Auta Lasta 2006
Auta Lasta ry s. 3-7 mm. Muutosten aikaa ja uudet yhteystiedot
Heinäsalmikoti s. 8-16 mm. Kokemuksia TaKo -projektista
Päiväkoti Eväsreppu s. 17-20 mm. Metsämörri ja riemunkiljahduksia
Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2006 Toimittajat: Pertti Kukkonen, Jukka Mulari ja Eeva Rahko Kannen kuva: Tuomo Mulari T채m채n sivun kuvat: Pertti Kukkonen Osoite: Mustasaarentie 7, 90500 OULU Puhelin: (08) 5629800 Telefax (08) 5629850 e-mail: autalastary@mbnet.fi Kotisivu www.autalasta.fi Painopaikka: Kalevaprint Oy
LAPSET JA NUORET KAIPAAVAT VANHEMMUUTTA Marja-Leena Kemppainen PJ, Auta Lasta
Viime vuosina on paljon keskusteltu lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Keskustelun herättelijänä on toiminut mm. marraskuun 20. päivänä vietettävä lapsen oikeuksien päivä. Suurin osa suomalaisista lapsista voi hyvin ja heidän tulevaisuuden ennusteensa on hyvä. Valitettavasti on kuitenkin myös kasvava joukko lapsia, joiden asiat eivät ole yhtä hyvin. Asiaan liittyviä tutkimuksia tehdään eri tahoilla. Yksi asiaa tutkineista on Stakes, joka tekee säännöllisesti kouluterveyskyselyn peruskoulun 8. ja 9. sekä lukion 1. ja 2. vuosikurssin kaikille oppilaille. Oulun kaupunki on mukana tässä tutkimuksessa. Viestejä lasten ja nuorten asioista saadaan myös eri toimijoiden seurantajärjestelmien kautta. Oululaisten lasten ja nuorten voinnista kertoo äskettäin julkaistu Oulun kaupungin TEJO –OULU – hankkeen tuottama Hyvinvoinnin vuosibarometri 2006. Barometrissä on koottu kouluterveyskyselyn ja Oulun kaupungin hallintokuntien seurantajärjestelmistä lapsia ja nuoria koskevia tietoja. Barometrista löytyy paljon positiivista tietoa oululaisista lapsista ja nuorista. Mutta syvällisempi paneutuminen barometriin paljastaa todella huolestuttavia asioita. Peruskoululaisista 17 % kokee erilaisia kiputiloja lähes päivittäin. Keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta ilmeni n. joka kymmenellä. Masennusta ilmeni eniten oululaisilla nuorilla verrattuna muihin suurimpiin kaupunkeihin. Psyykkisten ongelmien lisääntyminen näkyi mm. kasvatus- ja perheneuvolan asiakasmäärien kasvuna. Liikkumattomien lasten määrä oli myös muita isoja kaupunkeja suurempi. Nuorten fyysisen kunnon heikkoudesta on myös Puolustusvoimat ollut viime vuosina huolissaan. Fyysisen kunnon heikkous heijastuu myös muina oireina. Se ilmenee mm. päihteiden käytön ja tapaturmien sekä masennuksen vuoksi sairaalassa hoidettavien alle 15 – vuotiaiden määrän kasvuna. Päihteiden käyttö koskettaa viidesosaa Oulun peruskoululaisia ja kolmasosaa lukiolaisia. Huume- kokeilut ja humalahakuinen juominen ovat kasvavia ongelmia kaupungissamme. Oululaiset nuoret johtavat myös tupakoivien tilastoa. Vähintään kahta päihdettä käytti oululaisista peruskoululaisista 14 % ja lukiolaisista 17 %. Pahalta näyttävät myös rikostilastot, rattijuopumusten määrä , huumaantuneena ajamiset sekä
alkoholijuomien hallussapitorikokset. Edellä kerrotun valossa voisi hyvinvointibarometria kutsua ”pahoinvointibarometriksi”. Yhä nuorempien lasten humalahakuinen juominen erilaisine seuraamuksineen on tosiasia, jolta meidän vanhempien on turha ummistaa silmiämme. Törmäsin jokin aika sitten todellisuuteen, jossa useat nuoret kertoivat juovansa kerran viikossa useamman pullon viiniä ja muita juomia päälle jopa saman illan aikana. Nuorten kertoman mukaan vanhemmat eivät tiedä, tai usein eivät edes välitä, missä he ovat ja miten paljon juovat. Myös hyvinvointibarometrissä reilu neljäsosa oululaisista peruskoululaisista ilmoitti kokevansa vanhemmuuden puutetta ja yli 40 % oululaista vanhemmista oli tietämättömiä lastensa viikonloppuiltojen menopaikoista. Avioerojen aiheuttama vanhemmuuden puute koetteli monen lapsen ja nuoren arkea. Onneksi heistä suurimmalla osalla on kuitenkin joku läheinen ystävä. Meidän aikuisten tulee kuitenkin muistaa, että toisen nuoren tuki ei korvaa aikuisen tuomaa tukea. Kun edellä kuvaamani ongelmatilanteet kasaantuvat ja lapsen ja nuoren kasvu ja kehitys ovat vaarassa, lisääntyvät myös lastensuojeluasiakkaiden määrät. Oulun kaupunki on monessa asiassa edelläkävijä maassamme. Hyvä kaupunki-imago, positiivinen talous ja monet muut hyvinvoinnista kertovat asiat ovat myönteistä kerrottavaa. Emme kuitenkaan saa tämän hyvinvoinnin keskellä ja lumoissa unohtaa niitä lapsia ja nuoria, jotka elävät toisenlaisessa todellisuudessa. Viimeistään nyt meidän aikuisten, vanhempien ja kaupunkimme päättäjien on havahduttava. Turvallisen aikuisen antama rakkaus on parasta mitä lapsi ja nuori tuekseen tarvitsee.
MUUTOSTEN AIKAA ongelmien aiheuttaja onkin sosiaalityöntekijä. Tämän johdosta ei ole yllättävää, että yhä useammat sosiaalityöntekijät ovat vaihtaneet tilaisuuden tullen työtä ja avoimeksi jääneisiin virkoihin on ollut vaikeaa löytää ammattitaitoista tekijöitä. Sosiaalityössä myös menetelmiä ja keinoja puuttua perheiden tilanteisiin on pidetty riittämättöminä ja osin jopa vanhentuneina. Ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö on jäänyt tekemättä.
