Page 1

Joulukuu 2016

Auta Lasta


Sisällys Marja-Leena Kemppainen: Lapsen oikeudet ja kuuleminen huomiotava sote-valmistelussa.......................... 3 Leijonaretkiä kymmenen vuotta........................ 4 Hanna Kalliokoski: Sydämellä näkeminen.......................................... 5 Kiitos arvokkaasta työstä..................................... 6 Anne-Maria Takkula: Kuvataiteilija Minna Immonen suunnitteli Lapsirikas -hankkeelle Logon............................. 7 Anne-Maria Takkula: Lapsirikkaiden perheiden toimiva arki -hanke.............................................................. 8 Maria Hyväri: Kaikki on ilon puolella ....................................... 10 Lahjoitus sairaanhoitajilta, Muistelot, Ritari Taisto, Ministerivierailu Oulussa............ 11 Arto Willman: Perheen sujuva arki on jokaisen lapsen perusoikeus............................................. 12 Minna-Maija Svärd: Musisoinnin iloa................................................... 14 Minna-Maija Svärd: Isojen poikien biisi.............................................. 15 Jussi Leponiemi: Ihmisenä ihmiselle.............................................. 16 Päivi Vatka: ESIKOTO-hanke ................................................... 16 Kaisu Pelkonen ja Abdirisag Nuur: Paikka auki työssä Auta Lasta ry:ssä................ 17

Kari Miettunen: Pakolaislapsi......................................................... 18 Euromet Sloveniassa, Lapset puheeksi -koulutus, Ruskaseminaari Kuusamossa............................ 19 Anteeksipyyntötilaisuus, Jälkihuolto-opas ................................................. 20 Pertti Kukkonen: Valoa ja varjoja..................................................... 21 Jari Ketola: Pesäpuu ry: Lastensuojelun vaikuttavuuteen tulee panostaa...................... 22 Veturointi-hanke: Oman elämän raiteilla........................................ 24 Niina Jääskeläinen: Jouni Laakkonen, Auta Lasta ry:n ensimmäinen kokemusasiantuntija ............... 26 Toppilan ompelukerho....................................... 27 Päiväkotikuulumisia Eväsperusta.................... 28 Kattoremontti, K-kauppiaat ruoka-apukumppaneina, Tukea harrastamiseen, Ensiapuopetusta lapsille.................................... 29 Oma satu päiväkoti Laululintu.......................... 30 Infosivu.................................................................. 31

Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2016 Toimittajat: Kari Miettunen Pertti Kukkonen AUTA LASTA RY Mustasaarentie 7, 90510 OULU puh. 08 5629 800, fax 08 5629 850 autalasta@autalasta.fi www.autalasta.fi

Kannen ja takakannen kuva: Kari Miettunen

Auta Lasta ry myös facebookissa ja instagramissa Taitto ja paino: Erweko Oy


Kuva: Keräsen kuvaamo

M

arraskuun 20. päivänä vietettiin jälleen Lapsen oikeuksien päivää. YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on ollut Suomessa voimassa jo 25 vuotta. Sen tarkoituksena on luoda perusta lapsen oikeuksille. Jotta sopimus voi käytännössä toteutua, edellyttää se lasten oikeuksia turvaavaa ja edistävää lainsäädäntöä. Lastensuojelulaki on tällä sektorilla tunnetuin lapsia suojeleva laki. Lapsen oikeuksien sopimuksen voimaantulon jälkeen ovat lasten oikeudet maassamme monelta osin vahvistuneet ja lasten asema parantunut. Suurin osa lapsistamme voi ja saa elää hyvää arkea. Emme kuitenkaan voi sulkea korviamme ja silmiämme siltä etteivät lasten oikeudet kaikilta osin toteudu yhtäläisesti. Todisteita tämän ongelman olemassa olosta saamme toistuvasti nähdä ja kuulla eri lähteistä, mm. lehdistä ja uutisista. Samaa viestiä välittävät myös lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset ja asiantuntijat. Myös lapsiasiainvaltuutettu on rohkeasti tuonut julki työnsä kautta esille tulleita asioita. Jostain syystä em. tahojen välittämää huolta ei haluta kuulla riittävästi. Päättäjiltä unohtuu usein päätöksiä tehdessään lapsivaikutusten arviointi, vaikka sen merkitys ja tarpeellisuus pitäisi olla kaikkien päätöksiä tekevien tiedossa. Toivottavasti lapsivaikutusten

LAPSEN OIKEUDET JA KUULEMINEN HUOMIOTAVA SOTE-VALMISTELUSSA

arviointi on tulevaisuudessa välttämätön ja luonnollinen osa päätöksentekoa, eikä sitä koeta kustannuksia lisäävänä ja asioiden etenemistä hidastavana tekijänä. Sosiaali- ja terveydenhuolto ovat tärkeä ja keskeinen osa kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamista. Sosiaali- ja terveyspalvelut koskevat kaikkia lapsia, nuoria ja lapsiperheitä. Nyt työn alla olevan sote- ja maakuntauudistuksen valmistelijoiden tulee kiinnittää erityistä huomiota lasten oikeuksiin, lasten hyvinvointiin ja heidän kehityksensä turvaamiseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä herkimmin haavoittuviin lapsiryhmiin, kuten esimerkiksi vammaisiin ja pitkäaikaissairaisiin lapsiin sekä lastensuojelun asiakkaana oleviin lapsiin. Heillä on usein myös suuri vaara joutua eriasteisen syrjinnän kohteeksi. Pohjois-Pohjanmaan tulevia sotepalveluita valmistelee PoPSTer-hanke. Hankkeen yksi alatyöryhmä on ”Lapset ja perheet”. Työryhmä koostuu osaavista, lasten ja perheiden kanssa tiiviisti työtä tekevistä asiantuntijoista. Hyvä lisä työryhmän työhön saadaan myös alueella meneillään olevista lapsen ja perheen hyvinvointia tukevista hankkeista. Hankkeissa on mukana lapsia, nuoria ja kokonaisia perheitä. Sosiaalija terveyspalveluiden suunnittelussa, järjestämisessä ja toteuttamisessa tulee

varmistaa lasten ja nuorten kuuleminen sekä mukana olo jo palveluja suunniteltaessa ja niitä kehitettäessä. Lapsilla ja nuorilla tulee olla mahdollisuus saada riittävää tietoa asioista heidät parhaiten tavoittavalla ja heidän parhaiten ymmärtämällään tavalla. Sote- ja maakuntauudistus on mittaluokaltaan valtava rakennemuutos. Pohjois-Pohjanmaalla muutosta on rakentamassa suuri joukko eri alojen osaajia ja asiantuntijoita sekä kokemusasiantuntijoita. Kaikkien osapuolten tahtotila ja asenne on varmasti tehdä oma osuutensa mahdollisimman hyvin. Tämä puolestaan ruokkii odotuksia siitä, että näillä eväillä oikeasti saadaan aikaan lasten hyvinvointia ja turvaa tukevia palveluja. Uskon että vastaavaa valmistelua tehdään myös muissa maakunnissa. Toimiva asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä ja palveluasenteella työtä tekevä henkilökunta turvaavat lapsille oikeudet kuulluksi tulemiseen, oikeudenmukaiseen kohteluun ja heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Olisi hienoa, jos voisimme ottaa yhteiseksi tavoitteeksi, että lapset istuvat uusissa sote-vankkureissa kunniapaikalla, sen sijaan että jäisivät niiden rattaisiin.

MARJA-LEENA KEMPPAINEN Auta Lasta ry hallituksen puheenjohtaja

3


Leijonaretkiä kymmenen vuotta Kuva: Tuomo Mulari

L

ions Clubs International on maailmanlaajuinen hyväntekeväisyysjärjestö. Suurin osa Lions Clubien palvelutyöstä tapahtuu omalla paikkakunnalla. Tyypillisiä aktiviteetteja ovat nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja vanhusten auttaminen. Lions Club Oulu / Raatissa päätimme vuonna 2006   lahjoittaa Auta Lasta ry Heinäsalmi­ kodin lapsille ja nuorille vuosittaisen  avustuksen, joilla Heinäsalmikoti on hankkinut  elämysleiritarvikkeita mm. sissiteltta, kamiina, makupusseja, retkikeittimiä sekä kalastustarvikkeita. Ensimmäinen retki toteutui vuonna 2007 Suomussalmelle. Samana syksynä pidimme klubi-illan Heinäsalmikodissa, missä nuoret ja ohjaajat kertoivat kuvin ja sanoin toteutuneesta retkestä.  Saimme kuulla mielenkiintoisia kommentteja mm. ” Oli hauskaa eksyä metsään ja löytää perille”, ”Ei katsottu telkkua eikä tiedetty paljonko kello on”. Totesimme tuolloin, että nuoret olivat nauttineet retkestä ja saaneet uusia elämänkokemuksia. Olemme jatkaneet näitä lahjoituksia kymmenen vuoden ajan.  Heinäsalmikodin väki on nimenneet luontoretket ”Leijonaretkiksi”. Meillä on ollut ilo saada vuosittain

4

vierailla Heinäsalmikodissa ja kuulla kertomuksia onnistuneesta retkestä nuorilta sekä ohjaajilta. Marraskuussa saimme palautetta vuoden 2016 Ylikiimingissä järjestetystä Leijonaleiristä. Tälläkin telttaretkellä käytössä ollut sissiteltta on edelleen sama, jonka he hankkivat ensimmäisellä lahjoituksella elämysretkiä varten. Nämä vuosittaiset lahjoitukset ja tapaamiset antavat meille hyvää mieltä. Lahjoitusvarat on kerätty erinäisissä tapahtumissa, joissa teema on ollut nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Vuosittain olemme olleet mukana järjestämässä joulukonsertteja, joihin olemme hankkineet esiintyjät, myyneet lippuja ja vastanneet tapahtuman liikennejärjestelyistä. Konserttien tuotto on mennyt lyhentämättömänä nuorten avustustyöhön.   Joulun alla olemme hankkineet joulukuusia, joita olemme myyneet yleisölle ulkomyyntipisteessä iltaisin. Muutamien ruokatavarakauppojen pullonpalautuspisteiden yhteyteen olemme saanet sijoittaa ns. leijonapyramidin, mihin kaupan asiakkaat voivat halutessaan pudottaa pullonpalautuskuitin tai rahaa. Tuotto käytetään mm. ”Leijonaretkiin”.

Viime vuosina yhtenä varainhankintana on ollut myös risusavotan teko. LC Oulu / Raatin leijonien sydämet sykkivät lämmöllä, kun olemme avustuksellamme mahdollistaneet nuorille uudenlaisia  erä- ja luontoretkeilyn elämyskokemuksia. Terveisin: Lions Club Oulu / Raatti


Sydämellä näkeminen

K

erran useita vuosia sitten olimme perheen kanssa pitseriassa syömässä. Meillä oli mukana lapsistamme viisi, ja olimme mielestämme liikkeellä pienellä porukalla. Ravintolan pitäjä kysyi tilausta vastaanottaessaan mieheltäni että ovatko kaikki lapset hänen? Mies vastasi että kyllä, omia ovat kaikki. Kysyjä taputteli kyynelsilmin miestäni olkapäälle ja sanoi: olet rikas mies! Eikä hän tarkoittanut syömisiemme maksamista. Näinhän se on, elämämme on ainakin lapsirikasta. Lapsirikas arki tarkoittaa monen kokoisia käsiä ja jalkoja, isoja ja pieniä ihmisiä joiden hyvinvoinnista ja elämästä vanhempien on pidettävä huolta. Lapsiperheen arjesta ajatellaan usein että se on vain rankkaa. Sehän ei ole ollenkaan totuus! Onhan siinä niin paljon iloa, elämänmakua ja kaikkea mitä nyt lapset tuovat elämään. Kuitenkin se ilo ja muu ihana jää takaalalle, jos voimavarat ovat vähissä tai ei ole olemassa tukiverkkoa joka auttaa elämän tiukoissa kurveissa. Kun väsyy, ei jaksa vastaanottaa lapsista ja perheestä kumpuavaa energiaa. Olen ajatellut, että lapsiperheessä on ikään kuin kahdenlaisia asioita jotka kuluttavat energiaa. On näkymätöntä, sitä huolta joka vie voimia kun lapsi sairastaa, on vaikeassa iässä tai joutuu kohtaamaan kurjia tilanteita ja kokemuksia. On riittämättömyyden tunteita, on taloudellisia huolia ja erilaisia jaksamisen vaikeuksia. Voi olla yksinäisyyden kokemusta, vanhemman vertaistuen puutetta ja lapsirikkaassa perheessä myös erilaisuuden kokemusta. Toisena on se kaikki näkyvämpi, se perusarki. Peseminen, pukeminen, syöttäminen, nukuttaminen. Siivoaminen, tiski, pyykki ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan! Suuressa lapsiperheessä iso organisointia ja aikaa vaativa palanen on erilaiset käytöt. On paljon muistettavaa ja huomioitavaa. On neuvolat, hammashuollon käynnit, muut terveystarkastukset, lääkärikäynnit, mahdolliset puhe- tai muut terapiat, ja lasten harrastamiset. On vanhempainvartit, vanhempainillat alakoulussa, yläkoulussa, ammattiopistossa ja lukiossa, ja wilmat. Välillä siinä tulee kiire ja hiki. Ja epätoivo! Se arki on tärkeää, rakasta, mutta toisinaan raskasta. Usein on tullut ilta, eikä varsinaisiin päivän puuhiin ole päässyt käsiksi ollenkaan kun on ollut hoivaamista ja kuljettamista. Puhumattakaan niistä yllättävistä hetkistä ja tilanteista joita elämä väistämättä järjestää. Yllätyksiä tulee isoissa perheissä suhteellisesti ajatellen enemmän kuin

pienemmissä, luonnollisesti. Kun on paljon väkeä, on paljon elämää, on paljon tapahtumia. Kuitenkin käytössä se sama demokraattisesti jaettu aika, sama 24 tuntia vuorokaudessa. Yllätysten myötä saattaa käydä niin, että arjen perustyöt alkavat kasautumaan. Tulee pyykkivuoria, tiskipöytää ei näy aikoihin kun tiski on aina pari vuoroa reaaliajasta jäljessä. Yllätys, kuten esimerkiksi pakkoremontti voi kaataa täysin toimivat arjen rutiinit. Niihin ei kukaan kuole, pyykkivuoriin. Kuitenkin

”Se arki on tärkeää, rakasta, mutta toisinaan raskasta. Usein on tullut ilta, eikä varsinaisiin päivän puuhiin ole päässyt käsiksi ollenkaan kun on ollut hoivaamista ja kuljettamista.”

