Page 1

Joulukuu 2010

Auta Lasta


Sisällys Marja-Leena Kemppainen: Mutta suurin niistä on rakkaus .............................................. 3 Lähialueyhteistyötä Venäjän Karjalaan Elisa Roimaa: Lähialueyhteistyönä toteutettava lastenkotihanke .... 4 Pertti Kukkonen: Auta Lasta ry mukana lähialueyhteistyöseminaareissa 5 Kari Miettunen: Turvallinen lapsuus, terveellinen elämä Karjalan Tasavallassa .................................................................. 7 Hanna-Kaarina Sarvela: Järjestöt ja kaupunki matkalla kumppanuuteen ........... 8 Pertti Kukkonen: FC Kotijoukkue – jalkapallo yhdistää ................................. 10 Kai Laitinen: Lastensuojelusta ja lasten suojelusta ................................ 12 Auta Lasta ry: Heinäsalmi infosivu.................................................................... 13 Eeva Rahko

Ilmoituksia ..................................................................................... 14 Pertti Kukkonen: Heinäsalmikotia kohti ............................................................... 16

Kari Miettunen

Lyhyesti ........................................................................................... 18 Kari Miettunen: Pätkä elävää elämää .................................................................. 21 Salla ja Pia: Lost in Syöte ................................................................................... 22 Kari Miettunen: Seimen lapsi .................................................................................. 24 Eväsrepun lapset: Sikke, Tuhiseva siili ..................................................................... 26 Auta Lasta -joulukortteja 2000-luvulta ............................. 27

Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2010 Toimittajat:

Kari Miettunen Eeva Rahko Pertti Kukkonen

Kannen ja takakannen kuva: Kari Miettunen

AUTA LASTA RY osoite: puh. fax. email: kotisivu:

Mustasaarentie 7, 90510 OULU 08-5629800, 044-5629800 08-5629850 autalasta@autalasta.fi www.autalasta.fi

Taitto ja paino:

Kalevaprint Oy


Mutta suurin niistä on rakkaus

S

elailin yhdistyksemme toiminnasta kertovia lehtiä ja kirjoituksia menneiltä vuosilta. Vuodet ja vuosikymmenet ovat vierineet todella nopeasti. Tuntuu kuin olisin tullut toimintaan mukaan aivan äsken, kuitenkin siitä on jo 26 vuotta. Kirjoitukset ulottuvat ajallisesti sitäkin kauemmaksi, aina yhdistyksen perustamisvuosiin saakka. Yhdessä kuvien kanssa ne muistuttavat ihmisistä ja heidän töistään. Osa heistä on jo siirtynyt taivaan kotiin, mutta moni perustajajäsen on vielä elossa ja osa heistä työssäkin mukana. Toiminnan alkuvaiheessa oli luonnollista, että vapaaehtoistyöntekijät auttoivat kodin töissä ja monet heistä olivat lapsille hyvinkin tuttuja. Jotkut tuolloin syntyneet ystävyyssuhteet jatkuvat edelleen. Henkilökunta järjestää vuosittain kutsutilaisuuden kodista pois muuttaneille. Tilaisuudet ovat toivottuja ja niillä on merkitystä kaikille osapuolille. Aika ja ihmiset ovat vaihtuneet, mutta keskeisiltä osin perustehtävä on edelleen sama: ”jatkaa, tukea ja kehittää Annikki Raatikaisen aloittamaa kristillistä lastenkotityötä”, kuten yhdistyksen säännöissä todetaan. Lastenkotityön lisäksi on yhdistyksen toimintaan sisältynyt myös kristillinen päiväkotitoiminta. Lastensuojelutyö on tästä luontevasti laajentunut perheiden kanssa tehtävään työhön. Vuoteen 1992 saakka lapset asuivat lastenkodilla useimmiten aikuisikään asti ja useille lapsista ainoa koti oli Heinäsalmikoti. Nykyisin jaksot ovat keskimäärin huomattavasti lyhyempiä, joskus vain muutamia kuukausia, ja perheet ovat mukana lasten arjessa niin paljon kuin mahdollista.

Kotiemme henkilökunta on verkostoitunut laajasti sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Jotta pystymme vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin, on työn oltava laadukasta ja tuloksellista. Henkilökunnan kouluttautuminen ja heidän osaamisensa tukeminen on välttämätöntä. Enää ei tule kyseeseen, että vapaaehtoistyöntekijät ja luottamushenkilöt osallistuisivat arjen työhön. Hallituksen tehtävänä on turvata henkilökunnan resurssit ja osaaminen sekä työssä jaksaminen. Henkilökunnan jaksamista tuetaan työnohjauksella sekä muilla tukitoimilla. Henkilökunnan sitoutumista ja tuloksellista työtä on myös palkittu eri tavoin. Ilman osaavaa, hyvinvoivaa ja sitoutunutta henkilöstöä ei yhdistyksen toiminta voisi onnistua. Vaikka ihmiset, työympäristö ja toiminnot ovat laajentuneet, niin jokin myös yhdistää. Punaisena lankana läpi kaikkien vuosikymmenien on ollut ihmisten halu auttaa lapsia ja nuoria. Annikki Raatikaisen sydämessä oli rakkaus heikompiosaisia lapsia ja nuoria kohtaan, mikä oli nähtävissä ensin täällä Suomessa ja myöhemmin Bangladeshissa. Sama rakkaus välittyi ihmisiin, jotka halusivat jatkaa hänen työtään Oulussa. Tämä viesti korostui myös alussa mainitsemissani eri vuosikymmenille sijoittuvissa kirjoituksissa, joita olivat osittain laatineet myös kodissa asuneet lapset ja nuoret. Teksteissä kuvataan monia merkittäviksi koettuja asioita, jotka ovat mahdollistuneet kodissa asumisen myötä. Monille juuri joulun vietto kodissa on jäänyt lämpimänä mieleen, samoin erilaiset retket ja tapahtumat. Myös usean työntekijän nimi mainitaan kirjoituksissa ja muistelmissa. Rivien välistä voi lukea, että hen-

kilökunnasta on välittynyt rakkaus lasten kokemusmaailmaan. Työtä on tehty ja tehdään edelleen täydellä sydämellä. Aikuiset ovat tuoneet ja tuovat turvaa ja lämpöä, sekä antavat eväitä elämän tielle. Lapsi tarvitsee lähelleen aikuisia, joiden kanssa hän voi kokea olonsa turvalliseksi erilaisissa tilanteissa. Turvaa ja hoivaa tarvitsevia lapsia ja nuoria on yhä enemmän, ja myös lastensuojeluasiakkaiden määrä kasvaa huolestuttavasti. Yhteiskunnassa tehdyt arvovalinnat usein vain lisäävät ihmisten pahoinvointia ja sijaiskärsijöinä ovat valitettavan usein lapset ja nuoret. Tukipalvelujen tarpeen kasvaessa kunnat eivät yksin pysty tarjoamaan niitä riittävästi. Kolmannen sektorin toimijoilla on tärkeä rooli kuntien tukemisessa omalla osaamisellaan. Tässä työssä yhdistyksemme tahtoo olla mukana, suurella ja lämpimällä sydämellä. Yhteistyöterveisin Marja-Leena Kemppainen

Hallituksen puheenjohtaja

3


Lähialueyhteistyötä Elisa Roimaa, tarkastaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat – vastuualue

Lähialueyhteistyönä toteutettava lastenkotihanke

P

ohjois-Suomen aluehallintovirasto (ent. Oulun lääninhallitus) on tehnyt pitkään lähialueyhteistyötä Karjalan tasavallan kanssa. Noin neljä vuotta siten lähialueyhteistyön kehittämiskohteeksi haluttiin nostaa lastensuojelun kehittäminen rajan molemmin puolin. Karjalan tasavallan taholta oli toiveita esitetty jo pitkään lastenkotien kehittämishankkeesta. Lastenkotihanke on osa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lähialueyhteistyötä: Turvallinen lapsuus, terveellinen elämä Karjalan Tasavallassa. Lastenkotien kehittämishankkeeseen ovat sitoutuneet Karjalan tasavallan ministeriöistä opetusministeriö sekä sosiaalikehityksen ja terveydenhuollon ministeriö ja niiden virkamiehet. Karjalan tasavallan opetusministeriö valitsi Karjalan tasavallan pohjoisista piireistä pilottilastenkodeiksi viisi lastenkotia: Kostamus, Belomorski, Segezha, Pudoshki ja Pääjärvi. Vastinpariksi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueelta ovat sitoutuneet Metsolan lastenkoti Oulun kaupungista ja Limingan koulutuskeskus Valtion koulukoti sekä hieman myöhemmin Auta Lasta Ry:n Heinäsalmikoti. Tavoitteena on, että hankkeen tuloksena lastenkodit molemmin puolin rajaa kehittävät työtään lasten ja nuorten kanssa siten, että lasten asema, osallisuus ja perheiden

