Auta Lasta Joulukuu 2005
Auta Lasta ry sivut 3–7 mm. Monessa mukana Taloustoimiston vahdinvaihto
Heinäsalmikoti sivut 8–17 mm. Verkostot voimavarana Mentiin mehtään
Päiväkoti Eväsreppu sivut 18–20 mm. Ajankohtaista
Tuokiokuvia lastenkodin luontoretkilt채
Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisu Toimittajat: Kannen kuva: Osoite: Puhelin: Telefax: e-mail: Kotisivu:
Pertti Kukkonen ja Jukka Mulari Tuomo Mulari Mustasaarentie 7, 90500 OULU (08) 5629800 (08) 5629850 autalastary@mbnet.fi www.autalasta.fi
Painopaikka:
Kalevaprint Oy
Lastensuojelutyön muuttuvat haasteet Yhdistyksemme alkuvuosien toiminta oli perinteistä lastenkotityötä. Työ kohdistui etupäässä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseen. Oma perhe tai muut läheiset eivät useinkaan olleet mukana lapsen arjessa. Rakastavat aikuiset ja turvallinen ympäristö tarjosi tuolloin kodin sadoille lapsille tilanteissa, joissa lasten kasvu ja kehitys oli jostain syystä vaarantunut. Monesti lapset olivat pieniä tullessaan ja lähes aikuisia lähtiessään. Vuosien saatossa myös yksityisiin lastensuojelutyön palveluihin kohdistunut kysyntä kasvoi. Sen myötä toiminta laajeni ja puitteita kehitettiin uusia tiloja rakentamalla. Tilanne muuttui oleellisesti 90-luvun alkupuolella kuntien maksuperusteiden muututtua. Kunnat eivät enää maksaneet etukäteen varaamastaan hoitopaikkakiintiöstä, vaan pelkästään käyttämistään palveluista. Samoihin aikoihin alkoi myös talouslama näkyä kuntien kukkaroissa. Tämä aiheutti monille yksityisille järjestöille uuden tilanteen. Meillä se näkyi myös päiväkotitoiminnan asiakkuuksien merkittävänä vähenemisenä. Monien muiden järjestöjen lailla emme osanneet ennakoida tilannetta riittävästi. Emme kuitenkaan jääneet tilanteen vangiksi, vaan suuntasimme katseemme tulevaisuuteen. Toimintojen turvaamiseksi oli mietittävä uusi strategia ja keinot sen toteuttamiseksi. Onnistumisen edellytyksenä oli hallinnon ja henkilökunnan puhaltaminen yhteen hiileen. Teimme töitä yhdessä. Kuuntelimme asiakkaiden tarpeita ja toiveita. Uudet haasteet edellyttivät henkilökunnan kouluttautumista. Suunnitelmallisesti aloitetun koulutuksen tuloksena on ollut vähintään vuoden kestänyt perhetyön koulutus jokaiselle ohjaajalle. Lisäksi olemme mahdollistaneet ohjaajien osallistumisen vaativan tason perheterapiakoulutukseen. Kuusi ohjaajaa on jo saanut kyseisen koulutuksen ja kolme seuraavaa saa opinnot valmiiksi 2-3 vuoden sisällä. Perhe on paras -, Takaisin kouluun - ja Mukautetusti maailmalle -projektit on rakennettu yhdessä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. RAY on tukenut projekteja taloudellisesti. Toimintamme on laajentunut huomattavasti sekä toiminnallisesti että alueellisesti. Asiakkaita on jopa pääkaupunkiseudulta. Toimintakeskuksessamme on 19 - paikkainen, 3- osastoinen erityislastenkoti, tukiasunto sekä 21 hoitopaikkaa tar-
joava kristillinen päiväkoti. Lasten ja nuorten perheet, läheiset ja tukiverkostot ovat luonnollinen osa kotimme arkipäivää. Nykytoiminnalle on tyypillistä myös hoitojaksojen lyhentyminen. Uusimpia toiminnallisia haasteita on ollut työn ulottaminen lapsen tai nuoren lastenkotisijoituksen jälkeiseen elämään. Tähän on vastattu ns. laajennetun omahoitajuuden avulla. Lisäksi on kehitetty mm. ennaltaehkäisevää perhetyötä, peruskouluikäisten syrjäytymistä ja varhaisen puuttumisen ennaltaehkäisevää työtä sekä kehitysvammaisten lastensuojeluasiakkaiden jälkihuollon kehittämistä yhdessä eri toimijoiden ja kuntien kanssa. Tässä mielessä voidaan henkilökunnastamme puhua edelläkävijöinä. Uudet toimintamallit ovat kiinnostaneet myös kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyökumppaneitamme. Lastensuojelun keskusliiton jäsenyys ja hallituksen varajäsenyys ovat työllemme osoitettua arvostusta. Ne antavat hyvän näköalapaikan ja osallistumismahdollisuuden lastensuojelutyötä koskevaan ajankohtaiskeskusteluun sekä erilaisia lausuntoja koskeviin kannanottoihin. Asiakaslähtöiset palvelut, osaava henkilökunta sekä säännöllinen sisällön, toimintojen ja rakenteiden arviointi ovat yksityisen palvelutuottajan kehittymisen ja olemassaolon edellytys. Tämän tiedostaen olemme pyrkineet kehittämään toimintaamme. Aikaansaadun perusteella voidaankin todeta onnistumista monissa asioissa. Samalla varmuudella voidaan kuitenkin todeta, että tulevaisuus tarjoaa uusia haasteita ja kehittämisen kohteita. Seuraava nähtävissä oleva haaste on hallintorakenteiden arviointi uuden yleishyödyllisiä yhdistyksiä koskevan verolainsäädännön myötä. Joten työmme jatkuu... Marja-Leena Kemppainen, hallituksen puheenjohtaja
3
Auta Lasta ry
monessa mukana Auta Lasta ry:n edustajat osallistuivat toukokuussa 2005 Oulussa järjestetyille Kirkkopäiville. Kyseinen kirkon suurtapahtuma järjestetään joka toinen vuosi eri puolella Suomea. Kirkkopäivät toteutettiin kirkkopalvelujen ja Oulun seurakuntayhtymän yhteishankkeena. Auta Lasta yhdistystä ja sen tuottamia lastensuojelu- ja päivähoitopalveluja esiteltiin Oulun kauppatorille pystytetyllä kirkkotorilla. Torilla esittäytyi lähes kuusikymmentä näytteilleasetta-
Hymy oli herkässä kolealla Kirkkotorilla
4
jaa eri oppilaitoksista, järjestöistä ja yrityksistä. Tapahtuma oli näkyvästi esillä eri tiedotusvälineissä ja päiville osallistui useita arvovaltaisia vieraita. Kirkkotorin tarjontaan tutustui mm. Tasavallan Presidentti Tarja Halonen. Voimakkaasti puhaltanut kevättuuli ei onneksi säikyttänyt vieraita eikä esittelijöitäkään. Vaikka tuuli riepotteli ajoittain rajusti esittelytelttoja,
ne pysyivät niille osoitetuilla paikoilla, lukuun ottamatta kahvilatelttaa, joka lennähti tuulen mukana suuren juhlateltan huomaan. Heinäsalmikoti toimi otteluisäntänä Oulun Lipon naisjoukkueen SuperPesis ottelussa vuoden 2004 mestarijoukkuetta, Lapuan Virkiää vastaan. Ottelua seuraamassa oli noin 600 katsojaa ja avausheiton suoritti Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen Kuvassa lukkaroimassa Heinäsalmikodissakin kesätyöntekijänä toiminut Kaisa Salmela. Lippo voitti ottelun jaksoin 2-0 ja Kaisa palkittiin parhaana pelaajana. Lieneekö Heinäsalmikodin väen innokkaalla kannustusryhmällä ollut osuutta asiaan..?
