have done well for us in New Zealand include Julli, Omatunto, Johde. All these sires have left production and at least functional confirmation with the Omatunto daughters on average being well above average on their udder traits. Most recently used sires include Rumba, Sale, Record and Orkko and this season Tosikko. Most of our higher ranked sires available on AI are sired by Finnish Ayrshire sires. Not all Ayrshire breeders in New Zealand would agree that the Finnish Ayrshire genetics have served us well, but we have certainly still made considerable advancement genetically within the breed. Within my own herd we have tried Ayrshire embryos from different parts of the world and by far the best for us have been the Finnish Ayrshire including a number of embryos from the Asmo herd. Gordon Glentworth

Ayrshire-lehti

1/2011

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Syyskokous Porissa Raikas merituuli puhalsi Porissa marraskuun lopulla kun syyskokousväki kerääntyi Yyteriin. Kokouksessa käytettiin runsaasti puheenvuoroja kuten aktiivisesti toimivan yhdistyksen kokouksissa kuuluukin. Jäsenmaksut ja palkkiot vahvistettiin tulevalle vuodelle sekä keskusteltiin toimintasuunnitelmasta sekä talousarviosta hallituksen esitysten pohjalta. AF-class luokitus herätti runsasta keskustelua, onhan se yksi näkyvimmistä palveluista jäsenistölle ja vaatii melkoisesti suunnittelua ja talkootyötä onnistuakseen ja kehittyäkseen. Puheensorina täytti kokoustilan myös kun esityslistalla siirryttiin kohtaan hallituksen jäsenistä. Mirja Koljonen jatkaa puheenjohtajana ja erovuoroisista sihteeri Vilma Pohjola valittiin uudelleen. Uusina hallitukseen äänestettiin Minna Kotila Toholammilta ja Juha Rinkinen Jäminkipohjasta. Kokouksessa jätettiin myös sääntömuutosehdotus koskien hallituksen jäsenten riippumattomuutta, asiaan palataan uudelleen tulevassa kevätkokouksessa. Suljetut lippuäänestykset

Sankka vierailijajoukko täytti Rounion navetan. Kuva: Eija Räikkönen

ovat tulleet viime vuosina yhdistyksen kokouksiin jo lähes vakioiksi mutta se kertoo varmaankin vain jäsenistön innosta yhdistystä ja ennen kaikkea hienoa rotua kohtaan. Yhdistyksen hallitus oli valmistellut myös virallisen kannanoton kantakirjasääntöön, B2 kantakirjaan hyväksyttävän eläimen perimässä pitää olla vähintään 60 % perinteisiä Ayrshire-rotuja (Ayrshire & Srb) ja saa olla enintään 25 % brown swiss tai holstein-rotua.

Rounion Ayrshiren nuorkarjaa. Kuva: Eija Räikkönen

Suomenrehu piti kokousesitelmän ja tärkeää tietoa kuultiin myös mobiammusta. Kokouksen jälkeen linjaauto kuljetti jäsenistön kohti Kellahtea ja Olavi Ahonkiven isännöimää Rounion tilaa. Illan viilentyessä lämmin glögi maistui kun vierailijat tutkivat lehmärivistöt tarkasti. Olavi on kehittänyt karjaansa määrätietoisesti ja työläässäkin parsinavetassa asuu silminnähden tyytyväinen karja. Suomen ensimmäinen EXluokitettu ayrshirelehmä Saga otti vierailijat vastaan tyynenä paksulla olkipatjalla omassa yksiössään makoillen. Olavi apujoukkoineen oli luonut

pimenevään iltaan niin hienon tunnelman, että tarvittiin lievää maanittelua ennen kuin porukka saatiin takaisin linja-autoon. Hotellilla odotti lämmin sauna ennen iloista illanviettoa. Illallinen noutopöydästä, elävä musiikki, ohjelmanumerot sekä samanhenkisten ihmisten seura kruunasivat hienon päivän Satakunnassa. Kotimatka Pohjanmaalle karjavierailun kautta sujui leppoisasti kokouksen antia märehtien - joskus on käytävä kaukana että näkee lähelle. Kiitos kaikille ruskeavalkoisen rotumme merkeissä kokoustaneille! Malla Karhu

Finnish Ayrshire Breeders’ autumn meeting was held in Pori in the late November. Mirja Koljonen was re-elected as our president. Then we had a chance to vote people to board and also Vilma Pohjola was re-elected to board and new members in the board are Minna Kotila and Juha Rinkinen. In the evening we visit Olavi Ahonkivi’s Rounio herd. There are many very good cows and of course Saga, which was the first Ayrshire cow in Finland to get the classification EX. Thank you to all of you who participated in the meeting! 19

Ayrshire-lehti

1/2011

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Hallituksen uudet jäsenet esittelyssä Minna Kotila Olen Toholammilta, missä viljelemme mieheni Pasin kanssa kotitilaani ja siinä sivussa Pasinkin kotitilan peltoja. Perheeseemme kuuluu myös tammikuussa vuoden täyttänyt Pipsa-tytär. Palava kiinnostukseni ayrshire-rotuun syttyi oikeastaan vasta vuonna 2004 UudessaSeelannissa, jossa olin Faban järjestämällä matkalla Ayrshi-

ren maailman konferenssissa. Tuo matka pelasti kotikarjani, joka silloin oli vielä vanhempieni omistuksessa, viime hetkillä holsteinisaatiolta. Tuolloisessa noin 30 lehmän karjassamme oli silloin jäljellä enää 5 ayrshire-lehmää. Nykyisestä 80 lehmän karjastamme 30 on ayrshire-rotua, loput suomenkarjaa ja holsteinia. Ayrshiren osuutta karjassa on tarkoitus

edelleen lisätä. Lehmistä olen ollut aina kiinnostunut ja kotitilan jatkaminen on ollut itsestäänselvyys, mutta vasta Uuden-Seelannin matkalla eri maista olevien ayrshirekasvattajien kanssa jutellessani tajusin kuinka erinomainen ja monipuolinen rotu ayrshire on! Ayrshire-lehmät muistuttavat kasvattajiaan; molemmat ovat sitkeitä, riittävän itsepäisiä ja erilaisiin ympäristöihin sopeutuvia. Tuolla matkalla Suomen Ayrshirekasvattajista saamani palaute oli kuitenkin sen verran

jäätävää, että näinkin rohkealla ihmisellä kesti kaksi vuotta ennen kuin uskaltauduin mukaan toimintaan. Vuonna 2006 aloitin urani viljelijänä yhtymässä vanhempieni kanssa ja tuolloin liityimme Ayrshirekasvattajien-jäseneksi ja seuraavana vuonna tilasin ensimmäisen AF-luokituskäynnin. Tilamme siirtyi kokonaan minun ja Pasin omistukseen vuoden 2010 alussa. Karjamme kehittämisessä riittää töitä varmasti eläkeikään asti, mutta ulkomailla ja varsinkin kotimaassa nähdyt upeat ayrshirekarjat

Juha Rinkinen Olen Juha Rinkinen 35vuotias maidontuottaja pohjoiselta Pirkanmaalta, Ruovedeltä. Taustani maanviljelijänä ei ole aivan perinteinen, sillä syntyjäni olen paljasjalkainen kaupunkilainen, joka nyt muutamien yhteensattumien summana lypsää omia lehmiä vuokratulla tilalla. Kipinä lypsykarjan kanssa työskentelyyn syttyi jo varhaisessa lapsuudessa. Tällöin vietin paljon kesiä muutamien sukulaisten tiloilla, jotka kärsivällisesti jaksoivat kuljettaa mukanaan töissä uteliasta ja paljon kyselevää pikkupoikaa. Jo heti peruskoulun jälkeen

täytettyäni 15 vuotta tienasin ikäiselleni sievoisen tilin työskentelemällä täyspainoisesti lomittajana koko kesän ja edelleen opiskeluvuosina viikonloppuisin ja lomilla. Itselleni oli päivänselvää, että peruskoulun jälkeen aloitan opinnot maatalousalalle. Agrologiksi valmistuin jouluna 1995 Peltosalmelta. Tammikuussa 1996 aloitin antoisan ja opettavaisen karjanhoitajan pestin Honkolankartanossa, jossa työskentelin kahdeksan vuotta. Tuona aikana isossa, silloin vajaan kahdensadan lypsävän karjassa, ehti oppia yhtä ja toista. Noilta ajoilta

1/2011

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja niissä tapahtunut kehitys ovat saaneet minut uskomaan vakaasti ayrshire-rodun loistavaan tulevaisuuteen. Ayrshirekasvattajien jäsenyys on tuonut mukanaan paljon uusia ystäviä sekä uutta näkökulmaa karjan ja tilan kehittämiseen eli parantanut työssä jaksamista monella tapaa. Suosittelen jäsenyyttä kaikille rodusta kiinnostuneille!

Lehden teossa olen ollut mukana nyt reilut pari vuotta ja nyt olen siis mukana myös hallituksessa, kiitos luottamuksesta minua äänestäneille! Tehtävikseni hallituksessa sain Ayrshire-lehden päätoimittajuuden ja AF-luokituskierroksen järjestelyt. Tapaamisiin Ayrshirekasvattajien tapahtumissa!

Minna Kotila is a new member in Finnish Ayrshire Breeders board. She comes from Toholampi were they are farming her home farm with her husband Pasi. They have also a daughter, Pipsa, who is a little bit over one year old. Minna got the burning interest of Ayrshires as late as in 2004 in New Zealand World Ayrshire Conference although she had always been very interested in dairy cattle. Then there were only 5 Ayrshire cows of the total 30 cows at her parents’ farm. Now Minna and Pasi have 80 dairy cows and 30 of them are Ayrshires and the plan is to have more Ayrshires in the herd in the future. Minna is now also editor-in-chief of Finnish Ayrshire magazine and organiser of AF-classification rounds.

onkin peräisin mieltymykseni ayrshire-rotuun. Sitkeät, hyvin tuottavat, luonteikkaat, mutta silti helposti käsiteltävät ayrshire lehmät ovat lähellä sydäntä. Luultuani maitokiintiöni tulleen täyteen lypsetyksi, työskentelin kaksi vuotta karjatalouskone asentajana, kunnes hyvä ystäväni sairastuttuaan pyysi minua tekemään sairasloman lomitusta tilalleen. Jonkin aikaa tilan toimintoja pyöritettyäni huomasin sen kuitenkin olevan se ”minun juttu” ja ”kiintiötäkin” tuntui löytyneen taas roimasti lisää. Sittemmin tilan omistajan kysyttyä, haluaisinko vuokrata koko tilan, vastaus oli päivän selvä. Tällä hetkellä parsinavetassa on 46 ayrshire lehmää ja 2 kyyttöä sekä nuoriso. Holsteinin jalostuksessa olen päässyt tavoitteeseeni - niitä ei ole enää yhtään. Omassa karjassa

tuntuma oli, ettei ne muutama sata litraa, jotka mustat lypsivät enemmän, riittäneet eläinlääkäri kuluihin ja ennen kaikkea utaretulehdusten hoitoon. Oliko niistä litroista sittenkään iloa, jos niitä ei voinut edes lypsää tankkiin, vaan sen vieressä olevaan viemäriin. Yksi suurimmista huolen aiheistani on ayrshiren rotupuhtaus suomalaisessa lypsykarjan jalostuksessa. Onko rodun nimikään kohta enää entisensä vai kenties punainen tai jopa viking red? Omalta osaltani ainakin tulen tekemään voitavani, että omassa navetassa tulevaisuudessakin lypsetään AYRSHIRE-rotuisia lehmiä, eikä mitä tahansa punaisia. Soisinkin jokaisella karjan kasvattajalla olevan mahdollisuus käyttää puhdasrotuista siementä, riippumatta minkä firman asiakas on tai

onko omaa typpisäiliötä vai ei. Allekirjoittaneeseen voi aina ottaa yhteyttä ja tavattaessa tulla juttusille, aina on mu-

kava jutella ja vaihtaa ajatuksia muiden karja-ihmisten kanssa.

Juha Rinkinen is a new member in Finnish Ayrshire Breeders board. He is a farmer from Ruovesi. Juha was born in the city but already at a very young age he spent many summers with dairy cattle at the farms of his relatives. After he turned 15 years he worked all his summers and other holidays as a relief milker. In 1995 Juha graduated with a Master of Natural Resources from Peltosalmi Agricultural School. After that he worked 8 years at the Honkola manor with almost 200 cows. There he realised that Ayrshire is the best breed. After that he worked two years as a milk machine installer and now by a lucky chance Juha is milking his own cows in the farm which he has rented. He has tie stall barn and 46 Ayrshire cows in milk, 2 Finn cattle (eastern type) cows plus young stock. With Holsteins he has reached his goal – there is none of them any more in his barn. Also in the future Juha wants to milk pure bred Ayrshires – not Viking Reds. He also wishes that everyone in Finland should have chance to use pure Ayrshire semen regardless of the fact which company delivers the semen for them.

Ayrshire-lehti

1/2011

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Vuoden Ayrshirekasvattaja 2010 Merja Kallio – Kurhilan Teräsnainen Ayrshirekasvattajien syyskokouksessa Porissa Vuoden 2010 Ayrshirekasvattajaksi valittiin Merja Kallio Taipalsaarelta. Merja on ollut mukana niin karjanäyttelyissä kuin Ayrshirekasvattajien toiminnassakin alusta asti. Merjasta kirjoitettaessa ei voi sivuuttaa myöskään hänen kestäviä lehmiään.

”Kurhilan Teräsnainen”

Merja on ollut lehmien kanssa tekemisissä koko ikänsä ja hän on käynyt karjakkokoulun ja seminologikurssin. Karjantarkkailijan ja seminologin työt ovat myös tulleet tutuiksi. Merja on syntynyt Taipalsaarella, mutta Kurhilan tila ei ole hänen kotitilansa vaan se on aikanaan ostettu ja kotitilan pellot on yhdistetty Kurhilan peltoihin. Tällä hetkellä tilalla on 37 lehmää, joista osa tosin on ”sijoituslehmiä”, jotka ovat menossa eteenpäin. Kokonaiseläinmäärä on 73. Eläimistä suurin osa on ayrshireja, mutta joukkoon mahtuu myös muutama holstein sekä suomenkarjaa. Lypsypaikkoja on nyt 30, kun kuusi hiehopaikkaa muutettiin lehmäpaikoiksi. Hiehot ja ummessa olevat lehmät ovat jo kauan asuneet ulkona. Merja sanoo eläinten poikivan ja pysyvän aiempaa paremmin terveinä ulkokasvatuksen ansiosta. Halvauksiakaan ei ole ollut aikoihin. Karjan 305 päivän keskituotos on 10350 – 4,30 – 3,5. Keskipoikima22

kerta on upeat 3,6, vaikka nyt eläinmäärän nopea lisäys pudottanee sitä tilapäisesti. Tällä hetkellä elossa olevien lehmien elinikäistuotos on reilut 37 000 kg ja poistettujen reilut 43 000 kg! Merja hoitaa koko lauman yksin. Peltotyöt hän teettää pääosin urakoitsijalla. Merja on toiminut myös seminologina viitenä kesänä ja nimen Kurhilan Teräsnainen hän sai myöhemmin, kun hän seminologien lakon aikana siemensi lehmiä lypsyjen välissä. Aamulypsy alkoi viideltä ja sitä seurasi siemennyskierros maakunnassa, jonka jälkeen täytyi vielä lypsää omat lehmät. Navetasta pääsi pois vasta iltamyöhällä. Siemennyskierroksen aikana tuli koko ajan lisää soittoja eikä kaikkia tiloja millään ehtinyt käydä. ”Silloin tehtiin töitä, olihan ”sota-aika” ja poikkeustila”, Merja kuittaa.

Ayrshire kiehtoo

Ayrshire on aina ollut Kurhilan tilan valtarotu. Merja pitää ayrshireä myös kiehtovan haastavana jalostettavana. Holstein ei kiinnosta samalla tavalla ja Merjan mielestä ayrshireista saa jalostamalla yhtä hienoja kuin holsteineistakin. Merja painottaa karjansa jalostuksessa kokonaisrakennetta. Rakenne on jalostuksessa tärkeä, sillä sitä ei saa parannettua ruokinnalla, kuten tuotosta saa. Takakorkeutta on yritetty kasvattaa jo 10 vuotta ja tulokset näkyvät. Merja sanoo tavoitteikseen eläimet, jotka

Vuoden Ayrshirekasvattaja 2010 Merja Kallio. Kuva Pirjo Nousiainen

kestävät karjassa kauan ja sen, että hiehoja riittää myytäväksi eloon. Merja onkin päässyt myymään hiehoja vuosittain. Hän tosin huomauttaa vielä, että eloon myytävien vasikoiden ei kuuluisi vaihtaa omistajaa satasella vaan hyvästä

eläimestä pitää saada kunnon hinta. Merja on myynyt myös paljon sonnivasikoita tilasonneiksi. Sonneissa on ollut niin alkioista syntyneitä vasikoita kuin omia kasvattejakin. Eräs isäntä olisi halunnut Remington x Jerry -sukuisen alkiova-

1/2011

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous sikan tilasonniksi, mutta kun sopivaa alkiosonnipoikaa ei ollut tarjolla, hän osti mielellään Merjalta remingtonilaisen pojan, jonka emä oli viidesti poikinut jerryläinen Sherry ja emänemä 100-tonnari Hasseli. Koska Merja on ayrshireihminen, 10 vuotta sitten tullut puhelu, jonka sisältö oli ”ayrshirerintamalla tapahtuu”, sai hänet lähtemään mukaan kokoukseen, jossa perustettiin Suomen Ayrshirekasvattajat. Merja oli mukana Ayrshirekasvattajien hallituksessa 9 vuotta.

Karjanäyttelyt harrastuksena

Merja on ollut mukana karjanäyttelyissä alusta asti ja muistelee hieman huvittuneena ensimmäistä näyttelyreissua, jolloin hänellä oli eläimiä mukana: kaksi hiehoa, joiden päät ja kaulat olivat klippaamatta. Itse hän oli kehässä hameessa. Näyttelyssä tarvittavia varusteitakaan ei oikein ollut mukana. Lienevät eläimetkin nykyään hieman erinäköisiä kuin silloin. Merja sanoo käyvänsä karjanäyttelyissä, koska näyttelytoiminta on mielettömän kiva harrastus ja sen yhteydessä näkee paljon ihmisiä, joita ei muuten usein ehdi nähdä, kun asuu niin kaukana. Merjan eläimet ovat myös menestyneet hyvin näyttelykehissä, tämän vuoden Ayrshire Winter Show:stakin tuli kaksi luokkavoittoa.

Kestävien lehmien puolesta puhuja

Merja on lypsänyt jo 7 ayrshirelehmää 100-tonnariksi asti. 100-tonnarit Isaska (i: Alhaisten Epa), Piltti (i: Koivumäen Meilari), Susa (i: Metsä-Mäkelän Kalmukki), Kurhilan Ärrä (i: Haraldsholm Nitro), Kurhilan Hasseli (i: Ylätalon Ritari), Kurhilan Jasmiina (i: Raution Etykki) ja Loiske (i: Martin Iskelmä) saattavat saada seuraajia piankin, sillä Kurhilan Oliivialla (i: Backgård)

ja Kurhilan Maiturilla (i: Pirkkulan Eepa) ei sadasta tonnista puutu enää paljon ja Otrallakin (i: Haralan Etro) on jo 80000 kiloa koossa. Merja kertoo saaneensa haukkuja siitä, että osti vanhan lehmän, kun hän osti Piltin neljä kertaa poikineena. Piltti oli kuitenkin hyvä ostos, sillä siitä tuli 100-tonnari, kuten myös sen tyttärentyttärestä Jasmiinasta. Piltin sukua on monessa navetassa eri puolilla Suomea mm. Piltin kolmen keinosiemennykseen myydyn pojan ja Jasmiinan huuhtelujen ja valiosonni Kurhilan Neuman ET:n myötä. Piltin pojan Kurhilan Elvaari ET:n annoksia vietiin jopa Uuteen-Seelantiin asti Gordon Glentworthin tilalle. Myös viimeisin 100-tonnari Loiske on tullut Merjalle muualta. Merja pelasti sen tilalta, jonka isäntä kuoli yllättäen. Loiske oli ainoa lehmä, jonka Merja siitä karjasta halusi ja lehmä, joka ei kenellekään muulle kelvannut. Merjan karjasilmä ei erehtynyt. Monen muunkin lopettavan karjan vanhin lehmä on päätynyt Kurhilaan jatkamaan tuotantoaan. Kaikki ihmiset eivät näe vanhan lehmän vahvuuksia, vaikka niillä on jo todellista näyttöä kestävyydestään. Merjan mielestä ”mummolehmät” ovat ihania ja niistä saa mahtavia jälkeläisiä, joista voi odottaa paljon, sillä emien ominaisuuksista on jo paljon näyttöä. Merjan valinta Vuoden Ayrshirekasvattajaksi tuskin oli yllätys kenellekään. Kun kysyin Merjalta, mitä hän itse ajattelee arvonimestä, hän sanoi sen olevan hieno juttu erityisesti siksi, että se tuli tärkeän asian parissa tehdystä työstä, vaikka ei näitä hommia tittelien takia tehdäkään. Onnittelut vielä Merjalle ja karjaonnea jatkoonkin! Salla Rautio

Merja Kallio is the Ayrshire Breeder of the Year 2010. Merja has been active in cattle shows and in Finnish Ayrshire Breeders from the very beginning. She is also well-known for her long lasting cows. Merja has worked with cows all her life and she has educated herself as milk technician and AI technician. She was born in Taipalsaari and she still lives there although the Kurhila farm where she now lives isn’t her home farm. The Kurhila farm was bought and then the fields of her home farm were combined with the fields of the Kurhila farm. At the moment there are 37 cows in Merja’s barn, mainly Ayrshires but also a couple of Holsteins and Finn Cattle. Together there are 73 heads. She has a tie stall barn but dry cows and heifers stay outside all year round. Merja says that the cows are now healthier when they are staying outside; there isn’t milk fever anymore in her cows. The average production of Kurhila herd is: 10350 – 4.30 – 3.5. The average calving times is 3.6 and lifetime production of cows alive 37 000 kilos and cows culled 43 000 kilos. Merja does everything in the barn and takes care of the herd by herself but field work is done mainly by contractors. She has always had mostly Ayrshires and she likes them more than Holsteins and thinks that there are more challenges in Ayrshire breeding. She emphasizes conformation in breeding and she has already for 10 years underscored stature and results can be seen in her herd. Merja wants to have long lasting cows and she wants to sell and is selling heifers every year, with good price of course. She has sold also many bull calves to herd bulls. Merja was one of the founders of Finnish Ayrshire Breeders and she was also for nine years in the board. Merja likes to take part in cattle shows because it is fun and there she can meet people who she otherwise wouldn’t see so often because she lives so far in southeast Finland. Her animals have also done very well in the shows, in Ayrshire Winter Show her animals were winners in two classes. Merja has milked seven 100 ton yielder cows and 5 of them (Isaska, Susa, Kurhilan Ärrä, Kurhilan Hasseli and Kurhilan Jasmiina) have been her own breeding and the two others (Loiske and Piltti) she has bought because the previous owners were going to sell those to slaughterhouse. Piltti had calved 4 times when Merja bought her and she milked over 100 000 kilos and so did her granddaughter, Jasmiina. Piltti had three sons in AI and semen of one Piltti’s son, Kurhilan Elvaari ET, was also exported to New Zealand to Gordon Glentworth’s farm. Also Jasmiina had a son in AI, elite bull Kurhilan Neuman ET. Merja likes old or grandmother cows, like she says, very much. In her opinion you will get many good descendants from these cows because you already know so much about their qualities. And more 100 ton yielder cows are coming from the Kurhila herd, at the moment there is already two, Kurhilan Oliivia (sire: Backgård) and Kurhilan Maituri (sire: Pirkkulan Eepa) very near that aim and also a third one, Otra (sire: Haralan Etro) has milked already over 80 000 kilos. Merja is very pleased that she was elected Ayrshire Breeder of the Year 2010 because she thinks this reward came from very important job. Although she wants to add that this job isn’t done because of the prizes and the titles but because of the interest to Ayrshires! Many congratulations to Merja and good luck with the cattle also in the future! 23

Ayrshire-lehti

1/2011

Ayrshire Winter Show:ssa Seinäjoella 5.2.2011

Sale Of Stars Huutokauppa Rannan Elmii

Päivölän Erotica

Majaniemen Hyasintti

Mapleburn Calimero Helix ET

synt. 17.10.2009 isä: Kildare Jupiter emä: Rannan Tityy-AF-VG88 Emänisä: Kellcrest Ice Man ET Myyjä: Aaro ja Mirja Koljonen Ostaja: Eliisa ja Martti Kumpula Hinta: 2100 € synt. 22.4.2010 isä: Don Sher Hector emä: Majaniemen Yasmiini AF-GP80 Emänisä: Ruokoniemen Orava Myyjä: Heli ja Antti Teiskonlahti Ostaja: Tiina ja Keijo Harju-Keturi Hinta: 1300 €

