Page 1

1/2009

Ayrshire-lehti

1


Ayrshire-lehti

2

1/2009


1/2009

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus Yhdestoista hetki Yhteispohjoismainen jalostusfuusio on oven takana ja nyt on hyvä hetki miettiä ayrshirerodun tulevaisuutta. Monenlaisia synkkiäkin ennustuksia lausutaan profeetallisin elkein, mutta ratkaisuja voivat tehdä vain rodun kasvattajat. Minkälaisen tulevaisuuden rodulle haluamme ja olemmeko tavoitteeseen sitoutuneet, vai ajelehdimmeko vain virran mukana. Ayrshirerodussa on voimaa kantaa kasvattajiaan ja jalostajiaan – nyt tarvitaan työtä ja työkaluja tulevaisuuden rakentamiseksi. Kantakirja on työkalu. Mikään muutos jalostuksessa parin sadan vuoden kuluessa ei ole syönyt sen perusideaa – määrittää ja kirjata rotuun kuuluvia eläimiä. Pohjoismaisen fuusion yhteydessä tulee helposti mieleen, että muuttuuko myös rotu tai sen nimi. Ei muutu, ellei kantakirjan pitäjä niin päätä. Ayrshirerotu pysyy nimeään myöten ayrshirena, jos kantakirja sellaisena pidetään. Toisaalta vieraita rotuja tuontisonnien taustalla on takavuosina hyväksytty ayrshiren kantakirjaan ilman erityismerkintöjä sonnin alkuperästä. Ruotsalainen SRB on jalostuksen ja keinosiemennyksen päätöksellä ollut Suomessa käytössä jo parikymmentä vuotta, joten sen osalta ei rajauksia enää ehditä tehdä. Mutta tanskalainen RDM on vasta tulossa ja nyt pitäisi tietää, miten sitä kantakirjassa käsitellään. Tanskalaisten sonnien taustalta löytyy yleensä merkittävä osuus holstein- tai brown swiss -verta. Jonkinlaiset tunnusmerkit rodulle on määritettävä, ellei yhdessä hyväksytä että A – kantakirjattu eläin voi väriltään olla musta, harmaa, raidallinen tai vähän näitä kaikkia. Esimerkiksi USA:n ayrshirejärjestö päätti hiljattain hyväksyä kantakirjaan myös ei-puhtaita ayrshire-eläimiä. Näyttelyt sekä tuotos- ja jalostuskilpailut ovat kuitenkin avoimia vain eläimille, jotka ovat vähintään 87 % ayrshirerotuisia sekä väriltään ruskea- tai punavalkoisia. Vieras eläinaines, kuten RDM, ei silti ole meille uhka. Kun rajaukset kantakirjauksessa on tehty, voidaan tätäkin rotua katsoa mahdollisuutena. Suomalainen ayrhsirekasvattaja tarvitsee nyt ja jatkossa laajan valikoiman sonneja, jotka periyttävät toivottavia ominaisuuksia. Tanskalaiset ovat ammattitaitoisia jalostajia ja RDM tuo varmasti tarjolle ainesta, jolle on Suomessa käyttöä. Nyt kun Suomessa on enää yksi keinosiemennyksen käyttölista, pitää tarjonnan olla kattava. Omia sonneja halutaan tietysti myydä, mutta tarjontaa on oltava rodun erilaisiin painotuksiin kuten tuotokseen, rakenteeseen tai Kuva Karjatie.

hedelmällisyyteen. Kilpailukykyinen sonnivalikoima ratkaisee, kuka jalostuksen toimija myy siemenet tulevaisuudessa ja millä osuudella. Keppi toimii tässä paremmin kuin porkkana. Entistä paremman käyttölistan pitäisi olla myös keinosiemennykselle ensiarvoisen tärkeä, koska sen avulla tuotetaan tulevaisuuden lehmät. Ilman nykyaikaisessa maidontuotannossa kilpailukykyistä ayrshirepopulaatiota ei Suomessa ole myöskään testikapasiteettia uusille sonneille eikä markkinoita vanhoille. Karja-aineksen kehittäminen vastaamaan nykyajan vaatimuksia edellyttää käyttölistoille tilaa myös pohjoisamerikkalaisille sonneille. Yli kymmenen vuoden kokemus amerikkalaisista ja kanadalaisista sonneista on osoittanut, että niiden tyttäret ovat hyvärakenteisia ja lypsävät keskimäärin enemmän kuin kentälle levitetty vähättelevä tieto väittää. Tätä tuontisonnien tuomaa mahdollisuutta ei rodulla ole varaa jättää käyttämättä. Mahdollisuus testata paljon uusia sonneja on ayrshirerodulle välttämätöntä. Jos kasvattajilta kysyttäisiin, ei tätä mahdollisuutta ole osattu Suomessa tarpeeksi hyödyntää. Nuorsonnit eivät ole olleet houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi karjansa rakennetta tehokkaasti jalostavalle kasvattajalle. Kuitenkin tiedän, että jos todella hyvärakenteisista ja kestävyytensä jo osoittaneista sonninemistä ja yhtä hyvistä isistä olisi poikia tarjolla, niin nuorsonnien käyttö olisi monelle kasvattajalle paljon nykyistä houkuttelevampaa. Yhteiseksi koettu tavoite motivoi vieläkin paremmin kuin siemenen edullisempi hinta. Muutaman euron alennus nuorsonnisiemenen hinnassa ei motivoi tarpeeksi, kun tiedetään miten kallis kustannuserä hiehon kasvatus on. Nuorsonniarpajaisiin ei enää alenevalla maidon hinnalla ole varaa. Yli sadan vuodessa testattavan ayrshiresonnin joukkoon pitäisi mahtua edes parikymmentä varmojen rakennesukujen sonnia, vaikka sitten tuontialkioista, ellei kotimaasta vastaavia löydy. Tähän mennessä ei ole mahtunut. Ellei yhteisesti omistettu keinosiemennys tuota riittävästi mielenkiintoisia yhdistelmiä nuorsonneiksi, jää rodun kannalta ainoaksi vaihtoehdoksi, että Suomessa testataan myös muiden toimijoiden omistamia sonneja. Aika näyttää kuinka Viking Genetics tällaiseen kilpailuun suhtautuu ja kuinka voimallisesti se ProAgria tuotostarkkailuun ja jälkeläisarvosteluun ulottuvaa valtaansa tulee käyttämään. Ayrshirekasvattajilta vaaditaan nyt kykyä nähdä ja toimia rodun parhaaksi. Toimia voi monella tapaa, ja yksi parhaista on kasvattaa hyviä lehmiä. Ayrshirelehmät myös ovat yhä parempia, sillä tässä lehdessä oleva All Stars lehmien lista on pisin tähänastisista. Onneksi olkoon uusille ja vanhoille kasvattajille!

Mirja Koljonen 3


Ayrshire-lehti

1/2009

Sisällysluettelo n:o 1 2009

Kuva Kirsi Teiskonlahti.

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

4

Pääkirjoitus – Yhdestoista hetki – Mirja Koljonen................................. 3 Sisällysluettelo................................................................................. 4 World Dairy Expo 2008 – Minna Laakso............................................ 5 Omatoimisesti Kanadassa 8.-18. 11. 2008 – Seija Viitanen.................. 11 Royal Winter Fair - näyttely ja karjavierailut Ontariossa – Mirja Koljonen. 15 Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut – Laura Laiholahti............ 19 Tuotosseurantaseminaari Ikaalisissa – Tanja Hovi ja Paula Havo-Ossi...... 20 Tuotosseurannan kuulumiset – Sanna Nokka....................................... 22 ProAgria Keskusten Liiton maitotilavaliokunta – Merja Keisala................ 23 Tilavierailut Änkön ja Taivalmäen ayrshirekarjoissa – Iina Näyskä............ 25 Vuoden 2008 Ayrshireaktiivit Hannu Huitti ja Mikko Ranta – Vilma Pohjola.................................................................................. 28 Keskustelunaiheena suomalaisen ayrshiren tulevaisuus – Laura Laiholahti............................................................................... 31 Ayrshire tilastojen valossa 2007 – Laura Laiholahti ............................. 34 Genominen arvostelu myös ayrshirelle – Jukka Pösö............................. 36 Sonnivasikoiden sopimustuotanto ayrshire-rodulla – Auli Himanen......... 37 Ayrshire Finland 2008-valokuvakilpailu............................................... 38 Tasankolan tilalla uskotaan tulevaisuuteen – Salla Rautio....................... 48 Toivossa on hyvä elää – Auli Himanen................................................ 51 100- tonnari Ilonan haastattelu – Salla Rautio..................................... 52 Missin tarina – Lea Järvinen............................................................... 54 Tuomarointia oppimaan – Laura Laiholahti.......................................... 56 Junnuvastaavat – Kirsi Teiskonlahti...................................................... 57 Nuorisovuosi tuo tullessaan AF Futuren – Laura Laiholahti.................... 58 Tuttibaarikärpäsen päiväkirjasta: Päiväpörinät Mansikin kanssa............... 60 Valokuvakisa.................................................................................... 61 Nautatupperit Joukolan tilalla - Minna Laakso...................................... 62 Suomalaisten uudet osaomistuseläimet Kanadassa - Mirja Koljonen........ 64 Alkioita Kanadasta - Sari Alhainen...................................................... 65 Jalostussuunnittelun työvälineet.......................................................... 68 AF – neuvontakäynti – Laura Laiholahti............................................... 68 ALTA mate jalostussuunnitteluohjelma – Hannu Huitti.......................... 68 ProMate - joustava työkalu sonnivalintaan – Sari Alhainen..................... 69 Faba Jalostuksen wwwJASU – Pirkko Tauren ....................................... 71 AF-class syksyn 2008 luokituskierros – Laura Laiholahti....................... 72 Kasvattajanimi on kuin lehmän sukunimi – Salla Rautio......................... 76 Suosikkisonnigallup.......................................................................... 77 All stars -lehmät............................................................................... 81 Australian rajut maastopalot tuhosivat maatiloja – Ann-Louise Wiklund.. 84 Kestävät lehmät................................................................................ 86 Kevätkokous ja hallituksen yhteystiedot................................................ 92

Ayrshire-lehti n:o 1/2009 Yhdeksäs vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Laura Laiholahti (päätoimittaja) Mirja Koljonen Minna Laakso Seija Viitanen (ilmoitukset) Pekka Venetjoki (ilmoitukset) Heli Teiskonlahti (toimitussiht.) Ilmestymis- ja aineistopäivät 2009: N:o aineisto ilmestyy 1 1.3. 1.4. 2 15.9. 15.10. Ilmoitusmyynti: Seija Viitanen (karjanomistajat) seija.viitanen@aina.net 050 596 9552 Pekka Venetjoki (yritykset) pekka.venetjoki@kotinet.com puh. 0400 934 205 Englanninkieliset käännökset: Minna Laakso Taitto ja painatus: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Kansikuva: Iida Varhala ja Järventaustan Aro-Kaisla Kuva Pirjo Nousiainen

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry


1/2009

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

World Dairy Expo 2008

Family-Af-Ayr Farmin lehmärivistöä. Kuva Minna Laakso.

Seitsemän suomalaisen ryhmä osallistui HH Embryon järjestämälle matkalle Madisoniin, Wisconsinin osavaltioon. Yhdeksän päivän aikana kiertelimme tiloilla Madisonin ympäristössä ja seurasimme World Dairy Expo-näyttelyä. Tiistaina 30. syyskuuta kehässä kilpailivat ayrshirehiehot ja -lehmät. Jo ennen näyttelyn alkua kiertelimme paljon esittelyhalleissa ja tutustuimme siellä tiloihin ja niiden eläimiin. Katseltavaa riitti, sillä eläimiä näyttelyssä oli yli 2000, joista 232 ayrshireeläintä! Myös kanadalaiset olivat jälleen mukana useamman vuoden tauon jälkeen. Osastoilla lehmiä pääsi katselemaan lähempää kuin kehässä eikä halleissa

vielä näyttelyn ensimmäisinä päivinä ollut tungosta. Vierailijoita näyttelyssä käy vuosittain yli 65000, 90 eri maasta.

Family-Af-Ayr Farm

Ensimmäinen ayrshiretila, jolla vierailimme, oli Family-Af-Ayr Farm Caledoniassa, naapuriosavaltiossa Illinoisissa. Family Af-Ayr Farmin omistavat Gregg ja Patricia Borchardt ja heidän lapsensa Heidi (27), Luke (26), Daniel (24), Sarah (21) ja Matthew (19). Omistajapariskunnasta molemmat ovat syntyjään kaupunkilaisia, mutta heidän lähisuvussaan on myös maanviljelijöitä. Borchardit ovat ostaneet tilan 1988 ja he aloittivat tuolloin viidellä

lehmällä. Lapsista osa työskentelee muualla, mutta he ovat kaikki jollakin tavalla mukana tilan elämässä. Luke perheineen työskentelee täysipäiväisesti tilalla. Tällä hetkellä heillä on omaa peltoa 55 hehtaaria ja lisäksi vuokramaata 40 hehtaaria. Pelloilla viljellään maissia ja sinimailasta. Tällä alueella Illinoisissa talvet ovat lumisia ja keskimäärin 15 päivänä pakkasta on enemmän kuin 18 astetta. Tilan 130 lehmästä 80 % on ayrshire-rotuisia. Karjan keskituotos on noin 8 600 kiloa. Lehmät lypsetään kahdesti päivässä vanhassa 54 lehmän parsinavetassa. Tilalla on lisäksi kaksi vuonna 2005 rakennettua kylmäpihattoa, joissa yksi

seinä on avoin ja siinä on ruokintakäytävä ja ruokintapöytä. Kuivikkeena käytetään lypsylehmille sahanpurua ja hiehoille ja umpilehmille olkea. Kestokuivikealustaa pöyhitään pari kertaa päivässä ja koko makuualue puhdistetaan kaksi kertaa vuodessa. Tällä systeemillä karjan solutilanne on saatu hyvälle tasolle. Toisessa pihatossa ovat lypsylehmät ja toisessa umpinaiset ja hiehot useammassa eri osastossa. Kaikki eläimet ruokitaan appeella jakamalla se apevaunulla ruokintapöydälle, joka on taivasalla. Ruokintapöytä ja syöntialue puhdistetaan joka päivä. Appeessa on maissisäilörehua, viljaa, paaliheinää ja valkuaislisä. Vasikat kasvatetaan igluissa

5


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Luke Borchardt esittelee 12-vuotiasta Family Af-Ayr DK Desireetä. Kuva Minna Laakso.

ja vieroitetaan kahden kuukauden iässä. Family-Af-Ayr-tilan lehmät ovat menestyneet hyvin näyttelyssä ja jalostustyötä aiotaan edelleen jatkaa näyttelymenestystä silmälläpitäen. Muina tavoitteina on saavuttaa reilun 9 000 kilon keskituotos sekä saada lehmiä ayrshirerodun valiolehmälistalla parhaimman 50 prosentin joukkoon. Sopivana takakorkeutena ayrshirelehmälle Borchardtit pitävät 147 senttiä. Tilan kirkkain tähti on Family-Af-Ayr Cornelius Daisy ET, vuoden 2007 Ayrshire Champion Madisonin World DairyExpossa. Daisy on poikinut kahdeksan kertaa. Daisyn emä Family Af-Ayr DK Desiree on myös elossa ja se on nyt 12-vuotias. Desiree on vuoden 2002 World Dairy Expon vara-Champion. Daisy on luokitettu EX-94 ja Desiree EX-93. Suurin osa karjan lehmistä, tai ainakin niistä, joita meille haluttiin esitellä, näytti polveutuvan tästä lehmäperheestä.

6

Tänä vuonna Family-AfAyrin tilalta oli Madisonissa 9 eläintä, joista parhaiten menestyivät Family-Af-Ayr Kellogg Devine ET (viisivuotiaden lehmien luokassa kolmas) ja Family-Af-Ayr Denver Payton (vanhempien kolmivuotiaiden lehmien luokassa neljäs). Noin 80 prosenttia lehmistä keinosiemennetään ja loput astutetaan. Omasta sonnista otetaan aina vähintään 100 annosta varastoon siltä varalta, että sen tyttäret osoittautuvat hyviksi lehmiksi. Useista Desireen ja Daisyn pojista onkin siementä myynnissä. Huuhteluja karjassa tehdään jonkin verran. Tilalla oli useita typpipyttyjä, joista osassa säilytettiin alkioita ja osassa omien sonnien annoksia. Tällä kertaa Suomeen ei lähtenyt alkioita, mutta aikaisemmin niitä on ostettu ainakin Daisystä ja näistä alkioista on varmaan jo vasikoita syntyneenä. Tällä hetkellä Borchardtien käytössä olevat sonnit ovat

Kahdeksanvuotias Family-Af-Ayr Cornelius Daisy ET ja Gregg Borchardt. Kuva Minna Laakso.

Remington, Poker, Calimero ja Captain sekä omasonni Doser, joka on Desireen poika Renosta.

Daltondale

Toinen tila, jolla vierailimme, oli Daltondale Hartlandissa. Tilan omistavat veljekset John ja Tom Dalton, meille lehmiä esitteli John. Nick Tetzlaff on ollut heillä työntekijänä 11 vuotta, 15-vuotiaasta asti. Veljekset olivat jo lopettamassa karjanpidon ja jäämässä

eläkkeelle, mutta koska Nick halusi tulla kokopäiväiseksi työntekijäksi saatuaan opiskelunsa päätökseen, he päättivät jatkaa. Veljekset ovat nyt kasvattamassa lehmämäärä takaisin 85 lehmään, tällä hetkellä tilalla oli 80 lehmää. Tällä alueella alkukesä on yleensä sateinen ja silloin esiintyy tulvia ja loppukesä on kuivaa. Syksyt ovat lämpimämpiä kuin meillä, mutta säät ovat hyvin vaihtelevia, toisinaan World Dairy Expon aikana

John Dalton ja vasikat, joiden isät ovat Kellybuck, BB Kellogg ja Autumn. Kuva Minna Laakso.


1/2009

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä on hellettä ja joskus taas on ollut jopa pakkasta. Lehmiä pidettiin pääasiassa laitumella ympäri vuoden ja vain noin 6 tuntia vuorokaudessa ne olivat sisällä vanhassa parsinavetassa, jonka parret tuntuivat aivan liian pieniltä korkeille lehmille. Omistajien kaksi suosikkilehmäperhettä ovat Daltondale S. Kendran (EX-92) ja Daltondale BBK Missyn (VG-88) perheet. Missy oli ehdottomasti tilan hienoin lehmä. Kendran lisäksi karjasta löytyi pari muutakin EX-lehmää. Lähes kaikkien hienojen lehmien isä oli BB Kellogg. Isäntä itse piti erityisesti Lotin tyttäristä ja harmitteli ettei tullut käyttäneeksi sitä enemmän. Ice Manin tyttäriin John Dalton oli pettynyt, koska ne eivät lypsäneet tarpeeksi. Eläinlääkärityttö, joka oli töissä navetassa myös vierailumme aikana kouluttaa eläimet näyttelyihin. World Dairy Expossa 2008 Daltondale Lucifer Misty

Palmyran tilan lehmät lepäämässä. Kuva Minna Laakso.

(Missyn tytär Elite Hawk Lucifer ET:stä) sijoittui Spring Yearling Heifer-luokassa toiseksi, Daltondale BBK Kuddlesin (Kendran tytär) ollessa viides samassa luokassa. Daltondale Dilligent Ashley oli neljäs nuorempien kaksivuotiaiden lehmien luokassa. Vanhempien kak-

Daltondale BBK Missy. Kuva Minna Laakso.

sivuotiaiden lehmien luokassa Daltondale Pardner Kasey ET (Kendran tytär) oli kahdeksas ja Daltondale Pardner Mickey (Missyn tytär) yhdestoista.

World Dairy Expo

Mary Creek Palmyran tilalta oli järjestänyt meille tilavierailut ja oppaan mukaan, koska ei ehtinyt itse lähteä. Palmyran tilalta oli näyttelyssä 9 lehmää. Parhaiten menestyi nuorimman lehmäluokan voittanut Palmyra Calimero R Bethany ET. Seuraavassa luokassa Palmyra Journalist Rosy ET oli toinen. Itse ihastuin Palmyra Rhythm Blessingiin, vaikka se jäikin nuorimpien kaksivuotiaiden lehmien luokassa sijalle 15. Palmyra Romeo Rosy ET oli nelivuotiaiden lehmien luokassa kolmas. Palmyran

tilan lehmät olivat näyttelyn hienoin ayrshireosasto. Palmyran tila saikin sekä Premier Breeder- että Premier Exhibitor-palkinnon. Hienointa katseltavaa oli kovatasoinen vanhimpien, kuusivuotiaat ja yli, lehmien luokka. Tuomari Stephen H. White valitsi voittajaksi Valevue BBK Minervan, joka valittiin myös Senior Championiksi ja koko rodun Championiksi. Val D’estrie Special K Lolly oli toinen ja Lincolnshire Birdy (isä: BB Kellogg) kolmas. Hienoja lehmiä koko tusina, joka tässä vanhimpien lehmien luokassa kilpaili! Ayrshire Premier Sire-palkinnon sai odotetusti Blackaddar BB Kellogg. Keskiviikkoiltana oli ayrshire-huutokauppa. Se pidettiin teltassa, jossa tunnelma oli paljon parempi kuin isossa hallissa. Lisäksi tässä

7


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Palmyra Rhythm Blessing.2. Kuva Minna Laakso.

Blackaddar Olympic Model EX-94-2E, vanhimman lehmäluokan neljäs. Olympic Modelin omistavat Larry ja Robert Ness ja Cecile Antink Quebecistä Kanadasta. Kuva Minna Laakso.

Stillmore Laro Isabella, toinen viisivuotiaiden lehmien luokassa, myytiin 12000 dollarilla seuraavan illan huutokaupassa. Kuva Minna Laakso.

8

huutokaupassa tarjoilut olivat kaikille ilmaisia! Myytävänä oli 12 eläintä ja seitsemän alkiopakettia. Molemmilta tiloilta, joissa vierailimme, oli eläin myytävänä. Meklarina huutokaupassa toimi Lynn Lee ja hän piti niin kovaa tahtia, että oli todella vaikea pysyä mukana. Kovatasoisin myytävänä ollut eläin taisi olla Stillmore Laro Isabella, viisivuotiaiden lehmien kakkonen edelliseltä päivältä. Sen hinta nousi 12000 dollariin. Suomeen tästä huutokaupasta lähti alkioita. Näyttelyalueella oli paljon erilaisia näytteilleasettajia, konemyyjistä spermakauppiaisiin. Kaikista mielenkiintoisinta oli kuitenkin kulkea eläinhallissa ja katsella tilojen upeita osastoja, joissa oli valokuvia, erilaisia koristeita, kukkia, suihkulähteitä ja tilojen esittelyvideoita. Osastoihin oli todella panostettu aikaa ja rahaa. Välillä kaikki koristelu jopa veti huomion pois lehmistä. Lehmillä oli näyttelyssä mukavat oltavat hurjan paksuilla ja puhtailla olkipatjoilla. Kaikki lehmät vaikuttivat todella isokokoisilta, olivatpa ne sitten makuulla tai seisoivat. Näyttelyssä oli mielenkiintoista seurata kuinka eläimiä valmisteltiin. Sorkkia maalattiin, utareisiin laitettiin kylmägeeliä ja niihin johdettiin jopa sähköä, että saataisiin ne täyttymään. Eläimet vaikuttivat todella rauhallisilta sekä kehässä että kehän ulkopuolella. Voiko se johtua ainoastaan siitä, että ne olivat kaikki

niin tottuneita näyttelyssä kävijöitä? Koko näyttely huipentui lauantai-iltapäivällä Supreme Championin valintaan. Juhlallinen tilaisuus aloitettiin Yhdysvaltain kansallislaululla (jolla näyttely myös joka päivä aloitettiin) ja rotujen edustajat esiteltiin valokeilassa yksitellen, muun hallin ollessa täysin pimeänä. Lopputulokset tuotiin juontajaparille kirjekuoressa. Mieleen tuli lähinnä Oscar-gaala.

Vuoden lehmä

World Dairy Expossa valitaan vuosittain vuoden lehmä ja titteli annetaan vuorovuosin jonkin paikalla olevan kuuden rodun (ayrshire, jersey, guernsey, milking shorthorn, brown swiss, punainen holstein ja holstein) edustajalle. Lehmän tulee olla syntynyt Wisconsinin osavaltiossa ja sen tulee olla rakenteeltaan rotunsa parhaimmistoa. Tänä vuonna oli Ayrshire-lehmän vuoro tulla palkituksi. Yhdeksänvuotias Foggy-Valley Volage Marigold valittiin World Dairy Expon vuoden lehmäksi 2008. Marigoldin omistavat John ja Shauna Offer. Tullessaan valituksi 19. syyskuuta Marigold oli 90 pisteen lehmä, mutta juuri ennen World Dairy Expoa ja palkintojen jakoa Marigold oli luokitettu EX-92. Palkinto jaettiin juhlallisessa tilaisuudessa World Dairy Expossa 1. lokakuuta. Palkinnon Marigoldille, sen omistajille ja Ayrshire-rodulle ojensi


1/2009

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Alice in Dairyland (meidän maitotyttöämme vastaava) Ashley Huibregtse. Marigold on paitsi ansioitunut näyttelylehmä, myös hyvä tuottamaan maitoa. Marigold voitti kuusivuotiaana osavaltion tuotospalkinnon. Tuolloin 365 päivän tuotos oli lähes 12 700 kg, rasvapitoisuuden ollessa 3,7 ja valkuaisen 3,4. Näyttelyssä Marigold sijoittui vanhimpien lehmien luokassa sijalle viisi, Blackaddar Olympic Modelin jälkeen. Wisconsin Cow of The Year-titteli on jaettu vuodesta 1972. Kaikkien viime vuosina palkittujen lehmien tiedot ja kuvat löytyvät osoitteesta www.wipdca.com.

Oppia jenkkilästä?

Tilojen välillä oli paljon eroja siinä kuinka eläinten oloihin panostetaan. Lähes kaikilla vierailutiloilla jalostuseläimet olivat vanhoissa parsinavetoissa, joissa niitä oli helppoa katsella. Osalla tiloista parsia oli suurennettu, jotta korkeat lehmät mahtuisivat niihin paremmin ja laitettu myös parsimattoja ja petejä. Osalla tiloista parret olivat aivan liian pieniä ja hiehoja pidettiin kamalissa olosuhteissa, vaikka niistä myytiin alkioita jatkuvasti. Myös pihat olivat toisilla tiloilla erittäin näyttäviä ja hyvin hoidettuja ja toisilla sitten taas ei. Kaikki tilat eivät todellakaan olleet sellaisia kuin niiden mainoksesta Holstein Internationalissa voisi kuvitella… Näyttelytoimintaan pa-

nostetaan tosissaan, mikä on hieno juttu, mutta onneksi meillä Suomessa ei mennä kaikessa ihan niin pitkälle. Amerikkalaisilla viljelijöillä on hyvin samanlaisia ongelmia kuin suomalaisilla ammattiveljillään. Toki isoon maahan mahtuu monenlaisia tiloja ja olosuhteet samassakin osavaltiossa voivat olla kovin erilaiset. Joillakin tiloilla pellot viljeltiin itse ja viljely ja ruokinta perustuu pitkälti maissisäilörehuun tai maissiin ja sinimailaseen. Toisilla tiloilla peltoa ei ole omistuksessa lainkaan ja keskitytään vain karjaan. Työkalut joillakin tiloilla olivat todella alkeelliset ja kolmiolantakolat olisivat hyvä tuliainen seuraavalle Amerikan reissulle. Asia mistä me voisimme ottaa oppia, on amerikkalaisten viljelijöiden ammattiylpeys. Omasta ammatista uskalletaan ja osataan olla ylpeitä ja omaa työtä arvostetaan. Ehkä siitä syystä tiloilla myös on jatkajia. Oman tilan ja eläinten markkinointiin ja mainostamiseen käytetään paljon aikaa ja vaivaa. Myös muu yhteiskunta, ainakin Wisconsinin maitoosavaltiossa, tuntuu Amerikassa arvostavan viljelijöitä suuresti. Kumpi sitten oli ensin: muun yhteiskunnan arvostus, vai viljelijöiden oma ammattiylpeys? Matka oli erittäin antoisa ja mielenpainuva, kiitokset Hannulle, Mikolle, Eijalle, Inkerille, Jyrkille ja Jussille hauskasta matkaseurasta! Minna Laakso

Yellow Briar Jerrica EX 93 (isä: Ripken), viisivuotiaiden lehmien luokkavoittaja. Jerrican omistaa Marilyn Stephens Kanadan Ontariosta. Kuva Minna Laakso.

Vanhimpien lehmien luokkaa World Dairy Expossa 2008. Kuva Minna Laakso.

Viisivuotiaiden lehmien luokkaa. Numerolla 521 kilpailevat Family-AfAyr Kellogg Devine ET ja Sarah Borchardt. Heidän sijoituksensa oli kolmas. Kuva Minna Laakso.

9


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

World Dairy Expo 2008 Our group of seven people made a trip to World Dairy Expo 2008. In nine days we saw huge show, many friends and thousands of beautiful cows. We watched exciting Ayrshire-show and saw Valevue BBK Minerva won Grand Champion title. We also participated to Ayrshire Auction. During the trip we also visited two Ayrshire-farms. Family Af-Ayr Farm, in Caledonia, Illinois, is owned by Gregg and Patricia Borchard and their children Heidi, Luke, Daniel, Sarah and Matthew. The farm consists of 136 owned acres and an additional 100 acres rented, planted in corn and alfalfa.

The farm currently has 130 cows of which 80 % are registered Ayrshires. Cows are milked in a tie stall barn. In 2005 two new barns have been built. The first structure is loose housing for the milking herd. The other shed, has several group pens to house dry cows and heifers. All of the cows are fed a TMR mixture at feed rails. The mixture consists of corn silage, grain, baled hay, and protein. Calves are kept in individual hutches and are weaned at two months of age. Cows of Family-AfAyr Farm have been very successful in the show ring. Most famous cows are Family-Af-Ayr Cornelius Daisy

ET, Ayrshire Champion in 2007 in Madison, and her dam Family Af-Ayr DK Desiree. Borchard family plans to continue their successful breeding program. Future goals include achieving a RHA of 20,000 pounds of milk and for their cows to be in the top 50% on the breed’s elite list. Family AF-Ayr Farm uses artificial insemination (AI) on approximately 80% of their herd. Currently, the most used bulls are Remington, Poker, Calimero and herd bull Doser, which is Reno son out of Desiree. Daltondale herd in Hartland, Wisconsin, is owned by brothers Tom and John

Dalton. They are currently milking 80 cows in a tie stall barn. Two of their favourite cow families are Kendrafamily and Missy-family. Daltondale S. Kendra (EX92) and Daltondale BBK Missy (VG-88) had both two daughters in Dairy Expo 2008. Daltondale Lucifer Misty was second in Spring Yearling Heifer class and Daltondale BBK Kuddless was fifth in the same class. Thank you to Mary Creek for organising the Ayrshire farm visits and helping us and to family Borchard and John and Tom Dalton and to all other farms we visited during World Dairy Expo 2008!

Karjataika  Kun kuljettaa taikka lähtee viemään nuorta ylpeätä lehmää niinkuin markkinoille tai johonkin, niin ottaa ensin sen nuoram ja tekee silmukan sen päähän. Sitten menee itse kuljettaja ensin 3 kertaa silmukan lävitse ja pistää sitten lehmän päähän. Kyllä käypi lehmä vaikk mihinkä.

10


1/2009

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Omatoimisesti Kanadassa 8.–18.11.2008

Niagaran putoukset. Kuva Seija Viitanen.

Kuinka saada vastahakoinen aviomies lähtemään matkalle mukaan?

Viimeksi ollessani Kanadan matkalla yksin, päätin että seuraavalla kerralla minun on saatava isäntä lähtemään matkaan mukaan. Tekosyitä matkaan lähtemiselle löytyi, kuten “selkä ei kestä pitkää lentoa”, “ei jaksa koko ajan katsella lehmiä” ja “näkeehän niitä lehmiä kotonakin” jne jne… Syksyn Toronton matkan lähestyessä tulin maininneeksi matkasta meidän kunnaneläinlääkärillemme, Leenalle, joka

innostui ajatuksesta lähteä rapakon taakse. Saimme molempien aviomiehet ylipuhuttua reissuun mukaan, sillä jos toinenkin lähtee, niin myös toinen on valmis lähtemään mukaan. Houkuttimena keksittiin tilakäyntien ja karjanäyttelyn lisäksi järjestää pientä ekstraohjelmaa, kun kerran niinkin kauas lähdettäisiin. Heti seuraavana päivänä sain soiton Leenalta, että hän oli jo surffaillut netissä The Royal Agricultural Winter Fair -näyttelyn sivustoilla ja löytänyt ohjelmasta mm. sunnuntain rodeoesityksen, ja perjantaille kantrilegendojen Alan Jackson

ja Trace Adkins yhteiskeikan. Saman tien varasimme liput tapahtumiin netin kautta. Koska kerran olimme menossa Torontoon, niin ehdottomasti Niagaran putoukset oli nähtävä, sillä onhan kyseessä kuitenkin yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Ja koska kyseessä oli osittain extreme-matka, päätimme myös vuokrata auton ja liikkua sillä paikasta toiseen. Pienen keskustelun jälkeen suostuin pääasialliseksi kuljettajaksi. Autonvuokrauksen päätimme hoitaa vasta Torontossa paikan päällä. Suunnittelimme, että lauantaina levätään matkan rasitukset, sunnuntaina menem-

me rodeoon ja maanantaina Niagaran putouksille. Koska lähdimme matkaan jo lauantaina ja muu suomalaisryhmä saapui paikalle vasta keskiviikkona, meille jäi hyvin aikaa tutustua karjoihin myös ennen torstaina alkavaa näyttelyä. Liittyisimme suomalaisryhmän mukaan torstaista alkaen. Käytyäni muutaman sähköpostikeskustelun Linda Nessin kanssa, hän ystävällisesti järjesti meille yöpymisen Cynthia ja Bernand Daoustin luona Ontariossa tiistaille, sekä puolestaan Cynthia järjesti meille tilavierailuja tiistaille ja keskiviikolle. Muun ajan yöpyi-

11


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä simme hotellissa Torontossa.

Ja matkaan lähdettiin

Pikkuhiljaa matkan lähtöpäivä häämötti ja pieni paniikinpoikanen nosti päätään. Minäkö ajaisin autolla suurkaupungissa, yövyttäisiin ventovieraan ihmisen luona ja tutustuttaisiin ihan tuntemattomiin karjoihin?? Lauantaiaamuna herätyskello soi klo 02.00 ja lähdimme tilataksilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matka sujui yllättävän mukavasti ja perillä Torontossa oltiin lauantaina klo 13.00 paikallista aikaa. 13 tunnin matkustamisen jälkeen nukuimme sujuvasti 13 tunnin yöunet hotellin muhkeassa vuoteessa ja heräsimme sunnuntaina aikaisin sateiseen Toronton säähän. Olisikohan Kanadasta mahdollista tilata hotellin tasoisia patjoja ja

tyynyjä? Unet olivat siellä niin makeat tuplaleveässä vuoteessa, ettei sellaista ole ennen matkoilla kokenut.

Rodeon hurjasta menosta Niagaran henkeäsalpaaviin näkymiin

Koska rodeo oli jo puolilta päivin näyttelyalueella, päätimme lähteä ihan ”vähän vaan” vakoilemaan olisiko siellä jo eläimiä paikalla. Ja olihan siellä jo moni karjanomistaja täydessä touhussa pesemässä ja klippaamassa eläimiään. Rodeo oli mielenkiintoinen kokemus. Me naispuoliset yritimme olla kirkumatta, kun ratsastaja kerta toisensa jälkeen tipahti hevosen selästä. Hevosten vaihtuessa sonneihin piti jo välillä laittaa silmätkin kiinni. Mitenköhän suomessa suhtauduttaisiin 13-14 -vuotiaisiin

rodeoratsastajiin? Maanantaina istahdimme bussiin ja lähdimme opastetulle kierrokselle Niagaran putouksille. Oppaamme oli muuten koripalloilija, joka oli joskus seurustellut suomalaisen tytön kanssa. Lämpömittari oli nollassa ja sää oli tuulinen, joten jo ensimmäisestä tuulenpuuskasta kastuimme kävellessämme putousten lähellä. Melkein lakkasi naurattamasta siinä vaiheessa, mutta suosittelen ehdottomasti käymään paikan päällä henkeäsalpaavan näkymän takia.