5
Aili Kesti eläkkeelle
Mersukyydillä ensin Heinäsalmeen Yli 20 vuotta Auta Lasta ry:n toimistosihteerinä työskennelleen Aili Kestin eläkkeelle siirtymistä juhlistettiin Heinäsalmessa 26.2.2005. Aili on ollut Auta Lasta ry:n toiminnassa mukana luottamustehtävissä jo ennen varsinaista työuraansa, eli hänestä voi hyvinkin puhua yhdistyksen pitkän iän avainhenkilönä. Aili sai limusiinikyydin juhlapaikalle, ja frakkipukuiset adjutantit kulkivat koko päivän ohjelmassa mukana. Juhlapaikka oli laitettu talkooväen voimin edustuskuntoon jo edellisenä iltana ja keittiö oli valmistanut tilaisuuteen Ailin
Ja tässä potretissa Auta Lasta ry:n hallituksen väkeä ja kotien johtajat Ailin seurana menun mukaisesti kirjolohta pääruoaksi ja lakkakiisseliä jälkiruoaksi unohtamatta täytekakkukahveja. Puheiden lisäksi ohjelmaan mahtui monenlaista
hauskanpitoa. Mukavia ja virkeitä eläkepäiviä Ailille toivottaa Auta Lasta ry: n väki ja Heinäsalmen työkaverit.
Taloustoimiston uutisia Ailin jäätyä eläkkeelle helmikuussa 2005 täällä taloustoimiston puolella olemme jatkaneet me, Päivi ja Terttu.
Olemme molemmat toimineet aikaisemmin mm Rajakylän terveysasemalla ja näin ollen toisillemme jo entuudes-
taan tuttuja. Koulutukseltamme olemme merkonomeja, Päivi julkishallinnon ja Terttu laskentamerkonomi. Päivi valmistui myös tänä syksynä tietoliikenneinsinööriksi (AMK). Lisäksi olemme työn ohessa opiskelleet muutamana iltana lisäopintoja tietotekniikkaan liittyen. Teemme 6-tuntista työpäivää ja olemme toimistolla yleensä klo 8-15 välillä. Työhömme kuuluu kaikki yhdistyksen “paperityöt” kirjanpidosta palkanmaksuun. Pienen yhdistyksen toimistotyön etuja onkin se että työ on monipuolista ja vaihtelevaa. Olemme viihtyneet työssämme hyvin etenkin kun syyskuussa pääsimme muuttamaan suurempiin tiloihin tänne Puuhalan puolelle. Päivi Valkeapää Terttu Mykkänen
Päivi ja Terttu uusissa työtiloissaan 6
Grillikatoksen epävirallinen “koeponnistus” henkilökunnan lounastauolla
Uudisrakentamista tämäkin
Raavas mies se töitä tekee...
Kuten kaikki tiedämme, kuuluu makkaran ym. lihajalosteiden paistaminen oleellisesti kotimaamme kesään. Auta Lasta ry:n hallitus päättikin kehittää “makkaran prosessointiympäristöämme” ts. tilata grillikatoksen pystytettäväksi palvelukeskuksen alueelle Mustasalmen rantaan. Katoksen pohjatöistä huolehtivat laitosmiehet apunaan joukko Heinäsalmikodin lapsia. Varsinaisen pystytyksen suoritti jalkapallojoukkue Tervareiden asiantuntijaryhmä. Katoksen pystyttämistä edelsi pitkällinen lupahakemusprosessi, joka hitaasti mutta varmasti johti rakennusluvan myöntämiseen. Itse pystytystyö sujui sutjakasti ja katosta päästiinkin testaamaan loppukesän aurinkoisina päivinä. Grillikatos tuo iloa ja viihtyvyyttä palvelukeskuksen arkeen ja juhlaan. Voisi kai sanoa, että yhteisömme odottaa keväänmerkkejä vesi kielellä...
7
Verkostot voimavarana “En ole koskaan tullut tällä tavalla kuulluksi. Olen istunut niin monet kerrat isoissa verkostoissa. Ylitseni on puhuttu. Olen kuunnellut omaa elämäntarinaani kuin vieraan ihmisen tarinaa. Muut ihmiset ovat sanoittaneet tuntemukseni. Viisaat ajatukset ja oikeat valinnat ovat tulleet viranomaisten suusta. Minä olen ollut vain muiden määrittelemien ratkaisujen toteuttaja. Nyt tarinani äärelle on pysähdytty kuuntelemaan. Huolten äärelle on oikeasti pysähdytty. Ammatti-ihmiset ovat olleet valmiita kantamaan taakkaani yhdessä minun kanssani. Huolen taakkaa on jaettu. Asioissamme on tehty suunnitelma ja sovittu jatkotapaamisesta.” Asiakkaan palaute pysähdyttää minut tänä päivänä aina vain uudestaan. Olen miettinyt omaa työuraani lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Miten monesti tuen ja kontrollin viranomaisen on ollut vaikea yhdistää näitä kahta tärkeää perustehtävää. Miten monesti on otettu käyttöön kontrollin silmälasit, jotka ovat estäneet näkemästä ihmisessä eheytymisen ja kuntoutumisen mahdollisuudet. Miten monesti on ollut vaikea ottaa puheeksi huolet ja vaikeudet. Äänessä ovat soineet valmiiksi päätetyt ratkaisut. Miten monesti on unohtunut lapsen kuuleminen. Aikuisten vahvat äänet ovat peittäneet lapsen äänen. Konsultatiivinen yhteistyö Heinäsalmen lastenkodin ja Oulun kaupungin Keskustan sosiaaliaseman perhe- ja verkostotyöhankkeen välillä on lisännyt positiivista puhetta perheiden omista voimavaroista. Hankkeen avulla on haettu uusia työtapoja tehdä perhetyötä “voimavara orientaatiolla“. Hanke on edennyt lastensuojelun perhetyössä toiminnallisten menetelmien käyttöön. Perhetyötä on suunnattu lasten ja nuorten toiminnallisiin ryhmiin sekä vanhempien vertaisryhmätoimintaan. Työntekijät ovat ottaneet käyttöön sosiaalityössä ja terapiatyössä kehitettyjä välineitä mm. kortteja, karttoja, pelejä. Osa työntekijöistä on lähtenyt kouluttautumaan verkostokonsulteiksi. Hanke on sisältänyt pilotointia koulujen kanssa, jossa useammat toimijat mm. nuorisotoimi, seurakunta ja järjestöt ovat kohdannet toisensa. Avohuollon työ on löytänyt uusia tapoja auttaa ja tukea. Kontrollin ääni on heikentynyt. Asiakkaiden palaute on ollut vilpitön: “Olet tullut tutummaksi. Siksi sinun on varmasti helpompi puhua minulle myös vaikeista asioista.”