puhtaita vaatteita tarvitaan joka päivä, samoin astioita, ja säänmukaista vaatetusta. Pitkään kaaostuessaan ja jatkuessaan näiden arjen peruspilareiden hoitamattomuus aiheuttaa jaksamattomuutta, kuormittumista, uupumista. Ja näin voi käydä ihan perus­ arjessa. Ilman isompaa jaksamisen ongelmaa, terveydellistä syytä esimerkiksi masennusta tai muuta sairautta johon tarvitaankin sitten vahvempaa apua ja tukea. On tärkeää että lapsiperhe saisi apua arkeensa. Olisi tärkeää saada apua ja tukea jo ennenkuin ollaan siinä tilanteessa että ei jakseta enää selvitä. Perheessä usein tarvittaisiin tekeviä käsiä. Ne välikädet, jotka pitäisivät välillä itkevää vauvaa, konkreettisia töitä tekeviä käsiä jotka pesisivät pyykkiä tai läh-

Teksti: HANNA KALLIOKOSKI

tisivät asiointikaveriksi kun vaikka kolmen alle kaksivuotiaan kanssa lääkäri- tai Kelakäynnit ovat melkein mahdottomuus. Joskus olisi tarvetta silmille, jotka katsoisivat lasten perään että uupunut vanhempi saisi nukkua pois viikkokausien univelkaa. Siinä samalla voisi kuunnella sekä vanhempien että lasten ajatuksia ja kuulumisia. Tarvittaisiin käsiä, silmiä, korvia ja ennen kaikkea sydäntä. ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin”-sanotaan Pikku Prinssi-kirjassa. Sydämellä näkeminen on ensiarvoisen tärkeää lapsiperheiden avussa. Ensimmäisten kohtaamisten tärkeyttä ei voi liikaa korostaa! Ensimmäiset kohtaamiset tapahtuvat siinä, kun perhe on ylittänyt kynnyksen ja pyytää apua. Pyytää. Ei pyytäminen ole aina helppoa! Miten paljon helpompaa onkaan ottaa vastaan tarjottu apu, kuin pyydetty ja anottu. Sitä maistellessa huomaa sen eron. Toinen merkittävä kohtaaminen tapahtuu avun tullessa kotiin. Minun, meidän kotiin. Meilläkin on ollut tilanteita, joissa on täytynyt vain purra hammasta, nöyrtyä ja ottaa apu vastaan vaikka sen toivoisi menevän pian takaisin samasta ovesta kuin mistä se on tullutkin. Niissä tilanteissa on usein ollut paljonpuhuvia katseita eteisen kumisaapasröykkiöihin, pursuaviin naulakoihin ja tiskipöytään. Kyseenalaistavia kommentteja kaiken vaatteen määrästä tai tiskivuoroista. On ollut niitä tilanteita, joissa perheessä olevan surun keskelle on tarjottu avuksi vanhemmuuden roolikarttaa, tai keskusteluapua siihen tilanteeseen kun on viikkokausia valvottu sairastelukierteen vuoksi. Kaikeksi onneksi meidänkin perheemme elämässä on ollut ihania neuvolantätejä, empaattisia kuuntelijoita ja sitä kotiapua, joka heti ovesta tullessaan huomaa pienten lasten loistavat silmät, ihastelee vauvaa ja käärii hihat tarttuakseen tiskipöytään sen kummemmin kyselemättä muuta kuin kuulumisia. Heitä kyllä muistelen niin lämmöllä. Olen ajatellut, että näin toimiessaan ammattilainen rakentaa luottamusta, joka syntyessään johtaa siihen, että päästään jossain vaiheessa käsiksi niihin syihin jotka ovat kaaostumisten takana. Luottamus syntyy siitä, että perheen oma kokemus avun tarpeesta ja laadusta tulee kuulluksi ja huomioiduksi. >> 5


Lapsirikas-hankkeessa mukana oleminen on ollut antoisaa. Olen saanut tuoda mukaan oman elämänkokemukseni lapsirikkaan perheen arjesta, ja olen kokenut että olen tullut kuulluksi. Hankkeessa kehitettävässä palvelussa on hienoa etenkin se, että perheen oma kokemus avun tarpeesta on merkittävässä roolissa. Avun kysymisen kynnys on näin matalalla. Ajattelen, että hankkeessa ollaan tuomassa käsiä ja syliä lapsiperheiden arkeen, ollaan yhdessä turvaamassa tärkeitä lasten kasvun ja kehityksen edellytyksiä. Tehdään tärkeitä, pieniä arjen tekoja, jaetaan

vanhemmuutta ja annetaan mahdollisuuksia nähdä ja kokea se kaikki ilo ja rakkaus. Vapaaehtoistyönä hankkeessa mukana oloa ajatellen koen, että tämä on ollut vähän kuin lahja. Perheet ovat saaneet elämäänsä ja arkeensa aitoja ihmisiä joilla on itsellään jotain tärkeää, halu auttaa. Vapaaehtoistyötä tekeväkin saa tässä prosessissa paljon, saa uusia ihmissuhteita, ehkä ystäviäkin ja kokemuksia omasta tarpeellisuudesta. Hankkeen matkassa olen saanut uusia kokemuksia, tehnyt oivalluksia ja oppinut paljon. Myös itsestäni. Lapsuus on syvyys kai-

ken alla. Lasten kanssa arki on juhlaa. Sen toivoisi olevan kaikkien vanhempien kokemus. Joulun lähestyessä haluan muistuttaa itseäni näiden hetkien ainutkertaisuudesta. Haluan tallettaa nämä kiitävät hetket, muistaa piparkakkuja painelevat pienet kädet ja isojen ilon. Joulun sadun tunnun, kimaltavan kuusen ja kiireettömyyden. Vaalia niitä, että ne olisivat yhteisiä muistoja. Lapsen ilo ei ole kiinni lahjan hintalapusta vaan tunnelmasta, yhdessäolemisesta ja yhdessätekemisestä. Sylistä, läsnäolosta ja kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta.

Kiitos arvokkaasta työstä!

O

lemme saaneet arjen apua nyt kolme kertaa. Hanna on tullut yhdessä sovittuna aikana hoitamaan lähinnä kahta nuorimmaista lastamme, jotta me vanhemmat olemme päässeet isompien lasten kanssa marjastamaan ja toisella kerralla pelaamaan. Yksi kerroista hyödynnettiin siihen, että toinen vanhempi pääsi koulun vanhempainiltaan, kun toinen oli töissä. Apu on tullut etenkin isompien lasten näkökulmasta hyvin tarpeeseen. Kaksi nuorimmaista on kehitysvammaista ja heidän tarpeensa tuntuu aina menevän perheen kaikkien muiden tarpeiden edelle, heidän ymmärryksen rajallisuuden vuoksi. Isommat sisarukset joutuvat aina odottamaan ja toisinaan eivät edes saa kerrottua asiaansa. Isovanhemmat asuvat satojen kilometrejen päässä emmekä saa muiltakaan sukulaisilta tai ystäväperheiltä juuri tässä vaiheessa konkreettista apua, koska heillä on myös ruuhkaisat pikkulapsiperhe vuodet. Isovanhemmat ottavat mielellään loma-aikoina isompia lapsia lomailemaan, mikä on kallis asia, mutta vanhempien huomio silloinkin puuttuu. Nuorempien lasten hoitoonottoon on varmasti kynnystä. Avun merkitys konkretisoitui hyvin ensimmäisen avunsaantikerran jälkeen. Olimme juuri aiemmin puhuneet, kuinka 10 v. poikamme on koko syksyn ollut ylireipas ja toiset huomioon ottava. Ei aamukiukkuja ja kouluun menon vastustusta, mitä on edellisenä lukuvuonna ollut paljonkin. Nyt hän on selvästi ollut tuntosarvet pystyssä, milloin ”hänen panostaan myös tarvitaan” ja on ottanut aktiivisesti pikkuveljet leikkeihin ja ulos. Tämän illan jälkeen, jolloin meillä kaikilla oli niin mukavaa pelaamassa ja olimme aidosti läsnä, hän murtui lohduttomaan itkuun kuin-

6

ka hän ei jaksa enää. Hän ei jaksa mennä kouluun, tehdä läksyjä ja muita omia velvotteita. Halusi syliin ja olla pieni. Niin hän sai vielä illalla erityishuomiota, kun me vanhemmat päästiin näkemään kuoren alle. Niin vapauttavaa ja niin liikuttavaa. Minua myös jännitti ja nolotti, olemmeko ansainneet tällaista palvelua. Miten ison perheen äiti suhtautuu meidän perheeseen, eikö meidän nyt pitäisi pärjätä omillaan. Hän on ollut niin ihana, meidän ei tarvitse nipottaa, luottamus syntyi heti ja hän on ääneen sanonut että onpa hyvä kun saadaan apua, nuorimmainen on melkoisen valvottava. Hän poisti harteiltani senkin ”taakan”. Olemme tunteneet viranomaisten toiminnan vuoksi niin usein pettymystä, kun olemme heidän puheiden vuoksi herätelleet paljon toiveita tuen saamiseksi, jotka sitten kuitenkin on aina evätty(lukuunottamatta kuntouttava päivähoito), että olemme astetta herkempiä kokemaan luottamuspulaa. Niinpä tälläkin kertaa ehdimme ajatella, että ei sitten tähänkään tahoon ollut luottaminen, kun sovittuun aikaan ei tullut soittoa vaan puhelua saatiin odottaa. Sinällään avun tarve ei ollut akuutti, mutta pettymyksen tunne ehti tulla. Tämä siis rakentavana palautteena jota voitte käyttää toiminnan kehittämiseen jos haluatte. Olen kuullut paljon erityislapsiperheiden kokemuksia tällaisesta haavoittuvuudesta. Kiitos arvokkaasta työstä! Harras toive on, että työnne saa vankan pohjan, että toiminta saa jatkua. Nm. Kiitollinen 


Teksti: ANNE-MARIA TAKKULA

Kuvataiteilija Minna Immonen suunnitteli Lapsirikashankkeelle logon

M

inna Immonen on maalannut vuosikymmeniä lasten kotoisia arjen hetkiä ja ollut monien tunteiden tulkki. Hän tuli tunnetuksi jo 70-luvulla Kalevan nuorten Pressiteekki-sivusta. Minna piirsi kuvat sarjakuvamaisina ja niitä löysi moni nuori itsensä erilaisissa nuoruuden vaiheissa. Kai-

kenikäiset ihmiset esiintyvät tänä päivänä kauniissa kuvissa niin juhlassa kuin arjessa Minnan maalauksissa. Minna halusi tulla mukaan Lapsirikashankkeeseen tukemaan omalla näkemyksellään lapsiperheen arkea. Kuvassa lapset hyppivät iloisena, touhuavat yhdessä,

leikkivät ja iloitsevat elämästä. Kuva on herättänyt paljon positiivista huomiota ja se on levinnyt mainosten, ilmoitusten ja roll­ uppien mukana yhteiseksi iloksi. Minna kertoo olevansa 7 lapsen äiti ja 4 lapsenlapsen isoäiti. Hän on tehnyt elämäntehtävänsä Minna Kortti Oy:ssa, jossa hänen puolisonsa Lauri on toimitusjohtajana. Tällä hetkellä kauniit kortit, julisteet, kirjat, pakkaustarvikkeet ja liikelahjat leviävät erilaisissa liikkeissä. Minna Kortti Oy keskittyy tänä päivänä erityisesti Verkkokauppaan www. minnakortti.fi. Yhteistyökumppaneina yrityksellä ovat mm. Paletti, Havi, Unicef ja Kirjapaja. Minna on kuvittanut mm. Anna-Mari Kaskisen ja Pia Perkiön runokirjoja. Kirjat ovat tuottaneet paljon hyvää palautetta. Kuvat ja sana antavat ilon, lohdun ja ajattelemisen aihetta jokaisen arkeen.

PUH. 040 846 1975

7


LAPSIRIKAS – lapsirikkaiden perheiden toimiva arki -hanke Tukea lapsirikkaiden perheiden arkeen Auta Lasta ry toteuttaa vuosien 2016–2018 aikana Raha-automaattiyhdistyksen tuella Lapsirikkaiden perheiden toimiva arki -hankkeen Oulun kaupungin ja Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän alueella . Hankkeen aikana kehitetään toimintakonsepti, joka tuo lapsiperheiden ulottuville ammatillisen ja järjestötoiminnan tuen koordinoidusti. Tarkoitus on juurruttaa kehitettyjä toimintamalleja yhteistyössä kuntatoimijoiden ja järjestöjen kanssa sekä kehittää vapaaehtoistoimintaa lapsiperheiden tukemiseksi. Erityisesti keskiössä ovat useampilapsiset perheet. Hanke hyödyntää vahvasti kokemusasiantuntijuutta työllistäen oppisopimuksen ja työllistämistoimien kautta henkilöitä päivittäiseen auttamistyöhön perheissä. Lisäksi hanke toimii yhteistyössä oppilaitosten kanssa ja koordinoi opiskelijaharjoittelijoita perheharjoitteluun. Lapsirikkaiden perheiden toimiva arki-hankkeen lähtökohtana on ollut yleisesti tunnettu ilmiö lapsiperheiden palvelujen riittämättömyydestä sekä lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointi. Perheet ovat ilmaisseet kaipaavansa tarpeidensa mukaista konkreettista apua, johon vastataan tarjoamalla ma-

talan kynnyksen tukea ennaltaehkäisevästi, nopeasti ja helposti.

Hankkeen taustaa Aloite Lapsirikkaiden perheiden arki- hankkeelle syntyi Oulun ja Raahen alueella toimivien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Hankeaiheen ympärille koottiin innovatiivinen ryhmä ammattilaisia. Työryhmässä toimivat Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen, Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän johtaja Hannu Kallunki, Lapset puheeksi -asiantuntija Mika Niemelä, Oulun kaupungin palveluesimies Anne-Maria Takkula, Aslak Rantakokko Vanhempainliitosta ja Jouni Hintikka Suomen Rauhanyhdistysten keskusliitosta. Hakemuksen tueksi perheitä haastateltiin laajalla otannalla ja tietojenkeruumenetelmäksi valikoituineet nettigallup ja yksilöhaastattelut nostivat esille perheiden tuen tarpeen. Suuntaa hankkeelle antoi lisäksi sosiaalityöntekijä Heidi Telkin gradututkimus Jyväskylän yliopistolle, ” Ikkunoita arkeen – Lastensuojelun asiakkaana olevien monilapsisten perheiden äitien kokemuk-

sia arjesta ja tuen tarpeista”. Haastattelut ja tutkimustyö antoivat selkeän vision tuoden esille lapsiperheiden tarpeen tavallisesta arjen tuesta ja avusta.