Vuokra-autolla Toronton liikenteeseen

Aikaisin tiistaiaamuna olikin matkan jännittävin vaihe, kun marssimme autovuokraamoon ja vuokrasimme auton suuntana 500 km:n päässä oleva

Cynthia ja Bernard Daoustin tila Cyn Lorr Ayrshires. Navigaattoriin oli jo hyvissä ajoin syötetty Cynthian ja Bernandin osoite ja ilman sitä olisimme olleet kyllä ihan jossain muualla kuin Ontariossa iltapäivällä. Ylipäätään Toronton kaltaisesta suurkaupungista on lähes mahdotonta osata ulos ilman navigaattoria. Pelkästään oikean liittymän löytäminen oli vaikeaa. Yllättävän pian nelikaistaiseen liikenteeseen kuitenkin sulautui mukaan, mutta puolivälissä matkaa iski yllättävä lumimyräkkä. Äkkiä tiellä oli kymmenen senttiä lunta. Onneksi rekat kuitenkin sopeutuivat myrskyyn, ja laittoivat hätävilkut päälle ja hiljensivät vauhtia. Samalla muu liikenne mukautui uuteen nopeuteen. Tässä olisi kehäkolmosella paljon oppimista. Onneksi myräkkä oli ohi melkein saman tien kun oli alkanutkin.

Shadylane, Sunnymead, Ayrvale ja Cyn Lorr Ayrshires

Omatoimimatkailijat Hannu ja Seija Viitanen sekä Matti ja Leena Suojala.Taustalla häämöttää Toronto. Kuva Seija Viitanen.

12

Perille saavuimme melkein aikataulussa, ja iloinen emäntä riensi meitä heti vastaanottamaan. Ilmeisesti olimme saapuneet oikeaan paikkaan. Lisäsimme hieman vaatetusta, koska pakkanen tuntui olevan kiristymässä. Hyppäsimme tilan tila-autoon, sillä iltapäivästä tulisi tiivistahtinen. Tutustuimme neljään karjaan, Shadylane, Sunnymead, Ayrvale ja lopuksi tilan omaan karjaan Cyn Lorr Ayrshireen. Ainakin Shadylanen ja Ayrvalen kanssa on tehty huuhtelusopimuksia suomalaisten kanssa. Päivän päätteeksi juutuimme ihastelemaan Cyn Lorrin eläimiä. Isäntä Bernard on Semexin edustaja Ontari-


1/2009

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Rodeossa oli niin vauhdikasta menoa, että kuvaajan oli vaikea pysyä perässä. Kuva Seija Viitanen.

ossa ja juttua riitti sonneista aina puoleen yöhön asti. Allekirjoittanutta jäi vaivaamaan upea sylvesteriläinen lehmä, jota huuhdellaan keväällä. Pitäisiköhän laittaa sähköpostia Kanadan suuntaan…? Maittavan illallisen jälkeen kömmimme lopulta nukkumaan, joskin yöunia häiritsi 50 metrin päässä talosta kulkeva junarata, jonka kuljettaja huudatti pillejään parin tunnin välein. Vieraat välttyivät onneksi sydänkohtaukselta, joten seuraavana aamuna jatkettiin taas matkaa. Kiitos Bernardille tehokkaasta utarelinimentistä, on sen verran ytyä tavaraa, että kun kerran hieroo utareeseen, niin silmät vuotaa vettä koko päivän.

Derbydale, Sunny Country, Lombardale ja Visserdale

Keskiviikkona aamupäivällä kiersimme neljällä tilalla; Derbydale, Sunny Country, Lombardale ja Visserdale. Derbydalen isäntä oli niin symppis ja innostunut karjastaan, ettei hyvästelystä ollut tulla loppua.

Lombardalen karja oli erittäin hieno ja nuori isäntäpari tuntui tietävän kaiken eläimistään. Harmi, että iltapäivä alkoi jo hämärtää ja meille alkoi tulla kiire takaisin Torontoon. Ainakaan minua ei pimeässä ajo kovin paljoa innostanut. Kaikki kahdeksan tilaa olivat erittäin mielenkiintoisia ja toivoisin kovasti pääseväni niihin uudestaan vierailemaan paremman ajan kanssa. Matka Torontoon sujui jo vanhalla rutiinilla, ja illalla joukkoomme tulisivat Yves, Mirja ja Aaro sekä Laura ja Niina.

Näyttelyssä ja kantrikonsertissa

Torstaina sitten istuimme jo koko päivän hievahtamatta katsomassa Royal Showta. Oli selvää, että näyttely on Kanadassa ehdoton huippunäyttely. Eläinten taso oli todella korkealla. Huippuhetki oli päästä poseeraamaan Janin kanssa osaomistamamme luokkavoittajan ja kunniamaininnan saaneen Medalist Monan kanssa. Perjantai kului vielä rattoisasti näyttelyssä, ja ilta huipen-

Suomalaisryhmä illallispöydän ääressä Ayrshire Ontarion edustajien kanssa. Kuva Laura Laiholahti.

tui kantrikeikkaamme. Oli huikeaa olla täpötäydessä Toronton kotihallissa jammaileimassa tuhansien stetsonpäiden joukossa. Seuraavana päivänä pitikin sitten poiketa levykaupassa. Maailman toiseksi korkeimmassa rakennelmassa eli CN-Towerissa kävimme myös, koska se oli ihan hotellin vieressä. Huonoksi onneksemme sää oli kovin pilvinen. Hintaansa nähden ei mikään elämys, mutta tulihan käytyä. Lauantai-iltana saimme olla muun suomalaisryhmän mukana Ayrshire Ontarion, Marilyn Stephensin ja Wayne Bertrandin tarjoamalla illallisella.

Vielä muutama tilakäynti ja sitten lentokentälle

Maanantaina ja tiistaina pääsimme ajamaan Yvesin perässä vielä muutamalle tilakäynnille. Olimme vuokranneet Ontarion reissulle pieniruokaisen Opelin, niin nyt ajattelimme repäistä ja vuokrata loppuajaksi kunnon maasturichevyn. Autovalinta

osoittautui onnistuneeksi, koska välillä tuntui siltä, että Yves oli kokonaan unohtanut perässään ajavan ulkomaalaisen naiskuskin. Perässä kuitenkin pysyttiin ja maanantaina kävimme kahdella tilalla Pine Plains ja Autumn View. Tiistaina ehdimme vielä nipinnapin ennen koneen lähtöä vierailla etukäteen minua kovasti kiinnostaneella Yellow Briarin tilalla. Tähän asti olin onnistunut välttelemään alkiokimppoja, mutta nyt en onnistunut enää kävelemään Yellow Briar Jerrican ohi ilman huuhtelusopimusta. Harmitti kovasti kun jouduimme lähtemään melkeimpä kesken kaiken John ja Marilyn Stephensin tarjoamalta lounaalta, mutta lentokenttämuodollisuudet aina vähän arveluttavat ja mietitytti sekin kuinka löytäisimme Hertzin autonpalautuspisteen. Kyllähän autonpalautuspiste löytyi, mutta siinä mistä olisi pitänyt ajaa, oli piikkimatto pystyssä. Aikamme kinasteltuamme mitä nyt tehdään ja mistä sinne vuokraamoon muka sitten pitää ajaa, piti kävellä katsomaan

13


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä ihmettä. No, piikit painuivat vaakatasoon vuokraamoon ajettaessa, mutta jos sieltä yritti luvatta pois, piikit olivat pystyssä. Kätevää.

Kannattaako lähteä seikkailemaan?

Ehdottomasti kyllä. Näkee mitä itse haluaa ja voi suunnitella aikataulujaan etukäteen.

Tilakäynneillä vierähtää helposti aikaa jostain kumman syystä. Puutteellisellakin kielitaidolla näköjään pärjää kohtuullisesti. Autonvuokrausta ei kannata pelätä, eivätkä rekatkaan siinä viereisellä kaistalla enää tunnu miltään. Navigaattori ehdottomasti mukaan ja seikkailumielellä matkaan. Haaveissa siintää jo matka Kanadaan vaahteroiden ruska-aikaan ja suoralla lennolla

Helsingistä. Niin ja isännän kommentti matkasta oli, että olihan siellä todella mukava käydä, mutta “seuraavaa yhtä pitkää lentoa ei selkä kestä”, “miksei poikettu yhdessäkään maatalouskonekaupassa vaikka monesta ohi ajettiin” jne jne Mutta jos sitten seuraavalla kerralla poikettaisiinkin…

Faucher Medalist Mona voittajakuvassa omistajiensa ympäröimänä. Kuva Laura Laiholahti.

14

Seija Viitanen

We made our own trip to Canada in November. We visit with other Finnish group in Royal Show and some farms also, but we made our own program. We rented a car and drove to see Shadylane, Sunnymead, Ayrvale, Cyn Lorr Ayrshires, Derbydale, Sunny Country, Lombardale and Visserdale farms. I was able to talk my husband into to travel with me to Canada, because I promised him some extra program in addition to cows and farm visits. That was Niagara Falls, a rodeo show, CN-Tower and a country concert. A highlight of whole trip was to be able to pose with class winner Medalist Mona, a cow which is partly owned by us.


1/2009

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Uusia kokemuksia valtavasta maasta –

Royal Winter Fair-näyttely ja karjavierailut Ontariossa Torontossa asuu yhtä paljon ihmisiä kuin koko Suomessa. Kerran vuodessa tämän miljoonakaupungin sydämeen tuodaan viikoksi satoja lehmiä. Vaikka Royal on kiistatta jokaisen rodun päänäyttely Kanadassa, ei eläinmäärä ole silti suurin. Suuruus syntyy siitä, että vuoden lopussa koko näyttelykauden parhaimmisto tuodaan Royaliin kilpaile-

maan sekä rodun voitosta että kaikkien rotujen parhaan tittelistä eli Supreme Championista. Näyttelyn arvostus näkyy myös tuomareiden kohtelussa, sillä vain limousine on kyllin näyttävä auto kyyditsemään heidät hot ellilta näyttelyareenalle. Limokyydin sai tällä kertaa ayrshire tuomari David Mayo, suomalaisille tuttu viime kesän Seinäjoen

näyttelystä. Rodun Grand Championiksi Mayon valinta oli Faucher Loto Opa, kahdesti poikinut Faucher Loton tytär, joka näyttää lunastavan kaikki lupaukset, joita se jo hiehona antoi voittaessaan Junior Champion Royalissa pari vuotta aiemmin. Opa ylsi saavutukseen siinäkin, että se voitti kaikkien rotujen reserve Supreme Championin, jättäen jälkeensä jersey,

brown swiss ja red holstein rotujen voittajat. Näyttelyn lisäksi Royalissa riitti muutakin ajankulua. Huutokaupassa ostimme osuuden pikkuhiehosta Terrace Bank Loto Stormy. Näyttelyosastoilla oli moninaisten herkkujen ohessa myytävänä esimerkiksi kattava valikoima hevostarvikkeita ja asusteita. Kilpailun jälkeisenä iltana eläinhallissa oli vilskettä, sillä yksityiset baarit avasivat ovensa ja väki rentoutui lehmärivistöjen välissä. Näissä pippaloissa kuuli monia juttuja tai jopa juoruja, kuten sen, että holsteinrodun voittaja olisi itse asiassa pelastettu teurasautosta viidellä sadalla dollarilla. Samasta jutusta liikkui vähän erilaisia versioita, mutta jutun perusidea eli ”tuhkasta tähtiin” taisi kuitenkin olla totta. Lopuksi väki kokoontui vielä lehmien näyttelyareenalle tanssimaan.

Tutustumiskohteina uudet karjat Oikealta vasemmalle Grand Champion Faucher Loto Opa, Reserve Grand Du Petit Lac Sylvester Hamende ja Honorable Mention Faucher Medalist Mona. Kuva Laura Laiholahti.

Royalista lähdimme tilakäynneille. Ohjelmassa oli meille kaikille ihan uusia karjoja, suurin osa niistä

15


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Visserdale Etron tytär Autumn View Snowdrop EX-93, synt. 2002. Kuva Laura Laiholahti.

Sunny Acres tilan isäntä näyttää minkälaisilla välineillä vasikat nupoutetaan. Kuva Laura Laiholahti.

Shady Walnutin ayrshirelehmien ei tarvinnut hävetä koon, rakenteen tai tuotoksen puolesta naapurin holsteinkarjan lehmärivissä. Isännän suosikkilehmäkin oli yksi näistä upeista ayrshireista. Kuva Laura Laiholahti.

16

vielä sellaisia, etteivät vieraat osu sinne kovin usein. Scott Jeremyn omistama Pine Pleines oli mielenkiintoinen, sillä karjassa käytettiin kaikkia Semexin nuorsonneja. Vaikka kyseessä oli n. 80 lehmän pihatto, isäntä myös tunsi kaikki eläimensä ja niiden suvut nuorkarja mukaan lukien. Suomalaisena minua lämmitti kookas ja tasapainoinen hieho Kildare Percystä, jonka isä on Kangassalon Kelli. Matka jatkui Autumn Viewn karjaan, jonka omistaa William John Holm. Täällä näin ensimmäisen, Haralan Etrosta olevan Visserdale Etron tyttären. Lehmä oli karjan parhaita: luokitus excellent ja tuotos yli 11 tuhatta. Isäntäväen sukujuuret veivät Suomeen ruotsinkieliselle Pohjanmaalle, mutta kieli oli jo unohtunut. Autumn Viewstä mieleen jäi tasaisen hyvä, hyvin hoidettu ja kestävä ayrshirekarja. Seuraavan aamun ensimmäinen tilakohde oli odotettu Yellow Briar, jonka omistavat John ja Marilyn Stephens. Karjan ehdoton Queen on Yellow Briar Jolly, Madisonin voittaja ja Journalistin ja Journeymanin emä. Jolly on jo kymmenvuotias valtavan kokoinen lehmä. Koko Yellow Briarin J perhe on vaikuttava, ja lopulta innostuin itsekin varaamaan alkioita Jollyn siskosta Jellysta. Yellow Briarissa huomasi kuinka karja, jonka rakenne on huippua voi menestyneesti käyttää sellaisia sonneja, jotka

monelle muulle ovat liian epävarmoja. Täältä löytyi excellent-tyttäret niin Larosta kuin Ripkenistä, myös Jollyn pojan Journalistin tyttäret olivat kauttaaltaan hienoja, vaikka arvostelu muuta väittäisi. Oma jalostusnäkemys ja menestys ovat antaneet tässä karjassa varaa laajentaa sukulinjoja. Pihalla tutkimme vielä itse tehtyjä vasikkakoppeja, joissa pienimmät vasikat asuivat. Marilyn oli tehnyt talveksi vanhoista huovista takkeja, joihin vasikat puettiin kaikkein kylmimpään aikaan. Seija, Leena, Hannu ja Matti lähtivät Yellow Briarista kohti lentokenttää, mutta me muut jatkoimme Sunny Acresin karjaan. Karjan omistaa Greenin perhe kahdessa polvessa. Hyvien lehmien lisäksi näimme siellä ainakin 40 hyvinvoivaa kissaa, jotka asustivat perhekunnittain navetan eri osastoissa. Kanadassa näkee näitä valoisia, kuivia parsinavetoita, joissa lehmät näyttävät viihtyvän hyvin. Mitalin toinen puoli lienee, että työtä tarvitaan paljon ja ruokinta on pakon sanelemana käsivaraista.

Illallisella Shady Walnutissa

Päivän viimeinen tilakohde oli Shady Walnut, omistajina Wayne ja Aubrey Bertrand. Wayne tuli minulle tutuksi jo Royalin katsomossa, ja meidät otettiinkin vastaan kuin vanhat ystävät. Pääosa tämän Connin syntymäkarjan lehmistä on myyty,


1/2009

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Shady Walnutissa pidetään enää omia parhaiden lehmien hiehoja. Rakkaimmat lehmät ovat silti vielä veljesten omistuksessa naapurin holstein tilalla. Kävimme näitä neljää lehmää katsomassa tässä sadan lehmän parsinavetassa, joka oli niin esimerkillisesti hoidettu, että olen ihmeissäni vieläkin. Shady Walnut on saanut Corneliuksesta monta hyvää lehmää kuten Connin emän. Nyt näimme toisen upean eli Morian, joka oli juuri sen näköinen kuin Corneliuksen tytär parhaimmillaan. Wayne on sonnivalinnoissaan oman tiensä kulkija ja omistukseen oli jätetty myös Raven Glen Harryn tytär Shady Walnut Helen. Tämä Raven Glen on minua kiinnostanut jo ennenkin, ja nyt kuulin että sen omaperäinen ja omapäinen omistaja pyörittää käytännössä omaa nuorsonniohjelmaa. Lehmien suvut ovat ihan muuta kuin Semexin luettelot kertovat, mutta Helen osoittaa, että ihan hakoteillä ei mennä, sillä tämä lehmä lypsi Ontarion korkeimman ensikkotuotoksen. Jos ei Raven Glen sijaitsisi keskellä ei mitään, eli Albertassa, pitäisi tämä karja ja sen originelli omistaja ehdottomasti nähdä. Kun lehmät oli katsottu vietimme unohtumattoman illan Shady Walnutissa. Talon nähtävyyksiin kuuluu lehmien lisäksi upea keltainen Buick, kotimuseo, talvipuutarha ja kesäpäivien ratoksi oma yhdeksän reiän golfkenttä.

Satatonnari Creek Home Redin lehmäperhe teki vaikutuksen

Artifact Heaven oli seuraava kohde. Karja osallistuu näyttelyihin ja nuori isäntä Paul Hampson on myös rodun tuomari. Täällä olikin pari erinomaista lehmää Kelloggista. Näimme myös Normandinin lypsyssä olevan tyttären. Isäntäväki ei ollut siihen erityisen ihastunut, vaikka myönsivätkin että lehmä lypsää hyvin. Käsitys lehmän oikeasta rakenteesta ja tyypistä on kanadalaisille ihan yhtä iskostunut kuin meille suomalaisille usko indeksin ylivertaisuuteen. Kanadassa sonnia ei pelasta mikään, jos tyttäret eivät näytä oikeilta lehmiltä, vaikka meidän suomalaisten silmin ei tuo onneton normandinilainen ihan huono ollut. Silver Cedarin tilalla näimme taas tuttuja, sillä omistaja Brian Mitchell kuului kanadalaisten kongressiryhmään. Tässä karjassa oli muutama lehmä brittiläisistä sonneista, ja vaikka ne hyvin näyttivät pärjäävän jäi minulle mielikuva raskaammasta lehmästä kuin Kanadassa yleensä. Karjan tähti ja Royalin luokkavoittaja parin vuoden takaa on Silver Cedar Misfit, yksi harvoja näyttelytähtiä niinkin käytetystä sonnista kuin Pardner. Brianin navetassa majaili vielä muutamia eri omistajien näyttelystä kotimatkalla olevia hiehoja,

Shady Walnutin museon upeasti kiiltävä Buick. Kuva Laura Laiholahti.

Oikealla Wayne ja Aubrey Bertrand esittelemässä Shady Walnutin nuorkarjaa suomalaisvieraille. Kuva Laura Laiholahti.

Satatonnari Creek Home Red oli edelleen erinomaisessa kunnossa. Kuva Laura Laiholahti.

17


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä joita Brian kutsui leikkisästi nimellä Royal visitors, eli kuninkaalliset vieraat. Matkamme viimeinen karjavierailu oli Geminaecho Farm, omistajana Harry Ofield. Korkeatuottoisen karjan kantaemä on Creek Home Red, nyt jo satatonnariksi lypsänyt Marathonin tytär. Tästä lehmästähän on mm. Creek Home Zora 5, excellent sonninemä, jonka alkioista on tyttäriä Suomessa jo lypsyssäkin. Redin perhettä oli karjassa paljon, kaikille yhteistä hyvä tuotos ja kestävä rakenne. Mamma itse oli yhdeksän poikimisen jälkeen vielä täydessä vedossa. Mahdollisuus huuhdella tämän teräsmuorin sylvesteriläistä tytärtä jäi kaivelemaan, sillä Geminaecho Rubie on lypsänyt neljännellä 305 pv:n kaudellaan yli 14 tuhatta, luokitus VG 86. Kun Harry ja Yves oli

Suomalaisryhmä nauttimassa hotellin kahvibaarin antimia. Kuva Laura Laiholahti.

hyvästelty lähdimme kotimatkalle, joka osoittautui melko mutkikkaaksi. Kiitoradalla lentäjä huomasi että koneen moottorissa

Finnish Ayrshire Breeders made a trip to Ontario to Royal Winter Fair in Toronto and there was several farm visits in program also. Judge David Mayo selected Faucher Loto Opa as Ayrshire Supreme Champion. Faucher Loto Opa won also title of Reserve Supreme Champion. In auction Finnish group bought a share of a heifer calf, Terrace Bank Loto Stormy. First farm visit was to Pine Plaines farm. Owner Scott Jeremy knew all her cows and heifers and their pedigrees very well. We saw good sized and well balanced heifer from Kildare Percy. In Autumn View, owned by William John Holm, we saw excellent cow sired by Visserdale Etro and good, well managed and long lasting cattle. In Yellow Briar farm, owned by Marilyn and John Stephens, we saw Queen of the cattle, Yellow Briar Jolly, winner in Madison. Next

18

on vikaa ja lähtö keskeytyi. Lopulta saavuimme kotiin vuorokautta myöhemmin ja mieleen tuli kerrankin osuva, vaikka kulunut sananparsi

- parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mirja Koljonen

visits were Sunny Acres farm, owned by Green family and Shady Walnut farm, owned by Wayne and Aubrey Bertrand. We saw lots of good cows in both places and had an unforgettable night in Shady Walnut farm. In Artifact Heaven, owned by Paul Hampson, we saw a couple of very good cows sired by BB Kellogg. Star of Silver Cedar farm, owned by Brian Mitchell, was Silver Cedar Misfit (sire Pardner), class winner in Royal few years ago. Last farm that we visited was Geminaecho Farm, owned by Harry Ofield. There we saw famous Greek Home Red (sire Marathon), who has milked over 100 000 kg.


1/2009

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut 29.–30. lokakuuta Ikaalisissa Syyskokous ja tuotosseurantaseminaari olivat keränneet runsaan osanottajajoukon Ikaalisiin. Yleisö oli aktiivisesti mukana päivässä ja kokouksessa päästiin jopa äänestämään hallituksen jäsenistä. On ilo huomata Ayrshirekasvattajien toiminnan olevan niin kiinnostavaa, että hallituspaikoille riittää halukkaita tulijoita runsain mitoin. Tämä on arvostettavaa etenkin kun karjanomistajat tietävät, että hallituspaikka tarkoittaa käytännössä talkootyötä yhdistyksen eteen tunteja laskematta. Nyt käydyllä äänestyksellä aikaisemmat hallituksen jäsenet valittiin jatkamaan. Tuotosseurantaseminaari aloitettiin Paula Havo-Ossin

Syyskokous järjestettiin 30. lokakuuta 2008 Ikaalisten kylpylässä. Halukkaat saapuivat jo edellisiltana yhteiseen illanviettoon kylpylän tiloihin. Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat ja sen päälle pidettiin seminaari aiheesta “Tuotosseuranta tähän päivään”. Seminaari herätti runsaasti keskustelua ja karjanomistajien palaute sekä kehittämisehdotukset myös otettiin vakavasti. Seminaariin liittyvät Paula Havo-Ossin ja Tanja Hovin, Sanna Nokan sekä Merja Keisalan kirjoitukset ovat lehtemme syyskokousosion yhteydessä jäljempänä. alustuksella, jossa hän kertoi karjanomistajana näkemyksensä tuotosseurannan tilanteesta tällä hetkellä. Suorasanainen alustus sai yleisöltä runsain mitoin myötäileviä kommentteja. Sinikka Hassinen puolestaan kertoi

Hannu Huitti vastaanottamassa Vuoden Ayrshireaktiivin palkintoa. Kuva Laura Laiholahti.

kuinka sikatarkkailu lähti osin omille teilleen hankkimalla uuden tuotosseurantaohjelman. Tätä vaihtoehtoa pohdittiin myös lypsykarjan kohdalla. Viron Jouduluskontroll keskuksen johtaja Kaivo Ilves piti alustuksen

Viron tuotosseurannan palveluista maidontuottajille. Virossa tuotosseuranta on kehittynyt huimasti maan itsenäisyyden aikana. ProAgria Keskusten liiton edustajat vaikuttivat hieman yllättyneiltä päivän aikana tulleesta kovasta kritiikistä ja karjanomistajien kokemuksista. He kertoivat tuotosseurannan tulevista uudistuksista ja vakuuttivat olevansa halukkaita tekemään karjanomistajien toivomia parannuksia. Pian kokouksen jälkeen ProAgria Keskusten liitto järjestikin palaverin, johon kutsuttiin myös karjanomistajien edustajia keskustelemaan kuinka kehitysasioissa alettaisiin edetä. Laura Laiholahti

Kokousyleisö joutui jonottamaan äänestyspaikalle. Kuva Laura Laiholahti.

19


Ayrshire-lehti

1/2009

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut

Tuotosseurantaseminaari Ikaalisissa Suomen Ayrshirekasvattajien yhdistyksen tarkoituksena on edistää ayrshire-rotua ja sen jalostusta. Aktiivisten jalostajien ollessa koolla keskustelu päätyy usein ruotimaan tuotostarkkailun tilannetta Suomessa ja muualla maailmassa. Siksi yhdistyksen tapaamisissa on jo kahdesti keskusteltu tuotosseurannan muutostuulista ja sen myötä laitettu nostetta myös Faba Jalostuksen palvelutarjontaan. Asiaa ei tulla unohtamaan jatkossakaan. Lokakuun lopulla järjestetyn Ikaalisten syyskokouksen seminaari alkoi keskustelulla, jossa yhdessä mietimme

20

tuotosseurannan hyviä ja huonoja puolia. Tuotosseurannasta saatavat tiedot ovat jalostuksessa ja eläinten sekä

alkioiden myynnissä tarpeellisia ja oikeastaan välttämättömiä. Nykymuotoiseen tuotosseurantaan tarvitaan kuitenkin parannuksia. Mitään joka tilalle soveltuvaa yhtä tarkkailupakettia ei ole olemassa ja siksi palvelu pitää voida räätälöidä kunkin tilan haluamalla tavalla. Tilanne on kärjistynyt jo niin pitkälle, että osa tiloista on valmiita jopa luopumaan tuotosseurannasta, jollei tarvittavia muutoksia saada aikaiseksi.

Vapaaehtoinen pakko

Maksaisimmeko tuhat euroa rehukuormasta, joka ei koskaan ole tullut perille? Emme varmasti, mutta tuotostarkkailusta monet meistä maksavat saamatta rahoilleen vastinetta. Meitä ehkä suututtaa ja saatamme päättää, että vaadimme asiaan muutosta. Emme kuitenkaan halua loukata mukavaa ja tuttua maitotilaneuvojaa ja jätämme asian ennalleen. Erilaisista


1/2009

elvytyspaketeista puhuttaessa korostetaan sitä, että vähiä rahoja ei kannata roiskia sinne tänne, vaan keskitytään olennaiseen. Miksei näin tehdä myös maitotiloilla? Nykyisin kaikki tuotostarkkailuun kuuluva työ tehdään tilalta käsin. Otamme näytteet ja lähetämme tiedot eteenpäin Laskentakeskukseen. Olemme palvelusopimuksessa luvanneet antaa karjatietomme muiden sidosryhmien käytettäviksi. Tämä jousto on kuitenkin kääntynyt meitä vastaan. Nyt me lähetämme ilmaiseksi Laskentakeskukseen lehmätietoja ja, kun haluamme vaikkapa polveutumistodistuksen samaisista eläimistä, maksamme niistä erikseen. Toinen sappea kiehuttava asia on Faba Jalostuksen laskutuskäytäntö jalostussuunnitelmaa tehtäessä. Jos me karjanomistajat kerromme jalostussuunnittelijalle lehmät, jotka haluamme nuorsonni- tai lihasonniryhmään, joudumme maksamaan tästä painettuna pari-kolme euroa per lehmä. Tämän pikku summan kerrannaisvaikutukset tekevät laskuun satoja euroja. Aivan turhanpäiväinen kulu; tarkistakaapa laskunne! Virallisten tuotostietojen saamiseksi ulkopuolisen neuvojan käynti on välttämätön. Meille tarjotaan tähän kaupan päälle pakollisia neuvontatunteja. Mutta kuinka työllistämme tämän neuvojan? Parhaimmassa tai pahimmassa tapauksessa isäntäväki on ottanut päiväunet maitotilaneuvojan kanssa, koska näin saatiin molemminpuolinen hyöty. Syyskokouksen keskustelussa kaivattiin jopa käsijarrukäännöstä. Miksei maitotilaneuvonta voisi muuttua takaisin karjantarkkailuksi;

Ayrshire-lehti

monella tilalla tarvitaan apua ihan konkreettisesti näytteenotossa puhtaasti työvoimapulan takia.

Ratkaisuja on olemassa

Jotkut tähän väsytystaisteluun kyllästyneet tilat ovat puhaltaneet pelin poikki ja eronneet tuotosseurannasta kokonaan. He ottavat neuvot ja ideat siltä konsultilta, joka osaa asiansa parhaiten. Pitäisikö tuotostarkkailukin yksityistää, jotta kilpailu pitäisi huolen neuvonnan laadusta? Olemmekin jo laittaneet tiedustelijoita etsimään ohjelmaa, joka toteuttaisi ICARin vaatimukset ilman, että me joutuisimme maksamaan tyhjistä palveluista kolmannelle osapuolelle. Näinhän sikaihmiset etenivät, miksemme siis mekin, jos yhteistyökumppanimme ovat näin haluttomia. Oletko sinä kuullut konefirmasta, joka maksaa vuodesta toiseen konsultille palkkiota saamatta yhtään rahanarvoista neuvoa? Tämä taitaa olla mahdollista enää vain maitotiloilla; sen on ProAgria hoksannut jo aikapäiviä sitten. Sikatilat eivät ole tähän suostuneet 90-luvun alun jälkeen. Ovatko maitotilat saaneet liikaa katetta vai olemmeko lauma rauhassa märehtiviä lehmiä? Maitotiloilla on iso joukko koulutettuja ihmisiä, jotka haluavat tilan elinkaarelle pituutta. Neuvontaa tarjottaessa tarvitaan uusia ajatuksia; ottaahan esimerkiksi konefirmakin parhaimman konsultin, jolta saa parhaimmat vinkit. Maitotiloilla tietokonejärjestelmät ovat jo niin kehittyneitä, että niistä saa tuotos- ym. tietoja päivittäin

21


Ayrshire-lehti

1/2009

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut reaaliajassa. Tuotostarkkailun tiedot vain vahvistavat jo tiedetyn asian jälkijunassa. Eikö olekin ihmeellistä, että peltopuolella voimme kämmenmikrolla tallentaa tiedon heti havainnon tehtyämme pellon reunalla, mutta navetassa juoksentelemme yhä lippujen ja lappujen kanssa. Kämmenmikro on saatava navettaan nopeasti, sillä tapahtumia on paljon eläinmäärien kasvaessa.

Yhteistyöllä saadaan muutosta aikaiseksi

Asioiden etenemistä kannattaa seurata lehdistä ja keskustelupalstoilta. Myös oman alueen ProAgrian ja Faban luottamustehtävissä olevia on hyvä jututtaa asian tiimoilta. Yksin on turha taistella tuulimyllyjä vastaan, mutta yhdessä toimien saamme muutosta aikaiseksi.

Otetaan hurja alkukiihdytys ja laitetaan asiat vyörymään vihdoinkin eteenpäin!

Tanja Hovi ja Paula Havo-Ossi

In Finnish Ayrshire Breeders meeting in October we discussed about services in milk recording and dairy farming advising. Most of Finnish dairy farmers aren’t satisfied with quality of dairy farming advising nowadays. Still we keep paying fees and sending all our information because we think it’s important to be a part of milk recording system. Now it’s time to demand new and better services for dairy farmers.

Tuotosseurannan kuulumiset Tiedonsiirto kehittyy ja tulevaisuudessa on tärkeää hoitaa tuotosseurantietojen keruu tehokkaasti ja mahdollisimman pienin kustannuksin. Näin tiedon keruu ei vie aikaa asiantuntijan kanssa käytäviltä kehityskeskusteluilta ja muilta kehittämispalveluilta vaan neuvojan käynnistä saadaan suurin mahdollinen hyöty tilan tuottavuuden parantamiseen.

Uusia työkaluja tuotosseurantaan

Verkkopalveluna toimivassa Lehmäkortissa tulee näkymään ainakin lehmän polveutuminen, tuotostiedot, poikimiset, koelypsyt, siemennykset ja hoidot. Sähköisen lehmäkortin ideana on se, että karjanomistaja pystyy katsomaan omien eläintensä tietoja ja klikkaamalla esimerkiksi emän nimeä voi nähdä myös tämän vastaavat tiedot ja niin edelleen. Palve-

22

Ayshirekasvattajien syyskokouksessa käydyn keskustelun jälkeen päätimme ProAgria Keskusten Liitossa kutsua kokoon maidontuottajia keskustelemaan tuotosseurantaa koskevista kehitystarpeista. Joulukuun alkupuolella kokoonnuimme pienen ryhmän kanssa pohtimaan tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeita. Pohdinnan tuloksena syntyi idea sähköisestä lehmäkortista ja navetassa käytettävästä mobiili ilmoitustyökalusta. lussa pääsee katsomaan vain niiden eläinten tietoja, joiden omistajat ovat antaneet siihen luvan. Tiedoista ei näe kenen omistuksessa eläin on, vaan ainoastaan eläimen tiedot. Tuotekehitystä on lähdetty viemään eteenpäin ja tavoitteena on, että palvelu saadaan käyttöön vielä tänä vuonna. Tietojen näkyminen on mahdollista kieltää ja ennen palvelun avautumista on varmistuttava siitä, että kaikki tuotosseurannassa mukana olevat tilat tietävät

mitä tietoja tulee näkymään ja missä. Mobiili ilmoitustyökalu on ns. älypuhelimessa toimiva sovellus, jolla pystytään hakemaan eläimen tietoja navetassa, sekä lähettämään joitakin tietoja. Kun puhelimessa olevaan sovellukseen syöttää korvanumeron, saa lehmäkortin tiedot näkyviin. Alkuvaiheessa sovelluksella voi katsoa erilaisia työlistoja (lista esim. odotettavista poikimisista, kiimoista, tiineystarkastuksista, um-

peenpanoista) ja lähettää korvausmerkkitilauksen ja ilmoittaa umpeenpanot. Sovellus tulee pilottikäyttöön vuoden 2009 aikana ja jatkokehitystä tehdään yhdessä pilottikäyttäjien kanssa. Jatkokehityksen tavoitteena on saada mahdollisimman monia tietoja siirtymään navetasta suoraan tietokantaan mm. syntymät, poistot, elopainot, kuntoluokat, kiimat, tiineystarkastukset, siemennykset, sorkkahoitajan hoidot, osaston vaihdot jne. Koelypsyjen lähettäminen puhelimella on jo nyt mahdollista ProTuotos Mobiililla (ks. www.proagria.fi/verkkopalvelut). Tulevaisuudessa on myös tärkeää, että tieto kulkee tilan tuotannonhallintajärjestelmän ja neuvonnan tietokannan välillä. Sanna Nokka Kehityspäällikkö ProAgria Keskusten Liitto


1/2009

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut

ProAgria Keskusten Liiton maitotilavaliokunta Lypsykarjatalouden kokonaisuuden kannalta merkittävin, mutta toisaalta huonoimmin tunnettu, on valtakunnallinen maitotilavaliokunta. Se vastaa tuotosseurannan kehittämisestä, tietojen luovuttamisesta ja ratkaisee monet tuotosseurannan erityistapaukset - jopa lehmien “eläkeanomukset” . Kuinka maitotilojen neuvontaa kehitetään? Maassamme toimii 16 suomenkielistä ja 3 ruotsinkielistä alueellista ProAgria keskusta. Jokainen näistä keskuksista on hallinnoltaan itsenäinen ja päättää itse mm. palveluidensa hinnoittelusta. Jokainen tietää, että tällaisessa joukossa yhtenäisyyden löytyminen palvelujen kehittämisessä ja hinnoitteluperusteiden yhtenäistämisessä ei ole aina aivan yksinkertaista ja nopeasti toteutettavaa. Alueiden erilaisuus jo pelkästään eri tuotantosuuntien painottuessa tietyille alueille asettaa omat haasteensa. Kirjavaa on myös tapa, jolla esimerkiksi maitotilaneuvonnan kehittämistä ja hinnoittelua eri alueilla tehdään. Joillakin alueilla siitä huolehtii hallitus, joillakin alueilla maitotilavaliokunta ja joillakin alueilla jalostuk-

sen kanssa yhteinen karjavaliokunta. Viime vuosina alueille on annettu suositus, jotta heidän alueillaan olisi huolehdittava myös sidosryhmien, kuten meijerin ja jalostuksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Valtakunnallinen maitotilavaliokunta on myös painottanut hinnoitteluperusteiden yhtenäistämisen tärkeyttä ja palvelun sisällön avaamista siten, että tuottaja saisi aina tarvitsemansa palvelut ja maksaisi vain niistä. Tärkeä rooli neuvonnan kehittämisessä on myös alueiden kotieläinvastaavilla. Valtakunnallisesta maitotilaneuvonnan kehittämisestä vastaa pääosin ProAgria Keskusten liiton maitotilavaliokunta, jonne jäsenet valitaan kolmivuotiskaudeksi syksyisin maitotilavaliokuntien edustajakokouksessa. Edustajakokoukseen valitsee jokainen keskus yhden edustajan. Erovuorossa on kaksi

valiokunnan jäsentä joka vuosi. Jäsenten valinnassa otetaan huomioon alueellisuus ja lehmämäärältään suunnilleen saman suuruisia valinta-alueita on kolme: Etelä-Suomi, joka käsittää Uudenmaan, Farman, Satakunnan, Pirkanmaan, Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon sekä Finska Hushållning ssällskapet´in ja Nylands. Svenska Lantbrukssällskap´in alueet. Keski-Suomi, joka käsittää Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan alueet. Pohjois-Suomi, joka käsittää Keski-Pohjanmaan, Oulun, Kainuun ja Lapin alueet sekä Österbottens Svens-

Merja Keisala.

ka Lantbrukssällskap´in alueet. Maitotilavaliokunnan tehtäviin kuuluu neuvonnan kehittämisen lisäksi tuotosseurannan kehittäminen, suunnittelu ja seuranta, yhteydenpito sidosryhmiin, tuotosseurannan valvonta sekä ehdokkaiden nimeäminen ProAgria Keskusten liiton hallitukseen ja ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen hallitukseen. Kämmenmikro on pian yksi navettatyökalu muiden joukossa Muutokset maidontuotannon parissa ovat olleet

Vuonna 2009 ProAgria Keskusten liiton maitotilavaliokuntaan kuuluvat: Merja Keisala (K-S) pj., erovuorossa 2009, puh. 040-5346710, merja.keisala@nic.fi Jukka Määttä (P-S) vpj., erovuorossa 2009, puh. 08-8106176, jukka.maatta@vaala.net Leena Pekonen (E-S), erovuorossa 2011, puh. 040-5639659, leena.pekonen@suomi24.fi Päivi Piironen (K-S), erovuorossa 2011, puh. 050-4018823, paivi.t.piironen@oyk.pkky.fi Jari Loponen (E-S), erovuorossa 2010, puh. 050-3363459, jarilopo@sci.fi Seppo Karhula (P-S), erovuorossa 2010, puh. 050-3452302, seppo.karhula@kotinet.com Asiantuntijajäseninä valiokunnassa ovat Juha Eskelinen Faba Jalostuksesta ja Eeva Brofeldt Valiosta.