HH EidaMarie ET

synt. 9.5.2009 isä: Lagace Ristourn emä: HH TiaMarieSue ET Emänisä: Woodland View Pardner Myyjä: Hannu Huitti ja Mikko Ranta sekä Silja Sundell Ostaja: Katariina ja Veli Ikkeläjärvi Hinta: 2400 €

synt. 23.2.2009 isä: Ardrossan Ev Kates Trident emä: Koivulinnan Veronica AF-GP80 Emänisä: Forever Special K Myyjä: Jani Kivilahti ja Saija Räikkönen Ostaja: Juha Rinkinen Hinta: 3600 € synt. 22.10.2010 isä: Margot Calimero emä: Mapleburn Loreal EX93-2E Emänisä: Mapleburn Remington Myyjä: Merja Kallio Ostaja: Laura Laiholahti, Hannu Huitti, Eija Kodis, Marjo Jaakkola ja Minna Kotila Hinta: 4600 €

synt. 19.6.2010 isä: Palmyra Jerry Bendig ET emä: Karhilan AnnMarieSue-AF-GP82 Emänisä: Don-Sher Hector Myyjä: Laura ja Jouko Laiholahti Ostaja: Päivi ja Niilo Humppi & Siru ja Jari Kirvesmäki Hinta: 2500 €

Pakasen Esmeralda

synt. 23.12.2009 isä: Blackaddar Sherlock emä: Pakasen Viivi-AF-GP81 Emänisä: Forever Schoon Special K Myyjä: Pauliina Pakkasmaa Ostaja: Heli ja Asko Hakamaa Hinta: 1900 €

Margot Almond-Cookie ET synt. 10.11.2008 isä: Embryo-Star Sylvester ET emä: Margot Cookie EX91-2E Emänisä: Dröpstad Myyjä: Laura ja Jouko Laiholahti Ostaja: MTY Tikka Hinta: 3300 €

Kiivastahtisen huutokaupan meklarina toimi Olavi Ahonkivi. Kuva: Laura Laiholahti

Karhilan HelmiMarie

Yves Charpentier esitteli huutokaupattavat eläimet yleisölle. Kuva Saija Räikkönen

1/2011

Ayrshire-lehti

Kuva Pirjo Nousiainen

Alkio: Shady Walnut Moria x Mableburn Remington ET

Alkiopaketti: Blackaddar Donna 3 VG87 x Des Chamois Poker

Alkio: Shady Walnut Ceilia x Mableburn Remington ET

Alkiopaketti: HH AdaMarie x Mapleburn Remington

Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat Ostaja: Jenni Uusitalo Hinta: 800 €

Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat Ostaja: Liisa ja Juha Vuorela Hinta: 700 €

Alkio: Shady Walnut Mindi x Mableburn Remington ET Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat Ostaja: Liisa ja Juha Vuorela Hinta: 800 €

2 kpl Myyjä: Sari Änkö Ostaja: Sirpa ja Jouni Koskinen Hinta: 400 € / kpl

2 kpl Myyjä: Hannu Huitti ja Mikko Ranta sekä Silja Sundell Ostaja: Alli ja Kari Keinänen Hinta: 700 € / kpl

Kaikki hinnat ovat verottomia. Wayne Bertrand Shady Walnutin tilalta Kanadasta lahjoitti Morian, Ceilian ja Mindin alkiot huutokaupattavaksi Suomen Ayrshirekasvattajien toiminnan hyväksi

Alkiopaketti: Änkön Ylhäisyys ET AF-VG85 x sex Oblique 2 kpl Myyjä: Sari Änkö Ostaja: Elina ja Mika Kavander Hinta: 700 € / kpl

Ayrshire-lehti

1/2011

Vuosinäyttelyn tuomarit esittelyssä Colin Davidson Tänä kuluvana vuonna saimme joukkoomme taas uuden tuttavuuden Skotlannista, nuori mies, nimeltään Colin Davidson. Ensi kontakti kaveriin oli kuva Facebookissa ,sarvet päässä, kaverin synttäreillä ilman paitaa ja taisi maata vielä jossain sohvalla. Hienoa, hänen täytyy olla kunnon karjaihminen. Tätä ennen olimme hallituksen kokouksessa miettineet, mistäpäin junnutuomari kutsuttaisiin vuoden 2011 vuosinäyttelyyn ja kysyimme apua Margaret Howielta löytyisikö heiltäpäin, ja löytyihän se. Colin on 22-vuotias nuorukainen Skotlannista. Hänen perheeseensä kuuluu vanhempien lisäksi kaksi siskoa. Nuorempi sisko Kyla opiskelee

Edinburghissa businessjohtamista ja vanhempi sisko Katie on töissä World Wide Sires spermanmyyntifirmassa alueenaan Skotlanti ja luoteis- Englanti. Heidän äitinsä valmistaa kotijäätelöä nimeltään ”Glen Urr Ice cream” ja pitää makeiskauppaa ja lisäksi hän opettaa lapsia alakoulussa pari päivää viikossa. Colinin ja hänen isänsä viljelevät yhdessä farmin 150 hehtaarin peltoalaa. Heidän tilansa sijaitsee Edinburghista 130 kilometriä etelään ja länteen, paikan nimi on Castle Douglas, maasto on hyvin tyypillistä, kaunista, kumpuilevaa ja kaikkea hallitsee nummien vihreys jonka katkaisee vain kiviaidat. Pakkasesta ja lumesta ei ole juurikaan talvella

Colin Davidson Our Junior Handler judge at the AWS, Colin Davidson is 22 years old and comes from Scotland. Colin’s father owns and runs a 200 cow herd with the prefix ’Halmyre Urr’ on their 152 hectare dairy farm just outside the small market town of Castle Douglas in south west Scotland. They started making ice cream on the farm in May 2008 and his mother sees to the running of this part of the enterprise with assistance from his younger sister Kyla when she is not at University in Edinburgh studying Business Management. Mum also sees to the running of a sweetie shop, in their local town, which they took over in 2009 to give them an outlet for their ’Glen Urr Ice cream’. In her spare time his mother teaches primary children 2 days a week in a local school. Colin’s elder sister, Katie, works for World Wide Sires, covering Scotland and the North West of England. Their herd, at the moment, has been influenced by red and white blood lines but further developments will see 26

Colin Davidson. Kuva Kirsi Teiskonlahti

haittaa ja muuta vuoden aikaa hallitsee auringon, tuulen ja sateen vaihtelu.

Skotlanti on nykyään tunnettu hybridikarjoistaan. Colinin kertoi, että heidän karjassa

greater percentages of Ayrshire blood lines dominating the breeding programme. Colin told us that it was his very first experience of judging and he can honestly say it was a thoroughly enjoyable experience. He was very impressed with the smooth running of the whole event, he thinks it was well organised by a very hard working committee. He says our hospitality was second to none and he was made to feel most welcome by everyone and he wants to thank us all very much. He thinks the cows at our show were somewhat different to the cows they have back home. He was impressed by some of the heifers he saw, which showed the qualities he would like to see in his own herd. Colin can bench-press 160 -180 kg which was more than enough to lift those concrete blocks after the show when helping us dismantle the stalls. Thank you very much Colin for your visit!

1/2011

yleensä lehmän perimästä 51 % on ayrshireä ja loppu, enempi tai vähempi, redholsteinia. Hän kertoi että näin eläimistä on saatu kookkaampia, lypsytyypiltään terävämpiä ja maitoa tulee enemmän ja varmasti show eläimiä on helpompi jalostaa. Näyttelyissä on näet ayrshiren lisäksi omat luokkansa ns. muille punavalkoisille, mutta kantakirjaan näitä ”cocktaileja” ei hyväksytä. Mikäpäs siinä, maassa maan tavalla. Mutta Colin kertoi, että tulevaisuudessa ayrshiren prosenttiosuutta pyritään lisäämään ja holsteinin osuutta vähentämään. He haluavat että, tulevaisuudessa ayrshire

Ayrshire-lehti

dominoi heidän jalostusohjelmaansa. Karjassaan heillä on noin kaksi sataa lehmää ja toinen mokoma hiehoja ja vasikoita. Aamulypsy ei ole unisen hommaa, koska ylös noustaan kolmelta yöllä ja sitten lähdetään pikkuhiljaa navetalle päin. Lypsy kestää 3,5 tuntia jonka yleensä tekee työntekijä ja isä. Normaalisti Colinin toimeen kuuluu hoitaa hiehoja vasikkapuoli mutta työntekijän loman aikana ja viikonloppuisin Colin hoitaa isänsä kanssa lypsyn. Heille näyttelyissä käyminen on ollut jo pitkään arkipäivää voittoja on herunut ja ex- lehmiä löytyy monesta

sukupolvesta. Ja hiljan he olivat saaneet nimensä myös ar vostettuun hopeakilpeen jota säilytetään väliajat holvissa ja jonka saa tilalleen eläimiä kuvattaessa, mutta vain riittävää vakuutta tai vakuutusta vastaan. Hauska idea mutta ei ole tarkoitettu köyhille. Tuomarointi Suomessa oli hänen ensimmäinen tuomarointinsa myös ulkomailla. Kotimaassakin hänellä on kokemusta kilpailemisesta mutta ei paljoa tuomaroinnista ja varmasti nuorta miestä jännitti kehässä, kun kaikki kilpailijat olivat uusia tuttavuuksia - toimintatavoissakin oli varmasti eroja ja kaikki odottavat, että

tuomari tekee oikean valinnan. Näinhän se menee, että kilpailija saa tehdä virheitä, mutta tuomari ei. Mutta uskon, että hän tiesi mitä hän oli tekemässä, ehdottomasti. Nuoresta iästään huolimatta. Ettei nyt menisi aivan kehumiseksi, niin kyllä se skottiaksentti ja -murre oli aivan mahdotonta kuultavaa. Ensimmäinen puhelu hänen kanssaan oli aivan veret seisauttava, pyysinkin myöhemmin, että hän ottaisi aina perunan pois suustaan kun pitää puheita. Meinasi tulla korville, ja taisi tullakin. Anu Ahlholm

Norman Boswall Ayrshire Winter Show’n jälkeen saimme vieraaksemme luottoluokittajamme Yves Charpentierin ja näyttelyn tuomarin Norman Boswallin ja kun tutuksi tulleen eläinten luokituksen jälkeen alkoi normaalit lypsyhommat, tarjoutui Norman välittömästi kaveriksi. En muista, montako kertaa minun piti vilkaista kesken lypsyn, kun pesin lehmien utareita, siellä hän, Norman Boswall, siirteli lypsimiä lehmältä toiselle, tuntui niin kuin olisi ollut Elvis Presleyn kanssa lypsyllä - jotenkin niin utopinen hetki se oli ”elävä legendan” kanssa - en tiedä olisiko se tuntunut hänestä kiusalliselta, jos hän olisi tiennyt mitä ajattelin. Ayrshire show’n tuomari Norman Boswall, tuo erittäin sympaattinen herrasmies Prinssi Edwardin saarelta Kanadasta. Armoton karjamies, jonka ei tarvinnut paljon päätään raapia, kun hän laittoi eläimiä parhausjärjestykseen. ”Teho-

kas”, luonnehti sihteerimme Vilma Pohjola hänestä. Sekä yleisön että kasvattajien joukosta ei turhia mutinoita kuulunut. Tuon tiedon ja taidon täytyy perustua vain ankaraan kokemukseen niin kasvattajana kuin tuomarina, sekä kykyyn ymmärtää ja nähdä asioiden merkitys lehmän rakenteesta ja miten se vaikuttaa eläimen toiminnallisuuteen ja sitä kautta kestävyyteen. Kysyessäni häneltä millä tavoilla hän mielestään pääsi tavoitteeseensa oman karjansa kanssa, hän kertoi, että uskoo linjasiitokseen, mutta sitä pitää käyttää vain vahvoihin lehmäperheisiin, ja sen asian kanssa pitää olla hyvin varovainen. Hän uskoi myös, että huonompaa sonnia ei kannata käyttää vain sen takia, että saisi laajennettua geenipohjaa. Ja lisäksi hän myös muistutti, että lehmäperhe, josta sonni polveutuu, on aina tärkeämpi kuin sonni itse.

Norman Boswall. Kuva Jari Ahlholm

Rakenteesta puhuttaessa Norman korosti muutamia asioita: lehmällä pitää olla pitkä runko ja sen rungon täytyy olla voimakas. Sekä sivulta että takaa katsottuna lantion tulee olla litteä, laatikkomainen, koska sisällä lantiossa täytyy olla tilaa utareelle. Etukiinnityksen pitää olla ”tiukka” ja

takautareesta pitää nähdä, että eläimestä löytyy tuotantokapasiteettia. Normanin isoisä George L. Boswall Sr muutti aikoinaan Skotlannista Kanadaan 1909 luvun alussa, jonka jälkeen nykyään nyt 91 vuotta täyttävä ”master” George Boswall Jr jatkoi farmin pitoa. Vuon27

Ayrshire-lehti

1/2011

Norman Boswall Our judge in Ayrshire Winter Show, Norman Boswall comes from Prince Edward Island, Canada. He is a legend in Ayrshire breeding, because of his Blackaddar herd and of course the bull Blackaddar BB Kellogg. Dispersal sale at Blackaddar farm was held in 2006 but the cows and bulls from Blackaddar herd continue their success in other herds. And the Boswall family also continue the Ayrshire breeding. George Boswall, Norman’s father, who is now 91 years old, owns 2 cows and 2 bred heifers at Ayr Bay Farms. Norman himself owns an Ex 3rd calver (Bonnie Brae Sacet) and her Sept calf by Calimero at the Forever Schoon farm. He also co-owns 4 other show heifers with partners. Two of the heifers are nominated in the all Canadian competition. Blackaddar BB Kellogg comes from Hope-Margot-Milkmaid family. Norman says that these were three cows that you could be bred to any bull with great success. Bulls such as Marcus, Milkman, and Milkmachine came from these cows as well. If you follow the pedigree of Blackaddar Margot back far enough

na 1972 Norman ja hänen vaimonsa Anne ottivat tilan haltuun ja hieman myöhemmin heille syntyi kaksi lasta Steven ja Wendy ja niin tuhatyhdeksänsataa luvun alusta Blackaddarin karjan kehitys on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Vaikka Norman ja hänen vaimonsa Anne päätyivät myymään lehmät huutokaupassa 2006, ei Blackaddarin karjan tähteys ole yhtään himmentynyt. Päinvastoin lehmät jatkoivat uutta elämäänsä uusien kasvattajien luona. Viime keväänä, kun olimme samassa vierailuryhmässä Terrace Bankin karjassa, talon isäntä esitteli

meille Blackaddar Kelly’s Modelin pojan Tridentistä nimeltään Blackaddar Titan, sai se Normanin kielen kirpoamaan, ”very feminin bull”. Herra vaikutti oikein tyytyväiseltä näkemäänsä ja niinpä Larryisännän hymy oli leveä. Mainitakseni muutaman sanan Blackaddar BB Kelloggin sonnin taustoista: sen suvusta löytyy lehmät Lundale Hope, Blackaddar Margot ja Blackaddar Milkmaid. Normanin mukaan, olisi ne siemennetty lähes millä tahansa sonnilla, tulos olisi ollut menestys. Ja niinpä Blackaddar Milky Modelin ja Bonnie Brae Kel-

a cow by the name Blackaddar Blanche shows up many times on all sides of the pedigree. She was a cow born in the 1930's. She was twice champion at the old Maritime Winter Fair as well as winning a first prize ribbon at the Royal Winter Fair in Toronto for the best Canadian bred cow in her class. She was also a high producer for her time. The more times you can put a great cow behind a cow the better the chance of having a great cow, says Norman. He tells us that the secret is to make sure you are working with the right cows as you will bring out their faults as well as their strong points. Norman believes in closely line breeding cows but this only works with strong cow families, so you have to be careful. He does not believe in using inferior genetics just to find an outcross. He wants to emphasize that it is the cow families behind the bulls and not the bulls themselves that are important. We were lucky to have Norman judging at our Annual Show and after that visiting several herds in Finland. And we were impressed his effectiveness when judging, dismantling the stalls after the show or milking our cows. Thank you Norman!

loggin yhdistelmä toi hänelle täysosuman. Norman kertoi myös lehmästään Blackaddar Margotista. Sen sukua seuratessa taaksepäin löytyy kummaltakin puolelta sukupuuta lehmä nimeltään Blackaddar Blanche, joka syntyi 1930-luvulla ja oli kahdesti Champion Maritime Winter Fairissa ja voitti luokkansa Royal Winter Fairissa Torontossa. Blanche sai myös kuvansa ja nimensä All Canadian-listalle. Sillä oli myös erittäin korkea tuotos siihen aikaan, joten mikään ei ole vain sattumaa vaan asioiden tärkeimpänä salaisuutena on tehdä töitä oikeiden lehmien

kanssa, joiden hyvät ja huonot puolet ovat tiedossa. Mutta kaiken takaa löytyy ystävällinen, hauska ja työhön tottunut ayrshiremies henkeen ja vereen. Esimerkkinä tästä, kun rupesimme purkamaan näyttelyaluetta, Norman oikein hinkui junnutuomarin Colinin kanssa päästä purkamaan parsia ja kantamaan betoniporsaita. Siitä näki kuinka tavalliseen työhön molemmat herrat olivat tottuneet. Sydämeltään he ovat kuitenkin tavallisia farmareita. Anu Ahlholm

1/2011

Ayrshire-lehti

1/2011

Salintupa Salintuvasta Salintuvan Uhkasakkoon

Salintupa AAA 33018 (suom. kk numero) myytiin Salintuvan Ylermi nimisenä pikkuvasikkana yhdessä yhdeksän muun pikkusonnin kanssa syksyllä 1973 Ruotsiin. Salintupa, joka sitten jälkeläisarvostelun saatuaan oli viitenä vuonna peräkkäin Ruotsin paras sonni, polveutui Nokan Olpi – Mäkimattilan Inssi – Ylikylän Isaskar yhdistelmästä. Ruotsin SRB:n vuosikokouksessa 1986 ojennettiin kunniapalkinto Mirja-Liisa ja Seppo Humpille kasvattamastaan sonnista Salintupa. Salintupa periytti runsasta tuotosta, mutta myös hyvää rakennetta. Sen valioluokkaan päässeitä poikia on mm. Grindegård, Gamlegård, Mellanberg ja Stöpafors. Kaikkia näitä tuotiin myös suomalaisten käyttöön. Salintupa vaikuttaa tänä päivänä tosi monen sonnin suvuissa molemmin puolin Suomenlahtea, mutta löytyy kauempaakin. Kanadalaissonni Jelyca Obliquen isänisänisänisänä, sillä meilläkin käytetty Torpane on Salintuvan pojanpoika ja Obliquen isänisä. GenVikPlus sonni Buckarby, joka sai oman arvostelun, NTM +20 polveutuu isälinjan kautta myös Salintuvasta. Salintuvan emä Soma oli 50-tonnari, kuten emänsäkin Hupsu. Soman linjaa Salintuvassa löytyy tällä hetkellä vain sonnien kautta. Soman seuraava vasikka oli Salintuvan Atro AAA 33508 (H.Pilatus). Keinosiemennykselle on

Pakkanen on kovaa ja luonto näyttää koko kauneutensa kun ajelen kohti Karstulaa, menossa Salintuvan tilalle. Valtatie 13 on sula ja keli on erinomainen ajella vain mittarilukemat -30 vähän mietityttää. Perillä Humpin kylällä, vilkku ensin oikealle ja heti vasemmalle ja niin ollaan Salintuvan pihapiirissä. Tänä päivänä jokainen sonnisukuja netistä tutkaillut on melko varmaan törmännyt nimeen SALINTUPA. Otetaan selvää mitä tuon nimen takaa löytyy. myyty kaikkiaan neljätoista ay-rotuista sonnia tähän mennessä ja viisi vuotta sitten Venäjälle yksi. Viimeisin myynti

Salintuvan Ysike A 44738 C (P.Orkko – L. Life- K.Ivar – Vasta) odottelee arvostelua. Salintuvan Uhkasakko AAA

44213 (P.Orkko – Peterslund - K.Ivar - P.Eepa) nousi valioon viimesyksynä. Sen NTM on + 19, tuotosindeksi on 106 ja utarerakenneindeksi 104, ja on tällä hetkellä käyttölistalla. Uhkasakon emä Suhinalempi huuhdeltiin aikoinaan hiehona kaksi kertaa, sonneina olivat Purolan Orkko ja S.W. Conn. Sen jälkeen Suhinalempi vielä siemennettiin Orkolla, josta sitten syntyi Uhkasakko. Yllätykseksi tämä kelpasi keinosiemennykselle. Suhinalempin emä Olki lypsi elinikäistuotoksen 70760-3098-4,4-27233,9 ja paras oli 11131-4734,3-413-3,7, sekä Oljen emä Marilyn sai kokoon peräti 90354-3978-4,4-3120-3,5 parhaan kauden ollessa peräti 15071-677-4,5-505-3,4.

Marilyn

Salintuvan isäntä Niilo Humppi vuonna 1906 rakennetun navetan ovella.

Pirkkulan Eepan tytär on yksi monista kestävistä lehmistä Salintuvassa. Paljon ei jäänyt uupumaan, ettei siitä olisi tullut tilan kolmas satatonnari. Marilynin seitsemästä poikimisesta vain kaksi oli lehmästä. Edellä mainittu Olki 50-tonnari(K. Ivar) ja Taiska (L. Larsgård). Myös keinosiemennys osti yhden Marilynin vasikan, Salintuvan Revolveri (K. Kelli), mutta siementuotantoon asti se ei koskaan päässyt. Viimeinen Marilynin sonnivasikka Salintuvan Varmaveto (K. Lens) myytiin Venäjälle. Oljesta jäi jo edellä mainittu peterslundilainen Suhinalempi, joka ehti poikia viisi kertaa. Sen parhaaksi kaudeksi jäi 10556477-4,5-410-3,9. Suvun

1/2011

Ayrshire-lehti

erittäin korkea valkuais- % on säilynyt ja näyttää jatkuvan. Valitettavasti Suhinalempi menetettiin viidennen poikimisen jälkeen revähtämiseen. Vikilii (H.Omppu-Limu) oli sen ensimmäinen lehmävasikka, sekin on jo ehtinyt poikia kolme kertaa, ja lypsänyt toisen 305 p. 11731-502-4,3-433-3,7. Tämän hetkinen NTM on +9 ja mallikas 82. Vikiliin ensimmäinen tytär Salintuvan Annika (D.C.Poker ET) poikii näinä päivinä. Toinen Suhinalempin tyttäristä Salintuvan Anastaasia (D.C. Poker ET) poikii myös keväällä. Suhinalempi huuhdeltiin vielä lehmänäkin Lagac’e Modemilla, alkioita kyllä tuli, mutta lehmävasikoita ei. Toinen Oljen lehmäsistä, Salintuvan Yana (L.G. Mischief ), on aloittanut myös suvulleen uskollisena alkuvuodet rauhallisemmin, toinen 305 p. 9308-376-4,0340-3,7. Yanalla on salelainen S. Eeva. Uhkasakosta onnistuttiin saamaan kaksi lehmästä. Molemmat ovat nyt kerran poikineita lupaavia, tasaisesti lypsäviä, hyvärakenteisia ensikoita. Salintuvan Aava (ei. Jurist) NTM +16 ja mallikas 80 ja Salintuvan Aromi (ei. T.Miqur) NTM +16 ja mallikas 81. Marilynin toinen tytär Taiska on poikinut neljä kertaa ja lypsänyt reippaasti 1-4: 10894-475-4,4-380-3,5 ja paras tähän mennessä 11944513-4,3-429-3,6. Siltä on kaksi lehmävasikkaa kasvamassa, Salintuvan Ariel (L. Modem ET) ja Salintuvan Hattara (L.Ristourn).

nariksi ja Ihme satatonnariksi. Ihme oli alusta alkaen erittäin runsasmaitoinen, seitsemän vuoden keskiarvo on 12347-491-4,0-375-3,0 ja paras 14230-5243,7-4243,0, kokonaistuotokseksi tuli 101025-4064-4,0-31303,1. Sukulinjaa jatkaa tyttärentytär Salintuvan Tiina (Jerry – K.Ivar ), koossa jo 46230 kg, ja 1-4: 10455-407-3,9-3593,4. Tiinalta on kaksi tytärtä, Salintuvan Ässä (P. Orkko) ja Salintuvan Herne (L. Ristourn). Vaikka Salintuvan oma jalostuspohja on vahva, niin aina voidaan tarvittaessa ostaakin. Leimu matkasi Keski-Suomen Tuuloksesta Etu-Laurin tilalta kuuman ja kuivan kesän syksynä 1999. Leimu löytyi SKJO:n Elävän listoilta. Tarjolla oli hyväsukuinen, tiine, sekaparikaksonen. Leimun isä oli ruotsalaissonni Vasta 6153 ja emän isä Korven Vihtori. Emä Juhla ja emämemä, sekä emänemänemänemä olivat 50-tonnareita. Leimun kokonaistuotokseksi tuli 131059-5511-4,2-41043,1 ja paras 14186-592-4,2450-3,2. Leimun tyttärentytär on Timantti, 50-tonnari ( L.Life) josta on edellä mainittu Salintuvan Ysike. Timantti ei ole jättänyt yhtään lehmävasikkaa, mutta nuortapolvea Leimusta kyllä löytyy, tyttärentytär Salintuvan Hiutale (A-P. Ideostar Et-K.Lens) ja nuorimmainen Salintuvan Emilia (N.Selleri).

