Page 1

Auta Lasta Joulukuu 2009

Uskallusta vanhemmuuteen Pojjat Lappilassa s. 18–19

s. 12–13


Sisällys Marja-Leena Kemppainen: Juhlan jälkeen .............................................................3 Pertti Kukkonen: Hilikulla oli täydelliset juhlat....................................4 Referoinut Pertti Kukkonen: Juhlapuhujana Mauri Upanne ................................6 Kari Miettunen: Elojuhlat .......................................................................8 Pertti Kukkonen: Lyhyesti ..................................................................... 10 Kari Miettunen: Uskallusta vanhemmuuteen ................................. 12 Auta Lasta ry:n juhlavuoden päätösseminaari .. 14 Pia Turkin kesää ajalla 7.–14.6.2009 .......................... 16 Tuomo Mulari: Pojjat Lappilassa ..................................................... 18 Pertti Kukkonen: Heinäsalmikoti – kohti arjen pieniä iloja ............ 20 Marja-Liisa Hyry-Mäkinen: Päiväkodin leikkipihan uusi ilme ........................ 22 Pia Lankila: Gwentin työharjoittelussa Heinäsalmessa ........ 26 Ajankohtaista ........................................................... 27

Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2009 Toimittajat:

Kari Miettunen Eeva Rahko Pertti Kukkonen

Tekstin tarkistus: Marjut Väihkönen Ilmoitusmyynti:

Timo Reijonen

AUTA LASTA RY osoite: puh. fax. email: kotisivu:

Mustasaarentie 7, 90500 OULU 08-5629800, 044-5629800 08-5629850 autalasta@autalasta.fi www.autalasta.fi

Taitto ja paino:

Kalevaprint Oy


Juhlan jälkeen

A

uta Lasta ry on viettänyt 40-vuotisjuhlallisuuksia pitkin kuluvaa vuotta. Pääjuhla järjestettiin keväällä ravintola Hilikussa. Juhlassa saimme jakaa yhteistä iloamme runsaan ystävä- ja kutsuvierasjoukon kanssa. Puheet, lahjat ja mukava ohjelma lisäsivät juhlan tuntua. Kaukaisimmat ystävät ja vieraat olivat saapuneet Sveitsistä saakka. Lämmin kiitos teille kaikille, jotka tavalla tai toisella osallistuitte juhlaamme. Monet lahjoina jättämänne esineet ja asiat toimintakeskuksessamme muistuttavat teistä edelleen. Juhlalahjakeräys mahdollisti kesäkuussa Heinäsalmikodin lapsille ohjaajineen upeat Turkin-, Lapin- ja Helsingin matkat. Matkoilla otettujen kuvien ja matkakertomusten myötä olemme myös me muut saaneet tehdä oman juhlamatkamme. Lasten ilmeet matkakuvissa kertovat heidän innostaan ja matkanautinnostaan. Keräyksen tuotolla sai myös päiväkodin piha uuden muodon ja on entistä monipuolisempi ja turvallisempi ulkoilu- ja liikuntapaikka lapsille ja heidän ohjaajilleen. Juhlavuoden päätimme joulukuun alussa yleisötilaisuuteen Muhoksella ja Juhlaseminaariin Oulussa. Näiden tilaisuuksien keskeisenä teemana oli vanhemmuus ja aiheen kiinnostavuus tuli todistetuksi runsaalla osallistumisella. Juhlavuoden kunniaksi suunniteltu uusi logo antaa uuden ilmeen yhdistyksellemme ulkoisesti. Kokonaisuutena voi todeta, että juhlavuosi onnistui yli odotusten. Järjestelyt vaativat paljon valmisteluja ja työtunteja henkilökunnalta, monilta yhdistyksen jäseniltä ja muilta vapaaehtoisilta. Yhdessä tekeminen – mikä on koko yhdistyksemme historian ajan ollut keskeinen piirre Auta Lasta ry:n toiminnassa – osoitti jälleen voimansa onnistuneena lopputuloksena. Juhlan jälkeen koittaa kuitenkin vääjäämättä arki. Yhdistyksemme toi-

mintaympäristössä tapahtuvat muutokset haastavat meitä jatkuvaan valppauteen ja ponnisteluun ajan hermolla pysymiseksi. Kansantalouden vaikeudet seurauksineen tuntuvat monissa perheissä ja niiden arjessa. Kuntien säästötoimet, työttömyyden kasvu ja monet muut seikat vaikuttavat julkisen sektorin toimintoihin ja palveluihin. Yksityisen sektorin toimijoille vallitseva tilanne voi olla sekä haaste että mahdollisuus. Työtä itsessään on entistä enemmän ja sitä riittää kaikille toimijoille. Päällekkäisyyksien välttämiseen tähtäävä yhteinen keskustelu työnjaosta on näissä oloissa erittäin tärkeää. Yhteiskunnan muutokset edellyttävät kehittymistä ja uuden oppimista kaikilta toimijoilta. Myös – ja oikeastaan erityisesti – yksityisen toimijan on otettava tämä huomioon omaa toimintaansa arvioidessaan ja kehittäessään. Siltä edellytetään laadukasta, asiakkaiden tarpeisiin ja kysyntään vastaavaa tarjontaa ja osaamista. Yhtään liioittelematta voi todeta, että tämä on yksityisille ja kolmannen sektorin toimijoille niiden olemassaolon edellytys. Auta Lasta ry:n toimintayksiköissä tähän tähtäävää kehittämistyötä tehdään määrätietoisesti ja säännöllisesti. Myös lastensuojelutyön tulee kehittyä ja vastata yhteiskunnan muutosten myötä syntyviin uusiin haasteisiin. Todelliseen tarpeeseen vastaamista onkin mm. perhetyöhön viime aikoina kiinnitetty lisähuomio ja sen kehittäminen. Uusien toimintamallien lisäksi tarvitaan edelleen erilaisia laitospaikkoja. Lastenkotityön aika ei missään tapauksessa ole ohitse. Heinäsalmikodilla ja Eväsrepulla on jatkossakin tekemistä alueemme palvelujen tuottajana. Auta Lasta ry:n uskottavuutta alansa toimijana lisää se, että työmme on saanut myös valtakunnallista tunnustusta. Viimeisin osoitus tästä on jäsenyys Ehjä ry:ssä, mikä yhdessä Lastensuojelun keskusliiton jäsenyy-

Marja-Leena Kemppainen Auta Lasta ry, hallituksen puheenjohtaja

den kanssa mahdollistaa ajankohtaisen tiedonsaannin alan trendeistä maassamme. Osallisuus ja yhteistyö alueella toimivissa alan projekteissa on mahdollistanut verkostoitumisen ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Asiakkaiden äänen kuulemisen ja vuoropuhelun yhteistyökumppaneiden ja alan muiden toimijoiden kanssa on oltava avointa ja jatkuvaa. Se on meille korvaamaton mahdollisuus omaa toimintaamme kehitettäessä. Jatkuva muutos, toimintojen arviointi ja laadun takaaminen vaativat erityisen paljon henkilökunnaltamme. Oman ammattitaidon ja osaamisen ylläpitäminen edellyttää kouluttautumista ja perehtymistä. Tästä vastaavat työnantaja ja työntekijä yhdessä. Henkilöstön jaksamisesta ja hyvinvoinnista on huolehdittava myös jatkossa, uusille vuosikymmenille siirryttäessä. Hyvinvoiva, osaava ja yhdistyksemme toiminnan kivijalkana pidettäviin arvoihin sitoutunut henkilöstö jaksaa paremmin haastavassa tehtävässään. Uskon, että monet lapset ja nuoret saavat jatkossakin aiheen todeta 1990-luvulla Heinäsalmessa asuneen Markon tavoin: ”Kun sellainen työ on, niin pakko siinä on olla sydäntä mukana, vaikkei sitä silloin aiemmin myöntänytkään”. 3


Hilikulla oli täydelliset juhlat

A

uta Lasta ry:n pääjuhla aloitti yhdistyksen teemavuoden ohjelmallisen osuuden heti sydäntalvella helmikuun alussa. Perjantai-iltapäivänä 6.2.2009 juhlapaikalle saapuikin yli sata yhdistyksen jäsentä, toimintayksiköiden yhteistyökumppania, nykyisiä ja entisiä työntekijöitä sekä muita kotien ystäviä. Juhlaan valmistautuminen oli aloitettu jo lähes vuotta aiemmin, ja juhlapaikaksi oli hyvissä ajoin sovittu opetusravintola Hilikku Oulun Myllytullissa. Juhlan ja juhlavuoden visuaalista ilmettä valmisteltiin Irma Konnun johdolla. Juhlapäivä oli ohjelmasuunnittelun ja tarjoilujen lisäksi tavoiteaikatauluna monille yksittäisille asioille, kuten juhlajulkaisulle, uusille standaareille, kynille, pinsseille, esitejulkaisuille ja juhlavuoden muulle ohjelmasuunnittelulle muutamia esimerkkejä mainitakseni. Alkuvuosi oli siten työntäyteinen ja kiireinen, mutta kaikki saatiin valmiiksi ajoissa arvokkaan, mutta samalla kotoisan juhlan toteutusta varten. Ohjelma alkoi perjantaina klo 13, jolloin yhteisöt ja yksityiset kumppanimme kävivät toivottamassa juhlivalle yhdistykselle viralliset tervehdyksensä. Auta Lasta ry:n puolesta tervehdykset vastaanottivat hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen ja Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen. Auta Lasta ry:n hallitus oli aiemmalla juhlavuoden päätöksellään päättänyt kohdentaa yhdistykselle juhlavuoden lahjoituksena tulleet rahalahjoitukset suoraan lastenkodin lasten virkistystoimintaan ja juhlavuonna toteutettavaan ulkomaanmatkaan. Lastenkodin Turkin reissukassa karttuikin yli 4700:lla eurolla, mistä kiitokset kaikille lahjoittajille. Tervehdysten yhteydessä saimme myös monenlaisia lahjaesineitä koristamaan Auta Lasta ry:n Heinäsalmen tiloja. Nuorten Ystävät ry luovutti Auta Lasta ry:lle juhlan kunniaksi Pohjoisen lapsen puolesta mitalin lasten, nuorten ja perheiden hyväksi tehdystä työstä. Juhlan ohjelmallista osuutta ennen tarjolla oli juhlakahvit. Oulun aikuiskoulutuskeskuksen ravintola Hilikun keittiö oli järjestänyt tarjolle makean täytekakku-, pikkuleipä- ja kranssitarjoilujen lisäksi myös suolaisia herkkuja, kuten poro- ja kasvispiiraita.