23


Ayrshire-lehti

1/2009

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut nopeita ja muutosvauhti ei ainakaan hidastu. Uusia palveluja olisi saatava käyttöön nopeasti ja joustavasti. Ongelmaksi palvelujen tuottamisessa on muodostumassa maan eri osien erilainen asema tietoliikenneyhteyksien toimivuudessa. Tietokantauudistus vuosituhannen vaihteessa oli merkittävä ponnistus neuvonnassa ja tuotosseurannassa sekä rahallisesti että työmääränä laskettuna. Myös tällä hetkellä tapahtuva ruokinnansuunnitteluohjelman kehittäminen vaatii melkoisen panostuksen. Onneksi myös tutkimus ja meijerikenttä ovat hyvin kiinteästi mukana tässä työssä. Uutta on tulossa myös navettatyökalujen sar-

24

jaan. Kesän jälkeen pilottitiloilla testataan älypuhelinta / kämmenmikroa lehmien tietojen ja työlistojen selailuun, korvamerkkitilauksiin, umpeenpanojen ilmoittamiseen, maitomäärien ilmoittamiseen, sorkkahoitojen ilmoittamiseen, poikimisten ja poistojen ilmoittamiseen ym. Kerättyjen käyttökokemusten ja parannusten jälkeen vempele tulee laajempaan käyttöön työkaluksi talikon ja harjan rinnalle navettaan. Sähköinen lehmäkortti ns. ”nettinautakortti” on myös tulossa polveutumis- ja tuotostietoineen. Sitä voi karsittuna selailla myös ”mobiilinautakorttina” kämmyllä navetassa. Palvelut on tarkoitus avata mahdol-

lisimman pian ja täydentää myöhemmin, kun saadaan kokemuksia ja palautteita tarpeista ja tärkeyksistä. Ruokinnan suunnittelu uudistuu Viimeisin esimerkki maitotilavaliokunnan tekemistä merkittävistä päätöksistä oli päätös ryhtyä suomalaisen ruokinnansuunnitteluohjelman, Karjakompassin, kehittämiseen. Tämän päätöksen pohjustaminen vaati melkoisen määrän asioiden selvittämistä. Yksinkertaiselta kuulostava asia vie uskomattoman kauan aikaa ennen kuin päätös on selvä. Pienempinä asioina valiokunnan päätettävänä ovat tietopyynnöt ja ”eläke-

anomukset”. Valiokunta on vastuussa kerättyjen tietojen käytöstä, joten valiokunta on tehnyt linjauksen tietojen käytöstä. Tuottajat ottavat melko usein yhteyttä suoraan Laskentakeskukseen, jos heillä on toiveita maitotilaneuvonnan suhteen. Nämä terveiset tulevat kuitenkin ”oikeaan” paikkaan vasta mutkan kautta. Suorempi reitti olisi ottaa yhteyttä joko maitotilavaliokunnan jäseniin tai maitotilaneuvonnan kehittämisestä vastaaviin Henna Meroon ja Sanna Nokkaan, joka toimii Juho Kyntäjän sijaisena Juhon vastatessa tällä hetkellä KarjaKompassin hankevetäjän tehtävistä. Yhteydenottoja odotellen Merja Keisala


1/2009

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut

Tilavierailut Änkön ja Taivalmäen ayrshirekarjoissa Kokousta edeltäneenä päivänä tilavierailukohteena oli Änkön ayrshire aivan Ikaalisten kylpylän välittömässä läheisyydessä. Änkön tilaa emännöi Sari Änkö yhdessä avopuolisonsa Ari Rinteen kanssa. Myös Sarin poika Valtteri oli täysillä mukana vierailupäivässä ja esitteli mielellään eläimiä meille vierailijoille. On hienoa nähdä alasta niin innostuneita nuoria! Änköllä on 23-paikkainen parsinavetta ja suurin osa lehmistä on ayrshire-rotuisia. Eläimet oli klipattu vierailua varten ja navetassa oli muutenkin todella siistiä! Änkön lehmistä jäi mieleen tasalaatuisuus, eläimissä ei ollut suurta hajontaa. Eläimistä erityisesti mieleen jäi Kellcrest Happy ET: n lehmäperheestä polveutuva Kellcrest Unikki ET AF-GP82 (Romeo x BBB), joka jäi mieleen tasapainoisen näköisenä ja oloisena lehmänä. Unikkia on huuhdeltu useampaan otteeseen, joten toiveissa on saada siitä myös tyttäriä! Ensimäisellä poikimisellaan se oli tehnyt sonnivasikan. Muita mieleen jääneitä lehmiä olivat Bäckens Karamilk Olga AF-GP83 (Karamilk x Backgård), HH Uni-Ca ET AF-GP80 (Conn x Galant), Kuortin Ushma ET AF-GP81 (Conn x Trident), Rannan Tekla AF-GP80 (Cornelius x Heligo), Rounion Tuiskutar AF-GP80 (Trident x Eepa) ja Änkön Sherry AF-GP82 (Jerry x K. Lepo). Lisäksi Sari kertoi heillä olevan kimppaeläimiä Kanadassa; Blackaddar Donna 3 (Conn x BBB Kellogg) ja Royalcroft

ja juustotarjoilut. Viini oli Sarin isän tekemää, hän on alkanut harrastaa eläkkeelle jäätyään kotiviinin tekoa. Oli todella hyvää! Juustotarjoiluista vastasi Osuuskunta Länsi-Maidon Petri Uusitalo. Juustojen kanssa tarjolla oli myös suolakeksejä sekä Sarin äidin tekemää hiivaleipää. Änkön Ayrshiren eläimiin ja tilan kuulumisiin voi tutustua osoitteessa www.ankonayrshire.net. Änkön navettaan kuljettiin ruhtinaallisen tarjoilupöydän kautta. Kuva Laura Laiholahti.

BBK Pamela (BBB Kellogg x Brendan), joista on huuhdeltu alkioita mutta ei vielä ole saatu tyttäriä karjaan.

Oli todella mukava tutustua Änkön eläimiin, lämpimät kiitokset vierailusta! Mieleen jäivät tilalta tietysti myös viini-

Kokouspäivänä pitkäksi venyneen seminaarin jälkeen tutustuimme Susanna ja Asko Taivalmäen omistamaan Taivalmäen ayrshirekarjaan. Karjan lehmät paria PSK-lehmää lukuun ottamatta ovat

Elina Kavander sekä Mirja ja Matti Hänninen vaihtamassa kuulumisia Änkön upean lehmärivin vieressä. Kuva Laura Laiholahti.

25


Ayrshire-lehti

1/2009

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut

Ayrshireväki iloisissa tunnelmissa Änköllä. Kuva Laura Laiholahti.

Taivalmäen Onnenpotku AF-GP80. Kuva Laura Laiholahti.

ayrshire-rotuisia. Susannan ja Askon karjasta päällimmäisenä mieleen jäi se, kuinka paljon karjassa oli vanhempia, toimivia ja hyvin lypsäviä lehmiä! Keskipoikimakertakin (2,90 v. 2007) sen tietysti jo kertoo, mutta useaan kertaan poikineet lehmät eivät herättäneet huomiota huonoilla utareilla tai näyttämällä oikeasti todella vanhoilta ja raihnaisilta, vaan vanhat lehmät kuten Mesi (M. Yllä x V. Allu) ja Onnenpotku (Ipollo x Voltti) olivat nuorekkaita ja ryhdikkäitä lehmiä! Erityisesti Onnenpotku herätti ihastusta, kun on tottunut näkemään vähän toisennäköisiä ipollolaisia lehmiä. Se nosti luokituspisteensä AFGP80 viisi kertaa poikineena ja elinikäistuotosta on reippaasti yli 50 000 kg! Karjassa oli yhteensä 8 lehmää, jotka Susanna itse oli luokitellut kestäviksi. Ne olivat kaikki vähintään 5 kertaa poikineita ja elinikäistuotosta 50 000 kg:n molemmin puolin, Mesilehmällä jo yli 70 000 kg. Se on melko paljon 30 lehmän karjassa. Karjassa oli myös 6 kpl 80 pistettä tai yli AF-luokituksessa saaneita lehmiä. Karja oli kaikin puolin tasalaatuinen ja lehmät näyttivät siltä että

heti sen perustamisvuodesta lähtien, sillä he ovat alusta alkaen kokeneet oman rotuyhdistyksen tärkeäksi. Alkiohuuhteluja tilalla on tehty vuodesta 2000 lähtien ja ensimmäiset alkioista syntyneet lehmävasikat ovat poikimassa tänä vuonna viidettä kertaa. Osa alkioista syntyneistä lehmistä on myyty eloon. Tuntuisi että alkiohuuhteluilla ja –siirroilla

26

niiden kanssa on mielekästä tehdä työtä. Toimivien, vanhojen lehmien porskuttaessa vuodesta toiseen Taivalmäessä riittää vuosittain nuoria eläimiä myyntiin, koska tila on kuitenkin rajallista ja lehmävasikoita syntyy vuosittain reilusti yli oman tarpeen. Susanna ja Asko ovat olleet Suomen Ayrshirekasvattajien jäseniä ja toiminnassa mukana

on onnistuttu tuottamaan kestäviä lehmiä! Nykyisin Susanna ja Asko ovat vähentäneet omassa karjassa tehtäviä huuhteluita, kun Kanadassa osaomistuksessa olevista eläimistä Visserdale Katie (La Sapiniere Bermudes ET x BBB Kellogg) ja Blackaddar Sheena2 (Iceman x Blackaddar Monroe) on tullut hyvin alkioita, joita nyt on siirretty. Susanna kertoi

Vierailijajoukko Taivalmäen navetassa. Lehmien “kanukkiparret” herättivät kiinnostusta. Kuva Laura Laiholahti.


1/2009

Ayrshire-lehti

Missä karjanomistajat kohtaavat, siellä syntyy keskustelua. Kuvassa vasemmalla Susanna Taivalmäki sylissään pikkuinen Tiitus. Kuva Laura Laiholahti.

tavoitteekseen jättää jälkeläisiä vain emistä, joiden AF-luokitus on 80 pistettä ja yli. Tärkein jalostustavoite on rakenteellisesti tasainen karja, tuotosta unohtamatta. Karja-ainesta on tullut vuosien saatossa ostettua myös huutokaupoista. Navetasta löytyi Rounion Iissan sukua oleva Rounion Teliissa, Kuortin ”maustesukua” olevat Ultrabra ja Änkön Yrtti sekä Ruotsista matkannut Bäckens Karamilk Edda.

Suuret kiitokset Susannalle ja Askolle tilavierailusta sekä ihanista tarjoiluista tuvan lämmössä! Susannan ja Askon sekä lasten Oonan, Aamoksen ja erityisesti Tiituksen kuulumisia voi lukea osoitteesta http://www.downtiitus.suntuubi.com. Iina Näyskä

Ayrshirekasvattajien kunniakirjat Yhdistys myöntää hakemuksesta jäsenten omistamille ayrshirelehmille 50-, 75- ja 100-tonnarikunniakirjoja. Kunniakirjaa varten tulee toimittaa lehmän viimeisin lehmäkortti sekä haluttaessa valokuva, joka voidaan liittää kunniakirjaan. Lisätietoriville voidaan laittaa maininta tyttäristä, kssonneista tai näyttelymenestyksestä. Kunniakirjan hinta 5 € sis. alv. Hakemukset toimitetaan Laura Laiholahdelle laura.laiholahti@marttila.fi tai osoitteella Hämeentie 4743 C, 21560 Ollila.

Suomen Rehun sulavat valmisannokset Annostelutarkkuutta ja ympäristöystävällisiä ruokintaratkaisuja seosrehuruokintaan. Annostelu seokseen tapahtuu valmiiden annosten avulla. 1–2 kg painoiset annokset heitetään sellaisenaan seosvaunuun ja sekoitetaan tasaisesti. Valmis annos hajoaa rehuseokseen kokonaisuudessaan ja märehtijä pystyy käyttämään annoksen luontaisesti ravinnokseen. Farmarin Seleeni-E Vita Annos Farmarin ADE Vita Annos Farmarin Pötsitehoste Annos

Lisätietoa alueesi rehumyyjältä, Agrimarketista ja osoitteista: www.suomenrehu.com, www.farmit.net, www.agrimarket.fi

27


Ayrshire-lehti

1/2009

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut

Vuoden 2008 Ayrshireaktiivit Hannu Huitti ja Mikko Ranta

Hannu, Mikko ja HH Tikatsu.

Syyskokouksessa Ikaalisissa julkistettiin perinteisesti Ayrshirekasvattajien arvostetuimman ja halutuimman palkinnon Ayrshireaktiivin saaja. Palkinnon pokkasivat tällä kertaa Lopen karjamiehet Hannu Huitti ja Mikko Ranta. Valinnan perusteena olivat mm. Hannun ja Mikon tekemä pitkäjänteinen ennakkoluuloton työ oman tilansa jalostusmahdollisuuksien parantamiseksi ja lisäämiseksi, josta samalla on hyötynyt myös koko suo28

malaisten karjankasvattajien joukko.

Tilan kehitys

8o-luvun loppupuolella Hannu aloitti kymmenvuotisen työrupeamansa jalostuskonsulentin tehtävissä. Hannu toteaakin tämän ajanjakson olleen erittäin opettavainen, sillä siinä työssä näki monenlaisia tiloja sekä erityisesti eläimiä. Samalla työn ohella sai luotua kontakteja muihin karjankasvattajiin ja samalla

laajan tukiverkon. 80-ja 90luvulla se olikin vielä melko harvinaista toisin kuin nyt 2000-luvulla, jolloin rotuyhdistyksien kautta karjankasvattajat ovat lähentyneet toisiaan keskustelufoorumien, näyttelyiden sekä muiden tapahtuminen avulla. Pieni pilke silmäkulmassaan Hannu toteaa jalostuskonsulentin työn hyödyttäneen myös siten, että he tuntevat kilpailijansa toimintatavat. Vuonna 1996 Huitin tilalla tehtiin sukupolven-

vaihdos Hannun ottaessa tilan hoitoonsa. Pian tämän jälkeen Hannu jätti jalostuskonsulentin työt, jotta voisi hoitaa tilaa kokopäiväisesti. Vastassa oli kuitenkin muutaman vuoden päästä perinteinen sukupolvenvaihdoksen jälkeinen tilanne. Vanha navetta oli jo elinikänsä loppupäässä, joten oli tehtävä ratkaisu joko karjanpidosta luopumisesta tai uuden navetan rakentamisesta. Lehmät olivat kuitenkin olleet pitkään Hannun työkaverei-


1/2009

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous ja tilavierailut ta, myös motivaatio ja tahto karjanjalostamiseen olivat korkealla, joten Hannu ja Mikko päätyivät jälkimmäiseen ratkaisuun. Niinpä kovan “paperisodan” tuloksena Huitin tilalle nousi vuonna 2001 yksi Suomen ensimmäisistä robottinavetoista. Tämä käyty “paperisota” on osaltaan tehnyt mahdolliseksi sen, että Suomessa useat sadat lypsyrobotit hoitavat lypsytyön tänä päivänä.

Pitkäjänteistä jalostusta

Huitin tilalla on tehty pitkäjänteistä työtä jalostuksen eteen jo edellisen sukupolvenkin aikana. Tilalla suoritettiin ensimmäiset alkionsiirrot jo vuonna 1982 Hannun vanhempien toimesta. Tämän jälkeen ei ole ollut vuotta, jolloin ei olisi tehty alkiosiirtoja tai -huuhteluja. Vanhempien innostuksen myötä Hannu on jo nuorena ymmärtänyt jalostuksen tärkeyden. Hannun ja Mikon jalostuksellisena tavoitteena on saavuttaa helppokäyttöinen lehmä, jolla on tuotos ja rakenne kohdallaan. Ayrshiren kanssa tähän tavoitteeseen on päästy käyttämällä kanadalaista siementä lehmille. Hannu toteaa kuitenkin, että kotimaistakaan tarjontaa ei ole täysin unohdettu siemennyksiä suunniteltaessa. Toiveena on, että kotimaista ayrshirejalostusta ei unohdettaisi täysin, vaan pyrittäisiin kehittämään sitä positiiviseen suuntaan ottamalla mukaan enemmän kanadalaista siementä.

2000-luvun alussa Hannu ja Mikko olivat ensimmäisten joukossa tuomassa Ruotsista tuontieläimiä. Urban Svenssonin karjasta mukaan lähtivät mm. sellaiset suuruudet kuin Hjärterum Ruutu sekä Kellcrest Marie Sue ET. Kellcrest Marie Suen ET:n lehmäperheen saavutukset tuntee lähes jokainen, joka on viime vuosina selaillut näyttelytuloksia. Kysymykseni viime vuosien loistavasta näyttelymenestyksestä Hannu kuittaa toteamalla, että he ovat osoittaneet olevan mahdollista, että sama lehmä on huippulypsäjä ja silti menestyy näyttelyissä. Vuosien varrella Hannun mieleen on jäänyt kaksi erityistä lehmää, joista toinen on Haralan Pikatsu. Pikatsu ostettiin Haralan huutokaupasta, ja se on jättänyt karjaan useita hyviä jälkeläisiä kuten mm. HH Tikatsun. Toinen erityinen lehmä on HH Täällä, jonka emän suvusta neljä polvea taaksepäin mentäessä löytyy tunnetun pohjoissavolaisen Haka ET:n täyssisko. HH Täällä voitti viime vuonna Seinäjoen International Ayrshire Show:n 3 years old cow –luokan sekä Farmarin Champion -tittelin. Erityisiä ovat olleet myös kaikki kimppalehmät, joita heillä onkin lukuisia.

HH Embryo Oy

Hannu ja Mikko kyllästyivät alkiohuuhteluiden ja muiden palveluiden automaattisiin vuosittaisiin hinnan korotuksiin. Hannu oli jo vuonna 2004 käynyt al-

kionsiirtoseminologikurssin, Mikko tunnettu markkinointitaidoistaan sekä valtava joukko tyytymättömiä karjankasvattajia, joten kasassa oli kaikki edellytykset perustaa yritys. Niinpä vuonna 2006 Hannu ja Mikko perustivat HH Embryo Oy:n yhdessä alkionsiirtoeläinlääkäri Mikko Kanasen kanssa. Mikko R. toteaa yrityksen tavoitteena olevan tuottaa karjanomistajalle mutkatonta palvelua kohtuullisella hinnalla. HH Embryo on mahdollistanut karjanomistajalle yhä entistä laajemman valikoiman kansainvälistä eläinainesta. Hannu ja Mikko toteavat, että heistä ei olisi vain ta-

vallisiksi maidontuottajiksi. Yrityksen asioiden hoitaminen, kansainväliset tuttavat, valokuvaukset, näyttelyt ym. tekevät jokaisesta päivästä erilaisen. Siinä se suola, joka saa jaksamaan navetan arkea päivästä toiseen. Hannu ja Mikko tunnetaan perinteisesti karjapiireissä ennakkoluulottomina aktiiveina. Jäämmekin nyt odottamaan seuraavaa käännettä. Vilma Pohjola

In Finnish Ayrshire Breeders Meeting Hannu Huitti and Mikko Ranta was elected as Ayrshire Active 2008. Hannu has worked as a breeding adviser until in 1996 he started as a farmer. In Huitti herd his parents had started embryo transfers already in 1982. After that they and now Hannu and Mikko have done embryo flushings and transfers every year. In year 2001 Hannu and Mikko built new barn and they were one of the first farmers in Finland to start robotic milking. Hannu and Mikko were also one of the first farmers who imported animals from Sweden. Ayrshire stars Hjärterum Ruutu and Kellcrest Marie Sue were imported to Huitti herd from Urban Swenssons farm. In 2006 they started company named HH Embryo Ltd together with veterinary Mikko Kananen. HH Embryo offers all-round services to Finnish farmers at reasonable prices. Hannu thinks that two their best Ayrshire cows at the moment are Haralan Pikatsu (sire: Charlot) and HH Täällä ET (sire: Medalist). Haralan Pikatsu originates from famous Harala herd, and she has many good daughters, for example HH Tikatsu (sire Special K). HH Täällä is from same cow family than famous cow from North Savonia, Haka ET. HH Täällä won last year 3 years old cow –class at International Ayrshire Show in Seinäjoki and was Champion at Farmari-show in Lahti.

29


Ayrshire-lehti

30

1/2009


1/2009

Ayrshire-lehti

KESKUSTELUNAIHEENA

Suomalaisen ayrshiren tulevaisuus Viime vuosi oli Ayrshiren maailmankonferenssin ansiosta rodun todellinen juhlavuosi ayrshiren esiintyessä sekä lehtien otsikoissa että ihmisten puheissa. Juhlan jälkeen tulee kuitenkin aina arki ja joskus pahimmillaan jopa krapula. Pian konferenssin jälkeen varmistui, että Suomi liittyy mukaan pohjoismaiseen keinosiemennysorganisaatioon Viking Geneticsiin yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa. Pohtiessaan asian merkitystä ayrshirerodun tulevaisuudelle ei karjanomistaja voi enää olla aivan varma minkälaiseen olotilaan hän juhlan jälkeen heräsi.

Mikä ihmeen punainen?

Yksi selkeä muutos on Viking Genetics -huumassa tapahtunut jo alkumetreillä. Puhekieleen on liukunut vaivihkaa oman rotumme nimenä pelkästään sana “punainen”, joka ayrshirekarjanomistajasta tuntuu eriskummalliselta. On ymmärrettävää, että Tanskassa ja Ruotsissa rodun nimenä voi olla pelkkä “punainen”, onhan kummankin maan oma rotu sitä viralliselta nimeltäänkin. SRB ja RDM tunnetaan yleisesti Ruotsin punaisena ja Tanskan punaisena, mutta suomalaisen ayrshiren lyhenne FAY (Finnish Ayrshire) ei ihan hevin taivu “punaiseksi”. Keinosiemennysorganisaatio ei voi määrittää rodun nimeä eikä ayrshirerodun alkuperä Suomessa edes anna lupaa nimen vaihdokseen.

Suomi on lähdössä mukaan pohjoismaiseen keinosiemennysorganisaatioon Viking Geneticsiin. Suuret muutokset herättävät aina paljon keskustelua. Karjanomistajat ovat alkaneet huolestuneina miettiä tulevan yhteistyökuvion merkitystä ayrshirerodulle ja samalla ihmetelleet ayrshirerodun nimen vaihtumista punaiseksi. Toisaalta on mielenkiintoista pohtia haluaako ruotsalainen srb-karjanomistaja olla mukana kasvattamassa yhteistä punaista rotua, jossa osana on suomalainen ayrshire. Ei ainakaan sen perusteella kuinka srb-siementä markkinoitiin tammikuun lopussa ilmestyneessä Hoard’s Dairymanin numerossa amerikkalaisille: “Swedish Red is by far the superior breed of cows from the Scandinavian Countries. The Finnish Ayrshire and the Norwegian Red are lowest for type conformation. Our competitors compare their Red breeds to the Swedish Red, or say they are same, wonder why?” Sumeilematonta hehkutusta tiivistettynä: “SRB on kaikissa ominaisuuksissa parempi kuin muut skandinaaviset rodut, onko ihme, että muut sanovat rotuaan samaksi”. Näyttääkin selvältä, että ruotsalainen srb-rotu haluaa profiloitua risteytysmarkkinoilla omana itsenään, ei vain osana isoa punaista massaa. Suomalaisilta pitää löytyä yhtä lailla itsetuntoa säilyttää suomalaisen ayrshiren identiteetti ja kehittää rotua sen vahvuuksien pohjalta. Pidetään

jatkossakin ayrshire ja punainen selkeästi erillään!

Suomalaisen ayrshiren määritelmä

Mikä sitten tekee ayrshiresta suomalaisen? Tästä aiheesta kuulee tavan takaa erilaisia teorioita. Osan mielestä vain “suomisukuinen” ayrshire on suomalainen ayrshire. Jos lehmän isänä on kanadalaissonni, erään näkemyksen mukaan kyseessä on “kanukki”, ei suomalainen ayrshire. Srb-sonni lehmän isänä sen sijaan ei useimpien mielestä tee ayrshiresta yhtään vähemmän suomalaista. Onneksi tähän määrittelyasiaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu: kaikki suomalaiseen ayrshirekantakirjaan oikeutetut Suomessa syntyneet eläimet ovat suomalaisia ayrshireita riippumatta isän tai emän syntymämaasta. Myös keinosiemennys voi näin markkinoida suomalaisena ayrshiresonnina sellaista sonnia, jonka isä on kotoisin Ruotsista, Tanskasta, Kanadasta tai USA: sta tai vaikkapa tuontialkiosta syntynyttä sonnia.

Ayrshiren vahvuudet ovat myös sen ongelmia

Pitkän linjan jalostusvaikuttajana ja vannoutuneena ayrshireihmisenä tunnettu mynämäkeläinen karjanomistaja Anna-Maija Pohjola on pohtinut tarkasti ayrshiren tämän hetken tilannetta sekä tulevaa. Ayrshiren vahvuuksina hän pitää populaation suurta kokoa, joka mahdollistaa yli 100 sonnin arvostelun vuodessa. Ayrshirelle arvokas asia on myös rodun elinvoimainen perimä ilman pelättäviä perinnöllisiä rasitteita. Hyvänä puolena tulee tietysti vielä rodun hyvä tuotospotentiaali, joka Suomessa on korkealla tasolla verrattuna maailman muihin ayrshirepopulaatioihin. Erittäin tärkeänä Anna-Maija Pohjola näkee myös oman rotuyhdistyksen, jonka kautta kasvattajilla on hyvät linkit koko maailman ayrshirekasvattajiin ja -populaatioihin. Juha Eskelinen on maidontuottaja Pohjois-Savosta Vieremältä. Hän toimii monissa merkittävissä valtakunnan karjanjalostuksen luottamustoimissa. Juha Eskelinen on Faba Jalostuksessa sekä edustajiston että jalostusvaliokunnan puheenjohtaja ja osallistuu edustajiston puheenjohtajan ominaisuudessa Faba Jalostuksen hallituksen kokouksiin. Faba Palvelussa hän on sekä edustajistossa että nautatoimikunnassa jäsenenä. Näiltä

31


Ayrshire-lehti

1/2009

KESKUSTELUNAIHEENA paikoilta on erinomaiset näköalat jalostuskentälle sekä hyvä mahdollisuus vaikuttamiseen. Juha Eskelisellä on selkeä näkemys ayrshiren tilanteesta. Vahvuuksia ovat tuotos, hyvät pitoisuudet ja hyvät terveysominaisuudet, erinomainen sorkkaterveys mukaan lukien. Myös Juha Eskelinen korostaa rodun erityistä elinvoimaa ja sitkeyttä pärjätä erilaisissa olosuhteissa, mikä tulee esille ayrshiren hyvässä menestymisessä sekakarjoissa. Joissakin tapauksissa rodun vahvuudet voivat olla myös sen ongelmia, näin myös suomalaisen ayrshiren kohdalla, toteaa Anna-Maija Pohjola. Rotukohtaisen jalostusvaliokunnan puuttuminen lähes 40 vuotta on jättänyt jälkensä. Valtakunnanjalostuksessa on toimittu yleisellä tasolla jalostamalla lehmiä vahvasti tuotosseurannasta saadulla aineistolla. Tämän seurauksena on ayrshirelle saatu sen vahvuudeksi luettava korkea tuotospotentiaali. Valitettavasti tämä jää liian usein hyödyntämättä eläinten rakenteellisen heikkouden vuoksi. Tämä johtuu käytännössä utare-, runko- ja jalkaominaisuuksien suuresta vaihtelusta ja suoranaisista vioista. Sonniarvosteluja luettaessa tietokoneen ruudulta on helppo havaita kuinka yleensä vain ylin osa-alue, tuotos, on kunnossa ja alempana olevat rakenteen osa-alueet ovat niin kehnot, että niiden parantaminen on jo vaikeaa. Anna-Maija Pohjolan mielestä koko tilanne on eräänlainen pajatsoilmiö, jossa “hitonmoisella tuurilla voit saada omasi pois, mutta keskimäärin taskut ovat tyhjät”. Anna-Maija Pohjola uskoo, että jos ayrshirea olisi kehitetty rotuna, kehitys olisi ollut kokonaisvaltaisempaa. Juha Eskelinen on samoilla

32

linjoilla Anna-Maija Pohjolan kanssa. Rodun isoimmat ongelmat löytyvät rakenteesta. Utarerakenne on edelleen ayrshiren heikkous, mutta pihattonavetoiden yleistyessä myös jalkaominaisuuksien merkitys korostuu. Juha Eskelinen toteaa lisäksi, että poikimaominaisuuksissa samoin kuin lypsettävyydessä on liikaa vaihtelua. Lypsettävyys on karjakoon suurentuessa ja automaattilypsyn yleistyessä tullut entistä tärkeämmäksi ominaisuudeksi.

Ongelmien ratkaisu on mahdollista

Edellä mainittuja ayrshiren rakenteellisia ongelmia on monissa Ayrshirekasvattajien jäsenkarjoissa alettu ratkoa 2000-luvulla erinomaisin tuloksin. Karjanomistajat ovat paneutuneet utareen, rungon ja jalkojen rakenteen kehittämiseen kestävämpään suuntaan. Anna-Maija Pohjolan mielestä rotukohtainen jalostusvaliokunta olisi saatava heti toimimaan ja annettava koko suomalaiselle ayrhirepopulaatiolle mahdollisuus nopeaan

eteenpäin menoon. Jo nyt löytyy riittävästi esimerkkejä onnistumisista useissa karjoissa, mutta nopeaan edistymiseen koko valtakunnassa tarvitaan myös riittävä panostus suomalaiseen sonniainekseen. Juha Eskelinen lähestyy kysymystä hieman eri suunnasta. Hän kertoo, että ayrshiren utarerakennetta ja terveyttä on pyritty parantamaan jo kokonaisjalostusarvon aikaan laittamalla sinne lisää painoa. Pohjoismaisen kokonaisjalostusarvon (NTM:n) myötä mukaan tulivat myös muut hoidot. Jälkikäteen on kuitenkin helppo todeta, että rakenteen jalostaminen olisi pitänyt aloittaa paljon aiemmin, jo ainakin 20 vuotta sitten, Juha Eskelinen myöntää. Hän uskoo, että tarkempi sonninemien valinta auttaa edellä mainittujen ongelmien ratkaisussa. Parannusta tähän on viime aikoina saatukin mm. Sonniweb-ohjelman käyttöönotolla. Ohjelman avulla pystytään paremmin hallitsemaan koko lehmäpopulaatiota ja näin saadaan paremmat mahdollisuudet tehdä onnistuneita parituksia. Juha Eskelinen uskoo, että sonni-

The Future of Finnish Ayrshire Breed Finland is planning to be part of Viking Genetics together with Sweden and Denmark. This arouses many concerns about the future of Finnish Ayrshire. Future breeding schemes are only for Nordic Red Dairy Cattle breed, so there will be no Ayrshire anymore? Still the Swedes are advertising: “Swedish Red is by far the superior breed of cows from the Scandinavian Countries. The Finnish Ayrshire and the Norwegian Red are lowest for type conformation. Our competitors compare their Red breeds to the Swedish Red, or say they are same, wonder why?” So we also have to keep our Finnish Ayrshire as own and separate breed! Finnish Ayrshire has good production and components and our population size is big enough. Now we have to make sure that we also improve conformation and then we might have leading Ayrshire population – Finnish Ayrshire.

valikoiman laajentamisella on myönteinen vaikutus. Myös Suomessa uuden keinosiemennyssonnien sopimustuotannon avulla on mahdollista saada kaikki mielenkiintoisimmat lehmät mukaan sonninemäsopimusten piiriin. Lopuksi Juha Eskelinen nostaa esille pohjoismaisen genomivalinnan tutkimushankkeen, johon myös Suomi kuuluu. Hankkeen ansiosta ayrshiresta aletaan jo todennäköisesti syksyllä 2009 saada genomitietoa. Tämä merkitsee jalostuksen huimaa nopeutumista ja samalla heikoimmin periytyvistä ominaisuuksista saadaan luotettavampaa tietoa. Juha Eskelinen on vakuuttunut, että genomivalinta auttaa pitämään ayrshiren kilpailukykyisenä rotuna myös tulevaisuudessa.

Viking Geneticsin vaikutuksia voi vain arvailla

Viking Genetics -fuusiosta puhuttaessa Anna-Maija Pohjola toteaa, että tässä vaiheessa ei voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. On selvää, että muutosta ayrshiren jalostamiseen Suomessa tarvitaan ja muutos varmasti tuleekin, mutta minkälainen muutos, se jää nähtäväksi. Viking Geneticsissä suomalainen ayrshire tulee osaksi VG:n punaisen rodun jalostusohjelmaa. Juha Eskelinen kertoo tämän herättäneen ymmärrettävää kritiikkiä kentällä. Epävarmuutta aiheuttaa myös omasta jalostusohjelmasta luopuminen. VG:n jalostusohjelma on kuitenkin rakennettu Pohjoismaisen jalostusarvosteluyhdistyksen (NAV: n) yhteistyön pohjalta, joka on alkanut Tanskan, Ruotsin ja Suomen välillä jo vuonna 2002, huomauttaa Juha Eskeli-


1/2009

Ayrshire-lehti

KESKUSTELUNAIHEENA nen. Esimerkiksi pohjoismaisen kokonaisjalostusarvon käyttöönottoa edelsi laaja keskustelukierros jokaisessa maassa. Kaikki tahot käytännön viljelijöitä myöten saivat sanoa mielipiteensä mm. painokertoimista ja tämän keskustelun pohjalta syntyi nykyinen NTM. VG:ssä ayrshirerodun asioista tulee päättämään “kolmen rodun” rotukomitea, jossa ovat mukana Suomen (FAY), Ruotsin (SRB) ja Tanskan (RDM) edustajat. Suomesta rotukomiteaan valitaan viisi jäsentä. Anna-Maija Pohjola on sitä mieltä, että näiden henkilöiden toimia on seurattava erittäin tarkasti sekä kannustettava heitä työssään, koska Suomen edustajat ovat mukana päättämässä ayrshiren sonnivalikoimasta huomioiden pohjoismaiset painotukset.