Viimeksi kuluneiden vuosien aikana moni kansalainen on huomannut, että asiat eivät ole enää ennallaan. Valtiovallan taholta toistuvasti vakuutetaan, että palveluiden turvaamiseksi on pakko ryhtyä perustavaa laatua oleviin toimenpiteisiin eikä entisellä tavalla voida enää jatkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa palvelurakenteiden muuttamista tai jopa joidenkin kuntien lakkauttamista. Erityisesti uudistamispaineita on kohdistettu sosiaali- ja terveysalaan. Kasvavien kustannusten kanssa painivien kuntien asukkaista yhä kasvava joukko voi huonosti. Samanaikaisesti kuntien talousvaikeuksien myötä perherakenteet ovat heikenneet ja päihde ja mielenterveyden sekä lastensuojelun ongelmat kasvaneet. Tämä on aiheuttanut painetta ammattiauttajille. Kun sosiaalityön resursseja ei ole lisätty, myös perheiden auttajat ovat olleet uupumisen rajoilla. Sosiaalityö on kuitenkin osoittautunut työksi, jolle ei ole ollut helppoa saada ymmärrystä ja tukea. Tiedotusvälineissä voi aika ajoin nähdä juttuja, joista saattaa saada sen käsityksen, että
Vanhasen hallituskaudella tilanteeseen on pyritty vaikuttamaan kehittämishankkeilla. Hankkeissa on ollut tavoitteena löytää uusia välineitä ja keinoja sosiaalityöhön ja lastensuojeluun. Kehittämistyötä on tehty sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Valtakunnallisessa lastensuojelun kehittämishankkeessa on yhtenä tärkeimmistä asioista nähty koko lastensuojelulain sisällön ajanmukaistaminen. Uudistamistyö on nyt siinä vaiheessa, että koko paketti on nyt luettavissa hallituksen esityksenä ja tavoitteena on saada lakiesitys hyväksytettyä vielä tämän hallituskauden aikana. Jos tämä onnistuu, uusi laki astuisi voimaan vuoden 2008 alussa. Jos tässä tavoitteessa ei pysytä, jää arvailtavaksi, mitä tälle tärkeälle uudistukselle tapahtuu uuden hallituksen ja eduskunnan toimesta. Uuden lain esimakua saatiin jo marraskuun alussa, kun lain lastensuojelulaitoksia koskeva osio rajoitustoimista astui voimaan. Tällä uudistuksella pyrittiin erityisesti lisäämään lastensuojelulaitoksissa olevien lasten ja nuorten sekä työntekijöiden oikeusturvaa. Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen myötä halutaan lastensuojelun kehittämishankkeella edistää ja tukea kuntien lapsipoliittista ohjelmatyötä
sekä lapsipoliittisten strategioiden aikaansaamista, kehittää lastensuojelun avohuollon työmuotoja ja parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, kehittää alkuarviointia, parantaa yhteistyörakenteita, kehittää työn arvioinnin välineitä ja perhetyötä. Lisäksi halutaan kehittää seudullisesti toimivia palveluketjuja ja uusia työvälineitä ja -menetelmiä, vahvistaa varhaista puuttumista ja lastensuojelutyön erityisosaamista, kehittää menetelmiä hyvään huostaanottoon ja ammatillisesti päteviä erityisosaajia, edistää palvelujen saatavuutta erityisesti kriisitilanteissa, varmistaa sijaishuollon laadullinen ja määrällinen kehittäminen, kehittää perhekuntoutusta sekä tehostaa jälkihuollon palveluja. Mielenkiintoinen idea on myös rakentaa nettiin vuoden 2007 aikana Sosiaaliportin sivuille lastensuojelun käsikirja sosiaalityöntekijöiden tueksi. Myös paikallistasolla on jo tehty ansiokasta uudistustyötä. Esim. Oulussa on kehittämistyötä tehty lääninhallituksen tukemassa Lasu-lastensuojelun kehittämishankkeessa. Oulun ja muidenkin kuntien työn tuloksia on luettavissa netissä sivulta Sosiaalikollega.fi/mallit. Mielenkiinnolla odotellaan ensi kevään eduskuntavaaleja ja tulevaa hallitusohjelmaa. Nähtäväksi jää säilyykö kiivas uudistamistahti jatkossakin.
Timo K Mäkelä Sosiaalitarkastaja Oulun lääninhallitus
Teksti ja kuvat. Aki Keskinen
Matkakertomus, Tansania Aki Keskinen on oululainen luokanopettajaopiskelija. Hän on työskennellyt Heinäsalmikodissa mm. mikrotukihenkilönä ja ohjaajien lomittajana sekä siviilipalveluksessa.