Toimijat hankkeessa Helmikuussa 2016 Auta Lasta ry valitsi Lapsirikkaiden perheiden arki- hankkeen projektipäälliköksi aiemmin Oulun kaupungin palveluesimiehenä työskennelleen Anne-Maria Takkulan. Toiminnan alkuvaiheissa projektin tueksi lähdettiin rakentamaan järjestöverkostoa, jossa edustettuna ovat Suomen Vanhempainliitto, Suomen Uusperheiden liitto, Pohjois-Suomen monikkoperheet, Yhden vanhemman perheiden liitto, Vuolle Setlementti ry ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri. Laajempi järjestöyhteistyö useamman toimijan kesken on muutenkin saumatonta Lapsirikas-hankkeen Oulun toimiston sijaitessa Kumppanuuskeskuksessa, joka on yli 40 sosiaali- ja terveysalan toimijan ja yhteisön yhdessä rakentama kehittämis- ja toimintakeskus Oulussa. Hankkeen johtavana periaatteena on tehdä yhteistyötä kaikkia lapsia ja perheitä tukevien järjestöjen kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi hankkeeseen kutsuttiin kokemustyöryhmä, joka koostuu perheiden vanhemmista Oulun ja Raahen alueelta. Kokemusryhmä toimii vahvana vaikuttajana koko hankkeen ajan. Ryhmän jäsenet ovat vuoden 2016 aikana osallistuneet useisiin infotilaisuuksiin, seminaareihin ja messuille. Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän alueen projektisuunnittelijana elokuussa aloitti Saana Savela. Ennen projektitehtäväänsä siirtymistä Saana on työskennellyt Raahen hyvinvointikuntayhtymän perhepalveluesimiehenä. Saanan toimipiste sijaitsee Raahessa lastenneuvolan yhteydessä. Sijainti on hyvinvointipalveluissa on koettu erittäin positiivisena asiana, sillä neuvolatoiminnalla on erittäin suuri merkitys perheiden kannustajina ja arjen asiantuntijoina.

Työllistäminen ja oppisopimukset Lapsirikas -delegaatio Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Jyväskylässä. Kuvassa vasemmalta Sanna Nissilä Noora Savolainen, Anne-Maria Takkula, Sairilan Mieswoimistelijoiden edustaja, Hanna Kalliokoski ja Saana Savela.

8

Lapsirikas-hankkeelle on myönnetty oppisopimusrahoitusta Oulun kaupungin ja Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän taholta, jonka myötä Noora Savolainen Oulussa sai


Teksti: ANNE-MARIA TAKKULA Kuva: PERTTI KUKKONEN

Verkostoyhteistyö Yhteistyö hyvinvointipalveluiden kanssa on ollut kiitettävää molemmilla hankealueilla. Projekti ollaan huomioitu Oulun kaupungin alueella kutsumalla työryhmä hyvinvointikeskusten alueellisiin yhteistoimintaryhmiin, joissa toimivat myös muut lapsiperheitä kohtaavat järjestöt.

Hanke mediassa ja netissä Lapsirikas-hanke on saanut ensimmäisenä toimintavuotenaan medianäkyvyyttä omien nettisivujensa sekä Facebook-tilinsä kautta. Perheet voivat olla yhteydessä projektin henkilöstöön www-sivujen kautta ja pyytää arjen tukea itselleen tai läheisilleen. Hankesivujen kautta voi halutessaan myös tarjoutua vapaaehtoiseksi tai kysyä mahdollisuutta työkokeiluun tai harjoitteluun. Sivuilla julkaistaan perheiden ja asiantuntijoiden blogeja sekä uutisoidaan ajankohtaisista asioista.

Perheiden palaute

aloittaa työnsä oppisopimuksella elokuussa. Noora työskentee lapsiperheissä suorittaen samalla lapsi- ja perhetyön tutkinnon oppisopimuksella. Emma Lehtelä Raahessa aloittaa oppisopimustehtävänsä vuoden 2017 alussa. Yhteistyökumppaneina oppisopimusopinnoissa toimivat Oulun seudun ammattiopisto ja Kalajoen kristillinen opisto. Muita oppilaitosyhteistyökumppaneita ovat Oulun Seudun Ammattikorkeakoulun sairaanhoidon opiskelijat ja Ammattikorkeakoulu Centria. Projektin alkuvaiheissa aloitettiin yhteistyö Te-palvelujen kanssa, jolloin hankkeeseen on voitu rekrytoida työkokeilijoita sekä määräaikaisia työtekijöitä palkkatuella. Jatkossa projekti laajentaa yhteistyötä hyvinvointiin keskittyviin oppilaitoksiin.

Vapaaehtoistyö Lapsirikas-hanke tekee yhteistyötä vapaaehtoisten rekrytoinnissa ja kouluttamisessa Vuolle Setlementti ry:n Varesverkoston kanssa. Annukka Oksmann-Hiukka Vuolle Setlementti ry:ltä on kouluttanut Oulussa ja Raahessa vapaaehtoisia perheiden tueksi, sillä vapaaehtoisten panos on nähty hyödyllisenä tukena perheille ja siitä saatu palaute on ollut hyvää niin perheiltä, kuin vapaaehtoisilta toimijoilta. Vuolle Setlementti ry:n lisäksi myös seurakunnat ja rauhanyhdistykset Oulun kaupungin ja Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän alueella ovat sitoutuneet aktiivisesti järjestämään infotilaisuuksia vapaaehtoistoiminnan edistämiseksi.

Syksyn 2016 aikana Oulussa on tuettu Lapsirikas-hankkeen kautta yhteensä 55 perhettä. Keskimäärin tuettavissa perheissä on ollut 5–6 lasta, mutta kaikkiaan vaihteluväli on ollut kahden lapsen perheistä neljäntoista lapsen perheisiin. Useimmissa perheissä avun tarve on ollut pidempikestoista, ja tällöin perheille on pyritty kaupungin yhteistyön kautta hankkimaan kotipalveluapua. Raahessa avunpyyntöjä on tullut 30 perheeseen. Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän alueella tukea on järjestetty vapaaehtoistoiminnan kautta, ja toiminnan vahvana tukena on ollut Lapset puheeksi -toimintamalli. Perheiden palaute Lapsirikas -toiminnasta on ollut myönteistä, ja matalan kynnyksen toiminta on koettu helposti lähestyttäväksi. Erityisen myönteiseksi on koettu se, ettei perheitä arvioida, vaan tuen tarpeen määrittelyssä kuullaan heidän omaa tarvettaan. Lapsirikas-hanke on monitasoinen, yhteiskunnallinen kannanotto lapsiperheiden arjen tuen tarpeesta. Inhimillisyyttä ja yhteisöllisyyttä tukeva toimintamalli on paluuta toisesta välittämisen perinteeseen.

9


Kaikki on ilon puolella

S

yysaurinko paistaa puiden takaa. Sormissa pyörähtelevät suuret, punaiset puolukat. Mietin ihmeissäni: on tavallinen arkiaamu ja saan elää tällaisen hetken! Olemme tänään tavanneet ensimmäistä kertaa: minä vapaaehtoisena ja nämä lapset, jotka nyt vieressäni kyykkivät puolukoita poimien. Luotamme jo toisiimme. Tyytyväisinä nostelemme suuria marjoja ämpäriin. Mitään tavoitteita poiminnassa ei ole, kaikki on ilon puolella. Vapaaehtoisena olen tutustunut uuteen perheeseen ja erityisesti sen pieniin lapsiin. Vieraaseen kotiin meneminen jännitti aluksi, sillä koti on jokaiselle tärkeä paikka, johon vieraan on astuttava kunnioittavin as-

10

kelin. Puolukkareissun lisäksi olemme olleet lasten kanssa puistossa, lukeneet kirjoja, rakentaneet palapelejä, leiponeet pullaa ja pipareita. Ei mitään suurtalouskeittiötaikinoita, vaan sopivan pieniä eriä, jotta kaikki saavat vähän osallistua, mutta leipomiseen ei kulu liian pitkää aikaa. Pullan leivonnassa minulla oli apuna kahdeksan joutuisaa kättä. Yksi sekoitti jauhoja, toinen lisäsi kardemummaa, jokainen sai leipoa omanlaisensa pullanpötkylän. Kun pullat tulivat uunista, söimme tyytyväisin haukuin. ”Onhan hyviä pullia?” kysyivät lapset. ”Kyllä on, oli niin näppärät leipurit!” Kun omat lapseni olivat ihan pieniä, oli-

Teksti: MARIA HYVÄRI Kuvat: KATJA KURVINEN

sin toivonut jotakin tällaista: että joku tulee käymään, jakaa vastuuta hetken ja tuo olon, että tavallinen arkiaamu kulkee eteenpäin. Jos nyt voin itse tarjota jollekin sen tunteen, teen sen mielelläni – muutama tunti kerrallaan, muutaman viikon välein. Samalla olen saanut itselleni pystyvyyden kokemuksia: selviän lasten kanssa, tavalliset arkiset ilot riittävät ja yhdistävät meitä. Ei tarvitse keksiä mitään erityistä, kohtaaminen riittää ja se, että olemme ihmisiä toisillemme. Hymyhuulin huikkaamme huomenet ovella ja hymyhuulin huiskutamme heipat: nähdään taas! Aina, kun tapaamisen jälkeen lähden kotiin, askel on ihmeellisen kevyt.


Lyhyesti

Teksti: PERTTI KUKKONEN

LAHJOITUS SAIRAANHOITAJAYHDISTYKSELTÄ Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitajat ry lahjoitti Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodille yhdistyksen 80-vuotissyntymäpäivälahjaksi saamansa rahalahjoitukset (300 e). Heinäsalmikodissa lahjoitus kohdennetaan lasten ja nuorten leikki- ja harrastevälineiden hankintaan. Kuvassa vasemmalta lahjoittajien edustajat Pirjo Sirviö, Nina Hynninen ja Aira Lievetmursu sekä lahjoitusta vastaanottamassa Kaisu Pelkonen, Pertti Kukkonen ja Marja-Leena Kemppainen Auta Lasta ry:stä. Heinäsalmikodin väeltä iso kiitos sairaanhoitajille!

RITARI TAISTO

MUISTELOT 2016

Auta Lasta ry:n kevätkokouksen alussa 22.3. Heinäsalmikodissa vuosina 2009–2015 varajohtajana/hankeasiantuntijana työskennelleelle ja nykyisin toimintaan yhdistyksen hallituksen jäsenenä osallistuvalle Taisto Vähäaholle luovutettiin Tasavallan Presidentin 6.12.2015 myöntämä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein. Taiston huomionosoituksen perusteluissa kuultiin hänen sosiaali- ja terveysalalla tekemänsä monipuolinen ja laaja ura yrittäjänä sekä kunta- ja järjestösektorin työssä, mutta myös huomattavan suuri vapaaehtoistehtäviin ja luottamustoimiin osoitettu aktiivisuus. Auta Lasta ry onnittelee ja kiittää Taistoa lähimmäisten hyväksi tähän mennessä tehdystä työstä. Ja kuten klassikkoiskelmässäkin todetaan, että kaiken takana on nainen, niin isot kiitokset myös Outi-puolisolle tuesta Taiston tekemälle auttamistyölle.

Iloisia kohtaamisia ja herkullista ruokaa. Heinäsalmikodissa/Heinäkulman lastenkodissa asuneiden tai työskennelleiden muistelotapaamisessa 13.8. paikalla oli edustus 70-luvulta alkaen joka vuosikymmeneltä. Kolme vuotta sitten järjestetyssä edellisessä tapaamisessa alkunsa sai nyt hienoa työtä tekevä Veturointihanke. Syyskesän tapaamisessa seuraavien muistelojen ajankohdaksi sovittiin elokuun 2019 ensimmäinen tai toinen lauantai. Ja silloin teemana on ei vähempää eikä enempää kuin Auta Lasta 50 -vuotta. Kiitos kaikille mukana olleille. Lastensuojelun menneisyyttä kannattaa lähestyä myös hyvien muistojen kautta.

Kuva: Pertti Kukkonen

Kuva: Pertti Kukkonen

MINISTERIVIERAILU OULUSSA Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula sekä kansanedustajat Annika Saarikko ja Olavi Ala-Nissilä vierailivat elokuussa tutustumassa Oulun Kumppanuuskeskuksen toimintaan ja tapaamassa järjestöväkeä. Ja mitäs vierailla onkaan kotiin viemisenään?

11


Perheen sujuva ja toimiva arki on jokaisen lapsen oikeus

Y

ksi viimeisimmän kouluterveyskyselyn huomioista oli, että nuoret kokevat itsensä yhä yksinäisemmiksi. Tuloksena tämä on hätkähdyttävä aikana, jolloin markkinoille tulee lisääntyvässä määrin erilaisia tapoja olla yhteydessä kavereihin, olivatpa he sitten missä päin maailmaa hyvänsä. Juho Saaren toimittamassa kirjassa Yksinäisten Suomi todetaan, että joka viides suomalainen kokee olevansa yksinäinen. Yksinäisyys heikentää suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä voimakkaammin kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Se eristää ihmisen yhteiskunnasta, lannistaa, sairastuttaa ja voi viedä pohjan koko elämältä. Suomalaisten yksinäisyyteen liittyy muita tavallisemmin köyhyyttä, alkoholismia ja masennusta.

Kuulluksi tulemisen tarve Lisääntynyt yksinäisyyden kokemus näyttäisi viittaavan siihen, että ihmisillä on yhä enemmän tarvetta aitoon vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen toisten kanssa. Tämä ihmisten ja asioiden kohtaamattomuus on tunnistettu myös julkisissa palveluissa. Oulun hyvinvointikoulun toimintamallissa on suunnittelija Susanna Hellstenin kehittelemällä kokemuksellisen hyvinvointitiedon kyselyn avulla kerätty oppilaiden, koulun henkilöstön ja vanhempien kokemuksia siitä, miten he kokevat kouluympäristön tuke-

Kuva: Salla Hilden

van lapsen hyvinvointia, kasvua ja kehitystä. Kyselyn tuloksia tulkitaan ja työstetään yhdessä eri toimijoiden kanssa. Työpajojen tuloksena määritellään yhdessä koulun hyvinvoinnin kehittämistavoitteet. Useimmin esiin nouseva kehittämisen kohde on kohtaamisen ja vuorovaikutuksen puute. Kiireisen arjen keskellä näytämme keskittyvän enemmän asioihin kuin siihen, mitä ne itse kullekin merkitsevät tai mihin kokonaisuuteen asiat liittyvät. Kuulluksi tulemisen ja palautteen saamisen tarve on iso. Vuoden 2012 Nuorisobarometrin mukaan nuoret, jotka ovat saaneet vanhemmiltaan myönteistä palautetta tai puhuneet vanhempiensa kanssa iloistaan ja suruistaan, ovat kautta linjan elämäänsä ja sen eri osa-alueisiin selvästi tyytyväisempiä kuin vähemmän keskustelevissa perheissä kasvaneet. Terveysongelmat ilmenevät usein vasta pitkän ajan kuluttua. Näin ollen hyvinvoinnin tukeminen ja ehkäisevä työ tulisikin aloittaa varhain, jo ennen ongelmien ilmaantumista, ja varhaislapsuudessa ja lapsuudessa ilmeneviin signaaleihin tulisi puuttua ennen vaikeiden oireiden ilmestymistä. Tämän vuoksi perheiden arjen ja vanhemmuuden tukeminen tulisi nostaa julkisten palvelujen tärkeimmäksi kehittämistavoitteeksi. Jokaisella lapsella on oikeus kasvua ja kehitystä tukevaan perheeseen lähtökohdista tai elämäntilanteesta riippumatta.

