Page 1

Auta Lasta 2009

Auta Lasta ry

40 vuotta 6.2.2009

Tohtori Pentti Arajärvi: Juhlitaan lasta: Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula: Auta Lasta ry:n aikamatka: Auta Lasta ry:ssä tänään: s. 10–13

s. 28 alkaen

s. 6-7 s. 8-9


Kuva: Eeva Rahko

Kuva: Eeva Rahko

Auta Lasta ry:n juhlajulkaisu helmikuu 2009 Päätoimittaja: Toimittajat:

Pertti Kukkonen Marjut Väihkönen ja Eeva Rahko

Kannen kuva:

Auta Lasta ry:n juhlavuonna 2009 käyttöön otettava uusi logo. Suunnittelija Irma Kontu

AUTA LASTA ry Osoite: Mustasaarentie 7, 90500 OULU Puhelin: 08-5629800 044-5629800 Telefax: 08-5629850 e-mail: autalastary@mbnet.fi Kotisivu: www.autalasta.fi Painopaikka: Painos: Taitto:

Kalevaprint Oy 3000 kpl Anne Arvio


Kuva: Eeva Rahko

Auta Lasta ry:n logoja vuosien varrelta

Sisällys Marja-Leena Kemppainen: Muutosten ja kehityksen vuosikymmen...............................................4 Tohtori Pentti Arajärvi: Juhlitaan lasta....................................................6 Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula: Lapsella on oikeus tulla kuulluksi . ........................................................8 Auta Lasta ry:n aikamatka sanoin ja kuvin ....................................... 10 Avustushakemus Raha-automaattiyhdistykselle vuonna 1969 ... 14 Auta Lasta -lehti: 40 vuotta ja 56 numeroa....................................... 16 Heinäsalmen vuosikymmenet entisten asukkaiden muistelemina . .................................................. 18 Jori R Rissasen ja Veli Koskelan muistoja Auta Lasta ry:n vuosikymmeniltä . ..................................................... 20 Marjut Väihkönen: Auta Lasta ry:n kummikohteet............................................................ 22 Ilmoitussivut . ......................................................................................... 25 Heinäsalmi infosivu . ............................................................................. 28 Auta Lasta ry:n luottamushenkilöt ja kotien henkilöstö................ 29 Pertti Kukkonen: Heinäsalmi –lähellä kotia........................................ 30 Marja-Liisa Hyry-Mäkinen: Yksityisten päiväkotien palvelujärjestelmää kehitetään............... 31 Marjut Väihkönen: Sijaishuollon ja erityisopetuksen välinen yhteistyö........................ 32 Elli-Maija Laaksamo: Onko kaikki traumaa? ...................................... 34 Pertti Kukkonen: Perheinterventiokongressi Nordic Forum Skellefteåssa................ 36 Heinäsalmi juhlakuntoon / Breakdanceopissa................................. 37 Heinäsalmen kuulumiset ..................................................................... 38 Marja-Liisa Hyry-Mäkinen: Päiväkodin lapset kuperkeikkailemassa............................................ 40 Vuokko Alaraappana: Oulun seudun nukkekotikerho............................................................ 42 Auta Lasta ry:n juhlavuoden tapahtumia.......................................... 43 3


Muutosten ja kehityksen vuosikymmen

Marja-Leena Kemppainen Auta Lasta ry, hallituksen puheenjohtaja

K

ymmenen vuotta sitten, Auta Lasta ry:n 30-vuotishistoriikin loppusanoissa mainittiin pari tulevaisuuteen liittyvää haastetta. Aivan perustellusti todettiin, että toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista johtuen ovat toiminnan aineelliset edellytykset koetuksella, mutta samalla on yhdistyksen työlle kenties suurempi sosiaalinen tilaus kuin koskaan aikaisemmin. Tulevaisuuteen liittyvänä haasteena nähtiin myöskin se miten näky ja halu alkuperäisen toiminta-ajatuksen toteuttamisesta voitaisiin menestyksekkäästi siirtää uudelle sukupolvelle. Silloinhan oli jo selvästi nähtävissä toimintaan sitoutuneen ydinjoukon ikääntyminen. Noiden pohdintojen jälkeen kuluneet kymmenen lisävuotta antavat jo hieman perspektiiviä arvioida onnistumista silloin tiedostettujen haasteiden kohtaamisessa. Aluksi on hyvä palauttaa mieleen, että Auta Lasta ry:n alkuvuosien toiminta oli perinteistä lastenkotityötä. Työ kohdistui etupäässä vaikeuksiin joutuneiden lasten hyvinvoinnin turvaa-

4

miseen. Oma perhe tai muut läheiset eivät useinkaan olleet mukana lapsen arjessa eikä koko perheyhteisön hyvinvointia voitu niissä oloissa olla riittävästi tukemassa. Aina se ei kyllä olisi ollut mahdollistakaan. Lastenkodin rakastavat aikuiset ja turvallinen kodinomainen ympäristö tarjosivat kuitenkin kodin sadoille lapsille. Monesti lapset olivat pieniä tullessaan ja lähes aikuisia lähtiessään. Vuosien saatossa yksityisiin lastensuojelutyön palveluihin kohdistunut kysyntä kasvoi. Kunnat etsivät lisäresursseja ja täydennystä yksityiseltä sektorilta. Sen myötä voitiin toimintaa laajentaa ja samalla puitteita piti kehittää mm. uusia tiloja rakentamalla. 1990 – luvulla muuttui toimintaympäristön tilanne oleellisesti kuntien maksuperusteiden muututtua. Kunnat eivät enää maksaneet etukäteen varaamastaan hoitopaikkakiintiöstä vaan pelkästään käyttämistään palveluista. Samoihin aikoihin alkoi myöskin talouslama näkyä kuntien kukkaroissa.

Tämä aiheutti monille yksityisille järjestöille uuden tilanteen. Auta Lasta ry:ssä se näkyi myös päiväkotitoiminnan asiakkuuksien merkittävänä vähenemisenä. Monien muiden järjestöjen lailla emme olleet aiemmin osanneet ennakoida tilannetta riittävästi. Emme kuitenkaan halunneet jäädä paikoillemme vaan suuntasimme katseen rohkeasti tulevaisuuteen. Toimintojen turvaamiseksi oli mietittävä uusi strategia ja keinot sen toteuttamiseksi. Nyt jälkikäteen arvioiden voidaankin todeta silloin rankalta tuntuneen haasteen olleen mahdollisuus ja voimakas sysäys toiminnan uudelleen arviointiin ja kehittämiseen. Onnistumisen edellytyksenä on ollut hallinnon ja henkilökunnan puhaltaminen yhteen hiileen. Olemme tehneet töitä yhdessä. Olemme kuunnelleet asiakkaiden tarpeita ja toiveita. Asiakaslähtöisyyden käsite on kotiutunut meidänkin toimintaamme aiempaa tiedostetummin.


Uudet haasteet ovat edellyttäneet henkilökunnan kouluttautumista. Suunnitelmallisesti aloitetun koulutuksen tavoitteena on ollut vähintään vuoden kestänyt perhetyön koulutus jokaiselle ohjaajalle. Lisäksi olemme mahdollistaneet ohjaajien osallistumisen vaativan tason perheterapiakoulutukseen. Perhe on paras -, Takaisin kouluun – ja Mukautetusti maailmalle –projektit on rakennettu yhdessä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. RAY on tukenut projekteja taloudellisesti. Toimintamme on laajentunut huomattavasti sekä sisällöltään että vaikutusalueeltaan. Asiakkaita on ollut jopa pääkaupunkiseudulta. Toimintakeskuksessamme on 19 hoitopaikkaa kattava 3- osastoinen erityislastenkoti, tukiasunto sekä 21 hoitopaikkaa tarjoava kristillinen päiväkoti. Lasten ja nuorten perheet, läheiset ja tukiverkostot ovat luonnollinen osa kotimme arkipäivää. Nykyisin voidaan myös koko perheyhteisön hyvinvointiin tarjota aiempaa enemmän tukea. Tämä on mahdollistunut osaavan ja erityistehtäviin koulutetun henkilökunnan myötä. Nykytoiminnalle on tyypillistä myös hoitojaksojen lyhentyminen. Uusimpia toiminnallisia haasteita on ollut työn ulottaminen lapsen tai nuoren hoitokotijakson jälkeiseen elämään. Tähän ollaan pyritty ns. laajennetun omahoitajuuden avulla. Lisäksi on kehitetty mm. ennaltaehkäisevää perhetyötä, peruskouluikäisten syrjäytymistä ja varhaisen puuttumisen ennaltaehkäise-

vää työtä sekä kehitysvammaisten lastensuojeluasiakkaiden jälkihuollon kehittämistä yhdessä eri toimijoiden ja kuntien kanssa. Tässä mielessä on henkilökuntamme ottanut jopa edelläkävijän roolia omalla alallaan. Uudet toimintamallit ovat kiinnostaneet myös kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyökumppaneitamme. Lastensuojelun keskusliiton jäsenyys ja kerran saatu hallituksen varajäsenyys ovat olleet työllemme osoitettua arvostusta. Ne ovat antaneet hyvän näköalapaikan ja osallistumismahdollisuuden lastensuojelutyötä koskevaan ajankohtaiskeskusteluun sekä erilaisia lausuntoja koskeviin kannanottoihin. Asiakaslähtöiset palvelut, osaava henkilökunta sekä säännöllinen sisällön, toimintojen ja rakenteiden arviointi ovat yksityisen palvelutuottajan kehittymisen ja olemassaolon edellytys. Tämän tiedostaen olemme pyrkineet kehittämään toimintaamme.

tä lastensuojelu- ja hoitotyössä tarvittavaa laaja-alaista osaamista omaavia henkilöitä on lähtenyt mukaan yhdistyksen toimintaan ja hallitukseen. Niitä, jotka tahtovat ”Jumalan rakkauden vaikuttamassa kristillisessä hengessä toimia hoivaamista tarvitsemien lasten hyväksi”. Uskon, että juuri tämä on ollut se inhimillisten resurssien lisäksi tarvittu voimavara, joka on mahdollistanut edellisen vuosikymmenen onnistumiset. Uskon myöskin, että tähän samaan voimavaraan luottaen voimme turvallisin mielin aloittaa uuden vuosikymmenen työn.

Kun kaiken edellä kerrotun valossa tarkastelemme kirjoitukseni alussa mainittua haastetta työn jatkumisesta uuden sukupolven aikana niin voi vain kiitollisena todeta , että ”sukupolvenvaihdos” on onnistunut hyvin. Vaikka työskentely ja toiminta kaikkinensa on muuttunut entistä haasteellisemmaksi ja ammattimaisempaan suuntaan, on tehtäviin löytynyt osaavia ja sopivia henkilöitä. Uusien haasteiden tuomat muutokset näkyvät mm. hallituksen kokoonpanossa. On hienoa, et-

5


JUHLITAAN LASTA

Pentti Arajärvi

V

uonna 2009 juhlitaan lapsen oikeuksia. Tuleehan ensi marraskuun 20. päivänä kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun YK:ssa hyväksyttiin yleissopimus lapsen oikeuksista. Sopimuksen taustalla on periaate koko ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisestä arvosta sekä yhtäläisistä ja luovuttamattomista oikeuksista vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.

oikeuksien sopimuksesta on, että se on ihmisoikeuksien ”lapsipoliittinen” sovellutus. Lasta koskevat kaikki ihmisoikeudet, ovathan lapset ihmisiä. Lapsella on kuitenkin ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen mainitsemasta lapsen erityisestä oikeudesta huolenpitoon ja apuun johtuen hieman erilainen suhde ihmisoikeuksien kokonaisuuteen ja yksittäisiin oikeuksiinkin.

Lapsen oikeuksien sopimuksessa on kaikkiaan 54 artiklaa, joista 41 koskee lapsen oikeuksia. Loput artiklat koskevat sopimuksen valvontaa, muuttamista ja erilaisia teknisiä seikkoja. Ensimmäisessä 41 artiklassakin on toki eräitä määritelmiä, kuten että lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiaita henkilöitä tai että sopimusvaltiot sitoutuvat kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin sopimuksen toteuttamiseksi.

