Auta Lasta -lehti 2012 by Auta Lasta ry

Joulukuu 2012

Auta Lasta

Sisällys Marja-Leena Kemppainen: Vieläkö löytyy arjen sankareita .................................................. 3 Seppo Sauro: Näkökulmia ............................................................. 4 Pertti Kukkonen: Eriarvoisuuden kaventaminen yhteisenä haasteena ....... 5 Ulla Silventoinen: Liikunta lapsen ja nuoren hyvinvoinnin tukena ............... 6 Arto Lamberg, Sari Nyberg: Hyvä lapsuus Oulussa ............. 8 Kaisu Pelkonen: Hyvinvointia Eskosta....................................10 Kari Miettunen: Perhehoitokumppanit Pohjois-Suomessa ..........................12 Kari Miettunen: Nuorten Ystävät sijaisvanhempien kouluttajana .............13 Vieraita ...............................................................................................14 Auta Lasta ry liikuttaa ..................................................................15 Juhlan aihetta ..................................................................................16 Rantasaunaprojekti etenee .......................................................18 Heinäsalmi Info ...............................................................................19 Hyvä kiertää facebookissa, Leijonaleiri Posiolla ..............20 Lyhyesti .............................................................................................21 Pertti Kukkonen: Heinäsalmikotimaisia kuulumisia .......22 Perhetyöstä asiakkaan äänellä.................................................23

Syysretki.............................................................................................26 Tarina isäpupusta...........................................................................27

Anne Päkkilä

Päiväkoti Eväsrepun uudet kuviot..........................................24

Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2012 Toimittajat:

Kari Miettunen Pertti Kukkonen

AUTA LASTA RY osoite: puh. fax.

Mustasaarentie 7, 90510 OULU 08-5629800, 044-5629800 08-5629850

Taitto ja paino:

Erweko Oy

Kannen kuva: Sirkku Venadiambu Takakannen kuva: Kari Miettunen

email: autalasta@autalasta.fi kotisivu: www.autalasta.fi Auta Lasta ry myös facebookissa

Vieläkö löytyy arjen sankareita ? ”Ensisijainen vastuu lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta on vanhemmilla ja huoltajilla.”

arraskuun 20. päivänä vietettiin kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 23 vuotta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisestä. Suomen valtio liittyi sopimukseen vuonna 1991. YK:n lapsen oikeuksien sopimus koskee jokaista alle 18- vuotiasta. Sen mukaan kaikki lapset ovat tasa-arvoisia ja lapsella on oikeus hyvään elämään. Sopimuksen selkeä viesti on, että lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Sopimus asettaa velvoitteita lasten vanhemmille, huoltajille ja viranomaisille. Ensisijainen vastuu lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta on vanhemmilla ja huoltajilla. Mikäli vanhemmat tai huoltajat eivät tukitoimien avullakaan kykene huolehtimaan lapsensa hyvinvoinnista, on valtion turvattava lapselle hyvä hoito sijaishoidon tai adoption muodossa. Viranomaisia sopimus velvoittaa arvioimaan kaikissa lasta koskevissa toimenpiteissä ja päätöksissä niiden vaikutukset lapseen. Lapsen etu on otettava huomioon ja lapsen mielipidettä on kuunneltava. Lapsella on myös ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti oikeus osallistua häntä koskevaan päätöksentekoon. Viime vuonna voimaan tullut kolmas lisäkirja turvaa lapselle ja nuorelle mahdollisuuden valittaa häntä koskevista päätöksistä. Myös Suomen perustuslakiin on kirjattu lapsen oikeuksia turvaavia säännöksiä. Perustuslain kuudennen pykä-

län mukaan lapsia on kohdeltava tasaarvoisesti yksilöinä. Lisäksi lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Me aikuiset, vanhemmat, läheiset, oheiskasvattajat, viranomaiset ja päättäjät käsittelemme päivittäin lasta ja nuorta koskevia asioita ja teemme heitä eri tavoin koskevia päätöksiä. Haluan uskoa siihen, että meillä kaikilla on tahto toimia heidän parhaakseen. Hyvästä tahdosta huolimatta liian monet lapsistamme ja nuoristamme kokevat turvattomuutta ja masentuneisuutta. Osa heistä käyttää päihteitä eikä jaksa käydä koulua tai tehdä työtä. Elämään sisältyy myös näpistelyä ja väkivaltaviihteelle altistumista. Viime päivien uutisten mukaan yhä nuoremmat lapset seuraavat internetistä epätervettä, seksiä esittävää materiaalia. Näissä tilanteissa on suuri vaara syrjäytyä ja eksyä väärille poluille. Lapsen oikeuksien päivän sanomaan liittyen meidän aikuisten tulee pohtia, että miten voisimme omassa vaikutuspiirissämme ja työssämme entistä paremmin huomata lapsen ja nuoren tarpeet? Voisimmeko nykyistä paremmin tukea heidän oikeuttaan osallistua ja vaikuttaa sekä tulla kuulluksi? Tarve tähän pohdiskeluun tulee meitä jokaista lähelle ja kohti - myös henkilökohtaisesti. Miten mm. minä itse ämminä, tätinä, läheisenä ja päätöksentekijänä hoidan oman pestini?

Haastan Sinutkin tähän samaan pohdintaan. Eikö olisikin hieno asia, jos saisimme yhdessä aikaan entistä vastuullisemman asenneilmaston lasten asioihin suhtautumisessa. Niin, että hienot lasten ja nuorten oikeuksista julistavat kansainväliset ja kansalliset asiakirjat muuttuisivat arkitodellisuudeksi. Muutoksen lasten ja nuorten parempaan huomiseen on lähdettävä liikkeelle meistä aikuisista. Me aikuiset olemme heille esimerkkejä. Lapsemme ja nuoremme eivät odota meiltä mitään ihmetekoja. Välittävä ja vastuullinen rinnalla kulkeminen, tavalliset turvallisen arjen pienet asiat ovat useimpien toivelistalla kärkipäässä. Ja juuri nämä pienet asiat ja teot voivat saada aikaan suuren muutoksen. Kukaan meistä ei kykene siihen yksin, mutta yhdessä voimme saada aikaan paljonkin. Aikamme tarvitsee lisää arjen sankareita. Löytyykö niitä vielä? Marja-Leena Kemppainen Hallituksen puheenjohtaja

Näkökulmia ....

”Ei näitä asioita voi olankohauksella sivuuttaa - nämä ovat työmme ytimessä”.

uoropuhelu, tarkkailu ja elämälle utelias ote ovat olennainen osa Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa. Meidänhän pitäisi tietää mitä tapahtuu ja missä mennään. Meidän pitäisi myös ainakin jollain tavalla ymmärtää mistä on kyse? Jäsenyhteisöt ovat tässä melkoisia viestintuojia. Auta Lasta ja siellä Pertti Kukkonen ovat yksi heistä - Pertti pyysi minulta tätä kolumnia ja mielelläni lupasin. Pertti oli myös taitava pyytäessään, hän kehui jotain puheenvuoroani ja sillehän me ihmiset olemme persoja. Puhuin silloin nähdyksi tulemisesta. Siitä ihmisyyden peruskysymyksestä, että olenko jollekin tärkeä - rakas. Pieni lapsi voi kysyä sitä avoimesti. ” Äiti, tykkääkö ukki minusta” , kysyessään hän tietää jo vastauksen, kuten tietää koko suku ja korttelikin. Ukki tykkää. Mutta tätä samaa me kysymme koko elämän, haluamme tulla nähdyksi ja olla jollekin tärkeitä. Työpaikalla, harrastuksissa tai naapurustossa. Toisen huomioiminen saattaisi olla merkittävä kansallisen mielenterveystyön perusta. Ihmisen menestystekijä omassa kehityshistoriassaan on juuri tämä vuorovaikutus. Se vahvistaa osaamistamme ja parhaimmillaan tekee meistä myös moraalisesti vahvoja - omatunto kun on aina jotain suhteessa toiseen.

SuhteelliSuuS

Olin pari päivää sitten Virossa. Eesti lastenskaitse liit oli järjestänyt meille upean ohjelman. Kaupunki ja parlamentti isännöivät ja kertoivat omista huolistaan ja miten he ihailevat ja monessa asiassa haluavat seurata Suomen ja pohjoismaiden mallia. Miten hienosti teillä on. Siinä mainittiin kouluruokailut ja valtion ottama vastuu kaikkien hyvinvoinnista ja monta muuta asiaa. Joskus on hyvä käydä naapurissa saamassa näkökulmaa.

Sokeita piSteitä

Silloin tällöin havahtuu omaan tietämättömyyteen tai jopa koko alan tietämättömyyteen. Lähellä on asioita jotka ovat todella vaaraksi, tai ainakin isoja riskejä mutta emme ole niitä tunnistaneet.

Esimerkkeinä voi sanoa vaikkapa lapset, joiden äiti tai isä on vankilassa. Näiden lasten lukumäärää ei edes tiedetä. Arvellaan että heitä on ainakin 8000. Varmasti riskiryhmää. Virolaisten lasten osuus Suomen lastensuojelussa kasvaa, ongelmia on uusperheiden sopeutumisessa. Virossa oli myös puhetta lapsista, jotka ovat 12 vuotiaan isonsiskon hoidossa kun äiti on hoitamassa toisia lapsia Suomessa. Tai että viikonloppuna voi pääkaupunkiseudulla olla kolmattasataa ”hatkalaista” eli sijaishuoltopaikasta karussa olevaa nuorta. Tällä reissulla he elävät elämänsä vaarallisimpia viikkoja, vaikka ovat yhteiskunnan huostassa. Ei näitä asioita voi olankohauksella sivuuttaa - nämä ovat työmme ytimessä.

Napoli

Kun tätä kirjoitan olen Napolissa. Marraskuun loppupuolen sää on kuin kesä Suomessa. Taksin kanssa tuli heti kinaa hinnasta. Mittari näytti 22 ja hänestä hinta oli 40. Kun mukana oli matkalaukkukin jne.. Tylsää. Kaduilla on kaupustelijoita - useimmat varmasti paperittomia. Ainakin poliisi heitä pelotti. Tavarat kasaan ja pakoon.

Ruotsi on tässä asiassa aika käytännöllinen - siellä päätettiin, että paperittomatkin siis ne, joilla ei ole virallisia dokumentteja saavat välttämättömän terveyshuollon ja lapset kouluoikeuden. Reilua ja oikeaa ehkäisevää työtä.