Lapset puheeksi tunnistaa vahvuudet ja tarpeet Oulussa ja laajemmin Pohjois-Pohjanmaalla lasten ja nuorten palveluissa käytetään aktiivisesti Lapset puheeksi -toimintamallia. Menetelmässä tarjotaan perheelle mahdollisuus käydä keskustelua perheen arjen sujumisesta. Yhdessä perheen kanssa kartoitetaan lasta suojaavia ja haavoittavia tekijöitä. Keskustelun perusteella voidaan yhdessä miettiä, ovatko esille nousseet asiat sellaisia, että ne hoituvat omin voimavaroin vai tarvitseeko perhe muuta tukea. Samalla tunnistetaan perheen arjen voimavarat ja vahvuudet, joita vahvistamalla tuetaan perheen pärjäävyyttä ja hyvinvointia. Jos esille nousevat tarpeet niin edellyttävät, voidaan perheen toiveiden pohjalta edetä neuvonpitoon ja sen myötä tarpeita vastaaviin toimenpiteisiin. Lapset puheeksi menetelmä on yksi kulmakivi ensi vuonna käynnistyvässä LAPE- hankkeessa, jossa halutaan vahvistaa perheiden ja lasten asemaa palveluissa. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE on hallituksen kärkihanke, jossa lasten, nuorten ja perheiden palvelut uudistetaan asiakaslähtöisesti eheäksi palveluiden kokonaisuudeksi. Pohjois-Pohjanmaalla muutoksen visio ja yhteinen tavoite on: ”Perheet saavat tarvitsemansa palvelut lapsen kasvu- ja kehitysympäristössä, lähellä perheen arkea. Perheet määrittelevät itse palvelutarpeensa ja osallistuvat palveluiden suunnitteluun. Erityisosaamisella tuetaan tarpeen mukaan toimivan arjen sujuvuutta ja koko perheen pärjäävyyttä. Erityisen ja vaativan tason palveluiden saatavuus kohdennetaan perheiden tarpeiden mukaan”.

Pirstaleiset palvelut Muutosohjelman vision taustalla on havainto, että perheille suunnatut palvelut ovat nykyisellään pirstaleisia ja painopiste on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän vaativiin ja erityisiin palveluihin. Tästä on seurannut laitos- ja lastensuojelupainotteisten palvelujen tarpeen kasvu. Perheiden saamat palvelut ovat ketjuuntuneet, jolloin ymmärrys perheen kokoaistilanteesta on hämärtynyt ja perheen osallisuus palvelujen toteuttamiseen on heikentynyt. Edellä kuvattu kehitys on sekä inhimillinen että taloudellinen haaste. Muutosohjelman mukaisesti palvelut halutaan viedä lähelle perhettä, lapsen kas12


Teksti: ARTO WILLMAN hyvinvointipäällikkö Oulun kaupunki

Tärkeät kaveri- ja ystävyyssuhteet

Lisääntynyt yksinäisyyden kokemus näyttäisi viittaavan siihen, että ihmisillä on yhä enemmän tarvetta aitoon vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen toisten kanssa.

vu- ja kehitysympäristöihin. Muutosohjelma painottaa lasten ja perheiden matalan kynnyksen palveluiden verkostoimista perhekeskustoimintamallin mukaisesti, erityistason palveluiden asiakaslähtöistä integraatiota sekä vaativinta erityisosaamista edellyttävien palveluiden varmistamista niitä tarvitseville lapsille, nuorille ja perheille. Palveluiden painopistettä halutaan siirtää kaikille yhteisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen tukeen ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Yksi Lape-hankkeen keskeinen tavoite on vahvistaa kasvu- ja kehitysympäristöjen (koti, koulu, varhaiskasvatus ja vapaa-aika) hyvinvointia ja sitä tukevaa verkostoitumista. Hyvinvoivissa yhteisöissä tulevat huomioiduksi lasten ja nuorten yksilöllisyys, tasa-arvoisuus, lapsen oikeudet ja osallisuus. Terveyttä ja hyvinvointia edistetään yhteisillä toiminnoilla sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimisella. Lasten ja nuorten kokema kiusaaminen ja yksinäisyys, ryhmään kuulumattomuus, rikkoo perusturvallisuuden tunnetta. Sosiaalisten taitojen oppimisen ja ylläpidon välttämätön edellytys on lapsuuden ja nuoruuden turvalliset ja toimivat ystävyysja kaverisuhteet. Peruskokemuksena yksinäisyys on ahdistavaa mielipahan tunnetta, ikävystymistä, vieraantumista sekä syrjäytetyksi tulemisen tunteesta johtuvan itsearvostuksen vähenemistä. Lape-hankkeen toimin vahvistetaan yhteisöjen toimintakulttuuria kehittämällä lasten ja nuorten kaveritaitosekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Yksi suomalaiselle vuorovaikutukselle ja ilmapiirille tyypillinen piirre on kiinnittää huomiota ongelmiin ja epäkohtiin. Lapset puheeksi -menetelmässä huomiota kiinnitetään myös kasvua ja kehitystä suojaavien tekijöiden tunnistamiseen. Voimavaralähtöisen lähestymistavan ja positiivisen kasvatuksen kautta on mahdollista vaikuttaa jokapäiväiseen arkeen muokkaamalla arjen tapoja ajattelun, puheen ja käytöksen tasolla. Tavoitteena on tuoda jokainen lapsi ja nuori yhä enemmän tietoiseksi omista kyvyistään ja vahvuuksistaan. Positiiviseen kasvatukseen kuuluu hyväksymisen, arvostuksen

ja myötätunnon ilmapiirin tietoinen vaaliminen. Hyvinvointi on opittava taito ja hyvän luonteen kehittymisen tulisi olla kaiken kasvatuksen ja opetuksen keskiössä.

Turvaverkko suojaksi Peruspalveluiden ja erityispalveluiden saumattomassa yhteistyössä on tavoitteena muodostaa lapsen, nuoren ja perheen kanssa yhteistyössä heidän avun tarvettaan vastaava monialainen verkosto, jossa jokainen toimija tuntee toisensa ja jokaisen tehtävät, rooli ja vastuu on tunnistettu. Erityispalveluiden joustava ja nopea konsultaatio tukee kehitysympäristöjen hyvinvointitehtävää, samoin palveluiden jalkautuminen kehitysympäristöihin paikan päälle. Lapsen ja nuoren näkökulmasta palveluverkosto on selkeästi hahmotettavissa ja perheet saavat tarvittavat palvelut oikea-aikaisesti. Lapsi tai nuori tulee kohdatuksi ja hänen mielipiteensä kuulluksi. Tavoitteena on luoda lapsen ja nuoren hyvinvointia ja terveyttä tukeva tiivis ja koulutuksen eri nivelvaiheet tai muut mahdolliset elämänmuutokset kestävä turvaverkko, jotta yksikään lapsi tai nuori ei tipahda siitä pois. Tulevaisuudessa joudumme yhä tarkemmin miettimään, mihin yhteiskunnan resurssit ja voimavarat kohdistetaan. Kun huomio on lapsen kasvu- ja kehitysympäristöissä, toiminta on kaikkein vaikuttavinta ja tehokkainta. Tämä olkoon jokaisen työntekijän ja toimijan tärkein päämäärä ja tavoite tulevina vuosina. Tämä tavoite olkoon myös jokaisen perheen ja lapsen oikeus.

13


Musisoinnin iloa

”M

ihin taputetaan?” ”Tänne, päähän, reisiin…tömistetään!” kuuluu ihan pienimpienkin suusta ja palleroiset kädet osoittelevat eri kehonosia. Tuttu aloituslaulu virittää lapset joka keskiviikkoiseen muskarihetkeen. Taputusten jälkeen jokainen saa soittimen ja saman laulun kanssa jatketaan: ”Hei terve vaan ja huomenta, on mukavaa sua tavata.” Laululinnun päiväkodissa lauletaan päivittäin lasten kanssa sekä arjen touhujen lomassa että tuokioilla. Keskiviikkoisin toteutuvat pienten ja isojen muskarit. Välillä ryhmiä on ollut jopa kolme suuren ikäjakauman vuoksi: perusryhmän lisäksi isojen poikien ”rokkimuskari” ja ihan pienten vauvamuskari. Muskariopetus etenee musiikkikasvatuksen vuosisuunnitelman mukaan ja vuoden aikana käydään lapsentasoisesti läpi kaikki musiikin peruselementit: rytmi, melodia, harmonia, sointiväri ja dynamiikka. Tämä tapahtuu leikkien, laulaen, soittaen, liikkuen, lorutellen ja itse keksien. Laululinnun muskarien taustalla on Orffpedagoginen, lapsen aktiivisuutta ja luovuutta korostava ajattelutapa. Orff-pedagogiikan isänä pidetään saksalaista säveltäjää Carl Orffia (1895–1982). Hänen pedagogisessa ajattelussaan musiikkikasvatus lähtee siitä, että jokainen ihminen on musikaalinen. Jokainen osaa puhua ja liikkua, ja näin ollen myös musisoida. Jokaisen ihmisen sydän lyö, joten rytmi on osa ihmistä ja elämää

14

itseään, ei vain musiikillisesti lahjakkaiden erityiskyky. Näiden rytmien löytämisessä, musiikin äärelle johdattamisessa ja musiikillisen rakkauden sytyttämisessä varhaisiän musiikkikasvatuksella lienee olennainen merkitys. Samalla painopiste siirtyy musiikin opettamisesta musiikillisen potentiaalin herättelyyn: tavoitteena on opettamisen sijaan ohjata lasta löytämään hänessä itsessään jo olemassa oleva ja ”soiva” musiikki. Näin ollen Laululinnun päiväkodin muskareissa musiikillisiin asioihin, kuten esimerkiksi taukoon tai erilaisiin rytmeihin, tutustutaan aina ensin liikkeen tai loruilun – kaikille tuttujen elementtien kautta. Tämän jälkeen liike on helpompi muuttaa soittamiseksi ja puhe laulamiseksi. Jokainen pääsee heti osallistumaan yhteiseen musiikin tekemiseen, koska liikkeelle lähdetään siitä, mikä on kaikille yhteistä, arkista ja tuttua. Samalla Orff-pedagoginen lähestymistapa liittää eri taiteenlajit, tässä tapauksessa tanssin ja sanataiteen, osaksi musiikkia. Orff totesikin, että ”ei ole olemassa musiikkia ilman liikettä eikä liikettä ilman musiikkia”. Yhteisesti tuotettu musiikki on kokonaisuus, jossa tarvitaan jokaista osallistujaa. Se kootaan pienistä paloista siten, että ihan pienimmilläkin, esimerkiksi juuri kävelemään oppineilla taaperoilla, on oma tehtävänsä osana kokonaisuutta. Aikuisen pedagogisena tehtävänä on jakaa kokonaisuus sellaisiin osiin, jotka ovat mielekkäästi

toteutettavissa eri ikäisten lasten kanssa. Yhtä olennaista on, että osista muodostuu mielekäs, tunnelmallinen kokonaisuus. Erilaisia äänimaailmoita luomalla ja draamallisesti aiheesta toiseen edeten muskarista muodostuu lapselle elämyksellinen ja tarinallinen kokonaisuus. Taide puhuttelee ihmistä usein eri kanavaa pitkin kuin puhe. Kaikkea ei voi ilmaista tai ymmärtää sanoin, varsinkin kun on kyse vasta puhumaan opettelevista lapsista. Daniel Sternin (1985) vauvatutkimusten mukaan erityisesti pienellä lapsella kehon aistikokemuksiin liittyy eräänlaista aistien yhteensulautumista: vauva kykenee yhdistämään eri aistikanavista tulevan tiedon yhdeksi, kokonaisvaltaiseksi hyvää oloa tuottavaksi kokemukseksi. Nämä kokemukset muodostavat tärkeän perustan myös lapsen ajattelun kehittymiselle. (Stern, 1985, s. 48–49 ja 51). Länsimainen kulttuuri korostaa usein ajattelua ja ihmisen kognitiivisia kykyjä jättäen vähemmälle huomiolle kehollisen kokemisen merkityksen. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus: pyrkiessään ymmärtämään maailmaansa ihminen tarvitsee myös kehollista kokemista ja ymmärtämistä, aistien herkkää vuoropuhelua maailman kanssa. Musisointi herättelee ihmistä toimimaan kokonaisvaltaisesti; käyttämään paitsi ajatteluaan myös kaikkia aistejaan, liikkumaan, ilmaisemaan itsessään olevaa rytmiä ja osallistumaan yhteiseen kokemukseen.


Isojen poikien oma biisi Teksti ja kuvat: MINNA-MAIJA SVÄRD vastaava lastentarhanopettaja Laululinnun päiväkoti

T

oukokuussa 2016 Laululinnun päiväkodin isoimmat pojat kokoontuivat tekemään omaa laulua. Projektin vetäjänä toimi varhaiskasvatuksen opiskelija Karoliina Rahja, joka suoritti harjoitteluaan Laululinnun päiväkodissa. Tarkoituksena oli sanoittaa, säveltää ja sovittaa oma laulu, joka esitettäisiin päiväkodin kevätjuhlassa ylei-

sölle ja myös äänitettäisiin. Menetelmä on peräisin Soiva Siili -yhtyeeltä. Prosessi lähti liikkeelle siten, että lapset saivat keksiä sanoja, ja ne kirjattiin ylös. ”Poliisi, lintu, tiikeri…”- aiheinen sanatulva pulppusi huoneessa ja kaikki ehdotukset hyväksyttiin. Seuraavaksi sanoista alettiin muodostaa lauseita. Paljon poliisia ja rosvoa leikkivillä pojilla ajatukset tuntuivat pyörivän kovasti ”kiinni ottamisen” ympärillä, mikä näkyi laulussa: ”Tiikeri ottaa kiinni lintua. Ihminen ottaa kiinni tiikeriä. Poliisi ottaa kiinni ihmistä…” Sen jälkeen joku pojista hyräili voitonriemuisena Joka ilta kun lamppu sammuu -laulun tutulla melodialla ”ja ovehen hiljaa lyö…” kirvoittaen ilmoille valtavan naurunremakan. Koska lähes kaikki taide kumpuaa vuoropuheluna jostakin aiemmasta, päätettiin tämä ”lainaus” hyväksyä osaksi valmista teosta. Vähitellen sanoista saatiin järkeviä lauseita. Säveltäminen jätettiin seuraavaan ker-

taan – vaatiihan tällainen prosessi aina kovasti keskittymistä. Seuraavalla kokoontumiskerralla sanoja ensin muisteltiin hetki. Sen jälkeen lapsia pyydettiin ehdottamaan hyräilemällä erilaisia sävelmiä. Tässä kohtaa aikuisten piti olla erityisen herkällä korvalla: uuden melodian keksiminen ja sen ilmaiseminen itse laulamalla ei ole viisivuotiaalle pojalle mikään helppo tehtävä. Hienoisia, arkoja melodioita alkoi kuitenkin vähitellen syntyä, ja aikuisen nappasivat ne heti talteen. Syntymäisillään olevaa teosta äänitettiin mahdollisimman usein, että se ei häviäisi mielestä. Kun koko laulu oli sävelletty, sitä laulettiin useaan otteeseen – näin se vähitellen löysi paikkansa ja asettui uomiinsa. Karoliina nuotinsi teoksen ja etsi siihen sopivat soinnut. Yhdessä lasten kanssa laulua harjoiteltiin kovasti ja siihen lisättiin sekä soittimia että koreografisia aineksia. Teos ”kantaesitettiin” Laululinnun päiväkodin kevätjuhlassa vanhemmille 25.5.2016.