Erityinen lasta koskeva näkökohta sisältyy lapsen oikeuksien sopimuksen käsitteeseen lapsen etu. Sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen 18 artiklassa puolestaan sopimusvaltiot sitoutuvat pyrkivänsä parhaansa mukaan takaamaan sen periaatteen tunnustamisen, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai muilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijai-

Ei ole mielekästä ryhtyä käymään läpi sopimusta yksityiskohtaisesti. Ehkä yleisenä luonnehdintana lapsen

6

nen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintaansa. Sopimus asettaa lapsen edun keskeiseksi näkökohdaksi, olipa kyse vanhempien tai viranomaisten toiminnasta. Alati keskustelua herättävä kysymys onkin, mikä on lapsen etu. Miten se määritellään? Lapsen etu voidaan erottaa toisaalta lapsen huoltoa koskevana näkökohtana eli lähinnä vanhempiin liittyvänä ja toisaalta lapsen asemaa yhteiskunnassa määrittävänä käsitteenä. Näillä on tietysti myös yhtymäkohtansa. Yleisesti lapsen etu on oikeusjärjestykseen sisältyvä yleinen periaate. Se merkitsee sitä, että yksittäisen lapsen kulloisetkin yksilölliset tarpeet asetetaan etusijalle. Tämä näkökohta osoittaa myös sen, että lapsen edusta saattaa olla erittäin vaikea esittää yleistä määritelmää. Lapsen etu on kussakin yksittäistapauksessa erikseen määritel-


tävä sen arvion pohjalta, mikä on lapselle parasta. Lapsen etu saattaa olla ristiriidassa hänen vanhempiensa käsitysten ja edun kanssa ja myös ristiriidassa viranomaisten käsitysten kanssa siitä, mikä on lapsen paras. Lapsen etu heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja näkemyksiä hyvästä lapsuudesta ja siitä, mikä on oikea suhtautuminen lapseen. Olennaista on lapsen tarpeiden tyydyttäminen ja myös lapsen oman mielipiteen ottaminen vakavasti lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen. Lapsen oikeuksien sopimus ja yleiset periaatteet lapsen edun toteuttamisesta asettavat lapselle kolme erityistä oikeutta, joita vastaavaa oikeutta ei aikuisella ainakaan aina ole. Nämä ovat lapsen oikeus suojeluun, osallistumiseen ja osaansa yhteiskunnasta. Lapsen oikeus suojeluun asettaa lapsen etusijalle monissa yhteiskunnallisissa tilanteissa. Yleinen periaate on, että heikompaa osapuolta on jokaisessa tilanteessa erityisesti suojeltava. Useimmissa tapauksissa, jos ei aina, lapsi on heikompi tai heikoin osapuoli. Lasta suojeltaessa toteutetaan lapsen etua. Lapsen oikeus osallistumiseen edellyttää lapsen mielipiteen kuulemista ja selvittämistä. Yleensä vanhemmat käyttävät lapsen puolesta päätösvaltaa ja heitä kuullaan viranomaisessa, mutta lapsen kuuleminen asettaa lapselle hänestä huolehtivan vanhemman

rinnalle oikeuden lausua mielipiteensä. Lapsen ikä ja kehitystaso on tietysti otettava huomioon. Lapsen kuulemisesta on lapsen oikeuksien sopimuksessa nimenomainen 12 artikla. Lapsen oikeus osaansa yhteiskunnasta merkitsee sitä, että lasten tarpeet on otettava huomioon esimerkiksi yhteiskunnan ja perheenkin voimavaroja jaettaessa. Lapselle tärkeisiin kysymyksiin, kuten koulutukseen, päivähoitoon, toimeentuloon osana perhettä tai terveydenhuoltoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää jäsenvaltioiden ryhtyvän mahdollisimman täysimääräisesti toimiin käytettävissä olevien voimavarojen mukaan lapsen taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi. Vaikka säännös ei tarkoita, että jokainen julkisen talouden liikenevä euro olisi käytettävä lasten oikeuksien toteuttamiseksi edellyttää se kuitenkin määrätietoista, ohjelmallista ja täysipainoista panostamista lapsiin. Toisaalta voidaan sanoa, että yhteiskunta, joka ei lapsistaan huolehdi ei kauan pysy pystyssä muutenkaan.

Yhden oikeuden haluan erityisesti nostaa tässä yhteydessä esille tehokkuutta, tuottavuutta ja taloudellisuutta korostavassa yhteiskunnassamme ja ajassamme. Lapsen oikeuksien sopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. Olisiko aika huomata myös leikkivä lapsi. Ja ehkä viimeksi paradoksina omaan näkökulmaani, olisiko ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan osallistunut lapsi niin lapsena kuin aikuisena loppujenlopuksi tehokkaampi ja tuottavampi.

Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklat sisältävät lukuisan määrän paikoin varsin yksityiskohtaisiakin säännöksiä lapsen oikeuksista tai sopimusvaltioiden velvoitteista alkaen lastenkirjojen tuottamisen ja levittämisen rohkaisemisesta päätyen lapsisotilaiden kieltoon ja lapsikaupan kitkemiseen maailmasta.

7


Lapsella on oikeus tulla kuulluksi! Maria Kaisa Aula lapsiasiavaltuutettu

tä lapsen oikeudet hautautuivat pitkäksi aikaa unohduksiin. Herätys tuli vasta 2000-luvulla. Lapsen suojelun sekä voimavarojen turvaamisen ohella osallistumisen ja kuulluksi tulemisen oikeus alkoi vahvistua. Uusi perustuslaki, nuorisolaki, lapsiasiavaltuutetun toimiston perustaminen sekä lastensuojelulaki ovat tästä esimerkkejä. Kaikki ovat vahvistaneet lapsen oman äänen kuulemista.

S

uomessa on monta ylpeyden aihetta lapsen oikeuksien kannalta.. Vauvojen terveydessä olemme maailman huippua. Kattavista neuvola- ja päivähoitopalveluista saadaan monessa maassa uneksia. Peruskoulusta käytännössä kaikki saavat päästötodistuksen. Suomi oli ensimmäisiä maita, jossa lasten ruumiillinen rankaisu 1980-luvun alussa kiellettiin. Vankilassa olevia alle 18-vuotiaita on koko maassa vain muutamia. Hyvä lähtötaso myös velvoittaa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on siitä mainio, että se antaa jokaiselle maalle mahdollisuuden vielä parempaan. Suomessa riittää tekemistä asioissa, joista ei voi olla ylpeä. Suomalaisia haasteita ovat lasten yksinäisyyden kokemukset, perhesiteiden löystyminen, vanhempien alkoholinkäytön aiheuttamat ongelmat sekä monien palveluiden laadullisesti suuret erot 8

kuntien välillä. Kodin ulkopuolelle sijoitetaan paljon lapsia koska tukitoimia perheille ei saada ajoissa. Koulusurmien ehkäisy vaatii toimia nuorten mielenterveysongelmien sekä itsetuhoisuuden vähentämiseksi. Maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä keskuudessa pahoinvointia on erityisen paljon. Monella lasten ja perheiden palveluiden innovaatiolla on Suomessa juuret, jotka ulottuvat jopa sotien jälkeiseen aikaan. Neuvola, ilmainen kouluruokailu ja äitiyspakkaus ovat näistä esimerkkejä. Mitä uutta on tänä vuonna 20 vuotta täyttävä YK:n lapsen oikeuksien sopimus sitten tuonut tullessaan suomalaiseen ajatteluun?

YK-sopimus vahvisti osallistumista ja monialaisuutta Sopimus tuli Suomessa voimaan laman kynnyksellä vuonna 1991. Talouskriisi vei silloin poliitikkojen energian niin, et-

Sopimus on edistänyt myös lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyötä. Yhä paremmin ymmärretään, että lasten hyvään elämään vaikuttavat kaikki aikuiset, monet palvelut ja myös elinkeinoelämä. Kyse ei ole yksistään lastensuojelun haasteista. Useimmat kunnanvaltuustot ovat juuri laatimassa lasten hyvinvoinnin kuntakohtaisia suunnitelmia, joissa asetetaan tavoitteet eri hallinnonaloille. Valtioneuvosto laati oman suunnitelmansa nuorisolain mukaisesti pari vuotta sitten. Lapsen oikeuksissa suojelu, voimavarat ja osallistuminen eivät ole tärkeysjärjestyksessä. Ne ovat kaikki yhtä tärkeitä. Lasten hyvän elämän turvaaminen onnistuu parhaiten silloin, kun lapsen omia näkemyksiä kuullaan ja häneen suhtaudutaan kunnioittavasti ja arvostavasti. Lasten mielipiteiden kuulemisen esteenä ei ole Suomessa lakipykälät vaan aikuisten luutuneet asenteet, ennakkokäsitykset ja toimintatavat. Lapsiasiavaltuutetun tekemät kyselyt kertovat, että lapsilla on paljon sanottavaa ja he haluavat vaikuttaa etenkin koulun arkeen nykyistä enemmän.


Lapsen oikeudet sijaishuollossa Mitä lapsen oikeuksien sopimus sanoo sitten sijaishuollossa olevan lapsen oikeuksista? Perheestään erossa asuvalla lapsella on oikeus julkisen vallan erityiseen suojeluun ja tukeen. Lapsen etninen, uskonnollinen ja kielellinen tausta tulee huomioida sijaishuollossa. Tämä koskee Suomessa etenkin saamelaisia, romaneita ja maahanmuuttajia. Sopimus korostaa myös lapsen oikeutta säilyttää sukulaissuhteensa sekä oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa paitsi, jos se on lapsen edun vastaista. Lapsen sijoitusolosuhteet tulee tarkistaa määräajoin. Valtion ja kuntien tulee valvoa laitosten ja palveluiden turvallisuutta, terveellisyyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta. Yleiset lapsen oikeudet koskevat myös sijaishuollossa olevaa lasta. Nämä tarkoittavat esimerkiksi lapsen yksityisyyden ja maineen suojaamista, terveydenhuollon ja koulutuksen järjestämistä sekä vammaisen lapsen itseluottamusta ja osallistumista edistävää hoitoa. Lapsia tulee suojella väkivallalta, joka voi olla myös lasten ja nuorten keskinäistä. Sijaishuollossakin lapsella on oikeus lepoon, leikkiin, vapaa-aikaan sekä taideja kulttuurielämään tutustumiseen. Lapsella on oikeus seurata tiedotusvälineitä sekä tulla suojelluksi ikänsä ja kehitystasonsa kannalta haitalliselta aineistolta. Uusi lastensuojelulaki on ottanut lapsen oikeudet hyvin huomioon. Seuraavaksi tulee saada kuntoon lastensuojelun ja si-

jaishuollon palveluiden kansallinen laadun arviointi yhdessä valtion ja kuntien kanssa. Tiedämme, että kunta- ja laitoskohtaisesti palveluissa on suuria eroja. Parempi tietämys laadusta ja sen puutteista auttaa ongelmien korjaamisessa. Arviointiin tarvitaan menettelytavat myös lasten ja nuorten omien kokemusten ja näkemysten kokoamiseen. Käytännössä sijaishuollon piirissä olevien lasten arvioita palveluista käytetään vain harvoin apuna palveluiden kehittämisessä. Keskustelin viime syksynä kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten vertaisryhmän kanssa. Jokaisella heistä oli hyvin harkittuja ajatuksia siitä, mikä voisi olla paremmin.

lautetta. Palautetta tarvitaan sekä lastenkodille itselleen mutta myös toimintaa valvovalle kunnalle ja valtion aluehallinnolle eli lääninhallituksille, joiden tehtäviin jatkossakin kuuluu sijaishuollon valvonta.

www.lapsiasi.fi www. lastensivut.fi

Tärkein yksittäinen asia, johon he toivoivat korjausta oli sosiaalityöntekijän parempi tavoitettavuus puhelimella. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus myös haittaisi nuoria. Nuorilla oli myös paljon kokemuksia heihin kohdistuvista ennakkoluuloista. Häpeän tunteet sekä leimaaminen koulussa olivat tuttuja. Opettajia ja luokkatovereita tulisi tukea ymmärtämään paremmin sijoitettujen nuorten tilannetta. Liian usein nähdään nuori ”pahana” vaikka syynä tilanteeseen ovat hänen vaikeat kasvuolonsa ja vanhempien ongelmat. Nuori ei kaipaa myöskään ”voivottelua ja säälittelyä” vaan asiallista suhtautumista. Kuulluksi tuleminen vaatii aikuisen aikaa, pysähtymistä sekä hyviä vuorovaikutustaitoja. Myös lastenkotien oman toiminnan arviointiin on hyvä kehittää tapoja, joissa lapset ja nuoret voivat antaa pa-

9


Aikamatka kuvia ja tapahtumia Auta Lasta ry:n aikamatka 10.3.1969 Annikki Raatikaisen 30.4.1969 yhdistys rekisteröi- 1972 Veli Koskela yhdistyksen pulastenkotiyhdistys Perustetaan. ”Yhdistyksen tarkoituksena on jatkaa, tukea ja kehittää Annikki Raatikaisen aloittamaa lastenkotityötä”. Perustajajäseniä: Elsi Inkala, Veli Koskela, Jouni Laakkonen, Elli Mantilo, Esko Nevasaari, Kaisu Nevasaari, Annikki Raatikainen, Hilkka Rautio, Rauha Romppanen, Toini Perksalo, Yrjö Perksalo, Seppo Savolainen, Erkki Toppila, Martti Torvikoski ja Aila Veijola.

dään, puheenjohtajana 1969-1972 Esko Nevasaari.

heenjohtajaksi

Veli Koskela Esko Nevasaari

2.1.1973 yhdistyksen nimi muutetaan Auta Lasta ry:ksi

5.12.1969 lastenkotirakennuksen 1973 Mirja Imponen kotien johtatupaantuliaiset (350m2, josta asuinpinta-alaa 243m2, tilavuus 1300m3 *Esko Kokkonen myy v.71 2,5 kuukauden aikana lehteä 2000 kpl (vastaa nykymittapuun mukaan lehden koko painosmäärää). *Lastenkodin levytuotanto EP Arly 101 valmistunut juhannukseksi 1971 Annikki Raatikainen

jaksi

1974 Raatikainen Bangladeshiin lähetystehtäviin

9.5.1975 Oulun Hietasaaren Vellamossa sijaitsevan kesäsiirtolan vuokrasopimus allekirjoitettiin.

* Helluntaiseurakunnan vanhustentalon rakentamisen yhteydessä toteutettiin rakennuksen pohjakerrokseen päiväkodille uusia tiloja, jotka saatiin käyttöön vuonna 1975.

1975 Riku Korkeamäki yhdistyksen puheenjohtajaksi vuoteen 1982 saakka. Korkeamäki jatkoi puheenjohtajana 1991-1995 välisenä aikana.

Lehtimyyntiä 70 –luvun alussa (kuva Heinäsalmikoti) 10

1.5.1975 Uuden Heinäsalmen kesäpaikan ryytimaan muokkausta.


Jouko Pakanen yhdistyksen puheenjoh-

1983 -1991 1982 Samuel Tuokkola lastenkodin tajana

johtajaksi ja Päivi Tuokkola päiväkoti Heinäsirkan johtajaksi

1986 Uudet keittiö- ja huoltotilat Hietasaaren kesäkodille

Riku Korkeamäki

1.6.1977 Heinäsalmen rantasaunan talkooväkeä harjakaisissa (kuva Heinäsalmikoti)

Jouko Pakanen

Samuli Tuokkola Tuokkolan ajan kuvia, Sami kuvissa keskellä ja työn touhussa renkaanvaihdossa (kuvat Sami Tuokkolan arkisto)

Heinäsalmen vanhat rakennukset Hietasaaressa (kuvat Heinäsalmikoti arkisto)

1.6.1977 valmistui talkootyönä hirsinen saunarakennus Hietasaareen kesäkodin käyttöön. Rahoituksena mm. MTV3 Toivotaan Toivotaan ohjelmasta saadut lahjoitukset 6880 mk.