Anna-Maija Pohjola on tyytyväinen, että srb:n käytöstä ayrshirelle on jo olemassa kokemusta ja tiedetään, että siitä ei ole ratkaisijaksi niihin ongelmiin, joihin kipeimmin apua tarvitaan. Nykyajan lehmissä myös vieroksutaan lihakkuutta, joten enää ei tarvitse harhaaskelia ottaa. Avainasemassa rodun kehittämisessä on karjanomistajien oma aktiivisuus kartoittaa karjansa tila ja tilakohtaisen jalostuksen suunta, kädestä taluttajien apuun ei välttämättä pidä tuudittautua, sanoo Anna-Maija Pohjola. Juha Eskelinen korostaa sitä tosiseikkaa, että Suomessa on maailman suurin ayrshirepopulaatio, jonka ansiosta Suomella on hyvät mahdollisuudet saada VG:ssa merkittävä painoarvo punaisen rodun asioista päätettäessä. Hänen mielestään

suomalaisten ayrshirejalostajien tulisi selkiyttää omat rodulle asetetut jalostustavoitteet, jotta päätösten takana voitaisiin seisoa yhtenä rintamana. Juha Eskelisen mielestä tällä tavoin olisi parhaat mahdollisuudet sille, että VG:n punaisen rodun jalostustavoitteet olisivat yhteneväiset suomalaisten hyväksymien tavoitteiden kanssa.

Katse kymmenen vuoden päähän

Juha Eskelinen uskoo, että ayrhire tulee olemaan 10 vuoden kuluttua niin tuotoksen, rakenteen kuin käyttöominaisuuksienkin puolesta varteenotettava vaihtoehto. Hän toivoo, että meijereiden hinnoittelu suosisi tulevaisuudessa enemmän maidon kuiva-ainepitoisuuksia. Tämä

toisi ayrshirelle merkittävää ja ansaittua kilpailuetua. Anna-Maija Pohjola ei ala veikkailla mikä on ayrshiren tilanne 10 vuoden kuluttua. Hän haluaa ennemminkin ajatella mikä tilanne voisi parhaimmillaan olla: “Suomalaisella ayrshirella on kaikki mahdollisuudet olla johtava ayrshirepopulaatio maailmalla. Rotu, jossa ovat yhdistettyinä suomalainen tuotoskapasiteetti, hyvä elinvoima ja hyvänlaatuiset sorkat lisättynä kanadalaisesta ayrshiresta siinä valmiina olevat loistavat rakenneominaisuudet. Tällaisen ayrshiren haluaisi kuka tahansa - ja joillakin niitä jo onkin!” Laura Laiholahti

33


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE TILASTOJEN VALOSSA VUONNA 2007 Tuotosseurannan tilastonumerot vuodelta 2007 ovat mielenkiintoista luettavaa ayrshiren osalta, etenkin vertailtaessa muihin rotuihin. Erityisesti rodun hoitoprosenttimerkinnät sairausryhmittäin kertovat miksi ayrshire pärjää niin hyvin vaihtelevissa navettaolosuhteissa. Vuonna 2007 ayrshirerodun osuus oli 68 % kaikista lehmistä. Vuoden 2008 tuotosseurannan tilastotiedot eivät ole vielä valmistuneet.

TUOTOS JA KESKIPOIKIMAKERTA 2007

Lehmiä kpl

Maito- Rasva- Valk.- Solut kg % %

Elinikäis- Poistettujen Siem./ tuotos elinik.tuotos poik.

AY Ayrshire

156230 8616 4,32 3,50 171 17534 23086

Keskipoik. Poistoikä kerta vuotta

1,88

2,34

5,0

HFR 70804 9283 3,96 3,42 203 17653 23234 Holstein-Friesian

1,75

2,25 4,8

2529 6250 4,37 3,51 189 13536 16645 SK Finn Cattle

1,74

2,5

Number Milk Fat- Protein- Somatic Lifetime Lifetime of cows kg % % cells production production of cows culled

Number of Average Age inseminations number when culled per calving of calvings

4,9

HOITO-% SAIRAUSRYHMITTÄIN 2007

(Hoito-% = hoitomerkintöjen määrä 100 lehmää kohti) Sairausryhmä

AY hoito-%

HFR hoito-%

SK hoito-%

Yhteensä hoito-%

Utaresairaudet 300-333, 610, 630

17,4

23,6

16,8

19,2

Udder diseases

Hedelmällisyyshäiriöt 10-62

16,8

17,9

13,8

17,1

Fertility problems

Poikimahalvaus 100, 101

3,8

5,5

5,4

4,3

Milk Fever

Ruokinnalliset häiriöt 200-270, 660, 670

1,9

2,6

2,1

2,1

Digestive diseases

Asetonitauti 140, 650

0,9

1,7

2,1

1,1

Ketosis

Kaikki ell-hoidot yhteensä

50,6

63,9

49,2

54,5

All veterinary treatments

Ayrshire

Holstein

Finn Cattle

Treatment% = treatments per 100 cows

Lähde: ProAgria Keskusten Liitto Hoito-% sairausryhmittäin v. 2007, Terhi Vahlsten, Faba Jalostus, esitetty Karjanjalostuksen 110-v juhlaseminaarissa.

34

Laura Laiholahti


1/2009

Ayrshire-lehti

35


Ayrshire-lehti

1/2009

Genominen arvostelu myös ayrshirelle Perintötekijät piilossa

Perintötekijät eli geenit ovat DNA-rihman pätkiä yksilön kromosomeissa. DNA-rihman emäsparien järjestys määrittää geenien toiminnan. Kromosomit esiintyvät pareittain, toinen vastinkromosomi tulee aina isältä ja toinen emältä. Yksilö saa siten hedelmöittymishetkellään puolet perintötekijöistään isältään ja puolet emältään. Perintötekijät vaikuttavat yksilön kehittymiseen ja toimintaan. Siten osa yksilöiden välisistä eroista selittyy yksilöiden perintötekijöiden erilaisuudella. Siihen, mitä lehmä lypsää, minkälainen rakenne sillä on tai miten se tiinehtyy, vaikuttavat toki myös monet muut kuin perinnölliset tekijät.

Jalostaminen on valintaa

Jotta seuraava sukupolvi olisi perinnöllisesti edellistä parempi, tulee meidän valita perintötekijöiltään parhaimmat eläimet ja käyttää niitä seuraavan sukupolven tekemiseen. Ongelmana on se, että emme suoraan näe eläimestä minkälaiset perintötekijät se on vanhemmiltaan saanut ja minkälaisia perintötekijöitä se voi niin muodoin jättää omille jälkeläisilleen. Joudumme sen sijaan keräämään lehmästä

36

ja sen sukulaisista erilaisia mittoja ja havaintoja niin tuotoksesta, rakenteesta, hedelmällisyydestä kuin terveydestäkin. Poistamalla muiden kuin perinnöllisten tekijöiden vaikutukset näihin havaintoihin saamme ennusteen eläimen perinnöllisestä tasosta näissä ominaisuuksissa.

Geenikartasta apua

Geenikartoituksen edistyminen on tuonut mukanaan menetelmän, jossa käydään läpi yksilön kaikki kromosomit ja etsitään niistä eläinten välisiä eroja DNArihman emäsparien tasolla. Varsinaisiin geeneihin ei vieläkään päästä käsiksi mutta lähelle kuitenkin. Lehmien ja sonnien DNA-ketjun pienimmissä yksiköissä, nukleotideissä, havaittavia eroja kutsutaan nimellä SNP eli single nucleotide polymorphisms.

Genominen arvostelu hyödyntää näitä eläinten välisiä eroja yksittäisissä nukleotideissä yksilön kaikissa kromosomeissa eli koko genomissa. Genominen arvostelumalli rakennetaan määrittämällä jälkeläistensä perusteella luotettavasti arvosteltujen sonnien SNPmerkit ja vertaamalla niitä sonnien jalostusarvon ennusteisiin. Näin saadaan selville miten paljon eri SNP-merkit vaikuttavat eri ominaisuuksiin. Tämän hetkisen käsityksen mukaan tarvitaan noin 2 000 jälkeläisarvosteltua sonnia ja niiltä noin 54 000 SNP-merkin määritystä, jotta SNP-merkit pystytään luotettavasti yhdistämään jalostusarvoihin. Mitä enemmän sonneja ja SNP-merkkejä pystytään käyttämään genomisen mallin rakentamisessa, sitä suurempaan arvosteluvarmuuteen päästään.

First genomic indexes for Finnish Ayrshire will possibly be in test use already in summer 2009. At this moment bulls are in DNA testing. Finland is working with Sweden and Denmark to achieve genomic selection indexes. Also Canada and USA are working together to DNA test their Ayrshire bulls. Also Norway and New Zealand are doing lots of research for their own red cattle populations. Small population size makes this work very challenging.

Eläinvalinta tarkentuu

Genomiset indeksit mullistavat eläinvalinnan. Ottamalla vasikasta verinäyte, ja määrittämällä siitä eläimen SNP-merkit, voidaan yksilön jalostusarvo ennustaa jo ennen kuin sillä on yhtään poikimista tai yhtään tytärtä. Pikkusonnit genomitestataan ennen kuin keinosiemennys ostaa niitä jälkeläistestattavaksi. Samoin sonninemät testataan ennen sonninostosopimusten tekoa. Nuorsonni saa käytännössä ensimmäisen, odotusarvoa huomattavasti luotettavamman, arvostelunsa jo noin 5 vuotta nykyistä aiemmin. Genomiselta indeksiltään huonoimmat nuorsonnit jätetään kokonaan ostamatta, ja puolestaan lupaavimpia nuorsonneja käytetään jossain määrin jo uusina sonninisinä. Genomiset indeksit ovat siis ennusteita eläimen jalostusarvosta, ei lopullinen tieto eläimen perintötekijöistä. Arvosteluvarmuudet vaihtelevat suurin piirtein 50-60% välillä. Erityisen hyödyllistä on, että alhaisen periytymisasteen ominaisuuksissa saavutetaan lähes sama arvosteluvarmuus kuin esim. tuotoksissa ja rakenteessa. Lehmien arvosteluvarmuudet ovat yhtä korkeita kuin sonneillakin eli huomattavasti korkeampia kuin mihin tämän


1/2009

hetkisillä arvostelujärjestelmillä päästään.

Huominen on jo tänään

Genomisten tietojen käyttö antaa paljon uusia mahdollisuuksia, mutta vaatii alkuvaiheessa suuria investointeja ja paljon tutkimusta. Yksittäisen

Ayrshire-lehti

eläimen genotyypitys maksaa tällä hetkellä noin 250 USD. Suomalainen ayrshire tullee saamaan ensimmäiset genomiset indeksit testikäyttöön jo kesällä 2009. Sonnien genotyypitys on parhaillaan menossa. Genomista arvostelumallia rakennetaan yhteistyössä Ruotsin ja Tans-

kan kanssa. Myös Kanada on rakentamassa genomista arvostelumallia ayrshirelleen yhdessä USAn kanssa. Erityisen haastavaksi genomisen mallin rakentamisen tekee ayrshirepopulaation pieni koko. Myös Norja ja UusiSeelanti tekevät omilla punaisilla populaatioillaan kovasti

tutkimustyötä. Muiden maiden aikatauluista ayrshiren osalta on vielä mahdotonta sanoa, mutta kehitystyö genomisten tietojen käytössä on ollut äärimmäisen nopeaa. Jukka Pösö Tutkimusagronomi Faba Jalostus

Sonnivasikoiden sopimustuotanto ayrshire-rodulla Sopimuslehmät

Sopimustuotannon avulla halutaan varmistaa sonnivasikan saanti populaation kannalta tärkeimmistä lehmistä. Jos sopimuslehmistä huuhdellaan alkioita, saadaan todennäköisemmin sekä sonni keinosiemennykseen, että lehmävasikoita karjaan. Suosittelemme siis lämpimästi näiden lehmien alkiohuuhtelua. Sonnivasikoita ei voi hankkia pelkästään jalostusarvoltaan parhaista lehmistä, koska silloin valinta painottuisi liikaa samoihin sukuihin. Geneettinen monimuotoisuus vähenisi. Koska rutiinikäytössä ei ole työkalua, jonka avulla sukulaisuuksia voitaisiin hallita, on eri sonnien tyttärille asetettava erilaisia jalostusarvorajoja. Jos näin ei tehtäisi, esim. ayrshirella Peterslundin tyttärien poikia tulisi valittua liikaa. Kokeilun aikana kävi ilmi, että järjestelmä ei tunne

Sonnivasikoiden sopimustuotantoa alettiin kokeilla viime vuoden toukokuusta alkaen Oulun seudulla. Jalostusneuvojat Antti Juntunen ja Kimmo Pitkänen valtuutettiin tekemään sopimuksia keinosiemennyksen esivalitsemille lehmille. Siemennyssonnit sovittiin samalla kertaa. Kokeilun aikana katsastettiin 18 mielenkiintoista ayrshirelehmää, joista kolmelle tehtiin sopimus. kaikkia kiinnostavia lehmiä sonninemäehdokkaina. Lehmät voivat olla karjoissa, joissa ei käytetä intensiivisesti jalostusorganisaation palveluja tai joiden omistajat ovat palveluiden omatoimikäyttäjiä. Aktiivisella populaation haravoinnilla löydetään myös nämä lehmät. Sopimuslehmän tulee täyttää kaikilta osin sonninemien fenotyyppiset vaatimukset.

täen valittu sonni saattaisi olla erilainen. Jos karjanomistaja ei halua siementää lehmäänsä ehdotetulla sonnilla, sopimus jätetään tekemättä. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, ettei vasikalla olisi tulevaisuutta kssonnina, mutta tällöin riski jää karjanomistajalle. Sopimuksiin voidaan käyttää myös sellaisia sonneja, joilla ei ole virallista isästatusta tai jotka eivät ole käyttölistoilla.

Valittavat sonnit

Suunnitelmallisuutta

Siemennyssonnin sopiminen etukäteen on jalostusohjelman näkökulmasta väärien isien välttämistä. Vain lehmävasikan tuottamista silmällä pi-

Voidakseen työskennellä järkevästi sonnivalitsijan pitää tietää ennakolta, minkä verran ja milloin on syntymässä

kunkin sonnin jälkeläisiä. Toisaalta karjanomistajankin elämä lienee helpompaa, jos hän tietää vasikan kohtalon jo etukäteen. Ensimmäiselle sopimustuotantovuodelle asetettiin tavoitteeksi 100 sopimusta kaikille roduille yhteensä. Tällä hetkellä ayrshirelle valittuja ehdokkaita on 55. Ensi vaiheessa mukana on vain aikuisia lehmiä. Sopimuksia tekevät eteläisessä tiimissä Mari Mukka ja Pia Saxbäck, idässä Helena Korkee ja Leena Kärkkäinen, lännessä Sanna Pirinen ja pohjoisessa Antti Juntunen ja Kimmo Pitkänen. Kevään kuluessa ratkennee, saadaanko pohjoismaiselle punaiselle laskettua genomiset arvostelut. Jos tämä onnistuu, valitaan sopimuslehmiksi jatkossa todennäköisesti vain DNAtestattuja lehmiä. Auli Himanen

37


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILU

AYRSHIRE FINLAND 2008 - VALOKUVAKILPAILU

38

Laita seuraavat eläimet luokittain järjestykseen omien mieltymyksiesi mukaan. On tärkeää, että laitat joka luokassa kaikki eläimet paremmuusjärjestykseen, jotta sijalukupisteet voidaan laskea oikein. Esim. Luokka 9: B, A, E, C, F, D. Luokkavoittajien lisäksi valitse hiehoista Junior Champion ja lehmistä Senior Champion. Esim. Senior Champion luokka 8, lehmä C. Lähetä vastauksesi sähköpostiin tlahti@kolumbus.fi tai osoitteella Heli Teiskonlahti, Kyrönlahdentie 923, 39340 Karhe. Vastausten tulee olla perillä viimeistään 15.5.2009. Vastanneiden kesken arvotaan Ayrshirekasvattajien lahjakortti, joten muista laittaa nimesi ja osoitteesi mukaan. Yksi vastaus/ lukija. Äänestyksen tulos julkaistaan Ayrshire vuosinäyttelyssä, joka pidetään Tyylikäsnäyttelyn yhteydessä Haapajärvellä 6.-7.6.2009 sekä seuraavassa Ayrshire-lehdessä, jossa täydelliset eläintiedot ja Yves Charpentierin järjestys kommentteineen.

LUOKKA 1: HIEHOT ALLE 6 KK

A 3 kk

B 3,5 kk

C 4 kk

D 4 kk


1/2009

Ayrshire-lehti

F 5 kk

G 5 kk

H 5,5 kk Laita eläimet luokittain järjestykseen omien mieltymyksiesi mukaan. On tärkeää, että laitat joka luokassa kaikki eläimet paremmuusjärjestykseen, jotta sijalukupisteet voidaan laskea oikein. Esim. Luokka 9: B, A, E, C, F, D. Luokkavoittajien lisäksi valitse hiehoista Junior Champion ja lehmistä Senior Champion. Esim. Senior Champion luokka 8, lehmä C.

I 5,5 kk

LUOKKA 2: HIEHOT 6 KK - ALLE 13 KK

A 6 kk

AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILU

E 4,5 kk

B 6 kk 39


AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILU

Ayrshire-lehti

C 6 kk

D 8 kk

E 9 kk

F 9 kk

G 11 kk

H 11 kk

LUOKKA 3: HIEHOT YLI 13 KK

A 14 kk 40

1/2009

B 15 kk


1/2009

Ayrshire-lehti

D 16 kk

E 16 kk

F 16 kk

G 19 kk

H 19 kk

AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILU

C 15 kk

Laita eläimet luokittain järjestykseen omien mieltymyksiesi mukaan. On tärkeää, että laitat joka luokassa kaikki eläimet paremmuusjärjestykseen, jotta sijalukupisteet voidaan laskea oikein. Esim. Luokka 9: B, A, E, C, F, D. Luokkavoittajien lisäksi valitse hiehoista Junior Champion ja lehmistä Senior Champion. Esim. Senior Champion luokka 8, lehmä C. I 22 kk 41


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILU

LUOKKA 4: ENSIKOT

42

A

B

C

D

E

F

G

H


1/2009

Ayrshire-lehti

J Laita eläimet luokittain järjestykseen omien mieltymyksiesi mukaan. On tärkeää, että laitat joka luokassa kaikki eläimet paremmuusjärjestykseen, jotta sijalukupisteet voidaan laskea oikein. Esim. Luokka 9: B, A, E, C, F, D. Luokkavoittajien lisäksi valitse hiehoista Junior Champion ja lehmistä Senior Champion. Esim. Senior Champion luokka 8, lehmä C.

AYRSHIRE FINLAND 2008

I

K

        

           

 

             

                Myynti Suomessa; Sari Alhainen Viikatetie 3, 91900 Liminka *Puh; 040 5507643 *E-mail; sari@semexsweden.com www.semexsweden.com

                

Jan & Monika Gowenius, Charlotte Arnason Norrgårda Station, 355 92 VÄXJÖ * Puh: +46 470 61104 * Faksi: +46 470 612 04 * E-mail: info@semexsweden.com

43


Ayrshire-lehti

1/2009

AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILU

LUOKKA 5: 2 KERTAA POIKINEET

44

A

B

C

D

E

F

G

A

LUOKKA 6: 3 - 8 KERTAA POIKINEET


1/2009

Ayrshire-lehti

C

D

E

AYRSHIRE FINLAND 2008

B

Vetman palvelee eläinten parissa käytännön työtä tekeviä ammattilaisia. Kehitämme, markkinoimme ja myymme eläinlääkinnässä ja eläinten hoitotyössä tarvittavia laitteita, välineitä ja tarvikkeita. Edustamme alan johtavia tarvikkeiden ja laitteiden valmistajia.

Sorkkahoitotelineet Toimivat ratkaisut sorkkahoitoon

Lehmännostotelineet Ilman pyöriä parteen tai pyörillä pihattoon

Valmistettu Suomessa

Vetman Oy | Maorlantie 1, 24800 Halikko | Puh. +358 2 7221 222 Fax + 358 2 7221 224 | vetman@vetman.fi | www.vetman.fi

Tutustu verkkokauppaamme www.vetman.fi

45


Ayrshire-lehti

46

1/2009


1/2009

Ayrshire-lehti

47


Ayrshire-lehti

1/2009

Tasankolan tilalla uskotaan tulevaisuuteen ”Jos tehdään, niin tehdään kunnolla”

Kimmo ja Saija pääsivät aloittamaan tilanpidon hyvältä pohjalta. Asutustilaksi vuonna 1948 perustetun tilan pellot ovat hyviä ja ne sijaitsevat tilan ympärillä. Metsästä on myös raivattu lisää peltoa. Vuonna 2003 tilalla oli 28 lehmää, joiden keskituotos oli noin 9700 kg. Siitä oli hyvä lähteä. Jotain piti kuitenkin tehdä, sillä nuorkarjalle ei ollut tarpeeksi tilaa. Tuntui myös, että navetan olosuhteet rajoittivat tuotantoa: parret alkoivat jäädä lehmille pieniksi, riittämätön ilmastointi altisti lehmiä utaretulehduksille, vesikupeissa oli toivomisen varaa ja lypsyllä sai juosta, sillä lehmät olivat päät vastakkain ja maitoputket olivat liian pienet. ”Jos tehdään, niin tehdään sitten kunnolla”, tuumasivat Saija ja Kimmo ja niin lehmille rakennettiin uusi navetta ja hiehot saivat siirtyä vuodelta 1978 oleviin lehmäparsiin, jotka tuntuvatkin sopivilta nykyisille siemennysikäisille hiehoille. Uusien parsien lisäksi uuteen siipeen tulivat poikimakarsinat ja uusi maitohuone sekä sosiaalitilat ja toimisto. Lehmäpaikkoja on nyt 40 ja lehmiä muutama enemmän, sillä ummessa olevat lehmät on siirretty hiehopuolelle. Lehmät ovat hännät vastakkain ja työtä ovat helpottamassa irrottajat, lypsinkiskot, väkirehurobotti ja vasikoiden juottoautomaatti. Ensimmäisen kerran uudessa navetassa lypsettiin marraskuussa 2006 ja isäntäväki on nyt erittäin tyy-

48

Ayrshire-lehti esittelee mielenkiintoisia ayrshiretiloja eri puolilta Suomea. Tällä kertaa reportterin matka suuntautui Itä-Suomeen, maatalousvaltaiselle Tohmajärvelle ja siellä Tasankolan tilalle, jota ovat vuodesta 2003 isännöineet Kimmo Tikka ja Joutsenosta kotoisin oleva Saija Räikkönen. Tilalta löytyy reilut 40 lehmää, joista valtaosa ayrshirea, ja paljon uskoa tulevaisuuteen. tyväinen navettaansa. Heidän lisäkseen navetassa työskentelee palkattu työntekijä viitenä päivänä viikossa.

”Tyhjä navetta on paras – KESÄLLÄ”

Joutsenosta maatalouskou-

lun kautta Tohmajärvelle tullut Saija on hoitanut lehmiä ensin mummolassa ja sitten ollut kesätöissä maitotilalla. Myös lomituksen kautta on tullut kokemusta lehmistä. Saija kertoi, että jossain vaiheessa alkoi tuntua, että tyhjä navetta

Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka isännöivät Tasankolan tilaa. Kuva Salla Rautio.

on paras. Nyt mielipiteeseen on täytynyt lisätä vielä tarkennus: kesällä. Koska Tasankolan tilan pellot ovat tilan ympärillä, lehmien kesäruokinta on hyvä perustaa laidunnukselle. Lehmät käyvät navetassa vain lypsyllä. Yksi huono puolikin peltoaukeassa on: se ei tarjoa lehmille suojaa auringolta. Aukean hyväksi puoleksi sen sijaan voi laskea sen, ettei ole ötököitä lehmiä kiusaamassa.

Saavutuksia ja tavoitteita

Kimmon ja Saijan isännyyden aikana jo kaksi lehmää on saavuttanut 100tonnariuden. Ensimmäinen niistä oli Hinta, jonka isä on Lähteenmaan Apotti. Hinta on lypsänyt 124000 kilon elinikäistuotoksen ja viettää nyt ansaittuja eläkepäiviä. Se on tehnyt kolme tytärtä, joista viimeinen on Peterslundin tytär Tasankolan Valuutta, joka on luokitettu GP-80. Tilan toinen 100-tonnari on ostolehmä Milena, jonka isä on Vaaralan Aika. Milenalla on tyttäret K Lensistä ja Niemelän Ooppiumista. Milena jatkaa vielä lypsylehmän uraansa ja on nyt tiine Modemista. Kolmaskin pitkän uran tehnyt lehmä tilalta löytyy. Lululla on kasassa jo yli 90000 kg maitoa. Lulun emä oli aikanaan siemennetty kahdesti samaan kiimaan ja tietysti kahdella eri nuorsonnilla, joten Lulun isä oli pitkään epävarma. Lulun tullessa 50-tonnariksi sen isä selvitettiin ja isäksi paljastui Metsärannan Ipus. Lululla on tytär Visserdale


1/2009

Ayrshire-lehti

Calimeron tytär Vilja on lupaava ensikko. Kuva Salla Rautio.

Yli 90000 kiloa lypsänyt Lulu viime kesänä. Kuva Saija Räikkönen.

Valtsusta. Yksi Lulun tytär on myyty ja yksi poistettu. Viime vuonna saavutettiin kaksi tavoitetta: karjan keskipoikimakerrassa päästiin kolmeen ja keskituotos ylitti 10000 kg. Pitkään on oltu jo aika lähellä. Koska tilalla oli jo valmiiksi hyvin lypsävät lehmät, jalostuksessa ei ole tarvinnut painottaa tuotosta vaan on voitu keskittyä enemmän rakenteeseen. Siinä onkin ollut enemmän korjaamista, sillä alussa Saija ja Kimmo joutuivat poistamaan paljon huonoutareisia lehmiä, jopa ensikoita. Tällä hetkellä jalostuksen pääpaino on utare- ja jalkarakenteessa. Saijaa jalostus on kiinnostanut aina, joten hän valitsee käytettävät sonnit ja yhdessä jalostuskonsulentin

tuminen maatalouteen, itselle mukavaksi tehty työpaikka, jokin muu vai nämä kaikki yhdessä, mutta Kimmo sanoo, ettei pystyisi olemaan vieraalla töissä. ”On väärin, että jotkut vanhemmat tappavat lasten innostuksen maidontuotantoon.

kanssa tehdään jalostussuunnitelma. Tasankolan tilalla on ollut oma typpipönttö vuodesta 2007. Sieltä löytyy paljon erilaisia sonneja nuorsonneista vanhoihin aarteisiin, kuten Lähteenmaan Apotti. Tilalta on jo myyty hiehoja, jotka Saija luokittelee käyttöeläimiksi, mutta tavoitteena olisi panostaa eläinainekseen ja päästä tulevaisuudessa myymään myös todella hyviä hiehoja. Omaa eläinmäärää ei nykyisestä aiota kasvattaa.

Maidontuotanto voi olla hyvä bisnes

En tiedä, onko Kimmon asenteeseen vaikuttanut Tohmajärven positiivinen suhtau-

15-vuotias 100-tonnari Hinta on eläkkeellä. Se ulkoilee lähes päivittäin. Kuva Saija Räikkönen.

Ala on kehittynyt ja voi olla jopa ihan hyvä bisnes”, Kimmo toteaa ja on vakuuttava. On ilo kohdata näin luottavaisesti tulevaisuuteen katsovia karjaihmisiä! Salla Rautio

Tasankola farm, owned by Kimmo Tikka and Saija Räikkönen, is situated in Tohmajärvi, in East Finland. Kimmo and Saija started in 2003 and then they had 28 cows. Now they have a little bit over 40 cows in tie stall barn. Cows are mainly Ayrshires. New barn was built in 2006 and heifers stay in old barn. Last year cows in Tasankola herd milked over 10 000 kg and average number of calvings was three. They have two cows that have milked over 100 000 kg. Hinta (sire: Lähteenmaan Apotti) has milked 124 000 kg and she is now retired. Milena (sire: Vaaralan Aika is other one and she is still milking in the herd. Also third cow in the herd is very long-lasting; Lulu has already milked over 90 000 kg.

Uutukainen on luokitettu GP-82. Sen isä on Kautian Sakaali ja emä 6 kertaa poikinut, Ooppera, joka on edelleen karjassa. Kuva Salla Rautio.

49


Ayrshire-lehti

50

1/2009


1/2009

Ayrshire-lehti

Kilpisalon Toivo.

Toivossa on hyvä elää... Uusi suosikkisonni on syntynyt. Ristiinasta Pirjo ja Risto Piispasen karjasta peräisin oleva Kilpisalon Toivo on kipuamassa Viikin Recordin ja Asmo Salen jälkeen listaykköseksi. Toivon emä, kestävä lehmä Loisto, ehti lypsää yli 70 000 kilon elinikäistuotoksen. Toivo on ensimmäisiä Tyrisevän Miqurin valiopoikia. Sen suvussa esiintyvät myös nimet

Niemen Verneri, Uusitalon Uisti ja Sormulan Nolla. Indekseissä Toivon valttina on tasaisuus. Sillä on kohtuulliset tuotosluvut, hieman keskitasoa parempi hedelmällisyys ja utareterveys. Muut käyttöominaisuudet ovat normaaleja. Rakennepuolella utareet ovat erinomaisia, erityisesti etukiinnitys ja keskiside. Jaloissakaan ei löydy moittimista, varsinkin kinnerlaatu on hieno. Koon suhteen on muistettava, että Toivo jättää hiukan keskimääräistä pienempää jälkeä. Toivo otettiin käyttöön pienellä riskillä: sen arvosteluvarmuus muissa kuin tuotoksessa ja rakenteessa oli tuolloin melko alhainen. Aikaa on kulunut ja varmuudet kasvaneet ja Toivon arvostelut ovat pysyneet vähintään yhtä hyvinä. Odotamme mielenkiinnolla tulevaa kestävyysindeksiä, johon ainakin emän puolelta olisi hyvät edellytykset. Auli Himanen

KIlpisalon Toivon tytär Lohenojan Vanja, omistaja Tom Vakkilainen, Nurmijärvi.

Bull named Kilpisalon Toivo is a new number one bull in the bull chart. His dam, Loisto, milked over 70 000 kilos in her lifetime. Toivo is one of the first elite sons by Tyrisevän Miqur.

51


Ayrshire-lehti

1/2009

Ayrshire SATATONNARI

Ilona Isä: Mäkelän Ulaus Emä: Tammenpään Dixie Emänisä: Alatalon Parkki Tuotos 20.2.2009 mennessä 102 200 kg

100-tonnari Ilonan haastattelu Hei Ilona ja onnittelut! 100000 kg maitoa on melkoinen määrä. Miltä tuntuu olla 100-tonnari? Ilona: No, tämä lehmänä oleminen on ylipäätään aika mukavaa ja siteeraankin tässä kollegani Mansikin mietteitä vuodelta 1947: ”Perimätietojemme mukaan me naudat olemme olleet maailmassa jo ennen ihmisiä. Aluksi ihmiset olivat aivan villejä eikä heistä ollut meille mitään hyötyä. Mutta sitten he vähitellen kesyyntyivät niin että heitä voitiin ruveta totuttamaan tekemään kaikenlaisia töitä ja tehtäviä lehmien palveluksessa. Ihmistenhoito onkin kykyään lehmien pääelinkeinona.

52

Me lehmät olemme kehittäneet järkiperäisen ihmistenhoidon niin erinomaisen korkealle ja täydelliselle tasolle, että ihmiset tuottavat ja toimittavat meille kaikki tarvikkeet, mitä suinkin tarvitsemme. Ihmiset ahertavat meille ravinnon, juomat, asunnot ja he palvelevat hoitajinamme. Lehmien itsensä ei tarvitse muuta kuin syödä, maata ja olla. Ihmisten hoitamisestakaan meillä ei ole minkäänlaista sanottavaa vaivaa. Ihmisraukat ovat tavattoman tyytyväisiä, kun annamme heille liikaa maitoamme, itsellemme helpotukseksi. Siihen tyytyen ihmiset eivät vaadi meiltä sen parempaa ja enempää hoitamista osak-

seen. Maidon saatuaan he itse kokonaan hoitavat itsensä ja toisensa ja meidät.” (Olli, 1947, s. 41-42) Terveyttä ja pitkää ikäähän sitä kaikki toivovat niin naudat kuin ihmisetkin. Minulla on käynyt hyvä tuuri, vaikka johan sitä tähän ikään mennessä on ollut kaikenlaista kremppaa.

Minkälainen oli lapsuutesi? Ilona: Lapsenahan olin vasikka, aivan kuten kunnollisen naudan tuleekin olla. Leikin kavereiden kanssa ja imin tuttia. Taisinpa kerran vahingossa puraista emännältä kynnen rikki, kun se luuli minua niin tyhmäksi, että pitäisin hänen sormeaan jonain

tutin tai nisän korvikkeena. En todellakaan ole niin helposti huijattavissa.

Isääsi et ole saanut tavata, mutta millainen emäsi oli? Meillä lehmillä lapset eivät juurikaan tapaile isiään. Sen kuitenkin tiedän, että valiosonni isäni oli eikä käyttölistalta varmasti olisi voinut löytää parempaa. Emäni oli oikein kartanopaikasta ja pääsi hyvin lähelle 100-tonnarin rajapyykkiä ennen kuin tuli jo toinen pyykki eteen... Oikea piru se oli lehmäksi, sarvet ja kaikkea… Onko sisaresi Tiksi samantyyppinen kuin sinä? Niin sitä sisarpuoltako


1/2009

nyt meinaat? On kuulemma jostain ihan ulkomaan sonnista ja olevinaan niin hienoa, mutta tuskinpa pääsee tässä naudan elämässä yhtä pitkälle kuin minä.

Minkälainen olit nuorena? No, nuorena olin nuori tietysti. Se oli hassuinta, että sitä alkoi kolmen viikon välein tuntea olonsa ikään kuin aivan hupsuksi. Me oltiin toisten tyttöjen kanssa metsälaitumella koko kesä, ja vuoron perään jokainen tuli aina hupsuksi, niin että se kesä kului siinä hyppiessä ettei ehditty aina syödäkään… No, hypityttää minua kyllä vielä joskus nytkin ja se lienee hyvä asia. Olen jotenkin käsittänyt, että nuo ihmiset eivät kovin pitkään suostu palvelemaan lehmää, joka ei tee vasikoita ja se taitaa jotenkin liittyä noihin hypähtelyihinkin. Viimeisin vasikkasi AironMaiden vaikuttaa olevan isännän silmäterä. Olet kuitenkin nuorena, toista kertaa poikiessasi tehnyt limousinevasikan. Miksi silloin valittiin liharotu eikä lypsyrotua? Se oli sitä aikaa ennen omaa typpipyttyä täynnä ameeriikan herkkua. Käyttölistalta ei vain löytynyt mitään parempaakaan, ja isäntä oli jo niin epätoivoinen että suunnitteli minulle kierukkaa… ja taisi meillä olla jotain erimieli-

Ayrshire-lehti

syyksiäkin isäntäväen kanssa.

Mikä on pitkän ikäsi ja nuorekkuutesi salaisuus? Kai hyvällä ruokahalulla ja sisukkuudella on ollut vaikutusta. Mitkä ovat parhaat puolesi? Etupuoli ja takapuoli kuten kaikilla parhailla naisilla aina… Onko sinulla paheita? Nykyään olen jo saanut makeanhimoni aisoihin, mutta nuorempana herkuttelin Sisupastilleilla ja munkeilla. Kyllä vieläkin esimerkiksi omenat maistuvat. Olet käynyt näyttelyssäkin ja olit Karjatila 2003:n Best In Show. Mitä pidit näyttelyreissusta? Olihan reissu jännittävä kokemus. Taisi kyllä emäntää jännittää enemmän kuin minua. Se tuomari oli kyllä niin kiva että teki mieli nuolaista. Sehän olikin ihan ulkomaan elävä, ensimmäinen minun tapaamani. Pitkälle urallesi mahtuu tasaisen arjen lisäksi varmasti erikoisempiakin tapahtumia. Kerro synkimmästä päivästäsi ja huippuhetkestäsi. Kyllä se kamalin hetki oli loppukesästä 2004, kun lypsyn jälkeen aamulla tuli vähän outo olo ja jalat pettivät alta.