Satatonnarit

Salintuvan navetassa kiertäessä osuu silmiin kaksi Tyrisevän Miqurin hienoa tytärtä, molemmat kohta 50-tonnareita. Purolan Orkko on myös ollut suosikkisonneja. Tällä hetkellä on lypsyssä vielä neljä,

Ihme (K. Meilari – L. Miklaus- R.Jokeri) edustaa tilan ”omaa tuotantoa”. Emänemä Ripaskan jälkeläisissä löytyy seitsemän jälkeläistä jotka ovat lypsäneet 50-ton-

Salintuvan Uneton ( P. Orkko x K. Kelli x V. Emppu) NTM +4, Mallikas 89VG.

Neljä kertaa poikinut Salintuvan Ultra (B. Jurist x S. Joachim x H. Esko) NTM +7, Mallikas 79G.

Ja muita merkittäviä lehmiä

Kaksi kertaa poikinut Salintuvan Älice (L.G.Mischief x L.Larsgård x K.Kelli).

Ayrshire-lehti

joista löytyy silmiä hivelevä kolme kertaa poikinut Salintuvan Uneton. Sen emän isä on K. Kelli ja emänemä Novella oli V. Empun tytär. Novella on sonnin Salintuvan Sakkoringin emänemä ja V. Emppu menee emälinjansa kautta Salintupaan. Uneton on lypsänyt toisen 305 p. 10217-444-4,4-3763,7 ja seuraava kausi näyttää nousua. Se on saanut mallikaspisteet 83-91-91-89. Meidän kaikkien harmiksi sen NTM on vain +4 tällä hetkellä. Vielä edellisessä laskennassa se oli + 10, eli hyvin lähellä sonnin emä rajaa. Sen tuotosindeksi on 101 ja utarerakenneindeksi 112. Jäämme

1/2011

odottelemaan sen ensimmäisen jälkeläisen, Salintuvan Eloveenan (Ristourn) poikimista kesällä, tulisiko sieltä mitään apuja? Suosikki sonni oli myös Korkeakummun Ivar. Tilan vanhin lehmä Parpi on juuri Ivarin tyttäriä. Parpilla on takana seitsemän poikimista ja se on jälleen tiine. Tuotosta on tähän mennessä kertynyt jo 81565 kg, parhaan kauden ollessa 12150-430-3,5-400-3,3. Myös Parpin emä Anu (K. Meilari) oli kestävä lehmä, elinikäistuotosta kertyi 73185 kg. 50-tonnari Rentukka (K.Kelli – Stensjö) menee emälinjan kautta Salintupaan ja se ostettiin melkein naapurista,

Salintupa farm A bull called Salintupa was sold to Sweden in 1973 together with nine other small bull calves. Pedigree of Salintupa was Nokan Olpi - Mäkimattilan Inssi - Ylikylän Isaskar. After Salintupa got his proof he was the best bull in Sweden five years running. In 1986 Mirja-Liisa and Seppo Humppi went to Sweden to SRB meeting to receive an honorary award of their bull Salintupa. Salintupa leaved very good production but also good conformation. Sons of Salintupa are for example Grindegård, Gamlegård, Mellanberg and Stöpafors. Behind many Swedish and Finnish bulls today is Salintupa. But Salintupa is also in Jelyca Oblique’s pedigree because Torpane is Salintupa’s grandson. Together 14 Ayrshire bulls have left from Salintupa farm to AI and also one to Russia. Today Salintuvan Uhkasakko (OrkkoPeterslund – Ivar - Eepa), NTM +19, is in use in Finland and Salintuvan Ysike (Orkko – Life - Ivar – Vasta) is waiting for his proof. Salintupa farm has had also two 100 ton yielders. Ihme (Meilari – Miklaus – Jokeri) milked 101 025 kilos and today she has one granddaughter in the herd, Salintuvan Tiina (Jerry) who has milked already 46 230 kilos and has two daughters Salintuvan Ässä (Orkko) and Salintuvan Herne (Ristourn) in the herd. Leimu was bought from Etu-Lauri farm and milked 131 059 kilos. Salintuvan Hiutale (Ideostar – Lens) and Salintuvan Emilia (Selleri) are the youngest members of Leimu family. Päivi and Niilo Humppi took over the Salintupa farm in 1993. They have two very nice daughters by Tyrisevän Miqur in the barn. Also Orkko was one of their favourite bulls and they

Kirvesmäestä. Rentukka poiki viisi kertaa. Sen toinen vasikka Salintuvan Uramies (P. Orkko ) on myyty keinosiemennykselle. Nuorin tytär Salintuvan Yasmiini (L. Modem ET) on aloittanut lupaavasti, sillä on koossa 281 päivästä 8286-320-3,9-2923,5 tuotosta ja lehmävasikka R Facetista Salintuvan Haltiatar. Yasmiinin NTM on -5, maitoindeksi 103 ja utareindeksi 113 sekä mallikas 84-89-85-87. Rentukan ensimmäinen tytär Salintuvan Tulppaani (Peterslund) myytiin Ydinkarjaan. Se jatkaa Minkiön navetassa tuotantoaan, NTM +9, tuotosindeksi 101, utareindeksi 107 ja mallikas 81-78-80-80. Sen tytär Asmo Hortensia (S. Turandot) on tulossa

loppukeväästä huuhteluun. Genomitestissä NTM +, utarerakenne +, utareterveys ++, jalat +. Mielenkiintoisia nuoria on nousemassa, kolme modemilaista vielä poikimassa, ja ensimmäisestä on ainakin hyvät kokemukset. Tänä keväänä poikivista hiehoista, useammalla isä on kanadalaista perua, mutta löytyy myös A. Tosikkoa ja A. Salea. Oman lisänsä ja odotukset antaa Margot Aprikoosi ET (D-S Hector), joka poikii toukokuulla R Facetista, sekä viimeisin hankinta Karhilan Helmi Marie (P.J. Bendig) yhdessä Kirvesmäkien kanssa.

are milking four Orkko daughters at the moment. The oldest cow in the herd is Parpi by Korkeakummun Ivar. She has calved seven times and is back in calf again and has milked 81 565 kilos so far. They have one Modem daughter in milk and three others coming. Many heifers that are calving this spring have Canadian sire but there is also daughters by Tosikko and Sale. They have also a heifer called Margot Aprikoosi ET (Hector), who is in calve by Facet and the heifer which they bought in February together with Kirvesmäki family from the Sale of Stars, Karhilan HelmiMarie (Bendig – Hector – Conn – Pardner). Salintupa herd average was last year for 28.2 cows: 10744453-4.2-382-3.6 and the lifetime production of cows alive were 28 500 kilos. Their aim is to breed cows with good conformation and high production. They bought their own tank for semen eight years ago. At the moment they are using Orkko, Toivo, Bendig, Ristourn and sexed Facet and Burdette. They plan to use more beef bulls in the future that they can only keep their best female lines. They have done some genomic testing and heifers with Canadian pedigree don’t do well in the production but from conformation they get many plusses. But Niilo Humppi isn’t so sure how well the genomic selection will work for Ayrshires. He things that nowadays there is too much weight on NTM, production and health traits and not enough weight in conformation, feet and legs. He wishes that also older cows would get a chance to be used as a bull dams and to bull charts he wishes something for everyone: production bulls, conformation bulls and Finnish bulls. He himself is going to use Canadian bulls at most two times consecutively and then use again Finnish bulls in between.

1/2011

Tilasta sekä isännän ajatuksia

Isännyys vaihtui 1993, silloin Päivi ja Niilo Humppi ottivat ”ohjat käsiinsä”. Tilan jykeväseinäinen kivinavetta, joka on rakennettu 1906, palvelee edelleen. Laajennus tehtiin 1996 jolloin sisustus uusittiin. Ruokinnassa käytetään esikuivattua pyöröpaalisäilörehua, ohraa ja puolitiivistettä, sekä kuivaa heinää. Kesällä lehmät ”laiduntavat viiden hehtaarin jaloittelutarhassa”, ovat yöt sisällä ja ruokitaan säilörehulla. Salintuvan keskituotos on ollut pitkälti yli kymmen vuotta yli kymmenen- ja yhdentoistatuhannen. Viime vuonna se oli 28.2: 10744-453-4,2-3823,6 ja elossa olevien lehmien keskituotos 28500 kun se alueella oli 18700. Jalostustavoitteita kysyttäessä se on edelleen hyvärakenteinen ja hyvätuottoinen lehmä. Tavoitteena on, että jälkeläinen olisi aina emäänsä parempi kaikessa suhteessa, ei siis ollenkaan helppoa. Jälkeläisessä näkee miten paritus on onnistunut. Ajatuksena se, että suunnittelee hiehoparituksen, ja saisi heti lehmäjälkeläisen, niin kahden vuoden päästä näkee mitä on tulossa. Jos onnistuu saamaan mitä on hakenut, voisi sitten käyttää samaa yhdistelmää uudestaankin, tai sitten yrittää parantaa epäkohtia. Kymmenen vuotta karjanjalostuksessa on sangen lyhyt aika. Oma typpisäiliö on hankittu tilalle kahdeksan vuotta sitten. Siihen saa sitten tilailla mieleisiään sonneja. Tällä hetkellä sisältönä on mm. P. Orkko, K. Toivo, Bendig, Ristourn, seksattu Facet ja Burdette. Lihasonnia tullaan mahdollisesti käyttämään tulevaisuudessa nykyistä enempi. Jos ja kun käytetään seksattua siementä, niin saadaan lehmävasikoita toivotuista emälin-

Ayrshire-lehti

joista, joten kaikista ei tarvitse ottaa jälkeläisiä. Genomitesteistä isännällä on myös ajatuksia. Kolmesta nuoresta saatiin tulokset. Kanadalaissonnien tyttäret eivät tuotosten kohdalla saaneet plusmerkkejä, rakenteesta kyllä. ”Suhinalempin suvusta olisi tarkoitus teettää genomeja, onhan se mielenkiintoista.” ”Kenosiemennyspuolella genomi karsii huonot pois. Miten se toimii ay-puolella, tai toimiiko se? Mielestäni NTM, tuotos ja terveys ratkaisevat liikaa, kun rakenne, jalat ja utare ovat taas miinuksella, ja se ei ole taas hyvä.” Sonnin emien valintaan löytyy ehdotuksia. ”Mielestäni kaksi aivan päätoimista henkilöä kiertäisi ja etsisi jatkuvasti sonnin emiä/ehdokkaita. Tekisivät suositukset ja vasikka ostettaisiin, jos sopimusta noudatetaan. Pitäisi katsoa emälinjoja ja kestävyyttä, ja myös vanhemmista lehmistä, vaikka NTM tahtoo laskea iän myötä. Mutta myös hiehoista voidaan ostaa, ja aina parempi jos kolmannenkin poikimisen jälkeen mallikas pisteet ovat riittävät. Ja mahdollisesti eri sukulinjoista jos löytyisi.” ”Turha riitely pitäisi saada pois. Olisi jokaiselle parempi, että suomalaista käytettäisiin Suomessa. Käyttölistalle jokaiselle jotakin. Tuotossonneja, rakennesonneja, suomalaisia sonneja. Itsellä on tarkoitus käyttää korkeintaan kaksi sukupolvea kanadalaista peräkkäin ja sitten käyttää väliin suomalaista.” Pakkanenkin on jo laskenut, enää -17, on aika lähteä kotiin päin. Lupaan palata myöhemmin katsomaan mitä nuorista on tullut. Lea Järvinen

Ayrshire-lehti Ayrshire-lehti

1/2011 1/2011

AYRSHIREN TALVI- JA VUOSINÃ&#x201E;YTTELY

34 34

1/2011 1/2011

Ayrshire-lehti Ayrshire-lehti

â&#x20AC;&#x201C; AYRSHIRE WINTER SHOW 2011

35 35

Ayrshire-lehti Ayrshire-lehti

1/2011 1/2011

AYRSHIREN TALVI- JA VUOSINÃ&#x201E;YTTELY

36 36

1/2011 1/2011

Ayrshire-lehti Ayrshire-lehti

â&#x20AC;&#x201C; AYRSHIRE WINTER SHOW 2011

Ayrshire-lehti

1/2011

Ayrshiretapahtuma Joukolan tilalla Lokakuun 16. päivä viime syksynä Laura ja Jouko Laiholahden omistamalla Joukolan tilalla Marttilassa järjestettiin suuri ayrshiretapahtuma. Paikalla olivat kaikki Suomessa toimivat sonnifirmat sekä Suomen Rehu ja tietysti Suomen Ayrshirekasvattajat. Ohjelmassa oli lehmiin ja uuteen navettaan tutustumista, luokitusdemonstraatio sekä tietysti vanhojen ja uusien tuttujen kanssa jutustelua.

Lehmät pääosassa

Joukolan tilan uusi navetta on ollut käytössä nyt reilun vuoden ja ayrshiretapahtuman yhteydessä vieraat pääsivät tutustumaan siihen avointen ovien tapahtuman hengessä. Lehmien parhaimmistoa oli klipattu ja laitettu riviin In October there was a big Ayrshire event at Joukola farm owned by Laura and Jouko Laiholahti. There were over 100 visitors and also all three AI companies which now operate in Finland (Faba, HH Embryo and Semex Finland). Yves Charpentier give a demonstration of classification and visitors had a chance to explore the new barn, meet each other and of course see the animals. Ayrshire Finland Junior Team was there already a couple of days before helping to was the animals and clipping. There were about ten eager younger clippers and they did a great job, well done junior handlers! 38

Jani Kivilahti pohtii tuomarointiharjoituksen eläinten paremmuusjärjestystä yleisön odottaessa ratkaisua. Kuva Laura Laiholahti.

poikimakarsinoihin. Rivissä olikin esillä näyttäviä eläimiä ensikoista neljästi ja viidesti poikineisiin lehmärouviin asti. Lehmärivin äärellä oli nähtävänä myös luokitusdemonstraatio Yves Charpentierin tekemänä. Luokitusta on kerta toisensa jälkeen mielenkiintoista seurata. Allekirjoittanut ainakin tuntuu oppivan uutta lähes joka kerta. Jokainen sai myös itse kokeilla lehmien rakenteen vertailua laittamalla paremmuusjärjestykseen neljä vierekkäin asetettua ensikkoa. Osallistujien kesken arvottiin kolme siemenannospakettia. Lopuksi Yves kertoi oman järjestyksensä.

Lehmien ja maidon jalostusta...

Ayrshireihmisten lisäksi paikalla kokoontui myös joukko typpipyttyjä, sillä Faban, HH Embryon ja Semex Finlandin edustajilta voi paikan päällä

ostaa tai tilata siemenannoksia ja siemennystarvikkeita. Kiinnostusta tuntui olevan, sillä sonnifirmojen edustajilla näytti pitävän kiirettä. Jonoa muodostui myös maidon jalostetun muodon ympärille: Elina Lamminmäen ja Ville Simolan

valmistamat Isontuvan jäätelöt tekivät kauppansa. Tapahtumassa kävi yli sata vierasta ja eiköhän siitä jäänyt hyvä mieli niin järjestäjille kuin kävijöillekin. Näitä lisää! Salla Rautio

Junnut isossa roolissa tapahtuman järjestelyissä Ayrshiretapahtuma järjestettiin lauantaina, mutta jo torstaina paikalla oli muutama junnu auttamassa eläinten klippauksessa. Perjantaina junnuja oli läsnä jo kymmenkunta ja hyvää jälkeä syntyi: eläimiä siirreltiin ja klipattiin ja paikkoja järjesteltiin esittelykelpoisiksi. Hommat etenivät hyvässä hengessä ja lopulta porukka piti melkein komentaa iltapalalle ja saunaan. Aamu alkoi eläinten pesulla ja purujen levittämisellä karsinoihin. Eläimiä myös vahdittiin koko tapahtuman ajan, että ne pysyisivät edustuskunnossa, mutta koska reipasta porukkaa oli niin paljon, kaikki ehtivät myös kierrellä ja katsella ympärilleen. Hyvä junnut! Salla Rautio

1/2011

Ayrshire-lehti

1/2011

Ayrshirestä ikuisuuteen Vuonna 1934 lehmävasikan syntyminen maatilalla Ayrshiren maakunnassa Skotlannissa oli hyvin jokapäiväinen tapahtuma. Mutta tämä syntymä ei ollut ihan tavallinen, koska kyseessä oli vasikka nimeltään Threave Flirt 2. Tämän eläimen geenit tulisivat leviämään ympäri maailman kunnes lähes jokaisen ayrshire-eläimen perimässä olisi hänen vertaan. Threave Flirt 2:n kasvattaja oli eversti W.T.E. Houldsworth, Iso-Britannian ja Irlannin Ayrshire-yhdistyksen entinen puheenjohtaja ja ayrshire-rodun innokas kannattaja. Flirt syntyi hänen tilallaan lähellä Kirkmichaelia Etelä-Ayrshiressa. Flirtin emä oli Threave Flake 3 ja isä Lessnock Corra Boy. Corra Boyn emä oli upea 1930-luvun lehmä Linnhead Cora Linn 2 ja isä legendaarinen Lessnessock Sunny Jim, joka puolestaan oli toisen erinomaisen lehmän, Friendlesshead Nanny White Legsin poika. Vuonna 1936 Adam Montgomerie Lessnessockin tilalta vieraili Houldsworthin

Linnhead Cora Linn 2nd.

tilalla etsiessään hyvää eläintä vietäväksi Biggsin perheen tilalle Kanadaan. Hän ihastui erittäin tyylikkääseen ja lypsytyyppiseen Flirt-hiehoon ja osti sen. Hän astutti hiehon huutokaupasta ostamallaan sonnilla Burton Atlantic, joka oli Sunny Jimin poika ja näin ollen syntyvä vasikka tulisi kantamaan tämän erinomaisen sonnin geenejä sekä emän että isän puolelta. Rapakon toisella puolella hiehon osti Cummingsin perhe kuuluisaan Glengarryn karjaan Ontariossa. Alkuvuodessa 1937 Flirt poiki sonnivasikan, joka sai nimekseen Sir Burton. Hyvin pian huomattiin, että kyseinen sonnivasikka ei ollut mikä tahansa sonni ja tämä käsitys vahvistui viimeistään, kun Sir Burton sijoittui toiseksi sonnivasikoiden luokassa vuoden 1937 Royal Winter Fair –näyttelyssä. Vuoden 1938 kuluessa Sir Burton kehittyi komeaksi sonniksi ja voitti Senior Yearling –luokan ja valittiin vara-Championiksi Royalissa, jossa kilpaili lähes 300 eläintä. Sir Burtonin monien jälke-

Friendlesshead Nanny White Legs.

läisten joukossa oli myös sonni Glengarry Cony’s Burton, joka oli erinomainen periyttäjä. Stansellin veljekset ostivat Cony’s Burtonin Selwoodkarjaansa, tämän ollessa jo iäkäs. Stansellit olivat jalostustavoitteissaan hyvin paljon aikaansa edellä. He uskoivat, että jos halusi saada maitosonnin, oli paritettava hyvää tuotosta periyttävä sonni korkeatuottoiselle lehmälle ja että samoin oli meneteltävä rakennetta jalostettaessa. Glengarry Cony’s Burton oli heillä käytössä vain yhden vuoden, mutta erittäin tuotteliaan vuoden. Monien jälkeläisten joukosta kaksi oli ylitse muiden, sonnit Selwood Cora’s Burton ja Selwood Greta’s Burton, jotka molemmat olivat hyviä periyttäjiä, varsinkin ensin mainittu. Olisi typerää jättää mainitsematta tässä yhteydessä Cora’s Burtonin emä, Homestead Lady Cora 2, joka oli Cora-perheen kantaemä Selwoodin karjassa, luokitettu excellentiksi ja kolmanneksi eniten tuottanut lehmä Kanadassa yli 10-vuotiaiden lehmi-

en joukossa. Vuonna 1957 keinosiemennys oli alkutekijöissään eikä mennyt aikaakaan, kun New Yorkin keinosiemennysosuuskunnan johto, kuultuaan sonnin erinomaisista jälkeläisistä, onnistui aikeissaan ostaa Cora’s Burton omistajajäsenilleen. Tuolloin kohtalo puuttui peliin ja karanteeninavetta, jossa Cora’s Burton asui, tuhoutui tulipalossa. Työntekijät onnistuivat saamaan sonnin ulos navetasta, mutta se kuoli savumyrkytyksen oireisiin seuraavana päivänä. Tällä välin Selwoodin tilalla Arnold ja Rowan Stansell, luultavasti menestyksekkäimmät linjasiitosta hyödyntävät jalostajat Amerikan mantereella, olivat jo tehneet suunnitelmia aiemman tilasonninsa korvaajaksi. Glengarryn vanhan sonnin parhaiten lypsävä tytär oli lehmä, joka piti nimissään kaksivuotiaiden tuotosennätystä Kanadassa, nimeltään Glengarry Betty Ann. Tämä lehmä astutettiin isänpuoleisella veljellään, Cora’s Burtonilla, ja tästä parituksesta syntyi

1/2011

sonni nimeltä Selwood Betty’s Commander. Sonnin kaksi vanhempaa isänpuoleista velipuolta olivat molemmat keinosiemennyskäytössä Ontariossa, joten tälle sonnille ei juuri ollut kysyntää. Sonni vietiin Sale of Stars-huutokauppaan, josta sen osti 550 dollarilla R L Angst Belvideren karjaan. Kun Belvideren karjassa pidettiin huutokauppa, Stansellit ostivat sonnin takaisin 300 dollarilla. He käyttivät sonnia aluksi varovasti, mutta aina vierailtuaan uudestaan Belvideren karjassa, he vaikuttuivat näkemistään jälkeläisistä ja käyttivät sonnia enemmän. New Yorkin keinosiemennysosuuskunta etsi uutta sonnia traagisesti menettämänsä sonnin tilalle ja kuultuaan Betty’s Commanderin varsinkin tuotokseltaan erinomaisista tyttäristä, sonni pian seurasi isänsä jalanjälkiä keinosiemennyksen omistukseen. Kun sonnin ensimmäiset tyttäret poikivat, ne olivat niin ennennäkemättömän erinomaisia, että sonnin kysyntä ylitti tarjonnan. Betty’s Commander tuli tunnetuksi ”maailman korkeatuottoisimpana sonnina”, jonka ar vostelu oli maitotuotoksessa 145 % ja rasvatuotoksessa 154 %, sen ajan keskituotoksiin suhteutettuna. Sonnin jälkeläisten kysyntä Amerikassa oli niin kova, että siellä järjestettiin erityisiä huutokauppoja pelkästään Betty’s

Ayrshire-lehti

Selwood Betty’s Commanderin tyttäriä Royal Winter Fair -näyttelyssä 1961.

Commanderin jälkeläisille ja American Ayrshire Digest – lehdestä julkaistiin Betty (sillä nimellä sonni tuli tunnetuksi) –erikoisnumeroita. Ei mennyt kauan, kunnes koko maailma janosi tämän uuden ihmesonnin geenejä ja sen spermaa alettiin käyttää myös eteläisen pallonpuoliskon maissa, Skandinaviassa ja välikäden kautta Englannissa. Englannissa suurin osa Bettyn vaikutuksesta tuli tämän pojan, Donholm Commander Jack’s Choicen kautta, jonka jälkeläinen oli muun muassa Wheatrig Lena’s Commander, joka toimi hyvin sekä Ralstonin karjassa Kintyressä että keinosiemennyksessä. Kaksi sonnin pojista oli erittäin menestyksekkäitä, nimittäin Ballyclan First Command ja Dilham Bertha’s Commander. Muita vaikuttavia sonneja,

joissa virtaa ”Bettyn” veri ovat olleet Autumn Gold, Happy Spirit, Ravenhillin sonnit ja McCornick Nelson. Muita Burtonin sonniin linjattuja sonneja ovat Blackaddarin sonnit, Isle Milkman ja Milk Machine, sekä Bonnie Brae Heligo. Mutta Threave Flirt 2:n, tuon pienen skottivasikan, vaikutus ayrshire-rotuun vahvistui myös emälinjojen kautta. Glengarryn karjassa Flirt 2 oli jättänyt melkoisen perinnön, etenkin tyttärensä Reneen kautta. Renee oli luokitettu excellentiksi, se jätti 3 excelentiksi luokitettua tytärtä, joista paras oli Glengarry Dora EX93. Dora jätti paitsi excellentiksi luokitetun tyttären, myös 4 erinomaista sonnia, joista yksi oli Glengarry Lloyd Royal, tuontisonni Lessnessock Lloydin poika. Alun perin Glengarry Lloyd Royal oli käytössä

Worthy Conquest tyttärineen (Oak Ridge Connie Kathleen toinen vasemaalta).