Raskaan kesän jälkeen päätin vihdoin tehdä jotain erilaista. Pakkasin laukkuni ja ostin lentoliput Tansaniaan. Tansania on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Ystäväni olivat muuttaneet sinne kolme kuukautta aikaisemmin tehdäkseen lähetys- ja kehitysyhteistyötä Fida:n organisaatiossa. Minua kyseiset työmuodot ovat aina kiehtoneet ja sain nyt oivan mahdollisuuden tutustua niihin lähemmin. Lentokentälle saapuessani olin melkein valmis lähtemään kotiin. Tunnelma oli jotenkin hämmentävä. Kadun varret olivat täynnä kaupustelijoita ja kerjäläisiä. Yleisilme oli sekava ja sotkuinen. Lyhyen matkan taittamiseen meni yli tunti, jonka aikana ehdin useaan otteeseen miettiä miten hyvin asiani Suomessa ovatkaan. Paikanpäällä useat eri järjestöt tekevät monimuotoista avustustyötä. Lastensuojelu on kuitenkin vielä lapsenkengissä. Afrikassa kaikenlainen avustustyö vaatii antautumista. Pelkät matkat saattavat kestää päiviä, teiden ollessa hetkittäin todella huonossa kunnossa. Pimeän aikaan ei voi myöskään liikkua, jos ei halua tulla ryöstetyksi. Ystäväni työkaveri oli kartoittamassa esikoulutyötä. Tutustuminen sen hetkiseen tilanteeseen vaati kahden kuukauden työmatkaa ja elämistä alkeellisissa oloissa. Minulle tarjoutui mahdollisuus olla mukana yhdellä lyhyemmällä työmatkalla. Matkustimme kahden viikon aikana yhteensä 3600 kilometriä, kiertäen neljä nuorisokeskusta pitäen siellä koulutusta jakamiemme tietokone- ja äänentoistolaitteiden käytöstä. Nuorisokeskukset tarjoavat paikkakunnan köyhille nuorille mm. tietoa HIV:stä ja mahdollisuuksia kouluttaa itseään. Afrikkalaiset ovat iloista kansaa ja erittäin lapsirakkaita. Lapsen asema Afrikassa on hieman erilainen meillä totuttuun malliin. Alle kouluikäiset saattavat hyvinkin olla paimentamassa karjaa tai muuten avustamassa elannon hankkimisessa. Eritoten mieleeni jäi 3 lapsen ryhmä, joista vanhin oli ehkä 4-vuotias. Hän kantoi selässään siskoaan ja talutti vierellä pikkuveljeään. Vanhempia ei näkynyt mailla halmeilla. Paikallinen väestö asuu alkeellisissa oloissa. Kaupungista lähdettäessä asumukset muuttuvat savimajoiksi. Päivittäiset rutiinit poikkeavat suuresti kotimaisista ja elämisen eteen on todella tehtävä työtä. Tansania ei kuitenkaan ole pelkkää köyhyyttä ja kurjuutta. Maa tarjoaa useita mahdollisuuksia, jos rahaa on käytettävissä. Nähtävyyksistä Kilimanjaro, Serengeti ja Ngorongoro ovat mieleenpainuvia kokemuksia. Niistä saatavat tuotot eivät valitettavasti vain taida pysyä Tansaniassa. Kaupungeista löytyy myös useita loistohotelleja uima-altaineen ja ravintoloineen. Äärimmäisen köyhyyden keskellä on myös valtavaa vaurautta, nauttimaan siitä pääse kuitenkin vain erittäin pieni osa.
Kuva: Pertti Kukkonen
Auta Lasta ry:n hallitus vuonna 2007 joulukuun kokouksessaan. Kuvassa edessä vasemmalta Raili Louekoski, Irma Kontu ja puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen. Takana vasemmalta varapuheenjohtaja Pirjo-Liisa Kurki, Eeva Rahko, Leena Paljakka, Helena Kangas-Kemppainen ja Raila Uusitalo. Kuvasta puuttuvat Elli-Maija Laaksamo, Jouni Laakkonen ja Mika Niemelä.
Auta Lasta ry:n puhelinnumerot ovat muuttuneet helmikuusta 2006 alkaen. Yhdistyksen vanha kutsunumero toimii 08-5629800 on edelleen käytössä. Lisäksi käytössä ovat seuraavat suorat numerot:
Auta Lasta ry:n taloustoimisto Auta Lasta ry:n keittiö Lastenkoti, ohjaajat (Sara- ja Mesiheinä) Lastenkoti (Sara- ja Mesiheinä) Lastenkoti, (Rantaheinä) Päiväkoti Eväsreppu Auta Lasta ry, fax
044-5629800 044-5629803 044-5629807 040-7410753 040-7410773 040-7410713 08-5629850
Sähköpostiosoitteemme ovat säilyneet ennallaan:
autalastary@mbnet.fi marja-leena.kemppainen@ouka.fi
heinasalmi-koti@mbnet.fi pertti.kukkonen@mbnet.fi
evasreppu@mbnet.fi hannele.hannuksela@mbnet.fi
Elämää Heinäsalmikodissa vuonna 2006
Kuva: Mikko Karppinen
Lastenkodin arki koostuu lasta kohti 187:stä koulupäivästä, 104:stä oman huoneen siivouspäivästä, 52:sta viikkorahapäivästä, 730:stä hammaspesusta. Arkeen kuuluvat myös pyykinpesut, läksytunnit ja keittiöapulaisvuorot. Nykyajan lapsilla tavallinen arjessa eläminen vaatii harjoittelua. Arjen hallitseminen ja tavallisen tasaisen elämän sietäminen mahdollistaa myös vapaa-ajan arvostamisen. Lasten retket omahoitajan kanssa tai koko yhteisön kesken ovat olennainen osa toimintaamme. Lasten oman kiinnostuksen mukainen harrastaminen on myös osa vapaa-aikaa. Harrastusrintamalla ratsastaminen ja hevosten hoitamiseen liittyvä toiminta on ollut erityisesti tyttöjen suosiossa. Pojat ovat matkanneet jääkiekko- ja jalkapalloharjoituksiin, judokerhoon ja yleisurheilukouluun. Taidekerhot ovat myös kestosuosikkeja. Joskus viikonloppuna vapaata voidaan piristää yhteisellä videoillalla ja paikan päälle haettavilla kotipizzoilla tai hampurilaisilla. Eikä vapaa-ajan virkistys edellytä välttämättä edes suuria investointeja. Hietasaaressa voi retken toteuttaa vaikka lintutornille, veneilemään tai hiekkarannalle, ja vieläpä aivan ilmaiseksi.
Henkilökunta on työssään kohdannut haastavia ja raskaita, mutta yhtälailla myös antoisia ja voimaannuttavia hetkiä. Lastenkotiin muuttaminen on useimmille lapsille kulttuurishokki elämän rytmittyessä säännölliseksi ja rajattoman elämän muuttuessa ennakoitavammaksi ja järjestelmälliseksi. Vuoden 2006 aikana Heinäsalmikodissa on sijoituksessa ollut 29 8-20-vuotiasta lasta ja nuorta. Sijoitusajat ovat vaihdelleet kahdeksasta päivästä koko kalenterivuoteen. Poikia kaikissa sijoituksessa olleista on ollut 16. Joidenkin lasten kohdalla on tarvittu aiempaa enemmän lähiohjausta, mikä onkin näkynyt henkilöstömäärän kasvuna. Haastavasti käytöksessään oireilevien lasten osuus on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Kiitollisuudella olen huomioinut myös yksityisten ihmisten ja yhteisöjen muistaneen Heinäsalmikodin toiminnan kuluneen vuoden aikana. Yksityishenkilöiltä olemme saaneet mm. huomattavia leikkikalu- ja urheiluvälinelahjoituksia. Meri-Oulun kulttuuriseura ry lahjoitti Toppilan möljällä myymättä jääneitä irtojäätelöitä myyntipakastimellisen lastenkodin herkkuhetkiin. Yrityksistä Limingantullin Esso –huoltamo ja Sähköliike Kalajoki ky ovat muistaneet toimintaamme useampaankin otteeseen.