Saimi

Soitin täältä Napolista tyttärelle. Hänen yksivuotiaansa kävelee tai oikeastaan juoksee. Joka paikkaan ja koko ajan. Päässä pitää olla joku pipo tai myssy tai kori. Tällainen elämän löytämisen riemu, tai pakko on aseista riisuvaa. Siinä on ainakin Ukki polvillaan. Pitää soittaa huomenna pojalle ja kysyä miten menee Emmillä ja Valtterilla. Jotain samanlaista luulisin ja toivoisin. Näitä kolmea lastenlasta ihaillessa miettii miten kovaa olisi, jos he asuisivat toisella puolella maailmaa tai elämä olisi johtanut jotenkin muuten heidät erilleen meistä. Ennustan, että isovanhempien tapaamisoikeus lastenlapsiin tulee vielä keskusteluun lainsäädäntötasollakin. Hyvää Joulua ja menestystä arvokkaalle työllenne. Seppo Sauro Toiminnanjohtaja / Lastensuojelun Keskusliitto

Eriarvoisuuden kaventaminen yhteisenä haasteena

Teksti: Pertti Kukkonen Kuvat: Taisto Vähäaho ja Pertti Kukkonen

einäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen ja varajohtaja Taisto Vähäaho osallistuivat 5.-7.6.2012 Venäjän Sortavalassa kutsuttuina Auta Lasta ry:n edustajina Pohjois-Suomen aluehallintoviraston Turvallinen lapsuus ja terveellinen elämä Karjalan tasavallan pohjoisissa piireissä -hankkeen (20082012) päätösseminaarin yhdeksäntoista henkilön suomalaisdelegaatioon. Muita delegaatioon osallistuneita asiantuntijoita mukana oli Pohjois-Suomen aluehallintoviraston hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen neuvottelukunnasta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Kempeleen perusturvasta, Selänteen peruspalvelukuntayhtymästä, yhteistoiminta-alue Helmestä, Kainuun maakunta kuntayhtymästä, Kajaanin ammattikorkeakoulusta ja aikuiskoulutuskeskuksesta, Pohjois-Suomen sovittelutoimistosta ja Pohjois-

Pohjanmaan ELY -keskuksesta. Seminaarin otsikkona oli Lapsen hyvä elämä ja terveyttä tukeva lähiympäristö - eriarvoisuuden kaventaminen yhteisenä haasteena. Auta Lasta ry:n edustajana Pertti Kukkonen esitti seminaarissa puheenvuoron aiheesta ”Kunnan ja järjestön yhteistyötä”. Seminaarin lisäksi matkaan kuului tutustumiskäyntejä sortavalaisiin sosiaalipalveluyksikköihin.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto järjesti Sortavalan seminaarin yhdessä Karjalan tasavallan sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Karjalan tasavallan toiveesta seminaarissa käsiteltiin koululaisten ja lapsiperheiden hyvinvointiin sekä terveyteen liittyviä kysymyksiä. Tutkittua tietoa sekä asiantuntija- ja kokemustietoa kuultiin molemmista maista.

Ryhmäkuva Sortavalan sosiaaliturvakodilla

Pohjois-Pohjanmaan ELY –keskuksen ylitarkastaja Ulla Silventoinen, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston erikoissuunnittelija Tytti Tuulos ja Heinäsalmikodin varajohtaja Taisto Vähäaho tutustumiskäynnillä Otrakkalan vanhalla marmorilouhoksella.

Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen, Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston johtaja MarjaLeena Kärkkäinen, Yhteistoiminta-alue Helmen vs. perusturvajohtaja Antti-Jussi Vahteala ja Pohjois-Suomen sovittelutoimiston johtaja Heikki Mikkola keskustelussa majoituskylän pihalla. 5

Liikunta lapsen ja nuoren hyvinvoinnin tukena Teksti: Ulla Silventoinen, Ylitarkastaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY -keskus

ieni lapsi liikkuu luonnostaan ja jos vanhemmilta kysytään, usein liiaksikin. Kaupan käytävällä kajahtaakin harmittavan usein huuto: ” Älä juokse!” tai piha-aidan vieressä komento: ”Ei saa kiivetä. Heti alas sieltä!”. Lapsuuteni puissa kiipeilleenä olen pahoillani näiden lasten puolesta. Aito liikkumisen ilo on valloillaan, mutta vanhempi katkaisee siltä siivet. Miksi näin, vaikka juuri kokemusten kautta opitaan ja mielihyvä on motiiveista kannustavimpia. Suomessa, kuten muissakin länsimaissa istuva elämäntapa yleistyy ja päivittäisen liikkumisen määrä vähenee. Liikuntaa harrastetaan entistä enemmän, mutta ihmisten kunto on laskenut. Lasten päivittäisen liikunnan määrä alkaa laskea heti ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien jatkaakseen laskua peruskoulun loppuun saakka ja kauemminkin. Lapsista ja nuorista reilu kolmannes liikkuu riittävästi, mutta yli puolet liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Liikunnasta syrjäytyneitä eli erittäin vähän liikkuvia on 10–25% lapsista ja nuorista. Erittäin vähän liikkuvien osuus on suurempi vanhemmissa ikäluokissa. Suomalaisten liikuntasuositusten mukaan alle kouluikäisten tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä reipasta liikuntaa. Kouluikäisten tulisi liikkua 1-2 tuntia joka päivä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Miksi liikunta ja fyysinen aktiivisuus laajemminkin on niin tärkeää lapsen ja nuoren elämässä? Keskeisimpänä syynä ovat liikunnan positiiviset vaikutukset lasten ja nuorten kehitykseen, terveyteen ja hyvinvointiin. Liikunnan harrastaminen antaa lapselle onnistumisen ja pätevyyden kokemuksia sekä opettaa yhdessä työskentelyyn ja toisten auttamiseen. Myös omien tunteiden käsittely kehittyy liikuntaharrastuksen myötä. Liikunnan yhteisöllinen luonne tarjoaa lap-

”Hyvän fyysisen kunnon ja koulumenestyksen välinen yhteys on todennettu useissa tutkimuksissa”. selle ja nuorelle tunteen ryhmään kuulumisesta ja tuo uusia ystäviä ehkäisten näin syrjäytymistä. Hyvän fyysisen kunnon ja koulumenestyksen välinen yhteys on todennettu useissa tutkimuksissa. Myös liikunnan merkitys lapsen fyysis-motoriseen kehitykseen tunnetaan jo pitkältä ajalta. Liikunta kehittää perusmotoriikkaa ja liikkumisen perustaitoja, jotka ovat edellytys elinikäiselle fyysiselle aktiivisuudelle. Tutkimustulokset kertovat, että mitä varhaisemmalla iällä liikunnan harrastaminen on aloitettu, sitä paremmin liikuntaharrastus säilyy elämässä. Lasten ja nuorten osalta tutkimustulokset liikunnan sairauksia ehkäisevistä vaikutuksista eivät ole yhtä kiistattomia kuin aikuisten osalta, mutta joidenkin kansansairauksien osalta yhteyksiä on löydetty. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan liikkuvien lasten riski metaboliseen oireyhtymään on pienempi kuin liikkumattomien. Hätkähdyttävät alustavat tutkimustulokset kertovat, että metabolista oireyhtymää sairastavat lapset selviävät terveitä verrokkejaan heikommin älykkyyttä mittaavissa testeissä. Tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että liikunnasta on hyötyä lapselle, mutta miten kaikki lapset saataisiin liikunnan pariin? Lasten ja nuorten liikunnan edistämisessä keskeisiä toimijoita ovat kodit, koulut ja kansalaisjärjestöt sekä julkinen sektori liikuntaolosuhteiden tuottajana. Valtiovalta on Suomen kansallisessa liikuntaohjelmassa asettanut lasten ja nuorten osalta tavoitteeksi tarpeellisten liikuntataitojen oppimisen ja liikunnallisen elämäntavan omaksumisen. Konkreettisena toimenpiteenä valtio on painottanut liikuntapaikkarakentamisen avustamisessa lähiliikuntapaikkoja, jotka usein sijoittuvat lapsen ja nuoren arkiympä-

ristöön kuten koulun pihoihin ja lähipuistoihin. Lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseen on ohjattu määrärahoja niin kunnille kuin urheiluseuroille. Peruskoulu on ainoa paikka, joka tavoittaa kaikki lapset ja nuoret perhetaustasta riippumatta ja tarjoaa näin tasavertaisen mahdollisuuden osallistua liikuntaan. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen varhaiskasvatuksessa ja kouluympäristössä onkin otettu toimenpiteiden kohteeksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti 2010 Liikkuva koulu -ohjelman, jonka tavoitteena on lisätä kouluikäisten fyysistä aktiivisuutta, jalkauttaa kouluikäisten liikuntasuositukset kaikkiin peruskouluihin sekä saada tutkittua tietoa lasten ja nuorten toimintakyvystä ja sen yhteydestä mm. oppimiseen ja kouluviihtyvyyteen. Koko koulun liikuntaa eli kaikkea sitä fyysistä aktiivisuutta, joka sisältyy koulupäivään tai sen välittömään yhteyteen - ei ainoastaan liikuntaa oppiaineena, pyritään lisäämään. Koulupäivää liikunnallistetaan esimerkiksi kehittämällä koulujen piha-alueita liikkumiseen innostaviksi ja houkutteleviksi, hyödyntämällä sisäliikuntatiloja liikuntatuntien ulkopuolella ja koulupäivän aikana sekä aktivoimalla oppilaita koulumatkaliikuntaan. Ensimmäisten seurantatutkimustietojen mukaan pilottikouluissa työrauha on parantunut selvästi, opettajat kokevat hankkeen tuovan positiivisia vaikutuksia kouluyhteisöön, oppilaiden päivittäisen aktiivisuuden määrä on noussut joillakin luokka-asteilla tai aktiivisuuden lasku siirryttäessä ylemmälle luokalle on saatu estettyä. Kiusaaminen ja häiriökäyttäytyminen on vähentynyt. Kaiken kaikkiaan kouluyhteisön hyvinvointi on lisääntynyt. Liikunta toimii siis oivallisena välineenä lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin lisäämisessä. Valitettavaa on, että edel-

Liikunnalla voidaan vaikuttaa merkittävästi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Olennaisen tärkeää on varhainen tunnistaminen, tavoittaminen ja aktivoiminen. Tämä prosessi edellyttää hyvää monialaista yhteistyötä terveys-, sosiaali- ja liikuntasektorin välillä. Liikuntasektori tulee tässä yhteydessä ymmärtää laajasti niin julkisen kuin kolmannen sektorin toimintana. Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta ovat toimivaksi keinoksi osoittautuneet matalan kynnyksen liikuntaryhmät,

jotka ovat lapsille ja nuorille helposti saavutettavia taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti. Pelkkä ryhmien olemassa olo ei kuitenkaan riitä vaan lapset ja nuoret tarvitsevat aktiivista ohjausta ja tukea ryhmiin osallistumiseen. Suomessa on useita hyviä toimintamalleja syrjäytymisen ehkäisemiseen liikunnan avulla. Raskaan sarjan ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä on pääkaupunkiseudulla toteutettu Icehearts – toimintamalli, jossa syrjäytymisvaarassa olevat 6-vuotiaat pojat poimitaan joukkueeksi päiväkodeista ja Icehearts – kasvattajat sitoutuvat 12 vuodeksi toteuttamaan toimintaa tälle ryhmälle. Icehearts – kasvattaja ottaa kokonaisvaltaisen vastuun ryhmän pojista ja ryhmä toimii poikien tukimuurina koko kasvun ajan. Toiminnan tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia. Myös Pohjois-Pohjanmaalla on useita liikuntahankkeita, joissa syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria pyritään saamaan mukaan liikuntatoimintaa esimerkiksi Auta Lasta ry:n FC Kotijoukkue – hanke sekä Pudasjärven kaupungin Liikuntaa kaikille ja Oulun kaupungin I LOVE SPORT OULU -hankkeet. Tärkeää näissä

hankkeissa on lasten ja nuorten itsenä kuuleminen liikuntasisältöjen suunnittelussa ja vastuun antaminen toteutuksessa. Lopuksi on pakko vielä korostaa vanhempien tärkeyttä lasten ja nuorten liikunnan edistämisessä. Se on korvaamaton. Sitä ei voi korvata koulu eivätkä urheiluseurat. Vanhemmat ovat ratkaisevassa roolissa päivittäisen arkiaktiivisuuden määrän lisäämisessä. Siihen ei tarvita suuria tekoja eikä isoja rahoja. Tärkeintä on oikea asenne, ajankäyttö, esimerkki ja pienet valinnat. Liikunnan tulisi olla yhtä luonnollinen osa perheen jokapäiväisiä rutiineja kuin syöminen tai hampaiden pesu eikä mikään normaalielämän päälle liimattu erillistoiminto. Liikunta tarjoaa perheille oivallisen mahdollisuuden yhdessäoloon ja yhteisiin kokemuksiin. Näin talven tulon aikoihin en malta olla kannustamatta kaikkia kaivamaan pulkat ja kelkat esiin ja rientämään perhe- tai kaveriporukalla mäen laskuun! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tarjolla, mutta myös liikunnan iloa roppakaupalla!

