Page 1

Joulukuu 2011

Auta Lasta


Sisällys Marja-Leena Kemppainen: Vapaaehtoistyö yhteisen hyvän tuottajana ..................... 3 Lastenkotityön arki ja työmenetelmät päätösseminaari .................................... 4 Virve Liuska ja Jutta Jaakkola: Karjalan kunnailla .......................................................................... 6 Jussi Eskola: Nuoria kannustetaan harrastusten pariin ......................... 8 Lyhyesti .........................................................................................

10

Kari Miettunen: Ammatillista toimintaa lasten hyväksi .................................12 Auta Lasta ry: Heinäsalmi infosivu.................................................................... 13 Pertti Kukkonen: Heinäsalmikodin omaista kumppanuutta ....................... 14 Heinäsalmikodin uudet osaajat ............................................ 16 Reija Paananen & Mika Niemelä: Lapset Puheeksi – verkostot suojaksi – hanke tukemaan pärjäämistä .................................................................................... 18 Mikko Karppinen & Pertti Kukkonen: Perhetyöllä tukea kotiin ........................................................... 20 Tuomo Mulari: Eräleiri 2011................................................................................... 22

Kari Miettunen: Haluaisin olla puu ....................................................................... 26

Kari Miettunen

Päiväkoti Eväsrepun albumista 2011 .................................. 24

Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2011 Toimittajat:

Kari Miettunen Pertti Kukkonen

AUTA LASTA RY osoite: puh. fax.

Mustasaarentie 7, 90510 OULU 08-5629800, 044-5629800 08-5629850

Taitto ja paino:

Kalevaprint Oy

Kannen kuva: Heinäsalmikoti Takakannen kuva: Kari Miettunen

email: autalasta@autalasta.fi kotisivu: www.autalasta.fi Auta Lasta ry nyt myös facebookissa


Vapaaehtoistyö yhteisen hyvän tuottajana

V

apaaehtoistoiminta on ollut korostuneesti esillä kuluvan vuoden aikana. Huomiota on lisännyt etenkin se, että tämä vuosi on EU:ssa nimetty vapaaehtoistoiminnan vuodeksi. Suomessakin on järjestetty juhlatilaisuuksia, joihin on kutsuttu vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen jäseniä ja edustajia. Itselläni oli mahdollisuus osallistua Oulussa järjestettyyn juhlaan. Juhlien ja tapahtumien kautta tahdotaan välittää kiitosta vapaaehtoisjärjestöille ja vapaaehtoistyötä tekeville ihmisille. Yhtenä juhlavuoden tavoitteena on haastaa ihmisiä kiinnostumaan vapaaehtoistoiminnasta ja -työstä. Vapaaehtoistyön merkitys on meillä Suomessa erittäin suuri. Sosiaali- ja terveydenhuolto ei nykyisillä resursseillaan pärjäisi ilman järjestöjä ja niiden myötä saatavaa panosta. Sosiaali- ja terveysalaa sivuavia yhdistyksiä on yli 13 000 ja niiden toiminnan piirissä on arvioitu olevan lähes 600 000 henkilöä. Sosiaalija terveysturvan keskusliiton arvion mukaan vapaaehtoisten työpanos vastaa noin 21 000 henkilötyövuotta. Rahaksikin muutettuna tästä kokonaisuudesta kertyy erittäin huomattava summa. Näitä hienoja lukuja tarkastellessaan tulee väkisinkin pohtineeksi, että mikä saa ihmiset kiinnostumaan ja lähtemään mukaan ilman palkkaa tehtäviin talkoisiin ja useimmiten omalla vapaa-ajallaan? Keskeisimpiä syitä lienevät mahdollisuus vaikuttaa itselle tärkeässä asiassa, toisten ihmisten tukeminen ja auttaminen, uusiin ystäviin ja sosiaalisiin verkostoihin tutustuminen sekä vapaaehtoistyön tuoma ilo ja sisältö omaan elämään. Eräs ystäväni kiteytti asian Dannyn laulun sanoin ” Kun sydämestään toiselle antaa, on kuin itsekin saanut ois”. Voisiko asiaa paremmin kuvata?

Vaikka vapaaehtoistyön merkitys Suomessa ja myös laajemmin Euroopassa onkin huomattava, niin se ei kuitenkaan saa korvata valtiolle ja kunnille kuuluvia tehtäviä. Järjestöjen ja yhdistysten kautta tapahtuvan vapaaehtoistyön tulee oikein asemoituna olla yhteiskunnan toimia tukevaa. Kuntien ja valtion taloudellisen tilanteen heikentyessä saattaa olla vaarana sälyttää niiden tehtäviä vapaaehtoistoimijoille. Tehtävänjaon ja vastuiden tulee olla selkeät. Vapaaehtoistyöhön kohdistuvien odotusten kasvaessa tulee yhteiskunnan tukea järjestöjen toimintaa myös taloudellisesti. Myöskään verotuksella tms. keinoilla ei tule hankaloittaa järjestöjen toimintamahdollisuuksia. Vapaaehtoistyöllä vaikutamme suoraan yksilöihmisten ja yhteisöjen sekä välillisesti koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Auta Lasta ry:n toiminnassa pian kolmekymmentä vuotta viihtyneenä ja viipyneenä olen usein miettinyt yhdistyksemme toiminnan alkuvuosia ja vuosikymmeniä. Vapaaehtoistyön rooli oli toiminnan käynnistymisen vuosina erittäin merkittävä. Ensimmäisten vuosikymmenten aikana koko toiminta perustui siihen. Nykyisinkin varsinainen Auta Lasta ry:n yhdistystoiminta – monien muiden kolmannen sektorin toimijoiden tapaan - perustuu vapaaehtoistyöhön. Yhdistyksen ylläpitämien toimintayksiköiden työ on kuitenkin vuosien saatossa kasvanut niin laajaksi ja monipuoliseksi, että vapaaehtoisresurssit eivät enää riitä. Auta Lasta ry on tänään yhteiskunnankin näkökulmasta merkittävä ja arvostettu lastensuojelu- ja päivähoitopalveluja tuottava toimija. Tällaisen aseman saavuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman työlleen antautunutta ja osaavaa palkattua henkilökuntaa.

Ammatillisen auttamistyön lisäksi tarvitaan kuitenkin edelleen oman toimen ohella tai joistakin muista lähtökohdista annettavaa vapaaehtoista panosta. Onneksi tätä löytyy vielä meidänkin sukupolveltamme. Etenkin joulun lähestyessä on menossa monenlaisia keräyksiä ja tapahtumia ja ihmiset herkistyvät paremmin huomioimaan avun tarpeessa olevaa lähimmäistä. Heikompiosaisten auttaminen koetaan yhteiseksi tehtäväksi. Se tuo hyvän mielen sekä auttajalle että autettavalle. Pienikin apu voi usein olla hyvin merkityksellinen ja tuoda iloa arjen harmauteen. Kristilliselle arvoperustalle rakentavana toimijana on meidänkin Auta Lasta ry:ssä hyvä jatkuvasti tiedostaa, että lähimmäisensä muistaminen voi samalla välittää hänelle viestin siitä kaikkein suurimmasta rakkaudesta ja lahjasta minkä ihminen on saanut osakseen. Se konkretisoituu meille kaikille joulun sanomassa. Marja-Leena Kemppainen Hallituksen puheenjohtaja 3


Teksti: Pertti Kukkonen Kuvat: Tuomo Mulari

Lastenkotityön arki ja työmenetelmät päätösseminaari

P

ohjois-Suomen aluehallintoviraston (aiemmin Oulun lääninhallitus) ja Karjalan tasavallan yhteistyössä toteuttaman Turvallinen lapsuus, terveellinen elämä Karjalan Tasavallassa lastenkotihankkeen päätösseminaari pidettiin Oulussa ja Limingassa 12.-13.4.2011 otsikolla Lastenkotityön arki ja työmenetelmät. Seminaarin ensimmäinen päivä pidettiin Auta Lasta ry:n Heinäsalmen Puuhala –salissa. Hankkeessa mukana olleista viidestä lastenkodista ja Karjalan aluehallinnosta paikalle saapui kahdeksantoista venäläistä vierasta . Vieraiden delegaatiota johti Karjalan tasavallan sosiaaliministeriön holhousosaston johtaja. Suomalaisia osallistujia seminaarissa oli Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta sekä hankkeeseen osallistuneista lastensuojeluyksiköistä Oulun kaupungin Metsolan lastenkodista, valtion Limingan koulutuskeskuksesta ja Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodista. Heinäsalmen seminaaripäivän aluksi Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen toivotti vieraat tervetulleiksi Heinäsalmen palvelukeskukseen. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston Ylijohtaja Terttu Savolainen lausui tämän jälkeen seminaarin avaussanat. Karjalan tasavallan opetusministeriön holhousosaston johtaja Zvereva Marina käytti avauspuheenvuoron venäläisten seminaarivieraiden edustajana. Lähialueyhteistyön liki kaksikymmentävuotista historiaa ulkoasiainministeriön kannalta tarkasteli ulkoasiainneuvos Anneli Puura-Märkälä. Puura-Märkälä korosti puheenvuorossaan lähialueyhteistyön merkitystä Suomen ja Venäjän välisessä poliittisessa yhteistyössä. Lastenkotityön arki ja Ulkoasiainneuvos Anneli Puura-Märkälä

4

työmenetelmät -hanke on erinomainen esimerkki suorasta rajat ylittävästä yhteistyöstä. Ulkoasianministeriön lähialueyhteistyön suurimmiksi saavutuksiksi Venäjän Karjalassa ja Pietarin alueella Puura-Märkälä listasi mm. tuberkuloosin ja hiv/aids -ehkäisyn edistymisen, lasten- ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä päihdeongelmien ehkäisyn ja kuntoutuksen kehittymisen. Nykyisenlainen vuonna 1992 alkanut lähialueyhteistyön toimintaohjelma päättyy vuoden 2011 lopussa. Toimintaympäristö on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, mutta halu jatkaa ja kehittää yhteistyötä on edelleen voimissaan. Yhteistyö tulee päivittää vastaamaan tämän päivän tarpeita ja mahdollisuuksia, ja tästä


oiva esimerkki on lastenkotihankkeen suora alueellinen yhteistyö. Lastensuojelun eettiseen lähestymiseen vahvan puheenvuoron esitti osuudessaan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Mikko Oranen. Orasen määritteli esityksessään lastensuojelun lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämiseksi ja turvaamiseksi, eriarvoisuuden tasoittamiseksi sekä lasten ja aikuisten välisen emotionaalisen kohtaamisen turvaamiseksi. Tältä pohjalta lastensuojelun vaikuttavuuden mittareita lapsen arjessa ovat suhteiden syntyminen ja ylläpito, turvallisuus ja ennakoitavuus. Lastensuojelun keskeiseksi tehtäväksi Oranen määrittelee suhteiden rakentamisen. Suuri uhka sijaishuollossa ovat katkeavat suhteet, jotka eniten tulevat esiin lyhyissä avohuollon sijoituksissa, siirroissa laitoksesta toiseen sekä huostaanottojen purkamisprosesseissa.

Ylijohtaja Terttu Savolainen

Ylitarkastaja Elisa Roimaa siirsi seminaarin teemaa hankkeen kokemusten vaihdon suuntaan. Iltapäivällä seminaariyleisölle tarjottiinkin monipuolinen kuva niin venäläisten kuin suomalaisten lastenkotivaihtoon osallistuneiden työntekijöiden kokemuksista naapurimaassa vietetystä tutustumisviikosta. Vaikka toiminta eroaa monella kohtaa varsin paljonkin toisistaan, löytyi paljon myös yhteisiä asioita ja teemoja.

Mikko Oranen Auta Lasta ry esittää kiitokset Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle ja lähialueyhteistyökumppaneille mielenkiintoisesta ja avartavasta yhteisestä projektista.