8
Hankkeen aikana on noussut erityiseksi voimavaraksi verkostoista nouseva “moniäänisyys”. Heinäsalmen lastenkodin vankka lastensuojelun näkökulma sekä perheterapeuttisella näkemyksellä “varustetut” konsultit eivät ole jääneet hiljaisina taustalle. Nämä aktiiviset äänet ovat lisänneet puhetta, joka suuntaa ihmisten elämää tulevaisuuteen, etsii sieltä positiivia muutoksia. Positiivisen muutoksen äärellä on hyvä miettiä mitä itse kenenkin tulisi tehdä, jotta positiivinen tulee mahdolliseksi. Verkostotyössä ja perheterapiatyössä kehitetyt verkostonvetomenetelmät ovat tehneet mahdolliseksi etsiä uudella tavalla ihmisten elämästä mahdollisuuksia. Huolet ovat useimmiten lastensuojelutyössä verkoston kokoamisen peruste. Huolia on ollut helpompi ottaa puheeksi, kun ihmiset ovat itse saaneet kertoa oman huolensa. Usein se on tehty tulevaisuuden muistelulla tai niiden voimavarojen avulla, jotka ovat ihmiselle ominaisimpia. Suunnitelmat ja toisten ihmisten tuki on jaettu kaikkien kesken. Näin myös ammatti-ihmiset ovat voineet jakaa huolta keskenään. Perheet ovat kokeneet, että heistä aidosti välitetään. Hankkeen aikana on koettu hyväksi, että yhteistyössä muodostuu puhetta, jota kaikkien on helppo ymmärtää. Positiivisesta ajattelusta, vanhemmuudesta, verkostoista puhuminen kouluilla ja vanhempainilloissa on vienyt ammatti-ihmiset ja perheet samojen kokemusten äärelle. Tällaiset kohtaamiset ovat lisänneet ymmärrystä. Tarve hakea toisen ammattilaisen apua ja tukea on lisääntynyt. Toisen ammattilaisen perustehtävän sisältö on tullut tutummaksi. Positiivisinta on ollut, kun on voinut jakaa työtä yhdessä toisen ammattilaisen kanssa. Anne-Maria Takkula, johtava sosiaalityöntekijä
“Ajatuksia kuluneilta kolmelta projektivuodelta” Pian on kolme vuotta kulunut ja Mukautetusti Maailmalle -projekti alkaa olla loppusuoralla. Aika tuntuu kuluneen liiankin nopeasti, sillä niin paljon olisi vielä ollut tekemistä. Projektin kohderyhmänä olleet kehitysvammaiset lastensuojeluasiakkaat ovat erityisen tuen tarpeessa siirtyessään jälkihuoltoon. Tiedon ja tuen tarve tulee esiin usein jo paljon varhaisemmin. Jälkihuoltoon siirtymässä oleva kehitysvammainen lastensuojeluasiakas tuo haasteita niin lastensuojelun kuin kehitysvammahuollon ammattilaisille. Yhteistyö ja verkostoitumisen kehittäminen eri toimijoiden välillä onkin ollut tärkeä osa projektia. Näin yhteinen huoli perheiden jaksamisesta sekä kehitysvammaisen nuoren aikuistumisesta ja itsenäistymisestä on tullut jaettua. Ajoittain tulee mieleen, olisiko kehitysvammaisten lastensuojeluasiakkaiden huoliin voitu vastata aikaisem-
massa vaiheessa. Jopa niin, että kodin ulkopuolisilta lastensuojelusijoituksilta olisi voitu välttyä kokonaan. Perheissä arki ja voimavarat muuttuvat ja vaihtelevat elämäntilanteiden mukaan nopeastikin. Olisi tärkeää pohtia kuinka ja missä määrin tietoa, tukea ja palveluita annetaan vammaisten lasten perheille. Auttaisiko ajoissa, kohtuullisen nopeasti ja perhettä kuunnellen järjestetty tuki kotona selviytymistä? Kehitysvammaisen nuoren siirtyessä lastensuojelun jälkihuoltoon, on tarpeellisten palvelujen, tuen ja tiedon saatavuus haastavaa. Kuka maksaa, mistä haetaan ja millä tavalla haetaan? Mitä lausuntoja tarvitaan, kenen vastuualueella toimitaan, kuka tekee päätökset ja kenellä yleensäkin on oikeus palveluihin ja tukeen? Kolme vuotta on ollut rajallinen aika selvittää kaikki tämä. Haaste on ollut myös siinä, ettei kuntien sosiaalitoimen työntekijöillä ole aiheesta aina ajanmukaista tietoa. Projektin aikana syntyi kokemus, että erityispalvelujen tietämys vaihtelee kuntakohtaisesti. Joissain kunnissa vammaispalvelujen tieto-taidon ja palvelujen taso on todella korkea. Valitettavasti päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy. Kehitysvammainen nuori
ei itse ole asiakkaana tietoinen kaikista palvelu- ja tukimuodoista, joihin hänellä on oikeus. Heinäsalmikodissa kehitysvammaisen lastensuojeluasiakkaan etujen valvojaksi ryhtyykin usein omahoitaja, johon nuorelle on yleensä muodostunut läheinen ja luottamuksellinen suhde. Omahoitajan on ohjaustyönsä ohessa vaativaa etsiä tietoa mahdollisista palveluista ja tukimuodoista, joita jälkihuoltoon kuuluu. Toimintaa määrittävät useat eri lait asettavat oman haasteensa jälkihuoltotyölle. Kun toimitaan mm. kehitysvammalain, vammaispalvelulain, lastensuojelulain ja asiakasmaksulain viidakoissa, ovat hyvät neuvot tarpeen. Projektilla vastattiin arkityössämme esiin nousseisiin kysymyksiin kehitysvammaisten lastensuojeluasiakkaiden jälkihuollon kehittämiseksi. Heinäsalmikodin työntekijät ovat sitoutuneet hoitamaan työnsä hyvin. Henkilökuntamme onkin tehnyt työtä sen eteen, että kehitysvammaiset asiakkaamme on saatu “saattaen vaihdettua” lastenkodista omaan elämään. Jälkihuoltoon siirtymisen riittävän aikainen puheeksi ottaminen huoltosuunnitelmaneuvotteluissa on yleensä aktivoinut sijoittajakuntien edustajia valmistelemaan palveluja ja paikkaa nuorelle palata kotikuntaansa. Haluankin kiittää Heinäsalmikotia ja lasten ja nuorten omahoitajia siitä, että he ovat suhtautuneet innolla kehitysvammaisten nuoren haasteelliseen itsenäistymisvaiheen suunnitteluun ja tiedon hankkimiseen. Omahoitajien arvokkaasta työstä huokuu aito välittäminen nuoresta. Nuori myös tietää, että hän voi aina palata kysymään neuvoa omahoitajiltaan. Heinäsalmen ovet pysyvät auki myös lastenkodista pois muuttaneille nuorille ja iloksemme yhteydenpito puolin ja toisin jatkuu vielä pitkään lastenkotiajan jälkeenkin. Anne Päkkilä, projektityöntekijä
Saatavana hyvinvarustetuista lehtipisteistä kautta maan 13.1. lähtien 9
Heinäsalmikoti – matkan Heinäsalmikodin kuluva vuosi on aiempien vuosien kiivaaseen muutosvauhtiin nähden mennyt hieman tasaisemmissa merkeissä. Lapsia lastenkodissa on ollut kolmekymmentäviisi kahdestatoista eri sijoittajakunnasta. Nuorin lastenkodin asukas on ollut kaksivuotias. Lastenkodissa on harjoiteltu paljon arkielämän taitoja, mutta myös juhlaa on mahtunut arkemme keskelle monessa muodossa. Kesällä vietettiin konfirmaatiojuhlia ja valmistujaisia. Myös lasten (ja joskus aikuistenkin) syntymäpäivät ovat juhlan aihe, tulipa vuosia täyteen sitten vähemmän tai enemmän. Lastenkodista pois muuttaminen on samanaikaisesti iloinen ja haikea tapahtuma. Kevään ja kesän aikana lastenkodista muutti pois seitsemän Heinäsalmessa yli vuoden asunutta lasta. Perhetyön eri variaatiot ovat vakiintuneet Heinäsalmikodin työkäytännöksi, ja perinteinen lastenkotityö on muuttunut yhä enemmän lasten kotona tehtäväksi työksi. Laajennettua omahoitajuutta eli Heinäsalmikodin työntekijöiden suunnitelmallisia ohjauskäyntijaksoja lastenkodista poismuuttaneiden lasten kotiin tehtiin kuuden perheen ja 11 lapsen kohdalla. Yhteistyökuntia laajennetussa omahoitajuudessa oli neljä. Maaliinsa saapunut POP I perheterapiakoulutus toi meille runsaasti uutta tietoa ja taitoa perheiden kanssa työskentelyyn. Syksyllä käynnistyi myös aikaisemmalla kaavalla koulutusjärjestäjien kanssa yhteistyössä POP III koulutus. Tämän päivän tilanne Heinäsalmikodissa onkin komeaa luettavaa; Meillä työskentelee kuusi perheterapeuttia ja kolme työntekijää on kouluttautumassa perheterapeuteiksi. Myös Bearsleen perheintervention lastensuojelusovellukseen on perehtymässä kaksi ohjaajaamme yhden työmalliin jo koulutetun projektityöntekijän lisäksi. Olemme esitelleet niin perustyö-