Pertti Kukkonen

lä esitetyillä toimenpiteillä usein tavoitetaan vain ne lapset ja nuoret, jotka ovat jo entuudestaan aktiivisia ja omaavat vähintään kohtalaiset liikuntataidot. Ne, jotka liikunnasta eniten hyötyisivät, jäävät usein tavoittamatta. Liikunnasta syrjäytymiseen saattavat johtaa esimerkiksi lapsen heikot motoriset taidot, ylipaino, osaamattomuuden tunne tai yksinäisyys, heikko suomalaisen liikuntakulttuurin tuntemus (maahanmuuttajat), perheen heikko taloudellinen asema tai syrjäseutuisuus. Usein liikunnasta syrjäytyminen on myös osa laajempaa lapsen ja nuoren syrjäytymistä yhteiskunnasta.

HYVÄ LAPSUUS OULUSSA

okaisella lapsella on oikeus hyvään ja onnelliseen lapsuuteen. YK:n Lapsen oikeuksien julistus kehottaa suojelemaan lapsuutta, edistämään ja varmistamaan hyvän elämän lähtökohdat lapsuudelle. Hyvällä varhaiskasvatuksella on keskeinen merkitys lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen edistämisessä ja se on myös varhaiskasvatuksen ensisijainen ja tärkein tehtävä. Varhaiskasvatus rakentuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Tästä järjestelmästä käytetään käsitettä Educare. Suomalaisessa Educare- mallissa hoidon osuus pienenee lapsen iän karttuessa ja opetuksellinen ote lisääntyy. Vanhemmat ovat asiantuntijoita oman lapsensa asioissa ja heillä on ensisijainen kasvatusoikeus ja vastuu. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon

Nykyisen päivähoitojärjestelmän perusta on vuonna 1973 säädetyssä päivähoitolaissa ja asetuksessa. Lakia täydennettiin subjektiivisella päivähoito-oikeudella ensin vuonna 1990 alle 3-vuotiaiden osalta ja vuonna 1996 kaikkien alle kouluikäisten lasten osalta. Vuonna 2001 alle kouluikäisten lasten palveluita täydennettiin 6-vuotiaiden lasten kohdalla, jolloin päätettiin subjektiivinen oikeus maksuttomaan esiopetukseen. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on lähtökohdiltaan hyvä ja yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Subjektiivisen oikeuden laajuudesta tulee kuitenkin päättää uuden varhaiskasvatuslain valmistelussa. Varhaiskasvatuslaissa tulee jatkossakin säilyttää oikeus subjektiiviseen varhaiskasvatukseen, mutta siten, että oikeus koskee osapäiväistä varhaiskasvatustoimintaa. Oikeus kokopäivähoitoon olisi työssäkäynnin, opiskelun, sosiaalisen tai muun tuen tarpeen perusteella.

Varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmä

Varhaiskasvatuspalveluiden tavoitteena on kasvatuskumppanuudessa yhdessä vanhempien kanssa luoda lapselle hyvä pohja kokonaisvaltaiseen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Varhaiskasvatuksen kokonaisuuteen kuuluvat: kotihoidon tuet, avoin varhaiskasvatustoiminta, perhepäivähoito, päiväkotihoito ja esiopetus. Varhaiskasvatuspalveluja pyritään tarjoamaan lähipalveluperiaatteella perheiden asuinalueella. Vanhemmat voivat valita lapsensa elämäntilanteeseen sopivan varhaiskasvatuspalvelun. Kotihoidossa oleville lapsille on tarjolla avoimen varhaiskasvatuksen toimintaa ja

osa- tai kokopäivähoitoa tarvitseville perhepäivähoidon ja päiväkotihoidon palveluita. Vanhemmat voivat hoitaa lasta kotihoidon tuella tai järjestää lapsensa päivähoidon yksityisen hoidon tuella tai palvelusetelillä vanhempainrahakauden päättymisestä siihen saakka, kunnes lapsi siirtyy oppivelvollisuuden piiriin. Avoimia varhaiskasvatuspalveluja on Oulussa pyritty kehittämään siten, että palvelua on saatavilla eri puolilla kaupunkia siinä laajuudessa kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Perheet toivovat varhaiskasvatusratkaisuihin joustavia ja erilaisia perheiden elämäntilanteisiin sopivia ratkaisuja. Kerhot ja leikkikoulut ovat hyvä vaihtoehto lapselle, kun perheellä ei ole tarvetta koko- tai osapäiväiseen päivähoitoon. Kerhotoiminnan ohjauksesta vastaavat lastentarhanopettajat Oulun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Kerhojen toiminta sisältää mm. leikkiä, liikuntaa, satuja ja tarinoita, kuvataidetta sekä uusia leikkikavereita. Kaksi tai kolme kertaa viikossa kokoontuvissa kerhoissa on pieni kuukausimaksu. Uusina avoimen toiminnan muotoina aloittivat tänä syksynä ulkoilu- ja liikuntaleikkikoulut. Niiden sisällöt pohjautuvat liikuntaan, leikkiin, luonnon tutkimiseen, oppimiseen ja seikkailuun tutussa ryhmässä. Perhekerhoissa tarjotaan lapsille leikkiseuraa ja monipuolista toimintaa arjen keskellä sekä vanhemmille mahdollisuus vertaistukeen toisten vanhempien kanssa. Kerran viikossa kokoontuvat perhekerhot ovat maksuttomia. Avoimen varhaiskasvatuksen palveluja käyttäessään perheet voivat saada kotihoidon- tai yksityisen hoidon tukea. Kaikissa uuden Oulun päiväkodeissa on käytössä palvelutakuu, jolla taataan, että perhe voi tarvittaessa siirtyä joustavasti kotihoidosta takaisin kokopäivähoitoon. Palvelutakuu tarkoittaa, että perhe saa lapselleen uudelleen hoitopaikan samasta päiväkodista viikon kuluessa siitä, kun perhe on ilmoittanut kokopäivähoidon tarpeesta. Palvelutakuu voidaan myöntää, mikäli lapsi ei tarvitse kokopäivähoitoa vähintään kuukauden aikana, koska vanhempi on työttömänä, lomautettuna, vuorotteluvapaalla, äitiys- ja vanhempain-

rahakaudella tai hoitovapaalla. Palvelutakuuseen sisältyy myös oikeus käydä kerhoissa ja leikkikouluissa.

Vaihtoehtoiset palveluiden tuottamistavat Varhaiskasvatuksen palvelujen järjestämisen ja tuottamisen tavoitteena ovat kuntalaislähtöiset palvelut vaihtoehtoisia tuottamistapoja hyödyntäen. Tämä merkitsee julkisen ja yksityisen palvelutuotannon verkostoitumista ja kumppanuutta siten, että palvelujärjestelmä koostuu kunnallisista, järjestöjen ja yhdistysten, yritysten ja vapaaehtoisten tarjoamista palveluista.

Oman tuotannon lisäksi varhaiskasvatuksessa tehdään yli kuntarajojen tapahtuvaa yhteistyötä mm. silloin kun perhe muuttaa kunnasta toiseen, mutta haluaa lapsensa jatkavan tutussa päivähoitopaikassa muutosta huolimatta. Päivähoitolakiin säädetyn yli kuntarajojen tapahtuvan yhteistyövelvoitteen tavoitteena on madaltaa kuntien välisiä raja-aitoja ja edistää kuntien välistä yhteistyötä lapsen edun määrittelemissä rajoissa. Päiväkotihoitoon on vuonna 2011 otettu käyttöön palveluseteli-järjestelmä. Palvelusetelillä tuetaan lapsiperheitä yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen maksamisessa. Palvelusetelissä asiakkaan päivähoitomaksu lasketaan samoin periaattein kuin kunnallisessa päivähoidossa. Palvelusetelijärjestelmä on parantanut perheiden mahdollisuuksia valita lapselleen sopivin päivähoidon järjestämismuoto. Lisäksi järjestelmä on parantanut perheiden mahdollisuutta vertailla julkisten ja yksityisten hoitopaikkojen hinnoittelua. Palvelusetelillä lastenhoitopalveluja tuottavien yritysten hintatiedot ovat nähtävillä kaupungin nettisivuilla. Syksyllä 2012 palveluseteli otettiin käyttöön yksityisessä kerhotoiminnassa ja palvelusetelin käyttöönottoa valmistellaan myös yksityiseen perhepäivähoitoon. Tavoitteena on, että palveluseteli on käytössä yksityisessä perhepäivähoidossa vuoden 2013 syksyyn mennessä. Yhteistyötä palveluiden tuottamisessa tehdään myös kaupungin ja järjestötoimijoiden kesken. Hyvänä esimerkkinä yhteistyöstä on Meri-Toppilan alueen peruspalveluiden ja jär-

Teksti: Arto Lamberg, varhaiskasvatusjohtaja, Oulun kaupunki Sari Nyberg, varhaiskasvatuksen suunnittelija, Oulun kaupunki

jestöjen vuoropuhelu, yhteiset työmenetelmät sekä alueelle kehitetty matalan kynnyksen toiminta. Yhteistyö on tällä alueella lähtenyt liikkeelle Voimaperhe-hankkeen kautta, jonka myötä vahvistui näkemys pitkäjänteisemmän ja koordinoidumman toiminnan tarpeesta. Oulun kaupunki osoitti varhaiskasvatukselle rahoituksen Meri-Toppilan alueen järjestölähtöisen ennalta ehkäisevän työn kehittämiseen. Alueen toimijat ovat tehneet yhteisen suunnitelman toiminnan kehittämisestä ja järjestöt saavat käyttää toimintaansa päiväkotien ja koulujen tiloja. Alueen toiminnoista tiedotetaan päiväkotien ja koulujen kautta. Alueella on järjestetty monenlaista vertaistoimintaa, vapaaehtois- ja tukihenkilötoimintaa sekä aktivoitu alueen asukkaita oma-aloitteiseen toimintaan.

Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus

Oulun kaupungin palvelujen järjestämisessä korostuu ennalta ehkäisevän työn merkitys. Resursseja ja palvelujen kehittämistä pyritään suuntaamaan ennaltaehkäisevään työhön. Uuden Oulun väestö on Euroopan nuorinta ja tämä tuo mukanaan erityisen painopisteen ja haasteen ennaltaehkäisevälle työlle. Työtä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi toteutetaan erilaisten hankkeiden ja laadukkaan peruspalvelun kautta. Tutkijat ovat yksimielisiä varhaiskasvatuksen vaikuttavuudesta. Jokainen lapsi hyötyy laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Varhais-

kasvatuksen vaikuttavuuden toteaminen on kuitenkin suhteellisen vaikeaa, sillä vaikutukset eivät näy heti. Varhaiskasvatuksen vaikutukset lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen ovat aina myös yhteydessä kotikasvatukseen, ympäristöön ja lapsikohtaiseen kehitykseen. Lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat ratkaisevan tärkeitä lapsen kehityksessä. Milloinkaan myöhemmin kehitys ei ole yhtä huimaa. Aivotutkimukset osoittavat, että hermosto kehittyy neljään ikävuoteen mennessä. Oppimisvaikeuksien ennusmerkkejä on havaittavissa jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Ennalta ehkäisevää työotetta käyttäen ongelmiin voidaan tarttua varhain. Varhaiskasvatuksen henkilöstön työ vaatii erityistä herkkyyttä tunnistaa lapsen varhainen tuen tarve. Lapsen yksilöllinen tuen tarve voi ilmetä fyy-

sisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla. Tuen tarvetta voivat aiheuttaa myös lapsen vaarantuneet kasvuolot. Lapsen varhaisvuosien kehitystä ja kasvua tulee tukea laadukkaimmalla mahdollisella tavalla. Hyvään varhaiskasvatuspalveluun sijoittaminen on myös taloudellisessa mielessä vaikuttavampaa kuin myöhemmin nuoruusvuosien korjaava toiminta. Julkisin varoin tuettu päivähoito on yhteiskunnallisesti kannattava investointi, sillä se kasvattaa kansantuotetta ja auttaa alentamaan veroja. Talousnobelisti James Heckmannin mukaan varhaiskasvatus on taloudellisesti kaikkein kannattavin sijoitus. Hänen mukaansa jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuottaa vähintään seitsemän dollaria takaisin.

Hyvinvointia ESKOsta

SKO on sosiaali- ja terveysjärjestöjen sekä Oulun kaupungin yhteinen ennalta ehkäisevän työn hankekokonaisuus. Vuosina 2009 – 2013 toteutettavaa hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Hankkeen tavoitteena on lisätä hyvinvointia kehittämällä uudenlaisia ratkaisuja kunnan ja järjestöjen yhteistyössä tapahtuvaan ennaltaehkäisevään toimintaan. Kehittämistyössä on mukana yli kolmekymmentä Oulun alueen sosiaali- ja terveysjärjestöä, Oulun Kaupunki, liikuntajärjestöjä, sairaanhoitopiiri, seurakunta sekä oppilaitoksia. Hankekokonaisuus on jaettu osa-hankkeisiin elämänkaariajattelun pohjalta. Työikäiset-ESKO etsii ratkaisuja työikäisten ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen, ikäESKO kehittää ikäihmisten hyvinvoinnin toimintamalleja ja Voimaperhe-ESKO puolestaan kehittää lasten, nuorten ja lapsiperheiden tueksi erilaisia ennaltaehkäisevän työn toimintoja.

Toppila on tiivis kaupunginosa Oulun Koskelan suuralueella meren rannalla. Asukkaita Toppilassa vuoden 2011 lopussa oli 3520, joista alle 25 -vuotiaita oli lähes 1200. Toppila on vireä asuinalue, jossa monet kulttuurit ja kansalaisuudet kohtaavat. Toppilassa sijaitsevat Merituulen koulu ja Terva-Toppilan koulu tarjoavat kouluopetusta peruskoululaisille, kaupungin nuorisotila vapaa-ajan viettomahdollisuuksia nuorille ja asukastupa Alvarissa kohtaavat alueen asukkaat vapaa-ajan merkeissä tai erilaisten harrastuskerhojen tiimoilla. Keväällä 2012 Koskelan neuvolan yhteyteen avattiin Oulun ensimmäinen koko perheille tarkoitettu hyvinvointineuvola, jonka yhtenä tavoitteena on tukea perheitä ennaltaehkäisevästi. Hyvinvointineuvola tekee yhteistyötä myös kolmannen sektorin kanssa ja on mukana ESKO-hankkeen Voimaperhetyössä. Oulun kaupungin ja järjestöjen voimin Meri-Toppilan alueelle jalkautunutta Voimaperhettä koordinoi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri. Ehkäisevässä alueellisessa työssä toteutuu tiivis yhteistyö peruspalvelutyöntekijöiden ja järjestötoimijoiden välillä. Työssä on kehitetty matalan kynnyksen toimintaa ja kohtaamispaikkoja sekä tuettu vertaistoiminnan syntymistä. Asukkaiden omaehtoisen toiminnan ja osallisuuden mahdollistaminen ovat myös olleet ehkäisevän työn tavoitteita. Voimaperheen johdolla kuluneen vuoden aikana Meri-Toppilan on syntynyt monenlaista uutta aktiviteettia eri järjestöjen toimesta. Voimaperhe on koostanut Toimintakalenterin järjestöjen tarjoamista mahdollisuuksista alueella. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri on toteuttanut Toppilassa syksystä 2011 lähtien PerhePesä -toimintamallia. Perhepe10

sä toimii Paalikadulla kerrostalon alakerrassa ja tarjoaa kokoontumistiloja lapsiperheille ja lasten vanhemmille. Perhepesä on saanut todella hyvän vastaanoton ja kävijöitä on ollut toiminnan alusta saakka runsaasti. MLL:n Pohjois-Pohjan piiri tarjoaa lapsiperheille erilaista harrastus-, tukihenkilöja kopparitoimintaa. Pelastakaa Lapset on mukana Voimaperheessä mm. tarjoamassa tukihenkilötoimintaa perheiden jaksamisen tueksi. Nuorten Ystävien Vanhempain Akatemia on järjestänyt Toppilan koululla Vanhempainryhmä- toimintaa. Asukastuvalla ovat kokoontuneet erilaiset Kulttuurivoimalan vetämät kulttuurikerhot lapsille ja nuorille sekä tyttökerho, askartelukerho ja erilaisia pelikerhoja.

ollut jalkapallo, mutta myös kuntosaliharjoittelu ja lenkkeily ovat olleet osana toimintaa. ”Kävelylenkit ja vapaamuotoisempi yhdessäolo on auttanut pääsemään tutuksi nuorten kanssa,” kertoo Jukka Huttula, liikuntaprojektin vetäjä Heinäsalmikodista.

ESKO -hankkeen Voimaperheessä Auta Lasta ry on vahvasti mukana. Taisto Vähäaho on ollut Voimaperheen ohjausryhmässä koko projektin ajan, Jukka Huttula on ollut vetämässä liikuntaprojektia Toppilan alueella ja itse olen saanut toimia järjestöjen toimintaan ohjaamisen koordinoinnissa Meri-Toppilassa. Liikuntaprojektin käynnistymisestä saatiin lukea jo viime vuoden Auta Lasta -lehdestä. Projektin toinen vuosi lähti käyntiin koulujen alkaessa elokuussa 2012. Toimintavuoden tavoitteena on ollut taata monipuolisia, laadukkaita ja kaikille asukkaille sopivaa monipuolista liikuntaa. Toiminnassa tärkeänä ohjenuorana on ollut suunnitelmallisuus. Liikuntaprojektin painopisteenä on ollut jalkapalloharrastuksen tarjoaminen maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille. Heidän lisäkseen ryhmissä on ollut runsaasti suomalaistaustaisia lapsia. Yhdessä tekeminen ja harrastaminen ovat auttaneet luomaan uusia ystävyyssuhteita ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Liikuntaprojektin ryhmät ovat kokoontuneet Merituulen koulun ja Terva-Toppilan koulun liikuntasaleissa. Pääasiallisena toimintana on

Kaisu Pelkonen

toimintaa toppilassa

Jukka Huttula

Jukan vetämän Liikuntaprojektin yhteistyökumppaneina ovat olleet Jani Paananen I Love Sport – hankkeesta sekä Jani Luukkonen ODL:n PAKU –projektista. Heidän ohjaamat liikunnan harrastajat ovat paitsi toimineet omina ryhminään, myös yhdistäneet osaamisensa ja toimintansa ja saaneet näin monipuolisempaa ja laadukkaampaa toimintaa aikaiseksi. Järjestöjen toimintaan ohjaamisen koordinoinnin tarve on noussut MeriToppilan alueen peruspalveluissa työskenteleviltä tahoilta käytännön arjesta. Osa

”Laadukkaat peruspalvelut ja varhainen tuki ovat lähtökohtia lasten ja perheiden hyvinvoinnin takaamiselle”. koulujen ja neuvolan peruspalvelutyöntekijöistä kävi Esko-hankkeen aikana läpi Toimiva Lapsi ja Perhe -menetelmäkoulutuksen (TLP), jota ovat voineet työssään hyödyntää. Järjestöjen toimintaan ohjaamisen koordinoinnissa konkreettisina yhteistyökumppaneina ovat olleet koulujen opettajat. He kohtaavat lapsia ja perheitä, joiden tukemisen he näkevät tarpeelliseksi, mutta kouluilla ei välttämättä ole siihen resursseja. Järjestötoimintaan ohjaamiseen koordinoinnilla pyritään lasten ja perheiden tarpeisiin vastaamaan järjestötoiminnan avulla. Työssä pyritään myös etsimään uusia toimintoja ja toimijoita alueelle. Tärkeää olisi, että jo olemassa olevat toiminnot sekä asukkaiden tarpeet saataisiin kohtaamaan ja ne tehtäisiin näkyviksi.

Teksti: Kaisu Pelkonen, varajohtaja Heinäsalmikoti, järjestötoimintaan ohjaamisen koordinaattori ESKO -hankkeen Voimaperhe -klusteri

sijoitettujen lasten määrä oli vuoden 2011 aikana 17 409 lasta ja nuorta. Kaiken kaikkiaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä nousi 1,4 prosenttia vuodesta 2010. Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärät ovat myös olleet kasvussa; viime vuonna avohuollon asiakkaina oli kaikkiaan noin 81 500 lasta ja nuorta. Kuntien taloudelliset resurssit alkavat olla tiukilla muun muassa kasvavien sosiaali- ja terveysmenojen vuoksi, joten ennaltaehkäise-

välle työlle tulee olemaan jatkossa entistä enemmän tilausta. Laadukkaat peruspalvelut ja varhainen tuki ovat lähtökohtia lasten ja perheiden hyvinvoinnin takaamiselle. Järjestöjen tuottama toiminta, keskinäinen yhteistyö ja kumppanuus kuntien kanssa voivat olla sekä tärkeässä roolissa ennaltaehkäisevässä työssä, että aktivoimassa asukkaita ja antamassa uusia mahdollisuuksia osallistumiseen.