Ensimmäisen seminaaripäivän iltana Aluehallintovirasto tarjosi ohjelmallisen illanvieton Lääninhallitustalossa. Illanvietto jatkui päivällisen jälkeen yhteislaulun merkeissä. Yllätysvierailulle illanviettoon saapui myös joulupukki, joka toi lahjaksi vaihtoon osallistuneisiin venäläislastenkoteihin uusia liikunta- ja askarteluvälineitä. Toisena seminaaripäivänä Limingan koulutuskeskuksessa luotiin katsaus uusiin työmenetelmiin ja laadun kehittämiseen lastensuojeluyksikössä. Seminaaripäivän avauksessa kuultiin mm. koulukotinuoren lauluesitystä ja Limingan koulutuskeskuksen laatujärjestelmän esittely. Oulun kaupungin lokakuussa 2010 alkanutta lastensuojelutarpeen selvittämisen tiimin toimintaa esitteli palveluesimies Teija Sulisalo. Myös venäläiset vieraat kertoivat venäläisestä lastenkotityön laadusta. Marja-Leena Kärkkäinen esitti kuvitetun koosteen lähialuetyön 1990 –luvulla alkaneesta yhteistyöstä. Toinen seminaaripäivä päättyi yhteiseen lounaaseen, jonka jälkeen Venäläisvieraat lähtivät kotimatkalle. Lastenkotityön erilaisista olosuhteista kertoo mm. se, että Pääjärven lastenkodin työntekijät eivät päässeet osallistumaan seminaariin Pääjärven alueella vallinneen pahan kelirikon takia. Aineelliset lähtökohdat lastenkotityölle ovat Suomessa ja Venäjällä varsin erilaiset, mutta tahtotila lasten auttamiseksi on molemmilla yhteinen. Zvereva Marina

5


Teksti: Virve Liuska ja Jutta Jaakkola

Karjalan kunnailla

P

ohjois-Suomen aluehallintoviraston ja Karjalan tasavallan lähialueyhteistyönä toteutunut hanke Hyvä elämä lapselle karjalassa huipentui Heinäsalmikodin osalta tammikuussa 2011, kun ohjaajat Virve ja Jutta lähtivät viikon mittaiselle vierailulle Pääjärven lastenkotiin, sekä varajohtajamme Taisto Metsolan lastenkodin työntekijän kanssa Segezhan lastenkotiin. Olimme innoissamme mahdollisuudesta päästä tutustumaan paikalliseen lastensuojeluun ja lastenkodin arkeen. Tässä artikkelissa kerromme Jutan ja Virven matkasta Pääjärvelle. Pääjärveltä on maantieyhteys Suomen puolelle Kuusamoon, matkaa rajalta on noin 87 km. Pääjärven taajama rakennettiin suomalaisvoimin 1970-luvulla. Asukkaat työskentelevät pääasiassa metsäteollisuuden palveluksessa. Pääjärven palveluihin kuuluu keskikoulu, lasten musiikkikoulu, kulttuuritalo, kirjasto ja lastenkoti. Taajamassa on myös ortodoksinen kirkko, hotelli, yksi baari/ravintola sekä useita pieniä sekatavarakauppoja. Keskustan tietämillä on myös paloasema ja metsätehdas. Myös lastenkoti sijaitsee keskustassa. Teimme matkaa Pääjärvelle nelisen tuntia. Saavuimme lastenkodille päiväruoan aikaan, vastassa meillä oli ulospäin melko karunkin näköinen rakennus. Sisällä meitä odotti joukko hymyileviä, uteliaita ja välittömiä lapsia sekä kutsu ruokapöytään. Ruokailun jälkeen meidät neuvottiin majapaikkaamme, Pääjärven hotelliin. Hotellissa on kahdeksan huonetta ja se sijaitsee kivenheiton päässä lastenkodista.

Valtion ylläpitämässä lastenkodissa on henkilökuntaa yhteensä 80 henkilöä. Henkilöstöön kuuluu ohjaajien ja johtajiston lisäksi opettaja-asiantuntijoita, oma terveydenhoitaja, autonkuljettaja, osa-aikainen vaatehuoltaja, vartijoita, laitosmies, sosiaalityöntekijä sekä kasvatusapulaisia. Lastenkodissa on paikkoja 29, lasten ikäjakauma 2-17- vuotiaat. Lastenkotirakennus oli melko vaatimaton, mutta se oli kuitenkin kodikkaaksi koristeltu ja perusvarustus hyvä. Lastenkodissa on oma terveydenhoitaja, jonka näimme hoitavan esim. lasten flunssaa höyrypiipulla. Yleisimmät syyt huostaanotolle Karjalassa ovat alkoholiongelmat sekä perheiden taloudelliset vaikeudet. Lastenkodin lapsilla on paljon psyykkisiä ongelmia, osa saa niihin lääkehoitoa. Karjalassa lastensuojelun toimenpiteet ja lastenkodin olosuhteet ovat erilaisia kuin suomessa on totuttu näkemään. Huostaanotetun lapsen vanhemmat esimerkiksi maksavat lapsensa ylläpidosta.

Jutta ja hiitäjäpoika. Lastenkodin lapset on jaettu kolmeen ryhmään, joilla jokaisella on oma vastuuhoitaja, lisäksi ryhmässä työskentelee päiväkotiapulaisia. Jokaisella ryhmällä on oma osasto. Vierailimme ryhmissä iltaisin, jolloin teimme yhdessä lasten kanssa esim. askartelutöitä ja osallistuimme liikuntaolympialaisiin. Lapsille oli joka illalle järjestetty toimintatuokioita esim. juuri kädentaitojen ja liikunnan parissa. Lapset olivat innokkaita tekemään, lähes kaikki osallistuivat aktiviteetteihin. Lisäksi lapset esim. hiihtivät vapaa-ajalla pitkin Pääjärven keskustan raittia. Erityisesti yksi pojista oli innokas hiihtäjä, joka hiihtämisestä kehuja saatuaan ottikin suksensa ja lähti saman tien uudelle lenkille! Lapset olivat pääsääntöisesti iloisia ja välittömiä ja hakeutuivat seuraamme. Lapsia ohjeistetaan puhumalla, fyysisiä kiinnipitoja ei ole. Lasten keskinäinen suhtautuminen oli lämmintä ja suvaitsevaista, isot hoivasivat pienempiä. Kaikki lastenkodin ohjaajat ja kasvattajat ovat naisia, miesväkeä talossa ovat autonkuljettaja ja talonmies. Kasvatushenkilökuntaa oli yllättävän paljon töissä kerrallaan ja he olivat työlleen omistautuneita. esim. karannutta nuorta jäädään työvuoron jälkeen etsimään ilman korvausta. Palkkaa ohjaajat saavat työstään noin 200 euroa kuukaudessa, huonon palkkauksen vuoksi työ ei kiinnosta miehiä, suuri osa miehistä työskentelee metsätehtaalla.

Karjalaisnaisten vieraana.

6

Vierailun aikana tutustuimme Pääjärven päiväkotiin sekä kouluun. Koulua meille esitteli rehtori, joka kertoi 38 vuotiaan koulun historiaa. Meille esiteltiin myös koulun museo, johon oppilaat ja opettajat olivat yhteistyössä koonneet aineiston. Meille kerrottiin,


että koulussa viljellään pientä maatilkkua, jonka tuotoksia sitten käytetään koulun keittiöllä. Koulun toiminta vaikutti yhteisölliseltä, järjestävät paljon retkiä ja juhlia. Tilat olivat siistit ja verrattavissa suomalaiseen koulurakennukseen. Meille kerrottiin, että jatkokoulutus yliopistossa on keino parempaan elämään, ja opiskelijat ymmärtävät tämän. Päiväkodissa vieraillessamme näimme viimeisen päälle järjestyksessä olevat tilat, iloisen kirjavia koristeluita ja askarteluja sekä tottelevaisia lapsia. Lapset esittivät meille musiikkitunnin tiimoilta laulua ja tanssia ja näyttivät nauttivan esiintymisestä. Päiväkoti oli jaettu osastoihin iän mukaan ja siellä oli asiakkaina kaikkiaan 135 lasta. Päiväkodin johtaja kertoi meille, että henkilökuntaa koulutetaan viiden vuoden välein. Myös päiväkodissa on oma terveydenhoitajan vastaanotto. Viimeisenä vierailupäivänämme meidät kuljetettiin lastenkodin autolla lähellä sijaitsevaan Sohjon kylään kulttuuritalolle vierailulle. Matkasimme kulttuuritalolle lastenkodin autolla joka taisi olla armeijan peruja. Matkaamme jännitystä toivat lumimyrsky ja kapea tie, mutta pääsimme kuitenkin perille. Sohjon kylässä on 380 asukasta. Haasteena kylän tulevaisuudelle ovat työttömyys ja poismuutto. Kulttuuritalolla on monenlaista toimintaa kyläläisille, mm. kerhossa opetetaan lapsille Karjalan kieltä. Talolla meitä olivat vastassa karjalaisnaiset kansallispuvuissaan, he opettivat meille perinneleikkejä ja esittivät lauluja ja runonlausuntaa Karjalan kielellä. He kertoivat että pienissä kylissä kulttuuritoiminta on rikkaampaa kuin kaupungeissa. Iloiset ja nauravaiset naiset pitivät meitä hyvin vieraana, tarjolla oli mm. karjalanpiirakoita ja samovaarissa keitettyä teetä. Paluumatkalla lumimyrskyn jatkuessa ajoimme kylän läpi. Ohitimme ajaessamme pienen mökin, jonka edessä seisoi pieni mummo itsensä kokoisen lumikasan vieressä lapio kädessä, siinäpä sinnikkyyttä jota ihailla! Vierailimme matkamme aikana myös Paanajärven kansallispuiston opastuskeskuksessa, jossa esiteltiin kattavasti kansallispuiston historiaa sekä retkeilytarjontaa. Kaikkein antoisinta matkassamme oli lastenkodissa vietetty aika. Lasten iloisuus, avoimuus ja lannistamattomuus tekivät vaikutuksen jonka muisteleminen saa edelleen hyvälle mielelle. Myös yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen sekä lastenkodilla, koululla että päiväkodissa tekivät vaikutuksen, meillä olisi paljon opiksi otettavaa. Muutoinkin lämminhenkisyys ja vieraanvaraisuus olivat seuranamme koko matkan ajan. Lopuksi muisto. Perjantaina ruoan jälkeen lapset saivat mandariinin sekä suklaakonvehdin joita olimme lapsille tuliaisiksi tuoneet. Pieni poika käveli luokseni ja ojensi ainoan karkkinsa minulle. Kehotin liikuttuneena poikaa syömään karkkinsa itse. Tämä tapaus kuvastaa hyvin Karjalaista vieraanvaraisuutta ja mielenlaatua, myös pienet vähäosaiset lapset osaavat jakaa omastaan. Lähtisimme reissuun koska tahansa uudestaan!

Virve ja lastenkodin lapsia.

Sydämelliset terveiset Pääjärveltä.

Iltatuokio lastenkodissa. 7


Nuoria kannustetaan harrastusten pariin

A

uta Lasta ry on tehnyt jo parin vuoden ajan aktiivisesti työtä nuorten liikkumisen eteen. Nuorille pyritään tarjoamaan niin liikunnallista kuin kulttuurillisiakin elämyksiä, jotta arjessa olisi riittävästi tekemistä.