10
varrelta 2005 tämme kuin erityisosaamistamme jälleen useissa eri yhteyksissä. Helmikuussa Oulussa järjestetyillä Pohjois-Suomen lastensuojelupäivillä Heinäsalmikoti esittäytyi projektiensa ja perhetyömenetelmiensä kautta niin alustuksissa kuin posteriesittelyssäkin. Oulun torilla järjestetyillä kirkkopäivillä tavoitimme muutakin yleisöä kuin lastensuojelun ammattilaisia. Oulun Lipon naisjoukkueen kanssa Heinäsalmikoti on tehnyt yhteistyötä isännöimällä joukkueen kotiottelua, mutta Lipon kautta olemme saaneet lastenkotiin myös sosiaalialan kesätyöntekijöitä. Projekteistamme ja perhekeskeisestä työskentelystämme olemme olleet kertomassa myös useissa muissa eri koulutus- ja seminaaritapahtumissa Oulusta aina Unkariin saakka. Heinäsalmikodin henkilökunnassa on tapahtunut muutoksia. Vuodesta 1997 tiimissämme ohjaajana ja myöhemmin myös Auta Lasta ry:n tietoliikenneaikaan mikrotukihenkilönä johdatellut Mika Alajoutsijärvi muutti takaisin synnyinseudulleen. Mikan ajatuksia ja kokemuksista Heinäsalmikodista on toisaalla tässä lehdessä. Mikan paikalle haimme ohjaajaa avoimella haulla, ja kiinnostusta tehtävään löytyi 41:n hakemuksen verran. Vielä pidemmän uran teki Aili Kesti. Hän on ollut Auta Lasta ry:n toiminnassa mukana lähes koko yhdistyksen olemassaolon ajan. Ailin työtä jatkavat hänen opissaan kisälleinä toimineet Päivi Valkeapää ja Terttu Mykkänen. Auta Lasta ry:n hallitus linjasi kesäkuussa henkilöstöpolitiikkaansa Rantaheinän osaston suhteen. Rantaheinän toiminnan vakiintumisen myötä myös sen henkilökunnan työsuhteita vakinaistettiin. Niinpä sijaisina tehtävissämme aloittaneet Virve Liuska, Teija Väisänen ja Tuomo Mulari jatkavat Rantaheinän vakituisina työntekijöinä. Lisäksi projektityössä vuoden 2005 loppuun saakka työskentelevä Anne Päkkilä jatkaa vakituisena lastenkodin ohjaajana pro-
jektin päättymisen jälkeen. Raha-automaattiyhdistyksen avustuspäätös kuluvalle vuodelle ei tuonut helpotusta yhdistyksen tilakysymyksiin. Olemme kuitenkin väsymättömästi jättäneet taas uuden avustushakemuksen hallinto-, perhetapaamis- ja pesulatilan investointiavustuksesta vuodelle 2006. Emme ole kuitenkaan avustuksia vaille jäätyämme jääneet toimettomiksi, vaan olemme hakeneet ratkaisuja olemassa olevista tiloista. POP- projektin jo loputtua ja MuMa -projektin lähestyessä päätöstään näiden hankkeiden yhteistilana monitoimitilassa sijaitseva toimisto otettiin lokakuussa Auta Lasta ry: n taloustoimistokäyttöön. Näin Päivi ja Terttu saivat väljemmät ja valoisammat tilat työhönsä. Samalla myös allekirjoittaneelle järjestyi oma työtila lastenkodin puolelta taloustoimistolta vapautuneesta huoneesta. Kotien johtajat ovat aloittaneet myös suunnittelutyön siitä, miten olisi mahdollista toteuttaa Rantaheinän osaston ja päiväkodin keskinäinen tilanvaihto, jolloin päiväkoti saisi oman rauhallisen rakennuksen ja pihapiirin, ja lastenkodin kaikki osastot voisivat toimia saman katon alla. Työmme on jatkunut pitkään perinteikkäissä merkeissä, mutta pieninä huolina ovat nousseet valtakunnan- ja EU-politiikan tuomat uudistukset, jotka eivät kaikilta osin ole yhdistyksille rohkaisevia. Palveluja tuottavat ja myyvät yhdistykset, joihin Auta Lasta ry:kin lukeutuu ovat joutumassa verottajan edessä samaan asemaan yksityisten perhekotiyritysten kanssa. Yhdistysten yleishyödyllisyyden ei enää katsota olevan verovelvollisuudesta vapauttamisen peruste. EU:ssa ei tunneta suomalaista käytäntöä, jossa yhdistykset voivat olla palveluntuottajia. Myös Raha-automaattiyhdistys on joutunut EU:n myötä kiristämään avustuskäytäntöjään, jottei se toiminnallaan vääristäisi alan kilpailua. Avustustoiminta on koettu alan yrittäjien puolella epäoikeudenmukaiseksi
järjestelmäksi, vaikkakin avustusta varsinaiseen lastenkotitoimintaan yhdistyksetkään eivät saa. Monet nykyiset käytännöt ovat kehittyneet RAY:n tukemien kokeiluprojektien kautta, joten yhteiskunnallisesti tämän järjestelmän alasajolla voi olla huonotkin vaikutukset. RAY -avusteisista kehittämishankkeista Mukautetusti maailmalle -projekti on päättymässä vuoden 2005 loppuun. Hankkeessa saatiin koottua paljon tietoa lastensuojelun ja kehitysvammahuollon yhteistoimintamahdollisuuksista ja kehittämishaasteista. Takaisin kouluun -projekti on tuonut yhteistyökuntien oppilashuoltoon runsaasti uutta tietoa ja resurssia perhe- ja verkostokeskeiseen työskentelyyn. TaKo -hanke jatkuu vielä vuoden 2006, jonka myötä hankkeen vaikuttavuudesta saadaan lopullisempaa kokonaiskuvaa. Yhdistys on jättänyt avustushakemuksen myös uudesta kehittämishankkeesta, joten kehittämisemme ei ole jäänyt pelkkien tähänastisten hankkeiden varaan. Vierivä kivi ei sammaloidu, joten pyrimme löytämään nopeasti muuttuvaan maailmaan uusia lasten ja perheiden elämänlaatua parantavia toimintamalleja. Auta Lasta ry:n vuonna 2004 alkaneen kehittämishankkeen myötä olemme kokoontuneet yhdistyksen luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kesken sitä, millaisella työskentelyllä vastaamme asiakkaidemme tarpeisiin parhaiten. Hankkeessa olemme saaneet auki kirjoitettua yhteisesti työstämämme toiminta-ajatuksen ja toiminnan arvopohjan. Vuosi 2006 lähestyy vauhdilla ja tuo työhömme jälleen uusia haasteita. Heinäsalmikodin henkilökunnan puolesta haluan toivottaa kaikille lukijoillemme rauhallista joulua sekä runsaasti mukavan tavallisia arkipäiviä ja virkistäviä lepopäiviä vuodelle 2006. Pertti Kukkonen johtaja, Heinäsalmikoti
11
Auta Lasta ry:n verkostokonsultit Juha ja Hanna
Positiivinen ja kannustava työtapa - Ennakointidialogit vuoropuhelun selkiyttäjinä verkostoissa Ennakointidialogit ovat Stakesin hankkeissa haastaviin ja jumittuneisiin moniauttajatilanteisiin kehitettyjä verkostotyön menetelmiä. Ennakointidialogeja vetävät koulutetut verkostokonsultit. Stakes järjestää verkostokonsulttien koulutusta, johon osallistuu eri alojen työntekijöitä eri puolelta Suomea. Koulutuksen tavoitteena on kouluttaa verkostokonsultteja, jotka kykenevät ulkopuolisina vetämään erilaisia verkostoneuvotteluja. Oulun seudulla lähdettiin mukaan verkostokonsultti koulutukseen keväällä 2004. Ensimmäisessä
12
vaiheessa koulutukseen lähti mukaan 14 eri alojen ammattilaista, jotka Stakes kouluttaa verkostokonsulttien kouluttajiksi. Koulutuksen toisessa vaiheessa, joka alkoi syksyllä 2005, kouluttajat kouluttavat yhdessä Stakesin kanssa kuntiin verkostokonsultteja. Kouluttajakoulutuksessa Oulun kaupungilta on mukana 11 lastensuojelun, päivähoidon sekä avo- ja mielenterveyspalvelun työntekijää, Oys:n lastenpsykiatrian klinikalta on mukana yksi työntekijä sekä Auta Lasta ry:n Takaisin Kouluun -projektista Hanna Granlund ja Juha Nevala.
