Page 1

1/2008

Ayrshire-lehti

1


Ayrshire-lehti

1/2008

Tuhansien järvien ja ayrshire-lehmien maa... The land of thousands of lakes and Ayrshire cows...

SUOMALAINEN

Hedelmällinen Tuottoisa

&

Terve

AYRSHIRE FINNISH

e v i t c u d o r P y h t l a e H & Fertile AYRSHIRE

2

KEINOSIEMENNYSOSUUSKUNNAT www.faba.


1/2008

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus Näkökykyä Jos karjanjalostus tuntuu aina välillä kiviseltä polulta täynnä vastuksia, ei helppoa ole ollut ennenkään. Ayrshire yhdistyksen historia -teos kertoo rodun jalostuksen ensimmäisistä ja varsin kivisistä vuosikymmenistä Suomessa. Koko karjatalous oli alkutekijöissään. Pitkä talvi oli ylivoimainen koettelemus lehmille sen aikaisilla rehuilla: oljilla, lehdeksillä ja hevosen lannalla. Ja jos nälästä selvittiin vaikka vetämällä lehmä lopulta kesän koittaessa reellä laitumelle, kun jalat eivät enää kantaneet, oli vielä suuri petokanta vaanimassa. Valoa ei juuri näkynyt navetoissa, sillä ikkunatkin olivat mahdottomuus, ellei halunnut vaarantaa koko karjaa karhujen ja susien saaliiksi. Kun karjataloutta sitten kaikilta osin, myös järkiperäisen jalostuksen avulla, lähdettiin kehittämään ulkomaan tuontien avulla, saatiin tuliaisena tuberkuloosi, joka suurelta osin tuhosi karjan ja kaikki siihenastiset saavutukset. Mutta periksi ei annettu: perustettiin kantakirja, aloitettiin tuotosten kirjaus ja tuonteja jatkettiin. Monien rotukokeilujen jälkeen ayrshire saavutti yhä enemmän jalansijaa hyvän tuotoskykynsä ja kestävyytensä ansiosta. Rodun hyvien ominaisuuksien taustalla pidettiin kolmea eri tekijää: onnistuneita risteytystuloksia, eläinainesta karaissutta ilmastoa Skotlannissa ja lopulta brittiläistä karjanjalostajaa, niin lordia kuin vuokraviljelijää, joka ”jalostajan silmällä”, tuntematta eläimen polveutumista, tuotosta tai karjanjalostuksen teorioita, pystyi valitsemaan juuri oikeat eläimet siitokseen käytettäväksi. Teknologia on nyt huudossa, myös karjataloudessa. Tuotantoympäristö voidaan varustaa monenlaisilla laitteilla ja tunnistimilla, jotka helpottavat karjanhoitajan työtä ja varmasti myös lehmän elämää. Eikä vähäistä ole sekään imagon kohotus, jota moderni navettavarustus edesauttaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Ei hikeä ja lannan hajua, vaan robotteja ja välkehtiviä näyttöruutuja, joita karjatalouden ammattilaiset herkeämättä seuraavat puhtaissa ja värikkäissä työasuissaan. Tekniikkaa esiteltäessä muistetaan aina myös korostaa, että raskaasta ruumiillisesta työstä vapautunut aika voidaan käyttää eläinten tarkkailuun. Ja niin me tarkkailemme ja katsomme, mutta näemmekö kunnolla?

Kuva: Miia Ikonen

Ilmeisesti emme, kuten eivät näe enää kaikki muutkaan. Hollantilainen eläinlääkäri kehitti koulutusohjelman lehmähavainnoista ja markkinoi nyt teosta ympäri maailmaa. Suomessakin toteutettu kurssiohjelma kirvoittaa monien karjanomistajien suusta kuivakoita kommentteja. Mutta riippumatta siitä onko lehmähavaintokurssi kaikille karjanomistajille tarpeellinen vai ei, suunta on sentään oikea. Vuosikymmenten jälkeen silmämääräisellä karjan arvioinnilla on taas nostetta. Toisaalla tässä lehdessä on suomennos artikkelista, joka käsittelee utareen laatua. Ei niinkään mitattavia ominaisuuksia, kuten takakiinnityksen pituutta tai leveyttä vaan silmämääräistä arviota utareen pehmeydestä ja joustavuudesta, jolla tutkimuksen mukaan on selvä yhteys utareen kestävyyteen ja koko lehmän tuotantoikään. Sama ominaisuus löytyy jo ayrshire-rodun määritelmästä 1800-luvun alusta: ”ayrshirellä on laaja utare ulottuen sekä kauas eteen että korkealle taakse, leveät ja utareeseen hyvin liittyneet nännit sijaiten sopivasti erillään, eivätkä ole liian pitkät, maitosuonet hyvin kehittyneet ja nahka pehmyt...” Kaksisataa vuotta ei näköjään ole muuttanut mitään hyvän lehmän määritelmässä, ja karjanomistajan kyky tunnistaa hyvä eläin on edelleen arvossaan. Mutta osaamista tai näkemistä ei synny ilman kiinnostusta ja harjoittelua. Siksi tarvitaan tilaisuuksia, jossa jalostajan silmää voi opetella. Näyttelyt herättävät jatkuvasti Suomessa ja varmaan muuallakin monenlaisia mielipiteitä. Ei ihme, sillä teoreettisen jalostustietämyksen ja tuotoksiin perustuvan jälkeläisarvostelun kehittyessä ja osin myös tautiriskien johdosta, mittava näyttelyperinne haudattiin Suomessa tarpeettomana vuosikymmeniksi. Ellei karjataloussektori olisi sotien jälkeen ollut niin sulkeutunut ja virkamiesvetoinen, ei vahinkoa ehkä olisi tapahtunut, sillä muualla maailmassa näyttelytoiminta jatkui ja kehittyi. Suomalaiset putosivat kelkasta ja kovan työn kautta tätä etumatkaa on yritetty kuroa kiinni. Yhtään ei helpota, että näyttelyitä vähätellään missikisoina, eläinten tuunauksena ja ylipäänsä turhanpäiväisinä, mihin tosi maidontuottajalla ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Totta on, että näyttelyihin liittyy ei- toivottuja lieveilmiöitä, mutta todellinen idea kannattaa kaivaa kakkukuorrutuksen alta. Näyttely on paras paikka verrata eri karjoista tulleita eläimiä yhtä aikaa, nähdä yksittäisen eläimen vahvuudet ja heikkoudet, muodostaa kokonaiskäsitys ja lopulta suhteuttaa se muihin samassa luokassa kilpaileviin. Se on silmien ja aivojen yhteispeliä, jossa ei nimillä tai numeroilla ole juuri merkitystä. Ne antavat lisäinformaatiota vasta sitten kun silmämääräinen arviointi on valmis.

3


Ayrshire-lehti

1/2008

Sisällysluettelo n:o 1 2008

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Pääkirjoitus – Näkökykyä – Mirja Koljonen.......................................... 3 Sisällysluettelo................................................................................. 4 Leading Article – Vision – Mirja Koljonen........................................... 5 The World Federation of Ayrshire Breed Societies – Linda Ness............ 6 Maailman Ayrshirefederaatio.............................................................. 7 Suomen Ayrshirekasvattajat tänään – Laura Laiholahti........................... 8 Finnish Ayrshire Breeders today......................................................... 9 Matka Madisoniin – Sari Änkö........................................................... 10 Matka ayrshirerodun syntysijoille Skotlantiin – Miia Ikonen.................... 13 Syyskokous Piikkiössä – Miia Ikonen................................................... 20 Vuoden Ayrshirekasvattaja 2007, Anna-Maija Pohjola – Salla Rautio...... 23 AF-Class syksyn 2007 luokituskierros – Laura Laiholahti....................... 27 Rauhamaan tila luottaa ayrshireen – Salla Rautio.................................. 30 Ayrshire Finland –valokuvakilpailu...................................................... 33 Tarvikemyyntihinnasto....................................................................... 37 Keskustelunaiheena lehmien tietosuoja – Laura Laiholahti...................... 38 World Ayrshire Congress 2008 –ohjelma............................................ 41 International Ayrshire Show 2008...................................................... 42 Suosikkisonnigallup – Salla Rautio...................................................... 45 Kasvattajanimirekisteri....................................................................... 46 Laatulehmien lista - All Stars............................................................. 47 Kestävät lehmät –lista....................................................................... 50 Purolan Orkko 8 vuotta – Auli Himanen.............................................. 53 Utareen laatu – Keskustelua mitä siitä tiedämme ja mitä emme.............. 54 Junnutiimi palveluksessanne – Salla Rautio.......................................... 60 Näyttelyetikettiä – Salla Rautio ja Sanna Savikko................................... 61 Toimintasuunnitelma vuodelle 2008................................................... 62 Suomen ehkä kuuluisin lehmäperhe – Mausteet – Sanna Savikko........... 65 100-tonnari Meirami – Terhi Lahtinen-Kuortti..................................... 71 Lilan 100-tonnarijuhlat ja Päivölän ayrshirekarja – Miia Ikonen............... 72 100-tonnari Jäkälä – Pekka Suutari..................................................... 75 The Lehmä – Karjan lehmäpersoona – Oona – Johanna Siivola.............. 76 Kuntoutuskeskus saa makaavat lehmät jaloilleen................................... 78 Uusi hallituksen jäsen – Pekka Venetjoki.............................................. 81 Ayrshirekasvattajien kevätkokous ja kasvattajapäivä –kutsu..................... 84

Ayrshire-lehti n:o 1/2008 Kahdeksas vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Laura Laiholahti (päätoimittaja) Mirja Koljonen Olavi Ahonkivi Eliisa Kumpula (ilmoitukset) Anu Ahlholm (ilmoitukset) Miia Ikonen (toimitussihteeri) Ilmestymis- ja aineistopäivät 2008: N:o aineisto ilmestyy 1 1.3. 1.4. 2 15.9. 15.10. Ilmoitusmyynti: Yhteyshenkilöt: Eliisa Kumpula eliisa.kumpula@luukku.com puh. 050 373 1807 Anu Ahlholm anu.ahlholm@luukku.com puh. 050 594 6001 Taitto ja painatus: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Englanninkieliset käännökset: Tuovi Mäki, Miia Ikonen, Mirja Koljonen, Silja Sundell ja Pekka Paavola

Kuva: Miia Ikonen

Kannen kuva: Eliisa Kumpula

4

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry


1/2008

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus Maailman parhaat kasvattajat ovat usein myös taitavia ja arvostettuja tuomareita. Ja vaikka he eivät edes toisi eläimiään näyttelyyn, he ovat ainakin paikalla seuraamassa oman rotunsa arvostelua luokka toisensa jälkeen. Vain harjoitus tekee mestarin. International Ayrshire Show kutsuu kesäkuun alussa kaikki mukaan lehmien juhlaan, iästä tai kokemuksesta riippumatta. Seinäjoella on luvassa paitsi näyttely, myös nimensä mukaisesti Show

täynnä jännitystä ja huippuhetkiä. Jännitystä on tällä kertaa myös järjestelyissä, sillä Ayrshirekasvattajien tavoitteena on näyttää, että Suomessa osataan taas järjestää näyttelyitä, sekä esittää ja arvostella eläimiä kansainvälisellä tasolla. Ja ennen kaikkea näyttää kuinka määrätietoisella ja tasapainoisella jalostuksella ayrshirerodusta on edelleen moneksi. Mirja Koljonen

Vision If breeding seems every now and then to be a rocky path full of trouble, it hasn’t been easy formerly. The History of Ayrshire Association-book tells breeders first and fairly rocky decades in Finland. The whole livestock production was just in its early phase. The long winter was too much for the cows with feeds of that time: straw, leaves and horse manure. If the cows survived of hunger, they pulled them with sleigh to the pasture cause their legs didn’t work out. Then was there also many beasts prowling around. There was hardly any light in the sheds, cause farmers didn’t want to put their cattle in danger by building windows and let bears and wolves catch the cattle. When they started to improve the livestock production, also by breeding, came tuberculosis with imported cows, which destroyed almost the whole cattle and the reaches made. But breeders didn’t give up! After many experiments of different breeds, ayrshire gained more and more footing cause of good production and durability. All the good characters of the breed was thought to come from three different factors: successful crossbreeding, the hard Scottish climate - and in the end - the British breeder (no matter landlord or leaseholder) who was able to pick up just the right animals to be used in breeding, without knowing ones genetics, production or breeding theories. Technology is now IN, also in animal husbandry. Sheds can be equipped with many modern devices and detectors, which help cattle tenders work, and surely also cows life. Insignificant is not the image that farmers create with modern equipments to other parts of our society. No smells of sweat or manure, but robots and computers, that professional farmers use dressed in clean and colorful working outfits. As we show the technology, we must remember to emphasize, that the increasing time that we have from hard manual work, can be used to observe cows. So we observe and look - but can we really SEE properly? Perhaps we don’t, like many others don’t anymore. A Dutch vet developed an educating system of observing cows. He is now marketing Kuva: Miia Ikonen

his book all over the world. Also here in Finland these observe courses has been practiced. Many comments from breeders have been rather critical. Whether this observe courses are necessary for farmers or not, we are going to the right direction. After decades noticing cows by looking, has become popular again. To know how and what to look needs practice and interest. That is why we need happenings, where we can practice the breeder’s eye. Fairs share peoples opinions here in Finland and surely elsewhere. No wonder, because of the theoretic breeding knowledge and progeny evaluation development and partly cause the risk of diseases, massive tradition of fairs was buried for decades. The fairs are the best places to compare animals coming from different cattles, at the same time. To see each cows strengths and weakness, to create general view and finally compare it to the other candidates in the same class. It is co-operation between eyes and brains - names and numbers don’t really matter. Those give you more information after the classifying is done by vision. The best breeders of the world are usually also the most talented and appreciated judges. Even when they are not in the fairs as judges, they are still there, just to follow the evaluation, class after another. Only the practice makes the master. The International Ayrshire Show invites in the early days of June all people to be in the party of cows, no matter what age or experience. In the city of Seinäjoki will be not only a fair but also A SHOW full of excitement and top moments. Excitement is this time also in arrangements because The Ayrshire breeders target is to show, that we can arrange fairs here in Finland, and show and classify the animals in the international level. Far the most to show how ayrshire is breed for many, by goal-directed and balanced breeding. Mirja Koljonen

5


Ayrshire-lehti

1/2008

The World Federation of Ayrshire Breed Societies The Federation was inaugurated in 1969 and membership is open to any country with a genuine interest in Ayrshire cattle via the Ayrshire Breed Organisation(s) representing that country. The Aim of the World Federation is to improve and promote the Ayrshire breed on an international basis. World Ayrshire Conferences are organised every 4 years and in June 2008 Finland hosts 12 days of conferences, meetings and farm visits. The 2012 WAC will be held in South Africa. The Federation has had some difficult times over the past few years but the 9 Breed Societies who are presently members of the Federation are working together to re-establish communication and globally promote the Ayrshire breed. In October 2006 at a World Ayrshire Federation meeting in Madison, Wisconsin it was decided that Ayrshire Canada would look after the secretarial responsibilites of the Federation for the present time. Memberships have been updated with: Canada, Colombia, Finland (2), New Zealand, South Africa, Sweden, United Kingdom and the USA as members at present. The Federation has started a website with many photos from all around the World. We are looking for more information from different countries to make even better use of the site. It can be accessed by clicking on the World Ayrshire Federation button from home page at: www.ayrshire-canada.com. It is imperative that we work together to protect the Ayrshire population on an international basis. On a worldwide scale the Ayrshire breed is relatively small which makes the role of the Federation even more important than ever

Vuoden 2004 Uusi-Seelannin konferenssin osallistujat tilavierailulla. Kuva: Ann-Louise Wiklund.

before. Every Ayrshire breed society faces many of the same challenges with diminishing revenues and rising promotion costs. We need to have good communication between countries to understand the Ayrshire genetics that are available and maximize the potential of our breed. Conditions in each country and different management systems often govern the breeding choices that farmers make. We don’t all have to have the exact same philosophy in order to work together to promote Ayrshires. The best is yet to come! The federation meetings during this year’s World Ayrshire Conference in Finland will set the groundwork for many projects to be accomplished. Linda Ness Executive Director, Ayrshire Canada e-mail: lindan@ivic.qc.ca

Board members / federaation johtokunnan jäsenet: Interim president: Kevin Lang, South Africa Past president: Gordon Glentworth, New Zealand Director: Mirja Koljonen, Finland Director: Alex Cumming, Canada Executive Director: Linda Ness, Ayrshire Canada 6

väliaikainen puheenjohtaja edellinen puheenjohtaja johtokunnan jäsen johtokunnan jäsen toiminnanjohtaja


1/2008

Ayrshire-lehti

Ayrshire rotuyhdistysten maailmanliitto

“Maailman ayrshirefederaatio” Liiton toiminta käynnistettiin vuonna 1969 ja sen jäsenyys on avoin jokaiselle aidosti ayrshirekarjasta kiinnostuneelle maalle asianomaista maata edustavan ayrshire -rotujärjestön kautta. Maailmanliiton tavoitteena on kehittää ja edistää ayrshirerotua kansainvälisesti. Maailman ayrshirekonferenssit järjestetään joka neljäs vuosi ja kesäkuussa 2008 Suomi isännöi 12 päivän ajan konferenssia, sen kokouksia ja tilakäyntejä. Vuoden 2012 WAC tullaan järjestämään Etelä-Afrikassa. Liitolla on ollut joitakin ongelmia toiminnassaan viime vuosina. Nyt kuitenkin ne yhdeksän rotuyhdistystä, jotka tällä hetkellä ovat liiton jäseniä, työskentelevät yhteydenpidon palauttamiseksi ja ayrshirerodun edistämiseksi maailmanlaajuisesti. Maailman ayrshirefederaation kokouksessa Madisonissa (Wisconsin, USA) lokakuussa 2006 päätettiin, että Kanada ottaa vastuulleen liiton sihteeristötehtävät. Jäsenyytensä ovat nyt uudistaneet Kanada, Kolumbia, Suomi (2), Uusi-Seelanti, Etelä-Afrikka, Ruotsi, UK ja USA. Liitto on avannut nettisivut, jotka esittelevät runsaasti kuvia eri puolilta maailmaa. Nettisivujen parantamiseksi toivotaan eri jäsenmaiden toimittavan lisää materiaalia sivuille. Nettisivuille pääsee klikkaamalla World Ayrshire Federation -linkkiä Ayrshire Canadan kotisivuilla osoitteessa www.ayrshire-canada.com. Ayrshirepopulaation suojelemiseksi on oleellista työskennellä kansainvälisellä tasolla. Koko maailman mittakaavassa ayrshire on suhteellisen pieni rotu, minkä vuoksi liiton toiminta on entistä tärkeämpää. Jokaisella ayrshire rotuyhdistyksellä on

samoja haasteita tulojen pienentyessä ja toimintakustannusten kasvaessa. Eri maiden välille tarvitaan hyvät yhteydet, jotta oltaisiin selvillä tarjolla olevasta ayrshirerodun perinnöllisestä aineksesta ja saataisiin se mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön rodun kehittämiseksi. Eri maiden olosuhteet ja erilaiset toimintatavat säätelevät usein karjankasvattajien jalostusvalintoja. Meidän kaikkien ei kuitenkaan tarvitse noudattaa täysin yhdenmukaisia jalostusperiaatteita voidaksemme työskennellä yhdessä ayrshirerodun edistämiseksi. Mutta paras on vielä edessä! Liiton kokouksissa tämän vuoden World Ayrshire Conference -tapahtumassa Suomessa tehdään pohjatyö monille tulevaisuudessa toteutettaville projekteille.

AYRSHIRE FOORUMI in internet is the most popular forum in Finland for dairy breeders. Now in beginning of April 2008 we start there new english forum

AYRSHIRE GLOBAL for breeders from all over the world. This is great opportunity for all of us who are interested of dairy cows and breeding to share our ideas.

So let’s get together globally!

Ryhmäkuvassa vuoden 2004 Uusi-Seelannin konferenssin osallistujat. Kuva: Ann-Louise Wiklund.

7


Ayrshire-lehti

1/2008

Suomen Ayrshirekasvattajat ry - yhdistyksen esittely

Suomen Ayrshirekasvattajat tänään Suomen Ayrshirekasvattajat - Finnish Ayrshire Breeders ry on aloittanut toimintansa vuonna 2000. Yhdistystä perustettaessa tärkeimpänä ajatuksena oli ayrshirerodun säilyttäminen ja kehittäminen Suomessa ja samalla toimia keskustelun herättäjänä ayrshirejalostukseen liittyvissä asioissa. Nyt kun yhdistyksen kahdeksas toimintavuosi on meneillään, on helppo todeta vähääkään liioittelematta, että Ayrshirekasvattajat on tavoitteissaan onnistunut ja saavuttanut oman merkittävän jalansijansa suomalaisessa karjanjalostuskeskustelussa. Yhdistyksen vireä toiminta on vetänyt innostuneita karjaihmisiä mukaan karja-aiheiseen keskusteluun ja muuhun karjanomistajien väliseen kanssakäymiseen. Ayrshirelehmä rotuna on alkanut kiinnostaa, eikä enää puhuta pelkästään “lehmistä” vaan ayrshiresta rotuna. Kuluneiden vuosien aikana yhdistyksen jäsenten sekä Ayrshire-lehden tilaajien määrä on kasvanut tasaisesti ja tällä hetkellä yhdistykseen kuuluu jo 365 ayrshirerodusta kiinnostunutta jäsentä, näiden lisäksi lehtitilaajia on kaikkiaan 160. Yhdistyksen toimintaa on joka vuosi kehitetty ja uusia jäsenpalveluita on tullut lisää. Tällä hetkellä varmasti 8

kysytyin jäsenpalvelu on AFluokitus, jossa lehmien luokittajana toimii kanadalainen Yves Charpentier. Luokituskierrokset tehdään kolmesti vuodessa ja viime vuonna niiden yhteyteen otettiin mukaan mahdollisuus tilata pelkkä neuvontakäynti, jos ei tarvetta luokitukselle isommassa mitassa ole. Neuvontakäynnin sisältö toteutetaan täysin karjanomistajan toiveiden mukaan. Jatkossa tullaan siirtymään yhä enemmän kokonaisvaltaiseen jalostusneuvontaan, joka sekin lähtee karjanomistajan tarpeista. Yhdistyksen kotisivut löy-

tyvät osoitteesta www.ayrshire-finland.com. Kotisivuja päivitetään ahkerasti ja ajankohtaisten tietojen ja tapahtumien lisäksi sivuilta löytyy jäsenten ilmainen kauppapaikka Ayrshire Market sekä Suomen suosituin karjaaiheinen keskustelufoorumi Ayrshire Foorumi. Yhdistys valvoo foorumin kirjoittelua, mutta jokainen kirjoittaja vastaa omista mielipiteistään. Keskustelun seuraaminen ja siihen osallistuminen ei vaadi yhdistyksen jäsenyyttä. Huhtikuun 2008 alussa foorumissa avataan englanninkielinen keskustelupalsta Ayrshire Global, johon voi-

vat osallistua keskustelijat ympäri maailman. Ayrshirekasvattajat on alusta alkaen pitänyt tärkeänä kansainvälisten kontaktien luomista. Yhdistys on vuosittain järjestänyt opintomatkan Kanadaan ja samalla on solmittu ystävyyssuhteita niin kanadalaisiin kuin muiden maiden karjanomistajiin ja ayrshireyhdistyksiin. Rodun vuosinäyttelyihin Suomessa sekä handlerkilpailuihin on pyritty saamaan eri maista tuomareita, jolloin heille on samalla voitu tilavierailujen muodossa esitellä suomalaista ayrshirejalostusta. Moni suomalainen karjan-


1/2008

Ayrshire-lehti

Finnish Ayrshire Breeders today omistaja on sekä matkojen ansiosta että ulkomaisiin vierailijoihin tutustuessaan saanut uusia mielenkiintoisia ajatuksia karjanjalostuksesta. Sen lisäksi, että uutta ajateltavaa löytyy aina, on ollut todella hienoa huomata kuinka samanhenkisiä karjanjalostuksesta kiinnostuneet ihmiset ovat aivan riippumatta siitä mistä päin maapalloa he ovat kotoisin. Kesäkuussa järjestettävän Ayrshiren maailman kongressin yhteydessä on mitä parhain tilaisuus jokaisella karjanomistajalla tutustua ulkomaisiin karjaihmisiin ja tuoda samalla omaa jalostustyötään esille. Näyttelyt ovat olleet alusta alkaen tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Rodun oma vuosinäyttely sekä Sale of Stars - korkeatasoisten eläinten huutokauppa - ovat jo vakiintuneet jokavuotisiksi ja odotetuiksi tapahtumiksi. Yhdistys on eri näyttelyissä näkyvästi esillä omalla standillaan sekä jakamassa Ayrshirekasvattajien kunniapalkintoa yhdelle valitsemalleen eläimelle joka näyttelyssä. Tämän vuoden ja koko yhdistyksen tähänastisen toiminnan ehdottomasti tärkein tapahtuma on International Ayrshire Show 2008:n järjestäminen kongressin yhteydessä kesäkuussa Seinäjoella. Tiedossa on kaikkien aikojen upein karjanäyttely, jossa kansainvälinen tunnelma on käsin kosketeltavaa. Toivottavasti tapaamme siellä mahdollisimman monet teistä!

Finnish Ayrshire Breeders today Finnish Ayrshire Breeders society was founded in 2000. Right from the start the main objective has been, to preserve and improve Ayrshire breed in Finland. Society wants to encourage discussion among milk producers about future breeding goals and how they can be reached. After seven years of activities, it is obvious, that society has had significant influence in whole Finnish breeding industry. Year after year more breeders want to join the society to take part in lively discussion and to use various member services. At the end of 2007, society had

365 registered members plus 160 subscriptions of the Ayrshire Magazine. The most popular member service is Ayrshire-Finland Classification, shortened as AF-Class. This classification follows Canadian system and is done by Yves Charpentier from Ayrshire Canada. Beside classification, society offers breeding cosulting and various marketing services for ayrshire genetics. Society website www. ayrshire-finland.com is very up-to-date. There you can find the market place for members Ayrshire Market, where members can sell

or buy ayrshire genetics without expence. A lively debate goes on 24 h a day at Ayrshire Foorumi, where one can share ideas with other breeders. This popular conversation is read by hundreds of people every day. From the beginning of April 2008, conversation will be opened also for global visitors in english. Year 2008 is exceptional for Ayrshire Breeders in many ways. World Ayrshire Conference gathers breed enthusiasts from all over the world to Finland and part of the conference will be The International Ayrshire Show at Seinäjoki June 5th and 6th. We expect to have over hundred entries for the show and numbers of children taking part at Junior Handler competition. Top quality ayrshires are consigned to Sale of Stars, which will take place June 5th at show arena and these animals are intresting for both domestic and international buyers. After the showcase international guests will start their tour to Finnish ayrshire herds where they can meet this great breed at work. Laura Laiholahti

Laura Laiholahti 9


Ayrshire-lehti

1/2008

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Vaikuttava lehmärivistö. Kuva: Sari Änkö.

Matka Madisoniin Syksyllä saimme upean tilaisuuden päästä tutustumaan USA:n näyttelykulttuuriin. Suomen Ayr-

shirekasvattajien sihteeri Laura Laiholahti kysyi olenko halukas lähtemään Madisoniin lehmänäyttelyyn USA:

Last autumn visited a small group of Ayrshirebreeders in The World dairy Expo in Madison. Besides the Expo the travellers had the opportunity to visit few local topcattles of ayrshirebreed. The structures of the expo were very impressive-there were huge amount of animals of different breeds . As a homecoming gifts were bought eg. embryos.