4

kanssa työskentely monipuolistuu ja kehittyy. Lastensuojeluyksiköille annetaan mahdollisuus vaihtaa kokemuksia, hyviä työmenetelmiä ja kehittää keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyössä toteutettavien seminaarien, työkokousten, tutustumiskäyntien ja ammatillinen vaihdon toivotaan luovan sellaisen luottamuksellinen pohjan, minkä pohjalta yhteistyö on mahdollisuus jatkaa. Lastenkotihankkeen puitteissa on toteutettu kolme seminaaria otsikolla ”Lapsen hyvä elämä – lastenkotityön arki ja työkäytännöt”. Yhteistyöseminaarissa sekä pilottilastenkodit ja niiden henkilöstö että muut asiantuntijat yhdessä pohtivat keskeisiä kehittämiskohteita lastenkotityön kehittämisessä ja saattoivat vaihtaa asiantuntijuutta. Ensimmäinen seminaari toteutettiin Oulussa kesäkuussa 2009. Seminaariin keskeinen teema oli lapsen osallisuus ja lapsen asema. Näillä suomalaisen lainsäädännön keskeisillä teemoilla haluttiin lapset ja heidän asemansa nostaa kehittämistyön keskiöön. Teemalla voitiin hyvin tarkastella molempien maiden lasten tilannetta, lastensuojelun taustaa ja lainsäädäntöä sekä työkäytäntöjä. Hankkeen toinen seminaari toteutettiin marraskuussa 2009 Karjalan tasavallan

puolella Segezhassa. Seminaarin keskeisenä aiheena olivat mm. työskentely haastavien lasten kanssa sekä jälkihuollon toteuttaminen. Kolmas seminaari toteutettiin toukokuussa 2010 Petroskoissa. Seminaarin aiheena olivat Karjalan tasavallan puolen toiveiden mukaisesti lasten oikeudet ja oikeusturva sekä lainsäädäntöön liittyvät teemat. Lastenkotihankkeen odotetuin ja luultavammin antoisin vaihe Suomen puolella ajoittui ajalle 8.11.–27.11.2010. Ajanjaksolla Kostamuksen, Pääjärven ja Segezhan lastenkodeista kustakin kaksi henkilöä vietti viikon Oulussa tutustuen suomalaiseen lastensuojeluun ja lastenkotien arkeen. Viikot onnistuivat hyvin ja olivat antoisia kaikille. Viikkojen onnistumisesta kuuluu iso kiitos Metsolan lastenkodin ja Heinäsalmikodin henkilökunnalle ja lapsille. Viikkojen aikana korvaamattomana apuna olivat lisäksi asioimistulkkauskoulutuksessa olevat opiskelijat, joille ammatillinen vaihto tarjosi työharjoittelupaikan. Karjalan tasavallan puolella valmistaudutaan ottamaan vieraita vastaan tammikuussa 2011. Talvipakkasten keskellä ammatilliseen vaihtoon lähteviä odottaa lämmin ja vieraan varhainen vastaanotto.


Venäjän Karjalaan Pertti Kukkonen

Auta Lasta ry mukana lähialueyhteistyöseminaareissa Petroskoin kevät Auta Lasta ry:n Heinäsalmikoti sai PohjoisSuomen aluehallintovirastolta kutsun osallistua suomalaiseen valtuuskuntaan yhteistyöja seminaarimatkalle Petroskoihin Venäjän Karjalaan 2.–5.5.2010. Suomalaisen delegaation edustajia osallistui myös lähialueyhteis-

työn jatkoista sopimiseen Karjalan tasavallan opetusministeriön, sekä terveys- ja sosiaalikehityksen ministeriön edustajien kanssa. Suomalaiseen valtuuskuntaan kuuluivat Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta ylijohtaja Terttu Savolainen, johtaja MarjaLeena Kärkkäinen, neuvotteleva virkamies Tapio Saavalainen, erikoissuunnittelija Tytti

Tuulos, tarkastaja Elisa Roimaa sekä koulutoimentarkastaja Arja-Sisko Holappa. Oulun kaupungin edustajina mukana olivat lakimies Tuomas Möttönen sekä Metsolan lastenkodin johtaja Kristiina Peltola ja ohjaaja Sanna Snellman. Auta Lasta ry Heinäsalmikotia edustivat johtaja Pertti Kukkonen ja varajohtaja Taisto Vähäaho. Kuva: Pentti Åman

Petroskoin seminaarissa suomalaiset vieraat yhteiskuvassa venäläisten kanssa.

5


Kuva: Taisto Vähäaho

Kuvassa vasemmalta Karjalan tasavallan opetusministeri Seljanin Aleksandr sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta ylijohtaja Terttu Savolainen ja neuvotteleva virkamies Tapio Saavalainen.

Matkan ohjelmaan kuului tutustumispäivä Karjalan tasavallan alueen lastenkotityöhön sekä varsinainen seminaaripäivä. Tutustumiskäynnillä Petroskoin lastenkotiin nro 1 meidät suomalaiset otettiin suurella vieraanvaraisuudella vastaan lasten tanssija lauluesityksin. Seminaaripäivän aiheena oli lasten oikeuksiin, oikeusturvaan ja lainsäädäntöön liittyvät teemat. Seminaarin avannut ylijohtaja Terttu Savolainen totesi seminaarin avauspuheessaan, ettei lapsen oikeuksia voida turvata yksin lastensuojelun keinoin, vaan se on laajemmin koko yhteiskuntaa koskeva tehtävä. Julkisen vallan tehtävänä on turvata erityisesti kaikista vaikeimmissa oloissa elävien lasten selviytymistä. Paikallisen lastensuojelutyön tueksi tulee löytää uusia voimavaroja kansalaisyhteiskunnasta ja hallinnonalojen välisestä yhteistyöstä. Seminaarissa kuulimme esittelyjä venäläisten lastenkotien edustajilta. Suomalaisissa puheenvuoroissa esiteltiin mm. suomalaista lastensuojelulakia, lastensuojelun rajoituskäytäntöjä sekä uhkatilanteiden ennakoimista. Allekir-

6

joittanut kertoi seminaarissa Heinäsalmikodissa käytössä olevasta lastensuojelun perheintervention työmallista. Paluumatkalla seurueemme vieraili vielä tutustumassa Kinnermäen karjalaiskylään. Kylän tsasouna ja alkuperäisinä säilyneet 17 asuinrakennusta ovat Karjalan tasavallan kulttuurihistoriallisia suojelukohteita. Kinnermäki on myös tulkkimme Olga Gokkoevan syntymäkylä, ja hänen siskonsa toimii kylän kulttuurihistoriallisen keskuksen johtajana. Kotimatkalla pysähdyimme myös Impilahden Koirinojalla suomalaisten ja venäläisten veteraanijärjestöjen vuosituhannen vaihteessa yhteistyönä pystyttämällä Surun risti -muistomerkillä.

Syksyllä suuntana Kostamus Lastenkodin varajohtaja Taisto Vähäaho oli mukana 11.–13.10. Kostamuksessa järjestetyssä seminaarissa, jonka teemana oli jakaa suunnitelmia ja menetelmiä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Tämänkin seminaaridelegaation johtajana

toimi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Terttu Savolainen. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lähes kymmenhenkisen valtuuskunnan lisäksi mukana oli myös laaja eri toimialojen suomalainen hallintotason edustus mm. poliisista, pelastustoimesta, sovittelutoiminnasta, sivistystoimesta ja yhdistysmuotoisesta palvelutuotannosta ja vapaaehtoistoiminnasta. Venäjältä mukana olivat Karjalan tasavallan edustajat ministeri Elmira Zilberin johdolla. Paikalla oli myös hankkeeseen osallistuneiden lastenkotien työntekijöitä sekä Kostamuksen paikallishallinnon edustajia. Seminaariin kuuluvia tutustumiskohteita olivat Kostamuksen lastenkoti, nuorisokeskus, nyrkkeilykeskus ja kuntoutuskeskus. Toinen seminaaripäivä oli jaettu työpajoihin, joiden teemoina olivat Väkivallaton elämä, Päihteettömien elintapojen edistäminen sekä Kohti turvallista ja terveellistä koulua. Suomalaisista työmalleista seminaarissa esiteltiin mm. sovittelutoimintaa, poliisin ja lastensuojelun yhteistyötä sekä lapset puheeksi -työmenetelmää.


Teksti ja kuva: Kari Miettunen

Turvallinen lapsuus, terveellinen elämä Karjalan Tasavallassa

P

Vladislav Rustamov, Alla Moreva, Jelena Tettijeva ja Raisa Kataja.

ohjois-Suomen aluehallintovirasto ja Karjalan Tasavalta ovat tehneet yhteistyötä lastensuojelun parissa. Keskusteluissa lähialueyhteistyöstä painopisteeksi nousi lastensuojelu ja lastenkotien kehittäminen silloisen Oulun lääninhallituksen ja Karjalan Tasavallan välisessä yhteistyössä. Tuolloin päätettiin käynnistää: Turvallinen lapsuus, terveellinen elämä Karjalan Tasavallassa lastenkotien kehittämishanke, joka jatkuu vielä vuonna 2011. Työssä on kiinnitetty erityistä huomiota lastenkotipalveluiden sisältöön nykyisten lastensuojelun periaatteiden mukaisesti. Tärkeää on myös ollut lastensuojelun ammattilaisten kouluttaminen uusien työmenetelmien käyttöön. Ajatustenvaihto molemmin puolin on koettu mielenkiintoiseksi ja uusia ideoita antavaksi lastensuojelutyössä jaksamiseen. Tavoitteeseen pääsemiseksi on järjestetty seminaareja, työkokouksia ja tutustumiskäyntejä. Näissä tapaamisissa on perehdytty maiden lainsäädäntöihin, työkäytäntöihin ja toimintatapoihin. Tämän pilottihankkeen päätyttyä lastenkodeilla on mahdollisuus jatkaa ja kehittää keskinäistä yhteistyötä koulutusten tai ammatillisten vaihtojen kautta.

Lastenkotien kehittämishankkeeseen ovat sitoutuneet Karjalan tasavallan ministeriöistä opetusministeriö sekä terveys- ja sosiaalikehityksen ministeriö. Silloinen Oulun lääninhallitus, nykyinen Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Lastenkotien edustajat ovat voineet aktiivisesti osallistua seminaareihin ja tapaamisiin molemmin puolin rajaa. Pilottilastenkodeiksi nimetyt ovat Kostamuksen, Belomorskin, Segezhan, Pudoshin ja Soshnovin piireistä.