1977 Heinäsalmi kunnostetaan asut-

tavaksi. Lahjoitustoiveita olivat jääkaappi, pakastin, ruohonleikkuri, pihaleikkivälineitä ja maalia. 11


1994 Päiväkoti Heinäsirkka lopettaa toimintansa

1995 Auta Lasta ry

jäseneksi Palvelutyönantajiin

1998 Pertti KukkoAnneli Väärälä

1989 Anneli Väärälä kotien johtajaksi

1990 Lastenkoti- ja kesälapsitoimin-

nan ympärivuotiset tilat Oulun Hietasaareen Raha-automaattiyhdistyksen ja aktiivisen talkootyöryhmän tuella. Kesälapsitoiminnan tiloissa talviaikaan toimi päiväkoti Heinäsirkka

nen aloittaa lastenkodin johtajana ja jatkaa tehtävässä edelleen

1998 Ensimmäiset

Heinäsalmen palvelukeskus ilmakuvassa (kuva Kari Miettunen)

yhdistelmätukityöntekijät Auta Lasta ry:n toimintaan. Auta Lasta ry:ssä on viimeisen kymmenen vuoden aikana työskennellyt lähes sata yhdistelmätukityöllistettyä (nyk. palkkatuki) pitkäaikaistyötöntä päiväkodin ja lastenkodin avustavissa tehtävissä.

1999 Auta Lasta ry jäseneksi Lasten-

suojelun keskusliittoon (puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen keskusliiton hallituksen varajäsenenä)

1999

Kesä Keskon lasten olympialaiset tapahtuman lahjoituksella 12 500 mk hankitaan lastenkotiin biljardipöytä

Heinäsalmen uuden palvelukeskuksen harjakaiset (kuva Heinäsalmikoti)

1993

Kesä Eestiläisiä Meerin lastenkodin työntekijöitä tutustumassa suomalaiseen lastensuojelutyöhön

1994

Heinäkuu Lastenkodin lasten ja aikuisten matka Eestiin kummilastenkoti Meerin vieraaksi

1995 Marja-Leena Kemppainen aloit-

taa Auta Lasta ry:n puheenjohtajana. Kemppaisen puheenjohtajakausi jatkuu edelleen.

12

Kankaanpainotalkoilua 1990 –luvun loppupuoliskolla (kuva: Heinäsalmikoti)


14.2.1999 Auta Lasta ry:n 30-vuotisjuhlat Oulun helluntaiseurakunnassa

2000

Elokuu Päiväkoti Eväsreppu aloittaa toimintansa, johtajaksi Hannele Hannuksela

11.8.2000

Auta lasta ry:n ensimmäinen siviilipalvelusmies aloitti palvelusjaksonsa

28.11.2000 Heinäsalmikoti laajenee 11-paikkaiseksi

30.6.2001 Annikki Raatikainen kuolee

24.9.2001 Avoimesti arjessa – symposium Annikki Raatikaisen elämäntyön muistoksi ja Raatikaisen elämäntyöstä kertovan kirjan ”Luotu taivasta varten” -julkistaminen

2001

Maaliskuu Auta Lasta ry:n www – sivut avataan, tietokonelähiverkko Heinäsalmeen

2002

Kesäkuu Heinäsalmikoti laajenee 13 – paikkaiseksi. Osa uusista asiakaspaikoista laitosasumisen ja tukiasumisen välimaastoon sijoittuvia ns. harjoitteluasuntoja.

2002-2004 Heinäsalmikoti mukana Lastensuojelun keskusliiton Laituri – projektissa kehittämässä sijaishuoltoon valtakunnallisia laatukriteerejä.

2003 Laajennetun omahoitajuuden ensimmäiset asiakkaat (kolmiportainen jälkihuoltomalli lastenkotisijoituksesta takaisin kotiin tai itsenäiseen tukiasumiseen muuttaville lapsille ja nuorille sekä heidän läheisilleen).

2002-2005 Perhe on paras – pro-

jekti raha-automaattiyhdistyksen tukemana. kehittämishankkeessa kehitettiin lastensuojelun perhetyön tiedollisia ja menetelmällisiä valmiuksia erityisesti lastensuojelun jälkihuollon työ-

hön. Tuloksena laajennetun omaohjaajuuden työmalli. Hankkeen osana käynnistyneissä perheterapiakoulutuksissa on tähän mennessä koulutettu Heinäsalmikotiin ja kumppaniorganisaatioihin yli 50 erityistason perheterapeuttia. Heinäsalmikodin kasvatushenkilöstöstä lähes puolella on psykoterapiatasoinen perheterapiakoulutus. Projektityöntekijänä toimi Jukka Mulari

2003-2005 Mukautetusti maail-

malle – projektissa tuettiin erityistä tukea tarvitsevien kehitysvammaisten lastensuojeluasiakkaiden joustavaa siirtymistä lastensuojelun asiakkuudesta kehitysvammahuollon palveluihin. Projektin työntekijänä toimi Anne Päkkilä.

2004-2006 Takaisin Kouluun –

projekti. Auta Lasta ry:n kolmannessa RAY:n tukemassa kehittämishankkeessa työskentely jalkautui Hietasaaren Heinäsalmesta kolmeen hankkeen yhteistyökuntaan Kempeleeseen, Kiiminkiin ja Muhokselle. Hankkeessa keskeistä oli lastensuojelullisen ennaltaehkäisevän työskentelyn juurruttaminen perusopetuksen oppilashuollolliseen työskentelyyn. Hankkeen projektityöntekijöinä perheterapeutit Hanna Granlund ja Juha Nevala.

1.1.2007 Auta lasta ry luokitellaan

palveluja tuottavaksi ja verovelvolliseksi yhteisöksi

2007

Kesäkuu Auta Lasta ry osallistui opetusohjelman Lapsen oikeudet yhteistuotantoon. Päiväkodin vs. johtajaksi Marja-Liisa Hyry-Mäkinen

2008

Toukokuu Ensimmäiset Heinäsalmikodin yhteistyössä Vihannin ja Lapin SOS-lapsikylien sekä perhekoti Arjen Avain Oy:n kanssa järjestämän perheinterventiokoulutuksen kliinikot valmistuvat. Perheintervention kliinikkoja Heinäsalmikodissa on vuoden 2008 lopussa yhteensä seitsemän ja uutena alkaneeseen koulutukseen osallistuu neljä ohjaajaa. Kouluttajana Ttm Mika Niemelä.

7-12/2008 Heinäsalmessa toteu-

tetaan pesuhuone- ja saunatilojen peruskorjaukset, ulko-ovien vaihtotöitä ja vesikatteen uusimista.

2008

Lokakuu Heinäsalmikodin kymmenen kasvattajaa aloittavat yhteistyössä Elli-Maija Laaksamon kanssa lasten trauman kohtaamisen prosessikoulutuksen 2008-2009.

2004

Kesäkuu Heinäsalmikodin toiminta laajenee 19paikkaiseksi uuden osasto Rantaheinän aloittaessa.

13.2.2004 RAY:n tuella peruskorjatun ja laajennettujen keittiötilojen käyttöönottojuhla.

2006

Lokakuu Hallitun fyysisen rajoittamisen koulutus (MaPa) lastenkodin henkilökunnalle haastavasti käyttäytyvien asiakkaiden kanssa työskentelyyn.

Heinäsalmikodin pikkujoulujuhla joulukuussa 1998 , (kuva: Pertti Kukkonen) 13


Arkistojen kätköistä vuodelta 1969

14


15


Auta Lasta –lehti 40-vuotta ja 56 numeroa

16


17


Heinäsalmen vuosikymmenet entisten asukkaiden muistelemina

J

70-LUKU Juha

ussi tuli silloiseen Heinäkulmaan seitsemänvuotiaana vuonna 1973. Johtajana talossa oli niihin aikoihin Annikki Raatikainen. Tilat sijaitsivat silloin Heinäpäässä, keskustan liepeillä, ja nykyisellä lastenkodin paikalla Hietasaaressa oli talon kesänviettopaikka. ”Kesät olivat huippuaikoja silloin”, Jussi kertoo. Hietasaaren lisäksi kesäisin vietettiin aikaa leireillä Iissä helluntaiseurakunnan tiloissa. Jussi muistaa, kuinka sinne kuljettiin talon vanhalla Volgalla, joka keitti aina kun sillä koetti ajaa lujempaa kuin kahdeksankymppiä. Kesistä jäi mieleen myös naakat ja varikset, joita myöhemmin johtajaksi tullut Sami Tuokkola toi nuorille hoidettavaksi.

Kun Jussi tuli Heinäkulmaan, oli talossa hänen lisäkseen kaksi muuta poikaa ja paljon tyttöjä. Lastenkoti oli tuolloin 12paikkainen. Ajat olivat kovasti erilaiset. Aamut alkoivat aamuhartaudella, johon koko talo kokoontui yhdessä. Televisiota ei ollut, kuten ei ollut monia muitakaan nykyajan teknillisiä vempaimia. Lasten tehtäviin kuului kukin vuorollaan tiskata koko talon tiskit käsin. Säännöt olivat tiukat ja jos jotain meni vikaan, niin istuttiin saunassa tai kylpyhuoneessa rangaistukseksi. Kahdeksankymmentäluvulla alkoi tulla muutoksia myös arkirutiineihin. Aamuhartaudet muutettiin iltahartauksiksi, eikä enää tarvinnut herätä niin aikaisin. Talo sai myös oman television – tosin Jussi sai nauttia siitä etuoikeudesta hieman aiemmin: ”Mulla oli enolta tai mummolta saatu vanha mustavalkoinen televisio

ja silloin oli ruuhkaa huoneessa, kun porukalla katseltiin pikkukakkosta”. Parhaiten Jussin mieleen jäi Heinäkulman ajoilta erilaiset talon tekemät reissut. Talvella käytiin Syötteellä laskettelemassa ja kesäisin leireillä, Särkänniemessä ja kalastelemassa. Vielä omilleen muutettuaan seitsemännentoista ikävuoden jälkeen Jussi kulki mukana, kun lastenkodin nuoret kulkivat Norjassa kesäreissulla. Silloin hän jäi Lapissa pois matkasta, kävi vaeltamassa, ja hyppäsi jälleen kyytiin kun muu porukka palasi omalta matkaltaan takaisin. Niistä kaikista reissuista jäi positiivinen mieli. Ja niin taisi jäädä koko Heinäkulman ajasta, nimittäin omasta mielestään Jussi ei koskaan joutunut Heinäkulmaan – vaan pääsi.

Kuva: Samuli Tuokkola

vat vakituisten asukkaiden lisäksi viettämään kesää Heinäkulman kesäpaikkaan Hietasaareen.

A

80-LUKU Ari

ri tuli Heinäkulmaan vuonna 1979 ja vietti siellä koko kahdeksankymmentäluvun muuttaen pois vasta 1990. Suurimman osan ajasta oli johtajana Sami Tuokkola, jota Ari muistelee lämmöllä. Nimittäin Arilta kysyttäessä, mitä 18

jäi parhaimpana asiana mieleen Heinäkulmasta, hän vastaa heti: ”No se johtaja-Sami”. Talo oli edelleen 12-paikkainen, joskin Ari muistaa lapsia olleen parhaimmillaan parisenkymmentä. Näissä laskuissa lienee mukana kesälapset, jotka tuli-

Ajat olivat muuttuneet jonkin verran 70luvusta, mutta paljon oli säilynyt myös ennallaan. Arkirutiineihin kuuluivat koulussa käyminen ja sen jälkeen muiden asioiden hoitaminen Heinäkulmassa. Ari muistelee sääntöjen olleen tiukat myös 80-luvulla. Rangaistuksista kysyttäessä hän toteaa hymynkare huulilla, ettei niitä tahdo edes muistella. Ajastaan Heinäkulmassa Arille jäi kohtalaiset tunnelmat. Kirkkaimpana mielessä oli Heinäkulman porukan kanssa Saksaan tehty viikon pituinen matka. Se oli Arin mukaan positiivinen ja mieleenpainuva juttu. Muusta ajasta ei Arikaan paljoa muista. Jotain kuitenkin on jäänyt mieleen – nimittäin Timo, Vappu ja Sami, joille Ari muisti lähettää paljon terveisiä.


Haastattelut ja teksti: Pia Lankila, Aki Myllyneva ja Timo Reijonen

Y

90-LUKU Marko Kuten aiempina vuosikymmeninäkin, myös 90-luvulla harmittivat tiukat säännöt. Nyt vanhempana Marko muistelee niitä hymykare huulilla, mutta nuorempana niitä vastaan piti kapinoida. Silloin sanktiona käytettiin paljon lomien peruuntumista, jota Marko piti parhaana mahdollisena kurinpalauttajana: ”Millä muulla meitä olisi saanut kuriin kuin lomien palamisen uhalla? – ei millään”. Lämpiminä muistoina Markolla on mielessä reissut, joita Heiniksen kanssa tehtiin. Erityisesti mieleen jäi asuntoautolla tehty Norjan matka, missä oli mukana kolme muuta poikaa ja ohjaajat. Valokuvaksen osalta ei reissu ollut paras mahdollinen – ”kuvasin neljä filmirullaa täyteen ja yhdelläkään kuvalla ei tee mitään; ne oli jostain huoltoasemilta otettu Norjasta asti”, Marko naureskelee – mut-

Kuva: Heinäsalmikoti

hdeksänkymmentäluvun alussa Heinäsalmikoti muutti nykyiselle paikalleen Hietasaareen. Marko tuli taloon seitsemänvuotiaana vuoden 1993 kesällä. Päällimmäisenä hänellä on muistot siitä, kuinka erilainen Heinis oli kotiin verrattuna. ”Ympärillä oli niin monta nuorta ja niin monta aikuista”, hän muistelee. Kun lastenkoti oli muuttanut Hietasaareen 1990, oli talossa ollut kahdeksan paikkaa. Yhdeksänkymmentäluvun aikana Heinis laajeni ensin 11-paikkaiseksi ja sitten 13-paikkaiseksi. Työntekijöitä Marko muistelee olleen kahdenkymmenen korvilla – muiden muassa Aila, Timo ja keittiöemäntä Vappu, jotka edelleen ovat mukana Heinäsalmen arjessa. Tänä päivänä johtajana toimivan Pertti Kukkosen Marko muistaa myös – Pertti tuli ohjaajaksi Heinäsalmeen samana kesänä kun Marko muutti sinne.