Perheiden hyvinvoinnin tukemisen ja ennaltaehkäisevän työn tavoite on kirjattu paitsi lastensuojelulakiin, myös hallitusohjelmaan ja sen tärkeys on ilmaistu kuntien strategiasuunnitelmissa. Tätä juttua kirjoittaessani (marraskuu 2012) on juuri ilmestynyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosittain julkaistava lastensuojelua käsittelevä tilastoraportti. Raportin mukaan huostassa olevien lasten määrä on lähtenyt uudelleen kasvuun – edellisen vuoden pienen laskun jälkeen. Kodin ulkopuolelle

Kati Honkanen

ennaltaehkäisevälle työlle on tarvetta

Kaisu Pelkonen

Perhehoitokumppanit Pohjois-Suomessa Teksti ja kuva: Kari Miettunen

erhehoitokumppanit Suomessa Oy( PKS) aloitti toimintansa Tampereella, jonne avattiin toimisto maaliskuussa 2008. Viimeisen vuoden aikana sijoitettavien lasten määrä on kasvanut n.30% ja siksi henkilökunnan määrää on kasvatettu samassa suhteessa. Etelä-Suomen aluetoimisto avattiin Vantaalle keväällä 2011. Lokakuussa 2012 avattiin Pohjois-Suomen aluetoimisto Oulun Oulunsaloon mistä saavat laadukkaita perhehoidon palveluja pohjoisen Suomen lapset ja vanhemmat. Aluepäällikkönä toimistossa toimii sosiaalityöntekijä Sari Leskinen. PKS on yksityinen lastensuojelualan yritys, joka on Suomessa alansa ensimmäinen. Yritys tuottaa lastensuojelun perhehoidon palveluja ja on erikoistunut vahvasti tuetun perhehoidon tuottamiseen ja järjestämiseen. Perhehoitokumppanit Suomessa rekrytoi ensisijaisesti perhehoitajia lapsille ja nuorille,joiden perhehoidon tulee olla vahvasti tuettua. Kunnat ovat löytäneet yrityksen tarjoamat palvelut, myös sellaiset kunnat joilla on oma perhehoito täydentävät omia palveluitaan PKS:n palveluilla. Muuttunut perhehoitolaki vuoden 2012 alusta edellyttää kunnilta sijaisperheille ennakkovalmennusta, tukea, vapaapäivien järjestämistä ja jatkokoulutusta. Monien pienempien kuntien on vaikea järjestää vaadittuja palveluja yksin ja siksi PKS tarjoaa kunnan sosiaalityöntekijälle perhehoidon työhön asiantuntevan työparin. Tavoitteena on saada sijoitetun lapsen elämään turvallisesti myönteisiä ja kestäviä muutoksia. Neljän

toimintavuotensa aikana yritys on pystynyt mahdollistamaan perhehoidon vaihtoehtona yhä useammalle lapselle. Vahvasti tuetun perhehoidon lisäksi yritys tarjoaa myös erilaisia räätälöityjä palveluita perhehoitoon. Toiminnassa pyritään tarjoamaan myös työpari lapsen läheisverkoston kartoitukseen sekä läheisverkostosta löytyvälle sijaisvanhemmalle valmennus ja tuki. PKS:llä on perheitä myös yksin maahan tulleille maahanmuuttajalapsille. Tarjoamme myös vanhempi-lapsi -sijoituksia mikä on uusi tukimuoto lastensuojelun avohuollon asiakkaille. Uskomme, että myös vanhemmuuden taidot ovat opeteltavissa esimerkein ja tuen avulla. Monella vanhemmalla ei itsellään ole kokemusta turvallisesta ja hoivaavasta vanhemmuudesta. Tästä syystä haluamme antaa vanhemmille mahdollisuuden tähän kokemukseen sijaisperheessä, kertoo aluepäällikkö Sari Leskinen.

lapsen etu päätösten pohjana

Toiminnan lähtökohtana on pidettävä lapsen etua ja siksi päätös lähteä sijaisvanhemmaksi on vastuullinen päätös. Kunnan sosiaalityöntekijä selvittää lapsen tilanteen ja sen jälkeen PKS:n tehtävä on katsoa millaiset ovat mahdollisuudet sijoittaa lapsi sopivaan perheeseen. Toiminnalla luodaan kestävää pohjaa lapsen elämän rakentamiselle. Perheet ovat yhteistyökumppaneita ja tehtävä työ arjessa on mitä suurimmassa määrin yhteistyötä. Sijaisperheen pitää ymmärtää, että lapsen arvomaailma voi olla perheen perimänä erilainen ja että sijaisperheeltä vaaditaan suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta, ettei synny törmäyskurssia heti alkuunsa. Päätöksenteossa ensisijaisena vaihtoehtona on perhehoito minkä jälkeen mietitään laitosmahdollisuutta tarvittaessa. Kunnissa on erilaisia tapoja arviointiin, lopulta päätöksen kunnassa tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä mikä on lapselle sopiva sijaishuoltomuoto. Päätöksenteossa ainoa tekijä ei ole raha vaan lapsen etu. On hyvä, että meillä on erilaisia toimijoita koska ne täydentävät toisiaan tällä vaativalla työsaralla. PKS:n organisaatiossa toimii 23 sosiaalityöntekijää ja yhdellä työntekijällä saa olla maksimissaan viisi perhettä tuettavana. Tällä järjestelyllä voidaan hyvin perehtyä perheiden arkeen. Sijaisperhe tulee osaksi tiimiä ja tavoitteenamme on että kaikki voivat hyvin, kartoittaa aluepäällikkö Sari Leskinen Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:stä. Lisätietoa asiasta saa osoitteesta: HYPERLINK “http://www.perhehoitokumppanit. fi/”www.perhehoitokumppanit.fi

Toiminnan lähtökohtana on pidettävä lapsen etua ja siksi päätös lähteä sijaisvanhemmaksi on vastuullinen päätös, kuvailee aluepäällikkö Sali Leskinen.

NUORTEN YSTÄVÄT sijaisvanhempien kouluttajana Teksti ja kuva: Kari Miettunen

uorten Ystävien perhehoitopalvelu on ollut ohjelmassa nelisen vuotta ja se aloitettiin Seinäjoella. Toiminta Oulussa alkoi vuoden 2011 alussa ja tehtävää hoitaa sosiaalityöntekijä Tuija Maijanen. Perhehoidon onnistumisen edellytyksenä on sijaisperheen halu hoitaa ja kiintyä lapseen sekä valmius sitoutua tehtävään aikuisikään asti. Oulun perhehoitopalveluissa toiminta aloitettiin aivan alkutekijöistä ns. puhtaalta pöydältä ja nyt kun lapsia ja nuoria on sijoitettu perheisiin palaute on ollut positiivista. Perheille järjestetään PRIDE kursseja, joiden tarkoituksena on valmentaa sijaisperheitä tehtävään. Kerrallaan otetaan ryhmävalmennukseen 5-7 perhettä. Lähtökohtana on, että lapselle löytyisi paras mahdollinen koti. Usein perheillä on toiveita millaisen lapsen haluavat mutta kurssin jälkeen mielipiteet saattavat muuttua ja asiaa osataan tarkastella lapsen näkökulmasta, kertoo Tuija Maijanen valmennuskurssien vaikutuksesta. Meitä on moneen lähtöön, mutta toiminnassamme pyrimme siihen, että kaikki ovat samalla viivalla. Valmennettuja sijaisperheitä tarvitaan paljon, jotta sijoitettavalle lapselle löytyisi paras mahdollinen koti. Toimialueena on käytännössä koko Pohjois-Suomi ja palvelut on ulotettava myös syrjäseuduille. Myös nuorella on oikeus perheeseen ja siitä tulisi pitää suurempaa ääntä kuvailee Tuija Maijanen toimintaansa Nuorten Ystävien perhehoitopalveluissa. Toiminta on keskittynyt lähinnä kouluikäisiin ja nuoriin mutta myös pienille lapsille kysytään sijaisperheitä. Lasten sopeutuminen uuteen perheeseen vie aikansa ja sisarussuhteet syntyvät hiljalleen. Perhehoidon arvostus on paranemaan päin.

mitä perhehoito on?

Perhehoito on lastensuojelun tärkeä voimavara ja sijaishuollon yksi muoto. Perhehoidon tarkoitus on vastata lasten ja nuorten yksilöllisiin tarpeisiin turvaten heille perhe-elämä yhteiskunnan tuen avulla. Perhehoito voi olla pitkäaikaista tai lyhytaikaista. Oikeudelliset ja tavallisesti myös tunnesiteet lasten ja vanhempien välillä säilyvät kuitenkin myös pitkäaikaisissa perhesijoituksissa. Lasten ja syntymäperheiden välistä yhteydenpitoa ylläpidetään ja tuetaan eri tavoin.

Lasten sopeutuminen uuteen perheeseen vie aikansa ja sisarussuhteet syntyvät hiljalleen. Perhehoidon arvostus on paranemaan päin, toteaa Tuija Maijanen Nuorten ystävien perhehoitopalvelusta

Perhehoidon tavoitteena on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus eheytymiseen, kasvuun ja kehitykseen turvaamalla heille turvalliset, hoitavat ihmissuhteet, joiden tarkoituksena on tarvittaessa kestää lapsen/nuoren koko elämän ajan. Lyhytaikaisessa perhehoidossa on selkeä suunnitelma siitä, että lapsi palaa syntymäperheeseensä vanhempien kuntouduttua, yleensä muutaman kuukauden sisällä. Pitkäaikaisissakin perhesijoituksissa pyritään lastensuojelulain mukaisesti siihen, että lapsi voisi palata syntymäperheeseensä takaisin, mutta usein sijoituksen pitkäaikaisuus on todennäköinen ja sijaisvanhempien tulee olla valmiit siihen, että lapsi on heidän perheessä aikuiseksi asti.

Ennen PRIDE valmennukseen osallistumista selvitetään asunto-olosuhteet niin, että lapsella on riittävästi tilaa. Terveydentila ja toimeentulo ovat selvitettäviä seikkoja kuten myös perhesuhteet ja perhetilanteen ja taustan selvittäminen kuuluvat kuvioon. Huostaanottojen lisääntyessä vuosi vuodelta sijaisvanhempia tarvitaan myös lisää. Varsinainen valmennus kestää vähintään kolme kuukautta ja lapsen sijoittamisen aika perheeseen vaihtelee suuresti. Lähtökohtana sijoitukselle on aina sijoitettavan lapsen tarpeet ja sijaisperhe valitaan sen perusteella. (Tiedot Tietopaketista sijais-ja adoptiovanhemmuudesta kiinnostuneille.)