Heinäsalmessa vieraita Venäjältä Marraskuisena päivänä Heinäsalmen Lastenkodissa vieraili kaksi lastenkotityön ammattilaista Pääjärveltä. He olivat hyvin yllättyneitä päästessään mukaan projektiin, jonka tarkoituksena on kehittää lastenkotityötä Karjalan tasavallassa. Kokemukset Suomessa tehtävästä työstä ovat hyvin rohkaisevia ja ammatillista kehitystä tukevia. Keskustellessamme lastenkotityön totetuttamisesta lastenhoitaja Alla Moreva totesi työnsä olevan kutsumustyötä, jonka tekemiseen päämotiivina ei voi olla pelkästään raha. Tämä on vaativaa työtä, lapset tarvitsevat huolenpitoa ja välittämistä kuten myös Suomessa, Alla jatkoi kuvail-

lessaan työpäiväänsä lastenkodissa. Työkokemusta Alla Morevalla on jo yli kymmenen vuotta Pääjärven lastenkodissa. Hän nauttii työstänsä ja tekee mielellään lasten kanssa retkiä mm. kansallispuistoon. Toinen vieraista oli Jelena Tettijeva, joka on koulutukseltaan opettaja ja pitää Pääjärven lastenkodissa kirjaston asianmukaisessa kunnossa sekä osallistuu lastenhoitotyöhön. Hänen työkokemuksensa lastenkodissa on kolmen kuukauden mittainen ja jokainen päivä on uuden oppimista. Jelena kertoo, että hänen työssään tapaa lapsia, joilla on heikot taidot selviytyä, he tarvitsisivat enemmän ohjausta. Työtään Jelena tekee sydämellä ja kokee olevansa oikealla alalla ohjatessaan lapsia selviytymään päivärutiineista. Lasten kanssa työskenteleminen on jatkuvaa vuorotyötä. Lastenkotityölle on aivan erityinen tilaus Karjalassa koska vanhemmat eroavat, alkoholiongelmat ja perheiden taloudelliset ongelmat jättävät usein lapsen yksin. Sekä Alla Moreva että Jelena Tettijeva ovat kiitollisia saadessaan olla mukana lähialueyhteistyössä kehittämässä lastenhoitotyötä Karjalan tasavallassa Pääjärvellä. 7


Hannakaarina Sarvela, projektipäällikkö, Voimaperhe/ESKO • Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry.

Järjestöt ja kaupunki matkalla kumppanuuteen

O

ulun kaupunki ja alueen järjestöt ovat tarttuneet ehkäisevän työn kehittämisen haasteisiin yhteisellä ESKO-hankkeella. Hankkeen tavoitteena on edistää kuntalaisten hyvinvointia sekä vahvistaa ennaltaehkäisevää työtä. Hankkeessa pohditaan järjestölähtöisen auttamistyön ja kunnille kuuluvien vastuiden rajapintaa ehkäisevän työn alueella. Samalla tutkitaan mahdollisia yhteistyön esteitä ja etsitään niille ratkaisuja. ESKO, ”Ehkäisevän työn kärkihanke Oulussa” kokoaa nelisenkymmentä sosiaali- ja terveysalan järjestöä, kaupungin tilaaja- ja tuottajapuolen toimijoita, liikuntajärjestöjä, seurakunnan sekä alueen oppilaitoksien edustajia yhteiseen kehittämistyö-

8

hön. ESKO:n kokonaiskoordinaatiosta vastaa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Koordinaatiohankkeen rinnalla työskentelee kolme osahanketta: Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n hallinnoiman Voimaperhe -hankkeen kohderyhmänä ovat lapset, nuoret ja lapsiperheet. Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiiri ry:n hallinnoima Työikäiset-ESKO suuntaa kehittämistyönsä työikäisiin kansalaisiin ja Oulun Setlementti ry:n Ikä-ESKO keskittyy toiminnassaan ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen. Auta Lasta ry:n Heinäsalmikoti on ollut aktiivisesti mukana ESKO:n lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuvassa Voimaperhehankkeessa.

Voimaperhe lasten ja perheiden asialla Voimaperhe-hankkeessa yhteisen työn perimmäisenä tarkoituksena on alueen lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa hyvän arjen vahvistaminen. Perheiden tarpeisiin vastaavat monet eri toimijatahot. Perheen, lapsen tai nuoren näkökulmasta ei ehkä ole suurta merkitystä, kuka tilanteeseen vastaa, kunhan toiminta on oikeanaikaista, helposti löydettävää ja saavutettavaa. Parhaimmillaan järjestölähtöinen auttamistyö ja kunnan peruspalvelut täydentävät toisiaan ja kuntalainen voi valita itselleen sopivimman toiminnan. Ehkäisevän työn kehittämisen tarpeet ovat moninaisia. Kehittämistyössä joudutaan pohtimaan, minkälaiseen tietoon ke-


Kuva: Pertti Kukkonen

työllä on pitkät perinteet, verkostojen koordinointi ei kuulu varsinaisesti minkään organisaation tai tahon perustehtävään. Sektorijakoinen toimintakulttuuri itsessään ei tuota verkostomaisia ja monialaisia rakenteita. Yhteistyö ja ehkäisevän työn kehittäminen tarvitsee tunnistettavia rakenteita ja työmenetelmiä ja koordinointia. Tähän työhön Voimaperhe ja ESKO-hankekokonaisuus ovat tuoneet lisäresurssia Oulussa. Pitkässä kehittämishankkeessa mukana oleminen vaatii osallistujilta sitoutumista, ja on välillä haasteellista. Yhteisen työn tulokset näkyvät viiveellä, joten luottamusta prosessien etenemiseen ja tulosten syntymiseen tarvitaan. Parhaimmillaan kehittämistyö vahvistaa toimijoiden perustyötä rakentamalla foorumeita yhteiselle työskentelylle, innovaatioille ja toistensa osaamisen tunnistamiselle. ESKO-hankekokonaisuudessa näitä foorumeita kutsutaan klustereiksi. Osahankkeissa toiminta suunnitellaan ja toteutetaan Oulun kaupungin ja järjestöjen työntekijöiden muodostamissa yhteistyöklustereissa. Osahankkeet ovat koonneet kehittämistyön tueksi myös yli klusterirajojen toimivia työryhmiä, jotka valmistelevat ja vievät eteenpäin yksittäisiä läpi elämänkaaren ulottuvia kehittämisprosesseja. Koordinaatiohankkeen tehtävänä on toteuttaa neljä kertaa vuodessa ESKO-päivät, jotka kokoavat yhteen hankekokonaisuuden toimijat. ESKO-päivät avataan myös muille yhteistyökumppaneille.

Esko hankkeen voimaperheklusteri kokoontui Auta Lasta ry:n Heinäsalmessa 14.1.2010. Kuvassa oikealla artikkelin kirjoittaja.

hittäminen perustuu. Erilaiset tutkimukset, selvitykset ja raportit sekä työntekijöiden kuvaukset asiakkaiden tilanteista suuntaavat osaltaan Voimaperhe-hankkeen kehittämistyötä. Oulun kaupungissa menossa oleva lasten ja nuorten prosessien mallinnus on yhteistyötä suuntaava työkalu, jota hankkeessa on hyödynnetty. Asiakkaiden näkemyksiä on hankkeessa kysytty myös suoraan heiltä itseltään esimerkiksi ”Porinaa Voimaperheessä” haastattelujen ja koululaiskyselyn kautta.

Yhteisen työkulttuurin synnyttäminen ei tapahdu hetkessä Vaikka järjestöjen ja kunnan välisellä yhteis-

Voimaperhe klusteri kokoaa perhetoimijoita yhteen Voimaperheen klusteri koostuu lasten ja perheiden kanssa toimivista järjestöistä ja kaupungin toimijoista sekä oppilaitoksen edustajista. Klusteri on foorumi, jossa opitaan tuntemaan muita alan toimijoita ja jossa yhdessä jäsennetään ehkäisevää työtä sekä tehdään sitä näkyväksi. Klusterissa tarkastellaan toimijoiden rooleja ja vahvuuksia ehkäisevän työn edistäjinä Oulussa. Lisäksi klusterityöskentelyn avulla voidaan käynnistää ja toteuttaa suunnitellusti osaamisrajoja ylittäviä hankkeita ja kehittää toimintamalleja. Ensimmäisen toimintakauden aikana Voimaperhe-hankkeen klusterityöskentely on jäsentynyt kaksiulotteiseksi kehittämistyön malliksi. Mallin avulla jäsennetään Voimaperheen klusterissa mukana olevien järjestöjen keskinäistä yhteistyötä sekä kaupungin ja järjestöjen toimijoiden keskinäistä yhteistyötä seuraavasti: Yhtäältä työskentely on välitöntä kehittämistoimintaa, joka konkretisoituu klusterityökokousten koordinointina, verkostojen kokoamisena, erilaisten foorumien ja seminaarien toteuttamisena sekä tiedontuotantona. Tämä kehittämistyö kohdentuu suoraan klusterin toimijoihin. Toisena kehittämistyön tasona on välillinen kehittäminen, jonka tavoitteena on synnyttää uusia toimintamalleja ja kokeiluja sekä tukea niiden suunnittelua, valmiste-

lua ja toteuttamista. Näissä kokeiluissa ja toimintamalleissa varsinainen kehittämistyö tapahtuu klusterin toimijoiden organisaatioissa ja eri tahojen yhteistyönä. Esimerkiksi näin on toteutettu vanhempien ja lasten yhteinen ”Onni alkaa arjesta”- kurssi, johon alkusysäys tuli kaupungin aluetyöntekijältä. Asiaa esiteltiin klusterissa ja toimintaa lähtivät yhdessä toteuttamaan aluetyöntekijän ja MLL:n perhetyön vastaava yhdessä muiden järjestötoimijoiden ja kaupungin työntekijöiden kanssa. Muut toteutetut toimintamallit ovat kohdentuneet mm. vertaistoimintaan ja vanhemmuuden tukemiseen.