Takaisin Kouluun -projekti mukana verkostokonsulttikoulutuksessa Projektin alkuvaiheessa mietimme projektin toteutusta kunnissa ja etsimme työmenetelmiä verkostotyön kehittämiseksi oppilashuollossa. Olimme jo aikaisemmin perehtyneet Tom Arnkilin ajatuksiin verkostotyöstä ja tutustuneet verkostodialogien käyttöön asiakastyössä. Oulun kaupungin puolelta kuulimme alkavaksi suunnitellusta Stakesin järjestämästä verkostokonsulttien kouluttajakoulutuksesta. Perehdyimme koulutukseen ja havaitsimme, että koulutuksen avulla voisimme saada uusia verkostomenetelmiä, joita voisimme käyttää projektin aikana sekä jättää oppilashuollon käyttöön projektin päätyttyä. Koulutus tarjosi myös mahdollisuuden kouluttaa yhteistyökuntiin verkostokonsultteja. Raha-automaattiyhdistys ja Auta Lasta ry:n hallitus antoivat meille luvan osallistua verkostokonsulttien kouluttajakoulutukseen projektin puitteissa. Verkostokonsulttien kouluttajakoulutukseen eli tutorkoulutukseen kuului Stakesin Helsingissä järjestämää teoriaopetusta 10 päivää. Koulutukseen kuuluva työnohjaus tapahtui Oulussa ja työnohjaajana toimi Jussi Pietikäinen Kajaanista. Koulutuksen aikana opiskelimme dialogisuutta verkostoissa, moniammatillisen työn ja eri palvelusektoreiden rajoja ylittävän työn haasteita sekä opettelimme käyttämään Stakesin kehittämiä ennakointidialogeja lasten, nuorten ja perheiden parissa tehtävässä moniammatillisessa työssä. Verkostomenetelminä käytettäviä ennakointidialogeja ovat tulevaisuuden muistelu perheen ja viranomaisten kanssa, teemaneuvonpito, alueneuvonpito, ennakointidialogi työntekijöiden kesken ja tulevaisuuden muistelu suunnittelumetodina. Menetelmiin voi tarkemmin tutustua Stakesin verkkosivuilla www. stakes.fi/hyvinvointi/verk. Koulutuksen aikana syksystä 2004
lähtien meillä on ollut mahdollisuus vetää verkostodialogeja tulevaisuuden muistelu -menetelmällä koulujen oppilashuollossa. Projektin aikana olemme myös tehneet yhteistyötä Oulun kaupungin työntekijöiden kanssa vetämällä mm. mielenterveysasiakkaiden verkostoneuvotteluja. Vastavuoroisesti meillä on ollut mahdollisuus saada kaupungin koulutuksessa olevia työntekijöitä vetämään verkostoja yhteistyökunnissamme.
Menetelmistä saatuja kokemuksia Menetelmien avulla verkostoissa mahdollistuu asiakaslähtöisyys, voimavarakeskeisyys, moniäänisyys ja jokaisen verkostoon osallistuvan kuulluksi tuleminen. Tulevaisuuden muistelussa perheen kanssa lähdetään aina ensin kuuntelemaan perheen ajatuksia hyvästä tulevaisuudesta, kun huolta aiheuttavissa asioissa ollaan menty parempaan suuntaan. Perheen kanssa muistellaan myös kunkin perheenjäsenen kokemaa huolta ja asioita, jotka ovat saaneet sen vähenemään. Verkostokonsulttien haastatellessa kutakin perheenjäsentä erikseen viranomaiset kuuntelevat heitä ja tämän jälkeen omalla vuorollaan muistelevat sitä, miten he ovat tukeneet perhettä hyvään tilanteeseen pääsemisessä, sitä mikä oli heidän huolensa perheen tilanteesta ja mikä sen sai vähenemään. Palaverin lopussa palataan nykyhetkeen ja ryhdytään tekemään saadusta aineistosta suunnitelmaa jatkotoimille . Suunnitelmat eivät ole suuria linjauksia tulevaisuudelle, vaan usein pieniä konkreettisia asioita avuksi perheen arkeen. Verkostoista on saatu positiivista palautetta asiakaslähtöisestä ja voimavarakeskeisestä työskentely- tavasta ja ennen kaikkea siitä, että osallistujat ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi. Menetelmä mahdollistaa myös lasten kuulluksi tulemisen. Lapsilta saamamme palautteen mukaan he ovat pää-
sääntöisesti kokeneet tulleensa huomioon otetuiksi palavereissa ja he ovat pystyneet kertomaan toiveistaan ja huolistaan. Palautteen mukaan palaveri auttoi heitä myös ymmärtämään paremmin asioita, joista keskusteltiin. Palaverin jälkeen ilmapiiri verkostoissa on ollut hyvin myönteinen. Viranomaiset ovat myös kertoneet yhteistyön parantunee verkostopalaverin jälkeen. Tulevaisuuden muisteluun perheen kanssa kuuluu myös myöhemmin sovitun ajan kuluttua pidettävä seurantapalaveri, jossa käydään läpi sovittujen suunnitelmien toteutumista.
Verkostokonsultteja kuntiin Verkostokonsulttikoulutuksen toinen vaihe on alkanut Oulussa tänä syksynä. Tässä vaiheessa Ouluun ja Oulun seudulle koulutetaan yhteensä noin 30 uutta verkostokonsulttia. Takaisin Kouluun -projektin yhteistyökuntiin (Kempele, Kiiminki ja Muhos) koulutetaan yhteensä kuusi verkostokonsulttia eli kaksi/kunta. Verkostokonsulttitoiminnasta toivotaan seudullista toimintaa, joka tulevaisuudessa leviäsi mahdollisesti myös läänin muihin kuntiin. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Takaisin Kouluun -projektin työntekijöihin Hanna Granlundiin ja Juha Nevalaan (hanna.granlund@mail.suomi.net, juha.nevala@mail.suomi.net).
13
Heinäsalmikoti esittäytyi Unkarissa Auta Lasta ry:n Heinäsalmikoti toimii aktiivisena yhteistyökumppanina useiden oppilaitosten kanssa tarjoten opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa työharjoitteluja sekä opinnäyte- ja projektitöiden aiheita. Viime vuosina työskentely kansainvälisten kumppaneiden kanssa on laajentunut ja tiivistynyt. Laajinta yhteistyötä tehdään Unkarissa sijaitsevan Eszterházy Károly Collegen kanssa. Useat unkarilaiset vaihto-opiskelijat ovat suorittaneet käytännön työharjoittelujaksonsa Heinäsalmikodissa. He ovat tutustuneet lastenkodin toimintaan ja arkiseen aherukseen. Samalla he ovat jakaneet omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan työkentästään Unkarissa. Egerin kaupungissa sijaitsevassa Eszterházy Károly Collegessa järjestettiin marraskuussa 2005 konferenssi, jossa käsiteltiin sosiaalialan, lastensuojelun ja opettajakoulutuksen kysymyksiä. Paikalle oli pyydetty myös ulkomaisia yhteistyötahoja kertomaan omista kokemuksistaan ja työmalleistaan. Siispä allekirjoittanutkin pakkasi kapsäkkinsä ja suuntasi kohti sukulaiskansan asuinsijoja.