LAULUJEN LAINEITA JA JUHLAVIA PUHEITA Juhlan ohjelmaosuus alkoi klo 14.00, kun Muhokselta saapunut Honkalan alakoulun kuoro esitti juhlan avaukseksi kaksi laulua, Do-Re-Mi ja Suutarin emännän kehtolaulu. Lauluesityksen jälkeen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen toivotti vieraat terve4

Oulun lääninhallituksen lääninsosiaalitarkastajat Timo K. Mäkelä ja Maija Pelkonen

Oulun kaupungin tervehdystä tuomassa palvelupäällikkö Sisko Pirilä-Karlström, perhehoidon palveluesimies Anne-Maria Takkula ja tilaaja-asiantuntija Jaana Räsänen

tulleiksi tilaisuuteen. Yrjö Kemppainen esitti laatimansa historiikin yhdistyksen neljältä vuosikymmeneltä. Kemppainen totesi esityksessään yhdistyksen toiminnassa edelleen vahvasti olevan läsnä perustamissäännöissä mainittu Annikki Raatikaisen aloittaman työn jatkaminen, tukeminen ja kehittäminen, joista viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti on korostunut vahva kehittämisen ilmapiiri. Yrjö Kemppainen oli esittämässä laati-

maansa historiikkia jo yhdistyksen 30-vuotisjuhlissa, mutta myös tenori Lassi Makkonen oli kymmenen vuoden takaisesta juhlasta monelle tuttu esiintyjä. Makkonen esiintyi juhlan aikana kahteen otteeseen tulkiten Oskar Merikannon kappaleet Omenankukkia ja Kun päivä paistaa. Auta Lasta ry:n koko toiminnan ajalta suurin yksittäinen asiakas on ollut Oulun kaupunki. Oulun kaupungin tervehdyspuheenvuoron juhlassa käytti lastensuojelun palve-


lupäällikkö Sisko Pirilä-Karlström. Hän korosti puheenvuorossaan sitä, kuinka keskeistä kaikille lapsille on saada voimaannuttavia kokemuksia oman minäkuvan rakentumiseksi ja miten Auta Lasta ry on osaltaan ollut tuomassa hyvää lapsuutta oululaisille lapsille. Jo kolmatta vuotta toimintaamme tukeneen Lions Club Oulu-Raatin kuoro Laulavat leijonat oli myös valmistanut juhlaamme paikallissävytteisen laulu- ja soittoesityksen. Leijonien ohjelmisto koostui oululaisesta perinneympäristöstä ja kulttuurimaisemasta kertovista lauluista, joista Oulun tori on esiintyvälle ryhmälle sanoitettu nimikkokappale. Lisäksi juhlassa kuultiin laulut Oulun poijat ja Selkeällä merellä. Juhlapuhujaksi Helsingistä saapunut Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Mauri Upanne kävi puheessaan läpi monipuolisesti lasten ja lastensuojelun toimintaympäristöjen kehittymistä sekä yhdistysten ja järjestöjen haasteita tulevaisuuden palveluntuotannossa.

Paikalla olleet perustajajäsenet Elli Mantilo, Maj-Lis Tervaskanto, Veli Koskela, Kaisu Nevasaari ja Jori R. Rissanen asettuivat kukittamisen jälkeen ryhmäkuvaan.

HUOMIONOSOITUKSIA VUOSIEN TYÖSTÄ Viimeisenä ohjelmanumerona ennen yhteislaulua ja kahvitteluja oli vielä muistamisten ja huomionosoitusten jakaminen. Aluksi kukitettiin juhlassa paikalla olleet perustajajäsenet Veli Koskela, Jori R. Rissanen, Kaisu Nevasaari, Maj-Lis Tervaskanto ja Elli Mantilo. Yhdistyksen luottamushenkilöistä yli 20 vuotta toiminnassa mukana olleista juhlavuoden standaarin sai hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen. Yli kymmenen vuoden luottamushenkilötoiminnasta kunniakirjan saivat Irma Kontu ja Raili Louekoski, joista kumpikin on aiemmin toiminut myös työntekijänä Heinäsalmikodissa. Yli 20:n vuoden työsuhteesta standaarilla muistettiin ohjaajina työskenteleviä Timo Reijosta, Aila Tarkkista ja Marja-Liisa Kestiä sekä emäntä Vappu Luomanahoa. Yli kymmenen vuotta työskennelleitä ja kunniakirjalla muistettuja työntekijöitä olivat ohjaaja Eija Holappa, siistijä Kirsti Multasniemi sekä johtaja Pertti Kukkonen. Yhteislaulu Kuule isä taivaan päätti juhlahetken, jonka jälkeen kahvittelun ohessa monet vanhat tuttavat kohtasivat pitkästä aikaa. Monelta juhlassa mukana olleelta olemme kuulleet palautetta mukavasta juhlasta, joka oli juuri Auta Lasta ry:n toiminnan näköinen. Arvokkaassa juhlassa kiteytyikin hyvin juhlavuonna käyttöön otettu yhdistyksen uusi toiminta-ajatus: Auta Lasta ry – kotia lähellä. Teksti: Pertti Kukkonen Kuvat: Kari Miettunen

Honkalan koulun kuoro Muhokselta aloitti juhlaohjelman iloisella lauluesityksellä.

Juhlayleisöä. 5


Juhlapuhujana Mauri Upanne

Vuosi 1969 oli monella tapaa merkittävä vuosi suomalaisessa yhteiskunnassa. Yksi ko. vuoden ilmiö oli keskioluen vapautuminen, mikä lisäsi alkoholin kokonaiskulutusta 41 prosentilla. Oluen myynnin vapautuessa myös alkoholin myynnin ikärajoja alennettiin 21:stä 18:aan mietojen alkoholijuomien osalta. Samana vuonna lisääntyi rajusti henkirikollisuus. Eniten kasvua tapahtui 18–20-vuotiaiden väkivaltarikoksissa, jotka lisääntyivät 48 prosentilla. Lastensuojelutilastoissa em. ilmiöt eivät kyseisenä vuonna jostain syystä näkyneet.

M

uita historiaan kirjoitettuja tapahtumia vuodelta 1969 olivat mm. ihmisen vierailu kuussa ja väritelevisiolähetysten alkaminen Suomessa, mutta myös Annikki Raatikaisen lastenkodin perustaminen Oulussa. Raatikaisen lastenkodin perustamisen takana oli nainen, kuten niin monesti lastensuojelun ja erityisesti lastensuojelujärjestöjen historiassa. Yleensä järjestöt ovat syntyneet rouvasväen yhdistyksen toiminnasta, mutta Auta Lasta ry:n historian ainutlaatuiseksi tekee yhdistyksen syntyminen yksittäisen naisen työtä jatkamaan. Vuosina 1969 ja 2007 sijoituksessa olleita lastensuojelulapsia oli 1,2 prosenttia ikäluokasta. Tilastojen vaikealukuisuudesta huolimatta on selvää, että samoissa suhteellisissa määrissä lastensuojelussa liikutaan nykyiselläänkin.

6

HYVINVOINTIVALTIOLLINEN VISIO Lastensuojelu kuten muukin sosiaalihuolto perustui pitkälti kunnallisiin laitoksiin. Ajattelussa hyvinvointivaltiollinen visio innoitti kehittämään myös kansalaisuuteen perustuvaa sosiaaliturvaa. Hyvinvointivaltiollisen sosiaaliturvan ja lakisääteisen sosiaalihuollon rinnalla lastensuojelujärjestöjen työtä ei 70-luvulla kuitenkaan nähty tarpeettomaksi, vaan järjestöjen työksi katsottiin aukkojen täydentäjän rooli. Järjestöjen kehittämistyön tuloksia ovat mm. neuvolatoiminta, kouluruokailu ja äitiyspakkaus. Miten yhdistää taloudellinen tehokkuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus? Juha Säkkisen mukaan elämme sukupuolittunutta lamaa. Kun miehet irtisanotaan tai lomautetaan, niin vastaavasti naiset rasitetaan hoivaammateissa. Taloudellinen ahdinko on aina

myös perhepoliittinen kysymys. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista vaikeuttavat julkisuuteen nousevat vastakkainasettelut; perhehoito-laitoshoito, kotona hoitaminen – päivähoito, lastensuojelu – lasten suojelu jne. Varhainen puuttuminen käsitetään tietoisesti väärin. Puuttumisen sijaan on ajateltava tukemista eli puututaan tuen antamiseksi ajoissa. Lastensuojelu on aina oleva myös puuttumista. Myös Tasavallan presidentti Tarja Halonen on ottanut kantaa lastensuojeluasioihin. Halonen on toiminut Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunnan varapuheenjohtajana 70- ja 80 -luvuilla. Halonen on korostanut sitä, miten lasten etua vieläkin otetaan liian vähän huomioon, kun lapsi sijoitetaan kasvamaan sijaisperheessä tai pois biologisten vanhempien luota. Lapselle tulee Halo-


Kuva: Kari Miettunen

Auta Lasta ry:n pääjuhlassa Ravintola Hilikussa juhlapuhujana vieraili Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Mauri Upanne. Lastensuojelun keskusliitto toimii yhteiskuntapoliittisena vaikuttajana lapsia koskevassa päätöksenteossa. Keskusjärjestön jäsenenä on 87 järjestöä ja 34 kuntaa tai kuntayhtymää.

sen mielestä turvata kasvurauha ja turvallinen tulevaisuus.