10

n Ayrshireyhdistyksen kutsuvieraaksi. Eihän sellaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä! Lopulta matkaan lähti allekirjoittanut Arin ja Valtterin sekä Kivilahden Janin kanssa. Mennessä matka kesti toista vuorokautta ja olimme perillä maanantai-iltana. Valtterin ensimmäinen kommentti päästyämme vihdoin Madisoniin kahden välilaskun jälkeen oli, ettei hän enää ikinä lähde näin kauas! US Ayrshiren toiminnanjohtaja Becky Payne oli meitä

vastassa kentällä. Seuraavana päivänä alkoi World Dairy Expo -näyttely. Heti ensimmäisenä päivänä pääsimme ihastelemaan ayrshire-eläimiä kehässä. Nuorin hieholuokka oli yli 4 kk: n ikäisille ja kaikkiaan hieholuokkia oli 7 ja lehmäluokkia 9. Näyttelyihin oli luettelon mukaan ilmoittautunut 324 ayrshire-eläintä, mutta en tiedä paljonko näistä loppujen lopuksi oli paikalla. Paljon näkyi olevan myös kanadalaissonnien tyttäriä. Mutta jotenkin tuli sellainen tunne


1/2008

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä luokkia seuratessa etteivät eläimet olleet rakenteeltaan ollenkaan niin tasalaatuisia kuin Kanadassa, mitä olin nähnyt näyttelyissä siellä. Junior Championiksi valittiin dilligentläinen n. 2 -vuotias Maple-Dell Dilligent Gift ja Vara Junior Championiksi reilu vuoden vanha Stillmore Tuxedo Crystal ET isänä Bonnie Brae Tuxedo. Intermediate Champion (ensikot-3v lehmät) ja Reserve Intermediate Champion olivat molemmat BBB Kellogg:n tyttäriä. Vara Grand Championiksi pääsi toinen edellisistä, Diamond Ridge BBK Hannah ja Ayrshire Championiksi valittiin Family Af-Ayr Cornelius Daisy. Myöhemmin pääsimme vierailemaan Daisyn kotitilalla, katsomassa mm. Daisyn emää Desireetä. World Dairy Expo järjestetään vuosittain samassa paikassa ja näyttelypuitteet olivat todella hienot. Showkehä oli suuressa hallissa, missä oli valtavat katsomot ja ulkolaidoilla oli käytävät jossa näytteilleasettajat

saivat esitellä tuotteitaan. Esittelijöitä löytyikin sitten joka lähtöön ja ostoksia tuli tehtyä. Eläimet olivat omissa halleissaan. Yhteensä halleja oli 9 ja lisäksi kaksi telttahallia. Niissä oli vaihteleva määrä parsipaikkoja. Eläinhallit olivat todella vaikuttavan näköisiä, kun jokainen tila oli koristellut oman alueensa ja toiset olivat panostaneet markkinointiin todella paljon. Eläimillä oli paksut, huolella rakennetut olki- tai kutteripedit. Mikä kiinnitti huomiotani, lähes joka tilalla oli mukanaan lehmäntrimmausparsi, mitä piti sitten kuvatakin tarkemmin, jos vaikka saisin itsekin sellaisen! Tilalta oli joku aina vartioimassa eläimiä, yötä päivää, koska eläimiin kohdistuva sabotaasi on yleistä. Vaikka Suomessa olisi paljon opittavaa sikäläisestä näyttelykulttuurista, toivotaan ettei kaikessa kuitenkaan oteta mallia. Hormonit ja muut piikit kuuluivat siellä asiaan. Keskiviikkoiltana olimme seuraamassa ayrshirehuu-

Family Af-Ayr Cornelius Daisy EX-94 (9421 kg 4,3). Kuva: Cybil Fisher

Lehmillä hiekkaparret. Kuva: Sari Änkö.

tokauppaa. Meklarina toimi Suomessakin vieraillut Lynn Lee. Huutokaupan etenemisen seuraaminen oli oikea haaste! Meklari huusi summia yhtä huutoa, enkä aina päässyt loppusummastakaan selville, mutta mielenkiintoista oli. Huutokaupan kallein eläin oli luultavasti Covey-P&A Cal Jewel ET, isänä Margot Calimero ja emänä Covey-Farms Forever Jade EX-93 hintaan 13 500 $. Joka päivälle oli oma rotunsa arvosteltavana. Mukana oli 6 lypsyrotua: ayrshire, holstein (502 ilmoitettu), jersey (530 ilmoitettu), guernsey, milking shorthorn (lypsävä lyhytsar vinen!!)

sekä red holstein. Siellä mustat ja punaiset holsteinit olivat omissa luokissaan. Parina päivänä kävimme tilavierailuilla. Ensin kävimme Brone-Ayr Dairy –nimisellä tilalla. Siellä lehmillä oli hiekkaparret. Toinen tila oli nimeltään Sharward Farm, omistajat Darryl & Teresa Keehner. Heillä oli useampia oikein hienoja ayrshirelehmiä. Kaikkein unohtumattomin oli eräs 11-vuotias heligolainen lehmä. Sen päivän viimeinen tila oli Ski Pal Ayrshires. Heiltä olivat kaikkein hienoimmat lehmät juuri näyttelyssä ja ne pärjäsivätkin hyvin. Seuraavaksi päiväksi onnistuimme vielä sopimaan

11


Ayrshire-lehti

1/2008

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Af-Ayr Farmin kanssa vierailusta. Vaikutti todella mielenkiintoiselta tilalta, kun juttelin nuoren isännän kanssa ayrshireshown jälkeen ja kyselin championiksi tulleesta Daisysta. Heillä oli kotona mm. Daisyn emä Desiree EX-93 sekä useita muita lehmiä samasta suvusta. Ne tekivät meihin niin suuren vaikutuksen, että teimme saman tien huuhtelusopimuksen Daisysta. Alkiot tulevat Suomeen jo kevään aikana. Matka oli todella antoisa ja saimme paljon uusia ideoita ja uutta innostusta jalostukseen! Sari Änkö

11v. heligolainen. Kuva: Sari Änkö.

Vetman palvelee eläinten parissa käytännön työtä tekeviä ammattilaisia. Kehitämme, markkinoimme ja myymme eläinlääkinnässä ja eläinten hoitotyössä tarvittavia laitteita, välineitä ja tarvikkeita. Edustamme alan johtavia tarvikkeiden ja laitteiden valmistajia.

Lehmän nostoteline Mansikki Up Saatavana stabiilina (ilman pyöriä) parteen ja mobiilina (pyörillä) pihattoon. Useamman tilan yhteiskäytöllä kannattava hankinta, sillä jo ensimmäisen kalkin jälkeen makaavaa lehmää on autettava jaloilleen. Teline on koottava, joten sen kuljettaminen onnistuu helposti osina. Takapään nostossa on huomioitu lehmän anatomia.

Vetman Oy | Maorlantie 1, 24800 Halikko | Puh. +358 2 7221 222 Fax + 358 2 7221 224 | vetman@vetman.fi | www.vetman.fi

Tutustu verkkokauppaamme www.vetman.fi

12


1/2008

Ayrshire-lehti

13


Ayrshire-lehti

1/2008

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Matka ayrshirerodun syntysijoille Skotlantiin Tätä oli odotettu: matkaa Ayrin maakuntaan ja muuallekin Skotlantiin, jalon rotumme kotikonnuille. Etelä-savolainen alkionsiirtohanke Paras Lehmä ja Ayrshirekasvattajat järjestivät ikimuistoisen matkan ”Sumujen Saarille” tutustumaan paikalliseen karja-ainekseen ja –kulttuuriin 13.-17. marraskuuta. Allekirjoittanut oli odottanut tätä matkaa jo useamman vuoden. Minusta sivistyksessäni oli valtava aukko, kun en ollut vielä päässyt tutustumaan ayrshireen autenttisissa oloissa. Viime

In November The Best Cow-project and Ayrsirebreeders organized a trip to the homeland of the breed of Ayrshire. The sixdays trip had lots to offer: among other things, the many shows in topcattles, The AgriScot-agricultural fair and the great landscape of Edinburgh and Scotland.

hetkillä matka uhkasi vielä peruuntua, koska Englannin eteläosasta oli löydetty suuja sorkkatautitapauksia… Heitin jo kirveen kaivoon ja totesin, että sateistahan siellä olisikin ollut, kivempi viettää ilmastonmuutoksen

lämmittämää syksyä kotoSuomessa… Tilannetta seurattiin päivittäin ja kun tautitapaukset rajoittuivat muutamaan samalla alueella olleeseen tilaan ja uusia tapauksia ei tullut, saimme luvan matkal-

David ja Rosemary Dickien Knockenjig-karjan leppoisat äitiyslomatilat. Kuva: Miia Ikonen.

14

le lähtöön! Jalostuspalvelun eläinlääkäri Tuunaisen Erja antoi meille vielä evästykseksi hyvät ohjeet, jottei matkalta taatusti tulisi kotiin mitään kutsumatonta tuliaista. Aamulla 13. päivä olin aivan täpinöissäni jo viiden jälkeen. Olin hyvissä ajoin Montolan huoltoasemalla odottamassa Mannilan Helkaa. Matka jatkui rattoisasti rupatellen ja seuraavaksi poimittiin Ristiinasta kyytiin Suutarin Pekka. Pekka joutui takapenkille vanhemman farmipuudelin ”seuraneidiksi”. Matka jatkui kohti


1/2008

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Willyn luona nähtiin aivan upeita vanhoja kuvia. Tässä Syke Water Lily vuodelta 1941. Katsokaa etukiinnitystä! Kuva: Miia Ikonen.

Porvoota. Isä oli keittänyt kahvit ja Sara pääsi taas kaupunkipuudeliksi. Jatkoimme seuraavaan etappiin Malmin lentokentälle, josta allekirjoittaneen siippa vei meidät Helsinki-Vantaalle. Eipähän tarvinnut jättää autoa turkasen kalliiseen parkkiin. Päästyämme kv-puolelle alkoi tuttuja näkyä. Matkanjohtajamme Konstin Anne (paras Lehmä –hankkeen vetäjä ja Jalostuspalvelun seminologi), Ahosen He-

lin ja Laamasen Maaritin kanssa oli jo portilla istuskelemassa. Viitasen Seija ja Kallion Merjakin löytyi, samoin Team Toikasta kolme henkeä. Alkumatkan kolmikko Haka-Savon Trastin Markolla vahvistettuna päätti käydä syömässä jotain, koska matka olisi välilaskuineen kuitenkin pitkä, ennen kuin Edinburghiin asti päästäisiin. Koko r yhmämme oli

Syke farmilta hieno kolme kertaa poikinut lehmä. Isänä McCornick Nelson ET ja emänisänä Heligo. Kuva: Miia Ikonen.

koossa kun pääsimme Amsterdamiin. Amsterdamista matka jatkui ”Cityhopperilla” eli Fokkerilla Edinburghiin. Enpä muista milloin olisi viimeksi ollut näin töyssyinen alastulo. Kaikki oli kuitenkin ehjinä maanpinnalla. Otimme nipun takseja ja ajoimme hotellille. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ei ihan heti totu… Sain kämppikseksi Laakson Minnan, innostuneen nuoren karjanomistajan.

Kävimme iltapalalla ja itse totesin kunnon yöunien tulevan tarpeeseen ja painuin höyhensaarille. Seuraavana aamuna lähdimme AgriScot –maatalousnäyttelyyn. Tämä näyttely on perinteisesti ollut myös yksi vuoden tärkeimmistä karjanäyttelyistä. Suu- ja sorkkatautitapausten takia vakuutusyhtiöt olivat ehdottomasti kieltäytyneet vakuuttamasta näyttelyeläimiä ja näin ollen karjanäyttely oli tältä vuodelta kokonaan peruttu. Edellinen sairausepidemia pisti kyllä koko Britannian kotieläintalouden polvilleen, joten varmasti ihan viisaasti tehty. Ennen näyttelyyn lähtöä sain koti-Suomesta surullisen viestin vanhemmasta farmipuudelista: Sara oli kuoleman kielissä… Paruin koko aamun ja loppumatkan olin varmaan aika synkkää seuraa. Yritin kuitenkin näyttelyssä tutkailla innostuneesti kaikkea sonneista polttoainesäiliöihin. British Ayrshire Societyn standilla

West Mossgiel Miss Modern 12 VG88 (McCornick Nelson ET x Attwell Amadeus). Kuva: Miia Ikonen

15


Ayrshire-lehti

1/2008

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Muirstonin karjahuutokauppa. Paikka oli Ayr Market ja taisimme olla melkein ainoat naiset hudarissa… Saarivaltiossakin karjan kanssa puuhastelu oli selvästi miesten hommia. Kuva: Miia Ikonen.

koko ryhmämme sai teetä ja pikkunaposteltavaa. Tutkiskelin innolla sonnitarjontaa. Monia mielenkiintoisia sonneja oli tyrkyllä. Jonkin verran maassa valitettavasti käytetään ayrshirelle holsteinia sekä punaisena että mustana. Suurin osa luettelon sonneista oli kuitenkin puhdasta ayrshireä. Kanadalaisia sonneja käytettiin täälläkin. Luettelosta löytyi myös mielenkiintoisia puhtaita skottisukuja. Näitä kun saisi Suomeen! Näyttelystä löytyi kaikenlaista karjatalouteen liittyvää. Pari asiaa mitkä jäivät hyvin mieleen oli sorkanhoitoteline, joka kippasi lehmän kyljelleen, jotta sorkkurilla oli sitten näppärästi kaikki neljä töppöstä hyvällä työskentelykorkeudella. Mie-

16

tin, että mitenköhän monta kertaa otus kipattavaksi menee… Toinen asia mikä jäi mieleen oli laajakirjoiset antibiootit. Luitte oikein. Helin kysyessä esittelijältä, että eikö täällä ensin testata mistä pöpöstä on kysymys, saimme vastauksen, että ei tarvitse kun tällä voi aloittaa hoidon ilman mitään testejäkin… Kyllä joku kuulemma joskus testaa… Huh! Ei varmasti tarvitse ihmetellä, jos pöpökannat alkavat olla resistenttejä. Onneksi Suomessa tämä asia on ihan eri mallilla. Jäi näyttelystä paljon onneksi kaikkea positiivistakin mieleen. Koska olimme lähteneet hyvissä ajoin liikenteeseen, meillä olisi muutama tunti aikaa ennen illallista tutustua

Edinburghin kaupunkiin. Suuntasimme kulkumme kohti Edinburghin linnaa. Sen vieressä oli tartankankaan kutomo ja kauppa pullollaan kaikkea mahdollista skottiruutukankaasta. Siipalle piti ostaa matkamuistoksi kravatti ja kaulaliina. Hotellille palatessamme kävimme myös erinomaisessa whisky-puodissa. Mukaan lähti pullo whiskyä ja whiskyfudgea (=toffeen tapaista karkkia, joka oli maustettu whiskyllä). Palattuamme hotellille ehdittiin hetki lepuuttaa jalkoja ja sitten lähdettiin illalliselle

British Ayrshire Societyn puheenjohtajan John Hunterin ja sonnianalyytikko John Cochranen seurassa. Menimme läheiseen ravintolaan, joka oli aivan täyteen ammuttu, kun me ahtauduimme sisään.


1/2008

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Seuraavana aamuna jatkoimme Ayrin maakuntaan. Ensimmäiseksi menimme karjahuutokauppaan, jossa Muirstonin karjan kaikki 120 lypsävää lehmää oli myynnissä. Suurimmassa osassa oli käytetty holsteinia. Merkille pantavaa oli minusta, että ne muutamat eläimet, jotka olivat puhtaita ayrshirejä nousivat yllättävän hyviin hintoihin. Arvatkaapa kauanko meni 120 lehmän kauppaamisessa? Alle 2 tuntia! Ostajat kyllä tiesivät mitä olivat tulleet hakemaan ja nuija puhui välittömästi, jos korotuksia ei alkanut tulla. Kävimme marketin vieressä olevassa karjatarvikeliikkeessä ennen matkan jatkumista. Ajoimme Ayriin, jossa tutustuimme Robert Burns -keskukseen. Robert Burns oli kansallisrunoilija, joka eli 1700-luvulla. Tutustuimme hänen kotipaikkaansa ja sen aikaiseen maatalouteen ja asumiseen. Jatkoimme Fenwickin kylään, josta Glasgowiin oli vain 20 minuutin matka. Ihan viihtyisältä näytti tämäkin hotelli. Illalla meidät oli kutsuttu Willy ja Jo Templetonin luokse Catrine Houseen illalliselle. Willy oli viime kesänä Muurikissa tuomarina. Monille siis tuttu jo ennestään. Bussin saapuessa paikalle säkkipillin soittaja toivotti meidät sulosoinnuillaan tervetulleeksi. Illalinen sujui leppoisissa merkeissä ja puheensorina täytti kodikkaan hirsitalon. Kyllä, aivan oikein! Willy ja

Jo olivat hankkineet maatilamyymälänsä Suomesta! Catrine Housessa oli kaupan Willyn ja Jon valmistamaa jäätelöä, maitoa, kahvia ym. sekä läheisten tilojen tuotteita mm. lihaa ja kasviksia sekä lahjatavaroita. Talossa oli siis mahdollista tehdä lähiruokaostoksia sekä ruokailla. Kaikki taisivat (siis suomalaiset) odotella hieman jännittyneenä ruokaa, josta olimme kuulleet paljon… Haggis on skotlantilaista perinneruokaa, joka on valmistettu kypsentämällä maustettu sisäelinmuhennos lampaan mahassa. Haggis tarjoiltiin lanttuperunasoseen ja sinappiwhiskykastikkeen kera. Itse asiassa hyvää! Annokset olivat valtavat, mutta suurin osa ryhmästämme söi hyvällä ruokahalulla tätä skottiherkkua. En olisi itsestänikään uskonut

G&G Templetonin Knowe-karjassa ihastuin aivan erikoisesti tähän pikkuveitikkaan. Suku oli Yellow Briar Journeyman ja emänisänä McCornick Nelson ET. Kuva: Miia Ikonen

kaivettuani kuvan haggiksesta kotosalla. Jälkiruuaksi oli valtavat annokset talon jäätelöä. Perjantai olikin sitten hyvin tiivis ohjelmaltaan. Tiedossa oli kolme tilavisiittiä. Kävimme ensimmäiseksi David ja Rosemary Dickien Knockenjig-karjassa. Lyp-

säviä oli n. 140 ja nuoriso päälle. Seuraavaksi tutustuimme Knowen karjaan, jonka omistavat G & G Templeton. Karjaa esittelemässä olivat George ja Jan. George oli muutama vuosi takaperin Suomessa tuomarina Farmarissa. Karjasta löytyi sekä ayrshireä että

Knowe Brown Kate 208 VG88 (Brieryside Centurian x Muir Superior). Mm. rodun Champion Royal Highland showsta. Kate poiki n. 10 tuntia kuvaamisen jälkeen. Kuva: Miia Ikonen

17


Ayrshire-lehti

1/2008

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä holsteinia sekä risteytyksiä. George on tänä vuonna Ayrsire Societyn puheenjohtaja. Eläimiä oli n. 200. Joukossa oli mm. 2007 Royal Highland Shown Championlehmä. Hieno ja tasapainoinen kokonaisuus. Päivän päätteeksi tutustuimme vielä West Mossgielin –karjaan, jota pidetään yhtenä rakennejalostuksen huippukarjoista Skotlannissa. Päivässä tuli taas kerran nähtyä valtava määrä eläimiä. Tämän sulattelemisessa menisi tovi. Lyhyesti ja ytimekkäästi voisi sanoa, että Skotlannissa ayrshire on hyvin tasapainoista ja toimivan näköistä. Ruppanoita ei näkynyt yhtään. Jos vertaan Kanadaan niin Kanadassa ns. showtyyppi tulee vielä hieman enemmän esiin karjoissa. Oma ihanne olisi ehkä jossakin kanadalaisen ja skotlantilaisen välimaastossa… Palasimme hotellille ja illastimme siellä yhdessä paikallisten karjankasvattajien kanssa. Seuraavana aamuna starttasimme taas hyvissä ajoin Willyn ja Jon tilalle katsastamaan lehmät! Willy oli valvonut edellisen yön karjakkonsa kanssa ja laittanut meitä varten useita eläimiä esittelykuntoon! Suurin osa eläimistä oli ayrshireä, mutta muutama mustakin oli eksynyt joukkoon, sekä aivan upea jersey-lehmä, josta taisi tulla alkioita Suomeenkin. Syke farmilla kasvattajatyö oli aloitettu 1900-luvun

18

alussa. Näimme aivan upeita vanhoja valokuvia, joissa itse kiinnitin huomion aivan käsittämättömiin etukiinnityksiin. Willy piti meille vielä nopeasti demonstraation selkälinjan teosta. Tulipahan taas uutta oppia milloin käytetään kuumaa ja kylmää

kuivausta. Söimme Catrine Housessa vielä pikaisesti keittolounaan ja sitten jatkoimme lentokentälle. Matka oli jälleen kerran avartava. Kiitokset siitä kuuluvat matkanjohtajallemme Konstin Annelle sekä

Karjataikaa...

Vasikalle kun ensimmäinen juoma annettiin, niin lyötiin sitä kupilla päähän, ettei siitä tulisi sarvipäätä. (Kolari)

paikallisille karjankasvattajille, jotka saivat meidät tuntemaan olomme todella tervetulleiksi! Miia Ikonen


1/2008

Ayrshire-lehti

19


Ayrshire-lehti

1/2008

SYYSKOKOUS PIIKKIÖSSÄ The Ayrshire Breeders had their meeting in southern Finland last November Olin itse estynyt menemästä syyskokoukseen, joten päätin kysellä syyskokouksen tapahtumista joltakin uudelta tuttavuudelta. Valitsin ”uhriksi” Wasströmin Johanin, joka on yhdistyksemme jäseneksi liittynyt viime vuoden alusta. Bryggarsin tila, josta Johan on kotoisin, sijaitsee Mustiossa aivan Mustion linnan naapurissa. ”Lehmillä onkin välillä aika hulppeat linnanäkymät laiduntaessa.” Ayrshirefoorumia seuraaville Johan on tuttu nimimerkillä JIIWEE. JIIWEEn kirjoituksista paistaa tyytymättömyys välillä hyvin suorasukaiseen tapaan tämän hetken valtakunnallisiin jalostuslinjauksiin. Syyskokoukseen hänet houkutteli mukaan ensimmäistä kertaa Kivilahden Jani. ”Täytyy sanoa, että oli kyllä todella mukavaa ja Ayrshire Breeders’ meeting visited Joukola and Pohjola herds.

20

Kuvassa oikealta Mirja Koljonen, Johan Wasström ja Jani Kivilahti kokouspäivänä. Kuva: Jari Ahlholm.

kannatti lähteä. Uusi henkilö otettiin hyvin mukaan, vaikka en mikään ”huippujalostaja” olekkaan. Porukassa aisti selvästi hyvän me-hengen, rennon fiiliksen ja juttu luisti. Sain paljon uusia tuttavia ja nyt on vierailukohteita ympäri Suomea.” Kysymykseeni karaoken laulamisesta Johan vastasi räväkästi: ”Tää äijä ei laula, vaikka saisi Po-

kerin tilasonniksi!” Kysyessäni tilavierailukohteista Johan innostuu kertomaan miten hän jo puolitoista vuotta sitten kävi Laiholahtien Joukolan Ayrshiressa ensimmäistä kertaa. Matkan tarkoituksena oli ostaa sorkkahoitoteline. Johan hoitaa tarvittaessa itse sorkkia. Johan kertoi silloin tajunneensa ensimmäistä

kertaa mikä ero on suomalaisella ja kanadalaisella ayrshirellä. Hän kertoi silloin havahtuneensa siihen, että pystyi itse sanomaan Laiholahtien eläimistä minkä eläimien isät ovat Kanadasta. Joukolan Ayrshire sai ylitsevuotavat kehut karjaaineksestaan. Pohjolan Ayrshire oli toinen tilavierailukohde,


1/2008

Ayrshire-lehti

SYYSKOKOUS PIIKKIÖSSÄ jossa Johanilla on ollut mahdollisuus vierailla vuosittain useasti jo kymmenen vuoden ajan. Hän kuvaa eläimissä tapahtunutta muutosta valta-vak-si sen jälkeen kun Pohjolassa on siirrytty kanadalaissonnien käyttöön. Kokouspäivän luennoista Johanin mieleen erityisesti on jäänyt Seppo Lindemanin esitys vanhoista suomalaisista sonneista. ”Ihan kuin olisi itsekkin päässyt mukaan 50-luvun karjanäyttelyyn.” Tyypiltään sonnit olivat hyvin erilaisia kuin tänä päivänä alkaen hienommasta luustonlaadusta väritykseen. Suomen Rehun edustajan esitys pötsitehosterehuista herätti mielenkiinnon hiivan käytöstä ruokinnassa. Laskentakeskuksen esityksestä Johanille jäi mielikuva: ”…ihan kuin kanadalaisista sonneista ei haluttaisi kertoa kaikkea…” Lopuksi täytyy tietysti vielä kysellä Bryggarsin tilalla olevasta karjasta ja jalostustavoitteista. Lypsäviä on 85 ja nuoriso tietysti päälle. Johan sanoo, että hän jakaa karjan kolmeen rotuun, vaikka todellisuudessa niitä on kaksi. Jako on seuraava: holsteinit, suomalainen ayrshire ja kanadalainen ayrshire. Suomalainen ayrshire tulee häviämään. Reilu puolet on tällä hetkellä holsteineja, koska ayrshirea on jouduttu poistamaan ihan liikaa huonon rakenteen takia. Johan todella toivoo, että voisi vielä joskus olla ylpeä suomalaisesta ayrshiresta, mutta paljon pitää tapahtua ja aikaa kulua ennen kuin se on

mahdollista. Johanin selvät tavoitteet karjanjalostuksessa ovat utarerakenteen parantaminen, takakorkeuden kasvattaminen ja eläinten keveyden lisääminen. ”Eläinten täytyy olla sellaisia, että ne itsekkin viihtyvät itsensä kanssa.” Aperuokinnassa, isossa pihatossa hyvää liikkuvuutta ei voi liiaksi korostaa. Lopuksi kysyn vielä yleisesti mitä Johan kokee saavansa yhdistyksen toiminnasta: ”Tietoa ayrshiresta maailmanlaajuisesti, ei pelkästään mitä Suomessa tapahtuu. Olen saanut myös suuren määrän uusia tuttuja, jotka ovat aidosti kiinnostuneita rodun kehittämisestä. Tapahtumiin kannattaa lähteä mukaan!” Miia Ikonen

Laura Laiholahti lehmiensä keskellä. Kuva: Jari Ahlholm.

Joukolan Ayrshiren tasaista karja-ainesta. Kuva Jari Ahlholm.

21


Ayrshire-lehti

22

1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

Vuoden Ayrshirekasvattaja 2007

ANNA-MAIJA POHJOLA Syyskokouksessa Piikkiössä Vuoden 2007 Ayrshirekasvattajaksi valittiin Anna-Maija Pohjola. Palkintoa jaettaessa puheenjohtaja Mirja Koljonen sanoi mm., ettei Anna-Maijan ole tarvinnut sivuilleen vilkuilla ja miettiä muita rotuja. AnnaMaija on ayrshireihminen henkeen ja vereen ja hän on ollut mukana Suomen Ayrshirekasvattajien toiminnassa alusta asti – itse asiassa Anna-Maija oli yksi perustajajäsenistä.

läisiä kuin suomenkarjaakin. Ruokkiessaan eri rotuisia lehmiä Anna-Maija huomasi niiden olevan tyypiltään erilaisia. Tuntui, että yhdessä pöydässä olisi parempi olla vain yhtä rotua. Roduksi valikoitui ayrshire.

Jalostuksesta

Pohjola ennen ja nyt

Anna-Maija on kotoisin Pyhärannasta, läheltä Raumaa. Hän on syntynyt ja kasvanut lypsykarjatilalla ja lehmät ovat aina kiinnostaneet häntä. Nykyään hän pitää yhdessä miehensä Tuomon ja tyttärensä Vilman kanssa Tuomon kotitilaa Mietoisissa. Myös pojat ovat maatalousalalla. Veli-Tuomas asuu vaimonsa kotitilalla naapurissa, ja tilojen peltoja viljellään yhdessä. Johan on koneyrittäjä ja tekee konetöitä myös Pohjolassa. Pohjolan tila on ollut saman suvun hallinnassa jo yli 200 vuotta ja Tuomo on 7. isäntä. Anna-Maijan tullessa tilalle vuonna 1975 Tuomo oli jo luopumassa

Anna-Maija pitää kiitospuhetta valintansa jälkeen syyskokouksessa. Kuva: Jari Ahlholm.

pienestä karjastaan, mutta eihän lehmistä luopuminen käynyt, sillä Anna-Maijan haaveena oli pienestä asti ollut emännän ammatti. Tällä hetkellä tilalla on 90 hehtaaria omaa ja 25 hehtaaria vuokrapeltoa. Lisäksi hiehot ja ummessa olevat lehmät huolehtivat maise-

man avoimena pysymisestä noin 40:llä Metsähallituksen hehtaarilla. Lehmiä on nyt hieman yli 50 ja ne ovat yhtä suomenkarjalehmää lukuun ottamatta ayrshirejä. Ne asuvat vuonna 1998 valmistuneessa pihatossa. Vielä 1970-luvulla tilalla oli ayrshiren lisäksi niin friisi-

Anna-Maijan mukaan Pohjolan Ayrshiren jalostuksen tavoite on toimiva lehmä, jolla on hyvät jalat ja utare. Huipputuotos ei ole vaatimus, mutta nykyään tuntuu, että kahdesti poikineet lehmät lypsävät jo yli 10000 kg vuodessa. Anna-Maija sanoo, että on mukava huomata, että jalostustavoitteen mukaisia lehmiä on navetassa jo paljon. Anna-Maija kertoo, että Pohjolassa on tapahtunut paljon parannusta eläinaineksessa 2000-luvulla. Jo muutama vuosi on mennyt niin, ettei ole tarvinnut poistaa vuodessa kuin yksi ensikko, kun aiemmin ehkä kolmasosa oli poistettava. Jalostus on edennyt muutenkin: nyt voi tehdä suunnitelmallista karsintaa, kun ei ole niin paljon pakollisia poistoja. Pohjolassa eläimiä on jalostettu lähinnä siemenellä, alkionsiirtoja on tehty vähän. Ensimmäinen alkioeläin oli sonnivasikka.

23


Ayrshire-lehti

1/2008

Vuoden Ayrshirekasvattaja 2007 Vasikan väärä sukupuoli toki harmitti Anna-Maijaa, kunnes hän huomasi, että siitähän voi saada enemmän jälkeläisiä kuin lehmästä. Kanadasta tuodusta alkiosta syntyneestä Kellcrest Nelson ET:stä tuli Pohjolan ensimmäinen tilasonni. Se periytti jälkeläisilleen oikeanlaista keveyttä ja hyviä jalkoja. Nelsonin tyttäriä on yhä lypsyssä Pohjolassa ja muillakin tiloilla. Pohjolassa käytetään edelleen tilasonneja. Ne saavat huolehtia hiehojen tiineyttämisestä.

Ayrshiren puolesta

Oman karjan jalostamisen ohessa Anna-Maija on vaikuttanut muuallakin. Hänet valittiin VarsinaisSuomen karjakerhon puheenjohtajaksi, mikä tuntui suurelta kunnialta. Siinä tehtävässä hän ehti toimia lähes 20 vuotta. Yli 20 vuotta

100-tonnari Ibiza kesäisissä tunnelmissa. Kuva: Laura Laiholahti.

hän ehti toimia kerhon johtokunnassa. Tällä hetkellä Anna-Maija on FABA Palvelun hallituksessa, ja 30 vii-

Our associaton chooses from among us every year the most active member - or The Ayrshirebreeder of The Year. As The Ayrshirebreeder of The Year 2007 was chosen a long-liner breedactive, Mrs Anna-Maija Pohjola. Her target is to have practical cows with good udder and feet. She announces to see the right things in the Finnish breedingsphere. The crossbreeding with Holstein or usings the SRB aren’t taking the breed of Ayrshire to the right direction. Anna-Maija has worked many positions of trust of this range. She was the first chairman of our association and at this moment she belongs to the board of The FABA-Service.