Paul McDonaldin Mackayrin karjassa Illinoisissa, jossa sonnin ensimmäisten 16 tyttären luokitusten keskiarvoksi tuli hämmästyttävä 89,9 pistettä. Tyttäristä 9 oli luokitukseltaan EX ja 7 VG. ABS osti Royalin keinosiemennyskäyttöön ja monet sen pojista vaikuttivat amerikkalaisissa huippukarjoissa. Ensimmäisenä vuonna Royalin jälkeläisiä rekisteröitiin 4000. Mutta vasta Doran seuraava poika, Glengarry Worthy Conquest, oli se sonni, jonka ansiosta kuuluisat Flirt 2:n geenit tulisivat leviämään kaikkialle maailmaan. Glengarry Worthy Conquestin ostivat La Franchin veljekset tilasonniksi kuuluisaan Oak Ridgen karjaan Kaliforniaan. Sonni osoittautui erinomaiseksi periyttäjäksi. Sen jälkeläiset menestyivät kaikissa Amerikan merkittävimmissä näyttelyissä ja voittivat useita All American –titteleitä. Conquestin isä oli East Raws Lucky Way, jonka isä puolestaan oli Lessnessock Virtuoso ja emänisä Syke Union Jack. Lucky Way oli menestynyt Kanadassa sekä näyttelyissä että erinomaisten lehmien isänä, joten myös Worthy Conquestilta odotettiin paljon. Worhy Conquestin vaikuttavin tytär oli Oak Ridge Connie Kathleen, todellinen näyttelytähti, jonka emä periytyi Burtonin pojanpojasta Oak Ridge Oraclesta. Kathleenia kasvattajat kuvai41

Ayrshire-lehti

livat hitaasti kehittyvänä tai vanhetessaan paranevana (slow maturing) lehmänä. Kathleen astutettiin Balig Brunon pojalla Oak Ridge Lighteningia. Tuloksena tästä parituksesta oli kolme upeaa jälkeläistä; Flashy Kathleen, Flashy Klondyke ja kaikista kuuluisin Flashy Kellogg. Flashy Klondyke oli upean Woodland View Prudencen, joka myös Pardnerin emänä tunnetaan, emänemänemänisä. Flashy Kelloggin jälkeläiset hallitsivat näyttelykehiä 1960- ja 1970 –luvuilla ja tämän jälkeen näyttelykehät valtasivat kanadalaisen Mode perheen kasvatin, Flashy Kelloggin pojan, Bonnie Brae Kelloggin jälkeläiset. Tätä sonnia käytettiin paljon kanadalaisissa huippukarjoissa ja tyttäret olivat paitsi hyvärakenteisia, myös erinomaisia periyttäjiä.

1/2011

Niin mahtavia kuin nämä kaksi sonnia olivatkin, heidät löi kuitenkin pian laudalta seuraava sukupolvi, nimittäin Blackaddar B B Kellogg. Vaikka tämä sonni on syntynyt jo vuonna 1990, se on silti yhä tänäkin päivänä Pohjois-Amerikan vaikutusvaltaisin sonni, joka löytyy lähes jokaisen huippusonnin ja –lehmän takaa. B B Kellogg on Boswallien upean linjasiitoksen tulos ja sen sukutaulusta löytyy ainakin 13 kertaa Flirt 2. Edelleen, 77 vuotta myöhemmin, tämän pienen lehmävasikan, Threave Flirt 2:n geeneillä on suuri vaikutus Englannissa. Ja mielenkiintoista on, että ensimmäisenä Englannissa EX96 luokitustuloksen saaneen puhtaan ayrshirelehmän, Rosehill Black Velourin takaa löytyy hyvin pitkälti samat geenit. Black Velourin suku-

Ardmore Crown Napierin tytär Ardmore Lena 47

Rosehill Blackthornin tytär Rosehill Black Velour EX96.

taulusta löytyy tuplana sonnit Lessnessock Carnation, Betty’s Commander ja Commander Jack’s Choice (tämän sonnin kaikki neljä isovanhempaa ovat peräisin Glengarry Burtonista), loppu sen perimästä muodostuu B B Kelloggin ja parhaista Pant/Brocklehillin sukulinjoista. Hämmästyttävää, mutta totta, että yhden tämän hetken eniten myydyimmän brittisonnin, Ardmore Crown Napierin kahdeksasta isovanhemmasta kuusi on tämän pienen hiehon, Threave Flirt 2:n, jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Threave Flirt 2:n vaikutus ayrshire-rotuun maailmanlaajuisesti on suuri varsinkin sonnien kautta – Tryst, Trident, Blackthorn, Nelson, Pardner, Poker, Patrick, Lord Ontario, Brendan, Conn, Ripken – lista on loputon, mutta yhdestä

asiasta voit olla varma: mistä tahansa löydät ayrshireja, ne ovat hyvin todennäköisesti tämän pienen lehmävasikan jälkeläisiä, joka syntyi Ayrshiressa monia vuosia sitten. Teksti on käännös John Cochranen kirjoittamasta artikkelista ”From Here To Eternity”, joka on julkaistu the Ayrshire-Journal –lehden talven 2010-numerossa (volume 93). Lehti on luettavissa Ayrshire Cattle Society:n verkkosivuilla. Kuvat ovat John Cochranen. Original article ”From Here To Eternity” by John Cochrane was published in the Ayrshire Journal Winter 2010 (volume 93 pages 33-34). The Ayrshire Journal is available on the internet: http:// www.ayrshirescs.org/archives/ ayrshire-journals. Photos are from John Cochrane.

Threave Flirt 2:n jälkeläiset suomalaisessa ayrshirepopulaatiossa Ensimmäisessä Ayrshirelehdessä julkaistiin Markku Matinollin artikkeli ”Skotlantilaissuvut yhä vahvimmat suomalaisessa ayrshirerodussa”, 42

jossa hän kirjoittaa Selwood Betty’s Commanderista seuraavasti: ”Vuonna 1970 tuotiin maahamme siemenannoksia

silloin jo varsin vanhasta (17 vuotta) mutta yhä selvää kärkipaikkaa pitäneestä kanadalaissonnista S.B.Commander. Sonnisuvun jatkuminen oli

kolme sukupolvea yhden huippusonnin varassa (Betty – Niemen Utu – Granudd Joakim, toim. huom.) kunnes Kettulan Repo onnistui E-ikäluokkaan

1/2011

Ayrshire-lehti

suhteen odotukset ovat korkealla. Commander on kuten muutkin kanadalaissonnit rotupuhdasta skotlantilaisperäistä ayrshireä.” Näiden sonnin jälkeläiset edustavat siis Threave Flirtin 2:n perimää suomalaisessa ayrshirepopulaatiossa. Tämän

hetkisellä käyttölistalla isälinjaltaan tuon vuonna 1934 Skotlannissa syntyneen erinomaisen lehmävasikan jälkeläisiä edustavat valitettavasti ainoastaan Purolan Orkon (i. Eskil) pojat Salintuvan Uhkasakko ja Aholan Unyrkki.

Finnish Bulls That Have Genes of Threave Flirt 2

Purolan Orkon tytär Aro-Tannerin Ämmi. Kuva Minna Kotila

jättämään maan parasta utarerakennetta periyttävän poikajoukon, jonka parhaat ovat Vanhapaikan Emppu, Haralan

Etro ja Pirkkulan Eepa (sekä Gåddnäs Eskil, toim. huom.). Näistä Etrolla ja Eepalla on suuret poikaryhmät, joiden

Animals that were imported from Scotland to Finland 1845 – 1923 formed the base of Finnish Ayrshire population. But also semen of Selwood Betty’s Commander was imported to Finland in 1970. Best known Finnish bulls that originate from Threave Flirt 2 are the 4 sons of Kettulan Repo (his sire is Granudd Joakim, whose sire Niemen Utu is a son of Selwood Betty’s Commander): Vanhapaikan Emppu, Haralan Etro, Pirkkulan Eepa and Gåddnäs Eskil and of course Purolan Orkko, who is son of Gåddnäs Eskil. All these bulls, Emppu, Etro, Eepa and Eskil were the best udder conformation bulls in Finland in their time.

Tilavierailu Threaven karjaan Uusi-Seelantilainen Evening Post – lehti julkaisi mielenkiintoisen artikkelin syyskuussa 1931 (kolmisen vuotta ennen Threave Flirt 2:n syntymää). Tässä on lyhennelmä kyseisestä jutusta. Karjavierailulla Ayrshiressa Threaven karjassa 23. heinäkuuta 1931

Uusiseelantilaisilla karjanomistajalla oli mielenkiintoinen matka Ayrshiren maakuntaan Skotlannissa. Eräänä päivänä he vierailivat Threaven tilalla Kirkmichaelissa tutustumassa eversti W.T.E. Houldsworthin ayrshirekarjaan. Seurueen toi-

votti tervetulleeksi Sir Charles Fergusson ja tilaa esittelivät karjanjalostuspiireissä kaikkien tuntemat Adam Montgomerie, Hugh Bone (Ayrshiren kantakirjayhdistyksen sihteeri) ja H. F. Rood (tilanhoitaja). Eversti Houldsworth mainitsi ymmärtäneensä seurueen vierailevan kaikkein nykyaikaisimmilla tiloilla ja Britannian parhaissa karjoissa, mutta hän oli varautunut markkinoimaan ayrshireä parempana rotuna kuin mikä tahansa muu rotu missä tahansa maailmankolkassa. Hugh Bone esitteli Threaven karjan ja joitakin karjan näyttelyvoittajia ja parhaiten lypsäviä lehmiä. Threaven karja oli perustettu 1907 ja tila oli kuulunut tuotosseurantaan alusta lähtien. Karja oli tuberkuloositestattu ja se oli

oikeutettu myymään A-luokan maitoa. Karjasta oli osallistuttu näyttelyihin ahkerasti ja menestystä oli tullut useissa kansallisissa näyttelyissä. Tilasonni, Dunlop Radiance, jota oli käytetty karjassa kolme vuotta, oli valittu urospuoliseksi championiksi sekä koko näyttelyn varachampioniksi Highland Show’ssa Edinburgissa 1927. Se oli voittanut myös Royal Show’n 1928 ja ollut uroschampion ja koko näyttelyn champion Highland Show’ssa Aberdeenissa 1928 ja champion Ayrissa samana vuonna. Karjassa oli useita tämän sonnin tyttäriä. Sen jälkeläiset olivat erittäin lupaavia, eräs tämän sonnin tyttäristä, Threave Wild Rose, oli lypsänyt yli 69 naulan (31 kilon) päivätuotoksia 3,5 prosentin

rasvapitoisuudella. Dunlop Radiance oli myyty ja viety heti Highland Show’n 1928 jälkeen Kanadaan, jossa siitä oli tullut senior grand champion Torontossa National Winter Fair –näyttelyssä. Tämän jälkeen useita karjan eläimiä tuotiin vieraiden nähtäville, ensimmäisenä nykyinen tilasonni kaksivuotias Draffan White Ensign, jonka emä oli lypsänyt 40 viikossa 1092 gallonaa (4964 litraa) rasvapitoisuudeltaan 3,91 prosenttista maitoa. Sonni oli sijoittunut toiseksi Dumfries Highland Show’ssa viime vuonna. Seuraava sonni oli Threave Richard, vuoden ikäinen ja tilan oman jalostuksen tulos. Se oli sijoittunut toiseksi Ayr Derby –näyttelyssä tänä vuonna. Useita karjan eläimiä mars43

Ayrshire-lehti

sitettiin vieraiden nähtäville ja herra Montgomerie huomautti, että eläimet olivat tyypillisiä ayrshire-eläimiä, joilla oli kuiva, ohut luusto, kaunismuotoiset rungot ja kaiken kaikkiaan ne olivat erittäin lupaavia eläimiä. Esiteltävät eläimet olivat: nelivuotias lehmä Threave Cuckoo III, isä Hobsland Lucky; vuoden ikäinen hieho, Threave Daybreak, isä Auchenbrain Royal Chaplain; kaksivuotias ensikko Threave Cuckoo V, jonka isä oli myös Royal Chaplain ja tämä hieho oli voittanut Maybole

1/2011

Show’ssa edellisenä vuonna. Näiden eläinten jälkeen esiteltiin kuusi vasikkaa, joiden isä oli Lessnessock Sunny Jim, ja monet kommentoivat vasikoiden väritystä, joka oli enemmän ”vanhanaikainen”, ruskea-valkoinen. Kaiken kaikkiaan vasikat olivat erittäin hyviä ja hyvin kasvaneita. Navettakierroksen aikana karjan tasoa kehuttiin erinomaiseksi. Erityisen hienona eläimenä uusiseelantilaiset pitivät Threave Cuckoo II:ta, vastapoikinutta lehmää, jonka utareessa oli erittäin hyvät verisuonet ja se

Visit to Threave Herd New Zealand’s “Evening Post” published interesting article in September 1931 (three years before Threave Flirt 2 was born). Here is a shorter version of that story:

Farmers on Tour, Visit to Ayrshire, The Threave Herd 23rd July 1931

The New Zealand dairy farmers had a very interesting time in Ayrshire. One day they visited Threave Home Farm, at Kirkmichael, to inspect the herd of Ayrshire cattle belonging to Colonel W.T.E. Houldsworth. The party was welcomed by Sir Charles Fergusson and was taken round the estate people well known in stock breeding circles, including Mr Adam Montgomerie, Mr Hugh Bone (secretary of the Ayrshire Cattle Herd Book Society), and Mr H. F. Rood (farm manager). Colonel Houldsworth, in the course of a few remarks, said he realised that they were visiting all the most up-to-date farm buildings and the foremost herds in Britain, but he was prepared to boost the Ayrshire against any other breed elsewhere. Mr Hugh Bone referred to the features of the Threave herd, and to some of its prominent winners and milkers. The herd, he said, was founded in 1907, and had been milk recorded since its inception. The herd was tuberculin tested, and was licensed to sell grade A (T.T.) milk. The herd had been shown extensively, and had gained leading honours at the various national shows in this country. The stock bull, Dunlop Radiance, which was used in the herd for three years, was first and male champion and reserve supreme champion at the Highland Show at Edinburgh 1927. He was also first at the Royal Show in 1928, first male champion and supreme champion at the Highland Show at Aberdeen in 1928, and also champion at Ayr the same year. A number of this bull’s progeny were at present in the herd. His stock promised well, one of his daughters Threave Wild Rose, giving a big record as a heifer, and this year as a four-year-old she had given as high as 69lb at 3.5 per cent butter fat. Dunlop Radiance was sold and exported to Canada immediately after the Highland 44

näytti lehmältä, joka lypsää paljon. Heidän mielestään tämä oli navetan paras lehmä. Toisena erittäin lupaavana eläimenä vieraat pitivät Threave Wild Rosea, tuota hyvin lypsänyttä nelivuotiasta lehmää. Vierailun päätteeksi nautittiin teetä. Herra W. Runciman (Papatoetoesta) kiitti vierailijoiden puolesta eversti Houldsworthia kutsusta saapua tilavierailulle. Kukaan vierailijoista ei ollut ayrshire-kasvattaja, mutta he tunnistivat hyvän lehmän sellaisen nähdessään ja hänen mielestään Threaven karja oli yksi

parhaista mitä hän oli koskaan nähnyt. Hänen mielestään uusiseelantilaisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota ayrshirerotuun. Eversti Houldsworth sanoi, että oli ollut ilo esitellä joitakin tämän erinomaisen rodun yksilöitä. Sir Charles Fergusson sanoi, että hänellä oli vain yksi toive ja se oli, että heidän vieraillaan olisi miellyttävä matka. Oli vain yksi tapa, jolla hän saattoi hyvästellä heidät ja se oli toivottaa ”Kia Ora.”

Show of 1928, where he was senior grand champion at the National Winter Fair in Toronto. There would be brought out for their inspection several specimens of the breed, and the first one would be the present stock bull, a two-year-old named Draffan White Ensign, whose dam had a record of 1092 gallons at 3.91 per cent butter fat in 40 weeks as a heifer. He was a second at the Dumfries Highland Show last year. The next bull was Threave Richard, a homebred yearling. He was second in the Ayr Derby this year. A number of the stock were then paraded, and Mr. Montgomerie, who demonstrated, remarked that they were typical Ayrshires, with fine bones, shapely bodies, and as a lot were very promising. They were: The four-year-old cow, Threave Cuckoo III., by Hobsland Lucky; the year-old heifer, Threave Daybreak, by Auchenbrain Royal Chaplain, a two-year-old heifer, Threave Cuckoo V., also by Royal Chaplain, and a winner at Maybole Show last year. After these were shown six calves sired by Lessnessock Sunny Jim, and many commented on the colouring, which seemed to be more the old-fashioned brown and white. As a lot they were extra good and well grown. When the byres were visited, many favourable comments were passed on the general excellence of the herd. Here the New Zealanders thought Threave Cuckoo II, a newly-calved cow, to be very fine animal, having a good vessel, with signs of plenty of milk, and really the best in the byre. Another animal of fine promise was Threave Wild Rose, that four-year-old cow with very large milk record. The party afterwards sat down to a splendid tea. Mr. W. Runciman (Papatoetoe), on behalf of the visitors, thanked Colonel Houldsworth for inviting them there. None of them were breeders of Ayrshires, but they knew a good cow when they saw one, and he really believed that the cattle shown were about the best he had seen. He thought that the New Zealand farmers should pay more attention to Ayrshires. Colonel Houldsworth said it was a pleasure to him to show them something of a breed which was outstanding. Sir Charles Fergusson said he had one hope, and that was that they should have an enjoyable time. There was only one way he could leave them, and that was by saying “Kia Ora”.

1/2011

Ayrshire-lehti

Karjataika ”Vasikka oli heikko ja rupesi kuolemaan. Äijä antoi sille ruutivettä (ja emännältä otti vasemman jalan kengän ja sillä löi vasikkaa). Siitä vasikka voimistui ja tuli terveeksi. (Kittilä)

Ayrshire-lehti

1/2011

Vasikkateema

MAPLEBURN HELIX on Ayrshire kummivasikka! Katse Vasikkaan on Eläintautien torjuntayhdistys ETT:n teema vuodelle 2011. Teemavuoden tarkoituksena on edistää vasikoiden hyvinvointia, vähentää vasikkakuolleisuutta ja korostaa vasikoiden hyvän hoidon merkitystä maidon- ja lihantuotannossa. ETT on haastanut rotuyhdistykset nimeämään oman kummivasikan, jonka kuulumisia voi seurata niin netin kuin alan lehtien välityksellä. Ayrshire kummivasikaksi on valittu todellinen tähti jo syntyessään eli Mapleburn Helix ET. Helix on näyttäytynyt julkisuudessa jo pienenä, sillä se oli mukana rodun vuosinäyttelyssä Ayrshire Winter Show:ssa Seinäjoella ja oli siellä järjestetyn Sale of Stars huutokaupan kallein eläin hintaan 4600 €. Hinta ei yllättänyt, sillä sen täyssisar myytiin vastaavassa huutokaupassa viime lokakuun World Dairy Expossa Madisonissa USA:ssa, samoin ayrshire-eläinten kalleimpana, hintaan 7000 $. Helixin isä on Margot Calimero ja emä, nyttemmin huippurakennearvostelun saaneen Mapleburn Remingtonin ensimmäisiä ja ehdottomasti parhaita tyttäriä, eli Mapleburn Loreal. Loreal on luokitettu jo kahdesti EX93 ja sen parhaan 305 pv tuotos on yli 16 000 kg maitoa. Lorealin tuotoskykyä kuvaa myös sen pitkämaitoisuus; tuo edellä mainittu laktaatio kesti lopulta lähes kaksi vuotta huuhtelujen

Ayrshirekasvattajien kummivasikka Mapleburn Helix ET Sale of Stars -huutokaupassa. Kuva Juulia Ahlholm

takia, mutta Loreal lypsi sinä aikana yhteensä yli 26 000 kg maitoa. Ei siis ihme että Helix valloitti yleisön, tällainen sukutausta on ani harvoin myynnissä. Mapleburn Helix ET on syntynyt Merja Kallion karjassa

Taipalsaaressa. Merja osti sen alkiona Kanadasta, ja Helixin lisäksi samoista alkioista on syntynyt toinenkin lehmävasikka ja yksi tiineys on vielä syntymässä. Helix syntyi arvoisiinsa olosuhteisiin, sillä Kurhilan eläimet ulkoilevat ja laidunta-

This year every breed association had a chance to name their own godcalf. Mableburn Calimero Helix ET was chosen to Ayrshire godcalf. Mableburn Helix was born in Kurhila herd owned by Merja Kallio. Merja bought her as an embryo from Canada. Sire of Helix is Margot Calimero and her dam is Mapleburn Loreal EX93. Helix was the most expensive animal sold at the Sale of Stars in Ayrshire Winter Show 2011. The price was 4600 euros and the owners of Helix now are Hannu Huitti, Marjo Jaakkola, Eija Kodis, Minna Kotila and Laura Laiholahti. Now Helix lives at Joukola farm in Marttila. You can follow the life of Helix on the Finnish Ayrshire Breeders’ website or on the Facebook –site of Helix.

vat vuoden jokaisena päivänä. Siksi myös poikimiset ovat helppoja ja Merja kertookin Helixin syntyneen omia aikojaan tilavaan poikimakarsinaan. Vasikat ovat Kurhilassa viikon ajan emän vierihoidossa ja ne hoidetaan muutenkin Merjan tinkimättömällä ammattitaidolla ja juotetaan ehdottomasti vain maidolla. Vasikka asusti Seinäjoen Areenassa omassa karsinassaan, koska se oli liian nuori kytkettäväksi parteen, kuten muut näyttelyeläimet. Junnutiimin klippauskurssi otti Helixin hoitoonsa ennen huutokauppaa ja sen hyvinvointia valvottiin huolella. Näyttävä vasikka kiinnitti klippauskurssin opettajan Colin Davidsonin huomion ja Colin halusi klipata vasikan itse ja ammattilaisen ottein. Lopulta tämä hyvin kehittynyt, kookas vasikka säteili kehässä Yves Charpentierin varmoissa käsissä ja yleisö oli myyty. Hinta nousi yli senkin arvion, mihin Merja oli vasikan kaikkien haavereiden varalta vakuuttanut ja Helixin osti ryhmä ayrshirekasvattajia eli: Hannu Huitti, Marjo Jaakkola, Eija Kodis, Minna Kotila ja Laura Laiholahti. Vasikka muutti Seinäjoelta Joukolan ayrshirekarjaan Marttilaan ja sen kuulumisia seurataan jatkossa yhdistyksen kotisivuilla ja Helixin omalla Facebook -sivulla. Tervetuloa siis Ayrshire kummivasikka Helixin kaveriksi! Mirja Koljonen

1/2011

Ayrshire-lehti

Vasikkateema

CRYPTO – ei tätä vitsausta edellisten jatkoksi Cryptosporidioosi on alkueläimen (Cryptosporidium parvum) aiheuttama ripuli, joka on helposti tarttuva, ja siihen vaikuttavan lääkkeen puuttuessa, myös vaikeasti hoidettava. Lisäharmia tuo sen ominaisuus tarttua ihmisiin. Tähän saakka cryptoa on esiintynyt Suomessa satunnaisesti, mutta koska sitä sairastavat ja tartuttavat ternivälitysiässä olevat vasikat (5pv - 4 vko), sillä on kaikki edellytykset levitä myös Suomessa. Vasikkaripulin aiheuttajan voi tutkia ulostenäytteestä. Näytteenotto-ohjeet ja lähete osoitteesta www.evira.fi. Seuraavassa on Hoards Dairymanista käännetty ja lyhennetty artikkeli tästä vitsauksesta. Cryptosporidioosi on yleinen vasikkaripulin aiheuttaja (USA:ssa). Sitä vastaan taistelu voi olla turhauttavaa, koska se on sekä yleinen, että siitä lopullisesti eroon pääsy vaikeaa tai jopa mahdotonta. Alkueläimen aiheuttama sairaus on erilainen kuin mihin yleensä on karjan kanssa totuttu, mikä on tärkeää tiedostaa kun sitä pyritään hoitamaan ja vastustamaan. Bakteerin aiheuttamiin sairauksiin käytetään antibiootteja ja virusten aiheuttamiin, joihin ei antibiooteilla ole vaikutusta, voidaan yleensä kehittää rokotteita. Cryptoa vastaan ei ole tehokasta rokotetta ja alkueläinten aiheuttamia sairauksia vastaan niiden kehittäminen on yleensäkin vaikeaa.