LASTENSUOJELUN HAASTEET Järjestöjen rooli palvelujen tuottajana on nykytilanteessa muuttunut haasteelliseksi. Auta Lasta ry ei ole lähtenyt yhtiöittämään toimintaa, vaan jatkaa verovelvollisena yhteisönä. Laatu, arviointi, valvonta ja kilpailuttaminen ovat myös nykyisiä lastensuojelun teemoja. Heinäsalmikoti on ollut mukana Lastensuojelun keskusliiton Laituri-laatuhankkeessa ja ollut panostamassa henkilöstön ammattitaitoon ja jaksamiseen ammatillisilla koulutushankkeilla. Auta Lasta ry:n hankkeissa ja perustyössä ovat näkyneet myös monet muut alan haasteet kuten avohuollon mahdollisuudet mm. koulumaailmassa, jälkihuollon kehittäminen ja maahanmuuttajien muka-

na tuleva lastensuojelun monikulttuuristuminen. Lastensuojelussa olennaisia rajapintoja ovat lastensuojelun ja lastenpsykiatrian sekä lastensuojelun ja vammaisten lasten asioissa tehtävä yhteistyö. Auta Lasta ry:n juhlavuosi on samalla lapsen oikeuksien julistuksen 20-juhlavuosi. Juhlavuosi on tuonut mukanaan hidasta, mutta selkeää ihmisoikeusajattelua. Vanhempien, muiden aikuisten ja viimekädessä yhteiskunnan velvollisuus on taata jokaiselle lapselle mahdollisuus kehittyä täyteen potentiaaliinsa omien edellytystensä mukaisesti. Yhdysvaltain presidentti Barak Obaman muutamaa viikkoa aiemmin pitämän virkaanastujaispuheen toteamusta siteeraten: Me olemme täällä, koska olemme valinneet toivon pelon sijasta. Referoinut Pertti Kukkonen

7


Loppukesän aurinkoa elojuhlassa

A

Kuva: Pertti Kukkonen

uta Lasta Ry:n juhlavuotena otettiin käyttöön muutaman vuoden tauon jälkeen elojuhlaperinne. Paikalle saapui aurinkoisena torstai-iltana monikymmenpäinen joukko yhdistyksen jäseniä ja ystäviä. Aluksi oli ohjelmassa yhteislaulua, jota johti yhdistyksen hallituksen uusi jäsen Pauli Uusikylä. Puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen lausui juhlan tervehdyssanat, jonka jälkeen lastenkodin ohjelmaryhmän edustajat Timo Reijonen ja Titta Ylimäki esittivät sketsikavalkadin. Tilaisuuden ohjelmaosuuden päätti nykyaikainen viisiottelu, jossa hallituksen ja yhdistyksen jäsenistön edustajat ottivat mittaa lastenkodin ja päiväkodin henkilökunnasta. Lajeina olivat mm. saippuakuplien puhaltaminen, herneiden kerääminen pyykkipojalla sekä muistipeli. Kisan jälkeen läsnäolijoille oli tarjolla juhlapäivällinen monine herkkuineen. Kuva: Tuomo Mulari

Kari Miettunen Kuva: Pertti Kukkonen

Kuva: Pertti Kukkonen

Makkaranpaistosta vastasi Heinäsalmikodin keittiön ruuanvalmistuksen uusin asiantuntija Tuomo Orava. 8

Rehtori Heikki Maggan tyylinäyte keppihevospoolosta.


Auta Lasta ry

KUVAT: Päivi Sulonen

HEINÄSALMI Työtä lapsen ja nuoren parhaaksi sekä perheen tukemiseksi

Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu kristillinen lastenkotiyhdistys, jonka palvelukeskus Heinäsalmi sijaitsee Oulun Hietasaaressa.

Heinäsalmen palvelukeskus sisältää 19-paikkaisen erityislastenkodin, 21-paikkaisen kristillisen päiväkodin sekä monipuolisia lastensuojelun kokeilu- ja kehittämishankkeita.

Heinäsalmikoti sijaitsee luonnonkauniilla ja rauhallisella paikalla maaseutumaisessa ympäristössä. Kaikki suurehkon kaupungin tarjoamat palvelut ovat käden ulottuvilla. Heinäsalmen palvelut perustuvat monipuoliseen ja tiiviiseen yhteistyöhön lasten vanhempien, lastenhuollon ja konsultoivien asiantuntijoiden kanssa.

9


Lyhyesti Auta Lasta ry jäseneksi Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry:en

Kuva: Pertti Kukkonen

E

hjä ry:n hallitus on hyväksynyt Auta Lasta ry:n yhdistyksen seitsemänneksi jäsenjärjestökseen 1.1.2010 alkaen. Ehjä ry on vuonna 1983 perustettu valtakunnallinen lastensuojelujärjestö, jonka työ painottuu lastensuojelun jälkihuoltoon, nuorten maahanmuuttajien tuettuun asumiseen sekä tukihenkilökoulutukseen. Järjestön tavoitteena on luoda uusia toimivia malleja lastensuojeluun yhdessä kuntien ja jäsenjärjestöjen kanssa. Järjestö toimii myös edunvalvojana omaan ja jäsenjärjestöjensä toimialaan liittyvissä kysymyksissä. Ehjä ry:n jäsenjärjestöjä ovat Barnavårdsföreningen i Finland rf (Suomen lastenhoitoyhdistys), Nuorten Tukikodit ry, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, Perhekuntoutuskeskus Lauste ry sekä ennen Auta Lasta ry:tä edellisenä yhdistyksenä vuonna 1988 jäsenjärjestöksi hyväksytty SOS-lapsikylä ry. Ehjä ry:n keskustoimisto sijaitsee Helsingissä. Yhdistyksen toiminnanjohtajana ja 12:en työntekijän työyhteisön johtajana työskentelee Kai Laitinen.

Kuva: Mikko Karppinen

Lapsikylävieraita

S

OS-lapsikylä ry on edelleenkin yksi Auta Lasta ry:n keskeisimpiä järjestöyhteistyötahoja. Uutena yhteistyömuotona yhdistykset toteuttivat yhteisen kehittämishankkeen lastensuojelun vertaistuen kehittämiseen. Projektin rahoituksesta hankekumppanit ovat jättäneet Raha-automaattiyhdistykselle projektiavustushakemuksen, josta päätös saadaan ennen joulua 2009. Kuvassa SOS-lapsikylä ry:n laitosjohtajia pikavierailulla Heinäsalmikodissa elokuussa 2009 Kuvassa vasemmalta Kaarinan lapsikylän johtaja Kari Kiesiläinen, Vaajakosken nuorisokodin johtaja Markus Pekkala, Vihannin lapsikylän johtaja Kaisu Pelkonen ja Espoon lapsikylän johtaja Jukka Kotkavuori. Myös SOS-lapsikylä ry:n psykologi Hillevi Westman kävi pikavierailulla Heinäsalmessa joulukuun alussa kyläjohtaja Kaisu Pelkosen kanssa. Westman toimii SOS-lapsikylä ry:n edustajana Ehjä ry:n hallituksessa, joten vierailu oli Auta Lasta ry:n kannaltakin erittäin ajankohtainen.

Perheinterventiokoulutusta TE-keskuksen tukemana

A

uta Lasta ry jatkaa koulutusyhteistyötä SOS-lapsikylä ry ja Arjen Avain Oy kanssa huhtikuussa alkaneessa ja kevää10

seen 2010 jatkuvassa perheinterventiokoulutuksessa. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus myönsi osarahoituksen koulutuskumppaneiden täsmäkoulutukseen, jossa tavoitteena on henkilöstön osaamisen päivittäminen muutostilanteita varten. Kouluttajana hankkeessa toimii projektipäällikkö Mika Niemelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hankkeen infotilaisuus järjestettiin Heinäsalmikodissa 25.9. jolloin paikalla olivat myös ryhmäpäällikkö Mari Tuomikoski TE-keskuksesta ja lääninsosiaalitarkastaja Timo K Mäkelä Oulun lääninhallituksesta. Mäkelä kertoi tilaisuudessa perinteisten lastensuojeluyksi-

köiden määrän vähenevän lähivuosina, kun mm. uuden lainsäädännön kautta perhehoito tulee lisääntymään. Palvelujen tuottaminen yksikön ulkopuolelle, palveluntuottajien verkostoituminen, yhteistyö ja kumppanuus ovat tulevaisuuden avainasioita, joilla annetaan arvokasta tukea kunta-alan palvelujärjestelmälle. Kuvassa vasemmalta varajohtaja Taisto Vähäaho ja johtaja Pertti Kukkonen Heinäsalmikodista, ryhmäpäällikkö Mari Tuomikoski Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksesta, kylänjohtajat Kai Lomma ja Kaisu Pelkonen SOS-lapsikylä ry:stä, kouluttaja Mika Niemelä, toiminnanjohtaja Marjut Kropsu Arjen Avain


Kuva: Ari Sulasalmi

Oy:stä sekä lääninsosiaalitarkastaja Timo K Mäkelä Oulun lääninhallituksesta.

Lions Club Oulu-Raatti monessa mukana

L

ions club Oulu-Raatti on tukenut toimintaamme kuluvan vuoden aikana useaankin otteeseen. Toukokuussa clubin talkooporukka kävi pystyttämässä Heinäsalmen pihalle katukoristelineen, joka aiemmin on palvellut clubin presidentti Kullervo Niinikedon kotipihalla. Lions club Oulu-Raatti on avustanut Heinäsalmikodin eräleiritoimintaa jo vuodesta 2007 alkaen rahoittamalla leirien välinehankintoja ja matkojen toteuttamiskuluja. Tämänvuotinen eräleiri toteutettiin kalastusretkenä Pudasjärvelle, ja reissun kuulumisista kerrottiin leijonille clubi-illassa marraskuun 16:na Heinäsalmen Puuhalassa. Leijonille välitämme kiitoksen myös saamastamme lahjoituksesta juhlavuoden Turkin matkalle sekä laulavien leijonien esiintymisestä pääjuhlassa.