K

2000- LUKU Katariina

atariina tuli v.2003 Heinäsalmeen ja lähti vuonna 2005 keväällä eli puolitoista vuotta vierähti Hietasaaren helmassa. Hänellä on vain hyviä muistoja siltä ajalta, huonoja muistoja ei ole ollenkaan! Parhaiten hän muistaa kesäreissun

Helsinkiin. Katariinalla oli myös sisaruksia Heinäsalmessa. ”Elämäntilanteeseen katsoen oli erittäin hyvä asia että ”jouduimme” Heinäsalmeen asumaan.” Hän muistelee että lapsia oli 19 tuolloin lastenkodissa. Ohjaajia oli monta, toistakymmen-

ta muutoin muistot olivat hyvät. Markon aikana Heinis kävi myös muilla matkoilla, muun muassa useamman kerran Helsingissä. Vuosituhannen vaihteessa alettiin myös tekemään omahoitajareissuja, joissa Marko ehti olla mukana omien omahoitajiensa kanssa. Tämä oli Markon mukaan hyvä uudistus ja harmittamaan jäi vain se, ettei samaa käytäntöä ollut hänen alkuvuosinaan Heinäsalmessa. Muutoinkin Markolla on positiivinen kuva omahoitajakäytännöstä: ”Se on tosi hyvä”, hän sanoo. Lopuksi Marko yltyi vielä kehaisemaan talon työntekijöitä: ”kun sellainen työ on, niin pakko siinä on olla sydäntä mukana, vaikkei sitä silloin aiemmin myöntänytkään”.

tä. Säännöt eivät Katariinan mielestä olleet kovin tiukat. Hän kommentoi: ”Tämmönen paikka missä paljon nuoria, niin täytyyhän ne tietyt säännöt olla. Niin minä olen sen ottanut aina. Onhan ne säännöt kotonakin.” Katariina oli sen verran tunnollinen, ettei häntä tarvinnut juurikaan muistuttaa sopimuksista, mutta kerran hän muistelee joutuneensa sanktiona omaan huoneeseen, kun osa nuorista oli villiintynyt ja koko kööri oli ohjattu omiin huoneisiin tästä syystä. Tätäkään hän ei muistele pahalla! Päivärytmi oli ihan normaali. Aamulla herätys, käytiin koulussa, tehtiin läksyt, ja touhuttiin kaikennäköstä. Siivottiin, saunottiin,pelattiin jne. Tapahtumista on jäänyt mieleen reissut. Kesäreissun lisäksi tehtiin laskettelureissu Vuokattiin. Loppuun Kata sanoo: Heinäsalmi oli aivan mahtava paikka! 19


Jori R Rissasen ja Veli Koskelan muistoja Auta lasta ry:n vuosikymmeniltä Suomussalmelta kaikki alkoi

S

osiaalineuvos Jori R Rissanen muistaa tavanneensa Annikki Raatikaisen ensimmäistä kertaa sosiaaliministeriön toimeksiantaman tarkistuskäynnin yhteydessä 1960 –luvun alussa Ilmajoella. Rissanen työskenteli tuolloin Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana. Annikki Raatikainen oli aiemmin aloittanut lastenkotityönsä Suomussalmella, josta hän sitten oli siirtynyt lapsiryhmän kanssa Pohjanmaalle uuteen osoitteeseen. -Raatikaisen lastenkoti ei ollut varsinainen lastenkoti eikä kehitysvammalaitoskaan. Ensimmäisen kerran paikalle mennessä hämmästyin lapsimäärää erityisesti kehitysvammaisten puolella. Sijaishuollon neuvottelukunnassa oli määritelty, että perheessä sai olla neljä sijoitettua lasta ja lastenkodissa kahdeksan, Raatikaisen kodissa lapsia oli kuitenkin monin verroin enemmän. Toiminnan laajentamiselle ja virallistamiselle oli selvästi tarvetta, mutta yhdistysmuotoisen toiminnan aloittamisessa oli paitsi taloudelliset, myös inhimilliset haasteensa. Yhdistyksen perustajajäsenillä oli ajatus siitä, että aiemmasta toiminnasta Ilmajoelta tulisi jotain taloudellista pääomaa toiminnan käynnistämiseen. Rahaa ei kuitenkaan saatu, vaan yhdistystoiminta aloitettiin käytännössä lähes tyhjästä. Alku oli taloudellisesti tiukkaa aikaa. Budjettiajattelu ja muu taloushallinnon hoitaminen oli myös Raatikaiselle vierasta, hän kun oli tottunut maksamaan kaikki laskut suoraan käsilaukusta silloin kun siellä sattui olemaan rahaa. Hoitopäivämaksun olisi pitänyt kattaa jo Ilmajoellakin

20

kaikki toiminnan kulut, mutta eräältäkin kunnalta Annikki oli laskuttanut kymmenen markkaa kuukaudessa, jonka senkin kunta oli jättänyt maksamatta, kertoo Rissanen. Annikki oli luonteeltaan lujatahtoinen ja itsepäinenkin, mutta toisaalta hän teki itse oman työnsä ilman palkkaa. Myös vakaumuksellisuus näkyi kodin arjessa. Rissanen oli saanut ministeriöstä puhelun, jossa hänelle oli tarjottu edelleen hyväntekeväisyyteen osoitettavaksi kaksi tullin takavarikoimaa televisiota. Rissanen oli tarjonnut toista televisioista Raatikaisen lastenkotiin, mutta Annikki ei televisiota lastenkotiinsa suvainnut.

Oulun kiertomatka Ouluun muutettuaan Annikki Raatikainen ehti asua kolmessa osoitteessa ennen varta vasten lastenkodille valmistettuihin tiloihin muuttamista. Ensimmäinen osoite oli omakotitalossa Pateniemessä, seuraava etappi omakotitalossa Välivainiolla ja kolmas osoite Tuirassa jo purkutuomion saaneessa talossa. Oulussa lastenkoteja oli 60 -luvulla kaupungin Sonnisaaren lastenkoti, joka 1958 oli muuttanut Höyhtyälle sekä Pelastakaa Lapset ry:n Onnelan lastenkoti. Vuoden 1965 kuntaliitoksessa Oulujoen kunnasta tuli Oulun kaupungille Sanginsuun lastenkoti. Yhdistys perustettiin keväällä 1969 tukemaan ja organisoimaan Annikki Raatikaisen aloittamaa lastenkotityötä. Alussa miltei kaikki toiminta perustui talkootyöskentelyyn. Kodin työntekijät olivat palkkatyössä muualla ja tulivat työpäivänsä jälkeen vapaaehtoistyöhön lastenkotiin. Talkoolaisina olivat mm. Elli Mantilo ja Elli Mäkelä, Rauha

Romppainen ja Saara Asu. -Elli Mäkelä oli monella tapaa toiminnan äitihahmo, muistelee Veli Koskela. Auta lasta lehden toimittaminen ja myyminen aloitettiin heti ensimmäisenä toimintakeväänä. Lehtimyynnistä tulikin tärkeä varainhankintamenetelmä lastenkotityön alkuvuosille. Kun yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja edellytti tarkkaa toimintaa ja tilinpitoa, olivat vastakkaiset näkemykset joskus voimakkaitakin. 1973 oli toiminnassa murrosvuosi, kun ensimmäinen puheenjohtaja jäi toiminnasta sivuun ja lastenkodin johtaja erosi tehtävästään. Veli Koskela otti tuossa tilanteessa puheenjohtajan tehtävän vastuulleen. Annikki Raatikainen lähti lähetystyöhön Bangladeshiin 1974, ja johtajan toimeen tarttui Mirja Imponen 1975, jolla oli laitospuolen johtajakokemusta aiemmalta työuraltaan. Imposen tultua johtajaksi Oulun kaupungin sosiaalijohtajana tuolloin työskennellyt Rissanen otti puheeksi henkilökunnan palkkausasiat sekä sijaisten ja lomittajien tarpeellisuuden. Talkooapua jatkui pitkään palkattujenkin työntekijöiden aloittamisen jälkeen. Toimintaa pidettiin vapaaehtoisuuteen ja vakaumukseen pohjautuvana ja yhdistysläisten keskuudessa aluksi vierastettiin ajatusta siitä että kodin lastenhoitajille maksettaisiin palkkaa samoin kuin työntekijöille muissa tuon ajan yhteiskunnan ammateissa.

Kotiin Hietasaareen Hietasaaren nykyisen toiminnan paikka löydettiin, kun Hietasaaressa kierrettiin etsimässä paikkaa kesätoiminnalle. Mäkelän Elli oli todennut paikan nähdessään, että ”tuo jos saadaan, se olisi pelastus!” Ja kesät jatkossa saatiinkin viettää tällä paikalla. Myöhemmin 80-luvul-


Haastattelut ja teksti: Eeva Rahko ja Pertti Kukkonen Kuva: Eeva Rahko

la Samuli Tuokkola kodin johtajana totesi Veli Koskelalle että ”nyt lähdetään Rissasen puheille!” Asiana oli Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen hakeminen uuden toimintakeskuksen rakentamiseen. Rissanen totesi, että lastenkodin rakentaminen olisi vastaus ajan haasteeseen ja oli puoltamassa hanketta, jos uusi lastenkoti rakennetaan enintään kahdeksalle lapselle. Rakennusprojekti vaati henkilökohtaista sitoutumista myös Koskelalta –ja lojaalia suhtautumista omalta työnantajalta, Veli toteaa.

Veli Koskela muistaa toiminnan aikana kolmesti miettineensä toiminnan tulevaisuutta ja onko työlle olemassa korkeampi näky. Ensimmäinen kerta oli yhdistystoiminnan alun erimielisyyksien aikana, toisen kerran silloin kun Heinäpäässä asuminen kävi lastenkotityölle mahdottomaksi tilanahtautensa ja sijaintinsa vuoksi ja vielä kun 90-luvun lamakausi loi toiminnalle paineita.

–Siunaus työllä on kuitenkin ollut kun työ on otettu vakavasti, pohtii Veli Koskela.

Toiminnan säilyminen ja laajentuminen ei siis ole ollut itsestäänselvyys.

21


Auta lasta ry:n kummikohteet Auta Lasta yhdistyksen 40-vuotiselle taipaleelle mahtuu monenlaisia vaiheita, nousu- ja laskusuhdanteita, sekä henkisessä että aineellisessa mielessä. 90-luvun lama koetteli myös yhdistystä, sillä kunnilla ei ollut varaa sijoitta lapsia laitokseen, vaikka tarvetta olisi ollutkin. Taloudellisen ja henkisen laman jäljet ovat näkyneet sijoitettujen lasten määrässä myöhempinä vuosina. Yhdistyksen toiminnan laajennuttua ja monipuolistuttua on koettu myös taloudellisesti helpompia aikoja. Niinäkään aikoina yhdistyksen perustehtävä ei ole unohtunut, vaan kertynyttä hyvää on katsottu aiheelliseksi jakaa paitsi lähellä myös kaukana eläville lähimmäisille. Satunnaisten ulkomaanavustusten myötä kehittyi idea jatkuvista kummikohteista. Ensimmäiset kannatuskohteet löytyivät Intiasta.

O

ulun helluntaiseurakunnan kantaviin voimiin kuului aikoinaan sisar nimeltä Aino Tauriainen. Hän oli 53 vuotta Intiassa vaikuttaneen ja vuonna 2004 siellä 90-vuotiaana kuolleen lähetystyöntekijä Aune Hynyn henkilökohtainen ystävä jo silloin, kun Aune vielä asui Oulussa. Aunen kerätessä lapsia helmoihinsa Machilipatnamissa Aino oli ensimmäisten joukossa ottamassa henkilökohtaiselle kannatusvastuulleen ns. kummilasta. Aino-tädin kummipojaksi tuli 2½-vuotiaana äidistään orvoksi jäänyt Aabraham ja tämä kannatussuhde jatkui katkeamatta Aino-tädin kuolemaan asti. Aabraham kasvoi Hynylässä ja hänestä tuli yksi Aunen seurakuntien pastoreista ja myöhemmin raamattukoulun rehtori. Aabraham perusti perheen Vijayan kanssa, joka oli jäänyt orvoksi 4-vuotiaana samanaikaisesti molemmista vanhemmistaan ja ollut myös Hynylän kasvatti. He saivat kaksi lasta, Aino-Emilian, joka on saanut nimensä Aino-tädin ja Aune Emilia mukaan ja Michaelin. Perhe tarvitsi edelleen tukea ja kummitoiminta jatkui seuraavassa sukupolvessa. Aino Tauriainen oli naimaton ja lapseton, mutta hänen sisarentyttärensä otti Aino-Emilian kummilapsekseen ja on tukenut tämän 22

koulunkäyntiä ja collegeopintoja. Nyt Aino-Emilia on jo naimisissa tahollaan ja työskentelee appensa kirjapainossa toimistotyöntekijänä. Michael aloitti viime kesänä raamattukoulun tuhansien kilometrien päässä kotoaan tarkoituksenaan suorittaa BA tutkinto jumaluusopissa ja valmistua pastoriksi. Perheeseen kuuluu lisäksi iltatähti, Jehiel poika, jonka Aabraham ja Visaya adoptoivat aivan pienenä, kun hänellä ei ollut ketään, joka olisi hänestä huolehtinut.