Painopistettä ehkäisevään työhön ESKO:lle yhteisenä teemana pohditaan parhaillaan asuinalueilla, lähellä kuntalaisia olevien ehkäisevien palvelujen toteuttamista. Tällöin pyritään vastaamaan kaupunginosan erityispiirteisiin esimerkiksi väestön hyvinvoinnin tai ikärakenteen osalta. Verkostomaisen toiminnan juurtuminen alueellisesti vahvistaa alueen toimijoiden keskinäistä tiedonkulkua sekä työntekijöiden ja asiakkaiden tietoisuutta alueella järjestettävistä palveluista ja toiminnoista. Hankkeen kuntatoimijat ovat todenneet tarvitsevansa tietoa muun muassa järjestöjen tarjoamista ehkäisevän työn tukipalveluista asiakkaiden ohjauksen ja neuvonnan parantamiseksi. Koska yhteisiä tietokantoja ei tällä hetkellä ole, selvitetään virtuaalisten alustojen mahdollisuuksia edistää järjestöjen ja kaupungin välistä tiedonvaihtoa ja sopivimman toiminnan löytymistä asiakkaille. Ehkäisevän työn merkityksellisyys tunnistetaan, mutta sen määritteleminen on haastavaa. Esimerkiksi ESKO-hankkeen puitteissa toteutetussa alkukartoituksessa todetaan, että järjestöjen toiminta nähdään usein kokonaisuudessaan ehkäisevänä toimintana, kun taas Oulun kaupungin ehkäisevä työ kohdistuu suurelta osin jo palveluiden piirissä oleviin käyttäjiin ja se nähdään usein työtapana tai -otteena. ESKO-hankkeen työskentelyssä tehdään koko ajan jäsennystä siitä, mitä ehkäisevällä työllä tarkoitetaan ja mitä se käytännössä tarkoittaa kunnan ja järjestöjen toiminnassa. Mitä varhemmin lapsen tai perheen riskitekijät tunnistetaan ja niihin puututaan, sitä suuremmat ovat saadut hyödyt. Todennäköisesti välittömät kustannukset kasvavat, mutta pitkällä tähtäimellä säästöt ovat merkittäviä. Kustannussäästöjen merkitys vain korostuu, kun tarkastellaan syrjäytymistä elinkaaren tai ylisukupolvisuuden näkökulmasta. Kumppanuuden keinoin ESKO:ssa pyritään viime kädessä kehittämään toimintamalleja, jotka näkyvät tulevaisuudessa oululaisten lisääntyvänä hyvinvointina ja osallistumismahdollisuuksina sekä taloudellisina säästöinä kuntien ja järjestöjen tahoilla. Tämä asettaa selkeän tavoitteen yhteiselle matkallemme ESKO-hankkeessa.

9


Teksti: Pertti Kukkonen • Kuvat: Tuomo Mulari

FC KOTIJOUKKUE – Jalkapallo yhdistää

K

esä 2010 muistetaan Etelä-Afrikan jalkapallon maailmanmestaruuskisoista, mutta jalkapallo on ollut vahvasti läsnä myös Auta Lasta ry:n toiminnassa. Heinäsalmikoti aloitti kesän aikana yhteistyössä Oulun kaupungin maahanmuuttajapalvelujen, Suomen Palloliiton Pohjois-Suomen piirin ja Haukiputaan Pallon kanssa ohjatun jalkapallotoiminnan järjestämisen alle 18-vuotiaille maahanmuuttajalapsille. Heinäsalmikodin varajohtaja Taisto Vähäaho alkoi syksyllä 2009 valmistelemaan joukkuepelaamiseen liittyvää kehittämishanketta ennaltaehkäisevän lastensuojelun työmuodoksi. Kartoitusvaiheessa yhteyttä otettiin myös Oulun vastaanottokeskukseen, josta viestinä oli, että lapsilla on kova kiinnostus jalkapallon pelaamiseen mutta joukkuepaikkojen löytäminen heille on vaikeaa. Helmikuussa 2010 Auta Lasta ry:n hankeaihio löysi kumppanin, kun ohjaaja Pia Kortessalo Oulun kaupungin maahanmuuttajapalveluista alkoi kartoittaa oululaista jalkapallo-osaamista ja lähestyi Heinäsalmikodissa ohjaajana työskentelevää Jani Paanasta. Kasvattajan tehtävien ohella Jani on kunnostautunut myös jalkapallon pelaaja- ja valmennustehtävissä. Kun Oulun kaupunki mahdollisti rahoituksellaan ja Heinäpään palloiluhallin jalkapallovuorolla hankkeen käynnistämisen, pidettiin jalkapallotoiminnasta 25.5. infotilaisuus kansainvälisessä toimintakeskuksessa Villa Victoriassa. Ensimmäiset yhteiset harjoitukset joukkue piti 28.5. ja niihin osallistui 32 kuutta eri kansallisuutta edustanutta 7–17-vuotiasta maahanmuuttajapoikaa. Nimi Fc Kotijoukkue toiminnalle tuli 11.6. ja kyseistä päivää pidetäänkin joukkueen perustamispäivänä. Joukkueen vahvaan vetäjätiimiin kuuluvat managerin tehtäviä hoitavan Jani Paanasen ohella valmennusnelikko Jukka Huttula, Charles Figho, Chijioke Festus ja Carlos Dominques sekä huoltaja Lassi Siren. Joukkue harjoitteli kesäkuukausina kahdesti viikossa Heinäpään nurmikentällä ja syyskuusta alkaen harjoitukset jatkuvat kerran viikossa palloiluhallissa. FC Kotijoukkueeseen osallistuneet pojat ovat kesästä alkaen pelanneet harjoitusotteluita keskenään kahdesti viikossa, mutta haaveena on tulevaisuudessa osallistua myös juniori- ja harrastejalkapallosarjoihin. Elokuun 24:nä päivänä joukkueen kesäharjoittelun tehokkuus pääsi mittariin, kun se 10

sai ensimmäisessä varsinaisessa ystävyysottelussa vieraakseen Haukiputaan pallon B-juniorijoukkueen Castrenin Oulu-lehti areenalla. HauPalaiset voittivat ottelun numeroin 2–0, mutta FC Kotijoukkue antoi vierailijoille tiukan vastuksen luoden monia tiukkoja maalipaikkoja. Syyskuussa joukkue osallistui Oulun Heikinharjun vastaanottokeskuksessa futsal- säännöillä pelattuun suvaitsevaisuusturnaukseen. Harjoitusotteluvastustajana syksyn aikana kävi myös OTP 95 -joukkue. Joukkuetoiminta auttaa vaikeista oloista Suomeen muuttaneita ja eri kansallisuuksista ja uskonnollisista taustoista tulleita lapsia sopeutumaan toisiinsa, mutta myös sopeutumaan Suomalaiseen yhteiskuntaan. Tulevaisuuden haasteita

toiminnan jatkamiselle ovat rahoituksen jatkuminen ja riittävien tilojen löytyminen nopeasti kasvavan pelaajamäärän tarpeisiin. Jatkossa edessä onkin mahdollinen ikäjakauman perusteella tehtävä joukkueen jako nuorempien ja vanhempien joukkueisiin. Joukkueen lahjakkaimpia pelaajia ohjataan alueen seuroihin, jotta he saavat mahdollisuuden kehittyä kykyjänsä vastaavassa valmennuksessa. Myös yli 18-vuotiaissa on ollut suurta kiinnostusta jalkapallotoimintaa kohtaan ja heille on suunnitteilla oma joukkue. Alustavia suunnitelmia on ollut myös tyttöjen joukkueen perustamisesta. FC Kotijoukkueen toimintaa voit seurata joukkueen kotisivuilta osoitteessa www.autalasta.fi/fckotijoukkue.


11


Kai Laitinen, toiminnanjohtaja, sosiaalipsykologi • Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry

Lastensuojelusta ja lasten suojelusta

O

len viime aikoina joutunut pohtimaan monilla eri foorumeilla suomalaisen lastensuojelun tilaa. Joidenkin mielestä lähes kaikki lastensuojelun mittarit näyttävät punaista ja samanaikaisesti kuntien heikko taloustilanne on muuttumassa krooniseksi. Poliitikot, virkamiehet ja media esittävät julkisuudessa laskelmia huoltosuhteen muuttumisesta seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana sekä kuvaavat tähän ilmiöön perustuvaa taloudellisten resurssien vähenemistä. Kaikki tämä ei voi olla vaikuttamatta myös lastensuojeluun. Saattaa olla, että meillä ei ole tulevaisuudessa riittävää yhteistä tahtotilaa ja resursseja lisätä ammatillista lastensuojelutyötä maassamme, vaikka tarvetta sille olisikin. Kysymys on arvoista ja valinnoista. Lähtökohtaisesti ajattelen, että lastensuojelu tulee hoitaa niin hyvin kuin mahdollista täysin riippumatta yhteiskunnan taloustilanteesta. Voiko haastava taloustilanne ja lastensuojelun lisääntyvä tarve tuoda mukanaan sitten mitään myönteistä, uutta ja luovaa? Näkemykseni mukaan lastensuojelun haasteita ei pystytä ratkaisemaan lastensuojelun keinoin tai ainakaan ammatillisella lastensuojelutyöllä. Yhteiskunnallinen muutos ja jatkuvasti kasvava lastensuojelun tarve haastavat meitä vanhempina ja yhteiskunnan jäseninä pohtimaan laajemminkin arvojamme ja koko elämäntapaamme. Tämä haaste on jokaisen hyvä kohdistaa ensisijaisesti itseensä. Mikä on minun vastuuni isänä suhteessa omiin lapsiini, kummilapsiini, sukulaisten lapsiin, ystävien tai naapureiden lapsiin? Minun on vaikea löytää lastensuojelun haasteisiin muuta kokonaisvaltaista ratkaisua kuin keskittyminen lastensuojelun sijasta lasten suojeluun. Turun kaupungin sosiaalitoimen kehityspäällikkö Markku Lehtinen on painottanut useissa yhteyksissä lasten suojelun merkitystä ja tärkeyttä. Lasten suojelu erikseen kirjoitettuna muistuttaa meitä mm. siitä kollektiivisesta vastuusta, jota kannamme niistä lapsista, joiden kanssa olemme eri yhteyksissä teke-