Ilona is 100 ton yielder, owned by Päivi Eronen and Jouni Paakkonen. Ilona likes to eat sugary and sweets. When Ilona gets a dishful of apples, chocolate and other yummy, she eats first Sisu-licorice pastilles! Ilona has done very well in the show ring. At Karjatila 2003 she was Best-In-Show and next year she won at Satakunta show. She is in good shape and still has very good looking udder, but unfortunately she gives nowadays milk from only three teats. Ilona will celebrate her achievement in June.

Päänikin oli jumissa ja emäntä livistänyt aamukahville. Tulihan se emäntä sieltä kahvilta ja alkoi hysteerisenä soitella isännälle ja eläinlääkärille. Eläinlääkäri tuli lopulta ja antoi troppia, joka helpotti oloa. Ylös en silti päässyt. Taisi siinä olla hengenlähtö todella lähellä. Seuraavana päivänä sain lisää lääkettä ja pääsin lopulta ylös, sisukas kun olen. Olisitpa silloin nähnyt hoitajieni riemun! Yksi elämäni huippuhetkistä oli kyllä sitten samana syksynä, kun tuon ikävän taudin jälkeen voitin kaikki Satakunnan lypsykarjanäyttelyssä. Kyllä piristi ja oli kiva tulla hienojen pystien kanssa kotiin.

Ilona poimi herkkulautaselta ensimmäiseksi Sisu-pastillit. Kuva Salla Rautio.

Haluaisitko vielä päästä näyttelyyn? Rakastan kyllä esiintymistä, mutta en minä enää näyttelyyn halua. Utareenihan on edelleen muuten hieno, mutta yksi neljännes on poissa pelistä. Kolmivetimisyys aiheuttaa pienen kauneusvirheen enkä minä halua sitä esitellä. Mitä arvostat elämässä? Mistä nautit? Laitumella syöminen ja märehtiminen on parasta, siitä minä nautin! Aiotko juhlia saavutustasi? Tottahan toki! Sitten kesällä voi pitää juhlat ulkona ja minäkin ehdin ottaa vieraita vastaan, kun olen mammalomalla. Isäntäväki on luvannut järjestää juhlat 16.6. kello 18 alkaen. Tervetuloa vaan kaikki! Muistakaa kuitenkin ilmoittaa emännälle tai isännälle tulostanne (haastattelijan lisäys: Päivin numero on 045-1362756 ja Jounin 050-5013576). Te ihmiset kun olette niin hassuja, ettette osaa arvostaa hyvää laidunta vaan tarvitsette muutakin purtavaa. Illalla on kuulemma

Ilonan utare satatonnarina. Kuva Salla Rautio.

karaokekin. Huvinsa kullakin, minä ammun mieluummin ilman mikkiä laitumella ja ihan omia sävellyksiäni. Ilonaa haastatteli Salla Rautio ja vastauksia tulkitsivat Päivi Eronen ja Jouni Paakkonen Lähde: Olli, 1947, pakinakokoelma Puusta tyveen, Otava, Helsinki

53


Ayrshire-lehti

1/2009

Ayrshire SATATONNARI Missin 100 – 1174500 AAA tarina Missi syntyi 5.7.1998 Pirkkulan karjassa NummiPusulassa ja aloitteli lypsylehmän uraansa Osmo Junttilan hyvässä hoidossa. Se oli kaksi kertaa poikinut ja tiineenä, kun keväällä 2002 Pirkkulan karja myytiin huutokaupalla. Väkeä oli saapunut runsaasti ja ympäri Suomea, olihan kyseessä kuuluisa karja, josta oli myyty useita keinosiemennyssonneja. Missi seisoi parressa heti alkupäässä myytävistä ja herätti mielenkiinnon yleisössä ylväällä ryhdillä ja koko olemuksellaan. Kun huutokauppa sitten alkoi, meklari ilmoitti, että nyt ”huudetaan vanhoilla markoilla”, sillä vuoden alusta oli tullut euro käyttöön. Käytäntö tässä tapauksessa helpotti varmaan muitakin, ei vain allekirjoittanutta, sillä myytäviä oli yhdeksänkymmentä ja urakasta piti päivässä selvitä. Kun Missi sitten tuli myyntivuoroon, alkoi kohtuullisen kiivas hinnan korotus. Useamman teki sitä eläintä mieli. Enkä yhtään ihmettele. En tiedä kuinka moni oli päättänyt että ”tuo lehmä on minun”. Minäkin olin sitä mieltä, tosin valtuuksilla liikkeellä olevana. Hinta liikkui jo yli kymppitonnin, kun jäljellä oli huutajia enää kaksi. Isäntämies jäi ilman Missiä ja

54

jossain välissä päivää ilmoittelin Yli-Hinkkalaan, että hieno on lehmä, mutta hinta kyllä vähän meni yli valtuuksien. Niin tuli Missille navetan ja maakunnan vaihto. Uusimaa vaihtui Pirkanmaaksi ja Pirkkulan navetta Yli-Hinkkalan navetaksi Kuhmalahdelle. Vaihto sujui leppoisasti, Missin viimeinen mittalypsy Pirkkulassa 32,8 kg ja Yli-Hinkkalassa 32,6 kg. Vuosia kului, Missi viihtyi uudessa kodissaan, lypsi reippaasti, tiinehtyi hyvin ja oli kaikin puolin mieluisa lehmä.

Toinen navetan vaihdos

Missi oli poikinut seitsemän kertaa, kun Yli-Hinkkalassa tehtiin päätös luopua lypsylehmistä. Heräsi kysymys siemennetäänkö Missiä enää? Oikeasti paljon ei enää puuttunut tuosta

Missi sai komeat sarvensa pitää,vaikka kaverit molemmissa navetoissa oli nupoutettuja.

sadastatuhannesta, se vaatisi yhden poikimisen. Löytyykö ”vanhalle” lehmälle ostajaa? Sitten eräässä karjaväen tapaamisessa Juhani Yli-Hinkkala alkoi kysellä Marjut Marttilalta, voisiko Marjut ajatella Missiä, jos sen vielä vaikka siementäisi? Asiaan tuli melko myönteinen vastaus. Vielä minulta varmis-

Missi (sire Pyyahon Ynnä) was born in July 1998, in Nummi-Pusula, in Pirkkula herd. In 2002 she was sold at Pirkkula’s dispersal sale. Then she moved to Yli-Hinkkala’s herd. Missi was on her seventh lactation and almost hundred ton yielder when they decided to quit milking cows. Then, in July 2007, Marjut and Ville Marttila bought Missi. In November Missi calved last time (heifer calf, sire Orkko) and after that she reached 100 000 milk kilos lifetime production. Her average in 8 lactations was: 11 920 kg – 406 – 3,4 – 366 – 3,1.

tus helmikuun alussa eräänä lauantaiaamuna tekstarilla: ”nyt Missi tarvis siementää, onko se Orkko?” Ja minulta vastaus “kyllä”. ”Kai Pomppu sen sitten ottaa?” “Kyllä”. Heinäkuussa 2007 Missi vaihtoi jälleen kotiaan, nyt Pirkanmaalta Hämeeseen eli Lammille Marjut ja Ville Marttilan navettaan. Marraskuulla syntyi sitten lehmävasikka Purolan Orkosta, Äyri. Sen jälkeen Missiä ei enää siemennetty, mutta huuhtelua yritettiin. Valitettavasti eläviä alkioita ei saatu, hedelmöittymättömiä senkin edestä.

Missin tuotokset

Heti ensikkovuotenaan Missin maitomäärät olivat yli karjan keskituotoksen. Silloin vielä


1/2009

Ayrshire-lehti

jäätiin alle kymppitonnin, mutta sen jälkeen mentiin reippaasti yli. Paras tuotos oli 13883400-2,9-410-2,9 ja toisenkin kerran päästiin yli 13000 kg. Keskimäärin tuotokset olivat 1-8: 11920-406-3,4-3663,1. Tyypillistä Missille oli tasainen lypsykäyrä, reilusti yli 40 kg päivälypsyjä yli puolen vuoden ajan ja vielä viimeisen poikimisen jälkeen mentiin yli 50 kg neljä kuukautta. Missi tiinehtyi aina melko helposti, sen ensimmäinen poikiminen oli elokuulla ja seitsemäs poikiminen syyskuulla. Se, että viimeisen vasikan Missi teki marraskuulla, johtui muista tekijöistä. Missin kahdeksasta vasikasta oli kuusi lehmästä. Kaksi ensimmäistä syntyi Pirkkulassa, Onnetar (Sköle) ja Pioni (Pardner), jotka myytiin samassa huutokaupassa kuin emänsä. Seuraavaksi vuorossa oli kaksi sonnivasikkaa. Sitten lehmäset Tanja (Sperringe), Ursula (Conn), kuollut lehmävasikka (Calimero) ja Äyri (P. Orkko). Yli-Hinkkalan karjasta Tanja ja Ursula lähtivät Pohjois-Pohjanmaalle.

Missin suku

Missi polveutuu vahvasta emälinjasta. Sen isä on Pyyahon Ynnä, emä Euro Alatalon Parkista. Euron emä on Voori, isä Tuomelan Minos. Sitten tuleekin 50-tonnari Oori (yli 75000 kg), jonka tytär Seepa (isä Hanhikankaan Pilari) on jättänyt valiosonni Pirkkulan Eepan (Kettulan Repo). Lisäksi Oori on jättänyt valiosonni Pirkkulan Öörin (Haraldholm

Nitro) sekä Pirkkulan Arhipan (Alatalon Parkki). Oorin huuhtelusta on syntynyt Helmi ET (Kettulan Repo), josta on myyty Pirkkulan Luoti (Pyyahon Ynnä). Oorin emä oli 50-tonnari Liiri (isä Lenjuksen Agentti), josta pojat Pirkkulan Uho (Niemelän Leko) ja Tase (Liberace). Liirin emä 50 –tonnari Iiri (Metsämaan Apotti) ja Iirin emä Tiri (Mäkelän Kokki) olivat lehmiä, joista ei myyty sonnipoikia. Taaksepäin Missin sukuja selvittäessä löytyy kestävyyttä. Yksi helmi lisää, edellä mainittujen lisäksi, on seitsemäs polvi taaksepäin. Tirin emänä oli 100-tonnari Iri (isä Riihiviita Orfeus AAA 20944). Iri oli syntynyt 27.8.1960. Irin tyttäristä Niristä (Aarlahden Hurmuri) on Pirkkulan Purnari (Nimrod) ja Viristä (Anttilan Mimro) on sonnit Pirkkulan Hiri (E.Double Merit) ja Pirkkulan Irpi (Harjupeltolan Pilatus). Virin tyttärestä Emiri (Pahaniemen Paasi) on Pirkkulan Olio (Pitkiskallion Eliot). Satatonnari Iristä löytyi kolme sonnia Pirkkulan Riksi (Mäkimattilan Inssi) ja täydet veljekset Pirkkulan Pirkka ja Orri (Nimrod). Tiedostoista löytyi vielä Irin emä Jeri, joka oli myös 50-tonnari, mutta sen isää eivät sitten enää tiedostot kertoneet. Missin elossa olevat tyttäret ovat vielä nuoria, samoin tyttärentyttäret. Toivoa vain sopii, että joskus kuulemme niistäkin. Missiä muistellen vanhempi jalostusneuvoja Lea Järvinen

Ayrshirekasvattajien satatonnariansiomerkit Yhdistys myöntää jäsenilleen ansiomerkin jokaisesta ayrshiresatatonnarista. Nouda omasi Ayrshirekavattajien tapahtumista tai yhdistyksen osastolta kesän näyttelyissä.

55


Ayrshire-lehti

1/2009

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Tuomarointia oppimaan Suomessa on totuttu ajattelemaan, että vain näyttelyissä eläimet laitetaan paremmuusjärjestykseen. Käytännössä kuitenkin jokainen karjanomistaja joutuu jossain vaiheessa ver-

taamaan omassa navetassaan eläimiä toisiinsa, silloin olisi osattava erottaa hyvät eläimet heikommista. Jos karjanomistaja osaa näin tehdä, hän on toiminut tuomarina.

AMMUJAISET

Loimaalla 10.7.2009 Näyttely järjestetään Loimaan maatalousoppilaitoksella alkaen klo 10:00, eläimet voivat saapua jo edeltävänä päivänä. Torstai-iltana 9.7. järjestetään yhteinen illanvietto. Maaseutuoppilaitoksella on mahdollisuus yöpyä; majoitusvaraukset ja illanviettoon ilmoittautumiset Hanna Jaalalle puh. 040 - 574 2894 tai hanna.jaala@luukku. com. Näyttelyyn voivat osallistua 31.3.2009 ja aikaisemmin syntyneet lypsyrotuiset eläimet. Hiehoilla on kansainvälinen luokkajako, lehmät poikimakerroittain. Lisäksi karjakilpailuluokka, Junior Handler ja Showmanship -kilpailut. Tuomarina toimii Campbell McOuat Kanadasta. Ammujaisten osallistumismaksu: 15,00€ / eläin, yöpyminen: + 5,00 € / eläin. Ilmoitettavista eläimistä tulee lähettää Ammu-ohjelman lehmäkortti joko sähköpostilla tai kirjeitse. Ennen Ammujaisia 8.- 9.7.2009 on Junior Handler jatkoleiri 11-18-vuotiaille nuorille. Leirin toisena päivänä 9.7. klo 14-18 järjestetään tuomarointikoulutusta, johon voivat myös ulkopuoliset osallistua. Kouluttajina Chadam ja Campbell McOuat. Leirin osallistumismaksu 100 €, karjakerhon jäsenille 80 €. Pelkkä tuomarointikoulutus 25 € sisältäen ruoan ja kahvin. Kaikki ilmoittautumiset 22.5.2009 mennessä: Laura Laiholahti, 044 - 552 4493 tai laura.laiholahti@marttila.fi. Lisätietoja myös: Nina Nieminen, 044- 285 4186 tai nina.nieminen@kiikala.salonseutu.fi

Suomalaiseen junior handler- ja showmanship-toimintaan ei ole toistaiseksi kuulunut tuomaroinnin harjoittelu missään muodossa. Toisin on esimerkiksi USA:ssa ja Kanadassa. Siellä eläinten rakenteen arviointi ja karjasilmän kehittäminen ovat osa nuorten toimintaa, tapahtuipa se 4H-kerhojen tai paikallisten karjaklubien parissa. Myös arkielämässä karjasta kiinnostuneet nuoret tarkastelevat kotinavetan eläimiä yhdessä vanhempiensa kanssa ja oppivat siinä sivussa vertailemaan eläinten rakennetta. Nuoret kasvavat eläinten arviointiin, eikä meidän enää tarvitse ulkomaanmatkoillamme ihmetellä kuinka on mahdollista, että jo hyvin nuoretkin osaavat niin asiantuntevasti kertoa eläimistään. Myös tavalliset karjanomistajat arvioivat eläimiään aivan erilaisella ammattilaisen otteella, kuin mihin olemme täällä Suomessa tottuneet. Nuorten harjoitellessa tuomarointia, ei pääpaino ole sillä, että eläimet varmasti menevät oikeaan järjestykseen, vaan tär-

keintä on osata perustella ratkaisunsa. Tällä tavoin nuori oppii katsomaan eläimiä eri tavalla kuin aikaisemmin, koska hänen on myös kerrottava miksi toinen eläin oli parempi kuin toinen. Hyvien eläinten erottaminen heikommista on tärkeänä apuna muutenkin junnu- ja näyttelytoiminnassa, sillä se auttaa nuorta oikean kilpailueläimen valinnassa. Tänä vuonna on tarkoitus kääntää uusi lehti suomalaisessa karjamaailmassa ja ottaa nuorten opetukseen mukaan tuomaroinnin harjoitteleminen. Tarkoitus on saada nuorista junnuleireilyn ohella kasvamaan uusi sukupolvi, joka osaa pitää itsestään selvänä eläinten rakenteen arviointia ja joka tietää miltä hyvän eläimen tulee näyttää. Samalla annetaan näille tuleville karjatilallisille eväät parempien jalostuspäätösten tekemiseen myöhemmin omissa karjoissaan. Tuomarointiopetusta nuorille on luvassa ainakin Loimaalla ennen Ammujaisia järjestettävällä Junior Handler jatkoleirillä 8.9.7.2009. Opettajat ovat

Ayrshirekasvattajien myyntiin tulossa uudet Tuomarointi- ja Showmanshipoppaat.

Seuraa ilmoittelua kotisivuillamme www.vskarjakerho.com

56

www.ayrshire-finland.com


1/2009

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT Kanadasta ja heillä on runsaasti kokemusta kotimaassaan mm. 4H-kerholaisten opetuksesta.

Uusia oppaita

Ayrshirekasvattajat on saanut Holstein Canadalta käyttöönsä ja käännettäväksi erittäin kattavat oppaat, jotka käsittelevät tuomarointia sekä eläinten esittämistä ja näyttelykuntoon valmistelemista. Oppaat myydään omakustannushintaan ja ne tulevat myyntiin jo ennen kesää ja ovat myös saatavissa Ayrshirekasvattajien standilta kaikissa kesän tapahtumissa. Laura Laiholahti

Niksilaatikko: Näin aloitat harjoittelun Harjoitella voi vuodenajasta riippumatta: ennen taluttamaan lähtemistä eläin täytyy totuttaa riimuun ja pään ylhäällä pitämiseen. Opettaminen käy helpoiten sitomalla eläimen pää sopivalle korkeudelle noin 15-20 minuutiksi kerrallaan. Sitomiskorkeus on hyvä silloin, kun hiehon turpa on sen selkälinjan korkeudella. Eläintä ei kuitenkaan saa jättää yksin, vaan sille voi pitää seuraa esimerkiksi harjaamalla sitä samalla. Märehtiminen on merkki siitä, että eläin on tilanteessa rentoutunut. Harjoittelussa täytyy huomioida, ettei näyttelyriimua saa milloinkaan laittaa eläimelle ensimmäisenä

Vasikan kanssa voi harrastaa hyvällä säällä ulkona talvellakin. Kuva Linda Laiholahti.

päähän. Nylon-riimun kanssa kannattaa harjoitella kunnes eläin on täysin tottunut riimuun ja osaa kulkea asiallisesti. Junnutiimi

Junnuvastaavat Nimeni on Kirsi Teiskonlahti ja olen pian 17vuotias lukiolainen Ylöjärveltä. Toimin tänä vuonna junnuvastaavana Salla Raution kanssa. Junnuharrastuksen aloitin vuonna 2002, jonka jälkeen kisakärpänen puraisi ja olen ollut kisoissa mukana joka vuosi. Harrastuksen myötä olen saanut useita hyviä ja samanhenkisiä ystäviä, joihin pidän yhteyttä viikoittain. F i n n i s h Ay r s h i r e Breeders Junior Team is Kirsi Teiskonlahti and Salla Rautio. These two girls will help and advice juniors who work together with their Ayrshire animals.

Vuonna 2007 olin lisäksi mukana Suomen joukkueen kanssa tavoittelemassa mainetta ja kunniaa Belgiassa. Kilpailu sujui hyvin koko joukkueelta ja palasimme Suomeen monia kokemuksia rikkaampina. Kotona meillä on noin 20 ayrshire-lehmää, joista yksi on oma 4-H:lta saamani lehmä nimeltä Usmu. Nuorkarjan puolella minulla on oma jersey-vasikka Joukolan Brita Ariel, jonka olen ostanut alkiona Laiholahdelta. Toivon, että tulevaisuudessa oma karjani kasvaisi muutamalla hyvällä eläimellä, jotka voisin ottaa mukaani näyttelyihin. Vapaa-aikani kuluu kavereiden ohella pitkälti koulutöiden ja lehmien parissa. Navetalla pidän erityisesti

Kirsi Teiskonlahti ja Joukolan Vaavikki. Kuva Heli Teiskonlahti.

klippaamisesta, mutta pelkkä eläinten parissa oleminenkin on mukavaa ajanvietettä. Siistinä sisähommana päivitän tilamme kotisivuja aina, kun kiireiltäni kerkiän. Aurinkoista kevättä ja intoa eläinten koulutukseen! Kirsi Teiskonlahti

Junnutiimiin voi ottaa yhteyttä, mikäli jokin asia askarruttaa mieltä. Sallan tavoittaa numerosta 050 525 6109 ja sähköpostitse salla. rautio@gmail.com ja minut numerosta 040 774 6246 sekä sähköpostilla kirsi.teiskonlahti@gmail.com. 57


Ayrshire-lehti

1/2009

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Nuorisovuosi tuo tullessaan AF Futuren Antoisan kongressivuoden jälkeen yhdistys käänsi katseen eteenpäin ja päätti syyskokouksessa ottaa vuoden 2009 teemaksi “Nuoret Ayrshirekasvattajat”. Nuorten saaminen mukaan niin yhdistyksen toimintaan kuin tuleviksi karjankasvattajiksi on asia, johon kannattaa panostaa. Teemavuoden kunniaksi ja junnuvastaavien aloitteesta käynnistetään aivan uutena toimintana Ayrshirekasvattajien nuoriso-ohjelma AF Future, jonka tarkoituksena on aktivoida nuoria monipuoliseen ayrshireharrastukseen. Ohjelma huipentuu tämän vuoden osalta yhdistyksen syyskokouksessa järjestettävään nuorison palkitsemistilaisuuteen. Tiedossa on kivaa kesäpuuhaa ja hauskaa yhdessäoloa syyskokouksessa.

Mallina US Ayrshiren Youth Program

Idea oman nuoriso-ohjelman käynnistämiseen on tullut Amerikan matkan tuliaisena. Jenkkien Youth Program on hyvin monitasoinen, ensi kertaa siihen tutustuvan mielestä jopa monimutkainen järjestelmä. Toimintaa on eri-ikäisille vaatimustason kohotessa iän karttuessa ja tyttöjen kohdalla “huipulla” häämöttää jopa mahdollisuus tulla valituksi Ayrshire Princess’iksi. Suomalaisryhmän osallistuessa vuonna 2007 Rockfordissa Illinoisissa nuorison palkitsemistilaisuuteen näimme myös Ayrshire Princess loppukilpailun. Osanottajat esittelivät kuvaesitysten kera omaa toimintaansa ja aktiivisuuttaan ayrshiren parissa sekä pitivät suullisen esityksen, jossa kertoivat itsestään ja meriiteistään. Voittajaksi pääsy edellytti hyvää esiintymiskykyä sekä huomattavaa harrastuneisuutta ja tietämystä ammatillisista asioista.

Ayrshirekasvattajien AF Future aloitetaan 1.4.2009

Amerikkalainen Youth Program on kokonaisvaltainen ohjelma, jonka tarkoituksena on kasvattaa nuorista todellisia karja-alan ammattilaisia ja kannustaa heitä myöhemmin mm. stipendein maatalousalan opintoihin. Oma ohjelmamme tulee varmasti kehittymään tulevaisuudessa samaan suuntaan, mutta haluamme kuitenkin ensi vaiheessa aloittaa hieman kevyemmällä versiolla ja monipuolistaa ohjelmaa ajan mittaan. Kehitysehdotuksia voi toimittaa junnuvastaaville. Ayrshirekasvattajien nuoriso-ohjelma AF Future käynnistyy lehden ilmestyessä 1.4.2009. Tämän jälkeen junnuvastaavat

58

alkavat ottaa vastaan ohjelmaan rekisteröitymisiä. Lisää tietoa nuoriso-ohjelmasta ja muista tämän vuoden tapahtumista löytyy yhdistyksen kotisivuilta. Tervetuloa mukaan AF Futureen ja tapaamisiin syyskokouksessa!

AF Futuren säännöt 1. Ohjelmaan osallistuminen

Nuoret ilmoittautuvat ohjelmaan mukaan siten, että maksavat 10 €:n vuosittaisen osallistumismaksun ja nimeävät samalla ayrshireeläimen, jonka kanssa ovat ohjelmassa mukana. Ohjelmaan voi rekisteröidä myös useampia eläimiä 10 €:n eläinkohtaisella maksulla. Koska alle 18-vuotiaat voivat osallistua yhdistyksen toimintaan maksutta, ei nuoren vanhempien tarvitse olla jäseniä. Ainoa edellytys on, että ohjelmaan rekisteröitävä eläin (tai eläimet) on ayrshirerotua. 18 vuotta täyttäneiden nuorten pitää olla yhdistyksen jäseniä. Ohjelmassa mukana oleva eläin saa vaihtua joka vuosi.

2. Ohjelman sarjat

Ohjelmassa on kaksi sarjaa: 14 vuotta ja nuoremmat ja 15 - 21-vuotiaat. Nuoriso-ohjelman jäsenyys päättyy 31.12. sinä vuonna, jolloin nuori täyttää 21 vuotta.

3. Muistiinpanojen kirjaaminen

Nuoret pitävät muistiinpano-leikekirjaa ja kirjaavat siihen mm. - eläimen hoitotietoja - eläimen koulutustietoja - osallistumisensa junior handler- tai showmanship-kilpailuihin - osallistumisensa showmanship- tai muihin karja-aiheisiin koulutuksiin, tapahtumiin ja ammattimatkoille - osallistumisensa yhdistyksen talkootyöhön tai tilaisuuksien järjestämiseen Muistiinpano-leikekirjaan voidaan liittää kuvia omasta eläimestä ja aiheeseen liittyviä lehtileikkeitä. Junnuvastaavat voivat tarkentaa ja lisätä tai muuttaa kirjattavia muistiinpanoja sekä määrittää vanhempien sarjalle erilaisia tehtäviä. Junnuvastaavat tarkastavat muistiinpanot vuoden lopulla ennen syyskokousta.

4. Palkitseminen

Yhdistyksen syyskokouksen yhteydessä järjestetään nuorisoohjelmaan kuuluville palkintojenjakotilaisuus, jossa molempien sarjojen parhaat palkitaan.


1/2009

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT Junnuvastaavat tekevät yhdistyksen hallitukselle esityksen palkittavista nuorista. Palkitsemiseen vaikuttavat nuoren aktiivisuus, muistiinpanot sekä hyvä käyttäytyminen näyttelyissä, kilpailuissa ja tapahtumissa. Palkitsemistilaisuudessa voidaan haastatella nuoria, jotka kertovat toiminnastaan ja minkälaisia aktiviteetteja ovat harrastaneet. Myös muistiinpano-leikekirjat ovat esiteltävinä ja parhaat voidaan palkita.

Näyttelyissä on muutakin mukavaa kuin kehässä kilpaileminen. Kuva Mari Torppa.

5. Nuorten taloudellinen tukeminen

Ohjelmaan kuuluminen antaa mahdollisuuden hakea yhdistyksen tukea esim. koulutukseen tai opintomatkoihin. Kaikki hakemukset käsitellään tapauskohtaisesti. Kaikki tuki nuorille tulee jatkossa ohjelmaan kuulumisen kautta. Pääperiaate palkitsemisessa ja nuorten rahallisessa tukemisessa on se, että nuoret itse esittelevät omaa aktiivisuuttaan ja itse hakevat rahallista tukea esittelemiinsä kohteisiin.

Kesän 2009 näyttelyt 6.-7.6. Tyylikäs Haapajärvellä 10.7. Ammujaiset Loimaalla 30.7.-2.8. Farmari Kokkolassa 22.8. Muurikki Anjalankoskella 29.8. Mustiala Handler Tammelassa

6. Ilmoittautumisten vastaanotto

Junnuvastaavat ottavat vastaan ilmoittautumiset ohjelmaan ja hankkivat ohjelmaan liittyneille muistiinpanokirjat. Sen jälkeen kun nuori on maksanut osallistumismaksunsa, toimitetaan hänelle muistiinpanokirja tehtäväohjeineen. Jatkossa nuoriso-ohjelmaa on tarkoitus kehittää ja monipuolistaa. Nuoria pyritään kaikin tavoin kannustamaan itsensä ja taitojensa kehittämiseen tarjoamalla heille erilaisia mahdollisuuksia

koulutuksen ja tiedon hankkimiseen. Myöhemmin voidaan lisätä esimerkiksi mahdollisuus stipendien hakemiseen maatalousopiskeluun sekä muita kannustuspalkintoja, joiden edellytyksenä on vähintään 5 vuoden aktiivinen nuoriso-ohjelmaan kuuluminen. Laura Laiholahti

KEINOSIEMENNYSOSUUSKUNNAT

Kuva: Tiina Tahvonen

Laidunkautta odotellessa...

59


Ayrshire-lehti

1/2009

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Tuttibaarikärpäsen päiväkirjasta:

Päiväpörinät Mansikin kanssa - “Röyh”, sanoi Mansikki ja alkoi sen jälkeen pureskella tarmokkaasti suuhunsa pullahtanutta märepalaa. Otin sihdin kohti Mansikin hienoisesti liikahtelevaa otsaa ja tein siihen onnistuneen laskeutumisen. - “Moi, mitäs kuuluu? Hei, älä heiluta niitä korvia, putoaa tästä vähemmälläkin, hei kuuletko?” Mansikin suuret ruskeat korvat heiluivat vinhasti ja pää heilahti. Märepala oli saatu onnellisesti jauhettua loppuun ja nielaistua jatkamaan matkaansa kohti Mansikin salaperäistä ruoansulatuskoneistoa. - “Lähdepä pörriäinen siitä häiritsemästä. Minulla on tässä vähän muita kiireitä kuin turhanpäiväinen juoruilu. Uutta märepalaa pukkaa niin, ettei puhumaan pysty”, ynisi Mansikki uuden röyhtäyksen lomassa. - “Mutta mullapa on tärkeää asiaa, et ikinä arvaa!” tiedotin innostuneena. Olin päättänyt tehdä vähän jäynää ystävälleni. - “EVVK” sai Mansikki märehtimisen välissä suupielestään ulos. - “Hei, ihan totta. Istuin juuri emännän olkapäällä ja näin kun se luki uutta keinosiemennyksen 21päivää -lehteä. Siellä oli juttua uusista sonneista ja emäntä vaikutti kovin kiihtyneeltä. Sen piti kilauttaa kaverille.” 60

- “Jaa, ai sonneista vai?”, alkoi Mansikki kiinnostua. Märehtiminen taukosi ja rouva kohenteli kupeitaan. “Mitä niistä?” Lennähdin Mansikin turvan päälle ja katsoin sitä suoraan silmiin: - “Siellä mainostettiin kovasti uusia seksattuja lihasonneja kaukaa Tanskanmaalta. Ne ovat kuulemma juuri kuin tilaustyönä tehty

- “Onko se seonnut”, sai Mansikki takellettua, “minähän en mistään lihasonnista tiinehdy. Meikä on entinen näyttelytähti - köhöm - tai oikeastaan voisin ihan hyvin vieläkin mennä näyttelyyn, jos vain joku veisi. Maitoa olen uskollisesti lypsänyt kymppitonnin joka vuosi ja katso, tuolla pöydän toisella puolella on kolme upeaa tytärtäni, tässäkö on kiitos

Kuva Linda Laiholahti.

suomalaisille lehmille. Kuulin kun emäntä kysyi kaveriltaan, että pitäisköhän se Mansikki jo siementää lihasonnilla, kun sillä on toi änteeämmäkin laskenut melkein miinukselle. Mikä se sellanen änteeämmä on, onko sulla ollut kuumetta?” Mansikki näytti järkyttyneeltä. Hyvä ettei juoksutusmaha kipannut nurin pelkästä tyrmistyksestä.

kaikesta?” Hups, tulikohan mentyä vähän liian pitkälle. En ollut koskaan nähnyt herttaista Mansikkia noin pois tolaltaan. Mansikkia parempaa ja mukavampaa lehmää sai hakea. Sehän antoi selässäänkin istua lämmittelemässä toisin kuin navetan muut nirppanokat. Koitin rauhoitella suosikkilehmääni: - “Noh, otahan nyt iisisti,

ehkä se kaveri saa puhuttua emännälle järkeä. Ja sitä paitsi, eihän niitä sonneja vielä ole tilattu.” Mansikki nosti häntäänsä kippuraan, venytteli ja veti vatsaansa ylös. - “Katso nyt, enkös ole timmissä kunnossa vielä, kuin tyttönen. Tähän lehmään ei kuule pihvisonneja tarvita!” - “No joo, olethan sä vielä hyvinkin ookoo, mutta mun on ihan pakko sanoa, että tuo asento ei ole kyllä eduksi sun etukiinnitykselle”, pääsi suustani ennen kuin huomasinkaan. Mansikin kodikkaan pullea vatsa tipahti alas ja rouva näytti loukkaantuneelta: - “Mitä vikaa siinä muka on? Kuulin just eilen kun lomittaja kehui, ettei ole koskaan nähnyt näin hyvän näköistä kahdeksan kertaa poikinutta lehmää. Mitäs siihen sanot?” - “Okei, okei, se jotenkin vaan lipsahti, en tarkoittanut tosissani. Ja muutenkin, se oli vaan kun vedit vatsaa silleen”, koitin sovitella. Mansikki näytti nopeasti unohtaneen päivän probleeman. Näin kävi aina kun päästiin rouvan ulkonäköasioihin. Mansikki jatkoi vahingoniloisena: - “Ajatella, että joutuivat laittamaan ne kauheat utareliivit tuolle Viskunalle, joka sentään on vasta kaksi


1/2009

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT kertaa poikinut. Anna mun kaikki kestää. Siinä sitä on lihasonniainesta, olkoon se palvottu änteeämmä sillä vaikka kuinka plus kakskymmentä! Meikä ei ole koskaan, korostan: kos-kaan, käyttänyt utareliivejä.” No jopas nyt rouva Mansikki taas alkoi päteä, tuumailin mielessäni. Vaikka aika hauska lehmä se loppujen lopuksi oli. - “Hei, älä nyt leikistä suutu. Jos oikein tarkasti ajattelen, niin siellä lehdessä taidettiinkin puhua seksatuista lihasonneista

ruotsalaislehmille”, rauhoittelin ja päätin jatkaa vielä lepyttelyäni tekemällä pienen tarkistuslennon Mansikin yläpuolelle. Palasin kertomaan sen mitä olin jo etukäteen muistellut: - “Ei sulla muutenkaan ole mitään huolta pitkään aikaan. Taisit unohtaa, että sut on juuri todettu Pokerista tiineeksi ja se on jo tuonne lehmätauluunkin kirjoitettu.” Mansikin valkoruskea olemus rentoutui, mutta pieni närkästys oli vielä jäljellä: - “Ainiin, olin tosiaan

ihan unohtanut koko ultrauksen. Mutta kuule, jos vielä toiste tulet tuolla tavalla minut hermostuttamaan tyhjänpäiväisillä 21päivää -jutuillasi, niin sen jälkeen pistän hännän huiskuamaan siihen malliin, että loppuu lepotauot meikäläisen karvapeitteellä!” Mansikki tuijotti minua lempeillä ruskeilla silmillään ja jatkoi hieman ilkikurisesti: - “Sinut siinä nähdessäni tuleekin mieleeni, että emäntä laittoi tuonne vasikkaosaston seinälle aamulla

kaunista tapettia. Menepäs katsomaan, niin koitan saada märehtimisen uudestaan käyntiin.” - “Heh heh, tuohon halpaan ei tällainen vanha ketku enää mene, kyllä kärpäspaperit tiedetään. Moikka, palaan taas kun on jotain uutta kerrottavaa!” sanoin ja nousin siivilleni.

Valokuvakisa Aihetta ei ole rajattu muuten kuin että kuvassa täytyy olla ayrshire-eläin tai –eläimiä. Kuvat voivat olla maisemakuvia tai kuvia, joissa junnu/nuori on eläimen kanssa. Ammattivalokuvaajien ottamat kuvat eivät kelpaa mukaan kilpailuun. Lähetä kuvasi (max 2 kuvaa samalta henkilöltä) 31.8.2009 mennessä osoitteeseen junnutiimi@gmail. com. Lähetä kuvasi tarpeeksi isoina (lyhyempi sivu vähintään 1500 pikseliä), että niitä voidaan käyttää esimerkiksi kalenterissa. Junnutiimi toivottaa hauskoja kuvaushetkiä!

Siiri Varhala ja Järventaustan Arvida. Kuva Pirjo Nousiainen.

Junnutiimi järjestää taas valokuvakisan! Nuoret Ayrshirekasvattajat –teemavuoden kunniaksi valokuvakilpailun parhaita kuvia voidaan käyttää ensi vuoden kalenterissa. Kuvakilpailun satoa voidaan käyttää myös Suomen Ayrshirekasvattajien nettisivuilla ja lehdessä. Lisäksi parhaiden kuvien lähettäjät palkitaan Suomen Ayrshirekasvattajien lahjakortilla. Sarjoja on kaksi: - alle 15-vuotiaat -15-25-vuotiaat

Kuva Salla Rautio.