24

me vuoteen mahtuu paljon muitakin luottamustehtäviä. Lisäksi Anna-Maija on ollut mukana herättelemässä uudelleen suomalaista karjanäyttelykulttuuria. Näyttelykehissä on nähty myös Pohjolan eläimiä, vaikka nykyään Anna-Maija sanoo toimivansa enemmän taustalla. Vuosituhannen vaihteessa ayrshiren kehittäminen sai uuden sysäyksen eteenpäin. Vuonna 2000 Ayrshiren maailman kongressissa Englannissa muutamista suomalaisista ayrshireihmisistä rupesi tuntumaan, että jotakin täytyisi tehdä rodun eteen, ja syyskuussa 2000 perustettiin Suomen Ayrshirekasvattajat ry. Anna-Maija oli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohta-

ja. Anna-Maijan mielestä on edelleen hienoa olla mukana toiminnassa eikä yhdistyksen perustamista ole tarvinnut katua, sillä ayrshire on hyvä ja elinvoimainen rotu, jota kannattaa kehittää, vaikka se maailmalla onkin vähän marginaalirodun asemassa. Erityisen iloinen Anna-Maija on siitä, että yhdistyksen toiminnassa on mukana myös nuorta, innostunutta karjaväkeä, miehiä ja naisia. Huolestuttavaa on se, ettei ayrshirea Suomessa ehkä arvosteta tarpeeksi eikä sen valtteja huomata. AnnaMaija sanoo tuontisonnien käytön johtuvan siitä, ettei Suomessa nähdä, mitä rodussa pitäisi parantaa. Anna-Maijan mielestä on virhe, että välillä neuvo-


1/2008

Ayrshire-lehti

Vuoden Ayrshirekasvattaja 2007 taan käyttämään holsteinia risteytyksessä rakenteen parantamiseksi. Halutaanko edes kehittää ayrshirea? Edistystä olisi, että eri rotujen jalostuksesta päättäisivät eri ihmiset. Ayrshiren taakse pitäisi saada seisomaan muitakin kuin Suomen Ayrshirekasvattajat, ettei suomalaista eläinainesta jyrätä Pohjoismaisen yhteistyön voimin. Anna-Maijan mielestä esimerkiksi kanadalainen ayrshire täydentää suomalaista ayrshireä paremmin kuin Ruotsin punainen, SRB. Kysyessäni Anna-Maijalta tärkeistä lehmäpersoonista sain kuulla ostoeläimestä, jonka nimeksi vaihdettiin Osto, koska alkuperäinen nimi oli jo käytössä Poh-

jolassa. Oston sukua on Pohjolassa edelleen. Osto oli lypsytyyppinen, kevytrakenteinen ja kuivajalkainen lehmä, joka lypsi 50-tonnariksi asti, samoin sen tytär Raila ja tyttärentytär Yyteri. Yyterin tyttärestä Ibizasta tuli 100-tonnari. Ibiza oli Anna-Maijan ihannelehmä. Se oli kestävä ja ystävällinen ja lypsi hyvin. Anna-Maija on tyytyväinen, että osasi hoitaa Ibizaa niin hyvin, että se pystyi tuottamaan yli 100000 maitokiloa. Ibizan 100-tonnarijuhlat ovatkin yksi Anna-Maijan uran tähtihetkistä. Tähtihetkiin lukeutuu myös valinta Vuoden Ayrshirekasvattajaksi. Anna-Maija arvostaa valintaa paljon, sillä sen ovat

tehneet karjanomistajat. Voinee sanoa, että tällä kertaa palkinto annettiin elämäntyöstä. Salla Rautio

Huomio! Ayrshirekasvattajat, joilla on yksi tai useampi ayrshire 100-tonnari. Yhdistys on myöntänyt teille oman ansiomerkin. Käy noutamassa omasi Ayrshirekasvattajien tapahtumista tai yhdistyksen osastolta kesän näyttelyistä.

25


Ayrshire-lehti

26

1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

AF-Class SYKSYN 2007 LUOKITUSKIERROS Viime lokakuun luokituskierroksella luokitettiin hieman vähemmän eläimiä kuin edellisillä kierroksilla. Toisaalta kierrokseen sisältyi kaksi luokitustapahtumaa, jotka keräsivät melkoisesti kiinnostunutta väkeä. Vuonna 2008 tullaan järjestämään vain kaksi luokituskierrosta Ayrshiren maailmankongressista johtuen. Luokituskierrokset ovat maaliskuussa ja lokakuussa ja ne on tarkoitus järjestää kolmen viikon pituisina, jotta kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus saada luokitus- tai neuvontakäynti tilalleen.

Luokituspäivät Somerolla ja Teuvalla

Varsinais-Suomen Karjakerho järjestää vuorovuosina syksyisen rotupäivän, joka vuorottelee ayrshiren, holsteinin ja suomenkarjan kesken. Tällä kertaa oli vuorossa ayrshirepäivä, johon oli jo hyvissä ajoin päätetty ohjelmaksi kanadalaisen ja suomalaisen rakenneluokituksen vertailu. Yves Charpentier esitteli kanadalaista luokitusta ja Faba Jalostuksen neuvoja Päivi Huhtinen suomalaista Mallikasta. Tapahtumapaikkana oli Kaija ja Esa Pirttilän uusi pihattonavetta Somerolla. Demonstraatiota varten oli

The classifier of our federation is Yves Charpentier from The Ayrshire Canada. Classifyingtours are organized three times a year, the latest was in October. We arrange classifying demonstrations with these tours and they are very popular. The members of our federation have also a full advising service, which helps the Finnish breeders to develop their own cattle the way they want.

etukäteen valittu sopivat, keskenään hieman erilaiset eläimet, jotka oli huolella klipattu siistiin esiintymiskuntoon. Luokituspäivä keräsi väkeä yli karjakerhorajojen noin kolmisenkymmentä henkeä, myös tiedotusvälineiden edustajia oli paikalla. Päivä oli varmasti kaikkien mielestä hyvin onnistunut ja selvitti hyvin luokitustapojen eroavaisuuksia. Toinen luokitusdemonstraatio järjestettiin Mirja ja Aaro Koljosen luona samalla

kun heidän eläimensä muutenkin luokitettiin. Yleisölle oli ideoitu kilpailu, jossa jokainen sai veikata ennen luokitusta mitkä kolme lehmää tulevat saamaan parhaat luokituspisteet. Yllättävän vaikeata tuntui olevan tasaisesta ensikkojoukosta poimia kolme selkeästi parasta, mutta kaikesta huolimatta kilpailulle löytyi onnellinen voittaja, joka kuittasi tiedoistaan tarpeellisen palkinnon. Luokituksen ymmärtäminen näyttää onnistuvan parhaiten

Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain syksyn kierroksella: KPL % Excellent 90 - - Very Good 85 - 89 1 00,42 Good Plus 80 - 84 31 13,03 Good 75 - 79 54 22,69 Good 70 - 74 87 36,55 Fair 60 - 69 65 27,31 Yhteensä 238 kpl 100,00 %

kun sitä voi omin silmin seurata ja esittää samalla mieltä askarruttavia kysymyksiä. Kiinnostuneen yleisön suuri määrä kertoo, että edelleenkin näyttää olevan tarvetta uusien demonstraatiotilaisuuksien järjestämiseen.

Luokitustulokset

Syksyn luokituskierros oli historian ensimmäinen, jonka tuloksissa alimmassa F-luokassa ei ollut eniten eläimiä. Voitaisiinko vetää nyt niin yksioikoinen johtopäätös, että alamäki on taittunut? En ihan vielä tekisi tätä tulkintaa, ennemminkin kyse on sattumasta tai jopa siitä, että luokitettavissa tiloissa on jo niin paljon sellaisia, joilla on luokitettu ennenkin, että rakenteellinen taso on sitä kautta noussut. Myös joillakin uusilla tiloilla on järkevää isosta eläinmäärästä luokittaa ensimmäisellä kerralla vain parempirakenteiset. Olipa selitys mikä hyvänsä, on kuitenkin hienoa, että luokitusten keskiarvo on aikaisempaa korkeampi. Tällä kierroksella luokitettiin muista roduista 7 holsteinlehmää sekä yksi jerseylehmä. Sonnikohtaisissa luokitustuloksissa vanhat tutut nimet pitävät kärkitiloja, sonnien keskinäinen järjestys vain näyttää hieman

27


Ayrshire-lehti

1/2008

AF-Class SYKSYN 2007 LUOKITUSKIERROKSET SONNIKOHTAISET AF CLASS-LUOKITUSTULOKSET paremmuusjärjestyksessä 2004 - 2007

Julkaistaan vain sonneille, joilla vähintään 10 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen lukumäärä. GP tai 90-97 85-89 80-84 75-79 70-74 69 tai alle SONNIN NIMI YHT. parempi EX VG GP G G F Woodland View Pardner 85 41 % 0 4 31 21 11 18 Bonnie Brae Heligo 39 38 % 0 4 11 10 9 5 Kellcrest Ice Man ET 39 38 % 0 0 15 14 6 4 Covey-Palmyra O. Ripken ET 19 32 % 0 2 4 4 4 5 Kildare Jerry ET 90 31 % 0 2 26 30 22 10 Ardrossan EV Kates Trident 26 31 % 1 2 5 9 4 5 Lagace Billy 11 27 % 0 0 3 3 3 2 Mardel Volage ET 23 26 % 0 0 6 7 7 3 Vaaralan Aika 12 25 % 0 0 3 1 1 7 Forever Schoon Mm Cornelius ET 33 24 % 1 2 5 13 9 3 Roi Galant 17 24 % 0 0 4 2 6 5 Des Chamois Pat Laro ET 20 20 % 0 0 4 9 4 3 Backgård 10 20 % 0 1 1 2 2 4 135 18 % 0 0 24 32 30 49 Kangassalon Kelli Ristitien Johde 52 17 % 0 1 8 15 10 18 Birghdale Copper 13 15 % 0 0 2 6 3 2 13 15 % 0 0 2 4 3 4 Kildare Oliver ET (Trident) Metsäpellon Ino 14 14 % 0 0 2 7 1 4 Forever Schoon Special K 16 13 % 0 0 2 4 6 4 Trident’s Lot 15 13 % 0 0 2 5 5 3 Suontaan Jehta 55 11 % 0 0 6 16 14 19 18 11 % 0 0 2 6 4 6 Rauhaniemen Ike Korkeakummun Ivar 39 10 % 0 1 3 11 10 14 Gäddnäs Eskil 11 9 % 0 0 1 5 2 3 Wandringeye 11 9 % 0 0 1 6 2 2 Pirkkulan Eepa 12 8 % 0 0 1 3 1 7 12 8 % 0 0 1 1 4 6 Harjunpään Ilmiö Peterslund 72 7 % 0 0 5 14 23 30 Vehkalan Kullero 27 7 % 0 0 2 6 3 16 B Jurist 35 6 % 0 0 2 9 12 12 Tyrisevän Miqur 57 5 % 0 0 3 9 22 23 Botans 21 5 % 0 0 1 4 6 10 Lammin Life 61 3 % 0 0 2 14 14 31 Valkaman Laiva 39 3 % 0 0 1 18 6 14 Saukon Joachim 42 2 % 0 0 1 10 8 23 Alhaisten Lööperi 36 0 % 0 0 0 4 12 20 Heikkilän Kingi 34 0 % 0 0 0 3 9 22 32 0 % 0 0 0 6 9 17 Laurilan Ipollo Lusi-Kottilan Luiro 28 0 % 0 0 0 0 6 22 Vanhatalon Muksu 27 0 % 0 0 0 2 7 18 25 0 % 0 0 0 4 4 17 Lammin Jiffe Hirvivainion Kuopus 25 0 % 0 0 0 1 8 16 24 0 % 0 0 0 4 4 16 Haralan Etro Koirasalmen Kari 16 0 % 0 0 0 1 5 10 Krejstad 16 0 % 0 0 0 5 6 5 12 0 % 0 0 0 2 8 2 T Bruno Vanhapaikan Emppu 12 0 % 0 0 0 5 3 4 12 0 % 0 0 0 0 3 9 Lars Larsgåd Pulkkalan Näky 12 0 % 0 0 0 4 4 4 Sköle 11 0 % 0 0 0 1 6 4 Lähteenmaan Apotti 10 0 % 0 0 0 0 1 9 Arkkilan Einiö 10 0 % 0 0 0 2 2 6 Rantalan Kapsu 10 0 % 0 0 0 1 4 5

28


1/2008

Ayrshire-lehti

AF-Class SYKSYN 2007 LUOKITUSKIERROKSET vaihtelevan sen mukaan kuinka ne saavat uusia tyttäriä luokitukseen. Ykkösenä on syksyn jälkeen Pardner, jonka tyttäristä 41 % on saanut GP tai paremman tuloksen. Toisena listalla on viime kerran ykkönen Heligo ja kolmantena Ice Man ET, joka näyttää Jerryn tavoin tehneen hyvin tasaista jälkeä suomalaissukuisten lehmien kanssa. Edellisen listan yllätysnimi Vaaralan Aika on pitänyt asemansa parhaana suomalaissonnina. Paras ruotsalaisista on Backgård, joka on mennyt niukasti ohi Kangassalon Kellin, kylläkin huomattavasti vaatimattomammalla tytärmäärällä. Luiro jatkaa peränpitäjänä, tosin sille on ilmaantunut haastajaksi uusi sonni Lars Larsgård, joka on tullut listalle 12 tyttärellä. Ei liene odotettavissa, että näiden sonnien pojat tai tyttärien pojat aikanaan veisivät suomalaisen ayrshiren rakennetta juurikaan eteenpäin.

Neuvontapalvelusta jalostusneuvontaan

Luokituskierrosten yhteyteen otettu neuvontapalvelu on koettu tiloilla tarpeelliseksi ja syksyn hyvien kokemusten perusteella yhdistyksen on tarkoitus kehit-

tää palvelua yhä enemmän jalostusneuvonnan suuntaan. Ayrshirekasvattajien jalostusneuvonta ei tarkoita pelkkää mekaanista sonnien valintaa, vaan kokonaisvaltaista neuvontaa tiloille ja jalostustiedon välittämistä eteenpäin karjanomistajille. Tarkoituksena on opettaa ja neuvoa karjanomistajia toimimaan yhä itsenäisemmin oman karjansa parhaaksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että karjanomistajia innostetaan jalostuksen maailmaan; ymmärtämään mikä on hyvä lehmä, opiskelemaan eläinten rakennetta ja sukuja, hakemaan tietoa internetistä ja kansainvälisistä julkaisuista ja ammattilehdistä, pitämään yhteyttä muuhun jalostusmaailmaan ja arvioimaan omaa eläinainestaan sekä seuraamaan sen kehittymistä. Jokainen karjanomistaja kaipaa kuitenkin kaiken omatoimisuuden rinnalle asiantuntevan ja luotettavan henkilön kanssa käytyjä keskusteluja omasta karjastaan ja tähän yhdistyksen neuvontapalvelu tarjoaa mahdollisuuden. Säännölliset jalostusasioiden neuvontakäynnit antavat ajan mittaan tiloille todellista hyötyä kehittyvän karjan ansiosta. Laura Laiholahti

ASIANTUNTIJAN NEUVONTAKÄYNTI Yhä useampi karjanomistaja haluaa ryhtyä kehittämään karjaansa kokonaisvaltaisesti. Yhdistys haluaa olla tässä tukena. Erittäin hyvää palautetta saanut asiantuntijan neuvontakäynti on jatkossakin jäsentemme tilattavissa! Yhdistyksen neuvojana toimii Yves Charpentier, joka on ayrshirekasvatuksen ja eläinten rakenteen sekä näyttelytoiminnan ja eläinten käsittelyn rautainen ammattilainen. Yves Charpentierin asiantuntemusta voit käyttää tänä vuonna kaksi kertaa, luokituskierrosten yhteydessä. Neuvontakäynti lähtee karjanomistajan tarpeista ja se voi sisältää mm. - karjan rakenteen arvioinnin - nuorenkarjan arvioinnin - siemennyssuositukset - näyttely- ja showmanship-eläinten valintaa - myytävien eläinten valintaa - eläinten koulutukseen liittyviä neuvoja sekä käytännön opastusta - karjan kehittämisen suunnittelua. Luokitukset ja siemennyssuositukset tehdään vain ayrshire-eläimille, kaikki muu neuvontakäyntiin liittyvä koko karjalle rodusta riippumatta. Neuvonta- tai luokituskäynti 1-2 kertaa vuodessa antaa jatkuvuutta karjan kehittämiseen ja pitää siemennyssuositukset ajan tasalla.

OTA KAIKKI HYÖTY IRTI NEUVONTAPALVELUSTA ! Varaukset: Laura laiholahti 044-5524493 tai laura.laiholahti@marttila.fi

SEURAAVA LUOKITUSKIERROS ON LOKAKUUSSA 2008 Seuraa ilmoittelua yhdistyksemme kotisivuilla ja varaa luokitus tai neuvontakäynti ajoissa. www.ayrshire-finland.com 29


Ayrshire-lehti

1/2008

Rauhamaan tila luottaa ayrshireen Rauhamaan tila sijaitsee Kärkölän kunnassa, Hämeessä. Tilan lehmämäärä on vähän yli 100 ja peltoa on 112 hehtaaria ja metsää 250 hehtaaria. Tällä hetkellä tilaa pyörittävät maatalousyhtymänä Antti ja Raija Rauhamaa sekä heidän tyttärensä Sonja Rauhamaa. Vuosien aikana on tapahtunut paljon muutoksia, mutta yksi asia pysyy: ayrshire.

lukuun ottamatta asuvat erillisessä tilassa omassa osastossaan. Ruokintatekniikassakin on kokeiltu monia eri vaihtoehtoja. Pitkäparsinavetassa säilörehu jaettiin vielä käsipelillä. Sen jälkeen tulivat kiskoruokkija, jako traktorilla ja erilaiset pienkuormaajat. Nykyistä Schäffer-pienkuormaajaa ei heti pois vaihdettaisi. Väkirehunsa lehmät syövät kioskeista ja robotilta.

100 vuotta tilan historiaa

1900-luvun alussa Antin vaari osti Kärkölästä kaksi tilaa ja yhteensä noin 1500 hehtaaria maata. Vuonna 1934 tila siirtyi Antin isän omistukseen. Torpparien vapautuksen ja siirtolaisille lohkottujen maa-alueiden takia Rauhamaan tilan pinta-ala on pienentynyt vuosien kuluessa. Vuonna 1979 tila siirtyi Antin omistukseen. Antin aikana peltoa on raivattu ja ostettu lisää yli 30 hehtaaria ja navettaa on laajennettu. Lehmämäärä oli 20-30 ainakin 1940-luvulta siihen asti, kunnes pitkäparsinavetasta siirryttiin 60 lehmän pihattonavettaan vuonna 1980. Maitokiintiöt rajoittivat aluksi tuotantoa, joten pihatto oli vajaalla täytöllä 1990-luvun alkuun asti. Vuonna 1998 lehmämäärä nostettiin 80: een ja 2004 laajennettiin taas. Noin 1,5 vuotta sitten perustettiin kolmen hengen

30

”Kyllä lehmä on ruskea”

Rauhamaan kolme sukupolvea: Antti, Sonja ja Sonjan sylissä nuorempi tytär Alisa. Kuva: Salla Rautio.

maatalousyhtymä. Putkilypsy Rauhamaan tilalla on otettu käyttöön vuonna 1966. Pihatossa lypsettiin ensin kalanruotoasemalla ja sitten 9-paikkaisella autotande-

masemalla. Vuonna 2004 lehmämäärän noustua vähän yli sataan siirryttiin robottilypsyyn. Nyt tilalla on kaksi VMS-lypsyrobottia. Hiehot ja vasikat ihan pienimpiä

The main breed in the Farm Rauhamaa is Ayrshire. In the two milkingrobots free stall are only about ten Holstein- cows. Both the father Antti and daughter Sonja, who is in charge of breeding plans, think that cow’s color is brown. There has been three 100tons milked cows in their farm, and Sonja’s favourite cow named “Lasso” (sire Vaaralan Aika) is only 2000 kg below that magical number.

Tilan noin 160 eläimestä on mustia vain kymmenkunta, loput ovat ayrshirejä. Ayrshire myös pysyy Rauhamaalla valtarotuna. Antti toivoisi ayrshiren aseman säilyvän valtakunnallisestikin ja toteaa, ettei Suomeen enää tarvittaisi uusia lypsyrotuja. ”Kyllä lehmä on ruskea”, sanoo jalostussuunnitelman teosta vastaava Sonja ja kertoo, etteivät holsteineläinten suvut edes pysy mielessä. Sonja on koko ikänsä ollut kiinnostunut lehmistä ja hän onkin tehnyt jalostuspäätökset Rauhamaan tilalla jo yli kymmenen vuoden ajan. Tilalla on oma typpipytty ja lypsyrotusiemennykset jakaantuvat suunnilleen puoliksi suomalaisten ja kanadalaisten sonnien välillä. Myös nuorsonneja käytetään ahkerasti. Jalostuksessa pääpaino on tasapainoisessa koko-


1/2008

naisrakenteessa, sillä lehmän pitää olla helppo ja robotin lypsettävissä. Periaatteena on, ettei lypsimiä kiinnitetä käsin yhdellekään. Rakenteeltaan huonoimmat sonnit jäävät käyttämättä. Sonja kertoo, että on vähän ikävä vanhempia, hyviä suomalaisia A- ja E-vuotisia sonneja, kuten Vaaralan Aika, Pirkkulan Eepa ja Haralan Etro. Niistä Rauhamaalla on ollut ja on yhä hyviä ja kestäviä lehmiä. Sonjan ehdoton suosikki on Vaaralan Ajan tytär Lasso, jolla on mittarissa yli 98000 kg maitoa. On sitä maitoa kyllä irronnut muistakin: tilalla on ollut jo kolme 100-tonnaria: Alsike vuonna 2004, Hyöty vuonna 2005 ja viimeisimpänä Kevät vuonna 2008. Sonjan aarre on vanha karjantarkkailukirja, josta löytyvät tilan keskituotos ja lehmien suvut vuodesta 1947 alkaen jonnekin 1970-luvulle saakka, siististi käsin kirjoitettuina. Sen parissa Sonja kertoo vierähtävän helposti tunteja. Kirjasta löytyy tieto, että vuonna 1947 Rauhamaan lehmien

Ayrshire-lehti

All Stars -lehmä Ressun takana näkyy kulkuväylä robotille. Ressu on hyvin seurallinen lehmä ja se bongaa miellellään vierailijat pihatossa. Kuva: Salla Rautio.

keskituotos oli 3502 kg. Paljon on kehitystä tapahtunut, että on päästy nykyiseen noin 9700 kilon keskituotokseen. Antti kertoo, että siirtyminen pihattoon nosti tuotosta noin 1500 kilolla, sillä sitä ennen pitkäparsi rajoitti lehmien rehun saantia. Kirjan avulla Sonja on myös selvittänyt, että lähes 100 tilan eläimistä kuuluu johonkin kolmesta suuresta ayrshiresuvusta. Kaksi niistä on omia, vanhoja sukuja ja kolmannen kantaemä oli

Sonjan suosikkilehmä on Lasso, jonka isä on Vaaralan Aika. Kuva: Salla Rautio.

vuonna 1980 ostettu Jalna.

Katse tulevaisuuteen

Rauhamaan tilalla on ollut ulkopuolinen työntekijä navetalla 11 vuoden ajan. Myös harjoittelijoita tilalla on ollut paljon. Anttia mietityttää työvoiman saaminen tulevaisuudessa. Tarvetta ulkopuoliselle työntekijälle olisi jatkossakin, sillä Antin aikaa vievät luottamustehtävät, kuten Valion hallituksen puheenjohtajuus, Tuottajain

Maidon hallitus ja Hämeen Metsäkeskuksen hallinto. Kovin suuria muutossuunnitelmia Rauhamaan tilalla ei lähitulevaisuuden varalle ole .”Kunhan vähän parempaan suuntaan…”, Sonja toivoo. Toiveissa ovat myös uudet tulevaisuuden lupaukset. Vanha rouva Lassosta on huuhdottu alkioita ja niistä on kolme tiineyttä. Jospa niistä saataisiin Lassolle seuraajia. Salla Rautio

Oikealla parren mitoituksella ja hyvällä kuivituksella lehmät pysyvät puhtaina ilman ylimääräistä puunaustakin. Esimerkkiä näyttää Taku (Muksu x Pardner). Kuva: Salla Rautio.

31


Ayrshire-lehti

32

1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE FINLAND 2007 -VALOKUVAKILPAILU

LUOKKA 1: HIEHOT 12 KK JA ALLE

A

B

C

D

AYRSHIRE FINLAND 2007 -VALOKUVAKILPAILU

Jäsenet ja lehtitilaajat!!! Laittakaa seuraavat eläimet luokittain järjestykseen omien mieltymystenne mukaan. Luokkavoittajien lisäksi valitkaa hiehoista myös Junior Champion ja lehmistä Senior Champion. HUOM! Laittakaa joka luokassa kaikki eläimet paremmuusjärjestykseen, jotta sijalukupisteet voidaan laskea oikein. Esim. luokka X: B, D, A, C, F ja E ja Senior Champion luokka Y, lehmä A. Lähetä vastauksesi sähköpostiin miia.ikonen@kyytselka.fi tai osoitteella Miia Ikonen, Kyytiseläntie 28, 77320 Hurskaala. Vastauksen tulee olla perillä viimeistään 15.5.2008. Laita mukaan nimesi ja osoitteesi, sillä vastanneiden kesken arvotaan Ayrshirekasvattajien tuotepalkintoja. Yksi vastaus/ jäsenyys tai lehtitilaus. Äänestyksen tulos ja tuotepalkintojen voittajat julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla kesäkuussa. Tulokset täydellisine eläintietoineen julkaistaan Ayrshire-lehden seuraavassa numerossa. Samalla julkaistaan myös Yves Charpentierin antama järjestys kommentteineen.

33


AYRSHIRE FINLAND 2007 -VALOKUVAKILPAILU

Ayrshire-lehti

E

F

G

H

I

J

LUOKKA 2: HIEHOT 13 KK JA YLI

A 34

1/2008

B


1/2008

D

LUOKKA 3: ENSIKOT

E

A

B

C

D

E

AYRSHIRE FINLAND 2007 -VALOKUVAKILPAILU

C

Ayrshire-lehti

35


AYRSHIRE FINLAND 2007 -VALOKUVAKILPAILU

Ayrshire-lehti

36

1/2008

F

G

H

I

LUOKKA 4: 2 - 3 KERTAA POIKINEET

J

A

B

C


1/2008

Ayrshire-lehti

OSALLISTU !

D

E

AYRSHIRE MARKET

on jäsenten maksuton ilmoituskanava. Kun haluat ostaa tai myydä eläinainesta tai muuta alaan liittyvää, käytä hyväksesi! Ilmoitukset näkyvät Marketissa vuorokauden kuluessa. Marketissa nyt paljon hyviä eläimiä myytävänä!

www.ayrshire-finland.com

Tarvikemyyntihinnasto Jäsenmaksu 60,00 euroa sis. lehden + marketin 40,00 euroa, ja jäsensivujen käytön) V. 2007 lehden irtonumerot 10,00 euroa Vanhemmat irtonumerot 5,00 euroa Ayrshire-kalenteri 2007 10,00 euroa Ayrshirelehti-kansio 10,00 euroa, Kortit, 4 kortin sarja 2,00 euroa Pinssi 2,00 euroa Lippis 10,00 euroa Kauluspaita, valkoinen 36,00 euroa T-paita, värit sin. tai valk. 10,00 euroa Toppatakki 45,00 euroa Hihamerkki 8,50 euroa Tissipipo 25,00 euroa Ayrshire-hattu, lipaton 8,00 euroa Kanadanmatka 2004 kuvacd 10,00 euroa, Laminoitu nimitaulu 5,00 euroa Nimitaulu paperia, muovitaskussa 1,00 euroa

seuraava samasta perheestä

mahtuu 5 v. lehdet sarja

Näyttelytarvikkeet: Clear Magic -muotoilusuihke Firm Grip Powder -selkälinjatuki White Touch Up -kalkkikivi valkaisuun Touch Up Medium Brown -ruskea väri Final Mist -viimeistelysuihke Selkälinjaharja Orvus-saippua

16 euroa 13 euroa 18 euroa 15 euroa 13 euroa 10 euroa 42 euroa

Tilakyltit: kuvia 437 kpl

Postimaksut lisätään hintoihin. Tarvikkeita voi ostaa myös yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Lisätiedot ja tilaukset: Olavi Ahonkivi, e-mail: olavi.ahonkivi@pp.inet.fi.

iso 60 euroa (sis.alv) pieni 15 euroa (sis.alv) taustavaneri 20 euroa (sis.alv) Tilakylttien tilaukset ja lisätiedot : Tiina Visasalo, Nixi-Vakka Oy Saarentie 87, 23120 MIETOINEN Puh. 0400 213 636, Fax. (02) 430 8074 e-mail: nixi.vakka@dnainternet.net www.nixi-vakka.fi

37


Ayrshire-lehti

1/2008

KESKUSTELUNAIHEENA LEHMIEN TIETOSUOJA

LEHMIEN TIETOSUOJA Suomalainen tarkkailulehmä tuottaa maidon lisäksi vuosittain suuren määrän numeroita tietokantaan. Nykyaikainen eläinjalostus tarvitsee yhä enemmän tällaisia numeroita avukseen, joten on turvallista tietää, että jossain on olemassa kaikkien yhteinen tietopankki pullollaan päivittyvää tietoa. Ongelmana ei olekaan puute tiedon määrässä vaan sen saatavuudessa, joka monessa tapauksessa on tehty mahdottomaksi. Nykyaikaisessa avoimessa yhteiskunnassa tuntuvat lehmien yksilökohtaiset tiedot nauttivan huomattavasti tiukempaa tietosuojaa kuin omistajiensa tukieurot, verot ja muut eri rekistereihin kerätyt tuloja ja varallisuutta koskevat tiedot. Jalostuksesta kiinnostuneet karjanomistajat selaavat ahkerasti internetiä ja hakevat tietoa ulkomaisista sonneista ja lehmäsuvuista. Mutta Suomessa haku ei juuri tuota tulosta. Kantakirjanumerolla tai nimellä löytyvät ainoastaan keinosiemennyssonnien jälkeläisarvostelut ja isien sukutiedot. Sonnien - jopa parhaimmiston - emien tai lehmäperheiden tiedot ovat tarkoin salattuja. Jalostuksesta kiinnostuneita karjanomistajia nämä olemattomat sukutiedot harmittavat yhä enemmän. Aloitteita Faba Jalostuksen suuntaan on tehty useita kertoja tietojen vapauttamiseksi, ja joka kerta turhaan. Erityisesti tietojen 38

In Finland there is a huge amount of information being collected to a common databank. The breeders are very furious about the difficulty of getting back the information. There are very open, own databanks of racehorses and pedigree dogs. The similar kind of databases is wished also of cows, but the financial intresses are threatened to pass the intress of breeders. saatavuus tulee esille karjaan ostettujen eläinten kohdalla, sillä niiden emien ja emälinjan tuotostietoja ei ole ostajan mahdollista saada mistään selville. Selvimmin tämä näkyy karjoissa, joissa suomenkarjan eläimet olivat jossain vaiheessa eri karjanumerolla, vaikkakin samassa karjassa koko ajan. Kun kaikki eläimet yhdistettiin samalle karjanumerolle, muuttuivat suomenkarjaneläimet ostoeläimiksi eikä niiden emälinjan tuotostietoja karjanomistaja enää saa netin

- esimerkiksi www-jasun - kautta, vaikka emät olisivat monessa polvessa lypsäneet ko. karjanomistajan karjassa ja omistuksessa. Samaan aikaan kun atk-järjestelmät monipuolistuvat ja karjantarkkailuohjelmat kehittyvät näyttää suuntaus toisaalla olevan tietojen saannin vaikeuttaminen.