Kuva: Kari Miettunen

LINTU PULASSA Tiikeri ottaa kiinni lintua. Ihminen ottaa kiinni tiikeriä. Poliisi ottaa kiinni ihmistä ja ovehen hiljaa lyö! Lintu törmää puuhun ja meinaa tipahtaa tiikerin suuhun. Mutta ihminen kerkeää laittaa käden alle, ettei lintu joutuisi pulaan. Mimmun ryhmäläiset 4–6 v.

15


Ihmisenä ihmiselle

J

ulkinen sektori ja järjestöt ovat tarttuneet aktiivisesti Suomeen tulleiden maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvään haasteeseen tarjoamalla erilaisia toimintoja ja palveluja sekä muokkaamalla olemassa olevia toimintojaan vastaamaan paremmin käyttäjien tarvetta. Oulun kaupungilla Monikulttuurisuuskeskus Villa Victor tarjoaa Oulussa asuville ulkomaalaistaustaisille asukkaille ja kantaväestölle monenlaista akviteettia, muuan muassa suomen kielen opetusta, monikielistä neuvontapalvelua, eri kielten kursseja sekä infotilaisuuksia uusille asukkaille. Kotouttamisen tueksi on käynnissä useita alueellisia ja valtakunnallisia hankkeita. Auta Lasta ry:n varajohtaja ja Oulun Kaupungin kotouttamisohjelman työryhmässä mukana ollut Kaisu Pelkonen haastatteli muutaman kotouttamista edistävien hankkeiden edustajia.

Kotona Suomessa -hanke, mikä se on ja mitä hankkeelle kuuluu? Vastaajana Jussi Leponiemi, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluekoordinaattori.

Kotona Suomessa -hanke on kokonaisuus, joka kattaa sisälleen monia kotoutumiseen liittyviä toimintoja. Kyseessä on ESR-rahoitteinen hankekokonaisuus, joka jakautuu Hyvä alku- ja Hyvä polku-osioihin. Hyvä alku osiossa eri puolilla Suomea toteutetaan erilaisia pilottihankkeita, joiden lopullisena tavoitteena on yhdessä muodostaa valtakunnallinen kotoutumisen alkuvaiheen palvelumalli. Pohjois-Pohjanmaallakin on pari tällaista hanketta ja tulokset niin täällä meillä kuin muillakin alueilla ovat vaikuttavia. Itse toimin varsinaisesti Hyvä polku-osiossa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluekoordinaattorina. Meitä aluekoordinaattoreita on valtakunnallisesti yhteensä seitsemän ja teemme monenlaista työtä kotoutumisen kehittämisen edistämiseksi. Olen esimerkiksi mukana kuntien ja kaupunkien lakisääteisten kotouttamisohjelmien muokkauksessa ja päivityksissä. Merkittävä osa on myös osaamisen kehittämisen palvelut eri kohderyhmille, jotka tekevät töitä kotouttamiseen liittyen. Valtakunnallinen ulottuvuus työssäni on konkreettisesti käytäntöjen vaihto ja ristiinhyödyntäminen eri

JUSSI LEPONIEMI

alueilta toisille ja sidosryhmistä toisiin. Lisäksi ensi vuoden merkittävä ponnistus tulee olemaan www.kotouttaminen.fi -sivun kehittäminen yhtäältä alueen työkaluksi, toisaalta valtakunnalliseksi portaaliksi, mikä palvelee eri toimijatahoja vaikuttavasti. Tässä realisoituu myös Työ- ja elinkeinoministeriön alaisen Kotouttamisen osaamiskeskuksen toiminnan jalkauttamistyö alueellemme. Koen että olemme saaneet asioita kehitettyä haastavissa tilanteissa niin alueellamme kuin valtakunnallisestikin hyvin tämän hankkeen aikana. Hanke jatkuu nykypäätöksellä ensi vuoden loppuun saakka, joten vielä on hyvää aikaa kehittää prosesseja ja jalkauttaa erilaisia resursseja alueellemme unohtamatta tietenkään valtakunnallista ulottuvuutta. Tervetuloa ottamaan yhteyttä teemaan liittyen, yhteistyöllä saadaan varmasti hyvää vaikuttavuutta.

ESIKOTO-hanke PÄIVI VATKA

Mikä ESIKOTO-hanke on? ESIKOTO – Esikotouttamisen kehittämishanke Pohjois-Pohjanmaalla -hankkeen tavoitteena on luoda esikotouttamisen ja -kotoutumisen hyvä malli, joka mahdollistaa turvapaikanhakijoiden aktiivisen osallisuuden ja jossa toimijoilla, erityisesti järjestöillä, ovat selkeät roolit ja tarvittava osaaminen ja työkalut esikotouttavaan työhön. Hankkeessa järjestetään turvapaikanhakijoille ja vastikään oleskeluluvan saaneille henkilöille mielekästä, toimintakykyä ylläpitävää toimintaa. Mielekäs teke-

16

minen voi olla esimerkiksi erillistä toimintaa turvapaikanhakijoille tai sitä, että turvapaikanhakijat pääsevät mukaan järjestöjen perustoimintaan tai tekemään vapaaehtoistöitä järjestöissä. Kehittämistyössä huomioidaan erityisesti turvapaikanhakijoiden osallisuus ja aktiivinen toimijuus. Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, sekä toimintojen järjestämisessä että toimintamallien kehittämisessä. Hankkeessa järjestetään

koulutuksia ja työpajoja, joiden avulla parannetaan järjestöjen osaamista ja valmiuksia esikotouttamistyöhön. Kari Miettunen Hankkeen päätoteuttajana toimii Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö ja osatoteuttajina Vuolle Setlementti, Metsähallituksen luontopalvelut ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hankkeen toiminta-alueena ovat Oulu, Kempele, Muhos, Pudasjärvi ja Kuusamo. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto sekä hankkeeseen osallistuvat kunnat.


Paikka auki työssä Auta Lasta ry:ssä

Teksti: KAISU PELKONEN JA ABDIRISAG NUUR Kuva: SALLA HILDEN

Kuka olet ja mitä teet? – Olen Nuur Abdirisag kokemusohjaaja. Olen mukana Hae mut mukaan -hankeessa. Hae mut mukaan-hanke on turvapaikka-hakijoiden vapaa-ajan aktiviteetti alle 29-vuotiaalle, järjestämme turvapaikka-hakijoille mielekästä vapaaajan toimintaa vastaanottokeskuksissa.

Mikä työssä on hyvää? – Kokemusohjaajan työssä on parasta se, että koska sinä olet kokenut sitä samaa mitä toinen kokee sillä hetkellä, sinun on helppo auttaa, tukea ja ymmärtää nuorta. Minä saan työstä lisää kokemusta, ja opin samalla itsekin nuorelta. Kaikki nuoret ovat erilaisia ja opin esimerkiksi asioita erilaisista kulttuureista. Opin myös paljon työkavereiltani ja kohdatessani työhön liittyviä ihmisiä ja verkostoja.

A

Mitä nuoret saavat tästä toiminnasta?

bdirisag Nuur, kotoisammin Abdi, on tuttu vieras Heinäsalmikodissa – ja erityisen toivottu ”bilisvastustaja” Heinäsalmikodin biljardipöydän ääressä. Abdi on työskennellyt maaliskuun alusta alkaen Auta Lasta ry:n kokemusohjaajana Raha-automaattiyhdistyksen nuorten työllistämiseen myöntämällä Paikka auki -tuella. Abdi piipahti Heiniksessä marraskuun hämärissä ja vastasi muutamaan hänelle asetettuun kysymykseen. Ja taisi voittaa yhden bilismatsin!

Mikä on sinun roolisi hankkeessa/ mitä teet siinä? Toimin hankkeessa projektipäällikkönä. Projektipäällikkönä vastaan hankekokonaisuudesta, eli siitä, että hanke kokonaisuudessaan etenee aikataulussaan kohti yhteisesti sovittuja päämääriä. Jokaisella osatoteuttajalla on hankkeessa omat tavoitteensa ja vastuualueensa ja projektipäällikkönä tehtävänäni on pysyä ajan tasalla osatoteuttajien toiminnoista, saada osat toimimaan yhteen sekä vastata ODL:n osatoteutuksesta. Hoidan hankkeen yhteydet rahoittajaan sekä laadin maksatushakemukset ja raportoinnit rahoittajalle. Lisäksi työhöni kuuluu aktiivista verkostoitumista yhteistyötahojen ja sidosryhmien kanssa sekä tiedottamista ja viestintää.

– Nuoret saavat vertaistukea kokemusasiantuntijalta, joka oikeasti ymmärtää heitä ja semmoinen henkilö joka on kokenut sitä samaa mitä nuori itse kokee siinä hetkellä. Kokemusasiantuntija on tärkeä nuorelle, sillä nuoren on helppo luottaa ja myös nuoren itseluottamus kasvaa samalla. Toive elämästä ja selviytymisestä kasvaa, koska kokemusasiantuntija on hyvä esimerkki siitä. Kun nuori näkee, että joku on toinen selviytynyt samanlaisista hankalista ajoista ja tekee töitä muita auttaakseen, nuori saa motivaatiota omaan elämäänsä.

Mitä hankkeelle kuuluu? Hankkeelle kuuluu tällä hetkellä erittäin hyvää. Hanketoiminnot ovat lähteneet todella hyvin liikkeelle ja selkeästi erilaisille aktiviteeteille on kovasti tarvetta. Hankkeessa on syksyn aikana tehty tarvekartoitukset ja -kyselyt niin turvapaikanhakijoille, vastaanottokeskusten henkilökunnalle kuin toimijaverkostollekin ja olemme niistä saaneet erittäin hyvän pohjan sille, minkälaisia toimintoja hankkeelta odotetaan. Hankkeessa on jo syksyn aikana järjestetty muun muassa ruokatyöpajoja, luontoretkiä, työpajatoimintaa, kirjoittajatoimintaa sekä viikoittaista sauvakävelyä. Hankkeen kautta turvapaikanhakijoita on myös ollut vapaaehtoisina erilaisissa tapahtumissa, mm. Rukan maailmancu-

pissa. Tällä hetkellä työn alla on esimerkiksi liikuntakummi-toiminta, vapaaehtoistyöparitoiminta sekä puutyöpajatoiminta. Toiminnot ovat tavoittaneet jo suuren määrän turvapaikanhakijoita hankkeen toiminta-alueen kunnissa. Ja mikä hienointa, järjestöt ovat lähteneet hienosti yhteistyöhön mukaan ja lähes kaikkia toimintoja toteuttamassa on mukana yhteistyöjärjestöjä hankkeen toteuttajien lisäksi. Kolmannen sektorin toimijoilla ja vapaaehtoistyöllä onkin tärkeä rooli esikotoutumisessa: järjestökenttä tarjoaa myös turvapaikanhakijoille monenlaista tekemistä sekä tilaisuuksia kohdata suomalaisia luontevasti, yhteisen toiminnan merkeissä.

17


Pakolaislapsi Hän istuu suuren keskuksen portailla, silmät loistaen ihailee keväistä säätä, sodan kauhut, kodin jättäminen, hävitys pakottaa päätä. Mietteissään hän muistelee omaa tupaa, elämä täynnä vaellusta halki maanosamme kylmiä kujia, turhautuneena, sielu rikki hän odottelee oleskelulupaa. Raskas on mieli, vaikeaa oppia jälleen uusi kieli, koulussa kuultu on miten pohjoisen asukkaat rakentavat asumukseksi kotaa, korvissa soi jatkuva jyske, tänne olen päätynyt keskeltä sotaa. Tahtoisin päästä leikkeihin mukaan, eikö minua rakasta kukaan vieraassa kulttuurissa tässä, kuitenkin tiedän olevan jotakin tärkeää elämässä. Oppinut olen syntymästä saakka miten viha voi olla raskas taakka, usein se pitää sisällään vahvaa uhoa, aiheuttaa ympäristölle suurta tuhoa. Kaipaan vierelleni ihmistä hyvää, lämmintä sydäntä, rakkautta syvää. Kenelle kertoisin tuskani aiheet, kuka jaksaisi kuunnella elämäni vaiheet, turhaanko huutelen ilmoille juttuja, haluaisin tavata todellisia ystäviä, tuttuja. Päiviini odotan hymyä, iloa, askeleeni painavat liian monta kiloa, toivo alkaa hiljalleen itää, mutta mistä voisin tiukasti kiinni pitää. Ruskeat silmät kohti taivasta, pääsenkö sittenkin irti henkisestä vaivasta, olisihan se elämään suuri lisä kun minustakin huolehtisi Taivaan Isä.

Kari Miettunen

18


Lyhyesti

Teksti: PERTTI KUKKONEN

EUROMET SLOVENISSA Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen osallistui syyskuussa Sloveniassa järjestettyyn yhdentoista maan lastensuojelujärjestöjen vuotuiseen Euromet-tapahtumaan. Suomesta Euromet -verkostoon kuuluvat Erityishuoltojärjestöjen Liitto Ehjä ry, Nuorten Ystävät ry sekä Perhekuntoutuskeskus Lauste ry. Kukkonen osallistui tapahtumaan Ehjä ry:n jäsenjärjestöedustajana. Tapahtuman seminaariosuuksissa jäsenjärjestöt esittelivät toimivia käytäntöjä ja vaihtoivat erityiskasvatukseen liittyviä kokemuksia. Yksi päivä oli varattu tutustumiskäynneille slovenialaisiin lastensuojelu-, koulu ja sosiaalityön yksiköihin. Ensi vuonna suomalaiset jäsenjärjestöt organisoivat tapahtuman Suomeen. Tällöin tapahtuman ohjelmaan kuuluu myös joka toinen vuosi jäsenjärjestöjen lapsille järjestettävä jamboree -tapaaminen. Kuvassa suomalaiset osallistujat lähdössä kotimatkalle Ljubljanan lentoasemalla. Kuva: Pertti Kukkonen

LAPSET PUHEEKSI -KOULUTUS Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodin ensimmäiset Toimiva lapsi & perhe -menetelmäosaajat koulutettiin jo kymmenen vuotta sitten. Lokakuussa TLP -kouluttajapioneeri Mika Niemelä aloitti Auta Lasta ry:n varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja hanketyön henkilöstölle sekä yhdistyksen luottamushenkilöille suunnatun yhteisen lapset puheeksi -koulutuksen. Lapset puheeksi -menetelmä on keskeinen työmuoto Pohjois-Pohjanmaan tulevassa maakunnallisessa sote-uudistuksessa, ja Auta Lasta ry:ssä ollaan valmiina tulevaan.