Myös Lions-club Oulu-Raatti on aloittamassa vapaa-ajan toimintamme pitkän tähtäimen tukemista ja Nokia on huomioimassa lastenkodin lapsia henkilökohtaisilla joulumuistamisilla. Edellä mainituille ja erikseen mainitsematta jääneille työmme tukijoille iso kiitos. Henkilökunnan täydennyskoulutuksiin on satsattu kuluvanakin vuonna. Erityistason perheterapiakoulutuksiin (POP II – IV) osallistuu viisi ohjaajaa. Kesäkuussa lastenkodissa tentittiin hygieniaosaamisessa ja hygieniapassin suoritti 18 työntekijää. Lokakuussa nelipäiväiseen hallitun hoidollisen kiinnipidon koulutukseen osallistui 17 työntekijää ja lisäksi koulutukseen kuuluneeseen teoriaosuuteen viisi työntekijää. Allekirjoittanut on osallistunut Markkinointi-instituutin järjestämään 1,5-vuotiseen Johtamisen erikoisammattitutkintokoulutukseen ja toimistoapulainen saman koulutusorganisaation järjestämään kirjanpitokoulutukseen. Henkilöstö on osoittanut aktiivisuuttaan osallistumalla mm. palveluohjaus- ja avoimen yliopiston koulutuksiin. Koulutukset ovat toimineet jatkumona Auta Lasta ry:n yhä käynnissä olevaan organisaation kehittämishankkeeseen. Tulevan vuoden suunnitelmissa lastenkodissa on päivittää yleistä palo- ja pelastus- sekä ensiapuosaamista. Lastenkodin tulevalle kaudelle on suunnitteilla myös perheintervention lastensuojelusovelluksen menetelmäkoulutus kaikille hoitotyötä tekeville. Keittiö- ja siivoushenkilökunta osallistuu omiin ammatillisiin täydennyskoulutuksiin, joissa teemana ovat mm. erityisruokavaliot. Heinäsalmikodissa on paitsi toteutettu perustyötämme lastenkotihoitoa, myös kehitetty toimialamme käytäntöjä ja työmenetelmiä valtakunnallisestikin huomioiduissa yhteyksissä. Toinen valtakunnallinen perheterapiakongressi järjestettiin maaliskuussa Oulussa ja Auta Lasta ry ja Heinäsalmikoti tuottivat tapahtumaan neljä workshop –esitystä. Nämä esitellyt hankkeet ja työmallit tulevat ilmestymään myös julkaisuna ilmestyvässä kongressikirjassa. Myös Heinäsalmikodissa on seurattu kiinnostuneina verottajan toimintaa yleishyödyllisten yhdistysten verotuskohtelun suhteen. Auta Lasta ry on asiaan varautunut konsulttiasiantuntijoiden avustuksella, ja työyhteisössä mieli on luottavainen jatkon suhteen. Lopulta lastenkotitoiminnan arjessa tulevaisuuden toimintamuodon vaikutus on kuitenkin vähäinen ja lapset ovat edelleenkin lapsia. Toinen toimialaamme vaikuttava asia on lastensuojelulain kokonaisuudistus, josta hallitus jätti eduskunnalle esityksensä lokakuussa. Kokonaisuudistuksen voimaantulon tavoiteaikataulu on vuoden 2008 alussa. Lakiuudistus on tervetullut, koska nykyisin käytössä oleva lastensuojelulaki on peräisin vuodelta
1983 ja ei siten vastaa 2000-luvun muuttuvan yhteiskunnan lapsuuden suojelussa. Lastensuojelulaitoksien pakkotoimien käyttöä koskeva lakiuudistus tuli voimaan 1.11.2006. Tämä uudistus selkeyttää ja yhtenäistää koko toimialan käytäntöjä. Vuoden 2006 päättymisen myötä loppuu myös Takaisin Kouluun –projektin ensimmäinen vaihe. Jouluviikolla saamme tietää vuoden 2007 Raha-automaattiyhdistyksen avustuslinjauksista. Toivomme tämän myötä saavamme TaKo –projektille jatkoaikaa, mutta myös mahdollisuuden täysin uuden kehittämishankkeen aloittamiseen. Tahdon kiittää koko lastenkotiyhteisön puolesta kaikkia työmme tukijoita ja yhteistyökumppaneita. Tarvitsemme tukeanne myös jatkossa ja yhdessä olemme enemmän. Pertti Kukkonen, Johtaja Heinäsalmikoti
Kuva Marja-Liisa Jyrkilä
Heinäsalmikodissa harrastetaan – Keihäänheittäjä Janin haastattelu
1. Kuinka kauan olet harrastanut keihäänheittoa? ”Kolme ja puoli vuotta. Olen heittänyt ensin puukeihästä. Vuosi sen jälkeen ostin harjoittelukeihään. Vuosi siitä taas eteenpäin mää sain 400g:n kilpailukeihään. Puoli vuotta eteenpäin mää sain tuon sinisen 600 g:n champions-keihään.” 2. Mikä sai sinut valitsemaan juuri keihäänheiton lajiksesi? ” Se tuntuu kivalta tehä sitä, se tuntuu rakentavalta lajilta.” 3. Missä harrastat keihäänheittoa? ” Pihalla. Sisä- ja ulkokentillä.” 4. Kuinka usein sinulla on harjoituksia ja mitä harjoituksiisi kuuluu? ” Kerran viikosa Ouluhallissa. Punttitreenejä teen, nopeustreenejä teen ja räjähtävää voimaharjoittelua, jotta heitto lähtee napakasti, joka päivä oikeestaan.” 5. Mitkä ovat keihäänheittäjän tärkeimmät varusteet? ” Keihäs, piikkarit tai lenkkarit. Urheiluasu. Keihäspussi.” 6. Mikä on haasteellisinta tai vaikeinta keihäänheitossa? ” Se tekniikan oppiminen ja askeleiden oppiminen. Motivaatio. Tunne-elämän tasapaino. Lahjakkuudet ja niiden oppiminen. Pitkäjänteisyys. Mielenhallinta. Ja kestävyys. Kaikki voi loppua yhteen heittoon, tarkoittaa sitä, että käsi voi revetä tai sitte tota joku luu mennä poikki. Joka heitto kun heitän, tota käsi menee hetkellisesti sijoiltaan pariksi sekunniksi, voi tuntea vähän kipua. Lihaskramppi tuntuu hetken.” 7. Kuinka muuten hoidat kuntoasi, esimerkiksi urheilijan ruokavalio? ”Välillä tulee hoidettua. Että välillä syön terveellisesti ja välillä en. Vaikka tummaleipä, jugurtti, maito. Välillä vähän rasvaa. Voin mä sanoo, pekonia, suklaata, karkkia, pullaa, keksejä, sipsejä ja muut rasvaiset ruuat. Saa välillä herkutella, kun mä liikun kumminkin.” 8. Mikä on keihäänheitto ennätyksesi? ” No niin! 51.40 metriä. Alkaa oleen niinku parasta tasoa”. 9. Kuka on suosikkikeihäänheittäjäsi? ” Niitä on kolme. Jan Zelezny, Raymond Hecht, Steve Bakclay. ” 10. Haluaisitko kertoa joitain hyviä vinkkejä kehäänheitosta kiinnostuneille? ” No vaikka semmoisia, että jos joku ammattilainen neuvoo, niin kannattaa kuunnella ohjeita. Säännöllinen voimaharjoittelu. Sitten tota sitä että, jos ei onnistu, niin ei kannata luovuttaa. Jatkaa eteenpäin, niin suoritus vain paranee jossakin vaiheessa.” Teksti: Teija Väisänen Kuvat: Tuomo Mulari