Kuva: Tuomo Mulari

Trauman kohtaamisen koulutus maaliin

H

einäsalmikodin henkilökunnalle suunnattu trauman kohtaamisen työpaikkakoulutus päättyi lokakuussa. Koulutukseen osallistui kymmenen lastenkodin työntekijää ja pääkouluttajana toimi perheterapeutti VET, sosiaalityöntekijä Elli-Maija Laaksamo. Koulutus koostui kahdeksasta lähiopetuspäivästä ja kontaktipäivien välillä tehdyistä väli- ja etätehtävistä, joissa opittua teoriaa sovellettiin käytännön työhön. Vierailevina trauma-asiantuntijoina koulutuksessa olivat mm. traumapsykoterapeutit Ritva Tolonen, Jarno Katajisto ja Jari Vainio sekä lastenpsykiatri Tarja Ukura. Koulutukseen osallistuneet ohjaajat Mikko Karppinen ja Tuomo Mulari kertoivat koulutuksen olleen hyvä ja tarpeellinen. Koulutuksessa saatu tieto auttaa arjen työtilanteissa kohtaamaan traumatisoituneita lapsia aiempaa ammatillisemmin.

Kuva: Pertti Kukkonen

Koti nukelle

H

einäsalmessa kokoontuvalla Oulun seudun nukkekotikerholla on nyt oma näyttelynukkekoti Heinäsalmen pääsisäänkäynnin aulassa. Päiväkodin ja lastenkodin asiakkaat ja vierailijat voivat ihastella ainutlaatuista miniaskartelutaidetta. Nukkekoti on Heinäsalmikodissa aiemmin laitosmiehenä työskennelleen Olli Vessarin puuseppätyön taidonnäyte. Pertti Kukkonen

Heinäsalmikodissa järjestettiin elokuun viimeisenä lauantaina muistelotapaaminen lastenkodin entisille ja nykyisille asiakkaille ja työntekijöille. Alkujaan pihajuhlaksi suunniteltu tilaisuus siirrettiin sateen takia Heinäsalmen Puuhalan sisätiloihin, mutta kaikki mukana olleet liki viisikymmentä osallistujaa mahtuivat silti hyvin mukaan. Tapaamisen organisoinnista vastasivat Heinäsalmikodin pitkäaikaiset ohjaajat Aila Tarkkinen ja Timo Reijonen. Vieraita oli mukana Auta Lasta ry:n toiminnan eri vuosikymmeniltä ja monet matkustivat tilaisuuteen varta vasten Suomen toiselta laidalta. Kaukaisimmat osallistujat tulivat kuitenkin Keniasta, kun nykyisin lähetystyötehtävissä työskentelevien päiväkodin ja lastenkodin entisten johtajien Päivi ja Sami Tuokkolan Suomen vierailu ajoittui juuri muisteloviikonlopulle. Kuvassa Samin ja Päivin pöytäseurana Johanna ja Seppo. 11


Uskallusta vanhemmuuteen

Muhoksen Koivu ja Tähti saliin oli kokoontunut runsaslukuinen joukko kasvatuksesta kiinnostuneita ihmisiä.

Torstaina 3.12. Muhoksen Koivu ja Tähti -salissa oli luentotilaisuus, jonka järjestäjinä toimivat Muhoksen kunta, Muhoksen seurakunta ja Auta Lasta ry. Tapahtuman luennoitsijaksi oli kutsuttu psykologi, kirjailija Keijo Tahkokallio, jolla on mittava ura kasvatuksen vaikuttajana. Hän on tunnettu tavastaan yhdistää opetuksessaan tietoa sujuvasti käytännön esimerkein, joita hän on työssään kohdannut. Luentotilaisuuksissa Tahkokallio haluaa rohkaista vanhempia pysymään roolissaan ja asettamaan rajoja lapsille tuntuu se sitten miltä tuntuu. Tilaisuuden avasi musiikillisesti Honkalan koulun oppilaskuoro, jonka esittämä hevosenhoidon ohjesääntö johdatteli hyvin kasvatuksen monimuotoiseen maailmaan. Tapahtuma liittyi Auta Lasta Ry:n juhlavuoteen sen juhliessa neljäkymmenvuotista taipalettaan lastenhuollon parissa. Kasvatus lasten halujen kohtuullistajana Esityksessään Tahkokallio poimi pitkin matkaa käytännön esimerkkejä kasvatuksen ihanuudesta käsitellessään aihetta teemalla, kasvatus ei ole välttämättä surullinen asia. Kysymykseen mistä ilo syntyy hän totesi vas-

12

tauksena, että tietysti ottelusta lasten kanssa. Mitä tiukempi tilanne, sitä suurempi on voittamisen ilo koska aikuisen on poikkeuksetta voitettava. Ottelu voi syntyä pukeutumisesta, siivouksesta, nukkumaanmenosta joista käydään joskus kovaäänisiäkin keskusteluja. Lapset kun eivät välttämättä pidä

normaalista arkielämästä, koska se sisältää myös rajoitteita. Älkäämme aiheuttako ongelmia sallimalla lapsille liikaa esim. nukkumaanmenoajoissa. Seurauksena saattaa olla keskittymisen häiriintyminen, joka nostaa stressihormonien määrää. Valvominen aiheuttaa ylikierroksille menoa, jolloin vastus kasvattajalle on todella kova. Toisaalta tiukan ”ottelun” voittamisen tunne on todella mahtava, totesi Tahkokallio humoristisesti. Aikuiset pelkäävät kipuiluja ja eivät siksi uskalla kieltää riittävän voimakkaasti vaikka se usein olisi tarpeelista. Lapsi pyrkii aina herättämään huomiota vaikka kitisemällä todetakseen vanhemman olevan läsnä. Tällöin on rohjettava lapsen lisäksi hoitaa myös hänen kitinäänsä eikä syyttä pelätä tunne-elämän vaurioitumista. Sylissä voidaan yleensä aina hyvin, mutta luopuminen on tuskallista koska silloin lapselle syntyy kipu. Lapsi toipuu nopeasti kun hänelle annetaan aikaa.

Aikuisten arvovalinnat ja lasten mielihaluvalinnat Lapsi ei voi eikä saa toimia aina halujensa mukaan, vaan tekemisellä on oltava ra-


jat. Lasta on ohjeistettava tekemään oikein esim. kenkien sirtämisessä pois kulkuväylältä eli keskeltä eteisen lattiaa. Kenkiä on siirrettävä useasti päivässä ja mahdollista, että aikuiset alkavat kitistä. Toisto on oppimisen perusasia taidossa, ei vain silloin kun on kivaa. Periaatteena Tahkokallion mukaan voitaneen pitää myös kasvatuksessa, että mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Kipuilemalla lapsi oppii parhaiten ja hänet on opetettava näkemään vaivaa. Mikäli jonkun toisen on siirrettävä kengät pois eteisen lattialta, se on paikkaamista eikä siirtäjä välttämättä pidä lapsesta. Koulutulokkaissa näkyy selvästi etteivät kaikki ole valmiita noudattamaan ohjeita, koska se ei ole kivaa. Lapselle on hyvissä ajoin opetettava arvot koska hän ei ole luonnostaan valmis näkemään vaivaa. Vanhemmille Tahkokallio painotti, etteivät he kyselisi lapsiltaan mitä ostavat tai mitä haluavat tehdä. On todettava, että yleensä ne lapset menestyvät, jotka ovat oppineet noudattamaan ohjeita. Kiellettäessä lapsesta tulee helposti kärsimätön ja hän tulee levottomaksi. Vanhemmat pyrkikää aina poistamaan lapsen mielestä hälytystilanne järkevästi, jolloin lapsesta kasvaa terve ja sosiaalisesti normaali. Oppimiseen tarvitaan pitkä treeni jos aikuisuus saavuteaan vasta 21 vuotiaana.

Hevostenhoidon ohjesääntö laulaen johdatteli hyvin aiheeseen lastenhoidosta. Huumorilla on aina oma paikkansa kasvatuksessa.

Arvoihin pohjautuviin sääntöihin ja rajoihin totuttaminen kasvatuksessa Esityksensä toisessa osassa Tahkokallio perehdytti kuulijat aivotoiminnan ohjaavaan vaikutukseen ihmisen tunne-elämässä. Esimerkiksi hän otti liskot, jotka tekevät havaintoja ympäristöstään pelkästään hajun perusteella. Ihmisten maailmassa aistimukset tapahtuvat aivojen eri osissa ja informaatio kulkee hermosäikeitä pitkin. Lapset omaksuvat ympäristöstään myös huonot asiat ja n. 5 v iässä alkaa aivoissa karsinta hermosäikeiden suhteen, 7 v iässä karsinta on jo tapahtunut ja kasvatuksen tulos alkaa olla nähtävillä. Opeta lapsille ajoissa oikeat tavat toimia ja rohkaise häntä tekemään oikeita valintoja. Lapsen on hyvä saada tietää myös tekemisen arvo, jolloin hänen on helppo ymmärtää seuraukset. Murrosiässä lapsi tietää ja osaa suhtautua asioihin oikein. Arvostus on suurin makeus aikuiselle kun asiat tajutaan syvällisesti. Opetetaan primitiivistä mallia tiedolla ja se on kasvatusta. Mikäli lapsen on todettava vanhemmilleen, että he ovat tyhmiä kannatta pitää yhdessä kiinni roolistaan. Asiat, joista lapsi ei pidä ovat työläitä tehdä, mutta lapset kasvavat ikävien kokemusten kestämisessä. Elämästä ei makseta, siis koulutodistuksen numeroita ei voi hinnoitella. Paras maksu on arvo ja kun lapsi saa arvostusta hän tulee hyvin toimeen muiden kanssa. Lapsi tuntee olevansa turvassa tietäessään vanhempien olevan kimpassa, totesi Keijo Tahkokallio mielenkiintoisen esityksensä päätteeksi. Teksti ja kuvat: Kari Miettunen

Auta Lasta ry:n päätösseminaarin musiikillisesta osuudesta piti huolen Oulun Ammattikorkeakoulun musiikinopiskelijoiden jousiryhmä.