Matka Helsingin ja Kööpenhaminan kautta Budapestiin sujui ongelmitta ja lentokentällä olikin tuttuja kasvoja matkailijaa vastaanottamassa. Automatkamme Budapestistä Egeriin sujui iloisissa jälleen näkemisen tunnelmissa ja perillä pääsin tutustumaan Unkarilaisen keittiön antimiin, jotka matkapäivän päälle tekivät kauppansa. Unkarilaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Konferenssipäivien esitel- Vanhoja ja uusia ystäviä Egerissä mien ohessa minulle tustua myös Budapestin toiseen puooli varattu mahdollisuus tutustua Egerin ja Budapestin leen, köyhimmän kansanosan elinymnähtävyyksiin oppaan avustuksella. päristöön. Yhteistyö Eszterházy Károly ColHistoriallisten tapahtumapaikkojen ja muiden nähtävyyksien ohella sain tu- legen kanssa jatkuu ja kehittyy entisestään. Vierailun aikana kuulemieni kommenttien mukaan vaihto-opiskelijoita olisi tulossa Suomeen huomattavasti enemmän, kuin mitä resurssit antavat myötä. Paluu kotimaahan tuntuu aina yhtä hyvältä pitkän reissun jälkeen, mutta lienee mielessäni ollut hyppysellinen haikeuttakin katsellessani viimeisen kerran Tonavan kimallusta lentokoneen kohotessa korkeuksiin Budapestin lentokentältä. Jukka Mulari
14
Kesäreissu 25.7 Maanantai Tulin ihan vasta tänne leirikeskukseen. Reiska ja Virve haki minut Itäkeskuksesta, jonne tulin äidin kanssa omalta reissultamme. Isolla bussilla minut haettiin, samalla millä muut olivat jo tänään tulleet tänne leirikeskukseen. Kun tulin tänne, näin kyllä heti, että muut olivat odottaneet aika innolla, etenkin “Morso”, joka onkin paras kaverini, jonka kanssa olen yleensä aina kaikki vapaa-aikani heiniksessä. Makuu-järjestelyt hoidettiin niin, että nukuin Virven kanssa. Levitin heti kaikki tavarani viereiselle sängylle, niin että näytti hyvinkin kotoisalta. Oloni tein rennosti ja vaihdoin eri vaatteet päälleni. Menin pihalle pelaamaan sulkapalloa ja muutenkin olemaan ulkona, kun sisällä on niin tylsää, yleensa. Iltapala oli pian ja söimme sulassa sovussa kaikki lapset ja puhuimme siitä, mitä huomenna tulee tapahtumaan. Kaikki tiesivätkin sen, että menemme Lintsille. Iltapalan jälkeen juttelin ja puuhailin kaikkea kivaa “Morson” kanssa. Kerroimme kaikkea kivaa, mitä olimme tehneet omilla reissuillamme ja mitä muuten kuului, koska oli pitkä aika, kun olimme nähneet. Nukkumaan mennessä jaksoin jopa lukea vielä kirjaa, mutten kauaa. Kir-
Tulevaisuuden tekijät
joitin myös päivän tapahtumat ja kaikki ajatukset mitä oli päässäni, niin oli hyvä nukahtaa levollisin mielin.
26.7 Tiistai Heräsin aikaisin ja menin aamuuinnille, jotta olisi mukavampi olla pirteä. Aamupalalla söin hyvin, että jaksaisin päivän kulkea Lintsin laitteissa ja olla hyvällä mielellä. Hyvin moni muu oli väsynyt (mutta näin, että olivat innoissaan tulevista hetkistä Lintsillä) ja vähän vielä huonolla päällä. Kun kaikki olivat syöneet pidimme aamupalaverin, jossa saimme päättää kenen kanssa liikumme ja milloin menemme syömään Linnan krouviin. Samalla myös päätimme jo valmiiksi mitä syömme, sitten kun on ruoka-aika. Linja-autossa kävi melkoinen kuhina. Kaikkia jännitti, onko uusia laitteita ja mitä, kuinka paljon sekä että minkälaisia ne ovat. Useat sopivat, että missä laitteissa käydään ensin, mutta minä päätin etten sovi heti nyt mitään, vaan menen laitteeseen, jossa on vähiten jonoa. Raketissa sattui olemaan vähiten jonoa, joten menin siihen “Morson” ja “Väinön” kanssa. Ensimmäinen kerta Raketissa tuntuu aina eniten mahanpohjassa, taas sain sen todeta.
Sen jälkeen menimme kieputtimeen, joka on yksi parhaimmista laitteista Lintsillä. Siinä kävimme ainakin kolme kertaa, jos emme enempää. Ruokatauko oli sitten klo:12:n aikaan. Söimme Linnan krouvissa, ja minä jouduin odottamaan ruoka-annostani kaikista pisimpään. Alkoi jo hukan ärsyttää, mutta kyllä se ruoka tuli, kun jaksoin odottaa. Ruoka oli todella hyvää ja maukasta, niinpä jaksoin syödä kaikki ja sitten jaksoin hyvn kulkea laitteissa. Ja niin päivä läheni loppuaan ja sitä hetkeä, jolloin oli aika lähteä. Kaikilla oli hyvä mieli ja lähtea oli kiva, kun tiesi, että huomenna tulemme vielä tänne. Illalla saunoimme pitkään ja välillä vilvoittelimme uimalla. Oli kiva mennä aina löylyistä suoraan uimaan ja sitten taas lämpimään. Iltapalakin oli mukava syödä, kun oli ihan saunanraikas. Jaksoimme vielä istuskella ulkoa jonkin aikaa, ja unet kyllä kutsuivat aika pian väsyneitä lapsia. Kaikki nukahtivat pian, ei edes tarvinnut laskea lampaita.
27.7 Keskiviikko Uusi päivä alkoi hyvillä mielin, ainakin minulla. En kerennyt käydä uimassa, mutta se ei haitannut yhtään, koska heräsin niin hyvillä mielin. Oli kiva lähteä vielä yhdeksi päiväksi käymään Lintsillä, koska ei ollut vielä kerennyt kaikkiin laitteisiin kunnolla. Kävin ensin niissä laitteissa, missä en eilen kerennyt käydä ja kastuin aika kovasti, kun kävin vesi-vuoristoradassa ja hurjakurussa. Sitten aloin käydä niissä laitteissa, missä olin jo eilen käynyt, eikä ne kyllä vielä oleet menettäneet sitä tehoaan ja mielenkiintoaan. Nyt kun kävimme syömässä, minu ei tarvinnut odottaa niin kauaa, kuin eilen. itseasiassa olin ensimmäisiä, jotka saivat ruuan. Oli mukava syödä, kun oli päivän kuluttanut energiaa laitteissa ja muutenkin oli pitkä aika aamupalasta. Söin samojen ihmisten kanssa kuin eilenkin, ja samassa pöydässäkin. Lähdimme aikaisemmin tänään, kuin eilen, koska näin ehdimme käydä saunassa paremmin kuin eilen ja saunoa oikein kunnolla. Uimassakin olim15
me todella kauan aina välillä ja teimme pitempiä lenkkejä “Morson” kanssa. Nukahtaminen sujui jopa helpommin kuin edellisenä iltana, vaikka silloinkin oli ollut aika rankka päivä. Nyt jaksoin vain kirjata ylös tapahtumat ja sitten jo uni alkoi viedä voitolle.