61


Ayrshire-lehti

1/2009

Joukolan lehmät ovat tottuneet vierailijoihin eikä niiden päivälepo häiriintynyt Iina Näyskän ja Pauliina Pakkasmaan käydessä niitä arvioimassa. Kuva Anna-Liisa Mäkelä.

Esiteltäviä lehmiä ja vierailijoita sulassa sovussa pihaton käytävällä. Kuva Anna-Liisa Mäkelä.

Nautatupperit Joukolan tilalla Nautatuppereille osallistui useampi kymmenen henkeä ympäri Suomen, aina Pohjois-Karjalaa ja Oulun seutua myöden. Myynnissä oli 6 lehmää, 1 tiine hieho, 9 lehmävasikkaa ja 4 sonnivasikkaa tilasonneiksi. Yhtä sonnivasikkaa lukuunottamatta kaikki myytävät eläimet olivat nähtävillä tilalla. Lisäksi oli mahdollisuus nähdä useimpien eläinten emät ja/tai jälkikasvua. Laura ja Jouko Laiholahti ovat asuneet tilaa vuodenvaihteesta 1988–1989. Tilalla on 55 hehtaaria luomuviljelyksessä olevaa peltoa. Joukolan karjassa on noin 65 lypsylehmää. Vuonna 2002 valmistuneessa pihatossa on lypsäville vinokuivikemakuuosasto. Kuivikkeena käytetään reilusti turvetta ja lehmillä on mukavat oltavat, kun ne saavat maata pehmeällä alustalla haluamassaan asennossa. Pehmeän alustan ansiosta myös lehmien kintereet pysyvät ehjinä. Puhtaisiin ja olostaan naut62

Tammikuun 17. päivä karjaväki kokoontui Marttilassa Laura ja Jouko Laiholahden tilalla nautatuppereille. Päivän aikana tutustuttiin Joukolan karjaan ja tilaan, nautittiin tarjoilusta ja tavattiin tuttuja. Samalla oli myös mahdollisuus tehdä eläin-, alkio-, sperma-, typpi- ja tarvikeostoksia. Paikalla oli HH Embryon edustus ja Suomen Rehu tarjosi kahvit. tiviin lehmiin on Joukolan navetassa aina mukava tutustua! Valtaosa Joukolan karjasta on ayrshire-rotua, mutta joitakin holstein- ja suomenkarjaeläimiä löytyy myös sekä yksi jersey-lehmä.

Karjanjalostuksessa Lauran ja Joukon suurin mielenkiinto kohdistuu ayrshirerotuun. Karjan tuotostaso on jo useita vuosia pysynyt yli 10 000 kilossa. Tällä hetkellä Joukolan karjassa ei pyritäkään erityisemmin

Joukolan Ayrshire, owned by Laura and Jouko Laiholahti, organized Sale and meeting event in January. The Joukola farm consists of 55 hectares which are farmed organic. They have over 70 cows in loose house and cows are bedded with peat. There were 6 cows, 1 heifer, 9 heifer calves and 4 bull calves for sale. There were lots of people from all over Finland to visit Joukola farm, see their cows and meet each other.

tuotostason nostamiseen, vaan jalostuksessa panostetaan voimakkaasti rakenteen kehittämiseen, jotta lehmät pystyisivät paremmin tuottamaan perinnöllisten edellytystensä mukaisesti. Tuloksia on myös saavutettu, koska eläimiä riittää myyntiin eikä kaikkia nuoria eläimiä tarvita oman karjan uudistukseen. Isäntäväki oli tyytyväinen järjestämänsä tapahtuman osallistujamäärään ja päivän kulkuun. Myydyksi tuli 4 lehmää, 2 sonnia, 2 nuorta hiehoa ja 2 pikkuvasikkaa. Myös yleisön näkökulmasta päivä oli erittäin onnistunut. Kuulumisia vaihdettaessa, sekä paikan päällä että kimppakyydillä matkatessa, sai taas monenlaisia ideoita oman tilansa toimintaan. Ja päivän tietysti kruunasi, jos sai hyvän mielen ja uusien ideoiden lisäksi myös uutta eläinainesta karjaansa joko alkioiden tai elävien eläinten muodossa. Minna Laakso


1/2009

Ayrshire-lehti

63


Ayrshire-lehti

1/2009

Suomalaisten uudet osaomistuseläimet Kanadassa Blackaddarin huutokauppa 2006 käynnisti ensimmäiset yhteisomistukset kanadalaisten kasvattajien kanssa. Nyt näitä kimppaeläimiä on varovasti arvioiden jo toistakymmentä. Seuraavassa esittelyssä ovat uusimmat ostokset.

Faucher Medalist Mona EX 93, suku: Faucher Kellogg Lorna EX 90 x Saguenayenne Kate Medalist. Omistaja: Mona Syndicate eli Ahonkivi, Kallio, Kivilahti, Kuorikoski, Pohjola, Viitanen ja Kanadassa Marlin Palich sekä Alex McCaig. Mona ostettiin 2007 Spring Shown huutokaupasta kahdesti poikineena. Se on osoittautunut erinomaiseksi huuhtelueläimeksi, sillä alkioita on tähän mennessä tuotu Suomeen jo 66 kpl. Näyttelymenestys on sekin ollut huikea, paras saavutus tähän mennessä Toronton RAF luokkavoitto ja Honorable Mention 2008. Huuhteluista huolimatta Mona on ehtinyt poikia jo kolmesti ja 305pv tuotosennuste kuluvalle kaudelle on 9255-4,0-3,4. Mona on tähän mennessä huuhdeltu sonneilla: Conn, Modem ja Remington ja alkioista on Suomessa syntynyt jo lehmävasikoita. Sen lisäksi Monalla on Kanadassa kaksi tytärtä, isinä Jurist ja Bonnie Brae Garth. Monan suku on kuuluisa, sillä sen emä Lorna on täyssisko Faucher Larralle, joka periyttäjänä on osoittautunut ainutlaatuiseksi. Emä Lorna on edelleen voimissaan, poikinut 9 kertaa ja luokitettu EX 90. 64

Des Prairies Pacane 2, suku: Des Prairies Prudam EX 91-2E x Shady Walnut Conn. Omistaja: Syndicat Pacane eli Mirja ja Matti Hänninen, Laura ja Jouko Laiholahti sekä Kanadassa Cynthia ja Bernard Daoust sekä Guy Sims. Pacane 2 ostettiin samassa Spring Shown huutokaupassa kuin Mona. Se on alusta asti menestynyt hyvin näyttelyissä, viimeisin saavutus Toronton RAF 2008 luokkavoitto. Näyttelyuran takia sitä ei ole huuhdeltu hiehona, vaan odotettu ensimmäistä poikimista helmikuussa 2009. Pacane on erittäin vahvasta lehmäperheestä, Des Prairies Prudamin tytär ja Potterin puolisisar. Pacanen täyssisko on syntymäkarjassaan jo päättänyt 1. tuotoskautensa ja lypsänyt 9205-4,6-3,4. Myös täyssiskon luokitus on erinomainen eli VG 87. Semex on tehnyt ostosopimuksen mahdollisesta sonnivasikasta. Des Chamois Saturn EX 90, suku: Des Chamois Sugus EX 95-7E x Des Chamois Poker. Omistajat: Iina Näyskä, Jani Kivilahti, Johan Wasström, Mari Tikka ja M&M Kaappola sekä Kanadassa Alex McCaig Saturn ostettiin kaksi kertaa poikineena Toronton huutokaupassa 2007. Saturn oli ostohetkellä hiljan poikinut ja huuhtelut aloitettiin jo alkuvuodesta 2008. Tuloksena saatiin 24 alkiota Suomeen, 17 Hectorista ja 7 Cedarvale Charlestonista. Saturn tiinehtyi pian huuhteluiden jälkeen ja poiki kolmannen kerran joulukuussa 2008 lehmävasikan B Juristista. Saturnin emä on menestynyt ja kestävä Des Chamois Sugus EX 95(i. BBB Kellogg), joka nähtiin viimeksi marraskuussa 2008 Toronton näyttelykehässä täydessä terässä


1/2009

Ayrshire-lehti

Terrace Bank Loto Stormy, suku: Blackaddar Storm VG 86 x Faucher Loto. Omistajat: Mirja ja Aaro Koljonen sekä Kanadassa Larry Ness. Stormy ostettiin Toronton huutokaupassa 2008. Se ei ole osallistunut näyttelyihin, vaan on tarkoitus huuhdella keväällä 2009. Stormyn emälinja on Blackaddarin Milkmaid-perhettä, jossa on takana jonossa pitkiä elinikäistuotoksia sekä VGtai EX-luokituksia. Stormyn suku on yhdistelmä Kanadan, Englannin ja USA:n ayrshirelinjoja, sillä emänisä on britti Hunnington Admiral ja isänisä jenkki Trident’s Lot.

kaksitoistavuotiaana ja yhdeksän kertaa poikineena. Saturn näyttää toimivan kuten emänsä, eli se nostaa sekä tuotosta että luokitusta vielä moneen kertaan. Mapleburn Pia´s Promise VG 86, suku: De Koppel BBH Pia EX 90-2E x BBB Kellogg. Omistajat:Mirja Hänninen, Merja Kallio, Jani Kivilahti, Iina Näyskä, Elina Kavander ja Kanadassa Mapleburn. Viime kevään Kanadan matkalla suomalaiset ostivat huutokaupasta kaksi kertaa poikineen lehmän Pia´s Promise. Lehmän emä Pia on hyvä periyttäjä Heligosta ja täysveli tämän hetken käytetyin yksityinen sonni Mapleburn Remington. Promise huuhdeltiin kahteen kertaan viime kesänä ja tuloksena Suomeen saatiin 25 alkiota toisesta yksityissonnista Cedarvale Charleston. Huutokaupassa oli kaikille osallistujille jaettu arpalipuke, jonka voittona oli 500 dollaria huutokaupassa käytettäväksi. Elina Kavander sai voiton ja käytti rahat Promisen osaomistukseen.

Kildare Poker Voltige, suku: Saguenayenne Tri Valentine EX 92-3E x Des Chamois Poker Omistajat: Laura ja Jouko Laiholahti sekä Kanadassa Francois Beaudry. Hieho ostettiin Toronton huutokaupassa 2008. Voltige on yhdistelmästä, jota on tuotu alkionakin Suomeen. Emä Valentine on vakuuttanut periyttäjänä, sillä poika Jerome on aktiivikäytössä ja useita hyvin luokitettuja ja hyvin lypsäviä tyttäriä on sekä Kanadassa että mm. Suomessa. Voltige huuhdellaan keväällä 2009. Mirja Koljonen

Finnish farmers have approximate 15 animals in Canada which are co-owned with Canadian farmers. First animals were bought in 2006 at Blackaddar Farms Dispersal sale.

Alkioita Kanadasta Kanadassa on alkiohuuhteluilla pitkät perinteet. Vapaa kilpailu huuhteluryhmien välillä on pitänyt palvelujen hinta-laatusuhteen kohdallaan, ja vastaavasti alkioiden runsas tarjonta huolehtii ulosmyyntihinnoista niin, että hyviä alkioita saa ostaa melko edullisesti. Tosin alkioiden hintahaitari on laajempi kuin Suomessa, ja kaikkein ”kuumimmista” nimistä joutuu maksamaan

huikeitakin summia. Ayrshire-rodulla pienemmät markkinat yhdessä dollarin heikon kurssin kanssa ovat toistaiseksi hellineet ulkomaisia ostajia.

Helppoa ja riskitöntä

Alkioiden ostaminen Kanadasta on helppoa ja vaivatonta, ja alkiot ovat myös riskittömin vaihtoehto hankkia ulkomaista eläinai-

nesta karjaan. Eläintaudit eivät normaalisti leviä pakastealkioiden välityksellä, ja teoreettisetkin riskit on huolehdittu alkionkantajiin kohdistuvan seurannan avulla. Eläin, johon on siirretty tuontialkio, tutkitaan aina BVD:n varalta. Mikäli sonni, jolla alkiot on tuotettu, on IBR+ eli sillä on IBR-vastaaineita, tutkitaan samasta näytteestä myös IBR. Näyte otetaan joko verestä tai

maidosta kun siirrosta on kulunut 4-12 viikkoa. Se voidaan hyvin ottaa muun eläinlääkärin käynnin yhteydessä, ja maitonäyte voidaan ottaa itse. Näytelähete tulee jokaiselle Kanadasta alkioita ostaneelle tilalle tuontikululaskun mukana.

Erilaisia tapoja alkioiden ostoon

Jokaiselle ostajalle löytyy sopiva tapa alkioiden hankin-

65


Ayrshire-lehti

taan. Kaikkein innokkaimmat lähtevät paikan päälle valitsemaan itselleen mieleisimmän donorin ja tekevät siitä huuhtelusopimuksen ”MAS”-sonnilla, eli Mutual Agreeable Sire, jonka sekä ostaja että myyjä hyväksyvät. Tämä tapa tuottaa paitsi mieleisiä alkioita, myös unohtumattomia kokemuksia kanadalaisissa huippukarjoissa ja innostavassa matkaseurassa. Monet, jotka ovat kerran käyneet Kanadassa, palaavat sinne yhä uudelleen ”akkujaan lataamaan”. Matkan muistot ja ajatusten vaihto muiden kasvattajien kanssa antavat virtaa arjen aherrukseen pitkäksi aikaa. Huuhtelusopimuksen voi yhtä hyvin tehdä, vaikka reissuun lähtö ei olisi mahdollista. Yhteydenotto joko Suomen Ayrshirekasvattajiin, Sari Alhaiseen tai englanniksi suoraan Kanadan ayrshireyh-

66

1/2009

distykseen käynnistävät prosessin. Sinulle etsitään sopivia vaihtoehtoja, joista voit valita mieleisimmän. Voit myös itsenäisesti selata Kanadan avointa tietokantaa sekä tilojen kotisivuja sopivia huuhtelueläimiä tai valmiita alkioita etsien. Tila on normaalisti valmis huuhtelemaan yksittäisen tilauksen takia lehmäänsä pariin kertaan. Jos alkioita ei tule, sopimus raukeaa. Parhaat lehmät ovat usein jatkuvassa huuhteluohjelmassa, ja niiden alkioilla on pitkät jonot. Eläin saattaa viettää ummessa vuosiakin – ja tuottaa omistajalleen paljon paremmat tulot kuin mihin se maidontuotannolla koskaan pystyisi. Parhaimmillaan lehmästä voi ”lypsää” jopa 150 alkiota vuodessa. Kaikkein korkeimmilla lehmäindekseillä varustetut lehmät poikivat usein vain yhden kerran, kos-

ka omistajalla ”ei ole varaa” tiineyttää niitä uudelleen lukuisten sonniostosopimusten ja huuhtelutilausten takia. Huuhtelusopimuksia tehdessäsi muista, että alkioiden on oltava Kanadassa karanteenissa 30 vrk ennen kuin ne voidaan viedä maasta. Jos et halua lähteä liikkeelle alusta pitäen pitkän kaavan mukaan, vaan haluat alkioita heti seuraavaan tuontiin, kannattaa ostaa valmiita alkioita. Myytävien alkioiden listan löydät joko Semexin sivuilta, tai voit pyytää sen Suomen tai Kanadan ayrshireyhdistyksiltä. Yleensä tilalla ei olla halukkaita myymään alkioita yksi kerrallaan, vaan vähintään 4 alkiota pitäisi saada samaan pakettiin, jotta työläiden vientidokumenttien laatiminen olisi mielekästä. Jos haluat jostain yhdistelmästä

vain 1-2 alkiota, ota yhteyttä joko Sariin tai Suomen Ayrshirekasvattajiin, niin etsimme samalle yhdistelmälle muita kiinnostuneita ostajia. Tämän kaltaiset kimppaostot ovat olleet suosittuja, ja hyvin usein koko huuhtelu on lopulta päätynyt Suomeen. Jos olet epävarma tai sinulla ei muuten ole aikaa selailla pitkiä listoja, kysy huoleti ja kerro toiveesi, niin etsimme sinulle listalta muutaman sopivan vaihtoehdon haluamastasi hintaluokasta. Muista aina, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa. Kanadan arvostelut ja tuotokset julkaistaan eri tavalla kuin Suomessa, eikä niiden tulkinta ole aina helppoa. Kysymällä asiat selviävät.

Tarkkana hintojen tulkinnassa

Alkioiden hintoja tutkies-


1/2009

sasi ole tarkkana siitä, mistä hinnasta puhutaan. Ayrshire Canadan hintalistassa julkaistaan hinta, jonka myyjä saa käteensä. Sen päälle tulevat vienti- vakuutus- ja rahtikulut sekä Semexin ja Ayrshire Canadan välityspalkkiot. Semexin sivuilla julkaistussa hinnassa kaikki Kanadan päässä muodostuvat kulut on laskettu mukaan valmiiksi. Lopputuloksena saatu hinta on samansuuruinen, eli varaat alkiosi kumpaa kautta vain, hinta Suomeen tuotuna on sama. Kun varaat alkioita suoraan tilalta, sovittu hinta on lähes poikkeuksetta se hinta, jonka myyjä haluaa itselleen. Kun lasket tämän hinnan päälle 15%, saat todellisen lähtöhinnan Kanadassa. Alkiot tuodaan Kanadasta tällä hetkellä T:mi Sari Alhaisen kautta. Kanadan lähtöhinta veloitetaan sinulta aina ennen tuontia, ja alkiopytty pääsee lähtemään vasta kun kaikki siinä olevat alkiot on maksettu. Voit maksaa alkiot joko T:mi Sari Alhaiselle juuri ennen tuontia euroissa, tai suoraan Kanadan Ayrshireyhdistykseen (vain ayrshirealkiot) dollareissa. Vastoin yleistä käsitystä tuontialkiot eivät ole vapaita arvonlisäverosta. Tuoja maksaa arvonlisäverot kaikkien alkioiden tullausarvosta tulliin rajatarkastuksen yhteydessä, kun lasti on saapunut maahan. Euroissa maksettujen alkioihin laskuun lisätään 22% arvonlisävero automaattisesti, mutta kun maksat dollareissa Kanadaan, alkioittesi alv siirtyy tuojan maksettavaksi, ja tuoja vähentää veron omassa alv-ilmoituksessaan. Lopputulos on toki sama, koska alvit voidaan kokonaisuudessaan vähentää joka tapauksessa. Tuonnin jälkeen kaikki

Ayrshire-lehti

Yhteyshenkilöt alkioasioissa: Suomen Ayrshirekasvattajat ry Mirja Koljonen, gsm 0400 861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi Laura Laiholahti, gsm 044 552 4493 laura.laiholahti@marttila.fi

Ayrshire Canada

Yves Charpentier yves@ayrshire-canada.com

Semex

Sari Alhainen, gsm 040 550 7643 www.semexsweden.com/finland sari.alhainen@pp.inet.fi

tuonnista aiheutuvat kulut lasketaan yhteen, ja ne jaetaan tasan alkioiden kesken. Näitä kuluja ovat mm. rahti, vakuutus, huolinta, rajatarkastus (100 euroa/terveystodistus!) sekä toimistokulut ja alkioiden yksittäispakkaus kopletteihin. Tämä toinen lasku lähetetään sen jälkeen, kun alkiot ovat saapuneet Suomeen.

Tällä hetkellä alkiot ovat pahimmillaan odottaneet numeroa ja siirto-oikeutta jopa pari kuukautta, mikä on useissa tapauksissa aiheuttanut huomattavia taloudellisia

tappioita alkioiden omistajille poikimisten viivästymisen myötä. Alkioiden logistiikkapalvelua ollaan muutenkin uudistamassa asiakasystävällisempään suuntaan. Alan toimijoiden tavoitteena on järjestelmä, josta alkion omistaja voisi suoraan nähdä, mitä alkioita hänen omistuksessaan on ja missä ne sijaitsevat. Tämä palvelu tullaan todennäköisesti toteuttamaan nettiversiona niin, että palveluun pääsee tilan omilla salasanoilla. Myös alkioiden osto ja myyntitapahtumat tulee saada palvelun piiriin, jolloin alkiokaupat voidaan ilmoittaa suoraan ohjelmaan, ja ostaja voi netistä tarkistaa, milloin hänen ostamansa alkio on saapunut siirtosemmarin säiliöön. Sari Alhainen

Logistiikkaa

Jotta alkio voidaan siirtää niin, että sen suku, siirtotapahtuma ja odotettu poikiminen näkyvät oikein vastaanottajan tiedoissa, on alkion vanhempien syntymätunnukset joko haettava tietokannasta tai luotava sinne ja yhdistettävä kyseiseen alkioon. Alkion emän ja isän syntymätunnuksen luominen on välttämätön toimenpide, mutta toistaiseksi vain yksi alkioita maahan tuova yritys on voinut huolehtia tuontialkioiden tietojen rekisteröinnistä. Ongelmallista tilannetta selvitellään parhaillaan, ja tavoitteena on, että jatkossa jokainen tuoja voi luoda alkioille logistiikkanumerot maahan tuonnin yhteydessä.

67


Ayrshire-lehti

1/2009

Jalostussuunnittelun työvälineet Jalostuksesta kiinnostuneet karjanomistajat kaipaavat avukseen ulkopuolista näkemystä valitessaan sonneja lehmilleen ja hiehoilleen. Tärkeänä apuna ovat myös erilaiset jalostussuunnittelun avuksi kehitetyt paritusohjelmat, joita maailmalta löytyy lähes jokaiselta sonnifirmalta.

Moni suomalainen karjanomistaja on viime aikoina alkanut kysellä erilaisten, uusien ohjelmien perään ja samalla miettiä kuinka juuri heidän karjassaan jalostussuunnittelu jatkossa tehtäisiin. Tällä hetkellä on jo muutama vaihtoehto

olemassa ja mitä todennäköisimmin monelle tilalle jokin näistä tai näiden yhdistelmistä on sopivin tapa tehdä sonnivalinnat. Eri toimijat saavat nyt tilaisuuden esitellä oman vaihtoehtonsa.

AF-Neuvontakäynti Ayrshirekasvattajilla on ollut vuoden verran tarjota luokituskierrosten yhteydessä neuvontakäyntipalvelua. Yhdistyksen neuvojana toimii kanadalainen Yves Charpentier, jonka monipuolinen ammattitaito ja vankka tietämys ayrshirerodun jalostuksesta, kasvatuksesta sekä näyttely- ja showmanship-asioista antaa erinomaisen mahdollisuuden karjanomistajalle saada neuvoja tarvitsemissaan asioissa. Neuvontakäyntiin voi sisältyä

enintään 5 luokitusta. Lisäksi haluttaessa voidaan sonnisuositukset laittaa ajan tasalle, tehdä eläinvalintaa, katsastaa näyttely- tai myyntieläimet tai vaikkapa miettiä eläinten koulutusasioita. AF-Neuvontapalvelu on siis hyvin monipuolista ja pelkästään tilan tarpeista lähtevää neuvontaa, joten karjanomistaja päättää mihin asioihin hän haluaa neuvontakäynnillä keskityttävän. Yhteisenä tavoitteena on saada karjoihin entistä parempia

eläimiä, jotka osaltaan antavat karjanomistajille lisämotivaatiota työhönsä. AF-Neuvontakäyntipalvelu on otettu hyvin vastaan ja se on myös mitä mainioin keino aloittaa AF-luokitusten käyttö. Tavallista onkin, että neuvontakäynnin tilannut karjanomistaja haluaa seuraavalla kerralla jo luokituskäynnin. Toisaalta säännöllisesti luokittavalla tilalla on edullinen mahdollisuus ottaa pelkkä neuvontakäynti silloin, kun ei luokitettavia ole

montaa, mutta halutaan kuitenkin asiantuntijan mielipide ja sonnisuositukset muutamalle eläimelle. Lisätietoja AF-Neuvontakäyntipalvelusta löytyy yhdistyksen kotisivuilta kohdasta “Luokitukset” osoitteessa www.ayrshire-finland.com. Laura Laiholahti

ALTA Mate -jalostussuunnitteluohjelma Täällä pohjolan perukoilla har voin tulee miettineeksi minkälaisia jalostussuunnitteluohjelmia on muualla ja minkälaista kehitystyötä tehdään rajojemme ulkopuolella. Mutta maailmalla kaikilla suurilla keinosiemennyksen toimijoilla on omat paritusjärjestelmänsä, niin myös ALTA:lla. Osallistuimme kanadalaisen opettajan johdolla ALTAn kurssille ja saimme lisenssit omille ALTA Mate -ohjelmillemme. Asiaan perehtyminen

68

ja pitkä vaihtoehtojen miettiminen edelsivät prosessia. Kiitos tästä kuuluu kotimaiselle jalostusorganisaatiolle, joka halusi jalostussuunnitteluohjelmien kehittyvän - ja nehän eivät kehity ilman kilpailua. Karjakoon kasvu ja omien säiliöiden lisääntyminen edistivät entisestään uuden ohjelman tarvetta. ALTA Mate -ohjelma liittyy suurempaan ALTA ValueBuilder järjestelmään. ValueBuilder järjestelmän avulla kasvattaja

saa sonneista parhaan hyödyn sekä näkee käytännössä taloudellisen puolen genetiikasta. Jalostuksen edistymistä voidaan seurata eri ominaisuuksittain kaavioina, jotka helpottavat hahmottamaan missä ollaan ja minne ollaan menossa. Halusimme juuri ALTA Maten avulla saada oman puolueettoman, edullisen ja monipuolisemman jalostussuunnitelmajärjestelmän. ALTA Mate on käytössä yli 40 eri maassa, joihin ALTA Gene-

tics tekee kauppaa. Monessa maassa jalostusuunnitelma on ilmainen tai liittyy kiinteästi ostettavaan siemenmäärään. On myös yleistä ostaa jalostusneuvontaa sekä samalla eläinten luokittelua. Asiakkaiden ja kilpailijan toiveiden mukaisesti olemme päättäneet liittää jalostussuunnittelun kiinteäksi osaksi palveluamme ja yhdeksi vaihtoehdoksi jalostusrintamalle.


Hannu Huitti jalostusjohtaja HH Embryo Oy, Loppi hannu.huitinholstein@pp.inet.fi www.huitinholstein.net

1/2009

Ayrshire-lehti

Jalostussuunnittelun työvälineet

ALTA Maten periaatteet…

Tärkeintä on luoda järjestelmään karjan omat jalostustavoitteet ja painokertoimet. Karkeasti luokiteltuna on olemassa ”commercial herds 75/25”, ”mixed 50/50” ja ”purebred herds 25/75”. Ohjelmassa voidaan valita prosentteina paljonko painotetaan tuotosta, rakennetta ja terveyttä. Lisäksi valitaan mitä osia tuotoksessa painotetaan ja minkä verran, esim. maito 25%, rasva 25%, valkuainen 50%. Ohjelmassa

voidaan asettaa minimivaatimuksia esimerkiksi pitoisuuksille, utareterveydelle ja poikimaominaisuuksille. Valitaan myös karjakohtaisesti omat painokertoimet rakenneominaisuuksille. Jos karjassa on tarvetta parantaa vaikkapa rinnanleveyttä, utareen muotoa, vetimien sijaintia, kinnertä, lypsettävyyttä niin tällöin laitetaan suurempi paino kyseisille asioille. Ohjelma huomioi eläimen kolme huonointa ominaisuutta tehdessään paritusta. Käytettävien sonnien valinnassa voidaan käyttää ALTA

ValueBuilder järjestelmää tai sitten varaston perusteella luodaan käytettävien sonnien lista. Jos halutaan käyttää omasta säiliöstä ”vanhat” sonnit pois niin laitetaan ohjelmaan montako annosta kutakin sonnia on käytettävissä. ALTA Mate ohjelma käyttää yhtä hyvin Altan, Semexin kuin FABAn sonneja, jos niin halutaan. Tärkeintä on, että sonnit ovat tilan jalostustavoitteiden mukaisia, sillä käytettävien sonnien valinta on jalostussuunnittelun tärkein osio. Kun tilan tavoitteet on asetettu oh-

jelmaan, etsii ohjelma parhaat mahdolliset sonnit haluttujen sonnien joukosta. Käytettäville sonneille voidaan asettaa myös maksimi tai minimi kappale- tai prosenttimäärät. Luonnollisesti ohjelma laskee sukusiitoksen ja sille voidaan syöttää maksimiarvo, joka hyväksytään. Sukulaisuustietoja ohjelma etsii viisi polvea taakse päin, jos ne ovat ohjelman saatavissa. Niiden puuttuessa käytetään rodun keskiarvoja. Samoin se huomioi geenivirheet. Lehmien ja hiehojen tiedot saadaan exel-taulukon muodossa syötettyä ohjelmaan. Monissa maissa karjantarkkailu- ja luokittelutiedot saadaan suoraan järjestelmästä ALTA Maten käyttöön. Suomessa on totuttu taisteluun monopolien kanssa, joten ehkä tässäkin asiassa päästään vielä hyvään lopputulokseen. Fuusiot tietysti vielä entisestään nopeuttavat rajojen kaatamista! Tällä hetkellä ALTA Mate -lisenssi on kolmella henkilöllä Suomessa ja lisää käyttäjiä koulutetaan tarpeen mukaan. Hannu Huitti jalostusjohtaja HH Embryo Oy, Loppi hannu.huitinholstein@ pp.inet.fi www.huitinholstein.net

ProMate – joustava työkalu sonnivalintaan ProMate on erittäin joustava sonnivalinnan työväline, joka on Semexin siemenmyyjien käytössä yli 30 eri maassa. ProMate hakee sonnien tiedot

CDN:stä eli käyttää Kanadan Interbull (MACE) arvosteluja. Kaikki Suomessa kantakirjatut sonnit löytyvät tietokannasta. Lehmien tiedot voidaan jois-

sain maissa hakea kansallisesta tietokannasta suoraan, mutta yleensä ne joudutaan ensimmäisellä käyttökerralla syöttämään käsin. Jatkossa lisätään

vain syntyneet lehmävasikat, jolloin ohjelma kytkee eläimen oikeaan lehmäperheeseen. Sukulaisuudet lasketaan sekä emän (tiedot syötetty käsin)

69


Ayrshire-lehti

1/2009

Jalostussuunnittelun työvälineet

Tämä suunnitelma on tehty käyttämällä 100% polveutumistietoja, eli lehmäkohtaisia erityispainotuksia ei ole syötetty mukaan. Maksimi sukusiitosasteeksi on määritetty 7 % ja maksimikäyttö/sonni 30%. Painotuksina on käytetty Kanadan LPI:tä eli kokonaisjalostusarvoa. Sonneina on käytetty oman typpisäiliön sisältöä.

että isän puolelta 8 sukupolven päähän riippuen siitä, miten pitkälle sukua tietokannasta löytyy. Sallittu sukusiitosaste voidaan valita vapaasti tilan toiveiden mukaan. Ohjelma on tehty palvelemaan karjanomistajia, eikä se ota kantaa valtakunnan jalostustavoitteisiin tai niiden toteuttamiseen karjatasolla. Jokainen karjanomistaja voi valita omalle karjalleen sopivat painotukset joko itse haluamansa %-osuudet määrittäen, tai valitsemalla tarjotuista vaihtoehdoista esim. LPI-, terveys-, rakenne- tai pihattopainotukset. Myös yksittäisille ominaisuuksille (esim. utarekudos) voidaan antaa oma painotus. Kun omat jalostustavoitteet

70

on määritetty, on aika käydä tilan lehmät läpi ja miettiä, mitä ominaisuuksia juuri tämä yksilö kaipaa. Jokainen käyttää tähän arviointiin haluamiaan työkaluja, mikä yleensä tarkoittaa fenotyypin, indeksien ja sukutaustan luomaa kokonaiskuvaa. Jokaisen lehmän tietoihin lisätään kolme ominaisuutta, joille halutaan antaa suurin paino. Yksi näistä merkitään tärkeimmäksi ja kaksi muuta ovat keskenään yhtä tärkeät. Ohjelma käyttää tietokannasta saatavia sonnien indeksitietoja ja lehmistä käsin syötettyjä tietoja karjanomistajan toivomassa suhteessa. Jos suunnitelma tehdään 100% sukutietojen perusteella, siemennyssonnit valitaan lehmän isän, emänisän ja kaukaisem-

pien sonnisukulaisten indeksitietojen valossa. Jos valitaan suunnittelu 100% lehmästä itse syötettyjen tietojen mukaisesti, ei ohjelma noteeraa lehmän sukutietoja suoraan lainkaan. Toki lehmästä käsin syötetty tieto voi perustua vaikka kokonaan sen eri ominaisuuksien jalostusarvojen ennusteisiin eli pääosin suvusta saatuun informaatioon. Suosituksena on, että molempia tietolähteitä käytetään sopivassa suhteessa. Vaikka ProMate on Semexin kehittämä ohjelma, se valitsee sonnit niiden ominaisuuksien perusteella täysin omistajaorganisaatiosta riippumatta. Ohjelmaan syötetään ne sonnit, joita karjanomistaja haluaa käyttää (esim. oman pytyn

sisältö), sekä maksimi%, joka määrittää, kuinka paljon samaa sonnia ohjelma enintään voi suositella. Jokaiselle lehmälle annetaan kolme parhaiten sille sopivaa vaihtoehtoa. ProMate ohjelmasta ei ole myynnissä tilaversiota, vaan se on ainoastaan Semexin siemenmyyjien käytössä. Kyytselän karjan ayrshirelehmillä tehdyn koeajon perusteella on selvää, että ohjelma toimii myös Suomessa, ja sen mahdollista käyttöönottoa suunnitellaan. Sari Alhainen


1/2009

Ayrshire-lehti

Jalostussuunnittelun työvälineet

Faba Jalostuksen wwwJASU Faba Jalostuksen tarjoama internetissä toimiva wwwJASU on helppokäyttöinen jalostussuunnitelmaohjelma karjan lehmien ja hiehojen käytön suunnitteluun ja siemennyssonnin valintaan. Jalostussuunnittelun edellytyksenä on, että karja on mukana tuotosseurannassa. Jalostussuunnitelman tekee Faba Jalostuksen jalostusneuvoja yhteistyössä karjanomistajan kanssa. wwwJASU on myös saatavana omatoimiseen käyttöön. Neuvojan osaaminen on käytettävissäsi kaikissa karja-aineksen kehittämiseen liittyvissä asioissa. Jalostussuunnitelma on kokonaisuus, jossa tilakäynnin aikana: - Selvitetään tilan lähtötilanne.

- Asetetaan karja- ja lehmäkohtaiset tavoitteet. - Määritetään eläimen käyttöryhmät ja tehdään sonnisuositukset. Parituksissa huomioidaan sukulaisuudet. - Rakennearvostellaan ja kantakirjataan eläimiä. - Tehdään eläinten ja alkioiden myynti- ja ostosuositukset aikatauluineen. - Analysoidaan karjan perinnöllinen edistyminen. Karjakohtainen jalostussuunnittelu on lehmävalintaa ja uuden sukupolven vanhempien etsimistä. Perinnöllisen arvon mitta on jalostusindeksi. Se kertoo millaisia eläimiä jälkeläiset tulevat keskimäärin olemaan. Jokaiselle lehmälle voidaan asettaa lehmäkohtaisia jalostustavoitteita, jotka ohjaavat sonnivalintaa.