Cryptosporidium munat tartuttavat yleensä muutaman viikon ikäisiä vasikoita. Lievä tartunta voi jäädä oireettomaksi, mutta voimakas tartunta aiheuttaa suolistovaurioita ja ripulia. Yhdenkin vasikan tartunta levittää crypton munia ympäristöön ja saastuttaa rehua ja vettä. Toinen vasikka voi saada tartunnan joko ympäristöstä tai toisesta vasikasta ja joskus tartunta siirtyy myös ihmiseen. Vasikka levittää tartuntaa muutaman päivän tai jopa kymmenen päivää, mutta kun sairaus on ohi, ei tartunta jää vasikkaan eikä siitä voi tulla taudin pysyvää kantajaa. Eli tautia voi levittää vain nuori vasikka rajoitetun ajan. Crypton aiheuttama ripuli kestää useita päiviä kunnes

vasikan vastustuskyky saa tartunnan nujerrettua ja elimistö korjaa taudin aiheuttamat vahingot. Taudin toteaminen on melko yksinkertaista mikroskoopilla vasikan sontanäytteestä, koska munat ovat tällöin nähtävissä. Tautia vastaan on kokeiltu useampia lääkkeitä, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia. Eli yleisesti hoidossa keskitytään eläimen nestetasapainon ylläpitämiseen, koska useimmat vasikat selviävät taudista ellei tartunta ole ollut erityisen voimakas. Koska taudin hävittäminen sairastuneesta eläimestä on vaikeaa, on tärkeää huomioida vasikoiden ympäristö ja hoitorutiinit, jotta sairastumisia voitaisiin välttää. Puhtaus on tässäkin tärkeintä,

Muutamia keskeisiä ohjeita taudin vastustamiseen ovat: • Poikimaympäristö pidetään puhtaana ja kuivana ja vasikka erotetaan nopeasti. • Varmistetaan, että vasikka saa riittävästi hyvää ja puhdasta ternimaitoa. Ternimaito ei estä tartuntaa mutta se auttaa vasikkaa selviämään crypton perään vasikkaan mahdollisesti iskevistä rota- ja coronavirusten aiheuttamista ripuleista. • Pidä huolta ruokinta-astioiden ja tuttien pesusta ja puhtaudesta. • Käytä cryptoon tehoavia desinfiointiaineita kuten ammoniakkia tai vetysuperoksidia karsinoiden pesun yhteydessä. • Siirrä sairastuneet erilleen muista vasikoista ja puhdista ja desinfioi nämä tilat huolellisesti ennen seuraavia vasikoita. • Ruoki sairastuneet vasikat viimeisenä koska tartunta leviää helposti saappaiden ja ruokinta-astioiden mukana. • Opettele tunnistamaan tartunnan oireet, jotta osaat aloittaa hoidon ja nesteytyksen nopeasti.

jotta tartunta ei olisi ainakaan voimakas. On kuitenkin muistettava että jos crypto pesiytyy eläintiloihin, siitä täydellisesti eroon pääsy voi olla vaikeaa.

Crypto tarttuu herkästi ihmisiin

Cryptosporidioosi on tauti jota normaalisti esiintyy karjassa, mutta joka voi tarttua myös ihmisiin. Tauti tarttuu ihmisiin yleisimmin vasikan ulosteesta. Siksi vasikoiden hoidossa on huolehdittava tiheästä käsien pesusta sekä käyttämällä suojavaatteita sekä cryptoon tehoavia desinfiointiaineita. Cryptosporidioosi ihmisellä aiheuttaa vaihtelevia oireita mutta yleisimmin ripulia, vatsakramppeja ja oksentelua. Oireita voi kestää yhdestä päivästä kahteen viikkoon ja usein tartunnan saaneet tarvitsevat sairaalahoitoa nestehukan takia. Tauti voi olla vaarallinen ihmisille, joilla on joku vastustuskykyä alentava sairaus tai lääkitys. On myös huomattava että yleisesti desinfiointiaineena käytetty kloori tehoaa cryptoon huonosti. Tartuntariski ihmisiin on huomioitava myös tilavierailuissa eikä vierailijoita eikä varsinkaan lapsia pidä päästää koskettelemaan vasikoita. Hoards Dairyman artikkeleista 2010 s. 751 ja 799 kääntänyt ja lyhentänyt:

Mirja Koljonen

Ayrshire-lehti

1/2011

Vasikkateema Tiedätkö, mikä aiheuttaa tilallasi vasikoille ripulia? Tai miksi lehmä loi vasikkansa?

Näytteenotto-ohjeita nautatilan sairausongelmien selvitykseen Jos useampi eläin sairastuu tai kuolee lyhyen ajan sisällä, on aina syytä ainakin neuvotella oman eläinlääkärin kanssa ja useimmiten myös pyytää eläinlääkäri tilalle selvittämään asiaa. Samalla voidaan sopia siitä, mitä näytteitä sairauden syyn selvittämiseksi otetaan. Laboratoriotutkimuksia voidaan käyttää esimerkiksi seuraavissa tapauksissa: • vasikkaripulin aiheuttajien

selvitys • yskän ja keuhkotulehdusten aiheuttajien selvitys • luomisen tai kuolleena syntymisen syiden selvitys • vasikan/nuoren naudan tai lehmän kuolinsyy/lopetukseen johtaneen sairauden syy • silmätulehduksen aiheuttajat • laiduntavien nuorten nautojen huono kasvu tai ripuli Mitä suuremmasta eläin-

Tilaongelmaselvityksissä käytettävissä ovat seuraavat Eviran tutkimuspaketit: • Vasikkaripulitutkimuspaketti (5 ulostenäytettä) o tutkimus sisältää eri ikäryhmille tyypilliset ripulin aiheuttajat, bakteerit, loiset ja virukset sekä tarvittaessa lääkeherkkyysmäärityksen o lähetteessä tulee ilmoittaa kunkin vasikan ikä o alle viikon ikäiset o 1 vk-2 kk ikäiset o yli 2 kk ikäiset o sopii myös laidunloisselvityksiin, syynä laiduntavien nuorten nautojen huono kasvu tai ripuli o myös erillinen loistutkimuspaketti on käytettävissä (esimerkiksi keuhkomatotutkimukset) • Hengitystietulehdusten tutkimuspaketit, syväsivelynäyte/keuhkohuuhtelu- ja verinäytepaketit 5 näytteelle o tutkimus sisältää bakteerit, mykoplasmat, tärkeimmät virukset ja lääkeherkkyysmäärityksen • eläinlääkäri ottaa näytteet, sivelynäytteiden näytteenotto välineitä saa Eviran Kuopion toimipaikasta • Luomisen syyn selvitys Vaihtoehtoja tutkimukseen lähetettäviksi näytteiksi: o sikiö + jälkeiset -tutkimuspaketti, patologinen tutkimus ja tärkeimmät aiheuttajat, bakteerit, mykoplasmat, sienet, virukset ja loiset

määrästä on kyse, sitä merkittävämpää on, että sairaudet huomataan ajoissa ja tutkimuksiin ryhdytään, ennen kuin ongelma pääsee laajenemaan. Tuotantoeläinten sairauksien syyn tarkka selvittäminen on monesta syystä välttämätöntä. Tärkein syy on se, että ennaltaehkäisy on aina parasta hoitoa, jo sairastuneiden eläinten osalta ollaan aina myöhässä. Sairaiden eläinten

hoito aiheuttaa ylimääräistä työtä ja kustannuksia, huolesta ja vaivasta puhumattakaan. Onnistunut ennaltaehkäisy voi perustua vain tietoon siitä, mitä ehkäistään. Eläinlääkärin määräämät lääkitykset, rokotukset ja hoitotoimenpiteet voidaan suunnitella ja mitoittaa parhaiten, kun tiedetään mitä vastaan taistellaan. Tarttuvien tautien aiheuttamat ongelmat voivat suurissa eläinyksiköissä

o samat tutkimukset myös kuolleena syntyneille ja alle vuorokauden iässä kuolleille vasikoille (myös näissä tapauksissa jälkeiset aina mukaan) o verinäytepaketti, luomisen syyn selvitys 5-10 näytteestä o luomistauti l. brusella-seuranta, lakisääteinen, ilmainen, verinäytteistä (tapauksissa, joissa maksullisia tutkimuksia ei pyydetä) o valuttelu/tiinehtymisongelmissa myös ureaplasmatutkimuspaketti viidelle emätinsivelynäytteelle • Patologiset tutkimukset o sisältävät ruumiinavauksen ja histologisen tutkimuksen sekä tarpeen mukaan aiheuttajat, bakteerit, virukset ja loiset o Hinnoittelu iän ja näytteiden mukaan: • vasikka alle 6kk • nuori nauta 6kk-2v • aikuinen nauta • elinnäytteiden tutkimus 1-2 eläimestä • Silmätulehdustutkimuspaketti o vasikoiden tai lehmien tarttuvien silmätulehdusten aiheuttajat o sivelynäytteet silmän sidekalvolta 5 näytettä Osa tutkimuspaketeista on keskitetty Kuopion toimipaikkaan (vasikkaripuli- ja hengitystietulehdusnäytteet, silmätulehdustutkimukset, ureaplasmanäytteet), osa taas tehdään kaikissa toimipaikoissa (kuten luomisen syyn selvitys ja kaikki ruumiinavaustutkimukset).

1/2011

Ayrshire-lehti

Vasikkateema olla pahimmillaan katastrofaaliset, jos diagnoosia ei saada ajoissa. Ruokinnan virheet tai pilaantunut rehu voivat nekin aiheuttaa jopa kuolemantapauksia. Jalostuksen kannalta on aiheellista tutkia myös kehityshäiriöt ja epämuodostumat, jotta ne voidaan nimetä oikein ja seurata niiden esiintymistä rodussa. Nykyaikaiseen kotieläintuotantoon kuuluu ennalta ehkäisevä terveydenhuolto ja eläinten sairauksien syiden selvittäminen osana eläinten hyvää hoitoa. Näin myös turhaa antibioottien käyttöä voidaan välttää ja turvata lääkkeiden teho myös ihmisten sairauksien hoidossa ja samalla vaalia suomalaisten elintarvikkeiden puhtautta. Tuotantoeläinten tautinäytteitä tutkitaan Eviran Helsingin, Kuopion, Seinäjoen ja Oulun toimipaikoissa. Tuotantoeläintutkimukset on rakennettu tutkimuspaketeiksi, jotta suurenkin karjan tautiongelmaa voitaisiin järkevästi selvittää ja tutkia riittävä määrä näytteitä. Kaikissa laboratoriotutkimuksissa on tärkeää, että näytteet on valittu oikein juuri kyseisen ongelman selvitystä varten. Jos eläimillä on ripulia, kannattaa ottaa ulostenäyte vähintään 3-5 viidestä viimeksi sairastuneesta vasikasta mieluiten ennen lääkitystä. Kustakin vasikasta otetaan ulostetta mieluiten suoraan peräsuolesta tai välittömästi ulostamisen jälkeen puhtaaseen muovihanskaan, muovipussiin tai purkkiin. Riittävä määrä on noin ruokalusikallinen. Näytepurkit tai pussit jäähdytetään jääkaappilämpötilaan, kääritään esim. talouspaperiin ja suljetaan uuteen muovipussiin ja pehmustettuun muovilla vuorattuun kirjekuoreen/pahvilaatikkoon. Pakettiin on hyvä laittaa kylmävaraaja. Täytetty vasikkaripulilähete liitetään

mukaan ja paketti lähetetään Matkahuollon kautta tai postin Ovelle pakettina Eviran Kuopion toimipaikkaan. Perjantaina ei kannata lähettää näytteitä, etteivät ne pilaannu viikonloppuna matkalla. Tarvittaessa perjantaina tai viikonloppuna otettu näyte voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa ja lähettää maanantaina. Näytteenottopäivä tulee mainita lähetteessä. Yskäongelmissa eläinlääkäri valitsee näytteenottoa varten eläimet kliinisen tutkimuksen perusteella. Tärkeätä on, että valittavat eläimet ovat vasta sairastuneita, taudin alkuvaiheessa ja lääkitsemättömiä, jolloin aiheuttajat parhaiten löytyvät. Eläinlääkäri tilaa näytteenottovälineet Eviran Kuopion toimipaikasta. Jos käy niin, että osa eläimistä on jo lääkitty, lääkitys tulee mainita lähetteessä. Lähetyksestä tulee soittaa laboratorioon, eikä loppuviikosta tule lähettää näytteitä. Pakkaaminen samoin kuin ripulinäytteissäkin, kylmävaraajat mukaan. Jos vasikoita kuolee, ainoa tapa selvittää kuolinsyyt varmuudella on tehdä perusteellinen ruumiinavaus. Usein on järkevää tutkia esimerkiksi sekä ulostenäytteitä, että kuolleet vasikat. Avaukseen kannattaa isommalta tilalta tai usean vasikan kuollessa toimittaa saman tien useampi eläin. Talvisaikaan heti jäähtyneet ruhot säilyvät avauskelpoisina useita päiviä, kesällä ruho tulisi saada tutkimuksiin mieluiten seuraavana päivänä. Paras tapa toimittaa näyte on tuoda se autolla, esimerkiksi henkilöauton peräkärryllä, suoraan perille lähimpään Eviran toimipaikkaan. Alle 50 kg näytteet kulkevat huolella pakattuna myös linjaautossa matkahuollon välityksellä. Pakkaamisessa tärkeintä

Hinnat

Esimerkkejä tutkimusten hinnoista (helmikuu 2011) (hintoihin lisätään alv 23 %): o vasikkaripuli alle viikon ikäiset, 5 näytettä, 70 € o vasikkaripuli 1-8 vk, 5 näytettä, 65 € o vasikkaripuli yli 8 vk tai laidunloisselvitys, 5 näytettä, 50 € o hengitystietulehduksen aiheuttajat 5 näytettä, 135 € o silmätulehduksen aiheuttajat, 5 näytettä, 75 € o luomisen syyn selvitys sikiö ja jälkeiset, 65 € o ruumiinavaus vasikka alle 6 kk, 65 € o ruumiinavaus, nuori nauta 6 kk-2 v, 110 € o ruumiinavaus, nauta yli 2 v, 245 € on, ettei paketti vuoda. Vasikka tulee kääriä esim. paperisiin rehusäkkeihin ja sitten kahteen muoviseen jätesäkkiin, joiden sisä- ja ulkopuolelle laitetaan vielä sanomalehtiä, lopuksi näyte pakataan tukevaan pahvilaatikkoon, jonka pohja vahvistetaan ja teipataan huolella. Märät näytteet, kuten jälkeiset, täytyy pakata useaan tiiviiseen muovipussiin ja pussien välissä tulee olla kosteutta imevää materiaalia. Lähetteet kannattaa täyttää huolellisesti. Lähete on usein laboratorion ainoa tietolähde tilan ongelmista, ja tutkimusten valinta perustuu siinä annettuihin tietoihin. Eri taudit esiintyvät tyypillisesti eri tavoin eri ikäryhmissä. Eviran nettisivuilla on lähetteet kullekin tutkimuspaketille erikseen. Niissä on juuri kyseiseen sairausongelmaan liittyviä kysymyksiä. Tärkeää on aina ilmoittaa sairastuneiden iät, kuvata taudin oireet, alkamisaika ja kesto, sairastuneiden määrä sekä mahdollisesti kuolleiden

määrä. Myös tilan kokonaiseläinmäärä on tärkeä tieto. Lääkitykset mainitaan, samoin mahdolliset rokotukset. Tilan eläinlääkäri yhteystietoineen on tärkeä myös muistaa kirjata lähetteeseen. Tilatunnus ja omistajan nimi- ja osoitetiedot tulisi kirjata mahdollisimman täydellisesti, jotta postin kulussa ei tule ongelmia. Vastauksia näytteistä saa nopeimmillaan jo saapumista seuraavana päivänä (esimerkiksi vasikkaripulinäytteen kokkidit). Merkittävistä positiivisista löydöksistä soitetaan automaattisesti lähetteessä ilmoitetulle eläinlääkärille, kiireellisissä tapauksissa väliaikatietoa voi myös saada aina puhelimitse laboratoriosta. Lopulliset tulokset vastataan kirjallisena tutkimuksista riippuen noin kahden viikon - kahden kuukauden kuluessa. Paula Syrjälä erikoistutkija Tuotanto- ja villieläintutkimusyksikkö, Tuotantoeläinjaosto, Kuopion toimipiste

Yhteystietoja

Eviran nautanäytteitä tutkivien toimipaikkojen puhelinnumerot: Helsinki p. 020 69 0999, Kuopio p. 020 77 24952, Oulu p. 020 77 24924, Seinäjoki p. 020 77 25401 Lisätietoja, lähetteet, pakkaus- ja lähetysohjeet sekä osoitteet nettisivuilta: www.evira.fi

Ayrshire-lehti

1/2011

Vasikkateema

Ilkeä, kutsumaton vieras – Rotavirus Tarina alkaa siihen tavalliseen tapaan; Aina niin pirteä vasikka juo iltamaitonsa huonosti ja aamulla omistajan mennessä navettaan se löytyy karsinastaan kuolleena. Iskee pienoinen paniikki ja epätietoisuuden tunne. Mitä tapahtui? Mitä tein väärin? Miksi juuri tuon vasikan piti kuolla? On parin vuoden takainen kevät-talvi Vauhkon tilalla, navetta on remontissa ja vasikkatiloja on vasikoiden lukumäärään nähden niukasti. Illalla vajaa pariviikkoinen lehmävasikka, Etikka, on juonut maitonsa huonosti ja löytyy aamulla kuolleena. Samalla vasikoiden omistaja Eija Räikkönen huomaa, että kuolleen vasikan kaksoissisko, Esanssi, on myös heikossa kunnossa. Eija päättää soittaa välittömästi eläinlääkärille, joka tuleekin paikalle aamupäivän kuluessa. Eläinlääkäri laittaa sairastuneen vasikan antibioottikuurille ja nesteyttää sitä suoraan suoneen. Kun sairas vasikka on lääkitty, kerää eläinlääkäri kuolleen ja sairastuneen vasikan lähellä olleista vasikoista ulostenäytteet. Hän myös laittaa ne kaiken varalta antibioottikuurille ja käskee seurata niiden vointia tarkoin. Lääkinnästä huolimatta Esanssi kuolee illan aikana. Seuraava päivä ei ala sen valoisammin, vaan muutaman päivän ikäinen vasikka, Etna, löytyy aamulla heikkokuntoisena. Se oli ollut illalla täysin pirteä, mutta aamulla se ei enää pysynyt edes pystyssä saatikka kyennyt juomaan ja se oli ripulilla. Eläinlääkäri hälytettiin pai-

kalle välittömästi. Myös tämä vasikka nesteytettiin ja laitettiin antibiootille, samoin siitä otettiin ulostenäyte. Eläinlääkäri jätti myös Eijalle nestepusseja, jotta hän voi nesteyttää itse vasikkaa nahan alle ja helpottaa siten sen oloa. Nesteytyksen ja antibioottihoidon ansiosta Etna alkaa hiljalleen toipua ja ruoka maistua. Noin viikossa se on lähes entisellään. Tällä välin myös ulostenäytteiden tulokset ovat saapuneet ja niistä löytyy syy kuolemiin ja sairastumisiin: Rotavirus. Myös kahden näennäisesti terveen vasikan ulosteesta on löytynyt tuo sama

Eija nesteytti vasikkaa nahan alle eläinlääkärin jättämien ohjeiden ja lääkkeiden avulla.

virus, mutta ne ovat selvinneet ilman suurempia oireita. Liekö syynä ollut vasikoiden vanhempi ikä ja suurempi koko? Sairastuneiden eläinten ”tehohoito” jatkui noin viikon verran ja koko ajan oli päällä hirveä huoli siitä, että joku sairastuu pahemmin ja kuolee. Tuo aika oli rankkaa, kun vasikoiden juotto vei aikaa ja oli takkuista. Eläinlääkäri antoi Eijalle tukihoitovinkin, jonka mukaan vasikoita juotettiin neljästi päivässä 2,5 litran annoksin, joka sisälsi 2 litraa juomarehujuomaa + 0,5 litraa ternimaitoa. Lisäksi tarjolla

Vauhkon Etikka ja Esanssi silloin, kun kaikki oli vielä hyvin.

oli tietenkin vettä ja lisäksi vasikkasuolajuomaa. Mahan tasapainoa parannettiin myös maitohappobakteereilla. Näiden sairastumisien ja kuolemien jälkeen tilanne rauhoittui. Uusia syntyviä vasikoita ei enää laitettu lähellekään sairastuneita vasikoita, vaan niille järjestettiin karsinat toisaalta navetasta. Kaikki vasikkakarsinat pestiin ja desinfioitiin ja jokaiselle vasikalle nimettiin oma tuttiämpäri, josta muut eivät juoneet. Kun ilmat lämpenivät, laitettiin kaikki vasikat ulos. Kesän aikana vasikkakarsinat pestiin ja desinfioitiin perusteellisesti, eikä niihin laitettu vasikoita ennen seuraavaa syksyä. Tämän jälkeen vasikoiden tilanne on ollut rauhallinen, eikä uusia sairastumisia ole tullut. Kaikkiin vasikoiden terveyteen liittyviin tilanteisiin reagoidaan nopeasti ja eläinlääkärin kutsumisessa ei viivytellä. Nyt nuo pari vuotta sitten rotaviruksen sairastaneet eläimet ovat tiineitä hiehoja. Eija arvioi, että ne ovat jääneet kasvussa hieman jälkeen ikätovereitaan, mutta ovat muuten ihan kelpo eläimiä. Teksti Saija Räikkönen Kuvat Eija Räikkönen

1/2011

Ayrshire-lehti

Tulevaisuuden den geenit käytössäsi öss jo tänään!

GenVikPLUS-sonnit ovat nuorsonnien parhaimmisto ja niitä käytetään myös sonninisinä. Jälkeläisarvosteltua valiosonnia alemman arvosteluvarmuuden takia yhteen yksittäiseen GenVikPLUS-sonniin ei kannata ihastua.

Katso ajankohtainen GenVikPLUS-lista Faban kotisivuilta www.faba.ﬁ

Ayrshire-lehti

1/2011

Laatulehmien lista

ALL STARS

Ayrshirekasvattajat julkaisee tästä eteenpäin All Stars -laatulehmien listan kerran vuodessa Ayrshire-lehden kevään numerossa. Listalle pääsevät vähintään luokitustuloksen AF GP-80 saaneet lehmät, joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 9500 kg maitoa. Lehmät listataan paremmuusjärjestyksessä luokitustuloksittain tuotoksen perusteella. Eläin voi parantaa asemiaan listalla saamalla paremman luokitustuloksen tai lypsämällä paremman 305 päivän tuotoksen. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajan tulee itse huolehtia lehmien tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, lehmä putoaa pois listalta. All Stars -lehmien tiedot toimitetaan Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com tai puh 050 525 6109.