12

misissä. Samoin se kannustaa meitä rakentamaan lapsiystävällistä yhteiskuntaa. Silloin keskeistä on esimerkiksi erilaisten päätösten lapsivaikutusten arviointi. Se voi globaalisti tarkoittaa myös pääomien sijoittamista eettisesti ja vastuullisesti huomioiden mahdollisen lapsityövoiman käytön. Meillä Suomessa on olemassa yhteisöjä, joiden toiminnassa edellä mainitut näkökohdat on otettu huomioon. Tästä hyvänä esimerkkinä on evankelis-luterilainen kirkkohallitus. Lastensuojelun uuden paradigman mukainen ajattelu korottaa uuteen arvoon tai paremminkin palauttaa arvoonsa kansalaisyhteiskunnan merkityksen. Se tarkoittaa katseen suuntaamista kohti sitä arvokasta vapaaehtoistyötä, jota tehdään urheiluseuroissa, taide- ja kulttuuriorganisaatioissa, partiossa, seurakunnissa sekä monissa muissa yhteisöissä. Ilmiön voi nähdä

vielä laajemmin yksittäisten yksilöiden tai yhteisöjen valintana suostua näkemään ja tunnistaa epäkohtia sekä rohkeutena puuttua asioihin ja kantaa vastuunsa kollektiivisesti lasten ja nuorten kasvatuksesta. Ihminen kasvaa ja kehittyy vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin ja sillä on merkitystä kenen kanssa olemme vuorovaikutuksessa ja millaista tämä vuorovaikutus on. Me tarvitsemme kipeästi resursseja myös ammatilliseen lastensuojeluun. Meidän tulee kuitenkin sen rinnalla olla vahvistamassa jo olemassa olevia vapaaehtoistoiminnan kulttuureja, joihin edellä viittasin. Meidän on myös priorisoitava lakisääteisen lastensuojelun painotuksia ja vaihtoehtoja. Monilla kunnilla ei ole varaa maksaa muutamaa kymmentä euroa lastensuojelun tukihenkilöiden tai -perheiden koulutus- ja virkistyspäivään osallistumisesta, mutta samanaikaisesti tehdään päätöksiä kymmenten tai satojen tuhansien eurojen käytöstä yhden nuoren laitossijoitukseen. Osa näistä sijoituksista todennäköisesti pystyttäisiin estämään käyttämällä aktiivisesti lakisääteistä lastensuojelun tukihenkilö- tai perhetoimintaa ennen kuin tilanne pääsee siihen pisteeseen, jossa sijoitus on ainoa vaihtoehto. Olemme uuden ajan ja kulttuurin äärellä suomalaisessa lastensuojelussa. On vielä ennenaikaista arvioida kovin tarkkaan, mihin suuntaan olemme menossa. Se on kuitenkin varmaa, että jatkossakin lapsemme ja nuoremme tarvitsevat luotettavia ja kannustavia aikuisia ympärilleen voidakseen kehittyä tasapainoisiksi ja elämäänsä tyytyväisiksi itsenäisiksi persooniksi. Marraskuussa osallistuin entisen työyhteisöni nuorisokodin ”vanhojen nuorten” päivään kuten joka vuosi teen. Kahvikupin äärellä keskustelin kahden entisen nuoreni kanssa ja kerroin heille kokevani suurta ylpeyttä heistä. Toinen nuorista oli syksyllä aloittanut kasvatustieteen opinnot yliopistossa ja toinen otti ensiaskeleitaan poliisin virkapuvussa. Sillä työllä mitä lastensuojelussa ja lasten suojelussa teemme on merkitystä.


Auta Lasta ry

KUVAT: Päivi Sulonen

HEINÄSALMI Työtä lapsen ja nuoren parhaaksi sekä perheen tukemiseksi

Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu kristillinen lastenkotiyhdistys, jonka palvelukeskus Heinäsalmi sijaitsee Oulun Hietasaaressa.

Heinäsalmen palvelukeskus sisältää 19-paikkaisen erityislastenkodin, 21-paikkaisen kristillisen päiväkodin sekä monipuolisia lastensuojelun kokeilu- ja kehittämishankkeita.

Heinäsalmikoti sijaitsee luonnonkauniilla ja rauhallisella paikalla maaseutumaisessa ympäristössä. Kaikki suurehkon kaupungin tarjoamat palvelut ovat käden ulottuvilla. Heinäsalmen palvelut perustuvat monipuoliseen ja tiiviiseen yhteistyöhön lasten läheisten, lastensuojelun sosiaalityön sekä muiden asiantuntijaverkostojen kanssa.

13


Kotimainen vartiointi – Hälytinlaitteet ja kameravalvontajärjestelmät – Paloilmoitinjärjestelmät – Asennus ja huolto saman katon alta – Kaikki vartiointialan palvelut yrityksille ja yksityisille

Oulunseudun Huoltopalvelu www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu

www.oshp.fi Päivystys 24H www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu Päivystys 24H 0440-500980 www.oshp.fi 0440-500980 Päivystys 24H Oulunseudun Huoltopalvelu

Oulunseudun Huoltopalvelu -KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 www.oshp.fi -KIINTEISTÖNHOITOPäivystys 24H -REMONTIT-

Oulunseudun Huoltopalvelu

www.oshp.fi

Oulunseudun Huoltopalvelu Päivystys 24H www.oshp.fi 0440-500980 14

Päivystys 24H -KIINTEISTÖNHOITO-REMONTIT0440-500980

0440-500980 -REMONTIT-KONETYÖT-KIINTEISTÖNHOITOPäivystys 24H -KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 -KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO-KONETYÖT-REMONTIT-KONETYÖT-


iliike palveluksessasi! Pyydä ammattilainen käymään luonasi, se ei maksa mitään eikä velvoita mihinkään!

Puh: 020 7363 542 / Myynti

r

Valokuvia, Mielikuvia ja Kielikuvia Teksti ja kuva: Kari Miettunen

Filosofisesta näkökulmasta katsottuna voidaan hyvällä syyllä todeta, että elämämme on verrattavissa valokuvaan. Se on myös ainutkertainen, täynnä erilaisia sävyjä. Elämämme kuva ei aina asetu kultaisen leikkauksen oikeaoppisiin lokeroihin, vaan se on täynnä poikkeuksien poikkeuksia. Kuva on parhaimmillaan usein kun valoa on niukasti, mutta sen suunta oikea . Ei silloin kysellä yksityiskohdista, vaan kokonaisuus on ratkaiseva. Tärkeä näkökulma elämämme kuvassa on myös valon laatu, että se on aitoa luonnonvaloa. Kameran etsimestä katsottuna luonnonvalo on vaikea hallittava, mutta juuri sen vuoksi se on tavattoman mielenkiintoinen ja haastava. 15


Teksti: Pertti Kukkonen, johtaja, Heinäsalmikoti

Heinäsalmikotia kohti

Olikohan se 15 sekuntia vai minuuttia kuuluisuutta, josta Andy Warhol aikoinaan lanseerasi kuuluisan käsitteensä. Vuonna 2004 sain oman julkisuushetkeni, kun Yleisradion TV-uutiset tulivat tekemään Heinäsalmikotiin aihekuvauksia EU:n palveludirektiiviä koskevaan uutiseensa. Kuvausten yhteydessä toimittaja pyysi myös laitosjohtajan asiantuntijakommenttini aiheeseen liittyen. Sunnuntaina esitetyssä pääuutislähetyksessä sitten loistin vastaamalla toimittajan kysymykseen siitä, miltä palveludirektiivi tuntuu yhdistysnäkökulmasta. Viisas vastaukseni yli miljoonalle tv-katsojalle oli tuolloin että ”eihän se palveludirektiivi niin mukavalta tunnu”. Nyt reilut kuusi vuotta myöhemmin asia on jo paremmin selkeytynyt itsellenikin.

16

K

ilpailutukset ovat Heinäsalmikodissa arkipäivää. Kuluvana vuonna olemme valmistelleet tarjouksiamme kolmelle seutukunnalle sijaishuollon palvelujen tuottamisesta. Alamme toimijoina on vuosi vuodelta enemmän suuria kansallisia ja jatkossa myös ylikansallisia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia. Yksityisiä pieniä toimijoita ja yrityksiä on yrityskaupoissa siirtynyt isoihin valtakunnallisiin ketjuihin, ja sama suuntaus jatkunee tulevaisuudessakin. Kilpailutus on alun paljosta kritiikistä huolimatta tuonut lastensuojelun palvelutuotantoon paljon hyvääkin. On perusteltua, että julkisilla varoilla rahoitettavalta sijaishuollolta edellytetään kustannustehokkuutta ja laatuun satsaamista. Se, missä kilpailutuksia järjestäviltä kuntayhtymiltä toivoisi uudistumista, on valtakunnallisesti yhtenäisten kilpailutusasiakirjojen ja kriteerien kehittäminen. Heinäsalmikodissakin tarjouspyyntöihin vastaaminen on enimmillään edellyttänyt yli kolmen kilon asiapaperinipun kokoamista ja postittamista, kun samat asiat on voinut toimittaa


toiselle tarjouksen pyytäjälle kolmella A4 – lomakkeella. Käytänteiden ollessa näin kirjavia kuluu sijaishuollon yksiköissä joissain tilanteissa paljon tehokasta työaikaa byrokratiaan. Helpompien kansallisten käytänteiden kehittäminen vapauttaisi resurssia myös julkisen puolen toiminnassa, jossa sielläkin kilpailutusten tavoitteena on kustannustehokkuuden lisääminen. Lastensuojelun tulevaisuuden näkymät nousivat vahvasti esille Turussa lokakuussa järjestetyillä valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä. Useissa puheenvuoroissa toistui, että vuonna 1991 alkanut kasvu kodin ulkopuolisten lastensuojelusijoitusten lukumäärässä on saatava taittumaan. Nyt marraskuussa julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusin tilasto kertoo, että vuonna 2009 kodin ulkopuolelle on ollut sijoitettuna edelleenkin yli 16000 lasta, mutta määrä kuitenkin laskenut vuodesta 2008 puolitoista prosenttia. Lastensuojelun piirissä olevia asiakkaita oli maassamme vuonna 2009 yli 70 700 lapsen, missä on noin viiden prosentin kasvu edellisvuoteen. Eli valtakunnallisestikin painopiste on lapsen kotiin järjestettävässä avohuollon tuessa. Arvioin, että vuoden kuluttua tämä suuntaus on nähtävillä tilastoista entistä selvemmin. Lastensuojelutarpeen taustalla löytyy useita eri tekijöitä, joista yksi nostettiin esille Helsingissä marraskuussa järjestetyssä kansallisessa erofoorumissa. Lastensuojelun keskusliiton ja eduskunnan lapsen puolesta ryhmän järjestämässä tilaisuudessa julkistettiin tutkimustulokset siitä, mitkä ovat avioeron ja erityisesti huoltajuus-