Lokakuussa 2003 Aabrahamin kotiseudulla tapahtui veneonnettomuus, jossa saarella olevasta kylästä ihmisiä mantereelle töihin kuljettanut ylilastattu kalastusvene upposi. Onnettomuudessa hukkui kolmisenkymmentä henkeä, lähinnä naisia; äitejä ja isosiskoja. Intiassa ei ole tapana, että miehet ottaisivat yksin vastuuta lasten kasvattamisesta. Äiditön lapsi on siis käytännössä orpo. Tosin joissain tapauksissa isot siskot, joiden ei tarvitse olla kymmentä vuotta vanhempia,


TEKSTI: Marjut Väihkönen, KM, erityisluokanopettaja

saattavat ottaa lapsikatraan hoidettavakseen ja toimia pikkuäiteinä sisaruksilleen. Onnettomuudesta kuultuaan Aabraham oli mennyt katsomaan tilannetta paikan päällä. Hän ei ollut voinut jättää poikia kylään oman onnensa nojaan, vaan koki, että koska hänet on aikanaan otettu hyvään hoitoon ja huolenpitoon, hän on velkaa sen saman näille onnettomuuden kohtaamille pikku pojille. Niinpä Aabraham keräsi ensi alkuun 14 poikaa ja vei heidät kotiinsa. Myöhemmin lasten määrä on kasvanut, niin että heitä on nyt kaikkiaan 23 ja joukossa on neljä tyttöäkin. Aabraham ei kutsu kotiaan lastenkodiksi vaan hän puhuu perheestään. Lapset ovat tulleet jäädäkseen eikä perhettä ole tämän hetken suunnitelmien mukaan tarkoitus kasvattaa. Aabraham toimii usean seurakunnan pastorina ja raamattukoulun rehtorina. Hänen vaimonsa on liikunnanopettaja. Molemmilla on siis oma siviiliammattinsa, jolla he rahoittavat toimintansa. Perhe ei ole minkään virallisen avustusorganisaation tuen piirissä. Lisätyövoiman palkkaaminen lasten hoitamiseksi on luonnollisesti ollut välttämätöntä. Suomesta tuleva kummikannatus on tervetullut apu Aabrahamin ja Visayan viedessä eteenpäin suureksi kasvanutta perhettään.

A

uta Lasta yhdistyksen toinen kummikohde Intiassa on Tuulikki Tepon käynnistämä ja ylläpitämä Toivonkoti, Home of Hope. Tuulikki koki lähetyskutsun jo nuoruudessaan ja työskentelikin kolmen vuoden ajan 70-luvun alkupuoliskolla Aune Hynyn lastenkodissa Intiassa. Hän palasi kuitenkin Suomeen ja teki 13-vuotisen uran kunnallisessa Sanginsuun lastenkodissa lastenhoitajana ja myös vt. johtajana. Viimeisinä työvuosinaan Tuulikki omistautui päiväkotityössä erityisesti maahanmuuttajalapsille. Työnsä ohessa hän valmistautui tavallisuudesta poikkeavalla tavalla eläkevuosiinsa. Vuonna 1991 Tuulikki kirjoitti ylioppilaaksi, jäi eläkkeelle ja lähti takaisin kutsumuksensa maahan toimien ensi kaksi vuotta vapaaehtoistyössä Äiti Teresan järjestössä Kalkutassa ja Andra Pradeshin osavaltion pääkaupungissa Hayderabadissa. Sen jälkeen hän siirtyi Bengalin lahden rannalle Machilipatnamin kaupunkiin ja perusti Hynylän ajoilta entuudestaan tuntemansa

pariskunnan, Moseksen ja Elisabethin kanssa lastenkodin. Toivonkodin lapset ovat etupäässä orpoja, alakastisia ja hyvin köyhistä oloista ja heille on tarkoitus antaa turvaa ja koulutusta ja sitä kautta toivo paremmasta huomisesta. Yksityinen Toivonkoti on rekisteröity ja sillä on lisenssi Intian valtion sääntöjen mukaan. Taloudellinen tuki toiminnalle muodostuu Tuulikin henkilökohtaisen eläkkeen lisäksi kummitoiminnasta, eikä työ ole minkään järjestön tai seurakunnan tukemaa. Moseksen ansiotyö oli Hynylän lastenkodin suuren yläasteen rehtorina, mistä tehtävästä hän on jäänyt eläkkeelle. Tällä hetkellä Toivonkodissa on jo liki 60 lasta, lähinnä tyttöjä. Joitakin poikia kotiin on otettu sisarussuhteiden vuoksi. Viime syksynä Tuulikki itse sairastui vakavasti ja hän tuli alkuvuodesta kotimaahan saamaan hoitoa. Tuulikin 15 vuoden työrupeaman jälkeen Toivonkoti on uuden tilanteen edessä ja kummikannatus, jos mahdollista, entistäkin tärkeämpää. 23


Auta lasta ry:n kummikohteet

K

olmaskin kummikohde on Aasiassa, Kiinassa. Myös Riitta Kakko on oululaislähtöinen perushoitaja, joka kulki omien sanojensa mukaan pitkän ja mutkaisen polun Aasian maissa erilaisissa tehtävissä ennen kuin kymmenkunta vuotta sitten päätyi kaukaiseen ja erittäin köyhään Lounais-Kiinaan. Neljän vuoden ajan hän koulutti paikallista lastenkodin henkilökuntaa sekä hygieniassa että lastenhoidossa, mutta tärkeimpänä tehtävänään Riitta pitää rakkauden jakamista ja opettamista. Kotimaanloman jälkeen Riitta palasi Kiinaan ja aloitti samassa maakunnassa, mutta erittäin köyhällä alueella viranomaisten kanssa yhteistyössä perhekotien perustamisen sen jälkeen, kun Arja Nevaranta oli hoitanut viralliset lupa-asiat kuntoon.. Nykyisin Sinitaivaan Rakastavassa Kodissa on yli 70 orpoa, jotka ovat iältään 6-17vuotiaita. Pari lasta kuuluu valtaväestöön, mutta suurin osa eri vähemmistökansoihin, yli 60 yi heimoon. Suurin osa lapsista on menettänyt molemmat vanhempansa joko sairauden, liikenneonnettomuuden, luonnonkatastrofin tai oman käden kautta. Osa lapsista on myös vanhempiensa hylkäämiä. Paikallisia työntekijöitä kodissa on parisen kymmentä. Suurperhe on jaettu seitsemään pienempään perheyksikköön ja kussakin niissä on lasten omat sedät ja tädit, jotka pitävät huolta perheväestään. Kolme lapsista on alle kouluikäisiä ja he käyvät kodin omaa lastentarhaa, mutta kaikki muut opiskelevat paikallisissa kouluissa. Työn keskeinen tavoite onkin tarjota lapsille rakastavan, turvallisen ja huolehtivan ympäristön ohella kokonaisvaltainen kasvatus ja asianmukainen perustai yliopistokoulutus sekä opettaa heil24

le muitakin elämisen taitoja. Lapsia tuetaan myös ammattiin valmistumisessa sekä autetaan itsenäiseen elämään saakka. Kasvatuksen kulmakivinä Sinitaivaan Rakastavassa kodissa ovat lapsen hyväksyntä, tasapainoinen kasvu sekä itseluottamuksen ja arvostuksen saaminen, mitkä ovat kovin tuttuja myös Auta Lasta yhdistyksen ylläpitämien Päiväkoti Eväsrepun ja Heinäsalmikodin tavoitteenasettelussa. Siksi onkin luontevaa, että yhdistys tukee tätä työtä sekä kuukausikannatuksella, että erityisellä joululahjarahalla.

Lastensuojelutyön puitteet Suomessa, Intiassa ja Kiinassa ovat kovin erilaiset samoin kuin ne lähtökohdat, joiden vuoksi lapset erityistä huolenpitoa tarvitsevat. Tavoite on kuitenkin yhteinen: tarjota lapselle ja nuorelle parempi ponnahdusalusta tulevaa elämää varten. Auta Lasta yhdistys haluaa laittaa hyvän kiertämään ja tukea omalla panoksellaan niitä, jotka tekevät samaa työtä eri tavoin haasteellisissa olosuhteissa.


Auta Lasta 40-vuotta juhlalehden

toteuttamisesta ovat tukeneet seuraavat kumppanimme: ONNEA AUTA LASTA RY:LLE ONNEA ONNEA AUTA AUTA LASTA LASTA RY:LLE RY:LLE PITKÄAIKAISESTA PITKÄAIKAISESTA JA JA PITKÄAIKAISESTA JALASTENSUOJELUTYÖSTÄ MENESTYKSEKKÄÄSTÄ MENESTYKSEKKÄÄSTÄ MENESTYKSEKKÄÄSTÄ LASTENSUOJELUTYÖSTÄ LASTENSUOJELUTYÖSTÄ

SOTEPA SOTEPA OY OY Limingantie 112 A Paavola Limingantie 112 A Paavola

www.perhekotikivela.com -Kodinomainen huostaan - Kodinomainen ja ja turvallinen turvallinen kasvuympäristö kasvuympäristö huostaan ote- sijoitetuille lapsille ja nuorille otetuille ja avohuollon tukitoimin tuille ja avohuollon - Itsenäisen asumisentukitoimin harjoittelu ja jälkihuoltopalvelut sijoitetuille lapsille ja nuorille Mutkalantie 9, 91300 Ylikiiminki - Itsenäisen asumisen harjoittelu Perhekoti Arjen Avain OyOy Perhekoti Arjen Avain ja jälkihuoltopalvelut Yhteydenotot: Eija Koskela 040 7477755 toiminnanjohtaja Marjut Kropsu toiminnanjohtaja Marjut Kropsu p. 0400-225791 p. 0400-225791 marjut.kropsu@arjenavain.fi marjut.kropsu@arjenavain.fi Mutkalantie 9, 91300 Ylikiiminki apulaisjohtaja apulaisjohtaja Pasi Arola Pasi Arola p. 040-5589577 Yhteydenotot: p. 040-5589577 pasi.arola@arjenavain.fi Eija Koskela 040 7477755 pasi.arola@arjenavain.fi www.arjenavain.fi www.arjenavain.fi

Marjut Kiilakiventie 1 • 90420 Marjut Kropsu,Kropsu Kiilakiventie 1,•90420 Oulu, www.ratkaisunavaimet.

Oulu

www.ratkaisunavaimet.fi 25


Auta Lasta 40-vuotta juhlalehden

toteuttamisesta ovat tukeneet seuraavat kumppanimme:

Oulunseudun Huoltopalvelu Oulunseudun Huoltopalvelu www.oshp.fi

www.oshp.fi Päivystys 24H www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu Päivystys 24H 0440-500980 www.oshp.fi 0440-500980 Päivystys 24H Oulunseudun Huoltopalvelu -KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 www.oshp.fi -KIINTEISTÖNHOITOPäivystys 24H -REMONTIT0440-500980 -REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO-KONETYÖTPäivystys 24H -KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 Oulunseudun Huoltopalvelu

Oulunseudun Huoltopalvelu

www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu

www.oshp.fi Päivystys 24H 0440-500980 26

Päivystys 24H -KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 -REMONTIT-KONETYÖT-

-KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO-KONETYÖT-REMONTIT-KONETYÖT-


Sähköinen dokumentointijärjestelmä lastensuojelutyön tueksi

Nappulan avulla hoitotyössä syntyvä dokumentaatio on aina järjestyksessä, käytettävissä ja turvallisesti tallessa.

www.nappula.fi

www.necora.fi

LISÄTIETOA JA MYYNTI Jussi Ahtiainen 040 - 72 43 890 jussi.ahtiainen@necora.fi

info@nappula.fi

info@necora.fi

AURINKORANNOILLE SUORAAN OULUSTA

ALL INCLUSIVE -MATKAT SISÄLTÄVÄT MYÖS RUOAT JA JUOMAT HOTELLISSA. TÄSSÄ ESIMERKKEJÄ, KYSY LISÄÄ! Alanya *** 3.5.1vko 539 Belek **** 3.5.1vko 749 Kemer ** 17.5.1vko 539 Kemer **** 7.6.1vko 609 RUNSAASTI MUITA KOHTEITA JA LÄHTÖJÄ. MEILLÄ EI LISÄTÄ PALVELUMAKSUJA JA SAAT RANTAKASSIN KAUPAN PÄÄLLE!*

KAUPUNKILOMAT

Turvallisten rajojen sisällä

Metsäpirtin perhekoti Oy

tiellä aikuisuuteen

Tarja ja Mikko Pirttikoski Hannulantie 6 91600 Utajärvi 050-5323916

OLETKO JÄRJESTÄMÄSSÄ RYHMÄMATKAA?

Autamme mielellämme! KAUPUNKIIN, RANNALLE, MINNE VAIN. LENNOT, HOTELLIT, KULJETUKSET, RETKET. Soita 044-5533 845/Veli-Pekka Tahkola tai email ryhmat@lakeudenmatkat.fi *Kaikki hinnat alk/hlö jaetussa 2hh. Paikkoja rajoitetusti. Ennakkovaraajan etu voimassa rajoitetun ajan ja edun arvo vaihtelee matkanjärjestäjän mukaan. Rantakasseja 1kpl/hlö niin kauan kuin kasseja riittää.

MATKATOIMISTO

www.kalevaprint.fi

KuVi3261/00/MJMV SMAL14595

– yhdessä

Omatoimisesti tai oppaan johdolla Hyvät lentoyhteydet, haluamasi hotellitaso ja opastettuja retkiä. KYSY TARJOUS SUOSIKKIKAUPUNKIISI!

ZEPPELIN, Kempele Puhelin 08 - 5647 400 MA-PE klo 9-18 myynti@lakeudenmatkat.fi WWW.LAKEUDENMATKAT.FI

27


Auta Lasta ry

KUVAT: Päivi Sulonen

HEINÄSALMI Työtä lapsen ja nuoren parhaaksi sekä perheen tukemiseksi

Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu kristillinen lastenkotiyhdistys, jonka palvelukeskus Heinäsalmi sijaitsee Oulun Hietasaaressa.