Erilaista tietosuojaa

Koska suomalainen lehmien tietosuoja eroaa melkoisesti joidenkin kehittynei-

Omaa karjaa koskevia raportteja saa kattavasti Maatalouden Laskentakeskus Oy:stä. Kuva: Miia Ikonen.

den karjanjalostusmaiden, samoin kuin Suomessa esimerkiksi koira- ja hevosjalostuksen vastaavasta, lienee syytä selvittää miksi. Faba Jalostuksen jalostusagronomi Terhi Vahlsten kertoo, että tietojen julkaisu perustuu kotieläinjalostuslakiin ja sen 14 §:ään, jota on tulkittu niin, että yksittäisen karjan tiedot eivät ole julkisia lukuun ottamatta keinosiemennyssonnien vanhempien tietoja. Polveutumis- ja kantakirjatodistuksista ja niissä olevista tiedoista säädetään ao. direktiivissä, komission päätöksissä ja muissa säädöksissä erikseen. (Kotieläinjalostuslaki 794/1993 14 § Salassapitovelvollisuus: Henkilö, joka tässä laissa tarkoitettua tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta taikka taloudellisesta asemasta, ei saa niitä paljastaa eikä käyttää omaksi tai toisen hyödyksi, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.) Terhi Vahlstenin mukaan Faba Jalostuksessa on ollut keskusteluja polveutumistietojen laajemmasta esittämisestä, mutta mitään päätöksiä asian suhteen ei olla vielä tehty. Suomen Hippoksella ja Kennelliitolla on tarjolla erittäin monipuoliset tietokannat kaikkien hevos- ja koiraharrastajien sekä -jalostajien ja


1/2008

kasvattajien käyttöön. Suomen Hippoksen it- ja kehityspäällikkö Jukka Niskanen kertoo, että koko heidän järjestelmänsä perustuu tietojen julkisuuteen. Hevosten suvut, jälkeläiset, voittosummat jne. ovat kaikkien saatavilla. Koko tietokanta on uudistumassa lähitulevaisuudessa ja sen jälkeen sieltä löytyy entistä kattavammin tietoa edellisten lisäksi mm. näyttelytuloksista. Yleisesti ottaen kaikki osapuolet ovat hyvin tyytyväisiä Hippoksen tietokantaan, vaikka toisinaan hevosenomistajat eivät halua omaa nimeään näkyviin. Silloin heillä on mahdollisuus käyttää peitenimeä. Myöskään ihmisten tarkkaa syntymäaikaa ei saa julkaista, mutta syntymävuodet ovat julkisia. Hänen kertomansa mukaan Hippoksessa ei ole jouduttu pohtimaan asioita kotieläinjalostuslain kannalta. Jukka Niskanen on hieman huvittunut kuullessaan lehmäpuolen tiedonsaantiongelmista, hän ei osaa nähdä lehmien tuotostietoja tietosuojaa vaativina varsinkaan kun vertaa niitä tietoihin, joita Hippoksen tietokannasta löytyy. Suomen Kennelliiton tiedotuspäällikkö Kaija Unhola kertoo, että Kennelliiton jalostustietokanta on avattu käyttöön vuonna 2005. Tietokannassa julkaistavista tiedoista käytiin etukäteen neuvottelut tietosuojavaltuutetun kanssa. Periaatteena on, että koirien tiedot (nimet, suvut, terveystiedot, pentueet jne.) saavat näkyä, mutta omistajan tiedot eivät. Keskustelua käytiin jonkin

Ayrshire-lehti

verran siitä voiko kennelnimi olla näkyvissä, mutta todettiin, että kasvatustoiminta on juuri koirajalostuksen ydintoimintaa, joten sen vuoksi myös kasvattajanimet ovat julkisia. Jatkossa rekisteritietokanta tulee vielä uudistumaan ja sen jälkeen mm. koirien rekisteröinnit päivittyvät heti tietokantaan. Kaija Unholan mukaan Kennelliiton tietokanta on hyvin käytetty ja kiitetty, koiranomistajat suhtautuvat siihen hyvin positiivisesti. Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Tauno Junttila ei näe, että Kotieläinjalostuslaki edellyttäisi lehmien tuotostietojen salaamista, koska lain teksti ei tarkemmin määrittele elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuutta. Hänen mielestään tässä tapauksessa Faba Jalostuksen pitää ennemminkin soveltaa julkisuuslakia (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999). Laki koskee viranomaisia, mutta sitä sovelletaan myös julkista tehtävää hoitaviin. Julkisuuslain periaate on, että kaikki on julkista ellei sitä erikseen kielletä. Mistään ei löydy tekstiä, joka kieltäisi lehmien tuotostietojen julkistamisen. Tauno Junttila ei myöskään tiedä mistä johtuu, että ostoeläinten emien tuotostiedot tulevat julkisiksi, kun maksetaan eläimen kantakirjauksesta tai polveutumistodistuksesta. Hän kehottaa käymään asiasta keskustelua osuuskunnan sisällä, jotta eläinten tiedot saataisiin kattavammin käyttöön, sillä mitään lainsäädännöllistä estettä asialle ei ole.

Kehittymisen ja keskustelun on lähdettävä osuuskunnan sisältä.

Rahalla saa ja…

Karjanomistajilta ei ole tähän mennessä kysytty suostuvatko he eläintietojen julkisuuteen vai eivät, Faba Jalostus näyttääkin tulkitsevan kotieläinjalostuslakia varsin omaperäisesti. Tuotostarkkailu sinänsä sisältää julkisuusolettamuksen, karjojen keskituotokset voidaan julkistaa ellei karjanomistaja sitä erikseen kiellä. Koska laki ei tietosuojaa vaadi eikä karjanomistajien mielipidettä edes kysytä, on ymmärrettävissä että todellinen syy on Faba Jalostuksen taloudellinen etu. Tietopankista myydään tuotosseurantatietoja esimerkiksi rehutehtaille, jotka haluavat osoittaa kuinka hyvillä pitoisuuksilla tai kg-määrillä heidän asiakastilansa ovat maitoa tuottaneet. Tai nautarekisterin tietoja myydään atk-ohjelmavalmistajille, kuten moni voi omalla tilallaan todeta eläinlääkärin näyttöruutuun vilkaisemalla. Myös karjanomistaja joutuu ostamaan kertaalleen luovuttamansa tiedot takaisin esimerkiksi kantakirjauksen tai polveutumistodistuksen yhteydessä eli rahalla saa myös tarkoin varjeltua ostoeläinten tietosuojaa raotettua. Yksinkertainen päätelmä edellä mainitusta on, että tietosuoja on todellisuudessa veruke laskuttaa asiakasta samasta tiedosta kerta toisensa jälkeen. Tulevaisuudessa käydään toivottavasti vielä perusteellista keskustelua myös

siitä missä vaiheessa karjanomistajan tuotosseurannan kautta toimittamat tiedot vaihtavat omistajaa eli missä vaiheessa jalostussektori alkaa niitä hallinnoida. Tuotosseurannan vuosimaksut ovat olleet jatkuvassa nousussa ja muodostavat karjakoon kasvaessa yhä suuremman euromääräisen vuosikustannuksen karjanomistajille. Jokainen tuotosseurantatila on näin ollen omalla kustannuksellaan ollut tuottamassa tietoa alussa mainittuun yhteiseen tietopankkiin. Jalostuksen kannalta on hienoa, että tiedonkeruujärjestelmämme on tehokas ja tietoa saadaan paljon. Mutta voitaisiinko odottaa, että tiedot olisivat vapaammin myös karjanomistajien käytettävissä ja että tulevaisuudessa saataisiin puhua todellisesta molempiin suuntiin toimivasta yhteistyöstä karjanomistajien ja jalostusjärjestön välillä? Internetissä toimiva avoin tietokanta helpottaisi huomattavasti karjanomistajia jalostuspäätösten teossa ja auttaisi varmasti omalta osaltaan myös suomalaisen sonniaineksen markkinoimisessa kun sonnien ja niiden emien taustatiedot olisivat helposti kaikkien ulottuvilla. Järjestelmän avoimuus voisi parhaiten edistää koko jalostusbisnestä Suomessa, sulkeutuminen vastaavasti näivettää sekä jalostusinnostuksen että varsinkin koko kantakirjausjärjestelmän. Keskustelun aloitusta ei ole enää syytä lykätä. Laura Laiholahti 39


Ayrshire-lehti

40

1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

World Ayrshire Congress 2008 Kongressiohjelma I-osa 2.-8.6.2008

Seminaariohjelma II Osa 8.6-12.6.2008

Tilan johtaminen

Maanantai 2.6.2008

Sunnuntai 8.6.2008

Tiistai 3.6.2008

• Osanottajien ilmoittautuminen Rantasipi Aulanko, Hämeenlinna

• Tilavierailuja Vieremällä

Puheenjohtaja Kevin Lang, Etelä-Afrikka

• World Ayrshire Federation – hallituksen kokous

• Tutustuminen HAKA-hankkeen saavutuksiin • Majoittuminen Saarijärvellä

• Tuotosseurannan tietojen hyödyntäminen tilan toiminnassa – Tilakunto, Juho Kyntäjä, ProAgria, Suomi – Käytännön kokemuksia tuotosseuranta tietojen hyödyntämisestä Ruotsissa *)

• Get together Party Hämeen Linnassa Tiistai 3.6.2008

• Seminaari: Tilan johtaminen, MTT Jokioinen • Lounas • ASMO-ydinkarjan esittely • Illallisristeily Vanajavedellä Keskiviikko 4.6.2008

• Seminaari II: Ayrshire-jalostus, Rantasipi Aulanko • Lounas • Tilavierailu Hämeessä kahdella tilalla • Illanvietto grillaten Aulangolla Torstai 5.6.2008

• Seminaari III: Kansainvälinen ayrshire-jalostus, Rantasipi Aulanko • Lounas • Siirtyminen Seinäjoelle • World Ayrshire Federation – hallituksen kokous • International Ayrshire Show 2008 Seinäjoen Areenassa – Junior Handler – Sale of Stars - huutokauppa Perjantai 6.6.2008

• International Ayrshire Show 2008 Seinäjoen Areenassa – Ayrshire Show – Scandinavian Showmanship – Breeders Party Lauantai 7.6.2008

• Tilavierailu • Lounas • Tutustuminen Sonnihoviin Pieksämäellä • Kongressin I-osan päätösillallinen Kuopiossa Sunnuntai 8.6.2008

Kotiinlähtö vain I osan valinneille

Maanantai 9.6.2008

• Tilavierailuja Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla • Majoittuminen ja illanvietto Yyterissä Tiistai 10.6.2008

• Tilavierailuja Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa • Majoittuminen Turussa Keskiviikko 11.6.2008

• Tilavierailuja Varsinais-Suomessa • Siirtyminen Helsinkiin ja majoittuminen Helsingin keskustaan • Päätösillallinen meren rannalla Helsingissä Torstai 12.6.2008 Kotiinlähtö

Osallistumismaksut Ilmoittautuminen ennen 29.2.2008

• I-osa: 2 hengen huoneessa 1600 euro +alv, 1-hengen huoneessa 1850 + alv • II-osa: 2-hengen huoneessa 900 euroa + alv 1-hengen huoneessa 1150 euro +alv Ilmoittautuminen 1.3. – 15.4.2008

• I-osa: 2 hengen huoneessa 1800 euro +alv, 1-hengen huoneessa 2050 + alv • II-osa: 2-hengen huoneessa 1000 euroa + alv 1-hengen huoneessa 1250 euro +alv Majoittuminen I-osion aikana

2. – 5.6. Hämeenlinnassa, 5.6 – 7.6. Seinäjoella, 7.6. – 8.6. Kuopiossa. II-osion majoitukset kuten ohjelmassa.

Kongressin osallistumismaksu sisältää ohjelman mukaiset majoitukset, päivittäin aamiaisen, lounaan ja päivällisen, kongressiohjelman, kongressiaikaiset ohjelmanmukaiset kuljetukset. Hintaan ei sisälly arvonlisävero. Järjestäjä pidättää oikeuden ohjelmanmuutoksiin.

Lisätietoja: Lisätietoja ohjelmasta ja järjestelyistä löydät kongressin kotisivuilta www.faba.fi/ayrshire2008 tai wac2008@faba.fi tai Ulla-Mari SundelinRyytty, Faba Jalostus puh. 020 747 2028

Ilmoittautumiset: Häme Convention Bureau, puh: 010 617 2353, telefax 010 617 2301, sähköposti: info@hcb.fi Verkatehdas, Viipurintie 4, FI-13200 Hämeenlinna, Finland

• Ayrshire – sopiva rotu erilaisiin tuotantoympäristöihin – Ayrshire sisäruokinnassa, Mirja Koljonen, Suomi – Ympärivuotinen laidunnus Uudessa Seelannissa *) – Ayrshire intensiivisessä maidontuotannossa, Frederick Mallison Etelä-Afrikka

Ayrshire-jalostus Keskiviikko 4.6.2008

Puheenjohtaja Professori Asko Mäki-Tanila, MTT, Suomi • Ayrshiren geenivarat – Ayrshiren geenivarojen hyödyntäminen, Professori Asko Mäki-Tanila, MTT, Suomi – Miten hallitaan pienen populaation monimuotoisuus *) • Terveystarkkailu ja terveysominaisuuksien jalostaminen – Suomi, terveystarkkailun edelläkävijä, Jukka Pösö, Faba Jalostus, Suomi – Terveysominaisuuksien yhdistäminen jalostusohjelmaan Brian VanDoormaal, CDN, Kanada – Terveystarkkailutietojen hyödyntäminen tilatasolla *) • Yhteistyö jalostusarvostelussa – Pohjoismainen yhteistyö jalostusarvostelussa, Gert Pedersen Aamand, NAV, Tanska

Kansainvälinen ayrshire-jalostus Torstai 5.6.2008

Puheenjohtaja Pääsihteeri Linda Ness, WAF, Kanada • Katsaus ayrshire-jalostukseen eri maissa – Kanada – Suomi – Uusi-Seelanti – Etelä-Afrikka – Iso-Britannia – Yhdysvallat – Columbia Huom! Seminaariesitykset pidetään englanniksi. Ei tulkkausta. *)= esiintyjä vahvistamatta

It’s ever so colourful, it’s Ayrshire! 41


Ayrshire-lehti

42

1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

43


Ayrshire-lehti

1/2008

World Ayrshire Congress 2008 paketit  World Ayrshire Congress 2008 paketit        Kesäkuun 2.—6. päivä järjestetään Suomessa kansainvälinen Ayrshire‐kongressi.  Tarjoamme       

Sinulle mahdollisuuden osallistua kongressiohjelmaan joustavasti oman aikataulusi mukaan.   Kesäkuun 2.—6. päivä järjestetään Suomessa kansainvälinen Ayrshire‐kongressi.  Tarjoamme   Kongressin päätapahtumapaikkana on Aulanko Hämeenlinnassa!  Sinulle mahdollisuuden osallistua kongressiohjelmaan joustavasti oman aikataulusi mukaan.   Monipuolisen kongressiohjelman aikana liikutaan aluksi Hämeessä. Kolmena ensimmäisenä päivänä   Kongressin päätapahtumapaikkana on Aulanko Hämeenlinnassa!  järjestetään puolenpäivän seminaarit ja loppupäivä käytetään suomalaisiin Ayrshire‐karjoihin ja – Monipuolisen kongressiohjelman aikana liikutaan aluksi Hämeessä. Kolmena ensimmäisenä päivänä  jalostukseen tutustuen. Tarkemmat seminaariohjelmat löydät esitteen kääntöpuolelta. Koko  järjestetään puolenpäivän seminaarit ja loppupäivä käytetään suomalaisiin Ayrshire‐karjoihin ja – kongressinohjelmaan voit tutustua kongressin kotisivuilla www.wac2008.info .  jalostukseen tutustuen. Tarkemmat seminaariohjelmat löydät esitteen kääntöpuolelta. Koko  Valitse oma pakettisi ja tule mukaan kansainväliseen Ayrshire‐tapahtumaan!  kongressinohjelmaan voit tutustua kongressin kotisivuilla www.wac2008.info .  Tarjoamme karjankasvattajille mahdollisuutta osallistua kongressin ohjelmaan joustavasti. Ohessa on  Valitse oma pakettisi ja tule mukaan kansainväliseen Ayrshire‐tapahtumaan!  kerrottu tarjolla olevista paketeista. Valitse omasi ja varaa paikkasi 15.4.2008 mennessä  Tarjoamme karjankasvattajille mahdollisuutta osallistua kongressin ohjelmaan joustavasti. Ohessa on  sähköpostilla silja.salo@faba.fi.  Lisätietoja kongressista saat soittamalla numeroon 020 747 2020.    kerrottu tarjolla olevista paketeista. Valitse omasi ja varaa paikkasi 15.4.2008 mennessä  Karjankasvattajapaketit  sähköpostilla silja.salo@faba.fi.  Lisätietoja kongressista saat soittamalla numeroon 020 747 2020.    Ilman  yöpymistä  Ilman  Yöpymisellä 2hh  yöpymistä 

Karjankasvattajapaketit A‐osa  Yöpymisellä 2hh  A‐osa 

44

A1

2.‐3.6.

200 eur + alv 

150 eur + alv 

A1

2.‐3.6.

200 eur + alv 

150 eur + alv 

A2

3.‐4.6.

200 eur + alv 

150 eur + alv 

A2

3.‐4.6.

200 eur + alv 

150 eur + alv 

A3

4.‐5.6

200 eur + alv 

130 eur + alv 

A3 A4 

4.‐5.6 7.6. 

200 eur + alv    

130 eur + alv  50 eur + alv 

A4  

B‐osa 7.6. 

  

50 eur + alv 

A5 

B‐osa 8.‐12.6 

700 eur + alv 

 

A5

8.‐12.6

700 eur + alv 

 

Sisältö Get together ‐illallinen,majoitus 2hh  huoneessa,  seminaari I " Farm  Sisältö  Management", Lounas, ASMO‐karja,  Get together ‐illallinen,majoitus 2hh  kuljetukset Aulangolta tapahtumakohteisiin  huoneessa,  seminaari I " Farm  ja takaisin  Management", Lounas, ASMO‐karja,  Illallisristeily, majoitus 2hh huoneessa,  kuljetukset Aulangolta tapahtumakohteisiin  Seminaari II " Ayrshire Breeding", lounas,  ja takaisin  Tilavierailut, kuljetukset Aulangolta  Illallisristeily, majoitus 2hh huoneessa,  tapahtumakohteisiin ja takaisin  Seminaari II " Ayrshire Breeding", lounas,  Tilavierailut, kuljetukset Aulangolta  BBQ‐illallinen Aulangolla, majoitus 2 hh,  tapahtumakohteisiin ja takaisin  Seminaari III "International Ayrshire  breeding", lounas  BBQ‐illallinen Aulangolla, majoitus 2 hh,  Päätösillallinen Peräniemen Casinolla  Seminaari III "International Ayrshire  Kuopiossa  breeding", lounas 

Päätösillallinen Peräniemen Casinolla  Kuopiossa  Myydään vain koko pakettina sisältäen  ohjelman, majoituksen, ruokailut ja  kuljetuksen. Lähtöpaikkana Kuopio  Myydään vain koko pakettina sisältäen  päätöspaikkana Helsinki  ohjelman, majoituksen, ruokailut ja 

kuljetuksen. Lähtöpaikkana Kuopio  KÄÄNNÄ ja TUTUSTU SEMINAARIOHJELMIIN  päätöspaikkana Helsinki   

KÄÄNNÄ ja TUTUSTU SEMINAARIOHJELMIIN 


1/2008

Ayrshire-lehti

Suosikkisonnigallup 1) Mistä sonnista ovat tämän hetken suosikkilehmäsi? 2) Mistä sonnista ovat lupaavimmat nuoret eläimet? 3) Mistä nyt käytössä olevasta (tai jo tiineyksiä jättäneestä) sonnista odotat eniten? Laura Laiholahti (Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n edustaja lypsykarjan jalostusvaliokunnassa; 70 lehmää, pihatto) 1) Jerry, Cornelius, Romeo. “Etenkin Jerry on pelittänyt hyvin meillä. Corneliuksen ja Romeon tyttäret ovat samoin toimivia ja kivoja rakenteeltaan. Edellä mainittujen sonnien tyttärien hyvänä puolena on myös niiden erinomainen utareterveys. Kotimaisista Ristitien Johde: jäljellä oleva hyvin mieleinen lehmä on poikimassa kesällä jo kuudennen kerran. Karjan ainoa Kellin tytär on myös lehmä parhaasta päästä ja saattaapa olla, että typpisäiliöstä löytyville Kellin siemenille tulee vielä käyttöä, vaikka Kellissä omat huonot puolensa onkin.” 2) Calimero, Copper, Conn, Hector. “rakenteellisesti lupaavimmat” “Kotimaisista odotan Orkolta eniten, valitettavasti siitä on saatu vain yksi lehmäjälkeläinen meidän karjaamme.” 3) Poker ”Ehdottomasti eniten odotan Pokerista. Yksi lehmävasikka on syntynyt, tiineyksiä jäljellä ja annoksia myös turvallinen määrä varastossa. Todella harmi, ettei tätä sonnia valittu Suomessa isäsonniksi!” Johanna Aro (jalostusagronomi, ASMO-ydinkarja; 58 lehmää, parsinavetta) 1) Tyrisevän Miqur, Purolan Orkko, Lammin Life ”Perustelut: - Miqurin tyttäriä testattu 31 yksilöä, optimaaliset kuivat jalat, suora selkälinja, kaunis utare, erityisesti keskiside vahva, negatiivista pienikokoisuus ja heikohko tuotos - Orkon tyttäriä testissä 23 yksilöä, hyväasentoiset kuivahkot jalat, utareessa vahvat kiinnitykset, lypsävät kohtuullisesti, ei ole ollut luonteessakaan moittimista, koossa hajontaa - Lifen tyttäriä testattu 25 yksilöä,tämän hetken paras ASMOemä, Tiffani, edustaa parhaimmillaan Life-Kelli-yhdistelmää, korkea tuotos pitoisuuksineen yhdistettynä sonninemävaatimukset täyttävään rakenteeseen” 2) Niemelän Ooppium, Rinteen Onnenpoju, Heikkilän Omppu-Limu ”Perustelut: - Ooppiumista poikimassa 18 hiehoa, erittäin korkeita ja raamikkaita - Onnenpojusta poikimassa 16 hiehoa, kevytrakenteisia, mutta silti hyvin kehittyneitä - Omppu-Limusta poikimassa 11 hiehoa, erittäin korkeita ja jalat kuivahkot” 3) ”Toivoisin jonkin Kuopuksen pojista nousevan hyväksi käyttösonniksi, sillä sen tyttäret ydinkarjan testissä olivat tasaisen

varmoja monessa ominaisuudessa. Sale on nyt tämän hetken suosikkini ja tammikuun arvostelussa paras vuonna 2003 syntyneistä ayrshire-sonneista. Siitä huuhdellut alkiot ovat kysyttyjä.” Vuokko Kulju (25 lehmää, parsinavetta) 1) Cornelius, Botans, Peterslund. ”Yksikään näistä ei ole täydellinen ja jos Connilainen ei olisi telonut jalkaansa, se olisi tässä ennen Peterslundia.” 2) Calimero, Copper, Hector. “Tyttäret näyttävät hyvältä.” 3) Poker, Potter, Normandin Jukka-Pekka Köngäs (21 lehmää, parsinavetta) 1) Kuusijoen Etroni. ”Tällä hetkellä navetassa on itselleni yksi ylitse muiden, vanharouva Muusa, satatonnari vm 2007. Muusan vahvuus on rauhallinen luonne ja helppolypsyisyys. Kuningatarkastiin sen on kuitenkin nostanut maitomäärä jota se jaksanut puskea lähes joka vuosi yli 14 000 kg. Jos jostain haluaisin tarjota sonnipoikaa myös jalostukseen niin tästä lehmästä, useampi polvi maitoisaa sukua ja kestävyyttä. Muusan jalostusarvo on säilynyt yllättävän hyvin +19.” 2) Sperringe ja Purolan Orkko. ”Tuutakas on hyvä lypsäjä ja konsulentin masiinakin tulosti 85 pistettä. Luonne on lutunen ja maito tulee nopeasti. Tuutakasen isä on Sperringe, jota nyt arvosteluja katottuani en kyllä jatkossa siemennyksiin käyttäisi. Ei ja EEI L.Billy ja Kelli... tällä kertaa siitä siis syntyi lupaava paketti. Orkon tyttö Ulpukka saa kyllä minut hyvälle tuulelle ja on mielestäni nuorista U sarjan tulokkaista tasapainoisin, kun vielä olen saanut hyvää palautetta omasta navetasta maailmalle lähteneestä Kurvilan Unelmasta niin nostaisin Purolan Orkon yhdeksi suosikeistani.” 3) ”Orkon lisäksi uusimmalla japan listalla on mielestäni useitakin ihan lupaavia sonnipoikia, vaikka varsinaista suosikkia niistä en osaakaan nimetä.” Miia Luoma-Tokoi (34 lehmää, parsinavetta) 1) B Jurist, Ristitien Johde, Saukon Joachim. ”Näistä sonneista olevista lehmistä löytyy: kestävyyttä, rakennetta, maitoa ja terveyttä, hyvillä jaloilla maustettuna.” 2) Mischief, ASMO Opetus, Calimero. ” Sonneista olevista hiehoista löytyy: korkeutta, hyvää jalkarakennetta, runkoa ja keveyttä luustossa.” 3) Pulkkalan Priha, Modem Tiina Toikka (50 lehmää, pihatto) 1) Roi ET (tilasonni, i: Galant), Cornelius ”Roista on nättejä lehmiä, jotka lypsävät hyvin. Corneliuksesta on suosikkilehmä Hjärterum Rojal ET.” 2) Jerry, Ruokoniemen Orava ”Jerrystä on kasvamassa alkiotytär. Oravan vasikat näyttävät hyvältä.” 3) Poker, Happiness

45


Ayrshire-lehti

1/2008

Suosikkisonnigallup Pirjo Nousiainen (24 lehmää, parsinavetta) 1) Lähteenmaan Apotti, Jerry ”Kaksi lehmää mistä nyt voi mainita on Apottilainen Manti (L.Apotti x S.Vili) ja Jerryläinen Lyly(Jerry x Plata). Manti on L vuonna syntynyt yhdeksän kertaa poikinut, mutta kymmenen vassun äiskä. Suhtkoht terveenä pysynyt mamma, joka on aina tiinehtynyt hyvin ja lypsänyt tasaisesti sekä helposti. Lyly ei ole mikään “hienolehmä”, mutta peruskiva pieni T vuotinen ammu, jolla on ihan ok luusto ja utare. Antaa maidon helposti. Rungostakin löytyy syvyyttä. Lyly on muuttanut meille muualta.” 2) Heligo, Modem, Ice Man ”Nuorisosta löytyy Mantin Heligolainen lapsenlapsi Vancouver (HeligoxPardner). Joka oli viimekesänä näyttelyissäkin sijoittuen ihan kivasti. Sitten on Lylyn Modemilainen “Pikku-”Lyly ja pari Ice Manilaista hyvin lypsäneistä emistä. Näiden nuorien hiehojen aikuistumista innolla odotan.” 3) Poker, Calimero Simo Pärssinen (Mustialan opetusmaatilan karjamestari; 58 lehmää, pihatto) 1) Suontaan Jehta ET, Kildare Jerry. ”Jehta: karjassa nyt kolme tytärtä joista vanhin 5 krt poikinut Prinsessa: Tyttäret ovat kestäviä peruslehmiä: tuottavat riittävästi, jalat ja utare suht. kunnossa, perusterveitä lehmiä. Toimivia pihattolehmiä, jotka pitävät hyvin huolen itsestään ja ovat hyväluonteisia. Jerry: parantanut huomattavasti utarerakennetta ja jalkarakennetta. Parantanut siis juuri niitä ominaisuuksia tyttärissään missä haluttiin edistystä. Tyttäriä kolme, jotka eivät tuotoksessa ole karjan kärkeä mutta toimivia pihattoeläimiä.” 2) ”Koska meidän nuorkarjan kasvatus on ulkoistettu niin en

oikein osaa sanoa niiden rakenteesta kun en niitä niin usein näe, mutta kerran poikineista lehmistä lupaavimmilta näyttävät 1. Bonnie Brae Heligon kaksi tytärtä, hyvä kokonaisrakenne. Mielenkiinnolla odotan niiden luokituspisteitä. Vuosia sitten ihailin Heligon tyttäriä kehissä ja totesin, että tuollaisia lehmiä minäkin haluan joskus lypsää. 2. Kellcrest Ice Man ET:n tytär on kokonaisuutena lupaavan oloinen. Otos tosin vain tämä yksi eläin.. 3. Tyrisevän Miqurin tyttäret ovat rakenteeltaan lupaavia mutta kokonsa ja maitomääriensä puolesta olen niihin hieman pettynyt.” 3) Calimero (korkeutta), Lagace Modem (parannusta utarerakenteeseen), Pärepuusaaren Osandur ja Niemelän Ooppium (pitoisuudet) Sonja Rauhamaa (reilut 100 lehmää, pihatto) 1) Vaaralan Aika ja Saukon Joachim 2) Asmo Sortti ja Conn 3) Poker Pekka Suutari (22 lehmää, parsinavetta) 1) Kildare Jerry, Birghdale Copper, Tyrisevän Miqur sekä Niemen Verneri. ”Jerry: kiva kokonaispaketti. Copper: stylish, kuivat parhaat jalat, Miqur: 2:lla utare NAM NAM, Verneri: kestävä lehmä Jäkälä” 2) Hector, Trident, Calimero 3) Normandin, Poker Salla Rautio

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry. pitää kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja halutessaan voi käyttää tilalla syntyneiden sonnien ja lehmien etuliitteinä. Syntyvät alkiovasikat saavat pääsääntöisesti huuhtelutilan kasvattajanimen. Kasvattajanimi on usein tilan nimi. Jos tilan nimi on kovin yleinen tai nimi on jo käytössä toisella kasvattajalla, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen, jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Salla Rautio, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Salla Rautio Kataloistentie 338 as 2, 16900 LAMMI e-mail: salla.rautio@gmail.com Kasvattajanimen rekisteröinti: 1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykseen. 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo käytössä olevaa kasvattajanimeä.