ALL STARS - LAATULEHMÄT 1/2011 Luoki- tus Eläin Isä

Paras 305 pv tuotos

Lakt. Omistaja

EX 91-2E Bäckens Komålen Stjärna Komålen ET 10227 – 4,37 – 4,11 3. Laiholahti Laura ja Jouko EX 90-4E Rannan Pretevä Cornelius 10031 – 3,96 – 3,22 6. Koljonen Aaro ja Mirja EX90-2E Saga Trident 11601 – 3,70 – 3,29 4. Ahonkivi Olavi EX 90 Kuortin Tilli Jerry 10897 – 4,28 – 3,51 3. Laiholahti Laura ja Jouko EX 90 Joukolan Viennetta Calimero 9644 – 3,70 – 3,44 2. Laiholahti Laura ja Jouko VG 88 AT. Tunkki Jerry 9984 – 4,21 – 3,53 2. Tanner Jyri ja Tia VG 88 Rannan Tityy Ice Man 9793 – 4,03 – 3,53 4. Koljonen Aaro ja Mirja VG 87 Tiffany Ice Man 12002 – 4,04 – 3,62 2. Lemola Niina ja Pekka VG 87 Joukolan Vaavikki Calimero 11982 – 4,00 – 3,31 2. Laiholahti Laura ja Jouko VG 87 Lagace Iceman Model ET Ice Man 10730 – 4,24 – 3,22 3. Tanner Jyri ja Tia VG 86 Hjärterum Rosetti ET Cornelius 12155 – 3,78 – 3,30 5. Laiholahti Laura ja Jouko VG 86 Kuortin Paprika Pardner 11821 – 3,65 – 3,54 4. Ahonkivi Olavi VG 86 Rounion Beliissa Heligo 11676 – 3,60 – 3,21 3. Ahonkivi Olavi VG 86 Lunden Romeo Tometta Romeo 11057 – 4,04 – 3,42 3. Laiholahti Laura ja Jouko VG 86 HH. Täällä Medalist 10633 – 3,94 – 3,55 3. Huitti Hannu ja Ranta Mikko VG 86 Rounion Romeo Saga Valentine Romeo 10361 – 3,99 – 3,42 2. Ahonkivi Olavi VG 86 Rounion Ulma ET Copper 9558 – 3,41 – 3,18 3. Laiholahti Laura ja Jouko & Suutari Pekka VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85

Uusi-Suon Sherry Omena Joukolan Pirtelö Lunden Jerry Tometta Ylihaaviston Riemu Yli-Hynnilän Uppsala Rasilan Suffeli Majaniemen Unelma Ylihaaviston Uutinen Mukkalan Uhkea Rounion Unihiekka Kildare Upsider ET Rounion Ripken Saga Sabelle

Jerry Pirkkulan Intressi Pardner Jerry Jerry Conn Pekkolan Ponteva Copper Miqur Purolan Orkko Copper Conn Ripken

14278 – 4,28 – 3,22 12792 – 4,03 – 3,38 12121 – 3,44 – 3,27 12016 – 4,42 – 3,39 11901 – 4,76 – 3,37 11803 – 4,30 – 3,41 11728 – 3,73 – 3,21 11712 – 3,44 – 3,14 11628 – 3,90 – 3,22 11294 – 3,83 – 3,65 11073 – 3,12 – 3,11 10943 – 4,13 – 3,30 10893 – 3,52 – 3,41

4. 4. 5. 3. 4. 2. 4. 3. 3. 2. 3. 2. 2.

Suutari Pekka Teiskonlahti Heli ja Antti Laiholahti Laura ja Jouko Ahonkivi Olavi Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Koljonen Aaro ja Mirja Viitanen Seija ja Hannu Teiskonlahti Heli ja Antti Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Mukkala Piia ja Sami Ahonkivi Olavi Nousiainen Pirjo Ahonkivi Olavi

1/2011

Ayrshire-lehti

VG 85 Rasilan Vernissa Rounion Danesco 10823 – 3,99 – 3,40 2. Viitanen Seija ja Hannu VG 85 AT. Tuurre Pardner 10804 – 3,79 – 3,35 3. Tanner Jyri ja Tia VG 85 Lagace Iceman Diamond ET Ice Man 10750 – 4,81 – 3,39 3. Viitanen Seija ja Hannu VG 85 Uusletti Koivulan Sukkela 10704 – 4,16 – 3,55 2. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo VG 85 Siideri Valkaman Laiva 10701 – 3,96 – 3,18 4. Pakkala Rauni ja Jarmo VG 85 Hjärterum Roselee ET Cornelius 10655 – 4,00 – 3,25 2. Kallio Merja VG 85 Rannan Ultima Pardner 10559 – 3,85 – 3,56 2. Koljonen Aaro ja Mirja VG 85 Visserdale Sheila Calimero 10556 – 4,06 – 3,13 2. Koljonen Aaro ja Mirja VG 85 Kuorikosken Unna Karamilk 10436 – 5,27 – 3,76 2. Kuorikoski MTY VG 85 Lunden Ice Man Tometta Ice Man 10254 – 3,59 – 3,18 3. Suutari, Ahonkivi VG 85 Usva Tyrisevän Miqur 10185 – 3,9 – 3,52 2. Järvenkylä Reiska VG 85 AT. Umba Jerry 9977 – 4,25 – 3,63 2. Tanner Jyri ja Tia VG 85 Rounion Yrtti Romeo 9682 – 3,28 – 3,53 1. Ahonkivi Olavi VG 85 Rannan Fani Calimero 9649 – 4,56 – 3,37 2. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika VG 85 Tuike Jerry 9550 – 3,09 – 3,08 5. Kaappola Mauri ja Merja GP 84 Laurikaisen Rupla Kangassalon Kelli 16239 – 3,67 – 3,18 5. Suutari Pekka GP 84 Ylihaaviston Talvikki Tyrisevän Miqur 13651 – 3,83 – 3,30 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 84 Kurhilan Ura McCornic Nelson 12366 – 3,77 – 3,15 2. Kallio Merja GP 84 Haralan Pikatsu Charlot 12291 – 3,67 – 3,26 3. Huitti Hannu ja Ranta Mikko GP 84 Ylihaaviston Silla Heligo 11680 – 4,14 – 3,35 5. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 84 Kyytselän Tasha Jerry 11614 – 3,19 – 3,59 3. Ylimäki Susanna ja Jari GP 84 Rannan Tettiina Jerry 11474 – 4,55 – 3,22 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 84 Ojalan Valimero Calimero 11426 – 3,05 – 3,11 2. Ahonkivi Olavi GP 84 Ylihaaviston Unnukka Conn 11325 – 4,42 – 3,43 3. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 84 Toikan Rosee Kivimäen Okko 11256 – 3,86 – 3,25 4. Toikka Hannu ja Tiina GP 84 Kuorikosken Visiitti Trident 11120 – 3,64 – 2,58 2. Kuorikoski MTY GP 84 Pakasen Valkovuokko Copper 10653 – 4,06 – 3,20 2. Pakkasmaa Pauliina GP 84 AT. Vedenneito Calimero 9857 – 4,56 – 3,61 2. Tanner Jyri ja Tia GP 84 Hjärterum Rojal ET Cornelius 9807 - 4,69 - 3,70 3. Toikka Hannu ja Tiina GP 84 Rounion Saga Usgada ET Conn 9779 – 4,56 – 3,99 2. Kuorikoski MTY GP 83 Rubin B Jurist 13068 – 3,77 – 3,39 3. Tammenpään mty GP 83 Joukolan Urrican Heligo 12295 – 3,94 – 3,37 3. Laiholahti Laura ja Jouko GP 83 Rannan Uraliisa Jerry 11464 – 4,02 – 3,35 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 83 Kurhilan Viikuna Conn 11197 – 4,38 – 3,45 2. Kallio Merja GP 83 Usva Jerry 11051 – 4,20 – 3,54 3. Lemola Niina ja Pekka GP 83 Ylihaaviston Tähti Jerry 10668 – 4,36 – 3,59 3. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 83 Majaniemen Tilli Pat Laro 10597 – 4,54 – 3,42 3. Teiskonlahti Heli ja Antti GP 83 Glen Malcolm Valory ET Conn 10541 – 4,47 – 3,18 2. MTY Tikka GP 83 Rounion Hjärta Ylisma Rounion Uno 10422 – 4,47 – 3,40 1. Ahonkivi Olavi GP 83 Bäckens Karamilk Olga Karamilk 10348 – 4,13 – 3,45 3. Änkö Sari ja Ari GP 83 Vanilla Calimero 10340 – 4,39 – 3,56 1. Rönkkö Nina ja Mikko GP 83 Urania Conn 10284 – 4,28 – 3,35 1. Tammenpään mty GP 83 Ulappa Pohjolan Sana 10201 – 4,23 – 3,57 3. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 83 Uusi-Suon Dirlandaa Jerry 9990 – 4,35 – 3,43 2. Ahonkivi, Laine GP 83 Unelma Tyrisevän Miqur 9982 – 4,46 – 3,72 2. Kinnunen Jukka ja Katri GP 83 Hakamaan Vanu Copper 9930 – 4,18 – 3,79 1. Hakamaa Heli ja Asko GP 83 Rannan Pramea Pardner 9926 – 3,93 – 3,09 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 83 Rounion Uliissa Special K 9729 – 3,72 – 3,19 2. Ahonkivi Olavi GP 83 Ylihaaviston Ypäjä Dilligent 9592 – 4,38 – 3,46 1. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 83 Karhilan Ferry Jerry 9507 – 4,47 – 3,24 2. Suutari Pekka GP 82 Taivalmäen Tuutikki ET Lammin Life 13 750 – 3,54 – 3,27 3. Taivalmäki Susanna ja Asko GP 82 Pakasen Tiramisu Jerry 13615 – 4,15 – 3,41 4. Pakkasmaa Pauliina GP 82 Venla Tyrisevän Miqur 12687 – 4,47 – 3,70 3. Rönkkö Nina ja Mikko GP 82 Rounion Timjami Ripken 12638 – 3,43 – 2,81 2. Ahonkivi Olavi

Ayrshire-lehti

1/2011

GP 82 AT. Saavi Kildare Oliver ET 12517 – 3,89 – 3,42 3. Tanner Jyri ja Tia GP 82 Pukaralammin Uliina Galant 12449 – 4,14 – 3,46 3. Pukaralammi Raila ja Pertti GP 82 Vanilja Orraryd 12088 – 4,20 – 3,76 2. Suutari Pekka GP 82 Kuortin Piparminttu Billy 12068 – 3,52 – 2,99 3. Kuortti Raimo ja Terhi GP 82 Ulster Peterslund 11623 – 4,10 – 3,44 3. Nieminen Nina GP 82 Hjärta 240 Cornelius 11326 – 4,44 – 3,17 4. Ahonkivi Olavi GP 82 Rounion Pardner Saga Pardner 11324 – 3,50 – 3,32 3. Ahonkivi Olavi GP 82 Kuorikosken Upsiideri Copper 11123 – 3,89 – 2,76 3. Kuorikoski MTY GP 82 Vanessa Skychief 11022 – 4,70 – 3,17 2. Lemola Niina ja Pekka GP 82 Karhilan Utuliina ET Lindero 10971 – 4,26 – 3,66 2. Suutari Pekka GP 82 Rommi Volage 10928 – 4,75 – 3,40 2. Lemola Niina ja Pekka GP 82 Joukolan Usa Volage 10747 – 3,93 – 3,30 3. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Faucher Femina ET Conn 10672 – 4,11 – 3,31 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Rasilan Uniflo Hjärterum Rardner ET 10561 – 4,16 – 3,46 3. Viitanen Seija ja Hannu GP 82 Rasilan Ulpu Conn 10543 – 5,20 – 3,33 2. Viitanen Seija ja Hannu GP 82 Rannan Ulke Jerry 10534 – 4,75 – 3,28 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 82 Uutinen Kellcrest Resident ET 10435 – 4,02 – 3,13 3. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 82 Kurhilan Valeriaana ET Trident 10414 – 4,30 – 3,45 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Lallin Uranium Copper 10398 – 3,78 – 3,31 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Kuortin Saldo Peterslund 10363 – 4,46 – 3,99 3. Kuortti Raimo ja Terhi GP 82 Karhilan Fiona Trident 10296 – 4,42 – 3,67 2. Suutari Pekka GP 82 AT. Tossi Peterslund 10201 – 4,19 – 3,46 3. Tanner Jyri ja Tia GP 82 Paakkosen Ilona Mäkelän Ulaus 10067 – 3,98 – 3,17 7. Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi GP 82 Ullevi Asmo Raippe 10043 – 4,26 – 3,38 3. Pakkala Rauni ja Jarmo GP 82 Uhtua Lindero 9989 – 5,60 – 3,40 3. MTY Tikka GP 82 Unella Conn 9760 – 4,66 – 3,53 3. Kaappola Mauri ja Merja GP 82 Pakasen Umur Copper 9588 – 4,03 – 3,33 3. Pakkasmaa Pauliina GP 81 ASMO Upea ET Tyrisevän Miqur 13176 – 3,79 – 3,61 3. Suutari Pekka GP 81 Joukolan Tuulantei Joukolan Panos 12566 – 3,08 – 3,12 1. Laiholahti Laura ja Jouko GP 81 AT. Seastar Kangassalon Kelli 12479 – 4,00 – 3,51 4. Tanner Jyri ja Tia GP 81 Kyytselän Sherry Jerry 12072 – 4,51 – 3,20 2. Pietikäinen Tiina ja Hannu GP 81 Kuortin Ullakko Copper 11986 – 3,96 – 3,37 2. MTY Tikka GP 81 AT. Tähti Suontaan Jehta 11436 – 4,49 – 3,59 3. Tanner Jyri ja Tia GP 81 Alhaisten Soilikki Galant 11219 – 4,47 – 3,09 4. Rautio Salla GP 81 Alhaisten Serena Galant 11213 – 4,00 – 3,90 3. Kuorikoski MTY GP 81 Jakolan Upner Pardner 10905 – 3,84 – 3,32 2. Suutari Pekka GP 81 Pulma Korkekummun Ivar 10840 – 4,56 – 3,40 7. Taivalmäki Susanna ja Asko GP 81 Unelma Conn 10766 – 4,27 – 3,47 3. Mty Rauhamaa GP 81 Vahti Rannan Toveri 10495 – 4,23 – 3,74 1. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 81 Pakasen Viivi Special K 10359 – 4,05 – 3,30 2. Pakkasmaa Pauliina GP 81 Tupamäen Venla Romeo 10345 – 3,44 – 3,32 2. Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu GP 81 Hjärterum Billy Betsy Billy 10288 – 3,65 – 3,16 2. Viitanen Seija ja Hannu GP 81 Kataran Topas Trident’s Lot 10094 – 3,42 – 2,90 3. Ahonkivi Olavi GP 81 Ultimathule Kallioisen Pelle 10067 – 3,64 – 3,88 3. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 81 Kurhilan Vanilla Conn 10066 – 4,35 – 3,57 2. Kallio Merja GP 81 Pukaralammin Ustrimma Copper 9933 – 2,99 – 3,34 2. Pukaralammi Raila ja Pertti GP 81 AT. Rossi Pardner 9898 – 3,91 – 3,27 3. Tanner Jyri ja Tia GP 81 Kuortin Basilika Billy 9702 – 3,99 – 3,26 3. Kuortti Raimo ja Terhi GP 81 Tuisku Kellcrest Resident ET 9666 – 5,09 – 3,68 2. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 81 Uusi-Suon Whisky Copper 9663 – 3,20 – 3,15 2. Ahonkivi, Laine GP 81 AT. Uija Sunside Sherifi 9640 – 3,85 – 3,37 2. Tanner Jyri ja Tia GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Alhaisten Shirley Sherry Timantti Uska

Pardner Jerry Tyrisevän Miqur Asmo Sortti

14808 – 3,36 – 3,09 13607 – 4,48 – 3,56 13192 – 3,45 – 3,34 13061 – 3,59 – 3,59

2. 5. 2. 3.

Matinolli Markku ja Erkki Tammenpään mty Tammenpään mty Mty Rauhamaa

1/2011

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Ayrshire-lehti

Pakasen Tähkä Kuortin Tattari Taivalmäen Onnenpotku Rounion Ulama Paakkosen Rumpangel Unilma Joukolan Useful AT. Ripsa Rasilan Touche Unelma Kiran Fantastic Ice Ylihaaviston Tuulantei Utu Kaappolan Tiktak Tupamäen Fazeriina Uusi-Suon Uuttera Majaniemen Upea Rounion Chelma Paakkosen Unihiekka Peräpellon Urtica Nikkilän Viulu Rounion Rissa ET Peräpellon Tulikukka Karhilan Ukulele ET Anjalan Ulpikka Haralan Bertta Veri Taivalmäen Ultima Paakkosen Teatheadangel Joukolan Rooma Tupamäen Vilkas Valo Rypsi Ylpeä Uuder Tupamäen Vikkelä Seira Völlykkä Äyskäri Ääri

Tyrisevän Miqur Tyrisevän Miqur Laurilan Ipollo Rounion Salama Pardner Kurhilan Neuman ET Heligo Kangassalon Kelli Hjärterum Rardner ET B Jurist Ice Man Trident Vanha-Variksen Rana Trident Kildare Dupont ET Conn Conn Ice Man Conn Conn Romeo Heligo Lusi-Kottilan Luiro Tyrisevän Miqur Peltomäen Sattami Ristitien Johde Conn Koivulinnan Serry Tyrisevän Miqur Kellcrest Nelson ET Calimero Conn Pardner Rannan Uamu Copper Kildare Dupont ET Lammin Life Pardner Mischief Rannan Uamu

12729 – 3,98 – 3,61 12186 – 3,57 – 3,31 11955 – 3,85 – 3,30 11849 – 3,08 – 3,86 11840 – 4,48 – 3,13 11780 – 4,55 – 3,68 11727 – 4,26 – 3,38 11694 – 3,50 – 3,55 11687 – 4,12 – 3,17 11644 – 4,61 – 3,54 11363 – 4,00 – 3,42 11149 – 5,00 – 3,52 11115 – 4,04 – 3,58 11095 – 3,15 – 3,20 11009 – 3,71 – 3,48 10965 – 3,43 – 3,19 10934 – 4,36 – 3,37 10928 – 4,72 – 3,40 10708 – 4,26 – 3,18 10682 – 4,70 – 3,38 10647 – 3,60 – 3,34 10504 – 4,10 – 3,18 10489 – 4,25 – 3,53 10456 – 3,91 – 3,41 10426 – 4,26 – 3,39 10405 – 3,83 – 3,38 10378 – 4,07 – 3,37 10 318 – 4,58 – 3,20 10230 – 3,69 – 3,21 10171 – 4,06 – 3,33 10144 – 3,96 – 3,33 9931 – 4,50 – 3,48 9905 – 4,14 – 3,38 9845 – 3,80 – 3,41 9817 – 5,01 – 3,33 9777 – 4,12 – 3,50 9736 – 3,27 – 3,25 9667 – 4,89 – 3,43 9529 – 4,24 – 3,21 9507 – 3,87 – 3,38

3. 2. 3. 2. 4. 2. 2. 3. 4. 1. 2. 3. 3. 4. 2. 2. 2. 2. 2. 2. 2. 4. 3. 3. 2. 2. 2. 2. 2. 3. 2. 2. 6. 1. 3. 2. 6. 2. 1. 1.

Pakkasmaa Pauliina Ahonkivi Olavi Taivalmäki Susanna ja Asko Ahonkivi Olavi Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Laiholahti Laura ja Jouko Tanner Jyri ja Tia Viitanen Seija ja Hannu Rönkkö Nina ja Mikko Viitanen Seija ja Hannu Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Mty Rauhamaa Kaappola Mauri ja Merja Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Nousiainen Pirjo Teiskonlahti Heli ja Antti Lemola Niina ja Pekka Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Lemola Niina ja Pekka Kuortti Raimo ja Terhi Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Suutari Pekka Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Kuortti Raimo ja Terhi Mty Rauhamaa Taivalmäki Susanna ja Asko Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Laiholahti Laura ja Jouko Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Ylimäki Susanna ja Jari Mty Rauhamaa Pohjola Anna-Maija ja Tuomo MTY Tikka Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Kaappola Mauri ja Merja MTY Tikka Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Pohjola Anna-Maija ja Tuomo

Muistathan lähettää kestävien lehmien tiedot syksyn lehteä varten! Tiedot tulee lähettää Merja Kalliolle 15.9. mennessä osoitteeseen merja.kallio(a)elisanet.fi Kestävien lehmien tuotosraja on 70 000 kg. Tarvittavat tiedot: lehmän nimi, syntymäaika, poikimakerrat, isä, emä, emänisä, emänemä, elinikäistuotos ja päivämäärä, mihin mennessä tuotos on kertynyt, sekä omistaja. 55

Ayrshire-lehti

1/2011

AYRSHIRE FINLAND 2010 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

AYRSHIRE FINLAND 2010 - VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

Ayrshire Finland 2010 – valokuvakilpailuun osallistui 14 kuvaa, jotka jaettiin kolmeen luokkaan. Kaikki hiehot kilpailivat samassa luokassa. Lehmät jaettiin poikimakertojen mukaan kahteen luokkaan. Sijoitukset ratkaisivat kesän 2010 näyttelyiden tuomarit Miia Kaappola ja Olavi Ahonkivi. Lisa Window – Walkerilta, Alexander McCaigilta ja Jaume Serrabasalta ei saatu vastauksia ja heitä tuurasivat Yves Charpentier ja Lea Järvinen. Sijoitukset laskettiin sijalukupisteiden mukaan. Tuomarit myös valitsivat Championit, varachampionit sekä kunniamaininnan saaneet. Senior Championiksi valittiin St-Martin Yesterday ET, varachampioniksi Joukolan Vohveli ja kunniamaininnan sai Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu. Junior Championiksi valittiin Savinnan Enya, varachampioniksi Joukolan Emmeli ja kunniamaininnan sai Des Prairies Princess. Onnittelut voittajille ja kiitoksia kaikille valokuvakilpailuun osallistuneille!

LUOKKA 1: Hiehot

1. Savinnan Enya i. Visserdale Valtsu ET, e. Uusi-Suon Vanessa AF-GP83, ei. Mc Cornick Nelson. Kasv. ja om. Sanna Savikko. Ikä 7kk.

2. Forever Schoon Elly-Edith ET i. Margot Calimero, e. Forever Schoon Edith 2, ei. Forever Schoon BK Price. Kasv. Forever Schoon Farm, Kanada. Om. Laura ja Jouko Laiholahti. Ikä 7 kk.

3. Des Prairies Princess ET i.Des Chamois Poker,e. Des Prairies Prudam EX-91-3E,ei. Royalcroft Brendan Kasv. ja om. Jani Kivilahti ja Saija Räikkönen. Ikä 4kk.

3. Joukolan Emmeli i. Duo-Star Normandin, e. Uusi-Suon Äppelsider, ei. Don-Sher Hector. Kasv. ja om. Laura ja Jouko Laiholahti. Ikä 9 kk.

5. Palmyra B.Heaven ET i. Galney-EPC Ripken Raven, e. Palmyra Jerry Bethany, ei. Kildare Jerry Kasv. Palmyra Farm, USA. Om. Laura ja Jouko Laiholahti. Ikä 6 kk.

6. Ylihaaviston Etevä i. Blackaddar George, e. Ylihaaviston Yodlaus, ei. Kildare Jerry. Kasv. Anna-Liisa Mäkelä, om. Laura ja Jouko Laiholahti. Ikä 12 kk.

7. Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi i. Margot Calimero, e. Alhaisten Tulppaani AF-VG 85, ei. Kellcrest Ice Man. Kasv. Sanna Savikko ja Petri Pöysä, om. Sanna Savikko. Ikä 16 kk.

1/2011

Ayrshire-lehti

LUOKKA 2: Ensikot

1. Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu AF-GP84 i. Des Chamois Poker, e. Alhaisten Tulppaani AF-VG85, ei. Kellcrest Ice Man. Kasv. Sanna Savikko ja Petri Pöysä, om. Sanna Savikko.

2. HH.AveMarie ET i. Kellcrest He-Man ET, e.Kellcrest Marie Sue ET, ei. Royalcroft Brendan. Kasv. ja om, Hannu Huitti ja Mikko Ranta.

LUOKKA 3: 2-3 kertaa poikineet

3. HH.AdaMarie ET i. Don-Sher Hector, e. HH.Tia MarieSue ET, ei. Woodland V Pardner. Kasv. ja om. Silja Sundell, Hannu Huitti ja Mikko Ranta.

1. St-Martin Yesterday ET i. Visserdale Dilligent, e. St-Martin Evrest ET, ei.Bonnie Brae Heligo. Kasv. St-Martin Farm, Kanada, om. Laura ja Jouko Laiholahti & Hannu Huitti ja Mikko Ranta. Kaksi kertaa poikinut.

VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

8. Palmyra Cali Emelie ET i. Margot Calimero, e. Palmyra Pardner T.S. Bonnie, ei. Woodland V Pardner. Kasv. Palmyra Farm. Om. Hannu Huitti ja Mikko Ranta. Ikä 8 kk.

2. Joukolan Vohveli i. Rounion Danesco, e. Joukolan Risella, ei. Kellcrest Nelson ET. Kasv. ja om. Laura ja Jouko Laiholahti. Kolme kertaa poikinut.

Kuuluvi sorea soitto, kuului kuutehen kylähän. Eik’ ollut sitä otusta, ku ei tullu kuulemahan tuota soittoa suloista, kajahusta kanteloisen. 3. HH.Foxana i. Margot Calimero, e, HH.Toscana, ei. Forever Schoon Special K. Kasv. ja om. Hannu Huitti ja Mikko Ranta. Kaksi kertaa poikinut.

Ayrshire Finland 2011 valokuvakilpailun kutsu julkaistaan Ayrshire-lehdessä 2/2011.