Osaava henkilökunta on edellytys olemassaololle nykyisessä tilanteessa totesi Marja-Leena Kemppainen(vas.). Meidän viranomaisena ei ole syytä ola vain sivustaseuraajia, vaan meidän on luotava uusia työkaluja vanhemmille netin käytössä, puheli viestintäministeri Suvi Linden(oik.) seminaarissa. 13


Auta Lasta ry:n juhlavuoden päätösseminaari

Eedenin Vellamo saliin oli saapunut joukko kutsuvieraita kuulemaan mm. vanhempana olemisen haasteellisuudesta.

Auta Lasta ry:n juhlavuoden päätösseminaari pidetiin perjantaina 4.12. ja tapahtumapaikkana oli Kylpylä-Hotelli Eden Oulussa. Paikalle oli saapunut runsas kutsuvieraiden joukko kuulemaan mielenkiintoisia luentoja vanhemmuudesta ja vastuusta. Tilaisuus alkoi kahvittelulla, joka tällä kertaa oli erityisen miellyttävä kun se tapahtui musiikin tahdissa. Paikalle oli saapunut musisoimaan Oulun ammattikorkeakoulun jousitrio, joka loi tunnelmaa seminaarin alkuun.

Osaava henkilökunta, edellytys olemassaololle Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen toivotti vieraat tervetulleiksi ja loi lyhyen katsauksen yhdistyksen toimintaan. Hän palasi puheessaan yhdistyksen alkuaikoihin, jolloin Annikki Raatikainen katsoi tärkeäksi huolehtia lapsista. Nykytermiä käytettäessä Annikki oli tahtonainen, joka toteutti ajatuksen perustaa lastenkoti. Vuosien varrella toimintaa on ollut pakko kehittää ympäröivän yhteiskunnan vaatimusten mukaiseksi. Tämä tarkoit-

14

ti toimintakeskuksen muuttamista nykyiselle paikalleen ja sen tilojen rakentamista vaatimuksia vastaavasti. Kemppainen mainitsi puheessaan myös osaavan henkilökunnan merkityksen olevan suuri ja tämän tarkoittavan jatkuvaa kouluttautumista. Heinäsalmen toimintakeskuksessa toimivat kristillisellä arvopohjalla toimiva päiväkoti ja lastenkoti. Tämä vaatii taloudellista tukea, jota olemme saaneet suuressa määrin mm. rahaautomaattiyhdistykseltä. Toimintakeskuksen henkilökunta on asiansa osaavaa ja olemme saaneet toiminnastamme maanlaajuista arvostusta kun meidät on hyväksytty Ehjä ry:n

jäseneksi. Osaava henkilökunta on edellytys olemassaolollemme nykyisessä tilanteessa, päätti puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen tervetuliaispuheensa.

Vanhempana muuttuvassa maailmassa Vanhempana olemisesta ja sen tuomista haasteista oli kertomassa viestintäministeri Suvi Linden. Hän aloitti puheenvuoronsa selvittelemällä aluksi nykyisen mediakulttuurin monimuotoisuutta. Se on suuri haaste aikamme lapsille ja heidän kasvattajilleen. Nuoret on kohdattava siellä missä he ovat ts. netin virtuaalimaailmassa. Viranomaisina pyrimme olemaan mukana kehityksessä ja ohjaamaan nuoria saamaan palveluja vaivattomasti. Usein joudumme kysymään itseltämme miten tuen lastani nykyisessä nettimaailmassa kuten facebookissa, irc-jutuissa. Viranomainen ei voi olla vain vierestä seuraaja, vaan on luotava työkaluja vanhemmille ja opastaa heitä käytön ohjaamisessa. Verkossa on myös riskejä kuten kuvat ym. henkilökohtaiset asiat, miten syvälle niissä voidaan mennä. Matkavarustus on netissä myös hyvä olla ja rajat ovat tarpeellisia, mainitsi ministeri Suvi Linden puheensa mediaosuudessa.


sa. Rakkauden määrä lasta kohtaan on niin suuri, että en uskalla edes ajatella luopumista kuten se sijaiskodeissa on välttämätöntä, kertoi Suvi Linden tunteikkaasti esityksensä lopuksi.

Vastuullinen vanhemmuus, turvallinen lapsuus

Osastolla ei saisi olla sama mies kuin kotona, joskus toivoisin kotimatkani olevan mahdollisimman pitkä totesi perheterapeutti Matti Laukkanen esityksessään.

Sosiaalitarkastaja Timo K. Mäkelä lääninhallituksesta toi esille seminaarissa muutosten paineessa elävästä viranomaisesta, jonka tehtävien määrä on lisääntymässä.

Vanhemmuutta Linden käsitteli hyvin koskettavalla tavalla kertoessaan miten hänelle tuli mahdollisuus tulla äidiksi adoption kautta kaksi vuotta sitten. Vanhemmuus on tuonut syvyyttä elämään, kokemukset ovat opettaneet iloineen ja suruineen mikä on elämän arvojärjestys. Saadessamme adoptiolapsen, kulttuurien kohtaaminen pelotti aluksi, mutta lapsen kanssa elämisessä jokainen hetki on arvokas. Adoptiovanhemmuus tarkoittaa aina suurta haastetta koska esim. lapsellamme oli jo oma kieli. Lapsemme on nyt kuusi ja puoli vuotias. Hän puhuu jo hyvin suomea ja on eskarissa viihtynyt muiden kanssa. Usein hän kysyy miksi meillä on äidin kanssa aina kiire? Viikonloput olemme varanneet lapselle koska arkielämä on täynnä aikatauluja. Meillä Suomessa on maailman parhaat varhaiskasvattajat, joilta on aina apua saatavissa. Tukiverkosto arjessa hyvä olla olemassa koska sitä tarvitaan tiukoissa paikoissa. Vanhemmuuden pukeminen sanoiksi on vaikea, olen onnellinen että saan olla vanhempana ja tunnen sen rikkautena. Tyttären tullessa kotiimme, olin heti 110 prosenttisesti mukana vanhemmuudes-

Vastuullisesta vanhemmuudesta seminaarissa käytti puheenvuoron perheterapeutti Matti Laukkanen. Hän totesi heti aluksi, että ajoittain hänen on ajateltava töistä lähtiessään, että matka kotiin olisi mahdollisimman pitkä. Tällä hän halusi tähdentää kuulijoille, ettei osastolla saisi olla sama mies kuin kotosalla. Rajojen asettelu on usein olla vaikeaa ja haasteellista, mutta kuitenkin niitä on oltava. Rajoista keskustellaan perheessä päivittäin ja niiden käsittelyssä on muistettava säilyttää positiivisuus. Vastuunottaminen vanhemmuudesta heijastuu myös työelämään missä tarvitaan periaatteita ja vastuuta annetaan pala kerrallaan. Rakkaus ja välittäminen on oltava molemminpuolista, heikkoudetkin on sallittava koska epäonnistumisissa välittämisen syvyys usein punnitaan. Heikkoina hetkinäkin on pyrittävä tukemaan lasta. Lujuutta osoittaa se, ettei hajoa vaikka lapsella menisi kuinka huonosti. Kotiintuloajat on sovittava, muutoin niitä ei ole ja vastuu on vanhemmilla, ei viranomaisilla, mainitsi Laukkanen. Sopiminen on tärkeää koska jos sopimuksia ei ole, ei niitä voi rikkoa. Sopiminen on poikkeuksetta yhteistä, ei vain yksittäinen mielipide. Työelämässä nuorten kanssa henkilökunnalta palaa usein käämit, kun tarvittaisiin malttia ja aikaa. Toista kuuntelemalla syntyy arvostus ja yhteistyö. Arvot siirtyvät vanhemmilta lapsille, opetamme heille myös eettiset arvot. Lapsiin on luotettava koska luottamus on yksi yhteistyön perusedellytys ja on sanottava rehellisesti mitä mieltä ollaan asioista. Huumori on itsetuntoon liittyvä asia ja on osattava nauraa myös itselleen koska nauru on tarttuvaa laatua. Lapset joutuvat liian usein epäonnistuneiden ihmissuhteisen maksumiehiksi, totesi perheterapeutti Markku Laukkanen.

Mitä mukaan menneiltä vuosilta Lastenkodin varajohtaja Taisto Vähäaho toi omassa puheenvuorossaan esiin miten paljon eri yhteisöt ovat tehneet lastenhoitotyötä. Lapsille opetettiin hygieniaa kotioloissa ja näin voitiin vaikuttaa hyvinvointiin, viihtymiseen ja sillä oli myös kansanterveydellistä merkitystä. Entiaikoina lasta kasvatettiin erilaisilla pelotteilla kuten Pohjolan Poikakoti ajatuksella, ellet ole kunnolla joudut sinne. Köyhyydessä elää nykyisin n.12 % lapsista mikä tarkoittaa n.130.000 lasta. Tämä on suuri haaste sosiaaliviranomaisille ja sen lastenhuollosta päättäville. Onko vanhemmilla enää aikaa lapsilleen kyseli Vähäaho puheessaan ja toi vahvasti esille välittämi-

sen. Auta Lasta ry on jo 40 vuotta painiskellut tämän ongelman kanssa ja sen ammatillinen pätevyys on tuonut tekemiseen uusia ulottuvuuksia. Maahanmuuttajat tuovat uusia haasteita sijaishoitoon kun erilaiset kulttuurit on sovitettava yhteen hellävaraisesti. Yhteisöllisyyden voimavara on otettava huomioon kaikessa tekemisessä. Heinäsalmessa olen oppinut näkemään asiat laajemmin koska siellä on välittävä ja rakastava ilmapiiri, mainitsi apulaisjohtaja Taisto Vähäaho puheensa lopuksi.