46

3. Kasvattajanimeksi ei voi valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen. 4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se joka ensin ehtii sen rekisteröidä. 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on se, että vähemmän sonneja myynyt vaihtaa nimen. Kasvattajanimen käyttö: 1. Pääsääntöisesti syntyvä vasikka saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on syntymähetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiovasikat saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman kasvattajanimi vasikalle annetaan.


1/2008

Ayrshire-lehti

Laatulehmien lista

ALL STARS Ayrshirekasvattajat julkaisee kahdesti vuodessa Ayrshire-lehdessä All Stars - Laatulehmien listaa, jolle pääsevät hyvärakenteiset ja korkeatuottoiset lehmät, jotka ovat saaneet vähintään luokitustuloksen AF-GP-80 ja joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 8500 kg maitoa. Lehmät listataan paremmuusjärjestykseen luokitustuloksittain tuotoksen perusteella. Eläin voi parantaa asemiaan listalla saamalla paremman luokitustuloksen tai tekemällä paremman tuotoskauden. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajien tulee itse huolehtia eläimen tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, eläin putoaa listalta pois. All Stars -eläinten tiedot toimitetaan Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com tai puh. 050 - 525 6109.

ALL STARS - LAATULEHMÄT 1/2008 Luokitus Eläin

Isä

Paras 305 pv tuotos Lakt. Omistaja

EX 90-2E Saga Trident 11601 - 3,70 - 3,29 4. Ahonkivi Olavi EX 90-2E Rannan Pretevä Cornelius 9975 - 4,07 - 3,18 3. Koljonen Aaro ja Mirja VG 86 Kuortin Paprika Pardner 11821 - 3,65 - 3,54 4. Ahonkivi Olavi VG 86 Rounion Beliissa Heligo 11676 - 3,60 - 3,21 3. Ahonkivi Olavi Cornelius 10932 - 3,90 - 3,27 2. Laiholahti Laura ja Jouko VG 86 Hjärterum Rosetti ET VG 85 Omena Pirkkulan Intressi 12792 - 4,03 - 3,38 4. Teiskonlahti Heli ja Antti VG 85 Alhaisten Timantti ET Ripken 12586 - 3,61 - 3,23 2. Kumpula Eliisa ja Martti VG 85 Lunden Jerry Tometta Jerry 11359 - 3,62 - 3,41 2. Ahonkivi Olavi Kainuunmäen Molskis 11143 - 4,35 - 3,50 4. Kulju Vuokko ja Esko VG 85 Palmu VG 85 Hjärterum Roselee ET Cornelius 10655 - 4,00 - 3,25 2. Kallio Merja Heligo 10338 - 3,51 - 3,35 1. Matinolli E ja M & Alhainen S MTY VG 85 Alhaisten Silvia VG 85 Ylihaaviston Riemu Jerry 9992 - 4,74 - 3,45 2. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika VG 85 Joukolan Pirtelö Pardner 9934 - 3,54 - 3,57 2. Laiholahti Laura ja Jouko VG 85 Ylihaaviston Silvia Korkeakummun Ivar 9890 - 4,24 - 3,49 2. Koljonen Aaro ja Mirja Heligo 9656 - 4,38 - 3,43 2. Ahonkivi Olavi VG 85 Rounion Shaahitar VG 85 Rounion Ripken Saga Sabelle Ripken 8623 - 3,80 - 3,37 1. Ahonkivi Olavi GP 84 Muurikki Vaaralan Aika 14301 - 3,90 - 3,53 7. Ahonkivi, Koljonen, Kallio GP 84 Hjärterum Laro Hjärta ET Pat Laro 12746 - 3,50 - 3,45 4. Matinolli E ja M & Alhainen S MTY GP 84 Kellcrest Rhea ET Heligo 12125 - 3,17 - 3,04 3. Matinolli E ja M & Alhainen S MTY GP 84 Toikan Rosee Kivimäen Okko 9806 - 3,82 - 3,30 3. Toikka Hannu ja Tiina GP 84 Ylihaaviston Silla Heligo 9372 - 4,09 - 3,54  2. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 84 Lunden Iceman Tometta Ice Man 9042 - 4,74 - 3,73 2. Suutari, Ahonkivi GP 84 Hjärterum Rojal ET Cornelius 8771 - 4,47 - 3,58 2. Toikka Hannu ja Tiina GP 83 Kuortin Sateenkaari Kangassalon Kelli 14048 - 3,87 - 3,60 2. Ahonkivi Olavi GP 83 Rubin B Jurist 13068 - 3,77 - 3,39 4. Tammenpään mty GP 83 Rengon Palma Ohvanan Nauha 11121 - 5,21 - 3,70 3. Koljonen Aaro ja Mirja

47


Ayrshire-lehti

Luokitus Eläin

1/2008

Isä

Paras 305 pv tuotos Lakt. Omistaja

Kangassalon Kelli 10993 - 3,91 - 3,45 2. Kallio Merja GP 83 K.R. Rertta ET GP 83 Tuomelan Rookus Kangassalon Kelli 10785 - 4,11 - 3,29 3. Kelkka Päivi ja Ossi Pardner 10408 - 4,47 - 3,24 3. Suutari Pekka GP 83 Hjärterum Gunnel Jerry 9848 - 3,94 - 3,67 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 83 Lunden Jerry Lisa GP 83 Lunden Cornelius Orre Cornelius 8731 - 3,80 - 3,56 2. Kuorikoski mty GP 82 Kataran Ruiskaunokki Kangassalon Kelli 13914 - 3,14 - 2,88 2. Katara Krista ja Jari GP 82 AT Meritähti Vaaralan Aika 13354 - 3,44 - 3,14 4. Tanner Jyri ja Tiia Jerry 11550 - 3,88 - 3,37 2. Matinolli E ja M & Alhainen S MTY GP 82 Alhaisten Sherry GP 82 Hjärta 240 Cornelius 11015 - 4,11 - 3,34 4. Ahonkivi Olavi Volage 10928 - 4,72 - 3,40 3. Lemola Niina ja Pekka GP 82 Rommi Cornelius 10653 - 3,80 - 3,35 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Lallin Sireeni Pärepuusaaren Osandur 10610 - 4,10 - 3,34 2. Kavander Elina ja Mika GP 82 Sara GP 82 ASMO Regina ET Jerry 10538 - 3,68 - 3,46 2. Matinolli E ja M & Alhainen S MTY GP 82 Alhaisten Rosella ET Pardner 10369 -4,36 - 3,35 2. Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Billy 10361 - 3,74 - 2,97 2. Kuortti Raimo ja Terhi GP 82 Kuortin Piparminttu Kildare Oliver 10312 - 4,05 - 3,41 1. Tanner Jyri ja Tiia GP 82 AT Saavi Jerry 10122 - 5,78 - 3,26 1. Ikonen Miia ja Putkonen Juha GP 82 Kyytselän Tasha Mäkelän Ulaus 10067 - 3,98 - 3,17 7. Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi GP 82 Paakkosen Ilona Jerry 10016 - 3,9 - 3,13 2. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 82 Rinta-Marttilan Sokeri Pardner 10004 - 3,35 – 3,30 2. Ahonkivi Olavi GP 82 Rounion Pardner Saga Pekkolan Ponteva 9828 - 4,67 - 3,29 1. Viitanen Seija ja Hannu GP 82 Rasilan Suffeli GP 82 Alhaisten Talvikki Ripken 9736 - 4,10 - 3,41 1. Katara Krista ja Jari GP 82 Kuortin Tilli Jerry 9722 - 3,98 - 3,51 1. Laiholahti Laura ja Jouko GP 81 Kristall Ojaniemen Vakio 14032 - 3,76 - 3,35 10. Tammenpään mty Kangassalon Kelli 12645 - 4,33 - 3,31 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 81 Rannan Rude Joukolan Panos 12566 - 3,08 - 3,12 1. Laiholahti Laura ja Jouko GP 81 Joukolan Tuulantei Botans 12253 - 3,91 - 3,65 2. Kulju Vuokko ja Esko GP 81 Martin Seleste Ristitien Johde 12215 - 3,85 - 3,28 3. Kuorikoski mty GP 81 ASMO Rehti Jerry 12072 - 4,51 - 3,20 2. Ikonen Miia ja Putkonen Juha GP 81 Kyytselän Sherry Kangassalon Kelli 11644 - 3,34 - 2,91 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 81 Rannan Tavis Heligo 11636 - 4,23 - 3,30 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 81 Rannan Paras Koivuharjun Iekki 11463 - 3,83 - 3,25 5. Koljonen Aaro ja Mirja GP 81 Haralan Pinja GP 81 Kaappolan Sini Kildare Oliver 10798 - 3,37 - 2,79 1. Koljonen Aaro ja Mirja Ice Man 10730 - 4,16 - 3,49 2. Suutari Pekka GP 81 Koivulinnan Serena Kangassalon Kelli 10727 - 4,14 - 3,30 3. Salmela Liisa ja Pekka GP 81 Rilli GP 81 AT Seastar Kangassalon Kelli 10557 - 3,98 - 3,35 2. Tanner Jyri ja Tiia GP 81 Ylihaaviston Runo Suontaan Jehta 9916 - 4,03 - 3,46 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 81 Alhaisten Serena Galant 9912 - 3,94 - 3,65 2. Kuorikoski mty Pardner 9898 - 3,81 - 3,23 3. Tanner Jyri ja Tiia GP 81 AT Rossi GP 81 Kuortin Basilika Billy 9702 - 3,99 - 3,26 2. Kuortti Raimo ja Terhi Peterslund 1213 9360 - 5,04 - 3,86 2. Lehtinen Riikka ja Roope GP 81 Tulppaani GP 81 Alhaisten Soilikki Galant 9171 - 3,87 - 3,18 2. Rautio Salla GP 81 Pulma Korkeakummun Ivar 9084 - 3,74 - 3,56 3. Taivalmäki Asko ja Susanna Pardner 8690 - 4,56 - 3,81 1. Laiholahti Laura ja Jouko GP 81 Stjärna Ice Man 8540 - 4,28 - 3,30 1. Savikko Sanna ja Pöysä Petri GP 81 Alhaisten Tulppaani

48


1/2008

Ayrshire-lehti

Luokitus Eläin

Isä

Paras 305 pv tuotos Lakt. Omistaja

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Pardner Tervaniemen Ylkä Kantolan Okke Kangassalon Kelli Saukon Joachim Cornelius Pardner Suontaan Jehta Jerry Kangassalon Kelli Kangassalon Kelli Jerry Kangassalon Kelli Lammin Life Koivuharjun Iekki Suontaan Jehta Trident Peterslund 1213 Kellcrest Nelson ET Pardner Pardner Rauhaniemen Ike Heligo Annö ET 1947 Lammin Life Pardner B Jurist Brendan Trident Pardner Romeo Ice Man Jerry Lot

14808 - 3,36 - 3,09 14572 - 3,86 - 3,10 14282 - 3,79 - 3,19 13184 - 3,90 - 3,50 12824 - 4,41 - 3,39 12546 - 3,88 - 3,27 12201 - 4,07 - 3,57 12181 - 4,38 - 3,64 11999 - 4,45 - 3,37 11694 - 3,57 - 3,51 11598 - 3,40 - 3,27 11561 - 4,02 - 3,74 11442 - 3,99 - 3,49 11135 - 4,17 - 3,40 10700 - 3,86 - 3,37 10502 - 4,40 - 3,80 10394 - 3,81 - 3,28 10363 - 3,84 - 3,46 10023 - 4,53 - 3,22 9963 - 3,92 - 3,18 9915 - 4,45 - 3,38 9846 - 4,02 - 3,61 9846 - 3,94 - 3,13 9531 - 3,92 - 3,34 9492 - 3,91 - 3,30 9413 - 4,79 - 3,56 9336 - 3,71 - 3,60 9203 - 4,15 - 3,33 9007 - 3,57 - 3,39 8931 - 4,50 - 3,17 8782 - 3,93 - 3,50 8669 - 4,38 - 3,50 8556 - 5,18 - 3,32 8545 - 3,87 - 3,30

Alhaisten Shirley Laudatur Tuomelan Rulla Rentukka Ressu Rannan Basilika Saara Tuomelan Peso Rasilan Safira AT Ripsa AT Rosmarin Sherry Kurhilan Sorja ET Sointu AT Pöllö Ylihaaviston Pipari Uusi-Suon Triggy Kaappolan Tyrni Joukolan Rooma Paakkosen Rumpangel Rosalinda Sampokosken Reipas Rounion Rissa ET Satu Seira ET Rypsi Rasilan Santra Rounion Coloodes Rounion Deliissa Rounion Teliissa Lunden Romeo Tometta Rounion Chelma Taivalmäen Curry Rounion Teleda

2. 5. 3. 2. 3. 3. 2. 2. 2. 3. 3. 3. 2. 2. 3. 3. 1. 2. 1. 2. 4. 2. 2. 2. 2. 3. 2. 1. 1. 1. 1. 2. 2. 1.

Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Peltola Riikka Kelkka Päivi ja Ossi Kulju Vuokko ja Esko Mty Rauhamaa Koljonen Aaro ja Mirja Suutari Pekka Ikonen Miia ja Putkonen Juha Viitanen Seija ja Hannu Tanner Jyri ja Tiia Tanner Jyri ja Tiia Tammenpään mty Kallio Merja Kavander Elina ja Mika Tanner Jyri ja Tiia Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Ikonen Miia ja Putkonen Juha Kaappola Merja ja Mauri Laiholahti Laura ja Jouko Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Tammenpään mty Koljonen Aaro ja Mirja Kuortti Raimo ja Terhi Lemola Niina ja Pekka Kaappola Merja ja Mauri Mty Rauhamaa Viitanen Seija ja Hannu Ahonkivi Olavi Ahonkivi Olavi Taivalmäki Asko ja Susanna Laiholahti Laura ja Jouko Lemola Niina ja Pekka Taivalmäki Asko ja Susanna Ahonkivi Olavi

49


1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29

Lehmä Viivu K.Jasmiina Este Yrtti Hinta Heta Ifa Jasmi Ynnä K.Hasseli Justiina Kuura Iris Muusa Juutas Luppa Mansikki Lila Kristall Meirami Kukka Lila Johanna Jäkälä Iiris Ippa Loiste Jalna Linda

synt.aika poik. isä emä 24.01.1989 14 K. Raide Tutteli 15.01.1995 10 R.Etykki Elmiina-et 26.04.92 12 K.Vihtori Viiri 12.11.1990 13 R.Oliivi Uni 19.10.1993 9 L.Apotti Ykkönen 23.10.1993 13 K.Pormestari 23.10.1994 11 K.Efesos Esmi 03.11.1995 10 M.Ulaus Pisara 12.02.1990 12 S.Nolla Ruusu 17.08.1993 10 Y.Ritari Ässä 04.10.1995 11 U.Uisti Ensi 09.02.1997 10 U.Sila Pisara 28.03.1994 10 P. Arhippa Emilia 15.08.98 7 K.Etroni Joiku 01.10.1995 9 V.Horsma Hassu 02.11.97 9 V.Aika Ippa 14.01.1998 7 K.Airo Hehku 10.09.97 8 V.Aika Jesse 01.11.1996 10 O.Vakio Electra 22.02.1998 6 L.Apotti Iisoppi 30.07.96 8 O.Vakio Anjuska 23.09.97 7 V.Aika Äly 12.11.95 9 H.Umo Hempukka 08.10.95 9 N.Verneri Venla 01.08.1994 10 S.Yty Esikko 08.10.95 6 L.Hoppu Hertta 20.01.97 9 O.Vakio Ihme 19.12.95 9 L.Hiiva Alma 20.10.97 7 V.Vankka Essi

emänisä emänemä S. Optimi Tutteli A.Parkki Piltti L.Miklaus Raiku H.Ruutu K.Mainio Raita Vilma K.Mainio A.Parkki Ymy L.Murkku K.Nike Olive R.Lonni Umikosan H.Yynä Ynnä V.Urpo ET M. Mainio Ulla U.Uisti Virsu I.Äkeä Assu Hyllela - Y.Ritari Ynnä N.Urbaani Este Tron Ylistys K.Malmi Yrtti A.Parkki Sanja M.Mainio Taru K.Repo M.Supo Taina J.Vissi R.Yritys Apila Hyllela Uppo S-Oko Riina U.Vala Ystävä

elinikäistuotos omistaja 169 500 kg 28.2.2008 Marko Vettenranta 140 621 kg 23.2.2008 Merja Kallio 135 193 kg 18.02.08 Janne ja Anne Lyytinen 124 805 kg 26.2.2008 Satu ja Jussi Auhtola 124 557 kg 13.2.2008 Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka 121 666 kg 18.2.2008 Taina ja Aarne Okkonen 117842 kg 6.12.2007 Sari Vestman ja Tommi Halonen 116 318 kg 13.11.2007 Taina ja Aarne Okkonen 114 662 kg 1.1.2008 Terhi ja Raimo Kuortti 114 181 kg 23.2.2008 Merja Kallio 113 166 kg 14.2.2008 Leena ja Timo Pekonen 110 280 kg 8.2.2008 Kari ja Alli Keinänen 108 638 kg 17.9.2007 Heli ja Antti Teiskonlahti 108 596 kg 22.02.08 Jukka-Pekka Köngäs 107 669 kg 31.1.2008 Anu ja Jari Ahlholm 107 579 kg 05.03.08 Andreas Johansson 106 883 kg 1.2.2008 Nina ja Mikko Rönkkö 106 367 kg 18.02.08 Janne ja Anne Lyytinen 104 221 kg 15.2.2008 Tammenpää mty 102 567 kg 1.1.2008 Terhi ja Raimo Kuortti 101.399 kg 15.01.08 Anna-Liisa ja Antti Suokas 101 950 kg 29.02.08 Jani Kivilahti 101 538 kg 13.11.07 Taina ja Aarne Okkonen 101 346 kg 12.02.08 Pekka Suutari ja Silja Sundell 100 743 kg 13.9.2007 Kari ja Alli Keinänen 100 407 kg 10.02.08 Minna Rajakangas ja Marko Trast 100 050 kg 14.12.07 Anna-Liisa ja Antti Suokas 99 990 kg 27.01.08 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 99 960 kg 14.02.08 Miia ja Juha Luoma-Tokoi

Ayrshire-lehti

50

1/2008

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58

Lehmä synt.aika poik. isä Itu 13.08.94 11 K.Rokki Mesikka 19.08.98 7 N.Verneri Lasso 14.11.97 8 V.Aika Juhlava 09.12.1995 8 T.Tasu S.Luxus 11.12.97 8 L.Apotti Milena 20.02.98 7 V.Aika P.Ilona 10.02.94 10 M.Ulaus Jakkara 27.10.95 8 K.Rokki K.Neilikka 20.02.99 7 H.Esko Laava 24.09.97 8 J.Urveli Laudatur 29.04.97 8 T.Ylkä R.Likka 25.10.1997 8 M.Iikka AT Juhla 01.01.1995 11 M-Ulaus R.Manta 01.01.1998 8 V.Aika Mölinä 13.08.1998 6 Ö.Karl Melli 31.12.1998 6 L.Apotti Loiske 25.02.1997 9 M.Iskelmä L.Nelli 09.01.1999 7 K.Evo ET AT Meritähti 27.04.1998 7 V.Aika Manteli 16.01.98 7 S.Yökkö U-S.Lollipop 30.12.1997 7 N.Verneri Lulu 01.02.1997 8 M.Ipus Maggie 16.09.98 7 L.Apotti Mesimarja 26.04.1998 6 Torpane Lyyti 16.08.1997 7 H.Jonne Loisto 03.03.1997 7 O.Vakio Mansikka 07.07.1998 7 V.Aika Mööpeli 17.07.1998 7 V.Aika Liturki 24.08.1997 6 N.Verneri

emä Yty Herukki Esso Hilla Jalo Jelena Dixie Ruttu Kaneli Alppi Etelä Impi Aliina Heta Iita Heta Juhla Joiku Emo Jilla N.Ystävä Ällä Hoppu helmi Justiina Äppi Kanerva Jakkara Ikuri

emänisä emänemä K.Merkitys K.Meilari Ahkera P.Vaisto Yysa N.Yppo N.Verneri Ylväs H.Elko A.Parkki Yes I-K.Aatos Kuopus T.Tasu Iisoppi S.Mahti K.Pantteri Pouta M.Ulaus Estetiikka Y.Maali T.Tasu Veitikka P.Alarik - K.Pormestari M.Ulaus - P.Veto Huuto Tron M.Uklaus Anis K.Mainio N.Tippa K.Musti Riemu S.Ysinolla Anis L.Rööri Annikki Y.Haka Hopea L.Teko Urea A-V.Vara Heuna K.Rokki Ruttu K.Rokki Vihuri

elinikäistuotos omistaja 99 851 kg 19.02.08 Nina ja Jukka Nieminen 98 765 kg 01.02.08 Nina ja Mikko Rönkkö 98 005 kg 31.01.08 Rauhamaa Mty 95 774 kg 23.2.2008 Merja Kallio 94 656 kg 25.01.08 Tatu Weman ja Katja Pitkänen 94 569 kg 25.01.08 Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka 94 340 kg 31.01.08 Jouni Paakkonen ja Päivi Eronen 94 050 kg 27.01.08 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 92 743 kg 17.02.08 Petri Pöysä 90 649 kg 27.01.08 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 90 012 kg 27.01.08 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 88 938 kg 15.2.2008 Mirja ja Aaro Koljonen 88 712 kg 16.1.2008 Jyri ja Tiia Tanner 87 763 kg 28.2.2008 Seija ja Hannu Viitanen 87 420 kg 18.2.2008 Virpi ja Pauli Tirkkonen 86 088 kg 18.2.2008 Taina ja Aarne Okkonen 85 499 kg 23.2.2008 Merja Kallio 83 053 kg 25.2.2008 Katri ja Kyösti Anttila 82 712 kg 16.1.2008 Jyri ja Tiia Tanner 82 120 kg 06.01.08 Sari Vestman ja Tommi Halonen 81 897 kg 17.2.2008 Petri Pöysä 81 804 kg 13.2.2008 Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka 81 190 kg 18.02.08 Janne ja Anne Lyytinen 81 015 kg 23.9.2007 Merja ja Mauri Kaappola 80 724 kg 2.8.2007 Kai ja Elina Järvelä 80 489 kg 30.8.2007 Päivi ja Juha Kallio 80 226 kg 17.9.2007 Heli ja Antti Teiskonlahti 80 176 kg 27.1.2008 Riikka Peltola ja Mika Peltonen 80 170 kg 23.9.2007 Merja ja Mauri Kaappola

1/2008 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

51


59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84

52 emä emänisä emänemä elinikäistuotos Juuli N.Verneri Heinä 80042 kg 28.2.2008 Jana K.Vihtori Hansa 79 947 kg 31.1.2008 Jasmiini T.Empatia 78 328 kg 31.12.07 Irina U.Uisti Varina 78 308 kg 28.2.2008 U.Leinikki L.Apotti U.Herukki 77 835 kg 17.2.2008 Hely Y.Ritari 77 589 kg 18.2.2008 Hovi K.Meilari Tarina 77 369 kg 24.02.08 Justiina - - 76 787 kg 11.02.08 Kielo K.Vihtori Ennätys 76 570kg 30.8.2007 Essi K.Malmi Össe 75 706 kg 31.1.2008 Isabella Y.Uki Villikko 74 823 kg 31.1.2008 Kisella A.Unssi Iron 74 573kg 6.1.2008 Kikka O.Vakio 74 093 kg 09.02.08 Ihana H.Enska 74 033 kg 10.02.08 Elämänlanka K.Pantteri Unelma-2 73 960 kg 28.02.08 Etikka S.Sätkä Vekku 73 288 kg 24.02.08 Kuva V.Vankka 72 655 kg 25.2.2008 Turri K.Ropo Kurri 72 536 kg 30.8.2007 K.Jasmiina R.Etykki K.Elmiina ET 72 222 kg 23.2.2008 Jekku U.Sila Yökkö 71 982 kg 31.1.2008 Ensikki S:Osma Vuurikki 71 312 kg 3.8.2007 Kullero N.Voltti Hana 70 696 kg 22.02.08 Iita P.Eemeli Elli 70568 kg 31.07.07 Arvotus N.Verneri Vaala 70 547 kg 9.9.2007 Kiva M.Tina Ilona 70 544 kg 25.2.2008 Heluna V.Allu Emma 70 023 kg 24.2.2008

omistaja Matinolli E,M ja Alhainen S Mty Rauhamaa Mty Jari Heikkonen Koljonen,Kallio,Ahonkivi Petri Pöysä Taina ja Aarne Okkonen Marja-Liisa ja Kari Pietilä Elisa ja Martti Kumpula Päivi ja Juha Kallio Rauhamaa Mty Anna Kurkinen ja Olli-Pekka Lumiaho Sari Vestman ja Tommi Halonen Riikka Lehtinen ja Roope Minna Rajakangas ja Marko Trast Olavi Ahonkivi Marja-Liisa ja Kari Pietilä Katri ja Kyösti Anttila Päivi ja Juha Kallio Merja Kallio Rauhamaa Mty Eira ja Marko Okkonen Jukka-Pekka Köngäs Matinolli E,M ja Alhainen S Mty Sari ja Jouni Sikanen Katri ja Kyösti Anttila Susanna ja Asko Taivalmäki

Seuraavaan lehteen tulevat kestävien lehmien tiedot tulee lähettää Merja Kalliolle 10.09.2008 mennessä. Osoite merja.kallio@elisanet.fi.

Lehmä synt.aika poik. isä Mandi 13.02.1998 6 A.Jänis-ET Meli 11.01.1998 8 L.Apotti Misteli 29.03.98 7 S.Junne Muurikki 01.01.1998 7 V.Aika U-S.Neilikka 30.08.1999 5 K.Lenkki Nappi 23.01.1999 7 K.Etroni Loimu 20.07.97 8 K.Issias Nappi 16.09.99 6 A.Kieppi Maaria 20.06.1998 7 Backgård Lastu 20.11.1997 7 Y.Arkadi Komia 16.12.1996 9 T.Ylkä Misella 24.09.1998 7 V.Aika Myy 11.08.98 7 V.Aika Mila 13.10.98 7 K.Jörkki R.Niittyvilla 30.08.99 5 H.Etro Manta 10.12.98 8 Backgård L.Nätti 25.01.1999 8 M.Epo Minttu 00.00.1998 6 Backgård K.Maituri 22.11.1998 7 P.Eepa Likka 02.12.1997 7 Torpane Kensikki 24.12.1996 7 O.Vakio Orvokki 08.04.00 6 Stensjö Liitu 12.11.97 7 H.Valtti Mansikki 17.10.1998 7 V.Aika L.Nasta 08.08.1999 7 I.Äkeä Mesi 12.07.1998 6 M.Yllä

Ayrshire-lehti 1/2008

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


1/2008

Ayrshire-lehti

Purolan Orkko 8 vuotta Orkko – the most popular Finnish Sire Purolan Orkko, born in February 2000, is one of the bulls who started a new era being alive when getting their proofs. Until now more than 90 000 doses of Orkko semen are used in Finland. He is also the most popular Finnish bull on international market. Breeders in USA, Lithuania, Israel, South Africa, Italy, Sweden, Holland, Great Britain and Russia are using him at the moment. We have 23 Orkko sons waiting for progeny test results and the second crop daughters have started calving since last autumn. These cows should be longevitable cows according to Orkko’s proofs.

Purolan Orkko. Kuva: Elly Geverink.