Kalevala

Elämä ei koostu niistä päivistä, jotka ovat menneet, vaan niistä, jotka jäivät muistiin. Kiitos ystävät muistamisesta Lea Järvinen 57

Ayrshire-lehti

1/2011

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Junnut klippauskoulutuksessa Talvinäyttelyssä Innokkaat junnut ovat aiemminkin osallistuneet Sale of Stars -huutokauppaeläinten valmisteluun, mutta tällä kertaa tarjolla olikin enemmän: näyttelyn Junior Handler -tuomari Colin Davidson opetti junnuille näyttelyklippauksen niksejä ja lopputuloksena huutokauppakehään saatiin hienosti valmistellut eläimet.

Torstaina 3.2. aamuyhdeksän aikoihin 11 innokasta junnua kokoontui Sale of Stars -huutokauppaeläinten luona ja koska hyvän klippaustuloksen edellytyksenä on puhdas eläin, 8 myytävää eläintä marssitettiin pesulle ”ammeeseen”, joksi

Seinäjoki Areenalle rakennettua eläinten pesupaikkaa voinee kutsua. Kun kaikki huutokauppaeläimet oli pesty ja huuhdottu huolellisesti, niiden selkäkarvat harjattiin selkärangan suuntaisesti, että ne kuivuttuaan nousisivat paremmin pystyyn.

Junnut aloittivat huutokauppahiehojen siistimisen eläinten pesulla. Kuva Salla Rautio

Junnut työn touhussa. Kuva Salla Rautio

Colin Davidson neuvoo junnuja selkälinjan teossa. Demonstraatiovasikkana Ayrshirekasvattajien kummivasikka Mapleburn Helix ET. Kuva Laura Laiholahti

Salla Rautio tulkkaa junnuille Colin Davidsonin neuvot. Kuva Laura Laiholahti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 58

1/2011

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT Eläinten kuivuessa oli hyvä pitää lounastauko ennen kuin laitettaisiin klipperit surisemaan. Lounaan jälkeen opettajana toiminut brittiläinen Colin Davidson valitsi yhden kuivimmista eläimistä ja näytti esimerkkiä sekä joitakin klippausvinkkejä. Allekirjoittanut toimi tulkkina parhaansa mukaan, vaikka oli kuullut pelotteluja hankalasta skottimurteesta. Seuraavaksi junnut pääsivät pareittain tai kolmestaan tositoimiin klipperien ja hiehojen kanssa, joista osa olikin melkoisia karvaturreja ja kiharakampauksilla varustettuja. Yhdellä eläimellä Colin vielä demonstroi selkälinjan ja mahakarvojen laittamisen. Päivä oli pitkähkö, mutta lopputuloksena oli 8 puhdasta, klipattua ja selkälinjojen viimeistelyä vaille valmista huutokauppaeläintä.

Junnujen hommat eivät kuitenkaan vielä loppuneet tähän, sillä yhdistyksen tarjoaman koulutuksen ehtona oli myös eläimistä ja niiden puhtaudesta huolehtiminen seuraavana päivänä. Vesiä vaihdettiin ja heiniä kannettiin ja eläimet myös pysyivät melko puhtaina, vaikka välillä tuntui olevan vahdit hukassakin... Huutokauppapäivänä yleisö pääsi tekemään tarjouksia viimeisen päälle laitetuista, hienoista eläimistä ja kuuluttaja muisti kiittää junnuja tehdystä työstä. Toivottavasti junnutkin olivat tyytyväisiä klippauskoulutukseen ja käyttävät oppejaan vaikka heti ensi kesän näyttelyissä!

JUNNUTIIMI Junnutiimi vuonna 2011 ovat Salla Rautio ja Kirsi Teiskonlahti. Junnutiimiin voi ottaa yhteyttä kaikissa junnutoimintaan liittyvissä asioissa. Myös palaute ja junnutoimintaan liittyvät ehdotukset ovat tervetulleita. Junnutiimin sähköpostiosoite on junnutiimi@gmail. com. Sallan numero on 050 525 6109 ja Kirsin 040 774 6246. Suomen Ayrshirekasvattajien kotisivujen Ayrshire Foorumissa löytyy oma osionsa junnukeskusteluille. Teimme myös Facebookiin junnuille oman ryhmän: Ayrshire-juniorit. Tervetuloa mukaan!

Salla Rautio

At the Ayrshire Winter Show Finnish Junior Handlers had an opportunity to learn more about how to prepare animals for show. Colin Davidson from Scotland taught them many things about washing and clipping. Colin also judged the junior handler competition at the show. At the same time when learning they also prepared all the Sale of Star animals for the sale. And the sale was a big success, so many thanks to Colin and these keen junior handlers! These skills that those young Ayrshire fans learned will hopefully be useful also in the summer shows. Kuva Pirjo Nousiainen

AF Future muuttuu maksuttomaksi AF Future eli Suomen Ayrshirekasvattajien nuorisoohjelma muuttuu. Se on tarkoitettu kaikille ayrshirejalostuksesta ja maidontuotannosta kiinnostuneille nuorille ja jatkossa se ei enää maksa osallis-

tujille mitään. Mukaan pääsee ilmoittamalla Junnutiimille kiinnostuksensa. Junnut voivat halutessaan tehdä muistiinpanovihkon ja/tai osallistua Lehmän arkea -osioon, jossa Junnutiimi lähettää sähköpostitse

kysymyksiä yhteen lehmään liittyen. AF Futuren osallistujat voivat myös päästä mukaan junnuille järjestettävään ohjelmaan (kuten Talvinäyttelyn klippauskoulutus) ym. ja saada tietoa ajankohtaisista asioista

ja tapahtumista sähköpostitse. Ilmoittautumiset ja muutakin junnutoimintaan liittyvää postia osoitteeseen junnutiimi@ gmail.com.

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 59

Ayrshire-lehti

1/2011

Syksyn 2010 luokituskierros Viime vuoden kolmas ja viimeinen luokituskierros vietiin läpi lokakuun ensimmäisen puoliskon aikana syksyn näyttäessä parhaat puolensa. Kierros päättyi Marttilassa järjestettyyn Ayrshiretapahtumaan, jonka vetonaulana oli Yves Charpentierin pitämä luokitusdemonstraatio sekä tuomarointiharjoitus. Yleisömäärästä päätellen luokitusasiat ja lehmien rakenteen kehittäminen kiinnostavat yhä useampaa karjanomistajaa. Luokituskierroksen viimeisenä päivänä Yves Charpentier saapui Marttilaan, jossa järjestettiin syksyinen Ayrshiretapahtuma. Tärkeänä osana päivän ohjelmaa oli Yvesin pitämä luokitusdemonstraatio, jota seuraamaan oli saapunut runsaslukuinen joukko karjaihmisiä. Näyttää siltä, että demonstraatioita on tarpeen jatkaa edelleenkin aina kun siihen on sopiva tilaisuus, sillä uusien lisäksi monet jo aikaisemmin luokitukseen tutustuneet karjanomistajat haluavat päästä kertaamaan oppimaansa ja kalibroimaan arviointitaitojaan. Lehmän rakenne on äärimmäisen kiinnostava asia, sillä vaikuttaahan se niin monella tavalla sekä eläimen omaan että karjanomistajan elämään karjan parissa. Hyvän rakenteen taloudellista merkitystä lypsykarjan pitämiselle ei voi koskaan liikaa korostaa. 60

Etenkin uutta navettaa suunnittelevien maidontuottajien olisi hyvin tärkeää osata hankkia riittävän hyvärakenteisia eläimiä laajennustarpeeseensa. Uuden navetan toiminnan pyörähtäessä käyntiin vältytään monelta harmilta, jos eläinaines kestää rakenteellisesti eikä eläimiä menetetä turhiin poistoihin. Eläinaines on maidontuottajan tärkein pääoma ja sen kehittymiseen voidaan vaikuttaa sekä AF-luokituksilla että luokitusdemonstraatioista saaduilla opeilla. Yhä enenevä karjanomistajien joukko onkin tämän jo oivaltanut.

Luokituksia toista tuhatta vuonna 2010

Syksyn kierroksella luokitettiin 338 lehmää ja neljä tilasonnia. Kun näihin lukuihin lisätään alkuvuoden kahden ensimmäisen kierroksen luvut,

Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain syksyn kierroksella: Excellent 90-97 Very Good 85-89 Good Plus 80-84 Good 75-79 Good 70-74 Fair 60-69

Kpl - 8 76 137 69 48

% 2,4 22,5 40,5 20,4 14,2

Yhteensä

338

100,0 %

tulee vuoden luokitussaldoksi 1084 lehmää ja 20 tilasonnia. Kunnioitettava määrä AF-luokituksia yhdelle vuodelle! Vielä kun ynnätään tähän se, että jokainen luokituskerta tarkoittaa neuvonnallista tilannetta karjanomistajille, ulottuvat luokituksen vaikutukset paljon laajemmalle kuin arvaisikaan. Luokitustulosten jakautuminen näyttää syksyn osalta melko samanlaiselta kuin viime

vuoden alkupuolella. Yhtään excellentiä ei tosin syksyllä luokitettu, mutta muuten VGja F-tuloksissa ei prosentuaalisesti ole syksyllä suurtakaan eroa edelliseen, näiden väliin jäävät G- ja GP-tulokset sen sijaan eroavat toisistaan. Hienoa on se, että yli 75 pisteen luokituksia oli yli 65 %. Tähän vaikuttanee myös se, että uusissa, etenkin isoissa karjoissa, ei enää lähdetä järjestelmälli-

Yves Charpentier luokitusdemonstraatioyleisön piirittämänä Ayrshiretapahtumassa. Kuva Linda Laiholahti.

1/2011

sesti luokittamaan kaikkia, vaan yleensä vain ne, jotka saavat vähintään 75 pistettä. Joka tapauksessa hyvien (GP:stä ylöspäin) luokitustulosten määrän kasvu kertoo siitä, että karjoissa näitä hyvärakenteisia lehmiä löytyy aina vain enemmän. Karjan rakenteen todellisen kehittymisen näkee aloituksen jälkeen parhaiten luokittamalla jatkossa aina kaikki uudet ensikot.

Sonnilistan kärki vaihtoi paikkojaan

Sonnilistan kärkeen tukevasti kiilannut Lindero nousi uudelleen ykköseksi, kun se sai kaksi uutta GP-tytärtä yhdestä uudesta luokitetusta sekä yhdestä tulostaan nostaneesta. Linderolla ei edelleenkään ole kuin 18 luokitettua tytärtä, mutta jälki on silti vakuuttavaa tuloksella 61 %. Viime listan ykkönen, Hector, on nyt kolmantena edelleen erinomaisella tuloksella 47 % samalla kun luokitettuja tyttäriä tuli 16 lisää. Kakkospaikkaa pitää Dilligent, jolla on 24 luokitettua tytärtä ja tulos 54 %. Dilligentiläistä nuorisoa on tiloilla melko vähän enää kasvamassa, joten sen tytärmäärä tuskin kovin paljoa

Ayrshire-lehti

tuosta lisääntyy, mutta hectorilaisia on edelleen odottamassa ensimmäistä poikimistaan. Ensimmäiset toisen kerran poikineet Hectorin tyttäret näyttävät siltä, että sonni tulee pitämään paikkansa korkealla vielä pitkään. Listan sijoilla 4-8 olevat vanhemmat sonnit Romeo, Pardner, Jerry ja Trident ovat viime kirjoituksissa jääneet vähemmälle huomiolle. Nämä sonnit ovat kuitenkin pitäneet tasaisesti paikkansa listan kärjessä ja jokaisen tulos on 40 % tai parempi. Erityisesti prosenttilukemaa on syytä arvostaa, sillä useimmat näiden sonnien tyttäristä ovat täysin pohjoismaalaisista suvuista. Varmat rakenteen periyttäjät näyttävät toimivan hyvinkin erilaisten lehmien kanssa. Nuoremmista sonneista Poker näyttää jättävän harvinaisen tasaista jälkeä, sillä sen 38 luokitetusta tyttärestä 31 kpl sijoittuu 75–84 pisteen välille ja vain 7 tytärtä on luokitettu 70–74. Poker onkin tällä kertaa ainoa sonni, jolla ei ole yhtään F-luokitettua. Orkko on saanut edellisten tulosten jälkeen parikymmentä uutta luokitettua tytärtä ja nyt sillä on jo kaksi VG-tytärtä

Vuoden 2011 toinen ja viimeinen luokituskierros on

syys-lokakuussa Varaathan luokituksen ajoissa! Tiedustelut ja varaukset Minna Kotilalle, ranta-seppala@suomi24.fi. Lisätietoja myös kotisivuilla www.ayrshire-finland.com/luokitukset. sekä yhteistulos 16 %, mikä on prosenttiyksikön parempi kuin viimeksi. Hyvä saavutus, kun samalla tyttärien määrä on reilusti lisääntynyt. Toinen kiinnostava kotimainen sonni on Kildare Uliver ET (Conn – Jerry), jolla on todella hienoja tyttäriä karjoissa ja viimeisim-

mässä jälkeläisarvostelussa utarerakenneindeksi huikea +134! Uliverin tyttäret ovat vielä nuoria, joten sonni saattaa nostaa sijoitustaan tämänkertaisesta 30 %:sta, kunhan se saa lisää poikineita tyttäriä. Laura Laiholahti

In last year was held three AF-classification rounds and together in year 2010 1084 Ayrshire cows and 20 herd bulls were classified. Third classification round ended in Marttila were Yves Charpentier held AF-classification demonstration which also this time gathered many interested participants. There wasn’t any new Excellents in third round but 8 VG- and 76 Good Plus –results. Now Lindero is again the leader of bull chart and Hector, the previous leader, is in the third place and Dilligent holds the second place.

SONNIKOHTAISET AF CLASS-LUOKITUSTULOKSET paremmuusjärjestyksessä 2004 - kierros 3/2010/ AYRSHIRE Listattuna ovat kaikki ne sonnit, joilla on vähintään 15 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen lukumäärä.

GP tai 90-97 SONNIN NIMI YHT. parempi EX

85-89 VG

80-84 GP

75-79 G

70-74 G

69 tai alle F

Lindero Visserdale Dilligent Don-Sher Hector Covey-Farms Romeo Blackaddar Karamilk Woodland View Pardner Kildare Jerry ET Ardrossan EV Kates Trident Shady Walnut Conn Margot Calimero Forever Schoon Mm Cornelius ET

0 2 0 3 0 7 10 2 12 4 2

11 11 34 14 10 50 46 15 69 38 9

2 5 24 11 8 33 42 16 69 46 11

4 4 8 5 3 28 28 5 45 19 9

1 2 7 7 3 21 15 6 21 12 3

18 24 73 40 24 139 142 45 216 120 35

61% 54% 47% 43% 42% 41% 40% 40% 38% 36% 34%

0 0 0 0 0 0 1 1 0 1 1

Ayrshire-lehti

Birghdale Copper Kellcrest Ice Man ET Covey-Palmyra O. Ripken ET Bonnie Brae Heligo Des Chamois Pat Laro ET Kildare Uliver ET (Conn) Des Chamois Poker (Pardner) Trident’s Lot Lagacé Modem Forever Schoon Special K Roi Galant Mardel Volage ET Vaaralan Aika Hjärterum Rardner ET (Pardner) Ristitien Johde Ruokoniemen Orava (Sköle) Heikkilän Omppu-Limu (Sköle) Kangassalon Kelli Purolan Orkko (Eskil) Tyrisevän Miqur B Jurist K Lens Peterslund Metsäpellon Ino Kantolan Okke (Stensjö) Kildare Oliver ET (Trident) Suontaan Jehta Lars Larsgåd Pärepuusaaren Osandur (Ipollo) Larch Grove Mischief Korkeakummun Ivar Rauhaniemen Ike Asmo Ohitus (Charlot) Botans Kurhilan Neuman ET Gäddnäs Eskil Pulkkalan Priha (Ivar) Vehkalan Kullero Rinteen Onnenpoju (Ivar) Krejstad Wandringeye Lammin Life Sperringe Saukon Joachim Valkaman Laiva Alhaisten Lööperi Pulkkalan Näky Niemelän Ooppium (Ipollo) Laurilan Ipollo Lusi-Kottilan Luiro Vanhatalon Muksu Heikkilän Kingi Hirvivainion Kuopus Lammin Jiffe Haralan Etro Suontaan Nocturno Asmo Nyyrikki ET Koirasalmen Kari Peltosaaren Melli Koiraharjun Lenkki 62

1/2011

123 94 21 57 37 20 38 34 65 39 22 33 15 16 56 28 18 149 140 130 80 28 179 15 15 15 60 42 38 50 41 20 22 25 30 15 15 31 18 16 16 82 19 55 51 50 23 40 35 46 42 37 30 26 25 23 22 21 19 18

33% 33% 33% 32% 30% 30% 29% 29% 28% 28% 27% 21% 20% 19% 18% 18% 17% 16% 16% 15% 15% 14% 13% 13% 13% 13% 12% 12% 11% 10% 10% 10% 9% 8% 7% 7% 7% 6% 6% 6% 6% 5% 5% 4% 4% 4% 4% 3% 3% 2% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0%

0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

5 6 2 4 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 1 0 0 0 2 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

35 25 5 14 11 6 11 10 18 10 6 7 3 3 9 5 3 24 20 18 12 4 23 2 2 2 7 5 4 4 3 2 2 2 2 1 1 2 1 1 1 4 1 2 1 2 1 1 1 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

49 36 4 18 10 8 20 12 31 11 2 9 2 2 15 7 3 33 52 16 24 5 48 8 3 5 16 6 9 25 11 6 4 4 8 6 5 6 4 4 7 20 1 12 19 7 7 10 5 4 6 3 2 4 4 1 2 1 3 3

21 18 4 12 10 5 7 5 15 13 7 10 1 5 10 8 7 35 45 58 25 12 53 1 5 3 15 14 12 16 10 4 5 8 9 4 5 4 10 6 3 14 12 14 9 13 7 14 12 15 12 9 12 4 4 10 10 10 7 3

13 9 6 9 6 1 0 7 1 4 7 7 9 6 21 8 5 57 21 37 19 7 55 4 5 5 22 17 13 4 16 8 11 11 11 4 4 19 3 5 5 44 5 27 21 28 8 15 17 26 24 25 16 18 17 12 10 10 9 12

1/2011

Ayrshire-lehti

Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2011 -tulokset Tuomari Norman Boswall, Kanada SUMMER CALF / KESÄVASIKAT 1.6.-31.7.2010 syntyneet vasikat

1. ROUNION SAGA HABELLE (Rosayre Yeltsin ET x Covey-Palmyra O Ripken ET), Olavi Ahonkivi 2. DES CHAMOIS HOKKUSPOKKUS ET (Don-Sher Hector x Blackaddar BB Kellogg), Sari ja Ari Änkö 3. MOISION HALTI (Kellcrest Professor ET x Bonnie Brae Heligo), Juha Rinkinen 4. MAPLEBURN FIONA ET (Mapleburn Remington ET x Forever Schoon MM Cornelius ET), Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 5. ÄNKÖN HATTIVATTI (Ayr-Phoe Ideostar ET x Kildare Jerry), Sari ja Ari Änkö 6. KUORIKOSKEN HAIDY (Terrace Bank Everest ET x Suontaan Jehta ET), Malla Karhu ja Kimmo Kuorikoski 7. KAAPPOLAN HÄLYMÖLY (BBC YesSir ET x Margot Calimero), Merja ja Mauri Kaappola

Junior Yearling-luokan voittaja Joukolan Heissan, om. Laura ja Jouko Laiholahti. Kuva Tiina Tahvonen 7. KELLCREST HATTIVATTI ET (Des Chamois Poker ET x Shady Walnut Conn) Alli ja Kari Keinänen 8. TAIVALMÄEN HELEENA ET (Des Chamois Poker ET x Kellcrest Ice Man ET), Susanna ja Asko Taivalmäki 9. PETÄISMÄEN HRUMBA (Mapleburn Remington ET x Ojaniityn Rumba), Alli ja Kari Keinänen 10. KALLIOKIELEN HYMY (Palmyra Jerry Bendig ET x Des Chamois Poker ET), Tuija Suominen ja Jouni Lehtonen 11. MAPLEBURN HORTENSIA ET (Mapleburn Remington ET x Forever Schoon MM Cornelius ET ), Minna ja Pasi Kotila & Eija Kodis ja Tapio Vähäsöyrinki

INTERMEDIATE YEARLING / TALVIHIEHOT 1.12.2009 - 28.2.2010 syntyneet hiehot

Summer Calf-luokan voittaja Rounion Saga Habelle, om. Olavi Ahonkivi. Kuva Tiina Tahvonen 8. KOIVISTON HILU (Du Petit Lac Hammer ET x Kangassalon Kelli), Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi 9. ANHALAN ADAM HARRIET (S Adam x Luoma-Tokoin Sepi), Kari Nissilä 10. HH HIPATSU ET (Des Prairies Potter x Charlot), Terhi ja Raimo Kuortti 11. RANTA-SEPPÄLÄN HOLMENKOLLEN (BBC YesSir ET x Rounion Salama ET), Minna ja Pasi Kotila 12. ASMO HORSMAN ET (A Linné x Asmo Pohatta ET), Jorma Sillanpää

1. TAIVALMÄEN ERIKISSA (Ayr-Phoe Ideostar ET x Margot Calimero), Susanna ja Asko Taivalmäki 2. DES PRAIRIES PRINCESS ET (Des Chamois Poker ET x Royalcroft Brendan), Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 3. KURHILAN POT EVIITTA (Des Prairies Potter x Hirvivainion Kuopus), Merja Kallio

JUNIOR YEARLING / KEVÄTHIEHOT 1.3-31.5.2010 syntyneet hiehot

1. JOUKOLAN HEISSAN (Beau Lac Nemo ET x Kildare Darude ET), Laura ja Jouko Laiholahti 2. MARGOT HARRIET ET (Blackaddar BB Kellogg x Margot Lorenzo), Pirjo Nousiainen 3. MAJANIEMEN HOPEASARA (Beau Lac Nemo ET x Des Chamois Pat Laro), Heli ja Antti Teiskonlahti 4. ÄNKÖN HALTIATAR (Rosayre Yeltsin ET x Kellcrest Ice Man ET), Sari ja Ari Änkö 5. MAJANIEMEN HYASINTTI (Don-Sher Hector x Ruokoniemen Orava), Heli ja Antti Teiskonlahti 6. KOIVISTON HAVINA (Blackaddar George x Sipilän Poclain), Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi

Intermediate Yearling-luokan voittaja Taivalmäen Erikissa, om. Susanna ja Asko Taivalmäki. Kuva Tiina Tahvonen

Ayrshire-lehti

1/2011

Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2011 4. KURHILAN POT EMPIIRE (Des Prairies Potter x Margot Colargol), Merja Kallio 5. KILDARE HALTI ET (Des Chamois Poker ET x Ardrossan K Trident), Pirjo Nousiainen 6. HILLA (Ayr-Phoe Ideostar ET x Asmo Opallo ET), Anna-Mari ja Tuomo Torttila 7. NINAN HILURIINA (Ayr-Phoe Ideostar ET xMargot Calimero), Nina Nieminen 8. KORKIAKOSKEN HOT MODEL ET (Margot Calimero x Labrie Wilton ET), Anu ja Jari Ahlholm 9. KUORTIN HABANERA (La Sapiniere Cacylite ET x Ristitien Johde), Terhi ja Raimo Kuortti 10. FOREVER SCHOON ELLY-EDITH ET (Margot Calimero x Forever Schoon BK Price), Laura ja Jouko Laiholahti 11. BONNIE BRAE CONN EMPIRE ET (Shady Walnut Conn x Woodland V Pardner), Seija ja Hannu Viitanen 12. KILDARE HALLOWEEN ET (Des Chamois Poker ET x Ardrossan K Trident), Malla Karhu ja Kimmo Kuorikoski 13. MAJANIEMEN ELISABETH (Ayr-Phoe Ideostar ET x Ardrossan K Trident), Heli ja Antti Teiskonlahti 14. AROLAN ENNA (Larch Grove Mischief x Shady Walnut Conn), Inkeri ja Jyrki Ahola 15. PÄIVÖLÄN HELMIMONA ET (Shady Walnut Conn x S K Medalist ET), Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 16. SAVINNAN ENYA (Visserdale Valtsu ET x McCornic Nelson ET), Sanna Savikko 17. KALLIOKIELEN HETA (Blackaddar George x Kildare Jerry), Tuija Suominen ja Jouni Lehtonen 18. MAJANIEMEN HILLA (Ayr-Phoe Ideostar ET x Vaaralan Aika), Heli ja Antti Teiskonlahti