Heinäsalmen palvelukeskus sisältää 19-paikkaisen erityislastenkodin, 21-paikkaisen kristillisen päiväkodin sekä monipuolisia lastensuojelun kokeilu- ja kehittämishankkeita.

Heinäsalmikoti sijaitsee luonnonkauniilla ja rauhallisella paikalla maaseutumaisessa ympäristössä. Kaikki suurehkon kaupungin tarjoamat palvelut ovat käden ulottuvilla. Heinäsalmen palvelut perustuvat monipuoliseen ja tiiviiseen yhteistyöhön lasten vanhempien, lastenhuollon ja konsultoivien asiantuntijoiden kanssa. 28


Auta Lasta ry:n luottamushenkilöt ja kotien työntekijät tammikuussa 2009 Kuvat: Pertti Kukkonen ja Helena Koskela

Auta Lasta ry:n hallitus Kuvassa takana vasemmalta: Eeva Rahko, Irma Kontu, Elli-Maija Laaksamo, Raila Uusitalo ja Mika Niemelä. Edessä vasemmalta Pirjo-Liisa Kurki, Marja-Leena Kemppainen ja Leena Paljakka. Kuvasta puuttuvat Helena Kangas-Kemppainen, Jouni Laakkonen ja Raili Louekoski.

Heinäsalmikodin henkilökunta Kuvassa takana vasemmalta: Jani Paananen, Tuomo Mulari, Marja-Leena Penttilä, Heidi Kotkaranta, Vappu Luomanaho, Ulla Nurkkala, Pia Lankila, Teija Väisänen, Satu Pöykiö, Kirsti Multasniemi, Marja-Liisa Kesti, Timo Reijonen, Mikko Karppinen ja Ari Sulasalmi. Istumassa vasemmalta Terttu Mykkänen, Aila Tarkkinen, Virve Liuska, Anne Seppälä, Jutta Jaakkola, Aki Myllyneva ja Pertti Kukkonen. Kuvasta puuttuvat Päivi Valkeapää, Olli Vessari ja Taisto Vähäaho.

Päiväkoti Eväsrepun henkilökunta Kuvassa vasemmalta Sari Uusitalo, Shgipe Pllashniku, Riitta Rahkola, Helena Koskela, Marja-Liisa Hyry-Mäkinen ja Marika Kukkohovi

29


Heinäsalmi – kotia lähellä TEKSTI: Pertti Kukkonen, johtaja, Heinäsalmikoti

K

un tutustuin ensimmäistä kertaa lokakuussa 1991 Auta Lasta ry:n Heinäsalmikotiin, oli lastensuojelun sijaishuoltoa tuottavia yksiköitä Oulun läänin alueella vain muutamilla yhdistyksillä, Oulun ja Kajaanin kaupungeilla sekä valtiolla Limingassa toimiva koulukoti. Lastensuojelun asiakkaita oli alle puolet nykyisestä. Kun lukuja vertaa tämän päivän tilanteeseen, voi toimialalla sanoa toteutuneen melkoisen murroksen. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin on perustettu yksityisiä perhekoteja, joita nykyisellään läänin alueella on yli 60 ja valtakunnallisesti yksityisten sijaishuoltoyksikköjen lukumäärässä lähestytään jo 500:a. Uudet lastensuojelualan toimijat ovat tuoneet arvokasta tuoreutta lastensuojelun toimialalle, mutta tärkeä sijansa murroksessa suunnannäyttäjänä ja alan kehittäjänä on ollut myös perinteisillä lastensuojeluyhdistyksillä. Heinäsalmikodissa olemme kokeneet erityyppisten toimijoiden kumppanuuden merkittäväksi lisäarvoksi, joka lopulta on kaikkien edun mukaista. Lastensuojelun tuoreimmat tilastoinnit ovat valmistuneet vuodelta 2006, ja tuon vuoden saldona on 16 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta. Las-

30

tensuojelupalvelujen lisääntynyt tarve on näkynyt myös Heinäsalmikodissa. Vuoden 1991 tilanteessa lastenkodissa oli yhdellä osastolla kahdeksan asiakaspaikkaa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen toimintaa on asteittain laajennettu nykyiseen kolmen osaston ja yhdeksääntoista asiakaspaikkaan. Auta Lasta ry:n lastensuojelupalveluille olisi ollut kysyntää enemmältikin, mutta toistaiseksi uusia yksiköitä Oulun ulkopuolelle ei ole perustettu, vaan toiminnassa on määrän sijasta keskitytty lastensuojelun laadulliseen pioneerityöhön. Toiminnan laajentuminen sekä kehittämis- ja koulutushankkeet ovat näkyneet myös yhdistyksen toiminnan budjetoinnissa. Vuoden 1998 ja 2008 budjetin lukemat ovat kutakuinkin samaa luokkaa. Tällä välillä budjetoinnin valuutassa on siirrytty markka-ajasta euroaikaan. Asiakaspaikkojen lisääntyminen on edellyttänyt myös henkilöstöresurssin lisäämistä, Nykyisellään Heinäsalmikodissa on 24 kokoaikaista työntekijää, mikä on yli kaksinkertainen määrä 90-luvun tilanteeseen. Heinäsalmikodin yksi keskeinen menestystekijä on ollut ammatillisuuteen panostaminen. Olemme saaneet uusiin tehtäviimme motivoituneet ja koulutetut osaajat, mutta vastaavasti henkilöstöstämme löytyy vahvan kokemuksen senioriosaajia. Olemme saaneet viime vuosina perustaa uusia tehtäviä, ja mikä hienointa vakituisen henkilökunnan vaihtuvuus on todella vähäistä, keskimääräinen työssäoloaika Heinäsalmikodin henkilökunnalla on yli seitsemän vuotta. Tässä yhteydessä käytän mahdollisuutta hyväkseni esittää Heinäsalmikodin henkilökunnalle julkisen kiitok-

sen motivoituneesta ja innovatiivisesta työotteesta. Heinäsalmikodissa on edelleenkin aistittavissa todella ainutlaatuinen yhdessä tekemisen meininki. Heinäsalmikodissa Auta Lasta ry:n juhlavuosi näyttäytyy monella tapaa. Arjen väliin mahtuu tasaisin väliajoin pientä ja hieman suurempaa juhlaa ja elämystä. Odotetuimpia hetkiä lasten keskuudessa on kesäkuussa toteutettava juhlavuoden ulkomaanmatka, jonka kohde selviää juuri tämän lehden ilmestymisen aikoihin. Elokuulle olemme suunnitelleet järjestyksessä kolmatta Heinäsalmikodin/Heinäkulman lastenkodin entisten ja nykyisten asiakkaiden ja henkilökunnan tapaamista. Kiitos kumppaneillemme, lapsille, lasten perheille, luottamushenkilöille, lahjoitusten antajille ja lukuisille muille toimintamme tukijoille. Tervetuloa kanssamme viettämään Auta lasta ry:n juhlavuotta.


Yksityisten päiväkotien palvelujärjestelmää kehitetään Teksti: Marja-Liisa Hyry-Mäkinen, Päiväkoti Eväsrepun vt. johtaja

T

ammikuussa 2008 käynnistettiin Oulun yksityisten päiväkotien johtajien toimesta hanke, joka tähtää uudenlaisen päivähoidon palvelukonseptin luomiseen. Hankkeen ensimmäinen suunnittelupalaveri pidettiin 29.1.2008. Tähän palaveriin osallistui 18 yksityisten päiväkotien johtajaa, joista puolet päätti lähteä mukaan hankkeen toteutukseen.

Tavoitteena on rakentaa päiväkoteihin internet-pohjainen järjestelmä, jossa pystytään vastaamaan aiempaa paremmin lasten yksilöllisiin kasvun ja oppimisen haasteisiin yhteistyössä vanhempien kanssa. Tähän pyritään kehittämällä internetissä (salausten takana) toimiva ohjelmisto, jolla voidaan edistää ja helpottaa vanhempien osallistumista päiväkodin toimintaan. Uuden järjestelmän kautta vanhemmat saavat päiväkodeista omia lapsiaan koskevia luottamuksellisia raportteja ja he puolestaan voivat antaa päiväkodille suoraa palautetta (vuorokaudenajasta riippumatta). Nykyisin päivittäinen palautteen antaminen ja saaminen rajoittuu lyhyisiin ta-

paamisiin lasta päiväkotiin tuotaessa tai sieltä haettaessa. Usein nämä tilanteet ovat kiireen pilaamia. Internetin etuna voi pitää myös sitä, että yhteydenpidon kustannukset ovat matalat.

Toivottavasti projektiin valitun ohjelmistoyhtiön aikataulu pitää ja pääsemme nauttimaan päiväkodin ja kodin uusimuotoisesta ja hedelmällisestä yhteistyöstä – lapsen parhaaksi.

Jo tulevan kevään lopulla on tarkoitus saada ohjelman ensimmäinen versio kokeilukäyttöön. Projekti kokonaisuudessaan kestää vuoden 2010 alkuun saakka, jolloin ohjelma otetaan käyttöön yksityisissä päiväkodeissa. Moni vanhemmista jo tunteekin peruskouluissa käytössä olevan Helmi-ohjelman. Tällä kehitystyöllä pyritään samantyyppiseen lopputulokseen – ehkä parempaankin.

Pullanleipomisen prosessikuvaus päiväkoti Eväsrepusta

Kuvat: Helena Koskela

31


Sijaishuollon ja erityisopetuksen välinen yhteistyö

TEKSTI: Marjut Väihkönen

O

petussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa (luku 4) todetaan, että lapsi ja nuori elää samanaikaisesti sekä kodin että koulun vaikutuspiirissä, mikä edellyttää näiden kasvatusyhteisöjen vuorovaikutusta ja yhteistyötä oppilaan kokonaisvaltaisen terveen kasvun ja hyvän oppimisen tukemisessa. Koulun kannalta tämä vuorovaikutus kodin kanssa lisää opettajan oppilaantuntemusta ja auttaa häntä opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Kaikissa tilanteissa huoltajilla on luonnollisesti ensisijainen vastuu lapsen ja nuoren kasvatuksesta koulun tukiessa kotien kasvatustehtävää ja vastatessa oppilaan kasvatuksesta ja opetuksesta kouluyhteisön jäsenenä. Koulun on

32

oltava yhteistyössä huoltajien kanssa niin, että he voivat osaltaan tukea lastensa tavoitteellista oppimista ja koulunkäyntiä. Yhteisvastuullisen kasvatuksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten oppimisen edellytyksiä, turvallisuutta ja hyvinvointia koulussa. Kodin ja koulun yhteistyötä toteutetaan sekä yhteisö- että yksilötasolla. Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet korostavat myös, että kodin ja koulun välinen yhteistyö tulee määritellä kuntakohtaisessa opetussuunnitelmassa yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa.

Huoltajien mahdollisuus osallistua koulun opetus- ja kasvatustyön suunnittelemiseen ja arviointiin yhdessä opettajan ja oppilaiden kanssa edistää kodin ja koulun yhteistyötä. Huoltajille tulee antaa tietoa opetussuunnitelmasta, opetuksen järjestämisestä, oppilashuollosta ja mahdollisuudesta osallistua kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Viimeksi mainittu voisi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi arvokeskusteluun osallistumista ja koulun sääntöjen yhteistä laatimista. Tämä edellyttää opettajien aktiivista aloitetta yhteistyössä sekä keskustelua ja tiedottamista huoltajien, opettajan ja oppilaan oikeuksista sekä velvollisuuksista. Koulussa voi toimia myös vanhempien edustajisto (esim. kotikoulutoimikunta), joka tukee koulutyötä ottamalla kantaa ja vaikuttamalla koulua koskeviin päätöksiin luottamuselimissä ja alueellisissa yhteistyöryhmissä. Yhteistyön lähtökohtana tulee opetussuunnitelman perusteiden mukaan olla eri osapuolien kunnioitus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Yhdeksänvuotisen peruskoulupolun ensimmäisten vuosiluokkien aikana jatketaan esiopetuksessa syntynyttä yhteistyötä ja luodaan pohja myös huoltajien keskinäiselle vuorovaikutukselle. Erilaisia kodin ja koulun vuoropuhelua tukevia yhteistyömuotoja tulee kehittää koko perusopetuksen ajan, mutta erityisesti siirryttäessä kouluasteelta toiselle tai muissa siirtymävaiheissa (esim. erityisopetussiirto) ja mahdollisissa ongelmatilanteissa. Yhteistyö tulee järjestää siten, että oppilashuol-


lon ja moniammatillisen yhteistyöverkoston avulla oppilaan koulunkäyntiä ja hyvinvointia voidaan tukea. Perusopetuksen päättövaiheessa huoltajille tulee antaa tietoa ja tarvittaessa mahdollisuus keskustella oppilaan jatkokoulutukseen liittyvistä kysymyksistä ja mahdollisista ongelmista oppilaanohjaajan ja oppilashuollon eri asiantuntijoiden kanssa. Mitä tämä kaikki tarkoittaa silloin, kun lapsi on sijoitettu oman kotinsa ulkopuolelle ja on erityisopetuksessa? Koulua koskevat yllä mainitut yhteistyövelvoitteet riippumatta lapsen huoltajuuteen liittyvistä uudelleenjärjestelyistä. Lapsen tai nuoren ollessa sijoitettuna sijaisperheeseen tai laitokseen, hänellä on joko sijaisvanhemmat tai erikseen nimetyt omahoitajat, jotka kutsutaan vanhempainiltoihin ja –tapaamisiin sekä muihin lapsen koulunkäyntiin liittyviin neuvotteluihin ja palavereihin. Kaikille erityisopetukseen otetuille tai siirretyille lapsille laaditaan HOJKS eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, johon kirjataan lapsen tai nuoren vahvuudet ja erityisen tuen tarpeet, oppimistavoitteet eri osa-alueilla sekä menetelmät ja opetusjärjestelyt, joilla näihin tavoitteisiin pyritään. HOJKS tarkistetaan vuosittain ns. arviointikeskustelussa, jonka tavoitteena on antaa tietoa huoltajille ja keskustella oppilaan edistymisestä, vahvuuksista ja kehittämiskohteista eri oppiaineissa, työskentelytaidoissa ja käyttäytymisessä. Opettajalle yhteiset keskustelut ovat tärkeitä oppilaan

tuntemuksen kannalta, ja siten keskustelut ovat osa opetuksen suunnittelun perustaa. Yhteinen keskustelu auttaa myös oppilasta arvioimaan ja suunnittelemaan omaa oppimistaan. Tämän vuoksi oppilaan mukana olo keskusteluissa on perusteltua. Huoltajat hyväksyvät HOJKS asiakirjan allekirjoituksellaan. Omalla allekirjoituksellaan opettaja vastaavasti sitoutuu noudattamaan yhteistyössä laadittua suunnitelmaa. Erityisen hienoa on, jos sijoitetun lapsen biologiset vanhemmat voivat osallistua näihin tapaamisiin ja olla osallisena lapsensa koulunkäynnin suunnittelussa, vaikka he eivät syystä tai toisesta kantaisikaan päävastuuta lapsensa huoltajuudesta. Biologisten vanhempien osallisuutta lapsensa koulunkäyntiin kuten muuhunkin elämään pyritään myös koulun taholta tukemaan kaikin mahdollisin keinoin aina, kun siihen on edellytyksiä. Kaikkien eri osapuolten onnistuneen yhteistyön lähtökohtana on oppilaan parhaan etsiminen. Yhteistyön tulee perustua tasaarvoon, vuorovaikutukseen, avoimuuteen ja luottamukseen.