”Tarjoamme nuorille monenlaisia mahdollisuuksia ottaa arjesta enemmän irti. Liikuntaa, kulttuuria ja musiikkia. Kun toimimme ryhmissä, sijoitamme suomalaiset ja maahanmuuttajat samaan ryhmään. Tämä edistää ulkomailta saapuneiden kotoutumista entisestään”, Auta Lasta ry:n liikuntaprojektin hankevastaava Jukka Huttula kertoo. Hankevastaavan mielestä aikuisen läsnäolo harrastettaessa on suuressa roolissa. ”Harrastustenkin parissa nuori tarvitsee aikuisen tukea ja ohjausta. Se ei rajoitu pelkästään normaalin arjen pyörittämiseen.” Auta Lasta ry:n varajohtaja Taisto Vähäaho on osaltaan pitänyt huolen siitä, että harrastaminen on innokkaille maksutonta. ”Harrastaminen on nuorille ilmaista. Yritämme hankkia rahoitusta nuorille eri yhteistyökumppaneiden kautta. Jalka-

Jukka Huttula ja Abdirahman Nuur Adan . 8

pallon puolelta hyvä esimerkki on FC Kotijoukkue, joka on saanut suuret massat liikkumaan.” FC Kotijoukkue on toiminut puolitoista vuotta nuorten poikien jalkapalloharrastuksen hyväksi. Käynnistysvaiheessa vastuuta kantanutJani Paananen on siirtynyt hieman enemmän syrjään, jonka jälkeen Huttula on ottanut jalkapallojoukkueen haltuunsa. ”Aktiivisia ja täynnä intoa”, Huttula luonnehtii suojattejaan. ”Varsinkin maahanmuuttajilla näyttää olevan jalkapallo verissä. He suhtautuvat futikseen suurella intohimolla.” Huttula tekee palkitsevaa yhteistyötä Ammattiopisto Luovin kanssa. Hän koordinoi yhdessä Pauliina Karhun kanssa koulun oppilaille vapaa-ajan liikuntaa ja kulttuuria. ”Esimerkiksi sählyä, keilailua, futsalia, seinäkiipeilyä ja tulevaisuudessa myös mu-

siikkia.” Sekä Vähäaho että Huttula ovat yhtä mieltä siitä, että harrastukset ovat erittäin tärkeä osa ennaltaehkäisevää työtä. ”Yritämme aktivoida nuoria kaikin tavoin, että syrjäytymistä ei tapahtuisi. Tekemistä pitää olla, jos intoa ja energiaa vain riittää.” Luovin lisäksi Auta lasta ry tekee tiivistä yhteistyötä Oulun kaupungin, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Pelastakaa lapset ry:n, Oulun evankelis-luterilaisen seurakunnan ja Kulttuurivoimala Siilon kanssa ESKO-projektin tiimoilta. ”Erityisen tärkeänä pidän Meritoppilan alueen ennaltaehkäisevää työtä. Sinne on muun muassa avattu vasta perhekahvila”, Huttula ynnää. Vähäaho muistuttaa, että lapsuus ja nuoruus ovat ihmiselämälle ainutlaatuista aikaa. ”Lapsuus on ihmisen tärkeintä aikaa. Toista lapsuutta ei enää tule. Jos lapsi unohdetaan, silloin tehdään


Teksti ja kuvat: Jussi Eskola

aitoa huomioonottamista ” Lapsen ei pidä koskaan väheksyä. ” suuria virheitä.” ”Rajoja pitää olla, mutta miten niiden sisällä toimitaan, on jo toinen kysymys. Meidän on autettava lasta, jos siihen on tarvetta. Mielestäni yhdistyksen kristillinen ajatus on hyvä ohjenuora elämään. Eettinen perusta luo hyvän pohjan”, Vähäaho pohtii. ”Lapsen aitoa huomioonottamista ei pidä koskaan väheksyä. Nuorten kanssa pitää nostaa positiivisia asioita esille ja kannustaa heitä toimimaan määrätietoisesti hallitsemillaan osa-alueilla, sillä kaikilla ihmisillä on omat vahvuutensa”, Huttula lisää. Varajohtajan mielestä kaikista lapsista ei tarvitse tulla päättäjiä maan johtopaikoille. ”Se riittää, että lapsi kasvaa itsensä mittaiseksi. Jokaisella on siihen oikeus. Liikkuminen puolestaan auttaa lapsia ja nuoria sosiaalisessa kasvussa.”

Vähäaho ja Huttula ovat huolissaan siitä, että lasten hyvinvoinnin alalle on pesiytymässä bisnesajatteluun taipuvaisia toimijoita. ”Henkilöllä, joka työskentelee lasten kanssa, pitää olla sisäänrakennettu eettinen ajatus”, Vähäaho linjaa. Hän nostaa hattua Oulun kaupungin suuntaan. ”Kaupunki on huomioinut lapset ja nuoret yhä paremmin toiminnassaan lähtiessä mukaan ennaltaehkäisevään työhön.” ” Suunta on oikea, kun perheen hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita. Jos perhe voi hyvin, lapsetkin voivat hyvin”, varajohtaja summaa osuvasti.

Taisto Vähäaho

9


Lyhyesti Uskallusta kuusamolaisille vanhemmille Kuva: Pertti Kukkonen

A

uta Lasta ry järjesti 17.11.2011 yhteistyössä Kuusamon kaupungin kanssa avoimen kasvatusaiheisen yleisöluennon otsikolla Uskallusta vanhemmuuteen. Teeman alustajaksi saapui psykologi ja kirjailija Keijo Tahkokallio, jonka asiantuntemusta on kuultu aiemmissakin Auta Lasta ry:n tapahtumissa. Mielenkiintoisen ja paljon ajatuksia herättäneeseen torstai-illan luentotilaisuuteen Kuusamon lukion auditorioon saapui lähes sata kuulijaa.

Päivähoidon johtaja kylässä Kuva: Pertti Kukkonen

O

ulun kaupungin päivähoidon johtaja Arto Lamberg vieraili tutustumassa Auta Lasta ry:n toimintaan ja päiväkoti Eväsrepun varhaiskasvatukseen 19.9.2011. Kuvassa Arton seurassa päiväkodin johtaja Marja-Liisa Hyry-Mäkinen (vas) ja lastentarhanopettaja Riitta Rahkola.

Ensi kesän juhannuslöylyt uudessa rantasaunassa Kuva: Pertti Kukkonen

A

uta Lasta ry ja Mammuttihirsi Oy sopivat Heinäsalmen alueelle rakennettavan uuden hirsisen rantasaunarakennuksen hankinnasta 30.9.2011. Kauppakirjaa allekirjoittamassa Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen, Mammuttihirsi Oy:n Matti Nylander ja Auta Lasta ry:n hallituksen sihteeri Raila Uusitalo.

10


Teksti: Pertti Kukkonen

M eillä, pallo tallessa

Jalkapalloillen tukea lapsille Kuva: Heinäsalmikoti

J

alkapalloilijat ovat vuoden 2011 aikana tukeneet monella tapaa Auta Lasta ry:n ja Heinäsalmikodin lasten harrastustoimintaa hyväntekeväisyysturnausten ja -otteluiden kautta. Kuluvan vuoden aikana Heinäsalmikotiin on saatu hankittua mm. uusi pöytätennispöytä, kuntoilulaitteita sekä mahdollistettu nuorille oman kiinnostuksen mukaista harrastustoimintaa.

Paanasen perheen nuorempi jalkapalloilija Jimi. FC OPAn edustajista palkintoa ja lahjoitusta olivat luovuttamassa Lauri Kauppinen ja Ralf Mattson. Jalkapallokauden keskikesän sarjatauolla Haupa oli jälleen hyvällä asialla pelaamalla hyväntekeväisyysottelun AC Oulun edustusjoukkuetta vastaan Haukiputaalla. Ottelun

pääsylipputuotto 1235 euroa osoitettiin Auta Lasta ry:n lastensuojelun ennaltaehkäisevän työn kehittämistä. Haupa siirtyi heti ottelun alkuhetkillä johtoon ja pitikin johtoaseman aina toisen jakson lopulle saakka, jolloin tiukasti painostanut AC Oulu tasoitti pelin. Peli päättyikin hyväntekeväisyysottelulle sopivaan 1-1 tasatulokseen.

Haukiputaan pallo (Haupa) voitti helmikuussa FC Oulun Pallon järjestämän viiden joukkueen Konttiturnauksen. Haupan hyväntekeväisyyskohteena oli Auta Lasta ry:n Heinäsalmikoti, joten voitosta ohjautui Heinäsalmikodin harrastustoiminnan kehittämiseen 500 euroa. Konttiturnauksen lahjoitus luovutettiin Oulussa 9.8. pelatun A19 –nuorten Suomi- Ruotsi maaottelun puoliajalla Heinäsalmikodin varajohtaja Taisto Vähäaholle ja johtaja Pertti Kukkoselle. Haupalle ojennettavaa kiertopokaalia vastaanottamassa oli joukkueen päävalmentaja Jani Paananen ja

11


Teksti: Kari Miettunen

Ammatillista toimintaa lasten hyväksi Auta Lasta ry on pyrkinyt muuttamaan organisaatiotaan toimivampaan muotoon ja enemmän vastaamaan nykyisiä vaatimuksia. Kehittämiseen kuuluu olennaisena osana koulutus, jota on pyritty antamaan organisaatiossa niin yhdistyksen hallitukselle, yksikköjohtajille ja henkilökunnalle. Koulutuksen lähtökohtana on pitää organisaatio ajantasalla sosiaali- ja terveysalan lakimuutosten osalta, uusien toimintatapojen sekä henkilökunnan oikean roolituksen osalta. Koulutuksen tavoitteena on pyrkimys päästä yhä selkeämmin toimintamalliin, jossa hallitus tekee strategiset päätökset eli luo toiminnalle puitteet ja operatiivinen johtaminen on yksikköjohtajien vastuulla. Hallintomallin oikealla ja oikea-aikaisella toteuttamisella vaikutetaan positiivisesti henkilöstön työhyvinvointiin. Viihtyminen työssä lisää työtehoa ja tuo mukanaan kustannussäästöjä aivan sivutuotteena koska työyhteisö toimii kuin urheilujoukkue, pelaa samaan maaliin. Koulutus antaa hyvät valmiudet vastata aikamme haasteisiin mm. perhetyön osalta, jonka osuus on ollut kasvussa. Yhteiskunnan henkinen pahoinvointi heijastuu Auta Lasta ry:n toimintaan palvelujen kysynnän kasvuna. Perhetyö ei ole neuvonpitoa lasten kanssa, vaan sen on ulotuttava kotiin saakka. Tämä työ vaatii syvällistä ammatillista osaamista johon tarvitaan koulutusta ja henkilöohjausta koska työssä vaaditaan sekä henkistä että fyysistä jaksamista. Yksi tärkeä tekijä organisaation kehittämisessä on ollut lisätä vuorovaikutusta johdon ja henkilökunnan välillä. Tällä on päästy siihen, että jokainen voi tuntea olevansa tärkeä tekijä toimivassa työyhteisössä. Auta Lasta ry on arvostettu toimija lastenhuollon vaativalla työsaralla mikä näkyy siinä, että lastenkodin johtaja Pertti Kukkonen valittiin varajäseneksi Lastensuojelun keskusliiton hallitukseen ajalle 2012-2014. Marraskuussa Lastensuojelun keskusliiton edustaja Eliisa Jämsen kävi jäsenyhteisövieralilulla Auta Lasta ry:ssä. Osallistuminen alueellisiin koulutuksiin lisää henkilökunnan valmiuksia suoriutua tehtävistään.

SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN YHTEISÖSSÄ Ihmiselle on kautta aikojen ollut ominaista hallitsemisen tarve tavalla tai toisella. Kansakuntien välisessä kanssakäymisessä se toimii pelotteiden lähinnä aseiden avulla, kaikki olisi hyvin ellei naapurilla olisi hieman paremmin periaatteella. Kuitenkin kaiken tämän takana on ihminen, Luojan luoma kanssamatkaaja. Siksi on tärkeää tietää, että kansakuntien väliset suhteen pelotteista huolimatta hoidetaan henkilösuhteita oikein käyttämällä. Henkilötasolla tämä merkitsee sitä, että sosiaalisessa käyttäytymisessämme meidän on huomioitava se tosiseikka, että meitä on moneen junaan eikä veturiin pyrkijöistä ole puutetta. Ihmisen tarve olla yhteydessä lajitovereihinsa tarkoittaa sitä, että hänen on käyttäytymisessään otettava huomioon kanssamatkaajiensa erilaisuus vuorovaikutussuhteessa. Me olemme ainutkertaisia persoonallisuuksia, joiden perimä ja henkilöhistoria ovat arvokkaita ja kunnioitettavia seikkoja kanssakäymisessämme.

12

Näistä seikoista johtuen on otettava vakavasti kaikki signaalit, jotka viestittävät itsekkyyden aiheuttamasta pahoinvoinnista yhteisössä. Tässä tapauksessa viittaus koskee sitä lähiyhteisöä missä henkilö elää ja missä hänen pitäisi pystyä kommunikoimaan normaalisti yhteisön muiden jäsenten kanssa. Esimerkiksi voidaan ottaa perhe ja työyhteisö, joiden hyvin- tai pahoinvointiin vaikuttaa olennaisesti yksilön tapa toimia yhteisössä. Kansojen hallitseminen pelotteiden avulla ja aseiden käyttäminen välikappaleena kiteytyy henkilötasolla kahteen perustekijään, jotka ovat itsetunto ja vahva mielipidevaikuttaminen.

Itsetunto määräävänä tekijänä Meillä jokaisella on tapamme hoitaa asioiden kulkua elämämme varrella, se toimii hyvin, kohtalaisesti tai huonosti riippuen mistä näkökulmasta asiaa katsotaan ja kuka katsoo. Oma tapamme toimii poikkeuksetta hyvin niin kauan kun tapamme toimia ei koske muita kuin meitä itseämme. Heti kun käyttäytymisemme saa sosiaalisia muotoja, se koskettaa myös muita lajitovereita, jolloin itsekkyyden rajat tulevat mitattavien suureiden joukkoon. Tällöin puhutaan yksilön sosiaalisesta käyttäytymisestä yhteisössä. Itsetuntoa voidaan pitää koko henkisen pystyssäpysymisen peruselementtinä ja sen merkitys korostuu sosiaalisessa käyttäytymisessämme. Itsetunto on määräävä tekijä puhuttaessa ihmisten välisistä suhteista yhteisössä. Ihminen toimii sen mukaisesti onko hänen itsetuntonsa vahva vai heikko.

Heikko itsetunto Heikon itsetunnon omaavilla henkilöilla on poikkeuksetta tapana pyrkiä hallitsemaan kanssamatkaajiaan vahvalla mielipidejohtamisella. Tämän toimintatavan seuraus on väistämättä se, että vahva mielipidejohtaja saa vierelleen heikompia ja kävelee heidän ylitseen mennen tullen. Miksi näin? Siksi, että vahva mielipidevaikuttaja pyrkii eliminoimaan heikon itsetunnon aiheuttamia puutoksia itsessään. Hän haluaa hallita pelottelemalla koska yhteisön muut jäsenet eivät halua haastaa riitaa yhteisön toimivuuden takaamiseksi. Väistämätön seuraus vahvasta mielipidevaikuttamisesta yhteisössä on se, että kyseinen vaikuttaaja kokoaa ympärillensä muita samoin ajattelevia, jolloin heitä on helppo hallita. Heikolle itsetunnolle on myös ominaista huono kritiikin sietokyky. Se saa aikaan kuohunnan henkilön sisällä koska hänen henkinen kapasitettinsa ei kykene vastaanottamaan arvostelua ulkoapäin. Asian korjaaminen vaatii syvälle pureutumista henkilöhistoriaan, jolloin sosiaalisen käyttäytymisen tavat ja rajat voitaisiin tarkemmin määritellä ja mahdolliset puutteet korjata toimivaan muotoon. Voidaanko heikkoon itsetuntoon vaikuttaa? Kyllä voidaan kun meillä on riittävästi tietoa käytettävissä. Tiellä terveeseen itsetuntoon on toki monia esteitä mutta niiden poistamiseen tai olennaiseen vähentämiseen voidaan vaikuttaa keskustelemalla kiihkottomasti, herättelemällä henkilölle sisäinen halu kasvattaa henkisen pääoman määrää. Siis hankkimalla tietoa ja ennen kaikkea koulutusta itsetunnon parantamiseksi.

Mitä tästä seuraa? Ihmisen henkisen pääoman kasvu näkyy heti hänen sosialisessa käyttäytymisessään yhteisössä. Yhteistyö toimii aivan uudella tavalla, sosiaalinen kontaktihaku paranee ja mikä parasta hänellä itsellään on tietoisuus, suorastaan AHAA-elämys asioiden paremmasta toimivuudesta. Pelko aseman menetyksestä yhteisössä on kadonnut ja yhteistyö on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Opintie vaatii ensimmäisen kynnyksen rohkeaa ylittämistä, minäkeskeisen ajattelutavan huomattavaa vähentämistä ja ennen kaikkea siviilirohkeutta päästä eteenpäin henkisen kasvun kuoppaisella, mutta sielunmaisemaltaan kiehtovalla ja mielenkiintoisella ”kylätiellä” Tähän voisi vielä lisätä kiinalaisen vanhan sanonnan:”Jos mietit elämäsi seuraavaa askelta liian kauan, saat hyppiä yhdellä jalalla lopun elämäsi.”

Terve itsetunto Terve itsetunto avaa aivan toisenlaiset näkymät sosiaalisessa käyttäytymisessä eteemme. Terveen itsetunnon omaava henkilö on jossakin vaiheessa elämäänsä ottanut riskin tehdä tuttavuutta itsensä kanssa. Hän on keskustellut syvällisesti, mennyt itseensä ja tehnyt johtopäätöksen:olen aivan ainutkertainen yksilö minunlaisiani ei ole eikä tule toista. Tämä havainto on saanut hänet voimaan henkisesti hyvin. Hän on määrätietoisesti pyrkinyt kasvattamaan tietomääräänsä henkisen pääoman kasvattamisesta oikealla tavalla ja pyrkii toimimaan sosiaalisessa käyttäytymisesssään rakentavasti. Hänen tietoisuutensa kyvyistä toimia yhteisössä ovat hyvin hallinnassa eivätkä eriävät mielipiteet saa häntä pois tolaltaan. Miksi näin? Siksi, että hän ei sosiaalisessa käyttäytymisessään ensisijaisesti pyri ajamaan vain omia tavoitteitaan, vaan myös muiden kanssamatkaajien henkinen hyvinvointi on hänelle tärkeä. Terve itsetunto toimii myös siviilirohkeuden lisääjänä siten, että yhteisön sisäisten jännitteiden purkaminen oikealla tavalla kuuluu hänen toimintaohjeensa piiriin. Yleensä terveen itsetunnon omaava henkilö uskaltaa esittää näkemyksensä yhteisössä, mutta ei pyri tekemään siitä ainutta oikeaa. Hän haluaa herättää rakentavaa keskustelua yhteisön toimivuuden lisäämiseksi. Terve itsetunto ei siis ole pelkästään vastakohta heikolle, vaan siihen liittyy myös toiminnalliset tekijät yhteisössä. Terveen itsetunnon omaava henkilö pystyy sisäisessä maailmassaan käsittelemään myös yhteisön sosiaalisia ongelmatilanteita koska hänen henkinen kypsyytensä riittää siihen. Hän tiedostaa erilaisuuden merkityksen ja sen tuoman rikkauden yhteisössä ja pyrkii tietoisesti saamaan sen toimivaksi kokonaisuudeksi palvelemaan kaikkia yhteisöön kuuluvia. Lähin yhteisö toimintamallien testaamiseksi lienee perhe ja jos se toimii hyvin on syytä olettaa että mallit toimivat myös muissa yhteisöissä. Usein tämä merkitsee henkisen kasvun paikkaa, mutta toimiessaan se vahvistaa henkistä selkärankaa ja tuo eteemme enemmän mahdollisuuksia kuin toiminnallisia esteitä. Siispä voin perustellusti todeta, että kaikilla meillä on varaa oppia toisiltamme ja näin parantaa oman yhteisömme henkistä hyvinvointia.


Auta Lasta ry

KUVAT: Päivi Sulonen

HEINÄSALMI Työtä lapsen ja nuoren parhaaksi sekä perheen tukemiseksi

Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu kristillinen lastenkotiyhdistys, jonka palvelukeskus Heinäsalmi sijaitsee Oulun Hietasaaressa.

Heinäsalmen palvelukeskus sisältää 19-paikkaisen erityislastenkodin, 21-paikkaisen kristillisen päiväkodin sekä monipuolisia lastensuojelun kokeilu- ja kehittämishankkeita.

Heinäsalmikoti sijaitsee luonnonkauniilla ja rauhallisella paikalla maaseutumaisessa ympäristössä. Kaikki suurehkon kaupungin tarjoamat palvelut ovat käden ulottuvilla. Heinäsalmen palvelut perustuvat monipuoliseen ja tiiviiseen yhteistyöhön lasten läheisten, lastensuojelun sosiaalityön sekä muiden asiantuntijaverkostojen kanssa.

13


Heinäsalmikodinomaista kumppanuutta

E

tsiessäni kumppanuudelle netistä kaikenkattavaa määritelmää, en sellaista lopulta löytänytkään. Kumppanuus voidaan määritellä monella tavalla. Yleisesti kumppanuuden määrittelyssä esiin nousevia arvoja ovat avoimuus, vastavuoroisuus, tasa-arvoisuus sekä vahva luottamus. Kumppanuus on näille arvoille perustuvaa tietyn valikoituneen toimijajoukon yhteistyötä. Myös Heinäsalmikodin kuluvan vuoden toimintaa kiteyttäessä haluan kantavaksi teemaksi nostaa esille kumppanuuden, joka meillä viimeistään nyt on muuttunut sanoista teoiksi.

Heinäsalmikoti on Auta Lasta ry:n kautta saanut vuoden aikana paljon uusia mahdollisuuksia osallistua lastensuojelun valtakunnalliseen vaikuttamistoimintaan. Alkuvuodesta Lastensuojelun keskusliitto valitsi uudet neuvottelukunnat kolmivuotiskaudelle 2011-2013, ja Auta Lasta ry sai neuvottelukuntapaikat yleisen lastensuojelun neuvottelukuntaan sekä kansainvälisen lastensuojelun neuvottelukuntaan. Lisäksi marraskuun liittokokouksessa Auta Lasta ry sai toisen kerran historiassaan Lastensuojelun keskusliiton hallituksen varajäsenpaikan, kun allekirjoittanut valittiin hallituksen varajäseneksi vuosille 2012-2014. Valtakunnallisessa verkostoitumisessa myös Erityishuoltojärjestöjen liitto Ehjä ry:n rooli on kasvanut edelleenkin. Ehjä ry:n ja sen jäsenjärjestöjen kanssa yhteistyö on jatkunut mm. osallistumalla Ehjä ry:n tutkimushankkeen ohjausryhmätyöskentelyyn. Jo aiemmin alkanut SOS – lapsikylä ry:n tutkimushankkeeseen osallistuminen on tuonut uutta konkreettista yhteistyötä toisten lastensuojelujärjestöjen kanssa. Keskusjärjestöjen kautta olemme verkostoituneet paitsi toisiin palveluntuottajiin, myös suurimpien kaupunkien ja kuntayhtymien lastensuojelun päättäjiin ja johtajiin. Tässä lehdessä on erillinen artikkeli Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen avoimen neuvonpidon tutkimushankkeesta. Tämä yhteistyöhanke on yksi merkittävimmistä avauksistamme vuonna 2011. Valtakunnallisen THL –kumppanuuden ohella tämä hanke on syventänyt paikallisempaa yhteistyötä keskeisen Pohjois –suomalaisen lastensuojelujärjestön Nuorten Ystävät ry:n ja Nuorten Ystävien palvelutuotannon kanssa. Hankkeeseen kuuluvaa neuvonpitotyötä tehdään Heinäsalmikodissa ja useissa Nuorten Ystävien yksiköissä, mikä luonnollisesti lähentää yhteistyötämme entisestäänkin.