10
MAPA –KOULUTUKSELLA ENNAKOIMISTA JA VARAUTUMISTA UHKATILANTEISIIN Teksti Pertti Kukkonen, Kuva Tuomo Mulari
Heinäsalmikodin henkilökunnalle järjestettiin lokakuussa tiivis neljän päivän koulutuskokonaisuus aiheesta ”aggressiivisen henkilön kohtaaminen ja hallittu fyysinen rajoittaminen”. Lastenkodissa joudutaan turvautumaan ajoittain kiinnipitoon tilanteissa, joissa lapsi aggressiivisella käyttäytymisellä uhkaa itseään tai ympäristöään. Psykiatrisessa hoitotyössä Englannissa on kehitetty Hallitun hoidollisen kiinnipitämisen malli MAPA ( Management of Actual or Potential Aggression). Menetelmän 16 ensimmäistä suomalaista kouluttajaa ovat valmistuneet vuonna 2005, joista neljä työskentelee Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikalla hoito- ja
esimiestehtävissä. Nämä kouluttajat opastivat lastenkodin henkilökuntaa menetelmän käyttöön ensimmäisenä pohjois -suomalaisena lastensuojeluyksikkönä. MAPA -menetelmälle on osoitettu suurta mielenkiintoa myös muissa lastensuojeluyksiköissä sekä kehitysvammahuollon toimipaikoissa. Käytössä se on OYS:n ohella mm. TAYS:n EVA-osastolla (erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisessa tutkimus- ja hoitoyksikkö). Mapa –menetelmässä pyritään ensisijaisesti väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyyn ammatillisessa asennoitumisessa sekä strategioiden ja puuttumiskeinojen
suunnittelussa. Kuitenkin on tärkeää omata valmius myös yhteistoiminnalliseen, kivuttomaan ja turvalliseen kiinnipitoon tilanteen sitä edellyttäessä. Mapa –menetelmän keskeisiä periaatteita ovat eettisyys, ammatillisuus, asiakas- ja työturvallisuus, asiakaslähtöisyys sekä lainsäädäntö. Heinäsalmen työntekijöistä 17 osallistui koko koulutuskokonaisuuteen ja viisi keittiö-, siivous- ja toimistotyötä tekevää osallistui ensimmäisen aamupäivän teoriaosuuteen. Henkilökunnan palautteessa koulutus koettiin tarpeelliseksi ja uhkatilanteisiin varautuminen tärkeäksi yhteisölliseksi voimavaraksi.
MAPA –kouluttajat Mika Alavahtola, Harri Kähönen, Matti Laukkanen ja Hannu Vesa
11
Niinan kynästä
Jotenkin tuntuu, että joulu tulee aina vain nopeammin kuin mitä edellisenä vuonna. Jotenkin vastahan sitä aloitti koulun ja oli syyslomalla, niin taas on loma, vaikka myönnetään, ihan tervetullut se on. Saa olla hetkenaikaa tekemättä mitään sen suurempia ja hengähtää hieman. Olen kyllä tykännyt lukio-opiskelusta, mutta ei sitä jaksaisi ilman pieniä (ja väliin suurempia) taukoja. Heiniksen arjessa joulun tulo tuntuu vaikuttavan, pienimmät (ja miksei isommatkin) katselevat eri liikkeistä tulleita mainoslehtisiä ja kirjoittavat joululahjatoiveita ylös. Jokaisella tuntuu olevan myös koulussa kaikenlaista, paljon kokeita (kun ne aina kasaantuu viimeisille viikoille ennen joulua) sekä pikkujouluja. Onneksi lukiossa on koeviikko (joka juuri nyt on menossa) eikä kokeita ole montaa viikkoa, vaan ne ovat kerralla. Itselläni joulun tulo näkyy lisäksi siinä, että ohjaamassani kerhossa kovasti ollaan tehty kaikenlaisia joulujuttuja. Minulla meni taas vaihteeksi pitkään, ennen kuin sain oikein kirjoitettua tätäkään juttua. Ennen viikonloppua minun piti kirjoittaa muistilappu ja kiinnittää se peiliin, jotta muistaisin. Peili on kyllä muutenkin täynnä kaikenlaisia lappuja, koska on niin paljon asioita, joita pitää tehdä. Satun lukeutumaan niihin ihmisiin, joilla kalenteri on puoleksi vuodeksi eteenpäin suhteellisen täynnä. Lisäksi huomaan vain nyökytteleväni päätä, kun kysytään johonkin ylimääräiseen hommaan, ilmeisesti sana ”ei” on hyvin vähän käytössä. Nyt kun olen ollut avustajana Shakespeare Hollywoodissa –näytelmässä kaupunginteatterilla, olen saanut nähdä tosi hyvin millaista teatterilla työskentely on. Raskastahan se on, mutta myös todella antoisaa. Sekin on ollut hienoa, kun meidät otettiin niin hyvin ryhmään mukaan, vaikka olemme ”vain” avustajia. Ainakin olen saanut huomata, että teatterissa jokainen on tärkeä. Tämä kulunut syksy toi kyllä mukanaan hyvin paljon uutta ja erilaista. Lukiossa on kyllä niin erilaista ja mukavaa, että sitä on saanut uutta motivaatiota opiskeluun, kun on enemmän ollut vapautta. Vapauden mukana on toki tullut myös enemmän vastuuta, mikä on ollut hyvä juttu. Taidankin tästä lähteä lukemaan historiaa, kun on siitä koe pian.