puolten ymmärrystä usein hyvin monisyisestä ongelmavyyhdestä. Periaatteessa kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen ja nuoren kohdalla yhteistyö kodin ja koulun välillä poikkeaa yhteistyöstä muiden perheiden kanssa ainoastaan siten, että toisena osapuolena on sijaishuollon edustaja. Ja mahdollinen kolmas osapuoli eli biologiset vanhemmat ovat yhteistyökuviossa tervetullut rikkaus ja voimavara. Käytännön elämässä tilanne useiden inhimillisten toimijoiden kesken ei aina ole niin suoraviivainen ja yksiselitteinen, mutta se onkin jo kokonaan toisen jutun, kenties pakinan aihe!

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lapsen ja nuoren asioita hoitaa moniammatillinen yhteistyöverkosto. Koululta osallistuu edustaja tai edustajia (yleensä opettaja ja/tai erityisopettaja, rehtori, psykologi tai kuraattori jne.) näihin laajoihin verkostopalavereihin, vaikka koulunkäyntiin liittyvät asiat ovat vain yksi, tosin merkittävä osa lapsen elämäntilanteen kokonaisuudessa. Tämä mahdollisuus tukee myös oppilaan koulutaivalta lisäämällä kaikkien osa-

33


Onko kaikki traumaa? TEKSTI: Elli-Maija Laaksamo Sosiaalityöntekijä, Perheterapeutti

H

einäsalmen lastenkodissa käynnistyi loppusyksystä hyvän pohjatyön ja suunnittelun tuloksena vuoden mittainen Lapset ja psyykkinen traumakoulutus. Koulutuksessa paneudutaan psyykkiseen traumateoriaan, lapsen kehitykseen vaikuttaviin riskitekijöihin ja etsitään keinoja tukea lapsen selviytymistä vaikeiden lasta kuluttaneiden elämänkokemusten yli. Samalla pohditaan myös työntekijöiden suhdetta lasten traumaattisiin kokemuksiin ja oman elämän traumaattisia tapahtumia ja niistä selviämistä.

”Onko kaikki traumaa?”, kyseltiin perustellusti ensimmäisellä koulutuskerralla. Trauma on tämän hetken muotisanoja, joita käytetään aika huolimattomasti ja vapaasti. Pienen vastoinkäymisen yhteydessä puhutaan traumasta. Traumoja saadaan aivan kuin ennen saatiin päänsärky tai mahanpuruja. Mikä sitten oikeasti traumatisoi ja mitkä elämäntilanteet ovat traumaattisia ihmiselle? Todettakoon, että traumaattinen kokemus on hyvin yksilöllinen kokemus. Se mikä traumatisoi yhtä, ei välttämättä traumatisoi toista. On suuria eroja siinä mikä altistaa traumatisoitumiselle. Traumatietämys on suhteellisen nuorta. Oulussa ensimmäiset traumakoulutukset olivat 90-luvun alkupuolella. Aluksi puhuttiin yksittäisten traumaattisten kokemusten merkityksestä ihmiselle, kuten auto-onnettomuuksien, äkillisten menetysten tai katastrofien vaikutuksista. Uutena asiana alettiin nähdä myös sivullisten ihmisten trauma-altistumista, kun he joutuivat todistamaan vakavia onnettomuuksia. Huomio kiinnittyi

34

myös ammatti-ihmisiin, jotka hoitivat vakavasti loukkaantuneita, kuolleita ja hädässä olevia. Kokemukset jäivät mieliin ja niistä oli vaikea päästä irti. Samalla kun nähtiin yksittäisten traumaattisten kokemusten merkitys ihmiselle, alettiin nähdä myös niiden ihmisten tilanne, jotka elivät jatkuvasti traumatisoivien tapahtumien keskellä. Miten paljon vaikeampia olivat ne traumaattiset kokemukset, jotka toistuivat uudestaan ja uudestaan ihmisen elämässä, esim. väkivallan kohteeksi joutuminen ja myös väkivallalle altistuminen perheessä. Tällöin ”löytyivät” perheväkivallan keskellä elävät lapset. Lapset, jotka ovat eläneet pitkään väkivallan keskellä, ovat vaarassa saada syviä haavoja persoonallisuuteensa ja perusluottamukseensa. Vaikka väkivalta ei olisi kohdistunut suoraan lapsiin, väkivallan todistaminen jo sinänsä on vahingollista. Vaikeinta lapselle on nähdä ja olla osallinen tilanteissa, joissa läheiseen ihmiseen kohdistuu väkivaltaa. Lapsi, joka haluaisi auttaa van-

hempaansa, huomaa olevansa täysin voimaton auttamaan tai lopettamaan näkemäänsä väkivaltaa. Pitkään jatkuva avuttomuuden tilassa oleminen turruttaa ja syö luottamusta aikuisia kohtaan. Lapsen täytyy alkaa suojautua ja luottaa vain itseensä, koska aikuiset ovat epäilyttäviä. Kehityksenä turvaamiseksi lapsen tulisi kuitenkin luottaa aikuiseen ja tämän avunantoon. Kun lapsi kokee toistuvasti läheisten vahingoittumista tai menettämisen pelkoa, hänen on vaikea luottaa aikuisten huolenpitoon. Mitä pienempi lapsi on, sitä haavoittuvampi hän on. Vauvat ovat suurimmassa vaarassa, koska heillä on vähiten keinoja suojautua. Tutkimusten mukaan perheväkivalta altistaa myös lapsen pahoinpitelylle ja kaltoinkohtelulle. Kaltoinkohtelu ei ole pelkästään fyysistä väkivaltaa vaan se voi olla pitkään jatkunutta lapsen tarpeiden laiminlyöntiä tai riittämätöntä kohtaamista, jonka seurauksena lapsi jää liian yksin liian pitkäksi aikaa.


Heinäsalmen lastenkodin henkilökunta joutuu vääjäämättömästi kohtaamaan traumaattisia tilanteita lasten kautta. Suurin osa Heinäsalmikodin lapsista on kokenut ja nähnyt väkivaltaa perheensä sisällä ja jäänyt vaille riittävää huolenpitoa omilta vanhemmiltaan. Jos lapsen ympärillä ei ole ollut muitakaan tukevia aikuisia, luottamus aikuisiin on saanut kovia kolhuja. Yhteistyö ja luottamus ei synny hetkessä, vaikka ympärillä olevat aikuiset olisivat valmiita tarjoamaan huolenpitoa lapselle. Kun luottamuksen on menettänyt, ei ole myöskään aivan helppo vastaanottaa aikuisten apua. Tämä vaatii aikuisilta pitkäjännitteisyyttä, vaivannäköä ja uskoa siihen, että huolenpito tavoittaa, vaikka aina ei siltä näyttäisikään. Työntekijän uskon ja toivon säilyttämiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan monenlaisia keinoja, joista kouluttautuminen on yksi keskeinen asia. Heinäsalmen lastenkodissa on pitkä kouluttautumisen perinne ja se näkyy myös henkilökunnan sitoutumisessa Lapset ja psyykkinen trauma- koulutukseen sekä valmiudessa käsitellä asioita uudesta näkökulmasta.

Traumojen kanssa työskentely herättää herkästi henkiin oman lapsuuden ja nuoruuden traumaattiset kokemukset. Työntekijän on hyvä olla selvillä oman elämänsä traumakohdista, omista haavoittuvuuksistaan mutta myös selviytymiskeinoistaan työskennellessään lasten ja nuorten traumaattisten kokemusten parissa. Työntekijöitä on tärkeä varustaa pitämään huolta itsestään ja rajoistaan sekä yksilöinä että yhteisönä, niin että lasten kokemat ja aikuisiin heijastamat traumat eivät menisi liiaksi ”ihon alle”. Monesti puhutaan tiedon tuskaa tuottavasta vaikutuksesta. Tietous traumaattisten kokemusten vaikutuksista tuo myös välineitä auttamiseen ja sen ahdistuksen hallitsemiseen, joka lasten traumaattisten kokemusten myötä tulee henkilökunnan kannettavaksi.

35


Perheinterventiokongressi Nordic Forum Skellfteåssa TEKSTI: Pertti Kukkonen KUVA: Hanna Hedinsdottir

P

erheinterventiomalli on kehitetty alkuaan lasten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisemisen työmalliksi perheille, joissa vanhemmalla on psyykkistä sairautta. Työmallin kehittäjä on Harwardin yliopistossa professorina toimiva William Beardslee. Suomi on ollut edelläkävijämaa menetelmän käyttöönotossa kymmenen viime vuoden aikana. Keskeinen vaikuttaja interventiotyömallin Suomeen rantautumisessa on ollut STAKESIN (sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus) tutkimusprofessori, lastenpsykiatri Tytti Solantaus. Muut Pohjoismaat, Ruotsi ensimmäisenä ovat seuranneet Suomea menetelmän käyttöönotossa. Ruotsissa työmallia eteenpäin on vienyt Johtava lääkäri Heljä Pihkala Skellefteån sairaalan psykiatrian klinikalta. Hän on hankkinut perheintervention kliinikko- ja kouluttajaosaamisen ensimmäisenä ruotsalaisena sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena suomalaisessa koulutuksessa.

Skellefteåssa toukokuun lopussa järjestettiin järjestyksessä neljäs pohjoismainen perheinterventiokongressi Nordic Forum, jossa oli osallistujia kaikista viidestä pohjoismaasta. Perheintervention soveltamista lastensuojelussa esiteltiin ensimmäisen kerran Nordic Forum kongressiyleisölle ja työmallin isälle Mr Beardsleelle kongressin työpajassa Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodin perheinterventiokliinikkojen Anne Seppälän, Mikko Karppisen ja Pertti Kukkosen, Nuorten Ystävät ry:n Pohjolakodin interventiokouluttajien Marja Sudgvistin ja Tiina Poudan sekä Mika Niemelän yhteisvoimin. Intervention lastensuojelusovellus sai kongressiyleisöltä innostuneen vastaanoton.

Yhteisen kongressiesiintymisen ja Nuorten Ystävät ry:n tarjoaman matkakyydin aikana syntyi ajatus lastensuojelun perheintervention pohjoisen yhteistyön lisäämisestä. Heinäsalmikodissa on viikko ennen Nordic Forumia päättyneen perheintervention kliinikkokoulutuksen myötä kaikkiaan seitsemän menetelmään koulutettua työntekijää. Perheintervention koulutusyhteistyötä on myös tarkoitus jatkaa Vihannin ja Lapin SOS-lapsikylien sekä perhekoti Arjen Avaimen kanssa.

Pohjois-Suomalaiset lastensuojelujärjestöt ja –yrittäjät ovat olleet aktiivisesti kehittämässä perheinterventiotyömallille suomalaista lastensuojelusovellusta. Lähes kaikkia ensimmäisessä vaiheessa menetelmään koulutettuja pohjoissuomalaisia lastensuojelun perheinterventiokliinikkoja yhdistää se, että Auta Lasta ry:n hallituksen jäsen, TTM Mika Niemelä on ollut kouluttamassa meitä kaikkia.

Kuvassa vasemmalta Marja Sundqvist, Tiina Pouta, Pertti Kukkonen, William Beardslee, Mikko Karppinen, Anne Seppälä, Heljä Pihkala, Mika Niemelä ja Tytti Solantaus 36


Heinäsalmi juhlakuntoon TEKSTI: Pertti Kukkonen KUVAT: Tuomo Mulari

pintamateriaalien ja kosteussuojausten osalta. Tärkeiden ja kuluvimpien kiinteistönosien ajanmukaistaminen lisäsi Heinäsalmen tilojen viihtyisyyttä ja paransi käytettävyyttä. Remontti toteutettiin kahden rakennuksen sauna- ja kylpyhuonetiloissa, lastenkodin isossa pesuhuoneessa sekä kolmessa tuki-/harjoitteKesällä 2008 toteutettiin suurelta osin lahjoitusvaroilla Puuhalan monitoimitilaan kauan suunnitteilla ollut musiikkihuone, jossa Heinäsalmen lapset voivat harjoitella bändisoiton taitoja ja kokeilla eri instrumentteja myös soolosoittimena. Soittotilaan hankittua välineistöä ovat mm. sähkörummut, kaksi sähkökitaraa, sähköbasso, sähköpiano, basso- ja kitaravahvistimet, mikrofonit, PA-laitteet (mikseri ja kaiuttimet) sekä tietokone musiikin tallentamista ja opiskelua varten. Heinäkuusta joulukuuhun 2008 Heinäsalmen kaikki sauna- ja pesuhuonetilat remontoitiin ajanmukaisiksi uusien

Breakdanceopissa

luasumishuoneistossa. Myös niissä Heinäsalmen kiinteistön kosteissa tiloissa, joissa remonttia ei toteutettu näin laajana, tehtiin tarpeenmukaisia pienempiä kunnostustöitä. Syksyllä toteutettuun remonttiin liittyi myös kattojen kunnon tarkistus ja tarpeenmukaiset korjaukset sekä uusien energiataloudellisten ulkoovien vaihtaminen Heinäsalmen päärakennukseen. Lastenkodin sisustustiimi toteutti myös kasvojenkohotuksen ohjaajien toimistotilaan. Toimiston sisustuskuvat todistavat siitä, että hyvällä suunnittelulla voi saada myös kohtuukustannuksilla ihmeitä aikaan.