14

Paikallisessa yhteistyössä Oulun kaupungin ja oululaisten järjestöjen Esko –hankkeen (ehkäisevän työn kärkihanke) kumppanuus ja erityisesti hankkeen Voimaperheklusterin yhteistyö on vuoden 2011 aikana konkretisoitunut. Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri on voimaperhehankkeen koordinoijana ottanut oululaiset yhdistykset kiitettävästi mukaan hankkeen toteuttamiseen. Auta Lasta ry ja Heinäsalmikoti ovat aktiivisesti osallistuneet tähän kumppanuustoimintaan ja toimintaamme luotetaan vahvasti myös hankekumppaneiden keskuudessa. FC Kotijoukkueen toiminnasta alkaneen yleishyödyllisen ehkäisevän lastensuojelutyön rinnalle Auta Lasta ry on aloittanut uudenlaisen lasten liikuntakerhotoiminta Toppilan pilottialueen alakouluikäisille. Toinen tämän hankkeen kohderyhmä on Luovin erityisammattiopiston oppilaat. Ammattiopisto Luovi vastasi kumppanuuspyyntöömme tarjoamalla hankkeeseen projektityöntekijällemme työparin omasta organisaatiostaan. Ja jälleen kaksi organisaatiota löysi käytännön reitin tehdä yhteistyötä arjessa nuorten hyväksi. Tässäkin hankkeessa rahoittajat ovat mahdollistajina keskeisessä roolissa. ELY –keskus mahdollisti liikuntahankkeen aloittamisen, mutta Voimaperhehankkeen yhteistyö ja Oulun kaupungin kiitettävä läsnäolo hankkeen kehittämisessä ja rahoittamisessa on mahdollistanut sen edelleen kehittämistä ja jatkuvuutta. Yksin emme olisi tähänkään pystyneet. Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston lähialueyhteistyöstä kerroimme jo edellisvuoden lehdessä. Tässäkin yhteistyöhankkeessa kuluva vuosi jatkoi hyvin alkanutta kumppanuutta niin alueellisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Lastenkotityön kokemuksia vaihdettiin Itärajan molemmin puolin. Ohjaajamme pääsivät sydäntalvella vierailemaan Pääjärven ja Segezan las-

tenkodeissa Venäjän Karjalassa. Ja kun lastenkotihankkeen päätösseminaari kokosi kahden valtion kumppaneita yhteen vielä Huhtikuussa, voi tämänkin hankkeen sanoa tuoneen lisäarvoa kaikille siinä mukana olleille, ja kansainväliselle yhteistyölle laajemminkin. Lähialueyhteistyöhankkeen kansainvälisen yhteistyön ohella vähintään yhtä arvokasta oli meidän paikallisten toimijoiden yhteistyö ja tutustuminen. Hanke toi yhteen Oulun kaupungin lastenkotitoiminnan (Metsolan lastenkoti), Valtion koulukotitoiminnan (Limingan koulutuskeskus), yhdistysmuotoisen palvelutuotannon (Auta Lasta ry) ja Valtionhallinnon (Aluehallintovirasto). Hankkeen aikana jalostui myös erilaisten yksiköiden keskinäinen yhteistyö, kun opimme tuntemaan toistemme toimintaa. Tämä näkyi mm. sijaishuollon yhteistyössä, kun Metsolan lastenkotiin kiireelliseen sijoitukseen tulleille lapsille etsittiin sopivaa pysyvämpää sijaishuoltopaikkaa. Vastaavasti kun Heinäsalmikodissa haastavissa tilanteissa tarvittiin erityisen huolenpidon tukijaksopaikkaa vaikeimmin oireileville nuorille, oli asiassa luontevaa tehdä yhteistyötä Limingan koulutuskeskuksen tutun henkilöstön kanssa. Tästä yhteistyöstä ovat mielestäni eniten hyötyneet juuri asiakkaat, koska lisääntynyt yhteistyö hanketasolla on mahdollistanut luontevan ja poikkihallinnollisen yhteistyön myös asiakkaiden parhaan mahdollisen tuen järjestämiseen. Vuosien kuluessa myös me eri palvelutuottajat olemme oppineet tuntemaan toisiamme ja toistemme asiantuntemusta. Tästä Heinäsalmikodissa hyvänä esimerkkinä on Oulun ensi- ja turvakodilta saatu tuki ja erityisosaaminen sijais- ja jälkihuollossa oleville nuorille äideille. Vastaavasti Heinäsalmikoti on pystynyt tarjoamaan sijais- ja avohuollon tukea Ensi- ja turvakodin asiakkuuteen tuleville perheille. Yksityisten perhekotien ja sijaishuollon yksiköiden kans-


on täysin merkityksetöntä, ” Työmme mikäli kasvatustyömme ei perustu kumppanuuteen... ”

Lastenkotityön palvelutuotannossa tärkeimmät kumppanimme ja työn mahdollistajamme ovat lastensuojelupalveluja Heinäsalmikodilta hankkivat kunnat. Oulun kaupunki on edelleen suurin ja keskeisin kumppanimme, eikä tätä tilannetta muuta uuden Oulun syntyminen. Kumppanuus Oulun kaupungin kanssa meillä on jo pitkään ollut kahdensuuntaista. Kuluvana vuonna lastensuojelun sosiaali- ja perhetyö ja lastenkodin ohjaustyö kohtasivat muutamissa asiakastapauksissa intensiivisenä parityöskentelynä. Oulun kaupungin ja Heinäsalmikodin kumppanuus on jalostunut 2000 –luvulla, ja yhteistyölle on muodostunut luottamuksellinen ja kehittämismyönteinen toimintaympäristö. Heinäsalmikoti on kehittänyt palvelutuotantoaan asiakaslähtöisesti, ja Oulun kaupunki on esittänyt palvelutoiveitaan tilaajana Heinäsalmikodille. Sijaishuollon palveluissa myös Kuusamon kaupunki on viimeisten vuosien aikana noussut uudeksi keskeiseksi kumppaniksi ja asiakkaaksi. Vuoden 2012 alusta alkavan perhetyöpalvelun kehittäminen neljän kokopäivätoimisen työntekijän palvelumalliksi on tullut mahdolliseksi Oulun kaupungin kanssa käydyn vuoropuhelun ja tilaajan tarpeesta lähteneen kehittämisen ansiosta.

Mutta se tärkein kumppanuus on vielä mainitsematta. Työmme on täysin merkityksetöntä, mikäli kasvatustyömme ei perustu kumppanuuteen ja yhteisiin tavoitteisiin Heinäsalmikodissa asuvien lasten ja heidän läheistensä kanssa. Tämä arjen kumppanuus on perusta kaikelle lastensuojelutyöllemme. Edellä kuvatut erilaisiin työmenetelmiin ja yhteistyöhankkeisiin liittyvät kumppanuudet ovat välineitä tämän perustyömme kannalta keskeisimmän kumppanuuden kehittämiseen. Kuten edellä kirjoitetusta voi huomata, on ympäristömme täynnä mahdollisuuksia. Tästä artikkelista puuttuu epäilemättä vielä suuri joukko keskeisiä arjen työmme päivittäisiä kumppaneitamme, mutta kiitos myös kaikille Teille, joita en tässä erikseen maininnut. Uusia kumppanuuksia etsimällä ja ennakkoluulottomalla oman toiminnan jakamisella on sosiaalialalla taatusti paljon enemmän vaikuttavuutta

Kuva: Taisto Vähäaho

sa yhteistyön tekeminen on tullut vuosien rinnakkainelon myötä hyvin luontevaksi. Koulutushankkeet ovat olleet merkittävin yhteistyön muoto, mistä viimeisimpänä esimerkkeinä ovat TLP- ja perheinterventiomenetelmän koulutukset SOS –lapsikylien ja Arjen Avain Oy:n kanssa. Oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa yhteistyö on myös toiminut kumppanuuden periaatteen mukaisesti tuottaen hyötyä molemmille. Olemme pystyneet tarjoamaan opiskelijoille reitin päästä tutustumaan käytännön työelämään, mutta samalla olemme saaneet rekrytoitua työelämään ja yksikköihimme uusia ammattilaisia. Lions club –toiminnan kanssa tehty yhteistyö on mahdollistanut meille lasten harrastus- ja virkistystoimintaan lisäresurssia, ja samalla olemme kuulleet leijonien edustajilta tyytyväisyyttä siitä, että vapaaehtoinen avustustyö on yksittäisen lahjoittajan kannalta mielekkäämpää, kun näkee konkreettisesti sen, mihin avustuksia käytetään.

Teksti: Pertti Kukkonen, johtaja, Heinäsalmikoti

kuin yksinäisellä tietoa panttaavalla kehittämistyöllä. Kun olemme valmiit avaamaan omaa toimintaamme, voimme olla varmoja siitä, että hyvä kiertää aina jotain kautta takaisin myös meille itsellemme. Me Heinäsalmikodin ja Auta Lasta ry:n väki toivotamme kaikki tervetulleiksi kumppaneiksemme kehittämään yhteiskuntaamme paremmaksi lapsille ja meille kaikille.

METSÄPIRTIN PERHEKOTI OY TURVALLISTEN RAJOJEN SISÄLLÄ TIELLÄ AIKUISUUTEEN - YHDESSÄ. Terapiapalvelut Tarja Pirttikoski

www.utajarvi.fi/metsapirtti 15


Kuva: Pertti Kukkonen

HEINÄSALMIKODIN UUDET OSAAJAT

H

Outi, Merja ja Kaisu

einäsalmikodin lastensuojeluosaajien joukko on vahvistunut kolmella uudella naistyöntekijällä, jotka ovat tuoneet tullessaan pitkän lastensuojelun ja esimiestehtävien työkokemuksen tiimiimme. Seuraavassa Kaisu, Merja ja Outi esittäytyvät vastaamalla seuraaviin kysymyksiin.

1. Kuka olet ja mistä tulet 2. Mitä haluat kertoa siviilielämästäsi 3. Ammatillinen historiasi 4. Millä mielellä olet tullut Heinäsalmikotiin? 5. Ammatillinen mottosi?

1.

Kaisu Pelkonen Oulusta, kotoisin olen itäisestä kaupunginosastamme, eli Ylikiimingistä

2.

Perheeseen kuuluu aikuisen pojan perhe, jossa tähtenä loistaa puolitoistavuotias Alpo -poika. Ystävän ja ystävien kanssa liikkuminen ja ulkoilu ovat harrastustoiveina (toteutus ei toimi...), kesällä mökkipuuhat ja luonnossa liikkuminen ovat rentouttavaa puuhaa.

3.

Viimeiset 14 vuotta olen työskennellyt Vihannin SOS-lapsikylässä kylänjohtajana, eli lastensuojelutyö on tullut hyvinkin tutuksi. Kylänjohtajana sain paitsi toimia laitoksen esimiehenä ja hoidon ja kasvatuksen vastuuhenkilönä myös olla suunnit-

16

telemassa ja kehittämässä toimintaa sijaishuollon yksikössä. Verkostot ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa ovat myös olleet mielenkiintoinen sarka työssäni.Ennen SOS-lapsikylässä työskentelyä toimin toistakymmentä vuotta Ylikiimingissä päiväkodin johtajana. Työhistoriani alkuvuosina sain tehdä työtä Oulun kaupungin päiväkodeissa lastentarhanopettajana. 4.