12
Työharjoittelu Heinäsalmikodissa: teoria kohtaa käytännön Teksti ja kuva Jukka Mulari
Sosionomi (AMK)- opiskelijat Jonna Koivunen- Pennilä ja Jonna Keskisärkkä Oulun seudun ammattikorkeakoulusta suorittivat työharjoittelujaksonsa Heinäsalmikodissa syksyllä 2006. Harjoittelun loppupuolella he kertoivat ajatuksiaan lastenkodissa vietetystä opiskelujaksosta. Molemmat Jonnat kertoivat, että heillä ei ollut suuria ennakkokäsityksiä lastenkodista, olihan lastensuojelun kenttätyö molemmille kohtuullisen uusi tuttavuus. Heinäsalmeen ja sen lapsiin sekä aikuisiin tutustuminen alkoi nopeasti. Silmä tarkkana ja korvat auki toimien vuorovaikutus mahdollistui sangen nopeasti. Molemmat opiskelijat korostivat myös oman motivaation merkitystä. He olivat halunneet suorittaa työharjoittelun paikassa, jossa kohtaa haasteellisia tilanteita ja halutessaan pääsee mukaan kasvatustehtäviin, niin seesteisiin kuin vähän vauhdikkaampiinkin. Harjoittelujakson huippuhetkiksi opiskelijat kuvasivat kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. Erilaisten lasten kanssa toimiminen on antanut näkemystä lastensuojelun arkityöhön ja haasteisiin. Parhaimmillaan on syntynyt tilanteita, jossa opinnoissa käsitelty teoriatieto on näyttäytynyt arkipäivän elämässä. Tämä on ruokkinut edelleen opiskelijoiden tiedon ja tekemisen halua, lieneekö jopa syntynyt positiivinen ”oravanpyörä”. Työharjoittelun tiimoilta dialogiin heittäytyivät myös OAMK:n opettajat Pirkko Pietilä ja Päivi Onkalo. Molemmilla on pitkän linjan näkemys työharjoittelujen merkityksestä osana ammatti-identiteetin rakentumista. Yhteistyö Heinäsalmikodin kanssa on heidän mielestään sujunut mutkattomasti ja innostuneesti. Hyvän ja tuloksellisen työharjoittelun piirteinä he pitävät teorian ja käytännön kohtaamisia sekä mahdollisuutta tutustua alan uusiin työ- ja toimintamalleihin. Positiivisten oppimiskokemusten kautta Heinäsalmikodista on tullut suosittu työharjoittelupaikka ja käytännössä kaikille halukkaille ei työharjoittelujaksoa saada järjestymään. Yhteistyön kehittämisen suhteen Pietilä ja Onkalo visioivat yhteisiä hankkeita ja opetustilanteiden järjestämistä harjoittelupaikoissa.
Hymy on herkässä onnistuneen työharjoittelun tiimoilta. Kuvassa Heinäsalmikodin ohjaaja Mikko Karppinen, opettaja Päivi Onkalo ja sosionomi- opiskelija Jonna Keskisärkkä
13
Varhaista puuttumista, uusia näkökulmia lasten ja nuorten vaikeuksiin: KOKEMUKSIA TAKO-PROJEKTISTA
Kolmen vuoden ajan Kempele, Kiiminki ja Muhos ovat olleet mukana Takaisin Kouluun-projektissa. Tarjolla on ollut asiantuntemusta, tukea ja puuttumista, rahoittajana raha-automaattiyhdistys. Perhetyön asiantuntijat ovat voineet tarjota apua perheille tilanteissa, joissa sosiaali-tai terveystoimen keinoja ei ole voitu tai haluttu käyttää. Apua on annettu perheille ja perheiden tarpeet huomioiden, aina ihmistä kunnioittaen. Millaisia ovat kokemukset kolmen vuoden ajalta Hanna Granlund ja Juha Nevala?
Verkostotyömenetelmillä annetaan kaikille puheenvuoro ”Nuoren vaikea elämäntilanne koskettaa yleensä monia ihmisiä hänen ympärillään. Vanhempia, sisaruksia, opettajia, sosiaalityöntekijöitä. Jokaisella on asiaan eri näkökulma, ja erilainen huoli tilanteesta. Lapsen ja nuoren tilannetta pyritään selvittämään niin, että kaikkia asianosaisia kuunnellaan tasapuolisesti” kertovat Juha ja Hanna. Kaikesta välittyy kunnioitus niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa he tekevät työtä. Kummallakin on pitkä kokemus työstä ihmisten hankalien elämäntilanteiden parissa. Asiakkaiden arvostus ja perheen tarpeista lähteminen näkyvät käytännön tasolla myös perhepalavereissa.
Voimavarojen etsiminen tuloksellisempaa kuin ongelmien korostaminen ”Oikeastaan vierastan koko ongelmasanaa, ja haluan lähestyä asioita voimavarakeskeisesti. Asiakkaat ovat itse oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Kaikilla on käytössään monia voimavaroja ja tukiverkostoja, joiden avulla voi selviytyä 14
kiperistäkin tilanteista. Haluan auttaa ihmisiä löytämään ne” sanoo Juha. ”Jokainen voi miettiä, mitä resursseja juuri minulla on auttaa perhettä, ei hyödytä miettiä sitä, mitä muut tekevät väärin tai miten muut voisivat toimia toisin” sanoo Hanna. ”Lapsen positiiviset puolet on huomioitava jotta häntä ei latistettaisi, ja usein lapsen ja nuoren vahvuuksista löytyy voimavaroja, joilla kompensoidaan huonompia asioita” toteaa Juha.