Kuva: Helena Liimatainen

RUSKASEMINAARI KUUSAMOSSA Koillismaan Omaishoitajat ja Läheiset ry:n JÄKE -projektin Ruskaseminaarissa aamupäivän alustajana puhuu Markku ”Mato” Valtonen. Iltapäivän ohjelmassa Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen ja Heinäsalmikodin johtaja Pertti Kukkonen puhumassa yhdistysten palvelutuotannosta otsikolla Vapaaehtoistyöstä palvelutuotantoon – syökö liiketoiminta kutsumuksen?

19


Anteeksipyyntötilaisuus

Kuvat: PERTTI KUKKONEN

L

apsen oikeuksien päivä marraskuussa 2016 oli historiallinen päivä Suomen historiassa. Tuolloin Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula esitti valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluille. Anteeksipyyntötilaisuus järjestettiin Sosiaali- ja terveysministeriön vuosien 1937– 1983 ajalta tilaaman lastensuojeluselvityksen perusteella. Tutkimuksessa haastateltujen noin 300 henkilön kokemusten perusteella kaltoinkohtelua on esiintynyt perhehoidossa sekä lasten- ja koulukodeissa aiemmin luultua enemmän. Finlandiatalossa järjestetyssä vaikuttavassa ja herkässä tilaisuudessa ääneen pääsivät myös Suomen kuusi työsuhteista lastensuojelun kokemusasiantuntijaa. Auta Lasta ry:n Anni Vaittinen ja Niina Jääskeläinen ovat kaksi näistä kuudesta. Kokemusasiantuntijoiden yhdessä toteuttama puheenvuoro suuntasi katseet tulevaan. Kuvissa Niina Jääskeläinen ja Sami Isoniemi sekä Anni Vaittinen ja Pipsa Vario . Auta Lasta ry:n edustajana tilaisuuteen osallistui myös lastenkodin johtaja Pertti Kukkonen.

Jälkihuolto-opas Lastensuojelun sijaishuollossa olleella nuorella on oikeus saada lastensuojelusta vastanneelta kunnalta ns. jälkihuollon tukea 21:en ikävuoteen saakka. Lastensuojelun jälkihuollon tarkoituksena on helpottaa lapsen tai nuoren kotiutumista sijaishuollosta tai helpottaa nuoren itsenäistymistä. Lastensuojelun keskusliitto julkaisi kesällä jälkihuollon ”Mikä jälki jää” oppaan tueksi jälkihuollon sosiaalityöntekijöille ja -ohjaajille sekä muille lastensuojelussa ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Opas soveltuu myös oppikirjaksi sosiaalialan oppilaitoksiin. Auta Lasta ry:n Veturointi -hanke esitellään oppaassa jälkihuollon hyvänä käytäntönä. Opas on tilattavissa painettuna versiona Lastensuojelun Keskusliitosta sekä ladattavissa linkistä: https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/ Opas-lastensuojelun-jalkihuoltotyohon-120616-1.pdf

20

Mikä jälki jää?

Opas lastensuojelun jälkihuoltotyöhön


Valoa ja varjoja

Teksti: PERTTI KUKKONEN Kuva: OUTI KUKKONEN

K

uluvan vuoden aikana paljon huomiota on saanut lastensuojelun menneisyys sekä tutkimus lasten kaltoinkohtelusta koulu- ja lastenkodeissa vuosina 1937– 1983. Osallistuin marraskuussa Auta Lasta ry:n kokemusohjaajien kanssa Helsingissä järjestettyyn valtiolliseen anteeksipyyntötilaisuuteen. Lastensuojelun historiassa on paljon asioita, jotka eivät tee kunniaa sijaishuollon lähtökohtaisesti hyvälle tarkoitukselle. On tärkeä tunnustaa menneisyyden virheet. Ja erityisen tärkeää on pitää huoli siitä, että tämän päivän sijaishuollossa lasten elämä on turvallista eikä lastensuojelussa loukattaisi kenenkään lapsen perusoikeuksia. Tärkeää on muistaa sekin, että lastensuojelu on tuonut paljon hyvääkin monen nykypäivän aikuisen elämään. Kaikki menneiden vuosikymmenten lastensuojelu ei ole ollut pelkkää kaltoinkohtelua. Ylisukupolvinen syrjäytyminen on usein mainittu käsite puhuttaessa huono-osaisuudesta. Meillä elokuussa järjestetyssä muistelotapaamisessa nähtiin, että monet entiset Heinäsalmikotilaiset/Heinäkulmalaiset ovat ottaneet elämänsä haltuun lastenkodissa asumisen jälkeenkin. Monelle Heinäkulman/Heinäsalmen lastenkodin entiselle lapselle sijaishuolto on tässä valossa ollut mahdollistamassa turvallista lapsuutta. Heinäsalmikodin muisteloissa sovittiin seuraavan tapaamisen ajankohdaksi elokuu 2019. Tuolloin toivomme mahdollisimman monia Heinäkulman lastenkodissa ja Heinäsalmikodissa/Heinäsalmen lastenkodissa varttuneita sekä entisiä työntekijöitämme mukaan muistelemaan menneitä sekä antamaan meille evästyksiä tulevaisuuteen. Auta Lasta ry:n Veturointi - ja Lapsirikashankkeiden keskeisenä voimavarana ja toimintakulttuurina on kokemustiedon hyödyntäminen työn kehittämisessä. Veturointihankkeen alkuperäisidea on kehitetty juuri Heinäsalmikodin muisteloperinteen innoittamana. Muistelotapaamisissa vierailleet lastenkodin entiset asukkaat ja nykyiset nuoret aikuiset ovat tuoneet hyvää positiivista selviytymisviestiä sijaishuollossa tällä hetkellä oleville nuorille. Sain kesällä käyttööni uuden vanhan auton. Vuoden 1998 mallin autossa autoradion yhteydessä on c-kasettisoitin. Keskikesän hiljaisina työpäivinä arkistovarastoa siivotessani vastaan tuli Auta Lasta ry:n 30 -vuotisjuhlan puheista c-kasetille tehty nauhoitus. Näiden asioiden kohdatessa palasin viimevuosituhannen viimeisen vuoden juhlamuistoihin

mm. nyt jo edesmenneiden Sosiaalineuvos Jori R. Rissasen ja Auta Lasta ry:n toiminnan alkuunpanijan Annikki Raatikaisen puheiden kautta. Rissanen peilasi vuosituhannen vaihteen lastensuojelun tilannetta 1960-luvun alun tilanteeseen toteamalla lastensuojelun tilanteen parantuneen tuosta ajasta huomattavasti. Mutta mukana jo parikymmentä vuotta sitten oli sellaisia uusia haasteita, joista viisikymmentä vuotta sitten ei voitu edes kuvitella. Rissanen kuvasi kehitystä kielikuvalla "kun valo lisääntyy niin varjot syvenevät". Annikki Raatikainen kertoi, ettei hän koskaan ole osannut pelätä suunnatessaan kohti uusia auttamiskohteita. Heinäsalmikodissa jatkuu vieläkin lastenkotitoiminta Raatikaisen perintönä, mutta Auta Lasta ry:n toiminta ei ole ainoa Annikin kädenjälki maailmassa. Vuoden 1999 juhlapuheessa Raatikainen arvioi Bangladeshiin perustamiensa lastenko-

tien kautta 1973–1999 aikana ainakin 5500 lapsen pelastuneen maassa nälkäkuolemalta. Olen saanut Auta Lasta ry:n edustajana osallistua maakuntamme sote-valmistelutyöhön PoPSTer -hankkeen Lapset ja perheet -työryhmän jäsenenä sekä Hallituksen lapsi - ja perhepoliittisen kärkihankkeen (LaPe) maakunnalliseen valmistelutyöhön. Vuonna 2019 voimaan tuleva sote-uudistus edellyttää myös meillä palveluja tuottavassa yhdistyksessä uudenlaista tulevaisuuteen katsomista. Kun lastensuojelun kaltaisia erityispalveluja hankitaan jatkossa keskitetysti, tulee palvelutuotantoonkin mukaan suuruuden ekonomia. Millaisissa kumppanuuksissa menemme uuteen maakunnalliseen soteaikaan, sen miettimisen aika on nyt. Aika rientää ja tämäkin päivä muuttuu vähitellen historiaksi. Mennyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuudesta voimme tehdä paremman.

21


Pesäpuu ry

Lastensuojelun vaikuttavuuteen tulee panostaa

P

esäpuu ry on vuonna 1998 perustettu lastensuojelujärjestö, joka ylläpitää valtakunnallista lastensuojelun erityisosaamisen keskusta. Toiminta on yleishyödyllistä ja sitä tukee Raha-automaattiyhdistys. Toiminnan tavoitteena on kehittää laadukasta ja suunnitelmallista lastensuojelutyötä. Pesäpuu korostaa työssään lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja erityisesti sijoitettujen lasten kanssa tehtävän työn tärkeyttä. Lapsen äänen tulee kuulua entistä selvemmin lastensuojelutyössä. Pesäpuun työ koostuu käytännön tarpeista nousevasta kehittämistyöstä, kehittämistyön juurruttamisesta monimuotoisten koulutusten avulla sekä jatkuvasta arviointi-, seuranta- ja tutkimustyöstä. Tuotamme ja kehitämme myös toiminnallisia välineitä lastensuojelutyöhön.

Perhehoidon edistäminen lastensuojelussa Pesäpuun näkökulmasta lastensuojelussa vaikuttavuuden parantamiseen liittyy keskeisinä asioina lasten ja heidän läheistensä osallisuuden lisääminen, järjestelmälähtöisyydestä siirtyminen asiakaslähtöisyyteen sekä ihmissuhteiden pysyvyyden turvaaminen luottamuksen rakentamiseksi. Mikäli tilanne ajautuu perheissä siihen vaiheeseen, että lapsi otetaan huostaan, on Pesäpuun tehtävänä edistää erityisesti perhehoitoa. Perhehoito on kestävän kehityksen toimintamalli, mutta vaatii myös entistä vahvempaa tukea koko sijaisperheelle. Pesäpuu on merkittävä toimija perhehoidon kentällä, koska Pesäpuu kouluttaa perhehoidon Pride- valmentajat, jotka puolestaan valmentavat sijaisvanhemmat. Ilman tätä ryhmämuotista ennakkovalmennusta ja vanhempien valmiuksien arviointia perhehoitoon sijoittaminen olisi haavoittuvampaa. Ennakkovalmennus on mainittu perhehoitolaissa ja tällä hetkellä Pride valmennus on käytössä laajasti koko maassa. Kun sijaisperhe on valmennettu, on sen saatava riittävästi tukea. On tärkeää, että sijoittava sosiaalityöntekijä, sijaisvanhemmat ja sijaisperhettä tukevat työntekijät jakavat saman todellisuuden sijaisperheen arjesta ja sen haasteista. Lastensuojelun kehittämisessä Pesäpuu luottaa kumppanuuteen, yksilöllisyyteen, systeemisyyteen ja osallisuuteen. Vaikuttavuutta ja luottamusta synnytämme, jos tukea tarvitsevat kohdataan

22

yksilöinä, yhteisön tärkeinä jäseninä ja oman asiansa asiantuntijoina. Lastensuojelussa on kyse elämänkaaresta enemmän kuin yksittäisistä toimenpiteistä tai interventioista. Siksi auttaminen on nähtävä pitkänteisenä työnä ja sosiaalisina investointeina, joita edistävät pysyvät ihmissuhteet ja kokonaisvaltainen auttaminen.

Lasten ja nuorten osallisuuden lisääminen Tällä hetkellä palvelujärjestelmämme on järjestelmälähtöinen ja viranomaisvetoinen, eikä asiakkaan oma ääni tahdo nousta keskiöön. Kuuleminen on liian sattumanvarais-

ta ja perustuu liikaa yksittäisen kunnan taio työntekijän valmiuksiin ja osaamiseen kuulla. Ilahduttavaa on se, että asiasta puhutaan yhä enemmän ja Pesäpuu tekee kaikkensa, että lapset ja nuoret tietäisivät enemmän omista oikeuksistaan heitä koskevissa lastensuojelun asioissa ja että toiminta saataisiin lastensuojelun rakenteisiin. Osallisina lapset ja nuoret voisivat, ei vain kehittää, vaan myös olla mukana suunnittelemassa lastensuojelun palveluja. Pesäpuussa osallisuuden lisäämiseen tähtäävä toiminta lähti liikkeelle voimallisemmin noin kahdeksan vuotta sitten Selviytyjät-ryhmän perustamisella. Selviytyjät-ryhmän esimerkin ja pesäpuun koordinoimana


Teksti: JARI KETOLA Kuva: KATJA KURVINEN

Suomeen on syntynyt useita alueellisia ryhmiä, joka kokoavat sijoitettuja nuoria saamaan vertaistukea sekä tuottamaan tietoa yhdessä sen alueensa lastensuojelun ihmisten ja eri toimijoiden kanssa siitä, miten kuulla ja osalistaa lapsia ja nuoria paremmin, lisätä heidän hyvinvointiaan sekä palveluiden vaikuttavuutta. Nuorten kuulemisen ja ryhmien lisäksi Pesäpuu on kehittänyt myös pienempien lasten kuulemista Salapoliisitoiminnasta, mikä on tarkoitettu 6-10 vuotiaille lapsille, on tuotettu yhdessä lasten kanssa Salapoliisi oppaat lapsille sekä työntekijöille, joiden avulla heidän kuulemistaan ja osallisuuttaan voidaan lisätä. Lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisohjelmassa (Lape), Pesäpuu koordinoi pilottihanketta, missä kokemusasiantuntijoita koulutettaisiin vertaishaastattelijoiksi sijaishuoltoon. He kuulisivat sijoitettuja nuoria vertaisina ja toisivat siten yhden tukielementin lisää viranomais- ja omavalvonnan lisäksi. Auta Lasta ry on ollut aktiivinen toimija Pohjois-Suomen alueella nuorten osallisuuden lisäämisessä. Veturointi- hanke on tehnyt esimerkillistä työtä. Tervetuloa myös Auta Lasta ry Pesäpuun jäseneksi.