riitaan etenevän avioeron yhteiskunnalliset kustannukset. Euroissa mitattavia kustannuksia huomattavasti suurempi huoli on erotilanteiden lapsille aiheuttamat inhimilliset seuraukset. Vuosittain yli 30000 lasta kokee vanhempiensa avioeron. Valtaosassa avioeroista vanhemmat saavat sovittua lastensa huoltajuudesta. Huoltajuusriitaan erotilanteissa päädytään vuosittain kuitenkin yli 2000:ssa tapauksessa, ja joka kolmannessa riitatilanteessa esiin tulee lastensuojelun tarve. Onko lastensuojelullinen tarve aiheuttanut eroamisen vai huoltajuusriita lastensuojelun tarpeen, ei tutkimuksessa vielä pystytty vastaamaan. Aikuisten ihmisten tulisi repivien parisuhdeongelmien keskelläkin suunnata voimavaroja siihen, että he pystyisivät sopimaan lastaan koskevista asioista riitelemättä. Lapset joutuvat nykyisin aivan liian usein osaksi vanhempiensa riitaa. Lapsen auttaminen perhettä tukemalla on ollut Heinäsalmikodissa koko kuluneen vuosikymmenen keskeinen teema. Olemme huomanneet vuosi vuodelta selkeämmin sen, että halutessamme auttaa lastenkotiin tulevaa lasta vaikeuksien keskellä, on meidän saatava lapselle tärkeät aikuiset mukaan tähän työhön. Yleisimmin läheisimmät ihmiset ovat omat vanhemmat, mutta joskus vanhemmuutta voivat edustaa entinen sijaisperhe tai muut läheiset aikuiset. Se, miten läheiset ovat mukana lapsen elämässä, vaihtelee. Toisen perheen kohdalla mukana olo voi olla sitä, että vanhempi antaa lapselle luvan asettua lastenkotiin silloin, kun omien vaikeuksien keskellä selviäminen vie voimia. Tuen suunta voi olla myös kotona, jos lapsi asuu vain

ajoittain lastenkodissa. Avohuollossa laitosasumista ei tarvita välttämättä ollenkaan. Heinäsalmikodissa olemme hakeneet valmiuksia vastata perheissä nouseviin haasteisiin kouluttautumalla ja hakemalla uusia kumppanuuksia niin Oulun seudulta kuin valtakunnallisestikin. Heinäsalmikodissa vuosi 2010 jää historiaan juhlavuotta seuranneena ”arkivuotena”. Vuoden alussa olimme sikäli uudessa tilanteessa, että lastenkodin asiakaspaikoista oli tilapäisesti kolmannes samanaikaisesti vapaina. Vuoden lopulla tilanne on kuitenkin muuttunut täysin päinvastaiseksi, ja vapautuvia paikkoja on varattu jopa ennakkoon. Vuoden aikana moni lastensuojeluyksikkö on lopettanut kokonaan toimintansa niin yksityisellä kuin kunnallisellakin puolella. Syitä tähän kehitykseen ovat olleet mm. jo aiemmin mainitsemani isojen palveluntuottajien tulo alalle, mutta toisaalta myös kuntien perhehoitoon suuntaamat resurssit. Perhehoito on inhimillisesti ja kustannustehokkaasti hyvä vaihtoehto lastensuojelun sijaishuoltoa mietittäessä. Yhä edelleen on kuitenkin tilanteita, joissa laitoshoidolla pystytään parhaiten vastaamaan haastaviin ja monimutkaisiin tilanteisiin, ja joissa lapsen elämä uhkaa luisua vaarallisille teille kotona, koulussa tai kaveriporukoissa. Jälleen saan tyytyväisyydellä kiittää Teitä kaikkia asiakkaitamme, kumppaneitamme ja tukijoitamme niin kotisuomessa kuin maailmallakin kuluneesta toimintavuodesta. Vielä on paljon työtä tekemättä, mutta tästä on hyvä jatkaa luottavaisin mielin eteenpäin.

17


Lyhyesti Arktista alamäkeä

H

Kuva: Heidi Terentjeff

elmikuun 20:na päivänä suuntasi Heinäsalmesta rohkea joukkio liki 30:en asteen pakkasta uhmaten Isolle Syötteelle. Päivän ohjelmassa oli perehtyä alamäkihiihdon saloihin hiihtokoulussa. Isolla Syötteellä hiihdonopettajana toimiva sosionomiopiskelija Heidi Terentjeff oli keväällä opiskeluharjoittelussa Heinäsalmikodissa ja hän toteutti yhden harjoittelupäivistään pitämällä hiihtokoulua Heinäsalmikodin lapsille.

Sählyturnaus 10.4. Utajärvellä

H

Kuva: Satu Kylmänen

einäsalmikodin joukkue osallistui perhekotien väliseen sählyturnaukseen keväisenä lauantaina Utajärvellä. Heinäsalmikodin lisäksi mukana olivat Oulujoen perhekoti Muhokselta, Metsäpirtin perhekoti Utajärveltä ja Toivonkartanon perhekoti Ylikiimingistä. Heinäsalmikodin joukkue pelasi neljän joukkueen turnauksessa hienosti päästen pistesijalle ja pronssikin jäi vain muutaman maalin päähän. Ensikerrallakin aiotaan mukaan lähteä ja suunniteltiinpa vastoin tätä kertaa turnaukseen valmistautua muutamilla joukkueen yhteisharjoituksilla.

Uusia perheinterventiokliinikkoja

H

Kuva: Tuomo Mulari

einäsalmikoti sai kolme uutta perheinterventiokliinikkoa kun ohjaajat Heidi Kotkaranta, Virve Liuska ja Satu Pöykiö saivat todistuksensa koulutusryhmänsä viimeisillä koulutuspäivillä huhtikuussa Pellossa SOS-lapsikylä ry:n leirikeskus Oravanpesällä. Lisäksi kaksi Heinäsalmikodin ohjaaja on vielä kouluttautumassa kliinikoiksi. Perheinterventiotyömalli kuuluu THL:n Toimiva Lapsi & Perhe hankkeen menetelmiin. Tässä ryhmäkuvassa samaan aikaan valmistuneet Arjen Avain Oy:n ja SOS-lapsikylä ry:n uudet kliinikot sekä kouluttaja, THL:n projektipäällikkö Mika Niemelä.

18


Nordic forum Helsingissä

K

Kuva: Mikko Karppinen

olme Heinäsalmen perheinterventiokliinikkoa osallistui toukokuussa Pohjoismaiseen Nordic Forum -kongressiin Helsingissä. Kongressi kokoaa vuosittain yhteen Beardsleen perheinterventiota ja sen sovelluksia työmenetelmänään käyttäviä ammattihenkilöitä yhteen jakamaan kokemuksiaan vuorovuosina eri Pohjoismaihin. Virve Liuska, Anne Seppälä ja Mikko Karppinen esittelivät Heinäsalmikodissa tehtävää lastensuojelutyöhön suunnattua interventiotyöskentelyä. Intervention lastensuojelusovellus herätti kiinnostusta niin suomalaisessa kuin ulkomaisessakin kongressiväessä. Kuvassa Virve ja Anne kongressin tauolla. Kuvassa taustalla luentopöydän takana myös työmenetelmän kehittäjä professori William Beardslee .

EHJÄ ry:n jälkihuoltopäivä 13.–14.4.2010

H

Kuva: Ehjä ry

einäsalmikodin väkeä lähti Helsinkiin tutustumaan uusiin lastensuojelun laitoshuollon kumppaneihin Ehjä ry:n jäsenjärjestöjensä väelle järjestämään jälkihuoltoseminaariin. Pelastakaa Lapset ry:n Tiukulaan Helsingissä oli kokoontunut yhteensä 51 osallistujaa Auta Lasta ry:stä, Ehjä ry:stä, Pelastakaa Lapset ry:stä, Nuorten Ystävät ry:stä, Perhekuntoutuskeskus Lauste ry:stä, Nuorten tukikodit ry:stä ja Barnavårdsföreningen i Finland rf :stä. Tarkkasilmäiset löytävät kuvasta muiden joukosta myös Heinäsalmikodin Ailan, Jutan, MarjaLiisan, Mikon, Taiston ja Pertin.

Kesäreissu Helsinkiin

H

Kuva: Jutta Jaakkola

einäsalmikodin kesäreissu suuntautui pääkaupunkiimme Helsinkiin. Matkaan lähdettiin kahdella minibussilla ja yhdellä henkilöautolla. Tukikohtana Helsingissä oli Vuosaaren Ramsinniemessä sijaitseva leirikeskus. Reissulla tutustuttiin Helsingin luonnontieteen museon näyttelyyn, mutta suurimmalle osaa mukana olleista reissun pääkohde oli Linnanmäen huvipuisto. Tuliaisia itselle ja muille löytyi shoppailupäivänä Itäkeskuksesta.

19


Auta Lasta Autoaikaan

H

Kuva: Mikko Karppinen

einäsalmikodin historiassa on viimeiset parikymmentä vuotta eletty ilman lastenkodin käytössä ollutta omaa autoa. Tämä on mahdollistunut, kun ajot on toteutettu henkilökunnan omilla autoilla. Syksyn aikana vakavammanlaista autokuumetta alkoi nousta työntekijöiden keskuudessa, koska nykyisellään henkilökunnassa on paljon myös ajokortin omaavia autottomia työntekijöitä. Marraskuun 24:nä päivänä kaksi vuotta liikenteessä ollut Toyota Corolla Verso, joka on ensikilometrinsä matkannut Nokian seudulla, siirtyi pitämään kotipaikkaa Oulun Hietasaaressa. Auton kyyditsee tarvittaessa seitsemää henkilöä kerrallaan.

Tässäkö tulevaisuuden Räikkönen?

T

Kuva: Titta Räisänen

ulevaisuuden formulalupaus Otto Raitio vieraili toukokuussa lahjoittamassa Heinäsalmikodin nuorille sponsoriensa eteenpäin lahjoitettavaksi antamia lahjaja alennuskortteja. Kaudella 2010 Otto on kilpaillut KF2 –sarjassa Suomessa ja maailmalla. Otto on aloittanut kartingharrastuksensa jo seitsemänvuotiaana ja nuorella miehellä ainakin tavoitteet ovat selvillä tulevaisuuden suhteen. Heinäsalmen väki toivottaa Otolle onnea matkaan matkalle kohti unelmaansa.