Savolaissonni Purolan Orkko on ensimmäisiä elossa olevia jälkeläisarvostelun saaneita valiosonneja. Se siirtyi siementuotantoon Hovilahteen syksyllä 2004. Sonnihovi oli vasta rakenteilla ja Orkko kumppaneineen tuotti siementä asustamalla nuorsonninavetan karsinoissa. Orkosta tuli linssilude jo tuolloin, kun uuden navetan vihkiäisjuhlien yhteydessä tiedotusvälineet kävivät ihastelemassa sonneja. Aluksi karjanomistajat käyttivät Orkkoa varovasti. Useat aristelivat sen luonneindeksiä. Jalostusarvokin sahasi laskentamuutoksien takia ylös ja alas, kunnes sitten vakiintui 20:n korville ja Orkko saavutti tasaisuutensa takia suomalaisten karjanjalostajien suosion. Kotimaassa

Purolan Orkolla on myös AF-luokitus, jonka tulos erinomainen AF-VG85. Kuva: Laura Laiholahti.

Orkon siementä on käytetty tähän mennessä vähän yli 90 000 annosta. Suuri käyttömäärä on mahdollinen, koska Eskilin muita poikia ei ole ollut laajemmassa käytössä. Tämän hyvärakenteisen sonnin siemenestä ollaan kiinnostuneita myös Suomen rajojen ulkopuolella. Siementä on viety 33 000 annosta, suurin osa USA:an risteytyskäyttöön, mutta myös Liettua, Israel, Etelä-Afrikka, Italia, Sveitsi, Ruotsi, Hollanti, Englanti ja Venäjä ovat ostaneet Orkon siementä. Orkon poikia on valittu nuorsonnikäyttöön tähän mennessä 23, kaksi on vielä odottamassa valintaa Viskaalissa. Valiosonnisiemennyksistä syntyneet tyttäret ovat alkaneet poikia viime syksystä lähtien. Tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä. Orkon kestävyysindeksi on selvästi plussalla, mikä antaa odottaa, että tyttäret eivät olisi kertakäyttölehmiä. Auli Himanen FABA Palvelu

Orkon tytär Rana. Omistaja JärvinenLahti MTY. Kuva: Tiina Tahvonen.

Orkon tytär Ursulay. Kuva: Elly Geverink.

53


Ayrshire-lehti

1/2008

KESKUSTELUA UTAREEN LAADUSTA

UTAREEN LAATU –

KESKUSTELUA MITÄ SIITÄ TIEDÄMME JA MITÄ EMME

Keskimäärin, sonnien tyttäret, joiden isällä on hyvä utareindeksi, säilyttävät utarerakenteensa vanhempina paremmin, kuin tyttäret, joiden isällä on keskinkertainen utareindeksi. Todellisuudessa käytännön jalostuksessa ei kuitenkaan ole keskiarvoja. Joskus sonnit periyttävät sellaisia ominaisuuksia, joita emme osanneet odottaa indeksien perusteella. Tässä artikkelissa keskustellaan utareen laadusta, selvästi ominaisuus, mikä voi yllättää karjanomistajat. Ennen kuin käsittelemme utareen laatua, meidän täytyy miettiä sen määritelmää. Jokaisella on siitä oma käsityksenä. Jotkut rinnastavat sen utareen tärkeimpiin arvosteltaviin ominaisuuksiin. Tieto, mikä vaikuttaa utareen kokonaisjalostusarvoon vaihtelee kuitenkin eri maiden välillä. Tehokkuuden ja selvyyden vuoksi utaretta kuvataan lineaarisesti käyttäen rajallista määrää osaominaisuuksia. Joillekin, tämä antaa silloin mahdollisuuden määrittää utareen laatu ominaisuudeksi mitä ei ole kuvattu lineaarisesti. He näkevät utareen laadun varsinaisten arvostelukohteiden lisänä. Tilanne kentällä ei ole kuitenkaan ihan niin mustavalkoinen. Tietyillä mailla, mukaan lukien Kanada, Australia, Sveitsi ja Espanja, on esim. 54

utarekudoksen laatu mukana lineaarisessa arvostelussa. Toiset maat, kuten Hollanti, eivät arvostele utarekudosta lineaarisesti, mutta ottavat sen huomioon lopullisessa utareen arvostelussa. Lyhyesti, utareen laatu ja utareen laatu ovat usein kaksi eri asiaa jokapäiväisessä keskustelussa.

V EXCES periyttää parempaa utaretta kuin indeksit näyttävät

Yksi selvimmistä esimerkeistä kentältä, mikä aiheuttaa sekaannusta utareen

An interesting translated article from The Holstein International-magazine of December. The article handles the quality of the udder, and how it effects on cows longevity. The most important facts came up the Fore Attachment and Udder Texture. The peak productions at the first lactation found out to be harmful to the Herd Life. laadun ympärillä on sonni V Exces. Muutaman vuoden ajan se on keskeytyksettä johtanut tanskalaista sonnilistaa ja on mielenkiinnon kohteena jälkeläisarvosteltuna sonnina ja sonninisänä. Tämä on merkittävää, koska indeksin perusteella

Exces periyttää vaatimatonta uteretta. Sen utareen kokonaisindeksi (88) on huomattavasti alle rodun keskiarvon (100). Samaa voisi sanoa utareen osaominaisuuksista etukiinnitys (87), muoto (86), ja tasapaino (77). Excesin suosion avainsana näyttäisi olevan käytännön kokemus. Tässä tapauksessa oma roolinsa on erityisesti kokemus Excesin isän Luxemburgin tyttäristä. Sonnianalyysissä Excesistä (HI 06/2005), Lars Nielsen, Dansiren jalostusvastaava kirjoittaa että Excesin nuorten tyttärien utareet muistuttavat häntä Luxemburgin tyttärien utareista. Syvempien utareiden vuoksi Excesin tyttäret näyttävät ikäistään vanhemmilta kaksivuotiaina, mutta toisaalta, utareen muoto muuttuu erittäin vähän seuraavien laktaatioiden myötä.

Se, mitä ei kerrota Kuvan lehmällä on erinomainen utarekudos. Lehmän ollessa ummessa utare on vain tyhjä nahkapussi. Kuva: Laura Laiholahti

Ominaisuus utareen laatu sisältää subjektiivisen


1/2008

Ayrshire-lehti

KESKUSTELUA UTAREEN LAADUSTA

Esimerkki todella rajusta utarepöhöstä. Lehmä kuvattu ennen lypsyä. Kuva: Laura Laiholahti

Sama lehmä lypsyn jälkeen. Kuva: Laura Laiholahti

tekijän. Se tekee utareen laadusta kiistanalaisen aiheen. Jokainen on tyytyväinen kun sonni on parempi mitä on paperille kirjoitettu. Mutta on eri asia, kun puhutaan sonneista, joiden tyttärien utareen laatu huononee nopeammin ajan myötä kuin utareindeksin perusteella voisi olettaa. Useimmiten tämänkaltaisen sonnin kanssa, jonka utareindeksi on korkea, perustuen luokiteltuihin tyttäriin, omistajat eivät mielellään halua kertoa totuutta. Etenkään niin kauan kuin sonnilla on kaupallista arvoa. Totuus paljastuu yleensä vasta silloin kuin sonni on siirtynyt pois käytöstä ja kukaan ei enää muista mikä keinosiemennysorganisaatio myi sitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen karjanomistaja, jolla on vähänkään kiinnostusta jalostukseen, ei pystyisi mainitsemaan sonneja, mitkä ovat olleet pettymyksiä utareen laadun suhteen. Otetaan esimerkik-

utareen ominaisuutta. Esimerkiksi jaloista arvostellaan vain neljä ominaisuutta. Keskusteltaessa arvosteltavien ominaisuuksien lisäämisestä, me emme saa unohtaa että meidän täytyy pitäytyä olennaisimmissa luokissa. Seitsemän utareominaisuutta, joita tällä hetkellä arvostellaan jokaisessa maassa, yhdessä ennustavat 90 % sonnin periyttämiskyvystä jokaisessa maassa. Tällä hetkellä keskustellaan takautareen kiinnityksen leveydestä. Tämä voisi tuoda 1-2 % lisää tietoa. Utarekudoksen laatu toisi luultavasti toisen 1 % lisää tietoa. Mutta se ei ole varmaa. Työryhmänä olemme kysyneet mailta, jotka arvostelevat utarekudoksen laatua, kuten Kanada ja Sveitsi, kertomaan sen periytyvyysasteesta ja korrelaatioista muihin ominaisuuksiin.” Hamoen painottaa että utareessa on muutakin arvosteltavaa kuin ne seitsemän ominaisuutta, joita nyt arvostellaan joka maassa.

si utarepöhö. Tämä ilmiö on luultavasti tärkein utareen ominaisuus, mitä ei ole kuvattu lineaarisesti missään maassa, mutta millä voi olla todella suuri merkitys lehmän toimivuuteen ja kestävyyteen.

Mutkan kautta nopeammin

Arie Hamoen on Hollannin kantakirjan NRS: n pääluokittaja. Hän on myös Kansainvälisen Holstein Federaation WHFF:n kansainvälisen työryhmän puheenjohtaja. Työryhmän tarkoituksena on yhtenäistää rakennearvostelua. Työryhmässä keskustellaan muiden aiheiden lisäksi, utareominaisuuksien lineaarisesta arvostelusta. Keskustelun aiheena on myös utarekudoksen laatu, mitä arvioidaan vain muutamassa maassa. ”Kaikista rakenne-ominaisuuksista utaretta kuvataan laajimmin. Tällä hetkellä jokainen maa arvostelee ainakin seitsemän yleisintä

”Sonnien vertailussa nämä seitsemän riittävät hyvin. Jos haluat käyttää jalostussuunnittelussa niin sopivaa sonnia kuin mahdollista, niin silloin haluaisit nähdä enemmän arvosteltavia ominaisuuksia. Silti emme halua päätyä arvostelemaan enempää ominaisuuksia, kuin on ehdottoman tarpeellista.” On selvää että esimerkiksi utarepöhö ei ole tärkein keskustelun aihe. Hamoen: ”1980-luvulla professori McDaniel Pohjois-Carolinasta teki laajan tutkimuksen tästä ominaisuudesta. Kuitenkin lineaarisena ominaisuutena sillä on alhainen periytyvyysaste. Tämä johtuu toisaalta ruokinnan suuresta merkityksestä ja toisaalta siitä tosiasiasta että rakenne arvostelu on ”tilannekuva”. Utarepöhö heijastuu epäsuorasti jalostusarvosteluun: esimerkiksi ominaisuuksien, solut ja kestävyys, kautta. Luultavasti tulevaisuudessa utaretulehdus- ominaisuus lisätään arvosteluun, kuten 55


Ayrshire-lehti

1/2008

KESKUSTELUA UTAREEN LAADUSTA jo nyt tehdään Skandinaviassa. Utarepöhön arvioinnissa voimme mielestäni edetä nopeammin mutkan kautta, käyttäen valinnassa tietoja soluista, utaretulehduksista ja kestävyydestä, kuin jos ottaisimme utarepöhön suoraan arvosteltaviin ominaisuuksiin.”

Hyvä utarekudos on pehmeä ja joustava

Kanada on yksi niistä harvoista maista, missä arvostellaan utarekudos-ominaisuutta. Saadaksemme tietoa tästä ominaisuudesta, käännymme Jay Shannonin puoleen. Hän on Holstein Kanadan rodun edistämisen johtaja ja kaikkien rotujen luokituspalvelun esimies. Shannon perustaa vastauksensa myös tietoon tohtori Gordon Atkinsilta, Tom Byersiltä ja tohtori Bethany Muirilta. Hän aloittaa utarekudos ominaisuuden määrityksen seuraavasti: ”Utarekudos-ominaisuutta alettiin arvostelemaan 1976. Kanadalaiset karjanomistajat ovat aina pitäneet utarekudosta erittäin tärkeänä ominaisuutena. Erityisesti, koska nuorten lehmien maitotuotokset ovat kasvaneet huomattavasti.” Kysymykseen, miten utarekudosta arvostellaan, Shannon vastaa: ”Kudoksen arvioinnissa käytetään utareen pehmeyden astetta, joustavuutta ja laajentumiskykyä. Se on pisteytetty yhdestä yhdeksään, missä yksi on täysin lihasutare ja yhdeksän on erittäin pehmeä ja joustava. Se on yksi

56

Utare ennen lypsyä. Kuva: Laura Laiholahti

vaikeimmista ominaisuuksista arvostella. Lypsykokemuksen ja lukemattomien utareiden tunnustelun myötä, luokittajat tulevat hyvin taitaviksi arvioimaan pehmeyttä ja utareen laatua missä tahansa laktaation vaiheessa. Utarekudoksella on 15 % periytyvyysaste, joten valinnalla voidaan saavuttaa edistystä lehmäpopulaatiossa. Jos pyytäisit kanadalaisia tuottajia nimeämään ominaisuuden, missä on saavutettu suurin edistyminen kanadalaisessa holstein-populaatiossa 10-15 vuoden aikana, luulen että valta-osa vastaisi utare-ominaisuuksien koko-

naisvaltainen parantuminen sekä utareen kiinnittymisen leventyminen ja lyhentyminen.” Painottaakseen hyvän utarekudoksen tärkeyttä Shannon lainaa eläinlääkinnän asiantuntijaa tohtori Gordon Atkinsia (Lue myös artikkeli Ayrshire-lehti nro 1/2007). ”Tohtori Atkins kuvaa lihasutaretta yhdistelmänä ylimääräistä arpikudosta, utaretulehdusta ja/tai nesteen pidättämistä (pöhö) utareessa. Vaikka lihasutaretta voi aiheuttaa sekä ylimääräinen arpikudos että utaretulehdus, on todennäköisesti olemassa myös erillinen geneettinen

tekijä, mikä vaikuttaa utarekudoksen koostumukseen. Nesteen pidättymistä utareessa tapahtuu kun sydän ja verisuonisto ei pysty palauttamaan kaikkea verta mitä virtaa utareeseen. Tämä aiheuttaa tilan, mitä on verrattu passiiviseen tukokseen, missä laskimopaine kasvaa ja veren nestemäiset aineet (imuneste) tihkuvat pienten verisuonien seinämien läpi utareessa ja jäävät loukkuun sinne. Utareeseen jäänyt neste aiheuttaa lisäpainoa utareelle, rajoittaa utareen maidonpidätys kykyä ja neste läpäisee ligamentin, mikä vaarantaa sen kestävyyden ja aiheuttaa monesti ligamentin repeämisen. Vastakohtana hyväkudoksisessa utareessa on hyvin vähän verisuoniston ulkopuolista nestettä. Kaikki veri on suonissa. Hyväkudoksinen utare tarkoittaa utareen tehokasta verenkiertoa, nesteen pidätyskyvyn puuttuminen minimoi ylimääräisen painon ja negatiivisen paineen utareen kannatinsiteille.”

Etukiinnitys ja utarekudoksen laatu vaikuttavat eniten kestävyyteen

Shannon puhui utarekudoksen 15 % periytyvyysasteesta (0.15 h2). Korrelaatioista hän sanoo: ”Kun korrelaatioita utarekudoksen ja muiden rakenneominaisuuksien välillä arvioitiin, keskisiteellä oli vahvin korrelaatio (0.534). Muut rakenneominaisuudet, mitkä vaikuttivat eniten (tärkeysjärjestyksessä) olivat etukiin-


1/2008

Ayrshire-lehti

KESKUSTELUA UTAREEN LAADUSTA nitys, utareen muoto, lypsytyyppisyys, luuston laatu ja takakiinnityksen korkeus. Sen lisäksi että löytyi selvä yhteys utarerakenteeseen, niin korkeimmin korreloiva luokitusraportin osa-alue oli lypsytyyppisyys ja rungon ominaisuudet. Lehmällä täytyy olla riittävä rintakehän kapasiteetti, jotta se pystyisi pumppaamaan suuria määriä verta vastaamaan korkeaa maitotuotosta. Sydämen täytyy pumpata 500 litraa verta jokaista tuotettua maitolitraa kohden. Utarekudoksella on vahva geneettinen korrelaatio kestävyyden kanssa (0.260) huolimatta tuotospotentiaalin poistosta arvostelumallista. Sillä on odotetusti myönteinen suhde solumäärään ja tuotosominaisuuksiin.” Tähän Shannon lisää: ”Painottaakseen utarekudoksen tärkeyttä, tutkimus (Sewalem 2004 Journal of Dairy Science) paljasti että utarekudos oli toiseksi tärkein arvosteltu ominaisuus (heti etukiinni-

tyksen jälkeen), mikä selittää lehmän suhteellista riskiä olla tulematta poistetuksi. Tuoreessa Holstein Kanadan toimittamassa tutkimuksessa (Muir 2006) etukiinnitys ja utarekudos olivat jälleen kerran osoitettu kahdeksi tärkeimmäksi ominaisuudeksi, mitkä selittävät miksi lehmä kestää karjassa enemmän kuin viisi poikimakertaa, verrattuna niihin lehmiin mitkä kestävät vain kaksi tai vähemmän.” Lopuksi Shannon vastaa kysymyksiin mikä on utarekudos-ominaisuuden tulevaisuus Kanadassa ja kuinka Holstein Kanada aikoo edistää ominaisuutta pääluokittajien kansainvälisissä kokouksissa: ”Kun ajattelen kestävän ja taloudellisen lehmän tunnusmerkkejä, en voi kuvitella luokitusjärjestelmää ilman utarekudoksen arvostelua. Sillä on eniten painoa lopullisen pistemäärän laskennassa Kanadassa. Se tulee varmasti olemaan tärkeä ominaisuus Kanadassa myös

Sama utare lypsyn jälkeen. Kuva: Laura Laiholahti

tulevaisuudessa. Mitä tulee kansainväliseen käytäntöön, maailman holstein maat työskentelevät löytääkseen yhteisen mielipiteen ominaisuuksien standardisoimiseen. Olennaista on että on kolme tekijää, mitkä määräävät onko ominaisuus standardien mukainen. Ensimmäisenä, ominaisuus pitäisi pystyä mittaamaan puolueettomasti, toiseksi ominaisuus pitäisi olla taloudellisesti merkittävä ja kolmanneksi ominaisuuden pitäisi olla erilainen muihin jo mitattaviin ominaisuuksiin nähden. Mielestäni on erittäin vaikeaa ohittaa utarekudos-ominaisuutta, koska sillä on niin suuri merkitys kestävyydelle, tuotokselle ja terveydelle, vaikka sen mittaaminen onkin haastavaa.”

Huippuherumiset

Guido Simon Sundernista, Saksasta on lypsykarjankasvattaja, aAa-analyytikko ja kansainvälinen tuomari. Mikä on hänen ensimmäinen

reaktio termistä utareen laatu? ”Minulle tärkein osoitus utareen laadusta on muutos sen tilavuudessa ennen ja jälkeen lypsyn. Toinen erittäin tärkeä tarkkailun kohde on mielestäni kolme viikkoa umpeenlaiton jälkeen. Mielestäni kukaan ei tiedä enempää utareen laadusta kuin karjanomistaja itse. Esimerkiksi karjanomistajat, jotka lypsävät tietyn sonnin 20 tytärtä, tietävät enemmän sen sonnin utareenperiyttämiskyvystä kuin kukaan tilastotieteilijä voi milloinkaan osoittaa.” Esimerkkinä Simon mainitsee utarepöhön. Hänen mielestään nykyisillä valintamenetelmillä on vaikea suoraan parantaa tätä ominaisuutta. ”Bayernissa on tehty tutkimus simmental lehmille. Mahdollinen uudelleenluokitus myöhemmin osoittautui vain osittain ratkaisuksi. Siitä yksinkertaisesta syystä että lehmät joilla on liiallista utarepöhöä, on usein jo myyty ennen kuin luokittaja

Sama utare sivulta. Huomaa selvät verisuonet. Kuva: Laura Laiholahti

57


Ayrshire-lehti

1/2008

KESKUSTELUA UTAREEN LAADUSTA näkee ne uudelleen.” Utarepöhö tuo Simonin mieleen myös toisen näkökohdan. ”Utareen laadun lisäksi, lehmällä on oltava terve keho. Utarepöhö on läheisesti kytköksissä maitotuotokseen ja rungon syvyyteen. Suurin ongelma nykyisessä holsteinpopulaatiossa utareen laatua ajatellen ovat korkeat herumiset, erityisesti kaksivuotiailla. Ei ole epätavallista että ensikoiden maitotuotos pomppaa nollasta 40 kiloon kolmessa viikossa. Vanhemmat lehmät, joilla on edelleen hyvä utareen laatu, aloittivat usein vähemmän aggressiivisesti kaksi-vuotiaina ja ovat kasvattaneet tuotosta poikimisten myötä. 50 kg:n herumishuippu toisen poikimisen jälkeen on vähemmän vahingollista utareen laadulle kuin 40 kg

ensimmäisen lypsykauden aikana.”

Niin vähän negatiivista kuin mahdollista

Roger Heeg, yhdessä isänsä Viktorin ja veljensä Erwinin kanssa lypsävät 110 lehmän holsteinkarjaa Heegin tilalla Brysselissä, Ontariossa. Vuodesta 2000 lähtien peräti 22 lehmää on lypsänyt yli 100 000 kg elinaikanaan. Mitä roolia kanadalainen osaominaisuus utarekudos näyttelee heidän sonnivalinnassaan? Heeg: ”Ensinnäkin yritämme löytää sopivan sonnin jokaiselle lehmälle. Tärkeitä ominaisuuksia, joita yritämme korjata ovat esimerkiksi lantion rakenne ja keskiside. Utarekudos on toinen. Toiseksi, me emme etsi sonneja, joilla

Karjataikaa...

Jos lehmä ei tule juoksulliseksi, sonnia haluavaksi, niin varastetaan huoran hameen kappale ja takotaan sillä lehmää. Sitten se tulee ”juoksevaksi”, on kiimallansa. (Somero)

58

on mahdollisimman paljon plussia, vaan sonneja, joilla on mahdollisimman vähän negatiivisia ominaisuuksia. Esimerkiksi emme ole koskaan käyttäneet sonnia vain siksi että sillä on korkea kestävyysindeksi. Samoin emme koskaan valitse sonnia vain siksi että se on saanut erittäin korkeat pisteet utarekudoksesta.” Heegin tilalla parhaiten menestynyt sonni on ollut Oliveholme Aeroline. ”Sen tyttärillä on ollut erittäin vähän huonoja ominaisuuksia ja yleensä hyvä utarekudos. Ne ovat eläneet vanhoiksi helposti. Olemme erittäin tyytyväisiä sonnin näyttöihin ja siksi meillä on edelleen hiehoja kasvamassa siitä. Lehmän kasvattaminen on iso investointi. Nuorten sonnien käytöllä on omat riskinsä,

koska niistä on hyvin vähän kokemusta.” Heeg hyödyntää mielellään kanadalaista utarekudosindeksiä. ”Yleisesti ottaen, tyttäret jotka polveutuvat hyvää utarekudosta periyttävistä lehmistä, on erittäin vähän ongelmaa utarepöhön kanssa. Mutta meidän omaa kokemusta sukulinjoista käytetään myös hyödyksi. Tilallamme sonni Predule jätti tyttäriä, joilla oli paljon utarepöhöongelmaa. Toinen sonni, jonka poikia tai pojanpoikia emme käyttäisi on Convincer. Sen tyttärillä on paljon utareongelmia koska nuorina lehminä ne lähtevät lypsämään kuin raketit.” Holstein International 12/2007 lehdestä kääntänyt Silja Sundell ja Mirja Koljonen


1/2008

Ayrshire-lehti

59


Ayrshire-lehti Ayrshire-lehti

JUNNUTIIMI

1/2008 1/2008

JUNNUTIIMI

JUNNUTIIMI

JUNNUTIIMI

JUNNUTIIMI

JUNNUTIIMI PALVELUKSESSANNE Junnutiimi on perustettu tänä vuonna neuvomaan ja auttamaan junnuja ja vastaamaan yhdistyksen junnutoiminnasta. Junnutiimin muodostavat Sanna Savikko ja Salla Rautio.

Sanna Savikko ja Rounion Romeo Saga Valentine. Kuva: Elly Geverink.

Näyttelytoiminta on hauska harrastus eikä tarvitse olla kotoisin maalta päästäkseen siihen mukaan.

Asioita myös oppii tosi nopeasti, jos vain kiinnostusta riittää. Me emme kumpikaan ole maatilalta kotoisin,

joten kotona ei ole ollut lehmiä. Kiinnostus lehmiin on herännyt muuten ja se on kasvanut koko ajan. Olem-

me kumpikin opiskelleet maatalousalan koulussa ja toimineet lomittajina. Sekä teoriatietoa että käytännön kokemusta lehmistä löytyy siis kummaltakin. Näyttelytoiminnassakin olemme olleet kumpikin mukana ja oppia eläinten valmisteluun ja esittämiseen on haettu myös ulkomailta: Ruotsista ja Belgiasta. Sanna on ollut junior handler –kisoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1998. Uralle mahtuu lukuisia menestyksekkäitä junior handler – ja showmanship-kisoja. Sanna on myös esittänyt paljon eläimiä näyttelyissä. Minä, Salla, olen päässyt mukaan näyttelytoimintaan vähän myöhemmin: ensimmäisen kerran olin kehässä hiehon kanssa vuonna 2002. Junnukisoihin olen aina ollut liian vanha, mutta showmanshipiin toki pääsen samoin kuin esittämään eläimiä näyttelyluokissa. Meihin voi ottaa yhteyttä junnutoimintaan liittyvissä jutuissa. Sannan tavoittaa osoitteesta sanna.savikko@ gmail.com ja numerosta 040 582 5552 ja minut osoitteesta salla.rautio@ gmail.com ja numerosta 050 525 6109.

Salla Rautio lehmänsä Asmo Pälviksen AF-G79 kanssa. Kuva: Tiina Tahvonen.

60 60

Salla Rautio


1/2008

Ayrshire-lehti

Näyttelyetikettiä – eli 5 tärkeintä ohjetta karjanäyttelyyn lähtijälle Suomalaisen karjanäyttelykulttuurin uudelleen heräämisestä ei ole vielä kovin kauan, joten omia sääntöjä ja ohjeita ei oikein ole. Ulkomailla leireillä olleet junnut ovat tuoneet oppejaan Suomeen samoin kuin kansainväliset vieraat. Kokosimme tähän muutaman tärkeimmän ohjeen. 1. Näyttelykehässä ollaan edustamassa, joten siisti olemus on tärkeä.

Haalarit, saappaat ja köydet eläinten päässä näyttelykehässä ovat historiaa. Sopivin asu kehään ovat valkoiset housut ja valkoinen paita. Kehään mennään anonyymina eli tilan nimi ei saisi eläimen esittäjän vaatteissa olla. Vyölaukut, hatut, aurinkolasit ja muu ylimääräinen jätetään kehän ulkopuolelle. Siistiin yleisilmeeseen kuuluu myös se, että paita laitetaan housuihin ja pitkät hiukset kiinni. Luonnollisesti myös eläimen täytyy olla parhaimmillaan: se on puhdas ja klipattu, kuivikkeet on harjattu pois ja sillä on päässään sopivankokoinen näyttelyriimu.

3. Kehässä käyttäydytään tyylikkäästi.

Kehässä kuljetaan myötäpäivään eläintä takaperin taluttaen (paitsi kehään tultaessa kävellään hetki etuperin eläimen vasemmalla puolella) ja noudatetaan ripeästi tuomarin ohjeita pysähtymisistä, liikkumisesta ja paikan vaihdoista. Kehässä saattaa olla myös kehäavustajia auttamassa, jos eläimet eivät liiku. Kehässä keskitytään eläimen esittämiseen eikä esimerkiksi jutella kehän laidalla olevan yleisön kanssa. Huonoa sijoitusta tai eläimen huonoa käytöstä ei pureta eläimeen vaan säilytetään maltti loppuun asti.

Salla Rautio & Sanna Savikko

2. Aikatauluista pidetään kiinni.

Aikataulut ovat sitä varten, että niitä noudatetaan. Ns. ”kehäänheittäjien” tarkoitus on katsoa, että eläimet menevät kehään oikeassa järjestyksessä. Heidän tehtävänsä ei ole etsiä ja muistuttaa ihmisiä siitä, että olisi aika olla kehässä eläimen kanssa. Seuraavan luokan osallistujat järjestäytyvät kehän ulkopuolella valmiiksi jo edellisen luokan aikana.

4. Mielikuvia luodaan myös kehän ulkopuolella.

Näyttelyeläimet mainostavat kotitilaansa näyttelyssä muulloinkin kuin kehässä ollessaan eli ne pidetään puhtaina ja hoidetaan hyvin myös ennen ja jälkeen oman luokan. Jos ei ehdi itse tehdä kaikkea, sovitaan jonkun muun kanssa asian hoitamisesta eikä luoteta siihen, että kyllä joku varmaan tekee…

5. Pidetään yllä hyvää henkeä.

Suomessa karjanäyttelyt ovat lähinnä harrastus, joten niitä ei kannata ottaa liian vakavasti. Autetaan muita ja onnitellaan voittajia, vaikka oma eläin olisi siellä häntäpäässä. Seuraavalla kerralla voi jo mennä paremmin. Sitä paitsi karjanäyttelyiden ainoa anti ei ole eläinten esittäminen vaan ne tuovat mukavaa vaihtelua arkeen ja tarjoavat mahdollisuuden muiden innostuneiden karjaihmisten tapaamiseen.

61


Ayrshire-lehti

1/2008

Suomen Ayrshirekasvattajat - Finnish Ayrshire Breeders ry

TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 2008 Toimintavuoden teemana on “Ayrshire Kongressi 2008 Suomessa”. Kongressin ja kongressinäyttelyn valmistelut tulevat leimaamaan koko alkuvuotta. Ayrshirekasvattajien järjestämä kongressinäyttely tulee olemaan sekä yhdistyksen tähänastisessa toiminnassa että koko vuoden 2008 merkittävin ja eniten yhdistyksen voimavaroja vaativa tapahtuma. Kongressin yhteydessä Ayrshirekasvattajien jäsenistöllä on erinomainen tilaisuus tutustua muiden maiden ayrshirekasvattajiin sekä markkinoida omaa eläinainestaan.