Lastensuojelussa korostunutta ylisukupolvisuutta Tällä hetkellä lastensuojelun asiakkaina on jopa 40 % lapsia ja nuoria, joiden vanhemmilla on lastensuojelun sijaishuollon tausta. Kun meillä on näin selkeä riskiryhmä tiedossa, pitäisi entistä voimakkaammin keskittyä

Pesäpuu ry on vuonna 1998 perustettu lastensuojelu­ järjestö, joka ylläpitää valtakunnallista lasten­suojelun erityisosaamisen keskusta. Toiminta on yleishyödyllistä ja sitä tukee Raha-automaattiyhdistys.

sijaishuollossa olevien nuorten valmentamiseen oman perheen perustamista silmällä pitäen. Näille nuorille ja heidän perheilleen tulisi suunnitella uusia toimintamalleja ja kohtaamisen mahdollisuuksia. Vanhemmuuden valmiuksien arviointi ja lapsen tarpeiden ennakointi ja realisointi voisi olla yksi toimintamuoto.

Hyvinvointi ei lisäänny pahoinvointia poistamalla Lastensuojelun kustannukset ovat nousseet jopa asiakasmäärien kasvua enemmän. Kasvaneet asiakasmäärät vaikeuttavat työn organisointia, varsinkin kun resurssit eivät ole kasvaneet samassa suhteessa. Jotta tämä kustannusten kasvu saataisiin taittumaan, perheitä pitäisi auttaa paljon aikaisemmin ja matalammalla kynnyksellä. Perheiden tulisi saada lastensuojelun palveluita ilman lastensuojelun asiakkuutta. Perheiden hyvin-

voinnin lisääminen on myös lastensuojelua laajemman vastuun asia. Mukaan tarvitaan kuntien kaikki toimijat puhaltamaan yhteiseen välittämisen kulttuuriin ja – ketään ei jätetä yksin – luottamuksen lisäämiseksi. Kustannukset nousevat hetkellisesti, kun toimintaa siirretään enemmän avohuollon puolelle. Siellä tulisi kehittää asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaista tilannekuvaa. Päätöksentekijät pitäisi saada ymmärtämään, että saadaksemme kulut kuriin, on tehtävä investointeja vähän pidemmällä tähtäyksellä, kuin yhdeksi budjettivuodeksi. Uusi maakunnallinen toimintamalli voi parhaimmillaan auttaa siihen, että toimintasuunnitelmat ja budjetoinnit tulevat sosiaalisten investointien muodossa eikä pelkästään yhden vuoden tähtäyksellä. Tämä vaatii parempaa strategista suunnittelua maakuntatasolla lastensuojelun asioiden ratkaisemiseksi, jolloin kuntien lisäksi tarvitaan mukaan kaikkia alan toimijoita, järjestöjä ja yrityksiä.

23


Veturointi-hanke – Oman elämän raiteilla Teksti: MERVI VÄISÄNEN ”Hieno mahdollisuus tutustua toiseen huostaanoton kokeneeseen nuoreen, joka ymmärtää täysin mitä se on.” kiteyttää Veturointi-hankkeen kautta oman Veturin saanut nuori ajatuksiaan toiminnasta. RAY:n rahoittamassa hankkeessa lastensuojelun asiakkaina aiemmin olleet nuoret aikuiset toimivat nuorten tukena erityisesti itsenäistymisen elämänvaiheessa. Veturi-valmennuksen käynyt nuori aikuinen on nuorelle tukipari, kaveri ja mentori. Omakohtainen kokemus lastensuojelusta on yksi nuoria yhdistävä tekijä, joka auttaa ymmärtämään toista ja toisen elämäntilannetta paremmin. Yksilötapaamisten lisäksi hankkeen kokemusohjaajat järjestävät nuorille yhteistä tekemistä ryhmissä. Toiminnan puitteissa on esimerkiksi käyty keilaamassa, laskettelemassa ja SUP-lautailemassa, pelattu biljardia, tehty koruja, syöty pitsaa ja juteltu. Nuoret voivat valita ryhmätapaamisista mieluisimmat tai osallistua vaikka kaikkiin omien aikataulujensa puitteissa. Vuolle Setlementti ry:n kanssa tehtävän yhteistyön myötä ryhmätoimintaa on järjestetty myös vastaanottokeskuksissa ja turvapaikanhakijanuorten asumisyksiköissä asuville nuorille osana Hae mut mukaan -hanketta. Veturointi-hankkeen ja Hae mut mukaan -hankkeen

Teksti: SALLA HILDEN kokemusohjaajat ovat myös tuoneet nuoria yhteen kohtaamisen, tutustumisen ja yhteisen tekemisen äärelle. ”Kaikki on ollut mukavaa. Kiva, että on ollut ihmisiä. Tietää, että on joka viikko jotain muutakin tekemistä kuin istua koneella”, kertoi eräs hankkeen toimintaan osallistuva nuori, kun kysyin häneltä, mikä Veturointi-toiminnassa on parasta. Kivaa on ollut minullakin. Olen saanut kehittää toimintaa ja tehdä töitä yhdessä upeiden nuorten kokemusasiantuntijoiden kanssa ja kohdata monia omannäköisen elämän alkutaipaleella olevia nuoria. Ilokseni olen huomannut, kuinka Veturointitoiminnalla on ollut tärkeä rooli monen nuoren elämässä, ja kokemusasiantuntijamme ovat omalla toiminnallaan saaneet monet ammattilaiset pohtimaan omia toimintatapojaan uusista näkökulmista sekä päässeet vaikuttamaan lastensuojelun kehittämiseen ihan valtakunnan ykköspaikoilla. On ilo olla mahdollistamassa ja tukemassa tätä hienoa ja merkittävää työtä, jota nuoret tekevät omista ja yhteisistä kokemuksistaan ammentaen täydestä sydämestään. Tässä heidän ajatuksiaan Veturina ja kokemusasiantuntijana toimimisesta.

Kuva: Salla Hilden

Veturi-valmennuksessa tuunattiin omat peilit, joista voi katsella itseään lempeästi. Läsnä oma menneisyys, tulevaisuus ja tämä hetki.

24

Salla toimii Veturointi-hankkeessa usean nuoren Veturina sekä monissa toimintojen kehittämiseen liittyvissä tehtävissä ja on hankkeen luottovalo­kuvaaja Olen saanut olla apuna ja tukena nuorille. Siitä tulee minulle itsellenikin hyvä olo. Suunnittelen lähihoitajaksi opiskelua, ja olen saanut tästä paljon kokemusta. Nuori, jonka Veturina toimin, on saanut kaverin harrastuksiinsa ja mukavaa sisältöä arkeensa. Huomaan, että nuorelle on tullut itseluottamusta ja uskallusta. Hän on saanut apua ja tukea asioihin, jotka ovat painaneet hänen mieltään. Olen huomannut, että pystyn kääntämään menneisyyden vaikeat asiat voimavaroiksi Veturointi-työssä. Vielä ei ole tullut tilanteita, joissa oman menneisyyden kokemukset olisivat vaikuttaneet negatiivisesti työhön. Teksti: NIINA JÄÄSKELÄINEN Niina työskentelee Veturointi-hankkeessa kokemusohjaajana, toimien usean nuoren Veturina, ryhmätoimintojen ohjaajana ja kokemusasiantuntijana monissa kehittämis- ja vaikuttamistehtävissä Työ kokemusohjaajana on ollut todella antoisaa ja merkityksellistä minulle. Toimin hyvin erilaisille nuorille Veturina, ja tuntuu että työ on opettanut todella paljon toisen ihmisen kohtaamisesta. Saan toimia kanssakulkijana tärkeässä, isossa elämänvaiheessa ja se tuntuu etuoikeutetulta. Saan tehdä monenlaisia asioita yhdessä nuorten kanssa, kokeilla itsellenikin uusia harrastuksia ja välillä vain istahtaa alas ja nauttia auringosta jätskiä syöden. Paljon höpsötellään, lakkaillaan kynsiä tai muuta, mutta myös isot kysymykset pohdituttavat nuoria ja niitä yhdessä pohditaan sitten. Samankaltainen kokemus ei automaattisesti luo luottamusta nuorelle minuun vaan se kehittyy pikkuhiljaa, ja on upea huomata kuinka nuori luottaa enemmän ja uskaltaa avata tunteitaan ja ajatuksiaan luottamuksen kasvaessa. Aikaisempi kokemukseni kokemusasiantuntijana toimimisesta on antanut minulle rohkeutta ja varmuutta omasta asiantuntijuudestani asioiden suhteen ja auttanut vaikuttamistyössä. Työ kokemusohjaajana on antanut uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella omaa tarinaa, omaa nuorempaa ja nykyistäkin itseä.


Kuva: Kai Tirkkonen

Teksti: ANNI VAITTINEN Anni työskentelee Veturointi-hankkeessa kokemusohjaajana, toimien usean nuoren Veturina, ryhmätoimintojen ohjaajana ja kokemusasiantuntijana monissa kehittämis- ja vaikuttamistehtävissä On mahtavaa työskennellä sydäntä lähellä olevan asian äärellä oman kokemuksen kautta. Nähdä kuinka nuoret ovat hyötyneet vertaistuesta ja uskaltavat kantaa omaa historiaa ja persoonaa välittämättä ennakkoluuloista, joita jokainen lastensuojelutaustainen varmasti tulee kokemaan. Näitä ennakkoluuloja haluamme rikkoa työmme kautta ja tuoda lastensuojelua sekä vertaistukea näkyvämmäksi. Olemme kaikki samanvertaisia oli tausta mikä tahansa. Jokaisen nuoren kohdalla mietitään kuka meistä Vetureista olisi persoonalta sopivin hänelle tueksi. Toisten nuorten kanssa käydään virastorallia, toisen kanssa ollaan ja hengaillaan, mutta tärkeintä on se aito ymmärrys, luottamus ja että voi olla oma itsensä. Olen saanut jakaa omaa kokemusta ja nähdä kuinka päättäjät, ammattilaiset ja nuoret ovat hyötyneet siitä. Olen nähnyt nuorten voimaantumista, kuinka he uskaltavat kantaa omaa lastensuojeluhistoriaa ylpeinä. Olen päässyt vaikuttamaan todella moneen eri tilaisuuteen ja saanut tuoda ääntäni esille. On todella merkityksellistä työskennellä kokemusasiantuntiajana, jotta palveluita kehitetään enemmän helposti saataviksi. Koen, että olen päässyt vaikuttamaan paljonkin.

Veturit Niina Jääskeläinen ja Salla Hilden. Kuva: Salla Hilden

Teksti: WARANYOO RONKAINEN Waranyoo työskenteleen Veturointihankkeessa yhden nuoren Veturina ja toimii monipuolisesti kokemusasian­ tuntijatehtävissä Parasta Veturina toimimisessa on se vertaistuki ja muiden auttaminen. Henkilökohtaisesti toiminta on kasvattanut minua. Veturointi-toimintaan osallistuvat nuoret saavat vertaistukea ja kynnys avunpyyntöön on matala, jos sellaiseen on tarvetta. Kokemusasiantuntijana koen jollakin tasolla päässeeni vaikuttamaan, mutta välillä tuntuu, ettei vaikutus ole ollut hirveän iso. Ehkä se muutos on vaan niin hidas, ettei voi nähdä sitä kunnolla. Olen käsitellyt omaa tarinaa aika hyvin jo ennen Veturointia, mutta tuntuu että saa laajemman ”kuvan” omasta tarinasta tämän kautta, koska se peilautuu helposti.

Toteuttajat: Auta Lasta ry yhteistyössä Vuolle Setlementti ry:n, Oulun kaupungin, Nuorten Ystävät ry:n ja muiden alueellisten toimijoiden kanssa Rahoittaja: RAY (2015–2017) Kenelle: Nuorille, joilla on omakohtaista kokemusta lastensuojelusta Mitä: • Valmennusta, tukea, työtä ja vaikuttamismahdollisuuksia lasten­suojelun kokemusasiantuntijoille • Yksilöllistä tukiparitoimintaa ja ryhmätoimintaa nuorille • Tekemistä, tukea, neuvoja ja kannustusta nuorelta nuorelle! Missä: Oulun seudulla Lisätietoja: www.autalasta.fi/veturointi

25


Jouni Laakkonen, Auta Lasta ry:n ensimmäinen kokemusasiantuntija

Teksti: NIINA JÄÄSKELÄINEN Kuva: PERTTI KUKKONEN

Oululainen Jouni Laakkonen on yksi Auta Lasta ry:n vuoden 1969 perustajajäsenistä. Lastensuojelun vapaaehtoistyöhön aikuistuttuaan alkaneen nuoren miehen voi koulukodissa vietetyn lapsuuden jälkeen sanoa olleen Auta Lasta ry:n ensimmäinen kokemusasiantuntija. Veturointi-hankkeen kokemusohjaaja Niina vieraili haastattelemassa Jounia.

O

len saapunut yhdessä Pertin kanssa höyhtyäläiseen omakotitaloon, jossa kotia pitää Jouni vaimonsa Eilan kanssa. Tänä päivänä Jouni kertoo elämänsä olevan tasapainoista, eläkeläisen elämää, mutta kertoo avoimesti myös ajasta, jolloin elämä oli toisenlaista. Erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten ohjaajaksi kouluttaneena kuulen hänen kertomustaan kuunnellessa asioita, mihin tänä päivänä osataan paremmin puuttua ja tukea lasta esimerkiksi koulunkäynnissä. Koulunkäynti ei Jounille maistunut, kouluun ei tahtonut riittää keskittymiskykyä. Kotiolot olivat rikkonaiset, isäpuoli saattoi juoda pitkiä aikoja putkeen ja äidillä oli haasteita elättää perhettä. Yksi käännekohta elämään hänelle tuli 11-vuotiaana – Kuri tuli Jounillekin, hän kuvailee sitä mitä tapahtui kun hänet viranomaisten toimesta vietiin Jyväskylän lähelle Järvilinnan koulukotiin, josta puolen vuoden jälkeen matka jatkui kohti Turun seudulla olevaa Käyrän koulukotia. Kumpaankaan koulukotiin mentäessä ei hänelle aikuiset kertoneet minne ollaan menossa.