Viranomainen valvojana muutoksessa Viranomaisen osuutta lastenhuollossa valotti seminaarissa läänintarkastaja Timo K. Mäkelä. Hän sanoi olevansa viimeisiä aikoja työssään lääninhallituksen virkamiehenä ja työn muuttuvan lääninhallituksen lakkauttamisen vuoksi 1.1.2010. Työ on muutosten paineessa monien osatekijöiden osalta kuten kustannusten hallinnassa, resurssien riittävyydessä ja henkilöstön jaksamisessa. Tehtävien lisääntyessä pitäisi pärjätä entisellä henkilöstöllä eikä se ole aina helppoa. Valvontaorganisaatioita käsitellessään Mäkelä mainitsi sosiaalija terveysministeriön, joka ylimpänä viranomaisena vastaa lastenhuollon tarpeista. Oulun lääninhallitus perustettiin vuonna 1775 ja sen toiminta päättyy 31.12.2009. Muutos on suuri ja vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Aluehallinto on melkoinen tilkkutäkki, maakuntahallinto saa myös uusia tehtäviä. Valvonnassa viranomaisen tietolähteinä ovat tarkastuskäynnit, toimintakertomukset, informaatio-ohjaukset sekä kantelut ja valitukset. Viranomainen voi myös käyttää valvonnassaan pakotteita, joita ovat korjausmääräykset tai toiminnan keskeyttämiset tai lopetukset. Viranomaisosuudessa Oulun kaupungin palveluesimies Anne-Maria Takkula käsitteli lastenhoitoa otsikolla pieni on kaunista. Hän mainitsi esityksensä aluksi äitinsä todenneen, että jokaisella lapsella on oltava koti eikä ketään ajeta taipaleelle. Ennen oli ihmisillä sydäntä välittää toinen toisestaan. Oulu on johtava kaupunki sijaishoidon järjestämisessä ja pohjan toiminnalle loi aikoinaan Jori Rissanen. Oulussa on tällä hetkellä perhehoidossa 210 lasta. Takkula mainitsi perhehoidon tuotteistamisesta missä yhteydessä tuli esille ammatillinen perhehoito. Se tarkoittaa, että siinä annettavasta hoidosta vastaa vähintään kaksi hoitopaikassa asuvaa henkilöä, ainakin toisella on oltava tehtävään soveltuva koulutus. Lyhyaikainen perhehoito tarkoittaa yleensä muutamia päiviä tai viikkoja. Tärkeää huomioitavaa sijoituksessa on yhteistyön rakentaminen sijoituspaikkakunalle, joka ei ole kaukana Oulusta. Mahdollisten intervallijaksojen käyttäminen olisi hyvä tuki lapselle ja perhehoitajalle sijoituksen aikana, mainitsi Takkula omassa osuudessaan. Teksti ja kuvat: Kari Miettunen

15


Turkin kesää ajalla 7.–14.6.2009 Kuva: Pertti Kukkonen

O

limme Turkin Alanyassa 7.–14.6.2009. Matkaa oli odotettu kovasti, samoin koulun päättymistä. Kun lähtöpäivä viimein koitti, olimme kaikki laukkujen kanssa odottamassa takseja ulkona. Menimme taksilla Oulunsalon lentokentälle. Kello oli noin 19. Passien kanssa oli hieman ongelmia, mutta ne saatiin selvitettyä. Käveltyämme metallinpaljastimen läpi, joka piippasi kolmen henkilön kohdalla, menimme odottamaan konettamme. Kun kone viimein saapui ja matkustajia päästettiin hiljakseen sisään, kaikki ryntäsivät etsimään omaa paikkaansa. Harva meistä oli ollut aiemmin lentokoneessa. Istuimme koneessa neljä tuntia. Perillä Antalyassa olimme noin kello kolme aamulla. Lentokentältä oli kuitenkin vielä kahden tunnin bussimatka hotellille. Noin puolivälissä matkaa pysähdyimme erääseen matkamuistoliikkeeseen. Siellä oli kaikenlaisia pienesineitä, jotka tietyllä tapaa kuvasivat Turkkia. Tauko kesti noin 20 minuuttia. Sen jälkeen matka jatkui. Aurinko nousi noin kello 5.30. Mielestäni auringonnousu Turkissa oli hienon näköistä. Sisään hotelliin kirjauduimme noin kel-

16

lo 6 aamulla. Siinäkin oli ongelmia, koska olimme varanneet yhden huoneen neljälle, kuusi kolmelle ja yhden kahdelle. Minä, toinen tyttö ja kaksi ohjaajaa olimme samassa huoneessa, mutta meille yritettiin tarjota kolmen hengen huonetta. Lopulta saimme kuitenkin huonejärjestelyt kuntoon ja pääsimme nukkumaan. Suurin osa meistä heräsi maanantaiaamupäivällä vasta noin kello yksitoista. Menimme syömään lounasta. Tarjolla oli kebabia, spagettia ja jauhelihakastiketta. Lisäksi siellä oli kyllä salaatteja, mutta ruokalista ei muuttunut paljoa seuraavina päivinä, mikä on mielestäni huono asia neljän tähden hotellille. Ruoan jälkeen haimme kuitenkin ilmaiset limsat, joita saivat vain hotellin asiakkaat. Nautimme juomamme uima-altaalla, joka oli noin 5 metriä x 15 metriä suuri. Se oli noin puolitoista metriä syvä. Sen jälkeen oli uimarannan vuoro. Hiekka oli polttavan kuumaa, ja uimaranta oli valtava. Vesi oli lämmintä, mutta mielestäni liian suolaista. Ellemme olisi suojanneet itseämme koko ajan, olisimme varmasti tulleet takaisin Suomeen samannäköisinä kuin kynitty kalkkuna.

Tiistaina kävimme jeeppisafarilla. Kävimme Alanyan linnanraunioilla ja maailman kolmanneksi suurimmalla tippukiviluolalla. Saimme tietää, että tippukivet kasvavat yhden senttimetrin sadassa vuodessa ja suurin osa kivistä oli ainakin kaksi ja puoli metriä pitkiä. Siitä voikin laskea, kuinka vanha luola on: noin 25 000 vuotta! Näimme samalla reissulla myös uimarannan ylhäältäpäin. Keskiviikkona kävimme Aquaparkissa. Se oli mahtava paikka! Liukumäkiä oli ainakin kymmenen erilaista. Osa niistä oli tosin kiellettyjä alle 15-vuotiailta, koska ne olivat hiukan vaarallisia pienille lapsille. Luulen, että sain auringonpistoksen vesipuistossa, koska seuraavana päivänä, kun muut lähtivät käymään basaareilla, minä jäin hotellille, koska minulla oli huono olo. Kuulin myöhemmin, että basaareilla oli ollut kivaa. Minua harmittaa, etten itse päässyt mukaan. Loput kolme päivää meillä ei ollut mitään erikoista ohjelmaa: olimme vain altaalla tai rannalla. Päästyämme takaisin Suomeen, täällä satoi vettä. Perinteinen Suomen säätila! KIRJ. Pia 15v


Kuva: Pertti Kukkonen

ska

Kuva: Virve Liu

Kuva: Virve Liuska

Kuva: Pertti Kukkonen

Kuva: Pertti Kukkonen

17


Poijjat Lappilassa

”Matka oli meille mahtava. Koimme paljon uusia asioita ja näimme aitoa luontoa. Matkasimme Lappiin autolla. Matkalle tuli paljon pituutta ja söimme leipää. Näimme eläimiä kuten hirviä ja poroja. Kiipesimme Saana-tunturin huipulle. Huipulla oli lunta ja se näytti upealta. Koko matkan kohokohta oli, kun näimme veden pulppuavan maanalaisesta lähteestä. On vaikea kuvailla tunteita joita koin kaiken näkemäni ja kokemani yhteydessä”. Näin kuvaa muistojaan pohjoisen matkasta Zaki, joka yh18

dessä Abdallahin, Mohammedin , Taiston ja Tuomon kanssa matkasi viiden päivän ajan Suomen Lapissa. Matkaan lähdimme kesäkuisena maanantaina Heinäsalmikodin pihasta Taiston matkailuautolla, jonka luotettavan dieselkoneen ja kahden pysähdyksen taktiikan (ilman renkaanvaihtoja) ansiosta olimme perillä Kilpisjärven rannalla ensimmäisen matkapäivän ehtoona. Kuten Zakin kirjoituksesta käy ilmi, sisältyi toiseen matkapäiväämme patikointi Saana-tunturin huipulle. Patikointiin ja kah-

vituokioon Saanan huipulla vierähti koko tiistain aamupäivä ja heti Saanalta palattuamme jatkoimme matkaa Karigasniemelle, jossa viivyimme seuraavat kaksi yötä. Karigasniemellä ollessamme kävimme mm. ihailemassa Suomen suurinta lähdettä eli Sulaojaa. Torstaina lähdimme ajelemaan etelän suuntaan ja Ivalossa pysähdyimme tekemään matkamuistoostoksia. Reissumme viimeisen yön vietimme Ranualla ja ennen Ouluun paluuta kävimme vielä Ranuan eläinpuistossa. Kuvat: Tuomo Mulari


19


Heinäsalmikoti

L

astenkodissakin juhlavuosi alkaa olla paketissa. Auta Lasta ry:n 40-vuotisjuhlat mahdollistivat monenlaisia ainutlaatuisia tapahtumia myös yhdistyksen toimintayksiköissä. Nyt on kuitenkin aika palata jälleen arkisempaan aherrukseen ja pienempiin välivuosien juhliin. Elämä ei ole ketju jatkuvia toinen toistaan suurempia elämyksiä. Elämässä tarvitaan paljon arjen sietämistä ja pienten ilojen löytämistä tavallisista asioista. Tällöin juhla ja elämyksetkin tuntuvat arvokkaammilta ja palkitsevammilta. Karkkipäiväkään ei tunnu miltään, mikäli se on joka päivä. Lastenkotitoiminnan historiaa pohtiessani olen miettinyt usein työn negatiivista imagoa menneiltä vuosikymmeniltä. Omat tyttäreni säikähtivät pienenä oivaltaessaan isänsä olevan lastenkodin johtaja. He olivat juuri ahmineet Peppi-kirjoja, joissa ilkeä lastenkodin johtaja yrittää saada Pepin lastenkotiin. He ovat myös katsoneet Rasmus ja Kulkuri -sarjaa televisiosta, jossa Rasmus karkaa ilkeältä lastenkodin johtajalta kulkurin mukaan. Ja vieläpä kotoinen Muumipappamme muistelee lapsuuttaan ja sitä, kuinka hän huijasi ilkeää orpojen lastenkodin johtajaa. Lasteni mielikuva isän työstä on vuosien saatossa kuitenkin ajanmukaistunut, kun he ovat päässeet näkemään ja kuulemaan siitä, mitä lastenkodissa oikeasti 2000-luvulla tehdään. Lastenkoteihin on takavuosina liittynyt paljon myyttejä, eikä kaikki historia välttämättä ole niin kunniakastakaan. Tästä huolimatta lastenkotityö on osaltaan ollut luomassa nykyisenlaista lapsuuden turvaverkkoa hyvinvointivaltioomme. Lastenkotiin sijoittumisen syyt ovat toki myös menneistä vuosista muuttuneet. Hyvinvointivaltion mittarin sanotaan olevan siinä, miten kansakunta huolehtii lapsistaan. Meillä lapsuus jatkuu 18:aan ikävuoteen saakka, eikä 13:een kuten Somaliassa. Meillä alaikäisiä ei tuomita kuolemanrangaistukseen, kuten tehdään joissain Yhdysvaltojen osavaltioissa. Meidän neuvola- ja terveydenhuoltojärjestelmämme elää lapsen elämässä mukana kaikilla tulotasoon katsomatta. Ja meillä yhteiskunta tulee lasten tueksi silloin, kun kodin olosuhteet eivät takaa riittävää suojaa kasvulle ja kehitykselle.