Turvallisuutta Heinäsalmeen

A

uta Lasta ry aloitti syyskuussa yhteistyön turvallisuuspalveluja tarjoavan Entersec Oy:n kanssa. Heinäsalmikodissa on jo vuodesta 2001 alkaen ollut käytössä hälytyspainike vartiointiliikkeeseen uhkatilanteiden varalta. Myös Heinäsalmen kiinteistöjen sarjoitettu palovaroitusjärjestelmä on ollut yhteydessä vartiointiliikkeeseen. Vuoden 2010 aikana Heinäsalmen turvallisuutta parannettiin lisäämällä alueelle liiketunnistimia murtosuojausta varten. Lisäksi Heinäsalmen alueella toteutettiin kameravalvontajärjestelmä. Uusi kamerajärjestelmä lisää niin lasten kuin henkilökunnankin turvallisuutta ja oikeusturvaa, kun mahdolliset ilkivaltateot ja uhkatilanteet tallentuvat valvontajärjestelmään. Lisäksi jo pelkkä tietoisuus järjestelmän olemassaolosta on omiaan rauhoittamaan levottomuutta ja ehkäisemään ilkivaltaa. Kameravalvonta suojaa aluetta myös luvattomilta kulkijoilta ja häiriköiltä. Kameravalvonta on toteutettu yksityisyyden suojaa kunnioittaen ja siitä on annettu selvitys tietosuojavaltuutetulle.

20

Auta Lasta ry mukaan SOS-lapsikylä ry:n tutkimushankkeeseen

K

ansainvälinen SOS-lapsikyläorganisaatio on saanut EU:lta rahoituksen tutkimushankkeelle lapsen oikeuksien toteutumisesta ja itsenäistymisen tukemisesta sijaishuollossa. Tutkimuksessa haetaan sijaishuollossa olleiden omakohtaisten kokemusten kautta lisätietoa siihen, millainen tuki nuorten itsensä mielestä olisi itsenäistymisvaiheessa tärkeää ja millaisia puutteita he omalla itsenäistymispolullaan ovat kohdanneet. Tutkimus toteutetaan Suomen lisäksi Albaniassa, Puolassa ja Tsekissä. Nuorten haastattelut toteutetaan vertaisryhmätutkimuksena, jossa ensin koulutetaan kymmenen suomalaisnuorta haastattelijoiksi ja jotka tämän jälkeen haastattelevat sataa sijaishuollon asiakkaana ollutta nuorta. Suomen SOS-lapsikylä ry on kutsunut hankkeen kumppaneiksi kotimaisista lastensuojelujärjestöistä Auta Lasta ry:n lisäksi Ehjä ry:n, Lauste ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n ja Mannerheimin lastensuojeluliiton.


PÄTKÄ ELÄVÄÄ ELÄMÄÄ Ruokasalissa istuimme samaa pöytää, puheenaihetta ei ollut vaikea löytää. Mitäpäs muuta kuin ihmettelemään säätä, istui Heikki minua vastapäätä.

Hän katsoi minua suoraan silmiin, tallentui ilme sieluni ”kaitafilmiin”. Rakkautta kun ei voi rahalla ostaa, mieleni teki hänet syliin nostaa, rutistaa hellästi välittämällä, tukea kanssaelämällä.

Muiden kuvaillessa koulumatkaa, siitä oli helppo juttua jatkaa. Jotkut tulivat vain aidan yli, kertoivat miten tärkeä heille on äidin syli.

Mieleeni jäi tuo pieni hetki tehdä pojan sieluun pieni retki, kuunnella tuota vakavaa juttua, siinä on aikamme hengestä jotakin niin tuttua.

Oli Heikki myös aikoinaan kullanmuru, mutta mieleni täytti suuri suru hänen kertoessaan minulle pöydässä tässä, mikä tärkeää on elämässä.

Syytä meillä on suureenkin huoleen, liian monet jäävät tiepuoleen kun eivät yksin jaksa enää, tuntevat muiden näyttävän heille vain ”pitkää nenää”. Kari Miettunen

Heikin elämässä oli ikävä lisä kun hänet jättivät äiti ja isä. He eivät voineet riittävää turvaa antaa, siksi perhekoti hänestä tänään huolta kantaa.

21


LOST IN SYÖTE Lions Club Oulu -Raatti tarjosi avustuksellaan jo neljäntenä vuotena peräkkäin Heinäsalmikodin nuorisolle eräretkimahdollisuuden. Vuoden 2010 leirin toteuttajia olivat lastenkodin tytöt kolmen ohjaajan kanssa. Leiri toteutettiin Ison Syötteen maisemissa mökkeillen, kuntoillen ja tunturiluontoon tutustuen. Reissuilla, kuten myös tällä kertaa, sattuu ja tapahtuu monenlaista. Seuraava reissukuvaus on lähtenyt Pian ja Sallan kynästä. Kuvat on ottanut Salla.

R

eissua edeltävänä iltana ohjaajat huolestuttivat nuoret uskottelemalla, että lähtisimme vaeltamaan jo varhain aamulla kello viiden aikaan otsalamppujen kanssa. Perjantaina pakkasimme loput tavarat peräkärryyn ja autoihin ja lähdimme ajamaan Syötettä päin. Kävimme matkalla kahvilla ja saavuimme mökille. Osa jäi odottamaan mökille ja osa kävi hakemassa avaimen. Jotkut alkoivat jo hermostua kun avainta ei kuulunut. Oli kylmää ja väsytti, jouduttiin odottamaan ainakin puoli tuntia! Kun porukka saapui avaimen kanssa, aloimme purkaa lastia. Mökki oli mukavan tilava, saimme kaikille hetken sovittelun jälkeen mieleiset nukkumapaikat. Osa kävi lenkillä lähiympäristössä. Katsoimme telkkaria ja söimme iltapalaa. Aamulla saimme nukkua kuitenkin pitempään ja söimme rauhassa aamupalan. Sitten pakkasimme reput ja lähdimme ajamaan vaellusreittiä päin. Meillä oli kartat ja navigaattori mukana, mutta silti lähdimme

22

pariin otteeseen väärään suuntaan. Tulimme siihen tulokseen, että navigaattoreihin ei ole aina luottamista. Perässä tulevassa autossa hoksasimme, että ajoimme päinvastaiseen suuntaan, mihin oli tarkoitus. Sitten me soitimme edellä ajaville, että pysähtyisivät. Siinä hetken selitettyämme he uskoivat, että suunta ei ollut oikea ja loppujen lopuksi pääsimme perille. Lähdimme vaeltamaan. Vastaan tuli ulkomaalaisia marjanpoimijoita ja hylättyjä metallisia marjapoimureita. Maa oli vähän kosteaa ja välillä hieman mutaista. Maisemat olivat hienot. Ensin pysähdyimme pienelle mökille. Söimme jotain pientä, ja vaihdoimme trangian kantajaa. Osa otti kuvia ja kävi vessassa. Sitten jatkoimme matkaa ja saavuimme Latolammelle. Siellä oli todella upea suomaisema: Kirkkaita värejä. Ja karpaloita. Sieltä tuli hyviä kuvia. Pysähdyimme eräälle nuotiopaikalle tekemään ruokaa. Odotimme hetken, että edelliset retkeilijät lähtivät, jotta saimme nuotiopaikan. Kaksi ihmistä valmisti yh-


dellä trangialla itselleen ruoan. Mukana oli nuudeleita, tonnikalaa ja valmiskeittoja. Osa ei ollut ennen käyttänyt trangiaa, mutta jokainen pari sai sen kasattua ja sytytettyä. Ripsi hieman vettä, mutta onneksi jokaiselle oli sadetakki, niin se ei paljoa haitannut. Tonnikalasta ja nuudeleista meinasi vaan tulla kalakeittoa! Vahinko, että kahvit unohtuivat mökille. Onneksi ohi kulkevat ihmiset olivat ystävällisiä, ja saimme sumpit. Lopuksi kasasimme tavarat ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tulimme purolle, pesimme siinä ruokaastiat ja täytimme vesipullot sekä vaihdoimme trangian kantajaa. Sitten lähdimme kävelemään eteenpäin. Yritimme jossain välissä katsoa kartasta, missä olemme ja missä olisi seuraava mahdollinen levähdyspaikka. Jouduimme siinä kohtaa vähän arpomaan, koska opasteet reitillä eivät olleet kovin tarkkoja. Reitti kävi melko hankalakulkuiseksi. Lopuksi löysimme hyvän paikan, johon istuuduimme nauttimaan kahvia. Puuhastelimme luontoaiheisia tietotehtäviä, joita ohjaajat olivat meille suunnitelleet. Ne saatiin äkkiä tehdyksi, ja vain muutamaan kohtaan ei tiedetty vastausta. Ennen kuin lähdimme kävelemään loput reitistä autoja kohti, yritimme arvioida kuinka pitkä matka meillä on vielä jäljellä. Se oli hankalaa.