TEKSTI: Viivi

Me Heinäsalmikodin nuoret saimme tilaisuuden päästä tutustumaan Break –tanssin kuvioihin Teemu Tuohimaan johdolla. Teemu on käynyt opettamassa meitä maanantaisin syksystä alkaen. Teemu sai rohkaistua tanssitunneilla niin nuoret kuin aikuisetkin mukaan tanssimaan. Teemu opettaa Oulun seudun ammattikorkeakoulun showtanssilinjalla sekä Citydancessa hän toimii katutanssilajien opettajana. Opettamisen lisäksi Teemu toimii freelance –tanssijana ja toteuttaa koreografioita teatteri- ja tanssiproduktioihin.

37


Heinäsalmen kuulumiset

Koonnut: Pertti Kukkonen

Kuva: Pertti Kukkonen

M

arraskuussa 2008 lastenkodin erämatkatoimintaa vuosina 2007-2010 lahjoitusvaroin tukeva Lions club Oulu –Raatti järjestivät clubi-illan Heinäsalmen Puuhalassa. Paikalle oli saapunut myös lastenkodin lastenkodin eräretkitoiminnan ohjaajat Mikko ja Tuomo sekä elokuussa neljän päivän eräleirille osallistunut Joni lasten edustajana. Lahjoitusvaroin hankittua välineistöä oli esittelemässä myös lasten ja ohjaajien yhdessä toteuttama Erä-Esko mallinukke. Kuvat: Pertti Kukkonen ja Tuomo Mulari

S

Kuva: Pertti Kukkonen

OS- lapsikylä ry:n ”heimojohtaja ja kyläpäälliköt” eli toiminnajohtaja Jari Ketola sekä Vihannin lapsikyläjohtaja Kaisu Pelkonen ja Lapin lapsikyläjohtaja Kai Lomma vierailivat tutustumassa Auta Lasta ry:n ja Heinäsalmikodin toimintaan marraskuussa 2008.

J

anne Ohtonen (vas) kävi luovuttamassa Kellon Lyönnin miesten II-divisioonan salibandyjoukkueen Heinäsalmikodin käyttöön lahjoittamat huippumailat tammikuussa 2009. Kolmekymmentä pelimiesten kilpapeleissä testaamaa mailaa tulevat olemaan tulevaisuuden mailavirtuooseilla kovassa käytössä. Heinäsalmikodista mailat vastaanotti harrastustiimin edustajana ohjaaja Jani Paananen. 38

A

Kuva: Terttu Mykkänen

uta Lasta ry:n Heinäsalmikodin, Vihannin ja Lapin sos-lapsikylien sekä perhekoti Arjen Avain Oy:n yhteinen perheinterventiokoulutus päättyi toukokuussa 2008. Heinäsalmikodissa perheintervention kliinikkokoulutuksen on suorittanut nyt seitsemän työntekijää. Tammikuussa 2009 samojen kumppaneiden uudessa interventiokoulutuksessa aloittaa Heinäsalmikodista neljä ohjaajaa.


P

Kuva: Tuomo Mulari

OP 3 –perheterapiakoulutuksen valmistumisjuhlaa vietettiin toukokuussa 2008. Heinäsalmikodin ohjaajista Virve Liuska ja Tuomo Mulari ovat Heinäsalmikodin työryhmän uusimmat erityistason perheterapeutit. Heinäsalmikodissa on nykyisellään seitsemän erityistason perheterapiakoulutettua työntekijää.

Kuva: Pertti Kukkonen

einäsalmikodin varajohtajan sijaisena aloitti 19.1.2009 sosiaaliohjaaja Taisto Vähäaho. Taistolla on monipuolista aiempaa työkokemusta mm. kunnan sosiaalityöntekijän tehtävistä ja sosiaalialan yrittäjyydestä. Vuodesta 2001 alkaen lastenkodin varajohtajana työskennellyt sosionomi(AMK) Jukka Mulari muutti vuoden vaihteessa Savon maisemiin, ja on tämän vuoksi työlomalla varajohtajan tehtävistä helmikuuhun 2010 saakka.

Kuva: Pertti Kukkonen

H

Kuva: Pertti Kukkonen

H M O

eri Oulun kulttuuriseura ry muisti Heinäsalmen väkeä kylmän kesän jälkeen Toppilan Möljän tapahtumissa myymättä jääneillä jäätelöillä. Jäätelöpuikkoja ja –tuutteja Möljältä Heinäsalmen pakastimeen siirtyi yli viisisataa kappaletta. Suuret kiitokset lahjoittajille.

einäsalmikodissa on joulukuusta 2008 alkaen voinut tavata lastenkodin sijaisen tehtävistä urheilua seuraavalle yleisölle tutun miehen. AC Oulun jalkapallojoukkueen kapteeni Antti Pehkonen on jalkapallouransa ohella käynyt tekemässä työvuoroja myös lastenkodin ohjaajana. Antti on koulutukseltaan liikunnanohjaaja, ja jalkapalloilijana hän on aiemmin edustanut jalkapallon pääsarjassa Veikkausliigassa AC Oulun lisäksi FC Lahtea.

Kuva: Pertti Kukkonen

ulun Nokian henkilökunta muisti Heinäsalmikodin lapsia jälleen Peltolan yksikön työntekijöiden henkilökohtaisesti hankkimilla joululahjoilla. Lahjojen antajat olivat huomioineet saajien iät ja sukupuolen, joten jokaisen paketista löytyi jotain mielekästä yllätystä . Kiitokset Nokian Oulun Peltolan toimipisteen työntekijöille joulumuistamisista. 39


Päiväkodin lapset kuperkeikkailemassa

TEKSTI: Marja-Liisa Hyry-Mäkinen

neksi tossu lopulta löytyy Marjan hupusta - miten ihmeessä se sinne on joutunut?! Koska tulimme hieman etuajassa, ehdimme käydä hyppäämässä pituutta ja juoksennella radalla ennen kuin kaikki muutkin mukaan kutsutut päiväkodit ovat saapuneet paikalle. Sitten meidät jaetaan ryhmiin ja saamme kukin oman ohjaajan, joka neuvoo ryhmille mitä missäkin eri toimintapisteessä tehdään.

O

lemme taas lähdössä Oulu-halliin kaupungin järjestämään Kuperkeikka tapahtumaan, jossa käymme kaksi kertaa vuodessa. Taksin on määrä tulla hakemaan meidät puoli kymmeneltä Eväsrepun pihasta. Tämä liikuntatapahtuma on tarkoitettu yli kolmevuotiaille, joten mukaan pääsee tällä kertaa kymmenen lasta. Lapset odottelevatkin jo kärsimättöminä eteisessä ja vilkuilevat ikkunasta, milloin se taksi oikein tulee. Vihdoin iso tilataksi kaartaa pihaan. Muistutamme vielä lapsia, että taksiin mennessä tervehditään kohteliaasti kuskia, jota näyttää kovasti hymyilyttävän, kun lapset kauniisti toivottavat hyvät huomenensa. Menomatkalla Pekka ja Jussi lajittelevat vastaantulevia autoja; kuorma-auto, pa-

40

kettiauto, taksi, ambulanssi, rekka jne. Ihmettelen, kuinka he tunnistavat taitavasti myös autojen merkit. Vieressäni istuvaa Annia puolestaan kiinnostaa enemmän autojen värit. Saavumme Oulu-hallin eteen ja lapset kiittävät ystävällisesti taksikuskia, joka lupaa tulla noutamaan joukon takaisin puolilta päivin. Saamme hallin infosta avaimen pukuhuoneeseen, jossa vaihdamme jumppavaatteet päälle. Marja ei millään löydä toista tossuaan, vaikka muistaa ihan varmasti ottaneensa sen mukaansa. On-

Aluksi menemme suureen tilaan, jossa keilailemme, pyöritämme vannetta, konttaamme tunnelin läpi ja leikimme erilaisilla välineillä. Lisäksi nurkassa on lasten erityinen kestosuosikki pallomeri. Lapset lähtevät leikkeihin rohkeasti mukaan ja suurin osa haluaisi hetimiten sukeltaa pallomereen. Turvallisuussyistä sinne voi kuitenkin mennä vain neljä lasta kerrallaan. Arttua hieman harmittaa, kun hän ei pääse ensimmäisten joukossa sukeltamaan pallomereen, mutta asia unohtuu pian kun Aino tulee hakemaan hänet keilaamaan. Seuraavaksi siirrymme teline- ja temppurata-alueelle, jossa kierrämme asteittain


vaikeutuvaa rataa. Aikuisia tarvitaan välillä auttamaan vaikeimmissa paikoissa. Erään toisen päiväkodin lapsi lyö päänsä tankoon vetäessään leukoja eikä suostu enää palaamaan radalle. Toivottavasti hänelle ei jäänyt tästä ikävää muistoa. Osa lapsista ottaa radan kiertämisen kilpailuna ja heitä pitää jopa toistamiseen kehottaa rauhallisuuteen, koska kiireessä voi aina sattua vahinkoja. Poikien suosikki on sählypelikenttä, jossa maalivahti saa ihan oikean kasvosuojuksen. Sovimme, että jokainen saa olla vuorollaan maalivahti. Tytöt tyytyvät olemaan puolustajina. Mielenkiintoista! Kun koko kierros on tehty, on aika palata pukuhuoneeseen ja sitä kautta taksilla takaisin Eväsreppuun. Lapset vaikuttavat aika väsyneiltä, mutta tyytyväisiltä. Juttelemme vielä pukuhuoneessa, mikä oli kivointa ja mistä ei niin kauheasti ehkä tykätty. Poikien suosikki oli selvästi sählypeli ja tyttöjen pallomeri. Tulemme varmaan taas keväällä takaisin! (Jutussa lapsilla ”leikkinimet”) 41


Oulun seudun nukkekotikerho TEKSTI: Vuokko Alaraappana KUVAT: Pertti Kukkonen

N

ukkekotiharrastus on nykyään suosittu harrastusmuoto myös Suomessa. Harrastus leviämistä on edesauttanut mm. internetin askartelublogit. Kerhotoimintaa on järjestetty useimmilla paikkakunnilla ja etenkin suurissa kaupungeissa. Oulun seudulle kerholaisia etsittiin tammikuussa 2008 ilmoituksella kahden harrastajan blogissa. Ensimmäiseen tapaamiseen kokoontui kahdeksan innokasta harrastajaa pohtimaan kerhotoiminnan organisoimista tapaamistiheyden ja kokoontumispaikan osalta. Vaihtoehdoista Heinäsalmen Puuhalan harrastustila osoittautui parhaaksi. Tilaa on riittävästi suuremmallekin joukolle ja tarvittaessa voimme käyttää myös verstastiloja.

Kerhojen askarteluaiheet olemme valinneet valmiiksi puoleksi vuodeksi eteenpäin. Kerholla on oma blogi osoitteessa www.rouvat.vuodatus.net , jossa näkyy kerhon ohjelma ja muu informaatio. Uusia kerholaisia joukkoomme on matkan varrella mukaan tullut muutamia, mutta lisääkin mahtuu. Kerhotoiminta on käytännön syistä rajoitettu vain aikuisille.

tilojen mahdollistamisesta sekä toivottavat menestystä Auta Lasta ry:n toiminnalle.

Kerhotoiminnassa mukana olevat haluavat kiittää Auta Lasta ry:tä kerhotoiminnan

Kuvassa nukkekotikerhon lasten- ja päiväkodin väen iloksi tuoma joulumiljöö

42


AUTA LASTA RY:N JUHLAVUODEN TAPAHTUMIA Kuvat: Eeva rahko

Helmikuu 2009:

Pääjuhla Ravintola Hilikussa perjantaina 6.2.2009

Helmikuu 2009:

Heinäsalmikodin juhlaotteluisännyys FUTSAL-liigan ottelussa Tervarit Oulu -Sievi futsal keskiviikkona 11.2.2009 Oulun urheilutalolla klo 18.30

Maaliskuu 2009:

Yhdistyksen juhlavuosikokous

Kesäkuu 2009:

Lastenkodin juhlavuoden matka Turkin Alanyaan

Heinä-elokuu 2009:

”Leijona –kalastusleiri” lastenkodin lapsille

Elokuu 2009:

Lastenkodin entisten ja nykyisten asiakkaiden ja henkilökunnan tapaaminen

Marraskuu 2009:

Auta Lasta ry 40 –vuotta, juhlaseminaari

Joulukuu 2009:

Luottamushenkilöiden ja henkilöstön juhla

43


Mitä sinulle kuuluu 10 vuoden kuluttua isona? ”Opiskelen viimeistä vuotta lääketieteellisessä. Asun kerrostalossa Helsingissä ja olen äitinä pienelle vauvalle. Vanhempien kanssa menee hyvin ja lapsen isäkin on kiva”. Tyttö 24 vuotta tammikuussa 2019

”Mun ammatti ois krokotiilin kesyttäjä. Mää voisin kiivetä aurinkoon tikapuita pitkin. Hakisin sieltä tulta keppeihin”. Poika 15 vuotta tammikuussa 2019

Kuva: Eeva Rahko

Auta Lasta -lehti 2009, 40 vuotta -juhlanumero  

Auta lasta ry:n juhlavuoden julkaisu

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you