JUHLAVUODEN ARKISEMPIA TAPAHTUMIA Heinäsalmikodin juhlavuoden kohokohdista on tässä lehdessä paljonkin materiaalia kuvin ja sanoin. Reissut ja toiminnalliset jutut toki ovatkin niitä, mitkä parhaiten jäävät mie20

leen. Tämä tuli esille myös entisiltä lastenkodin asiakkailta syksyn muistelotapahtumassa. Paljon on vuoden aikana aherrettu myös arkisissa merkeissä. Toistoa on tullut niin koulu- kuin kotityörutiineissakin. Vuoden kiertokulkuun mahtuu monenlaista kotiaskaretta. Kotiläksyjä, haravointia, huoneen siivousta, pyykkäystä, marjojen poimimista ja taas huoneen siivousta, kotiläksyjä, pyykkäystä… Tästä johtuen väellämme oli mielessään kesän ja lentokoneeseen astumisen odotus jo maaliskuussa. Ja vastaavasti nyt loppuvuoden aikana on mukava ollut palata muistoissa ja valokuvien kautta onnistuneeseen lomamatkaan. Henkilöstön keskuudessa vallalla on ollut vauvabuumia, kun neljä työntekijäämme pääsi vuoden aikana kokemaan uuden ihmisen syntymisen ihmeen. Täydennyskouluttautumista on koko toimintavuoden jatkettu koko henkilöstön rintamalla, ja pitkät perheinterventio- ja traumakoulutukset ovat syventäneet osaamistamme kasvatustyössä. Lastenkodissa uudet maahanmuuttajanuoret ovat tuoneet raikasta ja iloista monikulttuurisuutta yhteisöömme. Lastenkotimme vakituisista asiakkaista nuorimmat ovat tällä hetkellä 13 vuotiaita, joten murrosiän suuret tunteet ovat Heinäsalmikodin elämässä vahvasti läsnä. Ja kuten aina, myös tänä vuonna moni nuori on ottanut suuren

askeleen itsenäiseen elämään täysi-ikäisyyden myötä. Vuoden aikana Heinäsalmen alueella on jälleen tehty isompia ja vähän pienempiä uudistuksia. Päiväkodin pihan uusimisen ohella suurin yksittäinen investointi oli koko Heinäsalmen lukitusjärjestelmän uusiminen elektroniikkapohjaiseen avainjärjestelmään. Vaikka juhlimisen kautta saimme paljon lahjoituksia ja huomionosoituksia, ei sovi unohtaa vuoden varrella meitä muistaneita muita lahjoittajia. Lions Club Oulu-Raatille kiitokset pitkäjänteisestä työmme tukemisesta. Samoin kiitämme Meri-Oulun kulttuuriseura ry:tä jo kolmannesta syksyisestä herkkulahjoituksesta Toppilan Möljältä. Ja kiitos kaikille Teille työtämme eri tavoin tukeneille, joiden nimeä en tätä kirjoittaessani muistanut erikseen mainita.

LAITOKSISTA PERHEISIIN Vuoden 2007 uusi lastensuojelulaki toi lastensuojeluun ja sijaishuoltoon paljon uutta. Kun uutta lakia on koeponnistettu nyt muutama vuosi, on voitu havaita sen vahvuudet ja päivitystarpeet. Hyvää, inhimillistä ja kustannustehokasta uudessa laissa ja sen liikkeelle saamissa vaikutuksissa on perhehoidon tehostuminen. Suomalainen lastensuojelujärjestelmä on esim. naapurimaamme Ruotsin lastensuojelujärjestelmään verrates-


– kohti arjen pieniä iloja sa ollut huomattavan laitospainotteinen. Auta Lasta ry:ssä perhehoidon yleistyminen ohjaa miettimään palvelukokonaisuuttamme uudella tavalla. Perinteiselle laitoshoidollekin on tulevaisuudessa paikkansa, mutta perhehoidon uusi tuleminen on näyttäytynyt Oulun läänin alueella lasten- ja perhekodeissa tänä vuonna erityisen radikaalina vajaakäyttönä. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin myös Heinäsalmikodissa on kuluvan syksyn aikana ollut useampi hoitopaikka vapaana samanaikaisesti. Heinäsalmikodissa ajan haasteeseen on lähdetty vastaamaan avohuollon palvelujen kehittämisellä. Auta Lasta ry:ssä on 2000-luvun aikana panostettu voimakkaasti erityisammatillisen perhetyöosaamisen kehittämiseen mm. perheterapia- ja perheinterventiokoulutuksilla. Nyt olemme aloittaneet tämän työn profiilin nostamisen. Terapia- ja ohjaustyön tietotaito antaa meille hyvät valmiudet kehittää uusia menetelmiä perheiden kotona selviytymisen tueksi. Heinäsalmikodin uusin perhetyötuote on intensiivinen perhe- ja ver-

kostokuntoutus, jossa lastenkodin työparin työpanos suunataan sovitulla, vähintään kuukauden jaksolla suoraan ohjaustyöhön perheen kotiympäristössä. Uutta tässä työmallissa on jo käytössä oleviin laitosperhekuntoutuksen työmalleihin verrattuna se, että muutosta perheen haastavaan tilanteeseen etsitään juuri siellä, missä sen arjen elämä iloineen ja suruineen tapahtuu. Uuden työmallin kehittämisen ja mallintamisen yhteistyöstä olemme käyneet neuvotteluja ja sopineet alustavasti yhteistyöstä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustajien kanssa.

YHTEISTYÖSSÄ ON IDEAA Lastensuojelussa toimivien järjestöjen, kuntien ja tukipalvelujen tuottajien keskinäinen yhteistyö on olennainen osa koko toimialamme työkäytäntöjen kehittämistä. Alueellisesti Auta Lasta ry on Heinäsalmikodin edustuksella osallistunut Ehkäisevän sosiaalityön kärkihanke ESKO:on, jossa oululaiset järjestöt ja Oulun kaupunki ovat aloittaneet hanke-

yhteistyön uusien asiakaslähtöisten ja ennaltaehkäisevien työmuotojen löytämiseksi. ESKO hankkeen vastuujärjestönä on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Päähanke on jakautunut kolmeen alahankkeeseen kohderyhmien ikäjaottelun mukaisesti. Auta Lasta ry on mukana lapset ja perheet – klusterissa, jossa vastuujärjestönä on MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri. Myös Auta Lasta ry:ssä tavoitteena on jatkossa suunnitella omat kehittämishankkeet osaksi em. hankekokonaisuutta. Kärki- ja osahankkeet toimivat RAY – avusteisesti. Muista vuoden aikana virinneistä yhteistyökuvioista, kuten yhteishankintakoulutuksesta ja Ehjä ry:n yhteistyöstä voi lukea tästä lehdestä toisaalta. Heinäsalmikodin väen puolesta haluan kiittää kaikkia juhlavuoteemme osallistuneita ja sen tapahtumien mahdollistajia. Juhlavuosi päättyy mutta perustyömme jatkuu.

Teksti: Pertti Kukkonen, johtaja, Heinäsalmikoti Kuva: Timo Reijonen

21


Päiväkodin leikkipihan uusi ilme

Päiväkodin uusi piha.

J

uhlavuoden kunniaksi päiväkodin leikkipiha sai kesäloman aikana täysin uuden ilmeen. Piha-alueen suunnittelussa kiinnitimme erityisesti huomiota turvallisuusasioihin. Koska päiväkodissamme nuorimmat lapset ovat kaksivuotiaita ja vanhimmat lapset jopa eskari-ikäisiä, jaoimme pihan leikkialueiksi niin, että pienimpien lasten leikkivälineet ovat pihan toisella puolella ja isompien lasten keinut ja palloilualue pihan toisessa päässä. Näin vältymme monilta vaaratilanteilta. Pihan kunnostus aloitettiin ”ruohonjuuritasolta”: huonokuntoinen nurmikko poistettiin ja tilalle laitettiin valmis nurmikkomatto, joten lapset pääsivät heti kesälomilta palattuaan kirmailemaan viheriölle. Vanhat, aikansa hyvin palvelleet kiikut, liukumäet ja hiekkalaatikko menivät kierrätyksen kautta ilahduttamaan muita lapsia. Tilalle saimme uudet ja turvalliset keinut, kiipeilytelineen ja hiekkalaatikon. Piha-alueelta poistettiin myös huonokuntoisia puita ja pensaita. Niiden tilalle istutettiin lasten ja aikuistenkin iloksi marjapensaita. Toivottavasti pääsemme jo ensi syksynä maistelemaan punaja mustaherukkamarjoja! Marja-Liisa Hyry-Mäkinen

22

Päiväkoti Eväsrepussa tehtiin Elokuussa vahdinvaihto, kun vuosituhannen alusta päiväkodin johtajana työskennellyt Hannele Hannuksela (vas.) siirtyi eläkkeelle ja uutena päiväkodin johtajana aloitti Marja-Liisa Hyry-Mäkinen (oik.). Hietasaaren Hannalassa johtajavaihdosta juhlittaessa ryhmäkuvassa mukana Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen.