Tilakäyntien välillä uusintaohjelma päivittää sonnisuositukset, mikäli keinosiemennysosuuskuntien käyttölistoihin tulee muutoksia. Näin seminologien reittioptimoinnissa näkyvät sonnit ovat aina ajan tasalla. Suunnitelma voidaan sopia uusittavaksi automaattiohjelmalla tai neuvojan tekemänä. Uusittu suunnitelma lähetetään sovitulla tavalla postitse tai sen voi tulostaa netistä. wwwJASUn käytössä on eläimistä aina ajantasainen neuvonnan tietokantaan tallennettu tieto, mm. uusimmat jalostusarvot, siemennys- ja poikimatiedot, rakenne- ja tuotostiedot. Sitä mukaa kun lypsykarjalle lasketaan uusista ominaisuuksista jalostusarvoja, niin wwwJASUa päivitetään niitä hyödyntämään. Viimeksi

mukaan ovat tulleet Interbullin laskemat lypsettävyys- ja luonneindeksit tuontisonneille. Vuonna 2009 neuvojan tekemästä jalostussuunnitelmasta peritään 100,47 € käyntimaksu ja suunnitelmaan kuuluvista eläimistä valiosonniryhmäläisistä 5,31 €/eläin, nuor- tai lihasonniryhmään kuuluvista tai alkion vastaanottajiksi merkityistä 4,02 €/eläin. wwwJASUn omatoimiversion käyttöoikeus maksaa 287,07 € / kalenterivuosi tai palvelupakettina 423,42 (sis. 2 h neuvontaa tai 5 kantakirjausta). Näistä hinnoista Faba Jalostuksen jäsenet saavat 15 % alennukset. Hinnat sisältävät alv 22 %. Pirkko Tauren Jalostusagronomi Faba Jalostus

Kuinka paljon kuivikkeita vasikka tarvitsee pysyäkseen lämpimänä? Vasikat ovat alttiita kylmyyden aiheuttamalle sterssille talvisaikaan. Kun vasikka altistuu kylmälle, se käyttää energiaa ruumiinsa lämpimänä pitämiseen sen sijaan että ravintoaineet käytettäisiin kasvuun ja puolustuskyvyn ylläpitoon taudinaiheuttajia vastaan.Vastasyntyneet kärsivät kylmästressistä jo +10 celsiusasteen lämpötiloissa, kuukauden vanhat vasikat vasta nolla-asteen lämpötilassa. Kuivitus vähentää vasikoiden lämmönhukkaa. Jos kuivitus on tarpeeksi runsas, vasikalle muodostuu ”pesä”, jossa kerros lämmintä ilmaa jää vasikan ympärille eristeeksi kylmää vastaan. Pesä ei ainoastaan pidä vasikkaa lämpimänä, sillä Wisconsinin Yliopiston tutkimuksessa todettiin, että mitä syvempi pesä vasikalla oli, sitä harvemmin se sairastui hengitystietulehduksiin. Tämä voi johtua siitä, että vähentynyt lämpöhukka jättää vasikalle enemmän ravintovaroja immuunijärjestelmän ylläpitoon sen sijaan, että kaikki ravinto tarvittaisiin lämpimänä pysymiseen.

Kuva Markus Koljonen.

Mutta kuinka paljon kuiviketta on tarpeeksi vasikalle kylmissä oloissa? Jotta lämmin pesä muodostuisi, pitää vasikalla olla kuiviketta niin paljon että sen jalat eivät makuulla ole näkyvissä. Kylmissä oloissa vasikkaa voi auttaa pysymään lämpimänä myös pukemalla sille kuivan ja puhtaan vasikkatakin tai -peitteen. Käännös Mirja Koljonen, Hoard´s Dairyman Jan 25, 2009

71


Ayrshire-lehti

1/2009

AF-Class – SYKSYN 2008 LUOKITUSKIERROS Kanadalainen rakenneluokittelija Yves Charpentier on varmasti saanut kattavan kuvan suomalaisesta maaseutumaisemasta matkustaessaan satojen ja tuhansien kilometrien matkan autolla eri vuodenaikoina ristiin rastiin Suomea. Samalla on tullut tutuksi suomalainen eläinaines ja sen kehittyminen luokituksen, sonnivalintojen ja eläinten valinnan avulla. Vuoden 2008 toinen luokituskierros oli kolmen viikon pituinen urakka, joka alkoi syyskuun loppupuolelta ja kesti aina lokakuun puoliväliin saakka. Kierroksella luokitettiin reilut 500 ayrshire-eläintä lehmät ja sonnit yhteenlaskettuna. Kun mukaan otetaan myös muut rodut, oli luokitettuja eläimiä kaikkiaan lähes 600 kpl. Maantieteellisesti luokituskierroksen reitti kiemurteli tasapuolisesti ympäri Suomen alkaen eteläisestä Suomesta ja Kymenlaaksosta, jatkuen Pohjois-Karjalan, Savon ja Lapin läänin kautta Pohjanmaan kautta alas Satakuntaan ja Hämeeseen. Karjanomistajille on ollut todella innostavaa saada viimeisimpien kierrosten aikana positiivista palautetta tehdystä työstä. Niillä tiloilla, jotka ovat tosimielellä lähteneet panostamaan ayr-

72

Kokemukset neljän vuoden ajalta osoittavat, että AF-luokituksiin kannattaa panostaa. Karjan rakenteellinen taso on parantunut selvästi jo pidempään luokituksia käyttäneillä tiloilla. shiren rakenteen kohentamiseen, on tapahtunut valtava harppaus eteenpäin karjan rakenteellisessa tasossa ilman, että olisi jouduttu tinkimään tuotoksesta.

Karjanomistajat kiinnostuneita demonstraatioista

L u o k i t u s k i e r ro k s e n aikana järjestettiin kaksi luokituspäivää, joissa Yves

Charpentier kertoi luokituksesta ja näytti demonstraatioeläimillä kuinka luokitus käytännössä tehdään ja miten eri kohdat eläimestä arvostellaan. Ensimmäinen luokituspäivä oli heti lokakuun alussa Vesannolla Mirja ja Matti Hännisen Toivion tilalla. Aiheesta kiinnostunutta väkeä oli paikalla parisenkymmentä henkeä. Yleisö esitti luokittajalle lukuisia kysymyksiä mm.

Demonstraation yleisöä Toivion tilan navetassa. Kuva Laura Laiholahti.

eri lehmien piste-eroista rakenteen osaominaisuuksissa. Demonstraation jälkeen keskustelu jatkui vielä vilkkaana talon tarjoiluista nauttimisen lomassa. Toinen luokituspäivä oli reilua viikkoa myöhemmin Seinäjoella Satu ja Jari Pärnäsen Metsämaan karjassa. Väkeä oli tullut demonstraatiota seuraamaan saman verran kuin Vesannon tilaisuuteen. Kaikkiaan Pärnästen karjasta luokitettiin 15 lehmää. Kiinnostuneiden karjanomistajien määrästä päätellen vastaavien demonstraatioiden ja avointen luokitustilaisuuksien järjestämistä tulee jatkaa edelleen.


1/2009

Luokitustulokset parantuneet

Kierroksen ehdottomasti parasta antia oli, kun Suomeen saatiin ensimmäinen EX-3E lehmä, Rannan Pretevä (isä Cornelius)! On upeaa nähdä 5 kertaa poikinut lehmä, jonka rakenne pysyy ja vain paranee poikimisten myötä. Tässäpä monen karjanomistajan haave! Ayrshiren luokitustulosten parantuminen näkyy yleisestikin jatkuvan, tällä kertaa luokitustulokset jakaantuivat ensimmäistä kertaa melko tasaisesti eri luokkien välillä. Yli puolet lehmistä sijoittui alempaan ja ylempään G-luokkaan, yhteensä 53,8 % kaikista luokitetuista ayrshireista. Huonoimpaan F-luokkaan sijoittui 109 luokitettua eli 21,7 % kokonaismäärästä. Luokitustulosten parantumiseen on vaikuttanut selvästi kanadalaissonnien lisääntynyt käyttö. Ylemmissä luokissa pohjoismaisten osuus lehmien isinä on selvästi pienempi kuin kanadalaisten. Vastaavasti edellä mainituista F-luokan 109 lehmästä vain 14:llä oli kanadalainen isä, kaikki loput olivat pohjoismaisista sonneista. Kaikkien ayrshirekarjanomistajien yhteinen

Ayrshire-lehti

toive lieneekin joskus nähdä myös kotimaisen sukutaustan omaavien lehmien vähentyminen F-luokasta ja painopisteen siirtyminen korkeampiin rakenneluokkiin.

Ei suuria yllätyksiä sonnirintamalla

Viime kierroksen nousija S K Medalist ET piti kärkipaikkansa ylivoimaisella 50 % tuloksellaan. Toiseksi nousi Karamilk 38 %:lla saatuaan pari luokitettua tytärtä lisää. Pardner putosi näin kolmannelle sijalle edelleen hienolla tuloksella 34 % ja 114 luokitettua tytärtä. Myös neljäntenä oleva Jerry on tehnyt hyvää työtä Suomessa, sillä viime kierroksen jälkeen se on noussut listalla saatuaan 10 luokitettua tytärtä enemmän; tulos 33 % ja neljäs sija peräti 116 luokitetulla. Viime listan uudet nimet Copper ja Conn petrasivat molemmat myös asemiaan saatuaan runsaasti uusia luokitettuja tyttäriä. Copper on listalla seitsemäntenä kuten viimeksikin, mutta paremmalla prosentilla 32 % (viimeksi 29 %) ja tyttäriä 53 (viimeksi 35). Conn nousi 20. sijalta yhden-

Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain syksyn kierroksella: Excellent 90-97 Very Good 85-89 Good Plus 80-84 Good 75-79 Good 70-74 Fair 60-69 Yhteensä

KPL 1 6 116 132 138 109 502

% 0,2 1,2 23,1 26,3 27,5 21,7 100 %

AF-NEUVONTAKÄYNTI Yhä useampi karjanomistaja haluaa ryhtyä kehittämään karjaansa kokonaisvaltaisesti. Yhdistys haluaa olla tässä tukena. Erittäin hyvää palautetta saanut asiantuntijan neuvontakäynti on jatkossakin jäsentemme tilattavissa! Yhdistyksen neuvojana toimii Yves Charpentier, joka on ayrshirekasvatuksen ja eläinten rakenteen sekä näyttelytoiminnan ja eläinten käsittelyn rautainen ammattilainen. Yves Charpentierin asiantuntemusta voit käyttää tänä vuonna kaksi kertaa, luokituskierrosten yhteydessä. Neuvontakäynti lähtee karjanomistajan tarpeista ja se voi sisältää mm. - karjan rakenteen arvioinnin - nuorenkarjan arvioinnin - siemennyssuositukset - näyttely- ja showmanship-eläinten valintaa - myytävien eläinten valintaa - eläinten koulutukseen liittyviä neuvoja sekä käytännön opastusta - karjan kehittämisen suunnittelua. Luokitukset ja siemennyssuositukset tehdään vain ayrshire-eläimille, kaikki muu neuvontakäyntiin liittyvä koko karjalle rodusta riippumatta. Neuvonta- tai luokituskäynti 1-2 kertaa vuodessa antaa jatkuvuutta karjan kehittämiseen ja pitää siemennyssuositukset ajan tasalla.

OTA KAIKKI HYÖTY IRTI NEUVONTAPALVELUSTA ! Varaukset: Laura laiholahti 044-5524493 tai laura.laiholahti@marttila.fi

neksitoista tuloksella 30 % (18 %) ja tyttäriä 99 (65). Tämän kierroksen uusi odotettu sonni oli Calimero, joka pääsi heti 15. sijalle tuloksen ollessa 22 % ja luokitettuja tyttäriä 18 kpl. Calimerolaisten utareet ovat pääsääntöisesti näyttäneet erinomaisilta, joten tämän sonnin kohdalla voitaneen odottaa tulevaisuudessa nousua listalla, kunhan sille tulee lisää luokitettuja tyttäriä. Kotimaisten sonnien kohdalla ei suurempia

muutoksia ole tapahtunut. Samat vanhat Aika, Kelli ja Johde sekä nuoremmista suomisonneista Miqur erottuvat edukseen. Ennakkosuosikki Purolan Orkko ei vielä tässä vaiheessa ole lyönyt itseään läpi, vaikka luokitettuja tyttäriä onkin jo 33 kpl. Tulos yhden GPtyttären ansiosta 3 %. Myös ruotsalaissonnit Backgård, Jurist ja Peterslund ovat listalla ihan kohtuullisilla tuloksilla. Valitettavasti monilla listan peräpään pitäjistä

73


Ayrshire-lehti

1/2009

SEURAAVA LUOKITUSKIERROS ON KESÄKUUSSA 2009 Seuraa ilmoittelua yhdistyksemme kotisivuilla ja varaa luokitus tai neuvontakäynti ajoissa. www.ayrshire-finland.com

Mirja Hänninen ja Yves Charpentier neuvonpidossa. Kuva Laura Laiholahti.

luokitustulosten pääpaino onkin sitten huonoimmissa luokitusluokissa. Uusia suomisonneja kaivattaisiin jo kipeästi korkeammille

listasijoille.

Jatkossa vain ayrshireita

AF-Class -luokitukset,

siemennyssuositukset ja neuvontapalvelu koskevat vuoden 2009 alusta lukien pelkästään ayrshirerotua. Yhdistys voi näin jatkossa käyttää kaikki liikenevät voimavarat oman rodun - ayrshiren - kehittämiseen. Jatkossa luokituskierrosten toteuttaminen tulee ole-

maan entistä haastavampaa yhä kasvavan eläinmäärän vuoksi. Hyvin alkuun lähtenyt ayrshiren rakenteen kehittyminen tulee saada edelleen pidettyä nousujohteisena. Laura Laiholahti

SONNIKOHTAISET AF CLASS-LUOKITUSTULOKSET paremmuusjärjestyksessä 2004 - syksy 2009 Julkaistaan vain sonneille, joilla vähintään 10 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen lukumäärä.

SONNIN NIMI YHT. S K Medalist ET Blackaddar Karamilk Woodland View Pardner Kildare Jerry ET Ardrossan EV Kates Trident Covey-Farms Romeo Birghdale Copper Kellcrest Ice Man ET Forever Schoon Mm Cornelius ET Bonnie Brae Heligo Shady Walnut Conn Covey-Palmyra O. Ripken ET Lagace Billy Des Chamois Pat Laro ET Margot Calimero Trident’s Lot Mardel Volage ET Forever Schoon Special K Roi Galant Vaaralan Aika Backgård Kellcrest Nelson ET Kangassalon Kelli Ristitien Johde Metsäpellon Ino

74

GP tai parempi

90-97 EX

85-89 VG

80-84 GP

75-79 G

70-74 G

69 tai alle F

12 50% 0 0 6 2 3 1 16 38% 0 0 6 5 3 2 114 34% 0 4 35 33 24 18 116 33% 0 5 33 40 23 15 39 33% 1 2 10 16 4 6 21 33% 0 0 7 7 2 5 53 32% 0 1 16 21 10 5 53 32% 0 1 16 20 11 5 34 32% 1 2 8 11 9 3 51 31% 0 4 12 17 11 7 99 30% 0 0 30 32 29 8 20 30% 0 2 4 4 4 6 11 27% 0 0 3 3 3 2 32 25% 0 0 8 8 9 7 18 22% 0 0 4 9 5 0 29 21% 0 0 6 11 5 7 28 21% 0 0 6 8 9 5 25 20% 0 0 5 8 9 3 20 20% 0 0 4 3 7 6 15 20% 0 0 3 2 1 9 10 20% 0 1 1 2 2 4 10 20% 0 0 2 2 4 2 143 17% 0 0 24 32 33 54 53 17% 0 1 8 15 10 19 14 14% 0 0 2 7 1 4


1/2009

Ayrshire-lehti

Kildare Oliver ET (Trident) Hjärterum Rardner ET (Pardner) B Jurist Suontaan Jehta Rauhaniemen Ike Korkeakummun Ivar Labrie Charlot ET Tyrisevän Miqur Peterslund Gäddnäs Eskil Harjunpään Ilmiö Asmo Ohitus (Charlot) Wandringeye Pirkkulan Eepa Vehkalan Kullero Lars Larsgåd Krejstad Botans Lammin Life Valkaman Laiva Laurilan Ipollo Purolan Orkko (Eskil) Saukon Joachim Alhaisten Lööperi Lusi-Kottilan Luiro Vanhatalon Muksu Heikkilän Kingi Hirvivainion Kuopus Lammin Jiffe Haralan Etro Suontaan Nocturno Pulkkalan Näky Koirasalmen Kari Asmo Nyyrikki ET Kurhilan Neuman Koiraharjun Lenkki Sperringe T Bruno Vanhapaikan Emppu Peltosaaren Melli Sköle Puustilan Kisko Mörby Lähteenmaan Apotti Arkkilan Einiö Hirvivainion Julli Hietaharjun Ministeri Stöpafors

15 13% 0 0 2 5 3 5 15 13% 0 0 2 3 4 6 66 12% 0 0 8 19 21 18 59 12% 0 0 7 15 15 22 19 11% 0 0 2 6 4 7 40 10% 0 1 3 11 10 15 10 10% 0 0 1 3 4 2 101 9% 0 0 9 12 45 35 135 8% 0 0 11 37 45 42 13 8% 0 0 1 5 4 3 13 8% 0 0 1 1 4 7 13 8% 0 0 1 0 4 8 13 8% 0 0 1 6 2 4 12 8% 0 0 1 3 1 7 29 7% 0 0 2 6 4 17 28 7% 0 0 2 3 9 14 16 6% 0 0 1 4 6 5 22 5% 0 0 1 4 6 11 72 4% 0 0 3 17 15 37 45 4% 0 1 1 18 8 17 34 3% 0 0 1 5 11 17 33 3% 0 0 1 9 17 6 52 2% 0 0 1 11 13 27 44 0% 0 0 0 6 14 24 39 0% 0 0 0 3 11 25 37 0% 0 0 0 4 11 22 35 0% 0 0 0 3 9 23 29 0% 0 0 0 1 12 16 26 0% 0 0 0 4 4 18 24 0% 0 0 0 4 4 16 20 0% 0 0 0 0 9 11 20 0% 0 0 0 7 6 7 19 0% 0 0 0 1 8 10 19 0% 0 0 0 1 9 9 17 0% 0 0 0 5 4 8 15 0% 0 0 0 2 3 10 14 0% 0 0 0 0 10 4 12 0% 0 0 0 2 8 2 12 0% 0 0 0 5 3 4 12 0% 0 0 0 1 6 5 12 0% 0 0 0 1 6 5 11 0% 0 0 0 1 6 4 11 0% 0 0 0 1 2 8 10 0% 0 0 0 0 1 9 10 0% 0 0 0 2 2 6 10 0% 0 0 0 0 1 9 10 0% 0 0 0 2 6 2 10 0% 0 0 0 5 3 2

AYRSHIRE MARKETISTA löydät ayrshire-eläinten sekä karjatalouteen liittyvien tuotteiden myynti- ja ostoilmoitukset. Myös työsuoritusilmoitukset. Ayrshire Market on jäsenten maksuton ilmoituskanava.

www.ayrshire-finland.com 75


Ayrshire-lehti

1/2009

Kasvattajanimi on kuin lehmän sukunimi Mikä?

Kasvattajanimenä käytetään usein tilan nimeä, mutta jos tilan nimi on yleinen, kasvattajanimeksi käy myös sukunimi tai sitten voi ottaa mielikuvituksen avuksi ja keksiä itselleen sopivan kasvattajanimen. Kasvattajanimi laitetaan vasikan nimen eteen. Samannimisiä lehmiä on paljon, mutta kasvattajanimien avulla ne voidaan yksilöidä paremmin. Kasvattajanimi on kuin lehmän sukunimi.

Miten?

Syntyvä vasikka saa pääsääntöisesti sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä vasikan syntymähetkellä on. Poikkeuksen tästä säännöstä muodostavat alkiovasikat ja vasikat, joiden emä myydään kantavana tilalta toiselle. Alkiovasikat nimetään lähtötilansa mukaan eli ne saavat sen tilan kasvattajanimen, joka omisti alkiovasikan emän huuhteluhetkellä. Jos eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, sen vasikalle voidaan antaa joko myyjän tai ostajan kasvattajanimi. AMMU- tai ELMERohjelmia käytettäessä vasikan nimeksi ilmoitetaan esimerkiksi Maitotilan Mansikki. Ohjelmien nimikenttään mahtuu 20 merkkiä. Jos nimi on pidempi, voidaan nimeksi laittaa esimerkiksi M. Mansikki ja Maatalouden Laskentakeskukseen voi soittamalla tai sähköpostilla ilmoittaa oikean nimen kokonaisuudessaan. Laskentakeskuksen pidempään nimikenttään mahtuu 30 merkkiä. Erilaisissa työ- ja huomiolistoissa ja lehmäkortis-

76

Kasvattajanimen käyttö on tuttua useiden eri eläinlajien jalostuksessa. Kasvattajanimi kertoo jotakin eläimen alkuperästä niin kissoilla ja koirilla kuin hevosilla ja lemmikkijyrsijöilläkin. Keinosiemennyssonnien nimessä on usein sonnin kotitila. Miksei sama käytäntö olisi lehmien nimeämisessäkin? sa nimi sitten näkyy muodossa M. Mansikki. Jos eläin kantakirjataan, kantakirjassa näkyy koko nimi.

Miksi?

Kasvattajanimiä käytettäessä jo eläimen nimestä selviää jotakin sen alkuperästä. Se on hyödyllistä erityisesti eläinkauppoja tehtäessä ja karjanäyttelyissä. Kasvattajanimiä käyttävällä tilalla karjaan tutustuvat vierailijat

näkevät eläinten nimistä, mitkä eläimet ovat tilan omia kasvatteja ja mitkä muualta ostettuja. Karjanäyttelyissä näyttelyluettelosta näkyy yleensä vain eläimen omistaja, mutta kasvattajanimi kertoo, mistä eläin on lähtöisin. Esimerkiksi parhaiden lehmien listoilla ja näyttelytuloksissa menestynyt eläin on hyvää mainosta omistajansa lisäksi myös kasvattajalleen. Eläimen omistaja on onnistunut eläimen hoidossa, kasvattaja on

onnistunut tekemään hyvän jalostusvalinnan.

Kasvattajanimirekisteri

Suomen Ayrshirekasvattajat ry. pitää rekisteriä jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimirekisteri löytyy Suomen Ayrshirekasvattajien kotisivuilta. Rekisterin tarkoitus ei ole valvoa kasvattajanimien käyttöä vaan olla apuna yksilöllisen kasvattajanimen valinnassa, sillä suositus on, että ei otettaisi käyttöön sellaista kasvattajanimeä, jota joku muu jo käyttää. Salla Rautio

Rasilan Vito, Kiran Fantastic Ice ja Lagace Ice Diamond ET ovat eri tiloilta lähtöisin. Kuva Salla Rautio.


1/2009

Ayrshire-lehti

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry pitää kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja voi halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Syntyvät alkiovasikat saavat pääsääntöisesti huuhtelutilan kasvattajanimen. Kasvattajanimi on usein tilan nimi. Jos tilan nimi on kovin yleinen tai nimi on jo käytössä toisella kasvattajalla, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen, jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Salla Rautio, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Salla Rautio, Kataloistentie 338 as 2, 16900 LAMMI e-mail: salla.rautio@gmail.com

Kasvattajanimen rekisteröinti:

1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykselle. 2. Yhdistyksen jäsenent eivät voi reksiteröidä itselleen toisella jäsenellä jo olevaa kasvattajanimeä. 3. Kasvattajanimeksi ei voi valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen son-

neja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen. 4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se, joka ensin ehtii sen rekisteröidä. 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on se, että vähemmän sonneja myynyt vaihtaa nimen.

Kasvattajanimen käyttö:

1. Pääsääntöisesti syntyvä vasikka saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on syntymähetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiovasikat saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman kasvattajanimi vasikalle annetaan. Kasvattajanimirekisteri on yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa: www.ayrshire-finland.com > Palaute/Liity/Tilaa > Kasvattajanimirekisteriin ilmoitetut tilat

Suosikkisonnigallup 1) Mistä sonnista ovat tämän hetken suosikkilehmäsi? 2) Mistä sonnista ovat lupaavimmat nuoret eläimet? 3) Mistä nyt käytössä olevasta (tai jo tiineyksiä jättäneestä) sonnista odotat eniten?

Mirja Koljonen

(Karjassa noin sata lehmää, joista 98% ayrshirejä. Navettatyyppi on verhoseinäpihatto lypsyasemalla.) 1) ”Todella vaikea nimetä vain kolme suosikkia. Joistain sonneista on vain yksi tytär, mutta sitäkin parempi, toisaalta useampi hyvä tytär on sonni vertailussa oleellisempaa. Eli suosikit on Cornelius, Kelli ja Jerry ja nämä lehmien ikäjärjestyksessä. Cornelius tuotti meillä yhden supertähden, mutta myös muutaman perushyvän lehmän. Corneliuksen jälki myös siirtyy seuraavaan polveen paremmin kuin monen muun. Corneliuksen tytär tuotti meille tosi hyvän lehmän Kellistä. Kun karjassa on edelleen pari muutakin hyvää ja kestävää Kelliä, saa tämä monien karsastama sonni meillä

kiitosta. Kolmas ja aika kiistaton suosikki on Jerry. Siitä on jo puolitusinaa tytärtä, joista kolme erittäin mieluista.” 2) ”Lupaavia nuoria on eniten Calimerolla, näistä osa tuontialkioita, joten antaa etulyöntiaseman. Hectorilla myös tasaisen hyvä tytärryhmä. Kolmas suosikki on tässä kohtaa tilasonni Kildare Kovalev (Uliverin täysveli), jonka puolenkymmentä tytärtä ovat myös tasaisen lupaavia.” 3) ” Ristournia odotan mielenkiinnolla, koska siitä tiineyksiä muutamalla tähtilehmällä. Remington antanut vain pari lehmästä tähän mennessä, mutta toiveissa on saada niitä lisää. Nuorsonni Blackaddar Sherlock kiinnostaa myös, erittäin vahvan mutta vähemmän tunnetun emälinjansa takia.”

Seija Viitanen

(42 lehmää, parsinavetta) 1) ”Conn, Copper, Calimero Näistä sonneista on jo monta tytärtä lypsyssä. Korkeita, lypsytyyppisia ja hyvärakenteisia ensikoita. Trident ja Jerry vanhemmista sonneista ovat sopineet myös hyvin meidän karjaamme. 77


Ayrshire-lehti

1/2009

Suosikkisonnigallup Suosikkilehmäni on VG-85 luokiteltu Rasilan Suffeli Pekkolan Pontevasta, jonka emä oli Tridentiläinen lehmä. Trident periyttää mielestäni tyylikkyyttä ja ryhdikkyyttä eläimiini vaikka olisikin jo kauempana suvussa. Toinen suosikki on Rasilan Safira, jonka isä Jerry on tuonut kaivattua keveyttä. Näyttää myös periytyvän Safiran tyttäriin.” 2) Modem ja Remington Tilasonni Kildare Darude ET:n (Romeo x Trident) kaksi tytärtä erottuvat myös edukseen.” 3) ”Remingtonista vasta yksi tytär, näitä ehdottomasti lisää. Jerryn pojat ( Potter ja Jerome )”

Saija Räikkönen

(46 lehmää, parsinavetta) 1) ” Kotimaisista sonneista mieleisimmät jälkeläiset ovat jättäneet Niemelän Selleri, Kautian Sakaali ja Heisalan Ponnistus. Ulkolaisista sonneista Peterslund ja Calimero.” 2) ” Lupaavimman näköiset ja oloiset nuoret ovat Purolan Orkosta, Visserdale Valtsusta ja Mischiefistä.” 3) ” Näitä on monta... Juntulan Ruskaika, Kilpisalon Toivo, Potter, ja “museosonni” Lähteenmaan Apotti.”

Miia Ikonen

(17 lehmää, parsinavetta) 1) ”Jerry, Trident, Suontaan Jehta. Jerrystä on 4, Triden-

LIITY JÄSENEKSI Kun haluat liittyä jäseneksi, ota yhteyttä jäsenasioiden hoitajaan Jari Ahlholmiin joko sähköpostitse osoitteeseen jari.ahlholm@luukku.com tai puhelimitse 050 - 533 9796. Toivomme, että ilmoitat jäsentietoihin kaikki seuraavat tiedot: • Nimi • Sähköpostiosoite • Osoite • Puhelinnumero • Kasvattajanimi (jos sellainen on käytössä) Yhdistyksen jäsenmaksu vuonna 2009 on 70 €. Perhejäsenmaksu on 100 €, jolloin kaikki 18 vuotta täyttäneet ja nimetyt perheenjäsenet ovat jäseniä. Jäsenmaksu sisältää Ayrshire-lehden tilauksen. Alle 18vuotiaat voivat edelleen osallistua maksutta yhdistyksen toimintaan. Pelkkä Ayrshire-lehden tilaus maksaa 20 €/vuosikerta. Myös lehtitilaukset tehdään Jari Ahlholmille yllä olevaan osoitteeseen. 78

tistä 1 ja Jehtasta 2 toimivaa, tuottavaa ja tervettä lehmää. Tridentin olkia on vielä pytyssäkin.” 2) ”Poker, Hector, Kildare Conn Uho ET. Kaikista näistä on pari kivaa nuorta eläintä.” 3) ”Remington, Tryst, Bendig. Kahdesta ensimmäisestä on paljon tiineyksiä. Bendig on tulossa pyttyyn. Tryst on Tridentin poika ja siksi kiinnostava. Remington vaikuttaa todella lupaavalta. Bendigin takana oleva lehmäperhe on hieno.”

Jani Kivilahti

(76 lehmää, robottipihatto) 1) ”Jerry, Special K, Pat Laro. Jerrystä on 3 tytärtä, Special K:sta 2 ja Pat Larosta 1. Kaikki ovat toimivia, kivaluonteisia ja hyvärakenteisia lehmiä.” 2) ”Hector, Conn. Päivölän Robel. Näiden tyttäret näyttävät lupaavilta ja ovat taustoiltaankin lupaavimpia.” 3) ”Poker, Modem, Remington.”

Andreas Johansson

(50 lehmää, pihatto) 1) “Kantolan Okke. 2 kertaa poikinut lehmä joka heruu 60 päivässä ja on sekä utareeltaan että rungoltaan tosi hyvä! Tyrisevän Miqur. Lypsytyyppisiä lehmiä, utare on parempi kuin monella kanadalaisella. Shady Walnut Conn. Utarerakenne ja runko erittäin hyvä, maitoakin yli 55 päivässä toisella laktatiolla.” 2) “Pulkkalan Priha. Suht kookaita ja lypsytyyppisiä hiehoja, luonteltaan hyviä. Lagace Modem. Lypsytyyppisiä ja jalkarakenne hyvä.” 3) “Lagace Ristourn, Ojaniityn Rumba, Mapleburn Remington.” Salla Rautio We made a little survey which are the favourite bulls of Finnish dairy farmers at this moment. Favourite list of sires of best cows are: Jerry, Trident, Conn, Cornelius, Kelli, Miqur, Copper, Calimero, Special K, Pat Laro, Kantolan Okke, Niemelän Selleri, Kautian Sakaali, Heisalan Ponnistus, Peterslund and Jehta. Finnish farmers think they have the most promising heifer calves of following sires: Hector, Modem, Calimero, Remington, Poker, Conn, Purolan Orkko, Visserdale Valtsu, Mischief, Päivölän Robel and Pulkkalan Priha. And the bulls that Finnish farmers are now using in their herd are: Mapleburn Remington, Potter, Lagace Ristourn, Ojaniityn Rumba, Modem, Poker, Tryst, Bendig, Juntulan Ruskaika, Kilpisalon Toivo, Jerome, Lähteenmaan Apotti and Blackaddar Sherlock.


1/2009

Ayrshire-lehti

Tarvikemyyntihinnasto Ayrshire-lehti 2009 Ayrshire-lehtikansio Kalenteri 2009 Kortit 4 kpl sarja Pinssi

10 euroa 12 euroa 10 euroa 2 euroa 2 euroa

T-paita Takki Tissipipo Lippis Rottinkikassi Säkkikangaskassi Meikkilaukku, vetoketju Käsipyyhe Tyynyliina

12 euroa 30 euroa 20 euroa 12 euroa 25 euroa 10 euroa 15 euroa 15 euroa 15 euroa

Tarvikkeita voi ostaa myös yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Lisätiedot ja tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net. Postimaksu lisätään tilauksiin.

Näyttelytarvikkeet: Orvus-saippua Clear Magic Topline Power White Touch Up Touch Up Medium Brown Final Mist Selkälinjaharja Näyttelyriimu Mitta

40 euroa 16 euroa 16 euroa 18 euroa 18 euroa 15 euroa 12 euroa 80 euroa 55 euroa

Tilakyltit:

iso 60 euroa (sis.alv) pieni 15 euroa (sis.alv) taustavaneri 20 euroa (sis.alv) Tilakylttien tilaukset ja lisätiedot : Tiina Visasalo, Nixi-Vakka Oy Saarentie 87, 23120 MIETOINEN Puh. 0400 213 636, Fax. (02) 430 8074 e-mail: nixi.vakka@dnainternet.net www.nixi-vakka.fi

79


Ayrshire-lehti

80

1/2009


1/2009

Ayrshire-lehti

Laatulehmien lista

ALL STARS Ayrshirekasvattajat julkaisee tästä eteenpäin All Stars -laatulehmien listan kerran vuodessa Ayrshire-lehden kevään numerossa. Listalle pääsevät vähintään luokitustuloksen AF GP-80 saaneet lehmät, joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 8500 kg maitoa. Lehmät listataan paremmuusjärjestyksessä luokitustuloksittain tuotoksen perusteella. Eläin voi parantaa asemiaan listalla saamalla paremman luokitustuloksen tai lypsämällä paremman 305 päivän tuotoksen. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajan tulee itse huolehtia lehmien tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, lehmä putoaa pois listalta. All Stars -lehmien tiedot toimitetaan Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com tai puh 050 525 6109.

ALL STARS - LAATULEHMÄT 1/2009 Luoki- tus Eläin Isä

Paras 305 pv tuotos

EX 90-3E Rannan Pretevä EX 90-2E Saga

9975 - 4,07 - 3,18 3. Koljonen Aaro ja Mirja 11601 - 3,70 - 3,29 4. Ahonkivi Olavi

Cornelius Trident

Lakt. Omistaja

VG 86 Kuortin Paprika Pardner 11821 - 3,65 - 3,54 4. Ahonkivi Olavi VG 86 Rounion Beliissa Heligo 11676 - 3,60 - 3,21 3. Ahonkivi Olavi VG 86 Hjärterum Rosetti ET Cornelius 10932 - 3,90 - 3,27 2. Laiholahti Laura ja Jouko VG 86 Kuortin Tilli Jerry 9785 - 4,74 - 3,52 2. Laiholahti Laura ja Jouko VG 86 Bäckens Komålen Stjärna Komålen 9373 - 5,01 - 3,82 2. Laiholahti Laura ja Jouko VG 85 Uusi-Suon Sherry Jerry 13055 - 3,69 - 3,30 3. Suutari Pekka VG 85 Omena Pirkkulan Intressi 12792 - 4,03 - 3,38 4. Teiskonlahti Heli ja Antti VG 85 Alhaisten Timantti ET Ripken 12586 - 3,61 - 3,23 2. Kumpula Eliisa ja Martti VG 85 Lunden Jerry Tometta Jerry 12016 - 4,42 - 3,39 3. Ahonkivi Olavi VG 85 Rounion Shaahitar Heligo 11237 - 3,47 - 3,29 3. Ahonkivi Olavi VG 85 Palmu Kainuunmäen Molskis 11143 - 4,35 - 3,50 4. Kulju Vuokko ja Esko VG 85 Rasilan Suffeli Pekkolan Ponteva 11041 - 4,36 - 3,19 2. Viitanen Seija ja Hannu VG 85 Rounion Ripken Saga Sabelle Ripken 10893 - 3,52 - 3,41 2. Ahonkivi Olavi VG 85 Hjärterum Roselee ET Cornelius 10655 - 4,00 - 3,25 2. Kallio Merja VG 85 Alhaisten Silvia Heligo 10338 - 3,51 - 3,35 1. Matinolli E ja M & Alhainen S MTY VG 85 Ylihaaviston Riemu Jerry 10314 - 4,35 - 3,34 3. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika VG 85 HH. Täällä Medalist 10018 - 3,91 - 3,35 2. Huitti Hannu ja Ranta Mikko VG 85 Ylihaaviston Silvia Korkeakummun Ivar 9890 - 4,24 - 3,49 2. Koljonen Aaro ja Mirja VG 85 Joukolan Pirtelö Pardner 9934 - 3,54 - 3,57 2. Laiholahti Laura ja Jouko VG 85 Siideri Valkaman Laiva 9303 - 3,6 - 3,2 3. Pakkala Rauni ja Jarmo GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84

Muurikki Laurikaisen Rupla Hjärterum Laro Hjärta ET Haralan Pikatsu Kellcrest Rhea ET Rannan Tettiina Toikan Rosee Sara Lunden Romeo Tometta

Vaaralan Aika 14301 - 3,90 - 3,53 Kangassalon Kelli 13342 - 4,18 - 3,55 Pat Laro 12746 - 3,50 - 3,45 Charlot 12291 - 3,67 - 3,26 Heligo 12125 - 3,17 - 3,04 Jerry 11474 - 4,50 - 3,21 Kivimäen Okko 11256 - 3,86 - 3,25 Pärepuusaaren Osandur 10956 - 4,53 - 3,27 Romeo 10705 - 4,18 - 3,48

7. 2. 4. 3. 3. 2. 4. 4. 2.

Ahonkivi, Koljonen, Kallio Suutari Pekka Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Huitti Hannu ja Ranta Mikko Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Koljonen Aaro ja Mirja Toikka Hannu ja Tiina Kavander Elina ja Mika Laiholahti Laura ja Jouko

81


Ayrshire-lehti

1/2009

GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84

Kyytselän Tasha Ylihaaviston Silla Hjärterum Rojal ET Rannan Ultima Lunden Iceman Tometta Rounion Ripken Saga

Jerry Heligo Cornelius Pardner Ice Man Ripken

10122 - 5,78 - 3,26 10067 - 3,55 - 3,33 9807 - 4,69 - 3,70 9435 - 4,27 - 3,56 9042 - 4,74 - 3,73 8798 - 3,94 - 3,11

1. 3. 3. 1. 2. 2.