Mielenkiinnolla ja innostuneena. (Tosin vähän jännittääkin työpaikan vaihdokset kun eivät ole minulle ihan arkipäivää...)

5.

Sallitaan keskeneräisyys - ihmisissä ja asioissa!


1.

Törmikosken Outi, 11 vuoden Riihimäellä vietetyn vuoden jälkeen kesän 2010 paluumuuttaja Ouluun, 42-vuotias sosionomi AMK, jolla myös kodinhoitajan ja vanginvartijan koulutukset.

2.

Minulla on kolme lasta, aikuiset tyttäret ja kouluikäinen poika sekä Aukusti-koira, joka myös Heinäsalmessa välissä ”työvuorossa” käy.Harrastan liikuntaa (spinning, pace, bodypump yms.) ja jumpilla tuleeckäytyä harva se päivä, kun sali on kodin vieressä. Myös koiran kanssa tulee ulkoiltua. Olen sosiaalinen ja minulla onnekseni on laaja ja ihana ystäväpiiri ja sosiaalinen verkostoni on sen ja perheeni myötä vahva ja tärkeä tuki omalle elämälleni.

3.

Sosiaalialalle tulin ensimmäisen kerran töihin jo 18 vuotiaana kotipalveluun vanhustyöhön. Kävin kodinhoitajakoulun ja valmistuin 1993. Tein kouluajan kodinhoitajan töitä vanhus- ja lapsiperheissä.

4.

Sosionomiopiskeluiden aikaan ja valmistuttuani olin työssä Tahkokankaalla haastavasti käyttäytyvien osastolla, joten kehitysvammatyö on tuttua myöskin. Vuonna 1999 valmistuin vanginvartijaksi ja muutin Riihimäelle, josta sain vankilasta viran vartijana. Vartijana toimin vajaan vuoden, pääasiassa päihteettömällä osastolla, kunnes minua pyydettiin tekemään vankilan siirryin Jokelan vankilaan vankeinhoitoesimiehen (nyk. nimike rikosseuraamusesimies) virkaan. Kuopukseni aloitettua koulun halusin työhön, jossa voisin olla enemmän kotona ja vaihdoin töihin vakiyöhoitajaksi erityislastenkotiin Tervakoskelle. Kolmen vuoden ajan tein sos.työntekijän ja vankeinhoitoesimiehen töiden rinnalla työtä Kalliolan kannatusyhdistyksen

1.

Olen Merja Rautio, kotoisin Oulusta, mutta Muhokselle muuttanut vuosituhannen vaihteessa. Koulutukseltani olen päivähoitaja (valm.-94) ja sosionomi (AMK)(valm.-98).

2.

Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi ihanaa lasta; Aleksi reilut viisi ja Anna-Sofia reilut kaksi vuotta. Vapaa-aika kuluu lasten kanssa touhutessa ja välillä vanhaa rintamamiestaloamme remontoidessa. Vesijuoksua harrastan aina kun siihen aikaa riittää.

3.

Valmistumisen jälkeen olen ollut töissä monenlaisissa tehtävissä. Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskus tarjosi töitä valmistumisen jälkeen iltapäiväkerhon vastaavana ohjaajana Puolivälinkankaalla. Tätä työtä tein kolme vuotta, jonka jälkeen päätin lähteä katselemaan muita töitä. Työkokemusta karttui Mikeva OY:ltä muutamien vuosien ajalta sekä Nuorten Ystäviltä. Vastaavana ohjaajana olen ollut Muhoksella yksityisessä perhekodissa seitsemän vuotta. Vastaavan ohjaajan tehtävä päättyi toukokuussa 2011 lomautukseen sijoitusten vähyyden vuoksi. Olin kuitenkin melko onnekas, kun viimeistä edellisenä työpäivänäni Muhoksen S-marketissa törmäsin silloiseen työnohjaajaamme Pertti Kukkoseen. Siinä muutama sana vaihdettiin kuulumisia, ja hänelle kerroin tilanteeni, eli lomautus alkaisi pian. Pertti tuohon tuumasi, että ”noo, meillä Heinäsalmessa on semmoinen tilanne, että sosionomille olisi kyllä tarvetta...” Yhteystiedot siinä S-Marketin kassan tuntumassa vaihdettiin, ja soitto Pertiltä sekä kutsu Heinäsalmeen töihin tulikin jo seuraavana päivänä.

ylläpitämässä Mäkirinteen nuorisokodissa ohjaajana keikkatöissä. Mäkirinne on päihdehoitoyksikkö helsinkiläisille huostaanotetuille päihdeongelmaisille nuorille. Kesällä 2010 muutin Ouluun ja tein töitä kehitysvammapuolella ja Merimajakan päihdehoitoyksikössä kunnes pääsin työhön Heinäsalmeen. Aloitin Heinäsalmessa tekemällä keikkavuoroja marraskuussa 2010 ja vuoden 2011 alusta olen tehnyt täyttä listaa. Tulin Heinäsalmikotiin ”onnekkaan sattuman” kautta, kun haeskelin paluumuuttajana työpaikkaa ja kuulin Heinäsalmesta ystävältäni. Soitin siis Pertille ja haastattelun jälkeen pääsin keikkavuoroihin ja tosiaan melko pian aloin tehdä kokopäiväisenä ohjaajan hommia. Heinäsalmikoti on hyvin erilainen verrattuna edellisiin työpaikkoihini, koska olen ollut aika suljetuissa laitoksissa tähän saakka. Toisaalta lastenkotityö oli tuttua edellisestä työpaikastani vaikkakin ko. paikka oli suljetumpi kuin Heinäsalmi. Heinäsalmessa erittäin positiivinen puoli on mukava työyhteisö, johon oli helppo päästä mukaan. Täydennyskoulutusta voisin tulevaisuudessa haluta päihdepuolelta. 5.

Ammatillinen motto..? Hmm.. Kyllä kai se on tätä perinteistä Rajat on rakkautta-linjaa. Ei mennä sieltä mistä aita on matalin vaan etsitään se portti vaikka etsimiseen menisikin aikaa ja se väsyttäisikin. Tässä työssä onnistumisen ilo ja motivaatio tehdä työtä löytyy pienistä asioista. Ei voi odottaa parantavansa maailmaa, mutta hetkiin voi vaikuttaa. Yksi suosikkilauseistani ja kai se silloin motoksikin käy, on: maalaisjärjen käyttö on sallittua ja jopa suotavaa.

4.

Heinäsalmessa olen tehnyt lyhyitä sijaisuuksia, työsuhteen kuitenkaan katkeamatta. Ensi vuosi näyttää hyvältä, kun sopimusta koko vuodeksi on nyt tarjottu. Itse koen, että Heinäsalmikoti tarjoaa työntekijälle paljon mahdollisuuksia kehittyä omassa työssään. Jatkuva työn ja toiminnan kehittäminen on Heinäsalmessa ihan arkipäivää, tästä hyvänä esimerkkinä ovat pitkin syksyä jatkuneet ”kehittämispäivät” yhdessä Auta Lasta ry:n hallituksen, esimiesten ja ohjaajien yhteistyönä.

5.

Jos ammatillista mottoa pitäisi jotenkin kuvailla, niin ehkäpä se olisi jotain sellaista, että sopivassa suhteessa maalaisjärkeä, rajoja ja rakkautta...

17


Lapset Puheeksi – verkostot suojaksi -hanke tukemaan pärjäämistä Teksti: Reija Paananen, FT, tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys -yksikkö Lapset, nuoret ja perheet –osasto Mika Niemelä Projektipäällikkö Lasten ja nuorten mielenterveysyksikkö Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL)

L

apset Puheeksi – verkostot suojaksi -hanke pyrkii edistämään sijoitetun lapsen ja hänen perheensä hyvinvointia. Tarkoituksena on kehittää lastensuojelun sijaishuoltoon tutkimukselliseen näyttöön perustuva työmenetelmä. Tutkimuksessa selvitetään, että menetelmä on turvallinen perheille, ja että se soveltuu lastensuojelun arkeen. Lisäksi selvitetään, parantaako menetelmä lasten ja vanhempien psyykkistä hyvinvointia ja elämän hallintaa sekä yhteistyöverkoston toimivuutta. Hanke toteutetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Nuorten Ystävien ja Auta Lasta ry:n yhteistyönä. Käynnissä olevaan tutkimukseen kutsutaan mukaan Nuorten Ystävien ja Auta Lasta Ry:n 12 sijaishuoltoyksiköissä asuvia 8-17 -vuotiaita lapsia ja nuoria sekä heidän vanhempiaan. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret ovat ikätovereitaan suuremmassa vaarassa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle myöhemmin elämässä. Sijoitettuna olleiden lasten koulutustaso jää tutkimusten mukaan muita alhaisemmaksi, ja työttömyys on selvästi tavallisempaa kuin muilla samanikäisillä. Kiinnittyminen yhteiskuntaan koulun, opintojen tai työn kautta on heikompaa, ja näin syrjäytymisriski on suurempi. Suomessa oli viime vuonna noin 17 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta ja nuorta. Määrä on lähes tuplaantunut parissakymmenessä vuodessa. Kun lapsi lastensuojelun toimesta sijoitetaan kodin ulkopuolelle, löytyy taustalta usein monia syitä, kuten taloudellisia vaikeuksia, mielenterveysongelmia, perheristiriitoja, riittämätöntä vanhemmuutta, vanhempien avuttomuutta tai päihteiden väärinkäyttöä. Nämä ovat usein olleet osana perheen arkea jo kauan ennen sijoitusta. Hyvin usein vaikeudet perheessä ovat kasaantuneet. Lapsen sijoittaminen voi siksi vastata kiireellisimpään tai välttämättömimpään, mutta vain yhteen osaan ongelmavyyhdestä. Tutkimuksissa myöhemmän selviytymisen kannalta tärkeinä tekijöinä on nähty

18

huostaan otetun lapsen ja nuoren omanarvontunnon vahvistuminen ja sosiaalisen ymmärryksen lisääntyminen sekä oma vahvuus ja halu pärjätä elämässä. Lisäksi pidetään erityisen tärkeänä, että huostaan otetun lapsen elämässä on pysyviä ja turvallisia aikuisia, joihin on syntynyt merkityksellinen suhde. Myös lapsen kiinnittyminen kouluun auttaa myöhemmin elämässä, ja koulun merkitystä sosiaalisena ympäristönä onkin syytä korostaa. Riskitekijöiden etsimisen sijaan olisi tärkeää vahvistaa pärjäämistä edesauttavia asioita.