Summer Yearling-luokan voittaja Kurhilan Sher Ellen, om. Merja Kallio. Kuva Tiina Tahvonen 4. ROSAYRE EMILY ET (Blackaddar BB Kellogg x Woodland View Willy3 ET), Pirjo Nousiainen 5. ARO-TANNERIN EASHA (Lagace Ristourn x Shady Walnut Conn), Tia ja Jyri Tanner 6. LAGACE BBB ENDIE ET (Des Chamois Poker ET x Blackaddar BB Kellogg), Malla Karhu ja Kimmo Kuorikoski

JUNIOR & 2-YEAR OLD HEIFERS / 2-VUOTIAAT HIEHOT 1.12.2008 - 31.5.2009 syntyneet hiehot

1. MAJANIEMEN EKSTAASI (Des Prairies Potter x Birghdale Copper), Heli ja Antti Teiskonlahti 2. KORKIAKOSKEN HECTOR EVENING ET (Don-Sher Hector x Labrie Wilton ET), Anu ja Jari Ahlholm 3. JÄRVENTAUSTAN ELOVENA (Des Chamois Poker ET x S K Medalist ET) Pirjo Nousiainen 4. KUUSINIEMEN REMINGTON MODALINE EVELINE (Mapleburn Remington ET x Birghdale Tradition ET), Eliisa ja Martti Kumpula 5. BONNIE BRAE REMI ELLIE ET (Mapleburn Remington ET x Forever Schoon BK Price), Anu ja Jari Ahlholm 6. RONDE REMINGTON JULIETTE EVETTE ET (Mapleburn Remington ET xCovey-Farms Romeo), Eliisa ja Martti Kumpula 7. PÄIVÖLÄN EROTICA (Ardrossan K Trident x Forever Schoon Special K), Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 8. SAVINNAN & UUSI-SUON ENKELINSIIPI (Margot Calimero x Kellcrest Ice Man ET), Sanna Savikko 9. HH EIDAMARIE ET (Lagace Ristourn x Woodland V Pardner), Hannu Huitti ja Mikko Ranta

Senior Yearling-luokan voittaja Rannan Ehtoo, om. Mirja ja Aaro Koljonen. Kuva Tiina Tahvonen SENIOR YEARLING / SYYSHIEHOT 1.9-30.11.2009 syntyneet hiehot

1. RANNAN EHTOO (Ayr-Phoe Ideostar ET x Kellcrest Professor ET), Mirja ja Aaro Koljonen 2. KORKIAKOSKEN HECTOR EVERYTHING ET (Don-Sher Hector x Labrie Wilton ET), Anu ja Jari Ahlholm 3. RANNAN PIAF (Kellcrest Lucas ET x Margot Calimero), Inkeri ja Jyrki Ahola 4. HIRVITARHAN EX-MISSI (Des Prairies Potter x Tyrisevän Miqur), Inkeri ja Jyrki Ahola

SUMMER YEARLING / KESÄHIEHOT 1.6-31.8.2009 syntyneet hiehot

1. KURHILAN SHER ELLEN (Blackaddar Sherlock x Forever Schoon MM Cornelius ET), Merja Kallio 2. FAUCHER OPA POKER EVIITTA (Des Chamois Poker ET x Faucher Loto ET), Olavi Ahonkivi 3. KUUSELAN EXOTICA ET (Des Chamois Poker ET x Shady Walnut Conn), Anna-Mari ja Tuomo Torttila

Junior & 2-year old heifers- luokan voittaja Majaniemen Ekstaasi, om. Heli ja Antti Teiskonlahti. Kuva Tiina Tahvonen

1/2011

Ayrshire-lehti

Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2011 10. FAUCHER POKER LAHJA ET (Des Chamois Poker ET x P-B Trident’s Lot), Tiina ja Keijo Harju-Keturi

Merja Kallio 7. ROUNION CONN SAGA WIOLETTE (Shady Walnut Conn x Woodland V Pardner), Olavi Ahonkivi 8.ROSAYRE ASSI-REGAN ET (Blackaddar BB Kellogg x Wooland View Willy3 ET), Laura ja Jouko Laiholahti 9. KUORIKOSKEN YAFFA (Yellow Briar Journeyman x Shady Walnut Conn), Malla Karhu ja Kimmo Kuorikoski 10. KOIVULINNAN YÖLINTU (Kildare Uliver ET x Roi Galant), Juha Rinkinen 11. RONDE CONN CATHERINE ET (Shady Walnut Conn xCovey-Farms Romeo ET), Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 12. ARO-TANNERIN ALIVER (Kildare Uliver ET x Rounion Pietari), Tia ja Jyri Tanner 13. YTTERBIUM (Kildare Conn Uho ET x Rokkilan Nurmi), Anna-Mari ja Tuomo Torttila

2 Year old cows-luokan voittaja Kurhilan Rem Anis, om. Merja Kallio. Kuva Tiina Tahvonen 2 YEAR OLD COWS / 2-V LEHMÄT 1.9.2008 - 28.2.2009 syntyneet lehmät

1. KURHILAN REM ANIS (Mapleburn Remington ET x Bonnie Brae Nolan ET), Merja Kallio 2. RONDE REMINGTON JULIETTE ANETTE ET (Mapleburn Remington ET x Covey-Farms Romeo ET), Eliisa ja Martti Kumpula 3. KORKIAKOSKEN REMI AMELIE (Mapleburn Remington ET x Birghdale Copper), Anu ja Jari Ahlholm 4. LASHBURN MODEM AVON ET (Lagace Modem ET x S K Medalist ET), Anu ja Jari Ahlholm 5. ASTERI (Andersta 1967 x Margot Calimero), Anna-Mari ja Tuomo Torttila

4 Year old cows-luokan voittaja Rasilan Cal Pirpana, om. Seija ja Hannu Viitanen. Kuva Tiina Tahvonen 4 YEAR OLD COWS / 4-V LEHMÄT 1.9.2006 - 31.8.2007 syntyneet lehmät

1. RASILAN CAL PIRPANA (Margot Calimero x Woodland V Pardner), Seija ja Hannu Viitanen 2. RASILAN YEWEL (Blackaddar Karamilk x Kellcrest Ice Man ET), Seija ja Hannu Viitanen 3. ÄNKÖN YLHÄISYYS ET (Birghdale Copper x Kellcrest Ice Man ET), Sari ja Ari Änkö 4. DU PETIT PONT JERRY VICTORIA ET (Kildare Jerry x Royalcroft Brendan), Anu ja Jari Ahlholm 5. VISSERDALE SHEILA (Margot Calimero x Forever Schoon MM Cornelius ET), Mirja ja Aaro Koljonen

3 Year old cows -luokan voittaja Des Prairies Angnesia ET, om. Olavi Ahonkivi. Kuva Tiina Tahvonen 3 YEAR OLD COWS / 3-V LEHMÄT 1.9.2007 - 31.8.2008 syntyneet lehmät

1 .DES PRAIRIES ANGNESIA ET (Kildare Jerry x Blackaddar BB Kellogg), Olavi Ahonkivi 2. JOUKOLAN AMARETTO (Kellcrest He-Man ET x Covey-Farms Romeo ET), Laura ja Jouko Laiholahti 3. FAUCHER JERRY LEITHA ANNABELLA ET (Kildare Jerry x Woodland V Pardner), Eliisa ja Martti Kumpula 4. HH ADAMARIE (Don-Sher Hector x Woodland V Parder), Hannu Huitti ja Mikko Ranta 5. SAVINNAN & UUSI-SUON ALPPIRUUSU (Des Chamois Poker ET x Kellcrest Ice Man ET), Sanna Savikko 6. TERRACE BANK YYTERI ET (Birghdale Copper x Woodland V Pardner),

5 Year old cows-luokan voittaja Rounion Romeo Saga Valentine, om. Olavi Ahonkivi. Kuva Tiina Tahvonen

Ayrshire-lehti

1/2011

Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2011 5 YEAR OLD COWS / 5-V LEHMÄT 1.9.2005 - 31.8.2006 syntyneet lehmät

1. ROUNION ROMEO SAGA VALENTINE (Covey-Farms Romeo ET x Ardrossan K Trident), Olavi Ahonkivi 2. ROUNION VERONA (Kildare Darude ET x Des Chamois Pat Laro), Eliisa ja Martti Kumpula 3. RASILAN VITJA (Covey-Farms Romeo ET x Forever Schoon MM Cornelius ET), Seija ja Hannu Viitanen 4. RANNAN VIIKUNA (Hjärterum Rardner ET x Des Chamois Pat Laro), Mirja ja Aaro Koljonen

Kasvattajaluokan voittaja Rounion Ayrshire eläimillä Rounion Wiennetta, Rounion Valentine ja Rounion Verona, om. Olavi Ahonkivi. Kuva Tiina Tahvonen

MATURE COW / VARTTUNEET LEHMÄT ennen 1.9.2005 syntyneet lehmät

Mature cow-luokan voittaja Lagace Iceman Model ET, om. Tia ja Jyri Tanner. Kuva Tiina Tahvonen

1. LAGACE ICEMAN MODEL ET (Kellcrest Ice Man ET x Ardrossan K Trident), Tia ja Jyri Tanner 2. ARO-TANNERIN USSA (S K Medalist ET x Haralan Etro), Tia ja Jyri Tanner 3. BÄCKENS KM STJÄRNA (Komålen ET x B Jurist), Laura ja Jouko Laiholahti 4. RANNAN TITYY (Kellcrest Ice Man ET x Ketolan Lekari), Mirja ja Aaro Koljonen 5. ALHAISTEN TIMANTTI ET (Covey-Palmyra O Ripken ET x Woodland View Pardner), Eliisa ja Martti Kumpula

Junior Champion Majaniemen Ekstaasi, om. Heli ja Antti Teiskonlahti, Reserve Champion Rounion Saga Habelle, om. Olavi Ahonkivi ja Honorable Mention Joukolan Heissan, om. Laura ja Jouko Laiholahti. Kuva Tiina Tahvonen

1/2011

Ayrshire-lehti

Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2011 JUNIOR CHAMPION: Majaniemen Ekstaasi

RESERVE CHAMPION: Rounion Saga Habelle HONORABLE MENTION: Joukolan Heissan KASVATTAJALUOKKA:

1. Rounio (Wiennetta, Valentine, Verona) 2. Rasila (Cal Pirpana, Yewel, Vitja) 3. Aro-Tanner (Easha, Aliver, Ussa) 4. Savinna (Alppiruusu, Enkelinsiipi, Enya)

Grand Champion Rounion Romeo Saga Valentine, om. Olavi Ahonkivi. Kuva Tiina Tahvonen JÄLKELÄISLUOKKA: (tyttäret)

1. Ronde Romeo Juliette (Ronde Remington Anette ET, Ronde Remingon Evette ET; om. Kumpula) 2. Lombard Dale Icing (Korkiakosken Hector Evening ET, Korkiakosken Hector Everything ET; om. Ahlholm) 3. Alhaisten Tulppaani (Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu, Savinnan & UusiSuon Enkelinsiipi, om. Savikko)

Jälkeläisluokan voittaja Ronde Romeo Juliette, kuvassa tyttäret Ronde Remington Anette ET ja Ronde Remington Evette ET, om. Eliisa ja Martti Kumpula. Kuva Tiina Tahvonen

GRAND CHAMPION: Rounion Romeo Saga Valentine RESERVE GRAND CHAMPION: Rasilan Cal Pirpana HONORABLE MENTION: Des Prairies Angnesia ET

Honorable Mention Des Prairies Agnesia ET, om. Olavi Ahonkivi, Reserve Grand Champion Rasilan Cal Pirpana, om. Seija ja Hannu Viitanen ja Grand Champion Rounion Romeo Saga Valentine, om. Olavi Ahonkivi. Kuva Tiina Tahvonen

Ayrshire-lehti

1/2011

Junior Handler – Ayrshire Winter Show 2011 -tulokset Tuomari: Colin Davidson, Iso-Britannia Luokka 1. 1999 – 2000 syntyneet 1. Aamos Taivalmäki - Savinnan Enya 2. Emma Falin - HH Hipatsu ET 3. Arttu Sillanpää - Asmo Horsman ET 4. Sebastian Tanner - AT Easha

Luokka 2. 1998 syntyneet

1. Siiri-Sofia Lumme - Hattara 2. Iiris Nissilä - Vanhalan AdamHarriet 3. Eero Vanhatalo - Mapleburn Fiona ET 4. Eeva Pohto - Margot Harriet ET 5. Sini Ylönen - HH Hipatsu ET 6. Karoliina Nieminen - Ninan Hiluriina 7. Minttu Pajula - Savinnan Enya 8. Pinja Isosaari - Majaniemen Hopeasara

Luokka 3. 1997 syntyneet

1. Lilli Laiholahti - Moision Halti 2. Oona Taivalmäki - Taivalmäen Erikissa 3. Valtteri Änkö - Änkön Haltiatar 4. Mikael Kumpula - Korkiakosken Hector Everything ET 5. Janica Antila - Änkön Hattivatti

3. Janina Suokas - Margot Harriet ET 4. Meri Nissilä - Hirvitarhan EX-Missi 5. Maiju Pajula - Savinnan Enya 6. Riikka Harju-Keturi - Kaappolan Hälymöly 7. Suvi Mertanen - Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi 8. Anna Lahenmies - Korkiakosken Hector Evening ET 9. Anu Arpiainen - Rannan Piaf 10. Netta Rummukainen - Päivölän HelmiMona ET 11. Heikki Vanhatalo - Faucher Opa Poker Eviitta ET 12. Elias Kumpula - Korkiakosken Hector Everything ET

Luokka 5. 1993-1994 syntyneet

1. Mira Kaappola - Rannan Ehtoo 2. Sannasisko Äijö - Korkiakosken Hector Evening ET 3. Jaakko Nieminen - Ninan Hunaja

Junior Handler –Champion: Mira Kaappola & Rannan Ehtoo

Vara-Champion:

Sannasisko Äijö & Korkiakosken Hector Evening ET

Kunniamaininta:

Aamos Taivalmäki & Savinnan Enya

Luokka 4. 1995-1996 syntyneet

1. Kristiina Kuortti - HH Hipatsu ET 2. Antti Vanhatalo - Des Prairies Princess ET

Showmanship – Ayrshire Winter Show 2011 -tulokset Tuomari: Norman Boswall, Kanada 1. Juho Vanhatalo 2. Eveliina Kumpula 3. Sari Vanhatalo 4. Elina Ahola 5. Sari Änkö 6. Salla Rautio 7. Jenni Suokas 8. Miia Kaappola 9. Sanna Savikko 10. Pirjo Nousiainen 11. Juulia Ahlholm 12. Riina Hosionaho 13. Tia Tanner

Kuva Pirjo Nousiainen

1/2011

Ayrshire-lehti

1/2011

Yhdistyksen ilmoituksia

Tapahtumakalenteri 2011 29.3. 7.-8.4. 14.-15.4. 21.5. 8.-10.6. Vko:lla 24 1.-3.7. 10.7. 12.-14.7. 15.7. 27.8.

Haresfoot Ayrshires huutokauppa, Englanti Yhdistyksen kevätkokous Nivalassa www.ayrshire-finland.com Spring Show, Kanada www.ayrshire-canada.com/en Muurikki näyttely, Otavan koulutila Mikkeli www.etelasavonkarjakerho.com • ilmoittautumiset 20.4. mennessä Pirkanmaan Karjakerho ry:n junnukurssi Hämeen lypsykarjakerhon junnuleiri Farmari Ayrshirepäivä, Pori www.farmari.net Junnu-Yllätys Mäntsälän koulutilalla Varsinais-Suomen Karjakerhon Showmanship-leiri, www.vskarjakerho.com Handler-päivä, Lappeenranta Mustiala Handler 2011, Tammela

Ayrshirekasvattajien satatonnarimerkit Yhdistys myöntää jäsenilleen ansiomerkin jokaisesta ayrshiresatatonnarista. Nouda omasi Ayrshirekavattajien tapahtumista tai yhdistyksen osastolta kesän näyttelyissä.

LIITY JÄSENEKSI Kun haluat liittyä jäseneksi, ota yhteyttä jäsenasioiden hoitajaan Ritva Laaksoon joko sähköpostitse osoitteeseen ritva. laakso@toholampi.fi tai puhelimitse 0400-542 170. Toivomme, että ilmoitat jäsentietoihin kaikki seuraavat tiedot: • Nimi • Sähköpostiosoite • Osoite • Puhelinnumero • Kasvattajanimi (jos sellainen on käytössä) Yhdistyksen jäsenmaksu vuonna 2011 on 70 €. Perhejäsenmaksu on 100 €, jolloin kaikki 18 vuotta täyttäneet ja nimetyt perheenjäsenet ovat jäseniä. Jäsenmaksu sisältää Ayrshire-lehden tilauksen. Alle 18-vuotiaat voivat edelleen osallistua maksutta yhdistyksen toimintaan. Pelkkä Ayrshire-lehden tilaus maksaa 20 €/vuosikerta. Myös lehtitilaukset tehdään Ritva Laaksolle yllä olevaan osoitteeseen. 70

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry pitää kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja voi halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Syntyvät alkiovasikat saavat pääsääntöisesti huuhtelutilan kasvattajanimen. Kasvattajanimi on usein tilan nimi. Jos tilan nimi on kovin yleinen tai nimi on jo käytössä toisella kasvattajalla, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen, jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Salla Rautio, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Salla Rautio, Kataloistentie 338 as 2, 16900 LAMMI e-mail: salla.rautio@gmail.com Kasvattajanimen rekisteröinti: 1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykselle. 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo olevaa kasvattajanimeä. 3. Kasvattajanimeksi ei voi valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen. 4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se, joka ensin ehtii sen rekisteröidä. 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on se, että vähemmän sonneja myynyt vaihtaa nimen. Kasvattajanimen käyttö: 1. Pääsääntöisesti syntyvä vasikka saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on syntymähetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiovasikat saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman kasvattajanimi vasikalle annetaan. Kasvattajanimirekisteri on yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa: www. ayrshire-finland.com > Palaute/Liity/Tilaa > Kasvattajanimirekisteriin ilmoitetut tilat

Tuomarointi- ja Showmanshipoppaat 5e / kpl Tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net Postimaksu lisätään tilauksiin.

1/2011

Ayrshire-lehti

Yhdistyksen ilmoituksia

AYRSHIRE MARKETISTA löydät ayrshire-eläinten sekä karjatalouteen liittyvien tuotteiden myynti- ja ostoilmoitukset. Myös työsuoritusilmoitukset. Ayrshire Market on jäsenten maksuton ilmoituskanava.

www.ayrshire-finland.com

Tarvikemyyntihinnasto

Ayrshirekasvattajien kunniakirjat Yhdistys myöntää hakemuksesta jäsenten omistamille ayrshirelehmille 50-, 75- ja 100-tonnarikunniakirjoja. Kunniakirjaa varten tulee toimittaa lehmän viimeisin lehmäkortti sekä haluttaessa valokuva, joka voidaan liittää kunniakirjaan. Lisätietoriville voidaan laittaa maininta tyttäristä, ks-sonneista tai näyttelymenestyksestä. Kunniakirjan hinta 5 € sis. alv. Hakemukset toimitetaan Vilma Pohjolalle vilma.pohjola@gmail.com tai osoitteella Katavaistentie 37, 23140 HIETAMÄKI.

alv. 0 %

Orvus 33 € Clear Magic 16 € Topline Power 13 € White Touch Up 15 € Touch Up Medium Brown 15 € Final Mist 16 € Kuivaaja 70 € Ayrshire-lehti 10 € Ayrshire-lehtikansio 12 € Kortit 4 kpl sarja 2€ Pinssi 2€ Showmanship ja tuomarointiopas 5 € / kpl

Takki 50 € Kauluspaita 25 € Huppari aikuiset 35 € lapset 25 € Tissipipo 20 € Laukku 20 € Tarvikkeita voi ostaa yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Lisätiedot ja tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net. Postimaksu lisätään tilauksiin.

Tule vilkkaaseen karja-aiheiseen keskusteluun

AYRSHIRE-FOORUMILLE Foorumi on valtakunnan nopein karjaväen tiedotuskanava! Nuorille on oma

JUNNUFOORUMI

AYRSHIRE GLOBALilla on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kansainvälisesti. Ayrshire-foorumiin pääset yhdistyksen kotisivuilta

www.ayrshire-finland.com

AF-NEUVONTAKÄYNTI Yhä useampi karjanomistaja haluaa ryhtyä kehittämään karjaansa kokonaisvaltaisesti. Yhdistys haluaa olla tässä tukena. Erittäin hyvää palautetta saanut asiantuntijan neuvontakäynti on jatkossakin jäsentemme tilattavissa! Yves Charpentierin asiantuntemusta voi käyttää tänä vuonna kolme kertaa, luokituskierrosten yhteydessä. Neuvontakäynti lähtee karjanomistajan tarpeista ja se voi sisältää mm. • karjan rakenteen arvioinnin • nuoren karjan arvioinnin • siemennyssuositukset • näyttely- ja showmanship-eläinten valintaa • myytävien eläinten valintaa • eläinten koulutukseen liittyviä neuvoja sekä käytännön opastusta • karjan kehittämisen suunnittelua. Luokitukset ja siemennyssuositukset tehdään vain ayrshireeläimille, kaikki muu neuvontakäyntiin liittyvä koko karjalle rodusta riippumatta. Neuvonta- tai luokituskäynti 1-2 kertaa vuodessa antaa jatkuvuutta karjan kehittämiseen ja pitää siemennyssuositukset ajan tasalla.

OTA KAIKKI HYÖTY IRTI NEUVONTAPALVELUSTA ! Varaukset: Minna Kotila 040-5489373 tai ranta-seppala@suomi24.fi.

Ayrshire-lehti

1/2011

KEVÄKOKOUS JA KASVATTAJAPÄIVÄ 7.- 8.4.2010 Nivalassa Hotelli Puustellissa Torstai 7.4.

Perjantai 8.4.2011

12.00 13.00 14.00 16.30 18.30 20.30

10.00 Lähtö tutustumaan Korkiakosken Ayrshireen, omistajat Anu ja Jari Ahlholm. Linja-auto kuljetus.

Lounas ja kokouspaketin lunastaminen Kevätkokous, jossa käsitellään sääntöjen määräämät asiat sekä sääntömuutos ehdotus: ”Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n hallituksen jäsen ei voi toimia kaupallisen sonnifirman myynti- tai jakeluorganisaatiossa toimikautensa aikana.” Kokouksen jälkeen kahvi. Katse vasikkaan –seminaari Vasikoiden ruokinta –Merja Holma, Rehuraisio Vasikan olosuhteet ja sairaudet –Jouko Tölli, Peruspalvelukuntayhtymä Kallion eläinlääkäri Tilavierailu Marja ja Pekka Mönkkösen karjaan, linja-auto kuljetus hotellilta tilalle. Sauna Illallinen hotellin ravintolassa Ilta jatkuu Ayrshire karaoken merkeissä aina yömyöhään asti.

Kokouspaketin hinta 95 €/hlö sisältäen kaiken edellä mainitun sekä yöpymisen kahden hengen huoneissa. Alle 18-vuotiaat 40 €/hlö. Pelkkä kokouspäivä 15 €/hlö, sisältäen lounaan, kahvin, seminaarin ja tilavierailun kuljetuksineen. Ilmoittautumiset 28.3.2011 mennessä Juha Rinkiselle juha.rinkinen@moisio.eu tai 040-5176465.

Tervetuloa mukaan! Hallitus

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Nimi, tehtävä Mirja Koljonen puheenjohtaja

Osoite Koljosentie 21, 64700 PELTOLA

Sähköposti luoranta@tiltu.teuva.fi

Puhelin 0400-861988

Eliisa Kumpula varapuheenjohtaja

Pihlajatie 30, 85500 NIVALA

eliisa.kumpula@luukku.com

050-3731807

Vilma Pohjola sihteeri

Katavaistentie 37, 2430 HIETAMÄKI

vilma.pohjola@gmail.com

050-3248061

Kimmo Kuorikoski

Kuorikoskentie 70, 69600 KAUSTINEN

kimmo.kuorikoski@pp.inet.fi

040-5251697

Juha Rinkinen

Linnanperäntie 161, 34450 JÄMINKIPOHJA

juha.rinkinen@moisio.eu

040-5176465

Minna Kotila

Kirkkojärventie 75, 69300 TOHOLAMPI

ranta-seppala@suomi24.fi

040-5489373

Saija Räikkönen

Sahilantie 4, 35820 MÄNTTÄ

saija.raikkonen@suomi24.fi

040-7314232

Seija Viitanen kotisivut

Rasilankuja 20, 16900 LAMMI

seija.viitanen@aina.net

050-5969552

Anu Ahlholm

Kaketinperäntie 143, 86710 KÄRSÄMÄKI

jari.ahlholm@luukku.com

050-5946001

Yhdistyksen taloudenhoitaja: Ritva Laakso, Kirkkojärventie 35, 69300 Toholampi, puh. 0400-542170, ritva.laakso@toholampi.fi