Matalan kynnyksen palvelua perheille, kouluille ja kunnille ”Perheiden on ollut helppo ottaa meihin yhteyttä ja kutsua meidät esimerkiksi kotikäynnille. Selvästi huomaa, että kynnys ottaa tämänkaltaista apua vastaan on pienempi kuin esimerkiksi sosiaalitoimesta tarjotun avun” Hanna pohtii. ”Tavoitteena on varhainen puuttuminen, ja sen vuoksi on tärkeää, että keskusteluyhteys perheisiin saadaan helposti. Monesti lasten ja nuorten vaikeudet ovat ehtineet jo suuriksi siinä vaiheessa, kun asia tulee viranomaisten
tietoon. Haluamme tarjota mahdollisuuden selvitellä asioita, ennen kuin niistä on tullut liian suuria. Pienet vaikeudet ratkeavat pienillä toimenpiteillä, suuret vaikeudet vaativat massiivisia ja kalliita toimia” kertoo Juha.
Koneiden kasvattamia lapsia? Ja heidän lapsiaan? ”Yhteisen ajan puute näkyy monissa perheissä monenlaisina ongelmina. Elämä on liian hektistä, eikä erilaisten asioiden yhdessä tekemiseen juuri löydy aikaa. Leppoisaa yhdessä oleskeluakaan ei ehkä arvosteta enää niin paljon. Monet harrastukset, pelit ja tekniset apuvälineet täyttävät lasten ja nuorten valveillaoloaikaa ihmisten välisen kanssakäymisen kustannuksella. Mitenkähän koneiden kasvattamat lapset osaavat puolestaan kasvattaa omia lapsia” pohtii Juha. Hanna kertoo kaipaavansa yhteiskuntaan ja lastenkasvatukseen takaisin entistä yhteisöllisyyttä, jonka kuoleminen on hänen mielestään tuonut tullessaan tietynlaista juurettomuutta.
Työn tuloksiin oltu tyytyväisiä ”Lasten palaute on ollut pääosin myönteistä, he ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi, ja oma ymmärrys oman elämän tärkeisiin asioihin on myös lisääntynyt. Kunnissa viranomaisten keskinäinen yhteistyö on sujunut palaverien jälkeen paremmin. Vanhemmat ovat myös kokeneet tulleensa kuulluiksi, ja välit kouluun ovat parantuneet” kertovat Hanna ja Juha. Koulun ja kodin välit ovat voineet olla hyvin tulehtuneet, mutta vuoropuhelun kautta asiat on onnistuttu näkemään uudessa valossa ja ristiriidat ovat vähentyneet” kertoo Hanna. Projektin jatkoa on jo suunniteltu, ja tavoitteena on saada enemmän kuntia toimintaan mukaan. ”Kaikki riippuu rahoittajasta, RAY:stä, toiminta jatkuu ja laajenee, jos jatkorahoitus saadaan” sanoo Juha.
Esimerkki onnistuneesta varhaisesta puuttumisesta: Tapaus: Aleksi, 16v., yhdeksännen luokan oppilas. koulu mennyt hyvin, mutta 9-luokan keväällä totaalinen kouluväsymys iskee, ei jaksa herätä aamuisin, näyttää siltä, että kouluarvosanat tulevat laskemaan kovasti, motivaatio koulunkäyntiin hyvin vähäistä. Äidin mielestä monia masennukseen liittyviä oireita. Toimenpiteet: Äidin ja isän pyynnöstä koululla järjestetään palaveri, jossa läsnä ovat isä ja äiti, luokanvalvoja, rehtori sekä projektityöntekijät Juha ja Hanna. Palaveri: Jokainen saa vuorollaan kertoa, miksi on huolissaan tilanteesta. Kaikkia kuunnellaan, jokaisen näkökulma on yhtä arvokas. Vanhemmat kuulevat nuoren näkökulman, nuori
ymmärtää paremmin vanhempien huolen, projektityöntekijät katsovat asiaa ammattilaisten kannalta. Lopputuloksena nuori lupaa käydä koulunsa asianmukaisella tavalla loppuun, antaa luvan muille puuttua tilanteeseen, jos koulunkäynti ei onnistu, lupaa kertoa vanhemmilleen tai jollekin muulle, jos elämä menee huonosti. Loppukevät sujuu koulussa hyvin. Aleksin näkemys asiasta puoli vuotta palaverin jälkeen: ” Mä en vaan jaksanu käydä koulua, mutta en ollu masentunu, ainakaan omasta mielestäni. Palaverista oli se hyöty, että vanhemmat ymmärsi asian, ja lakkas vaahtoomasta ja tinkaamasta koko ajan mun asioita. Välit parani mun ja vanhempien välillä. Koulumenestys ei lopulta laskenut kovin merkittävästi. Pääsin siihen kouluun, mihin halusinkin.”
Kuva: Tuomo Mulari
Stakesin tutkimusprofessori, psykologi ja perheterapeutti Esa Eriksson luennoi Takaisin Kouluun –projektin loppuseminaarissa 30.11.2006 aiheesta ”Huoli kasvaa, kuka toimii”. Kempeleen lukion auditoriossa järjestettyyn tilaisuuteen osallistui projektin yhteistyökunnissa oppilashuollossa työskenteleviä ammattilaisia. Kuvassa Esa Erikkson vasemmalla sekä projektityöntekijät Hanna Granlund ja Juha Nevala.
FM Marja Nousiainen, Takaisin Kouluun –projektin ohjausryhmän jäsen.
15
Koti Metsämörrille päiväkoti Eväsrepun toimesta Päiväkoti Eväsrepun lapset pitävät seikkailuliikunnasta. Lasten mukana on seikkaillut myös koditon Metsämörri. Lapset tuumivat, että Metsämörrilläkin pitää olla koti, joten se päätettiin rakentaa yhteisvoimin läheiseen metsään. Tällainen siitä sitten tuli. Seikkailijat ovat myös etsineet rasteja, joilta on löytynyt erilaisia yksilö-, pari- ja ryhmäliikuntatehtäviä. Seikkailuliikunnan lisäksi luonnossa tutkitaan ja ihmetellään myös vuodenaikojen mukaan muuttuvaa ympäristöä. Luonnon elementeistä tutkimuksen kohteena ovat vesi eri olomuodoissaan sekä marjoja tuottavat puut ja pensaat. Kestävä kehitys –kampanja päiväkodissamme sisältää ympäristötietoisuuden lisäämistä. Lasten kanssa kiinnitetään huomiota erityisesti ympäristön viihtyvyyteen. Sitä vaalitaan erilaisin toimin kuten haravoimalla, viemällä tavarat oikeisiin paikkoihin käytön jälkeen ja keräämällä roskia säkkeihin päiväkodin lähialueilta ja viemällä ne jätekeräyspisteeseen. Tärkeänä osana toimintaa on myös rakentelu, pelaaminen ja kädentaidot, jossa hyödynnetään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaalia.