Vahvuutta perheestä ja toimivasta yhteistyöstä Sijoittamispäätökseen johtaneet vaikeudet ja lapsen muuttaminen pois kotoa vaikuttavat perheenjäsenten väliseen kanssakäymiseen. Parhaimmillaan lastensuojelutoimenpiteet saattavat rauhoittaa perhettä kohdanneen kriisin ja lisätä perheen mahdollisuuksia ongelmien ratkaisuun, mutta vaarana on vanhemman jääminen lapsen elämästä sivuun. Tämä voi liittyä vanhemman omiin ongelmiin tai sijaishuollon, lastensuojelun ja perheen välisiin yhteistyövaikeuksiin. Tutkimuksen mukaan kolme nel-

jästä lapsesta saa tukea läheisverkostosta, mutta silti vain joka kymmenennen lapsen läheiset ovat merkittävästi mukana lastensuojeluasiassa. Tämän lisäksi ammattilaisten keskinäinen työ ei ole systemaattista. Tutkimuksessa selvisi, että vain 14 %:ssa uusista tapauksista lastensuojeluviranomaiset olivat yhteydessä muihin viranomaisiin. Virallisen tukijärjestelmän on katsottu toimivan liian kaavamaisesti, eikä apua tarvitsevia kohdata yksilöinä. Uusista lastensuojelun piiriin tulevista lapsista yli puolet elää eri tavoin muuttuneessa perherakenteessa. Usein vanhemmilla on toimeentulovaikeuksia ja vakavia mielenterveysongelmia, jotka vielä pahenevat huostaanoton jälkeen. Perheen muidenkin lasten tilanne on näin ollen vaikea ja saattaa jopa vaikeutua sijoituksen jälkeen. Lisäksi sisarusten välinen yhteydenpito jää jo käytännön syistäkin vähäiseksi, vaikka sisarusten tiedetään olevan merkittävä tuki huostaan otetulle lapselle. On selvää, että tarvitaan työmenetelmä, jonka avulla työskentely sekä perheen kanssa että yli palvelusektorien syntyy rakentavaksi ja joustavaksi.


oli viime vuonna noin 17 000 ” Suomessa kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta. ” Aiemmasta Toimiva lapsi & perhe -työstä hyviä tuloksia Toimiva lapsi & perhe(Tl&p) -hankkeen menetelmiä on tutkittu terveydenhuollossa laajassa kansallisessa tutkimuksessa. Tutkitut menetelmät on todettu turvallisiksi siten, että ne eivät vaikeuta perheen tilannetta, ja ne soveltuvat arkityöhön. Menetelmien on todettu vähentävän lasten oireita ja vahvistavan lasta suojaavia tekijöitä, kuten koulun sujuminen, kaverit, harrastukset ja perhesuhteet Monet lastensuojelun toimijaorganisaatiot, Nuorten Ystävät ja Auta Lasta ry ensimmäisten joukossa, ovat ottaneet Tl&p-me-

netelmät osaksi perheiden kanssa tehtävää työtä. Menetelmiä on näin ollen käytetty sijaishuollon palvelujen toimesta jo kymmenien tai satojen (entä useiden kymmenien?) perheiden kanssa. Toiminnalla on pyritty vahvistamaan perheenjäsenten ihmissuhteita sekä suojaavia asioita perheen lasten elämässä. Myös lastensuojelun työntekijöiden kokemukset Tl&p-menetelmistä ovat olleet myönteisiä. Tieteellinen näyttö menetelmien soveltuvuudesta tai vaikuttavuudesta lasten psykososiaalisten ongelmien ehkäisemisessä perheissä, joissa on tehty lastensuojelullisia toimenpiteitä kuitenkin puuttuu.

Millainen menetelmä? Lapset puheeksi -toimintatapa Tutkittava työmenetelmä on kaksiportainen. Työskentely alkaa vanhempien ja sijaishuollon välisenä puolistrukturoituna ohjattuna? Lapset puheeksi – keskusteluna ja jatkuu sitten verkoston yhteistyökokouksena eli Neuvonpitona. Lapset Puheeksi -keskustelun tarkoituksena on kartoittaa lapsen ja perheen elämän sujuminen. Kartoituksessa huomio suunnataan lapsen ja perheen pärjäämiseen. Tavallisesti toimiva arki nähdään työmenetelmässä vahvuutena, jota pyritään tukemaan. Myös ongelmia tuottavista asioista keskustellaan, jotta Neuvonpito-kokouksessa voidaan tehdä suunnitelmat eri osallistujien toiminnasta niiden tukemiseksi. Lapset Puheeksi -työskentely toteutetaan kahden tapaamisen puitteissa. Sijoitetun lapsen/nuoren omaohjaaja ja vanhempi keskustelevat lapsen ja perheen tilanteesta sekä tavoista tukea lasta sijoitusyksikössä ja kotona. Lapset Puheeksi – keskustelu on jo aiemmin todettu soveltuvaksi mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien lasten tukemiseen terveydenhuollon puitteissa, ja sen on todettu vähentävän lasten psyykkisiä oireita.

Työmenetelmän toinen vaihe, Neuvonpito on puolistrukturoitu tavoitteellinen verkostotyötapa, joka toteutetaan yhteistyössä perheen kanssa. Siihen kutsutaan vanhempien ja työntekijöiden nimeämät perheen oman ja/tai viranomaisverkoston jäsenet. Neuvonpidossa suunnitellaan, mitä kukin verkoston jäsen voi tehdä huolen helpottamiseksi tai lasta suojaavien tekijöiden vahvistamiseksi yhdessä määriteltynä aikana. Tässä tutkimuksessa aika on 4-6 viikkoa. Jokaisen osallistujan esiin tuomat toimintamahdollisuudet kirjataan ylös kaikkien nähtäväksi. Seuraavassa neuvonpidossa arvioidaan suunnitelmien toteutumista ja toiminnan vaikutuksia sekä tehdään uusi suunnitelma seuraavaksi ajanjaksoksi.

19


Perhetyöllä tukea kotiin

R

eilu kymmenen vuotta sitten Heinäsalmikodissa huomattiin tarve syventää perheen ja lähiverkostojen kanssa tehtävää ammatillista ohjausta sijoitettujen lasten ja erityisesti lastensuojelun jälkihuoltoon siirtyvien nuorten kanssa työskentelyssä. Tähän tarpeeseen vastaamiseksi toteutettiin vuosina 2002-2005 RAY:n tukemana Perhe On Paras –hanke lastenkodin perhe- ja jälkihuoltotyön valmiuksien kehittämiseksi . Tämä antoi lähtösysäyksen Heinäsalmikodin perhekeskeiselle, nyt jo uusiksi käytännöiksi vakiintuneelle työotteelle. Tammikuussa 2012 Heinäsalmikodin perhetyö siirtyy uuteen aikaan, kun uusi perhetyötiimi aloittaa toimintansa.

Perhe On paras eli kotoisammin POP - Projektiin kuului mm. kaikkien hankkeen aikana kokoaikaista kasvatustyötä lastenkodissa tehneiden työntekijöiden kouluttaminen perhe- ja verkostotyön perusteoriaan ja –menetelmiin. Osa tähän perhetyön peruskoulutukseen osallistuneista työntekijöistä jatkoi opiskelua erityistason perheterapeuteiksi. Heinäsalmikodin POP – perheterapiakoulutuksen ainutlaatuisuus oli siinä, että siihen osallistui lastenkotihenkilökunnan lisäksi myös sijaishuollon kumppaneita lastensuojelun sosiaalityöstä, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoidon yksiköistä ja muista tukipalveluyksiköistä. Tämä jo koulutuksen sisään rakennettu verkostokeskeinen lähtöajatus osoittautui niin toimivaksi, että vastaavalla toimintamallilla järjestettiin vuoteen 2009 saakka kaikkiaan neljä perheterapiakoulutusta. Perheen osallistamista lastensuojelussa painottaviin koulutuksiin Heinäsalmikodissa on panostettu paljon myös POP-projektin jälkeenkin. Heinäsalmikoti on ollut toteuttamassa koulutushankkeita yhteistyössä muiden alan toimijoiden kanssa. Koulutusyhteistyön tuloksena Heinäsalmikodissa kaikkiaan yksitoista henkilöä on koulutettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen perheinterventiomenetelmän käyttöön. Yhteistä kaikille tähän asti toteutetuille perhetyöhön suuntaaville koulutuksille on ollut se, että opiskelu on liitetty tiiviisti Heinäsalmikodin asiakasperheiden kanssa tehtävään käytännön työskentelyyn. Uusimpana menetelmänä lastenkodissa on otettu käyttöön Toimiva lapsi- ja perhe menetelmiin kuuluvaa avoimen neuvonpidon verkostokokoustyömallia. Samanaikaisesti työmallia otetaan käyttöön myös Nuorten Ystävät – palveluiden lastensuojeluyksiköissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee tutkimuksen uudesta menetelmästä Nuorten Ystävät –palveluiden ja Auta Lasta ry:n kanssa yhteistyössä . 20

Yksi POP –projektin aloittamiseen vaikuttaneista lähtötilanteista oli se, että lastenkodista jälkihuoltoon siirtyessä nuoren omaehtoisen selviytymisen valmiudet olivat vielä kehittymättömiä. Lastenkodista itsenäiseen tukiasuntoon muuttaminen on jo itsessään suuri muutos. Kun siihen lisätään ohjauksellisen tuen ratkaiseva väheneminen ja täysin uusien tukihenkilöiden mukaantulo, voidaan lastenkotiaikana saavutetusta turvallisesta kasvukehityksestä tällaisessa tilanteessa taantua huomattavasti. POP –projektin syntyyn vaikutti siis ajatus siitä, että sijaishuollon aikana tutuksi tulleet aikuiset jatkaisivat työskentelyä nuoren ja perheen kanssa varsinaisen lastenkotisijoituksen päätyttyä. Näin sai alkunsa Heinäsalmikodin kehittämä laajennetun omaohjaajatyön toimintamalli. Pienempien lasten kohdalla työskentely painottuu perheen kotiin, kun taas aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret saavat tukea oman itsenäisen elämän aloittamiseen tukiasunnossa. Viime vuosina laajennetun omaohjaajatyön toimintamalli on vakiintunut osaksi Heinäsalmikodin toimintaa . Laajennetusta omaohjaajatyöstä saatujen hyvien kokemusten innoittamana olemme lähteneet jalostamaan hyväksi todetun toimintatavan uusia mahdollisuuksia. Laajennetun omaohjaajatyön kokemuksien pohjalta olemme aloittaneet perheiden kotona selviämistä tukevan palvelukokonaisuuden toteuttamista. Kuluvan vuoden aikana perhetyötä on toteutettu lastenkotityön ohessa, mutta palveluun kohdistuneesta suuresta kysynnästä johtuen aloitamme sen jatkossa kokonaan erillisenä ja itsenäisenä työmuotona. Perhetyön tärkeimmiksi teemoiksi on muotoutunut asiakaslähtöisyys, vapaaehtoisuus ja avoimuus. Perheenjäsenet sitoutuvat itse työskentelyyn ja määrittävät osallisuutensa prosessissa. Tapaamiset perheen kanssa tapahtuvat ensisijaisesti perheen kotona tai perheen muus-

sa toimintaympäristössä. Perheen kotona toteutettavat tapaamiset helpottavat perheen asettumista työskentelyyn, koska tilanteesta puuttuu ns. viranomaisympäristön tuoma jännite. Lisäksi työntekijöiden on helpompi kohdata perheen tarinaa heidän todellisessa kotiympäristössään. Heinäsalmikodin perhetyössä olennaista on ennalta ehkäisevän työn painottuminen, koska lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen parantumisella on laaja positiivinen vaikutus lapsen hyvinvointiin, kasvuun ja kehitykseen. Perhetyöllä ei pystytä estämään kaikissa tilanteissa raskaampia lastensuojelun toimenpiteitä, mutta yleisenä kokemuksena on, että vanhempien ja lasten kanssa työskentely edesauttaa lapsen selviytymistä myös niissä tilanteissa, joissa joudutaan turvautumaan esim. lastensuojelun sijaishuollon palveluihin. Lastenkotisijoituksen jälkeen toteutettavassa perhetyössä keskeisenä tavoitteena on ohjata perheen yhteistoimintaa siten, että sijoitusta edeltäneen ajan ongelmat eivät palautuisi perheen vuorovaikutukseen, vaan perheessä löydettäisiin uusi tapa keskustella vaikeistakin asioista. Tulevaisuuden visioissa lastenkotityön painopiste siirtyy yhä enemmän laitoksesta kotiympäristöön. Vuosina 2010 ja 2011 Heinäsalmikodissa on luotu perhetyön toimintamallia ja pyritty vastaamaan laadukkaasti työn mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin. Vuoden 2012 alussa Heinäsalmikodissa aloittaa toimintansa perhetyötiimi, joka vastaa avopalveluiden kehittämisestä ja toteuttamisesta. Tiimissä aloittaa neljä kokopäivätoimista työntekijää. Perhetyöntekijät toimivat läheisessä yhteistyössä Heinäsalmikodin sijaishuoltoa toteuttavien kasvatustyöntekijöiden kanssa. Tämä mahdollistaa mm. sen, että perhetyötiimi vastaa jatkossa myös lastenkodista omaan tukiasuntoon muuttavien nuorten jälkihuollon tuesta. Kehitämme työmallia yhteistyössä tilaajakuntien


kuuluu perheen kanssa ” Työmalliin tehtävä kirjallinen raportointi. ”

kanssa, ja räätälöimme tuen kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Joissain perheissä suurin tarve ammatillisen perhetyön tuelle voi olla aamuisin, toisessa perheessä illan siirtymätilanteet voivat olla se aika, jolloin tuen tarve on suurimmillaan. Tiimimme toteuttaa yhteistyössä perheen ja palvelun

Teksti: Mikko Karppinen, perheterapeutti, perhetyön koordinaattori

tilaajan kanssa perhetyön tukisuunnitelman, jota toteutetaan suunnitelman mukaan parityöskentelynä. Työmalliin kuuluu perheen kanssa tehtävä kirjallinen raportointi sekä toiminnan vaikuttavuuden ja etenemisen säännöllinen seuranta verkostotapaamisissa.