– Siellä ne lajitteli, Jouni kommentoi Jyväskylän paikkaa, josta hänet siirrettiin toisaalle Turkuun. – Aatelin että onneksi veivät niin kauas niin en karkaa niin useasti. Yhden kerran karkasin Toijalaan asti ja palasin takas kun ei ollut hyrrän hyrrää. – Ne oli erittäin hankalia täytyy sanoa rehellisesti Jouni vastaa kysymykseeni koulukodin työntekijöistä, aikuisista. Talossa työskennellyt karjakko oli tässä poikkeus, ja hän keitti lapsille joskus aamuisin kahvit. Koulukodissa vallitsi vahvimman säännöt lasten ja nuorten kesken, mikä ilmeni esimerkiksi siten ettei äidiltä tullutta pakettia saanut pitää itsellä vaan kaikki piti antaa isommille pojille. Ja äidille valehdella, että hyvää ja sopivaa oli. Toisten tehdessä kiellettyjä asioita ei juoruiltu aikuisille kuka mitäkin teki vaan toisen puolesta otettiin syyt niskoille ja kärsittiin rangaistukset. – Siellä ei saanut polttaa ketään, laitoksen kirjoittamattomasta säännöistä Jouni kertoo. Kerran mä olin kaksi viikkoa putkassa, joku oli särkenyt portaat. Minä olin vissiin lähim-

pänä, tiesin kyllä kuka se oli ollut, mutta en minä sitä sanonut. Tänä päivänä laki antaa vähimmäisneliömäärän minkäkokoinen nuoren huoneen on oltava uusissa perustettavissa lastensuojeluyksiköissä sekä sisältää oman vessan, Jounin aikana pienehkössä huoneessa oli neljästä kuuteen poikaa kerrossängyissä. Jounin sijoitus kesti täysi-ikäisyyteen saakka ja hän palasi takaisin kotikonnuilleen Ouluun. Työnhakeminen oli haastavaa, koska koulutodistuksessa komeili Käyrän koulukoti paikkana, josta hän oli oppinsa saanut. Kunnes Jouni keksi repiä todistukset ja mennä tyhjien hanskojen kanssa pyytämään töitä ja aina edellinen työpaikka takasi seuraavan työpaikan. Pian Jouni perusti oman kiinteistöhuoltofirman, joka työllisti monia ihmisiä vuosien varrella ja siellä työskennellessä vierähti eläkeikään. Meitä kaikkia luultavasti kiinnostaa ja ihmetyttääkin, miten tällaisesta rankkuudesta selviää. Koulukotiaikoina karjakon kanssa vietetyn ajan lisäksi jaksamista Jounille arkeen toi joella kalalla istuskelu, vaikkei kalaa aina edes tullutkaan. – Mulla on kärsivällisyyttä istuskella vaikkei kalaa tulisikaan. Tänä päivänä häntä elämässä kannattelee usko, joka hänen elämään tuli 60-luvulla. – Niillä on painovoimaa, niin kuin mulla on sieltä poikakodilta. Sanokoot toiset mitä haluaa, mutta siitä juna vaan menee, Jouni kommentoi kun kerron meidän hankkeestamme, mitä me tehdään nuorten parissa ja erilaisissa kokemusasiantuntijatehtävissä. Juomme lopuksi kahvit ja Pertti toteaa meidän päässeen itseämme parempaan seuraan, josta olen aivan samaa mieltä. Lähdemme Jounin ja Eilan luota, puhelimen nauhurissa ja sydämessä tallennettuna hieno ja ainutlaatuinen kohtaaminen.

Jouni Laakkosta haastattelemassa Niina Jääskeläinen. 26


Toppilan ompelukerho

Kuvat: JUTTA JAAKKOLA

T

oppilassa usean vuoden ajan toiminut ompelukerho on jatkanut aktiivista olemassaoloaan. Ompelukerho kokoontuu kerran viikossa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin ylläpitämässä Perhepesässä ja mahdollistuu Oulun Kaupungin ennaltaehkäisevän tuen turvin.

Auta Lasta ry:n toteuttamana Toppilassa jatkuu myös järjestötoimintaan ohjaaminen ja poikien ryhmätoiminta yläkouluikäisille nuorille.

Makaamme pitkin, poikin ja pinossa, horisonttikin aivan vinossa. kulkiessamme laitamme töppöstä toisen eteen, ajoittain kuiva sukka kastuu veteen. ympäriltämme kuulemme jatkuvaa marinaa, jokainen kirjoittaa ainutkertaista elämänsä tarinaa. Kari Miettunen

27


Päiväkotikuulumisia Eväsperusta Teksti ja kuva: ROOSA LINDSTRÖM

ISOVANHEMMAT TUTUSTUMASSA EVÄSREPPUUN Päiväkoti Eväsrepun lapset ja aikuiset kutsuivat isovanhemmat tutustumaan päiväkotiimme viime keväänä. Aamupäivän aikana päiväkotiin saapui paljon mummoja, pappoja, mummeja, vaareja. Isovanhemmat saivat tuoda mukanaan vanhoja esineitä, joista kokosimme hienon näyttelyn. Lapset saivat ihmetellä mitä kummia tavaroita ne olivatkaan, aivan outoja! Mutta isovanhemmille ne olivatkin tuttuja ja he mielellään esittelivät niiden käyttötarkoitusta lapsille. Ohjelmassa oli myös perinnelaulujen laulamista yhdessä ja tietysti herkuteltiin mehulla sekä munkilla. Muistoksi isovanhemmat saivat ottaa kuvan lastenlastensa kanssa, jotka myöhemmin lähetettiin isovanhemmille. Päivä oli aivan uudenlainen niin lapsille kuin isovanhemmille, mutta olipa kiva päästä kutsumaan omat tärkeät läheiset ihmiset meidän päiväkotiin!

Teksti ja kuva: ROOSA LINDSTRÖM

Teksti ja kuva: ROOSA LINDSTRÖM

PÄÄSIÄISVAELLUKSEN JÄNNITTÄVÄÄ TUNNELMAA

LUONTOREPUN KANSSA RETKELLE

Eväsrepun vanhimmat lapset pääsivät osallistumaan perinteisesti seurakunnan järjestämään pääsiäisvaellukseen Pyhän Luukkaan kappeliin. Pääsiäisvaelluksessa käytiin läpi pääsiäisen tapahtumia kiinnostavalla tavalla. Lapset saivat kuulla kertomuksia pääsiäisestä, laulaa pääsiäislauluja ja nähdä hienoja esityksiä pääsiäisen tapahtumiin liittyen. Lapset pääsivät osallistumaan myös itse pääsiäisen tapahtumiin. Pääsiäisen tapahtuvat jäivät hienosti lapsille mieleen, olihan vaellus toteutettu niin mielenkiintoisella ja lapsentasoisella tavalla.

Päiväkoti Eväsrepun väki sai lainaan Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen kestävän kehityksen- ja kulttuurikasvatuksen ke­ hittämisyksikkö Alaköökiltä lokakuussa luontorepun. Reppu sisälsi kaikenlaista materiaalia liittyen luontoon ja sen tut­ kimiseen. Eväsrepun lapset retkeilivät repun kanssa. Mieluisinta tekemistä oli tutkia suurennuslasilla luonnosta löytyviä asioita, kuten lehtiä. Lapsista oli ihmeellistä, miten suurelta lehti näyttääkään suurennuslasin läpi katsottuna. Lokakuussa askartelimme myös luontoon ja eläimiin liittyviä askarteluita sekä hyödynsimme luonnosta löytyvää materiaalia kädentöissä.

Teksti ja kuva: ROOSA LINDSTRÖM

RETKI MAININKISILLALLE SORSIA KATSOMAAN Eväsrepun lähiympäristö on mitä parhain retkeilyyn ja luonnon tutkimiseen. Ympäristössä on lukuisia reittejä, joissa voi rauhassa tutkailla ja ihastella luontoa. Eväsrepun lapset kävivät syksyllä perinteisesti lähellä olevalla Maininkisillalla katsomassa sattuisiko vedessä olemaan vielä sorsia uimassa. Ja kaikkien mukavaksi yllätykseksi vedessä uiskenteli kokonainen sorsaperhe. Lapset seurasivat pitkään sorsien uintia, kunnes oli aika lähteä takaisin päiväkodille. Talvella menemme uudestaan sillalle katsomaan veden jäätymistä. Näin on mukava seurata eri vuodenaikoja ja niiden vaihtumista.

Teksti ja kuvat: MINNA-MAIJA SVÄRD

ISOMMALLE PIHALLE Keväällä 2016 Laululinnun päiväkodin pihan laajennus saatiin valmiiksi ja pääsimme kirmailemaan suuremmille ”laitumille”. Kesälomien jälkeen oli aika lisätä pihalle virikkeitä. Saimme lahjoituksena kymmenen autonrengasta, jotka saivat heti osakseen suurta suosiota: niistä voi rakentaa majoja, torneja, tunneleita ja mitä tahansa muuta. Niitä voi myös pyöritellä pitkin pihaa ja niiden päällä voi kiipeillä. Autonrenkaiden lisäksi ostettiin pressu ja narua, jotta nurkkaan saatiin viriteltyä telttamainen maja. Erilaiset muoviputket ja ”oikeiden työmiesten” tarvikkeet pihalelujen lisänä rikastavat leikkiä entisestään.

28


Lyhyesti KATTOREMONTTI

Teksti ja kuvat: PERTTI KUKKONEN

Heinäsalmen päärakennus sai lokakuun aikana uuden peltihatun. Sateettomassa ja leudossa syyssäässä Peltimylly Oy:n toteuttama 1200 m2:n kattourakka on edennyt ripeästi. Uusi katto turvaa 1990 valmistuneen kiinteistön tulevienkin vuosikymmenten laadukkaat käyttövuodet.

K-KAUPPIAAT RUOKA-APUKUMPPANEINA K -market Myllyoja aloitti ylijäämäruuan lahjoittamisen Heinäsalmikotiin jo edellisen kaup­piaspariskunnan Mari ja Mika Mustonen aikana. Mustosten muutettua jatkamaan kauppiasuraa Rovaniemelle yhteistyö on jatkunut Myllyojan uuden K-kauppiaan Markku Hanhela kanssa. Vastaava ylijäämäruuan hyödyntämisyhteisstyö on aloitettu myös Oulun K -market Heinäpään kauppiaiden Hanna ja Pertti Rousun kanssa. Heinäpään Kmarketin ylijäämäruoka hyödynnetään Oulun kumppanuuskeskuksessa toimivien Auta Lasta ry:n Lapsirikas- ja Veturointihankkeiden asiakkaiden hyväksi.

K-market Myllyoja Markku Hanhela

TUKEA HARRASTAMISEEN Valtio avustaa vuosina 2016–2017 reilulla miljoonalla eurolla kuutta hanketta, joiden kohderyhmänä ovat erityisen tuen tarpeessa olevat kansalaiset. Nuorten Ystävät ry:n koordinoi hanketta, jossa tuetaan lastensuojelun ja kotouttamissuunnitelman piirissä olevien lasten ja nuorten harrastus- ja ryhmätoimintaa yhteensä 80 000:lla eurolla. Auta Lasta ry on hankkeessa Nuorten Ystävät ry:n kumppanina kohdentamalla 14000:än euron avustusosuuden lasten ja nuorten tueksi. Yhteishankkeen muut kumppanit ovat Vuolle Setlementti ry, ODL ja Erityishuoltojärjestöjen Liitto Ehjä ry.

ENSIAPUOPETUSTA LAPSILLE Lapin ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijat Emma Ohtonen ja Petra Kämäräinen järjestivät Heinäsalmikodin lapsille ensiapukoulutuksen, jossa harjoiteltiin lastenkin arjessa vastaan tulevien erilaisten onnettomuustilanteiden ensiapua. Lapset osallistuivat koulutukseen innokkaina ja kahden illan jälkeen jokaisella oli mukana diplomi hyvin suoritetusta ensiapuopiskelusta.

Kuvat: KATJA KURVINEN

K-market Heinäpää Pertti ja Hanna Rousu

29


Oma satu päiväkoti Laululintu

Teksti: JENNIN RYHMÄLÄISET 2-3 V.

Possu ja kana syö marjoja. Minäpäs istun tuon kirsikan päälle. Ja kana sanoo kot kot.

Nyt on siis aamu, ja paistaa aurinko. Possu ja kana ja hiiri. Ja kirsikka. Se on mansikan värinen.

Jätskiä nuo syö. Minä tykkään puhvetista ja minä mansikkajäätelöstä. Siinä on sellainen punainen jätski.

Hiiri ja possu tanssii. Eiku ne tekkee näin: keikkuu hupsista keikkaa. Kana ois lähteny mummolaan.

Kissa ossaa seisoa. Miksi se on tullu sinne? Se soittaa viulua. Eikä, se varmaan leikkii.

Tulee yö. Siellä on lunta eiku tähtiä!

Hei siellä on hirviö. Ne on erivärisiä possuja nuo hirviöt. Ne pelkää. Katoppas tarkkaan, onko se hirviö. Se on varmaan pelle. Ja se on joskus käyny meijän kaupassa se hirviö ja meijän. Sitten possut nukkuu. 30


Auta Lasta ry

HEINÄSALMI Kotia lähellä

Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu lastensuojeluyhdistys, joka ylläpitää 14-paikkaista lastensuojeluyksikkö Heinäsalmikotia, 21-paikkaista päiväkoti Eväsreppua ja 28-paikkaista päiväkoti Laululintua. Heinäsalmikoti ja Eväsreppu sijaitsevat luonnonkauniilla paikalla Oulun Hietasaaressa vain muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Päiväkoti laululintu sijaitsee puistomaisessa ympäristössä Intiön kasarmialueella. Heinäsalmikoti tuottaa lastensuojelulain mukaisia sijais-, avo- ja jälkihuollon

palveluja ympärivuorokautisen asumispalvelun lisäksi myös perheiden kotiin suunnatun tuen muodossa. Päiväkoti Eväsreppu tarjoaa laadukasta päivähoitoa alle kouluikäisille lapsille. Päiväkoti Eväsreppu on erikoistunut kristilliseen kasvatukseen sekä arvokasvatukseen. Päiväkoti Laululintu toimii 28-paikkaisena pienryhmäpedagogiikan mukaisesti taidekasvatusta painottaen. Toiminta perustuu yleiskristillisiin arvoihin.

Auta Lasta ry osallistuu aktiivisesti lastensuojelun vaikuttamis- ja edunvalvontatyöhön myös valtakunnallisella tasolla. Yhdistys toteuttaa yleishyödyllisenä toimintana mm. lasten hyvinvointia edistäviä kehittämishankkeita yhteistyössä julkisten palveluiden sekä toisten järjestötoimijoiden kanssa. Auta Lasta ry on jäsenenä Lastensuojelun keskusliitossa, Erityishuoltojärjestöjen liitto Ehjä ry:ssä, Pesäpuu ry:ssä ja Kristillisten koulujen ja päiväkotien liitto ry:ssä sekä yhteistyöjäsenenä Suomen sosiaali- ja terveys Soste ry:ssä.

31


Auta Lasta ry kiittää yhteistyökumppaneita ja tukijoita kuluneesta vuodesta sekä toivottaa menestystä vuodelle 2017

32

Auta Lasta -lehti 2016  

Auta Lasta ry:n vuosijulkaisu vuosimallia 2016

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you