Päiväkodin vanha piha.

Päiväkodin poja t testaavat uusia leikkitelineitä.

Tärkein mittari leikkipihan saneerauksen onnistumisesta on käyttäjien eli lasten mielipiteet. Kyselimme muutamalta 3–6-vuotiaalta lapselta, mitä he tykkäävät uudesta pihasta. Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

”ihan hieno, uusi piha” - ”hiekkalaatikko on kiva ja uudet kiikut myös”

”kiipeilyteline ja kiikut kivoja” ”uudella pihalla kivaa kiipeilyteline ja on kiva leikkiä” ”liukumäkeä on vähän ikävä..kiipeilyteline ja hiekkalaatikko on kuites kivempia ”hieno piha ja hauska leikkiä

23


Toimistotarvike Juntunen Oy

Euro Toimistotukut -ketjun perustajaosakas.

Perustettu 1985

Perustettu 1991

Nordic Office Alliancen perustajajäsen

Jääsalontie 10, 90400 OULU, p. 5340 100 (keskus), fax 5340 110 Av. arkisin 8.00-17.00

Ympäristösi parhaaksi Vihersuunnittelua ja -rakentamista

www.vihertyoniskanen.fi puh 045-634 5919 84100 Ylivieska

24


Oulunseudun Huoltopalvelu www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu

www.oshp.fi Päivystys 24H www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu Päivystys 24H 0440-500980 www.oshp.fi 0440-500980 Päivystys 24H Oulunseudun Huoltopalvelu

Oulunseudun Huoltopalvelu -KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 www.oshp.fi -KIINTEISTÖNHOITOPäivystys 24H -REMONTIT-

0440-500980 -REMONTIT-KONETYÖT-KIINTEISTÖNHOITOPäivystys 24H -KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 -KONETYÖT-REMONTIT-KIINTEISTÖNHOITO-KONETYÖT-REMONTIT-

Oulunseudun Huoltopalvelu

www.oshp.fi Oulunseudun Huoltopalvelu

-KONETYÖT-

www.oshp.fi Päivystys 24H 0440-500980

Päivystys 24H -KIINTEISTÖNHOITO0440-500980 -REMONTIT-KONETYÖT-

-KIINTEISTÖNHOITOPikkukoulu keskellä kylää

-REMONTITOulun kristillinen koulu Esikoulu ja alakoulun luokat 1-6 -KONETYÖT-

(08)561�8916 045-112�5466

Uusikatu�78 Oulu

avoinna�ma-pe�klo�9-14 lounas�klo�10.30-13.30

Syksystä 2010 toiminta laajenee myös luokille 7-9

Viikon�ruokalista:�www.ohsrk.fi Aamu- ja iltapäivähoito järjestetään klo 7.30-17.00 samoissa tiloissa

Tulevien vuosien aloittaviin ryhmiin otetaan ilmoittautumisia sekä ala- että yläluokille Tuirantie 5 (2. kerros) 90500 OULU puh. 044 040 2061 www.oulunkristillinenkoulu.fi kanslia (ät) oulunkristillinenkoulu.fi

arkipäivisin�(ma-pe)�neljä�lounasvaihtoehtoa, mukana�salaattibuffet,�myös�kotipakettiin lounas�sisältää�ruokajuoman,�salaatin, leivät,�levitteen�sekä�jälkiruuan�tai�kahvin teemme�tilauksesta�herkulliset�voileipäja�täytekakut�sekä�muut�leivonnaiset maksutonta�autojen�pysäköintitilaa�LounasKeitaamme�sisäpihalla�ja�Peltokadun�varrella

Tervetuloa�viihtyisään�ja�valoisaan LounasKeitaaseemme! 25


Gwentin työharjoittelussa Heinäsalmessa

G

wentin Bonte on 21-vuotias belgialainen nuorimies. Hän asuu Bruggessa ja on pian valmistumassa turvallisuus ja yhteiskunta-alan koulutuksesta Belgiassa. Miten tulit lähteneeksi Suomeen? Olen ollut kaksi kertaa Suomessa vanhempieni kanssa 11–12 v. iässä. Olimme silloin Lapissa. Se oli mahtavaa; näin revontulet, ajelimme koiravaljakoilla ja moottorikelkoilla. Muistin Suomen positiivisena maana ja se on sitä edelleen. Olen nyt ollut 3 kuukautta täällä opiskelijavaihdossa ja olen tykännyt kovasti. Rakastan lunta ja säätilojen vaihtelua. Miten tulit Heinäsalmikotiin työharjoitteluun? Suomessa opettajat kysyivät mitä haluan tehdä ja minulle suositeltiin paria harjoittelupaikkaa. Kerroin että haluan työskennellä lasten kanssa ehkä jossain laitoksessa. Opettaja otti yhteyttä Heinäsalmikotiin ja täällä sitä ollaan! Millaisia ajatuksia sinulla on Heinäsalmesta? Hyvin positiivisia. Olen todella tykännyt. Ajattelin ensin, että työskentely lasten kanssa, joilla on hankaluuksia tai joiden perheessä on ongelmia voi olla hankalaa. Kuitenkin sitten ajattelen, että he ovat vain lapsia, jotka haluavat olla lapsia. Kahden kuukauden harjoittelun jälkeen olen kiintynyt heihin. Jokaisella on omat, ainutlaatuiset, positiiviset luonteenpiirteensä! Mitä olet tehnyt lasten kanssa? Monenlaisia asioita. Kerran yritimme korjata pyörää erään nuoren kanssa kahden tunnin ajan.Sitten pyysimme toista nuorempaa poikaa apuun. Hän korjasi pyörän viidessä minuutissa! Urheilin paljon nuorten kanssa. Pelasimme lentopalloa, useimmat tytöt tykkäsivät pelata lentopalloa ja jotkut pojista myös. Erään pojan kanssa kilpailimme niin, että menimme aina vastakkaisille puolille ja kiusoittelimme toisiamme kun toisen puoli hävisi. Pelasimme myös pesäpalloa ja koripalloa. Eräänä kauniina kevätpäivänä laitoimme ulos lentopalloverkon ja pelasimme kevätauringossa, +20 c säässä, lentopal-

26

loa yhteen mittaan 4 tuntia! Myös kävimme kävelylenkeillä luonnossa nuorten ja muiden opiskelijoiden kanssa. Silloin oli rauhaa jutella nuorten kanssa erilailla, kun oltiin hieman eri ympäristössä. Erilaisia lautapelejä myös pelasimme paljon. Siinä oppi myös suomen kieltä, kun opetteli värejä ja numeroita suomeksi. Joskus katsoimme yhdessä televisiota, jos ei ollut suomenkielinen ohjelma! Nauroimme yhdessä – hymyilin paljon lasten kanssa. Soitimme myös musiikkia musiikkihuoneessa. Eräs poika yritti opettaa minua soittamaan rumpuja. Eräs tyttö taas opetti minua soittamaan bassolla tunnetun Halleluja kappaleen. Se oli mukavaa. Olet oppinut lapsilta asioita. Ovatko he oppineet sinulta jotain? Lapset olivat kovin kiinnostuneita tietämään millaista Belgiassa on, onko siellä kovin erilaista verrattuna Suomeen. Ja mitä mieltä olen Suomesta. Nuoret olivat kovin kiinnostuneita siitä, mitä teen ja tulen tekemään. Opetin lapsille että ajatella aina positiivisesti. Ei kannata olla pessimisti. Sanoin ajattelevani aina asioiden valoisaa puolta! Opin sen, että he ovat vain lapsia ja haluavat pitää hauskaa. Annetaan lasten pitää hauskaa. Tietenkin oikeissa rajoissa.

Mitä olet oppinut Heinäsalmen työntekijöiltä? On tärkeää osata olla lasten/nuorten kanssa niin, että yhteys säilyy, mutta yhtä tärkeää on laittaa myös rajoja. ”EI” sanan käyttö on myös tärkeä, Aikuinen ei aina ole vain se mukava kaveri. Mielestäni on hyvä sanoa ”KYLLÄ” lapsille, mutta yhtä tärkeä on ”ei” sana; ”Et saa tehdä noin”. On parempi kuitenkin sanoa enemmän myönteistä kuin kielteistä. Onko sinulle sattunut hassuja asioita? Eräs poika tuli usein sanomaan: ”Tule Gwentin katsomaan” ja esitteli usein omia tavaroitaan minulle. Kuka voisi kuvitella, että joku laittaa pelastusliivit päälle ja kävelee ne päällä ympäriinsä esitellen niitä. Se oli aina hauskaa kun poika tuli sanomaan: ”Tule katsomaan” ja esitteli huoneessaan olevia tavaroita esim. valtavaa laatikkoa jossa oli aivan liian vahvat bassot siihen tilaan. Maahanmuuttaja pojan kanssa nauroimme joskus suomenkielen ihmeellisyydelle televisiota katsellessamme. Esimerkiksi sanojen pituus herätti huvitusta; kahdella rivillä vain 2 sanaa! Katsoimme toisiamme ja sanomatta sanaakaan nauroimme!

Teksti ja kuva: Pia Lankila


Pääjuhlan kutsu ja ohjelma

Ajankohtaista Uudet sähköpostiosoitteet Auta Lasta ry:ssä siirrytään vuoden 2010 alusta uusiin sähköpostiosoitteisiin. autalasta@autalasta.fi heinasalmikoti@autalasta.fi evasreppu@autalasta.fi Henkilökunta ja hallitus: etunimi.sukunimi@autalasta.fi

27


Auta Lasta ry kiittää yhteistyökumppaneita ja tukijoita kuluneesta juhlavuodesta sekä toivottaa menestystä vuodelle 2010 28

Auta Lasta -lehti 2009  

Auta lasta ry:n vuosijulkaisu 2009

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you