Ikonen Miia ja Putkonen Juha Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Toikka Hannu ja Tiina Koljonen Aaro ja Mirja Suutari, Ahonkivi Koljonen Aaro ja Mirja

GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83

Kuortin Sateenkaari Rubin K.R. Rertta ET Uusi-Suon Triggy Sunniside Roi-Ca ET Uusi-Suon Dirlandaa Kuusiniemen Ultra Lunden Jerry Lisa Rasilan Tähtitar Uka Bäckens Karamilk Olga Kuusiniemen Fiinikki Rounion Unihiekka Rannan Uraliisa

Kangassalon Kelli B Jurist Kangassalon Kelli Trident Galant Jerry Conn Jerry Trident Pohjolan Sana Karamilk Conn Copper Jerry

14048 - 3,87 - 3,60 13068 - 3,77 - 3,39 10993 - 3,91 - 3,45 10394 - 3,81 - 3,28 10331 - 3,97 - 3,22 9994 - 4,31 - 3,40 9975 - 4,46 - 3,83 9848 - 3,94 - 3,67 9676 - 4,34 - 3,53 9638 - 4,02 - 3,17 9069 - 4,10 - 3,34 8864 4,45 - 3,5 8789 - 3,88 - 3,12 8712 - 4,47 - 3,28

2. 4. 2. 1. 3. 2. 1. 2. 1. 1. 2. 1. 1. 1.

Ahonkivi Olavi Tammenpään mty Kallio Merja Ikonen Miia ja Putkonen Juha Huitti Hannu ja Ranta Mikko Ahonkivi Olavi Kumpula Eliisa ja Martti Ranta-Seppälä MTY Viitanen Seija ja Hannu Pohjola Anna-Maija ja Tuomo Änkö Sari Kumpula Eliisa ja Martti Ahonkivi Olavi Koljonen Aaro ja Mirja

GP 82 Kataran Ruiskaunokki Kangassalon Kelli 13914 - 3,14 - 2,88 2. Katara Krista ja Jari GP 82 Kuortin Piparminttu Billy 12395 - 3,53 - 2,99 3. Kuortti Raimo ja Terhi GP 82 ASMO Regina ET Jerry 12093 - 4,28 - 3,55 4. Matinolli E ja M & Alhainen S MTY GP 82 Rounion Pardner Saga Pardner 11324 - 3,50 - 3,32 3. Ahonkivi Olavi GP 82 Hjärta 240 Cornelius 11326 - 4,44 - 3,17 4. Ahonkivi Olavi GP 82 AT. Saavi Kildare Oliver ET 11207 - 3,94 - 3,29 2. Tanner Jyri ja Tiia GP 82 Rommi Volage 10928 - 4,72 - 3,40 3. Lemola Niina ja Pekka GP 82 Alhaisten Rosella ET Pardner 10916 - 3,97 - 3,14 4. Matinolli E ja M & Alhainen S MTY GP 82 Reija Krejstad 10895 - 5,04 - 3,45 4. Niemi Heikki ja Saarela Raija GP 82 Lallin Sireeni Cornelius 10653 - 3,80 - 3,35 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Lagace Ice Model ET Ice Man 10512 - 4,43 - 3,50 2. Tanner Jyri ja Tiia GP 82 Alhaisten Talvikki Ripken 10145 - 3,73 - 3,43 2. Katara Krista ja Jari GP 82 Paakkosen Ilona Mäkelän Ulaus 10067 - 3,98 - 3,17 7. Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi GP 82 Uutinen Kellcrest Resident ET 10061 - 4,57 - 3,35 2. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 82 Rinta-Marttilan Sokeri Jerry 10037 - 4,91 - 3,25 3. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 82 Pakasen Tiramisu Jerry 9930 - 3,72 - 3,43 2. Pakkasmaa Pauliina GP 82 Rasilan Uniflo Hjärterum Rardner ET 9797 - 4,02 - 3,41 1. Viitanen Seija ja Hannu GP 82 AT. Tahokas Medalist 8972 - 4,50 - 3,73 2. Tanner Jyri ja Tiia GP 82 Rounion Uliissa Special K 8881 - 3,86 - 3,32 1. Ahonkivi Olavi GP 82 Rounion Ulma ET Copper 8745 - 3,72 - 3,16 1. Laiholahti Laura ja Jouko & Suutari Pekka GP 82 Ultra B Jurist 8566 - 4,06 - 3,76 1. Hannula Eija GP 81 Kristall Ojaniemen Vakio 14032 - 3,76 - 3,35 10. Tammenpään mty GP 81 Martin Seleste Botans 13299 - 3,74 - 3,55 3. Kulju Vuokko ja Esko GP 81 Rannan Tavis Kangassalon Kelli 12913 - 3,20 - 2,94 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 81 Rannan Rude Kangassalon Kelli 12645 - 4,33 - 3,31 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 81 Joukolan Tuulantei Joukolan Panos 12566 - 3,08 - 3,12 1. Laiholahti Laura ja Jouko GP 81 Asmo Rehti Ristitien Johde 12215 - 3,85 - 3,28 3. Kuorikoski mty GP 81 Kyytselän Sherry Jerry 12072 - 4,51 - 3,20 2. Ikonen Miia ja Putkonen Juha GP 81 Asmo Upea ET Miqur 11699 - 3,54 - 3,63 1. Suutari Pekka GP 81 Rannan Paras Heligo 11636 - 4,23 - 3,30 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 81 Haralan Pinja Koivuharjun Iekki 11463 - 3,83 - 3,25 5. Koljonen Aaro ja Mirja GP 81 AT. Seastar Kangassalon Kelli 11444 - 4,33 - 3,36 3. Tanner Jyri ja Tiia GP 81 Alhaisten Serena Galant 11213 - 4,00 - 3,99 3. Kuorikoski mty

82


1/2009

Ayrshire-lehti

GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81

Kildare Daisy ET Rounion Dalisma Jakolan Upner Joukolan Urrican Kaappolan Sini Hjärterum Billy Betsy Ylihaaviston Runo AT. Rossi Toikan Tuliunikko Kuortin Basilika Kurhilan Ura Tuomelan Umuri Karhilan Upra Kuortin Ullakko Turisti Kataran Topas HH. Tikatsu Tohtori Kyytselän Umbra Alhaisten Soilikki Majaniemen Tilli Pulma Unelma Rasilan Tuisku Päivölän Ulrika AT. Uniikki AT. Uija Stjärna AT. Tähti Tuisku Alhaisten Tulppaani Ylihaaviston Tuisku

Romeo Rounion Salama ET Pardner Heligo Kildare Oliver ET Billy Suontaan Jehta Pardner Pat Laro Billy Mc Cornick Nelson Trident’s Lot Jerry Copper B Jurist Trident’s Lot Special K Kellcrest Resident ET Karamilk Galant Pat Laro Korkeakummun Ivar Peterslund Tyrisevän Miqur Pat Laro Medalist Sunside Sherifi Pardner Suontaan Jehta Kellcrest Resident ET Ice Man Cornelius

10583 - 3,69 - 3,44 2. 10440 - 3,93 - 3,45 1. 10433 - 3,74 - 3,33 1. 10365 - 4,08 - 3,55 1. 10320 - 3,89 - 2,99 2. 10288 - 3,65 - 3,16 2. 9916 - 4,03 - 3,46 2. 9898 - 3,91 - 3,27 3. 9748 - 3,97 - 3,18 1. 9702 - 3,99 - 3,26 2. 9575 - 3,93 - 3,03 1. 9569 - 4,04 – 3,20 1. 9566 - 3,52 - 3,28 1. 9553 - 4,01 - 3,37 1. 9333 - 4,48 - 3,43 2. 9283 - 3,66 - 3,04 2. 9277 - 4,66 - 3,42 1. 9179 - 3,89 - 3,2 2. 9171 - 4,83 - 3,24 1. 9171 - 3,87 - 3,18 2. 9126 - 4,48 - 3,42 2. 9084 - 3,74 - 3,56 3. 9067 - 4,99 - 3,53 1. 8996 - 3,60 - 3,36 1. 8848 - 3,35 - 3,2 1. 8815 - 3,96 - 3,63 1. 8807 - 4,46 - 3,51 1. 8690 - 4,56 - 3,81 1. 8641 - 3,71 - 3,54 1. 8543 - 4,97 - 3,68 1. 8536 - 4,35 - 3,3 2. 8516 - 4,26 - 3,39 2.

Kivistö Antti Ahonkivi Olavi Suutari Pekka Laiholahti Laura ja Jouko Koljonen Aaro ja Mirja Viitanen Seija ja Hannu Koljonen Aaro ja Mirja Tanner Jyri ja Tiia Toikka Hannu ja Tiina Kuortti Raimo ja Terhi Kallio Merja Kelkka Päivi ja Ossi Ikonen Miia ja Putkonen Juha Tikka Seija ja Asko Tikka Seija ja Asko Ahonkivi Olavi Huitti Hannu ja Ranta Mikko Pohjola Anna-Maija ja Tuomo Ikonen Miia ja Putkonen Juha Rautio Salla Teiskonlahti Heli ja Antti Taivalmäki Asko ja Susanna Tikka Kimmo ja Räikkönen Saija Viitanen Seija ja Hannu Kivilahti Jani Tanner Jyri ja Tiia Tanner Jyri ja Tiia Kivistö Antti Tanner Jyri ja Tiia Pohjola Anna-Maija ja Tuomo Savikko Sanna Koljonen Aaro ja Mirja

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Alhaisten Shirley Laudatur Tuomelan Rulla Ylihaaviston Talvikki Tervarinteen Ristitie ET Rasilan Santra Rentukka Ressu Rannan Basilika Tuomelan Peso Ylihaaviston Tylli Rasilan Safira Taivalmäen Onnenpotku AT. Ripsa AT. Rosmarin Sherry Temppu Sointu Kuorikosken Utuliina Rounion Teleda Ylihaaviston Pipari Kaappolan Tähkä Kuortin Saldo

Pardner Tervaniemen Ylkä Kantolan Okke Tyrisevän Miqur Ristitien Johde B Jurist Kangassalon Kelli Saukon Joachim Cornelius Suontaan Jehta Pekkolan Ponteva Jerry Laurilan Ipollo Kangassalon Kelli Kangassalon Kelli Jerry Jerry Lammin Life Ice Man Lot Suontaan Jehta Peterslund 1213 Peterslund

14808 - 3,36 - 3,09 14572 - 3,86 - 3,10 14282 - 3,79 – 3,19 13663 - 3,76 - 3,32 13360 - 3,74 - 3,30 13315 - 4,33 - 3,29 13184 - 3,90 - 3,50 12824 - 4,41 - 3,39 12546 - 3,88 - 3,27 12181 - 4,38 - 3,64 12141 - 3,70 - 3,11 12021 - 3,76 - 3,24 11955 - 3,85 - 3,30 11694 - 3,50 - 3,55 11598 - 3,46 - 3,29 11561 - 4,02 - 3,74 11449 - 4,56 - 3,43 11215 - 4,47 - 3,40 10835 - 4,88 - 3,54 10653 - 3,94 - 3,10 10502 - 4,40 - 3,80 10363 - 3,84 - 3,46 10347 - 3,55 - 3,62

Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Peltola Riikka ja Peltonen Mika Kelkka Päivi ja Ossi Koljonen Aaro ja Mirja Huitti Hannu ja Ranta Mikko Viitanen Seija ja Hannu Kulju Vuokko ja Esko Mty Rauhamaa Koljonen Aaro ja Mirja Ikonen Miia ja Putkonen Juha Koljonen Aaro ja Mirja Viitanen Seija ja Hannu Taivalmäki Asko ja Susanna Tanner Jyri ja Tiia Tanner Jyri ja Tiia Tammenpään mty Niemi Heikki ja Saarela Raija Kavander Elina ja Mika Kuorikoski mty Ahonkivi Olavi Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Kaappola Merja ja Mauri Kuortti Raimo ja Terhi

2. 5. 2. 2. 2. 3. 2. 3. 3. 2. 2. 3. 3. 3. 3. 4. 2. 2. 1. 2. 3. 2. 2.

83


Ayrshire-lehti

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

1/2009

Rounion Rissa ET Paakkosen Teatheadangel Joukolan Rooma Rounion Chelma Karhilan Ukulele ET Paakkosen Rumpangel Kellcrest Marie Sue ET Sampokosken Reipas Karhilan Utuliina ET Hjärterum Ruutu ET Rannan Tirsmu Alhaisten Ursula ET Alhaisten Urquell Seira ET Rypsi Ylihaaviston Tuulantei Lehmuston Tiu Venla Rounion Deliissa Rounion Teliissa Rasilan Usotar Ulna Kuusiniemen Viinikki Rasilan Upsider Unella Silkki Taivalmäen Curry Rounion Saga Usgada ET

Heligo 10262 - 3,59 - 3,18 3. Tyrisevän Miqur 10323 - 3,68 - 3,21 2. Kellcrest Nelson ET 10171 - 4,06 - 3,33 3. Ice Man 10024 - 4,25 - 3,45 3. Miqur 10018 - 3,90 - 3,40 2. Pardner 9963 - 3,92 - 3,18 2. Brendan 9863 - 4,27 - 3,22 4. Rauhaniemen Ike 9846 - 4,02 - 3,61 2. Lindero 9739 - 4,26 - 3,62 1. Pardner 9665 - 4,05 - 3,44 2. Romeo 9641 - 3,65 - 3,26 2. Special K 9591 - 4,24 - 3,25 1. Asmo Ohitus 9559 - 3,38 - 3,28 1. Lammin Life 9492 - 3,91 - 3,30 2. Pardner 9413 - 4,79 - 3,56 2. Trident 9232 - 4,89 - 3,44 1. Trident’s Lot 9225 - 4,93 - 3,51 2. Tyrisevän Miqur 9185 - 4,22 - 3,32 2. Trident 9007 - 3,57 - 3,39 1. Pardner 8931 - 4,50 - 3,17 1. Conn 8922 - 4,20 - 3,53 1. Conn 8881 - 4,57 - 3,36 1. Copper 8852 - 3,96 - 3,40 1. Conn 8811 - 4,47 - 3,29 1. Conn 8696 - 4,75 - 3,4 1. Pärepuusaaren Osandur 8665 - 5,43 - 3,65 2. Jerry 8556 - 5,18 - 3,32 2. Conn 8537 - 4,56 - 3,99 1.

Kuortti Raimo ja Terhi Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Laiholahti Laura ja Jouko Lemola Niina ja Pekka Suutari Pekka Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Huitti Hannu ja Ranta Mikko Koljonen Aaro ja Mirja Suutari Pekka Huitti Hannu ja Ranta Mikko Koljonen Aaro ja Mirja Kumpula Eliisa ja Martti Ikonen Miia ja Putkonen Juha Kaappola Merja ja Mauri Mty Rauhamaa Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Peltola Riikka ja Peltonen Mika Rönkkö Nina ja Mikko Ahonkivi Olavi Taivalmäki Asko ja Susanna Viitanen Seija ja Hannu Tikka Seija ja Asko Kumpula Eliisa ja Martti Viitanen Seija ja Hannu Kaappola Merja ja Mauri Kavander Elina ja Mika Taivalmäki Asko ja Susanna Kuorikoski mty

Australian rajut maastopalot tuhosivat maitotiloja

Etelä-Australiassa Virginiassa Grant Taylorin maitotila on yksi alkuvuoden rajuissa paloissa kärsineistä. Kuin ihmeen kaupalla ihmiset ja 1150-päinen karja selvisivät hengissä. ”Tulirintaman edetessä palavaa hiiltä ja tuhkaa satoi maatilan yli kovan 84

tuulen vauhdittamana. Tilan työntekijät pyrkivät ennaltaehkäisemään vaurioita suihkuttamalla vettä rakennusten pinnoille, lehmät ajettiin lypsyaseman katokseen ja sprinklerit käynnistettiin”, Taylor kuvailee. Kaksi metriä korkea ruohikkopalo eteni 30 km:n tun-

tinopeudella. Talot säilyivät, mutta palo jätti jälkeensä kuun pintaa muistuttavan maiseman.1070 eekkeriä (n. 428 ha) käsittävän maatilan laitumet, aidat ja ladot tuhoutuivat lähes täydellisesti.

Katastrofi ei ole vielä ohi

Huolia riittää jatkossakin: vettä ja rehua täytyy saada eläimille. Aitoja tarvitaan, mutta niitä ei kannata alkaa

rakentaa, kun tuli vielä kytee useassa paikassa. ”Laitumien uudelleen kasvun edellytys on sade ja jollei sitä saada, on hankittava rehu eläimille jostakin muualta talven varalle. Ympärivuorokautinen valvonta jatkuu ja tulipesäkkeitä sammutetaan edelleen. Pahimmillaan tuuli voi vielä kääntyä ja tuoda tulen takaisin,” Taylor sanoo. Ann-Louise Wiklund


1/2009

Ayrshire-lehti

85


1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29

Lehmä Este Ifa Hinta Justiina Muusa Lila Kuura Heta Lootus Luppa Juutas Iris Kristall K.Hasseli Meirami Linda Mesikka Jäkälä Lasso Mansikki S.Luxus Leili Lila Kielo P.Ilona Missi Itu Kukka Milena

synt.aika poik. isä emä 26.04.1992 12 K.Vihtori Viiri 23.10.1994 12 K.Efesos Esmi 19.10.1993 9 L.Apotti Ykkönen 04.10.1995 12 U.Uisti Ensi 15.08.1998 8 K.Etroni Joiku 10.09.1997 8 V.Aika Jesse 09.02.1997 11 U.Sila Pisara 23.10.1993 13 K.Pormestari 20.10.1997 7 V.Jäntti Jupiter 02.11.1997 9 V.Aika Ippa 01.10.1995 10 V.Horsma Hassu 28.03.1994 11 P. Arhippa Emilia 01.11.1996 10 O.Vakio Electra 17.08.1993 10 Y.Ritari Ässä 22.02.1998 7 L.Apotti Iisoppi 20.10.1997 8 V.Vankka Essi 19.08.1998 7 N.Verneri Herukki 08.10.1995 9 N.Verneri Venla 14.11.1997 9 V.Aika Esso 13.10.1998 8 N.Kaapo Kukka 11.12.1997 9 L.Apotti Jalo 03.03.1997 9 M.Ino Heili 23.09.1997 7 V.Aika Äly 28.01.1996 10 E.Vety Assi 10.02.1994 11 M.Ulaus Dixie 05.07.1998 8 P.Ynnä Euro 13.08.1994 11 K.Rokki Yty 30.07.1996 8 O.Vakio Anjuska 20.02.1998 8 V.Aika Jelena

emänisä emänemä L.Miklaus Raiku A.Parkki Ymy K.Mainio Raita H.Yynä Ynnä U.Uisti Virsu N.Urbaani Este V.Urpo ET Vilma K.Mainio N.Verneri Venus Hyllela - I.Äkeä Assu M. Mainio Ulla Tron Ylistys R.Lonni Umikosan K.Malmi Yrtti U.Vala Ystävä K.Meilari Ahkera M.Supo Taina P.Vaisto Yysa A.Idor Ipana N.Verneri Ylväs M.Abba Alppi M.Mainio Taru M.Ukriisi Tamara A.Parkki Yes A.Parkki Vari K.Merkitys A.Parkki Sanja H.Elko

elinikäistuotos omistaja 139 353 kg 15.02.2009 Janne ja Anne Lyytinen 127 686 kg 25.02.2009 Sari Vestman ja Tommi Halonen 124 557 kg 15.02.2009 Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka 124 343 kg 15.02.2009 Leena ja Timo Pekonen 123 226kg 22.02.2009 Jukka-Pekka Köngäs 122 442 kg 15.02.2009 Janne ja Anne Lyytinen 121 838 kg 08.02.2009 Kari ja Alli Keinänen 121 666 kg 18.02.2008 Taina ja Aarne Okkonen 120 300 kg 10.02.2009 Simo ja Johanna Heikkinen 119 400 kg 02.03.2009 Andreas Johansson 118 626 kg 28.02.2009 Anu ja Jari Ahlholm 117 810kg 18.02.2009 Heli ja Antti Teiskonlahti 115 698 kg 15.02.2009 Tammenpää mty 114 181 kg 17.01.2009 Merja Kallio 113 301 kg 30.01.2009 Terhi ja Raimo Kuortti 110 354 kg 09.02.2009 Miia ja Juha Luoma-Tokoi 109 655 kg 02.02.2009 Nina ja Mikko Rönkkö 108 658 kg 31.12.2008 Pekka Suutari ja Silja Sundell 106 862 kg 31.01.2009 Rauhamaa Mty 106 190 kg 02.09.2008 Anna Kurkinen ja O-P Lumiaho 106 076 kg 03.03.2009 Tatu ja Katja Weman 104 560 kg 03.03.2009 Outi ja Ismo Sirviö 103 869 kg 31.12.2008 Jani Kivilahti 103 184 kg 12.02.2009 Juha Luoma ja Virve Kangasniemi 102 200 kg 28.02.2009 Jouni Paakkonen ja Päivi Eronen 101 905 kg 03.01.2009 Marjut ja Ville Marttila 101 317 kg 14.04.2008 Nina ja Jukka Nieminen 101.399 kg 15.01.2008 Anna-Liisa ja Antti Suokas 100 985 kg 09.09.2008 Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka

Ayrshire-lehti

86

1/2009

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58

Lehmä Ippa Jalna Lutu K.Neilikka L.Nelli Leisku Jakkara Mölinä Manteli AT Juhla Laava Muurikki Loiske R.Manta Lulu Mansikka Mandi Mööpeli Nappi Kuura Laudatur R.Niittyvilla Meli Ovelus L.Nätti Maikki Myy Komia L.Nasta

synt.aika poik. isä 08.10.1995 6 L.Hoppu 19.12.1995 10 L.Hiiva 16.05.1997 K.Airo 20.02.1999 8 H.Esko 09.01.1999 7 K.Evo ET 18.06.1997 9 H.Valtti 27.10.1995 8 K.Rokki 13.08.1998 6 Ö.Karl 16.01.1998 8 S.Yökkö 01.01.1995 11 M-Ulaus 24.09.1997 8 J.Urveli 01.01.1998 7 V.Aika 25.02.1997 10 M.Iskelmä 01.01.1998 8 V.Aika 01.02.1997 10 M.Ipus 07.07.1998 8 V.Aika 13.02.1998 8 A.Jänis-ET 17.07.1998 8 V.Aika 16.09.1999 8 A.Kieppi 03.03.1996 11 M.Ulaus 29.04.1997 8 T.Ylkä 30.08.1999 5 H.Etro 11.01.1998 8 L.Apotti 22.03.2000 6 K.Lekeri 25.01.1999 9 M.Epo 02.08.1998 8 A.Jäävi-ET 05.08.1998 9 S.Koraani 16.12.1996 10 T.Ylkä 08.08.1999 8 I.Äkeä

emä emänisä emänemä Hertta R.Yritys Apila Alma S-Oko Riina Itu H.Enska Kaneli T.Tasu Iisoppi Joiku P.Veto Huuto Levis J.Öykkäri Ruttu I-K.Aatos Kuopus Iita P.Alarik - Jilla M.Uklaus Anis Aliina Y.Maali Alppi S.Mahti Irina U.Uisti Varina Juhla M.Ulaus - Heta T.Tasu Veitikka Ällä K.Musti Riemu Kanerva A-V.Vara Heuna Juuli N.Verneri Heinä Jakkara K.Rokki Ruttu Justiina - - Heluna A.Solttu Amalia Etelä K.Pantteri Pouta Elämänlanka K.Pantteri Unelma-2 Jana K.Vihtori Hansa Lypsikki Y.Joku Heila Kuva V.Vankka Kirjo M.Ääri Esikko Kukka K.Iivo Ihme Isabella Y.Uki Villikko Kiva M.Tina Ilona

elinikäistuotos omistaja 100 407 kg 10.02.2008 Minna Rajakangas ja Marko Trast 100 224 kg 29.04.2008 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 100 174 kg 19.02.2009 Mirja ja Matti Hänninen 99 638kg 31.01.2009 Terhi ja Raimo Kuortti 96 782kg 10.02.2009 Katri ja Kyösti Anttila 96 565 kg 18.02.2009 Mirja ja Matti Hänninen 95 762 kg 28.03.2008 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 95 054 kg 18.01.2009 Virpi ja Pauli Tirkkonen 94 771kg 06.02.2009 Sari Vestman ja Tommi Halonen 94 376 kg 30.12.2008 Jyri ja Tiia Tanner 93 535kg 28.03.2008 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 92 540 kg 28.02.2009 Koljonen,Kallio,Ahonkivi 92 374kg 17.01.2009 Merja Kallio 92 066 kg 25.02.2009 Seija ja Hannu Viitanen 91 706 kg 15.02.2009 Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka 91 070 kg 18.02.2009 Heli ja Antti Teiskonlahti 91 024kg 28.02.2009 Matinolli E,M ja Alhainen S Mty 90 599 kg 29.01.2009 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 90 521kg 25.02.2009 Elisa ja Martti Kumpula 90 399 kg 03.03.2009 Outi ja Ismo Sirviö 90 012 kg 29.01.2009 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 88 419 kg 28.02.2009 Olavi Ahonkivi 86 310 kg 31.08.2008 Rauhamaa Mty 84 522 kg 02.09.2008 Anna Kurkinen ja O-P Lumiaho 83 840 kg 10.02.2009 Katri ja Kyösti Anttila 83 239 kg 19.01.2009 Ritva ja Lauri Jääskelä 82 766 kg 18.02.2009 Liisa ja Pekka Salmela 81 656 kg 02.09.2008 Anna Kurkinen ja O-P Lumiaho 80 955 kg 10.02.2009 Katri ja Kyösti Anttila

1/2009 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

87


59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84

88

synt.aika poik. isä 25.10.1998 9 K.Etroni 22.10.1999 6 H.Etro 29.11.1997 9 V.Adolf 02.12.1997 8 Torpane 28.12.1999 7 H.Etro 22.11.1998 8 P.Eepa 28.08.1999 7 Backgård 28.08.1997 8 T.Ylkä 17.10.1998 7 V.Aika 30.04.2000 5 Backgård 19.06.1999 7 V.Akilles 02.01.2000 6 H.Etro 07.10.2001 3 R.Johde 05.11.2000 6 Flaka 00.00.1998 6 Backgård 12.07.1998 7 M.Yllä 09.11.1999 8 H.Etro 13.12.1998 7 V.Aika 02.08.2000 5 H.Etro 22.11.1999 7 V.Emppu 20.08.2000 6 P.Intressi 20.08.2008 9 R.Jooseppi 13.11.1998 8 P.Esimies 27.09.1999 7 H.Etro 13.11.1998 8 P.Esimies 13.02.2001 6 Sköle

emä Keiju Ily Aamu Jekku Lystikki K.Jasmiina Luumu Veera Arvotus K.Justiina Lupu Kilu Mesikka Menestys Turri Heluna Lupsakka Jaffariini Louna-Tuuli Linnea Mansikka Jade Haisuli Levis Haisuli Jespöti

emänisä emänemä elinikäistuotos omistaja M.Uklaus Hurmio 80 625 kg 31.01.2009 Merja ja Mauri Kaappola Hyllela Äly 80 437 kg 02.03.2009 Elina ja Mika Kavander P.Virta Tipu 79 721 kg 12.02.2009 Juha Luoma ja Virve Kangasniemi U.Sila Yökkö 79 603 kg 31.01.2009 Rauhamaa Mty A.Unssi Herukki 79 275 kg 02.02.2009 Nina ja Mikko Rönkkö R.Etykki K.Elmiina ET 79 088 kg 17.01.2009 Merja Kallio O.Vakio Yrtti 78 461 kg 09.02.2009 Miia ja Juha Luoma-Tokoi S.Taku Saura 77 436 kg 31.01.2009 Merja ja Mauri Kaappola N.Verneri Vaala 77 340 kg 28.08.2008 Sari ja Jouni Sikanen Ingvasta K.Ärrä 76 860kg 17.01.2009 Merja Kallio P.Ynnä Hyöty 76 046 kg 14.08.2008 Heli ja Asko Hakamaa M.Uklaus Hilu 74 826 kg 25.02.2009 Seija ja Hannu Viitanen N.Verneri Herukki 74 084 kg 02.02.2009 Nina ja Mikko Rönkkö P.Eepa Ilona 73 573 kg 22.02.2009 Jukka-Pekka Köngäs K.Ropo Kurri 73 546 kg 31.08.2008 Päivi ja Juha Kallio V.Allu Emma 73 199 kg 30.01.2009 Susanna ja Asko Taivalmäki V.Aika Itu 73 098 kg 31.01.2009 Merja ja Mauri Kaappola M.Ulaus Heru 72 644 kg 18.08.2008 P. & A. Tanhua-Tyrkkö P.Ynnä Juulia 72 387 kg 31.08.2008 Päivi ja Juha Kallio T.Ylkä Ithaka 72 203 kg 15.02.2009 Tammenpää mty V.Aika Kanerva 71 768 kg 18.02.2009 Heli ja Antti Teiskonlahti M.Uklaus 71 743 kg 13.09.2008 Mirja ja Aaro Koljonen S.Ransu 71 624 kg 03.03.2009 Tatu ja Katja Weman K.Repo 70 978 kg 18.02.2009 Mirja ja Matti Hänninen S.Ransu Tupsu 70 865 kg 25.09.2008 Tatu ja Katja Weman K.Hirmu Hikka 70 437 kg 03.03.2009 Tatu ja Katja Weman

Seuraavaan lehteen tulevat kestävien lehmien tiedot tulee lähettää Merja Kalliolle 15.09.2009 mennessä osoitteella merja.kallio@elisanet.fi. Kestävien lehmien tuotosraja on 70 000 kg. Vuodesta 2010 lähtien Kestävät lehmät-lista julkaistaan kerran vuodessa Ayrshire-lehden syksyn numerossa.

Lehmä Muurikki Nelly Lulla Likka Nyyrikki K.Maituri Nukke P.Leera Mansikki K.Oliivia Nipsu R.Ofelia Puolukka Opri Minttu Mesi Nipsu Mandariini Ooppera Narciss Omena Mude Marenki Nappi Marenki Paras

Ayrshire-lehti 1/2009

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


1/2009

Ayrshire-lehti

Rounion Ayrshire Huuhteluun tulossa,

Rounion Hjärta Ylisma 3. sija Ayrshire International Show Seinäjoki 2008 i. Rounion Uno ET (Saga AF EX90-2E x Conn) e. Rounion Hjärta Dalisma AF GP-81 1.305d: 10 440 – 3,93 – 3,45 ei. Rounion Salama ET Huuhtelusonni: Visserdale Yenkki ET i. Visserdale Herman Tiettävästi ensimmäinen tilasonnilla tehty huuhtelu Suomessa Alkioiden hinta 380 € + alv

Alkioita myynnissä,

Gårdsby Hector Hjärta 1. sija Ayrshire International Show Seinäjoki 2008 Ostettu Ruotsista vasikkana i. Hector e. Gårdsby Pardner Hjärta VG-87 ei. Pardner Eei. Marathon Huuhtelusonni Sherlok Alkioiden hinta 380 € + alv

Olavi Ahonkivi Kellahdenkylätie 88 A 28100 PORI GSM 040 503 8475 e-mail: olavi.ahonkivi@pp.inet.fi 89


Ayrshire-lehti

90

1/2009


1/2009

Ayrshire-lehti

The key to your tied up Kun haluat future tietää

karjastasi enemmän.

DeLaval DelPro™ - tuotannonohjaus parsinavettaan Suomalaiset tilakokemukset vahvistavat - DelProlla on mukava lypsää! DeLaval on kehittänyt täydellisen tuotannonohjausjärjestelmän parsinavettaan. ICAR-hyväksytyllä maitomittarilla varustettu lypsy-yksikkö, langaton tuotosmäärien siirto eläintietoihin sekä ruokinnan ohjaus samasta järjestelmästä on tulevaisuuden parsinavetan tekniikkaa. Kun käytössäsi on tuotos- ruokinta- ja eläinkalenteritiedot samassa järjestelmässä , voit todella keskittyä oleelliseen - lehmien tuotoksen, terveyden sekä jalostuksen tarkkaan seurantaan ja kehittämiseen. DeLaval DelPro™ on tulevaisuuden valinta parsinavettaan. Kysy lisää aluuesi DeLavalin väeltä tai vieraile kotisivuillamme, www.delaval.fi.

7.1.2009 15:36:54

91


Ayrshire-lehti

1/2009

KEVÄTKOKOUS JA KASVATTAJAPÄIVÄ 2. - 3.4.2009

Iisalmessa Runnin kylpylähotellissa Torstai 2.4.

15.00 Majoittuminen 15.30 Yhteiskuljetus kylpylästä Rastilan tilalle, jonka omistavat Marko Trast ja Minna Rajakangas 17.00 Savusauna 20.00 Illallinen Illan ohjelmassa mm. Seniori karaoken loppukilpailu ja tietysti lopuksi Ayrshire karaoke klo 1.00 asti.

Perjantai 3.4.

10.00 Tilaisuuden avaus, Ayrshirekasvattajien puheenjohtaja Mirja Koljonen Kevätkokous - kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat 11.00 Seminaari Kasvattajapuheenvuoro, Arja ja Asko Kärkkäinen, Kiuruvesi 12.00 Lounas

12.45 Jalostuksen ja keinosiemennyksen pohjoismainen fuusio, Faba Palvelun hallintoneuvoston puheenjohtaja Tiina Mitikka 13.15 Genomivalinta ayrshirerodun jalostuksessa, Jukka Pösö, Faba Jalostus 14.00 Kahvi Kahvin jälkeen lähdemme tutustumaan Uudispihan ayrshirekarjaan, jonka omistavat Nina ja Mikko Rönkkö, osoite Kaijanmäentie 69, 74300 SONKAJÄRVI Kokouspaketin hinta 95 € sisältää kaiken edellä mainitun sekä yöpymisen 2 hh. Pelkkä kokouspäivä 20 €. Sitovat ilmoittautumiset 15.3.2009 mennessä Olavi Ahonkivelle olavi.ahonkivi@pp.inet.fi tai puh. 040-5038475.

Tervetuloa joukolla mukaan!

Hallitus

Tule mukaan vilkkaaseen karja-aiheiseen keskusteluun

AYRSHIRE-FOORUMILLE – Foorumi on samalla valtakunnan nopein karjaväen tiedotuskanava ! • Huomio nuoret! Muistattehan

JUNNUFOORUMIN – näyttelykesä lähestyy ja

junnuvastaavat ovat valmiina vastaamaan kysymyksiinne foorumilla. Junnufoorumilla pääset myös keskustelemaan muiden nuorten kanssa.

AYRSHIRE GLOBALilla on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kansainvälisesti. Ayrshire-foorumiin pääset yhdistyksen kotisivuilta www.ayrshire-finland.com

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT: puheenjohtaja Mirja Koljonen Koljosentie 21, 64760 PELTOLA (06) 266 7338, 0400-861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi

sihteeri Eliisa Kumpula Laura Laiholahti Pihlajatie 30 Hämeentie 4743 C, 21560 OLLILA 85500 NIVALA (02) 484 6608, 044-552 4493 050-373 1807 laura.laiholahti@marttila.fi martti.kumpula@luukku.com

varapuheenjohtaja Olavi Ahonkivi Kellahdenkylätie 88 A, 28100 PORI (02) 649 0046, 040-503 8475 olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Anu Ahlholm Kimmo Kuorikoski Kaketinperäntie 143 Kuorikoskentie 70 86710 KÄRSÄMÄKI 69600 KAUSTINEN (08) 770 777, 050-594 6001 040-525 1697 anu.ahlholm@luukku.com kimmo.kuorikoski@pp.inet.fi

Pekka Venetjoki Merja Kallio Herlevintie 44 Kurhilantie 212 68210 MARINKAINEN 54940 SOLKEI 0400-934 205 050-325 4462 pekka.venetjoki@kotinet.com merja.kallio@elisanet.fi

Seija Viitanen Rasilankuja 20 16900 LAMMI (03) 637 4418, 050-596 9552 seija.viitanen@aina.net

Yhdistyksen taloudenhoitaja: Jari Ahlholm, Kärsämäki, jari.ahlholm@luukku.com, puh. (08) 770 777 tai 050-533 9796.

92

Ayrshire-lehti 1/2009  

Ayrshire-lehti 1/2009  

Advertisement