28.7 Torstai Saimme nukkua vähän pitempään, koska olimme menossa Itäkeskukseen ja osa eläintieteelliseen museoon, josta myöhemmin tulivat Itikseen. Minä aloin jo heti käyttää rahojani, ja aika kiitettävästi täytyy myöntää. Ostelin kaikkia koruja ja vaatteita, toisin sanottuna krääsää, joista puoliakaan ei tule käytettyä. Rahat oli tuhlattu melkein kaikki päivän lopuksi. Välillä kävimme syömässä Rossossa, jossa söimme pizzaa. Kaikki söivät taas kaikki, onhan shoppailukin aika energiaa kuluttavaa hommaa! Leirikeskuksessa olimme jo aika aikaisin, ja meillä olikin vielä pitkä ilta käytettävissä. Nukkumaan pistimme kuitenkin aikaisemmin, koska seuraavana aamuna oli herätys aikaisemmin, olihan lähtö. Uni ei tullutkaan niin heti, jaksoin taas lukea. En ollut vielä pakannut juuri yhtään, ajattelin, että pakkaan huomenna ennen lähtöä.
29.7 Perjantai Heräsimme aikaisin, kaikista aikaisimmin koko reissun aikana. Aamupalan jälkeen pakkasimme ja aloitimme siivouksen. Jokainen siivosi oman huoneen ja jotain vielä sen lisäksi. Kävimme hakemassa saunalta kaikki vaatteeni, jotka olivat kuivuneet ja pakkasin ne laukkuuni. Laukut kannoimme kaikki bussin eteen ja menimme pitämään vielä loppupalaverin. Kaikki lähtivät innokkaasti bussiin ja odottivat sitä hetkeä, jolloin pääsee omaan huoneeseen katsomaan kaikkia rakkaita tavaroitaan. Bussissa osa nukkui välillä ja järjestimme ohjelmaa, tietokilpailun ja tarinan, jonka tekemiseen kaikilla oli mahdollisuus osallistua. Siitä tuli taas hauska ja saimme nauraa todella makeat naurut. Oulussa, heiniksen pihalla ollessamme oli kaikki onnellisia. Onnellinen, taas heiniksessä ja oman huoneen suojassa ja yksin, ihan rauhassa. Kaikkien rakkaiden tavaroiden kanssa, ja valmiina melkein jo nukkumaan. Oli siinä ihana reissu, mutta aina sitä alkaa kuitenkin kaipaamaan kotia. -NIINA
16
Mentiin mehtään Elokuun alkupäivinä, juuri viikon kestäneeltä Helsingin kesäreissulta palattuamme, kaupungin mukavuudet ja ihmisvilinä vaihtuivat viikonlopussa täysin toisenlaisiin olosuhteisiin. Cd-soittimet ja kännykät saivat jäädä pois laukkuihin pakattavien tavaroiden joukosta, kun ryhmämme valmistautui Suomussalmella järjestettyyn kolmen päivän mittaiseen luontoelämysleiriin, jonka Kajaanin Amk:n matkailualan opiskelijat Satu Lesonen ja Hanna Mulari järjestivät opinnäytetyönään. Leirille osallistui kuusi Heinäsalmikodissa asuvaa nuorta ja kaksi ohjaajaa. Noin 250 kilometriä asfalttitietä, muutamia kilometrejä sorateitä, pari kilometriä auton maasto-ominaisuuksia koettelevaa metsätietä, vielä kilometrin verran kinttupolkua ja olimme perillä leiripaikalla. Leirin vetäjät olivat suunnitelleet toimintaa leirin jokaiselle päivälle ja tehtävistä ensimmäisenä suoritettiin tietenkin leirin pystyttäminen. Pian majapaikaksemme kuusikon keskelle kohosikin puolijoukkueteltta. Vaikka leiripaikalla oli myös
– Elämysleiri Suomussalmella hieman enemmän mukavuutta tarjoava eräkämppä, niin kaikki yöt nukuttiin kuitenkin teltassa. Paikalla oli myös pieni hirsisauna, jota muistettiin lämmittää joka ilta. Vesi kannettiin saunaan läheisestä purosta ja lämmitettiin kiukaan päällä olevassa vesisäiliössä Leirin ohjelmaan päivisin kuului mm. kartta- ja kompassiharjoituksia, esteratoja, vesipallosotaa, lautan rakennusta läheisellä lammella ja kasvien tunnistamista sokkona, maku- ja tuntoaistia käyttäen. Tehtävien joukossa oli sekä yksilö- että ryhmätehtäviä. Varmaankin eräänlaisina ohjelmanumeroina voidaan perustellusti pitää myös aterioiden valmistamista, koska onhan se hieman erilaista touhua laittaa ruokaa ilman sähköliesiä ja -uuneja. Mutta hyvää tulee ilman sähköäkin! Tästä esimerkkinä mainittakoon ruokatarvikkeiden kuljetuksesta vastanneen Petri Anttosen viimeisenä leiripäivänä valmistamat loimulohet. “-Saako tuota lisää?” kysymys taisikin tuolloin kuulua useamman leiriläisen suusta. Vapaahetkinä, kun ohjattua toimintaa ei ollut, näyttivät leiriläiset kyllä tekemistä keksivän. Yksi heitti keihästä, toinen juoksi sammakoiden perässä, kolmas vuoli puutikkua ja neljäs istahti kannon nokkaan miettimään maailman menoa parin muun leiriläisen lauleskellessa Suomi-poppia kitaran säestyksellä. Viimeisenä leiripäivänä ollessamme lähistöllä olleen lammen luona, näytti vanha kunnon mato-onginta olevan suuressa suosiossa ja lammesta nousi kymmenittäin pikkuisia ahvenia. Säät koko leirin ajan olivat varsin suotuisat. Ensimmäisenä leiri-iltana satoi tosin vettä, mutta se ei toimintaa haitannut: sadevaatteet niskaan ja menoksi! Tuomo Mulari
Leirielämää Kainuun korvessa 17
Vuosi 2005 Päiväkoti Eväsrepussa Eväsrepussa on ollut jälleen tapahtumarikas ja työntäyteinen vuosi. Hoitopaikat ovat olleet ahkerassa käytössä. Lapsia on ollut keskimäärin n.19.50lasta/kk. Tulevaisuuden näkymät ovat hyvät, sillä tammi- ja elokuun alkuun on jo haettu uusia lapsia. Henkilökuntamäärä on vaihdellut lapsimäärän ja lasten iän mukaan 3-3,6 koulutetun ja 1-3 osa-aikaisen työntekijän puitteissa. Vuoden aikana päiväkodissa on ollut opiskelijoita sekä työkokeilussa ja työelämään harjaantumassa yhteensä kuusi henkilöä. Henkilöstömuutoksista suurin on Iiris Mwain luopuminen lastentarhanopettajan toimesta. Vakinaisena tehtävässä jatkaa Iiriksen lomittaja erityisesti musiikkiin suuntautunut lastentarhanopettaja Anna-Liisa Kemppainen. Lastenhoitaja Kaija Luukkonen jatkaa hoitovapaata vuoden 2006 syyskuulle sijaisenaan päivähoitaja Helena Koskela. Esikoulussa on ollut sekä keväällä että syksyllä neljä innokasta oppijaa. Heitä ovat opettaneet Anna-Liisa ja artikkelin allekirjoittanut. Opetuksen sisältöön on kuulunut myös tutustuminen tulevaan kouluun ja opettajaan.