Pertti Kukkonen, perheterapeutti, Heinäsalmikodin johtaja

Tiimimme odottaa innokkaana uusia haasteita ja toivomme myös tilaajapuolelta ja asiakkailta toiveita ja palautetta työskentelyn kehittämiseksi. Monet asiat ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa, mutta edelleenkin Perhe on paras.

Makkarakaupasta hyvää palvelua ja laadukkaat tuotteet!

ILMARINKATU 16 • WWW.MAKKARAKAUPPA.FI P. 010 4202 020 (lankap. 8,21 snt/p.+5,9 snt/min • gsm 8,21 snt/p.+16,9 snt/min) 21


ErÄLEIrI 2011

L

astenkodin perinteinen eräleiri järjestettiin marraskuun loppupuolella. Tällä kertaa viikonlopun ajan kestäneelle leirille osallistui neljä lastenkodin nuorta ja leiri toteutettiin Kainuun Suomussalmella. Tänä vuonna leiri järjestettiin tarkoituksella aikaisempia leirejä myöhempään ajankohtaan jotta erilaiset sääolosuhteet pääsivät luomaan leirille oman vivahteensa. Suomussalmella ilmat olivatkin jo huomattavasti Oulua kylmemmät pakkasen pysytellessä koko viikonlopun ajan 12-16 asteen välillä. Luntakin oli ehtinyt maahan jo sen verran että metsässä pystyi löytämään eläinten jälkiä ja pimeässä maastossa metsäpolut erottuivat valkoisina juovina. Leirille lähdettiin perjantain iltapäivällä ja reilun kahdensadan kilometrin siirtymisen jälkeen ei perjantai- illalle jäänyt aikaa juurikaan muille toiminnoille kuin majoittautumiselle ja ruuan valmistamiselle. Leirillä majoituttiin pieneen hirsimökkiin. Myöhään perjantai-iltana kävimme kuitenkin samoilemassa leiripaikan lähimaastossa. Pimeässä metsässä jokainen leiriläinen sai vuorollaan ohjata joukkoamme ilman sähkölamppujen apua. Ryhmänjohtajan tärkeinä tehtävinä oli mm. huolehtia siitä että ryhmä pysyy koossa ja antaa varoituksia erilaisista eteen tulevista maastoesteistä. Koska leiripaikkamme sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä lähimmästä taajamasta, oli ympäröivä pimeys todella hallitsevaa ja jotain muuta kuin mitä kaupungissa ja sen taajamissa pääsee kokemaan. 22

Lauantaina, heti aamutoimien jälkeen ja päivän sarastuksen alettua, oli leiriläisillä mahdollisuus tutustua jäniksen metsästykseen ajavan koiran avulla. Ennen metsälle siirtymistä pidettiin pieni metsästysaihei-

nen opetustuokio jossa kävimme läpi metsästyslakiin ja -turvallisuuteen liittyviä asioita. Tuokion päätyttyä jahtiseurueemme puki päällensä oranssit huomioliivit ja metsästyskoiramme kaulaan kiinnitettiin tutka-


” tukemisesta kuuluu LC-Oulu-Raatille S uuri kiitos eräleiritoimintamme

Teksti ja kuvat: Tuomo Mulari, Lastenkodin ohjaaja ja perheterapeutti

Sunnuntaiksi suunniteltua jäniksenmetsästyksen jatkamista emme voineet toteuttaa ajokoiramme tassuvamman takia. Keliolosuhteet olivat edelleen sellaiset, että ajokoiramme tassu olisi avautunut välittömästi uudelleen mikäli koiran olisi päästänyt juoksemaan maastoon. Sunnuntaina huolsimme ja pakkasimme leirivälineet paluumatkaa varten. Ennen paluumatkaa leiriläiset saivat vielä kokeilla metsästysaseella ammuntaa ja ehdimme tekemään myös pienen patikkareissun lähimaastossa.

Viikonlopun kestänyt leiri sujui mukavasti ja leiriläiset kertoivat että lähtisivät uudestaankin eräleirille. Leiriläiset olivat myös sitä mieltä että leiri voisi olla kestoltaan päivää tai paria pitempi. Eräleirejä suunnittelemassa ja toteuttamassa mukana olleena ohjaajana olen erittäin iloinen siitä että lastenkodillamme on jo usean vuoden ajan ollut mahdollisuus järjestää erätoimintaa. Suuri kiitos eräleiritoimintamme tukemisesta kuuluu LC Oulu-Raatille, jonka lahjoituksilla olemme voineet hankkia mm. erävarusteita.

panta. Pian jäniskoiramme pääsikin lempipuuhansa ja metsästä alkoi raikua koiran etenevä haukku merkkinä jänisajon alkamisesta. Noin puolen tunnin kestäneen ajon jälkeen haukku kuitenkin lakkasi ja koiramme palasi luoksemme arastellen etutassuaan. Pakkasen kovettama maa ja sen aluskasvillisuus ilman riittävän lumikerroksen tuomaa suojakerrosta olivat vauhdikkaan jänisajon aikana avanneet koiran tassun. Koira kytkettiin kiinni ja metsästys päätettiin keskeyttää, jottei koiran tassu pääsisi menemään enää huonompaan kuntoon. Nyt koiran tassu paranisi vielä pelkästään levolla. Metsästyksen päätteeksi sytytimme tervastulet jonka äärellä nautimme reppuihimme mukaan otetut eväät. Aamupäivän metsästysreissun jälkeen leiriläiset kokeilivat gps-kompassien käyttöä ja näiden laitteiden avulla maastoon sijoitetut kätköt löytyivätkin helposti. Totesimme gps-kompassien olevan todella hyvä apuväline suunnistuksessa mutta perinteistä suunnistustaitoa kartan ja kompassin avulla sähköpattereista riippuvaiset elektroniset laitteet eivät kuitenkaan voisi syrjäyttää. Lauantain iltapäivä kului laavun rakentamisen merkeissä ja tässä puuhassa riittikin työtä aivan hämärän tuloon asti. Osa leiriläisistä keskittyi laavun rakentamiseen ja osa polttopuiden keräämiseen. Laavu saatiin valmiiksi juuri ennen pimeän tuloa ja illanviettoa jatkettiin laavun eteen tehdyn nuotion lämmössä ja valossa. Yötä kohti kovenevan pakkasen myötä saimme kuulla lähistöllä olevan järven jäätymisestä johtuvaa hurjaa äänimaailmaa. Laavulla sai halutessaan viettää koko yön mutta loppujen lopuksi koko ryhmä päätyi nukkumaan mökkiin.

23


Päiväkoti Eväsrepun albumista 2011

Päiväkodin arkea.

Kevätjuhlissa tervapadan leikkimistä.

Nälkäiset leikkijät odottelevat grilliruokaa.

Päiväkodin henkilökunta työasuissaan. Vasemmalta lastenhoitaja Helena Koskela, johtaja Marja-Liisa Hyry-Mäkinen ja lastentarhanopettaja Riitta Rahkola

Musiikkikasvatusopiskelijoiden opinnäytetyö. 24


Vierailulla palvelukoti Fregatissa.

Enkelijuhlan valmistelua.

Rukoilevat ja laulavat enkelit.

Syntym채p채iv채juhlat kodalla. 25


Haluaisin olla puu Haluaisin olla puu, aivan tavallinen mänty suomalaisessa metsässä kasvamassa kuivalla kankaalla jota harvennettu on ajoittain kädellä rankalla. Siinä kasvaisin keskellä mättäiden marjaisten, tuoksuvien pehmeiden, kasvattaisin syvälle maapohjaan juuria, itsestäni en kuvittelisi suuria. Kerran kasvuni pienestä siemenestä alkoi, paikkaani hain metsässä tässä, aivan kuin ihminen arkielämässä. Ulkokuoreni on ruskea, rosoinen ja rento, sisälläni virtaa elämä hento, sieluksi sitä sanotaan, vuosirenkaina luetaan. En tiedä mistä täysikasvuisena itseni löydän, yhtä kuitenkin Luojalta pyydän, että osaisin paikkani oikein täyttää, metsältä tuoksua , hyvältä näyttää. Tuuli neulaset kauas heittää, lumi oksia talvisin peittää, tunnen hyväilyä hiutaleen pehmeän, se suojaksi asettuu hetken pimeään. Kavereita viereltäni vuosittain kaatuu, osa hiljalleen metsäpohjaan maatuu, niilläkin tärkeä tehtävä kyllä, pitää pientä elämää yllä. Tikka kuortani terävästi hakkaa, sade pintaani pisaroita nakkaa, elämä sisälläni saa uutta voimaa, menneet vuodet eivät sielua soimaa. Tuulessa tunnen olevani suuri kuin kapellimestari orkesteriaan johtamassa juuri. Kumarran syvään oikeaan suuntaan, piiloon en pyri viereisen puun taa, päivän sävelet loppuun saakka soitan, alemmuuden tunteeni näin voitan. Keväisin kun aurinko metsään antaa valoa, tiedän miten puusta tehdään taloa, olen voittanut vasta ensimmäisen erän, tässä seison omilla juurillani, puu toinen ruuaksi päättyy sirkkelin terän. Kesäisin metsässä kulkijan yllättää sammalen tuoksu, hellyttää lintujen rungollani juoksu, pysähtyy ihminen pieneksi hetkeksi, nimeää ajan luontoretkeksi. Ylpeänä seison, oman korteni metsän kekoon kannan, pitkien oksieni alla monille kulkijoille suojaa annan. Kuka minua kuulee, pelkän kuoren koko puun kun olevan luulee? Oloani kevennän, ehkäpä vuosirenkaitani hieman levennän. Orava keveästi oksillani loikki, noita renkaita ei lukea voi ennen kuin olen kokonaan tyvestä poikki. Havahdun, elämästäni kertoo vain kanto maassa, tuoreelta tuoksuva kuin sinikello lehmihaassa.

Kari Miettunen

26


Maisema piirtyy ääriviivoina veden pintaan, ihminen ei saa unta, kaunis on luomakunta. Sielu seisahtuu, murtuvat padot, maassa hiljaa kulkevat kastemadot. Kaukana kiire, surua hiven, kuka heittikään ensimmäisen kiven. Kari Miettunen

27


Auta Lasta ry kiittää yhteistyökumppaneita ja tukijoita kuluneesta vuodesta sekä toivottaa menestystä vuodelle 2012 28

Auta Lasta -lehti 2011  

Auta Lasta ry:n vuosijulkaisu 2011

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you