Kuljimme siinä tovin ja väsymys alkoi itse kullakin painamaan päälle. Vihdoin näimme tien: olimme perillä. Tai ei sittenkään. Saavuimme neljän-tienristeykseen eikä opastuksia tai tienviittoja ollut missään. No osa meni toiseen suuntaan ja osa toiseen selvittääkseen, missä olimme. Mutta ei näkynyt taloja tai tienviittoja. Ei mitään. Ohjaaja soitteli Syötteen kansallispuistoon. Se soitti taksiin, että tulisi hakemaan meitä, tai neuvoisi, missä mahdollisesti olimme. Taksista annettiin paikallisten ihmisten numeroita, jotka tuntevat alueen ja josta voisimme kysyä neuvoa. Sitten ohjaaja soitteli paikallisille ihmisille. Hekään eivät vissiin osanneet tarkalleen sanoa, missä olimme. Sillä aikaa kun ohjaaja viimein soitti hätäkeskukseen, yksi nuori oli löytänyt hyvän matkan päästä pariskunnan autoilemassa. He osasivat kertoa olinpaikkamme. Ja vihdoin osasimme kertoa, mistä taksi tulee meidät hakemaan.”Oli alkanut jo hämärtää. Meillä oli huono tuuri. Taksikuski oli viemässä meitä ensin väärään paikkaan, vaikka sanoikin tietävänsä tien meidän autoille. No hän sitten soitti neuvoa. Olimme ajaneet varmaan jotain 80 km kun vihdoin ja viimein saavuimme mökille. Kello oli jo paljon. Sovimme, että ensin viedään mökille porukka, ja sitten jotkut käy noutamassa autot. Kaksi ohjaajaa sitten lähti hakemaan

autoja ja yksi nuori halusi mukaan. Loppumatka sujuikin yllättäen hyvin. Kaikki olivat uupuneita päivän rehkimisen jälkeen. Joillakin oli ymmärrettävästi pinna vähän kireällä. – Ei ikinä enää tyttöjen kesken vaeltamaan!” Sauna lämmitettiin ja osa kävi suihkussa. Iltapala maistui hyvin. Osa meni melko pian nukkumaan ja yö sujui rauhallisesti. Aamulla nukuttiin pitkään. Aamutoimien jälkeen rupesimme pakkaamaan tavaroita autoihin ja siivoilemaan mökkiä. Kun kaikki oli mallillaan, aloimme tehdä lähtöä. Hieman oli ongelmia mökin lukkojen kanssa. Ovet kuitenkin saatiin lukkoon, ja lähdimme palauttamaan avainta. Sitten kohti Heinistä. Saimme luvan käydä matkalla vielä Hesessä syömässä, vaikka ensin mieleen juolahti, että se ei välttämättä onnistu, sillä varat olivat vähissä, johtuen edellispäivän taksikyydin hintavuudesta. Täytyy sanoa, että oli mukava nähdä viimein Heiniksen portti. Matka oli onnistunut, vaikka sattuikin muutamia vastoinkäymisiä. Oli mukavaa, eikä kenellekään sattunut mitään suurempia. Opimme reissussa monta asiaa. Ja kaikki pääsivät ehjin nahoin takaisin Heinäsalmeen, yhtä kokemusta rikkaampana!

23


Seimen lapsi

Aamuun herään ajatuksiani kokoon kerään, selailen lehtiä mieltä painaa, pitäisi työhönkin ehtiä. Otsikot kertovat kolkkoa kieltä kaupungissa on ryöstetty vanhus, maalla auto suistunut tieltä. Masentavaa heti aamulla lukea miten tunteen voisikaan sanoiksi pukea. Käännän sivua, sinne häipyi sen sivun paha, huomaan miten joulurauhaa värittää raha. Silmilleni hyppäävät tuotteet, värit ja hinnat miten joulua tulvillaan ovat ihmisten rinnat ostamaan lapsille jouluonnea tuhlaamaan tavaraan monia tonneja. Pysähtyvät pyörät, loppuu koulu, nythän on koittanut vihdoin joulu, lahjojen aika mieli ehkä hieman haikea, kiireiselle ihmiselle aika on vaikea. Pitäisi siivota, ostaa lahjat ja laittaa ruokaa, mistä apua moni äiti huokaa kun lapset hereillä iltamyöhään kukkuu ja isäntä sohvalla rauhassa nukkuu. Vielä jouluun muutama päivä jospa se sitten haihtuisi huolten häivä, kun vaiennut on tämä markkinahuuma, joulusauna odottaa kuuma. Luen lehteä, luon päivästä itselleni päivän maailmankuvaa miten kansoille julistetaan joulurauhaa, aseet ympäri maailmaa pauhaa. Ei rahalla rauhaa ostaa voi, näin monet sisällänsä ennakoi, kun pitäisi hiljakseen itseensä tehdä matkaa, tunne valtaa tästä on mahdotonta eteenpäin jatkaa. Tuntuu kuin juhlasta puuttuisi sankari kokonaan, ei seimenlapsesta tietoakaan.

24


Istun autossa lähellä Oulua, kuuntelen radiosta joululauluja ja tositarinaa pikku-Emmistä, joka omalla tavallaan on pudonnut remmistä. Siinä päiväkodin lattialla polvillaan Emmi seimen hahmoja siirtelee, mielikuvaa joulunsankarista mieleensä piirtelee. Kello käy on koittanut lapsien kotiin nouto, Emmillä sydämessään tunne outo. Tännekö yksin jouluksi jään kuvia seimenlapsesta piirtelemään. Lähtevät lapset vanhempiensa kanssa käsityksin, pian Emmi huomaa olevansa aivan yksin. Siinä kontallaan seimen luona hän hiljaa reppuaan availee, kaivaa esiin oman nallen, tuumii itsekseen suosiolla, siinä Jeesuksen vierellä on nalleni hyvä olla. Sitten hoitaja Emmiä kohti katseensa kääntää itsekseen hiljaa itkua vääntää, ei Emmiä tänään nouda kukaan, rutistan syliin ja otan hänet mukaan. Oli matkan päämäärä ensikoti, Emmi matkasi takapenkillä mistä hän hoitajalle sanoi: Ei Jeesuksella ollut mitään hätää kun Isä piti hänestä huolta. Syvälle hoitajan sydämeen painuivat pikku-Emmin ajatukset, joulunlapsi parhaasta päästä, ensikodissa miltei yksin, Joulunherran kanssa käsityksin.

Kuulen uutisia joulupadoista, viestejä perheistä monista sadoista joiden joulua sävyttää arki karu, ai hallinnassa ole jokainen naru. Ovat vanhemmat vuosia vailla työtä, se vaivaa heitä pitkin päivää ja yötä. Ei heitä saavuta muoti ja raha päällänsä vain paitariepu paha. Heiltäkin on hetkeksi loppunut koulu koittanut juhla, saapunut joulu. Kävelen katua katsellen suurta ihmismassaa mieltäni suuresti näkymä rassaa. Mennään vauhdilla sinne tänne millekähän uhrasitte elämänne. Kaupoissa kaikuvat jouluiset sävelet miltei minne tahansa kävelet. Jouluvaloja, kirkkaita tähtiä, voi kun pitäisi vielä tuonnekin ehtiä hankkimaan lahjaksi pöytäliina niin lakkaisi hetkeksi sekin piina. En ajattele ihmistä millään pahalla, mutta säälittää kun joulua ostetaan rahalla koetetaan hyvittää lahjoilla kokonainen vuosi, ei sellaista koskaan todellinen joulurauha suosi. Autoja täynnä kaupungin kadut mielikuvissa sekaisin faktat ja sadut. Odottavat autot vihreää valoa, ihailee kuljettaja jouluista taloa miettien ajanko oikeaa kaistaa ja milloin voisi kotona rauhassa kinkkua paistaa. Juhlan hahmo on joulupukki joka postilaitoksen lähes kokonaan tukki, ajelee porolla istuen pulkassa mikä on vialla joulun juhlassa. Lisäksi vielä tonttuhahmoja ikkunoiden takana, tulee mieleen väistämättä pensaikon pakana, joka noitien avulla taudistansa parantuvan luulee riippuen paljolti siitä mistäpäin tuulee. Käännyn vielä ja heti huomaan miten vanhus yksin kassejaan kantaa, oman osuutensa markkinahuumaan antaa. Syvällä sisälläni on ajatus hyvä, ehkä sittenkin pieni tiedon jyvä. Miten kotiinsa selviää yksin tuo harmaahapsi, mutta missä on meiltä seimenlapsi. Teksti ja kuva: Kari Miettunen

25


SIKKE, TUHISEVA SIILI

Olipa kerran pieni siilinpoika nimeltä Sikke. Sikke asui metsässä, pesässä lehtien alla. Siken perheeseen kuului Siken lisäksi isä, äiti, isosiskosiili, isovelisiili ja vauvasiili. Kesä oli jo mennyt ja syksykin oli pitkällä. Sikke leikki siilikavereittensa kanssa. Välillä ne kävivät etsimässä syötävää. Madot, koppakuoriaiset ja pehmeät hedelmät olivat siilikaverusten herkkua. Mutta Sikke piti kaikkein eniten viinirypäleistä – se oli oikea viinirypäleahmatti.

26

sitä jännitti mennä sinne. Rohkeasti Sikke kuitenkin taapersi kauppaan ja kyllä se olikin ihmeissään kaikesta näkemästään. Osa ihmisistä säikähti kaupan käytävillä lyllertävää siiliä ja ne yrittivät potkaista sitä. Onneksi kaupassa oli myös kilttejä ihmisiä, jotka ostivat Sikelle ruokaa ja paijasivat sitä nenästä ja mahasta. Ja siitähän Sikke tykkäsi eikä pistänyt piikeillään ketään.

Kerran Sikelle tuli valtava viinirypälenälkä ja kun se ei löytänyt yhden yhtäkään viinirypälettä lähitienoolta, se päätti lähteä hakemaan niitä KAUPASTA.

Aikansa kaupassa oltuaan Sikke kipitteli ihmisten mukana ulos. Kotipesään tultuaan Sikellä oli paljon kerrottavaa seikkailustaan ihmisten maailmassa. Siken sisarukset olisivat myös halunneet lähteä katselemaan maailmaa. Alkoi kuitenkin sataa lunta ja kaikkien siilien oli aika käydä talvilevolle.

Onneksi Siken kotipesän lähellä oli myös kauppa. Sikke ei ollut koskaan ennen käynyt kaupan sisällä ja

Tarinoivat Eväsrepun 4–5-vuotiaat


Auta Lasta -joulukortteja 2000-luvulta

Painettuja lasten taiteilemia Auta Lasta -JOULUKORTTEJA voi tilata Auta Lasta ry:n toimistosta hintaan 0,80€/kortti. Hinta sisältää toimituskulut.

27


Auta Lasta ry kiittää yhteistyökumppaneita ja tukijoita kuluneesta vuodesta sekä toivottaa menestystä vuodelle 2011 28

Auta Lasta -lehti 2010  

Auta lasta ry:n vuosijulkaisu 2010

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you