Vieraita Teksti: Pertti Kukkonen

aksalaisia sosiaalialan opiskelijoita vieraili tutustumassa Auta Lasta ry:n toimintaan 18.9.2012. Opiskelijavaihdossa olevien vieraiden Heinäsalmivisiitti toteutui Oulun seudun ammattiopisto OSAO:n kautta.

Kuvat: Kaisu Pelkonen

uta Lasta ry:n perinteistä elojuhlaa vietettiin 28.8. Sateisen kesän yksi harvoista aurinkoisista illoista houkutteli paikalle yli 70 ihmistä. Juhlan kaukaisimmat vieraat tulivat tällä kertaa Intiasta saakka. Auta Lasta ry:n kummilastenkodin Home of Hopen nuoret Yothi ja Anitha olivat elokuussa vierailulla Suomessa ja pääsivät samalla reissulla tutustumaan myös suomalaiseen lastenkotitoimintaan. Kuvassa tyttöjen keskellä Intian kummitoiminnan aktiivi Anja Nummi sekä takana Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen.

Kuvat: Pertti Kukkonen

Kuva: Pertti Kukkonen

urussa kotipaikkaansa pitävän Lausteen perhekuntoutuskeskuksen johtajakaksikko vieraili Heinäsalmikodissa 26.4.2012. Juha Oksanen (vas) toimii Lausteen palvelupäällikkönä ja Nuorten tukikodit ry:n toiminnanjohtajana. Lausteen johtaja Kim Berglund toimii lisäksi lastensuojelun luottamustehtävissä Lastensuojelun Keskusliiton hallituksen jäsenenä sekä Ehjä ry:n hallituksen puheenjohtajana.

Auta Lasta ry liikuttaa Teksti ja kuvat: Pertti Kukkonen / Auta Lasta ry

Auta Lasta ry:n takavuosina Oulun kuntopesissarjassa esiintynyt kuntopesisjoukkue HePe (Heinäsalmen pesis) teki comebackin kesän 2012 harrastepesikseen. Nyt pelanneessa joukkueessa kävi yhdeksässä ottelussa pelaamassa useampia eri pelaajia, ja nyt mukana oli pelaajia myös Auta Lasta ry:n ja Heinäsalmikodin yhteistyötahoista. HePen joukkue sijoittui kovassa yhdeksän joukkueen sarjassa kahdeksanneksi. Tässä kuvassa toukokuussa pelatun avausottelun kokoonpano ryhmäkuvassa pelin jälkeen.

Uutena kuntoilutapahtumana Auta Lasta ry kokosi venekunnan Oulujoen tervasoututapahtuman toisen päivän soutuosuudelle 16. kesäkuuta Muhokselta Ouluun. 16 –paikkainen tervavene täyttyi Auta Lasta ry:n jäsenistä, työntekijöistä sekä kumppaniorganisaatioiden edustajista. Kokemus oli niin mukava, että ensi kesälle suunniteltiin osallistumista soututapahtuman koko matkalle kahden päivän aikana Vaalasta Ouluun.

Juhlan aihetta Teksti ja kuvat: Pertti Kukkonen

einäsalmikodin laitosapulainen Marja-Leena Penttilä siirtyi kesäkuussa viettämään eläkepäiviä. Eläkejuhlia vietettiin lasten, henkilökunnan ja yhdistyksen hallituksen jäsenten kesken 4.6. Juhlaohjelmassa oli mm. lasten runo- ja lauluesityksiä sekä tietysti juhlapuheet. Leppoisia eläkepäiviä Marja-Leenalle.

uta Lasta ry:n perustajajäsen Jouni Laakkonen jäi luottamustehtävistä ”eläkkeelle” yhdistyksen hallituksesta kevätkokouksessa 20.3.2012. Jouni on osallistunut Auta Lasta ry:n toimintaan aktiivisesti koko yhdistyksen yli 40 –vuotisen historian ajan hallituksen jäsenenä ja monenlaista talkoo- ja vapaaehtoistyötä tehden. Kevätkokouksessa 20.3.2012 alkoi muutenkin yhdistyksen uusi aika, kun hallitus jatkoi sääntömuutoksen jälkeen aiemman kymmenen jäsenen sijaan kuuden luottamushenkilön ja puheenjohtajan kokoonpanolla. Kuvassa Jounin kanssa hallituksen varapuheenjohtaja Eeva Rahko ja puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen.

”Mika Niemelä arvioi tutkimuksessaan kahden työmenetelmän, Lapset puheeksi -keskustelun ja perheintervention soveltuvuutta syöpäpotilaiden lasten tukemiseen”.

arajohtaja ja hankeasiantuntija Taisto Vähäahon 60 –vuotispäiviä juhlistettiin Heinäsalmikodissa työkokouksen yhteydessä. Innokkaana erämiehenä tunnettu Taisto sai työnantajalta ja työkavereilta talven pakkasten suojaksi tuuheat karvakintaat. Taiston siirtyessä osa-aikaeläkkeelle 1.9.2012 alkaen varajohtajan tehtävään siirtyi aiemmin vastaavana ohjaajana toiminut Kaisu Pelkonen. Taisto jatkaa muutoksen myötä hankeasiantuntijana kehittämis- ja yhteistyöprojekteissa, mutta on tuttu näky myös lastenkodin arjen ympäristössä.

uta Lasta ry:n pitkäaikainen yhteistyökumppani, yhdistyksen jäsen ja yhdistyksen hallituksen entinen jäsen Mika Niemelä väitteli 14.9. filosofian tohtoriksi aiheesta ”Strukturoidut lapsikeskeiset interventiot syöpäpotilaiden perheiden tukemisessa: Kohti näyttöön perustuvaa käytäntöä”. Mika Niemelä arvioi tutkimuksessaan kahden työmenetelmän, Lapset puheeksi -keskustelun ja perheintervention soveltuvuutta syöpäpotilaiden lasten tukemiseen. Terveydenhuollon ammattilaiset kokivat niiden olevan hyödyllisiä syöpäpotilaiden lapsille ja myös helposti sovellettavissa käytännön potilastyöhön. Mika työskentelee tällä hetkellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n projektipäällikkönä. Mikan ja Heinäsalmikodin yhteistyö jatkuu tälläkin hetkellä THL:n tutkimushankkeessa, jossa selvitetään asiakkaiden tapaamisissa toteutettavan uudenlaisen neuvonpitotyömallin soveltuvuutta sijaishuollon työmenetelmäksi.

einäsalmikodin perinteistä lasten ja henkilökunnan yhteistä pikkujoulua vietettiin 29.11. Heinäsalmen Puuhalan salissa. Lapset ja henkilökunta olivat aloittaneet juhlan valmistelun jo viikkoja aiemmin ohjelmaharjoituksilla ja leipomisilla. Juhlan koittaessa iloinen ja tunnelmallinen ilta tarjosi mm. sketsiviihdettä, stand up komiikkaa, lastenkodin yhtyeen musisointia, lasten kertomaa joulutarinaa, yhteislaulua ja pikkujoulupaketteja. Ja ohjelmallisen illan päätteeksi herkuteltiin perusteellisesti. Iloista oli myös se, että paikalle oli saapunut runsas joukko Heinäsalmikodissa menneinä vuosina lapsuuttaan viettäneitä nuoria aikuisia tunnelmoimaan Heiniksen joulunavausta.

Mökkiprojekti etenee

Teksti: Pertti Kukkonen Kuvat: Antti Alakontiola

uoden 2011 loppupuoliskolla aloitettu rantasaunahanke alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmiina. Pohjatyöt aloitettiin jo marraskuussa 2011 maanvaihtotöillä ja varsinaiseen sokkelivaluun ja hirsikehikon kokoamistöihin päästiin huhtikuussa 2012. Vuoden edetessä hanke on edennyt mm. lattiavalulla, muurauksilla, sähköasennuksilla ja LVI – asennuksilla. Heinäsalmen laitosmies Antti Alakontiolalla on ollut kiireinen vuosi projektin äärellä, mutta nyt alkaa maali häämöttää ja alkuvuodesta saunaa ja mökkitiloja päästään testaamaan käytännössä.

AKKUTALO Markuksela Tukkitie 1

90520 Oulu

08 564 5400

”

Auta Lasta ry

KUVAT: Päivi Sulonen

heiNäSalmi Työtä lapsen ja nuoren parhaaksi sekä perheen tukemiseksi

Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu kristillinen lastenkotiyhdistys, jonka palvelukeskus Heinäsalmi sijaitsee Oulun Hietasaaressa.

Heinäsalmen palvelukeskus sisältää 19-paikkaisen erityislastenkodin, 21-paikkaisen kristillisen päiväkodin sekä monipuolisia lastensuojelun kokeilu- ja kehittämishankkeita.

heinäsalmikoti sijaitsee luonnonkauniilla ja rauhallisella paikalla maaseutumaisessa ympäristössä. kaikki suurehkon kaupungin tarjoamat palvelut ovat käden ulottuvilla. heinäsalmen palvelut perustuvat monipuoliseen ja tiiviiseen yhteistyöhön lasten läheisten, lastensuojelun sosiaalityön sekä muiden asiantuntijaverkostojen kanssa.

Hyvä kiertää facebookissa

Kuva: Jaakko Kurola

olme toimeliasta naista kävi kesäkuisena perjantai-iltapäivänä toimittamassa Heinäsalmikodin lapsille satoja pehmonalleja sekä kymmeniä lasten- ja nuorten kirjoja lahjoituksena. Hanna Kinnunen, Linda Meriruoko ja Tiina Jämsä aloittivat käytännön hyväntekeväisyystyön ostamalla facebook -kirpputorilta 300 pehmolelua hyväntekeväisyyteen lahjoitettavaksi. Asiasta innostuneina he päättivät ennen hankkimiensa pehmojen lahjoittamista kerätä sosiaalisen median kautta lisääkin lahjoituksia eteenpäin toimitettavaksi. Facebook -ryhmään Oulun apua tarvitsevat lapset on liittynyt tasaisesti uusia tykkääjiä ja tavaralahjoittajia. Keräys jatkuu edelleenkin ja naiset kertovat koko ajan etsivänsä myös uusia lahjoituskohteita. ”Tällaisella keräyksellä lahjoittajat tietävät konkreettisesti avun päätyvän perille. Ajan hengen mukaista on myös hyvän ja ehjän tavaran kierrättäminen. Osa lahjoittajista on halunnut lahjoittaa tiettyihin kohteisiin myös uutena hankkimaansa tavaraa. Yritämme jatkossa saada myös liikealan toimijoita mukaan lahjoittajiksi”. Heinäsalmikoti oli yhtenä kolmesta kohteesta, jonne facebook -keräyksen ensimmäisen erän lahjoituksia toimitettiin. Auta Lasta ry ja Heinäsalmikodin väki kiittää kaikkia lahjoittajia sekä koko asian mahdollistanutta ja liikkeelle laittanutta naistrioa.

Tekstit: Pertti Kukkonen

Kuvassa vasemmalta Hanna Kinnunen, Linda Meriruoko, Tiina Jämsä sekä Heinäsalmikodista lahjoitusta vastaanottamassa Pertti Kukkonen ja Anne Päkkilä.