Niinpä kouluun on tehty vierailureissuja mm. askartelupäivän merkeissä. Esikoulussa on harjaannutettu kädentaitoja mm. valmistamalla käsinuket ja ilmaisutaitoa näyttelemällä ja esittämällä nukketeatteria. Esikoululaiset ovat saaneet kunniakirjan osallistuttuaan Finfoodin järjestämään piirustuskilpailuun ja käyneet askartelemassa Kisakentän koululla kummiluokkansa kutsumina. Alle kuuden ikäisetkin ovat erittäin kiinnostuneita esikoulusta ja leikkivät sitä kuten kaikkea muutakin elämään liittyvää. Päiväkodin roolivaatteet ovatkin ahkerassa käytössä. Erityisen mieluisia ovat myös majaleikit ja erilaiset liikuntamuodot - etenkin “sähly”. Päiväkodista tehtiin retkiä mm. yliopiston eläinmuseolle, käytiin Lumikuningatar -jääbaletissa ja syysmarkkinoilla sekä Turkansaaressa Maalaisjoulu -tapahtumassa. Juhlimme myös 400-vuotiasta Oulua osallistumalla Aikamatka tapahtumaan ja maalaamalla Oululle isot onnittelukortit. Tämän vuoden aikana liikenne- ja paloturvallisuus ovat olleet aivan erityisellä tavalla painotettuina. Evärepus-
sa on vieraillut useampaan otteeseen poliisi ja lasten kanssa katsottiin paloturvallisuusvideo Nalle ja hunajapiparit. Olemme osallistuneet myös Ouluhallissa järjestettyyn Turvaa Tenaville -tapahtumassa. Tapahtumat ovat olleet mieluisia ja saaneet aikaan vilkasta pohdintaa. Nuori Suomi on järjestänyt Varpaat Vauhtiin -kampanjan, jossa olemme olleet mukana. Lapset ovat olleet siitä kovasti innoissaan, joten iloinen liikkuminen on jatkunut omana projektinamme koko toimintakauden. Kansainvälisyyskasvatusteeman yhteydessä meillä olivat vierailemassa muslimien keskuudessa lähetystyötä tehnyt Pirjo Orava, joka kertoi ja näytti dioja Kamerunista ja juutalaisten keskuudessa lähetystyötä tehnyt Mirja Imponen, joka kertoi ja keskusteli lasten kanssa Jeesuksen syntymämaasta Israelista. Adventtikirkon kautta Eväsrepussa on käynyt teatteriryhmä esittämässä kappaleen Pupu ja suuttumus. Hannu Päk-
Ajankohtaista Eväsrepusta Päiväkoti Eväsreppu tunnetaan päivähoidon ja esiopetuksen ammattitaitoisena tarjoajana perheiden ja päiväkotien keskuudessa sekä virkamiestaholla. Kuulumme Merikoskialueen yhteistyöverkostoon, jossa ovat mukana Oulun kaupungin päiväkodit ja kaupunki erilaisine sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluineen ja yksityisten
18
päiväkotien verkostoon. Vilkkainta yhteistyö on Merikoskialueen esi- ja alkuopetusverkoston kanssa. Siinä ovat mukana mm. esikoulu-, luokan-, erityis- ja lastentarhanopettajat sekä puheterapeutit ja terveydenhoitajat ym. asiantuntijat. Yhteistyön tarkoituksena on, että lapsi saa hyvät kasvamis- ja oppimisolosuhteet sekä päiväkodissa että koulussa ja kokee päivähoidosta kouluun siirtymisen mahdollisimman turvalliseksi ja positiiviseksi. Samalla turvataan tarpeellisen tiedon siirtyminen vanhemmille ja kouluun. Kaikessa tiedonkulussa varmistetaan vanhempien lupa tietojen luovuttamiseksi. Verkostokoordinaattorit huolehtivat, että jokainen yksikkö on tietoinen kokouksista ja ajankohtaisista asioista. Verkostokokouksien tarkoituksena on antaa valmiuksia
vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön kasvatus- ja opetushenkilöstön tiedonsaannin ja ammattitaidon ylläpitämisen kautta. Kokouksissa käsitellään uusien ajankohtaisten, ammatillisten sekä lainsäädännöllisten vaatimusten toteuttamiseksi käytettäviä keinoja kuten esim. yhteistyötavat päiväkodin ja koulun välillä, Esiopetussuunnitelma ja nyt meneillään oleva Varhaiskasvatuksen suunnitelman laatiminen jokaiseen päiväkotiin. Eväsrepun kannalta tärkeitä verkostoyhteistyökumppaneita ovat myös toiset yksityiset päiväkodit ja PohjoisSuomen Yksityisten päiväkotien yhdistys ry. Niiden kautta ja yhteistyössä järjestettyjen edullisten tapahtumien avulla ovat päiväkodin lapset voineet osallistua moniin tapahtumiin ja henkilökunta kouluttautua ja kehittää itseään. Yksityisten päiväkotien yhdistyksen toimesta yksityiset päiväkodit ovat
Perhe On Paras -projektin avulla perhe- ja verkostoterapeuttista osaamista lastensuojeluun kilä puolestaan esitti nukketeatterinäytelmän Kolme pukkia. Tänäkään vuonna emme ole unohtaneet eläimiä. Hietasaaressa olevalla ponipihalla käydessämme nautimme niin eläimistä, liikunnan ilosta kuin eväistäkin. Unohtuneet eivät ole myöskään entiset päiväkotilapsemme. Kutsuimme heidät ystävänpäiville. Saimmekin lapsia vanhempineen ja sisaruksineen runsaasti vieraiksemme. Tapahtuma oli iloa ja riemua täynnä. Hannele Hannuksela Johtaja, päiväkoti Eväsreppu
tuoneet tunnetuksi itseään ja laadukkaita palveluitaan suurissa yleisö- ja messutapahtumissa kuten esim. Lasten Maailma -messuilla. Nyt ovat valmisteilla yhdistyksen kotisivut, joilla esitellään kaikki sen jäsenenä olevat yksityiset päiväkodit. Tällä hetkellä Eväsrepun kotisivu löytyy osoitteesta www.autalasta.fi. Innostunut ja osaava henkilökunta on luonut Päiväkoti Eväsreppuun lämpimän, kodinomaisen sisaruspäiväkotiryhmän, jonka toiminnasta vanhemmat ovat antaneet paljon kiitosta. Vanhempien edustajat tarkentavat kanssamme Varhaiskasvatussuunnitelmaamme, jotta tuemme heidän lastensa kasvua ja kehitystä huomioiden monipuolisesti lasten lahjakkuudet ja tarpeet. Hannele Hannuksela Päiväkoti Eväsrepun johtaja
Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodissa toteutettu, Raha-automaattiyhdistyksen tukema kehittämishanke ”Perhe On Paras” - projekti huipentui 20.5.2005 opiskelijoiden valmistujaisjuhlaan Heinäsalmen palvelukeskuksessa. Todistukset luovutettiin perhe- ja verkostotyön kurssilaisille sekä vastavalmistuneille erityistason perheterapeuteille. Heinäsalmikodin ohjaustyötä tekevä henkilökunta osallistui kokonaisuudessaan projektin koulutusosioon ja suoritti vuoden perusopinnot perhe- ja verkostotyössä. Hakumenettelyn kautta viisi lastenkodin työntekijää jatkoi opiskelua erityistason perheterapeuteiksi. Lastenkodin henkilökunnan lisäksi koulutukseen osallistui moniammatillinen ryhmä työntekijöitä eri organisaatioista. Moniääninen koulutusryhmä pääsi opiskelun ohella tutustumaan toistensa työhön ja näkökulmiin. Tämä asetelma kirvoitti hersyviä dialogeja lastensuojelun ytimestä ( ja välillä reunamiltakin) läpi vaativan prosessin. Iloisin, mutta osaltaan haikein mielin tiivis opiskelijaryhmämme hajaantuu tehtäviensä pariin, mutta onneksi polkumme risteytyvät tämän tästä. POP I ryhmän perinteitä jäävät vaalimaan POP II ja POP III ryhmien opiskelijat, joten tarina jatkuu...
Lastensuojeluun suuntautuneita perheterapeutteja, junnuja ja konkareita sulassa sovussa ts. POP I koulutusryhmä ja kouluttajat Pirjo Keskitalo (vas.) ja Mika Niemelä (oik.) 19