Kokoukset ja tapahtumat

Järjestetään yhdistyksen kevät- ja syyskokoukset. Kevätkokouksen yhteydessä pidetään kasvattajapäivä, keskustellaan ajankohtaisista asioista ja tutustutaan joihinkin paikallisiin karjoihin. Syyskokouksessa pidetään seminaari ja järjestetään karjavierailuja. Kongressivuonna ei järjestetä talvitapaamista. Kongressinäyttelyn yhteydessä kesäkuussa järjestetään karjanomistajille ja kongressivieraille illanvietto, joka samalla on ayrshireväen kesätapaaminen.

Matkat

Yhdistys järjestää omat opintomatkat Kanadaan huhtikuussa 2008 Spring Show’hun sekä mahdollisuuksien mukaan myös marraskuussa 2008 Toronton Royal Show’hun.

Jäsenet

Yhdistyksen jäsenet ovat henkilöjäseniä. Jäsenhankintaa suoritetaan järjestämällä kiinnostavaa toimintaa. Jäseniä hankitaan lisäksi henkilökohtaisin kontaktein sekä erilaisissa alan tapahtumissa ja yhdistyksen omissa tilaisuuksissa. Jäseneksi voi liittyä myös kotisivujen kautta.

Talous

Yhdistys kerää varoja toimintaansa pääasiassa jäsenmaksuilla, jäsenlehden myyntituloilla sekä erilaisten myyntiartikkelien myynnillä. Tuloja saadaan myös palveluista perittävistä maksuista. Lisäksi yhdistys voi hakea avustuksia sekä ottaa vastaan lahjoituksia.

Näyttelyt

Yhdistys järjestää kongressin yhteydessä näyttelyn International Ayrshire Show 2008, joka on samalla rodun vuosinäyttely. Valtakunnallisiin ja paikallisiin karjanäyttelyihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan omalla standilla, jossa esitellään yhdistyksen toimintaa ja jäsenten eläinainesta sekä myydään yhdistyksen myyntituotteita.

Kilpailut ja palkitseminen

Vuoden aikana järjestettävissä lypsykarjanäyttelyissä palkitaan jokaisessa yksi yhdistyksen edustajien valitsema näyttelyeläin. Lisäksi hallitus voi tarvittaessa jakaa palkintoja, jotka kannustavat kasvattajia ja tuovat rodulle positiivista julkisuutta.

62

Yhdistys palkitsee syyskokouksessaan vuoden 2008 Ayrshireaktiivin. Junioritoimintaa järjestetään ja kehitetään edelleen. Junioreille järjestetään myös kansainvälistä toimintaa mm. Ayrshire Federaation kautta Yhdistys järjestää valokuvakilpailun, jonka nimi on “Ayrshire Finland 2008”. Yhdistys palkitsee jäsentensä 100- ja 150-tonnarit palkintolautasella ja kunniamerkillä.

Julkaisutoiminta ja tiedotus

Ayrshire-lehdestä julkaistaan kevät- ja syysnumerot. Kevään 2008 lehti on kongressinumero, johon tulee englanninkieliset tiivistelmät. Kongressia varten laaditaan esite, jota voidaan jakaa mm. ulkomaisille vierailijoille. Yhdistyksen kotisivujen päivityksestä huolehditaan. Yhdistyksen sisäinen tiedotus jäsenistölle hoidetaan edelleen kotisivujen kautta sekä jäsentiedotteilla, sähköpostitse ja kirjeitse. Loppuvuodesta painatetaan Ayrshire Kalenteri vuodelle 2009.

Palvelut jäsenistölle

AF Class (Ayrshire Finland Classification) -luokitusta jatketaan vakiintuneena toimintana ja luokituskierros järjestetään kolme kertaa vuodessa. Ayrshire Genetics auttaa jäsenistöä eläinaineksen hankinnassa ja myynnissä. Rotukomitea julkaisee Ayrshire-lehdessä suositeltavien sonnien luettelon uusien arvostelujen perusteella sekä auttaa jäsenistöä tarvittaessa siemennyssonnien valinnassa.

Eläinaineksen markkinointi

International Ayrshire Show 2008 -näyttelyn yhteydessä järjestetään eliittihuutokauppa, jossa myydään korkealaatuisia eläimiä. Kotisivujen Ayrshire Marketin kautta jäsenet voivat markkinoida ayrshire-eläinainestaan maksutta.

Yhteistyö ja sidosryhmät

Tärkeimmät sidosryhmät ja yhteistyö vuonna 2008: yhdistyksen edustajat kongressityöryhmässä yhdessä keinosiemennyksen ja Faba Jalostuksen kanssa, yhdistyksen edustaja Faba Jalostuksen lypsykarjan jalostusvaliokunnassa, hallituksen tapaamiset ydinkarjan ja keinosiemennyksen edustajien kanssa, yhteistyö Ayrshire Canadan ja US Ayrshiren kanssa sekä muut kansainväliset yhteydet mm. Ayrshire Federaation kautta.


1/2008

Ayrshire-lehti

1 EX, 5 VG, 12 GP

Tervetuloa tutustumaan! Welcome to visit! Olavi Ahonkivi, Kellahti, Pori olavi.ahonkivi@pp.inet.fi Gsm +358 405 038 475

63


Ayrshire-lehti

64

1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

Suomen ehkä kuuluisin lehmäperhe –

Mausteet Maustesuvun kantaemä Mamselli (i.Veikkolan Eikka) ostettiin Kuortin karjaan Ikaalisiin Mätäsniemen karjasta Viljakkalasta vuonna 1983. Mamselli poiki neljä kertaa ja sai tyttären Tarantellan (i. Rantalan Junkkari). Tarantella teki ensimmäisellä poikimisella tyttären Vamppi. Vamppi teloi jalkansa hiehona, jolloin se jouduttiin lopettamaan. Kun Kuortit päättivät vaihtaa karjaansa enemmän mustavalkoiseksi, he myivät ayrshiret pois jolloin Tarantella muutti samalla kylällä asustavalle Hanna Laurikalle, vuosi oli 1989. Kun Hanna lopetti lehmienpidon vuonna 1998 olivat kaikki hänen ayrshirelehmänsä lähtöisin Tarantellasta(!) ja ne olivat hyvärakenteisia. Vaikka muutama vuosi aiemmin haluttiin siir-

The cowfamily “Spices” is maybe the most widespreaded cowfamily in Finland. “Spices” that are alive, are over 40 cows in different cattles all over Finland. One of the common denominators of this “Spicefamily” are the easiness of handling and good production. tyä pelkkään holsteiniin, ei Terhi voinut vastustaa halua ostaa ayrshirelehmiä takaisin tästä suvusta omaan karjaan, kun jatkuvasti oli ollut mahdollista katsella Hannan laitumella hyvärakenteisia lehmiä. Hannan karjasta oli vuonna 1996 siirretty Kuortille pikkuvasikkana samaa sukua edustava Kaneli. 1998 tulivat Kuortille Eliitti, Jasmiini ja Meirami. Eliitti poiki 8 kertaa ja lypsi arviolta yli 80 000kg, mutta alkuvuosien tarkkailutiedot puuttuvat, joten virallista tuotosta ei niin

Kuortin Neilikka AF-F65 (i. Esko), ensikkona, om. Petri Pöysä.

paljoa kertynyt. Jasmiinin ainoa tytär Lupiini myytiin itä-suomeen ja se teki siellä ainakin yhden lehmävasikan, mutta Terhillä ei ollut enää muistissa karjanomistajaa, joten ei päästy tarkistamaan onko suku laajentunut siellä vielä. Meirami puolestaan on edelleen Kuortin karjassa ja on viime vuonna saavuttanut 100 000kg:n rajan. Näistä Hannalta tulleista eläimistä on sitten sukuhaara laajentunut käsittämään lähes koko Suomen.

Kanelin sukulinja

Mamsellista alenevassa polvessa olevista lehmistä pitää mainita ainakin Kaneli (i. Toroppalan Tasu) joka saavutti 50-tonnariarvon. Kaneli teki tyttäret Kuortin Mauste (i. Vaaralan Aika), joka oli sonninemäehdokas mutta teki vain lehmävasikoita, Kuortin Neilikka AFF65(i. Heisalan Esko) joka on lypsänyt nyt n. 93000 ja on edelleen hyvässä kunnossa Uusi-Suon karjassa sekä kaksoset Kuortin Basilika AF-GP81 ja Kuortin Piparminttu AF-GP82 (i. Lagace Billy) jotka asuvat edelleen Kuortin karjassa. Kuortin Neilikka on loistava periyttäjä, jonka ensimmäinen tytär Kuortin Paprika AF-VG86 (i. Pardner) voitti Ayrshirechampion tittelin ja Best In Show-tittelin Yllätys´04 näyttelyssä. Paprika asustaa Rounion

Kuortin Basilika AF-GP81 (i. Billy), om. Terhi ja Raimo Kuortti.

65


Ayrshire-lehti

1/2008

Rounion Timjami AF-G77 (i. Ripken) hiehona, om. Olavi Ahonkivi.

Kuortin Piparminttu AF-GP82 (i. Billy), om.Terhi ja Raimo Kuortti.

karjassa Porissa. Paprikalla on tyttäret Kuortin Chili ET AF-GP83 (i. Trident) Kuortin karjassa, jolla on tytär Kuortin Ushma ET (i. Conn) joka asustaa Änkön karjassa Ikaalisissa. Ushmalla on kaksi tytärtä Änkön Yrtti (i. Purolan Orkko) Änköllä ja Änkön Yshma ET (i. Hector) joka asuu Mäntylän karjassa Ikaalisissa. Myös Kuortin Urtica (i. Conn) on Chilin tytär. Chilin viimeisin tytär Kuortin Fondue (i. Dilligent) kuoli pienenä. Rounion Timjami AFG77 (i. Ripken) on myös

kertaa poikineena. Rosmariinin tytär Kuortin Tilli AF-GP82 (i. Jerry) voitti viime kesänä Ammujaiset´07 näyttelyssä ensikkoluokan ja on hyväksytty sonninemäehdokkaaksi. Tilli asuu Joukolan karjassa Marttilassa. Tilli teki toisella poikimisellaan tyttären Joukolan Yeera (i. Hector). Neilikan kolmas tytär Kuortin Tilli (ex. Kuortin Timjami, i. Peterslund) myytiin ydinkarjaan hiehona. Tillistä on ainakin tyttäret Asmo Villi (i. K Lens) ydinkarjassa sekä tyttäret Asmo

Paprikan tytär. Timjami oli myös näyttelyissä hiehona ja sijoittui hienosti joka kerta. Timjamilla on tytär Rounion Whitepepper (i. Zodiak) sekä alkiotyttäret Rounion Ymjami ET (i. Calimero) Rouniossa sekä Rounion Yolimero ET (i. Calimero) Joukolassa. Paprikan viimeisin tytär Rounion Yrtti (i. Romeo) on myös tulevaisuuden lupaus. Neilikan toinen tytär Kuortin Rosmariini (i. Cornelius) jouduttiin tapaturman takia poistamaan kaksi

Kuortin Tilli AF-GP82 (i. Jerry), Ammujaisten ´07 ensikkoluokan voittaja, om. Laura ja Jouko Laiholahti.

66

Vanilliini ET (i. Pärepuusaaren Osandur) Kuortilla sekä Asmo Vanilla ET(i. Asmo Opallo) Vuorelan karjassa Kalvolassa. Myös Kuortin Tillin poika Asmo Windy ET (i. Pärepuusaaren Osandur) on myyty ks-käyttöön ja on parhaillaan nuorsonnikäytössä. Asmo Villiä on huuhdeltu Asmo Pohatalla ja Ojaniityn Rumballa ja molemmista huuhteluista on saatu useita alkioita. Neilikan neljäs tytär Kuortin Uute AF-GP82 (i. Karamilk) muutti tiineenä hiehona Joukolan karjaan

Kuortin Uute AF-GP82 (i. Karamilk), om. Laura ja Jouko Laiholahti.


1/2008

Ayrshire-lehti

Kuortin Ultrabra (i. Nyyrikki), om. Susanna ja Asko Taivalmäki.

Kuortin Ushma Et (i. Conn), om. Sari Änkö.

Marttilaan. Uute teki ensimmäisellä poikimisellaan sonnin Hectorista. Neilikan viides tytär Uusi-Suon Yrtti (i. Copper) on tulevaisuuden lupaus. Neilikka teki kuudennella poikimisella sonnin Connista, mitä ei kuitenkaan ostettu keinosiemennykseen, koska Neilikan maavara n. 35cm ei riittänyt. Tuotostahan Neilikalla on parhaina vuosina ollut yli 15 500kg ja seitsemän vuoden keskiarvokin on yli 13000kg. Viimeisimmässä indeksiajossa jalostusarvo on vielä +18.

karjaan Ikaalisiin. Ultrabra on poikimassa keväällä ensimmäistä kertaa. Basilikan kolmas tytär on sitten Kuortin Valeriaana (i. Dilligent).

Kuortin Basilika teki ensimmäisellä poikimisellaan lehmävasikan Kuortin Sahrami AF-GP80 (i. Peterslund) joka myytiin tiineenä hiehona Joukolan karjaan, jossa Sahrami teki ensimmäisellä poikimisellaan lehmävasikan Joukolan Umami (i. Kuortin Sombrero). Sahrami ikävä kyllä kuoli pian toisen poikimisen jälkeen. Basilikan toinen tytär Kuortin Ultrabra (i. Asmo Nyyrikki) myytiin Farmari´06 näyttelyn yhteydessä ensimmäisessä Sale of Starshuutokaupassa Taivalmäen

Kuortin Paprika AF-VG86 (i. Pardner), Best in show, Yllätys´04, ensikkona, om. Olavi Ahonkivi.

Kuortin Piparminttu sai ensimmäisellä poikimisella tyttären Kuortin Tabasco (i. Kangassalon Kelli), Tabasco teki ensimmäisellä poikimisella tyttären Kuortin Fenkoli (i. Kuortin Toblerone). Fenkoli oli Lakeus-näyttelyssä kesällä 2007. Tätä juttua kirjoittaessani sain sähköpostin, että Fenkoli oli juuri poikinut

uudessa kodissaan Åsbro Mjölk Öb:ssa lehmävasikan Kuortin Aromat (i. Special K). Tabascolla on myös toinen tytär Kuortin Yoghurt (i. Kuortin Ugri FR). Piparmintun toinen tytär Kuortin Vanilja (i. Kuortin Sombrero) asuu myös Åsbro Mjölk Öb:ssa. Piparmintun kolmas tytär Kuortin Yrtti (i. Mischief) on Kuortilla. Piparminttu on myös huuhdeltu lähiaikoina, alkioita tuli Modemilla huuhdeltaessa 15kpl, joista 4 siirrettiin tuoreena ja 11 odottaa pakasteessa kiinnos-

Kuortin Nougat (i. Trident), ensikkona, om. Terhi ja Raimo Kuortti.

67


MAMSELLI i. Veikkolan Eikka

TARANTELLA i. Rantalan Junkkari

68

YRTTI i. Koirasalmen Musti

VAMPPI i. Ketolan Oleksi

IISOPPI i. Kukkolan Malmi

ELIITTI i. Ojaniemen Vakio

MEIRAMI i. Lähteenmaan Apotti 100-tonnari

KUORTIN YOPLAIT i. Conn

KUORTIN VIHERPIPPURI i. Dilligent

KUORTIN SEESAMI i. Gäddnäs Eskil

TIMJAMI i. Alhaisten Lööperi

KUORTIN YRTTI i. Mischief

KUORTIN VANILJA i. Kuortin Sombrero

KUORTIN TABASCO i. Kangassalon Kelli

KUORTIN VALERIAANA i. Dilligent

KUORTIN ULTRABRA i. Asmo Nyyrikki

KUORTIN SAHRAMI AF-GP80 i. Peterslund

KUORTIN OREGANO i. Harjunpään Ilmiö

KUORTIN ROSE i. Kangassalon Kelli KUORTIN TARTAR i. Kildare Jerry

KUORTIN TILLI (ex. Timjami) i. Peterslund

KUORTIN ROSMARIINI i. Cornelius

UUSI-SUON YRTTI i. Copper

KUORTIN UUTE AF-GP82 i. Karamilk

KUORTIN YOGHURT i. Kuortin Ugri FR

KUORTIN FENKOLI i. Kuortin Toblerone

JOUKOLAN UMAMI i. Kuortin Sombrero

JOUKOLAN YEERA i. Hector

ROUNION YOLIMERO ET i. Calimero

KUORTIN AROMAT i. Special K

ASMO WINDY ET i. Pärepuusaaren Osandur myyty ks-käyttöön

ASMO VILLI i. K Lens

ASMO VANILLA ET i. Asmo Opallo

ASMO VANILLIINI ET i. Pärepuusaaren Osandur

KUORTIN TILLI AF-GP82 i. Jerry

ROUNION WHITEPEPPER i. Zodiak

ROUNION YMJAMI ET i. Calimero

ROUNION TIMJAMI AF-G77 i. Ripken ROUNION YRTTI i. Romeo

KUORTIN USHMA ET i. Shady Walnut Conn

KUORTIN URTICA i. Conn

KUORTIN FONDUE i. Dilligent

KUORTIN CHILI ET AF-GP83 i. Trident

UUSI-SUON FLANELLI i. Trident

KUORTIN FIGUURI i. Niemelän Ooppium ostettu ks-käyttöön, mutta karsittu

KUORTIN PAPRIKA AF-VG86 i. Woodland View Pardner

KUORTIN POMERANSSI i. Stöpafors

KUORTIN PIPARMINTTU AF-GP82 i. Lagace Billy

KUORTIN BASILIKA AF-GP81 i. Lagace Billy

KUORTIN MAUSTE i. Vaaralan Aika

KUORTIN NEILIKKA AF-F65 i. Heisalan Esko Lypsänyt yli 93000 kg

KANELI i. Toroppalan Tasu

KUORTIN YÖLELU i. Hirsimaan Säilä PSK

KUORTIN SAMETTI AF-G75 i. Lammin Life

KUORTIN ROKOKOO AF-GP84 i. Gäddnäs Eskil

LUPIINI i. Lahdenperän Ärä

KIASEN VOILEE i. Kildare Jerry

KUORTIN UNINALLE i. Kuortin Roope PSK

KUORTIN ORNAMENTTI i. Lagace Billy

JASMIINI i. Maunulan Tunnus

KUORTIN PALJETTI i. Kuortin Lepakko PSK

KUORTIN NOUGAT i. Trident

KUORTIN MARMORI i. Niemen Verneri

ÄNKÖN YSHMA ET i. Don Sher Hector

ÄNKÖN YRTTI i. Purolan Orkko

Ayrshire-lehti 1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

Suomen ehkä kuuluisin lehmäperhe – Mausteet tuneita ostajia. Piparmintulle on myös suunnitteilla uusi huuhtelu lähiaikoina.

Eliitin sukulinja

Eliitti (i. Ojaniemen Vakio) poiki 8 kertaa ja sai tyttäret Kuortin Marmori (i. Niemen Verneri), Kuortin Nougat (i. Trident) ja Kuortin Paljetti (i. Kuortin Lepakko PSK). Paljetti syntyi, kun Eliittiä ei meinattu saada tiineeksi seitsemännen poikimisen jälkeen ja se astutettiin Psk-sonnilla, kun ei ollut sillä hetkellä muutakaan astujaa. Eliitti oli kuitenkin aiempiin poikimisiin tiinehtynyt aina kerrasta. Näin saatiin tästä suvusta myös erittäin hyvä Psk-linja, jonka edustajat ovat kauniita ja hyvin lypsäviä. Kuortin Marmori sai tyttären Kuortin Ornamentti AF-G76 (i. Billy) joka kävi hiehona sekä lehmänä näyttelyissä menestyen hyvin. Ornamentilla oli kaksi tytärtä Kuortin Rokokoo AF-GP84(i. Gäddnäs Eskil) ja Kuortin Sametti AF-G75 (i. Lammin Life). Rokokoo teki toisella poikimisellaan sonnivasikan Kuortin Figuuri (i. Niemelän Ooppium) joka myytiin keinosiemennykselle. Figuuri kuitenkin karsittiin myöhemmin. Sametti myytiin tiineenä hiehona Uusi-Suon karjaan, jossa se teki ensimmäisellä poikimisellaan sonnin ja toisella poikimisella syntyi tytär Uusi-Suon Flanelli (i. Trident). Kuortin Nougat on tehnyt vain sonneja ja kahdet

sekakaksoset. Nougat on kuitenkin lypsänyt yli 60 000kg. Kuortin Paljetti muutti hiehona Kiasen karjaan Ikaalisiin, jossa se on tehnyt kaksi tytärtä Kuortin Uninalle (i. Kuortin Roope PSK) ja Kiasen Voilee (i. Jerry). Uninallella on tytär Kuortin Yölelu (i. Hirsimaan Säilä PSK). Elossa olevia ”mausteita” on siis tällä hetkellä ainakin 40 kappaletta. Todella hyvin yhdestä ainoasta lehmästä! On hyvä, että Suomessakin aletaan hiljalleen ymmärtää hyvien lehmäperheiden arvo ja tärkeys. Toivottavasti tästä suvusta saataisiin myös joskus jalostuskäyttöön lisää sonneja. Ky s y e s s ä n i Te r h i l t ä ”mausteiden” vahvuuksia, Terhi mainitsee maitomäärät ja kestävyyden, rakenteesta erityisesti jalat ja utareet. Jos jotain miinuspuolia haetaan niin se on mataluus, jota on joissain sukuhaaroissa. Käytännössä siitä ei ole ollut kuitenkaan haittaa, koska lypsy on sujunut hyvin, kun utarerakenne on kestänyt tuotoksen. Paras esimerkki tästä on Meirami, joka on ilmeisesti matalin ”mauste” ja nyt kuitenkin 100-tonnari. Kantaemä Mamselli oli kookas lehmä, mutta Iisoppi oli pienehkö ja sen jälkeläisissä on ollut pienempää kokoa. Takakorkeutta on koitettu parantaa, mutta helpolla sitä ei ole kaikkiin sukulinjoihin saatu. Muidenkin ”mausteiden” omistajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä eläimiinsä

Kuortin Ornamentti 1200749 A, om. Kuortti.

ja toivovat saavansa omaan karjaan lisää kestäviä lehmiä. ”Mausteet” ovat aloittaneet ensikkona lypsynsä vähän hillitymmin, mutta myöhemmillä kausilla sitten

parantaneet tuotostaan Ehkä tässä on se kestävyyden salaisuus? Sanna Savikko

Savinnan Ayrshire

Kuvassa Alhaisten Tulppaani AF-GP81 (i. Kellcrest Ice Man, e. Alhaisten Pioni AF-G76, ei. Cornelius). Tulppaani on AllStarlehmä ja sillä on kaksi lehmävasikkaa, toinen Skychiefistä ja toinen Pokerista.

Sanna Savikko Mart-Heikkiläntie 2-4 C 9, 52300 Ristiina 040 582 5552 sanna.savikko@gmail.com

69


Ayrshire-lehti

70

1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

Meirami

Meirami ja Kaneli ovat molemmat Kukkolan Malmilaisen Iisopin tyttäriä. Meiramin isä on Lähteenmaan Apotti, jolta Meirami The cow named Meirami is “The ilmeisesti peri erinomaisesti Supermum” of the famous spicecowfamily. kiinnittyneen, ja hyvin korShe has milked already the full amount of keat maitomäärät, kestäneen 100 000 kg of milk. The Meirami lives in utareensa. the farm of Kuortti, owned by Mrs Terhi Meirami muutti Laurikan Lahtinen-Kuortti and Mr Raimo Kuortti. Hannalta Kuortille parin kuukauden ikäisenä ja oli Kari-Pekan juniorhandlerNäin välillä tulee pettyvasikkana ensimmäisenä Toinen syntyi kuitenkin kuolkesänään. Meiramikin on siis leena. Eskililäinen Kuortin myksiä, kun Seesamista oli reissannut näyttelyissä. Se Seesami poiki aikanaan leh- kovasti odotettu emänsä kalmävasikan Connista, mutta taista lypsikkiä. Sillä oli kauoli pieni ja siro vasikka. Matala lehmä siitä jäikin vasikka menehtyi poikimisen nis utaremalli ja tuntui olevan mutta siitä huolimatta maa- yhteydessä. Myös Seesamin myös hyvä lypsettävyys. Meiramin toinen tytär vara on riittänyt hyvin lypsys- lehmänura jäi lyhyeksi, koska sä ainakin tähän saakka eli yli sillä oli yhdessä vetimessään on Kuortin Viherpippuri, 100 000 kg maitomäärään. jossain vaiheessa tuntemat- isänä Dilligent. ViherpipMeiramin parhaat vuodet tomasta syystä tullut ruhje puria huuhdeltiin syksyllä ovat 305 vrk kolmannella ja eläinlääkärin tutkimuksen Jeromella, josta tuloksena lypsykaudella 16513-3,65- mukaan maidossa kasvoi 10 siirtokelpoista alkiota. 2,82 ja paras vuosituotos niin ärhäkkä aureuskanta Näin halutaan varmistaa (365 vrk) neljäs lypsykausi että hän kehotti poistamaan että runsaasti lypsävän ja hyvin pihatossa toimivan 16606-3,44-2,99 ja koko lehmän heti. 100-tonnarikauden pitoisuudet 3,47 ja 3,02. Korkeimmat päivätuotokset ovat olleet 75 kilon luokkaa. Nyt Meiramilla on takanaan 7 poikimista, 100-tonnia tuli täyteen 6. poikimisen jälkeen. Lehmävasikoita sille on syntynyt 3 kpl. Kahdet kaksoset se on myös poikinut. Ensimmäiset toisella poikimisella (sekakaksoset) ja kolmannella lehmäkaksoset Gäddnäs Eskilistä. Kuortin Meirami (i. Apotti), satatonnari om. Terhi ja Raimo Kuortti.

Meiramin sukuhaara jatkuisi mahdollisimman voimakkaana. Ja iloksemme Meirami teki 7. poikimisellä Connista tyttären Kuortin Yoplait, joka on kuin kopio emästään pikkuvasikkana. Meiramilla on ollut hyvin vahva luonne, sen takia siltä piti sahata sarvet jo alle vuoden ikäisenä kun se kiusasi niin pahasti karsinassa hiehokavereitaan. Se kun oli jäänyt nupouttamatta koska ei syntynyt meidän navetassa. Ilmeisesti johtuu tuosta nuoresta iästa sarvien sahausvaiheeessa että sille on kasvanut hyvin persoonallisen malliset sarven venkurat. Sen ei ole, kuin tarvinnut katsoa toisia lehmiä tuiman näköisenä niin aina on reitti ollut vapaa niin rehukioskille, kuin ruokintapöydälle tai lypsyyn robotille. Sellaisella luonteella varustettu lehmä tietenkin pärjää hyvin pihatossa ja tuntuu että ainakin Dilligentiläinen tytär on perinyt emänsä johtajanlahjat. Jospa siitä saadaan samankaltainen lehmä joka lypsää kuin huomaamatta itsensä 100-tonnariksi ja jatkaa tuotantoaan täydellä teholla vielä tuon rajapyykin jälkeenkin. Terhi LahtinenKuortti 71


Ayrshire-lehti

1/2008

Lilan 100-tonnarijuhlat ja Päivölän ayrshirekarja Kauan kaivattu tieto Lilan 100000 kilon ylityksestä tuli. Aloinkin kärsimättömästi odotella milloin tätä tapausta juhlistettaisiin. Ayrshirefoorumin tiedotteisiin Kivilahden Janin laittama juhlakutsu ilmeistyi 1.1.08: ”Tervetuloa kaikki tutut ja tuntemattomat 22.1.08 alkaen klo 11 Kuorevedelle Päivölän Tilalle juhlimaan tilamme ensimmäistä (toivottavasti ei viimeistä..) satatonnaria Lilaa. Samalla on mahdollisuus tutustua joulukuusta 2006 käytössä olleeseen robottipihattoon (verhoseinät, Lely A3, Sekoapesekoitin + mattoruokkija jne..) ja tilan eläinainekseen. Ohjelma on vielä hieman auki, mutta eiköhän tästä jotain keksitä. Pirskeet sijaitsevat kuitenkin tällä tietoa kokonaan navetalla, eli pukupakkoa ei ole. Järjestelyiden vuoksi toivoisin ilmoittavanne mahdollisesta tulostanne mielellään 10.1.08 mennessä joko sähköpostitse jani.kivilahti@suomi24.fi tai p.0445469794. Jos joku on tulossa pitkästä matkasta, olisi hyvä jos ilmoittaisi hyvissä ajoin, niin katsotaan mitä keksitään.” 72

In the farm “Päivölä” were celebrating in January their first 100-tons milked cow named “Lila”, whose owner is Mr Jani Kivilahti. The guests were let to take a closer view of the milking robot stall, that was taken in use in December 2006, and their animal material. Jani has mainly breed Holstein in his shed, but he has done inputs also on Ayrshire-animals. He has bought many animals from eg. Sweden, and there is also partnership animals in Canada.

Lilan elämäntarina on vaiheikas, mutta erittäin sopeutuvaisena eläimenä se on ”vanhoilla päivillään” mm. oppinut parsilehmästä lypsyrobottilehmäksi.