Teksti: Hannele Hannuksela Kuvat: Helena Koskela
16
17
Riemunkiljahduksia… …eli erään äidin mietteitä päiväkoti Eväsrepun arjesta. Avasimme päiväkoti Eväsrepun oven elokuun alussa kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen. Nyt ekaluokkalainen Marlena tyttömme ehti käydä päiväkodissa puolitoista vuotta ennen pikkuveljen syntymää. Loppukesällä sisaren jalanjälkiä lähtivät seuraamaan veljekset Andreas 3 vuotta ja Petrus 1 vuotta. Aikoinaan löysin päiväkodin lähikaupan ilmoitustaulun mainoksen perusteella. Päiväkodista kirjoitetun lehtijutunkin olin tainnut lukea. Tunnustuksellinen kristillinen hoitopaikka oli juuri se jonka halusin lapseni kasvuympäristöksi. Sittemmin olen kyllä miettinyt kristillisten koulujen perustamiseen liittynyttä kannanottoa kristittyjen vetäytymisestä omaan seuraan ja Jeesuksen vertausta lampun sytyttämisestä. Mietinnöissäni olen tullut siihen tulokseen, että kristillisten päiväkotien, lastenkotien, koulujen jne. ylläpitäminen ja palvelujen käyttäminen on myös osaltaan evankeliumin julistamista. Monellakin tapaa etuoikeutetuksi kuitenkin tunnen itseni päiväkoti Eväsrepun asiakkaana. Päiväkotimme sulkee ovensa kello 16.30. Siihen eivät kaikkien vanhempien työajat taivu. Ensi tutustumisella ihastuimme päiväkodin sijaintiin Hietasaaressa. Paikkahan on sinällään syrjässä ja varmaan harvemman työmatkan varrella, mutta hyvä niin. Mieluummin omassa rauhassa luonnon keskellä kuin kerrostalojen varjossa kaupungissa. Tilat ovat mielestäni kauniit ja kodinomaiset. Ja koko päiväkoti on kooltaan inhimillinen. Parasta mielestäni on ammattitaitoisen henkilökunnan lisäksi se, että aivan kuin perhepäivähoidossa, ryhmässä on monenikäisiä lapsia. Olen varma, että kontaktit eri ikäisten lasten välillä tasoittavat ja tukevat lapsen kasvua. Omassa lähipäiväkodissani poikani olisivat joutuneet toinen isojen ja toinen pienten ryhmään ja siihen en mielelläni olisi ryhtynyt. Pienen elämän arjesta (ja juhlasta) huolehtiminen on tärkein mahdollinen tehtävä. Jeesus opetti meitä: ” Minkä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen te olette tehneet minulle.” Uskon, että usko Jeesukseen antaa meille sen rakkauden jolla rakastaa toista ihmistä, sen voiman jolla jaksaa kun on vaikeaa ja sen toivon johon tarrautua kun näyttää ettei toivoa ole. Sillä rakkaudella päiväkodin tädit hoitavat lapsiamme ja myös Jeesus itse on läsnä. Kun aloitimme päiväkodin muistan aivan huikaisevan vapauden tunteen ja helpotuksen siitä, että joku muu ottaa välillä vastuun näistä riiviöistä. Ja heti kohta haikeus siitä ajasta jonka täti saa olla enkeleideni kanssa. Päivän päätteeksi kun kysyn millainen päivä oli , toinen vastaa ”pöö” ja toinen ”ihan kulja” ja tarkentavaan kysymykseen vastaukseksi saadaan, että erityisen kurjaa oli ”leikki”. Onneksi äidin vaisto sanoo ettei asia ole ihan näin. Toinen ei muista mitä ruokaa oli ja toinen on syönyt leipää. Loppuilta kuluu rattoisasti isin mahan päällä istuen. Seuraavana aamuna voidaan taas ihmetellä päiväkodin kaiteella olevaa linnunkakkaa…”niin, ei kosketa”. Päiväkodissa pidän tärkeänä rauhallista ja lempeää ilmapiiriä. Meteli on varmaan yleensä päiväkotien ongelma. Eväsrepussa kuitenkin on kiitettävän levollinen tunnelma. Ei suuret projektit ole niin tärkeitä kuin pienet arjen asiat – hymyt. Tärkeä työväline päiväkodissa on työyhteisön tuki. Kasvattaminen on Kyösti Karjulaa lainatakseni ”vaivan näkemistä”, mutta toivottavasti ei pelkästään hiki otsalla uurastamista vaan palvelemista – lähimmäisen ja sitä kautta Kristuksen. Lämpimästi kuluneesta syksystä kiittäen ja siunattua joulun odotusta toivoen Saila Luukkonen.
18
Kuva: Timo Reijonen
Kuva: Pertti Kukkonen
Marlena, Andreas ja Petrus Hepokönkäällä lokakuussa 2006. Kuva: Saila Luukkonen
19
Ystävyys Nämä kaverit ovat ystäviä. He leikkivät yhdessä ampparia ja jänistä ja kotista. Salla-Mari on isosisko ja Elle on vauva. Elias on 12 v isoveli. Elle-vauva on vilkas ja karkaa naapurin pihalle. Sitten sillä tulee koti-ikävä. Hätääntynyt Esther-äiti löytää vauvan takapihalta ja nappaa Elle-vauvan syliin, mutta vauva haluaa itse kontata kotiin. Esther-äiti antaa vauvan kontata. Oli talvi, joten he menivät ensin sisälle juomaan kuumaa kaakaota ja sitten puistoon laskemaan liukumäkeä ja kiikkumaan. Tuomas-isä joi sillä aikaa kahvia kotona. Isä aikoi ottaa kahviin kermaa, mutta otti vahingossa vauvan tuttipullosta maitoa kahviin. Vauvalla oli jano, mutta tuttipullo olikin jo tyhjä. Vauvaa itketti, mutta äiti kävi ostamassa Elle-vauvalle uutta maitoa. Kaikki hyvin, loppu hyvin. Päiväkoti Eväsrepun lapset