Leijonaleiri posiolla

Kuvat: Anne Päkkilä

ions Club Oulu-Raatin tukema eräleiri toteutui tänä vuonna tyttöjen reissuna Posiolle.

Lyhyesti Teksti: Pertti Kukkonen

ukkekotikerho Pikku Rouvat kokoontuu päiväkoti Eväsrepun tiloihin kahden viikon välein askartelemaan yhdessä erilaista miniatyyritaidetta. Suuressa osassa askartelutöitä materiaalina ovat erilaiset kierrätysmateriaalit kuten korkit, jäätelötikut ym. Kerholaisten yhteinen pysyvä näyttely on esillä Heinäsalmen päärakennuksen sisääntuloaulassa. Heinäsalmessa vieraillessasi pysähdy katsomaan ja ihastu.http://pikkurouvat.blogspot.fi/ Pertti Kukkonen

A L

uta Lasta ry:n ja Heinäsalmikodin toimintaa esiteltiin jälleen vuoden aikana eri yhteyksissä ja tapahtumissa. Lastenkodin ohjaaja Ari Sulasalmi toimi Auta Lasta ry:n osaston isäntänä huhtikuussa Ouluhallissa pidetyillä lastenmessuilla.

Merja Rautio/Heinäsalmik oti

oti Merja Rautio/Heinäsalmik

Merja Ra utio/Hei näsalmik oti

Pertti Kukkonen

astenkodin tehtiin vuoden 2012 aikana paljon reissuja. Kesälomareissut suuntautuivat Tampereelle ja Helsinkiin, laskettelureissuja Isolle Syötteelle toteutettiin useampia ja vaellusreissulle Koillismaallekin ehdittiin. Mutta ehdittiin sitä hauskaa pitää tutustumalla lähiseutuun ja teemaretkeilemällä omalla pihalla. Tässä krokettia Ainolan puistossa ja seinäkiipeilyä Haukiputaalla sekä sosionomiopiskelijoiden järjestämät veikeät halloweenjuhlat marraskuussa Rantaheinän lapsille.

Heinäsalmikotimaisia kuulumisia

Mikä on yhdistyksien tuottamien palveluiden tarve tulevaisuudessa? Keskittyvätkö lastensuojelun sijaishuollon laitospalvelut jatkossa suurille monikansallisille yrityksille? Entä laitoshuollon tulevaisuus yleensäkin? Pienemmille yksityisille palveluntuottajille aika on haasteellinen. Kuntapuolella ostopalvelujen hankintaan vaikuttaa lainsäädännön lisäksi myös alati kiristyvä kuntatalouden tilanne. Lakisääteisten palvelujen järjestäminen ei toteudu lain hengen mukaisesti läheskään kaikissa kunnissa. Olemme saaneet seurata uutisointia siitä, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät joutuvat vastaamaan minimaalisilla resursseilla suosituksiin nähden moninkertaisesta määrästä asiakkaita. Lastensuojelun sijaishuollon järjestäminen on kunnille kallis menoerä. Siitä johtuen säästötoimenpiteiden kohteeksi joutuvat valitettavan usein juuri ennaltaehkäisevät varhaisen tuen palvelut. Kuntapäättäjien olisi hyvä muistaa lyhyen aikavälin säästöä hakiessa vanha totuus siitä, että väärä säästö on huomisen velka. Vuoden 2012 alusta lastensuojelussa perhehoidon mahdollisuus selvitetään aina ensisijaisena vaihtoehtona kodin ulkopuolelle toteutettavissa sijoituksissa. Heinäsalmikoti on saanut olla mukana Oulun kaupungin perhehoidon kehittämisen verkostossa etsimässä uusia ratkaisuja siihen, minkälaista tukea perinteinen laitosyksikkö voisi antaa perhehoitotyölle. Pelastakaa Lapset ry on Oulun seudulla pisimpään toiminut lastensuojelun perhehoitopalvelujen tuottaja. Oulun kaupunki on viime vuosina rekrytoinut ja kouluttanut sijaisperheitä valtakunnallisestikin mitattuna huomattavan määrän. Oulun kaupungin kodin ulkopuolelle toteutettavista sijoituksista yli 80 prosenttia toteutuu perhehoidossa. Tässä lehdessä esittelyssä on perhehoitopalveluja järjestävistä kumppaneistamme Ou-

einäsalmikodissa vuosi 2012 jää historiaan muutosten vuotena. Uusia asioita ovat olleet mm. omaksi työmuodoksi erotetun perhetyön aloittaminen, osastoittamisen ja johtamisen organisoinnin uudistukset, uuden hirsimökin rakennusprojekti sekä yhdistyksen sääntöuudistus, jossa näkyvimpiä muutoksia ovat hallituksen jäsenmäärän pienentäminen ja kahteen yhdistyskokoukseen siirtyminen. Vuonna 2013 Heinäsalmikoti jatkaa 2- osastoisena ja 14 –paikkaisena. Muutoksen perustana ovat omavalvonnassa huomioitu riittävien asumis- ja työtilojen turvaaminen, avohuollon toiminnan kehittäminen sekä laitoshoidon tarpeen väheneminen sijaishuollossa perhehoidon osuuden kasvaessa. lun seudun uusimmat toimijat eli Nuorten Ystävät –palvelut ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy. Olen vuoden 2012 aikana päässyt osallistumaan useisiin mielenkiintoisiin seminaareihin. Venäjän Sortavalassa olimme kesäkuussa kansainvälisen lastensuojelun äärellä PohjoisSuomen aluehallintoviraston seminaaridelegaatiossa. Helsingin Hanasaaressa lokakuussa Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Ruotsin kuningatar Silvia olivat nostamassa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä julkisuuteen puheenvuoroillaan suomalais-ruotsalaisessa kutsuseminaarissa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Presidentti Sauli Niinistö on noussut haastamaan meistä jokaisen ottamaan vastuuta lasten hyvinvoinnista omassa lähiympäristössämme. Joulukuun alussa Helsingissä Itsenäisyyden juhlavuoden rahasto avasi kutsuseminaarissaan Lapset, nuoret ja perheet 100-vuotiaassa Suomessa tutkimus- ja vaikuttamisohjelman vuosille 2013-2017 uudenlaisten näkökulmien löytämiseksi päätöksenteon tueksi. Lisäksi mm. Lastensuojelun keskusliitto, Perhehoitoliitto ja Suomen perheterapiayhdistys ovat järjestäneet perinteisiä valtakunnallisia seminaaritapahtumiaan vuoden aikana. On tärkeää, että lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymisen ehkäisemiseen saadaan arvovaltaista taustatukea ja valtakunnallista näkyvyyttä. Lastensuojelu on viime aikoina saanut paljon huomiota ja julkisuutta mm. perhesurmien ja kansainvälisten lapsikiistojen yhteydessä. Mutta se on paljon muutakin niiden lähes sadantuhannen lapsen kohdalla, jotka vuosittain ovat lastensuojelun asiakkuudessa. Tärkeintä on, että haavoittuvissa oloissa elävil-

le lapsille löytyy oikein mitoitettua ja oikeaaikaista apua ja tukea riittävän läheltä kotia. Lastenkodin uuteen vuoteen saamme monia uusia ja kiinnostavia avauksia. Loppuvuodesta 2012 olemme saaneet huomattavan ATK –laitelahjoituksen, joka sisälsi mm. kannettavia tietokoneita lasten ja nuorten käyttöön sekä runsaan määrän laitteistoa ATK –lähiverkon edelleen kehittämiseen. Joulukuussa datanominäytön suorittanut mikrotukemme Tuomo Mulari pääseekin heti alkuvuodesta tosi toimiin uusien laitteistojen kanssa. Hankepuolella uusi avaus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kumppanina aloitettava ja EU:n Karelia ENPI CBC -ohjelman rahoittama sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämishanke vuosille 2013-2014. Hankkeen muina kumppaneina ovat Venäjän Karjalan tasavalta sekä Raahen ja Oulun kaupungit. Heinäsalmikodin toiminta jatkuu siis uudistusten keskellä ajan muutostarpeisiin vastaten. Mutta Auta Lasta ry:n ja Heinäsalmikodin toiminta-ajatuksen viesti kestää kaikki muutokset. Vaikka lastensuojelun toimintaympäristö muuttuu, pysytään Heinäsalmen kohtaamisissa edelleenkin kotia lähellä.

Kuva: Pertti Kukkonen

Kuva: Mikko Karppinen

Teksti: Pertti Kukkonen johtaja, Heinäsalmikoti

Perhetyöstä asiakkaan äänellä

arraskuisena perjantai-iltapäivänä olen saapunut viehättävään pieneen taloon kaupungin laidalle tapaamaan Heinäsalmikodin perhetyön asiakkaina olleita äitiä ja poikaa. En tunne perhettä enkä heidän tarinaansa entuudestaan, joten kohtaaminen jännittää myös itseäni. On isänpäivän aatonaatto ja perheen poika saapuu kanssani samanaikaisesti kotiinsa koulun käsityötunneilla valmistamansa hieno kelopuinen kynttilälyhty mukanaan. Pojan ajatuksena on viedä lyhty sunnuntaina isän haudalle. Poika hyväksyy kuitenkin äidin toiveen siitä, että kynttilää poltettaisiin isän muistolle kotipihalla, ettei kaunis käsityö joutuisi hautuumaalta varastetuksi. Perheen koira istahtaa jalkoihini rapsutettavaksi. Poika menee pelikoneen äärelle kuulomatkan etäisyydelle ja äiti istuu pöydän toiselle puolelle. Alamme muistelemaan perheen ajatuksia syksyllä päättyneestä perhetyöstä. ”Minulla oli kielteisiä kokemuksia aiemmasta perheellemme tarjotusta perhetyöstä. Kaksi työntekijää tuli paikalle ja toinen avasi heti tietokoneen ja alkoi naputtelemaan sitä. Ei tainnut kertaakaan katsoa silmiinkään tapaamisten aikana. Ja tuli silloin vähän sellainenkin olo, että perhetyössä kontrolloitiin meitä. Onko koti muistettu siivota koirankarvatupsuista ja kahvitahroista. Ketä on käyny kylässä ja missä ite oon käyny. Tuli tunne että jos marketissa sattuu olemaan mieskassa, niin saanko mää edes sille puhua. Saatiin joka kerta pojan kanssa monisteniput kotiläksyjäkin, vaan en kertaakaan niitä tehnyt eikä tehnyt poikakaan. Oli aina sellainen ahdistunut ja vastenmielinen olo, kun sovitut perhetyötapaamiset lähestyivät. Siksi en innostunut ollenkaan tästä Heinäsalmen perhetyönkään aloittamisesta”