Lilan tarina alkaa 23.9.1997. Lila on kotoisin Vesilahdelta Mäkelän Ulauksen kotitilalta. Rouva on myös samaa emälinjaa Ulauksen kanssa. Lilan emä

Päivänsankari nauttii valtavan kasan kuivia lahjaheiniä. Kuva: Merja Kallio.

on Äly, emänemä Taru ja emänemänemä on Nappi. Mäkelän Ulauksen emä on samainen Nappi. Lilan isä on legendaarinen Vaaralan Aika ja emänisä Mäntylän Mainio. Seuraavat isät ovat Peltohaan Laiho ja Veikkolan Eikka. Lila on ostettu ummessa olevana ensikkona Päivölän tilalle. Lilasta on keinosiemennykseen ostettu kaksi poikaa. Päivölän Powermajor (Wandringeye) ja Päivölän Robell (Volage). Lilan poikia vaikuttaa myös tilasonneina kaksi kappaletta. Toinen on Ice Manista ja toinen Connista. Lilan tuotokset ovat olleet vähintäänkin hyviä. satatonnia meni rikki seitsemännen poikimisen jälkeen. Lilan 305 päivän tuotokset ovat keskimäärin 122903,77-3,35 ja paras 305 päivän tuotos on 151193,9-3,48. Ensimmäinen 305 päivän tuotos on ollut 9564-3,61-3,35. Juhlapäivänä päivänsankari oli otettu nauttimaan erikoiskohtelusta tilavaan poikimakarsinaan. Paksulla pehkupatjalla, kello kaulassa Lila söi hyvällä ruokahalulla valtavan paalin kuivaa hei-


1/2008

Ayrshire-lehti

Ayrshire SATATONNARI nää, joka on sen herkkua. Lilan pienenä erikoisuutena mainittakoon, että rouva pitää myös kivennäisestä ja kahvinporoista… Lilasta ei valitettavasti ole karjaan jäänyt vielä yhtään lehmävasikkaa. Uutta matoa on taas koukussa ja Rouva on tiine toistamiseen Ice Manista. Ayrshiret ovat viime aikoina tehneet Janille vain sonnivasikoita, joten mustat ovat päässeet valtaamaan uutta robottipihattoa ”luvattoman” paljon. Viime vuonna ayrshirelehmävasikoita oli 15 poikimisesta vain 5. Lehmävasikat syntyivät seuraavista yhdistelmistä: Päivölän Robell x Laro, Mischief x Jerry, Zodiak x Ice Man, Lindero x Etu-Kolin Haamu ja sokerina pohjalla yksi alkiolehmävasikka Ronde Romeo Cendrillon EX-3E 93 x Conn. Alkiovasikan nimeksi tuli Ronde Conn Catherine ET. Puolen vuoden sisään on syntynyt 4 kanadalaista alkiovasikkaa ja niistä kolme on ollut sonneja. Kaikki sonnit ovat pääs-

Lilan lahjapöydässä oli kaikkea kulttuurista kulautettaviin. Kuva: Miia Ikonen.

seet tilasonneiksi. Isännässä aiheuttaa selvästi ärtymystä se, että Kanadan parhaista lehmistä olevia sonnipoikia ei osteta kovin innokkaasti keinosiemennyskäyttöön.

Ronde Conn Catherine ET (Ronde Romeo Cendrillon EX-3E 93 x Conn). Kuva: Miia Ikonen.

Jani on hankkinut eläinainesta myös Ruotsista Larssonin Leifin tilalta 2006. Karjaan tuli Lunden Romeo Majco (Romeo x Cornelius x Änganäs) ja Lunden Special

Thea (Special K x Heligo x Marathon). Majcon emä on luokitettu VG85 ja Thean EX92. Majco on toiselta poikimiselta herunut yli neljänkymmenen ja Thea on juuri poikinut ensimmäisen kerran. Lilan juhlien jälkeisenä päivänä Thea pyöräytti esikoisensa ja se oli kuin olikin odotettu lehmävasikka Copperista. Pienokainen sai nimekseen Päivölän T. Althea. Osaomistuksia Janilla on myös Kanadassa kahdesta eläimestä. Faucher Medalist Mona VG88 (Medalist x Blackaddar BB Kellogg) ja Des Chamois Saturn VG88 (Poker x Blackaddar BB Kellogg). Molempien luokitukset ovat toiselta laktaatiolta. Lehmien emiäkin kelpaa esitellä: Monan emä on Faucher Kellogg Lorna EX90, Faucher Kellogg Larran täysisko siis ja Saturnin emä on Des Chamois Sugus EX-6E 93. Sekä Monaa että Saturnia on huuhdeltu Kanadassa ja alkiosaannot ovat olleet hyviä. Näidenkin lehmien jälkeläisiä on siis odo-

Margot Paris ET. Kuva: Miia Ikonen.

73


Ayrshire-lehti

1/2008

Ayrshire SATATONNARI

Lunden Special Thea juuri syntyneen copperilaisen lehmävasikan, Päivölän T. Althean puhdistuspuuhissa. Kuva: Miia Ikonen.

Päivölän Ulrika (Des Chamois Pat Laro x Huhtakankaan Valtti). Kuva: Miia Ikonen.

tettavissa Päivölän karjaan tulevaisuudessa. Kanadasta tuli todella valittetava suruuutinen tammikuussa: Janin kolmas osaomistuseläin, hieho Blackaddar Olympic Maiden oli menehtynyt tulipalossa. Maidenin emä oli legendaarinen Blackaddar Olympic Model EX-2E 94 ja isä Blackaddar BB Kellogg. Kysyessäni isännän ”kotimaisista” ayrshire-eläimistä niitä omia suosikkeja lehmistä nousi heti esiin kaksi nimeä Koivulinnan Taika

kihuone jäävät navetan päätyyn. Lämmitys hoituu hakelämmityksellä. Lämmintä riitti ja ainakin allekirjoittanut oli pukeutunut liian ”talvisesti”. Navettaa kierrellessä voin todeta, että harvassa karjassa, joka on hieman reilussa vuodessa yli kolminkertaistanut eläinmääränsä on eläinaines näin hyvää ja tasaista. Yleensä kuulee aina, että robotilla on niin ja niin monta avustettavaa, Janin navetassa niitä ei ole yhtään.

Päivölän Äkä (Lindero x Etu-Kolin Haamu) eli tuttavallisemmin Päkä. Päkästä tuli maskotti, koska se erottui joukosta sekä sukunsa että ulkonäkönsä puolesta. Isännän mukaan tuleva alkionkantaja. Kuva: Miia Ikonen.

74

(Skychief x Pardner) ja Päivölän Ulrika (Laro x Valtti). Taika on nyt poikinut kaksi kertaa ja korkein heruminen on ollut tähän mennessä 49,8kg. Ulrika on ensikko ja sen paras heruminen on ollut 38,3kg. Hiehoista Janin silmää hivelee tällä hetkellä Koivulinnan Veronika (Romeo x Galant) ja viime kesän Sale of Stars -huutokaupasta hankittu Margot Paris ET (Calimero x New Vision Major League). Navetta on otettu käyttöön joulukuussa 2006. Eläimet ovat silmin nähden tyytyväisiä kotiinsa. Yli vuoden käytön jälkeen isäntäkään ei keksi mitään suurempaa kohtaa navetassa minkä hän nyt tekisi toisin. Pihatossa on rauhallista, siistiä, valoisaa ja ilmanvaihto on hyvä. Poikimatilat ovat väljät ja mukavat. Juottovasikoille on myös omat isot ryhmäkarsinansa erillisessä tilassa navetan sisällä. Vasikkatilassa on selvästi lämpimämpää ja vasikkapiika hoitaa juoton. Sosiaaliset tilat ja tank-

Lilan juhlilla kävijöitä oli lähemmäs sata. Oli mukavaa nähdä tuttuja pidemmästäkin matkasta. Isäntä oli onneksi osannut ulkoistaa leivontapuuhat tehokkaasti. Oli sen seitsemää sorttia ja kakkua joutui nopeista hiilareista huolimatta ottamaan toisenkin palan. Päivölän tilalle paljon onnea ensimmäisestä 100tonnarista ja karjaonnea jatkossakin!!

Vanha Rouva isännän halauksessa. Kuva: Merja Kallio.

Miia Ikonen


1/2008

Ayrshire-lehti

Jäkälästä satatonnari

Jäkälä ja juhlaväki. Kuva: Hanneli Jäske.

Jäkälä on syntynyt 8.10.1995 Suonenjoella Tuula ja Jaska Markkasen karjassa. Jäkälän isä on Niemen Verneri ja emänisä Mikkolan Supo. Meille se tuli neljä kertaa poikineena, kun Markkaset luopuivat karjasta. Menin tilalle katsomaan Vaaralan Aikalaista lehmää, mutta kun Jäkälä tuli

vastaan tiesin että tuo on minun lehmäni. Ensimmäisen vasikkansa se loi meillä kuukauden ennen aikojaan, mutta Jäkälä alkoikin lypsää. Tämän vuoden tammikuussa 100000 litraa tuli täyteen!!! Keskimäärin tuotos kahdeksalta kaudelta on: 11066498-4,5-373-3,4. Rouva poiki joulukuussa 9. kerran

100-tonnari Jäkälä ja Pekka Suutari. Kuva: Hanneli Jäske.

The cow named “Jäkälä” had milked 100 000 kg by the end of last January. The party was hold in March. “Jäkälä” is daughter of sire “Niemen Verneri”, owned by Mr. Pekka Suutari and Mrs. Silja Sundell from The Karhila Ayrshire. They have flushed embryos from ”Jäkälä” many times and she has 19 daughters. She is breeders dreamcow! ja teki Calimerosta lehmävasikan. Yhteensä Jäkälällä on 19 jälkeläistä. Alkioita on huuhdeltu kahdesti ja sukupuolimääritettyjä alkiotyttäriä tuli 8 kpl. Rouva on kiltti, huomaamaton ja käytökseltään oikein hoitajan unelmalehmä. Rakenne on kestänyt vuosien taakan ja siemennetty on taas. Utare on ollut aina NAM NAM. Mikkelin Muurikissa 2004 Jäkälä kruunattiin Championiksi ja se esiintyi oikein Presidentille samaisessa

näyttelyssä.Tälläisiä lehmiä toivon lisää. Suurkiitokset yhteistyökumppaneille Jäkälän hyvästä hoidosta! Pekka Suutari

Lähikuva Jäkälän hyvin säilyneestä utareesta. Kuva: Hanneli Jäske.

75


Ayrshire-lehti

1/2008

Uusi sarja alkaa: THE LEHMÄ – karjan lehmäpersoona

Oona

Jokaisessa taloyhtiössä on se kuiva, vanha täti joka on ottanut elämäntehtäväkseen rustata valituksia hapankorppupaketin pahville ja jonka viikon kohokohta on kun naapurin kunnoton heittiö kaatuu talviliukkailla ikkunan alla ja murtaa häntäluunsa. Jos Oona olisi ihminen, se olisi näiden tätien komppanian päällikkö. Mutta 8 vuotta sitten Oona syntyikin maailmaan pienenä ruskeana lehmävasikkana. Oona on häijy. Se on inhottava. Se on umpikiero. Se on... Se on Oona. Oonaa ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua erityisen kauniiksi. Se on pieni ja matala. Sen turkki on yhtä karkea kuin luonnekin. Mitä vanhemmaksi se käy, sitä epäsuhtaisemmin ruumiinosat näyttävät toisiinsa kuuluvan. Mutta Oonaa ei moinen häiritse lainkaan, se on maailman paras ja tietää sen kyllä itsekin. Oonaa ei voi pakottaa, In The Cow-serie is being told stories of special cowpersonalities of different cattles. The serie is being opened by the cow named Oona, who is very dear for her owner, but the same time so lovely irritating by her own habits and mightiness. 76

sitä voi pyytää, rukoilla ja anella, mutta pakottaa ei ikinä. Se suuttuu ja painaa vihaspäissään puhisten seinästä läpi. Oonan parsi on pyhä, siihen ei puututa. Jos on niin mennyt tekemään se sisääntullessaan kääntyy silmät salamoiden kiukkuisena ympäri ja hajottaa kaiken mikä eteen tulee. Oonan on aivan välttämätöntä suhtautua kaikkeen niin ylidramaattisesti kuin suinkin kykenee. Jos sen jauhoihin on laittanut ruokalusikallisenkin jotain väärää rehua, se sylkäisee sen saman tien ja korisee kieli pitkällä kuin olisi vähintään kuolemassa. Jauhoja pitää olla aina kaksi kauhaa, muuten se on epäilyttävää ja se ei syö. Oona ei sanottavammin pidä muista lehmistä. Ikinä se ei tappele, eihän sen tarvitse, muut pelkäävät sitä kuollakseen. Hiehoista Oona pitää kovasti, joka kesä se valitsee yhden nuoren nartukseen ja kuljettaa sitä joka paikkaan. Navettaankin se yrittää niitä tuoda ja kun tälle tulee stoppi, se tietenkin suuttuu verisesti. Oona ei juokse aidoista läpi, eihän se tyhmä ole, se ajaa nuoret lehmät aidoista. Sen jälkeen se asettautuu mukavasti katselemaan aiheuttamaansa sirkusta. Joka kerta ovesta mennessään sen on paiskattava ovi kiinni perässään niin että jäljestä tulevat joutuu paniikkiin. Aivan sama miten sen oven hirttää kiinni, se tekee sen jo-ka kerta. Ja hihittelee tietysti itsekseen. Oonan mahan vetokyky on


1/2008

Ayrshire-lehti

ällistyttävä ja se kykenee imuroimaan apetta hämmentävällä vauhdilla. Syötyään vatsansa täyteen se alkaa läträämään vesikupista vettä pöydälle kunnes tulva on pilannut kaikkien rehun. Oona osaa juoda vesikupista oikein, mutta se silti painaa sarvella vettä kuppiin ja juo sitten. Sarvella on myös huomattavan viihdyttävää hajottaa vesikupin venttiileitä. Oonalla on liivit koska se vuotaa kuin seula ja tekee kyllä mokoma kaikkensa ettei niitä liivejä saisi kiinni. Sitkeästi se seisoo jalat niin ristissä kuin saa, eikä anna periksi. Tautikin pelkää Oonaa niin ettei uskalla tarttua. Se on huomattavan terve, ellei oteta huomioon että se on altis halvaantumaan. Joka kerta eläinlääkäri on sitä mieltä ettei se taida selvitä, mutta laittaa kalkkipullon. Tunnin sisällä Oona on noussut ylös ja ahmii apetta apinan raivolla niinkuin mitään olisi tapahtunutkaan. Viidennen kerran poijittuaan Oona halvaantui laitumelle ja sitä haettiin kauhalla pois. Puolessa välissä matkaa se ryömi kauhasta pois ja konttasi loppumatkan. Se ei yksinkertaisesti suostunut pysähtymään. Sitten se rojahti olkikasaan.Vaivoin se nosti pään syliini ja katsoi lempeästi silmät apua anoen. Koskaan ei tunti ole kulunut yhtä hitaasti. Kalkkia puoli pulloa saatuaan se pomppasi pystyyn ja lähti letkut perässä roikkuen juoksemaan ympäriinsä. Eläinlääkäriä se tuijotti murhaavasti tuhisten. Myöhemmin ulosmennessään se bongasi kauhan ja hyökkäsi sarvet ojossa poloisen kimppuun. Oona on yksinkertaisesti mahtava. Ei vaan ole toista sen veroista. Se ei ikinä luovuta. Vaikka sille tapahtuisi mitä, se nousee. Vaikka se onkin toisinaan huomattavan raivostuttava, ei se ole koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa. Sen suuret sarvet eivät puhko toisten utareita eivätkä sen terävät sorkat murra lypsäjän sormia. Oona ei ole vain lehmä, se on lehmä, joka pysyy mielessä ikuisesti. Toivottavasti rakas Oonamme on kauan kanssamme. Johanna Siivola

77


Ayrshire-lehti

1/2008

Kuntoutuskeskus saa makaavat lehmät jaloilleen Wisconsinin koillisosassa on perhe, jonka yrityksen liikeidea on kuntouttaa makaamaan jääneet lehmät takaisin jaloilleen. Yritys, Newtonburg Cow Floating, käyttää hoidossa tehdasvalmisteisia lehmien kelluntasäiliötä. Näitä säiliöitä voivat maidontuottajat vuokrata myös itse, mutta Newtonburgit vievät palvelun pidemmälle. Tarvittaessa he noutavat makaavan lehmän kuin ambulanssilla ja tuovat sen yrityksen omiin tiloihin hoidettavaksi.

Lehmien kuntouttamisessa kellunnan avulla vaikuttaa oikeastaan kolme eri tahoa. Eläinten omistajat, Newtonburgit ja alueen eläinlääkärit. Kun pohditaan onko kelluntahoidosta apua makaavalle lehmälle, niin tärkeintä on tietää miksi lehmä makaa. Kaikkia makaamaan jääneitä hoito ei auta, ja silloin Newtonburgit myös kertovat sen jo etukäteen eläimen omistajalle. Lehmät voi heidän mukaansa jakaa kahteen ryhmään: jos makuulle jäämisen syynä on

jokin aineenvaihduntahäiriö, kuten poikimahalvaus tai hermohalvaus poikimisen yhteydessä, on onnistumismahdollisuus noin 75 %, loukkaantuneilla lehmillä paranemisennuste on huonompi eli 25-35%. Kun lehmä on jäänyt makaamaan vaikean poikimisen takia, sitä kellutetaan kerran tai kaksi ja mahdollinen jatkohoito päätetään yhdessä omistajan kanssa. Yleensä ensikot ja pari kertaa poikineet lehmät vastaavat hoitoon parhaiten, yli kuusivuotiaat taas selvästi huonommin. Tyypillinen kelluntahoidosta hyötyvä lehmä on makuullakin virkeä ja sen korvat ovat ylhäällä. ”Lehmällä on oltava halu elää, puoli taistelua on silloin jo voitettu”, Newtorburgit sanovat. Kaiken kaikkiaan hoidettavista lehmistä 50% kärsii vaikeasta poikimisesta, 40% aineenvaihduntahäiriöistä ja 10% erilaisista loukkaantumisista. Keskimäärin lehmät viipyvät kuntoutuskeskuksella kahdesta kolmeen päivään, joskus vieläkin pitempään. Mutta tulokset ovat hyviä, sillä 80% hoidettavista tarvitsee vain yhden kellutuksen.

Kun vahinko sattuu...

Newtonburgit toimivat kahdella tapaa. Yritys voi

78

tuoda säiliön asiakkaan tilalle ja makaava lehmä kellutetaan kotitilalla. Tällöin mukana tuodaan vanhalla paloautolla myös valmiiksi lämmitetty vesi ja palvelu maksaa asiakkaalle 150 $ per hoitokerta. Mutta 90% asiakkaista haluaa että lehmä viedään Newtonburgien lehmäsairaalaan. Tällöin yritys perehtyy tarkoin lehmän sairaskertomukseen ja pyytää vielä paikallisen eläinlääkärin tutkimaan potilaan ennen hoidon aloittamista. Kun lehmä siirretään, eläimelle laitetaan ensin riimu ja jalkahihnat. Kolmen hengen voimin lehmän takajalkoja nostetaan ja alle liu’utetaan kumimatto. Matto, jonka päällä lehmä kyljellään makaa, vedetään sen jälkeen vinssillä tyhjään kelluntasäiliöön. Säiliö suljetaan, riimu ja hihnat otetaan pois ja säiliö lehmineen kuljetetaan yrityksen tiloihin. Kun säiliö on täynnä vettä, ei lehmän tarvitse kannatella kuin 10% painostaan pysyäkseen pystyssä. Lehmä pidetään säiliössä 24 tuntia ja kun se on valmis ulos otettavaksi, vesi lasketaan pois kolmessa vaiheessa. Täten lehmä ehtii tottua taas ruhonsa koko painoon. Kun vesiraja on juuri lehmän mahan alapuolella, lehmä kannattelee jo itse koko pai-


1/2008

Ayrshire-lehti

noaan. ”Tässä vaiheessa ei saa kiirehtiä” Newtonburgit sanovat, sillä eläin tarvitsee aikaa totutellakseen taas seisomaan. Yrityksen kaksi vuotta sitten valmistuneissa hoitotiloissa on lattialämmitys ja paksu päivittäin oljilla kuivitettu hiekkapeti potilaiden makuualustana. Newtonburgit sanovat, että tämä lämmin tila on huomattavasti parantanut lehmien selviämistä silloin, kun eläin on jäänyt makaamaan keskellä talvea.

Lämmintä, mutta ei liian lämmintä...

Kelluntasäiliöön laskettava vesi lämmitetään 3237,5 asteiseksi. Lämmin

vesi on tärkeä lehmien paranemisessa, mutta liian kuumaakaan se ei saa olla, sillä 38 asteinen vesi saa ne jo huohottamaan. Ja vettä tarvitaan paljon, sillä yrityksellä on kaksi lämmitettävää vesisäiliötä tilavuudeltaan yhteensä lähes 9 kuutiota. Suurin osa asiakkaista käyttää palvelua useammin kuin kerran, sillä kaikki haluavat lehmiensä paranevan, Newtonburgit sanovat. Ja jos hoito ei sittenkään auta, tehdään päätös lehmän lopettamisesta yhdessä omistajan kanssa. Kaikkein raskainta on silloin, kun onnistuneen hoidon jälkeen lehmä kuitenkin kuolee. ”Ei väliä kuinka kauan tai usein tätä tekee, haluamme paran-

taa ne kaikki”, Newtonburgit toteavat. Ja hoidettavia riittää, sillä vaikka osavaltiossa on kaksi muutakin vastaavaa yritystä, saa Newtonburg Cow Floating keskimäärin neljä tilausta joka päivä.

Vuodesta 2003 he ovat hoitaneet lehmiä noin sadan kilometrin säteellä jo yli 250 eri maitotilalla. Hoard´s Dairyman lehdestä suomentanut Mirja Koljonen

Kellcrest

Des Prairies

POTTER

HAPPINESS

I: Jerry EI: Brendan EEI: Milkman Keinosiemennyksen käyttölistalla!

I: Pardner

EI: BBB Kellogg

* Erinomaiset utareet * Hyvä kestävyys * Alhaiset solut * Vahva lanneselkä * Hyvät jalat ja sorkat

* Hyvä kokonaisrakenne * Erinomainen etukiinnitys * Happy Spiritin emälinjasta! * Ei hiehoille

EEI: Heligo

79


Ayrshire-lehti

80

1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

Uusi hallituksen jäsen esittelyssä PEKKA VENETJOKI Terveisiä Lohtajalta, pienehköstä maalaiskunnasta joka tosin yhdistyy Kokkolan kaupungin kanssa ensi vuodenvaihteessa. Olen muuttanut pitäjään vuonna 1997 ja toimin aluksi maatalouslomittajana muutaman vuoden kunnes ostimme 2002 alkuvuodesta vaimoni Tarjan kotitilan ja siirryimme päätoimisiksi maatalousyrittäjiksi. Perheeseemme kuuluu myös kaksi lasta, Tuulia vm-98 ja Ville vm-00. Tilalla oli kauppahetkellä peltoa vuokramaineen 31 ha ja vuonna 2003 ostimme oman kotitilani maat jolloin peltopinta-ala kohosi 54 hehtaariin. Säilörehun ja viljan suhteen tila on omavarainen. Rypsi, kivennäiset ja muut lisäaineet ostetaan

lähirehutehtaalta jossa myös tilan vilja jalostetaan pelletöidyksi täysrehuksi. Tällä seoksella nykyinen karja on herunut noin 9500 kilon keskituotokseen pienehköillä väkirehumäärillä lehmäluvun vaihdellessa 25-30 välillä.Tilan lehmät asustavat moneen kertaan korjatussa ja laajennetussa parsinavetassa. Lehmät lasketaan talvellakin jaloittelemaan sään salliessa. Sonnivasikat lähtevät ternivasikoina jatkokasvatukseen. Karja on pääosin ayrshirerotuinen, muutamat holsteinväriset siemennetään nykyään lihasonneilla yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Vuodesta 2004 alkaen on siemennyksissä käytetty yhä enenevissä määrin tuontisiementä ja vuoden 2006

Every year part of the boardmembers of The Ayrshirebreeders are being replaced by new ones. Mr Pekka Venetjoki from a town called Lohtaja was chosen to the board at the meeting last autumn. Pekka and his wife Tarja have a under 30 cows in their shed. They have almost a pure cattle of ayrshire.

alusta tilan lehmät on siemennetty oman typpisäiliön ja toimiluvan turvin. Käänne jalostuksessa tapahtui 2004 alussa kun ensimmäistä kertaa pääsin näkemään eräällä tilalla korkeita ja lypsytyyppisiä eläimiä. Sen päivän jälkeinen iltanavetointi oli yksi elämäni pahimpia. Silloin kokonaisjalostusarvo ja tuotosindeksi lensivät romukoppaan ja tulevissa siemennyksissä alettiin kiinnittää huomiota pääasiassa kokonais- ja utarerakenteeseen sekä takakorkeuteen. Yves käy enemmän tai vähemmän säännöllisesti luokittamassa eläimiä ja antaa sonnisuositukset joiden mukaan pitkälti toimitaan. Tilalle myös

ostetaan joka vuosi uutta nuorta verta ja vastaavasti huonorakenteisia hiehoja lähtee teuraaksi. Vuosina 2005 ja 2006 tilalle syntyi melkein pelkästään sonnivasikoita. Ainoat lehmiset olivat lihasonneista tai ostolehmien mukana tulleita. Vuonna 2007 tuuri kääntyi täysin ja siltä vuodelta on tulossa todella mukavan näköistä nuorisoa, osa saattaisi olla jopa näytteille tuotavan tasoisia. Olen iloisesti yllättynyt pääsystäni yhdistyksen hallituksen jäseneksi, yritän olla luottamuksen arvoinen. Tavataan näyttelyissä! Pekka Venetjoki

81


Ayrshire-lehti

82

1/2008


1/2008

Ayrshire-lehti

Terveyttä ja nopeaa kasvua – Startissa on kaikki Terveet vasikat ja nopea kasvu ovat Startti-rehujen ylivoimatekijät. Nyt pistetään vieläkin paremmaksi, sillä kaikkiin Startteihin on lisätty vasikoiden suolistoterveyttä tukevat elävät maitohappobakteerit. Valitse Startti-valikoimasta kasvatusmuotoosi ja juottotapaasi sopivin rehu ja nouset kerralla palkintopallille! STARTTI AUTO – ei tahraa, eikä tartu. Erinomainen valinta jauheautomaattiin. STARTTI POWER – vahvasti energiaa, ei saostu hapanjuotossa. Jatkojuoton ykkösrehu. STARTTI MAITO – Suomen suosituin juottorehu. Nopea kasvu 8 päivän iästä alkaen. Lisätiedot meijeristä, rehukauppiaaltasi sekä osoitteesta www.valio.fi/startti

Vahva Startti terveeseen kasvuun.

83


Ayrshire-lehti

1/2008

KEVÄTKOKOUS JA KASVATTAJAPÄIVÄ 3.- 4.4.2008 Hotelli Kantri Inkeroinen Torstai 3.4. Klo 15 alkaen tilavierailu Päivi ja Ossi Kelkan tilalle, os. Ruotilantie 747, 46730 RUOTILA. Junalla tulijat pääsevät tilalle bussilla Kouvolan linja-autoasemalta (=rautatieasemalta) laiturilta 6 klo 13.30, bussi on perillä Ruotilassa klo 14.25. Tilavierailun jälkeen siirtyminen 16 km päähän hotellille, os. Päätie 21, 46900 Anjalankoski, hotellin nettisivut www. kantri.fi Sauna klo 17-20, illallinen noutopöydästä klo 20. Karaokebaari hotellin alakerrassa on auki klo 1.30 asti.

Perjantai 4.4. 9.00 aamukahvi 10.00 kevätkokous Kokouksen jälkeen Rehuraision ja Tuottajain maidon puheenvuorot. 12.00 Ruokailu noutopöydästä Ell Minna Kujalan esitelmä sorkkasairauksista. Kasvattajapuheenvuoro, jonka pitää Päivi Kelkka. 14.00 iltapäiväkahvi. Lopuksi tilavierailu Teemu Mikkelän ja Merja Rasin tilalle, os. Kotirannantie 20, 46810 ANJALANKOSKI.

Kokouspaketin hinta 68 € sisältää kaiken edellä mainitun. Pelkkä kokouspäivä 18 €. Ilmoittautumiset 20.3.2008 mennessä Seija Viitaselle, seija.viitanen@pp.inet.fi tai puh. 050 - 596 9552.

Tervetuloa kevätkokoukseen Kymenlaaksoon !

Ayrshire Foorumista löydät nyt uuden englanninkielisen keskustelupalstan AYRSHIRE GLOBAL ! Foorumiin pääset yhdistyksen kotisivuilta www.ayrshire-finland.com Tule mukaan vilkkaaseen karja-aiheiseen keskusteluun !

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT: puheenjohtaja Mirja Koljonen Koljosentie 21, 64760 PELTOLA (06) 266 7338, 0400-861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi

sihteeri Eliisa Kumpula Laura Laiholahti Pihlajatie 30 Hämeentie 4743 C, 21560 OLLILA 85500 NIVALA (02) 484 6608, 044-552 4493 050-373 1807 laura.laiholahti@marttila.fi eliisa.kumpula@luukku.com

varapuheenjohtaja Olavi Ahonkivi Kellahdenkyläntie 88 A, 28100 PORI (02) 649 0046, 040-503 8475 olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Anu Ahlholm Kimmo Kuorikoski Kaketinperäntie 143 Kuorikoskentie 70 86710 KÄRSÄMÄKI 69600 KAUSTINEN (08) 770 777, 050-594 6001 040-525 1697 anu.ahlholm@luukku.com kimmo.kuorikoski@pp.inet.fi

Merja Kallio Pekka Venetjoki Herlevintie 44 Kurhilantie 212 68210 MARINKAINEN 54940 SOLKEI 0400-934 205 050-325 4462 pekka.venetjoki@kotinet.com merja.kallio@elisanet.fi

Seija Viitanen Harjulantie 42 16900 LAMMI (03) 637 4418, 050-596 9552 seija.viitanen@pp.inet.fi

Yhdistyksen taloudenhoitaja: Jari Ahlholm, Kärsämäki, jari.ahlholm@luukku.com, puh. (08) 770 0777 tai 050-533 9796.

84

Ayrshire-lehti 1/2008  

Ayrshire-lehti 1/2008  

Advertisement