”Puolitoista tuntia vierähti jutustellessa kuin huomaamatta” Haastattelu ja teksti: Pertti Kukkonen

tä pojalle saisi tähän tilanteeseen miehen mallia. Maanantait sovittiin pojan päiväksi, jolloin työntekijät tekivät pojan kanssa erilaisia juttuja kodin ulkopuolella, koska minä en sairauteni takia voi paljon hänen kanssaan tehdä ja harrastaa ja koska pojalle ei tuo kotoa lähteminen ole ollut niin helppoa. Mutta sitten esitettiin, että olisi hyvä jos minullekin olisi oma tapaamispäivä. Alkuun vähän jännäsin ajatusta mutta sitten pian huomasin, miten minun harmaa maailmani vaikutti pojankin elämään. Minun perhetyöpäiviksi sovittiin perjantai ja silloin me taas juttelimme asioita täällä kotona kaikessa rauhassa ilman että oli pieniä korvia kuuntelemassa. Oli henkisesti virkistävää jakaa kokemuksia. Keskusteltiin kaikesta mahdollisesta, koulukiusaamisista, tuntemuksista, käytännön asioista, iloista ja suruista eikä keskitytty kaivelemaan menneitä mörköjä. Ja sitten kohta olisinkin jo toivonut tapaamisia useamminkin kuin kerran viikossa. Odotin sitä meidän tapaamista koko viikon. Saatoimme jutella vaikka mitä. Sain Mikolta arvokasta käytännön neuvontaa esimerkiksi toimeentulotuen hakemisesta ja perunkirjoitusasioista, joihin en oman väsymykseni takia jaksanut enkä osannutkaan hakea tietoa. Ja kyllä heillä oli loistava tilannetaju ja empatiakyky. He kyllä näkivät, milloin mulla oli paha olla ja eivät alkaneet tenttaamaan mikä nyt on vaan luottivat siihen, että kerron sitten kun olen saanut asiaa sulateltua. Kerran maanantaina poika jumitti täysin tietokoneen äärelle jostain syystä eikä halunnut lähteä Satun mukana keilaamaan. Silloin Satu totesi, että ei tehdä pakolla eikä väkisellä mitään, siitä ei tule hyvä mieli kenellekään. Satu sen sijaan nappasi kumihansikkaat käteensä ja tuli per-

hetyöajalla kaverikseni pihalle juttukaveriksi ja kitkemään rikkaruohoja kukkapenkistä. Positiivista oli nimenomaan tämä hetkeen tarttuminen. Aiemmassa perhetyössä joka kerta käytiin läpi samoja teemoja mitä oot tehny, missä oot käyny, kuka täällä on käynyt? Puolen vuoden jakso kului nopeasti. Äiti kertoo huomanneensa perhetyön päättyessä, miten elämä oli monella tapaa selkeytynyt ja järjestynyt. ”Jälkeenpäin olen huomannut, kuinka usvassa silloin perhetyötä aloitettaessa olinkaan. Heräsin horroksesta perhetyön aikana ja elämä muuttui jotenkin harmaasta värikkäämmäksi. Kyllä tuo minun tilanteen ja jaksamisen kohentuminen on näkynyt suoraan myös pojan hyvinvoinnissa”. Perhetyöjakson aikana saatiin järjestettyä myös perheen tukiasioita monilla muilla tapaa eteenpäin. Pojalle on järjestynyt tukitoimena toimintaterapiaa ja on löytynyt monenlaisia uusia tukiverkostoja. ”Hyvät asiat vaan alkoivat vahvistua kun sai vahvistusta, rohkaisua ja tukea näiltä ihmisiltä”. Puolitoista tuntia vierähti jutustellessa kuin huomaamatta. Pojalla on alkamassa toimintaterapeutin kanssa uimahallireissu ja minunkin on jo aika suunnata kotia kohti. Kotimatkalla mieli on tyytyväinen kuulemastani palautteesta. Mistä toimivassa perhetyössä lopulta onkaan kysymys? Kaikki perheet ovat ainutlaatuisia ja samanlainen perhetyön muotti ei sovi kaikkiin kohtaamisiin. Me ammattilaiset odotamme usein asiakkaan muovautumista meidän hyviin työmenetelmiimme ja työaikoihin. Olisiko aika kääntää ajattelu toisin päin ja kuulla oikeasti asiakkaita. Kohtaamisessa lienee se salaisuus, ei sen monimutkaisemmassa.

Juttelemme siitä, miten perhetyötä on toteutettu jo pitkään monenlaisessa eri viitekehyksessä ja lähestymisessä eri toimijoiden taholta. Yhteisesti toteamme, että perhetyö edellyttää toki myös henkilökemioiden kohtaamista ja jollekin perheelle Heinäsalmikodinkaan perhetyöntekijöiden välitön lähestyminen ei heti toimisi välttämättä kuten tässä perheessä. Perheessä työparina vierailleiden Satun ja Mikon toimintaa äiti kiittää kuitenkin ylisanoja säästelemättä. Hän kertoo suurta tunneälyä osoittaneen sen, että toiminnan alussa varattiin riittävästi aikaa molemminpuoliseen tutustumiseen. Ja että tutustumista ei tehty diagnooseista ja asiakaskertomuksista, joita tämänkin perheen kohdalle on kertynyt jo melkoinen nippu. ”Sovimme kiinteät tapaamisajat perhetyölle kahdesti viikossa. Alkuun oma ajatus oli, et23

Päiväkoti eväsrepun uudet kuviot k Sir ku bu

m dia na Ve

Syksyn aikana ovat pienryhmäpedagogiikka ja uudet toimintasuunnitelmat juurtuneet hyvin. Lapset nauttivat leikeistä ja ohjatusta toiminnasta, jota on kaikkina viikon päivinä. Ohjatuissa tuokioissa lapset pääsevät kokeilemaan heille ominaisia tapoja toimia ja oppia eri orientaatioiden lähteillä. Ohjatussa toiminnassamme painottuvat erityisesti ’pikku askeleet’ eli raamatun kertomukset lapsentasoisesti käsiteltyinä, kielelliset, matemaattiset, liikunnalliset ja taiteelliset kokemukset. Lapsiryhmien koon ollessa vain 2-5 lasta, olemme saaneet luotua ihanan, rauhallisen ympäristön lapselle oppia ja kasvaa. Päiväkodissamme jokainen lapsi tulee hoivatuksi ja kohdatuksi joka ikinen päivä ja aikuisten syliä riittää kaikille. Lapset viihtyvätkin päiväkodissamme hyvin ja myös vanhemmat ovat tämän huomanneet. Yhteistyö kaupungin, muiden yksityisten päiväkotien, seurakunnan ja perheiden kanssa on ollut antoisaa ja työtämme kehittävää. Tästä haluamme kiittää kaikkia.

Tiina A Sirkku Venadiambu Sirkku Venadiambu

Elokuun lopussa huomasimme, että on oikea aika aloittaa ohjattu toiminta. Olimme yhdessä henkilökunnan kanssa miettineet, mikä lapsen tarpeista nousisi vuoden teemaksi. Päiväkotimme lapset ovat pääasiassa pieniä, joten teemaksi valikoitui leikki. Samalla aloimme päivittää Eväsrepun varhaiskasvatussuunnitelmaa. Halusimme, että varhaiskasvatussuunnitelmassa näkyisi myös pienryhmäpedagogiikan mukaisen toiminnan käynnistyminen sekä kristillisyys, joka näkyy yhä vahvana sekä arvoissa, asenteissa, että arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmamme onkin nyt valmiina kaikkien lainattavaksi ja luettavaksi.

ntil

lokuussa päiväkoti Eväsreppu avasi ovensa uuden esimiehen johdolla. Johtajan lisäksi Eväsrepussa jatkoivat lapsille tutut lastentarhanopettaja, kaksi lastenhoitajaa, sekä kaksi päiväkotiapulaista. Syksyllä aloitti myös uusia lapsia ja niin elokuu meni tutustuessa toisiimme, päiväkodin arvoihin, toimintatapoihin ja sääntöihin.

Saara Wiander

Sirkku Venadiambu

Tiina A

ntila

Saara Wiander

m dia na

Päiväkoti Eväsrepun uutena päiväkodin johtajana aloitti 1. 8 2012 alkaen Tiina Antila. Tiina on koulutukseltaan Sosionomi -Diakoni (AMK). Koulutukseen sisältyy myös lastentarhanopettajan pätevyys. Tiinalla on alan työkokemusta yli 11 vuotta. Viimeksi hän on toiminut Nurmijärven kunnassa hallinnollisena päiväkodin johtajana.

Syysretki Kuvat: Tiina Antila

ävimme Eväsrepusta yhden pienryhmän kanssa syksyisellä retkellä päiväkodin ympäristössä. Lapset lauloivat tuttuja syyslauluja kävellessämme eteenpäin. ’Syksy on jo tullut, mistä tiedät sen. Maahan hiljaa leijaa, lehti punainen.’ Tutkimusretkellä teimme havaintoja, jotka innoittivat lapsia kovasti. Kauniit kukat ja vadelmien maistelu olivat lasten ehdottomia suosikkeja. Jännitystäkin retkeltämme löytyi, kun kävelimme sillan yli ja näimme nukkuvan siilin. Lisäksi löysimme koiran ja hevosen kavion jälkiä maasta, joista heti nappasimme kuvat. Loppumatkasta lapsia viihdytti kaksi leikkivää oravaa isossa männyssä. Meitä kaikkia hämmästytti löytöjen runsas määrä, mutta tämähän onkin sijaintimme yksi hyvistä puolista – puhdas luonto runsaine antimineen ja jännittävine, tunnelmallisine elämyksineen heti portin ulkopuolella.

Isien kunniaksi ovat päiväkoti Eväsrepun isoimmat lapset kirjoittaneet sadun isä-pupusta. TARINA ISÄ-PUPUSTA Olipa kerran pupu-isä. Isä asui satumetsässä, jossa oli sateista ja auringonpaistetta ja siellä näkyi sateenkaari. Metsässä kasvoi sieniä, kukkia ja kurpitsoja. Isä-pupulla oli kaksi lapsipupua – tyttö ja poika. Isä maalasi lasten kanssa, lapset piirsivät. Isä valmisti ruokaa ja kävi lasten kanssa retkellä luolassa, jossa oli kummituksia. Isä ei pelännyt luolassa, koska lapset olivat rohkeita. Isä kävi kuntoilemassa kuntopyörällä. Hän halusi vahvaksi, koska oli ennen ihan voimaton. Isä poimi marjoja mar-

jakeittoon ja maalasi leppäkertun ikkunaan. Isäpupu kiipesi puuhun ja jäi jumiin. Lapset hakivat tikapuut, mutta eivät osanneet kiivetä. Isä ei tarvinnut tikkaita, vaan hyppäsi alas. Lapsipuput tykkäsivät isäpupusta kovasti. Äitipupu oli töissä satumetsän ulkopuolella, mutta tuli välillä kotiin. Isänpäivänä lapset tekivät kehyksen tauluun ja antoivat sen ja tarroja isälle. Isä tykkäsi lahjasta kovasti. Isä-pupulla oli suuremmat korvat kuin kellään muulla. Isäpupu oli kiva ja hassu.

Auta Lasta ry kiittää yhteistyökumppaneita ja tukijoita kuluneesta vuodesta sekä toivottaa menestystä vuodelle 2013 28